Metsälehti 16/2023 - Lehtiluukku.fi

TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Matti Kivistön kokoelma esittelee moottorisahoja menneisyydestä. Sivut 26–27 IHME SAHAT! PERJANTAINA 15. SYYSKUUTA 2023 ? NRO 16 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 10313_.indd 1 10313_.indd 1 13.9.2023 11.50 13.9.2023 11.50
AJANKOHTAINEN / UUTISET 15.9.2023 2 Metsälehti.fi UUTISET Kemera lähtee, metka tulee ›› 8–11 Harvennusmetsä on nyt arvossaan ›› 14 METSÄSTÄ Kylvötaimikon raivuuseen selkeä sapluuna ›› 18–19 Koulutuspäällikkö seuraa oppejaan ›› 20–21 Metsätaloutta ja poronhoitoa sovitellaan yhteen ›› 23 PILKKEITÄ Paljonko niitä metsäkauriita oikein on? ›› 32 Koivu maustaa uutuusdrinkkiä ›› 34 TÄSSÄ NUMEROSSA Metsälehti 91. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 30 565 (LT/21) Lukijoita 164 000 (KMT/22) Painopaikka Sanoma Manu, Tampere TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Matti Kivistön kokoelma esittelee moottorisahoja menneisyydestä. Sivut 26–27 IHME SAHAT! PERJANTAINA 15. SYYSKUUTA 2023 ? NRO 16 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Matti Kivistön kokoel massa on noin 500 erilaista vanhaa moottorisahaa. Kuva: Sami Karppinen LIINA KJELLBERG, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA SUURI osa ulkomaisia metsureita työllistävistä metsäpalveluyrittäjistä laiminlyö työnantajavelvoitteitaan. Näin arvioidaan sekä Aluehallintovirastosta että Teollisuusliitosta. ”Tässä yhteydessä voi puhua vain siitä joukosta, jonka Aluehallintovirasto ehtii tarkastaa, mutta laiminlyöntejä havaitaan todella paljon. Puhtaita tarkastuksia ei juurikaan ole”, sanoo Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Merja Laakkonen. Laakkosen mukaan on yleistä, että metsäpalveluyritysten palkkalistoilla olevien ulkomaisten metsureiden peruspalkka on liian alhainen. Tällä hetkellä voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan peruspalkan tulee itsenäisessä metsurintyössä olla 11,15 euroa tunnilta. Se tekee kuukaudessa noin 1 920 euroa. Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Jari Sirviö arvioi, että ulkomaiset metsurit tyytyvät herkästi työehtosopimusta alhaisempaan peruspalkkaan, sillä he pelkäävät menettävänsä työpaikULKOMAISTEN METSUREIDEN HYVÄKSIKÄYTTÖ ON YLEISTÄ Tarkastusten mukaan palkat ovat usein liian pieniä ja työterveyshuolto hoitamatta. Ukrainalaiset Artem Kozynets ja Dmytro Kulykivskyi ennakkoraivasivat syyskuun alussa Janakkalassa sijaitsevaa kuusikkoa. Kaksikon työnantaja, metsäpalveluyrittäjä Mihkel Juhkam, pitää itsestäänselvyytenä, että hänen yrityksensä noudattaa metsäalan työehtosopimusta ja että työluvat ovat kunnossa. 10314_.indd 2 10314_.indd 2 13.9.2023 11.55 13.9.2023 11.55
UUTISET 15.9.2023 Metsälehti.fi 3 ULKOMAISTEN METSUREIDEN HYVÄKSIKÄYTTÖ ON YLEISTÄ ”Paluu kotimaahan tietäisi lähtöä rintamalle.” kansa. Hän mainitsee esimerkkinä kaksi venäläistä metsuria, joille maksetaan viiden euron tuntipalkkaa. ”Se tekee kuukaudessa 860 euroa. Paluu kotimaahan ei kuitenkaan onnistu, sillä se tietäisi lähtöä rintamalle. Siksi metsurit eivät halua, että Teollisuusliitto on yhteydessä työnantajaan.” Työturvallisuudessa puutteita Aluehallintovirasto on valvonut metsäalan työehtosopimuksen alaisia töitä, eli metsureiden tekemiä istutuksia ja raivaussahatöitä, aktiivisesti kolmen vuoden ajan. Vuosittain tehdään satakunta tarkastusta. Valvonta kohdistuu yrityksiin, jotka tarjoavat metsänhoitopalveluja Suomessa. Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia metsureita valvonta ei koske, sillä he eivät kuulu metsäalan työehtosopimuksen piiriin. Tarkastusten mukaan yleistä on, että työehtosopimuksen mukaisia lisiä ei makseta, urakkatyö hinnoitellaan liian alhaiseksi, työaikailmoituksia ei tehdä ja työterveyshuoltoa ei ole järjestetty asianmukaisesti. Usein myös työturvallisuudessa on puutteita. Lisäksi kaikilla ulkomaisilla metsureilla ei ole työnteko-oikeutta Suomessa. ”EUja ETA-maiden kansalaisten työnteko-oikeus on rajoittamaton, mutta muut tarvitsevat työntekoon oikeuttavan luvan”, Laakkonen sanoo. Ketjuttaminen yleistä Sekä Laakkonen että Sirviö ovat huolissaan viime aikoina yleistyneestä kevytyrittäjyydestä. Se on heidän mielestään vain tapa kiertää työnantajavelvoitteita. Lisäksi tilannetta hankaloittaa se, että metsänhoitotöiden ketjuttaminen on yleistä. Se tarkoittaa, että työn tilaaja tekee sopimuksen jonkin metsäpalveluyrityksen kanssa, joka puolestaan teettää työn aliurakoitsijallaan, joka voi edelleen teettää työn omalla aliurakoitsijallaan. ”Ketjuttamisen seurauksena työn tilaaja ei enää ole tietoinen siitä, keitä työmaalla liikkuu. Tilaajavastuulain mukaan työn tilaaja on vastuussa vain omasta sopimuskumppanistaan”, Laakkonen sanoo. Sirviö peräänkuuluttaa metsänhoitotöiden tilaajien eli esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten, metsäyhtiöiden ja metsänomistajien vastuuta. Hänen mielestään ei ole oikein, että urakanantajat pesevät kätensä siirtämällä vastuuta urakoitsijoille. ”Metsäpalveluyrittäjyyden sosiaalisen kestävyyden romuttuminen olisi uhka koko metsäalalle. Se johtaisi harmaan talouden lisääntymiseen, jolloin yhteiskunnalta jäisi paljon verotuloja saamatta.” Viidennes ulkomaalaisia Metsäyhtiö Tornatorin vuonna 2021 teettämä selvitys antaa tilanteesta myönteisemmän kuvan. Tapion tekemän selvityksen mukaan Tornatorin sopimuskumppanit noudattivat työnantajavelvoitteitaan pääosin hyvin. Parannettavaa oli muun muassa työturvallisuuslain noudattamisessa ja työohjeiden antamisessa. Selvitys uusittiin vuonna 2022. ”Korjaavia toimenpiteitä oli tehty ilahduttavan paljon, ja kotimaista työvoimaa käyttävät yritykset suoriutuivat työnantajavelvoitteistaan hyvin. Ulkomaista työvoimaa käyttävien yritysten tilanne oli parantunut”, kertoo yhtiön operaatiopäällikkö Ville Nousiainen. Parannettavaa on hänen mukaansa esimerkiksi siinä, miten ulkomaisille metsureille kerroRAIVAUSSAHAN pärinä kuuluu metsäautotielle asti. Janakkalassa Kanta-Hämeessä sijaitsevassa kuusikossa on käynnissä harvennuksen ennakkoraivaus. Työtä tekevät Eteläja Keski-Suomessa toimivan Ermifor Oy:n metsurit: virolainen Jevgeni Jeršov sekä ukrainalaiset Dmytro Kulykivskyi ja Artem Kozynets. Lisäksi paikalla on toinen yhtiön perustajajäsenistä, virolaissyntyinen Mihkel Juhkam. ”Teemme yleensä töitä kolmen tai neljän hengen ryhmissä. Taustalla on sekä työturvallisuus että työn taloudellisuus. Yhteen autoon mahtuu neljä henkilöä”, Juhkam kertoo. Juhkam on toiminut Suomessa metsäpalveluyrittäjänä reilut kymmenen vuotta. Tällä hetkellä Ermifor työllistää Juhkamin ja tämän yhtiökumppanin lisäksi 50 metsuria. Kaikki metsurit ovat ulkomaalaisia, suomalaisia Juhkam on saanut töihin vain satunnaisesti. Janakkalassa ennakkoraivaavat Kulykivskyi ja Kozynets ovat työskennelleet Ermiforissa neljä vuotta, Jeršov seitsemisen vuotta. Jeršov oli tehnyt metsurin töitä jo aiemmin, Kulykivskyi ja Kozynets eivät. Kaikki kertovat Juhkamin tulkkaamina, että suurin houkutin töihin on palkka. Odotukset kasvaneet Juhkamin mukaan metsäpalveluyrittäjille asetettuja työnantajavelvoitteita seurataan nykyisin huomattavasti tarkemmin kuin kymmenen vuotta sitten. Hän pitää itsestäänselvyytenä, että metsäalan työehtosopimusta pitää noudattaa ja että työlupien pitää olla kunnossa. ”Myös työnjäljeltä odotetaan nykyisin enemmän. Se on hyvä.” Ermifor tekee metsänhoitotöitä suurille metsäyhtiöille. Aluehallintoviraston tarkastukset ovat Juhkamille tuttuja. ”Työaikakirjanpidoista löytyi joskus pieniä eroja, mutta ne on nyt korjattu. Muuten kaikki on ollut kunnossa.” TYÖEHTOSOPIMUSTA ON NOUDATETTAVA, SANOO YRITTÄJÄ taan suomalaisen metsänhoidon käytännöissä ja työelämän pelisäännöistä. Entä miltä tulevaisuus näyttää? Alan asiantuntijoiden mukaan on ainakin varmaa, että ulkomaisten metsureiden määrä kasvaa. ”Maaseudulla ei ole nuoria, ja kaupunkilaiset eivät maaseudulle lähde. Lisäksi harva metsäalan opiskelija jää metsuriksi”, sanoo Metsäpalvelutyönantajat ry:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Koivumäki. Tällä hetkellä Suomessa työskentelee metsureita muun muassa Virosta, Ukrainasta, Romaniasta, Filippiineiltä ja Thaimaasta. Sirviön mukaan varovainen arvio on, että kaikista metsureista noin 20 prosenttia on ulkomaalaisia. Metsälehti kuuluu Tapio-konserniin. 10314_.indd 3 10314_.indd 3 13.9.2023 11.55 13.9.2023 11.55
AJASSA 15.9.2023 4 Metsälehti.fi LYHYET PETRI KOSKINEN, TEKSTI JA KUVA KOSKISEN Oyj:n uusi saha pyörähti käyntiin Järvelässä Päijät-Hämeessä suunnitelmien mukaan kesällä. Laitoksen viralliset avajaiset vietettiin viime viikolla. ”Olemme varanneet ylösajoon useita kuukausia. Uuden laitoksen pitäisi pyöriä sadan prosentin käyttöasteella ensi vuoden alkupuolella”, toimitusjohtaja Jukka Pahta kertoi avajaisissa. Rakennusalalla on nähty jo konkursseja. Koskisen uuden sahalaitoksen kilpailuetu on optimoinnissa. ”Uusi laitos parantaa yh tiön tehokkuutta, ja sitä tarvitaan vaikeassa suhdannetilanteessa”, Pahta sanoi. Sahoilla on menossa nyt investointibuumi, jollainen Suomessa on nähty viimeksi 30 vuotta sitten. Raumalla kiihdyttää parhaillaan Metsä Groupin uusi suursaha ja Oulussa käynnistyy Junnikkalan saha vuoden vaihteessa. Myös muut ovat modernisoineet ja kasvattaneet kapasiteettiaan. Tukkipuusta käydään pian kiristyvää kilpailua. Riittääkö tukkia kaikille? ”Rauman ja Oulun sahat ovat enemmän mäntysahoja kuin Koskisen uusi sahalaitos, joka käyttää 75–80 prosenttisesti kuusta. Meidän hankinta-alueemme ulottuu Kärkölästä Joensuun suuntaan ja siitä etelään. Rauman ja Oulun sahat hankkivat raaka-aineensa länsirannikolta ja Pohjanmaalta”, Pahta totesi. Tehokkuus ei yksin pelasta Sahatavaran myyntihinnan ja raaka-ainekustannusten suhde on Pahdan mukaan historiallisen epäedullinen sahoille. ”Aika moni saha tuottaa tappiota. Tähän tietenkin vaikuttaa, mitä tuotteita, kenelle ja mille markkinoille myy.” Uusi ja tehokas tuotantolaitos ei ole Pahdan mukaan sekään itsessään selvä pelastava tekijä. ”Joku voi vielä pärjätä ketterästi vähän vanhemmallakin kalustolla, mutta se on nyt paljon vaikeampaa. Toisaalta voi olla sellaisiakin, joilla on uusi tuotantokoneisto, mutta tuoterepertuaari, asiakaskunta ja markkinat ovat sellaisia, että niillä on nyt vaikeaa.” Koskisen tase on viime aikojen vahvojen tulosten ja listautumis annin ansiosta erittäin hyvässä kunnossa. Yhtiö on nettovelaton. Nettovelkaantumisaste oli kesäkuun lopussa –8 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 25 prosenttia. Koskisen Oyj mukaan investointibuumiin Velattoman Koskisen uusi suursaha Järvelässä kiihdyttää samaan aikaan, kun rakentaminen sakkaa. Koskisen Oyj:n uuden sahan avajaisia vietettiin viime viikolla. Täyteen vauhtiin sen on tarkoitus päästä ensi vuoden alkupuolella. PE TR I KO SK IN EN KOSKISEN OYJ:N UUSI SAHA 48 miljoonan euron investointi TUOTANNOLLINEN toiminta käynnistyi kesällä 2023 VUOSITUOTANTO ensivaiheessa 400 000 kuutiota havusahatavaraa Vanerilla kovaa tulosta Koskisen vaneriteollisuus on tehnyt erittäin hyvää tulosta, koska suomalaiset ovat lopettaneet vanerin valmistuksen Venäjällä ja vanerin tuonti Venäjältä Eurooppaan on loppunut Venäjän hyökkäyssodan takia. ”Asiakkaat ovat alkaneet sopeutua siihen, että venäläinen vaneri on poissa markkinoilta ja he ovat hakeneet korvaavia tuotteita, mutta kyllä vanerimarkkinat ovat edelleen vahvat meille.” Riittääkö koivutukkia vanerintekijöille? ”Puun tuonnin loppuminen Venäjältä ei vaikuttanut meihin, koska olimme ajaneet sitä alas jo ennen sotaa. Nyt kaikki hankintamme on tietenkin kotimaasta, ja markkinat ovat tiukat. Hankimme koivutukkia hiukan pienempiä määriä kuin ennen koronaa ja olemme sen kanssa pystyneet elämään.” MTK parantaa puunhintapalveluaan MTK ja metsänhoitoyhdistykset ovat kehittäneet puukaupan hintatietojen seurantaansa. Mhy puukauppatilasto -palvelun testiversio on nyt jäsenten kokeiltavissa MTK:n verkkosivuilla. ”Kannustamme jäseniämme puukaupan kilpailuttamiseen ja monelle ajantasaisten hintatietojen hyödyntäminen on tässäkin avainasemassa”, MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen kommentoi tiedotteessa. Sunila pysyvästi kiinni Stora Enso on päättänyt lopettaa selluntuotannon ja ligniinin erottamisen Sunilan sellutehtaalla pysyvästi. Kovahiilipohjaisen akkumateriaalin pilottilaitos jatkaa kuitenkin toimintaansa Sunilassa. Yhtiö sulkee myös pysyvästi yhden neljästä aaltopahvin tuotantolinjasta Ostro??kan tehtaalla Puolassa. Neuvottelut De Hoopin tehtaan sulkemisesta Alankomaissa ovat yhä käynnissä. Lisäksi Näpin sahan Virossa suljetaan. Hämälä: Pohjat nähty Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä arvioi sellumarkkinoiden näkymiä positiivisiksi – kun ollaan pohjalla, niin sieltä lähdetään nousuun. Tuore tieto on, että maailman suurin sellunvalmistaja, brasilialainen Suzano, on nostanut hintojaan. ”Monilla tuotealoilla oli kaksi vuotta korkea suhdanne ja päälle tuli Venäjän-tilanne, ja nähtiin voimakasta puunhintojen nousua. Nyt monilla tuotannonaloilla on ilmoitettu tuotannonrajoituksista ja markkinan heikkeneminen näkyy puun hinnassa.” Perintöverolle lisää maksuaikaa Verotukseen on tulossa muutoksia ensi vuonna. Esimerkiksi perintöveron maksuaikaa pidennetään kahdesta vuodesta 10 vuoteen. Jatkossa perintöveroa ei perittäisi ulosotossa, eikä sen perusteella haettaisi verovelvollista konkurssiin eikä tietoa maksamatta olevasta perintöverosta merkittäisi verovelkarekisteriin ennen kuin 10 vuotta on kulunut veron ensimmäisestä eräpäivästä. Matkakuluvähennyksen omavastuuosuus puolestaan on nousemassa 750 eurosta 900 euroon. 10315_.indd 4 10315_.indd 4 13.9.2023 11.57 13.9.2023 11.57
AJASSA 15.9.2023 Metsälehti.fi 5 VALTTERI SKYTTÄ HIRVIELÄINTEN metsästyskausi on käynnissä, joten valtion kassaan alkaa pian kilahdella euroja. Metsästäjät maksavat kaatamistaan luvanvaraisista hirvieläimistä, eli käytännössä hirvestä ja valkohäntäpeurasta, pyyntilupamaksua. Saalisruhoista kerättyjen maksujen ensisijainen tarkoitus on korvata maanomistajille hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja sekä vahinkojen ehkäisemisestä koituvia kuluja. Esimerkiksi viime vuonna yksityiset metsänomistajat saivat 740 000 euroa hirvivahinkokorvauksia. Vahingonkorvaukset ovat kuitenkin jääneet viime vuosina selvästi pienemmiksi kuin mitä pyyntilupamaksuista on kertynyt rahaa. Vuonna 2022 lupamaksuista kertyi 4,6 miljoonaa euroa. Korvausjärjestelmä rajaa vahinkoja niin, että kaikista hirvieläinten aiheuttamista syöntituhoista ei makseta korvausta. Hirvieläinten kokonaiskustannuksista metsätaloudelle voi lukea lisää sivuilta 16–17. Valtio on kuitenkin löytänyt ylijäävälle pyyntilupamaksukertymälle monta käyttötarkoitusta. Tietojärjestelmät kalliita ”Korvausten maksaminen on ensisijaista. Muulla rahankäytöllä pyritään vaikuttamaan siihen, että vahinkoja syntyisi mahdollisimman vähän,” kertoo erityisasiantuntija Jussi Laanikari maaja metsätalousministeriöstä. Pyyntilupamaksuilla on rahoitettu hirvieläinkantojen säätelyyn olennaisesti vaikuttavia toimia. Näitä ovat esimerkiksi tietojärjestelmät, kuten riistavahinkorekisteri ja Oma riista -palvelu, joiden kehittämiseen sekä ylläpitoon käytetään rahaa vuosittain. ”Tietojärjestelmät ovat kalliita, mutta esimerkiksi Oma riistan käyttöönotto on kehittänyt huomattavasti Luonnonvarakeskuksen tekemää hirvikannan koon arviointia”, Laanikari arvioi. Pyyntiluparahoista vain osa hirvivahinkoihin Hirvenpyyntiluvista kertyy vuosittain enemmän rahaa kuin hirvieläinvahingoista maksetaan korvauksia. Miksi näin ja mihin rahat käytetään? Hirvieläinten pyyntilupamaksuilla katetaan hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja, mutta niitä käytetään moneen muuhunkin kohteeseen. JU SS I N U KA RI Maaja metsätalousministeriö avasi myös tänä vuonna kaikille avoimen riistavahingot.fi-palvelun. Pyyntilupamaksuista rahoitetussa palvelussa on ajantasaista tietoa muun muassa hirvieläinten aiheuttamista vahingoista ja onnettomuuksista. Vahingonkorvausten lisäksi pyyntilupamaksuilla rahoitetaan keinoja, joilla estetään hirvivahinkoja.Maksuilla rahoitetaan myös tutkimusta. Rahaa voisi saada esimerkiksi tutkimus, jossa hirvikarkote Tricolle etsitään tehokkaampaa levitysmenetelmää. Suomen erikoisuus Hirvikannan hallinta perustuu hirvitalousalueisiin. Pyyntilupamaksuista on jaettu rahaa hirvieläinkantojen hoitoon eli muun muassa Riistakeskuksen hankkeeseen, jossa kehitettiin hirvitalousalueiden toimintaa. Hankkeessa palkattiin yhdeksän määräaikaista hirvitalousaluesuunnittelijaa. ”Osa heistä on vakinaistettu. Suunnittelijat tuovat lisäarvoa sidosryhmäneuvotteluihin ja kantatavoitteen toteutumiseen. He seuraavat, miten (hirvi)kantatavoitteisiin päästään jahtikauden aikana”, Laanikari kertoo. Kerätyt pyyntilupamaksut ovat käytettävissä siirtymämäärärahana kolmen vuoden ajan, sen jälkeen ne päätyvät valtion yleiskassaan. Viime vuosina maksukertymää ei ole jäänyt käyttämättä. ”Tällaista järjestelmää ei ole missään muussa EU-maassa. Niissä joko korvauksia ei makseta lainkaan tai maanomistajat ja metsästäjät sopivat korvauksista suoraan keskenään.” Esimerkiksi Ruotsissa hirvikannat ovat korkealla tasolla, mutta maanvuokratkin ovat korkeampia. Suomen korvaussysteemin perusteena on kaatolupajärjestelmän rakenne. Suomessa metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle, mutta maanomistajan mahdollisuutta estää hirvija valkohäntäpeuravahinkoja metsästämällä on rajoitettu, koska pyynti on luvanvaraista ja kaatoluvan saaminen vaatii hirvellä vähintään 1 000 hehtaaria yhtenäistä ja valkohäntäpeuralla 500 hehtaaria yhtenäistä maapinta-alaa. Pyyntilupamaksujen käyttö Valtion talousarvio 2023, suunnitelma rahankäytöstä yhteensä 4,76 milj.€ Riistavahinkorekisteri 0,2 M€ Vahinkojen estämistoimenpiteet 0,5 M€ Hirvieläinkantojen seuranta ja tutkimus 0,7 M€ Hirvieläinkantojen hoito 1,16 M€ Vahinkojen korvaukset 2,2 M€ ”Tällaista järjestelmää ei ole missään muussa EU-maassa.” 10315_.indd 5 10315_.indd 5 13.9.2023 11.57 13.9.2023 11.57
AJASSA / HAASTATTELU 15.9.2023 6 Metsälehti.fi MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA ”MAANOMISTAJIA potkitaan vuokratarjouksissa päähän miltei koko ajan. Kun kokee, että pystyy antamaan apua, niin tuntee onnistuneensa.” Näin sanoo Maanomistajien Arviointikeskus Oy:n kiinteistöarvioija Vesa Hakola, jolla on 30 vuoden kokemus maanvuokrauksen ja lunastustoimitusten konsultoinnista. Periaatteessa kenenkään ei kannattaisi pilata mainettaan ehdottamalla epäreiluja sopimuksia, mutta Hakolan mukaan häikäilemättömyyttä ilmenee. Mainehaittariski on pieni etenkin välittäjäyhtiöillä, jotka kehittävät tuulivoimahankkeen, myyvät sen eteenpäin varsinaiselle toimijalle ja katoavat kuviosta. ”Ne voivat potkaista maanomistajaa niin lujasti kuin jaksavat ja sitten häipyä.” Tuuli käy parempaan päin Tuulivoimayhtiöiden etu on, että mahdollisimman iso osa maanomistajista tekee vuokrasopimuksen, sillä sopimuksettomista alueista koituu päänvaivaa – epävarmuutta, voiko alueen läpi vetää tien tai sähkölinjan. Pienikin maanomistaja on myös mahdollinen valittaja, joka voi viivästyttää hanketta jopa vuosilla. ”Jos luvitus venyy, niin rahoittajat voivat karata muihin hankkeisiin. Yksittäinen maanomistaja ei voi kuitenkaan puristaa parempaa sopimusta kuin naapurimaanomistaja.” Vaikka sopimuskäytännöt ovat paranemassa, tarjotut maanvuokrat eivät ole aina kasvaneet samassa tahdissa kuin turbiinien tehot. ”Alkuaikoina neuvoteltiin piikkiteholtaan kolmen megawatin myllyistä. Nyt rakennetaan 6–7-megawattisia, ja muutaman vuoden päästä vielä suurempia”, Hakola uskoo. Toisaalta tehokkaammat turbiinit pitää sijoittaa väljemmälle, sillä lapojen läpi virtaavan tuulen vakiintumisalue on suurempi. Koon kasvussa ei ole muuta rajoitetta kuin se, miten laETTEI VEDETÄ KÖLIN ALI Järkisyyt ovat tuulivoimasopimuksissa maanomistajan paras asianajaja, kokenut kiinteistöarvioija Vesa Hakola sanoo. ”Toisille tuulipuisto on lottovoitto, toiset eivät saa juuri mitään.” 10316_.indd 6 10316_.indd 6 13.9.2023 11.59 13.9.2023 11.59
15.9.2023 Metsälehti.fi 7 AJASSA KOLUMNI KUKA Lauri Saaristo KIRJOITTAJA TYÖSKENTELEE JOHTAVANA ASIANTUNTIJANA TAPIO OY:SSÄ. KUOLLEEN PUUN MÄÄRÄ on kiistatta keskeinen mittari tarkasteltaessa talousmetsän monimuotoisuutta. Itse sain tuntumaa aiheeseen, kun 1990-luvun lopulla mittailimme koealoja Kuhmon korpikuusikoissa. Teimme monimuotoisuustutkimusta, jonka taustalla oli tarve saada yleistettävissä olevaa tietoa muun muassa kehittyvän metsänhoidon tarpeisiin. Mielenkiinnon pääkohteena ollutta kovakuoriaislajia, korpikolvaa, tavattiin ainoastaan sellaisista korpimetsiköistä, jotka olivat usean hehtaarin laajuisia ja joissa kuolleen puun määrä ylitti 70 kuutiota hehtaarilla! Tällaisen lahopuumäärän ylläpitäminen on käytännössä mahdotonta yhdistää samassa metsikössä kannattavaan metsätalouteen. Oliko lajin elinympäristön tutkimisesta siten mitään hyötyä metsänhoidon kehittämisen kannalta? Hyödyksi voidaan ainakin laskea lisääntynyt ymmärrys siitä, miksi talousmetsien rinnalla tarvitaan suojelualueita. Tuloksissa todettiin myös eräs piirre, jolla on merkitystä metsänomistajalle, joka pohtii ratkaisujaan lahopuun suhteen. Tuo piirre oli pitkälle lahonneiden maapuiden suuri osuus lahopuuston kokonaismäärästä. Lahopuun määrä nousee suureksi, jos metsikköön tulee tasaisin ajoin järeitä tuulenkaatoja ja lahot puut saavat vuosikymmenten ajan lahota rauhassa paikallaan. Syntyy lahopuujatkumo. TUTKIMUSKOHTEILLAMME LAHOPUUN SUURI määrä oli seuraus erinomaisesta lahopuujatkumosta. Tuoreissa kuusimaapuissa asuvalle korpikolvalle lahopuun paikallinen jatkumo, ei määrä, on avaintekijä. Tämä pätee myös muihin lahopuun asukkeihin. Lahoava puu on tilapäinen elinympäristö, joka käy aikaa myöten sopimattomaksi. Seuraavan polven on löydettävä suvun jatkamista varten uusi sopivan lajinen, sopivan laho puu. Heikosti leviävillä lajeilla, kuten korpikolvalla, tuon puun on löydyttävä melkein vierestä. Pohjantikalle riittää, että jatkumo toteutuu maiseman mittakaavassa. Jos keskimääräisen kokoisella metsätilalla on lahopuuta Etelä-Suomen talousmetsien keskiarvoa vastaava määrä – noin viisi kuutiota hehtaarilla – ja lahopuusto muodostuu useista tilalla kasvavista puulajeista, ei yksittäisen puulajin tietyn lahoamisvaiheen paikallinen jatkumo voi olla kovin vahva. Tällaiselta tilalta voi pääsääntöisesti olettaa löytyvän yleisiä, hyvän leviämiskyvyn omaavia lahopuueliöitä. TALOUSMETSIEN LAHOPUUMÄÄRÄN NOSTAMINEN kaksinkertaiseksi on järkevä, kansallisen metsäpolitiikankin mukainen tavoite. Sitä toteuttamalla voidaan vahvistaa metsäekosysteemille monella tapaa välttämättömän lahopuueliöstön monimuotoisuutta ja turvata metsiemme elinvoimaa. Monien harvinaiseksi tai uhanalaiseksi käyneiden lahopuueliöiden auttamiseen tarvitaan kuitenkin erikoistumista. Jos lahopuun määrää kasvattaa metsätilalla erikoistuen johonkin tiettyyn puulajiin, esimerkiksi haapaan, voi pitkäjänteisellä toiminnalla synnyttää paikallisen ja monimuotoisuuden kannalta hyvin merkityksellisen lahopuujatkumon ilman, että metsätilan lahopuun kokonaismäärää tarvitsee nostaa pilviin. PALJONKO LAHOPUUTA ON TARPEEKSI? VESA HAKOLA KIINTEISTÖARVIOIJA Maanomistajien Arviointikeskus Oy:ssä AIEMPI TYÖURA kunnan mittamiehenä ja rakennusmiehenä ASUU Espoossa PERHEESSÄ vaimo ja kaksi aikuista lasta HARRASTAA metsästystä kyyhkystä hirveen MOTTO: Auta jos auttaa voit vat saadaan tuotua paikalle. Nyt kuljetukset ovat lähes sata metriä pitkiä. Epäreilut johtokadut Maanomistajien piirissä etenkin johtokatujen, eli tuulivoimalan muuntoasemalta kantaverkkoon menevien voimalinjojen, lunastukset ovat nostattaneet tunteita. ”Tuulivoimakaavan reunalla korvaus tipahtaa eurotasolta muutamaan senttiin per neliö. On ongelma, että kun toisille tuulipuisto on lottovoitto, toiset eivät saa juuri mitään, vaikka johtokatu on välttämätön.” Hakola uskoo kuitenkin, että käytännöt alkavat muotoutua reilummiksi. Linja-alueen maanomistajille on maksettu korkeampia korvauksia kuin laki edellyttää. Epäkohta on saanut ymmärrystä paljolti siksi, etttä vältettäisiin hanketta hidastavat valitukset. ”Joissakin tapauksessa jopa tuulivoima-alueen maanomistajat ovat olleet ajatuksessa mukana ja suostuneet siihen, että heidän vuokratuloaan nipistetään.” Aurinkovoima lupaavasti alulla Tuulivoimarakentaminen ei kasva loputtomiin. Varauksia on jo niin paljon, että soveltuvat alueet alkavat olla kortilla. ”Itä-Suomi on Puolustusvoimien vuoksi tukossa. Keski-Suomeen ehkä pienempiä tuulipuistoja mahtuu.” Tuulivoimabuumia saattaa seurata aurinkovoimaloiden hyöky, jossa voidaan hyödyntää jo rakennettuja siirtojohtoja. Aurinkovoimaa pyritään rakentamaan valmiiksi tasaisille maille. ”Heikkotuottoisia metsiä kannattaa laittaa aurinkovoimaan, mutta vain jos vieressä on turvesuo tai pelto, johon aurinkovoimala rakennetaan joka tapauksessa.” Aurinkovoimalalle vuokrattuna hehtaari voi tuottaa tuhat euroa tai ylikin. Se on selvästi enemmän kuin pellon ja vieläkin enemmän kuin metsän tuotto. Vesirakentamisesta aurinkovoimaan Maanomistajien Arviointikeskus Oy on MTK:n ja sen ruotsinkielisen sisarjärjestön omistama, kiinteistöarviointiin erikoistunut lakitoimisto. Yritys on perustettu reilu 60 vuotta sitten Rovaniemellä pohjoisen vesivoimarakentamisen lievästi ilmaistuna haastavien korvausasioiden vuoksi. Sittemmin tehtäväkenttä on painottunut lunastustoimituksiin, kuten teihin, ratoihin ja voimalinjoihin. Tämä aika kysyy tuulija aurinkovoiman tuntemusta, tulevaisuus ehkä jotain muuta. Tuulivoiman vuokrasopimukset ja johtokatujen korvausasiat ovat menossa parempaan päin, Vesa Hakola sanoo. Taustalla ovat järkisyyt eli pyrkimys välttää hanketta hidastavia valituksia. 10316_.indd 7 10316_.indd 7 13.9.2023 11.59 13.9.2023 11.59
15.9.2023 8 Metsälehti.fi AJASSA MIKKO HÄYRYNEN K estävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran korvaava metka (metsätalouden kannustejärjestelmä) on askel tiellä, jonka suunta on metsien talouskäytön ja luonnonhoidon tasapaino. Etenkin suometsien hoidon tuki menee uusiksi. Vesitalouden hallinnassa ensisijaisia keinoja ovat peitteellinen kasvatus ja lannoitus. Kannustinta pelkkään kunnostusojitukseen ei enää ole. Metka-laissa säilyvät talouskäytön tärkeimmät työlajit taimikonhoito ja nuoren metsän hoito, mutta hakubyrokratia kevenee. Metsäteiden ja terveyslannoituksen tuet säilyvät pääpiirteissään ennallaan. Kulotus palaa omaksi työlajiksi, vahvasti luonnonhoitoon yhdistettynä. Suuri kysymysmerkki on, kuinka hyvää tarkoittavat tavoitteet otetaan vastaan. ”Kaikissa työlajeissa on muutoksia”, metsäneuvos Niina Riissanen maaja metsätalousministeriöstä toteaa. ”Osassa isompia, osassa pienempiä. Monimuotoisuuden ja ilmaston huomioiminen kattaa jokaisen työlajin.” Riissanen on ministeriössä metka-lain valmistelun vastuuvirkamies. Hän näkee lakimuutoksen askeleena tiellä, jonka suuntana on metsien luonto-, ilMETKA PISTÄÄ SUOMETSÄNHOIDON UUSIKSI Luonto ja ilmasto painottuvat kemeran korvaavassa metsätalouden uudessa tukilaissa metkassa. SAMI KARPPINEN 10317_.indd 8 10317_.indd 8 13.9.2023 12.01 13.9.2023 12.01
15.9.2023 Metsälehti.fi 9 AJASSA METKA PISTÄÄ SUOMETSÄNHOIDON UUSIKSI ”Tavoite taustalla on hyvä, mutta käytäntöön viennin onnistuminen on arvoitus.” mastoja talousasioiden yhdenvertaisuus. Nuoren metsän hoitoon pituusraja Taimikonhoidon kuvion minimikoon poistuminen mahdollistaa jatkuvan kasvatuksen pienaukkojen hoitamisen. Nuoren metsän hoidossa siirrytään keskiläpimittavaatimuksesta jäävän puuston pituusrajaan, joka on havupuilla 12 ja lehtipuilla 15 metriä. ”Tukiehdot eivät varsinaisesti muutu. Pituusrajat vastaavat noin 16 senttimetrin läpimittaa.” Lehtipuuston oma pituusraja on lausuntokierroksen palautteen antia, alkuperäisessä asetusehdotuksessa sitä ei ollut. Uutta on, että pienpuun keruussa tulee metsään jättää kuolleet pystyja maapuut. Suometsänhoito täysin uusiksi Suometsänhoito kokee totaalisen muutoksen. Pääpaino on vesiensuojelussa ja ilmastossa, eli hiilen pitää pysyä turpeessa. Pelkkää ojien kunnostusta ei jatkossa enää tueta, vaan siirrytään valuma-alueen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jossa luonnonhoito, ilmasto ja talous ovat samalla viivalla. ”Ensisijaisesti on mietittävä muita vedenpinnan säätelyn keinoja, kuten jatkuvaa kasvatusta ja lannoitusta.” Metkassa suometsänhoidon Jatkuu seuraavalla aukeamalla. 10317_.indd 9 10317_.indd 9 13.9.2023 12.01 13.9.2023 12.01
AJASSA 15.9.2023 10 Metsälehti.fi suunnittelun tuki on 60–80 prosenttia kustannuksista, ja porrastus kannustaa suurempiin suunnittelualoihin. Toteutuksessa tuki on sataprosenttinen. ”Suometsänhoito on täysin uudenlainen työlaji. Tavoite taustalla on hyvä, mutta käytäntöön viennin onnistuminen on kieltämättä arvoitus. Jo kemerassa suometsänhoidon työmäärät olivat vähäiset.” Metsäteiden perusparannus huomioi vaelluskalat Metsätien rakentamisessa ja perusparannuksessa uutta on vaatimus tavoitekantavuudesta. Tukea voi saada myös yhdelle tilalle. Perusparannuksen uutena ehtona on kalojen vaellusesteiden purkaminen. Terveyslannoitus säilyy pääpiirteissään entisenlaisena, mutta kasvupaikkavaatimuksen tilalle tulee vaatimus puuston minimimäärästä. Taimikkokohteen minimipituus ei muutu. Lisää kuollutta puuta Ympäristötukeen tulee kannustin jättää kuollutta puuta eli ”kuolleen puun lisä”. Luonnonhoitohankkeet voivat jatkossa olla myös maanomistajalähtöisiä, mikä mahdollistaa pienemmät, yhden maanomistajan täsmähankkeet. Tavallisimpia luonnonhoitohankkeita ovat lähteiden kunnostamiset, ojitusten ennallistamiset ja lehtojen hoitotoimet. Kulotus palaa omaksi työlajiksi. Ehtona on vähintään kahden hehtaarin uudistusala, jossa on tietty määrä poltettavia säästöpuita. ”Ei niin, että säästöpuut palavat kokonaan, vaan että syntyy palanutta puustoa.” Tuki on hehtaariperusteinen, ja lisäksi jätettävistä säästöpuista maksetaan korvaus. ”Käytännössä tuki kattanee kustannukset.” Haku avautuu maaliskuussa Metka-laki tulee voimaan ensi vuoden alussa, ja haku avautuu maaliskuun alussa. Kemera-tukea voi hakea vielä kuluvan syyskuun loppuun saakka. Lausuntokierroksella kannustejärjestelmän määrärahan suuruudeksi ilmoitettiin 59 miljoonaa euroa, mutta hallitusohjelman leikkausten jälkeen rahoitusta on ensi vuonna käytettävissä 46 miljoonaa euroa. Riittävätkö tarkan euron hallituksella rahat? ”Tukitasoista ei ole vielä päätöstä”, Riissanen toteaa. Kulotuksesta tulee oma työlajinsa. Säästöpuiden polttamista edellytetään ja ne myös korvataan. M IK KO H ÄY RY N EN 10317_.indd 10 10317_.indd 10 13.9.2023 12.01 13.9.2023 12.01
AJASSA 15.9.2023 Metsälehti.fi 11 Metka tulee, mikä muuttuu? Metka-tuen työlajit Mitä uutta? Taimikon ja nuoren metsän hoito Tuki haetaan töiden toteuttamisen jälkeen Minimialaksi riittää yksi hehtaari Kuviolla ei minimikokoa Läpimittarajoista siirrytty pituusrajoihin havupuilla 12, lehtipuilla 15 metriä Pienpuun keruussa tulee jättää kuolleet pystyja maapuut Tukea voi saada, jos edellisen tuen maksusta kulunut vähintään viisi vuotta Terveyslannoitus Edellytys kasvupaikkavaatimuksesta poistuu ja tilalle vaatimus, että puustoa tulee olla vähintään 70 kuutiota hehtaarilla; taimikkokohteilla 0,7 metrin pituusvaade säilyy Suometsän hoito Minimiala viisi hehtaaria Luontokohteet selvitettävä Edellytetään vesiensuojelusuunnitelmaa Pelkkää ojien kunnostamista ei tueta Piennarteiden tekemiseen tuki Metsätiet Kantavuusvaatimus Tukea myös yhden tilan hankkeeseen Kalojen nousuesteet purettava Ympäristötuki Kannustin jättää kuollutta puuta Luonnonhoito Myös pienemmät, yhden maanomistajan hankkeet tuen piiriin Kulotus Takaisin omaksi työlajiksi Säästöpuita pitää jättää ja polttaa, ja ne korvataan MTK:N metsälainsäädännön asiantuntija Lea Jylhä luonnehtii metka-lakia kohtuullisen hyväksi. ”Taimikonhoito ja nuoren metsän hoito ovat metsänomistajan kannalta tärkeimmät. On hyvä, että ne palautuvat jälkirahoitteisiksi työlajeiksi.” Laki myös kannustaa entistä paremmin oikea-aikaiseen työhön, sillä tuettujen taimikonhoitojen välinen aika lyhenee viiteen vuoteen. Jylhän mukaan metkan suurimmat haasteet liittyvät suometsien hoitoon. Uusi tuki vaatii paljon tiedottamista ja kouluttamista. ”Suometsänhoidon osalta on riski, että paperilla hyvä on käytännössä hankala.” Omatoimisuuden houkutus ja riski Katse on kohdistettu metsänhoitoyhdistyksiiinja metsäpalveluyrityksiin, jotta vesistöt paranevat. Jylhästä on riski, jos kunnostusojituksia tehdään ilman tukea. ”Joka kylältä löytyy kaivinkone, mutta omatoimisuudessa vaarana on, että toteutus on toisenlainen kuin metka-lain vesiensuojelutavoitteet.” Kulotuksessa tukitaso on kannustava, mutta vaikeutena, että osaajat ovat vähissä. ”Suurin huoli on määrärahoista – budjettiin on tulossa leikkauksia.” Jylhä kuitenkin toivoo rahaa järjestyvän sen verran kuin on työhaluja. ”Kun on kyse työlajeista, joihin yhteiskunta haluaa panostaa, niin mahdollinen lisärahoitus tulisi kattaa lisäbudjetista.” Paperisota vähenee puoleen Energiapuuyhtiö Laanian metsäjohtaja Pekka Hyvösaho kiittää, että hoitokohteilla paluu jälkirahoitukseen vähentää paperisodan puoleen. ”Kannustavuusvaikutukseltaan laki on yhtä hyvä kuin kemerakin, mutta tuskin parempi.” Nuoren metsän hoitoon yhdistetyssä pienpuun korjuussa hehtaarikertymän minimi kiristyy vähän, mutta ei dramaattisesti. ”Hehtaarituen nosto 20 eurolla 470 euroon on paikallaan, mutta käytännössä kyse on inflaatiotarkistuksesta.” ”Kohtuullisen hyvä” LUONNONHOIDON johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta oli mukana metka-lain valmistelussa. ”Uuden lain iso asia on, että luonnonhoito tulee vahvemmin osaksi arkimetsänhoitoa.” Kun historian lehti kääntyy, niin tunnetasolla muutos on suuri. ”Monet metsänomistajapolvet ovat satsanneet siihen, että puuntuotanto on ykkönen.” Suometsät ovat murheenkryyni, ja kärjistäen niiden osalta nyt on kyse ainakin jossain määrin metsätalouden lopettamislaista. Välittömät kustannukset tulevat metsänomistajalle kahdella tavalla, sillä suometsien hoitosuunnitelmissa jää maksettavaa, eikä menetettyjä tulevaisuuden tuottoja korvata. ”Se hinta on jonkun maksettava osana isompaa pyrkimystä pysäyttää luontokato.” Koko ennallistamistarvetta ajatellen tämäkään laki ei vielä riitä, Raatikainen näkee. Laki pyrkii tunnistamaan kohteet, käytännössä huonoimmat rämeet, joissa puuntuotannon jatkaminen ei ole järkevää. On kuitenkin myös kohteita, joissa puuta pystytään tuottamaan, ja ne ovat samalla monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Raatikainen katsoo metsäalan palveluntarjoajien suuntaan, sillä nyt tarvitaan palvelua myös luonnonhoitoon. ”Suometsissä täsmämetsänhoito korostuu. Laadukas suunnitelma antaa hyvän tiedon, mitä milläkin suometsäkuviolla kannattaa tehdä, ja siitä tiedosta kannattaa maksaa.” Tunnetasolla suuri muutos ”Suurin huoli on määrärahoista.” Suometsien hoito menee uusiksi. Heikkotuottoisimmilla kohteilla metsätalouden jatkamista ei enää tueta. M IK KO H ÄY RY N EN 10317_.indd 11 10317_.indd 11 13.9.2023 12.01 13.9.2023 12.01
PUUKAUPPA & TALOUS 15.9.2023 12 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVA ANKEISTA näkymistä huolimatta MTK:n metsäasiantuntija Pauli Rintala arvioi syksyn puumarkkinoita odottamattomankin myönteisesti. ”Sekä tukkiettä kuitupuun hinnat ovat laskeneet, mutta eivät juuri enempää kuin kesäkaudella tavallisesti. Pitkällä aikavälillä tarkastellen hinnat ovat edelleen hyviä.” Rintala korostaa, että ostotarjouksissa voi nyt olla isoja, jopa kymmenien prosenttien eroja. Tämä johtuu ostajien vaihtelevasta puutilanteesta. Parhaassa tapauksessa voi päästä lähelle kevään hintoja. ”Toiset eivät tarvitse juuri nyt lisää puuta ja hinnoittelevat tarjouksensa sen mukaan. Toisilla taas on aitoa tarvetta tukkija kuitupuusta.” Helpoimpia myytäviä ovat kantavien maiden harvennusleimikot. Niistä maksetaan suunnilleen yhtä hyvin kuin keväällä, mikä tarkoittaa noin 30 euron kantohintoja kuitupuulle. Rintala muistuttaa, että energiapuun kysyntä on vahvaa ja hinta monin paikoin samalla tasolla kuitupuun hintojen kanssa. Näin kuitupuun ostajat eivät vapaasti pysty polkemaan kuitupuun hintaa, kuten aiemmin laskusuhdanteissa. Rintalan mukaan puumarkkinat ovat pysyneet tasapainossa, koska puun tarjonta on laskenut samaa tahtia kysynnän kanssa. Markkinoille ei ole syntynyt ylitarjontaa. ”Takana on poikkeuksellisen pitkä hyvän kysynnän ja vahvojen hintojen puukauppajakso, jonka aikana metsänomistajien puunmyyntitarpeita on paljolti purettu.” Koivutukki kelpaa hyvin UPM:n yksityispuukaupan johtajan Janne Kiiliäisen mukaan metsäteollisuuden lopputuotemarkkinoilla hinnat ovat laskeneet selvästi enemmän kuin raakapuun hinnat. ”Eivätkä näkymät ole lähiaikoina muuttumassa parempaan suuntaan.” Kiiliäinen arvioi, että ensi vuonna valmistuvien suurten investointien ennakoitu vaikutus puuntarpeen lisääntymiseen saattaa hillitä kantohintojen laskua. Hän korostaa, että UPM ostaa koko ajan puuta – suosikkikohteita ovat kantavien maiden harvennukset. Yksittäisistä puulajeista koivutukki on haluttua. Sen kysyntä kantaa yli metsäsyklien, varsinkin kun Venäjän tuontikoivu ja myös venäläinen vaneri ovat poissa markkinoilta. Vaikeaa ainakin kevääseen asti Sahatavaralla ei sahurien mukaan ole luontaista kysyntää, vaan jokainen sahatavarakuutio pitää aktiivisesti myydä asiak kaille. Pääosa sahoista on kuitenkin toiminnassa. ”Koetetaan pitää sahaa käynnissä”, kiteyttää Iisalmen Sahat HITTITUOTE: KANTAVAN MAAN HARVENNUKSET Vaikka vientimarkkinat ovat sukeltaneet syvälle ja metsäkoneet rypevät syyskurassa, hyvillekin puukaupoille on aineksia. ”Pitkällä aikavälillä tarkastellen hinnat ovat edelleen hyviä.” Puunkorjaajien työllisyystilanne vaihtelee tällä hetkellä paljon sekä keliolosuhteista että asiakkaista riippuen. Pohjois-Savon Nilsiässä ajokoneenkuljettaja Eetu Nummisella on toistaiseksi riittänyt töitä yksityisten sahojen leimikoilla. 10318_.indd 12 10318_.indd 12 13.9.2023 12.04 13.9.2023 12.04
AJASSA 15.9.2023 Metsälehti.fi 13 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 72,59 s 74,10 ? 55,93 ? 25,78 s 28,01 ? 26,52 ? .. .. Uudistushakkuu 73,96 s 74,61 ? 58,28 ? 25,76 s 28,50 ? 27,97 ? .. .. Harvennushakkuu 68,71 ? 70,56 ? 48,90 ? 26,61 ? 27,56 ? 26,80 ? .. .. Ensiharvennus 49,10 s 50,22 s 38,71 s 18,89 s 20,00 s 20,05 s .. .. Hankintahinnat 76,84 s 76,85 s .. .. .. .. .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 72,62 ? 73,83 ? 53,33 ? 26,49 s 27,62 ? 26,74 ? 33,50 s 34,30 s Uudistushakkuu 73,72 ? 74,39 ? 56,41 ? 27,22 ? 28,79 ? 28,64 ? 35,10 s 35,22 ? Harvennushakkuu 70,35 s 70,39 ? 47,26 s 27,20 s 26,85 ? 27,27 ? 33,34 s 32,82 s Ensiharvennus 40,53 s 39,28 ? .. 21,00 ? 21,29 ? 20,91 ? .. .. Hankintahinnat 74,36 s 72,70 s 58,76 s 46,40 s .. 46,44 s .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,31 s 69,15 s 50,34 s 27,25 ? 27,92 s 26,74 s 33,87 ? 34,73 s Uudistushakkuu 70,03 s 70,66 s 52,51 s 29,18 s 29,67 s 28,37 s 35,26 ? 36,36 ? Harvennushakkuu 62,62 ? 61,58 ? .. 26,06 ? 25,39 ? 25,74 ? 32,30 ? 31,68 s Ensiharvennus 54,05 s .. .. 20,88 ? .. 20,77 ? .. .. Hankintahinnat 69,05 s 63,07 s .. 43,84 ? 46,63 s 45,22 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 65,26 s 65,78 s .. 24,18 s 25,94 s 23,60 ? 29,05 s 30,22 s Uudistushakkuu 68,76 s 68,18 s .. 26,31 s 27,50 s 25,67 ? 31,99 s 32,53 s Harvennushakkuu 59,36 ? 59,41 s .. 23,79 ? 23,84 ? 22,57 ? 28,13 ? 27,66 ? Ensiharvennus .. .. .. 19,36 s .. 19,78 s .. .. Hankintahinnat 66,08 s 68,77 s .. 43,65 s .. 44,16 ? .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 61,78 s 58,51 s .. 22,71 ? .. 20,68 ? 30,35 ? 32,39 s Uudistushakkuu 64,85 s 60,20 s .. 25,26 ? .. 22,57 s 33,89 s 37,42 s Harvennushakkuu 57,76 ? 56,76 s .. 22,19 ? .. 20,34 ? 28,27 ? .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 67,61 ? 67,80 ? 43,76 ? 25,15 ? .. 24,05 ? 31,53 ? 32,53 ? Uudistushakkuu 69,66 ? 69,17 ? 45,54 s 26,81 ? .. 26,40 ? 34,29 ? 34,04 ? Harvennushakkuu 63,28 ? 61,24 ? 41,37 s 24,92 ? .. 23,09 ? 30,49 ? 29,60 ? Ensiharvennus .. .. .. 20,00 ? .. 19,25 ? .. .. Hankintahinnat .. .. .. 43,94 ? .. 43,79 ? .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 69,50 ? 72,04 ? 55,41 ? 25,35 ? 26,78 ? 25,79 ? 31,92 ? 33,66 ? Uudistushakkuu 71,52 ? 72,97 ? 58,23 ? 26,96 ? 28,09 ? 27,63 ? 34,49 ? 35,19 ? Harvennushakkuu 64,84 ? 66,50 ? 49,16 ? 25,24 ? 25,86 ? 25,59 ? 30,70 ? 31,10 ? Ensiharvennus 44,81 s 45,54 ? 37,78 s 20,07 ? 20,83 ? 20,44 ? 24,29 s .. Hankintahinnat 71,81 s 72,38 s 63,56 s 44,64 s 45,16 ? 46,05 ? .. .. KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 32-35 keskiarvo s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,72 ? 69,29 ? 54,56 s 26,20 ? 26,01 ? 27,48 ? 32,37 s 33,11 Uudistushakkuu 71,16 ? 70,57 ? 57,27 s 27,51 s 27,36 ? 29,30 ? 35,88 ? 34,10 ? Harvennushakkuu 63,74 ? 62,69 ? 49,69 ? 26,48 ? 25,99 ? 27,81 ? 32,18 ? 32,74 s Ensiharvennus 40,76 ? 43,15 ? 40,05 ? 19,66 ? 20,79 ? 20,51 ? .. .. Hankintahinnat .. 68,08 s 64,51 s 45,44 s 45,22 ? 46,97 ? .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 72,82 ? 73,53 ? 59,30 s 26,29 ? 26,96 ? 26,62 ? .. .. Uudistushakkuu 73,59 ? 74,00 ? 62,02 s 27,30 ? 28,13 ? 28,07 ? .. .. Harvennushakkuu 70,12 ? 69,73 ? 52,19 ? 26,99 ? 26,76 ? 27,20 ? .. .. Ensiharvennus .. .. .. 20,65 s 20,93 ? 21,20 ? .. .. Hankintahinnat 72,48 ? 72,27 ? 62,60 s 46,56 s 46,04 ? 46,31 ? .. .. KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA ›› METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Milj.m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 .. .. .. 2021 2023 2022 .. .. .. .. 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 Nimelliskantohintojen kehitys Lähde: Luke €/m 3 2003 2011 2015 2019 2023 2007 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu 10 20 30 40 50 60 70 80 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi 520 176 m 3 Puukauppamäärä vko 35 Oy:n metsäpäällikkö Mikko Pötsönen. Hänen mukaansa puuta ostetaan valikoiden. Harvennuksille sahayhtiö ei huonoinakaan aikoina innostu, vaan ostot kohdistuvat aukkoleimikoihin. Nopeaa helpotusta Pötsönen ei tilanteeseen odota. ”Tilanne voi parantua ensi keväänä. Rakentaminen elpyy, kun korkojen nousu taittuu. Silloin ihmiset uskaltavat taas ottaa lainaa ja rakentaa.” Luvian sahan metsäjohtajan Juho Honkelan mukaan sahurit ajavat nyt hyvin lyhyillä valoilla. Se tarkoittaa, että markkinoita on vaikea ennustaa lähitulevaisuutta pidemmälle. ”Puuta ostetaan tarvetta vastaavasti lähinnä tulevan syksyn korjuuseen. Nyt olisi hyvä aika alkaa tarjota myyntiin myös talvileimikoita. Niitä voidaan aina kuitenkin ostaa vain rajallinen määrä varsinkin, jos talvesta tulee lyhyt.” PUUNKORJUUTA ollaan syksyn mittaan ohjaamassa harvennushakkuille, jotta koneyrittäjillä riittäisi töitä. Tämä on kannatettava ajatus. Syysharvennuksetkin ovat pelkästään hyvä juttu, kunhan kohteet valitaan huolella. Kaikki haluavat nyt ostaa kantavan maan harvennuskohteita, mutta valitettavasti niitä ei ole tarjolla määräänsä enempää. Sopivien kohteiden puutteessa kiusaus laventaa käsitettä ”kantava maa” saattaa kasvaa. Tällaisia lavennusyrityksiä metsänomistajan ei pidä hyväksyä. Koneiden leveät telat tai ajourille kasattavat havumatot eivät pelasta syyssateiden pehmentämien kuusikoiden harvennuksia. Sotkemiseksi menee viimeistään puunajossa – ja juurikääpäsieni kiittää. MIKKO RIIKILÄ VAHDI HARVENTAJIA KOMMENTTI 10318_.indd 13 10318_.indd 13 13.9.2023 12.04 13.9.2023 12.04
15.9.2023 14 Metsälehti.fi PUUKAUPPA JA TALOUS SAMI KARPPINEN PUUN kohonnut hinta näkyy konkreettisesti tuoreissa tila-arvioissa. ”Tila-arvioissa käytetyt harvennuspuun hinnat ovat vuoden 2022 alusta nousseet kuidun osalta noin viisi euroa ja tukilla jopa kymmenen euroa kuutiolta”, kertoo metsäkiinteistöjä välittävä metsäasiantuntija Ossi Hannula Metsänhoitoyhdistys Päijänteestä. Tila-arvioissa tämä tarkoittaa Eteläja Keski-Suomen metsissä harvennusmetsien hehtaarihintaan tyypillisesti noin tuhannen euron nousua. Hannulan mukaan yhdistyksen arvioissaan käyttämät puunhinnat perustuvat Luonnonvarakeskuksen tilastoiHarvennusmetsien arvo noussut vauhdilla Puun hinnannousu näkyy nyt tila-arvioissa, mutta kentällä kehityksen suunta on jo kääntynyt. Puun hintojen nousu harvennushakkuilla näkyy myös tila-arvioissa. Hehtaari kasvatusmetsää on Etelä-Suomessa nyt noin tuhat euroa arvokkaampaa kuin vuosi sitten. SA M I KA RP PI N EN hin ja omiin hintatilastoihin. Hinnat ovat puolen vuoden keskiarvoja. Hannula huomauttaa, että juuri nyt tilanne metsäkiinteistömarkkinoilla on kaksijakoinen. Puun huippuhinnat nostavat tila-arvioiden loppusummia hieman jälkijunassa, mutta metsätilojen kysyntä on tänä vuonna hiipunut. Myös puunhinnat ovat kääntyneet kevään jälkeen laskuun. ”Tämä tilanne on tiedostettava ja otettava arvioinnissa sekä metsätilojen hintapyyntöjä määritettäessä huomioon.” Maapohjan arvo noussut Valtaosa metsäkiinteistöjen hinta-arvioista pohjautuu summa-arvomenetelmään. Tapio Oy päivittää vuosittain niin kutsutut summa-arvotaulukot, jotka määrittävät maapohjien ja taimikoiden arvon sekä niin kutsutun odotusarvon ja odotusarvokertoimen kasvatusmetsille. ”Odotusarvojen määrityksessä käytetään puunhintoina neljän vuoden keskiarvohintoja. Tänä kesänä päivitetyissä taulukoissa käytetään vuosien 2019–2022 hintoja. Siksi hintojen vaikutus odotusarvoihin on vielä varsin pieni”, kertoo metsätietoasiantuntija Juho Lammi Tapiosta. Odotusarvoissa selvää nousua on lähinnä koivikoissa. Esimerkiksi 30-vuotiaan tuoreen kankaan rauduskoivikon odotusarvo pohjoisessa Savo-Karjalassa on noussut 2 280 eurosta 2 350 euroon. Joissain tapauksissa odotusarvot ovat jopa laskeneet. Tähän vaikuttaa muun muassa odotettavissa olevien metsänhoitokustannusten merkittävä kallistuminen. Suurimmat muutokset summa-arvotaulukoissa tulivat tänä vuonna maapohjien arvoon. Esimerkiksi Pirkanmaalla lehtomaisen kankaan hehtaariarvo nousi sadalla eurolla 880 euroon ja tuoreen kankaan arvo 70 eurolla 640 euroon. MM KOTKAMILLSIN sahalla eli historiallisella Norjan sahalla aloitetaan muutosneuvottelut. Neuvottelut koskevat 66:ta henkilöä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Kymen Sanomat. Neuvottelujen taustalla on yhtiön mukaan suhdanteen muutos. Lomautusten ja henkilöstövähennysten lisäksi neuvotteluissa esillä on myös sahan sulkeminen. Norjan saha uhattuna UPM Metsä lupaa hyvää upmmetsa.fi Hei metsänomistaja, varmista harvennuksilla metsällesi lisää kasvutilaa ja valoa! Haluamme palkita harvennushakkuilla metsän hyvinvoinnista huolehtivat metsänomistajat tarjoamalla ensi kevään lannoituksiin 50 € alennuksen per hehtaari!* Pidetään yhdessä huolta metsistämme. NYT HARVENNETAAN SOVI HARVENNUKSESTA upmmetsa.fi/harvennetaan *Etu koskee metsänomistajia, jotka sopivat kampanja-aikana 15.8.–15.10.2023 vähintään 300 m 3 puukaupan sulanmaan aikana tehtävästä harvennuksesta. 50 alennus lannoituksiin €/ha 10318_.indd 14 10318_.indd 14 13.9.2023 12.05 13.9.2023 12.05
MIKKO RIIKILÄ SUOMEN suurimman puutavarankuljetusyrityksen, Viitasaarella toimivan Kuljetus Villman Oy:n toimitusjohtajan Kimmo Villmanin mukaan yhtiö on lomauttanut kuljettajiaan ensimmäistä kertaa yrityksen historiassa. ”Meidän lähisahamme Ersa Oy Viitasaarella menee kiinni syksyllä. Se leikkaa kyytejä.” Alun perin Ersan piti tauota vain pariksi viikoksi laiteasennusten vuoksi, mutta tauko jatkuu markkinoiden vuoksi toistaiseksi. Ersan vuosituotanto on noin 200 000 kuutiota sahatavaraa. Villmanin mukaan lisää hankaluuksia on aiheuttanut Äänekosken biotuotetehdas, jossa kuitupuun vastaanottoa on rajoitettu voimakkaasti. Saman vahvistaa Putaan Mottimestareiden toimitusjohtaja Pasi Mikkonen. Hän arvelee, että osin tuotannon rajoitusten taustalla on pyrkimys puolustaa sellun hintaa. ”Siellä on ajokieltoja harva se viikko.” Mikkosta tilanne kiukuttaa kaikkien metsäkoneja puutavara-autoyrittäjien puolesta. ”Venäjän sodan alkamisesta asti meitä on kannustettu lisäämään kapasiteettia. Nyt meillä sitä olisi, mutta ei töitä. Vuosi sitten tilattuja koneita toimitetaan juuri nyt uusille yrittäjille. Heidän asemansa on tukala, kun töitä ei ole ja rahoituskin on kallista.” Hän toivoo varhaista talventuloa. Se voisi pelastaa monia yrittäjiä. ”Talvileimikoita varmasti korjataan ensi talvenakin, mikä tuo lisää töitä, mutta syksystä tulee monille tuskallisen pitkä, jos talvikelit alkavat vasta tammikuulla.” Sellutehtailla tökkii, autoilijat lomauttavat MIKKO HÄYRYNEN NOIN viidennes puukauppojen määrästä tehdään sähköisen markkinapaikan kuutio.fi:n avulla, toimitusjohtaja Aku Mäkelä arvioi. Kuution julkilausuttu tavoite on nostaa osuus puoleen. Kuutio.fi on perustettu vuonna 2017 puukaupan osapuolten yhteishankkeena. Yrityksellä on lähes 50 omistajaorganisaatiota. Omistuksesta puolet on puuta myyvällä puolella, puolet ostavalla. Palvelu on metsänomistajalle maksuton. Kuutio saa rahansa pääosin puunostajilta, jotka maksavat lisenssimaksun palvelun käytöstä ja provision toteutuneista kaupoista. Yritys ei varsinaisesti tavoittele voittoa, mutta Mäkelän mukaan tuloksen tulee keskimäärin olla lievästi positiivinen, jotta palvelua pystytään kehittämään. ”Tulosta suurempi asia on metsänomistajapuolen palveleminen. Kilpailuttamalla metsänomistaja varmistaa, puulleen parhaan hinnan.” Kallis verkkopalvelu, isot poistokulut Kuutio ei juridisesti ole puukaupan osapuoli, vaan Mäkelä kuvaa sitä kontaktointija kilpailutusalustaksi. Suurimmalla osalla ostajista ja organisaatiomyyjistä Kuutio on integroitu omiin tietojärjestelmiin, mutta toisaalta kaikki metsänhoitoyhdistykset eivät käytä Kuutiota. Etenkin metsäenergiaa ostavat yhtiöt ovat laajentaneet ostoalueitaan. Mäkelän mukaan Kuution kautta tavoittaa ostajia, jotka eivät ole kaikkien metsänomistajien tiedossa. Kuutio on viralliselta nimeltään Suomen Puukauppa Oy. Yritys on tehnyt viime vuosina 800 000 ja 900 000 euron välillä olevaa liikevaihtoa. Verkkopalvelujen rakentaminen on kallista, ja yrityksen kehityshankkeiden poistokulut ovat huomattavia, 200 000 ja 300 000 euron välillä. Viime vuoden nettotulos oli 42 000 euroa. Metsälehti testasi Metsälehti testasi Kuutiota. Toimittaja jätti tarjouspyynnön harvennuskohteesta. Kohde oli ostajille ilmeisen vaikea, sillä lähikuljetusmatka oli pitkähkö, puusto korjuukypsän rajamailla ja epätasaisten kuvioiden arviointi edellytti maastokäyntiä. Kiinnostavuutta parantava tekijä oli, että Kuutio.fi:n metsävaratiedoissa kertymäksi arvioitiin runsas 300 kuutiota pääosin kuitupuuta, käytännössä energiapuuta. Tarjouspyyntöä ei lähetetty niille ostajille, joiden kanssa oli tehty kauppaa parin viime vuoden aikana ja joihin keskusteluyhteys oli jo olemassa. Ensimmäisen kahden viikon aikana tuli yksi yhteydenotto sahayhtiöltä, jossa kiitettiin tarjouspyynnöstä ja samalla ilmoitettiin, että tarjousta ei tehdä. Joka viides kauppa Kuution kautta AJASSA 15.9.2023 Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! ~ ~ 10318_.indd 15 10318_.indd 15 13.9.2023 12.05 13.9.2023 12.05
15.9.2023 16 Metsälehti.fi METSÄTEOLLISUUDEN SUHDANTEIDEN pohjakosketus oli kesällä, mutta raakapuun myyjien korkeasuhdanne jatkuu. Suomen puumarkkinoilla on nimittäin karkealla laskutoimituksella 7 –10 miljoonan kuution aukko, joka voi kaksinkertaistua. Puuta nielevää uutta kapasiteettia valmistuu hengästyttävää tahtia. Keskiviikkona vietettiin Metsä Groupin uuden biotuotetehtaan avajaisia. Täyteen vauhtiin päästyään tehdas kasvattaa puun kysyntää 4,5 miljoonalla kuutiolla. Raumalla yhtiön uusi saha nostaa kierroksia ja vauhtiin päästyään lisää tukin kysyntää 1,5 miljoonalla kuutiolla. Äänekoskella Metsä Groupin kertopuuinvestointi kasvattaa valmistuttuaan kysyntää 0,4 miljoonalla kuutiolla. Viime viikolla vietettiin Järvelässä Koskisen uuden sahan avajaisia. Ensi vaiheessa se syö 0,4 miljoonaa ja myöhemmin 0,7 miljoonaa kuutiota tukkia. Joulukuussa käynnistyvä Junnikkalan saha Oulussa taas kasvattaa tukin kysyntää 0,8 miljoonaa kuutiota. Oulussa Stora Enson kartonkikone ykkönen lisäsi kuitupuun kysyntää 0,5 miljoonalla kuutiolla ja kakkonen tulee lisäämään miljoonalla kuutiolla. Suljetut Veitsiluodon ja Oulun paperitehdas tosin käyttivät yhteensä puuta näitä enemmän. Koskisen ja Junnikkalan lisäksi muidenkin itsenäisten sahojen kapasiteetti kasvaa. Hasan sahauskapasiteetti nousee 0,8, Kuhmon 0,5, Oraskon 0,4 ja Versowoodin 0,3 miljoonaa kuutiota. ENERGIATEOLLISUUS ON LISÄNNYT Venäjän sodan alkamisen jälkeen puun käyttöä parilla miljoonalla kuutiolla. Venäjältä tuotiin ennen sotaa yhdeksän miljoonaa kuutiota vuosittain, ja tästä on pystytty korvaamaan kaksi miljoonaa kuutiota tuonnin lisäyksellä Baltiasta ja Ruotsista. Samaan aikaan puun vienti Suomesta on kasvanut. Puun kulutusta vähentää parilla miljoonalla kuutiolla Stora Enson Sunilan-sellutehtaan ja mahdollinen Norjan sahan sulkeminen Kotkassa. HAJUHAITAT SELLUPAIKKAKUNNILLA kertovat metsäteollisuuden seisokeista, joilla teollisuus hillitsee tuotteidensa ja raakapuun hintakehitystä. Jos puun hinta laskee liikaa, vaarana on, että metsänomistajat alkavat odottaa parempia aikoja. Puun kysyntä voi kuitenkin ryöpsähtää lähiaikoina. Meneillään onkin todellinen puunostajien hermopeli. PETRI KOSKINEN PÄÄTOIMITTAJA petri.koskinen@metsalehti.fi PS. Blogistimme Johanna Teräväinen kirjoittaa verkkosivuillamme metsalehti.fi kokemuksistaan kirjanpainajaisen kanssa. Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. YLÄKERTA PÄÄKIRJOITUS LUKIJAKUVA AJASSA / MIELIPIDE SE PP O SA M U LI ”Nippulautan lipuminen Pielisjoella on kaunista katseltavaa.” JUHAJNS NOUSUT JA LASKUT ovat olleet tyypillisiä hirvikannan kehitykselle 1970-luvun lopulta lähtien. Suurimmillaan kanta oli vuonna 2001, noin 160 000 hirveä. Vuoden 2022 arvio, hieman alle 80 000 hirveä, on samalla tasolla kuin 1970-luvun lopulla ja 1990-luvun puolivälissä. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan metsikön laatua alentavia hirvituhoja oli vuosina 2014–2018 noin 600 000 hehtaaria. Tuhojen määrä on pysynyt samalla tasolla senkin jälkeen. Laatua alentavilla tuhoilla tarkoitetaan sitä, että puuston kasvu, saatavan tukkipuun laatu tai määrä ovat alentuneet olennaisesti. Valtaosa tuhoista on ollut mäntyvaltaisissa taimikoissa, joista tuhotaimikoiden osuus on ollut noin 15 prosenttia. Hirvieläimet ovat olleet abioottisten tekijöiden ja sienten jälkeen kolmanneksi suurin tuhonaiheuttajaryhmä. Samaan aikaan metsänomistajille HIRVITUHOTIEDOT PAREMMIN MUKAAN PÄÄTÖKSENTEKOON Tiedot toimivat nykyistä paremmin pohjana, kun alueellisia hirvikantoja määritellään suhteessa ravintovaroihin ja tuhoihin, erikoistutkija Ari Nikula kirjoittaa. Hirvilupia myönnettäessä on lain mukaan huolehdittava siitä, että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. A RI N IK U LA HERMOPELIÄ PUUMARKKINOILLA 10319_.indd 16 10319_.indd 16 13.9.2023 12.07 13.9.2023 12.07
15.9.2023 Metsälehti.fi 17 korvattujen tuhojen pinta-ala oli VMI:ssa mitattuihin, laatua alentaneiden tuhojen pinta-alaan verrattuna keskimäärin kaksi prosenttia. Vakaviin ja täydellisiin tuhoihin verrattuna pinta-ala oli vajaa viidennes tuhotaimikoiden pinta-alasta. Korvattujen tuhojen suhde VMI:ssä mitattujen tuhojen pinta-alaan vaihtelee huomattavasti eri alueiden välillä. HIRVILUPIA MYÖNNETTÄESSÄ on lain mukaan huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen vuoksi vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Tavoitteeksi asetetaan hirvikannan tiheys kullakin hirvitalousalueella tuhannen hehtaarin maapinta-alaa kohti. Hirvituhoille ei ole vastaavia konkreettisia tavoitteita tai rajoitteita. Hirvipäätöksenteko perustuu nykyisin käytännön kautta saatuihin kokemuksiin ja näkemyksiin, sillä tutkimustietoa kestävästä hirvikannasta suhteessa ravintovaroihin ja tuhoihin ei ole ollut toistaiseksi saatavilla. Korvattujen taimikkovahinkojen määrää on päätöksenteossa käytetty yhtenä mittarina hirvitalousalueiden sisäisessä lupamäärien jaossa. Tutkimustietietoa siitä, miten hirvituhot muuten vaikuttavat päätöksentekoon kaikissa 15 alueellisessa riistaneuvostossa, ei ole olemassa. Vuonna 2021 julkaisimme tutkimuksen, jossa hirvitiheys suhteutettuna ravintovaroihin selitti hirvituhojen määrää yhdessä muutamien muiden metsärakennetta kuvaavien muuttujien kanssa. Mallia on kehitetty edelleen niin, että sillä pystytään laskemaan hirvitalousalueittain tuhomäärien ennusteet erilaisille hirvikannoille. Lisätietoina esitetään myös VMI:ssä mitattujen hirvituhotaimikoiden osuus alueen taimikoista sekä tuhotaimikoiden osuus kunkin puulajin taimikoista. Laskentatyökalu julkaistaan syksyllä osana Luonnonvarakeskuksen Luonnonvaratieto-palvelua. UUDET TIEDOT TOIMIVAT nykyistä paremmin pohjana, kun alueellisia hirvikantoja määritellään suhteessa ravintovaroihin ja tuhoihin. Tiedoista ovat johdettavissa hirvituhojen määrään liittyvät tavoitteet ja rajoitteet, mutta ne tulee edelleen neuvotella osapuolten kesken. Tuhotiedot tulevat viiveellä, sillä Suomessa ei ole Ruotsin tapaan järjestelmää, jolla alueellista tuhojen määrää seurataan vuosittain. Ennusteita ja VMI:n tuhotietoja pystytään kuitenkin päivittämään uusien mittausten valmistuttua. Ennustetyökalun ja sen antamien tulosten käyttöön liittyy lukuisia tulkintaja muita näkökohtia, joista hirvipäätöksenteon osapuolilla tulisi olla yhteinen näkemys. Tämä vaatii tuekseen koulutusta, uuden informaation ja uusien toimintatapojen omaksumista sekä todennäköisesti myös asennemuutosta. Uuden tiedon käyttöön liittyvien kysymysten sekä tietopohjan edelleen kehittämisen tulisikin olla kehityskohteina hirvipäätöksenteossa. ARI NIKULA KIRJOITTAJA ON ERIKOISTUTKIJA LUONNONVARAKESKUKSESSA. POSTILAATIKOSTA tipahti metsäyhtiön lasku. Olin sopinut uudistusalan istuttamisesta, ja nyt männyntaimet oli istutettu. Kirjoittaessani ulkomaisia metsureita käsittelevää uutista havahduin miettimään, kukahan taimet istutti. Viime vuonna yhtiö istutti metsääni kuusentaimia. Silloin minuun oli tekstiviestillä yhteydessä Seppo, joka ensin ilmoitti, että istutustyöt olivat alkaneet ja sitten, että ne oli saatu valmiiksi. Tänä vuonna yhteydenottoa ei tullut. Seppo saattoi olla metsäyhtiön työntekijä tai sopimuskumppani. Istutusurakan oli saattanut hoitaa Seppo tai joku hänen työllistämistään metsureista. Ehkä Seppo oli antanut urakan alihankkijalleen. Aluehallintoviraston ja Teollisuusliiton mukaan metsänhoitotöiden ketjuttaminen on metsäalalla yhä yleisempää. Myös ulkomaisen työvoiman käyttö on yleistynyt. Tätä pidetään huonona yhdistelmänä, sillä se altistaa työntekijät hyväksikäytölle. Nykyisin puhutaan paljon kuluttajan vastuusta ostotilanteessa. Olisiko minullakin metsänomistajana vastuu työnantajavelvoitteiden noudattamisesta metsässäni? Tähän saakka olen aina luottanut metsäalan toimijoihin. Toivon, että voin luottaa jatkossakin. AJANKOHTAINEN / UUTISET WWW.METSALEHTI,FI TOIMITTAJALTA METSÄGALLUP SE PP O SA M U LI LIINA KJELLBERG Uusi kysymys: Teetkö syysistutuksia? Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. i Aiotko vielä hakea kemeraa? Kyllä 18% En 82% 20 40 60 80 100 Kyllä 27% En 73% neet alueelle 50 hehtaarin ”Tontillamme on muutama lepikko. Ne ovat sellaisessa paikkaa, jossa ei kasva mitään tärkeää, joten annamme niiden kasvaa polttopuuksi. Milloin ja kuinka paksuna on oikea aika kaataa tai harventaa niitä?” pv ”Riippuu siitä, kuinka isoja polttopuita itsellesi haluat! Jos käsittelet mieluummin pieniä puita, annat kasvuston kasvaa tiheänä, toisin sanoen harvennat varovasti. Jos haluat kunnon leppähalkoja, harvennat enemmän.” A.Jalkanen ”Tuommoiset lepikot ovat siitä hyviä, että niille voi tehdä juuri niin kuin itsestä hyvälle tuntuu. Jos tarkoitus on saada jatkuvasti polttopuuta, niin silloin voisi harrastaa sitä paljon puhuttua ’jatkuvaa kasvatusta’ eli kaataa aina vain ne suurimmat, polttopuun mitoissa olevat rungot ja jättää pienemmät kasvamaan, samalla hieman niitäkin harventaen.” Visakallio ”Puolet pois ja antaa kasvaa, hyvää polttopuuta saa nyt ja jatkossa. Itse olen mökillä niitä kaatanut, kun ovat ranteen vahvuisia.” Apli ”Perimätieto väittää, että hyvälläkään paikalla ei kannattaisi kasvattaa harmaaleppää yli 20-senttiseksi rinnankorkeudelta, koska silloin rungon kasvu hiipuu ja se alkaa keskeltä lahota. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön eli voi tapahtua toisinkin.” Jätkä ”Se on juuri noin, kuten Jätkä kommentoi. Jos on ryppäitä, kaikki pois. Harvassa voi kasvattaa isompia, mutta ei liian suureksi.” Ola_Pallonivel ”Lepikon ainut ja oikea harvennustapa on yläharvennus. Eivätpä nuo lepät ole mihinkään hävinneet ojanpenkoista, vaikka aina olen kaatanut isoimmat.” Tolopainen ”Harmaaleppä taitaa olla niin elinvoimainen tapaus, että on aivan sama miten sitä harventaa ja käsittelee. Avohakkuualalle jätetty hakkuun yhteydessä siipeensä saanut lähes olemattomaksi karsiutunut leppä lykkää uutta oksaa mistä tahansa rungon osasta. Pieni laho on pelkkä värivika eikä haittaa polttopuuna.” Nostokoukku ”Kannattaa kuitenkin poltinpuun kasvatuksen ohella aina tehdä hoito metsän tuotto mielessä. Nytkin on perusteilla erikoispuun markkinapaikka, jossa haapa ja leppä ovat hyvälaatuisina kauppatavaraa. Voi saada yllätystilin poltinpuiden kasvatuksen lomassa.” Jees h-valta Verkkokeskustelu: Lepikosta polttopuuta? KUKA VASTAA TYÖOLOISTA? 10319_.indd 17 10319_.indd 17 13.9.2023 12.07 13.9.2023 12.07
METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 15.9.2023 18 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT MITEN männylle kylvetty taimikko raivataan varhaisperkausja harvennusvaiheessa? Kävimme selvittämässä asiaa valtion metsässä, sillä Metsähallituksella lienee asiasta kokemusta eniten Suomessa. Ainakin ”kruunulle” on aikoinaan jäänyt omistukseen keskimäärin huomattavasti karumpia metsämaita kuin yksityisille. ”Tämä pitää kyllä paikkaansa. Esimerkiksi nämä Kivijärven männikkökankaat usein uudistetaan äestämällä ja samalla kylvetään koneellisesti männynsiemen”, kertoo Metsähallituksen metsänhoidon operaatioasiantuntija Mika Anttila. Metsähallituksen Keski-Suomen metsätiimin alueella hoidetaan taimikkoa vuosittain 3 000 hehtaarin alalla. Määrästä noin 200 hehtaaria tehdään kylvötaimikoissa. Pohjoista kohden siirryttäessä kylvötaimikoiden osuus kasvaa merkittävästi. ”Teemme kaikille kuvioille maastotarkastuksen kolmen vuoden kuluttua uudistamisesta. Samassa yhteydessä voidaan ottaa kantaa siihen, missä vaiheessa varhaisperkaus on ajankohtainen.” Tuppaat harvennetaan perkausvaiheessa Kylvötaimikon varhaisperkaus ajoitetaan periaatteessa samoin perustein kuin istutustaimikoissa. ”Perkaus tehdään viimeistään silloin, kun vesakko alkaa häiritä kasvatettavaa puustoa. Ajoitukseen vaikuttavat kasvatettavan puuston pituus ja vesakon pituus sekä tiheys.” Tyypillisesti kylvötaimikon varhaisperkaus on ajankohtainen 6–10 vuoden kuluttua kylvöstä, eli hieman myöhemmin kuin rehevimmillä paikoilla kasvavien istutustaimikoiden perkaus. Anttilan mukaan varhaisperkauksessa pyritään saamaan havupuille vähintään metrin etumatka vesakkoon. ”Liian aikainen käsittely voi tarkoittaa, että sahaus on toistettava. Myöhästyminen taas voi olla kohtalokasta, jos männyn taimet ovat tukahtuneet kilpailussa KRUUNUN KYLVÖTAIMIKKO KUNTOON RAIVAUSSAHALLA Metsähallituksella on kylväen perustetun taimikon raivaukseen selkeä sapluuna, josta voi ammentaa oppeja yksityismetsäänkin. Kylvötaimikon varhaisperkauksessa etukasvuinen vesakko poistetaan mäntyjen päältä. Metsähallituksen metsuri Kari Puoliväli näyttää mallia. Mika Anttilan mukaan urakoitsijat tekevät yli 90 prosenttia Metsähallituksen raivaustöistä. 10320_.indd 18 10320_.indd 18 13.9.2023 12.14 13.9.2023 12.14
METSÄSTÄ 15.9.2023 Metsälehti.fi 19 FAKTA ”Myöhästyminen voi olla kohtalokasta, jos männyn taimet ovat tukahtuneet kilpailussa vesakon alle.” KYLVÖTAIMIKON RAIVAUSOHJELMA METSÄHALLITUKSESSA TARKISTETAAN kylvön onnistuminen ja perkaustarve kolmen kasvukauden kuluttua uudistamisesta. VARHAISPERKAUS on ajankohtainen yleensä 5–10 vuoden iässä. PERKAUKSESSA harvennetaan kylvötuppaat ja poistetaan lehtipuuvesakko. KASVATETTAVIEN taimien väli työn jälkeen vähintään 50 cm ja runkoluku korkeintaan 3 000 r / ha. PERKAUS tehdään puun ollessa lehdessä 15.5.–31.8. HEHTAARILLE jätetään kolme 10–100 neliömetrin suojatiheikköä. TAIMIKON harvennus tehdään 3-4 metrin pituusvaiheessa. HARVENNUKSESSA jätetään myös lehtipuita mahdollisuuksien mukaan. TIHEYS harvennuksen jälkeen 1 800–2 500 runkoa/ha, hirvituhoriski huomioiden. vesakon alle.” Varhaisperkauksessa paitsi poistetaan mäntyjä haittaava lehtipuusto myös harvennetaan liian lähelle toisiaan tuppaisiin kasvaneet männyt. ”Kasvatettavaa puustoa harvennetaan siten, että puiden välinen etäisyys on vähintään puoli metriä. Jäävän puuston enimmäistiheys voi olla tapauskohtaisesti noin 3 000 runkoa hehtaarilla.” Tarkkaa työtä raivaajalle Metsurin kannalta kylvötaimikon varhaisperkaus on jonkin verran hitaampaa kuin istuttaen perustetun metsän sahaaminen. ”Tuppaiden harventamisessa on oltava koko ajan tarkkana, ettei sahaa kasvatettavaa puuta poikki”, huomauttaa Metsähallituksen palkkametsurina pitkään työskennellyt Kari Puoliväli. Myös jäävän puuston tiheyden hahmottaminen voi kylvötaimikossa olla haastavaa, etenkin jos lähtökohta on hyvin tiheä. ”Istutustaimikossa jätettä vien puiden valinta on yleensä helpompi tehdä.” Kivijärven kohteella Puoliväli on tehnyt tasaisen tarkkaa jälkeä. Koealamittaus osoittaa puita jääneen perkauksen jäljiltä kasvamaan keskimäärin 2 400 kappaletta hehtaarille. Kaikki lehtipuu pois perkauksessa Metsähallituksen mailla kylvötaimikon varhaisperkauksessa ohjeistetaan poistamaan kaikki lehtipuusto. ”Sekapuusto luodaan myöhemmin taimikon varsinaisen harvennuksen yhteydessä. Perkauksessa jätetään kuitenkin käsittelemättömiä suojatiheiköitä kolme kappaletta hehtaarille. Ne ovat kooltaan kymmenestä sataan neliömetriin”, Anttila kertoo. Varhaisperkaukset ajoitetaan valtion metsissä aina kesäkauteen, eli toukokuun puolivälin ja elokuun lopun välille. ”Tarkoitus on vähentää kantovesomista, kun puun sokerivarat ovat rungossa. Myös sahauksen tarkkuus pienten vesojen poistamisessa paranee, kun vesoissa on lehdet”, Anttila perustelee. Hirviriski huomioitava Kylvötaimikon varsinainen harvennus tehdään 3–4 metrin pituusvaiheessa. Työ voidaan toteuttaa lumipeitteen salliessa ympäri vuoden, kunhan kannot saadaan pysymään alle 15 sentin mitassa. ”Puuston tavoitetiheyteen vaikuttavat kasvupaikkatyyppi ja hirvituhovaara. Yleensä tavoitellaan 1 800–2 500 rungon tiheyttä. Kuten näilläkin alueilla näkee, niin hirvi aiheuttaa merkittäviä kasvutappioita vielä taimikon harvennuksen jälkeenkin. Siksi särkymävaraa on hyvä jättää.” Hirvituhoja pyritään myös estämään ennakoiden sahaamalla taimikoita vähemmän hirvelle kiinnostavaksi. ”Se tarkoittaa, että poistetaan syötävä lehtipuusto sekä piilopaikat pois. Hirvi ruokailee ehkä mieluummin piilossa kuin näkyvillä. Aurinkoa saanut valoneulanen ei välttämättä maistu sille niin hyvin kuin varjossa kasvanut neulanen.” Joissain tapauksissa kylvötaimikoissa voidaan Anttilan mukaan päästä jopa yhdellä taimikonhoitokerralla, jos vesakko on vähäistä. ”Silloin varhaisperkaus ja taimikonharvennus suoritetaan kerralla 2–3 metrin pituudessa noin 2 200 rungon tiheyteen. Samalla huolehditaan lehtipuusekoituksesta sekä monimuotoisuudesta.” Kylvötuppaat harvennetaan jo varhaisperkauksessa. Kasvatettavien mäntyjen väli tulee olla työn jälkeen vähintään puoli metriä. Uudistusalalle aikoinaan jäänyt etukasvuinen koivu kaadetaan. Tämä voisi olla hyvä paikka suojatiheikölle, sanoo Metsähallituksen metsänhoidon operaatioasiantuntija Mika Anttila. 10320_.indd 19 10320_.indd 19 13.9.2023 12.14 13.9.2023 12.14
15.9.2023 20 Metsälehti.fi METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA TIIA PUUKILA, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT ”TÄMÄ on minun kirkkoni”, Antti Sipilä toteaa. Olemme jalkautuneet metsänomistajan lähemmäs satavuotiaaseen kuusikkoon. Tuuloksessa sijaitsevan metsän pohjaa verhoaa vihreä sammalmatto. Lähistöllä oksien lomassa huutelee palokärki. Puuta hehtaarilla on arviolta viisisataa kuutiota. ”Kun tämä pitää hakata, se ottaa päähän”, Sipilä sanoo. Metsän säästäminen ei ole ensimmäinen vaihtoehto, sillä puustossa on kiinni rahaa kymmeniä tuhansia euroja. Sipilä on aikaisemmin tehnyt Metso-suojelusopimuksen vanhaan lehtipuumetsään ja myynyt maata pohjineen suojelualueeksi. Tässä vanhassa kuusikossa lahopuun määrä ei vielä riitä metsän Metsoon. Sipilä yrittää kuitenkin pitää metsän pystyssä mahdollisimman pitkään. Se edellyttää puuston jatkuvaa tarkkailua. Mikäli tuulenkaatoja tulee useampi tai vanhoja kuusia tappava kirjanpainaja leviää metsään, hakkuu on ainoa vaihtoehto. Onneksi kuusikko sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Sipilän kotitilasta. Etenkin keväällä kirjanpainajien parveilun aikaan hän kävi viikoittain katsomassa kuusikkonsa vointia. Sukutilan 13. isäntä Suolijärven rannalla sijaitseva kotitila on ollut suvulla vuodesta 1721. Sipilä on tilan kolmastoista isäntä. Hän osti tilan isältään vuonna 1995 lahjanluonteisella kaupalla. Kesällä 57 vuotta täyttäneen metsänomistajan metsien hoitoa ohjaa pitkälti varautuminen tulevaan sukupolvenvaihdokseen. Sukutila on tarkoitus siirtää jossain vaiheessa Sipilän pojalle. Mikäli verotus ei muutu, on tila metsineen järkevintä myydä nuorelle isännälle. Tämä edellyttää, että metsissä on harvennettavaa ja hakkuukypsää puustoa, jolla seuraava tilan haltija saa velkoja maksettua. ”Haluan saada metsien kehitysluokkarakenteen tasaiseksi. Se tarkoittaa, että pojalla olisi hoitotöiden lisäksi jatkuvasti myös tuloja metsästä. Viivytän hakkuita sen takia”, Sipilä kertoo. Mikäli vanha kuusikko säilyy terveenä, saa se jäädä seuraavan isännän kaadettavaksi. Sipilä on myös hyödyntänyt yläharvennusta jatkaakseen kiertoaikoja. Vanhan kuusikon läheisestä metsästä poistettiin suurimpia valtapuita kymmenen vuotta sitten. Näin rehevän maapohjan liMETSÄ KUIN OPPIKIRJASTA Koulutuspäällikkö Antti Sipilä hoitaa metsiään kuten opettaa. Hän suosii sekametsiä, jättää lahopuuta ja kasvattaa tammia. Antti Sipilän vanhalle pellolle vuonna 1991 istuttama koivikko on venähtänyt 27-metriseksi. Lehdoksi muuttunut kasvupaikka on oppilaille hankala tunnistettava. sävaltapuille annettiin tilaa kasvaa ja järeytyä. Sekametsiä ja tammikoita Vanhassa kuusikossa kuljetaan ahkerasti. Sammal on paikoin painunut, ja kuusikkoon johtaa selkeä polku. Sitä pitkin astelee tänäkin syksynä seitsemänkymmentä Hämeen ammattikorkeakoulun Evon kampuksen Tilan uusi päärakennus syntyi Janika-myrskyn kaatamista puista. Pihalla olevassa kasvihuoneessa Sipilä kasvattaa tammentaimia. 10321_.indd 20 10321_.indd 20 13.9.2023 12.15 13.9.2023 12.15
15.9.2023 Metsälehti.fi 21 METSÄSTÄ PALSTALLA Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. NAAPURIMAASSAMME VAIKUTTANEEN Josif Stalinin lausumaksi väitetään vakuutusta: ”Kun syyllinen tiedetään, kyllä rikoskin löytyy.” Tämä periaate tulee mieleen, kun lukee ympäristöhallinnon virallisia käsityksiä siitä, mistä kaikesta metsätaloutta voi ja pitää syyttää. Ympäristöhallinnon ylläpitämä verkkopalvelu ymparisto.fi sisältää runsaasti materiaalia muun muassa Euroopan unionin luontodirektiivin lajeista. Yksi kiintoisa vedessä elävä laji on meriuposkuoriainen, jota Euroopassa tavataan pääasiassa Suomesta, erityisesti Espoonlahden murtovedestä. Kiina on lajin toinen pesäpaikka. Suomen ympäristökeskuksen 30.11.2022 tehty päivitys mainitsee ensimmäiseksi meriuposkuoriaisen uhkatekijän olevan ”Metsän avohakkuu ja auraus sekä muut metsänhoitotoimet”. Ilmeisesti uhkatekijän tunnistaminen perustuu siihen, että ”Lajia uhkaavat sekä veden laadun muutokset että matalien rantavesien umpeen kasvaminen, toisaalta myös matalien rantojen ruoppaaminen. Meriuposkuoriaisen vaatimat matalat, avoimet vedet (joissa kasvaa vain vitaa ja muita harvakseltaan kasvavia uposkasveja) häviävät ruovikon vallatessa alaa”. VAIKKA PUOLUSTAUTUMINEN on turhaa, kun syyllinen kerran tiedetään, voi kuitenkin ihmetellä, milloin Espoonlahden valuma-alueella on tehty metsäaurauksia. Metsätalouden merkitystä voi muutenkin miettiä, kun kartasta katsoo, paljonko 350 neliökilometrin suuruisella Espoonlahden valuma-alueella on rakennettua ympäristöä, maataloutta ja metsiä. Espoonlahteen laskevat Espoonjoki ja Mankinjoki viljavien peltoalueiden ja taajamien halki. Käsitys metsätalouden merkityksestä on perin ihmeellinen, kun Espoon kaupungin ympäristökeskuksen mittausten mukaan Espoonjoen ja Mankinjoen ekologinen tila on hyvä, tavanomaista savimaiden jokien tasoa. Tutkimustieto ei tue käsitystä, että metsätaloudella olisi olennainen merkitys Espoonlahden meriuposkuoriaisen viihtymiselle. Sanna Saaren pro gradu -työ (2007) ei mainitse metsätaloutta kriittisenä tekijänä. Myöskään Olof Biströmin lukuisat tutkimukset eivät yhdistä metsätalouden harjoittamista meriuposkuoriaiseen. Metsätalouden kaikinpuolisista vaikutuksista on syytä kertoa myös ympäristöhallinnossa. On kuitenkin syytä odottaa, että viranomaisen väittämät perustuvat huolelliseen tutkimukseen ja suhteellisuudentajun käyttämiseen. METSÄTALOUS ON SYYLLINEN TUULOS ”Liika siisteys on huono asia.” den vihollisia, kuten muurahaiskuoriaisia. Tuhot eivät pääse siten ryöpsähtämään niin herkästi. ”Liika siisteys on huono asia. Sen olen muuttanut metsien hoidossa.” Hiilensidonnasta euroja Jalkaudumme tilan perällä sijaitsevalle ojitetulle isovarpurämeelle. Paikalla kasvaa arviolta 35–40-vuotias luontaisesti syntynyt männikkö. Kymmenen hehtaarin kuviolle levitettiin vuosi sitten keväällä tuhkaa. Suometsän terveyslannoitukseen olisi saanut valtiolta kemeratukea, joka kattaa 30 prosenttia kustannuksista. Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen hallituksessa istuva Sipilä päätyi kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Hän solmi metsänhoitoyhdistyksen avustuksella kymmenvuotisen hiilensidontasopimuksen Green Carbonin kanssa. Seuraavat kymmenen vuotta Sipilä saa vuosittain useamman sata euroa korvausta hiilensidonnasta. Metsänomistaja laski, että sopimus tuli kemeraa kannattavammaksi. Edellytyksenä on, että sopimuskaudella puu ei liiku metsästä pois. ”Kymmenen vuoden päästä saan tehdä, mitä haluan”, Sipilä kertoo. Lannoitus lisää puuston kasvua useamman kuution vuodessa. Tavoitteena on, että jatkossa puusto säätelee vedenpintaa eikä metsää avohakata eikä ojia enää avata. Selvästi alueen raivaus ja siistiminen houkuttaisivat metsänomistajaa. Metsäkanalinnutkin arvostaisivat pieniä aukkoja. Raivuu saa kuitenkin toistaiseksi odottaa. Seuraavalle talvelle on jo toisaalla luvassa useampi hehtaari taimikonhoitoa. opiskelijaa maastotenttiin. Sipilä on viimeiset runsaat kymmenen vuotta toiminut Evolla koulutuspäällikkönä. Hän opettaa opiskelijoille ilmastokestävää metsätaloutta, ja opit näkyvät omissa metsissä. ”Kaikki nuoremmat metsät, mihin olen itse päässyt vaikuttamaan, ovat sekametsiä. Ei enää puhtaita kuusikoita”, Sipilä kertoo. Metsänomistaja on myös jatkanut närhien työtä. Linnut ovat kuljettaneet tammenterhoja kotitilan lähellä sijaitsevaan metsään. Entiselle peltomaalle istutetun koivikon alle on syntynyt tammialikasvosta, jota Sipilä on täydentänyt omassa kasvihuoneessaan kasvattamilla tammentaimilla. Tavoitteena on, että kolmenkymmenen vuoden päästä paikalla kasvaa tammikko. Toinen omista taimista kasvatettu kymmenvuotias tammimetsä sijaitsee kotitilan kulmalla. Tammien vuosikasvut lähentelevät metriä. Tammien ohella vanhalle peltomaalle on istutettu omorikakuusta, siperianlehtikuusta sekä visakoivua. Ei liialle siisteydelle Uusinta tietoa metsien hoitoon sekä oppilaille kerrottavaksi Sipilä hakee metsänhoitosuositusten ohjausryhmästä. Hän edustaa ohjausryhmässä metsäopetusta ja Hämeen ammattikorkeakoulua. Metsänhoitosuositusten seuraaminen näkyy omissa metsissä esimerkiksi lahopuun määrän lisääntymisenä. ”Ennen keräsin tuulenkaadot pois ja nyt yksittäisiä jätetään sinne. Olen ymmärtänyt paremmin sen, että lahopuuta pitää jättää vähän”, Sipilä kertoo. Kun kuollutta puuta on koko ajan vähän tarjolla, metsässä on kirjanpainajia, mutta myös niiAntti Sipilän kotitilan piharakennuksessa on yksityinen kirjasto, josta löytyvät liki kaikki metsäalan suomeksi kirjoitetut kirjat viimeisten 150 vuoden ajalta. 10321_.indd 21 10321_.indd 21 13.9.2023 12.15 13.9.2023 12.15
METSÄSTÄ 15.9.2023 22 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN METSÄKAURIIN asema riistalajina herättää maanomistajissa kysymyksiä lajin levittäytyessä kohti pohjoista. Periaatteessa asia on yksinkertainen: metsäkauriin metsästämiseen ei tarvita pyyntilupaa eikä tietyn suuruista yhtenäistä maa-aluetta, kuten hirven ja valkohäntäpeuran metsästykseen. Metsästyskortin omistava metsänomistaja voi siis metsästää omalla maallaan metsäkaurista itse tai vuokrata metsästysoikeuden eteenpäin. ”Jos vuokraa maansa metsästysseuralle, kannattaa metsäkauris kirjata aina vuokrasopimukseen selvyyden vuoksi omana lajinaan”, ohjeistaa riistapolitiikasta vastaava kenttäjohtaja Timo Leskinen MTK:sta. Metsäkauriin metsästysoikeuden voi vuokrata haluamalleen taholle, vaikka esimerkiksi hirvenmetsästysoikeus olisi vuokrattu tietylle metsästysseuralle. ”Samojen alueiden metsästysoikeuksien vuokraamiseen eri toimijoille voi liittyä kannanhallinnan ja turvallisuudenkin näkökulmasta myös selviä riskejä. Jokainen maanomistaja kuitenkin päättää itse omasta toimintamallistaan”, Leskinen huomauttaa. Arvo puntariin nettihuutokaupassa Kauriinmetsästysalueille on runsaasti kysyntää etenkin Eteläja Lounais-Suomessa, missä jopa ylitiheä metsäkauriskanta houkuttelee metsästäjiä. Vakiintunutta korvaustasoa metsäkauriin metsästysoikeudelle ei silti vielä ole. ”Yksittäisissä tapauksissa metsästysoikeuksista on oltu valmiita maksamaan merkittäviäkin summia. Mutta mitä tapahtuisi, jos laitetaan valtava suma kohteita tarjolle?” Leskinen pohtii. Siitä voidaan pian saada kokemusta. Esimerkiksi hyvinkääläinen metsätalousyrittäjä Mikko Viljanen on päättänyt kokeilla eri puolilla maata sijaitsevien metMetsäkauris – vapaata riistaa maanomistajalle Maanomistaja voi hinnoitella metsäkauriin metsästysoikeuden vapailla markkinoilla. ”Metsästysoikeuksien hinnoitteluun ei ole yhtä valtakunnallista ratkaisua.” Luonnonvarakeskuksen epävirallisen arvion mukaan metsäkauriita on Suomessa 95 000–100 000. Hirvieläinten lihan ja pyyntioi keuksien myynti on monille metsästysseuroille mittavaa bisnestä, mikä voi herättää närää maanomistajissa. SA M I KA RP PI N EN sätilojensa metsästysoikeuksien vuokraamista huutokaupalla Eräverkko-nettisivustolla. Viljasen tiloilla sopimukseen kuuluu metsäkauriin ja pienriistan metsästysoikeus vuoden ajaksi. ”Vuokralainen saa alueen omaan tai haluamansa porukan käyttöön. Hän voi myös rakentaa esimerkiksi laavun tai kodan alueelle.” Lihalle suuri kysyntä Kauriinlihalle löytyy markkinoita, jos metsänomistaja ei itse sitä hyödynnä. Myös monet metsästysseurat toimittavat hirvieläinten ruhoja myyntiin. ”Ostamme metsäkauriinruhoja mielellämme, ja meille voi toimittaa myös yksittäisen ruhon. Isommat erät noudamme, mutta pihassamme on kylmäkontti, jonne ruhon voi jättää 24/7”, kertoo Inkoossa toimivan Viltgården Premium Products Ab:n yrittäjä Joakim Ignatius. Yritys maksaa nahattomasta, jalattomasta ja päättömästä kauriinruhosta viitisen euroa kilolta. Aikuisen metsäkauriin ruhopaino on noin 20 kiloa, joten yhdestä eläimestä tuloa kertyisi noin sata euroa. ”Käsittelemme vuosittain noin 400 metsäkauriinruhoa ja myymme lihat joko suoraan yksityisille asiakkaille, vähittäiskauppaan tai ravintoloille. Kysyntä tuotteille on hyvää”, kuvailee Ignatius. Riistalihan jalostusarvo on hyvä, sillä vapaatariistaa.fi-verkkosivuilla yritys myy metsäkauriinlihapaketteja 46,90 euron kilohintaan. Tulot metsästäjille, haitat maanomistajille? MTK:ssa pohditaan Timo Leskisen mukaan jatkuvasti sitä, mitä reittiä jäsenten maaja metsätalouden tulos muodostuu kokonaisuudessaan parhaaksi. ”Olosuhteet vaihtelevat eri puolilla Suomea todella paljon, ja tähän metsästysoikeuksien hinnoitteluun ei ole yhtä valtakunnallista ratkaisua.” Leskinen uskoo, että kaupallisen metsästyksen lisääminen tarkoittaisi todennäköisesti myös korkeampia riistakantoja ja vahinkojen kasvua. ”Ongelma on, että hyödyt ja haitat eivät kohdistu tasapuolisesti. Metsästyksen tuotoilla on myös haasteellista saada korvattua maaja metsätalouden vahinkoja.” Leskisen mielestä nykyinen järjestelmä kaipaa uudistamista, mutta asioissa on edettävä siten, ettei hirvieläinten kannanhallintaa vaaranneta. ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen takia hirvieläinkantojen hallinnan merkitys vain korostuu jatkossa.” 10322_.indd 22 10322_.indd 22 13.9.2023 12.18 13.9.2023 12.18
METSÄSTÄ 15.9.2023 Metsälehti.fi 23 FAKTA VALTTERI SKYTTÄ ONKO metsänhakkuu aina uhka poronhoidolle vai voiko se jopa parantaa porojen elinoloja? Entä miten taimia syntyy jatkuvassa kasvatuksessa Suomen pohjoisimmilla talousmetsäalueilla? Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia Itä-Lapissa tehtävässä tutkimuksessa, jossa valtion mäntymetsää on harvennettu poimintaja pienaukkohakkuilla – siis metsän jatkuvan tai jatkuvapeitteisen kasvatuksen menetelmillä. Tutkimusaloilta on myös kerätty osin pois hakkuutähteet, mikä ei ole tavallista Lapin männiköiden hakkuissa. Hakkuutähteiden keruu ja puuston harvennus parantavat oletettavasti poroille tärkeän jäkälän kasvua. ”Hakkuutähteet peittävät aina osan maa-alasta, ja jäkälää kuolee tähdekasojen alle. Jäkälikköä menetetään pitkäksi ajaksi, jopa 20–30 vuodeksi”, kertoo Kemin-Sompion paliskunnan poroisäntä Mika Kavakka. Hakkuutähteet haittaavat poron ravinnonsaantia myös sitä kautta, että poron kaivama kiekerö eli jäkälänkaivukuoppa keskeytyy, kun tähteitä tulee lumen alta vastaan. Luppopuiden säästö myös tärkeää Helsingin Sanomat uutisoi vastikään Lapin heikosta jäkälätilanteesta. Kemin-Sompion paliskunta on niin pinta-alaltaan kuin poromäärältään Suomen suurin. Paliskunnan alueella jäkälätilanne on säilynyt varsin hyvänä, ja suurin osa poroista on ympäri vuoden luonnonlaitumilla ilman Poroille lisää jäkälää ja luppopuita Itä-Lapissa tutkitaan, parantaisivatko jatkuva kasvatus ja hakkuutähteiden korjuu puunkaadon ja porotalouden yhteiseloa. Hakkuutähteet heikentävät jäkä län menestymistä. Tältä näyttää, jos tähteet jätetään paikoilleen poi mintahakattuun männikköön. HAKKUUTÄHTEET LAPISSA ITÄ-LAPISSA selvitetään, parantaako hakkuutähteiden keruu porojen tarvitseman jäkälän säilymistä ja kasvua. HAKKUUTÄHTEIDEN keruu kuivan jäkäläkankaan männiköstä maksaa 160–235 euroa hehtaarilta. LISÄKUSTANNUS on 13–23 prosenttia kantorahatuloista. Puunkorjuun kustannukset nousevat noin neljänneksellä. MÄNNIKÖSTÄ saatava hakkuutähde on heikkolaatuista ja kuljetusmatkat pitkiä, joten tähteitä on vaikea hyödyntää lämmöntuotannossa. lisäruokintaa. Maassa kasvavan jäkälän ohella luppo eli puissa kasvava jäkälä on olennaista poron talviravintoa. Luppo voidaan huomioida poimintahakkuussa. ”Luppopuiden jättäminen pystyyn hakkuissa on tärkeää. Lupolla on näin mahdollisuus siirtyä eteenpäin nousevaan nuorempaan puustoon ja jatkumo säilyy”, Kavakka sanoo. Kavakka pohtii, että 40 metriä leveissä pienaukoissa taimettumistulos voisi olla hyvä. Myöskään olosuhteet aukon keskellä eivät kehittyisi liian ääreviksi jäkälien kannalta verrattuna 60 metriä leveään eli suurimpaan mahdolliseen pienaukkoon. Sekä jäkälää että männyntaimia Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Antti Pekkarisen mukaan metsätalouden näkökulmasta kriittinen kysymys tutkimusalueella on, missä tiheydessä uudistuminen lähtee tehokkaasti käyntiin. Liiallinen tiheys ei ole hyväksi jäkälille eikä uusien männyntaimien syntymiselle. Tutkimusmänniköihin ei ole tehty maanmuokkausta. ”Mikä on optimaalinen puuston pohja-pinta, jossa jäkälän kasvuolot ovat hyvät, mutta metsä lähtee tehokkaasti järeytymään ja uudistumaan?” Jatkuvassa kasvatuksessa ei ole kiertoaikaa, mutta siinäkään menetelmässä olosuhteet eivät voi olla koko ajan parhaat jäkälikön kannalta. ”Kun uusi taimiaines nousee ja metsä tiheytyy, kuinka tiheäksi puuston voi jäkälän kasvun kannalta päästää?” Pekkarinen pohtii. Metsähallituksen suunnittelupäällikön Lauri Karvosen mukaan Lapin valtion mailla jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuus on ollut viime vuosina 40– 50 prosenttia uudistuskelpoisista hakkuista. Nyt perustettu tutkimusalue on pohjoisin poimintaja pienaukkohakkuita tutkivia koealasarja. ”Odotamme uutta tietoa siitä, miten peitteisen metsänkäsittelyn menetelmät soveltuvat noihin maisemiin. On tärkeää tietää, miten hakkuutähteiden poisto vaikuttaa metsien uudistumiseen ja taimien kasvuun.” Hakkuutähteiden keruuta ei metsätaloudessa suositella jäkäläkankaille, sillä tähteiden poisvienti poistaa kasvupaikalta typpeä. ”Olisiko jäkälikön kannalta riittävää, jos parin kolmen puunrungon hakkuutähteet karsittaisiin aina samaan kasaan? Se olisi aika kustannustehokas tapa ottaa porotalous huomioon. Ravinteet jäisivät myös metsään”, Luken erikoistutkija Juha Laitila pohtii. KEMINSOMPION PALISKUNTA A N TT I PE KK A RI N EN /L U KE 10322_.indd 23 10322_.indd 23 13.9.2023 12.18 13.9.2023 12.18
METSÄSTÄ 15.9.2023 24 Metsälehti.fi TIIA PUUKILA, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT ILMASSA leijuu vieno tamminen savun tuoksu. Pitkän putkimaisen savustimen sisällä on kypsynyt jo tunteja possunkylkeä ja härän briskettejä eli naudan rintaa. Ne saavat makunsa mausteista ja tammesta. JJ’s BBQ:n ravintoloitsija ja perustaja Jari-Jukka Kallunki käyttää lihojen savustamiseen tammiklapeja. ”Tammi antaa lihalle hyvin miedon savun maun. Siitä syntyy lempeä ja hyvin miellyttävä maku”, Kallunki kuvailee. Salolaisen ravintolan takapihalla seisova savustin on yrittäjän itsensä kehittelemä. Lapista lähtöisin oleva kokki suunnitteli ja hitsasi itselleen pienen kotisavustimen vuonna 2014. Siitä alkoi suuren suosion saaneen JJ’s BBQ:n tarina. Alkuun Kallunki myi savustimia iltatöinään, mutta pian yritys laajeni savustettuihin lihatuotteisiin ja annosten myyntiin tapahtumissa. Vuonna 2019 Salon teollisuusalueelle avautui barbecue-ravintola JJ’s BBQ. Siitä lähtien asiakkaita on ollut jonoksi asti, ja yrittäjällä on peräti 160 000 seuraajaa sosiaalisen median eri kanavilla. Viime vuonna ravintola oli yksi Suomen sadasta parhaasta ravintolasta ja paras burger-ravintola Suomessa. Makuja Keski-Texasista Ravintola on Suomessa harvinaisuus, sillä se tarjoilee asiakkailleen keskitexasilaista barbecueta. Siinä keskeisessä asemassa on tammen käyttö savustuksessa. ”Alusta asti tammi on ollut se juttu”, Kallunki kertoo. Yrittäjä innostui keskitexasilaisesta barbecue-tyylistä jo ennen ensimmäistä Texasin-matkaansa. Vasta vuonna 2017 Kallunki pääsi kiertelemään osavaltiota ja kävi tapaamassa paikallisia ravintoloitsijoita. ”Tein ensin ja sitten vasta MIES, JOKA TEKI TAMMIKUIDUSTA HALUTUN Ravintoloitsija ja tv-kasvo Jari-Jukka Kallunki savustaa lihansa kotimaisella tammella. Savustimet ahmivat tammiklapeja sata pinokuutiota vuodessa. JJ’s BBQ:n ravintoloitsija Jari-Jukka Kallunki savustaa lihansa suomalaisella tammiklapilla ja itse hitsaamallaan savustimella. Savustukseen käytettävän tammiklapin ei tarvitse olla läpikuivaa. Hitaasti palava klapi antaa enemmän savua. 10323_.indd 24 10323_.indd 24 13.9.2023 12.20 13.9.2023 12.20
METSÄSTÄ 15.9.2023 Metsälehti.fi 25 maistoin. Meillä on todella hyviä makuja ja paljon parempaakin kuin monissa paikoin Teksasissa”, Kallunki kertoo ylpeänä. Sittemmin yrittäjä on nähty Texasin asiantuntijana kotimaisessa ruokaohjelmassa Burgerimiehet Pohjois-Amerikassa . Kova tarve tammikuidulle Savustimen takana on useampi lava suomalaisia tammiklapeja. Kaikkiaan pihalla on jatkuvassa käytössä kolme savustinta. Ne syövät tammiklapia puolitoista pinomottia viikonlopussa ja arviolta sata pinokuutiota vuodessa. Aikaisemmin tammi tuli ulkomailta. Venäjän hyökkäyssodan alettua rahtihinnat pompKallunki on itse rakentanut ravintolan pöydät ja tarjoilutiskin. Verhoukseen on käytetty kotimaista tammea, kuten ravintolan imagoon kuuluu. LUONNONVARAKESKUKSEN erikoisasiantuntija Katri Himanen ottaa JJ’s BBQ:n uutiset kotimaisen tammikuidun käytöstä ilolla vastaan. Huono tammikuidun kysyntä yhdistettynä nisäkästuhoihin, kalliisiin taimiin ja tyyriisiin taimisuojiin ovat laimentaneet monien halua kokeilla tammea. Ongelmana on ollut lisäksi perimältään laadukkaiden tammenterhojen huono saatavuus. Tammentainten hintaa yritetään laskea kehittämällä taimituotantoa osana Luonnonvarakeskuksen ja Metsäkeskuksen yhteishanketta. Himasen vetämässä Puuvapuulajivalikoiman monipuolistaminen metsänhoidossa ilmastokestävyyden lisääjänä -hankkeessa etsitään keinoja tehostaa tammen tainten kasvatusta. ”Tammentaimet on kasvatettu isoissa paakuissa, samanlaisissa kuin koivu aikaisemmin. Nyt kokeilemme kolmea eri paakkukokoa. Ne ovat syväpaakkuja, mutta kennokoko on pienempi, jolloin saadaan kasvatustiheys suuremmaksi tarhalla”, Himanen kertoo. Lisäksi taimet istutetaan kokeessa kesäistutuksena, jolloin tainten kallis talvivarastointi jää väliin. Myös siementen saatavuusongelmaan yritetään puuttua. Maaja metsätalousministeri Sari Essayahille elokuun lopussa luovutettuun siemenviljelysohjelman päivitykseen on ensikertaa otettu mukaan myös tammi. Tällä hetkellä maahan isketään vuosittain noin sata miljoonaa kuusentainta ja vain 10 000 tammea, mikä muuttuvassa ilmastossa kuulostaa vähintäänkin oudolta. ”Selväähän se on, ettei tammesta valtavan yleinen puulaji voi tulla, mutta ehkä siitä välistä löytyisi joku balanssi”, Himanen pohtii. EDULLISEMPIA TAMMENTAIMIA pasivat yli kaksinkertaisiksi ja tammikuitua on pitänyt haalia kotimaasta. Toistaiseksi se on onnistunut. Kallungilla on Salossa oma hoviklapittaja, joka tekee hänelle puolimetristä klapia ja etsii tammea. Myös muutama muu on valjastettu tammen etsintätalkoisiin. Nykyisellä varastolla pärjää kevääseen. ”Ehdottomasti ostaisin lisää tammea, jos sitä olisi enemmän saatavilla. Jos löytyy vähänkin isompi määrä, kaikki otetaan vastaan”, Kallunki lupaa. Varalle Kallunki on ostanut leppäklapeja. Leppä antaa kuitenkin lihalle turhan paljon savua ja väriä. Sitä käytetään savustukseen vain hätätilanteessa. VALTTERI SKYTTÄ, TEKSTI JA KUVA RUOTSISSA on saatu tuloksia, joiden perusteella kivennäismailla kasvavat taimikot näyttävät muuttuvan hiilinieluiksi 10 ikävuoden tienoilla. Entä Suomessa? Luonnonvarakeskus (Luke) ja Ilmatieteen laitos esittelivät syyskuun alussa Nastolassa käynnissä olevan hiilensidontatutkimuksen tilannetta. Kuusitaimikon sitoman ja päästämän hiilen määrää on nyt mitattu kolmen kesän ajan. Kuusentaimet on istutettu seitsemän vuotta sitten. Osasta taimikkoa on raivattu lehtipuusto pois, eli on tehty varhaisperkaus. Osa taimikosta on perkaamatonta. Kumpikaan puoli ei ole vielä hiilinielu. ”Tällä hetkellä perkaamaton taimikko aiheuttaa kahden tonnin ja perattu taimikko kolmen tonnin edestä hiilipäästöjä vuodessa”, kertoo professori Annalea Lohila Ilmatieteen laitokselta. Muutama vuosi vielä odoteltava Eteläruotsalaisen Linné-yliopiston vuonna 2021 julkaiseman arvion mukaan taimikkoalue kasvaa hiilinieluksi 8–13 vuodessa. Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston SLU:n viime vuonna julkaisema tutkimus puolestaan arvioi, että avohakattu metsäalue palaa hiilinieluksi noin 10 vuodessa. Suomalaistutkijat eivät vielä anna tarkkaa arviota ajankohdasta, jolloin Nastolan tutkimustaimikko muuttuu päästölähteestä hiilinieluksi. Tutkimusalueesta tehty mallinnussimulaatio ennusti, että taimikko muuttuisi nieluksi yhdeksän vuoden iässä, mutta malli vaikuttaa yliarvioivan hiilinielun kehitystä. ”Henkilökohtainen arvioni on, että taimikolta kestää vielä vähintään pari–kolme vuotta kasvaa hiilinieluksi”, sanoo tutkija Karri Uotila Lukesta. Suomalaistaimikon siirtyminen nieluksi voisi siis tapahtua arviolta 10–15 ikävuoden välillä. Tämä olisi selvästi aiemmin kuin julkisuudessa tiuhaan käytetyt mallinnuksiin perustuneet arviot, joiden mukaan suomalaistaimikoilta menisi avohakkuun jälkeen 20 vuotta kehittyä päästölähteistä hiilinieluksi. ”Tutkimus on avannut silmiä siitä, kuinka suuresta asiasta voi olla kyse. Nuorissa metsissä pystytään lisäämään hiilensidontaa”, Uotila sanoo. Nastolan tutkimustaimikon maapohja on hienojakoinen, joten se ei ole tyypillisin mahdollinen kuusenistutusala. Kuuset ovat myös kärsineet hallatuhoista, minkä vuoksi kasvu on voinut olla normaalia hitaampaa. Epävarmuutta tilanteen yleistettävyyteen ovat tuoneet kaksi tavanomaista kuivempaa ja lämpimämpää alkukesää. Kymmenvuotiaana hiilinieluksi? Ruotsalaistutkimuksissa taimikot muuttuvat hiilinieluiksi 10 vuodessa. Suomen tutkimustaimikko on yhä päästölähde. MILLOIN TAAS HIILINIELU? TUTKIJAT mittaavat Etelä-Suomessa, kauanko metsäalueelta kestää palata hiilinieluksi avohakkuun jälkeen. KUUSENTAIMET istutettiin 7 vuotta sitten. Avohakkuusta on aikaa 9 vuotta. KIVENNÄISMAALLA sijaitseva taimikko on vielä päästölähde. METSÄ on hiilinielu, kun metsän puihin, kasveihin ja maaperään sitoutunut hiilimäärä kasvaa. TAUSTA Nastolan tutkimustaimikkoon viime vuonna tehty varhaisperkaus pudotti odotetusti hiilensidontaa raivatulla osalla taimikkoa. 10323_.indd 25 10323_.indd 25 13.9.2023 12.21 13.9.2023 12.21
15.9.2023 26 Metsälehti.fi METSÄSTÄ Katso video osoitteessa metsalehti.fi Matti Kivistön mukaan suomalaiset keräilijät ovat ukkoutumassa. Ulkomailla harrastus kiinnostaa myös nuoria aikuisia. Keräilysahoja ostetaan ja myydään verkossa. 10324_.indd 26 10324_.indd 26 13.9.2023 12.44 13.9.2023 12.44
METSÄSTÄ 15.9.2023 Metsälehti.fi 27 MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVAT R R UOVETELÄINEN Matti Kivistö on kartuttanut moottorisahakokoel maansa ajalla ja intohimolla, ja sen huomaa. ”En ole tarkkaan laskenut, ehkä sahoja on viitisensataa”, hän kertoo. Sahojen määrääkin arvokkaammaksi kokoel man tekevät ainutlaatuiset keräilyharvinaisuudet. ”Hienoin sahani? Ehkä se on tuo Rinco, Tšekis sä 1920luvulla rakennettu teknisesti edistykselli nen kahden miehen saha. Se on harvinainen ja ar vostettu keräilijöiden keskuudessa.” Lisäksi kokoelmaan kuuluvat tarkoin mallin mu kaan itse rakennetut Arborkaatokoneet ensimmäi sen maailmansodan ajalta. ”Löysin alkuperäiset moottorit. Muuten raken sin sahat Metsämuseo Lustossa olevien mal lien mukaan.” Mikä hienointa, monet Kivistön sahat ovat toi mintakuntoisia. Harvassa paikassa pääsee aisti maan, miltä esimerkiksi wankelmoottorisahan tyhjäkäynti kuulostaa. 55 vuotta moottorisahausta Kivistön uusimpiin hankintoihin lukeutuu yhä pak kauslaatikossaan oleva Canadien PM 340 – sahal la on myös tunnearvoa. ”Tällaisella sahalla aloitin metsätyöt 55 vuotta sitten. Isäukko osti sen, koska olin vasta 15vuoti as. Nuoruudessa tein metsurin töitä talvisin, mis tä kiinnostus sahoihin alkoi.” Toinen tärkeä saha on naapurin lahjoittama 1950luvun Dolmar, joka oli Kivistön ensimmäi nen keräilysaha. ”Kunnostin sen, ja sahasinkin kokeeksi.” Mikä vanhoissa moottorisahoissa sitten kieh too? Kivistö viittaa menneen tekniikan monimuo toisuuteen. ”Vielä 1940luvulla sahojen tekniikka ei ollut va kiintunut ja kokeiltiin mitä merkillisimpiä ratkai suita. Toisaalta monet yhä käytössä olevat tekno logiat keksittiin jo ennen sotia.” Se, mitä ei keksitty, oli toimiva kevyt moottori saha. Monet vanhan ajan sahoista painavat kym meniä kiloja. Kylmää ajatellakin, kuinka raakaa puuhaa on ollut raahata niitä talvisessa metsässä. ”Ei ole muilta katsottu mallia” Kivistö kokosi malliksi kuusi kokoelmiensa kum mallisinta moottorisahaa. Vanhin ja varmasti omituisin niistä on Cummin gsin 1940luvun jälkipuoliskol la kehittämä Sally. Se ei muistuta mitään muuta sahaa. ”Näkee, että suunnittelijat ovat saaneet vapaat kädet, eikä ole kat sottu muualta mallia.” Nelitahtimoottori pyörittää 60senttisen runkoputken pääs sä pyörivää 30senttistä pyöröterää. Saha on tar koitettu kuitupuun sahaamiseen, eikä leikkuute ho enempään riittäisikään. 1960luvun Solo Twin taas vaikuttaa raivokkaan tehokkaalta. Kaksisylinterinen, 110 kuutiosentti metrin moottori kiekaisee kaasusta painettaessa kuin satapiikkinen ratamoottoripyörä. Puruvaha sakenee, kun Kivistö painattaa Solon terää puuhun. Wankelmoottorilla varustetusta Dolmarista oli si voinut tulla 1970luvun supersaha. Moottorinsa ansiosta saha oli vaimentamattakin tärinätön. Te hoakin luvattiin kahdeksan hevosvoimaa. Tarina loppui kuitenkin lyhyeen. ”Moottori ei ollut luotettava. Wankelmoottorei den haaste on saada kiertävät männät tiiviiksi. Sa han sarjavalmistus loppui lyhyeen.” Liikaa kiihtyvyyttä Lopulta saimme myös 1960luvun alun ihmesahan McCulloch BP1:n tasapainomäntämoottoreineen käyntiin, kun virrankatkaisimen mysteeri onnistut tiin ensin ratkaisemaan. Kapean ja kevyen sahan moottori on kiihtyvyydeltään räjähtävä ja tekniik kansa ansiosta lähes tärinätön. Saha on yhtä kier rosherkkä kuin ärjyimmät nykysahat. ”Tämä olisi ollut ilmiömäinen karsintasaha, mut ta sen kohtaloksi koitui juuri moottorin raju kiihty vyys. Jos kierrosten rajoitin ei toiminut, moottori ryntäsi kuormittamattomana hirveille ylikierroksil le ja särkyi. Valmistaja pelkäsi, että käyttäjät louk kaantuvat, jos vauhtipyörä sinkoutuu irti mootto rista ja osuu sahuriin.” Se viides oli Dolmarin 2000luvulla kehittämä ja hetken valmistama nelitahtimoottorisaha. Koe sahaus osoitti nopeasti, miksi val mistus loppui alkuunsa – saha on onnettoman puhditon. Puhtia puuttui myös Echon kak sisylinteriseltä CST610sahalta, joka saattaa olla 1980luvun eri koisin sahamalli. Kivistön kokoelma ei ole ylei sölle avoinna, mutta hän kertoo sopimuksesta esi telleensä kokoelmaa. ”Olen kaavaillut järjestäväni vanhojen koneiden tapahtuman parin vuoden päästä.” Matti Kivistön kokoelmasta löytyy Wankel-moottoreita, kaksisylinterisiä moottoreita, nelitahtikoneita – sekä McCullochin ihmesaha 1960-luvun alusta. ”Monet yhä käytössä olevat teknologiat keksittiin jo ennen sotia.” Suomessa yritettiin moottorisahojen valmistusta. 1950 ja 60-lukujen vaihteessa. Helsingissa valmistettu Hyry ja lahtelainen Termit eivät menestyneet markkinoilla. 1960-luvulla moottorisahakauppa kävi kiivaana ja markkinointiinkin satsattiin säästelemättä. Tällaista kuuden sahan koplaa tuskin löytyy käyntikuntoisena mistään muualta maailmasta. Katso videolta, miten koneet purivat puuhun. 10324_.indd 27 10324_.indd 27 13.9.2023 12.44 13.9.2023 12.44
PILKKEET 15.9.2023 28 Metsälehti.fi RIISTA JERE MALINEN, TEKSTI JA KUVAT PYYPILLIN tuntevat kaikki. Teeripillikin on tullut tutummaksi. Silti jokainen suomalainen metsästäjä on ainakin joskus salaa haaveillut metsopillistä, vaikka sellaista ei ollut edes olemassa. Riihimäen Erämessuilla 2008 tuo taivas aukeni, kun metsojen houkutteluun suunniteltu vekotin sai maailman ensi-iltansa. Siellä hillityn juhlahumun katveessa piileskeli tamperelainen Juha Kaunisto. Metsästäjäpiireissä hänet tunnettiin riistapilleihin erikoistuneesta verkkokaupasta Houkutuspillit.net. Tuolloin haastateltu Kaunisto kertoi yllyttäneensä ystäväänsä, illinoislaisen DJ Calls -houkutuspilliverstaan perustajaa David Jacksonia, kehittämään kalkkunahoukuttimen pohjalta meikäläisille metsoille sopivan soittimen. Mies metsona ja ”sikarilaatikko” Pillimestarin työ alkaa aina aidosta ääninäytteestä. Soiva metso löytyi videoleikkeenä. Juha Kaunisto lähikuvasi myös kurulaista Timo Konttista, joka osaa matkia soivaa metsoa. Kaunisto sähköpostitti videopätkän Illinoisiin. Kohta tuli vastaus DJ Callsin pillipajalta. ”Ryhdymme työhön.” Kalkkunanhoukutteluun oli jo vuosikymmeniä aiemmin kehitetty ontto puulaatikko. Virityksen jälkeen kalkkunalaatikosta löytyi metson soundi. Klunksaukset syntyivät sikarilaatikkomaisen esineen sisälle viritetyllä puulavalla. Hiontaääni loihtui hankaamalla kantta ja laatikon kehystä yhteen, välissä hioutui santapaperi. Saatesanoissaan pillimestari totesi pitävänsä äänistä. ”Taidetaan olla lähellä ratkaisua?” Niin oltiin. Mestariteos oli syntynyt. Se sai kasteessa nimekseen Ukkometso. Soittoa soitimella Ennen Erämessujen lanseerausta Ukkometsoja testattiin metsosoitimilla Hämeessä, Keski-SuomesUKKOMETSO SOI YHÄ METSÄLLÄ Tasan 15 vuotta sitten lanseerattiin metsojen houkutteluun suunniteltu setripuinen ”sikarilaatikko”. Etenkin pohjoiseen povataan vahvaa metsosyksyä. Viime syksynä pyydettiin Suomesta noin 35 000 metsoa. Suomenpystykorva on sittenkin maailman paras metsonlumoaja. Metsohoukutin keksittiin 15 vuotta sitten Illinoisin Pekinissä. Pillimestari David Jackson rakensi sellaisen kalkkunanhoukuttelulaitteen pohjalta suomalaisen Juha Kauniston toivomuksesta. 10325_.indd 28 10325_.indd 28 13.9.2023 12.51 13.9.2023 12.51
PILKKEET 15.9.2023 Metsälehti.fi 29 SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva TEKIJÄT OVAT PITKÄN LINJAN LUONTOAMMATTILAISIA. METSÄN KÄTKÖISSÄ sa ja Savossa. Kevään koesoittojakson perusteella setripuinen laatikko vaikutti lupaavalta. Vappuviikon kiivaimman soitimen aikana kukot eivät reagoineet houkuttimen ääniin, koska visuaalinen ärsyke puuttui. Toisaalta ne eivät myöskään pelänneet sitä, vaan hyväksyivät äänet soitimeen kuuluvaksi. Tämä tieto oli tärkeä ja merkitsi Ukkometson olevan aito, siis mahdollisesti myös metsästyksessä toimiva soitin. Silti ylisanoihin ei sorruttu. Oli tunnustettava se tosiseikka, että metson houkuttelusta ei tiedetä nykyaikana paljoakaan. Se, että metsokukkojen kanssa pelaaminen onnistui ajoittain soitimilta, ei vielä tarkoittanut, että houkutin toimisi syksyllä jahtiaikaan. Valmistetaan nykyään Suomessa Nyt 15 vuotta myöhemmin Ukkometso soi edelleen. Myös Houkutuspillit.net on yhä olemassa. Nykyään sitä pyörittää Jaakko Hosianaho Nivalasta. Ukkometso kuuluu yrityksen tuotevalikoimaan. ”Se valmistetaan nykyään Suomessa koivuvanerista.” Hosianahon mukaan houkutuslaite on kategoriassaan ainutlaatuinen tuote. Muita metsohoukuttimia ei edelleenkään ole ilmaantunut markkinoille. ”Ukkometsoja myydään vuosittain muutamia kymmeniä kappaleita.” Saalistakin on kuulemma vuosien varrella metsästäjille tullut. ”Soidinvireinen syysmetso saattaa kapsahtaa aamuhämärässä lähellekin ääntä ihmettelemään.” Ukkometso on metsästyksessä sallittu mekaaninen houkuttelulaite, aivan kuten pyypillikin. Sen tenhovoimasta ei tosin ole yhtä vahvaa näyttöä. TAVALLISESTI ajattelemme, että ankara pakkastalvi aiheuttaa tuhoja sekä luonnossa että viljelmillä, ja mitä leudompi talvi on, sitä paremmin kasvien ja eläinten talvehtiminen onnistuu. Tässäkin suhteessa lajit ovat erilaisia. Kukin laji on sopeutunut juuri tietynlaisiin oloihin – myös tietynlaisiin talviin – ja mitä enemmän olot poikkeavat odotetusta, sitä enemmän talvehtimisessa on ongelmia. Eliöitä, jotka ovat sopeutuneet ankariin talviin, sanotaan mantereisiksi ja leutojen talvien tuttavia mereisiksi lajeiksi. Puutarhurit ja maanviljelijät tarkkailevat joka kevät, kuinka kasvit ovat selviytyneet talvesta. Luonnonkasvien tai eläinten talvehtimistappioista tiedetään paljon vähemmän. Itäiset mantereisen ilmaston kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet siihen, että kerran tultuaan pakkaset jatkuvat kevääseen saakka. Niille kesken talven sattuvat suojakaudet ovat kohtalokkaita. Vaivero saattaa kukkia jo marraskuussa, jos syksyisen pakkaskauden jälkeen tulee lauha ”takakesä”. Idästä tuotuja puita ovat muun muassa siperiansembra ja siperianpihta. Monilatvaisuus on kummallakin yleistä, mikä voisi hyvinkin olla seurausta vaihtelevien talvisäiden tappamista latvakasvaimista. Harmaalepät ovat usein leudon talven jäljiltä perin harsuja. Lämpimät säät ovat saaneet osan silmuista heräämään kesken talven, ja kun sitten pakkaset palaavat, silmut kuolevat. Joskus koko puu kuolee, mutta tavallisesti jälkisilmuista kasvaa uusi lehvästö. Joskus jälkisyntyiset lehdet ovat syksyllä tavallisia lehtiä kookkaampia, jolloin latvus on tuuhea, mutta resuinen. LAUHAT TALVET EIVÄT SOVI KAIKILLE Leudon talven jäljiltä harmaalepän lehvästö oli vielä juhannuksenakin perin harsu. Tasainen pakkastalvi takaisi maassa talveansa viettäville hyönteisillekin hyvät olot. Paksu lumivaippa suojaa pakkasilta. Kun säät vaihtelevat nollan kahta puolta, lämmittävä lumipeite katoaa ja elinympäristö vuorotellen tulvii ja jäätyy. Mereisen ilmaston asukkaat osaavat hakea talvehtimispaikkansa mättäiltä, puiden kannoista ja muualta, mihin sulavedet eivät kerry. KAMALA LUONTO 10325_.indd 29 10325_.indd 29 13.9.2023 12.51 13.9.2023 12.51
PILKKEET 15.9.2023 LUKIJAKYSYMYS Huomasin kesällä Pirkanmaalla ajellessani laajalla alueella kauttaaltaan ruskettuneita leppiä teiden ja peltojen pientareilla. Kesän jälkeen vastaavaa tuhoa tuli vastaani Järvenpäässä Uudellamaalla. Mikä tuhon aiheuttaa ja voiko se levitä metsätalouspuihin? Lukija Järvenpäästä NYT on ollut liikkeellä kahta lepän lehtiä nakertavaa lajia: idänlehtikuoriaista (Agelastica alni ) ja lepänlehtikuoriaista (Plagiosterna aenea ). Ne ovat melko samannäköisiä ja -kokoisia ja elintavoiltaankin hyvin samankaltaisia. Idänlehtikuoriainen on sinivihreä, ja lepänlehtikuoriainen saattaa olla vähän vihertävämpi. Molemmat ovat paljain silmin nähtäviä, noin 6–8 millimetrin mittaisia, muodoltaan kuperia lehtikuoriaisia. Alkukesästä ne munivat lepän lehtiin isoja munarykelmiä. Parhaimmillaan yksi aikuinen munii jopa useita satoja munia. Mikä joukkotuho leppiä vaivaa? TI IA PU U KI LA Munista kuoriutuu hieman leppäkertun toukkia muistuttavia toukkia, jotka kalvavat lepän lehtiä. Pahimmillaan yhdessä puussa on tuhansia toukkia, jotka syövät puun lehdet kauttaaltaan seittimäisen ohuiksi. Usein jäljelle jää vain lehtiruoti. Mikäli lehdissä näkyy reikiä, ne ovat usein aikuisen kuoriaisen nakertamia. Tänä kesänä lehtikuoriaiset ovat villiintyneet. Lepän lehtiä nakertavista lehtikuoriaisista on tehty havaintoja aina Oulun korkeudelle saakka. Eniten kansalaishavaintoja on tullut laji.fi-sivustolle idänlehtikuoriaisesta. Syynä kuoriaisten runsastumiseen on ollut alkukesän kuivuus ja kuumuus. Vuosi on aivan poikkeuksellinen, enkä muista vastaavaa tuhoa aikaisemmilta vuosilta. Metsänomistajan ei tarvitse olla huolissaan, vaikka omissa metsissä kasvaisi leppää metsätalouspuuna. Lehtipuut eivät kuole yhden tai kahden vuoden lehtisyönnistä. Lisäksi lehtikuoriaiset harvoin pystyvät aiheuttamaan tuhoa varttuneissa lepissä. Yleensä voimakkaimmat tuhot kohdistuvat nuoriin puihin. Tältä kesältä tuho on ohi. Kuoriaiset ovat laskeutuneet puista maahan. Ne talvehtivat sammaleessa ja pintakarikkeessa. Jatkuuko tuho ensi vuonna, on pitkälti riippuvainen tulevan talven ja kevään säistä sekä lehtikuoriaisten vihollisten, erilaisten loisten ja petojen, lisääntymisestä. HEIKKI NUORTEVA ERITYISASIANTUNTIJA LUONNONVARAKESKUS H EI KK I N U O RT EV A Idänlehtikuorianen lisääntymässä Järvenpäässä keväällä. Ruskettuneet lepät Järvenpäässä pellon pientareella. Kuutio.fi on helpoin ja tehokkain tapa myydä puuta joko omatoimisesti tai ammattilaisen avulla. Valitse, kuinka haluat huolehtia metsästäsi ja kilpailuta puukauppasi luotettavasti ja maksuttomasti suoraan verkossa. Näe puut metsältä. 10326_.indd 30 10326_.indd 30 13.9.2023 13.15 13.9.2023 13.15
PILKKEET 15.9.2023 Metsälehti.fi 31 NÄIN LUOT TUNNUKSET Metsälehti Digiin 1 Jos olet Metsälehden kestotilaaja, pääset lukemaan Metsälehti Digiä luomalla itsellesi tunnukset osoitteessa metsalehti.fi/rekisteroidy. 2 Täytä pyydetyt tiedot ja valitse itsellesi käyttäjänimi sekä salasana. Tarvitset myös asiakasnumerosi, joka löytyy paperilehden osoitekentästä tai laskusta. 3 Lähetämme sinulle sähköpostilla tunnuksen vahvistuspyynnön. Huomaa, että se voi mennä roskapostiisi. 4 Kun tunnusten luominen on valmis, kirjaudu Metsälehden verkkosivuille osoitteessa metsalehti.fi sähköpostiosoitteellasi ja salasanallasi. Jos et ole kestotilaaja, Metsälehti Digiä pääsee lukemaan kätevästi kuukausimaksulla 11,90 euroa. Mikäli palveluun rekisteröitymisessä on pulmia tai muita ongelmia ilmenee, Metsälehden asiakaspalvelu auttaa (puh. 09 315 49 840). Näin luet Metsälehti Digiä 1 Metsälehti Digi löytyy Metsälehden verkkosivuilta lehden logon alla olevalta navigaatioriviltä, kohdasta Lehti. Sitä klikkaamalla pääset sivulle, josta voit siirtyä joko uusimpaan lehteen, verkkolehden arkistoon, näköislehtiin ja maksullisiin sisältöihin. 2 Kun klikkaat Lue verkkolehti -painiketta, pääset uusimman lehden sisällysluetteloon. Sisällysluetteloa on jaoteltu lehdestä tuttuihin osastoihin. 3 Minkä tahansa jutun otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan kyseistä juttua, jos olet kirjautunut palveluun ja sinulla on aktiivinen lukuoikeus. Juttu avautuu uuteen näkymään. Täällä pääset siirtymään edelleen lehden muihin juttuihin helposti otsikon vieressä olevia nuolia klikkaamalla 4 Jos haluat siirtyä takaisin sisällysluetteloon tai katsoa muita numeroita, klikkaa oikeassa yläreunassa olevaa ”hampurilaista”. ? digiohje.indd 1 digiohje.indd 1 9.3.2023 17.03 9.3.2023 17.03 METSÄRISTIKKO 13, OIKEA RATKAISU OIKAISU METSÄLEHDEN 15/2023 metsänomistajajutun (sivut 22–23) alaotsikkoon oli Pauli Partaselle eksynyt editointivaiheessa väärä asuinpaikka. Kuten itse jutussa kerrotaan, Partanen asuu Jyväskylän Tikkakoskella. Kuutio.fi on helpoin ja tehokkain tapa myydä puuta joko omatoimisesti tai ammattilaisen avulla. Valitse, kuinka haluat huolehtia metsästäsi ja kilpailuta puukauppasi luotettavasti ja maksuttomasti suoraan verkossa. Näe puut metsältä. Hyvä kasvaa huomista varten. Metsä on koko elinkaarensa ajan huolenpitoa tarvitseva sijoitus. Kun sitä hoidetaan oikein, sen arvo jatkaa kasvuaan sukupolvelta seuraavalle. Pidä metsästäsi hyvää huolta. Laania on metsänhoidon ja puukaupan asiantuntijayritys. Palvelemme metsänomistajia koko Suomessa. Ota yhteyttä oman alueesi metsäasiantuntijaan laania.fi 10326_.indd 31 10326_.indd 31 13.9.2023 13.15 13.9.2023 13.15
15.9.2023 32 Metsälehti.fi PILKKEET METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Petri Koskinen p. 050 438 2865 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p, 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Asiakaspalvelusihteerit Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 Sari Enderle p. 09 315 49 840 MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Jenny Rantanen p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 91. vuosikerta. perustettu 1933 PALVELUKSEEN HALUTAAN OSTETAAN MYYDÄÄN www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄTILA, Uukuniemi, Värtsi 5,239 ha. Kokonaispuustoa n. 1067 m 3 . Hakkuumahdollisuuksia heti. Kasvupohjat pääosin tuoretta kangasta. Omaa rantaviivaa n. 300 metriä, ei rantarakennusoikeutta. Hienot maisemat Pyhäjärvelle. Hp. 53 000 € METSÄTILA, Puruvesi, Petäjäsaari 21,20 ha. Saaren länsirannalla v. 1993 rak. pyöröhirsimökki, aitta, grillikatos, RA-1 länsija etelärantaisia rak.paikkoja yht. 8 kpl. Metsämaa valtaosin loivasti kumpuilevaa tuoretta kangasta. Havupuuvaltaista puustoa n. 4 400 m 2 . Hp. 285 000 € METSÄTILA, Punkaharju, Kukkoniemi 8,118 ha. Kok. puusto n. 1300 m 3 . Puusto havupuuvalt., kasvupaikoista reheviä n. 90 %. Uudistuskypsää 2,4 ha. Yksi RA-paikka Puruveden rannalla, maisemat Harvanselälle. Rak.oik. 200 k-m 2 . Hp. 90 000 € METSÄTILA, Kesälahti, Hiidenniemi 4,22 ha. Kok.puusto n. 790 m 3 , pääosin vartt. kasvatusmetsää Puruveden Ristilahden rannalla. Kiinteistöllä AO-rak.paikka, rak. oikeus yht. 280 k-m 2 , rannalle mahd. rakentaa sauna 30 k-m 2 . Rantaviivaa n. 230 m. Ilmansuunta etelään. Hp. 85 000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄ/PELTOTILA, Toivakka, Kankainen. 50,34 ha. Kolmesta palstasta koostuva metsä/peltotila. Kaksi isointa palstaa rajoittuu asfalttitiehen. Metsät hyvässä kasvussa ja maapohjat helppokulkuisia. Metsäarvion mukaan kokonaispuusto n. 5200 m 3 . Pellot vuokrattu 31.12.2023 asti. Vuokrasopimuksen mukaan peltojen pinta-ala 18,92 ha. Peltojen korvauskelpoisuus: kyllä. Hp. 335 000€ / tarjous viim. 24.9.2023. METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 www.metsalehti.fi/metsamaa Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa LUKIJAKYSYMYS Vuoden 2021 arvion mukaan metsäkauriiden talvikanta on vähintään 80 000 yksilöä. Onko tämä sama kuin nykyhetken arvio? Metsäkaurista hieman isomman valkohäntäpeuran kanta on kasvanut jyrkästi viime vuosiin asti. Kun metsäkauriiden kolarimääriä on verrattu valkohäntäpeurojen aiheuttamiin kolareihin, kolarimäärien suunta on ollut samankaltainen kuin valkohäntäpeuralla, joten myös metsäkauriiden määrän on voitu olettaa olevan merkittävässä kasvussa? Paljonko Suomessa on metsäkauriita? LUONNONVARAKESKUS (Luke) ei tee metsäkauriille virallista kannanarviota. Kannan koolle ei ole asetettu tavoitetta eikä metsäkauriille vaadita pyyntilupaa, joten riistahallinnossa ei toistaiseksi ole nähty kannanarvioinnille samanlaista tarvetta kuin hirven ja valkohäntäpeuran kohdalla. Metsäkauriskannan kehitystä voi arvioida hirvenmetsästäjien jahtikauden päätteeksi ilmoittamista jäävän kannan arvioista ja kolaritilastoista. Näiden lukujen valossa ainakin monivuotisten kehitystrendien pitäisi olla pääteltävissä. Kunkin vuoden yksilömääräiseen arviointiin jää merkittävää epävarmuutta. Eri tilastot voivat myös toisinaan antaa keskenään ristiriitaista viestiä kannan kehityksen suunnasta. Metsäkauriskolareiden määrä on hienokseltaan kasvanut vuodesta 2021 (5 619 tapausta) vuoteen 2022 (5 672 tapausta). Samaan aikaan metsästäjien arvio kannan koosta on pienentynyt noin 76 800 yksilöstä noin 68 400 yksilöön. Hirvenmetsästäjien arviota voi pitää alarajana kannan koolle. Jos oletamme, että metsäkauriin ja valkohäntäpeuran kannoista samansuuruinen osuus joutuu liikenneonnettomuuksiin ja metsästäjät arvioivat kummankin lajin kannan yhtä tarkasti, voi valkohäntäpeuran kanta-arviota hyödyntää metsäkauriskannan suuruusluokan arvioimiseksi. Valkohäntäpeuralla vuotuinen kolarimäärä on ollut noin kuusi prosenttia kannan koosta, ja metsästäjien arvioima jäävä valkohäntäpeurakanta vaihtelevasti noin 60–70 prosenttia Luken virallisesta kanta-arviosta. Jos käytämme näitä lukuja metsäkauriskolareiden ja jäävän kannan arvioiden painokertoimina, saadaan metsäkauriskannan kooksi noin 95 000–100 000 yksilöä. Korostamme, että arvio on epävirallinen ja valkohäntäpeuran lukujen hyödyntäminen metsäkauriskannan arvioinnissa vain suuntaa antavaa. Arvion todellinen epävarmuus on esitettyä vaihteluväliä suurempi. SAMI AIKIO JYRKI PUSENIUS LUONNONVARAKESKUKSEN ERIKOISTUTKIJOITA Halutaan ostaa metsäkuusen KORISTEHAVUA myös omorikakuusen havu ja pihdat käy. Tarjoa rohkeasti! Heikki Puputti puh.o4oo 456 865, heikki.puputti@havupuu. WWW.HAVUPUU.FI Kuljetusesimies Etsimme raakapuutoimitusten ammattilaista varmistamaan toimitusvarmuuttamme kotimaan ja vientikaupan asiakkaille TEHTÄVÄ Vastaat osaltasi valikoidun asiakasjoukon puutoimituksista. Tehtävässä onnistuminen edellyttää verkostotoiminnan osaamista. Toimit yhteistyössä kuljetusyritysten, loppuasiakkaiden ja korjuuoperaatioista vastaavien metsätoimihenkilöiden kanssa. Tavoitteena on, että ajan myötä kasvat myös laatutyön ammattilaiseksi. Edellytämme hakijoilta kokemusta puunhankinnasta tai raakapuukuljetuksista ja soveltuvaa metsäalan koulutusta tai muuta metsäalan tuntemusta. Olet tuloshakuinen tiimipeluri, jolle asiakaslupauksen pitäminen on kunnia-asia. Työtehtävien hyvän hoidon kannalta on tarpeen ruotsin tai englannin kielen taito. Arvostamme yhteistyökykyä ja aktiivista otetta työtehtävien hoidossa ja niiden edelleen kehittämisessä. Toimen vastaanottaminen 1.11.2023 tai sopimuksen mukaan. Tarjoamme monipuolisen näköalapaikan Pohjois-Suomen puumarkkinoihin kasvuhakuisessa yhtiössä. Sijaintipaikka voi olla Rovaniemi, Tornio tai Oulu. Luottamukselliset hakemukset palkkatoiveineen pyydämme 25.9.2023 mennessä sähköpostiin mika.saynajakangas@psmm.fi. Lisätietoja antaa luottamuksellisesti Tj. Mika Säynäjäkangas, puh. 040 737 0839 Pohjois-Suomen Metsämarkkinat Oy (PSMM) on metsänhoitoyhdistysten ja yhteismetsien omistama yhtiö, joka toimii yksityismetsien puukaupassa koko Pohjois-Suomessa sekä metsäkiinteistöjen välityksessä. 30-vuotiaan yhtiön liikevaihto on yli 50 milj. euroa. Työllistämme suoraan ja välillisesti kumppaniverkostomme kautta noin 200 metsäalan ammattilaista. Kiinteistökaupassa olemme osa koko Suomen kattavaa Metsätilat.fi – ketjua. www.metsatilat.fi Lisätietoja yhtiöstä: www.metsamarkkinat.fi P-S Metsämarkkinat 2 x 140_85 28.8.2023 10.23 Sivu 1 10327_.indd 32 10327_.indd 32 13.9.2023 13.25 13.9.2023 13.25
PILKKEET 15.9.2023 Metsälehti.fi 33 METSÄRISTIKKO 16 NIMITYS Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). PARANNAMME Metsälehden maksutapamahdollisuuksia ja luomme asiakkaille helpompia, nopeampia ja turvallisempia maksutapoja. Vuoden 2023 alusta paperilaskuihin tulee 2,90 € laskutuslisä. Laskutuslisän voi välttää ottamalla käyttöön ympäristöystävällisen e-laskun (ilmoittamalla asiasta omaan pankkiin) tai sähköpostilaskun (yhteys Metsälehden asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 tai asiakaspalvelu@ metsalehti.fi). TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 29.9.2023 osoitteessa Tapio Palvelut Oy / Metsälehti, Maistraatinportti 4 A 3 krs, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 16”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikko 13 on arvottu seuraaville kolmelle: Heikki Ollula, Turku, Timo Ravattinen, Joutseno ja Raija Sandström, Lepsämä. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta w ww.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Tapio Oy MYYNNIN ja markkinoinnin tradenomi Katja Honkanen on aloittanut Tapiossa palkkaja järjestelmäasiantuntijana elokuussa. Aiemmin Honkanen on toiminut erilaisissa henkilöstöhallinnon ja rekrytoinnin tehtävissä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tapiossa Honkasen työtehtäviin kuuluu mm. ulkoistetun palkanlaskennan yhteyshenkilönä toimiminen, HR-järjestelmän pääkäyttäjätehtävät, HR-prosessien ja tietojärjestelmien kehitys sekä henkilöstön ohjeistaminen ja neuvonta erilaisissa työsuhdeasioissa. 10327_.indd 33 10327_.indd 33 13.9.2023 13.25 13.9.2023 13.25
15.9.2023 34 Metsälehti.fi PILKKEET AJANKOHTAINEN FAKTA LIINA KJELLBERG, TEKSTI KIMMO BRANDT, KUVA ”TÄSSÄ se on”, sanoo baarimestari Henri Halonen ja nostaa pöydälle muutaman kymmenen senttimetrin mittaisen ohuen koivupöllin. Tästä koivupöllistä sahatuilla kiekoilla Halonen maustoi yhden drinkeistä, joilla hän voitti toukokuussa järjestetyn baarimestareiden World Class Cocktail Competition -kilpailun Suomen osakilpailun. ”Halusin kunnioittaa suomalaisia perinteitä. Koivu on Suomen kansallispuu ja kun miettii Suomea, ensimmäisenä tulee mieleen koivumetsä”, Halonen kertoo. Caramel and cranberry -niminen drinkki rakentui guatemalalaisen Zacapa-rommin ympärille. Halonen aloitti drinkin valmistamisen laittamalla rommin sekaan neljä koivupöllistä sahattua senttimetrin paksuista kiekkoa. Kaikkiaan kuusi päivää kestäneen valmistamisen aikana koivupöllit poistettiin yksitellen rommin seasta ja sekaan laitettiin karamellisiirappia, paahdettuja karpaloita ja ruskistettua voita. Lopputuloksena oli drinkki, joka sopii Halosen mukaan hyvin esimerkiksi jälkiruuaksi. ”Koivu tuo drinkkiin kuivuutta ja balanssia”, hän kuvailee. Marjoja ja kuusenpihkaa Puuta Halonen ei ole aiemmin drinkeissään käyttänyt, mutta esimerkiksi koivunlehtiä, kuusenpihkaa ja erilaisia marjoja hän on kokeillut. Hänen mielestään kotimaisia raaka-aineita voisi käyttää drinkeissä nykyistä rohkeammin. ”Suomen luonnosta löytyy paljon aineksia, joilla voi korvata ulkomailta tuotavia limejä ja sitruunoita. Esimerkiksi pihlaja, puolukka ja tyrni ovat hapokkaita.” Toukokuisen drinkkikilpailun voitto takasi Haloselle paikan syyskuun lopulla Brasiliassa järjestettävässä baarimestareiden maailmanmestaruuskilpailussa eli World Class Bartender of the Year 2023 -kilpailussa. Työkaverin kesämökiltä saatu koivupölli on tärkeässä roolissa sielläkin, sillä Halonen aikoo käyttää yhdessä drinkissä koivupöllistä valmistettua koivuvettä. Brasiliaan suunniteltu Sauna in the woods -niminen drinkki sisältää Johnnie Walker -viskiä, koivuvettä, hunajaa, soodavettä ja jäitä. Halosen mukaan tavoitteena on, että drinkkiä juodessa tuntuu samalta kuin silloin, kun istuu saunan jälkeen vilvoittelemassa ja katselemassa järvimaisemaa. ”Haluan näyttää, miten laajasti koivua voi käyttää drinkeissä.” Caramel and cranberry -drinkkiä ei ole tällä hetkellä saatavissa, mutta Sauna in the woods -drinkin voi tilata 15 euron hintaan helsinkiläisessä Mat Distrikt -ravintolassa, jossa Halonen työskentelee baarimestarina. Tarjolla on myös toinen Brasilian maailmanmestaruuskilpailua varten suunniteltu, suomalaisuutta kunnioittava drinkki: viskipohjainen Childhood family dinner, joka sisältää omenaa, sitruunaa, hunajaa ja kotikaljaa. Koivua drinkkiin Kansallispuumme tuo juomaan kuivuutta ja balanssia. WORLD CLASS BARTENDER OF THE YEAR 2023 Baarimestareiden maailmanmestaruuskilpailu Järjestetään Brasiliassa 25.–27.9. Osallistujia 57 maasta Kilpailijat suunnittelevat neljä drinkkiä etukäteen ja yhden paikan päällä Etukäteen suunniteltavien drinkkien perustana Johnnie Walker Black Label -viski Finaaliin pääsee 12 osallistujaa Työkaverin kesämökiltä saatu koivupölli on tärkeässä roolissa Henri Halosen kehittämässä Sauna in the woods -drinkissä. 10328_.indd 34 10328_.indd 34 13.9.2023 13.27 13.9.2023 13.27
15.9.2023 PILKKEET NUORTEVA SITAATTI Metsälehti Makasiini ilmestyy 29.9.2023 RIITTÄÄKÖ PUU KAIKILLE? METSÄLEHTI 90 VUOTTA Sarjassa seurataan Metsälehden ensimmäistä vuosikertaa vuonna 1933. HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVA SUOMI lisäsi hiljattain valtioneuvoston asetuksella uusia kasvilajeja haitallisten vieraslajien luetteloonsa. Niitä, kuten kanadanpiiskuja, ei saa Suomessa enää kasvattaa tai levittää. Kaukana Kanadassa kasvaa kuitenkin runsaspiikkinen pensas, joka ei ainakaan toistaiseksi ole päätynyt EU:n vaarallisten vieraslajien listalle. Suomeenkin sitä on paikoin istutettu ”eksoottisena koristekasvina”. Kasvin latinankielinen lajinimi ”horridus” viittaa kauhuun ja tuo hämärästi mieleen Harry Potter-maailman mystiset kasvilajit. Pohjois-Amerikassa kasvia kutsutaan englanniksi nimellä ”devils club”. Paikalliset puhuvat myös paholaisenkädestä tai -kävelykepistä. Kasvin piikikäs lehti on ihmiskättä huomattavasti kookkaampi. Nuorena metsäylioppilaana vuosikymmeniä sitten olin kurssimatkalla Kanadassa. Länsi-Kanadaan päästyämme paikalliset metsäoppaamme varoittivat meitä etenkin kahdesta asiasta: karhuista ja piikikkäästä pensaasta, pirunnuijasta (Oplopanax horridus ). Vancouverin saarella poikasiaan suojeleva emokarhu oli juuri vastikään hyökännyt lenkkeilijän kimppuun kohtalokkain seurauksin. Siksi emme turvallisuussyistä saaneet poistua metsäaseman majapaikastamme yöaikaan. Iltahämärällä ruokimme kyllä mielestämme vaarattomia pesukarhuveijareita kädestä. Sen sijaan alueella yleisesti kasvavaan lehtevään piikkipensaaseen pidimme kuuliaisesti turvaetäisyyttä. ”Not in my backyard” Puuvartinen pirunnuija kasvaa muutaman metrin mittaisena pensaana Alaskasta Kanadan läpi Yhdysvaltojen pohjoisosiin saakka. Koskettaessa sen varsien ja lehtien piikit katkeavat helposti ja voivat aiheuttaa ihmiselle vakaviakin allergisia reaktioita. Etenkin Länsi-Kanadan jättipuiden pensaskerroksessa pirunnuija on voimakkaasti dominoiva laji. Kun Brittiläiseen Kolumbiaan rakennettiin aikoinaan rautatietä, rakentajat joutuivat paikoin muuttamaan junakiskojen suunniteltuja kulkureittejä heille kipua aiheuttavien pirunnuijatiheikköjen takia. Kasvullisesti pirunnuija leviää tehokkaasti lähimaastoon, mutta myös mustakarhut levittävät sitä syödessään sen marjoja. Siemenet kulkeutuvat karhujen ruuansulatusjärjestelmän läpi itämiskykyisinä. Amerikan alkuperäisasukkaat – jo kauan ennen eurooppalaisten invaasiota – käyttivät pirunnuijaa monenlaisten sairauksiensa, kuten sokeritaudin ja reuman hoitoon. Tosin vain sisäisesti nautittuna. Luontaistuotteena kasvia mainostetaan nykyään muun muassa ”Alaskan ginsenginä”. Kanadassa pirunnuijaa pidetään edelleenkin jopa hyödyllisenä – joskin piikkiensä suhteen maastossa varottavana. Maassa maan tavalla. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan toivoisi kyseistä kasvia takapihalleni tai kotimaan metsäretkilleni. KAUHUPENSAS KANADASTA Pirunnuijan piikikäs lehti on ihmiskättä huomattavasti kookkaampi. SYYSKUUSSA 1933 Metsälehti kertoi alavutelaisesta työmiehestä, joka oli tuomittu kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Vankeusrangaistuksen syynä oli useita satoja hehtaareita metsää tuhonnut palo, jonka mies oli sytyttänyt. Nimeltä mainittu työmies oli kuulusteluissa jyrkästi kieltänyt syyllisyytensä, mutta mukana ollut henkilö todisti toisin. Todistajan mukaan syytetty oli ”tehnyt tulen kahteen eri kohtaan nimenomaisena tarkoituksenaan saada siten aikaan metsäpalo”. Todistajina kuultiin lehden mukaan yhteensä kahdeksaa henkilöä, ”joista useat tiesivät kertoa raskauttavia seikkoja syyllistä vastaan” . Motiivia teolle lehti ei kertonut. Vankeuden lisäksi välikäräjät tuomitsi alavutelaismiehen 7 500 markan eli nykyrahassa noin 3 300 euron korvauksiin. METSÄNPOLTTAJALLE LINNAA ”LAADUKKAAN, AJANTASAISEN ja kattavan metsävaratiedon taloudellinen hyöty on vuositasolla arvioituna vähintään kymmeniä miljoonia, jopa 100 miljoonaa euroa.” Metsäkeskuksen asiantuntija Juho Heikkilä Metsään-lehden blogissa 7.9.2023 10328_.indd 35 10328_.indd 35 13.9.2023 13.27 13.9.2023 13.27
On kahdenlaisia metsänomistajia. Toiset ovat myös MetsäTietäjiä. Polku omaan metsään MetsäTietäjä on metsänomistajan tilakohtainen digitaalinen työkalu oman näköisen metsän hoidon ja tuoton suunnitteluun. Se huomioi talouden, hiilitaseen ja luontoarvot juuri sinun tavoitteidesi mukaan. Saat suunnitelmat, kartat ja sinua parhaiten palvelevat Metsälehden sisällöt suoraan ruudullesi vaikka metsäsi keskellä. Tee itsestäsi MetsäTietäjä jo tänään osoitteessa metsälehti.fi. P O L K U O M A A N M E T S Ä Ä N 10329_.indd 36 10329_.indd 36 13.9.2023 13.29 13.9.2023 13.29