• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 25. SYYSKUUTA 2014 • Nro 18 • WWW.METSALEHTI.FI Leena Kalinin tehtävänä on tarkistaa, että tämäkin kemerakohde on harvennettu oikein. Sivut 10–11 Ajankohtaista: MTK-jäsenyys närästää yhdistyksiä ›› sivu 3 Puukauppa: Metsäteistä harmia ›› sivu 12 Metsänhoito: Riistan mieleen ›› sivut 14–15 Asiantuntija: Metsänomistus liiankin suosittua ›› sivu 25 Kemeraa valvomassa S e p p o S a m u li
• 2 METSÄLEHTI 18 • 2014 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 25.9.2014 S uomessa metsäteollisuus on poikkeuksellisen riippuvainen yksityisistä metsänomistajista. Yritykset keräävät 80 prosenttia kotimaisesta puuraaka-aineestaan leimikoilta, joiden keskikoko on muutama sata kuutiometriä. Vuosittain metsänkäyttöilmoituksia laaditaan yli 100 000 kappaletta. Ei ihme, että metsänomistajat ja heidän aikomuksensa kiinnostavat. Yleensä heistä puhutaan huolestuneeseen sävyyn. Kun maanviljelijämetsänomistajien osuus alkoi vähetä, pelättiin myös puunmyyntien hiipuvan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Edes tilan pieni koko ei estä metsien käyttöä. Hehtaaria kohti lasketut myynnit ovat pienillä tiloilla olleet yllättävän isoja. Uusin huolenaihe on metsänomistajien ikääntyminen, josta äskettäin keskusteltiin myös Metsälehden palstoilla. Keskustelu osoitti, että ikä ei yksin selitä ihmisten tekemisiä. Moni nuori ehtii ajatella metsäänsä paljon vähemmän kuin metsänomistajien keski-ikään yltänyt 60-vuotias. Metsänomistajakunnan rakenteen muutos ansaitsee huomiota, mutta pelätä sitä ei tarvitse. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin juuri valmistunut kyselytutkimus eteläja keskipohjalaisista metsänomistajista kyseenalaistaa niin kutsutun passiivisten metsänomistajien joukon. Tutkimuksessa paljastui, että iso osa passiivisista onkin aktiivisia metsiensä hoitajia. Heitä ovat muun muassa polttopuuta ja muuta kotitarvepuita hankkivat metsänomistajat tai harrastelijametsurit, joiden työ ei kirjaudu tilastoihin. Aidosti passiivisia oli selvityksen mukaan vain runsas kolmannes metsänomistajista, jotka tilastoissa luokitellaan passiivisiksi. Syitä metsien hoitamattomuuteen oli useita, esimerkiksi sopivien palvelujen puute. Metsänomistajat selvästikin tunnetaan huonosti. Tilastotietoja heistä on paljon, mutta se ei vielä riitä vaikkapa räätälöityjen metsäpalveluiden suunnittelemiseen. Aiheen tutkimista kannattaa jatkaa. Lisää tietoa tarvitaan varsinkin siitä, miten suurten ikäluokkien perilliset suhtautuvat tulevaan metsäperintöönsä. Metsänomistaja yllättää Hallitus patisti Metsähallitusta myymään yhä enemmän metsiään. Myyntitavoite on euromääräinen ja takarajana on vuoden loppu. Metsiä siis myydään rahapulassa ja kiireellä. Tämä lupaa hyvää ostajille mutta ei myyjälle – siis valtiolle, eli meille veronmaksajille. Loppuvuodesta tarjolla saattaakin olla runsain mitoin halpaa valtion metsää. Idea tuntuu järjenvastaiselta. Valtion talousmetsiin sitoutuneen pääoman vuotuinen tuotto on noin 4,7 prosenttia. Toisaalta, valtion uusimman, muutama viikko sitten otetun viiden vuoden viitelainan vuosikorko on 0,475 prosenttia. Siis selkosuomeksi: miljoonan euron talousmetsä tuottaa 47 000 euroa vuodessa. Jos sen myy välttyäkseen lisälainan otolta, säästää 4 750 euron korkokulut. MIKKO RIIKILÄ Hullunkauppoja Työkohdevälitys auttaa metsänomistajia ja metsäpalvelujen tarjoajia löytämään toisensa. Ilmoituksen pohjalta yrittäjä tai puunostaja voi tarkistaa, minkälainen leimikko tai hoitotyö on tehtävänä. Odotamme palvelun tuovan lisää hoitoja hakkuutöitä metsäalan palveluntarjoajille.” Asiakkuuspäällikkö Veikko Iittainen Metsään.? -palvelun uudesta työkohteiden välitys -toiminnosta. ”Tuottavaa omaisuutta ei kannata myydä” Metsähallituksen johtoon valitun Esa Härmälän mielestä metsämaan myynti toimii vain kertaratkaisuna. Sivut 4–5 Metsäpolitiikka vielä hajallaan EU:ssa Sivu 6 Metsäkonepalvelu rynnii Ruotsissa Sivu 7 Metsäkeskus joutuu kiristämään vyötä Sivu 9 Metsän antimia mätänee miljoonien arvosta EU-projektilla pyritään lisäämään luonnontuotteiden jalostamista. Sivut 16–17 Hankintahakkuut alkoivat haitarin ostamisesta Sivut 18–19 Saisiko nuoret alan hommiin? Sivu 20 Tästä helpotusta klapien käsittelyyn Sivut 22–23 Hirvikanta halutaan metsästää tasapainoon Syksyn hirvijahdissa tähtäimessä ovat erityisesti naaraat. Sivu 24 Metsäopin sauna on autuas aina Matti Kärkkäinen arvioi Metsäkoulun uudistetun painoksen. Sivu 27 Muurahaisleijona taitaa ansan teon Sivu 28 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. ? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? Laudanpätkille uusiokäyttöä ”Sienimetsätkin ovat puron toisella puolen vihreämpiä. Tein vähäisen sillan jämäpuista.” Raimo
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 18 • 2014 3 E e ro S a la MIKKO RIIKILÄ M etsänhoitoyhdistykset suuntaavat kritiikkiä MTK:n laatimiin, järjestön jäseniksi tulevien metsänhoitoyhdistysten mallisääntöihin. Niiden koetaan vievän valtaa yhdistysten valtuustoilta Helsinkiin. ”Teemme 7–8 miljoonan euron liikevaihtoa ja kannamme vastuun liiketoimistamme. Meillä pitäisi olla myös ylin päätösvalta asioihimme”, korostaa metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkan valtuuston puheenjohtaja Antero Unkila Orivedeltä. Vanhastaan ylin päätäntävalta on ollut vaaleilla valituilla metsänhoitoyhdistysten valtuustoilla, jotka koostuvat toimialueen metsänomistajista. ”Haluamme, että metsänomistajien perustama yhdistys saa päättää asioistaan. Laadimme omat sääntömme sen mukaisiksi”, toteaa metsänhoitoyhdistys Roineen valtuuston puheenjohtaja Matti Rauhalahti. MTK onkin joutunut jättämään jäsenhakemuksia pöydälle tai palauttamaan yhdistyksiin. Metsänhoitoyhdistys Kaakon puheenjohtaja Sirkka Savukari kertoo, että he jättivät MTK-pykälät pois säännöistään. Tämän vuoksi järjestö keskeytti Kaakon jäsenhakemuksen käsittelyn. ”Meillä ei ole kiire. Katsotaan, kelpaammeko jäseniksi puutteinemme.” MTK:n alkuperäisen suosituksen mukaan yhdistysten piti jättää jäsenhakemuksena syyskuun 15. päivään mennessä. Aikataulusta on monessa yhdistyksessä tingitty. ”Jäsenyysasian käsittely on tilaisuus testata tulevaakin varten, kuinka voimme vaikuttaa asioiden käsittelyyn MTK:n kanssa”, Roineen Rauhalahti jatkaa. Myös maan suurimpiin kuuluva Pohjois-Savo liitti jäsenhakemukseensa säännöt, jotka pitävät vallan yhdistyksen valtuustolla. Puheenjohtaja Seppo Helmisen mukaan säännöistä ei tehdä kynnyskysymystä, vaan niitä voidaan korjata tarpeen mukaan. Epäselvä jäsenmaksu Loimaan Seudun metsänhoitoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Markku Erelä kiteyttää yhdistyksissä vallitsevan hengen. ”Aina kun Helsingistä esitetään jotain, pitää olla kriittinen. Kokonaisedun kannalta katsoimme kuitenkin, että on järkevä olla mukana.” Myös MTK:n tulevan jäsenmaksun määräytymisperusteiden epäselvyys harmittaa. Selkeää taulukkoa jäsenmaksun suuruudesta ei pyynnöistä huolimatta ole saatu. Se tiedetään, että MTK kerää yhdistyksiltä ensi vuonna kaikkiaan 1,5 miljoonaa euroa. Jäsenmaksun hinta–laatu-suhdetta epäillään huonoksi. ”Yhdistyksiltä kyseltiin, millaista apua MTK:lta haluttaisiin. Yhteinen toive oli lakimiespalveluiden vahvistaminen. Näin ei näytä käyvän, vaan metsänomistajienliittojen toimihenkilökaarti jatkaa myös MTK:ssa”, Unkila kertoo. Ongelmattomana ei pidetä sitäkään, että jatkossa metsänomistajille suuntautuvassa viestinnässä vahvimmin esille nousee MTK:n logo. Metsänhoitoyhdistyksen tutut tunnukset jäävät taka-alalle. Arvostelusta huolimatta mitään mittavaa ”koivunlehti-yhdistysten” ryhmää ei ole syntymässä. Todennäköisimmät MTK-leiristä ulos jättäytyjät ovat Päijänteen ja Parkano-Kihniön metsänhoitoyhdistykset. Kiimingin yhdistyksen valtuusto käsittelee jäsenyysasiaa ensi vuonna. ”Kokonaisuus ratkaisee” MTK:n metsälinjan kehitysjohtaja Markus Lassheikki tuntee arvostelun. Hän viittaa muun muassa epäilyihin, etteivät yhdistykset jatkossa voisi erota MTK:sta, kuten yhdistyksille laadittuja mallisääntöjä tulkiten voisi päätellä. ”Jäsenyhdistykset noudattavat myös MTK:n sääntöjä. Niiden mukaan järjestöstä voi erota yhdistyksen omalla ilmoituksella. Kannattaa tutustua myös MTK:n sääntöihin.” Lassheikin mukaan MTK:n johtokunta on palauttanut ”ehkä kourallisen” yhdistysten jäsenhakemuksia puutteellisten sääntöjen vuoksi. Jäsenhakemuksia on vielä syyskuun lopulla käsittelemättä. ”MTK:n valtuuskunta hyväksyy jäsenhakemukset. Se kokoontuu marraskuun lopulla, joten vielä on aikaa. Seuraavan kerran valtuuskunta kokoontuu keväällä.” Lassheikki korostaa, ettei MTK ole väkisin liittämässä ketään jäsenyyteensä. ”Uskomme kuitenkin, että yhdessä olemme enemmän kuin yksin”, hän vetoaa. Yhdistyksissä yhä poru MTK-jäsenyydestä Metsänhoitoyhdistysten liittäminen MTK:n jäsenyhdistyksiksi herättää edelleen pahaa verta ympäri Suomea. ”Aina kun Helsingistä esitetään jotain, pitää olla kriittinen.” Maakuntien metsänhoitoyhdistyksissä ei purematta niellä liittymistä MTK:n jäsenyhdistyksiksi. Päätösvallan pelätään siirtyvän yhdistysten valtuustoilta Helsinkiin.
• 4 METSÄLEHTI 18 • 2014 LYHYESTI Etelä-Savoon suuryhdistys Metsänhoitoyhdistykset Haukivuori, Itä-Savo, Järvi-Savo ja Metsä-Savo yhdistyvät. Uudesta yhdistyksestä tulee yksi Suomen suurimmista. Nimeksi tulee Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo ja se aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa. Yhdistys tulee toimimaan Hirvensalmella, Joutsassa, Juvalla, Sulkavalla, Pertunmaalla, Puumalassa, Rantasalmella, Mikkelissä ja Savonlinnassa. Pääkonttori tulee Juvall. Passiivisuutta liioiteltu Tilastoissa passiivisiksi luokitellut metsänomistajat eivät välttämättä ole passiivisia, Ruralia-instituutin tutkija Merja Lähdesmäki kirjoittaa blogissaan. Lähdesmäki selvitti tutkija Anne Matilaisen kanssa metsänomistajien aktiivisuutta Pohjanmaalla, jolloin osoittautui, että passiivisten omistajien ryhmä on varsin monimuotoinen. Selvityksen mukaan täysin passiivisia on vain kolmannes passiivisiksi luokitelluista metsänomistajista. Vaikka metsien kotitarvekäyttäjät ovat puun myynnissä passiivisia, metsänhoidossa he saattavat olla hyvinkin aktiivisia. Metsään.? ssä voi ilmoittaa nyt hoitokohteesta Metsäkeskuksen ylläpitämässä Metsään.? -verkkopalvelussa on avattu uusi toiminto, työkohdevälitys. Siinä metsänomistaja voi hakea hoitokohteelleen tekijää tai leimikolleen ostajaa. Työkohdeilmoitus esitäytetään metsäkeskuksen metsävaratietojen perusteella, mutta maanomistaja voi halutessaan niitä täydentää. Työkohteet metsänomistaja valitsee palvelussa olevan kartan tai kuvioluettelon avulla. Metsäpalvelujen tuottajat puolestaan hakevat palvelusta ilmoituksia hoitotöistä ja hakkuista. Onko karhuja näkynyt? Luonnossa liikkuja voi tarkastaa suurpetojen liikkeet ennen metsään menoa uudesta Riistahavainnot.? -verkkopalvelusta. Karttapalvelussa näkyvät kaikki Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselle ilmoitetut karhu-, ilves-, susija ahmahavainnot. Havainnot esitetään kartalla ruutuina, jotka vastaavat 10 x 10 kilometrin aluetta. Mitä tummempi ruutu on, sitä enemmän havaintoja on kertynyt. Ruutua klikkaamalla saa havainnoista lisätietoa. Tiirola: Jäsenyydestä kannattaa maksaa Metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä kannattaa pysyä, vaikka viimeiset lakisääteiset metsänhoitomaksut kerätään tänä syksynä, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola arvioi. Jäsenyyden puolesta puhuu parempi puukauppatili, metsänomistajien edunvalvonta ja jäsenedut. ”Parikymmentä vuotta sitten kuusikuidun ja -tukin hintasuhde oli yhden suhde puoleentoista, nyt se on yhden suhde kolmeen. Tässä on metsänhoitoyhdistysten vahvuus”, Tiirola totesi viime viikolla. Puunpoltto väheni alkuvuonna Energian kokonaiskulutus oli tammi-kesäkuussa seitsemän prosenttia vähemmän kuin viime vuonna, Tilastokeskus kertoo. Sähkön kulutus laski pari prosenttia 43 terawattituntiin. Useimpien energialähteiden käyttö väheni. Hiilen kulutus laski liki neljänneksellä. Puupolttoaineiden käyttö kutistui 180 000 terajouleen, mikä on 10 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. LIINA KJELLBERG, teksti KIMMO BRANDT, kuva M onipuolisuus. Se sai Esa Härmälän kiinnostumaan Metsähallituksen pääjohtajan paikasta. ”Metsähallituksen maat kattavat kolmanneksen Suomen pinta-alasta, joten tehtävien kirjo on laaja: Raaseporin linnan hoidosta norpan suojeluun, puuntuottamiseen ja merenpohjien tutkimiseen. Metsähallitus on niitä työpaikkoja, jotka ovat aina kiinnostaneet minua”, työja elinkeinoministeriöstä Metsähallitukseen siirtyvä Härmälä sanoo. Härmälä saa johdettavakseen organisaatiouudistukseen valmistautuvan liikelaitoksen. Maaja metsätalousministeriö on esittänyt Metsähallituksen puukaupallisen liiketoiminnan yhtiöittämistä. Taustalla ovat EU:n vaatimukset, joiden mukaan se osa Metsähallituksesta pitää saada konkurssikelpoiseksi. Yhtiöittämissuunnitelmat ovat herättäneet närää: Metsähallituksen edellinen pääjohtaja Jyrki Kangas erosi vastalauseena yhtiöittämiselle, eikä yhtiöittämisellä ole kaikkien eduskuntaryhmienkään tukea. Maaja metsätalousministeriö päätti loppukesästä ottaa asiassa aikalisän ja odottaa uuden pääjohtajan valintaa. Härmälä astuu remmiin marraskuuhun mennessä. Vielä hän ei halua tehdä linjavetoja mutta sanoo, että sanana yhtiöittämistä ei pidä pelätä. ”Yhtiömuoto on ihan kätevä tapa hoitaa asioita. Siihen, mitä yhtiöitetään jos jotain yhtiöitetään, liittyy kuitenkin vielä satoja avoimia kysymyksiä”, hän sanoo. ”Täytyy miettiä, mitkä toiminnot pysyvät yhdessä. Omistuksen ja hallinnan eriyttäminen on asia, joka herättää maalaispojassa aina vähän epäilyksiä. Metsäalan ihmiset muistavat vielä konsessiohakkuut. Metsähallitus antoi aikoinaan suuria konsessioita eli hakkuuoikeuksia metsäyhtiöille. Niillä hakkuilla ei ole hyvä maine.” Laatua suojeluun Metsähallitus myy tänä vuonna 15 000–17 000 hehtaaria metsämaitaan. Poikkeuksellisen suuri myynTuloksiin puuta myymällä Metsähallituksen metsien myynti ei Esa Härmälän mukaan ole pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu.
• 5 METSÄLEHTI 18 • 2014 KAARLO OUNI KO LU M N I Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsätalousyrittäjä. H einäkuussa uutisoitiin kuinka kemeratukea haetaan usein väärin perustein. Uutisen mukaan keskimäärin joka viides hanke hylätään, koska kohteet eivät tukikelpoisia tai ne ovat kokonaan tekemättä. Uutinen ei mahdottomasti sykähdyttänyt, koska näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Koko metsämiesurani aikana tämä aihe on noussut määräajoin julkisuuteen, mutta parannusta asiaan ei ole kuitenkaan saatu. Syitä epätyydyttävään tilanteeseen voi olla lähtökohtaisesti kaksi: joko säädöstö on liian monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä tai sitten hankkeiden raportoija yksinkertaisesti haluaa olla välinpitämätön ja kokeilla tarkastusten harvan seulan läpäisevyyttä. Ikävä kyllä vahvasti kallistun viimeksi mainitun kannalle. Seurasin hyvin tarkkaan nuoren metsän hoidon laatua toimiessani Pirkanmaalla metsäkeskuksen johtotehtävissä. Laadin vuosittain raportin kaikkien hankkeita laatineiden toimijoiden tarkastustuloksista. Tutkin tarkastusmäärät kappaleittain ja hehtaarimäärät, laadun ja yhdistelin ne pidemmän ajan sarjoiksi. Ensimmäinen huomioni oli, että muutama raportoija toimitti aina laadullisesti hyviä hankkeita vuodesta toiseen. Toinen ääripää oli aivan mahdoton; nuhteiden, lisääntyvien tarkastusten ja hylkäämisten jälkeen mökötettiin vähän aikaa, jolloin hankkeita ei lähetetty ja sitten homma jatkui samaan malliin. Huonoja hankkeita tuli taas sisään rahoitettavaksi. Ääripäiden väliin mahtui paljon vaihtelevuutta: yhtenä vuonna hyvää ja toisena korjattavaa. Ilahduttavaa oli se, että maanomistajien omatoimiset raportoinnit olivat yleensä lähes kunnollisia. Ihmettelen edelleen tilannetta , joka on ollut tiedossa jo vaikka kuinka kauan. Miksi siihen ei haluta oikeasti puuttua? Sama vastuuministeriö tutkii peltoja vuosittain aarin tarkkuudella ja rankaisee pienistäkin virheistä, jopa tahattomista, ankarasti. Sama taho sallii toisen osansa jatkuvasti toimivan leväperäisesti. Maatalouden valvonnan kustannuksia ei tunnu tietävän kukaan ja metsäpuolen kustannuksia valvotaan kymmenien senttien tarkkuudella. Olisi jo aika päivää ollut mahdollista laatia sellainen normisto, joka estäisi väärinkäytösmahdollisuudet. En usko, että valvonnan lisääminen auttaa muuta kuin valtion kustannusten lisäämisessä. En myöskään usko metsänomistajien omavalvonnan lisäämisen auttavan, koska omatoimisia metsänomistajia on vähän. Korkea ammattimoraali ja pelko riittävästä rangaistuksesta tepsii kaikkein parhaiten. Uuden kemeran ehtoihin kuuluu, että kaikki hankkeet pitää hyväksyä etukäteen. Uskomatonta byrokratian lisääntymistä. Maallikko joutuu ihmettelemään, miten tämä lisää töiden määrää ja laatua. Useimmille organisaatioille näyttää vanhan säilyttäminen ja byrokratian lisääminen olevan pääasia. Onhan se mukavaa, että kiva apparaatti pyörii edelleen. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.? . Hohhoijaa – taas kemeraa käytetty väärin ”Metsän omistaminen on tärkeämpää kuin veneen omistaminen.” timäärä on keino vastata valtion kohonneisiin tulostavoitteisiin. Valtio nosti Metsähallituksen tämän vuoden tuloutustavoitteen 120 miljoonasta 130 miljoonaan. Ensi vuonna tavoite on 135 miljoonaa. Härmälän mukaan metsämaan myynti toimii kertaratkaisuna, pitkän tähtäimen ratkaisuksi siitä ei hänen mielestään ole. ”Metsähallitus tekee tietysti omistajan tahdon mukaan, mutta omistajan on ymmärrettävä, että tuottavan omaisuuden myynti ei ole pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu. Metsähallituksen tuloista 85 prosenttia tulee puunmyynnistä. Se on kestävä ratkaisu.” Metsämaan myynnin lisäksi Metsähallitus suojelee tänä vuonna 13 000 hehtaaria talousmetsää Metso-ohjelman kautta. Esa Härmälän mielestä valtion metsiä kuuluu olla sekä suojelualueina että talousmetsinä, mutta hän kiinnittäisi enemmän huomiota suojelualueiden laatuun. ”Metsähallituksen metsiä on helppo suojella, sillä se voidaan tehdä suoraan tasesiirtoina. Laadun ja omistajan välille ei kuitenkaan voida suoraan vetää yhtäläisyysmerkkejä.” Lisää energiapuuta Nykyisessä työssään työja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtajana Härmälä on katsonut metsiä energiantuotannon näkökulmasta. Voidaanko puun käyttöä energiantuotannossa lisätä? ”Kyllä, merkittävästi”, Härmälä toteaa. Puuvarojen puolesta näköpiirissä ei hänen mukaansa ole mitään, mikä rajoittaisi puun energiakäytön lisäämistä. Metsäteollisuus ja puun eri käyttömuotojen välinen kilpailutilanne asettavat energiapuun käytölle kuitenkin omat reunaehtonsa. ”Energiapuuta saadaan pääasiassa metsäteollisuuden puunhankinnan kautta: hakkuutähteinä, sahanpuruna, mustalipeänä. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että mitä enemmän sahat sahaavat ja mitä enemmän sellua keitetään, sitä enemmän metsistä tulee uusiutuvaa energiaa. Puun energiakäyttöä voidaan tosin halutessa edistää poliittisella säätelylläkin.” Ajattelutapaa, jossa energiapuu mielletään aina alemman jalostusasteen tuotteeksi, Härmälä ei hyväksy. Esimerkiksi puusta tehtävät biopolttonesteet ovat hänen mielestään hyvin korkean jalostusasteen tuotteita. Vankka metsätausta Ennen työja elinkeinoministeriöön tuloaan Härmälä työskenteli muun muassa MTK:n puheenjohtajana ja Euroopan lannoiteteollisuusyhdistys EFMA:n toimitusjohtajana sekä toimi Euroopan metsänomistajajärjestö CEPF:n puheenjohtajana. Hän ei koe, että vaihtuvat työtehtävät olisivat vaikuttaneet hänen metsäsuhteeseensa mutta kertoo huomanneensa, miten vähän keskivertoeurooppalaiset metsistä ymmärtävät. ”Sitä ei suomalainen voi kuvitella. Ruotsi, Baltian maat, Itävalta ja Slovenia ovat metsävaltioita, mutta metsien painoarvo on suomalaisessa kulttuurissa selvästi suurin.” Metsä vetää puoleensa myös Härmälää. Paimiossa Varsinais-Suomessa sijaitsee reilut 200 hehtaaria metsää, jotka Härmälä peri 30-vuotiaana ja pyrkii välittämään hyvässä kunnossa seuraavalle sukupolvelle. ”Minun ajatusmaailmassani metsän omistaminen on tärkeämpää kuin esimerkiksi veneen omistaminen. Se on pitkän aikavälin toimintaa, kaataen ja kasvattaen”, Esa Härmälä sanoo. Esa Härmälä › 60 vuotta › kotoisin Pusulasta, asuu Helsingissä › vaimo ja kolme lasta › agronomi › Metsähallituksen pääjohtaja 2014– › työja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja 2011–2014 › Euroopan lannoiteteollisuusyhdistyksen toimitusjohtaja 2006–2011 › MTK:n puheenjohtaja 1994–2006 › harrastaa maaseutuasioita, metsästystä ja polttopuiden tekoa
• 6 METSÄLEHTI 18 • 2014 T e ro P a ju k a ll io LIINA KJELLBERG, teksti ja kuva M etsästrategiaa, energiaja ilmastopakettia, iluc-direktiiviä – uusi vaalikausi on vasta käynnistynyt EU:ssa, mutta asialista on jo pullollaan metsäasiaa. ”Tässä vaiheessa on vaikea tarkasti sanoa, mitä kaikkea metsiin liittyvää seuraavan viiden vuoden aikana tapahtuu. Jotain yllättävää koetaan varmasti mutta vanhaa tavaraakin on aika paljon”, sanoo MTK:n asiantuntija Janne Näräkkä. Ensimmäisenä käsiteltävien asioiden joukossa on EU:n metsästrategia, jonka valmistelu jäi viime vaalikaudella kesken. Metsästrategian tavoitteena on toimia eräänlaisena sateenvarjona metsiin vaikuttavien politiikkojen yllä. EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, vaan metsiä koskevia päätöksiä tehdään niin ympäristö-, energia-, maatalouskuin teollisuuspolitiikassakin. Metsästrategiaa on arvosteltu siitä, että se on vain suositus, joka ei velvoita jäsenmaita. ”Metsästrategian ongelma on, ettei sillä ole juurikaan merkitystä muille kuin metsäalalle. En kannata EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa mutta nykytilannekaan ei ole hyvä. Metsäalan pitäisi saada äänensä kuuluviin”, sanoo Euroopan metsänomistajien liiton Cepf:n pääsihteeri Aljoscha Requardt. Euroopan valtion metsien järjestön Eustaforin toiminnanjohtaja Piotr Borkowski taas ei näe muita vaihtoehtoja kuin yhteisen metsäpolitiikan. Näräkän mukaan uudessa metsästrategiassa on potentiaalia mutta sen käytännön vaikutus jää nähtäväksi. Hän suhtautuisi yhteiseen metsäpolitiikkaan luottavaisemmin, jos EU:n asenneilmapiiri olisi toisenlainen. ”Valitettavasti Brysselissä tuntuu vielä olevan vallalla ajatus siitä, että metsien käyttö on pahasta.” Metsät sitomaan päästöjä Syksyn aikana käsittelyyn tulee myös vuoden 2030 energiaja ilmastopaketti. Näräkkä arvioi, että uusi energiaja ilmastopaketti todennäköisesti lisää energiapuun kokonaistarvetta. Hän ei kuitenkaan usko, että metsäenergian suhteellinen osuus uusiutuvien energialähteiden määrästä enää kasvaa. Se voi jopa laskea. Komissio on esittänyt, että metsät otettaisiin mukaan EU:n päästövähennystavoitteisiin. Tämä tarkoittaisi sitä, että metsille tulisi nieluvelvoite eli niiden pitäisi sitoa vuosittain tietty määrä hiilidioksidia ilmasta. ”Nieluvelvoitteen vaikutukset riippuisivat siitä, katsotaanko metsän olevan nielu ainoastaan pystymetsänä vai esimerkiksi terästä korvaavana puutuotteena vai molempina”, Näräkkä sanoo. Tukista ei energiaksi Metsien kannalta merkitystä on myös niin sanotulla iluc-direktiivillä. Tämä epäsuoran maankäytön muutoksen direktiivi pyrkii rajoittamaan ruokapohjaisen biopolttoaineen käyttöä, sillä sen pelätään johtavan siihen, että ruokaviljelyalaa otetaan energiantuotantoon, jolloin peltoa pitää raivata ruuantuotantoon muualla. Vastaavasti direktiivi edistää kehittyneiden ja sellaisten biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä, jotka eivät aiheuta epäsuoraa maankäytön muutosta. ”Tällä hetkellä direktiiviin tehty kirjaus on metsien kannalta ihan hyvä eli puu on mukana kehittyneiden biopolttoaineiden raaka-ainelistalla. Kirjaus sulkee pois vain isot tukit”, Näräkkä sanoo. Hänen mukaansa suomalaisilla on iluc-direktiivin suhteen hyvät vaikutusmahdollisuudet, sillä parlamentin raportoijana toimii suomalainen Nils Torvalds. Mitä vain voi tosin vielä tapahtua, kun etsitään kaikkia hyödyttävää kompromissia. Työn alla olevan metsästrategian toivotaan kokoavan metsiin liittyvät tavoitteet yhteen. ”Jotain yllättävää koetaan varmasti.” Euroopan metsätalo sijaitsee Brysselissä Place du Luxembourg -aukion reunassa. Bryssel kavahtaa metsien käyttöä Vain etäältä kuuluva moottorisahan ääni paljastaa, että kyseessä on muukin kuin ulkoiluja suojelualue. Lenkkeilijät juoksevat korkeiden pyökkimetsien reunustamilla poluilla ja metsässä tulee vastaan niin maastopyöräilijää, koululuokkaa kuin hääseuruettakin. Belgiassa Brysselin liepeillä sijaitseva 4 400 hehtaarin laajuinen Forêt de Soignes -metsäalue on ulkoilijoiden suosiossa. Natura 2000 -verkostoon kuuluvalta metsäalueelta löytyy kuitenkin myös talousmetsää. Moottorisahan kanssa liikkeellä on paikallinen metsuri, joka sahaa puita polttopuuksi. Yli 30 metrin korkeuteen ulottuvissa pyökeissä näkyy siellä täällä kirveellä tehtyjä jälkiä. Valtion omistamissa metsissä on hiljan huutokaupattu puuta, ja merkatut puut odottavat kaatamista. ”Alle 50 kuutiometrin suuruisista leimikoista saa kuka tahansa tehdä tarjouksen. Sitä suuremmat leimikot myydään serti? oiduille yrityksille”, kertoo metsänvartija Willy Verbeke. Tarjolla olevista leimikoista julkaistaan vuosittain luettelo, josta kiinnostuneet näkevät muun muassa leimikoiden sijainnit, koot ja puulajit. Huutokauppa pidetään kesäkuussa. ”Ostajilla on puolitoista vuotta aikaa korjata puut. Huhtikuusta kesäkuuhun hakkuut on kuitenkin kielletty kevätkukkien ja pesivien lintujen takia”, sanoo metsänvartija Pierre Kestemont. Belgian yksityismetsissä huutokauppoja ei nähdä. Siellä metsänomistajat ovat suoraan yhteydessä puunostajiin joko yksin tai yhdessä muiden metsänomistajien kanssa. Valtio on ryhtynyt tukemaan metsänomistajien yhteenliittymiä, jotta metsäalueiden koko saataisiin suuremmaksi. Yli puolet Belgian metsistä on yksityismetsiä mutta niiden keskikoko on vain pari hehtaaria. Pyökkimetsää huutokaupalla Metsänvartija Willy Verbeke seisoo harvennusta odottavassa pyökkimetsässä. Kaadettavat puut tunnistaa Belgian valtion metsissä runkoon lyödystä merkistä.
• 7 METSÄLEHTI 18 • 2014 M ik k o R ii k il ä MITÄ SINUN METSÄLLESI KUULUU? Metsään.? on metsänomistajien ja metsäalan yrittäjien kohtauspaikka. Metsänomistajana löydät palvelusta ehdotukset hakkuista ja hoitotöistä sekä niiden menoja tuloarviot, metsätilasi kartat, ilmakuvat ja luontokohteet sekä oman alueesi metsäalan yrittäjät. Voit ilmoittaa metsän työkohteista sekä etsiä hoitotöille tekijää ja puille ostajaa. Hyödynnä Metsään.? kun suunnittelet ja toteutat metsätöitä. Tarkista, joko metsäsi löytyvät palvelusta www.metsään.? SAAMMEKO LUVAN? Tilaa Metsään.? tai anna palvelussa lupa metsätietojesi katseluun – voit voittaa upeita palkintoja! www.metsään.?/saammeko-luvan Kampanja toteutettu yhteistyössä: Asiakastuki: 029 432 409 | asiakastuki@metsakeskus.? | www.metsäkeskus.? MIKKO RIIKILÄ Suomen suurin metsäkoneyritys, Metsäkonepalvelu Oy vahvisti asemiaan Ruotsissa, kun se osti Etelä-Ruotsissa toimivan Thörnwalls Entreprenad AB:n liiketoiminnan. Hämeenlinnassa päämajaansa pitävä Metsäkonepalvelu on toiminut Ruotsissa jo pari vuotta. Yhtiö sai sillanpään länsinaapurista ostettuaan Håkan Dunbergin metsäkoneyrityksen eteläisestä Ruotsista ja muodosti siitä tytäryhtiön MKP-Dunberg Ab:n Kuluvan syyskuun alussa myös Thörnwallsin liiketoiminta siirtyi Metsäkonepalvelun Ruotsin tytäryhtiölle. Samalla Ruotsin toimintojen vuotuinen liikevaihto kohoaa 5,5 miljoonaan euroon, josta Thörnwallsin osuus on vajaat kaksi miljoonaa euroa. Kauppa kasvattaa Metsäkonepalvelun liikevaihdon yhteensä 16,5 miljoonaan euroon. Suomessa yritys korjaa puuta noin miljoona kuutiota ja Ruotsissa puolisen miljoonaa kuutiota. ”Thörwalls toimii samalla alueella kuin MKP-Dunberg. Yritys on hyvin johdettu ja kannattava. Tästä syystä sen liiketoiminta kiinnosti meitä”, kertoo Metsäkonepalvelun toimitusjohtaja Timo Tolppa. Avohakkuut lisääntyneet Tolpan mukaan Ruotsin hakkuumäärät, erityisesti avohakkuut, ovat viime aikoina kasvaneet voimakkaasti, koska sahat ovat lisänneet tuotantoaan. ”Olemme väliaikaisesti siirtäneet yhden koneketjun Suomesta Ruotsiin hakkuille”, hän kertoo. Tolpan mukaan Ruotsin metsäkoneyritykset ovat selvästi pienempiä kuin suomalaiset. Myös Ruotsin metsäyhtiöiden organisaatiot ovat yhä raskaita. Metsäyhtiöt omistavat edelleen satoja metsäkoneita. Suomalaiset eivät yhtään. ”Ruotsissakin metsäyhtiöiden on ajan myötä kevennettävä toimintaansa, ja kuten meilläkin, se tarkoittaa töiden siirtymistä yhä suuremmalta osin koneyrityksille.” Metsäkonepalvelu laajensi Ruotsissa Länsinaapurissa metsäkoneyritykset ovat selvästi pienempiä kuin Suomessa. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Taimikonhoitoon ja pienpuunkorjuuseen tarkoitettujen pienmetsäkoneiden valmistaja, Muuramessa kotipaikkaansa pitävä Usewood Oy on hakeutunut konkurssiin. Toimitusjohtaja Jussi-Pekka Useniuksen mukaan Usewoodin kohtaloksi koitui rahoitusmarkkinoiden kiristyminen. ”Asiakkaidemme rahoituksen saaminen vaikeutui, mikä pysäytti konekaupan.” Vuonna 2007 perustettu Usewood on valmistanut yhteensä 40 pienmetsäkonetta, joista valtaosa toimii Suomessa. Ruotsiin on myyty puoli tusinaa konetta. Usewoodin koneet on valmistettu Jyväskylässä. Useniuksen mukaan metsien pienkoneraivaus jatkuu, vaikka konevalmistus loppui. ”Olemme perustaneet uuden yrityksen Usewood Palvelut Oy:n, joka jatkaa metsien hoitotöitä. Nytkin olemme raivuulla yhtiön metsässä”, hän kertoo. Usewood Palvelut Oy operoi kolmella pienkoneella. Usenius korostaa, että pienkoneraivaus on menetelmänä osoittanut toimivuutensa. ”Jatkamme menetelmän esittelyä. Koneiden valmistuksen jatkosta ei toistaiseksi ole tietoa”, hän toteaa. Usenius lupaa edelleen tukea pienkoneilla urakoivia yrittäjiä muun muassa huoltoasioissa. Usewood Oy konkurssiin Usewood Oy:n taru konevalmistajana päättyi konkurssiin. Toimitusjohtaja Jussi-Pekka Usenius esitteli taimikonhoitokonettaan pari vuotta sitten Metko-näyttelyssä.
• 8 METSÄLEHTI 18 • 2014 ILMOIT TAUDU VERKO SSA www. energ iame ssut.? IL M O IT TA U TU M AL LA ILMA ISEKSI MESS UIL LE ! Kaikkien aikojen suurimmassa energia-alan tapahtumassa esillä uusiutuvan energian innovatiivisimmat ratkaisut. Tutustu energiantuotannon uusimpiin teknologioihin ja ota osaa mielenkiintoisiin seminaareihin! TULE JA NÄE BIOENERGIAN TULEVAISUUS TAMPEREELLA Messuilla nähdään! TULOKSELLISIA KOHTAAMISIA Teollisuuden ammattitapahtumat 28.–30.10. Tampere www.energiamessut.? Yhteistyössä: Energiafoorumi ry, Kunnossapitoyhdistys Promaint ry. Bioenergia ry. Järjestäjä Mukana: EnergiaForum 14 – Energiamessut I Energiapäivä I Energiakongressi I Seminaarit MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Kuvitellaan kuulasta syysaamua. Lahdessa metsänomistaja Lahtinen kasaa raivuukamppeet autoon ja kiirehtii taipaleelle, jotta ehtii päiväksi perkaamaan Kangasalan palstalla olevaa taimikkoaan. Samaan aikaan Järvinen Tampereella tekee lähtöä Hollolaan, jossa perintömetsän pusikot odottavat hoitajaansa. Molemmilta palaa pari tuntia aikaa ja kymmenkunta litraa bensaa ennen kuin he ovat työmaillaan. Länsi-Suomen Metsänomistajien liiton projektipäällikkö Markus Peltolalla on tarjota ratkaisu, joka säästäisi molemmilta aikaa ja vaivaa. Osana liiton Puumarkkinoille toimivuutta –hanketta kehitettiin tilusvaihtopankki, jossa Lahtinen ja Järvinen voivat löytää toisensa. Jos yhteinen sävel löytyy, he voivat vaihtaa tilojaan, ja kumpikin pääsisi hoitamaan metsää asuinpaikkansa lähellä. Sivusto löytyy osoitteesta www.tilusvaihtopankki.? . Vaihtopalstat nettiin ”Tällaista palvelua on monesti toivottu, ja nyt tilusvaihtopankki on valmis käyttöön”, Peltola kertoo. Tilusvaihtopankkiin voi ilmoittaa esimerkiksi etäällä muista metsistä olevien ulkopalstojen perustiedot. Samassa tilanteessa olevat metsänomistajat voivat selailla sopivia vaihdokkaita, joilla voisi järkeistää metsiensä sijaintia. ”Pankkiin ilmoitetaan tilan koko, palstojen määrä ja sijaintikunta sekä mahdolliset ranta-alueet ja rakennukset. Puustotietoja pankkiin ei viedä. Omistajatiedot tulevat vain ylläpitäjän tietoon”, Peltola selvittää. Kiinnostavan vaihtopalstan löytänyt voi lähettää ilmoittajalle yhteystietonsa. Peltolan mukaan tilusvaihtopankki sopii ensinnäkin esimerkissä kuvatun kaltaisille metsätaloudesta kiinnostuneille etämetsänomistajille, joiden palstat sijaitsevat kaukana. Toinen kohderyhmä ovat metsänomistajat, joilla on ulkopalstoja kaukana päätilasta. ”Tilusvaihto voisi olla hyvä ratkaisu myös aktiiviselle metsätalouden harjoittajalle, joka haluaa eroon pelloistaan. Lähistön maanviljelijät saattaisivat hyvinkin antaa vaihtokaupassa metsää vastineeksi lisäpellosta.” Tilusvaihtopankin kautta voi tarjota omia metsiään myös lähiseutujen yhteismetsiin, jolloin vastineeksi saisi yhteismetsäosuuksia. ”Tämä helpottaisi kasvuhakuisten yhteismetsien toimintaa.” Tilusvaihtona tai vaihtokaupalla Tilojen vaihtoon on kaksi tapaa. Tilusvaihto on virallinen maanmittaustoimitus, joka voidaan tehdä, kun tilat sijaitsevat samassa kunnassa ja ovat likimain samanarvoisia. ”Tilusvaihto on veroseuraamuksiltaan edullinen. Siitä ei synny verotettavaa luovutusvoittoa eikä varainsiirtoveroa ei peritä. Myöskään lainhuutoa ei erikseen tarvitse hakea.” Vaihdettavien tilojen arvoerot tasataan rahalla. Tasausmaksut ovat luovutusvoittoveron alaista. Lisäksi tasausten maksajalle ne muodostavat metsävähennyspohjaa, joka alentaa puun myyntitulojen verotusta. ”Lahtisen ja Järvisen” tapauksessa tilojen vaihto tehtäisiin vaihtokirjalla. Järjestelyssä syntyisi kaksi vastikkeellista luovutusta. ”Molemmat luovuttavat vanhan tilansa ja saavat vastineeksi uuden tilan. Molemmat maksavat sekä luovutusettä varainsiirtoveron. Toisaalta molemmat saavat tehdä metsävähennyksen, joka määräytyisi luovutetun tilan arvon mukaan”, Peltola selvittää. Metsävähennyksen tuoma hyöty on suunnilleen samansuuruinen kuin maksettava luovutusvoittoja varainsiirtovero, joten maksetut verot ja saadut verohyödyt kuittaavat toisensa. Vaihtamalla paranee Tilusvaihtopankki auttaisi etämetsänomistajia järkeistämään omistuksiaan. Projektipäällikkö Markus Peltolan mukaan tilusvaihtopankki voisi helpottaa etämetsänomistajia.
• 9 METSÄLEHTI 18 • 2014 Tapiosta tehdään osakeyhtiö TIIA PUUKILA Metsäkeskuslakia päivitetään parhaillaan. Merkittävin muutosehdotus kohdistuu alueyksiköihin. Nykyisten kolmentoista alueyksikön tilalle ehdotetaan viittä palvelualuetta. Metsäkeskuksen valtakunnallisen ja alueellisen organisaatiorakenteen uudistamisen toivotaan lisäävän toiminnan tehokkuutta. Suomen metsäkeskuksen tehtävä säilyy uudistuksessa ennallaan, samoin toimipisteet suurimmissa kaupungeissa. ”Jos tämä näkyy jotenkin metsänomistajien päähän, toivon sen näkyvän aloitteellisempana otteena. Lähestymme metsänomistajia entistä aktiivisemmin”, sanoo Suomen metsäkeskuksen johtaja Ari Eini. Toiminnan sujuvoittamisen lisäksi lakipäivityksen taustalla on raha. Metsäkeskuksen valtion apu on kutistunut kolmen vuoden aikana viisitoista prosenttia, eikä suunnitteilla oleva ensi vuoden budjetti lupaa helpotusta. ”Tässä on sellainenkin vaara, että näillä tulovirroilla ei välttämättä pystytä ylläpitämään henkilömäärältään nykyisen vahvuista organisaatiota”, Eini kertoo. Metsäkeskus sopeutuu niukkuuteen Metsäkeskuslain päivityksessä näkyy kutistuva valtionrahoitus. Se pakottaa säästöihin. Uudistus huolettaa Metsänhoitajaliitto on huolissaan metsäkeskuksen rahoituksen vähentämisestä. Liitto pelkää, että nykyisten alueyksiköiden korvaaminen viidellä palvelualueella haittaa metsätalouden elpymistä ja biotalouden nousua. ”Metsiin perehtyvä kehitystyö tapahtuu paljolti aluevetoisina hankkeina. Metsäkeskuksen pitäisi olla vahvalla asiantuntemuksella mukana tässä alueellisessa työssä”, Metsänhoitajaliiton toiminnanjohtaja Tapio Hankala sanoo. Myös metsäkeskusten alueneuvottelukuntien puheenjohtajat vaativat metsäkeskusten alueyksiköiden pysymistä itsenäisinä toimijoina. ”Metsäkeskuksen vahvuus syntyy sillä, että metsäalan toimijat pitävät alueella toimivaa metsäkeskusta omanaan. Jos alueyksiköitä ei jatkossa ole, metsäkeskuksen on vaikea toimia strategiansa mukaisesti metsäalan kokoavana voimana”, puheenjohtajat korostavat. Metsäkeskusten alueneuvottelukuntien puheenjohtajat edustavat muun muassa maakuntien metsänomistajia. Lakiesitys uudeksi metsäkeskuslaiksi annetaan eduskunnalle lähiviikkoina. Samalla ehdotetaan säädettäväksi laki, joka muuttaisi metsäkeskuksen liiketoimintayksikön Otson valtio-omisteiseksi osakeyhtiöksi. Tavoitteena on saattaa lait voimaan ensi vuoden alusta. Valtio jatkaa metsäorganisaatioiden uudistamista. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta muodostetaan osakeyhtiö. Lakiehdotus yhtiöittämisestä annettiin eduskunnalle viime viikolla. Tapion työntekijät – noin 50 henkilöä – ja omaisuus siirtyvät perustettavaan osakeyhtiöön. Yhtiöittäminen ei vaikuta henkilöstön määrään. Uutta on se, että perustettavaa osakeyhtiötä valvoo valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikkö. Tällä hetkellä Tapio on maaja metsätalousministeriön ohjauksessa. Metsälehteä kustantava Metsäkustannus Oy on Tapion tytäryhtiö.
• 10 METSÄLEHTI 18 • 2014 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat S uomen metsäkeskus arvioi, että nuoren metsän hoitoa tuetaan vuosittain väärin perustein noin viidellä miljoonalla eurolla. Laskelma perustuu metsäkeskuksen tarkastuksissa hylättyihin kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran kohteisiin. Koska tarkastukset eivät tavoita kaikkia kemerakohteita, osa hylkäyskelpoisista nuorista metsistä jää huomaamatta ja saa pitää tukensa. Metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspalveluiden päällikön Aki Hostikan mukaan suuri osa väärin perustein maksetusta kemeratuesta johtuu siitä, että nuoren metsän hoitokohteet ovat myös energiapuumetsiköitä ja kemeratuella paikataan energiapuun korjuun tuomia kustannuksia. ”Se, että työkustannusten jälkeen pyritään saamaan viivan alle edes jotain tuloa, houkuttelee hakemaan kemeraa myös väärille kohteille. Kasvamaan jääneet puut ovat usein liian järeitä eli hoitotyöt on tehty kemeraehtojen kannalta liian myöhään”, Hostikka sanoo. Niin kemerahakemuksia kuin -töitä tekevät pääosin metsäalan ammattilaiset: metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt ja metsänhoitopalveluja tarjoavat yritykset. ”Jäävän puuston keskiläpimitan tulee olla alle 16 senttimetriä. Tukiperusteet ovat varsin selkeät”, Hostikka toteaa. Tukikohteet hoidettu hyvin Jos tarkastuskohteiden kokemuksia on uskominen, väärin maksetut tuet eivät kuitenkaan mene täysin hukkaan. Tarkastuksissa hylätyt kemerakohteet ovat usein hyvässä kunnossa, vaikka lain säätämät rahoitusehdot eivät täyty. Metsänhoitotyöt ovat vain harvoin täysin tekemättä kemeratukea saaneissa kohteissa. ”Hylätyistä kemerakohteista räikeitä tapauksia on noin viisi prosenttia”, Hostikka kertoo. Täysin hoitamattomia metsiköitä ei siis todennäköisesti ole montaa väärin perustein tukea saaneiden metsiköiden joukossakaan. Nuoren metsän hoitoon saatava aluetuen ja energiapuutuen yhteissumma on yleensä noin 500–600 euroa hehtaarilta. Etelä-Suomen nuorissa metsissä energiapuun runsas määrä voi nostaa kemeratuen yli tuhanteen euroon hehtaarilta. Omavalvonta apuun Hostikan mukaan nykyisen kemerajärjestelmän ongelmana on se, että väärin perustein tukea hakenut taho ei saa seuraamuksia. Tilanne voi kuitenkin parantua tulevaisuudessa, sillä toistuvasti vääriä kemerahakemuksia tekevä toimija voi saada esillä olevan ehdotuksen mukaan jopa määräaikaisen toimintakiellon. Vielä parempi säädösten vastaisten kemerahakemusten ehkäisykeino on Hostikan mukaan omavalvonnan kehittäminen. Omavalvonnan suorittamista on suunniteltu kemeratuen ehdoksi tulevaisuudessa. Omavalvonnan myötä esimerkiksi metsänomistajan mailla kemeratöitä tekevällä metsänhoitoyhdistyksellä olisi jo valmiina esittää kemerarahoitusta puoltavaa tietoa metsäkeskukselle. Joka viides hylätään Metsäkeskus tarkastaa otannan perusteella 1,5 prosenttia kemerakohteista. Lisäksi kemeratyön jälkeä käydään katsomassa paikan päällä harkinnan perusteella sen jälkeen, kun tukikohteesta saatuja tietoja on verrattu metsäkeskuksen metsävaratietoihin. Kaiken kaikkiaan kemerakohteista tarkastetaan vuosittain noin seitsemän prosenttia. ”Paljon tulee myös päällekkäisiä hakemuksia, sillä kemerasäännökset ovat monelle metsänomistajalle vieraita. Jos Viisi miljoonaa väärin per ”Kasvamaan jääneet puut ovat usein liian järeitä eli hoitotyöt on tehty kemeran kannalta liian myöhään.” Nuoret metsät saavat vuosittain miljoonia euroja ansaitsematonta kemeratukea. Virheellisetkin tukikohteet on silti hoidettu hyvin.
• 11 METSÄLEHTI 18 • 2014 rustein Kemeralakiehdotus eduskunnassa › Ehdotus uudeksi kestävän metsätalouden rahoituslaiksi on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Yksi syy lakiuudistukseen on EU:n valtiontukia koskevien linjausten muuttuminen. › Uusi kemeralaki tulee voimaan vasta, kun Euroopan unionin komissio on hyväksynyt tukijärjestelmän. › Esityksen mukaan nykyisen kemeralain mukaiset anomukset tulee toimittaa Suomen metsäkeskukseen viimeistään 20.3.2015. Tukia voidaan myöntää kesäkuun 2015 loppuun asti. › Myönnetyt tuet maksettaisiin vuoden 2019 loppuun mennessä. › Kemeratukien piiristä poistuisivat 1.7.2015 muun muassa energiapuukorjuu ja metsänuudistaminen. › Tukea saisivat taimikon varhaishoito, nuoren metsän hoito sekä niissä tapahtuva pienpuun kerääminen, terveyslannoitus, juurikäävän torjunta, suometsän hoito (korvaa kunnostusojitustuen), metsätien teko ja metsäluonnonhoito. Myös ympäristötuki säilyisi uudessa kemeralaissa. › Uuden lain on tarkoitus olla voimassa vuoden 2020 loppuun asti. Taimikonhoitoon eniten Kemeravarojen jakautuminen toteutuskohteisiin 2014 Työlaji Budjetoitu tuki, Me Energiapuukorjuu 25,9 Nuoren metsän hoito 21,0 Metsänuudistaminen 7,0 Teiden perusparannus 6,5 Juurikäävän torjunta 4,7 Kunnostusojitus 4,6 Terveyslannoitus 1,4 Tienrakennus (uudet) 0,6 Pystykarsinta 0,1 Kulotus 0,05 Luonnonhoitotuki 1,6 Ympäristötuki 5,0 Yhteensä 78,5 Lähde: Suomen metsäkeskus VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva Mittakeppi heiluu harvennetussa nuoressa metsikössä Vihdissä. Suomen metsäkeskuksen tarkastaja Leena Kalin laskee koealojen perusteella, kuinka monta puuta kemeratukea hakeneeseen metsään on jäänyt. Kesällä harvennettu mäntyvaltainen metsä on energiapuukohde, joten sen tarkastukseen kuuluu kolme osa-aluetta: jäljelle jääneen puuston määrä, keskiläpimitta ja poistuma. Vihtiläismetsikön kaltaiset kemerakohteet ovat juuri niitä paksupuisia tukikohteita, joita on suurin osa väärin perustein tukea saaneista metsistä. Kasvamaan jääneiden puiden keskiläpimitta pitäisi jäädä alle 16 senttimetrin. Tällä kertaa kaikki on kunnossa, vaikka yksi tarkastetuista koealoista sisälsikin keskiläpimitaltaan liian suuria puita. ”Lopputulos sallii sen, että yhdellä koealalla puiden keskipaksuus on ylärajalla. Keskiläpimitta jää silti koko metsikössä sallitun rajan sisään”, Kalin sanoo. Hakkuu lähellä ylämittarajaa Tarkastuskohteen harvennuksesta vastanneen Länsi-Uusimaan metsänhoitoyhdistyksen Pekka Korpijaakko sanoo, että kemerapuiden paksuuden kanssa taiteilu johtuu energiapuun korjuukustannuksista. ”Kemerakohteiden hakkuu pitää tehdä aika lähellä ylämittarajaa, koska hakkuukustannukset jäävät muuten liian isoiksi tuloihin nähden.” Vihtiläismetsikön kohdalla puunmyyntitulot ovat 30 euroa kuutiolta, kun hakkuukustannukset nousevat 25 euroon kuutiolta. Seitsemän euroa kuutiolta oleva energiapuutuki tulee tarpeeseen, sillä kustannuspuolelle lisätään vielä ennakkoraivauksesta koituneet kulut. Pekka Korpijaakon mukaan Vihdissä tarkastetulla kohteella puita on kaatanut huipputekijä. Sen näkee siitä, että korjuuvaurioita ei ole juurikaan syntynyt ja puita on jätetty jäljelle riittävän tiheästi. Leena Kalin kertoo, että korjuujälki on ollut tänä vuonna hyvää hänen tarkastamillaan kohteilla. Metsikön tiheyden kanssa ongelmia on tavallisesti lähinnä omia metsiään raivaavilla metsänomistajilla. ”Kun puut eivät ole sukua metsurille, niitä raaskii poistaa riittävästi”, Kalin sanoo. Tavoitteena 16 sentin alitus Metsäkeskuksen tietokone arpoi kemeran otantatarkastuskohteeksi Vihdissä sijaitsevan nuoren metsän, josta on korjattu energiapuuta. Harvennetun metsän omistavan maatalousyhtymän edustaja Lauri Laukkanen (vas.) saa tarkastuskäynnin tiedot ja myönteisen tukipäätöksen myöhemmin sähköpostiinsa. Metsänhoitoyhdistyksen Pekka Korpijaakko ja tarkastaja Leena Kalin pohtivat korjuujäljen hyvää laatua. Kemeratuen paksuusyläraja on koetuksella etenkin mäntymetsiköissä, jotka kasvavat Etelä-Suomessa nopeasti. Leena Kalinin mittaaman tarkastuskoealan keskiläpimitan ratkaisee alan toiseksi ohuimman ja toiseksi paksuimman puun keskiarvo. Keskiarvoa ei lasketa suoraan, vaan se tulee mittaustuloksen mukaan metsäkeskuksen taulukoista. on jo aiemmin saanut taimikon hoitoon kemeratukea, sen päälle ei voi myöhemmin hakea nuoren metsän harvennukseen tarkoitettua tukea”, Hostikka muistuttaa. Joka viides kemeratukihakemus hylätään. Liian järeään metsään tehdyn harvennuksen lisäksi kemeratukien hylkäyssyynä voi olla esimerkiksi liian tiheäksi jätetty metsä. Tällöin tilanteen voi vielä korjata harventamalla metsää lisää.
• 12 METSÄLEHTI 18 • 2014 S a m in S a v o tt a TIIA PUUKILA M etsäteiden perusparannuksen suunnitteluun ja toteutukseen on haettu viimevuotista vähemmän kemeratukea. Vuosi sitten oli elokuun loppuun mennessä suunnittelutukea myönnetty miltei kolme ja toteutustukea runsaat kaksitoista prosenttia enemmän kuin tänä vuonna samaan aikaan. ”Pientä hiipumista on havaittavissa. Näitä hankkeita ei ole laitettu niin innokkaasti vireille kuin vielä 2013 tai 2012. Rahoitustilannekin on selkeästi parantunut, joten se ei ole teiden kunnostusta rajoittanut”, kertoo metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka. Monena vuonna kemeravarat ovat loppuneet kesken, mutta viime vuonna pystyttiin maksamaan kaikki hyväksytyt rahoitushankkeet. Tänäkin vuonna metsäteiden perusparannukseen varattua kemeraa on vielä rutkasti jäljellä. Teiden kunnostukseen budjetoidusta liki 6,5 miljoonasta eurosta on käyttämättä vielä runsaat neljä miljoonaa. Näin siitä huolimatta, että metsäteiden rapautuva kunto on tiedostettu vuosia. Pahimmillaan puukaupan este Metsäalan yrittäjien Meton puheenjohtaja Tuomo Turusen mukaan kolmannes metsäteistä kaipaisi pikaista kunnostusta. Vuosittain metsäteitä parannetaan keskimäärin runsaat kolmetuhatta kilometriä, mutta kaikkiaan kunnostustarve olisi kymmeniä tuhansia kilometrejä. Metsänomistajalle heikkokuntoinen tie tietää pahimmillaan puukauppojen kariutumista. ”Tehtaat ja sahat keskittyvät ja puun kuljetusmatkat kasvavat. Jos tila on parinsadan kilometrin päässä ja viimeiset kilometrit on huonokuntoista metsätietä, leimikon ostaja voi ajaa palstasta ohi”, Turunen muistuttaa. Vähintäänkin kuutiohinnat painetaan alas, mikäli ostaja arvioi joutuvansa kunnostamaan tietä hakkuun aikana tai kaukokuljetusvaiheessa. ”Tällaisia tilanteita on jonkin verran, ja niitä tulee varmasti jatkossa olemaan enemmän”, Turunen arvioi. Teiden kantavuus koetuksella Tyypillinen kunnostusta kaipaava tie on rakennettu 1970ja 1980-luvuilla. Vuosikymmenien aikan teiden kunto on rapautunut ja puutavara-autojen sekä metsäkoneiden koot ovat kasvaneet. Alun alkaen ahtaiksi tehdyt kääntöpaikat ovat auttamatta pieniä nykyisille puutavara-autoille. Jo metsäkoneen vienti paikan päälle saattaa tuottaa ongelmia, sillä kuljetuslavettien pituudet ovat kasvaneet. Ajoneuvojen enimmäispainon nosto 60 tonnista 76 tonniin viime vuoden lokakuussa toi sekin uudenlaisia vaatimuksia metsäteiden kestävyydelle. Suomen tieyhdistys ja Keski-Suomen Ely-keskus selvittivät yksityisteiden kunnostustarvetta koko maan kattavalla kyselytutkimuksella. Kyselyyn osallistuneista tiekuntien teistä yli 80 prosentilla oli puutavarakuljetuksia. Tulokset kertovat karua kieltään. ”Puolet yksityisteistä tarvitsisi parantamista, jotta niissä pystyttäisiin kulkemaan enimmäispainoilla. Ratkaisevaa kuitenkin on, kuinka paljon teitä käytetään puuhuoltoon ja ajetaanko sinne koko autolla vai mennäänkö sinne nupilla”, kertoo Suomen tieyhdistyksen toimialajohtaja Elina Kasteenpohja. Suurin ongelma on, ettei mistään löydy tietoa, mitkä tiet ja sillat kestävät raskaamman kaluston. Yksittäisissä kunnissa, joissa on hyvä tiemestari tai -insinööri, saatetaan tietää hyvinkin tarkkaan kantavuudet, mutta valtaosalla kunnista näin ei ole. Valtion nyörit tiukalla Yksityisteiden kunnostukseen uppoaisi helposti kymmeniä miljoonia, mutta valtion kukkaronnyörit ovat tiukalla. ”Tälle vuodelle budjetoitiin teiden rakentamiseen ja kunnostukseen kaikkiaan kahdeksan miljoonaa euroa. Ensi vuodelle Ely-rahaa on luvassa vain kolme miljoonaa. Eipähän sillä paljoa lippua heilutella”, Kasteenpohja toteaa. Budjetissa ei näy valtiovarainministeriksi astuneen Antti Rinteen kaunis ajatus parantaa Suomen työllisyyttä metsäteitä kunnostamalla. Ely-keskusten myöntämät yksityistielain mukaiset valtion avustukset uppoavat pääasiassa yksityisteiden siltoihin ja losseihin. Tavallisten yksityisteiden parantamiseen varat eivät riitä. Kemeravaroja toki on, mutta tukienkin jälkeen metsätien parannus on metsänomistajalle tuhansien eurojen investointi. Kunnostustarve punnitaan moneen kertaan. Into metsäteiden kunnostukseen hiipuu Kolmasosa metsäteistä kaipaa pikaista kunnostusta. Tukieuroja perusparannukseen olisi jäljellä, mutta hakijoista ei ole ruuhkaa. ”Puolet yksityisteistä tarvitsisi parantamista.” PUUKAUPPA Hyväkuntoinen metsätie saattaa monessa tapauksessa auttaa metsänomistajaa puukaupan solmimisessa.
• 13 METSÄLEHTI 18 • 2014 KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,33 ? 55,38 ? 44,20 ? 15,49 ? 16,90 ? 15,74 ? 21,25 ? 22,54 ? Uudistushakkuu 57,73 ? 56,24 ? 45,65 ? 17,17 ? 18,17 ? 17,59 ? 23,09 ? Harvennushakkuu 49,74 ? 48,75 ? 39,07 ? 14,81 ? 15,04 ? 14,83 ? Ensiharvennus 45,79 ? 45,62 ? 13,74 ? 13,84 ? 13,10 ? Hankintahinnat 56,89 ? 55,53 ? 47,77 ? 29,64 ? 29,21 ? 30,75 ? Raakapuun hintatilastot, viikkojen 35–38 keskiarvo ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,88 ? 55,89 ? 41,35 ? 15,57 ? 17,35 ? 15,79 ? 23,08 ? 22,35 ? Uudistushakkuu 57,19 ? 56,60 ? 42,55 ? 16,35 ? 18,43 ? 16,99 ? 23,45 ? 22,96 ? Harvennushakkuu 49,85 ? 49,37 ? 37,35 ? 14,40 ? 15,40 ? 14,81 ? Ensiharvennus 49,74 ? 46,27 ? 15,16 ? 14,22 ? 14,33 ? 24,40 ? Hankintahinnat 61,43 ? 59,93 ? 46,46 ? 29,19 ? 32,05 ? 32,62 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,21 ? 55,77 ? 16,55 ? 17,98 ? 16,48 ? 24,13 ? 26,54 ? Uudistushakkuu 57,65 ? 56,42 ? 18,41 ? 18,46 ? 17,99 ? 26,46 ? 27,23 ? Harvennushakkuu 48,07 ? 14,85 ? 14,74 ? 14,61 ? Ensiharvennus 46,69 ? 45,69 ? 14,70 ? 15,04 ? 21,34 ? Hankintahinnat 55,02 ? 54,28 ? 28,17 ? 28,77 ? 29,82 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,38 ? 56,16 ? 40,72 ? 15,82 ? 17,42 ? 15,52 ? 21,67 ? 23,47 ? Uudistushakkuu 57,58 ? 56,98 ? 42,50 ? 17,26 ? 18,66 ? 17,22 ? 24,84 ? Harvennushakkuu 47,97 ? 47,05 ? 37,68 ? 15,25 ? 15,19 ? 14,27 ? Ensiharvennus 47,22 ? 46,24 ? 15,16 ? 15,15 ? 14,34 ? 21,12 ? Hankintahinnat 57,43 ? 56,66 ? 45,92 ? 29,37 ? 29,77 ? 30,68 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,06 ? 52,17 ? 15,50 ? 16,80 ? 15,16 ? 21,88 ? 23,61 ? Uudistushakkuu 52,82 ? 53,37 ? 17,58 ? 18,20 ? 17,29 ? 24,58 ? 25,04 ? Harvennushakkuu 45,21 ? 44,59 ? 13,26 ? 13,19 ? 12,46 ? 19,16 ? Ensiharvennus 45,22 ? 44,96 ? 14,23 ? 13,46 ? 19,65 ? Hankintahinnat 55,78 ? 54,42 ? 27,42 ? 29,15 ? 34,57 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,66 ? 54,10 ? 42,18 ? 15,25 ? 16,29 ? 15,53 ? 21,12 ? 22,81 ? Uudistushakkuu 57,06 ? 55,07 ? 43,58 ? 16,59 ? 17,42 ? 17,55 ? 23,00 ? 23,80 ? Harvennushakkuu 47,92 ? 46,71 ? 38,25 ? 14,59 ? 14,78 ? 15,01 ? Ensiharvennus 46,06 ? 45,00 ? 13,62 ? 11,31 ? 13,01 ? 18,84 ? Hankintahinnat 55,25 ? 53,96 ? 44,80 ? 28,38 ? 28,06 ? 31,05 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,67 ? 48,07 ? 14,95 ? 15,58 ? 14,38 ? 21,50 ? Uudistushakkuu 48,20 ? 49,28 ? 17,48 ? 16,32 ? 16,29 ? 23,26 ? Harvennushakkuu 44,28 ? 12,83 ? 12,27 ? 19,26 ? Ensiharvennus 40,42 ? 13,88 ? 13,78 ? Hankintahinnat 55,53 ? 54,95 ? 27,07 ? 28,63 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,96 ? 55,29 ? 42,34 ? 15,57 ? 17,05 ? 15,58 ? 22,29 ? 23,63 ? Uudistushakkuu 56,60 ? 56,14 ? 43,77 ? 17,19 ? 18,19 ? 17,39 ? 24,58 ? 24,72 ? Harvennushakkuu 47,97 ? 47,98 ? 38,22 ? 14,29 ? 14,99 ? 14,38 ? 19,49 ? 20,14 ? Ensiharvennus 46,74 ? 45,61 ? 32,49 ? 14,36 ? 13,98 ? 13,70 ? 20,55 ? 20,34 ? Hankintahinnat 57,39 ? 56,95 ? 46,10 ? 28,43 ? 29,92 ? 30,87 ? 35,46 ? 36,07 ? EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 642 792 Etelärannikko 17 395 Pohjanmaa 15 527 Lounais-Suomi 47 088 Häme-Uusimaa 51 283 Kaakkois-Suomi 54 117 Pirkanmaa 35 686 Etelä-Savo 104 198 Etelä-Pohjanmaa 54 305 Keski-Suomi 62 559 Pohjois-Savo 52 419 Pohjois-Karjala 44 444 Kainuu 20 196 Pohjois-Pohjanmaa 50 374 Lappi 33 197 Ostomäärät viikolla 38 metsäkeskuksittain Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m3 viikot 1–38 , 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60 TIIA PUUKILA Puukauppa on vilkastunut lomien jälkeen ja käy tavanomaiseen syksyiseen tahtiin. Yksi syy hyvään vireeseen on tämän vuoden entistäkin vakaampi puutavaran hintakehitys, eikä mitään yllättävää ole odotettavissa loppuvuodestakaan. Kaksi kolme vuotta kestäneen melko tasaisen puukaupan tahdin ennustetaan jatkuvan. ”Ostoslistan kärjessä ovat sulan maan aikaan hakattavat ja harvennettavat kohteet sekä mäntytukkileimikot. Kuusitukin osalta on pieniä rajoituksia, mutta kaikilla muilla puutavaralajeilla on hyvä kysyntä”, kertoo Stora Enson ostojohtaja Esa Ojala. Kuusitukin kysyntää painavat pieneltä osin kirjanpainajatuhot. Kirjanpainajakohteita on tullut tarjolle ja hakattu jonkin verran, mutta sellaiseksi tuhoaalto ei onneksi yltynyt kuin alkukesästä pelättiin. Lyhyen viime talven takia talvileimikoita jäi jonkin verran korjaamatta ja ne siirtyivät tulevana talvena hakattaviksi. ”Talvileimikoiden kanssa vielä mielellään odotellaan. Kukaan meistä ei tiedä, minkälainen talvi on tulossa. Jätämme talvileimikoiden kaupat loppuvuoteen”, Ojala sanoo. Mikäli ensi talvesta tulee pitkä, talvileimikoillekin on enemmän kysyntää, mutta tällä hetkellä sulan maan kohteet ovat etusijalla. Mäntytukki käy kaupaksi
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 18 • 2014 14 METSÄNHOITO W ik ip e d ia C o m m o n s HANNU JAUHIAINEN, teksti JUHA OLLILA, kuvat M etsän monimuotoisuutta voidaan säilyttää ja lisätä myös harvennushakkuilla. Pienet tiheiköt ja sopiva aukkoisuus parantavat esimerkiksi riistaeläinten elinoloja. Nykyisin säästöpuuryhmiä jätetään lähinnä päätehakkuualueille luomaan uudistusalalle monimuotoisuutta sekä ylläpitämään lahopuustoa. Jos hakkuukohde on kuitenkin käsitelty aiemmin kauttaaltaan harvennusvaiheessa, sopivien säästöpuuryhmien luominen voi olla vaikeaa. Viisi samankokois ta mäntyä tai kuusta ei vielä muodosta luonnon kannalta kovin mielekästä säästöpuuryhmää. Tiheikköjä säästetään Kunkin metsikkökuvion monimuotoisuuden ylläpitäminen tulisikin aloittaa jo taimikonhoitovaiheessa tai viimeistään ensiharvennusta tehtäessä. Silloin valitaan sopivat alueet ja jätetään ne joko kokonaan tai pääosin käsittelemättä. Taimikonhoidon yhteydessä alue voidaan varovasti harventaa, ja pääpuulajina voidaan suosia vaikka leppää tai haapaa. Ensiharvennuksessa jätetään sopivia pieniä, muutaman aarin kokoisia alueita käsittelemättä. Nämä jäävät kehittymään tuleviksi säästöpuuryhmiksi. Tiheikköjä voidaan säästää vielä kasvatushakkuuvaiheessakin. Myös eri-ikäisrakenteisen metsän käsittelyssä tulisi säästää tiheiköitä. Sopivia riistatiheikön tai säästöpuuryhmän kohteita ovat muusta metsästä poikkeavat pienalueet. Tällaisia ovat esimerkiksi leppien, haapojen tai muiden lehtipuiden muodostamat ryhmät mäntyja kuusimetsässä ja kuusitiheiköt koivikossa. Järeä maapuu, kostea painanne, iso kivi, muurahaispesä tai vastaava muodostuma voi olla myös hyvä säästöpuuryhmän sijoituspaikka, jos puustokin on siihen sopiva. Monesti on myös hakkuun toteutuksen kannalta järkevää jättää joku pienialainen kohde harventamatta. Alue voi silloin jäädä esimerkiksi ajourien väliin. Tiheiköistä säästöpuuryhmiä Uudistusalalla säästöpuuryhmän on tarkoitus tuoda vaihtelua yksitoikkoiseen maisemaan. Ryhmässä säilyy myös edellisen kiertoajan puustoa, kuten lahopuita sekä haapoja, raitoja ja jaloja lehtipuita. Kun säästöpuuryhmiä jätetään jo harvennusvaiheessa, niiden tuoma vaihtelu ja monimuotoisuus parantavat sekä riistan että muun metsäluonnon elinoloja. Tiheikköjen lisäksi harvennuksissa kannattaa säästää kaikki yksittäiset lahoja kolopuut sekä erikoiset puut. Esimerkiksi latvansa menettäneestä hieskoivusta kehittyy nopeasti lahopuu. Rehevillä mailla alikasvospuustoa on usein liikaakin, mutta karuilla männikkökankailla tiheikköjä ei enää välttämättä ole kovin paljon. Jos raivauksessa kaadetaan kaikki kuusenkäkkyrätkin pois, ei jäniksille tai metsäkanalinnuille jää suojaa. Pienipiirteinen vaihtelu on tarpeen myös metsojen soidinalueilla. Pieni aukkoisuus on hyvästä, mutta toisaalta tarvitaan kuusten tai katajien muodostamia tiheikköjä. Tiheikköjen lisäksi monimuotoisuutta voidaan lisätä uuden metsälain mukaisilla pienaukoilla. Jos taimettuminen onnistuu, myöhemmässä vaiheessa taimikko tuo vaihtelua ympäröivän metsän uudistushakkuun jälkeiseen tilanteeseen. Harvennushakkuilla monimuotoisuutta Tiheiköt ja pienet avoalat tuovat sopivaa vaihtelua yksitoikkoiseen harvennusmetsään. Metsähallituksen riistanhoidollisessa harvennuksessa jätetään säästöpuuryhmiä ja niiden ympärille tehdään pienaukko. Pyyt (kuvassa), teeret ja metsot hyötyvät siitä, että harvennusmetsään jää tiheiköitä.
• 15 METSÄLEHTI 18 • 2014 Vinkit riistaharvennukseen Jos harvennushakkuualue ennakkoraivataan, jätetään sopivia kohtia raivaamatta. Katajat ja muu pienpuusto säästetään. Harvennusta tehtäessä jätetään pienialaisia, 1-3 aarin alueita käsittelemättä. Nämä pyritään säästämään myös myöhemmissä hakkuissa. Tiheikön ympärille tai osalle reunasta voidaan tehdä pienaukko. Tiheiköksi sopii paikka, jossa on alikasvosta sekä joku poikkeava maaston muoto, muurahaispesä, kelopuu, tiheä isojen puiden ryhmittymä jne. Havupuumetsän harvennuksessa säästetään yksittäisiä lehtipuita. Leppiä ja raitoja jätetään, mieluusti myös säästöpuuryhmiin. Mäntykankaille jätetään koivuja. Metsähallituksen suunnittelija Timo Pelkonen on usean vuoden ajan kehitellyt riistanhoidollista harvennusta, jonka ideana ovat säästöpuuryhmät sekä niiden ympärille tehtävät rengasmaiset pienet aukot. Metsään jätetään sopivaan kohtaan 3–5 aarin kokoinen alue käsittelemättä. Sen ympäriltä hakataan 10–15 metrin leveydeltä kaikki puusto pois. Muu metsä harvennetaan normaalisti. ”Tällä tavoin pyritään saamaan etenkin riistan suosimia alueita sekä luomaan muutenkin vaihtelua yksitoikkoiseen harvennusmetsään”, Pelkonen kertoo. Metsähallituksella on paljon harvennuskohteita, joissa yhtenäistä mäntymetsää saattaa olla kymmeniä tai satoja hehtaareita. Perinteisen mallin mukaan harvennetut metsät ovat yksitoikkoisen näköisiä, eikä niistä ole helppoa löytää säästöpuuryhmän paikkoja myöhemmin päätehakkuuvaiheessakaan. Uuden riistanhoitomallin mukaisten tiheikköjen määrä voi vaihdella metsän laadun mukaan. Metsähallituksen koehakkuissa tiheiköitä on jätetty yksi keskimäärin puoltatoista hehtaaria kohden. Kohteiden valinta jää hakkuukoneen kuljettajan tehtäväksi. Tiheikköjen paikat tallentuvat hakkuukoneen karttaohjelmaan. Paljon hyötyjä Uudesta menetelmästä on etua, mutta ei juuri haittoja. Olennaista on se, että menetelmä on myös taloudellisesti järkevä”, Pelkonen sanoo. Tiheikköjä jää jo harvennusvaiheessa kehittymään uudistusalojen säästöpuuryhmiksi. Kun ympärille hakataan pieni avoala, se tuo maisemaan eloa. Toiveissa on, että rengasmaiseen pienaukkoon kasvaa taimikko, joka osaltaan tuo vaihtelua yksitoikkoiseen harvennushakkuumetsään. Myöhemmin tämä taimikko voi olla osa ympäröivän metsän uudistusalaa. Tiheikköä ympäröivä pienaukko on myös riistalintujen kannalta hyvä – esimerkiksi petoeläimiä on helpompi paeta kuin tiheässä metsässä. Riistatiheiköt sijoitetaan ajourien kohdalle, toisin sanoen ajoura tavallaan kiertää tiheikön sen molemmilta puolilta. Näin säästöpuuryhmä katkaisee pitkät suorat ajourat ja näin esimerkiksi kanahaukkojen saalistusmahdollisuudet vaikeutuvat. Hakkuukertymä kasvaa noin 10 prosenttia, korjattavan puusto järeytyy ja samalla korjuukustannukset alenevat. Korjuu voi myös joissain tilanteissa helpottua, kun tiheikköpaikkoja ei tarvitse harventaa. Tuleva yleismenetelmä Ympäristöasiantuntija Timo Nyman Metsähallituksesta kertoo, että menetelmää on kokeiltu muutamien satojen hehtaarien alueella Lapissa. Kokemukset ovat toistaiseksi olleet hyviä. Nymanin mukaan mahdollista, että riistanhoidollisesta harvennuksesta tulee yleismenetelmä Metsähallituksen harvennuksilla. Timo Pelkonen on tehnyt riistanhoidollisesta harvennuksesta ammattikorkeakoulun opinnäytetyön. Sitä pääsee tarkastelemaan AMK-julkaisuarkistossa, aihe löytyy helpoiten googlettamalla sanapari ”riistanhoidollinen harvennushakkuu”. Harvennus riistan mieleen “Uudesta menetelmästä on etua, mutta ei juuri haittoja.” Satunnainen muurahaispesä jää sopivasti suojaan. Pidä silmät auki Suojaa lajistoa Säästöpuut ajourien väliin Vaihtelua maisemaan Riistatiheiköt tallentuvat hakkuukoneen kartalle. Vanhan talvitien kääntöpaikalle on jäänyt uuden mallin mukainen säästöpuuryhmä. Sen ympärille on kasvanut taimikko. Säästöpuuryhmä tai tiheikkö kannattaa perustaa jonkin erikoisen muodostelman ympärille.
• 16 METSÄLEHTI 18 • 2014 esimerkkejä herkkutattibisneksessä, jossa tatin sisällä piileksivä mato on tehnyt liiketoiminnalle hallaa. Samalla on koitunut vahinkoa Suomen maineelle korkealuokkaisten tuotteiden välittäjänä. Maineen menetys on pudottanut automaattisesti luonnonantimien hintatasoa ja laskenut kerääjille tilitettävää osuutta ostohinnasta. Luonnonantimien kaupassa tuotteiden laatu on pidettävä korkealla tasolla. Jos esimerkiksi mustikkasangon pohjalla on vähänkin vettä, välittäjä saattaa vaaditaan sadan euron päiväansioon noin kymmenen sangollisen päivittäinen keruusaalis. Puolukan kohdalla samalla sankomäärällä pääsee noin kuuteenkymppiin, ja tämän määrän keräämisessä kuluu aikaa paikasta riippuen noin 6–8 tuntia. Jos aika antaa myöten, marjat kannattaa puhdistaa ja soseuttaa talvisäilytystä varten. Kilohinta nousee, kun myy marjat torille tai panttaa ne pikkujouluaikaan marras-joulukuulle. Tällainen kauppa vaatii kerääjältä elinkeinoilmoituksen, sillä jalostettuja luonnonantimia ei saa lain mukaan kaupata. Pyöreän marjan tai tuoreen sienen voi sitä vastoin myydä aivan vapaasti. Erilaiset luonnontuotteita välittävät pk-yritykset ovat olleet tähän asti täysin itsenäisiä toimijoita, joiden välillä vallitsee jonkinasteinen kilpailuhenki. Kerääjätkin leimataan hyvin herkästi ”oman virman miehiksi”. Tämä näkyy erityisesti herkkutattialalla. Kerääjät velvoitetaan jopa laittamaan keruutuotteet yrityksen omiin koreihin. Monessa välitys? rmassa panostetaan hyvin vähän asiakasystävällisyyteen. Muilla kaupan aloilla vastaavanlainen sosiaalisen ymmärryksen vajaus poistetaan henkilökunnan sisäisellä koulutuksella. Tuontia vastaan vaikea kilpailla Yksi este käynnissä olevan EU-hankkeen toteutukselle on elinkeinonrakenteen valtava muutos aivotyön suuntaan. Harva ihminen on enää metsästäjä-keräilijä. Riittävä päiväansio voisi kannustaa ihmiset metsään, mutta esteenä on einesteollisuuden käytäntö hankkia raaka-aineita ulkomailta. Välittäjä? rmoille on maksettu kilpailutuksen takia niin pientä hankintahintaa, että ne eivät pysty kilpailemaan tuonnin kanssa. Esimerkiksi keittosuolatusta haaparouskusta tarjotaan välittäjälle vain kolme ja puoli euroa kilolta, kun kannattavan hintatason pitäisi olla ainakin seitsemän euron paikkeilla. Kerääjän tilanne on Suomessa siltä osin turvattu, että täällä saa sienestää ja marjastaa aivan vapaasti. Muualla Euroopassa jokamiehenoikeutta ei voida käsittää. Yhteisöllisyys onkin aina ollut suomalaisen elämänmuodon kantava voima. J o u k o K u o sm a n e n JOUKO KUOSMANEN, teksti ANNA BACK, kuvat S uomen metsiin happanee vuosittain miljoonien eurojen arvosta luonnontuotteita, jotka olisi yhtä hyvin voitu kerätä talteen ja myyntiin. Parhaillaan on käynnissä metsän antimien laajaan hyödyntämiseen tähtäävä EU-hanke, joka on saanut Suomesta aisapareikseen Metsäntutkimuslaitoksen sekä joensuulaisen Tuote ja Vihannes -yrityksen. Nelivuotisen hankkeen kokonaisbudjetti on 7,3 miljoonaa euroa, mukana on 24 maata ja sitä koordinoi Euroopan metsäinstituutin Barcelonan aluetoimisto. Suomessa Metla on ollut pitkään aktiivinen luonnonantimien talteenoton ja jalostamisen puolestapuhuja. Tavoitteena on lisätä yritystoimintaa ja varmistaa, etteivät maamme puhtaat luonnonantimet päädy pelkästään raaka-aineiksi, joita muut jalostavat omiin tarkoituksiinsa hinnakkaita laatutuotteita. Kansallinen jalostusasteen korotus lisäisi yrityksissä työvoiman tarvetta ja parantaisi tulosta vielä kauan senkin jälkeen, kun kerättäviä tuotteita ei metsästä enää löydy. Tärkein ulottuvuus EU-hankkeessa on metsien ei-puuainestuotteiden liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntäminen – metsässähän kasvaa paljon muutakin kuin puita ja pensaita. Euroopassa sienien, marjojen ja yrttien lisäksi metsästä saatavia tarvikkeita ovat korkki, hedelmät, mäntyjen syötävät siemenet, pettu ja erilaiset pähkinät. Alueellisesti merkitystä on eri tuotteilla, onhan Euroopassa monta eri ilmastovyöhykettä, joiden kasvillisuus eroaa toisistaan. Suomessa vuosittain metsistä kerättyjen tuotteiden arvo vastaa noin viittä prosenttia hakatun puuston arvosta, kun Italiassa suhdeluku on 160 prosenttia. Tämä johtuu vähäisistä metsähakkuista ja keräilytuotteiden jalostusasteen korkeasta kurssista. Laatu avainasemassa Luonnontuotealan yritykset eivät useinkaan työllistä kovin monta vierasta työntekijää, vaan toiminta perustuu omistajien omaan työpanokseen. Sesonkikeskeisen yritystoiminnan tulos riippuu aina kyseisen vuoden marja-, yrttija sienisadosta. Riskinotto kostautuu nopeasti, mikäli tuotteiden laatu ei täytä ostajan vaatimuksia. Tästä on hyviä TYÖTÄ ja TULOA LUONNOSTA EU-projektilla pyritään saamaan suurempi osuus metsän antimista myyntiin. Laatu on kaikki kaikessa luonnonantimien kaupassa. Myytäviksi menevien herkkutattien tulee olla puhtaita ja madottomia. Mesisienet ovat herkullisia ruokasieniä, mutta kauppasieninä vielä harvinaisia. hylätä koko keruuerän. Lisäksi marjojen täytyy olla ehjiä eikä niissä saa olla suuria kokoeroja. Kerääjän osana on tyytyä kohtaloonsa tai sopia toisen ostajan kanssa kauppa uudestaan. Ravintolat ja yksityiset ostajat eivät nirsoile marjoista samalla tavalla, kunhan ne ovat tuoreita. Vakiostaja välttämätön Vakituinen ostaja on ammatikseen keräävälle välttämätön. Nykyisellä puhdistamattoman mustikan ostohinnalla Hillanpoimija saattaa saada työlleen kohtuullisen hyvän tuoton. Puhdistettu puolukka kannattaa myydä eteenpäin pikkujouluaikaan.
• METSÄLEHTI 18 • 2014 16 17
• 18 METSÄLEHTI 18 • 2014 METSÄNOMISTAJA VALTTERI SKYTTÄ, teksti JANI SOURANDER, kuvat V anhemmat eivät usein tiedä, mitä saavat aikaan kieltäessään lapseltaan jotain tärkeää. Kari Kepsu halusi 15-vuotiaana haitarin. Kotoa ei kuitenkaan herunut rahaa soittopelin ostoon. Haitari oli tienattava itse, ja mistäpä muualta maalaispoika rahaa sai kuin metsätöistä. ”Lopulta sotaväen jälkeen sain soitinrahat tienattua ja sen jälkeen olen yli 40 vuotta soittanut haitaria”, Kepsu kertoo. Vanhempien vastahanka johti siihen, että syntyi kaksi elinikäistä ystävyyssuhdetta. Haitarirahojen saamisesta huolimatta Kepsun kiinnostus metsään säilyi. Miehen saha on laulanut puoli vuosikymmentä etenkin kotitilan metsissä Kouvolan Utissa. ”Tämä ei ole viihtynyt kotona, tämä on viihtynyt Saha laulaa ja haitari soi Hanurirahojen hankinta oli lähtölaukaus Kari Kepsun pitkälle uralle hankintametsurina. Kari Kepsun mukaan kaikkea järkevältä kuulostaa pitää metsänhoidossa kokeilla tai ainakaan heti ei pidä sanoa jyrkästi ei. Kepsun neljä kesää sitten metsittämä pelto on saatu kasvuun kovalla työllä. Taimirivien välit olisi pitänyt miehen mukaan jättää joka paikassa noin 3 metriin heinäyksen helpottamiseksi. Traktori mahtuisi kulkemaan rivien välistä kauha maassa ja tekisi tunnissa selvää heinistä. metsässä”, naurahtaa vaimo Sirpa Kepsukin, kun Kari Kepsu esittelee metsiään kartalta kotipirtin pöydän ääressä. Taustalla soi Kepsun yhtyeen Pirttipelimannien uunituore, haitarija viulumusiikkia sisältävä levy. Kepsun ura metsämiehenä olisi kuitenkin voinut jäädä vähemmälle, jos kahdesta nuoruuden haaveesta olisi toteutunut se toinen. Toimeellinen mies Kepsujen kotipaikka Utti tunnetaan joko ristisanatehtävien vastauksena tai armeijapaikkakuntana. Utin sotilaslentokentälle oli käydä Kari Kepsunkin tie. Tie lentäjäksi tyssäsi silmän lievään taittovirheeseen, joten metsä ja maatila saivat työmiehen kokonaan itselleen. Maidontuotannon ja viljelyn lisäksi Kepsu oli pitkään Stora Enson työmailla metsurina. ”Minä olen niin sanotusti toimeellinen mies. Ennen hoidettiin aamulla lehmät, sitten päiväksi metsään töihin ja illalla taas lehmien luo”, Kepsu kertoo. Musiikin lisäksi miehellä on ollut monta muuta harrastusta: metsästys, kalastus, lentopallo ja paikallisessa reservinaliupseerien yhdistyksessä toimiminen. Kerhon toiminnasta muistona on lukuisia ampumapalkintoja etenkin pistoolisarjasta. Metsänhoito on kuitenkin ollut tärkein kiinnostuksen kohde. Nykypäivänä metsää on Kepsun alaisuudessa 46 hehtaarin verran. Tilaltaan löytyvät erikoisuudet hän esittelee auliisti muille. Mäntyä pylväisiin ja pärekoreihin ”Jos puhutaan sukuasioita ja muita, tiedot menevät toisesta korvasta ulos. Metsäpuheet jäävät aina mieleen. Puusta Utti
• 19 METSÄLEHTI 18 • 2014 saadut hinnatkin muistan kymmenen vuoden päähän.” Kepsun pirtissä lausumat sanat käyvät todesta, kun astelee hänen perässään metsässä. Tuntuu, että mies tuntee metsänsä jokaisen puun. Yksi hyvän muistin syistä on se, että Kepsu on hoitanut ja kaatanut metsänsä puista suurimman osan itse. Metsätila sijaitsee Salpausselän harjun kangasmailla. Pääpuulajina kasvaa mänty. Kepsu on erikoistunut etenkin mäntypylväiden tekoon hankintametsurina. Hän on helpottanut monen erikoispuun ostomiehen töitä valitsemalla, kaatamalla ja kuljettamalla parhaimmat puunsa tien varteen myyntiä varten. ”Hankintahommissa on tärkeintä pitää laadusta kiinni”, Kepsu sanoo. Hyvä pylväsmänty on hänen mukaansa suora mutta ei tasapaksu. Pitkän linjan hankintametsuri on myös neuvonut pylvään tekoa muille. ”Sen jälkeen tietää mitä tekee, kun käy sahalla katsomassa puun jatkojalostusta.” Vaikka puita on kaatunut aimo määrä, Kepsu ei ole koskaan sahannut itseään jalkaan. ”Turvahousut ja rauhallisuus ovat sahurin tärkeimmät varusteet.” Kepsu on itseoppinut metsämies, mutta sanoo kuunnelleensa muidenkin neuvoja tarpeen mukaan. Kokeneen metsämiehen silmä tunnistaa heti erikoispuun laadun ja sen, mihin sitä voisi kaupata. Karussa paikassa tiheäsyisiksi kasvaneita mäntyjä hän on myynyt pärekorien tekijöille. ”Olen myynyt puuta moneen paikkaan. Kokonaisuus ratkaisee kaupoissa”, Kepsu sanoo. Lehtipuita ja riistapöheikköjä Vaikka mänty on Kepsun metsien valtapuu, metsämies on suosinut muitakin puulajeja. Läheisen Kepsunjärven rannalle on istutettu tervaleppää ja lehtikuusetkin kasvavat jo hyvää vauhtia kohti tukkimittoja. Kepsu esittelee männikön, jonka alle hän on säästänyt katajia. Katajien vierestä löytyy puolestaan järeä haavikko. ”Tervepohjaista haapaa voi hyvin jättää kasvamaan.” Lehtipuita ja mäntyjä kasvattaessa tulee aidoista ja karkotteista huolimatta hirvituhoja. Ne täytyy vain hiljaa kärsiä. Kepsu on ajatellut myös riistaa ja luontoa. Kauriille on syöttöpaikka, samoin jäniksille ja kanalinnuille. ”Jänisten ruokintapaikan ympärillä metsä on jätetty luonnontilaan, koska eläimet ovat oppineet paikan sijainnin.” Kari Kepsun maiden rajalla sijaitseva suo on ehdolla tänä syksynä kartoitettavaan soidensuojelun täydennysohjelmaan. Kepsua kiinnostaa tietysti, rauhoitetaanko suon lisäksi sen ympärillä olevia metsiä. Tiedotus on ollut hänen mukaansa puutteellista aiempien suojeluohjelmien kohdalla. ”Jos löytyy vahvat perusteet, mikään ei estä suojelua. Mutta metsänomistajan täytyy tietää, minkä takia jokin alue on rauhoitettu.” Aivonfarkti vei jalan Maidontuotanto loppui Kepsujen tilalla vuonna 2009. Lehmien lähdön jälkeen Kari Kepsu keskittyi puiden kaatoon. Puupinoihin kertyi vuosittain satoja motteja. Joulukuun 20. päivä 2013 muutti kuitenkin kaiken. ”Kun heräsi aamulla, tasapaino ei pitänyt.” Kepsu sai aivoinfarktin. ”Infarktin vuoksi vasen jalka ei nouse enää kunnolla kantojen yli. Nyt on mentävä metsässä harkiten, tasaisille paikoille”, Kepsu kertoo. Kepsu on tehnyt töitä raivaussahalla jalan vioittumisesta huolimatta. Vaikka vasen jalka ei nouse niin kuin ennen, metsuri liikkuu yhä omassa metsässään niin, että nuoremmankin on vaikea pysyä perässä. Kepsun kaksi lasta istuttavat taimia, tekevät raivaustöitä ja keräävät polttopuuta, mutta hankintametsurin moottorisahatöitä he eivät todennäköisesti jatka. Järeiden puiden kaadossa kunnostautuu nyt Kepsun veli. ”Kun veli jäi eläkkeelle, niin hänestäkin tuli metsuri. Kari osti veljelleen sahan ja metsurin vaatteet”, vaimo Sirpa Kepsu selvittää. Vaikka hankintatyöt ovat jäämässä vähemmälle, Kari Kepsu on valmis auttamaan muita metsäasioissa. ”Olen kova neuvomaan, mutta neuvoja ei tarvitse ottaa vaarin, jos se ne eivät ole asiallisia.” MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PA L STA L L A tuva leikkaus niin, että koko puu tulee kierretyksi. Noin 30 senttimetrin päähän tehdään toinen leikkaus. Lopuksi tehdään viilto puun pituussuunnassa, ja sitten repäistään kuori pois. Juhannuksen aikaan puun ja kuoren välissä on kehittyvä, lujuudeltaan heikko solukko, jota myöten kuori irtoaa vaivatta. Kun sahausjälki ei paljon ulotu puuhun, haavan juuristo toimii kuten ennenkin, mutta ei saa kuoren kautta enää ravinteita. Muutamassa vuodessa juuristo kuolee ja puu kuivuu juurivesoja tuottamatta. Sitten se voidaan kaataa vaikka polttopuuksi tai jättää metsään kolopesijöitä ilahduttamaan. Tulevan talven aikana voi miettiä, lähteekö juhannuksen paikkeilla kaulaamaan haapoja vai suorittaako kasvinsuojelututkinnon syksyyn mennessä. sa on samantasoinen kuin harmaaorakkavalmisteella tai tekemällä hakkuut talviaikaan. Kaupoissa myytävä valmis urealiuos sisältää tehoaineena runsaan 30 prosenttia ureaa. Jos puuntuottaja käyttää sitä kasvinsuojeluaineena, hänen on suoritettava kasvinsuojelututkinto 26.11.2015 mennessä. Tutkinto vanhenee viidessä vuodessa. Näin ollen tutkinto on uusittava viiden vuoden välein. Nämä tiukat määräykset antaa laki kasvinsuojeluaineista (29.12.2011/1563). Metsätalouden harjoittajat ovat kyselleet, kuinka paljon ureaa saa käyttää ilman tutkintoa. Vastaus on ollut tiukka. Jos ammatissaan käyttää ureaa kasvinsuojeluaineena, tutkinto on oltava. Sama koskee tietysti myös muita kasvinsuojeluaineita. Jos on tottunut torjumaan haavan vesomista käyttämällä glyfosaattia suuriin haapoihin annostelemalla glyfosaattia puuhun tehtyihin loviin, on suoritettava tutkinto. Luomuvaihtoehtoja tarvitaan Arvata sopii, että vain pieni osa ureaa, glyfosaattia ja muita kasvinsuojeluaineita käyttävistä metsänomistajista vaivautuu suorittamaan maksullisen tutkinnon. Pienet määrät levitetään muina miehinä muiden toimien yhteydessä. Ehkä myös mietitään, löytyykö kasvinsuojeluaineiden käytölle vaihtoehtoja. Luultavasti isojen haapojen kaulaus hyvissä ajoissa ennen päätehakkuuta lisääntyy. Samalla korostuu tarve tehostaa työtä. Päivässä pitää saada paljon aikaan. Avainasemassa on kaulauksen vuodenaika. Kaulaus käy nopeimmin Etelä-Suomessa juhannuksen seutuvilla. Moottorisahalla, tai miksi ei myös puukkosahalla, kuoreen tehdään vain hiukan puuhun ulotP uuntuottaja saa vapaasti lannoittaa metsiään keltään kysymättä ja mihinkään ilmoittamatta. Suosittu typpilannoite kangasmailla on urea, jonka vaikuttavuus on todettu erinomaiseksi. Kun kyseessä ei ole mikään myrkky, vaan luonnossa runsaasti esiintyvä ja biologisesti hajoava aine, vapaamielisyys on ollut paikallaan. Jos levittäjälle ilmenee pienempi pakottava tarve metsässä, asia hoituu. Virtsassa on 2,5 prosenttia ureaa, hikisen työpäivän jälkeen jopa enemmänkin. Luonto kiittää pienestä lannoituksesta. Mutta annas olla, jos haluaa käyttää ureaa juurikäävän leviämisen ehkäisyyn käsittelemällä tuoreen havupuukannon sahauspinta urealla. Silloin byrokratia astuu peliin. Nyt urea on kasvinsuojeluaine, jonka levittämistä säädellään tarkoin. Urean käyttö on yleistä kesäaikaisessa konehakkuussa, mutta myös monet tunnontarkat hankintahakkaajat sivelevät urealiuosta kesällä hakkaamiensa kuusien kaatopintoihin. Teho juurikäävän torjunnasEi ureaa metsään ilman tutkintoa Juhannuksen seutuvilla herkkää kuoren irtoamista hyödyntävä kaulausmenetelmä tuottaa käytännössä tällaisen tuloksen. ”Sen jälkeen tietää mitä tekee, kun käy sahalla katsomassa puun jatkojalostusta.” Traktori, koura ja vinssi ovat hankintametsurin tärkeimmät apuvälineet. Peltotöissä traktori on yhä apuna rukiinviljelyssä.
• 20 METSÄLEHTI 18 • 2014 TIIA PUUKILA, teksti KIMMO BRANDT, kuvat ”K uinka suuri työllistäjä metsäala on Suomessa?” kysyy Hämeenlinnan seudun 4H-yhdistyksen kehityspäällikkö Heidi Siivonen kahdeksasluokkalaisten metsäpäivillä Ahvenistolla. Yhdeksäntoista nuorta Hämeenlinnan lyseon koulusta hiljenevät. Oikea vastaus yllättää: 500 000 henkeä, mikä on yli seitsemän kertaa Hämeenlinnan väkiluku. ”Oho, niin paljon”, kuuluu ryhmästä. Näillä pohjatiedoilla luokka suuntaa metsärasteille Ahveniston luonnonsuojelualueelle. 4H-yhdistyksen järjestämällä radalla nuoria odottavat metsänalan ammattilaiset tehtävineen. Siellä metsänhoito, metsästys, koulutusmahdollisuudet sekä metsäkone ja retkiensiapu tulevat tutuiksi. Huutava tarve tekijöistä Viidettä kertaa järjestettävään kahdeksasluokkalaisten metsäpäivään on osallistunut vuosittain 600–700 nuorta Hämeenlinnan lähialueiden kouluista. Tänä vuonna rasteille suuntasi neljän päivän aikana kaikkiaan 670 oppilasta. ”Kahdeksannen luokan syksyllä nuorilla on maantiedossa ja biologiassa metsäluontoa. Kevätpuolella he pohtivat jo, minne siirrytään yhdeksännen luokan jälkeen, joten ammatinvalintakysymykset ovat ajankohtaisia”, Siivonen kertoo. Nykyisille kahdeksasluokkalaisille olisi todellinen tarve metsäalalla. Kolmannes alan työntekijöistä eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kouluopetuksessa metsänhoito, metsätalous, ja sen työllisyysmahdollisuudet ovat kuitenkin metsäluontoa vähemmän esillä. Metsäpäivillä nuoret pääsevät tutustumaan metsäalaan ja saavat eväitä mahdolliseen tulevaan metsänomistajuuteen. ”Tämä on älyttömän toimiva juttu. Tällainen metsäpäivä pitäisi saada jokaiseen isompaan kaupunkiin”, toteaa toiminnassa alusta asti mukana ollut luonnonhoidonasiantuntija Olli Lukanniemi metsäkeskuksesta. Metsäteollisuus satsaa nuoriin Myös Metsäteollisuus ry yhdessä Suomen metsäyhdistyksen ja Talou dellisen tiedotustoimiston kanssa innostavat nuoria metsäalalle. Tällä viikolla käynnistynyt Mahdollisuuksien metsä -koulukampanja vie parisataa alan yritysten asiantuntijaa kouluihin kertomaan työllistämismahdollisuuksista. Toisen kerran järjestettävään kampanjaan osallistuu tänä vuonna 330 koulua ympäri Suomen. ”Koulutusohjelmia on päivitetty vastaamaan biotalouden tarpeita. Ne pitää saada nuorten tietoisuuteen, samoin positiiviset tulevaisuuden näkymät”, kertoo Metsäteollisuus ry:n koulutuspoliittinen asiantuntija Anne Kettunen. Investoinnit lisäävät puun käyttöä Suomessa noin kymmenellä miljoonalla kuutiolla. Samalla työvoiman tarve kasvaa. Nyt pitää vain murtaa median synnyttämä mielikuva metsäteollisuudesta auringonlaskun alana. Metsäala tutuksi Yläkoululaisille kerrotaan metsäalasta maastorastein ja kouluvierailuin. Toiveena on innostaa nuoret alan töihin. Olli Lukanniemi Suomen metsäkeskuksesta arvuuttelee Hämeenlinnan Lyseon koulun kahdeksasluokkalaisilta, mikä metsätuho mahtaa olla kuvassa. 1 Oletko tehnyt metsässä töitä tai liikkunut metsissä? 2 Onko suvullasi metsää? 3 Mikä oli päivän mielenkiintoisin rasti? 4 Voisitko kuvitella tekeväsi töitä metsäalalla? Sanna Tschernov, 13 vuotta 1 Olen sienestänyt, marjastanut ja retkeillyt metsässä. 2 Mummolla ja vaarilla on metsää. Olen ollut siellä heidän kanssaan. 3 Metsäkone oli mielenkiintoisin, sillä mummolla ja vaarilla on tuon tyyppinen kone. 4 En lähtisi itse töihin metsään. Emmi Aspholm, 14 vuotta 1 Tykkään liikkua metsässä. Olen ollut marjassa ja sienessä. 2 Mummilla ja vaarilla on metsää. 3 Ensiapu oli kiinnostavinta. 4 En ole harkinnut töitä metsäalalta. Iivari Joensuu, 14 vuotta 1 Jääkiekkojoukkueen kanssa mennään lenkille metsään. 2 En ole varma. Kyllä varmaan jollain suvussa on metsää. 3 Metsäkone oli mukava. Yllättävää oli, ettei kuljettajan tarvitse kuin tehdä koneella töitä ja huoltaa sitä. Ne ovat myös yllättävän kalliita. 4 Tuleva ammatti voisi löytyä metsäalalta. Se voisi olla eläinasiantuntija. Juho Huikkonen, 14 vuotta 1 Olen patikoinut metsässä. 2 Isällä on Lapissa metsää. Olen käynyt siellä isän kanssa. 3 Kiinnostavinta oli metsäkone ja metsästys. 4 Voisin, metsästyksen parissa. Konsta Mollberg, 14 vuotta 1 Meillä on mökki metsän lähellä ja siellä liikun. 2 Kyllä mökin lähimetsä. Myös koulussa kerrotaan aika paljon metsistä biologiassa ja muissa aineissa. Olen sieltä oppinut. 3 Kiinnostavinta oli metsästys ja kuinka riistaeläimiä ruokitaan. Myös nuo laitteet, raivaussahat, moottorisahat ja metsäkone, olivat aika kivoja. 4 Olisi ihan kiva olla metsässä töissä. Metsäkoneenkuljettajan ammatti kiinnostaisi.
• OSA Niin paljon elämyksiä yhdellä lipulla! Metsämessut tarjoaa niin metsänomistajille kuin metsän ystävillekin mielenkiintoisen viikonlopun: metsäaiheista ohjelmaa, keskusteluja, työnäytöksiä ja kyselytunteja. Näytteilleasettajien osastoilla on esillä metsänomistajan tärkeimmät palvelut ja tuotteet. Uutuusalue Tulevaisuuden Tori esittelee kuluttajille metsäalan innovaatioita. Tule kuulemaan ja näkemään, mitä käyttötuotteita puusta voikaan tänä päivänä valmistaa – se ei nimittäin jää vaan penkkiin ja keinutuoliin! Katso koko ohjelma: www.helsinginmetsamessut.? OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Avoinna: pe 7.11. klo 9–18, 8.11. la klo 10–18, su 9.11. klo 10–17 Liput: ennakkoon verkkokaupasta 15 € / 9 €, messujen aikana kassoilta ja verkkokaupasta 18 € / 11 €. www.messukeskus.com/shop Samaan aikaan samalla lipulla: ELMA Helsingin maaseutumessut, Kädentaito, Lemmikki (la–su) ja OutletExpo. MENKÄÄ METSÄÄN! 7.–9.11.2014 Messukeskus Helsinki
• 22 METSÄLEHTI 18 • 2014 MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuvat H artolan Kalhonkylässä puolisoineen asuva Erkki Inkinen on luonteeltaan uusien ratkaisujen kehittelijä. Nykytermein häntä voisi varmastikin kutsua innovatiiviseksi. Ikänsä puulla kotiaan lämmittänyt Inkinen on pannut luovuutensa kukkimaan vanhan navetan takana olevalla polttopuulanssillaan. Vaikka me kaikki mielestämme osaamme tehdä klapeja, vuosikymmenet polttopuun tekoa mietiskelleen miehen oivalluksista saattaa löytyä uusia ahaa-elämyksiä. Klapien siirtelyn ja varastoinnin helpottamiseksi Inkinen niputtaa pilkkeet heti halkomisen jälkeen. Tätä varten hän on kehitellyt kehikon, johon klapit ladotaan. Nippujen sitomiseen tarkoitetut paalinarut asetellaan valmiiksi kehikon alle. ”Olen hakenut kehikolle hyödyllisyysmallisuojaa patenttija rekisterihallitukselta. Esimerkiksi mökkiläiset voivat vapaasti lainata keksintöäni omiin tarpeisiinsa, mutta jos joku haluaisi valmistaa näitä, niin silloin haluan osani.” Tuotekehittelyyn Inkinen sai tukea Marjatta ja Eino Kollin säätiöltä. Klapinippujen siirtelemiseksi Inkinen askarteli alumiinilangasta tehdyn, kädensijalla varustetun koukun, jonka kärki tarttuu sidontanaruun ja nipun voi näppärästi nostaa pinoon tai suoraan uuniin. ”Nimesin koukun näpiksi, kuten tällaisia Karjalassa oli tapana kutsua”, 70 vuotta sitten sattuneesta syystä synnyinseuduiltaan Käkisalmelta lähtenyt mies kertoo. Karuselli hyötykäytössä Niputuskehikoiden jalustaksi Inkinen rakensi nelilapaisen karusellin. Niputuskehikot asetellaan lapojen varaan, joten pilkkeen tekijä voi kerralla täyttää neljää kehikkoa. Tyhjä tulee aina tarjolle, kun karuselliä pyöräyttää neljänneskierroksen. ”Karusellille en hakenut mallisuojaa, koska sen piirtäminen olisi ollut niin iso työ. Siinäkin oli jo haastetta, että sai kehikon piirustukset tehdyksi. Esimerkiksi Ely-keskuksesta tai keksintösäätiöstä en apua saanut, vaikka sitä kyselinkin.” Kun klapinippu on lähes valmis, paalinaru kietaistaan sen ympärille ja lukitaan solakalla puutapilla – sekin ihan näpsäkkä ratkaisu. Viimeistelyä varten klapinippu käännetään pystyasentoon ja tiivistetään parilla solakalla klapilla, jotka kalkutellaan pajavasaralla nipun sisälle. Sen jälkeen näppikoukulla tartutaan paalinarusta ja nippu siirtyy jouhevasti pinolle. Puupinostakin Inkisellä on oma, perinteisestä paranneltu versio. Pinon aluspuiksi ja rungoksi mies nikkaroi poikittain käännetyt venevanerisoirot. Päätypuut hän teki samasta materiaalista, ja ne sovitetaan rungon alustaan koverrettuihin hahloihin. Ylhäällä päätypuita pitelee Klapit kätevästi nippuun Erkki Inkisen kehittämä klapien niputuskehikko tarjoaa vaivatonta polttopuuhuoltoa esimerkiksi mökkiläisille. ”Nimesin koukun näpiksi, kuten tällaisia Karjalassa oli tapana kutsua.” Niputuskehikot on aseteltu Inkisen kehittämän karusellin lapojen päälle. Hän voi kerralla täyttää neljää kehikkoa. Valmiiden nippujen siirtelemiseen Inkinen kehitti tanakasta alumiinilangasta taivutellun koukun, ”Näpin”.
• 23 METSÄLEHTI 18 • 2014 UUTINE N VUONN A 1984 JUSSI COLLIN 1980-luku oli ympäristöheräämisen aikaa. Alkuvuonna 1984 Metsälehdessä kerrottiin muun muassa happosateiden vaikutuksista ja kiisteltiin luonnonsuojelusta. Syksyllä tuli lisää pulmia, kun Keskusmetsälautakunta Tapio kehotti keskeyttämään männyn pystykarsinnan. Kehotuksen taustalla oli syystalvella karsittuihin mäntyihin iskevä sienitauti – havupuun syöpä. Itse taudista oli melko vähän tietoa. Sen oli havaittu iskevän karsitun männyn oksantyngän ympärille, mikä tarkoitti kyljestymisajan jatkumista ja pystykarsinnalla haetun hyödyn pienenemistä. ”Pahimmassa tapauksessa sienitauti voi muuttaa koko sahapuun kuitupuuksi. Tälle syksylle suunnitellut ja käynnissä olevat pystykarsinnat on infektiovaaran vuoksi syytä keskeyttää Etelä-Suomessa vuoden vaihteeseen saakka”, metsänhoitaja Matti Ruotsalainen Tapion metsänhoito-osastolta kertoi Metsälehdelle. Ensimmäiset havainnot sienitaudista oli saatu kesällä Ruotsista, minkä jälkeen Tapio ryhtyi selvittämään tilannetta Suomessa. Esimerkiksi Metsähallituksen inventoinneissa tautia löytyi pari vuotta aiemmin syksyllä karsituista männiköistä. Vuotuinen karsintatavoite Suomessa oli tuolloin noin 15 000 hehtaaria. Tapion kehotus keskeyttää karsinnat tarkoitti, että tavoitteesta noin kolmannes jäi saavuttamatta. ”Tarkemmat selvitykset ovat nyt käynnissä. Saattaa olla, että tulevaisuudessa pystykarsinta on kiellettävä Etelä-Suomessa syyskuun lopussa ja maan pohjoisosissa syyskuun puolivälissä ja jatkettava taas tammikuun lopussa”, toimistopäällikkö Eero Hyvärinen Tapiosta kertoi. Syyskarsinnasta sittemmin luovuttiin, nykyään mäntyjä karsitaan kevättalvella. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Stoppi syyskarsinnalle Niputuksen onnistumiseksi klapeista on tehtävä samanmittaisia. Määrämitta löytyy helposti sahan purukoteloon tehdyllä sinisellä merkillä. Klapiniput sidotaan paalinarusta tehdyllä lenkillä, jonka toiseen päähän kiinnitetään lukitustappi. Paalinarun voi halutessaan polttaa nipun mukana. Niputuskehikko on kuin metsätraktorin kuormatila pienoiskoossa. Pilkkeet ladotaan metallitankojen väliin. Puiden päät tulevat päätylevyä vastaan. Sidontanaru asetetaan valmiiksi tulevan nipun alle. kuminen kiinnitysnaru, lonkero. Sateensuojaksi hän askaroi 60 senttiä leveän kevytpeitteen, joka jäykistetään rautalankaverkolla, jotta tuuli ei vie peitettä mennessään. Keksintöjä kannolta pinoon Uusia oivalluksia Inkisellä on tarjota koko pienimuotoiselle klapintekoketjulle. Niitä hän esittelee ”roskapuupalstaksi” nimeämällään polttopuupalstalla. Roskapuu-termiä mies viljelee karjalaisittain ilkamoiden ja huomauttaa – edesmennyttä puutaiteilija Markku Kososta siteeraten – ettei roskapuita oikeasti ole olemassakaan. Hänen ”roskapuupalstansa” on sekalaista lehtipuuta rehottava peltoheitto, josta mies jalostaa lepät ja raidat klapinippuihin sekä harventelee samalla haavoista ja koivuista muodostuvaa metsää. Palstalla näkyy siellä täällä noin 60 senttiä korkeita kantoja. Osassa niistä pää on lovettu. ”Kun pitkän kannon loveaa, siitä saa kätevän sahapukin rungon katkomiseen, kun nostaa puun kannon päälle. Kannolla runko liikkuu näppärästi sitä mukaa, kun katkon runkoa. Tasapäiset, pitkät kannot taas toimivat kirvestukkina, kun pilkon pölkkyjä. Lopuksi tietysti pätkäisen kannon maantasalta poikki.” Polttopuut Inkinen katkoo tarkoin, jotta ne sopivat nippuihin. Määrämittaan katkontaa varten hän on merkinnyt pikku-Stihlin purukotelon kylkeen sinisellä spriitussilla viirun. Sopiva klapin mitta on siinä, kun sahan takakahva on tyven kohdalla. ”Kun katkon puut sahapukilla tai kannon varassa, käytän mittakeppiä, johon klapien katkaisukohdat on merkitty. Siitä on helppo merkitä runkoon tussilla katkaisukohdat.” Pinon aluspuut on rakennettu maata vasten käännetyistä venevanerisoiroista, päätypuut kiinnitetään hahloin aluspuihin. Päätypuita pitelee kumiköysi.
• 24 METSÄLEHTI 18 • 2014 JERE MALINEN, teksti ja kuvat H irvikannan perustuksessa on paha halkeama. Yhtä sonnia kohti metsissämme asustaa kaksi naarasta. Luonnollisessa tilanteessa lukusuhde olisi yksi yhteen. Vääristymän rakenteeseen on valanut ihminen. Perinteisesti lehmähirvet on säästetty, sonnit niistetty. Hirvenmetsästyksen filosofiassa on vuosikymmeniä vallinnut karjatalousajattelu. Navetassakaan ei kaivata kovin monta sonnia, ja silti suku jatkuu. ”Onneksi vihdoin on ymmärretty, ettei hirvikarja sittenkään ole karjaa”, sanoo Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksesta vuonna 2010 eläkkeelle jäänyt hirvitutkija Kaarlo Nygrén. Samoilla linjoilla ovat riistaviranomaiset. Maaja metsätalousministeriön sinettiä vaille valmiin hirvitaloussuunnitelman peruskivenä on hirvien sukupuolisuhteen tasapainottaminen. Enemmän naaraita nurin Aviopari Tuire ja Kaarlo Nygrén on tutkinut hirviä RKTL:n palTähtäin kohti naaraita Hirvijahti käynnistyy lauantaina. Suomen hirvikanta aiotaan laittaa lähivuosina edustuskuntoon. veluksessa 77 vuotta. Tuire on jäämässä eläkkeelle ensi keväänä. Jos Nygrénit saisivat päättää, Suomen metsissä talvehtisi nykyiset 70 000–80 000 hirveä. ”Mutta niiden sukupuolijakauma olisi lähellä luonnollista, korkeintaan 1,5 urosta yhtä naarasta kohti. Hirvikanta pysyisi tuottavana, mutta kannan rakenne vakaana ja ennustettavana”, Nygrénit sanovat. Tutkijapariskunnan mukaan tällöin päästäisiin eroon vuosikymmeniä toistuneesta ylitiheyksien ja romahdusten aaltoliikkeestä. ”Hirvivahinkoja olisi vähemmän, mutta metsissä asustaisi komeasarvisia sonneja ja pyyntimäärät voisivat olla vuodesta toiseen vakaita. Samalla hirven arvostus riistaeläimenä kohoaisi takaisin sille kuuluvaan arvoonsa.” Hirvi ei olisi enää pelkkä pakastimen täyte. Metsästyskäytäntöjä ei tarvitsisi edes muuttaa. ”Tuollaisesta hirvikannasta voisi metsästää vuosittain 30 000–40 000 päätä, saman verran kuin tänäkin syksynä kaadetaan.” Nygrénit uskovat, että matka kohti parempia hirvivuosia on jo alkanut. ”Jos vain laadittua hirvikannanhoitosuunnitelmaa noudatetaan.” Suomen hirvi lyötiin 2000-luvun alun hulluina hirvivuosina kanveesiin, mutta näyttäisi nyt toipuvan riistaviranomaisten uusien linjausten ansiosta. ”Naarasverotuksen lisääminen sekä paluu kuntatason tarkastelusta laajempaan hirvitalousalueajatteluun ovat oikea tie.” Ruotsissa hirvet hätää kärsimässä Ruotsin huimat hirvitiheydet eivät Tuiren ja Kaarlon mielestä ”uhkaa” Suomea. Länsinaapurin metsissä hirviin on suhtauduttu tutkijoiden mielestä liiankin suopeasti. ”Monin paikoin hirviä joudutaan jo ruokkiman, jotta vahinkomäärät eivät kasvaisi ja hirvien hyvinvointi turvattaisiin.” Elokuussa Pohjoismaisessa hirvitutkijoiden symposiumissa vierailleet Nygrénit kertovat hälyttäviä uutisia Norjasta ja Ruotsista. ”Hirvien teuraspainot ja tuottoteho ovat selvästi alhaisempia kuin Suomessa, vaikka meilläkin luvut ovat laskussa. Se lienee seurausta ravinnon laadullisesta heikkenemisestä, koska hirviä on yksinkertaisesti liikaa”, tutkijat tulkitsevat ilmiötä, jolle ei ole annettu ”virallista” selitystä. Ruotsissa ja Norjassa korkeita hirvitiheyksiä siedetään, koska metsästäjien lisäksi myös maanomistajat hyötyvät hirvestä. ”Meikäläinen pirstoutunut pienmetsätilallisuus takaa sen, että metsästyksestä ei kerry yksittäiselle maanomistajalle merkittäviä vuokratuloja. Niinpä hirveä tuskin nähdään aivan lähiaikoina puuntuotannon kaltaisena taloudellisena mahdollisuutena”, Nygrénit ennustavat. RIISTA Hirvijahtikausi starttaa lauantaina. Tänä syksynä metsästäjiä kehotetaan kaatamaan etenkin naaraita, jotta hirvikannan akkavaltaa saataisiin vähemmäksi. Hirvitutkija Tuire Nygrén jää ensi keväänä eläkkeelle. Uransa aikana hän on läpikäynyt kymmeniätuhansia suomalaishirvien leukaluita. Kaarlo Nygrén ennätti työskennellä 39 vuotta RKTL:n hirvitutkijana. Hän oli erikoistunut hirvien anatomiaan ja ravinnonkäyttöön.
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 18 • 2014 25 KIRJAT Ilmoittaudu ja lue lisää: www.businessmetsassa.fi Vielä ehdit mukaan! Puunhankinnan ja metsätalouden ajankohtaissemi naari Päivän pääaiheena: Puun käytön lisääntyminen ja kilpailukyky ASIANTUNTIJA Viime aikoina on väitelty, onko metsä hyvä sijoitus. Ihmetellään, miksi Metsäntutkimuslaitos antaa metsän sijoitustuotoksi 2–3 prosenttia vuodessa, mutta myyntimiehet lupailevat vakaata 4–8 prosenttia tuottoa. Riskitasostakin on suuria käsityseroja aina riskittömästä korkeaan riskiin. Mielipiteitä on laidasta laitaan, tietoon pohjautuvaa argumentointia vähemmän. Maanmittauslaitoksen julkaisussa 111 metsätilakauppojen 2006–2007 pohjalta metsätilojen tuotto sisäisellä korolla laskettuna oli 5–7 prosenttia vuodessa. Tässäkin tutkimuksessa tuottoarvolaskennassa päädytään liian suureen korkoon, koska ei huomioida kaikkia todellisia hallintoja riskikustannuksia eikä varainsiirtoveron vaikutusta. Näiden oikeantasoisen huomioimisen jälkeen päästään 4–5 prosentin tasolle. Hannu Liljeroosin Metsälehteen keräämän tiedolla voidaan johtaa arvio 2014 metsäsijoituksen tuottotasosta. Metsäsijoituksen tuotto oli 2006–2007 hinnoilla Eteläja Keski-Suomessa 4–5 prosenttia, tällöin kokonaisarvon korjaus oli noin –30 prosenttia summa-arvosta, puustomäärä oli n 80 m3/ha. Vuonna 2014 kokonaisarvon korjaus on +5 prosenttia ja puuston määrä on 100 m3/ha . Simuloimalla tuotto-arvoa voidaan laskea, että 40 prosentin reaalinen metsätilahinnannousu ja puustomäärän 20 prosentin kasvu tarkoittaa sitä, että 2014 tehtävän metsätilasijoituksen tuotto on noin 2–2,5 prosenttia, mikä on todella vähän riskitasoon nähden. Jos ostit metsätilan 2006 hintatasolla ja 2014 voisit hakata puolet puustosta ja myydä sen jälkeen koko metsätilan, saat nykypuuja tilahinnoilla 2006– 2014 ajalle 7,5 prosentin vuosiMetsänomistaminen kiinnostaa – liikaa Metsäkiima on huipussaan. Metsätilojen hinnat nousevat ja markkinoille tulee uusia sijoitusmahdollisuuksia. Anitra Komulainen: Paperimaailman valloittajat. Paperi-insinöörit ry 1914–2014. Siltala 2014. 360 sivua. Hinta noin 38 euroa. Suomen paperi-insinöörien yhdistys täytti huhtikuussa sata vuotta. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyi perusteellinen historia, joka kiinnostavasti kuvaa Suomen nousun Euroopan syrjäkolkasta eturivin teollisuusmaiden joukkoon. Komeassa kehityskaaressa metsäteollisuuden insinööTekniikka yllätti insinöörit että isoja murroksia on metsäteollisuudessa ollut ennenkin. Aina niiden jälkeen puusta on keksitty jotain uutta. Kirjassa on vähän kuvia ja ne kertovat etupäässä insinöörien juhlista tai retkistä. Monipuolisemmalla kuvituksella historiasta olisi saanut vielä kiinnostavamman. ELIISA KALLIONIEMI tuoton. Mutta jos et hakkaa vaan myyt koko tilan, saat ko. ajalle 11,5 prosentin reaalisen vuosituoton. Tämän pohjalta itsekin mietin, pitäisikö metsätilat myydä eikä jäädä odottamaan pientä ja epävarmaa tuottoa tuleville vuosille. Kokenut vai kovia kokenut? Metsälehti Makasiinissa 4/2014 oli ”kokeneen metsäsijoittajan” neuvo. Tuottoprosentti = Kasvatettavaksi jäävän puuston kasvu euroa vuodessa / ( Kauppahinta – heti myytävissä olevan puuston arvo). Minusta tuolla laskentakaavalla kauppoja tekevät ovat ”kovia kokeneita metsäsijoittajia”. Oikeampi tapa on esimerkiksi Laatumaan esittämä: Tuottoprosentti = keskimääräinen vuotuinen nettotuotto / hankintakustannus x 100. Metsälehden kaavan käyttäjistä tulee ”kovia kokeneita metsäsijoittajia”, koska sillä saa esimerkkikohteen tuotoksi viisi prosenttia, vaikka Laatumaan kaavalla todellinen tuotto onkin vain 2,5 prosenttia. Metsävähennyksen vaikutus käsitetään usein väärin olettamalla sen vähentävän pääomatuloverotasoa. Todellisuudessa nykyisellä metsävähennystasolla metsätilan pääomasta, ei siis tuotosta, joudutaan maksamaan puukaupoissa 12–12,8 prosentin vero, mikä tarkoittaa neljän prosentin korolla ja 30 vuoden omistusajalla sitä, että metsävähennystason takia metsästä tulisi maksaa seitsemän prosenttia alle sen käyvän arvon. Nyt markkinoilla tulkitaan metsävähennyksen takia voitavan maksaa arvoa enemmän. Rahastoilta ei tarpeeksi tietoa Metsään voi sijoittaa nyt myös rahastojen kautta. Metsärahastot on kohdistettu ammattimaisille sijoittajille. Nykyinen minimisijoitus 50 000–100 000 euroa ei poikkea mitenkään metsätilan hinnasta, jolloin voidaan hyödyntää ”maallikkosijoittajatyyppiä” ja heidän metsäkiimaansa. Lakien yleisen hengen mukaisesti sijoittajalle on annettava riittävät tiedot sijoituskohteesta perustellun arvion tekemisen tueksi. Sijoittajalle tulisi tarjota riittävä tieto olevasta metsäsijoituskannasta, sen tuottoarvon mukaisesta oletustuottotasosta, 10–20 vuotta kestävästä hakkuusuunnitteesta, sijoitusstrategiasta, perustamisja hallinnointija tuottopalkkion tasosta, tavoitetuottotasosta, velkavivun käytöstä sekä metsätaloudellista operointimallista, vaikka laki ei näitä suoraan edellyttäisikään. Taaleritehtaan, Lähi-Tapiolan ja UB:n metsärahastojen tarjoama sijoittajainformaatio on hyvin eritasoista, eikä mielestäni täytä riittävän tiedon tason vaatimusta. Rahaston hoitajan tuottopalkkiomallin kautta taataan se, että, rahasto toimii myös sijoittajan etujen mukaisesti. Eräiden rahastojen tuottopalkkiomalleissa on kuitenkin suuri riski, että rahaston hoitaja käy liian syvällä sijoittajan taskussa. Tehokkaalla rintamalla tarkasteltuna metsään sijoittaminen ei ole järkevää. Korrelointi huomioiden metsään kannattaa sijoittaa portfoliomalleilla tarkastellen hyvin pieni osuus eli 5–10 prosenttia sijoituskannasta. Metsäsijoituksia mainostavat referoivat usein, kuinka huonosti muille sijoituksille on käynyt 2000-luvun turbulenssissä. Totuus on se, että globaalin sijoitusportfolion tuotto 2004–2014 oli 6,9 prosenttia vuodessa, mikä on olennaisesti parempi kuin metsän – ja alemmalla riskillä. Metsä on hyvä sijoituskohde, mutta jätä metsäsijoitus väliin – nykyhinnoilla. PENTTI K. KURKI Kirjoitaja on diplomija metsätalousinsinööri, joka on tehnyt opinnäytetyönsä metsäsijoittamisesta rit ovat olleet avainasemassa. Kirjan kirjoittanut ? loso? an maisteri Anitra Komulainen tekee parhaillaan väitöskirjaa historiasta. Hän on myös logistiikkainsinööri, ja tuntee metsäteollisuutta paperikuljetusten kautta. Tutut historian vaiheet saavat insinöörien silmin katsottuna uusia vivahteita. Kielikysymys askarrutti vuosituhannen alussa myös juuri perustettuja ammatillisia yhdistyksiä. Sota-ajan korviketalous pakotti metsäteollisuuden insinöörit kehittämään puusta uusia tuotteita. Heillä oli tärkeä rooli myös Mannerheimin ja Hitlerin huipputapaamisessa, joka järjestettiin Euroopan suurimmalla sulfaattiselluloosatehtaalla Kaukopäässä. Harmi vain, että lehdet eivät saaneet mainita syntymäpäivien viettopaikkaa. Kuten usein historiankirjoittajille käy, työ alkaa perusteellisesti ja loppua kohti on pakko tiivistää. Niin myös tässä kirjassa 1900-luvun lopulle sijoittunut paperiteollisuuden huippukausi ja sitä seurannut murros saavat suhteettoman vähän huomiota. Uudelle vuosituhannelle tultaessa tekniikka pääsi yllättämään insinöörit. Paperin alamäestä tuli talouden taantuman siivittämänä jyrkempi kuin kukaan osasi ennustaa. Historia kuitenkin osoittaa, Keksinnöt vauhdittivat metsäteollisuuden nousua. Uutta keittoa kokeiltiin Keskuslaboratoriossa 80 vuotta sitten.
• www.metsalehti.? Lataa tai tilaa ilmainen näytenumero osoitteessa www.metsalehti.? Tykkää meistä Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus Lataa tai tilaa ilmainen näytenumero! Lataa tai tilaa ilmainen näytenumero! Metsälehti on aina täynnä näkemyksellistä ja ajankohtaista asiaa metsästä. Siksi se on ollut suomalaisten metsänomistajien suosiossa jo vuodesta 1933 lähtien. Lataa tai tilaa ilmainen näytenumero. Kuka tietää, ehkä sinäkin haluat liittyä parin sadan tuhannen tutkitusti tyytyväisen lukijan joukkoomme! pitää nähdä. metsä Koska
• 27 METSÄLEHTI 18 • 2014 kehittyminen kerrotaan myös teoksessa. Sahamerkeistä ja malleista on kirjassa sata kuvaa. Laadukkaat kuvat selostuksineen kertovat sahojen rakenteesta ja käyttöominaisuuksista. Mainoskuvat puhuvat ajan hengestä. Historialliset työkuvat ovat asiantuntemuksella valitut ja antavat tulkinnoille tilaa; esimerkiksi sivulla 90 ruotsalaisen Göte Landsin opettama työtekniikka moottorisahakarsinnasta ei saavuttanut suosiota, koska ergonomisesti parempi työasento saadaan, kun karsittaessa edetään vasen jalka edellä. Kirjan loppuosassa on Pekka Lehonkosken laatima laaja luettelo Suomessa 1947–2010 myynnissä olleista moottorisahoista. Luettelossa on tietoja mm. valmistajista, myyjistä ja teknillisistä ominaisuuksista. Moottorisaha sata vuotta SuoMikko Riikilä: Moottorisaha sata vuotta Suomessa. Metsäkustannus 2014. 216 sivua. Hinta 39 euroa. Puun hankinta metsästä käyttöja jalostuspaikoille sisältää monta kehitysvaihetta ja kertomusta. Moottorisaha sata vuotta Suomessa -teos on ansiokas historiikki moottorisahan osuudesta tässä kehityksessä. Kirja on kunnianosoitus moottorisahojen suunnittelijoille ja valmistajille. Myös metsätyöntekijöiden osuus arvostetaan korkealle. KäyttäesSatu Rantala (toim.): Metsäkoulu. 8. painos. Metsäkustannus 2014. 352 sivua. Hinta 48 euroa. Kahdeksanteen painokseen yltänyt napakasti nimetty Metsäkoulu täyttää hyvän oppikirjan teknisen vaatimuksen: se on lankasidottu. Tämän ansiosta kirja kestää useankin koululaisen käsittelyssä pehmeäkantisuudesta huolimatta. Hyvä käsikirja ansaitsee asiahakemiston: sekin vaatimus täyttyy. Ylimääräinen plussa on metsäalan termien selitysosa. Se ei tosin ole täydellinen. Harva koulukas tietää, mitä ovat kirjassa ilman selitystä olevat termit aisaus ja glyfosaatti. Esipuheen mukaan kirja on tarkoitettu koulujen ja kurs sien oppimateriaaliksi ja omatoimiseen metsäasioiden opiskeluun. Takakannessa kerrotaan, että kirja on tarkoitettu erityisesti metsänomistajille. Saman kustantajan ja toimittajan toinen tuote on Uuden metsänomistajan kirja. Rinnakkain luettuna kirjoista saa vaikutelman, että Metsäkoulu on sivumäärältään lähes neljä kertaa runsaampana varsinainen alan tietoteos, kun taas alkeiskirja painottuu poistamaan uuden metsänomistajan hämmentyneisyyttä. Metsäkoulun tekstistä vastaa peräti 32 alan asiantuntijaa. Kirjan toimittanut Satu Rantala on selviytynyt hyvin tekstien yhteensovittamisesta: ristiriitoja ei ole eri kirjoittajien tekstien välillä. Joitakin painotuseroja kyllä esiintyy, mutta ehkä on hyvä, että lukija saa valita mieluisimman ohjeen. Kirjassa kerrotaan aluksi tietoja Suomen metsätaloudesta historiallisen kehityksen valossa. Sitten kuvataan metsänkasvatuksen lähtökohtia Suomen eri osissa. Suomi paljastuu suureksi: Metsä-Lapissa olevan metsätalouden täytyy luonnonoloista johtuen olla tyyten erilaista kuin eteläisimmässä Suomessa, missä esimerkiksi vuotuinen lämpösumma on kaksinkertainen Metsä-Lappiin verrattuna. Kirjan vika ei ole, että metsäopiskelija voi vaipua epätoivoon yrittäessään opetella kirjassa esitettyjä aluejakoja. Metsäkasvillisuusvyöhykkeet ovat tieteellisesti ja käytännön metsätalouden kannalta perustelluimmat. Niiden mukaan esimerkiksi Suomenselän kunnat kuuluvat metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen Pohjanmaa-Kainuu. Metsälainsäädännössä poliitikot ovat päättäneet, että eteläisimmät niistä kuuluvat eteläiseen Suomeen ja muutamat keskiseen Suomeen. Pienen pään voi ainakin tilapäisesti sekoittaa, että karttojen mukaan esimerkiksi Kiuruveden eteläkylien metsät ovat samanaikaisesti Etelä-Suomea (metsäkasvillisuusvyöhykkeet), Väli-Suomea (lämpösummakartat) ja keskistä Suomea (metsälainsäädäntö). Opettelemista on. Alueihmeellisyyksien jälkeen päästään kertomaan metsänuudistamisesta, taimikonhoidosta, harvennushakkuista ja monista muista käytännön asioista, joista metsätalouden harjoittajan täytyy tietää. Pätevää tietoa saa myös puukaupan kiemuroista, metsäsuunnittelusta, kaavoituksesta ja metsänkäytön sääntelystä, johon kirjoittajat katsovan kuuluvan myös vapaaehtoisen metsien serti? oinnin. Lukuisat muut luvut ja alaluvut antavat kattavan kuvan siitä, mistä metsäkoulun oppilaan on hyvä tietää. Kokonaisuutena arvioiden Metsäkoulu on erinomainen oppikirja. Kuinka muuten voisi ollakaan, kun lukijat ovat voineet tehdä parannusehdotuksia jo seitsemään edeltävään painokseen? Kuvitusta on uusittava Mutta hyvänkin voi saada paremmaksi. Kiireisin kehittämiskohde on kuvitus. Mitä on ajateltu, kun metsätalouden kannattavuudesta puhuttaessa kuvaksi on valittu mustikoiden poiminta? Vapaasti poimittavat marjat eivät vaikuta kannattavuuteen lainkaan. Ja mitä tekemistä on turvahyttiä vailla olevan ikivanhan traktorin kuvalla sukupolvenvaihdoksen kanssa? Onko viesti se, että turvallisuus on traktorissa niin heikko, että sukupolvenvaihdos voi tulla hyvinkin pian? Edelleen voi ihmetellä ajatusta, että solakat kuuset kestäisivät hyvin lumikuormaa. Kapealatvuksiset on eri asia. Eikä ole syytä antaa ristiriitaisia ohjeita kuvituksella. Kun Mikko Riikilä on esittänyt oikeaoppisia kuvia raivaussahan terän viilauksesta, metsätalouden ohjauskeinoja ei ole syytä keventää kuvalla, jossa viilaus tehdään huteralla tavalla. Yksin kappalein laskien neljäsosa kuvista kannattaa vaihtaa sellaisiin, joissa on jokin selkeä kuvan käyttöä vaativa viesti. Kauniit yleiskuvat kuuluvat mainoslehtisiin, ei vakaviin oppaisiin. Jos liian yleistä kuvitusta vähentämällä tilaa jää kirjoittaa yksityisteistä, kirja paranee edelleen. Yksityisteiden kautta lähtee sentään 80 prosenttia myyntipuusta maailmalle. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. Moottorisahan vuosisata Moottorisahakirjan historialliset kuvat on asiantuntemuksella valittu ja mainoskuvat kertovat ajan hengestä. KIRJA KIRJA Metsäkouluun on mukava mennä sään sahoja he veivät kehitystä eteenpäin, jopa vaarantaen terveyttään uskoessaan parempaan huomiseen. Nämä asiat tulevat hyvin esille kirjan kuvienkin kertomana. Lukijalle palautetaan muistiin toisen maailman sodan aiheuttama säännöstelytalous ja sitä seurannut kehityskausi puun hankinnassa ja moottorisahoissa. Emeritusprofessori Matti Kärkkäinen kertoo juuret ja historian, jotka ovat olleet olennaisia moottorisahan kehityksessä. Lisäksi hän esittelee niitä lisälaitteita, joilla haluttiin monipuolistaa kalliin mottorisahan käyttöä. Historiallinen osa on mielenkiintoinen. Siinä kerrotaan moottorisahojen kehityksestä Suomessa ja maailmalla. Kirjan mainio kuvitus täydentää sanomaa. Suomalaisen moottorisahan tarina alkaa Roger Lagusen patentoitua Arbor-puunkaatokoneen, jonka yhteispaino oli yli sata kiloa. Kirjassa kerrotaan Arboria valmistetun muutama sata kappaletta vuosina 1916–24, ja niitä myytiin lähinnä Venäjän armeijalle. Toinen esimerkki on maailmalta: englantilaisen A. Ransomen 1860-luvulla hevosvetoisella höyrykoneella varustetun puunkaatokoneen pelkkä kaatolaite painoi kirjan mukaan 270 kiloa! Sahojen työturvallisuuden messa on mielestäni kunnianosoitus metsissä työtä tehneille ihmisille. Suosittelen kirjaa metsäammattilaiselle ja metsäalan opiskelijoille lähdeteokseksi. Lahjakirjana teos sopii laajalle joukolle. Koska teos käsittelee pääasiassa moottorisahaa, toivoisin myös raivaussahasta ja moottorisahan lisälaitteista samantasoista teosta. EINO IKKALA Kirjoittaja on metsäoppilaitoksen eläkkeellä oleva lehtori ja noin 150 moottorisahan kerääjä.
• 28 METSÄLEHTI 18 • 2014 Uutuu s Uutuu s Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.? metsakirjakauppa.? Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.? Moottorisaha – sata vuotta Suomessa Tämä kirja kertoo moottorisahojen vaiheikkaan historian Suomessa ensimmäisestä sahan pärähdyksestä aina tähän päivään. Kirja nostaa esiin sata merkittävintä Suomessa käytössä ollutta sahamallia. Mukana on myös tarinaa sahojen valmistajista, maahantuojista ja tietenkin käyttäjistä. Kirja sisältää myös kaikkien Suomeen tuotujen moottorisahojen tiedot. Runsaasti kuvitettu teos on tehty yhteistyössä Suomen metsämuseo Luston kanssa. Hinta 39 € Mikko Riikilä Til SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. LUKIJALTA Aiotko hirvimetsälle? Osallistu gallupiin osoitteessa www.metsalehti.? . Seuraava kysymys: OIetko nähnyt liito-oravaa? 20 40 60 80 100 Ei 55% Kyllä 45% GALLUP Kun kuopassaan väijyvä muurahaisleijona – muurahaiskorennon toukka – nappaa muurahaisen, näyttää kuin muurahainen olisi säälittävän avuton saalis. Siinä tilanteessa se sitä onkin, mutta jos otukset kohtaavat tasamaalla, todennäköisesti ketterämpi muurahainen poistuisi tanterelta voittajana ja raahaisi saalistaan pesän asukkaiden ruoaksi. Kekomuurahaiset ovat hyvin aseistautuneita: voimakkaat leuat ja takaruumiissa suuret säiliöt täynnä polttavaa muurahaishappoa. Puolustautuessaan tai saalista lamauttaessaan muurahainen puree ihon rikki ja ruiskuttaa haavaan muurahaishappoa. Välttääkseen tämän muurahaisleijona on kehittänyt nerokkaan ansan: hiekkaan kaivetun suppilon, jonka pohjalla se itse väijyy saalista hiekkaan kätkeytyneenä. Seinät ovat juuri niin jyrkät kuin kuivasta hiekasta saa. Kun hyönteinen astuu suppilon sisäpuolelle, hiekka luisuu sen jalkojen alta ja otus lipeää kuoppaan. Leijona varmistaa luisumisen heittelemällä kuopan pohjalta hiekkaa saaliseläimen päälle. Muurahainen on avuton, koska se ei pysty puremaan hiukan peitossa olevaa saalistajaa. Toukan leuat ovat kuin tukkisakset. Heti, kun leijona saa leukansa saaliiseen, ote pitää ja saaliseläimen peli on menetetty. Leijona pumppaa saaliiseen entsyymejä, jotka liuottavat sen kudokset nesteeksi. Sen leijona sitten imee ravinnokseen. Aikanaan toukka nakkaa tyhjiin imetyn kuoren pois kuopasta. Muurahaisen myrkkyrauhaset ovat kuitenkin koskemattomina muutoin tyhjän kuoren sisällä. Muurahaiskorentoa pidetään Hankoniemen kaltaisten suurten hiekkakenttien lajina, mutta tarkkaavainen kulkija näkee muurahaisleijonan pyyntikuoppia sisämaan talousmetsissäkin polkujen ja metsäteiden varsilla sekä uudistusalan laikuilla, jos maa vain on hiekkaa. Jopa kämmenen kokoinen hiekkalaikku voi riittää. Vaarallinen saalis Muurahaisleijonan leuat ovat kuin tukkisakset. Jos pihtien väliin joutuu, saa kaiken toivon heittää. Vuonna 1992 päätin metsittää syrjäisen metsän ympäröimän pellon kolmen vuoden velvoitekesannon jälkeen. Metsänhoitoyhdistyksen ohjeen mukaan ruiskutin pitkävaikutteisella aineella alueen. Aineen sain yhdistyksen välityksellä. Ohjeen mukaan kynnin pellon palteille, joihin oli helppo istuttaa koivun taimet. Hankaluudet alkoivat. Siemenrikkaruohot valloittivat palteet, pääaasiassa jauhosavikka ja pillike. Ruohostin parina kesänä taimet, jotka kasvoivat jo yli ruohojen. Palteiden välit kasvoivat vain hentoa harvahkoa heinää. Palteiden kyntö oli ensimmäinen virhe. Tätä suositeltiin Metsälehdessä 16/2014 ilmestyneessä vieläkin. Muutaman vuoden jälkeen tulivat hirvet ja söivät koivut pilalle. Metsäkeskuksen tarkastaja totesi, että alue on uudistettava kokonaan. Määräsi kuusen kasviksi. Sain hirvivahinkokorvauksena uudet taimet mutta en lainkaan rahaa. Istutuksen tein taas itse. Koivun rankkuihin en koskenut. Muutamat niistä ottivat uuden latvan ja ovat nyt noin 20-senttisiä. Ensimmäinen virhe oli palteille kyntö ja toinen puulajin valinta. Oppirahat on maksettava. ANTTI SALO Lempäälä Viljavan pellon metsitys vaikeaa Metsäyhtiö UPM:n Kymin, Kaukaan ja Pietarsaaren tehtaiden sekä Kaukaan sahan ammattikoulutusohjelmaan on haettu innokkaasti. Hakemuksia tuli kaikkiaan 876 kappaletta, jaossa on yhteensä noin 50 koulutuspaikkaa. ”Olemme erittäin tyytyväisiä, että koulutusohjelmamme kiinnosti jälleen näin monia. Hyviä hakemuksia on tullut paljon”, kertoo koulutusohjelmasta vastaava henkilöstöpäällikkö Kai Latvala. Hänen mukaansa kaikille hakijoille lähetetään vastaus sekä tieto valintaprosessin mahdollisesta etenemisestä. Valintaprosessi jatkuu syksyn mittaan haastatteluilla sekä soveltuvuustesteillä. Lopulliset valinnat tehdään tammikuussa, ja koulutus käynnistyy maaliskuussa 2015. Viime talvena koulutusohjelman aloitti 39 henkilöä. UPM perustelee ohjelmaa tarpeella kouluttaa suurten ikäluokkien työntekijöille seuraajat tehtaille ajoissa. Koulutusohjelmassa mukana olevat valmistuvat paperiteollisuuden ammattitutkintoon tai saha-alan ammattitutkintoon. Koulutus mahdollistaa työskentelyn prosessija kunnossapitotehtävissä selluja paperitehtailla sekä sahalla. Metsäalan koulutusohjelma kiinnosti Riistakauden edetessä on hyvä pohtia, mitä hyvää saaliista voisi valmistaa. Vastauksia tarjoaa kesäkuussa avattu Riistaruoka. ? -sivusto. Suomen Metsästäjäliiton ylläpitämältä sivustolta löytyy ammattilaisten laatimia riistareseptejä ja tietoa riistalihasta, esimerkiksi säilöntämenetelmistä. Sivuille voi lähettää myös omia reseptejään. Lisäksi sivustolla voi ilmoittaa myytävästä riistalihasta, samoin siellä voi ilmoittaa halukkuudesta ostaa riistaa. Tarjolla on myös tietoa riistamestarin koulutuksesta. Viini-lehden kanssa palveluun on rakennettu viinitietopalvelu, jonka avulla löytää tiettyyn riistaruokaan juuri oikeanlaisen viinin. Riistareseptit netistä V a st a a ji a 2 8
• 29 METSÄLEHTI 18 • 2014 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Valtteri Skyttä (ma) p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.? Katja Raninen p. 09 315 49 842 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49 873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 33 065 (LT/13) Lukijoita 138 000 (KMT/13–14) Painopaikka Hämeen Paino Oy METSÄPALSTA, Punkaharju, Ahokas 6,9 ha. Punkaharjun keskustan läheisyydessä, Puruveden Ahokasnimisessä saaressa. Koostuu 6 palstasta, 4 erillistä pikkusaarta ja pääsaari Ahokas, jossa 2 palstaa. 3.:n palstan eteläosassa on 2 yleiskaavan mukaista n. 0,5 ha:n kokoista rantarak.paikkaa, rak.oik. 100 km 2 /paikka. Muilta osin havupuuvaltaista maata, uudiskypsää mäntytukkimetsää n. 3,5 ha. Puustoa n. 1200 m 3 . 69.000 € METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella, Porosalmentien risteyksen lähellä. Rajoittuu tien nro 464 länsipuolella Vaajalahteen ja itäpuolella Korvolinlahteen. Rantasalmen keskustaan n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa 450 m, ei rantarak.oik. 105.000 €. METSÄPALSTA, Kitee, Purujärvi 15,1 ha. Rantametsäkiinteistö, puusto n. 700 m 3 , omaa rantaviivaa n. 50 m, rakentamiseen haettava poikkeamislupa. 53.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Ranua, Kuukasjärvi 85 ha Ranuan Kuukasjärvellä. Tilasta erotetaan myyjälle n. 8,5 ha:n määräala, Kuukasjärven ja tien välinen alue. Lisätiedot www.laprim.?. 99.000 € METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. 2 palstassa Kallunginahossa ja ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kok. määrä n. 1.650 m 3 . Taimikonhoitotöitä lähivuosina n. 6 ha, ensiharvennustöitä 2015-2018 n.11 ha. Lammen rannalle poikkeamisluvalla lomarakennuspaikka. 48.000 €. METSÄTILA/LOMAKOHDE, Ranua 25 ha. Simojoen rannalta kauniilta paikalta. Nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää 3,5 ha ja uudistuskypsää metsää 12,2 ha. Tarkemmat puustotiedot www.laprim.?. Entisen maatilan rakennukset: asuinrakennus, sauna-talousrakennus, navetta (varastona), liiteri, traktoritalli. Hyvät kalavedet, metsästysja marjastusmaastot. 109.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Siikalatva, Vorna 101,47 ha. Reilunkokoinen 2 palstassa oleva metsätila Siikalatvassa. Pääasiassa nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä, kokonaispuusto n. 7541 m 3 . Pohjoisemmalle palstalle tehty kunnostusojitus ja penkkatie talvikäyttöön. Metsäautotieverkosto perusparannettu huippukuntoon. 130.000 € METSÄPALSTA, Perho, Kirvesmäki. 61,72 ha. Taimikkovaltainen metsätila Perhossa, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla. Isot taimikot (T2) erinomaiset, pienten taimikoiden (T1) kehitystä tarkkailtava. 75.000 € / tarjous METSÄPALSTA, Pielavesi, Laukkala. 26,49 ha. Erittäin runsaspuustoinen rantametsätila. 2014 tehdyn arvion mukaan puumäärä n. 4400 m 3 . Pääas. varttunutta kasvatusmetsää. Rantaviivaa yht. n. 1,16 km. Mahd. rak.oikeus yhdelle vapaa-ajan rakennukselle. Hieno paikka metsätalouteen ja vapaaajan viettoon! 128.000 € / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Paltamo, Koikeronvaara 13,6 ha. Aholan metsäpalsta on lähellä Paltamon kirkonkylää sijaitseva mukava, pieni polttopuupalsta. Kaikkia kehitysluokkia ja vaihtelevia kasvupaikkoja lehtomaiseen kankaaseen saakka. Hyvä metsäautotie palstan halki. UPM Bonvesta -metsätila. 32.800 € METSÄPALSTA, Sotkamo 68 ha. Palstan keskelle talvitie, joka kantaa kuivalla kesäkelillä henkilöautoa. Puusto metsämaalla n. 7.960 m³ . Puustosta 99 % varttunutta metsää, jossa keskipuusto 142 m³. Palstalla hakattavaa n. 2.500 m³ vajaan 48 ha alueella. Palsta, joka alkaa maksaa itseään heti takaisin! UPM Bonvesta -metsätila. 198.900 €. RANTATONTTI, Savonlinna, Puruvesi Vehkasalon saaressa kolme luonnonkaunista tonttia, joista pohjoisrannan tontti (0,63 ha) lohkottu. Loivia rinnetontteja, järeä mäntyvaltainen tukkipuusto. Etelärannan määräalatonttien pa:t n. 0,64 ha ja 0,43 ha. Rak.oik. 100 k-m 2 /tontti. Rajautuvat yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. 25.500-34.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv KOULUTUSTA PALVELUJA MYYDÄÄN Tmi Pienkonehuolto JOTE Polttomoottoriset pienkoneet. NYT LAITTEET SYYSHUOLTOON. Vuokrattavissa myös PAKETTIAUTO. PUH. 040 591 9395 Katso netti: http://tmijote.123kotisivu.fi Niementie 5, 01800 KLAUKKALA, NURMIJÄRVI Avoinna arkisin sovitusti. Yrittäjätreffit III 23.–24.10.Helsingissä Tervetuloa yrittäjätreffeille, jossa käsitellään asiantuntijaluennoin ja maastokohtein eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta taajamametsissä! Tapahtuma on maksuton. Mukaan mahtuu 20 metsäpalveluyrittäjää ensisijaisesti hankealueelta, joka on alla mainittujen ELY-keskusten alue. Tilaisuuden järjestää Metsäpalveluyrittäjän kasvuohjelma -hanke, joka on Hämeen, Keski-Suomen, Uudenmaan ja Pirkanmaan ELY-keskusten sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston osarahoittama. Yrittäjätreffit toteuttaa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Lue lisää ja ilmoittaudu 13.10. mennessä www.hamk.fi/taydennyskoulutus/biotalous Otetaan metsätiloja myyntiin Pohjoisessa. Lakipalvelut metsänomistajille. p.050-4334 720, www.lakijametsa.fi ILMOITA METSÄLEHDESSÄ ILMOITUSMYYNTI Jarmo Rautapuro p. 050 331 4137 jarmo.rautapuro@metsalehti.? Testaamme painovärejä
• 30 METSÄLEHTI 18 • 2014 MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. RA KA S PÄ I VÄ K I R JA 75 VUOTTA 11.10. Raimo Sopo, ylimetsänhoitaja, Jyväskylä (matkoilla) 70 VUOTTA 10.10. Veli Hietalahti, metsänhoitaja, Imatra (ei vastaanottoa) 11.10. Pekka Kaven, Metsänhoitoyhdistys Lounametsä, eläkeläinen, Turku 60 VUOTTA 30.9. Jyrki Ojanperä, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän urakoitsija, Turku 7.10. Seppo Lähteenaho, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäesimies, Turku 8.10. Pekka Eronen, Otso metsäpalvelut, Itä-Suomen alue, Iisalmen tiimin metsäpalveluesimies, Pielavesi (matkoilla) 50 VUOTTA 3.10. Pekka Sahlman, Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon toiminnanjohtaja, Kuopio (perhepiirissä) 6.10. Jouko Huuhka, Suomen metsäkeskus, Lounais-Suomen alueen metsäneuvoja, Kankaanpää (ei juhlia) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? vän jälkeen rentoutuivat vuolemalla puunkappaleista milloin minkäkinlaisia esineitä. Usein puukappaleesta vuoltiin juuri hevonen, joka oli suuressa arvossa. Talvisin se teki töitä metsissä ja kesäisin pelloilla. Hevonen oli myös kulkuväline, jolla mentiin kylille ja kirkkoon ja kuskattiin jos jonkinmoista tavaraa. Hevonen toi iloa koko perheen elämään, kuten Nils Olssonin Taalainmaan hevosen alkuvaiheita koskeva esite kertoo. Miehet metsäkämpillä kaipasivat perhettään ja lapsiaan, joille he puhdetöinään tekivät puuhevosia leikkikaluiksi. 1800-luvulla tuli tavaksi myös maalata nämä hevoset, ja ne koristeltiin hienoilla kukkaja kasviaiheilla, joita oli tapana maalata myös huonekaluihin. Puuhevosia alettiin myydä pärekorien ja sen sellaisten tuotteiden ohella, ja niillä joskus myös maksettiin ruuasta ja juomasta majataloissa. Mora on myös kulttuuripaikkakunta, minne kuuluisa taidemaalari Anders Zorn rakennutti erikoisen ja valtaisan puuhuvilan 1900-luvun alkupuolella. Alunpitäen köyhästä ja aviottomasta pojasta tuli upporikas taiteilija, joka maalasi myös kolmen Amerikan presidentin muotokuvan. Huvilansa hän rakensi hauskasti ja mahtipontisesti aikakauden kansallisromanttisia virtauksia noudatellen. Samaa tyylilajia edustaa myös meidän oman Akseli Gallén-Kallelan erämaa-ateljee Ruovedellä. syntyi rautakaivoksia, ja niistä saatiin sopivaa väriainetta puuesineiden maalaamiseen. Kaivokset tarvitsivat puuta, ja niin alkoi Taalainmaalla myös metsätalouden kukoistus, mistä merkkinä Morassa on jäljellä kolme suurta sahaa. Puunjalostuksen pitkät perinteet näkyvät kaikkialla ympäristössä. Vielä nykyisinkin suurin osa Moran rakennuskannasta on tehty puusta ja maalattu punamullalla. Punaiset hirsitalot valkoisine ikkunanpuitteineen luovat kodikkaan joskin jollakin tavoin epätodellisen tunnelman Taalainmaan kyliin ja kaupunkeihin. Itse kuvittelin tulleeni satumaahan. Morassa valmistetaan myös puisia Taalainmaan hevosia, jotka ovat Ruotsin tunnetuimpia matkamuistoja. Moran kylistä Vattnäs, Risa, Bergkarlås ja Nusnäs ovat niitä, joista Taalainmaan hevosen voi sanoa olevan kotoisin ja joissa perinne elää edelleen. Kävimme pajassa, jossa näimme koko valmistusprosessin hahmottomasta puukappaleesta valmiiksi esineeksi. Kaikki vaiheet toteutettiin ruotsalaiseen kodikkaaseen tapaan. Erityisesti mieleeni jäi vaihe, jossa maaliin upotetut esineet hiotaan. Kolme työtekijää istui ringissä hiomassa hevosia käsin. Jallassaan heillä on kukkakuvion koristellut puukengät, juttu luisti, työ sujui eikä kiirettä ollut minnekään. Taalainmaan hevosten valmistaminen alkoi jo 1700-luvulla, kun miehet metsäkämpillä pitkän päiK ävin tapaamassa Ruotsissa asuvaa ystävääni ja matka vei minut paikkakunnalle nimeltään Mora. Kartalta katsottuna se sijaitsee sellaisen alueen laidalla, jota voisi kutsua nimellä ”keskellä ei mitään”. Mora on meillä tunnettu puukoistaan; kukapa ei joskus olisi ”muurapuukkoa” kädessään pitänyt. Niitähän saa edelleenkin rautakaupoista kohtuuhinnalla. Punainen kahva, joka nyttemmin on tehty muovista, on tälle puukkotyypille luonteenomainen. Alunpitäen kahva tehtiin puusta ja maalattiin aivan tietyllä punamullan sävyllä, jota kutsutaan faluninpunaiseksi. Punamultaa opittiin valmistamaan, kun alueelle Taalainmaan hevonen HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat Alaskan metsänrajapuu kasvaa yleisenä lähes koko Kanadan läpi aina Yhdysvaltojen pohjoisosiin asti. Sen puuaines on tärkeä osa Kanadan metsäteollisuuden perustaa. Kanadalaiset ovat lennättäneet kyseisen puun taimia avaruuteen saakka tutkimustarkoituksessa. Puu maistuu myös tuhoisille kaarnakuoriaisille, jotka lentelevät Alaskan ja Kanadan puita syötyään yhä etelämmäksi nälän ajamina. Pohjois-Amerikassa on havupuulajeja runsaasti, ja osa niistä risteytyy keskenään vaikeuttaen lajintunnistusta. Kun opiskeluaikanani kurssimme vieraili Kanadassa, pitivät paikalliset metsäylioppilaat meitä suomalaisia onnenpekkoina, koska pärjäsimme kahden havupuun tunnistamisella. Heidän oli kuulemma tunnettava yli kuusikymmentä lajia. Luontaisesti Kanadassa tosin kasvaa reilut kolmekymmentä havupuulajia, mutta vieraslajeja on toinen mokoma. Yksi Kanadan yleisimmistä ja levinneisyydeltään kattavimmista kuusilajeista on valkokuusi ( Picea glauca). Kooltaan se vastaa keskimäärin suomalaista metsäkuusta. Suotuisissa olosuhteissa puu voi kasvaa yli 50-metriseksi. Kävyt sen sijaan ovat tuskin miniporkkanoiden kokoisia. Meikäläisen kuusen tavoin myös valkokuusen latvus kapenee pohjoiseen päin mentäessä. Alaskassa latvukset muistuttavat paikoin kulunutta pulloharjaa tai ränsistynyttä mustakuusta. Avaruusseikkailu 2010 Valkokuusi viihtyy etupäässä kivennäismailla. Sen puuaines on melko valkoista sydänpuuta myöten. Valkokuusen merkitys Pohjois-Amerikan metsäteollisuudelle on erityisen suuri sekä saha-, vaneriettä paperiteollisuudessa. Kuusi on käyttökelpoista materiaalia myös kitaroissa, viulunkansissa ja pianojen kaikupohjissa. Muinaiset intiaanit jäystivät valkokuusen pihkaa ja ryystivät havupuulientä muun muassa ruuansulatusvaivoihinsa. Pihkalla tilkittiin myös kanootteja ja liimailtiin nuolenkärkiä. Uudisasukkaat puolestaan rakentelivat hirsimökkejä suojakseen valkokuusesta, joka usein oli vallitseva ja ainoakin puulaji kuusivyöhykkeillä. Viime vuosina valkokuuset ovat joutuneet ennennäkemättömän hyönteistuhon kohteeksi. Alaskan valkokuusimetsistä alkanut arviolta miljoonan hehtaarin joukkotuho on edennyt etelämpänä myös muihin kuusilajeihin muun muassa Coloradossa. Nelisen vuotta sitten, kun Islannin tulivuori syöksi ennätysmäärän tuhkaa taivaalle, kanadalaiset tutkijat lähettivät laatikollisen valkokuusen taimia tuhkapilven yläpuolelle avaruuteen Discovery-avaruussukkulalla. Kasvukokeen kontrollipuut jätettiin NASAn Kennedy Space Centeriin Floridaan. Maanpäällisistä olosuhteista irtireväistyt taimet saivat ihmetellä maan kiertoradalla kosmisia olosuhteita kuukauden verran. Tiedemiesten iloksi myös muutaman kasvuun vaikuttavan geenin aktiivisuus muuttui painottomissa avaruusolosuhteissa. Kokeen todennäköisesti tähtitieteellisiä kustannuksia ei ole mainostettu julkisuudessa. STORA ENSO Metsätalousinsinööri Kari Kuusniemi on nimitetty Stora Enson metsänhoitopäälliköksi 22. syyskuuta alkaen. Valkokuusi vastaa kooltaan keskimäärin suomalaista metsäkuusta. Kuuhun kurkottavat valkokuuset Valkokuusen kävyt eivät ole paljon kolikkoa kookkaampia.
• 31 METSÄLEHTI 18 • 2014 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Sata vuotta lintujen rengastusta ? Liito-orava jakaa mielipiteet ? Miten energiapuukauppa käy? ? Näin syntyy metsätie ? Uuden polven paperimiehet Seuraava Metsälehti ilmestyy 9. lokakuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 9.10. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 18”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkryptosta 15 on arvottu seuraaville kolmelle: Tarja Koppala, Tursa, Kullervo Kortessalo, Kaskinen ja Hannu Rahikainen, Varaus. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 18 Metsäkrypto 15, oikea ratkaisu H a n n u E sk o n e n
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.? Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Satu Rantala (toim.) Metsäkoulu on metsätalouden perusteiden ja oman metsänhoidon käsikirja, jokaisen metsänomistajan ajantasainen perusteos. Käytännönläheinen teos kattaa koko metsänhoidon kentän aina taimikon perustamisesta päätehakkuuseen asti. Metsäkoulu on ajantasainen käsikirja oman metsän hoidosta. Metsästä ja metsätaloudesta selkeästi kertova kirja etenee luvuittain metsänhoidon perusteista ja kasvupaikkaluokitteluista puulajeihin ja metsänhoidon menetelmiin. Kirja tarjoaa perustietouden käytännön metsäsuunnittelusta. Puukauppaa, metsätalouden kannattavuutta, omistajanvaihdosta ja verotusta käsittelevät luvut auttavat lukijaa tekemään oikeita käytännön ratkaisuja. Monikäyttö ja metsäluonnon monimuotoisuus ovat tärkeitä myös talousmetsien hoidossa ja siksi aiheet käsitellään kattavasti Metsäkoulussa. Metsäkoulu käy niin perustietojen hankkimiseen kuin myös muistin virkistämiseen. Metsäkoulu on suunnattu erityisesti metsäalan perusopintoja suorittaville sekä tiedonhaluisille metsänomistajille. Käytännönläheisestä kirjasta löytyvät uusimmat harvennusmallit, selkeät ohjeet raivausja moottorisahan käyttöön sekä neuvoja puukaupan ja veroilmoituksen tekoon. Asiahakemisto helpottaa kirjan käyttöä. 8 . uudistettu painos 8 . uudistettu painos Metsäkoulu Hinta 48 €