• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 • NRO 18 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI UUTISET Metsätukien haku selkenee ›› 2–3 Sahakauppa käy kuumana ›› 4–5 Metsästä tuottoa tuulipuistona ›› 11-13 Sorvitukki takaa hyvän tilin ›› 14–15 METSÄSTÄ Pentti Linkolan muistometsässä ›› 18–19 Kasvuvauhtia lannoiterakeista ›› 22 Testissä kevyt raivausasu ›› 24 Hirvikarkotetta reppuruiskusta ›› 25 PILKKEITÄ Bakteerit kuriin variksenmarjalla ›› 28 Purppurapihdalla riittää lempinimiä ›› 34 Se pp o Sa m ul i KOLUMNI: ”Ehdotettu metsäja suopolitiikka voi johtaa ilmaston kannalta pitkäksi aikaa plus miinus nolla -tilanteeseen.” ›› 5 HAASTATTELU Lahopuustoa vaikea paikantaa Niin sanottujen HCVkarttojen laatimistapa tulisi avata tutkijayhteisön arvioitavaksi, sanoo Annika Kangas. ›› 6 Juurikääpä on salakavala lahottaja, jota ei kannata päästää metsään. Sivut 16-17 Juurikäävän jäljillä Jo ha nn a Ko kk ol a 8801_.indd 1 6.10.2021 23.38
• 7.10.2021 / AJASSA 2 LYHYET UUTISET MIKKO RIIKILÄ U utta metsätalouden tukijärjestelmää, metkaa, jouduttaneen odottamaan vuoteen 2024. Sen sisältökin voi vielä muuttua. Metka korvaa nykyisin käytössä olevan kemera-tukijärjestelmän. Tämänhetkisen luonnoksen mukaan tuen hakeminen taimikoiden ja nuorten metsien hoitoon helpottuu. Metka maksetaan jälkirahoitteisena de minimis -tukena, joten tuen saamiseksi riittää ilmoitus tehdystä työstä. Muissa työlajeissa tarvitaan jatkossakin ennalta tehty tukihakemus. Taimikoiden ja nuorten metsien hoitotueksi ehdotetaan 200 euroa hehtaarilta. Varhaisperkauksilla se tarkoittaisi nykyistä parempaa tukea. Pienpuun korjuuta ei metkassa enää tuettaisi. Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Tage Fredriksson hämmästelee linjausta. ”Tuella on korjattu vuosittain lähes kaksi miljoonaa kuutiota energiapuuta. Nyt valtaosa siitä korvautunee tuontipuulla ja paremmilta leimikoilta korjatulla ainespuulla.” Maaja metsätalousministeriön metsäneuvos Niina Riissasen mukaan energiapolitiikan ohjauskeinojen, kuten päästökaupan ja turveveron, ennakoidaan parantavan puupolttoaineiden kilpailukykyä. Pienaukot tuen piiriin Taimikoiden ja nuorten metsien tukikelpoisuus perustuu jatkossa puuston pituuteen. Tukea on tarjolla 0,7–12-metrisille puustoille. Tukikohteen vähimmäisalaksi ehdotetaan hehtaaria. Se voisi koostua useista kuvioista. Kuvioiden vähimmäispinta-alaa ei rajata, jotta myös pienaukkojen taimikot saadaan tuen piiriin. Nykyisin tuetaan vähintään puolen hehtaarin taimikkokuvioita. Varhaisperkaushankkeiden vähimmäiskoko on hehtaari ja nuoren metsän hoitokohteiden kaksi hehtaaria. Suomen metsäkeskuksen palvelupäällikkö Aki Hostikan mukaan metkatuen voi saada samalle taimikolle kaksikin kertaa, jos vesakoituminen on voimakasta. Kunnostustuki tiekunnille Metsäteiden kunnostustuet maksetaan jatkossa tiekunnille. Se helpottaa hankkeiden koostamista, kun jokaiselle tien osakkaalle ei tarvitse erikseen tehdä tukihakemusta. Metsänomistajien kannalta muutoksen vaikutukset jäävät vähäisiksi. ”Osakkaat eivät jatkossa voi vähentää arvonlisäveroa, mutta tuki maksetaan arvonlisäverollisten kustannusten mukaan. Loput kulut voi vähentää verotuksessa”, muistuttaa Metsäkeskuksen tieasiantuntija Timo Pisto. Metsäojien kunnostusta metkassa ei enää tueta. Menetys ei liene suuri, koska metsänomistajien into ojituksiin on romahtanut. Metkaan luodaan uusi tukimuoMetsätukien byrokratia vähenee Tuen hakeminen taimikoiden ja nuorten metsien hoitoon helpottuu, mutta pienpuun korjuuta ei jatkossa enää tueta. Jatkossa pienpuun korjuun pitää kannattaa ilman valtion suoraa tukea. Lakimuutos tehostaa metsätuhojen torjuntaa Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen metsätuholain muuttamiseksi. Tavoitteena on ehkäistä aiempaa paremmin kirjanpainajaja juurikääpätuhoja. Päivitetyn lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta. Lakimuutoksessa esitetään, että kuusipuutavaran poiskuljetusta metsästä aikaistetaan tietyillä alueilla keskisessä Suomessa, laajennetaan kantokäsittelyvelvoitetta ja lisätään omavalvontaa. Ylä-Kainuun ja Kainuun yhdistykset yhdistyvät Metsänhoitoyhdistys Kainuu ja Metsänhoitoyhdistys Ylä-Kainuu yhdistyvät ensi vuoden alussa. Uuden yhdistyksen nimeksi tulee Metsänhoitoyhdistys Kainuu ry. Fuusion yhteydessä kaikki nykyiset seitsemän palvelutoimistoa säilytetään. Metsänomistajajäseniä uudella yhdistyksellä on noin 4 600, joilla metsää yhteensä noin 310 000 hehtaaria. Taimikonhoito lisääntyi viime vuonna Taimikoiden hoidon ja nuoren metsän kunnostuksen työmäärät kääntyivät kasvuun viime vuonna. Töitä tehtiin yhteensä 190 000 hehtaarilla, mikä on 12 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan. Kaikkiaan viime vuonna metsänhoitoja parannustöihin investoitiin 265 miljoonaa euroa. Se on reaalisesti neljä prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kulotusalueelta löytyi harvinainen latikka Metsätalousyhtiö Tornator kulotti metsäkohteen toissakesänä Ruokolahdella. Alueella on tehty kovakuoriaisja latikkalajistoselvitys, jossa löydettiin kaikkiaan noin 300 kovakuoriaislajia ja kahdeksan luteisiin kuuluvaa latikkalajia. Merkittävin löydetyistä lajeista oli balkaninlatikka, josta tehtiin nyt vasta toinen havainto Suomesta. Uhanalaisia lajeja selvityksessä löytyi kaksi: äärimmäisen uhanalainen isokesiäinen sekä vaarantuneeksi arvioitu tuhkalatikka. Lisäksi löytyi kaksi silmälläpidettävää lajia. Kemeramaksatuksissa selvä pudotus Kemeratukia oli maksettu tänä vuonna elokuun loppuun mennessä vajaat 22 miljoonaa euroa, Suomen metsäkeskuksesta kerrotaan. Summa on 12 prosenttia pienempi kuin viime vuonna vastaavalla jaksolla. Pudotusta on etenkin metsänhoitotöissä. Taimikon varhaishoitoon, myöhempään taimikonhoitoon ja ilman pienpuun korjuuta tehtyihin nuoren metsän hoitotöihin on maksettu kemeratukea neljänneksen viime vuotta vähemmän. Pe tr i M ar tik ai ne n 8802_.indd 2 6.10.2021 13.31
• 3 AJASSA / 7.10.2021 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Tuomas Nikulin p. 050 512 9224 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi Metsätukien byrokratia vähenee M ik ko Ri ik ilä to suometsien käytön kokonaissuunnittelulle. Lahopuusta parempi korvaus Ympäristötukiin esitetään laajennusta, jonka mukaan suojeltavien alueiden vaurioituneesta ja lahosta puusta maksettaisiin suurempi korvaus kuin mitä niiden markkina-arvo on. Tämä voisi vauhdittaa paloalojen ympäristötukisopimuksia. Myös kulotukseen voi jatkossa saada tukea. Tueksi ehdotetaan 2 000–2 500 euroa hehtaarilta. Lisätukea saa, jos jättää kulotusalalle puita yli 20 kuutiota hehtaarille. Metsätalouden lehtori Henrik Lindberg Hämeen ammattikorkeakoulusta arvioi, ettei kulotusmäärien lisääminen ole helppoa. ”Pelkkien säästöpuuryhmien polttamisella ei saavuteta samanlaisia ekologisia hyötyjä kuin hakkuualojen kulotuksella.” NÄIN TUET MUUTTUVAT NUOREN METSÄN HOITO kemera metka taimikot, pituus 0,7–3 m 160 €/ha taimikon pituus 0,7–12 m 200 €/ha taimikot, pituus yli 3 m 230 €/ha pienpuun korjuu 200 €/ha METSÄTIEN PERUSPARANNUS kemera metka Eteläja Keski-Suomi 50 % kokonaiskustannuksista yhden tilan hanke 4 000 €/km Pohjois-Suomi 60 % kokonaiskustannuksista yhteishanke 50 % kokonaiskustannuksista TERVEYSLANNOITUS kemera metka 30 % kokonaiskustannuksista boorilannoitus 70 €/ha tuhkalannoitus 125 €/ha SAMI KARPPINEN M ännynsiementen hallittu peittäminen maanmuokkauksen ja konekylvön yhteydessä vaikuttaa etenkin kuivana kesänä parantavan sirkkataimien syntymistä. ”Toukokuussa 2021 tehdyissä kylvöissä laikkuihin, joiden siemenet peitettiin, oli syyskuuhun mennessä syntynyt keskimäärin 5,5 sirkkataimea. Peittämättömissä vertailulaikuissa sirkkataimia oli 1,5 kappaletta”, kertoo tutkija Pekka Helenius Luonnonvarakeskuksesta. Peitetyistä laikuista vain 3,3 prosenttia oli jäänyt taimettomiksi, kun peittämättömistä laikuista taimettomia oli yli kolmannes. Kesäkuussa tehdyissä kylvöissä ero menetelmien välillä oli hieman pienempi. Peitetyissä laikuissa sirkkataimia oli keskimäärin 4,7 ja peittämättömissä 1,8. Kesäkuun kylvöissä jokaiseen laikkuun kylvettiin 26 siementä, kun toukokuussa määrä oli 15 siementä. Lisätietoa peittämisen vaikutuksista kylvötaimikon syntyyn saadaan ensi syksyn inventoinneissa, jolloin voidaan arvioida muun muassa rousteen vaikutusta sirkkataimiin. ”Peittämättömissä vertailulaikuissa taimet olivat keskimäärin pienempiä kuin peittolaikuissa, joten roustetuhojakin voi olettaa tulevan enemmän”, Helenius arvioi. Kaivinkoneen kauhaa, joka tekee laikun ja kylvää sekä peittää siemenet, kehittävät yhteistyössä Luonnonvarakeskus, Suomen metsäkeskus, UPM Metsä sekä seulakauhoja valmistava Ajutech Oy. Kylvösiementen peittämisestä lupaavia tuloksia MIKKO HÄYRYNEN K oronasuhdanne on siivittänyt kantohinnat iloiseen nousuun, mutta ensi vuonna nousu on enää lievää, ennustaa Pellervon Taloustutkimus (PTT). ”Puukauppa on tänä vuonna käynyt vilkkaasti ja laskee ensi vuonna hieman suhdanteen taittuessa”, tutkimusjohtaja Paula Horne tiivistää. Puukaupan laskua hillitsee uusien tehtaiden puuntarve. Vaikka Metsä Groupin Kemin biotuotetehdas ja Rauman saha eivät ehdi merkittävästi näkyä ensi vuoden viennissä, puumarkkinoihin vaikutus ehtii. Havukuitupuun kauppa vilkastuu etenkin pohjoisessa Suomessa. Ennusteessa mielenkiintoista on, että puukaupan laskusta huolimatta hakkuumäärät kasvavat. Käynnistyvät investoinnit nostavat puun tarvetta, ja markkinahakkuut lisääntyvät noin kolmella prosentilla lähes 65 miljoonaan kuutiometriin. Yksityismetsien kantorahasumma nousee muutaman prosentin tälle vuodelle ennustetusta 2,3 miljardista eurosta. Sahatavaran vertailukohta PTT: Koronasuhdanne tasaantuu Metsäteollisuuden puun käyttö 1 % Markkinahakkuut 3 % Yksityismetsien puukaupat -2 % Puun nimellishinta (pystykaupat, vuotuinen keskihinta) tukki 1 % kuitu 3 % Bruttokantorahatulot yksityismetsistä 3 % Hakkuumäärät kasvuun PTT:n ennustamia muutosprosentteja vuodelle 2022. haettava öljykriisistä Sahatavaran vientihinnat nousivat vuoden alkupuoliskolla voimalla, jollaista ei ole nähty sitten 1970-luvun öljykriisin. Todennäköisesti vientihinta kävi kesällä huipussaan. ”Vientihinnan kehitystä on tällaisessa markkinatilanteessa erittäin vaikea ennustaa. Selvää on kuitenkin, että suunta on alaspäin.” PTT on päätynyt arvioon, että vientihinta laskee ensi vuonna kymmenen prosenttia ja jää siten jonkin verran edellisvuosia korkeammaksi. Paperin kohtalo on ollut pudota viennin arvolla mitattuna metsäteollisuuden pienimmäksi päätuotteeksi. Suurimmaksi on noussut kartonki. 8802_.indd 3 6.10.2021 13.31
• 7.10.2021 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI Lukijakuva PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi TIIA PUUKILA, teksti SAMI KARPPINEN, kuva J yväskylän Konesaha Oy on myynyt kivijalkamyymälässään sahoja jo 40 vuotta. Koskaan aikaisemmin sahavarastot eivät ole huvenneet niin nopeasti kuin tänä syksynä. ”Kesällä loppuivat ruohonleikkurit, ja nyt alkavat loppua moottorisahat ja raivaussahat, kun niille on enemmän kysyntää”, kertoo sahakauppias Hannu Ojala. Kaksi vuotta isänsä vuonna 1981 perustamaa pienkoneliikettä luotsannut Ojala on omien sanojensa mukaan puun ja kuoren välissä. Asiakkaat haluaisivat sahoja ja tehdas niitä mielellään toimittaisi, mutta toimitukset laahaavat perässä. Syntipukiksi toimitusvaikeuksille on leimattu korona. Maailman seisahtuminen viruksen edessä on johtanut vaikeuksiin saada sahoihin tarvittavia komponentteja ja raaka-aineita. Nyt ilmojen viilennyttyä moni suuntaisi sahakaupan kautta raivuuseen, mutta tuotteita ei välttämättä olekaan saatavilla, Ojala harmittelee. Etenkin suosituimmista 45-kuutioisista raivaussahoista on pulaa. ”Meilläkin saatiin juuri lisää 45-kuutioisia yhdistelmäkoneita, mutta tällä hetkellä saatavuus näyttää valitettavasti taas hyvinkin karulta. Se voi olla loppusyksy ennen kuin saamme niitä lisää.” Suosikeista pulaa Uutta sahaa voi joutua odottelemaan, sillä suosituimpia raivausja moottorisahoja on tällä hetkellä heikosti saatavilla. SUOMI asemoi itsensä mielellään metsäasioiden mallimaaksi. Vaikka siihen monessa suhteessa onkin katetta, asema maailman metsällisenä ajatusjohtajana ei ole ainakaan vankistumaan päin. Syykin on ilmeinen. Mallimaana olemisen nurja puoli on, että vaikeissakin asioissa pitäisi olla esikuvaksi, mutta Suomi ei ole kyennyt ratkomaan tämän ajan isoja metsäkysymyksiä edes kotikentällään. Hiilikauppa, vesistökuormitus ja monimuotoisuuskato ovat edelleen avonaisia kysymyksiä, ja niiden paino kasvaa. Melkoisen varmaa on, että perusteet, jotka ovat nostaneet metsien talouskäytön käyttömuotojen ykköseksi, kohtaavat entistä vahvempia perusteita muista suunnista. Jos vastaukset isoihin kysymyksiin viipyvät ja viipyvät, tulevaisuudessa suomalainen metsäosaaminen on maailmankuulua, mutta vain Suomessa. MIKKO HÄYRYNEN Vaikea pysyä mallimaana ”Vajaan puolen hehtaarin säästöpuuryhmä muuttuu nopeasti lahopuurydöksi. Tässä tilanne ensimmäisen kesän jälkeen.” SUORITTAVA PORRAS Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. HYLÄTYILLÄ PELTOHEITOILLA hallituksen ilmastopolitiikka ja metsänomistajien tavoitteet käyvät hyvin yksiin. Keväällä käyttöön otetulla joutoalueiden metsitystuella on ollut kova kysyntä. Hakemusten vyöry tukki käsittelykoneiston, ja määrärahat – lisäbudjettia myöten – tulivat merkityksi melkein saman tien. Ensi vuoden budjettiesityksessä metsittämiseen onkin varattu rahaa tähän vuoteen verrattuna melkein kolminkertainen määrä, yli 6 miljoonaa euroa. Osansa saa myös hallinto, jota metsitys työllistää paljon. Tukea haetaan Metsäkeskukselta, mutta kaikista hankkeista tarvitaan ely-keskuksen lausunto. Se arvioi suunnitelmia muun muassa luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta. Syyskuun lopulla tukihakemuksia oli tullut kaikkiaan 1 439. Päätöksiä oli tehty 228. Joutoalueiden metsittämisellä halutaan vähentää metsäkatoa ja vahvistaa hiilinieluja. Pelkästään rakennusten ja väylien tieltä kaadetaan metsää vuodessa enemmän kuin sitä ensi vuoden metsitystuella saadaan alulle. Biologisen hiilensidonnan ohella metsäkadolla on EU:n kasvihuonekaasujen tilinpidossa tärkeä merkitys. Siksi valtion kannattaa hillitä katoa. METSISSÄ ON meneillään ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi toinenkin iso urakka, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Siihen hallitus ei suhtaudu yhtä avokätisesti kuin metsitykseen. Talousmetsien luonnonhoitoon eli Metso-ohjelmalle varatut budjetin määrärahat ovat huvenneet jo monta vuotta peräkkäin. Kun ympäristötukeen ja luonnonhoitohankkeisiin on tälle vuodelle varattu yli 8 miljoonaa euroa, ensi vuodeksi esitetään 7,5 miljoonaa. Metsänomistajia luonnon suojeleminen kiinnostaa. Metsohankkeita olisi tarjolla paljon enemmän kuin niitä voidaan toteuttaa. HALLITUKSEN budjettiesitys on edennyt eduskunnan käsittelyyn. Kansanedustajien on vielä mahdollista korjata epäsuhta puheiden ja tekojen välillä. Jos metsäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen on tärkeää, Metso-ohjelman rahoitusta pitäisi lisätä, ei leikata. Hallitus tinkii luonnonhoidosta 8803_.indd 4 6.10.2021 13.32
• 5 AJASSA / 7.10.2021 Vanhoja koneita huolletaan Niukkuus myytävistä sahoista näkyy myös Jyväskylän Konesahan huoltopuolella. Kun uutta ei saa, moni huollattaa vanhoja laitteitaan. Sahoihin ja raivaussahoihin on onneksi saanut hyvin varaosia, sillä varaosat tulevat pitkälti sahavalmistajan omasta tehtaasta, Ojala kiittelee. Ruohonleikkureissa harvinaisempia vetoja pyörityshihnoja on puolestaan joutunut välillä odottelemaan. Koronan vuoksi myös joidenkin sahojen uusien mallien tulo markkinoille on viivästynyt. Parempaan päin kuitenkin ollaan menossa. Esimerkiksi japanilaisen Echon varteen otettava raivaussahauutuus julkistetaan mahdollisesti viimein tämän vuoden lopulla. Koneliike on myynyt Echoa seitsemän vuotta ja sen kysyntä on koko ajan vahvistunut. ”Sen verran hyvä merkki se on, että se alkaa selkeästi olla sahamarkkinoilla kolmas isompi merkki Huskyn ja Stihlin rinnalla.” Vaikka korona on aiheuttanut sahakauppiaalle päänvaivaa, Ojala näkee siinä myös hyviä puolia. ”Uutisissa kerrotaan, että myydään paljon porealtaita, paljuja ja viihdetuotteita, mutta kyllä se on yllättänyt, kuinka paljon ihmiset panostavat metsähoitoon.” Fakta Gallup Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. Onko metsässä jo hirvikärpäsiä? Onko metsässäsi juurikääpää? 54% Kyllä Sahakauppias Hannu Ojala esittelee Husqvarnan 560XPG-moottorisahaa. Omassa käytössä Ojalalla on nykyään akkusaha Husqvarna 535i XP. Sillä sujuu polttopuun teko ongelmitta. SAHAKAUPPIAS TOISESSA POLVESSA ? ? Jyväskylän Konesaha Oy:n kauppias Hannu Ojala. ? ? Siirtyi isänsä perustaman liikkeen omistajaksi vuonna 2019. ? ? Työskennellyt liikkeessä 20 vuotta. ? ? Innostunut polttopuun teosta. METSÄT ovat Suomessa ainoa merkittävä hiilinielu, ja suuri hiilivarasto. Puuston kasvu ja puista maaperään siirtyvä hiili kasvattavat varastoa. Hakkuut ja puiden lahoaminen pienentävät sitä. Tästä syystä usein esitetään, että merkittävästi metsien kasvua pienemmät hakkuut ovat tarpeellisia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Hiilinielu on lyhyen aikaa suurin silloin, kun hakkuut lopetetaan kokonaan. Koska näin radikaalia ajatusta ei tohdita esittää, esimerkiksi Vihreiden metsäpoliittisessa ohjelmassa tyydytään puhumaan hakkuiden vähentämisestä. Olemattomalle huomiolle keskustelussa on jäänyt toiminnan aikajänne. DOSENTTI JUHA LAPPI KIRJOITTI jo vuonna 1997 Metsätieteen aikakauskirjassa, kuinka nykyhetken hakkuiden ja kasvun suhde vaikuttaa tulevaan kasvuun: ”Vaikka kestävää hakkuutasoa vähemmän hakattaessa kasvu aluksi lisääntyykin, lisäkasvu menetetään myöhemmin korkojen kanssa.” Jos oletetaan, että elämme ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kannalta kriittisiä vuosia, hakkuiden tilapäinen vähentäminen on järkevää. Jos taas ajatellaan, että oleellista on maksimoida esimerkiksi sadan vuoden kokonaiskasvu, jatkuvasti ja pysyvästi kasvua pienemmät hakkuut eivät ole kestävä valinta. Tarvitaan minua viisaampia kertomaan, kuinka monen sukupolven kuluttua alihakkuiden ongelma realisoituu. SUOT OVAT NIIN ikään valtava hiilivarasto. Ojitus ja ojitusalojen ennallistaminen heiluttelevat suon hiilibudjettia turpeen hajoamisesta vapautuvan ja toisaalta puustoon sitoutuvan hiilen vuoksi. Vihreiden eduskuntaryhmä ilmoitti syyskuussa tavoitteeksi ennallistaa 2030 mennessä 80 000 hehtaaria soita suolajiston tukemiseksi ja pitkällä tähtäimellä miljoona hehtaaria. Ympäristöministeriön asettama Suomen luontopaneeli julkaisi puolestaan heinäkuussa vertaisarvioidun raportin Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistöja ilmastovaikutukset. Kirjoittajat toteavat: ”Pitkäkestoiset positiiviset vaikutukset voivat kumuloitua lähes ikuisesti, mutta lyhyen aikavälin negatiiviset vaikutukset voivat kuormittaa alapuolisia vesistöjä alkuvuosina tai lämmittää ilmastoa alkuvuosikymmeninä tai -satoina. – – Metsäojitetun suon ennallistamista voi ilmastovaikutusten kannalta pitää hyödyllisenä toimenpiteenä lyhyellä aikavälillä vain rehevillä soilla, silloin kun ennallistamisen lopputulos on vähän metaania päästävä, aitojen puustoisten soiden kaltainen.” Järkeviä ennallistamiskohteita arvioidaan olevan 200 000 hehtaaria. Jos hakkuiden vähentämistä tulevan kasvun kustannuksella perustellaan välittömästi tarvittavilla ilmastotoimilla, ilmastoa heti lämmittävää soiden ennallistamista ei voi loogisesti perustella tulevilla hyödyillä. Ehdotettu metsäja suopolitiikka voi johtaa ilmaston kannalta pitkäksi aikaa plus miinus nolla -tilanteeseen, mutta ankarin taloudellisin seurauksin. ILMASTONMUUTOS on uhka suurelle joukolle lajeja, joten sitä kiihdyttävät toimet haittaavat soiden ulkopuolellakin. Varmasti ennallistamiselle on lajistoltaan kriittisillä kohteilla myös paikkansa. Neljäs ulottuvuus KATRI HIMANEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija. KOLUMNI ”Joskus oli haaveena saada 300 ha, mutta sen toteutuessa ei mitään järisyttävää täyttymystä tullut. Eli hehtaarimäärää en pidä enää tavoitteena. Ehkäpä nykyisin se paras tavoite olisi, että joskus pystyisin touhuamaan metsässä ihan ajan kanssa.” PUUHASTELIJA ”Hyvinkin samanlainen tavoite oli itsellä nuorempana, eli joskus omistaisi sen verran metsää, että oman elantonsa saisi puhtaasti tekemällä työtä omissa metsissään. Nykyinen tavoite: pidetään metsät hyvässä kunnossa ja lisätään samalla monimuotoisuutta omatoimisesti.” ITÄMAAN IHME ”Minullakin samat ajatukset. Aiemmin painottuivat uudistushakkuut eli rahan tarve, nyt paino on hoitotöissä, monimuotoisuudessa ja rantamaisemassa.” A.JALKANEN ”Omaisuuttaan sitä koittaa vähitellen kasvattaa. Metsä on vain yksi omaisuusmuoto, joka nyt vaan sattuu viehättämään ja jonka hoitoon ja sielunelämän opetteluun löytyy motivaatiota.” GLA ”Tavoite metsänomistajana on oikeastaan täyttynyt. Peruutuspeiliin vilkaisten oli onni reilu 30 vuotta sitten ostella aggressiivisesti metsiä. Hintatasoltaan se juna on häipynyt rahastojen rynnätessä kisoihin.” MEHTÄUKKO ”Tavoite on, että metsät kasvaisivat entistä paremmin. Monimuotoisuudesta ei tarvitse erikseen huolehtia. Kyllä meidän metsissä luonto pitää siitä huolen. Tavoitteen kylkiäisinä tulee työllistettyä monia metsäalan ihmisiä ja tuotettua raaka-ainetta monenmoisiin hyödyllisiin tuotteisiin.” TIMPPA Verkkokeskustelu: Tavoite metsänomistajana 8803_.indd 5 6.10.2021 13.32
• 6 7.10.2021 / METSÄSTÄ MIKKO HÄYRYNEN, teksti JOHANNA KOKKOLA, kuva M etsien monimuotoisuutta on yllättävän vaikea kartoittaa, jos lähtökohtana on arvio lahopuuston määrästä. ”Ongelman ydin on, että paikkatieto on hyvin epävarmaa. Lahopuusta ei ole luotettavaa tietoa kuin aluetasolla”, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Annika Kangas. Lahopuuston kartoitus on nyt kipakan väittelyn aihe. Taustalla ovat niin sanotut HCV-metsät, jotka puolestaan liittyvät FSC-sertifiointiin. Kirjainyhdistelmä hcv tulee englannin kielen sanoista high conservation value ja tarkoittaa korkeaa suojeluarvoa. FSC Mix -leimattuihin puujalosteisiin voidaan käyttää myös muualta kuin FSC-sertifioiduista metsistä korjattua, niin sanottua kontrolloitua puuta, kunhan hakkuussa ei vaaranneta luontoarvoja. Tätä varten Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry tilasivat pari vuotta sitten Tapio Palvelut Oy:ltä kartoituksen, jossa selvitettiin, missä mahdolliset HCV-metsät sijaitsevat. Kartoituksessa käytettiin apuna muun muassa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tietoja. Kartoituksessa oli kyse nimenomaan metsistä, sillä HCV-alueiden koko on Etelä-Suomessa vähintään 20 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa vähintään sata hehtaaria. Luonnontuhot avainasemassa Kangas ja professorikollega Lauri Mehtätalo Itä-Suomen yliopistosta suoraan sanottuna lyttäsivät vastikään Syken käyttämän lahopuuston arviointimenetelmän. Tässä niin sanotussa Zonation-analyysissa lahopuupotentiaali johdetaan jokseenkin suoraan puuston keskiläpimitasta, ja sitä on käytetty HCV-kartan lähtötietona. Kangas ja Mehtätalo julkistivat arvionsa syyskuussa ilmestyneessä Metsätieteen aikakauskirjassa. Heidän mukaansa Syken suojelualuearvokarttaa ei pidä käyttää mihinkään metsiä koskevaan päätöksentekoon ennen kuin laskennan ja aineistojen puutteet ja virheet on korjattu. Kangas ja Mehtätalo painottavat, että lahopuuston määrä riippuu suurimmaksi osaksi luonnontuhoista. Niiden sijainti on sattumanvaraista, ja siksi potentiaalisten alueiden kartoittaminen on paljon monisyisempää. Normaalia vertaisarviointia Kankaan mukaan kyse oli aluksi normaalista tiedeyhteisön vertaisarvioinnista, jonka hän ja Mehtätalo tekivät, kun pyydettiin, vaikkakin tuttujen tutkijoiden työn arviointi tuntui epämiellyttävältä. Sinänsä normaali tutkimusmenetelmän kritisointi kääntyy helposti luonnonsuojelu vastaan metsätalous -asetelmaksi. ”Julkaisussa tai kritiikissä ei ollut tarkoitushakuisuutta. On ihan normitoimintaa, että joskus menee pieleen, toiset tutkijat korjaavat ja sillä tavalla mennään eteenpäin.” HCV-karttoja ei ole julkistettu, eikä Kangas ole pyynnöstään huolimatta saanut tietoa, miten ne on tehty. ”Kartoituksessa on käytetty Zonation-analyysin lisäksi muitakin aineistoja, mutta koska ne eivät ole julkista tietoa, niin ei pysty sanomaan, että miten muut lähtötiedot paikkaavat Zonation-analyysin ongelmia.” Kangas pitää mahdollisena, että HCV-kartoituksesta ei ole hyötyä. Voi jopa olla, että kartoituksesta on haittaa, jos se vie huomion väärille alueille. ”Ei ole mitään keinoa sanoa, onko HCV-kartta hyvä vai huono. Voi olla kummin vain.” Kartan laatimistapaa avattava Keskustelu on siirtynyt etujärjestöjen väittelyksi, ja Twitterissä otetaan kierroksia. Metsänomistajajärjestön tavoitteena näyttää olevan HCV-kartoituksen puhaltaminen takaisin lähtökuoppiin, kun taas Metsäteollisuus haluaa pitää siitä kiinni. Kankaan mukaan eipäs-juupas-tilanteesta ei päästä eteenpäin ennen kuin HCV-kartan laatimistapa avataan tutkijayhteisön arvioitavaksi. Myös tarkempaa kaukokartoiLahopuu on vaikea mittari Tällä hetkellä vain maastossa kerätty lahopuutieto on riittävän tarkkaa, sanoo professori Annika Kangas. ANNIKA KANGAS ? ? Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ? ? 56-vuotias ? ? Asuu Kontiolahdessa ? ? Naimisissa, kaksi aikuista lasta ? ? Harrastuksina lukeminen sekä luonnossa liikkuminen kahden kanakoiran kanssa ? ? Tutkinut pitkään metsävaratiedon laatua ja sen vaikutuksia päätöksentekoon tusta tarvitaan, mutta sen saaminen saattaa kestää. Suomen metsäkeskus on aloittanut uuden, tiheämpipulssisen laserkeilauksen, mutta Kangas suhtautuu epäillen siihen, onko sekään riittävän tarkka menetelmä lahopuun kartoitukseen. ”Nyt oikeasti käyttökelpoista lahopuutietoa saa vain maastokartoituksella.” Tapio Palvelut Oy julkaisee Metsälehteä. HAASTATTELU Kuka? HCV-metsiin liittyvästä lahopuukartoituksesta on kehkeytynyt kipakan väittelyn aihe. Annika Kankaan mukaan tilanteesta päästään eteenpäin vasta sitten, kun koko HCVkartoituksen laatimistapa avataan. SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 72 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto Suomen suurin metsäalan verkkokauppa! 49 ,90 Flexorain Sadehousut 99 ,90 Flexorain Sadetakki » Materiaali Flexothane » Verkkokangasvuori » Koot S-XXL 59 ,00 Peltor G500 Raivauspaketti 85 ,00 Dimex työtakki 65 ,00 Dimex raivaushousut Vyötärömalli 75 ,00 Dimex raivaushousut Haalarimalli 22 ,90 Strand raivausterä 200-225mm 49 ,90 Strand HM kovapalaterä 28 ,90 V-Klingan raivausterä 200 mm 29 ,90 V-Klingan raivausterä 225mm alk. alk. 129 ,90 Peltor G3000 Kypäräpaketti 79 ,00 Sievi S5 Turvasaappaat » Peltor G3000d Uvicator kypärä » Peltor WorkTunes Pro radiokuulosuojaimet » Peltor V4G verkkovisiiri » Peltor GR3C niskasuoja » Peltor Optime I kuulosuojaimet » Peltor 5C verkkovisiiri » Monipuoliset tuuletusaukot » 50 cm heijastinnauha » Koot S-XXL » Varvassuoja » Naulaanastumissuoja » Turvaluokitus S5 » Koot 39-47 119 ,00 Isotunes Free korvatulpat » Bluetooth 5.0 » SNR 29 dB » taustamelun vaimennus puheluille » Käyttöaika n. 7h » IP45 luokitus Bluetooth 8808_.indd 6 6.10.2021 13.38
• SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 72 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto Suomen suurin metsäalan verkkokauppa! 49 ,90 Flexorain Sadehousut 99 ,90 Flexorain Sadetakki » Materiaali Flexothane » Verkkokangasvuori » Koot S-XXL 59 ,00 Peltor G500 Raivauspaketti 85 ,00 Dimex työtakki 65 ,00 Dimex raivaushousut Vyötärömalli 75 ,00 Dimex raivaushousut Haalarimalli 22 ,90 Strand raivausterä 200-225mm 49 ,90 Strand HM kovapalaterä 28 ,90 V-Klingan raivausterä 200 mm 29 ,90 V-Klingan raivausterä 225mm alk. alk. 129 ,90 Peltor G3000 Kypäräpaketti 79 ,00 Sievi S5 Turvasaappaat » Peltor G3000d Uvicator kypärä » Peltor WorkTunes Pro radiokuulosuojaimet » Peltor V4G verkkovisiiri » Peltor GR3C niskasuoja » Peltor Optime I kuulosuojaimet » Peltor 5C verkkovisiiri » Monipuoliset tuuletusaukot » 50 cm heijastinnauha » Koot S-XXL » Varvassuoja » Naulaanastumissuoja » Turvaluokitus S5 » Koot 39-47 119 ,00 Isotunes Free korvatulpat » Bluetooth 5.0 » SNR 29 dB » taustamelun vaimennus puheluille » Käyttöaika n. 7h » IP45 luokitus Bluetooth 8808_.indd 7 6.10.2021 13.38
• 7.10.2021 / AJASSA 8 MIKKO RIIKILÄ S uomessa on kaksi biosfäärialuetta, toinen Pohjois-Karjalassa ja toinen Saaristomerellä. Kolmatta on puuhattu jo toistakymmentä vuotta Päijänteelle. Ympäristöministeriön nettisivujen mukaan biosfäärialueet ovat kestävän kehityksen mallialueita, joilla yhdistetään elinympäristön monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö ja ympäristötutkimus. Biosfäärialueet kuuluvat YK:n kasvatus-, tiedeja kulttuurijärjestö Unescon alaisuuteen. Alun perin idea Päijänteen biosfäärialueesta oli muuramelaisten yrittäjien. Heidän ajatuksenaan oli matkailun edistäminen. Sittemmin hanketta ovat vieneet eteenpäin alueen kunnat ja Keski-Suomen liitto. MTK:laisen leirin silmissä hanke on leimautunut ympäristöväen projektiksi. Biosfäärialue ei tuo mukanaan maankäytön rajoituksia, mutta tämä ei metsänomistajien etumiehiä vakuuta. ”Totta on, etteivät Unescon säännöt rajoita metsien käyttöä. Pelkäämme kuitenkin, että biosfäärialuetta käytetään perusteena uusille suojeluvaatimuksille ja metsänkäytön rajoituksille, jotka vaikeuttaisivat puun myyntiä ja alentaisivat metsätilojen arvoa, kuten FSC-sertifioinnin HCV-karttarajaukset ovat osassa Suomea tehneet”, toteaa Metsänhoitoyhdistys Päijänteen johtaja Petri Takalo. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola, itsekin keskisuomalaisia, ehdottaa, että biosfäärialueen sijasta Päijänteelle haettaisiin niin ikään Unescon hallinnoimaa Geopark-statusta, kuten Järvi-Suomessa on tehty. ”Matkailun edistämiseksi Päijänteen alue voisi liittyä Saimaan Lakeland-brändiin”, Tiirola ehdottaa. Pohjois-Karjalassa hyviä kokemuksia Päijänteen biosfäärialueen valmistelu siirrettiin äskettäin Jyväskylän yliopiston JYU.Wisdom-yhteisölle, jota vetää ekologian professori ja Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho. Hänen mukaansa biosfäärialue loisi alueelle myönteistä mainetta ja edellytyksiä kestävään elinkeinotoimintaan. ”Näin myös alueen maanomistajat hyötyisivät hankkeesta.” Luonnon monimuotoisuutta voitaisiin turvata ja vahvistaa ilman uusia maankäytön rajoituksia. ”Voisimme esimerkiksi pohtia alueen metsäneuvojien kanssa parhaita käytäntöjä hakkuualojen muokkaukseen ja katsoisimme, milloin metsänuudistaminen voitaisiin turvata nykyistä kevyemmin ja luontoa säästävin toimin”, Kotiaho sanoo. Pohjois-Karjalan biosfäärialue perustettiin vuonna 1992 Ilomantsin ja Lieksan alueelle. MTK:n metsälinjan Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kenttäpäällikkö Laura Harjunpään mukaan biosfäärialueesta ei ole ollut alueen metsätaloudelle mitään haittaa. Päijänteen biosfäärialue epäilyttää metsänomistajia Biosfäärialuehanke on saanut metsänomistajat ja ympäristöväen napit vastakkain Keski-Suomessa. MIKKO RIIKILÄ MTK suosittelee, että metsänomistajat uudistaisivat metsästysmaidensa vuokrasopimukset pari vuotta sitten uudistetun mallin mukaisiksi. Toistaiseksi vanhoja sopimuksia on uusittu olemattoman vähän. ”Tässä on meilläkin kova aktivointityö, että edes uudet metsänomistajat ja sopimuksia uusivat ottaisivat uuden sopimusmallin käyttöön”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan johtaja Harri Välimäki. MTK:n metsälinjan kenttäpäällikkö ja lakimies Laura Harjunpään mukaan vanhat vuokrasopimukset jättävät metsänomistajan pahimmillaan yksinään vahingonkärsijän asemaan, jos hirvikantoja ei saada hallittua ja taimikot tuhoutuvat. Hän uskoo, että sopimusehtojen päivittäminen loisi nykyistä paremmat edellytykset hirviongelman ratkaisemiseksi. Lyhyempiä sopimuksia Uuden mallisopimuksen yleisissä sopimusehdoissa määritellään vuokralaisen velvollisuudet hirvituhojen torjumiseksi. Sopimusehdoissa todetaan, että sopimuksen osapuolet pitävät riistalajien, rauhoittamattomien lajien ja vieraslajien kannansäätelyä ja riistanhoitoa sopimuksen olennaisena osana. Vuokralaisen tulee pyrkiä saavuttamaan alueellisen riistaneuvoston vuosittain määrittämä tavoitehirvikanta. Sopimusehtojen mukaan vuokralaisen on myös hirvieläinten pyyntilupia hakiessaan huomioitava ne lausunnot, jotka alueen maanomistajajärjestö on antanut riistanhoitoyhdistyksen sidosryhmäneuvottelussa. Harjunpää suosittelee metsänomistajia siirtymään lyhyisiin vuokra-aikoihin. ”Vuoden kestävä vuokrasopimus parantaa metsänomistajan vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi rahassa maksettavan vuokran tarve tulee tällöin tarkasteltua säännöllisesti.” Yhteismetsille tulonlähde Yleensä hirvimaista ei peritä vuokraa, vaan hirvikannan kurissapitämistä pidetään riittävänä vastikkeena. Myöskään MTK:n uudessa mallisopimuksessa ei määritellä rahallista sanktiota hirvituhojen torjunnan laiminlyömiselle. Ainakin periaatteessa metsänomistaja voisi tuhojen jatkuessa harkita myös vuokran perimistä. Markkinoilla hirvenpyyntioikeudet ovat rahanarvoista tavaraa. Pohjoisen isot yhteismetsät ovat tuotteistaneet ne merkittäväksi tulonlähteeksi. Huutokaupassa hirvenpyyntioikeuden keskimääräinen hinta on noin 2 500 euroa, minkä lisäksi metsästäjän on maksettava kaatolupamaksu. Metsästysvuokrien ehdot syyniin Vain ani harva metsänomistaja on päivittänyt metsästysmaiden vuokrasopimuksensa. An na Ba ck UUSI KESLA 326T-KUORMAIN Vahva ja ulottuva www.kesla.com MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT: www.agcosuomi.fi Keslalla yrittäjä on kuningas. Siksi olemmekin panostaneet kuormaintemme voimakkuuteen, kestävyyteen ja huollettavuuteen. Tutustu nyt uuteen KESLA 326T -kuormaimeen ja vaikutu! 8804_.indd 8 6.10.2021 13.45
• Hyvin hoidettujen metsien ystäville TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelyssä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. “Helppokäyttöinen ja kattava.” “Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: Metsakauppa. /metsanhoitokortisto METSÄNHOITOKORTISTO Talousmetsien luonnonhoito Metsänparannus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsän kasvatus Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän uudistaminen Tuhot Energiapuu Puukauppa ja puunkorjuu Kokeile myös TAPIO Maastotaulukon mobiiliversio! Applikaatiolla tai sivustolla Tapio. /kauppa/tuote/ maastotaulukot-apps/ 8804_.indd 9 6.10.2021 13.45
• Puukauppaa metsäsi parhaaksi Helppoa kuin pizzan paistaminen Anna meidän hoitaa metsäsi – ota itsellesi aikaa nauttia metsän tuotoista ja herkuista. Lue lisää osoitteesta storaensometsa.fi/syksy2021 tai soita 02046 1478 (ark. klo 8 – 16) Elämässä mukana – Stora Enso Kasvatushakkuu antaa tilaa puille kasvaa ja on tuloa metsänomistajalle. Hyvin hoidettu metsä on terve ja tuottava. Se on myös teko paremman ilmaston puolesta. Voita puulämmitteinen Ooni pro -pizzauuni Kampanja-aikana 1.9.-31.10.2021 Stora Enson kanssa puukaupan tai metsänhoitosopimuksen tehneet tai eMetsä-palveluun kirjautuneet (www.emetsa.fi) osallistuvat 5 kpl puulämmitteisen suositun Ooni pro -pizzauunin (arvo 549 €) arvontaan. Palkintoa ei voi vaihtaa muihin etuuksiin. 8805_.indd 10 6.10.2021 13.42
• MIKKO HÄYRYNEN, teksti ANTTI J. LEINONEN, kuvat T uulivoimarakentaminen on myötätuulessa. Valmisteilla olevia tuulipuistohankkeita on kolmatta sataa. Metsänomistajaa tuulipuiston maanvuokra saattaa houkutella, sillä se ylittää metsän tuoton moninkertaisesti. Tietoa tunteen päälle ei tosin välttämättä juuri ole. Tuoreet puunhintatilastot julkaistaan viikoittain ja metsätilojen hintatilastot kuukausittain, mutta tuulipuistojen maanvuokrausehdoista ei ole minkäänlaista julkista vertailutietoa. Tuulivoimayhtiöt ovat haluttomia kertomaan vuokratasoista, mutta jotain yleisellä tasolla sentään sanotaan. ”Vuokrauksessa on havaittavissa ylikuumenemista. Mielenkiintoista nähdä, miten jotkut tuulipuistot voidaan tietoon tulleilla hinnoilla toteuttaa”, sanoo tuulivoimayhtiö wpd Finland Oy:n toimitusjohtaja Heikki Peltomaa. Tuulista tuottoa Metsän vuokraaminen tuulivoimayhtiöille kasvattaa suosiotaan. Eri yhtiöiden maksamista vuokrista on kuitenkin vaikea löytää tietoa. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Metsänhoitoyhdistys Siikalakeuden johtaja Kari Salo pitää tuulipuistojen vaikutuksia metsätaloudelle enemmän myönteisinä. Rakenteet vievät pari prosenttia metsäalasta, mutta toisaalta tiestö paranee ja turbiinipaikan reuna-alueita voi käyttää puiden varastointiin. 11 AJASSA / 7.10.2021 Puukauppaa metsäsi parhaaksi Helppoa kuin pizzan paistaminen Anna meidän hoitaa metsäsi – ota itsellesi aikaa nauttia metsän tuotoista ja herkuista. Lue lisää osoitteesta storaensometsa.fi/syksy2021 tai soita 02046 1478 (ark. klo 8 – 16) Elämässä mukana – Stora Enso Kasvatushakkuu antaa tilaa puille kasvaa ja on tuloa metsänomistajalle. Hyvin hoidettu metsä on terve ja tuottava. Se on myös teko paremman ilmaston puolesta. Voita puulämmitteinen Ooni pro -pizzauuni Kampanja-aikana 1.9.-31.10.2021 Stora Enson kanssa puukaupan tai metsänhoitosopimuksen tehneet tai eMetsä-palveluun kirjautuneet (www.emetsa.fi) osallistuvat 5 kpl puulämmitteisen suositun Ooni pro -pizzauunin (arvo 549 €) arvontaan. Palkintoa ei voi vaihtaa muihin etuuksiin. 8805_.indd 11 6.10.2021 13.43
• 7.10.2021 / AJASSA 12 MAATALOUDEN TULOA ? ? Maatai metsätilalla sijaitsevan tuulivoimalan vuokratulot verotetaan maatalouden tulona. ? ? Jos varsinaista maatalousvarallisuutta ei ole, vuokratulot lasketaan ansiotuloiksi. ? ? Keskituloisella palkansaajalla lisätulojen marginaalivero on 48,2 prosenttia. Sen sijaan yhteismetsän tuloveroprosentti on aina 26,5, ja yhteismetsän perustaminen on ilmaista. ? ? Tuulivoima-alueilla kiinnostuksen yhteismetsiä kohtaan sanotaan kasvaneen. Maanomistajien Arviointikeskus Oy on toiminut useiden maanomistajalähtöisten tuulipuistohankkeiden neuvottelijana ja hoitanut myös tuulivoimayhtiöiden kilpailuttamisia. Aluejohtaja Vesa Hakola ei täysin jaa ajatusta ylikuumenemisesta. ”Vuokrasopimusmallit ovat kehittyneet varsin samanlaisiksi, mutta vuokrien tasoissa on isoja eroja. Huonoimmissa sopimuksissa vuokrahinta voi olla vain kolmasosa parhaimpiin verrattuna”, hän sanoo. Kymmenien vuosien sopimus Suomessa on Suomen Tuulivoimayhdistyksen mukaan reilut 800 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa. Ne kattavat noin seitsemän prosenttia sähkönkulutuksestamme. Tuulivoimaloiden eli tuulipuistojen koko vaihtelee yhdestä tuulimyllystä useaan kymmeneen tuulimyllyyn. Yksittäisen myllyn eli turbiinin vaatima tila on noin saTuulivoimaa, metsää ja metsätietä Hirvinevan tuulipuistossa Limingan Niilonkankaalla. ta hehtaaria, josta itse turbiini vie puolitoista hehtaaria. Metsälehden saamien tietojen mukaan yhdestä tuulimyllystä maksetut vuokrakorvaukset ovat 15 000 –50 000 euroa vuodessa. Noin 30 prosenttia vuokrapotista jaetaan turbiinipaikalle, loput sitä ympäröiville hehtaareille. Maanvuokrasopimukset tehdään yleensä useiksi kymmeniksi vuosiksi. Tuulivoimayhtiö pitää turbiinipaikat puuttomina, mutta niitä ympäröivillä vuokra-alueilla metsiä voi hoitaa ja käyttää tavalliseen tapaan. Monta tapaa periä vuokraa Metsänomistajan saamaan vuokraan vaikuttavat tuuliolot, tuulipuiston myllyjen määrä, alueen tiestö, maaperän rakennettavuus ja mahdollisuus liittää sähkö kantaverkkoon. Jos alueella on vain yksi tai muutama maanomistaja, vuokra nousee, koska vuokrasopimusneuvottelut ovat silloin helpompia. Vuokra voi olla kiinteä indeksiin sidottu vuokra, voimalan tehon mukaan laskettu hinta tai prosenttiosuus voimalan tuotosta. Yleensä maanomistajat valitsevat kiinteän vuokran, sillä silloin vuokratulot ovat ennustettavissa. ”Tuulipuistoa ei rakenneta ilman kaavaa, ja kaavasta päättää kunnanvaltuusto.” Suomen toiminnassa olevat tuulivoimalat Lähde: Suomen Tuulivoimayhdistys Fakta 8805_.indd 12 6.10.2021 13.43
• 13 AJASSA / 7.10.2021 Prosenttituotossa maanomistaja on mukana kantamassa riskiä sähkön hinnan vaihteluista, mutta hyötyy myös tuotantoteknologian kehityksestä. Tuulipuiston rakentajan intressi on tehdä puistosta mahdollisimman tuottava. Tuulivoimahankkeen kehitysvaihe kestää viidestä kahdeksaan vuotta. Sähkön hinta voi kehitysvaiheen lopussa olla hyvinkin toisenlainen kuin alkuvaiheessa. Tuuli määrää myllyn paikan Tuulivoimalaa ei rakenneta kenenkään maalle pakolla, mutta maisemahaitalta ei voi suojautua. Jos maanomistaja ei tee vuokrasopimusta, hänen maalleen ei tehdä myllyä eikä mitään muitakaan rakenteita, mutta hän kärsii maisemahaitan ilman korvausta. Jos taas maanomistaja tekee vuokrasopimuksen, hän sallii samalla voimalan ja muiden rakenteiden sijoittamisen maalleen. Ne eivät kuitenkaan välttämättä osu kohdalle. Voimaloiden sijoittelussa kiinteistörajoilla ei ole merkitystä, vaan voimalat optimoidaan tuulen tuoton mukaan. Kateuttakin saattaa herättää, miksi naapurin Matti sai turbiinin palstalleen ja siten isommat vuokratulot. Kuntatason päätös Yksittäinen maanomistaja ei voi kilpailuttaa tuulivoimayhtiöitä, mutta jo muutaman kymmenen maanomistajan porukka voi, jos se omistaa valtaosan suunnittelualueesta. Tuulivoimayhtiö Abo Wind Oy:n toimitusjohtajan Aapo Koivuniemen mukaan maanomistajalähtöiset hankkeet on todettu hyviksi. ”Kilpailuttamalla saa viimeisen hinnan ja vuokra-asiat ovat helppoja.” Koivuniemi muistuttaa, että tuulipuiston rakentaminen on viime kädessä kuntatason poliittinen päätös. Tuulipuistoalueen metsätiet ovat metrin tavallisia metsäteitä leveämpiä. Ylläpito kuuluu voimayhtiölle. ”Tuulipuistoa ei rakenneta ilman kaavaa, ja kaavasta päättää kunnanvaltuusto. Kaava on käytännössä toteuttamislupa.” Ilmajohdoista eniten riitaa Tuulivoimaloiden tuottama virta viedään muuntoasemalle maakaapeleilla, mutta muuntoasemalta kantaverkon voimalinjalle ilmajohtoina. Sekä Koivuniemi että Maanomistajien Arviointikeskuksen Hakola toteavat, että ilmajohdot ovat hankalampia kuin itse tuulivoimalat. Niistä riidellään enemmän. MIKKO HÄYRYNEN METSÄNHOITOYHDISTYS Siikalakeuden alueella Oulun eteläpuolella on meneillään kymmenkunta tuulivoimahanketta. Myllyjä on tulossa kaikkiaan 200–300. Yhdistyksen johtaja Kari Salo on ollut mukana kilpailuttamassa ja neuvottelemassa useiden tuulipuistojen vuokrasopimuksia. Hän sanoo pyrkivänsä siihen, että vuokraehdot ovat oikeudenmukaiset kaikille maanomistajille. ”Se tarkoittaa, että korvausta eli vuosivuokraa tulee jokaiselle hehtaarille sekä turbiinipaikalle ja muuntoasemalle isompi potti.” Sähkölinjoista maksetaan kertakorvaus, vaikka Salon mielestä oikeudenmukaista olisi, että johtoalueiden omistajille maksettaisiin vuosivuokraa. Asian korjaaminen olisi isomman lakiremontin ja viime kädessä eduskunnan asia. Vuokrissa isoja eroja Salon mukaan maanomistajien etuja on joissakin sopimuksissa poljettu, mutta hän ei usko, että salaiset vuokrasopimukset pysyvät ainaisesti salaisina. Pitkällä aikavälillä ei ole tuulivoimayhtiöidenkään etu ottaa mainetappioita. Vuokrissa on isoja eroja, mutta pääsääntöisesti niin, että mitä isompi puisto, sitä paremmat korvaukset. Vaikutusalueen hehtaarivuokra on 50–250 euroa vuodessa ja myllyvuokrat 2 000–12 000 euroa vuodessa. Osassa sopimuksia vuokra on sidottu sähkön hintaan. Vuokra alkaa juosta, kun mylly pyörii eli parhaimmillaan viiden vuoden kuluttua sopimuksen teosta. Sopimukset, joissa maksetaan korvausta myös valmisteluajalta, ovat harvinaisia. Myllyjen purku mietityttää Hankkeiden kilpailuttaminen edellyttää metsänomistajien aktiivisuutta ja etenkin sitä, että heiltä löytyy malttia olla allekirjoittamatta ensimmäisiä tarjottuja sopimuksia. Salo pitää tyylikkäänä tapana sitä, että maanomistajat valitsevat keskuudestaan neuvottelutyöryhmän valmistelemaan vuokrasopimusta. ”Valtaosa maanomistajista suhtautuu tuulipuistoihin myönteisesti, mutta se mietityttää, että mitä jos tuulivoimayhtiötä ei enää ole olemassa, kun tulee voimaloiden purkamisen aika.” Yleensä sopimuksissa on purkuvakuus, mutta sen riittävyys puhuttaa. Vakuudettomiakin sopimuksia on tarjottu. ”Sopimus tehdään vuosikymmeniksi. Etenkin iäkkäämpiä ihmisiä askarruttaa, että laitanko nimen tulevia sukupolvia sitovaan paperiin.” Kuntalaisten keskuudessa tuulipuistohankkeet saattavat nostattaa tunteita. Vastustajat ovat yleensä äänekkäitä, vaikka heitä olisi vähemmistö. Salon tiedossa on yksi tapaus, jossa kunnanvaltuusto ei hyväksynyt tuulivoimayhtiön hakemaa kaavaa. Kilpailutus vaatii aktiivisuutta Valtaosa metsänomistajista suhtautuu tuulipuistoihin myönteisesti, arvioidaan metsänhoitoyhdistys Siikalakeudesta. Ja koska riitely on kallista, tuulivoimayhtiöt pyrkivät tarjoamaan niin isoa korvausta, että riitely vältetään. Aina on kuitenkin niitäkin tilanteita, että joku vastustaa. Jos vastustavat maanomistajat ovat yksittäisiä, he ovat heikoilla. ”Valittamalla ei välttämättä voi pelata edes aikaa, sillä tuulivoimayhtiö voi jopa rakentaa linjan omalla riskillään ennen hallinto-oikeuden päätöstä”, Hakola valottaa maanomistajan asemaa. Tunteilla ladatun kesämökin omistajalle tilanne saattaa olla erityisen inhottava, korvauksista huolimatta. Suden jälki turbiinipaikan alueella. TURBIININ VAIKUTUSALUE ha 70 % vuokratuloista jaetaan vaikutusalueen kaikille hehtaareille. KA NT AV ERK KO Turbiinin tontti , ha. Tontti saa 30 % vuokratuloista. MAAKAAPELI muuntoasemalle. Maanomistajille kertakorvaus, jos rakennetaan tiealueen ulkopuolelle. MAANOMISTAJILLE kertakorvaus tai vuokratuloa. Ma aka ape li toi sel ta tur biin ilta ILMAJOHDOT VOIMALINJA kantaverkkoon. Maanomistajille kertakorvaus. MUUNTO ASEMA TEISTÄ maksetaan kertakorvaus. 8805_.indd 13 6.10.2021 13.43
• 7.10.2021 / AJASSA 14 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Milj.m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 2020 2019 2021 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 TUORE PUUKAUPPA MIKKO RIIKILÄ PUUN ostot yksityismetsistä ovat kasvaneet hitaasti syksyn kuluessa. Viime viikolla yksityismetsistä ostettiin jälleen puuta yli 700 000 kuutiota. Ostot ovat selvästi viime vuotta edellä, mutta huippuvuoden 2018 vastaavien viikkojen lukemista jäädään viikko viikolta. Metsäteollisuus ry:n viikko-ostotiedot paljastavat, että ostajat ovat käyneet kevättä nirsommiksi. Järeäpuustoisilla kelirikkoleimikoillakin hintatarjoukset ovat selvästi hillitympiä kuin ennen kesälomia. Seitsemääkymppiä kuutiolta ei hyvilläkään leimikoilla nyt taideta tarjota edes kuusitukille. Harvennuksilta korjattavan havukuitupuun kantohinta mataa ylimuistoisella 17 euron tasolla. Hintatarjousten erot eri ostajilla ovat suuria, joten ensimmäiseen kehnoon tarjoukseen, vaikkapa siltä ”omalta” puunostajalta, ei nyt kannata tyytyä. Ostajia kiinnostavat tälläkin hetkellä kesäja kelirikkoaikaan korjattavat leimikot. Viime kuukausien kiivaan puukauppatahdin kerrotaan täyttäneen ostajien talvileimikkokiintiöt. Niitä yhtiöt ostavat tänä syksynä lähinnä omilta kanta-asiakkailtaan. Ostajat nirsoilevat Kohde: Männikön viivästynyt toinen harvennus. Puusto hyvälaatuista. Sijainti: Pohjanmaa Ostaja: Yksityinen metsäpalveluyritys Kauppatapa: Korjuupalvelu, puut välitettiin lähistön sahoille ja sellutehtaalle. Kaupan koko: 353 m 3 Leimikon pinta-ala: 5,5 ha Runkojen keskikoko: 200 l Muuta: Tukkia kertyi runsaasti, koska lyhin katkontapituus oli 3,7 m ja apumitta tietyillä läpimitoilla 3,1 m. Lyhyitä tukkeja sai tehdä myös tyveltä. Parru otettiin 9 cm:n latvaläpimittaan. Harvennustukit tarkoin talteen määrä tienvarsihinta yhteensä m 3 €/m 3 € mäntytukki 139 66 9174 mäntyparru 125 38 4750 mäntykuitupuu 40 31 1240 koivukuitupuu 49 31 1519 yhteensä 353 16683 korjuukustannus, 353 15 5295 €/m 3 Puun nettomyyntitulo 11 388 MIKKO RIIKILÄ M etsä Group ilmoitti äskettäin, että se aikoo rakentaa Äänekoskelle suuren LVL-palkkitehtaan. Tehtaassa on tarkoitus jalostaa kuusitukkeja ensin viiluiksi ja liimata niitä sitten palkeiksi puurakentamisen tarpeisiin. Metsäslangissa vanerija viilutehtailla jalostettavista kuusitukeista käytetään nimitystä havusorvi tai sorvitukki. Nimitys on kuvaava. Tukit kiinnitetään päistään suureen sorviin, joka työstää puun pinnasta parin kolmen millin paksuista viilua – tai lakanaa, kuten viilutehtailla sanotaan. Paksuudeltaan puolimetrisestä tukista tulee 70 metriä vajaan kolmen millin viilua. Kaikki kolme isoa metsäyhtiötä sorvaavat havutukkeja. Tällä hetkellä suurin sorvitukkien käyttäjä on UPM. Sen omistama Pelloksen vaneritehdas Mikkelissä ahmii noin miljoona kuutiota kuusitukkeja vuodessa. Lisäksi UPM:n Kouvolassa sijaitseva Kalson vaneritehdas käyttää parisataa tuhatta kuutiota havutukkeja. Kun Äänekosken LVL-palkkitehdas aikanaan käynnistyy, Metsä Group kirii UPM:n ohi havutukkien sorvaajana. Tällä hetkellä Metsä Groupin tytäryhtiö Metsä Wood sorvaa havutukkeja Lohjan ja Punkaharjun LVL-palkkitehtailla sekä Suolahden vaneritehtaalla. Stora Enso tuottaa LVL-palkkeja Varkaudessa muutama vuosi sitten käynnistyneessä tehtaassaan. Siellä käytetään vuosittain 200 000 kuutiometriä pääosin kuusitukkeja. Kaikkiaan havutukkeja sorvataan arviolta 2,5–3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Havutukkien sahausmäärät ovat vuosittain yli 25 miljoonaa kuutiota. Mitoissa vaihtelua Metsäyhtiöt kertovat nykyään tekemisistään perin niukkasanaisesti, mutta se selviää, että viiluksi jalostettavien kuusitukkien mitat vaihtelevat alueittain ja puumarkkinaTukkileimikon ekstrabonus Kun leimikossa on isoja, viilun valmistukseen kelpaavia kuusitukkeja, voi metsänomistajalle olla luvassa lisäeuroja. Kaikki kolme isoa metsäyhtiötä sorvaavat havutukkeja. 8806_.indd 14 6.10.2021 13.47
• 15 AJASSA / 7.10.2021 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 61,55 ? 65,32 ? 44,61 ? 17,81 ? 19,88 ? 17,40 ? 25,80 ? 27,90 ? Uudistushakkuu 63,76 ? 66,57 ? 46,69 ? 19,70 ? 21,61 ? 19,34 ? 28,77 ? 29,98 ? Harvennushakkuu 53,84 ? 55,75 ? 39,00 ? 17,04 ? 17,65 ? 16,66 ? 23,78 s 24,07 s Ensiharvennus 39,31 ? 40,46 ? 31,79 s 13,26 ? 13,54 ? 12,95 ? .. 19,23 s Hankintahinnat 61,97 s 63,09 s 50,01 s 32,07 ? 32,52 ? 32,30 s 38,81 ? 38,47 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,86 ? 67,66 ? 42,78 ? 18,71 s 21,14 ? 18,33 s 26,91 ? 32,18 ? Uudistushakkuu 65,27 ? 68,39 ? 44,21 ? 20,22 s 22,25 ? 19,80 ? 30,95 s 33,79 ? Harvennushakkuu 57,83 ? 59,87 s 38,68 ? 18,10 s 18,81 s 17,87 s 24,87 s 25,69 s Ensiharvennus .. 48,64 s .. 13,80 ? 14,54 s 13,60 s .. .. Hankintahinnat 64,31 ? 67,24 s 49,99 s 32,33 s .. 32,63 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,49 ? 66,66 ? 42,39 s 18,77 s 20,99 s 17,79 ? 25,93 ? 28,66 s Uudistushakkuu 65,53 ? 67,62 ? 44,46 s 21,03 s 22,60 s 19,58 ? 29,53 ? 30,79 s Harvennushakkuu 56,87 s 57,61 s 37,26 ? 17,81 s 17,60 s 16,95 s 24,67 s 25,04 s Ensiharvennus .. .. .. 13,82 s .. 13,67 s .. .. Hankintahinnat 62,64 ? 65,16 s 47,45 s 33,09 ? 33,00 s 32,74 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 59,60 ? 61,65 ? 44,40 s 17,09 ? 17,68 ? 17,06 s 24,36 ? 24,71 s Uudistushakkuu 62,58 ? 63,65 ? 47,01 ? 18,97 ? 19,29 ? 19,17 s 27,91 s 27,67 ? Harvennushakkuu 52,28 ? 53,22 ? 39,12 s 17,02 ? 17,19 ? 17,00 ? 23,32 ? 23,21 s Ensiharvennus 35,46 s 35,59 ? 29,80 s 12,47 ? 13,28 s 12,65 ? .. .. Hankintahinnat 60,19 s 59,10 ? 49,03 s 32,39 s 32,55 s 32,37 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,30 ? 64,47 ? 36,21 s 18,03 ? .. 17,63 ? 26,43 s 26,98 s Uudistushakkuu 65,03 ? 65,20 ? 36,55 s 19,55 ? .. .. 29,04 s 27,70 s Harvennushakkuu 50,67 s 52,18 s 32,20 s 16,49 s .. 15,86 s 22,58 s 21,92 s Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat 59,44 s 58,95 ? .. 31,44 ? .. .. .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 61,04 ? 61,53 ? .. 19,41 ? 20,33 ? 18,08 ? 27,66 s 28,88 ? Uudistushakkuu 63,73 ? 63,43 ? .. 21,42 ? 21,72 ? 19,82 ? 30,79 s 30,69 ? Harvennushakkuu 52,51 ? 52,63 ? .. 17,87 s 17,77 ? 16,05 s 24,17 ? 24,45 ? Ensiharvennus .. .. .. 14,15 s .. 13,01 s .. .. Hankintahinnat 63,02 s 63,37 s .. 32,59 ? .. 32,55 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,18 ? 56,40 ? .. 15,94 ? 17,12 ? 15,15 ? 24,30 ? 26,03 ? Uudistushakkuu 56,28 ? 58,55 ? .. 16,86 ? 18,64 ? 17,16 ? 25,68 ? 27,11 ? Harvennushakkuu 49,31 ? 49,32 ? .. 15,22 s 15,06 ? 14,00 ? 23,44 s 23,72 s Ensiharvennus .. .. .. 13,75 s .. .. .. .. Hankintahinnat 57,09 s 56,12 s .. 31,43 s .. .. .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,62 ? 55,10 s .. 16,25 ? .. 14,02 s 23,31 ? .. Uudistushakkuu 58,40 ? 58,14 s .. 20,44 s .. 16,99 s 27,12 s .. Harvennushakkuu .. .. .. .. .. .. .. .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat 60,42 s .. .. .. .. .. .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 64,14 ? 66,28 ? 48,07 ? 19,75 ? 21,32 ? 18,18 ? 26,81 s 30,96 ? Uudistushakkuu 65,51 s 67,31 s 50,28 ? 22,87 ? 23,64 ? 20,37 ? 30,48 s 34,46 ? Harvennushakkuu 57,52 s 57,37 ? 40,65 s 18,83 ? 18,69 ? 17,73 ? 25,63 s 25,90 ? Ensiharvennus .. .. .. 13,92 ? 13,81 s 13,54 ? .. .. Hankintahinnat 64,35 ? 64,32 s 52,27 ? 32,98 ? 33,33 s 32,82 s .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 36-38 keskiarvo Tukkileimikon ekstrabonus Mikko Riikilä tilanteen mukaan. UPM:n puumarkkinapäällikkö Panu Kärkkäisen mukaan yhtiön tehtailla käytettävät sorvitukit ovat latvastaan vähintään 22-senttisiä. Tuotannon erityistarpeisiin on rajoitetusti käytössä myös vähimmäislatvaläpimitaltaan 18 sentin sorvipölkky. Silloin melkein kaikki järeän kuusikon tukit kelpaavat sorvaukseen. Sorvaukseen menevien tukkien enimmäisläpimitta tyveltä on UPM:llä 75 senttiä. Kärkkäisen mukaan yhtiö pyrkii hinnoittelemaan järeän kuusen yhtenäisesti käyttötarkoituksesta riippumatta. Puun myyjäpuolen mukaan UPM tarjoaa paikoin kolmesta viiteen euron kuutiokohtaista sorvilisää. ”Sorvitukkeja ostetaan laajalti eteläisestä Suomesta. Havuvaneritehtaamme ja niiden puunhankinta-alueet sijaitsevat metsien kuvan mukaisella järeän kuusen alueella”, Kärkkäinen sanoo. Lievemmät laatuvaatimukset Metsä Groupin metsäpalveluista ja puun ostosta vastaavan johtajan Juha Jumppasen mukaan yhtiö ostaa havutukkeja sorvaukseen viilutehtaiden ja sahojen puuntarpeesta riippuen, joten mitat vaihtelevat alueittain. ”Ostamme sorvitukkeja kaikkialta eteläisestä Suomesta, mutta ostotilanne vaihtelee muun muassa sahojen ja viilutehtaiden puuntarpeen ja puuvarantojen mukaan”, Jumppanen selvittää. Keski-Suomen metsänhoitoyhdistysten mukaan Metsä Groupin ostamilla leimikoilla havusorvitukkien vähimmäisläpimitta latvasta on ollut 30 senttiä. Metsä Group hinnoittelee havusorvitukit puumarkkinatilanteen mukaan. Paikoin havusorvileimikoita ostetaan runkohinnalla. Puunmyyjä saattaa hyötyä siitä, että leimikosta otetaan sorvitukkeja, vaikka suoraa lisähintaa ei saisikaan. ”Sorvitukeissa sallitaan hieman suurempi lenkous ja enemmän laatuvikoja kuin tavallisissa tukeissa. Näin tukkisaanto kohoaa ja samalla leimikolta saatava puunmyyntitulo”, Jumppanen toteaa. Stora Enso ostaa kuusitukkeja sorvaukseen pääosin Varkauden lähistöltä. Tukkien vähimmäisläpimitta on latvasta 30 senttiä ja pituus 5,2 metriä. 8806_.indd 15 6.10.2021 13.47
• 16 7.10.2021 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT SEPPO SAMULI K olme punaisenruskeiksi kuivanutta männyntainta erottuvat kaukaa. Kouvolan Selänpäässä sijaitsevassa männyntaimikossa on siellä täällä muutaman kuolleen taimen ryhmiä. Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntijalla Pekka Kuitusella on vahva epäilys, mikä kaksi-kolmemetristä taimikkoa vaivaa. Löydös ruskettuneen taimen tyveltä sammaleen ja karikkeen suojista vahvistaa kuolinsyyn. ”Tappaja löytyi. Tuo valkoinen möykky, joka on kuin auennut popcorn, on juurikäävän itiöemä, tosin hyvin pieni vielä”, Kuitunen näyttää. Kyseessä on männynjuurikääpä, joka lahottaa männyn juuria. Pienet taimet se ruskettaa ja tappaa nopeasti yhden kasvukauden aikana. Isommat puut kuolevat hitaammin, ja latvusto sinnittelee pitkään hengissä. Taimikon viereisessä varttuneessa männikössä näkyy selkeitä merkkejä juurikäävästä. Mäntyjen latvukset ovat harsuuntuneet, neulaset lyhyitä ja neulasmassa huvennut. Metsän keskellä on yksittäisiä kaatuneita runkoja, joiden juuripaakku on pieni ja juuret lahonneet. Pitkään männynjuurikäävästä kärsineissä männiköissä sieni tappaa myös katajia, kuusia ja koivuja. Kasvutappioita ja totaalituhoa Metsissämme esiintyvä männynjuurikääpä aiheuttaa vuosittain arviolta noin 10–15 miljoonan euron ja kuusenjuurikääpä noin 50 miljoonan euron tappiot. Todellisuudessa tappiot lienevät vielä tätäkin suuremmat. Metsänomistajalle juurikääKymmenien miljoonien eurojen tuholainen Juurikääpä voi tarttua myös taimikonhoidossa. Kantokäsittely kannattaakin muistaa paitsi sulan maan aikaisissa ainespuuja energiapuuhakkuissa myös taimikoita raivatessa. Kaatuneet männyt, joiden juuripaakku on pieni ja juuret osin lahonneet, ovat merkki juurikäävästä. Metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen etsii juurakon alta vaaleaa männynjuurikäävän itiöemää. Valkoinen ja nuorena popcornin näköinen itiöemä varmistaa tuhonaiheuttajan juurikääväksi. 20 40 60 80 100 Riski juurikäävän tartunnalle lisääntyy merkittävästi, kun kannon läpimitta kasvaa kahdesta sentistä kuuteen senttiin. Tutkimus tehtiin alikasvoskuusilla Latviassa, jossa juurikääpää esiintyy Suomea runsaammin. Juurikäävän tartuttamien kantojen osuus, % Kannon läpimitta, cm Myös pienet kannot vaarassa Lä hd e: Fo re st s, 20 19 2 4 6 8 10 12 8807_.indd 16 6.10.2021 13.49
• 17 METSÄSTÄ / 7.10.2021 Vinkit juurikäävän selätykseen 1. Poista juurikääpään sairastuneen männyntaimen ympäriltä kaikki puut neljän viiden metrin säteellä ja käsittele kannot Rotstop-harmaaorvakkaliuoksella. 2. Kaada juurikääpään sairastuneet kituvat puut. Niistä voi levitä hyönteistuho terveeseen metsään. 3. Jos puita kuolee vuosittain, harkitse uudistamisen aikaistamista. 4. Kasvata juurikääpään sairastuneen kuusikon tai männikön jälkeen yksi sukupolvi koivua, mikäli kasvupaikka sen mahdollistaa. 5. Jos juurikääpää on vain osalla kuviota, uudista koivulla vain juurikäävän vaivaama kohta. Metsikön sisällä hitaasti näivettyvät yksittäiset männyt kielivät männynjuurikäävästä. Pihkoittumisen seurauksena runko-osasta saa vielä tukkia, ellei latvus ole ehtinyt täysin kuolla. TIIA PUUKILA METSÄYHTIÖ UPM on ottanut vakavasti riskin, että juurikääpä leviää myös taimikonhoidon seurauksena. Yhtiö on aina ohjeistanut välttämään havupuutaimikoiden kesäaikaista raivuuta omissa ja asiakkaidensa metsissä, mutta tänä kesänä ohjeistusta on teroitettu entisestään. ”Meillä on suositus, että vain korjuun kannalta välttämättömät eli ennakkoraivaukset ja lehtipuuvaltaiset kohteet saisi tehdä kesällä”, kertoo UPM:n metsänhoidon kehityspäällikkö Heli Viiri. Suosituksella varaudutaan tulevaan. Ilmaston lämpeneminen pidentää juurikäävän kasvuaikaa ja itiöintikautta. Myös juurikäävälle otolliset tuulenkaadot lisääntyvät. ”Täytyy mennä entistä hienosäätöisempään yrittäjäohjeistukseen. Kyse ei ole vain siitä, että yrittäjillä olisi töitä tasaisesti, vaan meidän pitäisi metsäalalla saada eri työt ajoittumaan mielekkäästi juurikäävän torjunnan näkökulmasta.” UPM täsmensi raivausohjeitaan pä on ikävä seuralainen, sillä sen aiheuttamia tuhoja ei korvaa edes metsävakuutus. Mänty pystyy rajaamaan lahon juuristoon pihkoittamalla tyven, mutta juuriston lahottua puu lopulta kuolee ja tuho leviää. Selänpäässä sijaitseva sairastunut männyntaimikko kasvaa kuivalla hiekkakankaalla, eikä puulajin vaihto koivuun onnistu, joten männikön kasvatusta on perusteltua jatkaa. ”Tässä voi juurikäävästä huolimatta saada kasvatettua päätehakkuuvaiheeseen riittävästi kasvukuntoisia puita. Tuotostappiota toki tulee eikä uudistamista kannata venyttää”, Kuitunen arvioi. Kuusikossa tilanne olisi vakavampi. Juurikääpä aiheuttaa kuusella tyvilahoa, joka voi edetä useamman metrin korkeuteen pilaten arvokkaimman tyvitukin. Vasta pitkälle edennyt laho alkaa näkyä kuusissa yleisilmeen ränsistymisenä, mahdollisena pihkavuotona ja tyvilaajentumana sekä tuulenkaatoina. Varhaisessa vaiheessa lahottajan voi havaita tonkimalla vanhoja kantoja. ”Kuusikoissa pitkälle lahonneista kannoista löytyvät riisinjyvänkokoiset mustat ja valkoiset pilkut ovat juurikäävän esiintymisen merkki. Tuoreemmista kannoista voi löytyä myös itiöemiä.” Kuusentaimikoissa kaadettujen kantojen keskellä sydänpuussa oleva musta pieni piste voi paljastaa tartunnan. Ennaltaehkäisy tärkeää Juurikäävän torjunnassa olennaista on ennaltaehkäisy. Juurikääpä valtaa uusia alueita itiötartuntana ja jatkaa leviämistä metsässä juuriyhteyksien kautta. Siten sitä on hyvin hankala saada häviämään alueelta, jonne se on kertaalleen levinnyt. Juurikäävän itiöinti alkaa lämpötilan noustua viiteen asteeseen ja jatkuu syksyn pakkasiin asti. Sulan maan aikaisissa hakkuissa metsätuholaki velvoittaa käsittelemään läpimitaltaan yli kymmensenttiset kannot urealla tai harmaaorvakkaliuoksella. Ne estävät juurikäävän leviämisen kantojen kautta ympäröivään metsään. Tuoreen tutkimustiedon mukaan juurikääpä kuitenkin tarttuu jopa kaksisenttisiin kantoihin ja yli nelisenttisissä kannoissa tartuntariski on jo huomattava. Esimerkiksi metsänhoidon rästikohteiden energiapuuhakkuissa sekä luontaisesti tai kylväen uudistetuissa männyntaimikoissa pieniä havupuun kantoja syntyy runsaasti. ”Jos alueella on paljon juurikääpälahoa ja juurikäävän itiöemiä, itiölaskeuma on aika iso, ja riski, että juurikääpä leviää taimikonhoidon seurauksena, kasvaa”, kertoo erikoistutkija Tuula Piri Luonnonvarakeskuksesta. ”Jos ei ole ihan pakko mennä sinne juurikäävän itiölevinnän aikana, jättäisin raivauksen pakkasille, jotta tartuntariski olisi mahdollisimman pieni. Lehtipuita voi huoletta raivata kesälläkin”, Piri jatkaa. Toinen vaihtoehto on käsitellä myös pienet havupuukannot kaadon yhteydessä juurikäävän estoaineella. Menetelmä on työläs, mutta kannattaa, mikäli taimikko on terve, mutta lähialueilla jyllää juurikääpä. Jatkuva kasvatus riski Hakkuissa metsään jää väistämättä joku käsittelemätön kanto tai korjuuvaurio, josta juurikääpä pääsee leviämään. Alueilla, joilla juurikääpää on runsaasti, kannattaa harkita pidempiä harvennusvälejä ja saastuneessa metsässä kiertoajan lyhentämistä. Jatkuvapeitteinen kasvatus, jossa puustoa harvennetaan jopa 10 –15 vuoden välein, voi edesauttaa juurikäävän leviämistä. Jos metsikössä on jo valmiiksi juurikääpää, jatkuva kasvatus kannattaa unohtaa. ”Juurikäävän vaivaamalla alueella alikasvoskuuset saavat todennäköisesti tartunnan jo varhain ja ovat lahoja ennen kuin ehtivät edes ainespuun mittoihin”, Kuitunen sanoo. Kuitunen tutkii männynjuurikäävän tänä kesänä tappamaa tainta. Sen neulaset ovat ruskettuneet kertaheitolla punaruskeiksi. Nämä kaksi puuta kuolevat seuraavaksi, Kuitunen arvioi. Kituvat puut olisi hyvä poistaa metsiköstä, ettei niistä leviä esimerkiksi hyönteisten aiheuttamia seurannaistuhoja terveeseen metsään. 8807_.indd 17 6.10.2021 13.49
• 18 7.10.2021 / METSÄSTÄ SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat ”T ämä olisi jo Pentinkin mielestä ollut oikea puu”, hihkaisee Anneli Jussila ja kiertää kätensä jättimäisen haavan ympärille. Auringonvalo siivilöityy kirveenkoskemattoman kuusikon keskelle läpi ruskan kellastamien haavanlehtien. Jussilan elämässä yksi elonkehä on nyt pyörähtänyt täyden kierroksen. Jussilan ja vankkumattomana luonnon puolustajana tunnetun Pentti Linkolan vuonna 1989 alkanut parisuhde, ja sittemmin työtoveruus ja ystävyys, ovat nimittäin saavuttaneet eräänlaisen päätepisteen Linkolan muistometsän muodossa. ”Heti kun tapasimme Pentin kanssa, puhuimme siitä, että vanhoja metsiä on suojeltava rahalla. Näimme, että muuten se ei Suomessa onnistu”, Jussila kertoo. Tätä varten kaksikko perusti yhdessä Linkolan pikkuserkun Anto Leikolan kanssa vuonna 1995 Luonnonperintösäätiön. Sen tehtävänä on alusta saakka ollut hankkia metsää ja muita arvokkaita luontokohteita suojeltavaksi. ”Pentti oli säästänyt kalastuksesta ja luentopalkkioistaan 400 000 markkaa, jotka hän lahjoitti säätiön alkupääomaksi.” Jussilan mukaan Linkola pääsi toteuttamaan säätiön kautta ekologista pasifismia. Säätiötä ja metsien suojelua ei ole suunnattu ketään vastaan, vaan ne toimivat kaiken elollisen puolesta. Jussila on ollut mukana Luonnonperintösäätiössä alusta alkaen ja toimii nykyisin sen suojelujohtajana. Tiukka tarjouskilpailu Jättimäinen haapa, jonka tyveltä Jussila etsii merkkejä liito-oravasta, sijaitsee Toivakassa Keski-Suomessa. Riuttasalon 80 hehtaarin suuruisen tilan sisältä löytyy yli 40 hehtaarin alue lähes koskematonta metsäluontoa. Päijänteen itärannan monimuotoinen luontokohde on huhtikuussa 2020 edesmenneen Linkolan muistometsä. ”Käynnistimme Pentin kuoleman jälkeen keräyksen, jonka tavoitteena oli hankkia varoja muistometsää varten. Tänä keväänä saimme vinkin julkisessa myynnissä olleesta Riuttasalon tilasta, joka osoittautui metsäluonnoltaan monipuoliseksi ja upeaksi kohteeksi.” Jussila on vakuuttunut, että juuri tällaisessa metsässä Linkola olisi viihtynyt. Riuttasalosta löytyy niin järeitä vanhoja haapoja, koskematonta korpikuusikkoa ja kilpikaarnapetäjiä kuin myös upea metsälampi, kalliojyrkänteitä ja reheviä puronotkelmia. ”Keväällä täällä kuulee esimerkiksi kehrääjiä, jotka olivat Pentin lempilintuja.” Luonnonperintösäätiö osti tilan 660 000 eurolla. Erittäin runsaspuustoisen muistometsän osuus summasta on 600 000 euroa, jonka säätiö maksoi puoliksi Päijänteen luonnonperintösäätiön kanssa. LUONNOLLE pyhitetty Pentti Linkolan muistometsästä löytyy niin kilpikaarnapetäjiä, vanhoja järeitä haapoja kuin reheviä puronotkelmia ja kalliojyrkänteitä. Osassa muistometsää kulkeva metsätie on tarkoitus muuttaa ainoastaan jalkaisin kuljettavaksi poluksi. Riuttasalon tilalle mahtuu monipuolinen otos suomalaista vanhaa metsää. Kallioisella mäellä kasvaa vanha männikkö. Riuttasalon notkot ovat erittäin kivisiä ja vaikeakulkuisia, mutta siitä huolimatta hämmästyttävän reheviä. ”Täällä saavat liito-oravat jatkaa eloaan rauhassa.” Toivakka Elimyssalo 8875_.indd 18 6.10.2021 13.51
• 19 METSÄSTÄ / 7.10.2021 ”Voitimme tarjouskilpailun muutamilla tuhansilla euroilla. On erittäin todennäköistä, että nämä metsät olisi jo hakattu aukoksi, jollemme olisi onnistuneet hankkimaan tilaa”, Jussila toteaa. Linkolan muistometsäkeräys on tuottanut rahaa jo 440 000 euroa. Toivakan Riuttasaloon säätiö käytti 300 000 euroa, ja loppusummalla hankittiin muistolehto Kangasalta Sahalahden Kurikanvuorelta. ”Olo on nyt helpottunut, kun kuuntelee tätä Riuttasalon hiljaisuutta.” Osaksi Metso-ohjelmaa Tulevaisuudessa Riuttasalo saa kehittyä rauhassa luonnontilaisena. Linkolan maine tuonee alueelle retkeilijöitä, mutta ennen kaikkea metsä pyhitetään suojeluun. ”Säätiön hankkimat metsät ovat luonnolle rauhoitettuja. Jokamiehenoikeudet ovat toki voimassa, mutta moottoriajoneuvolla liikkuminen, metsästys ja tulenteko on kielletty”, Jussila kertoo. Riuttasalon vanhan metsän alue pyritään liittämään osaksi Metso-suojeluohjelmaa. Mahdolliset suojelukorvaukset on tarkoitus käyttää alueen laajentamiseen tai uusien suojelukohteiden hankintaan. ”Luonnonperintösäätiön metsiä turvaa paitsi pysyvä suojelustatus myös säätiölaki, sillä suojelu on säätiön sääntöihin kirjattu tehtävä”, Jussila sanoo. Paluumatkalla löydämme Loppasenvuoren rinteen alta myös merkkejä liito-oravasta onton haavan juurelta. ”Täällä saavat liito-oravat jatkaa eloaan rauhassa.” Jussilan tilinteko Linkolan suhteen on sen sijaan vielä hieman kesken. Osana prosessia Jussila on kirjoittanut juuri ilmestyneen kirjan Pentti Linkola ja minä. ”Haluan tuoda Pentistä esiin sävykkäämmän ja syvemmän kuvan läheisen ja naisen näkökulmasta. Pentti oli myös valoisa ja erittäin ihmisystävällinen henkilö.” Haapa oli Pentti Linkolan lempipuu. Linkolan määritelmä oikealle puulle oli se, että aikuisen ihmisen kädet eivät yllä puun ympäri. ”Tämä haapa olisi Pentinkin mielestä ollut oikea puu”, toteaa Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Anneli Jussila. LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖN toiminta on kasvanut viime vuosina nopeasti. Säätiön omistuksessa on jo kaikkiaan 145 metsäja suoaluetta, joilla on pinta-alaa yhteensä 3 500 hehtaaria. Ilmastohuoli ja Linkolan maine takaavat osaltaan, että lahjoituksia ja perintöjä osoitetaan säätiölle runsaasti. Säätiön suojelujohtaja Anneli Jussila näkee säätiön vahvuutena toiminnan läpinäkyvyyden ja avoimuuden. ”Pystymme myös reagoimaan mahdolliseen suojelukohteeseen nopeasti. Kaupat voivat parhaimmillaan syntyä muutamassa päivässä. Toisin kuin esimerkiksi ely-keskus, me voimme ostaa koko metsätilan, vaikka se sisältäisi arvokkaan suojelukohteen lisäksi talousmetsää tai rakennuksia.” Säätiön palveluksessa on kymmenkunta ihmistä, ja Jussilan mukaan uusia tekijöitä on tarkoitus rekrytoida etenkin suojelualueiden hankintapuolelle. ”Pyrimme toimimaan mahdollisimman pienin kuluin. Viime vuonna säätiön omat kulut olivat noin kuusi prosenttia liikevaihdosta.” Säätiön valtti on nopeus Liito-oravasta löytyy merkkejä helposti. 8875_.indd 19 6.10.2021 13.51
• 20 7.10.2021 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA VALTTERI SKYTTÄ, teksti PETTERI KIVIMÄKI, kuvat P ellot viettävät aurinkoisilla, etelänsuuntaisilla rinteillä kohti Puula-järveä. Viljelysmaan ja laitumien reunamilla on joka puolella vaihtelevaa puustoa: pusikkoa, lehtipuita, järeitä kuusiakin. Tällainen maisema avautuu Päivärinteen pientilan pihasta Kangasniemellä Etelä-Savossa. Karjalan evakkojen sodan jälkeen perustama ja raivaama tila on ollut vuoden ajan Sara Lankinen-Timosen ja Petteri Timosen sekä heidän kahden lapsensa koti. Helsingin yliopistossa maatalousja metsätieteiden maistereiksi kouluttautunut pariskunta viljelee nyt luomuvihanneksia ja -marjoja myyntiin 20 hehtaarin pientilalla. Samalla pyritään ruokaomavaraisuuteen. Tilasta suurin piirtein puolet on viljelysmaata ja puolet metsää. Metsällä on pientilallisille merkitystä ensisijaisesti aivan muuna kuin teollisuudelle myytävänä puuna. Lähimetsästä saadaan maatilan tarvepuut ja lämmitykseen tarvittavat polttopuut. Koska polttopuuvarastoa on jo entuudestaan, pariskunta on kaatanut puita rauhaisaan tahtiin käsin pokasahalla ja pilkkonut klapeiksi kirveellä. "Pokasaha hidastaa tahtia ja opettaa kärsivällisyyttä", Petteri Timonen sanoo. Monipuolinen puulajivalikoima Metsillä on luomutilalla tärkeä merkitys myös peltojen reunavyöhykkeinä. Pellonreunojen metsät tukevat monimuotoisuutta ja sitä myöten viljelyä. Reunametsien pusikoilla ja puulajeilla on merkitystä esimerkiksi pölyttäjähyönteisten kannalta. "Pyrimme säilyttämään puulajien monipuolisuuden. Esimerkiksi isommat puumaiset raidat säästetään kaikki", Sara Lankinen-Timonen sanoo. Kuiva ja helteinen alkukesä osoitti, että puilla on Suomen muuttuvissa olosuhteissa myös erilainen mutta tärkeä rooli tilan kotitarvekarjan eli lampaiden ja lehmien kannalta. "Istutamme tammia ja muita lehtipuita talon ympäristöön ja pellolle myös siitä näkökulmasta, että puut tuovat varjoa", Lankinen-Timonen kertoo. Metsillä monta käyttötarkoitusta Pariskunnalla ei ollut ennen Päivärinteen tilalle muuttoa lainkaan kokemusta Kangasniemestä. "Ei ole kaduttanut yhtään", Sara Lankinen-Timonen sanoo. Hän työskentelee maatilan töiden ohella Metsähallituksella suunnittelijana ja kartoittaa suojelualueiden luontotyyppejä. Lankinen-Timonen on vuoden aikana ehtinyt tutkia ja kartoittaa varsin tarkasti myös pientilaan kuuluvat metsät. Niin viljelyä kuin metsien käsittelyä ohjaa tilalla kolme teemaa: monimuotoisuus, vesiensuojelu ja ilmastonmuutos. "Pyrimme osallistumaan osaltamme ilmastonmuutoksen hillintään ja toisaalta myös siihen sopeutumiseen. Pidämme metsät elinvoimaisina emmekä vähennä metsäpinta-alaa", Sara Lankinen-Timonen sanoo. Pientilalla luonnon ehdoilla Maisteripariskunta toteutti haaveensa ja muutti maalle. Pientilalla oma metsä on lähellä ja monimuotoisuus valttia niin metsissä kuin pelloilla. Petteri Timonen on agronomi ja Sara Lankinen-Timonen metsänhoitaja, joten pariskunnalta löytyy osaamista niin peltokuin metsäasioihin. Päätökset tehdään yhdessä keskustellen. Paimenkoiraksi tilalle on hankittu bordercollie Milo. Suurten raitojen raidalliset rungot paljastavat, mistä puu on saanut nimensä. Kangasniemi 8876_.indd 20 6.10.2021 13.56
• 21 METSÄSTÄ / 7.10.2021 Metsästä iso osa on entistä peltomaata, johon on istutettu rauduskoivuja, mutta etäämpänä talosta on myös järeää tukkikuusikkoa. Peltokoivikkoa on tarkoitus harventaa varovasti polttopuiksi. Jälki saa olla hieman epätasaista ja metsän muokkaus vaatii kärsivällisyyttä, sillä pariskunta tavoittelee metsissä jatkuvaa kasvatusta. Pariskunta aikoo jättää osan metsistä kokonaan käsittelyn ulkopuolelle. Luontoa huomioidaan myös muuten. "Metsistä pysytään lintujen pesintäaika pois, eikä sinne tietysti viljelyltä aika riitäkään kesäisin", Petteri Timonen kertoo. Pariskunta aikoo käsitellä metsiä jatkuvan kasvatuksen periaattein, joten kesäaikaisia puunkaatoja tulee välttää myös puita lahottavan juurikääpäsienen leviämisen estämiseksi. Puula-järven rantavyöhykekin luo vielä oman erikoisuutensa tilan puustoon. "On hyvä pyrkiä ymmärtämään, mitä metsissä tulee tehdä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja luontokadon hillitsemiseksi – ja mitä toisaalta jättää tekemättä", Sara Lankinen-Timonen sanoo. Metsillä on hänen mukaansa monta käyttötarkoitusta, jotka tulee yhteensovittaa. Ihmisen toiminta luonnossa ei saa viedä mahdollisuuksia muilta lajeilta. "Mekin käytämme puuta, mutta yritämme tehdä sen niin, ettei puunkäyttö heikennä metsää elinympäristönä." Luonnon asettamissa rajoissa Päivärinteen pientilan pelloilla pariskunta viljeli ensimmäisenä kesänään pääasiassa valkosipulia ja mansikkaa. Petteri Timosen mukaan kotimaiselle valkosipulille on markkinoilla kysyntää, ja valkosipuli on tuottava sekä tuhonkestävä viljelykasvi. Säilyvänä ja kevyenä valkosipulia on helppo varastoida ja kuljettaa. Pelkkä päähänpisto pientilalle muutto ei ollut. Petteri Timonen teki laskelmia ja pohdintoja oman tilan perustamisesta ainakin viisi vuotta. Viljelyssä pientilan selviytymisstrategiana on ketteryys ja monipuolisuus. Pellon kasvuolosuhteiden vaihtelut tulee tuntea, maan kasvukunnosta huolehtia ja viljelyvalikoimaa muuttaa tarpeen mukaan. "Maatilojen kokoa on pyritty pitkään suurentamaan, ja edelleen on kannattavuus huonoa. Pitäisikö ajatella myös jotenkin toisin?" Petteri Timonen kysyy. Vanhojen pellonraivaajien jäljet näkyvät selvästi. Kivikasojen lisäksi peltojen ja metsän reunavyöhykkeillä on monipuolista puustoa. "Pokasaha hidastaa tahtia ja opettaa kärsivällisyyttä." Pientilalla investoinnit koneisiin ja muuhun viljelyinfraan on pidettävä maltillisina. "Voimme vaihtaa viljelykasveja nopeasti, kun ei ole miljoonainvestointia, jonka kattamiseksi pitäisi joka vuosi saada tietynlainen sato", Petteri Timonen sanoo. "Yritämme käyttää peltojen ja metsien resurssit hyödyksi luonnon asettamissa rajoissa", pariskunta kiteyttää. Lahjoita metsäalan hyväksi. Lahjoittajana päätät, mihin kohteeseen lahjoitus tai lahjoitusmetsän tuotto lyhentämättömänä käytetään, vaikkapa metsätaloudesta ja metsäteollisuudesta nuorille kertomiseen tai metsäalan arvostuksen nostamiseen. Lahjoitettu metsä on jatkossakin osaavissa käsissä ja sen hoitoa jatketaan tutun kumppanin kanssa. Kerromme mielellämme lisää: www.mmsaatio.fi Metsä lähellä sydäntäsi käytetään lyhentämättömänä lahjoittajan haluamaan kohteeseen. Lahjoitus 8876_.indd 21 6.10.2021 13.56
• 22 7.10.2021 / METSÄSTÄ HANNU JAUHIAINEN JA MIKKO RIIKILÄ, teksti MIKKO RIIKILÄ, kuvat A rGrow on orgaanista typpeä sisältävä, istutuksen yhteydessä annettava taimilannoite. Sitä valmistavan Arevon toimitusjohtajan Carl-Gustav Lövin mukaan arGrow on kasvustimulantti. ”Se vauhdittaa juuriston kasvua ja mykorritsasienten liittymistä juuriin. Näin puu pystyy ottamaan tavallista tehokkaammin ravinteita ja sen kasvu kiihtyy.” Arevon omien kokeiden mukaan arGrow-lannoitteella lannoitettujen taimien kuiva-ainepaino oli kolmen kasvukauden jälkeen kaksinkertainen lannoittamattomiin taimiin verrattuna. Juuristojen kuiva-ainepaino oli jopa kolminkertainen. Suurin hyöty on saatu Pohjois-Ruotsissa äesvakoihin, siis suoraan mineraalimaahan, istutetuilla männyillä. Lannoituksen ansiosta ne ovat kasvaneet yhtä hyvin kuin mättäille ilman lannoitusta istutetut. Ruotsissa toimivan tutkimuslaitos Skogforskin asiantuntija Jörgen Hajek vahvistaa osan Arevon lupauksista. Skogforskin kokeissa äesvakoihin istutetut männyntaimet kasvoivat arGrow-lannoitteen ansiosta 70–80 prosenttia paremmin kuin lannoittamattomat. Äesvakoihin istutettujen kuusentaimien kasvua lannoitus paransi 35 prosenttia ja mättäille istutettujen 20 prosenttia. Skogforskin kokeet ovat Västerbottenista Pohjanmaan korkeudelta. Hajek arvioi, että runsaimmat kasvunlisäykset saadaan niukkaravinteisilla mailla pohjoisessa. Lupaavia kokemuksia Suomessakin arGrowsta on saatu lupaavia kokemuksia. Riippumatonta tutkimustietoa ei tosin vielä ole. Orimattilassa metsänomistaja Markku Koivisto kokeili arGrow-lannoitetta kevään 2020 kuusenistutusalallaan. Hän on tarkkaillut istukkaiden kasvua kahdella koealalla yhdessä Metsänhoitoyhdistys Uusimaan äskettäin eläköityneen johtajan Timo Leirimaan kanssa. Lannoitetut kuusentaimet olivat kahden kasvukauden jälkeen 49,7 senttiä pitkiä, ja tämän kesän vuosikasvu oli 18 senttiä. Lannoittamattomilla kuusentaimilla vastaavat luvut olivat 42,6 ja 14,1 senttiä. Kuuset kasvavat laikkumättäillä. Leirimaa kokeili arGrow-lannoitetta omaan metsäänsä kaksi vuotta sitten istutetuilla koivuntaimilla. Lannoitetut koivut ovat nyt keskimäärin 183,1 sentin mittaisia ja ilman lannoitusta jääneet vastaavalla kasvupaikalla 139,2 sentin mittaisia. Metsänomistaja Vesa Vesterinen kertoo käyttäneensä arGrow-lannoitetta istutusalallaan Etelä-Pohjanmaalla. Mätästyksen kalleuden vuoksi hän äestytti aukon. Vesterinen on innoissaan tuloksista. ”Viime vuonna äesjälkeen istutetut kuuset ovat yhtä pitkiä [noin 40 cm] kuin edellisenä keväänä toisella uudistusalalla mättäille istutetut kuuset.” Puoli grammaa riittää ArGrow-lannoite on raemuodossa. Sitä annostellaan taimille joko istutusputken lisälaitteella tai käsiannostelijalla. Jokaiselle taimelle annetaan vajaan puolen gramman annos eli 50 raetta. Hehtaarin lannoiteannos maksaa 80 euroa. Lannoitteen levittämiseen tarvitaan erikoisvalmisteinen pottiputki. Putken keskiosaan kiinnitetty annostelija tipauttaa lannoiterakeet putken sisälle, kun putki on nostettu maasta ja putken leuat suljettu. Näin istuttaja voi tipauttaa taimen istutusputkeen siirtyessään seuraavalle istutuspaikalle. Lannoite ropisee istutuskuoppaan taimipaakun alle. Omatoimiselle metsänomistajalle on tarjolla pieni käsiannostelija, joka kierretään lannoitepurkin suulle. Käsiannostelija on hidas käyttää, kun joka taimelle pitää erikseen napsauttaa lannoiteannos pottiputkeen. Lisävauhtia 50 pienestä rakeesta ArGrow-lannoitetta kokeilleet metsänomistajat raportoivat taimien kasvun kiihtyneen. ARGROWTAIMILANNOITE ? ? Tehoaine: arginiini-aminohappo (orgaanista typpeä) ? ? Valmistaja: Arevo Ab, Ruotsi ? ? Myyntipakkaus: 165 g:n pullo (450 annosta) ? ? Hinta: 19,90 euroa (sis. alv) ? ? Hinta/taimi: n. 4,5 senttiä ? ? Myynti Suomessa: Fin Forelia ja Uittokalusto Timo Leirimaan mukaan täsmälannoitetut kuusentaimet ovat kahden kasvukauden jälkeen keskimäärin puolimetrisiä. Lannoitepurkki kierretään kiinni erikoisvalmisteisen Pottiputken varressa olevaan annostelijaan. H an nu Ja uh ia in en Taimipaakun alle istutuskuoppaan annostellaan vajaat puoli grammaa, siis noin 50 raetta, lannoitetta. Erikoisvalmisteinen pottiputki maksaa vajaat 400 euroa. Annostelijan saa reilulla parilla kympillä. Putkia, annostelijoita ja arGrow-lannoitetta myyvät Suomessa taimiyhtiö Fin Forelia ja Uittokalusto. Ruotsissa lannoitetta on tänä vuonna myyty noin 30 miljoonaa annosta, Suomessa arviolta 1,5 miljoonaa annosta. Fakta AUKIOLOAJAT: to klo 9–19, pe klo 9–17, la klo 9–16 TAMPEREEN MESSUJA URHEILUKESKUS KAIKKIEN AIKOJEN KATTAVIN KONEAGRIA TULOSSA Yli 90 % alan toimijoista mukana Monipuolinen ohjelma tarjolla alan ykköstoimijoiden toteuttamana Varaa messuille useampi päivä ja hyödynnä hotellitarjoukset messujen nettisivuilta Helppo saapua autolla, bussilla ja junalla kaikkialta Suomesta OSTA LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON 18 € -> KONEAGRIA.FI LIPUN HINTA PORTILTA 20 € MAAJA METSÄTALOUDEN AMMATTITAPAHTUMA PITKÄN ODOTUSAJAN JÄLKEEN JUHLISTAMME MESSUKAUDEN ALKAMISTA. Voit voittaa jokaisena messupäivänä 3000 € arvosta näytteilleasettajiemme tuotteita tai palveluita. Tule joka päivä – kolminkertaista voittomahdollisuutesi! Lisätiedot koneagria.fi 8809_.indd 22 6.10.2021 13.59
• AUKIOLOAJAT: to klo 9–19, pe klo 9–17, la klo 9–16 TAMPEREEN MESSUJA URHEILUKESKUS KAIKKIEN AIKOJEN KATTAVIN KONEAGRIA TULOSSA Yli 90 % alan toimijoista mukana Monipuolinen ohjelma tarjolla alan ykköstoimijoiden toteuttamana Varaa messuille useampi päivä ja hyödynnä hotellitarjoukset messujen nettisivuilta Helppo saapua autolla, bussilla ja junalla kaikkialta Suomesta OSTA LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON 18 € -> KONEAGRIA.FI LIPUN HINTA PORTILTA 20 € MAAJA METSÄTALOUDEN AMMATTITAPAHTUMA PITKÄN ODOTUSAJAN JÄLKEEN JUHLISTAMME MESSUKAUDEN ALKAMISTA. Voit voittaa jokaisena messupäivänä 3000 € arvosta näytteilleasettajiemme tuotteita tai palveluita. Tule joka päivä – kolminkertaista voittomahdollisuutesi! Lisätiedot koneagria.fi 8809_.indd 23 6.10.2021 13.59
• 24 7.10.2021 / METSÄSTÄ KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat V iime kesä oli otollista aikaa kokeilla Sipin uutta kevyttä raivausasua. Mikään asu ei tietenkään muuta hellesäätä miellyttäväksi raivauskeliksi, mutta asun hengittävyys ja ilmavuus tulivat kokeiltua ja hyviksi havaittua. Hyvä hengittävyys on valttia syksyn kuivilla keleillä, kunhan alusvaatekerrat on mitoitettu sään mukaan. Handy Flash -raivaustakki on tarkoitettu käytettäväksi raivausvaljaiden päällä. Tätä varten takin oikeassa liepeessä on pystysuuntainen vetoketju, jonka avaamalla valjaiden lonkkasuojus tulee esille takin liepeen alta. Se, että takki puetaan valjaiden päälle, parantaa asusteen ilmavuutta ja hengittävyyttä. Tosin valjaisiin kiinnitettävä selkäreppu varabensaa ja juomapulloa varten estää takin vetämisen valjaiden päälle. Jos valjaat vetää takin päälle – kuten moni tehnee – syntyy taskuongelma. Takin ainoa, Napoleon-mallinen rintatasku jää valjaiden rintasoljen alle. Tällöin ainoa paikka puhelimelle on housujen etutasku. Onneksi se on sen verran syvä, ettei puhelin sieltä hevin tipu. Vetoketjulla suljettavia ja avattavia tuuletusaukkoja takissa tai housuissa ei ole. Takin hihansuiden mansetit ovat niin tiiviit, etteivät itikat tai raivauspuru pääse sinne kulkeutumaan. Kankaan ilmavuuden ansioista käsi ei silti hiostu hihassa. Tästä plussaa. Hyvää on myös korkealle nouseva suora kaulus, joka suojaa niskaa viimalta ja hillitsee metsäroskien kertymistä takin alle. Kunnon säärisuojat Greenkeeper Vent Flash -raivaushousujen erikoisuus ovat sääriosan suojaukset. Lahkeiden etupuolella on kuuden millimetrin vahvuiset vaahtomuovisuojat, suunnilleen samaa materiaalia kuin makuualustoissa. Suoja ulottuu polven alapuolelle. Veikkaan, että moni ottaa irrotettavat suojat pois lahkeista, koska housuja pukiessa tai riisuessa ne ovat hankalat. Raivatessa suojuksia ei huomannut, eli niistä ei ollut mitään haittaa. Kolmioterällä tehtävissä varhaisperkauksissa tai pientareiden niitossa terä viskelee karkeaakin rojua jalkoja kohti, joten ainakin silloin Sipin säärisuojat säästävät käyttäjäänsä monilta kivuliailtakin iskemiltä. Housujen mallia voi kutsua toimittajaystävälliseksi. Hieman tukevammallekin uumalle löytyy sopiva koko ilman, että lahkeet pitenevät epämukaviksi. Takki valjaiden päälle Sipin raivausasu tuo vaihtelua perinteisiin työkamppeisiin. SIP HANDY FLASH -RAIVAUSTAKKI ? ? Oranssi väri ? ? Vettähylkivää polyesteriä ? ? Vetoketjullinen rintatasku ? ? Puettavissa valjaiden päälle ? ? Hinta 69 euroa (sisältää alv:n) SIP GREENKEEPER VENT FLASH -RAIVAUSHOUSUT ? ? Etuosa vettähylkivää polyesteriä ? ? Takaosa hengittävää ja joustavaa mesh-kangasta ? ? Lahkeiden etuosassa 6 mm:n foam-suoja ? ? Kaksi sisätaskua ? ? Vetoketjullinen takatasku ? ? Hinta 89 euroa (sisältää alv:n) PLUSSAT JA MIINUKSET + käyttömukavuus hellekelillä + housujen mitoitus rintataskun sijoitus säärisuojien kankeus puettaessa Raivausvaljaiden päälle puettu takki on huomattavan ilmava sadekelillä. Fakta Raivaustakin oikealla sivulla olevan vetoketjun avaaminen tuo tilaa takin alla oleville valjaille. Uusiutuvaa energiaa sinun metsästäsi? Maan vuokraaminen tuulivoimatuotantoon tuo maanomistajalle säännöllistä tuloa metsätalouden ohella. Tuulivoimatuotantoon voivat soveltua erityisesti suurehkot ja yhtenäiset, asumattomat metsäalueet. Ota yhteyttä, niin selvitämme tuulivoimatuotannon mahdollisuudet maillasi. projektit@abo-wind.fi 8810_.indd 24 6.10.2021 14.03
• 25 METSÄSTÄ / 7.10.2021 METSÄNHOITO SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat SYYS -lokakuun poutapäivät ovat oikea hetki levittää Trico-hirvikarkotetta taimikkoon. Pääasiassa lampaanrasvasta valmistettu vaalea ja sakeahko Trico on tiettävästi ainoa varmuudella talven yli tehonsa säilyttävä hirvikarkote. Trico vähentää taimien syöntiä, koska käsitellyt taimet eivät makunsa ja hajunsa vuoksi kelpaa hirvieläimille. Metsänomistajan näkökulmasta Tricon ruiskuttelu on turhauttavaa ja ylimääräistä aikaa vaativaa työtä, mutta nykyisillä hirvitiheyksillä se on monessa kohteessa aitauksen ohella ainoa tapa varmistaa, että männiköissä ja rauduskoivikoissa säilyy kehityskelpoinen puusto. Pöntöllinen hehtaarille Metsälehti kokeili kesällä edullisten reppuruiskujen soveltuvuutta booriliuoksen levittämiseen. Samalla syntyi ajatus testata laitteita Tricon levittämiseen. Siis tuumasta toimeen. Riistakeskuksesta tilaukseen kaksi kymmenen litran pönttöä Tricoa. Yhdelle pöntölle tulee hintaa 50 euroa, kun osa hinnasta kuittautuu hirvien kaatolupamaksuvaroista. Kymmenen litran luvataan riittävän noin hehtaarin laajuisen alan käsittelyyn, mikä kokeilumme perusteella vaikuttaa pitävän paikkansa. Jokaista taimea ei ole tarpeen käsitellä, vaan työ kannattaa keskittää parhaisiin taimikon harvennuksen jälkeen kasvamaan jääviin puihin. Taimikoiden reuna-alueilla syönti on usein pahinta, joten ne on syytä käydä läpi huolella. Metsään kannattaa suunnata poutaisena iltapäivänä, kun aamukaste on haihtuReppuruiskulla hirviä vastaan Trico-hirvikarkotteen levittäminen taimikkoon on työläs, mutta tutkitusti toimiva tapa ehkäistä hirvituhoja. Edullinen reppuruisku soveltuu hyvin Tricohirvikarkotteen levittämiseen. Toinen käsi saa pumpata säiliöön alati painetta optimaalisen suihkun aikaansaamiseksi, sillä aine on melko sakeaa. nut puista. Tricoa on tarkoitus ruiskuttaa mäntyjen latvakasvaimiin viidestä kymmeneen millilitraa puuta kohden. Heti alussa vastaan tulee ongelma. Reppuruiskun suutin tekee viivasuoran suihkun, jolla latvakasvaimeen osuminen on vaikeaa, ja arvokasta ainetta menee hukkaan. Ongelma ratkeaa suuttimen vaihdolla. Muutaman sentin levyisen sumumaisen suihkun tekevä suutin on juuri sopiva männyn latvakasvaimen ruiskutukseen. Kymmenvuotiaassa kylvötaimikossa on paljon aiempia hirvituhoja, joiden seurauksena puusto on erittäin epätasainen. Osa taimista on kolmesta viiteen metriä pitkiä, joten latvakasvaimiin ruiskuttaminen on välillä mahdotonta, vaikka reppuruiskun vajaan metrin mittainen varsi antaakin lisäulottuvuutta. Koska isommatkin taimet voivat vielä hyvin tulla hirvien katkomiksi, ruiskautan Tricoa kokeeksi puiden rungoille ja oksiin. Suuri lisäkustannus Erittäin kivisessä maastossa mäntytaimikon Trico-käsittelyyn kuluu reppuruiskun kanssa aikaa noin neljä tuntia hehtaaria kohti. Käsittely pitäisi toistaa joka syksy, kunnes taimet ovat kasvaneet hirvituhoriskivaiheen ohi. Kuivahkon kankaan männikössä tämä tarkoittaa käytännössä jopa kymmenen vuoden ruiskutuskierrettä, mikä ei erityisemmin houkuttele. Hehtaaria kohden tämä tarkoittaisi 40:tä tuntia ylimääräistä työtä ja pelkästään Tricosta aiheutuvaa 500 euron kustannusta. Jos metsänomistaja laskee omalle yrittäjätyölleen vaikkapa maltillisen 30 euron tuntihinnan, tulee kymmenelle vuodelle lisäksi työkustannusta 1 200 euroa. Koska jokavuotinen käsittely lienee useimmille metsänomistajille ajankäytöllisesti utopiaa, voisi olla järkevää kohdistaa käsittely todennäköisimpään tuhovaiheeseen. Voisi olettaa, että männyntaimien käsittely noin metrin mitassa ehkäisisi hirvituhoja tehokkaimmin. Useiden metsänomistajien havaintojen mukaan taimet nimittäin säästyvät jatkossa syönniltä todennäköisimmin, jos ne ovat saaneet kasvaa pari vuotta ilman hirvituhoja. Trico-käsittely parina syksynä varhaisperkauksen jälkeen voisi näin ollen tuoda taimille turvaa pidemmäksikin aikaa. Täyttä suojaa ei Tricokaan takaa, vaan ensisijainen keino tuhojen torjuntaan olisi hirvieläinten riittävä metsästysverotus. Sitä odotellessa monen metsänomistajan on nöyrryttävä ruiskutustalkoisiin. Trico on hyväksytty kuluttajakäyttöön, joten metsänomistajalla ei tarvitse olla kasvinsuojelututkintoa, kun hän levittää ainetta omaan metsäänsä. 8810_.indd 25 6.10.2021 14.03
• 26 7.10.2021 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M etsälehti kertoi vuoden 2018 lokakuussa heinolalaisen Erkki Lähteen kovan onnen mäntytaimikosta. Hartolassa Päijät-Hämeessä sijaitseva metsäalue oli kokenut kolme merkittävää tuhoa myyrien ja hirvien hampaissa. Nyt tuhotaimikko on kolme vuotta vanhempi. Paikan päällä taimikossa näkee, että männyntaimet ovat kasvaneet, mutta hirvien aiheuttamat syöntituhot ovat jatkuneet: pienistä taimista on popsittu latvoja, isommista järsitty kuorta. ”Havaintojeni mukaan hirvet syövät kuorta etenkin, jos on oikein luminen talvi”, sanoo metsänomistaja Lähde. Pahimmassa tuhonurkkauksessa on kymmenien metrien alue, josta on tulevaisuudessa turha etsiä kunnollista mäntytukkipuuta. ”Taimikon reuna-alueet on syöty pahiten.” Tuhkalannoitus näkyy Lähde on eläkkeellä oleva metsäammattilainen ja metsäalalla tunnetun emeritusprofessorin täysnimikaima. Lähde teki tuhoalueella tänä syksynä taimikon harvennusta raivaussahalla. ”Harvennan puuston sellaiseen tiheyteen, että vielä saa hirvi jonkun rouhaista, mutta muuten taimikkovaihe alMäntytaimikosta tuli puolukkametsä Erkki Lähteen mäntytaimikko on syöty useaan otteeseen. Metsälehti kävi katsomassa, mitä tuhotaimikolle kuuluu nyt. Tuhkalannoituksesta potkua saaneet kuusentaimet täydentävät harvaksi kaluttua aluetta, vaikka kuusi ei paras puulaji kasvupaikalle olekaan. Lähde raivasi taimikon tänä syksynä ja ruiskutti Tricohirvikarkotetta pienimpien männyntaimien latvoihin. 19 METSÄSTÄ / 25.10.2018 18 25.10.2018 / METSÄSTÄ PUU ON NIIN HALPAA, ettei puukohtaista laadun parantamista juuri tehdä edes silloin, kun kyseessä olisi laadultaan kuitupuurungon saaminen sahauskelpoiseksi. Omalle työlle saa paremman tuoton huolehtimalla metsänviljelystä ajallaan ja hoitamalla taimikot hyvään kuntoon. Jos aikaa on, puukohtainen laadun parantaminen saattaa kuitenkin olla taloudellisesti mielekästä, jos vaihtoehtona on kolmen metrin tyvikappaleen joutuminen aikanaan kuitupuukasaan sen sijaan, että se olisi tyvitukin osa. Edellytys on, ettei laadun parantaminen vie muutamaa minuuttia enempää ja työ hinnoitellaan metsurin tuntipalkan mukaan. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua sisäiseksi koroksi saadaan muutama prosentti olettaen, että tulevaisuudessa kuitupuun ja tukin reaalihinnat ovat nykytasoa. Syy siihen, miksi puukirurgia ei anna loistavaa taloudellista tulosta, on se, että leikkauksilla voidaan parantaa vain tukin ulkoista laatua. Kun tukki sahataan, kaikki menneisyyden synnit paljastuvat armottomasti. Löytyy värivikaa, puuaineessa olevaa kuorta, kieroilevaa ja halkeilevaa reaktiopuuta ja puun syiden suunnan häiriöitä. Jo nykyisin tukkeja mitataan sisäviat paljastavalla röntgenillä, ja voi ennustaa, että tulevaisuudessa tukin hinnoittelussa otetaan huomioon tukin sisäviat. Jos rungon laadun parantamisessa raha ei ole tärkein tekijä, puukirurgia on kiehtova harrastus. Työkaluksi riittävät oksasakset ja oksasaha. Pystykarsintaan verrattuna kirurgin työ on kevyttä, kun ei tarvitse kurkotella korkealle. Tavallisesti kyseessä on männyntaimi, jolta hirvi on katkaissut latvan. Puukirurgi miettii, miten ressukalle saisi uuden latvan niin, että tyvi olisi aikanaan edes ulkoisesti sahauskelpoinen. LUONTO HOITAA LATVANVAIHDON ilman kirurgiakin, mutta tulos ei ole aina hyvä. Uusi latva syntyy ylimmästä sivuoksasta, joka kääntyy uudeksi latvaksi. Samalla runkoon syntyy mutka ja myös paksuoksaisuutta vauriokohdan alapuolelle. Kirurgina toimiva puuntuottaja taivuttaa sopivan oksan mahdollisimman hyvin rungon suuntaiseksi kuitenkaan oksaa murtamatta. Sitomisessa kannattaa käyttää lahoavia luonnonmateriaaleja. Paremman puutteessa koivunoksasta voi punoa pannan, jolla taivutettu oksa tuetaan hyvään asentoon. Aikanaan panta hapertuu, mutta jo muutaman vuoden paksuuskasvu saa oksan pysymään rungon suuntaisena. Luonnosta löytyy muutakin sopivassa ajassa hajoavaa sidontamateriaalia. Ohuet juuret ja jopa nokkosen varret sopivasti punottuna toimivat hyvin. Ja jos joku haluaa käyttää kukkakauppiaiden tavoin lehmuksesta saatavaa niintä, sekin sopii. Latvan tekemisen lisäksi on syytä katsella, ovatko vauriokohdan alapuolella olevat oksat paksuuntuneet niin, etteivät ne aikanaan karsiudu luontaisesti. Paras tulos saadaan, jos 5–10 vuotta latvan korjaamisen jälkeen kaikki vauriokohdan alapuolella olevat oksat poistetaan. Puukirurgin työ on sen verran työlästä, että mieleen tulee helpompi vaihtoehto. Hirvikannan pudottaminen 20 000 talvilaiduntavaan elikkoon olisi tehokas keino vähentää männyn kasvainvaurioita. METSÄNOMISTAJA Ilomantsi Elimyssalo MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M etsänomistaja Erkki Lähde tiesi heti, että mäntytaimikon peli oli pelattu. Riistakameran taltioimassa kuvassa näkyi viime talvena kahdeksan hirveä. Metsässä hirvien jäljet johtivat kohti taimikkoa. Hartolassa Päijät-Hämeessä sijaitsevan taimikon tarina on uskomaton. Hirvituhoon johtanut tapahtumaketju alkoi itse asiassa jo vuonna 2002, kun taimikon paikalla kasvaneessa metsässä tehtiin päätehakkuu. Aukolle säästettyjen siemenpuiden sekä siementen kylvön avulla paikalle nousi sakea mäntytaimikko muutamassa vuodessa. ”Sen jälkeen tulivat myyrät ja söivät alueelta kaiken vihreän. Siinä menivät totaalisesti niin männyntaimet kuin vatunvarret”, Lähde kertoo. Kerrottakoon, että tämän jutun Erkki Lähde ei ole metsäalalla tunnettu emeritusprofessori Erkki Lähde, vaan miehet ovat täysnimikaimoja. Joka tapauksessa tämän jutun Erkki Lähde istutti myyrätuhosta saaduilla korvauksilla uudet männyntaimet tuhoutuneiden tilalle. "Siinä tuli tehtyä virhe, sillä hirvet söivät istutustaimet vuonna 2008. Alue olisi istutuksen sijaan pitänyt kylvää uudelleen.” Jos metsämaa sopii männynkylvölle, siemenistä syntyy tiheä taimikko, joka kestää hirvituhoja paremmin kuin istutettu puusto. Toinen virhe oli Lähteen mukaan istuttaa hirvituhon jälkeen jälleen uudet männyntaimet. Kolmas virhe oli, ettei taimikkoa suojattu hirvinauhalla tai Trico-lampaanrasvak arkotteella. Trico on markkinoiden ainoa tieteellisesti toimivaksi todistettu hirvikarkote. Lähteelläkin oli karkotetta jo viime syksynä valmiina levitettäväksi. ”Syksy oli kuitenkin niin sateinen, että karkote jäi levittämättä. Talvella hirvet söivät männyntaimet.” Jahtipäällikön tuhotaimikko Erkki Lähteen mäntytaimikon söivät ensin myyrät, sitten hirvet – ja sitten vielä toistamiseen hirvet. Hirviseuran jahtipäällikkö aikoo paikata tappiot hoitamalla metsänsä muuten hyvin. ”Syksy oli niin sateinen, että karkote jäi levittämättä. Talvella hirvet söivät männyntaimet.” Erkki Lähde seisoo viime talvena syödyn männikön keskellä. Harvoin taimikko tuhoutuu samalla alueella kolmeen eri kertaan ja vielä niin, että hirvet syövät alueen hirvijahtipäällikön omistaman metsän. Hirvet koolle talvisin Hirvet viihtyvät mäntytaimikoissa talvikauden ankarimman ajan. Männynneulasista saa ajankohtaan nähden hyvin ravintoa, ja taimikossa oleskelu säästää energiaa. Lähteen mukaan Hartolassa ongelman ydin on se, että hirviä kerääntyy laajalta alalta talvehtimaan alueen taimikoihin. Tämän hän tietää hyvin hirviseuran jahtipäällikkönä. ”Alkusyksy mennään täällä ihan normaalissa hirvikannassa, mutta kun tulee talvi ja pakkanen, jahti voitaisiin melkein aloittaa uudelleen hirvien kerääntymisen vuoksi." Lähteen mukaan hirvien määrän pienentäminen ei ratkaise talvehtimisalueilla kaikkea. Kaksikin hirveä ehtii syödä talven aikana runsaasti männyntaimia. "Hirvikannan säätelyn lisäksi vahinkoihin tulee varautua uudistamalla mäntyä kylväen ja suojaamalla mäntytaimikoita nauhoin ja karkottein." Lähteen mukaan lupaavaa on, että hirvijahti jatkuu nyt kahdella viikolla tammikuun puolelle. Pidennetyllä jahtiajalla voidaan ehkäistä hirvitihentymien syntymistä. ”Minun riistakameroissani hirvet kerääntyivät talvilaitumille viime vuonna heti joulun jälkeen, joten kannan harventaminen tammikuussa taimikoista on mahdollista.” Karkote ajoissa taimiin Hirvenmetsästyksen lisäksi Lähteellä on vähintään yhtä pitkä kokemus metsäasioista. Työura metsäammattilaisena Tapiossa ja Suomen metsäkeskuksessa sisälsi erityisesti metsänparannustöitä eli ojituksia ja tientekoa. ”Metsänkasvatus on sellaista, että joskus hyvin suunnitellut asiat epäonnistuvat ja joskus taas onnistutaan täysin tuurilla.” Metsänhoidossa tarvitaan oppikirjatiedon lisäksi käytännön kokemusta. "Mutta ei meinaa minunkaan ikäisellä vielä kokemus riittää”, 67-vuotias Lähde sanoo ja naurahtaa. Viime talven hirvivahingon korvauskäsittely on parhaillaan viTästä ei laatumäntyä tule, vaikka puu henkiin jäisikin. reillä. Lähde ei tiedä vielä, mitä tuhoutuneelle taimikolle tapahtuu jatkossa. Tänä vuonna hän kuitenkin ruiskutti hirvikarkote Tricoa ajoissa. ”Käsittely pitää uusia vuosittain, mutta karkotetta levittää mielellään, jos se auttaa mäntyjä säilymään.” Karkotteesta kiinnostuneiden kannattaa kysyä sitä oman alueensa metsänhoitoyhdisty ksestä, riistanhoitoyhdistyk sestä tai Riistakeskuksen aluetoimistolta. Paikattavaa riittää Lähteen taimikossa hukkaan ovat taimikkotuhojen takia menneet niin istutustyöt, useat raivauskerrat kuin vastikään tehty yli tuhannen euron tuhkalannoitus. Lannoitus tosin hyödyttää tuhoalalle tulevaisuudessa nousevaa uutta metsää. ”Hirvien taimikolle tekemät tappiot täytyy paikata onnistumisilla muussa metsänhoidossa." Taimikon ympärillä kasvavien hyväkuntoisten metsien lisäksi iloa tuovat muut luonnonantimet. ”Olen ollut tyytyväinen, kun tuhoalue on työntänyt mahdottomasti puolukkaa kerättäväksi”, sanoo kovaksi marjastajaksi tunnustautuva Lähde. Lokakuun lopussa hirvijahdin aika on kuumimmillaan eri puolilla Suomea, myös Lähteen ohjaamassa osassa Hartolaa. ”Tuntuu hyvältä, kun toisilta metsänomistajilta tulee kiitosta, että te metsästäjät teette tarpeellista työtä. Vähemmilläkin kaadoilla hirvenmetsästys olisi mieleinen harrastus." Lähde on kaatanut 40 vuoden aikana yli sata hirveä. Vuonna 1986 hän ampui hirvisonnin, jonka päätä koristi oikealla näkyvä 18-piikkinen lapioja hankosarvien yhdistelmä. Syöntituhot vaihtelevat. Lähteellä on myös nuorta mäntymetsää, joka säästyi aikanaan hirviltä. Taimikkotuhon ajattelua helpottaa se, että muut metsäalueet ovat kunnossa. Koivikon alla kasvaa luontaisesti syntyneitä kuusentaimia eli metsä on kaksijaksoinen. Siinä on tulevaisuus. Lähde on käsitellyt hirviltä säästyneet pienet männyt Trico-lampaanrasvalla syömisen vähentämiseksi tällä kertaa. Puuntuottaja kirurgina Puukirurgi teki latvan kymmenkunta vuotta sitten. Nyt on aika karsia pois kaikki kuivat oksat Tuhotaimikon alusta on tarjonnut vuodesta toiseen erittäin runsaita puolukkasatoja. Osallistu kyselyyn. Voit voittaa Helkama-pyörän tai Stihl-raivaussahan. Metsänomistaja, sinä päätät! Metsä on omaisuutta, jonka hoidosta tai hoitamatta jättämisestä omistaja päättää. Lainsäädäntö asettaa rajat. Lue lisää metsakeskus.fi/metsanomistaja-sina-paatat 8812_.indd 26 6.10.2021 14.05
• 27 METSÄSTÄ / 7.10.2021 kaa olla ohitse.” Lähde joutui raivatessaan kaatamaan kaluttuja istutusmäntyjä ja jättämään niiden vieressä kasvavia luontaisesti syntyneitä kuusia pystyyn, vaikka turvemaapohja olisi ensisijaisesti mäntymaata. Kuusentaimien pitkien vuosikasvujen ja neulasten terhakan värin perusteella joitakin vuosia sitten tehty tuhkalannoitus on onneksi korjannut maaperän ravinnetasapainoa kuusten kasvulle sopivammaksi. ”Tuhkalannoitus paransi kuusentaimien kasvua. Tein virheen, kun ajattelin ensimmäisissä raivauksissa, ettei tässä kuusta kasvateta. Kuusia olisi pitänyt jättää enemmän varuiksi. Ne olisivat tuki ja turva”, Lähde sanoo. Mäntyjen ja kuusten sekaan on noussut tiheästi hieskoivuvesakkoa, sekin luultavasti tuhkalannoituksesta voimia saaneena. Lehtipuutaimien varjoon jääneet männyntaimet maistuvat tutkimusten mukaan hirville parhaiten. ”Hieskoivuntaimien kaataminen vähentää hirvien viihtymistä alueella.” Tukkipuutappiosta vain kipurahaa Lähde on saanut hirvien aiheuttamista puustovahingoista korvauksia kahteen otteeseen, viimeksi vuonna 2018. ”Korvauksista ei ole kuin kipurahaksi”, hän sanoo. Jos alkuperäinen, vuoden 2002 hakkuun jälkeen alueelle aikaiseksi saatu taimikko olisi säästynyt tuhoilta, puusto huitelisi nyt jo noin kymmenessä metrissä ja nuori metsä tulisi tällä vuosikymmenellä ensiharvennushakkuuseen. Nyt pisimmät männyntaimet ovat kolmi-nelimetrisiä. Lähde arvioi, että tuhoalueelle kasvaa tulevaisuudessa metsä, jossa on myöhemmässä harvennushakkuuiässä 200–300 runkoa hehtaarilla. Tuhoilta säästyneessä vastaavanlaisessa männikössä laatuharvennusta päästäisiin tekemään puustosta, jossa runkoja olisi ainakin kaksinkertainen määrä. Tuhoalueen ensiharvennuksesta ei juuri tuloja kerry, ja tulevaisuuden tukkipuumäärä laskee roimasti. Tuhotaimikko on kasvupaikkatyypiltään puolukkaturvekangasta, ja mättäät ovat täynnä punaista marjaa. ”Puolukkaa on tullut kerättyä tästä satoja litroja. Niistä on tehty mainiota puolukkamehua”, Lähde kertoo. Tuhotaimikosta metsätaloudelle koituva tappio on Lähteen mukaan paikattava onnistumisilla muilla metsäalueilla, kuten kaksijaksoisessa koivu-kuusimetsässä. Sen onnistuneesta hakkuusta lisää seuraavassa Metsälehdessä. Ennen talven 2017 hirvituhoa Lähde näki alueelle asentamassaan riistakamerassa kahdeksan hirven lauman. Lähde on myös seudun hirvijahtipäällikkö, ja hänen mukaansa alueella talvehtii edelleen toistakymmenpäinen hirvijoukkio. Jos tuhotaimikko olisi saanut kasvaa rauhassa 2000-luvun alusta, sen puusto lähentelisi pian samaa kokoa kuin alueen vieressä kasvava, juuri ensiharvennettu männikkö. ENNEN NYT JA Sarjassa tarkastellaan Metsälehden vanhoja uutisia nykyhetken valossa. EERO SALA PITÄISIKÖ metsäteollisuuden ilmoittaa luopuvansa venäläisen puun käytöstä, pohti toimittaja Mikko Riikilä tammikuun 2000 näkökulmakirjoituksessaan. Perusteena hänellä oli ”vaalisotaansa Tshetsheniassa” juuttuneen Venäjän ajautuminen roistovaltioiden kastiin. Tämä oli poikinut EU-tason suunnitelmia virallisten talouspakotteiden asettamiseksi. ”Entäpä jos Euroopassa muistetaan, missä tehdään paperia Venäjän puusta. Suomesta virtaa miljardeja markkoja puurahaa itään. Sillä saa jonkin litran löpöä panssarivaunuihin.” ”Entäpä jos Euroopasta alkaa tulla fakseja, jotka kysyvät, onko suomalainen paperi tuhrittu tshetsheenien verellä? Niihin voisi olla vaikea vastata.” Koivukuidun saantiin tuontiboikotti olisi tehnyt loven, mutta maailmalta saisi kyllä eukalyptushaketta hienopaperin jatkeeksi. ”Ja Indonesia sentään lopulta antoi itsenäisyyden Itä-Timorille, vaikka toki kamalan möykkäämisen jälkeen”, Riikilä kirjoitti. Miten sitten kävikään? Venäjän puun tuonti Suomeen toki vaikeutui vuonna 2008, mutta syynä olivat naapurin asettaman tullimaksut, joiden tavoitteena oli pönkittää suurvallan omaa metsäteollisuutta. Asiasta väännettiin pitkään Venäjän pyrkiessä vapaakauppajärjestö WTO:n jäseneksi, mutta tullimaksujen korotus pysyi. Eikä puukaupan rajoituksista ole päästy eroon vieläkään, vaan päinvastoin – ensi vuoden alussa voimaan on astumassa Venäjän asettama pyöreän havupuun ja arvokkaiden lehtipuiden vientikielto. Kohteena on varsinaisesti nouseva talousmahti Kiina, mutta osaltaan sijaiskärsijäksi joutuu myös suomalainen metsäteollisuus. Kauppaboikotista vientitulleihin 2021 : Taimikon harvennus. Pisimmät taimet ovat kolmi-nelimetrisiä. Jos puusto olisi säästynyt tuhoilta, se olisi jo kymmenmetristä. Tuhotaimikon tarina 2002: Mäntyvaltaisen turvemaametsän päätehakkuu. 2004 2005: Myyrät syövät taimikosta kaiken vihreän. Uusien männyntaimien istutus. 2008: Hirvet syövät istutusmäntyjä. Uusien männyntaimien istutus. 2017: Hirvet aiheuttavat istutusmännyille taas merkittävää vahinkoa. 2010 2002 2004 2005 2008 2012 2014 2017 2020 2021 Jos alkuperäinen taimikko olisi saanut kasvaa ilman myyrätuhoa, tiheä kylvöpuusto olisi kestänyt istutustaimia paremmin hirvien hampaita. Kylvetyistä ja siemenpuumäntyjen siementämistä siemenistä syntyy tiheä mäntytaimikko. 8812_.indd 27 6.10.2021 14.05
• 28 7.10.2021 / PILKKEITÄ LUONNOSTA HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat V ariksenmarja eli kaarnikka on tärkeä kasvi metsänomistajille. Se kuuluu metsän opaskasveihin, joiden avulla määritetään metsätyyppejä. Variksenmarja viihtyy kuivilla ja kuivahkoilla kankailla, kuten myös mustikka, juolukka ja puolukka. Onpa variksenmarjalla ihan omakin metsätyyppinsä: variksenmarjakoivikoita esiintyy tuntureiden rinteillä. Variksenmarja on kuitenkin paljon muutakin kuin opaskasvi. Se on erinomainen hyötymarja, jota tosin käytetään vähän. Kasvitieteilijä Carl von Linné moitti aikoinaan 1700-luvulla variksenmarjoja myrkyllisiksi, ja siitä asti ovat yrttikirjojen tiedot pohjanneet Linnén vääristyneisiin käsityksiin. Samaan harhaan viittaa myös kasvin nimi. Variksille marjat kyllä kelpaavat, mutta eivät ihmisille. Pitkäikäinen marjakasvi Maamme variksenmarjat ovat kahta eri lajia: pohjanja etelänvariksenmarjaa. Näiden muotojen ulkoiset erot ovat pieniä, mutta pohjanvariksenmarja on kaksikotinen ja etelänvariksenmarja yksikotinen. Yksikotisella kasvilla hedeja emikukat ovat samassa yksilössä, kaksikotisella eri yksilöissä. Variksenmarjan molemmat muodot kasvavat ympäri Suomea. Pohjanvariksenmarja yleistyy kuitenkin pohjoista kohti, kun taas etelänvariksenmarja on yleisempi etelässä. Variksenmarjan kasvustot voivat olla laajoja, neljästä viiteen metrin levyisiä. Usein variksenmarja saavuttaa myös melko korkean iän, Etelä-Suomessa lähes 30 vuotta ja Lapissa jopa 80 vuotta. Pohjanvariksenmarja tuottaa marjoja huomattavasti paremmin kuin eteläinen muoto. Sen marjat ovat lisäksi isompia ja mehukkaampia. Pohjanvariksenmarja tuottaa myös batatasiini-3-bentsyyliyhdistettä. Tällä kemikaalilla se estää haavan-, koivun-, kuusenja männyntaimien alkukasvua. Ruotsalaisissa tutkimuksissa metsän uudistaminen onnistuukin huonosti variksenmarja-mäntykankailla. Suomessa pohjanvariksenmarjan kemiallinen vaikutus ympäristöön on heikompi. Retkeilijän janojuoma Vaikka variksenmarjaa ei Suomessa juuri ole käytetty, se on ollut käyttömarja muualla. Variksenmarjoja poimitaan yleisesti Pohjois-Venäjällä, Norjassa ja Islannissa, ja myös Kanadan inuiitit hyödyntävät niitä. Islannissa variksenmarja on ainoa marjakasvi, ja sitä poimitaankin hyvin yleisesti mehujen Muutakin kuin opaskasvi Variksenmarja on jäänyt Suomessa vähäiselle käytölle, mutta nyt siitä ovat kiinnostuneet niin viininvalmistajat kuin lääketiedekin. Etelänvariksenmarja tuottaa huonosti marjoja, mutta pohjanvariksenmarja on runsassatoinen. Kasvupaikat ovat mustanaan marjoja. ja viinien raaka-aineeksi. Norjassa variksenmarjoja on käytetty myös lankojen värjäykseen. Nyt mielenkiinto variksenmarjoihin on herännyt Suomessakin. Saatavilla on jo kotimaista variksenmarjalikööriä sekä kaarnikkaviiniä ja -mehua. Paras variksenmarjan käyttötapa olisikin tehdä marjoista erilaisia mehuja ja kotiviinejä. Marjat sisältävät valmista mehua niin runsaasti, että ruskaretkillä tunturien rinteillä saa helposti janon sammumaan kourallisella variksenmarjoja. Superbakteerien taltuttaja? Variksenmarjoilla oli ennen myös lääkinnällistä käyttöä. Marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joten ne olivat tärkeitä keripukin hoidossa. Niillä hoidettiin myös muun muassa kuumetta, päänsärkyä ja väsymystä. Tuoreimpien lääketieteellisten tutkimusten valossa variksenmarja saattaa tuoda helpoMarjapoimuria voi käyttää myös variksenmarjojen poimintaan. tusta myös sairaalabakteerien aiheuttamaan uhkaan. Näihin antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin eivät nykyiset antibiootit enää tehoa. Oulun yliopistossa variksenmarjoista on löytynyt mikrobeja, jotka tuottavat bakteereja tuhoavia kemikaaleja. Ensimmäiset sairaalahygieniaan variksenmarjojen avulla panostavat yrityksetkin on jo perustettu. Aikanaan nähdään, auttoiko variksenmarja myös superbakteerien torjunnassa. Variksenmarja kukkii aikaisin, etelässä jo huhti-toukokuun vaihteessa ja pohjoisessakin kesäkuun alusta alkaen. Tosin kukat ovat olemattoman pienet ja vaikeasti havaittavat. Kuvan variksenmarjan kukat kuvattiin vappuna. 8813_.indd 28 6.10.2021 14.07
• METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 29 PILKKEITÄ / 7.10.2021 METSÄPILA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/ tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Olli Sandström, Juha Salmi, Erkki Tuovinen, Ilkka Vaara: Savuinen savotta – Lapin kruununmetsien kartoitus ja arviointi. Omakustanne 2021. 534 sivua. Hinta 49 euroa (+ lähetyskulut). www.savuinensavotta.com LAPIN kruununmetsien historiaa 1800-luvun puolivälistä nykypäivään saakka kuvaava järkälemäinen teos on kunnianosoitus tuhansille Lapin kairoja tallanneille metsätalouden tarkastajille ja heidän työnsä jatkojalostajille. Kaksikymmentä vuotta sitten käynnistetty kirjahanke keskeytettiin välillä moneksi vuodeksi ja jatkettiin loppuun helmikuussa 2021. Kirja on rakenteeltaan haastava yhdistelmä kenttätyön tulosten tarkkaa dokumentointia, kartoitusja suunnittelumenetelmien kehityksen kuvausta sekä asiantuntijoiden havaintoja, ideoita ja pohdintoja ajankohtaisista asioista. Kirjan pääotsikot näyttävät ensisilmäyksellä kuivahkoilta, koska valtaosassa niistä esiintyy sana tarkastus ja vuosilukuja. Alaotsikoiden alla lukijalle avautuu yksityiskohtainen ja kiinnostava kuvaus Lapin ja koko Suomen suurimman metsänomistajan, Metsähallituksen, toiminnasta ihmisen ja luonnon hyväksi. Kunnianosoitus Lapin metsätalouden suunnannäyttäjille Metsätalouden tarkastusten vakiomurhe oli vajaatuottoisuutta aiheuttava hirrenharsinta, josta Metsähallitus luopui kiertokirjeellään vuonna 1919. Puunkorjuun ja kaukokuljetuksen huimimmat hankkeet olivat autoja rautatiesavotat sekä metsänhoitaja A. E. Järvisen idea pyrkiä ostamaan Tuntsan hoitoalueen puunkuljetusta helpottava maa-alue Neuvostoliitolta. Norjan Kirkkoniemeen kaavailtiin rakennettavaksi pääosin Inarin puulla pyöritettävä sellutehdas, jonka nuori metsänmittaaja Kullervo Kuusela kuitenkin torppasi puun riittämättömyyteen vedoten. Kirja antaa Metsähallituksesta yleistä käsitystä luontoystävällisemmän, mutta samalla talouselämän realiteetteja ymmärtävän, kuvan. Vapaaehtoisia suojelualueita perustettiin jo 1900-luvun alussa kaksikymmentä vuotta ennen luonnonsuojelulain säätämistä. Aloitteiden tekijöinä olivat poikkeuksetta paikalliset metsäammattilaiset. Suojelua tuki toki myös nollaraja, jonka takaa puuta ei kannattanut korjata. Metsähallituksen synteinä pidettyjen laajojen avohakkuiden ja leimikkokeskitysten ainoa syy eivät olleet sotakorvaukset. Tärkeää oli myös harsinnalla pilattujen metsien kuntoon laitto ja toiminta asumattomilla alueilla, joilla jätkille ja hevosille oli rakennettava kämppämajoitus useamman vuoden savottojen ajaksi. Metsätalouden tarkastusten yksityiskohtaisen dokumentoinnin ohella alan ulkopuoliselle lukijalle mielenkiintoista herkkua ovat taksaattoreiden ajatukset, ideat ja ehdotukset, jotka ovat ajankohtaisia KIRJAT tänäänkin. Sadan vuoden takaisissa teksteissä vilahtelevat ilmastonmuutos, mäntyjen keinotekoinen kelouttaminen, porojen laidunnuspaineen tutkiminen, yläharvennus ja pienaukkohakkuut sekä Inarin rantojen suojelu matkailun tarpeisiin. Kirja on kattava ja tarpeellinen tietoteos metsähistorian harrastajille sekä faktatietoa kaipaaville virkamiehille ja kansalaisille. Kirjan soisi löytyvän jokaisesta metsäja luontoalan organisaatiosta ja erityisesti henkilöiltä, jotka joutuvat tekemään päätöksiä Suomen metsien kestävästä käytöstä. KARI MIELIKÄINEN Kirjoittaja on maatalousja metsätieteiden tohtori sekä emeritusprofessori. Kun omaan pihaan ilmaantuu yhtäkkiä outo ja kaunis kukka, pakkohan on pohtia miten ja mistä se on saapunut. Vaikka en ollut tuollaista kukkaa aikaisemmin nähnyt, kirjojen avulla määritys oli helppo: mukulanätkelmä. Hernekasvien leviämistapa on hiukan arvoituksellinen. Siemenet ovat melko kookkaita, pyöreitä ja sileitä, eikä niissä ole mitään näkyviä leviämistä edistäviä rakenteita. Olen päätellyt – sillä kirjoista ei tässä asiassa ole ollut paljon apua – että apilat, virnat, nätkelmät ja muut kotoiset hernekasvit leviävät eläinten ulosteissa. Kun suuret nisäkkäät syövät lehvästöä, joutuu suolistoon myös kypsiä palkoja siemenineen. Kuivat ja kovat siemenet kulkeutuvat ehjinä eläimen ruoansulatuskanavan läpi. Hernerokkaa valmistaneet tietävät, että herneitten pehmittäminen vaatii puolen vuorokauden liotuksen – ja puoli vuorokautta riittää, että siemen on ohittanut märehtijän suoliston vaarallisimman osuuden. Tältä pohjalta mietiskelin saunan luona olevalle niitylle ilmaantuneen kasvin tulotapaa. Lähistöllä on ainakin kolme riistapeltoa, joihin on rehukaalin ohella kylvetty muitakin vieraita kasvilajeja. Yhdelläkään en ole kyllä mukulanätkelmää nähnyt, mutta enhän ole peltoja läpeensä kahlannut. Hirven matkassa mukulanätkelmä ei ole tullut. Sen suuren ulostekasan olisi kyllä saunapolun vierestä huomannut, joten siemenen kantajana on ollut joko Kauriin kukkatervehdys metsäkauris tai valkohäntä. Vieraslajien leviäminen ei siis ole pelkästään ihmisestä riippuvaista. Jos joku viljelykasvi tavoittaa Suomessa sekä pölyttäjän että siementen levittäjän, tie menestykseen on auki. Meillä on useitakin yleisesti viljeltyjä kasveja, joilta levittäjä puuttuu – esimerkiksi pihasyreeni ja hernepensas. Karviainenkin kuului tähän porukkaan ennen kuin supikoira levittäytyi Suomeen. Supikoiran ansiosta karviainen kuuluu jo monen metsän lajistoon. Niin kauan kuin rusotuomipihlaja oli yksittäisenä koristepuuna pihoissa, taimia ei luontoon ilmaantunut. Marjoja kyllä syntyi, mutta itsepölytyksen tuloksena syntyneet siemenet itivät huonosti. Tilanne muuttui, kun marjatuomipihlaja eli saskatoon yleistyi marjakasvina. Ne ovat samaa lajia, ja kun niitä on useampia pihassa, ristipölytys tuottaa hyvin itäviä siemeniä, joita rastaat kantavat metsään. Tulokaslajien menestyminen on sekin ihmisen ja luonnon moni-ilmeistä yhteispeliä. 8813_.indd 29 6.10.2021 14.07
• V I I S A U T TA M E T S Ä S TÄ Jaa vanhan konkarin viisaus eteenpäin tulevalle metsänomistajalle. Metsälehti Makasiini 8 numeroa 39 90 norm. 74 € Untuvikon on turha aloittaa umpimetsästä. Lukemalla hän saa tarvittavat perustiedot ja -taidot viisaaseen ja vastuulliseen metsänomistamiseen. Laita tieto liikkeelle ja tilaa Metsälehti Makasiini lahjaksi tulevalle metsänomistajalle. tilaametsa.fi/konkari 8814_.indd 30 6.10.2021 23.03
• 31 PILKKEITÄ / 7.10.2021 LUKIJAKYSYMYS Metsälehti on mukana Tampereella 14.–16. lokakuuta järjestettävässä KoneAgria-messutapahtumassa. Toimittajat Sami Karppinen ja Mikko Riikilä sekä lehden asiantuntija Risto Mykkänen opastavat raivaussahan terän kunnostusta ja kunnostavat messuvieraiden tuomia teriä. Työpaja on avoinna kaikkina kolmena messupäivänä. Torstaina ja perjantaina yleisöllä on mahdollisuus kokeilla laserasetta ampumahiihtäjä Tero Seppälän vinkeillä. Tuore metsäammattilainen ja metsänomistaja on myös Metsälehti-lavalla haastateltavana. Lauantaina metsätilan sukupolvenvaihdosten asiantuntija ja Metsälehti Makasiinista tuttu kirjoittaja Pirjo Havia vastailee Metsälehden osastolla yleisön kysymyksiin kello 10–12. Kello 13–15 tarjolla on metsätilakauppoihin liittyviä neuvoja. Vastaamassa on metsalehti.fi-sivuston Hannun hintaseurannan asiantuntija Hannu Liljeroos. Metsälehden päätoimittaja Eliisa Kallioniemi ottaa vastaan juttuvinkkejä. KoneAgria järjestetään Tampereen Messuja Urheilukeskuksessa. Rautatieasemalta sekä ilmaisesta etäpysäköinnistä Lempäälän Ideaparkista on järjestetty maksuton bussikuljetus messuille. Rautatieaseman kuljetukseen tulee rekisteröityä ennakkoon. Metsälehti KoneAgriassa Sami Karppinen Mikko Riikilä Risto Mykkänen Pirjo Havia Hannu Liljeroos Tero Seppälä Onko väliä, miten sienet leikkaa tai irrottaa sammalmättäästä? Naapuri sanoi, että sienet pitää repiä juurineen ja heittää roskat takaisin metsään. Itse olen leikannut sienet jalan alaosasta niin, että osa sientä jää edelleen maahan kiinni. Kumpi onkaan oikea tapa? Lukija Porvoosta Sienen kannalta poimimistavalla ei ole väliä – ei myöskään sillä, mihin puhdistusjätteet karistaa, kasvupaikalle vai kotikompostiin. Ajatus ”juurineen” poimimisesta lähtee siitä, ettei paikalleen jäävä ja myöhemmin mätänevä tyvi turmelisi sienen rihmastoa. Luonnon oloissa sieni useimmiten mätänee sijoilleen, mutta rihmasto ei siitä turmellu. Sen sijaan sienten tunnistamisen kannalta on kyllä hyvä, jos irrottaa sienen kokonaisena. Jalan tyvessä voi olla tärkeitä tuntomerkkejä, esimerkiksi kärpässienten ”sukka” erottaa ne herkkusienistä. Kehotus jättää perkuujätteet kasvupaikalle pohjaa ajatukseen, että ne toimisivat siemeninä uudelle sienisadolle. Tälläkään ei ole merkitystä. Vaikka sienten perkuujätteet sijottaa paikkaan, joka ihmissilmin näyttäisi hyvältä, tuloksena ei yleensä ole uusi oma sienipaikka. Poikkeuksina voivat olla sinivalmuskan ja suomumustesienen kaltaiset lahottajat, jotka käyttävät ravintonaan kuollutta kasvija eläinainesta. Ne voivat kotiutua perkuujätteistäkin omaan puutarhaan. Useimmat ruokasienistämme ovat puiden juurisieniä, jotka saavat energiansa puiden yhteyttämistuloksista ja luovuttavat puolestaan maasta keräämäänsä vettä ja siihen liuenneita ravinteita puulle. Metsämaassa on ylenpalttisesti sienirihmastoja, jotka kilpailevat elintilasta ja juuristoyhteyksistä. Metsässä maan pinnalle karistetuilla perkuujätteillä ei taida olla minkäänlaisia mahdollisuuksia syrjäyttää maassa jo aktiivisesti uusia juuristoyhteyksiä etsiviä rihmastoja. SEPPO VUOKKO Miten sienet kuuluu poimia? PARAS HINTA PUULLESI Kuutio on metsänomistajille helpoin tapa myydä puuta verkossa. Joko ammattilaisen, kuten metsänhoitoyhdistyksen avulla tai omatoimisesti. Kilpailuttamalla saat puullesi parhaan hinnan. Kuutio on kuin asunnonvälityspalvelu, mutta puulle. 8814_.indd 31 6.10.2021 23.04
• 32 7.10.2021 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN LUKIJAKILPAILU METSÄLEHTI järjesti kesäisen kuvakilpailun, jossa pyysimme metsäväkeä jalkautumaan metsiin, tallentamaan kesäiset metsämuistonsa kuviksi ja lataamaan ne Instagramiin. Viisitoista eniten tykkäystä saanutta kilpailukuvaa eteni yleisöäänestykseen, josta valikoitui viisi voittaja kuvaa. Esittelemme kuvakilpailun voittajat Metsälehden syksyn numeroissa. Tällä kertaa esittelyssä on Veronica Maria Laitisen yhteenkietoutuneista puista ottama kuva. Se sai kolmanneksi eniten ääniä. Metsälehden Instagram-tilin käyttäjänimi on @metsalehti. Esittelyssä kuvakilpailun voittajat Veronica Maria Laitisen yhteenkietoutuneista puista ottama kuva tuli Metsälehden kuvakilpailussa kolmanneksi. Löysin Keravan Keinukalliolta ympäröivistä männyistä poik­ keavan männyntaimen. Tai­ men neulaset olivat pehmeät ja pituudeltaan noin seitsemän ­ kahdeksansenttiset. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että tavanomaisen kahden neulasen sijaan neulaset kasvoivat viiden neulasen kimpuissa. Mikä män­ ty mahdollisesti on kyseessä? Lukija Keravalta Ulkoasu viittaa siihen, että kuvassa on makedonianmänty. Se on viisineulasinen. Toinen mahdollisuus on siperiansembra, joka sekin on viisineulasinen. Kasvin voi tunnistaa tutkimalla kuluvan vuoden haaraa. Makedonianmännyllä se on kalju ja siperiansembralla tiheäkarvainen. Lajit on helppo erottaa toisistaan myös kävyistä. Makedonianmännyn kävyt ovat pitkiä ja hoikkia, siperiansembran tynnyrimäisiä. Molemmat lajit ovat usein viljeltyjä, ja toisinaan ne tekevät siementaimia luontoon. HENRY VÄRE yli-intendentti Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvitiimi Mikä mänty kyseessä? LUKIJAKYSYMYS Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa 2 METSÄTILAA, Rautjärvi, Korhosenkylä Heikkilä 3:50 pinta-ala 11,745 ha ja Kokonsuo 3:35 pinta-ala 1,120 ha. Heikkilä -kiinteistöllä on vanha purkukuntoinen talouskeskus, muuten kiinteistöt ovat metsätalousmaata. Pinta-alasta n. 3,94 ha uudistuskypsää metsää, 1,4 ha T2 taimikkoa ja loppuosa nuortaja varttunutta kasvatusmetsää, rehevät maapohjat. Puusto yht. n. 2 200 m 3 . Hintanäkemys yht. 68.000 €. Tarjoukset 15.9.21 mennessä veijo.laukkanen@ metsat.fi METSÄTILA Kesälahti, Sarvisalo Tilan pinta-ala 8,990 ha, josta myyjä pidättää itselleen n. 1,2 ha määräalan. Puustoa n. 900 m 3 , josta tukkipuuston osuus n. 25 %, kasvatusmetsien osuus n. 65 %, loppuosa kehitysluokaltaan T2 taimikkoa. Hyvät tieyhteydet. Hintanäkemys on 24 000 €. Tarjoukset 24.9.2021 mennessä veijo.laukkanen@metsat.fi tai puh. 050 464 6500. MAAJA METSÄTILA Parikkala, Tarnala 13,018 ha. Tilan pinta-alasta n. 8 ha on metsämaata, n. 4,4 ha peltoa, talouskeskuksen alue n. 0,6 ha. Puuston määrä n. 1500 m 3 . Kiinteistöllä sijaitsee v. 1947 rakennettu hirsirunkoinen 1,5 krs asuintalo, n. 140 k-m 2 , idyllisessä pihapiirissä navetta, aittarakennus ja pihasauna. Hp. 115 000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄKIINTEISTÖ, Hämeenlinna, Hauho 10,227 ha. 3 palstasta koostuva metsäkiinteistö. Kenkijärven rannalla olevassa n. 2,9 h palstalla yleiskaavan mukainen rantarakennuspaikka ja 2 muussa palstassa osin asemakaava. Palstojen sijainti aivan Hauhon keskustan tuntumassa. Palstojen kehitysluokat vaihtelevat isoista taimikoista päätehakkuukypsään. Tarjouksen voi tehdä 1 palstasta, 2 palstasta tai koko kiinteistöstä. Tarjoukset 26.9.21 mennessä. Ota yhteyttä! Teemu Saarinen 040-5108085 MÄÄRÄALA, Hämeenlinna, Hauho 2,9 ha. Määräala Kenkijärven rannalla, rantaviivaa n. 200 m. Yleiskaavassa rantarakennuspaikka, rak.oikeus 120 m 2 . Kävelymatka Hauhon keskustaan! Hp. 33.000 € / tarjous. Tarjoukset 26.9.21 mennessä. MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Tee tarjous! METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 ASUINRAKENNUS/METSÄPALSTA, Savonlinna, Punkaharju 4,6 ha. Kokonaan v. 2012 jälkeen peruskorjattu rintamamies-tyyppinen talo Punkaharjun Hiukkajoella. Tilaa on mukavasti isommallekin perheelle. Polttopuuta ja pientä harrastemetsää on omasta takaa. Asuinrakennuksen lisäksi entisessä navetassa autotalli, liiteri ja varastotilaa runsaasti. Talon irtaimisto sisältyy kauppahintaan. Vapautuu nopeasti uudelle omistajalle. Hp. 115.000 € LOMA-ASUNTO/METSÄTILA, Savonlinna, Savonranta 18,2 ha. Nuorista kasvatusmetsistä ja hyvässä kasvuvaiheessa olevista taimikoista koostuva asuin-/ metsäkiinteistö Hankavaarassa. Kokonaisuuteen kuuluu myös v. 1992 valmistunut vakituiseen asumiseen soveltuva hirsitalo sekä tilava tallirakennus. Metsätalouskäytössä on noin 17 ha, puuston kokonaismäärä on noin 950 m 3 . Nuoria taimikoita (T1) on noin 2 ha, varttuneita taimikoita (T2) noin 7,5 ha ja koivuvaltaisia nuoria kasvatusmetsiä 4,5 ha. Tilan läpi kulkee ajoura. Mukava harraste-/polttopuupalsta, jossa hoitotöitä tarpeen mukaan ja hakkuutulojakin tulevaisuudessa. Tutustu myös kohteesta tehtyyn drone-videoon: www. kiinteistomaailma.fi/1282292. Hp. 185.000 €. RANTAMETSÄTILA, Mikkeli, Ristiina 7,2 ha. Yöveden rantaan rajoittuva metsätila. Kohde myydään määräalana ja siihen sisältyy 2 rantayleiskaavan mukaista rantarakennuspaikkaa. Rakennusoikeus 160 m 2 /tontti. Puustoa on arvion mukaan 837 m 2 , josta tukkipuuta noin 50 %. Kehitysluokiltaan puusto koostuu eriikäisistä kasvatusmetsistä ja siemenpuukuviosta. Maapohjat ovat kovia kangasmaita pois lukien uudistuskypsyyttä lähestyvä metsikkökuvio n:o 1. Välittömät hakkuumahdollisuudet kohdistuvat lähinnä siemenpuiden poistoon ja pienimuotoisiin harvennushakkuisiin. Hp. 180.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv www.metsalehti.fi/metsamaa 8815_.indd 32 6.10.2021 22.31
• 33 PILKKEITÄ / 7.10.2021 PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki (opintovapaalla) Jenny Rantanen (sijainen) p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 89. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 31 764 (LT/20) Lukijoita 157 000 (KMT/20) Painopaikka Punamusta,Joensuu LUKIJALTA OIKAISU METSÄLEHDESSÄ 15/2021 julkaistun Haapa havisee historiaa -artikkelin yhdessä kuvatekstissä oli virhe. Kuva ei esittänyt haaparuuhen tekoa, vaan haapion kuokkimista. Oikea kuvateksti kuuluu näin: Haapion kuokkimista vuonna 1935. Terveestä haapapuusta, jolla ikää oli noin 100–150 vuotta ja paksuutta noin 15 tuumaa, katkaistiin yhdeksän kyynärän (yksi kyynärä 45–70 cm) mittainen pölkky, joka kuorittiin. Haapio oli niin kevyt, että yksi henkilö kantoi sitä olkapäillään. 1. Metso-ohjelma kelpaa komissiolle ja on mallina muille valtioille suomalaisesta, erinomaisesta metsänhoidosta. Miksi ei kelpaa teille? 2. EU:n suojelluista metsistä kolmasosa on Suomessa, Ruotsissakin huomattavasti vähemmän. Pitääkö Suomen vielä uhrautuvaisesti lisätä metsiensä suojelua? Suomessa on neljä miljoonaa hehtaaria ojittamatonta suota, josta yli miljoona hehtaaria suojeltua. Miksi ette ota laskelmissa huomioon kyseisten soiden vuosittaista hiilensidontaa? 3. Brasiliassa tuhotaan sademetsiä vuodessa Suomen kokoinen alue. Suomessa hakataan pienehköjä aukkoja, jotka välittömästi metsitetään. Millä perustella vertaatte näitä toisiinsa? 4. Jatkuva/jaksollinen kasvatus, työllisyysvaikutus? Jatkuvassa kasvatuksessa istutus ja taimikonhoito jäävät lähes kokonaan pois? Teollisuuden puunsaanti? Kuusikko valtaa alaa, metsän monimuotoisuus? Onko ikivanha, pystyyn lahonnut metsä parempi hiilinielu kuin terve, kasvava nuori metsä vai hiilipäästö, tulipalolle altis taudin levittäjä? 5. Ruotsissa hakataan suhteessa enemmän kuin Suomessa. Voidaanko hakkuita ja sitä kautta työpaikkoja lisätä? 6. Ruotsissa turve on luokiteltu hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, ja turvetuotanto siellä tietääkseni jatkuu. Vihervasemmiston suomalaismepit äänestivät aikanaan esityksen Suomen osalta nurin. Mielipiteesi yhden suomalaisen ammattikunnan (liitännäisineen) alasajosta? 7. Eikö pienen Suomen meppien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen eikä fundamentaalisesti antaa ristiriitaista kuvaa maailman parhaasta metsänhoidosta? TOIVO PARKKONEN eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli, metsänomistaja Suomen metsänhoitoa näivettäville mepeille Ilmoita Metsälehdessä! Ota yhteyttä mediamyyntiin: p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi , n u u v s a k n a a d i o t s e v n i ä ll i e M . a a t n u u s n e d u o l a t o i b ä ä t t y ä n p u o r G ä s t e M . n e e t u u s i a v e l u t n a a m o t t il ii s s o f a j n e e s i m ä t t i h e k n e d i e t t o u t o i b n e i s u u i r e a i s k u u s il l o d h a m a r u a i s il o u p i n o m a a o j r a t e m m i n r e s n o k n e n il ä v n i a s n a K . e ll i s i a li t t a m m a u p p i u h n e j o l a n a l a ä s t e M a i s i a li t t a m m a e ll i e r ii p a t n i k n a h e ll i e s U a j a t s i u l e v l a p a t s i v a t t o j r a t e ll ij a t s i m o n ä s t e m a a t s a v t u l e v l a p ä s t e m a j a t n i k n a h n u u p n i p u o r G ä s t e M a t s i u t e d i o h i t s ä v ä t s e k n u u p n ä m ä t t y ä k n i p u o r G ä s t e M n e k i a k e m m i k n a H . ä t s e s i m ä t t i h e k n e d ii n a t l o u h t ä v ä t i p e h a j a s s a a m o k o k ii m i o t o k k u o j a v a a s o e m m e t s i a li t t a m m a ä s t e m n e j o t a S . ä t s i s t e m . n ä ä t s i s t e m n ä d i e h a j e m m ä t s i n e s ä j a j a t s i m o : ä t s ä m m i e k r ä t n i e k k i a k e ll i e m a ll i o j , a i s i a li t t a m m a a t i e n u t s o n n i o k k u o j t u n u t u a s t i h n e e t h y a j s i v ii t n o ö s i e t h y ö y t n i p u o r G ä s t e M a t s i n n i o v n i v y h e m m ö t s ö li k n e h e m m i d h e l o u H . ä s s ö y t a s s a v u j r o t a t s o t u u m n o t s a m li il o o r n i a v a n o . ä t s ö y t ä t s y d h e t n i v y h e m m e s t i k l a p a j ä s s ä s t e M n e d u u s i a v e l u t i s il o o r n u n i S a t i e s u e m m e a H a t i o ji t n u t n a i s a ä s t e m , a t s a p u a k u u p n a a m a a t s a v a e m o u S e ll il o u p i r e t ä d i p a n a ji t n u t n a i s a ä s t e M . a t s e s k u m e k o k s a k a i s a ä t s ä v y h ä k e s ä t s i n n y y m n e d i u l e v l a p ä s t e m a t i u k k a h a j ä t i ö t o t i o h n ä s t e m e ll i e h t e l e t t i n n u u s a j n ii j a t s i m o n ä s t e m ä t t y e t h y i t s e s i v ii t k a a s s i k i a k a ij a t s i m o n ä s t e m t o v u e N . n e d i o i m o u h s u u s il l a v r u t ö y t a j s u u s i o t o u m i n o m n o n n o u l ä s t e m . ä i s k ö t ä ä p ä d h e t ä y k y k n a a t i v r a t i s ä s s ö y T . a s s i o i s a ä s s i v y t t ii l n o o t i o h n e d u u s i a m o ä s t e m : t a k i a p o t s i m i o t a j t e e u l a i m i o T i r ii p a t n i k n a h n i m e K ) o t s i m i o t n o m a s u u K ( o m a s u u K -i s n ä L i k s o k l a v i a T ) o t s i m i o t n ä l y k n a d o S ( i r a n I ä l y k n a d o S ) o t s i m i o t n e m l a s s u m o u S ( i m l a s s u m o u S ) o t s i m i o t n ä li t t i K ( i r a l o K ä li t t i K ä l e t E i r ii p a t n i k n a h n u l u O ) o t s i m i o t n ä li t s e K ( a li k k l u P ä li t s e K ) o t s i m i o t n e d e v a p a a H ( i v r ä j ä h y P i k ä m ä s r ä K ) o t s i m i o t n a k s e i v il Y ( a k s e i v a l A i k o j a l a K i r ii p a t n i k n a h n e o j ä n i e S ) n a a k u m n e s k u m i p o s / o t s i m i o t n i r ä t h Ä ( i r ä t h A s u v a l A i r ii p a t n i k n a h n u u s n e o J ) o t s i m i o t n a u u J ( a k u u J ) o t s i m i o t n e s k e m r u N ( s e m r u N n e e s i m u t s i n n o ä s s ä v ä t h e t t e s k y t y ll e d e t a a h r a P a u l a h , a j o t i a t s u t u k i a v o r o u v ä i v y h , a t s u t u l u o k n a l a ä s t e m a a v u t l e v o s a t l u n i s e m m a t o d O . n ö h ö y t n e e s il l e s k o l u t a j n e e s i ä n e s t i ä y k y k ä k e s n ii t n i o t k a t n o k n e e s i v ii t k a n e ij a t s i m o n ä s t e m e ll u n i s n o ä t s i v ä t h e t a t s i v a a t s a v i s e s k u m e k o k i p m e i a a j a t s i m a a s o n a l a a a k k n a v e m m a t s o v r A .i s k u d e a s s e e t t i o s o 1 2 2 . 1 . 1 2 n ä ä t s i e m ii v i s e s k u m e k a h ä t ä j a j t o d e i t o s t a K t a k i a p o y t / m o c . p u o r g a s t e m 8815_.indd 33 6.10.2021 22.31
• 34 7.10.2021 / PILKKEITÄ PALKINTO NIMITYKSIÄ RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA SUOMEN LUONTOTYYPPIEN uhanalaisuus arvioitiin vuonna 2018 ja saatiin tietää, että lähes puolet maamme luontotyypeistä oli uhanalaisia. Luontotyyppien uhanalaisuuskehitystä verrattiin esiteolliseen aikaan eli 1750-lukuun. Vaatii melkoista älyllistä joustavuutta peilata tämän päivän tilannetta 270 vuoden taakse, mutta yritetään nyt kuitenkin. SUOMEN KANNALTA 1700-luvun alku ei ollut hyvää aikaa. Vuosina 1700–1721 käyty Suuri Pohjansota ja sen liitännäisenä miehityskautena tunnettu Isoviha kurittivat Suomea niin, että väestön määrä romahti puolesta miljoonasta 300 000 asukkaaseen. ”Loppuun kidutettu, köyhääkin köyhemmäksi raastettu kansa jäi uudelleen rakentamaan hävitettyä maata. Tarvittiin suomalaisen rodun ainutlaatuista sitkeyttä, kun täällä jälleen ruvettiin uutta elämää suunnittelemaan. Pettua syöden ja hammasta purren oli luurangoiksi laihtuneen miehen tartuttava kirveeseen rakentaakseen suojan perheelleen, ja heikentyneet voimat tahdolla korvaten oli hänen käytävä kuokan varteen raivatakseen umpeen kasvaneet pellot uudelleen viljaa antaviksi”, kirjoittaa Viljo Rauta teoksessa Isoviha vuodelta 1944. 1700-LUVULLA Suomen innovaatiokeskuksena toiminut Turun akatemia evakuoitiin Isonvihan aikana Tukholmaan. Sodan jälkeen akatemian toiminta käynnistyi uudelleen ja luonnontieteiden merkitys kasvoi hyödyn aikakauden hengessä. Tutkimuksen painopiste siirtyi kasvinjalostukseen ja maanviljelyyn. Myös kasvitieteellinen tutkimus kukoisti. Turun akatemian talousopin professori Pietari Kalm lähetettiin tutkimusmatkalle Pohjois-Amerikkaan, mistä hänen toivottiin löytävän paljon ennen tuntemattomia lajeja, mutta ennen kaikkea tuovan muassaan hyödyllisiä talouskasveja. Kalm kokeili kotimaahan palattuaan Amerikasta tuomiaan hyötykasveja heikolla menestyksellä. Tuoduista kasveista viljellään edelleen vain aitaorapihlajaa, villiviiniä ja tuoksuvatukkaa. PIETARI KALM KOHDISTIKIN tarmonsa maamme taloudellisen tilan parantamiseen, ja hänen ohjauksessaan valmistui noin 150 väitöskirjaa, jotka käsittelivät valtaosin puutarhanja metsänhoitoa sekä maanviljelystä. Kalmin omista tieteellisistä teoksista mainittakoon vuonna 1765 ilmestynyt Flora fennica, joka Otavan vuonna 1933 julkaistun Ison tietosanakirjan mukaan on ainoa 1700-luvulla ilmestynyt esitys Suomen kasvistosta. Äkkinäinen saattaisi päätellä, ettei Suomen luontotyyppien uhanalaiskartoituksessa vuonna 2018 ole ollut muuta aineistoa saatavilla kuin mainittu Kalmin teos, jonka pohjalta ollaan arvioitu maamme luontotyyppien tilaa 1750-luvulla. Ihmeenä pitäisin, mikäli luontotyypeissä ei 270 vuoden kuluessa olisi muutoksia tapahtunut. Oliko vuosi 1750 parempi kuin vuosi 2018, se jääköön itse kunkin arvioitavaksi. Suomen luontotyyppien tila Isonvihan jälkeen HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat ALASKAN rajoilta aina Kalifornian pohjoisosiin saakka ulottuu kookkaan havupuun luontainen kasvualue. Puu kasvaa Kanadan ja Yhdysvaltojen Tyynenmeren puoleisen rannikon vuorten rinteillä, etupäässä kilometrin parin korkeudella. Kyseinen puulaji kuuluu pihtojen sukuun, joita aiemmin myös jalokuusiksi kutsuttiin. Itse jalokuusi-nimityksellä on monia taustoja, jotka liittyvät enemmänkin puiden koristeelliseen ja ylvääseen ulkonäköön kuin itse teknisiin ominaisuuksiin ja laadun ”jalouteen” metsätalousmielessä. Purppurapihtaa (Abies amabilis ) kutsutaan Amerikoissa Tyynenmeren hopeapihdaksi, punapihdaksi tai rakastettavaksi pihdaksi (lovely fir). Viimeksi mainittu nimitys viittaa puun latinankieliseen tieteelliseen nimeen, jolla puun ”löytäjä” skottibotanisti David Douglas sitä esitteli 1830-luvun taitteessa. Mies kuvasi puuta ”ainutlaatuisen kauniiksi ja kiinnostavaksi”. Erään lähteen mukaan seuraavaan 50 vuoteen kukaan ei kuitenkaan luonnosta onnistunut löytämään juuri Douglasin alun perin kuvaamia puuyksilöitä. Miehen epäiltiin jopa sekoittaneen puun toiseen lajiin, aitopihtaan (A. procera ), jota kasvoi samoilla seuduilla. Myöhemmin puu kuitenkin löydettiin uudelleen, todistaen Douglasin alkuperäiset havainnot oikeiksi. Tätä nykyä purppurapihtaa kasvaa sekametsiköissä yhdessä douglaskuusten kera. Purppurapihdan metsätaloudellinen merkitys on kohtuuvähäinen. Pohjois-Amerikassa puuta on paikoin hyödynnetty teollisessa mittakaavassa selluja rakennuspuuna. Puuta viljellään luontaisten esiintymisalueittensa ulkopuolella enimmäkseen koriste-, suojaja maisemointipuuna. Myös Eurooppaan ja Uuteen Seelantiin puuta on istutettu vaihtelevalla menestyksellä. Purppurapihdan pauloissa Purppurapihdan tummanvihreiden neulasten väri muuttuu ikääntyessä ja kuollessa purppuranpunertavaksi. Suomessa suurimmat yksilöt ovat selviytyneet 35 metrin korkeuteen Mustilan arboretumissa. Maailmalla on tavattu yli 70-metrisiä yksilöitä, mikä pituutena on koko pihtakuusilajiston ennätysluokkaa. Vanhimmat mitatut puut ovat olleet seitsemän kahdeksan vuosisadan ikäisiä. Häivähdys purppuraa Valkoisen talon kupeessa Purppurapihdan alle tulitikun mittaiset neulaset ovat litteitä ja tylppäkärkisiä. Alapinnaltaan ne näyttävät hopeanharmailta, johtuen niiden kahdesta leveästä ilmarakorivistöstä. Tummanvihreiden neulasten väri muuttuu ikääntyessä ja kuollessa purppuranpunertavaksi. Samoin silmut ja emikukkien aihiot ovat voimakkaan punasävyisiä. Itse valkeahko puuaines on teknisesti heikohkoa, haurasta ja pihkattomana huonosti lahonkestävää. Silmuissa ja kuoressa pihkaa on sen sijaan runsaasti. Purppurapihdan harmaasävyinen runko on sileähkö, ja siinä on pihtakuusille tyypillisiä pihkarakkuloita. Ikääntyessään kuoren pihkaa valuvat halkeamat muistuttavat aavistuksen verran punasävyistä laavavirtaa tulivuoren rinteillä. Joulunaikaan puun oksia käytetään Amerikan mantereella koristesomistuksissa, ja pienehköt puut kelpaavat paikallisille joulupuumarkkinoille. Jouluna 2006 purppurapihta koristi myös Capitol Hillin kukkulaa Yhdysvaltain presidentin virallisena joulukuusena. Halvan polttoaineen aikakaudella parikymmenmetrinen puu oli kiikutettu Valkoisen talon nurmikolle Washingtonin osavaltiosta. Ilmastohuoletonta puunjuontomatkaa halki mantereen kertyi yhteensä yli neljä ja puoli tuhatta kilometriä. Purppurapihdan runko on sileähkö, ja siinä on pihtakuusille tyypillisiä pihkarakkuloita. METSÄ GROUP JARI VOUTILAINEN on nimitetty Metsä Groupin hankintaja logistiikkajohtajaksi ja JARMO TOIKKA liiketoimintaprosessien kehittämisestä vastaavaksi johtajaksi. FINNMETKO OY TAPIO HIRVIKOSKI on nimitetty Finnmetko Oy:n toimitusjohtajaksi. MATTI PELTOLA siirtyy yhtiön varatoimitusjohtajaksi. SUOMEN SIJOITUSMETSÄT OY Suomen Sijoitusmetsät Oy on nimennyt uudeksi toimitusjohtajakseen JARI KINNUSEN. KOMATSU FOREST OY TOMMI VIRTA on nimitetty Komatsu Forest Oy:n myyntija markkinointijohtajaksi. MM KOTKAMILLS Mayr-Melnhof-konserni on nimittänyt MM Kotkamillsin uudeksi toimitusjohtajaksi PÄIVI SUUTARIN. Karelia Ammattikorkeakoulun opiskelijat HELI RAUTIAINEN, NICO RÄTY ja PASI MUUKKONEN ovat voittaneet Suomen metsäkeskuksen ja Suomen Tieyhdistys ry:n järjestämän Yksityisteiden puusillat -ideakilpailun. Oppilasryhmän suunnittelemassa Karelia-nimisessä siltaratkaisussa kantavaksi rakenteeksi oli ideoitu CLT-levystä ja liimapuupalkeista valmistettavaa laattarakennetta. PALKINNOT 8816_.indd 34 6.10.2021 23.02
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 35 PILKKEITÄ / 7.10.2021 METSÄKRYPTO 18 1 2 S 3 2 4 4 O 22 22 2 8 10 3 1 2 3 4 10 25 2 15 13 26 1 21 2 15 6 5 6 7 8 5 15 18 2 7 2 5 10 10 26 26 22 5 15 24 9 10 11 12 6 15 7 18 25 2 17 15 25 3 12 13 14 15 16 4 26 3 3 26 20 19 19 12 3 16 5 26 10 12 17 18 19 20 10 1 15 4 26 13 26 5 10 12 19 25 10 3 16 15 5 26 25 2 21 22 23 24 23 19 8 15 6 5 5 2 26 23 14 5 24 3 12 2 25 6 7 2 25 25 25 26 27 28 1 16 26 1 5 25 26 23 23 2 4 19 23 10 26 3 18 24 14 3 24 6 sanaris.fi/Erkki Vuokila 1 26 12 4 9 26 16 27 19 10 12 4 10 1 15 18 24 20 10 18 12 13 2 5 11 26 26 2 28 10 25 10 20 10 26 20 26 2 5 2 9 26 3 2 12 6 25 3 6 19 2 5 22 26 12 12 15 3 1 2 3 26 5 26 3 22 19 25 2 15 25 24 26 18 26 11 22 15 26 26 5 26 25 12 26 11 2 1 9 26 11 28 16 26 12 26 25 15 20 26 23 2 3 26 1 2 7 7 2 3 5 2 18 15 26 2 10 12 3 10 4 28 26 25 15 23 2 3 27 25 3 10 2 9 26 21 5 25 15 5 15 11 10 3 15 21 2 21 19 4 10 1 19 25 28 12 2 17 3 10 25 15 4 26 23 2 2 2 4 4 26 18 2 25 7 15 2 2 11 15 3 15 3 18 26 19 4 26 3 11 2 16 4 10 5 11 10 1 2 15 3 12 15 3 26 25 15 26 15 1 19 19 3 26 1 15 11 2 26 2 21 15 3 22 5 26 3 19 11 15 1 26 23 10 26 3 26 26 12 10 25 3 15 3 15 3 26 23 26 25 2 15 12 16 26 1 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 21. LOKAKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i M ik ko H äy ry ne n TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 21.10.2021 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 18”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 15 on arvottu seuraaville kolmelle: Riitta Rönkkö, Espoo, Matti Ryynänen, Ahmovaara, Leena Valkonen, Lapinlahti. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 15, OIKEA RATKAISU • Hakkuu kaksijaksoisessa metsässä • Tutkittavana taimikoiden hiilensidonta • Mitä on hiilinielun kaksoislaskenta? • Istutuskuusta ja kylvömäntyä • Podcasteja metsästä • Tryffeleitä etsimässä 8816_.indd 35 6.10.2021 23.03
• NYT 50 kpl Lisäerä! TGB Vertaa: Hinta/laatusuhde, vetokyky, maavara, renkaat, ajettavuus ym. MODULARBOX OY LAATUKONEITA JO 20 VUOTTA! Finman V-aura 990? EU ja USA Patentti! 9-ERI ASENTOA Tilausnro 15110 NYT TGB ostajalle 880? TRAKTORIMÖNKIJÄ UUTUUS! 6990 ? +tk UUTUUS! Otamme vaihdossa mönkijät, mp:t ym. ERIKOISERÄ! ETUSI ARVO 4x4 Isoin maavara 30,5 cm Vetokyky yli 920 kg 26" MAXXIS BIG HORN Testivoittajarenkaat. KATSO KOKO VALIKOIMA www.rally.fi Alumiinivanteet! MADE IN TAIWAN VUODEN TAKUU! 550 EFI BLADE SH. 8490 ? + tk Tilausnro 11010 KAUPANPÄÄLLE: VINSSI + PERÄVAUNUPISTOKE KAIKKI IN! 550 EFI SPECIAL EDITION FULL LED 8290 ? +tk Tilausnro 11006 SH.9990?+tk OHJAUSTEHOSTIMELLA 550 EFI+EPS Rahoituksella alk. 139?/kk. Rahoituksella alk. 159?/kk. 4x4 Rahoituksella alk. 159?/kk. 7790 ? +tk SH.9490?+tk Tilausnro 11009 OHJAUSTEHOSTIMELLA 550 EPS 7490 ? +tk Tilausnro 11007 Kaikki mallit 2-paikkaisia. Rahoituksella alk. 169?/kk. Toimi heti! ? 2990 ETUSI ARVO 2990 ? 5490 ? Rahoituksella alk. 99?/kk. (6990?) B&S 6,5 Hv moottori. Suurin oksan halkaisija 60 mm, paino 80 kg. Suoraveto (Ei rikkoutuneita hihnoja) OKSASILPPURI Suurin oksan halkaisija 100 mm, Cromiterät, Paino 225 kg. UUTUUS OKSASILPPURI Finman 65 B&S 420cc 15 hv moottori, sähköstartti. Sylinteri 89 mm, ISO 22GP pumppu Paino 360 kg, 2 asentoa, pysty tai vaaka. Rahoituksella alk. 125?/kk. 420x340x1400 mm Syöttöaukko KAIKILLA Finman TYÖKONEILLA 5 VUODEN RUNKOTAKUU! MOOTTORILLA 2 VUOTTA! PUUHAKKURI 150 Max. 150 mm Hydrauli/käsi syöttö. 30-100 Hv 4 Cr terää Paino 560 kg 540-1000r/min PUUHAKKURI 200 Max. 200 mm, 18-100hv 540/720r/min Rahoituksella alk. 99?/kk. Hydraulisyöttö. Kapasiteetti 8-9m2/h 3890 ? 3890 ? Rahoituksella alk. 125?/kk. Rahoituksella alk. 125?/kk. Paino 460 kg PUUHAKKURI 100 Max. puun halkaisija 100 mm 35-60 Hv 4 Cr terää Paino 225 kg 540-1000r/min PIENNARMURSKAIN 220 Työteho 7500-19600m2/h Leikkausleveys 2200mm 70-100 Hv PTO 540r/min Paino 850 kg 3990 ? 1390 ? Rahoituksella alk. 125?/kk. Rahoituksella alk. 99?/kk. TRAKTORIN TYÖKONEET: 5 vuoden runkotakuu. TRAKTORIN TYÖKONEET: 5 vuoden runkotakuu. VAHVISTETTU RUNKO JA LEIKKUUPÖYTÄ. 790 ? 1990 ? 2490 ? Rahoituksella alk. 99?/kk. MODULARBOX OY Kartanonherrantie 9, 02920 ESPOO kehä III M Ö N K I JÄ C E N T E R Avoinna: Ark.10-17, La 10-13 MEILLÄ TAKUU, VARAOSAT JA HUOLTO PELAA VARMASTI! SUOMESSA YLI 150 HUOLTOPISTETTÄ. Tilaukset ja tiedustelut puh. tai s-postilla: myynti@rally.fi 09 595 510 040 553 2428 tai netistä www.rally.fi sivuilta TILAA HETI OMASI! TOIMITUKSET TURVALLISESTI RAHDILLA KOTIIN ASTI! HUIPPUUUTUUS SAUVAOHJATTAVA RUOHONLEIKKURI! Finman Z132 Leikkuuleveys 132 cm, Vahva 22 Hv B&S moottori 724cc 3600RPM Made in USA. Hydro Geard Hydraulimoottorit Carlisle hihnat, Made in USA. Paino 370Kg 3-terää, sivulle heittävä 7-leikkuukorkeutta Nopeus 14 km/h Polttoainetankit 34 L 500x610 37 T HALKAISUKONE 16"renkaat Rahoituksella alk. 99?/kk. B&S 15 hv moottori, Hydraulisella pölkyn nostolla! 500x1050 37 T HALKAISUKONE SUOMALAINEN TAVARAMERKKI VUODESTA 1992 UUTUUS 2890 ? Ammatti ja yksityiskäyttöön Kääntyy paikoillaan 360 astetta. Isot renkaat: Edessä 33cm x 15cm Takana 50cm x 25cm 8817_.indd 36 6.10.2021 23.34