• Metsäalan ajankohtaislehti • TORSTAINA 27. SYYSkuuTA 2012 • Nro 18 • www.Metsalehti.fi Naudat pitävät vesakot poissa Anssi Aapolan Natura-metsästä. Sivut 18–19 Ajankohtaista: EU karsastaa avohakkuita ›› sivu 3 Politiikka: Kemera-tuet uudistumassa ›› sivu 6 Puukauppa: Energiarangalla menekkiä ›› sivu 12 Metsäkoneet: Sähkö tulee hakkuisiin ›› sivut 22–23 Märehtivät metsurit Ve sa -M at ti Vä är ä
• 2 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 NÄKÖKULMA SITAATTI TÄSSÄ NuMEROSSA M etsäteollisuuden rakennemuutokseen liittyen on Suomessa totuttu kuulemaan uutisia tehtaiden sulkemisesta ja uusien rakentamisesta ulkomaille. Vanhoja tuotteita ei enää uppoa markkinoille entiseen malliin. Uusia syntyy tuskallisen hitaasti. Kehitys ei kuitenkaan ole pysähtynyt. Metsäteollisuuden sijoitukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat kymmenen viime vuoden kuluessa pysyneet vakaina. Eikä investointejakaan ole kokonaan lopetettu. Varsinkin puutuoteteollisuuden kehittämiseen on riittänyt rahaa, äskettäistä notkahdusta lukuun ottamatta, kohtalaisesti. Viime kesänä tukin jalostuksesta tuli monta hyvää uutista. Niistä kiinnostavin oli Metsä Groupin päätös uudistaa Vilppulan saha 30 miljoonalla eurolla. Investointi on alalla yksi kaikkien aikojen suurimmista. Remontti ei juurikaan kasvata tuotantokapasiteettia, mutta se on iso askel kohti entistä arvokkaampia tuotteita. Vilppulassa ennakoidaan asiakkaiden uusia tarpeita. Valtaosa sahatavarasta käytetään edelleen rakentamiseen ja suuri osa kotimarkkinoilla. Puu on valtaamassa asemia pientaloja isompien rakennusten raaka-aineena. Niiden tekemiseen tarvitaan uudenlaista tavaraa. Uuteen tähyää myös Stora Enso, joka heinäkuussa osti yrityssaneeraukseen päätyneeltä Finndomolta talotehtaan. Nyt Hartolassa tehdään pientalojen sijasta hoivakoteja ja kerrostaloja. Toistaiseksi tehtaalla työstetään Stora Enson Itävallan tuotantolaitokselta tuotua ristiinliimattua puuelementtilevyä. Jos markkinat kasvavat, levyä todennäköisesti ryhdytään valmistamaan myös Suomessa. Kolmas hyvistä uutista oli Pölkky Oy:n ja UPM:n välinen kauppa, jonka ansiosta sahatavaran tuotanto jatkuu Kajaanissa. Juuri nyt sahoilla ei mene kovin hyvin, mutta suhdannekuopan ennustetaan jäävän pian taakse. Rakentaminen on alkanut elpyä Yhdysvalloissa, mikä tekee tilaa Euroopan markkinoille. Jos vain eurokriisi alkaa hellittää, ensi talvena rakentaminen toivottavasti vilkastuu myös täällä, ja uusien tuotteiden kysyntä kasvaa. Teollisuus kantaa huolta energiapuun lisääntyvän kysynnän vaikutuksesta ainespuun hintaan ja saatavuuteen. Suojelijat pelkäävät lisääntyvän energiapuun korjuun vaikuttavan metsäluontoon kielteisesti. Kummankin huolet ovat perusteettomia.” työja elinkeinoministeriön ylijohtaja esa härmälä Päättäjien Metsäakatemian avajaisissa kirkkonummella. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 aD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315?49?808 toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Eivätkö ne ikinä opi Yksityisiä sahayrityksiä edustava Suomen Sahat ry vaati valtiovallalta pikaisia toimia puuntarjonnan kohentamiseksi. Keinoksi sahurit tarjosivat verotuksellisia toimenpiteitä. Kyllä, luitte aivan oikein. Verotuksellisia toimenpiteitä. Eivätkö ne ikinä opi. Verotuksellisilla toimenpiteillä on tähän asti lähinnä sotkettu puumarkkinoita. Viimeksi ”Vanhasen talvisodassa” 2008 määräaikaisilla verohuojennuksilla luotiin tilapäinen tarjontapiikki, joka ei edes alentanut kantohintoja. Mitään pysyvää ei aikaan saatu. Kaskinen ja Kemijärvi suljettiin – puupulaan vedoten. Vai tarkoittiko Suomen Sahat, että metsänomistajia pitäisi herätellä veropiiskalla. Vaikea nähdä, että puuntuotannon pakollisten kustannusten lisääminen johtaisi aleneviin kantohintoihin. Mikko Riikilä AJANkOHTAISTA Orava ei ehdi hirviporukkaan Suomen riistakeskuksen johtajalla Reijo Oravalla on pitänyt kiirettä. Sivut 4–5 Metsäala tarvitsee yhdessä tekemistä Sivu 5 Miten uudistuu ympäristölaki? Sivu 8 kuin kävelisi kuun pinnalla Matti Rantasen alustakoneeseen on otettu malli NASAlta. Sivu 9 Sahavuosi on ollut hiljainen Sivut 10–11 METSÄSTÄ kuusta myös turvemaille Sivut 14–15 Yöllä soiva metso on harvinainen saalis Sivut 16–17 kuusen kylvö ei kannata Metsän uudistaminen kuusta kylvämällä on harvinaista. Hyvästä syystä. Sivu 19 Vahverosadot kovassa kasvussa Suppilovahveron salaisuus on pitkä satokausi. Kantarellejakin löytää vielä. Sivu 24 PILkkEITÄ Ensikertalainen osti raivurin Sivu 26 Tukista uusia tuotteita PÄÄkIRJOITuS 27.9.2012 ELIISA kALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi METSÄPILA Metsätaitajat taas selvillä Sivu 28
• AJANKOHTAISTA 3 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Mikko Riikilä L ausuma avohakkuiden välttämisestä on kirjattu EU:n komission luonnosteleman lakiesityksen johdanto-osaan. LULUCF:ksi nimetyn lain on tarkoitus rajoittaa maaja metsätalouden ilmastovaikutuksia YK:n alaisen Durbanin ilmastokokouksen tavoitteiden mukaisesti. Lakisääteistä avohakkuukieltoa ei ole luvassa. ”Johdantoa ei liitetä lopulliseen lakitekstiin eikä sitä käsitellä virallisesti. Suoranaista avohakkuukieltoa EU ei siis ole säätämässä”, selvittää metsäkoordinaattori Satu Lantiainen Brysselistä. Lantiaisen tehtävänä on valvoa pohjoismaiden yksityismetsätalouden etua EU:ssa. Hän huomauttaa, ettei metsäpolitiikka kuulu EU:n toimivaltaan vaan on jäsenmaiden kansallisesti päätettävä asia. LULUCF-lausuma viestii silti EU:n komissiossa vallitsevasta hengestä. Se on kuin suomalaisten metsäaktivistien läppäreiltä, mikä ehkä ei ole sattuma: ”Myös metsätaloudessa on paljon mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen: hiilen varastointi metsiin puiden pidemmän kasvukierron, avohakkuiden välttämisen (eli harvennuksiin tai valikoiviin hakkuisiin perustuva metsänhoito) ja koskemattomiksi metsiksi muuttamisen avulla”, lausumassa todetaan. Toisaalta johdanto on sekava ja ristiriitainen. Pari kolme kappaletta myöhemmin samassa tekstissä puhutaan massaja paperiteollisuuden sekä puunjalostuksen ja energiantuotannon mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Puuntuottajille ehkä huolestuttavampaa on, että komis siossa metsien suojelu nähdään merkittävämmäksi keinoksi ilmastonmuutoksen torjuntaan kuin puun käyttö fossiilisten energialähteiden korvaajana. EU-komissio väläytti avohakkuukieltoa EU:n komissio nimesi avohakkuiden välttämisen keinoksi ilmaston muutoksen torjuntaan. Täyskieltoon ei Suomessa uskota. Ympäristötieteiden professori Pekka Kauppi pitää avohakkuiden rajoittamista tieteellisesti perustelemattomana keinona ilmastonmuutoksen rajoittamiseen. Hän korostaa, että metsän hiilitase riippuu ensisijaisesti puuvarannosta. Jos suur alueittainen puuvaranto kasvaa, metsä sitoo hiiltä. Jos puumäärä alenee, metsä muuttuu hiilen lähteeksi. ”Suomen puuvaranto on viimeisimpien 50 vuoden aikana kasvanut voimakkaasti. Samaan aikaan avohakkuut on laajassa mitassa otettu käyttöön.” Hakkuutavalla ei ole merkitystä metsien hiilensidontaan vaan ratkaisevaa on, paljonko puuta korjataan suhteessa metsien kasvuun. Silti Kauppi epäilee, että jatkuvan kasvatuksen voimakas yleistyminen muuttaisi metsät hiilen päästölähteiksi. ”Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa puuston määrää alennetaan voimakkaasti. Jos tämä johtaa suuralueittaisen, hehtaarikohtaisen keskikuution alenemiseen, metsät eivät enää toimi hiilinieluina.” Hän arvioi, että EU:n avohakkuulausuma kertoo yleisestä vastenmielisyydestä hakkuutapaa kohtaan. ”Kun päämäärä tiedetään, keinot voidaan valita sen mukaan.” ”ei tieteellistä näyttöä” den harjoittaminen riittää, ja siihen kuuluvat myös aukkohakkuut.” ”Talouskäyttö turvattava” Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntija Karoliina Niemi toteaa, että EU tuottaa metsien käyttöä ohjaavia säädöksiä monella taholla, esimerkiksi maa talouden, ilmastonja ympäristönsuojelun sekä energiapolitiikan sivutuotteena. ”Metsäteollisuuden tärkein tavoite ja huoli on turvata metsien ja puun käyttö EU:ssa.” Hänen mukaansa LULUCF:n myötä EU:n komissio pyrkii yksipuolisesti ylittämään sen, mitä YK:n alaisessa Durbanin ilmastokokouksessa sovittiin. Maaja metsätalousministeriön ympäristöjohtaja Veikko Marttilan mukaan EU ei käytännössä voi kieltää avohakkuita, vaikka se ehkä teoriassa, ilmastopolitiikan siivellä voisi olla mahdollista. ”Rationaalisuus voittaa intomielisyyden, jota sitäkin on, varsinkin jäsenmaissa, joissa metsää on vähän. Kestävän metsätalouNiemen mielestä EU ei ole aiheuttanut pelkästään vaikeuksia pohjolan metsätaloudelle. ”Esimerkiksi vuoden 1998 metsästrategia on vienyt metsätaloutta eteenpäin. Sitä aletaan pian linjata uudestaan, jolloin metsätalouden edut on kyettävä varmistamaan. Myös viime keväänä julkaistu EU:n biotalousstrategia oli iso askel eteenpäin.” Hänen mukaansa metsämaiden sana painaa metsäkysymyksissä, kun ne liittoutuvat ajamaan asioitaan yhdessä. Toisaalta metsäteollisuuden ja metsäomistajien eurooppalaiset kattojärjestöt valvovat toimialan etua yhteisvoimin Brysselissä. ”Lisäksi metsäteollisuudella ja MTK:lla on yhteinen tavoite turvata metsiin perustuvat elinkeinot ja puuhun perustuvien tuotteiden lisääntyvä käyttö EU:ssa.” ”Kestävään metsätalouteen kuuluvat myös avohakkuut.” avohakkuilla on huono kaiku niissä eU-maissa, joissa metsää on vähän. M ik ko R iik ilä
• 4 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 LYHYESTI Metsänhoidolla torjutaan ilmastonmuutoksen haittoja Nykyisiä metsänhoito-ohjeita noudattamalla voidaan hillitä ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia, muun muassa hyönteistuhojen leviämistä, tutkija Elina Vapaavuori Metsäntutkimuslaitokselta arvioi. ”Hyvien hoitokäytäntöjen noudattaminen edistää metsien terveyttä ja vastustuskykyä”, Vapaavuori totesi Metlan seminaarissa toissa viikolla. Hoitotöistä tärkeimpinä Vapaavuori piti sopivan puulajin ja alkuperän valintaa uudistettaessa, suositusten mukaista taimikonhoitoa sekä oikea-aikaisia harvennuksia. Ilmastonmuutokseen sopeutumista voi edistää myös puulajivalintaa monipuolistamalla. MTk: Susien suojelu ei kuulu hirvisuunnitelmaan Hirvikannan hoitosuunnitelman valmistelussa on esitetty hirvien kaatolupien reipasta vähentämistä susilauman reviirialueilla. Suunnitelmaa valmistelevan riistakeskuksen mukaan lupia pitäisi vähentää reviireillä jopa 40 prosenttia, jotta susien ravinnontarve tulisi huomioitua. MTK tyrmää esityksen. Maanomistajille lupien vähentäminen tietäisi voimakkaasti kasvavia metsätuhoja, lisäksi hirvikolareiden uhrien määrät kääntyisivät nousuun. Metla, MTT ja RkTL yhteen Valtion tutkimuslaitokset halutaan laittaa uusiksi. Asian tuntijaryhmä ehdottaa, että tutkimuslaitosten rakennetta uudistetaan laitoksia yhdistämällä, näin voitaisiin muun muassa vahvistaa tutkimuksen tieteidenvälisyyttä ja kansainvälisyyttä. Työryhmä esittää 17 eri tutkimuslaitoksen yhdistämistä tai liittämistä yliopistoon. Yhdistymiset toteutettaisiin jo vuonna 2014. Metsäntutkimuslaitoksesta, Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta ja Riistantutkimuslaitoksesta haluttaisiin muodostaa luonnonvara-alan tutkimusja kehittämiskeskus. Puuta poltettu ahkerasti Energian kokonaiskulutus laski Suomessa alkuvuonna. Tilastokeskuksen mukaan kokonaiskulutus jäi tammi-kesäkuussa 705 petajouleen, mikä on viisi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna vastaavalla jaksolla. Uusiutuvan energian osuus nousi ja fossiilisten laski. Puupolttoaineilla katettiin lähes neljännes kokonaiskulutuksesta – käyttö oli 170 petajoulea, mikä on viisi prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Puolukkaa ja mustikkaa riittää Puolukka on nyt poimintakypsää Eteläja Keski-Suomessa, Metsäntutkimuslaitokselta kerrotaan. Lapissa kypsymistä joudutaan vielä odottamaan. Puolukkasato on paikoin ennätyksellisen runsas ja marjat ovat keskimääräistä suurempia. Metlan tutkimusmetsien koeruuduilta puolukkasadoksi on arvioitu 41 kiloa hehtaarilta. Sato on korkein 16 vuoteen. Myös kesän mustikkasato oli ennätyksellinen. Satoa kertyi 41 kiloa hehtaarilta, mikä on suurin lukema vuonna 1997 alkaneen seurannan aikana. kaupunkimetsät vähentävät stressiä Kaupunkimetsillä on tärkeä rooli kaupunkilaisten stressinlieventäjänä. Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksella tehdyn tutkimuksen mukaan metsien käyttäjät kokivat elpyvänsä stressistä sitä paremmin, mitä vähemmän kaupunkimaisemaa metsästä näkyy. ”On tärkeää suunnitella kaupunkien viherverkosto niin, että jäljelle jää riittävän suuria metsäalueita, joissa voi päästä pakoon kaupungin vilskettä”, toteaa tutkija Kaisa Hauru. hanna lehto-isokoski, teksti Pekka aGaRth, kuva M istäpä muualta Suomen riistakeskuksen johtajan syyskuussa löytäisi kuin kanalintujahdista? Reijo Orava vastaa puhelimeen Vaalassa, jonne hän on juuri ajanut Taivalkoskelta. ”Tällaista syksyyn siirrettyä kesälomaa vietän. Kierrän ja tapaan tuttuja.” Orava ei olekaan kolmeen vuoteen ehtinyt kunnolla erätulille. Hän aloitti Suomen riistakeskuksen johtajana viime vuoden syyskuussa, tehtävänä käynnistää keskuksen toiminta. Sitä ennen Orava valmisteli uudistusta. Elämä on kulkenut palaverista palaveriin. Suomen riistakeskus syntyi, kun valtakunnallinen Metsästäjien keskusjärjestö ja 15 riistanhoitopiiriä yhdistyivät keväällä 2011. Maakunnissa toimii nyt 15 aluetoimistoa, joista jokaista johtaa riistapäällikkö. Merkittävä uutuus ovat alueelliset riistaneuvostot, jotka osallistuvat oman seutunsa riistakantojen hoitosuunnitelmien tekemiseen. ”Päätöksenteosta halutaan avointa ja selkeää. Mallia on otettu kaavoituksen ja maankäytön puolelta.” Hoitosuunnitelmassa päätetään, miten kantoja seurataan ja hoidetaan. Sitä varten kuullaan useiden sidosryhmien näkemyksiä, myös metsänomistajien; hirvistä ja suurpedoista kun on tunnetusti toisille hyötyä ja toisille haittaa. ”Hoitosuunnitelma on riistapoliittinen työkalu. Eläimet eivät ole pelkästään metsästäjien asia vaan intressejä on muillakin. Näin ne sovitetaan yhteen”, Orava kertoo. Hirvikannalle hoitosuunnitelma Parhaillaan riistakeskus työstää kansallista hirvikannan hoitosuunnitelmaa, jonka se luovuttaa maaja metsätalousministe riölle vuoden loppuun mennessä. Hirvet jos mitkä herättävät intohimoja. Metsänomistajat haluavat pitää männyillään latvukset, mutta metsästäjät tahtovat riistaa. Liikennevahinkoja ei toivo kukaan. Riistahallinnon alueneuvostot linjaavat muun muassa, minkälaista kantaa tavoitellaan ja paljonko pitää kaataa. Ja minkä verran hirviä pitäisi olla puolenkymmenen vuoden kuluttua. ”Kullakin alueella on järjestetty kaksi seminaaria, joissa sidosryhmät ovat sanoneet sanottavansa. Meitä on kiitelty avoimuudesta.” Ennen pyyntilupia myönnettiin tietty kiintiö ja sillä selvä. Nyt monella alueella on käytössä niin sanottu pankkilupajärjestelmä: jos jossakin pitää kaataa ennakoitua useampi hirvi, luvan voi saada pankista vielä jahtikauden loppupuolellakin. ”Tavoitteena on metsästää ne yksilöt, jotka tuottavat eniten vahinkoja, eli nuoret eläimet. Kokonaan ilman tuhoja ei selvitä koskaan, mutta yksittäiset vahingot esimerkiksi metsänomistajalle korvaa valtio. Harmia ei tietenkään korvaa mikään”, Orava sanoo. Hirvikanta on tasapainossa, kun siitä pyydetään saman verran eläimiä kuin vasoja syntyy – syödään tuottoa mutta jätetään pääoma rauhaan. Yhtä urosta kohti kuuluisi luonnollisessa kannassa olla yksi naaras. Nyt metsissä hölköttelee kolmannes uroksia ja kaksi kolmannesta naaraita. Se on metsästäjien huomioitava. ”Uroksia pitää säästää, jotta vinoutunut kanta saadaan kuntoon.” Metsällä jo pikku Oravana Ennen riistakeskuksen pestiä Reijo Orava ehti työskennellä 23 vuotta Uudenmaan riistanhoitopiirin päällikkönä. Riistapäällikölle Orava oli niin herkullinen sukunimi, että hän löysi itsensä usein Suomen Kuvalehden jyvistä ja akanoista, kun toimittajien teksteissä oli tullut tahallisia tai tahattomia kömmähdyksiä. ”Samaa sarjaa puutarhuri Arno Kasvin ja meteorologi Pekka Poudan kanssa olemme.” Oravan isä oli maanviljelijä eikä metsästänyt, mutta Reijo aloitti erällä käynnin jo pienenä naapurin isännän ja samanikäisen pojan kanssa. ”Sieltä lähti innostus. Mitä sitä pojannöösinä 1960-luvun alkuvuosina muuta tehtiin kuin kuljeskeltiin metsissä luonnon ilmiöitä ihmettelemässä?” Se Oravaa harmittaa, että metsästäjien keski-ikä vain kohoaa. Nuori polvi muuttaa pois erämaiden äärestä eikä sillä ole aikaa seuratoiminnalle. On keksittävä uusia malleja. Metsästystä pitäisi päästä harrastamaan silloin tällöin. ”Paikalliset voisivat olla riistatalkkareita ja osa osallistuisi toimintaan maksajina, jotka tulevat mukaan metsästyskautena.” Tänä vuonna Orava itse ei töiltään hirvijahtiin kerkiä, mutta linnustusreissu jatkuu Vaalasta Pohjois-Karjalaan. Saalista on vajaassa viikossa tullut parin teeren verran. Kannat vaihtelevat voimakkaasti, mutta Oravan jahtimailla ne ovat olleet kohtalaiset. Orava luo sopua hirviasioihin Suomen riistakeskuksen johtaja mielisi hirviporukkaan, mutta ei riistahallinnon uudistamiselta ehdi. ”Hirviuroksia pitää säästää, että vinoutunut kanta saadaan kuntoon.” Reijo Orava › Syntynyt 1952 Lopella, asuu Nurmijärvellä. › Agronomi, Suomen riistakeskuksen johtaja. › Työskennellyt muun muassa Metsästäjien keskusjärjestön tiedotuksessa sekä Uudenmaan riistanhoitopäällikkönä. › Perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi aikuista poikaa ja kaksi lastenlasta. › Harrastaa metsästyskoiria, valokuvausta ja kaikenlaista rakentelemista.
• 5 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 JuHA HAkkARAINEN KOLUMNI Kirjoittaja on MTK:n metsäjohtaja. S uomessa on pitkät perinteet metsäsekto­ rin yhteistyölle. Yhteistyö eri toimijoiden kesken oli vahvimmillaan 1960–1980 luvuilla. Käytännössä se oli kolmikantayhteis­ työtä, jonka perustella yhteiskunta panosti metsätalouteen, teollisuus investoi Suomeen ja metsäomistajat hoitivat oman leiviskänsä niin investoinneissa metsään kuin puumarkkinoilla. Kuulostaa vanhanaikaiselta suunnitelmata­ louden jäänteeltä, joka on hävinnyt ja joutanut­ kin hävitä Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Yhdessä tekeminen ja vaikuttaminen ei kuitenkaan ole ristiriidassa markkinatalouden vaatimusten kanssa. Se, että kyetään yhteisillä toimilla ja politiikalla kasvattamaan kakkua, tekee kakun jakamisen huomattavasti helpom­ maksi. Onpa joku taloustieteilijä lausunut, että ”kapitalismi on viime kädessä sitä, että ihmiset tekevät yhteistyötä luodakseen arvoa sekä muille ihmisille että itselleen”. Puurakentamisen huima nousu muutamassa vuodessa ei ole ollut sattuma tai vahinko. Se on oiva esimerkki siitä, mitä toimiala voi saavuttaa, kun asioita viedään yhteistyössä eteenpäin julkisen vallan ja yksityisen sektorin kesken. Nousu saatiin aikaan, kun kaikki keskeiset toimijat koottiin yhteen, tunnistettiin keskeiset ongelmakohdat, asetettiin tavoitteet ja ryhdyt­ tiin töihin. Kukaan ei olisi pystynyt siihen yksin. Toinen hyvä esimerkki yhdessä tekemisestä on kansainvälinen metsäpolitiikka. Yksityinen sektori ja valtiovalta neuvottelevat yhdessä tavoitteet, joita meidän virkamiehemme ajavat esimerkiksi Brysselissä. Ja koko sektori tukee tätä yhteistä linjausta omien kanaviensa kautta. Rikkidirektiivi on taas esimerkki siitä, kun yhteistyö ontuu, työt jäävät tekemättä ja kansallinen edunvalvonta torkahtaa. Meillä on yhteistyöhön myös rakenteita, joista muut toimialat ovat kateellisia. Suomen metsä­ yhdistys on sektorin yhteistyöjärjestö, joka tuo esiin metsien mahdollisuuksia yhteiskunnan ongelmien ratkaisussa Jos sitä ei olisi, se pitäisi perustaa välittömästi. Suomen metsäsäätiö puolestaan on suo­ malaisen puun puolestapuhuja. Se rahoittaa metsätaloudesta toimeentulonsa saavien ryhmien viestintää. Viestintää, jolla paranne­ taan metsäelinkeinon hyväksyttävyyttä. Kummankaan organisaation toiminta ei sodi markkinataloutta tai sektorin toimijoiden etua vastaan. Päinvastoin. Jotenkin se on vaan uskottavampaa ja vaikuttavampaa, että näitä asioita tehdään yhdessä, eikä jokainen huseeraa erikseen. Suurin haasteemme on, miten saamme Suomen metsäsektorille uusia investointeja, puulle uutta käyttö ja sitä kautta suomalaiseen yhteiskuntaan hyvinvointia. Jos siinä ei ole yhdessä tekemisen paikka, niin sitten ei missään. Yhdessä tekeminen ei ole vanhanaikaista Reijo oravan kaverina metsästysretkillä kulkee nelivuotias lyhytkarvainen saksanseisoja lili.
• 6 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Juuri nuoren metsän hoitotukea pidetään ongelmallisena, koska se johtaa tehottomaan kasvatukseen ja puunkorjuuseen. Viesti metsänomistajalle on väärä: kun et tee hoitotöitä ajoissa, saat niihin valtion tukea. Työryhmä ehdottaakin, että nuoren metsän sijasta tukea maksettaisiin taimikon oikeaaikaiseen varhaishoitoon. Yksi todennäköisesti vaikuttavimmista tukikohteista on juurikäävän torjunta. Juurikääpä aiheuttaa lahovikoja, joiden vuoksi metsätaloudessa menetetään jo nyt 40–50 miljoonan euroa vuodessa. Ilmaston lämmetessä vaiva vain yleistyy. Tulevina vuosina kemeran painopisteitä lienevät myös metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä kunnostusojitukset, jotka tähtäävät vesien suojeluun. Uusien metsäteiden rakentamisen sijasta tukea tulisi jatkossa niiden kunnostamiseen. Nyt tuettavaan metsän terveyslannoitukseen työryhmä suhtautuu kriittisesti – se kattaa onnistuessaan itse omat kustannuksensa. Muutokset voimaan lähivuosina Tukien avulla halutaan turvata myös metsäenergiapuun saanti markkinoille. Kemerasta maksetun energiapuun korjuun ja haketuksen tuki ovat ohjanneet tehottomille ja kalliille korjuusavotoille, joista puuta on saatu liian vähän. Petun piti korvata kyseinen kemeran tukiosa, mutta EUkomissio ei hyväksynyt tuen Mikko häYRYnen Yksityisiä sahoja edustava Suomen Sahat vaatii hallitukselta toimia puun tarjonnan kohentamiseksi. Järjestön mukaan maaja metsätalousministeriön tulee selvittää konsulttityönä, miten tarjontaa voidaan nostaa nopeasti ja pysyvästi. Järjestön mukaan tarjonnan parantamiseksi tarvitaan verotuksellisia toimia. Sahurit korostavat, että nykyinen vähäinen puuntarjonta on nostanut tukkien hinnat pysyvästi sietämättömän korkeiksi ja kilpailukyky on romahtanut. Muiden poliittisten tavoitteiden osalta sahoilla on erilaisia painotuksia. Kuusamolaisen Pölkky Oy:n toimitusjohtaja Jouko Virranniemi korostaa vientikuljetusten kilpailukykyä, johon kuuluvat kotimaan kuljetuskustannukset ja etenkin laivarahtien kustannuksia nostava rikkidirektiivi. Virranniemen mukaan rekkakuorman kuljettaminen Hollantiin maksaa Kuusamosta 2?500 euroa, mutta Etelä-Suomesta tuhat euroa vähemmän ja Ruotsista vielä vähemmän. ”Valtiovallan tulisi tasata logistiikkakustannuksia. Toinen vaihtoehto on antaa markkinavoimien jyllätä, mutta silloin tulee rumaa jälkeä.” Puusähköä vain tuettuna Keitele Yhtiöiden toimitusjohtaja Ilkka Kylävainio haluaa, että sähkötariffin eli sähköntuotannon tuen kokonaismäärän ylärajaa korotetaan. Se mahdollistaisi nykyistä isompien, kannattavien voimaloiden rakentamisen sahojen yhteyteen. ”Energia on halvempaa laittaa tulemaan linjaa pitkin sähkönä kuin hakkeena rekalla”, hän kiteyttää. Kylävainio laskee, että jokaisesta sahatusta tukkikuutiosta tulee sivutuotteina megawatin verran poltettavaa. Siitä energiasta kolmasosa tarvitaan sahalla ja kaksi kolmasosaa voitaisiin myydä, mutta sähkön tuottaminen valtakunnan verkkoon ei kannata ilman tukea. Hämeessä toimivan Koskisen Oy:n toimitusjohtaja Markku Koskinen näkee, että laajapohjaiset hallitukset ovat hukanneet yritysmyönteisyyden ja korjattavaa on monen ministeriön tontilla. ”Puuntarjonnan lisääminen on isoin tekijä, mutta olen myös huolissani etenkin alemman tieverkoston kunnosta.” Sahoilla eri tavoitteet Tuki tuottaviin kohteisiin Yksi haluaa kuljetustukea pohjoiseen, toinen sähkötukea, kolmas tiet kuntoon. Työryhmä tukisi › taimikonhoitoa, joka painottuu varhaishoitoon › metsäenergiapuun markkinoille saamista › juurikäävän torjuntaa › metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista › vesien suojelutöitä kunnostusojitusten yhteydessä › metsäteiden perusparannusta H ar ri M en na työryhmä haluaa jatkossa tukea varhaishoitoon painottuvaa taimikonhoitoa. Asiantuntijat siirtäisivät kemeran painopisteen nuoren metsän hoidosta taimikonhoitoon. hanna lehto-isokoski T ulevina vuosina metsätalouden saama julkinen rahoitus vähenee. Siksi kemera ja siihen toistaiseksi sisältyvä pienpuun energiatuki petu pitää kohdentaa työlajeihin, joissa ne hyödyttävät eniten. Monia jo nyt tuettavia työlajeja kannattaa silti tukea jatkossakin. Tähän tulokseen on tullut Kansallisen metsäohjelman 2015 Metsätalousja energia -työryhmä, joka luovutti hiljattain metsäneuvostolle ehdotuksensa tukijärjestelmän uusimisesta. Kansallinen metsäneuvosto tukee ministeriön metsäpolitiikan suunnittelua, ja sen sanomiset vaikuttavat lainsäädännön sisältöön. Mukana neuvostossa ovat muun muassa keskeiset ministerit sekä etujärjestöt. Tuoreen ehdotuksen mukaan tukikohteita on priorisoitava uudelleen, koska metsätalouden pelikenttä elää: metsien käytön tavoitteet monipuolistuvat, puunkäyttö muuttuu, tekniikka kehittyy. Ainakaan toistaiseksi tukijärjestelmää ei aiota poistaa. ”Työryhmä katsoi, että yhteiskunnan on jatkossakin järkevää ohjata metsätalouteen suoria tukia, koska metsätalous on merkittävä elinkeino”, toteaa työryhmän varapuheenjohtajana toiminut metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maaja metsätalousministeriöstä. Metsät kuntoon ajoissa Vuonna 2011 kemera-tuen kokonaismäärä metsänhoitoja parannustöihin oli 82 miljoonaa euroa. Eniten rahaa sai nuoren metsän hoito, noin 23 miljoonaa euroa. maksettaisiinkin haketukselle. Vastaus riippuu komission linjauksesta: mitä voidaan tukea vääristämättä kilpailua. ”Vastauksen tultua laki pitää vielä valmistella eduskunnan hyväksyttäväksi Suomessa. Ensi vuoden alussa petua ei vielä saada voimaan”, Hilska-Aaltonen kertoo. Muut kemeran muutokset tulevat ehkä lähivuosina. ”Aikaa on vaikea arvioida. On lyhyemmän aikavälin korjaustarpeita sekä pidemmän, joita pohditaan myös eduskunnalle annettavan metsäpoliittisen selonteon yhteydessä.” Vaihtoehtona yrittäjyys Pitkällä aikavälillä metsätalouden tukijärjestelmä kannattaa työryhmän mukaan miettiä uusiksi kokonaan. Metsäpolitiikan lisäksi sen on nivellyttävä myös esimerkiksi ilmastoja energiapolitiikan päämääriin. On luotava yhteinen näkemys siitä, minkälaista hyvinvointia metsistä tavoitellaan. ”Isoja kysymyksiä ovat, miten pystytään parantamaan metsien käyttöastetta ja miten investoinnit metsäsektorille saadaan kasvuun”, sanoo MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen, joka on myös metsäneuvoston jäsen. Pahimpia ongelmia tunnetusti ovat metsänomistajien ikääntyminen sekä metsätilojen pirstoutuminen. Metsätalous ja energia -työryhmän istunnoissa vaihtoehdoksi nousi Ruotsin malli, jossa metsätalouden harjoittajia kohdellaan ja myös verotetaan yrittäjinä. Sikäläinen metsänomistajien etujärjestö on ratkaisuun tyytyväinen. ”Meilläkin yrittäjyys kannustaisi kasvattamaan metsäpinta-alaa sekä siirtämään tilat nuoremmille sukupolville. Metsäteollisuus on Suomen tärkeimpiä teollisuudenaloja, mutta nyt sen raaka-ainehuolto on pitkälti eläkeläisten varassa”, Hakkarainen huomauttaa. maksamista puun tuottajille. Ministeriö toimitti uuden ehdotuksen komissiolle heinäkuun alussa, ja sen mukaan tukea ”Teollisuuden raakaainehuolto on eläkeläisten varassa.”
• 7 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Mikko Riikilä teksti ja kuva Taimikonhoidon koneellistamiseen on haettu ratkaisua aika perinteisin keinoin. Tähän asti taimikonhoitokone on tarkoittanut hakkuukoneen nosturiin liitettyä raivuupäätä. Kuhmoislainen metalliyrittäjä Matti Rantanen lähestyi asiaa ennakkoluulottomasti uudesta näkökulmasta ja oivalsi, ettei taimikkoa lahmaava metsäkone ole ihanteellinen alustakone taimikonhoitoon – kaikkea muuta. Hän ideoi ja rakensi hämähäkkimäisen alustakoneen, jonka maavara kohoaa enimmillään yli kahteen metriin. Kuljettaja tähyilee työmaataan 3,5 metrin korkeudelta, joten näkyvyys taimikkoon on erinomainen. ”Tällä on perattu yli kolmemetristä taimikkoa. Tulos oli hyvä – koneesta ei jäänyt mitään jälkeä taimikkoon.” Perinteisiin metsäkoneisiin verrattuna koneen rakennetta voi kuvata liki surrealistiseksi. Kone on yli neljä metriä leveä. Rungon sivuilla olevien ristikkäisten, hydraulisesti nostettavien jalkojen päässä on pyörät, joissa jokaisessa on hydraulinen napamoottori. Jokainen pyörä on kääntyvä, joten kone pyörähtää paikallaan. Samasta syystä kone voi myös edetä missä asennossa tahansa. ”Malli on otettu kuuautosta. Jos ratkaisu toimii kuussa, niin Malli lainattiin kuuautosta Jos luulee nähneensä metsäkonealalla kaiken, kannattaa käydä Kuhmoisissa. osa myytäviksi aiotuista tanskalaisista joulukuusista on päätynyt kaatopaikalle. MaRtti issakainen teksti ja kuva Tanskassa Fynin saarella pidettyjen perinteisten joulukuusimessujen puheenaihe oli tänä vuonna viljelmiä vaivannut mystinen sairaus, jonka syistä ei vielä ole varmaa tietoa. Tuho leikkaa kuusten tarjontaa, mutta hintojen ei kuitenkaan arvioida nousevan. Tanska kasvattaa vientiin vuosittain yli kymmenen miljoonaa pihtakuusta. Muiden kuusila jien osuus on marginaalinen. Saksa on merkittävin vientimaa, ja Suomeen tuodaan vuosittain noin satatuhatta kuusta. Muutama vuosi sitten Tanskan joulukuusiseura antoi jäsenilleen hintasuosituksia. Kilpailuviraston puututtua asiaan ei hintatietoja ole sen koommin herunut. Vapaaehtoinen sertifiointistandardi tekee tuloaan kuusibisnekseen. Global G.A.P -standardi on käytössä yli 80 maassa, ja ensimmäiset tanskalaiset kuusituottajat ovat mukana järjestelmässä. Vientikuusien synty perustuu sotasuruun. Toisen maailman jälkeen Saksassa oli karuja sotilashautoja miljoonittain. Langesön kartano sai kyselyn Saksasta koristehavuista hautojen peittämiseksi. Tanskalainen liikemiestaito osoitti kykynsä, ja tuota pikaa rekka-autollinen havuja oli matkalla kohti Saksaa. Määrät lisääntyivät nopeasti, ja pian joulukuuset täyttivät rekat. Tavallinen kuusi oli ensin yleisin. Sittemmin omorika, pihta ja muut tulivat mukaan kuvaan. Pian vienti laajeni muihin Euroopan maihin kuten Ranskaan ja Britanniaan. Tanskan vuotuinen kuusibisnes noin 500 miljoonaa euroa. Yli 90 prosenttia joulupuista on pihtakuusia. sairaus leikkaa tanskan joulukuusituotantoa salaperäinen neulasten kellastumistauti vaivaa pihtaa. Vielä ei varmuudella tiedetä mistä sairaudesta on kyse. se on varmaa, että kuusi on kaatopaikka tavaraa. kyllä se toimii maassakin”, Rantanen vakuuttaa. Ohjaamo on asennettu tukijalkaparit yhdistävälle siltamaiselle runkopalkille. Ohjaamoa voidaan myös liikuttaa sivusuuntaan sillan laidalta toiselle, mikä parantaa kuormaimen ulottuvuutta sivusuunnassa. Kone voidaan kaltevassa maastossa vakauttaa, koska jokaisen tukijalan korkeutta voidaan säätää erikseen. Ohjaamo pysyy aina vaakasuorassa, mikä parantaa kuljettajan työoloja. Prototyyppikoneen ohjaamoksi on lainattu kevyen kaivinkoneen ylävaunu, jossa on myös koneen voimanlähde, 18 kilowatin dieselmoottori. Kone painaa viisi tonnia. Kone on varustettu käytännössä koetellulla Risutecin raivauspäällä, joka on asennettu hydraulikuormaimeen. Rahat loppuivat kesken Prototyyppi ei ole läheskään valmis metsätöihin. Rantasen mukaan muun muassa ohjaus pitäisi automatisoida tietokoneohjatuksi. Nyt jokaista pyörää pitää kääntää erikseen, mikä tekee käännöksistä kömpelöitä. ”Teknisesti automatisointi olisi helppoa. Tarvittava tietokoneohjelma maksaisi kuitenkin puolitoista sataatuhatta euroa, eivätkä pienyrityksen rahat riitä sellaiseen.” Rantasen mukaan koneeseen pitäisi myös saada tyvitaitolla varustettu kuormain, jotta raivaus koneen etualalta sujuisi. Raivauspäähän hän asettaisi ristikkäiset laserosoittimet, jotta kuljettaja pystyy hahmottamaan raivauspään tarkan sijainnin taimeen nähden. Rantanen kertoo hakeneensa kehittämisrahaa eri tahoilta, huonolla menestyksellä. ”Tuen saanti ei ole kertaakaan ollut edes lähellä”, mies harmittelee. Tavoitteena on löytää ostaja, joka kiinnostuisi konekonseptin edelleen kehittämisestä. Taimikonhoidon lisäksi korkealla koneella olisi käyttöä muun muassa riviviljelyksillä kuten omenapuutarhoilla ja ehkä myös viinitarhoilla. Matti Rantasen alustakoneen maavara on enimmillään 2,4 metriä, kun tukijalat nostetaan mahdollisimman ylös. Rakenteensa puolesta kone sopisi erinomaisesti istutettujen kuusentaimikoiden oikea-aikaiseen perkaamiseen.
• 8 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 tiia PUUkila E uroopan parlamentin ja neuvoston teollisuuspäästödirektiivi hoputtaa ympäristönsuojelulain uudistusta. Lakia uudistetaan kiireellä, jotta päästödirektiivi saadaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ensi vuoden alkuun mennessä. Ympäristönsuojelulaissa punnitaan ensi kertaa tuotantoalueella olevia luontoarvoja, ei ainoastaan luontoarvojen vaarantumista pilaantumisen johdosta. Aikaisemmin luontoarvoja ei ole sisällytetty ympäristönsuojelulakiin. ”Lain valmistelun tavoitteena on, että ympäristöluvan varaisessa toiminnassa voitaisiin huomioida tuotantoalueen luontoarvot nykyistä paremmin”, kertoo MTK:n ympäristöja maapoliittisen ryhmän lakimies Minna Ojanperä. Ojanperä on yksi harvoista lakiesitystä valmistelevista metsäja maatalouspuolen edustajista. Ympäristönsuojelulain uudistusta työstää neljä projektiryhmää, joissa ympäristöjärjestöjen ja -ministe riön edustus on vahvin. MTK vaati keväällä julkisessa kuulemistilaisuudessa pääsyä ykkösprojektiryhmään, jossa hallituksen esitys lopullisesti laaditaan, mutta ympäristöministeriö ei katsonut järjestön edustusta tarpeelliseksi. Muun muassa koneyrittäjät ja Puuliitto ovat arvostelleet, ettei lakiesityksen valmistelussa ole riittävää metsätalouden ja -teollisuuden edustusta. Ykkösprojektiryhmässä näiden alojen edustajia ei ole. Luontoarvojen määrittely ontuu Suurimmat muutokset lakiuudistuksessa kohdistuvat turvetuotantoon, jossa luontoarvojen suojelua ei ole huomioitu riittävästi. Ojanperän mukaan metsäteollisuuden ympäristölupiin luontoarvojen sisällyttäminen lakiin ei pitäisi vaikuttaa, ei ainakaan suoraan. Tällä hetkellä lakiin kaavaillut pykälät sisältävät kuitenkin vielä paljon tulkinnanvaraa ja väljyyttä. ”Ongelma on, mitä luontoarvoiksi käsitetään ja miten ne oikeudellisesti määritellään. Ongelmana on myös konteksti, johon ne halutaan sisällyttää. Tästä on työryhmässä vahvasti eriäviä näkemyksiä”, Ojanperä sanoo. Ympäristöministeriö esittää luontoarvoiksi valtakunnallisia ja seudullisia luontoarvoja. Ympäristölupia myönnettäessä huomioitaisiin myös luontoarvojen sijainti suhteessa muihin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin alueisiin. Esimerkiksi metsäalueiden väliset yhteydet ja soiden merkitsevyys ojittamattomien soiden verkossa otettaisiin huomioon. ”Myös kauneusja maisema-arvot sekä muu yleinen käyttömahdollisuus, kuten virkistyskäyttö, halutaan luonnonarvo-käsitteeseen luettavaksi. Nämä väljät määritelmät olisivat luvan myöntämisen esteitä.” Metsäteollisuudessa ympäristönsuojelulain nojalla ympäristöluvan varaisia ovat tehtaat, yli 20?000 kuutiota vuodessa tuottavat sahat sekä puun kyllästämöt. Ojanperän mukaan tuotantoalueiden luontoarvojen sisällyttäminen ympäristönsuojelulakiin tulisi miettiä tarkoin. Tiukka aikataulu lain uudistamisessa voi johtaa hutiloituun lopputulokseen. Nyt olisi hyvä hetki pohtia, pitäisikö koko ympäristönsuojelulainsäädäntö yhtenäistää, kuten Ruotsissa on tehty. ”Me näemme, että tämä valittu linja lain valmistelussa saattaa ratkaista yhden tunnistetun ongelman turvetuotannossa, mutta voi synnyttää uusia ongelmia tulkinnan kautta.” Lakiesitys valmistuu ja lähtee lausuntokierrokselle marraskuun alkuun mennessä. Luonnonläheinen metsätalous vähentäisi hakkuita noin kolmanneksella. eliisa kallionieMi Ruotsissa on otettu vakavasti luonnonsuojelijoiden esittämä vaatimus, jonka mukaan met sien käsittelyä tulisi uudistaa. Tutkijat ovat laskeneet, mitä muutokset tarkoittaisivat kruunuina ja kuutiometreinä. Tuloksia esiteltiin metsäteollisuuden etujärjestön järjestämässä Virkesforumtilaisuudessa Tukholmassa. Ruotsin luonnonsuojeluliiton metsäohjelmassa vaaditaan, että taloudellisten arvojen sijasta metsien käsittelyssä pitäisi ottaa paremmin huomioon hiilen sidonta ja maisema. Laskelmassa on oletettu, että nykyisen, pitkälti avohakkuisiin perustuvan metsätalouden osuus vähenisi 86 prosentista 45 prosenttiin. Jatkuva kasvatus yleistyisi ja suojelualueita laajennettaisiin. Lannoitus lopetettaisiin kokonaan. ”Hakkuumahdollisuuksien ero on aluksi 14 prosenttia eli noin 12 miljoonaa kuutiometriä. Vuosikymmenten kuluessa ero kasvaa 35 prosenttiin”, kertoi tutkimusjohtaja Anders Lundström Ruotsin maatalousyliopistosta. Nykymenolla Ruotsissa voitaisiin 2030-luvulla hakata yli 100 miljoonaa kuutiometriä puuta. Ehdotetuilla muutoksilla hakkuumahdollisuudet pysyisivät vajaassa 80 miljoonassa kuutiometrissä. Energiapuun korjuu jäisi noin puoleen nykyisestä. Upsalan yliopiston professori Runar Brännlundin mukaan laskuissa on paljon epävarmuutta, mutta joka tapauksessa muutoksella olisi isoja suoria ja epäsuoria taludellisia vaikutuksia. Rajoitusten sijaan Brännlund suosittelee markkinatalouden keinoja, koska ne olisivat kustannustehokkaampi tapa toimia. ”Metsänomistajille voitaisiin maksaa korvauksia hiilensidonnasta ja biodiversiteetin ylläpitämisestä”, Runar Brännlund ehdottaa. Mallia voi hänen mukaansa katsoa Suomesta. Myös viittaukset jatkuvan kasvatuksen tutkimukseen osoittivat päivän mittaan pääasiassa Suomeen. EU sanelee tahdin Ympäristönsuojelulakia uudistetaan kiireessä ja ympäristövetoisesti. Uutena lakiin sisällytetään tuotantoalueiden luontoarvot. M ar kk u V iti ka in en / R od eo Mikäli valmisteilla oleva lakiesitys ei muutu, ympäristölupia myönnettäessä punnitaan jatkossa myös tuotantoalueen luontoarvot. Muun muassa paperitehtaiden toiminta on ympäristöluvan varaista. Ruotsiin ehkä lisää suojelua Ruotsalainen sahateollisuus elää vaikeita aikoja vahvan kruunun ja heikentyneen Euroopan kanssa. Samalla kun kustannukset kasvavat, tuotteiden kysyntä päämarkkinoilla laskee. Myös paperiteollisuuden markkinat ovat muuttuneet Euroopassa, muistutti Pöyryn Werner von Troil. Ruotsalaisen teollisuuden rakenne vastaa nykyiseen kysytään paremmin kuin suomalaisen paperiteollisuuden tuotanto. Meillä koneet suoltavat eniten painoja kirjoituspaperia, jonka kysyntä Euroopassa vähenee. Kartongin kulutus kasvaa, ja sitä Ruotsissa valmistetaan paljon enemmän kuin Suomessa. Werner von Troil arvioi rakennemuutosten jatkuvan eurooppalaisessa metsäteollisuudessa. Suomesta tehtaiden sulkeminen on hänen mukaansa kaikkein helpointa päätellen kansalaisten reaktioista. Muualla sulkemispäätös saa ihmiset osoittamaan mieltään ja vaatimaan rahaa. ”Suomessa kestää pari viikkoa, ja pöly on jo laskeutunut”, von Troil toteaa. Maailmanlaajuisesti pula kuidusta on metsäteollisuudelle kaikkein kriittisin kysymys. tehdas on helpointa sulkea suomesta Ruotsin paperintuotanto vastaa kysyntää Euroopassa Lähde: Pöyry 20 40 60 80 100 Graa?set paperit Hygieniapaperit Kartonki Muut Suomi, tuotanto 11,8 milj. tonnia/vuosi Ruotsi, tuotanto 11,4 milj. tonnia/vuosi Eurooppa, kulutus 94,5 milj. tonnia/vuosi prosenttia
• 9 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Suomen Sahat
• Hiljaisen sahavuoden SUUrET UUTISET Pölkky otti Kainuun ja Vilppula pannaan puoliksi uusiksi. 10 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Mikko häYRYnen, teksti saMi kaRPPinen, kuvat M etsä Woodin sahateollisuuden tuotantojohtaja Harri Haapaniemi ja Vilppulan sahan tehdaspäällikkö Jaakko Vierola osoittelevat uuden sahalinjan betonisia perustuksia. Betonikakkujen päälle asennetaan huoneen kokoisia sahausyksiköitä. Vanha, purettava saha kumisee vieressä, vielä ensi kevääseen saakka. Metsä Groupin Vilppulan saha kuuluu Suomen suurimpiin. Nyt puolet laitoksesta rakennetaan kokonaan uusiksi 30 miljoonan euron satsauksella. Haapaniemi ja Vierola eivät muista vaikka yrittävät, milloin viimeksi Suomen sahoilla on tehty yhtä iso kertainvestointi. Kaksi vanhaa sahauslinjaa korvataan yhdellä uudella. Sahauslinjasta tulee niin tehokas, että sahaansyöttöja kuorintalinjoja tarvitaan kaksi. Vanhasta jää jäljelle loppupää eli rimoitus, kuivaus, lajittelu ja paketointi sekä varastointi. Testisahaukset alkavat keväällä ja täysi tuotanto vuoden kuluttua. Uudistuksella pyritään saamaan samasta määrästä tukkia enemmän arvoa. Uutta tekniikkaa on paljon. Esimerkiksi käyräsahauksessa lenko tukki sahataan syiden suuntaisesti ja lauta suoristetaan kuivauksessa. Haapaniemi kertoo, että uudistus tarkoittaa myös sahauksen ajattelutavan muutosta. ”Uudesta sahasta tulee aiempaa joustavampi, ja sillä voidaan entistä tarkemmin sahata sitä, mitä asiakkaat tai asiakkaiden asiakkaat haluavat.” Sahalle tulee valmius sahata jatkossa kuusen lisäksi mäntyä, jota Vilppulassa ei ole sahattu yli kymmeneen vuoteen. Metsä Groupilla ei tällä hetkellä ole mäntysahaa Keski-Suomen sisämaassa. Kapasiteetti pysyy nykyisellään noin 450?000 kuutiometrissä sahatavaraa. Tukin käytössä se tarkoittaa noin 900?000 kuutiometriä. Henkilöstöä uudella sahalla tarvitaan huomattavasti aiempaa vähemmän. Haapaniemi korostaa työn luonteen muuttumista, se on aiempaa enemmän automaattisten prosessien valvontaa. Sahatavaran mittatarkkuudessa puhutaan millin kymmenesosista, ja millin heitto on liikaa jo tukinkin mittauksessa. Pölkky poimi kajaanin sahan ”Kun mahdollisuus tarjoutuu, niin sitä ei voi olla käyttämät”Kun mahdollisuus tarjoutuu, sitä ei voi olla käyttämättä.” harri haapaniemi ja jaakko Vierola seisovat paikalla, jossa vuoden kuluttua menee yksi maan tehokkaimmista sahalinjoista.
• 11 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 tä. Tässä on tulos”, Pölkyn toimitusjohtaja Jouko Virranniemi tiivistää. Kuusamolainen Pölkky Oy teki merkittävän laajennuksen ostamalla UPM:n Kajaanin sahan kesäkuussa. Samalla UPM:n puunjalostus Kainuussa päättyi, sillä Kajaanin paperikone oli suljettu jo aiemmin. Virranniemi ei paljasta ostohintaa mutta sanoo, että Kajaanissa pyritään pyörittämään 30 miljoonan euron liikevaihtoa. Pölkky-konsernin kauppaa edeltänyt liikevaihto on sadan miljoonan euron tasoa. Kajaanin sahaa jatkamaan on perustettu Kajaaniwoodniminen yhtiö, jonka suurimmat omistajat ovat Pölkyn pääomistajien Antti ja Jouko Virranniemen pojat Petteri ja Jaakko sekä pääomistajien serkut Hannu ja Pekka Virranniemi. Pölkky on laajentunut ostamalla sahoja hankinta-alueensa reunoilta. Vuonna 1997 konserni osti Ensolta Taivalkosken sahan ja vuonna 2009 Ruukki Groupilta Lappipanelin sahan Kuusamon Kitkalla. Molemmat laitokset on nykyään viritetty pikkutukin sahaukseen. kajaaniin puun­ hankintayksikkö Pölkky suunnittelee sahaavansa Kajaanissa noin 170?000 kuutiometriä sahatavaraa, mihin tarvitaan 350?000 tukkikuutiometriä, mutta kapasiteetti antaisi myöten enempäänkin. Kolmasosa sahauksesta on kuusta. Puunhankinta hoituu alkuvaiheessa toimitussopimuksilla isojen yhtiöiden ja Metsähallituksen kanssa. ”Hankintamäärä ei omistajavaihdoksessa kasva, mutta ostoja yksityisiltä metsänomistajilta aloitellaan”, Jouko Virranniemi sanoo. ”Sahan yhteyteen ollaan perustamassa omaa puunhankinEtelä-Pohjanmaalla saatiin saha käyntiin ilman investointeja, kun kaksi ja puoli vuotta Visuvesi Oy:n konkurssipesässä seissyt Lapuan saha käynnistyi kesän alussa. Toimintaa pyörittää varta vasten perustettu Mylly & Korpi Oy, jonka taustalla ovat Alajärvellä sahaava Myllyahon Saha ja kauhavalainen metsäenergiayritys Korpiforest Oy. Lapuan kaupungin kehitysyhtiö osti sahan konkurssipesältä ja vuokraa sitä jatkajayritykselle. Vaihtoehtona olisi ollut, että konkurssipesä olisi myynyt sahan laitteet todennäköisesti ulkomaille. Lapuan saha on pienehkö pikkutukkisaha, joka pystyy sahaamaan myös normaalikoon tukkia. Saha on aloittanut yhdessä vuorossa, jolloin vuosituotanto tulee olemaan 20?000 kuutiometriä sahatavaraa, johon puolestaan tarvitaan 50?000 kuutiometriä tukkia. Saha käyttää sekä mäntyä että kuusta. Puunhankinnan hoitaa EPM Metsä, jossa ovat mukana Mylly & Korpi, Myllyahon Saha sekä EPV Energia. EPM Metsän toimitusjohtaja Timo Hongisto ei näe sahauksen käynnistymisen ainakaan vielä lisänneen puunhankintaa, sillä tukit voitaisiin sahata myös kolmenkymmenen kilometrin päässä olevalla Myllyahon Sahalla. ”Mutta ajomatkat olisivat pitempiä, mikä vaikuttaisi kantohintatasoon.” Uutta sahausta ilman investointeja Kauppa, remontti, startti ja vihkiminen Kajaani Hankasalmi Vilppula Lapua Metsä Woodin sahaa rakennetaan parhaillaan puoliksi uusiksi. Pölkky osti UPM:n sahan. UPM:n puunjalostus Kainuussa päättyi ja Pölkyn hankinta-alue laajeni. Myllyahon sahan ja Korpiforestin yhteisyritys Mylly & Korpi käynnisti Visuveden konkurssipesän yli kaksi vuotta seisoneen sahan. Vapon mäntyja kuusisaha, viime vuonna uudistettu sahalinja vihittiin käyttöön keväällä. tayksikköä”, hän toteaa. Pölkkyä kiinnostaa Kainuussa erityisesti järeä mänty ja kuusi, joista Koillismaalla on niukkuutta. Pölkky toimittaa liimapuuhirsiä etenkin osaksi omistamalleen Kuusamo Hirsitalot Oy:lle. Paluukuormia Kuusamosta Kajaaniin ei aiota ajaa tyhjinä, mutta Virranniemi ei vielä suostu paljastamaan mitä on mielessä. Hiljainen sahavuosi Metsä Groupin Vilppulan sahan uusiminen ja Kajaanin sahan siirtyminen UPM:ltä Pölkkykonsernille ovat sahamaailman tämän vuoden tähänastiset suuret uutiset. Myönteistä oli myös Lapuan konkurssisahan käynnistyminen. Toimialaa mullistavia ja kapasiteettia kasvattavia investointeja ei ole menossa. Sahat ovat teknisesti kohtuullisessa kunnossa, ja hiljaisen suhdanteen vuoksi kapasiteettia on vajaakäytössä. ”Kaikki sahat ajavat yhdessä tai kahdessa vuorossa. Jos menekki paranee niin kokonaistuotantoa voidaan nostaa nopeasti lähes puolella siirtymällä kolmeen vuoroon”, Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori toteaa. Sahausteknologiassakaan ei ole tapahtunut merkittäviä, investointipainetta luovia innovaatioita, mutta uudehkon ja jo koetellun automaation käyttöönotossa on eroja. Konenäköön perustuva lajittelu alkaa olla arkipäivää, mutta lujuuslajittelu on yleistynyt hitaammin. Yleiseurooppalaisten direktiivien ja standardien täyttämisestä kertovan, CE-merkityn ja sitä myötä myös lujuuslajitellun tavaran kysyntä on kuitenkin vilkastumaan päin. Toinen suunta on, että sahat pyrkivät käyttämään pientä tukkia aiempaa enemmän ja aiempaa tarkemmin. Suursahoja tuskin tulee Suomeen Huoli kuitenkin on, että nykyisellä uusimistahdilla teknologia jää jälkeen kilpailijamaista. ”Suomessa pääosa investoinneista tehtiin 1990-luvun loppupuolella. Saksaan on investoitu paljon tällä vuosituhannella, ja Ruotsin uusilla laitoksilla on uusin tekniikka.” Merivuori ei usko, että Suomeen rakennetaan Saksan ja Ruotsin tapaan lähes miljoonan sahatavarakuution suursahoja. ”Sahan kannattavuus ei riipu suoraan sahan koosta. Jos sahaus menee yli puolen miljoonan kuution, niin hankinta-alue kasvaa ja puunhankintakustannukset nousevat liian korkeiksi. Mieluummin niin, että saha on siellä missä puu.” Matala korkotaso ei tarkoita, että sahojen rahoituskustannukset olisivat alhaalla. ”Epävarman ajan vuoksi raVilppulassa sahan alkupää rakennetaan kokonaan uusiksi. Uudistus ei nosta sahausmäärää, mutta auttaa saamaan tukista enemmän arvoa. Uusi saha pystyy entistä paremmin tekemään asiakkaiden haluamaa täsmäraaka-ainetta, harri haapaniemi sanoo. hoittajat ovat varovaisia ja sahoille laitetaan toimialariskiä.” Täsmäraaka­aineen tekeminen kasvaa Toimitusketjujen lyheneminen ja asiakaslaatujen kysynnän kasvu ovat pitkän ajan ilmiöitä. Yhdessä ne tarkoittavat pienempiä myyntieriä ja tarkempaa lajittelua jo sahalla, mutta myös korkeampaa hintaa. Suuri osa sahatavaran viennistä tapahtuu agenttien eli asiamiesten välityksellä. Toimitusketjujen lyhetessä laatuasiat voidaan sopia suoraan sahan ja ostajan välillä, ja agentti hoitaa vain toimitusten rutiinit. Asiakaslaadut tarkoittavat tietylle asiakkaalle menevää täsmäraaka-ainetta. Kyse ei välttämättä ole korkeammasta laadusta, vaan tarkemmasta lajittelusta. Vaikka asiakaslaaduista saadaan parempaa hintaa, tukin muista osista saatavan tavaran hinta ei saa pudota liian alas. ”Yhden asiakkaan tarpeet on helppo tyydyttää, mutta temppu onkin, että miten tehdään koko tukki asiakaslaaduiksi jopa kymmenelle asiakkaalle”, Merivuori sanoo. Huippuvuosien jälkeen Sahausmäärät Suomessa tällä vuosituhannella, 1 000 m 3000 6000 9000 12000 15000 Lähde: Metinfo 2000 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11
• 12 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 PuukAuPPA saMi kaRPPinen teksti ja kuva M etsäenergiakaupan ongelma on, että alalla ei ole vakiintuneita kauppakäytäntöjä kuten ainespuulla. Markkina on metsänomistajan näkökulmasta sekava”, toteaa Oy Kokkola Power Ab:n polttoainepäällikkö Petri Ahokangas. Metsänomistajille energiapuukauppa onkin usein näyttäytynyt nykivänä. Ostajien intoa ovat tasaisin välein hillinneet kemera-tukien vähäisyys sekä pienpuun energiatuen takkuinen eteneminen. ”Puunhankkijat eivät tiedä millaisia tukiehtoja sovelletaan, kun nyt ostetut energiapuut ovat kuivuneet polttokelpoisiksi”, allekirjoittaa Metsäkeskuksen johtava bioenergia-asiantuntija Heikki Karppinen. Parhaillaan haketetaan kuumeisesti vanhoja kemera-kelpoisia puueriä, sillä haketustuki loppuu vuoden vaihteessa. Tukisopasta huolimatta niin suurten yhtiöiden kuin pienempien toimijoiden energiapuun ostohalut ovat kovat, eivätkä vähiten katastrofaalisen heikon turvekesän vuoksi. Tulevaa talvea eivät nyt ostettavat puut kuitenkaan pelasta. ”Ensi talvena sekä puu että turve tulevat olemaan tavallista kosteampaa”, ennakoi Ahokangas. Tuontipuuta idästä Kokkolan voimalaitokset käyttävät sähkönja kaukolämmön tuotantoon puuta ja jyrsinturvetta 800?000–1?000?000 megawattituntia vuodessa. ”Puuta olemme käyttäneet yli 300?000 megawattituntia eli 150?000–175?000 kiintokuutiota, mutta ensi talvena tavoitteena on lisätä puunkäyttöä ainakin 50?000 kiintokuutiota.” Tarvittavaa puumäärää ei löydy kotimaasta riittävän nopealla aikataululla, vaan korvaavia vaihtoehtoja on pitänyt hakea muualta. ”Huoltovarmuuden vuoksi tuontipuu on välttämättömyys. Ostamme kuivaa metsähaketta ja karsittua rankapuuta Virosta, Venäjältä ja Latviasta laivattuna. Yhdessä laivalastissa energiapuuta tulee 4?000 kiintokuutiota.” Laitoksen kentälle toimitettuna tuontipuu on ollut jopa kotimaista puuta edullisempaa. ”Se oli yllätys minullekin”, myöntää Ahokangas mutta korostaa, että kotimaastakin tarvitaan kaikki mahdollinen energiapuu. Ranka tasalaatuisinta Kokkolan voimalaitosten kannalta parasta polttoainetta on nuorista metsistä korjattava energiaranka, jota Ahokangas ostaa Energiapuu kauppa kiihtyy jälleen Metsänomistajan kannattaa sopia energiapuukaupan yhteydessä kirjallisesti mittausja maksutavoista sekä varastoinnista. kivijärveläisen Pekka kauppisen päätehakkuuleimikolta vuonna 2009 korjatut kannot ja latvusmassa odottavat edelleen haketusta. myös suoraan metsänomistajilta hankintakaupalla. ”Karsitusta rangasta syntyy tasalaatuisin polttoaine. Se on myös edullisinta kuljettaa ja varastoida.” Poltettavaksi päätyy myös kuitukokoista puuta, sillä perinteisen pienirunkoisen ja korjuukustannuksiltaan kalliimman metsäenergiapuun asemaa heikentää Ahokankaan mukaan pienpuun energiatuen viivästyminen. ”Hiotulla logistiikalla karsitusta rangasta ja kuitupuusta on mahdollista saada kilpailukykyistä polttoainetta ilman tukea korjattuun kokopuuhun verrattuna.” Ahokangas ei silti näe energiapuun kilpailevan kuitupuun kanssa. ”Puuta riittää, mutta sujuvaa energiapuukauppaa jarruttavat muut tekijät, kuten yksiselitteisen mittausmenetelmän puute.” Samoilla linjoilla on Heikki Karppinen. ”Joka menetelmässä on hankaluutensa. Mittausja maksutapa sekä energiapuun varastointiaika ovatkin asioita, joista metsänomistaja on syytä sopia tarkasti kaupanteon yhteydessä.” Painomittaus käytetyin Metsäpäässä energiapuun painomittaus on yleistynyt nopeasti. Ajokoneen kuormainvaakalla punnitut kilot voidaan muuttaa virallisten taulukoiden mukaan kiintokuutioiksi. Puulajisuhteiden ja kuivumisaikojen määrittely on kuljettajan näkemyksen varassa. Tuoreelle puulle muuntokerroin löytyy, mutta laitospäässä tapahtuvaa puun punnitusta varten virallisia taulukoita ei ole. ”Kun ostan energiapuuta metsänomistajilta, 600 ja 900 kilon väliin osuva muuntoluku sovitaan kaupanteon yhteydessä. 100?000 kilon erä 750 kilon muuntoluvulla tarkoittaa 133:a kiintokuutiota.” Puhtaasti kiloperusteiseen mittaukseen siirtyminen kannustaisi myyjän toimittamaan mahdollisimman märkää tavaraa. Sen sijaan lämpöarvoon perustuva mittaus saa metsänomistajankin satsaamaan varastointiin. ”Tosin pienille erille lämpöarvon ja kosteuden oikea määrittäminen on työlästä ja epätarkkaa. Tulokset riippuvat siitä, mistä kohti kuormaa näytteet on otettu. Lumiseen aikaan ongelma korostuu”, toteaa Ahokangas. Halutuinta tavaraa on nuorista metsistä korjattava energiaranka.
• 13 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 35–38 keskiarvo Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Euroa m viikot 1–38, 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 2010 2011 hanna lehto-isokoski Viime viikolla puun ostomäärä nousi selvästi edellisviikosta, lähelle 743?000:ta kuutiota. Sekä kysyntä että tarjonta jäävät kuitenkin jälkeen viime syksyn tasosta. On paljon leimikoita, joita ei päästä korjaamaan, koska metsässä on liian märkää. ”Meitä kiinnostavatkin erityisesti korjuuja kuljetuskelpoiset leimikot. Eniten haluamme mäntytukkia, koivukuitua ja metsäenergiaa, mutta ostamme kaikkia puutavaralajeja”, kertoo Metsä Groupin puukaupasta ja metsäpalveluista vastaava johtaja Yrjö Perälä. Viime viikolla mäntyja koivutukin kantohinnat nousivat loivasti, kuusitukin laskivat hitusen. Kaikkien kuitupuulajien kantohinnat nousivat hieman. Mäntyja koivutukin kantohinta on viime viikkoina ollut paras Kymi-Savo-alueella. Mäntytukki on siellä liikkunut 54 euron paremmalla puolella kuutiometriltä ja koivu 41 euron. Kuusella on tienannut parhaiten Keski-Suomessa, reilut 54 euroa kuutiometriltä. Viime viikolla mäntyja kuusitukin hankintahinnat laskivat lievästi, mutta koivutukki pysytteli edellisviikon hintatasolla. Ostomäärät kasvussa Metsäkeskus Määrä m 3 koko maa 742?798 etelärannikko 14?120 Pohjanmaa 14?203 lounais-suomi 31?244 häme-Uusimaa 99?419 kaakkois-suomi 71?414 Pirkanmaa 39?857 etelä-savo 98?682 etelä-Pohjanmaa 53?584 keski-suomi 51?543 Pohjois-savo 70?109 Pohjois-karjala 80?656 kainuu 18?617 Pohjois-Pohjanmaa 64?735 lappi 34?609 Ostomäärät viikolla 38 metsäkeskuksittain ETELä-SUoMi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 53,86 ? 53,13 ? 39,76 ? 15,22 ? 17,27 ? 14,90 ? 22,75 ? 23,39 ? Uudistushakkuu 55,43 ? 54,02 ? 41,28 ? 16,23 ? 18,69 ? 16,52 ? 24,75 ? harvennushakkuu 48,34 ? 47,91 ? 37,51 ? 14,14 ? 15,60 ? 13,90 ? ensiharvennus 44,26 ? 43,40 ? 14,51 ? 14,87 ? 13,35 ? 22,81 hankintahinnat 57,36 ? 57,11 ? 47,83 ? 29,40 ? 32,22 ? 31,65 ? ETELä-PoHJANMAA ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 53,90 ? 52,94 ? 16,55 ? 17,98 ? 16,51 ? 23,97 ? 25,87 ? Uudistushakkuu 55,85 ? 53,66 ? 18,45 ? 18,55 ? 18,06 ? 25,96 ? 26,45 ? harvennushakkuu 44,46 ? 14,88 ? 14,92 ? 14,88 ? 21,36 ? ensiharvennus 45,57 ? 45,34 ? 15,47 ? 15,29 ? 23,00 ? hankintahinnat 54,25 ? 52,81 ? 29,09 ? 29,95 ? 29,10 ? 33,55 ? KESKi-SUoMi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 53,49 ? 54,14 ? 38,62 ? 15,57 ? 17,35 ? 14,83 ? 22,58 ? 25,01 ? Uudistushakkuu 55,98 ? 55,58 ? 40,70 ? 17,52 ? 19,38 ? 16,90 ? 25,80 ? harvennushakkuu 48,42 ? 48,00 ? 38,33 ? 15,45 ? 16,00 ? 14,29 ? ensiharvennus 45,85 ? 43,52 ? 14,69 ? 14,90 ? 13,81 ? 21,07 ? hankintahinnat 55,75 ? 55,80 ? 44,11 ? 28,87 ? 30,49 ? 29,30 ? KAiNUU-PoHJANMAA ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 51,00 ? 51,83 ? 16,39 ? 17,08 ? 16,15 ? 22,92 ? 24,82 ? Uudistushakkuu 52,75 ? 52,71 ? 18,86 ? 18,93 ? 18,25 ? 25,61 ? 25,58 ? harvennushakkuu 46,62 ? 45,57 ? 14,41 ? 14,49 ? 13,24 ? 21,86 ? ensiharvennus 46,46 ? 46,01 ? 14,79 ? 14,18 ? 19,70 ? hankintahinnat 58,26 ? 56,76 ? 29,61 ? 29,25 ? 29,93 ? 40,20 ? SAVo-KArJALA ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 52,69 ? 51,94 ? 40,39 ? 15,55 ? 16,48 ? 15,47 ? 22,11 ? 23,49 ? Uudistushakkuu 54,28 ? 53,25 ? 41,93 ? 17,51 ? 18,19 ? 17,54 ? 24,06 ? 25,35 ? harvennushakkuu 47,86 ? 46,69 ? 38,19 ? 14,87 ? 15,53 ? 14,29 ? 21,27 ? ensiharvennus 45,37 ? 43,80 ? 14,09 ? 12,45 ? 13,64 ? 20,99 ? hankintahinnat 56,77 ? 55,37 ? 45,12 ? 29,84 ? 29,53 ? 30,38 ? 35,39 ? 35,66 ? LAPPi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 48,72 ? 48,56 ? 17,14 ? 17,92 ? 15,32 ? 24,58 ? Uudistushakkuu 50,52 ? 49,52 ? 19,28 ? 18,68 ? 17,46 ? 27,09 ? harvennushakkuu 45,58 ? 14,62 ? 13,60 ? 23,31 ? ensiharvennus 43,69 ? 15,84 ? 13,31 ? 21,12 ? hankintahinnat 59,85 ? 29,85 ? 30,60 ? KYMi-SAVo ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 54,74 ? 53,00 ? 41,67 ? 15,31 ? 17,01 ? 14,54 ? 20,96 ? 23,93 ? Uudistushakkuu 56,38 ? 54,39 ? 43,01 ? 17,33 ? 19,30 ? 16,74 ? harvennushakkuu 49,31 ? 46,99 ? 39,31 ? 15,25 ? 15,67 ? 13,89 ? 20,76 ? ensiharvennus 43,58 ? 44,49 ? 13,73 ? 14,40 ? 13,00 ? 20,15 ? hankintahinnat 57,25 ? 55,99 ? 47,80 ? 30,08 ? 30,66 ? 30,32 ? KoKo MAA ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 53,34 ? 52,98 ? 40,27 ? 15,91 ? 17,13 ? 15,38 ? 23,09 ? 24,47 ? Uudistushakkuu 55,18 ? 54,14 ? 41,82 ? 17,93 ? 18,86 ? 17,48 ? 25,60 ? 25,68 ? harvennushakkuu 48,13 ? 47,27 ? 38,48 ? 14,88 ? 15,62 ? 14,01 ? 21,59 ? 21,66 ? ensiharvennus 45,15 ? 44,17 ? 29,09 ? 14,64 ? 14,41 ? 13,77 ? 21,28 ? 20,90 ? hankintahinnat 57,10 ? 56,04 ? 46,49 ? 29,61 ? 31,27 ? 30,33 ? 35,93 ? 37,39 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa.
• METSÄLEHTI 1 8 • 2012 METSÄSTÄ 14 METSÄNHOITO Mikko Riikilä T utkija Markku Saarisen mukaan puolukkaturvekankailla edellytykset kuusen kasvattamiseen ovat paremmat kuin viljavuudeltaan vastaavilla kivennäismailla, siis kuivahkolla kankaalla. ”Kivennäismaiden kuivahkoilla kankailla kuusi kasvaa heikommin kuin mänty, koska vettä ja typpeä on niukasti tarjolla. Vastaavilla turvemailla molempia on riittävästi.” Männyn ja koivun muodostamiin sekametsiin syntyneet kuusialikasvokset voivat olla kasvatuskelpoisia. Alikasvoskuusikko on kasvatuskelpoinen, kun latvan vuotuinen pituuskasvu on vähintään kymmenen sentin luokkaa. Myös kuusen istutusta voi harkita, koska hirvet tuhoavat usein suolle istutetut männyt. Lisäksi turvemaiden istutusmänniköiden laatu on usein kehno. Muuten turvemaiden puulajivalinnat mukailevat kivennäismailta tuttuja oppeja. Kuusi on varmin mustikkaturvekankailla ja sitä viljavammilla turvemailla, joissa uudistettava puusto on usein kuusitai hieskoivuvaltainen. Mänty on tätä karumpien, ojitetuille rämesoille muodostuneiden turvekankaiden paras puu. Lähes joka suolle ilmaantuvan hieskoivun kasvatus kannattaa huonosti. Rauduskoivu ei menesty turvemailla. kääntömätäs paras Kuivatusojat on päätehakkuun jälkeen avattava. Istutusja kylvöalat on lisäksi mätästettävä. Turhaa möyKuusi menestyy myös puolukkaturvekankailla Kuusi voi olla oiva valinta turvemailla, joita perinteisesti on pidetty männyn kasvupaikkoina. suopursun vallitsemilla varputurvekankailla puuston kasvu on sen verran heikkoa, ettei metsänviljely ole kannattavaa. tällaiset metsät uudistetaan luontaisesti. Puolukkaturvekankaat ovat mäntyvaltaisia. Uudistamisessa voidaan kuitenkin hyödyntää elin voimaisia kuusi alikasvoksia. Myös kuusen istutusta voi harkita. kuusen istuttamista voi harkita H an nu N ou si ai ne n
• 15 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Suon historian tunteminen auttaa turvemaan uudistamisen suunnittelua. Ojitetut, metsää kasvavat turvekankaat jaetaan ykkösja kakkostyyppiin. Ykköstyypin turvemaat ovat syntyneet luonnontilassakin puustoisista soista, siis rämeistä tai korvista. Niillä puuston kasvuedellytykset ovat hyvät, koska turpeessa on ravinteita puuston tarvitsemissa suhteissa. Ojituksen jälkeen ykköstyypille kehittyy mäntytai kuusivaltainen metsä. Kakkostyypin turvekankaat ovat ennen ojitusta olleet avosoita. Ne ovat usein alttiita ravinnehäiriöille. Valtapuustona on mänty-hieskoivusekametsä, vaikka kasvualustan viljavuus riittäisi kuuselle. Puusto kärsii kaliumin ja fosforin puutteesta. Puute rappeuttaa havupuustot. Tuhkalannoitus on varma keino tasapainottaa turpeen ravinnevarat. Vanhimmat tuhkalannoituskokeet ovat 50 vuotta vanhoja, eikä koealueilla vieläkään ole havaittu puutoksia. Lannoitus voidaan tehdä jo uudistettavan puusukupolven viimeisinä vuosina tai kun uusi metsä on varttunut taimikoksi. Turvemaiden uudistaminen ei aina kannata eikä tuleva metsälaki siihen kaikissa tapauksissa velvoitakaan. ”Virheellisesti ojitettuja, metsänkasvatuskelvottomia soita ei kannata uudistaa. Ei niissä kyllä kummoisia päätehakkuumetsiäkään ole”, Markku Saarinen toteaa. Myös karujen varputurvekankaiden uudistamisen kannattavuus on kyseenalaista. Varputurvekankailla puusto on mäntyvaltaista. Pintakasvillisuutta vallitsee suopursu. ”Metsänviljely ei kannata, jos tulevan puusukupolven kasvu on yhtä huono kuin ensimmäisen. Tosin turpeen maatuminen lisännee myös ravinteisuutta, joten puuston kasvu voi parantua.” Myöskään ravinnehäiriöille alttiiden kakkostyypin turvekankaiden uudistaminen ei kannata, ellei ravinnetasetta korjata. tunnista ykkösja kakkostyyppi tutkija Markku saarisen mukaan suometsän syntyhistoria kannattaa selvittää uudistamista suunniteltaessa. Vinkkejä turvemaan uudistajalle 1 2 3 4 5 Kunnosta ojat päätehakkuun jälkeen Mätästä maa, jos istutat tai kylvät Suosi kääntömätästystä Ojitusmätästystä ei tarvita, jos kuivatus ojat ovat kunnossa Laikuta siemenpuualat. Vain pintakuntta poistetaan Kääntömätästyksessä maa paljastuu vain mättäiden kohdalla. Oiva kasvualusta istutustaimille Näin vähennetään kiintoaineiden valumista vesistöihin. Kääntömätäs Ojitusmätäs rimistä kannattaa silti välttää. ”Mätästysojia ei tarvita, jos alueen ojitus on kunnossa. Mitä roisimmin maata muokataan, sitä enemmän kiintoaineita valuu vesistöihin”, Saarinen huomauttaa. Vaihtoehdoksi hän tarjoaa kääntömätästystä, jossa kaivuri kuopaisee kauhallisen turvetta ja laskee maapaakun nurinpäin kuoppaan. Valtaosa maanpinnasta jää rikkomatta. Kääntömätäs on oiva kasvualusta istutustaimille. Myös kylvösiemenet itävät varmemmin, koska mättään pinta pysyy kosteana. ”Silti kylvö kannattaa tehdä muokkauksen jälkeen, jotta turpeen pinta ei turhaan ehdi kuivua”, Saarinen sanoo. Laikutus sopii vain luontaisen uudistamisen aloille. Tällöinkin vain pintakunta kaapaistaan pois. Kosteus tappaa taimet vähänkin kuoppamaisessa laikussa. Luonto hoitaa karut suometsät Karuilla varputurvekankailla vain männyn luontainen uudistaminen siemenpuuhakkuin ja laikutuksin kannattaa nipin napin. Pohjois-Suomessa edes muokkauskuluja ei saada katetuksi. Luontainen uudistaminen voi onnistua myös puolukkaturvekankailla. ”Se sopii ykköstyypin turvekankaille, joissa uudistettava puusto on pääosin mäntyä. Kakkostyypin koivuvaltaisilla alueilla vesakoituminen on hakkuun jälkeen voimakasta, joten istutus säästää taimikonhoidon kuluja”, Saarinen neuvoo. Viljavuudeltaan kuuselle sopivilla turvekankailla metsänviljely on kannattavaa. Tosin viljavat turvemaat taimettuvat myös luontaisesti. Puuston voi väljentää suojuspuustoksi ja odottaa, että alueelle syntyy taimikkoa. Hyvä enne on jo ennen hakkuuta syntynyt taimiaines. Menetelmän hankalin vaihe on saada suojuspuut korjattua niin ettei syntynyt taimikko tuhoudu. Toinen vaihtoehto on antaa hieskoivun vallata hakkuuala. Jos reunametsä on kuusivaltaista, vitelikon alle syntyy aikanaan kuusentaimia. Jatkuva kasvatuskin voi tulla kyseeseen. ”Puustot ovat usein erirakenteisia, joten edellytyksiä jatkuvan kasvatuksen hakkuillekin saattaa olla. Erirakenteisuutta voidaan lisätä pienaukkohakkuilla. Hakkuut voidaan tehdä samoilla korjuukoneilla kuin tavallisetkin harvennukset.” ”Kuuselle sopivilla turvekankailla metsänviljely on kannattavaa.” kääntömätäs on otollinen kasvualusta istutustaimelle. Mättäiden välinen maanpinta säilyy rikkomattomana ja kuopattomana, mikä helpottaa alueella liikkumista. Metsänviljely ei kannata kääntömätästys ei vahingoita vesistöä M ar kk u Sa ar in en M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä
• jeRe Malinen, teksti ja kuva A ppiukko soittaa Ilkka Huuskoselle YläSavosta sunnuntaiaamuna kello neljä ker toakseen viime hetken vinkit edessä odottavaan metsonhyppyyn. Kokenut metsästäjä on hiippaillut 30 vuotta metsojen perässä kotiseuduillaan ja päättänyt siirtää salaisen tietotaidon vävypojalleen. Yhdessä on käyty muutaman kerran metsojen syyssoitimilla, mutta nyt Huuskonen on tulessa ensimmäistä kertaa omin avuin. ”On odottava tunne. Olisi mahtavaa, jos edes kuulisi metson soivan puussa. Vielä jos pääsisi hiipimään lähelle ja saisi saalista”, 34-vuotias metsämies juttelee autossa matkalla kohti metsojen soidinaluetta. Ilkka Huuskonen on valinnut hyppypaikaksi tutun rautalampilaisen soitimen, jossa keväällä mitteli paremmuuttaan puolentusinaa kukkoa. Sallittu sukkasillaan Kilometri ennen soidinta sammutetaan ajovalot. Ulkona on sysipimeää. Auto pysyy metsätiellä parkkivalojen opastamana. Lipuminen loppuu puolen kilometrin päähän soidinkeskuksesta. Autosta poistutaan ääneti. Ilkka Huuskonen kuiskaa ottamaan kengät jalasta. Soitimelle johtavalla hiekkatiellä hipsutellaan villasukissa. Appiukon aamuinen ohje on kuulunut: ”Ei sitten ääntäkään. Muuten peli on menetetty.” Puolen kilometrin varovainen kävely taittuu varttitunnissa. Omasta mielestämme olemme onnistuneet pysymään vaiti, mutta ovatko metsot samaa mieltä. Kengät takaisin jaloissa hiivimme metsätieltä erkanevalle ajouralle. Olemme keskellä metsojen keväistä soidinkeskusta. Vanhat kukot viihtyvät samoilla nurkilla syksylläkin. Alkaa odotus. Mustaan metsään on turha rynnätä. Kukon on tehtävä aloite. Vasta sitten lähdetään lähestymään ääntä. Kello 5.05 kuuluvat ensimmäiset näpäykset saavat säpsähtämään. KumpiSyySMETSOA hyPPÄÄMÄSSÄ Metsokukot pitävät pientä peliä myös syksyllä. Yöpuussa soiva metso on harvinainen, mutta sallittu saalis. 16 METSÄLEHTI 1 8 • 2012
• kaan ei sano sanaakaan, silti mystinen jännitys pakahduttaa. Taas kuuluu näppäilyä, seuraa lyhyt tauko joka loppuu varovaiseen hiontaan. Huuskonen ottaa kaksi varovaista askelta ja jähmettyy paikoilleen hyvissä ajoin ennen hionnan päättymistä. Metsonhyppy on alkanut. Loppui kuin kukon laulu Tasan 55 minuuttia myöhemmin kuuluu hämärästä metsästä metson lentoonlähtörymistely ja heti perään haulikon laukaus. Metson hyppääminen on ohi. Kävelen huolettomasti Huuskosen luokse. Tapaan hänet yllättävän läheltä lähtöpaikkaa, vain 70 metristä. Metsonhypyssä etenemisvauhti ei päätä huimaa, vain muutama metri minuutissa. Aika kuluu pääasiassa patsaana seisten. ”Arvioin linnun sijainnin väärin. Luulin sen olevan noin 50 metrin päässä kasvatusmännikön reunassa, mutta se olikin ihan vieressä vain 15 metrissä. Piilotteli pirulainen keskipuussa rungon ja oksien takana”, Huuskonen manaa kokemattomuuttaan. Äänen suuntaa ja etäisyyttä oli kuulemma erittäin vaikea arvioida. Syyssointi oli kevääseen verrattuna vai meaa eikä metso juurikaan hionut, joten hyppääminenkin oli hidasta. ”Laulu pätki koko ajan. Joko linnulla oli vihi meikäläisestä tai se tuli varovaiseksi lentoon karkottamani pyyn pyrähdyksestä.” Huuskosen hyppylentoon ampumaa metsoa etsitään ensin ihmisaistein. Myöhemmin aamulla metsämies käy avuksi saksanseisoja Aksun, mutta metsoa ei löydy. Koira ottaa kuitenkin seisonnan, ja ylösajosta lentoon kohoaa kukkoteeri. Se suistuu laukauksesta varvikkoon. On synnintunnustuksen aika. Huuskonen soittaa apelle. Palaute on myönteistä. Kaikki on sujunut niin kuin pitääkin. Vain kukon perään ammuttu tuurinlaukaus nostattaa moitteen. ”Appiukko sanoi, että se metso ei laula enää tänä syksynä. Josko enää koskaan.” ”Piilotteli pirulainen keskipuussa rungon ja oksien takana.” 17 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 aikoinaan metsoja pyydettiin kevätsoitimelta hyppäämällä. kukot soivat harvakseltaan myös syksyllä. aamuhämärässä taitava metsästäjä saattaa päästä yllättämään yöpuussaan hiovan homenokan.
• 18 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 METSÄNOMISTAJA tiia PUUkila, teksti Vesa-Matti VääRä, kuvat U lla, Ullaa! Tule tänne Ulla!” kaikuu kutsu Anssi Aapolan mailla Kustavissa. Karjanomistajien Jyrki Ankelon ja Katariina Vapolan huutoon vastataan. Katajat heiluvat. Metsälaitumen keskeltä pilkistää parisenkymmentä tummanpuhuvaa päätä. Joukon johtaja Ulla on tuonut laumansa näytille. Vapolan tilan lihakarja laiduntaa neljättä laidunkauttaan Aapolan metsässä. Karjan tehtävänä on palauttaa Lellaistenluodon metsäinen rantaniittymaisema sellaiseksi kuin se ennen laidunnuksen loppua 1960-luvulla oli. Neljän vuoden uurastus näkyy vähitellen. ”Nyt alue alkaa näyttää siltä, kuin minä muistan sen olleen silloin, kun olin pikkupoika”, 61-vuotias Aapola sanoo. Kaksimetrinen kaislaseinä tienvarressa on syöty matalaksi, läpitunkemattomat pusikot ovat kadonneet ja meri näkyy jälleen. Hakamaasta suojelualueeksi Kunnaraisen tila on ollut Aapolan suvun omistuksessa 1800-luvun alusta. Vuoteen 1958 rantaniityillä ja luodolla laidunsi tilan oma karja. Kun kotieläinten pito tilalla loppui, laitumet annettiin paikkakuntalaisten käyttöön. Vähitellen laidunnus päättyi koko Kustavin alueella, ja viimeiset laiduneläimet lähtivät Lellaistenluodolta 1970-luvun alussa. ”Sen jälkeen alue puskittui ja kasvoi umpeen. Sieltä haettiin lähinnä polttopuita, ja sinne istuttiin aika paljonkin männikköä 1970-luvun puolivälissä. Silloin puhuttiin metsämarssista”, Aapola kertoo. Viisitoista vuotta vierähti, kunnes viranomaisten huomio kiinnittyi vanhaan laidunaluee seen. Rantarakentaminen oli 1980-luvulla edennyt Kustavissa pitkälle. Merenrantaviivaan nousi mökkejä toinen toisensa perään. Rakentamisintoa haluttiin suitsia maisemansuojelulla. Monien suunnitelmien ja lausuntojen jälkeen myös Aapolan tilan entisestä laitumesta tuli vesilintujen suojelualue. ”Kun alue oli suojeltu, metsänhoidollinen motivaatio katosi jollain tavalla. Alue alkoi elää omaa elämäänsä, ja puskittuminen vain paheni”, Aapola muistelee. Valtiolta vaihto ­ kauppana tila Käännekohta tapahtui Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuonna 1995. Tuolloin heräsi keskustelu luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta ja Natura-alueista. 1990-luvun lopulla Aapolan luonnonsuojelualue liitettiin osaksi Natura-verkostoa. ”Silloin ensimmäisen kerran katsottiin, että jos alueelle laitetaan tiukat käyttörajoitukset, se myös korvataan jollain tavalla”, Aapola kertoo. Valtio osti parin hehtaarin edestä Kunnaraisen tilan ranta-alueita. Rahaa ei kuitenkaan ollut, joten valtiolla oli omalaatuinen tapa lunastaa maat itselleen. Valtiolle jää omaisuutta, jos vainajalla ei ole omaisia eikä testamenttia. Tätä omaisuutta voidaan antaa hyvitykseksi valtion maakauppojen yhteydessä. Aapola sai korvaukseksi pienen asutustilan Salon seudulta. ”Omistimme tilan noin 10–15 minuuttia. Tilalle haettiin heti ostaja, mikä ei Nokia-buumin aikaan ollut vaikeaa. Alueelle tuli valtavasti lapsiperheitä.” Hyötyä molemmin puolin Aapolan ja Vapolan karjantilan yhteistyö alkoi vuoden 2008 toukokuussa. Silloin karja päästettiin Vesakot pötseihin Anssi Aapolan metsä on puolen vuosisadan aikana ollut hakamaa, päätynyt suojelualueeksi ja lopulta Naturaan. Nyt alueella märehtii taas karja. ” Turku Kustavi karja on tehnyt tehtävänsä anssi aapolan mailla. Maisema on avartunut ja meri näkyy jälleen. kun syötävää on lehmien määrään nähden sopivasti, ylilaidunnusta ei tapahdu eivätkä kasvatettavat puut vahingoitu.
• 19 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 M etsän uudistaminen kuusta kylvämällä on harvinaista. Vuonna 2010 mäntyä kylvettiin 24?300 hehtaaria, mutta kuusta vain 180 hehtaaria. Yksi syy kuusen vähäiseen kylvöalaan on kuusen siemenpula. Mutta ensi keväänä siementä saattaa olla, etenkin jos miettii itse keräävänsä kuusenkävyt ja karistavansa niistä siemenet. Olisiko kuusen kylvössä silloin järkeä? Biologinen tutkimus on antoisampaa kuin teknologinen tutkimus siinä mielessä, etteivät tulokset vanhene. Niinpä tasan 60 vuotta sitten ilmestynyt ruotsalaisen Tirénin tutkimus kuusen ja männyn kylvöstä on yhä käyttökelpoinen. Ainoa ongelma kielitaitoisellekin on, mistä sen saisi käsiinsä. Jopa Metsäntutkimuslaitos on hävittänyt kirjastonsa ja poistanut paperinkeräykseen vanhat ruotsalaiset sarjajulkaisunsa. Käytäntöä palvelevat tutkijat tiivistävät sinänsä harvalukuisten tutkimusten tulokset neljäksi teesiksi. Kuusi itää epätasaisemmin kuin mänty. KuusenUnohda kuusen kylvö MATTI kÄRkkÄINEN PALSTALLA Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. taimia syntyy mäntyä vähemmän samasta siemenmäärästä. Kuusi kasvaa alkuvuosina merkittävästi hitaammin kuin mänty. Kuusen taimikuolleisuus on alkuvuosina suurempi kuin männyn. Merkittävin ero koskee pituuskasvua. Ennen kuin kylvökuusi saavuttaa puolen metrin pituuden, kuluu kymmenkunta vuotta. Kun kuusen kylvöä yleensä yritetään viljavilla mailla, hitaasta nuoruuden kasvusta seuraa, että täydellisen epäonnistumisen riski ruohojen ja heinien vuoksi on suuri. Kuusi ei kerta kaikkiaan pääse voitolle pintakasvillisuudesta, vaikka saattaakin säilyä hengissä. Laajimmat käytännön kokemukset kuusen kylvöstä saatiin Suomessa 1930-luvulla. Silloin metsäteollisuus pelkäsi kuusipulaa niin paljon, että se harrasti kuusen kylvöä omissa metsissään runsaasti. Tulokset olivat heikot. Eri asia sitten on, että huonoista tuloksista päästiin syyttämään sotavuosia, jolloin ei ennätetty perata pois kilpailevia lehtipuita. Se siis ainakin opittiin, että jos kaikesta huolimatta kylvää kuusta ja onnistuu saamaan täystiheän parivuotiaan taimikon, sen heinimisestä ja perkaamisesta on huolehdittava hyvin. kuusen varhaisperkaus vie aikaa ja syö teriä Toisinaan kuusen vakokylvö onnistuu erinomaisesti. Raivaussahalla tehdyssä varhaisperkauksessa kuusen pituuden ollessa puolesta metristä metriin joudutaan miettimään, voidaanko hyväksyä katkaistujen kuusentaimien uusi kasvu leikkauspinnan alapuolisista sivuoksista. Jos se hyväksytään, varhaisper kaus on melkein yhtä nopeaa kuin männyllä. Eri asia sitten on, että varsinaisen taimikon perkausharvennuksen aikaan (pituus 2–6 metriä) kerran katkaistut, mutta uudelleen latvansa löytäneet kuuset ovat vihe liäistä kaadettavaa. Jos tarpeettomat kuuset yritetään poistaa jo varhaisperkauksessa niin, etteivät katkaistut kuuset enää kasva, hyvin onnistuneilla kuusen kylvöaloilla ajanmenekki on mäntyyn verrattuna helposti nelinkertainen. Lähes maan pintaa vasten on elinvoimaisia kuusen oksia, joiden alle raivaussahan terä pitäisi saada. Se on tarkkaa puuhaa, joka vie aikaa. Jos kylvö on tehty äestysvakoon ja maa on kivistä, kaikesta varovaisuudesta huolimatta työ syö teriä. Kun näkyvyys kuusen oksien alle on mitä on, pitkin päivää terä osuu äestyksen pystyyn nostamiin kiviin. Ei siis kannata liikaa innostua kuusen kylvöhommiin, vaikka siementä saataisiinkin. hyvin onnistunut kuusen kylvö pitäisi harventaa raivaus sahalla. se on kallista puuhaa huolellisesti tehtynä. ensi kertaa laiduntamaan Lellaistenluodolle. Laidunhanketta edelsi Metsähallituksen tekemä alueen entistämisselvitys. Luodolle tehtiin tarkka hoitosuunnitelma. Ennen lihanautojen tuloa pensaat raivattiin, aikoinaan istutetut männyt hakattiin, risut poltettiin ja kaislikot murskattiin. ”Hanke oli tervetullut. Aikaisemmin, kun alueelle meni kävelylle, säälitti. Koko alue oli todella vesakoitunut”, Aapola sanoo. Tilanomistaja laajensi laidunaluetta luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. Laitumeen lisättiin muun muassa kaksi luonnonhoitopeltoa. Nyt karjalla on, valtion alue mukaan lukien, kahdentoista hehtaarin laidun, josta noin puolet on entistä talousmetsää. Sekä Aapola että karjatilalliset ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Aapola on saanut lapsuuden maisemansa takaisin. Ankelo ja Vapola puolestaan ovat saaneet naudoilleen hulppeat laidunmaat meren äärellä. Lisäksi karja laiduntaa Aapolan kotitalon läheisyydessä, joten valvonta toimii. Jos jokin menee vikaan, se huomataan pian. Kustavin suuri hirvieläinkanta aiheuttaa ongelmia. Hirvet, peurat ja kauriit rikkovat aitauk sia. Myös nuoret lehmät kokeilevat rajojansa. ”Karjankasvattajan kannalta valvonta on hyvin tärkeää. Vaikka täällä käydään periaatteessa joka toinen päivä, on aina niitä iltoja tai päiviä, jolloin joku menee aidasta läpi”, Ankelo sanoo. Merikotkaparvet tavallisia Vapolan tilan karja on omiaan suojelualueen luonnonhoitajana. Aberdeen Angus -rotuiset naudat ovat rakenteeltaan kevyitä ja pystyvät hyödyntämään tarkoin tarjolla olevan ravinnon. Näin ne pärjäävät toukokuun lopusta syyskuun loppuun laitumen tarjoaman valkuaisen varassa. Myös laidunkauden ajan emonsa matkassa kulkevat vasikat tekevät oman tehtävänsä. ”Vasikat uskaltavat mennä aikuisia pidemmälle kaislikkoon, ja ne ovat kevyempiä”, Vapola sanoo. Kaislikot siistiytyvät kauempaakin rantaviivasta, kun laumassa on nuorta karjaa mukana. Neljän vuoden aikana naudat ovat palauttaneet umpeen kasvaneet hakamaat ja niityt entiseen loistoonsa. Maiseman avartumisesta hyötyvät myös linnut. Aluksi sadat reviiritietoiset kyhmyjoutsenet valtasivat lahden ja häätivät muut vesilinnut loitommalle. Joutsenkanta kuitenkin romahti, kun äkisti noussut vedenpinta pilasi yhden vuoden pesinnän. Vähitellen alueelle on tullut enemmän linnustoa. Suurin muutos on merikotkien elpyminen. Aapolan lapsuudessa kotkia ei näkynyt, mutta nykyään ne halkovat taivasta päivittäin. ”Olen nähnyt tässä viisi merikotkaa yhtä aikaa. Mutta mitä olen kalastajien kanssa puhunut, se ei vielä ole mitään. Niitä on kymmenen parvia”, Aapola kertoo. Tällä kertaa kotkia ei näy. Ainoastaan kolme kurkea levähtää rantaniitylle. Metsälaiduntamisesta ja perinnemaiseman hoidosta kiinnostuneille järjestetään laidun treffit kustavin kipinässä 29. syyskuuta klo 13–16, Pohjolan niementie 2. tarkemmin www.metsalaidun.fi. ”Kun Natura tuli, puhuttiin ensi kertaa käyttörajoitusten korvaamisesta.” lellaistenluodon moni haaraiset koivut kuuluvat alueen laidunhistoriaan. koivuja haarotettiin aikoinaan, jotta karja saisi niiden lehtiä syödäkseen. anssi aapola sekä karjatilalliset katariina Vapola ja jyrki ankelo ovat tyytyväisiä neljä vuotta kestäneeseen yhteistyöhön.
• 20 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 MaRtti linna teksti ja kuvat Virolahdella sijaitsevalla, vuonna 1889 toimintansa aloittaneella Harjun oppimiskeskuksella riittää perinteitä. Harjussa on koulutettu niin maanviljelyn, kalatalouden kuin puutarha-alankin ammattilaisia. Nykyään Harju kouluttaa osaajia lähinnä hevostalouden tarpeisiin. Muutos näkyy myös oppilaitoksen hallinnassa olevien noin 630 metsähehtaarin hoidossa ja käytössä, sanoo Harjuun vuonna 1983 metsäpuolen opettajaksi tullut Esa Punkkinen. ”80-luvulla metsäasiat olivat osa opiskelijoiden arkea. He olivat yleensä maatilojen poikia, joiden kotona aRi koMUlainen teksti ja kuvat I stutustyö on mukavaa, mutta taimien kantaminen ei. Jos matkaa tieltä aukolle on vähänkään pidemmälti, taimien kuskaaminen on joskus työläämpää kuin itse istuttaminen – käsivarret venyvät ja olkanivelet paukkuvat. Mutta on olemassa helpoimpiakin konsteja, sen tietää Ilomantsissa Tornatorin sopimusyrittäjänä istutuskohteille taimia ajava Taisto Väänänen. Kaiken perusta on kunnon vetopeli, eli nelivetomönkijä. ”Ostin Hondan suurimman nelivetomönkijän vuonna 2004 omia hommia varten. Seuraavana vuonHeppatyttö ei tartu moottorisahaan Taimet mönkijällä hakkuuaukolle oikealla kalustolla istutuspaikalle siirtyy kerta-ajolla useampia tuhansia taimia. taisto Väänänen on kuljettanut mönkijällään taimia istutuspaikoille jo kahdeksan vuotta. sätalouden harjoittamiseen ja sen ymmärtämiseen osana maaseudun hyvinvointia. Heppatytön ei tarvitse tarttua moottorisahaan. Hevosihmisten opetussuunnitelmiin kun eivät metsäasiat kuulu. ”Koulutilan metsät tarkoittavat nykyään puutarhapuolelle turvallisia paikkoja puistopuiden kaatamisen harjoitteluun ja hevospuolelle hyviä vaellusreittejä ja -maastoja.” Iso tila, isot leimikot Perinteisen maatalouden opetuksen väheneminen tarkoitti Harjussa sitä, että viimeinen opiskelijoiden hankintakauppa tehtiin koulutilan metsistä vuonna 2006. Metsäopetuksen antaminen loppui kokonaan kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1996 valtion omistamasta oppilaitoksesta Harjun Oppimiskeskus Oy:ksi muuttuneen opinahjon metsät siirtyivät ensin Metsäntutkimuslaitoksen, ja vuoden 2008 alusta lähtien Metsähallituksen omistukseen. Oppilaitoksella on kuitenoli yksi moottorisaha. Se oli sitä aikaa, kun isät sahasivat ja pojat kantoivat pöllejä.” Harjun metsiä hoidettiin ja hakattiin vielä noihin aikoihin oppilaiden voimin. Samalla tulevat maanviljelijät ja muut maaseudun ammattilaiset saivat hyvät lähtötiedot metHarjun oppimiskeskuksen metsien hoito on siirtynyt oppilailta ammattilaisille. kin täysi käyttöja nautintaoikeus metsiin ainakin vuoteen 2021 saakka. Metsiä hoidetaan nykyisin talon oman henkilökunnan ja ulkopuolisten urakoitsijoiden voimin. Metsätuloja kertyy Oppimiskeskuksen vuotuiseen budjettiin noin 100?000 euroa. Esa Punkkisen toimenkuva on muuttunut ajan mukana. Tänä päivänä hän opettaa päätoimisena tuntiopettajana muun muassa matematiikkaa, liikuntaa ja talliympäristön hoitoa. Kun aikaa jää, Punkkinen ja koulutilan metsuritaustan omaava työnjohtaja Juha Värri sonnustautuvat itse raivaussahan valjaisiin ja painuvat metsään. Tilan metsiä on hoidettu pitkäjänteisesti. 1960-luvun puolivälissä metsämaiden keskikuutiomäärä hehtaarilla oli noin 120 kuutiometriä. Nyt se on tuoreen metsäsuunnitelman mukaan muhkeat 161 kuutiota. Vuotuinen hakkuusuunnite (3?300 kuutiota) tekee Oppimiskeskuksesta puuta ostaville firmoille halutun yhteistyökumppanin. na tuli puheeksi Tornatorin metsänhoitoesimiehen Juha Turusen kanssa taimien lähikuljetus, ja siitä saakka olen tätä hommaa tehnyt”, Väänänen kertoo. Väänänen on varustanut mönkijänsä niin, että se palvelee mahdollisimman hyvin taimien ajoa. ”Tässä on oma navigaattori, johon saan kuviotiedot. Voin katsoa tarkasti, jos aukolle on suunniteltu istutettavaksi eri puulajeja tai osa aukkoa vaikkapa kylvetään. Rengastuksen olen vaihtanut 26 tuumasta 28 tuuman karkeakuvioisiin ja pistosuojattuihin mammuttirenkaisiin.” Alustan Väänänen on suojannut kahdeksan millin vahvuisella itse tehdyllä muovisella pohjapanssaharjusta löytyy oma raamisaha, mutta siinä ei ole enää teriä.
• 21 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Husqvarna Classic on kepeä, viiltosuojattu ja edullinen nahka turvakenkä raivuuja muihin metsänhoitotöihin. Mikko Riikilä, teksti ja kuva Karvalakkimalli on vähän ontuva ilmaus kengistä, mutta periaatteessa Husqvarnan Classicit ovat juuri sitä – varsinkin jos verrokkina pidetään merkin huippukenkää, Techical 24:ää. Techicalit maksavat yli 300 euroa, Classicit noin 180 euroa. Isommalla rahalla saa tietysti paremmat kengät. Ostajan pitäisi miettiä, ovatko ne hintaeron verran paremmat. Seuraavassa muutamia näkökohtia. Classicien viiltosuojaus pysäyttää 20 metriä sekunnissa liikkuvan teräketjun. Techical suojaa 24 sekuntimetriä viuhuvalta ketjulta. Eroa voi pitää merkittävänä. Tosin valtaosa metsurien turvahousuista on luokiteltu suojaavaksi 20 sekuntimetrin nopeudella pyörivällä teräketjulla tehdyn sahauksen, joten Classicien suojausta voi pitää nor mien mukaisena. Paperilla merkittävä ero on vedenpitävyydessä. Techicaleissa vedenpitävä Gore Texin kaltainen Sympatex-kalvo, Classiceissa ”kosteutta hylkivä” Cambrelle-vuori. Käytännössä kummallakin kengällä jalka pysyi kuivana lätäkköön astuttaessa. Kun metsässä on märkää, varsikengät kastuvat, koska varren suusta valuu väkisin vettä kenkään. Tästä kertyi viime kesänä kattavasti kokemuksia. Hinnasta riippumatta nahkaturvakenkien kuivaaminen on vaikeaa. Yö keskuslämmitetyssä huoneessa ei ole riittänyt. Tässä perinteinen turvakumisaapas on ylivoimainen. Tukeva vastaan notkea Kenkien tukevuudessa on iso ero. Techicaleja voi verrata ammattilaistason lätkäluistimiin: uutena ne ovat lähes epämiellyttävän kankeat, mutta tekeytyvät nopeasti. Classicit ovat not keampaa materiaalia sekä varresta että pohjasta. Turvajalkine kevyt­ kenkäisille kOkEILTuA Männyntaimikot kasvavat suomenlahden rannikolla hyvin. esa Punkkisen 80-luvulla alkaneen työuran aikana ei koulutilan metsissä ole sattunut pahoja hirvituhoja. husqvarna Classic -turvakengät sopivat keveytensä ansioista myös taimikon hoito töihin. Rinteissä ja kivikoissa nilkasta tukeva, tanakkapohjainen kenkä puoltaa paikkaansa. Classicit ovat kepeät ja mukavat helpossa kangasmaastossa, mutta kivikko tuntuu kengänpohjan läpi jalkapohjassa. Toinen käytännöllinen ero on nauhoituksessa. Classicin nauhat ovat jämäkkää nailonpunosta ja nilkkaosan hakaset ovat paremmat, joten nauhoilla ei ole taipumusta avautua tai kirvota hakasista. Techicalien nauhat tahtovat avautua päivittäin, ellei sidoksia teippaa. Myös kenkien painossa on eroja. Classic-pari, kokoa 43, painaa 2,4 kiloa, Techicalit vähän yli kolme kiloa. Kummankin kengän lesti on suomalaiseen perusjalkaan sopivan leveä. Classicien kestävyys ei täysin vakuuttanut. Parin viikon raivaussahailun jälkeen toisen kengän nilkkaoasn muovinen Husqvarna-lätkä repeytyi, ja viiltosuojakude paljastui. Kummat siis pitäisi valita? Jos olisin keskisuomalainen ammattimetsuri, jonka työmaat tapaavat olla mäkisillä mailla, hankkisin Technicalit. Metsänhoitoa harrastavana metsänomistajana saattaisin valita notkeat ja kepeät Classicit. Raha ei käy Helsingissä Kun metsätöitä opettelevia opiskelijoita ei ole, on metsien hoidossa turvauduttava yhä enemmän ostopalveluiden käyttöön. Sama tilanne lienee muissakin Suomen jäljellä olevista maatalouspuolen oppilaitoksista. ”Tarpeelliset istutukset, ennakkoraivaukset ja harvennukset on saatu tehtyä aika hyvin, mutta taimikonhoito on jäänyt turhan vähälle”, harmittelee Harjun metsien hoidosta vastaava Punkkinen. ”Seuraamme tarkkaan metsänhoitoon tarkoitettujen koneiden kehittymistä.” Silloin, kun Harju oli vielä valtion omistuksessa, piti rahat maanmuokkauksiin anoa määrärahoina Helsingistä. Se johti siihen, että luontaista uudistamista yritettiin tehdä mahdollisimman paljon. Pääosin kun tien omistamassa osakeyhtiössä toiminta on helpompaa. ”Nykyisin olemme siirtyneet kuusikoissakin viljelypuolelle. Pyrimme tekemään niissä mahdollisimman nopean uudistamisen.” rilla, ja myös etutukivarret ja murrokset ovat alumiinista taivuteltujen suojien takana. Keulasta löytyy vinssi, jossa on riittävästi voimaa vetämään kiinni juuttunut yhdistelmä liikkeelle. Ojien ylityksiin on mukana kolmemetriset alumiinitikkaat, joka kulkevat kuorman päällä. Vetokoukussa vielä kunnon telikärry, johon sopii kahteen kerrokseen riittävä määrä taimia. ”Halpa kiinalainen mönkijä ei olisi kestänyt käytössäni, sen verran on tätä tullut käskettyä kovissakin paikoissa”, Väänänen sanoo. 4?000 tainta kertakuormalla Pussitaimia menee Väänäsen mukaan kertakuormaan jopa 5?000 kappaletta, mutta keskimääräinen kuorma on noin 4?000 tainta. Kasvatusalustatai pahvilaatikkotaimia menee hieman vähemmän, noin 3?500 kappaletta kerralla.” Väänänen kertoo ajaneensa vuodesta 2005 lähtien pitkälti toista miljoonaa tainta eri hakkuualoille. Tornatorin taimien lisäksi luvussa ovat myös itselle, yksityisille, metsäpalveluyrittäjille ja jonkin ver ran UPMSilvestalle kuljetettuja taimia. ”Päivässä metsään siirtyy, jos ei tarvitse tehdä kovin paljon kaluston siirtoja, keskimäärin 30–40?000 tainta. Ennätys on 70?000 tainta, mutta silloin oli kaveri apuna lastaamassa. Mitään herkkua tämä mönkijäkuskin työ ei ole. Kun pitkän päivän ajaa kannokossa ja romppeikossa, sen kyllä tuntee illalla kropassa.” Taimien mönkijäkuljetus voidaan ottaa huomioon jo aukon maanmuokkausta tehtäessä. ”Riittää, jos kaivinkonekuski maanmuokkausta tehdessään tasoittaa reilun metrin levyisen uran hakkuuaukon perille asti. Mitään tietä ei tarvitse tehdä, kunhan pahimmat esteet, kivet, kannot ja risu kasat siirretään uralta syrjään.” ”Kun ajan aukolle, aloitan taimien jaon perältä. Laitan noin 300– 600 tainta kasnaansa ja kasnat ovat aukolla sopivin välein. Kun on tehnyt itse istutustyötä, osaa aika hyvin arvioida, paljonko kasnojen väliä pitää olla. Pyrkimys on, että istuttajalle ei tule tyhjää kävelyä.” Pussitaimia on kertakuormaan mahtunut jopa viisituhatta. ”Halpa kiinalainen mönkijä ei olisi kestänyt käytössäni.”
• 22 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 pienimmillään.” Optimikuormituksella dieselmoottori tuottaa tehon, jonka hakkuukone normaalisti tarvitsee. Samalla moottori pyörittää sähkögeneraattoria, joka lataa koneen litiumioniakkuja. Kun hakkuukone tarvitsee ylimääräistä tehoa, generaattori muuntuu sähkömoottoriksi, joka saa virtansa akuista. Se tuottaa tarvittavan tehopiikin viiveettä. Kun dieselja sähkömoottori toimivat toisiaan auttaen kuten Pro Silvan hakkuukoneessa, puhutaan rinnakkaishybridistä. Esimerkiksi Toyotan Priushenkilöautot on varustettu sarjahybridillä. Siinä polttomoottori tuottaa vain virtaa, joka pyörittää sähkömoottoria, joka pitää auton liikkeellä. kulutus selviää koeajoissa Toimitusjohtaja Lasse Karilainen ei vielä esitä lupauksia, kuinka vähällä polttoaineella hybridiharvesteri toimii. Maailman SÄhKÖÄ savotalle Hybridi on uusinta uutta metsäkoneissa. Kun sähköja dieselmoottori pannan toimimaan rinnakkain, syntyy polttoainepihi hakkuukone. Näin hybridi toimii Dieselmoottori (60 kW) Generaattori (60 kW) Hydraulipumppu Akut Muuntaja Akkujen ohjausjärjestelmä Päätietokone (hybridijärjestelmä) Koneenohjausjärjestelmä 1 2 3 4 5 6 7 8 4 2 1 1 2 3 3 5 6 7 8 El Forestin kehittämän sähkögeneraattorin/sähkömoottorin. Tavoitteena on alentaa hakkuu koneen polttoaineen kulutusta. Kun dieselja sähkögeneraattori/-moottori val jas tetaan rinnakkaisiksi voimanlähteiksi, voidaan hakkuukone varustaa totuttua selvästi pienemmällä dieselmoottorilla. Suunnitteluinsinööri JukkaPekka Syvälahti havainnollistaa: ”Perinteisessä Pro Silvan 910-harvesterissa on sylinteritilavuudeltaan kuusilitrainen dieselmoottori. Siitä irtoaa tehoa 155 kilowattia. Vääntömomentti on 810 newtonmetriä. Hybridiversioon riittää 60 kilowatin dieselmoottori. Sen rinnalla on saman tehoinen sähkögeneraattori/-moottori. Tiukassa paikassa ne yhdessä vääntävät jopa tuhannen newtonmetrin voimalla. Sillä irtoavat isonkin näreen oksat.” Suurimman osan aikaa dieselhakkuukoneen jyhkeä moottori jauhaa vähällä kuormituksella. Huipputehoa tarvitaan vain, kun useita työvaiheita tehdään yhtä aikaa, esimerkiksi kun kuormainta nostetaan samalla kun harvesteri karsii puuta. Tällöin harvesterin ohjausjärjestelmä ”tilaa” lisää potkua konehuoneesta. Moottoriin ruiskutetaan lisää polttoainetta. Sen palaessa vapautuu enemmän pakokaasua ja turbo pyörähtää käyntiin. Tällä keinolla moottorin teho lisääntyy parin kolmen sekunnin viiveellä – ilmiö on tuttu dieselautoilijallekin. Hybridi koko ajan mukavuusalueellaan Hybridiharvesterin pienitehoinen – tosin sylinteritilavuudeltaan nelilitrainen – dieselmoottori toimii koko ajan vakioteholla, joka tarjoaa moottorille optimikuormituksen. ”Moottorin ominaiskulutus (grammaa polttoainetta / kilowattitunti tehoa) vaihtelee kuormituksen mukaan. Optimikuormituksella ominaiskulutus on Mikko Riikilä T aannoisten Finnmetkomessujen huomatuin ensiesittely oli Pro Silvan hybridimoottorilla varustettu hakkuukone. Metsäväelle hybridi on sanana tuttu, tosin täysin eri asiayhteydestä. Perimmiltään sen merkitys, yhdistelmä, on sama sekä haavalla että harvesterissa. Haavalla se tarkoitti meikäläisen ja pohjoisamerikkalaisen haavan risteyttämistä. Pro Silva yhdisti harvesterissaan dieselmoottorin ja ruotsalaisyhtiö
• 23 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 hanna lehto-isokoski Vuonna 1987 metsurien elämä synkkeni. Työllisyyttä uhkasivat sekä hakkuiden koneellistaminen että omassa metsässään huhkinut hankintahakkaaja. Keskustelu asiasta kuumeni, kun Maaseututyöväen Liiton puheenjohtaja Matti Putkonen kutsui presidenttiparin, Mauno ja Tellervo Koiviston, Kemiin tutustumaan metsurien elämään. Illan uutisvälähdyksestä jäi käsitys, että presidentin mielestä isäntiä hääräsi metsissä liikaa. Hankintahakkuiden määrä oli edeltävinä vuosina noussut verovapauden ansiosta aina 40 kuutiometristä 150:een. Maaseututyöväen Liitto vaati nyt, että hankintahakkuiden verovapauden raja pudotettaisiin sataan kuutiometriin. Liitossa räknättiin, että näin syntyisi melkein tuhat uutta työpaikkaa metsureille. Isäntämies Jorma Alaviiri Rovaniemen maalaiskunnasta pohti asiaa Metsälehden jutussa: ”Ettei vain kävisi niin, että leipä menee metsureiden lisäksi myös metsänomistajilta. Sittenpähän istuisivat rinta rinnan, niin pienviljelijä kuin metsurikin, helmikuun pakkasissa, matikoita pyytämässä.” MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto vaatikin hankintahakkuiden lisäämistä edelleen. Hän arvioi, että lisäys ei edes vähentäisi metsurien työllisyyttä. Sen sijaan se turvaisi toimeentulon kymmenillä tuhansilla tiloilla. MTK:ssa epäiltiin, että hankintakauppojen väheneminen lisäisi pikemminkin koneellistamista eikä metsurien työtä. Se saattaisi myös supistaa puun kokonaistarjontaa. Koneellisen korjuun osuus oli tuolloin noin 20 prosenttia. Maaseututyöväen liitto ehdotti ylimääräistä työllistämisveroa yrityksille, jotka ylittäisivät prosenttiosuuden. Mutta koneellinen korjuu vain lisääntyi. Arvioitiin, että muutaman vuoden kuluttua jo 40 prosenttia puusta korjattaisiin koneellisesti. Ja yksi uusi monitoimikone vei 5–10 metsurinpaikkaa. sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Isännän vai metsurin metsä? UUTINEN vUoNNa 1987 tännössä merkittävin hyöty koitunee siitä, että työkoneille parin vuoden päästä tulevat, nykyistä tiukemmat päästönormit koskevat vain teholtaan yli 60 kilowatin moottoreita. ”Hybridiharvesterin dieselmoottori voidaan mitoittaa teholtaan aavistuksen alle 60 kilowattiseksi. Tällöin säästymme monimutkaisilta ja kalliilta ratkaisuilta, joita kiristyvien päästönormien saavuttaminen isolta dieselmoottorilla edellyttää. Se tuo suoraa säästöä koneyrittäjälle”, Syvälahti toteaa. Ruotsalaisyritys El Forest on jo vuosia rakentanut hybridimoottoreilla varustettuja ajokoneita. Koneessa on teholtaan 75 kilowatin dieselmoottori, joka pyörittää generaattoria. Se syöttää virtaa pyörien navoissa oleville sähkömoottoreille. Samalla generaattori lataa koneen akkuja. Tasamaalla kone liikkuu dieselmoottorin tuottamalla, sähkövirraksi muunnetulla voimalla. Kun ylämäessä tarvitaan lisävoimaa, akuista syötetään lisätehoa pyörien sähkömoottoreille. Alamäessä pyörien napamoottorit toimivat generaattoreina ja lataavat akkuja. ”Ajokoneessa hybridi säästää polttoainetta noin 30 prosenttia”, kertoo El Forestin toimitusjohtaja Per-Anders Bjuggstam. Koneita on tähän mennessä myyty viisi, joten mikään valtava myyntimenestys se ei toistaiseksi ole ollut. Hakkuukoneella ajetaan niin vähän, ettei pyörien jarrutusenergian hyödyntäminen ole mielekästä. ”Voimme tietysti luvata, että poltto aineen kulutus puolittuu – kunhan saamme valita vertailukoneen.” Puun kaatuessa vapautuva energia voitaisiin ottaa talteen ja muuntaa hydrauliöljyn paineeksi. Tämäntapaista tekniikkaa käytetään lastinkäsittelylaitteissa. Ajatus tuntui äkkiseltään kiehtovalta. Pyörisikö hakkuukone puun kaatumisenergialla? Jyhkeään tukkipuuhun on latautunut melkoisesti potentiaalienergiaa. Siis sitä joka vapautuu, kun puu jysähtää tantereeseen. Puun potentiaalienergia on helppo laskea: kuution kuusi painaa oksineen reilun tonnin. Oletetaan, että puun painopiste on 10 metrissä. Kun puu kaatuu, energiaa vapautuu 1?000 kg × 10 metriä × 10 m/s2 (viimeksi mainittu on kiihtyvyys, jolla maa vetää massaa puoleensa). Kertolaskun tulos on 100 kilojoulea. Aukolla hakkuukone ryystää kolme desilitraa polttoöljyä tehdessään kuution näreen. Litrasta polttoöljyä saadaan 10 kilowattituntia energiaa. Kuusen puintiin kuluu siis kolme kilowattituntia energiaa. Idea energiaomavaraisesta hakkuukoneesta murenee, kun yksiköt muunnetaan yhteismitallisiksi. Kolme kilowattituntia on yhtä kuin 11?000 kilojoulea. Vaikka puun potentiaalienergia saataisiin kokonaan talteen – mikä lienee hieman haastavaa – säästettäisiin vain vajaa prosentti hakkuussa käytetystä energiasta, noin kolme millilitraa. Sitä en kyllä vieläkään käsitä, miten kolmella millilitralla polttoöljyä saisi aikaan samanlaista tuhoa kuin rojauttamalla motin kuusen henkilöauton päälle. Näin hybridi toimii Dieselmoottori (60 kW) Generaattori (60 kW) Hydraulipumppu Akut Muuntaja Akkujen ohjausjärjestelmä Päätietokone (hybridijärjestelmä) Koneenohjausjärjestelmä 1 2 3 4 5 6 7 8 4 2 1 1 2 3 3 5 6 7 8 ensimmäinen hybridimoto on myyty keuruulaiselle koneyrittäjälle, joten selko polttoainetaloudesta saadaan pian. ”Voimme tietysti luvata, että polttoaineen kulutus puolittuu – kunhan saamme valita vertailukoneen.” Todennäköisesti kulutuksen alenema ei ole näin suuri. KäyPuun kaatumis energia ei riitä hakkuu koneelle
• 24 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 LuONNOSTA Erinomainen kantarellikesä Metsäntutkimuslaitoksessa seurataan vuosittaista marjaja sienisatoa. Satoennuste perustuu muun muassa eri puolille Suomea sijoittuvan yhteyshenkilöverkoston suorittamaan maastoseurantaan. Syksyn vahverosato näyttää hyvältä. Keltavahveroista se jo tiedetään paremmin, sillä satokausi käynnistyi juhannuksen tienoilla. Tuolloin Virosta tuoduista kantarelleista sai pulittaa pitkälti toista kymppiä litralta. Elokuun alussa jopa kotimaisten kantarellien torihinta oli pudonnut 4–5 euroon litralta. ”Hinnan raju lasku kertoo yleensä runsaasta sadosta. Tänä vuonna kantarellit ovat olleet laadultaan erinomaisia, mikä sekin on hyvän satovuoden merkki.” Kauko Salo suosittelee ostamaan kotimaisia vahveroita. ”Kuljetus ja säilytys sekä ajoitVahveroiden valtakausi alkamassa Keltaja suppilovahveroiden satomäärät kasvavat kohisten. ilmastonmuutos ja ruoanlaittoharrastus pönkittävät kuuluisien kauppasienten suosiota. tain ilmi tullut epämääräinen alkuperä eivät ainakaan paranna Virosta tuotujen kantarellien laatua.” Keltavahvero on kauppasieni. Niitä myydään vuosittain noin kymmenen tonnia. Kotitalouksien omaan käyttöön poimima sato on moninkertainen, joskaan tarkkoja lukemia ei tiedetä. Kuten marjojenkin osalta, myös valtaosa suosikkisienten sadosta jää silti poimimatta. Eteläja Keski-Suomessa yleisen keltavahveron satokautta kestää lokakuulle asti. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat erilaiset koivuvaltaiset metsät, mutta toisinaan myös mäntykankaat ja lehdot. Kantarellikimppuja nousee etenkin polkujen varsille sekä muihin kovaksi painautuneisiin, karikkeisiin ja valoisiin maastonkohtiin. Kasvupaikat ovat vuodesta toiseen samoja, mutta hyvinä kesinä niitä putkahtelee myös uppo-outoihin paikkoihin. Pitkä syksy pohjustaa suppilosadon Kuluvan kesän ensimmäiset ilmoitukset suppilovahveroista kiirivät Kauko Salon korviin elokuun ensimmäisellä viikolla Etelä-Suomesta. Hän pitää ajankohtaa varhaisena. ”Suppilovahveron menestyksen salaisuus piilee pitkässä satokaudessa. Lämpiminä syksyinä niitä pääsee poimimaan vielä joulukuussa.” Kauko Salon mukaan suppilovahvero hyötyy sienistämme eniten ilmastonmuutoksesta. Vahveroiden tulevaisuudesta hän povaa hyvää. Ruoanlaittoharrastus yleistyy, ja kotimaiset sienet korvaavat tuontija purkkisienet. ”Suppilovahverot sopivat erinomaisesti arkiruokiin kuten salaatteihin, pitsoihin ja pastoihin. Nuoret aikuiset ovat löytäneet ne, eikä sienestys ole enää vain keski-ikäisten harrastus.” Suuntaus miellyttää vanhempaa tutkijaa, sillä supersieneksikin kutsuttu suppilovahvero kuuluu kauppasienten eliittiin. Parhaat satokuukaudet ovat vasta edessä ilmojen kylmettyä. Jäätyminenkään ei pilaa itiöemiä, vaan suppiloita voi kerätä lumen altakin syötäväksi. Suppilovahvero esiintyy yleensä sammaleisissa havumetsissä ryppäinä. Se on yleinen ja runsassatoinen Eteläja Keski-Suomessa. Pohjoisimmat esiintymät ovat napapiirillä. ari-Pekka Pirskanen keskeytti hirvijahdin ja keräsi suppilovahveroita korin puutteessa hattuunsa. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan suppilovahverosadot ovat vahvassa kasvussa. syynä ovat sienitietouden kasvu sekä viime vuosina marras-joulukuulle venyneet syksyt. jeRe Malinen teksti ja kuvat M etsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo paljastaa ilmiön, jonka suomalaiset luonnontutkijat ovat panneet viime vuosina merkille. ”Suosittujen ruokasienten, vahveroiden, satomäärät ovat kovassa kasvussa. Etenkin suppilovahvero valloittaa Suomen metsiä kovaa vauhtia, mutta kyllä keltavahveroidenkin kasvu on kohentunut.” Havainnoille ei ole toistaiseksi ristitty tieteellistä selitystä. Kauko Salo epäilee sen linkittyvän osittain ilmaston lämpenemiseen. ”Sadeja lämpösummat ovat kasvussa. Se on eduksi sienille. Vahveroita on myös opittu käyttämään kotikeittiöissä, joten niitä etsitään hanakasti”, metsiemme marjoihin ja sieniin perehtynyt tutkija tuumii. ”Suppilovahveron salaisuus piilee pitkässä satokaudessa.”
• PILKKEITÄ 25 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 LukIJALTA LukIJALTA kuOLLuT Siinä siis koht’sillään ollaan, ja Metsälehden numerossa 15/2012 professori Eljas Pohtila kirjoitti, ettei ole näyttöä jatkuvan kasvatuksen metsien uudistumisesta. On helppo yhtyä näkemykseen uudistumisen tär keydestä. Kun uudistuminen onnistuu, ei kasvatus voi mennä pahoin vikaan, ja yksinkertaisimmillaan metsälaiksi voisi todella riittää vaatimus pitää metsämaa jatkuvasti puustoisena. Uudistaminen voidaan tehdä monella tavalla. Tehometsätalouden huippuvaiheessa katsottiin, että uudistaminen pitäisi tehdä kokonaan viljelemällä mm. jalostushyödyn maksimoimiseksi. Nyt tiedetään, että viljelyllä päästään edullisimmillaan tyydyttävään kannattavuuteen Etelä-Suomen viljavilla mailla. Karuille maille ja pohjoiseen siirryttäessä kasvatus muuttuu tappiolliseksi alhaistakin korkokantaa käytettäessä. Jatkuva kasvatus on edullisimmillaan metsiköissä, joissa nuorennos on jo valmiina. Se merkitsee suurta aikavoittoa aivan ilmaiseksi. Metsiin jalkautuva tai laajoja inventointiaineistoja tutkiva huomaa, että metsissä on runsaasti alikasvosta eli ne ovat laajoilla alueilla uudistuneet ilman, että sitä olisi metsänhoidolla tavoiteltu. Alkusynty näyttää olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Siten ei ole estettä laajamittaisen ja tuloksellisen jatkuvan kasvatuksen aloittamiseksi. Heikoimmillaan jatkuva kasvatus on vanhoissa väsyneissä kuusikoissa. Juuri näihin vedoten on Pohtilan lailla päätelty tämän hakkuutavan olevan täysin kelvoton. Jatkuvaa kasvatusta luonnehtivat puuston pysyvä peitteisyys ja erirakenteisuus, turhien hoitotoimenpiteiden välttäminen ja mahdollisimman monen puun kasvattaminen tukkikokoon. Avarasti tulkiten sitä ovat kaikki menetelmät, joissa ei käytetä avohakkuuta ja viljelyä. Keskeistä on puulajivuorottelun hyväksikäyttö. Lehtipuuvaihe kuusialikasvoksineen kehittyy sekametsävaiheen kautta kuusikoksi. Toistuvien yläharvennusten aikana kuusikon kasvu, uudistuminen ja terveydentila tapaavat heiketä. Tällöin on aika uudistaa metsikkö lehtipuulle ja aloittaa uusi pitkä kierros. Pohtila tyrmää työryhmämme julkaisut huterina, vaikka ilmeisesti ei ole jaksanut tai kyennyt syventymään mallinnusten, simulointien, optimointien ja testausten hienouk siin. Suomessa julkaisut eivät olisi hänen mukaansa menneet läpi. Siinä hän onkin oikeassa.Maassamme on julkaistu perin vähän tämän aihepiirin tutkimuksia, vallitsevasta käytännöstä poikkeavia tuskin lainkaan. Johtavissa kansainvälisissä sarjoissa tutkimuksemme ovat menestyneet hyvin. Itse asiassa niihin on toistuvasti pyydetty kirjoittamaan lisää. Tutkijakollegat yhtynevät käsitykseen, että näissä sarjoissa ennakkotarkastus on tiukka. Tämä panee epäilemään, että kotimaassa asenteillakin olisi ollut osansa. Omasta puolestani olen huolissani korjuusta. Jos hakkuiden edellytyksenä on nuorennoksen raivaus, ei erirakenteiskasvatuksesta kannata edes haaveilla. Tutkimuksia korjuun kustannuksista ja työjäljistä on jonkin verran tehty ja tuloksetkin ovat olleet verrattain myönteisiä. Niillä ei kuitenkaan ole ollut mitään vaikutusta käytäntöön. Toivottavasti jatkuvan kasvatuksen laillistaminen tulee pikaisesti edistämään kuljettajien koulutusta, taksojen aikaansaamista ja korjuukaluston kehittämistä. olaVi laiho ulkopuolinen tutkija Metsäntutkimuslaitos Jatkuvassa kasvatuksessa Metsälehden numerossa 16/2012 kerrottiin koivun hyvästä siemensadosta. Koivuista variseekin maahan paljon siemeniä, mutta myös norkkosuomuja. Jutun kuvassa näkyi enimmäkseen juuri näitä norkkosuomuja. Muutama siemenkin erottuu kuvan oikeasta alareunasta. Siemenet erottuvat selvästi läheltä tarkasteltuna norkkosuomuista. Siemen näkyy selvästi ja sen ympärillä on siipipalle. Siemenet lentää tuulessa yleensä norkkosuomuja kauemmaksi. Jos koivun siementä kerää vaikkapa tienvarresta, kannattaa katsoa, että joukossa on myös siemeniä eikä pelkästään norkkosuomuja. Veikko koski lahti AJANKOHTAISTA 3 METSÄLEHTI 1 6 • 2012 aloille onkin tiedossa runsaasti koivuja, jos niitä kasvaa lähimailla. Jos näin ei ole, siemeniä voi Hokkasen mukaan kerätä tienvarsilta tai muista kasaantumispaikoista ja levittää metsään. Näin kannattaa tietysti tehdä vain silloin, jos uudistusalalle haluaa koivuja kasvamaan. Kuusissa paljon käpyjä Myös kuusen tuleva siemensato näyttää hyvältä. Kuusissa on nyt paljon tuoreita käpyjä. Tosin niiden siemenet varisevat maahan vasta ensi keväänä. Hokkasen mukaan kuusen käpysato on Eteläja KeskiSuomessa runsas ja keskimääräistä parempi myös PohjoisSuomessa. Kuusen siementen tuleentumiseen on kesän koleus voinut vaikuttaa etenkin Lapissa. Hokkanen uskoo, että Etelä-Suomessa sen sijaan on ollut riittävän lämmintä itävän siemenen kehittymistä varten. Kuusen käpyjen ja siementen uhkana ovat usein erilaiset taudit ja hyönteiset. Ainakin Pohjois-Pohjanmaalla on havaittu ruostesienten vioittamia käpyjä. Käpykärpäset ja muut hyönteiset aiheuttavat myös vahinkoa siemenille. Hyönteisten esiintyminen näkyy yleensä käpyjen pihkavuotona. Männyllä huonot ajat Kolea kesä ei yleensä tiedä hyvää männyn siementuotannolle Hokkanen ennustaakin Metlan keräämien tietojen perusteella, että ainakin kaksi seuraavaa kevättä tuottavat männylle huonosti siemeniä. Tänä keväänä männyllä sen sijaan oli hyvä siemensato. Viime vuoden kesähän oli hyvin lämmin ja männyn siemen tuleentui hyvin. Kesän kosteus on myös edesauttanut siementen itämistä ja pienten sirkkataimien kasvua. Paikoin männyn pikkutaimia on läjäpäin myös sorakasoissa ja nuotionpohjissa, missä niitä ei kuivina kesinä kasva. Kuusen pieniä taimia ei juurikaan ole, koska kevään siemensato oli huono. Etelä-Suomi kylpee koivun siemenissä Koivun siemenet ovat kolean kesän vuoksi varisseet tavallista myöhemmin. Koivun siemeniä on varissut EteläSuomessa paikoin lumisateen tavoin. Siemensato on ennätystasoa. HANNU JAUHIAINEN S ekä raudusettä hieskoivun siemensato on erittäin runsas Eteläja Keski-Suomessa. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa sato on hyvä ja tavallista parempi myös Lapissa. Varttunut tutkija Tatu Hokkanen Metsäntutkimuslaitokselta kertoo, että jo keväisen koivun kukinnan perusteella siemensadosta arvioitiin tulevan todella runsas Eteläja Keski-Suomessa. ”Kevään hedenorkkojen määrä ennakoi yleensä hyvin lopullisen siemensadon määrää”, kertoo Hokkanen. Keväällä voidaan laskea koivun hedekukintoja eli norkkoja. Emikukinnot kasvavat vasta samaan aikaan koivun lehtien kanssa. Hedenorkkojen määrä kertoo kuitenkin yleensä luotettavasti syntyvän koivun siemenen määrän. Koivun kukintoja on Hokkasen mukaan laskettu 34 vuotta, ja kulunut kevät oli laskentajakson toiseksi paras. Maahan varisseiden siementen määrästä saadaan tarkempia arvioita vasta myöhemmin valmistuvien kariketutkimusten avulla. Mutta jo nyt silmämääräisestikin voidaan todeta siemensadon olevan todella runsas. Vaikka sää onkin ollut sateinen ja paikoin kolea, tällä ei Hokkasen mukaan ole suurta merkitystä siementen itävyyteen. Yleensä on niin, että mitä enemmän siemeniä on, sitä parempilaatuisia ne ovat. ”Koivun siementen itävyydessä on normaalistikin paljon luontaista vaihtelua. Tavallisesti itävyys on 20-60 prosentin välillä”, Hokkanen kertoo. Toisaalta, kun maahan nyt sataa paikoin vähintäänkin satoja siemeniä neliömetrille, ei itävyydellä ole kovin suurta merkitystä uusien koivuntaimien syntyyn. Koivun siemensato on ko lean kesän vuoksi hieman myöhässä. Variseminen on hyvässä käynnissä Keski-Suomessa. Lapissa siemeniä on irronnut puista vielä vähän. Vastamuokatuille uudistus”Ainakin kaksi seuraavaa kevättä tuottavat männylle huonoja siemensatoja.” Yr jö H uu sk o Siemeniä ja norkkoja Ylimetsänhoitaja Aarne Nikkilä Ylimetsänhoitaja Aarne Nikkilä kuoli 25. elokuuta lähes 92-vuotiaana Valkeakoskella. Hän oli syntynyt 15. lokakuuta 1920 Sääksmäellä. Aarne Nikkilä kävi keskikoulun Sysmässä ja jatkoi lukiossa Toijalassa. Talvisota keskeytti koulunkäynnin kahdeksannella luokalla marraskuussa 1939, ja sodan päätyttyä hän astui suorittamaan vakinaista asepalvelustaan. Ylioppilaaksi hänet julistettiin muiden kahdeksasluokkalaisten tavoin ilman ylioppilaskirjoituksia toukokuun lopussa 1940. Jatkosotaan Nikkilä osallistui joukkueenjohtajana. Sotataival ei päättynyt aselepoon syyskuussa 1944, vaan hän jatkoi vielä komppanianpäällikkönä Lapin sodassa saksalaisia vastaan. Sotavuosistaan hän on kertonut kirjassaan: ”Viisi vuotta metsässä – sinne jäinkin”. Heti kotiuduttuaan Nikkilä aloitti metsänhoitajaopinnot Helsingin yliopistossa ja suoritti tutkinnon minimiajassa. Valmistumisen jälkeen Nikkilä toimi kolmisen vuotta Lapissa metsähallituksen kolmessa eri hoitoalueessa. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki kuitenkin yksityismetsätalouden palveluksessa metsänparannustoiminnan kentällä. Jo 1952 Nikkilä siirtyi Lapista Tampereelle sikäläisen metsänparannuspiirin avustavaksi metsänhoitajaksi, josta hänet 1960 nimitettiin vasta perustetun Porin metsänparannuspiirin päämetsänhoitajaksi. Porissa hän vaikutti päämetsänhoitajana parikymmentä vuotta, ja siirtyi sitten vastaavaan toimeen Tampereen metsänparannuspiiriin. Tampereelle häntä veti kotitila, joka sijaitsi Valkeakoskella. Eläkkeelle Nikkilä jäi täysin palvelleena ja ylimetsänhoitajan arvon saaneena vuonna 1983. Olin Aarnen alaisena Porissa 1960-luvun alussa ja opin tuntemaan hänen johtamistapansa. Hän oli esimiehenä hyvin vaativa ja edellytti alaisiltaan niin sisäkuin ulkotöissäkin tulokseen johtavaa työntekoa. Mutta jos hän oli vaativa alaisilleen, niin vielä vaativampi hän oli itselleen. Oman toimensa ohessa Aarne Nikkilä hoiti myös monia luottamustehtäviä. Ansioistaan Nikkilälle myönnettiin muun muassa Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki ja Tapion kultainen taitomerkki. Aarnen harrastuksista on ennen muuta mainittava Nikkilän talon takamaista erotetun maatilan hoito. Töissä hänellä oli hyvänä apuna Helena-vaimo, joka niin ikään maatalon tyttärenä oli tottunut maatilan töihin jo lapsesta lähtien. Luonteeltaan Aarne oli varsin seurallinen ja tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa. allan antola kirjoittaja on aarne nikkilän entinen työtoveri. Mukavaa koivuhommaa ”Vasta toinen vuosi, kun teen kolmemetristä. Vähän turhankin tarkkuuteen sortuvainen olen. Ja nykyisin täysin väärällä alalla. Kyllä metsä on se joka nyt tätä poikaa vie mennessään. Ja en varsinaisesti ole nuori, mutta mettäukkojen parissa varmaan nuoremmasta päästä. Reilu kolmekymmentä ikää.” nuori metsämies LukIJAkuVA ”Aluspuitten päällä kasat ihan niin kuin allekirjoittaneellakin. Tahtoo jo nykyään herättää hämmennystä ajomiehissä, jotka on tottuneet mototyyliin maalle tehtyihin kasoihin. Joskus lumen aikana tahtoo aluspuita herkästi jäädä metsään.” Vänkäri ”No sillä lailla, kovin ahkera poika tunnut olevan. Nuorissa on tulevaisuus, se pitää ainakin sinun kohdalla paikkansa.” iron Man ”Hyvin kasattu kourakasoihin. Aluspuutkin löytyvät, vaikka tulisi lunta.” leevi sytky
• 26 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Helppohan koivunpunikkitatti on tuntea: oranssi lakin pinta, tummakehnäinen jalka, tummuva malto ja kasvaa koivun seurassa. Näin on, mutta välillä tulee koivujen luona vastaan oudonnäköisiä tatteja, jotka eivät vastaa kuvausta, mutta eivät ole haavanpunikkejakaan. Mitä lie muunnoksia? Mauri Korhonen, itseoppinut ja arvostettu sienten tuntija, on erityisesti paneutunut tatteihin, ja hän on kuvannut useita tieteelle uusiakin lajeja. Punikkitattejakin on monta lajia, mutta kuinka monta? Koivunpunikkitatti vai ei? SEPPO VuOkkO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Mauri Korhonen on löytänyt Suomesta viisi erilaista punikkitattia, joiden isäntäpuu on koivu. Suomalaisiksi nimiksi on annettu koivunpunikkitatti (se vanha tuttu, jonka jalka on tummakehnäinen), keltapunikkitatti, nukkapunikkitatti, pohjanpunikkitatti ja kalvaspunikkitatti. Näistä kaikista on kuvat ja kuvaukset Sienilehden numerossa 2/2011. Kuvausten perusteella ne näyttävät aivan selkeiltä lajeilta. Mutta juttu ei jää tähän. Kaksi tutkijaa, H. Knudsen ja A. Taylor, julkaisivat artikkelin Funga Nordicassa, jossa he väittävät, että nämä kaikki ovat samaa lajia, koivunpunikkitattia. Tilanne on aivan tyypillinen tieteen kehityksessä, ja aika tulee näyttämään, kumpi kiistan osapuolista on oikeassa. Suomen lajisto on kyllä hyvin tunnettu, mutta ei pohjiaan myöten selvitetty. Äskettäin osoitettiin, että rusko-orakkaita on useita lajeja. Seitikkejä on oletetun parin sadan lajin sijaan ehkä kuusisataa. Erityisesti tietojamme on täydentänyt Suomen ympäristökeskuksen järjestämä selvitys puutteellisesti tunnetusta lajistostamme, Putte-ohjelma, jonka tuloksena lyhyessä ajassa löytyi liki kaksituhatta Suomelle uutta lajia, niistä kymmenys tieteelle uusia. tältä näyttää tyypillinen koivunpunikkitatti: jalka on tummakehnäinen, lakki oranssi ja pillistö harmaa. Mutta mitkä poikkeavan näköiset tatit ovat omia lajejaan? alku hankala mutta lopussa kiitos seisoo, raivaussahan hankinnassakin. PetRi lePPänen, teksti MaRja ja PetRi lePPänen, kuvat Alkukesästä minulle tuli ensimmäistä kertaa tarvetta raivaussahalle. Alan liikkeisiin oli juuri tullut uusi Stihl FS 490. Se alkoi kiinnostaa. Pari vuotta aikaisemmin markkinoille oli tullut FS 490:n pikkusisar, pienempitehoinen, 46-kuutiosenttisellä moottorilla varustettu Stihl FS 460. Tämä oli saanut käyttäjiltään melkoisen myönteiset arviot. Tuumasin, että raskaaseen työhön 52-kuutiosenttinen uutuus saattaisi olla sopivampi. FS 490 painaa noin 600 grammaa enemmän, mutta käytännössä yhdeksän kilon paino ei ole häiritsevä. Kun haetaan kestävyyttä, painosta ei voi tinkiä liian paljon. Ensimmäinen raivaussaha Kaikkein raivostuttavinta on kantaa metsään kaikki rojut, juotavat ja syömiset parin kilometrin tarpomisen taakse ja todeta, että saha hajoaa lyhyen työskentelyn jälkeen. kerran se vain kirpaisee Kaupoissa FS 490 hinta on ollut hämmästyttävän tasaisesti 995 euroa, joten laitetta ei voi sanoa erityisen halvaksi. Mutta kerran se vain kirpaisee: ainakin jos onnistuu ostamaan samalla ensimmäisen ja viimeisen raivaussahan. Ostin laitteen mukana vielä kolmioterän ja sen sektorisuojuksen, sillä raivaussaha saisi näyttää kykynsä puuryteikön lisäksi pitkän villiintyneen heinän ja autioituneen maalaistalon pihan ruusupuskien taltutuksessa. Nykyaikaisen suomalaisen metsänomistajan tapaan minullakin oli edessäni kolmatta sataa kilometriä pitkä ajomatka testaamaan uutta laitettani. Perillä raivauspaikkakunnalla huomasin, että kolmioterän sektorisuojus ei sopinut kiinni raivaussahan kulmavaihteeseen. Nopea soitto myyjäliikkeeseen tuotti vastauksen, että kyllä sen pitäisi sopia. Väitin vastaan, että ehkä pitäisi sopia vaan ei sovi. Ruuvin kohdat kun eivät osu oikeisiin paikkoihin. Sitten puhelimen päästä kuului epäuskoinen toteamus. ”Ei kyllä se vaatiikin toisen, ruohoterälle suunnitellun kulmavaihteen.” Lopulta sovimme, että myyjä hommaa ruohosetin seuraavaksi päiväksi paikalliseen Stihl-liikkeeseen, mistä voisin sen noutaa. Problem solved. Ylimääräisiä kustannuksia tuli, mutta Stihlin ruohosetti kulmavaihteella ei ole kallis, noin 160 euron luokkaa. Mukana tulee siimapää kevyemmän ruohikon siistimiseen. Se on jäänyt itselleni vielä kokeilematta, sillä kolmioterä on osoittautunut superhyväksi työkaluksi pitkän heinikon ja pusikon likvidoimiseen. Pientä alkukankeutta Ensimmäisellä tankillisella kone oli hyvin tukkoinen. Tästä sisäänajovaiheen tukkoisuudesta Stihlin ohjekirja varoitteleekin – parhaimman käynnin löytyminen vie sen mukaan jopa 15 tankillisen verran. Ensimmäisen tankillisen jälkeen tehdyssä käynnistysyrityksessä onnistuin ”hukuttamaan” koneen liialliseen bensiiniin. Laitoin tunnin verran seisoneelle moottorille ryypyn päälle, ja käynnistysyrityksissä laite sai liikaa bensiiniä. Tästä episodista opin, että kesäolosuhteissa kone saa olla käymättä parikin tuntia ilman, että ryyppyä tarvitsee käyttää. Siinäpähän meni loppupäivä koneen sielun elämää opiskellessa. Stihl FS 490:n paras puoli on sen voima. Ainoa vika tähän mennessä on ollut se, että parinkymmenen tankillisen jälkeen polttoainepumpun kuplan keskiosa jäi ala-asentoonsa kuopalle eikä noussut edes ronkkimalla ylös. Bensan syöttöön tuo ei kuitenkaan ole vaikuttanut. Vaihdettava tuo kai on, koska takuuseenhan se menee. Kulmavaihteen huoltovapaus on myös plussaa, mutta tuossa piilee myös pieni riski. Jos tiivisteet alkavat takuuajan jälkeen vuotaa, edessä on kalliin varaosan hankinta. Lisävarusteena ostettava ruohosetti on helppo vaihtaa jopa maasto-olosuhteissa. Raivauskulmavaihteen ruuvi auki ja tilalle ruohosetin kulmavaihde ja ruuvin kiristys. Tässä piilee pieni riskin mahdollisuus: jos voimansiirtoon pääsee tuossa vaiheessa jotain ylimääräistä, kohta edessä on huoltoreissu. Sähköisen moottorinohjaussysteemin toimivuus kuulostaa paperilla kauniilta, mutta ainakin sisäänajovaiheen kokemukset osoittavat, että täydellinen sekään järjestelmä ei ole. Toisaalta kaasutinta ei tarvitse säätää, kun ei ole säätöruuveja. Kokonaisuutena ei ole ilmennyt mitään, minkä takia tästä raivaussahasta ei saisi kaveria pitkäksi aikaa. ”Kyllä se vaatiikin toisen kulmavaihteen.” Raivausterä pohjasta kuvattuna. terän sinistys on osittain kulunut pois ja lämpökäsittelyn väri on tullut näkyviin. tätä terää on jo teroitettu jokusen kerran. sopiva viilakoko ohjaimen kera on 5,5 milliä. kulmavaihde on tarvittaessa erittäin nopea irrottaa. Ruuvi auki ja kulmavaihde vedetään runkoputkesta irti. Ruuvilla ei ole taipumusta aukeilla itsekseen. silti sen tiukkuus on syytä varmistaa säännöllisesti. stihlin kädensijat ovat tukevat ja erittäin mukavat. kahvatangon pikakiinnityslukitus on toimiva ja helppokäyttöinen. kylmää moottoria käynnistettäessä ryyppyvivun ulommainen kehärengas painetaan ala-asentoon ja ryyppyvipu kierretään päälle. Ryyppy menee automaattisesti pois päältä kun kaasupainiketta painetaan kädensijasta.
• Syksyn uutuuskirjat Kokemuksia ja kohtaamisia metsäluonnossa. Metsäkirjakauppa Erämiehen luonto Martti Hahtola Upea uutuuskirja kuvaa kokonaisvaltaisesti suomalaisen erämiehen luontosuhdetta. Metsään ei mennä vain saaliin toivossa vaan myös nauttimaan luonnonrauhasta ja upeista yksityiskohdista. Kirjan ainutlaatuiset kuvat ovat täynnä elämää. Kuvat teksteineen tarjoavat paljon tietoa riistaeläimistä ja auttavat tunnistamaan myös pihojen lajistoa. Kirjoittaja on mikkeliläinen biologian ja maantiedon lehtori, Suomen Metsästäjäliiton liittohallituksen jäsen ja Suur-Savon piirin puheenjohtaja. Kustantajan hinta 38 euroa. Saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista ja verkkokaupastamme www.metsakustannus.fi Kestotilaajaetu: Ihminen ja metsä -suurteos nyt ennakkohintaan 90 € (norm. 120 € ), hinta voimassa 31.10.2012 saakka. Ihminen ja metsä -teoksen ennakkotilaus ainoastaan asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 tai s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Ilmoita tilattaessa asiakasnumerosi. Toimituskulut 7,50 € / tilaus. www.metsakustannus.fi Ilmestyy marraskuussa. Ilmestyy marraskuussa. Suurteos upeassa tuotelaatikossa! Suurteos upeassa tuotelaatikossa! Ihminen ja metsä – kohtaamisia arjen historiassa Heikki Roiko-Jokela (toim.) Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen suojissa syntynyt suurteos suomalaisten ja metsien välisestä suhteesta julkaistaan kahtena niteenä. Yhdistävänä tekijänä on ihmisen, metsän ja arjen suhde. Runsaasti kuvitetun kirjan kokoaa Heikki Roiko-Jokelan laatima yhteenveto ”Ihmisen ja metsän kohtaaminen”. Nide 2 Erkki Laitinen: Luontoistaloudesta kaupalliseen metsätalouteen (1850–1950) Janne Haikari: Metsän muuttuva merkitys (1950–2000) Teoksen toisen niteen ensimmäinen osa keskittyy yhteiskunnan dramaattisiin muutoksiin siirryttäessä luontaistaloudesta teollistumisen aikakauteen. Huomattavin metsänkäyttöön vaikuttanut tekijä 1800-luvulla oli metsäteollisuuden läpimurto. Toisen niteen jälkimmäinen osa pohtii metsäsuhteen oleellista muutosta sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Nide 1 Jaana Luttinen: Metsän hahmottaminen ja haltuunotto (1500–1850) Teoksen ensimmäinen nide käsittelee metsäluonnon hahmottamista ja haltuunottoa sekä niihin liittyviä tapoja ja erityistaitoja keskiajan lopulta 1800-luvun puoliväliin. Suomalaisten luontosuhdetta tarkastellaan perinteisten metsäelinkeinojen kautta. Näkökulmaa vaihdetaan lapsista aikuisiin, miehistä naisiin, rahvaasta säätyläisiin, kansanparantajasta sahapatruunaan ja marjanpoimijasta taiteilijaan.
• 28 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Olavi Joensuu: Olmmos – Tähtihetkiä mereltä ja eräelämästä. Mediapinta 2012. 250 sivua. Hinta 40 euroa. Pitkän linjan erävaikuttaja, eräneuvos ja ensimmäinen suomalainen Saint Hubertus -ritarikunnan riistaritari Olavi Joensuu on tiivistänyt vaiherikkaan työuransa muistelmiksi. Pitkään ei ehtinyt kulua eläkkeelle vetäytymisen jälkeen, kun muistelmateos jo ilmestyi. Eipä ihme – sen verran oli kirjoittajalla virtaa aktiiviurankin aikana! Omaelämänkerroissa on yleisesti mielenkiintoinen ominaisuus: ne eivät pyri tarkastelemaan maailmaa laajasti ja objektiivisesti, vaan näkökulma on häpeilemättä kirjoittajan oma. Näin on nytkin, välillä jopa turhan korostetusti. Minä-sanaa ei tarpeettomasti säästellä. Toisaalta – miksi pitäisikään? Onhan kirjoittajan lusikka ollut viime aikojen suomalaisessa erätoiminnassa mukana varsin monessa sopassa. Matkan varrella polulle sattuu monia tunnettuja henkilöitä. Mukana ovat Kekkosen jahtikaveri Tauno V. Mäki, elokuvapersoona Åke Lindman ja monet muut. Kirja raottaa Metsähallituksen lähihistorian kehitysvaiheita ja muutosta jähmeästä virastosta dynaamiseksi liikelaitokseksi, jossa hoidetaan kaikkea luonnonvara-alaan liittyvää. Kirjoittajan sisäpiirin näkemys tuodaan mainiosti esiin. Entinen työnantajaorganisaatio saa ajoittain kyytiä niin, että heikkohermoista hirvittää. Välillä lukijan utelias hymy pyrskähtää väkisinkin hyväntahtoiseen hörähtelyyn kirjoittajan sivallusten napsahdellessa tarkasti maaleihin. Kerronta on sujuvaa ja vauhdikasta. Välillä juttelunomainen kerronta vaikuttaa kirjoitettuna hiukan huolimattomalta. Oikolukijalle olisi ollut töitä, mutta lopputulos on silti hyvä. Pieni viimeistelyn puute peittyy hyviin eläviin ja kirjoittajansa näköisiin tarinoihin. Itselleni oli yllätys, että kirjassa ei nimestään huolimatta vietetä kovinkaan paljon aikaa metsässä tai merellä. Tämä ei ole perinteinen erätarinakokoelma, vaikka kirjan loppupuolella tehdäänkin muutamia mielenkiintoisia retkiä Kanadan ja Afrikan riistamaille. Tarinoiden pääpaino on selkeästi asioi den taustoissa ja kirjoittajan kokemuksissa erilaisissa tilanteissa, joilla on sittemmin ollut syvällisiä vaikutuksia erä asioiden linjauksiin Suomessa. Kirjassa otetaan rivakasti kantaa mm. kalanistutustoiminnan ristiriitaisuuksiin ja metsien käsittelyyn osana riistanhoitoa. Kertoja ei ole kuka tahansa harrastaja, vaan monessa mukana ollut konkari. Juuri tämä tekee kirjasta erityisen mielenkiintoisen. Joensuun kirja on helppolukuinen paketti kaikille eräasioista kiinnostuneille. Kirjan luettuaan ymmärtää Metsähallituksen mailla harjoitettavaa erätaloutta ja sen taustaa entistä paremmin. Kirja antaa paljon myös niille harrastajille, jotka eivät valtion mailla erätulia polttele. Valtion maiden erätalous ei ole Suomessa erillinen saareke, vaan se on oleellinen osa suomalaista eräkulttuuria, josta me alan harrastajat saamme hienoja elämyksiä vuodesta toiseen. antti otsaMo kirjoittaja työskentelee Metsähallituksessa ympäristöpäällikkönä. Erämuistelmia Metsähallituksesta Nordic Family Forest Owners (NSF) is seeking an enthusiastic Forest Policy Adviser to Brussels. The Nordic family forest owners’ national organizations has been represented at EU level in Brussels by a joint lobbying office, Bureau of Nordic Family Forestry. The one person’s representation is located in the middle of the EU -quarters in Brussels. The Nordic Forest Policy Adviser is working as a part of the team of the Confederation of European Family Forest Owners (CEPF). Description of work • Participatingin,analyzingandreportingcloselyforest-relatedpolicy developments in the European Commission, the European Parliament and the Economic and Social Committee, as well as relevant processes on pan-European and global level. • RepresentingEuropeanandespeciallyNordicforestowners’interestin EU’s decision making processes. • ContributingtoNSFandCEPFinternalandexternalcommunication activities. • ThePolicyAdviserissupervisedbyandreportstotheNSFForest Directors and CEPF Secretary General for the different tasks assigned. Experience and competencies • Universitydegreeoranequivalentinarelevantdiscipline. • Atleast2yearsofworkexperienceinforestpolicy. • GoodcommunicationskillsinEnglishandSwedisharerequired. Other language skills, especially Finnish, are appreciated. • GoodknowledgeoftheNordicforestry • Excellentinterpersonal,negotiation,lobbyingandteamworkingskills. • Willingnesstoworkinchallengingandveryhecticenvironment. We offer you a great opportunity to develop your skills in international forest policy. For more information, please contact MTK’s Forest Director Juha Hakkarainen, tel. +358 400 870 867 or juha.hakkarainen@mtk.fi. Please send your application with CV by 10.10.2012 to e-mail hakemukset@mtk.fi. PALVELUKSEEN HALUTAAN kIRJA Metsien miehet esillä Salossa Salon taidemuseo Veturitallissa avautuu 22. syyskuuta näyttely Metsien miehet, jossa satumaailman pääosaan nousevat pöllöt ja metsäläiset. Mukana on Hannes Autere, ITE-taide ja nykytaiteen kärkinimiä. Näyttely palaa vuosiin, jolloin veistäminen ei ollut hienostelua. Puu on jälleen särmikästä ja metsä ryömii iholle myös uusien veistäjien teoksissa. Esillä on runsaasti puuveistoksia, mutta myös metsäaiheisia maalauksia, puupiirroksia ja videoteos. Töistä on luotu kokonaisuus, jonka sisälle voi kävellä kuin metsään. Lopputulos on satua ja fantasiaa, leikkimieltä ja huumoria. Näyttely on metsä, jossa taide edustaa luontoa ja luovuus on vihreää kultaa. Näyttely on tuotettu yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa. Se on esillä Salossa 6. tammikuuta asti. eeva-leena eklund: Pikkupöllö, 2011 Ammattilaisten metsätaitoilun Suomen mestaruudesta kisattiin viime lauantaina Laukaassa Finninkankaalla. Yleisen sarjan voiton vei Lapin metsäurheilijoiden Kauko Pääkkölä Sodankylästä. Taitosarjassa parhaat pisteet keräsi Auno Jylhä Kaustisilta ja joukkuekisan voitto meni Uudenmaan, Turunmaan ja Ahvenanmaan metsäurheilijoille. Yleisessä sarjassa on taitoradan lisäksi myös suunnistustehtävä. Ratamestari Mikko Kuitusen mukaan kilpailumenestyksen kannalta ratkaisevaa oli onnistuminen rasteilla, joissa arvioitiin puuston kokonaistilavuutta ja leimatun puuston määrä eri tavaralajeihin jaoteltuna. Esimerkiksi Pääkkölä nappasi täydet pisteet runkotilavuuskoealalta. Kuitusen mukaan muista tehtävistä yllättävän hankalaksi osoittautui muun muassa kasvilajitunnistustehtävä – moni ammattilaisten mestaruus sodankylään ammattilaisviestin juoksijoita laukaan harjuja suppamaastossa. luuli suolla luikertelevaa marjatonta isokarpaloa vaiveroksi. Kisoihin osallistui 250 metsäammattilaista. Mestari haettiin arvalla Toissa viikonloppuna Vaasassa järjestetyissä metsänomistajien metsätaidon SM-kisoissa kärki oli tasainen. Miesten sarjassa voitto jouduttiin ratkomaan arvalla, kun Keijo Hautaniemi ja Lars Nyman saivat saman tuloksen. Arpaonni suosi Hautaniemeä, josta tuli mestari, Nyman sai tyytyä kakkossijaan. Naisten sarjassa voiton vei Sirkka Savukari ja nuorten sarjassa Levi Byskata. Joukkuekilpailun voitti Mhy Kaakko III. Kisoihin osallistui yhteensä 471 metsänomistajaa. Naisia joukosta oli kolmannes, nuorten sarjassa oli 18 kilpailijaa. gALLuP Pitääkö valtion tukea metsätaloutta? metsalehti.fi 20 40 60 80 100 Kyllä 54% Ei 46%
• 29 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi ToiMiTUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 aD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315?49?808, 0400 581 108 toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 keski-suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VErKKoJULKAiSU METSäUUTiSET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASiAKASPALVELU klo 8.15–16.00 tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 Ansa Seppälä p. 09 315?49?843 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) Susanna Pellinen p. 09 315?49?842, 045 130 0211 MArKKiNoiNTi Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 iLMoiTUSMYYNTi JA AiNEiSToT Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847 050 331 4137 internet-ilmoitukset Myyntipäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315?49?849, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 80. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 36?415 (LT/11) Lukijoita 156?000 (KMT 11) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDääN METSÄPALSTA, Ranua, Simojärvi 29,3 ha. Metsämaata 5,8 ha, kitumaata 4,4 ha, joutomaata 19,1 ha. Taimikoita 40 %, nuorta kasvatusmetsää 60 %. Hyvä harrastepalsta mm. metsästäjille ja mökkiläisille. Hp. 14.000 €. RANTATONTIT, Ranua, Lehmijärvi Hyvillä ja kauniilla paikoilla sijaitsevat rantatontit määräaloina. Erämainen seutu Ranuan itäosassa lähellä Pudasjärven ja Posion rajaa. Hyvät kalastus-, marjastusja metsästysmaastot. Tie perille. 18.500 € / tontti. KESÄMÖKKI, Ranua 2000 m 2 tontti. V. 80 rakennettu lautarak. Mökki, jossa tupakeittiö, makuuhuone, sauna.pesuhuone. Lisäksi wcvarasto, liiteri, laavu, kaivo. Ei sähköä, kaasuliesi ja klapiuuni. Hyvän tien varrella n. 28 km Ranualta. 19.000 €. LOMAMÖKKI, Ranua, Ristijärvi. Simojärven läheisyydessä luonnonkauniilla paikalla honkarak. 41 m 2 mökki + erilliset sauna-varasto ja puucee. Korkeahkolla rantatörmällä, josta hyvä näkymä järvelle. Sopii kalastusta, marjastusta, metsästystä harrastavalle. 59.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Valtimo, Pajukoski 116 ha. Reilunkok. metsätila Valtimon eteläosissa. Hyvä tiestö, rehevät maat. Puusto yli 10 000 m 3 , heti hakkuumahdollisuuksia. Uudistuskypsien metsien osuus 26,8 ha! Kohteen aukot 8,3ha viljellään tämän vuoden aikana myyjän lukuun. 312.000€. METSÄPALSTA, Petäjävesi, Petäjävesi 63,45 ha. Petäjäveden lounaiskulmassa. Vanha maatilan pihapiiri rakennuksineen (hirsiaitta ei kuulu kauppaan) ja n. 3ha peltoa. Puusto n. 2861 m 3 . Metsäautotie tilan pohjoisrajalla Orattin rantaan, rantaa n.30 m. 150. 000 € / tarjous. METSÄPALSTA, Juuka, Ahmovaara 83,9 ha. Kolin kansallispuiston läheisyydessä monipuolinen metsätila. Rajoittuu 6-tiehen n. 900 metrin matkalta. Puusto n. 5900 m 3 . Kunnostusojituksia tehty 2009 ja tuhkalannoituksia 2008 n. 14,5 ha. Juukaan n. 40 km, Joensuuhun n. 45 km. 166.000 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sastamala, Lahdenperä 9,5 ha metsämaata paikallistien varressa. Määräalasta reilu hehtaari entistä pellon pohjaa. Eri-ikäistä sekametsää, josta n. 1,5 ha on järeää hakattavissa olevaa kuusikkoa, vähän kasvatusmetsää, loput taimikkoa. Puuta arviolta noin 550 m 3 , pääasiassa tukkia. 45.000 € METSÄPALSTA, Ikaalinen, Sarkkila 2 ha. Kalaisan Kyrösjärven rannassa, koostuu 2 eri tilasta. Sekametsää, lähinnä lehtipuuta. Harvennettu puusto, alla nuori taimikko. Asfalttitien varressa, varressa, omaa rantaa n. 36 metriä, n. 3 km Ikaalisten keskustaan. Osuudet yht. alueisiin, venevalkamia. 36.000 €. METSÄPALSTA, Sastamala, Tomula 1,83 ha tontti läpi vuoden kunnossapidetyn tien varrella Hämeenkyrön ja Sastamalan rajalla. Eri-ikäistä sekametsää, pääosin mäntyä, mutta myös koivua ja kuusta. Osuus yhteiseen vesialueeseen läheisessä Tyynysjärvessä, sekä myllytonttiin. 15.900 €. Kohteita myy: Finnea LKV, puh. 050 529 8299 Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi
• 30 METSÄLEHTI 1 8 • LIISA SAARENMAA rAKAS PÄIVÄKIrjA Kirjoittaja on metsäneuvos. K irjailija Veikko Huoviselta on ilmestynyt postuumisti novellikokoelma nimeltään Luonnonkierto. Sitä lukiessa saa hyvät naurut, sillä paketti pitää sisällään taattua, poliittisesti epäkorrektia huovista. Huovisen innoittamana äidyin pohdiskelemaan globaaleja ponnisteluja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi päästökaupan keinoin. Teorian eli niin sanotun jääkiekkomailamallin mukaan maapallo lämpenee, kun hiilidioksidipitoisuus nousee. Maapallon keskilämpötilat ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet on ajan funktiona lätVoihan viherhiukkanen käisty samaan kuvaan, jossa näin syntynyt pisteparvi näyttää vähän jääkiekkomailan varrelta. Koska lämpenemistä pidetään pahana, on päätelty että sii-outuu (CO2) -pitoisuutta tulee pyrkiä laskemaan. Se tapahtuu päästökaupan avulla, jossa päästöoikeuksia jaetaan maailman maille. Ei kuitenkaan esimerkiksi nuppiluvun mukaan vaan sen mukaan, onko maa jo teollistunut riittävästi, jolloin päästöoikeus on pieni tai teollistunut vähän, jolloin oikeus on suuri. Se jolla on paljon teollisuutta mutta vähän päästöoikeutta voi ostaa oikeutta siltä, jolla on paljon oikeutta mutta vähän sille käyttöä, eli vähän teollisuutta – ja maailma pelastuu. Keskeinen kysymys on, mikä on päästö. Tyhmempi – kuten meikäläinen – luulisi, että se on sitä, että siiou-tuu livahtaa ilmakehään fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena. Mutta ehei, kansainvälisten ilmastosopimusten kylkiäisiksi kehitetyssä päästökauppamekanismissa asia ei ole läheskään näin yksinkertainen. Varsinkin Durbanin viimevuotisen ilmastokokouksen jälkeen peli on pahasti sekaisin. Meillä Suomessa metsät sitovat yli 70 prosenttia kaikesta siitä sii-ou-tuusta, mitä täällä asuminen ja eläminen teollinen tuotanto mukaan lukien ilmakehään tuuppaa. Tämän tajuttuaan sitä on ensin ihan että jippii, mutta tuli nuolaistuksi ennen kuin tipahti, sillä muiden mielestä on ihan väärin, että Suomi saisi hyvinkasvavien metsien takia liikaa helpotuksia päästökauppaan. Sen takia on päätetty, että vaikka Suomen metsät yhä enemmän sitovat sii-ou-tuuta, koska ne kasvavat yhä huimemmin, meidän pitää kuitenkin maksaa, koska metsämaata muutetaan muuhun käyttöön. Ja me kun luulimme, että puu on hiilineutraali aine. Tavallaan se sitä onkin, eli mitä puiden viherhiukkaset sii-ou-tuuta sitovat, sen puut maatuessaan ilmaan takaisin päästävät. Puu on siis vain väliaikainen hiilivarasto ja siksi Suomesta halutaan tehdä maksumies päästökauppaan. Päästökaupan takia puuta ei kannata polttaa. Sen näkee siitä, että Helsingin Sörnäisissä hiilikasa kasvaa kasvamistaan. Korkein kasa on korkeampi kuin koskaan ja sen rinnalle syntyy uusia hiilikasoja. Ensi talvena Helsinki lämpiää kivihiilellä, joka on halpaa ja jota maailmalla riittää. Onneksi meillä on metsiä, joissa on viherhiukkasia, jotka sitovat sitä hiilidioksidia mitä kivihiilen poltosta pääsee ilmakehään. Jääkiekkomailan varsi sen seurauksena tuskin kovin paljon muotoaan muuttaa, mutta jokin tässä yhtälössä silti mättää. MERkkIPÄIVÄT 80 VuOTTA 9.10. jussi salmela, Kannuksen taimitarhan eläkkeellä oleva johtaja , Kannus. 75 VuOTTA 6.10. taisto ahola, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja , Ylihärmä (matkoilla) 70 VuOTTA 6.10. Väinö Vierelä, LänsiPohjan metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsen, Tervola 10.10. olavi jäkäläniemi, Suomen metsäkeskuksen PohjoisPohjanmaan alueen eläkkeellä oleva metsänparannusteknikko, Kuusamo (matkoilla) 60 VuOTTA 6.10. jorma Ratala, Suomen metsäkeskus, Metsäpalvelut, LounaisSuomi, metsäpalveluesimies, Pori 12.10. armi kotoaro, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, keskusyksikkö, metsätietosihteeri, Vantaa (perhepiirissä) 50 VuOTTA 9.10. harri kemppainen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, metsäsuunnittelija, Kuhmo 10.10. kari Pilhjerta, maat. ja metsät. maisteri, Helsinki 14.10. arto huotari, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, metsäsuunnittelija, Kuhmo Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse, sähköpostilla tai faksilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi heikki nUoRteVa, teksti ja kuvat Pääsin hiljattain vaimoni järjestämälle yllätysmatkalle Itävaltaan. Matkakohde paljastui minulle vasta. kun pakkasimme lentokentän lähtöselvityksessä lastenvaunuja. Wienin kylpiessä auringonpaisteessa oli hotellimme sopivasti viilentävän puistometsän reunassa. Ratkaisu ilahdutti metsäntutkijaa, mutta myös puista pitävää pienokaistamme. Kaupungin lukuisissa puistoissa hakeuduimme usein suurten plataanipuiden varjoon. Muutoin rauhallinen jälkikasvumme protestoi aluksi kuitenkin äänekkäästi. Syy selvisi pian: vaunujen kuomun alta ei nähnyt puiden oksia ja lehtiä taivasta vasten. Kun kuomu laskettiin alas, oli lapsi riemuissaan. Plataanien (Platanus) sukuun kuuluu kymmenkunta kookasta lehPlataanipuun varjossa tipuulajia. Suurimmat yksilöt kasvavat 40–50-metrisiksi, ja niiden lehdet muistuttavat vaahteran lehtiä. Fossiililöytöjen perusteella plataanipuut selvisivät hirmuliskojen seas sa liitukaudella jo 115 miljoonaa vuotta sitten kun maapallon keskilämpötila oli nykyistä huomattavasti korkeampi. Osa plataanilajeista risteytyy keskenään helposti. Niinpä nykyään maailmanlaajuisesti viljelty puistoplantaani London plane (Platanus x acerifolia ) on idänplataanin (P. orientalis ) ja amerikan/lännenplataanin (P. occidentalis ) risteymä. Puistoplataanilla on kestävän kaupunkipuun maine: sen juuristo selviää ahtaissakin olosuhteissa katuja rakennusviidakoiden puristuksissa. Puun maanpäällisiäkin osia pidetään melko saasteenkestävinä. Wienin lisäksi plataaneja suositaan kaupunkipuina aina Pariisista Istanbuliin ja Kanadasta Meksikoon. Puolet Lontoon puista on arvioitu olevan plataaneja. Suosiostaan huolimatta jotkut kutsuvat plataania ”sotkupuuksi”, koska lehtensä ja pallomaisten kukintojensa lisäksi puu pudottaa tarpeen mukaan myös hilseilevää pintakuortaan. Irtoavan kuoren on arvioitu parantavan rungon kykyä yhteyttää auringonvaloa lehtien tavoin. Kuoren voimakkaasta hilseilystä saattaa olla myös puolustuksellista hyötyä tauteja ja tuholaisia vastaan. Ilmiön lopputuloksena puun koristeellinen kuori muistuttaa taiteellista palapeliä monine eri värisävyineen valkoisesta vihreän kautta harmaanruskeaan. Plataanien puuaines soveltuu hyvin huonekaluja viilumateriaaliksi, mutta on rakennuspuuna ulkokäytössä kestävyydeltään heikohkoa. Elävien plataanipuiden ympärille on etelän maissa sen sijaan rakennettu monennäköisiä asumuksia ja ruokapaikkoja virkistyskäyttöön. Plataanipuun varjossa viihtyi aikoinaan myös Rooman hirmukeisari Caligula, joka tarinan mukaan kutsui jopa 15 ihmistä kerrallaan juhlimaan kanssaan puun oksistoon. Historia ei kerro, kuinka moni selvisi vierailusta ehjin nahoin. irtoava kuori parantaa plataanipuun rungon kykyä yhteyttää samaan tapaan kuin lehdet. Plataani on suosittu kaupunkipuu, jonka tuuhea oksisto suojaa auringolta.
• 31 METSÄLEHTI 1 8 • 2012 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2012 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 104 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 57 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 116 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 57 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 34 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 40 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 9 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2012 / 2012 / ? Pienriista huomioon ? Kenen kuusi kasvoi eniten? ? Näin levität hirvikarkotteen ? raivaussahanterät testissä ? Metsäkonelegendan taival ? Kemijoen harjusta narraamassa Seuraava Metsälehti ilmestyy 11. lokakuuta. ENSI NuMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 11.10. osoitteessa Metsälehti, PL 890 , 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 18”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Palkinnot metsäkryptosta 15 on arvottu seuraaville kolmelle: lauri liimatainen, Tampere, lisa Mattila, Kankanpää ja jorma Rautavirta, Korpilahti. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. METSÄRISTIkkO 18 Metsäkrypto 15, oikea ratkaisu
• Avoinna pe 9.11. klo 9–18 la 10.11. klo 10–18 su 11.11. klo 10–17 Liput Aikuiset 15 ¤ / hlö Lapset (7–15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat 10 ¤ / hlö Ryhmälippu (väh. 10 hlöä) 10 ¤ / hlö Perhelippu (max. 2 aikuista ja alle 16 v. lapset) 35 ¤ 4–6-vuotiaat lapset 3 ¤ / hlö Kokoaikalippu 27 ¤ /aikuinen, 20 ¤ / lapsi, opiskelija, eläkeläinen Metsämessut 9.–11.11.2012 Helsingin Messukeskus Metsämessujen kanssa samaan aikaan järjestetään ELMA Helsingin maaseutumessut, Kädentaitoja OutletExpo -messut sekä VM Motorsport Show. Lauantaina ja sunnuntaina järjestetään lisäksi Lemmikkimessut. Koe metsän tunnelmaa marraskuussa Helsingissä! Metsämessut tarjoaa metsänomistajille ja metsän ystäville mielenkiintoisen viikonlopun. Metsäaiheisia keskusteluja, työnäytöksiä ja puuhaa riittää koko perheelle. Metsäala tulee tutuksi näytteilleasettajien osastoilla, jossa on esillä metsänomistajan tärkeimmät palvelut ja tuotteet. Tervetuloa mukaan! www.helsinginmetsamess ut.fi Yhteistyössä: Mediayhteistyökumppani: