• Kuva:Mikko Riikilä METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 29. TAMMIKUUTA 2015 • NRO 2 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Suometsän tuhkalannoitus maksaa metsänomistajan kulut jopa kymmenkertaisena takaisin. Sivut 14–15 Lisäpuuta tuhkalla Uutinen: Mehevä riita alle miljoonasta kuutiosta ›› sivut 2–3 Verotus: Näin ilmoitat verkossa ›› sivu 8 Puukauppa: Kannattaako kanta-asiakkuus? ›› sivu 12 Kokeiltua: Mahakkaan hakkuuliivi ›› sivu 20
• 2 a j a s s a 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 LYHYET Suurten ja pienten tilojen määrä kasvussa Yksityishenkilöt omistivat vuoden 2013 lopussa 376 000 metsätilakokonaisuutta. Luonnonvarakeskuksen mukaan vähintään hehtaarin kokoisista metsätiloista 73 prosenttia omistettiin yksin tai puolison kanssa. Verotusyhtymien osuus oli 15 prosenttia ja kuolinpesien 12 prosenttia. Yksityisten metsätiloista 61 prosenttia oli alle 20 hehtaarin tiloja. Viime vuosina (2007–2013) suurten, yli sadan hehtaarin tilojen ja toisaalta alle 10 hehtaarin tilojen lukumäärät ovat kasvaneet. Kemera komission syyniin Kemeralaki on uudistettu. Presidentti vahvisti lain viime viikolla, mutta uutta tukijärjestelmää ei oteta käyttöön ennen kuin Euroopan komissio on sen hyväksynyt. Toiveissa on, että komissio hyväksyisi lain lähikuukausina, jolloin se saataisiin voimaan heinäkuun alusta lähtien. Kemerahakemukset käsitellään nykyisen lain mukaan kesäkuun loppuun asti. Hakemukset on toimitettava metsäkeskukselle 17. huhtikuuta mennessä. Puukartellista uusia päätöksiä kesällä Stora Enso, Metsäliitto ja UPM eivät ole tyytyväisiä hovioikeuden päätökseen puukartellin korvauskanteiden vanhentumisesta ja ovat hakeneet valituslupaa. Asia siirtyy nyt korkeimman oikeuden päätettäväksi. Ensin korkein oikeus ottaa kantaa siihen, myönnetäänkö valituslupa vai ei. Asian käsittely vie yleensä 4–5 kuukautta. Jos valituslupa myönnetään, asian varsinainen käsittely vienee noin puolitoista vuotta. Luonnonhoidon laatu laskussa Luontoarvot otetaan metsätaloudessa hyvin huomioon, Suomen metsäkeskuksen tuore arvio kertoo. Viime vuonna yksityismetsien hakkuissa ja uudistamistöissä luontoarvot otettiin hyvin tai erinomaisesti huomioon 81 prosentilla ar vioidusta pinta-alasta. Vaikka valtaosa töistä tehdään luonnonhoidollisesti hyvin, on laadukkaiden töiden osuus laskenut. Vuonna 2013 hyvin tai erinomaisesti metsätöitä tehtiin 87 prosentilla tarkastuspinta-alasta. Puukauppa kutistui viime vuonna Metsäteollisuus osti yksityismetsistä puuta viime vuonna 34 miljoonaa kuutiota. Luonnonvarakeskuksen mukaan määrä oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin edellisvuonna, mutta kuitenkin suurempi kuin viime vuosina keskimäärin. MIKKO RIIKILÄ T yöja elinkeinoministeriössä joulukuussa valmistellussa lakiesityksessä ehdotettiin sähköntuotantoon käytettävän järeän puun tuen puolittamista. Tähän asti täysi tuki on maksettu kaikelle puusta tuotetulle sähkölle. Hallituksen raha-asiain valiokunnan oli määrä ratkaista asia eilen keskiviikkona. Lehtemme painoon mennessä näytti siltä, että laki annetaan joulukuisen linjauksen mukaisena, vaikka lausuntokierroksella esitys suorastaan raadeltiin. Metsäteollisuus ei hyväksy rajattuakaan tukea järeälle puulle. Kaikki muut vastustavat järeän puun tuen puolittamista. Näillä näkymin täysi sähkötuki maksetaan jatkossa vain pienpuulle, joka korjataan metsistä, joissa runkojen keskiläpimitta harvennuksen jälkeen on alle 16 senttiä, sekä hakkuutähteille ja kannoille. ”Merkittävä linjanveto” ´Vireillä olevat sellutehdashankkeet – erityisesti Metsä Fibren Äänekoski – lisäävät puun tarvetta liki kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Niinpä metsäteollisuus ei hyväksy tukipolitiikkaa, jonka se pelkää luovan paineita kantohintojen nousuun. Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo pitää sähkötukea teollisuuspoliittisena linjanvetona. ”Rakennetaanko biotaloutta jalostuskelpoisen puun polttamiseen valtion tukien varassa vai markkinaperusteisesti korkeaa jalostusarvoa tavoitellen. Edellytämme tasapuolisia kilpailuolosuhteita järeän puun hankintaan.” Metsävarat sallivat tarvittavat lisähakkuut, kunhan puun tuonti pysyy nykytasolla. Yksityismetsien hakkuiden pitäisi kohota 50 miljoonan kuutioon vuosittain. Tähän ei ylletty edes 2007, vaikka kantohinnat hipoivat pilviä. Salo pelkää, että rajoittamaton sähkötuki kärjistäisi teollisuuspuun niukkuutta. ”Todellisia ja esitetyssä aikataulussa toteutuvia yksityismetsien puuntarjontaa vahvistavia toimenpiteitä ei ole esitetty.” MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola vakuuttaa, että uusillekin sellutehtaille riittää puuta. ”Itäja Pohjois-Suomen talousmetsät ovat pahasti vajaakäytössä. Teollisuuden kannattaisikin vaatia ensisijaisesti logistiikan parantamista.” Tiirola näkee tukikiistan taustalla metsäteollisuuden pyrkimyksen saada myös energiapuumarkkinat hallintaansa. ”Vain metsäyhtiöillä olisi mahdollisuus pitää erilaiset puuerät erillään.” Kemera vaarantuu Energian tuottajat ovat esityksestä raivoissaan. ”Vaskiluodon biokaasutinvoimalan rakentamisessa puusähkön tuki oli merkittävä ponnin. Tukirajaus puolittaisi puunkäyttömme”, hankintainsinööri Esa Koskiniemi EPV Energiasta toteaa. Hänen mukaansa varsinkin ranPuusähkön tuelle riitaisa loppunäytös Hallitus sopinee puusähkön tuesta tällä viikolla. Luvassa on ratkaisu, joka ei tyydytä ketään.
• ajassa 3 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 AJASSA Juhlavuotta lähestyvä Metsäradio uudistuu Uusi tunnussävel ja uusi lähetysaika tulevat tutuiksi klassikko-ohjelman ystäville. Sivu 5 Tapion toiminta uuteen uskoon Sivu 6 Maataloustutkimus vei Luken johtopaikat Sivu 7 Sijoitusraha löysi metsärahastot Sivut 10–11 METSÄSTÄ Vuoden muistilista metsänomistajalle Sivut 16–17 Irti massan tuottamisesta ”siinä on suuri ero, onko rekkakuormassa mäntytukkia vai sorvivisaa”, metsänomistaja janne Berg sanoo. Sivut 18–19 Maametallit talteen tuhkasta Sivu 22 Ytimennävertäjä on torjuttava jo ennalta Sivu 23 PILKKEITÄ Lukija: Yhteistyöllä sähkökatkoja vastaan Sivu 24 Lentotaiturien ykkönen sudenkorennon salaisuus ovat neljä omillaan toimivaa siipeä. Sivu 25 Metsäakateemikko monessa mukana Yrjö Ilvessalon muistelmat ovat täynnä kulttuurihistoriaa. Sivu 26 TÄSSÄ nuMEroSSA rouste on mainettaan pahempi vitsaus Sivu 27 Pe kk a H el en iu s FAKTA riita alle miljoonasta kuutiosta » Puusähkön tuotantotukea on maksettu vuosittain noin 30 miljoonaa euroa. Tuki päättyy 2020-luvun alussa. » Tukea maksettiin edellisvuonna 1,2 miljoonalle puukuutiometrille. Siitä vain pieni osa järeää. Kaikkiaan energiapuuta käytettiin kahdeksan miljoonaa kuutiota. » Puukuutiota kohti sähkötuki on vajaat kahdeksan euroa ja nousee vuonna 2016 10,8 euroon. Tuki maksetaan sähköntuottajalle. » Kemerassa tarjolla ollut energiapuun korjuutuki (7 e/m3) loppuu tänä vuonna. Haketustuki (noin 4 e/ m3) päättyi vuoden 2012 lopussa. MIKKO RIIKILÄ Yaran Harjavallan lannoitetehdas lopettaa toimintansa maaliskuussa. Samalla tarjolla olevien suometsälannoitteiden valikoima kapenee – tärkeimpänä Harjavallassa valmistettu Rauta PK, jota on käytetty paksuturpeisten suometsien lannoitukseen. Sen tuotantoa ei Yaran tietojen mukaan jatketa. Lisäksi Harjavallassa on valmistettu boorinpuutoksesta kärsivien kivennäismaiden lannoitukseen käytettyä Booriravinnetta. Tehtaalla valmistettiin myös Pellonmetsityksen PK-lannoitetta, Suometsien Y1-lannoitetta sekä Metsän kalium -hivenravinnetta. Niiden käyttö on kuitenkin viime vuosina ollut vähäistä. Jatkossa Yara valmistaa suometsiin jatkolannoituksiin sopivaa kaliumsuolaa ja kaliumsulfaattia sekä Siilinjärvellä valmistettavia apatiittia ja biotiittia sekä bioapatiittia, jotka soveltuvat suometsiin. Paksuturpeisten suometsien peruslannoituksissa Rauta PK:n korvaajaksi soveltuvat parhaiten tuhkalannoitteet, joita valmistaa muun muassa Ecolan Oy. Yara ei valmista tuhkalannoitteita. Boorin puutosta poteville kivennäismaille Yaralla on tarjolla Metsän NP -lannoite, johon on lisätty suosituksia vastaava määrä booria. Lisäksi tarjolla on nestemäistä Yara Vita Bortrac -boorilannoitetta. Avainasiakaspäällikkö Petri Kortejärvi vakuuttaa, että Yara jatkaa metsälannoitteiden tuotantoa. ”Jatkossa yhtiö keskittyy kivennäismailla käytettävien typpilannoitteiden valmistukseen.” Suosikkilannoitteen valmistus loppuu MIKKO HÄYRYNEN PYlväSliiketoiminnaSSa Metsä Group vetäytyy ja Iivari Mononen vahvistuu. Metsä Groupin emoyritys Metsäliitto myi viime vuoden lopussa Britanniassa sijaitsevan pylväsyhtiönsä Iivari Monosen tytäryhtiölle. Kotimaan jalostustoiminta oli loppunut jo aiemmin. Kaupan kohteena oli Burt Boulton & Haywood Ltd (BBH). Vuonna 1848 perustettu BBH on toinen kahdesta suuresta brittiläisestä pylväsvalmistajasta. BBH:n liikevaihto on reilut 20 miljoonaa euroa. Iivari Mononen Oy on joensuulainen perheyhtiö. Kaupan myötä Iivari Monosesta tuli Euroopan suurimpia pylväiden kyllästäjiä. Konsernin liikevaihto kasvoi 58 miljoonaan euroon ja työntekijämäärä sadasta 130 henkilöön. ”Pohjoiskarjalaisille metsänomistajille tämä tietää pientä piristystä puukauppaan”, toimitusjohtaja Ari Mononen toteaa. Yhtiön puunkäyttö on 120 000 kuutiometriä, josta kaksi kolmasosaa hankitaan Suomesta, valtaosin Pohjois-Karjalasta, 30 prosenttia Norjasta ja viisi prosenttia Ruotsista. Venäjän-hankinta loppui vuoden 2008 jälkeen, koska tullimääräykset kiristyivät. Yritys hakee kasvua. Yrityskauppojen kautta liikevaihto on tällä vuosituhannella nelinkertaistunut ja henkilöstömäärä kaksinkertaistunut. Valmistusta on Suomessa, Norjassa ja Isossa-Britanniassa. Yhtiön pylvästuotannosta menee vientiin noin 85 prosenttia. Päämarkkinat ovat Pohjoismaat, Keski-Eurooppa ja Iso-Britannia. Yhtiö on aktivoitunut Euroopassa, mutta joutunut vetäytymään Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä levottomuuksien vuoksi. Iivari Mononen ja Versowood ovat kotimaan kaksi isoa pylväiden kyllästäjää. Kolmas on kruunupyyläinen Påras. Pienempiä pylväspuiden ostajia ilman omaa jalostusta on lisäksi kymmenkunta. Suomen pylväsliiketoiminnan kokonaisvolyymia ei tilastoida, mutta sen arvioidaan olevan lähellä kahtasataatuhatta kuutiometriä. Pylväsmäntyjen kantohinta on yleensä muutaman euron sahatukkia korkeampi. Pylväsmarkkina keskittyy Iivari Mononen osti Metsä Groupin pylväsyhtiön. Suomen pylväsmarkkinoita hallitsee kolme suurta: Iivari Mononen, Versowood ja Påras. nikolla toimivat laitokset kärsivät. Pienpuu, hakkuutähteet ja kannot ovat jo täyskäytössä. Vähemmälle tuelle jäävä järeä puu on pakko korvata kivihiilellä tai tuontipuulla. Myös maaja metsätalousministeriö vastusti täyden haketuen rajaamista pienpuulle. Ministeriöstä varoitetaan, että haketuen muutos uhkaa viivyttää EU:n komissiossa hyväksyttävänä olevan uuden kemeralain käsittelyä. Kemeran lykkääntyminen pysäyttäisi yksityismetsien hoitotyöt. a nn a B ac k M ik ko H äy ry ne n
• ajassa 4 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 Kokemukset hakkuukoneiden käytöstä ovat kannustavia. Tilanteessa, jossa sähkölinjoilla on pitkillä osuuksilla puita jopa sadoittain taipumassa johdoille, hakkuukoneet ovat näyttäneet tehonsa. Olemme saaneet uudesta työtavasta merkittävästi apua lumikuormaisen puuston raivaukseen.” Sähköverkkoyhtiö Elenian käyttöpäällikkö Turo Ihonen Aiotko pysyä metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä? Uusi kysymys: Teetkö metsäveroilmoituksen internetissä? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI gALLUp VERKKOKESKUSTELU Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Kyllä 68% EI 32% v as t a ajia 8 13 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi pÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA SITAATTI Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. LUKIJAKUVA ”Puun ostajat kehuvat ostavansa ja kaupan käyvän hyvin. Joo, PohjoisPohjanmaalla ja Lapissa tuntuu kelpaavan vain päätehakkuut kesäsensseiltä sekä hyvät harvennushakkuut.” Varsi ”Teollisuus ostaa puuta, mutta ei välttämättä kaikkea. Pohjoisemmasta Suomesta ainokaiset sellutehtaat on lakkautettu, niin ei se ainakaan lisää puun kysyntää niillä seuduilla.” Metsäkupsa ”Hämeessä ja Uudellamaalla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että mänty ja koivu ovat erittäin haluttuja. Sen sijaan kuusikon päätehakkuut ja talvileimikot jäävät käteen, jos kaupata yrität.” Raivuri ”Ei kelpaa nyt edes koivuleimikot pohjoisessa. Metsähallitus on pilannut jättihakkuillaan markkinat täysin.” Pitkäparta ”Sama tilanne tuntuu olevan tälläkin suunnalla. Leimikoita on tehty, mutta tarjouksia ei tule omasta aktiivisuudesta huolimatta. Yleisluontoista sidosryhmäpostia kyllä tulee, miten kauppa käy vilkkaana ja ostohalut on kovat.” Burl ”Palstan tuunaaminen (lue kauppakunnostus) auttaa kummasti. Tilanne paranee vielä, jos parannetaan kuljetusolosuhteita niin, että puut saa kesälläkin ulos metsästä.” Suorittava porras ”Nytpä yhteistyösopimus onkin arvossaan. Talvileimikko meni kaupaksi, kun vain asiaa kysäisin, ’sinulla kun on se sopimus niin ostetaan’.” Sammeli Moni maaseudun asukas on taas jäänyt vaille sähköä, kun reunapuut ovat lumen alla taittuneet linjojen päälle. Lumituhojen esto on tähän saakka ollut näpertelyä. Sähköyhtiöt ovat kaadelleet yksittäisiä puita sekä katkoneet latvoja, ja puut ovat jääneet metsään. Sähkölinjojen reunametsät olisi nyt oikeasti aika laittaa kuntoon. Linjojen varsilla voisi hyvin toteuttaa uusia hakkuumenetelmiä: yläharvennusta, eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta ja pienaukkoja. Reunametsien hoitoa olisi järkevä toteuttaa aina siellä, missä hakkuukone on muutenkin liikkeellä. Samalla kertaa voisi hakata lähiseudun linjojen reunat. Metsänhoitoyhdistyksillä olisi tässä työsarkaa, ne kun tuntevat olot ja metsänomistajat. HANNU JAUHIAINEN Sähkölinjat kuntoon polttopuurangan ajoa ”Ei ollut ongelmia. Ilman ketjujakin pärjää, kun ei ole mäkiä vaan tasaista metsää.” Maitomonni Hallituksella oli marraskuussa hyvä aikomus parantaa kotimaisten polttoaineiden kilpailukykyä kivihiiltä vastaan. Turpeen verotusta alennettaisiin ja metsähakkeella tuotetun sähkön tuotantotukea nostettaisiin. Virkamiehet laativat kiireesti lakiesityksen uusituvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta. Metsäteollisuuden toivomuksesta siihen kirjattiin rajaus, jonka tarkoitus oli estää kuitupuun poltto. Juuri tuo rajaus kuumensi keskustelun. Lakiesitys sai lausuntokerroksella lähes täystyrmäyksen. ? ? ? Perusasetelma kiistan taustalla on kaikkien helppo hyväksyä. On järkevää edistää sähköntuotantoa puulla eikä venäläisellä kivihiilellä. Sekin on selvää, että tukieuroilla ei ole viisasta ohjata sellupuuta poltettavaksi. Päinvastoin, poliitikkojen kannattaa tasoittaa tietä uusille tehtaille ja uusille tuotteille. Metsäteollisuuden huoli puun riittävyydestä näyttää kuitenkin ylimitoitetulta. Voimaloissa poltetaan kovilla pakkasilla mielellään järeää rankaa, mutta teollisuudelle kelpaavaa puuta kuormissa on ollut vähän. Korotetullakin tuella se on liian kallista. Suuressa osassa Suomea polttojakeiden erottelu olisi turhaa byrokratiaa, kun harvennuspuusta on runsaasti ylitarjontaa. ? ? ? Työja elinkeinoministeriössä on viime viikot etsitty ulospääsyä umpikujasta, jotta lakiesitys saataisiin eduskuntaan tällä viikolla. Siitä huolimatta hanke uhkaa siirtyä yli vaalien. Eduskunnassa on ruuhkaa, eivätkä valmisteluvaiheen erimieliTukikiistaan tarvitaan aikalisä syydet ennusta lakiesitykselle nopeata käsittelyä. Aikalisä tulisi tarpeeseen, sillä kiista puuvarojen käytöstä ansaitsee perusteellisen pohdinnan. Samalla taattaisiin EU:n komission virkamiehille työrauha ottaa kantaa uuteen kestävän metsätalouden rahoituslakiin eli kemeraan, joka sisältää tukiraamin nuorten metsien energiapuulle. On suuri vaara, että uusi tukiesitys entisestään hidastaisi kemeran hyväksymistä. Puun energiakäyttö kärsii epävarmuudesta. Tukipalasista edes yksi on tärkeätä saada pikaisesti paikalleen.
• ajassa 5 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 kaarlo ouni Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsätalousyrittäjä. aJankoHTainEn koluMni FakTa TIIA PUUKILA, teksti JUHA TANHUA, kuva L ahden hiihtomuseossa kaikuu monille tuttu ääni. Mäkihyppylegenda Veikko ” Viki” Kankkonen on saapunut Metsäradion tuottajan ja toimittajan Asko Hauta-ahon haastateltavaksi. Olympiakultaa vuonna 1964 voittanut mäkihyppääjä muistelee museovitriinien äärellä puisia mäkisuksiaan. Reportaasi aloittaa puusuksien historiaa käsittelevän sarjan Metsäradion vuoden toisessa lähetyksessä. Radio-ohjelma koki alkuvuodesta historiansa suurimman mullistuksen sitten vuoden 2003. Yleisradion kanavauudistus siirsi Metsäradion lähetyspäivän maanantaista keskiviikkoon. ”Se on iso muutos. Metsäradio on ollut maanantai-illassa kymmeniä vuosia”, Hauta-aho kertoo. Vuonna 2003 Metsäradio pelastui valtaisan palauteryöpyn ansiosta lakkautukselta, mutta samassa rytäkässä pelkkä lähetysajan siirto tunnilla eteenpäin sai monet kuvittelemaan ohjelman hävinneen. kaikkien Metsäradio Idea Metsäradiosta syntyi 70 vuotta sitten. Sotien jälkeen vuonna 1945 tarvittiin puuta ja savotoille työvoimaa. Kansanhuoltoministeri patisti tuolloin Yleisradiota tekemään propagandaa metsätöiden puolesta. Syntyi Metsäradio, jonka ensimmäinen lähetys kuultiin 14. tammikuuta 1946. Sittemmin savottalaisten ohjelmasta on kehittynyt koko kansan Metsäradio. Metsänhoitoja talousaiheista on siirrytty entistä enemmän luontoon ja retkeilyyn. Tätä ilmentää myös kanavauudistuksen yhteydessä muuttunut tunnussävel. Ohjelman tunnussävelenä kuultu tuttu moottorisahan pärinä vaihtui vuoden alussa luontoääniksi. Sahanterän sijaan puuhun pureutuvat nyt tikat. Tarkka kuulija voi erottaa sävelestä palokärjen ja pikkutikan sekä lopuksi oksalla huhuilevan huuhkajan. ”Me emme enää lähde tekemään juttuja moottorisaha yhdessä ja nauhuri toisessa kädessä. Metsä on muutakin kuin metsänomistajien metsä. Se on kaikkien suomalaisten metsä”, Hauta-aho sanoo. Perinteinen Metsäradio uudistuu Metsäradion luontoäänistä koostuva uusi tunnussävel saattelee kuuntelijansa pehmeämpien metsäaiheiden pariin. Myös lähetyspäivä siirtyi. Metsäradio » Yle Radio Suomen ohjelma, joka pureutuu metsäisiin teemoihin. » Perustettu vuonna 1945 levittämään propagandaa metsätöiden puolesta. Ensimmäinen lähetys tammikuussa 1946. » Tunnettiin vuoteen 2003 saakka Oskar Merikannon sävelestä Vielä niitä honkia humisee. » Metsäradion vuonna 1967 julistaman nimikilpailun seurauksena metsätyömiehestä alettiin käyttää nimitystä metsuri. » Parhaimpina vuosinaan tavoitti miljoonayleisön. Nykyään kuulijoita noin 250 000. » Kuunneltavissa keskiviikkoiltaisin kahdeksalta sekä Yle Areenassa. Metsäradion toimittaja Asko Hauta-Aho ikuistaa mäkihyppylegenda Veikko Kankkosen, ja sitten haastattelu voi alkaa. Toiveita ja lupauksia Vaalivuonna joutuu miettimään oman äänensä kantavuutta ja sitä, kenelle sen voisi antaa. Olen muistini mukaan aina äänestänyt, kun siihen on mahdollisuus annettu. Viime aikojen myllerrystä seuratessaan joutuu yhä enemmän päästään pyörälle. Pettymys nykyiseen politiikkaan on varsin vahva; mielenkiintoiseksi sen tekee, että tyytymättömyyttä on sekä kaupungeissa että maaseudulla. Suurin ihmetykseni aihe koko ajan on ollut velaksi eläminen. Olen aprikoinut että annan ääneni sellaisen puolueen edustajalle, joka kannattaa seuraavia tavoitteita. ? ? ? Lisävelkaa ei oteta . Jos yhteiskunnalla on torpan tulot ja kartanon menot, niin menoihin tulee puuttua. Metsänomistajana ja maaseutuyrittäjänä on pakko todeta, että ainakaan täältä ei tulopuolta voi kasvattaa. Ääntäni ei ainakaan saa sellainen puolue, joka kannattaa kiinteistötai muiden kiinteiden verojen kasvattamista. Erityistä sydämentykytystä saavat aikaan sellaiset rikkaat talousasiantuntijat, jotka neuvovat verottamaan metsämaata, joka pysyy paikallaan ja samaan aikaan itse muuttavat perintöveroa välttääkseen ulkomaille. Isot rakenneuudistukset toteutetaan. Me syrjäisen maaseudun ihmiset olemme tottuneet palveluiden heikentämiseen. Yhteiskunnan ensisijainen tehtävä on turvata peruspalvelut, jos kermakuorrutukseen on ollut joskus varaa, se puretaan nyt. Jos kaikki ennusteet viittaavat siihen, että terveydenhuolto vaatii enemmän resursseja, turvataan se sellaisilla rakenteilla, joissa ei turhia kuluja synny. Kannatan myös sitä ehdokasta, joka tukee talouspolitiikkaa, jossa korjausvelkaa ei synny. ? ? ? Maaseudun kurjistamista ei jatketa. Edelleenkin olen sitä mieltä, että koko Suomen asuttuna pitäminen on tärkeää. Olen jo tottunut siihen, että lääkäriin on 30 kilometrin matka ja että lähin kunnon kauppa on yhtä kaukana. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että lähimpään verotoimistoon on 90 kilometriä. Tulisi tunnustaa, että maaseudulla asumisella on erilainen hinta ja omat hankaluutensa, vaikka myös kiistämättömät etunsa. Pikkuisen kismittää, jos jätevesiasetus kokonaan mitätöidään, varsinkin kun juuri siihen on meilläkin investoitu 8 000 euroa. Tällainen poukkoilu kertoo päättäjien vieraantumisesta arkielämästä ja vihreiden täydellisestä hegemoniasta päätöksenteossa. Vastapainoksi lupaan myydä puuta tänäkin vuonna, jos joku sitä on valmis ostamaan. Tuen kaikin mahdollisin keinoin omissa ja tuttavien metsissä sujuvan puukaupan edellytyksiä. Kehun ja ylistän suomalaisen metsäteollisuuden saavutuksia ja toimintatapoja. Hillitsen tarpeeni moittia alhaista kuitupuun hintaa. Odotan levollisella mielellä päätöstä uuden biotuotetehtaan rakentamisesta. Lupaan tehdä välttämättömät harvennushakkuut riippumatta tehtaan valmistumisaikataulusta. Olen tulevaisuudessa iloinen jos puun hinta nousee, mutta en nylje oravaa ennen ampumista. Lupaan tänäkin vuonna voimieni mukaan rynnätä raivaussahan kanssa metsään heti kun kelit sen sallivat. Mikään ei voita sitä riemuntunnetta, kun kesäaamuisin auringon noustessa saa vetää sahan käyntiin ja nähdä kätensä työn tulokset. Tukikiistaan tarvitaan aikalisä
• 6 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 ajassa LIINA KJELLBERG, teksti KIMMO BRANDT, kuva S en kesäisen päivän Olli Äijälä muistaa. Hän oli noin kymmenvuotias, istuttamassa avojuurisia kuusentaimia vanhaan suopeltoon isänsä ja veljensä kanssa. Hyttysiä oli paljon. Joku toinen olisi voinut saada metsäalasta tarpeekseen saman tien. Äijälä oli kuitenkin jo konkari, liikkunut metsissä pienestä pitäen ja päässyt mukaan metsätöihin alle kymmenen vuoden ikäisenä. Teini-ikäisenä hän jo istutti taimia metsänhoitoyhdistyksen leivissä. Nyt Äijälä katsoo metsiä hieman toisesta näkökulmasta, vuoden alussa toimintansa aloittaneen Tapio Silva Oy:n toimitusjohtajana. Takana on metsänhoitajan koulutus ja lähes 15 vuotta edesmenneen Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion leivissä, viimeiset kolme vuotta Metsänhoito ja bioenergia -yksikön johtajana. ”Asiantuntijayksikön johtaminen oli hieno ja haastava kokemus. Nyt pääsee taas uudenlaisten asioiden pariin. Olen aina pitänyt liiketoiminnan kehittämisestä ja erilaisten asiakkaiden kanssa työskentelystä”, Äijälä sanoo. Tapio kahtia Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio jakautui vuoden vaihteessa emoyhtiö Tapio Oy:ksi ja tytäryhtiö Tapio Silva Oy:ksi. Tapio Oy tarjoaa palveluitaan valtiokonsernin toimijoille, Tapio Silva kaikille muille. Äijälä pitää muutosta hyvänä. ”Tapio Oy on niin sanottu in-house-yhtiö, jolta valtiosektori voi kilpailuttamatta ostaa palveluita. Tapiosta löytyy niin energiapolitiikkaan, logistiikkaan kuin kansainvälisiin suhteisiinkin liittyvää osaamista”, hän sanoo. Tapio Silva taas tarjoaa palveluitaan esimerkiksi metsäteollisuudelle, metsänhoitoyhdistyksille ja metsäpalveluyrityksille. Tarjolla on muun muassa metsänja luonnonhoidon koulutusta ja auditointeja. Metsätietojen ylläpitoon yhtiöllä on oma sovellus, ForestKIT, ja siltä löytyy näkemys niin poliittisten päätösten vaikutuksiin kuin kestävyyskriteerien huomioimiseenkin. Kohti uusia markkinoita Asiakkaat ovat asiantuntijaorganisaatiossa työskentelyn suola, sanoo vuodenvaihteessa aloittanutta Tapio Silva Oy:tä luotsaava Olli Äijälä. ”OMAllA pAlsTAllA vOI KOKeIllA, MIKä MeTsIssä TOIMII jA MIKä eI.” Olli Äijälä » syntynyt 1975 » metsänhoitaja » asuu Tuusulassa, kotoisin Merikarvialta » naimisissa ja kolme lasta » Tapio Silva Oy:n toimitusjohtaja » työskennellyt Tapiossa vuodesta 2001 mm. bioenergian parissa » harrastaa perhe-elämää, kalastamista, retkeilyä, uintia ja lukemista Tapio Silva Oy tarjoaa muun muassa metsänja luonnonhoidon koulutusta niin metsäteollisuudelle kuin metsäpalveluyrityksillekin, Olli Äijälä kertoo. Tavallisen metsänomistajan arjessa Tapio Silva näkyy Äijälän mukaan lähinnä välillisesti. Poikkeus on Tapion siemenkeskus, josta kuka tahansa voi ostaa jalostettua siementä metsänviljelyyn. Katse siemeniin Tapion jakautumisen taustalla on metsäalan organisaatiouudistus, jonka tavoitteena on tasapuolistaa metsäpalveluita tarjoavien yritysten kilpailutilannetta. Metsäkeskukset yhdistettiin vuonna 2012 Suomen metsäkeskukseksi ja niiden liiketoiminta eriytettiin Otso Metsäpalveluille. Samassa yhteydessä linjattiin, että Tapiosta muodostetaan valtion omistama osakeyhtiö. Myös metsänhoitoyhdistysten metsänhoitomaksusta on luovuttu. Muutos ei ole sujunut kivutta. Suomen metsäkeskus ilmoitti yt-neuvotteluista tammikuun alussa, Otso Metsäpalvelut irtisanomisista ja lomautuksista viime elokuussa. Myös Tapiossa on irtisanottu. Miten Äijälä aikoo pitää Tapio Silvan kannattavana? ”Tehokkaalla toiminnalla, joka vastaa asiakkaiden tarpeisiin. Tapion toimintaa pystyttiin kehittämään ja tehostamaan ennen organisaatiouudistustakin. Se on hyvä pohja kasvulle, kunhan taloustilanne taas paranee.” Äijälän tavoitteina on uusien markkinoiden ja asiakkaiden löytyminen, asiakkaita entistä paremmin palvelevat tuotteet sekä siementuotannon kehittäminen. ”Kehittyvässä metsäbiotaloudessa tulee olla hyvät resurssit laadukasta ja hyvin kasvavaa raaka-ainetta. Jalostetun siemenen tuotos on 20-30 prosenttia parempi kuin luonnonsiemenen.” Oppia metsästä Siihen, mikä tekee työstä asiantuntijaorganisaatiossa antoisaa, Äijälältä löytyy heti vastaus. ”Se, kun maksava asiakas haluaa ostaa palvelun juuri meiltä.” Vaikka työelämä on vienyt Äijälän metsätöistä metsäalan asiantuntijatehtäviin, pääsee hän edelleen metsätöiden makuun vanhempiensa metsätilalla Honkajoella sekä omalla metsäpalstallaan Porissa. ”Metsänomistaminen on tärkeää töidenkin kannalta. Omalla palstalla voi kokeilla, mikä metsissä toimii ja mikä ei.” Metsälehteä julkaiseva Metsäkustannus Oy on Tapio Oy:n tytäryhtiö.
• 7 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 ajassa KOKO PERHEEN METSÄRISTEILY RIIKAAN Lisätietoj a risteilystä netissä! Helsinki Riika Helsinki 6.–8.6.2015 M/S Baltic Queen Lähde mukaan metsäristeilylle, jonka ohjelmassa on mielenkiintoisia asiantuntijapuheenvuoroja mm. metsän omistamisesta ja hoidosta. Risteilyn pääteemana on metsästä kasvua ja innovaatioita. Nauti laivalla viihteestä ja iloisesta tunnelmasta ja koe myös ”Baltian Pariisi”, Riika! Laivan aikataulu • Lähtö Helsingistä la 6.6. klo 18.30 • Saapuminen Riikaan su 7.6. klo 14.00 • Lähtö Riiasta su 7.6. klo 20.30 • Saapuminen Helsinkiin ma 8.6. klo 16.00 Myynti alkaa Metsä Groupin sopimusasiakkaille (jäsenetusopimusja metsäomaisuuden hoitosopimusasiakkaat) ma 12.1. ja muille asiakkaille ma 19.1. Katso lisää risteilyhinnoista, ohjelmasta, bussikuljetuksista ja päiväretkistä Riiassa www.metsaforest.? ja nordea.? /metsa. Ilmoittautumiset Ikaalisten Matkatoimistoon: puh. 03 45 800 (arkisin klo 9–17) tai metsaristeily@ikaalistenmatkatoimisto.? MG_Metsäristeily-2015_Metsälehti-Makasiini_93,5x297.indd 1 22.12.2014 9:51:26 LIINA KJELLBERG KoKo Suomen kattava verkosto. Se on Luonnonvarakeskus Luken pääjohtajan Mari Wallsin mukaan lähtökohtana, kun organisaation toimipaikkoja ryhdytään sijoittamaan kartalle. ”Luke ei missään tapauksessa vetäydy etelään, vaan lähtökohtana on, että toimipaikkoja on ympäri Suomea. Nyt katsotaan, mille paikkakunnille toiminta kannattaa keskittää”, Walls sanoo. Luke sai alkunsa vuoden vaihteessa, kun Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Metsäntutkimuslaitos (Metla), Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) sekä maaja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tilastotuotanto yhdistyivät. Tällä hetkellä Lukella on toimipaikkoja lähes 40 paikkakunnalla. Toimipaikkojen määrä aiotaan kuitenkin vähentää neljään päätoimipaikkaan ja noin kymmeneen strategiseen toimipaikkaan. Päätoimipaikat ovat pääkaupunkiseutu, Jokioinen, Joensuu ja Oulu. Ylin johto työskentelee pääkaupunkiseudulla. Strategisten toimipaikkojen sijainti on sen sijaan vielä auki. Toimipaikkojen sijoittelussa painaa Wallsin mukaan muun muassa, millaista osaamista ja tutkimuslaitteistoa eri toimipisteissä jo on ja millaiset yhteydet eri paikkakunnilta on asiakkaisiin ja sidosryhmiin. Tavoitteena on tiiviimpi yhteistyö esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Seuraavalle hallitukselle Toimipaikkojen vähentämisen taustalla on rahoituksen väheneminen. Lukeksi yhdistyneille organisaatioille maksettiin viime vuonna valtion budjetista kaikkiaan 95 miljoonaa euroa. Vuoteen 2017 mennessä tuki vähenee 23 miljoonalla eurolla. Se osuus summasta, jota ei saada muilta rahoittajilta, täytyy säästää. ”Niitä säästöjä, jotka saadaan seinistä ja katoista, ei tarvitse vähentää henkilöstöstä ja osaamisesta”, sanoo tutkimusjohtaja Mikko Peltonen maaja metsätalousministeriön ohjausja tietohallintoyksiköstä. Hänen mukaansa toimipaikkojen lakkauttamisista syntyvät säästöt saadaan tosin vasta pidemmällä aikavälillä. Lyhyen tähtäimen säästöt syntyvät päätoimipaikoissa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla etsitään nyt yhtä yhteistä toimitilaa. Päätökset toimipaikkojen sijoittumisesta tehdään Peltosen mukaan tämän vuoden aikana. Ennen huhtikuun eduskuntavaaleja niitä tuskin kuitenkaan on odotettavissa, vaan ne jäävät seuraavalle hallitukselle. Peltosen mukaan myös päätösten toteuttaminen vie aikaa. ”Toimipaikkojen lakkauttaminen ei tapahdu yhdessä tai kahdessa vuodessa. On vuokrasopimusvelvoitteita, ja käyttökelpoisia tutkimuslaitteistoja ei aina kannata lähteä siirtämään vaan käyttää ne loppuun paikallaan.” Luke ei valu etelään Tavoitteena on tiiviimpi yhteistyö yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Luken johtotehtävien jakautuminen aiheuttaa metsäalan asiantuntijoissa sekä ihmetystä että ymmärrystä. Kaikkiaan 20 johtotehtävästä noin puoleen on nimitetty MTT-taustainen henkilö. Metlaja RKTL-taustaiset henkilöt täyttävät molemmat noin neljänneksen johtotehtävistä ja Tikestä johtotehtäviin on valittu yksi henkilö. ”Ei johdossa paljon metsäihmisiä ole. Erikoista, ettei Luonnonvaratja biotuotanto -yksikössä ole yhtään metsätaustaista johtajaa. Se on häipynyt kokonaan ruokatuotannon alle”, toteaa Itä-Suomen yliopiston professori Timo Tokola. Hän ei kuitenkaan ole huolissaan siitä, että metsäala jäisi uudessa organisaatiossa jalkoihin. Itse tekemiseen vaikuttavat hänen mielestään johtoa enemmän yksiköissä työskentelevät tutkijat. Samoilla linjoilla on Metsänhoitajaliiton toiminnanjohtaja Tapio Hankala. ”Se, miten vahvasti metsä on esillä, ratkeaa tutkimusyksiköissä ja -ohjelmissa. Kun fuusiota lähdetään tekemään, pitää entisten organisaatioiden viitat pystyä karistamaan päältään. Johtotehtäviin on selvästi haettu monipuolista edustusta”, hän sanoo. MTT vei johtopaikat Maaninka Sotkamo Siikajoki Mikkeli Kaarina Vihti Rovaniemi Kolari Salla Joensuu Suonenjoki Punkaharju Inari Kaamanen Utsjoki Parkano Seinäjoki Kannus Turku Jyväskylä Enonkoski Laukaa Tervo Paltamo Keminmaa Vaasa Taivalkoski Kuusamo Naantali HELSINKI Jokioinen Hyvinkää Loppi/Vantaa Ypäjä Oulu 40 km Toimijat MTT RKTL Metla Luonnonvarakeskuksen nykyiset toimipaikat Lähde: Luke
• 8 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 ajassa HANNU JAUHIAINEN M etsäveroilmoituksen ja arvonlisäverojen kausiveroilmoituksen voi tehdä myös netin kautta. Tavallisen metsänomistajan verotietojen ilmoittaminen sujuu helposti omilla pankkitunnuksilla. Ilmoitusta tehtäessä on huomattava, että nettiin on kirjauduttava sen henkilön pankkitunnuksilla, jonka nimissä lomake on tullut. Puolison pankkitunnisteita ei siis voi käyttää oman veroilmoituksen tekemiseen. Kuolinpesien ja yhtymien veroilmoitusten tekoon tarvitaan Katso-tunniste, jonka hankkimisessa on oma vaivansa. Metsätalouden veroilmoitusta pääsee täyttämään kirjautumalla ensin verohallinnon nettisivuille osoitteeseen www.vero. fi/ilmoitaverkossa . Sieltä valitaan Maatalousyrittäjä ja metsäomistaja. Avautuvalta www.suomi. fi -sivulta valitaan Metsätalouden veroilmoitus (2C) 2014 . Tähän kohtaan pääsee myös suoraan suomi.fi-sivustolta. Lomakkeen valinnan jälkeen on kirjauduttava omaa veroilmoitusta varten pankkitai Katso-tunnisteen avulla. 2C-lomakkeen täyttö Tämän jälkeen avautuu 2C-lomake täyttämistä varten. Nettilomake on eri näköinen kuin paperinen versio: täytettävät kohdat ovat allekkain, mutta samassa järjestyksessä kuin paperilomakkeessa. Lomakkeelle kirjataan paperiselle 2C-lomakkeelle merkityt tiedot. Kone laskee tiettyjä tietoja automaattisesti. Hankintatyön tietojen kirjaamisen jälkeen on muistettava painaa Lisää rivi -ikkunaa. Muutoin tiedot eivät tallennu verolomakkeelle. Tietojen pitää siis siirtyä allaolevaan laatikkoon, jolloin myös kohtaan 17 kirjautuu hankintatyön arvo. Lopuksi kirjataan ilmoittajan tiedot allekirjoitukseksi ja lähetetään lomake. Lähetetyn lomakkeen voi vielä avata tulostusta varten, ja sen voi myös tallentaa. Lomake kannattaa tulostaa verokirjanpitoon. Jo menovarausten takia nettilomakkeesta on hyvä olla kopio, vaikka tiedot olisikin kirjattu tavalliselle 2C-lomakkeelle. Paperinen versio on hyvä olla senkin vuoksi, että tietokoneelta tiedot voivat syystä tai toisesta kadota. Osa kirjanpito-ohjelmista mahdollistaa veroilmoituksen tietojen lähettämisen suoraan verottajalle pankkitunnuksilla tai Katso-tunnisteella. Kausiverot nopeasti Kausiveroilmoitus saadaan näIlmoita verkossa verotus kyville samasta vero.fi/ilmoitaverkossa -kohdasta tai menemällä osoitteeseen www.vero. fi/verotili ja kirjautumalla palveluun. Kirjautumisen jälkeen avautuu oman verotilin sivu, jossa näkyy verotilin saldo. Vasemman reunan otsakkeista saa näkyviin mm. verotilin tapahtumat. Kun tehdään kausiveroilmoitus, klikataan toisena olevaa kohtaa Ilmoittaminen. Sarakkeeseen tulee näkyviin monenlaisia oma-aloitteisesti kausiveroilmoituksella ilmoitettavia asioita. Ensimmäisenä on metsänomistajia kiinnostava kohta Arvonlisäveron ilmoittaminen. Sitä klikkaamalla päästään itse verolomakkeelle. Lomakkeella on yleensä valmiiksi valittu ilmoitusjaksoksi vuosi. Sen jälkeen kirjataan kohtaan 301 puukaupoista tulleet arvonlisäverot ja kohtaan 307 omien kulujen arvonlisäverot. Sitten klikataan Laske-merkkiä, ja maksettava tai palautettava summa ilmestyy näkyviin. Jatka-painikkeella saadaan näkyviin vielä lopputulos saatetietoineen. Ilmoitusta voi palata muuttamaan tai sen teon voi keskeyttää. Jos luvut ovat oikein, lähetetään ilmoitus ja asia on ilmoittamisen osalta selvä. Lähettämisen jälkeen voi vielä tulostaa lähetetyt tiedot. Maksu erikseen Jos on maksettavaa veroa, tämä toiminto pitää tehdä erikseen. Ilmoituksen jälkeen valitaan sivulta kohta Maksaminen ja sen jälkeen Verkkomaksu . Asianomaiseen ruutuun kirjataan maksun suuruus. Jatka-komentoa seuraa kohta 2 Maksun tietojen tarkistaminen . Sen jälkeen siirrytään maksamaan oman pankin verkkotunnusten avulla. Avautuvalla verkkomaksusivulla ovat kaikki tarpeelliset tiedot. Maksutilin numeron voi vielä muuttaa. Metsänomistajan henkilökohtainen viitenumero on valmiina, ja se ohjaa maksun omalle verotilille. Verohallinto poimii sitten maksun valtion kassaan. Arvonlisäveron eräpäivä on vuosi-ilmoittajilla 2. maaliskuuta. Jos sen maksaa aikaisemmin, verohallinto maksaa verotilille korkoa. Jos verotilin saldo on vanhan koron vuoksi plussalla, koron voi hyödyntää maksamalla verotilille arvonlisäveron vähennettynä saldon määrällä. Jos tiedossa on palautusta, verohallinto palauttaa korkotuotonkin. Verotilillä voi yhdistellä myös muita verohallinnon maksuja ja palautuksia, jos sellaisia on. Metsätalouden veroilmoitukset voi tehdä kätevästi internetissä.
• 9 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 ajassa Oletko aidosti kiinnostunut ja haluat kehittää osuuskuntaa sekä suomalaista metsäalaa? Jos vastasit kyllä, asetu helmikuussa ehdokkaaksi Metsäliitto Osuuskunnan edustajistovaalissa. Voit asettua ehdolle vaalipiirissäsi: 1) jos olet osuuskunnan omistajajäsen 31.12.2014 mennessä 2) et ole Metsäliiton palveluksessa 3) et ole Metsäliitto Osuuskunnan hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen. Vaihtoehtoisesti myös aviopuolisosi voi asettua ehdolle samoin edellytyksin allekirjoittamallasi valtakirjalla. Ole aktiivinen, asetu ehdokkaaksi ja vaikuta oman metsäsi tulevaisuuteen! METSÄLIITTO OSUUSKUNTA EDUSTAJISTO VAALI2015 Metsäliitto Osuuskunta on suomalaisten metsänomistajien oma osuuskunta. Edustajisto käyttää Metsäliitossa jäsenille kuuluvaa ylintä päätäntävaltaa niissä asioissa, jotka sille lain ja sääntöjen mukaan on määrätty. Seuraava edustajistovaali järjestetään tänä keväänä. KIINNOSTAAKO NÄKÖALAPAIKKA? TARJOLLA METSÄALAN LUOTTAMUSTOIMI. ASETU EHDOKKAAKSI. Lue lisää mlovaali.? ja katso vaalitilaisuudet Läs mer mloval.? Tukien ilmoittaminen Sain viime vuonna kemeran mukaista ympäristötukea määräaikaiseen suojeluun ja lisäksi nuoren metsänhoidon tukea raivaukseen metsäkeskukselta. Ilmoitanko summat metsäveroilmoituksen 2C-lomakkeen kohdassa 3.3 euromääräisinä vai ilmoittaako metsäkeskus nämä tukitiedot suoraan verottajalle. Asia ei mielestäni ilmene metsäkeskuksen maksuilmoituksista. Kemeratuet tulee itse ilmoittaa sen suuruisina 2C-lomakkeen kohdassa 3.3 kuin ne on metsänomistajalle maksettu. Metsävähennyksen muutos Miten viime vuonna maksetut lohkomismaksut kirjataan metsävähennykseen verolomakkeelle? Ilmoitetaanko vain uusi metsävähennyspohja, jossa lohkomismaksut on huomioitu kohtaan 18 ilman selityksiä? Metsävähennyspohjasta pidetään kirjaa muistiinpanoissa, jonne merkitään mahdolliset lisäykset tai vähennykset. Verolomakkeelle kirjataan metsävähennyspohja vuoden lopun tilanteen mukaan, ilman selityksiä. Kevytrakenteinen metsätie Tilalleni tehtiin metsätie. Tie on 750 metriä pitkä ja kevytrakenteinen, kaivinkoneyrittäjän vajaassa viikossa tekemä ja tarkoitettu kantavuudeltaan lähinnä talvikäyttöön. Tekemiseen ei saatu mitään tukia eikä siihen ole ajettu soraa. Hinta ilman arvonlisäveroa oli 4409 euroa. Voinko vähentää summan kerralla, vai onko se tehtävä poistomenettelyn kautta? Tämänkaltaisten pienarteiden kulut voidaan vähentää kerralla vuosimenoina. Auton peräkärry Raivaussaha ei mahdu henkilöauton peräkonttiin ja sitä pitäisi kuljettaa eri metsäpalstoille. Jos ostan peräkärryn metsätyökalujen kuljetusta varten, voiko sen vähentää verotuksessa? Auton peräkärry voi kuulua metsätalouden kalustoon ja sen hankintahinnasta voi tehdä 25 prosentin vuosipoistoja, jos sen metsäkäytön osuus on vähintään 50 prosenttia kaikesta käytöstä. Raivaussahan voi kuljettaa useimmissa autoissa sisätiloissa, koska peräpenkki tai sen osa on kääntyvä. Jotkut metsänomistajat kuljettavat sahaa ja varusteita suksiboksissa, joka sekin voi silloin olla metsäverotuksessa vähennyskelpoinen. Pääomatulojen yhteenlasku Metsäverotuksessa tulee vuodelta 2014 tappiota noin 3000 euroa ja vastaavasti sijoitusasunnon vuokratuloista voittoa noin 4000 euroa. Miten verottaja ottaa nämä verotuksessa huomioon? Verottaja laskee yhteen kaikki verovelvollisen pääomatulolajin tulot ja tappiot. Kysyjän tapauksessa verotettavaa pääomatuloa jää noin 1 000 euroa. Pienkoneiden yksityiskäyttö Olen laskenut pienkoneiden yksityiskäytön osuudeksi 25 prosenttia. Metsäverotukseen olen laittanut kuluista 75 prosenttia ja samoin arvonlisäveroista palautettavaksi. Yksityiskäytön osuutta ei kai silloin tarvitse kirjata 2C-lomakkeelle. Yksityiskäytön osuuden voi erottaa kirjanpidossa kyseisellä tavalla. Jos kulut kirjataan täysimääräisinä, silloin yksityiskäytön osuus merkitään tuloksi 2C-lomakkeen kohtaan 14.3. Arvonlisäveroista kirjataan palautettavaksi metsäkäytön osuus. Kannettava tietokone Hankin kannettavan tietokoneen noin 300 eurolla. Käytän sitä metsäsuunnitelmassa, kirjanpidossa ja metsäasioiden yhteydenpidon välineenä. Onko noin 100 euroa sopiva meno metsätalouden osuudeksi? Laitteiden vähennyskelpoisuuden ratkaisee niiden metsäkäytön osuus. Kun on kyse edullisesta laitteesta, esitetty vähennysosuus kuulostaa kohtuulliselta. Metsätraktorin osan vähennys Jos ostan metsätraktoriini esimerkiksi käytetyn ruiskutuspumpun ja maksan siitä 350 euroa, voiko kulun vähentää vuosimenona? Metsätalouden kalustoon kuuluvien koneiden varaosat ja huollot voidaan vähentää vuosimenoina. Jos koneeseen tehdään laajempi peruskunnostus, sen kulut lisätään menojäännökseen ja vähennetään vuosipoistoin. veroKysyMyKsiä » Metsälehden veroneuvonta auttaa taas metsäverotukseen liittyvissä pulmissa. Opastus on lehden tilaajille maksutonta normaalia puhelinmaksua lukuun ottamatta. » Veroneuvoja voi kysellä toimittaja Hannu Jauhiaiselta maanantaisin 9.2., 16.2. ja 23.2. kello 9–15 sekä 18–20, puhelin 0400 150 910. » Metsälehden tilaajat voivat myös lähettää kysymyksensä sähköpostilla osoitteeseen hannu.jauhiainen@ metsalehti.fi. Sähköpostikysymykset on hyvä lähettää ajoissa, mieluusti viimeistään 20.2. » Metsäverotukseen liittyviä kommentteja voi toimittaa samaan osoitteeseen. Kysy metsäverotuksesta
• 10 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 ajassa MIKKO HÄYRYNEN M etsärahastoista on lyhyessä ajassa kasvanut uusi metsänomistajaryhmä. Taaleritehtaan, Nordic Forest Fundin ja Osuuspankin metsärahastot omistavat yhdessä vielä alle sata tuhatta metsähehtaaria, mutta ovat nousemassa maan neljänneksi suurimmaksi metsänomistajaksi Metsähallituksen, UPM:n ja Tornatorin jälkeen. Vaikka rahastot omistavat yhteenlaskettunakin alle puoli prosenttia Suomen talousmetsistä, niiden merkitys on suurempi syrjemmällä, missä metsätiloista on suoranaista ylitarjontaa. Joka omistaa 20 000 hehtaaria Kainuussa, omistaa prosentin maakunnan metsätalousmaasta. Rahastojen katse on Kainuussa ja Keski-Suomen pohjoisosissa, missä kauppahinnat ovat olleet jopa parikymmentä prosenttia summa-arvohinnoittelun alapuolella, eli periaatteessa joka viidennen puun on saanut kaupan päälle. Sijoitusrahastojen syntyminen osoittaa, että markkinat korjaavat hinnoitteluvirheet. Kun rahastot kilpailevat samoista isoista ja edullisista kohteista, se nostaa vääjäämättä metsämaan hintaa. Metsärahaston kokoaminen pienistä tiloista ei kannata, sillä niiden hehtaarihinta on yleensä korkeampi ja ostamisessa on omat kustannuksensa. Metsärahastojen kasvulla on rajansa toisestakin suunnasta. Kun yleistalous aikanaan elpyy, raha alkaa tuottaa muuallakin ja sijoittajien kiinnostus laimenee. Yhdysvalloissa rahastomuotoinen metsänomistus yleistyi jo 1980-luvun puolivälissä. Kun sijoittajat huomasivat, että metsistä saa ihan hyvän tuoton, niin hinnat nousivat merkittävästi. Kokemukset ovat hyviä. Puukaupassa asetelma on tasaveroinen, kun vastakkain ovat iso myyjä ja iso ostaja. Molempien etu on käydä tasaista puukauppaa. Taaleritehdas ensin Ensimmäisenä liikkeellä oli pörssin pienten yhtiöiden First North -listalla noteerattu Taaleritehdas. Taaleritehtaan ensimmäiseen metsärahastoon kertyi pääomaa 38 miljoonaa euroa, jolla hankittiin reilut 14 000 hehtaaria metsää. ”Avasimme pelin ja kilpailijat tulivat perässä”, Taaleritehtaan metsärahastojen johtaja Jyrki Ketola tiivistää. Toiseen metsärahastoonsa Taaleritehdas osti Henkivakuutusyhtiö Suomelta Finsilvasta 40 prosenttia. Finsilvalla on noin 130 000 metsähehtaaria Eteläja Keski-Suomessa. Muita omistajia ovat MTK ja Metsäliitto. Taaleritehtaan kolmas metsärahasto on parhaillaan auki eli sijoittajat voivat sijoittaa. Rahaston tilillä ei ole sijoittajien rahaa valmiina tilakauppoja odottamassa, vaan sijoittaja tekee sijoitussitoumuksen. Kun ostettava tila löytyy, rahasto kutsuu pääoman sisälle ja raha siirtyy sijoittajalta rahastolle. ”Onnistuminen riippuu, että onko metsätiloja saatavissa järkevällä tuotolla”, Ketola sanoo. Tavoitteena on jakaa vuosittain sijoittajille neljän prosentin tuotto. ”Jos metsätiloja lähtee ostamaan periaatteella, että kaikki kerätty raha pitää saada käytettyä, niin silloin joutuisi ostamaan heikkotuottoisiakin tiloja, mikä ei ole sijoittajien etu.” Taaleritehtaan kiinnostus on samoilla markkinoilla kuin kilpailijoillakin eli lähinnä Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Taantuma vauhdittaa metsärahastoja Sijoitusraha on löytänyt metsärahastot, koska korot ovat matalat ja suurista metsätiloista on osassa maata ylitarjontaa. ”ONNIsTUMINeN RIIppUU sIITä, ONKO TIlOjA sAATAvIssA jäRKevällä TUOTOllA.”
• 11 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 Taaleritehtaan rahastojen erityispiirre on, että ne on rakennettu yhteismetsän pohjalle, minkä ansiosta ne voivat tehdä puunmyyntituloista metsävähennyksen. Jatkuvan kasvatuksen rahasto Metsärahasto Nordic Forest Fundin takana on kotimainen, avainhenkilöidensä omistama sijoitusyhtiö United Bankers. Rahaston hallituksen puheenjohtaja on tunnettu metsäteollisuuskonsultti Rainer Häggblom. Rahaston toimitusjohtaja Mikael Beck puhuu paitsi sijoittamisesta, myös metsien hoidosta. Rahaston metsiä hoidetaan pääosin ilman avohakkuita. ”Käytämme tilanteen mukaan uusia tai perinteisiä metsänhoitomenetelmiä, jotta pääsemme parhaimpaan pääoman tuottoon.” Rahaston metsänhoitoasiantuntija on jatkuvan kasvatuksen puolestapuhuja, professori Timo Pukkala Joensuun yliopistosta. Metsätilojen hankinnassa kumppaneina ovat niinikään jatkuvan kasvatuksen kannattaja Timo Kujala sekä Mika Venho. Kujala tuli tunnetuksi metsäalalla ja laajemminkin EU-kanteesta, joka johti metsänhoitoyhdistysten jäsenyysautomaatin purkamiseen ja metsäkeskusten valvontaja liiketoimintaroolien eriyttämiseen. Venho on joensuulainen metsänhoitaja ja kohta kaksi vuotta toimineen Suomen sijoitusmetsät Oy:n perustaja. Nordic Forest Fund aloitti varojen keruun puolitoista vuotta sitten. Minimimerkintä oli 100 000 euroa. Tavoitteeksi asetettu 35 miljoonaa euroa täyttyi ja rahasto on suljettu, eli siihen ei voi enää sijoittaa. ”Tämä ensimmäinen rahasto suunnattiin lähinnä instituutioille. Alkuvuonna tuomme markkinoille uusia, laajalle yleisölle suunnattuja metsärahastoja, joissa minimerkintä on pienempi”, Venho kertoo. Metsätiloja on vuoden aikana ostettu noin 10 000 hehtaaria 30 miljoonalla eurolla. Ostorahaa on vielä jäljellä ja katse on isoissa tiloissa Joensuu–Kuopio-linjalta pohjoiseen. ”Etelämpänä hinnoissa on mukana muutakin kuin metsätaloudellisia arvoja.” Rahasto tavoittelee pääomalle 5–7 prosentin reaalituottoa. Jako-osuus ei ole yhtä suuri, koska rahasto pyrkii ostamaan parhaassa kasvuvaiheessa olevia ajassa Metsärahastosijoittajaksi ei pääse alle kymppitonnilla Nordic Forest Fund I OP-Metsärahasto Taaleritehdas III Minimisijoitus, euroa 100 000 10 000 30 000 sijoitusaika, vuotta 10 2 Hallinnointipalkkio % vuodessa 1,25 1,5 1 Merkintäpalkkio % pääomasta 1–2 4 0–2 OP:lla lisäksi sijoitusaikaan sidottu 1–5 prosentin lunastuspalkkio Neljäs suomalainen metsärahastoyhtiö on Dasos Capital, joka hankkii varansa kansainvälisiltä ammattisijoittajilta ja sijoittaa lähinnä Itä-Eurooppaan ja kehittyviin maihin. metsiä, jolloin osa tuotosta tulee rahasto-osuuden arvon nousuna. Beckin mukaan metsät eivät aiemmin kiinnostaneet ammattisijoittajia, koska isoja kohteita ei ollut tarjolla. ”UPM ja Metsähallitus ovat lisänneet myyntejä, jolloin metsätilojen likviditeetti on parantunut ja myös sijoittajien kiinnostus.” Tuottoa ilman hikoilua Osuuspankin Metsänomistaja-rahasto poikkeaa muista metsärahastoista siten, että sitä ei suljeta, vaan se voi periaatteessa kasvaa niin suureksi kuin sijoittajilla rahaa riittää. ”Rahasto on auki kaksi kertaa vuodessa, eli puolen vuoden välein otetaan sijoituksia vastaan ja myös lunastetaan poislähtevien osuuksia. Samaten rahaston arvo ilmoitetaan kahdesti vuodessa”, rahastonhoitaja Tapio Tilli sanoo. Erikoissijoitusrahastoa koskee velvoite jakaa sijoittajille vuosittain vähintään 75 prosenttia nettotuloksesta. Nettotulos on puunmyyntitulot vähennettynä metsätalouden menoilla. Tuotto-odotus sijoittajalle on neljä prosenttia kulujen jälkeen. Se koostuu kerran vuodessa tilitettävästä jako-osuudesta ja arvonnoususta. Arvonnousun sijoittaja saa käteensä jos luopuu omistuksestaan. ”Aikaisemmin ei ole ollut helppoa tapaa ottaa metsää mukaan sijoitussalkkuun, mutta nyt on. Rahastosta saa saman tuoton kuin suorassa metsänomistuksessa, mutta hikoilematta”, Tilli toteaa. Rahaston ensimmäinen merkintäaika umpeutui vuoden vaihteessa ja rahastolla on nyt valmius ostaa metsätiloja ensisijaisesti Pohjois-Karjalasta, Pohjois-Savosta ja Kainuusta. ”Haemme isoja kohteita ja sieltä niitä parhaiten löytyy.” Metsärahastolla ei ole omaa organisaatiota. Metsien hoito, puuvarojen seuranta ja puukauppa ulkoistetaan useille kumppaneille. FAKTA a nn a B ac k Kun joku myy Metsärahastot kasvavat niin kauan kuin rahalle kelpaa maltillisempikin tuotto ja joku myy. Rahastojen maanhankinta nojaa vahvasti UPM:n myyntihalukkuuteen. UPM:n noin 900 000 hehtaarin metsäomaisuudesta voi palastella muutaman tuhannen hehtaarin kauppoja pitkään. UPM myy etenkin Kainuusta. Myyntitavoitteita ei ole ilmoitettu, mutta tiettävästi yhtiö ei ole myymässä kaikkea mitä maakunnassa omistaa, vaikka teollisena toimijana sieltä vetäytyi. Rahastot voivat innostua virhehankintoihinkin, mutta ongelmia voi siirtää hakkaamalla nuorta puustoa. MIKKO HÄYRYNEN KoMMenTTi
• ajassa 12 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 puukauppa TIIA PUUKILA V uodenvaihteessa muuttunut metsänhoitoyhdistyslaki ei ole saanut metsänomistajia ryntäämään metsäyhtiöiden kanta-asiakkaiksi. UPM, Stora Enso ja Metsä Group kuitenkin kertovat sopimusasiakkaidensa määrän kasvaneen tasaisesti viime vuosina. Metsänhoitoyhdistysten jäsenyyden ohella metsäyhtiön kanta-asiakkuus on yksi vaihtoehtoinen tapa hoitaa puukaupat ja metsät. Metsänhoitoyhdistysten vuosikertomusten mukaan seitsemänkymmentä prosenttia metsänomistajista on tähän asti tilannut puunmyyntisuunnitelman metsänhoitoyhdistykseltä ja heistä noin neljäkymmentä prosenttia kilpailuttanut leimikkonsa valtakirjalla. Arviolta kolmekymmentä prosenttia metsänomistajista hoitaa puun myyntinsä alusta alkaen ilman välikäsiä. Tähän joukkoon lukeutuvat esimerkiksi metsäyhtiöiden kanta-asiakkaat, mutta myös metsähallitus. MTK:lle alkuvuodesta maakunnista tulleet uutiset uumoilevat, ettei metsänhoitoyhdistyksen jäsenmääriin ole luvassa merkittävää muutosta. ”Metsänomistajilta on tullut erittäin vähän eroilmoituksia metsänhoitoyhdistyksiin”, kertoo MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen. Suurin osa kääntynee jatkossakin metsänhoitoyhdistysten puoleen puukaupoissa. Takuulla kaupaksi Yhdistykset avustavat paitsi puun myynnissä ajavat myös metsänomistajien etuja aina EU:ssa asti. Metsäyhtiöiltä ei samanlaista edunvalvontaa voi odottaa, mutta muita etuja kylläkin. Kaikki kolme suurta yhtiötä tarjoavat kanta-asiakkaidensa puulle hintaja menekkitakuun. Puunmyyntiä alkuvuodesta ei siis tarvitse jännittää, sillä puunhintojen mahdollinen nousu hyvitetään. Lisäksi yhtiöt asettavat kanta-asiakkaidensa puut aina etusijalle. Tästä on hyötyä esimerkiksi myrskyja kirjanpainajapuiden myynnissä sekä talvileimikoiden kauppaamisessa. Puukauppaan kannustetaan myytyjen mottien mukaan maksettavilla bonuksilla. Lisäksi Stora Enso ja Metsä Group tarjoavat mahdollisuutta sijoittaa puukaupparahoja. Puukauppahyötyjen ohella sopimusasiakkaat saavat yhti?östä riippuen erilaisia etuja esimerkiksi metsäsuunnitteluun, verotukseen ja sähköisiin palveluihin. Myös muille kuin kanta-asiakkaille on tarjolla omat palvelunsa. UPM:n yksityismetsistä hankkimasta puusta runsas puolet ostetaan sopimusasiakkailta. Myös Metsä Groupille ja Stora Ensolle sopimusasiakkaat ovat merkittäviä puunhankinnassa. Metsä Groupilla lähes kaikki puu tulee Metsäliitto Osuuskunnan jäseniltä. Ehdoissa eroja Kanta-asiakkaaksi liittyminen on ilmaista, mutta liittymisehdoissa on eroja. Kolmesta suuresta metsäfirmasta ainoastaan Stora Enso huolii kanta-asiakkaakseen eli tähtiasiakkaakseen kenet vain. Parhaimmat edut, kuten etusijan puukaupassa, saavuttaa vasta korkeimman kanta-asiakkuuden tasolla kultatähtiasiakkaana. ”Metsänomistaja liittyy kanta-asiakasohjelmaan automaattisesti tekemällä meidän kanssa puukaupan. Kanta-asiakkuudessa ei ole lojaliteettipykäliä”, summaa Stora Enson viestintäja asiakkuusjohtaja Janne Partanen. Puita ei siis ole pakko myydä kilpailuttamatta, vaikka kanta-asiakas olisikin. UPM ei sekään ota kantaa asiakkaidensa syrjähyppyihin. Yhtiö uusi kanta-asiakasohjelmansa vuoden alusta. Kumppanuusasiakkaaksi voi liittyä milloin vain, mutta muutama toive UPM:llä on. Kumppanuusasiakkaalla tulee olla metsäsuunnitelma, aktiivinen ote metsänhoitoon ja tilan tulisi olla keskikokoinen. ”Katsomme kokonaisuutta, metsätilan sijaintia ja mahdollisuuksia. Ihan pienien tilojen ei välttämättä kannata rakentaa kumppanuutta, vaan tehdä yksittäistä puukauppaa ja ostaa palvelupaketteja”, UPM Metsän markkinointija asiakkuuspäällikkö Paula Savonen kertoo. Myös Metsä Groupilla jäsenetuja hoitosopimusasiakkaiksi valikoituvat suuremmat tilat. ”Jotta meillä pystyy liittymään kanta-asiakkaaksi, metsissä pitää olla säännöllisesti hoidettavaa ja hakattavaa”, kertoo Metsä Groupin jäsenpalvelujohtaja Juha Jumppanen. Yhtiö lupaa sopimusasiakkaalleen menekkija hintatakuun ja odottaa vastineeksi etusijaa puunostossa. Kanta-asiakkuus ei kuitenkaan kahlitse. Siitä voi halutessaan erota kirjallisella ilmoituksella. Etusija kanta-asiakkailla Metsäyhtiöiden sopimusasiakkaat saavat varmimmin kaupaksi talvileimikkonsa ja myrskypuunsa. Edunvalvonta jää kuitenkin metsänomistajan harteille. ”MeTsIssä pITää OllA sääNNöllIsesTI hOIdeTTAvAA jA hAKATTAvAA.”
• ajassa 13 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 1–4 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 623 752 Etelärannikko 21 660 Pohjanmaa 28 813 Lounais-Suomi 42 476 Häme-Uusimaa 74 759 Kaakkois-Suomi 36 753 Pirkanmaa 37 285 Etelä-Savo 95 726 Etelä-Pohjanmaa 49 728 Keski-Suomi 41 509 Pohjois-Savo 60 180 Pohjois-Karjala 44 718 Kainuu 9787 Pohjois-Pohjanmaa 47 138 Lappi 33 218 Ostomäärät viikolla 4 metsäkeskuksittain EtElä-Suomi ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,32 ? 54,61 ? 40,97 ? 15,27 ? 17,08 ? 15,18 ? 20,78 ? Uudistushakkuu 56,43 ? 55,36 ? 42,53 ? 16,50 ? 18,20 ? 16,66 ? Harvennushakkuu 48,62 ? 48,17 ? 37,32 ? 14,53 ? 15,08 ? 14,06 ? Ensiharvennus 47,11 ? 43,88 ? 13,89 ? 14,70 ? 13,48 ? Hankintahinnat 61,02 ? 56,79 ? 44,88 ? 28,90 ? 30,82 ? 29,74 ? EtElä-Pohjanmaa ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,07 ? 53,80 ? 35,73 ? 16,68 ? 17,25 ? 16,62 ? 24,26 ? 25,09 ? Uudistushakkuu 56,38 ? 54,39 ? 36,52 ? 18,08 ? 17,73 ? 17,75 ? 25,83 ? 25,73 ? Harvennushakkuu 47,09 ? 14,89 ? 14,75 ? 14,71 ? 20,54 ? Ensiharvennus 45,94 ? 44,10 ? 14,93 ? 14,98 ? 22,04 ? Hankintahinnat 53,97 ? 50,80 ? 27,29 ? 28,18 ? 27,66 ? 33,07 ? KESKi-Suomi ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,90 ? 53,86 ? 39,96 ? 15,20 ? 16,58 ? 15,22 ? 21,01 ? Uudistushakkuu 56,86 ? 55,14 ? 42,91 ? 17,13 ? 18,13 ? 17,61 ? Harvennushakkuu 47,65 ? 46,29 ? 36,15 ? 14,28 ? 14,98 ? 13,58 ? Ensiharvennus 45,11 ? 45,06 ? 14,26 ? 14,42 ? 13,94 ? Hankintahinnat 57,17 ? 55,50 ? 46,69 ? 29,00 ? 30,08 ? 29,90 ? Kainuu-Pohjanmaa ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,56 ? 49,20 ? 15,82 ? 14,58 ? 15,32 ? 21,16 ? 21,93 ? Uudistushakkuu 51,90 ? 49,97 ? 17,65 ? 15,32 ? 16,61 ? 23,66 ? Harvennushakkuu 44,66 ? 12,01 ? 12,49 ? 18,03 ? Ensiharvennus 45,01 ? 14,28 ? 13,51 ? 19,39 ? Hankintahinnat 54,14 ? 51,48 ? 26,59 ? 26,74 ? 29,47 ? 34,13 ? Savo-Karjala ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,78 ? 52,17 ? 41,80 ? 14,65 ? 15,38 ? 15,04 ? 20,43 ? Uudistushakkuu 55,39 ? 53,37 ? 43,62 ? 16,71 ? 16,83 ? 17,07 ? Harvennushakkuu 46,59 ? 45,09 ? 37,08 ? 13,82 ? 14,02 ? 13,91 ? Ensiharvennus 44,90 ? 44,25 ? 12,99 ? 11,13 ? 13,00 ? Hankintahinnat 55,61 ? 54,15 ? 45,38 ? 28,66 ? 28,09 ? 30,23 ? laPPi ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,83 ? 46,36 ? 14,69 ? 17,50 ? 14,70 ? 21,22 ? Uudistushakkuu 47,50 ? 46,67 ? 16,31 ? 17,65 ? 15,64 ? 22,36 ? Harvennushakkuu 43,55 ? 12,06 ? 18,29 ? Ensiharvennus 12,32 ? 12,69 ? Hankintahinnat 53,64 ? 48,90 ? 27,15 ? 28,44 ? Kymi-Savo ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,35 ? 54,37 ? 43,28 ? 15,13 ? 16,50 ? 14,98 ? Uudistushakkuu 56,94 ? 55,33 ? 44,65 ? 16,97 ? 17,90 ? 17,40 ? Harvennushakkuu 48,85 ? 47,15 ? 38,19 ? 14,95 ? 14,90 ? 14,29 ? Ensiharvennus 44,55 ? 43,26 ? 13,25 ? 13,45 ? 12,41 ? Hankintahinnat 56,33 ? 53,46 ? 47,45 ? 28,71 ? 28,75 ? 29,58 ? KoKo maa ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,34 ? 53,79 ? 41,46 ? 15,37 ? 16,51 ? 15,32 ? 22,49 ? 23,37 ? Uudistushakkuu 55,80 ? 54,76 ? 43,25 ? 17,14 ? 17,77 ? 17,10 ? 24,30 ? 24,41 ? Harvennushakkuu 47,54 ? 46,59 ? 37,18 ? 14,20 ? 14,68 ? 13,90 ? 18,87 ? Ensiharvennus 45,30 ? 44,19 ? 32,60 ? 13,75 ? 13,90 ? 13,42 ? 20,77 ? Hankintahinnat 56,86 ? 54,34 ? 46,30 ? 28,07 ? 29,69 ? 29,53 ? 34,06 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. TIIA PUUKILA talvilEimiKoidEn korjuu on hyvässä vauhdissa. Ainoastaan turvemailla roudan puute hidastaa hakkuita. Uusiin talvikorjuukohteisiin ei kuitenkaan juuri tule tarjouksia. ”Yksittäisiä talvileimikoita on vielä mennyt kaupaksi, mutta pääpaino on kesäja kelirikkokohteissa”, kertoo Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen. Sama tilanne on Päijänteen, Oulun seudun, Etelä-Savon sekä Etelä-Pohjanmaan metsänhoitoyhdistyksissä. Puutavaralajien kysyntä vaihtelee eri puolilla Suomea. Keskija Etelä-Suomessa kauppansa tekevät lähes kaikki, Oulun seudulla ei juuri mikään. Tukeista mänty on halutuin, kuusitukin kysyntä on heikompaa. Ongelmallisin on kuitupuu. Koivukuitua ostetaan, mutta mäntyja kuusikuitu menevät huonosti kaupaksi niin pystykuin hankintakauppanakin. Etelä-Pohjanmaan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Lahdenmaa pitää tilannetta outona. ”Sellun hinta nousee, mutta raaka-aineen kysyntä heikkenee ja hinta laskee.” Kuidusta ylitarjontaa Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Euroa m viikot 1–4 , 2015 2014 2013 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60
• 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 M E T S ä S T ä 14 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat P uutuhka on nerokas ja luonnonmukainen lannoite. Kasvaessaan puu ottaa maasta tarvitsemansa ravinteet ja säilöö ne puuainekseen. Kun puu palaa, mineraaliravinteet rikastuvat tuhkaan. Tuhka sisältää muun muassa kalia, fosforia ja booria – typpi sen sijaan haihtuu. Lisäksi tuhka on emäksistä, joten se neutraloi metsämaata. Tuhka on siten erinomainen lannoite, kun maassa on runsaasti typpeä mutta niukasti muita ravinteita. Turvemailla tilanne on usein tällainen. Kivennäismailla tuhkasta ei juuri ole apua, koska typen niukkuus rajoittaa yleensä puuston kasvua. Otollisinta kakkostyypin turvekankaille Parhaita kohteita ovat turvekankaat, jotka alkuaan ovat olleet ravinteikkaita avosoita. Typpeä suhteessa muihin ravinteisiin on runsaasti, ja ravinteiden epätasapaino rajoittaa puuston kasvua. Avosoista muodostuneita suometsiä nimitetään kakkostyypin turvekankaiksi. Otollisimpia lannoituskohteita ovat viljavimmat mustikka-ruohoturvekankaat. ”Kakkostyypin turvekankaat tunnistaa siitä, että valtapuustossa on sekapuina hieskoivuja”, neuvoo tutkija Markku Saarinen Luonnonvarakeskus Lukesta. Ohutturpeisilla soilla puut saavat ravinteet turpeen alla olevasta kivennäismaasta. Lannoitus ei kannata, jos turvetta on alle puoli metriä. Kalipula kellastaa alikasvoskuusia Varma merkki kalin puutteesta ja tuhkalannoituksen tarpeesta on alikasvoskuusien edellisten vuosien neulasten kellastuminen. Lannoitustarpeen määrittämisessä auttaa neulasista tehty ravinneanalyysi. Neulasnäytteitä tutkii esimerkiksi Eurofins-viljavuuspalvelu. ”Kannattaa verrata typen ja fosforin (N/P) sekä typen ja kaliumin (N/K) suhdetta. Mitä korkeampi suhde, sitä varmemmin tuhka lisää puuston kasvua”, selvittää tutkija Mikko Moilanen Lukesta. Ravinteet ovat tasapainossa, kun N/P-suhde on 10–11 ja N/K-suhde 3–4. Jos suhdeluvut ovat tätä suuremmat, kohde on otollinen tuhkalannoitukseen. Lannoitustarpeen voi todeta myös neulasten ravinnepitoisuuksista. Mäntyjä vaivaa kalipula, jos neulasten kaliumpitoisuus on alle neljä milligrammaa grammassa. Kuusikossa pulasta kertoo alle viiden milligramman pitoisuus. Fosforilla pulan raja on männikössä 1,3 milligrammaa ja kuusikoissa 1,7 milligrammaa grammassa. Typpivaroiltaan niukkojen varputurvekankaiden lannoitukset eivät yleensä kannata. Terästettyä ja raakaa tuhkaa Tuhkalannoituksia tehdään sekä voimalaitosten raakatuhkalla että ”terästetyillä” tuhkalannoitteilla. Tärkein tuhkalannoitteiden valmistaja Ecolan Oy täydentää raakatuhkan ravinnesisällön suositusten mukaisiksi. Yhtiön päätuote on PK 3000 -tuhkalannoite. ”Kolmen tonnin hehtaariannos sisältää 40 kiloa fosforia, 80 kiloa kalia ja kilosta kahteen booria”, selvittää myyntipäällikkö Heikki Suvanto Ecolan Oy:stä. Ecolan Oy levittää lannoitetta pääosin helikoptereilla. Kolmen tonnin Tuhkasta tuottoa Tuhkalannoitus tuottaa lisäpuuta suometsässä jopa sata kuutiota hehtaarilla – aika hyvin noin 400 euron sijoituksella. ”TUhKAA vOIdAAN levITTää MUUTAMA vUOsI hAKKUIdeN jälKeeNKIN.” Helikopterityömaalla tahti on kiivas. Tyhjä tuhkakuuppa vaihtuu täyteen muutamassa sekunnissa. Kerralla kopteri ottaa tonnin tuhkaa, joka leviää metsään alle parissa minuutissa. METSÄNHOITO
• METSÄSTÄ 15 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 Vinkit tuhkalannoitukseen Entisille avosoille syntyneet metsät ovat parhaita. Ennakkoraivaa tuhkalannoitettavat metsät. Neulasanalyysi helpottaa lannoitustarpeen arviointia. Pyri yhteishankkeisiin naapurien kanssa. Tuhkalannoitus vaikuttaa 20–30 vuotta. 6 Vain hoidettujen metsien lannoitus on kannattavaa. hehtaariannos tuhkaa maksaa metsään levitettynä reilut 400 euroa. Otso levittää Etelä-Pohjanmaan soille Kaskisten voimalaitostuhkaa. ”Evira on analysoinut tuhkan ravinnepitoisuudet ja laatinut tuoteselosteen. Ilman sitä tuhkaa ei kaupallisesti voisi levittää metsiin”, kertoo aluepäällikkö Jarmo Sinko. Viiden tonnin hehtaariannoksella voimalaitostuhkaa saadaan suositeltu ravinnemäärä. Maalevityksenä lannoitus maksaa noin 300 euroa hehtaarilla, kun kuljetusmatka on enintään sata kilometriä. Hyvin hoidettuihin kasvatusmetsiin Tuhkalannoitus, kuten muutkin lannoitukset, on keino parantaa hoidettujen metsien puuntuottoa. Vähäarvoisia puustoja tai vedenvaivaamia maita ei kannata lannoittaa. Turvemailla on siis harvennusten lisäksi huolehdittava tarvittavista ojituksista. Parhaan hyödyn saa, kun lannoituskohteiksi valitsee ensiharvennettuja metsiä. Näin tuhkalannoitus vaikuttaa kiertoajan loppuun asti. Kun tuhka levitetään maasta, harvennus ja lannoitus on paras tehdä samana talvena. Harvennuksen jälkeen tuhkaa levittävä metsätraktori käyttää hakkuussa avattuja ajouria, jotka puun ajon jälkeen yleensä jäätyvät kantaviksi. ”Käytännössä tuhkaa voidaan levittää muutama vuosi hakkuiden jälkeenkin”, selvittää Otson Sinko. Ojitukset tehdään lannoituksen jälkeen, koska ojat vaikeuttaisivat koneiden kulkua työmaalla. Ennakkoraivaukset on tehtävä sekä hakkuun että tuhkan levittämisen onnistumiseksi. Helikopterilla lannoitteet voidaan levittää myös ennen harvennuksia. Taajat alikasvokset kannattaa silti tällöinkin raivata, jotta lisäravinteet saadaan ohjattua valtapuuston käyttöön. Tuhkalannoitus alkaa kiihdyttää puuston kasvua 4–5 vuoden kuluttua lannoituksesta. 3–4 tonnin hehtaariannoksilla puuston kasvua voidaan lisätä 20–30 vuodeksi. ”Kasvuetu jatkuu kiertoajan loppuun, vaikka tuhkan tuomat lisäravinteet ehtyvätkin. Kali varastoituu puustoon ja siivittää kiertoajan loppuvaiheessa erityisesti tukkipuun lisäystä”, Mikko Moilanen arvioi. Parhailla kohteilla – runsastyppisillä turvekankailla – tuhkalannoitus tuottaa helposti sata kuutiota lisää puuta hehtaarille, usein jopa enemmän. FA-forestin Heikki Suvanto, vaikka myyntimies onkin, esittää varovaisemman arvioin. ”Käytännössä lannoitetaan monenlaisia turvemaita, joten kasvun lisäys ei aina yllä sataan kuutioon. Parin kolmen kuution vuotuinen lisäkasvu hehtaarilla 20–30 vuoden ajan on realistinen lupaus.” Tutkija Mikko Kukkola kertoo, että hehtaarikohtaista lannoiteannosta suurentamalla saadaan runsaampi ja pidempään jatkuva kasvun lisäys. ”Tietysti myös lannoituksen hinta kohoaa. Taloudellista optimia emme ole laskeneet.” 20–30 vuotta lisäkasvua Tuhkalannoitus lisää puuston kasvua 20–30 vuotta. Kasvu tosin alkaa lisääntyä vasta 4–5 vuoden kuluttua lannoituksesta. Puustoa vaivaa kalipula, kun vuotta vanhemmat neulaset kellastuvat. Tuhkalannoitus on keino parantaa hyvin hoidettujen metsien kasvua. Tee tarpeelliset ojitukset kun lannoitat. Vesitalous kuntoon. 3–4 tonnia hehtaarille. Katso neulasia. Harvenna metsä.
• 16 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 METSÄSTÄ M et sä n o M is ta ja n v u o si 20 15 M et sä le ht i ko ko si m et sä no m is ta jil le m ui st ili st an tä lle vu od el le . O ta ta lte en ta i lä he tä ka up un gi ss a as uv ill e pe ri lli si lle . TE KS TI VA LT TE R I SK YT TÄ KU V IT U S A N N A B A CK Oma suojelum etsä on myös käytävä tarkis­ tamassa , sillä suojelu­ alueilta levinnee t hyön­ teistuho t voivat johtaa korvaus velvoitt eeseen. taMMikuu Veroilmoitus! Viimeiset palautuspäivät: 2.3.2015 arvonlisäverovelvolliset ja verotusyhtymät, 2.4.2015 liikkeenja ammatinharjoittajat, muut metsänomistajat 7. tai 1 3.5.2015. Edellisen vuoden kuitit ja selvitykset aikajärjestykseen, ajopäiväkirja ajan tasalle. Havupolttopuiden kaato. Männyn pystykarsinta. HelMikuu KemerA JA PolttoPuut Metsänuudistamiskemera hakuun! (Tarkista myös muut poistuvat tukimuodot, esim. pystykarsinta) Vanhan lain mukaiset hakemukset metsäkeskukseen viim. 17.4.2015. Vuoden 2019 loppuun asti aikaa tehdä työt ja lunastaa rahat. Polttopuiden halkominen. toukokuu KYlVÖ JA istutuKset Takapalstan ENNAKKORAIVAUS ennen hakkuukoneen saapumista! Männyn siemenet maahan juhannukseen mennessä. Kesän ja syksyn metsätyöpalveluiden (esim. raivaus) tilaus. (Soita ja varmista, että hakkutähteet on viety pois istutusaukolta.) Nauti hyttysten vähyydestä. kesäkuu KirJANPAiNAJAt Alkukesä on ollut lämmin-> kirjanpainajapuut pois Etelä-Suomen metsistä jo kesäkuussa! Jätä vanhat ja jo lahoavat tuulenkaadot, poista tuoreet kaatuneet. Lainmukaiset viimeiset päivämäärät kuusipuun poistolle: maan eteläosa 15.7. ja keskinen Suomi 24.7. Tarkista nuorten taimikkojen heinäystilanne. syyskuu metsÄVAKuutus, HeiNÄYs JA rAiVAus Ympäri vuoden myrskyää, käy aina tarkistamassa tuhot. Heinää nuorten taimien ympäristöt ennen lumen tuloa. Tarkista keväällä istutettujen taimien kunto. Syysistutusten viimeiset hetket. Sieniä kasvaa Karhunkankahalla. Iloa hirvikärpäsistä. lokakuu rAiVAus JA sAHoJeN sYYsHuolto Taimikon harvennusta raivaussahalla, kun sää sallii. Huolla pelit ja vehkeet kuntoon kevättä varten. Hirvijahti käynnissä.
• 17 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 METSÄSTÄ M et sä n o M is ta ja n v u o si 20 15 Juttua varten on haastateltu Keski-Savon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajaa Petri Soikkelia, rahoitusja tarkastuspalvelujen päällikköä Aki Hostikkaa Suomen metsäkeskuksesta ja metsäkeskuksen metsäneuvojaa Lars Ekmania. Tuore metsäno mistaja: tutustu metsääs i kevääl­ lä. Käy oman metsän ra­ jat läpi naapuri n isännän tai metsäne uvojan kans­ sa. Katso GPS:stä , missä kohtaa rajaa mennää n. Oma suojelum etsä on myös käytävä tarkis­ tamassa , sillä suojelu­ alueilta levinnee t hyön­ teistuho t voivat johtaa korvaus velvoitt eeseen. Kuusiko t kannatt aa elokuus sa tarkista a kirjanpa inajien varalta uudellee n ja kirjanpa ina­ jien iskemät puut poistaa metsäst ä ennen kuin kuoriais et siirtyvät karik­ keeseen talvehti maan. Heikost i kaupaks i menevä ä talvileim ik­ koa kannatt aa yrittää ujuttaa samaan pakettii n arvokka an kesäleim ikon kanssa. Maaliskuu METSÄN TARKISTUS Kun lumi sulaa ? tarkista metsän kunto. Viimeisimpänä perustetut taimikot, mahdolliset lumi-, pakkasja eläintuhot. Tarvitaanko täydennysistutuksia? Onko raivaussahalle töitä? HuHtikuu PUUKAUPPA Ota yhteys metsänhoitoyhdistykseen, yhtiöiden ostomiehiin tai muihin metsäpalveluntarjoajiin. Seuraa puunhintaa läpi vuoden. Hakkuuaika ja -tapa? Kuka tekee päätehakkuun uudistamistyöt: maanmuokkaus, kylvö, istutus? Metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksulaput saapuvat (1. kertaa vapaaehtoinen). Heinäkuu TAIMIKON PERKAUS JA RÄSTITYÖT Lehtipuiden perkaus kuusen ja männyn taimien ympäriltä. Lehtipuiden ravinteet isoissa lehdissä, joten myöhempi vesominen voi jäädä pienemmäksi. Raivausta paarmojen keskellä. Nauti luonnosta. Mietintätauko: mitä metsältäni haluan? elokuu PUUKAUPPA JA KIRJANPAINAJAT Metsätyömaat käynnistyvät lomien jäljiltä. Lisää puuta myyntiin? Tarkista korjuujäljen tulos ja metsäteiden kunto tukkikuormien jälkeen. Kaada polttopuuksi menevät lehtipuut, rungot ovat kuivia. Poimi mustikoita. Marraskuu HANKINTOJEN MIETINTÄ Uudet hankinnat: saha, turvahousut, uusi kypärä, mönkijä ja pottiputki. Tilaa taimet ensi keväälle! Mitä puulajia? Kysy tarjous talvileimikosta. Mieti takapalstan korjuukelpoisuutta ja metsäteiden parannusmahdollisuuksia. Ensi vuoden ojitukset? joulukuu PÄIVITÄ METSÄSUUNNITELMA Mitä metsänhoitotöitä pitää tehdä tulevina vuosina? Myynkö puuta ensi vuonna? Oman metsän riistaja luontokohteet, pitäisikö niitä olla lisää? Miten säilyttää sienija marjapaikat tulevan vuoden hakkuissa? Ovatko metsäni vesiasiat kunnossa? Joulu: keskustele metsäperinnön siirtämisestä seuraavalle sukupolvelle. Mitä lapset haluavat omalta metsältä ja kuka metsiä hoitaa?
• METSÄSTÄ 18 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 metsänomistaja LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat I rti massan tuottamisesta. Se on ollut metsänomistaja Janne Bergin ohjenuora reilut 30 vuotta – koko sen ajan, kun hän on isännöinyt Artjärvellä Päijät-Hämeessä sijaitsevaa maatilaa. Pelloilla tuotetaan nurmisiemeniä ja metsissä kasvaa kuusten, mäntyjen ja koivujen lisäksi erikoispuulajeja, joulukuusia ja visakoivuja. ”Siinä on suuri ero, onko rekkakuormassa mäntytukkia vai sorvivisaa. Jos molemmista tavoitellaan samaa tuottoa, pitää mäntytukkia olla paljon enemmän”, Berg sanoo. Ensimmäiset visakoivunsa Berg istutti 1990-luvun puolivälissä ja niitä kasvaa tilalla luontaisestikin. Valtaosa noin 40 000 visakoivusta on kuitenkin istutettu tai kylvetty 2000-luvun alkupuolella – samassa yhteydessä, kun tilan metsät siirtyivät pinta-alaverotuksesta puun myyntitulojen verotukseen. Vanhat kuusikot saivat silloin väistää visakoivujen tieltä. ”Monet pinta-alaveroa maksaneet tekivät suuret hakkuut, kun puukauppatuloista ei vielä tarvinnut maksaa veroa ja uudistivat metsät siirryttyään puun myyntitulojen verotukseen, jolloin uudistamiskustannukset sai vähentää verotuksessa. Täälläkin oli suuret hakkuut”, Berg kertoo. Veromuutoksen jälkeen tilan metsiä on lähinnä harvennettu. Päätehakkuiden aika on Bergin mukaan sitten, kun puun hinta nousee. ”Puun reaaliarvo on romahtanut. Kuusitukista saa tällä hetkellä 55–60 euroa kuutiometriltä, kun siitä vuonna 1984 sai reilut 46 euroa kuutiometriltä. Kustannukset ovat nykyään kuitenkin aivan toisenlaiset kuin 1980-luvulla.” Bergin mielestä metsätalouden kannattavuus onkin nykyään metsänomistajan suurin haaste. Apu löytyisi hänen mielestään verotuksen keventämisestä. Visakoivu työllistää Tuuli pyörittää lunta ikkunan takana. Jack russellinterrieri Martta katselee pöydältä, näkyykö lintulaudalla lintuja. Kauempana avautuvat tilan metsät. Metsää Bergillä on ”vähemmän kuin UPM:llä mutta enemmän kuin metsänomistajilla keskimäärin”, joitain satoja hehtaareja. Metsänhoitotöissä apuna on jo parikymmentä vuotta ollut tuttu metsuri, viime vuosina myös omat pojat. Bergin vaimo Jaana Anttila on töissä tilan ulkopuolella. ”Teemme metsissä mitä ehdimme, ja loput jätämme tekemättä. Itse keskityn visakoivun karsintaan. Perinteisiä metsänhoitotöitä, kuten raivaussahahommia, en Visakoivuista työtä ja tuloa 40 000 visakoivua työllistävät Janne Bergin niin, että perinteiset metsätyöt jäävät muille. ”TeeMMe MeTsIssä MITä ehdIMMe, jA lOpUT jäTäMMe TeKeMäTTä.” Janne Berg aikoo karsia visakoivujensa rungot kolmen neljän metrin korkeuteen.
• METSÄSTÄ 19 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 Artjärvi MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. Toispuoleiset männyt lisääntyvät pAlsTAllA Valohakuiset puulajit suuntaavat oksien ja osin päärangan kasvupistettä sinne, missä valoa saa eniten. Suuntautumisen ansiosta lehdet ja neulaset pääsevät yhteyttämään valon avulla vettä ja hiilidioksidia uusiksi puusolukoiksi. Mänty on valohakuisempi puulaji kuin kuusi. Siellä, missä männyn oksat ja jopa runko suuntautuvat valoisaa aukkoa kohti, kuusi saattaisi vielä kasvaa aivan pystysuoraan, ja oksien epäsymmetrisyyden havaitsisi vain mittaamalla. Ilmiön voimakkuus ja sen aiheuttamat haitat näkyvät jyrkimmin pellonlaitamänniköissä. Pellon puolelle suuntautuvat osat ovat pitkiä ja paksuja, kun taas vastakkaisella puolella oksat ovat lyhyitä ja hentoja. Oksat kuolevat pellon puolella hitaasti: latvussuhde saattaa olla kaksinkertainen metsänpuoleiseen osaan verrattuna. Pellon puolella kuolleet oksat eivät juuri karsiudu luontaisesti paksuutensa vuoksi, kun taas metsän puolella hennot kuolleet oksat häviävät hyvin vuosikymmenien kuluessa. Laatumännyn tarvitsijoille tällainen toispuoleinen mänty on kauhistus. Paksut, kuivat oksat alentavat hintaa. Lisäksi pellonpuoleinen rungon osa sisältää tummaa, puutuotteissa voimakkaasti kutistuvaa ja alituisesti elävää lylyä. Tämä reaktiopuu aiheuttaa, että siitä tehdyt puutuotteet kieroilevat jatkuvasti ilman kosteuden muuttuessa. ? ? ? Toispuoleiset männyt ovat lisääntymässä. Yksi syy on, että yritetään kasvattaa samassa metsikössä mäntyä ja koivua. Kun koivua poistetaan lyhytikäisempänä ja usein huonolaatuisempana puulajina harvennuksissa mäntyä enemmän, syntyy aukkoisuutta, joka näkyy aukkoja reunustavien mäntyjen toispuoleisena kasvuna. Puiden toispuoleisuutta edistävät myös pienaukot. Mitä enemmän on valoisten aukkojen reunapuita, sitä enemmän on toispuoleisia mäntyjä. Männyn laatu on heikoimmillaan silloin, kun metsä on epätasainen uudistamisvaiheen laikuittaisten epäonnistumisten ja myöhemmin tehtyjen pienaukkojen vuoksi. Laatumäntyä kasvatettaessa tasainen kasvatusasento on varmin ratkaisu. Jos valittavana on kymmenen pyöreää pienaukkoa, kukin 0,3 hehtaaria, tai vanhan koulukunnan yksi kolmen hehtaarin aukko, laatua tuotettaessa jälkimmäinen valinta on parempi. Pienissä aukoissa on reunapuita yhteensä yli kolme kertaa enemmän kuin tavanomaisen kokoisessa kolmen hehtaarin aukossa. Kun myös tuulituhojen välttäminen on helpompaa uudistushakkuita keskittämällä, ihmetellä täytyy, miten sitkeässä elää usko pienaukkojen mahdollisuuksiin. ? ? ? Laatumännyn kasvatuksen lyhyt ohje on säilynyt samanlaisena siitä, kun Metsätieteellistä koelaitosta professorin tehtäviensä ohella johtanut Olli Heikinheimo sen muotoili lähes sata vuotta sitten. Tärkeintä on runsas männyntaimien määrä uudistettaessa, tehtiinpä se sitten luontaisesti, kylväen tai istuttamalla. Jos kylvötaimia saadaan uudistettavalle alalle tasaisesti esimerkiksi 4 000 kappaletta hehtaarille, se on hyvä alku. Istutustaimien määrässä voi tinkiä, koska taimet jakautuvat tasaisesti. Jo 3 000 tainta hehtaarilla antaa hyviä mahdollisuuksia laatuun. Lehtipuut pidetään taimikosta pois, mutta mäntyä harvennetaan vasta tyvitukin oksaisuuslaadun muodostumisen jälkeen. Ja sen jälkeen toistuvin alaharvennuksin annetaan symmetrisesti kehittyville latvuksille elintilaa. Puut kasvavat hyvin, ja muodostuva puuaines on laadukasta. Vasemmalla oleva vapaa tila on tehnyt männystä vahvasti toispuoleisen. Vaikka puu on suora, kunnon sahatukkia siitä ei saa. tee juuri lainkaan, mutta pojat ovat kiinnostuneet niistä”, Berg kertoo. Hän arvioi, että jos olisi etukäteen tiennyt, miten suuri työ visakoivujen kasvattamisessa on, hän olisi saattanut miettiä niiden tilalle jotain muuta. Visakoivujen oksia pitää karsia joka kesä, ettei puista tule haaraisia ja oksaisia. Berg aikoo karsia visakoivut kolmen neljän metrin korkeuteen. Suuremmista hakkuutuloista hän arvioi kuitenkin vasta poikiensa pääsevän osallisiksi. ”Niin se rytmi metsissä menee.” Uteliaisuudesta istutettu Lumi pöllyää verstaaksi muutetun vanhan navetan katolta. Sisällä verstaassa Bergiä odottaa laatikollinen visakoivujen oksista sahattuja kiekkoja. Ne hän aikoo hioa talven kuluessa avaimenperiksi. Janne Bergin metsätyövarusteisiin kuuluu oma metsäkone. Visakoivun oksapaloista syntyy avaimenperiä. Verstaan ohi kulkeva tie vie visakoivikkoon. Taakse jäävät douglaskuusikko ja mäen rinteessä kasvava visautunut vanha mänty. Alempana näkyy jään peittämä järvi. ”Douglaskuuset viihtyvät tässä hyvin. Rinne on etelään ja järvi pitää keväthallat loitolla”, Berg kertoo. Mäen ympärillä kasvaa sekä kloonitaimista ja siementaimista istutettuja että kylvämällä perustettuja visakoivikoita. Kylvetyn visakoivikon rungoissa näkyy siellä täällä mustaa maalia. Berg on merkannut puut, joiden arvioi olevan visoja. Berg osoittaa sormellaan kohti rantaviivassa näkyvää lahtea. Siellä on yksi tilan joulukuusiviljelmistä. 1990-luvun alussa paikalla laidunsivat lampaat. ”Olimme ensimmäisiä tiloja, joissa panostettiin perinnemaisemien hoitoon”, Berg kertoo. 1990-luvun lopulla lampaat vaihtuivat mustakuuseen, omorikakuuseen ja tavalliseen metsäkuuseen, joita Berg välittää paikalliselle joulukuusimyyjälle. Valtaosa joulukuusiviljelmästä on mustakuusta, sillä siitä tulee Bergin mukaan hyvä joulukuusi, vaikkei sitä ehtisi leikata. Visakoivua ja mustakuusta lukuun ottamatta tilalla kasvavat erikoispuulajit on hänen mukaansa istutettu lähinnä uteliaisuudesta. Metsistä löytyy ”ihan kaikkea” lehtikuusista pihtoihin ja jaloihin lehtipuihin. ”Kuhan on tellätty”, Berg toteaa. Tuuli puhaltaa lunta kasvoille. Berg kääntyy takaisin kohti pihapiiriä. Jäljellä oleva talvipäivä sopii hyvin avaimenperien hiomiseen.
• 20 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat SEPPO SYSMÄLÄINEN, asiantuntija E cho CS 620 SX kilpailee raskaassa keskisarjassa. Moottorin sylinteritilavuus on 59,8 kuutiosenttimetriä. Saha painaa ilman terälaitetta, tankit tyhjinä 6,2 kiloa, mikä tarkoittaa noin kahdeksan kilon työpainoa, koska vakiovarusteena sahassa on 18 tuuman terälaippa. Moottorin teho on rouheat 3,32 kilowattia, joten paksukin puu katkeaa ähkimättä. Koesahauksessa saha toimi erinomaisesti. Erityisesti vaikutuimme helposta käynnistyvyydestä. Moottori pyörähti käymään miltei aina yhdellä nykäisyllä, jopa ensi kertaa käyttöön otettuna. Tällaista kokee harvoin. Toinen iloisesti yllättänyt havainto oli ilmansuotimen puhtaana pysyminen – putsari hohti puhtaan valkoisena vielä noin viidentoista tankillisen jälkeen. Echo suitsii moottorin pakokaasupäästöt Power Boost Tornadoksi nimeämällään tekniikalla. Sylinterin palotila on muotoiltu niin, että polttoaineen ja ilman seos muodostaa pyörteen, johon palokaasut sekoittuvat. Alenevien päästöjen lisäksi tekniikan luvataan parantavan tehoa ja alentavan polttoaineen kulutusta. Tukki halkesi kertasahauksella Varustelultaan Echo henkii japanilaista konservatiivisuutta. Ryyppyja virrankatkaisin ovat erillään, toisin kuin eurooppalaisvalmisteisissa sahoissa. Öljypumppu on säädettävä, kuten ammattikäyttöön tarkoitetussa sahassa kuuluukin, ja ketju kiristyy sivulta. Kahvasto on jämäkkä, ja saha tuntuu mutkattomalta käsitellä. Tästä plussaa. Laipan tyven molemmin puolin on järeät kaarnapiikit. Hakkuutöihin – ainakaan suomalaismetsissä – jykevällä Echolla ei kannata lähteä. Karsintaan se on raskas. Sen sijaan pihapuun kaatajille ja hirrenveistäjille roiman leikkuutehon tarjoava saha voi olla oiva peli. Metsäyrittäjä Seppo Sysmäläinen esitti vakuuttavan näytön uutuus-Echon voimasta. Hirsikehikon pohjakerrokseen tarkoitettu viisimetrinen, tyveltään 40-senttinen mäntytukki halkesi keskeytymättömällä sahauksella. Huono saha olisi siinä urakassa hyytynyt. ”Kaarnapiikit haittaavat hirrenhalkomista ja myös puiden karsintaa. Niiden poistaminen helpottaisi sahan käsiteltävyyttä”, Sysmäläinen sanoi. Echo CS 620 SX hintaa ei ole vahvistettu, mutta sen edeltäjä CS 610 maksoi reilut 700 euroa. Jos hinta pysyy samalla tasolla, tarjolla on edullinen voimasaha. Saman kokoluokan Husqvarnat ja Stihlit maksavat noin tuhat euroa. Pihapuu kaatuu, hirsi halkeaa Uutuus-Echosta tuskin tulee myyntimenestystä. Silti se on hyvä saha. ”PUTsARI hOhTI PUhTAAN vAlKOIseNA vIelä vIIdeNTOIsTA TANKIllIseN jälKeeN.” kokeilTua echo CS 620 SX » Sylinteritilavuus 59,8 cm3 » Teho 3,32 kW » Huippukierrokset 12 900 rpm » Paino 6,2 kiloa * » Polttoainesäiliön tilavuus 0,645 litraa » Öljysäiliön tilavuus 0,3 litraa » Maahantuoja Teräosa Oy » Valmistusmaa Japani » Hinta vahvistamatta *) ilman terälaitetta, tankit tyhjinä Echo CS 620 SX on vankka, ja ennakkotietojen mukaan edullinen voimasaha. kokeilTua MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Hakkuuliiviä markkinoi ruotsalainen Throw Saw -yhtiö, joka muutama vuosi sitten tuli tunnetuksi kehittämästään heittosahasta. Nyt yritys on laajentanut tuotevalikoimansa Erling-hakkuuliiveihin. Hakkuuliivin ideana on siirtää varusteiden paino uumalta hartioille. Samaa tarkoitusta varten monet ruotsalaismetsurit virittävät henkselit vyöhönsä. Suomessa tällainen ratkaisu lienee harvinainen. Tosin tarkoitukseen sopivia henkseleitä on meilläkin myynnissä. Koukkukotelot ja muut varusteiden ripustimet kiinnitetään liivin helmassa kulkevaan vyöhön. Vyötä ei ole tarkoitus kiristää uumalle. Kokeilin hakkuuliiviä pari päivää. Se toimi ongelmitta, mutta en suoraan sanoen oivaltanut, mitä etuja se tarjoaisi tavalliseen metsurinvyöhön verrattuna. Enemmänkin kaipasin leveän vyön tuomaa tukea ristiselälle. Äkkiseltään liivi ei siis vakuuttanut. Ajatus kirkastui, kun esittelin liiviä hieman rohkeammin keskikehoaan kehittäneelle ammattimetsurille, jonka henkilöllisyys jääköön kuitenkin lähdesuojan piiriin. Mies innostui ensi näkemältä liivistä. Perusteluna oli, että tavallisella varustevyöllä on taipumus valua koko ajan alaspäin. Samalla vyö hivuttaa housuja polviin. Liiviä käyttäen tältä vältytään. Liivejä on saatavilla koosta S kokoon XXL, ja mitoitus on runsas. Lisäksi liivissä on tuplavetoketju, joten väljyyttä voi muunnella alla olevan vaatetuksen mukaan. Hakkuuliivi on tulossa Uittokaluston myyntiin, mutta toistaiseksi sen hinta on vahvistamatta. Ruotsissa Throw Saw -yhtiön nettikaupassa (throw-sawltd. vpsite.se) liiviä ilman koteloita myydään 685 kruunulla, eli hieman alle 80 eurolla. Hakkuuliivi auttaa, jos perinteinen varustevyö ei istu keskivartalolle. Hakkuuliiviä käytettäessä nostokoukkujen ja muiden varusteiden paino lepää hartioilla. Mahakkaalle metsurille Koukkukotelot sovitetaan liivin helmassa olevaan vyöhön. METSÄSTÄ Ilmanpuhdistin pysyi yllättävän puhtaana koko koesahauksen ajan.
• pitää nähdä. metsä Koska Metsälehti tietää, mitä metsässä tapahtuu juuri nyt. Se on taustoittava, ammattitaitoisesti toimitettu tietolähde kaikkeen metsääsi liittyvään päätöksentekoon. Me teemme työtämme sinun ja metsäsi parhaaksi. Metsälehti on puolueeton. Toimialansa arvostettu tekijä on aina vain ja ainoastaan metsäsi puolella. Mikään muu metsämedia Suomessa ei voi sanoa samaa. Metsälehden jokainen numero todistaa tarpeellisuutensa hyödyllisillä vinkeillä ja neuvoilla. Tilausmaksun saa helposti takaisin jo yhden ainoan numeron vinkeillä ja neuvoilla. Me emme tätä ole keksineet! Näin meille on kerrottu. Ei ihme, että Metsälehdellä on tapana periytyä metsän mukana sukupolvelta toiselle. Metsälehti. Asiaa suomalaisesta metsästä suomalaiselle metsänomistajalle.
• METSÄSTÄ 22 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 tuessaan tiivistyy vuosisatoja. Samasta syystä kivihiilituhkassa pitoisuudet ovat turvettakin korkeammat. Eri puulajeista muodostuvia tuhkia Perämäki ei tutkinut. Hän arvelee, että suurimmat erot selittyvät kasvupaikkojen mukaan, koska harvinaisten maametallien pitoisuudet vaihtelevat eri puolilla Suomea. ”Toki kasvit keräävät itseensä metalleja eri tavoin. Esimerkiksi kataja kartuttaa puuaineeseensa runsaasti kultaa.” Kilohinta jopa tuhansia euroja Toistaiseksi voimalaitosten tuhkasta ei missään eroteta harvinaisia maametalleja kaupallisesti. ”Kivihiilituhkan harvinaisten maametallien talteenotto on arvioitu kannattavaksi, kun pitoisuus on yli 1 000 milligrammaa kilossa. Jatkamme Jyväskylän Energian kanssa selvityksiä puutuhkan hyödyntämiseksi”, Perämäki kertoo. Tätä varten hän on kehittänyt liuotus-saostus-menetelmän harvinaisten maametallien erottamiseksi rikkihappoliuoksen avulla. Menetelmä on patentoitu. ”Samalla voitaisiin saada talteen myös metsälannoitteissa käytettävät hivenravinteet kuten kalium ja boori.” Menetelmää on toistaiseksi testattu vasta laboratoriossa. Pilottilaitoksen rakentaminen Jyväskylään on suunnitteilla. Osa harvinaisista maametalleista on erittäin kalliita. Niistä arvokkaimman, skandiumin kilohinta on yli 10 000 euroa. ”Yleisimmin esiintyvät ovat tietysti halvempia. Ratkaisevaa on, että eri alkuaineet pystytään erottamaan”, Siiri Perämäki kertoo. Jyväskylän Energian kaksi energialaitosta tuottavat vuodessa tuhkaa yhteensä 56 000 tonnia. Jos siitä heruisi puoli promillea harvinaisia maametalleja, kasaan kertyisi 30 tonnia, siis vajaa rekkakuorma. Kaikkiaan Suomen voimaloissa syntyy lentotuhkaa arviol ta 600 000 tonnia. Harvinaisten maametallien erottaminen kiinnostaa myös Jyväskylän Energia Oy:tä. Kehityspäällikkö Risto Ryymin ja Siiri Perämäki tutkivat tuhkanäytettä Keljonlahden voimalaitoksella. M ik ko R iik ilä MIKKO RIIKILÄ J oku ehkä muistaa koulun kemian tunneilta hassunnimisen alkuaineen lantaanin. Se on yksi tuhkan sisältämistä harvinaisista maametalleista. Samaa sarjaa ovat muun muassa skandium, yttrium ja lutetium. Nimet ovat outoja, mutta hypistelemme aineita päivittäin. Harvinaisia maametalleja käytetään muun muassa erilaisten kosketusnäyttöjen valmistukseen. Niinpä niiden kysyntä kasvaa. Samalla tuotanto on lähes kokonaan Kiinan käsissä, ja maa rajoittaa vientiä, mikä merkitsee niukkuutta. Euroopan unioni onkin nimennyt harvinaiset maametallit kriittisiksi materiaaleiksi, joille etsitään uusia lähteitä. Periaatteessa harvinaisia maametalleja on maankuoressa kaikkialla, mutta niin vähäisiä määriä, ettei niitä yleensä pystytä kannattavasti erottamaan. Jyväskylässä selvitellään, tarjoaisivatko biovoimaloiden tuhkat uuden lähteen harvinaisille maametalleille. Pitoisuudet promilleluokkaa Puut, kuten muutkin kasvit, ottavat ravinteita maasta, ja niitä karttuu puuainekseen. Näin käy myös harvinaisille maametalleille. Kun puu poltetaan, sen alkuaineet rikastuvat tuhkaan. Jyväskylän yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä Siiri Perämäki tutki väitöskirjatyössään, onnistuuko harvinaisten maametallien erottaminen voimalaitosten tuhkasta. Tutkimus on tehty yhteistyössä Jyväskylän Energia Oy:n kanssa. Perämäen tutkimus osoitti, että voimalaitosten lentotuhkassa oli harvinaisia maametalleja enimmillään 560 milligrammaa kilossa, siis vähän yli puoli promillea. Turpeen tuhkassa harvinaisia maametalleja on korkeampina pitoisuuksina kuin puun tuhkassa, koska turve muodosPuutuhkasta kaivosten kilpailija Puun ja turpeen tuhkassa on harvinaisia maametalleja. Niiden talteenottoa tutkitaan Jyväskylän yliopistossa. Siiri Perämäki kehitti ja patentoi liotusmenetelmän, jolla harvinaiset maametallit voidaan saostaa tuhkasta. Kymenlaakso, Satakunta ja Inarinseutu Lähde: GTK Tärkeimmät maametallien esiintymisalueet H en ri Pe rä m äk i
• UUTINEN vUoNNa 1935 METSÄSTÄ 23 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Mäntyjen rujot piiskalatvat ovat tuttu näky lanssipaikkojen ja puunjalostuslaitosten lähimetsissä. Ne ovat ytimennävertäjäkuoriaisen tekemiä. Aikuiset ytimennävertäjät iskevät mäntyjen latvuksiin kesä-heinäkuussa. Ne tunkeutuvat uusimpien latvaversojen sisään ja syövät ne ontoiksi. Sivuversot katkeavat. Paksu latvaverso yleensä kestää syönnin. Syönti jatkuu syksyyn. ”Pudonneita versoja löytyy helpoimmin syksyllä”, kertoo tutkija Antti Pouttu Luonnonvarakeskus Lukesta. Lokakuussa nävertäjät siirtyvät talvehtimaan männyn tyvikaarnan alle tai karikkeeseen. Ytimennävertäjät munivat männyn kuoren alle huhtikuussa. Ne suosivat tuoreita tuulenkaatoja, kuorellista puutavaraa ja talven aikana kaadettujen puiden kantoja. Uusi nävertäjäpolvi aikuistuu kesä-heinäkuussa ja siirtyy syömään mäntyjen latvoja. Jatkuva syönti vie puolet kasvusta Kuvan männyt ovat kilometrin päässä Rauman metsäteollisuuslaitoksista. Vahingoniloon taipuvaisille tiedoksi, että kyse on kirjoittajan metsästä. ”Kuvan männikössä oli kymmenkunta vuotta sitten voimakas ytimennävertäjätuho. Sen jälkeen puut ovat vähitellen elpyneet”, Pouttu arvioi. Jatkuva kuorellisen puutavaran varastointi on pahin männiköitä ytimennävertäjille altistava tekijä. Esimerkiksi Rauman metsätehtaiden lähimänniköt ovat isolta osin ytimennävertäjien vikuuttamia. Kuvan männiköissä tehtiin lisäksi 2000-luvun alkuvuosina varhainen, voimakas ennakkoraivaus, jossa taajaa männikköä lyötiin luokonaan maahan. Se selittänee kymmenisen vuoden takaisen pahan syönnin. Toistuva syönti voi leikata puuston kasvusta jopa puolet. Yksittäisiä puita voi kuolla, mutta metsiköittäin ytimennävertäjä ei männiköitä tapa. Harvenna kesällä Ytimennävertäjän on vaikea päästä eroon, joten torjunta on tehtävä ennalta. Myös tuhon jatkumista voi yrittää rajoittaa. Sitkeä tuholainen Männyn ylimpiä versoja jäytävä ytimennävertäjä leikkaa jopa puolet puuston kasvusta. tuholaisesta on vaikea päästä eroon. Kymmenisen vuotta sitten tehty voimakas ennakkoraivaus laukaisi ytimennävertäjätuhon, josta männyt ovat vähitellen toipumassa. Ytimennävertäjät syövät latvan ja ylimpien oksien kasvaimet ontoiksi. Latvakasvain yleensä kestää syönnin, oksien kasvaimet katkeavat ja latvasta tulee piiskamainen. Hyvä alku on metsätuholain noudattaminen. Edellisen syksyn jälkeen kaadettu mäntypuutavara pitää kuljettaa pois metsästä Etelä-Suomessa heinäkuun alkuun ja pohjoisessa Suomessa kuun puoliväliin mennessä. Harvennushakkuut ja varttuneiden männyntaimikoiden harvennukset olisi paras tehdä loppukesällä. Näin kaadetut puut, kannot ja hakkuutähteet kuivuvat ennen seuraavan kevään parveilua eivätkä kelpaa lisääntymispaikoiksi. Syksyn ja talven aikana tehtävissä männiköiden harvennuksissa puut tulisi kaataa mahdollisimman lyhyeen kantoon. ”Jo kymmenensenttisen kannon kuoren alla voi varttua 30 uutta aikuista. Ytimennävertäjien vikuuttamassa männikössä kohtalaisen pienikin määrä hyönteisiä voi jatkaa tuhoa”, Pouttu kertoo. metSänHoito metsien kuningas kiipelissä TIIA PUUKILA Kahdeksankymmentä vuotta sitten Metsälehdessä uutisoitiin nykymetsänomistajan korvaan sangen erikoisesta ongelmasta: Suomea vaivaavasta hirvikadosta. Keskusmetsäseura Tapio keräsi maatalousministeriön pyynnöstä metsätalousneuvojilta ja alan ammattimiehiltä tietoja hirvikannan koosta. ”Tiedusteluista selviää, että ’metsien kuningas’ hirvi on viime vuosina vähentynyt metsistämme aikalailla. Nyt kun hirvet on ensi kertaa perusteellisesti ’luetut’, on niitä arvioitu olevan 2 900–3 400, riippuen vähän vuodenajasta ja myös rajan yli kulkemisesta ”, Metsälehdessä kirjoitettiin. Tuolloin liki kuusikymmentä prosenttia maamme pinta-alasta lukeutui lähes hirvettömään vyöhykkeeseen. Verrattuna nykyiseen runsaan 70 000 hirveen tilanne tuntuu utopistiselta. Syynä hirvien ahdinkoon oli villinä rehottanut salametsästys. Hirvipartiot, rajavartiosto ja poliisikomennuskunnan partiot oli passitettu pitkäkyntisten perään. Hirvikannan lisäksi laiton metsästys oli romahduttanut oravakannat ja ajanut mäntynäädän liki sukupuuttoon. Vastikään Suomeen istutetut amerikkalaiset piisamimyyrät menestyivät sen sijaan hyvin. Niistä povattiin arvokkainta vesiemme riistaeläintä. Esimerkiksi Kangasniemelle Etelä-Savoon 1930 istutetut piisamit olivat tuottaneet paikkakunnalle 100 000 markkaa, nykyrahassa runsaat 37 000 euroa. Vuonna 1935 amerikkalaisia piisameita oli määrä istuttaa Lappiin. Korvaukseksi Suomi aikoi lennättää rapakon taakse viisi polkuansoilla pyydettyä metsoa 25 piisamia kohden. Metsälehden haastattelema metsästyksen valvoja tohtori Klemola suhtautui vaihtokauppaan varauksella. ”Elävien metsälintujen lähettäminen täältä niinkin pitkälle kuin Amerikkaan on hyvin epävarmaa. On myöskin ajateltu metsälintujen munien lähettämistä .” Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein.
• 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. LUKIJALTA LUKIJALTA METSÄPILA Yksi hyönteisten hämmästyttävimmistä piirteistä on muodonvaihdos. Täydellisessä muodonvaihdoksessa vaiheita on neljä: muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Aktiivisia, liikkuvia vaiheita ovat toukka ja aikuinen. Niiden välillä on selvä työnjako: toukka syö ja aikuinen lisääntyy. Kumpikin vaihe on sisärakenteeltaan täysin erilainen. Toukan tärkein varustus on ruoansulatuselimistö leuoista peräsuoleen, mutta lisääntymiseen liittyvä elimistö puuttuu. Ääritapauksissa aikuisten kohdalla tilanne on päinvastainen: lisääntymiseen tarvittavat elimet täyttävät koko ruumiin, mutta ruoansulatuselimistö puuttuu. Tosin suuri osa hyönteisistä syö myös aikuisina. Kotelovaiheessa koko elimistö siis rakentuu uudelleen. Toukan elimet puretaan, ja aineksista rakennetaan hormonien ohjaamana aivan uudenlainen elimistö. Usein aikuinen saa siivet ja nopsemmat jalat sekä ennen kaikkea sukupuolielimet. Kotelovaihe kestää lajista riippuen muutamasta päivästä useaan kuukauteen. Koska kotelo on täysin puolustuskyvytön, toukka hakeutuu suojaiseen paikkaan koteloitumaan. Monet hyönteiset rakentavat koteloa suojaavan kotelokopan. Toukka erittää ilmassa jähmettyviä proteiineja, joista se kutoo ympärilleen väljän suojuksen. Useat hyönteiset vahvistavat kotelokoppaa joko ympäristöstä saatavilla aineksilla tai omilla karvoillaan. Kun koppa on valmis, toukka luo nahkansa ja muuttuu koteloksi. Silkkiperhosia kasvatetaan juuri kotelokoppansa vuoksi. Kotelokoppa puretaan rihmaksi, josta kudotaan hienoa ja kallista kangasta, silkkiä. Aikanaan lisääntymiskykyinen hyönteinen murtautuu ulos kotelokopasta. Läheskään aina se ei ole samaa lajia kuin kotelokopan rakentaja. Suuri osa toukista on loisittuja, ja toukan keräämän ravinnon käyttääkin joku toinen. Sellaista on elämä. Hyönteisen oma linna Joku hyönteistoukka – ehkä kirvatai harsokorento – rakentaa kotelokoppaa suojakseen. METSÄN KÄTKÖISSÄ Metsänkasvatuksen perusperiaate on se, että puuston kasvu pidetään mahdollisimman hyvänä taimikon perustamisesta aina päätehakkuuseen asti. Jos kuusentaimikko on perustettu ja hoidettu asianmukaisesti, on nuoren metsän keskimääräinen pituuskasvu 60–80 senttiä, joskus jopa metri. Kasvun tulee Etelä-Suomen hyvillä maapohjilla olla vähintään 8–12 kuutiota hehtaaria kohti vuodessa. Harvennushakkuilla ratkaistaan metsikön tuleva tuotto. Nyt muotiin tullut yläharvennus voi muodostua harsintahakkuuksi ja johtaa kasvutappioihin, jotka realisoituvat myöhemmissä hakkuissa. On erittäin harvinaista kohdata hyvin tehty yläharvennus. Jos harvennukset on tehty oikein, pääsee Etelä-Suomen hyvillä maapohjilla päätehakkuussa helposti 500–700 kuutioon hehtaarilla, eikä siinä ei ole yhtään roskapuuta ja kuituakin tulee vain latvoista. Kaikki metsän käsittelyssä tehdyt virheet realisoituvat päätehakkuussa pienempinä hakkuumäärinä ja myyntituloina. Jos hakkuutulos on vaatimaton, on syytä pysähtyä miettimään, mitä on jätetty tekemättä tai mitä on tehty väärin. Katselin Tapion metsänhoidonsuosituksista kahta kuvaa. Kysymyksessä oli ns. pienaukkouudistus. Onko kukaan viitsinyt tutkia, paljonko kasvutappiota kyseinen menetelmä maanomistajalle tuottaa? Kuvissa taimikon pituuskasvu on alle 20 senttiä vuodessa ja kasvamaan jätetty kuusikko on jo kasvunsa lopettanut. Yksityisessä liike-elämässä on aina tiedettävä, mitä taloudellisia seurauksia toimenpide voi aiheuttaa. Miksi metsäntutkijat tehdessään ehdotuksia uusista menettelytavoista eivät kerro, mitä kielteisiä taloudellisia vaikutuksia toimenpiteellä voi metsänomistajalle olla? Ehdotus on helposti harhaanjohtava, jos realistinen kannattavaisuuslaskelma puuttuu. Metsien käsittelyssä eivät auta luulot eivätkä uskomukset, vaan luotettava tieto. Taimikon hoitoon tarkoitettuja kemeravaroja on usein käytetty vasta silloin, kun taimikkoon on jo tullut kasvutappioita. Kuusen taimikko kyllä elpyy, kun sen päältä on roskapuu poistettu, mutta ei koskaan täydellisesti. Lisäksi useita vuosia on menetetty kiertoajassa. Tappioiden arvo on usein suurempi kuin saatu kemeratuki. Olen kuudenkymmenen vuoden kokemuksella tullut siihen tulokseen, että huomattava osa metsäntutkijoista ja muista metsätaloudessa työskentelevistä ei tiedä, mitä ekonomisesti tulosvastuullinen metsänhoito vaatii. JOUKO JUURIKKALA Turhia kasvutappioita ”HUOMATTAvA OsA MeTsäNTUTKIjOIsTA eI TIedä, MITä TUlOsvAsTUUllINeN MeTsäNHOITO vAATII.” Kuluvan talven aikana on jälleen nähty tv-ruudusta lumen taivuttamia raippoja linjojen päällä. Näköhavaintoni on, että lumi taivuttelee ensisijaisesti alikasvoksina ja välipuina kasvaneita raippoja. Ne eivät kasva runkovahvuutta, vaan hamuavat kilpailutettua valoa ylempää sekä sähkölinjojen suunnasta. Linjojen varsilla on usein hoitamatonta turnia. Energiasavotta olisi monta kertaa hyvä lääke tilanteen korjaamiseksi. Kohteista tulisi tehdä ennakkokartoitus, mikäli mahdollista maanomistajan kanssa, ja savotointi lähistöllä tapahtuvan muun hakkuutoiminnan yhteydessä. Tarvitaan sähkön toimittajien, maanomistajien, metsänhoitoyhdistysten ja puutavarayhtiöiden yhteistoimintaa ja ennen kaikkea myötämieltä. Näin ikävät sähkökatkot jäisivät mahdollisimman vähiin. Kokonaan niiltä ei voi välttyä niin kauan kuin avolinjoja on olemassa. HEIKKI HYVÖNEN Yhteistyötä sähkökatkoja vastaan P I L K K E I T Ä 24 Ti m o To iv an en
• 25 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 HANNU ESKONEN teksti ja kuvat K un puhutaan eläinten lentotaidosta, tulevat ensiksi mieleen linnut. Huikein lentotaituri on kuitenkin ikivanha hyönteinen, sudenkorento. Sudenkorentojen lentotaito on vertaansa vailla. Ne lentävät sulavasti mihin suuntaan tahansa. Aivan kuin helikopterit ne voivat laskeutua tai nousta pystysuoraan ja tarvittaessa jopa pakittaa. Täydestä vauhdista, 30– 50 kilometrin tuntinopeudesta, ne voivat vaivatta pysähtyä kuin seinään. Kiihdytys onnistuu yhtä helposti. Sudenkorennot myös saalistavat, syövät ja jopa parittelevat samalla kun lentävät. Vanhimmat korentofossiilit ovat peräti yli 300 miljoonan vuoden takaa, kivihiilikaudelta. Nämä ilmojen suvereenit valtiaat lensivät maapallolla siis jo kauan ennen dinosauruksia ja lintuja, ihmisistä puhumattakaan. Ranskasta on löytynyt sudenkorentofossiileja, joiden siipien kärkiväli on ollut yli 70 senttimetriä. Siipitäplä tasapainottaa Sudenkorentojen kepeät mutta kestävät siivet ovat suuret ja kalvomaisen ohuet. Läpikuultavaa kalvoa tukevat siipisuonet. Etummaisen siiven kärjessä on usein tumma siipitäplä, jonka uskotaan punnuksen lailla auttavan siipien hallintaa lennon aikana. Sudenkorennoilla on neljä leveää siipeä. Lennon aikana ne lyövät 20–40 kertaa sekunnissa. Lyöntitiheys ei ole kovin suuri, esimerkiksi kärpäsen siivet viuhtovat jopa 300 kertaa sekunnissa. Sudenkorennot voivat kuitenkin ohjata jokaista siipeään itsenäisesti. Näin sudenkorento voi ohjailla siipien avulla lentorataansa ja nopeuttaan. Siipiä liikuttavat vahvat pitkittäiset ja poikittaiset lentolihakset, jotka kiinnittyvät suoraan siipien tyveen. Kun sudenkorennon ruumis ohenee, siivet lyövät ylöspäin. Ruumiin taas pyöristyessä siivet liikkuvat alaspäin. Hyvin toimivat lihakset tarvitsevat runsaasti happea. Sudenkorennot ovat ratkaisseet ongelmanilmaputkijärjestelmällä eli trakeoilla. Ilmaputkien aukkoja on kaikkialla korennon ruumiin kitiinikuoressa. Putket jakautuvat korennon ruumiin sisäosissa yhä ohuemmiksi haaroiksi ja johtavat lopulta lihassolujen pintaan. Taidokas lento vaatii tietysti myös hyvät aistit ja hermojärjestelmän. Sudenkorennon päästä onkin löydetty erittäin kehittyneet tasapainoelimet. Niillä on lisäksi isot ja laajalle levittäytyvät verkkosilmät, jotka koostuvat noin 30 000 pikkusilmästä, ommatidistä. Verkkosilmien avulla korento havaitsee liikkeet herkästi ja pyrähtääkin nopeasti ja vaivattomasti karkuun tai saaliin perään. Lentämistä verkkosilmillä ei juurikaan ohjailla. Tätä tarkoitusta varten sudenkorennoilla on päässään kolme pistesilmää. Kylmässä ei korento lennä Sudenkorentojen lentotaidon heikkous piilee ilman lämpötilassa. Jos on kylmää, suuret lentolihakset eivät jaksa toimia. Tämän takia korennot lepäilevät näkyvillä ja lämpimillä paikoilla: puun rungoilla, avoimilla laitureilla, kivillä ja talojen seinillä. Kun ruumiin lämpötila nousee lähelle neljääkymmentä astetta, lihakset toimivat vilkkaasti ja sudenkorento lentää valvattomasti. Sudenkorennon lentäessä siivistä kuuluu selvä rapina. Se syntyy, kun siivet osuvat toisiinsa lennon aikana.Vähitellen niiden pinta kuluu ja reunat rispaantuvat. Risoilla siivilläkin sudenkorennot lentävät vielä melko hyvin – lento onnistuu jopa kolmella siivellä. Suurimman osan elämästään korento viettää toukkana järven tai lammen pohjalla. Siivilleen se nousee vain löytääkseen itselleen puolison, jonka kanssa se tuottaa uuden korentosukupolven. Hedelmöittynyt naaras laskeutuu vesikasville ja munii munansa veteen. Sen jälkeen se on työnsä tehnyt, ja viimeistään syksyn yöpakkaset tappavat nämä koristeellisen kauniit ilmojen akrobaatit. Rapisevat lentotaiturit Sudenkorentojen salaisuus ovat neljä itsenäisesti toimivaa siipeä. ”SIIvIlleeN SUdeNKOReNTO NOUSee vAIN löyTääKSeeN ITSelleeN pUOlISON.” 1. Neidonkorento on kauneimpia korentojamme. Säihkyvän sininen ruumis ja mustasiniset siivet näkyvät kauas korennon lepatellessa jokivarren elinpiirillään. 2. Sudenkorentojen toukat elävät vuosia vesien pohjalla petoina. Lopulta toukka kömpii ylös vedestä, toukkanahka repeää ja esiin tulee aikuinen korento. Kuvassa korento pumppaa nesteitä siipiinsä, ja jonkin ajan kuluttua se nousee ensimmäisen kerran lentoon. 3. Pohjanukonkorento kuuluu varsinaisten sudenkorentojen heimoon. Leveiden siipiensä ansiosta sen lentotaito on vertaansa vailla. 4. Paritellessaan korennot liittyvät perälisäkkeillään kiinni toisiinsa. Kuvassa tummasyyskorentoja. 1. 2. 3. 4. pilkkeitä LUONNOSTA
• pilkkeitä 26 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 Jaakko ilvessalo ja Yrjö Sevola (toim.): erään metsämiehen muistelmia. Helsingin yliopisto 2014. Hinta 20 euroa. tilaukset kati.kleemola@helsinki.fi. Valitettavan vähälle huomiolle on julkisuudessa jäänyt, että viimeinkin on saatu kirjaksi asti akateemikko Yrjö Ilvessalon vanhuudenpäivinään sanelemat muistelmat pikkulapsuudesta eläkepäiviin. Ehkä syy huomioon puuttumiseen on se, että kirja on julkaistu takuuvarman epäkaupallisesti Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen julkaisuna numero 6. Varsinaiset muistelmat käsittävät 317 sivua. Kirjassa on lisäksi luettelo Ilvessalon kirjallisesta tuotannosta sekä henkilöhakemisto. Hakemistosta vastaavat kirjan toimittaneet Jaakko Ilvessalo ja Yrjö Sevola. Hakemisto antaa kuvan niistä yhteyksistä, jotka Ilvessalo halusi muistaa teosta sanellessaan. Kyse on nimenomaan halusta ja sen puutteesta: omaelämäkertojen tapaan muistelmat ovat hämmästyttävän valikoivat. Puuttuvat nimet saattavat hakemistossa olla yhtä tärkeitä kuin luetellut nimet. Esimerkiksi valtakunnan metsien inventointityön jatkajaa Kullervo Kuuselaa ei mainita, ei myöskään virkaseuraajaa Aarne Nyyssöstä. Yrjö Vuokila on sentään mainittu, tosin sen ansiosta, että hän sattui olemaan samassa valokuvassa Ilvessalon itsensä kanssa. Osittain hakemisto antaa muistamisesta väärän kuvan. Yrjö Ilvessalon yli viisi vuotta vanhempi veli Lauri Ilvessalo mainitaan hakemistossa kaksi kertaa, mutta todellisuudessa vanhemmasta veljestä puhutaan kymmeniä kertoja. Lauri esimerkiksi houkutteli, tai oikeastaan määräsi, Yrjön lukemaan metsänhoitajaksi. Lauria vain nimitetään muistelmissa vanhemmaksi veljeksi tai muulla vastaavalla tavalla. Hyvää hakemistoa ei voi tehdä mekaanisesti tekstinkäsittelyohjelman etsi-käskyllä, kirja pitää myös lukea ajatuksella. Osasyy hakemiston epätarkkuuteen on Ilvessalon tapa kertoa itsestään kolmannessa persoonassa, joka on esimerkiksi pikkupoika, alakoululainen, lyseolainen, opiskelija, harjoittelija, stipendiaatti, opettaja, tutkija, matkamies ja mikä milloinkin. Vaatii tarkkuutta ymmärtää, mitä tarkoitetaan sivulla 106, kun ”tämän kansakoulun opettajien tytär ja kerrontamme opettaja vihittiin avioliittoon”. Tarkoitus on kertoa ja hakemistossa noteerata, että Lyyli Metsäpelto vihittiin Hirvensalmella Yrjö Ilvessalon kanssa 19.6.1920. Tampereen kouluvuosista Ilvessalo, silloin vielä sukunimeltään Sarén, muistaa hyvin liki kaikissa oppiaineissa vaaditun ulkoluvun. Saattaa olla, että ulkoa opetteluun on suhtauduttu viime vuosikymmeninä liiankin kriittisesti. Ei yhteislaulu onnistu, jos kukaan ei muista sanoja. Metsänhoitajaksi valmistuttuaan Ilvessalo oli Metsähallituksessa metsäkonduktöörinä. Palkkaus oli sen ajan tapaan heikko. Varsinaista palkkaa ei maksettu, mutta työpäiviltä sai sentään pientä päivärahaa. Työmääräysten välillä oli pitkiäkin jaksoja. Parasta antia ovat kertomukset maastotöistä, joita aluksi tehtiin kasvuja tuotostauluja varten, myöhemmin kolmea valtakunnan metsien inventointia varten. Alkuvuosina oli polkupyörä ahkerassa käytössä täyteen kuormattuna. Sen ajan teillä lukuisat rengasrikot aiheutuivat hevosenkengistä pudonneista nauloista. Yöpymispaikat olivat rakotulilla maastossa, autiotuvissa, metsäkämpillä tai parhaassa tapauksessa metsänvartijoiden pytingeissä. Ruokaa saatiin ostetuksi ystävällisistä taloista, mutta pahimpaan aikaan leipä saattoi olla petunsekaista. Muistelmateos on asiapitoinen, mutta kirjoitettu sujuvasti. Kaskujakaan ei ole unohdettu. Kieltolain aikaan maaseudulla tohtori Ilvessalon titteli johdatteli kyselijöitä tiedustelemaan pirtureseptejä. Kyselyt loppuivat vasta siihen, kun tohtori ilmoitti yrittävänsä sairauksien parantamista leikkauksella. Erikoisuutta ovat myös lukuisat kalevalamittaiset runot, joita Ilvessalo oli tehnyt lukuisiin tilaisuuksiin. Muistelmat täydentävät hyvin Ilvessalosta tehtyä kirjallisuutta. Muistelmien antama ajankuva pitkältä ajalta on metsähistorian harrastajille kiintoisa. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. Muistelmat täynnä kulttuurihistoriaa KIRJAT KIRJAT Herman lindqvist: kun Suomi oli Ruotsi. Valtakunnan hajottamista edeltäneiden 700 vuoden historia. WSOY 2014. 472 sivua. Hinta noin 30 euroa. Hienoa, että saimme Herman Lindqvistin runsas vuosi sitten ilmestyneen historiateoksen nyt myös Heikki Eskelisen mainiona suomennoksena. Niin oivallinen tämä maittemme yhteisestä historiasta kertova teos on. Herman Lindqvist, 71-vuotias journalisti ja ruotsalaisen diplomaatin poika, kävi koulua 1950-luvun Helsingissä. Lindqvist on kirjoittanut lähes 60 kirjaa, jotka käsittelevät pääasiassa Ruotsin historiaa. Kirjat ovat suosittuja Ruotsissa. Kansantajuisesti ja vauhdikkaasti hän käsittelee myös Ruotsin ja Suomen lähes 700 vuoden yhteisen historian. Suomihan oli osa Ruotsia miltei kaksi kertaa pitempään kuin Skoone on ollut. Maittemme yhteiseen historiaan mahtuu paljon sotia, joista Lindqvist vanhana sotareportterina kirjoittaa verevästi ja tarjoaa monta riemukasta yksityiskohtaa. Myös muut valtataistelut lukuisine mestauksineen ovat keskeinen osa valtakunnan historiaa. Anjalan kapinan yksi keulahahmoista, eversti Johan Hästesko, menetti päänsä Tukholman Östermalmin torilla. Sprengtportenin naisseikkailuista ei mainita mutta se kerrotaan, että hovin tallimestari Adolph Fredric Munck, joka opetti Kustaa III:n tekemään lapsia, oli suomalainen. Niin, ja moniko muistaa, että samaisen Kustaan vallankaappaus alkoi Suomesta? Sotien ohella kirjassa on paljon muutakin. Erityisen kiintoisaa on oppia, miten keskeisissä asemissa suomalaisia ehti olla niin sodan kuin rauhankin aikana. Lindqvist vyöryttää nimiä, joista harva on mainittu koulukirjoissa. Kaikkein pisimmälle ylsi Gustaf Adolf Reuterholm Siuntion Svidjan kartanosta. ”Suurvisiirinä” hän hallitsi käytännössä valtakuntaa vuodet 1793–97, jolloin murhatun Kustaa III:n poika Kustaa IV Aadolf oli vielä alaikäinen. Reuterholm oli taitava hallintomies, mutta myös turhamainen: hän ehti neljän vuoden valtakautensa aikana teetättää itsestään 37 maalausta ja veistosta. Kun Ruotsin akatemia ei suostunut valitsemaan häntä jäsenekseen, hän lakkautti sen vuodeksi. Paitsi sotapäälliköinä ja hallintoväkenä, suomalaiset kunnostautuivat myös tiedemiehinä. Kalmin, Gaddiin, Chydeniuksen ja Porthanin ohella mainitaan useita muitakin, kuten Peter Forsskål ja loviisalainen Alexander Kepplerus, joka ryhtyi ensimmäisenä julkisesti vaatimaan tasa-arvoisuutta ja luopumista sääty-yhteiskunnasta. Oma lukunsa oli Turun akatemian professori Israel Nesse lius – uiton ja vesiteiden ymmärtäjä, joka esitti suomen kielen kieltämistä koko valtakunnassa. Sotien ja hallitusjuonittelujen lisäksi Lindqvist tarjoaa paljon muutakin tietoa, kuten 1600-luvun lopun nälkävuodet, jolloin Suomessa ”alettiin syödä pettua, silmuja, juuria ja ruumenia sekä syötiin koirien ja kissojen lihaa”. Kirja päättyy vuosien 1808–09 Suomen sotaan, jossa mm. Ruotsinsalmen taistelun sankarin, vara-amiraali Carl Olof Cronstedtin (Puotilan kartanosta Helsingissä) komentama Suomenlinnan (Sveaborg) linnoitus antautui 3. toukokuuta 1808. Venäläiset löysivät linnoituksesta mm. 2 133 tykkiä ja 5 109 litraa paloviinaa. Lindqvist nostaa sodasta esiin myös vähemmälle huomiolle jääneitä tapahtumia, kuten suomalaisten talonpoikien harjoittaman sissisodan, josta ei mainita mitään Vänrikki Stoolin tarinoissa, ja senkin, ettei jäidenlähtö ollut suinkaan syynä kenraali Kulnevin johtamien venäläisjoukkojen paluuseen Tukholman liepeiltä takaisin Suomeen maaliskuun lopulla 1809. Suomessa kirja on saanut historiaväen piirissä hieman nuivan vastaanoton. Ruotsalaista Lindqvistiä on syytetty siitä, että hän ei ole ymmärtänyt suomalaisia erityispiirteitä. Kritiikin taustalla saattaa olla, että kirja vain on kirjoitettu liian taitavasti. Joka tapauksessa sen lukeminen tekee hyvää meille suomalaisille. ESKO PAKKANEN Ruotsalaisnäkemys yhteisistä vuosisadoistamme Professori Yrjö Ilvessalo suunnitteli inventointilinjojen suunnan lounaasta koilliseen.
• pilkkeitä 27 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 pe kk a H el en iu s tutkijalta M ännyn metsäkylvössä yhtä vakiintunutta tainta kohden joudutaan kylvämään keskimäärin kymmenen siementä. Osa siemenistä tulee syödyksi, osa hautautuu liian syvälle maahan. Kuivana kesänä sirkkataimia kuolee kuivuuteen, sateisena kesänä puolestaan sienitauteihin. Syyskylvössä siemenet voivat jäätyä ja sirkkataimet paleltua. Vähemmän tunnettua on, että ”syyllinen” voi olla myös rouste. Rouste eli pintarouta on neulasmaista jäätä, jota muodostuu syksyllä ja keväällä paljaan kivennäismaan pintaan lämpötilan laskiessa yön aikana hieman nollan alapuolelle. Maasta esiin työntyvät jääneulaset voivat olla useiden senttien pituisia, ja ne nostavat mukanaan kivennäismaata, kariketta ja kohdalle sattuessa myös taimia juurineen. Päivällä lämpötilan noustessa taas nollan yläpuolelle jääneulaset sulavat näkymättömiin, mutta taimen juuristo jää osittain tai kokonaan maan pinnalle. Tämä vuorokautinen jäätymis-sulamissykli voi jatkua syksyllä viikkoja ja loppua vasta pysyvän lumipeitteen satamiseen. Rousteen pahasti vaurioittamat taimet kuolevat viimeistään seuraavana keväänä kuivuuteen. Pieniä kuolleita taimia on vaikea havaita kivennäismaan pinnalta, joten roustetuhojen vaikutus kylvötulokseen usein aliarvioidaan tai se jää kokonaan huomiotta. Mikäli roustevaurio on ollut lievä, taimi voi jäädä eloon, mutta sen kasvu on hidasta. Rousteen aiheuttamat juuristovau riot lienevätkin yksi syy männyn kylvötaimikoiden hitaaseen alkukehitykseen. Hienoaines ratkaisee Rousteen muodostumisen edellytyksenä on maasta kapillaarisesti nouseva vesi, joten sitä ei yleensä esiinny aivan karkeimmilla mailla. Roustetta voi kuitenkin esiintyä paikoitellen jo kuivilla ja kuivahkoilla kankailla, eli perinteisillä männyn kylvökohteilla, etenkin jos maan pinnassa on runsaammin hienoainesta (raekoko < 0,06 mm). Tuoreille kankaille kylvöä ei suositella, mikä johtuu niille tyypillisestä hienojakoisesta maalajista ja sen mukanaan tuomasta suuresta roustetuhoriskistä ja runsaasta pintakasvillisuudesta. Tuoreella kankaalla siementen itäminen ja orastuminen voivat onnistua jopa paremmin kuin karummilla mailla, mutta rouste yleensä tuhoaa suurimman osan taimista talven aikana. Muokkaa kevyesti, kylvä aikaisin Maalajin lisäksi rousteen esiintyHuomaamaton tappaja Männyn kylvökohteella tuhoa aiheuttava rouste on mainettaan pahempi vitsaus. ”MAAlAjIN lIsäKsI ROUsTeeN esIINTyMIseeN vAIKUTTAvAT MAANMUOKKAUs jA KylvöAjANKOhTA.” Rousteen maasta nostamia männyn kylvötaimia kuivahkolla kankaalla kylvövuoden syksyllä. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Saija Huuskonen, Jari Hynynen, Sauli Valkonen (toim.) Kirja tarjoaa metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle kattavan tietopaketin metsien kasvattamiseksi taimikoista päätehakkuisiin. Näkökulmana on puun tuottaminen taloudellisesti kannattavasti metsän muita tuotteita, hyötyjä ja ekologisen kestävyyden ylläpitoa unohtamatta. Kirjassa opastetaan sekä tasaikäisrakenteisen että eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen eri menetelmiin ja niiden perusteisiin viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Hinta 42 € Metsänkasvatus menetelmät ja kannattavuus miseen vaikuttavat maanmuokkaus ja kylvöajankohta. Mitä laajemmalta alalta kivennäismaata paljastetaan ja mitä syvemmälle muokkaus ulottuu, sitä voimakkaampaa rouste yleensä on. Kylvöalojen maanmuokkauksessa vähemmän onkin enemmän, eli kivennäismaan pinnan paljastaminen riittää. Myöhäisissä kevätkylvöissä osa siemenistä saattaa itää vasta elo-syyskuussa sopivien sateiden sattuessa. Tällaiset kylvökset ovat erityisen alttiita roustetuhoille, koska taimien juuristo ei ehdi kehittyä riittävästi kasvukauden aikana ja ankkuroida tainta maahan. Toisinaan rousteen voima voi olla kuitenkin niin suuri, ettei mikään ankkuri tunnu pitävän taimia maassa. Maasta nousevat jääneulaset ovat läheltä katsottuna varsin näyttävä luonnonilmiö ja jo pelkästään sen takia kylvöaloilla kannattaa vierailla syksyn ensimmäisinä pakkasaamuina. Samalla voi alustavasti arvioida kylvötulosta ja mahdollisia roustetuhoja. Hyvin tiheitä suojuspuuasentoja lukuun ottamatta roustetta esiintyy myös männyn luontaisen uudistamisen aloilla. PEKKA HELENIUS Kirjoittaja työskentelee tutkijana Luonnonvarakeskuksessa.
• pilkkeitä 28 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 Metsänhoitotieteen emeritusprofessori Paavo Yli-Vakkuri kuoli sadan vuoden iässä vuoden 2014 viimeisenä päivänä Helsingissä. Hän oli syntynyt maanviljelijän poikana Kauhajoella 23. maaliskuuta 1914. Yli-Vakkuri kirjoitti ylioppilaaksi Kristiinankaupungissa 1934. Metsänhoitajaksi hän valmistui Helsingin yliopistossa 1938. Ensimmäinen työpaikka oli Metsähallituksessa suonkuivaustehtävissä 1938, mistä hän hakeutui jo samana vuonna assistentiksi Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen laitokselle. apurahat paLVeLuKseen haLutaan lukijakysymys muistokirjoitus Professori Paavo Yli-Vakkuri Minulla on Pohjois-Pohjanmaalla noin 130 hehtaaria metsää, pääosin taimikoita ja nuorta kasvatusmetsää. Käypä arvo lienee 130 000 euron paikkeilla. Haluaisin metsäni jäävän neljälle lastenlapselleni (serkuksia), ja olen ajatellut perustaa yhteismetsän, jonka sitten lahjoitan heille pidättäen itselleni hallintaoikeuden esim. 15 vuodeksi. Tarkoitukseni on, että metsäni säilyisivät jälkikasvullani eli laittaisin ehtoihin etuosto-oikeuden jälkeläisilleni jos joku heistä haluaa luopua osuudestaan. Yhteismetsä on kuitenkin hallinnollisesti raskaanpuoleinen joten kysynkin: onko muuta tapaa siirtää metsät lapsenlapsille siten, että metsät säilyvät suvullani hamaan tulevaisuuteen? Ikää minulla on 68 vuotta. Koska omistamanne tila kostuu taimistoista ja nuorista kasvatusmetsistä, on lahjoitus neljälle lapsen lapselle ja hallintaoikeuden pidätys itselle 15 vuodeksi järkevästi ajateltu vaihtoehto. Hallintaoikeuden saaja voi olla myös teidän lapsenne. Kun tilalla ei ole huomattavia hakkuumahdollisuuksia, niin hallintaoikeuden pidätys tai sen antaminen ensimmäiselle sukupolvelle on ainoa vaihtoehto saada lahjavero kohtuulliseksi. Viidentoista vuoden kuluttua tilojen arvo on ainakin kaksinkertaistunut. Tämän arvonnousun saavat lapsen lapsenne ilman perintöveroja. Yhteismetsän perustamista kannattaa harkita perusteellisesti. Pohjois-Pohjanmaalla 130 hehtaarin kokoisen metsätilan tuotto voi jäädä hyvin alhaiseksi, jolloin hallinnointikulut saattavat nousta kohtuuttoman korkeaksi verrattuna tuloihin. Yhteismetsän perustaminen edellyttäisi, että joku yhteismetsän osakkaista pystyisi hoitamaan valtakirjalla yhteismetsän kirjanpidon ja tarvittavan työnjohdon. Jos tämä työ joudutaan ostamaan ostopalveluna, niin tilan tuotosta menee kohtuuttoman suuri osa yhteismetsän hallinnoinnin kustannuksiin. Tämä on pienten yhteismetsien ongelma. Jos päädytte perustamaan yhteismetsän, niin tehkää neljä kappaletta haamutiloja ja niille saman suuruiset osuudet yhteismetsästä, jolloin lahjakirjalla voidaan lahjoittaa jokaiselle lapsen lapselle oma haamutilan omistusoikeus ja samanarvoinen osuus yhteismetsästä. Jos haluatte määrätä tilojen omistuksen hamaan tulevaisuuteen, niin sellaista vaihtoehtoa sukupolvenvaihdoksessa ei ole olemassa. Yhteismetsän sääntöihin voidaan ainoastaan laittaa, että yhteismetsällä on etuosto-oikeus ulkopuolisille luovutettaviin osuuksiin. Tämä ei kuitenkaan edellytä, että yhteismetsän olisi käytettävä etuosto-oikeutta. VÄINÖ SIKANEN Miten pidän metsän suvulla? Metsänjalostussäätiö jakaa avustuksia metsäpuiden jalostusta edistävään tutkimusja kehittämistyöhön sekä alan tiedotukseen ja koulutukseen. Haettavaksi esitetään suuruusluokaltaan 500–3000 € apurahoja. Vapaamuotoiset anomukset pyydetään toimittamaan 16.2.2015 mennessä sähköpostiosoitteeseen apurahat@metsanjalostussaatio.fi Kesken jatko-opintojen 1941 Yli-Vakkuri komennettiin reservin vänrikkinä rintamalle. Hän joutui pian onnettoman harhaan ajon seurauksena venäläisten sotavangiksi. Sisulla hän kesti lähes neljän vuoden piinan ja samalla ehti jopa opetella kohtalotovereiltaan italian kielen. Hän vapautui 1944 ja palasi pian yliopistolle metsänhoidon assistentiksi. Todellinen metsätalouden vaikuttaja Paavo Yli-Vakkurista tuli 1949, kun hän siirtyi silloisen Keskusmetsäseura Tapion koulutusja valistustoimiston päälliköksi. Sotien jälkeen Suomen metsät olivat huonossa kunnossa laiminlyötyjen metsänhoitotöiden ja epämääräisten harsintahakkuiden jäljiltä. Yli-Vakkuri ryhtyi määrätietoisesti ajamaan terveempiä metsien käsittelymenetelmiä, vajaatuottoisten alojen kuntoonsaattamista ja tehokkaampaa yksityismetsälain valvontaa. Hänen ensimmäiseksi suurtyökseen muodostui Metsämarssin järjestäminen ja johtaminen vuonna 1950. Sen puitteissa saatiin lähes puoli miljoonaa kansalaista Suomen metsien kuntoa kohentamaan. Marssiin osallistui myös Suomessa vierailulla ollut Yhdysvaltain entisen presidentin puoliso Eleanor Roosevelt. Vuosina 1952–56 Yli-Vakkuri toimi Tapion metsänhoitotoimiston päällikkönä ja uurasti päätyön ohessa omien tutkimustensa parissa. Seuraavina parina vuonna hän toimi Metsäntutkimuslaitoksessa assistenttina. Vuonna 1958 hänestä tuli Helsingin yliopiston metsänhoitaja ja Hyytiälän metsäharjoitteluaseman johtaja. Vuodesta 1964 eläkepäiviinsä 1977 asti hän toimi metsänhoitotieteen professorina. Tutkijana Paavo Yli-Vakkuri oli erityisen kiinnostunut puiden fysiologiasta ja ekologiasta. Väitöskirjatyössään hän sovelsi metsäpuolella uraauurtavaa isotooppitekniikkaa. Aiheen väitöskirjaan hän sai kotitilalla löytämistään elävistä, paksuutta kasvavista kannoista. Opintojen ohjaajana Yli-Vakkuri oli avarakatseinen, uuteen innostava ja tulevaisuuteen tähtäävä. Hän neuvoi aloittelevia opiskelijoita laaja-alaisuuteen ja erikoistumiseen myös perinteisen metsänhoidon ulkopuolelle. Hänen tuellaan ja opastuksellaan metsänhoitotieteen laitokselle kehittyi 1960-luvulla vireä metsäpuiden ekofysiologian tutkimusryhmä – niin sanottu koppikunta. Sen piiristä sekä Yli-Vakkurin ohjaamista metsänuudistamistutkimuksista syntyi suuri joukko uusia metsäalan tohtoreita ja toistakymmentä uutta professoriakin. Yli-Vakkuri oli laatimassa ensimmäistä metsäpuiden siemenviljelyohjelmaamme, jonka rohkeana tavoitteena oli tuottaa aikanaan kaikki Suomen metsänviljelyssä tarvittava siemen valituissa pluspuissa. Ohjelma toteutettiin 1960ja 1970-luvuilla. Yli-Vakkuri kirjoitti useita kirjaja lehtiartikkeleita Suomen ja etenkin itselleen rakkaan Etelä-Pohjanmaan luonnonkauneudesta. Yhdessä professori Eino Saaren kanssa hän teki aloitteen ympäristönhoidon professuurin perustamisesta Helsingin yliopistoon, ja tämä toteutuikin vuonna 1977. Vielä eläkepäivinään Yli-Vakkuri osallistui vireästi metsänhoito-ohjeiden kehittämisestä käytyyn keskusteluun. Hänen mielestään vapaampien ja kevyem pien menetelmien sallimisessa oltiin 1980-luvulla luistamasta entisistä hyvän metsänhoidon ja metsien täystuottoisuuden periaatteista. Vapaa-aikoinaan Paavo Yli-Vakkuri nautti kalastuksesta oman perheen kanssa ”Kelorannan” mökillään Savon sydämessä ja hoiti kotitilansa metsiä Kauhajoella. Oppilaat ja kollegat muistavat Paavon jäyhänä ja vakavana, mutta aina leppoisana sekä rauhallisena keskustelijana ja kuuntelijana. JOUNI MIKOLA LIISA SAARENMAA Kirjoittajat ovat Paavo Yli-Vakkurin oppilaita.
• pilkkeitä 29 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VerkkOjUlkaISU MeTSäUUTISeT www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi aSIakaSPalVelU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315?49?842 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844, 050 572 2165 MarkkInOInTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 leVIkkIMYYnTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MeDIaMYYnTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 33?065 (LT/13) Lukijoita 138?000 (KMT/13–14) Painopaikka Hämeen Paino Oy PalVelUkSeen HalUTaan MYYDään Metsäasiantuntija puukauppaja metsäpalveluiden myyntiin Make the most of Metsä Forest Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsänja luonnonhoidon palvelut. Haemme nyt metsäasiantuntijaa vastaamaan puukauppaja metsäpalveluiden myynnistä Turun hankintapiirille toimialueena Somero. Edellytämme: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. LISÄTIEDOT JA HAKU 6.2.2015 MENNESSÄ: metsagroup.com METSÄPALSTA, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. 6 rantarak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 m 2 /rak.paikka. Rantaviivaa yht. n. 700 m, havupuuvaltaista puustoa n. 1600 m 3 . Venevalkamaja autopaikka Saukonsaaressa, vesimatka n. 2 km. 197.000 €. METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella, Porosalmentien risteyksen lähellä. Rantasalmen keskustasta n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa n. 450 m, ei rantarak.oikeutta. 97.000 €. METSÄPALSTA, Juuka 29,85 ha. Juuan Petrovaarassa Saarijärven rannalla. Puustoa n. 1200 m 3 , Saarijärven rantaviivaa n. 500 m, hyvä tieyhteys. Juuan keskustaan n. 22 km, Nurmekseen n. 60 km, Joensuuhun n. 85 km. 56.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m 3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m 3 . Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Tervo, Talluskylä 46,5 ha. Erittäin runsaspuustoinen n. 46,5 ha:n määräala tilasta Varjola. Kokonaispuumäärä n. 7672 m 3 . Pinta-alasta n. 10 ha vanhaa peltoa. 265.000 € / tarjous viim. 1.2.2015 METSÄPALSTA, Siuntio 5,2 ha. Erittäin runsaspuustoinen ja hyvin saavutettavissa oleva määräala Siuntiossa. Etäisyys Siuntion kirkolta vain pari kilometriä, autotie palstalle. Kokonaispuusto n. 1200 m 3 eli n. 230 m 3 /ha. Maapohja tasaista ja kasvavaa. 52.000€ / tarjous viim. 22.2.2015 METSÄPALSTA, Joensuu 133,5 ha. Erittäin runsaspuustoinen, kattavalla tieverkostolla varustettu määräala tilasta Vinnilä. Kokonaispuusto n. 20210 m 3 , eli n. 151 m 3 /ha. Varttunutta kasvatusmetsää noin puolet ja uudistuskypsää noin neljännes pinta-alasta. 633.000 €. UPM Bonvesta metsätila Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sotkamo 67,7 ha. Runsaspuustoinen määräala 6-tien varrella. 30 km Sotkamosta etelään. Kokonaispuusto n. 7 500 m³, keskipuusto n. 110 m³/ha. Metsämaata pinta-alasta n. 97 %. Varttuneita kasvatusmetsiköitä on n. 26 ha, uudistuskypsää metsää on n. 15 ha. Heti hakattavaa puustoa on n. 3 150 m³. UPM Bonvesta-metsätila. 218.600 € METSÄTILA, Sotkamo 15,35 ha. 30 km Sotkamon taajamasta Kajaanin suuntaan. 6-tie kulkee kiinteistön pohjoiskulman poikki. Koivuvaltainen kokonaispuusto noin 1 340 m³, keskipuusto n. 85 m³/ha. N. 16 % uudistuskypsää metsää, jossa puustoa n. 550 m³.Yhdellä kuviolla on pääpuulajina männyn Pohjois-Amerikkalainen sukulainen kontortamänty. UPM Bonvesta-metsätila. 34.900 € METSÄPALSTA, Vaala 66,7 ha. Karjalanojanpalsta on määräala 8 km Vaalan kirkonkylältä luoteeseen Ouluntien varrella. Mäntyvaltainen kokonaispuusto arviolta 6.160 m³. 96 % on metsämaata, jossa keskipuusto on n. 96 m³/ha. Metsämaasta reilu puolet on varttunutta kasvatusmetsikköä. UPM Bonvesta-metsätila. Mh. 109.100 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
• pilkkeitä 30 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. 90 VUOTTA 14.2. Mikko Tynkkynen, metsätalousinsinööri, Joutseno 85 VUOTTA 6.2. Toivo Hartikainen, työnjohtaja, karttula (perhepiirissä) 70 VUOTTA 6.2. Lars Roswall, metsänhoitaja, Helsinki 60 VUOTTA 4.2. Martti Asunta, metsänhoitaja, Ylöjärvi (ilman vastaanottoa) 50 VUOTTA 8.2. Arto Kauhanen, Otso Metsäpalvelut, itä-Suomen alue metsäpalveluesimies, kiuruvesi (perhepiirissä) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. palsta on avoin kaikille lukijoille. tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi toivoakseni myönteisellä tavalla. Edellä sanottuun viitaten väitän että Maamme-laulun sanat ”sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa” materialisoituvat ennemmin kuin arvaammekaan. Perusasiat olisi kuitenkin saatava kuntoon, eikä niistä vähäisimpänä tietoliikenneyhteyksien rakentaminen maaseudulle ja siellä mielellään ihan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Valitettavasti komissio on kieltänyt Suomea käyttämästä laajakaistan rakentamiseen ohjelmakauden rahaa, mutta onhan meillä toki omaakin rahaa ja lisää on kohta tulossa Euroopan keskuspankin huikeasta elvytyspaketista. Kyllä tästä hyvä tulee, kun vain toimeen tartutaan. Karu totuus on se, etteivät uudet vaikkakin hienot biojalostamoinvestoinnit ihan hirveän paljon työpaikkoja luo, koska prosessit hoituvat jatkossa yhä automaattisemmin. Sen sijaan palvelut, joita myös biojalostamoiden ympärille syntyy, ovat yleisen käsityksen mukaan se alue, joka tarjoaa tulevaisuudessa työtä ja toimeentuloa yhä useammalle. ? ? ? Vauhtia masiinaan pitäisi saada niin kutsutulla ABCD-reseptillä, jossa A tarkoittaa arktista, B biotaloutta, C cleantechia eli puhdasta teknologiaa ja D digitalisaatiota. Arktisessa meriteknologiassa suomalainen osaaminen on kiistattomasti maailman huippua; biotaloudessa vahvuuksiamme ovat runsaat biomassavarannot metsissä, vesissä ja pelloilla, niihin perustuva teollinen toiminta ja vahva osaaminen; puhtaan teknologian juuret ovat metsäteollisuudessa, joka 1980-luvulta alkaen on tehnyt mittavia ympäristöinvestointeja prosessien parantamiseksi; digitalisaatio on nopeasti kasvava alue, joka tulee mullistamaan elämämme Vielä vuosi sitten kukaan ei oikein ymmärtänyt, mitä biotalous tarkoittaa. Nyt kaikki mahdollinen tuntuu olevan biotaloutta. Markka on paras konsultti, oli tapana sanoa vanhaan hyvään aikaan. Eurolla näyttää olevan sama maaginen vaikutus. Vahvana tekijänä biotalouden nousussa on EU:n uusi ohjelmakausi, jonka aikana biotalouden hankkeisiin on käytettävissä satoja miljoonia euroja. Leijonan osa miljoonista on ELY-keskusten hallussa. Ne kaikki ovat omissa ohjelmissaan maininneet biotalouden, mikä on ollut omiaan lisäämään alueellisten toimijoiden kiinnostusta biotaloutta kohtaan. Se on tosi hyvä juttu, koska valtioneuvosto on periaatepäätöksellään lähtenyt tavoittelemaan biotalo?uteen 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Aikaa on kymmenen vuotta, ja yksinkertainen jakolasku osoittaa, että uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 10 000 joka vuosi. Tavoite on kunnianhimoinen, sillä kuuden viimeisen vuoden aikana Suomesta on kadonnut 95 000 teollista työpaikkaa. Vauhtia masiinaan MERKKIPÄIVÄT nIMITyS RAKAS PÄIVÄKIRJA nuoRTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat Muinaisessa Mesopotamiassa, nykyisen Irakin alueella, nautittiin makeita palmutuotteita jo yli kuusi vuosituhatta sitten. Ennen jääkaapin keksimistä oli tärkeää, että ruoka säilyi syömäkelpoisena pitkiä aikoja lämpimässä. Erään palmulajin hedelmät, taatelit, olivat oleellinen osa kamelikaravaanien retkimuonaa. Nykytiedemiesten riemuksi eräs muinainen palmuyksilö alkuperäisen palmusunnuntain ajoilta ajanlaskumme alusta on onnistuttu herättämään henkiin. Taateleita viljellään ympäri maailmaa, mutta suurin tuotantomaa on Egypti puolentoista miljoonan taatelitonnin vuosituotannollaan. Taatelit muodostavat myös monen öljyntuottajamaan maatai palmutaloustuotannon perustan – Norjaa ja Kanadaa lukuun ottamatta. Taatelilajeja on useita, mutta tunnetuin niistä lienee välimerentaateli (Phoenix dactylifera ). Palmu voi kasvaa jopa 30-metriseksi. Taatelinviljely on melko yksinkertaista vesametsäta loutta, sillä välimerentaatelia lisätään useimmiten emipalmujen tyvivesoista. Hedeyksilöitä tarvitaan prosentin verran, jotta tuulipölytteiset emipalmut tuottaisivat satoa. Ensimmäisiä hedelmiä voi odottaa, kun istutuksesta on kulunut kolmesta viiteen vuotta. Taateleita voi tupsahdella parin vuosisadan ikäisiin palmuvanhuksiinkin. Yksi palmu voi tuottaa toista sataa kiloa taateleita vuodessa. Leikattujen kukintojen arvista ja runkoja koloamalla saadaan myös sokeripitoista mahlaa palmusiirapin tai jopa viinin valmistukseen. Herkkuja tutkijanpöytään Lämpimissä Lähi-idän maissa taateliherkkuja myydään suklaan korvikkeena; taateli ei hevin sula kuumuudessa. Oliivien tapaan taateleita täytetään manteleilla tai muilla lisukkeilla. Ravintorikkaat taatelit ovat myös suosittua ensiravintoa paastojaksojen jälkeen. Suomessa joulun aikaan makeat taatelikakut koristavat jälkiruokapöytiä, ja myös pääsiäisherkuista löytyy taateliversioita. Etelässä ja Lähi-idässä taateleiden syönnin uskotaan parantavan sairauksia vatsavaivoista syöpään. Taateleiden ravintosisältöä pidetään monipuolisena, joten ainakin tässä mielessä vanha uskomus, että kourallinen taateleita päivässä pitää sairaudet loitolla, voi sisältää viisauden siemenen. Mielenkiintoa on herättänyt pitkästä ”Ruususen unesta” kymmenen vuotta sitten herätetty israelilainen palmu. Tutkija onnistui idättämään noin kaksituhatta vuotta vanhoista taatelin siemenistä tuoreen yksilön. Sen geneettinen rakenne ja osin ulkomuotokin poikkeaa nykytaateleista jonkin verran. Moni toivoo, että muinaisyksilöstä löytyisi risteytysten avulla nykypalmuista jo kadonneita terveysominaisuuksia. Muinaisia taatelipalmuja SUOMEN SIjOITUSMETSäT Oy MMt Kari Kangas, 41, on aloittanut Suomen Sijoitusmetsät Oy:n toimitusjohtajana 1. tammikuuta 2015 . Egypti on suurin taateleiden tuottaja. UPM UpM:n uudeksi puunhankinnan ja metsäliiketoiminnan johtajaksi heinäkuun alusta alkaen on nimitetty Sauli Brander. Brander vastasi aiemmin UpM:n metsätaloudesta ja -palveluista.
• pilkkeitä 31 29. TAMMIKUUTA 2015 u NRO 2 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Minne menet, Luonnonvarakeskus? ? 50-luku esillä Lustossa ? Pikkusahat testissä ? Talvileimikot kauppakuntoon ? Kotkilla oli hyvä viime vuosi Seuraava Metsälehti ilmestyy 12. helmikuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 12.2. osoitteessa Metsälehti, pl 890, 00101 Helsinki. kuoreen tunnus ”Metsäristikko 2”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 22 on arvottu seuraaville kolmelle: Eero Karjalainen, Oulu Tuuli Järvinen, tampere ja Elli Pelkonen, kitee. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 2 Metsäristikko 22, oikea ratkaisu A ri ko m ul ai ne n
• Polku omaan metsään Asiakaspalvelu, klo 9-15, 09 315 49 840 • www.metsakustannus.fi • www.facebook.com/metsakustannus METSÄSUKSET N ykyisin hiihto on eriytynyt menneistä ajoista kahdeksi tyystin toisistaan poikkeavaksi lajiksi. Latuhiihdoksi, jossa edetään perinteisellä tai vapaalla hiihtotavalla pitkin valmiita, raskaiden latukoneiden tamppaamaa uraa. Kapea ja kepeä suksikalusto ei mahdollista poikkeamista tältä kovalta uralta pehmeään lumeen. Edellistä ryhmää pienempi hiihtäjäjoukko etenee perinteistä umpihiihtoa metsätai eräsuksilla retkeillen. Metsäsuksien käyttö työtehtävissä on lähes loppunut, vain jokunen metsäammattilainen suuntaa enää muutaman kerran talvessa suksilla työkohteilleen. Niinpä metsäsuksien käyttö painottuu pääasiassa vapaa-ajan harrastuksiin. Yhdet eivät riitä Umpihankihiihtovälineissä on tapahtunut kehitystä moneen suuntaan. Lisänä ovat uudelta mantereelta tänne parin viime vuosikymmenen aikana kotiutuneet lumikengät. Lumikengät ovat oivat välineet lyhyisiin siirtymisiin ja työskentelyyn hangen pinnalla vaikeassa maastossa, missä käsien pitäisi olla vapaina – esimerkkinä pystykarsinta. Oman lisänsä soppaan heittää Altai Hok -tyyppiset lyhyet (100– 160 senttiä), mutta erittäin leveät (100–130 milliä) sukset. Mikään näistä tulokkaista ei kuitenkaan korvaa kunnollista pitkää metsäsuksea silloin, kun pitää edetä umpea pitemmän matkaa. Umpihankihiihdon konsepti UmpihaNkeeN Puiset metsäsukset ovat tehneet jonkinlaista paluuta viime vuosina. Parhaimmillaan ne ovat pakkasilla, mutta on muovisuksillakin omat etunsa. Vertailimme pitkiä suksia Tuntsan hangilla. TeksTi ja kuvaT ari komulainen 49 MAKASIINI 2 • 2014 49 MAKASIINI 2 • 2014 48 MAKASIINI 2 • 2014 48 MAKASIINI 2 • 2014 Aina ajankohtaiset tiedot metsästä kaikilta kanavilta, kuten haluat.