• TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsäsertifiointi lisää metsiin jäävän puun määrää. Säästöpuiksi halutaan niin eläviä kuin kuolleita. Sivut 18–19 PEFC:N UUDET TUULET PERJANTAINA 28. LOKAKUUTA 2022 ? NRO 19 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Seppo Samuli 9521_.indd 1 9521_.indd 1 23.10.2022 12.37 23.10.2022 12.37
• AJANKOHTAINEN / UUTISET 28.10.2022 2 Metsälehti.fi UUTISET Paliskunta haastaa Metsähallitusta ›› 4–5 Ennallistaminen tulisi kalliiksi ›› 8-11 Kulujen kasvu syö hankintalisää ›› 12 METSÄSTÄ Etelän metsiä voi hoitaa Lapistakin ›› 20–21 Moottoruiskusta ratkaisu hirvien karkottamiseen? ›› 22 Terva elätti Suomea monta vuosisataa ›› 26–27 PILKKEITÄ Koira haistaa liito-oravat ›› 34 TÄSSÄ NUMEROSSA Metsälehti 90. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 31 415 (LT/21) Lukijoita 164 000 (KMT/22) Painopaikka Punamusta, Joensuu TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsäsertifiointi lisää metsiin jäävän puun määrää. Säästöpuiksi halutaan niin eläviä kuin kuolleita. Sivut 18–19 PEFC:N UUDET TUULET PERJANTAINA 28. LOKAKUUTA 2022 ? NRO 19 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Seppo Samuli Joni Hinkkuri suunnitteli säästöpuuryhmät hakkuulle Iitissä. Kuva: Seppo Samuli SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVA KISA kotimaisesta kuituja energiapuusta on kiristynyt nopeasti. Puuta välittäville metsänhoitoyhdistyksille tilanne on avannut uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistys on kasvattanut puukauppapalveluaan suunniteltua nopeammin. Yhdistyksen tytäryhtiö Karjalan Puukaupat on keväästä alkaen ostanut metsänomistajilta puuta pystykaupalla ja myynyt puut eteenpäin. ”Etenkin energiapuun kysyntä kasvoi alueellamme nopeasti Venäjän tuonnin loputtua, mikä on mahdollistanut puunhankinnan lisäämisen. Energiarangasta on tullut hyvä kirittäjä ja tavallaan perälauta kuitupuunkin hinnalle”, kuvailee Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Välimäki. Karjalan puukaupat korjaa puuta 12 korjuuketjun voimin. Välimäen mukaan selvästi yli puolet tänä vuonna korjattavasta puusta on karsittua energiarankaa. Hän uskoo puukauppatoiminnan olevan tänä vuonna taloudellisesti järkevää niin yhtiön kuin metsänomistajienkin näkökulmasta. Kustannusnousu voi yllättää Vaikka yhdistysten korjaamalla puulle on aiempaa enemmän ottajia, ei tilanne ole yksioikoinen. Puuta välittävät yritykset ovat usein samankaltaisesKORJUUPALVELUIDEN PUU KIINNOSTAA Kuituja energiapuulle on nyt ottajia, mutta kustannusten nopea nousu ja epävarma taloustilanne tuovat puunvälitystoimintaan myös riskejä. 9522_.indd 2 9522_.indd 2 23.10.2022 12.38 23.10.2022 12.38
• UUTISET 28.10.2022 Metsälehti.fi 3 Eri metsänhoitoyhdistykset välittävät puuta Suomessa eri tavoin. Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen tytäryhtiö Karjalan Puukaupat on ostanut puuta metsänomistajilta pystykaupalla keväästä lähtien. Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksessä ei ole omaa yritystä puukauppatoimintaan, vaan yhdistys tarjoaa puunkorjuupalvelua metsänomistajille. Metsänomistajalle korjuupalvelun kautta tehty puukauppa on teknisesti hankintakauppa. Metsänomistajalle maksetaan kuitenkin kiinteä ennalta sovittu kantohinta, kuten pystykaupoissakin. Metsänhoitoyhdistys Lounametsällä on oma puukauppayhtiö Lounapuu Oy, jonka metsänhoitoyhdistys kokonaan omistaa. Lounapuu hankkii suurimman osan puistaan ostamalla Mhy Lounametsän korjuupalvelun korjaamat puut tienvarresta. Metsänhoitoyhdistykset tai niiden omistamat yhtiöt tekevät puun toimitussopimukset puuta käyttävien yhtiöiden kanssa. Sopimuksessa sovitaan muun muassa puumäärät, hinnat sekä toimitustavat tietylle ajanjaksolle. Puut voidaan sopimuksesta riippuen toimittaa joko suoraan tehtaalle, junan vaunuun, terminaaliin tai tienvarsivarastolle. KORJUUPALVELUIDEN PUU KIINNOSTAA sa raossa kuin sähkönmyyntiyhtiöt. Puun toimitussopimuksissa hinnat on sovittu kenties useiksi kuukausiksi eteenpäin. Jos puunhankinnan kustannukset nousevat nopeasti, kuten tapahtui keväällä, voi välittäjä joutua myymään puut pienellä tai jopa negatiivisella katteella. Näin kävi esimerkiksi Päijänteen metsänhoitoyhdistyksessä. ”Korjuutaksoihin tuli huomattavia korotuksia, mutta emme saaneet kesken sopimuskauden asiakkailtamme riittävää kompensaatiota kohonneisiin kustannuksiin. Tilanteesta jäi meille itselle maksettavaa, mikä tulee jossain määrin näkymään koko vuoden liiketuloksessa”, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Petri Takalo. Takalon mukaan syksyn sopimuksissa kustannuspaineisiin on jo pystytty reagoimaan paremmin. ”Ostajien kanssa on löydetty yhteisymmärrys tilanteesta, ja syksyn sekä talven näkymät ovat varovaisen positiivisia.” Potentiaalisten ostajien määrä kasvussa Useissa metsänhoitoyhdistyksissä on havaittu, että ostajilta löytyy neuvotteluhalukkuutta toimituspuusta aiem paa enemmän ja laajemmin. ”Energiapuun ohella etenkin koivukuitupuuhun kohdistuu paljon kiinnostusta”, Välimäki sanoo. Esimerkiksi Metsä Group on tiettävästi ollut metsänhoitoyhdistysten kanssa yhteyksissä toimituspuusta aiem paa aktiivisemmin. ”Puunhankintamme on kasvamassa Rauman ja Kemin investointien myötä, joten haemme suunnitelmallisesti kasvua puumääriin yhdessä kumppaniemme kanssa. Käymme keskusteluja myös yhdistysten korjuupalveluiden kanssa. Joillakin alueil la yhteydenpito on tiiviimpää kuin toisilla”, muotoilee Metsä Groupin puukaupasta ja metsäpalveluista vastaava johtaja Jani Riissanen asian. Sopimusneuvotteluissa uudenlaista henkeä Puun toimitussopimuksia Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksessä asiakkaiden kanssa neuvotteleva Mervi Seppänen kuvaa keskusteluja ”hyviksi ja positiiviksi”. ”Olemme pyrkineet luomaan yhdessä asiakkaidemme kanssa uudenlaisia mekanismeja toimitussopimuksiin. Tiiviimpi neuvottelurytmi mahdollistaa nopeamman reagoinnin muutoksiin”, Seppänen kuvailee. Hän muistuttaa, että viime kädessä avaimet puukauppaan on puuta käyttävällä teollisuudella. ”Edunvalvonnan näkökulmasta pyrimme tuomaan esille myös sen, että puusta maksettava hinta määrittää, miten saamme metsänomistajia motivoitua puukaupoille.” Riskienhallintaan puunvälittäjät joutuvat kiinnittämään joka tapauksessa huomiota aiempaa enemmän. Markkinatilanne ja hinnat niin puun kuin korjuun osalta muuttuvat todennäköisesti lähitulevaisuudessakin poikkeuksellisen nopeasti. ”Toimitussopimuksiin sisältyy aina omaa riskiä, mutta sopimuksissakin riskiä voidaan jakaa eri osapuolten kesken”, Harri Välimäki tiivistää. MONTA TAPAA TOIMIA Metsänhoitoyhdistysten korjaamalle puulle on markkinoilla nyt kysyntää. Etenkin koivukuituun tarraavat kiinni kaikki ostajat. 9522_.indd 3 9522_.indd 3 23.10.2022 12.38 23.10.2022 12.38
• AJASSA 28.10.2022 4 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ SAAMELAISALUEELLA toimiva Muddusjärven paliskunta päätti syyskuussa kieltää ulkopaikkakuntalaisilta metsästyksen alueellaan ensi vuodesta alkaen. Päätös ilmoitettiin Metsähallitukselle, joka hallitsee valtionmaiden metsästysoikeuksia. ”Kielto perustuu haittaan. Metsästäjät koirineen häiritsevät poronhoitoa ja aiheuttavat meille ylimääräisiä kustannuksia”, perustelee Muddusjärven paliskunnan poroisäntä Osmo Seurujärvi. Samalla julistettiin, että paliskunnan alue maineen, vesineen ja luonnonvaroineen kuuluu paikalliselle saamelaisyhteisölle. Paliskunnan alueella on valtion maiden lisäksi tuhansia hehtaareita yksityisten omistamia yhteismetsiä ja pientiloja. Alueella myös yksityismaita Kysymykseen, miten paliskunta toteuttaa metsästyskiellon, Seurujärvi vastaa: ”Asia on osoitettu Metsähallitukselle, ja odottelemme heidän virallista, tarkoin harkittua vastausta. Bisin julistusta Lapin Kansassa, että metsästysoikeuden omistus kuuluu yksin Metsähallitukselle ja he päättävät siitä, pidin onnettomana heittolaukaisuna.” Jukka Bisi on Metsähallituksen erätalousjohtaja. Erityisesti Seurujärveä sapetti, että Bisi nimitti paliskuntaa sidosryhmäksi. ”Sidosryhmäksi kutsuminen on Metsähallituksen vallankäytön sanastoa, jota emme hyväksy. Olemme oikeudenhaltioita ja oikeudenomistajia, joilla pitäisi olla oikeusvaltio Suomessa perustuslainsuoja.” Lapin Kansan yliökirjoituksessaan MTK:n kenttäpäällikkö Annakaisa Heikkonen ja metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola luonnehtivat linjausta pysäyttäväksi. He muistuttivat, että poronhoitolain mukaan paliskunnalla on oikeus laiduntaa poroja sekä valtion että yksityisten mailla. Maiden omistustai hallintaoikeutta laki ei poronhoitajille anna. Metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle. ”Yksityismaa kuuluu sille, jolla on alueeseen lainvoimainen lainhuuto”, Heikkonen ja Mäki-Hakola muistuttivat. Saamelaisyhteisö haastaa maanomistusoikeuden Muddusjärven paliskunta ilmoitti Metsähallitukselle, että saamelaiset omistavat alueensa maat, vedet ja luonnonvarat. Muddusjärven paliskunnan mukaan metsästys häiritsee alueen poronhoitoa. TE RO SI VU LA MUDDUSJÄRVI Perustuslaki tukee saamelaisten oikeuksia Oikeuslaitos on viime aikoina linjannut pohjoisten maaja vesialueiden hallintaa saamelaisyhteisöjen hyväksi sekä Suomessa että Ruotsissa. Korkein oikeus päätti, että perustuslaissa määritelty oikeus saamelaiskulttuurin harjoittamiseen kumoaa saamelaisten kalastusrikkomukset Tenojoella. Juutuanjoella käräjäoikeus teki samanlaisen päätöksen. Ruotsin korkein oikeus linjasi, että Girjasin saamelaiskylä saa päättää metsästysja kalastusoikeuksista alueellaan. Lapissa ennakoidaan, että kiistely saamelaisalueiden luonnonvarojen hallinnasta kiihtyy. Ennakkotapauksiksi nostetuista kiistoista käräjöitäneen pitkän kaavan kautta ensin Suomessa ja lopulta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. TILAKAUPPA HIDASTUI ALKUVUONNA Kiinteistökauppa on ollut alkuvuoden alamäessä, Maanmittauslaitoksesta kerrotaan. Myös metsätilojen kaupat vähenivät. Tammi-syyskuussa tehtiin yli kahden hehtaarin tilakauppoja noin 3 250 kappaletta, mikä on 14 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavalla jaksolla. Kauppojen määrä oli samalla tasolla kuin vuonna 2019. Metsätilojen hinnat ovat kuitenkin jatkaneet nousuaan. Metsähehtaari on tänä vuonna maksanut keskimäärin 3 600 euroa, mikä on 14 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. UUSIEN PEFCVAATIMUSTEN KÄYTTÖ VIIVÄSTYY Suomen uudistetun PEFC-metsästandardin kansainvälinen arviointija hyväksymisprosessi on yhä kesken, PEFC Suomesta kerrotaan. Uudet vaatimukset otetaan käyttöön vasta kansainvälisen arvioinnin valmistuttua. Viivästyksen syynä on kattojärjestö PEFC Councilin hakemusruuhka eri jäsenorganisaatioiden kansallisten arviointiprosessien vuoksi. PÖLYTTÄJÄKANNOISSA EI JUURI MUUTOKSIA Suomen ympäristökeskus on analysoinut pölyttäjälajien esiintyvyyden muutoksia Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana. Tulokset olivat huojentavia: keskimäärin yhtä moni laji oli useiden vuosikymmenten ajanjaksolla yleistynyt kuin harvinaistunut. Muutokset ovat olleet keskimäärin melko vähäisiä tarkastellusta aikajänteestä riippumatta. Kaikissa ryhmissä valtaosa lajeista pysyi esiintymiseltään vakaana. METSÄ GROUPIN JÄSENTEN HANKINTAPUULLE TUPLABONUS Metsä Group eli Metsäliitto Osuuskunta maksaa jäsentensä hankintapuulle tuplabonuksen, kun kauppa tehdään marras-, joulutai tammikuun aikana. ”Puunhankintamme kasvaa Rauman ja Kemin investointiemme myötä ja haluamme ostaa lisääntyvät määrät omistajajäseniltämme. Tuplabonus-kampanjalla kohdennamme puun hyvää kysyntää myös hankintapuuta tekeviin Metsä Groupin omistajajäseniin”, Suomen puukaupasta ja metsäpalveluista vastaava johtaja Jani Riissanen kertoo. LYHYET 9523_.indd 4 9523_.indd 4 23.10.2022 12.50 23.10.2022 12.50
• AJASSA 28.10.2022 MIKKO HÄYRYNEN VENÄJÄN hyökkäyssota, energiakriisi, inflaatio, nousevat korot ja yleinen epävarmuus heikentävät Suomen metsäviennin keskeisten kohdemaiden talouskasvua. Luonnonvarakeskuksen metsäsektorin suhdannekatsaus pitää näkymää erityisen synkkänä euroalueella, joka pahimmillaan voi ajautua syvään taantumaan. Suomen metsäteollisuustuotanto kuitenkin kasvaa lisääntyvän kapasiteetin myötä. Kuluva vuosi on hyvin kannattava ja suotuisa tilanne jatkuu ensi vuonna. Sahateollisuudessa suhdannenäkymät ovat heikentyneet nopeasti ja vientihinnat laskeneet kesän ennätystasolta. Kuluvan vuoden keskimääräinen vientihinta nousee silti viisi prosenttia viime vuodesta. Tuotantoja vientimäärien ennustetaan kasvavan 3–4 prosenttia isojen sahainvestointien myötä, mutta vientihintojen Luke ennakoi laskevan jopa neljänneksen. Kartongin, sellun ja paperin vientihintojen ennakoidaan laskevan ensi vuonna, mutta säilyvän korkealla tasolla. Teollisuuspuun hakkuut nousevat ensi vuonna yli 66 miljoonaan kuutiometriin ja samalla yksityismetsien kantorahatulot nousevat lähes 2,5 miljardiin euroon. Vaikka nimellisesti tulot ovat korkeammat kuin 2021, reaalisesti tulot laskevat. Luke: Metsäviennillä yhä suotuisat näkymät UUSI KESLA 326T-KUORMAIN Vahva ja ulottuva www.kesla.com MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT: www.agcosuomi.fi Keslalla yrittäjä on kuningas. Siksi olemmekin panostaneet kuormaintemme voimakkuuteen, kestävyyteen ja huollettavuuteen. Tutustu nyt uuteen KESLA 326T -kuormaimeen ja vaikutu! Kranman pienmetsäkoneet uusia ja käytettyjä heti varastossa Kranman pienmetsäkoneet uusia ja käytettyjä heti varastossa Kysy tarjousta! Kysy tarjousta! Simon: +35850 5306 560 | Matti: +35850 5059 326 Simon: +35850 5306 560 | Matti: +35850 5059 326 simon@konenygard.fi | matti@konenygard.fi simon@konenygard.fi | matti@konenygard.fi Kvartsikatu 2 C | 65100 VAASA | www.konenygard.fi Kvartsikatu 2 C | 65100 VAASA | www.konenygard.fi 9523_.indd 5 9523_.indd 5 23.10.2022 12.50 23.10.2022 12.50
• ###*d.*m.*y ###*P Metsälehti.fi AJASSA / HAASTATTELU MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI JOHANNA KOKKOLA, KUVA PUUNKORJUUN digiloikka on paljolti konenäön ja laserkeilauksen sensoreita, jotka havainnoivat ympäristöä ja keräävät dataa. ”Metsäkoneet ovat jo nyt haitekkia (high tech), mutta sensoreita tulee lisää mittaamaan ja seuraamaan työn laatua”, Kalle Kärhä uskoo. Hän aloitti Itä-Suomen yliopiston metsäteknologian professorina vuosi sitten. Ajurina on tuottavuuden parantaminen, mutta lisäksi Kärhä korostaa Euroopan unionin ja kansallisen tason säätelyä. ”Panta kiristyy. Monimuotoisuuden todentamisessa ei kysytä kuka ja mitä maksaa, vaan se on tehtävä ja koneissa on oltava sovellukset.” Lehtipuiden jättäminen, tekopökkelöt, säästöpuuryhmät ja purojen suojakaistat voidaan todentaa sensoreilla eikä niitä tarvitse erikseen kirjailla ylös. Sensorit tuovat läpinäkyvyyttä myös varsinaiseen puunkorjuuseen. Harvennusten tasalaatuisuus sekä ajourien väli, leveys ja urapainumat voivat tulevaisuudessa olla metsänomistajalle hakkuun jälkeen raportoitavaa tietoa, samoin tieto sitoutuneesta hiilestä. ”Liian voimakkaat harvennukset ovat jonkinasteinen ongelma. Sensoriteknologia voi varoittaa kuljettajaa kun harvennus menee suositusten alarajalle.” Kenelle tieto kuuluu? Kun kehitys etenee, on myös määritettävä, kenelle korjuukoneen keräämä tieto kuuluu. ”Pelisäännöt ovat olemassa, mutta niitä pitää päivittää, kun PUUNKORJUUN DIGILOIKKA Metsäkoneisiin tulee älyä kuljettajan avuksi, mutta ei kuljettajan korvaajaksi, metsäteknologian professori Kalle Kärhä uskoo. Korjuukoneisiin tulee älyä, joka havainnoi ympäristöä ja avustaa kuljettajaa, mutta korjuun laatu ja tuottavuus riippuu jatkossakin eniten kuljettajasta, Kalle Kärhä näkee. tulee uusia tietolähteitä.” Pelisäännöillä Kärhä tarkoittaa, että tietojen luovutuksesta sovitaan etujärjestötasolla Koneyrittäjät ry:n, Metsäteollisuus ry:n ja MTK:n kesken. ”Pidän hyvänä, että tiedot raportoidaan puunostajalle, metsänomistajalle ja metsänomistajan luvalla viranomaistaholle, jolloin ne päätyvät Metsäkeskuksen metsään.fipalvelun kuviotietoihin.” Periaatteessa jollakin voisi olla metsänomistajan metsästä enemmän tietoa kuin metsänomista”Ulkomainen työvoima on antanut manuaaliselle työlle jatkoaikaa. 9524_.indd 6 9524_.indd 6 23.10.2022 14.21 23.10.2022 14.21
• ###*d.*m.*y ###Metsälehti.fi *P AJASSA VIIME VIIKOLLA NETIN metsäkeskustelupalstoja selatessa huomioni kiinnittyi erinomaiseen harvennushakkuujälkeen. Hankintamies oli ollut liikkeellä moottorisahan kanssa ja selvästi tiennyt, mitä pitää tehdä. Paitsi, että kannot loistivat valkoisina. Kuvasta käytyä keskusteluketjua ei tarvinnut lukea pitkään, kun syy juurikääpätorjunnan tekemättömyyteen löytyi: hakkaaja oli kysynyt metsäasiantuntijalta urean käytöstä, mutta tämä oli kehottanut ostamaan mäyräkorillisen kaljaa ja vain kusaisemaan kantojen päälle. Niin vanha ja väsynyt vitsi – ja silti se oli kerännyt melkein parikymmentä peukutusta ja saanut kysyjän jättämään torjunnan tekemättä. LÄNSISUOMALAISELLA SAHALLA mäntytukkien vastaanotosta huolehtinut ostomies muistelee juurikääpäisen männyn olleen ihmetyksen aihe vielä noin 40 vuotta sitten. Nykyään pihkoittunut tyvitukki ei aiheuta mitään kummastusta. 1980-luvulla metsäoppini saadessani männyn juurikääpää esiintyi vain pienellä alueella itäisessä Suomessa ja sen esiintyminen yhdistettiin kesäaikaiseen egyptinparrun tekoon. Kun 30 vuotta jälkeenpäin inventoitiin Tapani-myrskyn tuhoja, ei Lounais-Suomesta löytynyt enää yhtään kuntaa, missä ei kääpää olisi ollut. Idästä sekin vitsaus tuli, mutta ihmisen auttamana. KUMMALLISEN KAUAN KESTI ymmärtää juurikäävän ja kesäaikaisten hakkuiden yhteys. Nyt ei tunnuta millään ymmärrettävän sitä, että sieni-itiö ei osaa mitata kannon läpimittaa, vaan jo taimikonhoidossa se iskeytyy niin pieneen kuin isoonkin kantoon. Metsäyhtiö UPM teki ryhdikkään liikkeen viime kesänä ryhtyessään raivaamaan poistumaltaan havupuuvaltaisia taimikoita vain kylmään vuodenaikaan. Muut toimijat ovat olleet asiasta aika hiljaa. Kun itse esiinnyin metsänhoitovideolla kömpelösti suihkupullosta ureaa kannoille ruiskuttaen, sain kuulla kommentteja, kuinka puheillani aiheutan vaikeuksia metsureiden töiden järjestäjille. Että haluanko koko metsätalouden loppuvan Suomesta? Kumpaakaan en halua, vaan haluan nimenomaan terveiden metsien säilyvän, jotta meidän metsureillemme olisi töitä ja metsänomistajille tuloa. JUURIKÄÄPÄ AIHEUTTAA vuosittain noin 50 miljoonan euron tuhot. Kun kääpä on tullut metsään, se ei sieltä poistu ennen kuin puulajivaihdon myötä. Kaikkein vakavinta on karujen mäntykankaiden saastuttaminen. Jos kesäaikana on aivan pakko havupuiden raivaustöitä tehdä, niin tehtäköön niitä mahdollisimman tuoreilla kasvupaikoilla, joissa koivun kasvatus korvaavana puulajina on mahdollista. Metsänomistaja ei voi itse vaikuttaa hirvitihentymiin ja niiden myötä hirvituhoihin. Joku muu päättää hirvikannan suuruuden. Metsänomistaja ei voi itse vaikuttaa kirjanpainajien invaasioon. Ilmastolle ei yksittäinen ihminen voi mitään. Metsänomistaja voi torjua juurikääpää. Halvimmillaan tämä tehdään siirtämällä taimikonhoidot ja hakkuut talviaikaan, vähän vaivalloisempaa on käyttää kesäaikana torjunta-ainetta. Ainakaan käävän torjunnasta ei pidä tehdä vessahuumoria. NÄKYMÄTÖN TAPPAJA TIINA LIETZÉN KIRJOITTAJA ON SUOMUSJÄRVELÄINEN METSÄTALOUSYRITTÄJÄ. KOLUMNI KALLE KÄRHÄ Itä-Suomen yliopistossa metsäteknologian, erityisesti metsätalouden operaatioiden ja logistiikan digitalisaation professori vuodesta 2021 53-vuotias Kotoisin Loimaalta, asuu Nurmijärvellä Aiemmin työskennellyt Joensuun yliopistolla, Metsäntutkimuslaitoksella, TTS Työtehoseurassa, Metsätehossa ja Stora Ensossa Koulutukseltaan maatalousja metsätieteiden tohtori Perheessä vaimo ja kaksi lasta Harrastuksina perhe, ulkoilu, nikkarointi, metsätyöt sekä vanhat koneet jalla itsellään, mutta Kärhä painottaa, että sellainen yhtälö ei saa toteutua. Harvennusten dilemma Korjuun tuottavuus riippuu kuljettajasta, koneesta ja olosuhteista, Kärhä luettelee, ja kuljettajan taitotaso vaikuttaa eniten. Huippukuskeja on vajaa parikymmentä prosenttia ja valtaosa, noin puolet on keskitasoa. ”Olisi kova juttu, jos opastavien järjestelmien avulla keskitason kuljettajien tuottavuus nousisi muutamilla prosenteilla.” Jo nyt tietokone antaa katkontasuosituksen. Tulevaisuudessa kone voi suositella myös harvennettavien puiden valintaa. Korjuun tuottavuus vaihtelee eniten harvennushakkuilla ja paranee parhaiten, jos niihin voidaan osoittaa parhaat kuljettajat. Mutta dilemma on, että kuljettaja tekee parhaan tilin päätehakkuilla ja mestarikuskit hakeutuvat niihin. Kohti hiilineutraalia korjuuta Kärhän mukaan korjuu on jo hiilineutraalia tai lähellä sitä, laskentatavasta riippuen. ”Periaatteessa on jo nyt, kun viivan yläpuolella on korjattu uusiutuva raaka-aine, joka jollakin kertoimella jää pysyväksi hiilivarastoksi, ja viivan alapuolella on suhteellisen pieni määrä polttoainetta.” Viivan alapuolista osuutta voi pienentää biopolttoaineella. Kärhä pitää sitä todennäköisempänä ratkaisuna kuin sähköä, joka sekin tulee metsäkoneisiin aikanaan. Avohakkuuta Kärhä pitää ekotekona ainakin sikäli, että hiilidioksidipäästöt ovat 3,5 kiloa per korjattu motti tienvarteen kuljetettuna, kun harvennuksella hiilijalanjälki on lähes kaksinkertainen. Istutusta ja taimikonhoitoa ei ole koneellistettu, monista yrityksistä huolimatta. Vielä. Kärhä uskoo, että nekin koneellistetaan, ensiksi istutus ja taimikonhoitokin hännänhuippuna. ”Metsänomistajilla on ollut aikaa ja intoa tehdä niitä töitä itse, ja ulkomainen työvoima on antanut manuaaliselle työlle jatkoaikaa.” Kärhän oma konekiinnostus juontuu Loimaan lapsuuskotiin ja maatalouskoneisiin. Siellä on myös harrastepeli, vuoden 1968 metsätraktori BM-Volvo SM 667, Timmer-Kalle. ”Edellisen omistajan entisöimä silmäterä, ei ole tarkoitus lähteä urakoimaan.” KUKA? 9524_.indd 7 9524_.indd 7 23.10.2022 14.21 23.10.2022 14.21
• 28.10.2022 8 Metsälehti.fi AJASSA Tuli palauttaa talousmetsän luonnontilaan. 9525_.indd 8 9525_.indd 8 23.10.2022 15.04 23.10.2022 15.04
• 28.10.2022 Metsälehti.fi 9 AJASSA MIKKO RIIKILÄ SS uomessa jopa myrskyisän vastaanoton saanut ennallistamisasetus on yksi EU-komission työkaluista unionin biodiversiteettieli luonnon monimuotoisuus -strategian toteuttamiseksi. Lähtökohta on ristiriitainen. Biodiversiteettistrategia ei ole oikeudellisesti sitova, mutta ennallistamisasetus olisi EU:n järeintä lainsäädäntöä. Asetukset velvoittavat jäsenmaita suoraan toisin kuin direktiivit, joita sovelletaan kansallisessa lainsäädännössä. Lisäksi komissio pyrkii ohjeistamaan jäsenmaita asetuksen täytäntöönpanossa delegoitujen säädökset avulla. Ne ovat komission ohituskaista Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston sivuitse. Asetelma on metsäsektorille hankala. EU:n nykykomissio on kautta aikojen metsätalousvihamielisin ja työntyy jäsenmaiden metsäpolitiikkaan, jonka pitäisi kuulua kansalliseen päätäntävaltaan. Tähän vedoten Ruotsin valtiopäivät tyrmäsi asetuksen. Biodiversiteettistrategian toinen kärki on suojelualueiden lisääminen. Strategian mukaan 30 prosenttia EU:n maaja vesialueista on suojeltava – tästä kolmannes tiukasti. Tavoitetta ei ole jyvitetty maakohtaisesti. Silti ympäristöjärjestöt ovat kaapanneet prosentSuomi maksaa raskaimman jälkeen, jos EU:n komission ennallistamisasetus toteutuu esitetyssä muodossa. Ruotsi torjui asetuksen, mutta Suomen kanta on riitaisa. ”Tästä on reiluus kaukana, vaikka miltä kantilta katsoisi.” mikko riikilä tiluvun metsien suojelun tavoitteeksi. Samaan aikaan EU:n taksonomiasäädösten luonnoksessa todettiin, että 20 prosenttia muuten suojelemattomista metsistä on rajattava talouskäytön ulkopuolelle. Epämääräisyys suurin uhka Ennallistamisasetuksen ensimmäisen artiklan mukaan ”ennallistamistoimenpiteiden on katettava vähintään 20 prosenttia EU:n maaja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä”. Vertailukohta haetaan 70 vuoden takaa, jolloin suuret metsänparannusohjelmat olivat vielä edessä, eli ennallistettavasta ei tulisi pulaa. Ennallistaminen koskisi luontodirektiivin luontotyyppejä, muun muassa boreaalisia luonnonmetsiä ja puustoisia soita. Kaikkiaan niitä on Suomessa 68. ”Helmi-elinympäristöohjelmassa ennallistamistoimet ovat tärkeä kokonaisuus. Mittakaava on kuitenkin vain hippunen siitä, mitä komissio nyt haluaa. Onko jatkossa niin, että vapaaehtoisuus ei enää riitä?” kysyi Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi blogissaan syyskuun alussa. Lisäksi jäsenmaille on määritelty velvoite ”saavuttaa kasvava suuntaus” maatalouden ja metsien ekosysteemejä koskeville indikaattoreille. Metsien indikaattorit ovat pystyyn kuolleen puun runsaus, maalahopuun runsaus, eri-ikäisrakenteisten metsien määrä, metsien kytkeytyneisyys, yleisten metsälintujen yleisyys sekä metsämaahan sitoutuneen orgaanisen hiilen määrä. ’Rivien väliin on kirjoitettu pyrkimys rajoittaa avohakkuita, sama tavoite tulee esille muissakin komission lukuisista metsähankkeista. Ennallistamistoimenpiteitä on asetuksen mukaan jatkettava, kunnes indikaattorien arvoissa saavutetaan tyydyttävä taso. ”Huolestuttavana pidämme sitä, että ennallistamisasetuksen velvoitteet eivät rajaudu aiemmin suojelluille alueille tai EU:n luontoja lintudirektiivien tarkoittamiin luontoarvoihin. Asetus vaikuttaisi myös metsätalouskäytössä oleviin alueisiin”, sanoo MTK:n lakimies Anna-Rosa Asikainen. ›› ENNALLISTAMISASETUS HORJUTTAA JO HALLITUSTA Puustoiset suot kuuluvat EU:n ennallistamislistalle. 9525_.indd 9 9525_.indd 9 23.10.2022 15.04 23.10.2022 15.04
• AJASSA 28.10.2022 10 Metsälehti.fi Suomalaiset maksavat raskaimman hinnan Sekä MTK että Metsäteollisuus kannattavat luonnon monimuotoisuuden parantamista. Kyse on menettelytavoista ja ylikansallisesta vallankäytöstä. Myös ennallistamisen hinta on Suomelle melkoinen. EU:n mukaan suorat kustannukset ovat Suomessa vajaat miljardi euroa vuodessa. Saksa maksaa samasta lystistä vajaat 200 miljoonaa euroa vuodessa. Lähes puolet vuosikustannuksesta imaisee sisävesiluonnon ennallistaminen. Metsien ennallistamiseen kuluisi noin 200 miljoonaa euroa ja soiden 163 miljoonaa. ”Arvosta puuttuvat vielä epäsuorat vaikutukset yksityisille maanomistajille, teollisuudelle, alueille ja verotuloihin. Tästä on reiluus kaukana, vaikka miltä kantilta katsoisi”, Niemi totesi blogissaan. Komissio laskee ennallistamisasetuksen hyödyt moninkertaisiksi. Tosin ne ovat laskennallisia ekosysteemihyötyjä. Hallitusrintama repeilee Asetuksesta povataan hallituksen sisäistä metsäsotaa. Kuvaavaa on, että asiasta vastaavan ympäristöministeriön lisäksi maaja metsätalousministeriö julkaisi oman tiedotteensa valtioneuvoston kannasta. Ympäristöministeriö korosti valtioneuvoston myönteistä suhtautumista asetusluonnokseen. Maaja metsätalousministeriö alleviivasi mittavia kustannuksia ja jäsenmaiden niukkaa liikkumavaraa. ”Pidän tärkeänä, että jäsenmailla on oltava liikkumavaraa ja jäsenmaille on mahdollistettava resurssien järkevä käyttö. Kun jäsenmaat saavat vapaammin kohdentaa resurssit sinne, missä euroa kohden saadaan parhaat monimuotoisuusvaikutukset, kaikki voittavat”, lausui maaja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) omassa tiedotteessaan. Kokenut keskustavaikuttaja, eduskunnan maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari suhtautuu asetusluonnokseen kriittisesti. ”Keskusta ei mielestäni voi olla hallituksessa, joka hyväksyy ennallistamisasetuksen sellaisenaan.” Metsä Group eri linjoilla MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola kavahtaa EU:n komission pyrkimystä kahmia lisää valSEURAAVAKSI EDUSKUNNALLE ? EU:n komission luonnos ennallistamisasetuksesta valmistui kesällä 2022. ? Suomessa valtioneuvosto antoi asetusehdotuksen eduskunnan käsiteltäväksi syyskuussa 2022. ? Tavoite on, että eduskunta muodostaa kannan asetuksesta marraskuun aikana. ? Asian käsittely EU:n neuvoston ympäristötyöryhmässä alkoi heinäkuussa 2022. ? EU:n ministerineuvosto ottaa asian käsiteltäväksi alkuvuonna 2023 Ruotsin puheenjohtajakaudella. ? Euroopan parlamentti aloittaa ennallistamisasetuksen käsittelyn, loka-marraskuu 2022. ? Komission, neuvoston ja parlamentin kolmikantaneuvottelut alkavat, kun parlamentin, neuvoston ja komission kannat valmiina. Todennäköisesti vuonna 2023. ? EU:n komission toimikausi päättyy lokakuussa 2024. EU pyrkii suosimaan jatkuvaa kasvatusta avohakkuiden kustannuksella. Kuva Luonnonvarakeskuksen Lapinjärven koealueelta. Ennallistamisasetus edellyttää muun muassa lahopuun määrän lisäämistä. M IK KO RI IK IL Ä M IK KO RI IK IL Ä 9525_.indd 10 9525_.indd 10 23.10.2022 15.05 23.10.2022 15.05
• AJASSA 28.10.2022 Metsälehti.fi 11 taa antamalla itselleen delegoitujen säädösten anto-oikeuden. ”Myös se huolestuttaa, että tätä ei olla säätämässä direktiivinä, jonka soveltamisessa olisi kansallista soveltamisvaraa.” Mäki-Hakolan mukaan ennallistamisasetus yhdessä EU:n muiden vireillä olevien hankkeiden kanssa voi johtaa mittaviin metsien käytön rajoituksiin ja taloudellisiin vaikutuksiin. ”Monimuotoisuuden turvaamisenkin pitäisi olla tehokasta, nyt räiskitään joka puolelle. Tämä uhkaa myös mahdollisuuksia käyttää metsiä ilmastonmuutoksen hillintään korvaamalla fossiileja ja varmistamalla (metsien) kasvukyky.” Yllättäen metsäpuolen rintamasta ottaa etäisyyttä metsänomistajien hallitsema Metsäliitto-leiri. Metsä Groupin yhteiskuntasuhdejohtaja Tomi Salo lausui Metsä Groupin Viesti-lehdessä (3/22): ”EU-aloite luontotyyppien palauttamiseksi ennalleen on myönteinen hanke.” Toki Salo muistutti, että metsänomistajilla tulee olla mahdollisuus harjoittaa metsänhoitoa ja että Suomi varmistaa Euroopan neuvoston kautta oikeudenmukaisen osuuden ennallistamistoimien taakasta. Metsäliitto Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Jussi Linnaranta tukee Salon kantaa. Voisi sanoa, että Osuuskunta on asemoitunut EU:n suhteen niin sanotusti Paasikiven-Kekkosen linjalle. ”Salon kirjoitustapa on rakentava ja ratkaisuhakuinen. Ei ole välttämättä realistista ajatella, että koko asetus voitaisiin kaataa. Pyrimme minimoimaan vahingot oikeanlaisella vaikuttamisella. Ranskalaiset maanviljelijät tukkivat katuja, mutta me luotamme keskusteluun pöydissä, joissa asiasta päätetään”, Linnaranta sanoo. Linnaranta muistuttaa, että Metsä Groupilla on omia vaikuttajia Brysselissä, jotka tuovat yhtiölle tärkeitä näkökohtia esille ilman isoäänistä vastakkainasettelua. ”Uskomme, että pystymme vaikuttamaan asioihin omalla tavallamme.” Ruotsi voi pelastaa Mitään ei vielä ole ratkaistu, mutta jääkiekkotermein ilmaistuna näyttää pahasti vierasvoitolta. Komissiossa asetusta vie eteenpäin komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans, joka on värvännyt esikuntaansa muun muassa Greenpeacen johtajistoa. EU:n parlamentissa ennallistamisasiasta vastaa 28 VUOTTA sitten urakoimme juttuja EU:sta vuoden 1994 lokakuun 16. päivänä järjestettävän kansanäänestyksen alla. Viestimme oli, että EU-jäsenyys on ratkaisevan tärkeää metsäsektorin – siis myös metsänomistajien – menestykselle. Anteeksi! Viime vuosina unionista on tullut metsätalouden pahin vihollinen: jos kaikkien EU:n komission vireillä olevien metsäpolitiikka-avausten vaikutukset summaa yhteen, metsätalous ja puuntuotanto miltei loppuvat Suomesta. Silloin äimistelimme myös, mitä kummallinen subsidiariteettiperiaate mahtoi tarkoittaa. Viimeistään Frans Timmermans vihreine esikuntineen on opettanut, että se ei todellakaan tarkoita yhtään mitään. MIKKO RIIKILÄ METSÄNOMISTAJAN VIHOLLINEN EU ISKEE METSIIN MONIN KÄRJIN BIODIVERSITEETTISTRATEGIA 2021-30: Komission tiedonanto 2020. Mittavia suojelutavoitteita ja lavea metsien ennallistamisvelvoite. METSÄSTRATEGIA 2030: Komission tiedonanto 2021. Lainsäädäntöaloite tulossa 2023. ENNALLISTAMISASETUS: Komission ehdotus 2022. Tukee biodiversiteettistrategiaa. Valmistunee 2024 mennessä. Jäsenmaita velvoittava. Pahimmillaan mittavat vaikutukset metsätaloudelle. LULUCF-ASETUS: Valmistunee 2022. Komissio, ministerineuvosto ja parlamentti käsittelevät asiaa. Vaikuttanee Suomen hiilinieluvelvoitteeseen, mahdollisesti hakkuurajoituksia. ILMASTOJA YMPÄRISTÖTAKSONOMIA: EU:n kattava määritelmä ympäristölle kestävistä taloudellisista toimista vihreille sijoituskohteille. Rajoituksia mahdollisesti avohakkuille. EU:N METSÄSERTIFIKAATTI: Komissio puuhaa omaa sertifikaattia, johon odotetaan FSC:täkin kireämpiä rajoitteita. KOMISSION TIEDONANTO KESTÄVÄN HIILENKIERRON EDISTÄMISEKSI: Lainsäädäntöaloite 2023. Tavoite yhteiseurooppalainen, lakisääteinen velvoite metsien tilan seurantaan. KOMISSION UUSIUTUVAN ENERGIAN DIREKTIIVIEHDOTUS (2021) RED III: Rajoittaa hakkuutähteiden ja runkopuun osuutta uusiutuvana energiana. Hyväksytty EU-parlamentissa. Käsittely kesken. METSÄKATOASETUS: Komission ehdotus 2021. Valmistelussa. Voimaan aikaisintaan 2024. Koskee lähinnä puuntuontia unionin ulkopuolelta, mutta myös EU:n metsien tilan heikkenemistä. MÄÄRITELMÄTYÖ: Metsien käytön ja suojelun ohjeistaminen. Valmistuu 2022. Määritelmä vanhoille metsille, luonnonläheisen metsänhoidon periaatteet. METSIEN MONITOROINTI: Tavoite lisätä ja yhtenäistää metsätiedon keruuta EU:n alueella. Komission esitys ensi vuonna. M TK TI ED O TU S ympäristövaliokunta. Siellä Suomen edustavat vihreä Ville Niinistö, vasemmiston Silvia Modig sekä perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen ja RKP:n Nils Torvalds. EU:n ministerineuvostossa asiaa käsittelevät ympäristöministerit. Sekään ei lupaa hyvää, ellei Suomessa ehdi hallitus vaihtua. Ennallistamisasetuksen valmistumiseen kuluu jopa kaksi vuotta. Siihen mennessä Suomen eduskunta ja hallitus ovat vaihtuneet. Pahaksi onneksi komission toimikausi jatkuu vuoden 2024 lokakuun loppuun. Pientä toivoa tuo se, että ennallistamisasetusta käsitellään ensi vuonna, jolloin metsämaa Ruotsi toimii EU:n puheenjohtajamaana. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila (vas.) ja metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola (oik.) yrittivät valistaa Suomessa kesällä vieraillutta EU:n komission varapuheenjohtajaa Frans Timmermansia. KOMMENTTI 9525_.indd 11 9525_.indd 11 23.10.2022 15.05 23.10.2022 15.05
• PUUKAUPPA & TALOUS 28.10.2022 12 Metsälehti.fi VALTTERI SKYTTÄ SAMI KARPPINEN PUUN hinnannousu näyttää vihdoin saavuttaneen myös metsänomistajien omatoimisen puunkorjuun eli hankintahakkuut. Hankintahakkuut ovat pääasiassa harvennuksia, joilta myydään kuitupuuta. Hankintakuitupuun hinta lähti tilastojen perusteella nousuun kesällä. Pitkään hieman päälle 30 eurossa killunut kuutiohintataso alkoi lähestyä neljääkymmentä euroa. Metsälehden tietojen perusteella hankintakuitupuusta maksetaan tällä hetkellä 40 eurolla alkavia kuutiohintoja. Nurja puoli tilanteessa on kuitenkin se, että samaan aikaan puunkorjuun kustannukset ovat kohonneet selvästi. Omalla metsäkoneellaan hankintahakkuita tavallisesti tekevä metsätalousyrittäjä Timo Lankila on myynyt tänä vuonna puuta pystykaupoilla, joissa puunostaja vastaa puiden kaadosta ja korjuusta. Pohjanmaalla ja Savossa toimivan Lankilan mukaan hankintatyön kustannukset ovat nousseet niin paljon, ettei omatoiminen puunkorjuu kannata näillä puunhinnoilla. ”Polttoaineen hinta ja muut kulut ovat nousseet todella paljon. Lisäksi metsäkuljetuksen hinta on noussut nyt useilla euroilla.” Pienet kulut tai hintaa lisää Entä, jos hankintahakkuita tekee hieman kevyemmällä kalustolla? Seppo Snellman korjaa puita omatoimisesti maataloustraktoriin yhdistetyillä metsävarusteilla Siilinjärvellä ja Kuopiossa. Polttoainelitran hinta on noussut 60–70 senttiä vuodentakaisesta, mutta muuten kalustokustannukset ovat pysyneet kurissa. Hankintakuitupuun hinta on kohonnut Savossa 40 euron tienoille. ”Kokonaisvaikutus on positiivinen”, Snellman arvioi. Tänä talvena omatoiminen kuitupuunteko voi siis hyvin kannattaa niille metsänomistajille, jotka pystyvät pitämään korjuukulut pieninä. Metsä Group on ilmoittanut maksavansa omistajajäsenilleen hankintapuukaupoista tuplabonuksen marraskuusta tammikuun loppuun. Yhtiö maksaa hankintapuusta myös aikaisuuslisää, jos se saa vastaanotettua puut metsänomistajalta joulukuun puoliväliin mennessä. Lapissakin kauppa käy Hankintakauppojen ohella hitaaseen puunhintakehitykseen tottunut sektori on Pohjois-Suomi. Nyt sielläkin on ollut hintakäyrissä eloa. ”Tukin hinta on maltillisesti tasoittunut, ei romahtanut eikä enää noussut. Kuitupuun hintataso on menossa lievästi ylös. Energiapuun hinta on kuidun tasolla”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Koillismaan johtaja Antti Härkönen. Härkösen mukaan metsänomistajilla on nyt energiapuun suuren kysynnän vuoksi hyvä mahdollisuus saada kaupaksi heikkopuustoisia ja pienirunkoisia ensiharvennuskohteita, jotka sopivat energiapuukorjuuseen. ”Jopa tämän talven korjuuseen saa vielä myytyä puuta.” Metsänhoitoyhdistys Lapin johtaja Veijo Ekonoja sanoo, että kuitupuun veto on edelleen hyvä. ”Tukkipuun kysyntä on alkanut tökkiä talvileimikoissa.” Ekonojan mukaan ostohaluissa on selvästi paikkakuntaja puunostajakohtaisia eroja, joten talvileimikkojakin kaupaksi saa. Länsija Pohjois-Lapissa toimivan yhdistyksen alueella puukauppaa vauhdittaa myös länsinaapuri. ”Ruotsin puolelle menee sekä kuitua, tukkia että energiapuuta”, Ekonoja kertoo. HANKINTALISÄ NOUSSUT, MUTTA NIIN MYÖS KULUT Hyvä hintasuhdanne näkyy usein nihkeimmin kahdessa paikassa: hankintakaupoissa ja Pohjois-Suomessa. Nyt on eloa niissäkin. HANKINTAHAKKUU Omatoimista hakkuutyötä: metsänomistaja vastaa itse puiden kaatamisesta ja kuljettamisesta tienvarteen. Hankintahakkuulle vaihtoehtoinen puunmyyntitapa on pystykauppa. Pystykaupassa puunostaja vastaa puunkorjuusta. Pystykauppa on selvästi yleisin puukaupan muoto. Polttoaineja konekustannusten nousu syö parantuneen puunhinnan iloa niiltä hankintahakkaajilta, jotka tekevät omatoimisia korjuita metsäkoneilla. Kevyemmällä kalustolla, kuten maataloustraktorin metsävarustuksella, tehty hankintapuu saattaa sen sijaan lyödä nyt leiville. FAKTA 9526_.indd 12 9526_.indd 12 23.10.2022 15.07 23.10.2022 15.07
• AJASSA 28.10.2022 Metsälehti.fi 13 p o l k u o m a a n m e t s ä ä n Jaa vanhan konkarin viisaus eteenpäin tulevalle metsänomistajalle. Metsälehti Makasiini 8 numeroa 39 90 norm. 76 € Untuvikon on turha aloittaa umpimetsästä. Lukemalla hän saa tarvittavat perustiedot ja -taidot viisaaseen ja vastuulliseen metsänomistamiseen. Laita tieto liikkeelle ja tilaa Metsälehti Makasiini lahjaksi tulevalle metsänomistajalle. tilaametsa.fi/konkari MIKKO HÄYRYNEN STORA ENSO muuntaa Oulun tehtaan toisenkin käytöstä poistetun paperikoneen kuluttajapakkauskartongille. Oulun tehtaan nykyinen kuitupuun käyttömäärä on 2,5 miljoonaa kuutiometriä. Investointi nostaa sen 3,5 miljoonaan kuutiometriin. ”Suunnittelemme, että hankimme lisäyksen Oulun nykyiseltä hankinta-alueelta”, metsäjohtaja Janne Partanen sanoo. Nykyinen hankinta-alue tarkoittaa koko Pohjois-Suomea ja keskisen Suomen pohjoisia osia. Partasen mukaan Pohjois-Suomessa on potentiaalia lisätä harvennuksia. Hän muistuttaa myös, että vuosi sitten suljettu Kemin Veitsiluodon paperitehdas supisti Stora Enson pohjoista kuitupuun käyttöä kahdella miljoonalla kuutiometrillä. Vaikka miljoona kuutiometriä kuitupuuta ostettaisiin kokonaisuudessaan harvennuksilta, niin samalla liikkuu myös tukkipuuta. Partanen ei halua arvioida kerrannaisvaikutuksia mutta to teaa, että yhtiöllä on Veitsiluodossa edelleen mäntysaha ja Pohjois-Suomessa on useita yksityisiä sahayhtiöitä, joiden kanssa tehdään yhteistyötä. Ostomäärien kasvattaminen alkaa osapuilleen vuosi ennen tehtaan käynnistymistä eli alkuvuonna 2024. ”Osto-organisaatio pidetään riittävän vahvana.” Miljardi-investointi Odotetun investoinnin arvo on noin miljardi euroa, ja uuden, muunnetun koneen arvioidaan käynnistyvän alkuvuonna 2025. Uudella linjalla valmistetaan taivekartonkia ja päällystettyä valkaisematonta kartonkia. Vuosikapasiteetti tulee olemaan 750 000 tonnia ja kuitupuun käyttö kasvaa miljoonalla kuutiometrillä. Lisäys on sekä havuettä lehtikuitua. Samalla Stora Enson noin kahden miljoonan tonnin markkinasellutuotannosta 250 000 tonnia kääntyy yhtiön omaan kartonkituotantoon. Oulun tehtaan toinen paperikone muutettiin valmistamaan pintakartonkia vuonna 2021. Nyt uudistettava toinen paperikone tekee siitä yh tiön mukaan Euroopan kustannuskilpailukykyisimmän taivekartonkikoneen. Toimitusjohtaja Annica Bresky toteaa tiedotteessa, että uusiutuvat pakkaukset ovat jatkossakin yhtiön suurin strateginen kasvualue. ”Niiden markkinat kasvavat nyt ensimmäistä kertaa nopeammin kuin muovipohjaisten pakkausten markkinat.” Puunhankinnan pohjoinen hot spot Metsä Groupin Kemin biotuotetehdas ja Stora Enson Oulun kartonkikone lisäävät kuitupuun käyttöä yhteensä 5,5 miljoonaa kuutiota. Seudulla pöhisee myös muuten, sillä Junnikkala rakentaa Ouluun sahaa, joka käyttää tukkia 0,7 miljoonaa kuutiota. Metsänhoitoyhdistys Oulun Seudun toiminnanjohtaja Tapio Kylmänen sanookin, että Oulun-Kemin seudusta on tulossa hot spot -alue etenkin kuitupuulle. ”Uskon, että tarvittavat puumäärät löytyvät – ja jos kerrankin saataisiin puusta oikeaa hintaa.” Pohjoisen puulle miljoona kuutiota lisää menekkiä Stora Enso kääntää toisenkin Oulun tehtaan paperikoneista kartongille. Stora Enson päätös muuntaa Oulun tehtaan toinenkin entinen paperikone kartongille lisää entisestään Pohjois-Suomen puunkäyttöä. Kuvassa tehtaan kartonkilinjasto viime helmikuussa. EE VA RI IH EL Ä 9526_.indd 13 9526_.indd 13 23.10.2022 15.07 23.10.2022 15.07
• 28.10.2022 14 Metsälehti.fi PUUKAUPPA JA TALOUS s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 70,61 s 73,79 s 45,43 ? 20,01 s 22,63 ? 20,37 s 26,47 s 30,39 ? Uudistushakkuu 72,75 ? 74,80 s 47,38 ? 20,95 ? 24,15 ? 21,96 ? 28,19 s 32,53 ? Harvennushakkuu 62,82 s 64,90 s 41,18 s 19,74 s 21,21 s 20,35 s .. .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat 69,82 s 69,60 ? 56,46 s 38,28 s 38,62 s 37,83 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 70,27 ? 74,12 ? 46,12 s 21,06 s 22,77 ? 21,61 s 27,97 ? 29,69 ? Uudistushakkuu 72,69 ? 75,16 ? 48,22 s 22,61 s 24,50 ? 23,55 s 31,20 ? 32,84 ? Harvennushakkuu 63,21 ? 63,42 ? 41,65 s 20,71 s 21,04 s 21,44 s 26,56 ? 26,32 Ensiharvennus .. .. .. 15,86 ? 14,50 s 15,00 s .. .. Hankintahinnat 69,31 s 71,21 ? 48,34 s 38,31 s .. 38,11 s .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 66,83 s 68,57 ? 42,51 ? 21,88 s 23,55 s 21,22 s 29,96 s 31,25 s Uudistushakkuu 70,12 s 70,88 ? .. 23,96 ? 25,09 s 22,97 s 32,46 s 32,95 s Harvennushakkuu 58,99 ? 58,91 s .. 20,76 s 21,63 s 19,52 s 27,91 s 28,52 s Ensiharvennus 52,55 s .. .. 17,02 ? .. 15,95 s .. .. Hankintahinnat 69,72 s 69,00 s .. 38,53 ? 38,32 ? 38,88 s 44,57 s 44,14 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,37 ? 64,43 ? .. 18,93 s 19,82 s 17,44 ? 26,63 ? 27,32 ? Uudistushakkuu 67,01 ? 67,23 ? .. 21,40 ? 22,07 s 19,97 s 30,00 ? 28,79 ? Harvennushakkuu 56,17 s 54,94 s .. 18,18 s .. 16,54 s 25,38 ? 25,13 s Ensiharvennus .. .. .. 14,64 s .. 10,39 s .. .. Hankintahinnat 59,05 ? 31,48 s 31,65 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat .. .. .. .. .. .. .. .. Uudistushakkuu .. .. .. .. .. .. .. .. Harvennushakkuu .. .. .. .. .. .. .. .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,57 s 71,12 s 39,28 s 20,53 s 21,51 s 20,46 s 28,20 ? 29,88 s Uudistushakkuu 70,94 s 72,04 s 39,99 s 22,17 s 22,20 s 21,85 s 31,23 ? 31,20 s Harvennushakkuu 56,65 ? 56,78 s .. 19,47 s .. 19,00 s 25,33 ? 24,49 s Ensiharvennus .. .. .. 15,19 s .. 14,07 s .. .. Hankintahinnat 65,15 s 63,26 s .. 37,62 s .. .. .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,39 ? 72,27 ? 48,47 ? 20,22 s 21,88 ? 20,51 s 27,93 s 29,48 ? Uudistushakkuu 71,14 ? 73,63 ? 50,69 ? 22,10 ? 23,46 ? 22,35 s 31,03 s 31,58 ? Harvennushakkuu 60,41 ? 61,86 ? 43,30 s 19,78 s 20,73 s 20,11 s 26,45 ? 27,09 s Ensiharvennus 44,58 ? 47,70 ? 33,84 s 15,35 ? 15,55 ? 15,32 s 22,34 ? 21,16 ? Hankintahinnat 67,18 s 68,28 s 57,01 ? 37,77 s 38,54 s 38,55 ? 43,74 s 43,71 s KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 38-41 keskiarvo s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 67,12 ? 70,26 s 49,19 s 19,96 ? 20,58 ? 20,95 ? 28,74 s 28,89 s Uudistushakkuu 69,75 ? 71,97 s 51,98 s 21,63 ? 21,82 ? 22,83 s 30,88 ? 31,61 s Harvennushakkuu 60,10 ? 60,00 s 43,39 s 19,93 ? 20,49 ? 20,96 ? 27,94 s 27,20 s Ensiharvennus 40,06 s 49,37 ? 34,93 s 14,29 ? 15,27 ? 15,52 s .. .. Hankintahinnat 64,58 s 66,79 s 55,19 ? 38,33 s 38,71 ? 39,22 ? .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 71,69 ? 73,63 ? 51,77 ? 21,38 ? 22,95 ? 21,27 s 28,78 ? 30,35 ? Uudistushakkuu 73,62 s 74,65 ? 53,89 ? 22,53 ? 24,40 ? 22,54 s .. .. Harvennushakkuu 64,78 ? 64,84 s 46,18 ? 21,82 s 21,89 s 21,69 s 28,60 ? 29,10 s Ensiharvennus 45,69 ? 49,61 s .. 16,57 ? 16,70 ? 16,83 s 22,74 ? .. Hankintahinnat 69,97 s 70,21 s 62,35 ? 38,23 s 39,59 s 39,14 s .. .. KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Milj.m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 .. .. .. 2021 2020 2022 .. .. .. .. 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 Nimelliskantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu Lähde: Luke €/m 3 2002 2010 2014 2018 2022 10 20 30 40 50 60 70 80 2006 Leimikko: Kesäkelpoinen uudistushakkuu, valtapuulajina kuusi, tuore kangas Sijainti: Kaakkois-Suomi Ostaja: Mhy:n valtakirjakauppa, kilpailutuksen jälkeen ostajana yksityinen saha Hakkuukertymä: 3116 m 3 Muuta: Uudistushakkuu tehtiin kirjanpainajan vuoksi. Tarjouksia tuli viisi ja metsänomistaja valitsi ostajaksi eniten tarjonneen ostajan. Huomionarvoista oli, että leimikon ostaja oli tarjouksessaan kirjannut lisätiedoissa sanallisesti tukille lisähintaa kaksi euroa kuutiota kohti. Kuutiohinnat ovat ilman tätä kahden euron lisää. Puutavaralaji määrä, m 3 kantohinta, e/m 3 yhteensä, e mäntytukki 641 71 45 511 mäntykuitu 176 29 5 104 mäntypikkutukki 22 34 748 kuusitukki 1251 73 91 323 kuusisorvitukki 1 73 73 kuusikuitu 200 31 6 200 kuusipikkutukki 64 36 2 304 koivutukki 13 55 715 koivukuitu 33 27 891 kuusilaho 150 20 3 000 hakkuutähde 370 20 6 660 kuusiylilaho 195 20 3 900 Yhteensä 3116 166 029 Kirjanpainajahakkuu Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi 9526_.indd 14 9526_.indd 14 23.10.2022 15.07 23.10.2022 15.07
• Arvoisa lukija, Metsälehden verkkosisältö kasvaa täysin uudella metsänomistajille räätälöidyllä, rahanarvoisella palvelulla 2023 aikana. Kun pysyt kestotilaajana, saat kaiken tämän: Painetun Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin Metsälehti Digin Kaikki verkon maksulliset sisällöt Ota Metsälehden digitaaliset sisällöt käyttöösi jo tänään: metsalehti.fi/rekisteroidy (Rekisteröitymiseen tarvitset asiakasnumeron, jonka löydät tämän lehden osoitekentästä) Polku omaan metsään 9526_.indd 15 9526_.indd 15 23.10.2022 15.07 23.10.2022 15.07
• 28.10.2022 16 Metsälehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. YLÄKERTA PÄÄKIRJOITUS LUKIJAKUVA AJASSA / MIELIPIDE JOTTA TAVOITE HIILINEUTRAALISTA Suomesta vuoteen 2035 mennessä saavutetaan, pelkät energiasektorin ja liikenteen päästövähennykset eivät riitä – myös maankäyttösektorin täytyy vähentää päästöjä sekä vahvistaa hiilinieluja ja -varastoja. Yksi keino tavoitteen saavuttamiseksi on hallitusohjelmaankin kirjattu turpeen energiakäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Turvetuotannon väheneminen etenee nopeammin kuin ennakoitiin. Päästökaupan kustannusten nousu ja verotuksen kiristyminen ovat vähentäneet energiaturpeen kysyntää ja sitä myöten tuotantoa. Tuotannon vähentyessä turvetuotannosta poistuvien alueiden määrä on kasvanut merkittävästi edellisiin vuosiin verrattuna. Kun turpeen energiakäytön puolittamisella tavoitellaan ilmastopäästövähennyksiä, on tuotannosta poistuneilla turvekentillä merkityksensä myös maankäyttösektorin hiilinielunja varaston kannalta. Voimakkaasti kuivatetuilta turvetuotantoalueilta vapautuu hiilidioksidia ilmakehään turpeen hajoamisen seurauksena. Tuotannon TURVETUOTANNOSTA UUTEEN KÄYTTÖÖN Hiilestä kiinni -hankkeet auttavat maanomistajaa siirtämään turvetuotannosta poistuvat alueet uuteen käyttöön edistämään hiilensidontaa, lisäämään monimuotoisuutta ja parantamaan vesien tilaa, kirjoittaa vesiasiantuntija Tiina Ronkainen. Ilmakuva turvetuotantoalueesta. Tällaisille tarvitaan uutta, kestävää käyttöä. JA N I A N TI LA ”Nippulautta odottaa hinausta Taipaleen kanavalla Varkaudessa.” JUHAJNS ENSIHARVENNUSTEN korjuujäljen laadusta tehty jatkoselvitys näyttää tuottaneen yhtä hämmentävän tuloksen kuin osattiin odottaakin. Ennakkotietojen mukaan korjuujälki on huono liian monella leimikolla. Metsäkeskus tarkastaa vuosittain harvennushakkuiden työnjälkeä. Viime vuonna tarkastuksia tehtiin 309 työmaalla. Niistä vain viidennes sai arvosanan hyvä. Ylivoimaisesti eniten löytyi liian harvaksi hakattuja kohteita Yllättävää oli, että 20–30 prosentilla tarkastetuista leimikoista harvennus oli tehty liian aikaisin. KORJUUJÄLKITARKASTUSTEN tulokset ovat olleet huonoja jo monta vuotta, joten maaja metsätalousministeriö päätti rahoittaa jatkoselvityksen, jonka tulokset julkistetaan pian. Jatkoselvitys on tärkeä. Vuosittain ensiharvennusleimikoista tarkastetaan vain pieni osa. Kun jo tuohon joukkoon on sattunut niin paljon huonoa työnjälkeä, tilanne on hälyttävä. Liian harvaksi hakatusta metsästä kertyy metsänomistajalle tappiota, kun tukkisato jää aikanaan pienemmäksi kuin suositusten mukaan harvennetusta metsästä. Varsinkin männiköissä ronskia harvennusta seuraa usein lumitai myrskytuhoja. HUONOON korjuujälkeen on syitä niin sysissä kuin sepissäkin. Jos metsänomistajat hoitaisivat taimikot ajoissa, ensiharvennusten korjuu onnistuisi paremmin. Tiheiköksi karannutta taimikkoa on vaikea harventaa laadukkaasti. Nuorissa metsissä käytetään järeitä koneita, ja varsinkin jos puikoissa on kokematon kuski, jälki on huonoa. Juuri nyt kallis polttoaine ja kova puun kysyntä houkuttelevat hakemaan tuottoa metsän tulevaisuuden kustannuksella. Ensiharvennuksia tehdään tänä syksynä paljon, kun leimikoista kilpailevat metsäyritysten ohella energiapuun ostajat. Metsänomistaja voi valvoa korjuuta itse tai palkata siihen esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen, mutta vastuu ei ole puunmyyjällä. Puunostajien pitää valvoa työn jälkeä nykyistä paremmin. Myös korjuujäljen tehotarkastuksia tulisi jatkaa, kunnes tulokset paranevat. ELIISA KALLIONIEMI PÄÄTOIMITTAJA eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PS. Ihan metsässä -podcastien sarja jatkuu taas. Kesällä äänitetyissä ohjelmissa esitellään metsän parissa työskenteleviä ihmisiä. Ensimmäisen osan päähenkilönä on puunostaja. Käy kuuntelemassa osoitteessa metsalehti.fi. LIIAN AIKAISIN, LIIAN HARVAKSI SE PP O SA M U LI 9527_.indd 16 9527_.indd 16 23.10.2022 15.09 23.10.2022 15.09
• 28.10.2022 Metsälehti.fi 17 AJANKOHTAINEN / UUTISET TOIMITTAJALTA WWW.METSALEHTI,FI TI M O TO IV A N EN METSÄPILA päätyttyä turpeen hajoaminen olisi saatava hallintaan – parhaassa tapauksessa saada alue sitomaan hiiltä sekä tuottamaan vesistöja monimuotoisuushyötyjä. Oleellista on, että alue siirrettäisiin mahdollisimman nopeasti sellaiseen käyttöön mikä hillitsee ilmastoja vesistöpäästöjä tehokkaasti. JOKAINEN TURVETUOTANNOSTA POISTUNUT alue on erilainen ja sopivia jatkokäyttömuotoja on usein jo yhden tuotantoalueen sisällä monia. Alueelle jäävän turpeen paksuus ja pinnanmuodot vaikuttavat siihen, millaiseen jatkokäyttöön alue ja sen eri osat parhaiten soveltuvat. Turvetuotannon päätyttyä voidaan alueen eri osia esimerkiksi metsittää, uudelleen soistaa, rakentaa kosteikoksi, käyttää kosteikkoviljelyyn, hyödyntää biomassojen, aurinkotai tuulivoiman tuotantoalueena. Turvetuotantoalueiden jatkokäytön vaihtoehdot ovat monipuoliset. Suonpohjien omistajilla on omat tavoitteensa jatkokäytölle (taloudellinen tuotto, virkistäytyminen, luontoarvot, hiilensidonta jne.) sekä päätösvalta jatkokäytön valinnassa. Moni maanomistaja voi kuitenkin olla uuden haasteen edessä turvetuotannosta takaisin palautuvan suonpohjan kanssa. Mitä tehdä ja miten? TIETOA MAANOMISTAJAN PÄÄTÖKSENTEON TUEKSI ja välineitä turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun sekä ohjeistusta toteutukseen on pian saatavilla. Vuonna 2020 käynnistyneen maaja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -toimenpidekokonaisuuden kautta rahoitetaan erilaisia maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteisiin keskittyviä hankkeita, joista useat keskittyvät turvetuotantoalueiden jatkokäyttöön. Hankkeiden toteutuksesta vastaavat niin valtion tutkimuslaitokset, yliopistot, oppilaitokset kuin yritykset. Hankkeissa tarkastellaan esimerkiksi turvetuotannosta poistuvien alueiden eri jatkokäyttömuotoja ja selvitetään niiden vaikutuksia hiilensidontaan, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin. Vuoden 2023 aikana valmistuu muun muassa turvetuotantoalueiden maanomistajille suunnattu tietopaketti eri jatkokäyttömuodoista ja niiden vaikutuksista, sekä ohjeistus turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun. Hankkeissa kertyvää tietoa tullaan koostamaan kaikkien hyödynnettäväksi ely-keskuksen turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä käsittelevälle teemasivustolle. HIILESTÄ KIINNI -HANKKEET tuottavat tietoa maaomistajan päätöksenteon tueksi ja välineitä turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun sekä ohjeistusta toteutukseen. Olennaisinta on siirtää turvetuotannosta poistuvat alueet mahdollisimman nopeasti uuteen käyttöön – ja nappaamaan hiilestä kiinni. TIINA RONKAINEN KIRJOITTAJA TYÖSKENTELEE VESIASIANTUNTIJANA TAPIO OY:SSÄ. ”Olisi tarkoitus siistiä peltojen ja tienvarsien reunat pusikoista puhtaiksi. Tarjous saatiin, jossa pusikot luvattiin putsata, mutta rahaa siitä ei saa. Kuulostaa huonolta tarjoukselta näillä energiapuun hinnoilla. Onko tämä vedätystä?” Porttikivi ”Jos pajupuskien korjuu on jo itsessään kannattamatonta, pitäisikö puista vielä maksaakin. Näkemysero ostajan ja myyjän välillä on kokemukseni mukaan usein suuri, kun puhutaan pieniläpimittaisesta puusta energiana.” Suorittava porras ”Ei muuta kuin keräät pajut nippuun tien varrelle, myyt eniten tarjoavalle, siitä se rikastuminen alkaa. Vesurilla poikki ja olalla kasaan, silloin ei korkeat konekustannukset tai vieraiden palkat haittaa mitään.” Jussu ”Eri puolilla valtakuntaa on toki erilaisia tilanteita, mutta ainakin täälläpäin tämänkokoiset tienvarsija pellonlaitakohteet ovat giljotiinikoneille haluttuja työmaita. Eihän näistä varmasti kukaan kovia kantohintoja odotakaan.” Visakallio ”Oletko ennakkoraivannut pajukon? Sehän on tämän päivän vaatimus energiapuusavotassa, että alle nelisenttiset risut on raivattu hyvissä ajoin ennen savotointia.” Jätkä ”Puun hinnassa huomioidaan tietysti korjuukustannus. Yksin kuljettajan palkka, koneen kulut ja lyhennys huomioiden, on varmaankin luokkaa 70 euroa tunnille. Sitten sitä pientä puuta jos saat tien varteen 3-4 mottia tuntiin ja ep:n tienvarsi hinta jotain 25–30 euroa, niin eihän siitä kärsi enää maksaa.” Purutpois ”Hiilensidontaa ja monimuotoisuutta. Mitä niitä turhaan kaatamaan ja 2-tahtivehkeillä ilmaa pilloomaan?” Mehtäukko ”Jos joku nuo tulee ilmaiseksi keräämään, niin kannattaa äkkiä hyväksyä tarjous. Kilometrin matkalta ei montaa kuutiota risuja tule.” Ola_Pallonivel Verkkokeskustelu: Pusikot pois EU:N KOMISSION esityksessä ennallistamisasetukseksi on vertailuvuodeksi otettu 1952 (katso sivut 8–11). Askelmerkit metsien luontokadon torjumiseen haetaan siis 70 vuoden takaa. Ei Suomen metsiä sentään vuoden 1952 tilaan olla palauttamassa – eikä kannattaisikaan. Puuston keskitilavuus hehtaarilla oli tuolloin 82 kuutiota, kun se nyt on 122 kuutiota. Metsät myös kasvoivat vain juuri ja juuri saman verran kuin puuta kului, joten mistään hiilinielusta ei voinut puhua. Lisäksi vuonna 1952 Metsähallituksen pääjohtajaksi tuli N. A. Osara, joka muistetaan lähinnä laajoista avohakkuista – tuskin nykykomission mieleen sekään. Toisaalta, jos menneisyydestä haetaan mallia, niin miksi tyytyä metsään? Tulevissa neuvotteluissa Suomen tulee vaatia, että Miss Universum valitaan Suomesta ja että Suomi saa järjestettäväkseen seuraavat kesäolympialaiset. EERO SALA Vuonna 1952 9527_.indd 17 9527_.indd 17 23.10.2022 15.09 23.10.2022 15.09
• METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 28.10.2022 18 Metsälehti.fi VALTTERI SKYTTÄ, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT HAKKUISSA tulee jäädä jatkossa aiempaa enemmän eläviä ja kuolleita säästöpuita. Tämä johtuu siitä, että Suomen yleisimmän metsäsertifikaatin, PEFC:n vaatimukset uudistuvat. Esimerkiksi metsäyhtiö Stora Enso on kertonut ottavansa sertifioinnin uudet standardit käyttöön joulukuun alusta. PEFC-sertifiointi kattaa metsätalouskäytössä olevasta maasta noin 90 prosenttia, joten sen vaatimukset vaikuttavat suuresti metsien käsittelyyn. ”Aiemmat muutokset PEFCsertifioinnissa ovat näkyneet selkeästi käytännön säästöpuumäärissä. Esimerkiksi alhainen 10 sentin minimiläpimitta vähensi jätettävän puuston määrää”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vanhempi tutkija Pekka Punttila. Ei aina pelkkää minimiä Uudistuksen myötä PEFC edellyttää, että hakkuussa jätetään 10 elävää ja 10 kuollutta säästöpuuta hehtaarille. Se on 10 puuta enemmän kuin aiemmin. Säästöpuut ovat pysyviä eli niiden on tarkoitus lopulta maatua metsiin. Myös säästöpuiden paksuusvaatimukset kasvavat. Tekopökkelöitä katkotaan, jos kuollutta puuta ei ole jätettävissä kymmentä runkoa. Punttilan mukaan on erittäin hyvä, että päivitetyssä PEFC-sertifikaatissa säästöpuiksi pitää nyt jättää erikseen sekä eläviä että kuolleita puita. Eriasteisesti lahonneen kuolleen puun määrän vähäisyys talousmetsissä on merkittävin yksittäinen uhanalaistumisen syy metsäluonnossa. ”Kuolleen puun säästäminen hakkuissa on monimuotoisuuden kannalta tärkein toimi.” Hakkuiden tekijöiden ei pidä tuijottaa vain säästöpuiden minimimääriä ja -mittoja. Metsien käytön kestävyysongelmana on ollut, että säästöpuita jätetään liian usein vain sama, minimivaatimukset täyttävä määrä. Luonnon näkökulmasta säästöpuita pitäisi jättää enemmän sinne, missä on jo valmiiksi suuret määrät lahopuuta tai esimerkiksi harvinaisia, suurikokoisia vanhoja lehtipuita. Kuollutta säästettävä enemmän Punttila laskee, että uudet PEFC-vaatimukset säästävät kuollutta puuta hehtaarille vähimmillään 2,7 kuutiota. Jos kuolleen puun määrä saataisiin säästöpuilla ja muilla luonnonhoitotoimilla 10 kuution tasolle, se riittäisi todennäköisesti turvaamaan sen, ettei lahopuusta riippuvaisten 10 ELÄVÄÄ, 10 KUOLLUTTA Uudistuneen PEFC:n mukaan metsään pitää jättää enemmän kuolleita ja eläviä säästöpuita. Kosteaan painanteeseen syntynyt tervalepikkö on oivallinen säästöpuukohde, sanoo Joni Hinkkuri. Kun säästöpuuryhmän ympärille jätetään neljän metrin vyöhyke, josta maata ei muokata, puiden juuret säilyvät ehjinä ja säästöpuut pysyvät paremmin pystyssä. Elävän säästöpuun on oltava PEFC:n mukaan jatkossa vähintään 15 senttiä paksu. Tämä kuusi ei täytä kriteeriä. Tämä kuusi täyttää 15 sentin paksuusvaatimuksen elävälle säästöpuulle. 9528_.indd 18 9528_.indd 18 23.10.2022 15.10 23.10.2022 15.10
• METSÄSTÄ 28.10.2022 Metsälehti.fi 19 UUDET SÄÄSTÖPUUVAATIMUKSET PEFC-metsäsertifikaatti edellyttää jatkossa, että hakkuissa jätetään vähintään 10 elävää ja 10 kuollutta säästöpuuta hehtaarille. Elävien puiden tulee olla vähintään 15 senttiä paksuja, kuolleiden 20 senttiä. Jos kuollutta puuta ei ole riittävästi, hehtaarille katkotaan 2–5 tekopökkelöä, erityisesti lehtipuista. Tekopökkelöt ovat 2–5 metrin korkeudelta pystyyn katkottuja puiden tyviosia. Uudistushakkuissa tekopökkelöiden paksuus on rinnankorkeudelta vähintään 15 senttiä. VINKIT SÄÄSTÖPUIHIN Hyviä säästöpuita: Vanhat ja suuret puut Muodoltaan poikkeukselliset eli ”vikaiset” puut Lehtipuut, mieluiten vanhat ja paksut: haavat, raidat, tervalepät, tuomet, pihlajat ja jalot lehtipuut Petolintujen pesäpuut, kolopuut ja metsojen hakomismännyt Järeät katajat Hyviä säästöpuupaikkoja: Luontokohteiden, kuten pienvesien, läheisyys Vesistöjen suojakaistat Kosteat ja soistuneet painanteet, esim. korpipainanteet Kivikot ja kalliot ESIMERKKEJÄ SÄÄSTÖPUUKUSTANNUKSISTA 20 elävää mäntyrunkoa, noin 8 kuutiota=350 euroa Yksittäinen suuri, kuution kokoinen haapa=15 euroa Lähde: Monimetsä-hanke uhanalaisten lajien määrä enää lisäänny, Punttila kertoo. Talousmetsissä on keskimäärin lähes 10 kuutiota kuollutta puuta hehtaarilla ennen päätehakkuita, mutta kuollutta puuta korjataan energiaksi ja sitä tuhoutuu hakkuissa korjuuja maanmuokkauskoneiden alle. Jos metsänomistaja haluaa toimia luonnon monimuotoisuuden kannalta mahdollisimman hyvin, hakkuussa pitää jättää pystyyn vanhoja, eläviä ja suurikokoisia runkoja eikä kuolleita puita tule korjata energiaksi. VALTTERI SKYTTÄ IITTIIN Kouvolan länsipuolelle tehdylle hakkuuaukolle on jätetty reilusti säästöpuita. Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson metsäasiantuntija Joni Hinkkuri sanoo, että säästöpuiden lukumääriä ja mittoja tärkeämpää on, että kaikki ymmärtäisivät, miksi säästöpuita metsiin jätetään. Kuollut lahopuu on metsän monimuotoisuudelle paras asia. Säästöpuilla lahopuujatkumo saadaan turvattua. ”Ihmisille on iskostunut mieleen, että jos metsässä on kuolleita puita, se on huono juttu, vaikka se on monimuotoisuuden kannalta hyvä asia.” Hinkkurin mukaan metsänomistajilla saattaa yhä olla virheajatuksena, että elävät säästöpuut ovat siemenpuita, jotka korjataan polttopuiksi, kun tuuli ne kaataa. Säästöpuut pitää kuitenkin jättää metsiin hamaan tappiin asti. ”Olen yrittänyt neuvoa konekuskeille, että jätetään isoja ja järeitä säästöpuurunkoja. Isot haavat ja koivut ovatkin usein automaattisesti säästöpuita, kun kuskit toteavat, että ne menisivät huonosti kaatokourasta läpi.” Säästöpuuryhmä sopivaan paikkaan Säästöpuiden jättämisessä on tärkeää miettiä, mitä metsässä tapahtuu tulevaisuudessa. Kun säästöpuuryhmien alustoja ei muokata tai raivata, ne ovat luontevia paikkoja taimikonhoidossa koskematta jätettäville tiheiköille. Säästöpuiden sijoittelu on avainasemassa. Kun säästöpuuryhmän paikka on valittu hyvin, puita ei erehdytä kaatamaan 20–30 vuoden kuluttua koittavassa ensiharvennushakkuussa. Iitin hakkuukohteella puita on säästetty hankalasti korjattaviin kohteisiin: kallioiden ja kivikkojen päälle sekä kosteisiin painanteisiin. Hinkkuri on rajannut reilummaksi säästöpuukohteeksi kallionyppylän hakkuualueen reunasta. ”Siinä on joka kokoluokan puuta, mäntyjä ja pienempiä kuusia.” ”KUOLLUT ON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA HYVÄ” Etelä-Suomessa noin kolme prosenttia metsämaan alasta on suojeltu, joten metsäluonnon turvaaminen ei voi olla pelkkien suojelualueiden varassa. Talousmetsien säästöpuilla on keskeinen rooli monimuotoisuuden ylläpidossa. Etenkin suurten haapojen ja koivujen paksut oksat tuottavat ongelmia metsäkoneen karsintaterille. Isojen lehtipuiden pystyyn jättäminen säästää niin luontoa kuin korjuukustannuksia. 9528_.indd 19 9528_.indd 19 23.10.2022 15.11 23.10.2022 15.11
• 28.10.2022 20 Metsälehti.fi METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA LIINA KJELLBERG, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT TÄNNE Mervi Haavisto tulee aina, kun hän käy kotitilallaan Lammilla Kanta-Hämeessä: katsomaan, onko vanha, kuusikon keskellä seisova kiviaita edelleen pystyssä. Nyt jo sammaleen peittämä kiviaita on ainoa merkki siitä, että paikalla on vielä 1950-luvulla ollut asuintalo pihapiireineen. Kiviaita ympäröi aikoinaan pientä perunamaata. Nyt paikalla kasvaa varttunut kuusikko. ”Tämä on tällaista kulttuurihistoriaa. Ehkä kiviaidasta tulee vielä joskus muinaismuisto. Täytyy pitää huolta, ettei motokuski riko sitä”, Haavisto pohtii. Hän ennakoi kiviaidan ympärillä kasvavan kuusikon kaipaavan lähiaikoina harvennusta. Joitain vuosia se saa kuitenkin vielä kasvaa. ”Täällä on aika paljon viallisia puita. Ne täytyy ottaa pois”, Haavisto toteaa. Taimet omasta takaa Haaviston lapsuudenkoti sijaitsee kivenheiton päässä kuusikosta. Kuusikon vieressä kulkevan soratien varressa on iso kivi, joka on nimetty Papan huilauskiveksi. Siinä Haaviston isänisä piti usein lepotauon palatessaan metsätöistä kotiin. Nyt jo edesmennyt isänisä oli innokas metsämies. Tilaan kuuluu muutama kymmenen hehtaaria metsää, ja valtaosa siitä on tämän istuttamia kuusikoita. ”Pappa metsitti silloiset lepikot ja ryteiköt kuuselle. Nykyisin tilan metsät ovat pääosin varttunutta puustoa”, Haavisto kertoo. Kuusentaimista oli sotien jälkeen pulaa, mutta isoisä selätti ongelman ottamalla lapset mukaan metsänuudistamistöihin. Haaviston isä ja tämän sisarukset perustivat jokainen vuorollaan oman taimitarhansa, joilla tarvittavat kuusentaimet kasvatettiin. ”Meillä puhutaan vieläkin esimerkiksi Marja-Leenan metsiköstä”, Haavisto sanoo ja viittaa tätinsä kasvattamilla taimilla perustettuun metsikköön. Pitkä opiskelumatka Tällä hetkellä suvun metsät ovat Haaviston vanhempien nimissä, mutta tulevaisuudessa ne siirtyvät Haavistolle ja tämän veljelle. Tästä innostuneena Haavisto aloitti tänä syksynä metsätalousinsinöörin opinnot Hämeen ammattikorkeakouluun kuuluvalla Evon metsäkampuksella. ”Tuntuu, että lähdin liikkeelle ihan nollatasosta, vaikka olen kasvanut maalla ja seurannut metsien hoitoa kotona. Nyt ymmärrän jopa, mistä Metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistyksen lähettämissä papereissa puhutaan.” Haavisto asuu Inarissa Lapissa, joten matkaa kodin ja opiskelupaikan väTUHAT KILOMETRIÄ METSÄÄN Pitkä välimatka ei haittaa Inarissa asuvaa Mervi Haavistoa hänen pohtiessaan, miten suvun Lammilla sijaitsevia metsiä voisi hoitaa. ”En voisi opetella hoitamaan metsiäni esimerkiksi Rovaniemellä.” Mervi Haavisto istuu Papan huilauskiveksi nimetyllä kivellä. Siinä Haaviston isänisä piti usein lepotauon palatessaan metsätöistä kotiin. LAMMI INARI 9529_.indd 20 9529_.indd 20 23.10.2022 15.13 23.10.2022 15.13
• 28.10.2022 Metsälehti.fi 21 METSÄSTÄ Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. lillä on noin tuhat kilometriä. Hän halusi kuitenkin opiskella Etelä-Suomessa. ”Eteläja Pohjois-Suomen metsät ovat niin erilaisia, etten voisi opetella hoitamaan metsiäni esimerkiksi Rovaniemellä.” Haavisto opiskelee työnsä ohessa. Opetus koostuu sekä lähiettä etäopetuksesta, ja etäopetukseen hän osallistuu kotoa käsin. Lokakuun puolivälissä käynnissä oli lähijakso, ja Haavisto suunnitteli olevansa Lammilla marraskuun alkuun asti. ”Harjoittelemme nyt metsien inventointia. Seuraavaksi opettelemme raivaussahan ja moottorisahan käyttöä.” Metsätyöt kiinnostavat Myös ansiotyönsä Haavisto tekee pääosin etänä. Hän työskentelee Norjassa sijaitsevan Kveeni-instituutin tiedottajana. Instituutti pyrkii muun muassa kehittämään ja tekemään tunnetuksi kveenin kieltä ja kulttuuria. Kveeni on suomensukuinen kieli, jota puhutaan Norjan Lapissa. ”Olen kiinnostunut pohjoisesta ja pohjoisista kielistä. Suoritin aikoinaan taiteen maisterin tutkinnon Lapin yliopistossa ja tällä hetkellä teen gradua inarinsaamesta Oulun yliopistoon”, Haavisto kertoo. Metsäalan töihin siirtymistä hän ei ainakaan toistaiseksi suunnittele. Ajatus viestintäja metsäosaamisen yhdistämisestä on kuitenkin käynyt mielessä, samoin se, että osan vuodesta viettäisi Lammilla metsätöissä. ”Jos elantonsa saisi osittain metsästä, voisi hieman downshiftata. Ainakin istutus ja taimikonraivaus ovat sellaisia metsätöitä, joita voisin tehdä itse.” Kirjanpainaja huolettaa Tiheän sammalpeitteen keskeltä pilkistää siellä täällä syksyn ruskettamia sinivuokon lehtiä. Luontaisesti syntyneitä kuusentaimia on paikoin vieri vieressä. Vanhan kiviaidan vieressä makaa katkennut kuusenlatva. ”Mieheni mielestä tämä on satumetsä, mutta minulle tämä on talousmetsä. Satumetsiä ovat Evolla sijaitsevan Kotisten aarnialueen kaltaiset aarniometsät”, Haavisto sanoo. Hän uskoo, että suvun metsää hoidetaan talousmielessä jatkossakin, mutta pohtii, voisiko metsänhoitoa kehittää luonnonmukaisempaan suuntaan. Hän on kiinnostunut varsinkin tilalla olevista pienistä lehtolaikuista, jotka säästyivät, kun metsää aikoinaan raivattiin pelloksi. Myös metsien rooli hiilinieluina kiinnostaa. Huolta Haavistossa herättää kuusen pahimman tuhohyönteisen kirjanpainajan runsastuminen. ”Saa nähdä, miten laajasti kuusesta pitää luopua. Lehtikuusta olisi kiva kokeilla.” Se, milloin metsät siirtyvät Haavistolle ja hänen veljelleen, on vielä auki. Haaviston mukaan on myös mahdollista, että metsänomistus hyppää yhden sukupolven yli suoraan hänen pojilleen. ”Olen kiinnostunut metsistä, mutta minun ei välttämättä tarvitse omistaa metsää. Metsä voisi hyvin olla poikien nimissä, kunhan se säilyy suvussa.” VUOSILUSTOJEN paksuuden mittaajat havaitsivat jo satakunta vuotta sitten, että ennustettaessa tulevan vuoden kasvua yksi parhaista selittäjistä oli edeltävän vuoden kasvu. Jos puu kasvoi hyvin, myös seuraavan kasvukauden vuosilusto oli varsin paksu, vaikka olosuhteet olisivat olleet heikonpuoleiset. Luonteva selitys ilmiölle on, että edellisten vuosien aikana syntyneitä yhteyttämistuotteita oli varastoituna eläviin solukoihin. Samalla tavalla on itsestään selvää, että nuoressa puustossa pitkät vuosikasvaimet ennustavat sitä, että tulevanakin vuonna pituuskasvua kertyy mukavasti. Itse asiassa kasvukesän sää vaikuttaa pituuskasvuun jopa vähemmän kuin edellisen vuoden sääolot, koska havupuiden silmussa on jo valmiina ehdotus seuraavan vuoden pituuskasvuksi. Puuntuottajan kannattaa olla realisti myös heikon kasvun ennustamisessa. Hitaasti kasvava puu ei innostu kasvamaan paksuutta hyvin, vaikka sääolot olisivat jonakin vuonna erinomaiset. Uusi lusto on kyllä keskimääräistä paksumpi, mutta edelleen kasvu on huono toisiin puustoihin verrattuna. Puuston reagointi kymmenien vuosien aikana olosuhteiden paranemiseen riippuu iästä. Mitä vanhempi puusto, sen heikompi reaktio olosuhteiden paranemiseen. VAROITUSKUUSIKKO ON TUTTU lukuisille metsäammattilaisille. Tuomarniemen koulutilalla hakattiin 1908–1909 satavuotias männikkö. Kun alla oli täystiheä kuusialikasvos mustikkatyypin heikommalla puoliskolla, uudistaminen jätettiin sen varaan, vaikka ikää kuusilla oli jo 80–100 vuotta. Epävarman tiedon mukaan puustoa oli hakkuun jälkeen 125 kuutiometriä hehtaarilla eli suunnilleen sen verran, mitä monet jatkuvan kasvatuksen ohjeet suosittelevat. Vuosikymmenestä toiseen kuusen kasvu on parantunut, mutta on edelleen surkea. Tukkipuut ovat harvassa. Yksi näytemetsikkö ei riitä todisteeksi mistään. Runsaammat aineistot ovat kuitenkin antaneet tutkijoille aiheen varoittaa, ettei huonosti kasvavien kuusikoiden elvytys harvennushakkuilla oikein toimi, jos puusto on vanhaa. Viime aikoina varoituksille ovat antaneet pontta ilmastonmuutokseen liittyvät tuhoriskit. Jos kuusikko on yli viisikymppinen, voi olla viisasta uskoa, että sopivat harvennusajat ovat olleet ja menneet. Aikanaan sitten tulee, Tehdaspuun mainospaitaa siteeraten, katkaisuhoitoa koko metsälle. HYVÄ KASVU ENNUSTAA HYVÄÄ KASVUA Sammaleen peittämä kiviaita on aikoinaan ympäröinyt pientä perunamaata. Mervi Haavisto opiskelee metsätalous­ insinööriksi. Opinnoissa on harjoiteltu muun muassa puun pituuden mittaamis­ ta kepin avulla. PALSTALLA 9529_.indd 21 9529_.indd 21 23.10.2022 15.13 23.10.2022 15.13
• METSÄSTÄ 28.10.2022 22 Metsälehti.fi KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVAT LÄHTÖKOHTANAMME oli 2018 Ruotsissa tehty Linne-yliopiston metsäopiskelijoiden Victor Ljungarin ja Linnea Ottossonin opinnäytetyö, jossa oli kokeiltu Trico-hirvikarkotteen moottoriruiskutusta. Testasimme samaa kahden ja puolen hehtaarin mäntytaimikossa Äänekoskella Keski-Suomessa. Käytössämme oli Stihlin SR 450 -moottoriruisku. Laimensimme Tricon 25-prosenttiseksi liuokseksi. Ruotsissa karkote levitettiin kymmenenprosenttisena liuoksena. Käsiruiskulla Trico levitetään laimentamattomana, mikä lisää karkotteen kulutusta. Ruiskutus onnistui hyvin. Sumute levisi myötätuuleen helposti 15 metrin kaistalle, kun ruisku suunnattiin vaakasuoraan tai jopa hiukan alaviistoon. Hehtaarin ruiskuttamiseen kului aikaa vajaa tunti. Kymmenen litran Trico-kanisteri riitti kahden ja puolen hehtaarin käsittelyyn. Käsiruiskulla se riittäisi yhdelle hehtaarille. Koetaimikko oli matalaa männikköä, mutta käsityksemme mukaan myös pari-kolmemetristen taimien käsittely onnistuisi helposti. Ruiskun nelitahtimoottorin käyntiääni on niin hiljainen, että sitä voi käyttää ilman kuulonsuojaimia. Tricoa sumutettaessa on syytä muistaa hengityssuojain. Epätasaisessa maastossa liikkuminen – varsinkin hengityssuojan kanssa – on työlästä. Tankattu ruisku painaa 30 kiloa, ja hölskyvä nestetankki on ruiskun yläosassa, joten taakka on kiikkerä. Torjunta toimi Ruotsin kokeessa Aiomme palata keväällä toteamaan, ovatko hirvet syöneet koetaimikon männyt. Mitään koejärjestelyä emme tehneet. Ruotsin tulosten perusteella on syytä odottaa, että koetaimikkomme männyt säästyvät ensi talvena pahoilta hirvituhoilta. Ljungar ja Ottosson ruiskuttivat Tricoa neljälle eri taimikolle, joista osa jätettiin käsittelemättä. Taimikoille perustettiin koeruudut, joista taimien kunto arvioitiin ensimmäisen kerran syksyllä ja toistamiseen keväällä, jolloin voitiin havaita karkotteen teho. Käsittely vähensi taimien syöntiä. Ero suojaamattomiin koealoihin oli tilastollisesti merkittävä. Tehokkaimmin käsittely vähensi havupuun taimien syöntiä. Opinnäytetyötä ohjanneen puutieteen lehtori Harald Sällin omien kokemusten mukaan ruiskutus on vähentänyt hirvituhoja sekä kasvatettavilla taimilla että monimuotoisuudelle arvokkailla pihlajalla, haavalla, raidalla ja tammella. ”Ruiskutan lehtipuutaimikoita myös kesällä. Välillä lisään seokseen verijauhetta, joka parantaa torjuntatehoa.” Tutkimusalueella Etelä-Ruotsin Kalmarissa hirvitiheys oli tutkimuksen aikaan 8,8 hirveä tuhannella hehtaarilla. Tutkimus ”Ny metod för behandling med viltskydd på skogsplantor” löytyy google-haulla netistä. Voisiko se olla näin helppoa? Metsälehti kokeili hirvikarkotteen levittämistä moottoriruiskulla. Jos tämä toimii, hirvituhojen torjunta mullistuu. Levitimme Tricoa sumutteena taimikkoon, emmekä tähdänneet sitä kohti taimia. JOS tämä toimii, koivua ja mäntyä voisi istuttaa alueille, jossa siitä ei nyt kannata hirvien vuoksi edes uneksia. Ruotsin kokeen tulokset ovat lupaavia, mutta yhden opinnäytetyön perusteella ei isoja yleistyksiä voi tehdä. Tarvittaisiin kiireesti muutaman vuoden seurantatutkimus menetelmän testaamiseksi. Tähän Luonnonrarakeskuksen pitäisi satsata – siellä tutkitaan paljon turhempiakin asioita. MIKKO RIIKILÄ NYT HERÄTYS, LUKE! KOMMENTTI Kaikki 20 75 Havupuut 50 200 Lehtipuut 40 100 Lähde: Linnéuniversitetet 2018 Paras torjuntateho havupuilla Syötyjen taimien osuuden lisäys talven aikana prosentteina. Lehtipuilla lisäys on pieni, koska iso osa taimista oli syöty jo ennen kokeen aloittamista. 50 100 150 200 % Kaikki Havupuut Lehtipuut Lähde: Linnéuniversitetet 2018 Katso video metsalehti.fi! 9530_.indd 22 9530_.indd 22 23.10.2022 15.19 23.10.2022 15.19
• METSÄSTÄ 28.10.2022 Metsälehti.fi 23 PEKKA MUUTTOMAA ”MUISTAN hyvin, kun Botnian miehet Fray Bentosin sellutehtaan rakentamisen aikaan vuonna 2005 lupasivat meille töitä yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi – ja jopa meidän lapsillemme. Jotkut urakoitsijat lähtivät saman tien pois, koska eivät he halunneet tuollaista elämää, mutta minä päätin lähteä mukaan. Sen jälkeen muutos on ollut valtava niin minulle, perheelle kuin koko maalle”, kertoo uruguaylainen metsäurakoitsija Gustavo Hernandez. Hän ei käytä sanaa suomalainen lisäarvo, mutta kun kuuntelee hänen tarinaansa, niin siitä on kysymys. Hernandez on käymässä Jämsänkoskella Finnmetkossa, koska on käyttänyt suomalaisia metsäkoneita jo vuosia. Vuonna 2007 hän hankki ensimmäisen harvesterinsa, Prosilvan Keslan isolla hakkuupäällä. Toimintakulttuuri muuttui Botnia muutti koko toimintakulttuurin. Siirryttiin vähitellen kumppanuus-malliin, jossa urakoitsijoihin luotettiin ja sopimukset olivat pitkiä. Toimintaa linjaa avoimuus ja läpinäkyvyys. ”Tarifa unica, sama taksa kaikille. Se pakottaa kunkin kehittämään tehokkuuttaan kaikessa toiminnassa ja hakemaan uusia toimintatapoja”, Hernandez sanoo. UPM:n uuden sellutehtaan käynnistäminen Paso de los Torosissa tuo paljon uusia haasteita ja vaativia työtehtäviä sekä lisää erilaista koulutusta. ”Suomalaiset toivat meille myös koulutuksen kulttuurin. Sehän oli välttämätöntä, kun meillä on tuollaista teknologiaa ja oman maan ammatillinen koulutus ihan olematonta”, Hernandez sanoo. Tasa-arvo vahvistunut Metsäsektorin palkat ovat suhteellisen korkeat, koska työ on vaativaa ja työvoimasta on kova kilpailu. Jos mies ja vaimo ovat töissä, perheen elintaso on peruskoulutukseen nähden erinomainen. ”Osaava ja sitoutunut henkilöstö on minulle jopa tärkeämpää kuin koneet. Vaatimukset tiukentuvat koko ajan, eikä palkka ole työntekijöille suinkaan ykkösasia, vaan työn organisointi perheen näkökulmasta, työvaatteet ja varusteet tai majoitusolot kaukaisilla työmailla.” Metsäsektorin kehitys on vahvistanut tasa-arvoa, koska se tarjoaa paljon työpaikkoja myös naisille, erityisesti taimitarhoilla ja metsähoidossa, mikä voimaannuttaa heitä monilla tavoilla. ”Konekuskeina naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet, joissain tehtävissä jopa parempia – ja koneet kestävät paremmin. Toisaalta tässä pitää miettiä myös perheitä ja niiden dynamiikkaa”, Hernandez kommentoi kieli keskellä suuta. Uutta kohti Uuden sellutehtaan myötä Hernandezin tehtävänä on aloittaa hakkuutoiminta maan koillisosassa, jossa ei ole ennestään ”mitään”. Etäisyys tehtaalle ja tärkeimpiin kaupunkeihin on noin 250 kilometriä. Hernandez näyttää innostuneena piirroksia uudesta tukikohdasta, jonne rakennetaan verstaita, varastoja, taloja henkilökunnalle ja jopa urheilutiloja. ”Tuonne pitää saada hyvät olot sekä työtekijöille että koneille. Käyttöön tulee paljon aurinkovoimaa ja entistä suurempia rekkoja puun kuljetuksiin. Onneksi näiden vuosien aikana tiestö on parantunut huikeasti.” Hernandezin kollega Fabian Delgado sijoitti vuosien metsäurakoinnin tuloja ensimmäiseen omaan kotiinsa sekä karjaja maatalouteen. Kun hän ei saanut toiselta yhtiöltä riittävän hyvää sopimusta, hän laittoi metsäkoneensa pariksi vuodeksi seisomaan. Uuden sellutehtaan ansiosta hän käynnistelee niitä uudestaan – tällä kertaa poikansa Martinin kanssa. Suomalaista lisäarvoa Uruguayssa Botnian sellutehdas muutti Gustavo Hernandezin ja monen muun urugualaisen elämän. Nyt vuorossa on UPM. ARGENTIINA BRASILIA URUGUAY Atlantin valtameri Lorem ipsum Fray Bentos Montevideo Paso de los Toros 80 km Gustavo Hernandezin yrityksen metsurit työn touhussa vuonna 2005. Gustavo Hernandezin (toinen vasemmalta) yrityksen kalustoon kuuluu myös Ponssen metsäkoneita. G U ST AV O H ER N A N D EZ IN A LB U M I PE KK A M U U TT O M A A 9530_.indd 23 9530_.indd 23 23.10.2022 15.19 23.10.2022 15.19
• METSÄSTÄ 28.10.2022 TIIA PUUKILA METSO-suojeluohjelma on monissa maakunnissa saavuttanut tavoitteensa. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta turvaavan ohjelma tähtää 96 000 hehtaarin pysyvään suojeluun vuoteen 2025 mennessä. Tänä syksynä tavoitteesta uupuu enää vajaat 10 000 hehtaaria. ”Kokonaisuus on hyvä, mutta kohdetarjonnan ’henkinen raja’ menee Jyväskylän korkeuksilla. Sen pohjoispuolella kohdetarjontaa on enemmän kuin rahoitusta ja etelässä päinvastoin”, arvioi erityisasiantuntija Esa Pynnönen ympäristöministeriöstä. Niiden ely-keskusten alueilla, joissa suojelutavoitteet on saavutettu, määrärahoja suojeluun on niukemmin ja kohteita punnitaan tarkemmin. Mikäli metsä jää Metson ulkopuolelle, on suojelulle muitakin vaihtoehtoja. Soille oma ohjelma Yksi mahdollisuus on vuonna 2020 alkanut Helmi-ohjelma. Sen tarkoitus on pääasiassa parantaa ja hoitaa elinympäristöjä, mutta siihen sisältyy myös soiden suojelua. Helmi pohjautuu soiden suojelun täydennysesitykseen ja on Metson tavoin vapaaehtoinen. Tavoitteena on suojella 60 000 hehtaaria soita. Tähän mennessä mukaan on saatu 15 000 hehtaaria, joista valtaosa Pohjois-Pohjanmaalla. Ohjelmaan haetaan paitsi soiden suojelun täydennysohjelmaan lukeutuvia soita, myös luonnonsuojelua-alueiden läheisiä kohteita sekä soita, joissa on todettu merkittäviä luontoarvoja. Suurin osa suojeltavista kohteista on vähäpuustoisia avosoita, mutta mukaan mahtuu puustoisiakin soita. Korvaukset perustuvat Metson tavoin puuston hakkuuarvoon. ”Jos on reheviä suotyyppejä, edustavia korpia, joissa vesitalous on kohMonta tapaa suojella Jos Metso-suojelu ei onnistu, ratkaisu voi löytyä Helmi-ohjelmasta, luontoarvokaupasta tai metsää voi myydä säätiölle suojeltavaksi. Metso-suojeluohjelma lähestyy tavoitettaan. Jotta se saavutetaan, vielä pitäisi suojella kymmenisentuhatta hehtaaria lisää. JY RK I LU U KK O N EN 9531_.indd 24 9531_.indd 24 23.10.2022 15.22 23.10.2022 15.22
• METSÄSTÄ 28.10.2022 tuullisesti säilynyt tai palautettavissa, niitä kannattaa varsinkin Etelä-Suomesta tarjota”, Pynnönen kertoo. Säätiön hoiviin Mikäli Metson elinympäristökriteerit eivät ihan täyty, saattaa säätiöstä olla apua. Vuonna 1995 perustettu Luonnonperintösäätiö suojelee kotimaista luontoa ja metsää. Tähän mennessä säätiö on onnistunut suojelemaan arvokkaita luontokohteita jo lähes 5 000 hehtaaria. Säätiö rahoittaa toimintansa lahjoituksin ja keräyksin ja ostaa suojeltavaa metsää vapailta markkinoilta. ”Ostamme niin paljon kuin kassa kestää. Tavoite ei ole lepuutella rahoja”, kertoo säätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg. Tämän vuoden suojelutavoite on tuhat hehtaaria. Ostoslistalla ovat poikkeuksellisen hienot metsät. ”Sellaiset, jotka ovat olleet luontaisessa kierrossa pitkään ja siellä on tietyt eliölajit ja populaatiot ruvenneet kehittymään luontaisen kierron mukaisesti.” Myös suojelualueiden läheisyys tekee kohteesta kiinnostavan. Luonnonperintösäätiö ei kilpaile Metson tai Helmi-ohjelman kanssa vaan tekee yhteistyötä. Metso on metsiensuojeluohjelmana tunnetuin, mutta ei suinkaan ainoa eikä usein edes mahdollinen vaihtoehto. JY RK I LU U KK O N EN ”Pidämme toisemme tietoisina kaikesta ja teemme silloin tällöin yhteishankintoja ely-keskusten kanssa.” Myydään säästöpuuryhmä Metsää voi kaupata suojeltavaksi myös verkossa Luontoarvot.fi-palvelussa. MTK:n kesällä lanseeraama sivusto on kuin digitaalinen ilmoitustaulu, jossa kauppaa käydään luontoarvoista. Kaupan kohteena voivat olla esimerkiksi puuryhmät, ennallistamiskohteet tai Metson ulkopuolelle jääneet arvokkaat metsät. ”Siellä on ostoja myynti-ilmoituksia. Ostajat ja myyjät voivat kohdata ja palvelun ulkopuolella tehdä sopimuksen. Jatkossa tavoitteena on, että myös sopimukseen voitaisiin päästä palvelun kautta”, kertoo MTK:n kenttäpäällikkö Seppo Niskanen. Luontoarvomarkkina on sen verran uusi, että siinä riittää kehitettävää. Valmistelussa olevassa luonnonsuojelulaissa mainittu ekologinen kompensaatio voi sekin muokata markkinaa. Ekologisessa kompensaatiossa lasketaan, kuinka monta luontoyksikköä tulisi korvata, jos toimillaan muuttaa luonnontilaa. Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! ~ ~ 9531_.indd 25 9531_.indd 25 23.10.2022 15.22 23.10.2022 15.22
• 28.10.2022 26 Metsälehti.fi METSÄSTÄ TUULA VUOLLE-SELKI ”KUUSET niin kuin männytkin ovat pihkaisia puita. Jälkimmäiset sitten kun ovat ehtineet huomattavan korkeiksi ja vanhoiksi tai ne on kuorittu, kantavat helmassaan runsaammin pihkaa kuin edelliset, jotka ovat kauniimpia, koska niiden oksat ovat kevyempää puulajia; mänty taas joskus on niin painavaa, että se vedessä uppoaa.” Näin aloitti rehtori, kirkkoherra ja kirjailija Erik Juvelius puulajikuvauksensa vuonna 1747 tekemässään graduaaliväitöskirjassa. Juvelius päätyi kuitenkin toteamukseen: ”Siis vain mänty on sopiva tervanpolttoon.” Suomessa tervanpoltto yleistyi 1600-luvulla ja oli siitä lähtien läpi vuosisatojen Suomen tärkein vientituote. Tervakomppaniasta tuli 1600-luvulla laitos, joka keskittyi tervanmyynnin säännöstelyyn. Suomi olikin 1600-luvulla tervakomppanioiden hallussa. Ruotsin valtion mielestä tervan hinta pysyi kiinteänä ja korkeana, kun sen vienti oli keskitettynä yksiin käsiin. Tervakomppanioiden aika päättyi Suureen pohjan sotaan 1700-luvun alussa. Tällöin tervan tuotannon painopiste siirtyi ensin Pohjanmaalle ja sitten 1800-luvulla edelleen Kainuuseen. Raaka-aineena kolotut mäntypuut Suomessa tervan raaka-aineena ovat olleet pääsääntöisesti kolotut mäntypuut. Koloaminen kesti alkuvaiheesta tervanpolttoon tavallisesti viisi tai kuusi vuotta. Noin viisitoista senttiä paksut männyt kuorittiin kolosraudalla niin korkealle kuin maasta yllettiin. Puun pohjoispuolelle jätettiin muutaman tuuman levyinen koloamaton selkä eli elätti, joka piti sanan mukaisesti puuta hengissä. Tällä tavoin käsitelty puu pihkaantui parhaiten. Kolosmetsä kaadettiin syksyllä. Lumien tultua tervarangat ajettiin tervahaudalle ja hakattiin kirveellä tasakokoisiksi. Haudan paikka valittiin huolellisesti jo sulan aikana. Hyviä tervahaudan paikkoja olivat multakumpareet tervasmetsän läheltä ja järven tai joen rantatörmät, joista tervatynnyrit oli helppo pyörittää tervaveneeseen. Tervasten ohella käytettiin myös pilkkeitä. Kun tervahauta oli ladottu, sen sivut peitettiin turpeella. Jotta tuli ei ryöstäytynyt hallinnasta, tervahauTerva oli vuosisatojen ajan Suomen tärkein vientituote. Sen raaka-aineena käytettiin kolottuja mäntyjä. Kainuulaisia tervanpolttajia 1900-luvun alun Kuhmoniemeltä. M U SE O VI RA ST O 9532_.indd 26 9532_.indd 26 23.10.2022 15.26 23.10.2022 15.26
• 28.10.2022 Metsälehti.fi 27 METSÄSTÄ ”Siis vain mänty on sopiva tervanpolttoon.” Tervahaudan poltto meneillään vuonna 1898. Kolottua metsää Kuortaneen Salmen kylässä 1913. Tervahautaa ladotaan Kiteellä 1909. dan laelle koottiin varmuuden vuoksi pieni multakasa. Tällä tavoin melko hapettomassa tilassa puu palaa kytien, mikä saa pihkan kiehumaan ja valumaan tervana ulos puun sisältä. Tervan lasku voitiin aloittaa aikaisintaan noin parin vuorokauden jälkeen. Ensimmäisen vuorokauden aikana kynästä saatiin tervasvettä ja tervankusta. Kolmantena päivänä aine alkoi juosta puhtaana tervana. Aluksi se oli sakeaa, mutta muuttui pian notkeaksi, kunnon tervaksi. Isoista haudoista kertyi tervaa kymmenien tynnyrien verran. Jos yhteen tervaveneeseen lastattiin 24–26 tynnyriä, saatiin tällaisesta poltosta helposti peräti kahdeksan venelastia. Tervanpoltto jätti jälkensä mäntykankaisiin Ahkerimpina tervanpolton aikoina raaka-aineen hankkiminen jätti jälkensä etenkin mäntykankaisiin, joista otettiin kelojen, maapuiden ja kantojen ohella myös pystyyn kolottuja nuoria mäntyjä. Kuusija lehtipuuvaltaisiin metsiköihin tervanvalmistus ei juurikaan vaikuttanut, ja metsiä alkoikin kuusettua noihin aikoihin enemmän myös karuilla kasvupaikoilla. Valtiovalta pyrki jo varhain rajoittamaan tervanpolttoa, koska pelättiin metsien loppumista. Valtiovallan suhtautuminen oli kuitenkin kaksijakoinen, koska tervanpoltosta saatiin rahaa ilman suuria investointeja. Viranomaisten innostus tervanpolton lopettamiseen ei näin ollen ollut järin suurta – jostainhan talonpoikien oli verorahansa ansaittava. Tervanpolton vaikutus metsiin vaihteli seuduittain. Tervanpolttoa on arvosteltu metsien hävityksestä, usein ehkä kohtuuttomastikin, vaikka paikallisesti aihetta siihen olikin. Esimerkiksi yksityismetsäkomitean (1900) mukaan Suomessa oli 1890-luvulla tuhat tilaa, jotka kärsivät puun puutetta tervanpolton takia. Näistä noin puolet sijaitsi Vaasan ja Oulun läänissä. Nälkämaa viimeinen tärkeä tervantuotantoalue Pohjanmaan metsävarojen hupeneminen siirsi tervanpolton aluetta kauemmaksi sisämaahan, erityisesti Kainuun suuntaan. Samaan aikaan Oulusta tuli 1800-luvun alkupuolelta alkaen maamme tärkein tervakaupunki. Oulussa tervakauppaa hallitsivat tervaporvarit. Tervansoutajat toivat kainuulaisen tervan Oulujoen suussa sijainneeseen Tervahoviin. Kainuussa 1820-luvulla aloitetut vesistöjen perkaustyöt vauhdittivat tervanpolton kasvua. Maakunnassa oli runsaasti nuorta mäntymetsää, ja lisäksi maanomistusolot olivat selkiytymättömät. Koska tilojen rajoja ei määritelty, jäivät laajat metsämaat edelleen vapaaseen käyttöön. Kenellä tahansa oli oikeus polttaa tervaa tai kaskea kulloinkin merkitsemällään alueella. Nälkämaasta muodostui näin viimeinen tärkeä tervantuotantoalue Suomessa. Tuotanto jatkui merkittävänä ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jonka jälkeen tervan merkitys vientitavarana väheni ja tervan aikakausi päättyi. Syynä oli ennen kaikkea puulaivojen häviäminen. Lisäksi puutavarasta saatiin vähemmällä työllä parempi hinta sahatavarana. Viime sotien jälkeen tervanvalmistus on ollut aktiivisten perinteen vaalijoiden sekä muutamien teollisen tervan pientuottajien varassa. Tervametsää vuonna 1912. I.K .IN H A / M U SE O VI RA ST O U . T. SI RE LI U S, /M U SE O VI RA ST O V. JÄ Ä SK EL Ä IN EN /M U SE O VI RA ST O U . T. SI RE LI U S / M U SE O VI RA ST O 9532_.indd 27 9532_.indd 27 23.10.2022 15.26 23.10.2022 15.26
• PILKKEET 28.10.2022 28 Metsälehti.fi RIISTA JERE MALINEN, TEKSTI JA KUVAT ON kulunut tasan 49 vuotta siitä, kun rantasalmelainen Tuusmäen Erän metsästysseura kaatoi ensimmäisen hirvensä. Jahdissa oli mukana kahdeksan metsästäjää ja kolme ajomiestä. Lupia oli yksi. ”Saaliina oli 6-piikkinen sonni. Ruho painoi 193 kiloa ”, muistelee seuran ensimmäisen hirven kaatanut, nyt 81-vuotias Esko Poutanen. ”Sen sarvet ovat edelleen metsästysseuramme kodan seinällä.” Hirvijahti voitti navettatyöt Tuon kaadon jälkeen Tuusmäen Erä on pyytänyt hirviä 4 000 hehtaarin jahtimailtaan joka syksy. Hirviä on myös kaatunut joka syksy, kiivaimpana 36 päätä, kuten eläkkeellä oleva karjankasvattaja Poutanen asian muotoilee. ”Taitaa kokonaissaalis olla jo yli 500 kaatoa”, mies muistelee. ”Harmittaa, kun ei aikanaan ryhdytty pitämään hirvipäiväkirjaa kaadoista ja jahdeista.” Silti Poutasen muistia ei voi kuin ihailla. Hän kertoilee kymmenet jahdit, kaadot ja kaatajat ulkomuistista. On helppoa kuulla hirvenmetsästyksen olleen hänelle henkireikä, joka on rytmittänyt ja määrittänyt syksyjä. ”Oma kaatoennätykseni on kuusi hirveä. Samana syksynä meillä rakennettiin uutta navettaa, mutta aika paljon työmaalta tuli pois oltua”, hirvimies kiittelee kärsivällisyydestä ja uutteruudesta vaimoaan Mirkkua. ”Monelta lypsyltä olen kesken kaiken kiiruhtanut hirvimetsälle.” 1 500 päivää hirvien ehdoilla Pyyntiä tuntematon ihminen helposti ynnäilee hirvenlihakiloja ja metsästyksen helppoutta. ”Kyllähän minäkin olen joskus kuullut, että metsään ei tarvitse kuin mennä ja ampua hirvi.” Poutanen laskeskelee panostavansa yhä vuosittain noin kuukauden verran hirviin. ”Kerro se vielä 50:llä. Aika monta miestyövuotta olen hirville uhrannut.” Tosin Poutanen kieltää uhranneensa luonnolle yhtään mitään. Niin paljon se on hänelle antanut henkistä voimaa ja arjessa jaksamista. ”Aseen kanssa passissa oleminen on murto-osa hirvenpyyntiä. Sanoisinko kymmenesosa käyttämästäni kokonaisajasta.” Tänäkin syksynä ennen jahtikautta hyväkuntoinen Poutanen korjaili hirvitorneja ja raivasi passilinjoja. Esteettömät ampumasektorit ja tukevat tornit ovat metsästyksessä tärkein työturvallisuuskysymys. ”Kukaan tuskin haluaa tulla ammutuksi hirvenä ja hirviinkin on helpompi osua, kun ne näkee kunnolla.” RAKKAUDESTA HIRVIJAHTIIN Hirvet ja hirvenmetsästys ovat rytmittäneet Esko Poutasen elämää pian puoli vuosisataa. ”Harmittaa, kun ei aikanaan ryhdytty pitämään hirvipäiväkirjaa.” Vuodesta 1973 lähtien Tuusmäen Erässä on metsästetty joka syksy hirviä ja saatu myös saalista. 81-vuotias erämies Esko Poutanen on yhä hyvässä kunnossa. 9533_.indd 28 9533_.indd 28 23.10.2022 15.33 23.10.2022 15.33
• PILKKEET 28.10.2022 Metsälehti.fi 29 Tästä kaikki alkoi. Esko Poutasen kaataman metsästysseuran ensimmäisen hirven sarvet ovat yhä tallella. 10 riistakameraa Viimeiset 15 vuotta Poutanen on laajentanut hirviosaamistaan tekniikan avulla. ”Hankin ensimmäisen kameran muistaakseni vuonna 2008 eli heti kohta kun niitä alkoi ilmestyä markkinoille.” Aluksi Poutanen kuvasi nuolukivillä vierailevia hirviä. Eläintiedon myötäjäisinä on karttunut muitakin taitoja. ”Riistakamerakuvauksen myötä olen opetellut käyttämään tietokonetta ja muitakin digilaitteita”, varttunut luonnontuntija myöntää mielenkiintoisen harrastuksen pitävän ikäihmisen virkeänä. Kuin vakuudeksi Poutanen koppaa tuvan pöydältä tabletin. Hän avaa sen tottuneesti ja alkaa esitellä kuva-aarteitaan. Kaikista komeimmista Poutanen on teettänyt myös paperikuvia. Niitä lojuu valmiiksi pöydällä. ”Katsoppas. Eikö olekin hieno?”, sormi osoittaa lumisesta Eränkäynti on opettanut myös digitaitoja. Poutanen seurailee tabletilta hirvien liikkeitä lähettävien riistakameroiden avulla kiikkustuolissa istuen. kuopasta nousevaa tummakarvaista eläintä. ”Eikös se ole ahma?” ”Onhan se”, mies myhäilee. Satojen kuvaamiensa hirvien ohella Poutasen arkistosta löytyvät kaikki Suomen suurpedot. Ne hän on taltioinut alle viiden kilometrin säteellä kotiovelta. ”Minulla on nytkin maastossa 10 riistakameraa kuvaamassa.” SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva TEKIJÄT OVAT PITKÄN LINJAN LUONTOAMMATTILAISIA. METSÄN KÄTKÖISSÄ TULI KUULUU LUONTOON, ja lukuisat lajit ovat oppineet elämän sen kanssa, tavalla tai toisella. Nuotiosammalen löytää usein retkeilijän edelliskesäiseltä nuotiopaikalta, mutta yhtä lailla se kuuluu isojenkin paloalueiden vertyvään kasvipeitteeseen. Uuden kasvupaikan valtauksessa nopeus on valttia. Sillä, joka ensin ehtii paljastuneelle maalaikulle, on parhaat mahdollisuudet. Nuotiosammalen keinoina ovat nopea kehitys ja suunnaton itiötuotanto. Hiiltynyt maa peittyy ensin alkeisrihmaston vihreään harsoon. Siihen syntyy silmuja, joista kehittyvät lehdelliset varret. Ne muodostavat maan pinnalle vain muutaman millin paksuisen yhtenäisen maton, mutta liki jokaisessa varressa on pitkä hontelo pesäkeperä ja vino pisaramainen itiöpesäke. Kun auringon säteet kuumentavat paloalueen mustaa maata, nousevat itiöt korkealle ja hajautuvat kirjaimellisesti taivaan tuuliin. Nuotiosammalelle sopivat kasvupaikat ovat hajallaan pieninä laikkuina yhtenäisen kasvipeitteen keskellä. Kuinka nuotiosammal ne oikein tavoittaa? Leijaileeko ilmassa aina nuotiosammalen itiöitä niin paljon, että niitä heti päätyy tuoreelle palolle? Sekin on mahdollista, sillä nuotiosammalta kasvaa ihmisen seurassa kaikilla asutuilla mantereilla ja aina jossakin päin maailmaa on itiöintiin sopivat olot. Nopeaan tuloon on toinenkin mahdollinen selitys: maaperässä oleva itiöpankki. Sammalten itiöiden itämiskelpoisuuden säilymisestä luonnon oloissa on vähän tietoa. Luultavasti useimmat itiöt menettävät itämiskykynsä pian kuivuessaan, mutta nuotiosammal muodostaa maaperään itiöpankin. Terttu Lempiäinen idätti Turun arkeologisissa tutkimuksissa eri syvyyksiltä otettuja maanäytteitä. Palokerroksista otetuista näytteistä iti nuotiosammalta usein yhtenäiseksi peitteeksi, mutta ei muista kerroksista. Nuotiosammalen itiöt säilyvät siis vuosisatoja maaperässä odottaen vain, että päätyisivät jotenkin valoon. TUHKASTA NOUSSUT Nuotiosammalen itiöpesäkkeet suorastaan peittävät allaan olevan sammalkasvin näkyvistä. PUUN KASVUA lisäävä lämpösumma on kasvussa ja vuosisademäärätkin ovat riittäviä. Miksi metsiemme kasvu kuitenkin pienenee? Professorit väittävät, että nykyisillä hakkuilla trendi on väistämätön. Minä ja muut selväjärkiset ja ammattimaiset puuntuottajat tiedämme, että näin ei ole. Kasvun hiipumiselle on selvät syyt: 1. Metsät ovat liian tiheitä. Liika tiheys stressaa puita, vähentää kasvua ja lisää metsätuhoja. 2. Yli-ikäisyys pienentää kasvua. Meillä on lisääntyvästi yli-ikäisiä, sairaita ja vajaalatvuksisia metsiä. Yli-ikäisyys ja ylitiheys (taimikosta lähtien) yhdessä ovat erityisen tehokas kasvun hyydyttäjä. 3. Metsämaamme vettyvät ojien huollon puutteessa. 1960–1980-luvuilla tehdyt ojat ovat kasvamassa umpeen ja pohjavesi nousee. Märässä maassa juuret, mikrobit ja sienirihmastot eivät elä, vaan pakenevat aivan maan pintaan, jos kasvutilaa on liian vähän. Kuivuus vaivaa pitkillä poutajaksoilla. Ojitetussa maassa juuret kasvavat syvemmälle ja löytävät vettä myös kuivuuskausina. 4. Metsätuhoja on yhä enemmän. Laho-, tuuli-, hyönteis-, boorin puuteja taimikkotuhot ovat kasvussa. Listan kolme ensimmäistä iskevät juuri vanhoihin ja heikkokuntoisiin metsiin. Tuhot lisääntyvät eniten kuusikoissa, jotka on hirvien pelossa perustettu väärälle maapohjalle tai kuusikon jälkeen. 5. Harvennusvirheet heikentävät kasvua. Saadakseen pinoihin täytettä korjuu-urakoitsijat valitsevat liian usein harvennuksilla parhaiten kasvavia ja suurimpia puita ja jättävät eri syystä heikommin kasvavat välipuut kasvamaan . VELI-JUSSI JALKANEN AGRONOMI, TOIMITUSJOHTAJA Tämän vuoksi metsien kasvu pienenee LUKIJALTA 9533_.indd 29 9533_.indd 29 23.10.2022 15.33 23.10.2022 15.33
• PILKKEET 28.10.2022 Puistotammien juurella on paikoin valtaisa määrä maahan varisseita tammenterhoja. Miten niistä pystyisi idättämään taimia ja minkälaisiin paikkoihin tammen alut kannattaisi istuttaa? Tammen kasvatuksesta innostunut lukija TERHOT kerätään nyt syksyllä joko maasta tai puusta. Terhoja kannattaa kerätä mieluiten useamman kuin vain yhden puun alta. Terhot ovat kypsyttyään pinnaltaan vähintään hieman ruskettuneita ja niiden painosta voi päätellä itämiskelpoisuutta. Hyvä keino on laittaa terhot vesiastiaan ja kerätä kelluvat pois, sillä ne todennäköisesti ovat kuivahtaneita eivätkä idä. Terhon kehdot eli ”hatut” on hyvä ottaa pois, sillä ne voivat myöhemmin aiheuttaa homehtumista. Terhot voi idättää tiiviissä muovipussissa jääkaapissa. Muovipussiin laitetaan esimerkiksi kosteaa lannoittamatonta turvetta ja hiekkaa. Muovipussia on hyvä tarkkailla ja seurata, että sisältö säilyy kosteana ja terhot saavat ilmaa eivätkä homehdu. Yleensä viimeistään kevätpuolella terhot alkavat itää. Itäneet terhot istutetaan maalis-huhtikuussa taimipurkkiin ja huolehditaan riittävästä valaistuksesta ja kosteudesta. Kun yöpakkasia ei enää ole, taimet voidaan siirtää ulos tai kasvihuoneeseen. Terhot voi halutessaan kylvää myös suoraan maahan nyt syksyllä. Terhot kylvetään sopivaan puoliavoimeen paikkaan. Metsämaahan tehdään esimerkiksi kuokalla kevyt raapaisu. Syvyys on oikea, jos terhon saa kevyellä tallauksella peittoon. Siemenen asennosta ei tarvitse olla kovin huolissaan, sillä itäessään ne kykenevät kääntämään itsensä sopivaan asentoon. Suositeltavaa kuitenkin on, että ne pääosin tulisivat pituussuunnassa vaakatasoon. Sopivia paikkoja tammenterhoille ovat esimerkiksi metsiin rinnepaikkoihin tai laiteille syntyneet pienaukot. Kolmen litran pussista riittää jopa satoja tammen alkuja lähimetsiin. Itäneet taimet kannattaa suojata heinältä, jäniksiltä ja peuroilta esimerkiksi taimitassuin tai taimisuojin. JUHA FAGERHOLM JUHA RAISIO DENDROLOGIAN SEURA LUKIJAKYSYMYS NIMITYS OIKAISU Miten idätän tammen? Tammenterhojen idätys kiinnosti lukijaa. TI IA PU U KI LA TAPIO OY Bioinsinööritieteiden tohtori Laura Nikinmaa aloitti syyskuussa Tapiossa metsien käytön asiantuntijana. Nikinmaan erityisosaaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsiin ja metsätuhoihin Euroopassa vahvistaa Tapion metsänhoidon suositusten kehitystyötä. Tätä ennen Nikinmaa työskenteli nuorempana tutkijana Euroopan metsäinstituutissa (EFI) EU-rahoitteisissa tutkimusprojekteissa. METSÄLEHDESSÄ 18/2022 julkaistun tammea käsitelleen lukijakysymyksen vastauksesta puuttui vastaajan nimi. Kysymykseen vastasi Hyrian kouluttaja Heikki Kiuru. Nimi puuttui Itse rajaamasi vedenkestävä tuloste tai karttataulu — vaikka lahjaksi isälle! Karttakauppa.fi/omakartta Tilaamalla uutiskirjeen pysyt ajan tasalla uusista tuotteista, kampanjoista sekä muista kuulumisistamme. Lue älypuhelimella QR-koodi tai mene osoitteeseen verkkokauppa-uutiskirje.tapio.fi. Valitse tilauslomakkeelta sinua eniten kiinnostavat aiheet. Voit aina käydä muokkaamassa asetuksiasi uutiskirjeen lopussa olevasta linkistä. Tilaa Tapion verkkokaupan uutiskirje 9534_.indd 30 9534_.indd 30 23.10.2022 16.15 23.10.2022 16.15
• PILKKEET 28.10.2022 Metsälehti.fi 31 KIRJAT JOEL AHOLA: RIISTAVERSTAS. RETKEILYMEDIA AHOLA JA KARTTAKESKUS, HELSINKI 2022. 160 SIVUA. HINTA 30 EUROA. KAUKANA ovat ajat, jolloin metsästysharrastus rajoittui syksyn jahtikauteen. Retkeilytoimittaja ja -kirjailija Joel Aholan Riistaverstas niputtaa yhteen neljäkymmentä erilaista metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen liittyvää tarvekalua, joiden rakentaminen onnistuu kotikonstein. Kirjassa esiteltävät ”rakentelut”, kuten Ahola niksinsä nimeää, kuvaavat metsästyskulttuurin nopeaa muutosta. Riistalajit ja pyyntimenetelmät ovat muuttuneet hätkähdyttävän nopeasti niistäkin ajoista, kun allekirjoittanut aloitti eräharrastuksen 1990-luvulla. Kuvin höystetyt vinkit kauriskylmiöiden, kylmäjakkaroiden ja ruokinta-automaattien rakentamiseen kertovat osaltaan, että kanalintujen ja metsäjänisten sijaan metsästäjien kiinnostus kohdistuu yhä useammin esimerkiksi pieniin hirvieläimiin ja sepelkyyhkyihin. Vieraslajien torjunnasta on tullut monelle harrastajalle arkipäivää, ja loukkupyynnille onkin kirjassa kokonaan oma lukunsa. Aholan kokoamista ohjeista iso osa on julkaistu aiemmin Riista-lehden sivuilla. Useimmat vinkit ovatkin suunnattu jo aiempaa kokemusta metsästyksestä ja riistanhoidosta omaaville ihmisille. Maanläheiset ja edulliset vinkit harrastusvälineiden rakenteluun ovat tervetulleita, sillä jahtilehtien mainoskuvastosta pursuavat kalliit uutuusturhakkeet saavat monet metsästäjät voimaan pahoin. Kirveen teräsuojan valmistamisesta ja repun paikkaamisesta elektronisen loukkuhälyttimen rakentamiseen vaihtelevat neuvot takaavat, että jokaiselle löytyy jotakin. Ehkä tässä on osin kirjan heikkouskin, sillä Aholan kokemuksella vinkit olisi voinut niputtaa vieläkin kohdennetummin tietyn pyyntimuodon aktiiviharrastajille. Youtuben aikakaudella erilaisten vinkkien kokoaminen kirjaksi tuntuu alkuun erikoiselta ratkaisulta. Mutta pimenevinä syysiltoina kirjan selailu alakouluikäisen jälkipolven kanssa osoittautuu hauskaksi ajanvietteeksi. Osaisimmeko me rakentaa tuollaisen? Itse rakentaen metsästysharrastusta voi laajentaa taajama-asukkaan autotalliin jahtikauden ulkopuolellakin. Nettivideoita ei voi kääriä lahjapakettiin. Hiljattain metsästyskortin hankkineelle nuorelle kirja onkin oivallinen lahja. Joel Ahola suoritti itse metsästyskortin 11-vuotiaana. ”Isä antoi luvan aseen hankkimiseen vasta neljä vuotta myöhemmin, joten ensimmäiset vuodet metsästäjänä kasvattivat minusta loukkupyytäjän.” Metsälehti ja Karttakeskus ovat osa Tapio-konsernia. SAMI KARPPINEN APURAHAT PALVELUKSEEN HALUTAAN Ilmoita Metsälehdessä! Ota yhteyttä mediamyyntiin ja varaa paikkasi! Tuomo Vuorinen p. +358 29 432 6117 tuomo.vuorinen @metsalehti.fi APURAHA OPINNÄYTETYÖTÄ VARTEN Jouko Tuovolan Säätiö ilmoittaa haettavaksi vuonna 2022 myönnettäviä apurahoja. Apuraha voidaan myöntää suomalaiseen metsäntutkimukseen ja metsien käyttöön kohdistuvaa opinnäytetyötä varten. Apurahaa voi hakea kaikkien kouluasteiden opinnäytetöitä varten. Vapaamuotoiset yhden sivun mittaiset hakemukset mahdollisine liitteineen pyydetään toimittamaan 13.11.2022 mennessä osoitteella kalle.vahaheikkila@gmail.com. Lisätietoja: Kalle Vähä-Heikkilä s-posti: kalle.vahaheikkila@gmail.com p.050 342 3369 (iltaisin) METO – Metsäalan Asiantunti jat ry (Meto) on 127-vuoti as metsäja luonnonvara-alan asiantunti joiden edunvalvontajärjestö. Jäseniä meillä on noin 6 000 ja he työskentelevät luonnonvara-alalla metsäasiantunti joina, suunnitt elijoina, esimiehinä, työnjohtajina, puun ostoja korjuutehtävissä, metsänhoidon tehtävissä, toiminnanjohtajina, toimistonhoitajina, neuvojina, luonnonhoidon tehtävissä, opett ajina ja asiantunti joina, muissa johtotehtävissä sekä itsenäisinä yritt äjinä. Myös metsäalan opiskelijat ovat Meton jäseniä. Haemme joukkoomme KAHTA ASIAMIESTÄ Asiamiehen tehtävät koskevat pääasiallises? Meton eri sopimusalojen (mm. metsäteollisuus, metsänhoitoyhdistykset ja taimituotanto) jäsenten edunvalvontaa. Edellytämme sinulta työehtosopimusten, työoikeuden ja sopimuskäytännön tuntemusta, neuvo? elu-, esiintymisja johtamistaitoa sekä paineensietokykyä. Tunnet Meton ja järjestötoiminnan periaa? eet sekä sopimusalojen toimintaa. Arvostat metsäalaa ja sen toimijoita. Metsäalan työkokemus, talousosaaminen ja kielitaito katsotaan eduksi. Olet yhteistyökyinen ja sosiaaliset valmiutesi ovat hyvät. Sinulla on kyky tuo? aa teks? ä ja hoitaa vies? ntää itsenäises? sekä mahdollisuus joustavaan ajankäy? öön ja matkustamiseen. Lopullinen toimenkuva ja tehtävänimike muotoutuu vali? avien henkilöiden valmiuksien pohjalta. Toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen alkamisaika on 1.4.2023. Tarjoamme sinulle viihtyisän työpaikan Aikatalossa Helsingin ydinkeskustassa, hyvän työyhteisön, mahdollisuuden toteu? aa osaamistasi laajas? ja koulu? autua lisää tehtävässäsi sekä hyvät työsuhde-edut. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi palkkatoivomuksineen sähköpos? tse 13.11.2022 mennessä osoi? eella: mirka.posio@metsaasiantun? jat.? Lisä? etoja tehtävästä antaa puheenjohtaja Stefan Borgman, puh. 040 1588815 METO – Metsäalan Asiantunti jat ry (Meto) on 127-vuoti as metsäja luonnonvara-alan asiantunti joiden edunvalvontajärjestö. Jäseniä meillä on noin 6 000 ja he työskentelevät luonnonvara-alalla metsäasiantunti joina, suunnitt elijoina, esimiehinä, työnjohtajina, puun ostoja korjuutehtävissä, metsänhoidon tehtävissä, toiminnanjohtajina, toimistonhoitajina, neuvojina, luonnonhoidon tehtävissä, opett ajina 9534_.indd 31 9534_.indd 31 23.10.2022 16.15 23.10.2022 16.15
• PILKKEET 28.10.2022 32 Metsälehti.fi KOKOUS MYYDÄÄN METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 a6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Jenny Rantanen p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 90. vuosikerta. perustettu 1933 www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄTILA, Kerimäki, Jouhenniemi Saloharju -niminen tila. Pinta-ala 103,16 ha, josta myyjä pidättää itsellään n. 1,0 ha määräalan (vapaa-ajan rakennuspaikka). Määräala on maastoon merkitty, myyjä vastaa lohkomiskustannuksista. Maastoltaan vaihtelevalta tilalta löytyy harjuja, suppia ja lammenrantoja. Valtaosin nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää, uudistuskypsää metsikköä on n. 5 ha ja uudistettavaa A0 metsää n. 2,5 ha. Havupuuvaltainen, kokonaispuusto on noin 9.800 m 3 . Hinta-arvio 400.000 € VIEREKKÄISET METSÄTILAT, Punkaharju, Vuoriniemi Soinlahti-tilan pinta-ala on 30,18 ha, josta myyjä pidättää itsellään n. 2,8 ha:n määräalan talouskeskukselle ja n. 0,15 ha määräalan Soininlahden rannasta. Myytävästä alasta n. 2,4 ha on viljeltyä peltoa ja n. 24,8 ha metsätalousmaata. Puusto n. 5.300 m 3 on havupuuvaltainen, tukkiosuus n. 63 %. Varttuneita kasvatusmetsiä on 15,4 ha ja uudistuskypsiä 5,8 ha. Hinta-arvio 220.000 € Kivenlahti-tilan pinta-ala on 26,5 ha, josta myyjä pidättää itsellään n. 0,9 ha määräalan Soininlahden rannasta (sis. myös pikkusaaren). Myytävästä alasta n. 6,6 ha viljeltyä peltoa (sis. lato), loppuosa n. 19,0 ha metsätalousmaata. Puusto n. 3.500 m 3 havupuuvaltainen, tukkiosuus n. 58 %. Pinta-alajakaumasta nuorta kasvatusmetsää n. 2,8 ha, varttunutta kasvatusmetsää n. 8,2 ha ja uudistuskypsää metsää n. 4,3 ha. Hinta-arvio 167.000 € Metsämaan kasvupaikat molemmilla tiloilla valtaosin lehtomaista ja tuoretta kangasta. Tiloilla on kattava tieverkosto. Myyjä vastaa määräalojen lohkomiskustannuksista. Kaikki tilat myydään tarjousten perusteella. TARJOUKSET 25.11.2022 klo 16 mennessä sähköpostitse osoitteeseen veijo.laukkanen@metsat. fi tai Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju. Lisätietoja: Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Vihti, Irjala 15,82 ha. Vihdin Irjalassa hyvin saavutettavissa oleva metsätila. Rajoittuu Kartanontiehen ja Vesimyllyntiehen. Kasvatusmetsää ja taimikoita, kokonaispuusto n. 828 m 3 . Etäisyys Vihdin keskustaan n. 5,5 km. Hp. 89.000€ / tarjous viim. 6.11.2022. METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄTILA/VAPAA-AJANASUNTO, Savonlinna, Hevossalo 9,0 ha. Saimaan Puruvedellä Hevossalon saaressa Kerimäellä sijaitseva metsäkiinteistö, jossa on perinteinen mummonmökki. Metsämaan pintaala on noin 8,5 ha, muu alue noin 0,5 ha koostuu talouskeskuksesta rakennuksineen. Ainespuuta metsäalueella on arvion mukaan 818 m 3 , josta tukkipuuta on noin 24 %. Puusto on rakenteeltaan pääosin hoidettua nuorta kasvatusmetsää kangasmaan kasvupaikoilla. Nuorten kasvatusmetsien osuus metsämaan pinta-alasta on n. 56 %. Mh. 42.000 € VAPAA-AJAN ASUNTO, Savonlinna Valoisalla mäntykankaalla ja hiekkarantatontilla sijaitseva talviasuttava loma-asunto Ala-Kieluulla. Tontilla v. 2007 valmistunut asuinrak., rantasauna, varasto ja iso grillikota. Loma-asunto on varustettu mukavuuksin; lattialämmitys, WC, ilmalämpöpumppu, takka, etäohjattava lämmitysjärjestelmä sekä murtohälytysjärjestelmä. Valmis kokonaisuus tasokkaaseen lomailuun tai etätyöhön. Mp. 160.000 € METSÄTILA, Kesälahti, Kitee 6,9 ha. Metsää ja suota Kesälahdella! Valtaosin turvemaista koostuvan tilan kokonaispinta-alasta kasvullista metsämaata on n. 2,7 ha. Loppuosa tilasta on jouto-/kitumaata, joka on luonnontilaista ojittamatonta turvemaata. Pöllälänniementie kulkee tilan halki. Kokonaispuuston määrä on noin 350 m 3 . Kiinteistö koostuu kahdesta palstasta. Omaa Pyhäjärven rantaviivaa noin 125 m, ei rak. oikeutta. Mh. 10.500 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa KOKOUSKUTSU Eläkekassa Verson ylimääräinen kassankokous pidetään 23.11.2022 klo 10.00 Eläkekassa Verson toimistossa, osoite Kalevankatu 13, 00100 Helsinki. Kokoukseen voi osallistua etäyhteyksin. Kokouksessa käsitellään hallituksen esitys kassan sääntöjen muuttamisesta sekä hallituksen jäsenten valinta. Sääntömuutosesityksen pääasiallinen sisältö on kassan sääntöjen päivittäminen vastaamaan 1.1.2022 muuttunutta lainsäädäntöä. Sääntömuutosta koskevat asiakirjat ovat nähtävinä 16.11.2022 alkaen eläkekassan toimistossa Kalevankatu 13 toimiston aukioloaikoina. Helsingissä 26.8.2022 HALLITUS Yksilöidyt ja päivätyt valtakirjat on toimitettava eläkekassan toimistoon tarkastettaviksi viisi päivää ennen kokousta eli 18.11.2022 mennessä. Jäsenen, joka aikoo henkilökohtaisesti käyttää kokouksessa äänivaltaansa, on ilmoitettava osallistumisestaan osoitteeseen elakeverso@elakeverso.fi edellä olevaan ajankohtaan mennessä. MÖTESKALLELSE Eläkekassa Versos ordinarie kassamöte hålls den 23 november 2022 kl. 10.00 på Eläkekassa Versos byrå, Kalevagatan 13, 00100 Helsingfors. Mötesrepresentanterna kan delta i mötet via distansförbindelse. På mötet behandlas styrelsens förslag till ändring av kassans stadgar samt valet av styrelsemedlemmar. Det huvudsakliga innehållet i förslaget till ändring av stadgarna utgörs av uppdateringen av kassans stadgar att motsvara ändringarna i lagstiftningen per den 1 januari 2022. Styrelsens förslag till ändring av stadgarna finns till påseende under tjänstetid vid pensionskassans byrå, Kalevagatan 13, från och med den 16 november 2022. Helsingfors den 26 augusti 2022 STYRELSEN Delägarnas och medlemmarnas detaljerade och daterade fullmakter bör sändas fem dagar före mötet, dvs. före den 18 november 2022 till pensionskassans byrå för granskning. Medlem som personligen har för avsikt att utöva sin rösträtt vid mötet bör meddela om sitt deltagande till byrån elakeverso@elakeverso.fi även fem dagar före mötet. 9535_.indd 32 9535_.indd 32 23.10.2022 16.19 23.10.2022 16.19
• PILKKEET 28.10.2022 Metsälehti.fi 33 METSÄRISTIKKO 19 METSÄKRYPTO 16, OIKEA RATKAISU Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 0000300003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). T A V E R N A E M Ä N N Y T N I K S L Ä A A E J A F F A U Ö G A C P U R R E T S I N A E G O O T T I H T Ö Y D B A U M T Y K K I R Ö F V E M J O K U K K A R O T A V A N N E K K R N O I N E A L I L L E O A D O N I S P O N G E L M A Y R O B A I I E S T E R E L N Y Ö R I O P A S C A L I J Ä T T E E T T E D E S N K F L O R A A R O D E O U Ä H A K E I E A R V I O I T Y N K Ä A A R E A L I S M I S T O P T K S B A L S A V P I S M O M A T E R I A T E J H I E T A S E T T E A T E R Ö R U U H I C S L I H A T A K T I K O T Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 11.11.2022 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A 3 krs, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 19”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäkryptosta 16 on arvottu seuraaville kolmelle: Annukka Nurmiranta, Lohja, Jere Oksman, Outokumpu ja Arto Pulkkinen, Lappeenranta. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 19 9535_.indd 33 9535_.indd 33 23.10.2022 16.19 23.10.2022 16.19
• PILKKEET 28.10.2022 34 Metsälehti.fi AJANKOHTAINEN FAKTA TIIA PUUKILA, TEKSTI MARIA GRÖNROOS, KUVA LIITO-ORAVA, raakku, supikoiran käymälä ja pikkuapollon toukka. Esimerkiksi nämä kaikki Tanja Karpela on opettanut koiria löytämään hajuaistinsa turvin. Entinen Miss Suomi ja kulttuuriministeri on viimeiset lähes kymmenen vuotta kouluttanut luontokartoituskoiria. Karpelan johdolla koirat oppivat löytämään luonnosta haluttuja hajuja ja paikantamaan uhanalaisia kasvija eläinlajeja. Vastaavaan työhön koiria ei Suomessa aikaisemmin ole koulutettu. ”Tämä on tällaista pioneerityötä. Ei ollut oikein ketään, keneltä olisin ensin kysynyt, miten. Hajutyöskentelyä koirien kanssa olen tehnyt ennenkin. Siitä on ollut apua”, Karpela kertoo. Ensimmäisen kerran ajatus luontokartoituskoirista heräsi Karpelan ollessa ympäristövaliokunnassa. Siellä erinäisiä metsiin, luonnontilaan ja luontotyyppeihin liittyviä lakialoitteita läpi käydessä Karpela alkoi pohtia, voisiko tarkkahajuaistisista koirista olla apua luontokartoitustyössä. Kun Karpela jätti politiikan runsaat kymmenen vuotta sitten ja valmistui eläintenkouluttajaksi, ajatus virisi uudelleen. Kun ideasta innostuivat myös Varsinais-Suomen ely-keskuksen luontokartoittaja Jyrki Lehtinen sekä ylitarkastaja Iiro Ikonen, työ pääsi alkuun. Tuloksia nopeasti ja tarkasti Ensimmäiseksi lajiksi valikoitui liito-orava. Karpela koulutti koirat haistamaan papanat, virtsajäljet sekä ilmaisemaan, onko kolopuu liito-oravan käytössä. Vuodesta 2018 Karpela koirineen on ollut mukana EU-rahoitteisessa liito-orava LIFE-hankkeessa kehittämässä koulutusta sekä koiran tekemien havaintojen raportointia. Nyt hanketta on takana muutama vuosi ja koirakartoitus on saatu kehitettyä niin pitkälle, että sitä on hyödynnetty jo hankkeen ulkopuolellakin. ”Koira pystyy tunnistamaan esimerkiksi papanajätöksiä, jotka ovat jo karikkeen alla tai pahasti sateen pieksämiä tai auringon kuivattamia”, Karpela kertoo. Tarkan nenätyöskentelyn ansioista koirat löytävät liito-oravan papanat ympäri vuoden ja alueen kartoitus käy rivakasti. Usein Karpelan ja hänen kollegansa Karita Häkkisen perustamaan International K9 Institute-yritykseen eli Ikiin otetaan yhteyttä, kun halutaan nopeasti tehdä päätöksiä esimerkiksi hakkuista tai harkitaan vaikka Metso-suojelua. Luontokartoituksen ohella yrityksen koirat taitavat räjähteiden ja lutikoiden etsinnän. Karpelan iloksi vajaassa kymmenessä vuodessa moni muukin on innostunut luontokartoituskoirien koulutuksesta. Edelleen Iki on ainoa yritys, joka ammattimaisesti kouluttaa luontokartoituskoiria, mutta nyt muuallakin on lupaavia hankkeita esimerkiksi juurikäävän ja kirjanpainajien kartoittamiseen. ”Meillä on pikkuisen metsää ja hyödynnän koiria kirjanpainajien etsinnässä. Sitä olen toistaiseksi tehnyt lähinnä omaksi huvikseni. Jos kiinnostusta tulee, sitä voisi mahdollisesti tarjota muillekin.” Kirsut kohti liito-oravia Luontokartoituskoirat haistavat uhanalaiset lajit ja tuholaiset. Kolmivuotias Taru-koira ja Tanja Karpela näyttävät, miten liito-oravia etsitään. Harjoitusmaastot ovat lähellä, sillä koti Perniössä sijaitsee liito-oravametsän vieressä. KOIRAT LUONTOKARTOITTAJINA Koirien hajuaisti on jopa 100 000 kertaa ihmistä tarkempi. Luontokartoitukseen koulutetut työkoirat löytävät hajuaistinsa avulla uhanalaisia lajeja sekä tuholaisia. Verrattain uusi työkoirien aluevaltaus. Suomessa on arviolta alle 10 luontokartoituskoiraa, mutta määrä tulee moninkertaistumaan muutamassa vuodessa. Maailmalla koiria on käytetty esimerkiksi vieraslajien sekä suurten nisäkkäiden ulosteiden etsintään. 9536_.indd 34 9536_.indd 34 23.10.2022 16.20 23.10.2022 16.20
• PILKKEET 28.10.2022 Metsälehti.fi 35 NUORTEVA METSÄLEHTI 60 VUOTTA SITTEN Sarjassa kerrotaan, mitä tähän samaan aikaan tapahtui joskus ennen. Metsälehti Makasiini ilmestyy 11. marraskuuta. Lahopuulajisto turvaan ENSI NUMEROSSA Uusi kysymys: Pitäisikö hakkuita vähentää Suomessa ilmastosyistä? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. i Saatko vastiketta metsän vuokraamisesta hirvenmetsästykseen? KYLLÄ 18% EI 82% GALLUP SITAATTI HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVA PIHLAJANMARJAT ovat tänä syksynä olleet Suomessa viimevuotista harvinaisempi näky. Skotlannissa Arranin saarella kasvaa pihlajalaji, jonka marjoja tai ylipäänsä koko puuta nähdään harvoin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee kyseisen lajin erittäin uhanalaiseksi, joten se on samaa kategoriaa kuin saimaannorppa. Vuoden 1997 laskennassa puuyksilöitä löytyi saarelta 407 kappaletta. Arraninpihlaja (Hedlundia arranensis , aiemmin Sorbus arranensis) on saaren yksi kolmesta endeemisestä eli kotoperäisestä pihlajalajista. Muualla lajia ei luontaisesti tavata. Skottipihlajaksikin kutsuttu puu on kotipihlajan (Sorbus aucuparia ) ja valkopihlajan (S. rupicola ) risteymä eli hybridi. Puun lehdet ovat kyseisten lajien sekamuoto ja muistuttavat suomenja ruotsinpihlajanlehtiä. Arraninpihlajaa kasvaa saaren pohjoisosissa melko vaikeapääsyisillä jyrkillä rinteillä lähellä puurajaa. Puu suosii hapanta maaperää ja harvoin saavuttaa yli seitsemän metrin mittaa. Marjat ovat samaa kokoluokkaa kuin kotipihlajalla, mutta ovat muodoltaan enemmän soikeita kuin pyöreitä. Laji on monien pihlajien tavoin apomiktinen, eli kykenee tuottamaan itävää siementä ilman normaalia pölytystä tai hedelmöittymistä. Jälkeläiset ovat tällöin perintötekijöiltään identtisiä emopuunsa kanssa vesasyntyisten kloonien tavoin. Harvamarjainen puu Arraninpihlajan puuaineksen käyttömuotoja ei lajikohtaisesti ole tieteellisesti dokumentoitu. Oletettavasti käyttö on vuosituhansien aikana ollut pitkälle samansuuntaista muiden pihlajalajien kanssa – työkaluissa ja sitkeää puumateriaalia vaativissa rakenteissa. Arranin saari on ollut asuttu jo kivikaudesta asti, ja saarta ovat hallinneet skottien lisäksi muun muassa norjalaiset viikingit. Kun saarella ovat lisäksi rymistelleet sotajoukkoineen ainakin englantilaiset ja kenties roomalaisetkin, on taipuisaa arraninpihlajaa arvatenkin hyödynnetty myös jousipyssyjen kaarissa, nuolissa ja keihäissä sekä rauhan aikoina mahdollisesti maatalousja metsästysvälineissä. Britannian metsiensuojelujärjestö ”Woodland Trust” pitää arraninpihlajaa yhtenä maailman harvinaisimmista ja uhanalaisimmista puulajeista. Puuta on monin tavoin yritetty suojella, mutta rauhoituspäätökset eivät tepsi saarella kosolti vilisteleviin nälkäisiin saksanhirviin. Niille nuoret arraninpihlajat maistuvat mainiosti ja kohtuullisen harva niistä ehtii saavuttaa riittävän mitan tuottaa uusia jälkeläisiä pihlajanmarjojen avulla. Milloin marjatuotanto onnistuu, verottavat siemensatoa lukuisat linnut – ja mahdollisesti ihmisetkin. SKOTTISAAREN UHANALAISET PIHLAJAT Arraninpihlajan lehdet ovat kotipihlajan ja valkopihlajan lehtien sekamuoto. LOKAKUUN lopulla vuonna 1962 Metsälehti kertoi akateemikko Yrjö Ilvessalon pitämästä esitelmästä, jonka aihe oli Etelä-Suomen metsien rakenteellinen muuttuminen. Ilvessalon sanoma oli, että puulajirakenne oli ”muuttunut jatkuvasti hyvin huomattavassa määrin kuusivaltaisuutta kohti”. Kuusen kokonaiskuutiomäärä oli vuodesta 1922 kasvanut 55 prosenttia, kun samaan aikaan männyn kuutiomäärä oli vähentynyt. Ilvessalon mukaan kuusi oli levinnyt myös sellaisille karuhkoille maille, joilla mänty olisi paljon tuottavampi puulaji. Hän patistikin pyrkimään ”tehokkaasti puulajisuhteen kehittämiseen oikeaan suuntaan”. Kuusi valtasi alaa ”NYT kun itärajalle suunnitellaan aitaa esteeksi, niin ehdotan, että itärajalle ennallistetaan kilometrejä leveä kaistale hankalasti ylitettävää suota. Vastaava esti viime talvena, että Venäjä ei voinut hyökätä kuin rajoitetulta alueelta Ukrainaan Valko-Venäjältä.” Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen Twitterissä 18.10. 9536_.indd 35 9536_.indd 35 23.10.2022 16.20 23.10.2022 16.20
• Hankintapuulle bonukset tuplana Puunkäyttömme kasvaa ja haluamme ostaa lisääntyvät määrät omistajajäseniltämme Suomesta. Olemme kiinnostuneita lisäämään yhteistyötä hankintapuuta tekevien omistajajäsentemme kanssa. Maksamme aikavälillä 1.11.2022–31.1.2023 ostamallemme hankintapuulle tuplabonuksen. Kyllä Metsä pitää huolen omistaan. Omistajajäsenenä voit saada bonusta jopa 2,80 euroa jokaista myymääsi hankintapuukuutiometriä kohti.* Jos puukaupan vastaanotto tapahtuu 15.12.2022 mennessä, maksetaan sille myös aikaisuuslisä. Pyydä tarjous hankintapuukaupasta omalta metsäasiantuntijaltasi www.metsagroup.com/metsaasiantuntija. *Lue lisää bonusten kertymisestä www.metsagroup.com/bonukset 9537_.indd 36 9537_.indd 36 23.10.2022 16.23 23.10.2022 16.23