• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 9. SYYSKUUTA 2021 • NRO 16 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI TUTKIJOILTA: Etelänversosurma on jo aiheuttanut tuhoa Ruotsissa. Pian ehkä myös meillä. ›› 30–31 Metsäteiden korjausvelka ei saisi enää kasvaa. Rahasta se ei ole kiinni. Sivut 9–11 KOLUMNI: ”Metsäalan ilmastotoimissa on syytä pitää mukana koko paletti.” ›› 5 Kuskin silmin Ki m m o Br an dt AJASSA Kunta taipui kaavakorvauksiin ›› 2–3 Kirjanpainajalle toinen sukupolvi? ›› 3 Puu tuo toivoa arkkitehtuuriin Minna Joenniemi kokosi arkkitehtuurimuseoon puusta kertovan näyttelyn, jonka teemana on toivo. ›› 4–5 Lupaava käpysato olikin pettymys ›› 6 FSC-sertifikaatin asema vahvistuu ›› 12–13 METSÄSTÄ Puunhalaus käy urheilulajiksikin ›› 16–17 Metsän voi myös luomusertifioida ›› 18–19 Koska taimikko alkaa sitoa hiiltä? ›› 20 Pihapuiden kaatoon uusi moottorisaha ›› 23 PILKKEITÄ Muuttokyyhkylle kävi huonosti ›› 24 Aikamoisen kokoinen kanerva ›› 30 8745_.indd 1 8.9.2021 23.52
• 23.9.2021 / AJASSA LYHYET UUTISET MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva K untien laatimissa asemaja osayleiskaavoihin merkitään usein metsien käytölle rajoituksia. Kaavamääräys määrittelee, onko alueella metsälaki voimassa. Maisematyölupa tulee usein haettavaksi, jos kaavoitetulla alueella halutaan tehdä hakkuita. Kunnan maisematyölupapäätöksestä voi valittaa, mutta usein luvan epääminen jäädyttää puukaupan tai päätehakkuu muuttuu lupaehdoissa harvennushakkuuksi, jolloin osa myytävästä puusta jää metsään ja metsätili kapenee. Monesti metsänomistajat kokevat tilanteen umpikujaksi, eikä omien oikeuksien peräämiseen ei aina ole rohkeuttakaan. Kunnan kanssa riitelyn pelätään kostautuvan myöhemmin esimerkiksi evättyinä rakennuslupina. Maanmittauslaitos tuli apuun Ylöjärveläinen metsäyhtymä Pispa joutui tällaiseen tilanteeseen. Runsas hehtaari hoidettua päätehakkuumetsää oli kunnan vanhassa osayleiskaavassa merkitty suojeluun velvoittavalla SL-merkinnällä. Saatteena todettiin, että alue suojellaan kunnan tarpeisiin. Kaavamääräyksen luonnonsuojelulliset perusteet jäivät epäselviksi. Metsäyhtymä teki kolme vuotta sitten puukaupan päätehakkuuleimikosta, mutta kaavassa suojellulle hehtaarille ei herunut maisematyölupaa, ja leimikko jäi tältä osin hakkaamatta. Se merkitsi noin 25 000 euron menetettyä puukauppatuloa metsäyhtymälle. Metsäyhtymän asioita hoitava Tuomo Pispa sai MTK:n lakiasiantuntijoilta vihjeen: menetetyistä hakkuutuloista voisi perätä korvauk sia maanmittauslaitoksen tekemässä korvausja lunastustoimituksessa. Toimituksen valmistuminen kesti puolitoista vuotta. ”Korvausja lunastustoimituksessa maanmittausinsinööri määritti korvauksen puustoarvion perusteella. Korvaus vastasi suunnilleen menetettyä hakkuutuloa. Prosessi oli aikaa vievä, mutta katsoimme Kunta korvasi hakkuurajoitteet Ylöjärveläinen metsäyhtymä sai korvauksia kaavoituksen aiheuttamista menetyksistä. Se on mahdollista muillekin. Tuomo Pispa haki ja sai korvauksia maanmittauslaitoksen tekemässä korvausja lunastustoimituksessa. Maanomistajajärjestöt vaativat satojen miljoonien lisärahoitusta MTK ja SLC vaativat hallitukselta selvää suunnitelmaa, jolla maaja metsätalouden yrittäjyys saadaan kestävälle pohjalle ja ilmastopolitiikkaa tukemaan. Lisäksi vaaditaan noin 330 miljoonan euron vuotuista lisärahoitusta maaja metsätalouden ilmastotoimille, josta runsaat 180 miljoonaa euroa menisi yksityismetsätalouteen ja liikenneinfraan. Rahoitusta tulisi käyttää muun muassa metsänomistajien aktivointiin ja metsävähennyksen korotukseen. Uusi ratkaisu puolittaa puun pienpolton hiukkaspäästöt Itä-Suomen yliopistossa on kehitetty tekniikka, jolla voidaan vähentää puuta polttavan tulisijan hiukkaspäästöjä noin puoleen. Menetelmä perustuu palamisessa muodostuvaan luonnolliseen sähköiseen varaukseen, jota hyödynnetään pienhiukkasten sieppaamiseksi heti tulipesässä. Uuden tekniikan etuja ovat huoltovapaus ja yksinkertainen toimintaperiaate. Metsäohjelmistoja tekevä Wuudis konkurssiin Metsäomaisuuden hallintaan liittyviä ohjelmistoja tekevä Wuudis Oy on asetettu konkurssiin. Yhtiö on tuottanut muun muassa Suomen metsäkeskuksen käyttämän Laatumetsä-palvelun. Wuudis haki konkurssia itse. Parhaillaan laaditaan pesäluetteloa ja selvitetään velkojia. Sen jälkeen arvioidaan jatkoa. ”Yksityismetsillä iso rooli hiilensidonnassa” VTT:n vetämässä hankkeessa ryhdytään selvittämään keinoja metsälannoitusten lisäämiseksi. Koska valtion ja suurmetsänomistajat ovat olleet aktiivisempia lannoittajia, nyt keskitytään yksityismetsien lannoitusten esteisiin. ”Yksityismetsillä on suuri rooli hiilen sidonnassa. Siksi on tärkeää löytää keinoja, joilla metsälannoitusta ja sen hyväksyttävyyttä saataisiin lisättyä”, kertoo projektipäällikkö Matti Virkkunen VTT:stä. Riistatoimikunta ajamaan metsänomistajien asiaa Pohjoiskarjalaiset metsänomistajat ovat perustaneet Pohjois-Karjalan riistatoimikunnan, joka pyrkii vaikuttamaan riistapolitiikkaan ja ehkäisemään hirvituhoja maakunnan tihentymäalueilla. Perustamiskokouksessa pohdittiin, millaisia vaikutuskeinoja maanomistajilla riistaja hirviasioissa on. Yksi mahdollisuus on nykyistä laajempi kantelujen ja valitusten tekeminen viranomaisten päätöksistä, lisäksi voidaan vaatia muutoksia lainsäädäntöön. 8746_.indd 18 8.9.2021 23.53
• AJASSA / 23.9.2021 sen vaivan arvoiseksi, jos sen avulla saadaan kaavoituksen epäkohtia vähennettyä”, Tuomo Pispa muistelee. Ylöjärven kunnan ympäristölautakunta päätti tyytyä maanmittaustoimituksen ratkaisuun, eikä päätöksestä valitettu maaoikeuteen. Sekä maapohja että puusto jäävät metsäyhtymän omistukseen, mutta puustoa ei jatkossa saa hakata. Toimituksen tehneen maanmittausinsinööri Petteri Laurosen mukaan korvausja lunastustoimitusta voi hakea aina, kun maankäytön rajoitukset perustuvat maankäyttöja rakennuslakiin. Hän muistuttaa, että toimituksen hakeminen on maanomistajille käytännössä riskitöntä. ”Kunta maksaa toimituksen kulut, ellei kyse ole täysin perusteettomista vaatimuksista.” Hintalappu kaavamääräyksille Korvausja lunastusmenettelyä ei juuri käytetä, vaikka taajama-alueiden lähimetsät ovat väärällään erilaisia metsien käyttöä rajoittavia kaavamääräyksiä ja niistä kehkeytyneitä kiistoja, ”Tämän tyylisiä päätöksiä on ylipäätään erittäin vähän. Yleensä suojelualueita koskevat korvaukset määritellään luonnonsuojelulain nojalla eikä maankäyttöja rakennuslain mukaisesti”, vahvistaa MTK:n lakimies Leena Kristeri. Hän korostaa, että lähtökohdan tulee olla, että jos omaisuuden käyttöä rajoitetaan, omistajalla on oikeus täyteen korvaukseen riippumatta siitä, mikä julkinen taho rajoituksen on asettanut. ”Nyt tässä on osoitettu, että näin on”, Kristeri tähdentää. Hän ei osaa sanoa, miksi maanomistajille maksutonta korvausja lunastustoimitusta käytetään niin harvoin. ”Yksi ongelma varmasti on se, että nykyisen lain korvauspykälät koetaan ammattilaistenkin keskuudessa sekaviksi ja tulkinnanvaraisiksi. Ne tulee uudistaa.” Tapion metsäasiantuntija Airi Matila korostaa, että kaavoituksen taloudellisia vaikutuksia pitää miettiä nykyistä tarkemmin. ”Suomessa on 2 000 voimassa olevaa oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Kunnissa on tärkeää käynnistää kaavamääräyksien hinnoittelu.” Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Anna Back p. 040 162 3991 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi ”Korvaus vastasi suunnilleen menetettyä hakkuutuloa.” TIIA PUUKILA Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja pitää todennäköisenä, että kirjanpainajat ovat munineet päättyneenä kesänä myös toisen sukupolven. Hellesään seurauksena ensimmäinen kirjanpainajasukupolvi kuoriutui ennätysaikaisin, aikuistui ja ehti ilmeisesti munimaan. Lisäksi alkukesällä parveilleet kirjanpainajat perustivat uudet perheet eli tuottivat sisarsukupolven. Hellekesän seurauksena myös metsätuholain asettamat päivämäärät kuorellisen puutavaran poistamiselle metsistä laahasivat ennätyksellisen myöhässä. Nyt kirjanpainajatilanne näyttää rauhoittuneen. Sateinen ja kolea elokuu hidasti kirjanpainajan liikkeitä. ”Alustavasti vaikuttaa siltä, että sisarsukupolvi olisi painunut talvehtimaan ja parveilu on pysähtynyt. Jos syksyllä tulisi superlämmintä, se tietäisi hyvää toiselle sukupolvelle. Ne kehittyisivät kuoren alla nopeammin”, Ylioja kertoo. Syksyn sää ratkaisee toisen sukupolven Mikäli säät kylmenevät odotetusti, toisen sukupolven kirjanpainajat eivät enää ehdi aikuistua ja tiputtautua puista maahan suojaan talven pakkasilta, ja siksi ne todennäköisesti menehtyvät. Kuluneen hellekesän vaikutukset kirjanpainajakantoihin näkyvät vasta tulevana kesänä. Yliojan mukaan kirjanpainajatilanne Suomessa on edelleen alhaisella tasolla ja sitä pystytään pitämään kurissa tuulenkaatoja korjaamalla ja kirjanpainajan vastikään vaurioittamia puita poistamalla. Ensi vuoden kirjanpainajatilanteeseen vaikuttavat säiden lisäksi kuivuudesta kärsineiden kuusien sekä tarjolla oleva vaurioituneen kuusipuun määrä. Kirjanpainajien parveilu hiipunut elokuussa Kirjanpainajatilanne on rauhoittunut sateisen ja kolean elokuun jälkeen. JUSSI COLLIN Tuoreen kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista toivoo, että suomalaispäättäjät puolustaisivat metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä EU:ssa. Taloustutkimuksen kyselyssä 45 prosenttia vastaajista oli täysin samaa mieltä, kun kysyttiin: ”Päättäjiemme tehtävä on puolustaa metsäteollisuuden edellytyksiä EU:ssa”. Jokseenkin samaa mieltä oli 29 prosenttia. Yhteensä kymmenen prosenttia vastanneista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä. ”Heinäkuussa julkaistun EU:n metsästrategian yhteydessä keskusteltiin siitä, onko oikein, että EU:ssa pyritään vaikuttamaan metsäisen maamme etujen turvaamiseksi”, Metsäteollisuus ry:n toimitusjohta ja Timo Jaatinen sanoo. ”Nyt tehty tutkimus vahvistaa, että ainakin kansalaiset pitävät suomalaisen teollisuuden edellytysten puolustamista Brysselissä erittäin suo tavana.” Puoluekanta näkyi vastauksissa Vastaukset erosivat eri puolueiden kesken. ”Eniten suomalaisen metsäteollisuuden etua pitäisi puolustaa perussuomalaisten kannattajien mielestä, toiseksi eniten keskustan. Vihreät ja Vasemmistoliitto erottuvat muista: Niiden kannattajista vähemmistö on sitä mieltä, että päättäjiemme pitää puolustaa suomalaisen metsäteollisuuden edellytyksiä EU:ssa”, Talous tutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen toteaa. Kyselyn mukaan kansalaisten usko suomalaispäättäjien kykyyn vaikuttaa Suomen teollisuutta koskevaan lainsäädäntöön on heikko. Vain vajaa neljännes vastaajista uskoi, että Suomi pystyy vaikuttamaan riittävästi EU:sta tulevaan lainsäädäntöön. Kyselyä varten Taloustutkimus haastatteli 2 883 henkilöä elokuussa. Kansa: Metsäteollisuutta puolustettava EU:ssa 8746_.indd 19 8.9.2021 23.53
• 9.9.2021 / AJASSA VUONNA 1969 Suomeen säädettiin ns. pellonvarauslaki. Sen perusteella maanviljelijälle maksettiin siitä, että tämä jätti peltonsa viljelemättä – pani pellot pakettiin, kuten sanonta kuului. Tavoitteena oli leikata maatalouden ylituotantoa. Viisi vuosikymmentä myöhemmin historia toistaa itseään. Tällä kertaa metsänomistajille harkitaan korvausta siitä, että nämä eivät hakkaa metsiään, vaan jättävät ne kasvamaan ja sitomaan hiiltä. Vielä pidemmälle menivät Helsingin Sanomiin kirjoittaneet tutkijat, jotka olivat valmiit upottamaan hakkuista kertynyttä puuta sellaisenaan meriin, soihin tai autiomaiden hiekkaan. Puutaan mereen upottavasta metsänomistajasta tuntuisi varmasti samalta kuin 70-luvun maanviljelijästä tämän katsellessa pusikoituvaa peltoaan. EERO SALA Pellot pakettiin, puut mereen METSÄLEHTI.FI PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi METSÄLEHTI.FI ”Hinaaja Jermac ja proomu on tuttu näky Pielisväylällä.” JUHAJNS Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Lukijakuva Ju ha jn s LIINA KJELLBERG, teksti KIMMO BRANDT, kuva M ielenkiintoista”, tuumii Minna Joenniemi katsellessaan Helsingin Arkkitehtuurimuseon näyttelysaliin pystytettyjä puukehikkoja. Tilaan on rakenteilla suomalaisesta puuarkkitehtuurista kertova Toivoa puusta -näyttely, jonka Ylen kulttuuritoimittajana työskentelevä Joenniemi on koonnut. Salin lattialle on levitetty vedos, jolle on painettu kuva Orimattilan puisesta kansakoulusta. Vuonna 1953 otetussa kuvassa on meneillään välitunti. Salin toisella laidalla seinälle on nostettu vedoksia, joissa kerrotaan rakentamisen roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä, puurakentamisen suosion kasvusta, liimapuun kaltaisista uusista tuotteista ja puun hyödyntämisestä avaruusteknologiassa. ”Rakentajat, yhteiskunta ja arkkitehdit ovat heränneet siihen, miten painava rakennetun ympäristön hiilijalanjälki on. Puusta toivotaan ratkaisua moniin asioihin”, Joenniemi sanoo. Se, että näyttelyn teemaksi valikoitui toivo, oli hänelle selvää alusta asti. ”Puu on elementtinä toivon tiivistymä. Se hengittää ja uusiutuu ja edustaa meille suomalaisille sellaista, josta voi tehdä kodin ja suojan.” Yhteistyölle tarvetta Toivoa puusta -näyttely kertoo puurakentamisen menneisyydestä, nykyhetkestä ja Toivon jäljillä Helsingin Arkkitehtuurimuseon näyttely käsittelee puuarkkitehtuuria siihen liittyvän toivon näkökulmasta. TOIVOA PUUSTA -NÄYTTELY ? ? Helsingin Arkkitehtuurimuseossa 10.9.2021–10.4.2022. ? ? Kertoo puuarkkitehtuuriin liittyvästä toivosta. ? ? Ulottuu puurakentamisen varhaisvaiheista tulevaisuuden arkkitehtuuriin. ? ? Sisältää niin valokuvia, faktatekstejä, videoteoksia kuin musiikkia. ? ? Toteutettu ympäristöministeriön tuella. Fakta PUUN POLTTO LISÄÄNTYY säiden viiletessä taas kohti uutta ennätystä. Lämpölaitosten kattiloissa palaa entistä vähemmän turvetta, jonka käytöstä luovutaan nopeutetulla aikataululla muun muassa ympäristöjärjestöjen vaatimuksesta. Nyt nuo samat tahot varoittavat puun polton lisäämisestä. Viime viikolla Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja WWF vaativat hallitusta huolehtimaan, että energiantuotannossa turvetta ei korvata laajamittaisesti puulla. Budjettiriihessä tulisi järjestöjen mielestä ohjata tukea energiainvestointeihin, jotka eivät perustu polttamiseen. Jalostuskelpoisen tai monimuotoisuudelle tärkeän puuston ajautuminen polttoon pitäisi kokonaan estää. JÄRJESTÖT OVAT SAMOILLA LINJOILLA kuin EU:n komissio. Brysselissä onkin syytä huoleen. Euroopan satamiin tuodaan kasvavia määriä pellettejä, joiden alkuperästä ei ole varmuutta. Monissa maissa iImastotavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa ilman energiapuun tuontia. Toisaalta sen vuoksi ei saisi heikennetään metsien hiilinielua jossain muualla. Ympäristöjärjestöt ovat oikeassa muistuttaessaan, että myös puun poltossa syntyy hiilidioksidipäästöjä. Hiilineutraaliuden ajatus perustuu siihen, että metsät uudistetaan ja ne säilyvät hiilinieluna samalla, kun puu korvaa öljyä ja kivihiiltä. Suomessa huoleen ei ole aihetta. Puuenergia tuotetaan hakkuiden, metsänhoidon ja metsäteollisuuden sivutuotteilla. Teollisuudelle kelpaavaa puuta voimalaitoksilla ei ole edes varaa ostaa. Energiateollisuus on ryhtynyt hakemaan myös uusia ratkaisuja. Muun muassa teollisuuden hukkalämpöä hyödynnetään jo nyt. Sitä ei kuitenkaan ole saatavilla joka kunnassa. Hakkuutähteitä ja nuorten metsien rankapuuta sen sijaan on. ENERGIAN TUOTANNON SÄÄN TELYÄ ei pidä lisätä. Jo nyt markkinavoimat ohjaavat sitä ilmaston kannalta oikeaan suuntaan. Sen si jaan hallituksen kannattaa panostaa alan tutkimukseen ja ke hit tämiseen alkaen energia puun korjuusta. Suomessa puu on luonteva lämmönlähde vielä pitkään. Ensin turve, sitten puu 8747_.indd 4 9.9.2021 0.01
• AJASSA / 9.9.2021 ”Mikä olisi sopiva moottorisaha metsänomistajalle? Tarvitaan lähinnä tuulenkaatojen katkontaan polttopuiksi.” TOMI SALO ”Stihl 201 kyllä suoriutuu tuulenkaadoista ja pystykuivista moitteettomasti ja on todella helppo saha.” JEES H-VALTA ”Oletko tietoinen, että saat sahan verotuksessa vähennyksiin ja samoin alvit pois. Lopulliseksi hinnaksi jää noin puolet ostohinnasta. Ei kannata ostaa mitään halpissahoja.” KASPER ”Jos paino ei ole ongelma, ottaisin isomman ammattikäyttöön tehdyn Husqvarnan tai ison Stihlin, eli Husqvarnan 50kuutioinen tai jopa 60-kuutioinen malli.” PIHKATAPPI ”Pienen sahan hyödyt (paino) tulevat esiin, kun tehdään jatkuvasti pienirunkoista hakkuuta. Haitat taas kun tehdään esimerkiksi satunnaisia tuulenkaatoja: tehon puute täydellä terällä sahatessa ja paksuissa oksissa.” RANE ”Jonsered 2052. Eivät osat lopu. Vastaa 550xp Husqvarnaa, metallirunko ja parhaassa mallissa sähkölämmityskahva/ kaasutin.” ARTO ”Varmin, yksinkertaisimman tekniikkansa takia, on 50-kuutioinen Echo. Tilhin 201 – hintakin jo kertoo, että se on tosi-vehje. Huskulla lähden pienimmästä ’oikeasta ammattisahasta’, eli 550-mallista sähkölämmityksellä.” JÄTKÄ LAURI HETEMÄKI Kirjoittaja on Helsingin yliopiston työelämäprofessori. KOLUMNI Ilmastomuutoskeskustelua leimaa kiire ja pelko – aiheesta. Jokainen tänään päästetty kasvihuonekaasujen lisäpäästötonni tekee tulevat ilmastonmuutoksen hillitsemisja sopeutustoimet vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Pelkoa aiheuttaa puolestaan alati pahenevat ilmastomuutoksen seurausvaikutukset, kuten myrskyt, tulvat ja metsäpalot. Mitä nuorempi olet, sitä mittavimmin myös joudut kokemaan nämä haittavaikutukset. Kiire ja pelko ruokkivat toimiin ryhtymistä. Ei ole kuitenkaan hyvä, jos ne myös hallitsevat päätöksentekoprosessia. Kiireessä ja pelossa syntyy helposti harkitsemattomia ja lyhytjänteisiä päätöksiä. Metsäala ei ole poikkeus tästä. Metsäala voi auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä usealla eri tavalla: metsät toimivat hiilinieluna ja -varastona, metsätuotteet korvaavat fossiilisia raaka-aineita ja toimivat hiilen varastona. Kiire ja kapea-alainen ajattelu lienevät kuitenkin vaikuttaneet siihen, että muun muassa EU:n komissio on voimakkaasti kallellaan vain tuhon ensimmäiseen toimeen. Nähdään, että metsien hiilensidonta on nopein ja vaikuttavin toimi. Yhdessä metsien lisääntyvän istuttamisen kanssa sen arvioidaan olevan myös pitkälti riittävä toimi. Jos näkökulmaa laajentaa myös pitemmälle aikavälille metsien sopeutumiseen ilmastomuutokseen sekä ihmiskunnan muihin tarpeisiin, tilanne näyttäytyy erilaiselta. Tiede on varsin yksimielinen metsätuhojen lisääntymisestä ilmaston muuttuessa. Tämä puolestaan lisää riskejä metsien hiilinielujen pysyvyydelle. Toisaalta näiden uhkien minimoimiseksi esimerkiksi Suomessa olisi syytä lisätä merkittävästi sekametsiä, mikä palvelisi myös monimuotoisuustavoitetta. Mutta tällainen metsien rakennemuutos edellyttää monia toimia – kuten metsien uudistamista – sekä niiden rahoitusta. Ihmiskunta tulee tarvitsemaan jatkossakin rakennuksia, vaatteita, pakkauksia – ylipäänsä monenlaisia hyödykkeitä. Niitä pitää valmistaa mahdollisimman vähin ilmastopäästöin ja yhä enemmän uusiutuvista raaka-aineista. Tällaisessa maailmassa on monia syitä, miksi metsäalan ilmastotoimissa on syytä pitää mukana koko paletti: hiilinielut, fossiilisten korvaaminen ja metsätuotteiden hiilivarastot, eikä vain tuo ensimmäinen. Kiire näyttää myös joillekin olevan syy luopua perinteisestä kestävyysajattelusta, joka pitää sisällään ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Saatetaan todeta, että kiireen takia on tärkeä huolehtia ensisijaisesti tai jopa vain ekologisesta kestävyydestä. Maailma ilman ihmisiä ei tarvitse sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä, mutta ihmiskunnassa kaikki kolme ovat välttämättömiä. Siksi niitä kaikkia tarvitaan myös ilmastomuutoksen hillintään. Ilmastomuutoksen hillinnän kannalta tärkeätä on pyrkiä maksimoimaan ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden välillä vallitsevia toisiaan tukevia tekijöitä ja minimoimaan niiden välillä vallitsevia keskinäisiä haittavaikutuksia. Kiire ja pelko Seppo Samuli Gallup tulevaisuudesta. Eri aikakaudet limittyvät Joenniemen mukaan toisiinsa ja ovat läsnä arkkitehtuurissa ja rakennetussa ympäristössä yhtä aikaa. Puiseen rakennusperintöön tallentuneesta toivosta ja epätoivosta kertoo hänen mukaansa esimerkiksi Muistot eivät pala -kuorodraama, joka liittyy Ylivieskan hirsikirkon tuhopolttoon. Nykyhetkestä Joenniemi on nostanut esille muun muassa puun roolin peruskorjatulla Olympiastadionilla, puukoulut ja Facebook-ryhmän Pelastetaan vanhat talot!. Tulevaisuutta edustavat Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden ajatukset sanoista tulevaisuus, puu ja arkkitehtuuri. ”Halusin nostaa esille esimerkiksi Pelastetaan vanhat talot! -ryhmän, jonka jäsenet ovat sitoutuneet ylläpitämään rakennusperintöä. Se on tärkeä viesti myös nykyrakentajille ja arkkitehdeille. Iso kysymys ei ole, saadaanko aikaiseksi paljon puukerrostaloja, vaan saadaanko mahdollisimman pitkäikäisiä rakennuksia”, Joenniemi sanoo. Toivoa puusta -näyttelyn sanoma ei hänen mukaansa olekaan, että puu olisi ylivoimaisesti paras rakennusmateriaali. Paljon riippuu siitä, mistä puu tulee, miten sitä käsitellään ja miten paljon sitä käytetään. Vastakkainasettelusta puun, betonin ja teräksen välillä olisi Joenniemen mielestä sen sijaan syytä luopua. Järkevämpää olisi tehdä yhteistyötä. Verkkokeskustelu: Sopiva saha haussa Toivoa puusta -näyttelyn on koonnut Ylen kulttuuri toimittaja Minna Joenniemi, joka on tuttu muun muassa Runoraadista. Tätä juttua tehdessä näyttely oli vielä rakenteilla. 8747_.indd 5 9.9.2021 0.01
• 9.9.2021 / AJASSA tekevä yhdistys voi profiloitua asiakkai­ densa edunvalvojaksi. Vaario ei näe täs­ sä ristiriitaa. ”Tarkoitus ei ole maksimoida voittoa, vaan liiketoiminnalla rahoitetaan edun­ valvontaa. Tämän vuoksi meidän pitäi­ si olla tehokkaita, mitä yhdistykset ei­ vät kaikilta osiltaan liiketoimissaan ole.” 10–15 vuoden takamatkalta Kilpailukykyä jäytää erityisesti se, että tietojärjestelmiensä kehittämisessä yh­ distykset ovat jumahtaneet ”lähtöteli­ neisiin”. ”Palvelumarkkinoilla yhdistyksiä haas­ tavat metsäyhtiöt ovat tietotekniikassa 10–15 vuotta yhdistyksiä edellä.” Tilanne on paradoksaalinen, koska yh­ distyksillä ja MTK:lla oli pitkään yhtei­ nen tietotekniikkayhtiö Silvadata. Sen Vaario tuntee hyvin istuttuaan hallituk­ sessa pitkään. ”Olimme huonoja omistajia. Emme osanneet vaatia yhtiöltä riittävästi. Osa henkilöstöä mukavoitui, ja jäimme kil­ pailijoista jälkeen. Kunnollista toimin­ nanohjausjärjestelmää on odotettu tois­ takymmentä vuotta” Taannoin Silvadata myytiin amerik­ kalaiselle Trimble­yhtiölle. Sekään ei tuo­ nut ainakaan nopeaa apua. Isoa yhtiötä kiinnostaa ensisijaisesti bisneksen te­ keminen, toissijaisesti yhdistysten mur ­ heet. Jatkossa hoidetaan asiakkaiden tarpeita Vaario ennustaa, että jatkossa metsän­ omistajakunta jakautuu entistä selkeäm­ min eri metsäyhtiöiden ja metsänhoito­ yhdistysten asiakkaisiin. ”Se menestyy, joka tarjoaa parhaat pal­ velut. Metsänomistajat vaihtavat jatkossa entistä hanakammin palvelun tarjoajaa, jos toiminnan laatu ei tyydytä.” Kilpailusta hän ennakoi metsänhoi­ toyhdistyksille vaikeaa. Metsäyhtiöt ta­ voittelevat asiakkaikseen isoja ” helppo­ ja” metsänomistajia, jotka myyvät puuta ja hoitavat metsiään säännöllisesti.” ”Yhdistysten pitää pystyä palvelemaan myös laajaa pienten metsänomistajien joukkoa, jolla ei aina ole omaa kokemus­ ta metsäasioista, joten heidän odotuksen­ sakin voivat olla vaihtelevia.” ”Meidän ikäpolvemme on menestyk­ sekkäästi hoitanut metsiä. Seuraavan pol­ ven on keskityttävä hoitamaan metsän­ omistajien tarpeita.” MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva M etsänhoitoyhdistykset ovat takamatkalla kil­ pailussa metsänomis­ tajille tarjottavista palveluista. Palveluis­ sa on liikaa rukkasenkuvia ja toteuttajas­ ta johtuvaa vaihtelevuutta.” Näin arvioi uransa juuri päättänyt Ete­ lä­Karjalan metsänhoitoyhdistyksen en­ tinen johtaja Markku Vaario. Kun mies vuonna 1984 meni metsän­ hoitoyhdistykseen töihin, oli maailma toisenlainen. Piirimetsälautakunnan metsänhoitaja laati yhdistyksen toimin­ tasuunnitelmat ja budjetit. Samainen pii­ rimetsälautakunta valvoi metsälakia ja myi kasvattamiaan taimia yhdistyksille. Vaario on ollut junailemassa kuutta peräkkäistä yhdistysfuusiota. Niiden tu­ loksena pitäjäkohtaiset yhdistykset ovat muuttuneet maakunnallisiksi liiketoi­ mintayksiköiksi. Ehkä vieläkin merkittävämpi on yh­ distysten aseman täydellinen muutos. 1980­luvulla ne olivat osa Keskusmetsä­ lautakunta Tapion organisaatiokaaviota yhdessä piirimetsälautakuntien kanssa. ”Silloin olimme käytännössä osa viran­ omaistoimintaa, jossa lainvalvonnan viu­ lut maksettiin metsänomistajilta kerätyil­ lä lakisääteisillä metsänhoitomaksuilla.” Tapion leiristä MTK:n jäseniksi Nyt yhdistykset ovat osa MTK:ta. Ne mak­ savat emojärjestölle jäsenmaksua ja hy­ väksyttävät sääntönsä Simonkadulla, jol­ la MTK:n pääkonttori sijaitsee. Varsinkin viimeisin MTK:n järjestöuu­ distus teki metsänhoitoyhdistyksille ki­ peää, mutta sen surkutteluun ei enää pi­ täisi hukata yhtään energiaa. ”Huomio pitäisi kiinnittää liiketoimin­ taan. Se on yhdistyksille elämisen ehto. Yhdistyksen keräämillä jäsenmaksutuloil­ la ei rahoiteta kuin murto­osa yhdistyk­ sen metsänomistajille tarjoamasta edun­ valvonnasta. Jäsenmaksuilla ei ratkaista yhdistysten tulevaisuutta.” Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka metsänomistajille myytävillä metsä­ ja puukauppapalveluilla tulosta Kilpaan takamatkalta Pitkän uran päättäneen Markku Vaarion mielestä metsänhoitoyhdistykset ovat jääneet jälkeen muista palveluntarjoajista. ”Se menestyy, joka tarjoaa parhaat palvelut.” Markku Vaarion pitkän uran aikana pitäjäkohtaiset metsänhoitoyhdistykset ovat muuttuneet maakunnallisiksi liiketoimintayksiköiksi. HAASTATTELU MARKKU VAARIO Ikä 63 vuotta Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen edellinen johtaja Asuu Lahdessa Naimisissa, kolme aikuista lasta Harrastuksina metsänhoito, mökkeily ja golf KUKA? SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 56 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto KATSO MUUT SAHALAITOKSET: WWW.UITTOKALUSTO.FI Tehokas ja edullinen Norwood tukkivannesaha LM30 LumberMate Hinta alk: 5890,00 Hinta alk: 4990,00 Luotettava ja taloudellinen Norwood tukkivannesaha Valmistettu Kanadassa Alustan pituus 6,0 m Tukin halkaisija: 76 cm Tukin pituus: 5,0 m Alustan pituus: 6,0 m (sis. jatkon) Laudan leveys max: 56 cm Moottorivaihtoehdot: 13,5 hv Briggs&Stratton, sähköstartti 14 hv Kohler 7,5 kW Norwood sähkömoottori Tekniset tiedot Tukin halkaisija: 69 cm Tukin pituus: 3,8 m Alustan pituus: 4,2 m Laudan leveys max: 56 cm Moottorivaihtoehdot: 13,5 hv Briggs&Stratton 4,0 kW Norwood sähkömoottori Tekniset tiedot Valmistettu Kanadassa Alustan pituus 4,2 m MN27 LumberMan Uusittu malli! Uusittu malli! Saatavilla sähkötai polttomoottorilla Saatavilla sähkötai polttomoottorilla 8748_.indd 6 9.9.2021 0.03
• SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 56 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto KATSO MUUT SAHALAITOKSET: WWW.UITTOKALUSTO.FI Tehokas ja edullinen Norwood tukkivannesaha LM30 LumberMate Hinta alk: 5890,00 Hinta alk: 4990,00 Luotettava ja taloudellinen Norwood tukkivannesaha Valmistettu Kanadassa Alustan pituus 6,0 m Tukin halkaisija: 76 cm Tukin pituus: 5,0 m Alustan pituus: 6,0 m (sis. jatkon) Laudan leveys max: 56 cm Moottorivaihtoehdot: 13,5 hv Briggs&Stratton, sähköstartti 14 hv Kohler 7,5 kW Norwood sähkömoottori Tekniset tiedot Tukin halkaisija: 69 cm Tukin pituus: 3,8 m Alustan pituus: 4,2 m Laudan leveys max: 56 cm Moottorivaihtoehdot: 13,5 hv Briggs&Stratton 4,0 kW Norwood sähkömoottori Tekniset tiedot Valmistettu Kanadassa Alustan pituus 4,2 m MN27 LumberMan Uusittu malli! Uusittu malli! Saatavilla sähkötai polttomoottorilla Saatavilla sähkötai polttomoottorilla 8748_.indd 7 9.9.2021 0.03
• 9.9.2021 / AJASSA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Kuusten latvat ovat täynnä käpyjä kautta Etelä-Suomen, mutta ensi kevään siemensadon sijasta odotettavissa on kato. Kävyt ovat pääosin tyhjiä. Sotaväen termein kuuset siis ampuvat ensi keväänä räkäpäitä. Kuusen siemensadon tämän kesäinen tuhoutuminen on perusteiltaan normaali luonnonilmiö. Näin käy suunnilleen aina, kun kuuselle sattuu runsas kukinta ja käpysato lähes peräkkäisinä vuosina. Viimeksi kuuselle sattui hyvä siemensato kaksi vuotta sitten. Sen seurauksena kuusen siementuholaiset lisääntyvät ja seuraava sato tulee syötyä. ”Muun muassa käpykoisan aiheuttamien hyönteistuhojen laajuus ei ole suuri yllätys. Tuholaiskantojen saattoi ennustaa olevan korkeita, koska kuusella oli hyvä käpysato viimeksi vuonna 2019”, kertoo erikoistutkija Katri Himanen Luonnonvarakeskuksesta. Kostea viime kevät tarjosi kuusen siemenille tuhoisille ruostesienille, esimerkiksi kuusentuomiruosteelle ja kuusentalvikkiruosteelle hyvät olosuhteet, mikä syvensi siemenkatoa. Viimeiseksi lopuksi keskikesän kuivuus pahensi osaltaan tilannetta. Laihat sato-odotukset Siemenkadon vuoksi siemenviljelmien sato-odotukset jäävät surkeiksi. ”Tosin Pohjanmaalla ja Ylä-Savon korkeudella tuhot ovat jonkin verran pienemmät”, kertoo metsäpäällikkö Hannu Niemelä Tapiosta. Taimitarhoille kotimaisia viljeltyjä kuusensiemeniä riittää lähivuosiksi, koska vuoden 2019 runsaasta sadosta riitti varastoihin. Tapio ei järjestä metsikkökäpyjen keräystä tänä vuonna. Tyhjistä kävyistä ei ole apua myöskään metsän luontaisessa uudistamisessa tai jatkuvan kasvatuksen aloilla. Myöskään parin vuoden takaista kuusen siemesatoa ei ole enää maassa jäljellä itämiskykyisenä. ”Kuusi ei muodosta lainkaan siemenpankkia, eli varisemisen jälkeen itämättä maassa jääneet siemenet menettävät kuukausissa itävyytensä. Vuoden 2019 siemensadosta ei siis ole itämiskykyisiä siemeniä enää maassa”, erikoistutkuja Katri Himanen selvittää. Kuusen kävyt tyhjää täynnä Kuusten kukinta lupaa paljon, mutta tuottaa pettymyksen. LIINA KJELLBERG Kulunut kesä tarjosi monin paikoin otolliset olosuhteet talvileimikoiden korjuulle. Taustalla on kesän vähäsateisuus, jonka ansiosta maaperä kantoi metsäkoneet myös pehmeämmillä mailla. Esimerkiksi Metsä Group korjasi kesän aikana puuta sadoilta talvileimikoilta, kertoo yhtiön tuotantopäällikkö Pasi Arkko. ”Se on hyvä määrä, keskimääräistä enemmän. Korjuu onnistui hyvin, kun kesä oli näin kuiva”, hän sanoo. Myös UPM korjasi varsinkin keskikesällä keskimääräistä enemmän puuta talvileimikoilta. Koko kesän tilastoja tasoittaa kuitenkin sateinen elokuu, arvioi yhtiön operaatiojohtaja Tero Nieminen. ”Kokonaisuudessaan talvileimikoita on korjattu normaalimäärä. Elokuu ei ole antanut mahdollisuuksia talvileimikoiden korjuuseen normaalia enempää”, hän sanoo. Ammattitaito testissä Perinteisesti talvileimikot on korjattu talvisin, kun maa on jäässä. Viime vuosina talvileimikoita on kuitenkin alettu korjata entistä enemmän myös kesäisin. Syynä on talvien leudontuminen varsinkin eteläisessä Suomessa. ”Maa ehtii nykyisin hyvin harvoin jäätyä ennen lumen tuloa. Lunta taas pitää olla todella paljon, jotta se itsessään kantaisi”, Nieminen sanoo. Kuiva kesä tai syksy onkin hänen mukaansa talvileimikoiden korjuun kannalta usein parempi kuin leuto talvi. Korjuun onnistumisen ehtona ovat Niemisen mukaan osaavat metsäkoneyrittäjät ja metsäkoneenkuljettajat, jotka pystyvät havaitsemaan sen hetken, jolloin talvileimikoiden korjuu kesällä onnistuu. ”Ja yhtä tärkeää on osata keskeyttää työmaat, jos alkaa näyttää siltä, ettei korjuu onnistukaan. Koneenkuljettajien osaaminen ja vastuu työn kuluessa on ensisijaisen tärkeää.” Talvikohteillakin kysyntää Metsänhoitoyhdistys Kainuun alueella talvileimikoita pyritään korjaamaan mahdollisimman paljon kesällä. Yhdistys korjasi kuluneena kesänä korjuupalveluna muutaman talvileimikon. ”Talvikohteita on tarjolla pilvin pimein, kesäleimikoista on koko ajan akuutti pula”, yhdistyksen toiminnanjohtaja Marko Koskela kertoo. Tänä syksynä talvileimikoiden tilanne on hänen mukaansa kuitenkin sikäli hyvä, että takana on paitsi hyvä kesä myös kohtuullisen hyvä talvi. ”Puunostajilla tuskin on varastossa kovin paljon talvileimikoita, joten ostoja tullee jonkin verran syksyllä”, Koskela ennakoi. Vähäsateinen kesä suosi talvileimikoiden korjuuta Kuiva kesä on puunkorjuun kannalta usein parempi kuin leuto talvi. Kemeratukia käytetty viime vuotta vähemmän VALTTERI SKYTTÄ Yksityismetsien metsänhoitotöihin maksettavaa valtion kemeratukea on käytetty tänä vuonna 3 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan. Viime vuoteen verrattuna maksettujen tukien määrä oli pudonnut elokuun loppuun mennessä kaikkialla paitsi Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. 80 prosenttia kemeratuista maksetaan taimikoiden ja nuorten metsien raivauksiin, joten todennäköisin syy tukieurojen vähenemiseen on taimikonhoitotöiden laiskempi tahti. Syy voi olla vilkkaassa puukauppavuodessa. ”Metsätoimihenkilöiden resurssit ovat rajalliset. Käytetäänkö ne puukauppaan vai metsänhoitotöiden markkinointiin? Taimikonhoitotöiden myyminen jää toiselle sijalle”, arvioi hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen Suomen metsäkeskuksesta. Vuosi sitten keväällä koronarajoitusten arveltiin myös lisänneen metsänomistajien taimikonhoitointoa. Metsänomistajille tilitettyjen kemeratukieurojen määrä on ollut viime vuosina noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Elokuun loppuun mennessä tukia oli maksettu vajaa 22 miljoonaa euroa. Kaikkineen kemeratukia voidaan tänä vuonna myöntää metsänhoitoja perusparannustöihin lähes 68 miljoonaa euroa. Summa kasvoi keväällä valtion lisätalousarviossa. Lisärahoitusta annettiin etenkin nuoren metsän hoitoon ja pienpuun korjuuseen. Nuoren metsän hoidosta saa kemeratukea 230 euroa hehtaarilta, tai jos nuoren metsän hoidon yhteydessä kerätään myös pienpuuta, tuki on 430 euroa hehtaarilta. Pienpuun korjuussa kyse on usein hoitamatta jääneen ryteikön kunnostuksesta, ja kerätyt raipat päätyvät poltettaviksi lämpölaitoksiin. Vaikka kuuset notkuvat tänä kesänä käpyjen runsaudesta, ei siemeniä ole luvassa. ”Talvikohteita on tarjolla pilvin pimein, kesäleimikoista on koko ajan akuutti pula.” ”Korjuu onnistui hyvin, kun kesä oli näin kuiva.” 8749_.indd 8 9.9.2021 0.06
• AJASSA / 9.9.2021 Rahaa olisi, mutta METSÄTEIDEN KORJAUSVELKA KASVAA MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Metsäteiden perus­ parannusten korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta. Samanaikaisesti kunnostuksiin varattuja kemeravaroja jää käyttämättä. Mistä kiikastaa, se onkin monisyisempi juttu. AJASSA / 9.9.2021 Jatkuu seuraavalla aukeamalla. 8749_.indd 9 9.9.2021 0.06
• 9.9.2021 / AJASSA T ukitaso on hyvä. Ongelma ei ole rahoitus, vaan että hankkeita ei saada liikkeelle”, metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen Suomen metsäkeskuksesta kiteyttää. Kemeratuki on Etelä-Suomessa 50 ja Pohjois-Suomessa 60 prosenttia, mutta perusparannuksiin varatusta kymmenen miljoonan euron tukipotista puolet jää käyttämättä. Nousiainen näkee syyksi sen, että uinuvien tiekuntien herättäminen on liian työlästä. ”Hankkeiden käynnistäminen muuttui liiketoiminnaksi vajaat kymmenen vuotta sitten. Sen piti laittaa perusparannuksiin vauhtia, mutta vaikutus olikin päinvastainen.” Jonkun on heräteltävä tiekuntia omalla riskillään, eikä pienistä tai heikossa taloudessa olevista toimijoista ole riskinottajiksi. Nousiaista huolettaa, että kartalla alkaa olla valkoisia alueita, joissa ei ole perusparannusurakan kokonaisvastuun ottajia. Nousiaisen mielestä perusparannuksen esitöihin tulisi joko kehittää tukimuoto tai siirtää ne takaisin julkisen palvelun tehtäväksi. Ymmärrystä myös passiivisuudelle Jotenkin Nousiainen ymmärtää passiivisuuden syitäkin. Ehkä osakkaiden enemmistö ei enää asu tien vaikutuspiirissä tai tiekunta kokonaisuutena ei koe saavansa perusparannuksesta riittävästi hyötyä. ”Monesti on mennyt niin, että uuden tien myötä vaikutusalueella oli reippaat hakkuut ja sitten kiinnostus tien ylläpitoon on hiipunut.” Perusparannus kustantaa keskimäärin 15 000– 17 000 euroa kilometrille. Kemerasta huolimatta se vie metsän tuoton monelta vuodelta. Nousiainen pitää jatkuvaa kunnossapitoa edullisempana, mutta siihenkin tarvitaan toimiva tiekunta. Kattava kuntoluokitus puuttuu Mutta ovatko metsätiet oikeasti hälyttävässä kunnossa? ”Osa metsäteistä on huonossa kunnossa, osa ei”, Nousiainen tiivistää. Kattavaa metsäteiden kuntoluokitusta ei ole. Metsäautoteitä on rakennettu kaikkiaan noin 160 000 kilometriä. Luvussa ovat mukana Metsähallituksen ja metsäyhtiöiden omat tiet. Yksityismaiden metsäteiden pituus on noin 100 000 kilometriä ja niillä on noin 30 000 tiekuntaa, joten teiden keskipituudeksi tulee reilu kolme kilometriä. Perusparannuksia tulisi tehdä 3 000–4 000 kilometriä vuodessa, 30–40 vuoden kierrolla. Nyt tehdään vain 1 500–2 000 kilometriä, josta yksityisen metsänomistajien omalla sekä kemerarahoituksella 600-800 kilometriä. ”Korjausvelkaa tulee lisää joka vuosi tuhannesta kahteen tuhatta kilometriä. Puunkuljetukset vaikeutuvat aivan varmasti kun tulee syksy, jolloin sataa kolme kuukautta vettä.” Lomarakentaminen voi viedä tukikelpoisuuden Yksityistien tieyksiköistä vähintään 30 prosenttia pitää olla metsätiloilla, jotta tie on metsätieluonteinen ja kemerakelpoinen. Metsätie voi muuttua kemerakelvottomaksi esimerkiksi, jos alun perin metsätiloja varten rakennetun tien vaikutusalueelle tulee runsaasti lomarakentamista ja sitä myötä rakennuspaikkojen tieyksikköjä. Niin on käynyt lukemattomia kertoja. Tiekunnissa päätöksiin ei tarvita tieyksiköiden enemmistöä, vaan enemmistöä läsnäolevista tieyksiköistä, joten muutaman isoimman tilan omistajat ovat vahvoilla. Ollakseen lainvoimainen kokouskutsun pitää tavoittaa kaikki tiekunnan osakkaat. Isommilla tiekunnilla on käytännössä mahdotonta tavoittaa kaikki kuolinpesien vastuuhenkilöt. Sellaista on tapahtunut, että kokoukset päätökset on kaadettu puuttuvan kokouskutsun perusteella. Tehtäisiinkö sillat puusta? ”Metsäteiden silloista tiedetään hyvin vähän, ei edes tarkkaa määrää, mutta joka tapauksessa niitä on tuhansia”, metsäkeskuksen tieasiantuntija Timo Pisto huokaa. Rumpu muuttuu sillaksi, jos aukon halkaisija on vähintään kaksi metriä. Määritelmä täyttyy, jos rinnakkain on kaksi vähintään 1,4-metristä rumpua. Kainuun ja Pirkanmaan yksityisteiden sillat on kartoitettu ja arvioitu, että noin 20 prosenttia niistä on kunnoltaan huonoja tai erittäin huonoja. Kategoria ”erittäin huono” tarkoittaa liikenneturvallisuusriskiä ja niiden osuus oli viitisen prosenttia. ”Voi olettaa, että sama suhde koskee metsäteiden siltoja koko maassa.” Tiekunnat ja yksityiset ovat omatoimisesti rakentaneet siltoja, joiden taso on vähintäänkin kirjava. Kekseliäisyyttä löytyy. Puupalkkisiltaa on vahvistettu junan vaunun rungolla, betonilaatoilla tai teräsviritelmillä, mitä on sattunut löytymään. ”Niiden kantavuutta on vaikea arvioida, se on vain tuntumaa.” Pisto muistuttaa, että tiekuntien tulisi tiedostaa siltojen kunto ja teettää määräajoin kuntokartoitus ammattilaisella. Kunnossapitotoimilla siltojen käyttöikää voi jatkaa. ”Puuta pitää liikuttaa tasaisesti ympäri vuoden.” Metsäteiden kunto joutuu todelliseen koetukseen, kun tulee pitkä ja sateinen syksy. 8749_.indd 10 9.9.2021 0.06
• AJASSA / 9.9.2021 ”Osa metsä­ teistä on huonossa kunnossa, osa ei.” Reilusti jäljessä huippuvuosista Valtion tukema metsäteiden kunnostus, kilometriä Kemeralain muutoksen ennakointi lisäsi perusparannustuen hakemuksia vuonna 2015. Tukiehtojen heikennykset romahduttivat työmäärät pysyvästi. Lähde: Suomen metsäkeskus Metsäteiden perusparannus Metsäteiden rakentaminen 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2 000 1 500 1 000 500 MILLAISESSA KUNNOSSA tiet oikeasti ovat, sitä testattiin Antti Rosnellin kyydissä Kuljetusliike E. Nousiainen Oy:n autolla. Tavoitteena oli hakea täysi kuorma sorvitukkia Rengon Ojajärveltä, Hämeenlinnan läheltä. Matkalla oli yleisiä asfalttija sorateitä ja tiekunnan metsätietä, mutta ei kuitenkaan yksittäisen metsänomistajan omaa tietä. ”Teitä on parempia ja huomattavasti huonompia,” Rosnell luonnehtii ja jatkaa, että tiekuntien tiet ovat yleensä parempia, mutta yksittäisten isäntien omat, nuukaillen tehdyt tiet saattavat olla pahoja. ”Pahimpia ovat mäntykankaat, joille tie on tehty vain pintamaat kuorien. Jos murskekerros pettää, niin pyörät ovat kivikossa ja kannokossa.” Pahimmillaan puskuri maassa Pahimmillaan puskuri on maassa, terävät kivet rikkovat renkaat ja alustassa kulkevat hydrauliletkut ja jarrujen paineilmasysteemit ovat vaarassa. ”Kiinni olen jäänyt, mutta aina kuitenkin selvinnyt omin avuin pois.” Irrottamisen keinoja ovat lapio ja puutavarakuormain, jota liikuttamalla auton painopistettä voi siirtää vetäville pyörille. ”Siltavirityksiä näkee, että on laitettu lankkua päälle. Niitä on pitänyt jalkautua tarkastamaan, mutta toistaiseksi on yli päästy.” Hakemattakin kuormia on jäänyt, koska Rosnell on paikan päällä todennut tien liian pehmeäksi. Silloin puunostaja ajattaa mursketta omalla kustannuksellaan ja puut ajetaan myöhemmin. Kustannus ei ole iso, mutta kyse on kuitenkin ostajan virhearviosta. Kelirikkoaikana on viikkoja, jolloin metsäteille ei mennä. ”Talvella laitetaan ketjua pyörään ja joskus syksylläkin. Silloin mennään jos ei eteenpäin niin ainakin syvälle.” Siistiä sisätyötä Tämän reissun lopputulemana todettiin, että tiet olivat kohtuullisessa kunnossa ja sateisesta kesänlopusta huolimatta kantoivat hyvin, mutta huonommiksikaan tiet eivät saisi mennä. Maksimikuorma 51 tonnia liikkui ongelmitta ja vaneritehdas saa mitä tarvitsee. Rosnellin työ vaikuttaa siistiltä sisätyöltä. Työparin kanssa on sovittu, että ajetaan sukkasillaan, jotta ohjaamo pysyy puhtaana. ”Kivaa tässä on vaihtelevuus ja että on oman työnsä herra. Tympeintä on syksy ja kurakelit.” Tyyppisiltoja valmiina Minkä tahansa sillan voi tehdä puusta, ja Pisto toivoo, että puu tekisi paluun siltarakenteisiin. Tyyppiratkaisuja on jo 36 metriin saakka, sitä pitemmät pitää ottaa rakennesuunnittelijan pöydälle. ”Silta saattaa yksittäisenä toimenpiteenä olla kalliimpi kuin tien perusparannus, mutta siltametrin kustannukset ovat 15 000–20 000 euron haarukassa olipa materiaali puuta, betonia tai terästä.” Perusparannuksen suunnittelijoilla ei yleensä ole siltasuunnittelun asiantuntemusta, vaan tarvitaan silta-asiantuntija. Kemeratukea on mahdollista saada pelkkään siltahankkeeseen, ja tukiprosenttia voi olla kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin normaalissa perusparannustuessa. Tiet kuntoon hintaohjauksella Metsätiet on rakennettu aikana, jolloin yhdistelmien painot olivat alle 48 tonnia. Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Kari Palojärvi myöntää, että metsätien kunnostus kestämään 76-tonnisia yhdistelmiä vaatii isot määrät mursketta ja tieosakkaat pitävät satsausta helposti liian kalliina. Palojärven mielestä perusparannusten kemera-osuutta tulisikin kasvattaa. Pakkastalvena voi ajaa mistä vain ja kuivalla kesäkelilläkin yllättävän huonoista paikoista, mutta jos tulee sateinen syksy, tiet alkavat pettää. ”Mutta puuta pitää liikuttaa tasaisesti ympäri vuoden. Ja jos kelirikkoaikoina joudutaan olemaan kotona, niin kuljettajien palkat juoksevat silloinkin.” Palojärven mielestä tien kunto ei näy riittävän selvästi kantohinnoissa. ”Hyvän tien varressa olevista leimikoista tulisi maksaa enemmän, ja vastaavasti huonon tien takana pudottaa hintaa reilusti.” Huonommaksikaan ei saisi mennä Metsätie Hämeenlinnan Rengossa kantoi hyvin, ja Antti Rosnell lastasi maksimikuorman 51 tonnia sorvikuusta. 8749_.indd 11 9.9.2021 0.06
• 9.9.2021 / AJASSA PUUKAUPPA KOHDE: Päätehakkuuta ja kasvatettavan metsän kunnostusta myrskytuhojen jäljiltä. Kesä-, mutta ei kelirikkokorjuu yleisen tien varressa. SIJAINTI: Koillismaa OSTAJA: Mhy:n valtakirjakauppana sahayhtiölle KAUPAN KOKO: Arvio 2 050 m 3 LEIMIKON KOKO: Päätehakkuuta 14 ha, kunnostushakkuuta 16 ha MUUTA: Puut valtaosin kaatuneet juurineen, katkenneita vain vähän. Puusto on vanhaa ja laho voi heikentää kertymäennustetta. Leimikko korjataan syksyn aikana. Myrskytuhoalue kuntoon PÄÄTEHAKKUU: Puutavaralaji määrä kuutiohinta yhteensä m3 €/m3 € mäntytukki 311 45 13 995 kuusitukki 213 42 8 946 havupikkutukki 208 20 4 160 havukuitu 689 10 6 890 koivukuitu 110 8 880 Yhteensä 1 531 34 871 HARVENNUS-/KUNNOSTUSHAKKUU: Yhteensä 518 8 428 Hakkuun kokonaishinta (arvio) 43 299 TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti SAMI KARPPINEN, kuva V akiintuneen jaon mukaan sahatavara tarvitsee PEFC-leiman ja paperija kartonkituotteille FSC-sertifikaatti on hyvä lisä. Tilanne on hiljalleen muuttumassa, sillä FSC-puun tarve kasvaa ja ottaa jalansijaa myös mekaanisissa tuotteissa. UPM:n yksityispuukaupan johtaja Janne Kiiliäinen ei pidä muutosta radikaalina, mutta kuitenkin. ”Sekä PEFCettä FSC-puuta tarvitaan, mutta FSC-puun osuutta haluamme lisätä.” Kiiliäinen ei puhu niukkuudesta, mutta koska FSC-puuta on tarjolla PEFC-puuta vähemmän, niin FSC-puulle on tilausta. UPM tarjoaa ryhmäsertifiointia sopimusasiakkailleen. Kiiliäinen ei kerro hehtaarirajoja, mutta pyrkimys on saada mukaan selvästi keskivertoa isompia metsänomistajia. ”Puukaupassa maksetaan FSC-lisää, mutta sen euromäärää en lähde sanomaan.” FSC:tä tarvitaan yksityismetsistä Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen on samoilla linjoilla. ”FSC on ollut tasaisessa nousussa jo pitkään, vaikkakaan erityistä uutta nostetta ei ole. Jotta markkinoiden kysyntään voidaan vastata, niin FSC-puuta tarvitaan myös yksityismetsistä.” Partasen mukaan on asiakkaita, jotka vaativat FSC-sertifikaattia, ja on asiakkaita, jotka ovat tyytyväisiä PEFC:hen. Ja on myös asiakkaita, jotka eivät vaadi sertifikaattia ollenkaan. ”Tuntuma on, että myös mekaanisella puolella FSC-kyselyjä tulee aiempaa enemmän.” Stora Enso tarjoaa ryhmäsertifiointia vähintään 50 metsähehtaarin omistajille. FSC-lisä vaihtelee eurosta lähelle kahta euroa kuutiolle. Ei hintaa, mutta menekkiä Pölkky Oy on hankkinut sahatavaralleen FSC-sertifikaatin, vaikkakin metsäjohtaja Jani Jaakkolan mukaan hyvässä markkinatilanteessa FSC:llä ei ole erityistä painoarvoa. ”Mutta tämä suhdanne ei kestä ikuisesti, ja huonommassa markkinassa tietyillä markkinoilla puun alkuperä vaikuttaa.” ”Tietyt markkinat” ovat etenkin Britanniaan ja ylipäätään Länsi-Eurooppaan vietävät pitkälle jalostetut tuotteet, jotka menevät suoraan rautakauppojen vähittäismyyntiin. Kyselyjä on myös muista maanosista. Pohjois-Suomessa FSC-puuta saa Kemijärven ja Sallan yhteismetsistä. Pölkky ei kuitenkaan maksa FSC-lisää. FSC-puun kysyntä kasvaa Eri asia on, onko sertifiointilisästä tulonmenetysten korvaajaksi. FSC-sertifikaatti ottaa hiljalleen jalansijaa myös sahatavaran ja sitä kautta tukkipuun markkinoilla. Metsänomistajan saama lisäarvo on vähintäänkin kyseenalainen, mutta saattaa konkretisoitua huonomman suhdanteen aikana. ”Emme ole suositelleet sitä metsän­ omistajille.” MIKKO HÄYRYNEN Tammi-heinäkuussa teollisuuspuuta hakattiin yhteensä 35,7 miljoonaa kuutiometriä, josta tukkipuuta oli 15,6 ja kuitupuuta 20,1 miljoonaa kuutiometriä, Luonnonvarakeskuksen tilastojulkistuksesta ilmenee. Hakkuumäärä oli 18 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana ja 12 prosenttia suurempi kuin edeltävän kymmenvuotiskauden keskiarvo. Tukkipuun hakkuumäärä oli 32 ja kuitupuun yhdeksän prosenttia suurempi verrattuna vuodentakaiseen ajanjaksoon. Tukkipuuta on hakattu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Määrissä ovat mukana kaikkien metsänomistajaryhmien hakkuut. Yksityismetsien osuus hakkuumäärästä oli 84 prosenttia. Yksityismetsien hakkuut kasvoivat 20 prosentilla ja metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen hakkuut kahdeksalla prosentilla. Heinäkuun hakkuut olivat 3,4 miljoonaa kuutiota, mikä on enää neljä prosenttia viime vuotta enemmän. Kuluneen kymmenvuotiskauden vertailussa heinäkuun hakkuut olivat kuitenkin lähes kolmanneksen keskiarvoa suuremmat. Hakkuissa roima kasvu 8750_.indd 12 9.9.2021 0.07
• AJASSA / 9.9.2021 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 61,79 s 66,14 ? 45,25 ? 17,89 s 20,09 s 17,66 s 26,25 ? 27,78 ? Uudistushakkuu 63,61 s 67,18 ? 47,07 ? 19,12 s 21,44 s 19,26 s 28,48 s 29,79 ? Harvennushakkuu 54,00 s 56,04 ? 39,38 ? 17,13 s 17,58 ? 16,90 s 24,24 ? 24,04 ? Ensiharvennus 42,01 ? 41,15 ? 33,06 ? 13,91 s 13,79 ? 13,22 ? 21,06 ? 20,08 ? Hankintahinnat 62,73 ? 63,60 ? 49,34 s 32,19 s 32,73 ? 32,26 ? 39,29 s 38,88 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 64,41 ? 68,21 ? 43,16 s 17,69 ? 20,63 s 18,00 ? 26,69 ? 30,55 ? Uudistushakkuu 66,08 ? 68,96 ? 44,18 s 18,72 s 21,74 s 19,18 s 32,27 ? Harvennushakkuu 57,31 ? 59,68 ? 38,62 ? 17,60 s 17,77 s 17,33 ? 25,15 ? 24,92 s Ensiharvennus Hankintahinnat 65,22 s 65,94 s 50,76 s 32,29 s 33,48 ? 33,32 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 64,22 ? 67,72 ? 43,12 ? 18,86 s 20,11 s 18,17 s 27,33 s 28,01 ? Uudistushakkuu 66,20 ? 68,57 ? 44,72 ? 20,85 s 21,04 s 19,55 ? 33,09 s 30,52 ? Harvennushakkuu 56,20 ? 57,62 ? 37,45 s 17,67 s 17,48 s 17,20 ? 24,92 ? 24,16 ? Ensiharvennus 35,72 s 36,43 s 13,91 s 13,38 ? 13,39 s Hankintahinnat 64,95 ? 64,82 s 46,73 s 33,93 s 32,62 s 33,09 ? 41,30 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 61,75 ? 63,03 ? 45,48 s 17,78 ? 18,27 ? 17,47 ? 25,21 ? 25,15 ? Uudistushakkuu 63,94 s 64,73 s 47,76 s 19,53 ? 19,66 ? 19,24 ? 28,19 ? 27,83 ? Harvennushakkuu 52,31 s 52,67 s 39,65 ? 17,06 s 17,32 s 17,18 s 23,70 ? 23,59 ? Ensiharvennus 36,17 s 36,83 s 30,00 s 13,30 s 13,23 ? 12,88 s 19,62 s Hankintahinnat 61,34 s 59,29 s 48,44 s 32,46 ? 33,00 ? 32,34 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 64,21 s 65,68 ? 35,46 s 18,36 s 18,13 s 28,03 s Uudistushakkuu 65,74 s 66,21 s 35,88 s 19,81 s 19,33 s 31,06 s Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,70 s 64,54 ? 20,41 s 22,30 s 18,60 s 28,20 s 28,77 ? Uudistushakkuu 65,85 s 65,53 s 22,69 s 23,41 s 20,25 ? 30,55 ? 30,54 ? Harvennushakkuu 54,25 ? 53,86 s 18,55 s 18,68 ? 16,59 s 25,50 s 25,51 s Ensiharvennus 14,92 s 13,68 s Hankintahinnat 60,63 s 62,06 s 32,62 s 31,91 s 31,51 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,28 s 57,31 s 15,94 s 18,13 s 15,59 s 24,19 s 24,88 s Uudistushakkuu 54,45 s 58,67 s 16,29 s 19,22 s 16,67 s 25,03 s 26,42 s Harvennushakkuu 48,60 s 48,10 s 15,43 ? 14,86 s 14,89 s 23,06 ? 20,36 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 58,69 s 56,68 s 30,37 s 30,13 s 30,35 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,26 ? 55,02 s 17,31 s 15,68 s 26,28 ? Uudistushakkuu 57,69 ? 20,01 ? 29,54 ? Harvennushakkuu 50,51 s 46,62 s 16,06 s 13,60 s 23,93 ? Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 64,58 ? 66,59 ? 48,32 ? 19,33 ? 21,74 s 18,08 ? 26,38 ? 28,94 ? Uudistushakkuu 66,21 ? 67,50 ? 50,73 s 22,16 s 24,20 ? 20,13 s 29,98 ? 31,45 ? Harvennushakkuu 57,48 ? 58,01 ? 40,83 s 18,61 s 18,83 s 18,00 s 25,59 ? 25,84 ? Ensiharvennus 39,85 ? 41,25 ? 33,53 s 14,03 s 14,08 ? 13,90 s Hankintahinnat 63,55 s 63,77 ? 51,02 s 32,68 ? 33,48 ? 33,12 s LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 31–34 keskiarvo FSC-puun kysyntä kasvaa Eri asia on, onko sertifiointilisästä tulonmenetysten korvaajaksi. ”Olemme kiinnostuneita kaikesta FSC-puusta, mutta emme ole suositelleet sitä metsänomistajille. Ongelma on, että FSC-sertifiointi maksaa, mutta markkinoilla siitä ei saa yhtään kovempaa hintaa.” Yhdistykset tuntevat haasteen Metsänhoitoyhdistykset tarjoavat jäsenilleen automaattisesti PEFC-sertifikaatin, mutta FSC-sertifiointia ei ole minkään yhdistyksen valikoimassa. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola myöntää, että FSC haastaa metsänhoitoyhdistyksiä. ”MTK on selvityttänyt eri vaihtoehtoja, ja jokainen yhdistys tekee päätökset itsenäisesti.” Tiirola muistuttaa, että FSC:tä ei ole suunniteltu pienmetsänomistukseen ja ongelma kiteytyy kustannuksiin. ”Yhdistykset joutuisivat tilanteeseen, jossa toisten jäsenten FSC-sertifikaattia tuettaisiin toisten jäsenten rahoilla.” Riittääkö euro? FSC:n merkittävin ero PEFC-sertifikaattiin on, että viisi prosenttia pinta-alasta pitää jättää käytön ulkopuolelle. Aapasuoalueilta löytyy helpostikin viisi prosenttia kitumaarämeitä, mikä osaltaan selittää, että pohjoisen isoja yhteismetsiä on FSC:ssä. Mikäli metsätila on kauttaaltaan hyvätuottoista metsämaata, niin laskelma on hankala. Jos sadan hehtaarin tila tuottaa myytävää keskimäärin neljäsataa kuutiota vuodessa ja jos sertifiointi leikkaa siitä viisi prosenttia, voi vuodessa myydä 20 kuutiota vähemmän, eli vain 380 kuutiota. Jos FSC-lisä on euron kuutiolle, se tekee vuodessa 380 euroa, jonka pitäisi riittää korvaamaan myymättä jääneen 20 kuution tulonmenetys. 19 euroa kuutiolle ei ole erityisen hyvä hinta. 8750_.indd 13 9.9.2021 0.08
• 9.9.2021 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat K aukana kuuluu metsäkoneen kolina ja ryske. Vuonna 1995 männylle ja koivulle uudistettu sipoolainen metsä on ollut unohduksissa liki kolmekymmentä vuotta. Nyt käynnissä on jo kaksitoista päivää kestänyt energiapuusavotta. Tuhansia runkoja hehtaarilla kasvanut metsä harvennetaan jälleen kasvukuntoon. Vaikka latvukset ovat paikoin kutistuneet, puilla on vielä riittävästi elinvoimaa kasvaa tukiksi asti. Aivan perinteisestä energiapuukohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Siitä kertovat moniväriset nauhat runkojen ympärillä. Olemme jalkautuneet energiapuuleimikolle, jonka suunnittelussa on erityisesti otettu huomioon luonto ja monimuotoisuus. Kohteen luonnonhoitosuunnitelma on Tapio Oy:n johtavan asiantuntijan Lauri Saariston käsialaa. Kunnostettu metsä osoittaa, että energiapuunkorjuu nuorista metsistä onnistuu luontoa kunnioittaen. ”Tällä kohteella haluamme osoittaa, miten nuorissa metsissä tehtävillä asioilla on äärettömän paljon merkitystä, kun tavoittelemme monimuotoista metsäluontoa. Ovatko nämä tulevat varttuneet metsät lajistolle parempia kuin nykyiset varttuneet metsät, se ratkaistaan tässä kohtaa”, Saaristo kertoo. Saaristo muistuttaa, että nuorissa metsissä riski hävittää olemassa olevia luontoarvoja on vähäinen verrattuna varttuneisiin metsiin. Ilman energiapuuharvennusta hoitamatta jäänyt metsä ei tuottaisi pitkäikäisiin tuotteisiin käytettävää tukkipuuta. Kun energiapuun korjuussa huolehditaan vielä tulevien luontoarvojen kehitysmahdollisuuksista, energiapuun hyödyntäminen nuorista metsistä saanee synninpäästön. Parhaimmillaan metsä tuottaa tulevaisuudessa sekä tukkia että lisää monimuotoisuutta. Älä siisti liikaa Tyypillinen virhe energiapuunkorjuussa on käsitellä koko korjattava leimikko kaavamaisesti samalla tavalla joka kolkasta. Usein huomio kiinnittyy vain metsätaloudelle arvokkaisiin puulajeihin ja korjuussa parannetaan vain kasvatettavan puulajin edellytyksiä varttua tukiksi. Muut puulajit kaadetaan surutta maahan. ”Pinosta löytyy leppää, haapaa, raitaa ja metsässä sitä ei ole enää ollenkaan. Se on ehkä se isoin yleisin virhe. Hyvä periaate on, että hoidettavalta leimikolta yhtään puulajia ei poisteta kokonaan”, Saaristo summaa. Tätä periaatetta on noudatettu sipoolaisessa leimikossa, johon olemme saapuneet tutustumaan luontoa vaalivaan energiapuusavottaan. Punaisenaan marjoista notkuvia pihlajia, keväisin ensimmäisten Energiapuuta luontoa vaalien Parjattu energiapuunkorjuu voi jopa lisätä monimuotoisuutta, mutta työtä ja tarkan suunnitelman se vaatii. Johtava asiantuntija Lauri Saaristo on tyytyväinen luonnonhoitosuunnitelman toteutukseen energiapuusavotalla. Monimuotoisuus ja lahopuun määrä tulevat toimenpiteiden ansioista lisääntymään kohteella. Luontoa huomioivassa energiapuunkorjuussa tehdään tekopökkeilöitä, säästetään kuusialikasvosta ja vältetään turhaa siistimistä. Juuri näin on tehty sipoolaisessa energiapuuharvennuksessa. 8751_.indd 14 9.9.2021 0.10
• METSÄSTÄ / 9.9.2021 1. Kerro ammattilaiselle kiinnostuksestasi luonnon huomiointiin. 2. Jätä metsätaloudelle arvottomia puita ja alikasvosta kasvamaan. 3. Säästä luonnoltaan rikas alue luontokohteeksi. 4. Suosi säästöpuuryhmiä ja tekopökkelöitä myös nuorissa metsissä. 5. Vaali pölyttäjiä hakkaamalla harvempi pellonreunavyöhyke. Vinkit luonnonmukaiseen korjuuseen ”Nuorissa metsissä tehtävillä asioilla on äärettömän paljon merkitystä.” joukossa kukkivaa raitaa ja monille eliöille tärkeää haapaa on jätetty kasvamaan. Lisäksi metsäkoneen kuljettajalle on annettu ohjeeksi säästää kaikki alikasvoskuuset. Kuusitiheiköt maahan yltävine oksineen tarjoavat suojaa linnuille ja riistalle sen jälkeen, kun avaruus korjuun jälkeen lisääntyy metsässä. Jätä säästöpuita Siellä täällä nuoren metsän ylle kohoaa yksittäisiä yli satavuotiaita mäntyjä. Ne on säästetty vuoden 1995 hakkuissa. Tuohon aikaan ei vielä ollut metsäsertifiointia, joka edellyttää säästöpuiden jättämistä, kuten nykyään. Nämä männyt ovat ensimmäisiä aikanaan metsiin jätettyjä säästöpuita, ja niitä on kunnioitettu myös nyt tehdyssä energiapuuharvennuksessa. Ne saavat jäädä pystyyn kaikkina tulevina hakkuukiertoina. ”Säästöpuilla luonnonhoidon ekologiset tavoitteet ovat oikeasti sadoissa vuosissa. Kun nämä vielä 500-vuotiaina seisovat kelona muutaman vuoden ja kaatuvat lopulta maahan ja lahoavat, vasta silloin niiden koko merkitys on täyttynyt.” Kolmen hehtaarin energiapuukorjuualalle mahtuu myös uusi säästöpuuryhmä. Kohtaan, jossa kangasmetsä vaihettuu lehdoksi, on jätetty hakkuiden ulkopuolelle muutaman aarin kokoinen alue, jossa kasvaa peräti seitsemää eri puulajia. Jos kaikki menee kuten on ajateltu, se tulee olemaan monimuotoisuuden turvapaikka seuraavien satojen vuosien ajan. Lisää lahopuuta Erityistä huomiota energiapuunkorjuussa on kiinnitetty olemassa olevan lahopuun vaalimiseen ja uuden pystylahopuun tuottamiseen. Pystyyn kuivaneet puut on jätetty paikoilleen ja aikanaan maahan kaatuneita lahonneita runkoja on varottu korjuussa. ”Tässä pystyttiin tekemään ajourat siten, että maapuut ovat pitkittäin, ei poikittain suhteessa ajouriin. Lahopuu on otettu huomioon ajourasuunnittelussa”, Saaristo kertoo. Lisäksi alueelle on tehty normaalia enemmän tekopökkelöitä eli muutaman metrin korkeudelta maasta katkaistuja runkoja. Eri puulajeista katkottuja tekopökkelöitä on kymmenen hehtaarille. Niiden tehtävänä on lisätä lahopuun määrää nuoressa metsässä. Juuri lahopuun vähäinen määrä talousmetsissä on yksi syy monien lajien uhanalaistumiseen. Lahopuuta tulee aikanaan lisää myös kahdesta alueelle jätetystä luontokohteesta. Korjuun ulkopuolella säästetty kallio, ei ole metsälain nojalla varjeltava kymppipykälän kohde, mutta siellä on vanhaa puustoa ja muutama kelo. Paikka on omiaan puoliavoimella paikalla viihtyville lajeille. Toinen luontokohde on pienialainen lehto, jonka lehtokasvillisuutta runsas koivikko on varjostanut. Lehtokasveille annettaan valoa korjaamalla koivuja pois. ”Luontokohteet ovat luonnonhoidon suunnittelussa sitä ydinjuttua, sitä punaista lankaa.” Metsälehti on osa Tapio-konsernia. Jotta kohteen luonnonhoitosuunnitelma olisi selkeä myös korjuun toteuttavalle metsäkoneenkuljettajalle, kaikki säästettävä merkittiin eri värisin kuitunauhoin maastoon. Pellon reunametsä on hakattu tarkoituksella harvaksi, jotta siellä viihtyisivät pölyttäjät ja riistaeläimet. METSÄNHOITO SUOSITUKSESSA esitellään runsaasti tapoja, joilla energiapuunkorjuussa pystytään ottamaan luonto huomioon. Ne eivät vaadi suuria uhrauksia metsänomistajalta, mutta edellyttävät ammattitaitoa metsäasiantuntijalta. Esimerkiksi sipoolaisessa metsässä tehtiin tarkoituksella harvemmaksi hakattu pölyttäjille ja riistalle otollinen pellonreunavyöhyke. Vastaavaa ei juuri ole missään, sillä sertifiointi tai lainsäädäntö ei sellaista edellytä. ”Metsänhoidon suosituksissa on paljon luonnonhoidollista sisältöä, joka tarjoaa mahdollisuuksia sertisapluunan yli. Niiden käyttö vaatii sitä, että metsänomistaja ilmaisee, että luontoasiat ovat hänelle tärkeitä”, Lauri Saaristo muistuttaa. Keinoja löytyy, jos halua on 8751_.indd 15 9.9.2021 0.10
• 9.9.2021 / METSÄSTÄ HEIKKI HAMUNEN, teksti HARRI MÄENPÄÄ, kuvat K un australiansuomalainen Juha Tolonen kiipeää tikapuilla kolmen metrin korkeuteen, hän saa kannustusta ympäri maailmaa leviävässä suorassa verkkolähetyksessä: ”Go Australia!” Korona-aikaan sopien Tolonen kaivaa taskustaan kasvomaskin, virittää sen 100-vuotiaan männyn kylkeen, antaa puulle hellän halauksen ja laskeutuu sitten maahan. Australian keltavihreitä värejä paidassaan kantavan miehen urakka puunhalauksen MM-kisoissa on ohi, ja muut kilpailijat antavat raikuvat aplodit leviläisessä Halipuu-metsässä. Tolonen on edustanut synnyinmaataan jo kaksissa puunhalauksen MM-kisoissa, vaikka vielä joitakin vuosia sitten hän ei ollut koskaan halannut puuta. ”Muutimme perheen kanssa Leville kahdeksan vuotta sitten. Nyt olen oppinut jo vähän halaamaankin puita”, Australian tuuliselta länsirannikolta vanhempiensa kotimaahan palannut ja muun muassa revontulien kuvausretkiä järjestävän ohjelmapalveluyrityksen perustanut mies sanoo. Viime vuonna MM-kisoihin osallistuessaan Tolonen keräsi vain kokemusta, mutta toisella kerralla hän jakoi freestyle-sarjan voiton yhdessä Ukrainaa edustaneen Dima Bulban kanssa. ”Nyt meni jo vähän paremmin. Sain palkinnonkin, yhden grillimakkaran.” Hupia kymmenille miljoonille MM-kisoja järjestävän Halipuu-yrityksen Riitta Raekallio-Wunderink sanoo, että tavoitteena on tuoda iloa ja hauskuutta ihmisten elämään. ”Yrityksen alkuvaiheessa muutama vuosi sitten ajattelin, että olisipa kiva tehdä jotakin tällaista. Asia jäi kuitenkin toteuttamatta. Ajattelin, että emme uskalla järjestää, eikä tänne kukaan kuitenkaan tulisi.” Korona muutti tilanteen. Pandemia sulki matkustusreitit maailmalta Suomeen, mutta innoitti kutsumaan yleisöä verkkoyhteyksien kautta. ”Kaikki suorituspaineet hävisivät. Ryhdyimme tekemään tapahtumaa, jotta saisimme ilahdutettua ihmisiä, mutta eihän sitä voinut tietää, toimiiko tämä vai ei.” Vastaanotto kansainvälisessä mediassa on ollut huikea. Puun halaamisen ilo on levinnyt maailmalle kymmeniin miljooniin koteihin. Tapahtumasta ovat uutisoineet muun muassa The Times, Venäjän National Geographic sekä televisiokanavat Venäjällä, Aasiassa, Afrikassa ja Britanniassa. Levillä matkailupiirit palkitsivat tapahtuman viime syksynä vuoden markkinointitekona. MM-kisojen periaatteisiin kuuluu sekin, että kuka tahansa voi osallistua lähettämällä oman puunhalauskuvansa. ”Saamme valtavasti kiitoksia siitä, että olemme luoneet mahdollisuuden tällaiseen. Ihmisillä tuntuu olevan tarve jakaa puunhalauskuviaan ja omia tarinoitaan. Tapahtuman osalajeina olivat nopeushalaus, omistautuminen ja freestyle. Levillä kokkina työskentelevä Skotlannin Jamie Dyson palkittiin omistautuminen-sarjan parhaana. Kuvateksti 8752_.indd 16 9.9.2021 0.11
• METSÄSTÄ / 9.9.2021 MAAILMA HALASI PUITA LEVIN METSISSÄ Puunhalauksen MM-kisoissa voittajat palkittiin pihlajanmarjaseppeleellä, marjakaulanauhoilla ja grillimakkaralla. ”Täällähän on tosi paljon kansainvälistä porukkaa.” Tällainen palaute lämmittää suuresti”, Raekallio-Wunderink sanoo. Maailmanmatkaajat osallistujina Kun korona esti kansainvälisen matkailun jo ensimmäisten MM-kisojen alla, järjestäjien piti miettiä, mistä löytää kisojen arvolle sopien riittävästi eri maiden edustajia. Apu löytyi läheltä. ”Täällähän on tosi paljon kansainvälistä porukkaa, hyvin monenlaisista maista. Tunnemme paljon seudun ihmisiä, ja lähdimme kysymään osallistujia ihan kavereilta. He suhtautuivat asiaan hyvin positiivisesti ja olettivat, että tästä tulee hauskaa”, Raekallio-Wunderink sanoo. Kansallisuuksien kirjo oli laaja tänäkin vuonna. Oman edustajansa tapahtumaan saivat Ukrainan, Australian ja koti-Suomen lisäksi Skotlanti, Saksa, Espanja, Sveitsi ja Italia. Kaikki osallistujat löytyivät lähikuntien alueelta. Pieni suuri tapahtuma Raekallio-Wunderink näkee tapahtumalle kysyntää jatkossakin. Hän katsoo jo ensi kesään ja odottaa, kuinka koronarajoitukset hellittävät ja kuinka paikalle pääsee uusia osallistujia. Alun perin Halipuu-yrityksen liikeidea oli vuokrata lappilaisia puita maailmalle adoptoitavaksi. Mukaan ovat tulleet ohjelmapalvelut, joiden avulla asiakas viedään luontoon vaikka riippumattoretkelle tai nauttimaan narskuvasta lumesta virtuaalisesti. Yrittäjä haluaa pitää kiinni MM-kisoja kehittäessään siitä, että metsään ei synny suurta markkinahurmosta. Suuruutta ja vaikuttavuutta varten haaveena on online-alusta, joka sallii mutkattoman yhteydenpidon kaikkialle maailmaan. ”Tapahtuman hengen tulee säilyä. Tunnelman on oltava välitön ja ihmisten päästävä oikeasti tekemisiin keskenään.” Italian Stefania Dassie vei toistamiseen MM-kokonaistittelin. Korona näkyi näissäkin kisoissa. Saksan Anika Lichtenberg halasi nopeuskilpailussa kymmentä eri puuta minuutin aikana. Australian Juha Tolonen tunnelmoi mies ja makkara -teemalla. 8752_.indd 17 9.9.2021 0.12
• 9.9.2021 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA TIIA PUUKILA, teksti MATIAS HONKAMAA, kuvat K uusenkerkkäsiirappia ja -hilloa sekä horsmateetä fasaanin munista valmistettujen vohveleiden kera. Vanamolan majatalon emäntä Pirkko Parviainen-Hämäläinen on kattanut pöydän koreaksi oman tilan antimilla. Horsmatee on kuin vihreää teetä ja kuusenkerkkäsiirappi vähintäänkin vaahterasiirapin veroista. Parviainen-Hämäläinen on hyödyntänyt omien metsiensä yrttejä, marjoja ja sieniä jo neljän vuosikymmenen ajan. Pääasiassa sato tarjoillaan majatalon vieraille. Parhaimmillaan raaka-aineet löytyvät vain muutaman metrin päästä keittiöstä. Kiinnostus villiyrttien keruuseen on peruja Karjalasta lähtöisin olevalta anopilta. Parviainen-Hämäläinen muutti miehensä Aimo Hämäläisen kotitilalle Immolaan Joroisiin vuonna 1981. Anoppi innosti miniäänsä tutustumaan metsän erilaisiin yrtteihin ja testaamaan niitä ruokiin. ”Kun tulin tilalle, meillä oli aina sellainen aamuteehetki, johon keräsimme yrttejä. Kokeilimme, syövätkö miehet. Kyllä he söivät, mutta eivät vain aina tienneet, mitä söivät”, Parviainen-Hämäläinen hymähtää. Koronasta kimmoke Kerisalonsaaressa sijaitsevasta Vanamolan majatalosta on matkaa Immolan tilalle alle kilometri. Punainen 1930-luvulla rakennettu rakennus on alun perin vanha kansakoulu, jossa Hämäläinenkin on aikanaan aloittanut opintiensä. Hämäläisen isä osti lakkautetun kyläkoulun matkailukäyttöön 1970-luvulla. Viimeiset kaksikymmentä vuotta majatalon vetovastuu on ollut Hämäläisellä ja hänen vaimollaan. Kesäisin majatalon täyttävät saksalaiset luontomatkailijat ja talvisin saapuvat suomalaiset ruokailijat nauttimaan lähellä tuotetusta villiruuasta. Kun korona hiljensi majatalon hetkellisesti, yrittäjillä oli aikaa kehitellä uutta. Heräsi ajatus majataloa ympäröivien Immolan tilan metsien luomusertifioinnista. Itse tila oli ollut mukana luomusertifioinnissa jo kaksikymmentä vuotta. Hämäläinen on kasvattanut siellä luomulampaita sekä muun muassa luomuperunaa ja fasaaneja koirien koulutukseen. Metsien liittäminen luomukeruualueeseen oli hyvä jatkumo tälle. ”Metsien luomusertifiointi on ollut monta vuotta mielessä, mutta viime syksynä laitoimme sen vireille”, Parviainen-Hämäläinen kertoo. Jokamiehenoikeus arveluttaa Immolan tilan metsät saivat luomusertifikaatin kesällä. Sitä edelsi paperiralli. Lausuntojen ja liitteiden saaminen hakemukseen vei aikansa ja oman hankaluuden sai aikaan kotipaikkakunnan siirtyminen vuoden alusta Etelä-Savosta Pohjois-Savoon. ”Hirveän hankalaa oli saada todistuksia siitä, että ei ole lannoitettu tai käytetty kantokäsittelyaineita”, Hämäläinen kertoo. Hämäläinen ei ole enää metsänhoitoyhdistyksen jäsen, joten apu paikalliselta yhdistykseltä jäi saamatta. Lopulta Metsä Group pystyi vakuuttamaan, ettei metsissä ole käytetty viimeisten vuosien Luomumetsän antimista Perinteisen metsätalouden ohella Pirkko Parviainen-Hämäläinen ja Aimo Hämäläinen hyödyntävät metsiään luonnontuotteiden keruuseen. Viime kesästä lähtien yrttejä on kerätty luomusertifioidusta metsästä. LUOMUSERTIFIOITUJA YKSITYISMETSIÄ VÄHÄN ? ? Luomukeruualueita oli vuonna 2019 noin 4,6 miljoonaa hehtaaria, suurimman osan omistaa Metsähallitus. Valtaosa metsistä kelpaisi luomu­ keruualueiksi. ? ? Metsän voi liittää luomukeruualueeksi kahdella tavalla: selvittä­ jämallilla ja perusmallilla. Selvittäjämalli parempi, jos metsänomistaja toimii vain poimijan roolissa ja/ tai haluaa antaa metsänsä luomukeruukäyttöön. Pe­ rusmalli parempi, jos aikoo myydä suoraan luonnon­ tuotteita luomuna. ? ? Metsiä voi hakata ja hoitaa normaalisti, mutta esimerkiksi urea kantojen käsittelyssä aiheuttaa kol­ men vuoden siirtymäajan. ? ? Kiinnostuksen voi ilmaista metsään.fi­pal­ velun kautta tai ottamalla yhteyttä paikalliseen ely­keskukseen. Lähde: Luomua metsäluon­ nosta ­hankkeen projek­ tipäällikkö Anne Annala, Suomen metsäkeskus Keväällä Pirkko Parviainen-Hämäläinen kerää pihlajista nuppuja ja lehtiä. Syksyllä on marjojen vuoro. Majataloa ympäröivät luomu sertifioidut metsät ovat oikea aarreaitta luonnontuotteista innostuneelle. Muutaman metrin päästä ulkoovesta löytyy sieniä, marjoja sekä yrttejä. 8753_.indd 18 9.9.2021 0.14
• METSÄSTÄ / 9.9.2021 aikana ureaa kantokäsittelyyn. Lausunnon lannoitteiden käytöstä Hämäläinen joutui ely-keskuksen kehotuksesta kirjoittamaan itse. Kaikkiaan luomukeruualueeseen liitettiin 75 hehtaaria tilan metsiä. Lasku luomusertifioinnista ei vielä ole saapunut, mutta Hämäläinen arvelee sen olevan noin neljäsataa euroa. Luomukeruualueet eivät ole julkista tietoa, mutta silti joku saattaa eksyä alueelle poimimaan marjoja ja sieniä. Luomuna kukaan muu ei pysty metsän antimia myymään, mutta silti ulkopuoliset kerääjät askarruttavat maanomistajaa. ”Se, mikä Suomessa on minusta pahin asia, mikä estää luomusertifiointia kehittymästä, on jokamiehenoikeus. Pitäisi jotenkin pystyä varmistamaan, että sadon saa se, joka on työn tehnyt ja maksanut kustannukset”, Hämäläinen toteaa. Luomua lautaselle Pöytään katetuissa kuusenkerkkäsiirappipulloissa ja hillopurkeissa on vaaleanvihreä luomusertifioinnista kertova merkki. Ne ovat ensimmäisiä omista metsistä valmistettuja virallisia luomutuotteita. Suurin osa metsästä kerätyistä luomuaineksista päätyy yhä majatalon asiakkaiden lautasille. Pieniä määriä kuusenkerkistä, voikukista ja mesiangervosta valmistettuja tuotteita viedään myyntiin paikalliselle jälleenmyyjälle. ”Emme pysty hirveitä määriä kerralla keräämään. Ne pitää vielä oikea-aikaisesti kerätä. Tänä kesänä varsinkin Suomen luonnossa kaikki kasvoivat yhtä aikaa”, Parviainen-Hämäläinen kertoo. Hänen haaveenaan on, että eläkkeellä keruulle ja tuotteiden kehittelylle jäisi enemmän aikaa. Toistaiseksi majatalo pitää emännän kiireisenä. Tälläkin hetkellä puolalaiset kalastajat odottavat lounasta: lammaskaalia ja kuusenkerkällä graavattua haukea. On aika päästää Parviainen-Hämäläinen takaisin keittiöön ja päättää haastattelu. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA AVOHAKKUIDEN VAIKUTUS puulajisuhteisiin tunnetaan hyvin. Kaikkein karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta aukoille tulee runsaasti vähäarvoista hieskoivua riippumatta siitä, onko viljelty puulaji mänty vai kuusi. Määrään voi kuitenkin vaikuttaa. Jos haluaa tehdä runsaasti taimikon varhaishoitoa, voi jättää säästöpuiksi huonolaatuista hieskoivua, jolla ei ole paljoakaan kaupallista arvoa päätehakkuussa. Jos haluaa minimoida varhaishoidon kustannukset, se pitää ottaa huomioon säästöpuulajien valinnassa ja käsittelyssä. Jos on vielä mahdollisuus poistaa hieskoivut reunametsästä hakkuukoneen puomin pituudelta, se auttaa asiaa. Edellytys on, että reunametsä on omaa tai naapurin kanssa saa sovituksi koivujen poistamisen ja kauppahinnan tuloutuksen. Säästöpuista ja reunametsän puulajeista riippumatta vaikuttaa kuitenkin olevan totta sanonta, jonka mukaan yksi koivu kyläkuntaa kohti riittää siementämään kaikki aukot. Kuivilla kivennäismailla saattaa päästä vähemmällä, mutta soistuneilla kankailla hieskoivun invaasiota ei voi estää. HIESKOIVU EI HÄVIÄ taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa. Jos metsänomistaja innostuu tekemään taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa nykysuositusten vastaisesti puhtaan männikön tai kuusi kon, hieskoivu ei suinkaan hä viä. Nuoret hieskoivut te kevät lähes poikkeuksetta kantovesoja. Lisäksi syntyy uusia hieskoivun taimia, jos maaperä on hiukankin soinen ja harvennusvoimakkuus on nykysuositusten mukainen. Ei ole tavatonta, että mä n nikön ensiharvennukses sa poistetaan hehtaaria kohti kymmenkunta kuutiometriä koivukuitupuuta, vaikka taimikonhoidon teh neet todistavat valaehto isesti, ettei yhtään hieskoi vua aikoinaan jätetty. Valtaosa kuitupuun mittoihin kasvaneista puista on selvästi kantovesoja, mutta joukossa on myös siemensyntyisiä puita. Sekametsien tulevaisuudesta huolestuneet voivat huokaista helpotuksesta. Jos kosteutta on maaperässä riittävästi tai liikaa, hieskoivua syntyy sekapuuksi riittävästi. ERI PUULAJIEN KASVURYTMI on tekijä, joka kannattaa ottaa huomioon. Hieskoivu kasvaa nuoruudessaan pituutta hyvin. Jos kuusikon tai männikön varhaishoito jää tekemättä, lopputulos on pahimmillaan puhdas hieskoivikko tai sekapuusto, jossa havupuun osuus on tuloja ajatellen liian pieni. Hieskoivua voi poistaa rankallakin kädellä metsikön kehityksen alkuvaiheessa, ja silti sitä riittää myöhemmin hakattavaksi asti. Puuntuotannon kannalta ei ole huono vaihtoehto pitää hieskoivun osuus pienenä. Vaikka hieskoivu kasvaa nuoruudessaan hyvin, myöhempi kasvu on heikko ja mahdollisuus tuottaa arvokasta tukkipuuta vähäinen. Hieskoivua jätettäessä on riski, että myöhemmissä harvennuksissa hakkuukoneen kuljettaja poistaa arvokkaan havupuurungon ja jättää jäljelle moniväärän hieskoivun vedoten saamiinsa luonnonhoito-ohjeisiin. On hyvä kysyä, onko kyseessä todella luonnonhoito-ohje vai halu saada pinoon arvokkaampaa puuta. Ja kaikissa oloissa metsänomistaja päättää omilla ohjeillaan, mitkä puut otetaan ja mitkä jätetään. Hieskoivua riittää myös tulevaisuudessa Varhaisen ensiharvennuksen jälkeen hieskoivua vaikuttaa syntyvän sekapuuksi runsaasti seuraavaan harvennukseen. Pirkko Parviainen-Hämäläinen kuivaa suurimman osan keräämistään sienistä ja yrteistä. Kuusenherkkutateista, mustatorvisienistä ja suppilovahveroista emäntä on valmistanut kasvistai lihaliemen korvaavan jauheen. Oman metsän kuusenkerkistä valmistettua luomusiirappia ja luomuhilloa menee myös paikalliselle jälleenmyyjälle. Vanamolan majatalon nimi on tullut pihalla kesäisin runsaina kukkivista vanamoista. 8753_.indd 19 9.9.2021 0.14
• 9.9.2021 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuva M illoin taimikko muuttuu hiilen lähteestä hiilen sitojaksi? Mallinnustutkimuksiin perustuen julkisuudessa on esitetty, että tähän menisi jopa 20 vuotta. Tutkimustieto taimikoiden hiilensidonnasta on kuitenkin vähäistä – ja ristiriitaista. Esimerkiksi Virossa tehty käytännön tutkimuskoe kertoi, että kylvämällä aikaan saatu mäntytaimikko sitoi hiiltä enemmän kuin päästi jo huomattavasti ennen 20 vuoden ikää. ”Myös Suomesta Hyytiälästä on tutkimustietoa kylvömänniköstä, joka oli hiilinielu jo tätä aiemmin”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Jaana Luoranen. Luke ja Ilmatieteen laitos ryhtyvätkin selvittämään käytännön koealoilla, milloin Suomen yleisin taimikkomuoto eli mättäisiin istutettuihin kuusentaimiin perustuva taimikkoala muuttuu päästölähteestä nieluksi. Miten vaikuttaa taimikonhoito? Hiilimittauksia ryhdytään tekemään tänä vuonna kolmella paikkakunnalla Etelä-Suomessa. Kuusentaimikoissa mitataan niin puuston, kasvillisuuden kuin maaperän hiilivaihtoa eli hiilipäästöjä ja hiilensidontaa. Taimikot ovat hieman päälle viisivuotiaita eli niin sanotussa varhaisperkausiässä tai hieman vanhempia. ”Saamme joka tapauksessa selville, muuttuuko taimikko hiilen lähteestä nieluksi ennen varhaisperkausikää (noin viisi vuotta istutuksesta) vai myöhemmin”, sanoo Luken tutkija Karri Uotila. Yleisen hiilitaseen lisäksi taimikoissa pyritään selvittämään, miten varhaisperkaus vaikuttaa taimikon hiilensidonnan kehittymiseen. Varhaisperkaus on taimikon ensimmäinen raivauskerta, jolloin havupuuntaimien ympäriltä kaadetaan niiden kasvua häiritsevät lehtipuuntaimet. ”Itsellä on epäilys, että raivaus joksikin aikaa heikentää hiilensidontaa”, Uotila sanoo. Hänen mukaansa yhtälö on kuitenkin monimutkainen. Lehtipuiden kaadon myötä hiiltä sitovan biomassan määrä vähenee. Toisaalta taimikonhoito pitää yllä istutuskuusten hyvää kasvutahtia, kaadettujen lehtipuiden juuristo jää henkiin ja kannoista nousee nopeasti lehtipuunvesoja. ”Maan hiilivarasto ei välttämättä pienene ollenkaan, kun kannot jäävät eläviksi ja kantovesoja nousee. Vähän epäilen, ettei tätä ole otettu malleissa huomioon”, Jaana Luoranen sanoo. Taimien kasvuvauhti nopeutunut Karri Uotilan mukaan kysymyksenä on, voiko reikäperkaus tai taimikon kasvattaminen nykyisiä suosituksia tiheämpänä olla hiilensidonnan näkökulmasta hyvä vaihtoehto. Enemmän runkoja pystyssä, tehokkaammin hiilensidontaa. ”Se, että kasvatustiheyksiä optimoidaan taimikonhoidossa tehokkaaseen hiilensidontaan, ei välttämättä aiheuta suuria taloudellisia tappioita”, Uotila arvelee. Uotilan mukaan mallinnukset ovat olennainen osa metsäntutkimusta, mutta mallin tulos riippuu siihen kirjatuista lähtötiedoista. Nykyiset istutustaimikot kasvavat nopeammin kuin on arvioitu. Tietoa asiasta ollaan päivittämässä. On mahdollista, että taimikot hiilinieluksi vasta 20-vuotiaina arvioivia mallinnuksia on tehty tiedoilla, jotka aliarvioivat puuntaimien kasvua. ”Tässä tutkimuksessa tavoitellaan tarkempia muuttujia ja lähtötietoja, joilla taimikoiden hiilensidontaa pystytään mallintamaan. Näin saadaan luotettavampia tuloksia", Uotila sanoo. Kauanko taimikko on hiilen lähde? Metsäntutkimus ryhtyy selvittämään nuoren kuusitaimikon hiilivirtoja ja taimikonhoidon vaikutusta hiilensidontaan. ”Itsellä on epäilys, että raivaus joksikin aikaa heikentää hiilensidontaa." Mallinnustutkimusten mukaan avohakkuun jälkeen kestää jopa 20 vuotta ennen kuin aukea muuttuu puuston kasvun myötä hiilen lähteestä hiilinieluksi. Kuvassa eteläsuomalaisen kuusitaimikon puustoa ja kasvillisuutta viisi vuotta hakkuun jälkeen. UUSI KESLA 326T-KUORMAIN Vahva ja ulottuva www.kesla.com MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT: www.agcosuomi.fi Keslalla yrittäjä on kuningas. Siksi olemmekin panostaneet kuormaintemme voimakkuuteen, kestävyyteen ja huollettavuuteen. Tutustu nyt uuteen KESLA 326T -kuormaimeen ja vaikutu! 8754_.indd 20 9.9.2021 0.16
• AUKIOLOAJAT: to klo 9–19, pe klo 9–17, la klo 9–16 TAMPEREEN MESSUJA URHEILUKESKUS KAIKKIEN AIKOJEN KATTAVIN KONEAGRIA TULOSSA Yli 90 % alan toimijoista mukana Monipuolinen ohjelma tarjolla alan ykköstoimijoiden toteuttamana Varaa messuille useampi päivä ja hyödynnä hotellitarjoukset messujen nettisivuilta Helppo saapua autolla, bussilla ja junalla kaikkialta Suomesta LUE LISÄÄ TAPAHTUMASTA: KONEAGRIA.FI OSTA LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON 18 € -> KONEAGRIA.FI LIPUN HINTA PORTILTA 20 € MAAJA METSÄTALOUDEN AMMATTITAPAHTUMA 8755_.indd 21 9.9.2021 0.18
• 9.9.2021 / METSÄSTÄ SAMI KARPPINEN K analintukannat ovat kesän riistakolmiolaskentojen perusteella vahvistuneet edellisvuodesta suuressa osassa maata. Lämmin ja vähäsateinen alkukesä suosi kanalintujen pesintää, jonka ansiosta valtakunnallisesti tarkasteltuna sekä metso, teeri, pyy että riekko runsastuivat. Alueelliset vaihtelut lintukannoissa ovat kuitenkin suuria, joten kanalintujen metsästysverotuksessa tarvitaan edelleen malttia. Esimerkiksi Keski-Suomessa lintukannat pysyivät hyvistä olosuhteista huolimatta edellisvuoden vaatimattomalla tasolla. ”Metsoja teerikannan odotettiin runsastuvan Keski-Suomessa, mutta jostain syystä toivottua kannannousua ei näytä tapahtuneen”, kertoo riistasuunnittelija Teemu Lamberg Keski-Suomen Riistakeskuksesta. Runsaimmat teerikannat ovat kolmiolaskentojen perusteella Oulun, Kainuun ja Pohjois-Savon riistakeskusten alueilla. Oulun alueella teeritiheys oli 15 yksilöä neliökilometrillä ja keskimääräinen poikuekoko 4,6 lintua. Valtakunnallisesti teerikanta runsastui edellisvuodesta kahdeksantoista prosenttia. Metsojahtiin Uudellamaalla Metsokanta vahvistui valtakunnallisesti maltillisesti edellisvuodesta. Suurin metsotiheys on Pohjois-Karjalan riistakeskuksen alueella, 5,4 yksilöä neliökilometrillä. Metsokanta vahvistui selvästi myös Uudellamaalla, jossa päästäänkin tänä vuonna pitkän tauon jälkeen metsojahtiin 10.9.–30.9. Uudenmaan metsotiheys 4,1 lintua neliökilometrillä oli riistakolmiolaskentojen perusteella samaa tasoa kuin Pohjanmaalla (4,0) ja selvästi parempi kuin esimerkiksi Keski-Suomessa (2,7). Maaja metsätalousministeriön mukaan 21 vuoden tarkastelujaksolla metsokanta on nouseva Uudellamaalla ja vakaa Varsinais-Suomessa. ”Nykyinen tiheys on molemmilla alueilla tarkastelujakson keskimääräistä tasoa korkeampi, ja kannan tiheydet ovat lähellä samaa tasoa suhteessa maamme muihin alueisiin”, kertoo erityisasiantuntija Janne Pitkänen maaja metsätalousministeriöstä. Pyitä piisaa, riekkoa vain pohjoisessa Pyykanta vahvistui Varsinais-Suomea lukuun ottamatta koko maassa. Tiheimmät pyykannat laskettiin Pohjois-Savosta, jossa niitä löytyi 14,8 yksilöä neliökilometrillä. Riekkokannat vahvistuivat ilah duttavasti Pohjois-Suomessa ja osassa Kainuuta. Toisaalta suuresta osasta eteläistä Suomea ja rannikkoa riekon on todettu käytännössä hävinneen. Kanalintujen metsästysajat vaihtelevat paljon maakuntaja kuntakohtaisesti, joten tarkat pyyntiajat on syytä tarkistaa ennen jahtia esimerkiksi riista. fi-verkkosivustolta. Kanalintukannat saaneet vahvistusta Teerikannat ovat riistakolmiolaskentojen perusteella tänä vuonna vahvimmat Oulun ja Kainuun alueilla. Alueelliset vaihtelut lintukannoissa ja metsästysajoissa ovat suuria. PARAS HINTA PUULLESI Kuutio on metsänomistajille helpoin tapa myydä puuta verkossa. Joko ammattilaisen, kuten metsänhoitoyhdistyksen avulla tai omatoimisesti. Kilpailuttamalla saat puullesi parhaan hinnan. Kuutio on kuin asunnonvälityspalvelu, mutta puulle. 8756_.indd 22 9.9.2021 0.19
• METSÄSTÄ / 9.9.2021 ENNEN NYT JA Sarjassa tarkastellaan Metsälehden vanhoja uutisia nykyhetken valossa. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija Äskettäin esitelty CS 7310 SX on Echon suurin sahamalli Suomen markkinoilla. Malli vahvistaa osaltaan Echon asemia kolmantena varteenotettava sahavalmistajana. Ominaisuuksiltaan saha vetää vertoja Husqvarnan ja Stihlin saman kokoluokan malleille. Tosin Echo on rauhallisempaa sorttia, eikä kiihdy kaasua paiItäistä voimaa ammattilaisille Vankka ja sitkeästi vääntävä Echo CS 7310 on edullinen työkalu ammattimaisille pihapuun kaatajille. KOKEILTUA Fakta ECHO CS-7310SX ? ? Moottorin sylinteri tilavuus 73,5 cm 3 ? ? Moottorin teho 4,1 kW ? ? Polttoainetankin tilavuus 0,8 litraa ? ? Kuivapaino ilman terälaitetta 6,7 kg ? ? Paino työkunnossa, tankit täynnä 9,3 kg ? ? Öljytankin tilavuus 0,36 litraa ? ? Terälaippa (vakio) 20 tuumaa (50 cm) ? ? Teräketju 3/8-jaollinen ? ? Ketju-uran leveys 1,5 mm ? ? Maahantuoja Stokker Oy ? ? Valmistusmaa Japani ? ? Suositushinta 1 100 euroa, sis alv:n Plussat ja miinukset + vankka + vahvasti vääntävä moottori + hinta – harva jälleenmyyntiverkosto Pihapuiden kaadot on suunnattava tarkasti. Pitkä terälaippa helpottaa kaatokolojen huolellista sahaamista. Metsähommiin iso Echo on turhan järeä. Parhaimmillaan se on, kun isoja pihapuita pätkitään klapin mittaan. nettaessa räjähtävän nopeasti. Mittasimme moottorin suurimmaksi kierrosluvuksi 12 600 minuutissa tehdassäädöin. Käyttöohjeen mukaan huippukierrosten pitäisi kohota 12 800:aan. Vakiovarusteena isossa Echossa on seitsemänlovinen ketjun vetopyörä. Luulen, että moottorin puhti riittäisi yhtä pykälää isompaankin vetopyörää käytettäessä. Se olisi helppo keino saada lisää ketjunopeutta ja leikkuutehoa, koska moottorin vääntö tuntuu riittävän. Vakiovarusteena Echossa on 20-tuumainen (50 cm) laippa ja 3/8-jaollinen teräketju. Käyttöohjeen mukaan saha voidaan varustaa jopa 32-tuumaisella (80 cm) laipalla. Sillä syntyisi avanto vaikka lopputalviseen Inariin. Kilpailijoitaan edullisempi Vankkuus kuvaa parhaiten sahan luonnetta. Parhaimmillaan saha on pihaja tonttipuiden kaadossa ja pätkimisessä. Pitkällä laipalla on helppo sahata kaatokolot tarkasti. Toisaalta ylijäreidenkin runkojen katkonta klapin mittaan sujuu vaivattomasti. Laipan tyvellä olevat isot kaarnapiikit helpottavat katkontasahauksia. Varsinaisessa metsätaloudessa Echolle olisi vaikea keksiä järkevää käyttöä, joten sahan käyttäjäkunta jäänee vähäiseksi. Pihapuiden kaadon lisäksi iso Echo voisi sopia lautojen sahaukseen niin sanottujen Alaska Mill -sahanohjainten kanssa. Työkunnossa Echo painaa 9,3 kiloa. Pelkästään terälaippa ja -ketju painavat yhteensä 1,7 kiloa. Karsinta tämän painoluokan sahalla kysyy hyvää työtekniikkaa, muuten puhti loppuu hartioista nopeasti. Polttoainetankkiin menee 0,8 litraa bensaa. Runkojen tauottomassa pätkinnässä keittoa riitti reiluksi puoleksi tunniksi. Kokoluokkaansa Echo on edullinen. Ohjehinta on reilut tuhat euroa, ja tarjoukset asettuvat 900 euron tienoille. Se on pari kolme sataa euroa vähemmän kuin samankokoisten Husqvarnaja Stihl-mallien. LIINA KJELLBERG ”Enää ei koivu ole perkaushakkuissa maahan lyötävä roskapuu”, kirjoitti Metsälehti vuonna 1971. Koivun käyttö oli kasvanut vaneri-, selluja levyteollisuudessa 1960-luvulta lähtien, ja 1970-luvulle tultaessa koivuvarojen pelättiin jo hupenevan. ”Koivukysymys, joka kymmenkunta vuotta sitten oli ongelma menekkija käyttövaikeuksien takia, on nykyisin muuttunut ongelmaksi puun niukkuuden takia”, Metsälehti totesi. Metsänomistajia innostettiin viljelemään koivua muun muassa vuonna 1970 käynnistetyn koivunviljelykilpailun avulla. Kaikki kilpailuun osallistuneet istuttivat keväällä 1971 tuhat koivuntainta. Tavoitteena oli saada ne kasvamaan kahdessa vuodessa mahdollisimman paljon pituutta. Kilpailun voitti metsänomistaja Urho Leikas Pieksämäeltä. Hänen koivunsa kasvoivat vuosien 1971 ja 1972 aikana kaikkiaan keskimäärin 1,6 metriä. Loppujen lopuksi koko koivukilpailua ei Metsälehden mukaan olisi edes tarvittu. Metsänomistajat olivat niin innostuneita koivunviljelystä, ettei kaikille halukkaille riittänyt taimia. Vuonna 1972 yksityismetsiin istutettiin Metsälehden mukaan noin 8,4 miljoonaa koivuntainta. Nykyisin sellaisiin määriin ei enää ylletä. Vuonna 2020 metsänviljelyyn toimitettiin Ruokaviraston mukaan 5,4 miljoonaa rauduskoivun tainta. 1970-luvun koivuinnostuksen taustalla oli erityisesti pellonmetsitys mutta myös se, että koivusta oli alettu maksaa aiempaa enemmän. Kuusen hinnoista oltiin tosin vielä kaukana. ”Koivuainespuun hinta on – – parissa vuodessa yli kaksinkertaistunut suhteessa kuusipaperipuun hintaan, mutta silti se Suomen eteläpuoliskossa on yhä vain noin 55–60 % vastaavasta kuusiainespuun hinnasta” , Metsälehti kirjoitti. Vuonna 2020 koivukuitupuun pystykauppahinta oli Luonnonvarakeskuksen mukaan keskimäärin 16,90 euroa kuutiometriltä, kuusikuitupuun 19,90 euroa kuutiometriltä. Koivukuitupuun hinta on siis noussut 85 prosenttiin kuusikuitupuun hinnasta. Roskapuusta kuusen rinnalle 8756_.indd 23 9.9.2021 0.19
• 9.9.2021 / PILKKEITÄ JERE MALINEN M artha oli maailman viimeinen muuttokyyhky. Vankeudessa 14 vuotta elänyt lintu kuoli 1914 Cincinnatin eläintarhassa. Vielä 1800-luvun alussa muuttokyyhky oli maailman yleisin lintulaji. Tuolloin sen kannaksi arvioitiin vähintään 10 miljardia yksilöä. Tilastonikkarit laskivat joka toisen pohjoisamerikkalaisen linnun olleen muuttokyyhky. Nauloja taivaalle Ylitarjonta teki muuttokyyhkyistä maailman ensimmäistä pikaruokaa. Kustannustehokkaat plantaasiherrat alkoivat syöttää niitä orjille. Myös köyhäinapu hamstrasi muuttokyyhkyjä varattomille. Alkoi historian laajamittaisin kyyhkysjahti. Linnut liikkuivat valtavissa parvissa. Suurimmat venyivät sadoiksi kilometreiksi. Kyyhkyjä tapettiin kaikin konstein. Aseet ladattiin jopa ruosteisilla nauloilla ja muulla rautaromulla. Sitä kylvettiin taivaalle ylilentäviin lintuihin tuhansista ja taas tuhansista piipuista. Vuosina 1800–1870 muuttokyyhkykanta mureni, lopulta se romahti. 1890-luvulla säädettiin metsästystä rajoittavia asetuksia, mutta se oli liian myöhäistä. Laji ei toipunut. Viimeinen varma havainto villistä muuttokyyhkystä tehtiin Ohiossa vuonna 1900. Ihmisravinnosta faaraoiden viestinviejiksi Kaupungeissa viihtyvä kesykyyhky ei yllä lukumäärässä muuttokyyhkyn mittoihin. Laajemmalle levittäytynyt se tosin on, sillä puluja pesii kaikkialla maapallolla lukuun ottamatta napa-alueita, Pohjois-Amerikan arktisia saaria, Grönlantia ja Koillis-Siperiaa. Näiden kahden kyyhkylajin historia kohtaa ruokalautasella. Aluksi kalliokyyhkyjä, joista kesykyyhkyt polveutuvat, kasvatettiin ihmisravinnoksi. Kun huomattiin niiden erinomaiset suunnistustaidot, kyyhkyjä alettiin käyttää viestinviejinä. Niinpä jo Ramses III hyödynsi koulutettuja kirjekyyhkyjä 3 000 vuotta sitten. Vielä toisen maailmansodan aikana Liittoutuneiden joukot käyttivät kyyhkyjä kirjeenkantajina, koska niiden kuljettamia sanomia oli mahdoton salakuunnella tai jäljittää. Vielä nykyisinkin radioaaltojen, internetien ja kännyköiden aikakaudella kyyhkyjen kasvatus ja jalostus on säilynyt suosittuna harrastuksena Keski-Euroopassa. Voimakas makuelämys Suomeen kesykyyhkyt saapuivat 1800-luvulla. Niitä pidettiin yleisesti herrakartanoissa, joista ne levittäytyivät kaupunkeihin ja suurimpiin kirkonkyliin. Nykykannaksi arvioidaan 30 000– 50 000 paria. Pulu on tyylipuhdas taajamalintu, jota esiintyy Ivalossa asti. Kotipaikkauskolliset kesykyyhkyt asuttavat hitaasti uusia alueita. Niinpä naapurikaupungin pulupopulaation siirtyminen vieruskuntiin saattaa kestää vuosia. Metsästyslaissa pulu on painettu rauhoittamattomien lintujen listalle. Niinpä niistä tuli 2001 EU-säädösten myötä keväästä loppukesään rauhoitettuja. Puluihin logiikka ei sikäli päde, että ne pesivät ympäri vuoden. Harva metsästäjä on maistanut pulua. Joutsenolainen Markus Rossi on. ”Liha on tummempaa ja tiheämpää kuin sepelkyyhkyssä. Myös maku on vahvempi. Ihan maittava eväs pulukin on, joskin syömistä on yhdessä linnussa vähän.” Kyyhkyistä kesyimmät Kaupunkipuluja yleensä ruokitaan, ei syödä. Toisin kävi maailman ensimmäiselle pikaruoalle, muuttokyyhkylle. Pulunpyytäjiä passissa Lappeenrannan kaupungin liepeillä. Peltojahti muistuttaa sepelkyyhkyjen metsästystä. Kesykyyhkyjen pyyntikausi käynnistyi elokuun alussa. Sitä kestää kevääseen asti. 8757_.indd 24 9.9.2021 0.21
• SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia PILKKEITÄ / 9.9.2021 LUKIJALTA JOKA EI TYÖTÄ TEE, ei sen syömänkään pidä – näin mummoni opetti. Jo alle kou lu ikäisenä avustin iso isäni kaupassa sen minkä pystyin. Kun opin laskemaan, inventaariopäivät olivat täynnä pitkiä numerosarjoja, joita laskin yhteen ja sitten kertolaskulla tein kiloista markkoja. Nykyisin työelämään tutustuminen alkaa hiukan myöhemmin. Kimalaisyhteisössä sääntö on voimassa täydessä ankaruudessaan: kuhnurit eli koiraat saavat lähteä pesästä heti kuoriuduttuaan, eikä takaisin ole tulemista. Työläiset, jotka ovat hedelmättömiä naaraita, jatkavat uurastustaan niin kauan kuin kuningatar elää ja pesässä on ruokittavia toukkia. Toki kuhnurilla on tärkeä tehtävä: hedelmöittää nuori naaras ja sillä tavoin viedä kuihtuvan kuningattaren geenejä eteenpäin. Sitä ei kuitenkaan pidä tehdä sisarusten kanssa, vaan koiraan on etsittävä kumppaninsa suuresta maailmasta. Kun koiras karkotetaan ajoissa pesästä, sukusiitoksen vaara vähenee. Parittelukumppanin etsintä käy kyllä työstä. Koiras sijoittelee hajumerkkejä elinpiiriinsä ja kiertää pitkin päivää tarkistamassa, onko viesti tavoittanut naaraan. Lentomatkaa voi kertyä päivän mittaan toistakymmentä kilometriä. Hajumerkit on uusittava joka aamu sekä sateen jälkeen. Jos onni on myötä ja hajumerkki on houkutellut naaraan, parittelu voi kestää tunninkin. Joka ei työtä tee… Kimalaiskoiras kyhjöttää surkeana huopaohdakkeen mykerön kupeessa ja odottaa auringon nousua. Lopuksi koiras tulppaa naaraan sukuaukon, jotta toiset koiraat eivät pääsisi asialle. Nuoret kuningattaret voivat palata pesään yöpymään. Parittelun jälkeen ne vahvistavat itseään siitepölyllä ja medellä muutaman päivän ja etsivät sitten suojaisen kolon talvehtimista varten. Jo ennen todellisen syksyn tuloa kuningatar uinuu puolivuotista untaan kolossaan. Koiras jatkaa lentokierroksiaan uuden morsion toivossa. Useat kuhnurit jäävät kyllä ilman ensimmäistäkin kertaa, sillä naaraita valmistuu pesistä vähemmän kuin koiraita. Kun uudet kuningattaret ovat jättäneet pesän, työläistenkin into kodinhoitoon hiipuu. Ne liittyvät koiraiden seuraan kukille. Aurinkoisina päivinä voi toki lennellä kukasta kukkaan mettä naukkaillen, mutta yöllä ja sadesäällä kimalaiset kyhjöttävät kylmissään, märkinä ja takkuisina kasvien kukinnoissa. Ja kun syksyn ensimmäiset pakkaset tulevat, päättyy sekä kuhnureitten että työläisten elämä. METSÄN KÄTKÖISSÄ LEHDESSÄNNE KIRJOITETTIIN (Metsälehti, 15/20231) metsäalan edelleen kokevan, että se ei saa viestiään perille valtakunnallisissa tiedotusvälineissä, mikä ”yhdisti viime vuonna koko alan yhteiseen ’Metsien Suomi’ -julkisuuskampanjaan, jonka tavoitteena oli herätellä media ja sitä kautta suuri yleisö näkemään metsät myös taloudellisesta näkökulmasta”. Todellisuudessa hanke pantiin alulle jo vuoden 2018 syksyllä. Syy ei ole metsäalan huono maine, koska me tiedämme, että kansalaisten keskuudessa se on hyvä. Myös alan näkyvyys mediassa on suurta ja positiivista näkyvyyttä on paljon. Julkisessa metsäkeskustelussa nähtiin kuitenkin myös riskejä. Näiden riskien torjuminen lopulta yhdisti alan ymmärryksen viestintähankkeen tarpeellisuudesta. Tiedotusvälineet tai toimittajat eivät ole hankkeen erityisenä kohderyhmänä, vaan hanke puhuu suoraan kaikille aikuisille suomalaisille. Emme hae mediasta palstatilaa itse hankkeelle vaan sen ajamille asioille, missä olemme myös onnistuneet. Uskomme, että hankkeella oli merkitystä esimerkiksi siinä, kuinka myönteisesti metsäalaa kohdeltiin viime kesän kiihkeissä metsäkeskusteluissa. Tutkimukset osoittavat tulokset muutenkin hyviksi. Tavoitteemme on herätellä suomalaiset huomaamaan, missä kaikessa metsä on arkisessa elämässämme mukana, jopa niin että ihmiset eivät edes tiedä sitä. Takana on ajatus, että mikään toimiala ei voi elää, ellei se tee tuotteita tai palveluita, joita ihmiset ja yritykset haluavat ostaa omalla rahallaan. Kestävyydestä täytyy pitää huolta, mutta se on turhaa, jos kukaan ei osta metsäalalta mitään. Metsien Suomi puhuu metsäalan kokonaisuudesta, ei vain taloudesta. Kun sanomme, että metsien käyttö on ratkaisu, se tarkoittaa myös metsien virkistyskäyttöä ja luonnon monimuotoisuuden turvaa. Metsien Suomesta ei voi puhua imperfektissä. Hankkeen kuluessa on tullut jälleen todistettua, että lyhytkestoisilla kampanjoilla ei saada aikaan mitään pysyvää. Hanke jatkuu, mutta kuinka kauan ja missä muodossa, se päätetään niin sanotusti tilanteen mukaan. HANNES MÄNTYRANTA viestintäpäällikkö Metsien Suomi Metsien Suomi elää ja hengittää Esittelyssä kuvakilpailun voittajat METSÄLEHTI järjesti kesäisen kuvakilpailun, jossa pyysimme metsäväkeä jalkautumaan metsiin, tallentamaan kesäiset metsämuistonsa kuviksi ja lataamaan ne Insta gramiin. Viisitoista eniten tykkäys tä saanutta kilpailukuvaa etenivät yleisöäänestykseen, josta valikoitui viisi voittaja kuvaa. Esittelemme voittajat syksyn Metsälehden numeroissa. Metsälehden Instagram-tilin käyttäjänimi on @metsalehti. Pauliina Sillanpään aurinkoinen kuva koivumetsiköstä sai eniten yleisö ääniä Metsälehden kuvakilpailussa. KAMALA LUONTO 8757_.indd 25 9.9.2021 0.21
• Hyvin hoidettujen metsien ystäville TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelyssä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. “Helppokäyttöinen ja kattava.” “Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: Metsakauppa. /metsanhoitokortisto METSÄNHOITOKORTISTO Talousmetsien luonnonhoito Metsänparannus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsän kasvatus Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän uudistaminen Tuhot Energiapuu Puukauppa ja puunkorjuu Kokeile myös TAPIO Maastotaulukon mobiiliversio! Applikaatiolla tai sivustolla Tapio. /kauppa/tuote/ maastotaulukot-apps/ 8758_.indd 26 9.9.2021 0.22
• PILKKEITÄ / 9.9.2021 LUKIJALTA LUKIJALTA JATKUVA KASVATUS on osa jatkuvaa metsäkeskusteluamme. Luontojärjestöt tekivät jo 2018 aiheesta eduskunnalle kansalaisaloitteen. Tavoite oli lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja siirtyä jatkuvapeitteiseen metsän kasvatukseen. Jatkuva kasvatus on sanontana hieman suppea, koska menetelmään kuuluvat myös jatkuvat hakkuut. Menetelmää kutsuttiin aiemmin poimintahakkuuksi eli harsinnaksi.Tieteellisen tarkan termin menetelmälle antoi 1984 professori Peitsa Mikola: metsänhoidollinen harsinta. 2000-luvun puolella kehittynyt metsätiede on osoittanut, että jatkuvasti kasvattaen on mahdollista yltää samaan puun kasvuun ja hakkuumäärään kuin avohakkuiden lohkometsätaloudessa. Lohkometsätaloudella on silti yksi etu: kasvinjalostus. Nykymenetelmin voi risteyttää ja valita entistä nopeammin kasvavia puulajikkeita viljeltäviksi – avohakkuun aukeille. Ja kun ilmasto hitaasti lämpenee, uuteen ilmastoon sopivampia lajikkeita voi jalostaa etukäteen. Luonto kyllä risteyttää itsekin lajikkeita, jotka sopivat muuttuneeseen ekosysteemiin. Luonnon kierrossa tähän menee satoja vuosia. Mutta tuulenkaadon aukkojahan jatkuvaan kasvatukseenkin tulee. Niille voi istuttaa jalostettuja, entistä nopeakasvuisempia taimia. Jatkuva kasvatus on edennyt myös ilmastokamppailuun. Tätä korostaa Sitran elokuun ilmastoraportin ehdotus uudistaa metsätalouden tuet ja sääntely ohjaamaan jatkuvapeitteiseen kasvatukseen etenkin suometsissä. Pääosa tavallisia metsätilallisia ei ole vielä jatkuvaan kasvatukseen syttynyt. Heille avohakkuu on tänään yksinkertaisin tapa myydä puuta nopeasti ja paljon. Metsänviljelyn menetelmät taimikonhoitoineen on opittu jo, ja ne tuovat säännöllistä työtä metsätiloille. Avohakkuista luopuminen on jo arkipäivän vaihtoehto. Metsähallituksen osalta ratkaisu on yksinkertainen. Kyse on valtion päätöksestä omissa metsissään. Yksityismetsien osalta ongelma on monimutkaisempi. Pakkokeinoja metsätilalliset eivät halua. Miten kannustaa metsätiloja vapaaehtoiseen muutokseen? Muutokseen voisi ottaa mallia 1900-luvun puolivälin metsänparannuksesta. Paluu uuden sukupolven harsintametsätalouteen on samantyyppinen, pitkäaikainen metsänhoidon muutos kuin metsänparannuksen varoilla, valtion takaamilla lainoilla rahoitettu soistuvien metsien ojituksemme. Metsäojitukseenkin metsätilalliset tarttuivat, kun yhteiskunta tuli metsänparannuslainalla vastaan. Onko 2020-luvun ilmastometsätalous jo valmis 1900-luvun mittaluokan muutoksiin? Ilmastotukien järjestelmämme voisi luoda metsätilallisille ilmastonparannuslainan. VELI POHJONEN Maatalousja metsätieteiden tohtori Helsingin yliopiston metsänhoito tieteen dosentti, Kuusamo Jatkuva kasvatus on myös osa ilmastokamppailua Vakuutus tuuli voima­ rakentamisen varalta JOSKUS IHMINEN säästää väärässä paikassa. Järkytys tulee, kun metsäpalon riehuessa muistaa, että palsta ei ole vakuutettu. Sen voi ehkäistä mutta entäpä, kun naapuri kävelee mökkitontille ja kertoo, että tuulivoimayhtiö aikoo vetää sähkölinjan palstasi halki ja mökkisi yli? Jalat menee alta! Missä oli ennakkotieto invaasiosta? Tuulivoimayhtiö Puhurin sähkönsiirto Piipsannevan tuulipuistosta Fingrid Oy:n päälinjaan tuli yllätyksenä ja järkytyksenä koko joukolle meitä Leppiojanperän maanomistajia Pohjois-Pohjanmaalla Haapavedellä. Naapurikylän Kytökylän maanomistajat – myytyään / vuok rattuaan maata tuulivoima-aluetta varten – ilmoittivat tuulivoimayhtiölle, etteivät halua sähkölinjaa omille mailleen. Tuulivoimayhtiö siirsi heidän esityksestään linjasuunnittelun naapurikylään Leppiojanperälle ja katkaisi tiedonkulun kylien välillä virtaavaan Piipsanojaan. Havainto tuulivoimakaavaan sivuasiana ujutetusta sähkönsiirrosta tuli, kun valitusaika oli menossa umpeen. 30 maanomistajan allekirjoittama valitus ennätti hallinto-oikeuteen viime hetkellä. Neljä sähkölinjausta läpi Leppiojanperän metsien ja peltojen. Valituksen jättämisen jälkeen yhtiön linjakartalle ilmestyi yllättäen vielä viides linjavaihtoehto. Suunitelmia pannaan julkisiksi vain siksi, että myöhemmin voitaisiin sanoa, että ne ovat olleet nähtävillä. Maanomistajat jätetään määrätietoisesti kaiken tiedotuksen ulkopuolelle. 400 kilovoltin sähkölinja 60 metrin levyisessä aukkohakkiossa tuhoaa kaiken, mikä sen tielle jää. Meneillään olevassa taistelussa hankkeesta tulee tietoa pääasiassa kaikilta muilta paitsi Puhuri Oy:ltä, ja Haapaveden kaupunki totesi kaikki valitukset perusteettomiksi. Myrskytuhon varalta on olemassa vakuutus. Onko vakuutusta tuulivoimarakentamisen ja sen kylkiäisenä esiintyvän oman edun tavoittelun varalta? ARI H. HEINONEN Haapavesi Hyvin hoidettujen metsien ystäville TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelyssä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. “Helppokäyttöinen ja kattava.” “Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: Metsakauppa. /metsanhoitokortisto METSÄNHOITOKORTISTO Talousmetsien luonnonhoito Metsänparannus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsän kasvatus Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän uudistaminen Tuhot Energiapuu Puukauppa ja puunkorjuu Kokeile myös TAPIO Maastotaulukon mobiiliversio! Applikaatiolla tai sivustolla Tapio. /kauppa/tuote/ maastotaulukot-apps/ Puhelin: +358 20-722 91 30 Sähköposti: info@kellfri.fi Pieleslehdontie 2, 41310 LEPPÄVESI Aukioloaikamme arkisin: 08:00-16:00 Kellfri.fi kaikkea sinulle , joka asut maalla videot kellfri . fi tuotekoodi 21-TK18 tuotekoodi 35-WKL180 8758_.indd 27 9.9.2021 0.23
• 9.9.2021 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN OSTETAAN MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN HYVIN HOIDETTU METSÄTILA 107 ha, Orivesi, Löytäne Kirjalliset tarjoukset 10.10.2021 mennessä. Tila-arvion tilaus ja muut tiedustelut sähköpostitse orivesi107@gmail.com Metsälehti halusi yllättää kymme nennen­ tuhannen rekisteröityneen käyttäjän Kolo Designin linnunpöntöllä. Hän on metsänomistaja Arto Vartio Keski­Suomen Verangasta. ”Ajattelin, että voisihan tuonne joskus kommentoida omia ajatuksia tai esittää askarruttavia kysymyksiä”, Vartio toteaa. Metsälehden verkkosivuilla jo 10 000 rekisteröitynyttä käyttäjää PYHÄ-KALA Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kala ry toimii kahdentoista kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa Pyhäja Kalajokilaaksojen alueella. Palvelemme noin 7.500 metsänomistajajäsentä 42 toimihenkilön voimin. Liikevaihtomme on noin 10 miljoonaa euroa. Tuotamme metsänomistajille monipuolisia puukauppa-, metsänhoitoja asiantuntija-palveluja. Toimialueemme hakkuusuunnite on 1,55 milj m3. Vahvistamme organisaatiotamme ja haemme nyt METSÄSUUNNITTELIJAA Pyhäjärven toimistolle Työtehtäviin kuuluvat metsäsuunnitelmien ja tila-arvioiden laadintaa Pyhäjärvellä ja lähikunnissa. Pyhäjärven nykyaikaisissa toimitiloissa työskentelee kahdeksan toimihenkilöä. Edellytämme hakijalta tehtävään soveltuvaa koulutusta sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme aiempaa työkokemusta metsäalan toimihenkilötehtävistä, markkinointija palveluhenkisyyttä, energisyyttä, ihmissuhdetaitoja sekä sitoutunutta asennetta työhön. Palkkaus on YT/Meto tes:n mukainen. Työt alkavat sopimuksen mukaan esimerkiksi 1.11.2021. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja ansioluettelo 24.9.2021 mennessä sähköpostilla maunu.kilpivaara@mhy.fi Tiedusteluihin vastaa johtaja Maunu Kilpivaara puh. 044 2438275. Metsänomistajat MHY Pyhä-Kala 2x125_92 mm 30.8.2021 11.27 Sivu 1 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa 2 METSÄTILAA, Rautjärvi, Korhosenkylä Heikkilä 3:50 pinta-ala 11,745 ha ja Kokonsuo 3:35 pinta-ala 1,120 ha. Heikkilä -kiinteistöllä on vanha purkukuntoinen talouskeskus, muuten kiinteistöt ovat metsätalousmaata. Pinta-alasta n. 3,94 ha uudistuskypsää metsää, 1,4 ha T2 taimikkoa ja loppuosa nuortaja varttunutta kasvatusmetsää, rehevät maapohjat. Puusto yht. n. 2 200 m 3 . Hintanäkemys yht. 68.000 €. Tarjoukset 15.9.21 mennessä veijo.laukkanen@ metsat.fi METSÄTILA Kesälahti, Sarvisalo Tilan pinta-ala 8,990 ha, josta myyjä pidättää itselleen n. 1,2 ha määräalan. Puustoa n. 900 m 3 , josta tukkipuuston osuus n. 25 %, kasvatusmetsien osuus n. 65 %, loppuosa kehitysluokaltaan T2 taimikkoa. Hyvät tieyhteydet. Hintanäkemys on 24 000 €. Tarjoukset 24.9.2021 mennessä veijo.laukkanen@metsat.fi tai puh. 050 464 6500. MAAJA METSÄTILA Parikkala, Tarnala 13,018 ha. Tilan pinta-alasta n. 8 ha on metsämaata, n. 4,4 ha peltoa, talouskeskuksen alue n. 0,6 ha. Puuston määrä n. 1500 m 3 . Kiinteistöllä sijaitsee v. 1947 rakennettu hirsirunkoinen 1,5 krs asuintalo, n. 140 k-m 2 , idyllisessä pihapiirissä navetta, aittarakennus ja pihasauna. Hp. 115 000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄKIINTEISTÖ, Hämeenlinna, Hauho 10,227 ha. 3 palstasta koostuva metsäkiinteistö. Kenkijärven rannalla olevassa n. 2,9 h palstalla yleiskaavan mukainen rantarakennuspaikka ja 2 muussa palstassa osin asemakaava. Palstojen sijainti aivan Hauhon keskustan tuntumassa. Palstojen kehitysluokat vaihtelevat isoista taimikoista päätehakkuukypsään. Tarjouksen voi tehdä 1 palstasta, 2 palstasta tai koko kiinteistöstä. Tarjoukset 26.9.21 mennessä. Ota yhteyttä! Teemu Saarinen 040-5108085 MÄÄRÄALA, Hämeenlinna, Hauho 2,9 ha. Määräala Kenkijärven rannalla, rantaviivaa n. 200 m. Yleiskaavassa rantarakennuspaikka, rak.oikeus 120 m 2 . Kävelymatka Hauhon keskustaan! Hp. 33.000 € / tarjous. Tarjoukset 26.9.21 mennessä. MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Tee tarjous! METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 ASUINRAKENNUS/METSÄPALSTA, Savonlinna, Punkaharju 4,6 ha. Kokonaan v. 2012 jälkeen peruskorjattu rintamamies-tyyppinen talo Punkaharjun Hiukkajoella. Tilaa on mukavasti isommallekin perheelle. Polttopuuta ja pientä harrastemetsää on omasta takaa. Asuinrakennuksen lisäksi entisessä navetassa autotalli, liiteri ja varastotilaa runsaasti. Talon irtaimisto sisältyy kauppahintaan. Vapautuu nopeasti uudelle omistajalle. Hp. 115.000 € LOMA-ASUNTO/METSÄTILA, Savonlinna, Savonranta 18,2 ha. Nuorista kasvatusmetsistä ja hyvässä kasvuvaiheessa olevista taimikoista koostuva asuin-/ metsäkiinteistö Hankavaarassa. Kokonaisuuteen kuuluu myös v. 1992 valmistunut vakituiseen asumiseen soveltuva hirsitalo sekä tilava tallirakennus. Metsätalouskäytössä on noin 17 ha, puuston kokonaismäärä on noin 950 m 3 . Nuoria taimikoita (T1) on noin 2 ha, varttuneita taimikoita (T2) noin 7,5 ha ja koivuvaltaisia nuoria kasvatusmetsiä 4,5 ha. Tilan läpi kulkee ajoura. Mukava harraste-/polttopuupalsta, jossa hoitotöitä tarpeen mukaan ja hakkuutulojakin tulevaisuudessa. Tutustu myös kohteesta tehtyyn drone-videoon: www. kiinteistomaailma.fi/1282292. Hp. 185.000 €. RANTAMETSÄTILA, Mikkeli, Ristiina 7,2 ha. Yöveden rantaan rajoittuva metsätila. Kohde myydään määräalana ja siihen sisältyy 2 rantayleiskaavan mukaista rantarakennuspaikkaa. Rakennusoikeus 160 m 2 /tontti. Puustoa on arvion mukaan 837 m 2 , josta tukkipuuta noin 50 %. Kehitysluokiltaan puusto koostuu eriikäisistä kasvatusmetsistä ja siemenpuukuviosta. Maapohjat ovat kovia kangasmaita pois lukien uudistuskypsyyttä lähestyvä metsikkökuvio n:o 1. Välittömät hakkuumahdollisuudet kohdistuvat lähinnä siemenpuiden poistoon ja pienimuotoisiin harvennushakkuisiin. Hp. 180.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv www.metsalehti.fi/metsamaa Halutaan ostaa metsäkuusen KORISTEHAVUA myös omorikakuusen havu ja pihdat käy. Tarjoa rohkeasti! Heikki Puputti puh.o4oo 456 865, heikki.puputti@havupuu. WWW.HAVUPUU.FI 8759_.indd 28 9.9.2021 0.24
• PILKKEITÄ / 9.9.2021 METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Tiina Aaltonen (sijainen) Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala, p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki (opintovapaalla) Jenny Rantanen (sijainen) p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 89. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 31 764 (LT/20) Lukijoita 157 000 (KMT/20) Painopaikka Punamusta,Joensuu LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS Olin kymmenen vuoden ikäinen, kun lähdin ensimmäisen kerran isäni kanssa metsänparannus­ töihin. Teemana oli luontaisesti, siemenpuuasennosta syntyneen männyntaimikon varhaisper­ kaus. Ajoimme ensin kymmeni­ sen kilometriä polkupyörillä laa­ nipaikalle, mistä sitten jalkaisin noin kilometrin matka hehtaa­ rin taimikkoon. Oli heinäkuun loppupuoli, lämmintä parikymmentä as­ tetta. Täyden kasvun aikaan oli kuulemma tehokkainta vesoa lehtipuun taimet haittaamasta männyntaimien kasvua. Lehti­ puun taimiakin jätimme noin 10 prosenttia runkoluvusta ja aukkoihin, joissa ei ollut havu­ puun taimia. Sekametsä oli silloisen tie­ tämyksen mukaisesti terveem­ pi tauteja vastaan kuin mono­ kulttuurin metsä. Tiedostimme jo silloin metsän monimuotoi­ suuden. Nykyään silloinen taimikko kasvaa järeää tukkirunkoa, ja olen tehnyt siinä kaksi harven­ nushakkuuta alaharvennuksena. Muissakin metsiköissäni olen tehnyt hankintahakkuita siten, että olen jättänyt pystyyn laho­ puuta, jättöpuita ja pöheiköitä riistaeläimiä varten sekä kos­ teikkojen ja purojen varsille noin kymmenen metrin levey­ deltä suojuspuita. Tuulenkaa­ toja olen jättänyt myös maahan lahoamaan. Tekopökkelöitä olen tehnyt ja ripustanut linnunpönt­ töjä mm. hömötiaisia varten. Olen hakannut myös joitakin muutaman aarin kokoisia auk­ koja paikkoihin, joissa huonon maaperän vuoksi puu ei hyvin kasva. Tämän jälkeen aukkoon on tehty vaikkapa ojitus, tai­ mien istutus tai siemenen kylvö. Isäni aikaan metsästä otet­ tiin rakennuspuina parhaat tukit harsintahakkuulla, mikä vastan­ nee nykyistä jatkuvaa kasvatus­ ta. Jäljelle jääneitä puita ei har­ vennettu, vaan jätettiin olemassa olevaan asentoon kasvamaan. Reilun 30 vuoden aikana olen silloisista jatkuvan kasvatuksen metsistä saanut harventamalla muokattua, kasvatettua varsin tuottavia, terveitä metsiä. Olen lukenut laajahkosti met­ sänhoitoon liittyvää kirjallisuut­ ta, viimeksi Erkki Lähteen teok­ sen Metsäsota. Joitakin alan kursseja olen käynyt. Suhtaudun jatkuvaan ja jaksolliseen kasva­ tukseen kiihkottoman avoimes­ ti. Metsän olosuhteet ratkaisevat kumpaa hakkumuotoa käytetään. Pojalleni olen opettanut met­ surin työt, ja hän kykenee te­ kemään samat toiminnot kuin minäkin. Lisäksi olen metsittänyt vii­ den hehtaarin, vuokralla olleet, hömppäheinää kasvaneet pel­ lot, istuttamalla noin 10 000 kuusentainta omalla kustan­ nuksellani. Mitä vielä pitäisi tehdä? Vai pitäisikö paremminkin kysyä, mitä ei saa tehdä nyt, kun mep­ pi Sirpa Pietikäinen vihervasem­ mistotovereineen kaappaa pää­ täntävallan metsässäni? Heidän ilmeisenä tarkoituk­ senaan on museoida Suomen metsät, tehdä niistä EU:n hiili­ nielu ja samalla näivettää maa­ ilman paras metsänhoito. Mo­ nissa EU:n maissahan metsät on jo tuhottu, eikä ole kuin puisto­ metsiä, joissa ei ole jokamiehen­ oikeuksiakaan. TOIVO PARKKONEN eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli, metsänomistaja Halutaanko ikiaikainen metsänhoito näivettää? Maa-ainesten eli tässä tapauk­ sessa kalliomurskeen, soran tai hiekan ottamisen haitallisista vaikutuksista talousmetsiin on tullut vuosien mittaan melko vä­ hän palautetta. Yksittäistapauk­ sissa on esitetty, että louhosten kivipölyä on kulkeutunut lähei­ seen puustoon, mistä on aiheutu­ nut haittaa puunkorjuussa käy­ tetyille laitteille. Toiminnanharjoittajan tulee huolehtia siitä, ettei maa­aines­ ten ottamistoiminnasta aiheudu naapurustolle eikä ympäristöl­ le kohtuutonta haittaa. Haitto­ ja pyritään minimoimaan lupa­ määräyksillä. Mikäli ottamistoiminnasta on aiheutunut haittaa naapurus­ ton metsänkasvulle tai muulle maankäytölle, kannattaa asian tiimoilta olla yhteydessä ensi sijassa maa­ainestenottajaan ja pyrkiä sopimaan korvauksista sekä ongelman poistamisesta. Tarvittaessa voi olla yhteydes­ sä myös kunnan ympäristönsuo­ jeluviranomaiseen, jonka tehtä­ vänä on valvoa lupamääräysten noudattamista. Maa­aineslaissa sanotaan seu­ raavaa: ”Jos ainesten ottaminen alentaa viereisen tai lähistöllä sijaitsevan kiinteistön arvoa tai aiheuttaa muuta sellaista vahin­ koa tai haittaa kiinteistön käyt­ tämiselle, mitä ei ole pidettävä vähäisenä, on kiinteistön omis­ tajalla ja haltijalla oikeus saada ainesten ottajalta täysi korvaus haitasta, joka ainesten ottami­ sesta hänelle aiheutuu. Korvaus­ ta on vaadittava viiden vuoden kuluessa vahingon tai haitan ai­ heutumisesta.” Laissa todetaan myös, että ot­ tamispaikat on sijoitettava ja ai­ nesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingolli­ nen vaikutus luontoon ja maise­ makuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Ottamisalueiden suoja­etäi­ syyksistä metsään ei ole ole­ massa suosituksia. Tilarajaan vähimmäissuositukset ovat 10– 30 metriä. Suomessa on siirrytty viime vuosina yhä enemmän soran käytöstä kalliokiviaineksen käyt­ töön. Kallion ottamisen mer­ kittävimmät haittavaikutukset metsätaloudelle aiheutunevat murskaustoiminnasta kulkeu­ tuvasta pölylaskeumasta. JARI RINTALA vanhempi tutkija Suomen ympäristökeskus Miten korvataan maanoton vahinkoja? Lukijaa kiinnostivat maa-aineksen ottajan korvausvelvollisuudet. Kallionmurskausalueelta on valunut vesien mukana maa-ainesta tai kaivannaisjätettä ympäröiviin metsiin aiheuttaen puustovahinkoja. Mitkä ovat maa-aineksen ottajan velvollisuudet korvata maa-ainesten otosta metsätaloudelle aiheutuneita haittoja? Lukija Pirkanmaalta Va st av al o / Le en a Pa rt an en 8759_.indd 29 9.9.2021 0.24
• 9.9.2021 / PILKKEITÄ RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA KOMISSIO ON NOSTANUT Suomen ja Ruotsin metsät tikun nokkaan EU-alueen vahvimpina hiilinieluina, joita ei liiallisilla hakkuilla pidä heikentämän. Naapurusten reaktiot Brysselin hegemoniapyrkimyksiin ovat olleet enimmäkseen torjuvia, mutta aina on niitäkin joille metsien käytön rajoitukset maistuvat, tulivatpa ne miltä taholta tahansa. Osallistuin jokin aika sitten ruotsalaisen World Forest Forumin järjestämään webinaariin, jonka tarkoitus oli löytää ideoita metsien hiilinieluihin perustuviksi uusiksi liiketoimintamalleiksi. Pienen aikaa pohdiskeltiin EU:n viimeaikaisia metsäpoliittisia linjauksia, joihin sillä – kuten webinaarissa todettiin – ei ole edes mandaattia. Intouduin sen johdosta kertomaan tulevasta yhteispohjoismaisesta webinaarista, jossa selvitellään kunkin maan suhtautumista EU:n taksonomia-asetukseen. Kerroin Suomen olevan huolestunut sen vaikutuksista ja korostin, kuinka tärkeää olisi tehdä yhteistyötä Ruotsin kanssa. TOISIN KUIN OLIN KUVITELLUT, ruotsalaiset suhtautuivat yhteistyötarjoukseen kylmäkiskoisesti. Sain kuulla, etteivät Ruotsi ja Suomi ole lainkaan samankaltaisia metsämaita ja Ruotsi pystyy hoitamaan omat asiansa ihan itse. Pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin, päätin pitää suuni kiinni, mutta jouduin uudelleen pulaan. Minulta nimittäin kysyttiin, miten Suomi runsaine turvemaineen aikoo hoitaa ojitusalueiden hiilinielut. Kerroin mittavasta maankäyttösektorin ilmasto-ohjelmasta, jolla paitsi kehitetään ilmastoystävällisiä metsänhoitomenetelmiä, tuetaan myös rahallisesti käytöstä poistettujen turvepeltojen metsittämistä. Ruotsalaisten reaktiot olivat jälleen tyrmäävät; suurimmaksi osaksi metsänomistajista koostuva yleisö ilmoitti ykskantaan ”me mitään tukia tarvita”. Eivät varmaan tarvitsekaan, koska Ruotsissa EU:n nielutavoitteet nähdään loistavana liiketoimintamahdollisuutena. Kun suomalaiset yrittävät kehittää ilmastoystävällistä täsmämetsänhoitoa kyseenalaisine harsintahakkuineen, ruotsalaiset tähtäävät metsänkasvun kaksinkertaistamiseen tehometsätalouden keinoin. BISNESIDEA ON NEROKAS: Bryssel ei pääse vetämään välistä, koska lisäkasvua ei ole tarkoituskaan käyttää ensisijaisesti puuraaka-aineen tuottamiseen, vaan ”vuokrata” hiilinieluiksi firmoille, jotka haluavat kompensoida päästöjään metsiä kasvattamalla. Metsänomistajien toiveena oli saada kompensaation hintana 1 700 kruunua (166 euroa) hehtaarilta vuodessa kymmenen vuoden ajan, mikä vastaa osapuilleen suomalaismetsistä keskimäärin saatavaa vuotuista tuottoa. Jossain vaiheessa puuta voitaisiin myydä myös markkinoille. Suomessakin on jonkin verran mietitty metsien kaupallista hiilinielukäyttöä, mutta esteeksi saattaa tulla se, että nielut nähdään kansallisena omaisuutena. Jos metsiemme hiilinieluja käytettäisiin muiden maiden hiilidioksidipäästöjen kompensointiin, voitaisiinko samat nielut laskea myös kansallisiksi nieluiksi? Kas, siinä kysymys, joka ei ollut juolahtanut naapurien mieleen. Näin naapurissa Puukanervien katveessa Puukellokanervan päärungot ovat usein käyriä ja monihaaraisia. on raportoitu. Puun rungonpaksuus on verrattavissa puumaisiin katajiin. Päärungot ovat usein käyriä, monihaaraisia ja milloin mihinkin suuntaan harottavia. Suotuisissa kasvuolosuhteissa laji voi muodostaa pusikkoisen kanervametsän, jonne teoriassa voi jopa eksyä. Tiheissä puukanervaryteiköissä kulkeminen voi paikoin olla haasteellista. Puukellokanerva ei selviä talven yli Suomen pakkasissa. Lajin ”pikkuveli”, parikymmensenttinen nummikellokanerva (E. tetralix ), on sen sijaan käsittämättömästi sinnitellyt tuhansia vuosia Suomen hyytävissä olosuhteissa suolampareen kupeessa Kuhmon seudulla. Kyseinen laji on täällä rauhoitettu. Suomalaiset talvenkestävät kanervat (Calluna vulgaris) kuuluvat eri kasvisukuun kuin puukellokanervat, joskin ovat puuvartisia nekin. ”Piippumiesten” suosikkipuu Puukellokanervan puuaines on hyvin tiivisrakenteista ja painavaa; sen ilmakuivapaino voi erään lähteen mukaan olla jopa yli 900 kiloa kuutiometriä kohden. Luku on keskimäärin korkeampi kuin esimerkiksi tiikin, tammen tai saarnen vastaava. Puuaines kestää myös suhteellisen korkeita lämpötiloja palamatta. Puunikkaroijat ovat taiteilleet puuosista monia kestävävartisia työvälineitä ja koriste-esineitä. Erityisen arvostettu maine puukellokanervalla on ollut etenkin viime vuosisadalla sil loisten piipunharrastajien kes kuudessa. Sen puuaineksesta – etenkin juuripahkoista – valmistettiin ja valmistetaan yhä edelleenkin piipunvarsia ja -pesiä perinnemenetelmiä käyttäen. Tarinan mukaan puukanervan erityisominaisuus – palonkestävyys korkeissa lämpötiloissa – löytyi sattumalta. Korsikan saarelle matkalla ollut ranskalainen ”piippumies” pyysi paikalliselta puusepältä rikki palaneen piipunkäppyränsä tilalle uutta versiota ”puusta kuin puusta”. Seppä sattui valitsemaan materiaaliksi puukanervan ja tulenkestävän piippulegendan sanottiin syntyneen. Materiaalin maine on tosin tänä päivänä terveyssyistä hii punut lähihistorian havinaan. Joskaan ei ole täysin sammunut. MERKKIPÄIVÄ 50 VUOTTA 7.9. TIMO HJELM, metsänhoitaja, Reisjärvi (perhepiirissä) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. Puukellokanerva ei yleensä kasva muutamaa metriä pitemmäksi. HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Kesäkukkien vähitellen kuihtuessa loppukesän viilenevien ilmojen saatossa moni istuttaa syk syisin tilalle kukkivia ka nervia. Talvipakkasten purres sa nekin tapaavat helposti nui vah taa ja päätyä kuihtuneina kom postiin. Suomea huomattavasti ete lämpänä kasvaa sen sijaan puu vartinen kestävä kanervalaji, joka valkoisten kukkiensa kuihduttuakin jatkaa pituuskasvuaan vuosi vuodelta aina kookkaaksi pensaaksi tai pikkupuuksi saak ka. Afrikassa kyseistä lajia kutsutaan jättiläiskanervaksi, muualla maailmassa puukaner vaksi ja Suomessa puukellokanervaksi (Erica arborea ). Nimi viittaa kasvisuvun kukkien muotoon – ei käkikelloihin. Puukellokanervan luontaiset esiintymät kattavat Välimeren maiden lisäksi muun muassa Arabian niemimaan, suuren osan Afrikkaa sekä Atlantin lämpimiä saariryhmiä, kuten Kanariansaaret, Madeiran ja Azorit. Laji on istutettuna pärjännyt kohtalaisesti myös Brittein saarilla, sekä Australiassa ja Uudessa Seelannissa, jossa on paikoin villiintynyt haitallisena pidetyksi vieraslajiksi. Yleisimmin puu jää muutaman metrin mittaiseksi, mutta lähes parinkymmenen metrin yksilöitä 8760_.indd 30 9.9.2021 0.27
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero PILKKEITÄ / 9.9.2021 ENSI NUMEROSSA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 23. SYYSKUUTA METSÄKRYPTO 16 /2021 TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 23.9.2021 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 16”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 13 on arvottu seuraaville kolmelle: Eeva Häkkilä, Kalajoki, Sisko Ralaste , Tyrnävä ja Martti Varama, Helsinki. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 13, OIKEA RATKAISU • Hintatakuu on muokannut puukauppaa • Hirvituhoja torjumaan • Moottorisahan öljyt tutuiksi M ar ku s Tu or m aa • Yhteismetsä ei ole kolhoosi • Mitä pluspuut ovat? • Näin vuolet kaarnakohon 8760_.indd 31 9.9.2021 0.27
• Euroopan myydyin ATV-merkki. Suomessa myydyin yli 600 cc-luokassa. 3 vuoden takuu Kattava varustelu www.cfmoto.fi 8761_.indd 32 9.9.2021 0.31