• K uv a Seppo S amuli METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 24. SYYSKUUTA 2015 • NRO 18 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Ennakkoraivaus on jo vakiintunut osa puunkorjuuta, tietää metsuri Tommi Lindén. Sivut 18–19 Leimikko korjuukuntoon Ajankohtaista: Energiahakkeen käyttö laski ›› sivut 10–11 Puukauppa: Korjuukisa kiristyy ›› sivut 12–13 Kokeiltua: Uutuus puunkaatoon ›› sivu 22 Lukijalta: Metsävaratietoa moneen lähtöön ›› sivu 29
• 2 A J A S S A 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 LYHYET Karttapalvelusta apua kunnostusojitukseen Suomen metsäkeskus on kehittänyt metsäammattilaisten avuksi veden virtausmallikarttoihin perustuvan palvelun. Virtausmallikartat auttavat metsätalouden vesiensuojelun suunnittelussa, niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi kunnostusojituksessa. Uusi palvelu perustuu paikkatietoon maaston muodoista. Se ei poista maastossa tapahtuvaa vesiensuojelurakenteiden suunnittelun tarvetta, mutta auttaa suuntaamaan sitä vesiensuojelun kannalta herkille alueille. Metsänomistajat luottivat yhdistyksiinsä Metsänhoitoyhdistyslain muutos ei ole aiheuttanut yhdistyksissä suurta jäsenkatoa. Yhdistysten jäsenistä noin 80 prosenttia on pysynyt mukana. ”Olemme erittäin tyytyväisiä. Uhkakuvat eivät ole toteutuneet”, MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen kertoo. Vanhoista jäsenistä noin 10 prosenttia on eronnut yhdistyksestään. Toiset 10 prosenttia ei ole maksanut jäsenmaksua, mutta ei ole ilmoittanut eroavansakaan. Stora Ensolta uusi metsänomistajapalvelu Stora Enso on avannut uuden palvelun metsänomistajille. Metsäpolku-palvelussa korostuvat vaihtoehdot – taloudellisen tuoton ohella tarkastellaan luontoarvoja, virkistyskäyttöä ja maisemanhoitoa. Palveluun on koottu ensimmäistä kertaa kaikki metsänhoitovaihtoehdot. Käytössä on myös ympäristöjärjestö WWF:n hyväksymiä metsänkäsittelytapoja. Stora Enso ja WWF ovat solmineet yhteistyösopimuksen metsäluonnonhoidon tiimoilta. Puurakentamiseen professori Itävallasta Suomen Metsäsäätiön, MTK:n säätiön ja Kouvolan kaupungin lahjoittama puurakentamisen professuuri on täytetty. Tehtävään on valittu 33-vuotias itävaltalainen tekniikan tohtori Gerhard Fink . Fink aloittaa työt Aalto-yliopistossa vuoden vaihteessa. Lahjoitusprofessori on viisivuotinen, lahjoituskauden jälkeen pestin on tarkoitus siirtyä Aalto-yliopiston normaaliksi toiminnaksi. Metsälehdellä liki 200 000 lukijaa Kansallisen mediatutkimuksen (KMT) mukaan Metsälehdellä (Metsälehti ja Metsälehti Makasiini) lukijamäärä on 197 000 lukijaa. Määrä koskee syksyä 2014 ja kevättä 2015. VALTTERI SKYTTÄ, teksti JANNE ULVINEN, kuva Suurjännitelinjojen reunametsiin tehdään yhä useammin avohakkuun kaltaisia ainespuuhakkuita. Voimajohtojen reunametsien tutumpi hoitomenetelmä on tähän asti ollut puunlatvojen helikopterisahaus. Nyt johtojen reunavyöhykkeiltä poistetaan lähtökohtaisesti kaikki tukkija kuitumittaiset puut. ”Ainespuuhakkuuta tullaan tarjoamaan metsänomistajille vaihtoehdoksi jatkossa. Metsänomistajalla on myös yhä mahdollisuus valita reunavyöhykkeen käsittelyvaihtoehto”, sanoo asiantuntija Mikko Nykänen Suomen kantaverkosta vastaavasta Fingridistä. Helikopterisahaus vuorottelee Puiden rajuun kaatoon on kaksi syytä: metsänkäsittelyn aikavälin pidentäminen ja rahallinen hyöty puunomistajalle. Kantaverkkoyhtiö on lunastanut käyttöoikeuden johtoaukealle ja reunavyöhykkeelle, mutta maa ja puut kuuluvat yhä metsänomistajalle. Nykäsen mukaan metsänomistajien on ollut hankalaa saada kaupaksi reunavyöhykkeeltä poistettuja puita, jos hakkuussa on poistettu vain sähköjohdoille vaaralliseksi käyviä pitkiä, niin sanotun lunastusrajan ylittäviä puita. Sähkönsiirtovarmuuden lisäksi reunametsien hoitoväli pitenee kymmenillä vuosilla. Avohakkuut yleistyvät sähkölinjoilla Voimajohtoaukeiden reunametsiä hoidetaan yhä useammin avohakkuun kaltaisilla ainespuuhakkuilla.
• AJASSA 3 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 ”Parinkymmenen vuoden päästä avohakkuusta on vuorossa latvojen helikopterisahaus. Nämä toimenpiteet vuorottelevat”, Nykänen sanoo. Puunomistaja päättää korjuutavan Suurjännitelinjojen reunametsiä hoidetaan 700–800 kilometriä vuosittain. Ainespuuhakkuiden määrää lisää myös uusi sähkömarkkinalaki, joka on asettanut sähköverkon haltijalle tiukemmat vaatimukset kunnossapidosta. ”Metsänomistajista yli 90 prosenttia antaa valtakirjan kaikkien puiden kaadolle. Kattava valtakirja on myös ehto järkevälle kaatotoiminnalle”, Nykänen kertoo. Metsänomistajan on hyvä tietää, että jos ei ole kyse sähköjohdolle vaarallisesti puusta, puun kaatamisesta päättää puunomistaja. Fingridin kantaverkon reunametsien puunkorjuusta huolehtivat eri puunkorjaajat. Esimerkiksi UPM Silvesta tarjoaa reunametsien puunomistajille kolme vaihtoehtoa: ainespuukorjuun ja puun yhteismyynnin, ainespuukorjuun ja puiden jäämisen metsänomistajan myytäväksi tai pelkkien ylipitkien puiden korjuun. ”Ainespuun korjuu tulee olemaan se malli, jolla voimalinjojen reunametsiä hoidetaan jatkossa. Latvojen sahaaminen helikopterilla aiheuttaa puuaineksen pilaantumista”, sanoo UPM:n Silvestan toimitusjohtaja Jukka Koivumäki . Puista hankintahinta Suurin osa metsänomistajista osallistuu Koivumäen mukaan reunametsäpuiden yhteismyyntiin. Metsänomistaja saa reunametsäpuista hankintahinnan, sillä Fingrid maksaa puunkorjuun. Koivumäen mukaan hankintaeli tienvarsihinta näkyy etenkin kuitupuun hinnassa. Reunametsien kohdalla metsänomistajan tulee siis seurata hankintahintoja kun päättää, osallistuuko yhteismyyntiin vai myykö puut itse. Tukkia reunametsistä ei metsänomistajalle juuri kerry sähkölinjasta johtuvan pituusrajoituksen vuoksi. Avohakkuun kaltainen ainespuukeruu on yleistynyt myös pienempijännitteisten sähkölinjojen vierimetsissä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksellä on käynnissä noin 1 000 kilometrin mittainen keskijännitteisten sähkölinjojen hoitourakka. ”Ihmisillä on yhä muistissa viime uudenvuoden sähkökatkot, joten nyt on hyvä aika hoitaa linjojen vierimetsiä. Avohakkuusta on se hyöty, että metsänomistajat saavat hakkuista pientä hintaporkkanaa ja sähköyhtiö saa pidemmäksi aikaa varmuuden, ettei puita kaadu linjoille”, kertoo Vesa Vänttinen Pohjois-Karjalan mhy:stä. TÄSSÄ NUMEROSSA Voimajohtoaukean reunametsää on kaadettu tänä syksynä muun muassa Iisalmen lähellä. Avohakkuuvaihtoehto voi olla uutta metsänomistajalle. JUSSI COLLIN KEMERATUKEA ollaan leikkaamassa 15 miljoonalla eurolla, mikä laittaa vasta kesällä käynnistyneen uudenkin kemeran uusiksi. MTK pitää leikkauksia valitettavina, mutta väistämättöminä. Maaja metsätalousministeriön kaavailuissa juurikäävän torjunnan ja terveyslannoitusten tuet lopetettaisiin kokonaan, lisäksi muun muassa nuoren metsän hoidon, suometsien hoidon ja metsäteiden tukiehtoja kiristämällä. Ennalleen jäisi vain taimikon varhaishoidon tuki. Leikkaukset painottuvat Etelä-Suomeen. ”Se on oikein. Kemeran uudistushan kurMTK: Kemeran leikkaukset valitettavia Kemeratuet kutistuvat ensi vuonna 15 miljoonalla eurolla. Suunnitelmissa on muun muassa juurikäävän torjunnan tuen lopetus. ”MELKEIN PUOLET ENSI VUODEN KEMERARAHOISTA ON JO KÄYTETTY.” motti Pohjois-Suomea kunnolla”, MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä totesi. Tukea turhan järeisiin kohteisiin Järjestö on löytänyt uudesta kemerasta jo ongelmiakin. Nuoren metsän hoidon ja rankojen keräilyn tuki näyttäisi ohjautuvan turhan järeisiin kohteisiin, jolloin tuesta tulee kuitupuun hintatukea. Tähän viittaisi sekin, että ensiharvennusten kuitupuun hinta putosi yllättäen keväällä. MTK esittää, että läpimittaa laskettaisiin 14 senttiin, jolloin tuen piiristä karsiutuisivat muutenkin kannattavat ensiharvennusleimikot. Harmillista on sekin, että muutosvuosi on tuonut runsaasti kemerahakemuksia ja ruuhkauttanut Metsäkeskuksen. Keväällä päättyneen vanhan kemeran aikaisia tukihakemuksia tuli odotettua enemmän ja niitä siirtyy korvattavaksi ensi vuodelle noin 20 miljoonan euron edestä. Nykyisen kemeran maksatuksia ennakoidaan siirtyvän ensi vuodelle viiden miljoonan euron edestä. ”Tämä tarkoittaa, että melkein puolet ensi vuoden kemerarahoista on jo käytetty”, Jylhä toteaa. Lakiesitystä uusitusta kemerasta odotetaan lausuntokierrokselle loppusyksystä. Voimaan uusi laki voisi tulla ensi vuoden alkupuolella. MIKKO HÄYRYNEN VAPO-KONSERNIN sahayhtiö Vapo Timber nousi huhtikuun lopussa päättyneellä tilikaudellaan niukasti positiiviseen tulokseen monien tappiollisten vuosien jälkeen. Yhtiön omavaraisuusaste on laskenut vuodesta toiseen, mutta on vieläkin sahayhtiöksi huomattavan korkea, lähes 40 prosenttia. Vapo Timber myi suurimman yksikkönsä, Hankasalmen sahan toissa vuonna Versowoodille, minkä vuoksi liikevaihto on laskenut selvästi. Vapo Timberillä on edelleen sahat Pielisen itäpuolella Lieksassa ja Nurmeksessa. Toimitusjohtaja Juhani Sahoilla näkyi valoa Vapon ja Junnikkalan tulokset paranivat. Molemmat voiton puolella Junnikkala Liikevaihto Liiketulos Liiketulos-% Omavaraisuusaste Sijoitetun pääoman tuotto, % 69,1 4,5 6,5 33,8 16,3 (tilikausi kalenterivuosi 2014) Vapo Timber Liikevaihto Liiketulos Liiketulos-% Omavaraisuusaste Sijoitetun pääoman tuotto, % 89 0,8 0,9 38,7 4,6 (tilikausi päättyi huhtikuun loppuun 2015) Ylä-Sahran mukaan niiden liikevaihto on pysynyt edellisvuosien tasolla ja parantuneen tuloksen takana ovat voimakkaat tehostamistoimet. Tulosta ei pysty suoraan vertaamaan edeltäneeseen tilikauteen, joka oli poikkeuksellisesti 16 kuukauden mittainen. Vapo on pääosin energiakonserni ja vuoden vaihteessa katkeava tilikausi katkeaa kesken lämmityskauden, minkä vuoksi koko konsernin tilikausi muutettiin mittaamaan lämmityskautta. Kalajoella sahaus kannatti hyvin Kalajokisen perheyhtiö Junnikkala Oy:n viime vuosi oli hyvä, sillä liikevaihto kasvoi miljoonan, mutta tulos yli kaksi miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja Kalle Junnikkalan mukaan taustalla oli lähinnä perussahauksen hyvä alkuvuosi ja merkittävään kokoon kasvanut oma jatkojalostus. Junnikkala valmistaa etenkin talojen ulkoverhousten pohjamaalattuja panelilautoja. ”Viime vuoden kesällä tilanne kääntyi heikommaksi, ja sama kehitys jatkuu edelleen. Tälle vuodelle on tulossa huonommat tulosnumerot.” AJASSA Helsinkiin nousee puinen asuinalue Sivu 5 Valtakuntaan uusi ykkösmetsävirkamies Maaja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston uusi johtaja löytyi ely-keskuksesta. Sivu 6 Lappiin mahtuu hyvin sellutehdas Sivu 8 Metsänomistajat eivät ole yhdestä puusta Sivu 9 METSÄSTÄ 4,4 kilogrammaa uiton historiaa Sivut 16-17 Saaressa pitää olla moniosaaja Lilja Järviseltä onnistuu niin lossin ajaminen, metsänhoito kuin pettuleivän paistaminenkin. Sivut 18–19 Halla muotoilee kapean kuusenlatvan Sivu 19 Poikaoksaa ei pidä säästellä Sivu 23 PILKKEITÄ Kylmä kesä pani männyn koville Erityisesti Ylä-Lapin mäntyjen kasvaimet jäivät ohuiksi ja neulaset lyhyiksi. Sivu 24 Kummitusvaara peurajahdissa Sivu 25 Kastanjat tuovat tasa-arvoa Keniaan Sivu 26 Kanadan kataja ei juuri maasta nouse Sivu 30
• AJASSA 4 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 ”Jopa asiaa tutkailtuna on hoitosopimus tuottava malli metsänhoitoon. Metsä Groupin ja Luonnonvarakeskuksen vertailussa todettua on, että sopimusasiakas tekee 25 prosenttia parempaa tulosta metsillään.” Jees H-valta ”Syy siihen, että yhtiö pystyy teettämään hoitotyöt edullisemmin, lienee siinä, että niillä on huippumetsurit hommissa. Metsänviljelyja taimikonhoitotyöt tapahtuvat niin tehokkaasti ja ammattitaidolla, että vaikka urakkataksa on poljettu alas, kaverit tienaavat riittävän hyvin.” Jätkät Pätkät ”Eiköhän tuo 25 prosenttia selity ihan sillä, että niissä metsissä tehdään kukin toimenpide juuri oikeaan aikaan.” Korpituvan Taneli ”Käsittääkseni tämä vertailuryhmä on siis kaikki metsänomistajat. Joista suuri osa ei edes pyri aktiivisesti tuottavaan metsätalouteen, tuskin myy puuta kerran kymmeneen vuoteen. Oikea vertailuryhmä olisi muut aktiivista metsätaloutta harjoittavat metsänomistajat.” Rane ”25 prosenttia on niin suuri luku, että missään koko metsänhakkuuja muokkausketjussa ei ole kate tuota luokkaa. Kate pyörii 5–10 prosentin välillä. Voi olla, että puunhinnoissa sopimusasiakas saattaa jonkin provikan saada.” Metsuri Motokuski ”Myös näitä kantaasiakassopimuksia kannattaa kilpailuttaa. Puuntuottajat osaavat yleensä laskea ja valita itselleen sopivimmat kumppanit, joita voi olla myös useampia.” Puun takaa Oletko ennakkoraivannut itse? Uusi kysymys: Oletko maksanut vapaaehtoisen menekinedistämismaksun? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP Ei 15% Kyllä 85% vas taa jia 318 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Hallitus aikoo nostaa uusiutuvan energian osuutta liikenteessä, puolittaa tuontiöljyn käytön ja luopua kokonaan hiilestä. Tavoitetta vauhditetaan rukkaamalla energiatuet uuteen uskoon. Kun tuulivoima takuuhintoineen maksaa maltaita ja ydinvoimaloiden rakentaminen kestää ja kestää, luonnollisimmin uusiutuva energia löytyy metsästä. Silti puuenergian tukijärjestelmien luominen on ollut yhtä tervanjuontia. Osaksi syynä ovat olleet EU-säädökset, mutta taustalla on vaikuttanut myös metsäteollisuuden huoli puun riittävyydestä. Jos hallitus haluaa päästä tavoitteeseensa, puuenergialle ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa. Tukiporkkanatkin jäävät vaatimattomiksi ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon euroja on jo nyt kylvetty tuuleen. EERO SALA Tuhkaa vai tuulta? Valmistaudumme parhaillaan kehitystyöhön talousmetsien luonnonhoidon tason parantamiseksi sekä vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Tähän tärkeään työhön toivomme sidosryhmiä mukaan. Nyt tarvitaan yhteistyötä metsiemme monimuotoisuuden parantamiseksi osana luonnonvarojemme kestävää ja kasvavaa käyttöä.” Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo Metson retkeilypäivässä Lahdessa. LUKIJAKUVA NÄKÖKULMA SITAATTI Raita ja koira ”Kaadoin peltopohjalta tällaisen raidan. Tyveltä paksuus noin 38 ja latvalta noin 28 senttiä. Pituudeksi tuli noin 3,5 metriä. Tarkoitus olisi sahauttaa leppien kanssa kenttäsahalla.” Leikkuri Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Energiapuu käy tänä syksynä nihkeästi kaupaksi. Laimeaa kysyntää selittää viime talven leuto sää, minkä ansiosta puuta on jäänyt paljon varastoon, mutta teiden varsilla odottavat kasat kertovat myös isommasta polttoainemarkkinoiden murroksesta. Sähköstä on ylitarjontaa, öljy on halventunut, kivihiili pysynyt edullisena ja päästöoikeuksien hinta matalana. Ensimmäisenä tiukentuvassa energiapelissä häviää hakkuualoilta ja nuorista metsistä haketettu polttoaine. Viime vuonna metsähakkeen käyttö lämpöja voimalaitoksissa kääntyi pitkästä aikaa laskuun. ??? Vielä muutama vuosi sitten uusia puuenergiaa hyödyntäviä laitoksia rakennettiin paljon, ja metsähakkeen poltto kaksinkertaistui lyhyessä ajassa. Käyttömäärä ylsi jo kahdeksaan miljoonaan kuutiometriin 2013, mutta viime vuonna kulutus väheni kuusi prosenttia. Sama suunta jatkui myös viime talvena, eikä uutta kasvua metsähakkeen poltossa ole näkyvissä. Bioenergia ry:n tekemän kyselyn mukaan energiayhtiöt eivät usko, että puun käyttö lähivuosina lisääntyisi energiantuotannossa. Yhdeksi syyksi ne mainitsevat tempoilevat tukijärjestelmät. Poliitikkojen hyvistä aikeista huolimatta tuloksena on ollut politiikkaa, joka ei rohkaise investoimaan. ??? Myös Sipilän hallitus kirjoitti ohjelmaansa kunnianhimoiset tavoitteet uusiutuvalle energialle, mutta vielä ei tiedetä, miten se aikoo ne toteuttaa. Käytännön toimina hallitus on pannut alulle energiaja ilmastostrategian sekä uusiutuvan energian tukijärjestelmän valmistelun. Fossiilisia polttoaineita on tarkoitus korvata varsinkin puusta saatavalla energialla. Toivottavasti myös nuorista metsistä kerättävä puu säilyy vahvasti mukana uusiutuvan energian raaka-ainevalikoimassa. Pienpuuta metsissä on yllin kyllin, mutta ilman tukea sen korjuu ei kannata. Toisaalta valtion kannalta rankapuulle ohjattu tuki on tehokas. Polttoaineen lisäksi sillä saa muitakin hyötyjä, kuten työpaikkoja sekä vauhtia nuoriin metsiin kertyneiden harvennusrästien purkamiseen. Metsähakkeen kulutus hiipuu ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
• AJASSA 5 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 VALTTERI SKYTTÄ, teksti MARKKU OJALA, kuva Puurakentaminen on lyömässä läpi. Tai ainakin tämän juhlapuhetoiveen kannattajilla on uusi käytännön ilonaihe Suomen suurimmassa kaupungissa. Helsingin Honkasuolle rakennetaan asuinalue, jonka rakennukset on asemakaavassa määrätty kaikki puurakenteiseksi. Päätös on poikkeuksellinen. Honkasuon asemakaavaan merkityn puurakennevaatimuksen laillisuus on vahvistettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. ”Tämä antaa kaupungeille ja kunnille mahdollisuuden määrätä alueiden rakentamistapaa ja edistää esimerkiksi puurakentamista suosivaa kaavoitusta”, sanoo Honkasuosta vastaava projektinjohtaja Kimmo Kuisma Helsingin kaupungilta. Pääkaupunkiseudulla rakentaminen on vilkkainta Suomessa, joten ei ole ihme, että puurakennevaatimuksen vei oikeuteen betoniteollisuus. ”Kilpailukyky osoitettava” Kuisman mukaan pallo on nyt puurakentajilla. Puurakentamiseen pitää saada jatkuvuutta kertaprojektien sijaan, ja ketju suunnittelijasta materiaalien toimittajaan sekä itse talon rakentajaan pitää olla yhtä toimiva kuin betonirakentamisessa. ”Puurakentamiselle tulee tarjota mahdollisuuksia, mutta toisaalta toimialan tulee osoittaa kilpailukykynsä.” Honkasuon kaltaisten hankkeiden myötä kaupungin suunnittelijat ja rakentajat saavat tietoa puurakentamisen mahdollisuuksista. ”Pohjoisen puurakentajat ovat selvästi kiinnostuneet pääkaupunkiseudusta. Helsingin tavoitteena on lisätä kilpailua rakentamisessa ja saada uusia toimijoita mukaan.” Käytännön tietoa Helsingissä on alkamassa myös vertailuseuranta puuja betonirakentamisen eroista. Honkasuon tavoin Luoteis-Helsingissä sijaitsevalle Kuninkaantammen uudelle asuinalueelle rakennetaan viereisille tonteille puuja betonikerrostalot. ”Rakentajat ovat sanoneet, että puukerrostalon rakentaminen on nopeampaa, koska puurakenteiden ei tarvitse kuivua samalla tavalla kuin betonitaloissa. Rakentaminen täytyy tosin tehdä suojateltan alla. Uudessa vertailukohteessa saamme tästä puolueetonta tietoa”, Kuisma kertoo. AJANKOHTAINEN KOLUMNI Viimeviikkoisen kauppamatkani tein metsien kautta kahta eri reittiä. Uteliaisuuteni piiriin kuuluu metsien tilan tutkiminen ja varsinkin ihmistoiminnan jälkien seuranta. Kauppamatkani pituus oli noin 70 kilometriä, ja matkan varrella näin vain yhdessä paikassa kuluvana vuonna tehtyä taimikonhoitoa. Matkalla oli myös kauniita harvennushakkuita, joiden onnistumisen edellytys on oikeaan aikaan tehty taimikonhoito. Onneksi yhtään hullua hakkuuta ei vastaani tullut. Kesällä autoillessani sen sijaan vastaan tuli muutama sellainen energiapuuhakkuu, joissa ei mieli mettä keittänyt. Mieleen tuli kysymys: kenen toimesta ja kenen vastuulla ja haluaako metsänomistaja todella metsänsä tähän tilaan? Luin ministeri Kimmo Tiilikaisen haastattelun, jossa hän yksiselitteisesti siirsi vastuun metsänhoidosta vain metsänomistajien harteille. ”Voi taivahan jumala”, sanoi Herkko Päätalo, kun vaimonsa Riitu puhui hänen mielestään asian vierestä. Kai vastuu Suomen metsien tilasta sentään hieman laajemmalle jakaantuu. Eihän lääkärin vastaanotolle menevä potilaskaan itse tautiaan ja hoitoaan tiedä ja määrittele. Maaja metsätalousministeriön tehtävänä on johtaa valtakunnan metsäpolitiikkaa, kai siihen tehtävään kuuluu myös vastuu Suomen metsien tilasta. ??? Viimeisimmät tulokset valtakunnan metsien tilasta kertoivat karua kieltä taimikoiden laadusta ja taimikonhoidon puutteista. On helppo rehvastella nykyisillä hakkuumahdollisuuksilla ja aikaisempien vuosien työllä. Lienee varsin selvää, että jos hyvien taimikoiden määrä jatkuvasti vähenee ja huonojen lisääntyy, niin seuraukset tulevaisuudessa ovat vakavat. Mahtaako kukaan tutkia vakavissaan miten nykyinen taimikonhoidon laiminlyönti vaikuttaa hakkuumahdollisuuksiin jo parin vuosikymmenen kuluessa? Parin vuoden kuluttua tapahtunee metsähistorian suurin puun käytön lisäys Suomessa. Usko puuhun ja suomalaiseen osaamiseen ei sittenkään ole kadonnut, vaikka alalle on auringonlaskua odotettu ainakin 30 vuotta. Kysyntähyppy on odotettavissa; mielenkiintoista on nähdä tuleeko samaan aikaan myös tarjontahyppy. Viestintä aiheesta on mielenkiintoista – metsänomistajajärjestö vakuuttaa puuta tulevan markkinoille. Tässä viestissä on kuitenkin vahva taka-ajatus: puuta tulee markkinoille jos kuitupuun hinta nousee. Toinen Puun käytön lisäystä odotellessa ääripää on Metsäteollisuus ry, joka ruikuttaa ainaisesta puupulasta ja kurjuudesta puumarkkinoilla. ??? Jännityksellä odotan , valmistellaanko tarjontahyppyä millään tavalla. Tieinfran parantamiseen on jo luvattu varoja ja metsäkoneenkuljettajien koulutusta lisätään. Metsänomistajien palveluiden lisäämisestä on ole vielä nähnyt merkkejä. Metsäkeskusten resursseja on leikattu ja metsänhoitoyhdistykset hakevat uutta tasapainoa talouteensa metsänhoitomaksun loputtua. Toivoisin metsäpolitiikan johdon vakavasti hakevan ratkaisua metsäverotuksen kehittämiseen, tilakoon kasvattamiseen ja ammattimaisen metsänomistuksen edistämiseen. Nykyinen hallitus on valtakunnan talousvaikeuksien kanssa niin syvällä suon turpeessa, että toivoisin metsäalan löytävän ratkaisut tarjontahypyn aikaansaamiseksi omin päin. KAARLO OUNI Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsätalousyrittäjä. Helsingin Honkasuolle nousee asuinalue, jonka asemakaava määrää talot puurakenteisiksi. Honkasuon asuinalue » Rakennetaan Helsingin ja Vantaan rajalle. » Omakotitaloja, pientaloja ja kerrostaloja 1 600 asukkaalle. » Kaikkien rakennusten oltava puurakenteisia. » Ensimmäisten, kainuulaista puuta olevien talojen rakennus alkanut. » Alueen määrä valmistua vuoteen 2020 mennessä. Kaavoittamisella kaupunki ohjaa, mitä uusille alueille rakennetaan, sanoo Kimmo Kuisma. Honkasuon puurakennekaavan taustalla on tavoite ekologisesta kestävyydestä: etenkin massiivipuurakenteisiin sitoutuu hiiltä. Helsinki rakentaa puusta FAKTA
• AJASSA 6 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 HAASTATTELU MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Maakunnan metsäväki hyrisi tyytyväisyyttään, kun tieto Keski-Suomen ely-keskuksen ylijohtajan Juha S. Niemelän valinnasta maan ylimmäksi metsävirkamieheksi varmistui. Joviaalin oloisesta pohjalaistaustaisesta miehestä ei kenelläkään tunnu olevan pahaa sanottavaa. Niemelän jäljiltä ei löydy savuavia raunioita, vaikka mies on ollut junailemassa muun muassa ely-keskuksen ylösrakentamista. Sekään urakka ei ollut helppo, kun erilaisia organisaatioita ja toimintakulttuureita hitsattiin yhteen. Nyt hänellä on edessään harppaus pari pykälää isommalle pelikentälle. Lokakuun puolivälissä Niemelä aloittaa viisivuotisen pestinsä maaja metsätalousministeriössä. Sillä tontilla hän vastaa valtakunnan metsäpolitiikan toimeenpanosta. Metsätohtori ja käytännön mies Koulutukseltaan Niemelä on puukaupallisen tutkinnon suorittanut metsänhoitaja, joka väitteli tohtoriksi vuonna 1994. Väitöstutkimuksessa verrattiin suomalaisten ja pohjoisamerikkalaisten sahojen markkinointistrategioita. ”Ei siitä ainakaan tähän päivään löydy apua suomalaisten sahojen tueksi. Aika oli toinen”, hän sanoo. Tutkijan ura vei miehen Helsingin yliopiston Seinäjoella toimivan maaseudun tutkimusja koulutuskeskuksen johtajaksi. Sillä tontilla hän sai käyttää professorin arvonimeä. Tutkijataustastaan huolimatta Niemelä pitää itseään käytännönläheisenä toimijana. ”Seinäjoella tehtäväni oli luoda tutkijoille toimintaedellytyksiä. Iso osa tutkimusten rahoituksesta tuli suoraan Brysselistä, joten EU-kuviot tulivat tutuiksi. Sen jälkeen kansainvälinen ulottuvuus on tehtävissäni jäänyt taka-alalle.” Kuinka byrokratia voitettiin Keski-Suomen ely-keskuksen johtajana Niemelä ei näkyvästi ole osallistunut maakunnalliseen metsäpolitiikkaan. Silti hänellä on ollut miltei ratkaiseva rooli maakunnan metsäbiotalouden voittokulussa. Hänen johdollaan ely-keskus teki valtionhallinnon kaikkien aikojen nopeusennätyksen, kun Äänekoskelle rakennettavan Metsä Fibren sellutehtaan ympäristövaikutusten arviointi kiirehdittiin hallintobyrokratian läpi. ”Kaikki tapahtui lakien ja säädösten mukaan, mutta limitimme eri käsittelyvaiheita ja sovelsimme lyhimpiä mahdollisia määräaikoja. Virkamiesten kesälomatkin järjesteltiin uudelleen”, Niemelä muistelee. Niemelä itse käyttää tätä havaintoesimerkkinä toimivasta muutosjohtamisesta. ”Suomessa muutosjohtaminen mielletään yleensä organisaatioiden järjestelemiseksi uudelleen. Pintapuolisesti toteutettuna tällaiset laatikkoleikit johtavat helposti vain hämmennykseen. Olennaista on miettiä, kuinka asiat voidaan tehdä uudella, tehokkaammalla tavalla, kuten Äänekoski-keississä tapahtui.” Metsähallitus ja kemera kuntoon Niemelän edeltäjän Juha Ojalan johdolla metsälait pantiin uuteen kuosiin. Metsien käsittely vapautui ja alan organisaatiot rustattiin perusteiltaan markkinatalouteen luontuviksi. Suvantovaiheen johtajaksi pääsystä Niemelä ei silti elättele toiveita. Luvassa on biotaloutta, kärkihankkeita ja alati kapenevia budjettiraameja, jotka tietävät uudelle johtajalle pitkiä työpäiviä. Päällimmäisenä työlistalla on Metsähallituksen remontointi 2010-luvun kuntoon. Lisäksi ministeriön väki saa pähkäillä, kuinka kemeratuet sovitetaan supistuviin määrärahoihin ja mitä tehdään vuoden 2020 jälkeen, kun nykyisen kemeralain ”parasta ennen -päivämäärä” on ohitettu. Kovin jyrkkiin linjauksiin Niemelä ei vielä ryhdy. ”Metsähallitukseen löytyy varmastikin ratkaisu, kunhan kaikki tahot hieman joustavat kannoistaan.” Kemerabyrokratian hän uskoo ratkeavan, kun metsävaratieto valjastetaan sähköisen asioinnin tueksi. Valvontaakin voitaisiin miettiä vielä uudelleen. ”Kysehän on yleensä melko pienistä summista. Hallinnointikulujen pitää olla järkevässä suhteessa tukiin. Tuellahan on tarkoitus edistää metsätaloutta.” Niemelän mielestä myös lakien valmistelurutiineja voisi tehostaa. ”Toimijoiden asiantuntemusta pitäisi pystyä käyttämään nykyistä tehokkaammin jo lakien valmistelussa. Nykyisenkaltainen kuulemismenettely, jossa asianosaiset kommentoivat lakiesityksiä, on mielestäni vanhanaikainen.” Metsätalouden määrärahojen supistuessa ely-taustaisen metsäjohtajan luulisi miettivän myös Suomen metsäkeskuksen liittämistä osaksi ely-keskuksia. ”Juuri nyt minulla ei ole tähän asiaan kantaa, vaikka ely-johtajana näkemykseni olikin selvä.” Metsäalan remontti jatkuu Maaja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston uusi vetäjä luonnehtii itseään muutosjohtajaksi – ja näytöt puhuvat puolestaan. ”METSÄHALLITUKSEEN LÖYTYY RATKAISU, KUNHAN KAIKKI HIEMAN JOUSTAVAT KANNOISTAAN.” Juha S. Niemelä ei elättele toiveita leppoisasta toimenkuvasta. Luvassa on biotaloutta, kärkihankkeita ja jatkuvasti tiukkenevia budjettiraameja. Juha S. Niemelä » syntynyt Teuvalla » 53-vuotias » metsänhoitaja, puukaupallinen tutkinto, 1988 » maaja metsätieteiden tohtori 1994 » Keski-Suomen elykeskuksen ylijohtaja » aloittaa maaja metsätalousministeriön luonnonvarayksikön johtajana 15.10. FAKTA
• Metsäalan remontti jatkuu PARAS MAHDOLLINEN SUORITUSKYKY. Kaikille merkeille. fi.aspen.se Aspen 2 Full Range Technology polttoaine sopii kaikenmerkkisiin ilmajäähdytteisiin moottoreihin, jotka tankataan 2 % öljyä sisältävällä bensiinillä. Sitä käyttävät ammattilaiset, jotka arvostavat optimaalista suorituskykyä, parasta mahdollista voitelua ja erittäin puhdasta moottoria. Aspen-bensiiniä on kehitetty Ruotsissa vuodesta 1988 lähtien kaikille, jotka haluavat parasta mahdollista bensiiniä metsäja puutarhakoneisiin, rakennustyömaalle, veneisiin, skoottereihin, mopoihin tai karting-autoihin. Kun valitset Aspen 2 -tuotteen (tai Aspen 4 -tuotteen nelitahtimoottoreihin) tavallisen bensiinin sijaan, moottorista tulee helpommin käynnistettävä, sen päästöistä huomattavasti puhtaammat sekä toimintavarmuudesta parempi. Ota yhteyttä johonkin sadoista jälleenmyyjistämme (lähimmän jälleenmyyjän löydät sivulta fi.aspen.se), niin kerromme lisää tästä hienosta innovaatiosta. Tervetuloa!! OPTIMAALINEN SUORITUSKYKY • PARAS MAHDOLLINEN VOITELU • ÄÄRIMMÄISEN PUHDAS MOOTTORI • KAIKILLE MERKEILLE
• 8 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 AJASSA ESKO PAKKANEN teksti ja kuvat Kun ajaa Rovaniemen lentokentältä vaaran rinnettä kohti kaupunkia, näkee molemmin puolin metsää – mutta tuskin ensimmäistäkään tukkipuuta. Samankaltainen on tilanne muillakin Lapin maanteillä. Näkymä kuitenkin pettää, on Lapissa tukkipuitakin. Siitä on hyvänä todistuksena Keitele Groupin uusi Lappi Timberin sahalaitos Kemijärvellä. Entisen Kemijärven sellutehtaan tontille vuoden alussa rakennettu moderni saha käyttää tänä vuonna puuta noin 300 000 kuutiometriä, ja tarkoitus on nostaa käyttö 700 000 kuutioon. Metsäpäällikkö Kari Wuolijoen mukaan puun saanti ei ole tuottanut vaikeuksia uudelle yrittäjälle. ”Osin se johtuu siitä, että meille optimaalisin tukkikoko on 15–20 senttiä latvasta, mutta voimme sahata myös pienempää ja järeämpää puuta. Väljennysleimikot ovat meille halutuimpia.” Tavallista pienempi tukkikoko johtuu siitä, että valtaosa sahan tuotannosta käytetään sahan yhteydessä olevalla liimapuutehtaalla. Lappi Timber saa merkittävän osan tukeistaan Metsähallituksen ja yhteismetsien toimituskauppoina. Sen ohella yhtiöllä on omaa hankintaa yksityismetsistä, jota varten luotiin muutamassa kuukaudessa tehokas oma, kolmeen piiriin jaettu hankintaorganisaatio. Keitele saa melkoisen osa puistaan alueen yhteismetsistä, joita on itäisessä Pohjois-Suomessa enemmän kuin missään muualla maassamme. Suurimmat yhteismetsät ovat Kuusamossa (90 000 hehetaaria), Sallassa (65 000), Kemijärvellä (43 000) ja Posiolla (28 000). Yhteismetsien pinta-ala kasvaa kaiken aikaa, ja niitä hoidetaan tehokkaasti: puuston kasvu on lähes kaksinkertaistunut viimeisten 10 vuoden aikana. ”Reilusti yli puolet hakkuista on kuitupuuta, mikä kertoo metsiemme rakenteesta”, kertoo Kemijärven yhteismetsän toiminnanjohtaja Risto Junttila . Lapissa riittää puuta Lapissa on metsätalousmaata yhdeksän miljoonaa hehtaaria, josta suojeltuna on peräti 60 prosenttia. Puuntuotantoon käytössä olevilla metsämailla on puuston tilavuus runsaat 250 miljoonaa ja kasvu 12 miljoonaa kuutiota. Kasvuisia metsiä on kaikkialla, myös niillä syväaurausalueilla, joille ei 1970-luvun ”asiantuntijoiden” mukaan pitänyt metsää edes ilmaantua. Vuotuiset hakkuut ovat noin puolet kasvusta, joten potentiaalia on isollekin uudelle sellutehtaalle. Kemijärven sellutehtaan lopettaminen oli lappilaisten mielestä iso virhe, kun koko maakunta puskee eneneviä määriä harvennuspuuta. Uuden selluLapista ei puu lopu Puuvarojen ja kuljetusten puolesta pohjoiseen sopisi uusi sellutehdas. tehtaan tuloon uskotaankin – tontti on jo valmiina. Kruunu, Metsähallitus, on Lapin metsien valtias, kuten on aina ollut. Sen ohella, että kaikki suojellut metsät ovat valtion mailla, yli puolet talousmetsistä on Metsähallituksen hallinnassa. Metsähallitus toimittaa runsaan kolmanneksen – ei enempää – Lapin metsäteollisuuden käyttämästä puusta. Kemin ja Oulun isojen tehdaskeskittymien lisäksi puuta toimitetaan paikallisille laitoksille, myös energiapuuta. Isot puumäärät takaavat isot ja tasaiset työmäärät korjuuja kuljetusyrittäjille, ja lisäksi iso määrä omia metsäteitä helpottaa ympärivuotista toimintaa. Myös ison kuljetuskaluston sekä kuljetusterminaalien hyödyt päästään hyödyntämään. Metsähallituksen ajossa on yksitoista CTI-puutavara-autoa, joissa siis voidaan renkaiden ilmanpainetta säätää ajo-olosuhLapissa on kasvuisia metsiä myös niillä aurausalueilla, joille ei 1970-luvun ”asiantuntijoiden” mukaan pitänyt metsää edes ilmaantua. Kemijärven yhteismetsän toimintaa johtaa Risto Junttila. teiden mukaan. ”Niistä on saatu tosi hyviä kokemuksia ja niitä tullaan lisäämään” vakuuttaa hankintapäällikkö Juha Pyhäjärvi . Lapin pendeli Jos unohdamme Venäjän tuontipuun, Lapissa puuta kulkee kiskoilla enemmän kuin muualla Suomessa. Kun Kemijoen uitto lopetettiin vuonna 1991, siirryttiin entistä enemmän maantieja rautatiekuljetuksiin ja etenkin niiden yhdistelmään. Useiden pienten lastausasemien sijaan rakennettiin Rovaniemelle rautatieterminaali, jonne puut ajettiin Lapin kairoilta junavaunuihin lastattaviksi. Sittemmin rakennettiin terminaalit myös Kemijärvelle ja Kolariin (ja tavallaan sellainen on myös Pellossa). Käytössä on yhdeksän vaunuletkaa, jotka koostuvat 22 erikoisvaunusta, ja ne kulkevat yksinomaan terminaalien ja Kemin tehtaiden välillä. Kuormaus tehdään yrittäjävoimin terminaaleissa keskitetysti. Nykyään kuljetetaan tämän ns. Lapin pendelin kautta puuta runsaat puolitoista miljoonaa mottia vuodessa, ja Stora Enson Antti Suvisen mukaan ”Lapin pendeli on volyymiltaan suurin, selkein ja säännöllisin raakapuun kuljetusjärjestelmä Suomessa”. Pendelin ohella myös maantiekuljetuksia kehitetään lähinnä entistä raskaamman autokaluston avulla. Suomessa on ollut voimassa kaksi vuotta 76 tonnin enimmäispaino ajoneuvoyhdistelmille, mutta Lapissa ajetaan jo yhdellä 84 tonnin ”pikkujätillä”, ja kokeilulupa on tulossa peräti 104 tonnin ”jätille”. Kirjoitus perustuu Teollisuuden Metsänhoitajat ry:n elokuisella kesäretkeilyllä nähtyyn ja kuultuun. Keitele Groupin uusi Lappi Timberin sahalaitos ja liimapuutehdas Kemijärvellä. Saha käyttää pääosin normaalia pienempää tukkia: tukin optimijäreys on 15-20 senttiä ja minimipituus 3,1 metriä.
• 9 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 AJASSA MIKKO RIIKILÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva MAAJA metsätieteiden tohtori Osmo Mattilan tuore väitöskirja osoittaa, että metsäpalveluiden murros alkoi metsälakien uudistamisesta, joka raotti ovea markkinaehtoiselle palveluiden tuotannolle. Mattila arvioi, että tähän mennessä nähdyt muutokset ovat vasta alkua. Syyksi tähän hän näkee metsänomistajakunnan arvostusten erilaistumisen. ”Puuntuottamiseen liittyvät palvelut eivät tyydytä kaikkien metsänomistajien tarpeita. Erityisesti kaupungeissa asuvat koulutetut metsänomistajat asettavat uudenlaisia tavoitteita ja arvostavat pehmeitä arvoja. He eivät koe tehtäväkseen tuottaa puuta teollisuudelle”, hän toteaa. Mattilan mukaan metsästä on monille muodostunut paikka, joka tarjoaa mahdollisuuden mieleiseen puuhailuun. ”Tällaista voidaan pitää näpertelynä, mutta toisaalta se voisi olla lähtökohta uudenlaisten palveluiden, yrittäjyyden ja metsien käyttömuotojen kehittämiseen.” Tilaa uusille yrittäjille Mattila ottaa esimerkiksi maailmanlaajuisen Airbnb-palvelun, jonka kautta ihmiset voivat tarjota asuntojaan matkailijoiden majoituskäyttöön. ”Siinä ihmisten kodeille on luotu uudenlainen käyttöidea ja tyhjillään olevat huoneet on saatu hyötykäyttöön. Kannattaisi miettiä, voisiko samankaltainen ajattelu myös metsäpalveluissa ja tarjota metsänomistajille uudenlaisia ansaintalogiikoita.” Uudentyyppiset palvelut voisivat tuoda mahdollisuuksia uusille yrittäjille, kun metsänhoitoyhdistysja metsäkeskuslain muuttuminen on madaltanut kynnystä tulla alalle. ”Ennen lakiuudistusta uusien toimijoiden oli vaikea päästä alalle. Väitöskirjan mukaan dynaamisten, keskisuurten toimijoiden puute, epäluottamuksen ilmapiiri sekä hidas teknologian ja yhteistyön kulttuurin omaksuminen on todettu tekijöiksi, jotka ovat tähän asti vaikeuttaneet alan uudistumista.” Metsäkeskuksen kehittämää, metsänomistajille maksutonta Metsään.fi-palvelua Mattila pitää esimerkkinä toimintatavasta, joka voisi luoda edellytykset uudenlaiselle, metsiin perustuvalle liiketoiminnalle. ”Käyttäjille maksuttomastakin palvelusta voi muodostua mittavaa liiketoimintaa. Ajatellaanpa vaikka Facebookia tai Googlen palveluita.” Tulojen arvostus romahtanut Osana Mattilan väitöskirjatutkimusta tehty kysely metsänomistajien tavoitteista osoittaa, kuinka jyrkästi metsänomistajaryhmien arvot ovat erilaistuneet. Lähes kuudellesadalle metsänomistajalle suunnatun kyselyn mukaan metsätulot ovat tärkein tavoite maaseudulla asuville ja vähän koulutetuille sekä miespuolisille metsänomistajille. Akateemisesti koulutetut metsänomistajat eivät yleensä pitä”Tämä on vasta alkua” Metsänomistajien yhä erilaisemmat tavoitteet ja arvot luovat uusia tarpeita metsäpalveluiden tuottajille. Uudentyyppiset palvelut voivat tuoda mahdollisuuksia uusille metsäpalveluyrittäjille, Osmo Mattila uskoo. neet metsätuloja metsänomistuksensa päätavoitteena. Myös naisista erittäin harvat kertoivat arvostavansa metsätuloja. Sama koski yli 20 000 asukkaan kaupungeissa asuvia. Tälle joukolle metsämaiseman vaaliminen ja suojelu oli ylivoimaisesti yleisin metsätaloudelle asetettu tavoite.
• 10 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Metsähakkeen kohtalonhetki AJASSA K uv aaja Metsähakkeen käyttö lämpöja voimalaitoksissa kääntyi viime vuonna laskuun. Jatkoon vaikuttavat niin ensi talven sää, kivihiilen hinta kuin poliittiset päätöksetkin. Energiapuukaupassa laskua Energiapuun pystyja hankintakauppojen kauppamäärät. Rankapuu Kokopuu Latvusmassa Kannot 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 Rankapuu Kokopuu Latvusmassa Kannot milj. m³ Pystykaupat, €/m³ Hankintakaupat, €/m³ Metsähakkeen kasvu katkesi Metsähakkeen käyttö lämpöja voimalaitoksissa 2000–2014. milj. m³ Rankapuusta paras hinta Energiapuusta pystyja hankintakaupoissa maksetut hinnat ilman valtion tukea. Lähde: Luke -1 1 2 3 4 5 5 10 15 20 25 30 2 4 6 8 10 2000 -02 -04 -06 -08 -10 -12 2014
• 11 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Asikaisen mukaan lämmönja sähköntuotannossa olisi teknisesti täysin mahdollista käyttää sen verran metsähaketta. Mutta ongelma ei olekaan raaka-aineen saatavuus vaan sen kysyntä. Entä Ruotsi? Siellä metsähakkeen käyttömäärät saavuttivat huippunsa kolme vuotta sitten ja kääntyivät sen jälkeen laskuun. Metsähakkeen sijasta ryhdyttiin yhä enemmän polttamaan jätteitä. Asikaisen mukaan vastaava tilanne voi olla edessä Suomessakin. ”Maailma alkaa ehkä olla metsähakkeen osalta valmis. Ensi vuosi näyttää, onko lasku pysyvä”, hän sanoo. Asikainen muistuttaa myös, että vaikka lämpöja voimalaitoksissa käytetyn metsähakkeen määrä kääntyi viime vuonna laskuun, oli vuosi puupolttoaineiden osalta kokonaisuudessaan hyvä. Kuori ja puru korvasivat metsähaketta, ja kaikkiaan puupolttoaineiden käyttö kasvoi. Tahdon asia Bioenergia ry:n Fredrikssonin mielestä metsähakkeen käytön lisäämisessä on puhtaasti kyse poliittisesta tahdosta. Jos tahtoa on, saadaan käyttömäärät nopeastikin kasvuun. Se edellyttäisi kuitenkin uusia investointeja. Samaa mieltä on Suomen metsäkeskuksen Hassinen. ”Jos kaikki kotimainen bioenergia hyödynnettäisiin, säästettäisiin tuontienergiasta kolmesta neljään miljardia euroa. Aina puhutaan siitä, että vientiä pitää edistää. Vähintään yhtä tärkeää on säästää tuonnissa.” Biotalouden nosto yhdeksi hallituksen kärkihankkeista saa kiitosta kaikilta artikkelissa esiintyneiltä. Se, miten biotaloustavoitteet vaikuttavat esimerkiksi metsähakkeen käyttöön, jää kuitenkin nähtäväksi. ”Ehkä metsähake saadaan uuteen nousuun liikenteen polttoaineiden raaka-aineena. Kärkihankkeiden vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta vuosien päästä. Kysymys on, kenellä on aikaa odottaa”, sanoo Koneyrittäjien liiton Jaakkola. AJASSA LIINA KJELLBERG, teksti JOHANNA KOKKOLAKETTUNEN, kuvat Metsähaketta mahtuu 5,3 miljoonaan kuutiometriin paljon. Näillä näkymin liian paljon. Sen verran metsähakkeen vuotuista käyttöä pitäisi lisätä, jotta Suomi yltäisi tavoitteeseensa nostaa metsähakkeen käyttö 13,5 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen tuskin päästään: lämpöja voimalaitoksissa käytetyn metsähakkeen määrä kääntyi viime vuonna laskuun. ”Tavoite ei ole enää realistinen. Sen edellytyksenä oli, että metsähakkeen käyttömäärät kasvaisivat vuosittain”, sanoo Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Tage Fredriksson . Mistä on kyse? Onko metsähakkeen käyttö saavuttanut lakipisteensä? Onko edessä sama kehitys kuin Ruotsissa: kun huippu on saavutettu, alkaa alamäki? Voi olla – tai sitten ei. Kotimaista energiaa Ensin faktat. Metsähake on puusta tehtyä polttoainetta, jota käytetään niin lämpöja voimalaitoksissa kuin maatilojen lämmityksessäkin. Metsähaketta tehdään energiapuusta. Energiapuuksi taas lasketaan pääasiassa sellainen puu, joka ei kelpaa puunjalostukseen: uudistushakkuualoilta kerätyt kannot ja latvusmassa sekä esimerkiksi harvennettavista nuorista metsistä korjattavat rungot, oksista karsittuina rankapuina tai karsimattomina kokopuina. Viime vuosina metsähakkeen raaka-aineena on tosin käytetty myös varttuneemmista metsistä korjattuja järeämpiä runkoja. Fredrikssonin mukaan kuitupuulle ei kaikkialla ole muuta käyttöä kuin energiakäyttö. Suomessa käytetty energiapuu on pääosin kotimaista. Metsähakkeeksi energiapuu muuttuu, kun se haketetaan joko metsätien varressa, välivarastolla tai käyttöpaikassa. Varastot täynnä Pari viime vuotta ovat olleet metsähakkeen ja siten myös energiapuun hakkuiden kannalta haastavat. Taustalla ovat muun muassa leudot talvet. Niiden takia energiapuun kauppa seisoo tälläkin hetkellä, eikä tilanteen odoteta paranevan ainakaan tänä syksynä. ”Energiapuuta on vielä hyvin varastossa”, sanoo Luonnonvarakeskus Luken professori Antti Asikainen . Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtajan Simo Jaakkolan mukaan tilanne on haastava erityisesti hakeyrittäjille. Puunkorjuun puolella hakkuukalustoa voidaan siirtää ainespuun korjuuseen mutta hakepuolella koneet seisovat, jos hakkeella ei ole kysyntää. Pelkät leudot talvet eivät kuitenkaan kääntäneet metsähakkeen käyttöä laskuun. Energiapuukauppaa lukuun ottamatta puukaupassa on ollut melko hyvä vire, joten energiantuotantoon on tarjolla paljon metsäteollisuuden sivutuotteita, esimerkiksi kuorta ja purua. Ne menevät energiantuotannossa metsähakkeen edelle. ”Kuorta ja purua tulee markkinoille joka tapauksessa, ja niistä halutaan päästä eroon. Metsähaketta ostetaan vain, jos sitä todella tarvitaan”, Fredriksson sanoo. Vaikutusta on myös sillä, että fossiilisiin polttoaineisiin kuuluvan kivihiilen hinta on laskenut. Se taas johtuu siitä, että kivihiiltä on tarjolla käyttömääriä enemmän. Fredrikssonin mukaan taustalla on myös päästökauppa. ”Päästöyksikön hinta on laskenut niin alhaiseksi, että kivihiilen käyttö on muuttunut kannattavammaksi”, hän sanoo. Muutoksia kemeraan… Syytön metsähakkeen tai ainakaan energiapuukaupan tilanteeseen ei ole uusi kestävän metsätalouden rahoituslakikaan, tuttavallisemmin kemera. Edellisen kemeralain mukaan energiapuun korjuutuki oli koko maassa seitsemän euroa kuutiometrille. Uuden kemeralain mukaan nuoren metsän hoidon yhteydessä tehtävään pienpuun korjuuseen voidaan myöntää tukea 220 euroa hehtaarille. Se tarkoittaa Fredrikssonin mukaan noin viittä euroa kuutiometrille. Käytännössä tukimäärä on siis pienentynyt. Lisäksi uusi kemera mahdollistaa tuen myöntämisen myös kuitupuulle. Suomen metsäkeskuksen bioenergian ja biotalouden asiantuntija Urpo Hassinen on huolissaan hallituksen kemeratukiin suunnittelemista leikkauksista. Hänen mukaansa uudet energiainvestoinnit edellyttävät tuilta jatkuvuutta ja ennustettavuutta. … ja sähkön tuotantotukeen Sähköntuotannossa metsähake alkoi Fredrikssonin mukaan menettää asemiaan kivihiilelle jo vuonna 2013. Viimeinen niitti oli hänen mukaansa eduskunnan maaliskuinen päätös hyväksyä lakiesitys metsähakkeella tuotetun sähkön tuesta. Esityksen mukaan metsähakkeella tuotetun sähkön tuki kyllä nousee, mutta jos hake tehdään järeän puun hakkuukohteelta saadusta jalostuskelpoisesta tukkitai kuitupuusta, maksetaan tuesta vain 60 prosenttia. Lakiesitys odottaa nyt Euroopan komission hyväksyntää. Näillä näkymin laki tulee voimaan loppuvuodesta. Uuden lain mukaista tuotantotukea maksettaisiin silloin sähköstä, joka on tuotettu vuonna 2018. Energiavirastossa valmistellaan parhaillaan ohjeita sähköntuottajille energiapuun hankintaan. ”Ohjeet on saatava valmiiksi ensi vuodeksi, jotta niitä voidaan alkaa soveltaa energiapuun hankinnassa. Ensi vuonna korjattava energiapuu voi päätyä voimalaitoksille vasta vuonna 2018”, sanoo Energiaviraston ylitarkastaja Olli Mäki . Puuta riittää Miltä metsähakkeen tulevaisuus siis näyttää? Raaka-aineesta ei ainakaan ole pulaa. Suomessa käytettiin viime vuonna 8,2 miljoonaa kuutiometriä metsähaketta, mutta määrä voitaisiin Luken Asikaisen mukaan nostaa 15–16 miljoonaan kuutiometriin. ”MAAILMA ALKAA EHKÄ OLLA METSÄHAKKEEN OSALTA VALMIS.” ”AINA PUHUTAAN SIITÄ, ETTÄ VIENTIÄ PITÄÄ EDISTÄÄ. VÄHINTÄÄN YHTÄ TÄRKEÄÄ ON SÄÄSTÄÄ TUONNISSA.” ”On energiapuukaupassa parempiakin aikoja nähty”, toteaa Enon Energialle karsittua rankaa syyskuussa hakettanut yrittäjä Tero Liimatta. Haketettavaa on hänen mukaansa silti riittänyt. Energiapuukaupassa laskua Energiapuun pystyja hankintakauppojen kauppamäärät. Rankapuu Kokopuu Latvusmassa Kannot 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 Rankapuu Kokopuu Latvusmassa Kannot milj. m³ Pystykaupat, €/m³ Hankintakaupat, €/m³ Metsähakkeen kasvu katkesi Metsähakkeen käyttö lämpöja voimalaitoksissa 2000–2014. milj. m³ Rankapuusta paras hinta Energiapuusta pystyja hankintakaupoissa maksetut hinnat ilman valtion tukea. Lähde: Luke -1 1 2 3 4 5 5 10 15 20 25 30 2 4 6 8 10 2000 -02 -04 -06 -08 -10 -12 2014 Energiapuukaupassa laskua Energiapuun pystyja hankintakauppojen kauppamäärät. Rankapuu Kokopuu Latvusmassa Kannot 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 2014/1 2014/2 2014/3 2014/4 2015/1 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 Rankapuu Kokopuu Latvusmassa Kannot milj. m³ Pystykaupat, €/m³ Hankintakaupat, €/m³ Metsähakkeen kasvu katkesi Metsähakkeen käyttö lämpöja voimalaitoksissa 2000–2014. milj. m³ Rankapuusta paras hinta Energiapuusta pystyja hankintakaupoissa maksetut hinnat ilman valtion tukea. Lähde: Luke -1 1 2 3 4 5 5 10 15 20 25 30 2 4 6 8 10 2000 -02 -04 -06 -08 -10 -12 2014
• AJASSA 12 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 799 Avoimien puukauppakohteiden määrä Puumarkkinat.fipalvelussa viime maanantaina. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 35–38 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,49 ? 54,29 ? 41,85 ? 15,66 ? 16,74 ? 15,42 ? 22,84 ? 23,04 ? Uudistushakkuu 56,16 ? 55,23 ? 43,34 ? 17,54 ? 18,08 ? 17,39 ? 25,32 ? 24,05 ? Harvennushakkuu 47,40 ? 46,82 ? 36,64 ? 14,82 ? 15,00 ? 14,40 ? 20,71 ? 20,57 ? Ensiharvennus 37,37 ? 11,45 ? 10,60 ? 11,12 ? Hankintahinnat 56,53 ? 55,91 ? 45,19 ? 27,94 ? 29,75 ? 29,98 ? 33,94 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,15 ? 54,83 ? 43,50 ? 15,49 ? 16,48 ? 15,03 ? 21,76 ? 23,52 ? Uudistushakkuu 57,74 ? 55,85 ? 45,00 ? 17,27 ? 18,05 ? 17,30 ? 24,06 ? Harvennushakkuu 48,85 ? 47,42 ? 37,81 ? 15,3 ? 15,21 ? 14,72 ? 21,16 ? Ensiharvennus 10,67 ? 10,39 ? 10,34 ? Hankintahinnat 55,85 ? 54,75 ? 46,01 ? 29,01 ? 29,48 ? 29,37 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,54 ? 55,64 ? 40,89 ? 15,52 ? 17,48 ? 15,56 ? 21,20 ? 22,62 ? Uudistushakkuu 56,84 ? 56,39 ? 42,04 ? 16,78 ? 18,68 ? 17,14 ? 23,95 ? Harvennushakkuu 48,81 ? 48,89 ? 36,93 ? 15,06 ? 15,47 ? 14,74 ? 20,83 ? Ensiharvennus 12,04 ? 11,78 ? 12,15 ? Hankintahinnat 59,46 ? 57,99 ? 44,66 ? 28,82 ? 31,03 ? 30,01 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,33 ? 54,12 ? 36,86 ? 16,49 ? 17,37 ? 16,42 ? 23,77 ? 23,5 ? Uudistushakkuu 57,12 ? 54,81 ? 18,43 ? 18,05 ? 17,97 ? 26,43 ? 24,07 ? Harvennushakkuu 46,82 ? 44,87 ? 15,29 ? 13,66 ? 14,66 ? 21,52 ? Ensiharvennus 11,93 ? 11,45 ? Hankintahinnat 54,19 ? 53,18 ? 28,79 ? 29,65 ? 29,57 ? MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Metsänhoitoyhdistyksiä suurempiin korjuumääriin yltävät enää vain suuret metsäyhtiöt. Yhdistyksistä suurin on Eteläinen metsäreviiri Uudellamaalla, joka korjasi viime vuonna 600 000 kuutiota puuta. Useat muutkin yhdistykset ylsivät 400 000 kuution hakkuisiin. Kaiken kaikkiaan yhdistysten vuosittaiset korjuut ovat viime vuosina lähennelleet seitsemää miljoonaa kuutiota. Vahvinta yhdistysten korjuu on lännessä. Siellä isot yhdistykset toimittavat puuta sahoille ja tehtaille asti. ”Noin puolet korjaamastamme puusta on tukkia”, arvioi metsäpäällikkö Hannu Justen Metsänhoitoyhdistys Lounametsästä, joka toimii Turun ja Rauman välisellä alueella. Itä-Suomessa korjuu keskittyy harvennuksille ja energiapuuleimikoihin. Kysyntää ja lisäarvoa Mutta miksi metsänhoitoyhdistysten pitää korjata puuta? ”Tavoitteemme on luoda lisää kysyntää ja arvoa puulle. Esimerkiksi talvileimikoita on vaikea saada myytyä pystykaupalla”, vastaa Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen toiminnanjohtaja Ilpo Pentinpuro . Metsäyhtiöissä on usein epäilty korjuupalvelupuiden kilpailutuksen aitoutta, kun yhdistys etsii parasta ostotarjousta leimikolle ja on korjuupalvelunsa kautta mukana tarjouskilvassa. Samalla puunkorjuu on monelle yhdistykselle tärkeä tulonlähde. ”Kilpailutamme kaikki valtakirjalla välitettäväksemme tulleet leimikot, jolloin korjuupalvelu on samalla viivalla muiden ostajien kanssa. Joskus metsänomistajat haluavat meidän korjaavan leimikot esimerkiksi korjuun laadun tai halutun aikatauMetsänhoitoyhdistyksistä on kasvanut merkittävä puunkorjaaja. Myös osaaminen alkaa olla ammattilaistasoa. MIKKO RIIKILÄ KUITU ja energiapuun toimituskauppa kartuttaa metsävähennystä monin verroin enemmän kuin pystykauppa. Vuotuisen metsävähennyksen vähimmäismäärä on 1 500 euroa. Se saadakseen on myytävä puuta vähintään 2 500 euron edestä. Pystykaupalla metsävähennykseen oikeuttaa vain kantohinnan osuus. Ensiharvennuksella kuitupuuta on myytävä noin 250 kuutiota, jotta kantorahatulo ylettyy 2 500 euroon. Tienvarsikaupalla myyden kuitupuun kantohinta on liki 30 euroa. Tämä lasketaan kokonaan metsävähennyksen perusteeksi. Reilu 80 kuution kauppa tuottaa tällöin 2 500 euron tulot. 250 kuution tienvarsikauppa oikeuttaisi 4 500 euron metsävähennykseen, joka siis pienentää puun myyntiveroa. Jos yhdistys toimittaa puut jalostuspaikalle, niistä maksetaan niin sanottu tehdashinta. Se on metsävähennyksen perusteena, mikäli kuljetuskulut velotaan metsänomistajalta. Toimitusja tienvarsikaupoilla metsävähennyksen pystyy käyttämään nopeammin kuin pystykaupoilla. Ero on sitä suurempi, mitä alempi puun kantohinta on ensiharvennuksilla ja energiapuuleimikoilla. Tuhti metsävähennys PUUKAUPPA Suurten kastiin
• AJASSA 13 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,34 ? 54,36 ? 41,05 ? 15,45 ? 16,92 ? 15,24 ? 21,96 ? Uudistushakkuu 57,24 ? 55,45 ? 42,79 ? 16,78 ? 18,48 ? 17,16 ? Harvennushakkuu 47,22 ? 45,83 ? 34,75 ? 15,41 ? 14,71 ? 14,62 ? 20,85 ? Ensiharvennus 12,03 ? 11,8 ? 11,39 ? Hankintahinnat 57,10 ? 54,82 ? 44,95 ? 28,54 ? 30,34 ? 29,93 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,30 ? 51,46 ? 15,90 ? 15,50 ? 15,35 ? 22,67 ? 23,70 ? Uudistushakkuu 52,87 ? 52,35 ? 17,96 ? 16,03 ? 16,98 ? 25,08 ? 24,84 ? Harvennushakkuu 45,62 ? 43,73 ? 13,84 ? 13,07 ? 13,05 ? 19,98 ? Ensiharvennus 12,19 ? 10,22 ? Hankintahinnat 54,27 ? 54,77 ? 26,59 ? 25,70 ? 28,93 ? 33,69 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,30 ? 52,66 ? 41,79 ? 15,11 ? 15,82 ? 15,42 ? 21,35 ? 22,74 ? Uudistushakkuu 56,08 ? 53,61 ? 43,49 ? 17,31 ? 17,39 ? 17,94 ? 23,97 ? 23,89 ? Harvennushakkuu 47,06 ? 45,94 ? 36,82 ? 14,53 ? 14,86 ? 14,56 ? 19,82 ? Ensiharvennus 10,68 ? 9,81 ? 11,44 ? Hankintahinnat 55,38 ? 52,94 ? 44,97 ? 27,84 ? 27,65 ? 31,18 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 48,73 ? 45,43 ? 16,01 ? 15,36 ? 14,92 ? 23,11 ? 20,85 ? Uudistushakkuu 49,75 ? 46,68 ? 18,02 ? 16,02 ? 16,72 ? 25,53 ? Harvennushakkuu 46,12 ? 40,34 ? 14,01 ? 13,38 ? 20,71 ? Ensiharvennus 11,41 ? Hankintahinnat 25,53 ? 28,41 ? Ostomäärät viikolla 38 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 47 022 Pohjanmaa 23 325 Lounais-Suomi 39 832 Häme-Uusimaa 45 990 Kaakkois-Suomi 59 001 Pirkanmaa 40 281 Etelä-Savo 81 718 Metsäkeskus Määrä m3 Etelä-Pohjanmaa 40 054 Keski-Suomi 55 440 Pohjois-Savo 87 234 Pohjois-Karjala 78 632 Kainuu 33 238 Pohjois-Pohjanmaa 65 143 Lappi 29 480 10 20 30 40 50 60 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2011 2012 2013 2014 2015 viikot 1–38, 2015 2014 2013 Koko maan viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ €/m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys koko maassa Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 726 393 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 38 Metsänhoitoyhdistys Lounametsän lukuun urakoiva honkilahtelainen Seppälän Metsätyö Oy hakkasi kuusitukkia Mynämäellä viime viikolla. asti. Stora Enso ja Metsä Group ottavat puun pääosin tievarressa vastaan. Johtaja Sauli Brander UPM:ltä korostaa, että metsänhoitoyhdistykset ovat hyvä, täydentävä puun toimittaja. ”Ensisijaisesti ostamme puuta suoraan suomalaisilta metsänomistajilta.” Yhdistykset toimittavat UPM:n tehtaille puoli miljoonaa kuutiometriä puuta vuodessa. Kaikkiaan yhtiö ostaa noin kaksikymmentä miljoonaa kuutiometriä. Branderin mukaan yhdistysten osaaminen puunhankinnassa on kohentunut viime vuosina. Puun laatu ja toimitusten tarkkuus ovat parantuneet. Stora Enson metsäpäällikkö Jorma Länsitalollekin yhdistysten puu kelpaa. ”Kaikki hankintaamme sopivat puuerät kiinnostavat meitä.” Myös Metsä Group tekee kauppaa kymmenien yhdistysten kanssa. Johtaja Yrjö Perälä ennakoi, että Äänekosken uuden tehtaan puunhankintaan tarvitaan myös ulkopuolisia toimittajia, kun tehdas vuonna 2017 käynnistyy. ”Tarvitsemme kaikkia hankintalähteitä ja hakkuutapoja. Pelkät ensiharvennuspuut eivät isolle sellutehtaalle riitä.” Lännessä sahat ovat yhdistysten puunhankinnan tärkeä asiakas. Porin ja Rauman välillä toimiva Luvian saha saa liki puolet tukeistaan yhdistyksien toimituksina. ”Tämä on toistaiseksi ollut kilpailukykyinen järjestely”, toteaa metsäpäällikkö Heikki Vuorinen . Toimituksista Luvia sopii yhdistysten kanssa kolmesti vuodessa. Silloin sovitaan puun sahahinta ja toimitusmäärät. Myyjälle jäävä kantohinta muodostuu, kun tukin hinnasta sahalla vähennetään korjuun ja kuljetuksen kustannukset. Eteläinen suurin Suurimmat mhy-puunkorjaajat vuonna 2014 Eteläinen metsäreviiri 600 000 m³ Etelä-Savo 450 000 m³ Keski-Suomi 400 000 m³ Lounametsä 400 000 m³ Pirkanmaa 400 000 m³ Lähde: Metsälehti lun varmistamiseksi”, kertoo Lounametsän Justen. Hän muistuttaa, etteivät metsäyhtiötkään kilpailuta leimikoita, jotka ne ostavat suoraan metsänomistajilta. ”Mikään metsäyhtiöistä ei yleensä tarvitse kaikkia ostamiltaan leimikoilta kertyneitä puutavaralajeja, vaan ne myyvät valmiiksi katkottua puuta edelleen. Siinä mielessä nekin tekevät korjuupalvelua toisilleen ”Täydentävä puuntoimittaja” Kuitupuuta yhdistykset välittävät kaikille isoille metsäyhtiöille. UPM:lle yhdistykset toimittavat puut tehtaille
• 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat ”Äkkiä se maisema avartuu”, sanoo metsuri Tommi Lindén ja katsoo työnsä jälkeä. Päätehakkuukypsien kuusten runkoja hetki sitten peittäneet alikasvoskuuset ja lehtipuun vesat makaavat maassa. Somerniemellä Varsinais-Suomessa sijaitsevalla päätehakkuualalla on menossa ennakkoraivaus. Metsänhoitoyhdistys Salometsässä työskentelevä Lindén raivaa alalta puunkorjuuta haittaavaa pienpuustoa. Ennakkoraivaus on vakiinnuttanut paikkansa osana puunkorjuuta. Monesti se on myös puukaupan edellytys. ”Puunostajat suosivat ennakkoraivattuja leimikoita. Niistä myös maksetaan enemmän”, sanoo metsänhoitoyhdistys Salometsän alueneuvoja Kuisma Munter . Vauhtia korjuuseen Mistä tietää, kaipaako leimikko ennakkoraivausta? Munterin mukaan valtaosa niin päätekuin harvennushakattavistakin metsiköistä kannattaa raivata. Vain sellaiset leimikot, joissa aluskasvillisuutta ei ole lainkaan, voi huoletta jättää raivaamatta. Ennakkoraivaus nopeuttaa puunkorjuuta ja varsinkin harvennushakkuissa se myös parantaa korjuutyön laatua. Kun metsäkoneenkuljettaja näkee puiden rungot kunnolla, pystyy hän valitsemaan kaadettavat puut niin, että parhaat yksilöt jäävät kasvamaan. ”Metsäkonekuski katsoo puita lähemmäs kymmenen metrin päästä. Kaadettavien puiden valinta on vaikeaa, jos hakkuualalla on paljon näköestettä”, Munter sanoo. Kaadettavien puiden ympärillä kasvava risukko estää lisäksi hakkuukoneen kouraa tarttumasta runkoihin, ja varsinkin lehtipuun vesat menevät herkästi hakkuukoneen laipan ja ketjun väliin, jolloin ketju saattaa katketa. Korjuutyö hidastuu, jos ketjun joutuu vaihtamaan monta kertaa päivässä. Tekniikka haltuun Ennakkoraivaus sopii hyvin metsänomistajien itse tehtäväksi. Kuisma ja Lindén kehottavat tosin aloittelevia raivaajia menemään metsään Rungot esiin Ennakkoraivaus tekee leimikosta houkuttelevan ja parantaa korjuujäljen laatua. Ennakkoraivaus sujuu parhaiten raivaussahalla. Hanki raivausaha. raivaussahakurssin ja kaupan kautta. ”Kurssilla oppii kunnon kaatotekniikan. Työ ei silloin rasita niin paljon ja pystyy säätelemään, mihin suuntaan puut kaatuvat. Tärkeää on myös hankkia kunnon turvavarusteet”, Munter sanoo. Teetettynä ennakkoraivaus maksaa 200–500 euroa hehtaarilta. Mitä tiheämpää ja järeämpää raivattava puusto on, sitä kalliimmaksi ennakkoraivaus tulee. Paras työkalu ennakkoraivaukseen on raivaussaha. Sekä päätehakattavasta että harvennettavasta leimikosta kaadetaan kaikki puut, jotka eivät yllä kuitupuun mittoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki rinnankorkeudelta eli 1,3 metrin korkeudelta alle kahdeksan senttimetrin paksuiset puut kannattaa poistaa. ”Nyrkkisääntönä voi pitää, että vain rannetta paksummat puut saavat jäädä”, Munter sanoo. Energiapuuharvennuksessa leimikkoon voi jättää hieman ohuempiakin puita, mutta liioitella ei kannata. Energiapuuharvennus tulee sitä kalliimmaksi, mitä enemmän ohuita puita leimikossa on. Lumettomana aikana Helpointa ennakkoraivaus on lumettomana aikana. Sen voi tehdä joko niin, että poistaa pienpuuston kokonaan tai niin, että raivaa pienpuuston reilun metrin säteeltä kaadettavien puiden ympäriltä. Munterin mukaan parhaan tuloksen saa, kun raivaa koko hakkuualan.
• 15 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Kaadettavien puiden ympärillä kasvava pienpuusto estää hakkuukoneen kouraa tarttumasta runkoihin. Säästöpuuryhmän alle tai muuhun sopivaan paikkaan voi jättää aluskasvillisuutta hirvien, metsäkanalintujen ja muiden eläinten suojaksi. koita hirvien, metsäkanalintujen ja muiden metsän eläinten suojaksi. Somerniemellä päätehakkuuleimikkoa ennakkoraivaava Lindén etenee hakkuukoneen edellä. Hakkuut käynnistyivät niin nopeasti puukaupan jälkeen, että vaihtoehtoa ei ollut. Munterin mukaan tavoitteena on kuitenkin, että puunkorMETSÄSTÄ Ennakkoraivaus tekee leimikosta houkuttelevan ja parantaa korjuujäljen laatua. ”SAMALLA KUN TANKKAA SAHAN, KANNATTAA ITSEKIN JUODA.” Vinkit ennakkoraivaukseen Raivaa sekä päätehakattavat että harvennettavat leimikot. Poista rannetta ohuemmat puut. Jätä ennakkoraivauksen ja hakkuun väliin muutama kuukausi. Ajoita lumettomaan vuodenaikaan. Jätä eläimille suojapusikoita . Opettele hyvä kaatotekniikka ja panosta varusteisiin. LIINA KJELLBERG Ennakkoraivaus hyödyttää myös hakeyrittäjiä, kertoo metsänhoitoyhdistys Salometsän alueneuvoja Kuisma Munter. Ennakkoraivatulta päätehakkuualalta kerätyssä hakkuutähteessä on vähemmän kiviä kuin raivaamattomalta alalta kerätyssä. ”Jos ennakkoraivausta ei ole tehty, irtoaa aluskasvillisuus juurineen hakkuutähteen mukana. Juurten mukana kulkeutuu paljon kiviä”, Munter sanoo. Hakkuutähteestä eli kaadettujen puiden latvuksista ja oksista tehdään haketta, jota käytetään lämmöntuotantoon. Hakkuutähteen seassa olevat kivet ovat hakeyrittäjille myrkkyä, sillä ne tylsyttävät hakkureiden terät. Hakeyrittäjäkin hyötyy Mitä parempi näkyvyys leimikossa on, sitä nopeammin puunkorjuu sujuu ja sitä parempi korjuutyön jälki on. Raivaussaha on hyvä viilata tankkauksen yhteydessä, kertoo päätehakkuuleimikkoa ennakkoraivannut Tommi Lindén. Poista pienpuusto. Pidä viila mukana. Raivaa rungot esille. Jätä suojapusikoita. Raivaajalla on hyvä olla turvasaappaat sekä visiirillä ja kuulosuojaimilla varustettu kypärä. Panosta turvavarusteisiin. juu alkaa vasta muutama kuukausi ennakkoraivauksen jälkeen. Silloin raivatut puut ehtivät painua kunnolla maata vasten. Reitti selväksi Se, miten paljon raivattavaa leimikossa on, riippuu pitkälti siitä, onko leimikossa aikoinaan tehty taimikonhoitotöitä. Jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä, voi vastassa olla hyvinkin tiheä pusikko. Jos ennakkoraivattava leimikko on kovin tiheä, kannattaa raivaajan Lindénin mukaan edetä reunasta kohti keskustaa. Silloin joutuu kulkemaan kaatamiensa puiden päältä mutta se on helpompaa kuin tiheässä metsässä kulkeminen. Reitti kannattaa suunnitella niin, että bensakanisteri on lähellä, kun raivaussahasta loppuu polttoaine. ”Samalla, kun tankkaa sahan, kannattaa itsekin juoda. Jos ei muista syödä ja juoda, vetää itsensä helposti piippuun”, Munter sanoo. Tärkeää on myös pitää raivaussaha terässä. Terävä terä kiiltää, mustunut terä kielii viilauksen tarpeesta. Reikäperkauksen tapaan tehtävä ennakkoraivaus sopii hänen mielestään lähinnä sellaisiin päätehakkuuleimikoihin, joissa ei ole näkyvyyttä haittaavaa aluskasvillisuutta. Aivan kaikkea aluskasvillisuutta Munter ei tosin poistaisi. Esimerkiksi säästöpuuryhmän alle tai muihin sopiviin paikkoihin voi jättää pusi
• 16 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Esko Pakkanen kirjoitti monella tavalla mittavan historian Suomen uitosta. METSÄSTÄ MIKKO HÄYRYNEN 1040 sivua asiasta, josta on julkaistu ennestään kasapäin kaunokirjallisuutta, historiatietoa, lauluja, näytelmiä, elokuvia. Miksi ja mitä uutta uittohistoriasta? Ehkäpä juuri siksi, että uitto on yhteinen, lähes jokaista koskettava tarina. Esko Pakkanen sanoo vaatimattomasti, että Ankravee! on kansankirja uitosta. ”Kirja perustuu aiemmin kirjoitettuun ja julkaistuun, ja olen laittanut omia havaintoja lisäksi.” Syntysanat lausuttiin helmikuussa 1999, jolloin Metsämiesten säätiö pyysi kirjoittajaksi. ”Sanoin, että en pysty. Sen verran jäi vaivaamaan, että bussista soitin takaisin, että yritän.” Aihe imaisi, materiaalia kertyi ja välillä tuli tehtyä muutamia muita kirjoja. Joskus kannet pitää laittaa kiinni. ”Aika iso tuli, vaikka paljon piti jättää pois.” Ulkopuolisen katseella Pakkanen ei itse ole sen enempää uittolainen kuin mitä nyt yksi oppikoulun kesä. nuoria ihmisiä kontakteihin. Uittoväylillä pysyvien suhteiden muodostamiseen ei oikein ollut aikaa, mutta hinaajilla oli hyvinkin tavallista, että laivaemäntä purjehti avioliiton satamaan miehistön jäsenen kanssa. Lehdet kirjoittivat lieveilmiöistä – kiroilusta, viinanjuonnista, tappeluista, puukotuksista. Vaikka tukkilaiset eivät välttämättä olleet juuri naapuripitäjää kauempaa, niin talonpoikaispiireissä rempseää elämäntyyliä ja hulvatonta rahankäyttöä paheksuttiin. Päällimmäinen asia oli kuitenkin raha, jota uitto toi muuten pitkälti luontaistaloudessa elävälle maaseudulle. Uitolla tienasi vähintään kaksi kertaa sen mitä renki maatöissä. Politiikka pysyi poissa Vaikka uitto työllisti, sen kautta ei kanavoitunut yhteiskunnan rakenteita muuttavaa voimaa. Pakkanen näkee syyksi uittotyön luonteen eli lyhyiden työsuhteiden vuoksi ei yksinkertaisesti ehditty. ”Erottelut olivat ainoa työvaihe, jossa järjestäytymistä jonkin verran tapahtui.” kuten sanomalehtiä, mutta Pakkasen kokemuksen mukaan lehdissä on usein ainoa tieto mitä jostakin asiasta löytyy. Arkistojen alkuperäislähteet ovat periaatteessa luotettavinta tietoa, mutta niistä puuttuu ”miltä tuntui”, joka välittyy muista kirjoituksista. ”Usein kun arkistoon meni hakemaan jotain, niin löysi ihan jotain muuta, joka vei mennessään. Päivä muuttui viikoksi.” Viimeiset vuodet aihe vei vähintään kahdeksan tuntia päivästä. Ja eläkeläinenhän ei pidä lomia. ”Päivä, jolloin ei saanut kirjoitetuksi mitään, tuntui oudolta.” Rahaa ja romantiikkaa Ennen oli rankempaa, on historiateosten tavallinen viesti, mutta vanhat uittomiehet muistavat senkin, kun kaikki meni hyvin, pölkky ja palkka juoksi. Kaiken lisäksi kylien tytöt olivat huomattavan kiinnostuneita uusista vieraista. Pakkanen ei korosta uiton sosiaalisia vaikutuksia, mutta niitä kuitenkin oli. Liikkuvat tukkilaiset lavensivat kylien geeniperimää, vaikka saarnastuoleista asia esitettiin toisin sanoin. Kuka tietää kuinka usein todella, mutta varmasti uittotyöt saattoivat ”Kun tulee ulkopuolelta, niin aihetta pystyy katsomaan vapaammin. Uitto ei ollut kaiken autuaaksi tekevää, vaan siihen liittyi monenlaista vastoinkäymistä ja ristiriitaa.” Olematta koulutettu historiankirjoittajakaan. ”Oikeat” historioijat karttavat toisen käden lähteitä,
• 17 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Esko Pakkanen kirjoitti monella tavalla mittavan historian Suomen uitosta. maan, jota ennen sotia sai suhtkoht helposti. Muutamia tapauksia on, että sitkeän lakon vuoksi puut jäivät jokivarteen.” Riitaa ja byrokratiaa Pakkasta hämmästyttää, kuinka pienissä ojissa on uitettu ja kuinka paljon uittopurojen perkaaminen ja väylien rakentaminen on vaatinut työtä. ”Miten on voinut kannattaa niillä puumäärillä? Mutta kun muutakaan tapaa ei ollut.” Toinen hämmästyksen aihe on byrokratian määrä. Vesiasioiden lupakäsittely on ollut hidasta ja toraisaa aina. Vähänkin isomman mittakaavan uitto vaati uittosäännön. Kaikkia asianosaisia piti kuulla, ja heitä oli paljon, kuten myös valituksia. Prosessi saattoi viedä vuosia. Oikeusjuttuja on tuhansittain, ja pääsääntöisesti uitto joutui maksamaan. Kalastuselinkeino oli kovin vastustaja kun kyse oli isojen jokien lohija siikapadoista. Kaiken lisäksi uittajat riitelivät myös keskenään. Vieläkin ui Kun paljon tehtiin, tehtiin myös pöljyyksiä. Pispalan nippu-uittotunneli, Keiteleen kanava, Mäntyharjun nippu-uittoväylä, Pakkanen luettelee uiton kalliita muistomerkkejä. ”Sotien jälkeinen perkausinto katepillareilla meni liiallisuuksiin, ja niitä jälkiä korjataan pitkään.” Uitto loppui kustannuksiin. Palkat alkoivat nousta, tuli työaikasäädöksiä, palkan sivukuluja. Uittaminen alkoi hiipua kalleimmasta päästä, purouitoista. Ensiksi tulivat autot, sitten metsätiet. Vaikka uiton määrällinen huippu osuu vuoteen 1964, niin kuljetusmuotona se ohitti suhteellisen huippunsa 1950-luvun alussa. Osansa oli silläkin, että puutavaran laatu ei uitossa parantunut. Sahatavarasta ei tullut ihan parasta ja kuusipaperipuun pintaan tuli tummaa. Uitto myös sitoi pääomia, koska pisimmillään tukin matka sahalle saattoi kestää neljä vuotta. Viimeinen irtouitto oli Kemijoella 1991. Saimaalla, Kallavedellä ja Pielisellä hinataan vieläkin puolisen miljoonaa kuutiometriä, lähinnä mäntykuitua ja vanerikuusta. ”Turha haikailla, mutta toivoisin, että Saimaalla uitto säilyisi ja määrät voisivat noustakin.” Mutta Äänekosken sellutehdas kääntää puuvirtojen suuntaa, eikä suinkaan vesikuljetuksen eduksi. METSÄSTÄ Anna B ack Järvi-Suomen Uit to yhdis ty s Iv ar Eks tr öm, V ark auden museo Ee va Räisäsen albumi Järvi-Suomen Uit to yhdis ty s ”ANKRAVEE TARKOITTAA, ETTÄ VARPPAUSANKKURI ON VEDESSÄ JA VARPPAUS VOI ALKAA.” Esko Pakkanen » Metsänhoitaja, syntynyt 1944. » Työura Pöyryllä, Tehdaspuulla ja UPM:llä. » Kirjoittanut noin 15 kirjaa metsätalouden ja höyrylaivojen historiasta. » Ankravee! -kirjan tekoa ovat tukeneet Metsämiesten säätiö, Järvi-Suomen uittoyhdistys ja useat metsäalan yhtiöt. » Kirja on lähes loppuunmyyty, kirjoittajalla on vielä muutamia kappaleita. Etenkin lyhyt, tulva-ajan kestänyt purouitto olisi ollut otollinen palkkaväännöille, mutta lakkoja oli vähemmän kuin teollisuuden puolella. ”Ne tapasivat loppua työnantajan joustamiseen tai rikkurityövoiSotien jälkeen uittopuroja perattiin innokkaasti katepillareilla – nykykatsannossa liiankin innokkaasti. Uoma avautuu Kannonkosken Hilmonkoskella vielä vuonna 1961. Kesäpäivät hinaajalla ja ripaus romantiikkaa. Suomi-filmien uittokuvalle on katettakin. ‹ Uittolaisiin on liitetty monenlaisia mielikuvia, mutta keskeisintä oli työmahdollisuudet ja sitä myötä raha. Ahlströmin tukkilaisia Kuopiossa vuonna 1914. › Uitto jatkuu nippuhinauksena Saimaan vesistössä edelleen. Tarakka aloittamassa Savonlinnan ohitusta.
• 18 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 METSÄSTÄ Kuhmoinen METSÄNOMISTAJA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Kuhmoisten Haukkasalossa sijaitsevan hirsitalon avarista ikkunoista aukeaa upea näkymä Päijänteelle. Ulko-oven vieressä seinään nojaa ahkerasti käytetyn näköinen raivaussaha. Se on talon emännälle mieluinen työkalu. Vaikka Lilja ja Ari Järvinen omistavat metsää ja hoitavat niitä innokkaasti, tämän tarinan pääosassa ei ole raivaussaha vaan lossi ja sen kuljettaja. Ilman lossia vakituinen asutus olisi saarelta kaikonnut ja moni kesämökki jäänyt rakentamatta. Metsätalouskaan ei olisi saaren pääelinkeino, elleivät puutavara-autot pääsisi veden yli hakemaan kuormiaan. Lossi on myös Lilja ”Lilli” Järvisen työpaikka. ”Meitä on kaksi päätoimista lossikuskia. Myös mieheni ja vielä kotona asuvat pikkuveljeni ovat suorittaneet lossikirjan, jotta voivat tuurata meitä”, Lilja Järvinen kertoo. Kesällä lossi pitää lautturin päivärytmin järjestyksessä. ”Päivät ja kellonajat menisivät täällä sekaisin, jos puuhailisi vain omiaan, mutta lossin on lähdettävä ajallaan, joten en voi unohtaa kelloa.” Puuta ja pettua Päijänteellä Saaressa on hyvä olla monitaitoinen. Lilli Järvinen taitaa niin raivaussahauksen, lossin ajamisen kuin pettuleivän teon. ”KONEMIEHIÄ OLEN KÄYNYT PÄIVITTÄIN NEUVOMASSA, ETTEIVÄT TÄRVELE TAIMIKKOA.” Päätoimenaan Lilja Järvinen ajaa Haukkasalon lossia. Lossi on liikenteessä alkukeväästä yleensä tammikuulle asti. Lilja Järvinen tuntee petun leipomisen salat. ”Tiedän ensimmäisenä, kun saarella tulee esimerkiksi metsäpalstoja myyntiin.” Tähän mennessä Järviset ovat hankkineet vasta yhden metsäpalstan. Kovin suuri se ei ole, noin 15 hehtaaria, mutta sillä on historiallistakin arvoa. ”Isäni pappa omisti koko Haukkasalon. Sittemmin maita on jaettu moneen kertaan. Meidän palstamme oli ensimmäinen, joka kantatilasta myytiin.” Haukkasalossa on metsää kaikkiaan 1 200 hehtaaria. Maasto on – kuten Päijänteen rannoilla tapaa olla – mäkistä ja kivistä mutta viljavaa varsinkin notkanteissa, joten puu kasvaa vinhaan. Metsänhoitoa ”iskän” opein Järvisillä on suunnitelmissa hankkia lisää metsiä. Sormet syyhyävät pusikoiden kimppuun. ”Harmittaa katsoa, kuinka meidänkin saarella on hoitamatta jääneitä metsiä, joiden omistajat asuvat kaukana.” Omissa metsissään hän tekee tarkkaa työtä raivaussahoineen. Motomiehet eivät pääse leimikoille ennen kuin pusikot on ehditty raivata pois. Metsiään Järvinen hoitaa vanhemHaukkasalon lossi on Päijänteen ainoa. Sen omistaa saaren yksityistiekunta, mutta kulut katetaan pääosin valtion rahoilla. ”Valtion tuen edellytyksenä on kolme vakituisesti asuttua taloutta. Meidän lisäksemme täällä asuvat vanhempani ja pari muuta. Luultavasti pikkuveljenikin asettuvat tänne.” Haukkasalon sosiaalinen media Ensimmäinen lossi lähtee mantereelta kymmentä yli seitsemän. Saarella käynnissä olevien hakkuiden vuoksi rannassa oli jo varhain jonoa, kun puu-autot ja metsäkonemiehet odottivat työmailleen pääsyä. Lossilla kulkevat automiehet ja konekuskit ovat tulleet tutuiksi Lilja Järviselle. Välillä hän saa oman toimensa ohella ohjailla puutavarakuljetusten logistiikkaa. ”Lossille tullessaan kuskit kyselevät, onko saaressa autoja kuormaa hakemassa, jotta välttyvät kohtaamisilta kapeilla ja mäkisillä saariteillä.” Lossi on oikeastaan saarelaisten sosiaalinen media. Puheliaan reipas lossikuski tietää, kuka saarella liikkuu, ja kuulee uutiset ensimmäisenä. Joskus siitä voi olla hyötyäkin.
• 19 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 miltaan omaksutuin opein. ”Olen pienestä kulkenut iskän kanssa metsissä ja saanut metsänhoito-oppini häneltä. Äitini taas työskenteli nuorena metsäkoneen kuljettajana. Hän tuli saarelle, kun täällä oli hakkuita ja tapasi sillä reissulla isäni.” Perityt metsätaidot näkyvät, kun kiertelemme Järvisten metsäpalstalla. Isän oppien mukaan hän on merkinnyt kaikki leimikolle sattuvat muurahaispesät. Niitä konemiesten ei ole syytä tärvellä. ”Muurahaiset ovat tehokkaita torjumaan tuhohyönteisiä, kuten mäntypistiäisiä ja kirjanpainajia.” Järvinen nostelee ylispuuhakkuussa taittuneita kuusentaimia varovasti pystyyn. ”Taimet toipuvat, kun ne oikaisee heti hakkuun jälkeen. Eikä tänne saareen kannata taimia istuttaakaan, niitä kyllä syntyy luonnostaan.” ”Konemiehiä olen käynyt päivittäin neuvomassa, etteivät he tärvele taimikkoa. Oikeasti olen meidän motokuskiin erittäin tyytyväinen. Lupasin tarjota oluen, jos työn jälki on moitteetonta. Kyllä hän on kaljansa ansainnut.” Yhtä lailla automiehet ovat saaneet Järvisen ohjausta lossilla. ”Olen minä niitä komentanut peruuttamaan ja ajamaan uudestaan kyytiin. Lastatun puutavara-auton on satuttava tarkalleen oikeaan paikkaan lossilla.” Polttopuita höyrylaivalle Kesäisin pariskunta suuntaa omalla höyrylaivallaan Päijänteelle. Sekin linkittyy metsätalouteen, vai pitäisikö nyt puhua biopolttoaineista – höyrylaiva kun nielee helposti 30 mottia halkoja kesässä. Kelirikkokaan ei enää eristä saarelaisia kuten ennen vanhaan. ”Jäätie saadaan kuntoon siihen mennessä, kun lossi ei enää kulje jäissä. Keväällä väylä avataan lossille ajetulla kaivinkoneella jäitä särkien.” Saarelaisilla on arkinen suhde järveen. ”Haukkasalolaiset eivät ui – minullakin on vielä tältä vuodelta talviturkki heittämättä – eivätkä huvikseen ajele veneillä. Talvella pidämme sentään verkkoja jään alla. Kesällä ei kerkiäisi kalastelemaan.” Nälkävuosien biotaloutta Monitaitoinen Lilja Järvinen paljastuu myös kirjailijaksi. Hän esittelee painotuoretta ”Puolet petäjäistä” -kirjaansa, johon on kerätty tieto pettuleivän valmistuksesta ja petun hankinnasta. ”Lupasin leipoa pettuleipää Suur-Jämsän moottoriklubin perinnetapahtumaan. Ajattelin, että neuvot löytyvät vaivatta kirjastosta tai netistä, mutta tieto osoittautui kaikkea muuta kuin helposti saatavilla olevaksi.” Hän keräsi tietoa mistä löysi ja kirjasi sen muistiin. Yhdessä miehensä kanssa he myös kuvittivat petun hankkimisohjeet uusvanhoilla valokuvilla. ”Koostin kuvat albumiin yhden lossin iltavuoron aikana ja kirjoitin ohjeet kuvien rinnalle. Se tuntui kiinnostavan ihmisiä kovasti.” METSÄSTÄ MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Suomessa kasvavan kuusen levinneisyysalue on laaja, ja geneettinen vaihtelu myös. Kapealatvuksisen kuusen yleisyys lisääntyy Suomessa koillista kohti. Jotkut ovat sitä mieltä, että kapealatvuksinen siperiankuusi kasvaa Pohjois-Suomessa saakka. Eri asia sitten on, onko kyseessä oma laji. Ulkonäöltään samanlaisia kuusia kasvaa myös Keski-Euroopan vuoristossa. Se, että kapealatvuksiset kuuset liittyvät lumisiin oloihin, on ymmärrettävää. Kapealatvuksinen puu jää pahojen lumitalvien jälkeen todennäköisemmin jatkamaan sukuaan kuin leveälatvuksinen veljensä, ja niin kapealatvuksiset ja taipuvaoksaiset yksilöt runsastuvat vaikeissa lumioloissa. Teoriassa kuusen puuntuotosta kohottaa, jos latvus on pitkä ja kapea, jolloin puun aiheuttama muiden puuyksilöiden varjostus jää vähäiseksi ja myös neulasten vaatima oksien rakenne on kevyempi. Esimerkiksi riippakuusella oksat likimain roikkuvat runkoa pitkin. Puuta on saatavissa monelta taimitarhalta koristepuuksi, jos joku moisen hirvityksen haluaa saada pihapiirinsä maisemaa rumentamaan. Puuntuotannollista etua riippakuusella ei vaikuta olevan käytännön tasolla. Takavuosien innokas keskustelu tuotoksen kannalta parhaasta puun arkkitehtuurista on laantunut. ??? Nykyhetken polttavimmat kuusiongelmat ovat ihan muualla kuin ihannekuusen arkkitehtuurin miettimisessä. Jalostettua siementä tuotetaan liian vähän tarpeeseen nähden. Itse asiassa koko suomalainen Kapealatvaiset kuuset siemenhuolto on kriisissä, kun vanhojen, rappeutuvien siemenviljelmien tilalle ei ole toinnuttu perustamaan ajoissa uusia viljelmiä. Jopa jalostetusta koivunsiemenestä on pulaa. Kaikkea valvova ministeriömme ei saa tehtäviensä hoitamisesta muita kuin säälipisteitä. Jos siemenhuolto ei ole valtiovallan erityisessä suojeluksessa, tulevaisuudesta ei piitata, vaan eletään kuin viimeistä päivää. Mutta miten on tulkittavissa se, että paikka paikoin kokonaiset kuusentaimikot saattavat olla epätavallisen kapealatvaisia? Onko kyseessä paikallinen mutaatio, josta kannattaisi kertoa metsänjalostajille? ??? Keväthalla muotoilee kuusta sopivissa oloissa niin, että nuori kuusi kehittyy kapealatvaiseksi. Siihen ei tarvita muuta kuin se, että kasvupaikalla sattuu olemaan keväthallaa silloin, kun oksien uusi kärkikasvu on alkanut muodostua, mutta päätekasvaimen silmu on vasta turvonnut. Kun peräkkäisinä vuosina kuusi saa kasvatetuksi pituuttaan, mutta oksat kärsivät toistuvista halloista, lopputulos on pitkä ja kapea latvus. Hallan puremiin oksiin saattaa tulla sienitauteja, jotka viimeistelevät arkkitehtuurin. Asiaan vaikuttaa myös kylmän ilman kerrostuneisuus. Kuusen alaoksat saattavat kärsiä halloista, mutta päätekasvain on turvallisen korkealla. Varminta olisi, jos kuusen istutukset voitaisiin keskittää rinnemaille ja vesistöjen rannoille. Silloin hallatuhojen riski on pienimmillään. Mutta kuusta joudutaan istuttamaan myös tasamaalle. Pienin riski on kivennäismailla ja tehtäessä suuria mättäitä istutusta varten. Mätäs nostaa tainta hiukan maanpintaa ylemmäksi, ja tämä saattaa kriittisissä oloissa riittää siihen, ettei halla pure pahoin. Kivennäismaasta tehty mätäs suojaa sekin öiseltä kylmyydeltä, koska kivennäismaa lämpenee päivän auringonpaisteessa ja luovuttaa lämpöä yöllä. Mutta sää lopulta ratkaisee. Ensi keväänä taas jännitetään. Hallan muotoilema kuusentaimi on kapealatvainen. Lilja ja Ari Järvinen kaavailevat hankkivansa lisää metsiä saarelta.
• METSÄSTÄ 20 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 VALTTERI SKYTTÄ, teksti JUHA TANHUA, kuva Metsätilan omistajavaihdos on yhtä vääjäämätön kuin hallituksen leikkaus päätöksiä seuraava lakko. Kaakkois-Suomesta metsää perivä voi etsiä tietoa metsänomistamisesta Soile Hiitolan vetämältä metsänomistamisen peruskurssilta. Olivat metsänomistajan tavoitteet metsänsä suhteen mitkä tahansa, Suomen metsäkeskuksessa työskentelevä Hiitola aloittaa aina Metsään-peruskurssin kertomalla, että metsää omistavat hallinnoivat merkittävää omaisuutta. ”Kaakossa on helppo motivoida ihminen metsänomistajaksi. Liiketulos metsätaloudesta on paras koko Suomessa. Kaakkoissuomalainen puukauppa on lähes aina viisinumeroinen luku ja metsätilan arvo helposti kuusinumeroinen luku.” Terminologiaan ei saa hukkua Hiitola on vetänyt peruskursseja Kouvolassa ja Lappeenrannassa vuodesta 2009. Yhdelle kurssille osallistuu kaakossa 20–40 metsänomistajaa. ”Osallistujakunta on naisistunut ja nuortunut. Jokaisella kurssilla on mukana alle 30-vuotiaita. Ammattitausta voi olla mikä vain”, Hiitola kertoo. Hänen mukaansa peruskurssille tullaan opettelemaan myös metsästä eroon pääsyä. Metsänomistaja voi haluta myydä vaikean matkan takana olevan sukumetsäpalstan ja ostaa tilalle paremman oman kesämökin vierestä. ”Suomalaiset haluavat yhä olla titteliltään metsänomistajia. Metsiä halutaan hoitaa, ja vaikka hoitotyöt ostetaan palveluina, töiden tarkoitus halutaan tietää.” Hiitola pitää tärkeänä sitä, että uusi metsänomistaja pääsee tutustumaan metsäalan toimijoihin ja alkaa ymmärtää monimutkaista metsäkenttää. ”Metsänomistajat eivät saa hukkua metsäalan terminologiaan. Ennen ajateltiin, ettei metsäammattilaisten pidä muuttaa ammattikieltään, vaan metsänomistajien tulee oppia ymmärtämään sitä. Ei se mene niin.” Mittaustodistukset ymmärrettäviksi Metsänomistajat osaavat Hiitolan mukaan nykyisin vaatia metsänhoitoon sitä näkökulmaa, mitä itse haluavat. Metsäalan tulisi kuitenkin kokonaisuudessaan huomioida metsänomistajien toiveet paremmin. Hiitola kertoo esimerkiksi nuoren metsänomistajan, joka tutustui metsäperintöönsä huolella aina puukauppoja myöten. Puukaupan mittaustodistus tuotti kuitenkin pettymyksen, sillä sen sisällöstä ei saanut selvää. Tarkkaan opeteltu metsäsuunnitelma menetti merkitystään, kun metsänomistaja ei ymmärtänyt, mitä puille oli tapahtunut hakkuussa. Oman metsän tuntemus jäi vaillinaiseksi. ”Asiakaspalvelua on se, että metsänomistaja ymmärtää mittaustodistusta ja tietää, miten hänen puitaan on kaadettu. Hakkuuoikeuden myynti on iso asia, eri juttu kuin myisi käytetyn auton.” Metsänomistus haltuun määräajassa Metsänomistamisen peruskurssiin kuuluu viisi luentoiltaa ja maastoretki. Maastoretkellä tuoreet tai tulevat metsänomistajat näkevät esimerkkejä metsän eri kehitysvaiheista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä, kuten taimikonhoidosta. ”Toivon kurssilaisilta, että kun he päätehakkaavat jonkun metsäalan, he kävelevät tarkastamassa uudistusalan joka vuosi seuraavan viiden vuoden ajan”, Hiitola sanoo taimikonhoitoon viitaten. Monen tuoreen metsänomistajan metsätietämys on vähäistä. Aina ei ole esimerkiksi itsestään selvää, ettei puolentoista hehtaarin metsäkuviota kannata lohkoa viiteen osaan. ”Kun puhun taimikonhoidosta, sen näkee ilmeestä, kenellä on hoitamattomia taimikoita. Joskus taimikoiden tilaa on lähdetty tarkistamaan suoraan luennolta”, Hiitola kertoo. Metsänomistus ei ole enää täysipäiväinen elämäntapa, vaan osa omaisuuden hallintaa ja suvun historiaa. Samalla kertaa ei suunnitella asioita taimesta päätehakkuuseen. ”Tuoreelle metsänomistajalle tärkeää on asioiden kuntoon laitto tietyssä määräajassa. Nykyihmiselle tällaiseen projektiin sopiva ajanjakso on noin viisi vuotta.” Suomen metsäviranomainen eli Metsäkeskus järjestää Metsäänperuskursseja Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa Kuopiota myöten. Viiden vuoden projekti Metsäomistuksen saa haltuun viidessä vuodessa. Soile Hiitolan peruskurssilla opetellaan myös metsästä eroon pääsyä. ”SEN NÄKEE ILMEESTÄ, KENELLÄ ON HOITAMATTOMIA TAIMIKOITA.” Metsänomistajien keski-ikä on yli 60-vuotta, joten metsänomistamisen peruskurssilla keskustellaan, miten sitouttaa lapsenlapset metsään. Psykologin koulutus ei olisi pahasta, sillä sukupolvien välinen kuilu on tosiasia, sanoo Soile Hiitola.
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. www.metsakustannus.fi Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin Metsämieli-menetelmä on uudenlainen, innovatiivinen tapa yhdistää metsäympäristö ja mielentaitojen harjoittaminen. Hinta 32 € Metsämieli – kehon ja mielen kuntosali Sirpa Arvosen uutuuskirjassa hyödynnetään metsää liikunnan ja terveyden lähteenä. Huomio suunnataan mielentaitojen lisäksi fyysisen kunnon harjoittamiseen. Metsä on monelle mieluinen liikuntapaikka kaikkina vuoden aikoina. Metsämieli-menetelmässä luonnon, liikkumisen ja mielentaitoharjoitusten hyödyt yhdistetään kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaksi ohjelmaksi. Omien vahvuuksien, ajatusten, tunteiden ja voimavarojen tunnistaminen tuo liikkumiseen uutta syvyyttä, merkitystä ja mielenkiintoa. Menetelmä auttaa eri elämänvaiheiden ja terveiden elämäntapojen pohtimisessa sekä liikuntamotivaation vahvistamisessa. Kirja sisältää 55 harjoitusta, jotka parantavat fyysisen ja psyykkisen kunnon välistä yhteyttä. Hinta 32 € Muista myös
• METSÄSTÄ 22 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija Tshekkiläisvalmisteisen Brano-kaadonsuuntaajan rakenne poikkeaa perinteisistä kaatotunkeista. Siinä on mekaanisen tunkin voimin sahausrakoon työntyvä kiila, joka liikkuu kahden teräslevyn välissä. Teräslevyjen kärkiosa on vänkärin lapaosan paksuinen. Kärki työnnetään sahausrakoon samalla tapaa kuin vänkärikin, kun osa kaatosahauksesta on tehty. Kun kaatosahaus on valmis, kiilaa aletaan pakottaa syvemmälle sahausrakoon mekaanisesta vivusta kammeten. Samalla hammastanko työntää kiilaa eteenpäin ja sen ympärillä olevat teräslevyt avautuvat vähitellen, mikä pakottaa sahausrakoa auki ja puu alkaa kallistua. Nostovoimaa kiilakoneessa on 6 000 kiloa, siis moninkertaisesti enemmän kuin järeimmissäkään kaatotunkeissa. Tosin noin metrin korkeudelta työntävällä kaatotunkilla on paljon suurempi momentti kuin sahausrakoa auki pakottavalla kiilalla. Laite painaa 9,9 kiloa, joten normihakkuilla se on turhan raskas murikka vänkärin korvaajaksi, mutta esimerkiksi pihapuiden kaadossa laite on käyttökelpoinen. Kiilamainen lapaosa työntyy temppuilematta sahausrakoon ja pysyy siellä tiiviisti, kun puuta vängätään kaatumaan. Tunkki usein turvallisempi Enimmillään kiilan nostovara on viisi ja puoli senttiä. Normaalitapauksissa se riittää isonkin puun kaatamiseen. Vasten kallistumissuuntaansa kaadettavilla puilla nostovara sen sijaan voi loppua kesken. Tällaisessa tilanteessa kaatotunkki on ylivoimainen. Myös tyveltään lahojen puiden kaatamisessa kaatotunkki on turvallisempi. Kaatokiilalla peli muuttuu jännittäväksi (lue: vaaralliseksi) jos laho pitopuu pettää, kun puuta vängätään nurin. Kiilan työntyy puuhun kammesta vivuten hitaasti. Pihapuita kaadettaessa tämä ei ole suuri ongelma. Vehje maksaa 199 euroa, mikä on noin puolet edullisimpien kaatotunkkien hinnasta. Juuri keksimälläni ”käyttökelpoisuutta per euro -asteikolla” kaatotunkkiin sijoitettu euro antaa paremman tuoton kuin mekaaniseen kaatokiilaan sijoitettu, mutta hukkaan eivät kaatokiilan ostamiseenkaan laitetut rahat menisi. Voimaa puunkaatoon Tarjolla on kuusi tonnia nostovoimaa, kun yhdistetään ruuvitunkki ja kaatovänkäri. Branokaadonsuuntaaja + nostovoimaa runsaasti + helppo käyttää + kaatotunkkeja edullisempi – hitaus – raskaus – rajoitettu nostovara Mekaaninen kaatokiila työnnetään sahausrakoon kuten vänkäri. Kiilan kärkiosaa kammetaan auki oikealla kädellä pidettävästä kammesta. Teräslevyjen välissä oleva kaatokiilan kärki työntyy puuhun hammastangon työntämänä. Enimmillään kiila avaa sahausrakoa viisi ja puoli senttiä. Vasten kaatumissuuntaansa kaadettavilla puilla se ei aina riitä. KOKEILTUA
• METSÄSTÄ 23 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 UUTINEN VUONNA 1985 JUSSI COLLIN Metsäradio oli vuonna 1985 yksi radion suosituimmista ohjelmista, parhaimmillaan se keräsi liki 900 000 kuuntelijaa. Perinteisesti ohjelma avattiin otsikon sanoilla. Ohjelma aloitettiin vuonna 1945 Hella Wuolijoen pääjohtajakaudella. Wuolijoen mielestä myös radion tuli osallistua maan jälleenrakennukseen – sitä varten perustettiin uusia ohjelmia, esimerkiksi Metsäradio ja Työmiehen tunti. Tarjolla oli viihdettä ja valistusta. Sodan jälkeen savotoille tuli runsaasti miehiä, joilla ei ollut metsätöistä kokemusta. Niinpä ohjelmassa kerrottiin työmenetelmistä ja työvälineistä, lisäksi tarjolla oli metsätyömiesten haastatteluja ja tietysti musiikkia. Vuonna 1955 ohjelman katsottiin tehneen tehtävänsä ja se lopetettiin. Kymmenessä vuodessa työmenetelmät ja välineet savotoilla kuitenkin uudistuivat ja neuvova ohjelma koettiin taas tarpeelliseksi. Yleisön pyynnöstä Metsäradio käynnistyi uudestaan vuonna 1965. Metsälehti juhlisti ohjelman keski-ikäistymistä jutulla huhtikuussa 1985. Tuolloin Metsäradiota toimitti yliopistomies, dosentti Leo Ahonen. ”Olen yrittänyt säilyttää ohjelman alkuperäisen hengen mahdollisimman hyvin. Metsäradio on metsätyömiehen ohjelma, ihminen metsätaloudessa on sen keskipisteenä ”, Ahonen kertoi. Tehtäväkin oli sama: ala kehittyy koko ajan ja uuden tiedon välittämiseen tarvitaan lehtien ja kurssien ohella myös radiota. Sekin oli ennallaan, että Metsäradiossa oppia tahditti musiikki. Toivelevyt kuuluivat yhä ohjelmaan, tuolloin ehdoton ykköshitti oli Vera Teleniuksen Miljoona ruusua. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. ”Hyvää iltaa metsien miehet” VALTTERI SKYTTÄ, teksti HEIKKI HENTTONEN, kuva NUORTEN puiden latvat vahingoittuvat toisinaan niin, että puu hylkää vanhan latvansa ja alkaa kasvaa pituutta uutta rankaa myöten. Syynä latvatuhoon on usein hirvi tai metsämyyrä, mutta latvan vaihtumiseen voi vaikuttaa myös esimerkiksi ravinne-epätasapaino. Joka tapauksessa vanha, puun kasvusuunnitelmistaan hylkäämä latva jää puuhun niin sanotuksi poikaoksaksi. Vaikka ranganvaihdoksen jäljet katoavat puun pinnalta, poikaoksa tuottaa metsänomistajalle tappiota pitkällä aikavälillä. Poikaoksa jää kasvun myötä puun sisään ja huonontaa puun laatua sahauksen näkökulmasta. Voiko puunomistaja silti tehdä jotain, jos hän havaitsee taimikossaan tuhoutuneita puunlatvoja? ”Suositukseni on, että vanha latva eli poikaoksa kannattaa leikata kokonaan pois. Latvanvaihdosta jää aina joku merkki, mutta hoitamalla voi vähentää haittoja, kuten monilatvaisuutta ja -runkoisuutta”, sanoo Luonnonvarakeskuksen professori Heikki Henttonen. Poikaoksa pois, sivuoksista vain kärkisilmut Jos latvatuhon on kärsinyt kuusentaimi, taimea kannattaa leikellä muutenkin kuin poikaoksan osalta. Kuusi nostaa usein latvatuhon jälkeen useamman sivuoksan kamppailemaan paikasta puun uutena latvana ja päärankana. Sivuoksista tulee katkoa niiden kärkisilmut, lukuun ottamatta parNapsaise poikaoksa pois Kun taimen latva vioittuu, sitä kannattaa leikellä. Tuho näkyy tosin aina puuaineksen laadussa. Ranganvaihdoksen tulos viiden vuoden kuluttua latvatuhosta. Leikkaamaton poikaoksa näkyy töpönä puun rungolla ja rungossa näkyy kierteisyyttä. Poikaoksa » Syntyy tavallisesti, kun nuoren taimen latva vioittuu eläintai sienituhon tai muun seurauksena. » Vioittumisen vuoksi puu vaihtaa latvaa ja rankaa. » Uusi pääranka muodostuu vioittuneen latvan alapuolelta sivusilmusta tai päärangaksi kääntyvästä oksasta. » Entinen pääranka eli poikaoksa aiheuttaa puun sisään muotovian ja heikentää puun jalostusarvoa. Lähde: Puun rakenne ja ominaisuudet -kirja Polku omaan metsään Mets äkirja metsälehti.fi haimman näköistä uutta latva-aihiota. Tämä kärkisilmuinen oksa kehittyy uudeksi latvaksi. ”Kokonaisten sivuoksien katkominen on turhaa, sillä se vain vähentää taimen yhteyttävää neulasmassaa”, Henttonen sanoo. Männylle kehittyy aina uusi pääranka sivuoksasta, kun latva on vioittunut. Kuusella uusi latva voi kehittyä myös tuhotun latvaosan alapuolisesta leposilmusta. ”Jos on aikaa seurata vioittuneen kuusen kasvua, voi ensin säilyttää yhden sivuoksan ehjänä uuden latvan aihiona. Kun näkee, että uusi latva lähtee siitä kasvamaan, voi katkaista vanhan vioittuneen latvan.” Nurin ensiharvennuksessa Henttosen mukaan latvavikojen ja -tuhojen tarkistus on hyvä tehdä keväällä, sillä pienet taimet näkyvät hyvin lumien sulettua. Jos latvavian aiheuttaja on metsämyyrä, latvasyöntiä voi olla polvenkorkuisista taimista monimetrisiin. Vaikka latvojen leikkaaminen ja hoito paikkaa hieman tuhotilannetta, latvanvaihto jättää aina jälkensä puun sisään. Poikaoksaisen puun syiden suunta on häiriintynyt, mikä vaikuttaa puusta saatavan sahatavaran lujuuteen. Samoin poikaoksa vaikuttaa sahatavaran ulkonäköön estäen esimerkiksi sisustuskäytön. Jos taimikko on riittävän tiheä ja kasvatettavissa puissa on valinnanvaraa, vikanaisia puita ei kannata jättää kasvamaan. ”Poikaoksapuita voi merkitä ja poistaa ensiharvennuksessa”, Henttonen sanoo. METSÄNHOITO
• P I L K K E I T Ä 24 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 TUTKIJALTA Lämpö ja päivänpituus vaikuttavat keskeisesti puiden kasvuun ja kehitykseen. Tietyllä lämpötilavälillä puu kasvaa ja kehittyy sitä nopeammin – joiltain osin myös sitä enemmän, mitä lämpimämpää on. Päivänpituus taas säätelee osaltaan sitä, mikä kasvun ja kehityksen vaihe puussa kulloinkin on meneillään. Nämä vaiheet seuraavat toinen toistaan samassa järjestyksessä joka vuosi. Tätä kutsutaan fenologiaksi. Sinne, missä puu ei pitkällä aikavälillä kykene enää toistamaan fenologisia vaiheita vuosittain, on taipumus syntyä metsänraja. Männyllä tällainen metsänraja on Ylä-Lapissa noin 590 lämpösummayksikön seutuvilla. Tästä rajasta pohjoiseen tai ylöspäin kesän lämpömäärä on männyn elon kannalta liian alhainen. Männyn silmussa on tieto tulevan kesän kasvaimen pituudesta Äärirajoilla kuten männyn metsänrajalla latvuksessa voi havaita vaurioita ja kehityshäiriöitä, joista monet ovat syntyneet suoraan elottomien ympäristötekijöiden vaikutuksesta, ilman tuhosieniä ja -hyönteisiä. Merkittävimpiä näistä ovat ilmastolliset tekijät, joista keskeisin on lämpötila. Puulajit reagoivat lämpöön eri tavoin. Kun kuusen latvakasvaimen pituus riippuu pitkälti kasvukesän lämpötilasta (ja kosteudesta), männyn kasvaimen pituus määräytyy edellisen vuoden alkukesän lämmön perusteella. Informaatio männyn latvakasvaimen lopullisesta pituudesta on siis jo talvehtivassa silmussa, jonne mänty on tuottanut ns. kasvuyksiköitä sitä enemmän, mitä lämpimämpää on heinäkuun alkupuoleen mennessä ollut. Mänty on siten uhkarohkea, koska sillä ei ole tietoa kasvukesän olosuhteista. Siksi se ajoittaa pituuskasvunsa alkamaan heti lämpösumman alkaessa karttua ja loppumaan päivänpituuden alkaessa lyhetä juhannukselta. Toisaalta mänty on myös viisas: historiasta löytyy runsaasti perättäisiä vuosia, joiden kesistä ensimmäinen on ollut oikein lämmin ja jälkimmäinen oikein lyhyt ja kylmä. Ajoittamalla pituuskasvunsa alkukesään mänty pienentää riskiä, että hyvän kesän pitkäksi määräämä kasvain jäisi kesken kylmän kesänä sattuessa. Kesä 2014 oli erittäin lämmin ja pitkä koko Suomessa, mutta erityisesti Keskija Ylä-Lapissa, missä kesä 2015 taas oli äärimmäinen vastakohta edelliselle: kesäntulo viivästyi viikkoja ja kesä alkoi kylmänä jatkuen poikkeuksellisen viileänä elokuun alkuun saakka. Lisäksi sää oli laajoilla alueilla sateinen tai ainakin pilvinen vähentäen merkittävästi säteilyn määrää kesällä. Kesä oli vaikea erityisesti pohjoisen männylle. Sen voi havaita monin tavoin kaikkialla Lapissa ja varsinkin pohjoisimpien kuntien mäntymetsissä. Päivänpituus lopetti kasvainten venymisen normaaliaikataulun mukaan heinäkuun alkupuolella. Latvakasvaimet jäivät suurin piirtein yhtä pitkiksi kuin edellisenä vuonna, vaikka niiden oli määrä kasvaa selvästi pidemmiksi. Tästä johtuen ns. kasvuyksiköt ovat nyt tavallista tiheämmässä. Siksi myös neulastiheys on keskimääräistä suurempi. Neulasten kehittyminen edellyttää kasvaimen syntyä. Kun se oli viime kesänä myöhässä, neulaset puhkesivat ja alkoivat kasvaa viikkoja myöhässä, Ylä-Lapissa vasta heinäkuun loppupuolella. Viileän ja pilvisen ilman takia neulasten kehitys oli kuitenkin hidasta elokuun alkuun saakka, jolloin tuli kyllä lämmintä ja aurinkoista, mutta jolloin päivänpituus lopetti neulasten pituuskasvun elokuun puoliväliin mennessä. Kesän 2015 neulaset jäivät jopa neljännekseen edellisen vuoden neulasten pituuksista. Vastaavaa muistan tapahtuneen kesällä 1981 ja kuvatun kesällä 1902. Myös kesän 1987 neulaset olivat erittäin lyhyitä eteläisessä Lapissa, mutta se johtui Kylmä kesä hyydytti männyn Lyhyt ja viileä kesä rajoitti puiden kehitystä varsinkin Ylä-Lapissa. Metsälehti Makasiinin 6/2015 artikkelissa ”23 kysymystä nuoren metsän hoidosta” on virhe. Artikkelissa sanotaan, että puustotiedot voi jättää merkitsemättä, kun täyttää kemeratuen vaatimaa toteutusilmoitusta taimikon varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon. Näin ei ole, vaan tiedot pitää ilmoittaa. Tukea ei menetä, vaikka lomakkeen olisi täyttänyt tältä osin väärin. Jos tiedot puuttuvat, on Suomen metsäkeskus yhteydessä metsänomistajaan. Tiedot pitää ilmoittaa METSÄPILA OIKAISU Lapin mäntyjen vajaasti kehittyneiden kasvainten kuntoa koetellaan ensi talvena. lumettoman edellistalven pakkasvaurioista juuristossa. RISTO JALKANEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen metsäympäristön ilmiöihin perehtynyt erikoistutkija Parantaakseen talvenkestävyyttään mänty siirtää ravinteita ja energiaa vanhoista neulasista kehityshäiriöisen latvakasvaimensa hyväksi. Timo T oiv anen
• PILKKEITÄ 25 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 dyt kyttäyskopit. Kylmistä rakennuksista metsästetään vähän”, metsämies tuumaa samalla kun nostaa aseensa autiotalon seinään tehtyyn ampumaluukkuun. ”Kaiken pitää olla valmiina, kun peura tulee. Siinä vaiheessa ei enää sovi liikkua saati ladata asetta.” Syrjäsen kiväärin päällä on optinen tähtäinkiikari. Ne alkoivat yleistyä 1980-luvulla ja mullistivat lopullisesti valkohäntäpeurojen metsästyksen. Istumalla ja odottamalla tapahtuvasta hämärämetsästyksestä tuli arkipäivää. Aavemainen hahmo Nykyään peurojen väijyntämetsästys on ylivoimaisesti suosituin jahtimuoto. Koppeja on kaikkialla Länsija Etelä-Suomessa. Vuosittain ammutaan yli 20 000 valkohäntäpeuraa. Neljä viidestä kaadetaan kyttäämällä. Vaikka kopit ovat komistuneet, ovat peuranmetsästyksen perusasiat pysyneet vuosikymmeniä samoina. Peuroja vahditaan yhä niiden kulkureiteiltä ja ruokamailta. Alkusyksyllä suosittuja laidunnuspaikkoja ovat oraat ja vihertävät sänkipellot. Vuosia toimiva vakioväijypaikka on viisainta tehdä kunnolla ja pystyttää peurojen talviruokintapaikan äärelle. ”Mekin viemme tuohon ruokinta-automaattiin joka talvi satoja kiloja viljaa”, Karjalohjan Metsästysyhdistykseen kuuluva Syrjänen osoittaa autiotalon eteen pystytettyä sinistä muovitynnyriä. Hänelle peurat ovat olleet osa jokapäiväistä elämää niin luonnossa kuin ruokapöydässäkin vuodesta 1982 lähtien. ”Olen pitänyt saaliista tarkkaa päiväkirjaa. Tällä hetkellä lukema näyttää aavistuksen yli 400 kaatoa.” Kopissa puhutaan kuiskaamalla. Sekin loppuu seinään, kun pihamaalle ilmestyy tyhjästä hahmo. ”Kummitusko?” kysyn. ”Tavallaan. Aika aavemaisesti nuo peurat liikkuvat.” Arvostelijoiden mielestä eläinten ampuminen ruokintapaikalle on epäreilua. Syrjäsellä on selitys. ”Tällä tavalla voi metsästää juuri haluttuja yksilöitä ja ampua tarkkoja, kuolettavia laukauksia. Minusta sellainen on eettistä metsästystä.” taa Suomessa 24 vuotta ennen ensimmäistä laillista kaatoa. Se tapahtui ministeriön erikoisluvalla järjestetyssä koemetsästyksessä Urjalan Halkivahassa vuonna 1958. Alusta pitäen peuroja pyydettiin ajometsästyksen ohella myös väijymällä. Niitä vahdattiin iltaisin ruokintapaikkojen, orasmaiden, heinäpeltojen tai juuresaumojen läheisyydessä. Alkuaikoina suosituimpia katettuja kytistelypaikkoja olivat maatalousja ulkorakennukset. ”Vähän tällaiset kuin tämä”, Syrjänen muistelee. ”Mutta nykyään kaikilla on varta vasten peuranpyyntiin tehJERE MALINEN, teksti ja kuvat Ensimmäiseksi karjalohjalainen Raimo Syrjänen kysyy kuin ohimennen, uskonko kummituksin. ”Astu sitten peremmälle.” Autiotalo on yhä ryhdissä, joskin pahasti ränsistynyt. Metsä on miltei valloittanut pihapiirin, tie on tukossa tavallisille autoille. ”Omistaja hirttäytyi tänne vuosikymmeniä sitten, yksin asunut mies. Kyläläisten kertomuksissa hän liikuskelee täällä yhä, henkiolentona.” Syrjänen harmittelee, ettei ole miestä tavannut. ”Vaikka olen istunut tässä talossa aika monta iltaa elämästäni.” Kuka sanoi, että metsästys on nykyään eläimille epäreilua pehmojen pullamössöihmisten harrastelua? Reikä seinässä Valkohäntäpeura ennätti asusKoppikeikka kummitustaloon Metsästyslaki ei määrää palelemaan peuraväijyssä. Niinpä länsisuomalaiseen peltomaisemaan ilmestyi 80-luvulla kyttäyskoppeja. ”AIKA AAVEMAISESTI NUO PEURAT LIIKKUVAT.” Miltä kuulostaisi yö autiotalossa, jossa kummittelee? Karjalohjalaiselle Raimo Syrjäselle majapaikka on tuttu ja turvalliseksi osoittautunut. Peurojen väijyntämetsästys perustuu eläinten ruokintaan. RIISTA Kaiken pitää olla valmiina, kun peura näkyy kyttäyskopista. Siinä vaiheessa ei enää ehdi ladata asetta. Tiedot pitää ilmoittaa
• PILKKEITÄ 26 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 PETRA TÖLLER ja PEKKA MUUTTOMAA teksti KAMAU WAITHAKA ja PETRA TÖLLER, kuvat ”NYT PUUT VIELÄ kukkivat, mutta maaliskuusta alkaen ne tuottavat kypsiä kastanjoita, jotka tippuvat maahan”, ker­ too joukko kastanjoja kerää­ viä naisia. ”Silloin pitää olla tarkkana, koska maassa niihin iskevät hyönteiset ja isommatkin eläi­ met. Kokemuksesta tiedämme kunkin puun aikataulun. Myö­ häisimmät tiputtavat sadon vas­ ta huhtikuun lopulla.” Naiset muodostavat lupaavan ja kasvavan tuotantoketjun en­ simmäisen vaiheen. Afrikkalainen kastanjapuu (Calodendrum capese ) muistut­ taa hevoskastanjaa, vaikka puut ovatkin vain etäisiä sukulaisia. Kastanjoista puristettavaa öl­ jyä on käytetty Afrikassa perin­ teisesti ihonhoitoon. Naiset toimivat noin kymme­ nen hengen tuottajaryhmässä, joka kerää kastanjoita ja ottaa vastaan myös ryhmän ulkopuo­ listen keräilijöiden tuotokset punnitsemalla ja kirjaamalla tarkkaan joka ikisen kastanjan. Luottamus ryhmään on kova, koska osa poimijoista saa palk­ kion vasta päiviä jälkikäteen. Te­ hokkaimmat keräilijänaiset tuo­ vat ryhmän varastolle jopa sata kiloa kastanjoita viikossa, min­ kä arvo heille on 2 500 shillin­ Kastanjatuloilla kouluun Kehitysyhteistyö Keniassa auttaa kyläläisiä parantamaan yhdessä toimeentuloaan. Hyvä esimerkki on kastanjan tuotantoketju. kiä (noin 25 euroa). Tämä on merkittävä sivuansio Kenias­ sa ja kohentaa erityisesti nais­ ten asemaa. Öljyä kosmetiikkaan Tuotantoketjun seuraava vaihe on Naru Merun taajaman laidalla sijaitseva ”teollisuuslaitos”, jos­ sa kastanjoista puristetaan öl­ jyä varsin alkeellisen näköisillä koneilla. Projektia koordinoi­ van kansalaisjärjestö Help Self Help Centren johtaja Bernard Muchiri mukaan kastanjan po­ tentiaali on suuri. ”Kastanjasta jalostetaan kasvisöljyä, jota käytetään kos­ metiikkateollisuudessa. Öljyn kysyntä kasvaa koko ajan, ja sa­ malla sen hinta nousee. Toistai­ seksi keräämme kastanjoita vain rajallisella alueella, vaikka niitä kasvaa Keniassa kymmenillä tu­ hansilla hehtaareilla. Hommas­ sa on toki riskinsä. Viime vuon­ na kastanjapuut eivät tuottaneet lainkaan kastanjoita.” Kastanja on hyvä esimerkki siitä, miten monipuolisesti met­ sän tarjoamia antimia voi käyt­ tää. Kaikkinainen tuotannolli­ nen toiminta on mahdollista, kun tuottajat ovat tarpeeksi jär­ jestäytyneitä. Yhdistykset metsien suojelun kivijalka Keniassa suurin osa istutus­ ja luonnonmetsistä kuuluu valtiol­ le, ja niiden käytöstä ja suojelus­ ta vastaa Kenian metsähallitus. Öljy puristetaan kastanjoista varsin alkeellisen näköisillä koneilla. Valmiin kasvisöljyn kysyntä kasvaa koko ajan. Ahkerimmat tuovat varastolle satakin kiloa kastanjoita viikossa. Naisten osallistuminen kylämetsäyhdistysten toimintaan on jatkuvasti kasvanut. Mary Wangui Kamau on yhdistyksen aktiiveja. Harvaan rakennetuilla metsäase­ milla on tuhansien hehtaarien kokoisia alueita hoidettavinaan. Mount Kenyan rinteil­ lä sijaitsevalla Kabarun met­ säasemalla on vastuullaan 13 400 hehtaaria erilaatuista metsämaata puskaisista niityis­ tä jykeviin sypressiplantaaseihin. Yksi metsäasema ei pysty val­ vomaan tämän kokoisia alueita. Apuun tulevat paikallisten muo­ dostamat kylämetsäyhdistykset, joilla on merkittävä rooli metsien käytön ja suojelun valvonnassa. Yhdistysten roolit ja tehtävät on määritelty metsälaissa. Nii­ den ja metsähallituksen välisen yhteistyön työkalu on metsäta­ loussuunnitelma, jossa määritel­ lään vastuut ja esimerkiksi mi­ ten paljon alueen asukkaiden pitää maksaa metsähallituksel­ le laidunnuksesta tai polttopuun keräämisestä. Suomi tukee Yhdistysten organisointi Kenian oloissa on varsin haastavaa. Esi­ merkiksi Kabarun alueella on paljon erilaisia konflikteja, joi­ den johdosta väestö liikkuu. Köy­ hyydessä elävien ihmisten on muutenkin vaikea toimia pitkä­ jänteisesti, koska kaikki aika me­ nee peruselannon hankintaan. Kabarun alueen kylämetsä­ yhdistykseen kuuluu tällä het­ kellä 3 400 jäsentä. ”Kaiken lähtökohta on yhdis­ tyksen johtosääntö, jonka nou­ dattamiseen kaikki pitää sitout­ taa sekä hallinnossa että kentällä. Toiminnan pitää olla järjestel­ mällistä, läpinäkyvää ja kurina­ laista. Täällä Kabarussa homma toimii jo aika hyvin”, Bernard Muchiri toteaa. Nyerin piirikunnassa on 13 ky­ lämetsäyhdistystä, joissa kussa­ kin on keskimäärin noin 3 000 jäsentä. Jos kunkin jäsenen per­ heessä on kuusi jäsentä, niin yh­ distysten toiminnan piirissä on noin 220 000 ihmistä. Naisilla on merkittävä roo­ li metsien hyödyntämisessä, ja myös heidän osallistumisensa kylämetsäyhdistysten toimin­ taan on kasvanut jatkuvasti. Jois­ sain komiteoissa naisten osuus on lähes puolet. Suomi tukee alueen kylämet­ säyhdistysten hyvän hallinnon kehittämistä. TANSANIA KENIA ETIOPIA Nairobi Kabaru 150 km
• PILKKEITÄ 27 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Käy etuilemaan Vaihda kestoon! Metsälehden tilaaminen kannattaa aina. Saat paljon rahan arvoisia vinkkejä ja metsäsi tuottaa paremmin. Metsälehden kestotilaaminen kannattaa aivan erityisesti, koska kaiken hyvän päälle saat vielä paljon rahanarvoisia etuja. Kaikki taatusti mukavan metsäisiä ja hyödyllisiä. Olipa kyseessä sitten kirjojen alennukset, lukijamatkat, tapahtumaliput tai lahjatilaukset, ne on aina mietitty juuri sinulle. Koska kestotilaajillemme haluamme tarjota aina pikkuisen enemmän, pikkuisen parempaa. Käy rohkeasti etuilemaan! Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.fi Tai soita: 09 315 49 840 Osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. Arvomme tänä vuonna seitsemän kappaletta iPad Air -tabletteja. Voit tilata Metsälehden sisältäen Makasiinit -25% ja Metsälehti Makasiinin -50% alennuksella ystävällesi. Kestotilaajan Kaupan tarjoukset erikoishinnoin Metsälehti Makasiineissa. Maksuton lukuoikeus Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin näköislehteen verkkosivuilla. Metsälehti Mobiili printtilehden kestotilaajille 12 eurolla/vuosi (Norm. 59 euroa.) Erityisetuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. Kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. Muistathan, että tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen. Kestotilaajan edut: SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ Skorpionikorennon voi nähdä kukilla ruokaile­ massa, mutta mitään merkittäviä pölyttäjiä ne eivät niukkuutensa vuoksi ole. Ruokalistalla on enemmän eläinperäistä ravintoa kuin kasvien siitepölyä. Skor­ pionikorentoja on tavattu syömässä jopa hämähäkin seittiin takertuneita hyönteisiä. Toisin oli ennen. Kärsäkorennot olivat suuri ja monimuotoinen hyönteisryhmä elämän vanhalla ajalla, kivihiilikaudella sekä elämän keskiajalla, siis 300–100 miljoonaa vuotta sitten. Jurakaudella osa kärsäkorennoista näyttäisi suorastaan erikoistuneen ruokailemaan kukilla. Osa tuolloisista siemenkasveista oli hyönteispölytteisiä. Varhaisimmat pölyttäjät söivät siitepölyä ja siemenaiheita, joten ne tekivät kasvissa myös tuhoa, samaan tapaan kuin nykyisin ruusun kukissa mönkivä kultakuoriainen. Kovakuo­ riaisten ohella tärkeitä pölyttäjiä – ehkä ensimmäinen pölyttäjiksi erikoistunut hyönteisryhmä – olivat kärsäkorennot. Kun eläimet kuljettavat siitepölyn suoraan naaras­ puoliseen ”kukkaan”, siitepölyä tai siittiöitä tarvitaan vähän. Tuuleen luottava tarvitsee siitepölyä tuhansia kertoja enemmän, sillä valtaosa tuulen mukaan lähteneestä siitepölystä joutuu hukkaan. Luultavasti hyönteisten tehokkuus pölyttäjinä vauhditti evoluu­ tiota niin, että syntyivät oikeat kukat ja kukkakasvit joskus jurakauden loppupuolella. Kenties taas kerran kävi niin, että vallankumous söi lapsensa. Hyönteispölytteiset siemensaniaiset ja muut vanhanajan erikoisuudet sekä niitä pölyttäneet kärsäkorennot katosivat, kun varsinaiset kukkakasvit ja erikoistuneet pölyttäjät – pistiäiset, kärpäset ja perhoset – kehittyivät. Kun kärsäkorentojen osuus koko hyönteislajistosta oli menneinä hyvinä aikoina kymmenen prosentin luokkaa, ei niiden osuus nykyisin (noin 600 lajia) yllä. Suomessa lajeja on seitsemän, kun mukaan lasketaan hangella mönkivä lumikorentokin. Takana suuri menneisyys Tummaskorpionikorento lepäilee lehdellä. Takapään julmilla pihdeillä on käyttöä vain parittelussa.
• PILKKEITÄ 28 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 Kiinteistöjen siivoustyöt ja muut kotiaputyöt ammattitaidolla! Tmi Hannan kotiapu Soita: 0400 495 354 www.hannankotiapu.fi PALVELUJA KOULUTUSTA PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN KIRJAT KUULE. KESKUSTELE. VAIKUTA. ADUCATE JOENSUU | KUOPIO | SAVONLINNA Korkeatasoisessa seminaarissa päivitetään näköaloja suurten biojalostamoinvestointien vaikutuksista metsätalouteen, puunhankintaan ja biojalostukseen. Miten biotalouden nousu vaikuttaa metsäsijoittamiseen, metsäyrittäjyyteen, alan kasvuyritysten riskeihin ja rahoitukseen? Mitkä ovat metsäbiotalouden kannattavuuden, kasvun ja rahoituksen pullonkauloja? Miten tutkimusta pitäisi fokusoida? TUTUSTU OHJELMAAN JA ILMOITTAUDU! BIOJALOSTAMOT METSÄBIOTALOUDEN KASVUN AJURINA -SEMINAARI 20.10.2015 HELSINKI Asiantuntijoina mm. professorit Jyrki Kangas ja Petri Parvinen bit.ly/metsabiotalousseminaari KALAJOKILAAKSO Metsänhoitoyhdistys Kalajokilaakso toimii kahdeksan kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa. Palvelemme noin 6.400 metsänomistajaa, joilla on metsäalaa reilut 300.000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 31. Haemme nyt aluevastaavaa METSÄASIANTUNTIJAA Kalajoen toimistolle. Kalajoella on nykyaikaiset toimitilat ja kolmen toimihenkilön miehitys. Arvostamme alan tuntemusta, kokemusta, omaaloitteisuutta, energisyyttä sekä markkinointija ihmissuhdetaitoja. Palkkaus on YT/Meto tes:n mukainen. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja ansioluettelo 30.9.2015 mennessä sähköpostilla juha.rautakoski@mhy.fi. Tiedusteluihin vastaa toiminnanjohtaja Juha Rautakoski puh. 0400 383 233. Metsänomistajat MHY Kalajokilaakso 2x100_92mm 16.9.2015 9.59 Sivu 1 Metsäalan asiantuntijoita puunhankinnan monipuolisiin tehtäviin. Make the most of Metsä Forest Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsänja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 122 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme metsäasiantuntijoita vastaamaan puukauppaja metsäpalveluiden myynnistä Turun hankintapiirille toimialueena Halikko ja Kuusjoki, toimistopaikkana Salo sekä Lohjan hankintapiirille toimialueena Kirkkonummi ja Raasepori, toimistopaikkana Lohja. Edellytämme: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisäksi Lohjan hankintapiirin tehtävässä edellytämme sujuvaa ruotsinkielen suullista ja kirjallista taitoa. Lisätiedot ja haku 4.10.2015 mennessä osoitteessa: metsagroup.com . Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2014 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 10 500. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa. JUHA INOVAARA kertoo esikoisromaanissaan tarinan maalaispojan matkasta ison metsäyhtiön puunostajaksi. Kirjaa lukee kuin elämäkertaa, vaikka sitä sellaiseksi ei olekaan tarkoitettu. Jannen hämäläinen lapsuudenmaisema on kuin Rengosta, Tammenterhon metsäoppilaitoksesta tuMonisyinen savotta mittamiehetkin. Vihreä aate haastaa metsäammattilaisten perinteiset arvot. Inovaara kirjoittaa hyvin. Henkilöt ovat aidon oloisia ja puhe luontevaa. Puunostajan arjen kuvaus on kiehtovaa luettavaa, mutta menneisyyden haamuista nouseva sivujuonne jää kirjassa aavistuksen irralliseksi. Tarina päättyy synkkiin tunnelmiin Näreyhtymän pääkonttorilla joulun alla 1990, mutta kirjan takakansi lupaa jatkoa. Seuraavassa osassa Inovaara aikoo johdattaa Jannen EU-aikaan. ELIISA KALLIONIEMI lee mieleen Evo ja Näreyhtymästä Metsäliitto. Kiinnostavinta on seurata päähenkilön kautta metsäalan lähihistoriaa vuosituhannen lopulta. Metsäammattilaisen uraansa pystymittaryhmässä aloitellut Janne pääsee todistamaan ennenäkemättömän nopeaa kehitystä. Hakkuukoneet valloittivat leimikot ja syrjäyttivät niin metsurit kuin Juha Inovaara: Männyn takaa. Myllylahti Oy, 2015. 317 sivua. Hinta 26 euroa.
• PILKKEITÄ 29 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 MYYDÄÄN LUKIJALTA METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153 000 (KMT/14) Painopaikka Savon Paino Oy METSÄPALSTA, Punkaharju, Vuoriniemi 60 ha. Määräala Vuoriniemellä, n. 28 km Punkaharjun taajamasta. Puuston määrä n. 5.000 m3, nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää. 138.000 €/tarj. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Asuinrakennuspaikka, 2 rantarakennuspaikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, yhteispa. 19.5600 ha. Suurempi kiinteistö on 2 ha ja on pihapiiriä luk.ottamatta pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak., piharak. sekä varasto. Rak.oikeus 250 k-m2. Toinen kiinteistö on 7,56 ha, järvenrantaa n. 350 m, 2 yleiskaavan mukaista rantarak.paikkaa, molemmilla rak.oik. 200 k-m2. Kiinteistöön kuuluu myös n. 0,5 ha:n kokoinen suopalsta Risusaaressa. Yhteishinta 160.000 €. Voidaan lohkoa osiin, tarjouksia otetaan vastaan. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Pinta-alasta n. 19,1 ha metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-kerroksinen hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunkoinen aitta, varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu 2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat rakennettu navettarakennukseen 1980-luvulla. 120.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. LOMAKOHDE, Ranua, Simojärvi 0,29 ha. Simojärven Impiössä sijaitsevalla kohteella n. vuonna 1991 valmistunut loma-asunto, varastorakennus ja rakoseinälato. Kohde sijaitsee kalaisan Simojärven itärannalla. Hp. 90 000 € METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan. 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Hp. 52.000 € Lisätiedot: www.laprim.fi Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Lieksa, Sikovaara 126 ha. 3 palstasta koostuva metsätila, puustoa n. 10.500m3. Heti hakkuumahdollisuuksia. Rajoittuu Uramonlampeen ja 4 muuhun pienempään lampeen. Venevaja + veneet eivät kuulu kauppaan. MML avaa parhaillaan maastossa rajoja ja valmistuminen n. viikon 38 aikana. Hp. 265.000 €. METSÄPALSTA, Ilomantsi, Kivilahti 66,9 ha. Määräala rajoittuu Kivilahdentiehen (n:o 5200). Uimaharjun taajamasta matkaa vain noin 20 km. Kok.puusto n. 6.890 m³, keskipuusto n. 103 m³/ha. Tasainen kehitysluokkajakauma, uudistuskypsää puustoa n. 790 m³. Uudistamatonta alaa noin 2,5 ha, laikkumätästetty 2015. Myyjä uudistaa alueen kustannuksellaan keväällä 2016. Monipuolinen metsäpalsta hyvässä kasvuvauhdissa. Myyjä pidättää osuudet yhteisiin alueisiin. Lisätiedot: www.bonvesta.fi. 182.000 €. METSÄPALSTA, Juuka, Petrovaara/Polvela 164,9 ha. Yhtenäinen 3 palstasta koostuva tilaryhmä Juuassa n. 19 km taajamasta. Kokonaispuusto n. 16.920 m3, pääosin varttunutta kasvatusmetsää. Uudistuskypsää heti n. 3 ha. Tuhkalannoitus tehty 2011 n. 28 ha alueelle ja n. 40 ha alueelle suunniteltu kunnostusojitusta. Ojalinjat avattu 2011-2012. Lisätiedot: www.bonvesta.fi. 474.500 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Sönkkä 23 ha. Kaksi määräalaa Sönkän kylässä noin 16 km päässä Savonrannan taajamasta. Yhteispinta-ala n. 23 ha, kok.puusto n. 2700 m3, tukkipuun osuus noin ¼. Rehevät kasvupohjat, runsaasti välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Koiralammen rannalla lomarakennuspaikka (RA). Mahdollisuus ostaa myös tilaan kuuluva noin 3 ha talouskeskus rakennuksineen. Mh. 88.000 €. METSÄPALSTA, Kuhmo, Saunajärvi 10,2 ha. Runsaspuustoinen metsäpalsta. Kokonaispuusto n. 1280 m3, keskipuusto 126 m³/ha. Metsämaasta n. 7 ha on varttunutta kasvatusmetsää, loput nuoria taimikoita. Valtapuuna mänty, kasvupohjat pääosin tuoreita kivennäismaita. Helposti saavutettavissa. UPM Bonvesta -metsätila. 38.200 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 24,5 ha. Pahapuronpalsta on määräala 40 km kirkonkylältä etelään. Kokonaispuuston on arvioitu olevan n. 3 000 m³. Keskipuusto on n. 127 m³/ ha. Noin 30 % pinta-alasta on päätehakkuuvaiheessa. Tienvarsisijaintinsa ansiosta palstalle on helppo poiketa. UPM Bonvesta-metsätila. 80.500 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa PROFESSORI Erkki Tomppo kirjoitti ansiokkaasti metsien inventoinnista tuoden esille sen, että mikään metsien kaukokartoitusmenetelmä ei voi täysin korvata metsässä tapahtuvia mittauksia (Metsälehti 16/2015). Allekirjoitamme Tompon mielipiteen. Haluamme tuoda esille joitain täydentäviä näkökohtia, sillä eri tasoilla tapahtuvaan metsätalouden suunnitteluun tarvitaan erilaista tietoa, joka joudutaan väistämättä tuottamaan eri tavoilla. Mikään yksittäinen menetelmä ei tuota tietoa kaikkiin käyttötarkoituksiin, eikä missään menetelmässä selvitä kokonaan ilman maastotyötä. Suomessa on tehty jo lähes 100 vuoden ajan valtakunnan metsien inventointeja (VMI). Ne muodostavat ainutlaatuisen aikasarjan metsien kehityksestä ja tarjoavat tilastollisesti harhatonta tietoa sekä alueittain että koko maan metsävaroista, maankäytöstä ja metsien omistussuhteista, metsien terveydentilasta, monimuotoisuudesta sekä metsien hiilivaroista. Näiden inventointien perustana ovat maastossa tarkkaan mitatut koealat. VMI-tietoa käytetään mm. metsätalouden strategiseen suunnitteluun ja seurantaan sekä metsäpoliittiseen päätöksentekoon. Professori Tompon johdolla on kehitetty VMI:n kylkeen nk. monilähdeinventointi, jossa maastomittauksiin yhdistetään satelliittikuvaym. tietoa. Näin tiedot on voitu laskea entistä pienemmille alueille kuten kunnille, muille pienalueille tai jopa muutaman kymmenen metrin kokoisille ruuduille. Suomen metsäkeskus ja sen edeltäjät ovat keränneet useiden vuosikymmenten ajan mm. metsänomistajien neuvonnan tarpeisiin tietoa yksityismetsistä toimenpidekuvioittain tilatasolla. Myös tämä työ tehdään julkisin varoin. Tämä tiedonkeruu on aiemman kattavan maastotyön sijasta perustunut 2010-luvulta alkaen laserkeilaukseen, ilmakuvaukseen sekä maastokoealoihin. Metsäkuvioille tuotetaan pääosin laskennallisesti ja maastossa käymättä puustotiedot ja toimenpide-ehdotukset. Vain taimikoissa joudutaan tekemään maastotarkistuksia. Vuoteen 2020 mennessä inventointi tulee kattamaan koko maan. Metsäkeskuksen keräämä tieto toimii operatiivisen toiminnan pohjatietona ja antaa metsänomistajalle ja toimijoille kuviotason tiedon metsän hakkuumahdollisuuksista ja hoitotarpeista. Tähän tiedon tarkkuus useimmiten riittää, mutta tarkempaa operatiivista hakkuutyötä tai puukauppaa suunniteltaessa tieto on tarpeen tarkistaa. Metsänomistaja saa oman tilansa tiedot käyttöönsä ilmaiseksi Metsään.fi-palvelussa. Halutessaan hän voi antaa tiedon toimijoiden käyttöön. Metsänomistaja voi myös ilmoittaa palvelussa hakkuuja hoitokohteistaan toimijoille ja pyytää tarjouksia. Tämäkään metsävaratieto ei korvaa kokonaan tilakohtaista metsäsuunnitelmaa. Toimenpide-ehdotusten tuottamisessa ei oteta huomioon tilan kokonaisuutta eikä metsänomistajan tavoitteita. Tähän tarkoitukseen metsänomistaja voi laatia tai teettää omalla kustannuksellaan ja haluamallaan toimijalla metsäsuunnitelman. Siinä metsävaratietoa tarkennetaan, tarvittaessa maastotarkistuksin, ja tuotetaan omistajansa tavoitteita vastaava metsäomaisuuden hoidon ja käytön suunnitelma. JORMA JYRKILÄ metsätiedon palvelupäällikkö, Suomen metsäkeskus RAITO PAANANEN metsätietopäällikkö, Suomen metsäkeskus Metsävaratietoa tarpeen mukaan ”METSÄVARATIETO EI KORVAA KOKONAAN TILAKOHTAISTA METSÄSUUNNITELMAA.”
• 30 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 PILKKEITÄ PALKINTO LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 60 VUOTTA 29.9. Kimmo Kulmala, Otso Metsäpalvelut, tiimiesimies, Kemijärvi 5.10. Risto Koiravuori, Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsäneuvoja, Sysmä (matkoilla) 8.10. Seppo Leinonen, Suomen metsäkeskus, metsänhoitaja, Lahti (perhepiirissä) 10.10. Markku Laaksonen, metsänhoitaja, Forssa (ei vastaanottoa) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi Huoltovarmuuskeskus on julkaissut mielenkiintoisen selvityksen, jossa kysytään, parantaako biotalouden kehittyminen Suomen huoltovarmuutta. Tarkastelukulmana on kemianteollisuus, joka on siirtymässä käyttämään entistä enemmän uusitutuvia luonnonvaroja fossiilisen raaka-aineen sijasta. Lohdullista on tietää, että kriisitilanteessa kotimaisesta raaka-aineesta pystyttäisiin tuottamaan lähes kaikki tarvitsemamme kemikaalit. Sellutehtaat olisivat silloin avainasemassa, koska ne voidaan melko helposti muokata tuottamaan peruskemikaaleja, jotka voidaan edelleen jalostaa muiksi kemikaaleiksi. Monelle kemianteollisuuden kasvava rooli biotaloudessa saattaa olla yllätys. EU-alueella biopohjaisten kemian tuotteiden markkinoiden odotetaan nimittäin kasvavan viiden prosentin vuosivauhdilla ja olevan suuruudeltaan 40 miljardia vuonna 2020. Luvun voi suhteuttaa Suomen tavoitteeseen nostaa kotimaisen biotalouden arvo 100 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. ??? Tavoitteeseen päästään , mikäli biotalouteen luettavien toimialojen kasvu mukaan lukien metsäteollisuus saavuttaisi neljän prosentin vuosivauhdin. Näillä näkymin metsäteollisuus olisi kymmenen vuoden päästä edelleen suomalaisen biotalouden merkittävin toimiala, mutta toimialarajat ovat kaiken kaikkiaan kovaa vauhtia hämärtymässä, joten kemia ja metsäkin lähenevät kaiken aikaa toisiaan. Vaikka kemianteollisuus ei seuraavien kymmenen vuoden aikana vielä todennäköisesti muutukaan täysin biopohjaiseksi, uusiutuvien luonnonvarojen osuus sen raaka-aineista on voimakkaassa kasvussa, ja samaan aikaan myös energiateollisuus on siirtymässä yhä enemmän biopohjaiseen raaka-aineeseen. Kaikki tämä yhdessä merkitsee sitä, että biomassojen kysyntä lisääntyy ja raaka-aineesta voi syntyä kovaakin kilpailua. ??? Metsäbiomassojen lisäksi Suomessa tuotetaan merkittävässä määrin myös peltobiomassoja, vesistöjen biomassoja, kotieläinperäisiä biomassoja jätteitä unohtamatta. Kiertotalouden periaatteita noudattaen toisen jäte on toisen raaka-aine, mikä saattaa olla rauhanomainen ratkaisu kasvavaan raaka-aineen kysyntään. Kemianteollisuuden mahdollisuudet valmistaa biopohjaisista raaka-aineista erilaisia tuotteita ovat kaiken kaikkiaan ällistyttävän suuret. Listalle kuuluu lämpöä, sähköä, liikenteen polttoaineita, maatalouden kemiaa, kuten lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita, peruskemikaaleja, kuten vetyä, ammoniakkia, eteeniä, alkoholeja ja liuottimia, erikoiskemikaaleja, vedenpuhdistukseen tarvittavia aineita, liimoja, lakkoja ja maaleja, materiaaleja sekä lääkeaineita ja desinfiointiaineita. Biotalouden kehittyminen siis parantaa huoltovarmuutta monella tavalla. Ratkaisevaa on kotimaisten biomassojen saatavuus. Biotalous parantaa huoltovarmuutta MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat VIERAILLESSANI eräällä Calgaryn yliopiston tutkimusasemalla Kanadan itäisillä Kalliovuorilla olivat paikalliset luonnontutkijat äimistyneitä, kun kuulivat kotikatajamme kasvavan Suomessa usein puumaiseksi. Heille se oli lähinnä varpu. Kyseinen kenttäasema sijaitsi noin puolessatoista kilometrissä ja vuoristometsissä sinnitteli pinta-alaltaan laajoja mutta tuskin kanervankorkuisia sinimarjaisia katajamattoja. Kataja eli kotikataja (Juniperus communis ) on maailman laajimmalle levinnyt havupuu. Se kasvaa luontaisesti ympäri pohjoista pallonpuoliskoa merenpinnan tasolta vuorten huipuille. Himalajan vuoristossa Pakistanissa kotikatajamme on kiivennyt ainakin 3 550 metriin. Kataja on varsin monimuotoisesti sopeutunut ympäristöolosuhteisiinsa. Sen koko vaihtelee Kanadan kengänkorkuisesta varvusta Suomen nelikerroksisen talon korkeuteen. Tosin myös Suomessa kataja voi kyyhötellä tunturija saaristoahavan tuiverruksessa maanmyötäisenä kasvustona. Verkkaisesti kasvavan puun iänmääritys on vaikeaa, sillä vuosilustot saattavat olla vain parin sadasosamillimetrin levyisiä. Suomen vanhimpien katajien on arvioitu pyörivän iältään noin tuhannen vuoden hujakoilla. Vaikka nuorena kataja venyykin pituutta kohtuullisen nopeasti, on runkopuultaan hidaskasvuisen katajan metsätaloudellinen merkitys lähinnä maisema-, kotitarveja askartelupuuna. Aikoinaan erityisesti norjalaiset aitasivat tiluksiaan tosin laajemminkin tunturi-ilmastoa kestävillä katajaseipäillään. Muinaissuomalaiset taas kyhäsivät katajista muun muassa oivallisia katiskoja ja parantelivat katajauutteilla sairauksiaan. Isoäidin ja intiaanien terveysjalanjäljissä Katajan terveysvaikutukset on tunnettu kansanperinteessä vuosisatoja. Perinteinen lääketiedekin tunnustaa monia vaikutuskanavia liittyvän neulasista haihtuviin eteerisiin ainesosiin, Kanadan katajanvarvut katajan öljylinimentteihin tai itse marjojen kohtuulliseen nauttimiseen sisäisesti. Vahvanmakuiset ja aromikkaat katajanmarjat kuuluvat olennaisena mausteena perinteisiin riistaruokiin. Myös hollantilaisten keksintö maustaa väkeviä juomia katajanmarjoilla on saavuttanut myöhemmin maailmanmenestyksen erityisesti brittien kaupallistamana. Tänä kesänä suomalaisetkin kunnostautuivat voittamalla gininvalmistuksen maailmanmestaruuden. Kasvitieteessä katajanmarjat eivät kuitenkaan ole marjoja vaan lähinnä käpyjä. Kataja on ollut merkittävä puu metsämiehen urani alkutaipaleella. Saatuani polvenkorkuisena ensimmäisen käsisahani syntymäpäivälahjaksi päätin ensimmäiseksi kokeilla sen tehoa kesämökkipalstamme katajaan. Mummuni huomasi aikeeni ja kiitos hänen, on polunvarteen varttunut sittemmin monimetrinen komea kataja. Sahani tosin surukseni takavarikoitiin. Edesmennyt isoäitini vaali katajia mökillämme, koska lukemansa mukaan eräs kuolemansairas potilas oli parantunut vaellettuaan Skotlannin tervehdyttävillä katajanummilla. Myös Kanadan intiaanit hoitivat katajalla sairauksiaan. Tästä innostuneena itäkanadalaisten katajavarvikoiden tutkijakasvatit eristivät katajanneulasista bioaktiivisia ainesosia syöpäinstituuttinsa kokeisiin. Lupaavat positiiviset tulokset rintasyöpäsolujen päänmenoksi julkaistiin vastikään. Toisin kuin suomalaiset, kanadalaiset tumtevat katajan varpuna. SPIRIT OF NATURE Spirit of Nature -puuarkkitehtuuripalkinnon on saanut rakennusliike Reposen toimitusjohtaja Mika Airaksela. Reponen on ansioitunut puurakentamisessa, tänä vuonna on esimerkiksi valmistunut Euroopan suurin puuasuinkerrostalo. Spirit of Nature -palkinto on tarkoitus jakaa jatkossa joka toinen vuosi.
• 31 24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18 PILKKEITÄ METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Uudista mänty luontaisesti ? Näin Virossa ? Kokeilussa tehokas mönkijä ? Minkki tuli jäädäkseen ? Miten käy Metso-vuokrausten? Metsälehti Metsälehti ilmestyy 8. lokakuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 8.10. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 18”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkryptosta 15 on arvottu seuraaville kolmelle: Anneli Haataja, Otanmäki, Esko Kinnunen, Raahe ja Kati Miettinen, Varkaus. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 18 METSÄKRYPTO 15, OIKEA RATKAISU Jouk o K uosmanen
• OSA Niin paljon elämyksiä yhdellä lipulla! Metsämessut tarjoaa niin metsänomistajille, metsäalan ammattilaisille kuin metsän ystävillekin puuntuoksuisen viikonlopun: metsäaiheista ohjelmaa, keskusteluja, työnäytöksiä ja kyselytunteja. Kauniita maisemia, riistaa ja marjoja, energiaa, uusien yritysten alkuja… Metsästä on moneksi! Tulevaisuuden tori esittelee biotalouden innovaatiot ja kertoo konkreettisesti miten ne näkyvät elämässämme joka päivä. Tulevaisuuden torin yhteistyökumppaneina ovat Suomen Metsäsäätiö, Metsäteollisuus Ry ja UPM. Katso lisää: www.helsinginmetsamessut.? OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Avoinna: pe klo 9–18, la klo 10–18, su klo 10–17 Liput: ennakkoon verkkokaupasta 15 € / 9 €, messujen aikana kassoilta ja verkkokaupasta 18 € / 11 €. www.messukeskus.com/shop Samaan aikaan samalla lipulla: ELMA Helsingin maaseutumessut, Kädentaito, Lemmikki (la–su) ja OutletExpo. MENKÄÄ METSÄÄN! 6.–8.11.2015 Messukeskus Helsinki www.helsinginmetsamessut.fi Liput helposti verkkokaupasta /shop messukeskus.com