• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 22. LOKAKUUTA 2020 • NRO 19 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI TUTKIJOILTA: Etelänversosurma on jo aiheuttanut tuhoa Ruotsissa. Pian ehkä myös meillä. ›› 30–31 UUTISET Otson puukaupparahoja saa odotella ›› 2–3 Mhy-vaalehin ei suurta innostusta ›› 4–5 Peltoheitot metsiksi valtion tuella ›› 7 Epäily jatkuvan kasvatuksen laskelmista ›› 9–11 METSÄSTÄ Hakkuuaukko toisena kesänään ›› 16–17 Vanha isäntä halusi kokeilla jatkuvaa kasvatusta ›› 18–19 Riistakamera tuo velvollisuuksia ›› 20 Entä jos jättääkin harventamatta? ›› 22–23 PILKKEITÄ Vene aseena hirvijahdissa ›› 24 Ministeriö vastaa hirvikysymyksiin ›› 26–27 Puu mustaa kuin Lumikin hiukset ›› 30 Arto Vuorinen opastaa, kuinka vaalit monimuotoisuutta ja samalla nautit puukauppatuloista. Sivut 14–15 Molempi parempi Sa m i Ka rp pi ne n 8103_.indd 1 22.10.2020 8.11
• LYHYET UUTISET 22.10.2020 / AJASSA 2 SAMI KARPPINEN, MIKKO RIIKILÄ O tso Metsäpalveluiden hakeutuminen yrityssaneeraukseen päätti tarpomisen, joka taloudellisesti on ollut melkoista turskan pyyntiä. Liikevaihto hupeni tänä vuonna kolmanneksen edellisvuodesta, ja tappiota tuli parissa vuodessa reilut kuusi miljoonaa euroa. Velkaa on karttunut 12 miljoonaa euroa. Saneeraus tarkoittaa, että velkojat tinkivät saatavistaan turvatakseen yrityksen toimintakyvyn. Toistaiseksi on epäselvää, hyväksyvätkö velkojat Otson saneerauksen. Metsänomistajilla on puukaupparahoja saamatta miljoona euroa. ”Saneerausohjelman kautta velkojat voisivat saada rahojaan aikaisintaan ensi kesänä”, ennakoi yrityssaneerauksiin perehtynyt asianajaja ja metsänomistaja Pekka Keloneva. Miljoonan euron puurahat jumissa Metsänomistajien saamiset ovat pääosin Otson tekemiltä sähkölinjojen vierimetsien hakkuilta. Niitä yhtiö on tehnyt sähköverkkoyhtiöiden toimeksiannosta. Miten metsänomistajien saataville käy? Ratkaisevaa on, luetaanko metsämaksut saneerattaviksi veloiksi vai voitaisiinko ne maksaa Otson varoista ennen saneerausta. Saneerausvelkoina osa metsärahoista jää saamatta – eikä rahoja tule siinäkään tapauksessa, että Otso kaatuu. Toistaiseksi tilanne on hämärän peitossa, ”On hyvin epäselvää, millaisella valtuutuksella ja sopimuksella metsänomistajien puut ovat siirtyneet Otsolle. Yhtiö on tehnyt vain puunkorjuuta ja markkinoinut puut yhteismyyntinä puun ostajille. Tämän vuoksi myös toimeksiantajien eli sähköverkkoyhtiöiden vastuu pitää selvittää”, toteaa MTK:n metsälinjan kenttäpäällikkö Pauli Rintala. Savon Voima Verkko Oy on teettänyt Otsolla sähkölinjojen vierimetsien hakkuita Ylä-Savossa. Talousjohtaja Toni Vainikainen myöntää, että tästä koituu mainehaittaa myös Savon Voimalle. Hän ei ota kantaa, voisiko yhtiö vastata Otsolta maksamatta jäävistä puumaksuista. ”Olemme ostaneet Otsolta vierimetsien hakkuupalveluita, ja Otso on järjestänyt yhteismyynnit, johon metsänomistajat ovat antaneet sille valtakirjan. Savon Voima ei ole ollut osallisena yhteismyynneissä.” Savon Voima ja sen pestaama asianajotoimisto neuvottelevat parhailOtson puumaksuja joutuu odottamaan ensi vuoteen Metsänomistajien miljoonan euron saatavien kohtalo ei ratkea ennen saneerauspäätöstä. Yrityssaneeraukseen hakeutunut Otso on metsänomistajille velkaa puukaupparahoja miljoona euroa. Otsolla on myös 222 keskeneräistä suometsien kunnostusja tiehanketta. Jonsered häviää sahamarkkinoilta Husqvarna on ilmoittanut, että Jonsered-merkkisten tuotteiden myynti loppuu Ruotsissa vuoden vaiheessa. Suomessa myynti jatkuu hieman pidempään. Jonseredin vetäytyminen Suomen markkinoilta alkaa ensi vuonna, jolloin punamustan sahamerkin myynti loppuu yksityisiltä sahaliikkeiltä. Myynti jatkuu Hankkijan ja S-ryhmän ketjuissa voimassa olevien sopimusten päättymiseen asti. Sopimusten takarajaa ei paljasteta, mutta kyse lienee muutamasta vuodesta. Asiasta kertoi ensiksi Ruotsissa ilmestyvä maaseutusanomalehti ATL. Huonekaluketju siirtyy pelkkään FSC-puuhun Tanskalainen huonekaluketju Jysk siirtyy käyttämään vain FSC-sertifioitua puuta. Tarkoitus on, että vuoden 2022 alusta lähtien kaikki yrityksen uusissa tuotteissa käytetty puu on FSC-sertifioitua ja vuoden 2024 lopussa FSC-puuta käytetään yhtiön kaikissa tuotteissa. Puun lisäksi tarkoitus on siirtyä FSC:n piiriin pakkausmateriaaleissa. Tämä tarkoittaa erilaisten pakkausmuovien korvaamista sertifioidulla kartongilla. Lakimuutos lisännyt tuhkalannoitusten määrää Terveyslannoituksia oli suunniteltu tehtäväksi kemeratuella elokuun loppuun mennessä noin 1,5 miljoonan euron arvosta, Suomen metsäkeskuksesta kerrotaan. Se on 15 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Etenkin turvemaille tehtävien terveyslannoitusten määrä on kasvanut. Metsäkeskuksen mukaan kasvua selittää kemeran tukiehtojen muutos. ”On todennäköistä, että se on lisännyt tuhkalla toteutettavia turvemaiden terveyslannoituksia”, hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen sanoo. Kaipola kiinni joulukuussa UPM:n Kaipolan tehtaan yt-neuvottelut on saatu päätökseen. Neuvotteluissa ei löytynyt ratkaisua toiminnan jatkamiseksi, joten tehdas ja sen kolme paperikonetta suljetaan vaiheittain joulukuun puoliväliin mennessä, UPM:ltä kerrotaan. ”Kaipolan tehtaan toiminnan jatkamiseksi ei valitettavasti ole liiketaloudellisia edellytyksiä vallitsevassa markkinaja taloustilanteessa”, johtaja Winfried Schaur UPM:ltä sanoo. Maailman vahvin saha Suomen markkinoille Maailman vahvin sarjavalmisteinen moottorisaha Stihl MS 881 tulee ensi kuussa myyntiin Pohjoismaissa. Moottorin sylinteritilavuus on 121,6 kuutiosenttimetriä ja tehoa myllystä herahtaa 6,4 kilowattia. Saha voidaan varustaa jopa 150 senttiä pitkällä terälaipalla. Suomen metsissä tällaisella sahalla ei juuri ole käyttöä, järeitä moottorisahoja käytetään lähinnä Pohjois-Amerikassa ja eteläisissä metsämaissa. 8104_.indd 2 22.10.2020 8.14
• 3 AJASSA / 22.10.2020 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Anna Back Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi Otson puumaksuja joutuu odottamaan ensi vuoteen Metsänomistajien miljoonan euron saatavien kohtalo ei ratkea ennen saneerauspäätöstä. OTSO METSÄPALVELUT ? ? valtakunnallinen metsäpalveluyritys ? ? metsäkeskuksen liiketoiminta omaksi yksikökseen vuonna 2012 ? ? osakeyhtiöksi vuonna 2016, omistajiksi toimiva johto ja Helmet Business Mentors Oy ? ? henkilöstö noin 120 ? ? liikevaihto vuonna 2018 49 Me / tulos –1,8 Me ? ? liikevaihto vuonna 2019 32 Me / tulos –4,4 Me ? ? saneeraushakemus elokuussa 2020 laan Otson ja saneerauksen hoitajien kanssa tilanteen ratkaisemisesta. Otson saneerausasian selvittäjä Jussi Laakkonen ei ota kantaa siihen, voitaisiinko puumaksut erottaa saneerausveloista ja maksaa Otson varoista metsänomistajille. Karhulaskuja Otson jäljiltä? Metsäkeskuksen mukaan Otsolla on 222 keskeneräistä suometsien kunnostusja tiehanketta. Niille myönnettyjä kemeratukia on käyttämättä 2,6 miljoonaa euroa. Töiden loppuun saattaminen käy vaikeaksi, jos koneyrittäjät eivät luota saavansa rahoja ojaja tieurakoistaan. Toteuttamatta jääville hankkeille myönnettyjä suunnittelutukia saatetaan periä takaisin. Tällöin karhulaskut lähtisivät aina metsänomistajille. ”Takaisinperintään jouduttaisiin suometsähankkeilla, jos ojia jää kaivamatta ja hankkeen suunnitteluun on jo maksettu tukea”, kertoo hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen Suomen metsäkeskuksesta. Tällaisessa tapauksessa metsänomistajan kannattaisi etsiä uusi yrittäjä, joka viimeistelee hankkeen, jos Otso ei pysty niitä toteuttamaan. Ihan riidatta tämäkään ei ehkä onnistuisi. Otson toimitusjohtaja Jyrki Pihlavan mukaan yrityssaneeraus ei oikeuta metsänomistajaa siirtämään kemeratöitä kolmannelle osapuolelle. Otsokaan ei voi siirtää hankkeiden urakointivastuuta kolmannelle osapuolelle ilman metsänomistajan suostumusta. ”Saneerausmenettely edellyttää, että Otson hoitaa syyskuun 11. päivän jälkeen syntyneet urakointimaksut ajallaan”, Pihlava huomauttaa. Ismo Pekkarinen JUSSI COLLIN K irjanpainajien liikkuivat vilkkaasti vielä elo-syyskuussa. Eteläja Väli-Suomen seurantapaikoilta saatiin tuona aikana jopa vajaa kolmannes kesäkauden aikana kertyneestä saalismäärästä, Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan. Kesän ensimmäinen uusi kirjanpainajasukupolvi aikuistui heinäkuussa ja parveili elokuussa, jolloin ne munivat kuusiin toisen sukupolven. Jos syksy on erittäin lämmin, kuoren alla kehittyvä toinen sukupolvi saattaa ehtiä aikuistua ennen talvea. ”On kuitenkin harvinaista, että toinen sukupolvi selviäisi talven yli”, kertoo tutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Kannat nousseet Savo-Karjalassa ja Kymenlaaksossa Luonnonvarakeskuksen mukaan kirjanpainajien määrät olivat tänä vuonna keskimäärin korkeampia kuin kolmena edellisenä vuonna. Kannat nousivat muun muassa Savo-Karjalan sekä Kymenlaakson ja Itä-Uudenmaan seurantapisteillä. Voimakkainta kirjanpainajien parveilu oli kevätkesällä. Esimerkiksi Eteläja Väli-Suomen seurantapisteillä pyydetyistä kirjanpainajista hieman yli puolet saatiin juhannukseen mennessä. Elokuun puoliväliin mennessä kirjanpainajia saatiin saaliiksi yli 15 000 seitsemällä paikkakunnalla: Vihdissä, Pornaisissa, Hautjärvellä, Lapinjärvellä, Valkealassa, Uusi-Kylässä ja Rautalammella. Syyskuuhun mennessä kirjanpainajia oli kertynyt yli 15 000 myös Myrskylässä ja Lappeenrannassa. 15 000 kirjanpainajaa tarkoittaa, että alueella on runsas kirjanpainajakanta. Tällöin kirjanpainajat voivat levitä rungoista ympäristöön ja vahingoittaa elävää, tervettä puustoa. Kirjanpainajien toinen sukupolvi mahdollinen Kirjanpainajia on ollut tänä vuonna viime vuosia enemmän. Kirjanpainajia on tänä vuonna ollut erityisen runsaasti Savo-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Tiia Puukila JUSSI COLLIN K oronapandemia kiihdyttää metsäsektorin rakennemuutosta, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreessa raportissa arvioidaan. Lyhyen aikavälin muutokset ovat kaksijakoisia: painoja kirjoituspaperin kysynnän alamäki kiihtyy, mutta joidenkin pakkausmateriaalien sekä pehmoja hygieniapapereiden kysyntä kasvaa. ”Samalla nopeutuva rakennemuutos kannustaa metsäalan yrityksiä lisäämään tutkimusja kehittämispanostuksia esimerkiksi elintarvikepakkaamisessa, kun kuluttajat ovat tottuneet etätöihin ja Take away -ruokakulttuuriin”, kertoo erikoistutkija Matleena Kniivilä Lukesta. Pitkittyessään pandemia heijastuu metsäteollisuustuotteiden kysyntään, pienentää kotimaisten yritysten kassavirtaa, hidastaa investointeja ja aiheuttaa mahdollisesti konkursseja sekä työttömyyttä. Pitkittyminen voi vaikuttaa myös hakkuumääriin ja esimerkiksi päähakkuun jälkeisiin uudistamistöihin. Metsänhoitotyöt voivat vaikeutua, sillä mahdolliset uudet matkustusrajoitukset saattavat vaikeuttaa ulkomaisen työvoiman saantia. Heikentyvä metsätalouden kannattavuus ei kannusta metsänhoitoon ilman nykyisenkaltaista kannustinjärjestelmää, raportissa todetaan. Raportin arviot perustuvat lokakuun 2020 alun tilannekuvaan. Huomioon on otettu myös tähän saakka aloihin jo vaikuttaneet globaalit muutostrendit, kuten ilmastonmuutos, biodiversiteetin väheneminen ja digitalisaatio. Luke: Korona voi vaikuttaa hakkuumääriin Fakta 8104_.indd 3 22.10.2020 8.14
• 22.10.2020 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI Lukijakuva PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva ”E i”, Metsänhoitoyhdistysten Palvelu Oy:n toimitusjohtaja Jouni Tiainen vastaa yksikantaan kysymykseen, onko yhdistysten valtuustovaaleihin helppo saada ehdokkaita. ”Eikä ole vuosien saatossa helpottunut, vaan päinvastoin.” Vaalit käydään marraskuussa nettija postiäänestyksenä. Yhdistyksiä on 65 ja niissä yhteensä noin 1 300 valtuustopaikkaa, joista kilpailee lähes kaksituhatta ehdokasta. Tai ihan aina ei kilpaile, sillä 14 yhdistyksessä käydään sopuvaali, eli ehdokkaita ei ole enempää kuin paikkoja. Edellisissä vaaleissa äänestysprosentti oli 40 prosentin tuntumassa. Etämetsänomistajia ehdolla Postiäänestys on demokraattinen, mutta ainakaan aiemmin valtuutetut eivät ole edustaneet metsänomistuksen koko kirjoa. Tämä saattaa muuttua, sillä nyt joissakin yhdistyksissä on saatu hyvin etämetsänomistajia ehdokkaiksi. ”Mutta useinkaan heitä ei tunneta samalla tavalla kuin alueella asuvia, mikä vaikuttaa läpimenoon”, Tiainen sanoo. Puoluetai muita aatteellisia ryhmätunnuksia mhy-vaaleissa ei ole nähty, mutta joissakin suurissa yhdistyksissä on ollut alueellisia ehdokaslistoja. Verkottuminen vaikuttaa Valtuuston tehtävät ovat samantyyppisiä kuin taloyhtiön yhtiökokouksen. Ne päättävät tilinpäätöksen hyväksymisestä ja hallituksen vastuuvapaudesta. EteenEdessä vaisuhkot vaalit Metsänhoitoyhdistysten valtuustot valitaan marraskuussa. Vaalikamppailu ei käy kuumana. ”Kettu pitää myyrät vähissä.” PUUKI Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/ Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. VIIME viikolla Yle uutisoi, kuinka Euroopan maanviljelijöiden järjestö Copa-Cogeca lobbaa ilmastonmuutosta torjuvia toimia vastaan. Siis Ylen normaali asenteellinen ”ympäristöuutinen”. Näitähän riittää, maatalouden ”pahisten” kannat ohitettiin. Mikä teki tapauksesta erilaisen oli järjestön pääsihteerin Pekka Pesosen reaktio. Hän ilmoitti Ylelle, että uutinen oli virheellinen ja että viljelijöitäkin olisi pitänyt kuulla. Ylen päätoimittaja esitti anteeksipyynnön ja toimitus teki – vaikkakin ilmeisin pitkin hampain – täsmentävän jutun. Metsäsektori voisi ottaa tästä oppia. Ylehän tuottaa urakalla metsäasioista vähintään yhtä asenteellisia juttuja. En muista minkään virallisen metsätahon ikinä protestoineen – sen tiedän, että äänekkäimpiä vastaan juputtajia on koetettu hyssyttää hiljaiseksi. MIKKO RIIKILÄ Kaikkea ei tarvitse sietää PRESIDENTTI DONALD TRUMP tullaan Suomessa muistamaan muun ohella hyvän metsänhoidon puolestapuhujana. Hän on useissa yhteyksissä vähätellyt ilmastonmuutosta sekä väittänyt metsäpalojen johtuvan raivausten ja harvennusten laiminlyömisestä. Amerikan länsirannikolla on koettu tänä vuonna poikkeuksellisen rajuja maastopaloja. Kymmenet ihmiset ovat menettäneet henkensä, tuhansia koteja on palanut ja metsää on tuhoutunut miljoonia hehtaareja. Palot ovat jokavuotinen ilmiö, mutta viime aikoina ne ovat muuttuneet entistä tuhoisimmiksi. Tänä vuonna rikottaneen kaikki ennätykset. Ilmastonmuutoksen tutkijoille tuhot eivät ole yllätys. Ne ovat väistämätön seuraus lämpötilan noususta ja pitkistä kuivista kausista. Siitä huolimatta myös Trump on oikeilla jäljillä. Metsien hoito vaikuttaa siihen, kuinka rajuja palot ovat. TULI ON TUHONNUT myös suojelumetsiä, joita 1990-luvulla rauhoitettiin hakkuilta uhanalaisen täpläpöllön takia. Metsäammattilaiset olivat jo pitkään varoittaneet palokuorman riskistä, joka tiheiksi ryteiköiksi varttuneisiin metsiin oli kasvanut. Suojelumetsiin suunnitellut harvennushakkuut ja kulotukset ovat kuitenkin jääneet vastustuksen vuoksi tekemättä. Nyt riski on toteutunut. Laajoja alueita täpläpöllölle säästettyjä metsiä on haihtunut savuna ilmaan. Kanadan puolella on tänä vuonna vältytty pahoilta tuhoilta ja voimavaroja on voitu ohjata palojen torjuntaan. Metsissä on käynnistetty isoja harvennusurakoita. Ne eivät estä paloja, mutta hidastavat liekkien nousua latvuksiin ja siten palojen leviämistä. On myös osoittautunut, että kevyesti palanut maa taimettuu nopeammin kuin rajun palon kokenut. METSÄPALOT MUISTUTTAVAT siitä, että ilmastonmuutoksen hidastamisessa päästöjen vähentäminen on kaikkein tärkeintä. Nielujen varaan ei pidä laskea liikaa. Muutosta on jarrutettava, mutta samalla sen seurauksiin on opeteltava sopeutumaan. Se on yhtä tärkeää niin metsätaloudessa kuin luonnonsuojelussakin. Hiilinielut haihtuvat 8105_.indd 4 22.10.2020 8.16
• 5 AJASSA / 22.10.2020 TIINA LIETZÉN Kirjoittaja on suomusjärveläinen metsätalousyrittäjä. Fakta KOLUMNI Gallup päin katsovaa toimintaa on seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talous­ arvio, ja siinä on valtuutettujen suurin vaikutusmahdollisuus. ”Yhdistysten merkittävää eriytymistä jäsentensä näköisiksi ei ole vielä tapah­ tunut, mutta pieniä merkkejä kuitenkin”, Tiainen arvioi. Yhdistysten suuria asioita ovat fuusiot, ja niistä päättää viime kädessä valtuusto. ”Ehkä suurin vaikutus tulee kuiten­ kin epävirallista kautta, sillä valtuutetut muodostavat aktiivisten metsänomista­ jien verkoston.” Edunvalvonnan ensiaskel Yleinen käytäntö on, että valtuutetuille maksetaan kokouspalkkio ja matkakulut, mutta ei korvausta kokousajan ansion­ menetyksestä. Valtuuston jäsenyys on metsänomista­ jien edunvalvonnan ensimmäinen askel­ ma. Valtuusto valitsee yhdistyksen halli­ tuksen, jossa on tyypillisesti 5–9 jäsentä. Kaikilla metsänhoitoyhdistyksillä on edustus MTK:n metsävaltuuskunnassa, ja yleensä paikka on hallituksen puheen­ johtajalla. Metsävaltuuskunta puolestaan valitsee MTK:n metsäjohtokunnan. Met­ säjohtokunta kokoontuu kymmenisen kertaa vuodessa, joten sillä tasolla edun­ valvonta työllistää jo oikeasti. Kiinnostusta mhy-valtuustojen ehdokkuuteen on vaihtelevasti. Vain äänestämällä voi vaikuttaa siihen, että valtuustossa on omia arvoja vastaava päätöksentekijä, Jouni Tiainen korostaa. MHY-VAALIT ? ? käydään nettija postiäänestyksenä marraskuussa ? ? valitaan metsänhoitoyhdistyksen valtuusto, joka on yhdistyksen ylin päättävä elin ? ? valtuutettujen määrä riippuu yhdistyksen säännöistä, minimissään 10 ? ? vaalikausi neljä vuotta ? ? valtuusto kokoontuu yleensä kaksi kertaa vuodessa ? ? äänioikeutettuja henkilöjäsenten lisäksi myös Y-tunnuksen omaavat yhteisöjäsenet kuten kuolinpesät, metsäyhtymät, yhteismetsät ja yritykset SUUNNISTAJALEGENDA RISTO NUUROKSEN voittaessa Pohjois­ maiden mestaruuden 1970­luvun alussa hän ei tiennyt kääntävänsä kymmenien suomusjärveläislasten elämää metsissä liikkumisen suuntaan. Tuntui kuin mestaruuden kultahippusista olisi jotakin satanut myös meidän päällemme, kun opettelimme karttamerkkejä ja kompassin käyttöä Sinnelän puusepänverstaan takapihalla. Tärkein oppi toistettiin jokaisen opetustuokion alussa: muistakaa, että olette aina toisten metsässä vierailulla. Käyttäytykää sen mukaisesti, että pääsette toistekin käymään. ELOKUUN ALUSSA SUOMUSJÄRVELLÄ järjestettiin Varsi­ nais­Suomen rastipäivät. Meiltä maanomistajilta oli luvat kysytty jo kahta vuotta aiemmin. Yhteydenpito koko suunnittelun ajan oli enemmän kuin kiitettävää: joka kerran maastossa tavatessa järjestäjillä oli aikaa juttuhetkelle. Autolla ohittaessa vähintään käsi nousi tervehdykseen. Kartoittajat kulkivat läpi kisa­aluetta viime hetkiin saakka. Kun sain kisapäivän aamuna painotuoreen kartan käteeni, huomasin, että vain kuukautta aiemmin tehdystä koivikon harvennuksesta oli näkyvissä jokainen ajoura kääntölenkkeineen ja salskean männikön alle istutetut alppiruusupuskat oli merkattu vihreillä palluroilla. Metsäsuunnitelman kartta on oiva, mutta suunnistuskartta on aivan ylivertainen. Jos sen kanssa omille mailleen eksyy, on syytä luopua metsistään. YLI 600 PIHKANISKAA kilpaili kahtena peräkkäisenä päivänä. Maastoon jäi katkenneiden sananjalkojen ja lakoontuneen ruohon lisäksi vain yksi otsalta tipahtanut hikinauha. Sen oli heti joku avulias löytäjä nostanut puun oksaan roikkumaan. Roskien puuttuminen metsästä ja kisakeskuksesta oli silmiinpis­ tävää. Miten voi olla edes mahdollista, ettei nenäliinan riekaleita tai pastillirasian muovikääreitä löytynyt mistään muualta kuin roskakoreista? Luonnon kunnioittaminen on näille kilpailijoille sisäsyntyistä. Metsä ei ole heille pelkkä kilpa­areena, vaan kokoelma rinteitä ja suppia, ojien risteyksiä ja taimikon laitoja. Metsään pääsy on joka kerralla mahdollisuus mitata kuntoaan ja taitoaan. Jokainen uusi maasto on oma seikkailunsa. Lähtökynnyksellä vuoroaan odottivat rinnakkain sarjojen H85 ja H10 osallistujat. Siinä missä vanhempi herra enää vain vaivoin sai jalkansa nousemaan, nuori kirmasi suin päin maastoon. MAALISSA JOSSITELTIIN reitinvalintaa ja käytiin koko kisa uudel­ leen mielessä läpi. Ahkerimmat lähtivät suorituksensa jälkeen vielä uudelleen metsään pieni sanko kädessään: parhaat mustikkapaikat oli tullut nähdyksi ja ehdittiin hyödyntää kisan jälkeen. Suunnistus vaatii juoksukuntoa ja älyä. Niiden yhdistelmä näyttää tuottavan fiksuja ihmisiä. Jotakin lajin ideologiasta kertonee se, että kilpasarjat on nimetty suuraakkosin D ja H – siis damer och herrar. Juuri sillä tavalla he myös metsissä käyttäytyvät – sivis­ tyneesti, luontoa kunnioittaen ja tietäen palaavansa rastipoluille yhä uudelleen. Jälkiä jättämättä ”UPM on asettanut uuden tavoitteen kaksinkertaistaa lehtipuuston määrä omistamissaan metsissä Suomessa. Nykytutkimuksen valossa lehtipuuosuuden lisääminen parantaa metsän kasvua ja tuottoa sekä monipuolistaa metsälajistoa monin tavoin. Samalla metsän ilmastokestävyys paranee.” MULLE ”Itselläni on koivua paljonkin, sekä pääpuulajina että havupuiden seassa. Tammea kiinnostaisi myös istuttaa tai kylvää jossain vaiheessa.” PANU ”Omissa metsissäni on viimeisen inventoinnin mukaan 30 prosenttia puuvarannosta koivua, 5 prosenttia muuta lehtipuuta. Vähän on pakko ollut uudistaa raudukselle luontaisesti, koska maannousemaa on liki joka paikassa.” JALMARI KOLU ”Olen pyrkinyt lehtipuusta eroon. Viimeksi tällä viikolla männyntaimikosta niitin kaikki koivut, lepät ja pajut nurin. Ne eivät tuota muuta kuin lehtikariketta ja sekin on lähes pelkkää ilmaa. Mitään ei jää maaperään, kun se lahoaa.” TOLOPAINEN ”Kyllä raudus on rehevään kasvupaikkaan hyvä puulaji. Vuonna 2000 avohakattuun noin 3 ha aukkoon jätin muutamat raudukset siementämään. Muokkaus kevyesti ja on niin hyvä nuori raudusmetsä.” MEHTÄUKKO ”Taitaisi olla aika aloittaa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen uudelleen koivun istutus osalle uudistusaloja, hirvipaine on vähän helpottanut, liekö kiitos karhujen ja susien. Koivukuidun hinta on kilpailukykyinen havukuituun nähden täällä Powerfluten kupeessa.” NUAKKA Verkkokeskustelu: Lisää lehtipuuta? ”Kun uusi metsityslaki tulee voimaan, niin yksityiset saavat tukea joutoalueiden metsitykseen ja hoitoon. Lehtipuiden istutus peltoheitoille ja niiden hoito olisi paras tapa lisätä hiilinielun kerryttämistä, jota metsitystuellakin tavoitellaan.” Puuki 8105_.indd 5 22.10.2020 8.16
• 22.10.2020 / AJASSA 6 Kuka? TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuva K iivaana käyvässä ilmastokeskustelussa unohtuu usein, että metsät palvelevat monia tarkoituksia. Avainasemassa on löytää keinot kokonaiskestävään metsätalouteen, painottaa johtava tutkija Mikko Peltoniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Kokonaiskestävyydellä Peltoniemi tarkoittaa metsien tarjoamien resurssien käyttämistä järkevästi huomioiden yhtä aikaa vaikutukset ympäristöön, ilmastoon ja monimuotoisuuteen. Talouspuoltakaan ei sovi unohtaa, sillä kaiken taustalla vaikuttavat metsätalouden tarjoamat rahavirrat yksityisille metsänomistajille sekä yhteiskunnalle. ”Jos saamme kehitettyä kokonaiskestävän metsänhoidon paketin, siitä voi olla kilpailuetua Suomen metsätaloudelle ja sitä kautta se voi hyödyttää koko yhteiskuntaa”, Peltoniemi arvioi. Yksi syy metsiin liittyvän ilmastokeskustelun kärjistymiseen on Peltoniemen mukaan juuri yhteisen näkemyksen puute siitä, miten kokonaiskestävä metsätalous voisi hyödyttää koko yhteiskuntaa. Tutkimuksen tehtävänä on avittaa yhteisen sävelen löytymistä lisääntyvän tutkimustiedon avulla. Mallinnus avuksi Peltoniemi on sivunnut tutkimuksissaan metsiä ja ilmastoa eri näkökulmista jo 17 vuotta. Viimeiset seitsemän kahdeksan vuotta tutkimus on keskittynyt entistä painavammin metsien ilmastovaikutuksiin, ja teeman ajankohtaisuus on innostanut tutkijaa. Peltoniemi oli yksi kirjoittajista vastikään julkaistussa yhteenvedossa ”Ilmastoystävällisyyttä metsien käyttöön”, jossa esitellään ilmastonmuutosta hillitseviä toimenpiteitä metsissä. Nopeita toimia ovat esimerkiksi tuhoriskit halliten kiertoajan pidentäminen ja hakkuiden vähentäminen. Pidemmällä aikavälillä jalostetun taimimateriaalin käyttö sekä metsittäminen vahvistavat metsien kasvua ja hiilinielua. Tiivistelmän taustalla on EU-hankkeen tarve tunnistaa keinoja ilmastonmuutoksen hillintään, ja näkökulma on puhtaasti ilmastossa. Peltoniemi näkee tarpeen vielä laajemmalle tarkastelulle. Tiivistelmässä ei ollut mahdollisuutta selvittää vaikutuksia talouteen ja monimuotoisuuteen. Jatkotutkimusta siis kaivataan. ”Kun on ensin tunnistettu Ei pelkkä hiilinielu Ilmasto, monimuotoisuus ja talous pitää niputtaa metsien hoidossa yhteen, ja siinä riittää tehtävää. ”Kokonaiskestävän metsänhoidon paketti voi olla kilpailuetu Suomen metsätaloudelle.” MIKKO PELTONIEMI ? ? Johtava tutkija Luonnonvarakeskuksessa ? ? Tutkii parhaillaan metsien ilmastovaikutuksia, suometsänhoidon menetelmiä sekä metsätuhoja ? ? Fysiikan maisteri, väitellyt biologiasta 2007 ? ? Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi jalkapalloa pelaavaa ala-astelaista sekä Hilla-koira. ? ? Harrastaa veneilyä, luonnossa liikkumista ja liikuntaa HAASTATTELU 8106_.indd 6 22.10.2020 8.18
• 7 AJASSA / 22.10.2020 toimia, millä voidaan hillitä ilmastonmuutosta, seuraa tarve arvioida, mitä muut vaikutukset ovat. Tämä pitää tehdä ennen kestävää päätöksentekoa.” Kultaista keskitietä kokonaiskestävään metsien hoitoon on mahdollista etsiä esimerkiksi mallinnustyökaluilla, joilla aikaisemmin on optimoitu lähinnä taloudellista tuotosta. Jatkuvaa kasvatusta tutkittava Kiinnostusta metsien kokonaiskestävään käyttöön on, mutta ei välttämättä yksiselitteisiä ratkaisuja. Tavoitteena on löytää keinot sovittaa metsätalous sekä ilmastoja monimuotoisuustavoitteet toimivalla tavalla käytännön metsien hoitoon. ”Monet metsänomistajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdosta. Se on menetelmä, jota on syytä tutkia lisää, eli mitkä sen kaikki moninaiset vaikutukset ovat.” Peltoniemi on mukana Luken Sompa-hankkeessa, jossa selvitetään parhaillaan, kuinka toimivaa jatkuva kasvatus on suometsissä. Tavoitteena on tutkia, minkälaista taloudellista lisäarvoa menetelmä tuottaa metsänomistajalle ja miten hyvin se vähentää suometsien maaperäpäästöjä. Olennaista on, että toistuvia kalliita ja monesti turvetta liikaa kuivattavia kunnostusojituksia ei tarvittaisi. ”Vahva hypoteesi on, että jatkuva kasvatus pitää pohjaveden sillä tasolla, että turpeen hajoamisesta johtuvat haitalliset vesistöja ilmastovaikutukset vähenevät. Nyt hypoteesia testataan.” Metsänomistajia laidasta laitaan poukkoileva metsistä käytävä keskustelu hämmentää. Jotain yksityismetsissä voi kuitenkin varmuudella tehdä ilmaston ja monimuotoisuuden hyväksi tuloja menettämättä, Peltoniemi vakuuttaa. Esimerkiksi lahopuun jättäminen, hakkuun jälkeinen pikainen metsänuudistaminen, eri puulajisekoitusten suosiminen sekä tukkipuuosuuden kasvattaminen hyödyttävät kaikkia. LIINA KJELLBERG P eltoheittojen ja muiden joutoalueiden metsittämiseen voi pian saada valtion tukea. Ehdotus metsityslaiksi on edennyt eduskunnan käsiteltäväksi, ja tavoitteena on saada laki voimaan ensi vuoden alusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että metsitystukea voisi hakea Suomen metsäkeskuksesta maaliskuusta lähtien. Tuen tavoite on kasvattaa metsäpinta-alaa ja siten hillitä ilmastonmuutosta. ”Metsitys on osa isompaa kokonaisuutta, jolla yritetään ylläpitää ja vahvistaa hiilinieluja ja vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä Suomessa”, sanoo maaja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Kaisa Pirkola. Tapio Oy:n keväällä tekemän arvion mukaan Suomessa on lähes 120 000 hehtaaria metsitettäviksi sopivia joutoalueita. Näistä valtaosa on maanviljelyn ulkopuolelle jääneitä peltolohkoja. Metsityslakiehdotuksessa arvioidaan, että tuki nostaisi joutoalueiden vuotuiset metsitysmäärät noin 3 000 hehtaariin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Antti Wall ennakoi, että määrä saavutetaan helposti. ”Vuoden 1993 metsityshuippu oli lähes 18 000 hehtaaria, ja vuosina 1969 –2014 on päästy keskimäärin 5 000 hehtaariin vuodessa. Huiput ovat tulleet aina, kun metsitystukea on lisätty”, hän sanoo. Wallin mukaan metsitys on hyvä keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta nopea keino se ei ole. Metsityksen vaikutukset näkyvät vasta useamman vuoden tai vuosikymmenen päästä. Heinät haasteena Joutoalueiden metsitys vaatii usein maanmuokkausta, isoja taimia, lannoitusta, kemiallista tai mekaanista heinäntorjuntaa ja mahdollisesti ojien kunnostusta. ”Varsinkin entisten maatalousmaiden metsittäminen on haastavaa. Kilpailua on sekä maanpinnan yläpuolella että juuristossa, mutta ajoittamalla toimenpiteet oikein nämäkin haasteet ovat voitettavissa”, sanoo Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Mira Isoniemi. Vaikka käytössä ovat järeät menetelmät, metsityksestä ei Wallin mukaan aiheudu päästöjä. Ojien kunnostuksen yhteydessä tulee kuitenkin arvioida, tarvitaanko vesiensuojelutoimia. Eniten työtä aiheuttaa heinäntorjunta. Sitä pitää tehdä useana vuotena istutuksen jälkeen. ”Metsittäminen ei ole istuta ja unohda -tapaus. Jälkihoidon tarve on suuri”, Wall sanoo. Tapion arvion mukaan metsittämisen työt maksavat entisillä peltoalueilla ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana keskimäärin noin 5 000 euroa hehtaarilta. Tässä voisi kasvaa metsä Maanomistajat voivat pian saada tukea joutokäytössä olevien alueiden metsittämiseen. Mira Isoniemi Laajat vaikutukset Työn alla oleva metsitystuki jakautuu kahteen osaan: kustannuseli metsityskorvaukseen ja hoitopalkkioihin. Kustannuskorvaus maksettaisiin heti metsittämisen jälkeen, hoitopalkkiot kahden ja kahdeksan vuoden kuluttua. Ajatuksena on, että tukea maksetaan tietty kiinteä summa hehtaaria kohti. Tukisummaa ei ole vielä päätetty, mutta ehdotuksessa metsityslaiksi arvioidaan, että määrärahatarve olisi vuosina 2021–2024 noin 16 miljoonaa euroa. Tukea voisi hakea vähintään puolen hehtaarin suuruisille, keskimäärin vähintään 20 metrin levyisille aloille. Alan voisi metsittää kaikilla metsälain sallimilla puulajeilla, mutta joulukuusten tai pajun kasvattamiseen Metsitykseen soveltuvat joutoalueet Lähde: Tapio Kuntakohtainen pinta-ala hehtaaria – 30 30 – 50 50 – 75 75 – 100 100 – 125 125 – 150 150 – 200 200 – 300 300 – 400 400 – 6000 tukea ei saisi, sillä tavoitteena on pysyvä metsäala. Tuen saamisen ehtona olisi, ettei metsitettävälle alalle ole maksettu maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen. Lisäksi tukea ei myönnettäisi ympäristöja luontoarvoiltaan tärkeille alueille. Wall muistuttaa, että vaikka metsitystuki on suunniteltu ilmastonäkökulmasta, vaikuttaisi se myös puuntuotantoon ja luonnon monimuotoisuuteen. ”Metsitys luo kasvupaikkoja, joita on nykymetsissä hyvin vähän. Ravinteikkaille peltomaille kehittyy nopeasti kalkkipitoista kasvualustaa suosiva kasvija eläinlajisto.” Metsityslaki olisi voimassa vuoden 2023 loppuun asti, mutta Pirkolan mukaan toiveena on saada sille jatkoa sen jälkeenkin. Metsityslain tavoitteena on saada kuvassa näkyvän aukean kaltaiset joutoalueet kasvamaan metsää ja siten hillitä ilmastonmuutosta. Mikko Peltoniemi selvittää työkseen metsien käytön ja hoidon ilmastovaikutuksia. Vapaalla hän liikkuu luonnossa lapinkoiransa Hillan kanssa. 8106_.indd 7 22.10.2020 8.19
• 22.10.2020 / AJASSA 8 SAMI KARPPINEN ”P äätös on historiallinen, sillä työehtosopimuksia on tehty jo 75 vuoden ajan. Paikallista sopimista on etenkin isoissa yhtiöissä tehty kuitenkin jo pitkään, joten päätös on otettu kentällä kohtalaisen rauhallisin mielin vastaan”, kuvailee Meto – Metsäalan asiantuntijat ry:n puheenjohtaja Stefan Borgman tunnelmia. Metsäteollisuuden irtautumista perinteisestä sopimisen mallista on julkisuudessa kuvailtu jopa siirtymäksi kohti hajoita ja hallitse -toimintakulttuuria. Borgman ei kuitenkaan näe asiaa näin dramaattisena. ”Uskon, että Meto on avainroolissa jatkossakin. Kun työehdoista päätetään lähempänä työntekijöitä, kiinnostus asioita kohtaan kasvaa. Toimimme tiiviissä yhteistyössä yhdysmiesten ja toimipaikkaosastojen kanssa.” Borgman ei myöskään usko, että työnantajapuolen intressissä on lähteä jatkossa jyräämään työehtoja ja vaarantamaan työrauhaa. Osaamista lisättävä Vaikka paikallinen sopiminen on tuttua suurissa yrityksissä, on monissa pienissä yrityksissä totuttu nojautumaan valtakunnallisiin sopimuksiin. Pienissä organisaatioissa sekä työnantajan että työntekijäpuolen resurssit ja osaaminen työehtojen paikalliseen sopimiseen ovat rajallisia. ”Meidän tehtävämme on lisätä työntekijäpuolen osaamista sekä tukea luottamusja yhdyshenkilöitä työssään. Alaan liittyy esimerkiksi paljon lainsäädäntöä, joka on syytä tuntea”, Borgman huomauttaa. Hän uskoo kuitenkin, että voimassa oleva työlainsäädäntö tarjoaa kuitenkin turvalliset raamit paikalliselle sopimiselle. ”Hypätään liikkuvaan junaan” Borgman näkee paikallisessa sopimisessa myös paljon mahdollisuuksia. Metsäalan yrityskentässä on erityyppisiä toimijoita, joten työpaikoilla on tarpeita edistää erilaisia asioita. ”Paikallisesti on helpompi sopia monista asioista, joita valtakunnallisessa pöydässä ei ole voitu viedä eteenpäin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi työsuhteen ehtoihin ja työssä jaksamiseen liittyvät asiat.” Metolaisten näkökulmasta haasteita tulevissa 2020-luvun neuvotteluissa ovat etenkin ostovoiman säilyttäminen ja työhyvinvoinnin edistäminen. ”Myös työn ja vapaa-ajan erottamiseen on alalla, jolla työaika on yleensä vapaamuotoinen, kiinnitettävä huomiota.” Paikallista sopimista metsäalan toimihenkilöiden ja Metsäteollisuuden yritysten välillä tullaan ottamaan käyttöön vasta parin vuoden kuluttua, sillä nykyinen työehtosopimus on voimassa vuoden 2022 loppuun asti. ”Suurin muutos pienille yrityksille” Meton Borgman: Metsäteollisuuden irtautuminen tesneuvotteluista on myös mahdollisuus. ”Kun työehdoista päätetään lähempänä työntekijöitä, kiinnostus asioita kohtaan kasvaa”, Stefan Borgman uskoo. Stefan Holmström ”Metsäteollisuuden sopimusalalla ollaan jo pidemmän aikaa menty kohti dynaamista sopimista. Neuvotteluita käydään jatkuvasti ja työehtoja hiotaan tarpeen mukaan matkan varrella. Näen, että tässä hypätään liikkuvaan junaan”, Borgman summaa. 8107_.indd 8 22.10.2020 8.21
• 9 AJASSA / 22.10.2020 ONKO JATKUVASTA luvattu liikaa? Vertailulaskelmat jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäisten metsien kasvusta epäilyttävät metsien hoidon ja puuston kasvun tutkijoita. Jatkuvaa kasvatusta on tutkittu muun muassa Lapinjärvellä. Peitteisen metsän on todettu uudistuvan, mutta koealoilla puuston kasvu ei ole ollut yhtä hyvää kuin verrokkipuustojen. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat T ässä jutussa ei oteta kantaa, kannattaako metsä kasvattaa jatkuvasti peitteisenä vai tasarakenteisena. Sen metsänomistaja saa päättää itse – toivottavasti myös tulevaisuudessa. Tarkoitus on sen sijaan saada tolkku kiistanalaista laskelmista, joilla vertaillaan jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäisten metsien kasvua. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. 8107_.indd 9 22.10.2020 8.22
• 22.10.2020 / AJASSA 10 Itä-Suomen yliopiston professori Timo Pukkala kirjoitti blogissaan 25. elokuuta (Forest Issues – Itä-Suomen yliopisto), että jatkuvan kasvatuksen metsät kasvavat paremmin tai vähintään yhtä hyvin kuin tasarakenteiset. Väitteensä tueksi hän esitti kaksi esimerkkiä. Niistä ensimmäisessä jatkuvan kasvatuksen menetelmällä hoidetun metsän vuotuiseksi keskikasvuksi todettiin 70 vuoden jaksolla 6,4 kuutiota hehtaarilla. Tasaikäisen, lehtomaisen kankaan istutuskuusikon vuosikasvu oli 6,0 kuutiota. Vertailu oli tehty Luonnonvarakeskuksen (Luke) puuntuotoksen professorin Jari Hynysen laatimalla kasvumallilla. Hynynen kuitenkin oudoksuu tapaa, jolla mallia on käytetty. ”Mallilla ei voi arvioida koko kiertoajan keskikasvuja, eivätkä tutkimuksemme tulokset tue Pukkalan tulkintaa kasvun tasoista. 1980-luvulta alkaneiden mittausten mukaan harvennusvaiheen tasaikäisten kuusikoiden tilavuuskasvu on keskimäärin 11,9 kuutiota hehtaarilla. Poimintahakkuin käsitellyillä koealoilla kasvu on ollut 5,8 kuutiota.” Pukkalan esittämiä kasvulukuja Hynynen pitää epäuskottavina. ”Uusimman valtakunnan metsien inventoinnin mukaan eteläisen Suomen metsien keskimääräinen vuosikasvu on 6,8 kuutiota hehtaarilla. Vaikea uskoa, että lehtomaisen kankaan istutuskuusikot kasvaisivat vähemmän kuin metsät keskimäärin.” Luonnonvarakeskuksen Motti-laskurin mukaan lehtomaisen kankaan istutuskuusikot kasvavat kiertoaikanaan eteläisessä Suomessa keskimäärin kymmenen kuutiota vuodessa hehtaarilla. ”Puut loppuisivat” Toisessa esimerkissä tarkastellaan ”melko erirakenteisen” kuusikon kasvatusvaihtoehtoja. Niitä ovat tasarakenteisuuteen tähtäävä alaharvennus ja jatkuvaa kasvatusta tukeva yläharvennus. Molemmissa puuston pohjapinta-alaa on 30 neliömetriä hehtaarilla, ja se alennetaan 20 neliömetriin. Tällöin puuston kasvu on hakkuutavasta riippumatta sama. Metsänhoidon asiantuntijan mukaan esitetty harvennus ei sovi jatkuvan kasvatuksen metsiin. ”Metsät on kasvatettava selvästi harvempina kuin esimerkissä. Muuten olevat alikasvokset ränsistyvät valtapuiden varjossa”, toteaa jatkuvaa kasvatusta pitkään tutkinut erikoistutkija Sauli Valkonen Lukesta. Kun puustoa harvennetaan voimakkaammin, hehtaarikasvu jää pienemmäksi, mutta alikasvos kehittyy elinvoimaiseksi. Se on metsän kasvatuksen jatkuvuudelle ratkaisevaa. Metsäväkeä on kummastuttanut myös Jyväskylän yliopiston äskettäinen tutkimus, jonka mukaan metsistä saadaan suurin hyöty sadan vuoden jaksolla, kun 75 prosenttia pinta-alasta hoidetaan jatkuvalla kasvatuksella. Tutkimuksen tueksi tehdyissä kasvusimuloinneissa jatkuvan kasvatuksen keskimääräinen vuosikasvu oli 5,6 kuutiometriä hehtaarilla ja tasaikäisten 4,9 kuutiometriä. Jyväskylän yliopiston laskemat kasvuluvut perustuvat Pukkalan johdolla laadittuun kasvumalliin Alhaiset kasvut johtuvat siitä, että käytetty kasvumalli pohjautuu valtakunnan metsien inventointituloksiin 1980-luvulta, eikä tietoja ole päivitetty uudemmin mittauksin. Jatkuvaa kasvatuksen koealoja on perustettu 1980-luvulta alkaen. 8107_.indd 10 22.10.2020 8.22
• 11 AJASSA / 22.10.2020 ”Vaikea uskoa, että lehtomaisen kankaan istutuskuusikot kasvaisivat vähemmän kuin metsät keskimäärin.” Professori Jari Hynysen mukaan hänen laatimaansa kasvumallia ei voi käyttää kiertoajan mittaisen kasvun laskemiseen. Lisäksi hän pitää esitettyjä kasvun tasoja epärealistisina. Miten kommentoitte, professori Timo Pukkala? ”Jossakin Metsälehden jutussa Hynysen mallilla on nimenomaan tehty koko kiertoaikaa koskevia päätelmiä eli on sanottu, että kiertoajan kasvu pienenisi 25 prosenttia, jos siirrytään jatkuvaan kasvatukseen. Minä ainoastaan osoitin, että Hynysen mallista ei voi tehdä tuollaista päätelmää. Minun kiertoajan mittainen laskelmani on aivan yhtä oikeutettu tai oikeuttamaton kuin aiemmat mallilla tehdyt päätelmät, jotka koskevat koko kiertoaikaa. Nuo epärealistisen pienet kasvut on laskettu Hynysen mallilla, eli ne eivät ole minun esityksiäni.” Toinen esimerkkinne, harvennusvoimakkuus, ei tutkija Sauli Valkosen mukaan sovellu jk-metsän kasvatukseen, vaan metsää pitäisi harventaa paljon voimakkaammin, jotta alikasvos menestyy. ”Taloudellisesti optimaalinen metsikön pohjapinta-ala on suunnilleen sama riippumatta siitä, onko kyseessä tasaikäismetsätalous vai jatkuva kasvatus. Metsänomistaja maksimoi kannattavuutta eikä suinkaan tilavuuskasvua. Alikasvoksen syntyminen on tapauskohtainen asia, ja muun muassa tuore tutkimus Silva Fennicassa osoittaa, että kuusikkoon syntyy eniten kynnyskasvua, kun pohjapinta-ala on 13 neliömetriä hehtaarilla. Sitä syntyy vielä runsaasti pohjapinta-alassa 20 neliömetriä hehtaarilla mäntyja koivusekapuustoa, alikasvosta syntyy ja se voi hyvin, vaikka pohjapinta-ala olisi suurikin.” Tutkijana esitätte jatkuvaa kasvatusta puoltavia kantoja. Samaan aikaan olette osakkaana Arvometsässä, joka tuottaa jatkuvan kasvatuksen palveluita. Asetelma ei minusta näytä hyvältä. ”Esitän yleensä julkaistujen tutkimusten tai seikkaperäisten laskel mien tuloksia. Ne puhuvat usein jatkuvan kasvatuksen puolesta. Arvometsä ei ole sitoutunut jatkuvaan kasvatukseen, vaan pyrkii löytämään metsänomistajan kannalta parhaat metsänkäsittelymenetelmät. Lopputuloksena on usein jatkuvapeitteinen metsätalous. Arvometsä esittää mielihyvin laskennalliset tulokset myös tasaikäismetsätaloudelle, jos metsänomistaja niitä haluaa. Molemmissa tapauksissa on siis kyse analyyseihin perustuvista päätelmistä – ei siitä, että jotain kasvatusmenetelmää edistettäisiin perusteettomasti.” Professori Timo Pukkala vastaa Luken professori Annika Kangas selittää jyväskyläläisten tutkimuksen tulosten johtuvan jatkuvaa kasvatusta suosineesta laskentamenetelmästä, joka tarjoaa runsaammin vaihtoehtoisia käsittelyjä jatkuvalle kasvatukselle kuin tasaikäisvaihtoehdolle. ”En usko, että tätä olisi mitenkään tarkoitushakuisesti tehty, mutta ymmärryksemme siitä miten simulaattorit toimivat on puutteellinen.” Kasvumalleissa tulkinnanvaraa Maastossa jatkuvan kasvatuksen metsien kehitystä on seurattu alkuaan 1980-luvulla perustetuilla Erikakoe aloilla. Koealat perustettiin professori Erkki Lähteen aloitteesta. Erika-kokeilla jatkuvan kasvatuksen metsien hehtaarikasvu oli 20 vuoden mittausjaksolla 5,8 kuutiota. Tasaikäisen istutusmetsän keskimääräiseksi kasvuksi koko kiertoajalla on vastaavalla kasvupaikalla laskettu 7,5 kuutiometriä. Ero on siis 25 prosenttia tasaikäisten metsien hyväksi. Tasaikäisen metsän tuotos on ennustettu Motti-simulaattorilla. Mallien tarkkuus riippuu, kuinka hyvin taustalla oleva mittausaineisto kuvaa ennustettavien metsien kasvua. ”Ongelmana näissä (Pukkalan) malleissa on, että metsien uudistumista kuvaavien mallien aineisto on pieni ja painottunut tietyille alueille. Emme tiedä, miten hyvin nämä mallit soveltuvat muille alueille ja eri tavoin käsitellyille kohteille”, Kangas toteaa. Metsän uudistumista koskeva epävarmuus on hänen mukaansa erityisen tärkeä jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäiskasvatuksen vertailussa. Jatkuvan kasvatuksen taloudellinen edullisuus perustuu siihen, että taimet saadaan ilmaiseksi. Professori Timo Pukkala on kansainvälisesti arvostettu metsäntutkija. Kannattaa silti muistaa, että hän on osakkaana Arvometsä Oy:ssä. Se on metsäpalveluyritys, jonka päätuote on jatkuva kasvatus. Asetelma ei näytä hyvältä. Pysynevätkö tutkijan ja firman osakkaan roolit ihan varmasti erillään? Kuvitellaanpa, että meillä olisi avohakkuumetsätalouden paremmuutta yhtä tarmokkaasti kehuva professoritason tutkija, joka samalla omistaisi metsäpuiden taimia tuottavaa firmaa. Siitä riittäisi älämölöä Ylen Mottia myöten, ja eiköhän moisesta muutama punavihreä välikysymyskin saataisi aikaiseksi. MIKKO RIIKILÄ Lisäarvoa Arvometsälle? Lähde: Luke Kiistellyt kasvuvertailut Jatkuvan kasvatuksen metsien vuosikasvu 20 vuoden seurantajaksolla on ollut vajaa kuusi kuutiota hehtaarilla. Tasaikäisen metsän vastaava kasvu koko kiertoajalla on Motti-laskurin mukaan 7,5 kuutiota. Eri-ikäinen Luken ERIKAkokeet Istutus Motti Tilavuuskasvu m 3 /ha/v Professori Timo Pukkala laskee jatkuvan kasvatuksen metsien kasvavan tasaikäisiä paremmin. Tätä tulkintaa puuntuotoksen ja metsänhoidon tutkijat eivät hyväksy. 8 7 6 5 4 3 2 1 8 7 6 5 4 3 2 1 10 Tasaikäismetsä, 6.0 m 3 /ha Jatkuva kasvatus, 6.4 m 3 /ha Vuosia 10 20 30 40 50 60 70 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Lähde: Timo Pukkala, Forest Issues blogi. Itä-Suomen yliopisto, elokuu 2020. KOMMENTTI 8107_.indd 11 22.10.2020 8.22
• 22.10.2020 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 2019 2018 2020 .. .. Sijainti: Keski-Suomi Ostaja: Iso metsäyhtiö Hakkuukertymä: 580 m 3 Leimikon pinta-ala: 1,8 ha, avohakkuuta Muuta: Aila-myrskyn kaatojen korjuuta päätettiin laajentaa parin hehtaarin aukoksi. Leimikko korjattiin kahden viikon kuluttua myrskystä. MYRSKYKORJUUN LAAJENNUS m 3 e/m 3 euroa yhteensä mät 190 60 11400 kut 220 61 13420 kot 40 47,5 1900 mäk 35 19,5 682,5 kuk 40 20 800 kok 55 19 1045 yhteensä 580 29247,5 TUORE PUUKAUPPA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva V iime viikolla yksityismetsistä ostettiin puuta yhteensä lähes 780 000 kuutiometriä. Se ei ole lähelläkään ennätyksiä, mutta yli sata tuhatta kuutiometriä enemmän kuin viime vuonna samalla viikolla. Myös kolmella edellisellä viikolla ostomäärä ylitti viime vuoden vastaavan viikon lukeman. Puukauppojen kiihtyminen on jälleen alkanut tukkivetoisesti, koska sahatavara tekee taas kauppansa niin kotimaassa kuin maailmalla. ”Puun kysyntä on syksyn aikana vahvistunut, ja varsinkin tukkivaltaisiin leimikoihin tulee hyvin tarjouksia. Tarjonta saisi sen sijaan olla runsaampaa. Moni metsänomistaja elää yhä siinä uskossa, että kysyntä on koronaepidemian vuoksi alamaissa”, kuvaa Metsänhoitoyhdistys Savotan asiakkuuspäällikkö Ari Ruotsalainen puukauppatilannetta. Mitään uutta tai yllättävää puun kysynnän elpyminen ei sinällään tarjoa. Paras kysyntä on jälleen kuusitukkivaltaisilla leimikoilla. Harvennusleikoita ei ehkä suoranaisesti väistellä, mutta suurta hinkua kuitupuusavotoihin ei ostajilla tänäkään syksynä ole. Eri puolilta maata on viestitty kuusitukin kantohintatarjousten kohonneen hyvillä leimikoilla yli kuudenkymmenen euron, mikä kertoo, että ostajien näkymätön puolustuslinja on murtunut. Vielä kesällä ostotarjouksiin kantohinnaksi merkittiin 59,95 euroa höystettynä vaikkapa hyvähintaisella hakkuutähdetarjouksella. Nyt tukista saa taas maksaa. Kuusitukista taas yli kuusikymppiä Puun kysynnässä on menossa kirivaihe. Tätä kaikki metsänomistajat eivät ole huomanneet. ”Remonttirakentaminen on pelastanut sahamarkkinoita.” MIKKO RIIKILÄ METSÄSUHDANTEITA luotaava Pellervon taloustutkimus PTT ennusti keväällä, että kemiallinen metsäteollisuus menestyy tänä vuonna paremmin kuin sahat. Tästä syystä se ennakoi myös, että kuitupuuvaltaiset harvennusleimikot tekevät paremmin kauppansa kuin tukkivaltaiset. ”Tukkien kauppamäärät olivat tammi-helmikuussa lähes 50 prosenttia viime vuoden alkua pienemmät ja kysyntä hiipuu sahateollisuuden vaikeuksien myötä… Koronan aiheuttama lisäys sellun kysynnässä ylläpitää kuitupuun kauppoja, jotka kohdistuvat harvennusleimikoihin entistä vahvemmin.” Näin siis PTT. Jälkiviisaasti voi sanoa, että pieleen meni. Puumarkkinoilla mennään taas kerran tukkileimikot edellä, kuten niin monta kertaa ennenkin, ja osa korjuuorganisaatioista haalii lisää tukkipuun hakkuille sopivaa korjuukalustoa. Kuitupuun hinnan nousua ja kysynnän vahvistumista saadaan yhä odottaa. Yksinään PTT ei näkemyksensä kanssa ollut. Myös sahurit myöntävät, että kesän tullen sahatavaramarkkinat kääntyivät paljon ennakoitua paremmiksi. PTT ennusti keväällä pieleen Myrsky vauhditti tukkikauppaa 8108_.indd 12 22.10.2020 8.25
• 13 AJASSA / 22.10.2020 Myös mänty kelpaa, talvileimikot eivät Länsirannikolla toimivan Luvian sahan metsäjohtaja Juho Honkela kertoo, että sahamarkkinoiden hyvä vauhti on kiihdyttänyt puun tarvetta. ”Ennakoimme keväällä, että koronatilanne lamaannuttaisi sahatavaran kysynnän, mutta todellisuudessa sekä kotimarkkinat että vienti ovat vetäneet ennakoitua paremmin. Näyttää siltä, että remonttirakentaminen on pelastanut sahamarkkinoita.” Kaikkien maailman terassirakentajien ansiosta siis tukkikauppaa tehdään nyt vilkkaasti. Pientä rajaa ostokohteissa kuitenkin on. ”Ostamme kelirikkoaikaan korjattavia kohteita, jotka pystytään korjaamaan syksyn kuluessa. Talvileimikoita emme nyt osta, koska niitä jäi viime vuodelta, kun talvi ei tänne länsirannikolle tullut.” Metsä Fibre rakentaa Luvian naapuriin Raumalle maailman suurimmaksi mainittua mäntysahaa, jonka on määrä käynnistyä parin vuoden kuluttua. Honkelan mukaan tieto uudesta sahasta ei ainakaan vielä vaikuta puumarkkinoihin. ”Ei ole merkkejä, että metsänomistajat olisivat jääneet odottamaan uutta sahaa ja jarruttelisivat nyt mäntytukkileimikoiden kauppaa.” Stora Enso sai perääntyä Tukkipuun kysynnän vahvistumisesta kielii osaltaan sekin, että Stora Enso on vähä vähältä joutunut perääntymään viimevuotisesta päätöksestään nostaa havutukkien latvaläpimitta 18 senttiin tärkeimmillä ostoalueillaan. Päätöksen seuraukset olivat tarkalleen odotetun kaltaiset. Yhtiö ei huonoine mittoineen pärjännyt tukkileimikoiden kaupoilla. Se toi laihat ajat yhtiön lukuun puuta korjaaville yrittäjille ja jarrutti myös Stora Enson tukkitoimituksissa itsenäisille sahoille. Nyt latvaläpimitaltaan 15–18 sentin tukit hinnoitellaan omana tavaralajinaan. Tosin kentältä kerrotaan, että kysynnän kasvun myötä pienille tukeille saatetaan antaa sama hinta kuin yli 18-senttisillekin. Metsässä pienet ja isot tukit hakataan Stora Enson leimikoilla samoihin kasoihin. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,86 s 58,67 s 43,10 s 17,29 ? 19,22 s 16,59 ? 24,74 s 27,08 ? Uudistushakkuu 56,94 s 59,79 s 44,81 s 19,64 ? 21,27 ? 18,64 ? 28,27 ? 29,10 ? Harvennushakkuu 48,75 s 51,16 s 38,68 ? 16,48 ? 16,99 ? 15,80 ? 22,91 ? 23,85 s Ensiharvennus 36,56 s 39,33 s 31,50 s 12,53 ? 12,64 ? 12,34 ? Hankintahinnat 56,94 s 57,98 s 50,15 s 31,64 s 32,03 s 31,91 s 36,91 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,54 s 59,77 ? 42,38 ? 17,49 s 20,77 ? 16,82 ? 25,31 s Uudistushakkuu 57,85 s 60,69 ? 43,47 ? 19,42 s 22,95 ? 18,56 ? 28,78 s Harvennushakkuu 51,29 ? 54,17 ? 38,73 ? 16,59 ? 17,33 ? 16,13 ? 23,19 s Ensiharvennus 12,59 s 13,94 s 12,68 s Hankintahinnat 60,23 s 60,97 s 49,88 s 32,18 s 32,41 s 32,33 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,41 s 59,85 s 41,74 s 18,25 s 20,00 s 16,91 s 25,10 s 26,66 s Uudistushakkuu 58,27 ? 60,83 s 43,39 s 20,89 s 22,09 s 18,95 s 29,21 ? 29,67 s Harvennushakkuu 50,42 ? 51,86 ? 38,27 ? 17,37 ? 16,99 ? 16,67 ? 23,70 s 23,26 s Ensiharvennus 13,28 s 12,50 ? Hankintahinnat 57,89 s 59,54 s 32,72 s 30,69 s 31,93 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,41 s 56,50 s 42,64 s 16,52 ? 17,33 ? 16,23 ? 24,47 s 27,70 s Uudistushakkuu 54,72 s 57,92 s 45,10 s 18,46 ? 18,94 ? 18,01 ? 30,56 s 30,81 s Harvennushakkuu 46,72 s 48,11 s 37,90 ? 16,45 ? 16,73 ? 16,17 ? 23,01 s 24,10 ? Ensiharvennus 11,92 ? 12,09 ? Hankintahinnat 55,12 s 56,22 ? 50,71 ? 31,87 ? 31,98 ? 32,17 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat 52,07 s 52,53 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,62 s 55,93 s 38,89 ? 18,49 20,30 ? 17,43 s 25,61 ? 26,80 ? Uudistushakkuu 56,82 s 57,39 s 39,52 ? 20,85 s 22,01 ? 19,13 s 28,29 ? 28,21 ? Harvennushakkuu 47,97 ? 48,34 s 17,07 ? 17,81 ? 15,81 ? 23,23 ? 23,64 ? Ensiharvennus 14,01 ? 12,83 ? Hankintahinnat 58,16 ? 56,86 ? 32,00 ? 32,16 s 31,70 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 49,26 s 50,74 s 16,30 s 16,71 ? 14,53 s 23,22 s 24,41 s Uudistushakkuu 51,94 s 51,99 s 20,29 s 19,53 ? 17,85 s 26,07 s 26,07 s Harvennushakkuu 44,15 s 43,93 s 15,17 s 14,18 ? 13,17 ? 21,50 s 20,41 ? Ensiharvennus 11,81 ? 9,75 ? Hankintahinnat 55,14 ? 54,04 s 30,99 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 47,78 s 46,44 ? 15,73 ? 15,45 s 14,67 ? 22,35 ? 23,02 ? Uudistushakkuu 50,57 s 48,40 ? 18,86 ? 17,82 ? 25,54 s 24,89 ? Harvennushakkuu 44,65 s 41,09 ? 14,99 ? 13,51 s 13,08 ? 21,73 ? 19,38 ? Ensiharvennus 11,09 ? 9,97 ? Hankintahinnat 55,04 s 29,39 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 57,40 ? 60,18 s 44,83 s 18,56 s 19,84 s 17,39 s 25,88 ? 28,31 ? Uudistushakkuu 58,89 ? 61,27 s 46,57 ? 21,38 s 22,15 s 19,26 ? 30,41 s 30,36 ? Harvennushakkuu 52,46 s 52,97 s 39,72 ? 17,79 s 17,81 ? 16,86 s 24,56 ? 26,55 s Ensiharvennus 38,69 s 40,36 ? 30,03 ? 13,67 s 13,37 s 13,33 s Hankintahinnat 59,74 s 60,66 s 50,80 s 32,99 s 33,02 s 32,64 ? LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 38–41 keskiarvo Kuusitukista taas yli kuusikymppiä Ulvilalainen Jouni Jokitulppo toi Kumeko Forest Oyn:n toimittaman tukkikuorman Luvian sahalle Porista. Automiehillä riittää nyt kiirettä, kun tukin tarve on kasvanut. 8108_.indd 13 22.10.2020 8.25
• 14 22.10.2020 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat M etsänomistaja: Kiinnostavatko omassa metsässä niin puukauppatulot kuin luonnon monimuotoisuuden huomiointi? Tervetuloa korkealle mäennyppylälle Jyväskylän pohjoispuolella. Täällä on kaadettu arvokasta tukkikuusikkoa, jätetty säästöpuita, turvattu lahopuujatkumoa, säästetty alikasvosta, tehty tekopökkelöitä, suojeltu metsäalue, jätetty tuulenkaatorypäs korjaamatta, säästetty raivaamaton vyöhyke suopainanteen reunuksille ja pyritty jättämään raivauksessa pystyyn useita puulajeja. ”Kompromissi monimuotoisuusarvojen ja taloudellisten arvojen suhteen”, kuvailee metsänomistaja Jyri Hallikas. Kompromisseja todella tarvitaan, sillä metsäalan kyky huomioida luonnon monimuotoisuutta hakkuissa sai lokakuun alussa kuraa niskaansa. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan säästöpuita ja muita luontokohteita jätettiin metsiin 2010-luvulla vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Hakkuissa luontoa on huomioitu vain vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Tavoitteet ja niille toteuttaja Miten jyväskyläläisellä mäennyppylällä on onnistuttu tekemään enemmän kuin täyttämään vain vähimmäisvaatimukset? Hallikas omistaa mäellä sijaitsevan, ukilta perityllä metsäpalstan yhdessä siskonsa kanssa. He ovat kirjanneet luontoarvojen ja esimerkiksi riistanhoidon tärkeyden metsänomistuksen lähtötavoitteiksi. Hallikkaat ovat etämetsänomistajia. Jotta tavoitteet toteutuisivat myös käytännön metsätöissä, metsänomistajan tulee Jyri Hallikkaan mukaan osata kysyä ja vaatia vaihtoehtoja. Lisäksi tarvitaan metsäasiantuntija, joka kuuntelee tavoitteet ja ehdottaa toimenpiteitä sen mukaisesti. Metsätöiden suunnittelusta Hallikkaiden metsissä vastaa metsäneuvoja Arto Vuorinen Päijänteen metsänhoitoyhdistyksestä. Tuorein tapahtuma metsissä on elokuussa tehty hakkuu, jossa kaadettiin lumituhoista ja hyönteistuhoriskistä kärsinyt satavuotias kuusikko. ”Kävimme Arton kanssa metsässä porukalla ennen hakkuuta. Katselimme, mitä voisi säästää ja millaisia olisivat sekä taloudellisesti että monimuotoisuuden kannalta fiksut ratkaisut”, Hallikas kertoo. Hänen mukaansa yksityiskohtien sopiminen porukalla oli helpoin ja selkein vaihtoehto. ”Hakkuukohteella kävellessä tuntui monesti siltä, että metsäkohdat, jotka eivät ole taloudellisesti niin merkityksellisiä, voivat sitä olla monimuotoisuuden kannalta.” Luonnon ja tulojen kompromissi Monimuotoisuuden huomiointi vaatii yhteistyötä metsänomistajalta ja metsäammattilaisilta sekä selkeitä työohjeita. Luonnon monimuotoisuuden huomiointi vaatii vaivannäköä hakkaajilta. Arto Vuorinen kertoo pitävänsä haastavien hakkuusuunnitelmien tekemisestä. Jyväskyläläishakkuulla ei tehty energiapuun korjuuta. Haavat, ylilahot ja pystykuivat puut jäivät metsään. Metsäkonekuski on oivallisesti turvannut lahopuujatkumoa siirtämällä lahopuuta säästöpuuryhmän keskelle. 8109_.indd 14 22.10.2020 8.27
• 15 METSÄSTÄ / 22.10.2020 Vinkit luonnon huomiointiin ”Taloudellisesti ei niin merkitykselliset metsäkohdat voivat olla sitä monimuotoisuudelle.” 1. Käy luontoa huomioivat toimenpiteet läpi paikan päällä metsässä yhdessä metsäasiantuntijan kanssa. 2. Merkitse samalla maastoon nauhalla rauhaan jäävät luontokohteet, kuten säästöpuuryhmät ja riistatiheiköt. 3. Kirjatkaa luontohuomiot leimikkoeli hakkuusuunnitelmaan. Huomiot kulkevat puukaupan solmimisen jälkeen hakkuusopimuksen työohjeisiin. 4. Metsäkonekuski lukee työohjeet koneensa näytöltä ja seuraa maastoon tehtyjä merkintöjä. KYSY METSÄASIANTUNTIJOILTA NÄISTÄ ? ? Säästöpuut – vanhat elävät puut – lahopuut ? ? Tekopökkelöt ? ? Sekapuusto ja puulajien runsaus ? ? Alikasvos (etenkin kuusentaimien ryhmät) ? ? Reunavyöhykkeet – suolämpäreet ja kosteat painanteet – vesistöt – pellot ? ? Maanmuokkaus ? ? Lisää tietoa luontoa huomioivista metsänhoito-ohjeista, googleta nämä: – luonnonhoitotoimenpiteiden tarkistuslista – WWF Metsänhoito-opas, – metsänhoidon suositukset Konkreettiset ohjeet Hallikkaiden metsäneuvojan Arto Vuorisen mukaan tärkeintä on, että metsänomistaja kertoo metsäammattilaiselle, mitä metsältään haluaa. ”Tykkään tosi paljon kävelyttää asiakasta. Metsässä on helppo jutella ja näyttää konkreettisesti asioita. Haistella metsänomistajan tavoitteita”, Vuorinen kertoo. Luontoa erityisesti huomioiva hakkuusuunnittelu vaatii metsäasiantuntijalta vaivannäköä. Vuorinen kertoo, että mielenkiintoa työhön riittää. ”Tykkään tehdä haastavampia suunnitteluita. Näitä on makea tulla katsomaan myöhemmin.” Kun Hallikkaat ja Vuorinen olivat saaneet rajattua hakkuualueen ja säästöpuuryhmät yhdessä maastossa, Vuorinen lähetti metsänomistajille vielä hakkuusuunnitelman, johon asiat oli kirjoitettu ylös. Suunnitelmassa olevien työohjeiden on oltava konkreettisia. ”Kirjoitan sinne esimerkiksi, että pystykuivat jäävät metsään”, Vuorinen sanoo. Näin metsäkonekuski tietää, että esimerkiksi kelopuita ei kerätä energiapuiksi, vaan ne jäävät metsään lahopuuksi. ”Ohjeet siirtyvät sähköisesti metsäkoneen koppiin. Koneenkuljettaja löytää tietokoneella hakkuukuvion alta kirjoitetut työohjeet.” Selkeiden työohjeiden avulla metsätyöntekijöillä on luotto, että luonnon monimuotoisuutta huomioivia ratkaisuja saa tehdä raivauksessa ja puunkaadossa eikä tarvitse pelätä moitteita siitä, ettei metsässä ole tehty riittävän ”siistiä” jälkeä. Säästöpuita jo raivauksessa Jyväskyläläismetsässä luonto on pyritty ottamaan huomioon kaikissa talousmetsän vaiheissa. ”Säästöpuukohteita tulee miettiä muuallakin kuin aukkohakkuissa. Ihan jo taimikonhoidossakin”, Vuorinen sanoo. Kaadetun kuusikon viereisellä taimikonhoitokohteella on jätetty raivaamattomia riistatiheiköitä, pyritty säästämään pystyyn vähempiarvoisia puulajeja ja jätetty raivaamaton vyöhyke kostean suopainanteen reunuksille. Kyseinen suopainanne on erittäin hyvä säästöpuukohde ja siihen jäikin elokuun hakkuussa pystyyn isompi puuryhmä. Hakkuujäljestä Vuorinen lähetti tuoreeltaan kuvia metsänomistajille puhelimen whatsapp-sovelluksella. ”Kuvat ovat kiva juttu, kun välimatkaa metsään on. Nyt syksyllä olisi tarkoitus käydä rauhassa käppäilemässä paikalla”, Jyri Hallikas sanoo. Metsänomistajien toiveesta hakkuualan ja metsätilan rajalle jätettiin reilumpi säästöpuuryhmä. Ryhmässä on vanhaa sekapuustoa, mikä myös puolsi säästämisratkaisua. Oikealla olevan suopainanteen viereen on jätetty taimikon raivauksessa reilu raivaamaton suojavyöhyke. Työläs raivaus olisi muutenkin ollut turhaa, sillä kuusia ei suotiheikössä juuri kasva. Lahokoivun viereen hakkuuaukolle säästetyt alikasvoskuuset tarjoavat todistetusti suojaa esimerkiksi linnuille. 8109_.indd 15 22.10.2020 8.27
• 16 22.10.2020 / METSÄSTÄ lkukesä oli kuiva. Lumettoman talven kosteus ehti kadota ennen kuin kasvukausi alkoi. Niinpä aukko näytti yhtä ruskealta kuin edellisenä kesänä, mutta juhannuksen tienoon sateet ja kostean viileä heinäkuu muuttivat tilanteen. Aukolle uskaltautuneelle avautui melkoinen kasvien kirjo. Aukolla tavatuista 96 kasvilajista hakkuusta juuristonsa avulla selviytyneitä oli 43, siemenpankista versoneita 30, tuulen tuomia 16 ja tulotavaltaan epäselviä 7. Edesmenneen metsän varvut ja ruohot Parhaimman kuvan kasvipeitteestä saa kautta alueen arvottujen 100 ruudun antamista tuloksista. Kun laskin ruuduilta kasvit yksittäin, siementaimet ja versot tai versoryhmät erikseen, tuloksista voi laskea myös hehtaarin kasviyksilöiden määrän. Vaikka koeruutuja oli sata, silti hehtaaria kohden lasketut lukumäärät ovat viitteellisiä ja kertovat vain suuruusluokan. Alue on – niin kuin tällä seudulla yleensä – pinnanmuodoiltaan ja maalajeiltaan vaihteleva ja jokainen hakkuuaukko on erilainen. Aukko alkaa jo vihertää Toisenakin kesänään seuraamamme aukko vaikuttaa tylyltä, mutta ei todellakaan ole kuollut: 96 kasvilajia ja kymmeniätuhansia mustikkakasvustoja. ”Aukolle uskaltautuneelle avautui melkoinen kasvien kirjo.” Aamusumu verhoaa elokuisen hakkuuaukon. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuvat Ruudun maavarrelliset kasvit on laskettu omaksi yksilökseen = klooniksi riippumatta versojen määrästä. Maavarsiensa avulla klooneja muodostavat lajit säilyvät hakkuissa hyvin. Mustikkaa kasvoi 38, oravanmarjaa 27, metsätähteä 18 ja maitohorsmaa 10 ruudussa. Luvut tarkoittavat sitä, että hehtaarilla noin 15 000 mustikkakasvustoa, 10 000 oravanmarjakasvustoa ja 7 000 metsätähtikasvustoa – pieniä tosin, mutta elinkelpoisia. Nostoja siemenpankista Kun sekä kesä 2019 että 2020 olivat kuivia, siementaimien määrä lienee ollut normaalikesiä vähäisempi. Paljasta maata on edelleen niin paljon, että ensi kesäkin on hyvää aikaa uusille yrittäjille. Siemenpankkilajien ykkönen oli vattu, jonka taimia oli joka toisella ruudulla. Osa oli jo viime kesänä itäneitä, parin vaaksan mittaisia, osa vasta heinäkuun sateiden virvottamia sirkkataimia. Koeruuduilla oli yhteensä 207 versoa, mikä tarkoittaa peräti 80 000 tainta hehtaarille! Parin vuoden päästä aukkoa kattaa lähes yhtenäinen vatukko – toivottavasti kesä on silloin myös marjomiselle otollinen! Näkyvimpiä olivat kuitenkin peltopillikkeen kukkapenkkimäiset kasvustot. Koeruuduista laskettu määrä, 12 000 pillikettä per hehtaari, on koko aukkoa ajatellen liian pieni, sillä suurimmat yhtenäiset pillikekasvustot olivat alueen reunoissa, jonne en ulottanut ruutujen arvontaa. Pillikkeet olivat heinäkuussa perhosten suosiossa. Lauhahiipijä peltopillikkeen kukassa. 8110_.indd 16 22.10.2020 8.29
• 17 METSÄSTÄ / 22.10.2020 Kalvaspiipon (16 ruudulla) lukumäärän oletin nousevan suuremmaksikin. Kesien kuivuus lienee estänyt itämistä tai tuhonnut juuri itäneitä taimia. Edellisenä kesänä itäneet kukkivat jo monivartisina tuppaina, mutta nuorimmat taimet olivat vain parilehtisiä, hädin tuskin lajilleen tunnistettavissa. Kuivuudesta ehkä johtui, ettei lehtoarhoa, tyypillistä siemenpankkilajia, osunut lainkaan koeruuduille. Joistakin aukon niukemmista taimista ei osaa sanoa, ovatko ne nousseet siemenpankista vai kulkeutuneet alueelle hakkuun jälkeen eläinten kuljettamina. Kanerva on siemenpankkilaji, todennäköisesti myös rohtotädyke, mutta entä jauhosavikka, peltohanhikki ja rätvänä? Vehnä on varmasti eläinten tuoma. Tuulen tuomia Tavallisilla metsäpuilla ei ole siemenpankkia. Siemenet kulkevat tuulen ajamina eivätkä säilytä itävyyttään pitkään. Luultavasti kuivuudesta johtui männyn ja kuusen taimien niukkuus. Viereisiltä mäkimailta ja kumpareen säästöpuista olisi voinut olettaa siemeniä kulkeutuvan alueelle runsaasti. Männyn ja kuusen siemenen leviämistä saattoi rajoittaa lumeton talvikin: lumen päällä tuuli voisi kuljettaa siemeniä vielä silloinkin, kun ilmalento on päättynyt. Tuulen tuomista runsaimpia olivat hiesja rauduskoivu. Koivujen taimia oli joka viidennellä ruudulla, ja hehtaarille oli jo tässä vaiheessa luvassa liki 8 000 koivua. Amerikanhorsman (2 000/ha) ja kalliovillakon (5 000/ha) lukumäärät ovat verraten pieniä, mutta katsotaanpa ensi kesänä! Kalliovillakko on Suomessa alkuperäinen laji. Vielä puoli vuosisataa sitten se oli rannikkoseutujen kalliometsien niukka asukki. Yksilöiden koko ja siementuotanto riippui sääoloista. Kuivina kesinä kasvit jäivät pieniksi ja siemeniäkin kehittyi niukaksi. Uudet hakkuutavat avasivat kalliovillakolle tien sisämaahan. Aukoilla oli paljasta maata itämisalustaksi, kosteus ja ravinteet riittivät paljon komeampaan kasvuun kuin kallioilla. Nykyisin kalliovillakko on yleinen hakkuuaukoilla Savoon ja Pohjanmaalle saakka. Amerikanhorsma on nimensä mukaisesti tulokas Atlantin takaa. Hakkuuaukoilla se kasvaa erityisesti kosteammissa painanteissa kuten syvään painuneissa ajourissa. Sen valta-aluetta ovat kuitenkin pellot, puutarhat, ojat ja erilaiset kosteikot. Botanisti, joka löysi 1920 luvulla amerikanhorsman maalle uutena Viipurista, ei varmasti osannut kuvitella, että tulokas on sadan vuoden kuluttua Etelä-Suomessa pienikukkaisista horsmista yleisin! Juttusarjassa seurataan elämää ja muutoksia yhdellä hakkuuaukolla. Ensimmäinen osa ilmestyi numerossa 16/2019. Pillikkeen lehtiä syövä peippikuoriainen hehkuu kuin jalokivi. Ritariperhonen oli löytänyt karhunputken toukkansa ravinnoksi. Lahottajat ovat aloittaneet työnsä. Keltasarvikka vierellään pari tuulen tuomaa ohdakkeen siementä. Kilpailu elintilasta on alkanut. Vatuntaimia laikulla. Keisarinviitta lämmittelee auringon paisteessa. CLT LVL Kuhmo Crosslam Alajärvi CLT Finland Kauhajoki CLT Plant (arvioitu 2018) Varkaus Stora Enso Punkaharju Metsä Group (arvioitu 2019) Lohja Metsä Group Luumäki v 8110_.indd 17 22.10.2020 8.29
• 18 22.10.2020 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Kuusankoski Kuopio TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat S ekarotuinen Sissi haukkuu ja hyppii innoissaan ulkotarhassaan. Yhdeksänvuotias eläinsuojeluyhdistykseltä otettu koira on kuullut automme äänen jo kaukaa. Kaksi suomenhevostammaa varsoineen eivät välitä tulostamme vaan laiduntavat rauhassa. Pellot, metsät ja hevoshaat reunustavat vuonna 1928 rakennettua tupaa pihapiireineen. Olemme saapuneet Metsätaloutta luontoa unohtamatta Viivi Honkimaalle metsät tuovat tuloja, mutta ovat myös paikka virkistykselle ja luonnolle. parikymmentä vuotta asumattomana, ja nyt se kunnostetaan. Samalla naapureilla vuokralla olleet pellot otettiin omaan viljelyyn. Niissä kasvatetaan hevosille rehuksi kauraa ja heinää. ”Minua maalle on aina vetänyt hevoset. Suuri haaveeni on ollut saada hevoset omaan pihaan. Olen piirtänyt tänne pohjapiirroksia ratsastuskentistä ja tallista kymmenkesäisestä asti. Suunnitelmat ovat olleet suuret ja niitä tässä pikkuhiljaa toteutetaan”, Honkimaa kertoo. Puuta tuleville sukupolville Honkimaan isä on ollut tilan hoidossa korvaamaton apu, sillä Honkimaan puoliso käy töissä muualla. Lisäksi nuorta emäntää työllistää tällä hetkellä yksivuotias Aatos-poika, ja pikkuveljen odotetaan syntyvän alkuvuodesta. Työnjako on selvä. Honkimaa hoitaa tilan paperityöt, tekee sivutyönään graafisen suunnittelijan hommia sekä vastaa hevosiin liittyvistä päätöksistä. Vanha isäntä puolestaan istuu traktorin kopissa ja huolehtii metsistä. ”Toistaiseksi minä olen vastannut metsien hoidosta, mutta Aatoksesta ajattelin jatkajaa. Pitäisi alkaa kouluttaa”, Huuskonen naurahtaa ja taputtaa tyttärenpoikaansa olalle. Aatosta hymyilyttää. Koneista ja vempeleistä kiinnostuneesta pojasta saattaa hyvinkin olla apua tulevaisuudessa. Tilan metsiä hoidetaan tulevia sukupolvia ajatellen ja päätöksiä tehdessä mietitään vuosia eteenpäin. ”Täytyy koittaa, että Aatokselle ja toiselle tulijalle olisi myös myytävää”, Huuskonen sanoo. Jatkuvapeitteinen ja FSCsertifioitu Yhden valtapuun metsien sijaan tilalla suositaan sekametsiä – metsän toivotaan pysyvän metsänä. Monimuotoisuutta aiotaan vaalia siirtymällä vähitellen jatkuvaan kasvatukseen. Emeritusprofessori Erkki Lähteen puheet jatkuvasta kasvatuksesta herättivät vanhan isännän kiinnostuksen jo 1990-luvulla. Siitä lähtien Huuskonen on ehdottanut joka puukaupan yhteydessä jatkuvaan kasvatukseen tähtäävää hakkuuta. Vasta viime vuonna tämä vihdoin onnistui. ”Ei ostomies ehkä kovin innoissaan jatkuvasta kasvatuksesta ollut, mutta ei hän torpannutkaan ajatusta vaan totesi, että näin voidaan tehdä”, Honkimaa kertoo. Samalla tilalla otettiin käyttöön FSC-sertifiointi, jossa metsistä suojellaan pysyvästi hakkuiden ulkopuolelle viisi prosenttia. Tuvan takana oleva metsä saaLammin tilalle Pilkanmaan kylään Kuusankoskelle. Kymijoen läheisyydessä sijaitsevalla tilalla kasvatetaan suomenhevosia, viljaa sekä metsää. Viimeiset viisi vuotta tilaa on emännöinyt Viivi Honkimaa isänsä Urpo Huuskosen avustuksella. Huuskonen siirsi lapsuuden kotinsa metsineen ja peltoineen tyttärelleen vuonna 2015. Nuori emäntä muutti tilalle, ja siitä alkoi vuosia kestänyt ja edelleen jatkuva remontti. Isän lapsuuden tupa oli ehtinyt olla Sissi vartioi tulijoita ulkotarhassaan tuvan ulko-oven vieressä. Aatos-poika sekä suomenhevostamma Juuti Milleri tovereineen pitävät Viivi Honkimaan kiireisenä. Tilan töissä auttaa nuoren emännän isä Urpo Huuskonen. 8111_.indd 18 22.10.2020 8.54
• 19 METSÄSTÄ / 22.10.2020 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA ”Ei ostomies kovin innoissaan jatkuvasta kasvatuksesta ollut.” tiin siten suojeltua, samoin tilaan kuuluvan suon keskellä oleva moreenimaakumpare. ”FSC:ssä yhdistyy luonnonsuojelu ja se on taloudellisestikin aika fiksu veto, sillä FSC-sertifioidusta puusta maksetaan vähän enemmän. Olin positiivisesti yllättynyt, että kerrankin näin, kun yleensä suojeleminen tuntuu tarkoittavan sitä, että jostain pitää karsia”, Honkimaa toteaa. Metsäkeskuksen retkeltä ideoita Alkusyksystä Honkimaa sai Suomen metsäkeskukselta sähköpostia. Jaalassa sopivan matkan päässä järjestettiin metsänomistajille suunnattu Monimetsä-hankkeen retki, jossa esiteltiin keinoja talousmetsien luonnonhoitoon. Luontoa arvostava Honkimaa osallistui pari tuntia kestäneelle lenkille isänsä ja poikansa kanssa. Päällimmäisenä retkeltä jäi mieleen viesti, että luonnon huomioiminen talousmetsissä ei vaadi paljoa. ”Liekö kaikki jo meillä käytössä olevia keinoja, mistä siellä oli puhetta. Ainakin retki antoi vahvistuksen, että olemme oikealla tiellä, parasta A-luokkaa”, Honkimaa nauraa. Tilan metsiin jätetään riistatiheikköjä ja annetaan metsän täydentyä sekametsäksi. Tilalta löytyy myös riistapelto, jossa paikalliset metsästäjät kasvattavat rypsiä, kauraa ja kaalia. Metsäkeskuksen järjestämän retken lisäksi tietoa luonnonhoidosta on löytynyt lehdistä, verkkojulkaisuista sekä uutiskirjeistä. Nuoren emännän paras tietolähde on kuitenkin oma isä, joka on ikänsä ollut kiinnostunut metsien ohella myös luonnosta. Metsään omalla hevosella Rehevillä savimailla sijaitsevat metsät rajaavat tilaa ja tuovat luonnon lähelle. Tilan metsissä viihtyvät hömötiaiset ja pyrstötiaiset. Karhuista, ilveksistä sekä susistakin on havaintoja. Parinsadan metrin päästä tuvasta kulkee hirvien ja peurojen suosima kulkureitti. Metsiin suunnataan myös virkistäytymään hevosten kanssa. Hevosten treenaamiseen ja hakkuita helpottamaan metsään rakennettiin ojien perkauksen yhteydessä penkkatie 2000-luvun alussa. Haaveena on, että metsätöitä voisi jossain vaiheessa kokeilla omalla hevosella. ”Nykyhevoset ovat aika vireitä menijöitä eivätkä oikein malta. On se tietysti myös koulutuskysymys, mutta hyvä työhevonen malttaa seistä ja seisoo myös silloin, kun ohjat pudottaa maahan”, Honkimaa sanoo. Pääasiassa työskentely olisi hevosen monipuolista valmentamista ja osaltaan katoavan työhevosperinteen vaalimista. Esimerkiksi tuulenkaadot, polttopuut ja joulukuusi olisi kätevä hakea metsästä hevosella. Yksi Honkimaan kasvateista, pian seitsemän vuotta täyttävä ruuna Epeli Huisko, voisi taipua työhevoseksi. ”Se on tosi lunki tyyppi ja kokee pysähtymispyynnön enemmän palkintona kuin rangaistuksena. Ravuria siitä ei tullut, mutta se on toimiva kaikenlaisessa ajossa ja viihtyisi varmasti metsässä.” Viivin talliin syntyi tänä kesänä neljä varsaa. Yksi tilan remonttikohteista on yli satavuotias tallirakennus (oikealla). METSÄTIEN RAKENTAMISEN yksi kulmakivi on kapillaarisen vedennousun estäminen. Kustannussyistä mikään massanvaihto ei voi tulla kyseeseen, mutta veden nousemisen alemmista maakerroksista voi estää rakentamalla tiehen veden nousemisen katkaisevan kerroksen. Kun kapillaarinen vedennousu on hallinnassa, jatkossa tien kantavuuden ylläpito on olennaisesti sitä, että sadeveden ja lumien sulamisveden pääseminen tien runkoon estetään. PUOLIPYÖREÄ TIEN MUOTOILU merkitsee sitä, että tielle satava vesi pyrkii painovoiman vaikutuksesta liikkumaan sivulle päin ojaan asti. Sivukaltevuuden on siis oltava riittävä, olkoon vaikka 3–5 prosenttia. Reunapalteet on poistettu niin, että vesi pääsee liukkaasti tieojiin. Hyvin huolletuissa ojissa vesi jatkaa kulkuaan siihen valtaojaan, joka johtaa veden pois tien läheisyydestä. Tien pinnan muotoilu puolipyöreäksi on useimmilla metsäteillä toteutumaton haave. Sateiden jälkeen vesi muodostaa tasamaalla lammikoita. Mäkipaikoissa vesi juoksee tien suuntaisesti pieninä puroina ja kuljettaa maata ja karikkeita alaspäin. Parhaiten tien pinnan voi muotoilla tiekarhulla. Se on kuitenkin äärimmäisen uhanalainen laji, jota ei tavata kohtuuetäisyydellä useimpien tiekuntien teistä. Järeät hydraulisesti painotetut tielanat toimivat muotoilussa kohtuullisen hyvin. Ongelma on, että rahoistaan tarkat tiekunnat säästävät tilaamalla lanauksen halvimmalta tarjoajalta, jonka kevyellä kalustolla muotoilu ei onnistu. PELKKÄ MUOTOILU ei riitä. Tien pintamateriaalissa pitäisi olla niin paljon hienoainesta, että sadevesi juoksee sivukaltevuuden ansiosta reunaojiin liukkaasti kuin asfalttia pitkin eikä imeydy tien runkoon. Jos kivituhkaa tai muuta hienoainesta on riittävästi tien pintakerroksessa, olisi toivottavaa, että tienhoitokone tiivistäisi sen samalla kun tehdään tien muotoilu viettämään reunaojia kohti. Nykyisin luotetaan optimistisesti siihen, että liikenne hoitaa tiivistämisen. Metsäteillä liikennettä on kuitenkin niin vähän, että tienhoitokoneen tekemä jämäkkä tiivistäminen parantaisi laatua. Tienhoitokoneita pitäisi myös kehittää helposti säädettäviksi ohjaamosta nousematta. Mäkikohdassa sivukaltevuus voisi olla viisi prosenttia tai enemmänkin, kun taas tasamaalla sivukaltevuudeksi voi riittää kolme prosenttia. Hienoaineksen merkitys ei vaikuta avautuneen kaikille tienhoitajille. Saattaa myös olla, että tien pintamurske tilataan tahallaan karkeana ja vähän hienoainesta sisältävänä, jotta henkilöautojen nopeudet pysyisivät alhaisina myös kesäisinä öinä. Tavoite soraa siirtävien rallien estämisestä on sinänsä oikea, mutta sitä ei kannata tehdä niin, että sadevesi imeytyy tiehen eikä juokse reunaojiin. Myös järeiden koneiden kulkua on aiheellista seurata. Esimerkiksi jos metsäkoneella tai muulla raskaalla koneella joudutaan kulkemaan tien poikki työmaakuljetusten vuoksi lukuisia kertoja, on syytä vaatia kumimattojen käyttöä. Ne suojaavat tehokkaasti tien pintaa, mutta eivät haittaa metsätien varsinaista käyttöä. Metsätiestä vastaavat on pantu paljon vartijoiksi. Metsätieomaisuutta on syytä varjella Tien poikki kulkevassa liikenteessä kumimatot suojaavat tietä. 8111_.indd 19 22.10.2020 8.54
• 20 22.10.2020 / METSÄSTÄ MARTTI LINNA, teksti ja kuva R iistan kuvaamiseen tarkoitettujen kameroiden laatu paranee vuosi vuodelta, ja samalla niiden hinnat laskevat. Niinpä kameroita käytetään riistan seuraamisen lisäksi esimerkiksi kesämökkien valvontaan luvattomien vieraiden varalta. Kameran omistajan on hyvä ottaa selvää oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, ennen kuin laittaa siihen virrat päälle. Suomessa ei ole kameravalvontaa koskevaa omaa lakia. Mahdollisia ongelmia selvitettäessä sovelletaan toisaalta henkilötietojen käsittelyä säätelevää tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia, toisaalta rikoslain määräyksiä, jotka koskevat salakatselua ja -kuuntelua sekä näiden valmistelua. Henkilötietojen käsittelyä koskevaa tulkintaa ja soveltamista tekee ja ohjaa Suomessa oikeusministeriön alainen tietosuojavaltuutetun toimisto. Rikoslain soveltaminen ja tulkinta kuuluvat puolestaan poliisija syyttäjäviranomaisille sekä viime kädessä tuomioistuimille. Kuvausta vain hyvästä syystä Kameran tallentama kuva ja ääni ovat lain mukaan henkilötietoja, jos niistä pystyy tunnistamaan yksityishenkilön. Kun kameravalvonta tapahtuu kotirauhan piirissä – eli oman kodin ja pihapiirin alueella – se jää kuitenkin tietosuoja-asetuksen soveltamisen ulkopuolelle. Kuvaaminen ei saa silti ulottua naapuritontin puolelle. On myös hyvien tapojen mukaista informoida kulkijoita käytössä olevasta kameravalvonnasta silloinkin, kun kuvaaminen tarkoituksena on oman kiinteistön valvonta. Tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain mukaan kameravalvonnan harjoittamiselle tulee olla perusteltu syy. Toimistopäällikkö Pirjo Helén tietosuojavaltuutetun toimistosta kertoo, että sellaisia voivat esimerkiksi metsätilalla sijaitsevan, muusta asutuksesta erillään olevan varastokopin tai taukotuvan kohdalla olla esimerkiksi turvallisuuden ja omaisuuden suojaaminen, rikosten ennalta ehkäiseminen sekä tapahtuneiden rikosten selvittäminen. ”Sellaisia lupaviranomaisia ei ole, jotka myöntäisivät luvan kameravalvonnan käyttöön. Omistaja voi asentaa kamerat oman kotirauhansa piiriin sekä omille mailleen”, Helén sanoo. ”Riistakameran asentaminen toisen maalle vaatii maanomistajan luvan. Kameravalvonnasta on aina tiedotettava näkyvästi.” Rekisterikilvestä tunnistaa ihmisen ”On yleinen hyvä tapa informoida valvonnasta myös silloin, kun kuvaaminen rajoittuu oman kiinteistön valvontaan kodin, mökin ja oman pihapiirin alueella. Nauhat ja muut tallennetut materiaa lit tulee hävittää heti, kun ne ovat tarpeettomia.” Riistakameran sijoittaminen tilalle vievän metsäautotien varrelle valvomaan sen käyttäjiä voi käydä metsänomistajan mielessä varsinkin kelirikkokausina. Pirjo Helén sanoo, että yksityisen metsäautotien omistaja voi toki laittaa omille mailleen kameran. Se kuitenkin tarkoittaa sitoutumista tiettyihin tietosuoja-asetuksen velvoitteisiin kuvatiedoista syntyvän rekisterin käsittelyssä. Ratkaisuissaan tietosuojavaltuutettu on lähtenyt siitä, että auton rekisteritunnus on useimmissa tapauksissa henkilötietolain määritelmän mukainen henkilötieto. Se voidaan vaivattomasti linkittää koskemaan tiettyä henkilöä joko auton omistajana tai haltijana. Tätä taustaa vasten tällainen rekisteri täyttää myös tietosuoja-asetuksen mukaisen henkilörekisterin määritelmän.” Ohjeistusta tietosuojasta ja sen noudattamisesta löytyy tietosuojavaltuutetun kotisivuilta osoitteesta tietosuoja.fi. Hyviä ja laillisia otoksia Riistakamerasta voi olla paljon hyötyä. Kannattaa kuitenkin miettiä etukäteen, mihin sen sijoittaa. "Tallennetut materiaalit tulee hävittää heti, kun ne ovat tarpeettomia.” Haminalainen Kauko Tyni tarkkailee harrastuksekseen riistaeläimien elämää ruokintapaikoilla useilla riistakameroilla. Kameroiden asentamiseen on maanomistajilta luvat, ja Tynin kännykkä naksahtaa usein uuden kuvan ottamisen merkiksi. 8112_.indd 20 22.10.2020 8.55
• Puukauppa ja puunkorjuu Tuhot Energiapuu Metsän uudistaminen Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän kasvatus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsänparannus Talousmetsien luonnonhoito Muita aiheita TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelystä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. METSÄNHOITOKORTISTO Hyvin hoidettujen metsien ystäville ”Helppokäyttöinen ja kattava.” ”Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: www.tapio.fi/metsanhoitokortisto 8113_.indd 21 22.10.2020 8.57
• 22 22.10.2020 / METSÄSTÄ maaperän happamuutta. Niinpä pohjakerroksen lajisto kehittyisi rehevämmäksi kuin hoidetussa metsässä. Järeän lahopuun määrä alkaisi kasvaa vasta kiertoajan loppupuolella. ”Lahopuun määrää ja laatua voi lisätä jättämällä hakkuualalle järeitä lehtipuita. Osan niistä voi kaataa maahan tai kaulata pystyyn”, Raatikainen neuvoo. Kannattavuutta kuitupuun sijaan Puuntuotoksen emeritusprofessori Kari Mielikäisen mukaan saksalainen metsäproMIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat M etsänomistaja Hannu Ruokolainen on kehitellyt suunnitelman viime kesänä hakatulle aukolleen. Sen mukaan metsä saisi kasvaa harventamatta päätehakkuuseen. Samalla istutustiheyttä alennettaisiin – vain päätehakkuupuusto istutettaisiin. Ainoaksi hoitotoimeksi Ruokolainen kaavailee kevyttä raivausta, jotta kuuset eivät istutuksen jälkeisinä vuosina jää vesakon varjoon. ”Metsä kehittyisi luonnonmukaisesti. Hiilivarantokin kasvaisi tavallista suuremmaksi.” Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen metsäasiantuntija Riikka Paananen ynnäilee, että 600 tainta hehtaarille voisi olla sopiva istutustiheys. Taimia tulisi tällöin neljän metrin välein. ”Valtaosa kuusen istukkaista lähtee kasvuun, joten ylimääräisiä taimia ei tarvitsisi istuttaa.” Muokkaus minimiin Vain istutuspaikat muokattaisiin. Luontaista lehtipuustoa syntyy, mutta vähemmän kuin kattavasti muokatuille aukoille. Se vähentäisi perkaustarvetta. Suomen metsäkeskuksen johtava luonnonhoidon asiantuntija Riitta Raatikainen pitää ideaa kokeilemisen arvoisena. ”Sekapuina tulee koivua, pihlajaa, haapaa, harmaaleppää, raitaa ja mäntyjä, ehkä myös tuomea sekä runsas pensaskerros. Lehtipuustoisuus monipuolistaa kasvija sammallajistoa ja hyönteisiä. Pesivä pikkulinnusto olisi runsaampi, ja metsäkanalinnuillekin löytyisi suojaa ja ravintoa.” Runsas lehtikarike vähentäisi Jos ei harvennettaisi lainkaan? Keuruulaismetsänomistajan oivallus voi muuttaa kuusen istutusalat monimuotoisiksi sekametsiksi ja leikata ison siivun istutuskuluista. ”Tätä voi pitää yllättävänkin kannattavana.” METSÄNHOITO ”Kiertoajan ainoa hoitotoimi olisi kevyt raivaus”, pohtii keuruulainen Hannu Ruokolainen. Metsänomistaja Hannu Ruokolaisen mukaan harventamatta kasvattaminen rikastuttaisi talousmetsän luontoa. fessori Heinrich Spiecker kehitti samantapaista menetelmää 1990-luvulla. ”Saksassa kuitupuulla ei juuri ollut arvoa, joten Spiecker totesi, että vain päätehakkuupuustoa kannattaa hoitaa. Muu metsä sai tulla luonnon antimista.” Mielikäinen arvelee, että istutetut kuuset tuottavat hyvän tukkisadon aikanaan päätehakkuussa. Eikä mikään estä harventamasta metsää kiertoajan kuluessa. Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Anssi Ahtikoski laski Metsälehden pyynnöstä menetelmän kannattavuutta. Oletuksena oli 600 taimen istutus ja kymmenen vuotta myöhemmin tehty taimikonharvennus. 70 vuoden iässä tehdyn päätehakkuun kertymä olisi 450 kuutiota, josta 350 kuutiometriä tukkia. 8114_.indd 22 22.10.2020 8.59
• 23 METSÄSTÄ / 22.10.2020 Sarjassa kerrotaan Metsälehden ilmoituksista vuosien varrella. Mainosten kertomaa 1972 KOHTUULLINEN TUOTTO KULUT ? ? Istutus (600 tainta/ha) 240 e ? ? Muokkaus 360 e/ha ? ? Taimikonhoito 500 e/ha ? ? METSÄNHOITO YHTEENSÄ 1100 e/ha PUUSTO TAIMIKONHOIDON JÄLKEEN ? ? Kuusi 600 r/ha ? ? Rauduskoivu 150 r/ha ? ? Hieskoivu 100 r/ha ? ? Haapa 100 r/ha ? ? Mänty 100 r/ha ? ? YHTEENSÄ 1050 r/ha TULOT ? ? Päätehakkuu 70 vuoden kuluttua ? ? Tukkia 350 m 3 /ha x 60e/ m 3 = 21 000 e ? ? Kuitupuuta 100 m 3 /ha x 20e/m 3 = 2 000 e ? ? YHTEENSÄ 23 000 e/ha ? ? Puuston nettonykyarvo 4% laskentakorolla noin 600 euroa Lähde: Anssi Ahtikoski ja Jari Hynynen, Luke 2020 VALTTERI SKYTTÄ Mikä Yhdysvaltojen osavaltio tulee ensimmäisenä mieleen? Jos asiaa kysyy metsurilta, vastaus voi hyvinkin olla Oregon. Oregon on nimittäin paitsi osavaltio, myös moottorisahan teräketjuja ja laippoja valmistava yritys. Toinen syy Oregonin tunnettuuteen metsäalalla saattavat olla lännen lokarit eli Yhdysvaltojen länsirannikolle metsätöihin matkanneet suomalaiset, joista moni päätyi puunkaatoon juurikin Oregoniin (lokari=logger eli puunkaataja tai tukkimies alias metsuri). Vuonna 1972 Oregon mainosti teräketjujaan Metsälehdessä kansainvälisyydellä. Mainoksessa kyseisen merkkistä teräketjua näyttävät suosivan niin amerikkalaiset, saksalaiset kuin japanilaiset metsurit. Vaikka Oregon on tänäkin päivänä yksi johtavista teräketjuvalmistajista, vanhoja mainoksia sen ei kannata kierrättää uudelleen käyttöön. 1970-luvun alun mainoksesta löytyy nimittäin seksistinen yksityiskohta, jota ei enää painettaisi lehteen. Mainoksen alareunaan on piirretty punatukkainen pimatsu, joka sanoo rakastavansa miehiä, jotka käyttävät Oregonia. Ehkä hyvällä teräketjulla on muitakin, metsurin kannalta oleellisempia ominaisuuksia kuin suosion kasvu naisten keskuudessa. 1970-luvun alun Metsälehtien mainokset muistuttavat, että yrityksen nimellä on joskus väliä. Vai ostaisitko itse metsälannoituksen yhtiöltä, joka markkinoi itseään Rikkihappo Oy:nä? Yhtiö tulikin myöhemmin tunnetuksi Kemirana. Puuhun sen on purtava MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija M arkkinoilla on tarjolla kymmeniä erilaisia moottorisahatyöhön tarkoitettuja nahkaturvakenkiä – miksi siis kannattaisi hankkia juuri McCullochit? Mikään yksittäinen ominaisuus ei ostopäätöstä ehkä perustele, mutta hinta on vahva valtti. Alle 150 euroa viiltosuojatuista, turvallisuusnormit täyttävistä nahkaturvakengistä ei ole paljon. Useimmat samannäköiset metsäkengät maksavat tuplasti saman verran. Toinen vahva puolto ”Kullopin” kengille tulee leveästä lestistä. Ne sopivat evoluution leveäjalkaiseksi muovaaman suomalaisen suoihmisen jalkaan. Lisäksi kengän materiaali joustaa, mikä entisestään parantaa kengän istumista jalkaan. Varrensuut ja iltti ovat muhkeasti pehmustetut, mikä parantaa kenkien käyttömukavuutta. Varpaita vasten tuleva kengän kärki on suojattu teräsvahvikkeella. Kengän etupuolen viiltosuojaus pysäyttää 20 metrin sekuntinopeudella pyörivän ketjun, mikä on alan normi. Ei pelkkää hyvää Varren suun takaosassa oleva lenkki helpottaa kenkien jalkaan vetämistä. Tämä on oikeasti hyödyllinen yksityiskohta. Hyvää on myös kenkien vähäinen paino. Numeron 43 kenkä painoi 1,085 kiloa. Se on kaltaistensa kevyimmästä päästä. Kengät ovat käytännössä vedenpitävät. Kokeilimme tätä kengät jalassa rantavedessä seisHyvää halvalla? McCullochin nahkaturvakengät ovat pehmeistä pohjistaan huolimatta hintaansa nähden vähintään hyvät. McCulloch CLO043 on varsinkin hinta huomioiden käyttökelpoinen turvajalkine moottorisahatöihin. MCCULLOCH CLO043 ? ? Viiltosuojattu turvakenkä moottorisahatöihin ? ? Teräksinen varvassuoja ? ? Viiltosuoja 20 m/s ? ? Vedenpitävä ? ? Yhden kengän paino 1,085 kg ? ? Hinta noin 150 euroa Plussat ja miinukset + halpa + kevyt + mukava – pehmeät pohjat ten. Jalat pysyivät kuivina ensimmäiset kymmenen minuuttia, mikä on riittävä aika. Yhdennellätoista minuutilla toisen kengän nauhalenkin kiinnitysniitin kohdalta alkoi tihkua vettä kenkään. Liian hyvää ollakseen totta? Kaikki yllä sanottu pitää toki paikkansa, mutta McCullochin kenkien häiritsevän pehmeä pohja selittää, miksi ne maksavat puolet vastaavista huippukengistä. Pohjan käyttötuntuma on lähempänä vanhan ajan kumisaappaita kuin vaelluskenkiä. Epätasaisuudet kuten kivet tuntuvat jalkapohjassa, eikä kengän pohja tue askellusta. Tältä osin testiryhmän näkemykset jakautuivat – itse en niistä pehmeän pohjan vuoksi pitänyt, mutta asiantuntijamme ei kokenut tätä ongelmaksi. Harvennustulot jäävät saamatta, mutta säästyvät hoitokulut parantavat kannattavuutta. Puuston tuottama nettonykyarvo kiertoajan mittaisessa laskelmassa oli neljän prosentin tuotto-odotuksella noin 600 euroa. ”Tätä voi pitää yllättävänkin kannattavana” Ahtikoski pohtii. Riskitön menetelmä ei ole. Tuhot saattavat harventaa päätehakkuupuustoa, koska reservipuita ei ole. Vai onko sittenkin? Juttua tehdessä kuulimme 20 vuotta vanhasta pellonmetsitysalueesta, jolle oli istutettu vain 600 runkoa hehtaarille. Metsänomistajan mukaan istutustaimien lomaan on syntynyt joltinenkin määrä luontaisia havupuita. Istutuskuuset ovat melko tyvekkäitä, mutta ovat silti äityneet metriä lähentelevään vuotuiseen pituuskasvuun. KOKEILTUA Fakta Fakta 8114_.indd 23 22.10.2020 8.59
• 24 22.10.2020 / PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat E lettiin 1960-luvun alkua. Menossa oli juhannusviikko. Haukivedellä Saimaan saaristossa asuville se ei merkinnyt muutosta arkeen. Ennemmin töihin vaikutti vuodenaika. Talvella pääsi saaresta jäitä pitkin mantereelle, kesällä kulkivat veneet. Siinä jossakin vuodenaikojen välissä koittivat aina rospuuttokelit. Silloin oltiin jumissa ja vieläkin omavaraisempia kuin tavallisesti. Se oli kasvattanut saaristolaisista selviytyjiä. Luonnosta otettiiin ruokaa, kun sitä oli tarjolla. Lakikirjoista ei pyyntiaikoja katseltu. Sellaisen elämänmuodon oli oppinut myös eräs Arvi. Jahtipykälät tuskin tulivat hänellekään ensimmäisenä mieleen, kun hirvi ui kotisaaren rantaan. Arvi laittoi hirven nurin ja lihat suolatiinuun. Pahaksi onneksi juhannus oli tuonut vesille lomalaisia. Heistä joku oli nähnyt Arvin touhut. Saaristolaislegendoja Venematkalla rantasalmelaiselta Asikkalan kylän kalasatamasta Haukivedelle ennättää kuulla monta mehevää juttua. Tarinat Arvin hirvijahdeista kulkevat metsästysseurassa legendoina. ”Täällä on pyydetty hirviä aina”, sanoo 30 vuotta alueella ammatikseen kalastanut Tarmo Tolvanen. Hänen isänsä ampui Asikkalan kylän metsästysseuran ensimmäisen hirven muutama vuosi Arvin juhannusjahdin jälkeen. Se oli luvallinen hirvi. ”Tuolloin korpilaki alkoi hiljalleen väistyä saaristostakin. Sähkö ja puhelimet tekivät tuloaan, aluksi rantamaisemiin”, Tolvanen kertoo. Ne olivat aikaansa mullistaneita keksintöjä kumpainenkin, mutta ei ihmisen innovaatiokyky kaapeleihin päättynyt. Kolme hirvikoiraa lähtee kukin omaan saareen etsimään metsästettävää. Kaulassa niillä on satelliittilähettimet, joiden avulla metsästäjät voivat seurata koirien liikkeitä kännyköistään. ”Tätähän tämä hirvenpyynti on nykyään saaristossakin”, toteaa porukan jahtipäällikkö Heikki Ronkainen. Syyskuusta alkaen Kännyköitä olisi kaivattu tosin jo muutama vuosikymmen aiemmin. Silloin eräs jahtiveli istuskeli lokakuun pakkasilla päivän passissa, kunnes joku muisti satamassa, että nyt taisi herra jäädä saareen. ”Siellähän sitä oltiin odottamassa. Naama huurussa kuin pakkasukolla, mutta leveä hymy kasvoilla”, muistelee miehen saaresta illanhämyssä hakenut Tolvanen. Nykyään Asikkalan hirviporukan ei tarvitse lähteä vesille jahtiin myöhäsyksyn myräköissä. Hirvenpyyntiä aikaistettiin koko valtakunnassa pari vuotta sitten. Siinä missä etelän peltohirvijahdit alkavat jo syyskuussa, myös Saimaan saaristossa päästään tuolloin metsälle. ”Hirvet vasovat saarissa ja siirtyvät mantereelle ennen syyskylmiä”, Ronkainen kehuu uudistusta. Järvellä veneet hoitavat autojen virkaa. Pyytäjiä pudotellaan passeihin pikku saariin. ”Hirvillä on säännölliset uintiväylät. Ne rantautuvat usein samasta kohdasta”, Haukivedellä ympäri vuoden liikkuva Tolvanen tietää. Hän on monesti nähnyt hirvien ylittävän suuriakin selkiä. ”Muutaman kilometrin uintimatka ei näyttäisi olevan niille kummoinenkaan suoritus.” Kaadosta kiven sisään Ensin pitäisi vain löytää hirvet. Kolme jämtlanninpystykorvaa tekee monta tuntia uutterasti töitä, mutta hirviä ei löydy. Lopulta koko porukka veneilee Hevossalon saaren rantaan lopputulille. ”Meillehän kävi sittenkin paremmin kuin Arville. Ei saatu hirveä”, Tolvanen hymyilee. Arvi oli saanut juhannushirvensä. Muutaman päivän päästä olivat saapuneet poliisit. Saaristossa sana virkavallasta kulki ennakkoon. Arvi teki varotoimia. Tarinan mukaan hän antoi poliisille aiemmin kaatamansa hirven lihat ja piti itse tuoreimmat. Näyttöä oli, mutta tekijä puuttui, sillä Arvi ei tunnustanut. Lopulta linnaa tuli, kun syyt otti niskoilleen eräs toinen mies, maksua vastaan. ”Oli kuulemma sillä hetkellä joutavampi mies kiven sisään.” Vesiperä hirvijahti Saimaan saaristossa hirvet pyydetään nykyään veneillen ja ennen syyskylmiä. Joskus oli toisin. Asikkalan kylän Metsästysseura on pyytänyt hirviä Haukiveden saaristossa jo yli 50 vuotta. Jämtlanninpystykorva on Suomen suosituin ruotsalainen, ainakin metsästäjien mielestä. 8115_.indd 24 22.10.2020 9.00
• 25 PILKKEITÄ / 22.10.2020 METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia LUKIJALTA METSÄPILA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen SANIAISET KUKOISTIVAT jo kivihiilikaudella, yli 300 miljoonaa vuotta sitten, ja olivat osaltaan luomassa nyt ongelmaksi muodostuneita kivihiilikerrostumia. Vaikka juuret ovat syvällä menneisyydessä, eivät saniaiset ole mikään sukupuuton partaalla roikkuva kasviryhmä – päinvastoin, saniaisten evoluutio jatkuu ja uusia lajeja syntyy yhä. Emme tarkkaan tiedä muinaisten lajien ekologiasta, mutta havupuiden ja käpypalmujen vallitsemat metsät lienevät olleet melko harvoja ja valoisia. Lehtipuiden kehittyminen noin sata miljoonaa vuotta sitten muutti metsän rakennetta ja ekologiaa. Havupuiden ulkoasu on melko yksioikoinen: pysty tolppa, josta harittaa sivulle suhteellisen hentoja oksia. Tämän rinnalle kehittyi nyt lehtipuiden haarova ja lavealle levittäytyvä latvus. Samalla syntyi myös kaksijakoinen metsä, jossa korkealle kurottavien valtapuiden lomassa oli toinen latvuskerros. Tämä muutos loi ainakin kaksi uutta biotooppia: varjoisan hämyisen metsänpohjan ja kasvualustaksi kelpaavan oksiston. Niinpä saniaisten evoluutio suuntautui kahtaalle. Valoa vaativa lajisto löysi elintilansa lehtipuiden latvuksista, niukalla valolla menestyvät lajit asuttivat hämyisää metsän pohjaa. Meillä puiden rungoilla kasvaa vain jäkäliä ja Ikinuoret saniaiset Saniaiset ovat varjoisten kasvupaikkojen valtiaita. Metsäimarre on valtakasvina kosteassa kuusikossa. sammalia, mutta kosteassa ja lämpimässä ilmastossa päällysvieraiden kirjo on komeampi. Oksilla kasvaa sammalten ja jäkälien ohella muun muassa saniaisia, ananaskasveja ja orkideoita. Koko tämä lajirunsaus on siis seurausta lehtipuiden synnystä. Latvuksissa riitti ravintoa ja turvallista elintilaa myös kiipeileville nisäkkäille ja siten lopulta ihmiseenkin johtavalle kehityslinjalle. Hämyisän metsänpohjan valtiaiksi kehittyi ohutja isolehtisiä kasveja. Tässä ryhmässä hyvin edustettuina olivat tietysti saniaiset. Suurin osa nykyisistä noin 12 000 saniaislajista onkin nuoria, vasta kukkakasvien kanssa kilvan kehittyneitä lajeja. Vielä lehtipuitakin nuorempi elinympäristö on pohjoinen kylmiin lumitalviin sopeutunut havumetsä. Se on jääkausiajan luomus ja luultavasti kaikki taigan lajit ovat nuoria. Erityisen nuoria lajeja ovat lumitalviin sopeutuneet hiirenportaat, imarteet ja alvejuuret, jotka ovat syntyneet vasta jääkausiajalla viimeisten viiden miljoonan vuoden aikana. Saniaisten evoluutio jatkuu, ja uusia lajeja syntyy yhä. Metsänhoitoyhdistys (mhy) toimii lakisääteisesti jokaisessa Suomen kolkassa. Mhy on jäsentensä oma organisaatio sekä ns. täyden palvelun yhdistys. Jäsenet saavat neuvontaa ja apua kaikissa metsään liittyvissä kysymyksissä. Siis ihan kaikessa metsään liittyvissä kysymyksissä. Jäsenet maksavat vapaaehtoista jäsenmaksua pinta-alansa mukaan. Tällä maksulla he saavat mm. neuvonnan metsiensä hoitoon. Tällöin myös tämän päivän puunostajien vaatima sertifiointi on ilmainen. Jäsenetujen lista on pitkä. Mhy ja MTK tekevät tiivistä yhteistyötä metsänomistajien kanssaan ja heidän hyväkseen, mm. kaavoitus-, lunastusja suojelutapauksissa sekä toimivat metsäteollisuuden vastavoimana myös paikallisesti omassa maakunnassa. Lisäksi vaikutetaan alueellisiin metsäja ilmasto-ohjelmiin. Molemmat tahot vaikuttavat myös metsää koskeviin säädöksiin, tukiin, metsäsertifiointiin ja sidosryhmien linjauksiin. MTK hoitaa EU-tason tehtävät. Suomen ulkopuoliset paineet ja rajoitukset ovat maataloudessa tuttuja, ne uhkaavat yhä enemmän myös metsätaloutta. Työsarkaa on paljon. Metsä ja sen hoito on oma maailmansa: kaikki mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä tehdään ei välttämättä ole tuttua metsää omistamattomalle. Metsänhoidolliset käsitteet ja sanat saattavat olla vieraita monelle. On joskus huomattu, että myös metsää omistavalle käsitteet eivät aina ole tuttuja. Esimerkiksi ero ennakkoraivauksen, varhaishoidon sekä taimikonhoidon nimikkeissä on eräänlaista viidakkoa, jota kaikki eivät ole sisäistäneet. Varhaishoito on pienen taimikon raivausta, taimikonhoito on varttuneen taimikon raivausta, ennakkoraivaus ennakoi konehakkuuta ja vähentää korjuuvaurioriskejä. Vieraalla työvoimalla teetettäessä hinnoitteluun vaikuttaa se, minkälaista raivausta metsässä tehdään. Avohakkuu tietenkin on nimensä mukaisesti kaikki pois ja uutta metsää tilalle. Ensiharvennus tarkoittaa nuoren metsän ensimmäistä harvennusta. Nimikkeet ovat nimikkeitä, mutta ne antavat viitteitä siitä, mitä metsälle on tarkoitus tehdä. Jokainen metsänomistaja hoitaa metsäänsä juuri niin kuin itse haluaa, toki lait ja säädökset huomioon ottaen. Metsänomistajat, joilla on ammattitaitoa ja osaamista, hoitavat tietenkin metsänsä itse. Kaikilla metsänomistajilla ei kuitenkaan ole ammattitaitoa metsiensä hoitoon. Silloin metsänhoitoyhdistys tulee mukaan kuvioihin ja hoitaa kaikki metsänhoitoon liittyvät asiat metsänomistajien toiveita kuunnellen sekä auttaa jäseniänsä mm. edunvalvontakysymyksissä. Eli metsänhoitoyhdistys on todellakin metsänomistajan asialla. EIJA VALLIUS johtaja MARJA TOLONEN metsäasiantuntija Mhy Kanta-Häme Metsänhoitoyhdistys on metsänomistajan asialla Ti m o To iv an en 8115_.indd 25 22.10.2020 9.01
• 26 22.10.2020 / PILKKEITÄ LAIN riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta 6 § on ennen määritellyt: ”Pyyntilupamaksuina kertyvät varat käytetään ensi sijassa hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisestä ja korvaamisesta aiheutuviin menoihin.” Viime vuosina lakia on muutettu: ”Lisäksi varoja voidaan käyttää hirvieläinkantojen seurannasta, tutkimuksesta ja hoidosta aiheutuviin menoihin sekä muihin vastaaviin menoihin.” Seurauksena noin viiden miljoonan maksukertymästä viime vuosina korvauksiin ja vahinkojen ehkäisyyn on käytetty enää 1–2 miljoonaa euroa. Tällöin ei kyse ole ensisijaisesta käytöstä. Hirvivahingot eivät ole valtakunnallisesti ainakaan oleellisesti vähentyneet. Hirvivahinkoilmoitukset eivät näin myöskään korreloi hirvivahinkojen kanssa, vaikka niitä käytetään yleisesti kuvaamaan hirvivahinkojen kehitystä. Miksi metsänomistajille vahinkojen ehkäisyyn ja korvaukseen tarkoitettuja varoja on budjetoitu muuhun tarkoitukseen? Tämä on tapahtunut korvauskriteerejä tiukentamalla ja tarkastusmaksulla, niin etteivät metsänomistajat edes uskalla tehdä vahinkoilmoitusta. HIRVIELÄINTEN pyyntilupamaksu ei ole veronluonteinen maksu, vaan sille saa vastineeksi hirvieläimen ja maksu käytetään siten miten se laissa säädetysti parhaiten hyödyttää hirvieläinpolitiikkaa. Ensisijaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että korvaukset maksetaan ensin, mutta mikäli korvausten jälkeen on määrärahoja, niitä voidaan käyttää muihin kohteisiin säädösten mukaan. Viime vuoden hirvien aiheuttamat metsävahingot olivat n. 1,5 miljoonaa euroa arviointikustannuksineen ja hirvieläinten aiheuttamat maatalousvahingot 360 000 euroa. Vahinkojen estämiseen (esim. syönninestoaineet, riista-aidat) käytettiin n. 300 000 euroa. Maksuilla rahoitetaan mm. hirvikannan säätelyä edistäviä sekä vahinkojen vähentämistä tai ennaltaehkäisyä tehostavia hankkeita (esim. Hirvitalousalueiden toiminnan kehittäminen ja Riistavahinkoarvioinnin kokonaisvaltainen uudistaminen -hankkeet). Viime vuosina tietojärjestelmähankkeiden osuus on lisääntynyt. Oma riistaja Riistavahinkorekisteri -järjestelmien avulla metsästystä voidaan tehokkaammin suunnata hirvivahinkoalueille. Oma riista -järjestelmää laajennetaan parhaillaan myös valkoMinisteriö vastaa hirvikysymyksiin Lukijat lähettivät Metsälehteen kysymyksiä, jotka oli osoitettu maaja metsätalousministeriölle. Me välitimme ne eteenpäin. Hirvien aiheuttamat vahingot kirvottivat Metsälehden lukijoilta kipakoita kysymyksiä asiasta vastaavalle ministeriölle. Ari Komulainen Eero Sala Retkeilijän vuodenajat Kohteet ja vinkit lähiluontoon Kirja antaa vinkkejä luontoretkeilyyn eri vuodenja vuorokaudenaikoina. 20 € Metsän jatkuvasta kasvatuksesta Kaikki mitä olet aina halunnut tietää metsän jatkuvasta kasvatuksesta. 25 € Miehen työ Puhutteleva valokuvakirja esittelee 1960ja 1970-luvun metsätyömiehiä kotona, työssä ja metsäkämpillä. 25 € Isänpäivän lahjavinkit Tutustu näihin ja lukuisiin muihin lahjakirjoihin verkossa: METSÄKIRJAKAUPPA.FI Tarjoukset ovat voimassa 15.11.2020 saakka. Viimeistään 1.11.2020 tilatut kirjat toimitamme ennen isänpäivää. Tilaukseen lisätään toimituskulut 5 €. Laskulla maksettaessa laskutuslisä on 8 €. METSÄNUUDISTAMINEN Jaana Luoranen Timo Saksa Karri Uotila 32 € 40 € 25 € 30 € 35 € 6 ,50 € 30 € 22 € 8116_.indd 26 22.10.2020 9.03
• 27 PILKKEITÄ / 22.10.2020 häntäpeurahavainnoille hirven tapaan. Määrärahaa on käytetty myös Tapio Oy:n Hirvivahinkojen laskentasovellus metsänomistajille -hankkeeseen. Varoilla rahoitetaan poliisin apuna olevaa SRVA-puhelinpalvelua, jolla kolareissa kuolleiden tai haavoittuneiden hirvieläinten jäljitys, lopetus ja poisvienti voidaan organisoida mahdollisimman tehokkaasti. Varoja käytetään myös hirvieläinten kannanarvioinnin ja tutkimuksen hankkeisiin hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran osalta. Kerättyjä pyyntilupamaksuja ei voi tulouttaa enempää metsänomistajille muulla tavalla kuin riistavahinkolakia muuttamalla ja korvausjärjestelmän muutos puolestaan edellyttää EUkomission hyväksyntää. Yleinen ehdoton ehto on ylikompensoinnin kielto. METSÄSTYSLAISSA s anotaan, että liikenne-, maatalous ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä. Kun lainlaatija on kirjoittanut, että sidosryhmiä on kuultava vahinkojen huomioon ottamiseksi, niin tarkoitus on varmaan ollut, että sidosryhmien kanta otetaan huomioon ja tavoite asetetaan yhteisellä päätöksellä? Kun hirvitalousalueen kaikki sidosryhmät ja osa alueellisen riistaneuvoston jäsenistä on sitä mieltä, että sopiva tavoitekanta hirvitiheydelle olisi 2,5/ 1000 ha ja alueellinen riistaneuvosto nuijii pöytään päätöksen, että 5,5 on sopiva, niin onko tämä Riistakeskusta valvovan maa-ja metsätalousministeriön mielestä metsästyslain mukainen päätös. Olisiko ministeriön syytä tehostaa riistakeskuksen toiminnan valvontaa? HIRVIKANNAN hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti alueelliset riistaneuvostot asettavat sidosryhmiä kuultuaan hirvikannan koon ja rakenteen tavoitteet Suomen hirvitalousalueille. Luonnonvarakeskus laskee näille alueille kannan koon ja rakenteen arviot sekä verotussuositukset, joiden avulla on mahdollista päästä asetettuihin tavoitteisiin. Hirvieläinten verotussuunnitelmien tavoitteena on saada kanta tavoitetasolle. MMM on rahoittanut pyyntilupavaroin Suomen riistakeskuksen hanketta Hirvitalousalueiden toiminnan kehittäminen 2019-2021. Hankkeen päätavoite on tukea riistanhoitoyhdistysten, hirvitalousalueiden ja metsästysseurojen yhteistoimintaa, kehittää uusia menetelmiä hirvieläinten ja suurpetokantojen hoidon alueellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja varmistaa, että avointa ja läpinäkyvää riistatietoa käytetään riistahallinnon paikallistasoilla ja metsästysseuroissa parhaiden käytäntöjen periaatteella läpi Suomen. Käytännössä riistakeskusalueille palkattiin kolmeksi vuodeksi yhdeksän hirvitalousaluesuunnittelijaa, joiden tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että riistanhoitoyhdistysten ja hirvitalousalueiden verotussuunnittelu kehitetään avoimeksi, läpinäkyvään riistatietoon perustuvaksi prosessiksi samojen, valtakunnallisten pelisääntöjen mukaiseksi. Vastaukset: VESA RUUSILA erätalousyksikön päällikkö JUSSI LAANIKARI erityisasiantuntija, erätalousyksikkö HALUAMME koko ajan tehdä parempaa Metsälehteä. Siksi pyydämme sinua kertomaan, mikä tämän tabloid-Metsälehden jutuista teki sinuun erityisen vaikutuksen, mikä taas ei niin innostanut tai olisi peräti saanut jäädä julkaisematta. Meitä kiinnostaa myös yleisemmin, mistä aiheista haluaisit lukea lisää ja mitä aiheita voisimme karsia. Mikä on tabloid-Metsälehden suosikkipalstasi? Mistä palstasta taas olisit valmis luopumaan? Haluatko lähettää muita terveisiä Metsälehdelle? VASTAA kyselyyn verkkosivulla osoitteessa www.metsalehti.fi/lukijakysely. Voit vastata myös postitse: Metsälehti / Lukijakysely, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Vastausaikaa on 4. marraskuuta asti. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme PETZL PIXA 3 ATEX -OTSALAMPUN sekä Luolaseikkailu-kirjan, jossa Tuomo Kesäläinen esittelee 60 luolaa eri puolilta Suomea. Paketin arvo on 98 euroa. Auta meitä kehittämään Metsälehteä! www.kesla.com MYYNTI | HUOLTO | VARAOSAT: AGCOSUOMI.FI Kotimainen KESLA 104 & 204T -paketti: 10 t kantavuus | 3 pankkoa/ 6 tolppaa | järeä yksipalkkirunko | kokoluokassaan suurin kuormatila | 6,8-metrinen kuormain | nostokyky vielä neljästäkin metristä 800 kg | KESLA proG20-kahmari. Kotimainen kuormain-vaunupaketti Nyt edulliseen kuukausihintaan! 262,90 €/kk KESLA 104 & 204T hydraulisella esiohjauksella alk. 26 450 € (alv 24 %) hyvitys vaihtokoneestasi esim. 12 000 € = rahoitettava osuus 14 450 €. 60 kk annuiteetti, 262,90 €/kk. Edellyttää rahoitusyhtiön hyväksyttyä luottopäätöstä. Rahoitus Agco Suomi Oy:n rahoitusehtojen mukaisesti Vaihtokoneen hyvitys määräytyy tuotteen kunnon mukaan. Hinnoittelu voimassa 31.12.2020 saakka tehtyihin uusiin ko. paketin tilauksiin. Kuvassa olevassa tuotteessa on lisävarusteita. 8116_.indd 27 22.10.2020 9.03
• 28 22.10.2020 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN Matti Myllykoski kirjoitti asiaa Metsälehdessä 16/2020. Metsäautoteitä ei pitäisi kaventaa remonteissa, koska myöhempi ja todennäköinen leventäminen hankaloituu. Eivät puutavara-autot pienemmiksi tule! Hyvä että ne nytkin joten kuten mahtuvat peruskavennetuille teille, sapelisepelikerroksen päälle. Kun teiden reunat viistotaan ojiin kallistuviksi, luonteva reuna puuttuu. Talviaurauksen ja myöhemmin lanauksen yhteydessä mursketta valuu ojiin – miten lanaus yleensä voi onnistua, sitä ihmettelen. Raskasta puutavaraliikennettä täytyisi heti olla paljon, jotta tienpohjan sepelikerros tiivistyisi pyöränurien kohdalta. Useinkaan sitä ei ole tarpeeksi, joten sapelisepeli kiusaa tiellä liikkujia pitkään. Pyöräilijöille tiet pysyvät mahdottomina. Viistotut tienreunat ottavat myös innokkaasti puuntaimia vastaan. Paljastettu maa on kuin magneetti, joka vetää niitä puoleensa. Karuilla mäntykankailla kiertelevien metsäautoteiden hiekkapohjille ajetaan myös surkeilematta sapelisepeliä. Se estää tehokkaasti tien käytön ja luonnosta nauttimisen. Vähän huumorilla sanoisin, että kyseessä on elottoman vieraslajin tuomisen sille kuulumattomaan ympäristöön. Joku tietysti sanoo, että kelirikkoajan puukorjuu vaatii tätä. Väitettä en pidä perusteltuna. Jos on pakko tuoda sepeliä, niin sitten myös tuhti hiekkakerros päälle. Suoranaiselta kiusanteolta tuntuu hiekkateille sinne sun tänne ripotellut teräväsärmäiset kivenmurikat, jotka etsiskelevät kavereitaan, eikä sellaisia lähituntumassa ole. Mitään hyötyä tien kantavuuden osalta harvalukuisista kivenmurikoista ei ole. Tämä kuuluu vanhan metsurin mielestä sarjaan outoa ja ihmeellistä metsäalalla. ASKO AHONEN Korkeakoski Lukijalta: Sapelisepeli on turhaa kiusaa LUKIJALTA POHJOIS-SAVO Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savo palvelee metsänomistajia 8 kunnan alueella. Päätoimistomme on Kuopiossa. Palveluksessamme on 31 toimihenkilöä. Haemme joukkoomme vakituiseen työsuhteeseen METSÄNHOITOESIMIESTÄ vastaamaan palveluidemme tuottamisesta yhdessä metsureiden ja urakoitsijoiden kanssa Siilinjärvellä ja Maaningalla. Toimipaikkana Siilinjärven toimisto. Pääasiallisia työtehtäviä ovat metsänhoitoja puunkorjuupalvelun toteutukseen liittyvät tehtävät, puukauppojen tilitykset, metsureiden esimiehenä toimiminen sekä pystykauppojen puunkorjuun valvonta. Valittavalta henkilöltä edellytämme vähintään metsätalousinsinöörin koulutusta. Työssä menestyminen vaatii hyvien ammatillisten tietojen ja taitojen lisäksi hyviä esimiesja organisointitaitoja. Saatat olla etsimämme henkilö, jos osaat kustannustehokkaan metsänhoidon, olet työssäsi huolellinen, tunnet yksityismetsätalouden toimintaympäristön ja siellä käytössä olevat sovellusohjelmat, omaat hyvät tietotekniset perustaidot ja osaat toimia sekä yksin että ryhmässä. Tarjoamme YT/Meto TES:n mukaisen palkan, haasteellisen tehtävän kehittyvässä työyhteisössä sekä kannustavan palkkausjärjestelmän. Tehtävä tulee ottaa vastaan viimeistään joulukuussa 2020. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon hallitukselle osoitetut hakemukset tulee toimittaa viimeistään 31.10.2020 sähköpostilla osoitteella pekka.sahlman@mhy.fi. Tiedotamme valinnasta kotisivuillamme. Lisätietoja antaa johtaja Pekka Sahlman, puh. 0400 378286 Metsänomistajat MHY Pohjois-Savo 2x160 mm_ML 8.10.2020 10.34 Sivu 1 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa RANTATONTTI, Punkaharju, Putkiniemi 2 ha. Puruveden länsirannalla hiekkapohjainen rantatontti, jossa omaa rantaviivaa noin 180 m. Kangasmaasto, mäntyvaltainen varttunut kasvatusmetsä, jossa kokonaispuusto noin 450 m 3 , tie perille. Okt-rakennuspaikka, rakennusoikeutta 280 k-m 2 . Tälläisia paikkoja on harvoin tarjolla. Jos haaveissasi on rakentaminen Saimaan rannalle ja erityisesti Puruveden upeisiin maisemiin, niin nyt voit tehdä unelmistasi totta! Hp. 80.000 €. METSÄPALSTA, Leppävirta, Sorsakoski 3,6 ha. Osmajärven rannalla Lemmetynniemessä määräla. Rantaviivaa niemen molemmin puolin, kovapohjainen osittain kallioinen ranta. Rantaviivaa yhteensä noin 560 m. Tontilla kaksi RA-1 rakennuspaikka, jossa rakennusoikeutta 180 k-m 2 /rakennuspaikka. Muuten niemi on maaja metsätalousaluetta, puusto mäntyvaltaista varttunutta kasvatusmetsää, puuston määrä noin 400 m 3 . Kiinteistöön voi tutustua itsenäisesti paikan päällä. Hintanäkemys 65.000 €. METSÄPALSTA, Leppävirta 1,2 ha. Varkaudentien varrella Osmajärven Levälahden rannalla määräala. Maapohja lehtomaista kangasta, kokonaispuusto noin 250 m 3 , josta uudistuskypsää rauduskoivikkoa noin 0,5 ha, 0,5 ha kuusivaltaista uudiskypsää ja 0,2 ha nuorta kasvatusmetsää. Osuudet yhteisiin alueisiin siirtyy pinta-alan suhteessa. Hintanäkemys 14.000 €. TARJOUKSET 06.11.2020 klo 16 mennessä osoitteella Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@metsat.fi. Myyjä pidättää itselleen oikeuden hyväksyä tai hylätä tarjoukset. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 RANTAMETSÄTILA, Juuka, Petrovaara 30 ha. Metsämaan pinta-ala on 20,6 ha, loppuosa tilasta kitumaan rämetta tai avosuota. Turvemaavaltaisella tilalla on puuta noin 850 m 3 , hyväkuntoinen metsäautotie tulee tilalle. Omaa kovapohjaista rantaviivaa lähes 500 m. Kuvioilla 1,5 ja 7 uudistusrästejä. Kuvioilla 1 ja 5 osittain kehityskelpoista luontaista taimiainesta. Myydään Kiinteistömaailman tarjouskaupalla, lähtöhinta 17.000 €. Tutustu myös videoesittelyyn: www.kiinteistomaailma.fi/1284820 VAPAA-AJAN TONTTI, Savonlinna, Kosola 2,1 ha. Runsaspuustoinen ja valoisa Saimaan rantatontti 200 m 2 rakennusoikeudella. Upeat kalliorannat, puusto valtaosin kuivan kankaan mäntymetsää. Aamuaurinkotontilla on rantaviivaa noin 150 m. Tonttitie rakennettu valmiiksi rantaan saakka. Laaja vesistö tarjoaa hienot puitteet veneilyyn ja kalastukseen. Tämä kohde on tonttien parasta A-ryhmää – toteuta unelmasi! Tutustu myös kohteesta tehtyyn drone-esitykseen: www.kiinteistomaailma. fi/1284194. Sovitaanko esittely? Hp. 75.000 €. LOMA-ASUNTO/METSÄTILA, Savonlinna, Savonranta 18,2 ha. Nuorista kasvatusmetsistä ja hyvässä kasvuvaiheessa olevista taimikoista koostuva asuin-/metsäkiinteistö Hankavaarassa. Kokonaisuuteen kuuluu myös v. 1992 valmistunut vakituiseen asumiseen soveltuva hirsitalo sekä tilava tallirakennus. Metsätalouskäytössä on noin 17 ha, puuston kokonaismäärä on noin 950 m 3 . Nuoria taimikoita (T1) on noin 2 ha, varttuneita taimikoita (T2) noin 7,5 ha ja koivuvaltaisia nuoria kasvatusmetsiä 4,5 ha. Tilan läpi kulkee ajoura. Mukava harraste-/polttopuupalsta, jossa hoitotöitä tarpeen mukaan ja hakkuutulojakin tulevaisuudessa. Tutustu myös kohteesta tehtyyn drone-videoon: www.kiinteistomaailma. fi/1282292. Hp. 192.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv 8117_.indd 28 22.10.2020 9.05
• 29 PILKKEITÄ / 22.10.2020 PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki s-posti: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 029 432 6113 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 88. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 32 274 (LT/19) Lukijoita 157 000 (KMT/20) Painopaikka Punamusta,Joensuu Vuoden 2020 Puupalkinto-kilpailun yleisöäänestys on käynnissä. Palkintolautakunta on esikarsinnan jälkeen valinnut mukaan 12 kohdetta. Kilpailuun ehdotettujen kohteiden kirjo on laaja. Mukana on niin uudiskuin saneerauskohteita vapaa-ajan asunnoista kerrostaloihin ja julkisiin tiloihin. Kohteiden esittely sekä äänestys löytyy Puuinfon sivustolta kohdasta Puupalkinto. Yleisön suosikiksi valitaan 30. lokakuuta mennessä eniten peukutuksia saanut kohde. Varsinaisen Puupalkinnon voittajan valitsee erityinen palkintolautakunta. Vuoden 2020 Puupalkinnon voittaja ja yleisöäänestyksen voittaja julkistetaan 5. marraskuuta Puupäivä-webinaarissa. Puupalkinto jaetaan vuosittain kannustuksena rakennukselle, sisustukselle tai rakenteelle, joka edustaa korkealaatuista, suomalaista puuarkkitehtuuria tai jossa puuta on käytetty rakennustekniikkaa edistävällä tavalla. Viime vuonna Puupalkinnon voitti puukerrostalo Lighthouse Joensuu. Yleisöäänestyksen voitti matkailukeskus Kuopion Saana. Puupalkinnon yleisöäänestys käynnissä Vuoden 2019 Puupalkinto meni 14-kerroksiselle puutalolle Lighthouse Joensuulle. Puu-Info JUSSI COLLIN Uusimman Kansallisen mediatutkimuksen (KMT) mukaan Metsälehden lukijamäärät ovat nousseet. Metsälehti ja Metsälehti Makasiini -lehtipaketilla lukijoita on 207 000, mikä on 9,5 prosenttia enemmän kuin KMT 2019-tutkimuksessa. Pelkän Metsälehden lukijamäärä nousi vieläkin enemmän, kasvua kertyi 13,8 prosenttia ja lukijoita 157 000. ”Kasvuprosentit olivat iloinen yllätys”, sanoo päätoimittaja Eliisa Kallioniemi. ”Luvut osoittavat, että metsä kiinnostaa. Samoin Metsälehden tarjoama riippumaton ja käytännönläheinen sisältö. Sitä lukijat meiltä odottavat.” Suurimmat aikakausmediat printissä ovat edelleen asiakasmedioita. Kärjessä ovat Yhteishyvä, Pirkka ja OP Lehti. Yhtä Yhteishyvän numeroa lukee keskimäärin 2 195 000 henkilöä. Yli 15-vuotiaista suomalaisista jopa 50 prosenttia kertoo lukevansa painettuja aikakauslehtiä vähintään kerran viikossa. Vähintään kuukausittain painettuun aikakauslehteen tarttuu kolme neljästä. Digitaalisia aikakauslehtisisältöjä lukee päivittäin joka viides suomalainen, ja sosiaalisessa mediassa itselleen tärkeää aikakauslehteä kertoo seuraavansa 35 prosenttia kansalaisista. Metsälehdelle lisää lukijoita NIMITYKSIÄ LUONNONVARAKESKUS Luonnonvarakeskuksessa (Luke) avoinna olleisiin johtajanvirkoihin on valittu kolme henkilöä Luken ulkopuolelta ja kaksi Lukesta. Tehtävät täytetään ajalle 1.1.2021-31.12.2025. TkT Jani Lehto on nimitetty Biotalous ja ympäristö -yksikön johtajaksi. Lehto siirtyy Lukeen VTT:ltä. FT Sirpa Thessler on nimitetty Luonnonvarat-yksikön johtajaksi. Thessler on johtanut Luken viranomaisja asiantuntijapalveluiden ohjelmaa vuodesta 2017 lähtien. FT Sanna Sorvari Sundet on nimitetty Tutkimusinfrastruktuuripalvelut-yksikön johtajaksi. Sorvari Sundet tulee Ilmatieteen laitokselta. YTM Mari Ylä-Jarkko on nimitetty Tilastopalvelut-yksikön johtajaksi. Hän siirtyy Lukeen Tilastokeskuksen taloustilastojen osastopäällikön tehtävästä. MMT Ilkka P. Laurila jatkaa Luken hallintoja sidosryhmäjohtajana. MHY SATAKUNTA Vesa Yli-Hongisto on valittu Metsänhoitoyhdistys Satakunnan uudeksi toiminnanjohtajaksi. Hän aloittaa uudessa tehtävässään ensi maaliskuun alussa. Tällä hetkellä Yli-Hongisto toimii kiinteistöasiantuntijana Mhy Satakunnassa. Hän on aiemmin työskennellyt Mhy Kiikka-Keikyän toiminnanjohtajana. Yhdistyksen nykyinen toiminnanjohtaja Olli Mäki jää ensi vuoden aikana eläkkeelle. MHY UUSIMAA Metsänhoitoyhdistys Uusimaan uutena johtajana on aloittanut Saija Peltola. Yhdistystä pitkään johtanut Timo Leirimaa on siirtynyt erikoisasiantuntijaksi. Peltola on koulutukseltaan metsätalousinsinööri. Hän on työskennellyt yhdistyksen palveluksessa eri tehtävissä parinkymmenen vuoden ajan, viimeksi korjuuja metsänhoitoesimiehenä. MHY SAVOTTA Metsänhoitoyhdistys Savotan hallitus on valinnut uudeksi johtajaksi metsätalousinsinööri Ari Ruotsalaisen. Nykyinen johtaja Rauno Karppinen siirtyy eläkkeelle ensi kesänä. Ruotsalainen on toiminut Mhy Savotan asiakkuuspäällikkönä vuodesta 2017. Tätä ennen vuosina 2003–2016 hän oli Mhy Kiuruveden toiminnanjohtaja. Mhy Kiuruvesi yhdistyi Mhy Savotan kanssa vuonna 2017. 8117_.indd 29 22.10.2020 9.06
• 30 22.10.2020 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT PALKITTU 85 VUOTTA 22.2. ARVO LEPPÄLÄ, metsänhoitaja, Seinäjoki (matkoilla) 60 VUOTTA 25.2. TIMO SAKSA , maat. ja metsät. tohtori, Kangasniemi RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA 75 VUOTTA 30.10. Hannu Juhani Vehviläinen, metsäneuvos, Helsinki (perhepiirissä) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. Sain sähköpostiviestin Tanskasta. Siinä kysyttiin, olisinko halukas esiintymään Pohjoismaisen ministerineuvoston sponsoroimassa tilaisuudessa, jossa keskustellaan biotalouspolitiikasta vastikään julkaistun kestävän biotalouden trendejä kuvaavan katsauksen pohjalta. Viestissä kerrottiin myös, että keskustelutilaisuuksia järjestetään kolme: yksi Itämeren länsipuolelle sijoittuville maille eli Ruotsille, Tanskalle ja Saksalle, toinen Itämeren itäpuolelle sijoittuville maille eli Suomelle, Virolle, Latvialle, Liettualle, Puolalle sekä Luoteis-Venäjälle ja kolmas Pohjois-Atlantin maille eli Färsaarille, Grönlannille, Islannille, Norjalle ja Skotlannille. Tiukka maantieteellinen jako toi mieleeni Paavo Väyrysen ammoin esittämän kysymyksen, haluaako Suomi kuulua Pohjoismaihin vai Baltian maihin. Tanskalaiset konsultit olivat päättäneet asian puolestamme ja sijoittaneet Suomen itäiseen leiriin. Pikasilmäys tuoreeseen trendikatsaukseen osoitti, että biotalous tulee olemaan 2020-lukua voimakkaasti muovaava tekijä. Biotalouden trendejä ovat varmana veikkauksena teollisuuden suljetut kierrot, vedenjakajana biopolttoaineet, ohituskaistana paikalliset tuotteet kuten lähiruoka, hitaasti liikkeelle lähteneinä levät ja uutena tulokkaana vaihtoehtoiset proteiinilähteet. Biotalouteen vaikuttaviksi trendeiksi oli tunnistettu digitalisaatio, vihreät investoinnit, kaupungistuminen, uudet vihreän talouden sopimukset ja sähköistyminen. Tuttuja juttuja meille ne kaikki. Itäisten maiden keskustelutilaisuudessa minun odotetaan vastaavan kysymyksiin, millaisia haasteita voimme täällä Suomessa ratkaista biotalouden avulla, millaisia haasteita meillä on pyrkiessämme kasvattamaan kestävää biotaloutta, minkälaista politiikkaa tarvitsemme että saamme biotaloudesta parhaan hyödyn ja keiden kaikkien pitää tehdä yhteistyötä, jotta kestävä biotalous voi maassamme kukoistaa. Yllätin itseni pohtimasta, onko itäisten maiden keskustelutilaisuus lähtökohtaisesti jotenkin epäreilu ottaen huomioon, että Suomi on Euroopan unionin komission tunnustama biotalouden edelläkävijä. Saatoin tuntea hetkellisesti jopa lievää ylemmyyden tuntoa ryhmääni kuuluvia muita maita kohtaan kunnes muistin, kuinka hienoja puheenvuoroja virolaiset ja latvialaiset olivat pitäneet viime vuonna Helsingissä järjestetyssä biotalouskonferenssissa. Päätin olla patsastelematta ja sen sijaan kertoa asiallisesti Suomessa parhaillaan käynnissä olevasta kansallisen biotalousstrategian päivityksestä, jossa kaikkiin yllämainittuihin kysymyksiin saadaan pätevät vastaukset. Erityisen iloinen olen siitä, että biotalousstrategiaa päivitetään laajassa yhteistyössä niin, että koko yhteiskunta kansalaisia myöten pääsee sanomaan sanasensa. Biotalouden avulla rakennamme parempaa tulevaisuutta. Se on hyvä pitää mielessä, kun ihmettelemme mihin maailma on koronan myötä menossa. Idässä STTK Toimihenkilöjärjestö STTK:n valinta tämän vuoden työsuojeluvaltuutetuksi on Stora Enson metsäasiantuntija, metsätalousinsinööri Pasi Parviainen. Hän toimii oman työnsä ohella 110 metsäasiantuntijan työsuojeluvaltuutettuna ja edistää työsuojeluorganisaation kautta noin 500 henkilön työsuojelua. Parviainen osoitti suurta rohkeutta antamalla omat kasvonsa työuupumukselle. Hän uupui työssä, mutta palasi työhön neljän kuukauden jälkeen. Parviaisen työuupumusvideo kannustaa puhumaan avoimemmin tunteista ja jaksamisesta. HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Kaakkois-Aasiassa kasvaa ikivihreä lehtipuu, jonka mustansävyinen puuaines on kiinnostanut ja kiehtonut erikoisuudellaan ihmisiä vuosituhansien ajan. Kaunokirjallisuuden romantisoiduissa tarinoissa tummatukkaisten neitojen satumaisten kauniita hiuksia – Lumikista aina Tuhannen ja yhden yön tarinoiden prinsessoihin – kuvaillaan ”mustiksi kuin eebenpuu”. Tuontitavarana puuta on tuotu Arabian kautta niin muinaisen Egyptin faaraoille, Rooman ylimystölle ja Euroopan kuninkaille kuin myös tavallisille kansalaisille. Monessa soittimessa kyseisen puumateriaalin suosio on edelleenkin vankkumaton. Eebenpuukasveihin kuuluu useita satoja lajeja, mutta nimenomaan ceylonineebenpuuta eli eebenholtsia (Diospyros ebenum ) pidetään yhtenä tunnetuimpana ja laadukkaimpana eebenpuulajina. Puu on kotoisin Intian eteläosista ja entisen Ceylonin, nykyisen Sri Lankan alueelta. Hidaskasvuinen eebenholtsi saavuttaa vain poikkeuksellisesti yli kahdenkymmenen metrin pituuden. Puu kestää äärimmäisen huonosti hallaa tai maastopaloja, mutta itse puuaines on hyvin lahonkestävää. Iäkkään ceylonineebenpuun kuori vaihtelee väriltään tumman harmaasta mustan eri sävyihin. Heti kuoren alla oleva uloin mantopuu on vaalean kellertävää, mutta rungon sydänpuu on ”sysimustaa” tai tummanruskeaa. Litran kalikka kuivaa eebenpuuta painaa osapuilleen kilon verran tai enemmän. Puista pelastusrengasta tai -lauttaa siitä ei ensisijaisesti kannata nikkaroida: vedessä eebenpuu ei kellu kuivanakaan, vaan painuu saman tien pohjaan. Soittimien musta kulta Vaikka eebenholtsin käyttö on ollut runsasta vuosisatojen ajan, kiihtyi eebenpuiden kato luonnonmetsissä taannoisten siirtomaa-aikaisten massiivisten hakkuiden myötä. Nykyään ceylonineebenpuun vienti Sri Lankasta ja Intiasta ulkomaille on käytännössä pitkälle kiellettyä ja rajoitettua. Eebenholtsin puuaines on arvokasta ja myydään usein kilohintaan. Luontaisesti kiiltävä sydänpuu saa hiottaessa metallinhohtoisen kauniin kiillon, ja sen käyttö on ollut suosittua koriste-esineissä, arvohuonekaluissa ja monissa soittimissa. Entisaikaan eebenholtsista valmistettiin pianojen, urkujen ja cembalojen mustat koskettimet sekä useimpien kielisoitinten otelaudat ja viritintapit. Tämän päivän soitinrakennuksessakin eebenpuulla on yhä oma vannoutunut käyttäjäkuntansa, tosin kitarapuolella vaaleasävyiset kovapuiset otelaudat ovat monella valmistajalla korvanneet mustan eebenholtsin. Tämän päivän soitinrakentajat hankkivatkin mustat eebenpuiset otelautansa pääsääntöisesti muilta mantereilta, kuten Afrikasta. Jopa tuplasti tammea kovemman ceylonineebenpuun työstäminen ja laadukas kuivaaminen vaatii kosolti taitoa ja kärsivällisyyttä. Vastavuoroisesti puuaines on äärimmäisen kulutuksenkestävää. Yli satavuotiaan viuluni eebenpuisessa otelaudassa ei edelleenkään näy minkäänasteisia kulumisen jälkiä – joskin viulun käyttöaste on tätä nykyä jäänyt aiempaa vähäisemmäksi. Eebenpuun tummissa syövereissä Ceylonineebenpuun kuoren väri vaihtelee tummanharmaasta mustan eri sävyihin. Eebenpuu kestää erinomaisesti kulutusta, joten se sopii hyvin viulun otelautaan. 8118_.indd 30 22.10.2020 9.08
• 31 PILKKEITÄ / 22.10.2020 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 7 10 14 1 2 21 8 26 2 18 14 2 7 19 1 2 3 4 5 6 7 8 9 4 10 21 25 25 9 13 19 2 9 25 4 10 11 12 13 14 15 16 17 18 23 15 15 11 13 3 1 23 4 27 4 7 13 14 19 20 21 22 23 24 25 26 27 2 9 14 25 13 1 1 13 9 9 9 1 sanaris.fi/Erkki Vuokila 7 25 13 12 9 14 4 18 13 7 4 14 14 25 9 2 18 18 2 19 21 14 1 27 9 22 2 7 13 14 13 4 9 3 2 6 13 13 17 3 25 4 1 9 21 13 2 13 4 21 14 13 11 13 1 25 3 4 1 2 10 7 9 17 7 2 14 9 4 18 11 25 25 18 9 25 11 9 10 9 20 13 13 3 14 4 24 7 9 13 20 4 14 9 21 24 13 16 13 2 18 18 14 17 5 20 3 2 11 19 13 24 9 8 4 13 14 7 13 4 18 14 2 7 2 4 13 2 24 13 18 14 10 18 3 7 13 14 22 10 23 2 4 3 2 19 13 19 12 25 25 14 9 8 7 4 21 21 13 9 9 9 6 7 4 26 19 21 14 9 20 9 7 9 14 9 9 7 20 13 4 18 11 1 25 13 8 14 25 9 14 13 1 5 20 5 5 9 8 9 21 9 19 9 3 9 13 20 9 2 7 7 7 4 14 9 14 5 13 1 5 7 9 12 9 9 19 9 13 3 4 19 2 3 4 23 23 9 7 13 9 25 3 12 9 18 19 1 11 2 13 12 25 3 17 13 3 24 9 3 9 13 14 4 26 2 7 5 2 16 14 7 2 11 2 3 3 9 3 3 13 14 4 4 19 17 13 19 14 9 9 13 18 14 4 14 15 3 18 2 25 3 9 9 9 9 3 14 4 ENSI NUMEROSSA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 5. MARRASKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i Jo rm a Lu ht a TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 5.11.2020 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 19”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 16 on arvottu seuraaville kolmelle: Raija Sandström, Lepsämä, Irene Siitonen, Ruovesi ja Unto Sundström, Loppi. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄKRYPTO 19 Metsäristikko 16 , oikea ratkaisu • Mistä metsätila kannattaa ostaa? • Kuusen 80 vuotta – kiihtyvän arvokasvun vaihe • Vinkit perintötai lahjaveron oikaisuun • Koeajossa Usewood Combi Master • Mitä puiden latinankieliset nimet kertovat • Ihmisen jälkiä metsässä 8118_.indd 31 22.10.2020 9.09
• Tutustu käyttäjien kokemuksiin kuutio.fi Helpoin tapa myydä puuta Digitaalinen työkalu ammattilaiselle ”Meillä Kuution käyttö on lähes jokapäiväistä, sataprosenttista. Kaikissa puukaupoissa, jotka laitetaan julkiseen myyntiin, käytämme Kuutiota.” Kari Salo Johtaja Metsänhoitoyhdistys Siikalakeus ”Olen käyttänyt Kuutiota heti alusta lähtien. Tarjouspyynnöt saa Kuution kautta kätevästi nappia painamalle kaikille palvelussa mukana oleville ostajille.” Sakari Hautala Metsäasiantuntija Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi Kuutio_Metsalehti_260x380mm_Salo_Hautala_20201001_.indd 1 1.10.2020 6.53 8119_.indd 32 22.10.2020 9.10