• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 24. LOKAKUUTA 2019 • NRO 19 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI UUTISET Näkyykö Brexit metsäviennissä? ›› 2–3 Vlogistin mukana hakkuutyömaalla ›› 4–5 Pirjo Mustonen toi metsän sairaalaan ›› 6 Myyrätuhojen riski suuri Itä-Suomessa ›› 8 Miten käy tukin hinnan? ›› 12–13 METSÄSTÄ Hyöty irti metsäsuunnitelmasta ›› 14–15 Metsäntutkimuksen historia kuvina ›› 16–17 Vinkit sujuvaan raivaukseen ›› 20 Näin teet metsästysvuokrasopimuksen ›› 22 PILKKEITÄ Rihmasto kertoo sienen sukujuuret ›› 25 Tammestako tule vaisuuden puulaji? ›› 26 Pohjois-Suomeen sotien jälkeen hakatut tuhansien hehtaarien avohakkuualat ovat tulleet päätehakkuuikään. Sivut 9–11 Paluu Osaran aukeille Ar to Ko m ul ai ne n / La pl an d Pi ct ur es Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä Myynti: Huolto: Aukioloajat: ark 9-17, la 10-14 0400 981914 040 3515354 8590,sis. ALV 24% KKH SPECIAL -mönkijäpaketti: Sportsman 570 e? 4x4 camo edition 60 km/h, 2:delle rekisteröity ohjaustehostettu traktori. Meiltä myös laitteiden kotiinkuljetukset, suomen halvin rahoitus ja supervaihtotarjoukset! Käytettyihin mönkijöihin kaupan päälle vielä moottorisaha ja yksi vapaavalintainen lisävaruste. Esimerkiksi kunnon tehdastekoinen aurapaketti, monitoimikärry, kauko-ohjattu vinssi tai karkeat ISOT renkaat! HUOM! useissa käytetyissä on varusteita jo valmiina, mutta saat valita vielä yhden lisäksi! Nyt uskomaton supertarjous vaihtokelkan ostajalle 1000€ lahjakortti kaupan päälle! Mönkijät ja moottorikelkat Jyväskylässä myy, huoltaa ja varustaa Keljon Konehuolto! Suomen suurin metsäalan verkkokauppa www.uittokalusto.fi
• LYHYET UUTISET 24.10.2019 / AJASSA 2 Koneyrittäjät: Korjuu­ taukoja odotettavissa Puunkorjuun kysyntä on laskussa, Koneyrittäjien markkinatilannekysely kertoo. Jo alkuvuodesta 40 prosenttia korjuuyrityksistä kertoi korjuupalveluiden kysynnän vähentyneen, ja syys-lokakuun vaihteessa tehdyn kyselyn mukaan 60 prosenttia kertoi asiakkaidensa rajoittavan hakkuita loppuvuoden aikana. Iso osa yrityksistä on kertonut totaalisista korjuun seisokeista, liki 70 prosentilla yrityksistä on odotettavissa yli kolmen viikon korjuutauko. Maanmittauslaitos laajentaa verkko palvelujaan Maanmittauslaitoksen sähköiseen asiointipalveluun on avattu lokakuussa uusia toimintoja. Nyt sitä kautta voi hakea maanmittaustoimituksia – esimerkiksi rajankäyntiä, yksityistietoimitusta tai lohkomista. ”Uusi palvelu helpottaa hakemusten tekoa, kun asiakas voi hoitaa asiansa verkossa eikä hänen tarvitse lähettää hakemusta liitteineen sähköpostissa tai paperilla”, sanoo kiinteistötehtävien kehityspäällikkö Jani Hokkanen Maanmittauslaitoksesta. Keski­Suomen metsänhoitoyhdistykseen uusi toiminnanjohtaja Metsänhoitaja Eero Poikonen, 53, on valittu Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen uudeksi toiminnanjohtajaksi. Poikonen siirtyy uuteen tehtäväänsä saman metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelupäällikön tehtävistä. Poikosen edeltäjä, metsänhoitaja Ilpo Pentinpuro, siirtyi äskettäin sahayhtiö Keitele Timberin metsäpäälliköksi. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi toimii 12 kunnan alueella ja on Suomen suurimpia. Vahtimisjahti tuotti tulosta Valkohäntäpeuran täysmittainen metsästys pyörähti vauhtiin syyskuun lopulla, mutta peuraa on saanut metsästää vahtimalla jo syyskuun alusta lähtien. Suomen riistakeskuksen mukaan vahtimismetsästys sujui hyvin, ja saaliiksi saatiin syyskuussa yli 5 000 valkohäntäpeuraa. Se on 40 prosenttia enemmän kuin viime syyskuussa. Syyskuun jahdilla on tarkoitus vähentää erityisesti liikennevahinkoja. Saimaannorpan suojelun välitavoite saavutettiin Metsähallituksen mukaan saimaannorppakannan koko on nyt noin 410 yksilöä. Kanta on kasvanut viime vuodesta, sillä vuosi sitten kooksi arvioitiin 380–400 yksilöä. Vuonna 2010 kannan kooksi arvioitiin 270 norppaa. Metsähallituksen mukaan kannan seurannan tulokset viittaavat siihen, että kannan elpyminen jatkuu myös tulevaisuudessa. MIKKO HÄYRYNEN, teksti MIKKO PÄÄKKÖNEN, kuva B ritannian EU-erokamppailu itsensä kanssa saa yhä uusia käänteitä. Vaikka brexit toteutuisi, maailmankauppajärjestö WTO:n jäsenyys asettaa kuitenkin jatkossakin rajat Britannian kauppapolitiikalle. Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtaja Timo Vuori ei näe brexitin tuovan Suomen metsäviennille välittömiä ongelmia, mutta pitkällä aikavälillä kilpailuasetelma muuttuu. ”Britannia ei ainakaan ensi vaiheessa peri tulleja EU:sta tuotavilta tuotteilta, mutta tullivapaus on annettava kaikille WTO-maille.” Nykytilanteessa Suomi vie sahatavaraa nollatulleilla, mutta Venäjä noin kymmenen prosentin tullimaksuilla. Brexitin jälkeen nollatullit koskisivat myös EU:n ulkopuolisia WTO-maita, kuten Venäjää. Brexitin välittömät vaikutukset ovat tullibyrokratiassa ja rajatarkastuksissa. Rahtikontit saattavat viipyä matkallaan päivän tai kaksi pitempään, mikä nostaa logistiikkakustannuksia. Myöhemmässä vaiheessa Britannian säädökset saattavat eriytyä EU:n direktiiveistä, mitä tuo kaupankäyntiin kitkaa. ”Puutuotteisiin voi tulla ylimääräisiä terveystarkastuksia tai erilaisia sertifikaattivaatimuksia.” Talousshokki vääjäämätön Jos brexit toteutuu, siihen liittyy todennäköisesti siirtymäkausi. Siirtymäkauden aikana yritetään neuvotella kaupan esteitä madaltava vapaakauppasopimus EU:n kanssa. Joka tapauksessa brexit aiheuttaa Britannialle jonkinasteisen talousshokin jossakin vaiheessa. Vuoren mukaan Britannian tilanne ei pitkällä aikavälilläkään näytä hyvältä. ”Britit tuskin saavat brexitin myötä lisäkaupankäyntiä saarellensa, vaikka tahtoa Euroopan Singaporeksi onkin.” Pitkällä aikavälillä myös Suomi häviää, vaikka suorat talousvaikutukset eivät ole niin isot kuin muille Pohjoismaille, joilla on Britannian kanssa vielä tiiviimmät kauppaBrexit muuttaa kilpailutilannetta Britannian EU-ero ei vaikuttaisi Suomen metsävientiin yhdessä yössä, mutta pitkällä aikavälillä puutuotteiden kilpailutilanne kiristyisi. Britannia jatkaa sahatavaran tuontia tapahtui EU-eron kanssa mitä tahansa. Sahatavaranippuja valmisteltiin matkalle Britanniaan Westaksen sahalla Varsinais-Suomen Koskella tämän viikon maanantaina.
• 3 AJASSA / 24.10.2019 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Anna Back p. 029 432 6107 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi PAPERISTA ENITEN EUROJA Suomen metsätuotteiden vienti Isoon-Britanniaan vuonna 2018. Määrä, 1000 tonnia tai kuutiota Arvo, milj. e Sijoitus vienti­ maiden joukossa arvon mukaan Paperi 629 428 3 Kartonki 231 189 3 Massa ja sellu 57 41 11 Vaneri 139 66 2 Sahatavara 913 205 4 Lähde: Luke Suomen metsäteollisuudelle Britannia on kolmanneksi tärkein vientimaa Saksan ja Kiinan jälkeen noin 900 miljoonan euron kokonaissummalla ja 7,5 prosentin osuudella. Kaksi kolmasosaa viennistä on kuiduttavan teollisuuden paperia, kartonkia ja sellua, kolmannes puutuotteita. MIKKO HÄYRYNEN Luonnonvarakeskuksen tuore suhdannekatsaus ennustaa ensi vuodelle taantuvia lukuja useimmilla metsätalouden ja -teollisuuden mittareilla. Kyse on kuitenkin pitkästä ja loivasta korjausliikkeestä viime vuoden suhdannehuipun jälkeen. Ensi vuonna kantohinnat laskevat tukilla kahdesta kolmeen prosenttia ja kuitupuulla yhdestä kahteen prosenttia, Luke arvioi. Markkinahakkuut vähenevät parilla miljoonalla kuutiometrillä reiluun 63 miljoonaan kuutiometriin. Supistuminen painottuu tukkipuuhun. Yksityismetsätalouden hehtaarikohtainen liiketulos jatkaa laskuaan sekä alempien kantohintojen että viime vuoden reippaista hakkuista koituneiden uudistamistarpeiden vuoksi. Luke laski viime vuoden hehtaaritulokseksi keskimäärin 157 euroa ja ennustaa ensi vuodelle 130 euroa. Raakapuun tuonnin Luke ennakoi kasvavan 11,5 miljoonaan kuutiometriin. Sahatavaran vientihintojen odotetaan laskevan pari prosenttia. Sekä tuotanto että vienti supistuvat. Toisaalta päästöoikeuksien hinnannousu tukee metsähakkeen ja sahauksen sivutuotteiden energiakäyttöä. Sellun vientimäärät pysyvät ennätyksellisen suurina, ja hintakehitys kääntyy lievään nousuun. Vientihinta jää kuitenkin hieman tämän vuoden keskihintaa alemmaksi. Paperille ensi vuosi ei näytä hyvältä. Paperikoneiden sulkemisten vuoksi Luke ennakoi tuotantoja vientimääriin jopa kymmenen ja vientihintaan kolmen prosentin laskua. Kartongin näkymät sen sijaan ovat vakaat. Luke: Hakkuut vähenevät HINNAT LASKUSSA Yksityismetsien ennakoidut keskimääräiset kantohinnat vuosina 2019 ja 2020. Puutavaralaji 2019 €/m 3 2020 €/m 3 Muutos % Mäntytukki 57,0 55,4 -3 Kuusitukki 59,8 57,9 -3 Koivutukki 44,3 43,5 -2 Mäntykuitu 17,8 17,6 -1 Kuusikuitu 19,6 19,3 -2 Koivukuitu 17,1 16,8 -2 Lähteet: Metsäteollisuus ry ja Luke (ennusteet) suhteet. ”Nyt pelataan aikaa. Ongelmat saattavat olla sylissä muutaman vuoden kuluttua.” Vanerille pieni tulli Jos siirtymäkauden aikana onnistutaan neuvottelemaan tullitariffit, ne eivät voi olla WTO:n tariffeja suurempia. WTO:lla on paperin, kartongin ja sellun kattava nollatullisopimus, eli niiltä Britannia ei voi jatkossakaan periä tulleja. ”Puutuotteille vastaavaa nollasopimusta ei ole, mutta niiden tullitariffit ovat korkeimmillaankin kohtuullisen matalia”, Metsäteollisuus ry:n kauppapolitiikan päällikkö Eeva Korolainen kertoo. Myöhemmin Suomen metsävientiin voimakkaimmin voisi osua vanerin seitsemän prosentin tulli. Korolainen pohtii, että brexit saattaa muuttaa EU:n luonnetta. ”Britannia on ollut EU:ssa ääni avoimen kaupan ja kilpailussa pärjäämisen puolesta yhdessä esimerkiksi Pohjoismaiden, Hollannin ja Saksan kanssa. Jatkossa muiden pitää sitä paikata, jos jotkut maat haluavat suojata omaa teollisuuttaan.” Brexit peittyy suhdannekohinaan Vaikka sahatavaralle ei ole tulossa tulleja, rajalle tulee byrokratiaa. ”Se maksaa jotain ja ennen kaikkea pidentää toimitusaikoja. Veikkaan, että tullikäsittelyt ruuhkautuvat”, Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori näkee. Tullipaperien täyttäminen tuo lisätyötä, mutta Merivuoren mukaan lisäkustannukset uppoavat suhdannekohinaan. ”Britannian rakentaminen on ryytymässä, mikä heijastuu sahatavaran kysyntään joka tapauksessa.” Alkuvuoden aikana Britannia osti sahatavaraa varastoihin ilmeisesti brexitin pelossa, ja toista samanlaista tankkausta tuskin on tulossa. JUSSI COLLIN Metsähallitus tutkii pienaukkojen luontaista taimettumista yhdessä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa. Tutkimusta varten on tehty satoja hehtaareja pienaukkoja poimintahakkuita vuodesta 2010 lähtien Keski-Suomen Isojärvellä ja Pohjois-Karjalan Ruunaalla. Tutkimusalueilla tehtyjen havaintojen mukaan taimettuminen on paikoin sujunut hyvin, mutta ongelmiakin on ollut. Taimikot inventoitiin kattavasti viime kesänä molemmilla alueilla. Inventoinnissa laskettiin taimien kokonaismäärä, kasvatuskelpoisten taimien määrä ja taimikon keskipituus. ”Tavoitteena oli selvittää, paljonko 10–60 metriä halkaisijaltaan olevissa pienaukoissa oli taimia 6–10 vuoden kuluttua pienaukkohakkuusta”, erikoistutkija Sauli Valkonen Lukesta kertoo. Isojärven viljavilla, kuuselle sopivilla kasvupaikoilla taimimäärät olivat korkeita. Lopullinen uudistamistulos on kuitenkin vielä epävarma. Isojärven karummilla, männiköiden kasvattamiseen sopivilla kasvupaikoilla oli runsaasti kuusia, mutta vain vähän männyntaimia. Jos tavoitteena on mäntyvaltaisten taimikoiden syntyminen, taimettuminen oli epäonnistunut lähes kaikissa pienaukoissa. Ruunaan mäntykankailla uudistuminen on edennyt hitaasti ja on vielä kesken. Todennäköistä kuitenkin on, että uudistumistulos muodostuu hyväksi tai erinomaiseksi muutaman vuoden kuluessa. Hankkeen lopulliset tulokset julkaistaan myöhemmin tieteellisenä artikkelina. Tutkimus: Pienaukkojen taimettumisessa haasteita
• 24.10.2019 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva Puunkorjuu-urakoinnissa kehityssuunta vie kohti entistä suurempia yrityskokonaisuuksia. Usein kyse on perheyrityksistä, joissa yrittäjä vaihtuu luontevasti sukupolvenvaihdoksen kautta. Tässä valossa Jyväskylän Rutalahdessa asuvan Antti Toljanderin lähtökohdat yrittäjyyteen ovat olleet poikkeavat. ”Olen lähtenyt yrittäjänä ihan nollasta liikkeelle. Valmistuin Jämsänkoskelta metsäkoneenkuljettajaksi vuonna 2008, jonka jälkeen olin kolme vuotta palkkatöissä, kunnes ryhdyin tekemään metsänhoitotöitä toiminimellä. Se oli hyvä ensiaskel yrittäjyyteen”, 30-vuotias Toljander taustoittaa. Toljanderin vuonna 2013 perustama Metsäkuutio Oy korjaa puuta kahdella hakkuukoneella ja yhdellä ajokoneella. Lisäksi yksi ajokone aliurakoi Metsäkuutiolle. ”Tärkeimpiä asiakkaitamme ovat Päijänteen Metsänhoitoyhdistys ja Otso Metsäpalvelut. Teemme puunkorjuuta myös suoraan yksityisille metsänomistajille, ja nämä toimeksiannot ovatkin olleet kasvussa”, Toljander kertoo. Metsäkuutio tarjoaa lisäksi metsänhoitopalveluita istutuksesta raivaussaTervetuloa työmaalle! Metsälehden vlogistina aloittava Antti Toljander haluaa välittää videoillaan todenmukaisen kuvan metsäkoneenkuljettajan ja yrittäjän arjesta. Kuka? ANTTI TOLJANDER ? ? Metsäkuutio Oy:n yrittäjä ? ? 30-vuotias ? ? Asuu Jyväskylän Rutalahdessa ? ? Perheessä avopuoliso ja 6-vuotias poika ? ? Harrastaa tanssia ja musiikkia MEIDÄN SETÄMIESTEN on sanottu ahdistuvan nuoresta ilmastoaktivistista Greta Thunbergistä. En myönnä, mutta tähän ikään mennessä on oppinut, ettei kaikki aina ole ihan sitä, miltä näyttää… Koulussa meille tuputettiin yya-puppua. ”Rauhanmarssilla” hoilasimme jäähyväisiä aseille, vaikka taisimmekin tarpoa puna-armeijan järjestelmällä jotoksella. Nuorena toimittajana setämies katseli, kun jokioislainen pienviljelijä mekasti kanta-aliupseerin varmuudella happosadeseminaareissa, Erkki Lähde myhäili taka-alalla. Entäpä 1990-luvulla, kun Kittilään ilmaantui ”intiaanijoukko”. Vieläkin naurattaa, kuinka etelän media ja ekoälymystö vetivätkään vedätyksen henkeensä. Eivätkä WWF:n äskeiset mainosjääkarhutkaan ihan niin pienellä jäälautalla seilanneet kuin kuva väitti… Niinpä setämies tohtii kysyä, että mahtoikohan se Greta ihan itse sitä purjevenekyytiä Amerikkaan hommata. MIKKO RIIKILÄ Greta ja sedät Lukijakuva ”Lehtikuusi syksyn väriläiskä” METSÄ-MASA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/ Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. METSÄSERTIFIOINTI ilmestyi alan sanastoon vasta parikymmentä vuotta sitten, mutta nykyään se vaikuttaa paljon metsien käsittelyyn. Alkusysäyksen antoi Kanadassa 1993 perustettu Forest Stewardship Council (FSC), joka toi uudenlaista toivoa nopeasti hupeneville tropiikin metsille. Ekomerkki osoittaisi, mistä puutuotteiden raaka-aine on peräisin, ja näin kuluttajien valinnat ohjaisivat hoitamaan metsiä kestävästi. Samalla metsistään hyvin huolehtivat puuntuottajat saisivat markkinoilla etua. Koska FSC-sertifiointi sopi huonosti pienmetsänomistuksen oloihin, FSC:n rinnalle kehitettiin toinen sertifiointijärjestelmä. Syntyi PEFC, joka tänä vuonna juhlii 20-vuotista historiaansa. ALUKSI JÄRJESTELMÄT kilpailivat keskenään ankarasti. YmpäSertifioinnista tuli osa arkipäivää ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi ristöjärjestöt puolustivat FSC:tä ja etenkin metsänomistajajärjestöt PEFC-järjestelmää. Kiista oli erikoinen, sillä metsätalouden kestävyys ei meillä ollut erityisen uhattu. Metsälakeja valvotaan tiukasti, ja toisaalta metsäteollisuus on tottunut toimimaan markkinoilla, joilla tuotteiden maineen on oltava puhdas. Sittemmin kiistely muuttui normaaliksi kilpailuksi, ja nykyään metsänomistajien valittavana on kaksi järjestelmää. Sen sijaan tropiikissa ekomerkit eivät ole estäneet metsäkatoa. Vain kymmenen prosenttia maailman metsistä on sertifioitu, ja niistä valtaosa sijaitsee kehittyneissä maissa. Yli puolet metsistä on sertifioitu PEFC:n mukaan. MEILLÄ MONI ASIA on muuttunut sertifioinnin ansiosta. Esimerkiksi säästöpuista on tullut uudistusaloilla arkipäivää. Niiden määrä vain vaihtelee sen mukaan, onko omistaja valinnut PEFC:n vai FSC:n. Markkinoille kelpaavat molemmat merkit, mutta ympäristöjärjestöt eivät edelleenkään halua olla tekemisissä PEFC:n kanssa. Meneillään olevaan kriteerien tarkistustyöhön niistä ei osallistu yksikään. Muita tahoja määrävälein tehtävässä tarkistuksessa on tällä kertaa mukana ennätysmäärä. Yli 60 järjestöä ja organisaatiota pohtii, minkälaisesta vastuullisuudesta PEFC-merkki viestii 2020-luvulla.
• 5 AJASSA / 24.10.2019 KOLUMNI Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. Oletko tehnyt metsästysvuokrasopimuksen? Onko metsässäsi hoitorästejä? 87% Kyllä Tervetuloa työmaalle! Eteläiseen Suomeen on annettu muodostua peurojenhoitoalue. Haitallisen tiheä kanta laiduntaa Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Uudenmaalla ja Hämeessä, kaikkiaan vain noin 50 000 neliökilometrin alueella. Kaikista Suomen peurakaadoista 95 prosenttia tehdään tällä alueella. Elinkeinona käsiteltävän porotalouden poronhoitoalueen koko on 123 000 neliökilometriä. Poroja teurastettiin viime vuonna noin 78 000 kappaletta. Viime syksyn ennätyksellisen suuresta valkohäntäpeurasaalista huolimatta peurakanta on jatkanut kasvuaan. Viime syksyn jahdin tavoitteena oli kasvun taittaminen, mutta siihen ei pystytty. Peurakanta lisääntyi seitsemällä prosentilla. Tänä vuonna lupamääriä on edelleen nostettu 30 prosentilla, eli niitä on annettu noin 58?000 kappaletta. Kaatomäärissä ollaan kovaa vauhtia lähestymässä teurasporojen määrää. Eikä peurojen kasvatus enää oikein eroa porojen kasvatuksesta – kummatkin eläimet laiduntavat muiden mailla, keinoruokintaa tehdään runsaasti ja saaliista pääsevät nauttimaan harvat kansalaiset. Pelkään, että vahingollisen korkeasta peurakannasta halutaan tehdä uusi normaali. Yhtenä osoituksena tästä on ”Hyvinvointia riistasta” -niminen hanke, jonka tavoitteena on helpottaa metsästysseurojen valkohäntäpeurojen hyödyntämistä. Hankkeessa kehitetään muun muassa lihan käsittelyä ja myyntiä sekä metsästysvieraiden vastaanottamista. Hanketiedotteen mukaan valkohäntäpeurakanta on paikoitellen kasvanut tiheäksi. ”Tästä saattaa aiheutua haittoja lähinnä liikenteessä ja erikoisviljelmillä." En tiedä, missä pussinpohjassa tiedotteen tekstin kirjoittaja on viime vuotensa viettänyt. Peurakolareiden määrä on kolmessa vuodessa kaksinkertaistunut, eli kun vuonna 2016 peura kolisi auton pelleissä 3 000 kertaa, viime vuonna kolareita kirjattiin yli 6 200 kappaletta. Keskimääräinen korjauskulu on 4 000 euroa, eli vieraslajina maahamme tuotu eläin aiheuttaa jo yli 24 miljoonan euron kulut autoilijoille. Metsästäjät ovat lukuisia kertoja painottaneet, että vain järjestäytyneet metsästysseurat pystyvät hoitamaan hirvieläinkantoja. Mutta kun eivät näytä pystyvän. Toisaalta harmitellaan metsästäjien ukkoontumista, mutta ainakin eteläisen Suomen seuroihin jäseneksi pyrkivät seulotaan tiheällä kammalla ja alkuun voi joutua odottelemaan jahtiin pääsyä koejäsenenä – jopa viiden vuoden ajan. Kaikkialla edes maanomistajat eivät ole päässeet seuraan sisään. Metsästysporukat sääntelevät kaatoja myös omilla sisäisillä rajoitteillaan tässäkin tilanteessa, kun kantaa olisi välttämätöntä saada pienennettyä. Maanomistaja on uusien säännösten mukaan velvollinen hävittämään tiluksiltaan haitallisia vieraslajeja, kuten lupiineja ja kurttulehtiruusua. Valkohäntäpeura on kiistatta vieraslaji, ja tätä menoa siitä on tulossa myös haitallinen vieraslaji. Koska nykyinen järjestelmä ei toimi, peurojen metsästyksessä on luovuttava luvanvaraisuudesta. Järjestelmä on rikki TIINA LIETZÉN Kirjoittaja on suomusjärveläinen metsätalousyrittäjä. hatöihin ja pihapuun kaatoihin. Yrityksen palkkalistoilla työskentelee kuudesta seitsemään metsuria. ”Monipuolisuus on valttimme, mutta metsäalalla yrittäminen ei ole helppo laji. Välillä on pitänyt pysähtyä miettimään, että miten mennään eteenpäin. Puolisoni on mukana yrityksen toiminnassa ja on iso vahvuus, että pystymme vaihtamaan ajatuksia ja jakamaan vastuita hänen kanssaan.” Hytistä ratkaisut helppo perustella Toljanderin alavalintaan vaikutti isoveljiltä tarttunut kiinnostus koneisiin, mutta miehellä on myös vahva palo yrittäjyyteen. ”Yrittäjyydessä yhdistyvät vastuu ja vapaus tavalla, joka sopii minulle. Yrityksen kehittäminen ja mahdollisuus työllistää ihmisiä tuovat tekemiseen motivaatiota. Lisäksi viihdyn itsekin metsässä erinomaisesti.” Toljander lukeutuu uuden sukupolven yrittäjiin, jotka mielellään kertovat työstään ja näkemyksistään myös muille. Siksi Toljander hankki hiljattain action-kameran, jolla hän videoi työtään. ”On koko metsäalan ja metsänomistajien etu, jos työstämme tiedetään enemmän. Täältä hytistä käsin on helppo perustella ratkaisuja ja havainnollistaa, miten esimerkiksi ennakkoraivaus tai puuston laatu vaikuttavat korjuutyön lopputulokseen.” Toljanderin kuvaamia videoita nähdään Metsälehden Youtube-kanavalla uudessa vlogissa. Ensimmäisessä osassa Toljander kertoo ennakkoraivauksen merkityksestä. Gallup Verkkokeskustelu: Sopiva taksa haussa "Ajatuksenani olisi alkaa tehdä raivauksia toiminimellä. Tarkoitus ei ole tehdä tästä kokopäivätyötä vaan muiden töiden ohessa. Millä hinnalla (urakka, hehtaari vai tunti) hommaa kannattaa lähteä markkinoimaan?" RK "Lähtökohta on se, että palkkasi pitää olla sellainen, että pystyt maksamaan itsellesi sotuja eläkemaksut sekä sellaisen palkan, että työ on mielekästä." METSURI MOTOKUSKI "Hinnat tulevat koko ajan alas ja palstat ovat aina vain pahempia viidakkoja. Tänäänkin noin 10-metristä riukukoivikkoa ja niin tiheää kuin olla voi. Taksa vähän reilut 300 € ja yrittäjähinta." HUSKU550XP "Itse koitan tehdä perkauksia min. 250 €/ha. Jään sitten pois ellei sovi. Tämmöinen iso miehenröpi ei saa kipitettyä hehtaaria, ehkä liki puoltakaan päivässä." KUMIKETTU "Urakkahinta/ha on se tavallisin. Jos esim. tuntihommina teet, niin pitää olla yleensä jotain referenssiä ja toimia sen mukaan jatkossakin." PUUKI "Periaatteessa tuntihinnoittelu on oikein niin kuin muillakin aloilla. 30–40 €/h verollisena pitäisi saada. Tietysti joku haluaa urakkahinnan, se voi olla joko tekijälle kannattava taikka teettäjälle. Paras ainakin jättää ne huonot urakat tyhmemmille ja keskittyä kannattaviin." METSÄNKASVATTAJA "Minä olen teettänyt tuntityönä raivausta ja pienempää kaatotyötäkin. Hinnat ovat vain olleet noususuunnassa. Tänä kesänä teetin raivausta 35 €/h + alv." KORPITUVAN TANELI "Tunnen hyvin kahden eri mhy:n metsureita. Tämä 170 €/ha on yleinen ja maksimi vaikealla kohteella 230 €/ha. Itse olen vuodesta 1988 asti ollut saman yhtiön palveluksessa, kaikkine lisineen tuntipalkka hiukan yli 30 €… siis sahan kanssa." MUSTA MIÄS
• 24.10.2019 / AJASSA 6 SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva K ehittäjäylilääkäri Pirjo Mustosen kädet piirtävät laajoja kaaria, kun hän visioi Keski-Suomen uuden keskussairaalan esittelytiloissa mahdollisuuksia, joita luonto tarjoaa ihmisten hyvinvoinnille ja sairaanhoidolle. Innokkaana luonnossa liikkujana Mustonen tietää, mistä puhuu, kun hän kuvaa luonnon rauhoittavaa vaikutusta ihmiskehoon. ”Siksi haluamme tuoda luonnon tervehdyttävän vaikutuksen uudessa sairaalassa paitsi sisustukseen myös materiaaleihin ja jokapäiväiseen työhön. Tavoitteenamme on toimia kestävän kehityksen ja puupohjaisten materiaalien mahdollisuuksien suunnannäyttäjänä sairaalaympäristössä”, Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä työskentelevä Mustonen kuvailee. Luonto ja metsät ovat läsnä ensi vuonna valmistuvassa Keski-Suomen Sairaala Novassa todennäköisesti vahvemmin kuin missään muussa sairaalassa. Se on pitkälti Mustosen ideoiden ansiota. ”Teimme Metsähallituksen Luontopalveluiden kanssa yhteistyösopimuksen, jossa sovimme Keski-Suomen viiden kansallispuiston hyödyntämisestä sairaalan sisustuksessa. Kansallispuistojen lisäksi yhtenä teemana on Jyväskylän kaupungissa sijaitseva Tourujoen lehto.” Luonto läsnä uudessa sairaalassa Materiaalit, joissa yhdistyvät bio pohjaisuus, potilas turvallisuus ja kierrätettävyys, voivat edistää myös potilaiden parantumista, sanoo Pirjo Mustonen. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kehittäjäylilääkäri Pirjo Mustonen uskoo biomateriaalien läpimurtoon sairaalaympäristössä. Ensimmäisessä vaiheessa puupohjaisia tuotteita voidaan hyödyntää esimerkiksi sairaaloiden vaatepusseissa. Puuta muovin tilalle Uusien materiaalien ja menetelmien tuominen sairaalaympäristöön vaatii monialaista osaamista. Siksi Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, VTT ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu ovat polkaisseet käyntiin yhteisen Sami & Samu -hankkeen. Nimi tulee sanoista sairaalamikrobit ja sairaalamuovit. Hankkeen keskeinen tavoite on löytää puupohjaisia materiaaleja, joilla voidaan korvata sairaalassa käytettäviä muoveja, vähentää jätteen määrää sekä lisätä materiaalien kierrätettävyyttä. ”Mukaan on lähtenyt poikkeuksellisen iso joukko yrityksiä suurista metsäteollisuusyrityksistä uusiin startup-yrityksiin. Edustettuna on koko arvoketju tuotteiden käyttäjien ja valmistajien välillä. Se kertoo, että ala näkee sairaalaympäristössä paljon uusia liiketoimintamahdollisuuksia.” Ekologisuus ja kierrätettävyys ovat nousseet Mustosen mukaan tärkeiksi aiheiksi niin potilaille kuin sairaalan henkilökunnallekin. Sairaala on kuitenkin haastava ympäristö uusien innovaatioiden pilotointiin, sillä kaikessa on mentävä tiukasti potilasturvallisuus edellä. ”Parhaillaan listaamme muovituotteita, jotka olisivat helpoiten korvattavissa puupohjaisilla materiaaleilla. Ensimmäisessä vaiheessa tämä tarkoittaa tuotteita, joista ei mene mitään potilaaseen päin, kuten vaateja roskapusseja tai hoitajien esiliinoja.” Mikrobeja vastaan Yhtenä osana Sami & Samu -hanketta testataan biopohjaisten tehoaineiden lisäämistä sairaalassa käytettäviin materiaaleihin, kuten kankaisiin. Tavoitteena on ehkäistä mikrobien leviämistä entistä tehokkaammin. Idea on periaatteessa tuttu metsästä. Kun männyn runkoon tulee vaurio, puu erittää pihkaa parantaakseen haavan ja torjuakseen taudinaiheuttajia. Pihkaa ja tervaa on käytetty myös ihmisten sairauksien hoidossa. ”Etsimme puukomponenteista antibakteerisia ainesosia, joita voitaisiin kenties hyödyntää modernissa sairaanhoidossa”, Mustonen sanoo. Asia on merkittävä, sillä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen yleistyminen on Maailman terveysjärjestön WHO:n esille nostama globaali terveysuhka. ”Jos antibiootit eivät pure, esimerkiksi moni aivan tavallinen leikkaus joudutaan jättämään tekemättä”, Mustonen muistuttaa. "Etsimme puu komponenteista anti bakteerisia ainesosia, joita voitaisiin hyödyntää sairaan hoidossa." HAASTATTELU Kuka? PIRJO MUSTONEN ? ? kehittäjäylilääkäri Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä ja työelämäprofessori Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunnassa ? ? asuu Muuramessa ? ? lääketieteen tohtori, kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri, sisätautiopin dosentti ? ? harrastaa retkeilyä ja melontaa
• 7 AJASSA / 24.10.2019 SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva Eteläpohjalainen Soinin kunta on sujuvoittanut metsätalouden toimenpiteiden yhteydessä sovellettavaa maisematyölupamenettelyä. ”Saimme kuntalaisilta paljon palautetta maisematyöluvasta, sillä sen koettiin aiheuttavan ylimääräistä työtä ja kustannuksia. Usein lupaprosessi on myös hankaloittanut metsätöiden suunnittelua ja aikatauluttamista”, kertoo Soinin kunnanjohtaja Juha Viitasaari. Soinissa on 160 järveä tai lampea, joiden rannat on kaavoitettu. Lisäksi kunnassa on noin 50 kilometriä merkittyjä retkeilyreittejä, jotka kuuluvat niin ikään kaavan piiriin. Maisematyölupa on Soinissa vaadittu aiemmin aina, kun metsätalouden toimenpiteitä on tehty kaava-alueella. ”Esimerkiksi retkeilyreittien ympärillä 75 metrin säteellä vaadittu maisematyölupa turhautti maanomistajia, sillä kaikki eivät välttämättä olleet tienneet kaavasta ja sen edellyttämästä lupamenettelystä reittisopimusta tehdessään”, Viitasaari kuvailee. Suojavyöhyke jätettävä Uudessa elokuun alussa voimaan astuneessa mallissa Soinin ranta-alueilla saa tehdä vaikutuksiltaan vähäisiä metsätalouden toimenpiteitä ilman maisematyölupaa, kun rantaan jätetään viidestä kymmeneen metrin suojavyöhyke. Käytännössä tämä vastaa PEFC-metsäsertifioinnin vaatimusten soveltamista. Sama etäisyysvaatimus koskee rakennettua tai rakentamiseen soveltuvaa naapuritonttia. Vaikutuksiltaan vähäisiksi toimenpiteiksi luetaan muun muassa siemenpuiden ja ylispuiden poistot, taimikonhoitotoimenpiteet, harvennusja kasvatushakkuut, uudistushakkuut ja alle 0,3 hehtaarin pienaukkohakkuut. ”Retkeilyreittien yhteydessä maisematyölupaa ei enää vaadita, mikäli uudistushakkuualan pinta-ala on alle viisi hehtaaria”, sanoo Viitasaari. Uusi menettelytapa vähentää myös metsänomistajalle aiheutuvia kustannuksia, sillä Soinin kunta on veloittanut maisematyöluvasta 154 euroa. Selkeyttämisen tarvetta Soinin kunta hyödynsi prosessin sujuvoittamisessa Tapion, Suomen metsäkeskuksen ja MTK:n vetämän Metsät ja kaavoitus -hankkeen osaamista. Metsäasiantuntija Airi Matila Tapiosta kertoo, että maisematyölupamenettelyn selkeyttämisen tarve metsätalouden toimenpiteissä on noussut esille muun muassa ympäristöministeriön rahoittamassa selvityksessä. "Tavoite on kirjattu myös Kansalliseen metsästrategiaan 2025. Vaikka maisematyölupamenettelyä kevennettiin maankäyttöja rakennuslaissa keväällä 2017, se koskee yhä noin kahtatuhatta voimassa olevaa yleiskaavaa, jos kaavassa niin määrätään." Soinin kunta höllensi maisema­ työlupa vaatimuksia Uusi menettelytapa vähentää byrokratiaa ja sujuvoittaa metsänhoitoa kaavaalueilla. Uudistushakkuulle ei Soinissa jatkossa tarvita maisematyölupaa kaavoitetuilla ranta-alueilla. Rantaan on jätettävä viidestä kymmeneen metrin levyinen suojavyöhyke, kuten PEFC-sertifiointikin edellyttää. ELIISA KALLIONIEMI Pohjoismaat ovat onnistuneet kasvattamaan metsissään sekä hakkuita että hiilinielua. Vielä 1960-luvun alussa metsien puuvarasto ei juuri karttunut, sillä vuotuinen kasvu käytettiin tarkkaan hyödyksi. 1970-luvulle tultaessa tilanne muuttui. Siitä pitäen lisääntyvien hakkuiden rinnalla myös metsien hiilinielu on sekä Ruotsissa, Norjassa että Suomessa kasvanut, kertoi Ruotsin maatalousyliopiston professori Tomas Lundmark Koli Forumissa. Hän esitteli myös tutkimustuloksia eri tavoin käsiteltyjen metsien ilmastohyödyistä. Tutkimuksessa vertailtiin mallien avulla, miten eri tavoin käsitellyt metsät sitovat hiiltä. Ensimmäisen skenaarion mukaan 15 prosentilla metsistä siirrytään jatkuvaan kasvatukseen ja toisessa vaihtoehdossa 15 prosentilla metsistä kasvua lisätään tehostamalla metsien hoitoa. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana eri vaihtoehdot eivät juuri poikenneet toisistaan. Sen sijaan 50 vuoden kuluttua erot näkyvät jo selvästi. Tehostetut metsänhoitomenetelmät lisäävät puuston kasvua ja sen myötä ilmastohyötyjä. Jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdossa mallit ennustavat kasvun vähenemistä ja ilmastohyöPuuta ei voi säilöä metsiin Tomas Lundmark korostaa, että metsien kasvu ratkaisee, paljonko niistä on hyötyä ilmastonmuutoksen torjumisessa. La ur i H äm äl äi ne n Kumulatiivinen hiilivaraston kertymä Hakkuut ja hiilivarasto kasvussa Ilmastohyöty Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tehokas metsänhoito on tuottanut paljon hakattavaa, mutta samalla myös ison hiilinielun. Ilmastohyöty, miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia 10000 8000 6000 4000 2000 1960 1968 1976 1984 1992 2000 2008 2016 Lä hd e: To m as Lu nd m ar k, SL U Kumulatiiviset hakkuut eli hiilivaraston hyödyntäminen dyn pienenemistä. Lundmark muistutti, että nykymetsissä näkyvät päätökset, joita on tehty pari sukupolvea sitten. "Samalla tavalla meidän on nyt tärkeätä ajatella tulevia sukupolvia." Lundmark on turhautunut keskusteluun, jota käydään metsien hiilinieluista. Metsien kasvusta huolehtimalla on mahdollista pitää yllä hiilinielua samalla, kun metsistä korjataan uusiutuvaa raaka-ainetta. Hiiltä ei voi määräänsä enempää varastoida metsiin. Kaikkein tärkeintä on vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ilmakehään. Kansainvälinen keskustelutapahtuma Koli Forum kokoontui kaksi viikkoa sitten Kolin maisemissa kymmenettä kertaa.
• 24.10.2019 / AJASSA 8 HEIKKI HENTTONEN JUKKA NIEMIMAA OTSO HUITU Peltoja metsämyyrien kannanvaihteluissa on maan eteläpuoliskolla vallinnut koko tämän vuosikymmenen epämääräisyyden aika. Poissa ovat edellisen vuosikymmenen voimakkaat syklit ja niihin liittyvät jättihuiput ja -tuhot. Myyrien kannanvaihtelut ovat monin paikoin laimentuneet ja muuttuneet vaikeasti ennustettaviksi. Samalla vaihteluiden maantieteellinen samanaikaisuus on pirstoutunut. Nyt näyttää siltä, että vaihteluiden samanaikaisuus on jälleen laajenemassa. Se voi ennakoida kannanvaihteluiden voimistumista. Vaihteluiden voimakkuuden vaihtelu ei pitkäaikaisten myyräseurantojen perusteella ole uutta, mutta ne alueet, joilla myyräkannat ovat nyt samanaikaisesti vahvoja, on uusi ilmiö. Keski-Suomessa nousua Syksyn 2019 myyrähuippu osuu Pohjois-Karjalaan. Myyrien määrät ovat runsaita myös Kainuussa ja Savossa. Näillä alueilla oli jo keväällä kohtalaisesti sekä peltoettä metsämyyriä, ja lajit ovat kesän aikana lisääntyneet. Viime vuonna myyräkannat runsastuivat eteläisessä ja lounaisessa Suomessa, ja kantojen ennustettiin saavuttavan huippunsa tänä syksynä. Myyrien määrät kuitenkin laskivat viime talvena. Lounaisessa Suomessa on paljon alueita, joilla myyräkannat eivät ole kesän aikana toipuneet, mutta paikoin löytyy myös runsasmyyräisiä alueita. Myös itäisellä Uudellamaalla on paikoin runsaasti myyriä. Keskisessä Suomessa ja osassa Pirkanmaata myyräkannat ovat nousussa. Nousua oli jo viime syksynä, mutta talvi verotti kantoja. Kuluneena kesänä myyrät ovat toipuneet tappioistaan, ja syksyn nousuvaihe ennustaa myyrähuippua ensi vuodelle. Pohjanmaalla sekä Eteläja Keski-Pohjanmaalla koettiin myyrähuippu syksyllä 2018. Viime talvena kannat romahtivat näillä alueilla laajalti. Odotettavissa on, että myyrien määrä pysyy läntisessä Suomessa alMyyräkannat kasvussa Myyrätuhojen riski on ensi talvena suuri Itä-Suomessa. Myyriä on paljon myös EteläSuomessa ja osissa Lappia. Myyräkannat ovat runsaat ja kannanvaihtelunsa huippuvaiheessa ItäSuomessa, suurimmassa osassa Etelä-Suomea ja Lapin pohjoisosissa. Keski-Suomessa ja MetsäLapissa myyräkannat ovat runsastumassa. Läntisessä Suomessa myyräkannat ovat hyvin alhaiset, lounaisimmassa Suomessa tilanne vaihtelee. Lä hd e: Lu ke MIKKO RIIKILÄ MTK:N järjestöuudistus on loppusuoralla. Ensi viikolla MTK:n metsävaltuuskunta käsittelee asiaa. Sen jälkeen MTK:n johtokunta, metsävaltuuskunnan kantaa kuultuaan, laatii asiasta esityksen marraskuun lopulla kokoontuvalle MTK:n valtuuskunnalle, jonka pitäisi tehdä ratkaisevat päätökset. Metsänomistajien ja tuottajien on ollut vaikea sovittaa tavoitteitaan yhteen, mutta syksyn tullen sovullekin on alkanut löytyä sijaa. Metsänhoitoyhdistyksissä ollaan taipumassa lisäämään yhdistysten sääntöihin maininta, että MTK:n valtuuskunta määrittää metsänomistajilta perittävän edunvalvontamaksun. Yhdistykset keräävät edunvalvontamaksun jäsenmaksunsa yhteydessä. Metsänomistajilta kerätään kolme miljoonaa euroa vuodessa ja maataloustuottajilta kuusi miljoonaa, tästä ei ole kiistaa. Metsänomistajakohtainen edunvalvontamaksu on 10–15 euroa. Kiperämmältä näyttää kiista MTK:hon kuulumattomista maanviljelijöistä, jotka haluavat kuulua metsänhoitoyhdistyksiin. Harvenevan jäsenkunnan kanssa tuskaileva tuottajapuoli haluaisi, että nämä ”vapaamatkustajiksi” kutsutut viljelijät maksaisivat myös maataloustuottajayhdistyksen jäsenmaksua. Metsänhoitoyhdistyksille tämä ei käy, koska patistelun pelätään karkottavan heidät myös metsänhoitoyhdistyksistä. ”Vapaamatkustajia” on tuhansia. He maksavat satoja tuhansia euroja jäsenmaksua metsänhoitoyhdistyksille ja ostavat yhdistysten palveluita selvästi tätäkin suuremmalla summalla. MTK:ssa kiistaa järjestäytymis vapaudesta Kiista koskee metsänhoitoyhdistyksiin kuuluvia maanviljelijöitä, jotka eivät halua liittyä tuottajainyhdistyksiin. haisena ensi kesään asti. Metsä-Lapissa myyräkannan odotettiin nousevan viime vuonna, mutta tilalle tuli ylimääräinen alhainen vuosi. Kuluneena kesänä alueella koettiin myyräkantojen nousu. Myyriä on paljon Kainuun pohjoisrajoilta ja osin Oulun seudulta Metsä-Lapin pohjoisosiin. Lapin pohjoisosissa, Käsivarren Lapissa ja Utsjoella myyrähuippu oli jo kuluneena kesänä. Kovin vahva se ei tosin ollut, ja seuraavat kaksi vuotta Lapin pohjoisosissa on todennäköisesti myyräkato. Tunturisopulit jäivät viime kesänä odotetusti alhaisiin lukemiin. Täydennysistutus keväällä Myyrätuhojen riski on ensi talvena merkittävä itäisessä Suomessa. Jos tuhoja ilmenee, täydennysistutus on hyvä tehdä keväällä. Syksyllä istutetut taimet maistuvat myyrille paremmin kuin keväällä tai kesällä istutetut. Toisaalta nuoret kuusen pottitaimet toipuvat yllättävän hyvin syönnistä. Korkeat metsämyyräkannat lisäävät tänä syksynä ja talvena myyräkuumetta aiheuttavan Puumala-viruksen tartuntariskiä Itä-Suomessa ja monin paikoin Etelä-Suomessa. Myös Sisä-Suomen ja Metsä-Lapin nousevien metsämyyräkantojen alueella myyräkuumeriski kasvaa loppusyksyllä ja alkutalvella. Puumala-virus tarttuu ihmisiin hengitysteitse metsämyyrien eritteiden saastuttaman pölyn välityksellä, joten tartuntamahdollisuus on suurin ulkorakennuksissa. Myyristä vain metsämyyrä levittää virusta. Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. ESIOHJATUT VENTTIILIT NYT -50% ETUSI JOPA 2880€ MYYNTI JA HUOLTO: AGCOSUOMI.FI www.kesla.com PANOSTA KÄYTÖN MIELLYTTÄVYYTEEN HANKI KUORMAIMESI ESIOHJATULLA VENTTIILILLÄ! Kotimaiset KESLA-traktorikuormaimet ovat loistava lisäkäsi niin metsätöihin kuin moniin muihinkin tilan töihin. Kuormaimen pariksi löydät mallistostamme loistavan valikoiman juuri uusiutuneita perävaunumalleja erilaisilla vetovaihtoehdoilla ja muutoinkin tarpeittesi mukaisella varustelulla. Tue suomalaista työtä ja valitse KESLA! Kampanja koskee valikoimaan kuuluvia Walvoilin hydraulisesti tai sähköisesti esiohjattuja venttiilejä. Kampanja koskee AGCO Suomen varastossa olevia tai tehtaalta tilattavia uusia kuormaintai kuormain+vaunu-paketteja. Voimassa 23.9.-21.12.2019 tehtyihin kauppoihin AGCO Suomen myyntipisteissä. Ei voi yhdistää muihin etuihin.
• 9 AJASSA / 24.10.2019 Osaran metsiä avohakataan jälleen Tundra ei levittäytynyt Osaran aukeille, kuten pelättiin. Laajojen hakkuu­ alojen paikalla kasvaa nyt uudistuskypsää metsää. Entisille Osaran aukeille syntyneet metsät ovat varttumassa pääte hakkuu­ vaiheeseen. Susivaaran entistä suuraukkoa hakataan jälleen. MIKKO RIIKILÄ, teksti ARI KOMULAINEN, kuvat ARTO KOMULAINEN / LAPLAND PICTURES, ilmakuvat S arvivaaran leimikko on nuorten miesten savotta. Parikymppinen motokuski Joona Kortetjärvi kaataa männyn toisensa jälkeen ja sihtaa runkojen katkontapaikat tarkkaan. 17-vuotias oppisopimuskoulutettava Arttu Perttilä kerää tukit ja kuidut ajokoneellaan ja kyyditsee ne melkein kilometrin päässä olevalle laanipaikalle. Työmaa sijaitsee Osaran aukeista maineikkaimmalla Susivaaran palstalla. Sinne tehtiin 1940ja 1950-luvuilla Suomen ja Euroopan kaikkien aikojen suurin avohakkuu, noin 21 000 hehtaaria. Alue ulottuu Pudasjärveltä Pohjois-Pohjanmaalta Posiolle Lappiin. Johtoajatus pohjoisen suurhakkuille oli alkuaan metsänhoitotieteen professorin Gustaf Sirénin joskus sotien jälkeen Valtakunnallisilla Metsäpäivillä lanseeraama: ”On uudistettava kokonaisia maita." Jatkuu seuraavalla aukeamalla.
• 24.10.2019 / AJASSA 10 Vuonna 1952 Metsähallituksen pääjohtajaksi tullut Nils Osara nappasi ideasta kopin. Kuusirääseikköä kaatui ja Peräpohjolan vaaramaisemat alkoivat muistuttaa tunturipaljakoita. Nyt laajojen hakkuuaukeiden paikalla kasvaa elinvoimaisia mäntyvaltaisia metsiä. Sarvivaaran leimikolla päätahakkuun ensisijainen peruste on puuston huono laatu. Jatkokasvatus ei kartuttaisi puuston tukkiosuutta merkittävästi. Harsinnasta avohakkuisiin Mielikuvittelen, mitä Osaran ajan savotat kolunneen Lapin jätkän haamu mahtaisi miettiä Joona Kortetjärven motosta, joka kaataa ja karsii Sarvivaaran leimikon petäjiä tasaisen tappavaan tahtiin. Varmasti haamujätkä hoksaisi koneen toiminta-ajatuksen, mutta koneen musertava teho ylittäisi pokasaha-kirveskauden työn sankarin ymmärryksen. Luultavasti myös leimikon puusto haastaisi jätkän käsityskyvyn. Moton mittalistan mukaan leimikolta kertyy puuta 170 kuutiota hehtaarilta, runkojen keskikoko on noin kolmesataa litraa. Sellaisesta Osaran alkuperäisten aukeiden tekijät eivät olisi osanneet uneksiakaan. ”Silloisista leimikoista lähti yleensä 20–40 kuutiota puuta hehtaarilta ja sekin usein lahovikaista kuusta. Hakkuumiehille se oli rankkaa, koska tilin sai vain terveestä puusta”, muistelee eläkkeellä oleva Metsähallituksen Koillismaan tiimin vetäjä Jorma Kouva. Hän esittelee ennen sotia laadittua metsätalouskarttaa Pudasjärven ja Posion alueelta. Kaikki metsät oli käyty läpi harsintahakkuin, joissa arvopuut kerättiin talteen. Ainakin silloin jatkuvapeitteinen metsätalous tuotti vain vähäpuisia rääseiköitä, jotka Osaran miehet löivät kenttään ja uudistivat. ”Ei avohakkuille vieläkään olisi helppo kehittää toimivia vaihtoehtoja kangasmailla”, miettii Koillismaan tiimin nykyinen tiimiesimies Rami Nissema. Metsät hyvässä kasvussa Elinvoimaisten metsien näkeminen saattaisi raapia myös takavuosien ympäristöviisaiden ja vaihtoehtoismetsänhoidon profeettojen sieluja. Tundra ei levittäytynyt Susivaaralle, vaikka kuinka peloteltiin. Ensin hakatut ja kulotetut vaarat työnsivät aivan järjettömiä puolukkasatoja. Sittemmin hakkuuaukeille perustetuista metsistä tuli lähtökohta huomioiden verrattoman kasvuisia metsiä. ”Kyllä nämä puolenkymmentä kuutiota hehtaarilla vuodessa kasvavat”, arvioi Rami Nissema. Se on pohjoisessa paljon. Jorma Kouva kertoo, että Osaran aukeille kasvatetuissa metsissä tehtiin ensimmäisiä avohakkuita jo vuosikymmen sitten. Sillä tosin ei pahemmin kannata kehuskella, koska ensimmäiset hakkuut tehtiin tykyn runtelemiin lakimetsiin tai tavallista huonolaatuisempiin puustoihin. Vaaramaisemat alkoivat muistuttaa tunturipaljakoita, kun hakkuualat laajenivat 1950-luvulla. Tiimiesimies, evp Jorma Kouva aloitti Susivaaran metsien hoidon risusavottahommissa 1960-luvulla. Lusto
• 11 AJASSA / 24.10.2019 Esimerkiksi Susivaaralle aikanaan hakatusta 21 000 hehtaarin alueesta noin kymmenen prosenttia, siis noin kaksi tuhatta hehtaaria, on päätehakattu jo kahteen kertaan. Sarvivaaran leimikon puusto täyttää Metsähallituksen uudistamiskypsyysnormit. Tosin täälläkin hakkuun ensisijainen peruste on puuston huono laatu. Hakkuukertymästä vain noin kolmannes on tukkia. Metsähallituksen suunnittelupäällikkö Jussi Moilanen kiistää epäilyt, että Metsähallitus hakkaisi keskenkasvuisia metsiä paljaaksi tilkitäkseen valtion rahapulaa. ”Pohjoisen kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla hakkuukypsyyden edellytyksenä on, että puuston rinnankorkeusläpimitta on vähintään 23–24 senttiä ja puuston ikä yli 70 vuotta. Määritelmä perustuu Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin.” Nissema lisää, että hyvälaatuisia puustoja ei kiirehditä uudistamaan, vaan ne harvennetaan toiseen kertaan ja saatetaan myös lannoittaa. Silloin kiertoaikaa jatketaan, mikä tietää entistä järeämpää ja runsaampaa hakkuuja tukkikertymää. ”Huonolaatuisia männiköitä ei kannattaisi kasvattaa edelleen, koska niissä tukkipuun osuus ei puuston järeytyessä lisääntyisi.” Liian eteläistä siementä Ponssen apteerausautomatiikka ei Sarvivaaran leimikolla auta motokuski Joona Kortetjärveä. Rungot ovat niin mutkaisia ja oksaisia, että niiden katkonta perustuu kuljettajan tarkkaan silmään. ”Kyllä saa näprätä, että tukin saa tehtyä. Hakkuukertymästä tukin osuus on enintään kolmekymmentä prosenttia.” Jorma Kouvan mukaan ensisijainen syy nykypuuston huonoon laatuun on se, että uudistamisessa käytettiin Etelä-Suomesta kerättyä männynsiementä. Uudistamisketju sinällään oli laatumännyn kasvatukseen otollinen. la alueilla istutetaan usein kuusta, joka on osoittautunut viljelyvarmaksi ja kestää tykkyja lumituhoja mäntyä paremmin. Nykyisin metsänviljelyssä käytetään siemenviljelmillä tuotettuja, paikallisista valiopuista kerättyjä siemeniä ja niistä kasvatettuja taimia. Nisseman mukaan turvemailla suositaan luontaista uudistamista ja jatkossa myös jatkuvaa kasvatusta. ”Ne ovat haastavia kohteita, ja viljely tulisi monesti kalliiksi. Luontaisessa uudistamisessa luonto saa tehdä lopullisen puulajivalinnan.” Hakkuukoneenkuljettaja Joona Kortetjärvi työstää Sarvivaaraan parinkymmenen hehtaarin aukkoa. Susivaaran palsta on Osaran aukeista maineikkain. Sinne tehtiin 1940ja 1950-luvuilla Euroopan kaikkien aikojen suurin avohakkuu, noin 21 000 hehtaaria. Hakkuualan ääripäiden etäisyys on eteläpohjoissuunnassa noin 30 kilometriä. Suunnilleen yhtä pitkä matka on Helsingin keskustasta Tuusulanjärvelle. Reitille mahtuisi pituussuunnassa peräkkäin noin 300 jalkapallokenttää. Köyhän maan hätävara OSARAN AUKEAT on käsite, joka kuvaa sotien jälkeen aloitettua Pohjois-Suomen valtion metsien laajamittaista hakkuuta ja määrätietoista uudistamista. Pontimia tuhansien hehtaarien avohakkuille oli kaksi. Ensinnäkin metsät olivat harsintahakkuiden riuduttamia, eikä niiden edelleen kasvattaminen olisi ollut järkevää. Luontaiseen uudistamiseenkaan ei ollut edellytyksiä. Toiseksi suurhakkuilla hankittiin raakapuuta metsäteollisuudelle. Puuta vietiin pyöreänä myös ulkomaille. Saadulla valuutalla luotiin teollisuutta sodan köyhdyttämään maahan. Savotat myös työllistivät syrjäseutujen väkeä, mikä turvasi yhteiskuntarauhaa. Suurhakkuut jatkuivat 1960-luvulle. Niiden ansiosta Pohjois-Suomessa voidaan nyt suunnitella sellutehtaita. ”Vaaramaiden hakkuualat kulotettiin jopa satojen hehtaarien kuvioina, ja niille kylvettiin männynsiemeniä.” Taimikoita hoidettiin 1960-luvulta alkaen. Keinot olivat moninaiset vesuriporukoista vesakontorjunta-aineiden lentolevityksiin. Koivu onnistuttiin kangasmailla ajan hengen mukaisesti miltei nitistämään, mutta kosteilla mailla se piti kaikista tempuista huolimatta pintansa. Vaikeinta uudistaminen oli vaarojen lakialueilla, joilla hakkuualoja jouduttiin viljelemään jopa yli 300 metrin korkeudella merenpinnasta. Tulosta alkoi syntyä vasta, kun käyttöön saatiin järeät metsäaurat. Niiden kääntämä maaperä lämpeni istutustaimille suotuisiksi kasvupaikoiksi. Vuosikymmeniä vanhojen aurausten jäljet näkyvät yhä maastossa. Hienojakoisilla mailla vaot ovat madaltuneet, mutta kivisillä mailla jälki on yhä aika rouheaa. Kuusta lakimaille Huonolaatuista metsää on muutama vuosi sitten uudistettu esimerkiksi Susivaaralle johtavan tien varressa. Useiden kymmenien hehtaarien hakkuualat ovat yhä tavallisia. ”Hakkuualojen kokoa ei ole ohjeissamme rajoitettu, vaan ne harkitaan tilanteen mukaan. Keskimäärin hakkuualat ovat täällä Koillismaallakin alle viiden hehtaarin kokoisia”, Rami Nissema selvittää. Hän muistuttaa, että Metsähallitus uudistaa aina hakkuualansa. Yksityismetsien avohakkuissa tästä ei pohjoisessa ole aina takeita. Nyt myös uudistamisen osaaminen on karttunut. Metsäaurat on valtion mailla korvattu muun muassa jatkuvatoimisilla Bräcke-mätästimillä. Jälki on siistin vähäeleistä, mutta matalat mättäät tarjoavat otollisen juurtumisympäristön istutustaimille. Mänty on pohjoisessa yhä ykköspuulaji. Korkeil30 km
• 24.10.2019 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 2018 2019 2017 TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN SYKSYN aikana monet sahat ovat ilmoittaneet toimista, joilla sopeudutaan taantuvaan markkinaan. Juupajoen Korkeakoskella sahaava JPJ-Wood siirtyy yhteen vuoroon marraskuussa, ja loppuvuoden tukinkäyttö supistuu 30 000 kuutiometrillä. Pölkyn tuotannonrajoituksiin tähtäävät yt-neuvottelut koskevat kaikkia toimipisteitä, ja mahdolliset lomautukset ovat kestoltaan enintään 90 päivää. Vaikutuksia puunkäyttöön ei vielä tiedetä, ja toistaiseksi puuta ostetaan normaalisti. Isojoen Sahalla tuotantoa on rajoitettu yksittäisillä vuoroilla. ”Varsinaisesta lomautuksesta tai yhteen vuoroon siirtymisestä ei ole vielä päätöstä”, toimitusjohtaja Esa Hakamäki sanoo. Luvian Sahalla on käyty toimihenkilöitä koskeneet yt-neuvottelut, joilla ei ole vaikutuksia tuotantomääriin. Stora Enso sulkee Uimaharjun sahan marraskuun alusta loppiaiseen saakka ja Kiteen sahan kokonaan vuoden loppuun mennessä. Samalla Varkaudessa lisätään sahausta suurin piirtein Kiteen tuotannon verran. Muista supistuksista ja kokonaisten laitosten sulkemisista huhutaan. Metsälehden tiedustelujen perusteella yleissävy on, että ostajien varastotilannetta seurataan ja tuotannonrajoituksiin varaudutaan. Sahoilla synkkä syksy MIKKO HÄYRYNEN P ellervon taloustutkimus PTT ennusti hiljattain, että sahatavaran vientimäärien laskusta huolimatta havutukkien keskihinta pysyy ensi vuonna jokseenkin ennallaan. Se tarkoittaa sahoille tiukempia aikoja, koska raaka-aineen ja lopputuotteen hintasuhde heikkenee. Sahateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja, Westaksen toimitusjohtaja Pekka Kopra näkee kuitenkin, että tukin hinnan on joustettava markkinan mukana. Hän ihmetteleekin, mihin näkemys tukin hintapidosta perustuu. ”Tukin hinta on laskussa, sahureiden näkökulmasta tuskallisen hitaasti, mutta kuitenkin.” Harvennustukki ei ilahduta Sellun hyvän menekin vuoksi puukauppa painottuu harvennuksiin, mikä vääjäämättä nostaa myös harvennustukin osuutta. Nopeasti ajatellen sahureiden pitäisi olla tyytyväisiä, sillä harvennustukki on päätehakkuutukkia halvempaa. Kopran mukaan harvennustukki ei sahan kannalta kuitenkaan ole sitä. Sahoille harvennusten pieniläpimittaiset, latvastaan 15–20 senttimetrin tukit ovat niitä vähiten haluttuja. ”Ne ovat sahoille kannattamattomimpia, sillä niissä ostetaan pientä puuta järeän tukin hinnalla.” Harvennustukin hintaetu katoaa moneen eri tekijään, joista korkeampi puunkorjuukustannus on yksi. Pienistä tukeista tulee lisäksi suhteessa enemmän vajaasärmäistä pintalautaa, joka pitää myydä pienellä katteella, eikä varsinaista oksatonta tyvitukkia ole ollenkaan. ”Pienemmän tukin sahaamisessa tuotantokustannukset ovat suuremmat, koska tuuttiin laitetusta tukista tulee vähemmän tavaraa. Pintalaudan hinta ei aina kata edes raaka-ainekustannusta.” Tuutti tarkoittaa tässä tapauksessa tuotantolinjaa. Pienistä tukeista tulee suhteellisesti enemmän sivutuotehaketLaskua, pitoa vai nousua? Tutkimuslaitoksen ja puunostajien näkemykset ensi vuoden kantohinnoista menevät eri suuntiin. Lähes 20 000 euroa hehtaarilta KOHDE: Talvileimikon päätehakkuu SIJAINTI: Uusimaa OSTAJA: Yksityinen saha HAKKUUKERTYMÄ: 624 m 3 LEIMIKON KOKO: 1,6 ha MUUTA: Syyskauden ensimmäisiä tarjottuja talvikohteita metsänhoitoyhdistyksen alueella. Tarjouksia tuli kaksi ja hinnat olivat lähellä toisiaan. Katkonta ratkaisi kaupan sahayhtiön eduksi. PÄÄTEHAKKUU: Puutavaralaji määrä m 3 e/m 3 myyntitulo Mäntytukki 13 57,00 741 Kuusitukki 440 60,00 26?400 Mäntykuitu 8 19,00 152 Kuusikuitu 110 21,00 2?310 Kuusiparru 2 24,00 48 Koivukuitu 3 19,00 57 Kuusilahokuitu 40 13,00 520 Energiapuu 8 10,00 80 YHTEENSÄ 624 48,57* 30?308 *) keskikuutiohinta
• 13 AJASSA / 24.10.2019 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,87 ? 58,12 ? 43,42 ? 17,51 ? 19,15 ? 16,63 ? 24,33 s 26,51 s Uudistushakkuu 56,64 ? 59,26 ? 45,59 ? 20,32 ? 21,31 ? 18,68 ? 27,95 s 29,16 s Harvennushakkuu 50,06 ? 51,86 ? 38,69 ? 16,62 ? 17,06 ? 15,98 ? 22,39 s 22,99 s Ensiharvennus 39,58 ? 41,00 ? 31,81 ? 12,86 ? 12,62 ? 12,52 ? 17,64 ? Hankintahinnat 57,91 s 58,86 ? 47,70 s 32,00 ? 32,12 ? 32,10 ? 36,35 s 36,89 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 57,31 ? 59,58 ? 41,61 ? 17,06 ? 19,70 ? 16,29 s 28,98 s Uudistushakkuu 58,57 ? 60,58 ? 43,44 ? 18,51 ? 21,38 ? 18,17 ? Harvennushakkuu 53,38 s 54,00 ? 38,43 ? 16,63 ? 17,61 ? 15,75 ? Ensiharvennus 43,09 s 45,16 s 12,84 ? 13,48 s 12,53 ? Hankintahinnat 61,04 s 60,87 s 48,94 s 31,95 ? 32,81 ? 31,47 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,18 ? 59,22 s 42,22 s 17,37 ? 19,30 ? 16,64 s 24,16 s 27,09 s Uudistushakkuu 58,30 ? 60,22 s 44,13 s 20,25 ? 21,27 ? 18,80 s 30,30 ? 30,30 s Harvennushakkuu 50,95 ? 53,14 s 38,26 ? 16,82 ? 16,63 ? 16,23 ? 22,26 s 23,74 s Ensiharvennus 13,44 s 12,86 s 13,12 ? Hankintahinnat 58,71 s 61,04 s 46,47 ? 31,76 s 31,49 s 31,36 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,36 s 56,02 ? 41,78 ? 16,63 ? 16,85 ? 16,39 s 22,47 s Uudistushakkuu 55,66 ? 57,49 ? 44,86 ? 19,33 ? 18,68 ? 18,17 s 25,37 s Harvennushakkuu 47,29 ? 48,57 ? 37,37 ? 16,35 ? 16,43 ? 16,53 ? 21,80 s Ensiharvennus 36,78 s 30,75 s 12,16 ? 11,50 ? 12,32 ? Hankintahinnat 56,08 s 56,20 ? 46,83 s 31,79 ? 31,70 ? 31,96 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat 30,88 s 30,67 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,98 s 53,49 s 37,93 s 17,30 ? 18,85 s 16,34 ? 24,15 s 25,85 ? Uudistushakkuu 54,36 ? 54,98 s 38,43 s 20,51 ? 20,78 s 18,5 ? 27,34 s 27,70 ? Harvennushakkuu 47,12 s 47,15 s 34,74 s 16,02 s 15,80 ? 14,62 ? 22,11 s 22,75 s Ensiharvennus 39,07 ? 37,02 s 12,76 ? 11,35 ? 11,60 s Hankintahinnat 57,39 ? 56,49 s 32,53 ? 32,88 s 32,45 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,58 ? 58,63 ? 46,12 ? 19,46 ? 20,55 ? 17,27 ? 25,72 ? 30,38 s Uudistushakkuu 57,85 ? 59,75 ? 48,10 ? 24,04 ? 24,01 ? 19,62 ? 32,46 ? 34,97 s Harvennushakkuu 52,87 ? 53,00 ? 40,44 ? 18,14 ? 17,90 ? 16,84 ? 23,78 s 23,69 s Ensiharvennus 43,06 ? 43,11 ? 13,21 ? 13,52 ? 12,89 s Hankintahinnat 58,81 ? 58,82 ? 49,40 s 32,45 ? 32,28 ? 32,51 ? Raakapuun hintatilastot, viikkojen 39–42 keskiarvo LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Vastaajasta riippuen ensi vuoden tukinhinnat joko pitävät tai luisuvat, mutta nousua ei ennakoi kukaan. Hakkuiden painottumisesta harvennuksiin ollaan yksimielisempiä. Sa m i Ka rp pi ne n ta. Vaikka sivutuotteiden hinta on nousussa, Kopra muistuttaa, että se on kuitenkin raaka-aineen eli tukin hintaa alempi. ”Hakkeen hinta kiintokuutiolle on alle viidenkympin, joten saha on maksanut siitä ensin enemmän.” Kopra ei usko, että sahurit ryntäävät harvennusleimikoille, vaan supistuvassa markkinassa sahataan mieluummin vähemmän. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin edessä on sahureiden valitusta ja vaikerrusta. Ensi vuonna harvennetaan Myös tämän lehden sivulla kolme uutisoitu Luken tuore suhdannekatsaus ennakoi laskua sekä tukille että sahatavaran vientihintoihin. PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne korostaa, että näkemys kantohintojen pidosta koskee nimenomaan tukkien keskihintoja. ”Päätehakkuutukkien hinnoissa on laskupainetta, mutta harvennustukissa taas nostetta. Ennusteemme mukaan sahatavaran vientihinta pysyttelee ensi vuonna tämän vuoden tasolla, joten tukin hinnan laskupaineet vähenevät.” Kuitupuun hintaan PTT ennustaa lievää nousua. Maailmantalouden epävarmuuksista huolimatta sellun hintaa ylläpitää se, että maailmalle ei ole ensi vuonna tulossa uutta sellukapasiteettia. ”Sellun vientimäärä ja vientihinta ovat nousussa, minkä vuoksi hakkuut painottuvat kuitupuuvaltaisiin leimikoihin. Kasvava kysyntä tuntuu kuitupuun hinnassa.” Kuitupuu pärjää paremmin Myös Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen haastaa PTT:n ennustetta. ”Tukin osalta pitäisi olla kaikille selvää, että mihin suuntaan hinta on menossa.” Kuitupuun hinnan laskua Partanen ei pidä yhtä ilmeisenä, mutta kuiduttavan teollisuuden epävarmat näkymät tuntuvat kannolla saakka. ”Kuitupuun hinnat säilyvät vakaina, joko nykytasolla tai laskevat hieman.” Partanen vahvistaa, että sekä ostoissa että korjuussa on painotettu harvennushakkuita, ja suunta jatkuu. ”Harvennuksille siirrytään jo sahojen tukalan tilanteenkin vuoksi.” Taloustieteen valossa on kuitenkin outoa, että hakkuiden painopistettä voidaan siirtää ilman, että sillä olisi hintavaikutusta.
• 14 24.10.2019 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO 1. Selvitä, miten metsätiedot on kerätty. Maastohavaintoihin perustuva suunnitelma on luotettavampi kuin pelkkään laserkeilaukseen perustuva. Selvitä myös, miten suunnitelmaa päivitetään. 2. Kartoita aluksi kiireelliset metsänhoitokohteet. Taimikoita ei kannata päästää pilalle. 3. Selvitä kiireelliset ensiharvennuskohteet. Varsinkaan koivikoiden kanssa ei pidä viivytellä. 4. Katso suunnitelman yhteenvetotiedoista, miten paljon tilalla on keskimäärin puuta hehtaarilla. Yli 150 kuution keskipuusto lupaa runsaita hakkuumahdollisuuksia. 5. Varmista, että metsässä tehdyt työt päivittyvät suunnitelmaan. Ilmoita itse tekemäsi metsänhoitotyöt suunnitelman ylläpitäjälle. Vinkit metsä suunnitelman käyttöön hehtaari. Kuviotiedoista olennaisimmat ovat kuvion pinta-ala, puuston määrä, ikä, kehitysluokka, kasvu ja jakautuminen puuja puutavaralajeihin sekä kuvion hoitotai hakkuuehdotus. Kehitysluokka kertoo, onko metsikkö aukeaa, taimikkoa, nuorta tai varttunutta kasvatusmetsää vai päätehakkuumetsää. Myös jatkuvaan kasvatukseen pyrittäessä metsäsuunnitelmat laaditaan kuvioittain, ja puustolle määritellään yleensä myös kehitysluokat. ”Keräämme enemmän tietoa alikasvoksesta ja puuston läpimittajakaumasta Metsänhoito haltuun Metsäsuunnitelma varmistaa, etteivät kiireelliset metsänhoitotyöt jää huomaamatta. PUUSTON KEHITYSLUOKAT A0 = Aukea – Uudistettava. T1 = Alle 1,3-metrinen taimikko – Varhaisperkaus usein tarpeen. T2 = Yli 1,3-metrinen taimikko – Varhaisperkaus tai taimikon harvennus tarpeen. 02 = Nuori kasvatusmetsä – Puut yli 8–9 metrin mittaisia, mutta keskiläpimitta alle 16 cm. Ensiharvennettava. 03 = Varttunut kasvatusmetsä – Puuston läpimitta yli 16 cm, mutta ei metsänhoidollisesti uudistuskypsää. Harvennushakkuu tarvittaessa. 04 = Päätehakkuumetsä – Metsänhoitosuositusten mukaan uudistamiskypsä. Tietokoneinsinööri Heikki Brotkin on mieltynyt sähköisiin metsäsuunnitelmiin. Älypuhelin on kätevä alusta metsäsuunnitelmalle. Se toimii paikantimena, ja kuviotiedot löytyvät karttatiedon takaa. Kuvassa Karttaselaimen sovellus avoimen metsävaratiedon käyttämiseen. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat O n tärkeää tietää hoitotarpeet, mutta ei metsäsuunnitelmaa pidä lukea kuin jotain jumalan sanaa. Välillä kannattaa myös kyseenalaistaa”, neuvoo metsäyhtymän osakas Heikki Brotkin. Brotkin asuu Mikkelissä ja hoitaa metsäyhtymän tiloja Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla, joten hänelle metsäsuunnitelma on tärkeä työväline. Se kertoo, millaista puustoa metsässä kasvaa sekä millaisia metsänhoitotarpeita ja puunmyyntimahdollisuuksia metsässä on. Metsäsuunnitelman saa sekä paperisena että sähköisenä versiona. Tietokoneinsinööriksi kouluttautuneelle Brotkinille metsätietojen tarkastelu sähköisessä muodossa tuntuu luontevimmalta. Uudesta suunnitelmasta Brotkin tutkii ensiksi kiireelliset metsänhoitotyöt. Niitä voisi ilman metsäsuunnittelijan tekemää järjestelmällistä kartoitusta jäädä huomaamatta. Brotkinin mielestä uusi suunnitelma on hyvä perusta lähteä asiantuntijan kanssa metsään. ”Välillä kannattaa myös kysyä miksi ja myös, mitä tapahtuisi, jos ei tehtäisikään, kuten suunnitelmassa ehdotetaan. Se on hyvä tapa oppia ymmärtämään eri toimenpiteiden perusteet.” Hän pitää suunnitelmaa edullisena työkaluna metsätalouden hallintaan. ”Jos suunnitelmasta tinkii, menetyksiä voi tulla monin verroin säästöä enemmän.” Tavoitteiden mukaan Ammattilainen neuvoo varmistamaan metsäsuunnitelman tietojen luotettavuuden. Metsä Groupin metsätietojen ja sähköisten palveluiden päällikön Kalle Ikosen mukaan suunnitelma on käyttökelpoinen, jos se perustuu enintään viisi vuotta vanhoihin, maastossa tehtyihin havaintoihin. "Myös tätä vanhempi suunnitelma voi olla luotettava, jos sitä on noudatettu ja päivitetty. Kannattaa olla varuillaan, jos suunnitelma on koostettu pelkästään laserkeilaustietojen perusteella”, hän neuvoo. Metsätiedon kehitysasiantuntija Jukka-Pekka Pitkäniemi UPM Metsästä kertoo, että metsäsuunnitelmassa yhdistetään omistajan tavoitteet sekä ammattilaisen havainnot metsästä. Niiden perusteella määritellään hakkuuehdotukset ja hoitokohteet. ”Useimmat metsänomistajat arvostavat tasaista, pitkäjänteistä tuottoa, mutta suunnitelma voidaan laatia myös niin, että omistaja hyödyntää metsänsä hakkuumahdollisuudet nopeasti tai säästää puustoa seuraavalle polvelle.” Metsätiloja ostavat tutkivat ensiksi, paljonko tilalla on keskimäärin puuta, siis kuutioita hehtaarilla. Myös metsänhoitorästit kiinnostavat. Nämä ovat olennaisia tietoja myös uuden suunnitelman saaneelle metsänomistajalle. ”Uudelle metsänomistajalle myös tieto tilan sijainnista ja rajoista on usein tärkeä”, lisää metsänhoitopäällikkö Kari Kuusniemi Stora Ensosta. Kuviosta liikkeelle Metsäsuunnitelman perusyksikkö on metsikkökuvio, lyhyemmin kuvio. Se tarkoittaa puustoltaan ja kasvupaikaltaan yhtenäistä metsän osaa. Kuvioiden koko on yleensä vähintään
• 15 METSÄSTÄ / 24.10.2019 MIKKO RIIKILÄ Sekä metsänhoitoyhdistyksillä että metsäyhtiöillä on sovelluksia, joiden avulla metsänomistaja voi lukea metsäsuunnitelmaa älypuhelimella ja paikantaa itsensä kartalta. Karttaselain-sovelluksen maksullisella lisäpalvelulla myös Suomen metsäkeskuksen avointa, kuvioittaista metsävaratietoa voi käyttää älypuhelimella. Uusinta uutta metsäsuunnitelmien visualisoinnissa on virtuaalimetsä, jossa metsästä luodaan kolmiulotteinen kuva. Pisimmälle virtuaalimetsän ideaa on kehittänyt Metsä Group. Yhtiön palvelussa metsästä muodostetaan kolmiulotteinen kuva pienoishelikopterilla kerätyn tiedon perusteella. Puiden sijainti ja koko tiedetään, ja metsän kehitystä voidaan havainnollistaa kolmiulotteisesti. ”Uudelle metsänomistajalle voidaan esitellä, miltä hänen metsässään näyttää. Voimme myös näyttää, miten suunnitelmassa ehdotetut hakkuut ja metsänhoitotoimet muuttavat metsää”, Metsä Groupin metsätietojen ja sähköisten palveluiden päällikkö Kalle Ikonen kertoo. Stora Enso tarjoaa hieman kevyempää virtuaalimetsäpalvelua kaikille metsänomistajille. Yhtiön palvelu tuottaa kolmiulotteisen kuvan metsästä maastossa kerätyn metsäsuunnittelutiedon tai avoimen metsävaratiedon perusteella. UPM:llä ei tällä hetkellä ole tarjolla virtuaalimetsäsuunnitelmia. Mobiilisti ja virtuaalisesti kuin tavallisessa suunnittelussa. Tietoja käsiteltäessä vertailemme eri metsänkäsittelytapojen tulosta kuviolla, siis kannattaako tähdätä päätehakkuuseen vai jatkuvaan kasvatukseen”, kuvaa jatkuvaan kasvatukseen erikoistuneen Arvometsä Oy:n toimitusjohtaja Aleksi Vihunen. Tarjoajia riittää Maastossa tehty metsäsuunnitelma maksaa yleensä 15–20 euroa hehtaarilta. UPM:n Pitkäniemi vertaa hintaa metsän tuottoon. ”Suunnitelman hinta on noin prosentti metsän tuotosta kymmenen vuoden suunnitelmakaudella.” Metsäsuunnitelmia laativat muun muassa metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt sekä yksityiset metsäpalveluyritykset. Suunnitelmat tehdään metsänomistajan tilauksesta. Lisäksi Suomen metsäkeskus tuottaa avointa, maksutonta metsävaratietoa, joka kerätään lentokoneesta tehtävällä laserkeilauksella. Metsänomistajat voivat lukea omien metsiensä tietoja Metsään.fi-palvelussa. Avoin metsävaratieto on samaan tapaan kuvioittaista kuin metsäsuunnitelmienkin tiedot, mutta tilakohtaisia hakkuumahdollisuuksia tai puuston kehitysennusteita Metsään.fi-palvelussa ei esitetä. Puustotietoja tai toimenpidesuosituksia ei ole myöskään varmistettu maastossa. ”Metsävaratietojen sekä metsän hoitoja hakkuuehdotusten luotettavuus paranee merkittävästi, kun ne perustuvat ammattitaitoisen suunnittelijan maastossa tekemiin havaintoihin”, Pitkäniemi korostaa.
• 16 24.10.2019 / METSÄSTÄ 40 vuotta metsäkuvia Erkki Oksasen kuvat kertovat, miten metsät ja niiden tutkimus ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. TE K N O LO G IA M ET SÄ N TE R V EY S TA IM ET JA M ET SI TY S M O N IM U O TO IS U U S Oikealla Metsän tutkimus ­ laitoksen massiivinen vanha keskustieto kone. Metlan tietotekniikka expertti Carl­ Gustaf Snellmanin vieressä oleva uusi, huomattavasti pienempi mutta nopeampi tietokone korvasi vanhan jättikoneen vuonna 1991. Aiemmin ilmakuvaus oli muun muassa sellaista, että pyysin luvan kiivetä rakennusnosturiin ja ottaa kuvan. Nyt ilmakuvaa saa drooneilla eli pienoiskop­ tereilla tai lennokeilla. Kuvien lisäksi koptereihin asennetuilla mittalaitteilla kerätään entistä enemmän metsätietoa. Venäjän Kuolan niemimaan met­ sätuhoja kauhisteltiin 1980­ ja 1990­luvuilla. Nikkelisulattojen pelättiin levittävän ilmansaaste­ tuhoja myös Itä­Lapin puihin. Vaikutus Suomen metsiin jäi kuitenkin vähäiseksi. Kuva otettu 7–8 kilometrin päässä venäis sulatosta. Vielä 1980­luvun alussa arvos­ tettiin selkeitä yhden puulajin metsiköitä. Metsässä piti olla so­ tilaallisen terhaakkaasti seisovia mäntyjä. Pikkuhiljaa on tultu tilanteeseen, jossa sekametsät, lahopuu ja maapuut ovat tärkeä osa metsien monimuotoisuutta. Vuonna 2009 taimikasvatuk­ sessa oli siirrytty avomaalta kasvi­ huoneisiin. Vielä 1980­luvulla tai­ met olivat avojuuri­ sia, nyt juuret ovat taimipaakussa. 1980­luvulla huomattiin, että naa­ va oli vähentynyt huomattavasti Etelä­Suomen metsissä. Syiksi epäiltiin muun muassa ilman­ saasteita ja metsien hoitoa. Nyt naava on jälleen yleistynyt, kuten Orivedellä vuonna 2015 otettu kuva kertoo. 2010­luvulla metsien tervey­ den uhkakuvaksi on noussut kuusenrunkoihin iskeytyvä ja puita kuivattava kirjan­ painaja. Oma, Eräjärvellä sijaitseva pelto­ pläntti metsitet­ tiin vuonna 1991. Kuvassa näkyviin aurapalteisiin istutettiin raudus­ koivuja. Metsä kätkee sisäänsä muutakin kuin puita. Puolangalla Paljakan tut­ kimusmetsissä sijaitsevat metsälammet kertyvät täyteen kevään sulamis­ vesistä ja kuivahtavat syksyä kohden. Kuvaustyö vaatii välillä lapiohommia, kuten vuonna 2005. Paakkutaimi istutetaan laikkumättääseen niin syvälle, että taimen juu­ ripaakku osuu tummana näkyvään humusmaa­ kerrokseen.
• 17 METSÄSTÄ / 24.10.2019 VALTTERI SKYTTÄ, teksti ERKKI OKSANEN, kuvat V alokuvaaja Erkki Oksanen ehti tallentaa metsiä ja metsäntutkimusta tuhansiin valokuviin lähes 40 vuoden ajan. Hän jäi tänä syksynä eläkkeelle entisen Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) eli nykyisen Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsäkuvaajan työstä. "Onnellisesti meni. Tämä on ollut huikea näköalapaikka. Pääsin huippututkijoiden kanssa metsään ja laboratorioon." Oksasen valokuvausharrastus muuttui työksi 1980-luvun alussa, kun Metsäntutkimuslaitos tarvitsi yhä lisää kuvia toimintakertomuksiin ja muihin julkaisuihinsa. Oksasen mukaan hyvä esimerkki valokuvan voimasta tutkimustyön tallentajana on tällä aukeamalla näkyvä poikkileikkauskuva laikkumättäästä. "Kuvalla pystytään havainnollistamaan metsänhoidon käsittelyitä ja tekniikkaa." Kamera kulkee mukana jatkossakin Oksanen mainitsee uransa varrelta muutaman metsäkuvaajaa erityisesti työllistäneen aiheen. Yksi niistä oli metsien terveys. Kuviin taltioitui myös se, miten merkittävästi tietotekniikka ja myöhemmin digitalisaatio muuttivat metsäntutkimusta ja -mittaamista. Arvorintamalla monimuotoisuus ja metsien virkistyskäyttö nousivat talouden ja puuntuotannon rinnalle. Oksanen sanoo, että nykyisenä älypuhelinaikana tutkimuskohteista otetaan runsaasti kuvia. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, miten hyvin kuvat arkistoidaan. Kuvaamista Oksanen ei aio lopettaa eläkkeelläkään. Tutuimmat metsämaisemat löytyvät synnyinseudulta Orivedeltä, ja sieltä on tallentunut arkistoon kuva jos toinenkin. "Kameran kanssa liikkuminen on osa elämää. Orivedellä on metsäalueita, joiden kehitystä seuraan edelleen." Tämän artikkelin kuvat Erkki Oksanen on valinnut uransa varrelta. Kuvateksteissä hän kertoo kuvien taustoista. 40 vuotta metsäkuvia Erkki Oksasen kuvat kertovat, miten metsät ja niiden tutkimus ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. ERKKI OKSANEN ? ? 64 vuotta ? ? työskenteli Metsäntutkimuslaitoksella vuodesta 1975 lähtien, 1980-luvun alusta valokuvaajana, jäi tänä syksynä eläkkeelle ? ? käynyt ammattikoulun ja konepajakoulun ? ? perheessä vaimo ja kaksi aikuista lasta ? ? asuu pääkaupunkiseudulla, mutta veri vetää kotikulmille Orivedelle ? ? harrastaa valokuvaamista, omien metsien hoitoa, metsästystä, marjastusta ja luonnossa liikkumista Perinteinen selfie. 1900-luvun alun valokuvissa ihminen oli usein mukana antamassa mittakaavaa. Sata vuotta myöhemmin toimin itse samassa puuhassa Lohjan haapakoemetsikössä. Sama pelto muuttui 25 vuodessa ensiharvennetuksi koivumetsäksi. Hiilensidontakeskustelu on nostanut metsityksen jälleen otsikoihin.
• 18 24.10.2019 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat P ieni kelomökki istuu Haaralammen rannan syksyiseen maisemaan niin hyvin, että sen voi kuvitella seisoneen paikoillaan vähintään yhtä kauan kuin ympäröivän, pitkästi yli satavuotiaan hongikon. Ainoastaan suomenpystykorva Elmerin kaulasta erottuva gps-panta liittää näkymän 2000-luvulle. ”Pentti-isäni rakensi tämän mökin 1990-luvun alussa. Häntä on kutsuttu Rölliksi, joten mökistäkin on luontevasti tullut Röllinmökki”, kertoo paikan nykyisin omistava kannonkoskelainen Hannu Rautasalo. Röllinmökki sijaitsee Kivijärvellä Hiitolan kylässä, josta Rautasalon äiti on lähtöisin. Rautasalo itse on syntynyt ja asunut elämänsä Kannonkosken puolella, muutama kymmenen kilometriä etelämpänä. ”Tämä metsätila on aikoinaan lohkottu äitini kotitalon maista. Omistukseeni tila tuli vuonna 2003 toteutetun sukupolvenvaihdoksen kautta. Nyt olemme jo jutelleet omistusjärjestelyistä omienkin lapsiemme kanssa.” Röllinmökki toimii Rautasaloille metsätöiden, metsästyspäivien ja kalareissujen tukikohtana. ”Paikka on mieleinen myös lapsille. Meille tullessaan lapsenlapset kysyvät varmasti, että koska mennään Röllinmökille”, viiden pojan pappa naurahtaa. Koko syksyn hirviurakka Syksy on Rautasalon vuodenaika. Se johtuu ennen muuta metsästysharrastuksesta, joka on vienyt 61-vuotiasta miestä pystykorvan kanssa lintuja hirvijahtiin jo vuosikymmenten ajan. ”Syksyisin olen metsässä joka päivä, arkena hakkuukoneen puikoissa ja viikonloppuisin metsällä.” Miehen jahti-innosta kertoo, että Helsingissä asuvan pojan kuopuksen ristiäiset järjestetään pian Kannonkoskella – aikataulusyistä. ”Seurallamme on tälle syksylle 14 hirvilupaa hieman alle 3 000 hehtaarin alueelle. Tavoitteena on kaataa niillä 14 vasaa ja seitsemän aikuista hirveä. Porukassamme on kymmenen metsästäjää lihaosuuksilla, joten urakkaa riittää.” Rautasalon seura Hiiden Erä ei ole mukana yhteisluvassa, joka mahdollistaisi kauden lopussa niin sanottujen pankkilupien hakemisen. ”Siksi olemme ottaneet lupia heti reilusti, jotta voimme sovittaa kaatomäärän alueen hirvikantaan”, tänä syksynä harrastuksesta pitkästä aikaa ilman jahtipäällikön velvollisuuksia nauttiva Rautasalo sanoo. Pohjoisessa Keski-Suomessa hirvikanta onkin ollut vahva, mikä on näkynyt myös raportoiduissa metsätuhoissa. ViiMetsässä joka päivä Metsänomistaja ja hakkuukoneenkuljettaja Hannu Rautasalo harventaa arkisin metsiä ja viikonloppuisin hirvikantaa. Hannu Rautasalon metsätilan tukikohtana toimii ”Röllinmökki” Kivijärven Hiitolan kylällä. Mökkipihan jykevästä petäjästä Rautasalo on kerran ampunut metsonkin suomenpystykorvan haukkuun. Suomenpystykorva Elmerin iloksi teeriä ja metsoja on ollut tänä syksynä paremmin kuin moneen vuoteen. Kotimetsässäkin onnistui kaksi koppelopesuetta. ”Metsäkoneiden koko on kasvanut viime vuosina todella paljon." Kivijärvi me syksyn jahdin jälkeen Rautasalo arvioi kannan taittuneen kuitenkin laskuun. ”Tämän syksyn jälkeen jäävän kannan pitäisi asettua tavoiteltuun 2,5–3 hirveen tuhannella hehtaarilla.” Varhaisperkaus tärkeää Röllinmökki ja Rautasalon 125 hehtaarin metsätila sijaitsevat keskellä Hiiden Erän jahtimaita. Tilan metsät ovat suurelta osin mäntyä kasvavia kangasja suometsiä. Vaikka Röllinmökkiä ympäröi komea ikimetsä ja Rautasalo on liittänyt tilan vanhoja metsiä Metso-suojeluohjelmaan vapaaehtoisesti, on metsiä myös uudistettu.
• 19 METSÄSTÄ / 24.10.2019 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA MUHOKSEN TUTKIMUSASEMAN tuhkalannoituskoetta ovat vuosien mittaan käyneet katsomassa sadat, jos ei tuhannet retkeilijät. Rämemännikön lannoituksessa käytettiin hehtaaria kohti kahdeksan tonnia koivun tuhkaa. Tulos oli huikea. Lannoittamattomaan koealaan verrattuna kasvu lisääntyi 55 vuoden aikana 367 kuutiometriä hehtaaria kohti. Retkeilijät ovat olleet vaikuttuneita. Pelkästään puuta käyttäviltä lämpölaitoksilta saatavassa tuhkassa on kaliumin ja fosforin yhteinen osuus yli viisi prosenttia. Kun maatuneessa turpeessa on runsaasti typpeä, puutuhkan tuominen ojitetulle suolle on kokeissa lisännyt kasvun aivan toiselle tasolle lannoittamattomaan alueeseen verrattuna. Turvetuotannosta vapautuneet suopohjat kasvavat puuta heikosti. Tuhkalannoitus on kokeissa ollut toimiva ratkaisu ongelmaan. VALTAOSA SUOMESSA SYNTYVÄSTÄ lämpölaitostuhkasta tulee laitoksilta, joissa poltetaan sekaisin turvetta ja puuta. Metsätehon tilaamien analyysien mukaan puun tuhka on aivan muuta kuin turpeen tuhka, jonka osuus kaikesta biopohjaisesta tuhkasta on 70 prosenttia. Puun tuhkassa on esimerkiksi kaliumia 3,8 prosenttia, mutta turpeen tuhkassa vain 0,3 prosenttia. Fosforin osalta turpeen tuhka on hieman lähempänä puun tuhkaa. Puun tuhkassa on fosforia 1,5 prosenttia, turpeen tuhkassa 1,1 prosenttia. Kaupalliset tuhkalannoitteet vaikuttavat käyttökelpoisilta runsaasta turvetuhkan osuudesta huolimatta – ei vähiten siksi, että niitä on terästetty tavanomaisilla lannoitteilla. Fosforia on lisätty tuhkaan apatiitin avulla, ja turvetuhkan alhaista kaliumin määrää on korvattu kalisuolalla. Myös booria on lisätty tuhkan joukkoon. Tuhkalannoitteiden markkinajohtaja Silva Horus sisältää terästysten jälkeen kaliumia likimain saman verran kuin puutuhka, valmistajan tiedon mukaan 3,5 prosenttia. LUULISI, ETTÄ VAKUUTTAVAT koetulokset olisivat saaneet turvemaiden tuhkalannoituksen vauhtiin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Suometsiä lannoitetaan tuhkalla vuosittain 10 000 hehtaaria. Kun suositeltu tuhkamäärä on hehtaaria kohti kolme tonnia, tuhkaa palautetaan metsiin 30 000 tonnia. Palautusmäärää voi luonnehtia vähäiseksi. Lannoituskäyttöön soveltuvaa tuhkaa syntyy vuosittain vähintään kymmenkertainen määrä. Erityisen hämmentävää on, että vain puuta polttavilla pikkulaitoksilla on vaikeuksia löytää tuhkalle hyötykäyttöä, vaikka tällainen tuhka ei kaipaa edes terästämistä. Syyksi on kerrottu alkeellinen tuhkanpoiston tekniikka laitoksissa, mutta myös levityskaluston ja yrittäjien puute. Niinpä valtaosa paikallisesta tuhkasta menee kaatopaikoille maksua vastaan, mutta muutamille innokkaille tuhkalannoittajille tuodaan Suomen toiselta puolelta kaupallisia tuhkalannoitteita. Onkohan metsäalan yritteliäisyydessä jotakin vikaa? Paikallisesta hyvin toimivasta järjestelmästä hyötyisi koko ketju eli puutuhkan tuottajat, jalostajat kuten rakeistajat ja säkittäjät, paikalliset metsäammattilaiset, kuorma-autoilijat, maalevittäjät ja viimeisenä turvemaiden omistajat. Puutuhkaa suometsiin Huippuunsa kehitetty helikopteritekniikka on yllättävän kilpailukykyinen tuhkan maalevitykseen verrattuna. M at ti Kä rk kä in en Hannu Rautasalo on suojellut Haaralammen niemen kymmen vuotisella Metso-sopimuksella. Sopimus päättyy vuonna 2021, joten metsän tulevaisuus on pian mietinnässä. Hirvet ovat jättäneet käyntikorttinsa sinne tänne Rautasalonkin mäntytaimikoihin, mutta etenkin kylväen perustetut kuviot ovat onnistuneet hyvin. Tässä taimikossa on pian edessä harvennus. Mökkipihan keloista osa on tuotu paikalle jäkikäteen. Omistusaikanaan Rautasalo on perustanut parikymmentä hehtaaria taimikoita, joista suurin osa on männiköitä. ”Taimikot ovat lähteneet hyvin kasvuun, eikä merkittäviä hirvituhoja ole tullut. Ainahan hirvi tietysti jättää jonkinlaisen jäljen metsään.” Rautasalo on havainnut, että istutusmännyt ovat alttiimpia hirvituhoille kuin kylvetyt tai luontaisesti syntyneet. ”Myös kuusitaimikossa sekapuuna kasvavat männyt ovat mieleistä ruokaa hirville. Varhaisperkauksen merkitys on männiköiden kehitykselle tosi iso, ja se vähentää myös selvästi hirvituhoriskiä. Etenkin pihlaja ja haapa houkuttavat hirviä taimikoihin.” Nykykalusto vaati leveät ajourat Rautasalolla ei ole metsäalan koulutusta, mutta hän on käynyt pitkän käytännön koulun, joka alkoi jo isän mukana pikkupoikana. ”Vuonna 1988 paikallinen metsäkoneyrittäjä Alpo Vesterinen pyysi minua ajamaan ajokonetta. Niinpä rekkakuskin työ vaihtui metsätyöhön”, nykyisin Keski-Suomen Metsäkymppi Oy:n palveluksessa työskentelevä Rautasalo kertoo. Metsässä miehen silmä on harjaantunut sopivan harvennustiheyden hahmottamiseen ja tukin katkontaan. Rautasalo tietää myös konkreettisesti, millaista sahatavaraa tukeista pystytään tekemään, sillä hän on jatkanut isänsä jalanjäl jissä sivutyönään sirkkelisahurin hommia. Paikalliset metsänomistajat tuntevat rauhallisen Rautasalon työnjäljen, ja monesti puukaupan yhteydessä tivataan tuttua miestä hoitamaan korjuu. Rautasalo pääseekin välillä jo toistamiseen töihin omille jäljilleen. ”Kokemus on opettanut, että puut käyttävät harvennuksessa saamansa kasvutilan tehokkaasti hyödykseen. Etenkin ajourien varressa puut lihovat nopeasti, kunhan niissä ei ole korjuuvaurioita.” Riittävän leveät ajourat ovatkin nykyään onnistumisen edellytys harvennushakkuulla. ”Metsäkoneiden koko on kasvanut viime vuosina todella paljon. Ajokoneiden iso kuormatila vaatii uralta leveyttä, jotta kaltevassa maastossa tapit eivät aiheuta vaurioita uranreunuspuihin.” Jos ajourien leveys onkin kasvanut, voidaan nykykoneilla työskennellä entistä tehokkaammin urien väleissä. ”Koneista on hyvä ulottuvuus ja näkyvyys sivuille, joten ajouraväli on nykyisin pääsääntöisesti 22–23 metriä, kun aiemmin väli oli noin 20 metriä.”
• 20 24.10.2019 / METSÄSTÄ 1 Merinovillainen alusasu on koleissa keleissä ylivertainen, eikä metsätyön hajukaan hevin tartu villaan. 2 Räntäsateessa kiittelet itseäsi, jos älysit ostaa lämmitettävillä kahvoilla varustetun raivaussahan. Jos et, hanki rouhepintaiset kumirukkaset ja villalapaset. 3 Metsätöihin tarkoitetut Gore-Tex-sadeasut ovat kalliita. Niiden sijasta voi kokeilla edullisia ulkoilukäyttöön tehtyjä sadeasuja tai verkkokauppojen myymiä eri armeijoiden sadeasuja. Ne ovat väljiä, kestäviä ja kohtuuhintaisia. 4 Kaulalle pujotettu tuubihuivi suojaa oksien aihettamilta naarmuilta. Toisen tuubihuivin voi taitella otsapannaksi, jolloin hiki ei valu silmille. 5 Paljon raivaavan kannattaa hankkia metsätöihin tarkoitetut nahkaturvakengät. Vaelluskengät ovat mukavat, mutta eivät kestä risukossa kovin pitkään. Näin viihdyt raivaamassa Työssä viihtymiseen kannattaa satsata sitä enemmän, mitä kurjemmiksi raivuukelit käyvät. Metsälehden vinkeistä löytyy apu niin paleleviin sormiin, taukopaikan valintaan kuin talvisen juoman valmistukseen. MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN JA MIKKO RIIKILÄ, kuvat 6 Pidä puhelin aina mukanasi metsässä. Se pysyy kuivana litran vetoisessa suljettavassa pakastepussissa. Lataa 112 Suomi -mobiilisovellus, jolla voit hädän hetkellä hälyttää apua. 7 Tulpanavaimilla on taipumus väljentyä ja pyöristää muttereita. Hanki sellaisen sijaan pari lenkkiavainta: 19-millinen terämutterille ja 13-millinen kulmavaihteen mutterille. 8 Jos haluat käyttää Stihlin raivaussahaa ja Husqvarnan valjaita, tarvitset valjaiden ripustinkoukun ja sahan välille kahdeksikoksi väännetyn ketjusakkelin. Ilman sitä valjaiden ripustinkoukku kuluu nopeasti poikki. Sakkeleita voi kysellä sahaliikkeistä. 12 Varhaisperkaukset kannattaa tehdä loppusyksyllä tai keväällä, kun vesakko on lehdetöntä. Työ sujuu nopeammin eikä hirvikärpäsistäkään ole haittaa. Myös mätätysmontut näkyvät paremmin, joten kompuroinnin vaara vähenee. 13 Taimikonhoitotyöt kannattaa tehdä mieluummin vuotta paria liian aikaisin kuin saman verran liian myöhään. Työ hidastuu, kun vesakko vankistuu. 14 Unohda turha tarkkuus. Esimerkiksi kantojen pituudella ei ole käytännössä merkitystä. Katajat voi jättää raivaamatta aina, pajukotkin melkein aina. Myös ojien reunojen pahimmat pusikot voi jättää riistatiheiköiksi. Ennakkoraivauksessa kaadettuja puita voi jättää nojaamaan pystypuihin. 15 Pidä taukopaikka aina työmaan raivaamattomalla puolella, jotta pääset tankkaamaan risukossa rämpimättä. Isolla työmaalla bensakanisteri kannattaa ripustaa oksanhankaan parin metrin korkeudelle, jotta paikka löytyy helposti. 9 Kesäkeleillä kaksi kolme isoa vissypulloa on hyvä päiväannos. Helteillä voi kokeilla juomareppua, josta voi juoda aina janon yllättäessä. 10 Muista juoda riittävästi myös kylmällä. Kehosta poistuu hikoilun ja uloshengitysilman mukana kosteutta. Hunajalla kyllästetty tee on parhautta pakkasella. 11 Eväsleipien vaihtoehtona voi kokeilla vaikkapa banaaneita tai suolapähkinöitä. Ne antavat energiaa aiheuttamatta täysinäistä, raskasta oloa. Jos aiot tehdä pitkää päivää, ota ruokatermoksessa mukaan lämmintä keittoa. 4 6 7 8 15 12 • Kuviotietojen keruu ja päivitys • Leimikkosuunnittelu • Mahdollisuus kuviorajojen muokkaukseen • Monipuoliset paikkatietoaineistot maastotyön tukena OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi / 050 434 4802 tai Samuel Heinonen: samuel.heinonen@tapio.fi / 050 501 3463 www.tapio.fi/forestkit Katso esittelyvideo! TEHOKKUUTTA MAASTOTYÖHÖN • Koealatoiminto • Mahdollisuus offline-työskentelyyn • Toimii selaimella sekä Androidja WIN10-sovelluksella Kauttamme on saatavilla myös Panasonic -laitteet vaativaan maastotyöhön.
• 21 METSÄSTÄ / 24.10.2019 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat O llaan ydinvoimapitä­ jä Eurajoella, mutta tällä kertaa valitetta­ vankin runsaan bio­ energialähteen ää­ rellä. Unohtunut nuori metsä on muuttunut läpitunkematto­ maksi tiheiköksi. Metsänomistaja Ari Mäkitalo osti tilan viime vuonna. Hänen onnekseen tiheikön valtapuu on rauduskoivu, joten tästä saadaan vielä tuottoisa metsä. Yrittäjä Tapio Siekkinen työs­ tää pusikkoa yhdistelmäkoneel­ la, joka kaataa puut ja kuljettaa ne karsimattomina tienvarteen. Koneessa on giljotiinikoura, jo­ ten se suoriutuu hakkuusta il­ man raivaussahalla tehtävää en­ nakkoraivausta. Siekkisellä on pitkä kokemus energiapuumetsien hakkuista. Metsätalousteknikoksi koulut­ tautunut mies osaa metsänkä­ sittelyn – eikä lehmän hermois­ takaan risukon perkuussa ole haittaa. Oman yrityksen, Tap­ san Metsäpalvelun, Siekkinen perusti äskettäin. Korjuu hidasta Metsänhoitoyhdistys Louna­ metsän metsäenergia­asiantun­ tijan Valtteri Katunpään mu­ kaan hoitamattomia tiheiköitä tulee yhdistyksen hoidettavak­ si yleensä tilojen omistajanvaih­ dosten jälkeen. Ari Mäkitalon palstalla on tuhansia raippoja hehtaarilla. Korjattavan puuston läpimitta on viidestä kymmeneen sent­ tiä, ja hakkuussa kertyy puuta noin 70 kuutiometriä hehtaa­ rilta. Juurikaan tätä pieniläpi­ mittaisempaa puustoa ei kan­ nattaisi energiapuuksi korjata. ”Parhailta energiapuukoh­ teilta lähtee yli sata kuutio­ metriä hehtaarilta”, Katunpää kertoo. Siekkiseltä kuluu hehtaarin käsittelemiseen kolme tai jopa neljä päivää, kun hän työsken­ telee yhdessä vuorossa. Tällä kohteella energiapuusta saatava myyntitulo kattaa suunnilleen korjuun kustannukset. Keme­ ratuki, 430 euroa hehtaarilta, jää metsänomistajalle. Katunpää arvioi, että ener­ giapuun korjuu alkaa kannattaa, kun korjattavat puut ovat tila­ vuudeltaan keskimäärin 20­lit­ raisia. Tällöin puun läpimitta on kahdeksan senttiä ja pituus kah­ deksan metriä. Parhaimmillaan metsänomistajalle jää karsimat­ toman energiapuun myynnistä korjuukulujen jälkeen muutama euro kuutiolta. Energiapuu myydään tienvar­ sikaupalla, ja metsänomistaja maksaa metsänhoitoyhdistyksel­ le puunkorjuusta erikseen. Ener­ giapuun tienvarsihinta on 20–30 euroa kuutiolta. Metsätilan os­ tajalle järjestely on edullinen, koska hän voi tehdä metsävä­ hennyksen puiden tienvarsihin­ nasta, joka on moninkertainen korjuukustannusten jälkeiseen nettotuloon verrattuna. Vaihtoehdot kalliita Muut keinot Mäkitalon tiheikön kunnostamiseksi olisivat kallii­ ta. Kuitupuun korjuuseen ei ole edellytyksiä, ja metsän hoitami­ nen raivaussahalla olisi työlästä. ”Kyllä minä raivaussahailen metsiäni mielelläni, mutta täl­ laiseen ei aikani riittäisi”, Olki­ luodossa Teollisuuden Voiman suunnitteluinsinöörinä työsken­ televä Mäkitalo pohtii. Ostotyönä raivaus maksaisi noin 700 euroa hehtaarilta. Met­ sänomistajan maksettavaksi jäisi kemeratuen jälkeen 500 euroa, jos tuen saisi. Raivaussahates­ sa kaadetun rydön yli ei vuosiin pystyisi kulkemaan, mutta ener­ giapuun korjuussa metsän poh­ ja jää puhtaaksi. Ryteiköt kuntoon Tapio Siekkisen yhdistelmäkone pelastaa metsän, kun raivaus­ sahaus on liian kallista eikä ensiharvennuskaan vielä kannata. Metsäenergia-asiantuntija Valtteri Katunpää ja metsänomistaja Ari Mäkitalo ovat tyytyväisiä näkemäänsä. Yrittäjä Tapio Siekkisen tiheikkösavotta alkaa olla valmis. Veitsimäisellä terällä puut katkova giljoniinikoura suoriutuu tiheiköiden korjuusta ongelmitta. Ketjusahalliset kourat ovat vaikeuksissa, koska teräketju hyppää herkästi laipalta vitelikossa. Energiapuun korjuu kokopuuna alkaa olla kannattavaa, kun korjattavat puut ovat läpimitaltaan keskimäärin yli kahdeksansenttisiä. Yhdistelmäkone sekä kaataa puut että ajaa ne tienvarteen. Tapio Siekkisellä on vuosien kokemus energiapuun korjuusta. Oman yrityksensä, Tapsan Metsäpalvelun, hän perusti äskettäin. Energiapuulla kysyntää ENERGIANPUUN korjuu on Länsi­Suomessa, kuten muual­ lakin maassa, saanut uutta vauhtia vuosikymmenen puolivälin notkahduksen jälkeen. Naantalin suuri monipolttoainevoimalaitos nielee miljoona kuutiota energiapuuta vuosittain. Myös Äänekosken biotuote­ tehdas on lisännyt pienpuun käyttöä energiapuuna, koska kuitupuuta ei enää riitä energiantuotantoon. Metsänhoitoyhdistys Lounametsä korjaa vuosittain 500 000 kuutiota puuta, josta 150 000 kuutiota päätyy energiapuuksi.
• 22 24.10.2019 / METSÄSTÄ METSÄSTYSVUOKRASOPIMUS 1. Osapuolet ja vuokrauksen kohde Vuokranantaja: ___________________________________________________________________________________ (Alueen omistajat) nimi, osoite Puhelin: ______________________________ Sähköposti: ______________________________________________________________________ Vuokralainen : ___________________________________________________________________________________ (yhdistys tai henkilö) nimi, osoite Yhteyshenkilön puhelin: _______________________________ Yhteyshenkilön sähköposti: ___________________________________________ Sovimme metsästysoikeuden vuokrauksesta, joka koskee metsästystä seuraavilla tiloilla: kunta kylä tilan / määräalan nimi RN:o pinta-ala Kaikki vuokrattavat tilat kirjataan sopimukseen. Jos tiloja on useampi kuin viisi, käytetään erillistä liiteasiakirjaa. Tarvittaessa käytetään erillistä karttaliitettä. Huom. mahdolliset rauhoitusalueet (esim. asuinrakennusten läheisyydessä) merkitään aina erilliseen karttaliitteeseen. 2. Metsästysvuokrasopimus koskee (ympyröi valitsemasi vaihtoehto) A. kaikkea metsästystä C. petoeläinten metsästystä B. hirvieläinten ja villisian metsästystä D. metsäkauriin metsästystä E. sopimus ei kuitenkaan koske seuraavien eläinten metsästystä: __________________________________________________________________________ 3. Sopimus on voimassa (täytä valitsemasi vaihtoehto) A. toistaiseksi B. määräajan, joka on _____/ _____ 20_____ _____/ _____ 20_____ Sopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta on määräyksiä kääntöpuolella. 4. Metsästysoikeus luovutetaan A. Vastikkeetta (vuokralainen metsästää ja tekee riistanhoitotyötä riistaeläinkantojen säätelemiseksi vuokra-alueella) B. _____ euron vuotuista vuokraa vastaan, joka on maksettava _____/ _____ mennessä C. _____ euron koko vuokrakauden vastiketta vastaan, joka maksetaan _____/ _____ mennessä. D. muuta vastiketta vastaan. Mitä? _______________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________ Vuokranantajan pankkiyhteys __________________________________________________________ 5. Ulkopuolisen oikeudesta koirien koulutukseen ja irtipitoon vuokratulla alueella päättää A. vuokralainen B. vuokranantaja C. vuokralainen tai vuokranantaja 6. Mahdolliset muut ehdot (esim. tienkäyttöön liittyvät ehdot, metsästysoikeuden siirtämistä koskevat ehdot, suojaetäisyyksiin liittyvät ehdot tms.) ________________________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________________________ Tätä sopimusta on tehty kaksi samansisältöistä kappaletta, yksi kummallekin osapuolelle. Yleiset sopimusehdot ovat liitteenä. Muita liitteitä _____ kpl. Paikka ja aika _________________________________________ _____/ _____ 20_____ ______________________________________ __________________________________________ Vuokranantaja Vuokralainen sänomistajan kanssa erikseen. ”Nuolukivi on sijoitettava niin, ettei se esimerkiksi edesauta taimikkotuhoja”, Leskinen sanoo. Kuka päättää koirien koulutuksesta? Vuokrasopimuksessa voidaan määrätä, päättäkö koirien koulutuksesta tietyllä metsäalueella metsänomistaja vai metsästysvuokralainen. Metsästyskoirien koulutus on tärkeää esimerkiksi hirvenmetsästyksen onnistumiseksi. Mihin muuhun sitoudun? Passitornien pystyttämisestä ja riistakameroiden käytöstä on sovittava erikseen. Sopimuspohjissa on oletuksena, että metsästäjät voivat hakea esimerkiksi hirvenruhon metsästä moottorikäyttöisellä ajoneuvolla, kunhan se ei aiheuta vahinkoa metsänomistajalle. Metsästysoikeuteen kuuluu mahdollisuus antaa lupa metsästää, eli ottaa kaveri esimerkiksi seuran vieraskortilla mukaan jahtiin. Sekä metsästysluvasta että metsästysoikeuden edelleen vuokraamisesta voidaan sopia sopimuksessa. Voiko sopimuksen irtisanoa? Toistaiseksi voimassa olevan metsästysvuokrasopimuksen voi irtisanoa milloin tahansa. Irtisanomisaika on hirvillä ja suurpedoilla kuusi kuukautta, muiden eläinten metsästyksessä kolme kuukautta. Jos metsänomistaja vaihtuu, aiempi vuokrasopimus pysyy voimassa, ellei uusi metsänomistaja reagoi asiaan kolmessa kuukaudessa tiedon saatuaan. Metsäkiinteistön luovutuskirjassa voi olla myös uutta metsänomistajaa sitova määräys metsästysvuokrasopimuksen pysyvyydestä. Juttua varten on haastateltu myös Metsästäjäliiton järjestöpäällikköä Teemu Simeniusta. METSÄN ­ OMISTAJAN LUVALLA Metsästysoikeus kuuluu maan ja metsän omistajalle. Huomioi nämä asiat, kun vuokraat metsästysoikeuden eteenpäin metsästäjille. Metsästäjäliiton ja MTK:n luomaan sopimuspohjaan on kirjoitettu, että esimerkiksi nuolukivien sijoittelusta on sovittava erikseen metsäalueen omistajan kanssa. VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuva T uore metsänomistaja ei ole perinyt tai ostanut vain metsää. Maan omistaminen tarkoittaa myös metsästysoikeuden hallintaa alueella. Metsänomistajat vuokraavat kuitenkin tavallisesti metsästysoikeutensa eteenpäin metsästysseuralle tai -seurueelle. Syynä on esimerkiksi se, että hirvenmetsästykseen tarvitaan vähintään tuhannen hehtaarin suuruinen yhtenäinen alue. Miten metsästys vuokrasopimus tehdään? MTK:n kenttäjohtaja ja riistavastaava Timo Leskinen suosittelee vuokrasopimuksen tekoon MTK:n yhdessä Metsästäjäliiton kanssa tekemää sopimuspohjaa. Se löytyy esimerkiksi MTK:n ja Metsästäjäliiton verkkosivuilta. ”Siinä on maanomistajan näkökulma mukana. Ikivanhoja, toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia voi olla kannattava päivittää.” Myös Suomen riistakeskuksella on lomake metsästysvuokrasopimuksen solmimiseen, mutta siinä yleiset sopimusehdot on käsitelty metsänomistajan kannalta suppeammin. Metsästysvuokrasopimus solmitaan yleensä toistaiseksi voimassaolevaksi. Koskeeko sopimus kaikkia riistaeläimiä? Metsänomistaja voi vuokrata oikeudet kaikkeen metsästykseen tai vain osaan riistalajeista. Yhtenäiset metsästysalueet helpottavat metsästysseurojen toimintaa, joten metsästäjät toivovat usein kattavaa lupaa metsästykseen. Suurin hyöty yhtenäisistä metsästysalueista on metsävahinkoja aiheuttavien hirvieläinten kaadossa, joten niiden metsästys on erityisen kannattavaa sallia. Mitä vastineeksi? Metsästysoikeus vuokrataan Suomessa usein ilman rahallista korvausta. Pääasiallinen vastike vuokrauksesta on vahinkoja hirvieläinten kantojen hallinta. ”Meidän mallissamme sopimusehtoihin on kirjattu valmiiksi, että metsästyksellä on pyrittävä aktiivisesti alueellisen riistaneuvoston hirville asettaman tavoitekannan saavuttamiseen”, Leskinen muistuttaa. Vaikuttaako metsästys puustoon? Metsästys tai siihen liittyvät toimet eivät saa tuottaa vahinkoa metsätaloudelle. Metsästäjillä on sopimuspohjan mukaan oikeus raivata arvotonta risukkoa ja kuolleita oksia metsästykseen käytettäviltä passieli ampumapaikoilta. Metsästäjille annetaan tavallisesti myös oikeus nuotion tekoon metsätaloudelle arvottamasta puuaineksesta, kuten kuolleesta puusta tai pudonneista oksista. Salliiko sopimus riistanhoidon? Riistanhoitotoimenpiteistä, kuten eläinten ruokintapaikoista, on sovittava met
• Sarjassa kerrotaan Metsälehdessä vuosien varrella esiintyneistä ihmisistä. Metsälehden sivuilta 23 METSÄSTÄ / 24.10.2019 MIKKO HÄYRYNEN SALLAN POHJOISOSIEN korkeilla mailla oli poikkeuksellisen hyvä männyn käpysato vuonna 1989. Värriön yhteismetsässä järjestettiin iso käpyjenkeruu vanhanajan kämppäsavottana maalis-huhtikuussa. Kämpälle johtavaa tietä jouduttiin auraamaan yli 20 kilometriä. Metsälehti kertoi, että "tien aukaisu ei ole ihan helppoa, kun lunta on maassa paikoitellen 1,4 metriä. Sakeat lumimyrskyt ovat osaltaan vaikeuttaneet tien aukipitoa." Suurin osa paristakymmenestä kerääjästä oli työttömiä tai lomautettuja metsureita. Metsuri Esa Kotala kertoi olleensa kuukauden päivät lomautettuna hakkuutöistä ennen käpysavottaa ja pääsevänsä nyt paremmille ansioille kuin paksun lumen aikaisessa hakkuutyössä. "Hakkuutöissä ei olisi mieltä tähän vuodenaikaan, vaikka hakattavaa olisikin. Lunta on reilu metri maassa, joten ansiot jäisivät melko vähiin" , Kotala kommentoi Metsälehdelle. Kotala ja useimmat muut metsurit liikkuivat omalla moottorikelkalla varusteinaan alumiinitikkaat ja käpysäkki. "Esa Kotala kerää käpyjä suunnilleen seitsemästä kahteen, jonka jälkeen kämpällä odottaa keittäjien laittama ateria. Useimmat kerääjät kävivät Esan lailla vielä illallakin keruulla. Joka päivästä ei ole tullut täyttä, sillä maaliskuun lopulla oli kovia lumituiskuja ja yli 30 astetta pakkasta." Kotala kertoi keräävänsä päivässä 50–60 litraa käpyjä. Käpylitrasta maksettiin veronalaista tuloa yhdeksän markkaa. Kotala piti tuloa hyvänä, joskin työtä oli tehtävä rivakasti ja pitkään. Nykyrahaksi muunnettuna yhdeksän markkaa on 2,53 euroa, joten Kotalan keskimääräinen päiväansio oli 140 euroa. Jutussa kerrotaan Kotalan olevan Sallan yhteismetsän leivissä, mutta palkan sivukuluja ei mainita. Käpysavotalle tienaamaan MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija J apanilaisen Echon uusi 58 voltin akkusaha on havaintojemme mukaan tehokkain markkinoilla olevista akkusahoista. Leikkuuteholtaan ja mitoiltaan akku-Echo vastaa likimain keskikokoista 2000-luvun alun ammattisahaa Jonsered 2147:ää, joka puolestaan vastaa ominaisuuksiltaan tutumpaa Husqvarna 346 XP:tä. Kun Echo punnitaan akun kanssa teräketjuöljysäiliö täytettynä, vaaka asettuu 6,7 kiloon. Se on tarkalleen sama lukema kuin verrokki-Jonseredissa. Leikkuutehossakin akkusaha pärjää yllättävän hyvin bensasahalle. Pätkimme viiden kiekon sarjoja läpimitaltaan vajaat 18 senttiä paksusta kuusipölkystä. Echolla aikaa kului keskimäärin 14,4 sekuntia, kun taas bensa-Jonssi suoriutui samasta urakasta noin sekuntia nopeammin. Erityismaininta Echon sitkeydestä, moottori vääntää upeasti. Tälläkin kertaa työrupeaman pituus jää kuitenkin kauas bensasahoista. Tauottomaan kiekkojen sahaukseen neljän ampeeritunnin akussa riitti virtaa yhdeksäksi minuutiksi. Runsasoksaisen kuusikon ensiharvennuksessa akku riitti 53 minuutin sahaukseen ja rankametsässä reiluksi tunniksi. Akun lataus kestää noin tunnin, joten periaatteessa kahdella akulla voisi sahata tauotta, kunhan palstan laidalla olisi sähköpistoke. Samaa akkua voi käyttää myös Echon ruohonleikkurissa, lehtipuhaltimissa ja trimmereissä. Katkaisusahaksi suunniteltu Echon akkusaha on tuntumaltaan hyvin ”moottorisahamainen” toisin kuin muutamien ensisijaisesti sähkölaitteita valmistavien yhtiöiden akkusahat. Saha on varsin ymmärrettävästi suunniteltu lähinnä katkaisulaitteeksi, koska nykyinen akkutekniikka ei vielä edes väläytä mahdollisuutta käyttää akkusahoja hakkuutöissä. Turvaliipaisin on etukahvan yläpuolella kahvan tyvessä. Katkaisusahauksessa sitä on helppo painaa peukalolla samalla, kun puristaa kaasuliipaisinta etusormella. Jos sahaa pitäisi pyöritellä, kuten oksien karsinnassa, turvaliipaisinta olisi hankala painaa. Kun huomioidaan sahan käyttötapa, tästä ei ole suurta haittaa. Sahan runko on matala ja saha on tanakka käsitellä, koska etuja takakahvan väli on huomatNyt on tehokasta! Akku-Echon teho hätyyttelee jo keskikokoisten polttomoottorisahojen tehoja. Echo 58 V on ensimmäinen akkusaha, jonka leikkuuteho lähestulkoon haastaa keskikokoiset ammattisahat. ECHO 58 V ? ? Jännite 58 V ? ? Teräketjuöljysäiliön tilavuus 0,177 l ? ? Paino työkunnossa 6,7 kg ? ? Ketjunopeus 21 m/s ? ? Sopivat akut 2 Ah ja 4 Ah ? ? Hinta 429 €, sisältää 4 Ah:n akun ja laturin Plussat ja miinukset + teho + vankkuus + hinta – turvaliipaisin – ylipitkä laippa Fakta Etukahvan tyvellä olevaa turvaliipaisinta on hankala käyttää, jos sahaa käännellään. Katkaisusahauksissa se toimii hyvin. tavan pitkä. Saharungon etuosa ulottuu liki kymmenen senttiä etukahvan etupuolelle, mikä vaatii totuttelua ja haittaa ensi alkuun sahausta. Echossa on 3/8-jaollinen matalahampainen ketju, jota viilataan läpimitaltaan neljän millimetrin pyöröviilalla. Vakiovarusteena on 16 tuuman laippa, joka tuntuu turhan pitkältä. Tarvikeosana saatavilla on esimerkiksi samalla jaolla olevia 14 tuuman laippoja.
• 24 24.10.2019 / PILKKEITÄ JERE MALINEN, teksti ja kuvat K un KaNu-loukku laukeaa, sieltä ei enää ulos tulla”, tietää Rauno Mikkonen. Rantasalmelainen metsämies on pyytänyt vuosien varrella supikoiria lukuisin eri konstein. Pyyntivälineistä parhaimpana hän pitää aseseppä Martti Kainulaisen taannoin kehittelemää loukkua – tai oikeammin loukun laukaisulaitetta. Se muistuttaa mekaniikaltaan aseen laukaisulaitetta. Muuten pyyntilaitteen idea on yksinkertainen ja tuttu jo Aku Ankasta: Väljä verkkohäkki toimii pyydyksen kantena. Kun supikoira astelee ansaan sisälle ja koskee syöttiin, kansi putoaa päälle. ”Siellä on ja pysyy.” Kaukoidän tuliainen Supikoira muuttui kesäkuun alussa riistaeläimestä vieraslajiksi. Se oli Euroopan unionin tahto. Vieraslaji on ihmisen toiminnan takia vieraaseen elinympäristöön päätynyt eliö. Se voi olla yhtä lailla lintu, kasvi, nisäkäs kuin selkärangatonkin. Supikoira päätyi Eurooppaan 10 000 kilometrin päästä Kaukoidästä. Yhden version mukaan koiraeläimen matka alkoi jonkun Neuvostoliiton politrukin pöydältä. Sen turkista tuumattiin tulevan lämpimiä vaatteita puna-armeijan lentäjille. Niinpä otuksia tuotiin Tyynenmeren rantamaisemista Karjalan korpiin tarhattaviksi ja laskettiin luontoonkin. Suomessa ensimmäinen supihavainto tehtiin luovutetusta Karjalasta Suistamolta vuonna 1939. Vierähti lähes 80 vuotta, kunnes juhannuksen alla 2017 supikoira listattiin Euroopan komission vieraslajiasetuksen neljännen artiklan ensimmäiseen kohtaan eli unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon. Kahden vuoden kuluttua jäsenvaltioiden hallintokoneistot olivat jauhaneet sanaa lihaksi riittävän kauan. Kansallinen vieraslajilaki astui voimaan. Jahti tehty helpoksi Historiallisissa vuosiluvuissa tuppaa joskus olemaan pieni ongelma. Ne eivät aina ole jämptejä. Kukaan ei pysty varmuudella sanomaan, oliko 1930-luvun lopulla Loimolanjärven jäällä Karjalan Suistamolla koikkelehtinut oudon näköinen pieni koira supikoira. Tai oliko se edes Suomen ensimmäinen havainto Itä-Aasiasta istutetusta turkisriistasta? ”Eikä supikoira katoa Suomesta vuonna 2019 edes EU:n määräyksestä”, Rauno Mikkonen on varma. Tahto viranomaisilla on joka tapauksessa vahva. Vieraslajina supia eivät koske metsästyspykälät. Se on hieman kuin karhu, susi ja muut suurpedot sata vuotta sitten. Supin saa periaatteessa tappaa milloin vain, missä vain. Toki muutamia rajoituksiakin on. Sallitut aseet on määritetty sellaisiksi, että niillä supin kokoinen eläin kuolee nopeasti ja kivutta. Missä tahansa supilta ei myöskään saa ottaa henkeä pois. Se onnistuu omilla mailla tai metsästykseen vuokratulla alueella. Vaikka jahti on tehty helpok si, se lisää Mikkosen mukaan tuskin supinpyytäjien määrää. ”Aika harva ihminen alkaa jahtaamaan supeja kotipihasta tai kesämökiltä, jos ei ole tehnyt sitä aiemminkaan. Kyllä se pyynti jää vastakin metsästäjien vastuulle.” Metsästyspykälät eivät enää koske supikoiraa, vaan sitä saa metsästää ympäri vuoden. Vieraslajiksi laissa luokiteltuja supikoiria voi nykyään pyytää vapaasti ympäri vuoden. KaNu-loukku on supikoirille kuin Alcatrazin vankityrmä, Rauno Mikkonen tuumaa: ”Aika vaikea täältä on paeta, kun kansi kolahtaa kiinni.” Loukun laukaisulaite on suomalaisten aseseppien ideoima. Supikoirasta tuli lainsuojaton RIISTA
• METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 24.10.2019 LUKIJALTA KAMALA LUONTO SIENTEN VARSINAINEN elävä ja ravintoa hankkiva osa on rihmasto. Sienten nimeäminen ja sukulaissuhteiden selvittely on kuitenkin aivan viime aikoihin asti perustunut niiden lisääntymiselimiin, itiöemiin. Useimmilla lajeilla ne ovat nähtävissä vain osan aikaa vuodesta, ja monet lajit eivät tee lainkaan näkyviä itiöemiä. Geenianalyysit ovat muuttaneet käsityksiä sienten sukulaisuudesta, ja koko sienisystematiikka on pantu uusiksi. Itiöemien samankaltaisuus kertoo vain rajallisesti sienten todellisesta sukulaisuudesta. Rouskut ja haperot on jo pitkään tiedetty läheisiksi sukulaisiksi. Selvin ero sukujen välillä on rouskujen maitiaisneste. Samaan lahkoon kuuluvat muut sienet – lampaankääpä, koralliorakas, juurikääpä, laho-orvakat, karvanahakka ja käpyorakas – ovatkin sitten yllättävän erilaisia. Rouskuilla ja haperoilla itiöt syntyvät heltoissa, lampaankäävällä ja juurikäävällä pilleissä ja korallija käpyorakkaalla piikkimäisten orien pinnalle. Karvanahakalla ja laho-orvakoilla itiöitä tuottava pinta on sileä tai poimuinen. Rouskut, haperot, lampaankäävät ja käpyorakkaat ovat jalallisia lakkisieniä. Koralliorakkaiden itiöemät ovat, kuten nimikin kertoo, korallimaisesti haarovia. Orvakan itiöemät ovat puun pinnan myötäisiä, nahakan ohuen hyllymäisiä ja juurikäävän kääpämäisiä ja monivuotisia. Lahkoon kuuluu myös mukulamaisia, maan sisällä kasvavia lajeja, joiden itiöt vapautuvat vasta, kun joku eläin syö itiöemän. Siinä on jo upea kirjo erilaisia itiöemiä, joita ei muodon perusteella osaisi samaan lahkoon yhdistää! Rouskujen kummalliset sukulaiset Käpyorakas ottaa ravintonsa maahan hautautuneista männynkävyistä. Erikoisesta ulkonäöstään huolimatta se on rouskujen sukulainen. Elintavoissakin on kirjoa: rouskut, haperot ja lampaankääpä sukulaisineen ovat puiden juurisieniä, koralliorakas, nahakat ja orvakat ovat puun lahottajia ja juurikääpä voi elää juurisienenä tai muuttua puun tappavaksi loiseksi, joka jatkaa eloaan lahottajana puun kuoltua. Vaikka käpyorakas on erikoistunut männynkäpyjen lahottajaksi, se suosii ravinteisia ympäristöjä. Omassa pihassani sitä on säännöllisesti paikassa, jonka runsas vaahteranlehtikarike peittää. Viereisessä kanervaisessa kalliomännikössä en ole sitä nähnyt, vaikka välimatka on vain muutamia metrejä. Ehkä joku toinen, paremmin happamaan karikkeeseen sopeutunut sieni syrjäyttää käpyorakkaan siellä. Välitän reilut 30 vuotta vanhoja terveisiä Iin hoitoalueen silloin eläköityneeltä kenttäpäälliköltä, Niskalan Olavilta. Tapasin hänet – ensimmäisen pomoni – tuolloin viimeistä kertaa. Olli kantaa reutuutti porukkansa ojitusalueelle kaataman hirven sisuskaluja pussissa tien varteen. Hän puuskahti: ”Mitään muuta en mettämiesurallani kadu, mutta nuita ojituksia minä kadun!” Jokainen, joka on saanut hirven nurin ojitusalueelle, osaa samaistua Ollin tuntemuksiin. Yritäpäs nujuta parisataakiloinen hirvi metrisin viemärein ”miinoitetulta” alueelta peräkärrylle. Ja sitä ennen puolimetrisessä lumessa ojaviidakossa pitkillä suksilla paarustaen saada se taimituholainen tapettua. Panin mielihyvin merkille, että Metsähallitus on alkanut puhua meidän yhteisistä talousmetsistämme termillä monikäyttömetsät. Hienoa! Siihen liittyen esitänkin nyt ilmaisen, jopa rahaa tuottavan ratkaisun, miten ojitusalueiden omistajat voivat toimia, ettei termi jää pelkäksi sanahelinäksi, vaan nykyiset luotaantyöntävän kulkukelvottomat ojikot muuttuvat todellisiksi monikäyttömetsiksi. Olen 30-vuotisen metsäinssin urani aikana mm. touhunnut vajaat miljoona mottia yksityismetsien puuta kannoilta teiden varsiin, joten kompetenssiakin on. Laajat ojitusalueet kannattaa harvennushakkuissa hakata nykyisen ”ojaväli kerrallaan” -tavan sijaan 200 metrin vyöhykkein. Siis siten, että moto aina 200 metriä ojituksen suuntaan harvenneltuaan kurvaakin 90 astetta ja pui poikittain, ojia ylitellen leveyssuuntaiset monikäyttöurat koko ojitusalueen poikki ja sitten alkaa harvoa perinteiseen tyyliin, mutta 200 metrin pätkin. Talvisavotoilla näin toimiessa on sekin etu, että seuraavaa 200 metrin vyöhykettä parin päivän kuluttua aloitettaessa pakkanen on puraissut ”vanhat” Haloo Metsähallitus ja muutkin isot ojittajat! ajourat kantaviksi. Polttoainetta säästyy yrittäjällä ja juuristot rämepuustoilla, mikä tarkoittaa rahaa omistajille. 200 metriä siksi, että kunnostusojituksessahan lietekuopat kaivetaan sadan metrin välein. Uudessa monikäyttöura-hakkuumallissa 200 metrin kohdilla oleviin ojien ylityskohtiin ei tehdäkään lietekuoppia, vaan jätetään neljän metrin perkauskatkot, joiden keskelle kaivinkone vetää kauhan kärjellä naveron, josta vesi kuitenkin, matkaansa hidastettuaan, pääsee lurisemaan eteen päin. Samalla kaivurikuski pyyhkäisee luiskat molempiin ojanpenkkoihin, jotta kelkkaja mönkijäliikenne sujuisi jatkossa ketterästi monikäyttöuria pitkin myös ojitusalueen poikkisuuntaan. Ja mitä saadaan kaupantekijäisinä? Tuhannet kanalinnun poikaset, hirvien ja porojen vasat ym. monikäyttömetsien avuttomimmat tiiperöt pääsevät ojiin putoiltuaan pelastautumaan kuiville monikäyttöurien luiskausten kohdilta. Metsäsuunnittelijat ja vaikkapa maksavat kelkkaja mönkijäsafarit pääsevät ilman selkäkipuja huristelemaan ojitusalueilla eivätkä aiheuta turhaan polanteita metsäautoteille. Teetin 80-luvun lopulla kotitilamme metsiä ojitettaessa em. luiskaukset ojikoillemme, jotta silloinen traktori-rekipuunkorjuukin niillä sujuisi. Kokemukset yli 30 vuoden ajalta ovat olleet pelkästään positiivisia. Malli vapaasti käyttöön, luonnonsuojelijatkin ylistäisivät uusia, tuhansia metsien pienimpiä säästäviä Metsähallituksen monikäyttömetsiä. Ja tulisi ne Ollin murheenkryynit korjattua. JUKKA HÖYHTYÄ Oijärvi Ka rt ta pa ik ka / M aa nm itt au sl ai to s
• 26 24.10.2019 / PILKKEITÄ KUUSEN HARVOIN TOISTUVA ja myöhäi­ sellä iällä käynnistyvä kukinta on eräs jalostetun kuusensiemenen tuotannon pullonkauloista. Ruotsin metsäntutkimus­ organisaatio Skogforsk kokeilee Uuma­ jan lähellä sijaitsevalla Östtegin siemen­ viljelyksellä puiden kattamista kukinnan synnyttämiseksi. Kokeesta kuultiin tutki­ ja Ulfstand Wennströmiltä Metsätieteel­ lisen seuran metsänhoitoklubin syyskui­ sella retkeilyllä Västerbotteniin. Puiden ympärille on pystytetty muo­ vikatetta varten kehikko, ja puut peite­ tään kesällä lämpötilan nostamiseksi ja kuivuusstressin aikaansaamiseksi. Kes­ kikesän lämpötila vaikuttaa kukkasilmu­ jen syntyyn samoin kuin puun tai vart­ teen kunto, sillä stressaantuneet puut pyrkivät kukkimaan. Östtegin viljelys poikkeaa useimmista siemenviljelyksistä siten, että se on pe­ rustettu jälkeläiskokeiden perusteella hyviksi todetuista puista otetuista pis­ tokkaista. Tavallisempaa on, että nämä pistokkaat vartetaan perusrunkoihin, jol­ loin siemenviljelyksellä siementä tuot­ tavat ”puut” ovat itse asiassa vartteita. Östtegin viljelyksen vanhimmat puut ovat nyt 13­vuotiaita, mutta ne eivät ole vielä tuottaneet siementä. Samaan aikaan istutetun vartesiemenviljelyksen tuotan­ to olisi todennäköisesti jo käynnistynyt, mutta pistokasviljelyksen perustaminen on merkittävästi edullisempaa. Viljelyksen kukittamiskokeen tuloksia joudutaan odottamaan ensi kesään. On­ nistuessaan menetelmää voitaisiin käyt­ tää yhtenä vaihtoehtona muille kukitta­ miskäsittelyille esimerkiksi tilanteissa, joissa pyritään tuottamaan hallitusti pö­ lytettyjä erikoissiemeneriä. Tällä hetkellä siemenviljelyskuusia kukitetaan Ruotsissa ja Suomessa injek­ toimalla niiden runkoihin gibberelliini­ hormonia, jonka ylimäärä saa puun kuk­ kimaan. Menetelmä on toimiva, mutta varsin työläs, ja sille etsitään vaihtoehto­ ja. Muovitunneleita on käytetty Ruotsis­ sa koemittakaavassa männyllä ja kuusella jo aiemmin, kun on tavoiteltu siemenvil­ jelyksen ulkopuolelta tulevan siitepölyn leviämisen estämistä. Östtegin siemenviljelyksellä silmiin­ pistävää on myös suomalaisista siemen­ viljelyksistä poikkeava tapa istuttaa puut Muovitunnelit testissä Ruotsin siemenviljelyksillä Naapurimaassa etsitään uusia keinoja lisätä siemen viljelys kuusten kukintaa. Ruotsin kolmanteen siemenviljelysten perustamiserään kuuluvalla Östtegin siemenviljelyksellä kokeillaan puiden kukittamista katemuovilla. Pistokkaat ja vartteet on istutettu aurausjälkeen, noin 40 cm koholle peltomaan yleisestä tasosta. Puut on latvottu ensimmäisen kerran 13 vuoden iässä. Latvominen tuuheuttaa puita ja helpottaa hoitotoimenpiteitä ja käpyjen keruuta. Ka tr i H im an en / Lu ke aurausjälkeen tasamaan sijaan. Maan­ muokkausta pyritään Ruotsissa hyödyntä­ mään siemenviljelyksillä samoista syistä kuin metsänviljelyssäkin: muokkaamalla voidaan ohjata alan vesitaloutta ja vält­ tää liian kosteiden painanteiden synty­ mistä. Lisäksi muokkaus nostaa maan lämpötilaa, mikä voi nopeuttaa kukin­ nan alkamista. KATRI HIMANEN TIINA YLIOJA Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. TUTKIJOILTA LUKIJOILTA METSÄLAIN KYMMENES PYKÄLÄ käsittelee erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joiden ominaispiirteet tulee säilyttää luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Pu­ rojen lähiympäristöt luokitellaan tällai­ siksi elinympäristöiksi sillä edellytyksel­ lä, että ne ovat luonnontilaisen kaltaisia. Puronvarsien säilytettäviä ominaispiir­ teitä ovat pienilmasto ja kasvuolosuh­ teet, jotka johtuvat veden läheisyydestä sekä puuston ja pensaiden suojaavasta vaikutuksesta. Metsälaki ei kuitenkaan kerro, miten nämä ominaispiirteet säilytetään. Suo­ men metsäkeskus tulkitsee metsälakia ja määrittelee, miten puron lähiympäris­ tö säilyy esimerkiksi silloin, kun vierei­ nen metsäkuvio hakataan. Metsäkeskus on määritellyt puronvarren lähiympäris­ tölle tietyn leveyden, jolle puusto pitää jättää. Metsälain tultua voimaan vuonna 1996 lähiympäristöjen leveydeksi on mää­ ritetty yleensä noin 10–20 metriä, mut­ ta nyt Metsäkeskus määrittelee, että lä­ hiympäristö on yhtä leveä kuin kohteen valtapuuston pituus, tyypillisesti noin 20–25 metriä. Osa puronvarsikohteista on hakattu Metsäkeskuksen aiemman linjan mukai­ sesti lähempää puroa. Nyt Metsäkeskus tulkitsee, että nämä kohteet eivät täy­ tä metsälain vaatimuksia, koska puusto ei ole enää luonnontilaista yhtä pitkälle kuin uuden tulkinnan mukaan pitäisi olla. Metsäkeskus on alkanut poistaa tällaisil­ ta kohteilta metsälakikohteen statuksia. Arviomme mukaan tällaisia kohteita on useita tuhansia. Jatkossa kohteita tur­ vaavat vain hyvän metsänhoidon suosi­ tukset ja sertifikaattien asettamat rajoi­ tukset. Käytännössä puuston saa hakata muutaman metrin päähän purosta. Näillä kohteilla siis menetettiin suuri osa met­ sälain turvaamista luontoarvoista jo en­ simmäisessä hakkuussa, ja nyt Metsäkes­ kus antaa luvan tuhota loputkin. Uusimman tutkimustiedon mukaan pienilmasto säilyy puron lähellä, jos jä­ tettävä suojavyöhyke on yli 30 metrin le­ vyinen. Näin ollen edes Metsäkeskuksen nykyisen vaatimuksen levyinen vyöhyke ei täytä metsälain vaatimuksia. Jos vaa­ timusta vyöhykkeen leveydestä kasvate­ taan myöhemmin, tulee taas vastaan ti­ lanne, jossa aiemmin hakatuilta kohteilta poistuu metsälain suoja. Nykyinen tulkinta vie pohjan väitteel­ tä, jonka mukaan kestävyysasiat huomi­ oidaan jatkuvasti paremmin. Jos edes metsälakikohde ei ole turvassa uusien tulkintojen myllerryksessä, niin miten voimme edellyttää luottamusta metsä­ talouden kestävyyteen? ANNA OLDÉN PANU HALME Jyväskylän yliopisto Puronvarsimetsien lainsuoja heikkeni LUKIJAKYSYMYS Istutusalalle ilmestynyt tammentaimi on herättänyt keskustelua Metsälehden nettisivuilla. Onko tammi levittäytymässä uusille alueille Suomessa? Millaisissa olosuhteissa ja missä päin maata taimikkoon ilmestyneet tammentaimet voivat kasvaa puiksi asti? Entä nähdäänkö Suomessa joskus laajoja tammimetsiä? TAMMEN HEDELMIÄ (terhoja) levittä­ vät orava ja närhi, jotka kätkevät niitä maahan myöhemmin syötäviksi. Ora­ van mukana siemenet pääsevät ehkä parin sadan metrin päähän emopuus­ taan, mutta närhi voi kantaa terhoja useita kilometrejä. Luontaisesti tammea on vain kapeal­ la rannikkokaistaleella lounaassa. Sisä­ maassa leviämiskeskuksina ovat piho­ jen ja puistojen suuret tammet. Tammi menestyy ja tekee terhoja ko­ ko Järvi­Suomen alueella. Yksittäisiä hyvin menestyneitä puita on luultavasti hyvillä paikoilla Oulujoen pohjoispuo­ lellakin. Siellä, missä on emopuita, tai­ mia voi ilmaantua metsiinkin. Puiksi tammet voivat varttua koko tällä alueella, mutta pakkasvaurioitten vuoksi ja karulla maalla kasvaessaan tammet ovat usein oksikkaita. Metsä­ talousmielessä tammea kannattaa tois­ taiseksi kasvattaa hyvällä kasvupaikal­ la Vaasa–Imatra­linjan lounaispuolella. Tammessa tulevaisuus? Ensimmäisenä kesänä taimi kasvaa terhon ravintovaraston turvin. Luul­ tavasti sopivan sienikumppanin puute jarruttaa taimen kasvua niin, että seu­ raavina kesinä kasvu on varsin hidasta. Maaperän suhteen tammi on vaatima­ ton, mutta vaatii valoa suurin piirtein männyn tapaan. Hyvälaatuisen tammiston kasvatus vaatii alkuvaiheessa jatkuvaa hoitoa, kuten pystykarsintaa ja suojausta hir­ viltä ja kauriilta – eikä taloudellisesti kannattava lopputulos ole silloinkaan taattu. Kuusten lomaan jätetyt tammet voivat siis kasvaa hyvärunkoisiksi puiksi. Jos metsänomistajat niin haluavat, voi 2100­luvun Suomessa olla tammi­ metsiä sisämaassakin. Nuoret tammistot kannattaa kuitenkin kasvattaa sekamet­ sinä, jotta runkomuoto pysyy hyvänä. SEPPO VUOKKO Tammi menestyy koko Järvi-Suomen alueella. pi k/ Lu ki jo id en ku va t
• Lokakuun kuukauden kirja Hinta 35€ (norm. 42€) Etu voimassa 15.11.2019 asti. mele1119
• 28 24.10.2019 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN MATKAILU MATKAOHJELMA 21.3. Lauantaina lähdemme Helsingistä kello 16.00 Lontoon ja São Paulon kautta Montevideoon. 22.3. Perillä lounaan jälkeen rentoudumme matkan rasituksista. Illalla tervetulopäivällinen tangon merkeissä. 23.3. Aamupäivällä ohjelmassa on pääkaupungin nähtävyyksiä. Lounaalle matkaamme viinitilalle, missä tutustumme Uruguayn rikkaaseen viiniperinteeseen. 24.3. Retki jatkuu kohti Colonia del Sacramenton kaupunkia. Matkalla poikkeamme maatilalle, missä syömme perinteisen grillilounaan ja perehdymme karjankasvatukseen. 25.3. Portugalilaisten vuonna 1680 perustamassa Colonia del Sacramenton kaupungissa voi eläytyä siirtomaa-aikojen tunnelmaan. Kaupunkikierroksen ja lounaan jälkeen jää vapaata aikaa tutustua viehättävään pikkukaupunkiin. 26.3. Matka jatkuu Fray Bentosin kaupunkiin, missä vierailemme UPM:n sellutehtaalla. Lounaan ja tehdaskierroksen jälkeen tutustumme kaupungin vanhaan teollisuusmaisemaan, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Yhteinen päivällinen. 27.3. Aamulla lähdemme kohti pohjoista katsomaan eukalyptusviljelmiä. Päivän ohjelma tarkentuu vielä, mutta suunnitelmissa on vierailu taimitarhalla sekä maatilalla. UPM tarjoaa kenttälounaan. Yhteinen päivällinen. 28.3. Kotimatka alkaa halki pikkukylien takaisin Montevideoon. Lentomatka São Paulon ja Lontoon kautta Helsinkiin alkaa kello 17.50. 29.3. Perille saavumme sunnuntaina kello 21.00. MATKA MAKSAA Metsälehden kestotilaajille 3 490 eroa ja muille 3 565 euroa. Lisämaksu yhden hengen huoneesta 390 euroa. Hinta sisältää lennot ja kuljetukset, ohjelmassa mainitut ateriat, juomarahat oppaille ja bussinkuljettajille, verot ja viranomaismaksut sekä suomalaisen matkanjohtajan. Vastuullinen matkanjärjestäjä on Olympia Kaukomatkatoimisto. Ilmoittautumiset ja tiedustelut 09 696 2770 tai olympia@olympia.fi. Lisätietoa: www.olympia.fi/ metsalehden-lukijamatka-uruguayhin ja www.metsalehti. fi/lukijamatka. Matka sisältää pitkiä lentoja ja paljon kävelemistä, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille. METSÄKIINTEISTÖ, Kesälahti, Kitee Metsäkiinteistö/okt-tontti Pyhäjärven rannalla, n. 4 km:n päässä Kesälahden taajamassa. Kohde on mäntyvaltaista kangasmetsää, puuston määrä on n. 550 m 3 . Kiinteistöllä on 1 rantarakennuspaikka, kaavamerkinnällä AO (erillispientalojen alue), kokonaisrakennusoikeus 500 k-m 2 , rakennuspaikka on sijoitettu kauniille etelärinteelle, omaa rantaviivaa on n. 170 m. Hp. 85.000 €. SAARIKIINTEISTÖ, Punkaharju Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, PieniKontiainen -saaressa. Havupuuvaltaisen puuston määrä on n. 1.840 m 3 . Kiinteistöllä on 6 rantarakennuspaikkaa vapaa-ajanasunnoille, rakennuspaikat sijaitsevat 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 krsm²/rakennuspaikka. Rantaviivaa Apajalahti -kiinteistöllä on yhteensä n. 1 km. Venevalkamaja autopaikka sijaitsevat Saukonsaaressa, Pietolansaaren lossilaiturin tuntumassa, vesimatkaa n. 2 km. Hp. 117.000 €. MAATILAN PIHAPIIRI, Parikkala, Saari 3,1 ha. Iso v. 1987 rakennettu omakotitalo, vanha hirsiaitta, karjarakennus ja kalustohalli, n. 2 km:n päässä Saaren taajamasta, Akonpohjasta. Monipuoliset mahdollisuudet vakituiseen tai vapaa-ajan asumiseen, yrittämiseen. Hyväkuntoisessa talossa on tuvan lisäksi 3 mh, k, työhuone, vaatehuoltotiloja, saunaosasto. Hienossa hirsiaitassa mahdollisuuksia moniin tarkoituksiin. Pihapiirissä runsaasti istutuksia ja nurmialuetta, tilaa rakentaa oleskelualueita, kasvimaita. Muilta osin maa-alue pääasiassa metsämaata, nuorta kasvatusmetsää. 180.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄKIINTEISTÖ, Siikajoki 321,1 ha. Siikajoella 7 metsäkiinteistöstä koostuva tilaryhmä Ruukin ympäristössä. Tilojen kokonaispuusto n. 18.783 m 3 . Kehitysluokat pääosin taimikoita sekä nuoriaja varttuneita kasvatusmetsiä, mutta uudistettavaakin löytyy. Hp. 547.500 € / tarjous viim. 29.10.2019 mennessä. Tarjouksen voi tehdä koko tilaryhmästä tai valikoidusta kiinteistöstä/kiinteistöistä. METSÄTILA, Siikalatva 88,83 ha. Reilunkokoinen ja puustoinen metsätila Siikalatvassa lähellä Pihkalanrantaa. Kokonaispuusto n. 9.841 m 3 . Hyvä metsäautotie perille. Kehitysluokat pääasiassa nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä. Hp. 272.500 € / tarjous viim. 29.10.2019 mennessä. METSÄTILA, Jämsä, Haavisto 29,54 ha. Kiinteistölle on haettu lupa maaaineksen (kallio) ottamiseen ja Jämsän kaupunki on antanut asiasta päätöksen 18.4.2018. Ottoalueen pinta-ala n. 6,5 ha ja haettu kokonaismäärä 580.000 m 3 . Ottamisaika 10 vuotta. Lupa on tällä hetkellä käsittelyssä Vaasan hallintooikeudessa ja päätöksen odotetaan valmistuvan loka-marraskuussa. Kiinteistölle menee metsäautotie (Koppelomäentie). Lisätietoja luvasta ja sen yksityiskohdista välittäjältä. Myydään tarjousten perusteella. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Enonkoski, Hanhijärvi 28 ha. Rantaan rajoittuva puhdas metsäkiinteistö. Ainespuuston kokonaistilavuus on noin 3.600 m 3 , josta tukkipuuta on noin 1.600 m 3 . Tukkipuu on lähes kokonaan havutukkia. Puuston rakenne painottuu 03-kehitysluokan metsiköihin. Uudistuskypsää metsää 4,5 hehtaaria, jonka puumäärä on noin 1.000 m 3 . Metsätieverkosto on varsin kattava ja puusto korjattavissa myös kesäaikaan. Kohde myydään Kiinteistömaailman Tarjouskaupalla, lähtöhinta 105.000 €. LOMA-ASUNTO, Savonlinna, Savonranta 7000 m 2 . Savonrannan Karhunkoskella määräalatontti, jossa sähköistetty v. 2003 valmistunut loma-asunto niemenkärjessä. Mökki, kaksi makuuaittaa ja varastorakennus. Rauhallinen sijainti. Mökki-irtaimisto sisältyy kauppahintaan. Omaa Saimaan Pyyveden rantaviivaa noin 250 m. Mukava kesäpaikka ison veden äärellä. Sovi esittelyaika ja toteuta unelmasi! Mh. 115.000 €. LOMA-ASUNTO, Savonlinna, Saukonsaari KONTIO-hirsitalo Punkaharjun Saukonsaaressa. Uutta vastaavassa kunnossa, vapautuu nopeasti ostajan käyttöön. Huvila ja saunarakennus valmistuneet 2016–2017. Pääset muuttamaan käytännössä uuteen lomakohteeseen. Yhtenäinen avara tila alakerrassa yhdistyy korkeaan ikkunapintaan Saimaan maisemin. Alakerrassa lisäksi kaksi makuuhuonetta, kodinhoitohuone ja suihkutilat, yläkerrassa avara parvi. Autolle oma katos/varastorakennus ja rannassa tyylikäs saunarakennus. Runsaasti terassitilaa ja leveät puiset kulkutiet ulkosaunaan. Hyvät kalastusja marjamaastot. Lapsiystävällinen hiekkaranta saunan läheisyydessä. Tarjouksia otetaan vastaan. Hp. 245.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa
• 29 PILKKEITÄ / 24.10.2019 METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 029 432 6107 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p.029 432 6116 Valtteri Skyttä p.029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 pl 39, 40101 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p.029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 029 432 6113 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 87. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 950(LT/18) Lukijoita 148 000 (KMT/18) Painopaikka Punamusta,Joensuu PALVELUKSEEN HALUTAAN JUSSI COLLIN Puun jatkojalostaja Punkaharjun Puutaito Oy on saanut Rantasalmi-palkinnon. Suomen kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston myöntämä palkinto on arvoltaan 20 000 euroa. Palkitsemisperusteiksi mainittiin puun taidokas taivutus ja vastuullinen valmistaminen. Vuonna 1989 perustettu Punkaharjun Puutaito aloitti rullanpäätulppien valmistuksella, tuolloin työntekijöitä oli kolme. Nykyisin yhtiössä työskentelee 50 henkilöä ja se valmistaa teollisuuden tarvitsemien pakkaustarvikkeiden lisäksi seinä-, välipohjaja kattoelementtejä taloteollisuuteen. Lisäksi valmistetaan huonekaluja, sisustustuotteita ja seinäelementtejä Punkalive-tuotemerkin alla. Rantasalmi-palkinto Punkaharjun Puutaidolle Palkitsemisperusteiksi mainittiin taidokas puun taivutus ja vastuullinen valmistaminen. Yhdistyksen tavoitteena on edistää kaupunkilaismetsänomistajien metsätietoutta. LIINA KJELLBERG Turun Seudun Metsänomistajat ry täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Yhdistys on yksi valtakunnallisen Etämetsänomistajien Liiton vanhimmista jäsenyhdistyksistä. Yhdistyksen tavoitteena on edistää sellaisten metsänomistajien metsätietoutta, joiden metsät sijaitsevat asuinpaikan ulkopuolella ja jotka eivät harjoita maaja metsätaloutta päätoimisesti. Yhdistys järjestää koulutuksia ja retkiä, välittää tietoa ja palveluita ja pyrkii vaikuttamaan metsäasioihin. Etämetsänomistajien Liitolla on 19 maakunnallista jäsenyhdistystä. Seuraavaksi tavoitteena on perustaa yhdistykset Mikkeliin, Kotkaan, Joensuuhun ja Kuopioon. Turun metsänomistajayhdistys täytti 30 vuotta ETELÄ-SAVO Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo toimii 10 kunnan alueella. Olemme Suomen suurimpia yksityismetsätalouden toimijoita. Palvelemme asiakkaitamme yli 200 henkilötyövuoden voimin. Palveluksessamme on 67 toimihenkilöä ja toimipaikkoja on 15. Liikevaihtomme on 16 miljoonaa euroa. Lisätietoja www.mhy.fi/etelasavo Nykyisen asiakkuuspäällikkömme siirtyessä mhy-organisaatiossa uuteen tehtävään haemme ASIAKKUUSPÄÄLLIKKÖÄ Asiakkuuspäällikkönä vastaat toimialueesi asiakkuuksista sekä toimihenkilöiden, metsäpalveluiden myynnin ja toteutuksen johtamisesta Enonkosken, Juvan, Rantasalmen, Savonlinnan ja Sulkavan alueella. Toimit johtoryhmän jäsenenä ja mahdollisesti johtajan varahenkilönä. Arvostamme näyttöjä tuloksekkaasta myynnin johtamisesta ja myyntityöstä. Tehtävässä menestymisen kannalta aikaisempi kokemus esimiesja myyntityöstä katsotaan suureksi eduksi, mutta positiivinen ja ahkera asenne, luontaiset johtamistaidot sekä vahva halu oppia, kehittää uutta ovat sitäkin tärkeämpiä. Työskentelytapasi on oma-aloitteinen, vastuullinen ja systemaattinen. Olet sitoutunut asetettuihin tavoitteisiin ja vastuullisen tehtäväsi vuoksi joustava työajoissa. Koet ihmisten parissa työskentelyn mielekkääksi ja tulet hyvin toimeen erilaisten persoonien kanssa. Sinulla on hyvät vuorovaikutusja asiakaspalvelutaidot sekä valmiudet haastaviinkin vuorovaikutusja neuvottelutilanteisiin. Luot ympärillesi positiivisen ilmapiirin. Osaat ohjata ja tukea jokaista henkilöä yksilönä. Ymmärrät hyvän asiakaskokemuksen merkityksen. Kykenet tekemään uusia avauksia asiakkuuksien hoitamisessa ja toiminnan kehittämisessä. Olet mukana digitaalisessa kehityksessä ja ymmärrät sen merkityksen tulevaisuuden palvelukokonaisuuksissa ja asiakkuuksien hoidossa. Tarjoamme sinulle vakituisen työsuhteen, vastuullisen toimenkuvan sekä ja mielenkiintoisen työn näköalapaikalla johtamistehtävissä suuressa yhdistyksessä. Pääset vaikuttamaan ja johtamaan vastuullista osa-aluetta kehittämishenkisessä porukassa. Pääset osaksi yrittäjähenkistä työyhteisöä, jossa on positiivinen, avoin ja keskusteleva ilmapiiri. Saat työtehtäväsi hoitamiseen tarvittavat edellytykset sekä vahvan tuen henkilökohtaiseen kasvuun ja kehittymiseen. Saat kattavan perehdytyksen ja nykyaikaiset työvälineet. Työ alkaa viimeistään 1.1.2020. Toimipaikkasi sijaitsee ensisijaisesti Savonlinnassa. Hakemukset ansioluetteloineen ja palkkatoiveineen pyydetään toimittamaan 31.10.2019 klo 16.00 mennessä sähköpostitse petri.pajunen@mhy.fi Lisätietoja antavat johtaja Petri Pajunen p. 040 7766 212 ja asiakkuuspäällikkö Harri Huupponen p. 044 555 0481 Metsänomistajat MHY Etelä-savo 2 x 220mm_92mm 14.10.2019 11.32 Sivu 1 LOUNAMETSÄ Metsänhoitoyhdistys Lounametsä on johtava yksityismetsätalouden toimija läntisessä Varsinais-Suomessa ja eteläisessä Satakunnassa 21 kunnan alueella. Palvelemme toimialueemme 10 000 metsänomistajaa ja ajamme heidän etujaan. Lisätietoja: www.mhy.fi/lounametsa KAKSI METSÄNHOITO/ KORJUUESIMIESTÄ Haemme vakituiseen työsuhteeseen kahta korjuu/ metsänhoitoesimiestä, joista toisen pääasiallinen toimipiste tulee olemaan Paimio tai Turku ja toisen Eurajoki tai Eura. Korjuuesimiehen tehtäviin kuuluvat mm. korjuun ja puunkuljetuksen ohjaus ja valvonta sekä urakointija puumaksujen tilitys. Metsänhoitoesimiehen tehtäviin kuuluvat mm. metsänhoitotöiden ohjaus, valvonta ja urakointimaksujen tilitys. Korjuuja metsänhoitoesimies toimivat työparina. METSÄENERGIA-ASIANTUNTIJA Mhy Lounametsän omistama Lounapuu Oy on energiapuukauppayhtiö, joka ostaa energiapuuta sekä korjaa, myy ja toimittaa sen edelleen hakkeena ja rankana lämpöja voimalaitoksille. Lounapuu ostaa toimihenkilöpalvelut Mhy Lounametsältä. Lounapuu toimittaa energiaa noin 350 GWh, ja sen liike-vaihto on noin 7 milj. €. Haemme vakituiseen työsuhteeseen toista metsäenergiaasiantuntijaa. Tehtävässäsi vastaat Lounapuu Oy:n energiapuun hankinnasta, puunkorjuun ja -toimitusten ohjaamisesta, varastojen hallinnasta sekä laskutuksesta ja raportoinnista. Työskentelet toisen metsäenergia-asiantuntijan kanssa työparina. Luemme eduksi kokemuksen metsäenergian hankinnasta ja logistiikasta. Tarjoamme vakituisen työsuhteen aktiivisesti toimintaansa kehittävässä metsänhoitoyhdistyksessä, mukavan työyhteisön ja hyvät työsuhde-edut. Palkkaus YT-METO TES / palkkatoive. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Odotamme Sinulta: Metsäalan koulutusta ja yksityismetsätalouden tuntemusta Hyviä vuorovaikutusja yhteistyötaitoja Määrätietoista asennetta ja ongelmanratkaisukykyä Ammatillisia taitoja puunkorjuussa, puukaupassa, metsänhoidossa ja metsänuudistamisessa (erityisesti metsänhoito/ korjuuesimies) Vahvaa tietoteknistä osaamista (karttasovellukset, Excel) (erityisesti metsäenergia-asiantuntija) Hakemukset ansioluetteloineen ja palkkatoiveineen pyydetään toimittamaan 10.11.2019 mennessä sähköpostitse: tanja.reunanen@mhy.fi. Metsänhoito/ korjuuesimiehen paikkaa hakiessasi mainitse hakemuksessasi, haetko kumpaa paikkaa, vai kumpaa tahansa. Lisätietoja metsänhoitoja korjuuesimiehen tehtävistä antaa metsäpäällikkö Hannu Justen (puh. 044 533 8242) ja metsäenergia-asiantuntijan tehtävästä metsäenergiaasiantuntija Valtteri Katunpää (puh. 050 443 3360). Sähköposti: etunimi.sukunimi@mhy.fi Metsänhoitoyhdistys MHY Lounametsä 2x230mm_ML 17.10.2019 10.35 Sivu 1
• 30 24.10.2019 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSIÄ PALKITUT 85 VUOTTA 31.10. PEKKA HOKKANEN, metsän hoitaja, Helsinki 60 VUOTTA 4.11. AIRI MATILA, metsänhoitaja, maat. ja metsät. maisteri, Vantaa MTK MTK:n uudeksi metsäedunvalvonnan tutkimuspäälliköksi on valittu KALLE KARTTUNEN . 42-vuotias Karttunen työskentelee tällä hetkellä tutkijana Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa. Karttunen on koulutukseltaan maatalousja metsätieteiden tohtori. MTK:ssa hän aloittaa joulukuun alussa. KONEYRITTÄJIEN LIITTO Koneyrittäjien liiton 50-vuotisjuhlaliittokokous valitsi koneyrittäjä MARKKU SUOMISEN jatkamaan liiton puheenjohtajana vuodet 2020–2021. Vara puheenjohtajaksi valittiin koneyrittäjä MARKO VAINIONPÄÄ . Liiton hallitukseen valittiin vuosiksi 2020–2021 koneyrittäjät JYRKI HÄRKÖNEN ja SEPPO SAARELAINEN . SUOMEN METSÄYHDISTYS Turun Seudun Metsänomistajat ry on luovuttanut Suomen Metsäyhdistyksen pöytäviirin Liedon-Tarvasjoen kansalaisopiston rehtori emer. MIKKO VAHVASELÄLLE hänen pitkäaikaisista ansioistaan metsäalan hyväksi. Vahvaselkä on Turun Seudun Metsänomistajien perustajajäsen. 10.11. PEKKA MOILANEN, Suomen metsäkeskuksen pohjoisen palvelualueen metsänja luonnonhoidon asiakasneuvoja, Suomussalmi (matkoilla) RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA "SUOMALAINEN METSÄNHOITO on maailman parasta", sanoi maaja metsätalousministeri Jari Leppä eduskunnan kyselytunnilla viime viikolla. Se oli hieno tunnustus koko metsäalalle, kiitos siitä! Metsänhoito on taitolaji, ja mestaruussarjaan nousemiseksi on vaadittu paljon pitkäjänteistä työtä. Suomen metsäntutkimuksen historiaa tutkinut KarlErik Michelsen kyseenalaistaa ympäristöväen luoman myytin luonnontilaisista metsistä vallitsevana olotilana ennen metsäteollisuuden tuloa Suomeen. Ihmisen toiminta vaikutti suomalaismetsiin satojen vuosien ajan ennen kuin yhtään paperikonetta oli rakennettu. Metsiä käytettiin laidunmaina, niitä kaskettiin, tervaa poltettiin ja rakennuspuita otettiin siinä määrin, että metsien pelättiin loppuvan. Valtiovalta puuttui asiaan ja teetti selvityksen Suomen metsien tilasta saksalaisella metsäasiantuntijalla Edmund von Bergillä. Hänen lohduton näkemyksensä loppuraportissaan "Kertomus Suomenmaan metsistä" vuodelta 1859 kuului: "Tuikitaitavia ovat suomalaiset metsiänsä hävittämään." Alettiin säätää lakeja ja kieltoja, mutta niistä ei juurikaan ollut apua. Suomen metsien tila alkoi parantua vasta, kun valtiovalta kääntyi tutkijoiden puoleen ja metsäntutkimus ja siihen perustuva järkiperäinen metsänhoito pääsivät vauhtiin. SUOMEN METSÄNTUTKIMUKSEN ISÄN A. K. Cajanderin ja hänen dynastiansa merkitys meikäläisiin olosuhteisiin soveltuvien metsänhoitomenetelmien kehittämisessä on tietenkin kiistaton. Cajanderin metsätyyppiteorian avulla metsien käsittely-yksiköt määriteltiin kasvupaikan ekologisten piirteiden perusteella, mikä loi oivalliset puitteet myös metsätalouden suunnittelulle. Kasvupaikkatyypiltään ja puuston rakenteelta yhtenäiset kuviot ovat metsikkötalouden ja jaksollisen metsänkasvatuksen peruspilari. Kasvupaikkatyyppi, tai hienommin sanottuna boniteetti, antoi myös raamit metsänkäsittelymalleille ja sellaisellekin nykyisin voimassa olevan metsälain liudentamalle käsitteelle kuin uudistuskypsyys. Aikoinaan juuri uudistuskypsyyttä koskevat säädökset mahdollistivat Suomen metsien ikäluokkarakenteen parantamisen ja tukkipuukertymän kasvattamisen. Metsätyyppiteorian avulla opittiin ymmärtämään myös puulajien kasvupaikkavaatimukset, minkä johdosta metsänuudistamisessa pystytään valitsemaan kullekin kasvupaikalle parhaiten sopiva puulaji pääpuulajiksi. ”Kuusi pois kuivilta kankailta” oli ensimmäisiä puulajivalintaa koskevia peukalosääntöjä, jotka itse opin Helsingin yliopistossa 1970-luvulla. TUTKIMUKSEN LISÄKSI TARVITTIIN metsäopetusta sekä kehittämisja neuvontaorganisaatioita, joiden kautta uudet opit saatettiin käytäntöön. Ilman metsänomistajia ja metsänhoitoyhdistyksiä suomalaisen metsänhoidon menestystarina ei olisi toteutunut. Sankareita olemme luullakseni me kaikki, jotka omalla työllämme olemme asiaa edistäneet. Hyvä me! Metsänhoito on taitolaji HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat HELMIKUUSSA vuonna 1600 purkautui kaukana Perussa lähes viisi kilometriä korkea tulivuori nimeltä Huaynaputina. Purkaus syöksi ilmaan massiivisen hiukkasja rikkikaasupilven. Sen seurauksena koko pohjoinen pallonpuolisko kylmeni radikaalisti vulkaanisten tuhkapilvien himmennettyä auringonvalon. Seuraavana vuonna myös Pariisissa oli tiettävästi kylmä, mutta kuningas Henrik IV:n hovipuutarhuri Jean Robin päätti silti istuttaa pohjoisamerikkalaisen puuntaimen kirkkomaalle Seine-joen varteen. Puu selvisi koleista kasvukausista sekä sittemmin lämmenneestä ilmastosta ja kahdesta maailmansodasta. Nykyään yli 400-vuotias valkovaleakaasia (Robinia pseudoacacia ) on Pariisin viljelypuista vanhin. Sen runkoa on tosin jouduttu tukemaan betonisella tukirangalla. Pariisin toiseksi vanhin valeakaasia on Robinin pojan istuttama. Ruotsalainen kasvitieteen ”isä” Carl von Linné antoi puulle myöhemmin tieteellisen sukunimen Robinia. Suomi koki kylmänä ”olkivuotena” 1601 yhden pahimmista katoja nälkävuosistaan. Ruokaa oli niin vähän, että ihmisten sanottiin syövän jopa olkia. Ranskalaisten silloisista ruokavalioista on niukasti tietoja, mutta syystä tai toisesta ainakin tämän päivän pariisilaiset saattavat toisinaan syödä salaatinlisukkeena tai kakunkoristeena valeakaasian kukkia. Tiedossa ei ole, onko kukkia poimittu myös Robinien istuttamista puuvanhuksista. Notre Damen raunioiden liepeillä selviytyneen puun ympärille on viritelty hutera rautalanka-aita. Se on kuuleman mukaan pystytetty suojelemaan araksi luonnehdittua puuta liian innokkailta ”puunhalaajilta”. Tuholaiset piinaavat hevoskastanjaa Pariisissa mitattiin tämän vuoden heinäkuussa ennätykselliset 45,1 lämpöastetta. Vielä lokakuun toisena sunnuntaina lämpötila kipusi hellerajan pintaan. Useimmat lehtipuut olivat pääsääntöisesti pysyneet vihreinä, mutta hevoskastanjat (Aesculus hippocastanum ) näyttivät Pariisin puistopuut pulassa Pariisin vanhin puu on 1600-luvun alussa istutettu valkovaleakaasia. Verkkolude pistää kuin kotimainen hirvikärpänen. paikoin melkoisen nuutuneilta. Niiden lehdet olivat ruskettuneet reunoistaan ja käpristyneinä pudonneet maahan ennen aikojaan. Syynä pidettiin lehvästön kimppuun käyneitä tuholaisia ja tauteja. Etenkin viime vuosien helteistä innostuneet kastanjamiinaajaperhosen toukat olivat syöneet valtaosan lehdistä sisältäpäin, ja Phyllosticta -niminen sienitauti oli ruskettanut lehdet reunoista käsin. Muutkin taudit vaivasivat puita. Pariisilaisten lisäksi myös kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on ollut huolissaan hevoskastanjoiden surkeasta kunnosta. Vastikään julkaisemassaan Euroopan puiden ”Punaisessa kirjassa” (European Red List of Trees) puu on luokiteltu vaarantuneeksi, eli sillä on ”suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä”. Luokittelu tosin koskee puiden alkuperäisiä luonnonesiintymiä, joissa jäljellä on arviolta enää alle 10 000 puuyksilöä. Viljeltyjä hevoskastanjoita on sen sijaan ympäri maailmaa moninkertaisesti ja Pariisissakin vielä runsaasti. Uusimpina vieraslajiuhkana alueelle on saapunut Amerikasta etupäässä tammia vaivaava muutaman millin pituinen Corythucha arcuata -niminen verkkolude. Jo aiemmin plataanit ja vaahterat ovat kärsineet muista saman suvun verkkoludelajeista. Otusten on paitsi todettu tappavan Eteläja Keski-Euroopan lehtipuita, myös pistävän toisinaan ihmisiäkin. Lokakuisena hellepäivänä myös allekirjoittanut sai puistokävelyllä osakseen kiukkuisen verkkoluteen pistoksen, joka muistutti kotimaisen hirvikärpäsen aiheuttamaa pistospuremaa.
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 31 PILKKEITÄ / 24.10.2019 METSÄKRYPTO 19 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 11. TOUKOKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i • Unohtuneen metsän kunnostus • Näin yhtymästä tehdään yhteismetsä • Onko penkkatielle tarvetta? M at ia s H on ka m aa • Vinkit douglaskuusen kasvatukseen • Kuusenkerkkää purukumiin • Soiden entisöinti alkoi Venenevalta TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 7.11.2019 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 19". OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 16 on arvottu seuraaville kolmelle: Sirkka Autio, Espoo; Eero Karjalainen, Oulu ja Juhani Riihentaus, Vantaa. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 16, oikea ratkaisu
• SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 56 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto KATSO MUUT NORWOOD MALLIT: WWW.UITTOKALUSTO.FI Suomen suurin metsäalan verkkokauppa! LumberMate LM29 Tukkivannesaha Hinta nyt: 5290,00 HUOM! Kuvan malli lisävarusteltu. Traileri ei sisälly hintaan. 14 hp Kohler moottori Tukin maksimiläpimitta 74 cm Sahausleveys max. 56 cm Sahauspituus 5,0 m Alustan pituus 6,0 m (sis. 1,2 m lisäosan) Kiskojen välinen etäisyys 77,5 cm Leveys 87,5 cm Korkeus 17,5 cm Paino noin 350 kg Valmistettu Kanadassa Alustan pituus 6,0 m Maailman johtava innovatiivisten siirrettävien sahalaitosten toimittaja