METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 29. SYYSKUUTA 2016 • NRO 18 • PERUSTETTU 1933 Michael Hummel todistaa, että puusta syntyy muutakin kuin sellua, paperia ja lankkua. Sivut 9–11 Uutta puusta K U VA SE PP O SA M U LI WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Kemerahakua ollaan avaamassa ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Metsänomistajalla on myrskyn jälkeen muutakin kuin poutasää ? sivut 14–15 PILKKEITÄ: Historiallisen heikko jänissaalis ? sivu 25
2 A J A S S A 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 LYHYET MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva T aimikoiden ja nuorten metsien hoidon kemeratukien keväällä alkanut hakusulku on vienyt monien metsurien työt vähiin. Muiden muassa Metsä Groupille Keski-Suomessa urakoivan Metsänterä Ky:n Samuel Heinonen on vielä pysynyt työnsyrjässä kiinni, vaikka kemerahankkeet ovatkin jo tältä vuodelta loppuneet. ”Minulla on muutamia toimeksiantajia, jotka eivät ole oikeutettuja tukiin. Metsänhoitotöiden lisäksi teen metsäsuunnittelua, joka ei ole kemerasta riippuvainen.” Myös Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon kemeratyömaat alkavat olla lopussa. Toiminnanjohtaja Pekka Sahlmanin mukaan yhdistys on kesän aikana keskittynyt markkinoimaan taimikonhoitoa kohteille, joille tukea ei ole tarjolla. ”Esimerkiksi kesän 2010 myrskytuhoalueet viljeltiin valtion tuella. Taimikot pitäisi varhaisperata, mutta kemeratukea ei saa kymmeneen vuoteen viljelystä. Moni onkin tarttunut tarjoukseemme, mikä parantaa metsuriemme työllisyyttä.” Osassa metsänhoitoyhdistyksissä on aloitettu yt-neuvottelut metsureiden lomauttamiseksi, koska raivaustyömaat ovat loppumassa. Lomautusten laajuudesta Puuliitossa ei ollut tietoa. Pahin lienee vasta edessä, ellei kemerahakuja avata uudelleen. Haku ehkä vain varhaisperkauksille Maaja metsätalousministeriöstä kerrotaan, että kemerahaut avataan lähiaikoina. ”Paine on kasvanut. Teemme kovasti töitä asian eteen. Vielä emme voi kertoa, milloin haku avataan. Aika lähellä ollaan”, vihjaa maaja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston päällikkö Juha S. Niemelä . Hän pitää todennäköisenä, että haku avataan rajoitetusti. Näin vain osaan suljetuista työlajeista voisi hakea syksyn aikana tukea. Haun rajaustapaa Niemelä ei kommentoi. Yleisesti on veikattu, että vain taimikoiden varhaisperkaukseen voisi hakea rahoitusta loppuvuoden aikana. Haun rajaaminen varmistaisi, että loppuvuodeksi käytössä oleva 12 miljoonan euron myöntövaltuus riittäisi mittavaan työmäärään. Jos hakua ei rajata, iso osa varoista valuu ensiharvennuksille, jossa hehtaarituki on lähes kolminkertainen varhaisperkaukseen verrattuna. Rajattu tuki ei innosta Pohjois-Suomessa ajatus pelkästä varhaisperkausten tuesta ei innosta, koska niitä tehdään pohjoisessa vähän. Siellä toivotaan myös nuoren metsän hoitotukien haun avaamista. Haku voidaan avata maaja metsätalousministeriön päätöksellä. Niemelä arvelee, ettei asiaan saada ratkaisua vielä tällä viikolla. Metsänomistajatahoilla ratkaisua odotetaan kuumeisesti. ”Päätös on saatava nopeasti. Lumen tultua varhaisperkauksia ei enää voi tehdä”, muistuttaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola . Tänä vuonna tehtävien metsänhoitotöiden maksamiseen on käytettävissä 32 miljoonaa euroa. Pahimmillaan miltei kolmannes niistä uhkaa jäädä käyttämättä. Tämä johtuu muun muassa rahoitushakeKemerasulku päättymässä Paineet taimikoiden hoidon kemerahakujen avaamiseen ovat kasvaneet. Ratkaisu on valmistumassa ministeriössä. ”Aika lähellä ollaan.” Jyväskyläläisellä Samuel Heinosella on riittänyt vielä raivattavaa kemerakatkosta huolimatta. Puukaupparahat tilille jo viidessä päivässä UPM aloittaa lokakuussa OP-pankin kanssa uuden palvelun, jonka avulla metsänomistaja saa puukaupparahat käyttöönsä nykyistä huomattavasti nopeammin. Uudessa palvelussa metsänomistaja tekee pankin kanssa kaupat puukaupan myyntisaatavasta, hinta voi olla 50–80 prosenttia puukaupan hakkuusopimuksen kauppahinnasta. Pankki maksaa sovitun hinnan metsänomistajalle puukaupan teon jälkeen viidessä pankkipäivässä. Metsähakkeen käyttö kääntyi kasvuun Metsähakkeen käyttö lisääntyi kuluvan vuoden huhti-kesäkuussa kahdella prosentilla vuodentakaiseen verrattuna syöttötariffijärjestelmään kuuluvilla voimalaitoksilla. Nousu voi ennakoida paluuta kasvu-uralle metsähakkeen käytössä, Energiavirasto arvioi. Viraston mukaan lisääntyneen käytön taustalla on tuen nousu. Metsähakkeella tuotetun sähkön tuki nousi tämän vuoden maaliskuun alusta lukien 15,9 eurosta 18 euroon megawattituntia kohden. Tee kemerailmoitus sähköisesti Kemeratöiden toteutusilmoitukset voi tehdä nyt sähköisesti Metsäkeskuksen ylläpitämässä Metsään. fi-palvelussa. Sähköisen ilmoituksen tekeminen kannattaa, sillä niiden käsittelyajat ovat lyhyitä. Näin tukirahat saa nopeammin, Metsäkeskuksesta kerrotaan. Sähköisen toteutusilmoituksen voi jättää joko palveluun kirjautunut metsänomistaja tai metsäalan toimija. Metsälajien sukupuuttoriski ennallaan Suomen metsälajiston riski kuolla sukupuuttoon on säilynyt ennallaan vuoteen 2008 verrattuna, kertoo Syken ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tuore uhanalaisarvio. Metsässä elävän lajiston köyhtyminen siis jatkuu yhä. Toisaalta positiivista on se, että lajien uhanalaistuminen ei ole enää kahdeksassa vuodessa kiihtynyt, ja metsissä on tehty oikeanlaisia suojelutoimia. Carl Haglundista Kaidi Finlandin toimitusjohtaja Kaidin Euroopan investointistrategiasta vastaava varatoimitusjohtaja Carl Haglund ottaa kontolleen myös Kaidi Finlandin toimitusjohtajan tehtävät. Toimitusjohtajana Kaidin Kemin biojalostamohankkeen julkistamisesta alkaen toiminut Pekka Koponen jatkaa johdon neuvonantajana.
AJASSA 3 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 TÄSSÄ NUMEROSSA Tukea suometsiin ja metsäautoteille » Maaja metsätalousministeriö ilmoitti toukokuun alussa, että 6.5. jälkeen tulleita kemerahakemuksia taimikoiden varhaishoitoon, nuorten metsien hoitoon ja pienpuun korjuutukeen sekä terveyslannoituksiin ei hyväksytä. » Siihen mennessä saapuneet hakemukset käsitellään saapumisjärjestyksessä, ja niille voidaan myöntää rahoitus tänä vuonna, jos varoja on jäljellä. » Suometsien kunnostukseen ja metsäteiden rakentamiseen sekä korjauksiin tukivaroja on jatkuvasti saatavilla. musten ruuhkautumisesta Suomen metsäkeskukseen. Näin tukia ei voida maksaa, vaikka työt olisi tehtykin. Jatkossa hakemusten käsittelyn uskotaan jouhevoituvan, kun sähköinen haku saadaan vihdoin toimimaan. Jo keväällä rahoitushakemuksia oli mahdollista laatia Metsäkeskuksen Metsään.fi-järjestelmän kautta. Nyt myös metsänhoitoyhdistykset pystyvät tietojärjestelmistään lähettämään sähköisiä toteutusilmoituksia Metsäkeskukselle. Lähiviikkoina myös tukien haun pitäisi avautua yhdistysten järjestelmiin, mikä helpottaa hakemusten käsittelyä – kunhan vanha hakemusruuhka saadaan ensin purettua. FAKTA MIKKO HÄYRYNEN METSÄNOMISTAJIEN yrittäjävähennyksen on määrä tulla voimaan vuoden vaihteessa ja koskea siitä eteenpäin tehtyjä puukauppoja. Takavuosien kokemusten mukaan puunmyyntiä kannustavat veromuutokset ovat johtaneet myyntien panttaukseen veromuutoksen odotusaikana. MTK:n metsäosaston tutkimuspäällikkö Erno Järvinen ei kuitenkaan usko, että pienen vähennyksen vuoksi puukauppoja siirrettäisiin yli vuoden vaihteen. Yrittäjävähennyksen tavoite ei ole puukaupallinen, vaan sen tarkoitus on rinnastaa puuntuotanto muuhun yritystoimintaan. ”Vähennys koskee kaikkia metsänomistajia, mutta merkittävä vaikutus sillä on vain pienelle joukolle.” Viiden prosentin yrittäjävähennys keventää verotusta niinä vuosina, kun metsänomistajalla on ollut myyntituloja. Tappiol lisina vuosina vipuvaikutus toimii toisinpäin ja kiristää verotusta. Jatkossa metsätalouden pääomaveroa laskettaessa otetaan huomioon 95 prosenttia niistä tuloista, jotka jäävät jäljelle menojen vähentämisen jälkeen. Konkreettinen vaikutus puunmyyjälle on, että pääomaverotettavasta myyntitulosta saa pitää itse 1,5 prosenttia nykyistä enemmän. Metsätalouden tappiot voidaan vähentää muista pääomatuloista tai ansiotuloista alijäämähyvityksenä. Yrittäjävähennys koskee myös tappiollista vuotta, ja jatkossa myös tappioista otetaan huomioon vain 95 prosenttia. Tappiollisena vuotena muista tuloista tehtävä vähennys on siis jonkin verran aiem paa pienempi. Yrittäjävähennys ei keskeytä puukauppaa MIKKO HÄYRYNEN YKSITYISMETSIEN puuntuotannon sijoitustuotto putosi viime vuonna 2,5 prosenttiin, Luonnonvarakeskuksen ennakkotiedot kertovat. Tuotto oli alempi kuin viiden edellisvuoden keskimääräinen 4,9 prosentin tuotto. Sijoitustuoton laskenta perustuu osittain todellisiin puunmyynteihin, mutta on osittain laskennallinen ja mittaa hakkaamattoman puuston arvon muutosta. Esimerkiksi finanssikriisin aikaan vuonna 2009 kantohintojen lasku pudotti tuottoa yli viidenneksen. ”Metsänomistaja saa paremman kuvan todellisesta tuotosta, kun vuosittain puustopääoman arvoa heiluttava kantohintojen muutos jätetään laskuista pois. Näin laskettu tuotto olisi 4,5 prosenttia”, tutkija Esa Uotila toteaa. Tuottoa painoi alas, että kantohinnat laskivat viime vuonna 1,7 prosenttia. Metsänhoidon ja metsänparannusinvestointien sekä hallintokulujen vaikutus tuottoon oli 0,6 prosenttia alaspäin. Tuottoa kasvattivat puunmyyntitulot, puustopääoman kasvu ja hivenen myös kemera-tuet. Hakkuiden osuus oli 3,6 ja puuston kasvun 1,2 prosenttiyksikköä. Laskelmissa käytettiin puustopääoman arvona kantoraha-arvoa. Se oli viime vuonna yksityismetsissä yhteensä 44 miljardia euroa eli noin 3 300 euroa metsämaan hehtaaria kohti. Jos tila on ostettu vastikään, niin oikeamman kuvan kannattavuudesta antaa ostohinnalle laskettu tuotto. Puuntuotannon sijoitustuotto sukelsi MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva LIKI 60 vuotta moottorisahoja valmistanut Husqvarna on saanut vuosien valmistelun jälkeen teräketjutehtaansa Ruotsin Huskvarnassa toimintakuntoon. Yhtiö on investoinut moderniin tehtaaseensa yli 100 miljoonaa euroa. Husqvarnan moottorisahadivisioonan johtaja Pavel Hajman luottaa suurinvestoinnin kannattavuuteen: ”Tärkeintä on, että voimme optimoida moottorisahojen suorituskyvyn, kun valmistamme kaiken itse. Teräketju on olennainen osa moottorisahaa ja sen suorituskykyä.” Tähän asti Husqvarna, kuten pääosa moottorisahavalmistajista, on käyttänyt yhdysvaltalaisen Oregonin teräketjuja. Vain Stihl on valmistanut omat teräketjunsa. Hajmanin mukaan yhtiön on määrä tuottaa teräketjut Husqvarnan ammattikäyttöön tarkoitettuihin moottorisahoihin. Harrastesahojen ketjut hankintaan jatkossakin Oregonilta. Suomeen uusia ketjuja on määrä toimittaa kuluvan syksyn aikana. Husqvarnalta omat teräketjut Husqvarna ryhtyy valmistamaan teräketjuja ammattilaisten käyttöön. AJASSA Mhy-valtuustoihin haetaan edustajia Valtuuston jättävä Leila Lehtinen patistaa mukaan lisää naisia, nuoria ja etämetsänomistajia. Sivu 5 Luonnonsuojeluliiton johtoon vanha tuttu Harri Hölttä oli mukana 90-luvun metsäsodissa, mutta ei usko niiden paluuseen. Sivut 6–7 Lainavetoinen lannoitus Sukevalla Sivu 7 Suojelussa suuret alueelliset erot Sivu 8 Tukkipuu kannattaa hakata ajoissa Sivut 12–13 METSÄSTÄ UIttopato kunnostuu entiseen kuosiinsa Sivut 16–17 Metsäpalsta ja koira veivät metson perään Sivut 18–19 Suurin ja pienin kohtasivat Metkossa Sivu 20 Linnut pitävät pökkelöistä Hakkuut ja ilmastomuutos muuttavat metsälintujen elinoloja. Sivut 22–23 PILKKEITÄ Kartellikolumni herätti keskustelua Sivu 24 Konenäkö tulee metsätöihinkin Sivu 26 Pihlajalla on heitetty monta keihäskultaa Sivu 30 Se pp o Sa m ul i
AJASSA 4 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 Harrastatko lintujen bongausta? Uusi kysymys: Onko metsääsi iskenyt metsätauteja? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 37% EI 63% vas taa jia 14 9 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA Metsävaratietojen julkisuudesta käytyyn kiistaan löytyi viikko sitten sopu, ja metsätietolain uudistaminen maaja metsätalousministeriössä etenee. Muutos tulee voimaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Metsänomistajan kannalta se ei ole kovin suuri. Omistajalla on edelleen paljon valtaa siihen, mitä tietoja hänen metsistään on julkisesti saatavissa. Tärkeintä on, että tiedon hyödyntämiselle saadaan raamit ja sähköisten palveluiden kehittäminen pääsee uuteen vauhtiin. Uuden tekniikan mahdollisuuksista on nähty vasta alku. Digitalisaatio muuttaa paljon alalla kuin alalla. Näköpiirissä on tehokkuutta, kustannussäästöjä ja toivottavasti entistä parempia palveluja. ??? Uusi aika edellyttää kuitenkin, että kaikki kansalaiset saadaan tehokkaiden verkkoyhteyksien äärelle. Jo viime vuosikymmenellä hallitus asetti tavoitteen, että vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikilla suomalaisilla on ulottuvillaan 100 megabitin yhteys. Valtio rahoitti haja-asutusalueiden laajakaistahanketta ja toivoi, että isot operaattorit lähtisivät mukaan investoimaan kiinteisiin tietoliikenneyhteyksiin. Näin ei kuitenkaan käynyt Viestintäviraston mukaan viime vuoden lopussa väylähankkeessa oli päästy vasta vähän yli puolivälin. Tehokas laajakaista oli saatu rakennettua noin 70 000 maaseudun kotitalouden ulottuville, kun alun perin tavoite oli noin 130 000. Nyt hanketta on jatkettu, ja byrokratiaa sen ympäriltä raivataan. Rakentamisvauhtia pitää onneksi yllä se, että niin monet tahot suunnittelevat tulevaisuutta hyvien yhteyksien varaan. Esimerkiksi videopuhelu lääkärille ei onnistu ilman vakaata kaapeliyhteyttä. ??? Hyvien yhteyksien lisäksi on tärkeää, että sähköisiä metsäkuin muitakin palveluja kehitetään helpoiksi ja kaikenikäisille sopiviksi. Varttuneet kansalaiset ovat tyypillisesti erilaisia netinkäyttäjiä kuin nuoret verkkosovellusten suunnittelijat. Sekin täytyy ottaa huomioon, että kaikilla ei ole tietokonetta. Myös heidän palveluistaan täytyy tietoyhteiskunnassa pitää huolta. Palveluja kaikille Uskon, että olisi metsänomistajan etu, jos myös kuviotieto olisi käytettävissä mahdollisimman avoimesti. Kuviotieto on metsänomistajien ja alan toimijoiden yhteinen kieli, jota kaikki ymmärtävät. Sen äärellä on helppo keskustella oman metsätilan asioista ja tehdä päätöksiä. Hilatieto on teknistä numerotietoa, joka vaatii tulkintaa ja jalostamista.” Metsäkeskuksen palvelupäällikkö Jorma Jyrkilä metsävaratietojen avaamisesta. Joskus 80-luvulla julkaistiin tilasto eri maiden vientituotteiden keskimääräisistä kilohinnoista. Kärjessä keikkui Sveitsi, jonka kellojen ja lääkkeiden kilohinta oli useita tuhansia markkoja. Kaukana perässä laahasi Suomi – sellun, paperin tai raakalaudan hinta oli vain muutamia markkoja per kilo. Sitten tuli Nokia. Kännykät tekivät kauppansa ympäri maailmaa, ja yhtäkkiä Suomen viennin rakenne ei enää ollutkaan kehitysmaatasoa. Nokian jälkeen Suomen talous on taas puujalan varassa. Toistaiseksi se on tarkoittanut paluuta raaka-aineiden ja puolijalosteiden vientiin, mutta niin ei tarvitse olla. Kuten tässä lehdessä kerrotaan, puusta voi valmistaa yhtä ja toista. Kilohinnan kasvattaminen vaatii vain oikeita innovaatioita ja reilusti kehitystyötä. EERO SALA Lisää kilohintaa ”Arvaukseni on, että merkintä liittyisi tervanpolton aikakauteen. Pitänee ilmiantaa Museovirastolle, Metsähallituksen luontopalveluissa eivät lotkauttaneet korvaansa.” 6 m3 Muinaismuisto metsässä ”Jos jollekin lahjoitetaan metsää verovapaasti, niin hän ministeriön mielestä innostuu myymään puuta ja koko Suomen mittakaavassa yli miljoona kuutiota. Kun puun ostot ovat nollasummapeliä, niin tietysti sitten joiltain muilta jää vastaava määrä puuta myymättä. Ei kyllä auta Suomen taloutta. Pitävätkö poliitikot suomalaisia täysin idiootteina?” Timppa ”Nykyhallitus on ajanut ainoastaan suuromistajien ja raharikkaiden sekä kovapalkkaisten etuja. Keskivertometsänomistajan jälkeläiset eivät ko. verohyödyistä saa murujakaan.” Pihkatappi ”Jopa näin vannoutuneena kepulaisena olen valitettavasti edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Eikä tämä rajoitu pelkästään metsäasioihin.” Hatelo ”Edellisten kommentoijien linjoilla. Itse olen maani ostanut, puuta sitten myynyt maksaakseni. Tämä hallituksen metsälahjavähennys taitaa loppujen lopuksi olla karhunpalvelus maataomistaville. Tämmöinen ’rikkaiden’ suosiminen johtaa seuraavissa vaaleissa todennäköisesti huonoon lopputulemaan kannaltamme. Verot nousevat entisestään.” Metsäkupsa Vai tarjontaa lisäämällä puukappa vilkastuisi? No, jos tarjonta oikein paljon lisääntyy, niin hinnat tietysti laskevat ja nostaahan aleneva hinta menekkiä. Kun tarpeeksi halvaksi menee, niin ilmaantuu muuallekin ruotsalaisia puunostajia kuin Lappiin ja Vaasan seudulle. Tämä vain johtaa metsätalouden katoamiseen Suomesta.” Korpituvan Taneli ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
AJASSA 5 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 MHY-VAALIT 14.10. Ehdokashankinta päättyy 31.10. Vaalimateriaali postitetaan äänioikeutetuille, siis kaikille yhdistyksen jäsenille 4.11–25.11. Äänestysaika, vaali postiäänestyksenä 1.–2.12. Äänten lasku ja mhy-kohtaisten tulosten julkaiseminen 5.12. Vaalien valtakunnallinen tulos julkaistu JAAKKO TEMMES Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA Suomen metsiä tilastoidaan hyvin. Käsitys metsien puumääristä ja tilasta on kattava. Tilastoista voi tehdä monenlaisia johtopäätöksiä – niinhän tilastoista aina. Kun perinteinen metsänhoitaja tulkitsee tilastoa, hän löytää paljon hoitoja hakkuurästejä. Niiden vuoksi metsistä teollisuuden käyttöön saatavan puumäärän voidaan laskea jäävän teoreettisesta maksimista eli syntyy kansantaloudellista tappiota. Hoitamattomuus on synti ja häpeä – sitähän on meille kovakalloisille metsänomistajille pitkään opetettu ja niinhän se rahassa ajateltuna onkin. ??? Entä jos tilastoja tutkitaankin metsien monimuotoisuuden näkökulmasta? Monimuotoisuus jo sananakin tarkoittaa, että hoitotapoja ja metsiä on monenlaisia. Rästimetsät ovat olleet pitkään tavanomaisen metsänhoidon ulkopuolella, mikä tuo lisää erilaisuutta metsien rakenteeseen. Se että tätä hoidon ulkopuolista metsää on paljon, Hoitamattomuuden iloja tekee ilmiöstä tärkeän. Pinta-alassa mitattuna hoitamattoman metsän vaikutus metsäluonnon monipuolisuuteen on suurempi kuin kaikilla suojeluohjelmilla yhteensä. Kutsutaan tätä hoitorästien metsäalaa vaikka nimellä suojelun harmaa alue tai lyhyemmin harmaa suojelu. Harmaa siksi, että sitä ei kelpuuteta viralliseksi suojelualueeksi, kun siitä ei ole tehty sopimuksia. Harmaa myös siksi, että hoitamattomuuden vaikutus monimuotoisuuteen ei ole niin selkeä kuin useimmissa virallisissa suojelukohteissa. Lisäksi yksittäisen tilan osalta hoitamattomuuden jatkuvuus on aina epävarmaa. ??? Harmaata suojelua ei pitäisikään tarkastella yksittäisinä tiloina vaan tilastollisena ilmiönä. Kasvavatko harmaan suojelun kokonaismäärät vai laskevatko? Mikä on puuston keski-ikä ja onko se nousussa? Mitä motiiveja on hoitamattomien tilojen metsänomistajilla? Miksi tiloja tulee lisää tai poistuu harmaasta suojelusta? Miten hoitamattomuus vaikuttaa metsäluonnon monimuotoisuuteen? Harmaan suojelun vähättely tai kieltäminen on tyhmää. Jos neljännes Suomen metsäalasta on säännöllisen metsänhoidon ulkopuolella, tulee asia virallisesti todeta muutenkin kuin hakkuurästeinä. Eikä kannata vain todeta, sillä ohjaamalla ilmiötä voimme myös lisätä sen vaikuttavuutta. Metsänomistajat, joiden metsissä on rästejä, leimataan helposti tietämättömiksi tai välinpitämättömiksi. Se ei ole koko totuus, sillä joukossa on myös paljon tietoisia valintoja. Niissä kunnioitetaan esimerkiksi luontoarvoja, vanhoja puita tai maisema-arvoja. Ei pidä vähätellä myöskään pelkoa koneiden pahoista jäljistä tai metsän muuttumisesta kulkukelvottomaksi. On minussakin sen verran metsänhoitajan vikaa, että ymmärrän puheet hoitorästeistä ja niiden aiheuttamista menetyksistä. Kolikon kääntöpuolella näen kyllä saman asian tärkeän vaikutuksen metsäluonnon monimuotoisuuden lisääjänä. Hoitorästeistä voisi tuskailun ohella ottaa paljon enemmän irti myös ilon aiheita. Samalla kunnioitamme niiden metsänomistajien valintoja, jotka ovat valinneet hoitamattomuuden. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva ” Aktiivinen valtuuston jäsen pystyy vaikuttamaan metsänhoitoyhdistyksen toimintaan. Mukaan vain, jos kokee yhdistyksen omakseen.” Näin vakuuttaa Mikkelin Ihast järvellä asuva maaseutuyrittäjä ja metsänomistaja Leila Lehtinen . Hänellä on näkemystä ja kokemusta metsänhoitoyhdistyksen hallinnosta neljän vaalikauden ajalta, ensin Metsänhoitoyhdistys Järvi-Savon ja sitten ison Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon valtuustosta. Myös hallitustyöskentely on hänelle tuttua molemmista yhdistyksistä. ”Lähdin aikanaan ehdolle valtuustoon, koska metsätalous on tilallamme tärkeä elinkeino.” Lehtinen pääsi läpi heti ensimmäisellä yrittämällä. Palveluvalikoima mieleiseksi Lehtisen kokemukset yhdistyksen hallinnosta ovat kannustavia, mutta nyt edustustehtävät metsänhoitoyhdistyksessä saavat jäädä. ”On toisten vuoro jatkaa.” ”Valtuutettukin voi vaikuttaa” Yhdistysten valtuustoihin valitaan taas uudet edustajat. Leila Lehtinen toivoo metsänhoitoyhdistysten valtustoihin lisää naisia, nuoria sekä kaupunkilaisia etämetsänomistajia. Yhdistysten valtuustot kokoontuvat syysja kevätkokouksiin. Lisäksi valtuutetut ovat tapaavat kesäisin yhdistyksen järjestämissä vapaamuotoisissa tilaisuuksissa. Uusille valtuustoille on myös järjestetty perehdyttävää koulutusta. Valtuustot käsittelevät lähinnä hallituksen esittämiä asioita. Niistä tärkeimmät ovat talousarvio ja yhdistyksen palvelutarjonta. ”Juuri metsänhoitoyhdistyksen tuottamien palveluiden valikoimaan voi valtuustosta käsin vaikuttaa. Aktiivinen valtuutettu pystyy tuomaan omia näkemyksiään siellä esille.” Lehtisen mukaa valtuustossa käsiteltävistä asioista äänestetään erittäin harvoin. ”Se ei kuitenkaan tarkoita, että valtuutetuilla ei olisi erilaisia näkemyksiä. Ristiriitoja ei muodostu, koska kaikki ovat metsänomistajan asialla, mutta painotukset vaihtelevat.” Naiseudesta ei haittaa Lehtinen ei ole kokenut oloaan orvoksi perinteisesti miehiseksi mielletyllä metsäalalla. ”Metsänhoitoyhdistyksen hallinnossa naisena on helppo päästä esille ja esimerkiksi yhdistyksen hallitukseen. Tiedostan, että saatan olla niin sanottu kiintiönainen, mutta mitä se haittaa. Pääasia, että pääsee vaikuttamaan asioihin.” Maaseutuyrittäjillä on vahva edustus metsänhoitoyhdistysten hallinnossa. ”Naisia, nuoria sekä kaupunkilaisia etämetsänomistajia valtuustoihin tarvittaisiin lisää. Toivottavasti heitä lähtee entistä runsaammin ehdolle marraskuussa järjestettävissä vaaleissa”, Lehtinen sanoo.
AJASSA 6 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 HAASTATTELU VALTTERI SKYTTÄ, teksti LEENA LOUHIVAARA, kuvat S uomen luonnonsuojeluliiton tulevalla puheenjohtajalla Harri Höltällä on mielessään vaikea yhtälö. Matemaattiset laskelmat eivät asiaa ratkaise. Höltän mukaan Suomen metsäpolitiikassa tehdään tällä hetkellä niin ristiriitaisia ratkaisuja, että ainekset isolle sekasotkulle ovat olemassa – ainakin metsäluonnon näkökulmasta. ”Hallitus on leikannut metsien suojelun rahoitusta ja tavoittelee samalla puun käytön lisäystä sekä biotalouden nousua. Kolmantena mausteena sopassa häärivät puuenergia ja ilmastopolitiikka. Odotettavissa on väistämättä yhteentörmäyksiä.” Kierroksia ottavassa puuenergiakeskustelussa on uuden puheenjohtajan mukaan kaikuja siltä ajalta, kun Suomeen mahtui metsäasioissa vain yksi iso totuus. Nyt totuus on biotalous, jonka kaikkivoipaisuuteen ei saa Höltän mukaan koskea. ”Biotalouttakin pitää voida arvostella ja asiasta käydä keskustelua. Mikä on biotalouden sisältö metsäluonnon kannalta?” Hölttä kysyy. Lisääntyvät hakkuut voivat tuottaa uhanalaisille metsälajeille hankaluuksia. ”Uusien biolaitosten ympäristövaikutuksissa osataan kyllä arvioida vesistöpäästöt, mutta hakkuiden vaikutuksia ei.” Kuusamon metsäsodasta nykypäivään Harri Hölttä on ollut mukana ympäristöjärjestöjen toiminnassa yli 20 vuotta. Alku oli räväkkä, sillä nuori mies vastusti vanhojen metsien hakkuita 1990-luvun puolivälissä niin sanotussa Kuusamon metsäsodassa. Yhteismetsän osakkaiden ja luonnonsuojelijoiden välinen kiista aiheutti jopa autokolarin. Samanlaiseen kärhämöintiin ei Höltän mukaan ole enää tarvetta. ”Kuusamon tilanne oli ainutlaatuinen, ja 1990-luvulla oli paljon muutakin ympäristöliikehdintää. Pikkuhiljaa sekä hakkuut ja suojelu ovat edenneet.” Kiistan seurauksena Etelä-Kuusamoon perustettiin neljä suojelualuetta. Kuusamossa olivat vastakkain yksityismetsänomistajat ja luonnonsuojelijat, mutta tavallisesti puhtaat yksityismetsämaat eivät ole kiihkeintä metsäkärhämäaluetta. Laajimmat kiistanalaiset metsät ovat kuuluneet valtiolle tai metsäyhtiöille. Hölttä ei usko ympäristöjärjestöjen ja yksityismetsänomistajien kiistoihin tulevaisuudessakaan. Kuusamon metsäsodassa mukana olleita on myöhemmin epäilty tiukan linjan suojelutavoitteiden myötä jopa yhteistyöhaluttomiksi. Höltän mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton linja ei muutu, vaikka puheenjohtaja vaihtuu. ”Lisää metsiä pitää saada suojeluun. Luonnonsuojelutyö on pitkän aikavälin vaikuttamista. Pikavoittoja on turha tavoitella.” Historiaa vastapainoksi Hölttä kuvailee luonnonsuojeluliiton johtajan pestiä puolipäivätyöksi, johon kuluu vähintään kokopäivätyön aika. Vapaa-ajalle löytyy valokuvaamisen ja lintubongauksen lisäksi täytettä Itä-Suomen metsähistoriasta, josta Hölttä tekee väitöskirjaa. Historian ja tämän päivän metsäkeskusteluista löytyy toisinaan paljon samaa. ”1800-luvulla oli aikoja, jolloin väitettiin, että joissain pitäjissä ei ollut edes polttopuuta jäljellä. Puun loppumista liioiteltiin ja kauhisteltiin”, Hölttä kertoo. Puun käyttö energiaksi ja puun riittävyys. Varsin tuttuja metsäaiheita myös nykypäivänä. Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajaksi nousevan Höltän mukaan suojelutyön tarve ei ole poistunut, ratkaistavien ongelmien luonne sen sijaan muuttuu. Luonnonsuojelutöitä riittää perinteisissä aiheissa, kuten metsissä ja soilla, mutta on myös uusia uhkia, esimerkkinä ilmastonmuutos. ”Edelleen jaksaa hämmästyttää se, että suojelumahdollisuudet on puheiden mukaan käyty läpi tarkalla kammalla ja yhä tulee vastaan hienoja suojelemattomia metsäalueita. Toisaalta on ilahduttavaa, että säästyneitä metsiä on.” Edessä yhteentörmäyksiä? Harri Hölttä ei usko metsäsotien paluuseen. Lisähakkuut, suojelurahoitus ja ilmastonmuutos takaavat kuitenkin, että kiistoja syntyy. ”Biotalouttakin pitää voida arvostella.” Harri Hölttä aloitti lintujen bongauksen jo lapsena. Nykyisin hän järjestää linturetkiä Suomeen ja lähialueille. Parin viikon kuluttua kaukoputki suuntaa Färsaarille.
AJASSA 7 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 Harri Hölttä Ikä: 40 Asuinpaikka: Joensuu Perhe: puoliso Työ: Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) uusi puheenjohtaja 2017–2019 Kokemus: 6 vuotta luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntijana 2000-luvulla Harrastukset: lintubongaus ja valokuvaaminen Työn alla: väitöskirja Itä-Suomen metsähistoriasta 1850–1930-luvuilta Omistukset: suojeltu metsäpalsta Kaavilla Pohjois-Savossa FAKTA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva SUKEVAN yhteismetsän hallinnassa on 3 600 hehtaaria talousmetsää Savon pohjoiskolkassa. Hoitokunta on 2000-luvun ajan sijoittanut osan metsätalouden ylijäämää puuntuotantoon. Takavuosina ostettiin metsiä ja rakennettiin metsäteitä. Viime vuosina on keskitytty lannoituksiin. ”Osa osakaskunnasta haluaisi ylijäämän lyhentämättömänä tililleen, mutta enemmistö on hyväksynyt satsaukset”, hoitokunnan puheejohtaja Ari Sirviö selvittää. Tänä kesänä yhteismetsä päätti hoitaa viiden vuoden lannoitukset kertarykäisyllä. Se tarkoitti liki 500 hehtaaria kasvatuslannoituksia. Ison hankkeen kustannukset katettiin pankkilainalla. Näin hanke ei leikkaa osakkaiden tiliä yhteismetsältä. Paikallinen pankki antoi pari vuotta lyhennysvapaata vuotta. Sen jälkeen maksuaikaa on viisi vuotta. Siinä ajassa lannoitukset ehtivät kartuttaa hakkuumahdollisuuksia. ”Tällaista tilaisuutta ei kannattanut jättää käyttämättä. Lannoitteet ovat nyt halvempia kuin pitkiin aikoihin, samalla lainojen korot ovat alhaalla”, Sirviö korostaa. 17 kuutiota hehtaarille Hankkeen rahoittaneen Sonkajärven Osuuspankin toimitusjohtaja Esko Nissinen vakuuttaa, että asiansa täsmällisesti hoitaneelle yhteismetsälle lainaraha metsänlanMetsään lantaa pankkilainalla Lannoitteet ja raha ovat nyt halpoja, joten lannoittaminen pankkilainalla voi olla järkevä hanke. Tähän uskotaan Sukevalla. UITTOKALUSTO SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi UITTOKALUSTO TAMPERE | Ahlmanintie 56 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? SIP Flex Boxer työtakki 49,00 € SIP Flex viiltosuojahousut 99,00 € Meindl Woodwalker nahkaturvakengät 259,00 € Hinnat sis. 24% alv. | Toimituskulut alk. 5,90€ C M Y CM MY CY CMY K 92x200mm_syyskuu_final.pdf 1 23.9.2016 10.37 noitukseen on edullista. Suuruutensa ansiosta hankkeen yksikkökustannukset jäivät pieniksi. Hehtaarin lannoitus suomensalpietarilla maksoi hieman yli 230 euroa hehtaarilla. Koko hanke maksoi reilut 110 000 euroa. Päätoimenaan puuta Keitele Timberille ostava Sirviö laskee, että lannoitus tuottaa 17 kuutiota lisää puuta hehtaarilla. Näin tämän kesän lannoitukset lihottavat yhteismetsän puuvarantoa yhteensä 8 300 kuutiota. Lisäkasvu on pääosin tukkia, eli sen arvo kohoaa noin 415 000 euroon. Ihan hyvä tuotto 110 000 euron sijoitukselle. ”Ylä-Savon puumarkkinatilannekin perustelee lannoituksia. Tukkoiset kuitupuumarkkinat ovat kahden ostajan jakamat. Tukilla on hyvä kysyntä ja lukuisia kilpailevia ostajia. Lannoitus auttaa kasvattamaan tukkipuun osuutta hakkuissa, mikä parantaa kaupan edellytyksiä”, Sirviö kertoo. Metsätilojen hintojen nousukin suosii lannoituksia. ”Lannoittaen yhden lisäkuution hakkuumahdollisuuden tuottaminen maksaa meille 13 euroa kuutiolta. Myynnissä olevilla tiloilla puukuution hinta on tällä hetkellä 20 euroa.” Tilin teon aika Sukevan yhteismetsän hakkuumahdollisuudet ovat kasvaneet 15 vuoden takaisesta 8500 kuutiosta 14000 kuutioon vuodessa. Osakkaille riittää siis jatkossa entistä enemmän jaettavaa. Pitkäjänteisen metsänhoidon lisäksi tähän on toinen, aika yllättävä syy. ”Vaihdoimme metsäsuunnittelijaa. Metsäkeskuksen vanhan suunnittelijan mielestä Sukevan korkeudella puun pitää kasvaa sata vuotta. Uusimman suunnitelmamme teki Otson mies, joka ymmärsi metsiemme tuottokyvyn, mikä supisti keskimääräiset kiertoajat 71 vuoteen.” Yhteismetsiä on innokkaasti tarjottu ratkaisuksi metsätilojen pilkkoutumiseen ja tehottomaan puuntuotantoon, ja nyt niitä perustetaan enemmän kuin koskaan. OP-ryhmän metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi ei ole kehityksestä pelkästään innoissaan. ”En ymmärrä muutaman sadan hehtaarin yhteismetsien perustamista. Jos yhteismetsään haluaa, kannattaa tila liittää toimivaan, isoon yhteismetsään.” Tosin kaikki isotkaan yhteismetsät eivät toimi kuten Sukeva. Moni tuhansia hehtaareita hallitseva asutusyhteismetsä uinuu, eikä Kortejärven mukaan osaa hyödyntää suurmetsätalouden etuja. ”Osakkaille riittää usein se, että tehdään niin kuin ennenkin ja vuotuinen tilitys pysyy samana aiempina vuosina. Sukevan esimerkki osoittaa, että panostus puuntuotantoon voi tuoda mittavia etuja jo reilussa vuosikymmenessä.” Sukevan yhteismetsien puusto kasvaa vinhaa vauhtia, mittailevat Op-ryhmän metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi (vasemmalla), yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Ari Sirviö ja Sonkajärven Osuuspankin toimitusjohtaja Esko Nissinen.
AJASSA 8 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 VALTTERI SKYTTÄ METSÄT ovat selkeiten talouskäytössä metsäteollisuuden ydinalueella Kaakkois-Suomessa, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore metsiensuojelutilasto. Jos Ahvenanmaata ei oteta huomioon, sekä Etelä-Karjalan että Kymenlaakson metsät ovat molemmat neljän vähiten suojelluimman maakunnan joukossa. Etelä-Karjalassa metsäja kitumaasta on suojeltu 2, Kymenlaaksossa 3,5 prosenttia. Kyseisissä maakunnissa metsäteollisuus muodostaa yli puolet alueiden tehdastuotannosta. Koko Suomen metsäpinta-alasta eli metsäja kitumaasta on suojeltu 12 prosenttia. Metsäja kitumaan erottaa toisistaan se, että kitumaalla puuston hehtaarikohtainen keskikasvu on vähäistä, 0,1–1 kuutiota vuodessa. ”Suojeltujen metsien pinta-ala on lisääntynyt kahdeksassa vuoLuvut ovat osuuksia metsäja kitumaan alasta. Suojeluun kuuluvat varsinaiset suojelualueet sekä talousmetsien suojelukohteet. Joillakin metsänsuojelualueilla on mahdollista tehdä varovaisia hakkuita. 12 % Metsäpinta-alasta (metsä+kitumaa) suojelun piirissä 8 % Varsinaisesta metsämaasta täysin tai osittain hakkuukiellossa 19 % Pohjois-Suomessa suojeltua metsäja kitumaata, Etelä-Suomessa 5%. Lappi 27 Satakunta 5 VarsinaisSuomi 6 Uusimaa 8 Kymenlaakso 4 KantaHäme 6 Pirkanmaa 4 PäijätHäme 4 Etelä-Savo 5 Etelä-Karjala 2 PohjoisSavo 3 PohjoisKarjala 6 Kainuu 9 PohjoisPohjanmaa 9 KeskiSuomi 4 KeskiPohjanmaa 7 EteläPohjanmaa 3 Pohjanmaa 4 Lähde: Luke Ahvenanmaa 3 Metsänsuojelumäärät maakunnittain % Pohjoisessa suojellaan Suojelu vähäisintä kaakossa Koko Suomen metsäpinta-alasta on suojelun piirissä 12 prosenttia, täyshakkuukiellossa metsämaasta on kuutisen prosenttia. JUSSI COLLIN HALLITUS on päässyt sopuun metsävaratietojen avoimuudesta. Jatkossa Metsäkeskuksen hallussa olevat hilamuotoiset metsävaratiedot sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen tiedot ovat avoimesti verkossa kaikkien saatavilla. Kuviomuotoiset metsävaratiedot luovutetaan pyynnöstä, ellei metsänomistaja ole sitä kieltänyt. Julkisesti saatavilla ovat myös metsänkäyttöilmoitusten ja kestävän metsätalouden rahoituslakien toimenpiteiden tiedot. Hilamuotoinen tieto kuvaa 16 kertaa 16 metriä kokoisen alueen kasvupaikkaa ja puustoa. Puustotietoja ovat muun muassa puuston tilavuus, pohjapinta-ala ja runkoluku. Kuviomuotoinen tieto sen sijaan tuotetaan kasvupaikaltaan ja puustoltaan yhtenäiseltä laajemmalta alueelta. Metsänomistajien nimija yhteystietoja Metsäkeskus ei kuitenkaan luovuta, ei myöskään tilanrajoja eikä kiinteistötunnuksia. Muutosten arvioidaan tulevan voimaan ensi syksynä, kuvioittaisten metsävaratietojen osalta puoli vuotta myöhemmin. MTK on tyytyväinen MTK:ssa ollaan hallituksen ratkaisuun tyytyväisiä. Järjestön teettämän kyselyn mukaan 90 prosenttia metsänomistajista on sitä mieltä, että kuviotietojen julkisuus edellyttää metsänomistajan suostumusta. ”Onneksi ministeri Kimmo Tiilikainen on myös metsänomistaja ja laittoi asialle lopulta peräseinän, joka nyt turvaa sen, että yksityinen metsänomistaja ei jää huonompaan asemaan kuin metsähallitus tai metsäteollisuus omien metsiensä suhteen”, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola sanoo. Metsävaratiedosta kompromissi Metsänomistaja voi yhä kieltää kuviotietojen luovutuksen. dessa pitkälti metsien monimuotoisuusohjelma Metson vaikutuksesta”, kertoo Luken tutkija Terhi Koskela . Hakkuumahdollisuudet herättävät närää Yksityismetsien Metso-ohjelman lisäksi suojeluhehtaarit ovat lisääntyneet neljän uuden kansallispuiston ja valtion mailla tehtyjen muiden suojelutoimenpiteiden myötä. Luken tilastossa suojelluksi metsäksi lasketaan varsinaiset suojelualueet sekä suojellut talousmetsäkohteet. Ympäristöjärjestöissä on herättänyt närää se, että osalla suojelluiksi metsiksi luokiteltavista alueista on mahdollista tehdä varovaisia hakkuita. Esimerkiksi Luonto-Liitto korosti tiedotteessaan, että lakisääteisesti täysin hakkuilta suojellun metsämaan osuus on tilastojen perusteella vajaat 6 prosenttia. Yleisesti ottaen suojellut metsäja kitumaat painottuvat Pohjois-Suomeen.
9 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 AJASSA LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat L anganpää rispaantuu, kun Michael Hummel pyörittää sitä sormiensa välissä. Kiiltävä vaalea lanka näyttää päällepäin aivan tavalliselta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Aalto-yliopiston tutkijatohtorin käsissä on kierrätyskartongista valmistettua lankaa. Lanka on valmistettu Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kehittämällä Ioncell-F-menetelmällä. Siinä puusta valmistetaan tekstiilikuitua ionisen liuottimen avulla. Takana on vuosien työ. Sen seurauksena Aalto-yliopiston tiloihin on noussut pienimuotoinen lankatehdas, joka tuottaa puuperäistä lankaa 100–200 gramman päivävauhdilla. Vaatemäärissä se tarkoittaa noin puolikasta t-paitaa päivässä. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Mielikuvitus rajana Lääkkeiden sidosaineita, läpinäkyviä kalvoja, ruuan lisäaineita ja älypakkauksia. Puusta kehitetään koko ajan uusia tuotteita. Suurimmat mahdollisuudet uusiin aluevaltauksiin ovat kuitenkin tekstiileissä ja kemikaaleissa.
AJASSA 10 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 Aalto-yliopistossa selvitetään parhaillaan, miten Ioncell-F-menetelmän saisi muunnettua kaupalliseen mittakaavaan. Hummel sen sijaan on jo ottanut askeleen kohti menetelmän seuraavaa sovellusta. Hän tutkii, voidaanko menetelmällä tuotettuja tekstiilikuituja hyödyntää hiilikuidun valmistuksessa. Viisivuotinen hanke sai hiljan 1,5 miljoonan euron rahoituksen Euroopan tiedeneuvostolta. ”Tällä hetkellä hiilikuitujen valmistukseen käytetään lähinnä tekokuituja. Puuperäisten hiilikuitujen käyttö olisi halvempaa ja ympäristöystävällisempää”, Hummel sanoo. Tähän asti puuperäiset hiilikuidut eivät ole kelvanneet teollisuuden käyttöön. Se johtuu Hummelin mukaan siitä, että niitä on yritetty valmistaa joko selluloosasta tai ligniinistä, kun oikea tapa on tehdä hybridikuitua, joka sisältää niitä molempia. ”Selluloosa tekee hiilikuidusta vahvempaa, ligniini lisää hiilikuidun saantoa”, Hummel sanoo. Hän ennakoi puuperäisten hiilikuitujen löytävän lopullisen rakenteensa viidessä vuodessa. Markkinoille pääsyyn menee huomattavasti kauemmin. Öljy esteenä Kun paperin kulutus laskee ja tuotteista halutaan entistä ympäristöystävällisempiä, onko metsäalan tulevaisuus tekstiileissä ja hiilikuidussa? Mahdollisesti, sanovat aiheen parissa työskentelevät Clic Innovation Oy:n hallituksen neuvonantaja Christine Hagström-Näsi , Uusi puu -hankkeen projektipäällikkö Eveliina Pokela ja Aalto-yliopiston professori Herbert Sixta . Tulevaisuu”Rajaa sille, missä puuta voi käyttää, tuskin on.” LIINA KJELLBERG PAPTICIN toimitusjohtaja Tuomas Mustonen on tyytyväinen. Seppälä-liikkeisiin kesällä toimitettu ensimmäinen erä Paptic-kasseja sai niin hyvän vastaanoton, että muotiketju on tilannut syksyksi toisen erän. Lisäksi vireillä on yhteistyötä muidenkin kauppaketjujen kanssa. Vuonna 2015 perustettu Paptic tuottaa havusellusta valmistettuja muovikassin kaltaisia kasseja. Paptic-kassit ovat kierrätettäviä ja pääosin biopohjaisia. Hinnaltaan ja ulkoisilta ominaisuuksiltaan ne sijoittuvat muovija paperikassien välimaastoon. Paptic-kassien materiaali tuotetaan tällä hetkellä Espoon Otaniemessä sijaitsevan KCL:n pilottitehtaan paperikoneella, ja kasseiksi materiaali jalostetaan muovikassien jalostuslaitoksessa. Pitkällä tähtäimellä ajatuksena on alihankkia kassimateriaalin valmistus jatkossa paperitehtailta. ”Tällä hetkellä Paptic-kassien tuotantoa rajoittaa vain tuotantokapasiteetti”, Mustonen sanoo. Tavoitteena on, että kassimateriaalin valmistus siirtyisi reilun vuoden päästä paperitehtaan oheen rakennettavaan tuotantolaitokseen. Tämän toteuttamiseksi Paptic sai hiljan 2,2 miljoonaa euroa EU-rahoitusta. Millaisia neuvoja Mustonen antaa muille uusien puuperäisten tuotteiden kehittäjille? ”Usein ajatellaan, että markkinoille voi mennä vasta, kun tuote on valmis. Se ei pidä paikkaansa. Markkinoille on mentävä mahdollisimman nopeasti. Se on ainut tapa oppia, mitä tuotteelta vaaditaan.” Paptic kasvattaa tuotantoaan Selluloosa muuttuu tekstiilikuiduksi ionisen liuottimen avulla. Paptic-kasseilla riittää kysyntää, kertoo Tuomas Mustonen. Michael Hummel näyttää, miten valmis tekstiilikuitu rullataan kerälle.
AJASSA 11 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 den tuotevalikoimaan mahtuu tosin paljon muutakin. ”Rajaa sille, missä puuta voi käyttää, tuskin on. Puusta voi tehdä kaikkea, mitä öljystäkin”, Hagström-Näsi sanoo. Samainen öljy, jota puuperäisillä tuotteilla halutaan korvata, on yksi suurimmista puun käytön lisäämisen esteistä. Öljyn hinta on tällä hetkellä niin matala, etteivät puuperäiset tuotteet välttämättä pärjää hintakilpailussa. ”Puun kilpailukyky kasvaa siinä vaiheessa, kun öljybarrelin hinta nousee 100–150 dollariin. Tällä hetkellä öljybarreli maksaa noin 45 dollaria”, Herbert Sixta sanoo. Pokelan mukaan markkinoille tulee kuitenkin koko ajan uusia puuperäisiä tuotteita. Sitä, mitä kaikkea puusta tehdään, voi hänen mukaansa tosin olla vaikea nähdä. Älypakkauksissa ja biodieselissä puun läsnäolon voi vielä huomata, mutta kun mennään liuottimiin, eristeisiin, liimoihin, ruuan lisäaineisiin tai kosmetiikan ja lääkkeiden sidosaineisiin, on puu jo sellaisessa muodossa, ettei tavallinen kuluttaja sitä huomaa. Tekstiilit nousussa Tällä hetkellä metsäteollisuudessa satsataan varsinkin pakkausmateriaaleihin. Kartongin kysyntä on kasvanut, joten paperikoneita muutetaan kartonkikoneiksi. Pokelan mukaan kartongin tuotantomäärät kasvoivat Suomessa alkuvuonna lähes seitsemän prosenttia. Tulevaisuuden nousijoihin kuuluvat Sixtan mukaan puukuidusta valmistetut tekstiilit. Ne ovat uusista tuotteista ainoita, joita tarvitaan niin paljon, että niitä voidaan valmistaa massatuotantona. ”Sellua valmistetaan vuodessa 200 miljoonaa tonnia ja paperia 350 miljoonaa tonnia. Niitä ei voi korvata tuotteella, jota valmistetaan vuodessa pari tonnia. Tekstiilejä tuotetaan tällä hetkellä vuosittain 100 miljoonaa tonnia, ja määrä on nousussa”, Sixta sanoo. Tällä hetkellä tekstiileistä noin 60 prosenttia on öljypohjaisia, mutta Sixta ennakoi, että puukuidusta tulee tekstiilien pääraaka-aine vielä tällä vuosisadalla. Siihen, että puuperäiset tekstiilit saadaan markkinoille, voi kuitenkin mennä kymmenisen vuotta. Toinen tulevaisuuden nousija ovat puuperäiset kemikaalit. Niiden kehittäminen vie Sixtan mukaan helposti sata vuotta. ”Öljypohjaisia kemikaaleja tuotetaan vuosittain 330 miljoonaa tonnia, kun taas biopohjaisia tuotetaan vuosittain vain 50 miljoonaa tonnia. Siinä on hurja ero. Kaikki, mikä kemikaaleissa on öljypohjaista, voitaisiin tehdä puusta”, Pokela sanoo. Lisää tuotekehitystä Säilyykö puu tulevaisuudessa metsäteollisuuden raaka-aineena? Lähtökohtaisesti, sanoo Hagström-Näsi. Jos ei olla valppaina ja kehitetä uutta, saattaa hänen mukaansa käydä kuitenkin niin, että raaka-aineesta syntyy kova kilpailu esimerkiksi kemianteollisuuden kanssa. Sixtan mielestä metsäteollisuus saisi panostaa tuotekehitykseen enemmän. ”Öljy-yhtiöt panostavat korkean jalostusasteen tuotteisiin selvästi enemmän. Tällä hetkellä suuri osa sellunkeiton sivutuotteena syntyvästä hemiselluloosasta ja ligniinistä menee polttoon. Järkevämpää olisi jalostaa niitä pidemmälle.” LIINA KJELLBERG OLI pitkälti sattumaa, että Montisera Oy:n kehitysjohtaja Heikki Vuorikoski kollegoineen keksi kymmenisen vuotta sitten juottaa laboratoriorotille kuusisahanpurun keitinvettä. Vuorikoski työskenteli tuolloin toimitusjohtajana lääkeaihioita testaavassa Orthotopix Oy:ssä. Silloinen Metsäklusteri, nykyinen Clic Innovation pyysi yritystä selvittämään puusta saatavien uutteiden terveysvaikutuksia. ”Kaikki hullutkin ideat olivat tervetulleita”, Vuorikoski muistelee. Etanolilla saostetulla kuusisahanpurun keitinvedellä oli yllättävä vaikutus: se vähensi eturauhasja virtsatievaivoja. Vuorikoski neuvotteli tuotteen oikeuksien ostamisen ja perusti Montiseran. Kuusen sahanpurun keitinveden vaikutus perustuu purusta keitettäessä irtoavaan sokeriseokseen. Montiseran tavoitteena on tehdä seoksesta xylitolin ja benecolin kaltainen terveyttä edistävä elintarvikeainesosa. Sitä ennen EU:sta pitää hakea hyväksyntä sille, että kuusta voi käyttää elintarvikkeena. ”Kuusta ei ole maailmalla ennen syöty”, selventää Montiseran toimitusjohtaja Mira Povelainen . Sitä, milloin sokeriseos on tuoteosana elintarvikkeessa ja kuluttajien saatavilla, Povelainen ei osaa sanoa. Tuotantotapa on kuitenkin jo hahmottumassa. ”Tuotanto sopisi hyvin selluja sahateollisuuden yhteyteen. Ensin sahanpurua keitettäisiin ja kun irronneet yhdisteet olisi saatu talteen, poltettaisiin jäljelle jäävä puru”, Povelainen sanoo. Kuusesta apu eturauhasvaivoihin Michael Hummel tutkii, voidaanko puusta valmistaa hiilikuituja. Selluloosaa ja ionista liuotinta sisältävä liuos puristetaan suuttimen läpi, jolloin se muuttuu ohuiksi kuiduiksi. Neljän senttimetrin pituisiksi leikatut tekstiilikuidut ovat valmiita karstattaviksi ja kehrättäviksi. Mitä enemmän ligniiniä valmiissa langassa on, sitä tummempaa se on. Montisera kehittää kuusen sahanpurun keitinvedestä apua eturauhasvaivoihin. K al le K irj al ai ne n
AJASSA 12 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 35–38 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,1 ? 55,1 ? 41,16 ? 15,48 ? 16,7 ? 15,06 ? 22,23 ? 23,57 ? Uudistushakkuu 54,84 ? 56,09 ? 42,6 ? 17,39 ? 18,05 ? 16,99 ? 24,76 ? 24,57 ? Harvennushakkuu 46,70 ? 47,92 ? 36,57 ? 14,62 ? 15,07 ? 14,03 ? 20,1 ? 20,38 ? Ensiharvennus 41,26 ? 38,55 ? 11,55 ? 10,92 ? 11,15 ? Hankintahinnat 56,51 ? 55,77 ? 46,18 ? 27,81 ? 29,04 ? 28,61 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,26 ? 56 ? 42,75 ? 15,61 ? 16,81 ? 14,93 ? 21,54 ? 24,03 ? Uudistushakkuu 56,90 ? 57,03 ? 44,18 ? 17,23 ? 18,28 ? 16,78 ? 23,53 ? 25,16 ? Harvennushakkuu 48,52 ? 48,35 ? 37,59 ? 15,35 ? 15,33 ? 14,39 ? 21,2 ? 21,65 ? Ensiharvennus 37,08 ? 36,82 ? 11,51 ? 10,65 ? 10,94 ? Hankintahinnat 57,21 ? 55,55 ? 47,67 ? 28,42 ? 28,17 ? 28,31 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,75 ? 56,43 ? 39,81 ? 15,51 ? 17,11 ? 15,2 ? 22,74 ? Uudistushakkuu 56,22 ? 57,38 ? 40,81 ? 16,46 ? 18,29 ? 16,59 ? 23,63 ? Harvennushakkuu 49,02 ? 50,69 ? 36,34 ? 15,22 ? 15,53 ? 14,65 ? 21,98 ? Ensiharvennus 12,39 ? 12,25 ? 12,01 ? Hankintahinnat 58,31 ? 58,16 ? 46,68 ? 29,42 ? 30,89 ? 29,86 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,16 ? 54,41 ? 35,87 ? 16,74 ? 17,41 ? 16,45 ? 23,95 ? Uudistushakkuu 55,76 ? 55,12 ? 36,39 ? 18,51 ? 18,17 ? 18,13 ? 26,34 ? Harvennushakkuu 45,49 ? 44,90 ? 32,69 ? 15,23 ? 14,71 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 53,5 ? 53,91 ? 28,03 ? 27,96 ? PUUKAUPPA +1,2 miljoonaa kuutiota Valtiovarainministeriön arvio metsälahjavähennyksen vaikutuksesta puun tarjontaan. MIKKO HÄYRYNEN, teksti PASI MÄÄTTÄLÄ, kuva H akkuukypsä männikkö on komea katseltava, mutta kasvussa jo hidastuvan puuston seisottaminen ei talousmielessä ole kovinkaan tuottoisaa. Puunmyyjän taitoa on ajoittaa kauppa juuri niihin vuosiin, kun tuottoprosentti taittuu matalaksi. ”Hakkuukypsyyden laskeminen on helppoa, jos tukilla on vain yksi hinta, mutta erilaiset järeyslisät sotkevat laskelmat”, tutkimusprofessori Jari Hynynen Luonnonvarakeskuksesta sanoo. Järeydestä maksettavat lisät hinaavat keskiläpimittaa paksummaksi ja kiertoaikaa pitemmäksi. Jos järeyslisiä ei ole, hakkuukypsyyden voi johtaa suoraviivaisesti rinnankorkeusläpimitasta. Jos puuston haluaa tuottavan edes yhden prosentin koron, niin uudistamiskypsyyden läpimitta vaihtelee karuimpien kasvupaikkojen 22 senttimetristä parhaiden kasvupaikkojen 30 senttimetriin. Suurempi korko-odotus pienentää läpimittaa. Elinvoimaisuus antaa pelivaraa ”Männikön päätehakkuun ajoittamiseen vaikuttaa puuston elinvoimaisuus, tiheys, tukkirunkojen laatu ja tukin hinta”, Hynynen luettelee. Jos männikkö on harvennettu ja elinvoimainen, ajoituksessa on pelivaraa. Metsänhoitosuositusten mukaan männylle tyypillisimmällä kasvupaikalla eli kuivahkolla kankaalla päätehakkuun aika on, kun keskiläpimitta on 24–26 senttimetriä. ”Jos puusto on laadultaan keskinPuukin voi ylikypsyä Tukkileimikko kannattaa hakata ennen kuin hakkuukypsä muuttuu ylikypsäksi. MIKKO HÄYRYNEN JUNNIKKALA OY:N hankinta-alue on omituisen pitkulainen Pietarsaaresta Kemin tuntumaan. Selityksiä on kaksi. Toisaalta Savon sahaajien paine puristaa idästä, mutta toisaalta saha saa kuljetushyötyä kun kuitupuuta viedään puutavara-autoilla Kemin, Oulun ja Pietarsaaren sellutehtaille. Autot ottavat paluukuormaksi tukkia reitin varrelta. Metsäpäällikkö Heikki Pietikäinen sanoo, että ilman tätä etua yhtiö ei olisi yhtä vahva puunostaja niin kaukana sahauspaikoista Kalajoelta ja Oulaisista. Hakekuljetuksista samaa etua ei saa, koska umpilaitaiset ja ilman nosturia olevat hakeautot eivät pysty ottamaan pyöreää puuta. Junnikkalan puunostohalut ovat kovat, sillä Oulaisissa on laajennettu kapasiteettia eikä koko ensi talven tarvetta ole vielä ostettu. Pohjanmaalla on peltokelirikko jo alkanut. Pienemmät tiet, jotka kuivana syksynä olisivat kestäneet puuauton, eivät ole kantaneet enää viikkoihin. Kovilla mailla korjuun saa nopeasti, vielä tämän vuoden puolella. Maksukykyä matkan varrella
AJASSA 13 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,63 ? 55,48 ? 40,24 ? 15,65 ? 17,28 ? 15,42 ? 21,77 ? 22,58 ? Uudistushakkuu 55,82 ? 56,35 ? 41,76 ? 17,61 ? 18,47 ? 17,18 ? 24,48 ? 23,58 ? Harvennushakkuu 47,32 ? 47,90 ? 35,28 ? 15,31 ? 15,44 ? 14,60 ? 20,79 ? 19,86 ? Ensiharvennus 42,17 ? 41,81 ? 11,97 ? 12,23 ? 11,86 ? Hankintahinnat 56,11 ? 56,07 ? 44,55 ? 28,29 ? 29,3 ? 28,26 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,06 ? 51,08 ? 15,41 ? 15,28 ? 22,12 ? 23,53 ? Uudistushakkuu 52,60 ? 52,12 ? 17,82 ? 17,1 ? 24,78 ? 24,5 ? Harvennushakkuu 44,46 ? 42,56 ? 13,25 ? 12,3 ? 19,33 ? 18,93 ? Ensiharvennus 11,10 ? 10,13 ? Hankintahinnat 55,85 ? 53,25 ? 26,48 ? 28,39 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,34 ? 52,99 ? 40,60 ? 14,97 ? 15,7 ? 14,26 ? 20,02 ? 22,5 ? Uudistushakkuu 54,57 ? 54,15 ? 42,45 ? 17,09 ? 17,36 ? 16,54 ? 22,51 ? 23,92 ? Harvennushakkuu 45,95 ? 45,39 ? 36,36 ? 14,64 ? 14,42 ? 13,98 ? 19,51 ? Ensiharvennus 11,32 ? 10,01 ? 10,72 ? Hankintahinnat 54,57 ? 53,26 ? 44,81 ? 27,84 ? 27,65 ? 28,62 ? LAPPI (puukaupan vähäisyyden vuoksi ei hintatietoja) ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat Ostomäärät viikolla 38 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 22 054 Pohjanmaa 22 347 Lounais-Suomi 29 587 Häme-Uusimaa 76 277 Kaakkois-Suomi 65 469 Pirkanmaa 35 312 Etelä-Savo 108 770 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 38 528 Keski-Suomi 75 851 Pohjois-Savo 76 229 Pohjois-Karjala 60 832 Kainuu 24 059 Pohjois-Pohjanmaa 62 595 Lappi 38 132 736 044 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 38 Kantohintojen kehitys Etelä–Pohjanmaalla Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m³ viikot 1–38, 2016 2015 2014 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 2012 2013 2014 2015 2016 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI Puukin voi ylikypsyä Pölkky Oy korjasi hiljattain järeähkön leimikon Kuusamon Kuparivaarassa. Järeys voi parhaimmillaan nostaa tukin kantohintaa 2–3 euroa, hankintaesimies Aki Huttu sanoo. kertaista eikä huippulaatuisia oksattomia tukkirunkoja liiemmälti ole, ei päätehakkuuta kannata lykätä tätä myöhemmäksi.” Jos tukkirungot ovat laadukkaita ja puusto tervettä, kannattaa selvittää kuinka paljon järeydestä ja laadusta olisi mahdollista saada lisähintaa. Jos esimerkiksi järeämmästä, läpimitaltaan yli 30-senttisestä hyvälaatuisesta tukista saadaan vaikkapa kymmenen euroa enemmän kantohintaa kuin viisi senttiä ohuemmasta, kiertoaikaa kannattaa lykätä 5–10 vuodella. Hynynen korostaa, ettei kiertoaikaa hyvälaatuisessakaan männikössä kannata venyttää liikaa. ”Jos männikön läpimitta on Etelä-Suomessa jo reilusti yli 30 senttimetriä ja pohjoisessa lähellä sitä, päätehakkuu on paikallaan.” Kuusileimikoilla laatuhinnoittelulla ei ole yhtä suurta painoa, sillä kuusessa on oksia aina. Koska mainittavaa järeyslisää ei ole tulossa, niin päätehakkuita ei kannata lykätä. Samaan suuntaan painaa myös se, että varttuneet kuusikot ovat mäntyä alttiimpia erilaisille tuhoille. Järeydestä maksetaan Pölkky Oy:n metsäpäällikkö Hannu Virranniemi sanoo yksiselitteisesti, että järeästä maksetaan enemmän. ”Käytössä ei ole varsinaista järeyslisää, mutta leimikoiden hinnoittelussa rungon keskikoolla on suuri paino, laadun lisäksi.” Pölkyn hankinta-alueella päätehakkuumänniköiden tukin kantohinta vaihtelee 46:sta 52 euroon, josta järeyden osuus voi olla 2–3 euroa. Järeys nostaa hintaa noin 40 senttimetrin latvaläpimittaan saakka. Sitä paksummat eivät mahdu menemään sahauslinjasta läpi. Järeydestä voi maksaa, koska kookkaiden runkojen korjaaminen on halvempaa, sillä tilavuutta kertyy samalla koneajalla enemmän. Toinen etu tulee tuotannosta, sillä järeistä tukeista tulee enemmän kuutioita vaikka sahausnopeus on lähes sama. Tukkikoko valuu alaspäin Hakkuukypsyysraja poistui metsälaista muutama vuosi sitten. Virranniemi on havainnut, että sen jälkeen tarjottujen ja myös ostettujen tukkien keskikoko on valunut alaspäin muutaman litran vuodessa. On kuitenkin vaikea eritellä, kuinka paljon se johtuu päätehakkuiden aikaistumisesta ja kuinka paljon harvennushakkuiden osuuden kasvusta. Virranniemen kokemuksen mukaan harva metsänomistaja tekee myyntipäätöksiä taskulaskimella arvokasvuprosentteja tutkaillen ja tuskaillen. ”Yleensä puukauppojen suurin syy on rahan tarve tai ostajan yhteydenotto.” ? ?
29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 M E T S Ä S T Ä 14 M ik ko R iik ilä METSÄNHOITO LIINA KJELLBERG S yksy ja alkutalvi ovat metsissä myrskytuhojen aikaa. Hyvin hoidetut metsät sietävät jonkin verran tuulta, mutta aina metsänhoidostakaan ei ole apua. Mitä tehdä, jos myrsky osuu omaan metsään? Ensin kannattaa käydä tarkistamassa, kuinka paljon metsässä on kaatunut puita, sanoo Suomen metsäkeskuksen valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen . Jos asuu kaukana metsäpalstastaan, voi apuun pyytää paikallisen tutun, naapurimetsänomistaMitä myrskyn jälkeen? Loppusyksyn ja talven tuulissa kaatuneiden puiden korjuulla ei ole kiire, mutta turha viivyttelykään ei kannata. Korjuutyö kannattaa yleensä jättää ammattilaisille. ”Jos kerralla näkee yli 20 kaatunutta kuusenrunkoa, pitää hälytyskellojen soida.” jan tai metsäammattilaisen. Myrskytuhon laajuutta voi haarukoida laskemalla kaatuneiden puiden määrää. Myös puiden järeyttä kannattaa katsoa. Niskasen mukaan tärkeintä on selvittää, miten paljon tuuli on kaatanut läpimitaltaan yli kymmenen senttimetrin mittaisia havupuita. ”Sen kokoiset tuulen kaatamat havupuut lisäävät hyönteistuhojen riskiä. Kaatuneista lehtipuista ei hyönteistuhoriskiä aiheudu, vain taloudellisia tappioita”, hän sanoo. Metsätuholain mukaan myrskyn kaatamat läpimitaltaan yli kymmenen senttimetrin mittaiset kuuset pitää korjata metsästä, jos niitä on hehtaarilla yli kymmenen kuutiometriä. Tuulessa kaatuneet männyt taas pitää korjata pois, jos niitä on hehtaarilla yli 20 kuutiometriä. ”Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos yhdellä katsomalla näkee yli 20 kaatunutta kuusenrunkoa, pitää hälytyskellojen alkaa soida. Männyllä vastaava luku 40”, Niskanen sanoo. Yksittäisiä tuulenkaatoja ei välttämättä kannata lähteä korjaamaan metsästä. Varsinkin, jos puut ovat syvällä metsässä, voivat korjuukustannukset nousta hakkuutuloja korkeammiksi. Ammattilaisten työtä Myöhään syksyllä tai talvella kaatuneiden puiden korjuulla ei Niskasen mukaan ole kovaa kiirettä. Niiden myyntiarvo on todennäköisesti hyvä vielä lumien sulettuakin. Kesällä kaatuneet puut menettävät sen sijaan myyntiarvoaan hyvinkin nopeasti, kun tuhohyönteiset ja sinistäjäsienet leviävät niihin. Metsätuholain mukaan syysja toukokuun välisenä aikana kaatuneet kuuset pitää maan eteläosissa kuljettaa pois metsästä viimeistään 15. heinäkuuta, maan keskiosissa viimeistään 24. heinäkuuta ja maan pohjoisosissa viimeistään 15. elokuuta. Männyllä vastaavat päivämäärät ovat maan eteläja keskiosissa 1. heinäkuuta ja maan pohjoisosissa 15. heinäkuuta. Lisäksi kesäkuun ja elokuun välisenä aikana kaatuneet kuuset pitää kuljettaa pois metsästä 30 päivän kuluessa. Käytännössä myrskyn kaatamat puut kannattaa korjata metsästä mahdollisimman nopeasti. Varsinkin, jos kaatuneita puita on metsässä paljon, tulee korjuutyö jättää ammattilaisille. Myrskytuhoalueella liikkuminen on vaarallista, sillä kaatuneissa ja kallellaan olevissa puissa on jännitteitä. Jos hankintahakkuu on tuttua ja puut eivät ole kaatuneet pahasti toistensa päälle, voi omatoimistakin korjuuta harkita. Yksin tuulenkaatoja ei kuitenkaan tule lähteä korjaamaan. Myrskypuiden korjuusta on ilmoitettava etukäteen metsäkeskukselle, jos puut menevät myyntiin. Metsänomistaja voi tehdä metsänkäyttöilmoituksen itse, mutta yleensä sen tekevät myrskypuiden korjuusta huolehtivat metsäammattilaiset. JÄTÄ KORJUU AMMATTILAISELLE. Myrskytuhoalueella liikkuminen on vaarallista, sillä kaatuneissa ja kallellaan olevissa puissa on jännitteitä.
METSÄSTÄ 15 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä Se pp o N yk än en M ik ko R iik ilä Vuonna 2010 riehunut Astamyrsky teki Itä-Suomessa laajoja tuhoja. 1. Tarkista myrskyjen jälkeen, onko metsässäsi kaatunut puita. 2. Arvioi, kuinka paljon puita on kaatunut. 3. Laita myrskyn kaatamien puiden korjuu vireille nopeasti. 4. Jätä myrskypuiden korjuu ammattilaiselle. 5. Ole yhteydessä vakuutusyhtiöösi. LIINA KJELLBERG VALTAOSA myrskyjen metsissä aiheuttamista tuhoista sattuu syksyllä ja alkutalvesta. Tuulet ovat silloin voimakkaampia kuin kesällä ja maaperä ei ole vielä roudassa, kertoo Luonnonvarakeskus Luken tutkija Susanne Suvanto . Alttiimpia tuulituhoille ovat hakkuualojen reunametsät ja juuri harvennetut puustot. Niillä kestää Suvannon mukaan joitain vuosia tottua aiempaa väljempiin ja tuulisempiin olosuhteisiin. ”Vaikka harvennukset hetkellisesti lisäävät tuulituhojen riskiä, kannattaa ne kuitenkin tehdä ajallaan. Puiden juuristot eivät kehity tuulia kestäviksi, jos harvennuksia lykätään”, hän sanoo. Myös puulajilla on merkitystä. Kuusi kestää tuulta mäntyä huonommin, sillä se kasvattaa juuristonsa lähemmäs maan pintaa. Lehtipuut taas ovat syysja talvimyrskyjen aikaan yleensä lehdettömiä, joten tuuli ei tartu niihin kovin helposti. Kasvupaikan ominaisuuksista vaikutusta on esimerkiksi maaperällä ja maanpinnan muodoilla. Maaperä määrää, miten hyvin puut pääsevät juurtumaan, ja tuulituhojen riski on suuri vallitsevaan tuulensuuntaan avautuvalla rinteellä. Turvemaalla kasvavat puut ovat paremmin suojassa tuulituhoilta kuin kangasmaalla kasvavat. ”Jos aikoo hakata puita isolta alalta, hakkuuta ei kannata aloittaa vallitsevasta tuulen suunnasta. Myös puulajivalintaa kannattaa miettiä”, Suvanto sanoo. Hän ennakoi myrskytuhojen lisääntyvän tulevaisuudessa. Taustalla ei niinkään ole tuulisuuden lisääntyminen, vaan leutonevat talvet, jolloin maa ei välttämättä mene ollenkaan routaan. Reunametsät kaatuvat ensin TARKKAILE JUURI HARVENNETTUJA. Hiljan harvennetut puustot ovat alttiita myrskytuhoille. TARKISTA REUNAMETSÄT. Hakkuualueiden reunoilla kasvavat puut kaatuvat herkästi tuulissa. Metsänkäyttöilmoitus tulee tehdä viimeistään 10 päivää ennen hakkuun aloittamista. Myrskytuhoalueella määräaikaan voi kuitenkin hakea poikkeusta. Laajoilla myrskytuhoalueilla metsäkeskus voi myös päättää, ettei poikkeusta edes tarvitse hakea. Jos metsänomistajalla on myrskytuhot kattava metsävakuutus, voi osan myrskyn aiheuttamasta tuhosta saada korvattua. Korvausmenettelyt vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin. Lähi-Tapiolan maatilaja metsävakuutusten tuotepäällikkö Jaana Sohlman ja If:n metsävahinkojen asiantuntija Juha T. Virtanen kehottavat metsänomistajia olemaan yhteydessä vakuutusyhtiöön mahdollisimman nopeasti. Periaatteessa myrskytuhojen ilmoittamiselle on kuitenkin aikaa vuosi. Metsälakikohdekin korjattava Metsänomistaja on velvollinen korjaamaan metsätuholain raja-arvon ylittävän osuuden myrskyn kaatamista havupuista myös metsälain mukaisilta erityisen arvokkailta elin ympäristöiltä. Tällaisia elinympäristöjä ovat esimerkiksi lähteiden ja purojen lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut ja ojittamattomien soiden kangasmetsäsaarekkeet. Jos metsänomistaja on saanut tällaisen kohteen suojeluun ympäristötukea, on hän velvollinen maksamaan tuen takaisin hakkuussa poistettujen puiden osalta. ”Takaisin maksettavan tuen määrä lasketaan tapauskohtaisesti. Mitä vähemmän sopimuskautta on jäljellä, sitä pienempi summa metsänomistajan maksettavaksi jää”, Niskanen sanoo. Myrskypuiden korjuun voi metsälakikohteilla tosin jättää tekemättäkin, jos siitä ilmoittaa metsäkeskukselle. Metsänomistaja on tällöin velvollinen korvaamaan metsästään naapurimetsään mahdollisesti leviävän hyönteistuhon. LAITA KORJUU VIREILLE. Myöhään syksyllä tai talvella kaatuneiden puiden korjuulla ei ole kiire, mutta kesällä kaatuneet puut menettävät myyntiarvoaan nopeasti.
16 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 METSÄSTÄ HISTORIA PALASI MIKKO RIIKILÄ, teksti PEKKA KALLASAARI, kuvat HIISIPUROLLE
17 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 METSÄSTÄ ”Antaa pöllin roilottaa”, kiiri menneiden aikojen vonkamiesten huuto Pudasjärven Hiisipurollakin. Nyt pala historiaa on palannut uittopurolle. Pudasjärven puut huilasivat Kalle Päätalon aikoihin keväisten tulvavesien viemänä, ensin kohti Iijokea ja sitä myöten rannikolla odottaville sahoille ja sellutehtaille. Lähellä Taivalkosken rajaa sijaitsevan Hiisipuron uittopato eli tammi oli käytössä 1920-luvulta aina 1950-luvulle. Sen jälkeen kehitys pyyhki uittopurot ja tammet historiaan. Ilman Esko Hyttistä osa uiton historiaa olisi saattanut unohtua. Hän päätti kunnostaa vanhan tammen. ”Uittopuro patoaltaineen oli perikuntamme metsien rajanaapurissa Metsähallituksen omistuksessa. Ostin alueen, jotta pääsin kunnostamaan patorakenteita”, Stora Enson metsäasiantuntijana työskentelevä Hyttinen kertoo. Ajatuksena oli nikkaroida tammi perinteisillä työkaluilla leppoisasti omaan tahtiin. Metsämiesten säätiön tuen myötä hankkeelle muodostui aikataulu. Pato piti saada kuntoon menneen kesän aikana. ”Kirves ja saha piti vaihtaa moottorisahaan”, mies tunnustaa. Kaivinkoneellekin riitti töitä, jotta patoallas suojavalleineen muotoutui vanhaan malliin. Latvapurojen logistiikkaa Nyt Hiisipuron tammi on kunnossa. Veden virtaus katkaistaan neulaspadolla. Patoaukko suljetaan pystyasentoon tiiviisti riviin asetetuilla pölkyillä, neulasilla, kun kevättulva alkaa. ”Patoja on tehty alaville paikoille latvapuroihin. Näin jopa metrin levyisiä puroja myöten on pystytty uittamaan puuta.” Hiisipuron tammelle ajettiin rekipelillä puita Karkuvaaran ja Tautivaaran savotoilta muutamien kilometrien päästä. Hevosmiehet purkivat puukuormat patoaltaan pohjalle. Tammettu kevättulva nosti puut kellumaan patoaltaaseen. Vonkamiehillä alkoivat tarkan pelin paikat, kun puita laskettiin neulapadosta puron vietäviksi. ”Patoa avattiin siirtämällä muutama neulanen sivuun. Puroon laskettiin kerralla parikymmentä tukkia. Alavirralla vonkamiehiä saatteli puita, jotta ne eivät takertuneet rantoihin. Kun puro oli vapaa tukeista, kuului vonkamiesten ketjusta huuto: Antaa pöllin roilottaa. Silloin tammella tiedettiin laittaa uusia puita virtaan”, Hyttinen kertoilee. Hän veikkaa, että Hiisipuron tammelle saatettiin talvella tuoda satoja kuutiota puuta. Enempien uittamiseen pikkupuron vesi ei keväälläkään olisi riittänyt. Vonkamiehiä tarvittiin kymmenkunta kilometrin pätkälle puron vartta. Työllisyyttä siis riitti, kun Hiisipurollakin on mittaa viitisen kilometriä. Aulangon aikoihin Purouiton aikakaudella metsäyhtiöt korjasivat puuta valtionkin metsistä. ”Metsähallitus suunnitteli leimikot, joita päiväläiset kesäkauden pilkottivat maastoon. Leimikot myytiin pystykaupoin Aulangon syksyisillä puuhuutokaupoilla.” ”Ostajayhtiöt järjestivät savotat. Metsähallitus rakensi uittotammet valmiiksi”, Hyttinen arvelee. Hän muistelee, että Hiisipuron lähileimikoita olisivat ostaneet muun muassa Santaholmaja Toppila-yhtiöt, jotka jalostivat puuta Perämeren rannikolla. ”1920-luvulla täältä lienee hakattu lähinnä tukkia. Esimerkiksi Toppila-yhtiön sellutehdas valmistui Ouluun 1931, jonka jälkeen kuitupuuta alettiin korjata ja tietysti myös uittaa.” Tämän osan metsähistoriaa on tallentanut Kalle Päätalo. Hänen nuoruutensa 1930-luvulla kului savotoilla ja keväisillä kuitupöllien parkkuulansseilla. ”Kirjojen mukaan Päätalo oli savotoilla ja uitossa myös täällä Pudasjärven puolella. Sitä en varmuudella tiedä, oliko hän Hiisipurolla tai lähisavotoilla töissä”, Hyttinen pohtii. Hyttisen uittotammi alkaa olla valmis, mutta suunnitelmat yltävät eteenpäin. Hän kaavailee jatkavansa metsäperinteen uudelleen rakentamista. Hän aikoo somistaa uittotammen lähiympäristöä edelleen menneiden vuosikymmenien malliin. ”Tammen viereen olen ajatellut rakentaa parkkuurenkun. Vähän alajuoksulle päin on niittyaitan ja -saunan rauniot. Nekin voisi kunnostaa – kunhan saan jatkohankkeen käyntiin.” Vanha uittopato kunnostuu Esko Hyttisen käsissä entiseen loistoonsa. ”Kirves ja saha piti vaihtaa moottorisahaan.” Stora Enson ostomiehenä toimiva Esko Hyttinen pelastaa parhaillaan osaa uiton historiasta. Kevään tulvavedet säilöttiin uittoa varten neulaspadolla. Neulaspato muodostuu tiiviiseen riviin asetelluista pölleistä. ”Keväällä vedenpinta kohoaa patoaltaassa yli puoli metriä ja leviää laajalti yläpuoliselle suolle.” Uiton aikaan neulaspatoa avattiin siirtämällä muutama pölli sivuun. Raosta laskettiin kerralla ehkä parikymmentä tukkia, jotka vonkamiehet saattelivat alavirtaan. Pudasjärvi HIISIPUROLLE
18 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 myös Karjalaisen metsoisella metsäpalstalla Mäntyharjulla. ”Lintukoira haistaa metson sopivalla tuulella 400 metrin päästä”, hän sanoo. Lintukannat pohjalukemissa Metsäkanalintujen metsästystä rajoitetaan tänä vuonna monissa osissa Suomea, sillä lintujen määrät ovat pohjalukemissa. Jyrkät kannanvaihtelut ovat tosin kanalinnuilla tavanomaisia. Lintukadon syyksi on epäilty pienentynyttä myyräkantaa, jonka vuoksi pienpedot ovat saalistaneet lintuja. Kylmät alkukesät ovat myös olleet huonoja hyönteisiä syöville linnunpoikasille. Mäntyharjussa tilanne on tänä vuonna keskimääräinen. Riistakolmiolaskentoihin osallistuva Karjalainen kertoo, että he näkivät muun muassa koppelon ja viisi metsonpoikasta. ”Tässä kolmen kilometrin säteellä tulee joka vuosi tietoon 2–3 metsopoikuetta.” Metsoja alueella siis on, mutta teerikanta on taantunut. Karjalaisen mukaan teerien kohdalla yksi vähenemisen syy on todennäköisesti takavuosien metsäojitus. ”Teeripoikueet viihtyvät soisilla alueilla, ja syvään metsäojaan päätyessään ne hukkuvat. Menee 20 vuotta, että oja kasvaa linnunpoikasille riittävän loivaksi.” Ensiharvennus tekee tilaa ”Ojalinjan päällä on valoa saaneita isompia puita, joissa metsot istuvat. Sieltä ne pudottautuvat siivilleen ojalinjaa pitkin”, Karjalainen kertoo männikön keskellä. Pohjanpystykorva Rattori ei vielä palannutkaan lenkiltään vaan lähti uudelle kierrokselle metsojen perään. Metsot ovat paikkalintuja, eivätkä ainakaan Karjalaisen kokemukVALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat ”E nää 600 metriä ja tulee melko suoraan meitä kohti.” Eero Karjalainen katsoo radiopaikantimestaan, missä pohjanpystykorva Rattori liikkuu. Männikössä ei kuulu haukkua, joten vielä ei ole onnistanut. Metsot pysyvät piilossa. Karjalainen on jahdannut metsoja 1990-luvulta lähtien. Syitä on oikeastaan kaksi. Hän osti 1980-luvulla soisen ja kallioisen metsäpalstan, jonka männiköt paljastuivat metsokeitaaksi. Pian sen jälkeen Karjalainen hankki pystykorvan, josta kehkeytyi valiokoira. Lintukoirakokeet veivät mennessään. Omien koirien koulutuksen ohella mies on toiminut lukuisia kertoja tuomarina, kun muut lintumetsästäjät ovat testanneet koiriaan. Lintukoirakokeita on järjestetty useita METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Metson perässä Metsäpalsta ja lintukoira veivät Eero Karjalaisen vuosia sitten metson perään. Jahti jatkuu yhä, vaikka saalis ei ole pääasia. ”Kun männikkö on ensiharvennettu, silloin tulee metso.” Männikön harvennukset tuovat tilaa metsoille. Lintumetsän ei tarvitse olla vanha, mutta laaja ja rauhallinen alue. Mäntyharju Eero Karjalainen on viettänyt ostamallaan metsäpalstalla monia hienoja hetkiä lintukoiriensa kanssa. Pohjanpystykorva Rattorin äänestä kuulee, haukkuuko se lintua puussa vai supikoiraa kivenkolossa.
19 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 sen mukaan vaadi elinympäristökseen vanhoja metsiä. ”Tässä metsikössä on ollut metsojen soidinkangas niin kauan kuin minä muistan. Paikka oli soitimena silloinkin, kun alue oli miehenkorkuista taimikkoa.” Metson elinalueen pitää olla rauhallinen ja laaja. ”Metso tarvitsee tilaa. Kun männikkö on ensiharvennettu, silloin tulee metso.” Uusi tie auttoi puukaupassa Kun Karjalainen osti 30 hehtaarin metsopalstan, alue oli taimikkoa. Nyt 40–50-vuotiaissa männiköissä tehdään harvennushakkuita. Eero Karjalainen ja hänen vaimonsa Raili ovat jo itse asiassa siirtäneet metsätilansa sukupolvenvaihdoksella kolmelle tyttärelleen. 78-vuotias Eero Karjalainen valvoo yhä valtakirjalla tytärten muodostaman yhtymän puukauppoja ja tekee yhtymälle metsänhoitotöitä. Karjalaiset ovat tyytyväisiä sukupolvenvaihdospäätökseen. ”Lapsenlapsetkin ovat olleet mukana taimenistutuksessa. Tietävät, ettei raha tule metsässä tyhjästä”, Raili Karjalainen sanoo. Eero Karjalainen on käynyt viime vuosina läpi niin sanottuja verohakkuualueita, eli reilu kymmenen vuotta sitten metsäveromuutoksen seurauksena syntyneitä taimikoita. Takana on myös pitkä kokemus hankintahakkuista kotitilan metsissä. ”1990-luvulla rytmi oli sellainen, että aamulypsyn jälkeen turvavaatteet päälle ja valoisa aika metsässä puun kaatoa. Sitten kotiin lypsylle”, eläkkeellä oleva maanviljelijä kertoo. Metsopalstalle on tehty tuore METSÄSTÄ maltillisen vahvaan kaupalliseen harvennukseen. Puut kiittävät tällaisesta kasvatusmallista tuottamalla laadukasta puuta. Kun oikeakierteisyys puun pinnassa on erityisen vanhojen puiden riesa, kohtuullinen kiertoaika on paras valinta. Silloin nuorten puiden vasenkierteisyys on ennättänyt muuttua rungon pinnan syiden suoruudeksi, mutta vielä ei ole tapahtunut siirtymistä oikeakierteisyyteen. Jos joku tulkitsee tämän tarkoittavan perinteisen metsänkasvatusmallin etujen korostamista, ei ole aivan väärässä. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA on myös hyvä, että solujen suunta muuttuu latvuksesta juuristoon. Muuten runsas etelänpuoleinen latvus ei palvelisi koko juuristoa. Vastaavasti latvuksen veden saanti tasapainottuu siitä, että puu on kierteinen. Metsänhoidollisin keinoin voi vaikuttaa puiden kierteisyyteen aika vähän, jos sekä lujuuden että ravinteiden kannalta puun kierteisyys antaa paremmat elämisen mahdollisuudet kuin suorasyisyys. Mutta jotakin voidaan sentään tehdä. On nimittäin havaittu, että nuoren puuston voimakkaat harvennukset lisäävät kierteisyyttä, ja yllättävää kyllä, vasenkierteisyyttä. Muutos ytimestä pintaan päin vasenkierteisyydestä suoraksi ja hyvin vanhoilla puilla oikeakierteisyydeksi siis hidastuu. Rajusti harvennetut puustot ovat tulevan sahatavaran laadun kannalta siis ongelmallisia. Sahatavara kieroilee rungon kierteisyyden vuoksi, ja kun voimakas harvennus on lisännyt äkillisesti luston paksuutta, sekään ei tee hyvää sahatavaran laadulle. Ja kaiken muun riesan lisäksi myös tummanpuhuva lyly lisääntyy sahatavarassa harvennusvoimakkuuden lisääntyessä. Se lisää sahatavaran muotovikoja, eikä sisustuskäytössä lylysolukko ainakaan auta lautojen myyntiä. On myös todettu, että vahva latvuksen epäsäännöllisyys vaikuttaa kierteisyyteen ja erityisesti lylyn määrään. Jos siis metsänhoidolla halutaan vaikuttaa laatuun, tasaisesti sijaitsevat samankokoiset taimet on hyvä lähtökohta. Jos vielä harventaminen painottuu taimiin ja nuoreen metsään, voidaan tyytyä yhteen tai kahteen Pahimmillaan kierteisyys on sitä luokkaa, ettei rungosta ole sahatavaraksi. Varmin tapa kierteisyyden mittaamiseksi on koepölkyn halkaisu. Kierteisyys kuriin metsänhoidolla Evoluution tutkija suhtautuu epäillen, voiko metsänhoidollisin toimin vaikuttaa olennaisesti puiden kierteisyyteen Suomen oloissa. Havupuilla on ollut aikaa lajinkehityksessä sopeutua monenlaiseen, ja yksi sopeutumisen muoto koskee syiden suuntaa rungossa. Lujuusopillisesti solujen suunnan vastaaminen rungon pituussuuntaa ei ole perusteltua. Parempi lujuus saavutetaan, kun etenkin tuulikuormaa vastaan taistellaan kierteisyydellä. Jos tuulikuorma on sekä taivutusta että vääntöä epäsymmetrisen latvuksen vuoksi, rungon kierteisyys lisää lujuutta. Ja pohjoisissa oloissa latvus on epäsymmetrinen: oksia on runsaammin ja ne ovat pidempiä etelään päin kuin pohjoiseen päin. Pohjoisissa oloissa vallitsevat länsituulet. Sitä vastaan tarvitaan lujuuden kannalta rungon oikeakierteisyyttä. Ja kuinka ollakaan: kookkaat havupuut ovat vanhuudessaan oikeakierteisiä, jos yleensä ovat kierteisiä. Poikkeukset kierteisyyden suunnassa ovat muutaman prosentin luokkaa. Jos halutaan vielä lujempia runkoja, kannattaa nuorten puiden olla vasenkierteisiä ja muuttua vähitellen oikeakierteisiksi. Tällaiset puut ovat vuosimiljoonien kuluessa jääneet enemmän jatkamaan sukuaan kuin kierteettömät puut, ja niin piirre on runsastunut populaatiossa. Siihen meidän on tyytyminen. Yhteyttämistuotteiden tasapuolisen jaon kannalta metsätie, joka mahdollistaa sen, että alueella tehdään pian 12 hehtaarin harvennushakkuu. ”Korjuu on hankalaa kallioisessa maastossa, joten männikköä harvennetaan todennäköisesti vain kerran voimakkaalla harvennuksella”, Karjalainen suunnittelee. Haukusta kuulee Puut seisovat vielä pystyssä kallion syrjässä, mutta koiraa ei näy. Eikä metsoja. Koiramiehillä on Karjalaisen mukaan sääntö, että lintua ei ammuta kuin varmasta paikasta oksalta. ”Metsoja ei ole niin paljon, että niitä olisi harjoittelua varten. Siksi en ammu lintua lentoon, ettei tule haavakkoja. Käytän myös luodikkoa haulien sijaan.” Metso on ollut aikanaan tärkeä lintu Mäntyharjulla. Karjalainen kertoo isänsä 1940-luvun saaliskortista, jonka mukaan metsoja oli ammuttu sodan jälkeen myyntiin 14–15 lintua vuodessa. Karjalaisen omat saaliit eivät ole entisaikojen luokkaa. ”Joka 20:s haukku on sellainen, josta voi linnun pudottaa. Tältä koiralta olen ampunut yhden metson.” Tällä kertaa metsoja ei löytynyt, vaikka Rattori palaa omistajansa luokse kieli pitkällä. Karjalaisen mukaan koira ei saa vainua helposti aurinkoisella ja tyynellä säällä. Pilvinen sää tai jopa tihkusade auttaisi haistamaan linnut paremmin. Tulos ei silti haittaa, sillä saalis ei ole pääosassa. Koiran toimintaa on aina ilo seurata, Karjalainen sanoo. ”Silloin tuntee olevansa lähellä luontoa, kun pystyy koiran haukusta kuulemaan, mikä eläin on edessä.” Metso oli aikanaan Mäntyharjussa niin tärkeä lintu, että se päätyi myös paikallisen metsästysseuran viiriin. Nelivuotias Rattori on innokas lintukoira. Räväkkyyden on saanut kokea myös koiraa lenkittävä Raili Karjalainen. Metsojen jäljet näkyvät hakomismännyssä. Neulaset syödään niin pitkälle, kuin oksa painavaa lintua kantaa. Syksyllä metson suolistosta löytyy saniaiskasveja ja mustikkasoppaa.
20 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuva K asvava puuntarve ajaa puunkorjaajat myös suometsien hakkuille. Sitä varten metsäkoneita varustetaan leveämmillä teloilla ja pitemmillä teleillä. Tämänvuotinen Finnmetko-näyttely osoitti, että suuret konevalmistajat eivät ole innostuneet suometsien erikoiskoneista, vaan varustelevat yleiskäyttöön tarkoitettuja metsäkoneitaan uudenlaisin telaja teliratkaisuin. Ensimmäinen askel pehmeille metsämaille ovat ajokoneista ja harvestereista esitellyt kahdeksanpyöräiset versiot. Niitä tarjoavat kaikki isot konevalmistajat. Tämän jatkoksi John Deere esitteli äskettäin ajokoneen, jonka takatelissä pyörien akseliväliä on jatkettu liki 40 senttiä. Tavallista pidempi teli telojen kanssa alentaa koneen pintapainetta. Ponsse kehitti jo vuosia sitten kymmenpyöräisen ajokoneen, jonka takatelissä on kolme peräkkäistä pyörää. Leveillä teloilla varustettuina ne alentavat pintapainetta. Myös Komatsu tukeutuu kahdeksanpyöräisyyteen ja erikoisleveisiin teloihin. ”Koneemme voidaan varustaa jopa 1,25 metriä leveillä teloilla, mikä helpottaa puunkuljetuksia pehmeiltä mailta”, kertoi Komatsun tekninen johtaja Ola Boström . Lisäksi Komatsu kehittelee Ruotsin metsäyhtiöiden ja tela-ajoneuvovalmistaja Hägglundsin kanssa metsäkoneisiin asennettavia kumiteloja. Uusinta uutta ovat Koneosapalvelu Oy:n metsäkoneisiin räätälöimät kaivinkonetelat. Telojen leveys on enimmillään metri. Lisäksi telakengät ovat taajassa, mikä parantaa kantavuutta. Äänekosken haaste vie suometsiin Korjuupäällikkö Mikko Välikoski kertoo, että Metsä Group vahvistaa valmiuttaan pehmeiden maiden korjuuseen, jotta Äänekosken biotuotetehtaan kasvattamiin puunhankintatavoitteisiin ylletään. ”Emme sanele yrittäjille koneiden merkkiä, mutta määritämme ominaisuudet, jotka koneiden on saavutettava. Jatkossa meillä on pehmeiden maiden ympärivuotiseen korjuuseen pystyviä koneyksiköitä kaikilla alueilla.” Välikoski arvioi, että Pro Silvan tela-alustaiset erikoiskoneet ovat yhä kantavimmat suometsissä. Kaivinkonetelat ovat kuitenkin edullinen tapa parantaa tavallisten metsäkoneiden kantavuutta. Telat levenevät Erikoiskoneita ei suometsiin ole luvassa, vaan tuunattuja peruskoneita. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat TÄMÄNVUOTISEN Finnmetkossa esittäytyivät metsäkoneet maailman suurimmasta harvesterista todennäköisesti pienimpään ajokoneeseen. Suurin on – totta kai – pohjalaista tekoa oleva Logset 12H -hybridiharvesteri. Valmistajansa mukaan se on ”kaikkien aikojen suurin ja tuottavin”. Voimanlähteenä murahtelee iso dieselmoottori ja sen jatkuvana tukena sähkömoottori. ”Tämän harvesterikäytössä ihanteellinen. Isoja puita käsiteltäessä voimaa tarvitaan silmänräpäyksessä ja sähkömoottori pystyy tuottamaan lisävoimaa viiveettä”, aluemyyntipäällikkö Toni Lehtinen kertoo. Tarpeen vaatiessa tehoa saadaan sekunnin murto-osassa käyttöön jopa 520 hevosvoiman ja vääntöä 2 000 newtonmetriä. Sillä kun rykäisee, niin karvaisemmankin sitkankuusen oksat irtoavat ähkimättä. Sähkömoottori alentaa koneen polttoaineen kulutusta jopa neljänneksen. ”Ilman sähkömoottoria tällainen harvesteri pitäisi varustaa aivan valtavalla dieselmoottorilla”, Lehtinen kertoo. Suomen metsissä Logsetin superharvesteria tuskin nähdään. ”Päämarkkina-alueet ovat Ranskassa, Saksassa ja Brittein saarilla, missä puut ovat järeitä ja kasvavat vaikeakulkuisilla rinteillä.”, Lehtinen kertoo. Logsetin harvesterin TH75 hakkuukoura yltää katkaisemaan tyveltään 75-senttisen puun. Koura painaa 1 300 kiloa. Paino on tismalleen sama kuin pikkuruisen ajokone Logbulletin kokonaispaino. Nettimaailmassa Paavo Puuntuottajana tunnetun Pekka Syväsen kehittämä pienoisajokone on amatöörisarjaa. Valmistaja mainostaakin sitä metsäihmisen uudeksi ystäväksi. Logbulletissa on tehoa 35 hevosvoimaa, kone kantaa hyötykuormaa oman painonsa verran. Finnmetkossa oli esillä kolmas prototyyppi. Koneen verollinen hinta on noin 30 000 euroa. Yhden Logsetin hinnalla (noin 600 000 euroa) saisi siis 20 Logbullettia. Logbullet-koneiden valmistus on määrä käynnistää Tuusulassa. Ääripäät kohtasivat Finnmetkon pienin kone painoi saman kuin suurimman koura. Logsetin superharvestereita tuskin myydään Suomeen, arvelee aluemyynti-päällikkö Toni Lehtinen. Pekka Syvänen kehuu kehittämäänsä Logbulletia metsäihmisen uudeksi ystäväksi. Metsäkoneisiin sovitetut kaivinkonetelat ovat uusinta uutta pehmeiden maiden puunkorjuussa.
11.–13.11.2016 METSÄMESSUT MESSUKESKUKSESSA M ET S Ä Metsämessut tarjoaa niin metsänomistajille, metsäalan ammattilaisille kuin metsän ystävillekin puuntuoksuisen viikonlopun: metsäaiheista ohjelmaa, keskusteluja, työnäytöksiä ja kyselytunteja. Kauniita maisemia, riistaa ja marjoja, energiaa, uusien yritysten alkuja… Metsästä on moneksi! Avoinna: pe klo 9–18, la klo 10–18, su klo 10–17 Liput ennakkoon verkkokaupasta 15/9 €, messujen aikana kassoilta 18/11 €. Samaan aikaan samalla lipulla myös ELMA, Kädentaito, Lemmikki (la–su), 55plus ja OutletExpo. shop.messukeskus.com www.helsinginmetsamessut.fi Lataa Messukeskus-applikaatio ja tee omat suosikkilistasi!
22 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 METSÄSTÄ K uv at Sh ut te rs to ck Im ag es VALTTERI SKYTTÄ M etsäluonnon tilaa kuvataan tavallisesti sillä, kuinka paljon säästöpuista löytyy kovakuoriaislajeja. Ympäristöväen viimeaikaisissa kannanotoisssa mittariksi ovat nousseet myös metsälinnut ja etenkin hömötiainen. Ympäri vuoden suomalaismetsissä viihtyvä pieni tiaislintu on joutunut ahtaalle. ”Omassa tutkimuksessani hömötiaisten määrä väheni talousmetsissä 22 vuoden aikana kolmannekseen aiemmasta”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johtava tutkija Raimo Virkkala . Virkkalan tutkimuksessa vertailtiin vuosina 1993–2015 tehtyjä talousmetsien lintulaskentoja suojelumetsissä tehtyihin laskentoihin. Vertailun avulla selvitettiin, miten metsätalous ja toisaalta muut tekijät, kuten ilmastonmuutos, vaikuttavat metsälintukantoihin. Virkkalan mukaan hömötiaisen taantumisen syynä on ollut niin metsätalous kuin ilmastonmuutos, sillä laji väheni tutkimuksen aikana sekä talousettä suojelumetsissä. ”Hömötiainen oli aikanaan Suomen runsaslukuisimpia lintulajeja. Tärkeimpiä syitä hömötiaisten vähenemiseen ovat lahopuupökkelöiden määrän vähentyminen ja metsäalueiden pirstoutuminen.” Vanhat kuusimetsät olennaisia Hömötiaisen lisäksi metsätalous on vaikuttanut selvästi esimerkiksi peipon, vihervarpusen ja hippiäisen elinoloihin. Näiden lintulajien kantoja heikentävät erityisesti vanhojen kuusivaltaisten metsien hakkuut. Lajikirjon heikkenemisen seurauksena Etelä-Suomen metsälinnusto on yksipuolistumassa. Toisaalta etenkin muuttolintujen määriin vaikuttavat myös muut tekijät kuin suomalainen metsien käsittely. Aikanaan avohakkuista hyötyneet lintulajit, kuten pajulintu, punakylkirastas ja metsäkirvinen, ovat nyt vähentyneet. Syyksi jää Virkkalan mukaan ilmaston muuttuminen, mikä siirtää lajille tyypillisiä elinoloja pohjoista kohti. ”Ilmastonmuutos korostaa metsätalouden negatiivista vaikutusta. Esimerkiksi mäntykankailla viihtyvän kehrääjän määriin voi jatkossa vaikuttaa se, jos karuimmat metsätyypit harvinaistuvat.” Talija sinitiainen menestyvät Kaikki linnut eivät ole kärsineet metsäympäristön tai ilmaston muutoksista. Muun muassa talija sinitiaisten määrä on kasvanut. Suojelutoimetkin ovat tuottaneet tulosta, viimeksi valkoselkätikan runsastumisen muodossa. ”Talija sinitiaiset ovat eteläisiä lajeja, jotka hyötyvät ilmaston lämpenemisestä. Kylmät talvet ovat karsineet niiden kantoja aiemmin”, Virkkala kertoo. Näille tiaislajeille on etua ihmisten toiminnasta, kuten talviruokinnasta ja pöntötyksestä. ”Talija sinitiaiset pystyvät lisäksi pesimään säästöpuiden koloissa, mitä hömötiainen tai toinen vähentynyt tiaislaji töyhtötiainen eivät tee. Ne pesivät lahopuupökkelöissä, jotka pääosin tuhoutuvat hakkuissa ja maanmuokkauksessa.” Peitteisyyttä pienaukoilla Mitä tavallinen metsänomistaja voi tehdä ahtaalla olevien metsälintujen hyväksi? Monelle lajille tärkeitä ovat vanhat metsät, sekapuusto ja metsän peitteisyys. Pökkelöitä ja pienaukkoja Hömötiainen on esimerkki siitä, miten hakkuut ja ilmastonmuutos muuttavat metsälintujen elinoloja. ”Pienaukkohakkuut kuusikoissa säilyttäisivät lintujen elinympäristön.” Ensisijaisesti ilmastonmuutos vähentänyt Metsäkirvinen Pajulintu Punakylkirastas Ilmastonmuutos sekä metsätalous ovat vähentäneet hömötiaisten määrää.
23 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 METSÄSTÄ AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. MARIANNE MINKKINEN VUODEN 1998 Metsälehdessä hämmästeltiin, miten Ruotsissa metsänomistajille maksettiin rahaa hakkuutähteiden myymisestä. Päätehakkuualoilta kerätyistä oksista ja latvuksista saattoi naapurimaassa saada 1 400 markkaa hehtaarilta. Keruuyhtiö kuljetti tähteet polttoon lämpölaitoksille. Bioenergian hankintayhtiöstä Mälarbränslestä kerrottiin, että yhtiö sai toimitettua markkinoille vuosittain noin puoli miljoonaa kuutiota metsätähdehaketta. ”Paljon enempää metsätähdettä ei nykytekniikalla pystytä ottamaan hyötykäyttöön. Kuljetusmatkojen kasvaessa hakkeen hinta voimalaitoksella kohoaisi” , yhtiöstä todettiin Metsälehdelle. Yhtiö uskoi, että korjuutekniikan kehittämisellä voitaisiin laajentaa tuotantoa. Se kertoi suunnitteilla olevasta paalausmenetelmästä, jonka avulla metsätähdettä voitaisiin kuljettaa edullisesti pitkiäkin matkoja. Mälarbränsle selvitteli myös nuorten metsien harvennuspuun käyttömahdollisuuksia energiantuotannossa. ”Olemme saamassa rankojen joukkokäsittelyyn pystyviä harvennuskoneita. Uskon, että pienpuuhaketta pystytään tuottamaan kannattavasti. Sitä en vielä uskalla luvata, että pystyisimme maksamaan harvennushakkeesta jotain.” ??? Suomessa hakkuutähteistä alettiin maksaa vuonna 2001. Metsäliitto lupasi antaa metsänomistajalle hakkuutähteiden otto-oikeudesta 100 markkaa hehtaarilta sellaisilla alueilla, joilla se oli taloudellisesti kannattavaa. Mälarbränslen ennusteet kävivät toteen, sillä nykyään energiapuuna kerätään paljon muutakin kuin oksia ja latvuksia. Esimerkiksi nuorten metsien harvennuskohteista kerättävistä rangoista voi saada hyvän lisätilin, sillä kyseisissä leimikoissa varsinainen ainespuukertymä jää yleensä pieneksi. Myös paalausmenetelmä on jo käytössä pitkillä kuljetusmatkoilla. Nykyään hakkuutähteistä maksetaan Suomessakin kuutioiden perusteella. Luonnonvarakeskuksen uusimman tilaston mukaan tämän vuoden toisella neljänneksellä latvusmassasta maksettiin pystykaupoissa keskimäärin 3,1 euroa kuutiometriltä ja hankintakaupoissa 15,4 euroa. Karsitusta rangasta sai pystykaupoissa 3,4 euroa kuutiolta ja hankintakaupoissa noin 23 euroa. Hakkuutähteiden ostomäärät vaihtelevat edelleen alueittain sen mukaan, kuinka paljon tähdettä käytetään lähialueen energiantuotannossa. Hakkuutähteet hyötykäyttöön ”Metsälinnut kärsivät selkeästi avohakkuista. Pienaukkohakkuut kuusikoissa säilyttäisivät lintujen elinympäristön”, Virkkala sanoo. Hänen mukaansa pienaukkojen kaltainen metsän jatkuva kasvatus tuottaisi myös tasaisesti linnuille elintärkeitä lahopuupökkelöitä. Tasaikäisessä metsänkasvatuksessa pökkelöiden muodostuminen on mutkikkaampaa. Pikkulinnut tarvitsevat suojaa, mikä ei aina toteudu avohakkuuaukealle säästettyjen koivupökkelöiden kohdalla. Avohakkuussa säästettyjen lahopökkelöiden kaaduttua kestää myös aikansa ennen kuin nuoreen metsään muodostuu uusia, linnuille sopivia lahopuita. Tasaikäisissä talousmetsissä pökkelöitä kannattaa tehdä jo ensiharvennusvaiheessa katkomalla metsään pystyyn lehtipuurunkoja parin kolmen metrin korkeudelta. Vanhojen kuusivaltaisten metsien avohakkuut vähentäneet METSÄ Group tarjoaa lokakuusta lähtien metsänomistajille hakkuuvaihtoehtoa, jossa hehtaarille tehdään kaksi tekopökkelöä. Pökkelöitä tehtäisiin metsänomistajan suostumuksella niin harvennuskuin päätehakkuissa. Käytäntö voi synnyttää päivittäin satoja tulevia lahoja kolopuita. 2–4 metrin korkeudelta katkaistussa pystypökkelössä on eri korkeudella erilaiset kosteusolosuhteet ja siten elinympäristöjä eri lajeille. Pökkelö alkaa lahota muutamassa vuodessa, ja siitä hyötyvät myös lahottajat ja hyönteiset. Kaksi pökkelöä hehtaarille Hippiäinen Vihervarpunen Peippo Runsastuneet lajit Metsälinnut Karkeasti ottaen neljä tyyppiä: » metsän yleislinnut » havumetsälinnut » vanhojen metsien linnut » lehtimetsälinnut Metsien käytöllä on eniten vaikutusta vanhojen metsien lintulajeihin, kuten metsoon, kuukkeliin ja puukiipijään. » Metsien yleislinnuilla elinpaikkavaatimukset ovat väljät. » Havumetsälintujen kannat vaihtelevat havupuiden siemensatojen mukaan. » Lehtimetsälinnut ovat hajanainen ryhmä, joista osa voi yleistyä Suomessa ilmastonmuutoksen myötä. Lähde: Birdlife Suomi FAKTA Sinitiainen Talitiainen
P I L K K E I T Ä 24 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJOILTA LUKIJALTA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Metsälehdessä 16/2016 julkaistu Hannu Jauhiaisen kolumni ”Kartellikäräjät sen kuin jatkuvat” on synnyttänyt keskustelua. ”Mielestäni Metsälehden nimen voisi muuttaa Metsäteollisuuslehdeksi, sen verran metsäteollisuuden äänellä tuo kolumni oli laadittu. En olisi Hannu Jauhiaisesta uskonut, mutta toisaalta, niin päälaelleenhan tämä maailma on muutoinkin menossa, että ei ihme jos metsänomistan puolestapuhujakin alkaa toistamaan metsäteollisuuden mantraa metsänomistajaa vastaan. ” PAULI NURMINEN ”Viimeisimmän Metsälehden kolumni kartellikäräjistä oli mielestäni halventava ja asenteellinen. Selvyyden vuoksi totean että en itse ole mukana kartellikäräjillä, olen myynyt puuta ko. ajanjaksona mutta en nähnyt silti tarpeellisena lähteä mukaan suureen savottaan. Palautetta kartellikolumnista Kulleron keltaisissa kukissa on mettä ja siitepölyä ja kukat tarvitsevat pölytyksen tuottaakseen siemeniä. Silti niissä näkee harvoin hyönteisiä. Mesi on kätketty pallomaiseksi kaartuneiden kehälehtien keskelle useimpien hyönteisten tavoittamattomiin. Jotkut kimalaiset sentään oppivat avaamaan terälehtien palleron ja pääsevät kukan sisälle ravinnon äärelle. Kulleron säännöllisin pölyttäjä onkin huomaamattoman pieni kärpänen. Kullerokärpäsen naaraat viettävät pitkiä aikoja kukan sisällä syöden mettä ja siitepölyä. Koiraat kiertävät enemmän kukasta kukkaan naaraita etsiessään ja tuovat samalla vierasta siitepölyä kukkaan. Munia kukkiin laskiessaan naaras kiertänee sekin useammassa kukassa varmistaen ristipölytyksen. Toukka tunkeutuu emin sisälle ja syö kehittyvästä tuppilosta muutaman siemenaiheen. Valtaosa siemenistä jää ehjiksi ja turvaamaan sekä kulleron että sitä syövän kärpäsen tulevaisuuden. Kulleron elinalue Suomessa on kaksiosainen. Erityisen yleinen ja näkyvä se on Lapissa, missä sitä kasvaa niityillä, pientareilla, lehdoissa, puronvarsilla ja lettomaisilla soilla sekä metsävyöhykkeessä että tuntureilla. Helposti se levittäytyy ihmisen luomillekin kasvupaikoille. Kulleron valintaa Lapin maakuntakukaksi arvosteltiin siksi, että hylätyillä pelloilla ja autiotalojen pihoilla rehottava kullero korostaa maaseudun rappiota. Etelä-Suomessa lehdot ovat niin tuuheita, että kullero tukahtuu varjostukseen. Etelässä kullero onkin pääosin ollut niittykasvi, joka on voimakkaasti harvinaistunut maatalouden muutosten myötä. Pohjanmaalta ja Järvi-Suomesta kullero likimain puuttuu. Niukat esiintymät lienevät tulosta myöhäisestä leviämisestä ihmisen mukana, ehkä jopa siirtoistutuksistakin. Kukkapenkissä viljelty oranssinsävyinen tarhakullero on aasiankullerosta kehitelty viljelylajike. Kultakukat kärpäsen kotina Pieni kullerokärpänen on ottanut kulleron kukat kodikseen ja samalla pölyttää kukan. Lähtökohta tapahtumille on, että Suomen lakia on rikottu puun ostajien toimesta, on sovittu kartellista, ja tämän tosiasian kolumni tuntuu unohtavan. Toivottavasti tämä ei ole Metsälehden linja yleisesti. Saman lain edessä vahingon kärsineellä on oikeus hakea tapahtuneeseen vahingonkorvausta ja vertaaminen esimerkiksi tieriitoihin on mautonta. Samoin arvelut ostomiesten käyttäytymisestä kartellioikeuden osallisia kohtaan olisi voinut jättää omien pohdintojen asteelle. Kolmen suuren metsäyh tiön käyttäytyminen puun myyjiä kohtaan on kymmenen vuoden metsänomistajaurallani on suurimpia hämmästyksen aiheita, se on ylimielistä ja röyhkeää. Vastaavaa en ole tavannut päätyössäni koskaan. Jos verrataan kuitupuun hintaa kuluneina vuosikymmeninä, niin tämä on linjassa yhtiöiden toimintastrategioden kanssa joihin kartellien perustaminen sopii hyvin. ” MATTI VIITALA ”Hyvä Hannu, järjen ja tolkun puhetta yllytyshullulle metsäkansalle!” Jees H-valta ”Jotkut lakitoimistot ym. ehkä näki hyvän kohteen tienata selvältä näyttävässä tilanteessa metsänomistajien kärsiessä vääryyttä. Mutta oikeusjutut on niin monimutkaisia, että etukäteen ei ole koskaan selvää miten lopulta käy. Eräskin lakifirma perui pelkkään provisiopalkkaan perustuvan sopimusmallinsa heti selvitettyään asiaa tarkemmin. Silloin arvasi, että tavallisen pulliaisen ei kannata ryhtyä ”kokeilemaan onneaan”. Puuki ”Taloudellista toimintaahan tämä on, ja juristeille, varsinkaan vastapuolelle, on turha maksaa idealismin takia. Alusta asti olen ollut sitä mieltä, että vaikka kartellin olemassaolo onkin todistettu, siitä aiheutuneen vahingon osoittaminen on käytännössä mahdotonta, eikä lakimiehet voi korvauksia mutu-pohjalta määrätä maksettavaksi. Eilen tosin radiossa sanottiin, että vain suomalainen on valmis maksamaan satasen siitä, että naapuri ei saa viisikymppistä. Taitaa pitää monien kohdalla paikkaansa.” Gla Eduskunta on syksyn aikana saamassa käsittelyynsä lakiesityksen metsätilojen sukupolvenvaihdoksista. Yleinen käsitys metsäalalla on, että tarve sukupolvenvaihdoksiin on suuri. Mutta onko tätä selvitetty, onko tutkittua tietoa? Haluavatko kaupungeissa asuvat kiireiset alle nelikymppiset ryhtyä metsätalousyrittäjiksi? Näitähän näiden jatkajien pitäisi olla. Toinen asia on se, että lakiesityksessä sukupolvenvaihdos perustuu lahjaan. Toisin sanoen ”yrittäjä” saa omaisuutensa lahjana, kun samaan aikaan oikeat yrittäjät hankkivat tilansa ja lisämaansa vapailta markkinoilta. Ehkä tässä piilee teollisuuden syy olla niin innostunut tästä lakiesityksestä. Nämä uudet ”yrittäjät” myyvät puunsa halvalla, kun ovat saaneetkin sen lahjaksi. Koko esitys on laadittu perinteiseen suomalaiseen tyyliin monimutkaiseksi eli vaatii aika tavalla perehtymistä. Esimerkiksi tuo 15 vuoden omistuspakko ei ole tätä päivää eikä varmasti lisää intoa sukupolvenvaihdoksiin. Paljon pienemmällä vaivalla olisi selvitty, jos olisi nostettu metsävähennys 80 prosenttiin ja puolitettu luovutusvoiton vero yli 70-vuotiailta metsänomistajilta. OLAVI NIEMINEN Espoo Onko sukupolvenvaihdoksille tarvetta?
PILKKEITÄ 25 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat V iime vuonna 45 600 metsästäjää sai saaliiksi 153 000 metsäjänistä. Tulos on historian surkein sekä metsästäjien että saaliin määränä mitattuna. Alamäki on ollut jyrkkä. 1980-luvun alussa metsäjäniksiä pyydettiin pirteimpinä vuosina miltei miljoona. Vuotuinen keskivertosaalis oli tuolloin puoli miljoonaa metsäjänistä. Pelkästään yhden ajokoiraporukan päiväsaalis saattoi kivuta toiselle kymmenelle. Rusakkoja ei tuolloin aina edes mainittu – eikä pyydetty. Nykyään rusakkosaalis on jo puolet metsäjänissaaliista, 60 000–80 000 alkuperältään arojen jänistä vuodessa. Tutkimuksista tiedämme, että huippuvuosista jäniskannat ovat enemmän kuin puolittuneet Eteläja Länsi-Suomessa. Edes jäniksen päätyminen uhanalaisten eläinten Punaiseen kirjaan 2010 sekä palautuminen takaisin elinvoimaiseksi lajiksi vuoden 2015 listauksessa ei silti kerro koko totuutta metsästyssaaliin romahduksesta. Jänisjahdin suosio laskussa Saaliskato on syisempi asia. Kulmakivenä on muutos riistaeläimistössä ja metsästäjäkunnassa. Jänisjahti ei enää innosta. Se vaatii koiranpitoa ja aikaa. Jänispäivä harvoin päättyy parissa tunnissa. Kaupungissa asuvalta, päivätöissä käyvältä nykymetsästäjältä sellainen on liikaa vaadittu. Tilalle ovat tulleet hirvi ja hirvikoirat. Pienriistan virkaa hoitavat sorsat ja sepelkyyhky sekä viikon kanalintureissu pohjoiseen. Loppuajan voi olla metsästämättä. Sääli. Riistaihmiset eri puolilta Suomea vakuuttavat, että jäniksiä voisi metsästää nykyistä enemmän. Paljon enemmän. Jäniksiä myös on, ilvekset eivät ole niitä syöneet. Sellainen käsitys helposti syntyy, kun ei käy jänismetsällä. Ilveksestä on tullut veruke pyynti-innon näivettymiselle. Se toki jäniksiä saalistaa, mutta niin soisi metsästäjienkin. Vielä on toki heitäkin. Pohjois-Savo on Suomen jänisvaltakunta. Vuodesta 1989 lähtien lasketuissa talvisissa riistakolmioissa jänisten runsautta kuvaava lumijälki-indeksi on vaihdellut maakunnassa 30–60. Lukema 30 kertoo jäniskannan olevan jo hyvällä tolalla, yli 40 on erinomainen. Savolaisille sellaiset lukemat eivät ole riittäneet. Talvella 1990 Pohjois-Savon jänispaljous saavutti riistakolmiolaskentojen historiallisen huipun, 63,5 ylitysjälkeä kymmentä kuljettua kilometriä kohti. Pohjois-Savo omassa kastissa Savon jänisihme pedattiin 1980-luvulla. Silloin maakunnassa käynnistettiin Päivä riistalle -kampanja. Kerran vuodessa toteutetussa teemapäivässä kannustettiin metsästysseuroja ja metsästäjiä huomioimaan riistaa muutenkin kuin metsästämällä. Päälajiksi nousi nopeasti metsäjänis. Sen auttaminen onnistui jokaiselta. Tarvittiin vain kirves ja suolaa. Jänisten ruokintapaikkoja kohosi vauhdilla. Maakuntalehti Savon Sanomat raportoi, kuinka päivän aikana jänistöissä kävi yli 4000 metsästäjää. Sen seurauksena Pohjois-Savosta kirjattiin parhaimmillaan yli 5000 ruokintapistettä. Se teki yli 200 ruokintapaikkaa kuntaa kohti. Pelkästään jäniksille vietiin viljaa ja rehua yli 100 tonnia talvessa. Päälle heinät, kerput, haavat ja suolat. Kampanja loppui 2000-luvulla, mutta into jäi. Maakunnan riistaviranomaiset arvelevat jänisten ruokintapaikkojen määrän yhä ylittävän 3000 muonituspistettä joka talvi. Toinen totuus on, että Pohjois-Savossa on myös erinomaiset elinympäristöt jäniksille. On metsää, peltoja ja vesistöjä sopivassa suhteessa. Myös sijainti Suomen jäniskartalla on ihanteellinen. Talvi tulee joka vuosi, mikä on metsäjäniksille elinehto. Pohjois-Savon jänismyönteisyyden voi yhä lukea tilastoista. Viime vuonna maakunnasta pyydettiin yli 30 000 metsäjänistä ja rusakkoa. Historian huonoin jänisvuosi Metsäjänissaalis sukeltaa, vaikka pyydettävää olisi. Puoli vuotta kestävä jänisjahtikausi käynnistyi syyskuun alussa. Pekka ja Mattila ja Jouko Laitinen tykkäävät käydä eestinajokoiransa kanssa metsällä, vaikka saalista ei aina tulisikaan.
PILKKEITÄ 26 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 Ihmissilmä väsyy, konenäkö ei. Miten konenäköjärjestelmää voisi hyödyntää metsäalalla puunharvennuksessa? Tätä selvitettiin Hämeen ammattikorkeakoulun HAMKin sähköja automaatiotekniikan opinnäytetyössä. Runkovaurion saanut puu kärsii oleellisesti arvonalenemisesta, ja ajan saatossa puu saattaa pahimmillaan muuttua jopa käyttökelvottomaksi. Runkovauriosyiden vuoksi jäljelle jäävien puiden vaurioiden välttäminen harvennusja poimintahakkuussa on metsänomistajan, teollisuuden ja jopa kansantaloudenkin näkökulmasta tarkasteltuna huomioitava. HAMKin sähköja automaatiotekniikan opiskelija, kiinalaissyntyinen Yun jiahang Liu selvitti opinnäytetyössään, kuinka konenäköjärjestelmiä voidaan hyödyntää metsien käsittelyssä puunkorjuun yhteydessä syntyvien runkovaurioiden tunnistamisessa. Konenäköjärjestelmän avulla on mahdollista suorittaa luotettavasti ja taloudellisesti erilaisia mittauksia. Niillä voidaan tunnistaa esimerkiksi erilaisia muotoja, kappalemääriä, värejä, pintavirheitä, kappaleiden asentoja, merkkejä tai viivakoodeja. Aikaisemmin konenäköä on pääosin hyödynnetty vain teollisuudessa, mutta sovelluksia ja hyödyntämiskohteita on tullut eri aloille entistä enemmän. Konenäköjärjestelmän etuna verrattuna ihmissilmään on sen väsymättömyys ja tarkkuus. Konenäköjärjestelmien käyttöä puoltavat työn laatu ja nopeus, palkkakustannusten pienentyminen, käyttöasteen paraneminen sekä kilpailukyvyn kohoaminen. Järjestelmien kustannukset ovat myös laskeneet. Konenäköjärjestelmän kokoonpano sisältää konenäkökameran, tarkan prosessointijärjestelmän ja kytkennän muihin laitteisiin jatkotoimenpiteiden suorittamiseksi. Valaistus on yksi tärkeimmistä huomioon otettavista asioista, jotta kameralla saataisiin kuvattua kohteet niin tarkasti, että luotettava kuvien analysointi olisi mahdollista. Usein hajavalo ja varjot estävät tarkan koneellisen tunnistuksen. Konenäkö auttaa, mutta jatkokehitystä tarvitaan. Sähköja automaatiotekniikan koulutuksessa tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli toimia avauksena tämän tyyliselle tunnistukselle ja selvittää, mitä erilaisia ongelmia ja haasteita harvennuskoneeseen liitettävällä kameralla on. Työssä haluttiin myös selvittää, miten runkovaurioiden tunnistus saataisiin mahdollisimman luotettavaksi, kun käytetään hinnaltaan edullisia komponentteja. Opinnäytetyössä testattiin käytännössä sitä, miten runkovaurioita on mahdollista tunnistaa ja mitkä eri asiat vaikuttivat tunnistukseen. Opinnäytteessä kokeiltiin erilaisia kameroita ja kuvankäsittelytekniikoita. Kuvien käsittely suoritettiin korkeakouluissa laajasti käytössä olevalla Matlab-ohjelmistolla, joka on numeeriseen laskentaan tarkoitettu tietokoneohjelmisto. Testaus suoritettiin sekä onlineettä offline-tilassa. Valaistusolosuhteet, puunrunkojen etäisyyksien määrittäminen sekä puunrunkojen värivaihtelut olivat opinnäytetyön haastavimmat kohdat. Opinnäytetyön johtopäätelminä todettiin, että jatkokehittämistä tarvitaan. On mietittävä esimerkiksi 3D-kameratekniikan hyödyntämistä ja laser-mittausta. Ennen kaikkea tulisi tutkia valaistusolosuhteista johtuvia haasteita ja keksiä niihin ratkaisuja. JUHA MÄKELÄ Hämeen ammatti-instituutti JANNE JOKINEN Hämeen ammattikorkeakoulu Konenäöstä apua metsienkäsittelyyn ASIANTUNTIJOILTA ELIISA KALLIONIEMI, teksti ja kuva VIROSSA uusi sukupolvi miettii, mitä tehdä metsilleen. Jos joku haluaa myydä tilansa, ostajia riittää. Maaleht-lehden metsäliitteessä huomio kiinnittyy ”Ostame kasvavat metsa” -ilmoitusten runsauteen. Joukossa ilmoittavat myös suomalainen Metsä Forest ja ruotsalainen Södra. Eesti Mets -lehden päätoimittaja Kris tiina Viiron ja hänen edeltäjänsä Hend rik Relve toivovat, että mahdollisimman moni päättää jatkaa metsänomistajana ja ryhtyy hoitamaan metsiään. Viron julistauduttua itsenäiseksi 25 vuotta sitten metsiä ryhdyttiin palautViron metsillä uusi aika Itsenäisyysjulistus 25 vuotta sitten käynnisti maareformin, jossa on syntynyt liki satatuhatta metsänomistajaa. Kristiina Viiron ja Hendrik Relve esittelevät Eesti Mets -lehden juhlanumeroa. Hämeen ammattikorkeakoulussa tutkittiin konenäön hyödyntämistä metsänharvennuksessa. ”Metsätalous, luonto ja alan tutkimus”, päätoimittaja luettelee lehden keskeiseksi sisällöksi. ”Seuraavassa numerossa käsittelemme muun muassa soiden ennallistamista.” Metsäalaa ja Viron kieltä opiskellut Viiron työskentelee lehdessä osa-aikaisena. Päätyökseen hän toimittaa Eesti Päevaleht -sanomalehden liitteitä. Virossa noin puolet maa-alasta on metsien peitossa. Vuosittain niistä korjataan noin 10 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuita olisi varaa lisätä, sillä metsät kasvavat hyvin. Tukit jalostetaan pääasiassa kotimaassa, mutta sellupuuta myydään paljon Suomeen ja Ruotsiin. Metsätalous on muuttunut paljon, muistelee Eesti Mets -lehden pitkäaikaisin päätoimittaja Hendrik Relve. Erityisesti hänen mieleensä ovat jääneet 1990-luvun laittomat hakkuut ja muutenkin villi meno. ”Se oli hyvin erikoista aikaa. Kun aloitin työt lehdessä, ongelmia oli paljon”, kertoo Relve, joka tunnetaan myös tietokirjailijana. Teoksia on käännetty suomeksikin. tamaan entisille omistajilleen. Nyt heidän jälkeläisensä perivät tiloja. Henrik Relve uskoo, että samalla muuttuu suhtautuminen metsänhoitoyhdistyksiin, kun vanha kolhoosikammo ei enää vaikuta. ”Yhdessä olemme vahvempia”, hän muistuttaa. Metsätilojen keskikoko on Virossa alle 10 hehtaaria. Metsänhoitoyhdistyksiin kuuluu vain noin joka neljäs metsänomistaja. Eesti Mets 95 vuotta Eesti Mets lehdellä on menossa juhlavuosi. Lehti perustettiin 95 vuotta sitten, pian Viron itsenäistymisen jälkeen. Miehityskaudella alkoi pitkä tauko, kunnes metsäammattilaiset herättivät lehden eloon taas 1980-luvun lopulla. Vuosi sitten päätoimittajaksi valittu Kristiina Viiron haluaa laajentaa lehden lukijakuntaa monipuolistamalla sisältöä. Nyt tilaajia on noin tuhat, ja lehden ilmestymiskerrat ovat supistuneet neljään. Ju ha M äk el ä
PILKKEITÄ 27 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 HANNU LILJEROOS, teksti ja kuva METSÄNOMISTAJIEN metsätaidon Suomen mestaruudet ratkottiin 17. syyskuuta Pirkanmaalla Sastamalan Ellivuoressa. Kisoihin osallistui kaikkiaan 326 kilpailijaa eri puolilta Suomea. Yli kahden kilometrin pituisella ja kulkukelpoisuudeltaan varsin vaativalla radalla oli viisitoista tehtävää. Kisoissa oli osanottajina kaikenikäisiä, niin miehiä kuin naisia. Kilpailijoilla ei ollut ehkä aivan sellaista kisarutiinia kuin mitä näkee metsäammattilaisten vastaavassa koitoksessa, mutta yritystä ja intoa riitti. Metsänomistajille järjestetään vuosittain metsätaitokisoja varsin vähän. Metsänomistajien kisoissa testataan pitkälti samoja metsällisiä taitoja kuin metsäammattilaisillakin, mutta erojakin löytyy. Metsänomistajilla on mukana mm. leimaustehtävä ja metsän monimuotoisuuden arviointirasti. Leimikossa on 70 numeroitua runkoa, joista pitää valita poistettavat. Väärin poistettu tai väärin jätetty puu vähentää pisteitä. Kilpailusta vastasi Pirkanmaan metsänhoitoyhdistys. Ensi vuonna mestaruudet ratkotaan Uudellamaalla. Miesten sarjan Suomen mestariksi nousi tarkistuslaskennan jälkeen Heikki Kokkonen Mäntyharjulta. Toiseksi Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Kaikki Tapion julkaisut nyt meiltä Metsänomistajien taidot koetuksella HANNU LILJEROOS, teksti ja kuva SUOMEN Metsäurheiluliiton 69. kesämestaruuskilpailut pidettiin Tammelan Liesjärvellä 9.–10. syyskuuta. Perjantaina käytiin pikakilpailu ja lauantaina olivat vuorossa normaalimatkat. Molemmissa on kaksi sarjaa: yleinen ja taito. Yleisen sarjan kilpailu sisältää metsätaitotehtävät ja suunnistuksen, taitosarja vain tehtävät. SM-kilpailujen osanottajamäärä oli molempina päivinä noin 165. Lisäksi kymmeniä vapaaehtoisia osallistui järjestelyihin. Osallistujat olivat lähinnä metsäalan ammattilaisia ja opiskelijoita. Metsäurheiluliitto kisasi Tammelassa jäi hetken jo mestaruutta juhlinut Tauno Toivola Lehtimäeltä ja kolmanneksi samalta suunnalta Terho Mäkelä . Naisten sarjan kultamitalin otti Martta Lithovius Lumijoelta. Hän edusti Oulun seudun metsänomistajia. Hopealle tuli Tuula Tuomaala ja kolmanneksi Kristina Palo . Nuorten paras oli Jatta Mikkanen Mäntyharjulta, toinen Veli Matti Häkkilä ja kolmas Elias Niemimäki . Perjantai, taitosarja 1. Keijo Aho 238 2. Tapani Takala 238 3. Harri Kemppainen 237 Perjantai, yleinen sarja 1. Jouni Metso 348 pist. 2. Arto Huotari 345 3. Pekka Noponen, 341 Perjantain joukkuekisan voitti Pohjois-Karjala. Lauantai, taitosarja 1. Aimo Nalli 238 pist. 2. Matti Äijö 235 3. Pentti Oinas 233 L auantai, yleinen sarja 1. Jukka-Pekka Vapaniemi 363 pist. 2. Henning Nynäs 357 3. Janne Wasström 351 Lauantain joukkuekisan voitti Keski-Suomi. Puun pituutta ovat arvioimassa Mika Hanhimäki (vasemmalla) ja Antti Heiskala. Matti Heikinheimo tutkii lajitunnistustehtävällä tunnistettavaa kääpälajia.
PILKKEITÄ 28 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 PALVELUJA KOULUTUSTA PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN HALUTAAN VUOKRATA Mistä/mitä: • n. 100 km säteellä Helsingistä. • Hämeenlinnan suunta. Muutkin suunnat huomioidaan. • Kiinteistö ympärivuotisessa käytössä. • Käyttöoikeus sovittuja ehtoja vastaan. • Joustava käyttö haltijan kanssa sovitusti. Mitä tehdään: • Pihapiirin suunnittelu, kuntoon laitto. • Puutarhan hoito. • Kiinteistön huolto ja pienet korjaukset. • Isommat korjaukset tai muutostyöt sovittaessa. ? Kiinteistön arvon ylläpito ja kasvattaminen. Keitä olemme: • Aikaansaava ja osaava pariskunta. • Luotettava. Suositukset tarvittaessa. • Aikaisempi kokemus. ? pasi.myllymaa@metsakustannus.fi / p. 050 511 4525 ETSITÄÄN ”HOITOMÖKKIÄ”! UUDISTUVAN METSÄBIOTALOUDEN JOHTAMINEN (15 OP) -KOULUTUSOHJELMA AVAUSSEMINAARI 15.11.2016, pääpuhujana ESKO AHO. Seminaarin puheenjohtajana ja koulutusohjelman tieteellisenä johtajana professori JYRKI KANGAS Itä-Suomen yliopistosta. Lue lisää: bit.ly/metsabiotalous tai sivuiltamme aducate.fi HASA on 360.000 m 3 vuodessa sahaava yritys, joka työllistää 170 henkilöä. Modernit tuotantolaitoksemme sijaitsevat Haapajärvellä ja Haapavedellä käyttäen raakapuuta vuosittain 800.000 m 3 . Vuonna 2016 liikevaihtomme on n. 78 miljoonaa euroa. Haemme vakituiseen työsuhteeseen HANKINTAESIMIESTÄ Pohjoiseen Keski-Suomeen tehtävänään puun ostaminen, korjuun ja autokuljetuksen järjestäminen. Ostoalueena on Pihtipudas, Kinnula, Kivijärvi, Viitasaari ja Pyhäjärvi. Edellytämme hakijalta soveltuvaa metsäalan koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja organisointikykyä sekä talousosaamista. Työsuhde alkaa sopimuksen mukaan, mutta viimeistään 1.12.2016. Hakemukset tulee lähettää 14.10.2016 mennessä osoitteeseen hasa@hasa.fi. Lisätietoja antavat metsäpäällikkö Unto Pitkäkoski, unto. pitkakoski@hasa.fi, 040-5409415 ja toimitusjohtaja Kalle Kantola, kalle.kantola@hasa.fi, 040-5409403. HASA 2x130_92 mm 15.9.2016 12.01 Sivu 1 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄTILA, Kuusamo, Kaleton ja Torangintaus 27,76 ha. Kasvatusmetsiä kuivahkoilla kasvupohjilla, omaa lampea. Rakennuspaikka Torangissa. Puustoa n. 1.855 m 3 . Hp. 45.000 € / tarjous METSÄTILA, Kuusamo, Hirsikangas 27,9 ha. Nuorta kasvatusmetsää kuivahkoilla kasvupohjilla. Vuokraoikeus, rakennukset ja sähköliittymä, tie tilalle. Hyvä sijainti, rakentamismahdollisuuksia. Puustoa n. 1.779 m 3 . Hp. 68.000 € / tarjous Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta As.rak.paikka ja 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, suurempi 12 ha pääosin metsämaata, kiinteistöllä vanha hirsirunkoinen, lautavuor. asuinrakennus, piharak. sekä varasto. Talossa tupak., kamari, yläkerrassa 2 h, valosähkö aurinkopaneelilla. As.rak.paikan kokonaisrakennusoikeus on 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, Vuokalanjärven rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Voidaan myydä erikseen, tarjouksia otetaan vastaan. Yhteishinta 160.000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Parikkala, Särkisalmi 22,98 ha. V. 2012 valmistunut ok-talo kauniin peltomaiseman keskellä Savikummunsalossa, n. 15 km kuntakeskuksesta. Hyvin hoidetulla piha-alueella as.rakennuksen lisäksi hirsirunk. aitta, jonka päädyssä liiteri, työtiloja navetassa, traktoritalli ja 3 katospaikkaa, lato, maakell. Talossa oh, k, 4 mh, khh/ph, kh, s, varasto, kahdella sivulla terassi, käynti oh:sta, mh:sta sekä khh:sta. Hp. 275.000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Punkaharju, Vuoriniemi 1,3 ha. Maalaispihapiiri, iso omakotitalo, aittaja navettarakennukset, runsaasti varastotiloja, kaunis paikka maaseudun rauhassa Punkaharjun Vuoriniemellä. Tiilivuorattu 2-kerr. ok-kotitalo on rakennettu v. 1977, perusja ylläpitokorjauksia on tehty, mm. maalämpö v. 2010. Pihapiiri on avara, istutuksia ja marjapensaita, peltoalueella lisätilaa kasvimaille tai vaikkapa eläinten laitumeksi, Oh, k, 4 mh, wc, kph/wc, sauna, varastotilaa, kellarikerr. iso aulatila, 1 h, tekn. tila sekä varasto omalla sisäänkäynnillä. 125.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄPALSTA, Ranua, Ylimaa 209,4 ha. Metsäautotie perille. Tieltä no. 78 matkaa tilalle n. 4 km. Rajoittuu Ylijokeen. 1.2.2012 päivätyn arvion mukaan kokonaispuumäärä n. 7627 m 3 . Vuonna 2010 tehty kunnostusojitusta 5,18 km. Tilalle menevän tien alussa lukittu puomi! Puomilta matkaa tilan rajalle n.1 km. Pyydä tarvittaessa avain. Myytävästä tilasta osa kuuluu Suhangon kaivoshakkeessa valtausalueeseen ja osin malminetsintälupahakemus alueeseen. Tee tarjous! METSÄPALSTA, Luumäki 7,84 ha. Pienikin voi olla tehokas! Luumäellä metsätila, jossa 1 varttunutta kasvatusmetsää sisältävä kuvio. Kokonaispuumäärä n. 1155 m 3 , eli n.150 m 3 / ha. Kantava ja hyväkuntoinen tie kulkee 2 sivulla. Hp.46 000€ / tarjous viim. 2.10.2016 METSÄPALSTA, Kuusamo 16,35 ha. Metsätila Kuusamon pohjoisosassa, lähellä Kuusamo-Kemijärvi tietä. Hyvä metsäautotie tilan läpi. Pääosa nuorta kasvatusmetsää ja taimikoita kangasmailla, mutta myös n. 5 ha suota. Metsään.fi palvelun mukaan puustoa n. 390 m 3 + vuoden 2015 ja 2016 kasvu. Hp. 18 000€ / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Vihtari 6,5 ha. Leivonjärven eteläpuolella 20 km Savonrannalta pohjoiseen, rajoittuu Leivonjärveen. Kokonaispuusto n. 1.000 m 3 . Monipuolinen kehitysluokkajakauma taimikoista siemenpuumetsiköihin. Välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Runsaasti rantaviivaa ja vaihtelevia maastonpiirteitä. 25.000 € METSÄPALSTA, Savonlinna, Vihtari 6 ha. Pikkupalsta 20 km Savonrannalta pohjoiseen. Rajoittuu Leivonjärveen, jonka rannalla kaksi rantarakennuspaikkaa (RA). Rakennuspaikoilla järeää kuusimetsää, muutoin puusto koostuu pääosin eri-ikäisistä taimikoista ja nuorista kasvatusmetsistä. Tie perille. Kohteeseen sisältyy heikkokuntoinen saunarakennus. Mh. 50.000 € METSÄPALSTA, Kuhmo, Lauvus 58,7 ha. Lähellä Kuhmo-Nurmes maantietä sijaitseva määräala. Kokonaispuusto n. 3450 m 3 , kaksi kolmasosaa kasvupaikoista tuoretta kangasta. Palstalle on tieyhteys. Hyväkasvuinen metsäpalsta, jossa tarjolla myös välittömiä hakkuutuloja! UPM Bonvesta metsäpalsta. Mh. 83.100 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Salla, Kursu 197 ha. Monien mahdollisuuksien metsätila rakennuksineen. Talouskeskuksessa 1954 valmistunut puurakenteinen ok-kotitalo (rintamamiestalo), ent. navettarakennus ja pihasauna. Pihapiiri siistissä kunnossa. Kasvatusvaiheessa ja harvennustarpeessa olevaa metsää metsään.fi-palvelun tietojen mukaan n.10.000 m 3 . Metsäalueet pääosin hyvien tieyhteyksien läheisyydessä. Hp. 159.000 € MÄÄRÄALA, Rovaniemi, Suopajärvi 0,5 ha. Oiva kohde vapaa-ajan kohteeksi erämiehille/ naisille tai vain omaa rauhaa kaipaavalle. Kohteella vanha hirsirakenteinen as.rakennus, navetta sekä purkukunt. Rantasauna. Rakennukset vaativat kunnostusta. Pihapiiri vanhaa peltomaisemaa ja näkymä Suopajärvelle. V. 2013 kaivettua tienpohjaa pääsee kuivalla kelillä pihaan, vaatii sorastuksen jos tiellä enemmän käyttöä. Hyvät metsästys-, ulkoiluja marjastusmaastot. Myös kalastusmahdollisuus. Hp. 30 000 €. Voidaan myydä myös koko tila n. 130 ha, hp. 84.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄTILA, Mynämäki, Pahikkalantie 7,63 ha. Runsaspuustoinen tila, lähes kokonaan uudistuskypsää. Tieyhteys, puustoarvio. Myydään 25.10. klo 16 mennessä jätettyjen tarjousten perusteella. Tarjoukset Turunseudun OP-kiinteistökeskus, Nummentie 3, 21270 Nousiainen tai email matti.sipila@op.fi METSÄTILA, Porvoo, Emäsalo 42,92 ha. Hoidettu arvokasvussa oleva metsätila yhdessä lohkossa, hyvät tieyhteydet. Sopii myös metsästysalueeksi. Myydään 21.10.klo 16 mennessä jätettyjen tarjousten perusteella. Tarjoukset Turunseudun OP-kiinteistökeskus, Nummentie 3, 21270 Nousiainen tai email matti.sipila@op.fi METSÄTILA, Vehmaa, Heikola n. 7 ha. Metsää ja talouskeskus yhdessä palstassa. Rintamamiestalo ja runsaasti ulkorakennuksia. Puustoarvio tehty elokuussa 2016. Hp 79.000 €. Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769
PILKKEITÄ 29 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 PALVELUKSEEN HALUTAAN LUKIJAKYSYMYS LUKIJALTA METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154 000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu n a l a ä s t e M n e n i a li t t a m m a n a n n i k n a h n u u p . n ii v ä t h e t n ii s il o u p i n o m f o t s o m e h t e k a M t s e r o F ä s t e M ä s t e M a a t s a v e S . a s s e m o u S a s s a i g r e n e ä s t e m a j a s s a p u a k u u p a j a t h o j a n i k k r a m n o t s e r o F ä s t e M t a v a t t a k e ll i n e s ä j a j a t s i m o n a n n u k s u u s O o t ti il ä s t e M ö it h y o m e a a o jr a t a j a t s a n n i k n a h n u u p n i p u o r G n i o n u u l u u k n a a t n u k s u u s O o t ti il ä s t e M .t u l e v l a p n o d i o h n o n n o u l a j n ä s t e m ä k e s n a p u a k u u p . ä t s i s t e m s i y ti s k y n e m o u S t e l o u p s e h ä l ä s n e e t h y t a v a t s i m o a k t o j , a a j a t s i m o n ä s t e m 6 1 1 n u u s n e o J ä t s i n n y y m n e d i u l e v l a p ä s t e m a j a p p u a k u u p n a a m a a t s a v a a ji t n u t n a i s a ä s t e m e m m e a H . e e ti K a n a k k i a p o t s i m i o t , ä l y k k ä ä R a n e e u l a i m i o t ä ll ir ii p a t n i k n a h : e m m ä t y ll e d E ä y k y k ä k e s a j o ti a t s u t u k i a v o r o u v ä i v y h , a t s u t u l u o k a a v u tl e v o s n ä ä v ä t h e t a tl i o ji k a h e m m ä t y ll e d E a t s i v ii t k a a j a t s i m a a s o n a l a a a v u tl e v o s e m m a t s o v r A . n ö h ö y t n e e s il l e s k o l u t a j n e e s i ä n e s ti .i s k u d e n a a t o s t a k ä t s i v ä t h e t a t s i v a a t s a v s u m e k o k i p m e i A . ä t t y y s i k n e h u l e v l a p a j -i t n i o n i k k r a m : a s s e e t t i o s o ä s s e n n e m 6 1 2 . 1 . 8 u k a h a j t o d e i t ä s i L . m o c . p u o r g a s t e m ä s t e M , d r a o B ä s t e M , e u s s i T ä s t e M t a v o t e e u l a a t n i m i o t e k ii l n e S . ä ji v ä k ä ll e d e n e d u o l a t o i b n o p u o r G ä s t e M . 6 9 n i o n ä ö t s ö li k n e h a j a o r u e a i d r a jl i m 5 il o o t h i a v e k ii l 5 1 2 n e d o u V . t s e r o F ä s t e M ä k e s d o o W ä s t e M , e r b i F . a s s a a m 3 n i o n a a t n i m i o t n o a ll i n r e s n o K Olen hakkaamassa itsestään metsittyneen pellon vähäarvoisen hieskoivikon. Seuraako tästä uudistamisvelvoite? Entä jos vuokraan alueen laitumeksi esimerkiksi viideksi vuodeksi, tuleeko mahdollinen uudistamisvelvoite voimaan taas vuokrauksen jälkeen? HAKAMAAKSI? Peltoheiton uudistamisvelvoite? Hieskoivikon uudistaminen askarruttaa lukijaa. Viljelyn päätyttyä ja pellon vähitellen metsityttyä sen käyttömuoto on tosiasiallisesti muuttunut maatalousmaasta metsätalousmaaksi. Kun metsätalousmaalla, johon sovelletaan metsälakia, tehdään uudistushakkuu, siitä seuraa uudistamisvelvoite. Uudistamisvelvoitetta ei kuitenkaan ole, kun alue otetaan hakkuun jälkeen muuhun käyttöön. Käyttömuodon muuttamiselle on aikaa neljä vuotta hakkuun päättymisestä. Ellei metsätalousmaata oteta muuhun käyttöön tämän ajan kuluessa, sovelletaan alueeseen metsälain säännöksiä, jolloin myös uudistamisvelvoite on edelleen voimassa. Muuhun käyttöön ottaminen tarkoittaa, että alueen käyttömuotoa muutetaan tosiasiallisesti. Metsälain perusteluissa tästä mainitaan esimerkkinä se, että rakennushankkeessa tehdään perustustyöt. Esimerkiksi pelkkä rakennuslupapäätös ei siis tarkoita sitä, että alueen maankäyttömuoto olisi muuttunut ja että uudistamisvelvoitetta ei tästä syystä olisi. Vastaavasti uudistushakkuun jälkeen laidunkäyttöön vuokrattua aluetta on tosiasiallisesti käytettävä laitumena. Jos alueen muuttuneesta käytöstä myöhemmin luovutaan, ei uudistamisvelvoitetta enää ole, vaikka alue palaisikin metsätalouskäyttöön. JANNE UITAMO Metsälainsäädännön johtava asiantuntija Suomen metsäkeskus Metsälehden 16/2016 jutussa ”Metsäammattilaiselle riittää kysyntää” oli harhaanjohtavaa tietoa koskien Itä-Suomen yliopiston aloituspaikkoja ja niiden täyttöä. Kandidaatin tutkintoa lukemaan valitaan edelleen 35 uutta opiskelijaa. Heistä 21 valitaan valintakokeen sekä ylioppilastutkinnon pisteiden perusteella, ja 14 pelkästään valintakokeiden perusteella. Tämän lisäksi opiskelijaksi on voinut päästä aiempien opintojen perusteella, jos opiskelija on suorittanut riittävästi soveltuvia korkeakouluopintoja. Valinta tehdään soveltuvuuden ja opintomenestyksen perusteella. Vuodelle 2016 nämä paikat siirtyivät erillisvalinnasta yhteishakuun, jolloin paikat ovat tulleet tarpeettomasti näkyviin opetushallituksen tilastopalvelussa aitoina hakupaikkoina, vaikka kiintiö on ”enintään 10”. Aiempien opintojen perusteella aloittaneita on tullut sisään vain yksittäisiä opiskelijoita. Metsätieteen osasto sai kaikki varsinaiset aloituspaikkansa täyteen motivoituneilla ja hyvillä hakijoilla. JUKKA MALINEN Metsätieteen osaston varajohtaja Oppiaineen vastuunhenkilö Itä-Suomen yliopisto tarkentaa
PILKKEITÄ 30 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat ”Syksyn punaiset marjat kuin kyynel pihlajan on”, lauloi keihään olympiakultamitalisti Tapani Rautavaara kaihoisasti Uralin pihlajasta nuoruudessani. Kyyneleet saattavat tulla mieleen myös raakoja pihlajanmarjoja maistellessa. Syksyn edetessä yöpakkaset pehmentävät sorbiinija omenahapon kyllästämiä marjoja makeammiksi. Suomessa kerrotaan hilpeitä tarinoita myös tilhien toilailuista pakkaskäyneiden pihlajanmarja-aterioiden jälkeen. Kotipihlaja (Sorbus aucuparia ) kasvaa luontaisesti lähes koko Euroopan alueella Islannista Espanjan pohjoisosiin. ItäisimNIMITYS LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 90 VUOTTA 12.10. Eino Virtanen, metsätalousinsinööri, Lappeenranta (perhepiirissä) 60 VUOTTA 15.10. Pekka Pylvänäinen, Suomen metsäkeskus, kaakkoinen palvelualue, metsäneuvoja, Mikkeli (perhepiirissä) 50 VUOTTA 9.10. Voitto Ronkainen, Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja, Kuusamo Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi Näillä näkymin Pariisin ilmastosopimus ratifioidaan EU:ssa lokakuun seitsemäntenä. Komissio on kesäpaketissaan asettanut Suomelle kovat ilmastotavoitteet päästövähennysten vauhdittamiseksi. Pian väännetään kättä metsien roolista tässä kokonaisuudessa. Keskustelu kotimaassa ja vähän ulkomaillakin metsien merkityksestä hiilinieluna on hämmästyttävää. Hyvin usein väitetään, että puun käyttö energiaksi on pahempaa kuin kivihiilen poltto. No, just joo! Outo on myös mielikuva siitä, että puun kaatamisesta seuraa välittömästi sadan vuoden hiilipäästötilanne. Vielä kummallisempi on kuvitelma siitä, että metsät ovat hiilinieluna parhaimmillaan, kun niitä ei hakata. Kuulin jokin aika sitten hauskan jutun ihmisistä, jotka ensimmäistä kertaa elämässään vierailivat metsäpuiden taimitarhalla. He olivat aivan hurmaantuneita kaikista niistä puuvauvoista, joita siellä näkivät. Kuvaavaa kyllä englannin kielellä taimitarhaa tarkoittava sana ”nursery” tarkoittaa myös lastenhuonetta. Näistä metsäpuolen lastenhuoneista on viiden viimeisen vuosikymmenen aikana toimitettu vuosittain 150–250 miljoonaa puuvauvaa metsiin istutettaviksi. Istuttamisen lisäksi metsiä uudistetaan tietenkin myös kylväen ja luontaisesti. ??? Kaadetun puun tilalle ei siis jää ammottavaa aukkoa sadaksi vuodeksi, vaan ihan päin vastoin. Päätehakkuuvaiheessa runkoluku hehtaarilla lasketaan sadoissa, kun taas uudistamisvaiheessa vastaava luku liikkuu 1 500:n ja 2 500 taimen välillä. Puuvauvat ja niistä varttuvat nuoret metsät ovat kovia hiilidioksidisyöppöjä. Mitä enemmän elinvoimaisia neulasia tai lehtiä puussa on sitä, sitä enemmän niihin mahtuu ilmarakoja, joiden kautta ilmakehän hiilidioksidi pääsee soluväleihin viherhiukkasten läheisyyteen. Viherhiukkaset hoitavat hommansa ja yhteyttämisen seurauksena hiilidioksidista syntyy sokereita ja niistä edelleen monimutkaisempia yhteyttämistuotteita ja puut kasvavat kohisten. Neulasmassan suuruus on verrannollinen puun ikään. Männyllä neulasmassa ja kasvu ovat suurimmillaan 50–60 vuoden iässä, minkä jälkeen kasvu ja samalla myös hiilidioksidin kulutus hidastuvat. Sadan vuoden vaiheilla puun kasvu loppuu kokonaan ja se alkaa hitaasti mutta varmasti lahota. Samalla hiilidioksidi pääsee takaisin taivaan tuuliin. ??? Puiden kasvurytmi on metsänhoidon peruskauraa. Siitä johdetaan sekä harvennusettä päätehakkuiden ajoittaminen. On metsänhoidossa muitakin perusprisiippejä, jotka olisi hyvä tuntea ennen kuin lähtee hirveästi kiivailemaan hiilinieluasioista. Metsänhoidon taivaallinen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon runkopuuta ja siinä sivussa hiilidioksidin sidontakin tehostuu. Tärkeää olisi ymmärtää sekin, ettei hiilihommissa ole mitään järkeä tarkastella yhtä puuta tai edes metsikköä. Metsätalouden suunnittelu ja järjestely perustuu suurempiin alueisiin, joilla ikäluokkajakauma pyritään metsänhoidollisin keinoin järjestämään mahdollisimman tasaiseksi. Kun metsät hoidetaan ja hakataan ajallaan, puuntuotanto saadaan optimoitua. Näin on käynyt Suomessa, kiitos menneiden metsämiespolvien viisauden ja tarmokkuuden. Metsiä on uudistettu määrätietoisesti 1950-luvulta alkaen, ja niiden kasvu on lähes kaksinkertaistunut. On aika käyttää metsien parantunut kasvu hyväksi matkalla vähähiiliseen yhteiskuntaan. Hiilinielu MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA STORA ENSO Stora Enson Paper-divisioonan henkilöstöjohtajana toimiva Malin Bendz on nimitetty konsernin henkilöstöjohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi 1. marraskuuta alkaen. Hän on ollut Stora Enson palveluksessa vuodesta 2000. Stora Enson nykyinen henkilöstöjohtaja Lars Häggström siirtyy Executive in Residence -tehtävään sveitsiläisessä liikkeenjohdon koulussa IMD:ssä. Kotipihlajan arvostajat Vanhan uskomuksen mukaan pihlaja pihapiirissä suojaa salamaniskuilta ja tuo onnea taloon. mät yksilöt majailevat Ural-vuoriston rinteillä. Pihlaja on luonteeltaan valoja pioneeripuu; metsän siimeksessä on kukkiminen ja marjasato vähäisempää kuin aukeilla paikoilla. te taas ”laikuttaa” pihlajanlehtiä tasaiseen tahtiin vuosittain. Erään saksalaisen lähteen mukaan pihlajanmarjat maistuvat ainakin 63 lintulajille. Entisaikojen linnustajat käyttivätkin marjoja pyydyksissään houkutteina. Kotipihlajaa kutsutaan Saksassa lintumarjapuuksi – Vogelbeerbaum. Lintujen levittäminä pihlajaa saattaa löytyä mitä omituisimmista kasvupaikoista kallionkoloista lahorunkojen onkaloihin ja oksanhaaroihin. Pihlajanmarjat ovat osa myös Suomen makuperinnettä. Lastensadun suomennoksessa kettu moitti pihlajanmarjoja happamiksi kun ei niihin yltänyt. Alkuperäisessä kreikankielisessä Aisopoksen tarinassa marjat ovat tosin viinirypäleitä. Kettu komistaa myös suomalaisen makeisvalmistajan vanhinta pihlajanmarjatuotetta, ”kettukarkkia”. Vanhempi väki muistanee myös 75 vuotta valmistetun Sorbus-pihlajanmarjaviinin, jonka maine ei aivan kaikkia mairitellut. Pihlajan suojelijat ja viskojat Pihlajaan on liitetty kosolti voimallisia merkityksiä eri maiden kansanperinteissä. Riippuen aikakaudesta, pihlaja on ollut etupäässä ”pyhä” ja harvoin ”paha”. Viikinkiaikojen perintönä pihlajaa pidettiin ukkosenjumala Thorin suojelusta nauttivana puuna. Böömin alueen asukkaat ripustivatkin aikoinaan pihlajanoksia varmuuden vuoksi katoilleen ja ikkunanpieliin suojelemaan talojaan Thorin salamakeihäiltä. Pihlaja on myös suomalaisille läheinen puu. Vanhan uskomuksen mukaan pihlaja pihapiirissä suojaa salamaniskuilta ja tuo onnea taloon. Erään arvion mukaan pihlaja oli jokunen vuosi taaksepäin Suomen toiseksi yleisin pihapuu. Rautavaara heitti 1948 Lontoon olympialaisten voittoheittonsa koivukeihäällä ja työskenteli Karhun keihästuotannossa. Pihlajanrangoista työsti 1990-luvun MM-mitalisti ja metsäteknikko Kimmo Kinnunen lapsuudessaan harjoituskeihäitään. Kestävillä pihlajakeihäillä on perimätietojen mukaan aiemmin harjoitettu myös järeämpien kohteiden, kuten karhujen, voittamista. Pihlajanmarjat ovat osa Suomen makuperinnettä. Pihapuutarhureille on tuttua, että niinä vuosina kun pihlaja kukkii reilusti, pihlajanmarjakoit jättävät omenapuut paremmin rauhaan. Katajanpihlajaruos
PILKKEITÄ 31 29. SYYSKUUTA 2016 u NRO 18 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Tunnistatko puiden taudit? ? Pohjoinen näkökulma kemeraan ? Miltä Asta-myrskyn jäljet näyttävät nyt ? Kalastusoikeudet ja maanomistus ? Suomen värikkäin lintu Seuraava Metsälehti ilmestyy 13. lokakuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 13.10. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 18”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkryptosta 15 on arvottu seuraaville kolmelle: Anna Hiltunen, Puolanka, Anitta Hurme, Nousiainen ja Seija Pohjanen, Ylipää. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatusi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄKRYPTO 15, RATKAISU W ik im ed ia C om m on s METSÄRISTIKKO 18
FIKSUMPI BENSIINI Kaikille moottoreille ja merkeille Aspen 2 Full Range Technology on polttoaine, joka sopii kaikkiin ilmajäähdytteisiin moottoreihin, jotka tankataan 2 % öljyä sisältävällä bensiinillä, merkistä riippumatta. Sitä käyttävät ammattilaiset, jotka arvostavat parasta mahdollista suorituskykyä, optimaalista voitelua ja erittäin puhdasta moottoria. Aspen alkylaattibensiiniä on kehitetty Ruotsissa vuodesta 1988 kaikille niille, jotka arvostavat älykkäämpää bensiiniä käytettäväksi metsätöissä, puutarhassa, rakennuksilla, veneessä, skoottereissa, moottoripyörissä tai karting-autoissa. Kun valitset Aspen 2 (tai Aspen 4 4-tahtimoottoreille) tavallisen bensiinin sijaan käynnistyy moottori helpommin, päästöt ovat puhtaammat ja käyntivarmuus on parempi. Käy Aspen-jälleenmyyjäsi luona (lähimmän löydät sivuilta fi.aspen.se), niin kerromme lisää tästä innovatiivisesta keksinnöstä. Tervetuloa! PARAS MAHDOLLINEN SUORITUSKYKY PARAS MAHDOLLINEN VOITELU ERITTÄIN PUHDAS MOOTTORI KAIKILLE MERKEILLE www.fi.aspen.se