• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 26. SYYSKUUTA 2013 • Nro 18 • WWW.METSALEHTI.FI Aarre ja Hilkka Syrjänen torjuvat hirviä saippualla, partavedellä ja sukkahousuilla. Sivut 18–19 Ajankohtaista: Tuulimyllytuotot vakiintuneet ›› sivu 3 Puukauppa: Kemijärvelle uusi saha ›› sivu 12 Metsänhoito: Toivottomassa taimikossa ›› sivut 14–15 Riista: Hirvisyksystä tulossa hiljainen ›› sivu 24 Konstit on monet Pe kk a Si po la
• 2 METSÄLEHTI 18 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 26.9.2013 A lkavalla lämmityskaudella puuta poltetaan taas paljon enemmän kuin viime talvena. Uusia voimaloita valmistuu tämän tästä. Meneillään on energia-alan suurin investointiaalto, jolla siirrytään fossiilista polttoaineista uusiutuviin. Hyvä esimerkki on Tampereen kaupunki. Vuoden alussa siellä käynnistyi Suomen suurin pellettilämpökeskus, ja rakenteilla ovat sekä iso hakelämpökeskus että jätteenpolttolaitos. Myös Naistenlahden turvetta ja puuta polttava kattila on tarkoitus uusia polttamaan entistä enemmän haketta. Lyhyessä ajassa venäläinen maakaasu korvautuu lähes kokonaan paikallisella polttoaineella. Suuri energiakäänne vaatii toiminnan organisoinnilta paljon. Energiapuuta tarvitaan runsaasti, hakkeen on oltava laadukasta ja toimitusketjujen varmoja. Hakerallin sujumista enemmän sähkölaitoksilla jännitetään poliitikkojen ja etenkin Brysselin päätöksiä, sillä energiapolitiikkaa linjataan entistä enemmän Euroopan unionissa. Entä jos puuraaka-aineen hankinnan byrokratia kasvaa mahdottomaksi tai puu uusiutuvana polttoaineena kyseenalaistetaan EU:ssa? Huoli ilmaston lämpenemisestä käynnisti 2000-luvun lopulla energiakäänteen, joka on vienyt lämmönja sähköntuotantoa entistä kauemmas markkinataloudesta. Päästökaupan piti ohjata vähähiiliseen yhteiskuntaan markkinoiden menetelmin, mutta lopputulos ei ole ollut toivotun mukainen. Kivihiiltä poltetaan edelleen paljon. EU:n energiapolitiikan on pelätty johtavan myös turhaan sääntelyyn metsien hoidossa. Tuorein esimerkki ovat komissiossa viimeisteltävänä olevat kiinteän biomassan kestävyyskriteerit. Viime viikolla Brysselistä tuli myös hyviä uutisia. Komissio sai valmiiksi esityksensä uudeksi metsästrategiaksi. Toivottavasti siitä saadaan edes hatara raami sille, mitä metsiltä EU:ssa halutaan. Strategiassa todetaan puun merkitys energialähteenä. Varsinkin Suomelle se on tärkeää, koska meillä uusiutuvan energian tavoitteisiin on nykyisellään mahdotonta päästä ilman lisääntyvää puun polttoa. Politiikka pelottaa Aikoinaan valtion palveluksessa tuli tähän aikaan vuodesta usein eteen totuuden hetki. Kalenterissa kuukaudet hupenivat, mutta määrärahoja oli edelleen käyttämättä. Se taas ei käynyt päinsä, sillä käsiin jäänyt määräraha tulkittiin välittömästi tarpeettomaksi. Johonkin ne rahat saatiin aina kulutettua. Tämä muistui mieleeni viime viikon uutisia lukiessa. Kemera-tukea on poikkeuksellisesti vielä jäljellä yllin kyllin – jopa puolet tarjolla olevasta 61 miljoonasta eurosta. Energiapuun korjuun tuesta on käytetty vasta kolmannes. Yleensä rahat ovat tässä vaiheessa vuotta jo lähes loppu. Metsänomistajien tukia kadehditaan monella suunnalla. Niiden perustelemista ei ainakaan helpota, jos tukia ei käytetä. EERO SALA Tuet on syytä käyttää pois Metsureiden työ ei ole vähentynyt ja laillisilla keinoilla sen teettäminen muilla ei tuo yritykselle kustannussäästöjä. Olemme huolissamme siitä, että metsätöitä on yhä useammin alettu teettää ulkomaisilla ? rmoilla, joiden toiminnan olemme todenneet nojaavan harmaan talouden vippaskonsteihin.” Puuliiton puheenjohtaja Sakari Lepola kommentoi Stora Enson irtisanomisia. Miten metsäala houkuttaisi nuoria? Mika Rekola kartoittaa metsäalan koulutuksen tulevaisuutta. Sivut 4–5 Peurojen rykimä alkaa myöhässä Metsä ryskyy, kun hirvaat ottavat toisistaan mittaa. Sivu 6 Mustakorosieni leviää Suomessa Sivu 7 Metsänkasvu taas uuteen ennätykseen Uusimman VMI:n luvut saattavat jäädä historian korkeimmiksi. Sivut 10–11 Tukkilaisperinne elää Kemijoella Juha Julkunen on tukkilaismaratonin valtias. Sivut 16–17 Lämpöpuusta tuli kestotuote Paistettu puu kelpasi 20 vuotta sitten vain jutun sivulauseeseen. Sivut 18–19 Kunnostusojitus kannattaa – tai ei Päätöstä turvemetsän ojien kunnostamisesta ei tarvitse tehdä mutu-tuntumalla. Sivut 22–23 Syksyllä on aika pelastaa taimikko Sivut 22–23 ”Metsä kasvaa yli ennusteiden” Sivu 25 Vaahteranlehdet taipuneet rullalle Käärittyjä lehtiä on näkynyt varsinkin pääkaupunkiseudulla. Sivu 26 Kiuruveden vaiheet kansien väliin Sivu 27 Linnojen puu on monella nimenä Sivu 30 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Kuusen pulleat pahkat ”Vastapuolella on vielä kolmas möykky, aivan samassa tasossa. Ylempää tuo kuusi on hyvää tukkipuuta. Tai miksei tuollakin kohtaa, kun pinta on sahattu pois.” Raimo Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa.
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 18 • 2013 3 MIKKO HÄYRYNEN T uulivoimala-alueiden vuokrauskäytäntö on vieläkin villiä, mutta vakiintumaan päin. Koska kyse on teollisuustontista, vuokrataso on metsän tuottoon verrattuna hyvä. Myllykohtainen vuosittain maksettava kokonaiskorvaussumma vaihtelee, mutta on Pohjois-Suomessa noussut kymmenen tuhannen euron yläpuolelle. Etelämpänä parhaimpien tuuliolojen alueilla summa voi olla jopa kaksinkertainen. ”Meidän alueella käytännöt ovat vakiintuneet”, sanoo Pohjois-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Jukka Aula. ”Yleisimmin käytetään mallia, jossa rakennuspaikan omistajalle maksetaan vuokraa ja vaikutusalueen maanomistajille vyöhykekorvausta.” Myös tuulivoiman tuottajia edustava Suomen tuulivoimayhdistys suosittaa jäsenilleen laajemman korvausalueen mallia. ”Käsitykseni mukaan valtaosa tuulivoimayhtiöistä on ottanut sen myös käyttöön”, to teaa yhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen. Korvauksen jako-osuudet myllypaikan ja vaikutusalueen kesken ovat tapauskohtaisia. Korvaus voi olla 30 prosenttia myllyn paikan vuokraajalle ja 70 prosenttia vaikutusalueelle, tai toisinpäin, tai jotain siltä väliltä. Vaikutusalue tarkoittaa aluetta, jolle ei voida rakentaa toista myllyä ja muutakin rakentamista on rajoitettu. Vaikutusalue yltää puolen kilometrin päähän; tarkkaan ottaen alueelle, jonka koko on roottorin halkaisija kertaa viisi. Jos siivet ovat 56 metriä, niin roottorin halkaisija on 112 metriä, jolloin vyöhyke yltää 560 metriin saakka. Vaikutusalaksi tulee likipitäen sata hehtaaria. Toinen vaihtoehto on, että korvausta maksetaan koko kaava-alueelle. Vaikutusalueen pienille tiloille voidaan maksaa kertakorvaus tai ei makseta korvausta ollenkaan. Maisemahaittaa ei korvata. Vertailuhinta teollisuustontista Vaikutusalueen maanomistajilla ei sinänsä ole oikeutta vaatia korvausta. Mylly voidaan rakentaa jos rakennuslupa on myönnetty, ja korvauksetta jääneen maanomistajan korvauskanne tuskin menestyisi. ”Maanomistajille maksettavat korvaukset vähentävät vastakkainasettelua. Jotkut kunnat ovat linjanneet, että eivät kaavoita ennen kuin maanvuokrausasiat ovat kunnossa”, Aula toteaa. Jos myllyjä tulee useampia, se edellyttää alueen varaamista yleiskaavassa. Vuokratuotot ovat oikeinkin hyviä metsätalouden tuottoon verrattuna, mutta Aula muistuttaa, että vertailukohdan tulee olla teollisuuspaikan vuokraamisessa. Tuulimyllyille tehtävät tiet hyödyttävät myös metsätaloutta, mutta tien alle jäävistä maista on sovittava erikseen, samoin kaapelikaivannoista ja maa-ainesten otosta. Jos kaapelit kaivetaan 80 senttimetriin, se estää ojitukset. Yhteinen neuvottelija vähentää vedätystä Vaikka tuulimyllyjä rakentaa Pohjois-Suomessakin puolen tusinaa yhtiötä, niin Aulan mukaan kilpailu ei yllä yksittäisille myllytonteille saakka. Korvaustasoa on yritetty polkea alaspäin taktikoimalla – jos ei sinun kanssa, niin sitten naapurin. ”Siinä on vedätyksen makua. Tietämättömyydessä sopimuksia on tehty hyvinkin alhaisella tasolla, jopa parin tonnin vuotuisella korvaussummalla.” Aula suosittelee Pohjois-Suomen käytäntöä, jossa maanomistajat valtuuttavat neuvottelijan. ”Yksittäistä maanomistajaa olisi helppo vedättää, mutta näin saadaan tasapuoliset, markkinahintaiset korvaukset.” Mylly pyörii maanomistajalle Yhden tuulimyllyn vuosittainen tuotto alueen maanomistajille on vakiintunut 10 000–20 000 euron haarukkaan. ”Tietämättömyydessä sopimuksia on tehty hyvinkin alhaisella tasolla.” Rahasampo Tuulisähkön osuus on alle prosentti sähkön kokonaiskulutuksesta. Lisä voimaa rakennetaan kuumeisesti, sillä korotettu syöttötari eli takuuhinta on voimassa vuoden 2015 loppuun saakka. Voimaloita voidaan hyväksyä syöttötari järjestelmään kunnes 2 500 megavolttiamppeerin kiintiö tulee täyteen. Rakentamisen odotetaan käytännössä pysähtyvän kiintiön täyttymiseen. Sekin tarkoittaa kapasiteetin kahdeksankertaistumista. Myllyn keskimääräisellä vuosituotolla sähkönmyyntitulot ovat 300 000 euroa ja korotettu tuki lähes 490 000 euroa. Vuodesta 2016 alkaen syöttötari laskee, mutta takaa kuitenkin yli 600 000 euron kokonaistulot. Tuulimyllyn rakentamiskustannukset avaimet käteen -periaatteella ovat noin 4,5 miljoonaa euroa. Yksi tuulimylly tuottaa sähkön noin neljänsadan sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeisiin. Omistajilleen vahvasti tuettu toiminta on varma rahasampo. Tuulimaiden vuokraukseen on vakiintumassa malli, jossa myllytontin omistaja saa eniten ja vaikutusalueen maanomistajatkin jotakin. Ju ha Tu om i
• 4 METSÄLEHTI 18 • 2013 LYHYESTI Stora Enso kutistaa metsäosastoaan Organisaatiotaan trimmaavan Stora Enso Metsän yt-neuvotteluissa on päädytty 90 henkilön vähennykseen. Yhtiö irtisanoo viimeiset 33 metsuriaan ja työt loppuvat myös noin 60 toimihenkilöltä. Metsureiden vähentämistä perustellaan toiminnan tehostamisella. ”Jatkossa kaikki hoitotyöt ostetaan metsäpalveluyrittäjiltä”, Stora Enso Metsän metsäpäällikkö Jorma Länsitalo kertoo. Puukauppoihin vähennyksillä ei ole kuitenkaan vaikutusta. Myös toiminnan kattavuus on entisellään, eli yhtiö toimii koko maassa. Ostoja kuitenkin keskitetään Stora Enson ydinalueille Pohjois-, Itäja Kaakkois-Suomeen. EU:ssa sorvataan kestävän metsätalouden kriteerit EU:n komissio on julkaissut uuden metsästrategian. Strategiassa määritellään periaatteet, joilla vahvistetaan kestävää metsätaloutta, parannetaan alan kilpailukykyä ja lisätään työpaikkoja etenkin maaseudulla. Samalla varmistetaan metsien suojelu ja ekosysteemipalvelut. Niinpä EU aikoo esimerkiksi kehittää yhdessä jäsenmaiden ja toimijoiden kanssa yhteiset kestävän metsätalouden kriteerit. Kriteerien pitäisi valmistua ensi vuoden aikana. Lisäksi komissio seuraa, miten hyvin jäsenvaltioissa monimuotoisuusasiat tullaan metsäsuunnitelmissa huomioimaan. Uusi strategia korvaa vanhan, vuodelta 1998 peräisin olevan metsästrategia. Taaleritehdas hankki lisämetsää Sijoitusyhtiö Taaleritehdas on ostanut metsäyhtiö UPM:ltä hieman yli 1 100 hehtaaria metsää. Palstat sijaitsevat Savossa, Tervon ja Juankosken kunnissa. Kauppahintaa ei julkistettu. Taaleritehdas osti nyt jo kolmannen kerran metsää UPM:ltä. Joulukuussa kaupat tehtiin 6 000 hehtaarista ja toukokuussa 1100 hehtaarista. Yhtiö aikoo jatkaa metsien ostoa seuraavan kahden vuoden ajan, mikäli sopivia kohteita löytyy. Kemera kutistuu, energiatuki nousee Hallituksen budjettiesityksessä valtion menoja karsitaan 600 miljoonalla eurolla. Säästölinja näkyy myös metsärahoissa. Esimerkiksi kemera-tukeen on varattu vajaat 60 miljoonaa euroa, joten tukisumma kutistuu kuluvan vuoden budjetista parilla miljoonalla eurolla ja edellisvuoden tilinpäätöksestä peräti seitsemällä miljoonalla eurolla. Myös tuki metsäluonnon hoidon edistämiseen supistuu. Monimuotoisuuden turvaamishankkeille rahaa on ensi vuonna luvassa 6,5 miljoonaa euroa, kun kuluvan vuoden budjetissa rahoitusta oli miljoona euroa enemmän. Pienpuun energiatuki sen sijaan kasvaa. Tuki nousee 20 miljoonaan euroon, kun tälle vuodelle on varattu 18 miljoonaa euroa. Metsähallituksen metsätalous omaksi yhtiökseen Valtion metsätuloja yritetään lisätä eriyttämällä Metsähallituksen metsätaloustoiminnot omaksi yhtiökseen. Valtion kokonaan omistama yhtiö keskittyisi valtion metsien tehokkaampaan hyödyntämiseen. Metsätalous työllistää yli puolet Metsähallituksen vajaasta 2000 työntekijästä. Hanke sisältyy esitykseen uudesta metsähallituslaista, joka yritetään saada voimaan vuoden 2015 alussa. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti SEPPO SAMULI, kuva M etsätieteiden talo Helsingin Viikissä on herännyt kesän jälkeen henkiin. Reppuselkäiset opiskelijat suuntaavat kuka mihinkin, ja osalla on hieman eksynyt ilme. Se paljastaa auttamatta ensimmäisen vuoden tieteenharjoittajan. Mutta ei hätää. Fuksien tukena työskentelee yliopistonlehtori Mika Rekola, joka muun muassa pitää metsätieteiden johdantokurssia. Hän on nähnyt, miten opiskelijat ovat kymmenessä vuodessa muuttuneet. ”Puolet on naisia ja melkein puolet tulee pääkaupunkiseudulta. Vihreät arvot ovat voimistuneet.” Nyt Rekola myös kartoittaa metsäalan koulutuksen tulevaisuutta aina vuoteen 2020: kuinka paljon väkeä kannattaa kouluttaa ja mitä opintojen pitäisi sisältää, jotta ne vastaisivat alati muuttuvan työelämän tarpeita. Lisäksi hän pohtii, kuinka alaa voisi nuorisolle markkinoida, jotta siitä syntyisi todenmukainen kuva. Selvitys kattaa koulutuksen kaikki osa-alueet metsureista yliopistotasolle, ja sen rahoittaa Metsämiesten säätiö. Vastaukset ovat alalle ehkä jopa elintärkeitä. Nyt tiedetään liian vähän siitä, mitä pitää osata, miten kasvetaan ammattilaisena ja mitä kaikkea vaaditaan eri töissä. ”Eri tasojen opiskelijatkaan eivät tunne toistensa ajatusmaailmaa. Heidän pitäisi kohdata jo opintojen aikana”, Rekola kiteyttää. Motokuskien koulutusta tehostettava Koulutuksen suurimmat ongelmat koettelevat metsäkonepuolta. Hakijoita on nyt enemmän kuin takavuosina, mutta hyviä kaivataan enemmän. Motokuskin työ on teknisesti erittäin vaativaa, ja lisäksi on osattava metsäekologiaa. Paineet ovat kovat, kun arvokkaalla koneella täytyy tuottaa paljon. Puhumattakaan yksinäisistä työvuoroista pimeässä metsässä. Koulutus metsätalouden perusjaksolla aloitetaan kuitenkin jo 16-vuotiaana, ja vuotta vanhempana harjoitellaan käytännössä. Nuorella ei ole vielä edes ajokorttia, mutta metsäkoneen kanssa pitäisi pärjätä. Lisäksi koulutus on kallista. Onkin ehdotettu, että motokuskeja kouluttavia oppilaitoksia vähennettäisiin. ”Silloin jäljelle jääville saataisiin kunnon koneet ja ohjelmat.” Ammattia ei kuitenkaan opita koulussa vaan työssä. Seuraa uusi ongelma, kun pienillä yrityksillä ei vain ole varaa ottaa väkeä suoraan koulusta. Ne kannattavat huonosti, joten palkat ovat huonot. Rekola houkuttelisi alalle sopivaa väkeä imagoa parantamalla. ”Työssä on paljon korkeaa teknologiaa, joka viehättää nuoria. Lisäksi moni arvostaa luontoa. Moto-kuskin työ on parhaimmillaan näiden elementtien yhdistelmä.” Metsurin työ uudistuu Metsurien elämä muuttuu tulevina vuosina selvästi. Tunnistaisikohan ammattimies 50 vuoden takaa työn vielä omakseen? Mukaan tulee yhä enemmän vierastyövoimaa ja suomalaisista metsureista tiiminvetäjiä. Kun vielä osa metsänomistajista on ulkomaalaissyntyisiä, metsureilta kysytään kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta. ”Niihin täytyy koulutuksessa panostaa enemmän”, Mika Rekola sanoo. Itse työ tehdään yrittäjänä. Tulevaisuuden metsureita työllistävät hoitotyö ja erikoiskaadot kuten pihalla kasvavat puut. Osalle nuorista se merkitsee uudenlaista hohtoa. ”Erikoiskaadot ovat extremepuuhaa. Se vaatii teknistä osaamista ja suunnittelua.” Metsätalousinsinöörien osalta selvitys on vielä kesken, mutta sekä heillä että metsänhoitajilla korostuvat itsenäisen työskentelyn taidot. Niitä tarvittaisiinkin yhä enemmän, aina yrityksen pyörittämiseen asti. Muuttuva metsänhoitoyhdistyslaki luo paljon mahdollisuuksia kehittää palvelukonsepteja metsänomistajille. Metsäsektorin perusongelmana Rekola pitää sitä, että asiat keskittyvät yhä liikaa isojen toimijoiden käsiin. ”Missä ovat metsätalouden autotalli?rmat?” hän kysyy. Ympäristönhoidon taitajille tarvetta Mika Rekola rakentaisi kaikille koulutustasoille kokonaan uusia ohjelmia, joissa olisi nykyistä laajempi ympäristönhoidollinen näkökulma. Maatalous, metsätalous, ympäristönhoito ja vesiensuojelu nivoutuisivat yhteen. Pystyttäisiin huomioimaan erilaisten alueiden – urbaanien, maatalousalueiden ja vesistöjen – vaikutukset toisiinsa. Yliopistolla metsätiede olisi osa ohjelmaa. ”Olisi vanhanaikaista vain uudistaa metsänhoitajan tutkintoa. Uusi ohjelma tuottaisi nykyistä laaja-alaisempaa väkeä.” Käytännön esimerkiksi sopii Rekolan oma työ. Hän on tutkinut paljon ekosysteemipalveluja ja markkinattomia hyödykkeitä kuten luonnonsuojelua ja virkistystä. Esimerkiksi turpeella on markkinahinta, mutta sen nosto saattaa pilata vesistön, mikä vaikuttaa vaikkapa kalastajiin ja mökkiläisiin. Idea na on selvittää, minkälaista haittaa heille koituu ja pystyykö sitä laskemaan rahassa. Haitat ja hyödyt halutaan samalle mittarille. Ei Rekola silti metsätieteen opetusta lopettaisi – päinvastoin. ”Se olisi Suomelle oikein hyvä vientituote.” Myös kansainvälistymisestä Rekola itse on hyvä esimerkki. Haastattelupäivänä hänellä on kiire, sillä hän lähtee illalla Kiinan Nanjingiin, jossa sijaitsee Helsingin yliopiston partneriyliopisto. Siellä selvitetään, kuinka metsäalan yritykset Kiinassa käyttävät ekosysteemipalveluja. Asiantuntijaksi tarvitaan Mika Rekola. Luonnonystävän seikkailulajit Sopivasti luontoa, tarpeeksi uutta teknologiaa ja rippunen extremeä. Siinä on resepti, jolla Mika Rekola houkuttelisi nuoria metsäalalle. Mika Rekola › Syntynyt 1966 Merikarvialla. › Metsänhoitaja, MMT, yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. › Asuu Espoossa. › Perheeseen kuuluu kaksi aikuista poikaa. › Harrastaa muun muassa luonnossa vaeltamista ja valokuvaamista.
• 5 METSÄLEHTI 18 • 2013 KAARLO OUNI KOLUMNI Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsätalousyrittäjä. S yyskuun 11. päivän tienoilla mietin aikaa 12 vuotta sitten. Olimme kollegoiden kanssa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa, kun kaksoistornit romahtivat. Matkamme oli hieno ja mieliinpainuva, mutta myös opettavainen. Käsityksemme Brittiläisestä Kolumbiasta on kiiltokuvamainen – korkeita lumihuippuisia vuoria, sankkoja monilajisia metsiä, karhuja, ryöppyäviä koskia ja laajoja kansallispuistoja. Näiden väliin on mahtunut myös kukoistava metsäteollisuus. Arvokasta puuta on riittänyt etenkin sahateollisuuden käyttöön. Yksi asia Brittiläisessä Kolumbiassa kuitenkin tapahtui aikaisemmin kuin meillä: hyönteisten aiheuttamat metsätuhot. Yleinen ilmaston lämpeneminen ja etenkin leudot talvet ovat saaneet aikaan eri puulajeille mittavat tuhoepidemiat. Ensin douglaskuuset ruskistuivat ja kuolivat, sittemmin murraymännyt. Tuhoa ei aloittanut myrskytuho, vaan tuhohyönteisille otolliset muut olosuhteet. Torjuntahakkuin on hakattu satoja miljoonia kuutiometrejä puuta. Hakkuiden määrää voi katsella esimerkiksi Googlen karttapalvelun kautta. Nämä muistot tai oikeastaan hakkuuraiskiot mielessäni olen seurannut uutisointia kaarnakuoriaistuhoista kotimaassa. Sattuipa kotitienoillani juhannuksen jälkeen kunnon myrskykin, joka teki sekalaista tuhoa laajalla alueella. Korjattuna puumääränä kertyi varmaan tuhansia motteja. Kaatuneen puuston korjuu alkoi jo heinäkuussa ripeästi – metsätuholakia, uutta tai vanhaa ei mietitty, vaan myrskyn kaatama omaisuus haluttiin pelastaa sinistymiseltä ja mahdollisilta hyönteisiltä mahdollisimman äkkiä. Ymmärrän oikein hyvin, että lainsäädännöllä halutaan estää hyönteistuhojen lisääntyminen. Etenkin teiden varsille varastoitu puutavara pitää kuljettaa ajoissa pois. Uuden lainsäädännön tulee koskea myös energiapuuta, jonka varastointiajat näyttävät välillä olevan pitkiä kaarnakuoriaisten sykliä ajatellen. Sen sijaan lievällä skeptisyydellä suhtaudun ajatukseen, että lainsäädännön keinoin metsänomistajat saadaan korjaamaan kuusikoissa yli kymmenen ja männiköissä yli kahdenkymmenen kuutiometrin tuulenkaadot pois. Yleisestikään en pidä sellaisesta lainsäädännöstä, jolla on vain pelkkä pelotevaikutus, mitään konkreettista mahdollisuutta valvoa lakia kattavasti ei ole. Kaipa maaja metsätalousministeriön on kehitettävä vihjepalkkio, jolla kansalaiset saadaan motivoitua paljastamaan naapureiden myrskytuhot. Kuljin junalla Tampereelta Turkuun vuosi sitten keväällä ja ihmettelin, kuinka paljon Tapani-myrskyn kaatamaa puuta oli jäänyt korjaamatta ja pilaantumaan radanvarsimetsiin. On mielenkiintoista aprikoida, miten piakkoin voimaan tuleva uusi metsätuholaki olisi tilannetta muuttanut. Olisiko ministeriö määrännyt pakkopuunkorjuuta vai oltaisiinko hiljaa niin kuin ennenkin? Mielestäni myrskytuhot on saatava korjuuseen aivan muilla keinoilla kuin lainsäädännöllä. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.? . Valvottavaa riittää ”En pidä lainsäädännöstä, jolla on pelkkä pelotevaikutus.” Mika Rekolan isä on metsätalousinsinööri, joten pojalle ala tuli kuin itsestään. ”Sanon aina, että minut on leimattu. Veli löi minua pienenä leimauskirveellä sormeen.”
• 6 METSÄLEHTI 18 • 2013 ELIISA KALLIONIEMI P ohjoismaissa kaikkein eniten metsäteollisuuden tuotanto on viime vuosina vähentynyt Suomessa. Viimeksi huhtikuussa pysäytettiin SC-paperia valmistanut kone UPM:n Rauman tehtaalla. Suhteellisesti eniten puun jalostaminen on supistunut Norjassa, missä hakkuumahdollisuuksista hyödynnetään nykyään vain vähän runsaat puolet. Kahden viime vuoden aikana teollisuuden kapasiteetin leikkaukset ovat vähentäneet puun vuotuista tarvetta Pohjoismaissa yhteensä viidellä miljoonalla kuutiometrillä. Toisaalta energiapuun korjuu on samaan aikaan lisääntynyt, ja jäljelle jääneissä tehtaissa käyttöasteita on nostettu. Kaikkiaan metsäteollisuus tarvitsee edelleen vuodessa 135 miljoonaa kuutiometriä puuta. Pohjoismaissa kaikkein runsaimmat metsävarat kasvavat Ruotsissa. Metsäpäällikkö Mårten Larsson Ruotsin metsäteollisuuden etujärjestöstä kuitenkin arvioi, että puun tarve on lähellä todellisia hakkumahdollisuuksia. Korkea käyttöaste luo paineita kantohintoihin ja lisää puun tuontia. ”Suomessa sen sijaan on edellytyksiä kasvattaa puun jalostusta”, Larsson totesi puhuessaan viime viikolla Tukholmassa pidetyssä metsäteollisuuden syystapahtumassa Virkesforumissa. Suomessa hyödynnetään kestävistä hakkuumahdollisuuksista alle 70 prosenttia. Norjassa käyttämättä jäävää harvennuspuuta ja sahojen sivutuotteita jalostaa muun muassa Stora Enso Ruotsissa sijaitsevilla tehtaillaan. Lyhyessä ajassa yritys on kaksinkertaistanut ostot rajan takaa. ”Investoinnit Skoghallin tehtaalle on tehty suurelta osin Norjan puun varaan”, kertoi metsäjohtaja Ulf Klensmeden Stora Ensosta. Skoghallin päätuote on nestepakkauskartonki. Värmlannissa sijaitseva tehdas tiedotti viimeksi kesäkuussa investoinnista, joka kasvattaa sellutehtaan kapasiteettia. Suomessa eniten puuta reservissä Metsäteollisuuden rakennemuutos koettelee kaikkia Pohjoismaita. Metsäenergian kasvu pysähtynyt Ruotsissa energiapuun kysynnän kasvu on pysähtynyt, mikä näkyy myös raaka-aineen hinnassa. Muutoksen ovat aiheuttaneet kivihiili ja ulkomainen kierrätyspuu, jota tuodaan poltettavaksi entistä enemmän. Energiapeliä hämmentää uusi tekijä, edullinen liuskekaasu. USA:ssa se on vähentänyt huomattavasti kivihiilen polttoa, joten halpaa hiiltä on maailmanmarkkinoilla runsaasti tarjolla. Energiapuun tuottajat vastaavat kiristyneeseen kilpailuun parantamalla hakkeen laatua tehostamalla kuivatusta. ”Vettä ei pidä myydä asiakkaalle”, muistutti Stora Enson bioenergiajohtaja Peter Sondelius. MIKKO RIIKILÄ Rauma–Turku-akselille muodostuu liikevaihdoltaan maan vahvimpiin lukeutuva metsänhoitoyhdistys, kun Lounametsän ja Länsimetsän yhdistykset ensi vuoden alusta yhdistyvät. Fuusio hyväksyttiin viime viikolla yksimielisesti kummankin yhdistyksen valtuustossa. Ensi vuoden alusta Metsänhoitoyhdistys Lounametsän nimellä jatkava yhdistys ulottuu Sauvosta Eurajoelle. ”Tulevalla toimialueella on alkuaan ollut 19 pitäjätason metsänhoitoyhdistystä”, toteaa uuden yhdistyksen toiminnanjohtajaksi nimitettävä Harri Tasanen. Uuden Lounametsän toimialueella on yksityismetsiä 210000 hehtaaria ja metsänomistajia noin 9 500. Yhdistyksen liikevaihto kohoaa noin kymmeneen miljoonaan euroon. Summa on suurimpia koko maassa. Toimialueen pinta-alaan verrattuna korkea liikevaihto selittyy yhdistyksen merkittävällä osuudella alueen puun hankinnasta ja välityksestä. Lisäksi yhdistys tarjoaa lavean valikoiman metsäpalveluita teiden rakentamisesta sukupolvenvaihdosneuvontaan. Uuden Lounametsän palveluksessa on yli 30 toimihenARI KOMULAINEN teksti ja kuva Syksyn edetessä kesäpaikoillaan asustaneet metsäpeuravaatimet ja vasat kokoontuvat pikku hiljaa pieniin laumoihin eli parttioihin. Vaatimet ovat kesän mittaan kasvattaneet sarvet – tosin huomattavasti vaatimattomammat kuin niitä selvästi rotevammat täysikasvuiset hirvaat. Hirvaat kelovat sarvensa puhtaiksi syyskuun puoleen väliin mennessä. Kun vaatimetkin ovat saaneet sarvensa puhdistetuksi, alkaa peurojen kiima-aika eli rykimä olla parhaassa vauhdissaan. ”Tälle syksylle rykimä näyttää olevan viikon pari myöhässä normaalista, johtuen ilmeisesti lämpimistä ilmoista”, kertoo peuratutkimuksessa pitkään toiminut kenttämestari Kauko Kilpeläinen Kuhmosta. Kilpeläisen mukaan Kuhmon peuramailta kuuluu hyviä uutisia: vaatimilla on kevään onnistuneen vasomisen jäljiltä runMetsä rytisee peuramailla Rykimä eli peurojen kiima-aika on parhaassa vauhdissa. Komeasarvinen valtahirvas on uljas näky syksyisellä suolla sen vartioidessa kaikella tarmollaan rykimätokkaansa. Länsi-Suomi liittoutuu Fuusion jälkeen metsänhoito yhdistys Lounametsän toimialue ulottuu etelän Sauvosta Eurajoelle. kilöä. Heidän toimipisteensä säilyvät ennallaan. Palkkametsureita yhdistyksellä on 15. Metsäkoneyrittäjiä, yrittäjämetsureita ja puutavara-auton kuljettajia yhdistys työllistää noin 70. Hieman Lounametsää aiemmin Kiikka-Keikyän, Länsi-Satakunnan ja Teljän yhdistysten valtuustot hyväksyivät yhdistysten fuusioitumisen. Metsänhoitoyhdistys Satakunnaksi nimitetty uusi yhdistys aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa. Sen toimialueella on 187000 hehtaaria yksityismetsiä, joista voidaan vuosittain hakata reilut 900000 miljoonaa kuutiometriä. saasti vasoja mukanaan, joten peurakannan pitkään jatkuneen laskusuunnan pitäisi kääntyä. Onnistunut rykimä pohjustaa omalta osaltaan peurakannan tulevaisuutta. Voimakkaimmat ja suurisarvisimmat hirvaat keräävät vaadinparttiot rykimätokiksi, joita ne väsymättä paimentavat ja häätävät kilpakosijat armotta pois. Siinä metsä ryskyy, kun kaksi voimaintunnossa olevaa hirvasta ottelee oikeudesta päästä jatkamaan sukuaan. Lokakuun alkupuolella rykimä alkaa hiipua, ja rykimätantereille voimansa menettäneet hirvaat siirtyvät tokkien hännille niiden vaeltaessa pikkuhiljaa kohden talvilaitumia. Lisäksi hirvaat pudottavat sarvensa reilusti ennen vuoden vaihdetta. Vaadin sen sijaan säilyttää sarvensa kevääseen asti, ja näin se pystyy häätämään nupopäähirvaan parhaimmilta ruokapaikoilta syrjemmälle. Rannikko Pyhäjärvi Mynäsalo Kuhankuono Peimari Puuston kasvu ja hakkuut talousmetsissä Ruotsissa hakataan eniten Lähde: Metsäntutkimuslaitos Nettokasvu Poistuma Norja Ruotsi Suomi 1 2 3 4 5 Milj. m
• 7 METSÄLEHTI 18 • 2013 Uutuus Uutuus Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.? metsakirjakauppa.? Eräkokki Marketta Kotilainen (toim.) Kiehtova kattaus syntyy kaloista, villivihanneksista, riistasta, sienistä ja marjoista. Resepteissä maistuu metsä ja tuulen puhuri järvellä. Kirjan ohjeilla valmistuu aidoista aineksista ruokaa arkeen ja juhlaan. Makuja kairasta kaupunkiin Tarjous voimassa 26.9. 15.10.2013 (kirja ilmestyy 22.10.) Osta kirja ennakkoon 35 € (39 € ) Tilaukset: tilaukset@metsakustannus.? tai soittamalla Metsäkustannuksen asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 LAURA KAKKONEN, teksti MIKKO RIIKILÄ, kuvat Varttuneisiin kuusentaimiin iskeytynyt mustakorosieni on herättänyt ihmetystä metsänomistajissa. Sienen vaivaamia kuusikoita on havaittu tänä vuonna muun muassa Toivakan ja Lievestuoreen alueilla Keski-Suomessa. Toivakkalainen metsänomistaja Reijo Hyvönen havaitsi ensimmäiset oireet kuusikossaan toissa keväänä. ”Tauti alkoi levitä heti, kun lumet lähtivät. Puut kuolivat hyvin lyhyessä ajassa.” Nimensä mukaisesti mustia koroja ja halkeamia kuusen runkoon aiheuttava sieni on osasyy puiden latvojen kuivumiseen ja lopulta puiden kuolemaan. Hyvösen metsiköissä puita on kuollut jo useita satoja. Mustakorosieni aiheuttaa Hyvöselle melko suuria taloudellisia tappioita. Vakuutusyhtiöltä korvauksia ei heru, koska tuhoalue ei ole yhtenäinen. Metsäkeskuksen metsäneuvojan Pekka Liukkosen mukaan iskeymäkohdan säännönmukainen sijainti rungossa noin 1–1,5 metrin korkeudella alkoi herättää ihmetystä. ”Siitä ylöspäin puut olivat joko kuolleet kokonaan tai taistelivat olemassaolostaan”, Liukkonen kuvailee. Mystinen sieni vaivaa kuusia -sienen kykyä sairastuttaa kuusentaimia. Yksi tärkeimmistä tutkittavista asioista on se, miten sieni luonnossa käyttäytyy. ”Haluamme testata, iskeytyykö sieni heikentyneisiin puihin vai pystyykö se tappamaan myös terveitä puita. Tämä vaikuttaa pitkälti siihen, miten paljon tuhoa sieni pystyy aiheuttamaan.” Joillakin tuhoalueilla sairaiden kuusten rungoista on löydetty niihin kaivautuneiden tuhohyönteisten jälkiä. Uimarin mukaan vielä ei ole selvyyttä siitä, mikä merkitys hyönteisillä on kuusentaimien latvakuolemissa. Vakava asia Uimarin mukaan tautia on esiintynyt muutamissa tapauksissa kuuselle viljellyillä peltoalueilla, joilla puut ovat lähteneet no peaan kasvuun. Tuhoja on havaittu sekä istutetuissa että luontaisesti syntyneissä kuusikoissa. Mustakorosientä on tavattu myös Uuden-Seelannin nopeakasvuisilla radiatamäntyviljelmillä ja Norjan joulukuusiviljelmillä. Uimari arvelee, että sieni voi aiheuttaa tuhoja suuremmillekin metsäalueille. ”Kerran metsiköstä liikkeelle lähdettyään tauti näyttää leviävän eteenpäin omilla voimillaan”, Jarkko Hantula toteaa. Jos metsänomistaja huomaa taudin oireita metsässään, asiaan kannattaa Uimarin mukaan suhtautua vakavasti. Metsänomistaja voi ottaa yhteyttä esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen paikalliseen yksikköön. Tutkimustietoa sienen aiheuttamien tuhojen torjunnasta ei vielä ole, mutta metsän yleisestä terveydestä ja hygieniasta huolehtiminen on edelleen tärkeää, tutkijat muistuttavat. Latvan kuivuminen voi olla oire mustakorosienen tartunnasta. Metsänomistaja Reijo Hyvösen mailla tauti on tappanut jo satoja puita. Korvauksia ei heru. Rungossa näkyy mustia koroja. ”Jos iskeymät lisääntyvät ensi vuonna, voi tulla pahaa jälkeä.” Tutkimukset meneillään Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat havaitsivat muutama vuosi sitten sienen aiheuttamia oireita eteläisten kuusialkuperien kasvatuskokeissa. ”Pitkään ajateltiin, että tämä on selkeästi eteläisten alkuperien ongelma, mutta näin ei välttämättä ole”, kertoo metsäpatologian professori Jarkko Hantula Metlasta. Samankaltaisista oireista on tehty kymmenkunta ilmoitusta vajaan kymmenen vuoden aikana. Tuhoalueet sijaitsevat pääasiassa Päijänteen itäpuolella. ”Ilmoitukset ovat lisääntyneet, mutta syynä voi olla myös kuusen lisääntynyt viljely. Asiaan on ehkä alettu kiinnittää enemmän huomiota”, toteaa Metlan vanhempi tutkija Anne Uimari. Uimari tutkii laboratoriooloissa oireiden aiheuttajaksi epäillyn Neonectria fuckeliana ”Liikkeelle lähdettyään tauti näyttää leviävän omilla voimillaan.”
• 8 METSÄLEHTI 18 • 2013 Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas -palveluumme 09 315 49 840 ja kysy edullista kesto tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.fi/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.fi/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyviä lukuhetkiä toivotellen
• 9 METSÄLEHTI 18 • 2013 Kirjanpainajat ruotuun Ensimmäistä kertaa Suomessa kirjanpainajia nurjerretaan sanitaatiohakkuulla, lupaavin tuloksin. Etelärannikolta aina Etelä-Karjalaan ja Keski-Suomeen kurkottavalle kirjanpainaja epidemialle ei näy loppua. Tänä kesänä kirjanpainajat ehtivät tuottaa yhden kesän aikana kaksi sukupolvea – kolmannen kerran Suomen historian aikana. Tämä tarkoittaa, että karikkeen lämmössä talvehtii poikkeuksellisesti kaksinkertainen määrä kirjanpainajia. Ensi keväänä lämpötilan noustessa 16–20 asteen välille on odotettavissa hyvin runsas kirjanpainajien parveilu. Samanlainen epidemia kuin Ruotsissa Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa vertaa Suomessa jylläävää kirjanpainajaepidemiaa voimakkuudeltaan ja mittakaavaltaan miltei samankaltaiseksi kuin Keski-Euroopassa tai Etelä-Ruotsissa. Mikä sitten avuksi? Kylmä lumeton talvi seuraajanaan sateinen kylmä kesä. Ruotsissa vastaavanlaiset epäsuotuisat olot hillitsivät kirjanpainajatuhoja Gudrun-myrskyn jälkeen. Tosin vain hetkeksi. ”Kun kirjanpainajatuho iskee, se voi kestää kymmenenkin vuotta. Esimerkiksi ruotsalaiset eivät vieläkään ole päässeet vuonna 2005 alkunsa saaneista tuhoista”, Lyytikäinen-Saarenmaa kertoo. Jopa 10-vuotinen epidemia Horisontissa näkyvä sanitaatiohakkuurantu sulautuu maisemaan. Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa esittelee Torsansalon tuhojentorjuntasuunnitelmaa Juho Kokkoselle (vas.) ja Antero Pasaselle. TIIA PUUKILA, teksti ja kuvat S atoja motteja tukkikokoisia kuusenrunkoja makaa maassa sikin sokin. Ruokolahdella Torsansalossa puut ovat jääneet niille sijoilleen Astan ja Veeran pyyhkäistyä alueen yli heinäkuussa 2010. Syynä tähän on Tornatorille kuuluneen myrskytuhoalueen liittäminen yksityismetsien suojeluohjelmaan Metsoon syksyllä 2010. Samalla yhtiön maiden keskelle muodostui kirjanpainajien paratiisi. Jotta talousmetsät säästyisivät tuhoilta, Torsansalossa tehtiin Suomen ensimmäinen sanitaatiohakkuu. Siinä suojelualueen ympäriltä, viidensadan metrin levyiseltä vyöhykkeeltä poistettiin kaikki riski-ikäiset, yli 40-vuotiaat kuusikuviot. ”Kirjanpainajista yli 90 prosenttia liikkuu lyhyemmän matkan kuin viisisataa metriä. Tällä tavalla ehkäistään tuhoriskiä laajemmalla alueella”, kertoo metsäentomologian dosentti Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa Helsingin yliopistolta. Lyytikäinen-Saarenmaa on laatinut alueelle kolmivuotisen suunnitelman tuhojen seurantaan ja torjuntaan. Sanitaatiohakkuu on muun muassa Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa käytetty ja hyväksi todettu torjuntamenetelmä. Sen avulla hillitään suurepidemioita. Riskikuusista puhdistetun hakkuurannun lisäksi suojelualuetta ympäröi 107 feromonipyydystä. Ne houkuttelevat tuoksullaan kirjanpainajia ansaan ja vahvistavat suojamuuria talousmetsän ja suojelualueen välillä. Pienille kuusillekin kuolemantuomio Tulokset nyt kolme kesää kestäneestä kirjanpainajien torjuntaoperaatiosta ovat lupaavia. Sanitaatiohakkuu ja feromonipyydykset ovat tähän asti pitäneet kirjanpainajat ruodussa. ”Näyttää siltä, että kiivain populaation nousu alueen ulkopuolella on pysynyt aisoissa ja voimakkain puustotuho pitäytynyt suojelualueen sisäpuolella”, Lyytikäinen-Saarenmaa arvioi. Kirjanpainajatuhon etenemisvauhti on kuitenkin yllättänyt dosentin. Tuho on levinnyt salakavalan nopeasti suojelualueen pystykuusikoihin. Ruskettuneita kuusiryhmiä näkyy siellä täällä. Kirjanpainajat ovat siirtyneet myrskyn kaatamista puista eläviin pystypuihin ja tappavat niitä. Paikoin myös nuoret muutaman metrin mittaiset kuuset ovat kuivuneet pystyyn. ”Tänä vuonna on löytynyt merkkejä kirjanpainajan ja kuusentähtikirjaajan yhteistyöstä. Myös aitomonikirjaajan ja kirjanpainajan yhteistyötä löytyy. Ne ovat yhteistuumin alkaneet tappaa pienempiä kuusia”, selittää alueen kirjanpainajista gradua työstävä metsäylioppilas Juho Kokkonen Helsingin yliopistosta. Suojelualueen lisäksi ympäröivää talousmetsää tarkkaillaan tulevina vuosina silmä kovana tuhojen varalta. Jos neulaset alkavat kellastua, kuusikko on hakattava kiiruusti. Muutoin tukkipuu kuivahtaa ja käy enää sellukattilaan tai polttopuuksi. ”Seuraamme jatkuvasti lähistöllä sijaitsevia pystyyn jääneitä yli 40-vuotiaita kuusikoita, ja tarvittaessa ryhdymme nopeastikin torjuntatoimenpiteisiin”, kertoo metsänhoitoja resurssipäällikkö Antero Pasanen Tornatorilta. Lyytikäinen-Saarenmaa suosittelee yhdistettyä kirjanpainajatuhojen torjuntaa ja seurantaa myös yksityismetsiin. ”Toimenpiteet pitää suunnitella tapauskohtaisesti. Vakioreseptiä ei ole olemassa.” Myrskypuut jäivät kirjanpainajien ruoaksi, kun Torsansalo liitettiin Metsoon. Pitkävaikutteinen feromonisyötti houkuttelee kirjanpainajat ansaan 200–300 metrin säteeltä.
• 10 METSÄLEHTI 18 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN J ärjestyksessään yhdennentoista Valtakunnan metsien inventoinnin eli VMI:n virallistama metsien vuosikasvu on nyt 104,5 miljoonaa kuutiometriä ja kokonaispuusto 2,3 miljardia kuutiometriä. Luvut ovat odotetusti kasvaneet, eikä tämänkertainen arviointikierros tuonut muutenkaan yllätyksiä. ”Suurin yllätys tuli jo 2007, kun päästiin lähelle sataa miljoonaa kuutiometriä. Sen jälkeen kasvu on hiljalleen lisääntynyt”, erikoistutkija Kari T. Korhonen Metsäntutkimuslaitoksesta sanoo. Metsien kokonaistilavuus pysytteli 1,5 miljardin kuutiometrin tienoilla hamalta 1920-luvulta aina 1970-luvulle, jolloin kasvukäyrä kääntyi selvään nousuun. Korhonen korostaa, että kasvun jatkuminen samalla uralla ei ole automaatti. Viimeiset 20–30 vuotta on suosittu tasaikäisrakenteisia metsiä, mutta nyt tiukahkoa säätelyä löysennetään ja kasvu saattaa taittua. ”Mahdollista on, että metsien kasvu ja puuston kokonaismäärä on saavuttamassa lakipisteensä ja korkeimmat luvut mitattiin nyt”, Korhonen pohtii. Ylärajaa kolkutellaan Kasvun lakipiste tulee väistämättä jossakin kohdassa. Tutkija näkee kaksi vaihtoehtoa, ja totuus asettunee jonnekin niiden väliin. Jos nykyisen kaltainen metsänhoiMETSÄNKASVUN Uusin Valtakunnan metsien inventointi näyttää metsätalouden historian kovimmat kasvuluvut. Ne saattavat hyvin myös jäädä historian korkeimmiksi. ”Puuta riittää sille joka käyttää.” Kasvumalleissa tekemistä Metsäntutkimuslaitoksella on maan ja ehkä maailmankin parhaat kasvumallit, mutta vain hoidetuille metsille. Mallit eivät kerro, mitä tapahtuu jos metsiä ei hoideta. Metsät kasvavat hitaasti ja metsäntutkimus ei pysty tuottamaan tutkimustietoa niin nopeasti kuin metsien käyttöä nyt ollaan muuttamassa. Hoitamattomien ja eri-ikäisrakenteisten metsien kasvumalleja pitää vielä odottaa. Hoidettujen metsien mallittaminen on ollut varsin helppoa, paitsi viime aikoina on noussut kysymys, että miksi metsät kasvavat nopeammin kuin niiden pitäisi. Sekä metsänjalostuksella että ilmastonmuutoksella saattaa olla osansa asiassa. LAKIPISTE? osa on turvemailla, mutta kunnostusojitusten määrässä ollaan jäljessä melkoisesti. Puolet mäntyä Puuston tilavuudesta puolet on mäntyä, 30 prosenttia kuusta, 17 prosenttia koivua ja loput muita lehtipuita. Samat osuudet pätevät myös vuotuiseen kasvuun. Keskimäärin metsämaahehtaarilla on 102,5 kuutiometriä puuta. Parin viime vuosikymmenen aikana metsävarojen kasvu on ollut männyssä ja jonkin verran koivussa, mutta kuusivarojen kasvu on tasaantunut. Suurin selittäjä on, että ojitusalueet puskevat nuorta mäntyä ja koivua. Korhonen pitää metsien nykyistä ikärakennetta kasvun kannalta varsin hyvänä, ja jonkin aikaa metsien kasvu kiihtyy omalla painollaan. ”Erityisesti Pohjois-Suomessa on paljon nuoria, hyvässä kasvuvaiheessa olevia metsiä, mutta muualla maassa kasvu tasaantuu jo lähivuosina.” Pohjois-Suomen männiköiden järeytymistä tukkikokoon pitää vielä odottaa parikymmentä vuotta. Potentiaalia on paljon, vaikka hehtaarikertymät ovat pienet. Sahatukin laadun mittaamiseen ei ole kunnollista historiatietoa, sillä laadun määritelmäkin on elänyt. ”Oma näkemykseni on, että räkämänniköiden huonoutta liioitellaan”, Korhonen sanoo. Puuta riittää jalostettavaksi ”Puuta riittää sille, joka käyttää, mutta toinen asia on, ovatko metsänomistajat aina halukkaita myymään käyttäjien haluamalla hinnalla”, varttunut tutkija Olli Salminen Metlasta sanoo. ”Koivukuitupuuta lukuun ottamatta kotimaan hakkuumahdollisuudet riittävät kattamaan nykyisen ja ennakoidun metsäteollisuuden puunkäytön.” Teollisuus on viime vuosina käyttänyt kotimaista puuta noin 51 miljoonaa kuutiometriä. Tukkija kuitupuun suurin kestävä vuotuinen hakkuumahdollisuus tällä vuosikymmenellä on arvioitu 73 miljoonaksi kuutiometriksi, joten ainespuun käyttöaste on 70 prosenttia. Kestävyys tarkoittaa, että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet eivät vähene. Eri arvioijat ennustavat teollisen puunkäytön olevan vuonna 2020 noin 50–60 miljoonaa kuutiometriä. ”Suurin kestävä hakkuumahdollisuus on silloin noussut 78 miljoonan kuutiometrin tasolle.” to jatkuu, kokonaiskasvu lisääntyy vielä muutamilla miljoonilla kuutiometreillä. Jos taas voimakkaat harvennukset yleistyvät uudistettavan metsälain mahdollistamiin rajoihin saakka, niin puustopääoma ja kasvu pienenevät nopeasti. ”Biologian asettamaa ylärajaa on vaikea arvioida, mutta on sanottu, että se on 120 miljoonaa kuutiometriä.” Toisaalta tutkijayhteisön käsitys metsien kasvun teoreettisesta ylärajasta on noussut pikkuhiljaa. ”Neljännesvuosisata sitten ei voitu uskoa, että 90 miljoonan kuutiometrin kasvu olisi mahdollista.” Terveitä, mutta hoitamattomia ”Metsien terveydentila on hyvä”, Korhonen sanoo. Myrskytuhot ja niitä seuranneet kirjanpainajatuhot ovat paikoin merkittäviä, mutta koko maan tasolla niiden vaikutus puuston kasvuun on vähäinen. Nuorten metsien hoidon laiminlyönnit eivät ole korjaantumassa. Tuoreimpien tietojen mukaan lähes 1,6 miljoonalla hehtaarilla taimikonhoito tai ensiharvennus on myöhässä. 15 prosenttia taimikoista ja nuorista metsistä on kiireellisen hoidon tarpeessa. Hoitorästit eivät näy suoraan kokonaiskasvussa, sillä hoitamatonkin metsikkö tuottaa biomassaa, mutta kasvu kohdistuu väärille puulajeille ja järeytyminen hidastuu. Toinen rästikohde ovat kunnostusojitukset. Puuston kasvusta neljäsPuuston kokonaistilavuuden kehitys puulajeittain Kuusen kasvu taittui Lähde: Metsäntutkimuslaitos Yhteensä Miljoonaa m 1922 1937 1952 1967 1974 1981 1990 1999 2006 2011 500 1000 1500 2000 2500 Mänty Kuusi Koivu Muut lehtipuut
• 11 METSÄLEHTI 18 • 2013 Yhdestoista kerta Metsäntutkimuslaitos ja sen edeltäjälaitokset ovat arvioineet Suomen metsävaroja 1920-luvulta lähtien. Arvioinnilla on komea nimi Valtakunnan metsien inventointi, lyhenteenä metsäammattilaisille tuttu VMI. Vastikään julkistettu, vuosien 2009– 2012 mittauksiin perustuva arviointi oli järjestyksessään yhdestoista. Metsät kasvavat ennätyksellisesti ja kasvu voi rikkoa uusiakin ennätyksiä, mutta kaikella on hintansa. Metsätaloudessa se on ollut metsien käytön tiukka säätely, yksityisen omistajan oikeuksien rajoittaminen kansantalouden edun vuoksi. Metsävarojen kasvattamista on vaikea perustella, jos nykyisistäkin hakkuumahdollisuuksista liki kolmannes jää käyttämättä. Vai onko? Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan ylitarjonta laskee hintaa, ja ylitarjonnan supistuminen taas nostaa sitä. Metsien kasvun pieneneminen lisäisi ensivaiheessa metsänomistajien hinnoitteluvoimaa, toisessa vaiheessa raaka-ainekustannuksen nousu pienentäisi teollisuuden puunkäyttömääriä. Ellei sitten tuotekehitys nosta jalostusarvoa ja maksukykyä. MIKKO HÄYRYNEN Enemmänkin saadaan irti KOMMENTTI Runkopuuta enemmän energiaksi Metsäenergian käyttöä pusketaan ylöspäin poliittisilla tavoitteilla, ja suunnitteilla olevat uuden sukupolven biojalostamot tuovat oman vetonsa. Jos poliittisesti linjatulla kasvu-uralla pysytään, niin metsähakkeen ja kotitalouksien polttopuun käyttömäärä lähestyy 20:tä miljoonaa kuutiometriä vuonna 2020. Biojalostamot ovat kääntämätön kortti, niiden toteutumista ja vaikutusta metsäenergian kysyntään on mahdoton ennustaa. Kävi biojalostamoiden kanssa niin tai näin, joka tapauksessa metsäenergian käyttö kasvaa huomattavasti nykyisestä 13,5 miljoonasta kuutiometristä. Valtaosa lisäyksestä pitää täyttää runkopuulla. ”Kantoja ja hakkuutähteitä käytetään nykyisin noin 4,5 miljoonaa kuutiometriä. Jos ainespuun hakkuut säilyvät nykytasolla, valtaosa energiapuun käytön lisäyksestä pitää täyttää runkopuulla.” Runkopuun polttaminen energiaksi vähentää ainespuun kestäviä hakkuumahdollisuuksia 4,4 miljoonalla kuutiometrillä. Asia on sikäli teoreettinen, että hakkuumahdollisuuksia joka tapauksessa jää käyttämättä. Teollisuuden etujärjestö nyreksii kuitupuumittaisen puun polttamista ainakin tiedotetasolla, mutta sitä palaa ajoittain teollisuuden omissakin voimaloissa.
• 12 METSÄLEHTI 18 • 2013 PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN K eitele-konserni rakentaa Kemijärven entisen sellutehtaan alueelle sahan ja puutuotetehtaan. Päätöksen ratkaisivat Lapin nuoret ja kasvuisat, mutta vajaasti hakatut männiköt. Vuoden päästä valmistuva laitos käyttää pikkutukkia noin 350000 kuutiometriä, mikä Keiteleen mukaan lisää Lapin hakkuita miljoonalla kuutiometrillä. Investoinnin arvo on 32 miljoonaa euroa, josta valtion avustus kattaa 4,6 miljoonaa. Laitos on merkittävin puunkäyttöä lisäävä investointi vuosiin ja uusinvestointina huomattava myös kustannuksiltaan. ”Hyvältä tuntuu. Raaka-aineen perässä mennään”, Keitele-konsernin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kylävainio sanoo. Kylävainion mukaan Lapin hakkuumahdollisuudet ratkaisivat investoinnin. Maakunnan metsät kasvavat 11–12 miljoonaa kuutiometriä ja hakkuut jäävät kolmasosaan kasvusta. Kylävainio uskoo, että Lapissa riittää myös myyntihaluja, toisin kuin konsernin ydinalueella Pohjois-Savossa, missä puun saatavuus ajoittain tökkii. Miljoonan kuution hakkuut lupailtu Kemijärvellä aiotaan sahata 150 000 kuutiometriä sahatavaraa. Hakkuukertymän mukana tulee runsaasti kuitupuuta, joten Kylävainion laskennan mukaan hakkuulisäys on miljoona kuutiometriä, mikä tuo 20 miljoonan euron kantorahatulot. Summa on mahdollinen, mikäli se lasketaan miljoonan kuutiometrin hankinnalle, josta kolmasosa on mäntypikkutukkia ja kaksi kolmasosaa havukuitupuuta. Toisaalta miljoonaa kuutiometriä voi pitää optimistisena arvona, sillä Stora Enson kuitupuun hankinnan mukana tulee joka tapauksessa tukkikoon puuta. Puunhankinta on monesta lähteestä. Yli puolet puuntarpeesta tulee Stora Ensolta, Metsähallitukselta ja yhteismetsistä toimituspuuna, ja laitos perustaa myös oman puunhankintaorganisaation. Itäpuuta ei tule. Kaukoitä ei ole kaukana Keitele-konsernin Kemijärven-toiminnot tulevat saman katon alle, mutta niitä pyörittää kaksi yritystä. Lappi Timber Oy sahaa ja Keitele Engineered Wood Oy valmistaa liimapuuta ja muita jatkojalosteita. Lappi Timberin toimitusjohtajaksi on kutsuttu Pekka Tuovinen, ja hän on myös yrityksen vähemmistöosakas. Tuovisella on pitkä kokemus Lappipaneli-sahayrityksestään, joka erinäisten vaiheiden jälkeen päätyi Pölkky-konsernille. Hallinto ja markkinointi pysyvät Keiteleellä. Liimapuun markkinat ovat Kaukoidässä saakka. Kylävainion mukaan liimapuun kysynnällä ei ole rajaa eikä Kemijärven etäisyydellä maailmanmarkkinoista merkitystä, sillä Kemin satamaan on rautateitse 230 kilometriä. ”Keski-Eurooppaan ruotsalainen lyhytrahti on kilpailukykyiKeitele lupaa Lappiin miljoonahakkuut Hakkuu mahdollisuudet ratkaisivat Kemijärven valinnan uuden sahan ja puu tuote tehtaan sijoitus paikaksi. Etupiirit limittäin Teollisuusneuvos Ilkka Kylävainio on taitava sahamies. Taitavia ovat myös kuusamolaista Pölkky-konsernia pyörittävät Virranniemet. Sahat ovat sanattomin sopimuksin jakaneet nautinta-alueitaan kuin maakuntalehdet maakuntiaan. Koillis-Lapista oli tullut Pölkyn puunhankinnan takamaa, mutta nyt siellä on vastassa Kylävainio. Kun maan taitavimpien sahapelurien etupiirit menevät limittäin, on mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu. MIKKO HÄYRYNEN Vaikeiden vuosien jälkeen Kemijärven sellutehtaan alue saa uuden alun. Metsälehden arkistokuvassa sellutehtaan piiput vielä savuavat. KOMMENTTI sempää, ja Saksa ja Itävalta ovat markkinoiden keskellä, mutta Kaukoitään kaikilla on samat kustannukset ja sama matka.” Massaliike hautasi sotakirveen Sellutehtaan lopettamisen jälkihoitona Stora Enso meni vähemmistöomistajaksi Arktos Group -nimiseen yritykseen, jonka oli määrä valmistaa liimapalkkeja. Valtion tuesta huolimatta tuotanto ei koskaan käynnistynyt kunnolla, ja yritys meni konkurssiin viime tammikuussa. Keitele-konsernilta odotetaan paljon, sillä valtio antaa nyt rahaa samaan tarkoitukseen, jossa aikaisempi yritys epäonnistui. Kylävainion mukaan ”Arktoksen koneet ovat kaikki vanhaa romua, joiden oikea osoite on sulatto”. Uudesti syntyvään puutuotetehtaaseen tulee täysin uusi konekanta. Sellutehtaan lopettamista vastustanutta Massaliikettä moitittiin epäsuotuisan ilmapiirin luomisesta Arktosta kohtaan. Kemijärven kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heikki Nivala on myös Massaliikkeen johtaja. Nivalan mukaan Stora Enson kanssa on nyt pantu sukset samaan suuntaan ja yhteinen tavoite on, että valtio rakentaa tehdasalueelle junapuuterminaalin. Terminaalin kustannus on 12–15 miljoonaa euroa. H an nu Ja uh ia in en
• 13 METSÄLEHTI 18 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 35–38 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ostomäärät viikolla 38 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. LAURA KAKKONEN Puukauppa vilkastui melko reippaasti elokuun viimeisellä viikolla. Edeltävään viikkoon verrattuna nousua tuli noin 120000 kuutiometrin verran. Ostomäärät ovat kasvaneet melko tasaisesti kesän hiljaiselon jälkeen. Syyskuun alussa lukemat näyttivät hyviltä: kuun toisella viikolla puuta ostettiin 90000 kuutiota enemmän viime vuoden saman ajanjaksoon verrattuna. ”Puukauppa käy Länsi-Suomessa varsin hyvin”, kertoo Luvian Saha Oy:n metsäpäällikkö Heikki Vuorinen. Viime syksynä Tapani-myrskyn jälkimainingit lisäsivät puun tarjontaa, mutta Vuorisen mukaan puuta on saatu ostettua tänä syksynä odotusten mukaisesti. ”Kuusta sahataan noin 65 prosenttia ja mäntyä 35”, hän kertoo. Stora Enson ostojohtaja Esa Ojala kertoo puukaupan sujuvan tällä hetkellä pirteästi. ”Kauppaa käydään samaan tahtiin kuin muinakin syksyinä. Tarjonta on hyvällä tasolla”, hän toteaa. Ojalan mukaan ostoslistan kärjessä ovat tukit, ennen kaikkea mäntytukki, mutta kaikille puutavaralajeille on tarvetta. ”Ostorajoituksia ei ole millään tavaralajilla. Kaikille löytyy menekkiä”, Ojala sanoo. Pirteä alkusyksy Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Euroa m viikot 1–38, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 18 • 2013 14 METSÄNHOITO TIIA PUUKILA, teksti ja kuvat K aksi vuotta sitten kuuselle istutettu rehevä ala Kuhmoisissa on pahoin heinittynyt. Ojitusmätästyksestä huolimatta vesi velloo, osmankäämi rehottaa ja hieskoivikko puskee. Taimia on harvassa, noin 1 400 hehtaarilla, ja nekin pitää etsimällä etsiä parimetrisen aluskasvillisuuden seasta. Osa kuusen aluista on kummallisen kellertäviä ja istutettu muokkausjäljen sijaan rahkasammalmättääseen. Toisaalla Soinissa raivaajaa odottaa nelimetrinen hieskoivuseinä. Kaksitoista vuotta sitten äestysjälkeen kylvetyssä männyntaimikossa on varhaisperkaus unohtunut. Nyt puolukkatyypin vetisellä kankaalla kasvaa hehtaarilla lähemmäs 40000 tainta, joista vain hieman päälle tuhat on mäntyä. Loput männyntaimet on nitistänyt hies ja hirvi. Sydänalaa kiristää. Tuleeko näistä taimikoista koskaan mitään? Ammattilaisten vastaus on kyllä, mutta töitä se vaatii. Rehevyys ratkaisee Kasvupaikka sanelee, kuinka paljon terveitä kasvatuskelpoisia taimia tulee vähintään olla, jotta taimikon kasvatusta kannattaa jatkaa. ”Siitä pitää lähteä, että taimikosta olisi saatavissa tukkia, muutoin arvotuotto jää vaatimattomaksi”, sanoo metsänhoitoyhdistys Soinin metsänhoidonneuvoja Antti Laakso. Karummilla maapohjilla 700–800 tukiksi kasvatettavaa tainta hehtaarilla riittää, mutta rehevillä kasvupaikoilla, joilla tuotantokykykin on karuja kasvupaikkoja suurempi, taimiainesta tulee olla enemmän. ”Rehevämmillä mailla taimia tulisi olla jonkin verran päälle toista tuhatta hehtaarilla”, Laakso arvioi. Myös Metsälaki antaa askelmerkToivottamallakin on toivoa Tainten määrä ratkaisee Kannattavuuslaskelman mukaan männyntaimikko on järkevä uudistaa uudelleen, jos mäntyjä on 500 tainta tai alle hehtaarilla. 2 000 mäntyä/ha taimikon hoidon jälkeen 1 000 mäntyä + 1 000 koivua/ha 500 mäntyä + 1 500 koivua/ha 2 000 koivua/ ha Uudistaminen alusta taimikonhoitovaiheessa Metsänhoitokustannukset Hakkuutulot Nettotulot kinsä vakiintuneen taimikon vähimmäistiheyksille: mäntyvaltaisissa taimikoissa tulisi olla 1300, kuusivaltaisissa 1200 ja lehtipuuvaltaisissa 1000 tuhat tainta hehtaarilla. Lapissa havupuutaimikoiden vähimmäistiheys on 200 tainta vähemmän. Täydentäviä taimia saa olla etelässä 20 ja Lapissa 50 prosenttia. Soinin kohteessa runsas tuhat männyntainta hehtaarilla puoltaa kasvatuksen jatkamista, kunhan männyt vapautetaan koivujen alta. Tuhannessa männyntaimessa riittää kasvatettavaa tukiksi asti, kunhan hirvilauma ei eksy taimikkoon. Hoikat männyntaimet ovat alttiita hirvituhoille vielä seuraavat pari vuotta. Kuhmoisissakin ollaan 1400 taiTaimikonhoito pelastaa ”Siitä pitää lähteä, että taimikosta tulee tukkia.” Soinin kohteella on unohtunut varhaisperkaus. Mäntyjä löytyy kuitenkin noin tuhat hehtaarilla, joten alusta ei kannata aloittaa. Raivaa hieskoivut kiiruusti. Sa m i K ar pp in en
• 15 METSÄLEHTI 18 • 2013 Laske tukiksi kasvatettavien tainten määrä hehtaarilla. Pyörähdä nelimetrisen vavan kanssa taimikossa täysympyrä, laske ympyrän sisään jäävät taimet ja kerro tulos kahdellasadalla. Arvioi, onko tavoitetaimia riittävästi kasvupaikan rehevyyteen nähden. Harkitse harvan taimikon täydennysistutusta, jos istutuksesta on kulunut vain muutama vuosi ja puuntuottokyky alalla ovat hyvä. Varttuneessa taimikossa, jossa laatu ei riitä tukiksi, vaihtoehtona on lyhyt kiertoaika. Kun taimikon on saanut kasvatettua rinnankorkuiseksi ja huolehtinut varhaisperkauksesta, se pärjää yleensä hyvin. Heitteille jätetyn taimikon raivuu maksaa pahimmillaan tuhat euroa hehtaarilta eikä lopputuloksesta tule priimaa. Jos tukkia ei ole luvassa, mieti maksaako satsaus itsensä takaisin. Toivottamallakin on toivoa Läpitunkemattomasta viteliköstä tai harvasta heinittyneestä taimikostakin voi tulla jotain, kun riittää viitseliäisyyttä. Vinkkejä toivottomalle Nopeus on valttia Taimikon kohtaloa punnitessa ratkaisevassa roolissa on myös taimikon perustamisesta kulunut aika. ”Neljässä, viidessä vuodessa näkee, onko uudistaminen onnistunut vai ei. Jos uudistaminen epäonnistuu, siinä ei parane kauaa aikailla”, Laakso sanoo. Esimerkiksi Soinin kohteella haaskattaisiin runsas kymmenen vuotta, jos taimikko päätettäisiin uudistaa kokonaan uudelleen. Vaikka alalla kasvaisi lähes yksinomaan hieskoivua, se kannattaisi kasvattaa kuitupuuksi tai energiaksi ja uudistaa vasta sen jälkeen. Lyhyt, 40–50 vuoden kiertoaika on omiaan soituneille huonosti tuottaville hieskoivua puskeville maille sekä liian reheville paikoille istutetuille oksikkaille männiköille, joista ei tukkia ole luvassa. Kuhmoisten kohteessa täydennyistutuskin on iän puolesta mahdollista. ”Ensimmäisten kolmen vuoden aikana täydennysviljely onnistuu vielä. Sen jälkeen havupuun taimikkoa voi täydentää koivulla, jos on todennäköistä että koivut säilyvät alalla”, Saksa sanoo. TIIA PUUKILA Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Saija Huuskonen laski pyynnöstämme, milloin eteläsuomalaisessa männyntaimikko kannattaa uudistaa uudelleen. Kannattavuuslaskelmat tehtiin Motti-ohjelmistolla tuoreen kankaan istutusmännikölle, jossa varhaisperkaus oli jäänyt tekemättä. Toiveena kuitenkin on, että metsänomistaja saisi sidotulle pääomalle kolmen prosentin tuoton. Milloin on järkevää heittää hukkaan taimikon perustamiseen käytetyt eurot ja kulunut kasvatusaika ja aloittaa parin metrin pituuteen kasvaneen taimikon kasvatus alusta? Vastaus on selkeä: ”Männyntaimikko kannattaa uudistaa uudelleen, mikäli mäntyä on viisisataa tainta hehtaarilla tai alle, kun metsänomistajalla on kolmen prosentin tuotto-odotus”, Huuskonen sanoo. Alle 500 ja uusiksi mella jatkoajan puolella, kunhan varhaishoidosta huolehditaan. Harvahko taimikko ei saa nitistyä heinän, vatukon ja hieskoivun jalkoihin. Hienojakoisella kostealla maalla raivaussahaa ja vesuria pitää käyttää useampaan otteeseen. ”Jos on oikein vesottuva paikka, varhaisperkaus saatetaan joutua tekemään jo kolmantena vuonna”, arvioi erikoistutkija Timo Saksa Metsäntutkimuslaitokselta. Varhaisperkaus ja hyvä tulee Koska Kuhmoisten kohteella taimia on vain 1 400 hehtaarilla ja ala on rehevä, varhaishoidosta ei saa tinkiä. Ensi kesänä raivaamaan. Taimiyksilöiden väri vaihtelee, mutta Kuhmoisten taimien kellertävyys voi kieliä myös ongelmista veden tai ravinteiden saannissa. Seuraa taimen kehitystä. Kuhmoisten alalla vesi seisoo paikoin ja kunnostusojitus on paikallaan. Rahka sammaliston lisäksi taimikossa viihtyy osmankäämi. Tarkkaile väriä Huolehdi ojat kuntoon
• T ukkeja irtouitettiin Kemijoella vielä vuonna 1991, viimeisenä Lapissa. Uitto vaikutti seudun elämän menoon monella tapaa tuomalla jokivarteen työtä ja elämää. Uitto Kemijoen latvoilla alkoi heti jäiden lähdettyä parhaan kevättulvan myötä. Se veti puoleensa myös pojanviikareita, jotka imivät vaikutteita oikeiden tukkilaisten töistä. Tuo maailma oli mielenkiintoinen, jännittävä ja kiehtova. Monien muiden poikien joukossa Kemijoen uittoa seurasi aitiopaikalta myös Juha Julkunen. Hän vietti kesäisin paljon aikaansa Kemijokivarressa mummulassa kymmenen kilometriä Savukosken kirkonkylästä alavirtaan. ”Kivien viskomisen lomassa tuli KEMIJOEN KASVATTI Vaikka uitto on Suomen pisimmällä joella jo historiaa, tukkilaisperinne elää yhä. Juha Julkunen ja keksi. Tukkilaisperinteen vaalija Silti tänäkin päivänä voi Savukoskella nähdä miehen sestomassa tai rullaamassa tukilla välillä suvannossa, välillä vuolaassa virrassa. Jäntereinen mies sulavan puu veneen airoissa on Juha Julkunen, uittoperinteen vaalija ja tukkilaiskisojen moninkertainen Suomen mestari. Ikää hänellä on 46 kevättulvan verran. Uittoperinnekilpailuissa Julkusen kuningaslaji on tukkilaismaraton. Kuusiosaiseen kilpailuun kuuluvat soutu, veneen veto, puomilla juoksu, sumalla juoksu, sestominen ja maastojuoksu. Ehdoton edellytys menestymiselle on kunto, voima, ketteryys, koordinaatiokyky sekä tasapainon hallinta. Julkusen meriittilistalla on huikeat 23 perättäistä Suomen mestaruutta tukkilaismaratonissa. Voittoputki alkoi Kannuksen Niskakoskelta vuonna 1990. Muita voittoisia kilpailupaikkoja ovat vuosien saatossa olleet Nakkilan Arantilankoski, Kuhmon Lentuankoski, Maaningan Viannankoski, Kuusamon Käylänkoski sekä Inarissa Juutuankoski. ”Tukkilaisperinne SM-kisoineen on iso osa elämää”, Julkunen sanoo. Akillesjänne paukahti Tukkilaiskisojen koskenlaskusta on plakkariin tai paremminkin palkintokaappiin laitettu 14 mestaruusmitapuomien niskoilla joskus vähän juoksenneltuakin”, Julkunen muistelee. Sitten puun huilaaminen loppui – äkkiä ja arvaamatta, kertovat uiton parissa tuolloin työskennelleet. Puun kuljetus siirtyi Suomen pisimmästä joesta kumipyörille ja rautakiskoille. ”Kivien viskomisen lomassa tuli puomien niskoilla joskus vähän juoksenneltuakin” 16 METSÄLEHTI 18 • 2013
• lia. Kaikkiaan Julkunen on saavuttanut tähän mennessä 64 mestaruutta eri lajeissa. Julkunen oli saanut kilpailla ilman suurempia vammoja, normaaleja mustelmia ja ruhjeita lukuun ottamatta, kunnes tänä vuonna joutui antamaan tasoitusta kanssakilpailijoille. SM-kisat jäivät väliin, kun akillesjänne paukahti poikki – ei veneessä eikä uittopuomilla, vaan lentopallokentällä. ”Kesä on mennyt jalkaa kuntouttaessa ja uusia haasteita odottaen”, Julkunen kertoo kyynärsauvoihinsa nojaten. Tukkilaislajien lisäksi Julkunen on vakituinen osallistuja umpihankihiihdon MM-kisoissa. Muita lajeja ovat suunnistus, murtomaahiihto, lentopallo ja ampumahiihto. Siviiliammatiltaan Julkunen on vanhempi rajavartija, palveluspaikka on Sallan Kelloselässä. Tukkilaisveneessä on myös köli Vene on tukkilaisen tärkein väline keksin ja kangen ohella. Julkusen veneen on valmistanut mäntylaudasta vuonna 1988 nyt jo edesmennyt Juhani Autioniemi Pelkosenniemeltä. Erikoista autioniemeläisissä veneissä on niiden pohjakaaret, kylkiluut. Ne on veistetty paikallisten savotoiden ikipetäjien pankkaoksista. Tukkilaisen jokiveneessä on myös köli. Julkusen vene on aina harjoitusten tauolla vedettynä kuivalle törmälle. Huoltoa se tietenkin vaatii, ja tärkein toimi on säännöllinen tervaaminen. Se tuo keväisin jokivarteen oivan tuoksun ja kesän odotuksen. Vaikka uitto on Suomen pisimmällä joella jo historiaa, tukkilaisperinne elää yhä. ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat Koskenlaskua tukilla Kemijoen Savukoskella. Juha Julkusen vene on malliltaan autioniemeläinen ja se on veistetty Pelkosenniemellä.
• 18 METSÄLEHTI 18 • 2013 METSÄNOMISTAJA HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti PEKKA SIPOLA, kuvat O ksassa killuu soma valkoinen nyytti. Sitä voisi luulla kierrätysintoilijalta unohtuneeksi joulukoristeeksi, mutta ei. Puu on koivu ja kasvaa kahden hehtaarin istutusalalla Kouvolan Valkealassa, ja jos tarkkaan katsoo, valkoisia palleroita löytyy oksista enemmänkin. Nyytit ovat Hilkka ja Aarre Syrjäsen ase taistelussa hirvituhoja vastaan. Palasaippuasta, vanhasta partavedestä ja risoista nailonsukkahousuista viritetty tuoksupussi levittää ympäristöönsä sellaiset aromit, että ainakin henkisesti tasapainoinen hirvi pysyy poissa. ”Se luulee, että siellä on ihminen”, Aarre Syrjänen toteaa. Syrjäset kokeilivat hajunyyttejä ensimmäistä kertaa parikymmentä vuotta sitten, kun hirvet olivat kalunneet mäntyjen runkoja valkoisiksi Suomalainen-nimisellä palstalla. Hajusaippuaa hirville Mikä yhdistää Rexona-saippuaa ja karhua? Hilkka ja Aarre Syrjänen kertovat vastauksen. Hilkka ja Aarre Syrjänen torjuvat hirviä hajusteilla. Partavesi on nähnyt parhaat päivänsä jo joitakin vuosikymmeniäsitten, mutta hirvikarkotteeksi se kelpaa. Koivikko varttui hirviaidan sisällä. Hilkan kotitalo on Syrjästen tukikohta. palan superlonia. Siihen hän kaataa partavettä, solmii nailonputkilon toisenkin pään, ja pallero on valmis. Se sidotaan aina hieman varttuneemman puun oksaan. ”Ei koskaan runkoon. Sukkahousu saattaa kuristaa sen poikki”, Hilkka opastaa. Saippuoista Rexona on osoittautunut hyväksi, vaikka muutkin käyvät. Partaveden merkillä ei ole väliä – Suomalaisen elukat jättivät rauhaan. Menetelmä on sen jälkeen pelastanut monta muutakin taimikkoa, sillä Syrjäset omistavat kaikkiaan noin 70 hehtaaria metsää Valkealassa ja Luumäellä. Taimia he laskevat vuosien varrella istuttaneensa 80000 kappaletta. Valkealan-metsät sattuvat juuri kahden metsästysseuran raja-alueelle, joten hirvet viihtyvät siellä mainiosti. Palstat kuuluivat Hilkan kotitilaan, jonka pariskunta aikanaan lunasti suvulta. Metsän parissa kului myös kummankin työura. Aarre työskenteli metsänhoitoyhdistys Iitti-Kuusankosken toiminnanjohtajana ja Hilkka toimistonhoitajana. Eltaantunutta partavettä Hilkka Syrjänen kuuli aikanaan tuttavalta, että saippua saattaisi pitää hirvet loitolla. Koivua ja lehtikuusta puskevassa taimikossa hän näyttää, miten hajunyytti tehdään. Ensin leikataan nailonsukkahousujen sääriosasta pala, jonka toiseen päähän tehdään solmu. Pussukkaan Hilkka laittaa palan Rexonaa. Pelkkään saippuaan hirvet välillä tottuvat, joten Hilkka lisää nyyttiin
• 19 METSÄLEHTI MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Se on tehty puusta ja teräslangoista, ja rakenne on aika suora kopio Aarne Puupposen Rohmusta. Ikävä kyllä, senkin valmistus on taidettu lopettaa kustannussyistä. Kun muovia varten on joku tehnyt muotin, sillä saadaan puristetuksi halvimmat tuotteet. Tällä hetkellä suomalaiset kaupat myyvät pääasiassa kymmenrakoisia härveleitä. Huonoimmissa malleissa teräspiikit on korvattu muovisilla liuskoilla, jotka katkeilevat kovassa käytössä. Roskaisuutta saa vähennetyksi, jos riipimisen korvaa hiertämisellä. Oikealla kädellä poimurin piikit ohjataan varvikkoon marjojen alle, ja vasemman käden sormilla marjat hierotaan puhtaasti säiliöön. poimuri on toisesta päästä avoin ja toisesta umpinainen. Avoimessa päässä ovat teräspiikit, joiden välisiin rakoihin marjat riivitään. Usein koko poimurin pohja on samojen piikkien muodostamaa säleikköä, joiden raoista putoilee kerätessä pois roskia. Avoimessa päässä on marjojen putoamista estävä kynnyslevy. Laitteen päällä on käteen sopiva kahva. Tavanomaisin leveys oli ennen sotia noin 13 senttiä, jolloin piikkien ja niiden välisten rakojen lukumäärä oli vajaata parikymmentä. Esimerkiksi Aarne Puupponen valmisti puusta Rohmu-nimistä poimuria, jossa oli 16 rakoa. Sotien jälkeen markkinajohtaja oli pellistä ja karkaistusta teräslangasta tehty Marja-Maija, jossa oli 17 teräslankapiikkien välistä rakoa. Tämä Viialan Viilan mestarityö oli toimiva laite, jos muisti estää ruostumisen säilyttämällä laitteen kuivassa paikassa. Kehitys mennyt väärään suuntaan Sitten joku ruotsalainen sai päähänsä tehdä piikit tavanomaista ohuemmasta langasta. Piikkien jäykkyyden lisäämiseksi vierekkäiset piikit taivutettiin pareittain samasta langasta, jolloin tehollisten rakojen määrä putosi puoleen. Arvaa kyllä, mitä marjojen roskaisuuden kannalta merkitsee, jos varvut sullotaan rakoihin, joita on noin 13 sentin levyisessä poimurissa vain 10 eikä 16– 19 kuten vanhaan hyvään aikaan. Riipiessä on liian ahdasta, ja mukaan tulee roskia entistä enemmän. Puhdistumista auttaa vain vähän, että tehollisten 10 raon lisäksi on umpinaisten silmukoiden välisiä rakoja lisää saman verran. Päästään umpinaisiin rakoihin varvut eivät nimittäin mene. Ei ole sattumaa, että eräässä suomalaistestissä parhaaksi poimuriksi saatiin ruotsalainen Jonas. I lman ulkomaalaisia poimijoita suomalainen marjakauppa ei kukoistaisi toreilla. Kotimainen ammattipoiminta ei riitä tyydyttämään kysyntää alkuunkaan, ja vuosi vuodelta metsään lähtevä suomalaisjoukko vanhenee ja harvenee. Ammattilaiset tietävät, millä tavalla marjoja poimitaan tehokkaasti, jopa yli 100 kiloa päivässä. Ei pidä edes yrittää poimia vähäroskaisia marjoja, koska teho kärsii. Marjaharalla saaviin vedetyt marjat puhdistetaan joka tapauksessa koneellisesti. Kun ihmiset poimivat itselleen ja puhdistavat marjat kotikonstein, tilanne on aivan toinen. Poiminta ja puhdistus ovat molemmat samaa työaikaa. Yleensä kannattaa poimia mahdollisimman puhtaita marjoja, jotta puhdistus veisi aikaa vain vähän. Ammattipoimijoiden haraa ei kannata käyttää, vaan pieniä käsipoimureita. Ikävä tosiseikka kuitenkin on, että useimmat kaupasta saatavat poimurit ovat huonoja siksi, että niillä kertyy helposti roskaisia marjoja. Jo ennen sotia kehitettiin poimureita, jotka olisivat päteviä vielä nykyäänkin. Perusrakenne on, että Lisää tehoa marjanpoimintaan Hajunyytin alaosassa lemuaa Rexona ja yläosassa partaveden kyllästämä superlon. Talon lähellä kohoava metsä on Aarteen kirkko. Vasemmalla kymmenrakoinen suunnittelun kukkanen ja oikealla toimiva 19-rakoinen laite. Astiassa on puhdistamatonta marjaseosta, jossa ovat kesän viimeiset mustikat ja ensimmäiset puolukat. Turha niitä on kotitalouskäytössä erotella. mitä eltaantuneempaa, sen parempaa. Tällä kertaa muovipussista löytyy Marius-nimistä, joka etiketin typogra?asta päätellen on 1980-luvulta. Myös vanhat hajuvedet ja deodorantit kelpaavat. Sukkahousuista Hilkka pitää vaaleita parempina kuin tummia. Vaalea neulos tuntuisi venyvän enemmän, jolloin nyytit heiluvat paremmin tuulessa hajua vapauttamassa. Rexonasta verovähennykset Saippuoita Syrjäset säilyttävät pannuhuoneen lämmössä, jolloin niitä on helppo käsitellä. He pilkkovat pakkauksen palan kolmeen osaan tilan pihatielle kesällä 1997, ja Aarre vokotteli sen oitis töihin Rautasuo-nimiselle palstalle – palkkaa vastaan, tietysti. Hän sai tutulta tuottajalta ison pöntöllisen hunajaa, jota siveli joka viikko taimikkoa ympäröivien puiden kylkiin. Otso kävi uskollisesti herkuttelemassa. ”Vähän kesäytynyttä se hunaja oli, mutta karhu ei valittanut.” Elokuussa metsästäjät säikyttivät paimenen muille maille. Seurauksena hirvilehmä vasoineen kävi katkomassa koivuntaimet. Paikassa kasvoi horsmaa, joka Aarre Syrjäsen mukaan on hirvien suosikkieine. Sitten ruokalistalla seuraavat vadelmanlehvät, pihlaja, haapa ja pajut. ”Vasta niiden jälkeen tulee rauduskoivu, mutta horsmikossa elukat typistävät nuorten koivujen latvukset välipalaksi.” Vaikka hirvistä on ollut Syrjäsille paljon riesaa, lopullista tuhoa ne ovat tehneet vain yhdessä mäntytaimikossa, joka piti täydentää hieskoivulla. Ei Aarre silti hirviä vihaa. Hän ei itse ole käynyt metsälläkään vuosikymmeniin vaan on vuokrannut maiden metsästysoikeuden Tuohikotin kylän metsästysseuralle. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, hirvistä on myös apua: ”Kuusentaimikoista ne syövät lehtipuut ja vesakot pois. Eipä tarvitse meidän raivata.” ohutteräisellä veitsellä. ”Ja hinnan voi vähentää verotuksessa”, Aarre Syrjänen muistuttaa. Pariskunta ripustaa hajunyyttejä istutusalojen reunoille 20–30 metrin välein. Myös keskelle täytyy viedä muutama, jotta varmasti tuoksahtaa tuulensuunnasta riippumatta. Vesisade vain tehostaa vaikutusta. Uusi hajupatruuna täytyy virittää kolmen, neljän viikon välein. Kesällä Syrjästen Lapin-reissu venytti tauon hieman liian pitkäksi, ja hirvet iskivät heti. ”Kesällä syöminen ei kuitenkaan tuhoa taimea, vaan se pystyy korjaamaan vahingon”, isäntä sanoo. Ennen saippuamenetelmää Syrjäset käyttivät Ersaja Mota-hirvikarkotteita, joista kumpikin on nyt kielletty. Hirviaitaa eli keltaista, viiden senttimetrin levyistä muovinauhaa pariskunta on myös kokeillut. Täysin pitävä suoja se ei ole mutta hillitsee joka tapauksessa. Hirvi näkee, kun tuuli heiluttaa aukealla keltaista nauhaa ja pötkii varmuuden vuoksi pois. ”Nauhasta syntyvä ääni luultavasti tehostaa vaikusta”, Aarre Syrjänen arvelee. Aita kannattaa vetää taimikon ympärille 3–4 sylinmitan päähän metsän reunasta. Alempi nauha pannaan aikuisen ihmisen vyötärön korkeudelle, jolloin se sattuu vasan näkökenttään. Ylempi viritetään parin metrin korkeuteen aikuista hirveä varten. Tolppien kanssa pitää olla tarkkana. Sileästä pinnasta nauha kohoaa tuulessa helposti irti, mutta pehmeä lankasidos toimii jarruna. Karkea pinta taas hiertää nauhan poikki. ”Lisäksi tolpat pitää juntata niin syvään, että ne kestävät vuosia”, Syrjäset neuvovat. Raju paimen taimikoilla Harvalla on ollut karhu hirvipaimenena mutta Syrjäsilläpä on. Eläin jätti käyntikorttinsa Hilkan koti”Vähän kesäytynyttä se hunaja oli, mutta karhu ei valittanut.” Valkeala M at ti K är kk äi ne n
• 20 METSÄLEHTI 18 • 2013 MITÄ NYT KUULUU? Metsälehden juhlavuoden sarjassa palaamme vanhoihin juttuihimme ja selvitämme, mitä niiden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. TIIA PUUKILA, teksti KIMMO BRANDT, kuva O lemme onnistuneet paistamaan eli erilaisilla lämpökäsittelyillä parantamaan kotimaisten puulajien ominaisuuksia.” Näin kertoi VTT:n puulaboratorion johtaja, professori Tuija Vihavainen Metsälehden marraskuisessa numerossa vuonna 1993. Teollisin menetelmin paistettu puu, nykyään lämpöpuuna tai lämpökäsiteltynä puuna tunnettu tuote, oli nähnyt päivänvalon. Tuolloin ei osattu aavistaa, että lämpöpuu löisi itsensä läpi arvostettuna kotimaisena vientituotteena. Se esiteltiin ohimennen suomalaisten puutuotteiden tulevaisuutta käsittelevässä artikkelissa. Otsikkoon asti lämpöpuu ei vielä noussut. Nyt tilanne on toinen. Lämpöpuu eli yli 160 lämpöasteessa ilman ylimääräisiä kemikaaleja käsitelty säänkestävä puutuote on tullut jäädäkseen. ”Uuden rakennusmateriaalin on vaikea vakiinnuttaa asemaanPaistettu puu tuli jäädäkseen Lämpöpuu porskuttaa talouden synkkinäkin aikoina. Runsaassa vuosikymmenessä sen myynti on kuusinkertaistunut. Lämpökäsitelty puu on kauttaaltaan läpivärjäytynyt. Se on kuin kotimainen jalopuu, kertoo Lämpöpuuyhdistyksen toiminnanjohtaja Jukka Ala-Viikari. sa markkinoilla. Lämpöpuusta voi sanoa, että se on päämarkkina-alueellaan Keski-Euroopassa siinä onnistunut”, kertoo Lämpöpuuyhdistyksen toiminnanjohtaja, metsänhoitaja Jukka Ala-Viikari. Ala-Viikari on seurannut lämpöpuun tarinaa vuodesta 1994. Ensin hän työskenteli mekaanisen metsäteollisuuden tutkimusyhtiössä Suomen Puututkimus Oy:ssä. Yhtenä projektinaan yhtiö selvitti lämpöpuun mahdollisuuksia yhdessä VTT:n kanssa. Vuonna 2000 Ala-Viikari oli asiamiehenä perustamassa tuottajat ja laitevalmistajat yhteen saattanutta Lämpöpuuyhdistystä. Yhdistyksen perustamisvuodesta lämpöpuun käyttö on kasvanut tasaisesti. Runsaassa vuosikymmenessä myyntimäärät ovat yli kuusinkertaistuneet. Viime vuonna lämpöpuuta myytiin 122000 kuutiota, joista arviolta 85 prosenttia meni vientiin. Ikkunoita ja kylpytynnyreitä Ensimmäiset lämpöpuutuotteet tulivat markkinoille 1990-luvun lopussa. Lämpökäsittelyn tiedettiin parantavan puun lahonkestävyyttä, joten alkuun tavoitteena oli kehittää tuotteita ulkokäyttöön. Lämpöpuulla on verhottu muun muassa Helsingin Pikkuhuopalahteen vuonna 1997 rakennettu hampurilaisravintola sekä 1990-luvun lopussa Lahteen noussut hiihtomuseo. Pian huomattiin, että lämpöpuusta oli muuksikin kuin terassija ulkoverhouslaudoiksi. Säänkestävyyden lisäksi pihkattomuus, hyvä lämmöneristyskyky sekä mittapysyvyys tekivät lämpökäsitellystä puusta monikäyttöisen keksinnön. ”Tänä päivänä lahonkestävyys on jo jäänyt argumenttina taka-alalle. Nyt lämpöpuussa arvostetaan kaunista ulkonäköä ja elämättömyyttä. Kun olosuhteet muuttuvat, lämpökäsitelty puu pysyy mitoissaan eikä vääntyile”, Ala-Viikari kertoo. Edelleen suurin yksittäinen myyvä tuoteryhmä ovat ulkoverhouspaneelit ja -laudat, mutta lämpöpuu houkuttelee yhä enemmän myös puuseppäteollisuutta. Lämpöpuusta syntyvät niin ikkunat, saunanlauteet, käyntikorttikotelot kuin kylpytynnyritkin. Koneen veroinen keksintö Lämpöpuu on niittänyt kahden vuosikymmenen aikana myös kansainvälistä mainetta. Vuonna 2007 pohjoismaiset teollisuusjärjestöt nimesivät kustakin maasta kaksi huomionarvoisinta teollista keksintöä. Suomesta jalustalle nostettiin Koneen hissiteknologia sekä ThermoWood-lämpökäsittelymenetelmällä valmistettu lämpöpuu. Palkitun ThermoWood-tavaramerkin omistaa Lämpöpuuyhdistys. Sen tuotantomenetelmä on tulos VTT:n ja teollisuuden tiiviissä yhteistyössä. ”Tämä on hieno kunnianosoitus lämpöpuun kehitystyölle, jossa tutkijat, teollisuus, laitevalmistajat ja lämpöpuuntuottajat ovat olleet yhdessä kehittämässä tuotetta.” Kehitysyhteistyö jatkuu edelleen. Vuonna 2010 Lämpöpuuyhdistys käynnisti tutkimusprojektin, jonka tavoitteena on kehittää raaka-aineen lajittelua ja valmistusprosessia ja siten parantaa laatua entisestään. Tekesin myöntämän avustuksen lisäksi teollisuus on satsannut projektiin rutkasti euroja ja työtunteja. ”Se osoittaa, että yhtiöt uskovat lämpöpuuhun”, Ala-Viikari sanoo. ”Nyt lämpöpuussa arvostetaan kaunista ulkonäköä ja elämättömyyttä.” Lämpöpuun ympärille on syntynyt myös oheistuotteita, kuten nämä paneelit toisiinsa liittävät näkymättömät ruuvikiinnikkeet. Metsälehti 23/1993
• www.metsalehti.?/media Metsälehdellä on mukava tapa toimia. Asiat sujuvat ilman aggressiivista myyntikouhkaa. Se, mikä luvataan, pitää. Kun on tarvis ollaan joustavia. Helppo on tehdä yhteistyötä. Metsälehti tarjoaa rauhallisen ja hyvännäköisen ympäristön klapikoneillemme ja juuri oikean kohderyhmän. Kelpaa esitellä komeita koneita komeassa lehdessä. Sisällöiksihän ne ilmoitukset tässä porukassa muuttuvat. Kun haluat tavoittaa suomalaiset metsänomistajat ja metsäammattilaiset täsmällisesti ja edullisilla kontaktihinnoilla rauhallisessa ympäristössä, soita Jarmolle Metsälehteen, 09 315 49 847, kaikki menee nappiin niin kuin Metsälehden kanssa on tapana mennä. Mika Myllymaa myyntipäällikkö, japa Pitkään mietin, eikö minulle tarjota tästä hienosta lehdestä laisinkaan ilmoitustilaa. ” Hyödynnä Metsälehden lyömättömät huomioarvot, keskimäärin 75 %. Katso hintaa! Katso hintaa! Näyttävästi koko sivu alle 4 000 eurolla! Toimi heti. MK Myllymaa_260x380.indd 1 28.4.2013 21.00
• 22 METSÄLEHTI 18 • 2013 LAURA KAKKONEN Y ksi turvemetsien kasvatuksen tärkeimmistä kysymyksistä liittyy kunnostusojituksen kannattavuuteen. Kunnostusojitus parantaa yleensä puuston kasvua, mutta joissain tapauksissa siitä ei ole hyötyä metsän tulevalle kehitykselle, saati seuraavalle puusukupolvelle. Ojien kunnostamisen ja turvemetsien kasvatuksen kannattavuuden arviointiin on metsänomistajien avuksi kehitelty erilaisia ohjelmistoja ja taulukoita. ”Niiden ajatuksena on helpottaa metsänomistajien päätöksentekoa ja estää hukkainvestointien teko”, kertoo Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Anssi Ahtikoski. Käytännössä kannattavuus lasketaan esimerkiksi metsäsuunnitelmien kuviotietoihin perustuen. Tulevaa kasvua, joko kunnostusojituksella tai ilman, voidaan ennustaa metsikkösimulaattoreilla. Metsäntutkimuslaitoksen ilmaisella Motti-ohjelmalla metsänomistaja voi laskea oman suometsänsä taloudellisen kannattavuuden. ”Ohjelman käyttäminen vaatii jonkin verran metsällistä ammattitaitoa. Metsän kasvatuksen ja uudistamisen perusteet sekä ammattisanasto on hyvä tietää”, Ahtikoski kertoo. Jos ohjelman käyttö takkuaa, Metsäntutkimuslaitokselta voi tarvittaessa pyytää apua laskentojen tekemisessä. Neljä eri tasoa Ojitettujen turvemaiden metsänkasvatuksen kannattavuus on luokiteltu neljään eri tasoon. Metsänkasvatuskelpoisilla alueilla metsän kasvatus on kannattavaa nyt ja tulevaisuudessa, ja kasvatuksen tuottoa voidaan parantaa kunnostusojituksilla. Kunnostusojituskelpoisissa metsiköissä toisen puusukupolven perustaminen ei ole enää kannattavaa, mutta nykypuuston ja riittävän viljavan kasvupaikan ansiosta kunnostusojitus kannattaa tehdä. Päätehakkuussa kunnostusojituksen on toteuduttava noin 3 prosentin vuotuisella tuotto-odotuksella. ”Jos metsänomistaja saa 3–4 Kannattaisiko kunnostusojittaa? Päätöstä turvemetsän ojien kunnostamisesta ei tarvitse tehdä ilman apuvälineitä. Tällä ojitusalalla kunnostusojitusta ei kannata tehdä, koska puuston kasvu on liian heikkoa. ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat Rehevien ja hyväkasvuisten kuvioiden uudistaminen ei mätästämällä ja istuttamalla onnistu ilman panostusta heinäntorjuntaan. Tämän totesin muutaman kuvion kohdalla, jotka hakattiin talvella 2007 ja istutettiin mätästyksen jälkeen heti samana keväänä kuusentaimilla. Täystiheä taimisto vaati viiden vuoden työpanoksen heinäntorjuntoineen ja täydennysistutuksineen. Heti mätästyksen jälkeen uudistusalat istutettiin, mutta tuolloin vallinneen taimipulan vuoksi yksivuotisilla kuusentaimilla. Tutkimusten mukaan kasvuun lähdössä ei pitäisi olla suurta eroa yksija kaksivuotiaan taimen välillä. Kaksivuotinen juroo yleensä pidempään taimen kokoon nähden pienemmän juuripaakun vuoksi, ja yksivuotinen saavuttaa saman koon jo syksyyn mennessä. Näin yleensä, mutta meidän uudistuskuvioillamme myös yksivuotiaat juroivat ensimmäisen kesän. Tilanne muuttui seuraavina kesänä. Istutusmättäät valloitti heinien valtakunta – seassa angervoa, nokkosta, väinönputkea ja muita rehevien maiden kasveja – ja jouduimme käynnistämään mekaanisen heinäntorjunnan, eli taimien pelastuksen. Kylmä totuus on, että ilman kasvillisuuden polkemista syksyisin monikaan taimi ei oliTaimikko vaatii tallaajaa Rehevälle maalle istutetun taimikon puolustaminen on useiden vuosien työ. Yleensä mättäillä kasvaa lehtipuuvesakkoa tiheässä, jolloin kätevintä on ottaa niitä nippu kouraan kerrallaan ja lyödä juuresta poikki. si tuosta kasvillisuusviidakosta hengissä selvinnyt. Pakkanen vei vuosikasvun Taimenpelastuksen yhteydessä tuli selväksi, että uudistusalat tarvitsevat täydennysistutusta. Jotkut paikat jouduttiin täydentämään kahdesti ennen kuin täysitiheä taimikko vakiintui kuvioille. Lisäksi kahtena vuotena alkukesän halla nujersi vuosikasvun. Kun keväät ovat aikaistuneet ja lämmenneet, aloittavat taimet kasvunsa jo toukokuussa, ja todennäköisyys hallan vierailulle kasvaa. Kun lämpötila putoaa riittävän alas, ei uudistusalojen suojuspuustokaan anna riittävää suojaa. Viime kesänä pakkanen vieraili uudistusaloilla vasta lähempänä juhannusta ja onneksi ei vaurioittanut kuin osaa taimista. Nyrkkisäännöksi voi antaa Taskuun kannattaa varata liippakivi vesurin teroitukseen, koska vääjäämättä terä reikäperkaustyössä tylsyy. M ik ko H äy ry ne n
• 23 METSÄLEHTI 18 • 2013 UUTINEN VUONNA 1983 LAURA KAKKONEN Suomessa vietettiin vuonna 1983 metsän vuotta. Metsälehti uutisoi aiheesta heti vuoden ensimmäisessä numerossaan. ”Metsä on ystäväsi, vakuuttaa Suomen Metsäyhdistys, joka teemavuoden järjestäjänä pyrkii lisäämään tuoretta tietoa metsistä ja metsätaloudesta kansalaisten ja kansantalouden hyväksi” , lehti kuvaili teemavuoden tarkoitusta. ”Ns. suuri yleisö on alkanut jälleen – vuosikymmenien unohduksen jälkeen – kiinnostua metsien maisemaja ympäristöarvoista. Liian moni suomalainen on nyttemmin kuitenkin etääntynyt metsäluonnosta siinä määrin, että hänen tietonsa metsien kokonaismerkityksestä ovat hämärtyneet. Kansalaisten metsätietouden lisääminen on ainoa kestävä keino turhien vastakohtaisuuksien ja ristiriitojen poistamiseksi.” Myös metsäneuvos Veikko J. Palosuo painotti kirjoituksessaan metsätiedon ja metsän arvostamisen lisäämistä. ”On hyvä tietää, mitä eri kansalaisryhmät odottavat metsältä, mutta vastaavasti on tarpeen tietää mitä metsä odottaa kansalaisilta. Mitä tarvitaan että metsä säilyisi terveenä, tasasuhtaisena, roskaantumatta ja taimikoista alkaen elinvoimaisena.” ”Kaikista näistä ydinkysymyksistä on tarkoitus antaa alkaneena vuotena enemmän näyttöä ja tietoa entistä useammille kansalaisille. Nämä tiedot päätöksiksi muuttuessaan merkitsevät entistä enemmän työpaikkoja nyt ja tulevaisuudessa”, Palosuo kirjoitti. ”Yksi työpaikka metsässä vetää perässään neljä työpaikkaa, ennenkuin metsän tuote on markkinoilla. Metsätyöpaikan aliarvostus pudottaa vastaavasti neljä työpaikkaa muusta yhteiskunnasta. Tämän näkökulman olisi nyt vihdoinkin avauduttava kansalaisten käsityksiin metsän olemuksesta Suomessa. Juuri tästä näkökulmasta metsä on jokaiselle ystävä, arvokas ystävä, niin luonnonvarana, ympäristönä kuin työpaikkanakin”, Palosuo painotti. Sarjassa seurataan Metsälehden vanhoja uutisia viiden vuoden välein. Metsän vuosi Kannattaisiko kunnostusojittaa? Kunnostusojituksen kannattavuus kriteerit › Kannattavuuslaskelmissa on 3–4 prosentin reaalinen korkovaatimus, kun nykypuusto kasvatetaan kiertoajan loppuun. › Ensimmäisellä ojituksella syntyneen puuston on oltava nuori kasvatusmetsä tai vähintään 5–6-metrinen varttunut taimikko, jossa on oltava lämpösummasta ja viljavuustasosta riippuva vähimmäisrunkoluku. › Laatuvaatimukset täyttävän tukkipuuston kasvattaminen on mahdollista puuston perusteella. › Tavoiteltu kannattavuus saavutetaan ilman lannoituksia. › Kannattavuuslaskelmissa käytetty kunnostusojituksen keskimääräinen toteutushinta (noin 250 euroa/hehtaari) sisältää nykykäytännön mukaiset vesiensuojelutoimet. prosentin tuottovaatimuksella suometsänsä kannattavaksi, ollaan aika turvallisilla vesillä”, Ahtikoski toteaa. Mitä pidempi kiertoaika on, sitä perustellumpaa saattaa olla käyttää alhaisempaa korkokantaa. Tästä ei kuitenkaan Ahtikosken mukaan ole olemassa yksiselitteistä akateemista mielipidettä. Kunnostusojituskelvottomissa metsiköissä ojien kunnostus ei ole enää kannattavaa, mutta nykyisen puuston kasvattaminen päätehakkuuikäiseksi voi olla taloudellisesti järkevää. Metsänkasvatuskelvottomissa metsiköissä puunkorjuu kannattaa vain täpärästi ja uudisojituskin on tuottanut tappiota. Kunnostusojitus ei siten ole perusteltua. ”Rahat kannattaa tällöin suunnata johonkin paremmin tuottavaan kohteeseen”, tutkija kehottaa. Soiden jatkokäyttöä tutkitaan Kunnostusojitusta tarvitsevien turvemaiden osuus on viimeisimpien valtion metsien inventoinnin tietojen mukaan noin 1,2 miljoonaa hehtaaria, toisin sanoen neljäsosa ojitettujen turvemaiden kokonaisalasta. Noin viidesosa kaikista ojitusaloista ei sovellu metsätalouskäyttöön vähäravinteisuuden ja heikon puuntuotoksen takia. Edellä mainituista kannattavuustasoista tähän joukkoon kuuluvat ainakin kaikki kahden alimman tason ojitusalueet. Jos oma turvemetsä ei ole laskelmien perusteella kelvollinen kunnostusojitukseen tai metsänkasvatukseen, suoalueen tulevaisuus voi herättää metsänomistajassa lisää kysymyksiä. Metsäntutkimuslaitoksen koordinoimassa viisivuotishankkeessa arvioidaan sopivaa jatkokäyttöä soille, jotka eivät sovellu metsätalouskäyttöön. ”Tavoitteena on löytää kustannustehokkaita jatkokäyttövaihtoehtoja, jotka samalla auttavat hidastamaan tai pysäyttämään soiden monimuotoisuuden tilan heikkenemistä ja vähentämään vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta”, kertoo professori Anne Tolvanen Metlasta. Tutkittavina vaihtoehtoina ovat muun muassa soiden ennallistaminen, turpeen energiakäyttö ja puubiomassan korjuu. Metsäntutkimuslaitoksen Mottiohjelma löytyy osoitteesta www.metla.? /metinfo/motti. sen, että taimen pelastus vie saman ajan kuin kuvion taimien istutus. Jos taimet ovat pieniä, kasvillisuus sakeaa ja taimia joutuu etsimään, aikaa tuhraantuu vääjäämättä enemmänkin. Voiton puolella aletaan olla silloin, kun istutusmättäät valloittaa heiniltä vatukko. Kovakortisena ja harvemmassa kasvavana se ei lakoa yhtä herkästi taimen päälle, jolloin taimen mahdollisuudet selvitä ilman pelastustoimenpiteitä paranevat huomattavasti. Taimien latvusten alkaessa kärkkyä heinäkasvillisuuden latvuksia pelastustyö nopeutuu oleellisesti. Lisäksi taimet alkavat varjostaa kasvillisuutta, se harvenee ja pienenee luontaisesti aiemmasta. Silloin ollaan jo selvästi paremmalla puolella taimiston jatkokehityksen kannalta. Reikäperkaus varmistaa kasvun Osaan uudistusalan istutusmättäistä iskeytyy lehtipuuvesakko. Se tukahdutti heinäkasvillisuuden, mutta vei myös taimelta valon. Pienemmät lehtipuuvesat pystyy nyppimään aluksi taimien ympäriltä käsin, mutta vesakon päästyä kasvuvauhtiin tarvitaan järeämpiä toimia. Erinomainen työväline on yhdenkäden vesuri. Käytännössä silloin suoritetaan taimiston reikäperkaus. Taimien välimaastossa vesakon voi antaa rehottaa, torjuuhan se omalta osaltaan hallan vaikusta taimistossa. Taimenpelastajalle vatukko on haaste. Se ei tahdo polkemalla lannistua, joten vesuri on tässäkin oiva työväline. Tällainen 30-senttinen taimi ei selviä ilman pelastustoimenpiteitä.
• 24 METSÄLEHTI 18 • 2013 JERE MALINEN, teksti ja kuvat 2 000-luvun alkuvuosina Suomen metsissä talvehti lähes 150 000 hirveä. Siitä lähtien metsästäjät ovat kurittaneet hirvikarjaa tasaisen tappavasti. Eläinten pääluku on puolittunut. Se näkyy myös metsästyssaaliissa. Ennätysvuosina 2002 ja 2003 kaadettiin 85 000 hirveä. Tänä syksynä saaliin ennustetaan jäävän alle 40000 kaatoon. ”Näin jälkikäteen katsottuna hirvikanta kipusi käsittämättömän korkealle 2000-luvun alussa. Sitä ei edes tuolloin tajuttu, vaan hirvipaljous selvisi vasta myöhemmin kun kiivaallakaan verotuksella ei meinattu saada lukumäärää leikattua”, myöntää Oulun riistapäällikkö Keijo Kapiainen. Kanta-arvion tekeminen oli vaikeaa, kun metsät olivat elukoita väärällään ja jahti luisti. Vähemmät hirvet on tunnetusti tarkempi laskea. Idässä hirvirauhoituksia Suomen riistakeskus myönsi tulevalle metsästyskaudelle 32900 hirvenpyyntilupaa, mikä on 10 prosenttia vähemmän kuin viime syksynä. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut edellisen metsästyskauden päätyttyä hirvikannan kooksi noin 73000. Kesän vasontakauden jälkeen hirviä arvioitiin olevan noin 115000. ”Tämä syksy on sellaista peijaishirvien pyyntiä. Onpahan aikaa istua tulilla ja nauttia hyvästä seurasta ja luonnosta”, Keijo Kapiainen povaa pyynnille suuntaviivoja. Tosin Pohjois-Pohjanmaaltakin löytyy seutuja, joissa hirvitiheys hipoo asetettua ylärajaa, 3,5 eläintä tuhannella hehtaarilla. ”Kalajokilaakso on aina ollut Suomen parhaita hirvien elinympäristöjä. Siellä hirvet viihtyvät, vaikka kanta olisi metsästetty muualla alas.” Samanlainen sanoma hiljaisesta hirvisyksystä kiirii myös muualta Suomesta. Varsinais-Suomen riistapäällikkö Mikko Toivola epäilee maakuntansa hirvikannan olleen RIISTA sattomien lehmien osuus on kasvanut”, Kuittinen taustoittaa. Etenkin tänä syksynä olisi ammuttava naaraita, vasoja ja tappipääsonneja. Riistaviranomaiset luottavat asiassa neuvonnan ja opastuksen voimaan enemmän kuin ehdottomiin määräyksiin. ”Toistaiseksi olemme vain suositelleet, että aikuissaaliista yli puolet tulisi olla naaraita. Voihan olla, että lähivuosina kaadot määrätään pyyntilupaehdoissa sukupuolen tarkkuudella, Etelä-Savon vs. riistapäällikkö Teemu Lamberg arvelee. Hän viittaa viimeistelyn alla olevaan valtakunnalliseen hirvisuunnitelmaan, jossa tavoitteena on 1,5 naarasta per sonni. Suomen riistakeskuksessa toivotaan suunnitelman tuovan helpotusta päätöksentekoon. Sitä odotellessa on edetty varovaisuusperiaatteella. ”Uskon, että nyt ollaan aallonpohjassa ja ensi syksynä Suomessa kaadetaan taas hirviä enemmän kuin tänä syksynä”, Keijo Kapiainen ennustaa. Luvassa hiljainen hirvisyksy Hirvenmetsästyskausi käynnistyy lauantaina. Syksyn saaliiksi ennustetaan 36 000– 38 000 kaatoa. Se on vähiten 15 vuoteen. ”Voihan olla, että lähi vuosina kaadot määrätään pyynti lupa ehdoissa sukupuolen tarkkuudella.” Tänä syksynä monia hirvikoiria uhkaa lomautus. Koirakanta pompsahti hullujen hirvivuosien myötä 40 000 kippurahäntään. Nyt niille kaikille ei riitä työmaita. Kymmenen vuotta sitten kaadettiin 85 000 hirveä kaudessa. Tämän syksyn saalisennuste 36 000–38 000 hirveä on 2000-luvun pienin. Hirvikantojen holtittomasta heilahtelusta ei ole päästy vieläkään eroon. yhtä alhaalla viimeksi 1970-luvulla. Pohjois-Karjalan päällikkö Juha Kuittinen kertoo hirvikartalta löytyvistä ”valkoisista alueista”. ”Lieksassa on laajoja selkosia, joissa ei metsästetä hirviä ollenkaan tänä syksynä.” Heikoiksi hirvimaiksi Kuittinen listaa myös Ilomantsin sekä Nurmeksen pohjoisosat. ”Yhden kahden peijaishirvenpyyntiä se on sielläkin monessa seurassa.” Hirvisuunnitelmasta toivotaan apua Riistapäälliköiden yhteinen toive on saada hirvikantojen holtiton heilahtelu aisoihin. Se helpottaisi lupapäätösten ohella suurpetokysymysten ratkomista ja hirvivahinkojen ehkäisemistä. Valtakunnallinen yhteinen linjaus on hirvikannan maltillinen kasvattaminen ja naarashirvien vähentäminen. ”Tällä hetkellä metsissä on keskimäärin kaksi lehmää yhtä sonnia kohti, kun metsästämättömässä hirvipopulaatiossa lukema on yksi yhteen. Vääristymän on todettu heikentäneen lehmien vasatuottoa. Vasat ovat muun muassa pienempiä ja va
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 18 • 2013 25 LUKIJALTA LUKIJALTA Metsälehdessä 16/2013 oli juttu viljelykuusikoiden kasvumalleja nopeammasta kehityksestä. Samanlaisia havaintoja olen tehnyt useilla Kiteellä sijaitsevan tilani metsänviljelykuvioilla, joiden puustotunnuksia ja hakattuja puumääriä olen seurannut niiden perustamisesta asti. Esimerkkeinä tarkastelen kahta kasvupaikaltaan ja puulajiltaan erilaista kohdetta. Vertaan metsiköiden kehitystä Metsäntutkimuslaitoksen Motti-ohjelmistolla tehtyyn ennusteeseen vastaavien kohteiden kehityksestä. Ensimmäinen metsikkö (3,5 ha) on tuore kangas, joka on istutettu 1988 männyn siemenviljelysalkuperää olevilla paakkutaimilla. Istutuksen jälkeen taimikossa on tehty etukasvuisen lehtipuuston perkaus ja taimikonharvennus. Ensiharvennushakkuu tehtiin lievän ylitiheyden takia hieman ennenaikaisesti 23-vuoden kuluttua istutuksesta syksyllä 2010. Puuston nykytilavuus on noin 100 m /ha ja kokonaiskasvua on kertynyt noin 140 m / ha. Arvioin, että toinen harvennushakkuu on noin 35-vuotiaana, kolmas noin 50-vuotiaana ja päätehakkuu noin 60-vuotiaana. Motti-ohjelman ennusteessa männikön puuston tilavuus olisi 25-vuotiaana vasta noin 60 m / ha. Ensiharvennushakkuu olisi ajankohtainen vasta 36 vuoden isässä, toinen harvennushakkuu 50-vuotiaana ja päätehakkuu 76-vuotiaana. Toinen metsikkö on vuonna 1992 rauduskoivun paakkutaimilla istutettu kesannolla ollut entinen pelto (5,2 ha). Kasvupaikka vastaa hyvinkin lehtoa. Istutuksen jälkeen taimikossa on tehty mekaaninen heiniminen. Hyvän onnistumisen ja luontaisen täydennyksen takia alueella tehtiin syksyllä 2004 kevyt ”polttopuuharvennus” ja varsinainen ensiharvennushakkuu 19-vuotiaana syksyllä 2010. Puuston nykytilavuus on noin 110 m /ha ja kokonaiskasvu on ollut noin 165 m /ha. Arvioin, että vielä tehdään yksi harvennushakkuu noin 30-vuotiaana ja päätehakkuu noin 45-vuotiaana. Motti-ohjelman ennusteessa puuston tilavuus olisi 20-vuotiaana vasta noin 55 m /ha. Ensiharvennushakkuu olisi ajankohtainen 30-vuotiaana, toinen harvennushakkuu 40-vuotiaana ja päätehakkuu 65-vuotiaana. Näiden metsiköiden keskimääräistä nopeampi kehitys johtunee pääosin siemenviljelysalkuperää olevien taimien jalostushyödystä. Lisäksi uudistamisen ja taimikonhoidon työt on pyritty tekemään nopeasti ja kohteille sopivilla menetelmillä. Entisen pellon kasvuvoima saattaa myös olla parempi kuin kasvumallien lehdon. Oletan, että molempien metsiköiden kehitys jatkuu edelleen Viljelymetsän kasvu ylittää ennusteet Vuonna 1992 istutettu koivikko kolme vuotta ensiharvennuksen jälkeen. Vuonna 1988 istutettu männikkö kolme vuotta ensiharvennuksen jälkeen. PILAPIIRROS GALLUP Ti m o To iv an en Timo Toivanen tarkkailee metsämaailman ilmiöitä Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueen metsäneuvojana. Illan hiljaisina hetkinä havainnot piirtyvät paperille hauskoiksi kuviksi. Motti-ohjelman ennustetta nopeampana merkiten arvioitua aikaisempia hakkuita, selvästi lyhempää kiertoaikaa ja siten parempaa metsänkasvatuksen kannattavuutta. Jos tilalla on runsaasti tällaisia hyvin kehittyviä kuvioita, voi keskimääräiseen kasvuun perustuvan metsäsuunnitelman tulevan kasvun arvio olla tilatasolla selvästi aliarvio. Myös yksittäisten kuvioiden käsittelyesitykset esimerkiksi hakkuiden osalta voivat olla merkittävästi myöhässä optimista, kuten edellisten kuvioiden kohdalla on nähtävissä. Eli edelleenkin metsässä kannattaa käydä myös paikan päällä arvioimassa puuston kehitystä ja käsittelytarvetta. TEUVO GERLANDER Kirjoittaja on kiteeläinen metsätalouden harjoittaja sekä Karelia-ammatti korkeakoulun lehtori. Metsäntutkimuslaitos perustettiin aikoinaan saksalaisen mallin mukaan: yliopistot kouluttavat ylioppilaita virkamiehiksi ja tutkimuslaitokset tutkivat. Sitä kaavaa noudatti A.K. Cajander, jota voidaan pitää sekä korkeamman metsäopetuksen että metsäntutkimuksen alullepanijana itsenäisessä Suomessa. Cajanderista jäi pitkä jälki Suomen metsähistoriaan. Hän loi metsätyyppiteoriansa – siitä kiistellään vieläkin kuinka omintakeinen se oli. Se on kuitenkin ollut metsätaloutemme järjestelyn ekologinen peruste, jota parempaa ei olla vieläkään keksitty. Hän loi myös ne metsäalan instituutiot, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Metsäntutkimuslaitos sai aikoinaan valtion maista erotettuja ns. kokeilualueita. Niitä oli vielä minun aikana noin 150000 hehtaaria. Luonnonsuojelualueet kuuluivat itsestäänselvyytenä Metlalle, koska arvioitiin, että vain tutkimuslaitos oli pätevä hoitamaan noita erikoisalueita. Muistan kun Metlan perustamisesta oli kulunut 50 vuotta – taisin silloin olla joku kenttäapulainen. Mieleeni jäi professori Risto Sarvaksen pitämä juhlapuhe. Muistan myös laitoksen 60-vuotisjuhlan. Siellä muisteltiin menneitä. Seuraavana merkkivuonna olin jo kutsuttuna paikalla. Sitä seuraavana merkkivuonna olin jo laitoksen johdossa. Pidin juhlapuheeni Kolilla ja kehitin puheeni kahden käsitteen varaan: ”kai zen” ja ”panta rhei”. Edellinen on japaninja jälkimmäinen kreikankielinen muutosta myönteisessä hengessä tarkoittava ilmaus. Ei olisi ehkä pitänyt ennustella muutosta. Kaikki tosiaan muuttui jälkeeni, mutta ei parempaan vaan huonompaan suuntaan. Laitos on menotiellä. En tiedä ketä syyttäisin. Kokeilualueet, tutkimusmetsät, ovat menneet Metsähallitukselle. Näissä tehtiin kuitenkin syntyjään rovaniemeläisen Olli Heikinheimon johdolla kokeita, joiden tulokset ovat perusta Suomen metsätalouden menestykselle. Vanhoissa tutkimusmetsien puulajikokeissa ovat kypsymässä myös suuntaviivat siitä, miten Suomen metsiä pitäisi käsitellä, jos ennustettu ilmastonmuutos toteutuu. Metlan nykyinen johto on ymmärtänyt, että juhlia ei kannata enää järjestää, vaikka juhlittiinhan ennen hautajaisiakin. ELJAS POHTILA professori Metlaa ei enää juhlita Heinäätkö syksyllä? www.metsalehti.? Te uv o G er la nd er 20 40 60 80 100 Kyllä 48% Ei 52%
• 26 METSÄLEHTI 18 • 2013 KUOLLUT TUTKIJOILTA Metsänhoitaja, metsätalousinsinööri Lauri Hjelm menehtyi äkillisesti 17. elokuuta. Hän oli syntynyt melliläläiseen pienviljelijäperheeseen 3. elokuuta 1949. Hjelm kävi keskikoulun ja harjoittelujaksojen jälkeen pääsi Evon metsäopistoon, josta valmistui 1969. Sisäinen palo kehittää itseään ja ikuinen uteliaisuus ohjasivat Hjelmin iltalukioon vuonna 1990. Samainen opiskeluvietti vei Hjelmin pääsykokeiden kautta yliopistoon metsätalousinsinööreille tarjotun mahdollisuuden puitteissa. Iltalukiosta tuli valkolakki vuonna 1994, ja metsänhoitajaksi sekä maatalousja metsätieteen maisteriksi hän valmistui vuonna 1999. Opinnot Hjelm suoritti työn ohessa. Metsäopiston jälkeen Hjelm työskenteli Rauma-Repolan metsäosastolla ja sittemmin Loimaan-Mellilän mhy:n neuvojana. Suomen ensimmäisten metsähoitoyhdistysfuusioitten jälkeen hän päätyi Jokiläänin mhy:n toiminnanjohtajaksi. Maa-ja metsätalousministeriön virallisena mittaajana Hjelm aloitti vuonna 1992 vuotta aiemmin voimaan astuneen puutavaranmittauslain säätämissä tehtävissä. Sittemmin virka siirtyi hallinnollisesti Metsäntutkimuslaitokselle. Tätä tehtävää Hjelm hoiti kuolemaansa asti. Hjelmin keskeisimmät työtehtävät painottuivat 1990-luvun puolesta välistä alkaen puutavaran tehdasmittaukseen ja sen kehittämiseen. Hänet tunnettiin innovoivana asioiden kehittäjänä, joka heitti uusia ideoita mieluusti keskusteluun. Hänellä oli erinomainen kyky verkostoitua, mikä liitettynä yhteistyökykyyn veivät vaikeitakin asioita eteenpäin. Viralliselle mittaajalle kuuluvat mittausepäselvyydet hän ratkaisi sisäsyntyisellä pikkupojan uteliaisuudella ja vilpittömyydellä, yhdistettynä pitkään kokemukseen ja ammattitaitoon. Päätökset vakuuttivat lähes aina kaikki mittausosapuolet. Hjelmillä oli lukuisia luottamustehtäviä monissa eri yhteisöissä. Nuorempana hän myös oli innokas suunnistaja, ja sittemmin metsästysja kalastus täyttivät vapaa-ajan. Viime vuosina Korppoon mökki muodostui rakkaaksi paikaksi, jossa lukuisat ystävät saivat nauttia Laurin tarjoamasta niin aineellisesta kuin henkisestä vieraanvaraisuudesta. Pidettyä Lauria jäi oman perheen lisäksi kaipaamaan laaja ystävien ja työtoverien joukko. KASPER NURMI RAIMO SUMMANEN Kirjoittajat ovat Lauri Hjelmin pitkäaikaisia ystäviä. Metsänhoitaja Lauri Hjelm Vaahteroissa on loppukesästä näkynyt paikoin runsaasti kärjistään rullalle käärittyjä lehtiä. Ainakin pääkaupunkiseudulla käärittyjä lehtiä on silmiinpistävän runsaasti. Esimerkiksi Munkkiniemen-Niemenmäen-Munkkivuoren alueella lähes kaikkien puiden jokaisen lehden jokainen kärki on kääritty. Eniten lehtirullia on pienissä ja keskikokoisissa puissa, jotka kasvavat muiden puiden varjossa. Kun lehteä katsoo tarkemmin voi havaita, että lehden kääritystä osasta on syöty pinta ja vain lehtisuonet sekä läpikuultava päällysketto ovat jäljellä. Jos käärön avaa, sisältä löytyy nyt syksyllä vain hienon hienoa, mustaa ulostepurua. Syönnöksen aiheuttajia ovat miinaajakoihin kuuluvat pikkuperhoset. Vaahteralta on Suomesta tavattu kaksi lajia: vaahteratikkukoi (Caloptilia hemidactylella ) sekä lehtotikkukoi (Caloptilia jurateae ). Lajien aikuiset lentävät keväällä huhti-toukokuussa ja munivat vaahteran lehtiin. Munista kuoriutuvat pienet toukat syövät lehtiin aluksi läpikuultavia laikkuja paksumpien lehtisuonien viereen. Myöhemmin kesä-heinäkuussa toukat käärivät lehdenkärjen suojakseen ja jatkavat lehden nakertamista käärön suojassa. Toukat ovat pieniä, vain noin 10 millin pituisia, väriltään läpikuultavan vaaleita. Heinäkuussa toukat poistuvat kääröstä seitin varassa koteloitumaan alemmille lehdille tai maahan. Aikuiset kuoriutuvat elokuussa ja hakeutuvat talvehtimaan suojaisiin paikkoihin, esimerkiksi tuuheisiin katajiin tai kuusiin. Toinen lajeista, lehtotikkukoi, on tunnettu Suomesta pitkään (tosin toisella nimellä), mutta se esiintyy vain etelärannikolla ja on yleensä harvalukuinen. Pohjoisimmat yksittäiset löydöt ovat Etelä-Hämeestä ja Satakunnasta. Laji on tunnettu meiltä vanhastaan ja kuuluu epäilemättä alkuperäiseen lajistoomme – esiintyyhän metsävaahteraakin luontaisena Etelä-Suomessa melko laajalla alueella. Toinen laji, vaahteratikkukoi, on laajemmalle levinnyt ja yleisempi. Laji löydettiin Suomesta ensi kertaa kuitenkin vasta 1970-luvulla, ja se on sen jälkeen levinnyt maan eteläpuoliskoon Oulun korkeudelle asti. Näyttää siltä, että vaahteratikkukoi on meillä tulokaslaji, joka on pystynyt leviämään laajalle, koska vaahteraa on istutettu runsaasti koristepuuksi puistoihin ja pihapiireihin. Jostain syystä vaahteratikkukoi on paljon harvinaisempi Ruotsissa, josta se havattiin ensi kerran vasta 1996. Pelkän syönnöksen perusteella lajeja ei pysty erottamaan, ja molemmat lajit voivat elää samassa puussa. Yhtä runsasta esiintymää kuin nyt pääkaupunkiseudulla havaittu ei Suomesta ilmeisesti aiemmin tunneta. Monilla perhosilla suuret runsauden vaihtelut ovat tyypillisiä, eikä syitä kannanvaihteluun aina tunneta. Vaahteratikkukoin runsasta esiintymistä ovat voineet edesauttaa esimerkiksi lämmin alkukesä tai lämmin ja vähäsateinen heinäkuu toukkakehityksen aikaan. Käärityistä lehdistä ei tiedetä olevan mitään haittaa vaahteran kasvulle tai terveydelle. Vaahteranlehtikääryleet voivat olla korkeintaan esteettinen haitta – mutta toisaalta rullatut lehdet ovat kieltämättä mielenkiintoisen näköisiä. JUHA SIITONEN Metsäntutkimuslaitos MARKO MUTANEN Oulun yliopisto Vaahteranlehdet rullalla Varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat rullalle kääntyneet vaahteranlehdet olleet yleinen näky. Ju ha Si ito ne n
• 27 METSÄLEHTI 18 • 2013 KIRJA KIRJA Tuulikki Kärkkäinen ja Matti Kärkkäinen: Kiuruveden historia ja sen kirjoittaja Juho Pöksyläinen 1858– 1939. Texthouse 2013. 368 sivua. Professori Matti Kärkkäinen yllättää jälleen. Tällä kertaa ”ihmeestä” vastaa kuitenkin enemmän hänen puolisonsa, tohtori Tuulikki Kärkkäinen, jonka kanssa Matti on julkaissut kirjan Kiuruveden pitäjän historiasta ja tämän historian kirjoittajasta Juho Pöksyläisestä. Unohdetun käsikirjoituksen esiin kaivaminen – melkoisen salapoliisityön jälkeen – ja julkaiseminen olisi jo sinänsä kulttuuriteko, mutta Kärkkäiset eivät suinkaan ole tyytyneet tähän. He ovat editoineet pieteetillä Pöksyläisen tekstin sekä varustaneet sen selityksillä. Lisäksi he ovat kirjoittaneet monipuolisiin lähteisiin perustuvan Juho Pöksyläisen elämäkerran sekä kuvittaneet molemmat osuudet. Juho Pöksyläisen kuvalla kansitettu teos koostuu siis kahdesta osasta: 140-vuotiaan Kiuruveden pitäjän historiasta sekä Pöksyläisen elämäkerrasta. Juho Pöksyläinen oli itseoppinut ja osaava talollinen, joka oman tilansa ja pitäjän asioiden hoitamisen ohella oli kiinnostuJuho Pöksyläisen Kiuruvesi Teokseen on kerätty monipuolinen kuvitus. Juho Pöksyläinen istuu perhepotretissa Heikki-poika sylissään. Tuloksena oli käsikirjoitus Kiuruveden historiasta, jonka noin 200-sivuinen alkuosa tallennettiin 1930-luvun alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Sinne se jäikin, kunnes Kärkkäiset kaivoivat sen esiin, löysivät siihen 60-sivuisen jatkon – ja sen jälkeen uurastivat vielä ”vähäsen”. Nyt Kärkkäisten vuosien työ on kaikkien kiuruvetisten ja muidenkin kiinnostuneiden luettavissa tyylikkäänä ja runsaana tietokirjana. Itseoppineen talonpojan kirjoittama kirja alkaa 1500-luvulta ja päätyy 1930-luvun alkuun. Siinä käsitellään kaikki Kiuruveden pitäjän (tai sen nykyisen alueen) kehitystä kuvaavat keskeisimmät osa-alueet – ehken yhtä eli metsätaloutta lukuun ottamatta. Se ei jostain syystä näytä isommalti kiinnostaneen ison ja metsäisen tilan omistajaa, joka oli lisäksi vielä Hautajoen sahan osakas. Jos kohta Pöksyläisen historiakirjoituksen editointi oli iso urakka, vielä isomman työn Kärkkäiset ovat tehneet selvittäessään tämän aikansa maamme sivistyneimpiin kuuluneen talonpojan elämänvaiheet. Miksi sitten Juho Pöksyläinen on kiinnostanut Kärkkäisiä? Siihen on helppo selitys: hän oli Tuulikki Kärkkäisen eno, kiuruvetisen Läävän tilan omistaja ja myös sen menettäjä. Vielä vuonna 1924 Läävän tila oli velaton, vuonna 1932 vasaran alla! Miksi näin tapahtui, sitä Kärkkäiset ovat pyrkineet selvittämään, ilman että olisivat löytäneet siihen tyhjentävää vastausta. Kiuruveden Säästöpankilla oli joka tapauksessa tapahtumiin keskeinen rooli. – Tuulikki Kärkkäisen sukulaisuussuhde näkyy vahvasti siinä lämmössä, jolla Juho-enosta kirjoitetaan. Kirjassa on yllättävänkin runsas kuvitus, jonka esille kaivamisessa on niin ikään ollut oma työnsä. Eivätkä kuvat ole kelvanneet kirjaan sellaisinaan, vaan Kärkkäiset ovat tehneet ison työn niiden käsittelyssä. Jälki myös näkyy: kuvat ovat sävykkäitä ja niistä huokuu alkuperäisyys. Kirjan lopussa on esimerkillinen hakemisto, joka henkilöja paikannimien ohella sisältää myös asiasanat. Kun Juho Pöksyläinen kuoli vuonna 1939, sanomalehdissä esitettiin Kiuruveden kunnalle vetoomus Pöksyläisen elämäntyön vaalimiseksi. Myös Kärkkäiset päättävät kirjansa vastaavanlaiseen: ”Olisi toivottavaa, että Kiuruvesi osaisi arvostaa Juho Pöksyläisen elämäntyötä ja antaisi hänelle sen kunnian, jonka hän kotiseututyön uranuurtajana ja Kiuruveden kehittäjänä ja monien yhteisten asioiden edistäjänä ansaitsee.” Vastaavanlaisen vetoomuksen voisi kunnalle osoittaa myös Kärkkäisiin kohdistettuna. ESKO PAKKANEN nut pitäjänsä historiasta. Omia historiatietojaan hän täydensi lukeneisuudellaan, mitä kuvaa hyvin hänen hankkimansa lähes 800 tietokirjan kirjasto. Samuli Joensuu, Maija Kauppila, Maria Lindén, Tommi Tenhola: Vesiensuojelu – Hyvän metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. 78 sivua. Hinta 38 euroa. Vesiensuojelun onnistuneisuus on muodostumassa metsätalouden toimintojen yleisen hyväksyttävyyden tärkeimmäksi edellytykseksi. Epätietoisuus toimintojen mahdollisista haittavaikutuksista ruokkii uhkakuvia. Siten on tyytyväisyydellä pantava merkille uuden vesiensuojelun työoppaan ilmestyminen. Oppaalla on yhteys Tapion aiemmin julkaisemiin hyvän metsänhoidon suosituksiin, jotka näyttävät olevan – kuten asiaan kuuluukin – jatkuvan päivityksen kohteina. Lukijan ja käyttäjän kannalta opaskirja on kuitenkin täysin itsenäinen kokonaisuutensa. Esipuheessa tai johdannossa olisi ollut suotavaa mainita, että kirjassa ovat viimeisenä lukuna keskeiset käsitteet. Näin lukija olisi suoraan ohjattu käytettyjen termien käsitesisältöihin. Olisi jopa ollut suotavaa, että käsitteiden määrittely olisi kattanut esitettyä suuremmankin joukon termejä. Opas lähestyy vesiensuojelun kokonaisuutta systemaattisesti: pääluvuissa metsätalouden harjoittamiseen liittyvät vesistövaikutukset esitellään aluksi yleisellä tasolla, jonka jälkeen siirrytään vesiensuojeluun kehitettyihin menetelmiin, vesiensuojelussa suositeltaviin menetelmiin ja toiminnan laadun arviointiin. Jostakin syystä kunnostusojitus on saanut oman päälukunsa, vaikka asiallisesti se olisi kuulunut tasavertaisena alalukuna muiden metsätalouden toimenpiteitten joukkoon. Kirjan sisältö on tiukan asiapitoinen. Metsällisten toimenpiteiden mahdollisesti aiheuttamiin haitallisiin vesistövaikutuksiin suhtaudutaan vakavasti ja haittojen minimoimiseen etsitään parasta mahdollista suunnitteluja toimintatason ratkaisua. Ohjeistot ovat tutkimukseen ja pitkäaikaiseen käytännönkokemukseen pohjautuvia. Myös aiemmin tehdyistä virheistä on opittu ja siten kirjassa lähestytään kiitettävästi toimintamallien itse itseään korjaavaa käytäntöä. Muutamassa kohdassa lukija saattaa mieltää esitetyn asian virheelliseksi. On esimerkiksi vaikea ymmärtää kehotusta, että kosteikko muotoillaan siten, että penkereet voidaan rakentaa mahdollisimman pitkälle kosteikon kaivumaista. Tarkemmin pohtien ymmärtää, että kyse ei ole pitkästä matkasta penkereen ja kaivumaiden välillä, vaan pikemmin päinvastoin. Penkereet tulisi rakentaa mahdollisuuksien mukaan (eli pitkälti) kaivumaista. Näin vaikeaa on suomen kieli! Opas noudattaa linjaa, jossa tekstissä ei ole kirjallisuusviitteitä, mutta oppaan loppuun on kerätty keskeiseksi katsottua lähdeaineistoa ja oheislukemistoa luetteloksi. Tähän kirjallisuutta-lukuun olisi sopinut merkitä myös eräiden muiden toimijoiden oppaat, joissa on äskettäin sivuttu metsätalouden vesiensuojeluasioita (esim. Tuhkan käyttö -opas, Riistakosteikko-opas). Vielä tätäkin tärkeämpää olisi ollut mainita, mistä lähteeksi ilmoitettu Hannu Marttilan ja Juha Jämsénin putkipadon soveltuvuusarvio löytyy. Vesiasioihin keskittyvän, selkeän oppaan koostamista on tervehdittävä ilolla. Se on käyttökelpoista oppimateriaalia lyhytkursseilla ja ammattikorkeakouluissa ja jopa yliopistoissa. Suurelle yleisölle se viestii, että vesiensuojeluun kiinnitetään vakavaa huomiota. JUHANI PÄIVÄNEN Kirjoittaja on suometsätieteen emeritusprofessori. Selkeä opas vesiensuojelusta
• 28 METSÄLEHTI 18 • 2013 PALVELUKSEEN HALUTAAN VINKKI METSÄASIANTUNTIJOITA ETSIMME JOUKKOOMME PUUKAUPPAJA METSÄPALVELUIDEN OSAAJIA Haemme Jyväskylän hankintapiirille metsäasiantuntijaa vastaamaan puukauppaja metsäpalveluiden tuottamisesta Petäjäveden alueella. Rauman hankintapiireille haemme kahta puukauppaja metsäpalveluiden metsäasiantuntijaa. Toisen tehtävän toimialue on Satakunnassa. Toinen tehtävä sijoittuu Honkajoki-Karvia –alueelle ja on määräaikainen sijaisuus 1.12.2013 alkaen, kestäen syksyyn 2014. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisätietoja Jyväskylän hankintapiirin tehtävästä antaa piiripäällikkö Matti Rossi, puh. 050 598 8936 ja Rauman hankintapiirin tehtävistä piiripäällikkö Pekka Kantola, puh. 0500 587 527 Jätä hakemuksesi 6.10.2013 mennessä osoitteessa www.metsagroup.fi/tyopaikat SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. O ulangan suokurssilla kesällä 1969 sammalet olivat tietenkin keskeisessä asemassa. Jossakin vaiheessa tuli puhetta, mikä sammalista on paras apu, kun metsässä se suurempi hätä yllättää. Suosikiksi nousi kultasammal, jota kurssilla oli romanttisesti kutsuttu myös neidon kultatukaksi. Uskoisin, että valinnassa oli kysymys kasvin romanttisesta maineen ja opiskelijahuumorin yhdistelmästä. Kyllähän kultasammalta Kuusamon kalkkialueen letoilla on yleisesti, mutta muualla Suomessa housut ehtivät tuhriutua ennen kuin kultasammal löytyy. Olikohan kukaan kurssilaisista edes kokeillut kultasammalta tähän tarkoitukseen? Itse olen useimmiten käyttänyt seinäja kerrossammalta tai korpirahkasammalta, koska joku näistä on melkein aina käsillä. Seinäsammal on löyhän rakenteensa vuoksi näistä kehnoin ja rahkasammalet – muutkin kun korpirahkasammal – käyttökelpoisimpia. Eivätkä haitaksi taida olla rahkasammalten antibioottiset ominaisuudetkaan. Sammalia on käytetty pyllyn pyyhkeenä iät ajat. Alpeilta löydetyllä jäämies Ötzillä oli repussaan tukko sammalta, jossa oli kahta lajia, siloja isoriippusammalta. Sammalet osoittivat jäämiehen kotiseuduksi italianpuoleisen laakson, missä lähimmät riippusammalten kasvupaikat olivat vain viiden kilometrin päässä. Pohjoiseen olisi saanut vaeltaa päiväkausia ennen kuin niitä olisi löytänyt. Molemmat lajit kasvavat kyllä Etelä-Suomessakin. Ötzin sammaltukko oli siis todennäköisesti varattu toilettipaperiksi. Käsitystä vahvistaa se, että nimenomaan riippusammalia on löydetty Italian arkeologisista kaivauksissa käymäläkerrostumista, ja niitä käytettiin vielä antiikin ajan Roomassakin. Ehkä kaduilla kulki aasia taluttaen köyhiä maalaisia, jotka huutelivat: ”Ostakaa sammalia, hyviä, pehmeitä sammalia!” Metsän pyyhkeet Kultasammal on kalkkiseutujen lettosammal, jonka sijoittaminen tähän juttuun taitaa olla jälkijättöistä opiskelijahuumoria. Vesiensuojelua varten rakennettavien saostusaltaiden yksi ongelma on, että altaan yläpuolinen metsäalue jää veden vaivaamaksi, kertoo metsänhoitaja Juha Lind Metsähallituksesta. Saostusaltaat rakennetaan yleensä niin, että kevään tulvavedet valuvat altaan yli ohjatusti pintavaluntakentälle. Sen jälkeen allas jää vettä täyteen. Jos yläpuoliselta metsäalueelta ei tule kovin paljon laskua, seisovaa vettä riittää myös pitkälle ojiin kunnostusojitetulle alueelle. Kuivatus ei siten tällä alueella toimi. Kun altaan reunavalliin asennetaan putki jonka suu on lähellä pohjaa, vesi poistuu sitä pitkin altaan alapuolelle. Edellytyksenä on, että patovallin alapuolen purkuoja on riittävän viettävä, jotta vedet valuvat pois. Useimmilla altailla läpimitaltaan noin 10 senttimetrin putki on Lindin mukaan sopiva. Tulva-aikanakin vettä menee sen läpi niin hitaasti, että suurin osa ohjautuu pintavaluntakentälle. Saostusallas tyhjäksi Varkauden taidemuseossa on esillä Metsäkansa-valokuvanäyttely, joka on koostettu Ivar Ekströmin 1900-luvun alkupuolella ottamista metsätyömaakuvista. Ekström kuvasi metsätyöläisiä muun muassa Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Näyttely on avoinna marraskuun alkuun saakka. Ekström työskenteli A. Ahlströmin palveluksessa. Yhtiö suhtautui miehen valokuvausharrastukseen suopeasti ja hankki tälle muun muassa välineitä sekä antoi tehtäväksi Varkauden teollisen historian tallentamisen. Kokoelmassa on noin 300 kuvaa. Metsäkansa esillä Varkauden museossa Kunnostusojitusalueen saostusallas pysyy tyhjänä yksinkertaisella putkijärjestelyllä. Veden virtaus jatkuu sopivan hitaasti niin kauan, että allas tyhjenee lähes kokonaan. Samalla yläpuolinenkin metsäalue kuivuu liikavedestä. Kun vesiputken suulle laitetaan vielä T-haara, se pysyy roskattomana eikä tukkeudu. Altaan tyhjennys voidaan Lindin mukaan rakentaa myös lappomenetelmällä toimivaksi. Silloin allas täyttyy ja tyhjenee automaattisesti jaksoittain. Vesiputki on silloin kaareva ja virtaus alkaa, kun veden pinta nousee tarpeeksi korkealle putken yläpuolelle. Lappoaminen on teknisesti haastavampi menetelmä ja soveltuu vain harvoihin kohteisiin. HANNU JAUHIAINEN Vinkkejä voi lähettää osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.? tai Lukijavinkki, Metsä lehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. H an nu Ja uh ia in en
• 29 METSÄLEHTI 18 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (hoitovapaalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (hoitovapaalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Laura Kakkonen p. 050 440 9610 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 151 000 (KMT/12) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN TAPAHTUMIA Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry toimii koko PohjoisKarjalan alueella. Palvelemme n. 22 000 metsänomistajaa 730 000 hehtaarin yksityismetsissä. Palveluksessamme on 55 toimihenkilöä ja liikevaihtomme on n. 10 miljoonaa euroa. Haemme nyt METSÄASIANTUNTIJAA Lieksan palvelutoimistollemme vastaamaan osaltaan metsänomistajien palvelutuotannosta. Edellytämme hakijalta vähintään metsätalousinsinöörin (amk) tai vastaavaa koulutusta, aktiivista ja tavoitteellista otetta työtehtäviin sekä asiakaspalveluosaamista. Arvostamme yksityismetsätalouden ja puukaupan tuntemusta. Tehtävä tulee ottaa vastaan 1.12.2013 tai sopimuksen mukaan, palkkaus Meto/YT TES. Hakemukset 11.10.2013 mennessä osoitteeseen Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala, Kuurnankatu 3 b, 80100 Joensuu tai sähköpostitse osoitteeseen marja.vartiainen@mhy. Lisätietoja: kenttäpäällikkö Mika Lappalainen p. 0500 278 011 MoTaSu-hanke järjestää: Metsämaiseman hoito elinkeinotoiminnan tukena -seminaari Kuusamossa 10.–11.10. Ollaanko miellyttävästä maisemasta valmiita maksamaan? Mitä maisema merkitsee matkailussa ja metsätaloudessa? Tutkijat ja hanketoimijat esittävät tuloksiaan ja näkemyksiään ja haastavat myös Sinut kehittämään erilaisia toimintamalleja. Tervetuloa kuulemaan uusinta tutkimustietoa ja kehittämistyön tuloksia Kuusamoon! Ohjelma ja ilmoittautumiset: oamk.?/motasu/tapahtumat Lisätietoja: Raili Hokajärvi, 010 272 2200 O U L U N S E U D U N A M M AT T I KO R K E A KO U L U : : oamk.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? METSÄTILA, Ranua N.66 ha. Metsätila Ranualta Toljantien läheisyydestä. Pääosin kasvatusmetsiä, tilalla on harvennusmahdollisuuksia. 66 000 €. LOMAKOHDE, Salla, Särkijärvi 1 ha. Määräala Särkijärven rannalta. V. 1948 valmistunut loma-asunto (entinen OKT), 80-luvulla rakennettu saunarakennus sekä varastorakennus. Hp. 62 000 €. LOMAKOHDE, Ranua, Pohjasperä Simojärven rannalla, kauniilla paikalla, talviasuttava lomakohde. Kohteella n. 70m 2 kokoinen loma-asunto sekä grillihuvimaja. 75 000 €. MÄÄRÄALA, Ranua, Asmunti 51 ha. Kohteen metsät pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. 40 000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Ilomantsi, Tyrjänsaari 108,7 ha. Runsaspuustoinen määräala. Kokonaispuusto n.15.750 m 3 , eli peräti n.159 m 3 /ha. 87% kivennäismaata ja lähes 70% varttunutta kasvatusmetsää tai uudistuskypsää. Uimaharjun taajamaan n.18,5 km. Rajoittuu Koitajokeen n. 1,5 km matkalta. Kattava metsäautotieverkosto. UPM Bonvesta metsätila. 491.000€ METSÄPALSTA, Kemijärvi, Isokylä 33 ha. Kemijärven eteläosassa n. 33 ha rantametsätila. Hyvä metsäautotie tilan läpi. Puustoa n. 1.445 m 3 + taimikot. Ylärauvanlammen rantaa n. 300 m. Lammen eteläpäässä kaavanmuk. rantarakennuspaikka, r-oikeus max. 150 m 2 . Ranta-alueella on myös n. 0,5 ha määräaik. suojelualue (28.5.2014 asti). Hp 39.000 € TONTTI, Forssa, Talsoila 4,18 ha. Peltotila/tontti, mahtava sijainti teiden 10 ja 2 risteyksessä antaa mahdollisuuksia moneen. Pellon vuokrasopimus lopetettavissa puintien jälkeen. 83.600 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 RANTAMETSÄTILA, Savonlinna, Hevossalo 8,1 ha. Puruveden rannalla mahtavissa maisemissa, 2 rakennuspaikkaa pohjoisrannalla. R-oikeus 2x100 m 2 . Melko tasainen tuore kangasmaa. Mäntyvaltainen, järeä puusto n. 1000 m 3 . 95.000 € METSÄPALSTA, Kajaani, Lehtovaara 42,6 ha. Määräala 16 km keskustan eteläpuolella. Kokonaispuusto on n. 4 350 m 3 . 41% metsämaasta on varttunutta metsää, jossa on puustoa n. 2 530 m 3 , 159 m 3 /ha ja 45% on nuorta metsää, jonka keskipuusto on 87 m 3 /ha. Hyvä saavutettavuus, mahdollista saada puukauppatuloja heti. UPM Bonvesta -metsätila. 84.500 €. METSÄTILA/maatila, Savonlinna, Säimen Vanha maatilan pihapiiri rakennuksineen ja hyvässä tuottokunnossa olevaa, reheväpohjaista metsää n.10 ha/1500 m 3 Savonrannalla. Talo 1790-luvulta, lisäksi pihasauna, varasto ja riihi. Kokonaisuus muodostuu kahdesta tilasta yht. 11,27 ha. Mahdollisuus ostaa erikseen pihapiiri n. 0,8 ha määräalana. 110.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 30 METSÄLEHTI 18 • 2013 LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RAKAS PÄIVÄKIRJA 80 VUOTTA 5.10. Yrjö Schildt, metsänhoitaja, Helsinki (lähipiirissä) 75 VUOTTA 1.10. Eero Heliö, metsänhoitaja, Helsinki (perhepiirissä) 70 VUOTTA 30.9. Veikko Ylitalo, ekonomi, kaupunkimetsänomistaja, (matkoilla) 1.10. Eljas Säkkinen, Metsänhoitoyhdistys Taivalkoski ry:n valtuuston jäsen, Taivalkoski (matkoilla) 60 VUOTTA 8.10. Barbro Nygård, metsäpalveluassistentti, Vaasa (matkoilla) 10.10. Pekka Päiväniemi, Suomen metsäkeskuksen Lapin alueyksikön metsäneuvoja, Salla (matkoilla) 50 VUOTTA 4.10. Harri Ylämäki, Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaan hallituksen jäsen, Alavus Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Tietoja voi lähettää viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.?. STORA ENSO Stora Enso on nimittänyt KTM Seppo Parvin, 49, talousjohtajaksi. Hän siirtyy Stora Ensoon Ahlstromilta, jossa hän toimii talousjohtajana ja Food and Medical -liiketoiminta-alueen johtajana. Parvilla on usean vuoden kokemus talousja liiketoimintajohtajan tehtävistä sellu-, paperija pakkausteollisuudessa. Ennen siirtymistään Ahlstromille hän toimi Metsä Boardin (M-real) talousjohtajana ja sitä ennen useissa johtotehtävissä Huhtamäellä. JOHN DEERE FORESTRY Länsi-Suomen aluekouluttajaksi on nimitetty konetekniikan kandidaatti Niko Solopuro. tallettajia riskinottoon tyyliin: jos riski on nolla, tuottotappio on satavarma. Tarvittaisiin siis bisnesenkeleitä, joilla olisi laittaa rahaa uusiin yrityksiin ja jotka suostuisivat kärsivällisesti odottamaan, että bisnes alkaa tuottaa voittoa. Näitä enkeleitä ei kuitenkaan kasva joka oksalla, ja katseet kääntyvät kohden julkista valtaa: löytyisikö yhteisestä kukkarosta jokunen roponen uusien yritysten perustamiseen? Uusliberalistisen näkemyksen mukaan valtion roolin elinkeinoelämässä pitäisi olla mahdollisimman pieni. Ilman valtiota ei erinäisistä talouskriiseistä ole kuitenkaan selvitty, mikä viittaa siihen, että valtiolla on sittenkin positiivista vaikutusta taloudenhoitoon. Miksei sitten voisi mennä yhtä askelta pitemmälle ja ajatella, että valtio voisi ainakin vähäksi aikaa tulla esimerkiksi vähemmistöomistajaksi aloittaviin yrityksiin, joiden omistuksesta valtio pitemmällä tähtäimellä kuitenkin irtaantuisi toivottavasti hyvällä voitolla? Sitra on tehnyt analyysiä Suomen taloudellisesta ja henkisestä tilasta. Sen mukaan Suomea vaivaa stagnaatio eli pysähtyneisyys. Julkisen vallan strategiat painottavat innovatiivisuutta. Voisiko julkinen valta itse ottaa rohkeasti roolia uuden liiketoiminnan rahoittamisessa, vaikka se olisikin vastoin vallalla olevaa paradigmaa? Kysyn vain! teen, oppivat toisiltaan, auttavat toisiaan, käyttävät toistensa jätteitä raaka-aineena ja tuottavat yhdessä kestäviä ratkaisuja maailmaa ahdistaviin ongelmiin. Jos jostakusta tuntuu, että edellä maalailtu tulevaisuuden kuva on liioitellun positiivinen, kannattaa osallistua Metsäbiotalouden road show -tilaisuuksiin, joissa uusia liiketoimintaideoita esitellään. Tilaisuuksien pääjärjestäjänä toimii Uusiutuva metsäteollisuus -osaamisklusteri. Seminaarisarjan otsikkona on lupaavasti ”Suomi elää metsästä – taas”. Niinpä niin, suomalainen metsä tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia mahlasta bioöljyyn ja puukuidusta pelletteihin. Näiden mahdollisuuksien ympärille rakentuu monipuolinen yritysverkosto. Osaajille saadaan työtä, yrittäjille bisnestä ja palveluille markkinoita, mikä kylläkin edellyttää laajamittaista uusien pk-yritysten luomista. Suomessa ei ole pulaa osaamisesta, ei uusista ideoista eikä edes yrittämisestä kiinnostuneista ihmisistä. Yhtä vain puuttuu ja sen mukana kaikki. Puutetta on riskirahoituksesta, jolla uudet yritykset pääsisivät käyntiin. Todella outoa on se, että pankkisektori tuntuu välttelevän riskinottoa. Meillä on sellaisia pankkiliikkeitä jotka ilmoittavat, ettei riskirahoitus kuulu niille. Sitten on sellaisia pankkeja, jotka lähestyvät tallettajia kirjeellä, jossa kehotetaan nimenomaan N uori sosiologi totesi tässä taannoin, että kriisipuhe on legitimoinut uusliberalistiset temput elinkeinoelämässä. Kriisipuheiden piiriin kuuluu myös rakas metsäteollisuutemme, jonka tilanne yleisessä keskustelussa näyttäytyy synkeänä. Todellisuudessa hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen, vaikka meneillään on rankka rakennemuutos. Aika hyvin ovat hahmollaan jo tulevaisuudenkin ansaintalogiikat. Kiintoisaa on myös se, että tulevaisuudessa nykyiset toimialarajat näyttäisivät hämärtyvän, kun uutta liiketoimintaa syntyy teollisten symbioosien tuloksena. Toimialat siis lyövät hynttyitä yhEi hätä ole tämännäköinen HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva Eräs lehtipuu on aikojen saatossa muodostunut yhdeksi suosituimmaksi puistopuuksi Keskija Pohjois-Euroopassa. Sen varjossa ovat käyskennelleet niin kuninkaat kuin viikingitkin. Moni paikka ja asia Suomessa – Niinisalosta aina valtion ja yliopiston päämiesten sukunimiin – on nimetty puusta saatavan kuorituotteen mukaan. Metsälehmus (Tilia cordata ) eli niinipuu on Suomen jalopuista luontaisesti pohjoisimmassa kasvava, istutuksia on jopa Etelä-Lapissa. Myös Keski-Euroopassa yleisen isolehtilehmuksen kanssa risteytetty puistolehmus muodostaa esimerkiksi Helsingin ja Tampereen puistopuista huomattavan osan. Sokeripitoiset lehmuksenlehdet ovat kirvojen herkkua. Pienten otusten aterioidessa kirvoista tihkuu tahmeaa ylijäämäkastetta jopa kilokaupalla puuta kohden. Kesähelteillä autoilijat pyrkivätkin välttämään lehmuksen alle pysäköintiä. Saksan pääkaupungissa kirvakaste on paikoin vähentynyt. Berliinin kuuluisimman lehmuskadun, Unter den Linden, viimeisille puuvanhuksille kävi köpelösti toisen maailmansodan tuoksinassa ja polttopuutarpeen yllättäessä. Lehmuksen sisäkuoresta punottiin vielä 1800-luvulla vahvaa niiniköyttä ja valmistettiin Linnojen lehmukset Drottningholmin linnanpuiston lehmuksia Tukholmassa. monia tuotteita kengänpohjista verkkoihin. Myös Alpeilta löydetty muumioitunut jäämies Ötzi suojasi veistään lehmuskuoritupella yli 5000 vuotta sitten. Samoihin aikoihin lehmus vasta saapui Suomeen. Lehmuksen puuaines on helposti työstettävää. Vaeltelevien viikinkien kilvissä lehmus oli sopivan kevytrakenteista eikä pirstaloitunut heti ensimmäisestä iskusta. Ennen metsäkoneita suomalaisten hevosten työvaljaissa käytettiin kestävää ja joustavaa lehmusta luokkipuuna. Päämiesten puutarhahoidokki Harvaa lehtipuuryhmää on istutettu valtionpäämiesten tai -naisten linnanpuutarhoihin yhtä ponnekkaasti kuin lehmuksia. Ranskassa Versaillesin palatsin ja Ruotsin kuninkaan Drottningholmin linnan puutarhassa puurivistöjä riittää moneen suuntaan. Suomessa presidentti saa sen sijaan käyskennellä presidentinlinnasta Esplanadille asti lehmusten varjoa kaivatessaan. Luontaisesti metsälehmuksen levinneisyysalue kattaa laajat alueet Euroopassa. Muilla mantereilla kasvaa omat lehmuslajinsa, mutta useampikin Yhdysvaltain presidentti on innostunut istuttamaan juuri eurooppalaisia metsälehmuksia Valkoisentalon puutarhaansa. Tavallinen kansakin pitää lehmuksista; Keski-Euroopan kyliin ja kaupunkeihin istutettujen puiden juurella on tanssittu vuosisatoja. Puita myös puolustetaan. Englannin Herefordissa puiden kaatoa vastustavat kansalaiset sitoivat uhanalaisten runkojen suojaksi kaulaliinoja. Torquayn kaupungissa taas käynnistettiin poliisitutkimukset tänä kesänä myrkytetyksi epäillyn lehmuksen takia. Rikosta pyritään selvittämään laboratoriokokeilla.
• 31 METSÄLEHTI 18 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Pitkä matka yleiseksi tieksi ? Metsäisten reseptien kehittäjät ? Kuulumisia Saksanmaalta ? Metsäalan imagokampanja ? Kahden hintaluokan saappaat ? Suometsien ennallistaminen Seuraava Metsälehti ilmestyy 10. lokakuuta. METSÄRISTIKKO 18 Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 10.10. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 18”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti, kun olet saanut ruudut täyteen! Palkinnot metsäkryptosta 15 on arvottu seuraaville kolmelle: Pekka Pulksten, Mäntsälä, Kaija Tiainen, Uukuniemi ja Voitto Valtanen, Mietoinen. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Metsäkrypto 15, oikea ratkaisu M ar tt i Li nn a
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. www.metsakustannus.? Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Pimeneviä iltoja varten! Juurikkalan 500 mottia Martti Linna (toim.) Kirja kokoaa Jouko Juurikkalan kokemusperäisen tiedon metsänomistajan ratkaisuista sekä tiedon ja innostuksen siirtämisestä seuraaville sukupolville. Hinta 32,30 € Raivaamaan Mikko Riikilä ja Risto Mykkänen Kirja opastaa niin aloittelijoita kuin vähän kokeneempiakin raivaussahan käyttöön ja taimikonhoitoon. Hinta 32,30 € Uuden metsänomistajan kirja Satu Rantala (toim.) Kattava tietopaketti uusille ja tuleville metsänomistajille. Kirjaan on koottu tietoa niistä asioista, joita uusi metsänomistaja kohtaa heti omistuksensa alkumetreillä. Hinta 29 € Uutuus Uutuus Savotoilta ja uittopuroilta Matti Leikola Metsätöiden keskeinen asema suomalaisessa elämässä on jättänyt vahvan jäljen kotimaiseen kaunokirjallisuuteen jo yli sadan vuoden ajan. Professori emeritus Matti Leikola on kerännyt metsä aiheista kaunokirjallisuutta 1800-luvulta nykypäiviin ja luonnehtinut teoksia sekä niiden kirjoittajia. Hinta 26 € Toinen uudistettu painos! Toinen uudistettu painos!