• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 31. TAMMIKUUTA 2013 • Nro 2 • WWW.METSALEHTI.FI Varastotyöntekijä Jarmo Mattsson saa vastakin tuoda myös suomalaista sanomalehtipaperia painokoneelle. Sivut 10–11 Ajankohtaista: Jättirekat tulossa metsäteille ›› sivu 3 Puukauppa: Säätiömaksu tuottaa ›› sivu 12 Metsänhoito: Harvennus metsurin avulla ›› sivut 14–15 Lukijalta: Huoli uudesta metsälaista ›› sivu 25 Ennenaikainen kuolinuutinen Se pp o Sa m ul i
• 2 METSÄLEHTI 2 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 31.1.2013 H allitus valmistautuu ensi kuussa pidettävään puolivälitarkistukseensa ja kevään budjettiriiheen vaikeassa tilanteessa. Talous ei ole kehittynyt siten kuin pari vuotta sitten arvioitiin, joten ministerit joutuvat harkitsemaan taas leikkauksia ja veronkorotuksia. Kaikkein eniten hallitukselta kuitenkin odotetaan toimia, jotka auttaisivat saamaan Suomeen uutta tuotantoa ja työpaikkoja. Yksi taloutta rapauttava ilmiö on metsäteollisuuden murros. Taantuma synkentää vientilukuja, mutta taustalla on isompi muutos. Suomalaistehtaiden päätuotetta, suoraan metsästä saatavasta kuidusta valmistettua painopaperia, tarvitaan Euroopan markkinoilla entistä vähemmän. Ensimmäiseksi ilmiö näkyi sanomalehtipaperin tuotannon vähenemisenä, mikä on tämän numeron kansijutun aiheena. Viime aikoina metsäteollisuus on vähentänyt myös aikakauslehtipaperin valmistusta. Viimeksi UPM kertoi aikeestaan sulkea yksi Rauman tehtaan neljästä paperikoneesta. Uutinen osoittaa, ettei edes tehokas integraatti sataman äärellä ole suojassa leikkauksilta. Päätökseen liittyy erityistä haikeutta, sillä samalla tehtaalla pyörii metsäteollisuuden viimeksi Suomeen rakentama paperikone. Se täyttää jo 15 vuotta. Metsäteollisuus on kannattanut meillä huonosti kymmenen viime vuotta, joten ei ihme, että investoinnit Suomeen ovat olleet entistä vaatimattomampia. Lupaavan vuosituhannen alun jälkeen tuotanto on pudonnut 1990-luvun puolivälin tasolle. Muualla metsäyhtiöt rakentavat uutta. Tuotanto kasvaa etenkin Kiinassa, mutta myös Euroopassa: Stora Enson uusin kartonkikone käynnistyy pian Puolassa. Hallituksella on miettimistä, miten investointeja saataisiin houkuteltua Suomeen. Runsaat metsävarat eivät yksinään riitä vetovoimatekijäksi. Hyvä lähtökohta ne kuitenkin ovat, sillä energiaja ilmastopolitiikka voi aiheuttaa yllätyksiä Euroopan markkinoilla. Se on ainakin varmaa, että maailmanlaajuisesti puusta tulee pula jo aivan lähivuosina. Investointeihin tarvitaan muutakin kuin puuta Metsän vakaa tuotto kelpaa monellekin sijoittajalle, mutta metsänomistamisen vaikeudet ja vaivat eivät. Osakeyhtiömuotoinen metsänomistus ei kannata kaksinkertaisen verotuksen vuoksi – ensin yhtiö maksaa yhteisöveron, sitten osakkeenomistaja osinkoverot. Yhteismetsien etuna on yksinkertainen verotus, mutta liittyäkseen pitää ensin omistaa metsää, ja yhteismetsän on myytävä puuta suunnitelman mukaisesti suhdanteeseen katsomatta. Osakeyhtiön ja yhteismetsän hyvät puolet olisi mahdollista yhdistää säätämällä laki osakeyhtiön erityismuodosta, metsäosakeyhtiöstä. Metsäosakeyhtiön verotus olisi samalla viivalla suoran metsänomistuksen kanssa. Ja jos sijoittaa voisi myös apporttina metsäomaisuudella, niin se olisi vaihtoehto yhteismetsille, jopa niiden korvaaja. MIKKO HÄYRYNEN Osakeyhtiöllä olisi puolensa Tavoitetta ei kuitenkaan tulla saavuttamaan huolehtimalla lajiston hyvinvoinnista pelkästään suojelualueilla, vaan luonnon monimuotoisuuden säilymiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kaikessa maan, vesien ja luonnonvarojen käytössä.” Projektipäällikkö Esko Hyvärinen Metsähallituksesta kommentoi uutta uhanalaisuusarviota. Kaavoittajilla eri linjat eri kunnissa Sivu 6 Metsälaki lähtee lausuntokierrokselle Sivu 7 Verottajalle tarkka selvitys mönkijästä Sivut 8-9 Ruotsissa tehdään yhä tulitikkuja Mäntsälä oli aikoinaan Suomen tulitikkukaupunki. Sivut 16-17 Pikku-Stihl oli yllättävän sitkeä Sivu 20 Metsätöistä puhtia urheiluun Sivut 22–23 Kartelleja on ollut ennenkin Sivu 25 Kun faarao veti pippurin nenään Maustekasvin mustilla marjoilla on ollut suuri rooli historiassa. Sivu 30 El-Raket vuosimallia 1964. Ei ehkä olisi isokaan työ saada se pyörimään pojille mottikisoihin. Noin 110 kuutiosenttiä ja noin kuusi hevosvoimaa. E-H Ensimmäinen sahani Alamme julkaista viereisellä palstalla lukijoiden ottamia valokuvia. Ne voivat olla työkuvia, henkilökuvia, tilannekuvia, maisemakuvia – kunhan aiheena on tavalla tai toisella metsä. Erityisen arvon annamme kuvien ajankohtaisuudelle. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euron suuruisen palkkion. Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Lähetä kuva METSÄSTÄ PILKKEITÄ
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 2 • 2013 3 MIKKO HÄYRYNEN R askaan liikenteen painorajoja korotetaan huomattavasti. Asetusmuutoksen odotetaan tulevan voimaan kesällä. Nykyisen seitsenakselisen kaluston yläraja nousee 60:sta 64 tonniin viiden vuoden siirtymäajaksi. Aivan uutta ovat kahdeksanja yhdeksänakseliset rekat, joiden painorajat ovat 68 ja 76 tonnia. Poikkeusluvalla voidaan kokeilla myös yli 76-tonnisia yhdistelmiä. Kokeilureittejä suunnitellaan parhaillaan. Maksimikorkeus nostetaan 4,2 metristä 4,4 metriin, millä on vaikutusta etenkin hakekuljetuksiin. Kumipyörä haastaa junakuljetuksia Metsäteollisuus ry:n logistiikkapäällikkö Outi Nietola arvioi, että puukuljetuksissa kustannussäästö on kymmeniä miljoonia euroja. ”Painorajojen korotukset hyödyttävät metsäteollisuuden kuljetuksia koko maassa. Suurta hyötyä saadaan esimerkiksi siellä, missä ei ole mahdollisuutta rautatiekuljetuksiin, eli osassa Pohjois-Suomea ja yksittäisillä sahoilla.” Sahoille rautatiekuljetukset ovat hankalia, koska VR pyrkii kokonaisiin junakuormiin, mutta sahojen kuljetustarpeet lasketaan yksittäisissä vaunuissa. Autoilijat ja tienpitäjät varauksellisia Kuljetusammattilaiset ja tienpitäjät suhtautuvat uudistukseen periaatteessa myönteisesti, mutta vahvalla varauksella. Päätöstä pidetään kiireellä tehtynä eikä seurauksista ole kokonaiskuvaa. Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Kari Palojärvi varoittaa liian isoista odotuksista. Hän arvioi, että käytännössä puukuljetusten kustannussäästö jää korkeintaan kymmeneen prosenttiin. Keskimääräisellä vähän yli sadan kilometrin kuljetusmatkalla se tarkoittaa yhden euron säästöä kuljetettua tonnia kohden, eli noin 40 euroa kuormalle. ”Se ei pelasta ketään.” Palojärven mukaan lähes koko kuljetuskalusto pitää uusia ja siirtymäajasta tulee pitkä. Uuden perävaunun toimitusaika saattaa olla vuosi. Lisäakselin asentaminen perävaunuun saattaa joskus onnistua, mutta vetoautolla se on kyseenalaista. ”64-tonniset eivät ole ongelma, niillä ajetaan nytkin, mutta omalla luvalla.” Todennäköisesti kuljetukset pystytään hoitamaan vähemmillä autoilla. Se tarkoittaa lievitystä kuljettajapulaan, mutta myös yrittäjien määrän vähenemistä. Puutavara-autoja on noin 1?500 ja puutavara-autoyrittäjiä 700, joten yritysten keskikoko on kaksi autoa. Kuljetusajattelu menee uusiksi Palojärvi pitää mahdollisena, että puukuljetusten logistinen ajattelu menee uusiksi ja perinteisen autokuljetuksen sekä rautatiekuljetuksen väliin tulee uusi kuljetuskategoria – raskaat rekat. Puut voidaan hakea metsäteiden varsilta entisen kokoisilla autoilla ja lastata terminaalissa 76 tonnin autoon, joka ajaa pitkän välin kantavaa tietä pitkin tehtaalle. ”Pidän sitä todennäköisenä etenkin alueilla, joilla on paljon puuta, harva rautatieverkko, pitkät siirtymät ja kuljetusvirta yhteen suuntaan, kuten Ylä-Lapissa, Koillismaalla ja Kainuussa.” Metsäteiden sillat kysymysmerkki Suomen tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja on eniten huolissaan yksityisteiden silloista. Metsätiet ovat yksityisteitä. ”Sillan rikkoutumisen vastuukysymykset voivat osoittautua kimuranteiksi.” Itse tien rikkoutumisesta vastaa rikkoja, mutta sama vastuu ei yllä siltoihin, jos niissä ei ole painorajoitusmerkkiä. Tällöin maksajana on tiekunta eli tien osakkaat. ”Todennäköisesti painorajoituksia ruvetaan laittamaan jos on vähänkin epäilystä, ettei tie tai etenkään silta kestä. Vaurioiden pelko saattaa johtaa siihen, että raskaampia kuljetuksia ei kesäaikana sallita.” Vaikka itse akselipainot alenevat, niin kokonaispainojen kasvu rasittaa tietä tavalla, jonka vaikutuksia ei tunneta. Rasitus renkaan alla menee kolmiomaisesti alaspäin ja saa koko tien vellomaan. Maksimikorkeuden 20 sentin korotuksen hyödyistä osa jumittuu maanteiden noin tuhanteen liian matalaan alikulkuun, mikä tekee reittisuunnittelusta vaikeaa. ”Itse uudistukselle on perustelut, mutta tieverkoston ylläpitoon tarvitaan selvästi enemmän rahaa, Jaakko Rahja sanoo” Metsätiet koetukselle Suomi on saamassa Euroopan raskaimmat yleisessä liikenteessä liikkuvat ajoneuvot. Puun perinteisen autokuljetuksen sekä rautatiekuljetuksen väliin on tulossa uusi kuljetuskategoria – raskaat rekat. ”Lähes koko kuljetuskalusto pitää uusia ja siirtymäajasta tulee pitkä.” Ju ri B el in sk i / Le ht ik uv a
• 4 METSÄLEHTI 2 • 2013 LyHyESTI Raskaan kemeran käyttö väheni Suomen metsäkeskus maksoi kemeratukia viime vuonna yhteensä liki 84 miljoonaa euroa. Summa nousi edellisvuodesta 2 miljoonalla eurolla. Suuri osa tuesta – 45 miljoonaa euroa – meni nuoren metsän hoitoon sekä energiapuun korjuuseen ja haketukseen. Metsäteiden perusparannukset veivät runsaat kuusi miljoonaa euroa ja kunnostusojitukset vajaat neljä miljoonaa euroa. ”Eteläisessä Suomessa raskaan kemeran – teiden kunnostuksen ja ojituksen – käyttö väheni selvästi”, metsäkeskuksen rahoitustarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka kertoo. Metsätiet kuntoon tuhkalla Tuhkan käytöstä metsäteiden kunnostamisessa on saatu hyviä kokemuksia. Tuhkaa voidaan käyttää tierungon vahvistamiseen sellaisenaan ja osana pintamateriaalia sideaineena tai seosaineena. Näin tiestä tulee tiiviimpi ja kantavampi. Tuhkan hyödyntämistä on selvitetty metsätalouden kehittämiskeskus Tapion vetämässä yhteishankkeessa. Metsäpalveluyhtiö saartoon Puuliitto on asettanut virolaisen metsäpalveluyritys Getrimpex Oü:n saartoon. Saartoon ryhdyttiin, koska virolaisyhtiö ei ole noudattanut alalla sovellettavaa metsäalan työehtosopimusta. Ongelmat liittyivät lähinnä korvauksiin, muun muassa matkaja majoituskorvauksia ei ollut maksettu. ”Jos tällä tavalla toimitaan, nämä yritykset saavat mahtavan edun suomalaisiin metsäpalveluyrityksiin verrattuna”, Puuliiton puheenjohtaja Sakari Lepola toteaa. Puun osuus kaukolämmöstä kasvaa vähitellen Kaukolämmön tuotanto nousi viime vuonna lähes 37 miljoonaan terawattituntiin. Energiateollisuuden mukaan nousua edellisvuoteen kertyi kolme terawattituntia. Kasvu selittyy kylmällä talvella, lämpötilakorjattuna nousu jäi yhteen prosenttiin. Puunkäyttö kaukolämmön tuotannossa oli edelleen kasvussa. Puulla, puutähteillä ja muilla kotimaisilla uusiutuvilla energialähteillä kuten biokaasulla tuotettiin kaukolämmöstä viime vuonna neljännes, mikä on kolme prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. TTS: Alalle liian vähän osaajia Metsäalalle valmistuvien määrä ei vastaa työelämän tarpeita. Työtehoseuran (TTS) selvityksen mukaan alalle valmistuu vuosittain noin 700 ammatillisen tutkinnon suorittanutta henkilöä, kun tarvetta olisi noin 1 100 uudelle työntekijälle vuosittain. Selvityksen mukaan työvoimapulasta kärsivät etenkin metsäkoneja kuljetusalat. Näillä aloilla niukkuus osaavista kuljettajista rajoittaa jo yritysten kasvumahdollisuuksia. Suomen luonto köyhtyy yhä Suomen lajiston uhanalaistuminen jatkuu. Tämä käy ilmi uhanalaisuusindeksistä, joka on nyt laskettu ensimmäistä kertaa Suomessa. Uhanalaistuminen jatkuu voimakkaimpana linnuilla. Myös nisäkkäiden, putkilokasvien, sammalien ja jäkälien uhanalaistuminen on kiihtynyt. Toisaalta kovakuoriaisten, luteiden, sudenkorentojen ja kääpien tilanne on parantunut. Myös matelijoiden ja sammakkoeläinten indeksi on noussut. HEIKKI HAMUNEN, teksti ja kuva K un paperin kulutus suomalaisyritysten päämarkkinoilla vähenee, on tilalle etsittävä uusia tuotteita. Uudenlaisia tuotteita suoltavat biojalostamot ovat olleet metsäalan huulilla jo vuosia. Niiden toivotaan tuovan lisäkysyntää suomalaiselle puulle. Metsäbiojalostamoista väitellyt Annukka Näyhä uskoo biojalostamoiden mahdollisuuksiin, mutta hillitsee kaikkein yltiöpäisimpiä skenaarioita. ”Muutamia vuosia sitten aiheen ympärillä oli paljon hypeä. Nyt biojalostamoihin kohdistetuissa toiveissa on tultu jo realistisempaan suuntaan.” Massatuotanto ei ole kaikki kaikessa Metsäbiojalostamo-termi pesiytyi suomen kieleen 2000-luvulla. Perinteisistä tuotantolaitoksista biojalostamot erottaa uusi teknologia. Kemikaaleja ja energiaa ovat metsäteollisuuden tehdasintegraatit ennenkin valmistaneet. ”Metsäbiojalostamolla tarkoitetaan laitosta, joka tuottaa eri menetelmillä uudentyyppisiä, perinteisiä metsäteollisuuden tuotteita täydentäviä mutta edelleen puuhun pohjautuvia biotuotteita ja bioenergiaa.” Uusina aluevaltauksina ovat vahvimmin olleet esillä puupohjaiset liikennepolttoaineet ja lämmitysöljyt. Fortum käynnistää tulevana syksynä metsähaketta ja muuta puubiomassaa nielevän bioöljylaitoksen Joensuussa. UPM puolestaan avaa 2014 Lappeenrantaan jalostamon, joka tekee biodieseliä raakamäntyöljystä. Vuonna 2011 perustettu Green Fuel Nordic aikoo rakentaa useampia bioöljylaitoksia. ”Biojalostamon lopputuotteet voivat olla myös korkean jalostusasteen tuotteita. Volyymien ei välttämättä tarvitse olla suuria. Pienistäkin puroista koostuvat tuotteet voivat olla merkittäviä yrityksen kokonaiskannattavuudelle”, Näyhä kertaa väitöstyönsä havaintoja. Kaikilla samat vahvuudet Näyhän tutkimukseen osallistui metsäja bioenergia-alan tutkijoita sekä yksityisen sektorin ja yhdistysten edustajia Suomesta, Ruotsista, Kanadasta ja USA:sta. Aineisto paljasti, kuinka samantyyppiset tekijät leimaavat toimialan kehitystä kaikissa maissa. Sektorilla tarvitaan muutosvalmiutta, mutta alan organisaatiot koetaan jähmeiksi. Tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat uskoivat, että metsäteollisuudesta kyllä löytyy innovatiivisia ihmisiä, mutta heidän luovuutensa ei pääse esiin perinteisessä organisaatiokulttuurissa. Mielenkiintoinen havainto oli myös, kuinka haastateltavat arvioivat omien alueidensa vahvuuksia biojalostamoiden kotipaikkana. Kukin alue uskoi pärjäävänsä kilpailussa niiden piirteiden varassa, joita muutkin alueet pitivät omina vahvuuksinaan. Biojalostamot ovat jo ovella Tulevaisuudentutkija toppuuttelee innokkaimpia biojalostamoihin kohdistuvia toiveita. Annukka Näyhä siirtyi biologian opettajan töistä tutkimaan yritysten ympäristöjohtamista ja metsäbiojalostamoja. ”Pienet purot voivat olla merkittäviä yritykselle.”
• 5 METSÄLEHTI 2 • 2013 KAARLO OUNI KOLUMNI Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsätalousyrittäjä. M etsälehden viime numerossa oli ansiokas artikkeli Timo Kujalasta, aktiivisesta metsänomistajasta, joka aikanaan pohti asioita, totesi maailmanmenon metsäalalla nurinkuriseksi ja päätti toimia. Ketju, jonka hän käynnisti, on hyvin harvinainen, vallankumouksellinen ja aivan ennen näkemätön Suomen metsäsektorilla. Tuloksena on lähes koko metsälainsäädännön uudistaminen. Aikaisemmin vastaavat yritykset olisi leimat tu haihatteluksi, ne olisi jätetty huomioimatta ja varsinkin, jos asialla olisi ollut metsäammattilainen, niin syrjäyttäminen tai irtisanominen olisi ollut lähellä. Timo Kujala kanteli EU-komissiolle Suomen metsätalouden pysyvimmistä arvoista, joita hän ei voinut hyväksyä oman metsäomaisuutensa hoidon periaatteiksi. Näitä olivat metsikön kasvattaminen yksijaksoisena sekä kaikkia koskettava metsänhoitomaksu pakkojäsenyyksineen metsänhoitoyhdistyksessä. Metsäpolitiikan johto ilmeisesti tiedosti tilanteen vakavuuden kerrankin ajoissa, ja lainsäädännön valmisteluun ryhdyttiin pikavauhdilla. Jouduttiin hylkäämään entisiä pyhiä peruspilareita: vain metsäammattilainen voi olla oikeassa, metsänomistaja ei voi tietää eikä osata mitään, kaikki työt on tehtävä metsänhoitoyhdistyksen kautta. Lisäksi kaikkeen työhön pitää mankua valtion tukea. Metsäalan reaktiot uudistuksiin ovat olleet jopa uskomattoman rauhallisia. Ei ole koottu asiaa vastustavia maksajia kokosivun ilmoituksiin, ei kummemmin kirjoiteltu yleisönosastoissa, sosiaalisessa mediassakin on todennäköisesti asiaa vain ylistetty. Tilanne näyttää aivan toiselta kuin pari vuosikymmentä sitten, kun monimuotoisuuden hoitoa talousmetsissä aloitettiin. Silloin puristeltiin nyrkkejä taskussa ja reagoitiin aivan eri tavalla. Uuden lainsäädännön tullessa voimaan suurin muutospaine kohdistuu metsänomistajien edunvalvontaan. Metsänhoitomaksun poistuminen kirpaisee metsänhoitoyhdistysten taloutta aivan arvaamattomalla tavalla. Tuskin on mahdollista, että yhdistysten jäsenmaksut nousisivat metsänhoitomaksun tasolle. Liiketoiminta syrjäyttää kaikenlaisen edunvalvonnan, puukaupassa sitä toki tehdään, mutta millä hinnalla. Edessä on pitkä sopeutuminen subventoimattomaan hinnoittelupolitiikkaan. Metsäpalvelut ovat olleet liian kauan liian edullisia. Miten tämä vaikuttaa täyskatteisten palveluiden käyttöhalukkuuteen, jää nähtäväksi. Veikkaanpa, että edunvalvontaorganisaatio on rakennettava uudelleen vielä tällä vuosikymmenenä. Myös metsäteollisuus on hehkuttanut uusien tuulien erinomaisuutta. Ilmeisesti heidän näkökulmastaan toivotaan tapahtuvan kaksi asiaa: puun tarjonta lisääntyy ja puun hinta laskee. Puun hankintahan helpottuu merkittävästi, kun käsittelynormisto pudotetaan kovasti alas. Metsäkoneurakoitsijoita käy sääliksi, ja voi kuvitella heidän ongelmiensa kasvavan. Vaatimus talvella tapahtuvasta puunkorjuusta kasvaa, ja kaksijaksoisten metsien korjuu nykykalustolla on todella haastavaa ja kallista. En jaa Timo Kujalan näkemyksiä metsänhoidon menetelmistä, vaikka hänen ansioitaan metsätalouden uudistajana arvostankin. Nopeisiin muutoksiin metsänhoidossa en kuitenkaan usko, jos puun hinta ei nykyisestä romahda. Timo Kujalan ansiosta moni asia metsäsektorilla muuttuu normaaliksi yhteiskunnan toiminnaksi, monopolit kaatuvat ja elämä normalisoituu. Uroteko Biojalostamot ovat jo ovella Annukka Näyhä › Kauppatieteiden tohtori (2012), kauppatieteiden maisteri (2006), filosofian maisteri (2003) › Syntynyt Hyrynsalmella, asuu Jyväskylässä › Työskennellyt biologian opettajana, tutkijakoulutettavana Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa sekä tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä › Nykyään metsäalan ennakoinnin tutkijana Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolla › Perheessä mies, 8ja 3-vuotiaat lapset sekä tiibetinterrieri ”Logistiikka, infrastruktuuri, raaka-aineen riittävyys sekä teknologinen osaaminen nähtiin omina vahvuusalueina niin Pohjoismaissa kuin Pohjois-Amerikassakin.” ”Omat osaamisalueet mietittävä tarkkaan” Näyhä ei pidä Suomea suursuosikkina, kun pitää arvata, minne bioöljyn tapaisia volyymituotteita valmistavat suuren mittakaavan biojalostamot vuosikymmenten päästä rakennetaan. Hän ei myöskään usko, että biojalostamojen tuotantomäärät Suomessa tulisivat yltämään perinteisen puunjalostusteollisuuden mittoihin. ”Työvoimaja raaka-ainekustannukset vaikuttavat myös biojalostamojen kannattavuuteen. Pitäisi tunnistaa arvoketjuja ja niiden osia, joissa suomalaisten ainutlaatuinen osaaminen on hyödynnettävissä.” Tulevaisuutta ennakoidaan yliopistossa Näyhä matkustaa lähes viikoittain muutamiksi päiviksi Joensuuhun. Siellä hän kartoittaa metsäalan tulevaisuutta yhteistyössä Euroopan Metsäinstituutin tutkijoiden kanssa. Hänen työnantajansa on Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto. Vaikka biojalostamot metsäsektorin tulevaisuuden ennusteissa vahvasti näkyvätkin, Näyhä hakee omaan työhönsä metsäalan ennakoinnin tutkijana uusia näkökulmia. Tutkija uskoo, että muun yhteiskunnan tavoin myös metsäalalla on tilaa uusille palveluille ja uudelle liiketoiminnalle. Näyhän uudet tutkimussuunnitelmat ovat parhaillaan työn alla. ”Alan palveluliiketoiminnan mahdollisuudet ja kestävien liiketoimintamallien tutkiminen”, listaa tutkija omia mielenkiinnon kohteitaan. Tutkimuksen lisäksi tuore tohtori myös opettaa. Vuoden alussa käynnistyi historian ensimmäinen metsäalan ennakoinnin kurssi, jota Näyhä vetää yhdessä Euroopan metsäinstituutin Lauri Hetemäen, Elias Hurmekosken ja Päivi Pellin kanssa. Englanninkielisellä kurssilla aloitti parikymmentä opiskelijaa. Suomalaisopiskelijat tosin ovat kurssilla harvinaisuus, sillä opiskelijat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita.
• 6 METSÄLEHTI 2 • 2013 TIIA PUUKILA T aajama-alueiden kaavoitus aiheuttaa päänvaivaa niin metsänomistajille, metsäalan toimijoille kuin kunnillekin. Etenkin Etelä-Suomessa paineet metsien käytön rajoittamiseen ovat kovat, ja maisematyölupavaatimukset yleistyvät asemakaava-alueiden lisäksi osalla yleiskaava-alueista. Tämä tarkoittaa, ettei metsää saa hakata ilman asianmukaista lupaa. Ongelmana on, että hakkuita saatetaan rajoittaa kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä, joiden tulkinta voi vaihdella kunnittain ja jopa kuntien sisällä käsittelijöitäin. Välillä maisematyölupa vaaditaan ja välillä toimenpide katsotaan niin vähäiseksi, ettei erillistä lupaa tarvita. ”Kuntien osaaminen metsäasioissa vaihtelee aika paljon. Sillä tavalla maanomistajat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa metsäomaisuus on”, sanoo Metsäntutkimuslaitoksen professori Tuula Packalen. Packalen on mukana Metsäsäätiön rahoittamassa hankkeessa, jossa selvitetään, miten paljon Maisematyölupa marssi metsiin Kaavojen tulkintaerot ja maisematyölupien vaihtelevat myöntämis­ perusteet asettavat metsän omistajat eriarvoiseen asemaan. Kunnilta puuttuu yhtenevä käytäntö, miten taajamien metsätalousalueiden kaavamerkintöjä tulkitaan. Pahimmillaan selvittely vie kuukausia. kaavoitus ja sen tuomat metsänkäyttörajoitteet vaikuttavat metsätalouteen Etelä-Suomessa. Pääkaupunkiseutu edelläkävijä Maisematyöluvat ovat monelle kunnalle uusi asia. Kaavojen tulkintaerojen lisäksi myös käsittelyajat vaihtelevat. Pääkaupunkiseudulla, missä maisematyölupia on käsitelty pitkään ja päätöksentekijät ovat kokeneita, lupa-asiat hoituvat usein melko nopeasti. Siellä ymmärretään, että metsänhoito on monesti tärkeää myös maiseman kannalta. Vastaavasti monissa kasvavissa kunnissa maisematyölupakäytäntöä vasta harjoitellaan ja lupien saanti voi viedä pitkään. ”Meillä on tullut vastaan esimerkkejä, joissa maisematyöluvan haku valitusprosesseineen on kestänyt puolitoista vuotta tai jopa kauemminkin.” Harvennus saattaa jäädä tekemättä, jos lupapäätöstä joutuu vartomaan. Myös lupakäsittelyn kulut voivat ylittää hakkuutulot, mikä entisestään hiivuttaa intoa hoitaa metsiä ajallaan. ”Sellaistakin on käynyt, että hyvä puunmyyntisuhdanne tai hyvät korjuukelit ovat menneet ohi sen takia, ettei lupia saada kuntoon”, kertoo Etelä-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Esko Laitinen. Tiedonkulku tökkii Lupa-asioiden käsittelyä hidastaa entisestään huono tiedonkulku. Alueilla, joilla yleiskaavaa valmistellaan, saatetaan vaatia maisematyölupa. Kattavaa tietokantaa käynnissä olevista kaavoitusprosesseista ei kuitenkaan ole. Kunnat eivät erikseen tiedota metsänomistajia ja metsäalan toimijoita vahvistetuista kaavoista ja niiden tuomista metsänkäyttörajoituksista. Metsätöiden suunnittelijan täytyy erikseen varmistaa, vaaditaanko hakkuuseen lupa. Myös etäällä metsistään asuvat maanomistajat, jotka eivät aktiivisesti seuraa metsäkuntansa maankäyttöpolitiikkaa, jäävät usein epätietoisiksi kaavamuutoksista. ”Jokainen toimija, mukaan lukien Metsäkeskus, joutuu hankkimaan tiedon kunnista. Se työllistää ja aiheuttaa lisäkustannuksia kaikille toimijoille”, Packalen sanoo. Metsäntutkimuslaitos yrittää keventää kaavoihin liittyvää työtaakkaa. Se kehittää parhaillaan tietokantaa vahvistetuista yleiskaavoista ja niiden sisällöstä. Pääosin maaja metsätalousministeriön rahoittama työ valmistuu pian, ja aineisto kattaa Pohjois-Karjalan, eteläisimmän Suomen ja osan Lappia. Vielä pitäisi löytää joku, joka huolehtisi kaavatietojen ylläpidosta ja tulkinnasta myös jatkossa. ELIISA KALLIONIEMI Tutkimuspäällikkö Ari Ahonen Kilpailuja kuluttajavirastosta arvioi, että meneillään olevassa metsänhoitoyhdistyslain uudistamisessa on kaksi vaihtoehtoa. ”Joko nykyinen laki kumotaan kokonaan, tai sen tilalle säädetään puitelaki, jolla pyritään turvaamaan metsäpoliittisten erityistavoitteiden toteutuminen.” Tapion metsäpolitiikkaseminaarissa puhunut Ahonen kertoi, että Kilpailuvirastoon, nykyiseen Kilpailuja kuluttajavirastoon, on tullut runsaasti kyselyjä liittyen metsänhoitoyhdistyksiin. Kun markkinatalousjärjestelmä perustuu valinnanvapauden idealle, automaattijäsenyys ja veroluotoinen maksu näyttävät oudolta. Myös yhdistysten rooli puukaupassa on epäilyttänyt. ”Kaksoisrooli herättää epäluottamusta riippumatta siitä onko siitä ollut haittaa.” Ahonen muistutti, että markkinoiden vapauttamiseen liittyy aina myös riskejä, mikä vaati valppautta. ”Kun metsänomistajakunta on senioripainotteista, voi olla että tulee toimijoita, jotka käyttävät avautuvaa tilaisuutta väärällä tavalla hyväkseen.” Metsäpolitiikkaseminaarin laaja paneeli oli yksimielinen siitä, että metsänhoitoyhdistyslaki sopii nykyaikaan huonosti. MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen pitää hyvänä sitä, että lakimuutos avaa yhdistyksille uusia mahdollisuuksia. ”Kun yhteiskunta on aiemmin säätänyt, mitä metsänhoitoyhdistys saa tehdä, jatkossa yhdistykset tekevät, mitä metsänomistajat haluavat.” Mhy-laki sopii huonosti nykyaikaan Metsänhoito­ yhdistysten rooli on poikinut paljon kyselyjä markkina valvonta­ viranomaiselle. Ari Ahonen ”Kuntien osaaminen metsäasioissa vaihtelee paljon.” Ja n Li nd st rö m
• 7 METSÄLEHTI 2 • 2013 Feromoni-pyydys ja Ipsowit – feromoni keräävät pois metsästä tuhansittain kirjanpainajakuoriaisia niiden parveiluaikaan toukokuussa. Suojele kuusimetsääsi tuhoilta ja tarkkaile onko metsässäsi jo kuoriaisen aiheuttamaa vioitusta. – Ota yhteyttä! IPSOWIT TEHOKAS KIRJANPAINAJAKUORIAISEN FEROMONI! Kuusimetsäsi suojaksi– tilaa ilmainen käyttöopas Nyt tuote edullisesti ennakkoehdolla! Tuotteita metsäsi suojaksi! P. 010 439 4770 pertti.rajala@forestum.fi www.forestum.fi Kroatian kevääseen! Metsälehden seuraava lukijamatka vie Kroatian keväisiin metsiin ja turkoosin Adrianmeren rannalle. › Jaetussa kahden hengen huoneessa 1485 € / henkilö › Yhden hengen huoneen lisämaksu 210 € › Trio Travelsin palvelumaksu 15 €/ henkilö › Hinta sisältää lennot, oppaan palvelut, majoitukset, ohjelmassa mainitut ruuat juomineen, retket ja kuljetukset. Hinta ei sisällä matkavakuutusta. › Vastuullinen matkanjärjestäjä on Trio Travels Oy. Ilmoittautumiset ja tiedustelut Päivi Lindgrén p. 020 756 8615 / paivi. lindgren@triotravels.? › Metsälehteä matkalla edustavat toimittaja Mikko Riikilä ja Metsälehti Makasiinin Metsäperintöpalstan asiantuntija Väinö Sikanen. Matkan hinta . . . TIISTAI . . Aamupäivällä lento Ljubljanaan, mistä matkaamme bussilla Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin. Matkalla syödään lounas. KESKIVIIKKO . . Tutustumme Zagrebiin ja vierailemme Suomen suurlähetystössä. Lounaan jälkeen tapaamme metsänomistajaorganisaation edustajan. TORSTAI . . Päiväretki Kroatian pohjoisja koillisosiin, missä perehdymme tammenkasvatukseen, puunjalostukseen ja metsien monikäyttöön. Lounas paikallisessa ravintolassa. Päivän päätteeksi vierailemme presidentti Titon synnyinkodissa ja Staro Selon museokylässä, joka esittelee talonpoikien elämää 1800-luvulla. PERJANTAI . . Matka jatkuu kohti Plitvicen kansallispuistoa, joka tunnetaan yhtenä Euroopan kauneimmista metsistä. Myös puiston vesiputoukset ovat kuuluisia. Matkalla tutustumme metsäntutkimuslaitokseen ja taimitarhaan. Lounaan jälkeen majoitumme puistossa sijaitsevaan hotelliin. LAUANTAI . . Pakkaamme eväsreput ja lähdemme metsään. Tarjolla on kaksi opastettua retkeä, joista voi valita oman kunnon mukaan joko lyhyen tai pitkän kävelyn. Illallinen hotellilla. SUNNUNTAI . . Jätämme metsät ja matkustamme Adrianmeren rannikolle Opatijan kaupunkiin. Illallinen rantahotellissa. MAANANTAI . . Rantalomapäivä. Halukkaat voivat tehdä oppaan kanssa retken läheiseen Rijekan kaupunkiin. Yhteinen päätösillallinen. TIISTAI . . Lento Ljubljanasta Helsinkiin, jonne saavumme puolen päivän aikaan. Ohjelmaan saattaa tulla pieniä muutoksia. Lisätietoja matkasta www.triotravels.? ja www.metsalehti.? MIKKO RIIKILÄ Metsälakiesitys lähtee lausuntokierrokselle tammi-helmikuun vaihteessa. Uudistumisen määräaikoja pidennetään. Tämä vahvistaa luontaisen uudistamisen asemaa. Uusi metsälaki etenee aiotussa aikataulussa, vaikka lakiesitys on saanut osakseen roimaa arvostelua niin puuntuotantoväeltä kuin ympäristöjärjestöiltä. Maaja metsätalousministeriön osastopäällikkö Juha Ojala kertoo, että lakiesitys viimeistellään pitkälti lakia valmistelleen työryhmän esityksen pohjalta. ”Työryhmän enemmistö oli siinä määrin yksimielinen, ettemme nähneet tarpeita lakiesityksen merkittävään avaamiseen.” Hän arvioi, että laki saadaan lausuntokierrokselle tammi-helmikuun vaihteessa. Lausuntokierros tarkoittaa vaihetta, jossa metsätalouden toimijat ja muut asianosaiset, muun muassa ympäristöjärjestöt, saavat kommentoida lakiesitystä ennen kuin se lähtee poliittiseen käsittelyyn. ”Suunnilleen samaan aikaan pyrimme saamaan lausuntokierrokselle myös uuden metsätuholain.” Ojalan mukaan työryhmän laatimaa metsälakiesitystä tarkistettiin ainoastaan pidentämällä hakkuualojen uudistuUusi metsälaki aikataulussa Luontaiselle uudistamiselle on annettu lisää aikaa lausunnoille lähtevässä metsälakiesityksessä. Juha Ojala miselle säädettyjä määräaikoja. Tarkistus on seurasta eräiden metsätutkijoiden ja ympäristöjärjestöjen arvostelusta. Heidän mukaansa alkuperäinen lakiesitys heikensi luontaisen uudistamisen edellytyksiä karuilla mailla ja Pohjois-Suomessa, koska tavoitteeksi asetettujen taimikoiden pituusvaatimuksia korotettiin. ”Luontaisen uudistamisen edellytykset haluttiin uudessa laissa varmistaa, joten taimettumisen määräaikoja pidennettiin”, Ojala kertoo. Arviointiraportti oli pettymys Maaja metsätalousministeriössä ei lämmetty joulun alla julkaistun metsälain muutosehdotusten vaikutusten arviointiraportille, jossa metsälakiesitys sai osakseen ankaraa arvostelua. Metsäntutkimuslaitoksen, Tapion ja Suomen Ympäristökeskuksen laatimaan paperiin kirjattiin parikymmentä sivua moitteita uuden metsälakiesityksen sisällöstä. Metsäväen mukaan erityisesti ympäristökeskuksen edustajat rökittivät uutta metsälakia lähes joka suunnasta. ”Arviointiraportti ei vastannut odotuksiamme. Siinä oli monia virheellisiä päätelmiä ja ristiriitaisuuksia”, Ojala toteaa. ”Lain keskityttävä metsäelinkeinoihin” Uusi metsälaki on määrä saada hyväksyttyä eduskunnassa tämän vuoden aikana ja saada voimaan ensi vuoden alusta. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ennakoi metsälain poliittisesta käsittelystä haastavaa. ”Kyse ei nähdäkseni ole hallituksen ja opposition näkemyseroista sen paremmin kuin oikeiston ja vasemmiston välisestä kiistasta. Kaikkien puolueiden puisto-osastot näyttävät aktivoituvan metsälain käsittelyssä.” MTK:lle metsälaki kelpaa, kunhan se pysyy ensisijaisesti lakina metsäelinkeinoista. Suojelu on järjestettävä luonnonsuojelu-, ympäristönsuojeluja vesilain perusteella. ”Metsälaissa määritelty suojelu on rajattava pienialaiseksi ja vähämerkitykselliseksi. Tämä on tärkeää, koska suojelu tapahtuu metsänomistajan kustannuksella. Metsälaissa ei ole korvauspykäliä.” Mikko Tiirola MIKKO HÄyRynen Pellervon taloustutkimus PTT on kehittänyt excel-pohjaisen laskentaohjelman metsätalouden kannattavuuden mittaamiseen ja analysoimiseen. Metsälaskurin voi ladata vapaasti PTT:n sivuilta osoitteesta www.ptt.fi. Metsälaskuriin syötetään ajantasaisen metsäsuunnitelman puustoja toimenpidetiedot. Laskuri antaa yrityksen tilinpäätöstietojen kaltaisia ennusteita seuraavan kymmenen vuoden ajalle, kuten tuloksen, taseen ja tilinpäätösanalyysin tunnuslukutaulukon. Metsälaskuri hakee automaattisesti tietokannasta puun hintatiedot, metsänhoitotöiden kustannukset, hankintatyön arvon, maapohjan arvon ja taimikoiden arvot. Ohjelmalla ei kuitenkaan voi simuloida erilaisten metsänhoitotöiden kannattavuusvaikutuksia. Ennusteisiin liittyy samoja epävarmuustekijöitä kuin talouden ennustamiseen ylipäätään. Esimerkiksi puunhintoina voidaan käyttää ohjelman antamaa viimeisen kymmenen vuoden hintakehitykseen perustuvaa ennustetta tai käyttäjän omaa hintanäkemystä. Metsälaskurin toivotaan tuovan metsätalouteen liiketaloudellista kannattavuusajattelua pelkän kuutiohintatarkastelun sijasta. Laskurin avulla voidaan esimerkiksi verrata metsätalouden tuottoa vaihtoehtoisesta sijoituskohteesta saatavaan tuottoprosenttiin. Metsälaskuri on toteutettu pääosin maaja metsätalousministeriön rahoituksella. Tapio ryhtyy kouluttamaan metsäammattilaisia laskurin käyttöön. Metsälaskurilla uutta ajattelua Le en a Lo uh iv aa ra M ik ko R iik ilä
• 8 METSÄLEHTI 2 • 2013 Tästä valikosta siirrytään suomi. fi-sivuille, jossa näkyy Metsätalouden veroilmoitus 2012 . Taas tehdään samanlainen pankkitunnistautuminen kuten kausiveroilmoitustakin tehtäessä. Sen jälkeen avautuu 2C-lomake täyttämistä varten. Nettilomake on erinäköinen kuin paperinen versio. Nettilomakkeessa täytettävät kohdat ovat allekkain, mutta samassa järjestyksessä kuin paperisessakin versiossa. Tässäkin on huomattava, että nettiin on kirjauduttava sen henkilön pankkitunnuksilla, jonka nimissä lomake on tullut. Puolison pankkitunnistautumista ei voi siis käyttää oman lomakkeen täyttämiseen. Lomakkeelle kirjataan paperiselle 2C-lomakkeelle merkityt tiedot. Kone laskee tiettyjä tietoja automaattisesti. Hankintatyön tekijöitä saa lisättyä Lisää rivi -komennolla. Lopuksi kirjataan vielä ilmoittajan tiedot loppuun allekirjoitukseksi ja lähetetään lomake. Lähetetyn lomakkeen voi vielä avata tulostusta varten ja sen voi tallentaa Omaan asiointiin Verohallinnon sivustolle. Sieltä sen saa tarvittaessa näkyviin. Sisäänkirjautumissivun alareunassa on sekä kausiveroilmoituksen että 2C-lomakkeen täyttämisen demoversio. Niitä kannattaa katsella ennen ensimmäisen veroilmoituksen tekoa. Demot ovat tosin vuosimallia 2011, mutta perusasiat selviävät niistäkin. Metsätalouden 2C-lomake on uudistettu. Kausiveroilmoitus sen sijaan ei ole muuttunut edellisestä vuodesta. Osa kirjanpito-ohjelmista mahdollistaa veroilmoituksen tietojen lähettämisen suoraan verottajalle pankkitunnuksilla tai Katso–tunnisteella. Netti-ilmoitukset www.vero.fi/ ilmoitaverkossa Ilmoita verkossa Sekä kausiveroilmoituksen että metsäveroilmoituksen voi tehdä kätevästi netissä. Yhtymäosuuden kaupasta syntyy korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan metsävähennyspohjaa. Päätös on vallitsevan verotuskäytännön mukainen. Yhtymäosuuksien kaupoista tulevaan metsävähennysoikeuteen halusi muutosta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Yksikön valitukset kumottiin kaikissa oikeusasteissa. KHO:n käsiteltävänä olleessa tapauksessa sisarukset olivat ostaneet isän veljeltä hänen osuutensa isän ja veljen metsäyhtymästä. Myöhemmin sisarukset ostivat myös isänsä osuuden uudesta yhtymästä. KHO:n päätöksen mukaan kummassakin kaupassa muodostui metsäyhtymälle uutta metsävähennyspohjaa. KHO: Yhtymäosuudesta metsävähennys VEROTUS HANNU JAUHIAINEN T avallisen metsänomistajan verotietojen ilmoittaminen internetin kautta sujuu helposti omilla pankkitunnuksilla. Kuolinpesien ja yhtymien tilanne ei ole aivan yhtä helppo. Niiden veroilmoitusten tekoon tarvitaan Katso-tunniste, jonka hankkimisessa on oma vaivansa. Netti-ilmoitukset voi tehdä suoraan muistiinpanojen pohjalta. Paperilomakkeita voi täyttää ilmoituksen tueksi tarpeen mukaan. Kun kaikki luvut on laskettu valmiiksi, netti-ilmoituksen tekeminen on suhteellisen vaivatonta. Metsätalouden veroilmoituksia ei voi tehdä samasta paikasta. Kausiveroilmoitus tehdään oman verotilin kautta ja 2C-lomake puolestaan suomi.fi-palvelun kautta. Ensimmäiseksi kannattaa kirjautua verohallinnon nettisivuille osoitteeseen www.vero.fi/ilmoitaverkossa . Sieltä avautuu maatalousyrittäjää ja metsänomistajaa koskeva sivu, josta valitaan tunnistautumista varten Käytän pankkitunnuksia . Jos Katso-tunniste on käytössä, niin senkin voi valita tältä sivulta. Kausiveroilmoitus Seuraavaksi aukeaa sivu, jolta voidaan valita täytettävä veroilmoitus. Ensimmäisenä on Kausiveroilmoitus , jolla ilmoitetaan arvonlisäverot. Kausiveroilmoitus on yksinkertainen täyttää, koska siihen tarvitsee kirjata vain muutama kohta. Kun kausiveroilmoitus on valittu, seuraavaksi valitaan Kirjaudu palveluun . Sen jälkeen valitaan oma pankki ja kirjaudutaan palveluun kuten pankkipalveluunkin. Kirjautumisen jälkeen avautuu Verotili-sivu, jossa näkyy verotilin saldo. Vasemman reunan otsakkeista saa näkyviin mm. verotilin tapahtumat. Kun tehdään kausiveroilmoitus, klikataan toisena olevaa kohtaa Ilmoittaminen . Sarakkeeseen tuleen näkyviin monenlaisia oma-aloitteisesti kausiveroilmoituksella ilmoitettavia asioita. Ensimmäisenä on metsänomistajia kiinnostava asia eli Arvonlisäveron ilmoittaminen . Sitä klikkaamalla päästääkin jo itse verolomakkeelle. Lomakkeella on valmiiksi valittu jo ilmoitusjaksoksi vuosi. Sen jälkeen kirjataan kohtaan 301 puukaupoista tulleet arvonlisäverot ja kohtaan 307 omien kulujen arvonlisäverot. Sitten klikataan Laske -merkkiä, ja maksettava tai palautettava summa ilmestyy näkyviin. Jatka -painikkeella saadaan näkyviin vielä lopputulos saatetietoineen. Ilmoitusta voi vielä palata muuttamaan tai sen teon voi keskeyttää. Jos luvut ovat oikein, lähetetään ilmoitus. Lähettämisen jälkeen tiedot voi vielä tulostaa. Maksu erikseen Jos on maksettavaa veroa, tämä toiminto pitää tehdä erikseen. Ilmoituksen jälkeen valitaan näkyvältä sivulta kohta Maksaminen . Sieltä tulee näkyviin oma viitenumero ja kolmen pankin tilinnumerot. Maksu tapahtuu oman pankin kautta, kuten edellinen kirjautuminenkin. Pankkeja on valittavana 10 kappaletta. Oman pankin kuvakkeen kautta kirjauduttaessa mennään tällä kertaa normaalisti oman pankin sivuille. Sieltä valitaan uusi maksu, johon kirjataan joku kolmesta ennen pankkitunnuksia verohallinnon sivulla näkyvästä tilinumerosta sekä oma viitenumero. Viitenumeron voi myös kopioida Virtuaaliviivakoodikohdasta. Maksun summa ohjautuu omalle verotilille viitenumeron mukaan. Verohallinto poimii sitten maksun sieltä valtion kassaan. 2C-lomake uudistui Metsätalouden 2C-lomakkeelle päästään valitsemalla Ilmoita verkossa ja Käytän pankkitunnistetta -sivujen avaamisen jälkeen avautuvasta valikosta 2C Metsätalouden veroilmoitus. Tu om as K ar pp in en
• 9 METSÄLEHTI 2 • 2013 HANNU JAUHIAINEN Mönkijöiden ohjeistusta lievennettiin muutama vuosi sitten. Nyt on otettu hieman takapakkia ja ohjeet ovat tiukentuneet. Mönkijän, moottorikelkan ja traktorin kulut ohjeistetaan vähentämään ensisijaisesti tuntikustannuksina. Mönkijän ja moottorikelkan tuntikustannus on 14 euroa ja traktorin 11 euroa. Summat ovat hieman nousseet edellisestä vuodesta. Mönkijä, moottorikelkka ja nyt myös traktori katsotaan metsätalouden kalustoon kuuluviksi vain poikkeustapauksissa. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi mönkijän saaminen metsätaloudessa poistoin vähennettäväksi koneeksi ei ole itsestäänselvyys. Yhtenäistämisohjeistusta laatimassa ollut johtava veroasiantuntija Markku Kovalainen kertoo ohjeiden tiukentamisen syyksi sen, että kalliita mönkijöitä on ilmaantunut hyvinkin pienten tilojen kalustoon. Niiden käyttö saattoi sitten rajoittua lähes kokonaan omien polttopuiden ajoon tai muuhun yksityiskäyttöön. Traktori on otettu samalle viivalle osin sen vuoksi, että mönkijöitä rekisteröidään nykyisin paljon traktoreiksi. Vanhan maataloustraktorinkin käytöstä tosin suuri osa voi olla yksityistalouteen liittyvää polttopuun ajoa ja lumen linkousta. Nyt siis kaikkien näiden koneiden metsätalouden käytöstä on tehtävä muistiinpanoihin tarkat selvitykset. Kalustoon kuulumisen edellytyksenä on lisäksi, että koneille on hankittu myös metsätaloudessa tarpeellista lisävarustusta, kuten puunajoon soveltuva peräkärry. Mönkijän voi edelleen liittää metsätalouden kalustoon, mutta sille on oltava selkeää metsätalouden käyttöä, mikä pitää myös pystyä todentamaan. Käytännössä riittänee, että ajetaan vuosittain 20–40 kuutiometriä myytävää puuta, ja mönkijällä on lisäksi käyttöä esimerkiksi taimien kuljetuksessa tai metsäpalstalle kulkemisessa. Sama pätee moottorikelkkaan ja traktoriin. Matkat Opintoja koulutusmatkojen kulut voidaan vähentää, jos tilaisuuden aihe liittyy metsätalouteen. Ammattiin tähtäävän koulutuksen menot eivät ole vähennyskelpoisia. Ulkomaille suuntautuvien opintomatkojen kustannusten vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että matkalta saadut tiedot ovat hyödynnettävissä verovelvollisen harjoittamassa kotimaisessa maatai metsätaloudessa. Matkan aikana ammattiohjelmaa tulee olla vähintään 4–5 tuntia päivässä ja metsätalouden osuus vähintään viidennes matka-ajasta. Työhuonevähennys Työhuonekuluina voidaan vähentää 190 euroa vuodessa metsätalouden menoina, jos metsätalous on tarpeeksi laajaa. Vähennys on saman suuruinen kuin palkansaajan satunnaisten sivutulojen hankkimisen vähennys. Maatalousyrittäjät voivat tehdä 380 euron vähennyksen. Tätä voidaan soveltaa myös päätoimisten metsätalousyrittäjien verotuksessa. Päivärahat Muualle kuin omaan metsään tehdyistä matkoista voi tehdä päivärahavähennyksen. Sen suuruus on 12 euroa yli 6 tunnin matkoista ja 24 euroa yli 10 tunnin matkoista. Matkan pitää myös suuntautua yli 15 kilometrin päähän kotoa. Matkakorvaukset Kuolinpesä ja yhtymä voivat korvata osakkaidensa matkakuluja matkalaskun mukaan. Korvaus voi olla enintään 45 senttiä kilometriltä. Yhtymä ei kuitenkaan voi maksaa korvauksia osakkaan kodin ja metsän välisistä matkoista. Nämä kulut vähennetään silloin normaalisti 25 senttiä kilometriltä yhtymän verotuksessa. Matkalaskun mukaan maksetut korvaukset merkitään palkkausmenoiksi yhtymän tai kuolinpesän verotukseen. Viime vuoden kuluja ei voi enää tämän vuoden puolella korvata laskun mukaan siten, että kulu menisi viime vuoden verotukseen. Verotuskäytännössä on myös edellytetty, että lasku on maksettu kuolinpesän tai yhtymän tililtä erillisenä suorituksena. Verohallinnon yhtenäistämisohjeet löytyvät osoitteesta www.vero.fi. Ohje löytyy helpoimmin, kun kirjoittaa hakukenttään Verohallinnon yhtenäistämisohjeet. Koneista tarkka selvitys Verohallinnon yhtenäistämis­ ohjeissa on entistä tarkemmat ohjeet mönkijöiden ja myös traktoreiden käsittelystä metsä­ verotuksessa. Metsälehden veromakasiinissa (1/2013) kysymys/vastaus osiossa todettiin, että jos viime vuonna mitatun hankintakaupan puiden maksu tulee vuonna 2013, siihen sovelletaan 24 prosentin arvonlisäveroa. Arvonlisäverotuksessa ratkaisevaa on kuitenkin mittausajankohta, joten viime vuonna mitattujen ja luovutettujen puiden maksun arvonlisäveroprosentti on 23, vaikka maksu tulisikin tämän vuoden puolella. Tämän suuruisena puun ostajat ovat veron myös maksaneet. Väärä alv-prosentti OIKAISU VEROKYSYMYKSIÄ Kuka maksaa kemerasta veron? Metsänhoitoyhdistys on teh­ nyt kemerasuunnitelman ja rahoitushakemuksen teke­ mästäni taimikonhoitotyös­ tä. Metsäkeskus on maksa­ nut kemeratuen suoraan yhdistykselle, joka on tilittä­ nyt työnjohto­ ja suunnitte­ lukustannusten yli menevän osuuden minulle. Kemeraa koskevissa ohjeissa sano­ taan, että tuki on saajalleen veronalaista tuloa. Kun yh­ distys on saanut tuen, pi­ tääkö minun vielä maksaa siitä veroa? Yleensä sellaisissa tapauksissa, joissa tuki ohjataan hankkeen toteuttajalle, kuten tiehankkeet, kulut ovat tukea suuremmat. Silloin tuki on toteuttajalle veronalaista, kuten muukin korvaus. Metsänomistajalle tukea ei makseta, koska se menee kokonaisuudessaan kustannusten kattamiseen. Jos tuki ohjautuu esimerkiksi metsänhoitoyhdistykselle metsänomistajan itse toteuttamissa hankkeissa, hankkeen toteuttajan kulut ovat silloin tukea pienemmät. Metsänomistajan tekemän työn osuus maksetaan silloin hänelle. Koska tuki on kuitenkin tullut yhdistykselle, tuki on yhdistykselle veronalaista tuloa. Kun yhdistys maksaa loppuosan tuesta edelleen metsänomistajalle, yhdistys vähentää tämän osuuden menoina omassa kirjanpidossaan. Metsänomistajalle tilitetty maksu on saajansa verotettavaa tuloa, vaikka sitä ei enää varsinaiseksi kemeratueksi katsotakaan. Metsänomistajan saama maksu voidaan ilmoittaa kohdassa 3.3. Metsätalouden tuet, siis samassa kohdassa kuin kemeratuet. Hankintatyön arvo Olen myynyt hankintakau­ palla noin sata kuutiomet­ riä mänty­ ja kuusitukkia. Savotan puut ovat olleet pääosin tuulenkaatoja. Puut on ajettu tienvarteen juon­ tokouralla varustetulla pik­ kutraktorilla, keskiajomatka on ollut noin 600 metriä. Voinko käyttää verohallin­ non ohjearvoja suurempia hankintatyön arvoja ja on­ ko se jotenkin mainittava veroilmoituksessa? Verohallinnon ohjeiden mukaan hankintatyön arvon voi laskea itse. Arvo on sama kuin mitä vieraalle olisi vastaavasta työstä pitänyt maksaa. Moottorisahaja maataloustraktorikorjuun perusteella laskettuja verohallinnon ohjetaksoja käytetään, jos muuta laskelmaa ei tehdä. Jos korjuun olosuhteet ovat poikkeavat, esimerkiksi myrskysavotta, tai korjuutapa on ohjetaksojen perusteista poikkeava, taksan voi laskea itse. Taksan suuruus on laskettava tapauskohtaisesti. Kysyjän tilanteessa sekä teon että ajon taksa voi olla joitain euroja Verohallinnon taksoja korkeampi. Laskelmat ja perustelut tehdään muistiinpanoihin. Verottajalle selvitykset lähetetään vain pyydettäessä. Puolisoiden metsätilat Milloin isännän ja emännän erilliset metsätilat eivät ole metsäverotuksessa yhtenä kokonaisuutena? Aviopuolisot voivat olla erillisverotettuja omistamistaan metsistä, jos niin haluavat. Metsätaloutta on silloin myös harjoitettava pysyvästi erillisinä yksiköinä. Metsäverotuksen 2C-lomakkeen yläreunassa on kohta, jossa todetaan, että puoliso antaa erillisen veroilmoituksen omista metsistään. Jos naimisiin on menty viime vuonna, verottaja yhdistää molempien puolisoiden metsät yhdeksi kokonaisuudeksi. Jos puolisot haluavat pitää metsänsä erillisinä, se puoliso jonka nimellä 2C-lomake on tullut täyttää sen omien metsiensä osalta ja ruksii yllämainitun kohdan. Toinen puoliso tekee sitten vastaavasti oman ilmoituksen. Jos toinen puoliso perii omaa metsää, hän voi samalla tavalla pitää sen omana verotusyksikkönään, kunhan tekee heti ensimmäisenä omistusvuonna oman veroilmoituksen. Jos metsätaloutta on jo ehditty harjoittaa yhdessä, ts. täytetty yksi yhteinen 2C-lomake, puolison metsän erottaminen omaksi yksikökseen voi vaatia selvityksiä. Verotustekniset syyt, esimerkiksi metsävähennyksen käyttö, eivät välttämättä kelpaa perusteeksi. Asiasta ei ole yksiselitteisiä ohjeita tai verotussäädöksiä. Jos jokin metsäverotukseen liittyvä asia on jäänyt epäselväksi, voit soittaa Metsälehden veroneuvontaan. Opastus on lehden tilaajille maksutonta normaalia puhelinmaksua lukuunottamatta. Veroneuvoja voit kysellä toimittaja Hannu Jauhiaiselta, puhelin 016 732 232, maanantaisin 11.2., 18.2. ja 25.2. kello 9–15 sekä 18–20. Metsälehden tilaajat voivat myös lähettää kysymyksensä sähköpostilla osoitteeseen hannu.jauhiainen@ metsalehti.fi. Sähköpostikysymykset on hyvä lähettää ajoissa, mieluusti viimeistään 22.2. Myös metsäverotukseen liittyvistä kokemuksista, kuten verotarkastuksista ja oikaisulautakuntien ja hallinto-oikeuksien päätöksistä, voi lähettää kommentteja samaan osoitteeseen. Kysy metsäverotuksesta
• 10 METSÄLEHTI 2 • 2013 HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti SEPPO SAMULI, kuvat T akavuosikymmeninä suomalaiset ylpeilivät sillä, että useat maailman laatulehdistä painettiin täällä valmistetulle paperille. Sanomalehtipaperin tuotanto olikin huipussaan vuonna 1995, jolloin se kattoi Euroopan kulutuksesta 14 prosenttia. Toissavuonna määrä oli pudonnut vajaaseen kolmeen prosenttiin. Suomessa enää yksi tehdas, UPM:n Kaipola, tekee varsinaista eli standard news -sanomalehtipaperia. Lisäksi Stora Enson Anjalankosken tehdas valmistaa vaaleampaa improved news -paperia. Tällä hetkellä kukaan ei pysty varmasti sanomaan, paljonko sanomalehtipaperin kysyntää alentavat suhdanteet ja paljonko internetin kasvava asema uutisvälineenä. ”Internetin todellisen vaikutuksen näkisi vasta, jos tulisi hulppea nousukausi ja selviäisi, miten se vaikuttaisi paperin kulutukseen. Todennäköisesti kulutus kasvaisi, mutta paljonko?” pohtii metsäteollisuuteen erikoistunut johtava konsultti Timo Suhonen Pöyryn liikkeenjohdon konsultoinnista. Suhonen korostaa, että paperin kulutus on tapasidonnaista. Jos suhdanteet muuttavat käyttötapoja pitkäksi aikaa, ei ole varmaa, että vanhaan palataan takaisin. Vuonna 2009 markkinat nyykähtivät, ja Suomen tuotanto supistui huomattavasti. Talous Sanomalehtipaperia tarvitaan edelleen Ensimmäiset kappaleet Vapaa-ajan kalastaja –lehteä ovat juuri tulleet painokoneesta Hämeen Painossa. Painaja Jere Maaniitty tutkii, että kuvat ja tekstit ovat sivuilla oikein. elpyi 2010, mutta vuoden 2008 tasolle kulutus ja tuotanto eivät palanneet. 2011 alkoi uusi lama. Paperia urbaanista metsästä Pelkät nykysuhdanteet eivät silti selitä tuotannon muutosta: Euroopan kulutus laski vasta 2007, mutta Suomen tuotanto oli tullut alas jo vuodesta 1997. Avainsana on kierrätyskuitu. ”Siitä pystyttiin tekemään jo 1990-luvun lopussa paperia yhtä nopeilla koneilla kuin neitseellisestä kuidusta, eikä laatukaan jäänyt juuri huonommaksi”, Suhonen sanoo. Suomessa sanomalehtipaperia hierrettiin mekaanisesta massasta, kun sen päävientimaat Keski-Euroopassa rupesivat käyttämään kierrätyskuitua – urbaania metsää. Suomi joutui nyt kilpailemaan halvan ja runsaan raaka-aineen kanssa. Pienen maan kierrätyskuitumäärä ei paperintekoon riittänyt, vaikka sitä tuotiin ulkomailtakin. Niin alettiin panostaa korkealaaSuomessa vain yksi sanomalehtipaperin valmistaja käyttää enää puuhioketta. Kun Kiina hamuaa maailman kierrätys­ kuidun, tehdas saattaa saada seuraa. ”Uuden lehden synnyttäminen on aina kuin pieni rakkaustarina”, painaja Juha Peltomaa lohkaisee.
• 11 METSÄLEHTI 2 • 2013 Reilut 20 vuotta sitten valtaosa sanomalehtipaperista tehtiin kokonaan puuhiokkeesta, mutta kierrätyskuituakin oli jo tarjolla. Esimerkiksi Kaipolasta tuli kumpaakin laatua. Painotalot käyttivät yleensä yhtä paperintoimittajaa. ”Kun sen paperilaatu oli sopivasti saatu toimimaan koneella, painaminen oli huoletonta”, muistelee Sanoma-konserniin kuuluvan Hämeen Painon toimitusjohtaja Risto Lehto. Tällä hetkellä taloon tulee paperia useammalta toimittajalta. Suurimmaksi osaksi puuhiokkeesta valmistetaan esimerkiksi Stora Enson parannettu sanomalehtipaperi, jolle Metsälehtikin painetaan. Lukija ei lehdestään välttämättä huomaa, onko se painettu kierrätyskuidusta vai puusta tehdylle paperille, mutta painaja tuntee erot. ”Ei voi sanoa, kumpi on parempaa. Laadut ovat erilaisia ja vaativat koneelta eri asioita”, Lehto toteaa. Neitseellisestä kuidusta tehdyssä paperissa ovat pitkät kuidut jäljellä, joten se ei pölyä ja kulkee painokoneessa hyvin. Kierrätyskuitupaperin huokosrakenne taas on tuorepaperia tasaisempi. Siksi väri imeytyy siihen paremmin, kun sen ja kostutusveden suhde saadaan oikeaksi. Suhdetta täytyy säätää paperin mukaan. Muutenkin värien ja veden kanssa täytyy olla tarkkana. Kun Lehto aloitti uransa painotalossa 24 vuotta sitten, neliväripainatusta käytettiin harvoin. Nyt sitä on melkein joka sivulla, mutta paperi on muuttunut ohuemmaksi. Sanomalehtipaperista väri ei koskaan kuivu kokonaan, vaan juokseva osuus imeytyy kuitujen sisälle pikku hiljaa. ”Ohuemmassa paperissa värillä on entistä vähemmän tilaa imeytyä. Tämä on suurin muutos, mitä minun aikanani on tullut.” Sanomalehtien nykyinen ahdinko ei ole ainakaan painotekniikasta kiinni. Muutama vuosi sitten alettiin tarjota esimerkiksi puolikkaaksi leikattuja sivuja, kun ilmoittajat niitä toivoivat. Osa sivuista saatetaan tehdä paremmasta paperista kuin muut. ”Mietimme siis, miten rauta taipuisi. Vaihtoehdot ovat kilpailuvalttimme”, Lehto naurahtaa. Painotalon väki tuntee paperit Kierrätyskuitupaperin ja tuorepaperin erot näkyvät sanomalehden painajan työssä. Suomen sanomalehtipaperin tuotanto 1995–2012 Euroopan sanomalehtipaperin kulutus 1995–2012 Suomen osuus romahtanut Lähde: Pöyry Miljoonaa tonnia 1995 97 2001 99 05 03 07 09 11 Miljoonaa tonnia 1995 97 2001 99 05 03 07 09 11 Toimitusjohtaja Risto Lehtoa ympäröi jopa lähes 1?400-kiloisten sanomalehtipaperirullien meri. tuisiin aikakauslehtipapereihin: kannatti tehdä sellaista, mitä jätepaperista ei saanut. Viime vuosina tosin myös päällystettyjen paperien kysyntä on laskenut. Formaatti pieni tekijä Eri tekijöiden vaikutusta yksittäisen sanomalehden paperinkäytön laskuun on tutkittu Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Sivumäärän aleneminen vähensi kulutusta 30–40 prosenttia ja levikin lasku 30 prosenttia. Levikki riippuu lukijoiden ja sivumäärä mainonnan määrästä. Sanomalehtien luokitelluista ilmoituksista iso osa kuten työpaikkaja asuntoilmoittelu on jo siirtynyt internetiin. Suhonen kuitenkin epäilee netin ylivoimaa kuvallisen mainonnan tuottajana. ”Vanhempaa, vaurainta väestönosaa nettimainonta ei ainakaan täysin kohtaa. Ei kannata hylätä vanhaa mainoskanavaa ellei ole varma, että uusi korvaa sen.” Suomessa Helsingin Sanomat vaihtoi hiljattain formaattinsa broad sheetista tabloidiin, ja pienemmät lehdet seuraavat perässä. Tutkimuksen perusteella näyttäisi, että sanomalehtipaperin menekkiin formaatti vaikuttaa vain 0–10 prosenttia. ”Kyse on siitä, kokevatko mainostajat tabloidin vähemmän houkuttelevaksi kuin broad sheetin. Suomessa aika näyttää.” Kiina heiluttaa markkinoita Suhonen uskoo, että sanomalehtija muutakin paperia tehdään Suomessa vielä pitkään. Kutistuvilta markkinoilta kun lähtevät ensimmäiseksi kalleimmat toimijat. ”Kustannustasoltaan Suomi sijoittuu tavallisen sanomalehtipaperin tuottajana kaikkien toimijoiden puoliväliin. Se ei kerro vielä kannattavuudesta mutta sanoisin, että kilpailukyvyn vuoksi tuotanto ei ole vaarassa.” Eri maissa tehtyjen sanomalehtipaperien laatu ei poikkea radikaalisti toisistaan. Hintaan ei vaikuta, valmistetaanko standardisanomalehtipaperi siistatusta kierrätysmassasta vai puuhiokkeesta. Kierrätyskuidun käyttäjiä hiertää nyt kilpa raaka-aineesta, kun Kiina ostaa sitä USA:sta ja Euroopasta. Maa tuo kierrätyskuitua jopa neljännekseen paperin ja kartongin tuotannostaan, arviolta 28 miljoonaa tonnia vuodessa. Kuidun hinta vaihtelee rajusti ja saattaa Keski-Euroopassa nousta toistasataa prosenttia muutamassa kuukaudessa. Suomessa ilmiö on lievempi, koska teollisuus pyörittää paperinkeräystä osaksi itse. Hintatrendi nousee silti kaikkialla, kun yhä suurempi osa paperista kerätään jo talteen. ”Siitä seuraa kiinnostavia kysymyksiä kuten se, palataanko vielä neitseelliseen kuituun, ja minkä verran sitä voitaisiin käyttää. Olisiko se kierrätyskuidun saatavuusongelmien vuoksi mahdollista?” Suhonen aprikoi. Jere Maaniitty mittaa sivun marginaalia. Siitä leikataan siivu, jolloin ulkoasu siistiytyy. ”Palataanko vielä neitseelliseen kuituun, ja minkä verran sitä voitaisiin käyttää?”
• 12 METSÄLEHTI 2 • 2013 PUUKAUPPA TIIA PUUKILA V iime vuonna neljäkymmentä prosenttia yksityismetsien puukaupoista osallistui Suomen metsäsäätiön rahankeruutalkoisiin. Metsäalan hyväksi tehtävälle työlle kerättiin varoja yhteensä 1,9 miljoonaa euroa. Tämä onnistui, kun noin 40?000 puukaupasta maksettiin vapaaehtoinen menekinedistämismaksu. Myös metsäsäätiömaksuna tunnetulla maksulla on rahoitettu metsäsäätiön toimintaa vuodesta 1995 lähtien. Viime vuonna kassaan kertyi satatuhatta euroa enemmän kuin vuonna 2011. ”Teemme koko metsäalan edunvalvontatyötä. Kohderyhmiä ovat alusta asti olleet päättäjät ja vaikuttajat sekä koululaiset ja nuoret”, kertoo Suomen metsäsäätiön toiminnanjohtaja Liisa Mäkijärvi. Menekinedistämismaksu on pystykauppatuloista 0,2 ja hankintakauppatuloista 0,1 prosenttia. Jos metsänomistaja maksaa maksun, puuostaja sitoutuu maksamaan samansuuruisen summan metsäsäätiölle. Myös Metsähallitus tilittää maksun puukaupoistaan. Valtion metsien hakkuutuloista kilahtaa vuosittain noin 200?000 euroa metsäsäätiön keräyskassaan. Asennemuokkaus ikuinen työsarka Metsäsäätiömaksun maksamalla metsänomistaja on mukana rahoittamassa puun ja puupohjaisten tuotteiden käyttöä, metsäelinkeinoa sekä metsäalan hyväksyttävyyttä edistävää työtä. ”On paljon tarpeita ja on paljon tekijöitä, mutta välistä puuttuu yksi asia, raha”, Mäkijärvi sanoo. Jonkun pitää käydä koulun oppikirjoja läpi ja katsoa, minkälaisen kuvan ne antavat metsäalasta. Jonkun pitää valvoa, etteivät kaavoitusmääräykset vie mahdollisuuksia harjoittaa metsätaloutta. Lisäksi jonkun pitää kertoa epäkohdista päättäjille. Esimerkiksi näistä metsäsäätiön varoin huolehditaan, Mäkijärvi kertoo. ”Metsäsäätiö mahdollistaa toimialan yhteisen viestin viemisen. Viesti myös otetaan vastaan, koska sen takana on koko metsäala eikä yksittäinen toimija.” Vuonna 2011 metsäsäätiö käytti 1,6 miljoonaa euroa metsäalaa tukeviin hankkeisiin. Hakkuutuloista kertyneillä keräysvaroilla kyydittiin neljäkymmentätuhatta koululaista tutustumaan metsätalouteen, rahoitettiin päättäjien metsäakatemian toimintaa sekä tuettiin metsäalan sosiaalista ja taloudellista tutkimusta. Talkoovoimin kerätyin varoin purettiin myös esteitä kotimaisten PEFC-sertifioitujen puutuotteiden viennille. Monissa maissa FSC-sertifiointi on Suomessa käytettyä PEFC-sertifiointia tunnetumpi ja siten hyväksytympi. Päättäjiin vaikuttamalla autetaan suomalaista puuta pärjäämään tärkeimmillä ulkomaisilla markkinoilla Britanniassa ja Hollannissa. Kohdennettu keräys innostaa Metsäsäätiö järjestää myös kohdennettuja keräyksiä. Niissä metsänomistaja voi osallistua vuoden ajan oman maakuntansa ideoiman hankkeen rahoittamiseen. ”Kohdennetut keräykset ovat yleensä nostaneet osallistumisprosenttia, ja osalla alueista se on jäänyt korkeammalle tasolle”, Mäkijärvi kertoo. Joensuun areena, Savonlinnasali, Metsähallituksen Pilke-talon pohjoisten metsien käyttöä esittelevä tiedekeskus, Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli sekä Luston Iso-Samperin konehalli ovat esimerkkejä keräyskohteista eri puolella Suomea. Keräysvaroin rahoitetut julkiset rakennukset toimivat puurakentamisen näyteikkunoina. Ne ilmentävät niitä moninaisia rakenneratkaisuja, joihin puu taipuu. Asenteiden muuttumisen ansiosta puu on viime vuosina tullut salonkikelpoiseksi. Puun käytön lisäämistä suomalaisessa rakentamisessa kuitenkin jarruttaa pula osaajista. Seuraavaksi metsäsäätiömaksulla tuetaan puurakentamisen opetusta ja tutkimusta. ”Sitoudumme rahoittamaan Aalto-yliopiston puurakenneprofessuuria viideksi vuodeksi, jonka jälkeen se siirtyy yliopiston rahoitettavaksi.” Pikkusummista iso Potti Vapaaehtoisella metsäsäätiömaksulla tuetaan kotimaisen puun käyttöä, parannetaan metsäalan hyväksyttävyyttä ja puretaan viennin esteitä. ”On paljon tarpeita ja paljon tekijöitä, mutta välistä puuttuu raha.” Menekinedistämismaksuja käytetään muun muassa koulujen linja-autokyyteihin. Metsäsäätiön varoin kuljetaan vuosittain noin neljäkymmenentuhatta koululaista tutustumaan metsätalouteen. V ilm a Is sa ka in en /S uo m en M et sä yh di st ys
• 13 METSÄLEHTI 2 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 1–4 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 672 569 Etelärannikko 17 201 Pohjanmaa 27 158 Lounais-Suomi 36 889 Häme-Uusimaa 76 054 Kaakkois-Suomi 55 551 Pirkanmaa 35 106 Etelä-Savo 96 201 Etelä-Pohjanmaa 65 534 Keski-Suomi 58 190 Pohjois-Savo 62 919 Pohjois-Karjala 45 821 Kainuu 19 982 Pohjois-Pohjanmaa 67 076 Lappi 8 881 Ostomäärät viikolla 4 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,63 ? 53,51 ? 41,11 ? 15,66 ? 17,33 ? 15,72 ? 22,67 ? 23,36 ? Uudistushakkuu 55,65 ? 55,05 ? 41,39 ? 16,47 ? 18,86 ? 16,85 ? Harvennushakkuu 47,62 ? 48,48 ? 38,12 ? 14,48 ? 15,67 ? 14,16 ? Ensiharvennus 44,98 ? 45,46 ? 14,30 ? 14,76 ? 13,41 ? Hankintahinnat 59,07 ? 59,44 ? 44,28 ? 29,46 ? 31,89 ? 30,71 ? 39,70 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,20 ? 53,33 ? 37,41 ? 16,70 ? 18,39 ? 16,73 ? 23,64 ? 24,13 ? Uudistushakkuu 55,74 ? 54,04 ? 38,00 ? 18,19 ? 18,93 ? 17,91 ? 25,55 ? 25,12 ? Harvennushakkuu 45,83 ? 44,58 ? 14,70 ? 14,91 ? 14,45 ? 20,27 ? Ensiharvennus 44,84 ? 44,13 ? 15,09 ? 15,34 ? 21,56 ? Hankintahinnat 51,91 ? 51,58 ? 28,97 ? 29,22 ? 29,23 ? 33,05 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,09 ? 54,42 ? 40,70 ? 15,34 ? 17,82 ? 15,55 ? 21,03 ? 24,36 ? Uudistushakkuu 55,76 ? 55,33 ? 42,65 ? 17,40 ? 19,41 ? 17,53 ? 21,78 ? 25,68 ? Harvennushakkuu 47,77 ? 47,75 ? 15,05 ? 16,08 ? 14,39 ? Ensiharvennus 45,41 ? 45,26 ? 30,20 ? 13,77 ? 14,29 ? 13,94 ? Hankintahinnat 56,08 ? 54,49 ? 45,22 ? 29,55 ? 30,86 ? 29,94 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,41 ? 50,90 ? 15,97 ? 16,42 ? 16,64 ? 22,61 ? 23,26 ? Uudistushakkuu 52,84 ? 51,72 ? 18,30 ? 17,13 ? 18,29 ? 25,14 ? 24,52 ? Harvennushakkuu 45,07 ? 45,42 ? 13,73 ? 14,60 ? 13,10 ? 20,11 ? Ensiharvennus 44,98 ? 13,48 ? 13,63 ? 19,87 ? Hankintahinnat 57,75 ? 54,73 ? 29,43 ? 30,08 ? 30,42 ? 35,29 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,96 ? 52,68 ? 41,44 ? 15,33 ? 16,28 ? 14,89 ? 20,37 ? 22,93 ? Uudistushakkuu 54,43 ? 53,66 ? 42,94 ? 17,18 ? 17,95 ? 16,90 ? Harvennushakkuu 47,95 ? 46,02 ? 37,72 ? 14,66 ? 15,15 ? 13,53 ? Ensiharvennus 43,28 ? 43,07 ? 13,71 ? 11,77 ? 13,01 ? Hankintahinnat 55,88 ? 54,93 ? 44,95 ? 29,48 ? 29,51 ? 31,67 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 44,81 ? 45,52 ? 15,35 ? 17,51 ? 15,35 ? 21,25 ? Uudistushakkuu 47,13 ? 18,45 ? 18,51 ? 17,08 ? Harvennushakkuu 14,21 ? Ensiharvennus 13,16 ? 12,93 ? Hankintahinnat 62,72 ? 31,23 ? 31,25 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,48 ? 53,09 ? 42,28 ? 15,25 ? 17,36 ? 15,11 ? 21,12 ? 22,13 ? Uudistushakkuu 56,11 ? 54,55 ? 43,90 ? 16,87 ? 18,88 ? 16,92 ? Harvennushakkuu 48,79 ? 48,12 ? 39,70 ? 14,95 ? 16,06 ? 13,89 ? Ensiharvennus 45,22 ? 45,32 ? 34,61 ? 14,23 ? 15,70 ? 14,00 ? Hankintahinnat 57,50 ? 54,96 ? 47,12 ? 29,81 ? 31,24 ? 30,30 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,63 ? 53,51 ? 41,11 ? 15,66 ? 17,33 ? 15,72 ? 22,67 ? 23,36 ? Uudistushakkuu 55,24 ? 54,54 ? 42,56 ? 17,54 ? 18,75 ? 17,49 ? 24,91 ? 24,80 ? Harvennushakkuu 47,60 ? 47,52 ? 38,55 ? 14,60 ? 15,60 ? 13,87 ? 20,18 ? 20,42 ? Ensiharvennus 44,64 ? 45,06 ? 31,79 ? 14,08 ? 14,68 ? 13,92 ? 20,64 ? 20,63 ? Hankintahinnat 57,85 ? 56,73 ? 45,32 ? 29,64 ? 30,89 ? 30,69 ? 37,50 ? 38,54 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. TIIA PUUKILA Puukauppavuosi on alkanut lupaavasti suuressa osassa maata. Tasainen tahti on jatkunut vuodenvaihteen yli. Paikoin puu on vaihtanut omistajaa jopa viime vuoden alkua rivakammin. ”Eteläja Keski-Pohjanmaalla puukauppa on ollut noin kolmanneksen vilkkaampaa verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan”, kertoo Länsi-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Marko Mäki-Hakola. Kaikille puutavaralajeille löytyy Länsi-Suomessa ostaja. Varsinkin mäntytukki ja energiapuu ovat pidemmän aikaa olleet kysyttyjä. Mäki-Hakola kannustaakin metsänomistajia valmistelemaan leimikkonsa hyvissä ajoin, mikäli aikovat tänä vuonna tehdä puukauppaa. Liian pitkäksi aikaa ei kannata jäädä uinumaan. Myös Keski-Suomessa puu liikkuu. Talviharvennukset eivät enää mahdu markkinoille, mutta havutukille riittää ostajia. ”Kysyntätilanne on nyt hieman parempi kuin viime vuonna”, arvioi Järvi-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Timo Leskinen. Rovaniemen metsänhoitoyhdistyksen alueella energiapuu ja kuitu tekevät kauppansa, mutta tukin kysyntä on alkuvuonna ollut vähäisempää. ”Hinnat laskivat loppuvuodesta ja se näkyy”, sanoo toiminnanjohtaja Teemu Orajärvi. Tasainen tahti jatkuu Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 Euroa m viikot 1–4, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 2 • 2013 14 METSÄNHOITO Suunnittele ensin kaatojärjestys ja -suunnat MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat M etsuriavusteisessa harvennuksessa hakkuukone avaa ajourat ja harventaa urien reunat kymmenen metrin etäisyydelle. Ajourien väli voidaan levittää 40 metriin tai jopa suuremmaksi. Koneen rinnalla työskentelevä metsuri kaataa välialueen puut. Menetelmä kiinnostanee monia metsänomistajia. Ajourien määrä näet vähenee jopa alle puoleen perinteisestä koneharvennuksesta, jossa uraväli on 20 metriä. Kasvatettavaksi jäävän puuston määrä lisääntyy samassa suhteessa. Tämä merkitsee kasvavaa päätehakkuutuloa. ”Kun ajourien väli on 20 metriä, puuttomaksi jää 20 prosenttia maa-alasta. 50 metrin uravälillä puuttomaksi jää vain seitsemän prosenttia alasta. Päätehakkuussa hakkuukertymä kohoaa tällöin noin 40 kuutiota ja myyntitulot 2 000 euroa”, menetelmää kehittänyt metsätyönopettaja Reijo Glad selostaa. Korjuukoneiden aiheuttamat juuristovauriot vähenevät. Mitä harvemmassa uria on, sitä vähemmän on myös vaurioille alttiita reunapuita. Lisäksi vähille urille kasautuu runsaasti maata suojaavia hakkuutähteitä. Toisaalta vaarana ovat kasvatettavien puiden tyvivauriot. Niitä saattaa syntyä, kun kone vetää välialueelta kaadettuja puita uraa kohti. Kesähakkuissa pienetkin kolhut rikkovat puiden kuoren. Kuljettajan huolellisuuden lisäksi ratkaisevaa on, kuinka fi ksusti metsuri osaa suunnata kaadot. ”Metsurilla pitäisi olla motokuskin aivot, jotta hän osaa suunnata kaadot niin, että kone yltää puihin ongelmitta”, pohtii leimikon korjuusta vastanneen Metsäkolmio Oy:n ostomies Jouko Lång. Kaatotilaa niukasti Hakkuutapaa kokeiltiin Kiuruvedellä. Työmaana oli varttunut kasvatuskuusikko, jonka harvennus oli kymmenisen vuotta myöhässä ja puusto pahoin ylitiheää. Puuston pohjapinta-ala ennen harvennusta oli 40 neliömetriä ja pituus 18–20 metriä. Metsää harMetsurin apu vähentää ajouria Metsurin avustama harvennushakkuu lupaa vähemmän ajouria ja korjuuvaurioita sekä enemmän päätehakkuutuloja. Korjuukulut noussevat – ratkaisevaa on, kuinka paljon. Metsuriavusteinen harvennus Kone hakkaa Ajouraväli 50 m Ajouraväli 20 m Ajourien alle jää 20% maa-alasta Ajourien alle jää 7% maa-alasta Metsuri kaataa, kaatosuunta Koneellinen harvennus Entistä vähemmän ajouria Lähde: Toivalan metsäkoulu 50 m vennettiin varovasti lumija myrskytuhojen välttämiseksi. Pohjapinta-ala alennettiin 27 neliömetriin. Ajouravälinä käytettiin 50:tä metriä. Puita olivat kaatamassa Toivalan metsurikurssin opiskelijat. Jäävän puuston tiheyden vuoksi kaatotilaa oli niukasti. Voimakkaampi harvennus olisi helpottanut kaatotyötä. Suuri hakkuukertymä ja tehtyjen puutavaralajien runsaus vaikeuttivat hakkuukoneen työskentelyä. Leimikolta tehtiin kuusitukkia, pikkutukkia, parrua, havukuitupuuta ja koivukuitua. ”Puutavaralajien lajittelu kasoille on hankalaa. Metsurien kaatamat rungot ovat kasvatettavien puiden välissä. Näin niitä on vaikea nosturilla siirtää kasojen suuntaan”, hakkuukoneen kuljettaja Marko Matalamäki manaili. Periaatteessa lähikuljetuksen pitäisi nopeutua, koska puutavara on kerättävissä lyhyeltä matkalta. Tästä ammattilaisten näkemykset menivät ristiin. Työsarkoja suometsistä Korjuunäytöstä seuranneet Ylä-Savon metsäammattilaiset eivät pi”Metsurilla pitäisi olla motokuskin aivot, jotta hän osaa suunnata kaadot.” Puuston ylitiheys vaikeutti välialueelta poistettavien puiden kaatamista. Suuri hakkuukertymä ja puutavaralajien runsaus vaikeuttivat hakkuukoneen työskentelyä. täneet mallityömaata otollisimpana uuden korjuutavan kokeiluun. He arvioivat, että metsurin ja hakkuukoneen yhteistyö olisi järkevintä erikoiskohteissa, kuten rinteissä, joissa kone ei pysty liikkumaan. Myös suometsissä tiimityö helpottaisi korjuuta. Menetelmä voisi sopia myös ensiharvennuksille, joissa tehdään yleensä vain yhtä puutavaralajia. Kuiturunkojen tekokin sujuisi jouhevammin, jos mittaus voitaisiin tehdä esimerkiksi ajokoneen kuormainvaa’alla. Tukkirunkojen teossa katkonta hidastaa valmiiksi kaadettujen puiden tekoa. ”Puut voidaan karsia latvasta tyvelle päin. Runkojen mittaus ja katkonta on tehtävä tyveltä latvaan, joten puut on käsiteltävä kahteen kertaan, mikä hidastaa hakkuuta”, Matalamäki toteaa. Metsurin apu voisi helpottaa myös ylispuiden korjuuta taimikoista. Valmiiksi kaadettujen kaatamien puiden siirtely ei välttämättä särkisi taimia, koska runko voidaan karsia samalla kun koura vetää sitä kohti ajouraa. Koulutuspäällikkö Karl-Erik Hasa Savon ammattija aikuisopistosta kertoo, että työmenetelmää on tarkoitus kehittää metsäväen yhteistyönä. ”Palaute oli sen verran hyvää, että tätä ei kannata jättää tähän.” Ensiharvennukselle tai suometsiin.
• 15 METSÄLEHTI 2 • 2013 Metsuriavusteinen harvennus sopii parhaiten ensiharvennuksille, suometsiin ja vaikeakulkuisiin rinteisiin. Ajouraväli voidaan puuston pituudesta riippuen kasvattaa jopa 50 metriin. Metsurin kaadettavaksi jäävällä alueella ei tarvita ennakkoraivausta. Hakkuukoneen avuksi tarvitaan yksi tai kaksi ammattimetsuria. Välialueen kaadot suunnataan niin, että kone ylettyy ongelmitta tarttua latvaan. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Moni metsänomistaja olisi valmis maksamaan – tai siis tyytymään alempaan harvennustuloon – saadakseen paremman harvennusjäljen. Ratkaisevaa on, paljonko kustannukset nousisivat; kattaako tulevaisuudessa saatava hyöty lisääntyvät kustannukset. Hakkuukoneen kuljettaja Marko Matalamäki arvioi ensikokemuksensa perusteella, että hakkuu hidastuu jonkin verran. ”Ajouraa kohti kaadetut puut voi kyllä karsia latvasta tyvelle päin. Runkojen mittausta ja katkontaa varten runko on kuitenkin käsiteltävä uudelleen tyveltä latvaa kohti. Pelkän kuitupuun hakkuu voisi olla nopeampaa, kuiturangat voisi katkoa latvasta alkaen ja mittaus voitaisiin tehdä ajokoneen vaa’alla.” Ensi vaikutelma koneen ja metsurin yhteistyöstä voi olla hieman pessimistinen. Jo kokeilun toisena päivänä välialueen puiden kaatoon oivallettiin fiksumpi tapa, ja samalla konetyökin nopeutui. Oletettavasti konehakkuun kustannukset kohoavat ainakin jonkin verran. Lisäkustannuksia tulee myös metsurityöstä. Kiintoisa kysymys on, paljonko? Koetyömaalla nohevimmat opiskelija-metsurit kaatoivat puita jopa 40 rungon tuntivauhdilla. Haastattelemani ammattimetsurit arvioivat, että ensiharvennukselta puita ehtisi kaataa ainakin 60 rungon tuntivauhtia. Tällä tahdilla koneen avuksi riittäisi yksi metsuri. Seitsemän tunnin päivässä metsuri ehtisi kaataa noin 400 runkoa. Se tekee noin 50 kuutiota, jos runkojen keskikoko on 125 litraa. Tällöin kaatotyön hinnaksi tulee neljä euroa kuutiolle, jos metsurin päivälaskutus on 200 euroa. Tiimityölle kertyy näin lisähintaa vähintään 5–6 euroa koneelliseen harvennukseen verrattuna. Se on joltinenkin lovi kuitupuun 16–17 euron kantohintaan. Lisää lovea ensiharvennustiliin tekee se, että ensiharvennuksilla iso osa puusta kertyy ajourilta. Vastineeksi metsänomistaja saisi terveemmän puuston ja runsaammin tuloja myöhemmissä hakkuissa. Montako puuta kaatuu tankillisella? Vinkkejä metsuriavusteiseen harvennukseen Hakkuukoneen kuljettaja Marko Matalamäen mukaan metsurin kaatamien runkojen käsittely on hitaampaa kuin koneella kaadettujen. Hakkuukone avaa ajourat ja harventaa ajourien reunat kymmenen metrin säteellä. Metsuri kaataa puut, joihin kone ylety.
• 16 METSÄLEHTI 2 • 2013 V uosisata sitten Mäntsälässä saattoi nähdä tulitikun poikineen. Tuolloin puolet koko Suomen tulitikuista valmistettiin paikkakunnan yrityksissä, jotka veivät tuotteitaan myös ulkomaille. Ensimmäinen Mäntsälän tehdas aloitti vuonna 1872 Hirvihaarassa, ja lähialueiden haapapuulle tuli käyttöä. Perustaminen ei kuitenkaan sujunut mutkattomasti, sillä paikkakunnan päättäjät eivät mielellään olisi antaneet lupaa ”vaaralliselle” tehtaalle. Lopulta toiminta alkoi, ja lähiseuduille syntyi myös muita tehtaita. Parhaimmillaan tulitikut antoivat toimeentuloa yli tuhannelle mäntsäläläisperheelle. Kilpailu maailman tulitikkumarkkinoista oli kovaa. Yksi syy oli tulitikkukeisari Ivar Kreugerin johtama Svenska Tändstickan AB (STAB). 1910-luvulta alkaen se ehti hankkia keinoja kaihtamatta omistukseensa 250 tehdasta lähes 40 maasta, myös Suomesta. Monet näistä tehtaista lopetettiin ja tuotanto korvattiin muualla. Parhaimmillaan ruotsalaisyritys hallitsi 80 prosenttia maailman tulitikkumarkkinoista. 1930-luvun laman leimahtaessa suunta kuitenkin muuttui, ja STAB joutui kärsimään monista Kreugerin vilpillisyyksistä. Mäntsälän tehtaista viimeinen, STABin omistukseen siirtyneenä, lopetti vuonna 1935. Ruotsalaisyritys jatkoi toimintaansa vuoden 1968 jälkeen Swedish Match -nimisenä. Se on hankkinut omistukseensa tehtaita myös Suomessa, missä viimeiset lopettivat toimintansa Porissa (Porin Tulitikkutehdas) vuonna 1987 ja Vaajakoskella 1995 (Finn-Match Oy). Kaikkiaan Suomessa ehti 150 vuoden aikana toimia yli 50 vähintään kotiteollisuusyrityksen kokoista tulitikkujen valmistajaa. Kehitys Baltiassa on ollut samansuuntainen. 2000-luvulla Virossa, Latviassa (Kometa Riiassa) ja Liettuassa toimi vielä tulitikkutehtaat, joista viimeisimpänä on äskettäin lopettanut Kaunasissa Lieps nan tehdas. Myös se oli ennen neuvostoaikaa STABin omistuksessa, kuten Viljandi Tuletikuvabrik. Tulitikkumaa Ruotsi Ruotsissa on enimmillään toiminut yli 150 tulitikkutehdasta. Ensimmäinen perustettiin Tukholmaan vuonna 1836. Jönköpingissä tulitikkujen valmistus alkoi vuonna 1845, ja yrityksestä kasvoi lopulta yksi Ruotsin suurimmista alallaan. Tehdas lopetti toimintansa vuonna 1940 enTuliTikkumaaOTTElu RuOTSillE Mäntsälän kipinä hiipui 1930-luvulla, mutta länsinaapurissa tikkuteollisuus on yhä liekeissä. PEKKA VIRTANEN Suomessa ehti 150 vuoden aikana toimia yli 50 tulitikkujen valmistajaa.
• TuliTikkumaaOTTElu RuOTSillE PEKKA VIRTANEN tisen tehdaskompleksin toimiessa tänään tulitikkumuseon ja monen muun yrityksen ja yhteisön tukikohtana. Ruotsin tulitikkuteollisuuden voittokulkua avitti varmuustulitikkujen kehitystyö. Varhaisimmat tulitikut 1830-luvulta alkaen olivat syttymisherkkiä mahdollistaen lännenelokuvistakin tutun housunlahkeista raapaisun. Tosin myrkyllisestä valkoisesta fosforista valmistettuja tulitikkuja tehtiin Ruotsissa vielä senkin jälkeen, kun niiden valmistus kiellettiin Suomessa vuonna 1872 – ensimmäisenä maailmassa. Japanissa kielto astui voimaan vasta 50 vuotta myöhemmin. Ruotsissa käsityövaltaisen tulitikkutuotannon tehostamiseksi kehitettiin myös monia valmistusta nopeuttavia koneita. Edelleen ruotsalaisten tulitikkujen menestymistä maailmalla siivitti 1900-luvun alkupuolella alkanut maan tulitikkuvalmistajien liittoutuminen, joka johti lopulta edellä kerrotun STABin herruuteen. Intia seuraava haastaja Tidaholm on leimallisesti ollut ja on yhä tulitikkukaupunki, kuten Mäntsälän seutu oli aikoinaan Suomessa. Varovasti vuonna 1868 aloittanut Vulcan kasvoi ajan myötä suureksi tuotantolaitokseksi ja yhdistyi sittemmin osaksi laajempaa kuuden tehtaan ryhmittymää ja lopulta STAB-konsernia. Parhaimmillaan laajalla alueella keskustan tuntumassa sijainneessa tehtaassa työskenteli yli 2 000 miestä ja naista. Tänään vähän matkan päässä sijaitsevassa uudemmassa tehdaskompleksissa sekä 120 kilometrin päässä sijaitsevassa Vetlandan tehtaassa työntekijöitä on alle 300. Vetlandassa sijaitseva tehdas tekee tulitikkuaihiot sekä painaa laatikkoainekset. Ne kuljetetaan kuorma-autoilla Tidaholmin tehtaalle, jossa tulitikut viimeistellään raapaisuvalmiiksi, pakataan laatikoihin ja lähetetään maailmalle. Markkinointijohtaja Rolf Byberg kertoo Swedish Matchin Ruotsin tehtailla valmistuvan viisi miljoonaa askia päivässä. Kymmenestä linjasta kahdeksan on toiminnassa jatkuvasti. Ruotsalaisilta metsänomistajilta ostetaan haapapuuta vuosittain parhammillaan 50 000 kuutiota, ja myös askikartonki tulee Ruotsista. Tällä hetkellä Suomen tulitikuista puolet toimittaa Swedish Match. Ruotsin omia tulitikkumarkkinoita yritys hallitsee lähes sataprosenttisesti vastaten kolmea prosenttia tehtaan vuosituotannosta. Vientiin tulitikkuja menee 80 maahan. Kilpailijoita Swedish Matchilla on lukuisia esimerkiksi Intiassa, jossa tulitikkuja voidaan tuottaa puolet halvemmalla. Laatu ei useinkaan yllä samalle tasolle eikä niillä ole mahdollisuuksia jatkuvaan kehitystyöhön, jonka myötä Ruotsissa valmistetaan esimerkiksi FCS-sertifioituja tulitikkuja. Swedish Matchin tehtaalta Tidaholmissa valmistuu 250 miljoonaa tulitikkua päivässä. Swedish Match valmistaa myös perinteisiä kolmen tähden tulikkuja. Tidaholmenin museossa on hyvin säilynyt tulitikkutehtaan paja. Etikettien suunnittelu ja painaminen oli tärkeä osa tulitikkujen valmistamista. Tidaholmenin museo. Pe te r K nu ts on Pe te r K nu ts on Pe kk a V irt an en Pe kk a V irt an en
• 18 METSÄLEHTI 2 • 2013 METSÄNOMISTAJA SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat K okkolalaiselta Timo Lankilalta löytyy nippu mielenkiintoisia valokuvia ensimmäisestä metsätilastaan. Sen osti hänen nyt jo edesmennyt Jaakko-isänsä 1980-luvun alussa 12-vuotiaan poikansa nimiin. Valokuvien lisäksi 43 vuoden ikään ehtineelle Lankilalle on jäänyt Kälviän palstalta muitakin pysyviä muistoja. ”Tällä kuviolla perkasin 14-vuotiaana taimikkoa moottorisahalla ja terä lipesi polveen. Vahingosta selvittiin ompeleilla, mutta arpi näkyy polvessa vieläkin.” Kolmessa vuosikymmenessä taimikko on venähtänyt tukkimittaan ja Lankila on ennättänyt pystykarsimaan parhaat petäjät. ”Metsähallituksen oppien mukaan puusto olisi jo uudistamiskypsää, mutta eihän parhaassa arvokasvussa olevan metsän hakkaamisessa olisi mitään järkeä.” Lainarahalla alkuun Isältä perityn geenivirheen takia – kuten mies itse kiinnostuksensa metsäasioihin muotoilee – Lankila tiesi jo nuorena haluavansa ammattimaiseksi metsänomistajaksi. Hän valmistui Saarijärveltä metsätalousteknikoksi laman kynnyksellä vuonna 1989, eikä metsäalalla ollut juuri töitä tarjolla. ”Olin kuusi kesää valtakunnan metsien inventoinnissa ja talvisin tein metsurin hommia. Vuonna 1997 siirryin prosessiteollisuuteen kolmivuorotyöhön.” Vaikka lainakorot liikkuivat 90-luvulla hurjissa lukemissa, Lankila osti aktiivisesti sopiviksi katsomiaan metsätiloja. ”Pankissa ei aina tunnettu metsäalaa, joten toiminnan järkevyyttä piti joskus perustella rahoittajille. Pitkäaikaisen, vakaan ja metsätalouden luonteen huomioivan rahoitukTarvittiin kolmekymmentäviisi metsätilaa ja melkein yhtä monta vuotta ennen kuin Timo Lankilasta tuli metsätalousyrittäjä. Timo Lankilalle kertyy vuosittain yli 20?000 kilometriä ajoja metsätiloilleen. Verottaja ei silti hyväksynyt metsänomistajan autoa alv-vähennyskelpoiseksi. Sama metsä ja sama mies, mutta välissä 27 vuotta. Pitkä tie ammattilaiseksi Ti m o La nk ila n ko tia lb um i
• 19 METSÄLEHTI 2 • 2013 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Ihannetilanteessa halot tai myös suoraan runkopuusta tehdyt klapit ovat jo kuivumassa pakkasten vielä jatkuessa. Keväällä ilma on kuivaa, ja halkaistun puun pinta saavuttaa nopeasti alhaisen kosteuden, jossa se ei ole enää altis saamaan hometta. Vaikka kesästä tulisi kuumankostea, kerran hyvään kuivumisen alkuun päässeet polttopuut kyllä säilyvät hyvälaatuisina, kun ne ovat suojatussa pinossa. Laatua ajatellen pilkkeiden tekeminen aloitetaan keskimäärin liian myöhään. Ilmeisesti koneiden käyttö pakkasessa säälittää. Vielä yksi syy varhaisen aloittamisen etuihin liittyy puukemiaan. Jo vanha kansa tiesi, että rakennuspuut ja myös polttopuut pitäisi kaataa talvella hyvissä ajoin ennen kevättä. Silloin puut olisivat kestävimmillään, ja esimerkiksi talvikaatoisista hirsistä saataisiin lähes ikuisesti kestäviä rakennuksia. Syyksi sanottiin, että puut ovat kuivimmillaan talvella. Tosiasiassa sekä havuettä lehtipuut sisältävät vettä enemmän talvella kuin kesällä. Evoluutiossa ovat jääneet jatkamaan sukuaan ne puut, jotka älysivät tankata syksyllä itsensä pakkaskuivumisen varalta. Oikea syy on se, että puun sisältämien hiilihydraattien liukoisuus lisääntyy kevättä kohti. Huonosti liukenevat sokerit ovat erilaisille mikrobeille huonompaa ruokaa kuin liukoiset. Siksi puun mikrobiologinen kestävyys on parempi talvikaatoisissa puissa kuin myöhemmin. Helmikuun pakkasilla on siis hyvä aika aloittaa polttopuun tekeminen. Lisäbonuksena voi vielä ajatella, että päivä on jo paljon pidempi kuin pahimpaan kaamosaikaan. Mikä parasta, säätilastojen mukaan aurinko alkaa yhä useammin myös näkyä. Pakkanen auttaa halkojen teossa K un pakkanen kiristyy noin seitsemän asteen lukemaan tai alemmaksi, tuoreessa puussa tapahtuu kiintoisa ilmiö. Vesi pakenee solujen seinämistä tyhjiin soluväleihin. Vastaavasti solun seinämä kutistuu materiaalin poistuessa siitä. Kun kaikkien solujen puuaine pienenee, koko puu kutistuu. Suuri lehtipuu on pakkasella noin prosentin verran pienempi kuin lauhalla ilmalla. Ero saattaa olla suurempikin, koska kuori kutistuu vielä enemmän kuin puuaine. Pintapuu on yleensä vesipitoisempaa kuin puun keskiosa, ja sitä paitsi pakkanen laskee puun ulkovaipan lämpötilaa nopeammin kuin sisäosan lämpötilaa. Tämän vuoksi pakkasella puun ulkovaippa on kuin kiristetty panta. Jos jännitys tulee suuremmaksi kuin puun lujuus, puuhun helähtää pakkasella halkeama. Mikä oivallinen tilaisuus halkojen tekijälle! Käytetään siis hyväksi se muutoin harmittava seikka, että kasvavat puut saattavat halkeilla pakkasessa. Kun halkojen tekijä suuntaa iskunsa metrin pituisen pölkyn ulkokehälle lähelle pölkyn päätä, se paukahtaa kahdeksi kappaleeksi pienellä voimalla, joskin suurella taidolla. Pakkasella tuoreiden pölkkyjen halkominen sujuu melkein kuin leikki, jos työn osaa. Tämä on yksi syy siihen, että juuri nyt on oikea aika aloittaa polttopuun teko, jos kuuluu siihen joukkoon, joko arvostaa haloista lähtevää pilkkeiden tekoa. Tämä uskovaisten ryhmä pienenee vuosi vuodelta, kun tehokkaat pilkekoneet tekevät kuitupuusta tai järeistä rangoista suoraan pilkettä edullisesti ja vähällä vaivalla. Paras polttopuu tehdään varhain keväällä Helppo halkominen ei ole ainoa syy, miksi polttopuun teko kannattaa aloittaa varhain keväällä, jos kuntoa ulkoilmatöihin löytyy. Astmaatikot ja sydänvikaiset kuitenkin varokoot pakkasilmaa. Halkojen teossa voi hyödyntää puun taipumusta halkeilla pakkasessa. Kerran pakkasessa haljennut puu halkeilee helposti uudestaan. M at ti K är kk äi ne n sen puute vaikeuttaa edelleen etenkin aloittavien metsätalousyrittäjien työtä”, hän huomauttaa. Vuosien varrella pankissakin on alettu suhtautua ymmärtäväisemmin Lankilan metsäbisneksiin. Nyt miehen omistuksessa on 35 metsätilaa, joiden yhteispinta-ala on yli tuhat hehtaaria. ”Lähimmälle tilalle on matkaa 20 kilometriä. Kauimmainen tila on Haapajärvellä, jonne kertyy matkaa 150 kilometriä. Se on hoitotöiden kannalta jo maksimietäisyys.” Raha kiertämään Viime kesänä Lankila teki metsätöitä vapautunein mielin kesämökiltä käsin. Hän oli nimittäin ottanut lopputilin tehtaalta ja päättänyt alkaa päätoimiseksi yrittäjäksi. ”Kahden työn tekemistä ei olisi jaksanut loputtomiin. Tässä työssä parasta on vapaus päättää omista asioista, vaikka töitä on paljon”. Lankilan mielestä olisi koko yhteiskunnan etu, jos metsätalousyrittäjäksi voisi päästä muutenkin kuin kolmen vuosikymmenen kovalla työllä. ”Kollegoita ei taida Suomessa kovin paljoa olla, vaikka kiinnostusta ammattiin lienee paljonkin. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi kannustaa ammattiin siirtymiseen, sillä toiminnan kansantaloudellinen merkitys on laajempi kuin ajatellaan.” Lankila havainnollistaa, millainen paikallistalouden pyörä vierähtää liikkeelle, kun esimerkiksi sadantuhannen euron arvoinen, vuosikymmeniä hoitamattomana seisonut metsätila saadaan aktiivisen metsätalouden piiriin. ”Valtio saa heti varainsiirtoveron, lisäksi teiden ja ojien kunnostus, metsänhoitotyöt sekä puunkorjuu työllistävät yrittäjiä, tehtaat saavat raaka-ainetta ja valtio edelleen verotuloja puunmyynnistä”, Lankila listaa. Yksinkertaisia keinoja metsäyrittäjyyden lisäämiseen on tosin vaikea keksiä. Paljon auttaisi jo se, jos metsätiloja tarjottaisiin myyntiin enemmän. ”Keski-Pohjanmaalla tarjonta on tällä hetkellä vähäistä. Ja kun käyn katsomassa kymmentä tilaa, niin yleensä yksi niistä voi osoittautua mielenkiintoiseksi.” Kasvatusmetsät kiinnostavat Mielenkiintoiseksi Lankila luokittelee tilan, joka on pinta-alaltaan vähintään 30 hehtaaria ja puustoltaan pääosin hoitamatonta kasvatusmetsää tai kehityskelpoista taimikkoa. ”Kuitukokoisesta metsästä saa jo hakkuutuloja, mutta paras arvokasvu, josta metsätalouden tuotto syntyy, on vielä edessäpäin”, Lankila perustelee. Maapohjaa ei voi vaihtaa, joten Lankila hankkii mieluiten ravinteisuudeltaan vähintään puolukkatyypin kangasmaita. Viimeisen vuoden aikana hän on ostanut kaksi uutta tilaa, joiden metsiä laitetaan parhaillaan kuntoon. ”Tarvittaessa teen uudelle tilalle ensimmäisenä tien. Sen jälkeen tarkistetaan ojitustarve ja suunnitellaan hakkuut.” Tänä vuonna Lankilan tiloilta korjataan noin 12?000 kuutiota pääasiassa kuituja energiapuuta. Harvennusleimikot ja sekapuustoiset päätehakkuuleimikot Lankila myy hankintakaupalla metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun välityksellä, selkeät tukkileimikot pystykaupalla yksityisille sahoille. ”Itse hakkaan sahapelissä vajaat tuhat mottia talvessa lähinnä terapiamielessä.” Toistaiseksi Lankila on ehtinyt tehdä kaikki hoitotyöt tiloillaan itse. ”Koko sulan maan aika kuluu raivuulla. Perkaukset teen aina lehdettömään aikaan, jolloin työ on nopein tehdä. Keskikesällä sahaan varttuneempia taimikoita.” Laadukkaan taimikon kasvatukselle on Lankilan mukaan Suomessa olemassa vain yksi este. Se on nelijalkainen ja pitkäturpainen. Mies ar vioi, että ylitiheä hirvikanta aiheuttaa yksin hänen metsissään vuosittain vähintään 20?000 euron tappiot. ”Olen raivannut taimikoita yli kahdenkymmenen vuoden ajan vähintään sata työpäivää vuodessa ja törmännyt tuhoihin jatkuvasti. Hirvikanta on vihdoin ja viimein saatava kuriin, tai mäntyä ei tarvitse Suomessa enää kasvattaa.” Timo Lankila ja Hanna-vaimo toivovat, että pojat Julius, 8, ja Wiljam, 6, innostuisivat myös metsäasioista tulevaisuudessa. Perheeseen syntyy lähiaikoina kolmaskin lapsi. ”Eihän parhaassa arvokasvussa olevan metsän hakkaamisessa olisi mitään järkeä.” Turku Kokkola
• 20 METSÄLEHTI 2 • 2013 solakka laippa upposi puuhun mallikkaasti. Sitten ei kun kiertämään sahalla tyveä ympäri. 12-tuumaisen laipan ulottuvuus riittää isoonkin puuhun. Rauhallisesti, terää painottamatta saha avasi sahausrakoa hitaasti mutta tukehtumatta. Vielä pari pyöräytystä kaatotunkin kahvasta, ja koivu rojahti kuolinsyöksyynsä. Kantoläpimitta oli 37 senttiä, aika tarkkaan motin puu. Kannon viereen kertynyt puru oli huomattavan hienojakoista. Teimme sahalla kolme tai neljä tukkirunkoa. Homma sujui, kunhan terä oli kunnossa. Vähänkin tylsyneellä terällä leikkuuteho hävisi miltei kokonaan. Seuraavaksi rankametsään Tämänkokoista sahaa ei ole oikeasti tarkoitettu metsätöihin. Lähinnä se on katkaisutyökalu samaan tapaan kuin akkusahat. Näppituntumalla arvioiden MS 150 päihittää leikkuutehossa Stihlin MA 160:n, joka viimevuotisessa kokeilussamme osoittautui tehokkaimmaksi akkusahaksi. Rauhalliseen tahtiin rankametsää sahailevalle metsänomistajalle ultrakevyt saha voisi kuitenkin olla mukava työväline. Rankojen sahaus sujui kohtalaisesti, kunhan terän sai pysymään kunnossa. Kevytsahaa metsätöihin haikailevan ei silti kannattane ostaa pienintä Stihliä. Pykälää suurempi Stihl MS 192 on sekin huiman kevyt, astetta puhdikkaampi ja palvelee rankasahana paremmin. Lisäksi se on halvempi. Pikkusaha ei hajonnut parin viikon koesahauksissamme. Yleensä kevyet Stihlit ovat olleet lujatekoisia. Halvalla ultrakevyen Stihlin omistajaksi ei valitettavasti pääse. Ensi tietojen mukaan saha maksaa noin 500 euroa. Ultrakevyt saha yllätti Maailman kevein polttomoottorisaha, Stihl MS 150, osoittautui hauskaksi ja ehkä jopa hyödylliseksi peliksi. ”Homma sujui lupaavasti, kun muisti antaa pikkuiselle aikaa.” Stihl MS 150 › Sylinteritilavuus 23,6 cm › Moottorin teho 1 kW › Paino 2,6 kg* › Teräketju 1/4P › Terälaippa 12 tuumaa › Hinta noin 500 euroa *Ilman terälaitetta, tankit tyhjinä. Paino työkunnossa tankattuna noin 3,5 kiloa. KOKEILTUA Moottori on kokoisekseen sitkeä. Lisäksi tyyppimerkiltään 1/4P-teräketju on poikkeuksellisen kapea (uraleveys 1,1 milliä), joten terä uppoaa puuhun mahdollisimman vähällä vastuksella. Sahausrako on suunnilleen saman levyinen kuin pokasahalla tehty. Myös terähampaat ovat tavalMIKKO RIIKILÄ, teksti HANNU JAUHIAINEN, kuvat V aikea kuvitella, että polttomoottorisaha voisi tästä enää pienentyä. Paino ilman terälaitetta on 2,6 kiloa, sylinteritilavuus jyhkeät 23,6 kuutiosenttiä ja teho yhden kilowatin. Tavallisen moottorisahan painoja teholukuihin päästään kertomalla mainitut arvot kahdella. Moottori on makaavasylinterinen. Saha on samannäköinen kuin esimerkiksi Stihlin MS 201, huomattavasti pienempi tosin. Moottorissa on pakokaasupäästöjä pienentävä ilmahuuhtelutekniikka. Valmistajat lupaavat sen lisäävän myös moottorin vääntöä ja alentavan polttoaineen kulutusta. Kokeilimme pikku-Stihliä Metsälehden syyssavotalla. Työmaa ei ollut kaikkein otollisin sylinteritilavuudeltaan 23 kuutiosentin sahalle, koska tarkoituksemme oli kaataa lähinnä koivutukkeja. Ensin kokeilimme sahaa latvusten karsinnassa ja teimme kokeeksi joitain kuitupuun kokoisia kuusia. Homma sujui lupauksia antavasti, kun muisti antaa pikkuiselle aikaa. Rauhallisesti sahaa painamatta terä pureutui puuhun – ei nopeasti, mutta osapuilleen jouhevasti. Stihl MS 150:n sylinteritilavuudeltaan 23,6 kuutiosenttimetrin moottori oli yllättävän sitkeä. Nurin menee, mutta tukkipuun kaatoon pikku-Stihliä ei ole tarkoitettu. lista matalammat. Suositeltava pyöräviilan koko on 3,2 milliä. Ohuimmat kaupasta löytyneet 3,5 millin viilat osoittautuivat toimiviksi. Tukkipuu kaatui Pitihän pikku-Stihliä kokeilla koivutukin tyvellekin, kun kerran vanerisavotalla oltiin. Kaatokolon teko onnistui, yläsahaus tosin hitaasti, koska terä joutui puremaan pystypuuta. Pistosahaus pitopuun taakse sujui yllättävän hyvin – kapean
• Suomen johtava metsäportaali uudistui. Se on tuttu, mutta entistä tuhdimpi palvelu. Kaikki suomalaisesta metsästä suomalaiselle metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle. Kannattaa käydä, jokaisena päivänä. www.metsalehti.fi Jos metsään haluat klikata nyt, takuulla yllätyt. Suomalaisen metsän osoite Metsätietovisa. Pelaa. Testaa tietosi. Haasta ystäväsi. Oletko marjastaja vai tietäjä? Tietopeli metsien miehille ja naisille. Osallistu! Parhaiden kesken arvotaan mahtava palkinto. Puunhinta. Millä hinnalla tukki liikkuu? Sisältää kätevän laskurin. Metsäkortisto. Kaikki, mitä suomalaisen metsän hoidosta tarvitsee tietää. Sähköisesti ja kätevästi. Perustuu Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin. Metsäkeskustelu. Sana on vapaa. Kommentoi. Haasta. Kerro. Avaudu. Osallistu
• 22 METSÄLEHTI 2 • 2013 Urheilija halusi ulkotöihin Metsurikurssia käyvän Eeva-Liisa Hakalan tähtäimessä on maaseutuyrittäjyys. Hakala oli Kiuruvedellä esittelemässä metsuriavusteista harvennushakkuuta: ”Antoivat minulle tällaisen tyttösahan”. Toki näre kaatui hallitusti pikkuStihlilläkin. Eeva-Liisa Hakala on viihtynyt Toivalassa. Luentoja on vähän. sovittu viimeinen työvaihe, tukkien ja propsien kuoriminen, kuorimaraudalla. Isä aloitti metsätyöt muiden kotitöiden ohessa ensilumen ja ensimmäisten pakkasten tultua. Järeimpien tukkien kaadossa enoni oli justeerin toisessa päässä, muuten isä teki työn yksin. Tosin minäkin halusin auttaa häntä hiihtoloman aikaan puiden karsimisessa, sain tarkoitukseen jopa oman kirveen, vanhan sellaisen. Työintoni päättyi kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä, kun iskin kirveellä jalkaan, mistä on PUUKAUPPAMUISTOJA Metsähistorian Seuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteinen puukauppamuistojen tallennushanke päättyi tänä vuonna. Julkaisemme muistoista parhaita paloja. Vuorossa on Rauno Kervisen muistelu. Vanhan ajan hankintakauppa ”Suomen metsät ovat suunnistusreissuilla tulleet tutuiksi.” Urheiluharrastus ja opiskelu tukevat tosiaan. Fysiikka riittää metsurin hommiin siinä kuin rotevampaa sukupuolta edustavilla kurssikavereillaan. ”Uni kyllä maittoi syksyllä kun hakkuita aloiteltiin. Illalla ei jaksanut kuin kevyen palauttavan treenin tehdä.” Toisaalta metsätyöt luovat osaltaan kestävyyslajeissa tarvittavaa kuntopohjaa. monille yhä outo ilmestys metsurin tamineissa. ”Sitä miettii itsekin, kun on joukon ainoa nainen ja lähdetään sahaamaan. Mielessä on, että homman pitää onnistua, ettei maine mene. Se kyllä täytyy sanoa, että muut kurssilaiset ovat ottaneet minut joukkoonsa mutkattomasti. Meillä on tosi mukava porukka.” Päätoimiseksi metsuriksi Hakala ei tulevaisuudessa aio. Hän pohtii täydentävänsä opintojaan maatalouspuolella. Tähtäimessä siintää maaseutuyrittäjyys. Ehkä maanviljelyä, metsätaloutta tai vaikka hirsihommia. ”Meillä oli hirsirakentamisen kurssi. Se tuntui tosi kiinnostavalta.” Monipuolinen MM-urheilija Hakala on monipuolinen kestävyysurheilija ja lajeissaan maailman huippua. Lajit tosin ovat sellaisia, ettei niistä ei urheiluruuduissa juuri raportoida. Meriittilistalta löytyy kaksi polkupyöräsuunnistuksen maailmanmestaruutta sekä MM-kisojen nelossija hiihtosuunnistuksessa. Lisäksi hän suunnistaa aktiivisesti. nähnyt tyttärensä korkeakouluopintojen parissa. Metsurikurssin myötä Hakala pääsi myös hoitamaan kotitilansa metsiä. Kolmen kuukauden työssä oppimisjakson aikana hän pani tilan taimikot kuntoon. Hakala tietää, että nainen on MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat K un Eeva-Liisa Hakala pari vuotta sitten ylioppilaskirjoitusten jälkeen mietti ammatinvalintaansa, hänellä oli selkeä johtoajatus – toimistohommiin hän ei lähtisi. Niinpä Hakala päätyi Toivalan metsäkoulun metsurikurssille eikä ole harmitellut valintaansa. ”Tämä on hyvä kurssi. Ei olla pahemmin luokassa luentoja kuunneltu, vaan metsässä on oltu melkein koko ajan.” Ruumiillinen työ on tullut kortesjärveläiselle maatalon tyttärelle tutuksi pienestä pitäen. Metsähommista hänellä tosin ei ennen Toivalaa ollut kokemuksia. ”Iskä ei varmaankaan olisi päästänyt minua sahan kanssa metsään.” Silti maanviljelijä-yrittäjä-isä kannusti nuorelle naiselle epätyypillisessä ammatinvalinnassa. Opettajaäiti olisi mieluummin ”Raivaussahaus on matalasykkeistä rasvanpolttoliikuntaa tehokkaimmillaan.” T aisin olla kansakoulun kolmannella tai neljännellä luokalla, kun satuin olemaan kotona ostajan tullessa loppusyksyn harmaana päivänä sopimaan puukaupasta ja huolehtimaan leimauksesta. Tuvan pöydän ääressä pussihousuinen ja ruutupuseroinen vieras jutteli isän kanssa kaikenlaista tukeista, propseista ja haloista. Isä selosti hakkuuaikeitaan, minkä jälkeen oli aika lähteä metsään hakattavia puita leimaamaan. Halusin mukaan, eikä isä pahemmin estellyt. Vieras kaivoi repustaan lyhytvartisen, hiukan erikoisen näköisen kirveen, ja kohta olimme jo suunnitellulla hakkuualueella. Pian irtosi ensimmäisestä tukkimännystä rinnan korkeudelta muutaman sentin mittainen lastu. Leimaaja napautti vielä puuhun napakasti kirveen hamaralla ja jatkoi taivaltaan. Hänen mentyään eteenpäin näin leimauksen kohdalla puussa kulmikkaan kuvion, jonka ymmärsin varmistavan sen, että leimaus oli ”metsäherran” tekemä. Leimauksen jälkeen palattiin sisälle, missä ostaja täytti kauppakirjalomakkeen. Siihen tuli vielä isän ja ostajan nimikirjoitukset, ja kauppa vahvistettiin kahvikupposella. Hankintakaupan tekemisestä käynnistyi koko talven mittainen työrupeama. Hakkuussa työkaluina olivat justeeri, pokasaha ja kirves sekä tukkisakset, lumilapio ja mittausvälineet. Puutavaran kuljetus runsaan kolmen kilometrin päähän Saimaan rantaan uittoja lastauspaikalle tapahtui hevospelissä sekä kaupassa Rauno Kervinen on yksi puukauppamuistojen tallennushankkeen viidestä palkitusta kirjoittajasta. Er kk i O ks an en
• 23 METSÄLEHTI 2 • 2013 UUTINEN VUONNA 1933 HANNA LEHTO-ISOKOSKI Vuonna 1933 Suomea ja koko maailmaa piinasi pula-aika ja tietysti työttömyys. Niinpä jotkut kunnat lähettivät työttömiä metsätöihin. Miehet varustettiin työkaluilla ja saappailla, ja anteliaimmat kunnat lahjoittivat jopa ruokarahaa alkupäiviksi. Tottumattomat kun tarvitsivat aikaa sopeutua rankkaan raadantaan. Metsälehden persoonallinen pakinoitsija Piilu seurasi menoa tammikuun lopussa. ”Siinä on ollut satamatyöläistä, maalaria, suutaria ja jos jonkinlaisen alan edustajaa, jonka on luultu pärjäävän metsätyössä. Tulos on ollut kuitenkin hyvin heikko .” Eräälläkin työmaalla tulokkaiden joukko eksyi heti ensimmäisenä päivänä niin, ettei löytänyt koko savottaa. Toinen porukka kaatoi puut ristiin rastiin toistensa päälle ja ihmetteli, mitä sitten pitäisi tehdä. Kirveskin tuppasi osumaan jalkaan tai kiveen. ”Illan tultua olivat miespoloiset niin kuin varpuset oksalla ja painuivat suoraan takaisin kaupunkiin” , Piilu kirjoitti ja tunnusti nyt vasta hoksanneensa, että esimerkiksi puolipuhtaan paperipuun tekeminen oli todellista ammattityötä. Ei metsässä kuka tahansa pärjännytkään, vaikka yleisesti niin luultiin. ”Ja se mies, joka tässä työssä vuodesta vuoteen toimii hyvällä menestyksellä, on kyllä vähintäin kisällinkirjaa kantavan veroinen ja mikseipä välistä mestarinkirjankin lunastamisen ansainnut.” Talven tulo Etelä-Suomeen virkisti Piilua erityisesti. Puutavaran ajot pääsivät vauhtiin ja metsissä riitti vilskettä, mikä antoi toivoa pula-ajan keskelle. Pakinoitsija heittäytyi miltei runolliseksi hehkuttaessaan metsätyön suotuisia vaikutuksia suomalaiseen luonteeseen: ”Hidas ja juro, työn uuvuttama työmies muuttuu vilkkaaksi, kiihkeää voimaa uhoovaksi toiminnan mieheksi. Kirveiden kolske, ajomiesten huudot ja kaatuvien puiden ryske virittävät varmaan hitaimmankin mielen kiivaampaan menoon.” Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Arvostusta ammattilaiselle Hakala kertoo laskeneensa, että viime vuonna hänelle kertyi kaikkiaan 1?300 tuntia liikuntaa, kun sekä urheilu että metsätyöt laskee yhteen. Siis liki neljä tuntia vuoden jokaiselle päivälle. ”Totta kai raskas työ jäykistää, vaikka venyttelenkin joka työpäivän päätteeksi. Kestävyyslajeissa se kuitenkaan ei ole yhtä iso ongelma kuin vaikkapa pikajuoksussa olisi.” Raivaussahaus on myös erinomaista kuntoliikuntaa. ”Minulla oli syksyllä parina päivänä sykemittari raivuulla. Keskisyke työpäivän aikana oli 120 – matalasykkeistä rasvanpolttoliikuntaa tehokkaimmillaan siis.” vielä muistona arpi oikeassa nilkassa. Kirveskin taisi kadota saman tien jonnekin. Työpäivä metsässä alkoi yleensä aamuhämärissä samoihin aikoihin kun minä lähdin kouluun, olipa sitten ilma millainen tahansa. Tulimme myös useimmin illan suussa kotiin samoihin aikoihin, kumpikin aika väsyneenä. Jo alkutalvesta lunta oli kertynyt maastoon reilusti yli puoli metriä, joten puun kaato alkoi lumen lapioimisella ja potkimisella puun juurelta. Kaatuessaan puu upposi syvälle lumeen, jolloin karsiminen ja katkominen vaativat voimia kysyvää tarpomista syvässä lumessa. Puutavaran kuljetus kannolta yli kolmen kilometrin päähän virran varrelle oli oma lukunsa. Metsästä puutavara piti koota hevospelissä ajotien varteen, josta se kuljetettiin niin ikään hevosvetoisella parireellä lastausalueelle. Aurattu ja tarvittavilta osin jäädytetty ajotie kulki jonkin sisäjärven ja parin lammen yli ja jatkui tiettömän metsän halki notkelmia seuraten. Reitti oli vuodesta toiseen sama ja valittu siten, että matkalla oli raskaan kuorman kanssa mentäessä mahdollisimman vähän vaikeita ylämäkiä. Olin jonkin kerran rahdin ajossa mukana, jolloin jäin ihmettelemään, miten isä sai nostettua rekeen sellaiset tukkipöllit, joita minä en saanut liikahtamaankaan. Puutavarat saatiin tuona talvena onneksi rahdattua sovittuun paikkaan juuri ja juuri ennen kevätkelien tuloa. Jäljellä oli vielä tukkien ja propsien kuoriminen laanipaikalla. Kuorimista sain pääsiäisloman aikoihin kokeilla sen verran, että huomasin sen olevan ainakin koulupojalle kohtuuttoman raskasta työtä. Raskasta se näytti olevan isällekin, joka noihin aikoihin alkoi jo olla nykyajattelun mukaisessa eläkeiässä. Tutkailtuani keskikouluvuosina perheemme puukauppojen papereita sain tukea teollisuustyössä olevan toisen enoni epäilyille, että jos laskettiin kaupantekoajan palkkausperusteilla arvo sille työlle, mikä hankinnan toteuttamiseen tarvittiin, itse puulle ei tainnut jäädä arvoa lainkaan. Parhaimmillaankin noina sodanjälkeisinä vuosina pääsi syrjäkylän metsänmyyjä Etelä-Savossa myydyn puun arvossa vain niukasti plussalle. RAUNO KERVINEN
• JOUKO KUOSMANEN teksti ja kuvat K otomaamme karunkauniit kasvot ovat valtaosaltaan edellisen jääkauden perua. Kuvankauniit soraharjut ja välkkyvät järvenselät ovat ainutlaatuisia koko maailmassa. Siirtolohkareiden massiiviset kolossit seisovat kuin mykkinä todistajina ajattomassa maisemassa. Jääkausi on kiehtonut ihmisen mielikuvitusta. Sen arvoitus on ollut iso haaste tiedemiehille. Miten se päättyi ja milloin? Näitä kysymyksiä on vatvottu pitkään tutkijoiden kammioissa. Ennen kuin lähdemme miettimään syntyjä syviä, on varmasti paikallaan kertoa myös nykyihmisen uuraudesta. Onhan totta, että ihminen siirtää vuoden aikana maaperän aineksia jo enemmän kuin luonto muuttaa maaperää luontaisesti. Ihmiset siirtävät joka vuosi 50?000 tonnia maapallon kuivaa pinta-alaa tarpeisiinsa. Se on enemmän kuin tuuli, jäätiköt, vuorijonojen hitaat muutokset tai joet siirtävät ainesta yhteensä. Tälläkin tapaa ihminen on siis kohonnut maapallon herraksi. Viimeksi kuluneen 5?000 vuoden aikana ihminen on ottanut käyttöönsä Alppien vuoriston korkeusluokkaa olevan, sata kilometriä pitkän ainekasauman. Sahara syntyi Ihmiseen verrattava suorittaja on jääkausi. Niiden tarkkaa määrää ei vain vielä tunneta, mutta vahva käsitys tukee oletusta, että jääkausia on ollut viimeksi kuluneen kahden Yhtäkkiä jääkausi loppui Ihmiskunnan on jo syytä alkaa varautua seuraavaan, seitsemänteen jääkauteen. ”Jääkausi päättyi äkillisesti – vain yhden vuoden aikana.” Jääkauden maisema oli hyytävän kylmä, auringon kehrä oli kuin usvan takana. Jään sisältämät ilmakuplat varastoivat tietoa ilmastooloista. Ilmastossa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata mittaamalla kahden vakaan hapen isotoopin suhdetta jäänäytteissä. Harjumaisema on yksi näkyvin merkki jääkaudesta. Rääkkylän Vuoharju halkaisee Pohjois-Saimaan ikään kuin kahtia. LUONNOSTA miljoonan vuoden aikana yhteensä kuusi. Jääkaudet vaativat ensisysäykseksi korkeiden vuoristojen syntymän, sillä ainoastaan näin ilmavirtaukset ovat otolliset jään muodostumiselle. Syntyyn vaikuttaa myös planeetan kallistumiskulman poikkeama normaalista. Kun kallistuskulma on suurimmillaan, auringon energia jakautuu maan pinnalle epätasaisemmin ja kesän ja talven ero korostuu. Energian epätasainen jakautuminen voimistaa myös ilmaja merivirtauksia. Sää vaihtelee rajusti. Ratatason heilahtelu johtuu aurinkokunnan muiden kappaleiden vetovoimasta. Esimerkiksi Saharan autiomaan vehmas savannimetsä vaihtui äkillisesti hiekka-aavikoksi, kun jääkausi päättyi Pohjois-Euroopassa. Lauhat ilmavirtaukset kääntyivät pohjoiseen, kun niitä aiemmin pois ohjannut massiivinen jäämonoliitti suli edestä. Virallisen ajoituksen mukaan jääkausi päättyi 11?712 vuotta sitten äkillisesti – vain yhden vuoden aikana! Tarkka ajankohta selvisi Grönlannissa tehtyjen jääkairattujen näytteiden analyyseissä. Vuosien 1996–2003 välisenä aikana Grönlannin jäähän kairattiin 1?500 metriä syvä reikä. Vanhin sieltä saatu jäänäyte yltää 123?000 vuoden päähän. Sitä vastoin etelänapamantereella vanhin jäänäyte ulottuu ”vain” 800?000 vuoden päähän. Uusi jääkausi edessä Tapahtumahetkellä Grönlannin ilmasto muuttui yhdessä hetkessä. Tuulijärjestelmien muutos näkyy selvästi jäänäytteissä, jotka osoittavat, että jäätikölle lumena satanut vesihöyry oli peräisin eri merialueelta kuin aikaisemmin. Uudet tuulet saivat jääkauden väistymään, ja nykyinen interglasiaalikausi alkoi. Lämpötila kohosi Pohjanmerellä ällistyttäviin lukemiin ilmeisesti merivirtojen äkillisen muutoksen myötä. Norjalaisten geologien tutkimuksissa Huippuvuorilla tehtiin ällistyttävä havainto. Käyttämällä järvenpohjasaven pieniin kasvikuituihin hiili-14-menetelmää norjalaistutkijat saattoivat ajoittaa alueella vallinneen jäättömän kauden, joka alkoi noin 10?000 vuotta sitten ja kesti yli 7?000 vuotta. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että tutkimustulokset kertovat kuinka koko Barentsin meri oli jään peitossa vielä 14?000–15?000 vuotta sitten, aivan kuten Grönlannin jäätutkimus osoittaa. Seitsemäs jääkausi on tulossa, mallilaskelmien mukaan parissatuhannessa vuodessa. Ensin on syytä varautua napa-alueiden sulamiseen, mikä lienee väistämättä edessä. Viimeisimmät laskelmat tukevat tätä oletusta, sillä pohjoisen napa-alueen ilmasto on lämmennyt viisi astetta sadassa vuodessa.
• METSÄLEHTI 2 • 2013 25 PILKKEITÄ Ruotsissa oli sahojen perustamista rajoitettu lainsäädännöllä jo 1600-luvulta alkaen, ja seuraavalla vuosisadalla säädöksiä tiukennettiin; pelättiin näet metsien loppumista, vaikka vesisahojen tukkitarve edustikin vain viitsien prosenttia puun kokonaiskäytöstä. Sahojen perustamiseen tarvittiin maaherran antama, ja usein vielä Tukholman kauppakollegion vahvistama lupa. Sitä varten oli pidettävä katselmus, “syyni”, jossa selvitettiin, oliko esitettyä sahaa varten löydettävissä riittävästi raaka-ainetta. Mikäli lupa eli ns. privilegio myönnettiin, siinä ei määrätty ainoastaan, miten paljon saha sai tukkeja sahata vaan myös se, mistä nämä tukit oli lupa hankkia. Privilegiossa määrättiin joukko kyliä ja muutamia kymmeniä tiloja sahan tukinhankinta-alueeksi; muualta ei saanut puuta ostaa. Markku Kuisman mukaan ”järjestelmä antoi sahayrityksille omalla hankinta-alueellaan valtiovallan suojeleman monopolin tukkikauppaan. Se tarkoitti vapaan hinnanmuodostuksen ja kilpailun tukahduttamista, sillä asemansa turvin yritykset pyrkivät luonnollisesti minimoimaan raaka-ainekustannuksensa”. Talonpojat valittivat asiasta maaherroille ja ryhtyivät paikoin myös puunmyyntilakkoon, tai – mikäli mahdollista – myymään tukkejaan paremmin maksaville kilpailijoille, mutta järjestelmä säilyi. Niskuroivat talonpojat pakotettiin ruotuun sakkorangaistuksen uhalla. Sahat ryhtyivät kuitenkin ylittämään tukkikiintiöitään – oli pakko – ja aikaa myöten hyvinkin tuntuvasti. Se merkitsi usein myös sitä, ettei sahalle määrätty ostoalue enää riittänyt, joten ”jakorikkomukset” yleistyivät. Valvonta ei ollut kuitenkaan kovin tiukkaa, ja kuten Örnulf Tigerstedt kirjoittaa: ”Pieni kädenpuristus sopivalla hetkellä vaikutti epäilemättä houkuttelevasti kovassa pulassa olevaan kruunun virkamieheen.” Periaatteessa säännöstelyjärjestelmä oli käytössä vuoden 1861 saha-asetukseen saakka, ja siihen vetoamalla estettiin lukuisten uusien sahojen perustaminen. Näin kävi mm. sahapatruuna N.?L. Arppen Varkauteen suunnittelemalle sahalle 1830-luvulla; kaikki lähiseudun metsäpitäjät olivat jo ”täyskäytössä”. Höyrysahojen ja sahojen vapautuksen myötä maamme sahaliikkeestä tuli teollisuutta: kun vuonna 1860 sahatavaraa vietiin 300 000 kuutiota, vuosisadan vaihteessa määrä oli jo 2,4 miljoonaa kuutiota. Näin siitäkin huolimatta, että vuonna 1858 oli valmistunut ulkomaisen “konsultin” raportti, jossa – varmaankin tilaajiensa toiveiden mukaisesti – kauhisteltiin maamme metsien surkeaa tilaa. Sahaus vapautui , ja se tiesi tukkitarpeen ja samalla kilpailun kovaa kasvua. Kilpailun ja tukinhintojen nousun myötä sahaliikkeet pyrkivät yhteistyöhön puunostossaan. Se koski niin ostoalueita kuin puun hintoja – eri tavoin ja kerta toisenSavujaoista kartelleihin Savujako eli puunostajien sopima myyjien jakaminen ei ole uusi eikä ostajien keksimä asia. Kruunu eli valtio oli järjestelmän luoja. ”Puunostajien kartelli­ toimintaa jatkettiin 1990­luvulle saakka, mutta lähes poikkeuksetta huonolla menestyksellä.” ASIANTUNTIJALTA Adlercreutzien kartanon Raalan eli Nukarin vesisaha Nurmijärvellä. sa jälkeen epäonnistuen. Puunostajien “kartellitoimintaa” jatkettiin eri muodoissaan aina 1990-luvulle saakka, mutta lähes poikkeuksetta melkoisen huonolla menestyksellä; Kuismakin toteaa, että “hankintakartellit hajosivat enimmäkseen jo alkutaipaleellaan”. Tukinostajien keskinäinen kilpailu ja luottamuspula sekä kartellin ulkopuolisten ostajien lukuisuus vesitti useimmiten nämä hinnanhallintahankkeet – vuorineuvosten väliin tiukastakin paimennuksesta huolimatta. Vaikka tätä ostajien ”kartellitoimintaa” on ankarasti kritisoitu, sillä olisi ollut toimiessaan hyvätkin puolensa, eikä niin vähäisetkään. Usein jätetään näet huomiotta, että niin vesisahoille määrätyt ”läänitykset”, kuten myös viime sodan aikainen puukaupan säännöstely sekä sitä seuranneet puun myyjien ja ostajien väliset hintasopimukset ynnä ostajien keskinäinen yhteistyö, palvelivat kulutta jien etua. Tosin varmaan tahattomasti. Näin hillittiin puun ja samalla puutuotteiden hintojen nousua kohtuuttomiksi. Nykyinen kilpailulainsäädäntö , jonka sanotaan perustuvan kuluttajan etujen ajamiseen, ei toteuta tarkoitustaan ainakaan puukaupassa. Vaikka raakapuun hintojen nousu mahdollisimman korkeaksi palvelee metsänomistajan etua, siitä kärsii pahan kerran kuluttaja, puusta valmistettujen tuotteiden ostaja. ESKO PAKKANEN Kirjoittaja on metsähistoriaan perehtynyt metsänhoitaja. Metsälain tarkistamisen tavoitteena on lisätä metsänomistajien päätösvaltaa ja samalla vastuuta oman metsäomaisuutensa hoidossa. Tavoite on sinänsä oikea, mutta hämärtyvätkö sittenkin jotkin oleelliset seikat? Koska laki raamittaa sitovasti metsätalouden harjoittamista metsätalousmaalla, on sinänsä hyvä että keskeisten termien käsitesisällöt (2 §) ja uudistamisessa taimikon perustamiseen sallitut puulajit (8 §) on nostettu maaja metsätalousministeriön päätöksestä itse lakiluonnoksen tekstiin. Samalla on kuitenkin joko tahallisesti tai tahattomasti häivytetty kasvupaikan merkitys. Hyväksyttävää puulajia – poikkeuksen muodostaa vain hieskoivu – ei enää sidota kasvupaikkaan. Myös termi ”käsittelyalue” näyttää olevan yläkäsite; se saattaa koostua metsikkökuviota laajemmasta metsäalueesta. Metsänkäyttöilmoituksen (17 §) säädösteksti on kuitenkin kirjoitettu hakkuun ja uudistamistavan osalta yksikköön. Tehdäänkö hakkuuilmoitus siis sittenkin osa-alueittain? Johtaako käsittelyalueen ja yksittäisten toimenpiteiden erirajaisuus lain soveltamisvaikeuksiin? Metsänhoidossa on sovellettu suhteellisen selkeää kahtia jakoa: metsikköä joko kasvatetaan tai se pyritään uudistamaan. Lakiluonnos ymmärtää uudistusalalla yli 0,5 hehtaarin avointa aluetta, jolla voi kuitenkin olla säästö-, siementai suojuspuita. Mainitun minimikoon tarkoituksenmukaisuuden voi pienmetsälövaltaisessa maassamme toki myös kyseenalaistaa. Metsälakityöryhmä on perustellusti havainnut, että metsäojitus ei ole aina johtanut toivottuun tulokseen. Siten ehdotetaan, että uudistamisvelvoite ei ulottuisi vähätuottoisille ojitetuille soille, vaan näillä voitaisiin metsänkasvatuksesta luopua ilman sanktioita. Epäselväksi jää, miksi alueelle, joka siis on metsäkasvatuskelvoton, tulisi jättää uudistumisen mahdollistavaa puustoa? Metsänhoitotieteellinen käsitemaailma hämärtyy, kun kasvatushakkuisiinkin liitetään uudistamisvelvoite. Näiden kahden puunkasvatuksellisesti täysin erilaisen tavoitteen – kasvatuksen ja uudistamisen – käsitteleminen samana suurena aihepiirinä ei ole ongelmatonta. Metsikköä toki voidaan kasvattaa joko jaksollisesti tasaikäisrakenteisena tai toistuviin poimintahakkuisiin perustuen eri-ikäisrakenteisena. Pienaukon hakkaaminen muodostaa pienen metsikkökuvion, jolla hakkuukypsä metsikkö pyritään uudistamaan luontaisesti. Kyse on siis uudistushakkuusta, ja sitä ei tulisi sotkea käsitteellisesti eikä fyysisesti poimintahakkuun (tai jatkuvan kasvatuksen) kohteena olevan käsittelyalan ”sisään”. Mikäli pienaukkohakkuut ymmärretään uudistamiseksi, voidaan kasvatushakkuiden otsikosta poistaa sinne käsitteellisesti kuulumaton uudistamisvelvoite. Erityisen tärkeät elinympäristöt tulisi nimetä ja niiden ominaispiirteet esittää lakitasolla. On lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista, että ominaispiirteistä säädettäisiin tarkemmin vasta valtioneuvoston asetuksella. Metsäkorteja muurainkorpien sisällyttäminen erityisen tärkeiden elinympäristöjen luetteloon edellyttäisi mielestäni niiltä ainutlaatuisempia ominaispiirteitä kuin mainitut erirakenteinen puusto ja suokasvillisuuden vallitsevuus; mainitut ominaispiirteethän ovat yhteisiä kaikille aidoille puustoisille suotyypeille. Lukija jää pohtimaan, voiko pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostava noro olla kausikuiva, vai tarkoittaisiko lainvalmistelija suppeampaa käsitesisältöä, eli kohde tunnistettaisiin pysyvän vedenjuoksun perusteella. Lakiuudistus on myös kirjoitettava niin selväsanaisesti, että sen soveltaminen luonnistuu. Oikein toteutetussa kasvatushakkuussa metsikkö jää kasvamaan, sitä ei uudisteta. Pienaukkohakkuu on uudistushakkuu, vaikka kohde olisikin pienialainen. JUHANI PÄIVÄNEN Kirjoittaja on emeritusprofessori Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksella. Metsälakiluonnos herättää kysymyksiä LUKIJALTA L. B el an ge rin ak va tin ta 17 92 –1 80 2
• 26 METSÄLEHTI 2 • 2013 PALVELUKSEEN HALUTAAN SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Vanhalle savottakentälle sattuvaa vaeltajaa kiehtoo eniten kellosinilatva. Luontaisesti se kasvaa tuntureiden suurruohostoissa ja puronvarsien tulvalietteen rehevöittämillä rantasoilla, paikoilla jonne vaeltaja harvemmin osuu. Metsäkoneiden, traktoreiden ja autojen matkassa kellosinilatva ei juuri leviä. Esiintyminen pihakedoilla ja savottakasvina jää vain lyhyeksi välisoitoksi kasvin pitkässä historiassa. Kellosinilatvan levinneisyys on arvoituksellinen. Sitä on tundran tuntumassa Pohjois-Amerikan länsiosissa, Aasiassa ja Skandinaviassa. Mikäli Pohjois-Venäjällä oleva aukko on todellinen eikä vain tutkimuksen puutteesta johtuva, kellosinilatva sinnitteli viimeisimmän jääkauden ajan PohjoisNorjan jäättömillä rannikkoalueilla ja levisi jäätikön sulettua etelään. Toinen vaihtoehto on, että se tuli idästä. Joka tapauksessa se oli ensimmäisiä jään alta paljastuneen maan valtaajia yhdessä varsinaisten tunturikasvien kanssa. Kun metsät tuhansien vuosien mittaan muuttuivat karuiksi kankaiksi, sinilatva sai väistyä ravinteikkaammille maille. Savotan sinikello L apin puuvarojen teollinen hyödyntäminen alkoi reilut sata vuotta sitten. Metsätalouden varhaisimmasta vaiheesta kertovat kämpät ja tallit ovat maatumassa: vain muutama laho hirsikerta ja romahtanut kattovasa kertoo kovasta työstä. Selvemmin savotan paikan osoittaa kasvillisuus. Vanha pihakenttä erottuu keskellä karua kangasta ruohoisena niittylaikkuna. Kasvit tulivat hevosten rehun mukana, ja lanta muhevoitti maan. Suurin osa rehusta korjattiin luonnonniityiltä, joten tulokkaatkin olivat pohjoisen omia kasveja, kuten kullero, niittyleinikki ja pohjanrölli. Ulkonäöstään huolimatta kellosinilatva on läheisempää sukua esikoille ja talvikeille kuin varsinaisille kellokasveille. METSÄASIANTUNTIJOITA ETSIMME JOUKKOOMME PUUKAUPAN SEKÄ METSÄNJA LUONNONHOIDON OSAAJIA Metsäliitto Puunhankinta on yksityismetsien puukaupan markkinajohtaja Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa metsäpalveluita emoyhtiönsä Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 125 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme nyt Kuopion hankintapiirille metsäasiantuntijaa vastaamaan metsänja luonnonhoidon palveluiden tuottamisesta toimialueena Ylä-Savo. Toimistopaikka on Iisalmi. Tampereen hankintapiireille haemme metsäasiantuntijaa vastaamaan metsänja luonnonhoidon palveluiden tuottamisesta toimialueena Ylöjärven pohjoisosa, Ikaalisen itäosa sekä Parkano ja Kihniö. Tehtävä täytetään mahdollisimman pian ja se on määräaikainen päättyen 30.6.2014. Turun hankintapiirille haemme metsäasiantuntijaa vastaamaan puukaupan ja metsäpalveluiden myynnistä toimialueena Paimio, Sauvo, Kaarina, Lieto ja Turku. Toimistopaikkana tehtävässä on Turku. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisätietoja Kuopion hankintapiirin tehtävästä antaa piiripäällikkö Hannu Karjula, puh. 050 598 8937, Turun hankintapiirin tehtävästä piiripäällikkö Esa Piispa, puh. 050 598 9050 ja Tampereen hankintapiirin tehtävästä piiripäällikkö Hannu Leppäjärvi, puh. 0500 339 004. Jätä hakemuksesi 11.2.2013 mennessä osoitteessa www.metsagroup.fi/tyopaikat. Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsäliitto Puunhankinta. Vuoden 2011 liikevaihto oli 5,3 miljardia euroa ja henkilöstöä 12 500 noin 30 maassa. Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan soidensuojelun täydennysohjelmaa. Ohjelmaehdotuksen pitäisi valmistua kuluvan vuoden aikana. Nyt ministeriö pyytää kansalaisilta kommentteja ohjelman valmisteluun liittyvistä aineistoista. Ne löytyvät ympäristöministeriön verkkosivuilta. Näkemyksiä voi esittää ohjelman lähtökohdista, tavoitteista ja työsuunnitelmasta. Mielipiteet suunnitelmasta, suojeluohjelman laatimisesta ja ympäristöselostuksesta voi lähettää ympäristöministeriön kirjaamoon 1. maaliskuuta mennessä. Virallisen valmisteluaineiston kommentoinnin lisäksi ministeriö toivoo näkemyksiä ja uusia ideoita suoluonnon turvaamisesta ja virkistyskäytön kehittämisestä. Näitä voi esittää otakantaa.fi-palvelun kautta. Soidensuojelun täydennysohjelmaa valmistellaan koko maahan lukuun ottamatta Tunturija Metsä-Lappia sekä Peräpohjolan aapasuo-vyöhykkeen pohjoisosaa. Alueet ohjelmaan valitaan luonnontieteellisin perustein ja arvioidaan valtakunnallisessa mittakaavassa. Lopulliset kriteerit valinnalle valmistuvat vasta tausta-aineiston käsittelyn ja vertailun myötä. Yksityinen maanomistaja voi myydä ohjelmaan hyväksytyn maa-alueensa valtiolle käypään hintaan tai rauhoittaa sen yksityisenä luonnonsuojelualueena korvausta vastaan. Mahdollisuudet alueen virkistyskäyttöön säilyvät molemmissa tapauksissa pääosin ennallaan. Ota kantaa soiden suojeluun
• 27 METSÄLEHTI 2 • 2013 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsäneuvos Ilkka Pukkila kuoli vaikean sairauden jälkeen Espoossa 24. marraskuuta. Hän oli syntynyt Valkealassa 2. syyskuuta 1929. Pukkila kirjoitti ylioppilaaksi Arkadian yhteislyseos ta vuonna 1950. Viisi vuotta myöhemmin hän valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta. Pukkilan työura alkoi Helsingin yliopiston palveluksessa ensin tutkimusapulaisena ja vanhempana assistenttina 1957– 1958. Tämän jälkeen Pukkila siirtyi Enso-Gutzeit Oy:n (nykyisin Stora Enso) palvelukseen. Työ alkoi yhtiön omien metsien arvioinnilla. Vuosina 1959–1968 hän työskenteli Vuoksenniskan ja Lahden piireillä apulaismetsänhoitajana. Vuosina 1968–1974 olivat vuorossa piirimetsänhoitajan tehtävät Haminassa. Metsäosaston kuljetuspäällikkönä Pukkila toimi 1975 ja apulaismetsäpäällikkönä 1975– 1983. Vuonna 1983 hänet nimitettiin metsäpäälliköksi. Pukkila jäi eläkkeelle 1992. Metsäneuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin 1986. Sotilasarvoltaan Pukkila oli kapteeni. Ilkka Pukkila teki merkittävän työn puunhankinnan logistiikan kehittämisessä sekä tietotekniikan soveltamisessa ja hyväksikäytössä puunhankinnan ohjaukseen. Hän otti rohkeasti käyttöön uutta tekniikkaa, jolla voitiin suunnitella ja optimoida kuljetuksia entistä paremmin. Pukkila oli innokas henkilöstön kehittäjä. 1960ja 1970-luvuilla yrityselämässä vallitsi varsin autoritaariset toimintatavat. Pukkila suosi ja edisti osallistuvaa ja delegoivaa johtamistapaa. Hän arvosti osaamista ja ahkeruutta. Hän pystyi luomaan organisaatioon hyvän ilmapiirin ja yhteishengen. Motivoitunut henkilöstö ja tiimityöskentelytapa toivat lisää tehokkuutta organisaatioon. Pukkila arvosti suuresti pienyrittäjien toimintaa. Hän piti autoja metsäkoneyrittäjiä keskeisenä voimavarana ja pyrki edistämään heidän toimintaedellytyksiä ja menestymistä. Yhtiön omat metsät olivat Pukkilalle tärkeä kiinnostuksen kohde. Hän arvosti hyvää metsänhoitoa ja metsien tuottoa. Hirvenmetsästys yhtiön metsissä oli hänelle jokasyksyinen rakas harrastus. Ilkka Pukkila oli avoin, yhteistyöhaluinen ja ihmisläheinen. Hän oli myös hyvä motivoija. Aktiivisuus henkilöstön kehittämisessä ja henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen tekivät hänestä pidetyn esimiehen ja johtajan. VOITTO PÖLKKI Kirjoittaja on Ilkka Pukkilan pitkäaikainen työtoveri ja ystävä. Metsäneuvos Ilkka Pukkila KUOLLUT RANUA Haemme määräaikaiseen palvelukseen ojitusja korjuuvastaavan sijaista vuoden 2013 loppuun saakka. Arvostamme kokemusta ojituksesta tai puunkorjuusta sekä oma-aloitteisuutta, reipasta ja ennakkoluulotonta otetta asiakaspalvelutyössä. Paikka täytetään 1.3.2013. Palkkaus YT/METO työehtosopimuksen mukaisesti. Hakemuksen tulee olla perillä 15.2.2013 klo 15.00 mennessä osoitteella jouko.hoyhtya@mhy.fi tai osoitteessa: Keskustie 35, 97700 Ranua. Lisätietoja tehtävistä antaa toiminnanjohtaja Jouko Höyhtyä, puh. 0400-188743. MHY Ranua 2x100_Makasiini 24.1.2013 10.32 Sivu 1 www.metsakeskus.fi/metsapalvelut Suomen metsäkeskuksen liiketoimintaa harjoittava Metsäpalveluyksikkö tarjoaa metsänomistajille metsäpalveluita valtakunnallisesti 115 toimipaikassa noin 270 metsänhoidon asiantuntijan voimin. Metsäpalvelut ovat valtakunnallinen markkinajohtaja keskeisissä metsäpalveluissaan. Jos haluat monipuolisen työn asiantuntijaorganisaatiossa, tervehenkiseltä toimialalta ja omaat liiketoiminnallisen asenteen, tartu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Suomen metsäkeskuksen Itä-Suomen alueen metsäpalvelut vahvistaa joukkojaan hakemalla uusia metsäpalveluesimiehiä Juukaan, Kaaville, Leppävirralle ja Äänekoskelle. Työtehtävinä ovat ensisijaisesti metsäsuunnitteluja metsänparannustehtävät, joihin liittyy metsänhoitoja puukauppalvelujen tuottamista. Työt alkavat toimissa 1.4.2013 tai sopimuksen mukaan. Toimien palkkauksessa noudatetaan Suomen metsäkeskuksessa noudatettavaa työehtosopimusta. Arvostamme asiakasja myyntipalvelutaitoja, tuloshakuisuutta ja tiimihenkisyyttä. Vapaamuotoinen hakemus sijoituspaikkatoivomuksineen ja CV tulee toimittaa keskiviikkoon 14.2.2013 klo 15.00 mennessä sähköpostitse metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiaiselle, mika.nousiainen@metsakeskus.fi. Lisätietoja antaa metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiainen p. 050 372 6641 tai mika.nousiainen@metsakeskus.fi www.metsakeskus.fi/metsapalvelut Suomen metsäkeskuksen liiketoimintaa harjoittava Metsäpalveluyksikkö tarjoaa metsänomistajille metsäpalveluita valtakunnallisesti 115 toimipaikassa noin 270 metsänhoidon asiantuntijan voimin. Metsäpalvelut ovat valtakunnallinen markkinajohtaja keskeisissä metsäpalveluissaan. Jos haluat monipuolisen työn asiantuntijaorganisaatiossa, tervehenkiseltä toimialalta ja omaat liiketoiminnallisen asenteen, tartu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Suomen metsäkeskuksen Itä-Suomen alueen metsäpalvelut vahvistaa joukkojaan hakemalla uusia metsäpalveluesimiehiä Juukaan, Kaaville, Leppävirralle ja Äänekoskelle. Työtehtävinä ovat ensisijaisesti metsäsuunnitteluja metsänparannustehtävät, joihin liittyy metsänhoitoja puukauppalvelujen tuottamista. Työt alkavat toimissa 1.4.2013 tai sopimuksen mukaan. Toimien palkkauksessa noudatetaan Suomen metsäkeskuksessa noudatettavaa työehtosopimusta. Arvostamme asiakasja myyntipalvelutaitoja, tuloshakuisuutta ja tiimihenkisyyttä. Vapaamuotoinen hakemus sijoituspaikkatoivomuksineen ja CV tulee toimittaa keskiviikkoon 14.2.2013 klo 15.00 mennessä sähköpostitse metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiaiselle, mika.nousiainen@metsakeskus.fi. Lisätietoja antaa metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiainen p. 050 372 6641 tai mika.nousiainen@metsakeskus.fi www.metsakeskus.fi/metsapalvelut Suomen metsäkeskuksen liiketoimintaa harjoittava Metsäpalveluyksikkö tarjoaa metsänomistajille metsäpalveluita valtakunnallisesti 115 toimipaikassa noin 270 metsänhoidon asiantuntijan voimin. Metsäpalvelut ovat valtakunnallinen markkinajohtaja keskeisissä metsäpalveluissaan. Jos haluat monipuolisen työn asiantuntijaorganisaatiossa, tervehenkiseltä toimialalta ja omaat liiketoiminnallisen asenteen, tartu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Suomen metsäkeskuksen Itä-Suomen alueen metsäpalvelut vahvistaa joukkojaan hakemalla uusia metsäpalveluesimiehiä Juukaan, Kaaville, Leppävirralle ja Äänekoskelle. Työtehtävinä ovat ensisijaisesti metsäsuunnitteluja metsänparannustehtävät, joihin liittyy metsänhoitoja puukauppalvelujen tuottamista. Työt alkavat toimissa 1.4.2013 tai sopimuksen mukaan. Toimien palkkauksessa noudatetaan Suomen metsäkeskuksessa noudatettavaa työehtosopimusta. Arvostamme asiakasja myyntipalvelutaitoja, tuloshakuisuutta ja tiimihenkisyyttä. Vapaamuotoinen hakemus sijoituspaikkatoivomuksineen ja CV tulee toimittaa keskiviikkoon 14.2.2013 klo 15.00 mennessä sähköpostitse metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiaiselle, mika.nousiainen@metsakeskus.fi. Lisätietoja antaa metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiainen p. 050 372 6641 tai mika.nousiainen@metsakeskus.fi www.metsakeskus.fi/metsapalvelut Suomen metsäkeskuksen liiketoimintaa harjoittava Metsäpalveluyksikkö tarjoaa metsänomistajille metsäpalveluita valtakunnallisesti 115 toimipaikassa noin 270 metsänhoidon asiantuntijan voimin. Metsäpalvelut ovat valtakunnallinen markkinajohtaja keskeisissä metsäpalveluissaan. Jos haluat monipuolisen työn asiantuntijaorganisaatiossa, tervehenkiseltä toimialalta ja omaat liiketoiminnallisen asenteen, tartu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Suomen metsäkeskuksen Itä-Suomen alueen metsäpalvelut vahvistaa joukkojaan hakemalla uusia metsäpalveluesimiehiä Juukaan, Kaaville, Leppävirralle ja Äänekoskelle. Työtehtävinä ovat ensisijaisesti metsäsuunnitteluja metsänparannustehtävät, joihin liittyy metsänhoitoja puukauppalvelujen tuottamista. Työt alkavat toimissa 1.4.2013 tai sopimuksen mukaan. Toimien palkkauksessa noudatetaan Suomen metsäkeskuksessa noudatettavaa työehtosopimusta. Arvostamme asiakasja myyntipalvelutaitoja, tuloshakuisuutta ja tiimihenkisyyttä. Vapaamuotoinen hakemus sijoituspaikkatoivomuksineen ja CV tulee toimittaa keskiviikkoon 14.2.2013 klo 15.00 mennessä sähköpostitse metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiaiselle, mika.nousiainen@metsakeskus.fi. Lisätietoja antaa metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiainen p. 050 372 6641 tai mika.nousiainen@metsakeskus.fi www.metsakeskus.fi/metsapalvelut Suomen metsäkeskuksen liiketoimintaa harjoittava Metsäpalveluyksikkö tarjoaa metsänomistajille metsäpalveluita valtakunnallisesti 115 toimipaikassa noin 270 metsänhoidon asiantuntijan voimin. Metsäpalvelut ovat valtakunnallinen markkinajohtaja keskeisissä metsäpalveluissaan. Jos haluat monipuolisen työn asiantuntijaorganisaatiossa, tervehenkiseltä toimialalta ja omaat liiketoiminnallisen asenteen, tartu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Suomen metsäkeskuksen Itä-Suomen alueen metsäpalvelut vahvistaa joukkojaan hakemalla uusia metsäpalveluesimiehiä Juukaan, Kaaville, Leppävirralle ja Äänekoskelle. Työtehtävinä ovat ensisijaisesti metsäsuunnitteluja metsänparannustehtävät, joihin liittyy metsänhoitoja puukauppalvelujen tuottamista. Työt alkavat toimissa 1.4.2013 tai sopimuksen mukaan. Toimien palkkauksessa noudatetaan Suomen metsäkeskuksessa noudatettavaa työehtosopimusta. Arvostamme asiakasja myyntipalvelutaitoja, tuloshakuisuutta ja tiimihenkisyyttä. Vapaamuotoinen hakemus sijoituspaikkatoivomuksineen ja CV tulee toimittaa keskiviikkoon 14.2.2013 klo 15.00 mennessä sähköpostitse metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiaiselle, mika.nousiainen@metsakeskus.fi. Lisätietoja antaa metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiainen p. 050 372 6641 tai mika.nousiainen@metsakeskus.fi www.jenergia.? Tie to a met sä stä . ww w.m ets aku sta nnu s.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi
• 28 METSÄLEHTI 2 • 2013 PALVELUKSEEN HALUTAAN www.metsakeskus.fi/metsapalvelut Suomen metsäkeskuksen Metsäpalveluyksikkö tarjoaa metsänomistajille metsäpalveluita valtakunnallisesti 115 toimipaikassa noin 270 metsänhoidon asiantuntijan voimin. Metsäpalvelut ovat valtakunnallinen markkinajohtaja metsäsuunnittelussa, metsätieasioissa ja suometsien hoidossa. Lisäksi palvelutarjonta kehittyy voimakkaasti uusille alueille. Jos haluat monipuolisen työn asiantuntijaorganisaatiossa, tervehenkiseltä toimialalta ja omaat liiketoiminnallisen asenteen, tartu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Business Controller Keskusyksikön Business Controller on näköalapaikalla tarjoamassa toimintaa tukevaa taloudellista tietoa ympäri maata oleville tiimeille ja johdolle toiminnan ohjauksen ja kehittämisen tueksi. Business Controller myös osallistuu aktiivisesti Metsäpalveluyksikön toiminnan kehittämiseen. Toiminnan kehittämiseen liittyvät vastuut määritetään tarkemmin valitun henkilön mukaan. Hakijalta edellytämme työhön soveltuvaa korkeakoulututkintoa, vähintään muutaman vuoden kokemusta talousasioiden hoitamisesta, taloushallinnon tietojärjestelmien tuntemusta sekä ennen kaikkea reipasta liiketoiminnallista asennetta. Valinnassa arvostetaan monipuolista talousosaamista ja kokemusta toiminnan kehittämisestä. Business Controllerin esimiehenä toimii Talousja hallintopäällikkö Jarmo Lepola.Toimipaikka on Tampereella. Markkinointija viestintäpäällikkö Tehtävässä vastaat Metsäpalveluiden markkinoinnin ja viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta, yhdessä kumppaniverkostomme kanssa. Työskentelet tehtävässä itsenäisesti ja pitelet markkinoinnin ja viestinnän kaikkia lankoja käsissäsi. Työtehtäväsi ovat monipuolisia, sisältäen mm. yrityksen kotisivujen ja intranetin kehittämistä, sosiaalisen median hyödyntämistä, mediasuhteiden ylläpitoa, tapahtumien ja asiakastilaisuuksien järjestämistä, asiakastyytyväisyystutkimusten organisointia, Metsäpalveluiden markkinointimateriaalien visuaalista suunnittelua, mainoskampanjoiden suunnittelua sekä markkinoinnin strategista suunnittelua. Olet samanaikaisesti ”näkijä ja tekijä”. Haluamme olla innovatiivinen edelläkävijä myös markkinoinnin ja viestinnän käytössä metsäalalla. Edellytämme hakijalta jo usean vuoden näyttöjä menestyksekkäästä markkinoinnin ja viestinnän asioiden hoidosta. Arvostamme monipuolista kokemusta markkinoinnin ja viestinnän alalta ja alan ylempää korkeakoulututkintoa. Toimipaikka on Tampere. Johdon assistentti Metsäpalveluyksikön keskusyksikkö hakee assistenttia Tampereelle. Assistentin toimenkuvaan kuuluvat muun muassa johdon avustavat tehtävät, kokousjärjestelyt, matkajärjestelyt, dokumenttiarkiston hoito, tapahtumien järjestelyt, markkinoinnin ja taloussekä henkilöstöhallinnon avustavat tehtävät. Assistentti työskentelee talousja hallintopäällikön alaisena, mutta tekee koko keskusyksikön avustavia tehtäviä ja aina välillä valtakunnallisiakin tehtäviä. Edellytämme hakijalta tradenomin tai muuta tehtävään soveltuvaa koulutusta ja kokemusta vastaavista tehtävistä. Metsäpalveluesimies pääkaupunkiseudulle Helsingin Pasilan metsäpalvelutoimistoon haetaan metsäpalveluesimiestä hoitamaan asiakaspalvelutehtäviä sekä suomen että ruotsin kielellä. Pääasialliset tehtävät ovat huolehtia pääkaupunkiseudun metsänomistajien palvelusta, järjestää asiakastilaisuuksia ja toimia valtakunnallisesti myynnin tukena. Pääkaupunkiseudun metsänomistajilla on metsiä ympäri maan ja asiakaspalvelutyötä tehdään yhteistyössä koko valtakunnallisen organisaatiomme kanssa ja tarvittaessa metsäpalveluesimies tuottaa itsekin pääkaupunkiseudun lähimetsissä metsäpalveluita. Edellytämme hakijalta tehtävään soveltuvaa koulutusta, markkinointihenkisyyttä, myyntitaitoa, kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme kokemusta puukaupallisista palveluista ja metsäsuunnittelusta. Paikka on osa keskusyksikön organisaatiota. Lisätietoja tehtävistä antavat: markkinointija viestintäpäällikkö, metsäpalvelujohtaja Jukka Enarvi p. 0400 801 501; business controller ja johdon assistentti, talousja hallintopäällikkö Jarmo Lepola p. 040 544 8033; metsäpalveluesimies, kehittämispäällikkö Timo Makkonen p. 040 834 6674. Työt alkavat mahdollismman pian. Vapaamuotoinen hakemus, CV ja palkkatoive tulee lähettää maanantaihin 18.2.2013 klo 16.00 mennessä, osoitteeseen jeni.suhonen@metsakeskus.fi. Otsikoi hakemuksesi haettavan paikan nimikkeellä. Suomen metsäkeskuksen Metsäpalvelujen keskusyksikkö hakee seuraavia henkilöitä ILMOITA METSÄLEHDESSÄ Ilmoitusmyynti Jarmo Rautapuro, p. 050 331 4137 jarmo.rautapuro@metsalehti.? Metsämuseo Lusto kiinnosti viime vuonnakin. Kävijöitä kertyi yhteensä reilut 29000, lähes saman verran kuin edellisvuonna, jolloin järjestettiin suuren yleisömäärän kerännyt Metku-metsäkulttuuripäivät. Uusi vuosi on alkanut edellisvuotta vilkkaammin. Vaikka suurimmat kävijävirrat sijoittuvat Lustossa toukokuusta elokuulle, ovat erityisesti venäläiset matkailijat löytäneet Luston vuodenvaihteen kohteekseen. Viime vuoden kävijöistä viidennes tuli ulkomailta. Näistä 60 prosenttia tuli Venäjältä. Museossa on ollut vajaan kolmen viikon huoltotauko. Punkaharjun Lusto avataan yleisölle taas huomenna 1. helmikuuta. Silloin museossa avautuu Vapriikin tuottama erikoisnäyttely Karhun vuosi. Venäläiset löysivät metsämuseo Luston Luonnonperintösäätiön Pentti Linkolan 80-vuotispäivän kunniaksi järjestämä keräys tuotti lähes satatuhatta euroa. Tarkka summa, 98 932 euroa, käytetään Pentti Linkolan perintömetsäksi nimettävän suojelumetsän hankintaan. Linkola on Luonnonperintösäätiön perustaja ja sen hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1995 perustettu säätiö toimii yksityisten kansalaisten ja yhteisöjen lahjoitusvarojen turvin. Ensimmäisen suojelualueensa, Parikkalassa sijaitsevan Akanvaaran, säätiö osti vuonna 2000. Joulun alla 2012 kaupat tehtiin jo 35:nnestä alueesta, Uuraisten Metsäpirtistä. Pinta-alaa säätiön alueilla on yhteensä jo yli 620 hehtaaria. Linkolan juhlakeräys tuotti sata tonnia GALLUP Maksatko puukaupoista menekinedistämis maksua Metsäsäätiölle? metsalehti.? 20 40 60 80 100 Kyllä 41% Ei 59%
• 29 METSÄLEHTI 2 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) Susanna Pellinen p. 09 315 49 842, 045 130 0211 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 ILMOITUSMYYNTI JA AINEISTOT Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 050 331 4137 Internet-ilmoitukset Myyntipäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315 49 849, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 36 415 (LT/11) Lukijoita 156 000 (KMT 11) Painopaikka Hämeen Paino Oy PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN TAPAHTUMIA KIURUVESI Kiuruveden metsänhoitoyhdistys toimii Kiuruveden kunnan alueella. Asiakkaanamme on reilut 2000 metsänomistajaa, jotka omistavat metsää yhteensä noin 80 000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on viisi. Nyt haemme METSÄNEUVOJAA Arvostamme markkinointihenkisyyttä, oma-aloitteisuuttasekä reipasta ja ennakkoluulotonta otetta asiakaspalvelutyössä. Erityisosaaminen kannattaa mainita hakemuksessa. Paikka täytetään 1.4.2013 alkaen tai sopimuksen mukaan. Palkkaus YT/Meto-työehtosopimuksen mukaisesti. Hakemukset 8.2.2013 mennessä osoitteeseen: ari.ruotsalainen@kiuruvesi.mhy.fi. Lisätietoja tehtävästä toiminnanjohtaja Ari Ruotsalaiselta numerosta 0400 254 610. MHY Kiuruvesi 2x100_Makasiini 16.1.2013 10.49 Sivu 1 Kilpailukutsu Kutsumme Suomen Metsäurheiluliiton jäsenliittojen jäsenyhdistysten edustajia, metsäylioppilaita sekä metsäja puutalous oppilaitosten opiskelijoita osallistumaan Suomen Metsä urheilu liiton 67. talvimestaruuskilpailujen viestiin ja henkilökohtaiseen kilpailuun Hyytiälän metsäasemalla 1.–2. 3. 2013. Erilliset kilpailukutsut lähetetään metsäurheilupiireille 28.1. 2013. Lisätietoa löytyy SMUL:n kotisivuilta www.mm.helsinki. /hyytiala/smul Pirkanmaan Metsäurheilu ry LOMATONTTI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Kaksi vierekkäistä lomarakennuspaikkaa Simojärven ja Auralammin väliseltä jokiosuudelta, hyvien kalastusvesien sekä metsästysja marjastusmaiden läheisyydestä. Myydään kokonaisuutena noin 5000 m 2 :n määräalana. Mahd. neuvotella suuremmastakin määräalasta joen ranta-alueelta. 26.000 € LOMATONTTI, Simo, Simojoki 4000 m 2 . Simojoen läh. sijaitseva kiinteistö, purkukunt. rakennukset, valmiit vesija sähköliittymät. Soveltuu sijaintinsa puolesta lmm. matkailupalveluiden tuottamiseen, 0,5 km päässä suuri caravanalue. Rakennusoikeutta 320m 2 , joka mahdollistaa esim. majoitustilojen rakentamisen. Kiint. osoitettu yleiskaavan muutoksella matkailupalv.alueeksi. 14.500 € OKT/LOMAMÖKKI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Hosiossa Simojen rannalla, vuokratontilla sijaitseva 3h+k v.1993 rakennettu talo, joka soveltuu hyvin myös vapaa-ajan kohteeksi. Varasto/halkoliiteri, autotalli, leikkimökki sekä aitta. Mahd. ostaa vuokra-alue. 95.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Kontiolahti, Puso 286,8 ha. Kolmesta lähekkäisestä palstasta kostuva määrä ala, kokonaispuusto n. 27400 m 3 . 699.000 €. METSÄPALSTA, Kuhmoinen, Kaukola 7,97 ha. Metsätila Kaukolan kylässä n.10 km:n etäisyydellä Kuhmoisten keskustasta. Pääas. hoidettuja taimikoita ja kasvatusmetsiä. Useita satoja metrejä Velisjärven ja Velislammin rantaviivaa. Ei rantarak.oikeutta nykyisessä kaavassa. 38.000 €/tarjous. METSÄPALSTA, Juuka 18,1 ha. Noin 3 km:n päässä Juuan k-kylästä sijaitseva määräala Markkula-nimisestä tilasta. UKK-reitti kulkee palstan läpi. Puusto n. 2100 m 3 , heti hakkuumahdollisuuksia. Rajoittuu pitkästi Vepsänjokeen. 73.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sotkamo, Alasotkamo 116,27 ha. Kohvero-niminen metsäkiinteistö, 23 km taajamasta etelään 6-tien mol. puolin. Puusto n. 9146 m 3 , liki kolmannes varttunutta kasvatusja uudistuskypsää metsää. Metsäautotie itäosassa. Turvallinen sijoitus antaa myyntituloja varsin pian. 194.000 €. METSÄPALSTA, Kuhmo, Korpisalmi 62,7 ha. Määräala n. 22 km:n päässä Kuhmon taajamasta, ei tieyhteyttä. Mäntyvalt. puusto 5717 m 3 , nuorta kasvatusmetsää, välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Os. yhteisiin alueisiin. 80.000 €. METSÄPALSTA, Kitee, Kalattoma 22,44 ha. Hyvässä tuottokunnossa oleva tila rajavyöhykkeellä. Puusto 2000 m 3 , pääos.nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää. Huom! Rajavyöhykkeellä liikkuminen vaatii luvan. Soita ja pyydä suullinen lupa käyntiä varten. 57.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044-766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 30 METSÄLEHTI 2 • 2013 LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RAKAS PÄIVÄKIRJA jätti ehdotuksensa ministeri Jari Koskiselle pari viikkoa sitten. Ministeriön muodonmuutosta on vienyt määrätietoisesti läpi kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, joka ei ole ehtinyt olla virassaan vielä vuottakaan. Organisaatioja muilla uudistuksilla ministeriö haluaa vastata toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Aiempi sektoriajattelu koetaan nykyisin rajoittavaksi ja uudistuksilla haetaan ratkaisuja, jotka mahdollistavat systeemisen lähestymistavan. Ongelmatkin ovat nykyisin maailmaluokan kysymyksiä, kuten ruokaturvaa, energiahuoltoa, luonnonvarojen riittävyyttä koskevat ratkaisut maapallon väestön kasvaessa nopeasti. Mikään yksittäinen sektori ei kykene sellaisista haasteista omin nokkineen selviämään. Perinteiset sektorirajat ylittävät toiminta näyttäisi luovan myös hyvää pohjaa uudelle uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvalle liiketoiminnalle. Kaikkien sektorien ei enää tarvitse itsekseen miettiä vastauksia yhteisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi siihen kuinka lainsäädäntöä tulee kehittää, jottei se haittaa uusien yritysten syntyä. Uudesta organisaatiosta huolimatta ministeriön tehtävät säilyvät. Sille kuuluu edelleenkin säädösvalmistelu, tukipolitiikat ja informaatio-ohjaus, joiden avulla yhteiskuntaa kehitetään ja kansalaisia palvellaan parhaalla mahdollisella tavalla. jännittäviä asioita metsäasioiden ohella. ”Uusperheen” elämä on lähtenyt käyntiin positiivisissa tunnelmissa, vaikka se ehkä vähän vielä etsiskeleekin syvintä olemustaan. Isännän ääntä käyttää aiemmin metsäosaston päällikkönä toiminut Juha Ojala, jonka alaisuudessa touhuaa 71 asiantuntijaa ja tukipalveluita tuottavaa virkamiestä. Luonnonvaraosaston rinnalla toimivat ruokaosasto sekä hallintoja suunnitteluosasto. Ruokaosasto vastaa maatalouspolitiikasta, maaseutupolitiikasta ja elintarviketurvallisuudesta sekä eläinten ja kasvien terveydestä. Hallintoja suunnitteluosasto hoitaa byrokratian lisäksi myös maanmittausasioita ja vastaa tutkimuslaitosten tulosohjauksesta. Maaja metsätalousministeriön hallinnonalan uudistukset eivät suinkaan lopu nyt toteutettuun organisaatiouudistukseen, vaan niitä on tarkoitus jatkaa. Jo vajaan vuoden kuluttua ministeriön nimi muuttuu. Maaja metsätalousministeriö muuttuu ruokaja luonnonvaraministeriöksi vuoden 2014 alussa. Nimenmuutosta koskeva laki on jo valmisteilla. Myös hallinnonalan tutkimustoiminta muuttuu, kun Metsäntutkimuslaitos, Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos yhdistyvät vuoden 2015 alussa Luonnonvarakeskukseksi. Uudistusta valmistellut työryhmä Kuin yhtä suurta perhettä M aaja metsätalousministeriön organisaatio koki melkoisen muodonmuutoksen vuodenvaihteessa, kun kaikki viisi osastoa lakkautettiin ja niiden tilalla aloitti kolme uutta. Perinteinen metsäosasto oli lakkautettavien listalla, ja nyt metsäasioita hoidetaan luonnonvaraosastolle sijoitetussa metsäja bioenergiayksikössä. Metsäasiat ovat saaneet kaverikseen elinkeinokalastuksen, luonnon virkistyskäytön sekä luonnonvaraja vesitalousasiat. Uusi osasto hoitaa uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa elinkeinopolitiikkaa, ilmastopolitiikkaa, jokamiehen virkistyskalastusta ja monia muita 60 VUOTTA 12.2. Teuvo Tapaninen, Metsänhoitoyhdistys Sodankylä ry:n toiminnanjohtaja, Sodankylä 50 VUOTTA 12.2. Jan Lindström, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion viestintäpäällikkö, Turku (juhlii perhepiirissä) 16.2. Outi Tervo, Metsänhoitoyhdistys Kuusamon metsäneuvoja/LKV, Kuusamo Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? HARVESTIA Harvestia on uudistanut organisaatiotaan. Seuraavat nimitykset astuivat voimaan tammikuun alussa. Pohjoisen alueen aluepäälliköksi nimitettiin metsätalousinsinööri Jari Takkinen, korjuu esimiehiksi metsätalousinsinööri Heikki Seppänen ja metsänhoitaja Juuso Voutilainen. Kuljetusesimieheksi nimitettiin Tarja Hartikainen ja metsätalousinsinööri Joni Kauppinen. Kuljetusesimiehiksi (energia) nimitettiin metsätalousinsinööri Janne Vatanen ja metsätalousinsinööri Ilpo Pennanen. Keskisen alueen aluepäälliköksi nimitettiin metsätalousinsinööri Teija Hyytiäinen-Koskimäki. Korjuuesimieheksi nimitettiin metsätalousinsinööri Pasi Niemelä, kuljetusesimieheksi metsätalousinsinööri Hannele Hyvärinen ja kuljetusesimieheksi metsätalousinsinööri Ville Hämäläinen. Eteläisen alueen aluepäälliköksi nimitettiin metsänhoitaja Heikki Alanne. Korjuuesimieheksi nimitettiin metsätalousinsinööri Niko Pettinen, kuljetusesimieheksi metsätalousinsinööri Harri Koskinen ja kuljetusesimieheksi metsätalousinsinööri Mikko Masonen. Hankintaesimieheksi nimitettiin Jari Stenvall ja hankintaesimieheksi Luumäki-Miehikkälä-Ylämaa-alueelle Ville Väinölä. Tuontipuupäälliköksi nimitettiin metsänhoitaja Timo Hartikainen. UPM Marko Koskela on nimitetty UPM:n energialiiketoimintajohtajaksi 1. helmikuuta alkaen. Koskela siirtyy uuteen tehtäväänsä energiaja sellu -liiketoimintaryhmän business controlling -johtajan paikalta. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat Intian sademetsistä aloitti vuosituhansia sitten pitkän maailmanvalloituksensa puiden rungoilla kiipeilevä maustekasvi, jonka marjat äkkipäätään katsoen muistuttavat pieniä katajanmarjoja. Kasvin puolesta on käyty lukemattomia sotia, sen kuivatut marjat ovat käyneet maksuvälineenä ja niiden maulla on saatu pilaantunutkin ruoka maistumaan syömäkelpoiselta. Kasvin mustia marjoja on löydetty myös faarao Ramses II:n yli kolmetuhatta vuotta säilyneen muumion vatsasta ja nenästä. Mustapippuri (Piper nigrum ) on monivuotinen puuvartinen köynnös, jota viljellään metsän seassa tai erikseen perustetuilla viljelmillä. Varjosta ja kosteasta lämmöstä pitävä pippuri tarvitsee kiipeilytelineekseen karkeakaarnaisen puun, palmun tai muutaman metrin pituisen pölkyn. Kahvija teeviljelmätkin käyvät. Pippurisatoa on suotuisissa olosuhteissa odotettavissa jopa tuhansia kiloja hehtaaria kohden. Intia vastasi pitkään maailman pippuriherruudesta, mutta nykyään mustapippurin suurin tuottajamaa on Vietnam, perässään Intia, Brasilia, Indonesian alue ja Kiina. Kasvia viljellään ympäri maailmaa trooppisilla alueilla. Pippurin hedelmät ovat niin sanottuja luumarjoja, joissa marjaa peittää maltoinen kuoPippurinen sekametsä ri. Mustapippuri on puolikypsän vihreänä poimittu ja kuivattu kokonaisena; musta väri tulee käymisen tuloksena. Valkopippuri on kypsän punertavana poimittu marja, josta kuoriosa on irrotettu murskaamalla ja vedessä liottamalla ennen valkoisen sisustan kuivausta. Viherpippuri taas on raakana pakastekuivattu tai etikkaliemessä säilötty. Pippurista pontta talouskasvuun Historiassa pippuri on vaikuttanut merkittävästi kauppareittien ja valtioiden kehitykseen sekä maailmantalouteen. Mustapippuri oli aikoinaan mausteista arvokkain, ja sitä kutsuttiin aikansa ”mustaksi kullaksi”. Ennen eurooppalaisia, arabikauppiaat hallitsivat suvereenisti pippurinhakumatkoja muulija kamelikaravaaneillaan. Keskiajalla Venetsian mahtivaltion vaurastumista edesauttoi hyvä sijainti idän maustetuotteiden kulkureitillä Eurooppaan. Kristoffer Kolumbus etsi 1400-luvun lopulla lännestä meriteitse pippurin kotimaata, mutta rantautui tietämättään Bahamasaarille Amerikan edustalle. Pippurin ja Intian sijasta hän löysi retkillään espanjanpippurin eli chilin. Nykyään pippuri ei käy länsimaissa enää maksuvälineenä, mutta tämä sademetsän tuote on edelleenkin yksi maailman suosituimmista mausteista. Mustapippurin viljely puiden lomassa voi parhaimmillaan tuoda tropiikin metsänomistajalle puunmyyntituloja suuremman vuosituoton. Mustapippuria viljellään metsän seassa tai erikseen perustetuilla viljelmillä. ”Pippuri on vaikuttanut kauppareittien ja valtioiden kehitykseen.”
• 31 METSÄLEHTI 2 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 104 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 57 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 116 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 57 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 34 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 40 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 9 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Näin syntyy näytelmä metsäperkeleestä ? Lannoitus lisää kasvua ? Itämeren kivikautinen kulta ? Vastauksia verokysymyksiin ? Länsinaapurin metsänomistajat ? Osaran aukeilta Seuraava Metsälehti ilmestyy 14. helmikuuta. METSÄRISTIKKO 2 Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 14.2. osoitteessa Metsälehti, PL 890 , 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 2”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 22 on arvottu seuraaville kolmelle: Raija Juvonen, Rovaniemi, Eero Karjalainen, Oulu ja Elli Pelkonen, Kitee. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Metsäristikko 22, oikea ratkaisu
• Metsäkirjakauppa Metsäkirjojen helmiale on käynnissä! Kirja-ale 31.1.-28.2. Tarjoukset ovat voimassa 31.1.-28.2.2013 verkkokaupassamme www.metsakustannus.fi. Syötä ostoskorissa kampanjakoodi HELMIALE . Voi tilata kirjat myös asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Emeritusprofessori ja puuntuottaja kertoo millainen metsätilaa kannattaa ostaa ja miten metsät saa­ daan kasvamaan ja tuottamaan. Norm. hinta 33,30 – nyt 25 euroa Metsäpuiden erikoismuodot – koristepuita viherrakentamiseen Teijo Nikkanen ja Pirkko Velling (toim.) Kotimaisten puiden erikoismuodot tarjoavat kestävän ja omaperäisen mahdollisuuden viherrakentamiseen. Norm. hinta 42,40 – nyt 25 euroa Suomen rantakasvio Henry Väre Helppokäyttöinen ja näyttävä kasvio meren ja järvien rantakasvillisuudesta. Norm. hinta 42,40 – nyt 25 euroa Raivaamaan Mikko Riikilä ja Risto Mykkänen Kirja opastaa niin aloittelijoita kuin vähän kokeneem­ piakin raivaussahan käyttöön ja taimikonhoitoon. Norm. hinta 32,30 – nyt 20 euroa Metsäpuiden sienitaudit Risto Kasanen Sienitauteihin liittyvä tieto on ilmaston muuttuessa yhä tärkeämpää. Norm. hinta 48,50 – nyt 20 euroa Juurikkalan 500 mottia Martti Linna (toim.) Kirja kokoaa Juurikkalan kokemusperäisen tiedon metsänomistajan ratkaisuista sekä tiedon ja innos­ tuksen siirtämisestä seuraaville sukupolville. Norm. hinta 32,30 – nyt 20 euroa Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito Heikki Kiuru Käytännönläheinen opas jalopuumetsikön perustamisesta ja hoidosta. Nirm. hinta 38,40 – nyt 15 euroa Poimintaja pienaukkohakkuut – vaihtoehtoja avohakkuulle Sauli Valkonen, Matti Sirén ja Tuula Piri Käytännönläheinen kirja metsänhoidosta ilman avohakkuita. Norm. hinta 35,30 – nyt 15 euroa Veistotöitä Markus Tuormaa Monipuolisesti kuvitettu kirja opastaa havainnollisesti puun veistämisen saloihin. Norm. hinta 42,40 – nyt 15 euroa Koivun kasvatus ja käyttö Niemistö, Viherä-Aarnio, Velling, Heräjärvi, Verkasalo (toim.) Yksiin kansiin koottuna keskeinen suomalainen koivutietämys. Norm. 38,40 – nyt 10 euroa Suot ja suometsät – järkevän käytön perusteet Juhani Päivänen Kirja käsittelee laajasti soita, niiden metsä­ taloudellisen käytön perusteita ja sovelluksia. Norm. 42,40 – nyt 10 euroa Metsänhoitajana viidellä vuosikymmenellä Matti Kärkkäinen Kiehtovaa tarinaa metsäalan ihmisistä ja metsä­ talouden muuttumisesta sodanjälkeisessä Suomessa. Norm. 28,30 – nyt 10 euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 20 20 Nyt Nyt euroa euroa 25 25 Nyt Nyt euroa euroa Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus