Metsälehti 19/2014 - Lehtiluukku.fi

Tuomo Kosunen toivoo Vilmasta metsilleen hoitajaa. Siksi retkiä tehdään jo pienestä pitäen. Sivut 18–19 Isän kanssa metsässä Uutinen: Työvoimapula syö kemerat ›› sivut 2–3 Puukauppa: Energiapuun myynti takkuaa ›› sivu 12 Metsänhoito: Metsätien tuki ei aina kannata ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Kovapalaterä kestää ›› sivu 20 METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 9. LOKAKUUTA 2014 • Nro 19 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Nro 19 • TORSTAINA 9. LOKAKUUTA 2014 • METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSALEHTI.FI
2 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 LYHYET MTK: Suomi energiaomavaraiseksi Suomi voisi olla vuonna 2040 omavarainen energiantuotannossa, MTK arvioi. Järjestön laskelmien mukaan omavaraisuus voidaan saavuttaa, kun kotimaisen energian tuotanto lähes kolminkertaistetaan. Tämä edellyttää esimerkiksi ainespuuhakkuiden nostamista 100 miljoonaan kuutioon vuodessa nykyisestä 60 miljoonasta kuutiosta. Lisäys ei järjestön mukaan vaaranna metsien kestävää käyttöä eikä nykyisiä luonnonsuojelualueita. Kaukaalla sahattu jo 17 miljoonaa kuutiota UPM:n Kaukaan saha on tuottanut vuosina 1959–2014 yhteensä 17 miljoonaa kuutiota mäntyja kuusisahatavaraa. Tasaluvun tuonut sahatavarakuutio valmistui syyskuun puolivälissä, ja se luovutettiin hirsitalovalmistaja Honkarakenteelle. ”Nyt saavutettu 17 miljoonan kuution kokonaistuotanto on osoitus toiminnan pitkäjänteisyydestä ja kehittymisestä vuosien saatossa”, sahan johtaja Lauri Kunnas kertoo. Yksityismetsissä hakattiin innokkaasti Metsäteollisuuden käyttöön menevän puun hakkuut kasvoivat elokuussa. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan hakkuumäärä nousi 4,8 miljoonaan kuutioon, mikä on kuusi prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Yksityismetsistä puuta korjattiin 3,8 miljoonaa kuutiota, kasvua yhdeksän prosenttia. Kuitupuuta hakattiin enemmän kuin koskaan aiemmin elokuussa, 2,5 miljoonaa kuutiota. Tukkia korjattiin 2,3 miljoonaa kuutiota. Biotalouteen matkaa Metsäpohjaisten biopolttoaineiden käyttöön liittyy suuria mahdollisuuksia mutta kovin nopeasti niiden käyttöä ei pystytä suuressa mittakaavassa lisäämään. Näin arvioitiin WWF:n ja UPM:n viime viikolla Helsingissä järjestämässä paneelikeskustelussa. ”Jos tavoitteena on laajamittainen kansantalouden kasvu ja työllistävyys, ei bioliiketoiminnassa olla edes puolivälissä. Meillä on 30 vuoden urakka edessä”, sanoo metsäyhtiö UPM:n Biorefining -liiketoiminta-alueen johtaja Heikki Vappula. Uusi puu esittelee puun käyttöä Paljon puhuttu biotalous saa kouriintuntuvaa sisältöä metsäalan tuoreesta Uusi puu -hankkeesta. Hankkeella pyritään lisäämään ymmärrystä puupohjaisesta biotaloudesta. Esimerkkejä puun käytöstä kerätään Uusi puu 2014 -kilpailulla, joka on avoin kaikille alan toimijoille. Ehdotuksia voi lähettää 6.12. saakka. VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuva Luonnonhoitoon varattuja valtion tukieuroja voi jäädä tänä vuonna hyödyntämättä Suomen metsäkeskuksen henkilöstöpulan vuoksi. Metsäkeskuksen luonnonhoitopuolen työntekijämäärä on vähentynyt valtion säästöjen vuoksi muutamassa vuodessa 35 työntekijästä 23 työntekijään. ”Kaikkialla ei kerta kaikkiaan ehditä tehdä esimerkiksi ympäristötukisopimuksia, joihin olisi kyllä kysyntää ja varoja. Uusien sopimusten valmisteluun ja suunnitteluun ei jää riittävästi aikaa”, sanoo Suomen metsäkeskuksen johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä. Valoisinta Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa Seppälän mukaan työntekijämäärät ovat vähentyneet joka puolella Suomea, mutta henkilöstöpulan vaikutukset näkyvät joissakin osissa maata erityisen selvästi. Kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran mahdollistamia ympäristöja luonnonhoitotukia on käytetty alkuvuonna vähän esimerkiksi Kaakkois-Suomessa, Kainuussa ja Lounais-Suomessa. ”Vähän parempi tilanne on muun muassa Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa, missä on useampia työntekijöitä”, Seppälä sanoo. Häme-Uusimaa on yksi alueista, jossa kemeraan kuuluvia luonnonhoitovaroja on ehditty tänä vuonna myöntää runsaasti. Luonnonhoidon asiantuntija Olli Lukanniemi sanoo, että alueen metsänhoitoyhdistykset auttavat metsäkeskusta sopivien ympäristötukikohteiden löytämisessä. ”Kemerakohteiden lisäksi pitää huomioida se, kuinka paljon jollakin alueella on pysyviä suojelualueita.” Tukikohteen välittämisestä korvaus Työvoimapulasta pahiten kärsivät alueet voivat saada helpotusta tilanteeseensa metsäkeskuksen tulossa olevasta organisaatiouudistuksesta. Henkilöstöpulaan haetaan Seppälän mukaan helpotusta myös uudesta kemeralakiehdotuksesta. Ympäristötukikohteiden välittämisestä metsäkeskukselle voisi jatkossa saada valmistelukorvauksen. Tämän toivotaan lisäävän esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksiltä tulevia tukiehdotuksia ja keventävän metsäkeskuksen työmäärää. Kemeran ympäristötukea kohdennetaan nyt Seppälän mukaan erityisesti puustoisiin kohteisiin, kuten pienvesien lähimetsiin, kun aiemmin suojelun piirissä oli paljon karuja ja vähätuottoisia maita. ”Myös lehdot ja rehevät suot ovat selvästi lisääntymässä tukikohteina. Se on hyvä, sillä nämä kohteet ovat monimuotoisempia kuin karut maa-alueet.” Kemeralain avulla tuettavat luontokohteet risteävät osin Metso-suojeluohjelman kanssa. Metso-ohjelman avulla metsänomistajat voivat suojella metsiensä monimuotoisuutta vapaaehtoisesti. Erityisesti pienvesien lähimetsät ja lehdot ovat metsätyyppejä, jotka Henkilöstöpula tukien tulppana Suomen metsäkeskuksella on vaikeuksia jakaa kaikkia kemeratukeen kuuluvia luonnonhoitovaroja, vaikka kysyntää olisi. 2 A J A S S A Hämeenlinnassa sijaitseva lähde on suojeltu ympäristötuen avulla. Pienvesistä purojen varret ovat yleisimpiä tukikohteita, sanoo Häme-Uusimaan alueen luonnonhoidon asiantuntija Olli Lukanniemi.
AJASSA 3 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 TÄSSÄ NUMEROSSA AJASSA Uuden ajan paperimies Sivu 5 Metsäyhdistyslaki muutti tilanteen Metsänhoitoyhdistys Päijänteen toiminnanjohtajaksi valitun Harri Kivirinnan markkinointitausta kuvaa ajan henkeä. Sivu 6 Raakkujen vedet pannaan kuntoon Sivu 8 Hyvä logo kuvaa, mistä lehti kertoo Sivu 9 Liito-orava jakaa puolesta ja vastaan Sivu 10 METSÄSTÄ Jotain keltaista vaskoolin pohjalla Sivut 16–17 Mönkijää ei enää pidetä vain leluna Sivu 22 Mielenrauha löytyy metsästä Sirpa Arvonen opastaa, kuinka luonto auttaa asettamaan huolet oikeisiin mittasuhteisiin. Sivu 23 PILKKEITÄ Ennenaikainen tieto puunmyynnistä Emeritusprofessori Veli-Pekka Järveläinen pohtii, miksi ennakoitu puunmyynnin hiipuminen jäi toteutumatta. Sivu 24 Tekniikka tullut myös lintujen seurantaan Sivu 25 Opas metsäenergian hinnoittelusta Sivu 26 Tammi on brittien imperiumin puulaji Sivu 30 Ympäristöja luonnonhoitotuet » Tukiin varattu tänä vuonna noin 6,8 miljoonaa euroa kemeratukea. Siitä 5 miljoonaa on ympäristötukea. » Ympäristötuen avulla suojellaan erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Metsäkeskus tekee maanomistajan kanssa 10 vuoden määräaikaisen sopimuksen. Tuella korvataan esimerkiksi suojeluajalla menetettävät puunmyyntitulot. » Luonnonhoitotukea saavat alueellisesti merkittävät luonnonhoitotyöt kuten vesiensuojeluhankkeet, joissa vähennetään vesistöihin kulkeutuvan maa-aineksen määrää rakentamalla tavallista suurempia pintavalutuskenttiä hakkuualueiden varalle. voivat olla ympäristötukikohteina sekä metsälaki-elinympäristöjä että Metso-ohjelman suojelukriteerit täyttäviä metsiä. ”Maanomistajilta on tullut paljon suojelukyselyjä etenkin Metso-ohjelman kautta, sillä tänä vuonna lähetettiin suojelumahdollisuudesta kertovia kirjeitä. Kemerakohteista entistä useampi on nykyään mukana myös Metso-ohjelmassa”, Seppälä kertoo. FAKTA LIINA KJELLBERG Kartongin kysynnälle ei näy loppua. Pellervon taloustutkimus PTT arvioi tänään torstaina ilmestyvässä metsäsektorin ennusteessa, että kartongin tuotantoja vientimäärät kasvavat Suomessa edelleen hieman sekä tänä että ensi vuonna. Kartongin vientihinnassa kysyntä ei kuitenkaan juuri näy. PTT:n metsäekonomistin Jyri Hietalan mukaan tuotantomäärien kasvu kattaa kysynnän kasvun. Kartongin voittokulkua uhkaavia tekijöitä ovat Ukrainan kriisiin liittyvät Venäjän vastapakotteet. Jos nestepakkauksiin pakattujen elintarvikkeiden vienti Venäjälle loppuu, voi edessä olla kartongin ylitarjonta. Paperin kysyntä on sen sijaan laskenut Euroopassa viime vuosina neljästä kuuteen prosentin vuosivauhtia. Tänä vuonna lasku on ollut selvästi pienempi mutta jatkuu Hietalan mukaan edelleen. Paperin hinnassa lasku on tänä vuonna muutaman prosentin luokkaa. ”Ylikapasiteettia puretaan jossain päin Eurooppaa tulevinakin vuosina”, Hietala ennakoi. Suomessa valmistettavan havusellun tuotantoja vientimäärien Hietala ar vioi ensi vuonna kasvavan, samoin hinnan. Hänen mukaansa on tosin vain ajan kysymys, milloin havusellua aletaan korvata halvemmalla lehtisellulla. Sahatavaran vienti Suomesta Eurooppaan on kääntynyt monen vuoden jälkeen nousuun. Kotimaan markkinoilla ei sen sijaan näy merkkejä kysynnän elpymisestä. ”Onneksi korvaavia markkinoita on löytynyt Euroopan ulkopuolelta, kuten Pohjois-Afrikasta”, Hietala sanoo. Sahatavaran vientihinnan hän ennakoi nousevan tänä vuonna muutamalla prosentilla ja pysyttelevän ensi vuonna samoissa lukemissa. Vanerilla on menekkiä Vanerilla on ollut tänä vuonna kysyntää: vientimäärä on kasvanut viime vuodesta 15 prosenttia. Hietala ennakoi viennin kasvavan muutamalla prosentilla ensi vuonnakin, mutta hinnoissa ei suuria korotuksia nähdä. Metsäteollisuustuotteiden kysyntä heijastuu puun käyttöön, joka on tänä vuonna kasvanut. PTT:n tutkimusjohtajan Paula Hornen mukaan huomattavasti viime vuotta suurempi osa puun käytöstä on katettu kotimaisella puulla. ”Puun tuontiin ei kasvua ole odotettavissa. Puun käyttö taas kasvaa ensi vuonnakin muutaman prosentin”, hän ennakoi. Yksityismetsissä metsänhoitoyhdistysten toimeksiannot ovat tänä vuonna nostaneet hankintakauppojen määrää reilut 30 prosenttia. Metsähakkeen käyttö on viime vuosina kasvanut hidastuvalla vauhdilla. PTT:n metsäekonomisti Anna-Kaisa Rämö arvioi, että Kansallisen metsäohjelman tavoitteesta nostaa metsähakkeen käyttö ensi vuonna 10–12 miljoonaan kuutiometriin jäädään hieman. Kartongin kysyntä jatkuu vahvana Kotimaisen puun käyttö on kasvussa. EERO SALA Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on myöntänyt UPM:n yhteistyöyritykselle luvan jättirekan liikennöintiin Kaakkois-Suomessa. Orpe Kuljetus Oy liikennöi poikkeusluvalla kokeiluyhdistelmää, jonka pituus on 31 metriä ja kokonaispaino ensin enimmillään 88 tonnia ja myöhemmin 94 tonnia. Yhdistelmä kuljettaa puutavaraa pääteitä pitkin UPM:n tehtaille reitillä Kotka–Kuusankoski–Savonlinna–Lappeenranta–Ristiina–Kuusankoski. Nyt myönnetty poikkeuslupa on ensimmäinen kokonaismassaltaan yli 76 tonnia Jättirekka tulee painavalle puutavarayhdistelmälle. Kokeiluyhdistelmä on lähes kuusi metriä pidempi kuin nykyisin liikenteessä olevat suurimmat yhdistelmät, ja se pystyy kuljettamaan kerralla neljä tukkinippua. Yhdistelmässä on vetoauto mukaan lukien 12 akselia, joiden päälle kuorman paino jakautuu. Testauksen aikana tutkitaan myös jättirekan vaikutuksia tiestöön. Yhdistelmän kokeilu on osa Metsäteollisuus ry:n ja Metsäteho Oy:n hanketta, jonka tavoitteena on kehittää normaaliin päätieliikenteeseen sopiva puutavarayhdistelmä, joka säästäisi polttoainetta ja aiheuttaisi pienemmät päästöt kuin nykyinen kalusto. H an nu Es ko ne n U PM
AJASSA 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 4 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Oletko nähnyt liito-oravaa? Uusi kysymys: Tarvitaanko Suomeen lisää ydinvoimaa? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA GALLUP VERKKOKESKUSTELU SITAATTI Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 T oimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Kyllä 49% EI 51% v as t a ajia 1 7 5 Syksyinen lumituho ”Ei ollut lumitaakka kuin reilun vuorokauden, vaan sitä tuli yhden yön aikana paljon kovan tuulen kanssa.” Hatelo Metsänomistaja on luonnon ystävä Aika ajoin julkisesta keskustelusta saa kuvan, että maanomistajat olisivat jollain tavalla lajija luonnonsuojelua vastaan. Poikkeuksetta kaikki metsänomistajat, joita olen tavannut ja joihin itsekin lukeudun, arvostavat ja kunnioittavat metsäluontoa. Metsä on kuitenkin tulonlähde. Tämä tulisi muistaa myös liito-oravakysymyksessä. Jos metsäomaisuuden käyttöön puututaan, se tulee hyvittää asianmukaisesti. Tällä hetkellä korvauskynnys ei ylity liiturin suojelussa kuin ani harvoin. Pieni omavastuu menettelee, mutta useampi tuhatlappunen on monelle iso raha. Vielä ikävämpää on se, että korvauskynnys ja kohteen rajaus vaihtelevat ympäri Suomen. Metsänomistajan oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta koetellaan. TIIA PUUKILA On erittäin vastuutonta, että tietyt pankkiirit, teollisuuden johtohahmot ja poliitikot, sen sijaan että rakentaisivat yhdessä vahvempaa biotaloutta, vetävät siltä mattoa alta ottamalla kantaa esimerkiksi kiinteistöveron laajentamisen ja metsätalouden verorasituksen kiristämisen puolesta.” MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen Metsänhoitoyhdistys Uusimaan illanvietossa. ”Metsänhoitoyhdistyksillä on tarvetta ja elintilaa jatkossakin. On aivan selvää, että ongelmia tulee olemaan, mutta tärkeintä kaikessa on se, että mukana olevat ovat siellä omasta tahdostaan.” Raivuri ”Kannattaa vielä muistaa, että metsäsuunnitelman kuviotiedot eivät välttämättä ole täysin oikeita varsinkin, jos puutavaralajeja on useita. Lopullinen puumäärä ja puutavaralajijakauma selviävät vasta ”pinossa”, joten se toiseksi paras tarjous saattaakin osoittautua silloin parhaaksi.” Hyöteikkö ”Minusta metsurin palkka on ihan ok työn vaativuuteen nähden. Se on sama kuin metsäkoneen kuljettajilla, jopa parempi.” Metsuri-motokuski ”Ei puiden arvoa voida kiinteistöverottaa, sitä maanarvoa kylläkin (toivottavasti ei). Eihän sikalassakaan kasvatettavia sikoja kiinteistöveroteta, sikalaa ja tonttimaata kylläkin.” Tervaroso ”Metsään.fi on metsäkeskuksen perustelluin palvelu. On järjen voitto, että metsävaratiedot kerätään keskitetysti ja että ne annetaan myös metsänomistajan käyttöön kohtuullisin kustannuksin.” Reima Ranta ”Liito-orava ei ole uhanalaisien lajien joukossa. IUCN:n listalla liito-orava on määritelty ”least concern” -lajiksi, tämä tarkoittaa ”ei uhanalainen”. Liitureita kasvaa tasainen matto Suomesta Koreaan.” Caballista Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen nimesi yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan purkaa ympäristöhallintoon pesiytynyttä byrokratiaa. Ministeri liittyi samalla laajaan poliitikkojen rintamaan, joka on vaalien alla ilmoittautunut liiallisen sääntelyn vastustajaksi. Tavoite on hyvä, mutta vaikea saavuttaa. Tärkeää on kuitenkin aloittaa jostakin. Viimeksi Elinkeinoelämän keskusliitto muistutti, että tihenevä säädösviidakko on yksi syy, minkä vuoksi Suomeen ei haluta investoida. Pykäliä ja määräyksiä toki tarvitaan. Niiden ansiosta asiat sujuvat, mikä on yksi Suomen kilpailuvalteista. Liika sääntely kuitenkin kangistaa ja tulee kalliiksi. Toistaiseksi poliitikot eivät ole kunnostautuneet sääntelyn purkamisessa. Usein lakihankkeissa on päädytty päinvastaiseen. Myös parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva esitys uudeksi kestävän metsätalouden rahoituslaiksi uhkaa lisätä hallinnon kuluja metsäkeskuksessa. Uudet määräykset juontavat Euroopan unioniin, mutta yhtä kaikki ne sitovat työvoimaa byrokratian pyörittämiseen. Valtion tuen myöntämiseen tulisi löytää mahdollisimman yksinkertaiset toteutustavat. Vaikka sääntely ei ole vähentynyt, hallitus hakee säästöjä lakeja toimeenpanevista ja valvovista organisaatioista. Väen vähentämiseen valmistaudutaan muiden mukana Ely-keskuksissa, joilla on tärkeä rooli ympäristöhallinnossa. Myös metsäkeskuksessa ihmetellään jo nyt, miten rahat riittävät muuhun kuin viranomaistehtäviin. Työtä metsätalouden edistämisessä riittäisi. Säästöjen järjestys on väärä, sillä byrokratian purkaminen pitäisi aloitByrokratiaa puretaan väärästä päästä taa pykälistä ja määräyksistä eikä niitä toteuttavista ihmisistä. ? ? ? Toivottavasti Metsälehden kansi näytti tällä kertaa erityisen houkuttelevalta, sillä olemme päivittäneet lehden nimiön uuteen aikaan. Logouudistuksesta kerromme lisää sivulla 9. Siellä on myös nostalgisia esimerkkejä kirjaintyyleistä Metsälehden 81-vuotiselta taipaleelta.
AJASSA 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 5 ”Sukulaisilta tuplamaksu” , sanoi Roopesetä nuoruuteni Aku Ankassa. Roope oli äreä ja yksioikoinen, mutta liiketoiminnan hän kyllä osasi. Luulen ymmärtäväni kokeneen Roopen ajatuksen: sukulaisuus ei yleensä auta liiketoiminnan tuloksellisuudessa, usein päinvastoin. Suomalaisessa metsätaloudessa tilanne on toisin – sukulaiset pääsevät halvemmalla. Metsämaan omistajan vaihdoksessa suositaan vahvasti lähiomaisia ja niitä, jotka harjoittavat metsätalouden ohella myös maataloutta. Sukulaisten suosiminen sai vielä yllättäen lisäpotkua, kun metsävähennyksen tuloutusperiaatteet eri omistajanvaihdoksissa selvisivät. Ei siis ole ihme, että hyvin pieni osa metsätiloista vaihtaa omistajaa vapaalla kaupalla. Samalla kun halukkaat metsätalouden harjoittajat eivät löydä metsämaata markkinoilta, metsänomistajissa on paljon niitä omistajia, jotka ovat tulleet metsänomistajiksi ajautumalla – siis lähinnä sukulaisuuden takia. ? ? ? Tilanne lienee pitkän poliittisen historian ja taitavan – mutta kapean – etujärjestöpolitiikan tulos. Verohelpotukset toimivat hyvin, jos aktiivisesti metsätaloutta harjoittavalla on lähiomainen, joka haluaa harjoittaa aktiivisesti metsätalout ta. Mutta se on tilanne vain pienessä osassa tapauksia. Mitä pitäisi tehdä, kun lähiomaisia ei ole tai he ovat haluttomia jatkajiksi? Tai saadaanko omaa työuraansa tekevästä lapsesta hyvä aktiivinen metsänomistaja, jos hänen päätöksensä syntyy painostuksen alla verottajan ”voitelurahojen” vuoksi? Itse olen harjoittanut metsätaloutta noin 15 vuotta, ja kohta on luonteva hetki etsiä työlleni jatkajaa. Pidän tärkeänä, että jatkajallani on sekä halu että taito kohdallaan, ja etsin sellaista omistajan vaihdosta, joka nämä vaatimukset täyttävät. Kun käyn keskusteluja metsänomistuksesta lapsieni kanssa, mieleeni tulee väkisinkin kysymys: mikä on se suuri metsätalouden tai kansantalouden hyöty, joka syntyy siitä, että jatkajana on juuri oma lapseni eikä joku ulkopuolinen? Siihenhän meitä valtion rahoilla eli veronalennuksilla kovasti painostetaan. ? ? ? Kansallinen metsästrategia 2025 lupaa edistää metsätalouden ammattimaisuutta mm. helpottamalla sukupolvenvaihdosten toteuttamista. Jos sukupolvenvaihdosten helpottaminen tulkitaan ahtaasti sukulaisten suosimisen lisäämiseksi, niin mennään pahasti pieleen ammattimaisuuden edistämisessä. Strategian laatija ei varmaankaan ole näin ahtaasti ajatellut, mutta vaara sellaisesta tulkinnasta on olemassa. Sukupolvenvaihdosten helpottamisen tulee siksi tarkoittaa nykyisen vero-ohjauksen tasoittamista, jotta kaikki omistajanvaihdostavat olisivat samalla tavoin käytettävissä etsittäessä motivoitunutta jatkajaa metsätaloudelle. JAAKKO TEMMES Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. AJANKOHTAINEN KOLUMNI Sukurasitteita VALTTERI SKYTTÄ, teksti JANI SOURANDER, kuva Tietokoneruudut loistavat Henri Nuuttilan edessä. Niistä voi seurata Suomen metsäteollisuuden tämän hetken vientivaltin, sellun, tuotantoprosessia. 34-vuotiaalla Nuuttilalla on puolitoista vuotta aikaa opetella, miten UPM:n Kymin sellutehtaan kemikaalien talteenottolaitos toimii. Hän on yksi alueen tehtailla viime keväänä aloittaneista uusista oppisopimuskoulutettavista, jotka korvaavat jatkossa tehtailta eläköityvät sellunvalmistajat ja paperimiehet. Talteenottolaitoksen tehtävänä on ottaa talteen ja palauttaa uudelleen käyttöön sellunkeitossa käytetyt kemikaalit. Aikaa sellunteon oppimiseen kuluu, mutta onneksi Nuuttilan ohjaajana on Kuusankoskella sijaitsevilla tehtailla yli 30 vuoden ajan työskennellyt Lasse Niilola. ”Poikkeustilanteet opettavat parhaiten, mutta niitä tulee harvakseltaan. Siksi on hyvä, että opettelujakso on pitkä”, sekä opettaja että oppilas sanovat yhteen ääneen. Hurja määrä hakemuksia Yksi UPM:n koulutusohjelman tavoitteista on, että hiljainen käytännön tieto siirtyy vanhoilta työntekijöiltä eteenpäin tulevaisuuden osaajille. ”Tässä joutuu vähän jopa opiskelemaan. Koulutuksessa käydään läpi laajasti tehtaan prosesseja eikä pelkästään niitä osastoja, joilla on itse töissä”, Nuuttila sanoo. Hän on käynyt läpi tarkan seulan. UPM:n kahteen viimeisimpään oppisopimusohjelmaan tuli yhteensä yli 2 000 hakemusta. Koulutuspaikkoja oli tarjolla 89. Koulutusohjelmassa mukana olevat UPM:n sellutehtaat nielevät noin 20 prosenttia Suomessa vuoden aikana hakatuista puista. Metsänomistajienkin kannalta on hyvä, että näillä paikkakunnilla uskotaan tulevaan. Aikaisemmin koneasentajana työskennellyttä Nuuttilaa ei haittaa raskas kolmivuorotyö tehtaalla. ”Kun 11 vuotta teki päivätyötä, niin tämä tuo ihan mukavaa vaihtelua.” Työpaikka itsestä kiinni Metsäteollisuuden murroksessa riutuneeseen Kymenlaaksoon UPM:n koulutusohjelma tuo pitkään kaivatun valonpilkahduksen. Nuuttilan luotto metsäteollisuuteen tulevaisuuden työpaikkana on säilynyt, vaikka tehtaita on hiljentynyt Kymijoen varresta useita. ”Koulutusohjelma päättyy keväällä 2016, ja työpaikka on silloin toiveissa. Luotan siihen, että paikka on itsestä kiinni, jos hoitaa opiskelun kunnolla.” Nuuttilan isä on ollut paperiTulevaisuuden keittomestari Metsäteollisuus kouluttaa uutta työvoimaa eläköityvän väen tilalle omilla oppisopimusohjelmilla. » Metsäteollisuus haluaa kouluttaa itse työntekijät uusiin tuotantolaitoksiinsa. » Yleinen ammattikoulutusjärjestelmä ei ole aikaisemminkaan riittänyt metsäyhtiöille. Ennen lisäkoulutuksesta vastasivat yhtiöiden omat tehdasoppilaitokset, nyt tilalle ovat tulleet oppisopimusohjelmat. » UPM kouluttaa oppisopimusohjelmilla uutta työvoimaa Kymin, Kaukaan, Pietarsaaren ja Rauman tuotantolaitoksille. » Myös sahayhtiöt Koskisen ja Keitele Group kouluttavat sahatyöntekijöitä oppisopimusohjelmilla. Valvomossa on rauhallista, mutta häiriön sattuessa Henri Nuuttila lähtee kuumuutta hohkaavan soodakattilan luokse. Käytännön työssäoppiminen on koulutuksen etu: kokematon voi polttaa itsensä. miehenä Kymijoen alajuoksulla Anjalan paperitehtaalla. Anjalassa asuu myös Henri Nuuttila avopuolison ja kahden pienen pojan kanssa. Puut eivät jätä metsäteollisuuden miestä rauhaan tehtaan ulkopuolellakaan, sillä vanhempien metsäpalstalla saa tehdä polttopuita. Käytännön opit ovat saaneet Nuuttilan pitämään eniten havupuista. ”Kotipihalla suosin niitä, kun ei tarvitse haravoida niin paljon lehtiä näin syksyllä”, selluntekijä sanoo. FAKTA Metsäteollisuuden oppisopimukset
MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Kun Harri Kivirinta siirtyi Metsänhoitoyhdistys Päijänteen toiminnanjohtajaksi, nimitystä pidettiin yllättävänä. Kivirinta on tähän asti työskennellyt markkinoimalla M-realin ja Sappin papereita maailmalle ja kotimaahan. Kivirinta näkee valintansa henkivän uuden metsänhoitoyhdistyslain luomaa tilannetta. ”Markkinointi korostuu jatkossa. En tosin koe metsätalouttakaan itselleni vieraaksi. Syntyjäni olen maalaispoika Lapualta. Metsähommat ovat tulleet tutuiksi myös vaimon perintöpalstalla”, Kivirinta kertoo. Mitään ihmeellistä metsänhoitaja Kivirinta ei heti aio tuoda yhdistyksen markkinointiin. ”Vahvin valtti on laadukas palvelu ja sen meidän väkemme osaa. Paikallisten metsänomistajien kohtaaminen kasvotusten on toimivinta markkinointia. Etämetsänomistajien tavoittamiseen tarvitaan muita keinoja.” Markkinoinnin päätuote on metsänhoitoyhdistys. Tärkeimpiä kohderyhmiä ovat metsänomistajat ja alueen puunkäyttäjät. ”Neuvontaa on tarjolla jatkossakin. Aika näyttää, miten palveluja kehitetään. Esimerkiksi sukupolvenvaihdosneuvonnallamme on varmasti tilaa kasvaa.” Etua valvotaan puuta kaupitellen Elokuussa aloittanut Kivirinta ei oma-aloitteisesti käyttänyt haastattelussa sanaa edunvalvonta. Se erottaa hänet perinteisen urapolun kulkeneista kollegoista. Lähtökohta on silti sama. Metsänomistajien asialla olemiselle ei ole vaihtoehtoa. Jatkossa asetelma on kuitenkin kaksitahoinen. Edunvalvonta on ydintoimintaa – käytetäänpä sanaa tai ei. Toisaalta yhdistys elää liiketoiminnastaan, ja tuotot on saatava metsänomistajilta. Markkinointia yhdistyksiin Paperikauppias vaihtoi puuhun. Markkinamiehen taidoille alkaa metsänhoitoyhdistyksissa olla tarvetta. Harri Kivirinta » 54-vuotias » puukaupallisen tutkinnon suorittanut metsänhoitaja » syntynyt Lapualla » asuu Äänekoskella » vaimo ja kolme aikuista tytärtä » harrastaa kesämökkeilyä ja hirvenmetsästystä Tarjoukset voimassa 31.12.2014 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. STIHL, HUSQVARNA ja JONSERED ovat heidän omistamiaan tavaramerkkejä. Muut merkit ovat kyseisten valmistajien omaisuutta. 35 € sis. alv. 24% SHOKKI HINTA! LA IPP A JA KETJU KUN TO O N 35 € sis. alv. 24% SHOKKI HINTA! LA IPP A JA KETJU KU NT OO N Husqvarna myyjältä Stihl myyjältä Stihl myyjältä 35 € sis. alv. 24% SHOKKI HINTA! LA IPP A JA KETJU KUN TO O N UUTUUS! Kapealla ketjulla säästät polttoainekuluissa! Integroitu ketjunvoitelujärjestelmä 13” .325 1,3mm 56vl Sopivuus mm. Husqvarna, Jonsered 13” .325 1,3mm 56vl Sopivuus Stihl 14” 3/8 1,3mm 50vl Sopivuus Stihl 2 KETJUA + LAIPPA 1 2 KETJUA + LAIPPA 1 2 KETJUA + LAIPPA 1 Paperituotteiden markkinoijana uran luonut Harri Kivirinta pestattiin metsänhoitoyhdistys Päijänteen uudeksi toiminnanjohtajaksi. ”Meidän on kyettävä markkinoimaan jäseniemme puut parhaiten maksaville loppukäyttäjille. Se takaa myös meidän asemamme.” Päijänne sai äskettäin epämieluisaa julkisuutta, kun yhdistys antoi lopputilin koko metsurikaartilleen. ”Esimerkiksi sanomalehti Keskisuomalaisen uutisesta saattoi käsittää, että lopetamme metsänhoidon, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa.” Kyse on työn organisoinnista tehokkaimmalla tavalla. Yrittäjämetsurin on myös helpompi järjestää itselleen talvitöitä. Yhdistyksellä ei juuri muita keinoja ole kuin lomauttaa palkollisensa paksun lumen ajaksi. Kivirinta kertoo, että irtosanotuille on tarjottu etusijaa yhdistyksen töihin, jos he jatkavat yrittäjäpohjalta. Jo tähän mennessä yrittäjät ovat tehneet noin puolet Päijänteen yhdistyksen metsänhoitotöistä. Biotehdas luo kasvupaineita Nyt jos koska on Kivirinnan mukaan otollinen aika panna nuoret metsät hyvää kasvukuntoon. ”Sellutehdasinvestoinnit Varkaudessa ja Kymenlaaksossa sekä vireillä oleva Äänekosken biotehdas lisäävät kuitupuun kysyntää. Hoidetut taimikot ovat parahiksi harvennuskunnossa, kun tehtaat ovat valmistuneet.” Hän luottaa Äänekosken hankkeen toteutumiseen. ”Kyse on korvausinvestoinnista, ei uudishankkeesta. Äänekosken nykyinen sellutehdashan on elinkaarensa lopussa.” Kivirinta muistuttaa, että lisääntyvä kuitupuun kysyntä lisää välillisesti tukkipuun hakkuita. Metsien omistus uusiin puihin Kivirinta sai painopaperien kauppiaana kokea alan kuihtumisen. Metsätaloudessa hän ei näe samaa vaaraa. ”Metsät ovat tulevaisuuden juttu. Tärkeintä on, että hakkuumahdollisuudet saadaan hyödynnettyä.” Metsien omistajuuteen hän ennustaa uusia rakenteita. ”Pääomasijoittajat ovat alkaneet hankkia metsiä. Samalla esimerkiksi Metsähallitus ja UPM myyvät maitaan kiihtyvään tahtiin. Tämä luo suurmetsätalouden harjoittajia Suomeen.” Kivirinta uskoo, että yksityismetsienkin omistajarakenne muuttuu, kun nykyinen omistajapolvi väistyy. Monet perikunnat ja kaupunkilaiset metsien perijät liittävät palstansa yhteismetsiin tai myyvät ne. ”Osa pientiloista jäänee puuhapalstoiksi, mutta jatkossa yksityiset kansalaiset sijoittavat varojaan metsään ja kasvattavat metsätilojensa kokoa hankkimalla luopujien metsiä.” HAASTATTELU AJASSA 6 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 FAKTA
kossa kunnossa monin paikoin”, Vuorinen kertoo. Kotelosienen aiheuttama pu navyökariste iskee kaikenikäi siin neulasiin, aiheuttaa kas vutappioita ja pahimmillaan tappaa puun. Kariste on tunnistettavissa selkeistä leveistä punaisista vöis tä neulasissa. Suomessa kasvu kausi on sen verran lyhyt, ettei kariste ehdi tuhota uusimpia neulasia. ”Sitä ei oikein tiedä, minkä laiseksi tilanne kehittyy. Jos on tällaista kosteaa pitkää syksyä, se vain leviää. Kuivuus pysäyt tää sen, mutta heti kun tulee kos teaa, se jatkaa kasvuaan”, Vuo rinen arvioi. AJASSA 7 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 TIIA PUUKILA, teksti MIKKO RIIKILÄ, kuva Moni metsissä liikkuja on pannut merkille keltaisen neulasmaton männiköiden juurella. Tänä syk synä männyistä on karissut ker ralla useampi vuosikerta neula sia. Ilmiö on tavattu niin etelässä kuin maan pohjoisosissakin. Pohjoisessa pelättiin, että ky se olisi punavyökaristeesta, jo ka olisi levinnyt kuivien kankai den männiköihin. Tavallisesti punavyökariste iskee reheväm pien maiden tiheisiin männyn taimikoihin. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin luontaisesta vuo sikierrosta. ”Sain pohjoisesta neulasnäyt teitä, enkä löytänyt niistä mi tään. Sielläkin on ilmeisesti ollut niin kuivaa. Kuivuus edesauttaa useamman neulasvuosikerran lähtöä kerralla. Lämmin jakso oli sen verran pitkä, etteivät nes tevirtaukset riittäneet enää van hoihin neulasiin”, arvioi tutkija Martti Vuorinen Metsäntutki muslaitokselta. Männyistä ei lähde tasaises ti joka vuosi saman verran neu lasia, mutta vuosittain jokunen neulanen karisee maahan. Tänä vuonna etenkin kuivilla kankail la kuivuus on todennäköisempi syy neulasten putoamiselle kuin punavyö tai männynkariste. Männynkaristetta on tavattu kuluvana vuonna suhteellisen vähän. Punavyökaristetta sen si jaan havaittiin keväällä runsaasti. Tuore tuholainen Vuorinen löysi punavuorikaris teen ensimmäisen kerran Suo mesta vuonna 2007. Pienissä määrin sitä on voinut esiintyä jo aikaisemmin. Alle kymme nessä vuodessa kariste on yleis tynyt jatkuvasti. ”Meillä punavyökariste ei ole aiheuttanut puille vielä mitään, mutta toisaalla Euroopassa se on jo merkitty karanteenituho laiseksi. Esimerkiksi Skotlan nissa männiköt ovat hyvin hei Kuivuus ruskisti männynneulaset Punavyökaristeen pelättiin iskeneen kuivien kankaiden männiköihin. Kellastuneiden neulasten syyksi paljastui kuitenkin kuivuus. Männyn neulaset muodostavat tänä vuonna maton männiköiden juurelle. ”KUIVUUS EDESAUTTAA USEAMMAN NEULASVUOSIKERRAN LÄHTÖÄ KERRALLA.” Metsälehden 18/2014 jutussa ”Vaihtamalla paranee” mainit tu tilusvaihtopankin nettiosoi te oli virheellinen. Oikea osoi te on www.tilusvaihto.fi Oikaisu JUSSI COLLIN Puuta hakattiin virallisestikin viime vuonna ennätysmäärä, to distaa Metsäntutkimuslaitoksen tuore tilasto. Metsälehti uutisoi ennätyk sen omien laskelmiensa perus teella jo keväällä. Puuta hakattiin viime vuonna teollisuuden käyttöön ja ener giantuotantoon yhteensä 65 mil joonaa kuutiota. Teollisuudelle menevän puun hakkuut nousivat 56 miljoonaan kuutioon. Se oli reilut viisi mil joonaa kuutiota enemmän kuin edellisvuonna, mutta runsaat kaksi miljoonaa vähemmän kuin ennätysvuonna 2007. Koska viime vuonna energian tuotantoon hakatun puun mää rä – vajaat yhdeksän miljoonaa kuutiota – oli kuitenkin 3–4 mil Puuta hakattiin viime vuonna ennätystahtiin joonaa kuutiota suurempi kuin vuonna 2007, ylittää koko hak kuukertymä ennätysvuoden 2007 hakkuut noin miljoo nalla kuutiolla, Metla laskee. Uusi poistumaennätys Ennätyksellisten hakkuiden takia myös puuston poistu ma kohosi uusiin huippuluke miin, 79 miljoonaan kuutioon. Se on kuusi miljoonaa kuutiota enemmän kuin edellisvuonna. Puuston poistuma saadaan lisäämällä hakkuukertymään hakkuista metsään jäävän huk kapuun osuus ja käyttämättä jäävä luonnonpoistuma, joi den suuruus lasketaan valta kunnan metsien inventoin nin koealatietojen perusteella. Energiapuu nosti kokonaishakkuut ohi vuoden 2007.
ILMOIT TAUDU VERKO SSA www.e nergia messu t.fi IL M O IT TA UT UM AL LA ILMA ISEKSI MESS UIL LE ! Kaikkien aikojen suurimmassa energia-alan tapahtumassa esillä uusiutuvan energian innovatiivisimmat ratkaisut. Tutustu energiantuotannon uusimpiin teknologioihin ja ota osaa mielenkiintoisiin seminaareihin! TULE JA NÄE BIOENERGIAN TULEVAISUUS TAMPEREELLA Messuilla nähdään! TULOKSELLISIA KOHTAAMISIA Teollisuuden ammattitapahtumat 28.–30.10. Tampere www.energiamessut.fi Yhteistyössä: Energiafoorumi ry, Kunnossapitoyhdistys Promaint ry. Bioenergia ry. Järjestäjä Mukana: EnergiaForum 14 – Energiamessut I Energiapäivä I Energiakongressi I Seminaarit AJASSA 8 HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva Pudasjärven Sarakylän itäpuo lella on laajoja ojitusalueita, joi den kunnostusojitukset ovat tiu kentuneiden säädösten vuoksi olleet pysähdyksissä puolen kymmentä vuotta. Kunnostus ojituksia ei kielletty, mutta Poh joisPohjanmaan metsäkeskus arvioi hankkeiden toteutuksen niin hankalaksi, että uusia suun nitelmia ei enää vuoden 2006 jälkeen tehty. Alueen halki virtaavassa Kou vanjoessa sekä sen sivuhaaras sa Jukuanojassa on tavattu raak kuja eli jokihelmisimpukoita. Raakkujen ohella joissa asuu taimenia, jotka ovat raakkujen lisääntymisen kannalta välttä mättömiä väliisäntiä. Raakku on uhanalainen ja luonnonsuojelulailla sekä EU:n luontodirektiivillä suojeltu la ji. Kunnostusojitustoimiin jo kien valumaalueilla tarvitaan Elykeskuksen lausunto. Laaja hanke Viime vuosikymmenen lopulla alueelle ryhdyttiin suunnitte lemaan luonnonhoitohanket ta, jonka toivottiin parantavan alueen kunnostusojitusmah dollisuuksia. Hanke valmistui syksyllä 2012. Suunnitelualue Raakuille parempaa vettä Kouvanjoen valuma-alueen luonnonhoitohankkeessa on vesien suojeluun kiinnitetty erityistä huomiota. Raakkukanta on säilynyt elinvoimaisena Jukuanojassa. oli noin 3 500 hehtaarin kokoi nen valumaalue, jossa on oji tettuja metsiä parituhatta heh taaria. Vesiensuojelurakenteita suunniteltiin sopiville kohteille maanomistajien luvalla. Mukana on 25 metsänomistajaa. ”Työt on nyt pääosin teh ty tai saadaan tehdyksi tämän syksyn aikana. Ensi kesäksi jää joitain viimeistelytöitä”, kertoo tiimiesimies Ari Kangas han ketta toteuttavasta Otsomet säpalveluista. Luonnonhoitohankkeessa alueen vesiensuojeluratkaisut ja niihin liittyvä suunnittelu kus tannetaan kokonaan kemera varoin. Luonnonhoitohankkeet hyväksyy Suomen metsäkes kus, kuten normaalit kemera hankkeetkin. Putkipatoja ja altaita Hankkeen toteutuksesta on vas tannut metsäpalveluesimies Hannu Ihme kertoo, että eri laisia vesiensuojeluratkaisuja on rakennettu yli 40. ”Luonnonhoitohankkeessa esimerkiksi saostusaltaat sekä putkipadot on voitu mitoittaa ta vallista suuremmiksi. Näin pys tytään normaalia tehokkaammin pysäyttämään etenkin keväällä ja syksyllä esiintyvät tulvapii kit”, Ihme kertoo. Hankkeen tavoitteena on t u r v a t a mahdolli suus met sätalouden harjoitta miseen jo kien valu maalueel la, parantaa Jukuanojan ja Kouvan joen veden laatua, edesauttaa taimenkantojen elpymistä ja pa rantaa raakkukannan lisäänty misedellytyksiä. Luonnonhoitohankkeen toi votaan myös edistävän alueen kunnostusjoituksia, joita ei tässä hankkeessa varsinaisesti tehty. Pudasjärvi 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19
lehdissä sama. Muut kirjaimet on Metsälehdessä kirjoitettu suoraan, Metsälehti Makasiinissa taas kursiivilla. M-kirjain toimii molempien kanssa”, Ollikainen sanoo. Kirjainten päätteitä hän kuvaa kuin kirveellä veistetyiksi. Kirjaimissa toistuvat kaaret, jotka päättyvät äkkijyrkkään katkaisuun. Kerkkä nykyaikaan Samaan aikaan Metsälehden logouudistuksen kanssa uudistuu myös Metsälehteä julkaisevan Metsäkustannus Oy:n ilme. Näkyvin uudistus lienee Metsäkustannuksen uusi tunnus. Vuosikymmeniä palvellut kuusenkerkkä säilyy tunnuksessa edelleen, mutta uudenlaisella taustalla. ”Tunnusta on ajanmukaistettu ja tehty merkkimäisemmäksi. Uudessa tunnuksessa voi kerkän lisäksi nähdä lehtipuun lehden, puhekuplan, pisaran tai paikannus-ikonin”, kertoo Metsäkustannuksen uuden ilmeen suunnitelleen mainostoimisto Adsekin luova johtaja Timo Hämäläinen. Uusi ilme näkyy myös esimerkiksi Metsäkustannuksen mainosten teksteissä ja värimaailmassa. Kirjasintyyppien valinnassa on pyritty painottamaan muun muassa mutkattomuutta, perinteitä ja tekstin luettavuutta. Värimaailma taas tulee metsästä, niin kuusen neulasista, tuohesta kuin mustikoistakin. ”Metsässä on jotakin pyhää elämän alkuvoimaa. Se on ajaton ja pysyvä. Joskus se rauhoittaa, joskus se virkistää. Metsäkustannus pyrkii visuaalisella ilmeellään kommunikoimaan tätä kaikkea ja tarjoamaan uusia raikkaita näkökulmia metsään”, Hämäläinen sanoo. LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Perinteinen ja arvokas mutta ihan uudenlainen. Se asetettiin tavoitteeksi, kun suunnittelutoimisto Both Oy:n luova johtaja Teemu Ollikainen ja graafinen suunnittelija Ida Wikström ryhtyivät suunnittelemaan Metsälehdelle uutta logoa, lehden kannessa näkyvää Metsälehti-tekstiä. Uusi logo komeilee nyt tämän lehden kannessa. Vanha logo ehti olla käytössä 15 vuotta. Mitä Ollikainen ja Wikström miettivät suunnitellessaan uutta logoa? ”Logo on hyvä, jos jo pelkästään sen perusteella pystyy sanomaan, mistä aihepiiristä lehti kertoo. Mietimme jonkin metsäelementin, kuten oksan, lisäämistä nimen yhteyteen. Metsälehti on kuitenkin jo nimenä niin suoranuottinen, että sen konkreettisemmaksi ei lehden nimi voi muuttua. Logon m-kirjaimessa voi kuitenkin nähdä kuusen latvukset”, Ollikainen sanoo. Wikström taas kertoo, että kirjainten pystyviivat piirrettiin pystysuoraan, sillä ne kuvastavat puiden runkoja. Kirveellä veistetty Metsälehden logo on muuttunut vuosikymmenten aikana paljon. Sitä, että juuri uusi logo on logoista tuorein, ei lehden lukija Ollikaisen mukaan huomaa välttämättä mistään. ”Tyylisuuntaukset kiertävät. Esimerkiksi vuoden 1957 logo voisi ä-kirjaimen pisteitä lukuun ottamatta olla käytössä nykyäänkin. Vuoden 1999 logon hassunhauska ä-kirjaimen venytys taas on menneen talven lumia.” Uudessa logossa pääpaino on m-kirjaimella. Suunnittelijat halusivat tehdä siitä niin omaleimaisen, että jo yksinään se voisi edustaa Metsälehteä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. M-kirjain toimii myös yhdistävänä tekijänä Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin välillä. ”M-kirjain on molemmissa Metsälehden ilme uudistui Kuusten latvuksia ja pystyrunkoja – niistä on Metsälehden uusi logo tehty. Ida Wikström ja Teemu Ollikainen esittelevät suunnittelemiaan Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin uusia logoja. ”LOGO ON HYVÄ, JOS JO PELKÄSTÄÄN SEN PERUSTEELLA PYSTYY SANOMAAN, MISTÄ AIHEPIIRISTÄ LEHTI KERTOO.” Teemu Ollikainen vertaa Metsälehden vanhoja logoja. Kuusenkerkkä säilyy Metsäkustannuksen uudessa (ylempi) tunnuksessa. 1979 1957 1994 1999 Metsälehden logoja vuosien varrelta AJASSA 9 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19
TIIA PUUKILA Kymmenen vuotta voimassa ollut liito-oravien lisääntymisja levähdyspaikkoja turvaava ohjeisto päivitetään tämän syksyn aikana. Ympäristöministeriö ja maaja metsätalousministeriö haluavat saattaa suojeluohjeet vastaamaan tämän hetken tutkimustietoa ja käytännön kokemusta. ”Periaatteellisia muutoksia ei juuri ole tulossa. Ohjeiden taustalla olevat luonnonsuojelulaki ja luontodirektiivi eivät ole muuttumassa miksikään. Sieltä tulevat vaatimukset koskien liito-oravan levähdysja lisääntymispaikkoja ovat edelleen voimassa”, kertoo ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä. Liito-oravan suojelussa tapauskohtaisuus tulee edelleen olemaan ensisijainen periaate, jolla alueet rajataan metsienkäytön ja rakentamisen ulkopuolelle. Hyvärisen mukaan ohjeissa korkeintaan korostetaan nykyistä enemmän suojelun rajauksen laajuutta. Nykyisin käytäntönä on säästää 10–15 metrin vyöhyke pesätai levähdyspuusta. Jonkinlainen ohjearvo on tulossa myös uuteen ohjeistukseen, mutta metrimääriä ei vielä ole lyöty lukkoon. Runsaslukuinen uhanalainen Valtaosa liito-oravista elää tavallisissa talousmetsissä. Lentävä nahkarukkanen on uhanalaisista lajeista kaikkein merkittävimmin hakkuisiin vaikuttava laji. Tämän ovat huomanneet monet puun myyntiä suunnittelevat maanomistajat. Liito-oravaa on paikoin riesaksi asti. Vuonna 2006 valmistuneessa ensimmäisessä liito-oravien virallisessa kannanlaskennassa naaraiden lukumääräksi saatiin runsaat 140 000. Määrä oli moninkertaisesti enemmän kuin luultiin, mikä tarkoittaa sen tulevan metsätaloudessakin yhä useammin vastaan. Ympäristöministeriön rahoittaman kolmivuotisen kannan seurannan alustavat tulokset ensimmäiseltä seurantavuodelta kertovat kuitenkin jotain aivan muuta. ”Kannan kehitys näyttäisi oleMiljardien eurojen liituri Metsäala kaipaa liito-oravan suojeluun arkirealismia, luontopuoli laajempia aluerajauksia. Hampaankolossa ovat korvaukset. Liiturin elinpiirien pelastamisen hintalappu on miljardeja. ”HIRVIÄ ON PUOLET VÄHEMMÄN JA NIISTÄ PUOLET AMMUTAAN.” van edelleen laskusuunnassa”, kertoo vastuullinen tutkija Ilpo Hanski Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Ympäristöpuoli toivoo uusien suojeluohjeiden tuovan vaikuttavuutta liito-oravien suojeluun. Tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät nykyiset ohjeet takaa liito-oravan säilymistä alueella hakkuiden jälkeen. Pesäpuun rajaamisen sijaan luontoväki toivoo 3,5–4 hehtaarin elinpiirin suojelua. Nyt jännitetään, minkälaiseksi suojelu kehkeytyy. Rahaa liiturin suojeluun ei liiaksi ole. Valtion rahoitus supistuu tulevina vuosina myös ympäristöministeriön hallinnonalalla. MTK on laskenut liito-oravien elinpiirien suojelun hinnan liikkuvan runsaassa kahdessa miljardissa eurossa. ”Liito-orava on ylisuojeltu. Liito-oravia on yhteensä 300 000 plus poikaset. Hirviä on puolet vähemmän ja niistä puolet ammutaan. Tämä on käsittämätöntä. Liito-orava vie määrärahoja monelta muulta huomattavasti uhanalaisemmalta lajilta”, kritisoi MTK:n lakimies Tommi Siivonen. Korvauskynnys ei ylity Maanomistajan kannalta kenties ongelmallisinta liito-oravan suojelussa ovat korvaukset. Jotta liiturin säästämisestä saisi rahallista hyvitystä, luonnonsuojelulaista tulevan merkityksellisen haitan kynnyksen täytyy ylittyä. Käytännössä näin tapahtuu harvoin. Nykyisissä liito-oravan suojeluohjeissa tavoitteena on levähdysja pesäpaikat siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän taloudellisia menetyksiä eikä suojelusta näin ollen koidu valtiolle korvattavaa. Luonnonsuojelulain merkityksellinen haitta ei ole samalla tasolla kuin esimerkiksi metsälain vähäisen haitan korvaus, joka koskee erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Metsälaissa vähäisen haitan raja on kolmetuhatta euroa. Merkityksellinen haitta puolestaan punnitaan Ely-keskuksissa tapauskohtaisesti. Metsänomistajan omavastuu liikkuu keskimäärin kahdentuhannen Uhanalaisista eläimistä liito-orava vaikuttaa eniten hakkuisiin ja siirtää jopa moottoriteitä. Tihein kanta elelee länsirannikolla Vaasan ja Kristiinankaupungin seudulla. Le ht ik uv a/ H ei m o R aj an ie m i AJASSA 10 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19
ja neljäntuhannen euron välillä painottuen lähemmäs neljäätuhatta euroa. Räikeämpiäkin tapauksia löytyy. ”Korvauskynnys pitäisi ylittyä helpommin”, Siivonen sanoo. Mikäli liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkoja turvaavaa aluetta halutaan laajentaa, yhä useammassa tapauksessa ylitetään merkityksellisen haitan kynnys. Tällöin valtion pitäisi olla valmis kaivamaan kuvettaan. Yhdenvertaisuus koetuksella Liito-oravakohteiden rajaus aiheuttaa harmaita hiuksia metsänomistajien edun valvojille. Rajauksien takana saattaa olla vanhentunutta paikkatietoa. Metsänkäyttörajoitukset pysyvät, vaikka edellinen havainto liiturista olisi vuosien takaa. Liito-oravahavainto on helppo syöttää paikkatietoaineistoon, mutta vaikeaa ja byrokraattista poistaa sieltä. Myös alueet laajenevat. ”Valitettavasti on nähtävissä selkeä linjaus, ja lajisuojeluvastaavat ovat sen ihan suoraan sanoneetkin, että alueiden rajaukset laajenevat jatkuvasti. Meillä on rajattu kahden kolmen hehtaarin kohteita hakkuiden ulkopuolelle”, kertoo ympäristöpäällikkö Markus Nissinen Länsi-Suomen metsänomistajien liitosta. Monissa tapauksissa rajausten oikeellisuuteen on haettava apua hallinto-oikeudesta. Näin Nissinen joutui tekemään esimerkiksi viime viikolla. Maanomistajalle ratkaisun hakeminen oikeudesta on turhauttavaa. Hakkuut viivästyvät helposti vuoden tai kaksi ja reagointi puun markkinahintaan muuttuu mahdottomaksi. ”Rajauksissa on valitettavasti myös aikamoisia Ely-keskuskohtaisia eroja. Sitä voi miettiä, toteutuuko metsänomistajien yhdenvertaisuus, jos se on maakunnasta kiinni, miten liito-oravakohteet rajataan. Se on vähintäänkin harmillista”, Nissinen toteaa. Ympäristöministeriö tarkistaa parhaillaan rauhoitettujen eläinten euromääräisiä arvoja. Hintalappuun vaikuttaa uhanalaisuusluokituksesta tuleva suojelutarve sekä kannan koko. Juuri kannan koko on tiputtamassa liito-oravan arvon nykyisestä runsaasta tuhannesta eurosta. Vuonna 2006 valmistunut liito-oravan kannan seuranta yllätti ympäristöministeriön. Runsaat 140 000 naarasta oli huomattavasti enemmän kuin kuviteltiin. ”Liito-oravan hinta tulee selvästi alaspäin. Liito-orava arvioitiin 2000-luvun uhanalaisuusarvioinnissa selvästi uhanalaisemmaksi kuin se onkaan”, kertoo ylitarkastaja Matti Osara ympäristöministeriöstä. Tarkkoja arvoja Osara ei halua paljastaa, sillä laskelma vaatii vielä tarkistuksia. Liito-oravan, kuten muidenkin rauhoitettujen lajien, uudet hintalaput selviävät tämän vuoden aikana. Euromääräiset arvot auttavat tuomioistuimia rauhoitusmääräysten rikkomusten käsittelyssä ja kor vausten määrittämisessä. Liitooravan arvo laskee Liito-oravametsien liittäminen metsien monimuotoisuusohjelma Metsoon on yksi tapa saada suojelusta asiallista korvausta. Tämä edellyttää, että metsällä on muitakin luontoarvoja liito-oravan lisäksi. ”Meidän kauttamme on mennyt lukuisia kohteita Metsoon. Ne ovat ensin tulleet Ely-keskukselta liito-oravakohteina meille ja meitä on pyydetty välittämään ne Metsoon. Tällainen yhteistyö meillä pelaa hyvin Ely-keskusten kanssa”, kertoo johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä metsäkeskuksesta. Metsänomistajalle korvataan alueen vapaaehtoisesta pysyvästä suojelusta kohteen täysi arvo, joka on verovapaata tuloa. Sillä voi vaikka ostaa uuden metsän toisaalta. Metson korvaukset ovat aivan toista luokkaa kuin mitä Ely-keskukset tarjoavat alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Muutaman satasen korvausta kymmeneltä vuodelta ei juuri voi maanomistajalle suositella. Metsosta täysimääräinen korvaus Lumien sulettua papanat paljastavat liito-oravan. Le ht ik uv a/ H ei m o R aj an ie m i H an nu H ut tu W ik im ed ia C om m on s AJASSA 11 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 Liito-orava » Esiintyy Koillis-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa. » Hieman tavallista oravaa pienempi. » Etenee metsässä liitäen puusta toiseen. » Viihtyy vanhahkoissa kuusivaltaisissa sekametsissä. » EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalla. FAKTA
AJASSA 12 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva ”Energiapuun tilanne ei nyt näytä hyvältä. Sen käyttö on vähentynyt etenkin Länsi-Suomessa ja varsinkin Pohjanmaalla”, toimialapäällikkö Tage Fredriksson Bioenergia ry:stä sanoo. Rannikon lämpölaitoksissa puu on korvautunut kivihiilellä. Lisäksi nykyisillä sähkön hinnoilla ei lauhdesähkön tuottaminen ole kannattanut. Turvetta on tänä kesänä nostettu aikaisempia vuosia enemmän, mikä sekin vähentää puun tarvetta. Muutamana edellisvuonna turpeen nosto on jäänyt tavoitteista, ja sen tilalla on pääosin poltettu puuta. Energiapuulajikkeiden osalta tilanne on Fredrikssonin mukaan se, että kantojen nosto on vähenemässä. Tosin viime vuonna niitä nostettiin vielä ennätysmäärä. ”Pienpuun korjuu voi silti ensi talvena olla paikoin vilkastakin, koska kemeratuen määrä luultavasti vähenee ensi vuonna”, Fredriksson arvioi. Tällä hetkellä energiapuuta on varastossa reilusti. Tarkkaa tietoa kokonaismäärästä ei ole, mutta Fredrikssonin mukaan sitä on vähintään vuotuisen käytön verran eli noin kahdeksan miljoonaa kuutiometriä. Energiapuun kauppa tähtää aina vuoden verran eteenpäin. Ensi talven polttoon menevä energiapuu on ostettu ja korjattu tienvarteen kuivumaan jo keväällä. Nyt ostetaan puuta talvelle 2015–2016. Harvestia ostaa valikoiden Aika rajalliksiksi kuvaa energiapuun ostomahdollisuuksia Harvestian hankintapäällikkö Mikko Palmroth. ”Viime talven toimitukset saattoivat pahimmillaan jäädä vain puoleen sovitusta. Vanhaa puuta jäi siten runsaasti varastoon.” Energiapuun tilanne vaihtelee kuitenkin alueellisesti. Paikoin Harvestia voi ostaa kuivaa varastopuutakin ensi talven käyttöä varten. Itärajan tuntumassa Venäjän tuontipuu hankaloittaa Palmrothin mukaan kotimaisen puun kysyntää. Vapolla suuret varastot Vapon energiapuunhankinnan Pohjois-Suomen hankintapäällikön Pentti Haatajan mukaan energiapuun varastot ovat lämpimän talven ja kesän jäljiltä suuret. Pohjois-Suomen alueella kesän kulutusta on vähentänyt lisäksi se, että Oulun Energian toinen kattila on ollut pois käytöstä remontin vuoksi. Vapon muita suuria asiakkaita ovat Oulun seudun sähkö, Tornion Voima ja Rovaniemen Energia. ”Energiapuuta ostetaan nyt lähinnä sen verran kuin varanEnergiapuu myy heikosti Takkuista on, mutta kokonaan energiapuun kauppa ei sentään ole pysähtynyt. ”PARHAITEN ENERGIAPUUTA SAA KAUPAKSI SELLAISESTA LEIMIKOSTA, JOSTA KERTYY MYÖS MUITA PUUTAVARALAJEJA.” PUUKAUPPA Metsähallitus korjaa energiapuuksi suuren osan Rovajärven ampuma-alueelta kertyvästä puusta. 8700000 m 3 = vuonna 2013 käytetty metsähake not vähenevät”, Haataja kertoo. Kysynnässä on alueellisia eroja. Huonoin tilanne on Kainuussa ja Koillismaalla. Esimerkiksi Suomussalmelle tulee energiapuuta Venäjällä. Koillismaalla taas paikallisilta sahoilta kertyy paljon poltettavaa sahausjätettä lähiseudun lämpövoimalaitoksille, joten varsinaista energiapuuta tarvitaan vähän. Tilanne on hieman parempi Lapin puolella esimeriksi Rovaniemen seudulla. ”Parhaiten energiapuuta saa nyt kaupaksi sellaisen leimikon osana, josta kertyy myös muita puutavaralajeja”, Haataja sanoo. Metsähallitus kova kilpailija Etenkin Lapissa Metsähallitus on kova kilpailija yksityismetsien puulle. Metsähallituksen tavoitteena on ollut lisätä energiapuun tarjontaa, mutta tavoitteisiin ei ole vielä päästy. Nykyinen myyntimäärä on noin 300 000 kuutiometriä vuodessa. Asiakkuuspäällikkö Paavo Soikkeli kertoo, että esimerkiksi Rovajärven ampuma-alueelta kertyy energiapuuta muutamia kymmeniä tuhansia kuutiometrejä. Lisäksi normaalien hakkuiden yhteydessä kertyy puuta, joka ei kelpaa ainespuuksi. Muutoin Metsähallituksen pitää tarkoin miettiä, mistä energiapuuta otetaan, koska se ei voi hyödyntää kemeratukea. ”Nuorissa metsissä se tarkoittaa sitä, että alle kahdeksansenttisiä runkoja ei kannata korjata. Meidän etu on tietysti se, että taimikonhoitotyöt on tehty ajallaan ja pieniläpimittaista puuta on vähän leimikoissa”, Soikkeli sanoo.
AJASSA 13 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 37–40 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 716007 Etelärannikko 18584 Pohjanmaa 19593 Lounais-Suomi 53041 Häme-Uusimaa 80059 Kaakkois-Suomi 55981 Pirkanmaa 49592 Etelä-Savo 56387 Etelä-Pohjanmaa 63102 Keski-Suomi 52867 Pohjois-Savo 34939 Pohjois-Karjala 106306 Kainuu 22610 Pohjois-Pohjanmaa 84224 Lappi 18717 Ostomäärät viikolla 40 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,93 ? 55,60 ? 40,59 ? 15,39 ? 17,57 ? 15,58 ? 22,16 ? 22,72 ? Uudistushakkuu 57,14 ? 56,34 ? 41,86 ? 16,64 ? 18,71 ? 16,73 ? 23,67 ? Harvennushakkuu 50,69 ? 49,54 ? 36,94 ? 14,72 ? 15,64 ? 15,02 ? Ensiharvennus 46,79 ? 45,15 ? 14,19 ? 14,35 ? 13,74 ? Hankintahinnat 60,80 ? 59,57 ? 46,74 ? 29,42 ? 31,88 ? 30,40 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,04 ? 55,84 ? 36,95 ? 16,51 ? 17,91 ? 16,66 ? 24,32 ? 26,47 ? Uudistushakkuu 57,57 ? 56,46 ? 37,53 ? 18,12 ? 18,36 ? 18,09 ? 26,62 ? 27,04 ? Harvennushakkuu 47,10 ? 46,02 ? 14,55 ? 14,75 ? 14,31 ? 20,55 ? Ensiharvennus 46,65 ? 14,86 ? 14,87 ? 21,41 ? Hankintahinnat 55,53 ? 54,08 ? 28,08 ? 28,39 ? 29,99 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,26 ? 55,65 ? 40,94 ? 15,59 ? 17,08 ? 15,45 ? 21,86 ? 23,37 ? Uudistushakkuu 57,53 ? 56,56 ? 42,76 ? 17,18 ? 18,66 ? 17,43 ? 24,63 ? Harvennushakkuu 48,00 ? 46,81 ? 37,33 ? 15,04 ? 14,84 ? 14,13 ? 47,38 ? 46,47 ? 14,90 ? 14,69 ? 14,22 ? 21,41 ? Hankintahinnat 57,07 ? 56,79 ? 46,03 ? 29,16 ? 29,39 ? 30,10 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,94 ? 51,01 ? 15,54 ? 16,51 ? 15,53 ? 21,64 ? 23,53 ? Uudistushakkuu 52,74 ? 52,23 ? 18,04 ? 17,93 ? 17,68 ? 24,34 ? 25,60 ? Harvennushakkuu 46,60 ? 45,47 ? 13,42 ? 13,34 ? 12,69 ? 18,89 ? Ensiharvennus 44,99 ? 44,01 ? 14,16 ? 13,58 ? 19,61 ? Hankintahinnat 55,46 ? 54,94 ? 27,64 ? 27,74 ? 29,68 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,15 ? 53,49 ? 42,21 ? 14,97 ? 15,91 ? 15,42 ? 21,04 ? 22,19 ? Uudistushakkuu 56,68 ? 54,65 ? 43,55 ? 16,76 ? 17,21 ? 17,50 ? 23,65 ? 23,40 ? Harvennushakkuu 47,53 ? 45,94 ? 37,92 ? 14,33 ? 14,65 ? 14,87 ? Ensiharvennus 45,46 ? 43,86 ? 13,45 ? 10,83 ? 12,97 ? 18,55 ? Hankintahinnat 55,58 ? 53,98 ? 45,94 ? 28,17 ? 27,90 ? 30,29 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,74 ? 47,48 ? 15,13 ? 15,96 ? 14,53 ? 22,87 ? Uudistushakkuu 47,82 ? 48,36 ? 17,00 ? 16,65 ? 16,20 ? 24,36 ? Harvennushakkuu 45,46 ? 12,78 ? 11,66 ? 20,43 ? Ensiharvennus 39,74 ? 13,81 ? 13,87 ? Hankintahinnat 54,66 ? 27,34 ? 28,20 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,53 ? 55,21 ? 44,79 ? 15,49 ? 16,83 ? 15,65 ? 21,65 ? 22,35 ? Uudistushakkuu 57,93 ? 56,09 ? 46,26 ? 17,12 ? 18,04 ? 17,49 ? 22,63 ? Harvennushakkuu 49,48 ? 48,39 ? 39,02 ? 14,86 ? 15,07 14,67 ? Ensiharvennus 45,80 ? 45,10 ? 13,76 ? 13,93 13,14 ? Hankintahinnat 56,93 ? 55,67 ? 48,17 ? 29,69 ? 29,32 31,72 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,81 ? 54,97 ? 42,37 ? 15,50 ? 17,04 ? 15,59 ? 22,41 ? 23,90 ? Uudistushakkuu 56,50 ? 55,88 ? 43,81 ? 17,28 ? 18,25 ? 17,40 ? 24,77 ? 25,17 ? Harvennushakkuu 48,15 ? 47,81 ? 37,87 ? 14,29 ? 14,99 ? 14,27 ? 19,70 ? 20,30 ? Ensiharvennus 45,92 ? 45,03 ? 32,20 ? 14,17 ? 13,90 ? 13,60 ? 20,41 ? 20,25 ? Hankintahinnat 57,45 ? 56,60 ? 46,56 ? 28,43 ? 29,81 ? 30,30 ? 34,85 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. HANNU JAUHIAINEN Koivutukin hyvä kysyntä näkyy myös sen hinnassa, joka on noussut vuoden korkeimmalle tasolle. Koivutukista on alkuvuoden aikana maksettu 40–41 euroa kuutiometriltä. Syyskuun puolivälissä koko maan keskihinta nousi päälle 42 euron ja on pysytellyt siellä nyt kolme viikkoa. Maakunnallisesti koivun kysynnän paraneminen näkyy erityisesti Itä-Suomessa (Kymi–Savon hinta-alue). Siellä keskihinta on noussut jo lähelle 45:ttä euroa kuutiometriltä. Muiden puutavaralajien kantohinnat ovat olleet viime viikot lievässä laskussa. Mäntytukin koko maan keskihinta vajosi jo kesällä alle 55 euron. Viime viikolla kuusitukinkin hinta laski samalle tasolle. Myös kuitupuiden ja pikkutukkien koko maan keskihinnat ovat olleet lievässä laskussa. Viime viikko tosin toi pientä muutosta, sillä useimpien pienpuiden keskihinnat kääntyivät lievään nousuun. Puun ostomäärät ovat jääneet jonkin verran viime vuodesta. Puuta on ostettu viikottain noin 600 000–700 000 kuutiometriä, mikä on noin satatuhatta kuutiota vähemmän kuin viime syksynä vastaavana aikana. Koivutukki piristyy Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m viikot 1–40 , 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60
M E T S Ä S T Ä 14 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Pian 50 vuotta metsäteitä rakentanut urakoitsija Antti Yrjölä Sastamalan Kiikasta ihmettelee kemeratuen ehdoissa määriteltyjä metsäteiden normeja. ”Tuen saamiseksi metsätiet joudutaan usein kunnostamaan aivan liian kalliisti ja todelliseen käyttöön nähden turhan korkeatasoisiksi. Ilman tukea tiestä saa monesti riittävän hyvän selvästi halvemmalla.” Yrjölä viittaa kotikylällään tehtyyn metsätien kunnostushankkeeseen, jossa hän itsekin oli osakkaana. ”Alun perin rakensin tien itse 32 vuotta sitten. Kyse on pistotiestä, joka ulottuu 13 osakkaan metsiin.” Tähän asti tietä on hoidettu talkoovoimin. ”Tie pysyi kunnossa pitkään, mutta viime keväänä puuta ajettiin juuri, kun routa oli sulamassa ja tien runko vielä märkä. Se rasitti tietä enemmän kuin koko siihenastinen liikenne. Tien pinta painui pyörien kohdalta melkoisesti.” Niinpä osakkaat päättivät kunnostaa 2,5 kilometrin metsäautotien pätkän. Urakasta pyydettiin tarjous Otsolta. Yhtiö tarjosi kemeraehtojen mukaista tieremonttia. Tarjouksen veroton summa oli 24 000 euroa. Siihen sisältyi 15 prosentin (4 000 euroa) työnjohtokorvaus. Osakkaiden maksettavaksi olisi 40 prosentin kemeratuen jälkeen jäänyt 14 500 euroa. Vähemmän mursketta Säästäväiset satakuntalaisisännät eivät Otson tarjoukseen tarttuneet. He pyysivät yhtiöltä kevennettyä, siis halvempaa, remonttisuunnitelmaa. Sellaista ei saatu. ”Kemeratuen edellytyksissä on monta seikkaa, jotka tarpeettomasti nostavat tien kunnostuskustannuksia”, Yrjölä huomauttaa. Tärkein niistä on sorastettavan tiealueen vähimmäisleveys, 3,6 metriä. Yrjölän mukaan se on turhan leveä. Harvakseltaan liikennöidyn tien leveydeksi riittää 2,7–2,8 metriä. ”Kippiauto tekee kerralla 2,6 metrin murskematon. Sitä leveämmälti ei kannata sorastaa, koska murske leviää tien reunoille. Tarjouksen mukainen kymmenen sentin murskekerros on sekin turhan paksu. Hyvähän se olisi, mutta ihmisillä on muitakin menoja. Käytännössä 5–7 senttiä mursketta riittää, kun tien runko on kunnossa.” Kaikki ojat olisi kaivettu uudelleen. Samalla ojarummut olisi uusittu. ”Nekin olisivat meidän hankkeellamme olleet turhia, koska sekä ojat että vanhat muoviset rummut olivat vielä kunnossa.” Tie kuntoon kuudella tonnilla Keskustelut Otson kanssa päättyivät, ja osakkaat päättivät kerätä tien kunnostukseen 6 000 euroa. Se riitti, kun Yrjölä yhdessä poikiensa kanssa kunnosti tien. ”Kaivinkonetyö ja murske on hinnoiteltu todellisten kustannusten mukaan, emme tehneet tietä talkoopohjalta.” Yrjölä ei väitä, että omatoimisella kuudentonnin remontilla saisi yhtä hyvän tien kuin kemeraehtojen mukaan kunnostettu olisi ollut. ”Olennainen kysymys on, millainen tie palvelee parhaiten osakkaiden tarpeita.” ”Kemeraremonteissa” tie kunnostetaan niin, että se kestää ympärivuotiset puun kuljetukset. Vastineeksi luvataan, että kelirikkoleimikoilta saatava parempi puun hinta kattaa tien kunnostuskulut. Tätä Yrjölä ei usko. ”Valtaosin tietä liikennöidään henkilöautoin. Puuta kuljetetaan keskimäärin muutama kuorma vuodessa. Ne voi ajaa talvikelillä. Tien piirissä olevien kelirikkoleimikoiden paremmalla kantohinnalla ei korkeita kunnostuskuluja katettaisi”, Yrjölä sanoo. Metsätie kuntoon tarpeiden mukaan Metsätien kunnostuksessa voi säästää, kun korvaa kemeratuet maalaisjärjellä. ”OLENNAINEN KYSYMYS ON, MILLAINEN TIE PALVELEE PARHAITEN OSAKKAIDEN TARPEITA.” Kunnostuksen jälkeen tien on oltava muodoltaan pyöreä ja keskeltä selvästi kohollaan, jotta vesi valuu suoraan ojiin, neuvoo Antti Yrjölä. 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 METSÄNHOITO
Niitä reunapusikot. Murske tarpeen mukaan. Kuivaa lätäköt. Vinkit metsätielle Valtion tuella rahoitetuissa tienhankkeissa osakkaiden on pidettävä tie vähintään tyydyttävässä kunnossa 15 vuotta. Tien osakkaat muodostavat tiekunnan. Tiekunta perustetaan tietoimituksessa. Samalla määritellään muun muassa tien osakkaat ja tien ylläpitokustannusten jakoperusteet. Tiekunta valitsee asioita hoitamaan hoitokunnan tai toimitsijamiehen. Nykyisin monet tiekunnat käyttävät ulkopuolisia isännöintipalveluita. Kelirikkoaikaisen raskaan liikenteen rajoittaminen on varmin keino säästää tien hoitokustannuksia. Tien käyttöä ei voi rajoittaa, jos valtio tai kunta avustaa tien kunnossapitoa. Metsäautoteillä näin ei yleensä ole. Tällaisesta tiestä kuorma-automies ei pidä. Niitä reunapusikot säännöllisesti. Metsäautotien on pituussuunnassa katsoen oltava pyöreä kuin sian selkä. Silloin sadevesi valuu suoraan ojiin eikä jää tielle ja imeydy tien runkoon. ”Kunnostetun tien keskiosa saa olla sen verran koholla, että henkilöauton pohja raapii maata keskellä tietä ajettaessa”, Antti Yrjölä sanoo. Vanhojen metsäautoteiden reunat kohoavat. Tie muuttuu lättänäksi, eikä vesi enää valu ojiin. Tietä kunnostettaessa luiskat viistetään kaivinkoneella ojiin päin kallistuviksi. Luiska on sorastetun tien ja ojan välinen alue. ”Myöhemmin luiskat kannattaa muutaman vuoden välein muotoilla uudelleen traktorilla lanaten. Tien keskiosaa ei pidä madaltaa”, Yrjölä neuvoo. Kunnostuksen tarpeessa olevalle tielle muodostuvat lätäköt pidättävät vettä tielle ja niillä on taipumus syventyä ajan mittaan. ”Lätäköissä oleva vesi on syytä johtaa pois tekemällä lapiolla noroja, jotka johtavat veden ojiin.” Sorastettavan tieosan leveydeksi riittää 2,6–2,7 metriä. Se on tarpeeksi puutavara-autolle, varsinkin kun murske leviää tienreunoille. ”Kantaville mäkimaille mursketta ei juuri tarvita, vaan se kannattaa keskittää painanteisiin, joissa pohja kestää huonommin”, Yrjölä opastaa. Hän huomauttaa, että kesäaikaisen raskaan liikenteen kieltäminen on varmin tapa säästää kunnossapitokustannuksista. Pienten tiekuntien kannattaa pestata osaava urakoitsija kunnostamaan tietä, välikäsiä ei tarvita. Näin säästytään työnjohtokuluilta. ”Urakoitsija voi laskuttaa osakkailta suoraan heidän osuutensa kunnostuskuluista. Näin he voivat vähentää laskuun sisältyvän arvonlisäveron. Tämä onnistuu, jos osakkaita on vähän.” Tiekunta ei ole arvonlisäverovelvollinen. Se ei voi vähentää veroa jos maksaa urakoitsijan laskun. Tällöin osakkaiden maksettavaksi jää koko verollinen summa. Sian selkä on tiemiehen ihanne Lätäkkö kertoo, että tien profiili vaatii kunnostusta. Ensiapuna voi kaivaa lapiolla vettä ojiin johtavia noroja. Tien pinnalle 5–10 sentin kerros raekooltaan 32 millin mursketta. Luiskat on viistettävä ojia kohti kallistuviksi. Muotoile luiskat. Omatoiminen tieremontti maksoi osakkaille alle puolet kemeraehtoisen tien kustannuksista tukien jälkeen, Antti Yrjölä kertoo. METSÄSTÄ 15 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19
ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat Jokitörmään kaivetun kuopan pohjalla uurastavan miehen kourat puristavat kankea. Muina työvälineinä miehellä on hakku, lapio ja talja. Sinkkiämpärit kuopan reunalla odottavat soralastiaan. Ylärinteessä työtä valvoo herkeämättä etsijäkoira Neri. Taustalla kuuluu kosken taukoamaton kohina. Kuopan reunoille on kammettu kivijärkäleitä syrjään käsikäyttöisellä taljalla. Syvältä paljastunut sora on kaikkein arvokkainta. Kyseessä on koekaivaus, ja soraa on kuopasta nostettu jo pari kuutiota. Kuoppa sijaitsee kuusirajan pohjoispuolella, Ivalojokeen laskevan Sotajoen pienen latvahaaran varressa Inarissa. ”Nämä kalliosta lohjenneet järkäleet toimivat kuin luonnonrihlat”, sanoo mies kuopan pohjalta. 62-vuotias Tapio Suokko on hullaantunut kullankaivamiseen. Hänestä mielenkiintoisinta on katsella maisemaa ja kuvitella sen muotoja maanpinnan alla. On pystyttävä hahmottamaan viimeisimmän jääkauden jälkeinen maamassojen ja veden liikehdintä maankuoren pinnalla. Rännistä vaskooliin Suokon kaivama sora käsitellään kullankaivajan rännissä. Se on eri tasoissa alaspäin viettävä, laudasta rakennettu laitos, jossa virtaavalla vedellä erotetaan arvoton kiviaines raskaammasta kullasta. Toki jo sorasta voi, onnen niin kohdatessa, löytää harjaantuneella silmällä suuremmat hiput. Vesi nostetaan ränniin joesta pienellä polttomoottorilla. Ränniin on rakennettu eri tasoille sihtejä. ”Juorumatolta” saattaa jo erottaa isoimmat hiput, seuraavassa vaiheessa sihdin alta ”sammalmatolta” otetaan talteen pienijakoisempi kulta. Tässä vaiheessa kullan seurassa on vielä paljon hienojakoista kiviainesta. Se erotellaan vaskaamalla laakeassa metallisessa tai muovisessa vaskoolissa. Vaskaaminen tapahtuu saostusaltaan äärellä, mistä vesi valuu takaisin jokeen suodattavien maakerrosten läpi. Näin tammukatkin voivat joessa edelleen hyvin. Hengettömiä ja pölyä Vaskoolia läikytettäessä vesi erottelee kultapitoisesta hiekasta hippuja ja kultapölyä. Pienimmät kultapölyhiukkaset ovat tuskin silmin havaittavia. Onnistuneen vaskauksen tuloksena jälkeen jää jotakin pieneen koeputkipulloon laitettavaa. Pieniä hippuja kutsutaan hengettömiksi, vielä pienempi on pölyä. Pienijakoisesta kullasta maksetaan noin 30 euroa grammalta. Se sulatetaan teollisuuden tarpeiksi. Isoimmat hiput päätyvät yleensä korukiviksi. Kullanhuuhdonta syrjäytti pikiöljyn tuottamisen Tapio Suokon elämässä. ”VASKAUKSEN TULOKSENA JÄLKEEN JÄÄ JOTAKIN PIENEEN KOEPUTKIPULLOON LAITETTAVAA.” Polttiaiset piirittävät Montun pohjalta soraämpärien kanssa kapuavan Suokon. Pilvi pieniä kiusanhenkiä pörrää ympärillä, ja joku on ennättänyt istua iholle kämmenselkään. Taskusta löytyy pullo pikiöljyä, ja polttiaiset karkkoavat. Hyönteiskarkotteena käytettävään ehtaan pikiöljyyn on sekoitettu puolet rypsiöljyä. Näin käyttömukavuus on taattu mutta teho säilynyt. Pikiöljystä on moneen Pikiöljyä saadaan tervanpolton yhteydessä. Apteekkilaatuinen pikiöljy valmistetaan valvotuissa olosuhteissa säiliöpolttoisen tervanpolton tuotteesta tislaamalla. Aito antioksidentteja sisältävä pikiöljy ei jäädy edes pakastimessa. Sen terveysvaikutukset on tunnettu kansan keskuudessa vuosisatojen ajan, vaikka tutkimustietoa ei juuri ole saatavilla. Pikiöljyä voi käyttää ihottumien, ruhjeiden ja lievien palovammojen hoitoon sekä hyönteisten torjuntaan. Tipoittain sokeripalaan uuttamalla ja nauttimalla sisäisesti ölKULLANKELTAISTA PIKIMUSTAA A nn a B ac k 16 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 METSÄSTÄ
jyä voi käyttää myös yskänlääkkeenä sekä vilustumista vastaan. Tapio Suokko on ollut pikiöljyn kanssa tekemisissä parin vuosikymmenen ajan. Ennen hän omisti yhtiön, joka tuottaa pikiöljyn lisäksi myös muita tervatuotteita sekä pihkavoidetta. Myytyään sen liiketoiminnan Suokko harjoittaa enää konsultointia ja tarjoaa alan asiantuntijapalvelua. Onnellinen mies Yrityksensä myynyt kullankaivaja Suokko tunnustautuu onnelliseksi mieheksi. Tuntuma kullanhuuhdontaan juontaa 15 vuoden takaa. Tapio Suokko asui tuolloin kolme viikkoa kodassaan Sallassa seuranaan vain mättäällä aurinkoa ottava kyykäärme ja Lapin linnut – kuukkeli, lapintiainen, järripeippo. Parhaat hetkensä hän koki rankkasateen iskiessä kodan kattoon ja ukkosen jylistessä niin, että maan tärähtelyt saattoi tuntea kehossaan. ”Voitin itseni vaikka pelkäsin.” Rännin avulla Tapio Suokko seuloo kultajyvät sorasta. Vaskoolin pohjalla kimmeltää kultahippuja. 17 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 METSÄSTÄ
18 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 METSÄSTÄ TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Sammaleisesta kivenkolosta pilkottaa jotain keltaista. Viisivuotias Vilma juoksee innoissaan katsomaan. Isä Tuomo Kosunen harppoo perässä. Valkoinen ämpäri heilahtelee askelten rytmiin. Tällä kertaa kyse ei ole syksyn ensimmäisistä maahan pudonneista lehdistä. ”Kantarelleja!” Vilma huudahtaa. Sieniretki mökin lähimetsissä Pukkilassa on alkanut lupaavasti. Ämpärin pohjan peittävät kookkaat keltaiset lakit. 51-vuotias Kosunen on seurannut ilolla nuorimman tyttärensä intoa kulkea metsissä. Vilma nauttii retkeilystä ja sienestyksestä. Ikäisekseen hän tunnistaa yllättävän paljon sienija kasvilajeja. Kosunen on yhdessä vaimonsa kanssa vienyt Vilmaa ja vanhempaa Isän opastuksella metsänomistajaksi Porvoolainen metsänomistaja on vienyt tyttäriään metsään pienestä pitäen. Toiveena on, että jälkikasvu ottaisi aikanaan isän metsät hoitaakseen. Suppilovahverot odottavat löytäjäänsä, eikä Vilma malttaisi odottaa. Ennen sieniretkelle lähtöä tankataan kuitenkin vielä eväitä. tytärtään, kymmenenvuotiasta Veeraa, pienestä pitäen metsään. Toiveena on, että jompikumpi lapsista kiinnostuisi ja ottaisi joskus isän metsät Leppävirralla ja Heinävedellä hoitaakseen. ”Se on niin luonteesta kiinni. Vanhempi tyttö on enemmän innostunut kirjoista, mutta en tiedä, mitä tästä nuoremmasta tulee. Vilma haluaa aina olla mukana. Polttopuuhommat ja moottorisaha kiinnostavat joskus liiaksikin”, Kosunen hymähtää. Metsä on eläkevakuutus Kosusesta tuli metsänomistaja 2000-luvun alussa. Tuolloin hän osti ensimmäisen metsäpalan isältään Pekalta. Sittemmin Kosunen hankki kotitilansa Näädänmaan kylältä Leppävirralta sekä tilaa ympäröiviä metsiä. Metsäomaisuus kasvoi yli sataan hehtaariin, ja yhä myynti-ilmoitukset seurataan tarkoin. Viisivuotias Vilma seuraa isäänsä Tuomo Kosusta innokkaana sienimetsään. Koko ikänsä metsissä kulkenut tytär on sammalmättäillä kuin kotonaan. METSÄNOMISTAJA Pukkila
19 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 la, jonka alle kuusi tulisi luontaisesti. Uuden oppiminen ja tiedon halu innostavat metsänomistajaa suunnittelemaan jo tutkinnon jälkeistä aikaa. ”Olen ikuinen opiskelija ja opiskelen aina jotain. Tarkoituksenani olisi jatkaa tästä ammattikorkeakouluun asti, mutta katsotaan riittävätkö paukut ja kiinnostus”, Kosunen pohtii. METSÄSTÄ ”Ainut, mitä en ole itse juuri tehnyt, on hankintahakkuut. Hakkuut on saanut hoitaa moto. Tuulenkaatoja olen korjannut”, Kosunen kertoo. Omatoimisuus takaa, etteivät tuulen kaatamat puut jää metsään ja korjuujälki miellyttää silmää. Koneella toteutetusta myrskypuusavotasta Kosunen ei anna kiitosta. Vuoden 2007 suihkuvirtauksen jälkiä korjanneet jättivät metsään luvattoman leveitä ajouria. ”Se on aina haastavaa löytää hyvä kuski. Jos ei ole ammattitaitoa, huonoa tulee.” Koulunpenkiltä oppia Kosusen metsäalalla aikanaan työskennellyt isä on ollut hyvä metsätiedon lähde. Tiedon jano kuitenkin kasvoi metsänomistajuuden myötä. Alkuun Kosunen hakeutui yksittäisille kursseille. Kolme neljä vuotta sitten messuilla hän tutustui metsätalo?usyrittäjän ammattitutkintoa ja yksittäisiä metsäkursseja tarjoavaan oppilaitokseen, Hyriaan. Kiinnostus heräsi välittömästi. ”Hakeuduin Hyriaan, jotta saisin omaa näkemystä metsien hoitoon ja käsittelyyn. Halusin oppia, mitä metsänkäsittelyn eri vaihtoehtoja on olemassa ja miten ne vaikuttavat”, Kosunen kertoo. Nyt opintoja on takana puolitoista vuotta ja tutkinto valmistuu ensi keväänä. Opintojen edetessä Kosunen on oppinut arvioimaan entistä paremmin, missä kunnossa metsät ”PITÄÄ OSATA TAITEILLA PERHEEN JA VAPAA-AJAN KANSSA, ETTEI KOKO AJAN OLE METSÄSSÄ.” MITÄ SINUN METSÄLLESI KUULUU? Metsään.fi on metsänomistajien ja metsäalan yrittäjien kohtauspaikka. Metsänomistajana löydät palvelusta ehdotukset hakkuista ja hoitotöistä sekä niiden menoja tuloarviot, metsätilasi kartat, ilmakuvat ja luontokohteet sekä oman alueesi metsäalan yrittäjät. Voit ilmoittaa metsän työkohteista sekä etsiä hoitotöille tekijää ja puille ostajaa. Hyödynnä Metsään.fi kun suunnittelet ja toteutat metsätöitä. Tarkista, joko metsäsi löytyvät palvelusta www.metsään.fi SAAMMEKO LUVAN? Tilaa Metsään.fi tai anna palvelussa lupa metsätietojesi katseluun – voit voittaa upeita palkintoja! www.metsään.fi/saammeko-luvan Kampanja toteutettu yhteistyössä: Asiakastuki: 029 432 409 | asiakastuki@metsakeskus.fi | www.metsäkeskus.fi ”Olen ajatellut, että metsä on kuin eläkevakuutus. Ja jos tytöt lähtevät opiskelemaan ja tarvitsevat asunnon, metsä on hyvä vararahasto”, Kosunen sanoo. Vaikka omille tiluksille kertyy ajomatkaa runsaat neljä tuntia, Kosunen lähtee metsätöihin aina tarpeen vaatiessa. Hän reissaa metsien ja nykyisen asuinkaupungin Porvoon väliä keskimäärin pari kertaa kuussa. Ainoastaan kesälomat vietetään kaukana työmaista. Nuorempana Kosunen ei ollut yhtä innostunut metsätöistä. Polttopuita oli tehtävä, vaikka nuoren miehen ajatukset olisivat vieneet jonnekin vallan muualle. Vuosien ja iän karttuessa arvot ovat kuitenkin muuttuneet. ”Metsät ovat minun juttu. Pitää vain osata taiteilla perheen ja vapaa-ajan kanssa, ettei koko ajan ole metsässä.” Vastapaino konttorille Metsätyöt ovat hyvä vastapaino leipätyölle. Kosunen työskentelee muoviteollisuudessa. Työpäivät kuluvat pitkälti konttorissa, palavereissa ja projektihommien parissa. Tiiviin työviikon jälkeen on mukava päästä huudattamaan raivaussahaa ja nauttimaan luonnosta. Kosunen tekee suurimman osan metsätöistä itse. Lisävahvistuksena metsätyömailla auttaa isäukko sekä tarpeen vaatiessa metsänhoitoyhdistys. ovat ja kasvavatko ne vielä. Jotkut asiat hän olisi nyt tehnyt toisin kuin ennen. Esimerkiksi säntillisen jokaisen vesan perkuun Kosunen korvaisi nyt reikäperkuulla, poistamalla vain lähimpiä taimien kasvua haittaavia puita. Rehevälle uudistusalalle istutetut kuuset hän puolestaan saattaisi korvata koivul
Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Metsäeväät Leena Juurikkala-Ketola Metsässä voidaan syödä yhtä hyvin kuin muulloinkin. Metsä eväät on kirja ulkoilijalle, retkeilijälle tai omatoimiselle met sänomistajalle, joka haluaa hoitaa ruokailun metsätyömaalla siten, että seuraavanakin päivänä jaksetaan ja halutaan tulla uudelleen ja mukaan saadaan myös nuorempi sukupolvi. Kirja kokoaa Juurikkalan ja Ketolan parhaimmat metsäruoka vinkit. Lukija pääsee PienpuuKetoloiden matkaan pakkaamaan eväitä, valmistamaan ruokaa sekä ennen muuta nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta. Hinta 24 € Terä leikkaa melko pehmeästi, vaikka terähampaat työntyvät äreänoloisesti eteenpäin. Terähampaiden väleillä on alennushampaat samaan tapaan kuin moottorisahan teräketjuissa. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat JUKKA JÄRVINEN, asiantuntija Ruotsalaisen Åke Strandin kehittämien HM-terien terähampaiden kärjet ovat materiaalia, jota käytetään teräksen leikkaamiseen. Sen kulutuskestävyys puun sahaamisessa on erinomainen. Valmistaja lupaa terän kestävän 50–100 kertaa tavallista terää pidempään – ”ellei terää käytetä kivien sahaukseen”, kuten ontuva suomennos teräpak kauksen kyljessä varoitti. Kolmen viikon jälkeen lupaus ei vaikuta mahdottomalta. ”Vielä ei ole tuntunut, että tätä pitäisi teroittaa”, vakuuttaa metsäpalveluyrittäjä Jukka Järvinen Tervosta. Kovapalaterän sivuprofiili on omintakeinen. Terähampaiden etureunat työntyvät eteen äreäs ti ottavan näköisesti. Sahaustuntuma oli silti melko pehmeä. Leikkaava terä tuottaa voimakkaasti sirittävän äänen. ”Esimerkiksi paksua pihlajan tyveä on paras sahata terän vasemmalla sivulla, muuten terä puraisee puuhun turhan tiukasti”, Järvinen selvittää. Leikkuuhampaiden väleissä on alennushampaat samaan tapaan kuin moottorisahan teräketjussa. Leikkuuhampaan kärjen ja alennushampaan korkeuseroksi suositellaan 0,550,7:ää milliä. Alennushampaita lasketaan vain teroituksen jälkeen. Terähampaita ei ole haritettu, vaan hampaiden kovametalliset kärkiosat ovat ulkonevat. Äkkiseltään ratkaisu tuntui erikoiselta, mutta puuhun terä upposi hyvin. Tarkalle sahurille Ruotsissa Strand mainostaa terää sanaleikillä ”vila eller fila”, eli suomennettuna lepäätkö (vila) vai viilaatko (fila). Omin konstein kovapalaterää ei edes pysty viilaamaan, joten tankkauksen jälkeen voi levähtää tai sännätä saman tien pieksemään vesakkoa lakoon. Järvinen korostaa, että terä sopii ammattilaiselle, joka osaa välttää kiviin sahaamiset. Kiveen sahaamistakin sen luvataan kestävän normiterää paremmin, mutta arvattavasti leikkuuteho alenee niin, ettei sahaus enää olisi mielekästä. Teroittamiseen tarvitaan timanttilaikkaa. Onneksi ainakin Savon suunnalla ammattiapua näytti löytyvän. Sahalaitosten terähuoltoon erikoistuneesta LTT Terähuollosta vakuutettiin, että kovapalaterän huolto onnistuu ja maksaa arviolta 10– 20 euroa. Valmistajan mukaan kovapalaterä voidaan teroittaa jopa kymmenen kertaa. Tavallisiin teriin verrattuna kovapalaterien hintakin on kova. Pienemmän (200 mm) terän hinta on Uittokaluston mukaan 49,90 euroa sisältäen arvonlisäveron. Iso terä (225 mm) on pari euroa kalliimpi. Periaatteessa kovapalaterä voi olla korkean hintansa väärti, kun laskee terän kestävyyden ja viilauksesta säästyvän ajan. Kovapalaterä yllätti Ruotsalaisen terävelhon kovapalaterä puri puuta kuin uusi vielä kolmen viikon sahauksen jälkeen. Strandin HM-kovapalaterä kesti tylsymättä kolmen viikon koesahauksen. KOKEILTUA PILKKEITÄ 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 20
OSA Niin paljon elämyksiä yhdellä lipulla! Metsämessut tarjoaa niin metsänomistajille kuin metsän ystävillekin mielenkiintoisen viikonlopun: metsäaiheista ohjelmaa, keskusteluja, työnäytöksiä ja kyselytunteja. Näytteilleasettajien osastoilla on esillä metsänomistajan tärkeimmät palvelut ja tuotteet. Metsämessujen uudella Tulevaisuuden tori -alueella esiteltäviä tuotteita ei voi uskoa puuksi, ellei itse näe ja koe. Metsäalan toimijat esittelevät messuilla kävijöille, mihin kaikkeen puuta käytetään nyt ja tulevaisuudessa. Torilla esitellään mm. biopolttoaineella kulkeva puusta tehty henkilöauto, puupohjaisia vaatteita ja leivonnaisia sekä huulipunia ja hajuvesiä. OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Avoinna: pe 7.11. klo 9–18, 8.11. la klo 10–18, su 9.11. klo 10–17 Liput: ennakkoon verkkokaupasta 15 € / 9 €, messujen aikana kassoilta ja verkkokaupasta 18 € / 11 €. Samaan aikaan samalla lipulla: ELMA Helsingin maaseutumessut, Kädentaito, Lemmikki (la–su) ja OutletExpo. MENKÄÄ METSÄÄN! 7.–9.11.2014 Messukeskus Helsinki www.helsinginmetsamessut.fi Liput edullisemmin ennakkoon verkkokaupasta shop. messukeskus.com
METSÄSTÄ 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 22 VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuva Viime vuosina puita kaataneiden myrskyjen ja niitä seuranneiden kirjanpainajaepidemioiden vaikutus näkyy myös mönkijäkaupoissa. Yhä useampi metsänomistaja on laskenut, että mönkijähinta voi olla kannattava sijoitus, jos sillä saa kuoriaisia keräävät tuulenkaadot pois metsistä ja myrskyissä pystyyn jääneiden puiden tukkisadon säilymään. ”Mönkijäkaupoissa näkyy se, että tuulenkaatoja haetaan pois metsistä. Mönkijä ei riko metsänpohjaa suuresti ja sillä pääsee tuulenkaadon luokse, vaikka se olisi ahtaassa paikassa keskellä metsää”, sanoo useita mönkijämerkkejä myyvän R. M. Heinon Tampereen myymäläpäällikkö Mikael Viitanen. Viitasen mukaan mönkijöiden läpimeno Suomessa näkyy siinä, että mönkijäkauppoja on tehty viime vuosina tasaista tahtia pitkittyneestä taantumasta huolimatta. ”Viisi vuotta sitten varttuneempi väki piti mönkijää vielä leluna, mutta ne ajatukset alkavat olla jo historiaa. Ihmiset ovat nähneet, mitä mönkijällä pystyy tekemään.” Koko perheen ajokiksi? Tuulenkaatojen haun ohella on muita syitä, miksi mönkijä näyttää lyöneen itsensä läpi uuden ajan työkoneena. Vuonna 2006 voimaan tullut mahdollisuus rekisteröidä mönkijä traktoriksi on tuonut ajopelille lisää käyttäjiä. Traktorimönkijöillä voi ajaa yleisillä teillä. ”Meidän myymistämme mönkijöistä 98 prosenttia on traktorimönkijöitä. Kun mönkijä myydään traktorina, ostaja saa siitä verotushyödyn”, Viitanen sanoo. Kesällä 2014 liikennekäytössä oli Liikenteen turvallisuusviraston Trafin mukaan noin 25 000 mönkijää. Edellisvuodesta tiekelpoisten mönkijöiden määrä oli kasvanut lähes parilla tuhannella mönkijällä. Kaiken kaikkiaan Suomessa on arviolta lähemmäs 100 000 mönkijää. Tarkkaa lukumäärää on vaikea tilastoida, sillä mönkijät jakautuvat eri ajoneuvoluokkiin. Lisäksi pelkkään maastoajoon tarkoitettuja maastomönkijöitä ei tarvitse rekisteröidä. ”Mönkijäkaupoilla käyvät nykyään yllättävän paljon myös naiset”, sanoo Jarkko Kettula yhdysvaltalaisia Polaris-mönkijöitä myyvästä Brandt-Polariksesta. Ainakin mönkijäkauppiaat haluavat korostaa entistä enemmän mönkijöiden hyötykäyttöön liittyviä mahdollisuuksia kuin pelkkää maastossa rälläämistä. Työkäyttöä on lisännyt se, että mönkijöihin on tarjolla monenlaisia lisävarusteita kuljetuslaatikoista raskaisiin puukuormaajiin. Eri tarkoituksiin räätälöityjen varusteiden myötä mönkijöitä tarjotaan avuksi niin lumitöihin, tienlanaukseen kuin hirvenruhon hakuun mönkijäpulkalla metsästä. ”Isä käy mönkijällä metsällä ja tekee lumitöitä, tytär käy koulussa ja harrastuksissa”, Kettula maalailee. Puunajoa märistä metsistä Perusmönkijöiden lisäksi mönkijöiden erikoismallit ovat yleistyneet erityisesti eri alojen ammattilaisten käytössä. Vaikeakulkuiseen maastoon tarkoitettua kuusipyöräistä mönkijämallia käyttävät BrandtPolariksen Kettulan mukaan muun muassa syrjäseuduilla sähkövikoja korjaavat yhtiöt tai pelastusviranomaiset. Etäisesti golfkärryjä muistuttavia, vierekkäin istuttavia mönkijöitä voi nähdä kiinteistöhuoltoyhtiöiden käytössä esimerkiksi kapeiden pihojen lumenaurauksessa. Lumitöihin tarkoitettu puskulevy on muutoinkin mönkijöiden yleisimpiä lisävarusteita. Toisaalta Etelä-Suomen viime vuosien vähälumiset talvet eivät haittaa mönkijöitä, sillä pienemmille koneille voi olla käyttöä puunkorjuussa märistä metsistä. Lisääntyneen käytön vuoksi mönkijäonnettomuudet ovat yleistyneet viime vuosina. AlMönkijällä kuoriaisjahtiin Metsätöiden lisäksi mönkijöitä ja niiden lukuisia lisävälineitä tarjotaan avuksi lumitöihin, tienlanaukseen tai hirvenruhon hakuun metsästä. ”VIISI VUOTTA SITTEN VARTTUNEEMPI VÄKI PITI MÖNKIJÄÄ VIELÄ LELUNA.” Mönkijöitä armeijalle Brandt-Polaris on toimittanut 2000-luvulla noin 400 mönkijää Suomen puolustusvoimien käyttöön. Kuusipyöräinen mönkijä-lava-yhdistelmä on tarkoitettu kulkemaan myös erityisen vaikeissa maastoissa, kuten soilla. Ketterä mönkijä palvelee armeijan suuntausta siirtyä osittain raskaista välineistä kevyisiin ja nopeisiin ajoneuvoihin. Mönkijöissä kaikkea tekniikkaa ei ole piilotettu tietokoneiden taakse, joten niiden huoltaminen onnistuu helpommin myös maastossa. Yhdysvaltalaismerkkinä Polaris on mukana maailman johtavan sotilasmahdin teknisessä kehityksessä. Suomen armeijan mönkijöitä vastaavia ajoneuvoja on runsaasti käytössä muun muassa Nato-maa Norjassa. Yhteisharjoitukset puolustusliiton kanssa sujuvat siis ainakin kevyiden maastoajoneuvojen osalta yhteneväisesti. Mönkijöitä tarjotaan nykyään lisävarusteineen avuksi muun muassa puunajoon, lumitöihin, veneen vientiin erämaajärvelle ja latu-uran tekoon järven jäälle. koholilla on usein ollut osuutta kuolemaan johtaneissa mönkijäonnettomuuksissa. Liikennevakuutuskeskuksen selvityksen mukaan mönkijän kyydistä putoaminen ja ajoneuvon alle jääminen on yleisin kuoleman aiheuttanut syy. Tämän vuoksi esimerkiksi Polaris on kehitellyt turvakaaria ja turvavyötä myös yksipaikkaisen mönkijän varustukseksi.
METSÄSTÄ 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 23 UUTINEN VUONNA 1989 Mönkijällä kuoriaisjahtiin Raivaussahalle kilpailija JUSSI COLLIN ”Taimikonhoito on metsänhoidon ongelmalapsi, joka on jo pitkään kaivannut keksijöiden huomiota” , todettiin Metsälehdessä marraskuussa 1989. Yhdeksi ratkaisuksi tarjottiin traktoriin kiinnitettävää vesakkoleikkuria. Niitä oli käytetty aiemmin lähinnä teiden varsien ja pellon reunojen siivoamisessa. Ruotsissa koneellinen vesakontorjunta oli kuitenkin yleistynyt. Metsälehdessä arvioitiin Laukkavirran Koneen kehittämän Star-leikkurin suoritusta hakkuualan raivauksessa ja männyn taimikon perkauksessa. Työtä oli seuraamassa Työtehoseura, mutta varsinaisesta seuran testistä ei ollut kyse. Tulokset olivat vaihtelevia. Päätehakkuualan raivauksessa leikkuri pärjäsi hyvin, Työtehoseuran mukaan sillä oli mahdollista päästä jopa raivaussahaa parempaan tuottavuuteen. Tämä edellytti kuitenkin, että poistettavia runkoja on paljon, ne ovat melko paksuja ja maaston on oltava traktorille sopiva. Lähinnä kyse voisi olla päätehakkuualan raivauksesta. Sen sijaan taimikon perkaus kävi hitaasti. Työ vaati tarkkuutta – vesakon leikkuu taimen vierestä 4,8-metrisellä kuormaimella ei ole helppoa – mikä hidasti työtahtia. Tuottavuudessa olikin toivomisen varaa, myöskään työnjälki ei ollut yhtä siistiä kuin raivaussahalla tehtynä. Koneellisen vesakkoleikkurin etuna on sen pieni tehon tarve ja sopivuus erikokoisiin ja -mallisiin kuormaimiin. Keksintö laajentaa myös maataloustraktorin käyttöä , lehti summasi. LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Sirpa Arvonen on kulkenut metsissä koko ikänsä. Lapsena majaleikeissä, nuorena purkamassa huoliaan, työhyvinvointivalmentajana, elämän käännekohdissa, aina kun hän on halunnut selvittää ajatuksiaan. ”Liikun metsässä lähes joka päivä. Luonnon jatkuvuus ja suuruus auttaa punnitsemaan ajatusten ja huolien mittasuhteita”, Arvonen sanoo. Metsien terveysvaikutuksia on tutkittu viime vuosina paljon. Metsässä liikkumisen on havaittu muun muassa laskevan verenpainetta, lisäävän keskittymiskykyä ja vähentävän stressihormonien määrää. Arvosen kehittämässä Metsämieli-menetelmässä luonnon hyvinvointivaikutukset yhdistyvät mielentaitojen vahvistamiseen. ”Menetelmän ajatuksena on pysähtyä säännöllisesti metsään kuuntelemaan omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Miettimään, missä vaiheessa elämäänsä on ja mitä elämältään haluaa.” Arkipäivään sopivaksi Metsämieli-menetelmän taustalla ovat paitsi Arvosen omat myös tuhansien asiakkaiden metsäkokemukset. Nykyään Humap Oy:ssä organisaatiokonsulttina ja aiemmin muun muassa Suomen Ladussa työskennellyt Arvonen vie asiakkaansa usein metsään. Esimerkiksi työhyvinvoinnista on hänen mukaansa helpompi keskustella metsässä kuin kokoushuoneessa. Metsämieli-menetelmä hyödyntää voimavarojen vahvistamisen ja mindfullnessin eli tietoisuustaitojen kehittämisen menetelmiä, mutta Arvonen on muokannut niitä paremmin arkipäivään sopiviksi. ”Ajatusvirran pysäyttäminen puoleksi minuutiksi pari kertaa päivässä voi olla toimivampaa kuin puolen tunnin kehomeditaationauhoitteen kuunteleminen kerran viikossa.” Ajankohta vaikuttaa Metsämieli-menetelmästä on nyt julkaistu kirja. Arvosen kirjoittama ja Metsäkustannus Oy:n julkaisema Metsämieli-kirja sisältää 50 harjoitusta, joita voi käyttää esimerkiksi rauhoittumiseen, virkistymiseen, vaikeiden tilanteiden jäsentämiseen ja omien tavoitteidensa hahmottamiseen. ”Metsämieli innostaa kutsumaan myös ystäviä nauttimaan luonnon hyvinvointivaikutuksista”, Arvonen kertoo. Itse hän käy metsässä paitsi mietiskelemässä myös raivausja moottorisahan kanssa. Kesämökkimetsässä on parhaillaan menossa polttopuusavotta. ”Nautin ponnistelun ja hikoilun tuottamasta hyvästä olosta. Tauolla istun kannolla, katselen ympärilleni ja nautin.” Arvonen pystyy yhdistämään metsänhoitotyöt ja Metsämieli-menetelmän, mutta metsänomistajille ja metsäalan ammattilaisille metsä voi aiheuttaa myös stressiä. ”Esimerkiksi myrskyn kaatamien puiden näkeminen voi ahdistaa metsänomistajaa. Metsänomistajan tai metsäammattilaisen kannattaakin valita päivästä jokin hetki, jolloin katsoo metsää vain virkistymistai rauhoittumismielessä. Päivän päätteeksi voi miettiä, mikä tänään onnistui ja mistä voi olla kiitollinen.” Metsään mieli Sirpa Arvonen vei mielentaitoharjoitukset metsään. ”Luonnon jatkuvuus ja suuruus auttaa punnitsemaan ajatusten ja huolien mittasuhteita”, sanoo metsäluonnon ja mielentaitoharjoitukset yhdistänyt Sirpa Arvonen. Mielipuu-harjoitus – Mieti, millaisessa metsässä mielesi lepää. – Ajattele mielipuutasi. Millainen se on? – Muistele, millaisia kokemuksia ja muistoja mielipuuhusi liittyy. – Mieti millaiseen puuhun haluaisit nojata, kun tarvitset levähdystä ja energialatausta. – Etsi sopiva puu seuraavalla metsäkävelylläsi ja hengähdä hetki sen runkoon nojaten. Sirpa Arvonen liikkuu metsässä lähes joka päivä.
24 P I L K K E I T Ä SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA LUKIJALTA METSÄPILA Linnut laulavat, ja ihmiset. Nyt tutkijat ovat todenneet, että lepakotkin laulavat. Lepakoiden kaikuluotaus on tunnettu pitkään. Sekin on tiedetty, että lepakoilla on muitakin ääniä. Useimmat lepakoiden äänet ovat kuitenkin niin korkeita, että ne jäävät ihmisen kuuloalueen ulkopuolelle – ja se selittänee senkin, että lepakoiden laulua on alettu tarkemmin tutkia vasta tällä vuosituhannella. Lepakoiden laululla on samoja tehtäviä kuin lintujen laululla: kuuluttaa oma olemassaolo, ilmoittaa reviiri varatuksi ja houkutella naarasta paritteluun. Joidenkin lepakoiden laulu on yksitoikkoista kuin sammakon kurnutus, toisten moni-ilmeistä kuin satakielen laulu. Monipuolisin laulu on yhdyskunnittain asuvilla lepakoilla. Luultavasti lepakot tuntevat ainakin lähinaapurinsa yksilöllisesti niiden äänistäkin. Vaatimattominta laulu on yksittäin asustavilla lajeilla. Selvähän se, ei erakon tarvitse paljon lauleskella. Toistaiseksi on tutkittu vain muutaman lepakkolajin laulua. Eurooppalaisista lajeista ainakin kimolepakko ja pikkulepakko laulavat; molemmat ovat Suomessa harvinaisia. Odotettavissa olisi, että yksittäin elelevän pohjanlepakon laulu on yksinkertaista, mutta miten laulavat siipat, jotka elävät kolonioissa. Aikaisemmin meilläkin asusti seinälaudoituksen välissä kesävieraina lepakoita, luultavasti siippoja. Päivisin sieltä kuului vaimea sirkutus. Kuvittelin ääniä emon ja poikasten yhteysääniksi, mutta kenties siellä kerrottiinkin toisille edellisen yön seikkailuista. Laulavat lepakot Yksinäinen viiksisiippa lepäilee seinällä. Niiden laulusta ei vielä tiedetä, mutta todennäköisesti yhdyskunnittain elävät siipat laulavat. Useaan otteeseen on todettu, että metsänomistajakunnan rakennemuutos ei ole aiheuttanut pelättyä puunmyyntien hiipumista. Kaksi kolme vuosikymmentä sitten tehdyt metsänomistajatutkimuksiin perustuvat arviot eivät ole pitäneet paikkaansa. On kuitenkin otettava huomioon erityisesti kaksi seikkaa, jotka ovat vaikuttaneet yksityismetsien puunmyyntien kehitykseen. Ensinnäkin metsien kestävät hakkuumahdollisuuden ovat lisääntyneet erittäin nopeasti erityisesti parin viime vuosikymmenen aikana. Tämä on merkinnyt, että raakapuun kysyntä (teollisuuden raakapuun tarve) suhteessa kestäviin hakkuumahdollisuuksiin on supistunut merkittävästi. Näissä oloissa yksityismetsien raakapuun tarjonnan (myyntihakkuut) säilyminen raakapuun kysynnän edellyttämällä tasolla on ollut osa metsävarojen käytön yleistä kehitystä. Toiseksi yksityismetsien puunmyyntejä on lisännyt metsänomistajakunnan rakennemuutoksen myötä kehittynyt, erityisesti puunmyynteihin ja metsätilanomistajiin kohdistunut metsäneuvonta. Aikoinaan esitetyt arviot puunmyyntihalukkuuden heikkenemisestä ovat johtaneet moniin toimenpiteisiin metsäneuvonnan kehittämiseksi. Metsäneuvonta ja sen menetelmät ovat erilaistuneet metsänomistajien saavuttamiseksi ja eri metsänomistajaryhmien tarpeita vastaaviksi. Tämä kehitys selittää osaltaan, että pelättyä puunmyyntien hiipumista ei ole tapahtunut. VELI-PEKKA JÄRVELÄINEN professori emeritus Puunmyynti ei hiipunutkaan Metsälehti Makasiinissa (5/2014) esiteltiin erilaisia kasvatettavia puulajeja ja kiinnitettiin huomio siihen, että muuttavan ilmaston myötä myös metsänhoito tullee muuttumaan. Tätä samaa olen uutena ja nuorena metsänomistajana paljon miettinyt. Niiden päätösten kanssa, jotka teen tänä vuonna hakkuiden, metsänuudistamisten ja taimikonhoitojen suhteen, minun tai tulevien omistajien täytyy kyetä elämään myös 50 vuoden päästä. Vuonna 2065 Suomen ilmasto voi kuitenkin olla hyvin erilainen: enemmän vesisadetta, korkeampi keskilämpötila, tuulisempaa, pidempi roudaton kausi, ja kylmät & lumiset talvet joko harvinaisia tai vain vanhusten muisteluissa. Tämä taas tarkoittaa lisääntyneitä tuholaisia ja kasvitauteja, myrskytuhojen lisääntymistä sekä talvikorjuuajan lyhenemistä tai sen olemattomuutta. Millaisia ratkaisuja minun kannattaisi metsissäni nyt tehdä, jotta ne selviäisivät muutoksista mahdollisimman hyvin? Omatoimisen selvittelyn ja valistuneiden arvauksien pohjalta voisin ajatella, että mäntyja kuusitaimikkojen sekaan kannattaa jättää lehtipuuta. Samoin erirakenteinen sekametsä kestänee muutoksia, tauteja ja tuholaisia paremmin kuin yksilajinen samanikäinen metsäkuvio. Tässä eivät kuitenkaan omatoimiset selvittelyt ja valistuneet arvaukset riitä. Kyse on kuitenkin monimutkaisesta ilmiöstä, joka vaikuttaa maamme miljooniin metsätalouskäytössä oleviin metsähehtaareihin. Asian tutkimista tulee jatkaa ja siihen panostaa. Tällä hetkellä tietoa löytyy mm. Ilmasto-opas-verkkosivustolta. Tutkimustietoon pohjautuen sitten ohjataan ja neuvotaan meitä metsänomistajia tekemään järkeviä päätöksiä metsiemme hoidossa. SILJA KERÄNEN metsänomistaja, kaupunginvaltuutettu (vihr.) Kajaani Metsät ja ilmastonmuutos
Alumiinirenkaista mikrosiruihin Lintuja on rengastettu Suomessa jo sadan vuoden ajan. 3. Rengastuksen yhteydessä linnuista kerätään monenlaista mittatietoa. Kuvassa hömötiainen punnitaan erikoisvalmisteisella Pesola-puntarilla. 1. Sinitiainen on yksi eniten rengastetuista linnuistamme. Vuoteen 2012 mennessä niitä oli rengastettu 488 949 yksilöä ja löytöjäkin oli kertynyt 23166 kappaletta. 2. Kiljuhanhi on Suomen vähälukuisimpia pesimälintuja. Niitä on tutkittu värirenkain ja satelliittilähettimin. HANNU ESKONEN teksti ja kuvat Lintujen muutto on kiehtonut tiedemiehiä jo tuhansia vuosia. Eläintieteen isä Aristoteles käsitteli muuttolintuja kirjoituksessaan jo yli 2000 vuotta sitten. Tuolloin uskottiin pääskyjen talvehtivan horroksessa järven pohjamudassa ja käen muuttuvan haukaksi sekä syövän kasvatusvanhempansa. Nämä uskomukset säilyivät aina 1600-luvulle asti. Sen jälkeen tietoja muuttolinnuista alkoi kertyä hiljalleen lisää ja vuosisataiset uskomukset painuivat unholaan. Suuren edistysaskeleen muuton tutkiminen otti 1700-luvun puolivälissä, jolloin organisoitiin ensimmäiset havainnointiverkostot. Työn aloitti kuuluisa ruotsalainen biologi Karl von Linne. Samoihin aikoihin muuton tarkkailu aloitettiin myös Suomessa. Meillä lieneekin yksi maailman parhaimmista muuttolintuarkistoista. Ensin rengas haukoille ja kyyhkyille Ensimmäiset rengastetut linnut olivat metsästyshaukkoja ja kirjekyyhkyjä. Niitä ei merkitty yksilöllisesti, vaan kultaiset tai hopeiset renkaat olivat ylimystön omistusmerkkejä. Tieteellisiä tutkimuksia varten lintuja alettiin rengastaa 1800-luvulla. J.A. Naumann merkitsi hiirihaukkoja ja William Percy lehtokurppia. Myös Helsingin yliopiston professorin Aleksander von Nordmanin kerrotaan rengastaneen punatulkkuja. Näistä tutkimuksista ei ole kuitenkaan säilynyt tarkempia tietoja. Nykyaikaisen rengastuksen aloitti tanskalainen Hans Mortensen vuonna 1899 rengastaessaan alumiinirenkailla kottaraisia. Hän keksi kaivertaa renkaisiin oman kirjainja numerokoodin. Näin jokainen lintu tuli rengastettua yksilöllisellä renkaallaan ja uudelleen löydettäessä sen elämänhistoria voitiin tallentaa. Suomeen rengastuksen toi J.A. Palmen vuonna 1913. Maamme ensimmäisistä lintujen rengastuksista on siis kulunut vuosisadan verran. Samaan aikaan rengastuksen kanssa otettiin käyttöön ensimmäiset jatkuvasti miehitetyt lintuasemat Saksan Helgolandilla ja Rossitenissa. Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen lintuasema, Signilskär aloitti toimintansa vuonna 1927. Asemien työtehtäviin kuului alusta asti lintujen rengastus. Alkuaikoina rengastuksella selvitettiin muuttolintujen saloja: muuttoreittejä, levähdysja talvehtimisalueita ja muuttomatkojen ajoittumista. Suomalaisten lintujen muuttomatkat onkin pääosin selvitetty. Tiedoista oli hyötyä pari vuotta sitten, kun pelättiin lintuinfluenssa H5N1:n leviämistä maahamme. Suomessa yli 10 miljoonaa rengastusta Rengastamalla selviävät lintujen iät, kuolleisuus ja kuolinsyy. Nykyään tutkitaan paljon myös synnyinpaikka-, pesäpaikkaja puolisouskollisuutta sekä perinnöllisyyttä. Lintuja rengastetaan myös kauas näkyvillä värija kaularenkailla, jolloin niiden elämää voidaan seurata kiikareilla, kameroilla ja kaukoputkilla. Vuoden 2012 loppuun mennessä Suomessa oli rengastettu kaikkiaan 10 565 981 lintua. Ahkerimmin rengastettuja ovat punarinta, hippiäinen, sinitiainen, leppäja pajulintu. Tapaamisilmoituksia on kertynyt kaiken kaikkiaan 1 180 979. Viime aikoina tapaamisilmoituksia on jätetty eniten talija sinitiaisesta, merikotkasta, harmaaja selkälokista. Ulkomailta listalle tulevat vielä kurki ja naurulokki. Kuka tahansa ei lintuja voi rengastaa, vaan siihen tarvitaan virallinen lupa ja suoritettu rengastustentti. Tällä hetkellä luvan haltijoita on Suomessa 614. Joka vuosi Suomessa rengastetaan lähes 200 000 lintua. Renkaiden ohella lintuihin voidaan asentaa nykyaikaisia seurantalaitteita. Valtamerillä liikkuvissa linnuissa on mikrosiruja, geopaikantimia ja GPS-tallentimia. Suomalaiset ovat kunnostautuneet satellittiseurannoissa. Internetin välityksellä voimme tälläkin hetkellä tarkkailla sääksien, merikotkien, huuhkajien ja mehiläishaukkojen muuttomatkoja reaaliajassa. 4. Viime vuosina satelliittien avulla on seurattu mm. kalasääksien muuttomatkoja. Kuvassa satelliittisääksi Jukka on juuri pyydystänyt kalan ennen muuttomatkalle lähtöä. LUONNOSTA 1. 2. 3. 4. PILKKEITÄ 25
Tällä hetkellä valtakunnan politiikassa ei puhalleta yhteen hiileen vaan kivihiileen. Päättäjiltä odotetaan nopeita toimia kotimaisen metsäenergian käytön lisäämiseksi ja kivihiilen polton vähentämiseksi. Länsi-Suomen suuret maatilat ja kyläkoulut eivät onneksi lämpiä kivihiilellä. Pienpuuhakkeen hankintaa ja hinnoittelua ohjaavat voimalaitosten polttoainetarpeet. Talouden noususuhdanteissa ja kovina pakkastalvina energiaa kulutetaan eniten. Leutoina talvina ja lamakausina energiaa kulutetaan vähän. Toisiaan korvaavat polttoaineet ovat osa energiamarkkinoita. Kivihiilen tai polttoöljyn halvat hinnat vähentävät puun tarvetta. Päästöoikeuden alhainen hinta taas suosii öljyn tai kivihiilen käyttöä puun kustannuksella. Voimalaitokset ja puunhankkijansa kykenevät maksamaan rankapuusta tietyn markkinatilanteen mukaisen perushinnan. Tätä hintaa korjataan kaukokuljetuskustannuksilla ja leimikkokohtaisilla hinnoittelutekijöillä. Mitä pitempi on hakkeen tai rangan kaukokuljetusmatka metsätien varresta voimalaitokselle, sitä vähemmän ostajataho voi energiapuusta maksaa. Mitä pienempi leimikko ja mitä pienempiä ovat hakattavat puut, sitä kalliimmat ovat korjuukustannukset, ja sitä vähemmän ostaja voi puusta maksaa. MetsäkulEnergiapuun monet yksiköt Energiarangan hinnoittelu vaikuttaa monimutkaiselta. Apua saa uudesta laskukirjasta. Laskutehtävä Nuoren metsän hoitokohteelta kertyy pystykaupassa energiapuuta arviolta 45,0 m3/ha. Työmaan pinta-ala on 3,0 hehtaaria. Metsänomistaja saisi pinta-alatukea 252,5 €/ha. Ostaja tarjoaa myyjälle energiapuusta 3,0 €/m3 edellyttäen, että pinta-alatuki ja korjuutuki jäävät ostajalle. Kumpi on metsänomistajalle parempi vaihtoehto eli a) ottaa pelkkä pinta-alatuki itselle vai b) ottaa pystykaupassa tarjottu hinta 3,0 €/m3? a) ”kantorahatulo” tukimallissa = 252,5 € x 3,0 ha = 757,5 €. b) kantorahatulo normaalisti = 3,0 €/m3 x 45,0 m3/ha x 3,0 ha = 405,0 € Vastaus: Tukimalli (757,5 €) on tässä tapauksessa kantorahatuloa (405,0 €) parempi vaihtoehto metsänomistajalle ilman verotarkastelua. Sopimuskäytänteet ja tilanteet voivat vaihdella tukien, kantohintojen ja leimikkotietojen mukaan. ASIANTUNTIJALTA ARI KOMULAINEN teksti ja kuva Talven yllättäminen on tavallinen uutisotsikko marraskuussa, jolloin maahan saadaan napapiirin eteläpuolella normaalisti ensilumi. Todellisuudessa ensilumen ei silloin pitäisi yllättää ketään, joka seuraa vähänkään almanakkaa. Aikamoinen yllätys koettiin kuitenkin Pohjois-Karjalan itäosissa, kun syyskuun 23. päivä satoi parhaimmilla paikoilla pitkästi yli 30 senttiä märkää ja painavaa lunta. Pohjoisesta vyörynyt kylmärintama toi mukanaan sateen, joka muuttui lumirännäksi. Yllätystä lisäsi vielä se, että lähes kesäisistä, yli 15 lämpöasteen huidelleista ilmoista oli nautittu viikkokausia. Lehtipuiden lehdet olivat vasta alkaneet kellastua, ja vain pimenevät illat kielivät kesän olevan jo lähes takana. Pahoja lumituhoja yllättävä lumisade ei saanut aikaan. Puutarhojen omenaja muut koristepuut – kuten hauraat vaahterat – kärsivät kuitenkin lumitaakasta vaurioita, koska lehdet olivat vielä puissa ja kasasivat taakkaa monikertaiseksi. Puista katkeili ja taittui paksujakin oksia, ja hentorunkoisimmat joutuivat taivuttamaan latvansa maahan. Eräs vanhemman polven edustaja muisteli vastaavaa koetun viimeksi 60-luvulla. Silloin lumi myös jäi maahan ja talvi todella alkoi, mutta nyt ei näin käy. Talvi yllätti Pohjois-Karjalassa Aikaisesta ensilumesta päästiin nauttimaan Pohjois-Karjalassa. ta eikä siis tekemättömästä työstä makseta. Energiapuukaupan, puutuhkalannoituksen kannattavuuden tai hakkeen kuljetuskustannusten saloihin voi tutustua juuri ilmestyneen laskukirjan avulla. Metsämiesten Säätiö on tukenut kirjahanketta. RISTO LAUHANEN MMT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, elintarvikeja maatalous Kirjoittaja on ollut mukana laatimassa Metsätoimihenkilön energialaskuoppia, joka on vapaasti luettavissa osoitteessa kirjasto. seamk.fi/Suomeksi/Etsitko-tietoa/SeAMK-julkaisut/C-Oppimateriaalejajetusmatkan piteneminen lisää korjuukustannuksia ja laskee metsänomistajan saamaa energiapuutiliä. Mittayksiköt ja tuet monimutkaisia Energiapuukauppaa on käyty erilaisissa mittayksiköissä. Tämä on voinut aiheuttaa epäselvyyttä metsänomistajien keskuudessa. Rankapuuta, hakkuutähteitä tai kantoja on voitu hinnoitella kiintokuutiometripohjaisesti (€/ m3), irtokuutioiden mukaan (€/ irto-m3), energiasisällön mukaan (€/MWh), massan mukaan (€/ tonni) tai työmaan pinta-alaan perustuen (€/ha). Voimalaitokset ja hankintaketju operoivat yleensä euroilla ja megawattitunneilla. Metsänomistajan kanssa tarkastellaan useimmiten euroja ja kiintokuutioita. Yhdestä kiintokuutiosta saa kaksi MWh energiaa, vähän kuin metsämarjakilosta torikauppias saa kaksi litraa marjoja. Uusi puutavaran mittauslaki on selkiyttänyt energiapuun mittausta. Lähtökohtaisesti metsänomistajalle maksetaan kuorellisista kiintokuutiometreistä, ellei muuta sovita. On hyvä, että Metsäntutkimuslaitos tilastoi nykyään energiapuukauppatietoja. Puolueeton taho tuo markkinoille oleellista uutta informaatiota. Myös nuoren metsän hoitokohteen tuet saattavat aiheuttaa päänvaivaa. Rankakauppaa on voitu tehdä ilman kantohintaa pelkästään tukia eri tavoin kohdentamalla. Metsänomistaja on voinut hämmästellä saatuaan pystykaupan korjuutuen, samalla kun metsäyhtiö on saanut työmaan pinta-alatuen. Haketustuen lakkauttaminen on puolestaan harmittanut alan kaikkia pienpuukaupan osapuolia. Tällä hetkellä epätietoiset markkinat odottavat uusia tukilinjauksia. Ennakkoraivaus osa puukauppaa Ennakkoraivaus on metsänhoitoa, jossa pienimmät ja korjuukustannuksiltaan kalleimmat puut kaadetaan raivaussahalla kumoon. Ennakkoraivaus helpottaa nuoren metsän puunkorjuuta, sillä raivauksen jälkeen kuljettaja näkee hakkuukoneen ohjaamosta poistettaviin puihin paremmin kuin raivaamattomassa ryteikössä. Samalla myös konekuskin työmotivaatio paranee, ja puustovauriotkin vähenevät. Ennakkoraivaus parantaa myös hakkeen laatua, koska lehtipuun vesoja eikä maa-ainesta kulkeudu voimalaitoksille raivaamattomaan tilanteeseen verrattuna. Pienten kohteiden ennakkoraivaus kannattaa tehdä itse. Metsänomistajan tai edustajansa on tärkeää selvittää, ettei ennakkoraivauksen hinta ole suurempi kuin leimikosta saatava puunmyyntitulo. Jos vain osittainen ennakkoraivaus olisi tarpeen, on tärkeää valvoa, ettei koko työmaan raivauksesEnnakkoraivattua ja harvennettua nuorta metsää. Pienten kohteiden ennakkoraivaus kannattaa tehdä itse. R is to La uh an en PILKKEITÄ 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 26
Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Metsämieli Kun kiireet ja huolet vaivaavat, moni meistä hakeutuu kesämökille, lenkkipolulle tai muuhun metsäiseen ympäristöön. Luonnossa oleilu rauhoittaa, virkistää ja lisää positiivisia tunteita, ja tämä on havaittu myös tutkimuksissa. Metsämieli-menetelmä on uudenlainen, innovatiivinen tapa yhdistää metsäympäristö ja mielentaitojen harjoittaminen. Näin saadaan käyttöön sekä metsän luonnolliset että harjoituksilla saavutettavat hyvinvointivaikutukset. Menetelmän teoreettinen tausta on käyttäytymistieteissä, kuten ympäristöpsykologiassa ja kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa, ja Metsämieli-harjoituksissa on sovellutuksia muun muassa mindfulnessja lifecoaching-harjoituksista. Metsämieli-menetelmän avulla lisätään itsetuntemusta, vahvistetaan sisäisiä voimavaroja ja taltutetaan stressiä. Mielentaidoista ja metsän tervehdyttävästä vaikutuksesta syntyy hyvinvointia kannatteleva perusta, jolta on hyvä ponnistaa alati muuttuvissa arjen haasteissa. Kirjan kirjoittaja ja Metsämieli-menetelmän kehittäjä Sirpa Arvonen on käyttäytymistieteilijä, ja hänellä on yli 35 vuoden kokemus hyvinvoinnin ja mielentaitojen valmentajana. Hinta 32 € www.metsakustannus.fi Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin Sirpa Arvonen
Jorma Luhta: Vaeltajat. Maahenki 2014. 160 sivua. HInta 45 euroa. Haukiputaalainen, vuonna 1951 syntynyt Jorma Luhta on maamme tunnetuimpia luontovalokuvaajia ja kirjoittajia – myös rajojemme ulkopuolella. Luhdan aikaisemmat kirjat ja näyttelyt ovat niittäneet mainetta persoonallisella otteella ja herkillä kuvilla jo neljän vuosikymmenen ajana. Jotain Luhdan luontokuvaamisen tasosta kertoo se, että hänelle on myönnetty kahdesti sekä valokuvataiteen valtionpalkinto että WWF:n Vuoden luontokirja -palkinto. Tälle syksylle ilmestyi Luhdan kymmenen vuoden työn tulos Skandinavian arktisilta alueilta: Vaeltajat-kirja. Ilmastonmuutoksen seurauksena tämän pohjoisen kolkan, jossa valtakuntien rajat ovat vain viivoja kartoilla, viimeiset jäätiköt ja palsasuot hiipuvat olemattomiin. Jos parannusta tilanteeseen ei tule, arktisen alueen tunnusmerkkejä ei pohjolan periltä enää muutaman vuosikymmenen kuluttua löydä kuin kuvista. Luhta on ollut liikkeellä oikeaan aikaan tallentamassa Luontokirjapalkintoa odotellessa ”LUHTA ON OLLUT LIIKKEELLÄ OIKEAAN AIKAAN TALLENTAMASSA KATOAVAA MAAILMANKUVAA.” PILKKEITÄ 28 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 KIRJAT LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS Sopulit toivat mukanaan tunturipöllöt, Lapin tundran harvinaiset pesijät. Metsälehteä 18/2014 lukiessa kiinnitin huomion sivun 12 valokuvaan, joka liittyi juttuun metsäteiden kunnostuksesta. Erinomainen tapa tuhota metsätietä on ajaa metsäkoneella tielle telat päällä ja purkaa kuorma tieltä. Tielle nousupaikkaan syntyvät yleensä urat, jotka menevät tien runkoon. Kiviaines hienontuu teloissa ja muuttuu seuraavalla sateella liejuksi, joka siirtyy pyörän edestä sivuun. Pääsääntönä pitäisi olla, että aina kuormataan metsän puolelta. Jutun kuvassa olisi voinut aivan hyvin kuormata metsästä, ja tämän asian ymmärtämistä pitäisi edistää metsänomistajen keskuudessa. REIJO YRJÖLÄ operaatioesimies Pyhtää Kuormaus metsän puolelta Löysin 1990-luvun alussa Pirkanmaalla marjametsällä ollessani metsästä pallon muotoisen kuusen. Kaivoin pään kokoisen kuusen juurineen maasta ja istutin sen aluksi kotini pihalle ja siirsin muutamaa vuotta myöhemmin kesämökkini pihalle. Kuusi ei aluksi juuri kasvanut, mutta on viime vuosina innostunut kasvamaan niin, että on nyt suunnilleen puolitoista metriä leveä ja yhtä korkea. Kuusi näyttää kasvavan kolmesta rungosta, mutta on vaikea sanoa, onko niillä yhteinen juuristo. Onko kyseessä jokin kuusen erikoismuoto? Miksi kuusi on innostunut kasvamaan vasta nyt? Lukija Pirkanmaalta Kyseessä on kuusen erikoismuoto, jota voidaan kutsua kääpiökuuseksi tai pallolatvakuuseksi. Joskus puhutaan myös tuulenpesäkuusesta, etenkin silloin kun normaalisti kasvava puu on muuttanut kasvutapaansa tiheään haaroittuvaksi palloksi. Mutaatio on tällöin syntynyt puun latvatai oksasilmussa. Nyt esillä olevassa tapauksessa mutaatio on varmaankin syntynyt jo siemenessä, ja siitä on syntynyt kuvan kaltainen kaunis kääpiökasvuinen kuusi. Syynä siihen, että puu ei alkuun juuri kasvanut, on se, että sen juuristo typistyi siirtojen yhteydessä ja siltä meni vuosia juuriston korjaamiseen ja kasvattamiseen. Metsästä vähänkin isomman tai vanhemman taimen siirtämisessä on riski, että taimi kuolee, eikä se siksi ole suositeltavaa eikä toisten mailta luvallistakaan. Tällainen hitaasti kasvava, tiheästi haaroittuva pallolatvakuusi voi kasvaa lähes pallomaisena vuosikymmeniä, mutta se voi myös ”löytää latvansa” ja siitä voi kehittyä kaunis kartiomainen kuusi. TEIJO NIKKANEN vanhempi tutkija, Metla Mikä pyöristää kuusen? katoavaa maailmankuvaa. Vaeltajat-kirjan kuvitus on komeaa – taattua Luhtaa. Myös teksti puhuttelee. Siinä Luhta seurailee sivusta nykyistä elämänmenoa, jossa Kilpisjärven jääkenttä muuttuu laajaksi moottoripuistoksi tai mönkijäura levenee suon kohdalla satoja metrejä käsittäväksi mutavelliksi. Pääosassa on kuitenkin pohjoinen luonto ja sen hienovarainen tarkkailu. Edellinen sopulivaellus oli vuonna 1970. Luhdan onneksi sopulit täyttivät pohjoiset maat myös muutama vuosi sitten, mikä toi mukanaan myös tunturipöllöt, Lapin tundran harvinaiset pesijät. Naalinkin Luhdan kamera on tavoittanut, ja yksi niistä katselee kirjan kansikuvassa. Naali lienee maamme harvinaisin nisäkäs. Vain ahman kuvaa jäin kirjan kuvituksesta kaipaamaan. Niitä asustaa käsivarren alueella muutamia Ruotsin ja Norjan kanssa. Ahma, jos mikä, on todellinen tuntureiden vaeltaja. Toisaalta Luhdan metodi kuvata arktista luontoa liikkuen lihasvoimin – kävellen ja hiihtäen – ja kuvaten mitä luonto eteen tuo ei ole mahdollistanut kovin järeitä kojuoperaatioita. Hänen jäljiltään eivät mönkijäurat ole pohjoisen aroilla alueilla leventyneet. Vaeltajat on uusi näyttö Luhdan kyvystä työstää valtaisa määrä kuvamateriaalia ja puhuttelevaa tekstiä oivaksi kirjakokonaisuudeksi. Myös painojälki ja taitto ovat huippuluokkaa. Veikkaukseni on, että Vuoden luontokirja -palkinto osuu Vaeltajat-kirjalle. ARI KOMULAINEN
Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315?49?842 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 33?065 (LT/13) Lukijoita 138?000 (KMT/13–14) Miten ruotsalaiset hankkivat energiapuuta ilman valtion tukia? Kannattaisiko harvennushakkuiden periaatteita kyseenalaistaa? Voisimmeko Suomessa ottaa oppia ruotsalaisilta? Lähde etsimään vastauksia kysymyksiin ENERGIAPUUN HANKINNAN opintomatkalle Uumajaan 16.–19.11. www.tts.fi TTS Työtehoseura PL 5, 05201 Rajamäki | 09 2904 1200 Matkan tarkoituksena on valottaa osallistujille Ruotsin metsätalouden haasteita energiapuuja metsänhoitokysymyksissä sekä perehtyä ratkaisumalleihin, joilla haasteita ratkotaan. Matkan aikana tutustutaan paikallisten asiantuntijoiden opastuksella mm. systemaattiseen harvennusmenetelmään, ruotsalaiseen energiapuukauppaan ja -politiikkaan sekä metsänhoidon nykytilaan ja tulevaisuuden näkymiin. Matkalla on mukana suomenkielinen tulkki ja matkanjohtaja. Matkan hinta on 300 € / hlö. Hinta sisältää seminaarit ja vierailukohteet Uumajassa, bussikuljetukset Helsingistä Vaasaan ja takaisin sekä Uumajassa, laivamatkat Vaasa-Uumaja-Vaasa ja hotelliyöpymiset aamiaisineen Uumajassa. Muut ruokailut omakustanteisina. Lisätietoja matkasta ja ilmoittautumiset 31.10. mennessä: Pertti Hourunranta, Työtehoseura/Metka-koulutus, p. 050 3879 516, pertti.hourunranta@tts.fi, www.tts.fi/metka Kanteleen Voima etsii Haapavedelle Maankäyttöesimiestä vastaamaan konsernin maaja metsäomaisuuden hallinnasta ja polttoainetuotannon ympäristöasioiden hoidosta ja raportoinnista. Lisätietoa löydät osoitteista: www.kanteleenvoima.fi ja www.puhuri.fi Kanteleen Voima 2x100_92mm 26.9.2014 10.23 Sivu 1 Tmi Pienkonehuolto JOTE Polttomoottoriset pienkoneet. NYT LAITTEET SYYSHUOLTOON. Vuokrattavissa myös PAKETTIAUTO. PUH. 040 591 9395 Katso netti: http://tmijote.123kotisivu.fi Niementie 5, 01800 KLAUKKALA, NURMIJÄRVI Avoinna arkisin sovitusti. PALVELUJA KOULUTUSTA PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN PILKKEITÄ 29 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 METSÄPALSTA, Punkaharju, Ahokas 6,9 ha. Punkaharjun keskustan läheisyydessä, Puruveden Ahokasnimisessä saaressa. Koostuu 6 palstasta, 4 erillistä pikkusaarta ja pääsaari Ahokas, jossa 2 palstaa. 3.:n palstan eteläosassa on 2 yleiskaavan mukaista n. 0,5 ha:n kokoista rantarak.paikkaa, rak.oik. 100 km 2 /paikka. Muilta osin havupuuvaltaista maata, uudiskypsää mäntytukkimetsää n. 3,5 ha. Puustoa n. 1200 m 3 . 69.000 € METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella, Porosalmentien risteyksen lähellä. Rajoittuu tien nro 464 länsipuolella Vaajalahteen ja itäpuolella Korvolinlahteen. Rantasalmen keskustaan n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa 450 m, ei rantarak. oik. 97.000 €. METSÄPALSTA, Kitee, Purujärvi 15,1 ha. Rantametsäkiinteistö, puusto n. 700 m 3 , omaa rantaviivaa n. 50 m, rakentamiseen haettava poikkeamislupa. 53.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m 3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m 3 . Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 € METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Nakkila, Nakkila 26,22 ha. Lähellä Luvian rajaa sijaitseva metsätila. Metsämaa pääasiassa kasvatusmetsiä ja taimikoita. Puustoa n. 800 m 3 . Lisäksi n. 7 ha ojittamaton suoalue. Hyväkuntoinen metsäautotie tilan läpi. 59.000€ / tarjous viim. 26.10. METSÄPALSTA, Joensuu, Eno/Uimaharju 133,5 ha. Eritt. runsaspuustoinen, kattavalla tieverkostolla varustettu määräala tilasta Vinnilä. Kokonaispuusto n. 20.210 m 3 , eli n. 151 m 3 /ha. Varttunutta kasvatusmetsää noin puolet ja uudistuskypsää noin neljännes pinta-alasta. UPM Bonvesta -metsätila, ks. www.bonvesta.fi 633.000 € METSÄPALSTA, Perho, Kirvesmäki 61,72 ha. Taimikkovaltainen metsätila Perhossa, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla. Isot taimikot (T2) erinomaiset, pienten taimikoiden (T1) kehitystä tarkkailtava. 75.000€ / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Paltamo, Koikeronvaara 13,6 ha. Aholan metsäpalsta on lähellä Paltamon kirkonkylää sijaitseva mukava, pieni polttopuupalsta. Kaikkia kehitysluokkia ja vaihtelevia kasvupaikkoja lehtomaiseen kankaaseen saakka. Hyvä metsäautotie palstan halki. UPM Bonvesta -metsätila. 32.800 € METSÄPALSTA, Sotkamo 68 ha. Palstan keskelle talvitie, joka kantaa kuivalla kesäkelillä henkilöautoa. Puusto metsämaalla n. 7.960 m³ . Puustosta 99 % varttunutta metsää, jossa keskipuusto 142 m³. Palstalla hakattavaa n. 2.500 m³ vajaan 48 ha alueella. Palsta, joka alkaa maksaa itseään heti takaisin! UPM Bonvesta -metsätila. 198.900 €. RANTATONTTI, Savonlinna, Puruvesi Vehkasalon saaressa kolme luonnonkaunista tonttia, joista pohjoisrannan tontti (0,63 ha) lohkottu. Loivia rinnetontteja, järeä mäntyvaltainen tukkipuusto. Etelärannan määräalatonttien pa:t n. 0,64 ha ja 0,43 ha. Rak.oik. 100 k-m 2 /tontti. Rajautuvat yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. 25.500–34.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
80 VUOTTA 25.10. Heikki Peuraniemi / Metsäheikki, metsäinsinööri, kirjailija, Joutsa 60 VUOTTA 18.10. Harri Vasander, suometsätieteen professori, filosofian tohtori, Lohja 21.10. Taisto Hyvärinen, Otso Metsäpalvelut, Länsi-Suomi, Kauhavan tiimin metsäpalveluesimies, Lappajärvi (perhepiirissä) 50 VUOTTA 26.10. Jarmo Leskinen, maat. ja metsät. maisteri, Helsinki Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi Taloustieteilijät, tuo viisauden lähde, ovat tulleet pohdinnoissaan sellaiseen lopputulokseen, että maailmantalouden kannattaa kääntää suunta kohti vähähiilisyyttä. Näin väittää New Scientist -lehti. Kiinnitin huomiota otsikkoon, joka osapuilleen suomennettuna kuuluu: alkakaa vähähiilisiksi, mutta tehkää se rahan takia. Sitten olikin jo pakko lukea koko stoori. Vähähiilisyys, mikä tarkoittaa fossiillisten raaka-aineiden kaihtamista uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä lisäämällä, vauhdittaa taloustieteilijöiden mukaan talouskasvua, parantaa elämänlaatua ja tuottaa viihtyisämpiä vihreitä asuinympäristöjä. ”Liian hyvää ollakseen totta!” parahtavat he itsekin epäuskoisina. Pakkohan se kuitenkin on uskoa, kun tätä hyvää sanomaa levittää muiden muassa Nicholas Stern, jonka raportti jokunen vuosi sitten herätti liikemiehetkin pohtimaan ilmastonmuutoksen kustannuksia. ”Voimme yhdistää talouskasvun ja ilmastovastuullisuuden”, julistaa hän nyt. Miten temppu tehdään? Ilmastonmuutoksen kannalta vuosi 2030 on kriittinen. Sitä ennen pitää tehdä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan maanpallon lämpeneminen kahteen asteeseen. Tavoitevuoteen mennessä maailmantalouden uskotaan kaksinkertaistuvan, ja hirmuinen määrä rahaa (90 triljoonaa dollaria) laitetaan kaupunkien, maatilojen ja energiajärjestelmien rakentamiseen. Tarvitaan tiiviisti rakennettuja kaupunkeja, hyvin toimiva julkinen liikenne ja puhtaampia energiaratkaisuja. Jotta maapallon kasvava väestö voidaan säällisesti ruokkia, tarvitaan älykkäitä maatiloja mutta myös lisää peltomaata, jota voidaan saada ennallistamalla ylilaidunnuksen, kulumisen ja suolaantumisen takia pilaantunutta maatalousmaata. Sokerina pohjalla on ehdotus säästää puita hiilinieluina. Metsien hiilineutraalisuus on suuri puheenaihe kansainvälisessä ilmastokeskustelussa. Suomalaisten ja ruotsalaisten on syytä olla aktiivisesti mukana näissä keskusteluissa, koska meillä metsäbiomassojen lisäkäyttö on ehdoton edellytys biotaloudesta saatavalle talouskasvulle. Kasvuja tuotostutkijat ovat osoittaneet, että metsien hiilivarasto lisääntyy, kun niiden käyttö lisääntyy. Tämäkin on uutinen, joka saattaa kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Suuresti ihailemani professori Antti Asikainen onkin todennut, että metsiä pitäää käyttää ja jättää fossiilit hiilivarastoksi. Fossiilitaloudesta ei päästä ilman määrätietoisia poliittisia toimia. Tukipolitiikka on avainasemassa matkalla kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Vuoden 2012 tilastot osoittavat, että esimerkiksi liikennepolttoaineissa fossiilisia tuettiin yli viidellä sadalla miljardilla dollarilla, kun uusituvien energiamuotojen tuet jäivät sataan miljardiin dollariin maailman mittakaavassa. Vain valtioilla on mahdollisuus ”tasoittaa pelikenttä” eli luoda mekanismit, joilla fossiilisten energiamuotojen piilokustannukset heijastuvat niiden hintoihin. Taloustieteilijät uskovat kuitenkin että vähähiiliseen yhteiskuntaan ollaan menossa myös puhtaasti liiketaloudellisten syiden takia. Liian hyvää ollakseen totta? Vihertyminen kannattaa? PILKKEITÄ 30 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 MERKKIPÄIVÄT NIMITYS Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva Brittiläinen imperiumi oli vielä viime vuosisadan alussa maailman kaikkien aikojen laajin. Sen hallitsemat alueet kattoivat lähes neljäsosan maapallon maapinta-alasta. Vastaavasti myös imperiumin metsävarat olivat varsin monimuotoiset. Samaan aikaan saaren oma metsäpinta-ala oli vain viitisen prosenttia, sillä tuontipuusta ei ollut mainittavaa pulaa. Satojen vuosien ajan kansa oli tottunut, että kuninkaat suojelivat metsäomaisuuttaan tiukasti. Erityisesti metsästys oli aristokraattiherrojen lempiharrastus, eikä kuninkaallisissa metsissä tavallinen kansa saanut liiemmin mellastaa. Kahdeksansataa vuotta sitten kuninkaallista valtaa kuitenkin rajoitettiin Magna Cartassa – eräänlaisessa ”perustuslakien äidissä”. Tavallinen kansa ei saanut asiasta heti selkoa, säädökset kun oli kirjoitettu latinaksi. Pari vuotta myöhemmin tekstiä selkeytettiin, ja vähitellen kansakin sai tietää oikeuksistaan patikoida tietyissä olosuhteissa kuninkaallisilla metsästysmailla. Suomalaisten vapaita jokamiehenoikeuksia ei Britannian metsissä tosin sallittu eikä sallita edelleenkään. Jostakin syystä kaikista Britannian kotija ulkomaisista puulajeista juuri tammi on muodostunut kansakunnan peruspilaripuuksi. Saarivaltakunnassa kasvaa luontaisesti kaksi tammilajia: metsätammi (Quercus robu r) ja talvitammi (Q. petraea ). Englantilaiset nimittävät Suomessakin kasvavaa metsätammea englannintammeksi. Hupenevat tammivarat 1500-luvulla kuningas Henrik VIII sääti lain suojellakseen tammimetsiään laivanrakentajien liialliselta innolta. Kohtuullisen kokoisen aluksen nikkarointi saattoi näet vaatia parisentuhatta tammirunkoa. Hiljattain Britannian metsäpinta-ala uhkasi pirstoutua entistä pienempiin osiin kun Skotlanti pohti kansanäänestyksessään itsenäistymistä. Britannian metsäpinta-alasta noin puolet on Skotlannin puolella. Westminsterin parlamentissa skotteja on alle kymmenesosa. Samaa suuruusluokkaa on tammivaltaisten metsien osuus nyky-Britanniassa. Piipahdin vastikään Tutkas-seuran delegaatiossa Britannian parlamentissa Lontoossa. Metsäntutkijana kiinnitin huomiota Westminsterin hallin katon puurakenteisiin. Pohjois-Euroopan suurinta keskiaikaista puukattoa korjailtiin parhaillaan, ja täydennyspuu kuulemma tuodaan samoista brittiläisistä metsistä, joista alkuperäiset kattopalkitkin on aikoinaan veistetty. Parlamenttitalon ulkopuolisiin rakennuskohteisiin kotimaista tammea ei sen sijaan juurikaan riitä. Vaikka saarivaltakunnan oma metsäpinta-ala on sadassa vuodessa yli kaksinkertaistunut, tuodaan tarvittavasta tammisahatavarasta silti huomattava osa muun muassa Ranskasta ja Saksasta. Britannian parlamentti on erityisen huolissaan tuonnin sivutuotteina tammivaroihinsa iskeytyneistä uusista, puita tappavista taudinaiheuttajista ja tuholaisista. Westminsterin tamminen katto Britannian parlamentissa, Westminsterissä, kattorakenteet ovat kansakunnan peruspilaripuuta eli tammea. EUROOPAN METSÄINSTITUUTTI Euroopan metsäinstituutin (EFI) uudeksi johtajaksi on nimitetty espanjalainen metsätieteiden tohtori Marc Palahí, 39. Palahí aloittaa viisi vuotta kestävän kautensa ensi vuoden alussa. Instituuttia häntä ennen johtanut suomalainen Risto Päivinen jää samalla eläkkeelle.
Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Varaudu korjuuseen raivaamalla ? Omatoimisen työvuosi ? Savupirtin uusi elämä ? Näin kasvatat omat taimet ? Petosafarilla voi nähdä karhun Metsälehti Makasiini ilmestyy 23. lokakuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 23.10. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 19”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 16 on arvottu seuraaville kolmelle: Matti Matilainen, Myrskylä, Seija Pohjanen, Ylipää ja Irene Siitonen, Ruovesi Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. PILKKEITÄ 31 9. LOKAKUUTA 2014 u NRO 19 METSÄRISTIKKO 19 METSÄRISTIKKO 16, OIKEA RATKAISU A ri Ko m ul ai ne n
Metsänomistajan maksuton palvelunumero 0800 90 250 11.10. on OTSO:n päivä Lue lisää osoitteesta www.otso.fi Ota yhteyttä! Laitetaan yhdessä metsäsi tulevaisuuden tuottokuntoon ja liitetään se samalla OTSO Metsäsertifioinnin piiriin. Asiakaspalvelu: asiakaspalvelu@otso.fi Juhlan kunniaksi meillä on sinulle hyviä uutisia. OTSO tarjoaa asiakkailleen nyt myös metsäsertifiointipalvelun, jonka kautta sinulla on mahdollisuus saada metsiisi PEFC-sertifikaatti. OTSO Metsäsertifiointi sopii erinomaisesti sinulle, joka haluat hoitaa metsiäsi itsenäisesti. Mukaan pääset, kun sinulla on metsästäsi voimassa oleva metsäsuunnitelma ja olet valmis sitoutumaan sertifioinnin kriteereihin hyvästä metsänja ympäristönhoidosta. OTSO tarjoaa metsänhoitoon myös avaimet käteen -ratkaisuja. Sinä päätät, mitä metsältäsi haluat – me toteutamme toiveesi.