TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsäyhtiöt maksavat monimuotoisuuden edistämisestä. Kävimme katsomassa, miten se näkyy käytännössä. Sivut 8–11 PLUSSAN ARVOISTA? PERJANTAINA 25. LOKAKUUTA 2024 ? NRO 19 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 10899_.indd 1 10899_.indd 1 19.10.2024 14.31.22 19.10.2024 14.31.22
AJANKOHTAINEN / UUTISET 25.10.2024 2 Metsälehti.fi UUTISET Metsäteollisuuden ääni Brysselissä ›› 6–7 Metsäkoneiden kauppaa Suurillä järvillä ›› 14 METSÄSTÄ Giljotiinikoura energiatureikossa ›› 22–23 Laserkeilaus laatuhinnoittelun apukeinoksi ›› 24-25 Tutkijat kinaavat tiaiskadon syystä ›› 25 PILKKEITÄ Viinin voi ostaa paperipullossakin ›› 26–27 Rock-klubi metsänsuojelijana ›› 34 TÄSSÄ NUMEROSSA TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsäyhtiöt maksavat monimuotoisuuden edistämisestä. Kävimme katsomassa, miten se näkyy käytännössä. Sivut 8–11 PLUSSAN ARVOISTA? PERJANTAINA 25. LOKAKUUTA 2024 ? NRO 19 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 10899_.indd 1 10899_.indd 1 18.10.2024 10.47.05 18.10.2024 10.47.05 Tuomas Laitila, Lauri Saaristo ja Nicolas Vollar tutustuivat metsänhoitomalliin Nurmijärvellä. Kuva: Seppo Samuli Metsälehti 92. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 30 431 (LT/22) Lukijoita 213 000 (KMT/23) Painopaikka Sanoma Manu, Tampere VALTTERI SKYTTÄ EU:N metsäasetusvyörystä kuuluu vaihteeksi metsäalan kannalta huojentavia tietoja. Sekavaksi ja keskeneräiseksi nimitellyn metsäkatoasetuksen voimaantulo on saamassa vuoden lisäaikaa. Lykkäys on helpotus etenkin metsäteollisuuden yrityksille, joiden pitää ottaa käyttöön tietojärjestelmä metsäkatoasetuksen vaatimien tietojen tallentamiseen. Metsänomistajat näyttävät selviävän monipolvisesta asetusvyyhdistä kuivin jaloin. ”Toimeenpanossa pyritään hyödyntämään nykyisiä menettelytapoja, joten metsänomistajilla ei toistaiseksi ole syytä huolestua”, tiivistää MTK:n asiantuntija Lea Jylhä. Metsänomistajien kannattaa seurata metsäkatoasetuksessa erityisesti kahta kohtaa: kenet asetus määrittelee toimijaksi puukaupoissa ja miten asetuksen vaatimuksen mukaan määritellään luonnontilaiset metsät. Hankintahakkaajakin voi valtuuttaa Tämän hetken tulkintojen perusteella metsäkatoasetuksen määrittelemä toimija on puun pystykaupoissa puunostaja, hankintahakkuissa ja toimituskaupoissa metsänomistaja. Toimijan on asetuksen mukaan annettava METSÄKATOASETUKSESTA SELVITTÄNEEN SÄIKÄHDYKSELLÄ EU:n metsäkatoasetuksen voimaantulo on saamassa lisäaikaa. Metsänomistajien kannattaa seurata luonnontilaisten metsien määrittelyä ja hankintahakkuiden tilannetta. METSÄKATOASETUS ASETUKSEN tarkoituksena on vähentää maailmanlaajuista metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. EU:n markkinoille ei saa päätyä raaka-aineita tai tuotteita, joiden tuotanto aiheuttaa metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä. Suomessa viime vuosina tapahtuneesta metsäkadosta puolet on liittynyt rakentamiseen ja kolmannes maatalouteen. EU:n asetuksessa metsäkadolla tarkoitetaan metsän raivaamista tiettyyn maatalouskäyttöön. Metsäkatoasetuksen piirissä ovat puu, nautaeläimet, kahvi, kaakao, soija, palmuöljy ja kumi sekä näistä raaka-aineista valmistetut tuotteet. Metsän tilan heikentämistä on luonnontilaisen metsän (primary forest) muuttaminen viljelymetsäksi tai plantaasiksi. Lähde: Ruokavirasto, Luke FAKTA 10900_.indd 2 10900_.indd 2 19.10.2024 14.32.44 19.10.2024 14.32.44
UUTISET 25.10.2024 Metsälehti.fi 3 METSÄKATOASETUKSESTA SELVITTÄNEEN SÄIKÄHDYKSELLÄ ”Metsänomistajilla ei toistaiseksi ole syytä huolestua.” vakuutus siitä, ettei puiden kaato ole aiheuttanut metsäkatoasetuksen määrittelemää metsäkatoa tai metsän tilan heikkenemistä. Asianmukaista huolellisuutta koskeva due diligence statement eli DD-vakuutus tehdään ennen raaka-aineen tai tuotteen saattamista markkinoille. ”Asetus antaa mahdollisuuden siihen, että metsänomistaja voi valtuuttaa puunostajan antamaan vakuutuksen myös hankintapuukaupassa”, Jylhä sanoo. Valtuutus toimisi suurin piirtein samalla tavalla kuin puukaupoissa nyt toimitaan yleisesti metsänkäyttöilmoitusten suhteen. Puukauppasopimuksiin kirjataan usein, että puunostaja tai metsänomistajan puolesta valtakirjalla puukauppaa tekevä metsänhoitoyhdistys toimittaa hakkuusta vaaditun metsänkäyttöilmoituksen Suomen metsäkeskukselle. Paljonko on luonnontilaista metsää? Metsäkadon ehkäisemisen lisäksi metsäkatoasetus edellyttää, ettei metsien tilaa heikennetä. Metsien tilan heikentämistä olisi luonnontilaisen metsän muuttaminen viljelymetsäksi tai plantaasiksi. Tämä edellyttää, että Suomessakin on oltava selvillä luonnontilaisten metsien sijainnista ja rajatEU:n metsäkatoasetus on tehty ensisijaisesti ehkäisemään metsien hävitystä tropiikissa. Asetus voi silti vaatia, että suomalainen hankintahakkaajakin todistaa puunsa alkuperän. Onneksi hankintametsuri voi ulkoistaa byrokratian puunostajille. KU VA T : FR A N S LA N TI N G , SA M I KA RP PI N EN MITTAVA ASETUSPAKETTI EUROOPAN komissio esitti lokakuun alussa, että metsäkatoasetuksen voimaantuloa lykätään. Alun perin asetuksen piti tulla voimaan tämän vuoden lopussa. Lykkäysehdotuksen mukaan metsäkatoasetusta aletaan soveltaa suurten yritysten osalta vuoden 2025 lopussa ja pienyritysten kohdalla kesällä 2026. Samalla komissio julkaisi lisäohjeistusta asetuksen tulkintaan. Metsäkatoasetuksen toimaeenpanoa varten luodun tietojärjestelmän pitäisi toimia jo tämän vuoden joulukuussa, joten yrityksillä on reilu vuosi aikaa testata asetuksen täytäntöönpanoa. Olennaista asetuksessa on myös eri maiden riskiluokitus, joka on tarkoitus julkaista ensi kesäkuun loppuun mennessä. Metsäkatoriskiluokitus vaikuttaa muun muassa siihen, kuinka mittavia valvontatoimia eri maiden viranomaisilta vaaditaan metsäkatoasetuksen toimeenpanossa. Suurin osa maista tullaan ennakkotietojen mukaan luokittelemaan matalan metsäkatoriskin maiksi. Avoimia kysymyksiä liittyy yhä metsäkatoasetuksessa tarkoitettujen toimijoiden määrittelyyn ja tunnistamiseen ja siihen, miten asetuksen piiriin kuuluvat tuote-erät määritellään. ”Lisäaika on erittäin tervetullutta. Asetuksen täytäntöönpano vaatii vielä kansallisesti valmistelua, neuvontaa ja koulutusta”, sanoo Erno Järvinen. tava ne hakkuiden ulkopuolelle. ”Luonnonvarakeskus (Luke) on tekemässä määritelmää luonnontilaisista metsistä. Tätä samaa määritelmää voidaan hyödyntää niin EU:n metsäkatoasetuksen kuin EU:n uusiutuvan energian direktiivin kohdalla”, kertoo metsäneuvos Erno Järvinen maaja metsätalousministeriöstä. Luken alustavan arvion mukaan luonnontilaisia metsiä on nykyisten suojelualueiden ulkopuolella kohtuullisen pieni pinta-ala. MTK:n Jylhän mukaan metsäalan toimijat ovat esittäneet erillistä kartoitusta metsäkatoasetuksessa määriteltävistä luonnontilaisista metsistä, mutta sellaista ei ole toistaiseksi luvattu. Metsäkatoasetukseen sisältyy siis mahdollisuus, että se lisää maastotyötä puukauppojen yhteydessä, jos luonnontilaisia metsäalueita täytyy varmistaa jalkatyönä. Jos luonnontilaisista metsistä ei saada tarkkaa tietoa, jää riski, että puunostajat välttelevät tiettyjä metsäalueita ja metsää siirtyy niin sanottuun harmaaseen suojeluun. Metsäkatoasetuksen edellyttämä luonnontilaisten metsien määritelmä on eri asia kuin EU:n biodiversiteettistrategiasta tuleva vanhojen ja luonnontilaisten metsien määrittely, josta on Suomessa väännetty kättä jo tovi. 10900_.indd 3 10900_.indd 3 19.10.2024 14.32.45 19.10.2024 14.32.45
25.10.2024 4 Metsälehti.fi AJASSA JUSSI COLLIN SUOMEN metsäkeskukseen on tullut ympäristötukihakemuksia tuntuvasti vähemmän kuin viime vuonna. Pari viikkoa sitten hakemuksia oli tullut noin 500 kappaletta, kuin viime vuonna hyväksyttyjä tukihakemuksia oli 1 500 ja tukia maksettiin metsänomistajille lähes 13 miljoonaa euroa. Tämä vuonna suurin osa ympäristötukivaroista jääkin käyttämättä ja siirtyy ensi vuodelle, Metsäkeskuksesta ennakoidaan. Laskun taustalla on muutama syy. Ensinäkin Metsäkeskus lopetti ympäristötukihakemusten valmistelun maanomistajille, ja valmistelu on siirtynyt alan yrityksille ja muille toimijoille. Siellä ei kuitenkaan ole vielä päästy kunnolla vauhtiin. ”Metsäalan toimijat valmistelevat ympäristötukihakemuksia tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, mutta se ei vielä paikkaa Metsäkeskuksen aiemmin tekemää hakemusten valmistelutyötä”, sanoo Metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen tiedotteessa. It-ongelmat hidastavat käsittelyjä Hakemusten lähettämistä on voinut hillitä myös se, että Metsäkeskuksessa ei vielä pystytä hakemuksia käsittelemään. Tähän syynä ovat tietojärjestelmäongelmat, jotka ovat häirinneet myös muiden tukien käsittelyä. Metsäkeskuksesta arvioidaan, että ympäristötukihakemusten käsittely päästään aloittamaan vielä tämän vuoden puolella ja pieni osa haetuista tuista jopa maksettua. Suuri osa tukipäätöksistä ja maksuista siirtyy kuitenkin ensi vuoteen. Tietojärjestelmämuutoksen vuoksi tukien haku avattiin vasta maaliskuussa. Vaikka hakemusten käsittelyä ei vielä päästä aloittamaan, kannattaa niitä silti jo lähettää Metsäkeskukseen. Saapuneita hakemuksia tarkastetaan koko ajan ja tehdään muuta valmistelevaa työtä, Metsäkeskuksesta kerrotaan. Ympäristötukien haussa iso pudotus, käsittely jäissä Metsäkeskus pääsee käsittelemään tukihakemuksia vasta loppuvuodesta. Metsäkeskus kehottaa lähettämään ympäristötukihakemuksia, vaikka niitä ei vielä päästäkään käsittelemään. W IK IM ED IA C O M M O N S JUSSI COLLIN KANSALLISEN ennallistamissuunnitelman valmistelu on käynnistynyt. Ympäristöministeriö on kutsunut suunnitelmaa valmisteleviin ryhmiin edustajat muun muassa ympäristöministeriöstä, maaja metsätalousministeriöstä, Suomen ympäristökeskuksesta, Luonnonvarakeskuksesta, Metsähallituksesta, Suomen metsäkeskuksesta ja Suomen riistakeskuksesta. Työtä tehdään viidessä eri teemaryhmässä, joista yhdessä keskitytään metsäluontoon. Muissa ryhmissä aiheina ovat maaja sisävesiluontotyypit, meriluonto, kaupunkiympäristöt ja maatalousympäristöt. Työryhmillä on kaksi vuotta aikaa laatia omalta osaltaan ehdotukset kansalliseksi ennallistamissuunnitelmaksi. Suunnitelmat valmistetaan vuoropuhelussa sidosryhmien kanssa. Jokainen teemaryhmä laatii oman osallistamissuunnitelmansa keskeisten sidosryhmien kuulemista varten. Myös tiedepaneelit osallistuvat työhön. Ne kokoontuvat loppuvuodesta työpajaan ja valmistelevat katsauksen asetuksen vaikuttavasta ja oikeudenmukaisesta toimeenpanosta. Ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa. Asetuksen tavoitteena on ottaa käyttöön koko EU:n alueella ennallistamistoimenpiteitä, jotka kattavat vähintään 20 prosenttia asetuksen soveltamisalaan kuuluvista maaja merialueista ja ekosysteemeistä vuoteen 2030 mennessä sekä kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Ennallistamistyö käynnistyy Valmistelu tehdään vuoropuhelussa sidosryhmien kanssa, ympäristöministeriöstä kerrotaan. LYHYET Kuitupuun hankintahinnat huipputasolla Kuitupuun hankintahinnat jatkoivat nousuaan syyskuussa ja olivat poikkeuksellisen korkealla tasolla. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan kuusikuidun hankintahinta oli keskimäärin 53 euroa, koivun 52 ja männyn 51 euroa kuutiolta. Luke aloitti hintojen kuukausitilastoinnin vuonna 1995. Näin korkeita kuusikuidun ja koivukuidun reaalisia hankintahintoja ei ole tilastohistoriassa aiemmin nähty. Metsä Group lopettaa vanerituotannon Suolahdessa Metsä Group suunnittelee sulkevansa Suolahden koivuja havuvaneritehtaat Keski-Suomessa. Sulkemista perustellaan tehtaiden heikolla kannattavuudella. Tarkoitus on, että Suolahden koivuvaneritehtaan tuotanto päättyisi vuoden 2025 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä ja havuvaneritehtaan tuotanto viimeistään vuoden 2026 loppuun mennessä. Tehtaiden sulkemisen vaikutukset yhtiön puun käyttöön jäävät pieniksi, Metsä Groupilta arvioidaan. Koskisen: Kysynnässä pientä piristymistä Sahatavaran hintaan ja kysyntään ei näytä tulevan suuria muutoksia loppuvuoden aikana, sahaja levyvalmistaja Koskisen arvioi ns. hiljaista jaksoa edeltävässä analyytikkopuhelussaan. Yhtiön mukaan sahatavaran kotimaan kysynnässä on nähty pientä piristymistä, mutta kokonaisuutena merkittävää muutosta ei ole näkyvissä. Pääpuulajit selviävät ilmastonmuutoksesta Menneisyyden jäätiköitymisiin liittyvillä ilmastonmuutoksilla näyttää olleen vain vähän vaikutusta seitsemän tärkeimmän eurooppalaisen puulajin – metsämänty, kuusi, rauduskoivu, mustapoppeli, euroopanpyökki, rannikkomänty ja talvitammi – geneettiseen monimuotoisuuteen, Helsingin ja Uppsalan yliopistojen tutkimuksessa todetaan. ”Nuo puulajit tulevat luultavasti jollain tavalla selviämään tulevaisuuden ilmaston muutoksista”, kertoo apulaisprofessori Tanja Pyhäjärvi Helsingin yliopistolta tiedotteessa. 10901_.indd 4 10901_.indd 4 19.10.2024 14.39.43 19.10.2024 14.39.43
Metsälehti.fi 5 25.10.2024 AJASSA MIKKO RIIKILÄ PUUNKORJUUN yhteydessä hakkuukoneet keräävät monenlaista tietoa metsästä. Osa siitä siirretään jo nyt päivitystiedoksi Suomen metsäkeskuksen avoimeen metsävaratietoon. Näitä ovat tieto hakkuutavasta, hakkuun ajankohdasta ja hakkuukuvion todellisista rajoista. Ilman tätä niin sanottua kaatotietoa Metsäkeskus pystyy päivittämään metsävaratietoja vain metsänkäyttöilmoitusten perusteella. Ne kuvaavat suunniteltuja hakkuita eikä toteutumisesta ja hakkuukuvioiden todellisista rajauksista ole takeita. Hakkuussa tallentuu myös yksityiskohtaista, paikkaan sidottua tietoa esimerkiksi kuusia lahottavan juurikääpäsienen esiintymistä. Myös tämä tieto voitaisiin siirtää metsävaratietoon, ja sitä voitaisiin käyttää metsänhoidon suunnittelussa jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Työkalu metsän terveyden hoitoon Hakkuukonetiedon keräämistä ja hyödyntämistä käsiteltiin äskettäin päättyneessä Tyvituho-hankkeessa, joka on rahoitettu maaja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -toimenpidekokonaisuuden varoilla. Tyvituho-työryhmässä mukana ollut OP-ryhmän metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi – metsänomistaja itsekin – näkee tiedon hyödyntämisessä suuria mahdollisuuksia, jotka ovat etujärjestöpolitiikan vuoksi jäämässä toteutumatta. ”Päätehakkuun jälkeen metsäasiantuntija voisi paikantaa kohdat, jonne istutetaan kuusen sijaista koivua tai jätetään taimettumaan koivulle luontaisesti. Ilman metsävaratietoon tallennettua paikkatietoa tieto todennäköisesti unohtuu.” Kortejärvi muistuttaa, että lahotieto hyödyttäisi metsänhoidon MTK panttaa lahotietoja MTK pelkää tarkan lahotiedon viemisen metsävaratietoon heikentävän metsätilan arvoa ja mahdollisuuksia puun myyntiin. KEHRUUJENNYT SÄPÄLEIKSI YMMÄRRÄN, että tietosuojalla on arvonsa. Silti tuntuu hölmistyttävältä, että MTK näyttää jarruttavan metsien terveydentilaa olennaisesti kuvaavan tiedon viemistä metsävaratietoon. Perusteena on muun muassa huoli metsien arvon laskusta. Pitäisikö Suomen omakotiliiton vaatia talojen kuntoja kosteustarkastusten kieltämistä, nekin kun voivat ikävästi alentaa myytävien talojen arvoa. Voisiko edunvalvontaa harjoittaa jotenkin muuten kuin tekniikan kehitystä jarruttamalla. Ei KehruuJennyjen särkeminenkään lopulta pitkälle kantanut. MIKKO RIIKILÄ MTK:n mukaan ennen lahotietojen luovutusta täytyy ratkaista tietosuojaan ja omaisuuden suojaan liittyvät ongelmat. suunnittelua vuosikymmeniä uudistamisen jälkeenkin. ”Istutetun koivikon alle syntynyt alikasvoskuusikko voitaisiin raivata lahon saastuttamilta kohdilta ja maaperä puhdistuisi. Ilman paikkatietoa tämä ei käytännössä onnistu.” Lahopaikkatiedon lisäksi hakkuukoneiden työssään keräämän tiedon perusteella voitaisiin paikoittaa säästöpuuryhmät. Kiistaa metsätiedon omistuksesta Metsänomistajajärjestö MTK on toistaiseksi suhtautunut penseästi muun muassa lahopaikkatiedon siirtämiseen metsävaratietoon. Nykyinen laki Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä on vuodelta 2011, ja sen jälkeen tekninen kehitys on edennyt huimasti. Siksi edessä on isoja lainsäädännöllisiä ongelmia, jotka on MTK:n mielestä ratkaistava ennen kuin yksityiskohtaista tietoa yksityisestä metsäomaisuudesta siirretään metsävaratietoihin. MTK:n metsälinjan tutkimuspäällikkö Kalle Karttusen mukaan ongelmakohtia ovat tietosuojaan ja omaisuuden suojaan liittyvät seikat. Se, mitä tietoa kerätään, pitää määritellä laissa. MTK:n mukaan tieto kuuluu metsänomistajalle, joka viime kädessä päättää, mitä metsässä tehdään ja on oikeutettu päättämään, kuka tietoa saa käyttää. ”Ostajat voisivat käyttää tietoa puun hinnoittelussa. Toisaalta tieto voisi vaikuttaa metsän arvoon. Kyse on myös siitä, että tiedolla on oma arvonsa”, Karttunen sanoo. Kilpailuvaltti metsäyhtiöille Kaikki isot metsäyhtiöt sekä Versowood siirtävät jo nyt kaatotietoa Metsäkeskukselle. Metsävaratietojen tarkkoina päivityksinä tieto hyödyttää kaikkia metsätoimijoita. ”Tähän mennessä meille on tullut tietoa 300 000 hehtaarin alueelta. Siitä kuuluu iso kiitos tämänhetkisille tiedon toimittajille”, kertoo metsätiedon palvelupäällikkö Jussi Lappalainen Metsäkeskuksesta. Metsä Groupin kehitysjohtajan Juho Rantalan mukaan hakkuukoneiden kaatotietoa, esimerkiksi lahotietoa, tullaan jatkossa hyödyntämään yhtiön metsäpalveluasiakkaiden metsänhoitotöiden ohjaamisessa ja myös näyttämään metsänomistajille karttatiedoissa. Mahdollisuudesta tarjota metsänomistajille entistä räätälöidympää metsänhoitoa on muodostumassa kilpailuvaltti metsäyhtiöiden metsäpalveluille. Metsänhoitoyhdistysten korjuupalveluiden koneet eivät toistaiseksi kerää kaatotietoa. KOMMENTTI ”Ostajat voisivat käyttää tietoa puun hinnoittelussa.” M IK KO H ÄY RY N EN 10901_.indd 5 10901_.indd 5 19.10.2024 14.39.43 19.10.2024 14.39.43
25.10.2024 6 Metsälehti.fi AJASSA / HAASTATTELU MIKKO LAITILA, TEKSTI JUHA ROININEN, KUVA BRYSSELISSÄ komission käytävillä on odottava tunnelma, kun komissaariehdokkaat valmistautuvat vastaamaan europarlamentaarikoiden esittämiin kysymyksiin. Metsäalan lobbareita puolestaan juoksuttaa nyt väistyvän komission päätös siirtää metsäkatoasetuksen voimaantuloa. ”Asia on tärkeä ja hyvä, mutta ei asetus tule tämmöisenä menemään läpi. Asetus on erittäin huonosti valmisteltu. Kukaan ei tunnu tietävän esimerkiksi millaiset velvoitteet metsätalouden arvoketjun eri osapuolille tulevat”, sanoo Metsäteollisuuden EU-asioiden edunvalvonnasta vastaava johtaja Kaisu Karvala. ”Paljon ei ole puhuttu siitä, että asetuksen aikataulumuutos pitää hyväksyttää myös jäsenmaissa ja Euroopan parlamentissa. Tiettävästi aikataulun muutos on tarkoitus hoitaa nopealla aikataululla, mutta sen läpimeno parlamentissa ei ole päivänselvää”, hän jatkaa. Tulevan komission tehtäväkirjeistä Karvala on poiminut lupaavan tavoitteen, joka on sääntelytaakan keventäminen. ”Juuri metsäkatoasetusta voi pitää esimerkkinä huonosti valmistellusta lainsäädännöstä eli voisiko uusi sääntelyn järkeistämisestä vastaava komissaari tehdä uuden ehdotuksen, jolla kumotaan vanhaa lainsäädäntöä?” Joukkovoimaa tarvitaan Karvala on toiminut nykyisessä pestissään kaksi vuotta. Yksi tärkeimpiä tehtäviä on ollut uusien liittolaissuhteiden solmiminen. ”Tarvitsemme ison jäsenmaan, kuten Saksan, Ranskan tai Puolan tuen, jotta saamme asioita Euroopan neuvostossa määräenemmistöllä läpi.” Pelkät metsäiset maat eivät yksin saa haluamiaan aloitteita läpi neuvostossa, ja Suomen metsäteollisuus tekee yhteistyötä etenkin Saksan, Itävallan ja Ruotsin kanssa. Karvalan tukena on Metsäteollisuus ry:n koko edunvalvontaorganisaatio, yhteensä 38 henkilöä, joista kaksi on pysyvästi Brysselissä. Asiantuntijoita saapuu Suomesta paikalle tarpeen mukaan. Joka viides vuodessa voi vaikuttaa tulevan komission ohjelmaan, ja Metsäteollisuus ry aloitti tavoitteidensa ajamisen jo vuosi sitten. Metsäteollisuudella on 17-sivuinen hyvin yksityiskohtainen paperi, ”vahva oma viesti”, jonka Metsä edellä Brysselissä Metsä on saatava osaksi biotalousstrategiaa. Metsäteollisuus ry:n puolesta asiaa varmistaa Brysselissä Kaisu Karvala. ”Tarvitsemme ison jäsenmaan, kuten Saksan, Ranskan tai Puolan tuen.” 10902_.indd 6 10902_.indd 6 19.10.2024 14.48.43 19.10.2024 14.48.43
25.10.2024 Metsälehti.fi 7 AJASSA KOLUMNI KUKA KUKA? KAISU KARVALA METSÄTEOLLISUUS RY:N EU-asioiden edunvalvontajohtaja IKÄ 54 vuotta ASUU Brysselissä VTM Turun yliopistosta, poliittinen historia; CEP Aix-en-Provence, kv-oikeus TYÖSKENNELLYT Telian yhteiskuntasuhteiden globaalina johtajana, Rovion viestintäjohtajana, osakkaana lakiasiaintoimistossa NAIMISISSA, kaksi aikuista lasta HARRASTUKSINA lukeminen, tennis, historia ja musiikki metsänhoitoa ei vieläkään nähdä ratkaisuna ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen.” Metsätaloutta käsitellään Karvalan mukaan todennäköisesti biotalousstrategian päivitetyssä versiossa, joka on ympäristöasioista vastaavan ruotsalaiskomissaariehdokas Jessika Roswallin työlistalla. ”Ongelmana on kuitenkin se, että osa ympäristöasioiden pääosaston virkamiehistöstä on ollut ideologisesti puun käyttöä vastaan ja samat metsän käyttöön negatiivisesti suhtautuvat henkilöt pitelevät kynää jatkossakin.” Metsäasiat kuuluvat uudessa komissiossa luxemburgilaiselle maatalouskomissaariehdokas Christophe Hansenille. Nollapäästöisen teollisen kasvun osalta metsäasiat kuuluvat myös Jessika Roswallille ja ilmastotoimista vastaavalle hollantilaiselle komissaariehdokas Wopke Hoekstralle. ”Hansen on lähtöisin sahaperheestä, hänen pitäisi ymmärtää näitä asioita. Puhtaan teollisen siirtymän ohjelmaa johtava espanjalainen varapuheenjohtaja Teresa Ribeira tulee olemaan yksi vaikuttavimmista komissaareista ja hänen tulevaa kabinettiaan olemme jo lähestyneet.” Erityisen tärkeäksi vaikuttamisen kohteeksi hän nostaa Ribeiran kabinettipäälliköksi nousevan Miguel Gil Tertren. Harva tietää, että hän oli myös Draghin raportin pääkirjoittaja. ”Yritän parhaillaan saada järjestettyä kokousta Gil Tetren ja Metsäteollisuuden pääekonomistin kesken.” Karvala kollegoineen on saattanut EU:n kirjoittavien virkamiesten tietoon. ”Saimme aika paljon asioita neuvoston strategiseen agendaan, joka on jäsenmaiden muodostama paperi, mikä komission tulee sisällyttää omaan ohjelmaansa. Biotalous on mainittu, ja siinä Suomi teki kovaa työtä.” Metsäteollisuusmailla on yhteinen tavoite EU:n biotalousstrategiassa. Puuta käyttävä teollisuus korostaa puun mahdollisuuksia uusiutuvana raaka-aineena. Virkamiehistö haastaa Kiertotalouden mahdollisuudet tulevat kyllä esiin Italian entisten pääministereiden Enrico Lettan ja Mario Draghin tuoreessa raportissa, mutta painotukset ovat lähes yksinomaan muovin ja metallin kierrätyksessä. ”Riskinä on, että jos biotalousstrategia menee ympäristöasioiden pääosastolle, puupohjaisia tuotteita ja pohjoismaista SUOMEN TALOUSKASVU O n pysynyt nollassa jo 17 vuotta. Ekonomistit ovat joka vuosi luoneet toivoa, että ”ensi vuonna tapahtuu käänne parempaan”. Näin on puhuttu kuluvanakin syksynä. Inflaatio on laskenut niin maailmalla kuin Suomessa. Korkotasokin on tullut alaspäin, eikä enää olisi esteenä investoinneille. Inflaatioluvuissa on tosin syytä olla kriittinen, koska lukuja saadaan painettua alaspäin poistamalla laskentamenetelmästä eniten nousseita osia ja jättämällä jäljelle vain maltillisesti nousseet. Tätä tehdään USA:n inflaatiolukuja kaunisteltaessa. Lisäksi usein esitetään pohjainflaatio, jolloin kokonaisinflaatiosta poistetaan elintarvikkeiden ja energian osuus. Kuluttajat joutuvat kuitenkin arjessaan ostamaan ruokaa, sähköä ja polttoaineita ja tuntevat näiden hinnannousun. PERIAATTEESSA OLOSUHTEET voisivat olla suotuisat talouskasvun käynnistymiselle ja ekonomistien toiveet perusteltuja, mutta lattiataso antaa paljon synkemmän kuvan. Rakennusala on lamassa ja uudisrakentaminen aivan pysähdyksissä. Suurilla rakennusliikkeillä on myymättä kokonaisia kerrostaloja. Rakennusliikkeiden konkurssiaalto on meneillään, monessa suuressa keskijohtoa on lomautettu ja alihankkijoista irtauduttu. Asuntokauppa on pysähdyksissä ja myyntiajat pitkät. Teknologiateollisuuden tilauskanta on pienentynyt, kun tärkeän vientimaan Saksan talous on hidastunut. Maataloudessa uusien traktorien rekisteröinnit ovat ennätysalhaalla. Metsätaloutta on kannatellut vielä korkea puun hinta, mutta kuinka pitkään metsäteollisuus pystyy siirtämään kalliin raaka-aineen lopputuotteiden hintoihin? KASVU-ODOTUKSIA VARJOSTAA vielä Lähi-idässä kytevä kriisi, jolla on suuri riski leimahtaa avoimeksi sodaksi vuoden 1973 tapaan. Tuolloin Syyrian ja Egyptin sotatoimet Israelia vastaan nostivat raakaöljyn hinnan vajaan puolen vuoden aikana viisinkertaiseksi. Suomessakin polttoaineiden hinnat nousivat – bensiini 25 prosenttia, dieselöljy 40 ja kevyt polttoöljy 80 prosenttia yhdessä yössä tammikuussa 1974. Tämä johti polttoaineiden säännöstelyyn, hidasti talouskasvua, aiheutti vuotuisen inflaation kiihtymisen Suomessa kaksinumeroiseksi sekä lopulta johti talouden painumiseen lamaan. Suomi pystyi tuomaan Neuvostoliitosta kohtuuhintaista raakaöljyä ja hintojen noustuakin maksoi öljyostot vientituottein, jolloin tavaraa vaihdettiin tavaraan. Tämä vaimensi taloutemme pudotusta ja vienti veti. Nyt tällaista etua ei enää ole. Jos Lähi-idän tilanne kriisiytyy niin, että se vaikuttaa sekä öljyn hintaan että saatavuuteen, suurena kuvana tilanne on hyvin samankaltainen kuin vuosina 1973–74. Inflaatio kiihtyy. Korot nousevat. Talous painuu lamaan niin Suomessa kuin muuallakin. Vienti Venäjälle ei enää pelasta meitä kuten 1970 -luvulla. PITÄISIKÖ TÄHÄN JOTENKIN varautua? Ennakoiva metsätilallinen tekee liiterit täyteen polttopuita ja voi vielä hankkia pari ylimääräistä sahan laippaa, muutaman teräketjun ja pari kanisteria polttoainetta. Näillä pärjää kylmemmänkin talven yli. Tilatankkihan on jo täynnä polttoainetta ja muut tarpeelliset hankinnat tehty. TALOUSKASVUA VAI TOIVEITA? ”Olemme tehneet kovasti töitä saadaksemme hyvät suhteet ranskalaiseen metsäteollisuuteen ja valtiollisiin toimijoihin, ja Macronin esikunta on jopa pyytänyt apua metsäasioissa. Ranska alkaa muuttua metsänkäyttöä ymmärtäväksi maaksi”, Kaisu Karvala sanoo. Tomi Salo KIRJOITTAJA ON METSÄNOMISTAJA JA SIJOITTAMISEN ASIANTUNTIJA. 10902_.indd 7 10902_.indd 7 19.10.2024 14.48.46 19.10.2024 14.48.46
25.10.2024 8 Metsälehti.fi AJASSA Metsä Group Plus hoitomallissa säästöpuita jätetään kolme kertaa enemmän kuin PEFC-sertifioinnissa. Säästöpuita keskitetään ryhmiksi, mutta järeät haavat säästetään myös yksittäin. Kuvassa hoitomallin mukaan hakattu runsaan kolmen hehtaarin aukko. TIIA PUUKILA, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT otain enemmän, mitä talousmetsissä yleensä tehdään. Esimerkiksi näin on kuvailtu Metsä Groupin vuosi takaperin lanseeraamaa monimuotoisuuden huomioivaa hoitomallia. Tuotenimeä Metsä Group Plus kantavassa hoitomallissa metsänomistajalle maksetaan luonnon monimuotoisuuden entistä paremmasta huomioimisesta talousmetsässä. Hoitomalli on Metsä Groupin omistajajäsenille tarkoitettu vapaaehtoinen ja puukauppakohtainen, ja se on yleistynyt vauhdilla. Metsä Groupin tänä vuonna solmimista puukaupoista kolmasosa on toteutettu hoitomallin mukaisina hakkuina. Lähdimme maastoon selvittämään, mitä hoitomalli käytännössä tarkoittaa ja mitkä sen vaikutukset metsäluonnolle ovat. Mukaan riippumattomaksi asiantuntijaksi maastoon pyysimme parikymmentä vuotta talousmetsien luonnonhoidon eteen töitä tehneen luonnonhoidon johtavan asiantuntijan Lauri Saariston Tapiosta. Tapio ei ole osallistunut hoitomallin kehitykseen. FSC:tä enemmän säästöpuita Metsä Groupin paikallinen metsäasiantuntija Tuomas Laitila sekä alueella toimiva metsäluonnonhoidon asiantuntija Nicolas Vollar harppovat edeltä ja näyttävät tietä. Astuessamme Nurmijärvellä Röykässä sijaitsevalle hakkuuaukealle säästöpuiden määrä kertoo, ettemme ole niin sanotusti perusaukolla. Metsätaloudessa luonnonhoidon minimitason määräävät käytännössä sertifioinnit. Vaikka metsänomistaja ei olisi sertifioinut metsiään, yleinen käytäntö on hakata metsä PEFC-sertifioinnin kriteerien mukaan. Täällä metsien käsittelyssä on säästetty luonnonmonimuotoisuutta parantavia rakennepiirteitä osin jopa FSC-sertifiointia enemmän. ”Esimerkiksi säästöpuissa mennään heittämällä FSC:stäkin ohi”, Vollar kertoo. Hoitomallissa avohakkuulle jätetään vähintään kolmekymmentä elävää säästöpuuta hehtaarille, ja lisäksi kymmenen elävää puuta hehtaarilla katkaistaan 2–5 metrin korkeudelta tekopökkelöiksi. Myös hoitomallin mukaan tehdyissä harvennushakkuissa jätetään kymmenen tekopökkelöä hehtaarille. Ne alkavat kuolla muutamassa vuodessa ja tuottavat nopeasti monille lajeille tärkeää lahopuuta. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. LISÄEUROJA SÄÄSTETYISTÄ PUISTA Metsänomistajille on lanseerattu uusia monimuotoisuutta edistäviä palveluita, joista osasta maksetaan. Jalkauduimme Metsä Groupin uuden hoitomallin mukaan käsiteltyyn metsään ja selvitimme, mitä hakkuilla tehdään toisin ja riittääkö se. 10903_.indd 8 10903_.indd 8 19.10.2024 14.51.03 19.10.2024 14.51.03
AJASSA 25.10.2024 10 Metsälehti.fi PEFC-sertifiointi edellyttää jättämään avohakkuissa vähintään kymmenen elävää säästöpuuta hehtaarille. FSC:ssä vaatimus on kaksikymmentä. ”Tavoitteena on, että Metsä Group Plus veisi lahopuumäärän hehtaarilla 15–20 kuution väliin eli selkeästi nykyistä paremmalle tasolle.” Yhtiö seuraa ja mittaa tavoitteen täyttymistä. Jalkatyönä suunnitellut säästöpuuryhmät Aukolla huomio kiinnittyy reunametsän yhteyteen sijoitettuun säästöpuuryhmään. Se on poikkeuksellisen suuri, ja siinä on useita puulajeja sekä kuolUPM julkaisi tänä vuonna metsänomistajille luonnonhoitopalveluiksi kutsutun palvelukokonaisuuden. Sopimusasiakkaille suunnatussa kokonaisuudessa on mukana kulotuspalvelu sekä esimerkiksi ympäristötuen hakeminen metsänomistajan puolesta ja konsultointi eri suojeluohjelmiin liittymiseen. ”Johtava toimintaperiaatteemme on, että luomme mallit ja testaamme ne omissa metsissämme. Kun olemme saaneet kokemusta omista metsistä, jalkautamme ne metsänomistajille. Loppuvuoden ja ensi vuoden aikana tulemme julkaisemaan vielä uusia luonnonhoitoon liittyviä palveluita”, UPM Metsän metsätalouspäällikkö Liisa Viikari lupaa. Yhtiö tavoittelee omissa metsissään 20 prosentin lehtipuuosuutta ja 10 kuution lahopuuosuutta hehtaarille ja jalkauttaa näitä tavoitteita edistäviä hyviä käytäntöjä myös asiak kaidensa metsiin. Monimuotoisuutta yksityismetsissä lisätään esimerkiksi innostamalla metsänomistajia liittymään UPM:n FSC-ryhmäsertifikaattiin sekä hyödyntämällä tulevaisuudessa oman taimitarhan muiden lehtipuiden tuotantoa. ”Kokeilemme ja testaamme jalojen lehtipuiden ja tervalepän taimituotantoa, jotta pystyisimme jatkossa tarjoamaan myös metsänomistajille muitakin taimia kuin kuusta, mäntyä ja koivua. Sillä pystyisimme edistämään monimuotoisuutta”, Viikari kertoo. OMISTA METSISTÄ YKSITYISTEN MAILLE Tuomas Laitila (vas.) kertoo Nicolas Vollarille ja Lauri Saaristolle, että suuremman säästöpuuryhmän paikka oli helppo valita, sillä siinä oli valmiiksi eri-ikäistä kuollutta puuta. Lahopuun määrä lisääntynyt Monille lajeille tärkeä lahopuun määrä on valtakunnan metsien inventointitulosten mukaan lisääntynyt. Tämä osoittaa, että metsien eteen tehdyt monimuotoisuustoimet tuottavat tulosta. Kansallinen metsästrategia tavoittelee lahopuun määräksi kymmenen kuutiota hehtaarilla vuoteen 2035 mennessä. Kuolleen puuston keskitilavuus metsämaalla (m /ha) yhteensä VMI VMI VMI VMI VMI / KOKO MAA POHJOIS-SUOMI ETELÄ-SUOMI Lähde: luonnonvarakeskus, metsävarat 2 4 6 8 10 lutta pystyja maapuuta. ”Todella edustava säästöpuuryhmä. Keskittäminen, koko ja laajuus. Varjossa olevaa lahopuuta tulee ryhmän sisälle”, Saaristo arvioi. Säästöpuuryhmän tehtävänä on turvata vanhojen elävien puiden säilyminen talousmetsissä sekä pitää yllä lahopuujatkumoa. Tutkimusten mukaan suurenkin säästöpuuryhmän puista kaatuu kymmenen vuoden aikana noin puolet. Riittävän suuressa ryhmässä osa puista säilyy elävänä ja toimii vanhoista puista riippuvaisten la jien kotina. Ryhmän sisälle muodostuva pienilmasto on metsän kaltainen ja pitää osaltaan yllä lajistoa. Edustava säästöpuuryhmä ei ole sattumaa. Yleensä säästöpuuryhmien jättäminen jää metsäkoneenkuljettajan harteille. Tässä hoitomallissa säästöpuut ja säästöpuuryhmien paikat on suunnitellut Tuomas Laitila maastossa. Hoitomallin jalkatyönä tehty suunnittelu eroaa metsätalouden tavanomaisista käytännöistä. ”Säästöpuuryhmistä huomaa, että ne on mietitty. Suunnittelu on merkittävä asia tässä mallissa”, Saaristo arvioi. ”Suunnittelu on se, millä voisimme jo nykyisillä säästöpuumäärillä saada paljon enemmän vaikuttavuutta, kun ne kohdennetaan fiksummin ja tavoitteellisemmin”, hän jatkaa. Kiinteä hehtaarikohtainen korvaus Muita hoitomalliin kuuluvia toimia ovat säästöpuuryhmien poltto, 10–30 metriä leveät suojavyöhykkeet vesistöjen varsille sekä rehevämmillä turvemailla hakkuiden toteutus jatkuvapeitteisenä. Myös riistatiheiköitä jätetään yksi per alkava hehtaari, kun esimerkiksi PEFC:ssä jätetään yksi tiheikkö kolmea hehtaaria kohti. Metsä Groupin hoitomallissa tehdään 10 tekopökkelöä per hehtaaria. Tekopökkelöissä suositaan koivua ja latvat jätetään metsään. 10903_.indd 10 10903_.indd 10 19.10.2024 14.51.10 19.10.2024 14.51.10
AJASSA 25.10.2024 Metsälehti.fi 11 ”Metsänomistajalle kompensoidaan menetetty kantoraha lisäbonuksella, joka maksetaan Metsä Group Plus -hoitomallin valitsemisesta”, Vollar ja Laitila kertovat. Bonuksia voi käyttää esimerkiksi metsänhoitotöihin tai maan muokkaukseen. Päätehakkuissa maanomistaja saa 200 euroa ja harvennuksilla 50 euroa hehtaarilta bonusta hoitomallin valinnasta. Rehevillä kuusivaltaisilla turvemailla 200 euron hehtaarikohtainen bonus edellyttää, että hakkuu toteutetaan ensisijaisesti jatkuvapeitteisenä. Hoitomallin houkuttelevuus on tärkeää, sillä toiveet sen suosiosta ovat kovat. ”Tästä saisi tulla valtamenetelmä. Se kuitenkin ottaa luonnon paremmin huomioon. Metsänomistajan pitää kuitenkin saada viimeinen sana”, Vollar summaa. Keino edistää metsien terveyttä Säästöpuuryhmien lisäksi aukoille on jätetty runsaasti yksittäisiä järeitä haapoja sekä muita metsätaloudelle vähäarvioisia lehtipuita, kuten leppää ja raitaa. Näin toimitaan kaikilla Metsä Groupin hakkuilla, sillä yhtiö on linjannut, ettei se osta kuin kuusta, mäntyä, koivuja sekä alle 40-senttistä haapaa. Kysyttäessä myös kaksi muuta suurta metsäyhtiötä kertovat jättävänsä taloudellisesti vähäarvoisen lehtipuun metsiin. Käytäntö edistää sekä metsien terveydelle että monimuotoisuudelle tärkeää sekametsäisyyttä. Näin saadaan varmistettua, että maisemassa on kaikkien luontaisesti esiinty vien puulajien vanhoja yksilöitä. Tällä hetkellä monimuotoisuudelle tärkeää muuta lehtipuuta kuin koivua on metsissä vain nelisen kuutiota hehtaarilla. Monimuotoisuus takaa metsille paremmat edellytykset kestää ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia riskejä. Tässä mielessä talousorientoituneenkin kannattaa panostaa monimuotoisuutta ylläpitäviin rakennepiirteisiin. ”Kyse on metsäekosysteemin elinvoiman vahvistamisesta. Se on niitä vähäisiä asioita, joita pystytään tekemään, jotta metsäluonto kykenee ottamaan vastaan iskun, jonka nopeasti muuttuva ilmasto tulee metsäekosysteemille antamaan”, Saaristo alleviivaa. Maisematason muutokset hankalia Hakkuualueen yllä kaartelee kotka, todennäköisesti nuori merikotka. Hetkittäin kuuluu palokärjen huuto. Harvennetulla kuviolla karhu on kulkenut ennen meitä ja jättänyt kynnenjäljet männyn runkoon. Luonnonhoidon tavoitteena on, että mahdollisimman moni laji viihtyisi talousmetsissä. Saaristo arvioi maastokierroksen jälkeen, että näkemillämme hakkuualoilla luonnonhoito on toteutettu niin hyvin kuin se talouskäytössä olevassa metsässä on mahdollista. ”Tässä on tavallista enemmän huomioitu, mitä kohteelle jää ja mitä sitä myötä syntyy. Helposti fokus on siinä, mitä saadaan pois”, Saaristo summaa. Vollarille ja Laitilalle hän ehdottaa, voisiko hoitomalliin ottaa mukaan pienialaisten kohteiden ennallistamista metsätaloustoimien yhteydessä. Metsätilalla sijaitsevan vuosikymmeniä sitten avatun ojan tukkiminen palauttaisi sen ympäristössä olleen pienialaisen korpinotkelman luonnontilaiseksi. Myös sitä, että talousmetsistä löytyy jatkuvasti peitteisiä alueita, Saaristo pitää tärkeänä. Metsä Groupin hoitomallissa rehevät jatkuvaan kasvatukseen soveltuvat turvemaat käsitellään peitteisinä. Myös Stora Enso ja UPM kannustavat maanomistajia rehevillä turvemailla peitteiseen metsien kasvatukseen siihen soveltuvilla kohteilla. STORA ENSO laajensi tänä vuonna monimuotoisuuskauppa nimeä kantavan palvelun kaikille ostoalueilleen. Palvelu on tarkoitettu PEFC-sertifioitujen metsien päätehakkuisiin. Siinä metsänomistajalle maksetaan, kun säästöpuita ja tekopökkelöitä jätetään tuplamäärä eli kymmenen tekopökkelöä ja kaksikymmentä säästöpuuta hehtaarille. ”Korvaus on 0,5 euroa per hakattu kuutio. Jos sinulla on 600 kuution kauppa, saat siitä 300 euroa kompensaatioita”, kertoo puunhankinnan yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannila Stora Ensosta. Korvaus maksetaan metsänomistajalle rahana. Palvelu on ollut tähän mennessä käytössä useissa kymmenissä puukaupoissa. Muita konkreettisia monimuotoisuuden vahvistamiseen tähtääviä palveluita metsänomistajille ei toistaiseksi ole tarjolla. Yhtiön toimet monimuotoisuuden eteen näkyvät kuitenkin esimerkiksi sekametsäisyyden suosimisena sekä Metso-suojeluun sopivien kohteiden esittelynä. ”Me tarvitsemme lisää metsien suojelua varsinkin tänne Etelä-Suomeen. Metso on hyvä työkalu siinä”, Kallio-Mannila toteaa. TUPLAMÄÄRÄSTÄ SÄÄSTÖPUITA KORVAUS Alle hehtaarin avohakkuulle on keskitetty säästöpuita myös suuremmalta yli kolmen hehtaarin aukolta ja näin saatu aikaiseksi normaalia suurempi reunametsässä kiinni oleva säästöpuuryhmä. Säästöpuuryhmässä on runsaasti eri puulajeja sekä kuollutta pystyja maapuuta. Hoitomalliin kuuluu, että Metsä Group pidättää oikeuden polttaa säästöpuuryhmiä. Säästöpuuryhmän poltolla on tarkoitus tuottaa tulen vaurioittamia puita, joista osa kuolee ja osa jää henkiin. ”Kiertoajat ovat lyhenemään päin, mikä lisää avoimen metsän sukkessiovaiheiden osuutta maisemassa ja haittaa varttuneen metsän lajeja”, Saaristo toteaa. Vaikka yksittäisellä kuviolla tehtäisiin kaikki toimet luonnon monimuotoisuuden eteen, maisematason muutoksiin on hankala vaikuttaa. Esimerkiksi, miten suojataan kylän viimeinen talvivarastometsä hömötiaiselle? ”Nämä ovat sellaisia asioita, mihin tarvitaan jotain muuta kuin plusmalliset säästöpuut”, Saaristo summaa. 10903_.indd 11 10903_.indd 11 19.10.2024 14.51.16 19.10.2024 14.51.16
PUUKAUPPA & TALOUS 25.10.2024 12 Metsälehti.fi MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA SEKAVAKSI menee, sillä metsälain päälle on kaksi sertifikaattia, Sahateollisuus ry:llä niiden väliin asettuva ympäristöohjelma ja isoilla yhtiöillä omia, vapaaehtoisia metsänkäsittelymalleja, joista saa tai ei saa hintalisää. PEFC-sertifikaatti on käytännössä pohjataso, johon metsänomistaja liittyy automaattisesti mhy-jäsenyyden myötä. Ja vaikka puunmyyjällä ei PEFC:tä olisikaan, niin ostajat noudattavat sen ehtoja. Tiukempi FSC oli pitkään myös ainoa keino saada luontoarvoista jotakin kautta myös hintaa. Enää se ei ole ainoa, mutta edelleen se on isompien metsänomistajien juttu. Luontoarvolisissä oli aluksi makua, että niiden avulla pyrittiin kiertämään tilastoitujen kantohintojen nousu. Parin vuoden aikana on tapahtunut selvä muutos, ja luontoarvolisät ovat jo aidosti sitä, mitä niiden sanotaan olevan. Lisillä alkaa olla jo merkitystä puukauppatarjousten vertailussa, tosin samalla on verrattava myös luonnon hyväksi jätettävän puuston määrää. Hoitomallilisää sertifiointien päälle FSC-lisä on arkitietoa, mutta Metsä Groupilla on kovempi hinta myös PEFC-puulle, puukaupasta vastaava johtaja Jani Riissanen kertoo. Tosin sertifioimattomalla puulla käydään kauppaa enää vähän. ”Tällöin kyseessä on yleensä maankäytön muutos tai muuten poikkeava erä.” Kuutiokohtaisen FSC-lisän saa kaikelle teollisuuspuulle, mutta Riissanen ei avaa lisän suuruutta muuten kuin että se vaihtelee. ”Siihen vaikuttaa muun muassa se, että hyödyntääkö samalla luontokohdepalvelua, jota voi käyttää niissä tapauksissa, jos omasta metsästä ei löydy luontevasti viittä prosenttia suojeluun tarvittavia kohteita.” Metsä Group tarjoaa osuuskunnan jäsenille sertifioinnit ylittävää Plus-hoitomallia, jossa maksetaan hehtaaripohjaista hintaa niin PEFC:n kuin FSC:n päälle. Plus-hoitomallissa edellytetään esimerkiksi enemmän säästöpuita, tekopökkelöitä ja suojatiheikköjä. Tästä enemmän sivuilla 8–11. Stora Ensolla monimuotoisuusohjelma Stora Enso ostojohtaja Sami Honkanen kertoo FSC-puun kysynnän kasvavan tasaisesti ja että sertifikaatilla on suurempi paino kuitupuussa kuin tukilla. FSC-lisän saa kaikelle ainespuulle, mutta sen suuruudesta hän kertoo vain, että mitä isompi kauppa, sitä suurempi hintalisä. SEN SEITSEMÄN SEKAVAA LISÄÄ Luontoarvolisien kanssa menee metsänomistaja jo solmuun. ”Sahatavarassa FSC:n merkitys on hyvinkin pieni.” Luontoarvojen säästämisestä hakkuuissa maksetaan metsänomistajalle monin eri tavoin, mikä ei tarjousten vertailua helpota. 10904_.indd 12 10904_.indd 12 19.10.2024 14.56.39 19.10.2024 14.56.39
AJASSA 25.10.2024 Metsälehti.fi 13 ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 80,81 ? 82,66 ? 61,57 ? 31,52 ? 33,40 ? 32,57 ? .. .. Uudistushakkuu 82,44 ? 83,65 ? 65,36 ? 32,10 ? 34,43 ? 34,74 ? .. .. Harvennushakkuu 76,20 ? 76,01 ? 54,28 ? 31,69 ? 32,20 ? 31,95 ? .. .. Ensiharvennus 62,26 ? 60,96 ? .. 26,03 ? 28,26 ? 26,90 ? .. .. Hankintahinnat 83,09 ? 88,36 ? .. 52,05 ? .. 53,71 ? .. .. ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 80,81 ? 82,41 ? 58,89 ? 31,81 ? 33,59 ? 32,49 ? 40,39 ? 40,84 ? Uudistushakkuu 82,88 ? 83,40 ? 62,11 ? 32,80 ? 34,65 ? 34,03 ? 41,91 ? 41,80 ? Harvennushakkuu 75,38 ? 75,67 ? 52,55 ? 31,80 ? 32,47 ? 32,05 ? 39,64 ? 39,69 ? Ensiharvennus 50,20 ? .. .. 25,25 ? 26,91 ? 26,27 ? .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 78,47 ? 81,20 ? 52,55 ? 34,09 ? 36,45 ? 32,68 ? 40,47 ? 40,73 ? Uudistushakkuu 80,30 ? 82,80 ? 56,54 ? 37,24 ? 38,94 ? 34,37 ? 42,18 ? 41,79 ? Harvennushakkuu 74,35 ? 74,01 ? .. 32,71 ? 33,74 ? 31,50 ? 39,71 ? 39,24 ? Ensiharvennus 66,46 ? .. .. 27,82 ? .. 24,39 ? .. .. Hankintahinnat .. .. .. 50,37 ? 51,05 ? 49,83 ? .. .. ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 76,08 ? 77,02 ? .. 29,14 ? 31,00 ? 28,65 ? 44,48 ? 48,87 ? Uudistushakkuu 78,45 ? 78,64 ? .. 31,36 ? 32,89 ? 30,96 ? 48,67 ? 51,44 ? Harvennushakkuu 69,37 ? 69,49 ? .. 28,69 ? 29,74 ? 28,11 ? 38,06 ? 39,66 ? Ensiharvennus 51,42 ? .. .. 23,54 ? 22,68 ? 23,30 ? .. .. Hankintahinnat 69,00 ? 68,24 ? .. 50,49 ? .. 51,10 ? .. .. ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 69,58 ? 71,13 ? .. 28,22 ? 28,72 ? 25,81 ? 36,38 ? .. Uudistushakkuu 71,89 ? 74,56 ? .. 31,79 ? 31,72 ? 28,57 ? 40,38 .. Harvennushakkuu 67,22 ? 66,87 ? .. 27,40 ? 27,46 ? 25,09 ? 34,15 ? .. Ensiharvennus 53,88 ? .. .. 24,48 ? 24,77 ? 22,82 ? .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 80,08 ? 81,81 ? 47,04 ? 30,90 ? 33,32 ? 31,03 ? 38,74 ? 41,00 ? Uudistushakkuu 82,01 ? 82,72 ? 47,32 ? 32,31 ? 34,18 ? 32,55 ? 40,60 ? 42,02 ? Harvennushakkuu 74,83 ? 74,84 ? 45,89 ? 30,45 ? 31,83 ? 30,09 ? 37,47 ? 37,76 ? Ensiharvennus 51,25 ? .. .. 26,22 ? .. 25,27 ? .. .. Hankintahinnat 71,92 ? 70,68 ? .. 50,90 ? .. 51,03 ? .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 79,17 ? 81,97 ? 63,96 ? 31,21 ? 33,28 ? 31,78 ? 41,10 ? 43,05 ? Uudistushakkuu 81,38 ? 83,22 ? 66,98 ? 33,04 ? 34,72 ? 33,74 ? 44,33 ? 44,64 ? Harvennushakkuu 73,66 ? 74,46 ? 58,02 ? 30,93 ? 32,43 ? 31,42 ? 38,86 ? 40,27 ? Ensiharvennus 54,66 ? 54,96 ? 43,32 ? 25,75 ? 26,80 ? 26,06 ? 34,59 ? 35,99 ? Hankintahinnat 77,56 ? 80,57 ? 68,82 ? 51,45 ? 52,46 ? 52,18 ? 56,27 ? 56,00 ? KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 38-41 keskiarvo ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 79,18 ? 81,46 ? 66,29 ? 31,62 ? 32,95 ? 32,79 ? 45,07 ? 45,25 ? Uudistushakkuu 81,88 ? 83,19 ? 69,74 ? 33,12 ? 34,79 ? 34,95 ? 49,04 ? 47,88 ? Harvennushakkuu 73,03 ? 73,25 ? 60,81 ? 31,79 ? 33,07 ? 33,03 ? 42,45 ? 42,55 ? Ensiharvennus 49,88 ? 53,35 ? 40,42 ? 25,83 ? 26,86 ? 26,25 ? 38,37 ? 37,49 ? Hankintahinnat 75,74 ? 75,03 ? 67,42 ? 52,67 ? 53,11 ? 53,21 ? .. .. ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 81,34 ? 82,92 ? 68,23 ? 32,02 ? 33,50 ? 32,78 ? .. .. Uudistushakkuu 83,07 ? 83,90 ? 70,74 ? 33,46 ? 34,85 ? 34,43 ? .. .. Harvennushakkuu 75,91 ? 75,88 ? 62,20 ? 32,64 ? 33,07 ? 33,42 ? .. .. Ensiharvennus 56,90 ? 57,10 ? .. 27,31 ? 27,54 ? 27,40 ? .. .. Hankintahinnat 79,10 ? 79,49 ? 69,70 ? 52,49 ? .. 52,66 ? .. .. KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Milj. m Viikko-ostojen määrä koko Suomessa 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 52 2024 2023 2022 Viikko o,5 1,0 1,5 2,0 2,5 Nimelliskantohintojen kehitys Lähde: Luke €/m 3 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu 2004 2007 2011 2015 2019 2024 20 40 60 80 100 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi 730 991 Puukauppamäärä vko 41, m 3 Stora Ensolla on myös PEFC:n ja FSC:n väliin asettuva monimuotoisuuskauppa, jossa jätetään enemmän säästöpuita ja tekopökkelöitä kuin mitä PEFC edellyttää. Puolen euron hintalisän kuutiolle saa vain PEFC-puulle. UPM:n kotimaan puunhankinnan johtaja Janne Kiiliäinen ei tunnista, että FSC-puusta olisi erityistä niukkuutta tai että FSC olisi tekemässä isoa läpimurtoa, mutta korostaa sen merkitystä vastuullisen toiminnan ilmentäjänä. ”FSC-raaka-aineesta valmistettujen tuotteiden kysyntä on jatkuvaa ja tasaisessa nousussa. Siksi tavoitteemme on kasvattaa hallitusti FSC-puun osuutta.” UPM:llä FSC-lisä on kolmiportainen ja perustuu asiakkuuden kokoon. Lisän suuruutta Kiiliäinen ei avaa muuten kuin että suurimmillaan kyse on useista euroista kuutiolle. UPM:llä on omat ja vapaaehtoiset, FSC:n ylittävät metsänkäsittelysuositukset, mutta niihin ei liity hintalisää. Sahatavara ei FSC:tä kaipaa ”Sahatavarassa FSC:n merkitys on hyvinkin pieni, sitä kysytään tietyissä jalostetuotteissa Euroopassa, eikä FSC-lisää ole”, Keitele Groupin metsäpäällikkö Ilpo Pentinpuro sanoo. Sen sijaan PEFC-sertifikaatti on juttu, jota liputetaan. Jos metsänomistajalla ei sertifikaattia ole, niin sahayhtiö joka tapauksessa hakkaa PEFC-kriteerien mukaisesti. PEFC-leimattuun sahatavaraan sallitaan tietty prosentti sertifioimatonta puuta. ”Ja jos metsänomistaja hyväksyy, niin noudatamme PEFC:n lisäksi Sahateollisuus ry:n ympäristöohjelmaa, joka vaatimuksiltaan asettuu sertifikaattien väliin.” 10904_.indd 13 10904_.indd 13 19.10.2024 14.56.42 19.10.2024 14.56.42
25.10.2024 14 Metsälehti.fi PUUKAUPPA JA TALOUS 14 Metsälehti.fi MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI JA KUVAT PONSSEN Pohjois-Amerikan johtaja Pekka Ruuskanen on asunut Yhdysvalloissa 27 vuotta. Hän kertoo käyneensä autolla kaikissa osavaltioissa paitsi Havaijilla ja Alaskassa. Amerikan-vuosistaan huolimatta Ruuskanen huastelee syvän Savon murretta. Ponssen USA:n päätoimipaikka on Wisconsinin Rhinelanderissa. Mitä varaosaa ei sieltä löydy, se hankitaan Suomesta viikossa. Pihalla seisoo rivissä viisi erilaista, tuliterää Ponssea. Jokaisessa kuormatraktorissa on puskulevy lanssipaikkojen tasaamiseen. Jyrkille rinteille tarkoitetuissa koneissa on erikoisratkaisuja. Helpoiten ymmärrettävä on vinssi, joka kiinnitetään ylärinteen puuhun tai kantoon ja joka antaa nousuapua. ”Koneita on pidettävä varastossa valmiina. Kun amerikkalainen asiakas haluaa uuden koneen, niin usein sen pitää tapahtua samana päivänä.” Koneyrittäjät voivat olla teollisuuden sopimusurakoitsijoita, mutta tavallisempi malli on kokonaisurakointi, jossa yrittäjä ostaa leimikon ja myy puutavaraa eri tehtaille. ”Myypäs se toinen kone” Pohjois-Amerikan Ponssella on ensi vuonna 30-vuotisjuhla. Ruuskanen kertoo, että Ponsse yritti ensin ottaa jalansijaa Yhdysvaltojen etelässä, mutta tavaralajimenetelmään ei vielä silloin innostuttu. Suurten järvien alueella pohjoismainen korjuutapa ei saanut totaalista torjuntaa. Nyt tavaralajimenetelmä, jossa puut katkotaan jo metsässä, on siellä jo valtamenetelmä ja yleistyy tasaisen varmasti muuallakin. Tavaralajimenetelmän osuuden Ruuskanen arvioi neljäsosaksi koko Yhdysvaltojen tasolla, mutta osuus vaihtelee alueittain, ja kokorunkoja tavaralajimenetelmästä on monia eri yhdistelmiä. Ponsse on Yhdysvaltojen markkinajohtaja kumipyöräisissä tavaralajikoneissa 43 prosentin osuudella. Ponsse on isoista metsäkonemerkeistä ainoa, joka valmistaa pelkästään tavaralajikoneita. Ruuskanen arvioi koko Pohjois-Amerikan Ponsse-kannaksi 2300 konetta. ”On helppoa myydä ensimmäinen kone, mutta myypäs se toinen. Välissä on hoidettava varaosahuolto ja pidettävä asiakkaasta huolta, vaikka huollettavat koneet olisivat yli tuhannen kilometrin päässä lähimmästä huoltopisteestä.” Vanhoillinen etelä Etelävaltioissa tavaralajikorjuu on edelleen harvinaista, mutta Ruuskanen uskoo menetelmän yleistyvän sielläkin. ”Avain on työvoiman saatavuudessa, sillä tavaralajimenetelmä vaatii vähemmän väkeä.” Etelävaltiot ovat punasavimaita, missä sateet pysäyttävät kokorunkokorjuun, mutta tavaralajikorjuu ei juuri hidastu. Ruuskasen kertomana kokopuukorjuu kuulostaa muutenkin monin tavoin vanhanaikaiselta ja voi vain kummastella, että miksi siinä on pitäydytty näinkin pitkään. Amerikassa on sekä hyviä että huonoja metsiä. Ennätys lienee, että länsirannikolla on harvesterilla hakattu 144 mottia tunnissa, kun taas Suurten järvien lehtipuuvyöhykkeellä kymmenenkin kuutiota on jo saavutus. Investoinnit etelään ja vähän länteen Suurten järvien alueella metsäteollisuus on supistumaan päin. Wisconsinissa suljettiin paperitehdas muutama vuosi sitten. Ruotsalaisyhtiö Billerudin paperitehdas Ylä-Michiganissa toimii edelleen, mutta suunnitellusta miljardin dollarin uudistuksesta kartonkikoneeksi peräydyttiin. ”Metsäteollisuuden investoinnit menevät etelään, vähän länteen, mutta pohjoiseen ei mitään. Etelän etuja ovat halvempi raaka-aine, nopeampi kasvu, työvoima ja satamat.” Tavaralajimenetelmä yleistyy Amerikassa Suurten järvien seutu on hiipumassa metsäteollisuuden takamaaksi. ”Kun amerikkalainen haluaa uuden koneen, sen pitää tapahtua samana päivänä.” Pekka Ruuskanen uskoo tavaralajikorjuun yleistyvän muuallakin Yhdysvalloissa. Koneita valmiina kiiretoimituksiin Ponssen Amerikan-päätoimipaikan pihalla. Metsäkonekauppa käy henkilöautojen tapaan, mallien tulee olla esillä ja nopeasti saatavana. Duluth Minneapolis Hancock Rhinelander MINNESOTA WISCONSIN MICHIGAN USA KANADA Lake Superior Lake Michigan 10904_.indd 14 10904_.indd 14 19.10.2024 14.56.43 19.10.2024 14.56.43
Metsälehti.fi 15 MIKKO HÄYRYNEN METSÄTEOLLISUUDEN suhdannekäänne on jo tapahtunut, mutta suurta loikkaa ei kuitenkaan ole näkyvissä, Luonnonvarakeskuksen (Luke) suhdannekatsaus ennakoi. Metsäteollisuuden viennin arvolla mitaten tämä vuosi on rahtusen viime vuotta parempi, ja ensi vuodelle on odotettavissa tilastollisestikin merkittävää nousua. Luke ennakoi kantohintojen nousun tasaantuvan, mutta jatkuvan maltillisena edelleen. Kuitupuiden hinnat nousevat selvästi inflaatioprosenttia enemmän. Luken mukaan bruttokantorahatulot ylittävät ensi vuonna ensimmäistä kertaa kolme miljardia euroa ja yksityismetsätalouden liiketulos kasvaa noin 210 euroon hehtaarilta. Hakkuut kasvavat yksityismetsissä Ensi vuonna hakkuut lisääntyvät neljä prosenttia 64 miljoonaan kuutiometriin. Kasvu painottuu yksityismetsiin, sillä yhtiöt ja Metsähallitus kasvattavat hakkuitaan parilla prosentilla. Metsäteollisuuden investoinnit ovat siirtämässä hakkuiden painopistettä pohjoiseen Suomeen, jossa käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia on etelää paremmin. Raakapuun tuonti kasvaa nykyisestä 4,2 miljoonasta kuutiosta kymmenen prosenttia. Tärkeimmät tuonnin lähtömaat ovat suuruusjärjestyksessä Latvia, Viro ja Ruotsi, jotka vastaavat yhdessä 90 prosentista tuonnista. Samaan aikaan Suomesta viedään puuta pari miljoonaa kuutiometriä. Kasvuvuosien jälkeen metsähakkeen käyttömäärät ovat vakiintumassa eikä ensi vuodelle nähdä mainittavaa kasvua. Kaarnakuoriaistuhot ennakoitua vaisumpia Rakennusala on ollut suurissa vaikeuksissa, mutta Euroopassa ensi vuodelle odotetaan pientä virkoamista ja vauhti kiihtynee 2026. Keski-Euroopan kaarnakuoriaistuhot ovat jääneet ennakoitua pienemmiksi, mikä pitää hintoja korkealla. Sahatavaran vientiä Kiinaan niistää, että maa on kasvattanut tuontiaan Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Rakentamisen elpyminen tukee myös havuvanerin kysyntää. Koivuvanerilla menee havuvaneria paremmin, mutta tukin saatavuus rajoittaa tuotantoa. Kartonki kääntynyt ylös, paperi jatkaa alas Kartongissa kysyntä on kääntynyt nousuun huonon viime vuoden jälkeen. Tänä vuonna hinnat ovat laskussa, mutta ensi vuonna noususuunnassa. Ensi vuonna paperien tuotanto ja vienti alenee pitkän ajan trendin mukaisesti, ja keskimääräinen vientihinta laskee. Sellumarkkinoiden tilanne on odottava ja epävarma. Hinnat ovat loppukesällä kääntyneet laskusuuntaan ja hintaero lyhytja pitkäkuitusellun välillä on poikkeuksellisen suuri. Havusellun tonnihinta on käynyt tänä vuonna ennätyksellisessä 1600 eurossa ja lyhytkuitusellukin ylitti 1400 euron rajan. Ensi vuonna keskimääräinen vientihinta nousee hieman. Räjähdysonnettomuuden vuoksi seisahtunut Metsä Groupin Kemin tehdas palaa ensi vuonna normaalituotantoon, joten tuotanto ja vienti kasvavat. Luke: Suhdannekäänne on jo tapahtunut Kuitupuun hinnannousu jatkuu ja kantorahasumma ylittänee kolmen miljardin rajan. Kuitupuulla inflaation ylittävää nousua €, 2025 %-muutos 2024-2025 Mäntytukki 78 2 Kuusitukki 81,5 3 Koivutukki 68,2 4 Mäntykuitu 32,3 6 Kuusikuitu 34,3 6 Koivukuitu 33 5 Yksityismetsien keskimääräiset nimelliset kantohinnat, Luken ennuste Metsänomistaja laittoi Pohjois-Karjalassa myyntiin viitisen hehtaaria mäntymetsän päätehakkuuta. Hän kilpailutti puukaupan itse sähköisessä puukauppapaikka Kuutiossa. Kuivahkolla kankaalla kasvavat männyt ovat tiheäsyistä laatupuuta. Hakkuukohteesta tuli neljä tarjousta. Kaupat solmittiin metsäyhtiön kanssa. Voittava tarjous oli runkohintatai kokorunkokauppa. Puunostaja antaa puista yhden kuutiohinnan ja katkoo ostamansa rungot haluamallaan tavalla. Metsänomistaja piti hyödyllisenä sitä, että runkohinnoittelussa puun katkonnan riskiä ei jää metsänomistajan harteille. Kohde voidaan korjata kelirikkoaikaan. Korjuu tapahtuu todennäköisesti nyt syksyllä tai viimeistään keväällä. Ostotarjouksissa oli metsänomistajan mukaan isoja hintaeroja. Voittaneessa tarjouksessa männikön runkohinta oli 87 euroa kuutiolta. Lisäksi metsäyhtiö maksaa puista metsänomistajakohtaista bonusta 1,8 euroa kuutiolle. Bonusta voi käyttää esimerkiksi metsän uudistamiskuluihin. Metsänomistaja odottelee uudistamistarjousta männikölle, mutta menetelmä tullee olemaan männyn kylvö. TUORE PUUKAUPPA Kova runkohinta männiköstä P äätehakku u puutavaralaji määrä, m3 hinta €/ m3 yhteensä € mänty kokorunko 1449 87 126 063 JUSSI COLLIN UUTEEN metka-tukijärjestelmään ollaan jo tekemässä muutoksia. Hallitus on esittänyt, että kannustejärjestelmästä poistettaisiin uusien metsäteiden tekemisen tuki sekä mahdollisuus tehdä uutta tietä yksityisteiden perusparannushankkeiden yhteydessä. Sahateollisuus ry muistuttaa eduskunnan maaja metsätalous valiokunnalle antamassaan lausunnossa, että toimiva metsätieverkosto on edellytys kilpailukykyiselle teollisuuspuun ja energiapuun hankintaketjulle sekä metsänhoitotöiden tekemiselle. Tarpeet metsätieverkoston laajentamiselle ovat todellisia erityisesti Pohjois-Suomessa. Järjestö ei myöskään kannata esitettyä yksityistien perusparannuksen tukitason alentamista 70 prosentista 50 prosenttiin. Metsäteiden kunto on heikko ja perusparannustarpeet ovat ilmeiset, Sahateollisuus toteaa. Sahateollisuus torppaa tieleikkaukset ~ ~ Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! 10904_.indd 15 10904_.indd 15 19.10.2024 14.56.44 19.10.2024 14.56.44
25.10.2024 16 Metsälehti.fi METSÄJÄTIT TARJOAVAT puukauppojen yhteydessä erilaisia luonnonhoitomalleja. Pisimmälle menee Metsä Groupin Plus, jossa metsään jätetään hakkuissa säästöpuuksi yli viisi prosenttia puista. Se on kolme kertaa enemmän kuin PEFC-sertifikaatin mukaisissa hakkuissa. Ero on maastossa silmin nähden huomattava. Plus-mallilla voidaan turvata jopa erittäin uhanalaiset lahottajat, jos luonnonhoito suunnitellaan hyvin. Tarkistin asian Luontopaneelin edustajalta Etelä-Suomen metsäfoorumissa. Halpaa Plus-mallin mukainen luonnonhoito ei metsänomistajalle kuitenkaan ole puukaupan yhteydessä, vaikka Metsä Group kannustaa metsänomistajia plussaan 200 euron lisäbonuksella hehtaarilta. Lisäbonus voi olla vain viidennes metsänomistajalle säästöpuun jättämisestä koituvasta menetyksestä, koska energiapuustakin saa nyt hyvän hinnan. Taloudellinen menetys on metsänomistajalle satoja euroja hehtaarilta. Aika monet suomalaiset metsänomistajat ovat kuitenkin halukkaita tinkimään puunmyyntituloistaan monimuotoisuuden hyväksi. Metsänomistaja 2020 -selvityksen mukaan 22 prosenttia metsänomistajista oli sitä mieltä, että monimuotoisuutta turvaavia toimia pitää lisätä yksityismetsissä. Tässä joukossa on todennäköisesti paljon niitä, jotka ovat tarttuneet Metsä Groupin Plus-malliin. Ilmeisesti se onkin suosittu, koska Metsä Group saattoi äskettäin alentaa plussasta maksettavan lisäbonuksen aiemmasta 300 eurosta 200 euroon. METSÄ GROUP SAA Plus-metsänhoitomallilla huomattavan imagoedun, vaikka metsänomistaja maksaa sen kustannuksista valtaosan. Yhteiskuntakin saa ilmaiseksi hyötyä, kun metsän monimuotoisuus vahvistuu. Pitkän ajan kuluessa metsänomistaja tosin saa tehostetusta luonnonhoidosta hyötyä, koska monimuotoisuus vahvistaa hänen metsänsä tuhonkestävyyttä. Tuhohyönteisten luontaisten vihollisten määrä kasvaa, kun lahopuun ja siinä elävien hyönteisten määrä lisääntyy. Kun suuret haavat jätetään hakkuussa pystyyn säästöpuiksi, juurivesoja syntyy paljon vähemmän metsänomistajan riesaksi. Se helpottaa raivuuta ja metsässä on muutenkin mukavampi liikkua, kun pusikoituminen pysyy helpommin aisoissa. Näillekin metsänomistaja voi antaa kannattavuuslaskelmassa jonkin arvon. PETRI KOSKINEN PÄÄTOIMITTAJA petri.koskinen@metsalehti.fi PS. MTK otti nykyajan luddiittien roolin jarruttaessaan lahotietojen viemistä metsävaratietoon (s. 5). Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. YLÄKERTA PÄÄKIRJOITUS LUKIJAKUVA AJASSA / MIELIPIDE SE PP O SA M U LI AVAINTEKIJÄ TULEVAISUUDEN metsäkoneen työn ohjaukseen ja seurantaan on tarkka tieto koneen sijainnista. Metsäkonevalmistajat ovatkin ottaneet käyttöön satelliittipaikannusjärjestelmiä koneen paikan määritykseen. Hakkuupään toimintasäde on kuitenkin toistakymmentä metriä, joten tarvitaan ratkaisuja myös sen paikan tarkkaan määritykseen. Tämä on mahdollista esimerkiksi anturoimalla koneen puomi, jolloin hakkuupään sijainti voidaan johtaa puomin suuntaja etäisyysmittausten perusteella. Satelliittipaikannuksen tarkkuus on muutamia metrejä ilman ulkoisia korjauspalveluja. Yhdistämällä tarkemmat ja kalliimmat satelliittivastaanottimet ja -antennit mobiiliverkon kautta saataviin korjauspalveluihin on paikannustarkkuus parhaimmillaan senttimetriluokkaa. Metsäkoneiden toimintaympäristö aiheuttaa kuitenkin haasteita tarkalle paiSATELLIITIT EIVÄT YKSIN RIITÄ METSÄKONEEN ETÄVALVONTAAN METSÄNOMISTAJA MAKSAA VALTAOSAN PLUSSASTA Sensoreiden käyttöä metsäkoneen sijainnin määritykseen kokeillaan Ilmo Star -hankkeessa. VI LL E KA N KA RE R Metsäkoneiden toimintaympäristö aiheuttaa haasteita tarkalle paikannukselle. Tarvitaan muita menetelmiä tukemaan tai jopa korvaamaan satelliittipaikannusta, Maanmittauslaitoksen professorit Harri Kaartinen ja Antero Kukko kirjoittavat. ”Vielä on hömötiaiselle koteja tarjolla.” Ammatti Raivooja 10905_.indd 16 10905_.indd 16 19.10.2024 14.58.15 19.10.2024 14.58.15
25.10.2024 Metsälehti.fi 17 VIIME AIKOINA on jälleen varoiteltu Suomen hiilinieluvajeen aiheuttamasta miljardilaskusta. Vielä ei kannata kirjoittaa sekkivihkoon summaa. Lukemat hiilinielutavoitteiden saavuttamisesta saadaan vasta vuonna 2027. Miljardilaskun takana olevat akateemiset laskelmat ovat kaikkea muuta kuin kiveen hakattuja, kun katsoo ympärillä muuttuvaa maailmaa. Lokakuussa julkaistiin tieto, että Saksan metsät ovat muuttuneet hiilenlähteiksi. Taustalla ovat myrskyt, kuivuus ja kaarnakuoriaistuhot. Näyttää entistä todennäköisemmältä, että Suomi ei ole yksin metsien hiipuneen kasvun ja hiilinieluongelmien kanssa. Jos Suomen pitää ostaa hiilinieluyksiköitä, keneltä niitä EU:ssa on ylipäänsä ostettavissa? Puheet miljardilaskusta ja toisaalla Petteri Taalaksen kritisoidut lausunnot hiilensidonnasta tulehduttavat sekavaa riitaa entisestään. Onneksi hyvä ilmastouutinen tulee Helsingin yliopistolta. Tuoreen tutkimuksen mukaan puut kantavat perimässään tietoa miljoonien vuosien takaisista tapahtumista. Männyillä, kuusilla ja muilla on tämän vuoksi paremmat mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen. Puissa on toivoa muutoksen edessä, jos ihmisissä ei. kannukselle. Metsässä latvusto häiritsee satelliittisignaalien kulkua, mobiiliverkkojen saatavuudessa voi olla ongelmia ja tahallinen satelliittisignaalien häirintä heikentää satelliittipaikannuksen tarkkuutta ja saatavuutta, kuten viime aikoina on paljon uutisoitu. Tämän takia tarvitaan muita menetelmiä tukemaan tai jopa korvaamaan satelliittipaikannusta. Paikannustarkkuuden tavoitteena on noin täysikasvuisen puun rungon halkaisija eli 20–30 senttimetriä koko toiminta-alueella. Tällöin voidaan tunnistaa ja yksilöidä kaadettavat tai kaadetut rungot tehtävän työn ohjaamiseksi ja hakkuutuloksen dokumentoimiseksi. KÄYNNISSÄ ON tutkimuksia joissa selvitetään erilaisten ympäristöä havainnoivien sensoreiden käyttöä koneen sijainnin määritykseen sekä toiminnan ohjaukseen ja dokumentointiin. Kun käytettävissä on ennakkotietoa työkohteista esimerkiksi puukartan muodossa, voidaan tätä tietoa käyttää myös koneen sijainnin määritykseen. Tällaista ennakkotietoa voidaan johtaa joko metsäyhtiöiden teettämän tai kansallisen laserkeilauksen perusteella tehdystä puustoinventoinnista, tai kohteet voidaan käydä kuvaamassa ja laserkeilaamassa droonilla ennen metsätöiden aloittamista. Ennakkokartoituksella voidaan myös tarkentaa ennakkosuunnittelua, kuten mahdollisten herkkien kohteiden suojelutarve, säästöpuuryhmät, riistatiheikköjen sijainti, sekä harvennustiheyden ja ajourasuunnittelun optimointi. Nämä tiedot voidaan välittää koneen käyttöön digitaalisessa muodossa. Työn aikana sensoreiden keräämän tiedon perusteella voidaan tarkentaa ennakkosuunnitelmaa ohjaamaan koneen toimintaa. Koneenkuljettajaa avustavat järjestelmät voivat tukea päätöksentekoa ajolinjojen ja puun valinnassa sekä varoittaa mahdollisista riskeistä sekä korjuujäljen että ympäristön tapahtumien suhteen. Tarkka sijaintitieto yhdistettynä ympäristöä kartoittaviin sensoreihin mahdollistaa tehdyn työn tarkan dokumentoinnin metsänomistajien, metsäyhtiöiden, koneurakoitsijoiden ja viranomaisten käyttöön. TÄLLÄ HETKELLÄ kehitystarpeet edellä kuvattujen teknologioiden käyttöön liittyvät sensoridatan reaaliaikaiseen prosessointiin, ja etenkin sensoreiden kestävyyteen ja käytettävyyteen. Laitteet joutuvat koville metsäkoneen toimintaympäristössä: vaihtelevat sääolosuhteet, tärinä, ja pitkät käyttöajat. Tarvitaan sekä ohjelmistoettä laitteistokehitystyötä kustannustehokkaan ja luotettavan ohjausja dokumentointijärjestelmän luomiseksi. Kirjoittajat ovat professoreja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI:ssä. WWW.METSALEHTI,FI TOIMITTAJALTA METSÄGALLUP VALTTERI SKYTTÄ Uusi kysymys: Teetkö hankintahakkuita? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. i Käytätkö mönkijää metsätöissä? Kyllä 18% En 82% 20 40 60 80 100 kyllä 57% en 43% AJASSA Verkkokeskustelu: Onko hirvijahti katoavaa kansanperinnettä? Hiilinieluriita karkaa taas käsistä HARRI KAARTINEN ANTERO KUKKO Otsikon viesti alkaa olla täyttä totta monella kylällä. Harrastuksen alamäki vain kiihtyy. Oman seurani kohdalla kehityksen vauhti on yllättänyt. Aktiivien määrä on puolittunut kuluvalla vuosikymmenellä ja toimivien koirien määrä pudonnut kolmannekseen. Miten menee muilla? Suorittava porras ”Hirvenmetsästyksessä on peiliin katsomisen paikka. Lupamenettelystä pitää luopua, ja hirvet maanomistajan omaisuudeksi.” Kalle Kehveli ”Ainakin aiemmin hirviporukkaan pääseminen oli vaikeampaa kuin ison lottovoiton saaminen, niin ahdasta sisäpiiritouhua ovat jahtihommat.” Käpysonni ”Riistakameroita metsään, niin näkee elukoiden liikkeet. Sitten kun tapahtuu, niin pyssy olalle ja paikalle napsimaan. Tarvittaessa dronella paikannus. Onnistuu yksinkin, kun seuraa esimerkiksi tubettajia.” Ola_Pallonivel ”Miehet alkavat olla järkiään +60. Koiran ottajia ei tahdo löytyä huonojen/epävarmojen lupamäärien takia. Ja tottakai suurpedot (susi) huolettavat koiranomistajia.” Itämaan ihme ”Hirvenpyytäjät vähenevät tasaisesti. Lopulta jäävät muutamat ammattipyytäjät, jotka kehtaavat vielä hirvikoiria pitää. Ellei susikantaan puututa rajusti (ei taatusti puututa), niin hirvikoiraharrastus loppuu ja samalla hirvenmetsästäjät. Ajatus siitä, että on riski menettää koira susille, on monelle niin vastenmielinen, että koira jää laittamatta tai sitten kotiin.” Kuijjuumi ”Mitä ihmeen ammattimetsästäjiä hirvenpyyntiin olisi tulossa? Ei se oikein lyö leiville, että kuukausia jahtaisi muutamaa hirveä. Luvista puolet on vasoja, joista ei tule lihaa kuin vajaa 40 kg.” Tolopainen ”Eikö hirvenmetsästyksen saisi osittain rahoitettua lihan myynnillä samaan tapaan kuin tapahtuu valkohäntäpeuran kohdalla. Hirvenlihaa näkyy syksyisin kaupoissa jonkin verran, myös tuoreena, mutta enemmänkin saisi olla.” A.Jalkanen ”Meidän paikallinen seuramme aloitti hirvenmetsästyksen viime lauantaina. Uutta porukkaa on viime vuosien aikana seuraan liittynyt, muutama ulkopaikkakuntalainen varta vasten metsääkin ostanut. Ei ole siis pelkoa siitä, että hirvenmetsästys loppuisi, päinvastoin.” Kim1 10905_.indd 17 10905_.indd 17 19.10.2024 14.58.16 19.10.2024 14.58.16
METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 25.10.2024 18 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ NÄMÄ eivät todellakaan ole raivaajien onnenhetkiä, kun edessä on umpitäysi vesakko. Ollaan syväturpeisella, viljavyydeltaan lehtomaisella turvekankaalla, joka on ojitettu vuosikymmeniä sitten. Kaadettavien puiden määräksi laskimme 60 000 runkoa hehtaarilla. Ne olivat pääosin hieskoivuja ja keskimäärin 4–5-metrisiä – kuten niiden lomasta raivauksen myötä paljastuneet, noin kymmenen vuotta sitten istutetut kuusetkin. Perkaamiseen kului jopa kolme työpäivää hehtaaria kohti. Työn edetessä läpitunkemattomasta vesakosta paljastui kasvuisa kuusivaltainen taimikko. Aukkopaikkoihin jätetyt koivut Kun vastassa on vesakkohelvetti Voiko ylitiheän vesakon muodostumista estää? Ainakin sitä voi hillitä. Raivausssahuri on taimien tapaan ahtaalla supervesakossa. RI ST O PÖ N TI N EN olivat pääosin hiestä, mutta viljavalla maalla nekin yltävät tukin mittoihin. Yleisimpiä viljavilla turvemailla Miksi ja millaisille kohteille supervesakoita syntyy? Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsänhoidon tutkijan Karri Uotilan mukaan epäluonnollisen voimakas vesominen on yleensä monen tekijän summa. Todennäköisimmin tiheitä vesakoita syntyy esimerkkikohteen kaltaisille viljaville turvemaille. ”Päätehakkuuvaihetta lähestyvän puuston väljentäminen lisää lehtipuuston, muun muassa runsaasti kantovesoja tuottavien haavan ja lepän syntymistä.” Hänen mukaan ratkaisevaa on kuitenkin siemensyntyisen lehtipuuston syntyminen. ”Pari hakkuun jälkeisen vuoden hyvän siemensadon ja otollisten itämisolosuhteiden seurauksena aukolle voi syntyä mattona koivuntaimia.” Pelkästään turvemaiden ongelma ylitiheät vesakot eivät ole, vaan niitä voi syntyä myös kivennäismaille Luken johtavan tutkijan Saija Huuskosen mukaan maaperän kosteus lisää luontaista taimettumista, joten kosteat painanteet ovat pahimmin vesakoituvia. Ennakkotorjunta vaikeaa Voisiko tiheiköiden muodostumista hillitä metsänhoidolla? Uotilan mukaan vesakon syntymistä voi koettaa välttää kasvattamalla päätehakkuuta lähestyvät puustot melko tiheinä ja pitämällä siementävien lehtipuiden määrän minimissä uudistusalalla ja sen läheisyydessä. Siemensyntyisen lehtipuuston määrää voi hillitä muokkaamalla uudistusala mahdollisimman vähän maanpintaa paljastaen. ”Tosin rahkasammalen vallitsemilla turvemailla niukallakaan Varhaisperkaus antaa kuusentaimille parin vuoden etumatkan vesakkoon. Se voi pelastaa taimet. M IK KO RI IK IL Ä 11073_.indd 18 11073_.indd 18 19.10.2024 15.01.10 19.10.2024 15.01.10
METSÄSTÄ 25.10.2024 Metsälehti.fi 19 LOPPUSYKSY PARAS AIKA SUPERVESAKON RAIVAAMISEEN ”TARKKAILE jäävien puiden määrää varsinkin, kun sekapuiksi jätetään lehtipuita. Puita jää helposti liikaa, kun lähtökohtana on umpitiheä vitelikko”, neuvoo Metsälehden asiantuntija Risto Mykkänen. ”Vain vankimpia lehtipuita kannattaa jättää havutaimien sekaan, lumi taittaa hontelona kasvaneet raipat.” Mitä tiheämpää raivattava puusto on, sitä kapeampaa kaistaa raivaussahatessa edetään. Supervesakossa työkaistan leveyden ei tarvitse olla juuri metriä enempää. Etene kaistan raivaamattomalla reunalla ja kaada puista itsesi ja jo raivatun vyöhykkeen välistä. Kaada puut raivatulle alueelle. Tällöin puut eivät tule kulku-uralla eteesi. Tuulisella säällä työkaistat kannattaa suunnata poikkituuleen ja edetä tuulen alta lähtien. Näin tuuli kaataa puut jo raivatulle alueelle. ”Hyvä keino on seistä työkaistan raivaamattomalla sivustalla ja kääntää rintamasuunta hoidetulle puolelle. Tällöin puut voi kaataa sahaamalla takaa päin ja vetämällä kevyesti taaksepäin, kun puu irtoaa kannosta. Tällöin puu kallistuu jo sahatulle kaistalle”, Mykkänen neuvoo. Opettele käyttämään sahaa niin, että saat kaadettua vesaryhmän kaikki rungot kertapyyhkäisyllä. Helpoimmin taajan vesakon raivaaminen sujuu loppusyksyllä, kun lehdet ovat varisseet. Jutun vesakkoviidakko muuttui vähä vähältä kasvuisaksi kuusikoksi – vaikka ei olisi aluksi uskonut. M IK KO RI IK IL Ä muokkauksella ei voi lehtipuiden syntymistä estää, koska rahkasammalpinta on otollinen itämisalusta.” Vesomista voi Uotilan mukaan yrittää hillitä myös perkaamalla vesakko keskikesällä. Tosin työ on helpoin tehdä syksyllä kun lehdet ovat varisseet. Huuskonen muistuttaa, että taimien selviämistä voidaan varmistaa istuttamalla hakkuuala viipymättä päätehakkuun jälkeen. ”Istutus kannattaa tehdä heti hakkuuta seuraavana keväänä, jos mahdollista. Mitä vähemmän aukolle muodostunut lehtipuumassa saa etumatkaa, sitä paremmat mahdollisuudet taimilla on selvitä.” Varhaisperkausta ei pidä viivytellä Millä tavoin voimakkaasti vesakoituvia taimikoita kannattaa hoitaa? Varhaisperkaus moninkertaistaa vesojen määrän, koska perattaessa syntyviin kantoihin muodostuu useita vesasyntyisiä runkoja. Tästä huolimatta se on ainoa keino pelastaa istutustaimet. Mitä tiheämpää vesakkoa raivataan, sitä kapeampaa työkaistaa kerralla käsitellään. SA M I KA RP PI N EN ”Kuvassa kiinnittää huomion kuusten hyvä kasvuvauhti. Varhaisperkauksen jälkeen taimet ovat saaneet kasvaa muutaman vuoden vapaasti, ja vasta nyt lehtipuusto on saavuttanut ne uudelleen”, Huuskonen havainnoi. Hän huomauttaa myös, että jalostetun taimimateriaalin nopea kasvu helpottaa taimien kurimusta supervesakon seassa. Tiheikkökohteissa varhaisperkaus kannattaa tehdä mahdollisimman varhain, koska tällöin perattujen vesojen kannot ovat pieniä ja niiden tiedetään vesovan vähemmän. Varsinainen taimikonhoito tehdään, kun vesat ovat uudelleen kasvamassa kuusten pituisiksi. Milloin kannattaa luovuttaa? Esimerkkikohteella paljastui hyväkasvuinen kuusentaimikko. Tuntityönä taimikonhoito olisi maksanut helposti tuhat euroa hehtaarilla. Onko tämä enää taloudellisesti mielekästä? Uotila on sitä mieltä, että tässä tapauksessa hoitaminen oli järkevää. ”Taimikkoon on satsattu jo paljon ja hoidettuna sen arvo on korkea, arvioilta kolmetuhatta euroa hehtaarilla. Arvo putoaa noin tuhanteen euroon, jos kuuset tuhoutuvat vesakon sekaan. Tämän, hyvin viitteellisen arvion mukaan taimikonhoitoon voisi kannattaa sijoittaa jopa kaksituhatta euroa hehtaarilla.” Hän huomauttaa, että tilanne on eri, jos taimikko on huonolaatuinen vitelikko ja sen arvo vähemmän kuin siihen investoidut muokkaus ja istutus ovat maksaneet. Tällöin sakean lehtipuuston raivaaminen ei kannattaisi. ”Tietysti metsänomistajalla on metsälain mukainen velvollisuus huolehtia hakkuualan uudistumisesta. Vaikka työ ei kannattaisi, taimikko on saatettava kasvukuntoon.” Kaada puut jo raivatulle alueelle. Kaadon voi suunnata esimerkiksi sahaamalla puun vinosti poikki. Tällöin tyvi liukuu alaviistoon ja puu kaatuu vastakkaiseen suuntaan. M IK KO RI IK IL Ä ”Istutus heti hakkuuta seuraavana keväänä.” 11073_.indd 19 11073_.indd 19 19.10.2024 15.01.12 19.10.2024 15.01.12
25.10.2024 20 Metsälehti.fi METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA MUURAME AINO ÄSSÄMÄKI, TEKSTI PETTERI KIVIMÄKI, KUVAT VUONNA 2017 Essi Kärkinen oli 18-vuotias abiturientti Muuramen lukiossa. Jäljellä oli enää viimeinen vuosi ennen ylioppilaaksi tuloa, mutta ennen kuin se ehti kulua loppuun, Kärkisestä oli tullut metsänomistaja. Kärkisen Martti-isä sai tietää sairastavansa syöpää ja menehtyi vain kaksi viikkoa myöhemmin. Tilanne oli Kärkiselle järkytys. Ainoana lapsena hän peri koko tilan yksin. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat ensin muita asioita hoitaessa, mutta melko pian oli alettava miettiä myös metsänhoitoa. ”Olin hyvin pihalla kaikesta, mikä metsään liittyy. Tiesin, että tässä sitä on ympärillä ja tuolla toisaalla jonkun verran, mutta muuten ajattelin, että nytkö minun pitää tietää ja olla kartalla”, Kärkinen sanoo seitsemän vuotta myöhemmin. Tuolloin apuun tuli paikallinen metsäpalveluyrittäjä Anssi Lilja. ”Anssi on hyvä ystävä. Hän oli ystävä isälleni ja toki nyt minulle neuvonantaja”, Kärkinen kertoo. Hän mainitsee myös paikallisen puunostajan korvaamattomana tukena. ”On tuntunut, että vaikka ei aina osaa oikeita termejä, aina on ymmärretty, mitä haluan”, Kärkinen sanoo. Alkuaikoina Kärkinen mietti, tulisiko nuori ja kokematon metsänomistaja johdetuksi harhaan. Pian hän huomasi, että metsäalan ammattilaiset ottivat hänet aidosti mukaan päätöksentekoon. ”Viimeksi korjuuyrityksen toimitusjohtaja itse tuli pihaan ja kysyi, lähdetäänkö katsomaan, mitä pojat tekee”, Kärkinen kertoo. Kuulostaa siltä, että moni on halunnut auttaa ja tukea nuorena metsäomaisuudesta vastuuseen päätynyttä Kärkistä. ”Ehkä olen vain osunut oikeaan seuraan.” ”En pidä avohakkuista” Kärkinen on myös kehdannut kysyä. Hän muistaa keskustelun ostajan ja metsäpalveluyrittäjän kanssa. Puhuttiin laanista eli puiden varastopaikasta. Kärkinen joutui tiedustelemaan, mikä laani mahtoi olla. ”Olen myöntänyt alusta asti, että olen tosi untuvikko.” Toki epäilijöitäkin oli. Alkuun kylällä kyseltiin, mitä Kärkinen nyt aikoisi tehdä. Myös ostotarjouksia tilan osista tuli ja niistä paistoi läpi se, että moni ei uskonut 18-vuotiaan haluavan ottaa metsätilanhoitoa haltuunsa tai ymmärtävän siitä yhtään mitään. ”Yksi kokous lähti vähän sivuraiteelle. Huomautin, että en huvikseni kaada metsää, vaan voin kaikki metsänhoitotoimet perustella. Siinä naapuritkin taisivat huomata, että kyllä se jotain ymmärtää”, Kärkinen sanoo ja nauraa päälle. Alatalon tila on Härkölahden kylän vanhimpia. Kärkinen pitää perinteitä arvossa. EI SITTENKÄÄN YKSIN Yllätten metsätilan perinyt Essi Kärkinen toivoo, että nuoret metsänomistajat eivät ottaisi liikaa paineita metsänhoidosta. ”Välillä mietin, ehtikö tilasta tulla sellainen kuin isä oli toivonut.” Metsänomistaja Essi Kärkinen arvostaa sitä, että voi lähteä koirien tai hevosen kanssa metsään rauhoittumaan. 10907_.indd 20 10907_.indd 20 19.10.2024 15.07.13 19.10.2024 15.07.13
25.10.2024 Metsälehti.fi 21 METSÄSTÄ PALSTALLA Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. SYKSYN rankkasateet sen taas paljastivat useiden paikkakuntien metsäteillä. Monet vanhojen metsäteiden rummut ovat alimitoitettuja ja käyttöikänsä päässä. Rankkasateella rummun yläjuoksun puolelle alkaa tien reunaojaan kertyä vettä. Viimeistään sitten, kun vesipinta saavuttaa tien pinnan tason, tiemateriaali lähtee liikkeelle, ja muutamassa minuutissa tiehen syntyy ammottava ura valtoimenaan tulvivalle vedelle. Rummut saattavat olla peräisin ajalta, jolloin ne tehtiin ihmisvoimin. Betonisten muhvilla varustettujen rumpuputkien hyötypituus saattoi olla runsas metri ja sisäläpimitta jopa vain neljä tuumaa eli kymmenen senttiä. Paino jäi muutamaan kymmeneen kiloon, joten niistä pystyttiin tekemään ihmisvoimin rumpu liittämällä elementit toisiinsa. Ojan pohjalle laitettiin veistetty parru, elementit laitettiin peräkkäin, maata lapioitiin päälle ja siinä se sitten oli. Nykyisin tällaisia putkia ei taida enää saada. Ainakin erään suuren betonituotetehtaan hinnaston mukaan pienimmän putkikappaleen sisäläpimitta on 225 millimetriä, hyötypituus puolitoista metriä ja paino 125 kiloa. Vuosien kuluessa puinen parru lahoutui, routa siirteli elementtejä, kasvillisuus valtasi rummun nielun ja liete tukki rummun. Vettä saattoi lirua putken läpi muutama desilitra tunnissa. On aika uusia rumpu. METSÄTEIDEN UUDET RUMMUT tehdään tavallisesti metsätien leveyden mukaisista yhtenäisistä putkista, jotka ovat yleensä muovia. Läpimitta valitaan sen mukaan, miten suurelta valuma-alueelta vesi tulee metsätien alittavaan ojaan. Yleisesti käytetyt mitoitustaulukot perustuvat tilastojen mukaisiin keskimääräisiin keväisiin tulvavirtaamiin. Yllättävän isoillekin valuma-alueille, jopa viisi hehtaaria, putken sisäläpimitaksi ehdotetaan 200 mm luottaen siihen, että metsätie toimii tarvittaessa vesipatona. Kokemus on, että alimitoituksesta aiheutuvat metsäteiden sortumat eivät ole epätavallisia. Totta kai suurempi putki on kalliimpi kuin pienempi putki. Mutta veden katkaiseman metsätien korjaus hätätyönä on vielä kalliimpaa. Kun otetaan huomioon vuosien mittaan rummun nieluun kertyvä kasvillisuus ja liete sekä rummun mahdollinen jäätyminen, voi olla viisasta tehdä mitoitus varman päälle. Tätä ratkaisua suosii myös meneillään oleva ilmastonmuutos, joka lisää ääri-ilmiöiden esiintymistä. ”Olen aina ajatellut, että tämä on perinteisten vanhojen metsien tila. Isä sanoi, että haluaa antaa metsät eteenpäin sellaisina kuin on ne itse saanut. Välillä mietin, ehtikö tilasta tulla sellainen kuin isä oli toivonut.” Kärkinen haluaa hoitaa metsää vähintään yhtä hyvin. Hän kertoo kiertelemättä, että ei pidä avohakkuista. ”Anssi sanoi siihen, että ei ole pakko avohakata. Kyllä menetelmiä on.” Kesämökin lähimetsään tehtiin kokeilumielessä kaistalehakkuu. Lopputulos miellytti maisemaa arvostavan metsänomistajan silmää. ”Yhden hienon kallion kohdalla käytiin Anssin ja koneenkuljettajan kanssa miettimässä, mitä tehdään. Kuljettaja itse ehdotti, että mitä jos ei ajettaisi siitä koneella ollenkaan. Se kuulosti kaikista tosi hyvältä idealta.” Ajatus kehittyi niin, että Kärkinen päätti liittää tilan FSC-sertifiointiin. Opiskelijaelämä jäi väliin Aukkoja oli kuitenkin myös pakko tehdä. Yli sadan hehtaarin tilasta peltoineen ja rakennuksineen kertyi melkoinen perintövero. ”Silloin oli pakko hakata myös sellaisista paikoissa, mihin en vielä olisi halunnut koskea”, Kärkinen sanoo. Taimien istutukset hän on halunnut hoitaa itse. Yhdelle ystävälle Kärkinen mainitsi, että tapaaminen onnistuisi vain metsätöissä. Niinpä ystävä tuli apuun. ”En uskaltanut ensimmäisenä vuonna mennä edes katsomaan, miten taimikko voi, mutta sitten sain Anssilta viestin: istuttamasi taimet voivat hyvin. Hän oli käynyt katsomassa.” Kärkinen työskentelee päiväkodin johtajana. Varhaiskasvatus ei ole Suomen parhaiten palkattuja aloja eikä tilan rakennusten ylläpito ilmaista. Kärkinen asuu äitinsä kanssa ja kuluja jaetaan, mutta esimerkiksi lämmitysjärjestelmän uudistaminen maalämmöllä toimivaksi vaati tuloja myös metsästä. Opinnotkin oli rahoitettava koko lailla itse. Opiskelijaelämävaihe jäi suurelta osin Kärkiseltä elämättä. Tila tuli ensimmäisenä, eikä Kärkisellä ollut juuri aikaa opiskelijabileisiin. ”En kaipaa sitä. Tiesin aina, että tämä on lopulta kotini, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti.” Toki on asioita, joita metsä on mahdollistanut. Kärkinen kilpailee esteratsastuksessa. Kahden hevosen lisäksi tilalla köpöttelee poni. Koiria on neljä, kissoja kolme ja kaneja kuusi. Koska tilaa on, työpäivän jälkeen koirille voi vain läväyttää oven auki ja päästää ne juoksemaan vapaana. Metsäkoneen ajourat sopivat ratsastamiseen. Pysyvääkin ratsastuspolkua on tilan läpi menevälle uralle kaavailtu. Metsä ei kasva päivässä Pikkuhiljaa Kärkinen on alkanut ajatella, että hänkin haluaa jättää kestävän perinnön: hyvin hoidetut metsät. On toinenkin asia, jota hän toivoo. ”Minua on autettu ja minun tukenani on oltu. Olisi ihanaa voida luvata muillekin, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, että et jää yksin, et ole pulassa.” Kärkinen toivoo myös, että nuoret metsänomistajat eivät stressaisi liikaa. ”Metsä ei kasva vuodessa eikä päivässä. Jos hetki on sellainen, että sitä ei nyt pysty miettimään, metsä odottaa kyllä.” Alatalon tilan ympärillä levittäytyvät rehevät Päijänteen ympäristön sekametsät. UUDET RUMMUT METSÄTEIHIN 10907_.indd 21 10907_.indd 21 19.10.2024 15.07.15 19.10.2024 15.07.15
METSÄSTÄ 25.10.2024 22 Metsälehti.fi MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT OTETAAN pieni kaivinkone ja asennetaan siihen giljotiinikoura. Näky ei ole ihan tavallinen, mutta ei ihan uusikaan ja jotenkin käsitettävä. Jos giljotiinikouraan asennetaan vielä kantokäsittelylaite, niin ollaan jo uuden äärellä. Tällaisia yhdistelmiä on tullut Suomen tureikoihin parin vuoden aikana. Ne ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän prototyyppejä, sillä kantokäsittelyn yhdistäminen giljotiinikouraan hakee vielä muotoaan. Kantokäsittelylaitteen taika on, että energiapuun korjuusta tulee havupuukohteissakin ympärivuotista. Yli kymmensenttisten havupuukantojen käsittelyä torjunta-aineella edellytetään eteläisen ja keskisen Suomen havupuukohteilla sulan maan aikana. Ennakkoraivaus säästyy Metsäenergiayhtiö Metsän Woiman metsäasiantuntija Jarkko Kolmen konstin yhdistelmä Kaivinkonealusta, giljotiinikoura ja kantokäsittelylaite ovat valttia energiatureikoissa. nen lokero on läpinäkymättömissä tureikoissa, joihin harvesteria ei kannata tuoda ilman ennakkoraivausta, eikä ehkä sittenkään.” Pääomakustannusta ynnäilevää yrittäjää innostanee, että kaivinkone maksaa noin kolmasosan pienen harvesterin hinnasta. Huonolaatuisissa omimmillaan Miksi giljotiinikorjuu ei jo ole koko maan kattava valtamenetelmä? Se johtunee ainakin siitä, että vasta energiapuun korkea hinta on nostanut hoitamattomien nuorten metsien korjuun ajankohtaiseksi kysymykseksi. ”Olisi pitänyt keksiä jo aikaisemmin, sillä giljotiini soveltuu huonolaatuiseen kohteeseen harvesteria paremmin.” Huonolaatuinen tarkoittaa kohdetta, jossa taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai ensiharvennus on myöhässä. Kokopuun hinta ei ole karsitun rangan tasolla, mutta mikä hinnassa hävitään, se kuutioissa voitetaan. Kokopuukorjuu voi antaa karsittuun rankaan verrattuna kuutioita 25–30 prosenttia enemmän. Tukkikokoinen poikki veitsellä leikaten Giljotiinille parasta on alle kuitumittainen, mutta kuitenkin käsivarren vahvuinen puusto. Ihan ongenvaparungoista ei kerry kertymää. Giljotiinin voi yhdistää myös harvesteriin tai järeään traktoriin, ja koura voi olla myös karsiva ja/tai keräilevä. Giljotiinilla voi katkaista jopa Eskelinen näkee yhdistelmässä monia etuja. ”Kaivinkonealusta tekee siitä halvan, giljotiinikoura tureikoihin sopivan ja kantokäsittely mahdollistaa ympärivuotisen korjuun.” Hän korostaa, että giljotiinikorjuussa säästyy ennakkoraivauksen kustannus, jopa 400 euroa hehtaarilla. Giljotiinilla korjataan kokopuuta latvoineen ja napsitaan pienetkin rungot. ”Giljotiinikouran ekonomiGiljotiinikorjuu on omimmillaan alle kuitumittaisissa kohteissa, mutta leikkuuteho riittää hyvinkin järeisiin runkoihin. Kourassa on suutin, jolla kannot maalataan juurikäävän torjunta-aineella. Jarkko Eskelinen korostaa giljotiinin ja kokopuukorjuun valttina, että ennakkoraivausta ei tarvita. 10908_.indd 22 10908_.indd 22 19.10.2024 15.17.50 19.10.2024 15.17.50
METSÄSTÄ 25.10.2024 Metsälehti.fi 23 KOKEILTUA Katso video metsalehti.fi 30-senttisen rungon. Karsivilla giljotiinikourilla voi korjata kuitupuutakin, mutta ei kuitenkaan tukkia, sillä giljotiini enemmän tai vähemmän murskaa tyven. Päivässä puoli hehtaaria Kiinteistöpalvelut Turunen Oy:n kuljettaja Marko Leinonen korjasi energialeimikkoa Hauholla lokakuun puolivälissä. Hän on käyttänyt pelkästään kaivinkone-giljotiini-yhdistelmää, joten hän ei vertaa työtuntumaa harvesteriin, mutta kertoo tekevänsä mielellään 10–12 tunnin päiviä. Koneessa ei ole mittalaitteita, ja tavara mitataan ajokoneen kuormainvaa’alla. Leinosen tuntuma on, että päivässä ehtii hehtaarin verran, noin 50 kuutiota. ”Jos ei ole ihan läpipääsemätöntä pusikkoa.” Myös kivinen maasto voi hidastaa. Telakone keikkuu Vaurioriskitöntä korjuu ei ole, sillä tela-alustainen kone keikkuu kivien päällä enemmän kuin pyöräalustainen. Jos kone heilahtaa 10 senttiä, suorana olevan puomin pää heilahtaa metrin. Leinonen kertoo, että giljotiinikourassa oli valmistajan oma kantokäsittelylaite. Kun se ei oikein toiminut, niin ryhdyttiin itse kehittämään toimivaa. Nykyinen systeemi on jo melkein hyvä, sillä säiliöt ja pumput toimivat hyvin, mutta suuttimen koko ei ole ihan vielä kohdallaan. ”On varmatoiminen, mutta pientä hienosäätöä vielä.” Leinosen käyttämä kone näyttää pieneltä, mutta painaa 15–16 tonnia. Telat ovat 70 senttiä leveitä, joten pintapaine on pieni, eikä koneen jäljiltä ollut juuri minkäänlaisia painumia. Tosin maastokin oli kivennäismaata. ”Leppoisaa hommaa metsän keskellä”, Leinonen sanoo. Kokopuun hinta on karsittua rankaa pienempi, mutta kertymää tulee enemmän. Kuljettaja Marko Leinonen on ollut mukana kehittämässä giljotiinikouran kantokäsittelylaitetta. MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI JA KUVAT RISTO MYKKÄNEN, ASIANTUNTIJA ECHON uusi DCS-2500 on kevein takakahvallista akkusahoista, kohtuuhintainen ja riittävän suorituskykyinen esimerkiksi rankametsään, raksalle sekä omakotiasujan tai kesämökkiläisen moninaiseen sahailuun. Maahantuoja Stokkerin väki kehuskeli, että uusi Echo painaa akun kanssa saman kuin kilpailijat ilman akkua. Se ei itse asiassa ole aivan mahdotonta liioittelua. Kahdentoista tuuman terälaitteella ja 2,5 ampeeritunnin akulla varustettuna Echo painoi kolme ja puoli kiloa. Se on suunnilleen saman verran kuin tärkeimpien kilpailijoiden vastaavan tehoisten sahojen paino. Echo DCS 2500:aa vaivaavat samat ongelmat kuin useimpia muitakin akkusahoja. Purukotelo on ahdas, joten kotelon sisälle ahtautuu purua ja muuta roskaa. Toisaalta kapea ketju karkaa herkästi laipalta ja hentoiset vetohampaat ovat vaarassa lyttääntyä. Testisahan muovisen purukotelon reunasta lohkesi pala, kun ketju singahti laipalta. Puoli tuntia akullisella Echon tehoksi ilmoitetaan 1,2 kilowattia. Se ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta metsässä suorituskyky yllätti iloisesti. Rinnan tasalta 10–20-senttiset koivut kaatuivat ja katkesivat ongelmitta. Kokeilemassamme sahassa oli 12 tuuman (25 senttiä) terälaippa ja 1,1 millin ketju-urassa kulkeva kapea ketju. Yhdistelmä sopii pieneen akkusahaan erinomaisesti. Parhaimmillaan saha on pieniläpimittaisessa rankametsässä. Karsinnassa kepeä saha on vaivaton ja ketjunopeus riittää helposti keskiverto metsänomistajan karsintatahtiin. Sahan käsittelyä helpottaa, että virta katkeaa vasta 90 sekunnin käyttötauon jälkeen. Tätä lyhyempien taukojen jälkeen saha käynnistyy ”kaasuliipaisinta” ja takakahvan yläpinnan turvaliipaisinta puristamalla. Pidempien taukojen jälkeen käynnistys edellyttää myös takakahvan sivussa olevan varmistuspainikkeen painamista. Kakkos-kolmoskehitysluokan koivikon harventamisessa 2,5 ampeeritunnin akun virta riitti puolen tunnin sahaukseen. Tauottomassa kiekkojen sahauksessa virtaa riitti viideksi minuutiksi. Tässä ajassa 20-senttisestä männystä sahattiin 28 leikkoa. Tyhjäksi sahatun akun lataaminen pikalaturilla kesti puoli tuntia. Pihahommissa pärjäisi siis kahdella akulla ja metsässäkin ehkä kolmella, jos pitää puolilta päivin parin tunnin siestan. Echon 56-volttiset ja 2,5 ampeeritunnin akut maksavat verkkokaupoissa 160–200 euroa, laturi noin 100 ja akuton saha 400–450 euroa. Keveyttä raksalle ja rankametsään Uusi akku-Echo päihittää kilpailijansa keveydellään ja on kokoisekseen tehokas. ECHO DCS-2500 Jännite 50,4 V Teho 1,2 kW Kuivapaino 1,6 kg (ilman akkua ja terälaitetta) Paino työkunnossa 3,5 kg Öljytankki 1,2 dl Terälaippa 25 cm Ketju-ura 1,1 mm Ketjun jako 0,325 IPX4-kosteuden sieto (kestää kaikilta suunnilta tulevat vesiroiskeet, eden pääsy sähköosiin estetty) Akku LBP-50-150 (2,5 aH, 56 V) Sahan hinta ilman akkua 400–450 euroa (sisältää alv:n) Akun hinta 160–200 euroa Pikalaturi noin 100 euroa Plussat ja miinukset + Keveys + Teho suhteessa painoon + Käsiteltävyys – Ahdas purukotelo 10908_.indd 23 10908_.indd 23 19.10.2024 15.17.55 19.10.2024 15.17.55
METSÄSTÄ 25.10.2024 24 Metsälehti.fi HELI VIRTANEN, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT KOKONAISTEN metsiköiden laadusta voidaan saada tarkkaa tietoa jo ennen kuin puut kaadetaan ja toimitetaan sahalle. Ratkaisu on laserkeilaus – tekniikka, joka kehittyy samaa tahtia itseajavien autojen kanssa. ”Jos tietoa puun laadusta olisi saatavilla etukäteen, sahat saisivat mahdollisuuden valita sopivat kohteet ja hinnoitella puut niiden laadun perusteella”, sanoo tutkijatohtori Jiri Pyörälä Helsingin yliopistosta. ”Myös runkojen katkonta voitaisiin optimoida laadun perusteella.” Ei liene sattumaa, että tutkimusaihe kiinnostaa Ruotsissa, jossa puusta maksetaan metsänLaserkeilaus paljastaa laadun ja oksankohdat Kun laserkeilaamisen tekniikka kehittyy, paranevat myös mahdollisuudet maksaa laatulisää oksattomasta ja lujasta tukista. Jiri Pyörälä käyttää tutkimuksissaan staattista maastolaserkeilainta. Noin 50 000 euron hintainen, viitisen kiloa painava laite pystytetään kolmijalan päälle. Se skannaa ympäristönsä niin pitkälle kuin lasersäteet ulottuvat, metsässä joitain kymmeniä metrejä. Laserkeilain kerää ympäristöstään pistepilviaineiston, jonka perusteella puustosta voidaan muodostaa kolmiulotteinen malli. omistajille laadun perusteella. Pyörälän ruotsalaiskollegoita on mukana hankkeissa, joissa laserkeilataan metsäyhtiöiden omia metsiä ja asiakkaiden metsiä ennen niiden hakkuita. Suomessakin aihe kiinnostaa, mutta yhtiöt eivät tee tutkimusyhteisyötä samalla innolla kuin länsinaapurissa. Yksi selitys on puun hinnoittelussa, toinen siinä, että laserkeilausaineiston kerääminen ja käsittely on kallista. ”Keskeinen kysymys taitaa olla, onko aineiston keruusta yhtiöille tarpeeksi hyötyä.” Oksat ennustavat puun lujuutta Pyörälä tutki väitöskirjassaan puuaineen laadun ennustamista laserkeilausaineistoista. Tutkimustyö jatkuu, nyt astetta aikaisempaa hankalammissa kohteissa, esimerkiksi kuusimetsissä, joissa oksat peittävät näkyvyyttä. Laserkeilauksen avulla selviää puiden runkomuoto, josta voidaan johtaa puutavaralajikohtaiset tilavuudet. Tietoa saadaan myös oksista: niiden määrästä, sijoittumisesta ja koosta. Oksista kerätyn tiedon perusteella pystytään ennustamaan vuosiluston leveyttä ja puuaineen tiheyttä. ”Oksaisuus, lustojen leveys ja puuaineen tiheys ovat laatutekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan sahatavaran lujuuteen”, Pyörälä toteaa. Puuaineen tiheydellä on myös yhteys siihen, miten tehokkaasti puu sitoo hiiltä. Lahoa laserkeilauksella sen sijaan on hankalampi tunnistaa. Vasta kun juurikääpä on turvottanut puun tyveä silminnähden, sen näkee myös laserkeilausaineistosta. 10909_.indd 24 10909_.indd 24 19.10.2024 15.20.04 19.10.2024 15.20.04
METSÄSTÄ 25.10.2024 Metsälehti.fi 25 FAKTA LASERKEILAUS Menetelmä, jolla kohteesta saadaan kolmiulotteista mittaustietoa. Laserkeilain on joko paikallaan pysyvä eli staattinen laite tai liikkuvassa droonissa tai harvesterissa ympäristöään jatkuvatoimisesti skannaava laite. Lidar-sanaa (light detection and ranging) käytetään synonyyminä laserkeilaimelle. Lidar eli valotutka toimii näkyvän valon, lähi-infran tai ultravioletin aallonpituuksilla. Keilain lähettää lyhyessä ajassa kymmeniä miljoonia pulsseja lähiympäristöönsä. Säteet heijastuvat kohteesta takaisin keilaimeen. Lasersäteen edestakaisesta matka-ajasta selviää, miten etäällä laitteesta piste sijaitsee. Pistepilvi tarkoittaa lasersäteiden tavoittamien pisteiden x-, yja z-koordinaatteja. Niiden perusteella kohteesta voidaan muodostaa kolmiulotteinen kuva. Iso osa metsistä laserkeilattu Kun droonit ovat yleistyneet, ilmasta tehtävä laserkeilaus on tehostunut ja muuttunut aiempaa edullisemmaksi. Samaan aikaan laserkeilaukseen käytettävät laitteet ovat kehittyneet harppauksin. Koska itseajavien autojen ohjaaminen perustuu laserkeilaustekniikkaan, autonvalmistajilla on ollut näppinsä pelissä kehitystyössä. Myös tietokoneohjelmistot toimivat entistä nopeammin ja tarkemmin. Niinpä iso osa Suomen metsistä on jo ehditty kartoittaa kansallisessa laserkeilausohjelmassa. Ylimmän latvuskerroksen puista tiedetään tarkasti, missä ne sijaitsevat ja kuinka pitkiä ne ovat. Tämä tieto ei silti sellaisenaan riitä tukin laadun mittaamiseen. ”Voitaisiin kuitenkin luoda tilastollisia malleja, jotka ennustaisivat puuston laatua ilmasta tehdyn laserkeilauksen perusteella”, Pyörälä sanoo. Edellytys mallien luomiselle olisi, että riittävästi puustoa saataisiin ensin laserkeilattua maanpinnan tasolta ja tiedot yhdistettyä esimerkiksi sahalla mitattuun tietoon puuston laadusta. MIKKO RIIKILÄ Oulun ja Helsingin yliopistot sekä Suomen ympäristökeskus ovat viime aikoina korostaneet avohakkuiden syy-yhteyttä hömötiaiskantojen taantumiseen. Jatkuvan kasvatuksen hakkuut olisivat heidän mukaansa vähemmän haitallisia linnuille kuin avohakkuut. Väitteet perustuvat Oulun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen metsänkäsittelyn vaikutuksista hömötiaisen levinneisyyteen. Tutkimusraportti on julkaistu Forest Ecology and Management -julkaisusarjassa vuonna 2022. Itä-Suomen yliopiston metsäsuunnittelun professorin Jari Vauhkosen mukaan tutkimusaineiston perusteella ei voi tehdä tutkijoiden esittämiä päätelmiä. Oulun yliopiston tutkimuksessa hömötiaiskannan vaihteluita seurattiin 25 neliökilometrin alueella 30 vuoden ajan. Kannanvaihteluiden syitä on luodattu mallilla, jota Vauhkosen mukaan on käytetty virheellisesti. ”Kritiikkini liittyy mallinnustekniseen seikkaan, jota tekijät eivät tunnu ymmärtävän. He ovat sovittaneet aineistoon lineaarisen sekamallin. Siinä on kiinteitä selittäjiä (avohakkuiden ja harvennusten osuuksien muutos), jotka vaikuttavat hömötiaisten pesäetäisyyksiin, sekä satunnaisosa, johon mallissa tulee vuotuinen vaihtelu, jota kiinteät selittäjät eivät selittäneet.” Vauhkosen analyysin mukaan sekamallin satunnaisosa selitti valtaosan (69–94 prosenttia) hömötiaiskantojen vuotuisesta vaihtelusta. Sen sijaan kiinteät selittäjät eli avohakkuut, harvennukset ja pökkelöiden määrä yhdessä selittivät vain 6–31 prosenttia kantojen vaihtelusta. ”Pääkritiikkini kohdistuu siihen, että hakkuiden vaikutuksia pääteltäessä on käytetty pelkästään tuota 6–31 prosentin vaihtelun selittänyttä kiinteää osaa. Muut kantojen vaihteluun vaikuttavat tekijät oletetaan vakioksi. Tällöin kaikki hömätiaiskantojen muutokset selittyvät hakkuilla.” Mitä tapahtui 2009? Alkuperäistutkimuksesta tehdyssä artikkelissa todetaan, että avohakkuu on harventamista haitallisempaa. Tämän perusteella kirjoittajat suosittelevat jatkuvaa kasvatusta ”kaikkialle, missä mahdollista”. Jatkuva kasvatus siis rinnastuu harventamiseen. Vauhkosen mukaan tälle ei tutkitun aineistosta löydy perusteita. ”Hakkuutavoille ei voi antaa minkäänlaisia ohjeita. Luultavasti hakkuiden toteutus metsikössä vaikuttaa olennaisesti, mutta tausta-aineisto ei kuvaa metsikkötason asioita vaan kertoo, miten kanta on keskimäärin kehittynyt 25 neliökilometrin alueella.” Tutkimusaineistossa hömötiaisten pesien etäisyyden vaihtelu pysyi vuosina 1990–2008 vakaalla tasolla. Sen jälkeen pesien etäisyyden muutoksen vaihtelu on asettunut täysin eri tasolle ja on kasvanut jatkuvasti. ”Hömötiaisille näyttää tapahtuneen jotakin, jota mikään mallin muuttujista ei selitä. En ole ekologi enkä osaa arvioida, mikä muutoksen voisi aiheuttaa. Mieleen tulevat ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät tai muut lajit.” Vauhkosen kritiikki sivuutettiin Äskettäin julkistettu Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoisen johdolla samasta aiheesta tehty tutkimus päätyi suosittelemaan jatkuvan kasvatuksen lisäämistä ja hakkuumäärien alentamista. Suositus juontui oululaistutkimukseen, jonka tulokset perustuivat Vauhkosen mukaan siis mallien väärinkäyttöön. ”Tätä olivat tekemässä osittain samat tutkijat ja he tuntevat kritiikin, jonka kirjoitin helmikuussa ja joka on ollut julkaistuna tämän uuden jutun korjatun version lähetyshetkellä. Eräänlainen versio vaientamisesta tämäkin, kun valikoidaan kerrottavaksi vain itselle mieluisista tuloksista.” Yli-intendentti Aleksi Lehikoinen kiistää Vauhkosen kritiikin. Hän epäilee, että arvostelussa on sekoitettu kaksi eri tutkimusta. ”Tässä tutkimuksessa on myös esitetty jatkuvan kasvatuksen metsätaloutta hömötiaisten pesimätilanteen parantamiseksi.”Lisäksi Lehikoinen korostaa, että uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu myös muita syitä kuin metsän muutoksia. Muuttujina olivat mukana kolmen eri lintulajin (talitiainen, sinitiainen, käpytikka) runsauden muutokset mukana muuttujina, joiden on epäilty vaikuttavan negatiivisesti hömötiaismääriin. Näille epäilyksille ei Lehikoisen mukaan löydetty tukea. Metsäprofessori ihmettelee hömötiaistutkimuksia Päätelmä avohakkuiden syy-yhteydestä hömötiaiskantojen taantumiseen perustuu ennustemallin väärinkäyttöön, professori Jari Vauhkonen arvioi. Hömötiaisten määrä Suomessa on laskenut, mutta onko se avohakkuiden syytä, siitä tutkijat ovat erimielisiä. W IK IM ED IA CO M M O N S 10909_.indd 25 10909_.indd 25 19.10.2024 15.20.04 19.10.2024 15.20.04
25.10.2024 26 Metsälehti.fi METSÄSTÄ MILLAISESTA PULLOSTA metsäammattilaisen kuuluu nauttia viininsä? Tietenkin paperipullosta. ”Paperipulloja on ollut Alkon valikoimassa vuodesta 2020, mutta vielä ne eivät ole tavoittaneet kuluttajia niin, että olisivat lyöneet itsensä läpi”, kertoo Alkon tuoteryhmäpäällikkö Mika Kauppinen. Tällä hetkellä Alkon valikoimassa on kuusi paperipulloa: kaksi punaviiniä, kaksi valkoviiniä, yksi roseeviini ja yksi gini. Ne on kaikki pakattu brittiläisen Frugalpackin valmistamiin paperipulloihin. Paperipullot löytyvät Alkon nettisivuilta hakusanalla paperipullo, mutta paperisia ne eivät varsinaisesti ole. Pullojen ulkokuori on kartonkia, mutta ulkokuoren sisällä on samantyyppinen muovinen pussi kuin hanapakkauksissa. Pullojen kierrekorkit ovat metallia. Kauppisen mukaan paperipullojen lanseerauksen taustalla on sekä asiakaslähtöisyys että vastuullisuus. ”Erilaisiin tilanteisiin sopii erilainen pakkaus. Moni valitsee ruokapöytään lasipullon, mutta esimerkiksi piknikillä, veneellä tai mökillä tarvitaan kevyempiä pakkauksia. Kevyimmätkin lasipullot painavat noin 400 grammaa, paperipullo painaa 80 grammaa”, hän sanoo. Vastuullisuusnäkökulma taas tulee siitä, että Alko on sitoutunut pudottamaan hiilijalanjälkeään. Frugalpack lupaa, että yhden paperipullon hiilijalanjälki on parhaimmillaan kuudesosa lasipullon hiilijalanjäljestä. Tiedostavalle kuluttajalle Alkon valikoimassa tällä hetkellä olevat paperipullot ovat viiden tavarantoimittajan maahantuomia. Yksi tavarantoimittajista, Vinic, on tosin hiljan lopettanut paperipullojen maahantuonnin. Vinicin osakas Mirjami Luoto kertoo, että yritys oli ensimmäinen, jonka maahantuomat paperipullot tulivat Alkon tilausvalikoimaan. ”Toimme Suomen markkinoille uuden pakkaustyypin jo vuonna 2020, mutta paperipullo ei lähtenyt lentoon sillä tavalla kuin toivoimme. Kuluttajien mielikuvissa paperipullon pitäisi olla selkeästi halvempi kuin lasipullon. Pullojen tuotantoteknologia on kuitenkin vasta niin alussa, että pakkauskustannukset ovat lasipulloja korkeammat”, Luoto sanoo. Tavarantoimittajista Anora Groupissa, Cisassa ja Vinetumissa paperipullojen tulevaisuuteen suhtaudutaan varovaisen toiveikkaasti. ”Paperipullo on herättänyt kiinnostusta. Se vastaa tiedostavan kuluttajan vaatimuksiin, sillä se on kokonaan kierrätettävä. Ulkokuori kierrätetään kartonkina, sisäpussi muovina ja korkki metallina”, sanoo Vinetumin tuotepäällikkö Virpi Rouhiainen. Alkon tilausvalikoimassa on tällä hetkellä kaksi Vinetumin maahantuomaa paperipulloa. Rouhiaisen mukaan määrä nousee tänä vuonna kolmeen. PAPERISTA Viinit säilyvät hyvin paperipullossa, mutta vuosikertaviineille lasipullo on paras vaihtoehto. LIINA KJELLBERG, TEKSTI ANNA BACK, KUVAT 10910_.indd 26 10910_.indd 26 19.10.2024 15.21.03 19.10.2024 15.21.03
25.10.2024 Metsälehti.fi 27 METSÄSTÄ ”Paperipullo vastaa tiedostavan kuluttajan vaatimuksiin.” TIESITKÖ? PAKKAUSTEN kierrätystä koskevat säännöt tiukkenevat, kun EU:n pakkausja pakkausjäteasetus astuu voimaan. Asetuksen mukaan kaikkien pakkausten tulee olla kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä. ASETUKSESSA säädetään myös, että kymmenen prosenttia niin sanottujen lopullisten jakelijoiden, kuten kauppojen ja ravintoloiden, myymistä juomista tulee vuodesta 2030 lähtien olla uudelleenkäytettävissä pakkauksissa. Esimerkiksi viiniä ja väkeviä alkoholijuomia uudelleenkäyttövelvoite ei kuitenkaan koske, kertoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Tarja-Riitta Blauberg. EU:N JÄSENMAAT ja Euroopan parlamentti hyväksyvät pakkausja pakkausjäteasetuksen näillä näkymin lopullisesti loka-marraskuussa. Cisan operatiivinen johtaja Ville Luukkanen toteaa, että Suomessa paperipullot eivät vielä ole nousseet trendiksi, mutta maailmalla niiden osuus kasvaa. ”Uskon, että paperipulloja tulee markkinoille enemmän Suomessakin, mutta sitä on vaikea sanoa, miten kuluttajat reagoivat niihin”, hän sanoo. Cisan maahantuomassa paperipullossa oleva viini kuuluu Alkon vakiovalikoimaan, samoin Anora Groupin maahantuoma gini. Anora Groupista kerrotaan, että asiakkaat ovat suhtautuneet paperipullossa olevaan giniin varovaisen myönteisesti. Kysyntä kasvanut Alkon Helsingin päämyymälästä löytyy yhtä paperipullossa olevaa viiniä. Lasipullon muotoista paperipulloa ei heti erota lasipullojen joukosta. Ero lasipullon painoon on kuitenkin huomattava. Alkon Kauppisen mukaan paperipullojen kysyntä on kasvanut tasaisesti. Alkon suunnitelmissa ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole kasvattaa paperipullojen osuutta merkittävästi. ”Toivon, että paperipullot löytävät markkinansa, mutta tällä hetkellä päällimmäinen tavoitteemme on saada lasipulloja kevyemmiksi”, Kauppinen kertoo. Vaikka paperipullojen suosio kasvaisi, kokonaan ne eivät hänen mukaansa voi lasipulloja korvata. ”Viinit säilyvät hyvin paperipullossa, mutta vuosikertaviinejä niihin ei kannata laittaa. Jos viiniä aikoo kypsyttää vuosia tai vuosikymmeniä, lasipullo on paras vaihtoehto.” Stora Ensokin mukana Frugalpackin kanssa samoille paperipullomarkkinoille pyrkii myös ruotsalainen PulPac, jossa muun muassa Stora Enso on mukana osakkeenomistajana. PulPac tekee yhteistyötä brittiläisen alkoholijuomayhtiö Diageon kanssa. Skotlannissa Edinburghissa sijaitsevassa baarissa on syys-lokakuussa voinut kokeilla, miltä maistuu PulPacin paperipullosta tarjoiltu Johnnie Walker Black Label -viski. Toukokuussa Barcelonassa Espanjassa paperipulloista tarjoiltiin Baileys-kermalikööriä. Diageon vanhempi globaalin kestävyyden ja innovaatioiden johtaja Michelle Atkinson kertoo yhtiön nettisivuilla olevalla videolla, että muotoonpuristetusta paperipullosta 90 prosenttia on paperia. Pullon sisäpinnalla on ohut muovikerros, jonka saa helposti irti kierrätystä varten. ”Se, otammeko paperipullot käyttöön laajemmin, riippuu niiden käyttökelpoisuudesta sekä kokeiluista, kuluttajilta ja baarihenkilökunnalta saamastamme palautteesta”, Atkinson sanoo. N IC K M A IL ER Johnnie Walkerin Black Label -viskiä on tarjolla myös paperisessa pullossa. 10910_.indd 27 10910_.indd 27 19.10.2024 15.21.06 19.10.2024 15.21.06
25.10.2024 28 Metsälehti.fi PILKKEET RETKEILY HEIKKI HAMUNEN, TEKSTI HARRI MÄENPÄÄ, KUVAT NYT kun olisi nelimetriset käsivarret, enemmän uskallusta ja vähemmän huippausta, voisin tarrata edessä seisovan kuusen latvaan. Mutta eipä minulla näitä lahjoja ole, ja puun heiluttelu jää haaveeksi. Olemme Pohjois-Karjalan Juuas sa, Porttilouhi-rotkon ylätasanteella. Kallion päälle juurtuneet männyt antavat turvaa, kun kurkottelen katseellani parinkymmenen metrin päähän rotkon pohjalle, jossa kaatuneita runkoja pötköttelee pitkin pituuttaan sammalikon ja kivikon lomassa. Yksi kallionurkkaus näyttää sopivalta istuimelta, kuin köyhän miehen versiolta Norjan Trolltunga-kielekkeestä. Ajatus istahtamisesta ja jalkojen roikottamisesta kallioseinämää pitkin houkuttaa, mutta tällä kertaa järki voittaa. Alas kellari-ilmastoon Jyrkähkö polku johtaa nuotiopaikan ohi toiseen maailmaan. Kun ylhäällä aurinko paistoi ja kuivat jäkälät ratisivat jalkojen alla, täällä kasvoille tulvahtaa kostea ja viileä ilma. Saniaisten, monenlaisten sammalien ja heinien seassa kiemurtelee Porttipuro. Se on suureksi osaksi näkymättömissä lohkareiden alla, mutta välillä syksyiset pihlajanlehdet pääsevät levittäytymään matoksi veden pinnalle. Retkellä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan. Täällä jos missä tämä totuus pitää kutinsa. Parhaimmillaan puron solina kuuluu kolmesta eri kohdasta, kustakin omalla taajuudellaan. Ajoittain veden ääni saa taustakseen lehtien havinaa, kun tuulenpuuska heiluttaa rotkon reunan yli ulottuvia puita. Kivinen klinikka Rotkosta voi päästä toiseen todellisuuteen muutenkin kuin mikroilmastoa ja kasvillisuutta aistimalla. Ainakin jos on uskominen vanhoja tarinoita. Tarujen mukaan tietäjät kuljettivat sairaita Porttilouhen länsipään kiviportista. Jyrkkään rinteeseen kallioseinämien väliin asettunut laakakivi ja sen alle muodostunut katettu käytävä on ollut seremoniallinen portti MATKA TOISEEN TODELLISUUTEEN Porttilouhen rotko Pohjois-Karjalassa on ollut astinlauta toiseen maailmaan sekä tie sairauksista parantumiseen. ”Ne olivat tietäjien kirkkoja, erakkojen asuntoja ja rikollisten piilopaikkoja.” Porttilouhessa jäätikön sulamisvedet ovat putsanneet kallioperän rapautuneen aineksen. Noin 700 metriä pitkän Porttilouhen seinämissä on värien kirjoa sekä pitkiä ja kapeita halkeamia. 10911_.indd 28 10911_.indd 28 19.10.2024 15.22.56 19.10.2024 15.22.56
25.10.2024 Metsälehti.fi 29 PILKKEET KAMALA LUONTO SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ toiseen maailmaan. Kun siitä kulkee, tauti voi jäädä porttiin. Tietäjälle itselleen portti oli väylä henkien luo. Lähden kapuamaan portin läpi suurin odotuksin. Ensin portin katto on yli kahden metrin korkeudessa. Kattolaatta on vaakatasossa, ja ylärinteen puolella portista läpi päästäkseen pitää kyykistyä melkeinpä kontalleen. Portissa hengitys kiihtyy ja sydän hakkaa lujempaa. Muuten en huomaa tietoisuudessani muutoksia. Mutta sen tajuan, että onpa kansalaisen ammoisina aikoina pitänyt nähdä vaivaa hoitoa saadakseen. Pakoon virkavaltaa Tietokirjailija Tuomo Kesäläinen ja emeritusgeologi Aimo Kejonen ovat koonneet Suomen rotkot -opukseen tietoja yli 500 kohteesta. Maaäidin irvistykseksi sanotut rotkot kertovat geologiasta mutta ovat myös kansantarinoiden, pyhien paikkojen ja komeiden maisemien aarreaittoja, sanoo geologina ja kansanperinteen tutkijana rotkoja tarkasteleva Kejonen. ”Vanha kansa käytti rotkoja monin keinoin. Rotkojen joet olivat kulkuja uittoväyliä. Myllyjen lisäksi rotkoihin rakennettiin muitakin teollisuusja pyyntilaitoksia, ja louhikoiden purnuissa säilöttiin hapatettua lihaa ja kalaa.” Poikkeusaikoina rotkoissa myös asuttiin ja piileskeltiin. ”Ne olivat tietäjien kirkkoja, erakkojen asuntoja ja rikollisten piilopaikkoja. Kymmeniin rotkoihin liittyy sota-aikojen pakolaistarinoita, kun väki oli pakosalla rotkojen pirteissä, korsuissa ja luolissa.” PIKIPALLOA ja myös sillä elävää pikkuperhosta, pikipallokoisaa, on koko maassa. Kumpikaan ei herätä huomiota – vain pieni joukko metsän tuhansista lajeista tulee tutuiksi ahkerallekaan kulkijalle. Korpinmusta puolipallomainen sieni kasvaa lahoavien lehtipuiden rungoilla. Euroopassa se tunnetaan erityisesti saarnen lahottajana, mutta meillä tärkeimpiä isäntäpuita ovat koivut ja lepät. Tieteellinen nimi concentrica viittaa rakenteeseen: halkaisupinnassa näkyy vuorotellen vaaleampia ja tummempia vyöhykkeitä samaan tapaan kuin puiden vuosirenkaat. Ne eivät kuitenkaan kerro sienen ikää vaan syntyvät yhden kesän aikana. Sieni tuottaa itiöitä koko kesän säistä riippumatta, jopa kymmeniä miljoonia päivässä. Sieni varastoi vettä itiöemäänsä ja Itiöiden tuotanto lakkaa vasta, kun itiöemä on täysin kuiva. Tässä suhteessa koivu on erityisen hyvä kasvualusta, sillä kosteus säilyy tuohenpeittämässä rungossa hyvin ja mahdollistaa pikipallolle jatkuvan itiötuotannon pitkinäkin poutajaksoina. Laboratoriotutkimusten mukaan itiöt vapautuvat öisin. En kuitenkaan usko, että Lapin pikipallot odottavat elokuun pimeitä öitä aloittaakseen itiöinnin. Brittein saarilla pikipallon kansanomainen nimi on King Alfred’s Cake. Tarinan mukaan kuningas Alfred pyysi suojaa pakomatkallaan talon emännältä. Tämä ei tuntenut miestä, mutta päästi hänet sisälle, pyysi vahtimaan uunissa olevia leivonnaisia ja poistui ulos omiin askareihinsa. Kuningas nukahti ja niin pullat paloivat mustiksi kakkaroiksi. KOPPURA PALOALUEEN KOIVUN KYLJESSÄ Pikipallon itiöemiä palon hiiltämän koivun pinnalla. Rotkoista löytyy usein pienempiä erikoismuodostumia kuten putouksia, luolia, lähteitä ja hahmokallioita. Alfred Suuri hallitsi Englantia 800-luvun loppupuolella. Hänen valtakuntansa ei ollut kolmannestakaan saaresta, sillä Pohjanmeren rannoilla hallitsivat viikingit ja lännessä ja pohjoisessa britonit. Niin hyvin tarina kuvaa pikipallon ulkonäköä, että legenda Alfredin päiväunista ja palaneista pullista on elänyt yli tuhat vuotta. 10911_.indd 29 10911_.indd 29 19.10.2024 15.22.58 19.10.2024 15.22.58
PILKKEET 25.10.2024 Metsälehti.fi 31 MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI JA KUVAT TEUVALLA asuva, eläkkeellä oleva maanviljelijä Reijo Varsala on intomielinen oman metsänsä hoitaja ja viettää paljon aikaa metsissä. Vuosittain hän poimii kymmeniä, jos ei satoja sangollisia marjoja myyntiin. ”Metsä on minun kirkkoni”, mies painottaa. Se on helppo uskoa, kun tarpoo jo 80 vuotta täyttäneen Varsalan perässä. Jalka nousee ripeästi. Mies kertoo hoitavansa itse taimikkonsa ja tekevänsä myös harvennuksia. ”Eipä sillä niin väliä, paljonko tulosta päivässä tulee, kunhan laatu on hyvää.” Viikkojen savotta Viimetalvisten, pystykaupalla myytyjen harvennushakkuiden jälkeen Varsalalla on riittänyt ihan uudenlaista askaretta metsissään. Hän kiittelee Metsänhoitoyhdistys Lakeuden tekemän harvennuksen laatua. Risuja hän sen sijaan antaa epätavallisen pitkistä kannoista. Kantojen pituus on keskimäärin 20–30 senttiä. Varsalan kesä onkin kulunut harvennetussa metsässä, josta hän on sahannut ylipitkät kannot liki maan tasalta poikki. Hehtaarin kuusikon kannoista hän on pilkkonut noin 12 heittokuutiota klapeja. ”Kerään kannot traktorin etukuormaajan kauhaan ja ajan ne kotiin. Pilkoin kannonpätkät Puurunni-halkojalla.” Kaksi ja puoli heittokuutiometriä klapeja vastaa suunnilleen yhtä kiintokuutiometriä puuta. Näin Varsalan hehtaarin harvennusalalta keräämissä kannoissa on viitisen kuutiometriä ainespuuta. Seuraavaksi kantosavotta jatkuu harvennetussa männikössä. Sielläkin on runsaasti pitkiä kantoja, joten puuhaa riittää pitkälle syksyyn. Itse istutettu kuusikko Varsala on seurannut viime talvena harvennetun kuusikon kehitystä koko sen kiertoajan. ”Harvennettu kuusikko on ensimmäinen istutettu kuusikko meidän maillamme. Alue oli vanhaa, käytöstä poistunutta peltomaata.” Kuusikko on hyvässä kasYlipitkistä kannoista vuoden saunapuut Kannoista ei saa kantohintaa, mutta joskus yllättävänkin ison kasan klapeja. Reijo Varsala teki hehtaarin harvennusalan kannoista ja leikkopätkistä noin 12 heittokuutiometriä klapeja. KESKUSTELU hiilinieluista ja metsäluonnon monimuotoisuudesta käy vilkkaana. Kiistaton ilmaston lämpeneminen kannustaa miettimään metsänhoidossa erilaisia vaihtoehtoja. Sekametsien kasvatusta kannustetaan lisäämään. Onpa rohkaistu jopa jalojen lehtipuiden metsiköiden perustamiseen. Kuusen viljely riistäytyi käsistä jo 90-luvulla. Viime vuosiin saakka 2/3 viljellyistä taimista on ollut kuusta. Parin viime vuoden aikana laiva on kääntynyt ja männyn osuus on lähtenyt kasvuun. Merkittävä syy kuusettumiseen on ollut hirvikanta. Hirvituhojen pelossa esimerkiksi Päijät-Hämeessä kuusta on viljelty liian karuille ja liian lahoille alustoille. Etelä-Hämeen riistaneuvoston tavoite uudeksi hirvitiheyden tavoitekannaksi on täysin väärän suuntainen. Aiempi tavoite oli 2,5–3 hirveä/1000 maahehtaaria. Uusi suositus on 2,7–3,2 hirveä. Samaan aikaan, kun metsissä pitäisi saada puulajikirjoa kestävyyden turvaamiseksi aikaiseksi, kohotetaan hirvikantaa. Tapa, jolla jäävä hirvikanta määritellään, on ajastaan jäljessä. Luonnonvarakeskus tuottaa alueille vasatuottolaskelmia, mutta Länsi-Uudellamaalla havahduttiin keväällä siihen, että laskelmat pettivät pahanpäiväisesti. Metsästyskauden jälkeen alueen seurat ilmoittavat oman näkemyksensä jäävästä hirvikannasta, joka vähyydellään herätti epäilyksen. Luke suoritti lentolaskennan Länsi-Uusimaalla keväällä 2024 ja tulos oli karmiva: yli 9 hirveä tuhannella maahehtaarilla. Tulos oli lähes kaksinkertainen metsästyskauden jälkeiseen ”omailmoitukseen” ja Luken ennusteeseen. Hirvi kuuluu Suomen luontoon, mutta ei näin suurena populaationa. Uusien suositusten myötä kanta tullee voimistumaan metsätalouden kustannuksella. Alueellisessa riistaneuvostossa on edustajat maakuntaliitosta, ely-keskuksesta, Suomen metsäkeskuksesta ja alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä sekä kuusi edustajaa alueen riistanhoitoyhdistyksistä. Alueellamme tapahtuvat sidosryhmäkeskustelut pitäisi huomioida paremmin. Enemmistö riistaneuvostoissa ja riistanhoitoyhdistyksissä on metsästäjiä. Maanomistajien ääni ei kuulu! Näyttäisi siltä, että lupamenettelyssä Riistakeskus on mennyt helpoimman toimintamallin kautta. Lupia on myönnetty jahtikaudelle 2024–25 pinta-alaperusteisesti noin yksi lupa per tuhat maahehtaaria. Tässä ei osata ottaa kantaa metsäisiin talvilaidunalueisiin, joissa esiintyy huomattavia tihentymiä. Oikea puulaji oikeaan paikkaan ja säännölliset ulkopuolisen toimijan (Luke) lentolaskennat hirvitalousalueittain hirvikannan sääntelyn pohjaksi. HEIKKI NIKKINEN METSÄNOMISTAJA KÄRKÖLÄ Hirvikannan sääntely ei toimi vukunnossa, mutta lumi on vuosittain murtanut kuusten latvoja. ”Harvennus tehtiin ehkä vähän myöhässä. Toivottavasti ensi talvena ei tule pahasti lunta, koska heti harvennuksen jälkeen lumi murtaa herkästi puita.” Paksu lumi pidensi kantoja Metsänhoitoyhdistys Lakeuden metsäasiantuntijan Tapio Muotion mukaan hakkuun teki kokenut korjuuyrittäjä pienellä hakkuukoneella. ”Männikössä oli tautisen paljon lunta, eikä hakkuun tehneen Sampon voima riittänyt kouran painamiseen lumikerroksen läpi. Kuusikosta kaadetut puut olivat pitkiä. Kaadot piti tehdä varman päälle, että nelipyöräinen kone pysyy tasapainossa.” Muotion mukaan Sampolla tehdään yleensä ensiharvennuksia, mutta viime talvena ennakkoraivatut ensiharvennukset loppuivat, eivätkä metsurit paksun lumen vuoksi päässeet raivaamaan uusia. ”Halusimme työllistää yrittäjän ja ohjasimme koneen vähän varttuneempien metsien harvennuksiin.” Männikkö harvennettiin runsaan lumen aikaan, joten kannoista tuli epätavallisen pitkiä. LUKIJALTA 10912_.indd 31 10912_.indd 31 19.10.2024 15.25.53 19.10.2024 15.25.53
25.10.2024 PILKKEET NÄIN LUOT TUNNUKSET Metsälehti Digiin 1 Jos olet Metsälehden kestotilaaja, pääset lukemaan Metsälehti Digiä luomalla itsellesi tunnukset osoitteessa metsalehti.fi/rekisteroidy. 2 Täytä pyydetyt tiedot ja valitse itsellesi käyttäjänimi sekä salasana. Tarvitset myös asiakasnumerosi, joka löytyy paperilehden osoitekentästä tai laskusta. 3 Lähetämme sinulle sähköpostilla tunnuksen vahvistuspyynnön. Huomaa, että se voi mennä roskapostiisi. 4 Kun tunnusten luominen on valmis, kirjaudu Metsälehden verkkosivuille osoitteessa metsalehti.fi sähköpostiosoitteellasi ja salasanallasi. Jos et ole kestotilaaja, Metsälehti Digiä pääsee lukemaan kätevästi kuukausimaksulla 11,90 euroa. Mikäli palveluun rekisteröitymisessä on pulmia tai muita ongelmia ilmenee, Metsälehden asiakaspalvelu auttaa (puh. 09 315 49 840). Näin luet Metsälehti Digiä 1 Metsälehti Digi löytyy Metsälehden verkkosivuilta lehden logon alla olevalta navigaatioriviltä, kohdasta Lehti. Sitä klikkaamalla pääset sivulle, josta voit siirtyä joko uusimpaan lehteen, verkkolehden arkistoon, näköislehtiin ja maksullisiin sisältöihin. 2 Kun klikkaat Lue verkkolehti -painiketta, pääset uusimman lehden sisällysluetteloon. Sisällysluetteloa on jaoteltu lehdestä tuttuihin osastoihin. 3 Minkä tahansa jutun otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan kyseistä juttua, jos olet kirjautunut palveluun ja sinulla on aktiivinen lukuoikeus. Juttu avautuu uuteen näkymään. Täällä pääset siirtymään edelleen lehden muihin juttuihin helposti otsikon vieressä olevia nuolia klikkaamalla 4 Jos haluat siirtyä takaisin sisällysluetteloon tai katsoa muita numeroita, klikkaa oikeassa yläreunassa olevaa ”hampurilaista”. ? digiohje.indd 1 digiohje.indd 1 9.3.2023 17.03 9.3.2023 17.03 NIMITYKSIÄ NIMITYS MYYDÄÄN www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄTILAT, PUNKAHARJU, Särkilahti Metsätiloja + talouskeskus 11,509 ha. Kolmen kiinteistön muodostama kokonaisuus. Metsämaata yhteensä 11,48 ha. Kokonaispuusto 1939 m 3 . Kasvupohjat lehtomaista kangasta. Uudistuskypsiä metsiä 2,1 ha, varttuneita kasvatusmetsiä 5,8 ha ja taimikoita 3,6 ha. Yhdellä kiinteistöllä talouskeskus. Talo valm. v. 1958, kooltaan 70 m 2 /90 m 2 . Myydään tarjousten perusteella. Talouskeskus n. 0,5 ha myytävissä myös erikseen. Hintanäkemys metsälle 83 000 euroa. Tarjoukset 25.10.2024 mennessä veijo. laukkanen@metsat.fi, lisätiedot puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Kerimäki Paasniemi 23,9 ha. Kokonaispuusto n. 4380 m 3 . Tilalla on heti mahdollista tehdä harvennusja uudistushakkuita n. 1147 m 3 . Kasvupohjat pääosin tuoretta ja lehtomaista kangasta. Tilan talouskeskuksessa purkukuntoinen rakennus ja muita vanhoja rakennuksia. Saimaan Oriveden rantaviivaa n. 190 m. Rannasta ja talouskeskuksesta mahdollisuus tehdä erillinen tarjous määräalana. Myydään tarjousten perusteella. Hintanäkemys 176 000 €. Tarjoukset 18.11. 2024 klo 16 mennessä joko sähköpostitse osoitteeseen antti.kakkonen@metsat.fi tai Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju. Lisätiedot puh. 044 264 6507. Kohteita myy Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV METSÄTILA, Lohja, Pusula 27,33 ha. Kolmesta kiinteistöstä koostuva yhtenäinen metsätila. Puustoa n. 3345 m 3 , rehevät maapohjat. Pääasiassa nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää. Tie perille. Sähköliittymä on, rakennukset purkukuntoisia. Hp. 185.000 €/tarjous viim. 27.10. MAATILA, Salo, Perniö 11,82 ha. Erittäin hyvin saavutettavissa oleva ja erittäin puustoinen metsätila. Metsäarvion mukaan puustoa n. 2587 m 3 . Rajoittuu 2 sivulta hyväkuntoiseen metsäautotiehen, etäisyys asfalttitiehen n. 1 km. Etäisyys Perniön keskustaan reilu 6 km. Hp. 152.000€/tarjous viim. 27.10. MAATILA, Laihia 15 ha. Maatila Laihian eteläosassa. Ollut vapaa-ajan käytössä, pellot vuokrattu. Peltojen pinta-ala n. 8,7 ha ja runsaspuustoista metsää n. 4,4 ha. Kokonaispuusto arvion mukaan n. 1140 m 3 (+ vuoden 2024 kasvu). Pihapiiri rakennuksineen (mm. konehalli 18 x12 m) ja liittymäsopimukset (sähkö ja vesi). Hp. 139.000 € / tarjous. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 www.metsalehti.fi/metsamaa Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Petri Koskinen p. 050 438 2865 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p, 029 432 6115 Heli Virtanen p. 029 432 6059 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Asiakaspalveluvastaava Annika Andersson Asiakaspalvelusihteerit Mira Viinikanoja Pirjo Sutela-Mero MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Jenny Rantanen p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi 92. vuosikerta. perustettu 1933 Metsä Group Metsä Groupissa kierrätetään johtajia. Kalle Parviainen on nimitetty Metsä Fibren sahaliiketoiminnan johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Metsä Woodin uudeksi talousjohtajaksi nimitettiin Juha Pilli-Sihvola. Hänestä tulee myös johtoryhmän jäsen. Metsä Tissuen vt. talousjohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi nimitettiin Terhi Ilvonen. Junnikkala Oy Sahayhtiö Junnikkala Oy:n metsäjohtaja Jussi Joensuu on aloittanut Lohjan Kirkniemen paperitehtaan puunhankinnasta vastaavana johtajana. Junnikkalan puunhankinnasta vastaa väliaikaisena metsäjohtajana Matti Tuukkanen. 11092_.indd 32 11092_.indd 32 19.10.2024 15.27.40 19.10.2024 15.27.40
25.10.2024 PILKKEET METSÄKRYPTO 19 METSÄRISTIKKO 16, OIKEA RATKAISU Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). PARANNAMME Metsälehden maksutapamahdollisuuksia ja luomme asiakkaille helpompia, nopeampia ja turvallisempia maksutapoja. Laskutuslisä paperilaskuissa 2,90 €. Laskutuslisän voi välttää ottamalla käyttöön ympäristöystävällisen e-laskun (ilmoittamalla asiasta omaan pankkiin) tai sähköpostilaskun (yhteys Metsälehden asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 tai asiakaspalvelu@ metsalehti.fi). TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 8.11.2024 osoitteessa Tapio Palvelut Oy / Metsälehti, Maistraatinportti 4 A 3 krs, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 19”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 16 on arvottu seuraaville kolmelle: Pirkko Kantola, Tarvasjoki; Jarmo Isohanni, Kannus ja Pertti Koskelainen, Porvoo. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www. sana ristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. 11092_.indd 33 11092_.indd 33 19.10.2024 15.27.41 19.10.2024 15.27.41
25.10.2024 34 Metsälehti.fi PILKKEET AJANKOHTAINEN FAKTA HELI VIRTANEN, TEKSTI VEERA RUSANEN, KUVA KOLME euroa lisää keikkalipun hintaan ei ole valtavan paljon. Helsinkiläinen rock-klubi Tavastia alkoi myydä tavallisten lippujen rinnalla kolme euroa kalliimpia ympäristölippuja vuonna 2020. Siitä lähtien moni keikoilla kävijä on tarttunut tilaisuuteen. Ympäristölipun valinneille on nyt iloisia uutisia: lipuista pulitetut ylimääräiset eurot on saatu käyttöön. Tavastia lahjoitti rahat Luonnonperintösäätiölle, joka osti niillä suojeltavaksi reilun 20 hehtaarin metsäalueen Kanta-Hämeen Tammelasta. Hiilensidontaa ja lajien turvaamista Tavastiaa pyörittävän Helsingin Rock and Roll Oy:n toimitusjohtaja Mari Hatakka kiittelee kaikkia lipun ostaneita, joilla olisi voinut olla rahoille muutakin käyttöä. ”Uskon, että luontokato pyörii ihmisillä yhä enemmän mielessä.” Kun Tavastia aloitti ympäristölippukampanjansa, ajatukset olivat hiilipäästöjen kompensoinnissa. ”Meidän toimintamme aiheuttaa väistämättä päästöjä, ja jotain haluttiin antaa ympäristölle takaisin. Metsällä on valtava hiilensidontakyky”, Hatakka sanoo. Viime aikoina monimuotoisuus asiat ovat nousseet julkisessa keskustelussa hiilensidonnan rinnalle. Hatakan mukaan Suomessa on sen verran paljon metsiä, että luontokatoa ei helposti vieläkään oteta tosissaan. ”Nyt on kuitenkin oikea aika toimia.” Tavastia jatkaa ympäristölippujen myymistä, ja vasta perustetun suojelualueen laajentaminen on suunnitelmissa. Metson-ohjelman rahapula näkyy Luonnonperintösäätiön mukaan Tavastian kampanja on poikkeuksellinen. Kampanjaja suojelujohtaja Anneli Jussilan mukaan uuden suojelukohteen hankintaa ei ole rahoitettu koskaan aikaisemmin lipunmyyntituloilla. Jussila iloitsee siitä, miten laaja alue kampanjan avulla onnistuttiin suojelemaan. ”Yksityismailla metsänomistus on pirstoutunut hyvin pieneksi, joten välillä ostamme viidenkin hehtaarin kohteita.” Luonnonperintösäätiön toimintatapa on etsiä suojeluun sopiva kohde ja hyväksyttää se lahjoittajalla. Olennaista on, että kohde vastaa hintaluokaltaan lahjoittajan käytössä olevaa budjettia. Suojelusta kiinnostuneiden metsänomistajien yhteydenotot Luonnonperintösäätiöön ovat lisääntyneet, ja nykyisin säätiössä työskentelee useampi ostaja. Todennäköisesti Metso-ohjelman tiukalla rahatilanteella ja epävarmalla tulevaisuudella on ollut tekemistä asian kanssa, Jussila sanoo. ”Toivomme suoria yhteydenottoja metsänomistajilta, varsinkin jos metsää myydään suojeltavaksi kohtuulliseen hintaan. Tämä on sellaista toimintaa, josta tulee hyvä mieli myyjälle ja ostajalle.” Rock-klubi suojeli metsää Tavastia on myynyt ympäristölippuja perinteisten keikkalippujen rinnalla. Lisätuloilla suojeltiin pala metsää Tammelasta. TAVASTIAN METSÄ TAVASTIA-klubin juuret ovat Hämeessä: Hämäläis-Osakunta on aiemmin omistanut klubin, ja Tavastia toimii Hämäläisten talossa. Niinpä myös suojeltavaa metsää etsittiin ensisijaisesti Hämeestä. TAVASTIAN metsä, alkuperäiseltä nimeltään Sotkajärven metsä, löytyi suojeltavaksi Tammelasta. Sen pinta-ala on reilut parikymmentä hehtaaria. METSÄN erityispiirre ovat satoja vuosia vanhat kilpikaarnaiset männyt. Siellä kasvaa myös esimerkiksi metsälehmuksia, ja alueella on tavattu ilveksiä. METSÄ on ollut aiemmin varovaisessa metsätalouskäytössä, jossa monimuotoisuusarvot ovat säilyneet. Suojelupäätöksen myötä se saa kehittyä vähitellen kohti luonnontilaa, ikimetsäksi. Tavastian väki ei ole vielä ehtinyt retkelle Tammelassa sijaitsevaan suojeltuun metsään. ”Pitää ruveta miettimään retkeä, olisi sitä metsää hauska käydä katsomassa”, toimitusjohtaja Mari Hatakka sanoo. 10914_.indd 34 10914_.indd 34 19.10.2024 15.28.55 19.10.2024 15.28.55
25.10.2024 PILKKEET NUORTEVA SITAATTI METSÄLEHTI VUONNA 1984 Sarjassa seurataan Metsälehteä 40 vuoden takaa. KOLMA TARINAA HANKINTAHAKKUULTA Metsälehti Makasiini ilmestyy 8.11.2024 HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVA VARJOMURATTI eli euroopanmuratti (Hedera helix ) on maailmalla varsin yleisesti tunnettu puuvartinen köynnöskasvi. Sen luontainen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan, Etelä-Norjasta aina Turkkiin ja Pohjois-Afrikkaan saakka. Istutettuna muratti voi eteläisessä Suomessa säilyä talvenkin yli suojaisissa olosuhteissa maanmyötäisenä kasvustona. Eurooppalaisten siirtokuntien mukana muratti on levinnyt ympäri maailmaa. Joillakin alueilla Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kasvi on villiinnyttyään luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Esimerkiksi Oregonin osavaltiossa murattia ei ole saanut enää myydä tai kasvattaa vuodesta 2010. Luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella muratti saattaakin toisinaan tukahduttaa muuta kasvillisuutta tai jopa romahduttaa painollaan pieniä puita ja pensaita. Kookkaille puille muratista ei sen sijaan ole juurikaan haittaa runkojen ympärille kietoutuessaan. Helposti moniin pintoihin tarttuvien ilmajuurtensa avulla muratti voi vaivattomasti kiivetä jopa 30 metrin korkeuteen. Metsissä ja niityillä, kun puut tai muut kiipeilymahdollisuudet puuttuvat, voi muratti vallata pintamaaston myös vaakatasossa nurmikon tavoin. Muratin yksittäiset lehdet voivat säilyä yhtäjaksoisesti vihreinä jopa kolme neljä vuotta. Kiiltäväpintaisten lehtien muoto ja koko vaihtelevat suuresti muutamasta sentistä yli kymmeneen senttimetriin saakka. Muratti voi parhaimmillaan saavuttaa jopa usean sadan vuoden iän ja 30 sentin rungonpaksuuden. Hyötykasvi linnuille ja hyönteisille Useilla Keski-Euroopan alueilla murattia suositaan rakennusten ulkoseinien peittokasvina. Sen katsotaan viilentävän paahdetta kesällä ja toimivan eristeenä talvikaudella tasaten lämpötilanvaihteluja asuintiloissa. Muratti voi toisaalta haitallisesti tunkeutua seinäja kattorakenteisiin. Muratti kukkii tavallisesti syksyisin ja marjat kypsyvät talvikaudella. Vihreänkeltaiset tulitikun levyiset kukat ovat vaatimattoman näköisiä, mutta tarjoavat myöhäisen kukintajaksonsa takia ravintoa monille mehiläis-, kukkakärpäsja perhoslajeille. Muratin marjat ovat pienen mustaherukan kokoisia, ja linnut sekä oravat levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Muinaisissa Egyptin, Kreikan ja Rooman kulttuureissa muratti miellettiin osaksi iloista seuraelämää. Sen kitkeriä lehtiä pureskeltiin juhlinnan lomassa ja arjessa lukuisten sairauksien karkottamiseksi. Muratista saatavien uuteaineiden lääketieteellistä merkitystä on sittemmin tutkittu monissa yhteyksissä. Vakuuttavimmat lääketieteelliset hoitovasteet on saatu etenkin yskänoireiden lieventämisessä, mutta lehtiuutteilla on todettu olevan mahdollisuuksia muidenkin sairauksien hillitsemisessä. KIIPEILEVÄ KÖYNNÖSKASVI LOKAKUUN lopulla 1984 Metsälehti oli mukana Metsäntutkimuslaitoksen Jaakkoinsuolle suuntautuneella retkellä, jolla juhlistettiin määrätietoisen metsäojituksen 75-vuotista taivalta. Järjestelmällinen metsäojitus valtion mailla oli käynnistetty vuonna 1908, jolloin senaatti oli oikeuttanut metsähallituksen palkkaamaan kaksi suonkuivausmetsänhoitajaa. Sopivaksi kohteeksi löydettiin Jaakkoinsuo Pohjois-Hämeen Vilppulassa. ”Suomen kaikkiaan noin 10 miljoonasta suohehtaarista on suunniteltu ojitettavaksi metsätalouden käyttöön noin 6,5 miljoonaa hehtaaria valtaosan jäädessä luonnontilaan.” ”Tällä hetkellä on ojitettu soita noin 5,7 miljoonaa hehtaaria. Ojituksen ansiosta suometsien vuotuinen kasvu on lisääntynyt 7 –8 miljoonaa kuutiometriä vuodessa”, Metsälehti iloitsi. 75 vuotta metsäojitusta ”TODELLA MONI maanomistaja on varautunut sen suhteen, että heidän mahdolliset vapaaehtoiset luontotoimensa johtavat myöhemmin käytönrajoituksiin. Esimerkiksi ympäristötukeen ei tartuta, koska se tuo kohteen viranomaisen tietoon. Mieluummin hakataan.” PÄIJÄNTEEN METSÄNHOITOYHDISTYKSEN MYYNTIPÄÄLLIKKÖ HENRI MOMMO X-VIESTIPALVELUSSA 17.10.2024. Muratti voi kiivetä jopa 30 metrin korkeuteen. 10914_.indd 35 10914_.indd 35 19.10.2024 15.28.57 19.10.2024 15.28.57
Mitä metsästä puhutaan juuri nyt. Osallistu keskusteluun Metsälehden keskustelupalstalla. Luo tunnukset ja aloita. metsalehti.fi/rekisteroidy Polku omaan metsään 10915_.indd 36 10915_.indd 36 19.10.2024 15.30.09 19.10.2024 15.30.09