• K U VA SE PP O SA M U LI METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 4. HELMIKUUTA 2016 • NRO 2 • PERUSTETTU 1933 Tammikuun kylmä jakso antoi pitkästä aikaa mahdollisuuden saarihakkuuseen. Sivut 18–19 Pakkanen tekee tien AJASSA: Kuitupuu ei tahdo käydä kaupaksi ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Kuviokoon kasvattaminen tuo lisää kannattavuutta ? sivut 14–15 PILKKEITÄ: Miten järviruo’osta saisi hyötykasvin? ? sivu 25 WWW.METSALEHTI.FI 4106_.indd 1 25.10.2017 14.39
• 2 A J A S S A 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 LYHYET Tapion maastotaulukot mobiiliin Tapion maastotaulukot löytyvät nyt mobiilisovelluksena. Älypuhelimelle tai tabletille ladattava sovellus perustuu Tapion Hyvän metsänhoidon suositusten mukaisiin maastotaulukoihin, jotka ovat tähän asti olleet saatavilla vain painetussa muodossa. Sovellus sisältää muun muassa oppaan kasvupaikkojen tunnistukseen, tasaja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusperiaatteet, taimikonhoitosuositukset sekä harvennusmallit. Yksityisteiden tiedot ajan tasalle Maanmittauslaitos ryhtyy ajantasaistamaan yksityisteiden tietoja. Päivitys on tarpeen, sillä kiinteistörekisterin merkinnät yksityisteistä ovat puutteellisia, osa on peräisin jopa 1800-luvulta. Tietojen päivitys hoidetaan alueellisilla tietoimituksilla, jotka koskevat kerralla 200–300 kiinteistön omistajaa. Maanmittauslaitos lähettää heille kirjeen ja kartan, johon omistajia pyydetään merkitsemään käyttämänsä kulkureitit. Vastausten ja arkistoselvitysten perusteella laaditaan ehdotus alueen tieoikeuksista. Lappi Timber kokonaan Keiteleelle Puunjalostaja Keitele Group ottaa tukevamman otteen Kemijärvellä toimivan Lappi Timberin omistuksesta. Keitele ostaa pienosakkaiden yhdeksän prosentin osuuden yhtiöstä, entuudestaan se omisti yhtiöstä 91 prosenttia. Samalla Lappi Timberin toimitusjohtaja ja vähemmistöosakas Pekka Tuovinen siirtyy pois yhtiön palveluksesta. Jatkossa Lappi Timberin toimitusjohtajana toimii Keitele Timber Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Kylävainio . Raisio rakentaa bioenergialaitoksen Elintarvikkeita tuottava Raisio rakentaa Raision tehdasalueelleen metsähaketta käyttävän bioenergialaitoksen. Noin kahdeksan miljoonaa euroa maksavan laitoksen rakentaminen alkaa tänä keväänä, käyttöön se otetaan ensi vuonna. Metsä Group pestaa liki 700 kesätöihin Metsä Groupin eri yksiköt palkkaavat ensi kesänä lähes 700 nuorta kesätöihin. Määrä on vajaan kolmanneksen pienempi kuin parina viime vuonna. Töitä on tarjolla muun muassa puunhankinnassa, metsäpalveluissa, tuotannossa ja kunnossapidossa. ”Esimerkiksi puunhankintamme palkkaa tänä keväänä harjoittelijoita enemmän kuin vuosiin. Rekrytoimme myös oppisopimuskoulutusten avulla”, henkilöstöjohtaja Anneli Karhula kertoo. MIKKO RIIKILÄ J os Suomen metsäteollisuus jalostaisi hiekkaa Saharassa, se varmasti valittaisi hiekkapulaa ja vaatisi piiskaa tarjonnan vahvistamiseksi. Samaan aikaan hiekantuottajat kokisivat hukkuvansa hiekkaan, joka ei kelpaa kenellekään. Tämä tulee mieleen, kun kuuntelee toisiaan sättiviä metsäteollisuutta ja metsänomistajajärjestöä. Osin kyse on erilaisista aikahorisonteista. Kuitupuun kysynnästä on pulaa juuri nyt, kun taas kuitupuusta voi tulla pula ehkä parin vuoden kuluttua. Metsäteollisuus ry:n ennakoiva viestintä raivostuttaa metsänomistajapuolta. ”Voimakkaasti kasvavan kysynnän vastapainoksi puun tarjonnan rakenteita on vahvistettava viipymättä. Kotimaiseen puuhun perustuvan biotalouden kasvun edellytys on, että kaikki metsänomistajat aktivoituvat metsien hoitoon ja niiden puukaupallisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen”, todettiin Metsäteollisuus ry:n tiedotteessa tammikuun puolivälissä. Lisätietojen antajaksi todettiin metsäjohtaja Tomi Salo . Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen ei tiedä, pitäisikö moiselle itkeä vai nauraa. Päijät-Häme, kuten moni muukin yhdistys, tuskailee kuitupuujumin kanssa. Upeista keleistä huolimatta talvileimikoiden korjuuta on jouduttu vähentämään lähes puoleen normaalista. ”Energiapuumarkkinat ovat tukossa, eikä kuitupuu kelpaa metsäyhtiöille. Tässäkö kiitos, että olemme vuosia ponnistelleet puuntarjonnan vahvistamiseksi?” Yli-Talonen puhisee. Pahimmin tilanteesta kärsivät Päijät-Hämeen kaltaiset yhdistykset, jotka ovat erikoistuneet nuorten metsien harvennuksiin ja energiapuun korjuuseen. Tukkileimikoiden korjuuseen keskittyneet yhdistykset pystyvät rajoittamaan hakkuidensa kuitupuukertymää, joten korjuuta on voitu jatkaa. Ostot painottuvat tehtaiden lähelle Kuitupuun käyttö on viime vuodet ollut vakaata, eikä ylitarjontaa voi selittää myöskään puun tuonnin kasvulla. Sahauskaan ei ole lisääntynyt, joten sahahakevuorien ei pitäisi olla tukkimassa kuitupuun markkinoita. Osin puupulan ja ylitarjonnan ristiriita johtuu siitä, että metsäyhtiöt keskittävät hankintaansa tehtaiden lähialueille. Näin esimerkiksi Varkauden uusitun sellutehtaan puun kysyntä heijastuu lähialueelle. ”Saamme ainakin ylivuotiset talvileimikot korjattua”, Kangasniemi-Pieksämäen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Ismo Kallio kertoo. Vasta kun Metsä Groupin Äänekosken uuden tehtaan puunhankinta alkaa, saattaa kuitupuun Kuitupuun markkinat umpitukossa Tilanne johtuu osin energiapuun kysynnän romahduksesta, osin metsänhoitoyhdistysten lisääntyneestä korjuusta. ”TÄSSÄKÖ KIITOS, ETTÄ OLEMME VUOSIA PONNISTELLEET PUUNTARJONNAN VAHVISTAMISEKSI?” Havukuitupuun ylitarjonta on alkanut jarruttaa talvileimikoiden korjuuta 4109_.indd 2 25.10.2017 14.39
• AJASSA 3 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 AJASSA Metsätieto muutti sähköiseen kuosiin Sivu 5 Männystä paidat koko suvulle Professori Ali Harlinin mukaan Suomen metsistä saisi kymmenen miljardia t-paitaa vuodessa. Sivu 6 Saako Metsäkeskus arvioida oman työnsä? Sivu 7 Pakkasesta vauhtia klapikauppaan Sivu 8 Itävaltalaisyhtiön tulo ei pelota Sivut 9–11 Erilaisia teräketjuja, harvoja valmistajia Kouruhampainen moottorisahan teräketju viettää juhlavuotta. Sivut 16–17 Harventaminen on taitolaji Sivu 19 Metsäveroilmoitus täyttyy verkossa Sivu 20 Lynxin uutuus antaa vauhtia Sivu 22 Soita, ennen kuin vierailet hakkuulla Sivu 23 PILKKEITÄ Juha Mietokin kävi suksimuseossa Sivu 24 Lähes 30 vuotta päätoimittajuutta Metsälehden uuden nousun aloittanut Paavo Seppänen on poissa. Sivu 26 Inventointi antaa perustan päätöksille Sivu 27 Valli suojasi myös Skotlannin mäntyjä Sivu 30 TÄSSÄ NUMEROSSA Mäntykuitua ennätystahtiin Hakkuut vuonna 2014 Mäntykuitupuuta 15,3 Mm 3 Kuusitukki 12,6 Mm 3 Mäntytukki 10,5 Mm 3 Kuusikuitupuu 8,5 Mm 3 Koivukuitupuu 8,0 Mm 3 Koivutukki 1,0 Mm 3 Yhteensä 55,9 Mm 3 Lähde: Luke 2016 kysyntä elpyä kaukana tehtailta. Metsä Groupin puukaupan ja metsäpalveluiden johtaja Yrjö Perälä paljasti Lapin metsätalouspäivillä, että yhtiö kääntää Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kuitupuuvirrat Äänekoskelle. Kemin sellutehtaan puut ostetaan jatkossa Lapista. Yhdistyksetkin lisäävät tarjontaa Osin metsänhoitoyhdistysten kokema kuitupuun ylitarjonta on seurausta niiden oman toimintatavan muuttumisesta. Takavuosina tuottajajärjestö ohjasti yhdistyskenttää. Ylitarjonta ei vaivannut, kun MTK:n metsäjohtaja otsikoi kolumninsa Maaseudun Tulevaisuudessa: ”Nyt ei ole puukaupan aika.” Sittemmin vahvasti liiketoimintaan panostaneet yhdistykset ovat yhtä riippuvaisia puun liikkumisesta kuin muutkin alalla. Lopullisesti pelisäännöt muuttuivat, kun metsänhoitomaksusta luovuttiin. Tuloja saadakseen aiemmin korjuusta erossa pysytelleet yhdistykset aloittivat korjuupalvelun ja muut pyrkivät kasvattamaan toimintaansa. Ennen kuitupuun kysynnän merkittävää kasvua tilanne on nollasummapelin kaltainen. Kun joku lisää puun toimituksia, vähenee kysyntä toisaalla. Energiapuun kysynnän romahdus on pahentanut kuitupuun ylitarjontaa. ”Monet yhdistykset keskittyivät takavuosina energiapuun korjuuseen. Silloin voimalaitoksille toimitettiin melkoisesti myös kuitupuuta. Nyt sitä koetetaan ohjata sellutehtaille”, Kymenlaakson metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Ursin toteaa. HANNU JAUHIAINEN ÄÄNEKOSKEN biotuotetehtaan massiivinen puunhankinta heijastuu todennäköisesti myös kuitupuun hintaan. ”Selvää on, että kysynnän kasvu vaikuttaa hintaan, mutta kuinka paljon, se jää nähtäväksi. Kyllä näiden määrien liikkeelle saamiseksi tarvitaan rahaa”, totesi Metsä Groupin ostojohtaja Yrjö Perälä . Perälä toi näkemyksensä esille vastatessaan yleisökysymykseen viime viikon torstaina Lapin metsätalouspäivillä. Varsinaisessa esityksessään Äänekosken biotuotetehtaasta Perälä ei puhunut puun hinnoista. Äänekoskelle rakennettava sellutehdas vaikuttaa puukauppaan koko maassa. Valtaosa tehtaalle tarvittavasta 6,5 miljoonasta kuutiometristä saadaan lähialueilta, mutta 1,5 miljoonaa kuutiometriä tuodaan rautateitse kauempaa. Tehtaan vaikutus ulottuu Lappiin saakka, sillä aiemmin Kemiin tullutta puuta ohjautuu nyt etelään ja Lapin puulle jää enemmän tilaa Kemin tehtaalla. Lappilaisten kannalta hyvä asia on myös Keitele Groupin Kemijärven sahan siirtyminen kahteen vuoroon ensi vuoden aikana. Puun käyttö kasvaa silloin noin 700 000 kuutiometriin. Kemijärven saha käyttää paljon pieniläpimittaista ja lyhyttä pikkutukkia. Puuta riittää Lapissa on varaa kasvattaa varsinkin mäntykuitupuun hakkuita. Erikoistutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta kertoi metsätalouspäivillä, että vuosille 2011–2020 laskettu suurin kestävä hakkuumahdollisuus on 6,5 miljoonaa kuutiometriä, kun metsiä nyt hakataan alle neljä miljoonaa kuutiometriä. Erotuksesta suurin osa on mäntykuitua. Siinä missä metsien kasvu on kääntynyt 1980-luvulla kovaan nousuun, vuotuiset hakkuut Lapissa ovat jääneet 1960-luvun tasolle. Rovaniemellä viime viikolla pidetyt Lapin Metsätalouspäivät houkuttelivat Lappia-talolle ennätysmäärin yleisöä eli noin 450 henkeä. Äänekoski heijastuu kuitupuun hintaan Lapin Metsätalouspäivät kokosi ennätysyleisön. JUSSI COLLIN SUOMI saavutti uusiutuvan energian direktiivin (RES) mukaisen 38 prosentin tavoitteen vuonna 2014, Energiavirasto kertoo. Tuolloin uusiutuvan energian osuus oli 38,7 prosenttia, viime vuonna se nousi jo runsaaseen 39 prosenttiin. Direktiivin tavoite saavutettiin kuusi vuotta etuajassa. Tähän vaikutti osin uusiutuvien käytön kasvu, mitä esimerkiksi teollisuuden investoinnit ovat lisänneet. ”Toisaalta energian loppukäyttö on vähentynyt”, johtaja Pekka Ripatti Energiavirastosta kertoi viime viikolla Energiamarkkinapäivässä. Energian kokonaiskäyttö on laskenut jo viisi vuotta. Ripatti korosti, että uusiutuvan energian käyttöön ohjaavat politiikkatoimet näyttävät toimineen. ”Esimerkiksi kivihiilen käyttö on puolittunut 15 vuodessa, samalla metsähakkeen käyttö lisääntynyt.” Tässä yksi ratkaiseva tekijä on ollut hinta. Tukipolitiikan muutokset ovat heilutelleet hintoja, mutta nyt suunta on hakkeen kannalta taas suotuisa. Vuosina 2013-2014 kivihiilen ja hakkeen kustannukset olivat samaa luokkaa. Viime vuonna hake oli selEnergiavirasto: Uusiutuvien tuet ovat toimineet Kivihiilen käyttö on puolittunut 15 vuodessa, metsähakkeen käyttö taas lisääntynyt merkittävästi. västi kivihiiltä edullisempi polttoaine, ja tänä vuonna hakkeen kilpailukyky paranee entisestään vuoden alussa voimaan tulleen kivihiilen hiilidioksidiveron ansiosta. ”Kun vielä turpeen veron alentamista koskeva notifikaatio saadaan komissiosta, niin voidaan sanoa, että tänä vuonna metsähake on kivihiiltä selvästi edullisempi polttoaine CHP-laitoksilla. Ilman tukitoimia kivihiili olisi kuitenkin edullisin polttoaine”, Ripatti arvioi. Kivihiili on saanut antaa tilaa uusiutuvalle energialle. METSÄSTÄ Te ro Si vu la A ri Ko m ul ai ne n 4109_.indd 3 25.10.2017 14.40
• AJASSA 4 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 Aiotko tehdä puukaupan tänä vuonna? Uusi kysymys: Onko uusi metsälaki vaikuttanut metsänhoitoosi? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 €. ”Näitä ilmestyy pakkaskausina tekopohjavesialueelle. Sadetusputken suihku jäätyy ja kasvattaa jääpatsaan.” Pökkelö Jäävuori mäntykankaalla ”Muistatteko, milloin yhtiön ostohenkilö otti viimeksi yhteyttä ja kyseli leimikkoa?” Hyöteikkö ”En.” Jees H-valta ”Pari vuotta sitten naapurin puolella oli hakkuu ja silloin tuttu ostomies kysyi, että harvennetaanko samalla sinulta se rajan varressa oleva hehtaarin männikkökuvio. Sitä ennen oli tapaus 90-luvulla. Mitä uusia tiloja olen ostanut, ei kyselyitä ole tullut, vaikka jo hyvin ostomiehet ovat tutuksi tulleet.” Pihkatappi ”Ei ole kahteenkymmeneen vuoteen oma-aloitteisesti firman eikä mhy:n toimesta mitään puukauppaa alkuun pantu. Polttopuun kyselijät ovat ainoat, joille on täytynyt propseja ryhtyä hakkaamaan, kun ovat tinganneet ja sanoneet, että sinulla olisi sopivaa koivikkoa.” Metsäkupsa ”On kyselyjä tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana muutama. Ne saattavat lämmittää mieltä, mutta puukaupan teon kannalta niillä on niukasti merkitystä. Kyllä homma lähtee siitä, että on kuvio, joka pitäisi hakata ja metsänomistaja ottaa yhteyttä ostajiin. Se, ettei saa vastauksia eikä tarjouksia, on paljon pahempi asia kuin se, ettei aktiivisesti kysellä olisiko myytävää.” Korpituvan Taneli ”Onhan noita useinkin. Ei ole kauaakaan kun UPM:n mies soitti. Kertoi vaan, että mielellään jättäisi tarjouksen, kun seuraavan kerran myyn.” Aimo Jortikka ”Eipä ole tullut koskaan. Itse on pitänyt ottaa yhteyttä.” Metsänvartija Viime vuoden aikana hokema ”kaikesta on säästettävä” tuli tutuksi. Yksi monista asioista, joiden kohdalla säästämistarpeita olisi voitu pohtia toisen kerran, oli Metlan perinteikäs Metsätilastollinen vuosikirja. Se muuttui Luonnonvarakeskuksen myötä ”Ruokaja luonnonvarojen e-vuosikirjaksi”. Sähköinen vuosikirja on elegantti ja napakka, mutta kun 400 sivua metsätilastoja typistyy 30 sivuun, on turhan paljon menetetty. Harmi, sillä vuosikirjan viehätys perustui paitsi kattavuuteen niin myös yllättävien ja vähemmän tärkeiden nippelitietojen löytämiseen. Tämäkin ilo uudesta opuksesta puuttuu. Sähköisestä julkaisusta löytyy toki linkit Luken tilastoihin, mutta tietojen kaivelu tietokannasta ei ole yhtä leppoisa elämys kuin kirjan huoleton selailu. JUSSI COLLIN Ennen oli paremmin Hallitus on sitoutunut edistämään metsien käytön taloudellista, ekologista ja sosiaalista kestävyyttä. Monenlaisia toimia metsien kestävän käytön ja suojelun edistämiseksi on käynnissä ja vireillä, mutta täysin tyytyväinen nykytilanteeseen ei kuitenkaan voi olla.” Maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen 22.1. keskustelutilaisuudessa metsäasioista. Rovaniemellä avattiin tammikuussa pieni muistonäyttely Kemijoen uitosta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun viimeiset puut huilasivat perille. Näyttelyssä on esillä mielenkiintoinen televisio-ohjelma vuodelta 1989, jolloin ei vielä tiedetty, että meneillään oli yksi viimeisistä uitoista. Ohjelmassa ennakoitiin tulevaa, mutta tunnelma oli muutenkin apea. Lapissa elettiin tukkipulaa. Vanhat metsät oli hakattu ja uusien pelättiin puskevan räkämäntyä, joka ei kelpaisi uittoon eikä juuri muuhunkaan. Kuten usein käy, historian käänteet huomataan vasta jälkikäteen. Huima muutos Lapin metsien kasvussa oli käynnistynyt jo 1980-luvulla, ja on siitä pitäen puun määrä on lisääntynyt nopeasti. ??? Lapin metsätalouspäivillä viime viikolla esitellyt inventointitulokset vahvistivat, että puupula on vaihtunut pahenevaksi ylitarjonnaksi. Hakkuut ovat juuttuneet 1960-luvun tasolle, mutta metsien kasvu on karannut jo kaksinkertaiseksi poistumaan verrattuna. Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden laskema suurin kestävä hakkuumahdollisuus vuosille 2011–2020 on 6,5 miljoonaa kuutiometriä eli 2,6 miljoonaa enemmän kuin metsistä on viime vuosina hakattu. Ensi vuosikymmenellä mahdollisuudet ylittävät seitsemän miljoonaa kuutiometriä. Varsinkin nuorten männiköiden harvennuksia on varaa lisätä, mutta myös tukkihakkuita voitaisiin kasvattaa lähes 0,7 miljoonalla kuutiometrillä. ??? Onneksi kuitupuulle on jo tiedossa uutta kysyntää. Äänekosken biotuotetehdas vaikuttaa koko Suomen puuvirtoihin ja tuo helpotusta myös Kysyntä luo tarjontaa ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi Lapin puusuman purkuun. Silti puuta riittäisi myös Kemijärvelle suunniteltuun tehtaaseen. Metsien harvennuksia pitäisi kiireesti lisätä, muuten ennuste tulevaisuuden tukeista ei toteudu. Yksin hyvät puuvarat eivät riitä. Lapin metsätalouspäivillä tuli selväksi, että kaukana markkinoista tuotteiden kilpailukykyä koetellaan erityisesti. Lisäksi puu pitää saada metsistä liikkeelle. Sitä suurin osa yleisöstä ei pitänyt ongelmana. Kun on kysyntää, tulee myös tarjontaa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA 4041_.indd 4 25.10.2017 14.41
• AJASSA 5 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 Tärkeitä sanoja ja asioita: digitalisaatio, biotalous, robotisaatio, kärkihanke, tuottavuusloikka. Kun rahoitusta leikataan on samalla varmistettava myös tulevaisuus. Kun avainsanat julkaistiin, alkoi kova säpinä. Vanhoja aiheita väännettiin avainsanojen alle samalla kun uusia aiheita etsittiin. Metsätaloudesta tuli metsäbiotaloutta, sellusta tuli biotuote, puun poltosta kestävää bioenergiaa. Varmaan puuceen tyhjennyskin on jatkossa paikallisbiotaloutta. Sääliksi käy niitä, jotka joutuvat tekemään valinnat. Mikä ehdotus on enemmän kärkihanke tai mikä hakemus aikaansaa onnistuessaan suuremman tuottavuusloikan ja kenen hyödyksi? Ojennan nyt auttavan käteni ja teen valmiiksi esivalintaa metsätalouden tuottavuusloikkien sopivista aihepiireistä. ??? Metsävaratieto, metsäsuunnitelmat … hmm. Metsäkeskus on lähtenyt avamaan metsävaratietoa vapaammin hyödynnettäväksi ja ensimmäiset kokemukset ovat lupaavia. Näen jo silmissäni, miten metsävaratieto –mukaanlukien omat metsävaratietoni – löytyvät yhdestä keskitetystä paikasta, niiden jakaminen on helppoa ja niitä voi hyödyntää monipuolisesti useiden eri palveluntuottajien sovellusten avulla. Ajatus kutkuttaa, potentiaalia on paljon ja siitä annan aihepiirille täydet neljä loikkatahteä.???? ??? Puumarkkina , puukauppa … hmm. Nyt sähköpostia, kirjeitä, tarjospyyntöjä, tarjouksia, useita käyntejä leimikolla. Sähköinen puumarkkina on ollut haaveissa vuosia, mutta edennyt huonosti. Joko nyt aika on kypsä Suomen Puumarkkina Oy:n kaltaiselle toimijalle? Puukaupan sähköistäminen säästäisi varmasti käsityötä, aikaa ja vaivaa, mutta suurin hyöty sähköisestä puumarkkinasta tulisi tarjonnan ja kysynnän paremmasta läpinäkyvyydestä sekä leimikkokuvausten yhtenäistymisestä ja laadun paranemisesta. Paljon olisi saatavissa, siitä kolme loikkatähteä ja vipuvarsi kuvaamaan vaikuttavuutta, sillä puukaupassa on kyse suurista määristä. ???? ??? Puukauppatavat … hmm. Pystykaupat ja digitalisoidut hakkuukoneet ovat olleet jo pitkään nykypäivää, mistä siis parantaa? Mitä jos ottaisi käyttöön jo nyt olemassa olevat kaadettujen runkojen tiedot ja siirtyisi tekemään JAAKKO TEMMES Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. AJANKOHTAINEN Kärkihankkeita ja tuottavuusloikkia ihan oikeaa pystykauppaa. Rungoista maksettaisiin runkojen ominaisuuksien mukaan eikä siitä mitä katkonta sattui niistä tekemään. Tuottavuusloikka olisi tarjolla, jos rungon hinnoittelu olisi nykyistä monipuolisempi ja ikuinen riitely katkonnasta jäisi pois. Annan loikkatähtiä kaksi ja vipuvarren. ??? ??? Puunkasvatus ja metsänhoito … hmm. Pottiputken automatisointi? Kylvökopteriparvi? Raivausrobotti? Vaikealta näyttää. Loikka ei synny suoraan nykyisyyden automatisoinnista, vaan tarvitaan samalla koko kasvatusprosessin läpikäynti. Silti maksaa vaivan etsiä uusia ratkaisuja uudistamisen ja tamikonhoidon prosessien kehittämiseen. Annan aiheelle kaksi loikkatähteä ja avaimen kuvaamaan haastetta. Se joka pystyy katsomaan pitkälle ohi nykyratkaisujen uusia hoitotapoja kehittäessään on tämän avaimen ansainnut. ??? VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva M ontako metsänomistajaa Suomessa on? Mistä puutavaralajista kertyy eniten kantorahaa? Mikä on suomalaisten metsäteollisuustuotteiden päämarkkina-alue? Mitä puuta Suomen metsissä pääasiassa kasvaa? Metsätietäjien pyhä kirja, Metsätilastollinen vuosikirja, siirtyi tänä vuonna historiaan kirjamuotoisena julkaisuna. Entisen Metsäntutkimuslaitoksen vuosittainen tilastokatsaus, josta löytyvät vastaukset myös edellä esitettyihin kysymyksiin, on nyt osa Luonnonvarakeskuksen (Luke) sähköistä e-vuosikirjaa. Uusi julkaisu yhdistää Luken toimialat eli maatalouden, metsän ja riistasekä kalatalouden Tiedon perusta Jos haluat tietää faktaa Suomen metsistä, mene nettiin. Metsätilastollinen vuosikirja on nyt pdf. Luonnonvarakeskuksen uusi tilastovuosikatsaus löytyy netistä esimerkiksi hakusanoilla ”Luken e-vuosikirja”. Myös vanhat Metsätilastolliset vuosikirjat ovat verkossa, Esa Ylitalo kertoo. 2014. Jatkossa kunkin vuoden tilastokatsaus pyritään julkaisemaan aina seuraavan vuoden loppupuolella. E-vuosikirjassa esitellään metsäalan kehityksen keskeiset erot edellisvuoteen ja menneeseen aikaan verrattuna. Vuoden 2014 tilastokatsauksessa kerrotaan esimerkiksi, että mätästyksen osuus maanmuokkausaloista on nyt 40 prosenttiyksikköä suurempi kuin 2000-luvun alussa. Lisäksi vuoden 2014 tiedoissa näkyvät ensimmäistä kertaa kootut energiapuun hintatilastot. ”Merkille pantavaa ovat myös runsaat hakkuut ja ennätyksellinen puuston poistuma”, Ylitalo sanoo. Luonnonvara-alojen tilastotiedon julkaisu yksissä ”kansissa” voi poikia yhdisteltyä tietoa. Esimerkki poikkitilastosta on metsän tuotoista kertova tilasto, johon on lisätty muun muassa metsistä saatavan riistasaaliin arvo. ”Kattava metsätieto on oleellista metsäalan suurten investointien, kuten uusien biolaitosten kannalta”, Ylitalo muistuttaa. Vastaukset alussa esitettyihin kysymyksiin vuoden 2014 tilastotietojen mukaan: noin 685 000 metsänomistajaa, kuusitukista, Eurooppa 68 prosenttia viennin arvosta (suurimmat Saksa 16 ja Britannia 9 prosenttia) ja mäntyä noin 50 prosenttia puustosta (kuusi 30, hieskoivu 12, rauduskoivu 5 ja muut lehtipuut 3 prosenttia) samoihin virtuaalisiin kansiin. Tilastokatsaus on vapaasti ladattavissa Luken verkkosivuilta. Metsän osuus alkaa pdf-julkaisun keskeltä, sivulta 38. ”Tilastokatsausten lopussa on linkkejä metsäaiheiden varsinaisiin nettitilastoihin. Linkkien takaa voi käydä kätevästi katsomassa yksityiskohtaisempaa lisätietoa ja taulukoita”, kertoo varttunut tutkija Esa Ylitalo Lukesta. Uusia poikkitilastoja Tammikuussa julkaistu uusin tilastokatsaus käsittelee vuotta KOLUMNI 4041_.indd 5 25.10.2017 14.41
• AJASSA 6 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 HAASTATTELU LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva K ymmenen miljardia t-paitaa. Niihin tarvittava kangasmäärä voitaisiin Suomen metsistä parhaimmillaan vuodessa saada, arvioi VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin . Arvio perustuu suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden ja metsäteollisuuden käyttämän puumäärän erotukseen. Hakkaamatta jäävästä puumäärästä voisi Harlinin mukaan valmistaa vuosittain puolesta miljoonasta miljoonaan tonnia tekstiilikuitua. ”Yhteen t-paitaan tarvitaan 350–400 grammaa puuainesta, joten yhdestä petäjästä saa enemmän kuin koko suvun paidat”, Harlin sanoo. Puupohjaisten tekstiilien tarve tulee hänen mukaansa kasvamaan, sillä puuvillan kasvatusta ei voi enää lisätä. ”Puuvillan viljelyyn käytettävissä oleva peltoala on nyt käytetty. Puuvillan viljelyä pitäisi vähentää, sillä siihen tarvittava vesimäärä on todella suuri. Yhden puuvillaisen t-paidan valmistukseen kuluu kahdesta kolmeen kuutiota vettä. Puukuituisen t-paidan valmistukseen vettä kuluu muutama sata litraa.” Puuvillaa on pyritty korvaamaan polyesterillä. Polyesterin ongelma on kuitenkin se, että se valmistetaan öljystä. Eroon rikkihiilestä Markkinoilla olevista puupohjaisista tekstiilikuiduista merkittävin on viskoosi. Sen tuotanto kattaa viitisen prosenttia maailman sadan miljoonan tonnin tekstiilituotannosta. Viskoosin ongelma on sen valmistuksessa tarvittava myrkyllinen rikkihiili. Suomessa kehitetäänkin nyt kolmen eri tutkimushankkeen voimin ympäristöystävällisempiä keinoja valmistaa puusta tekstiilejä. Harlin on mukana kaikissa. Lähtökohta on kaikissa tutkimushankkeissa sama. Tekstiilikuidun valmistaminen puusta alkaa sellunkeitolla. Raaka-aineeksi käyvät niin havukuin lehtipuutkin. Puuaineesta poisPaitaan puolet petäjäistä Yhdestä männystä saa paidat koko suvulle – ja enemmänkin, VTT:n Ali Harlin sanoo. Ali Harlin » VTT:n tutkimusprofessori » 52-vuotias » kotoisin Helsingistä, asuu Keravalla » kemiantekniikan diplomi-insinööri » työskennellyt muun muassa Nesteellä, Nokialla ja Tampereen teknillisessä yliopistossa » vaimo ja kaksi aikuista lasta » soittaa vaskisoittimia useissa bändeissä tetaan sidosaine ligniini ja väliaine hemiselluloosa, jolloin jäljelle jää erittäin puhdasta selluloosaa, liukosellua. Sen jälkeen menetelmät eriytyvät. Tampereen teknillisen yliopiston ja VTT:n Biocelsol-menetelmä perustuu entsymaattiseen liuotukseen, Aalto-yliopiston ja VTT:n Ioncell-menetelmä ionisiin liuottimiin ja VTT:n oma selluloosakarbamaatti-menetelmä urean käyttöön. Harlinin mukaan eri menetelmät eivät kilpaile keskenään. Biocelsol-menetelmällä saadaan pehmeää ja helposti värjäytyvää, Ioncell-menetelmällä korkealaatuista ja laskeutuvaa ja selluloosakarbamaatti-menetelmällä pehmeää ja kestävää kuitua. ”Kaikille menetelmille on paikkansa. Ne palvelevat kuluttajia eri vinkkeleistä”, Harlin sanoo. Vientitulot nousuun Harlin on tutkinut puun tekstiilikäyttöä 16 vuotta. Viime vuosina asiasta on kiinnostuttu laajemminkin, mutta siihen, että uudet puukuidusta valmistetut tekstiilit ovat kuluttajien saatavilla, menee Harlinin mukaan vuosia. Suomen metsäteollisuudelle puupohjaiset tekstiilit ovat hänen mielestään kuitenkin hieno mahdollisuus. ”Puupohjaisten tekstiilikuitujen valmistus mahdollistaisi puun laajemman käytön. Sellun myyntihinta on 600, tekstiilikuidun 1 600 euroa tonnilta. Kun etäisyys markkinaan on pitkä, kannattaa viedä sellaista, jolla on rahallista arvoa.” Puupohjaisen tekstiilikuidun valmistus onnistuisi Harlinin mukaan esimerkiksi sellutehtaiden yhteydessä. Tehdasintegraattien paperikoneita voisi paperin kysynnän hiipuessa korvata tekstiilikuitua valmistavilla linjoilla. Puupohjaisten tekstiilikuitujen vieminen markkinoille vaatii Harlinin mielestä sen sijaan asiaan vihkiytyneitä yhteistyökumppaneita. Se, että osaa myydä sellua, ei hänen mielestään takaa, että osaa myydä tekstiilikuitua. Siihen, että tekstiileissä joskus käytettäisiin pelkää puukuitua, Harlin ei usko. ”Puhdasta puupohjaista tekstiiliä voi löytää pikkutakkien vuorista mutta todennäköisempää on, että sillä korvataan esimerkiksi osa puuvillasta.” FAKTA VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin liu’uttaa sormiensa läpi viskoosista valmistettua kangasta. Pöydällä kuvan vasemmassa laidassa oleva pipo on valmistettu kokonaan puukuidusta. 4042_.indd 6 25.10.2017 14.41
• AJASSA 7 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 MIKKO RIIKILÄ, teksti ARI KOMULAINEN, kuva KUUSEN kasvu ja taimimäärät ovat lisääntyneet metsäja puurajalla Lapissa. Syynä tähän pidetään kasvukauden pitenemistä ja ilmakehän lisääntynyttä hiilidioksidipitoisuutta. Luonnonvarakeskus Luke on tutkinut havupuiden tilavuuskasvua ja taimettumista. Havainnot perustuvat 1983 perustetuilla koealoilla tehtyihin mittauksiin vuosina 1983–2009. Metsärajalla tarkoitetaan vyöhykettä, jossa yhtenäinen metsä muuttuu yksittäin kasvaviksi puiksi. Puurajan yläpuolella maasto on puutonta tundraa. Lämpösumma ja sadanta lisääntyivät vuosien 1994–2013 aikana verrattuna pitkäaikaiseen seurantajakson 1977–2013 keskiarvoon. Kuusen runkoluku (runkoja/ hehtaari) kasvoi sekä metsäettä puurajalla. Männyllä vastaavaa ei havaittu. Kuusesta ei valtapuuta Kuusen siementen kehittyminen vaatii suotuisammat sääolosuhteet kuin männyn, mutta kuusen taimet sietävät tuholaisia ja ankaria sääolosuhteita kuten tykkyä selvästi paremmin. Lisäksi seurantajaksolle on sattunut hyviä kuusen siemenvuosia. Kuusentaimet näyttävätkin sopeutuneet ankariin olosuhteisiin paremmin kuin männyntaimet. Luken vanhempi tutkija Esa Huhta ei silti usko, että kuusesta tulisi ajan myötä vallitseva metsäja puurajapuu Suomen Lappiin, kuten se monin paikoin muualla pohjoisilla alueilla on. ”Kuusi voi vallata tunturien lakia Länsi-Lapissa, jossa kuusta nykyisinkin on metsärajalla. Itä-Lapissa mänty vallitsee jatkossakin metsärajaa, koska maaperä on männylle suotuisa. Huhta korostaa, että muutokset metsärajalla ovat hitaita. Noin kolmenkymmenen vuoden seurantajakson aikana ei vielä pystytty varmentamaan metsärajan siirtymistä koealueilla. ”Parin kolmen sadan vuoden kuluttua metsärajan siirtyminen varmastikin on jo havaittavissa, jos ilmasto lämpenee ennustetusti eikä kylmiä kausia tule väliin.” Hän kertoo, että esimerkiksi 1700-luvun lämpökaudella Kittilän Kukastunturille syntyi harva männikkö, joka siellä edelleen kasvaa. ”Ilmasto on koko jääkauden jälkeisen ajan vaihdellut voimakkaasti. Tuhansia vuosia sitten metsäraja ylsi paikoin Jäämeren rantaan asti.” Länsi-Lapin paljakat kuusettumassa Kuusi menestyy Ylä-Lapissa entistä paremmin, jos ilmasto lämpenee ennustetusti. Länsi-Lapin paljaat tunturinhuiput saavat tutkijoiden mukaan kuusipeitteen, jos ilmastomuutos etenee odotetusti. Mänty Kuusi Männyn ja kuusen metsänrajat Lapissa Kilpisjärvi Enontekiö Inari Ivalo Saariselkä MIKKO RIIKILÄ LOUNAIS-SUOMEN metsäohjelman valmisteluun osallistunut Satakunnan luonnonsuojelupiiri haluaa oikeusasiamiehen selvittävän, onko ohjelman vaikutukset arvioitu oikein. Piiri on Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisjärjestö. Perimmiltään kyse on siitä, että luontoväen on vaikea niellä metsäohjelmiin kautta maan kirjattuja, entistä korkeampia hakkuutavoitteita. Hyvällä ei katsota, että Metsäkeskus viranomaisena pyrkii edistämään niiden saavuttamista. Tästä johtuen osa maakuntien luonnonsuojelupiireistä onkin jättäytynyt pois ohjelmien laadinnasta. Samoin Suomen luonnonsuojeluliitto vetäytyi kansallisen metsäohjelman valmistelusta. Metsäkeskus laatii ja myös arvioi Alueelliset metsäohjelmat valmistellaan Suomen metsäkeskuksessa, kaikkiaan ohjelmia on 14. Viisivuotiskaudeksi 2016– 2020 laadittavat ohjelmat hyväksyttiin viime vuoden lopulla. Metsäohjelman laadinnasta ja hyväksymisestä vastaa maakunnallinen metsäneuvosto, johon kuuluu erilaisia metsään liittyviä tahoja. Käytännössä ohjelman laativat Metsäkeskuksen maakunnittain nimetyt vastuuhenkilöt. Lain mukaan metsäohjelmien sosiaaliset, ekologisetja taloudelliset vaikutukset on arvioitava. Arviointi on kaksivaiheinen. Ensin metsäkeskus arvioi ohjelmat itse. Naapurimaakuntien vastuuhenkilöt arvioivat toistensa laatimat ohjelmat. Sen jälkeen ohjelman vaikutukset arvioidaan vielä metsäneuvostossa. Lounais-Suomesta ennakkotapaus Metsäkeskuksen omavalvonta ei kelvannut Satakunnan luonnonsuojelupiirille, joka haluaa oikeusasiamiehen kannan menettelyn lainmukaisuudesta. Se haluaisi ohjelman arvioijaksi ulkopuolisen tahon. Lounais-Suomen metsäneuvostoon kuuluva Satakunnan luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsen Ilona Hankonen kertoo, että kantelulla halutaan selvittää nykyisen käytännön lainmukaisuutta valtakunnallisesti. ”Haluamme selvittää, onko metsälain mukaista, että viranomainen arvioi omaa toimintaansa.” Hän huomauttaa, että ohjelmat ovat sisällöltään ristiriitaisia ja sisältävät paikkansa pitämättömiä väittämiä. ”Ohjelman arviossa esimerkiksi todetaan, että tiettyjen kasvija eläinlajien elinolosuhteet heikkenevät. Silti päätellään, ettei ekologista kestävyyttä vaaranneta.” Luontoväki ei hyväksy, että Suomen metsäkeskus viranomaisena pyrkii edistämään mittavasti kasvaneiden hakkuutavoitteiden toteutumista. ”Ohjelmassa metsänomistajasta tehdään objekti, jota pitää kannustaa ja ohjailla viranomaisen asettaman tavoitteen saavuttamiseksi. Meidän mielestämme lähtökohtana pitäisi olla metsänomistajien tavoitteet.” Hänen mukaansa Metsäkeskuksen ei esimerkiksi viestinnällään pidä edistää puun markkinoille tuloa. ”Teollisuus nostakoon kantohintoja, jos puukauppa ei käy”, toteaa itsekin metsää omistava Hankonen. Laki Suomen metsäkeskuksesta määrittelee Metsäkeskuksen tehtäväksi muun muassa metsiin perustuvien elinkeinojen edistämisen sekä metsiä koskevan lainsäädännön toimeenpanon. Luontoväki kanteli metsäohjelmasta Oikeusasiamieheltä kysytään, saako metsäkeskus arvioida itse laatimansa alueellisen metsäohjelman vaikutukset. 4042_.indd 7 25.10.2017 14.41
• 8 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 AJASSA MIKKO RIIKILÄ, teksti, VÄINÖ SIKANEN, asiantuntija TOSIELÄMÄN esimerkki osoittaa, että yhteismetsän perustamiseen on kätketty melkoisia sudenkuoppia. Perhe omisti ison maatilan ja noin 50 erillistä metsätilaa. Metsistä päätettiin muodostaa yhteismetsä, jotta nuoren polven olisi helpompi hallinnoida satojen hehtaarien tilakokonaisuutta. Toimeen käytiin metsäammattilaisten avustuksella. Jokaista metsätilaa varten muodostettiin haamutila, johon tilan arvoa vastaava yhteismetsäosuus liitettiin. Haamutilat oli määrä lahjoittaa nuoremmalle polvelle. Maatila olisi luovutettu jatkajille erikseen. Verotuksellisesti tämä olisi ollut erittäin epäedullista. Haamutiloina lahjoitetuista yhteismetsäomaisuuksista maksettava lahjavero olisi määrätty metsien käyvän arvon mukaan. Nuorelle polvelle tämä olisi tiennyt 800 000 euron lahjaverolappuja. Yhteismetsä liitettiin maatilaan Järjestelyn kalleus paljastui ennen kuin sukupolvenvaihdos saatettiin loppuun. Haamutilat purettiin ja kaikki perustetun yhteismetsän osuudet liitettiin perheen maatilaan. ”Kiinteistönmuodostamislain mukaan yhteismetsäosuuksia voidaan siirtää tilalta toiselle, kuten tässä tehtiin”, toteaa Metsälehden metsäveroasiantuntija Väinö Sikanen. Sukupolvenvaihdokseen ryhdyttiin vasta tämän jälkeen. Maatila lahjoitettiin osuuksina tilan pitoa jatkaville nuorille. Samalla jokainen sai osansa yhteismetsästä. Maatilan lahjoituksissa sovelletaan lahjaja perintöverolain 55:nnen pykälän mukaista huojennusta. Tällöin lahjavero on 40 prosenttia tilan varallisuusarvosta. Tämä koskee myös maatilaan kuuluvia yhteismetsäosuuksia, mutta ei erikseen lahjoitettuja haamutiloja. Näin toimien tilanpidon jatkajat maksavat lahjaveroa yhteensä vajaat 90 000 euroa. Maatilaa ei pidä liittää yhteismetsään, koska myös tällöin perintöja lahjaverotuksen 55:nnen pykälän mukainen huojennus menetetään. ”Huojennus koskee vain maatilaa ja siihen kuuluvia yhteismetsäosuuksia”, Sikanen neuvoo. Mutkikkaista sukupolvenvaihdoksista kannattaa aina hakea verottajalta ennakkopäätös, jotta korkeilta yllätysveroilta vältytään. Omistusjärjestelyt tehtävä ensin Lähisukulaisten väliset, sukupolvenvaihdokseen liittyvät tilakaupat on tehtävä ennen yhteismetsän perustamista. Metsäkiinteistön kauppahinnasta ostaja saa tehdä metsävähennyksen, joka siirtyy perustettavalle yhteismetsälle ja keventää puun myyntitulon verotusta. Yhteismetsäosuuden kauppa ei oikeuta metsävähennykseen. Verottajan tulkinnan mukaan myöskään yhteismetsäosuuden ostolainan korkoja ei voi vähentää verotuksessa, koska yhteismetsästä saatu tulo ei ole osakkaalle verotettavaa tuloa. Metsäpalstan ostolainojen korot ovat vähennyskelpoisia. Vain omistajat voivat perustaa yhteismetsän. Osakastilojen hallinta ja omistus voidaan silti erottaa. Hallintaoikeus voidaan esimerkiksi luovuttaa lapsille ja omistusoikeus lapsen lapsille tai luopuja pidättää sen määräajaksi itselleen. Vallitsevan tulkinnan mukaan hallintaoikeuden haltijat päättävät yhteismetsän hoitotöistä ja puukaupoista. Metsien myynnistä ja ostamisesta päättävät omistajat. Verosuunnittelu edellä yhteismetsään Tuleva sukupolvenvaihdos on syytä pitää mielessä, muuten edessä saattaa olla epämiellyttävä yllätys. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva SUOMEN Metsäkeskuksen polttopuukauppaa tukevalla Halkoliiteri-sivustolla oli ilmojen kylmennyttyä tammikuussa tuhat kävijää päivittäin, mikä on tavalliseen verrattuna kolminkertainen määrä. Halkoliiterin Pirkanmaan yhteyshenkilö Perttu Ojakoski toteaakin, että kysyntä vilkastuu aina pakkasten tullen. Hän uskoo, että tuottajilla riittää puuta tyydyttämään kasvanut kysyntä. ”Pari edellistä talvea olivat tavallista leudompia, joten useimmilla tuottajilla on vielä vanhaa varastoa myytäväksi.” Kysynnän vilkastumisen on huomannut myös Laukaan Kuusaassa toimiva polttopuuyrittäjä Tuomo Mäkinen. Hän kertoo, että asiakkaiden yhteydenotot ovat lisääntyneet tammikuussa. ”Myyn polttopuuta lähinnä vakituisille asiakkaille, joten en erityisemmin markkinoi puita, enkä ole mukana esimerkiksi Halkoliiterissä. Totta kai kylmä jakso on meilläkin virkistänyt kysyntää ja puutakin riittää vielä tarvitsijoille.” Halkoliiteri on valtakunnallinen kauppapaikka, josta polttopuun ostajat löytävät lähialueensa tuottajat. Kaikkiaan siellä on 450 klapinmyyjää eri puolilta Suomea. Ojakosken Halkoliiteristä kuluttajat voivat ostaa puunsa suoraan verkossa. Enin osa kaupoista tehdään kuitenkin puhelimitse. Pakkanen vauhditti klapikauppaa Polttopuukauppa kuumeni, kun jäätävän kylmät säät vyöryivät Siperiasta tammikuussa Suomeen. Laukaassa polttopuita myyvällä Tuomo Mäkisellä riittää vielä kuivia koivuklapeja. MIKKO RIIKILÄ METSÄPALVELUYRITTÄJILLE on tarjolla uutta oppia tänä ja ensi vuonna. Suomen metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus Luke ovat käynnistämässä valtakunnallista Metsäpalvelumarkkinat uudistuvat – Metsäpalveluyrittäjyys kasvuun -hanketta. Koulutusta on tarjolla jo yrittäjinä toimiville sekä alalle aikoville. Päähuomio on oman yritystoiminnan kehittämisessä ja kasvattamisessa. ”Kasvun lähteitä ovat esimerkiksi asiakaslähtöisen palvelukehyksen vauhdittaminen ja monipuolistaminen sekä yrityksen tunnettuuden, näkyvyyden ja verkostoitumisen lisääminen”, selvittää hankkeen projektipäällikkö Marko Ämmälä Metsäkeskuksesta. Hanke toteutetaan tänä ja ensi vuonna. Helmikuussa käynnistyvällä 30 seminaarin kiertueella yrittäjiä opastetaan muun muassa palveluiden hinnoitteluun ja markkinointiin sekä tarjousten laadintaan. Ensi vuonna järjestetään lisäksi yrittäjien ja asiakkaiden kontaktipäiviä eri puolilla maata. Osana hanketta on tarkoitus perustaa esimerkkityömaita, joilla asiakkaat voivat tutustua metsäpalveluyrittäjien työn laatuun. Kohteet esitellään myös verkossa sekä merkitään tienvarsibanderollein. ”Havaintometsillä on tarkoitus edistää metsäpalveluyritysten tunnettuutta ja palveluiden esittelyä. Tarkoitus on, että havaintometsiä perustetaan eri puolille maata noin 50”, Ämmälä kertoo. Metsäyrittäjille koulutusta MIKKO RIIKILÄ HUSQVARNA tarjoaa pienkoneidensa ostajille vuoden pidennystä tuotteen käyttöturvaan, kun polttoaineena käytetään yhtiön omaa pienkonebensaa. Normaalisti Husqvarnan antaa kuluttajakäytössä kahden ja ammattikäytössä vuoden takuun valmistamilleen koneille. Pienkonebensaa käyttämällä takuuseen tai virallisesti ottaen käyttöturvaan saa vuoden jatkoajan kuluttajakäytössä kolmeen ja ammattikäytössä kahteen vuoteen. Metsänomistajat rinnastetaan takuuasiassa pääsääntöisesti kuluttajiin. Lisäturvan edellytyksenä on, että uuden koneen hankinnan yhteydessä ostaa vähintään viisi litraa Husqvarnan erikoisbensiiniä. Erikoisbensalla lisätakuuta 4107_.indd 8 25.10.2017 14.43
• 9 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 AJASSA Kirittäjä tuli Itävallasta Binderholz-yhtiö osti Vapon sahat laadukkaan raaka-aineen ääreltä. Suomalaissahurit toivottavat kilpailijan tervetulleeksi. Binderholz Group » Perustettu 1950. Omistus Binderin suvulla. » Tuottaa sahatavaraa ja sahatavaran jatkojalosteita. » Toimintaa viidellä paikkakunnalla Itävallassa, kahdella Saksassa ja Vapo-kaupan myötä kahdella myös Suomessa. » Henkilöstö kasvaa 1 300:aan, liikevaihdon ennuste tälle vuodelle puoli miljardia euroa. MIKKO HÄYRYNEN, teksti ARI KOMULAINEN, kuvat T ervetuloa kirittämään ja tuomaan jalostusosaamista. Binderholz tietää mitä tekee ja laskee Venäjä-kortin varaan. Noin voi tiivistää sahureiden kommentit Vapon sahatoiminnan myynnistä itävaltalaiselle Binderholzille. Tammikuussa omistajaa vaihtoivat Pielisen itärannalla Lieksan kuusija Nurmeksen mäntysaha. Hankasalmen sahansa Vapo oli myynyt Versowoodille kaksi vuotta sitten. Kotimaisten sahamiesten tunnelmat ovat, että itävaltalaiset ovat tervetulleita kirittäjiä. Binderin sahasuku tietää mitä tekee ja etenkin jatkojalostuksessa tarjoaa mallin, että näin homma hoidetaan. Jatkuu seuraavalla sivulla. ›› Formulamiehet asialla BINDERHOLZIN tarina on hyvin samankaltainen kuin kuusamolaisen Pölkky Oy:n historia. Franz Binderin vuonna 1950 perustama yhtiö on kasvanut pienestä sahasta monipuoliseksi mekaanisen puunjalostuksen yhtiöksi. Kunnon sahayhtiön historiaan kuuluu, että saha on ainakin kerran palanut kivijalkaan. Binderholzilla se tapahtui vuonna 1984, ja sen jälkeen alkoi yrityksen varsinainen kasvu. Sahauksen lisäksi Binderit ovat Itävallassa tunnettua autourheilusukua. Perustaja Franz voitti saksalaisen DKW-merkin Itävallan rallimestaruuden, pojista Hans on entinen Formula 1 -kuljettaja ja Franz jr. kilpaili myös. Franz jr.:n poika René ajaa GP2-sarjassa, joka on toiseksi tärkein Formula-luokka. Pohjois-Karjalan sahojen tuotannosta entistä isompi osa ohjautuu jatkojalostukseen. Vapo Timber, jatkossa Binderholz Nordic ? NURMEKSEN SAHA: 200 000 kuutiometriä mäntysahatavaraa ? LIEKSAN KEVÄTNIEMEN SAHA (kuvassa): 250 000 kuutiometriä kuusisahatavaraa 4107_.indd 9 25.10.2017 14.43
• 10 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 AJASSA Binderholz tuttu sahatavaran ostaja Yksityisten sahojen järjestön Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori pohtii, että Itävallassa raaka-ainetilanne on hankala ja tuotantomäärät ovat laskeneet parhaista vuosista, koska tuontipuun kanssa on ollut vaikeuksia. ”Binderholz on suomalaisille sahureille tuttu sahatavaran ostajana. Nyt se ryhtyy Suomessa myös itse tuottajaksi.” Suomalaisen sahatavaran etuja ovat etenkin tiheäsyisyys ja terveoksaisuus. Joihinkin kohteisiin, kuten liimalevyjen pintaan, suomalainen puu sopii itävaltalaista paremmin. Joensuun Hammaslahdessa toimiva Kaivospuu hankkii sä on paljon työtä kun sahat pannaan kuntoon. ”Eivät ne hirveän huonossa kunnossa ole, mutta tekemistä riittää. Sulkemisia ja massairtisanomisia ei ole tulossa, tehostamista haetaan muuta kautta.” Binderholzin tuotannosta vain 20 prosenttia on myyty sahatavarana, loput jalostettuna. Jotain sen suuntaista on luvassa Pohjois-Karjalassa. ”Lieksan ja Nurmeksen sahojen tuotannosta merkittävä osa tulee menemään jalostukseen oman konsernin sisällä.” Nurmi korostaa, että uusi omistaja on modernin puurakentamisen eturintamassa. ”Minusta Suomi ei siellä ihan ole. Siinä on mahdollisuus.” Kaupassa Vapo Timber liittyy Binderholz-konserniin. Suomen-yritystä ei ole vielä rekisteröity, mutta nimeksi tulee Binderholz Nordic. Harvestia hoitaa puunhankinnan jatkossakin. Pelilaudalla tapahtuu SAHAYRITYSTEN omistusjärjestelyt ovat olleet verkkaisia, mutta siirtoja pelilaudalla tapahtuu koko ajan. Sahoja on nyt neljännes 30 vuoden takaisesta määrästä. Tällä vuosikymmenellä Keitele Group osti Myllyahon Sahan Alajärveltä ja perusti Kemijärven epäonnistuneen liimapuutehtaan raunioille Lappi Timberin, UPM myi Kajaanin sahan Pölkylle, Westas syntyi Raunion ja Pihlavan sahojen ostamisesta ja yhdistämisestä ja Versowood osti Vapon Hankasalmen sahan. Kartalta ovat hävinneet Visuveden saha Ruovedellä sekä Metsä Woodin Karihaaran saha Kemissä ja Kyröskosken saha Hämeenkyrössä. Suomen sahaus on ollut suomalaisissa käsissä kahta japanilaista poikkeusta lukuun ottamatta. Shinshowa Finland on sahannut Haukiputaalla viisitoista vuotta ja Misawa Homes of Finland Mikkelissä yli kaksikymmentä vuotta. Molempien sahojen tuotanto menee Japanin talonrakennukseen. Sahojen tuotteet ja tukkimitat poikkeavat jonkin verran muista ostajista. vakaan toimintaympäristön venäläisen raaka-aineen ja lopputuotemarkkinan äärellä. Niukasti tiedottaen Binderholzin yrityskulttuuriin kuuluu vaatimattomuus ja niukka tiedotuspolitiikka. Hans Binder ei anna haastattelua, mutta vastaa avustajien välityksellä Metsälehdelle sähköpostitse, että Suomessa kiinnosti etenkin männyn ja kuusen hyvä laatu. ”Vapon sahat sijaitsevat hyvälaatuisen raaka-aineen äärellä, niitä tarjottiin ja Vapo Timberillä on hyvä maine.” Myös mahdollisuudella tuoda Suomeen jalostettuja tuotteita oli merkitystä. Kokonaan uuden sahan perustaminen ei ollut harkinnassa. Tulevaisuudessa Binderholz aikoo tuottaa Pohjois-Karjalassa korkealaatuisia, jalostettuja tuotteita. ”Venäjä ei ollut kaupan syy, mutta se on mahdollisuus.” Puurakentamisen eturintamaan Binderholzin Suomen maajohtaja Kari Nurmi sanoo, että edesVanhaisäntä katsoo kauas Tiettävästi Binderholz on katsonut Suomen sahoja pitkään ”sillä silmällä”, ja yhtiön patriarkka Johann Binder , kutsumanimeltään Hans, oli vahvasti mukana Vapo-kaupassa. Hän tuntee Suomea ja hieroi yhteistyötä Metsäliiton kanssa jo 1990-luvulla. Sen, että Euroopan ykkösiin kuuluva sahayhtiö ostaa heikosti kannattavia sahoja hankalasta paikasta, voi parhaiten ymmärtää niin, että perheyhtiön vanhaisäntä katsoo pitkälle Venäjän tulevaisuuteen. Kaikesta huolimatta maailma nilkuttaa parempaan suuntaan ja läntinen Venäjä integroituu Euroopan talouteen. Suomi tarjoaa ”SULKEMISIA JA MASSAIRTISANOMISIA EI OLE TULOSSA, TEHOSTAMISTA HAETAAN MUUTA KAUTTA.” puunsa paljolti samalta alueelta kuin Vapon sahat. ”Tuskin hirveästi vaikuttaa Pohjois-Karjalan puumarkkinoihin. Todennäköisesti Binderholz satsaa jalostukseen eikä niinkään paljon sahausmäärien kasvattamiseen” toimitusjohtaja Jari Suomalainen arvioi. Hankala ja houkuttava maantiede Jos kaupan vaikuttimena oli puun saatavuus, niin ostokohde on kuitenkin outo. Vapon sahat sijaitsevat puunhankinnan kannalta hankalasti Pielisen ja itärajan välissä. Kun itäpuun lähde kuivui, ongelmat alkoivat. Vapon sahaustoiminta on kannattanut huonosti. Hyvä tulos on tehty viimeksi yhdeksän vuotta sitten. Omistusmuutos ei muuta maantiedettä, joten Bindereiden täytyy nähdä jotain, joka kompensoi hankalan sijainnin. 4107_.indd 10 25.10.2017 14.43
• 11 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 AJASSA Kari Nurmi on aloittanut Binderholzin Suomen maajohtajana. Hän uskoo, että itävaltalaisyhtiön mukana tulee kaivattua modernin puurakentamisen osaamista. Uusia meemejä IDEOITA ja käyttäytymismalleja, jotka leviävät kulttuurissa kuin geenit eläinpopulaatiossa, kutsutaan meemeiksi. PIENTÄ eläinpopulaatiota, joka ei ole pitkään aikaan saanut uusia geenejä, sanotaan kansankielellä sisäsiittoiseksi. BINDERHOLZ on Suomen sahureiden kanssa samaa lajia, mutta eri rotua, ja tuo tullessaan meemejä, jotka levitessään parantavat lajin elinkelpoisuutta iäti jatkuvassa olemassaolontaistelussa. MIKKO HÄYRYNEN KOMMENTTI 4107_.indd 11 25.10.2017 14.43
• AJASSA 12 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 32,8 miljoonaa kuutiometriä Metsäteollisuuden ostama puumäärä yksityismetsistä vuonna 2015. Lähde: Luke PUUKAUPPA Raakapuun hintatilastot, viikkojen 1–4 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU 21,58 22,8 Kantohinnat 52,94 53,42 41,37 15,28 16,59 15,01 23,72 23,54 Uudistushakkuu 54,61 54,41 42,99 17,07 17,93 16,84 19,49 20,45 Harvennushakkuu 46,21 46,15 35,78 14,46 14,94 13,85 ... ... Ensiharvennus ... ... ... 11,01 10,78 10,69 Hankintahinnat 55,82 54,99 46,08 27,38 29,85 28,62 ... ... KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,04 54,08 43,59 15,34 16,71 14,99 20,64 22,44 Uudistushakkuu 56,61 55,04 45,1 16,87 18,08 16,76 22,97 24,21 Harvennushakkuu 48,38 47,3 37,37 15,02 15,13 13,96 20,36 20,36 Ensiharvennus ... ... ... 11,59 10,97 10,97 ... ... Hankintahinnat 57,62 55,01 47,61 28,57 29,53 29,17 ... ... ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,17 54,73 41,37 15,21 17,21 15,17 21,3 ... Uudistushakkuu 55,38 55,56 42,7 16,27 18,39 16,76 22,4 ... Harvennushakkuu 47,38 47,4 35,4 14,78 15,22 14,32 20,41 ... Ensiharvennus ... ... ... ... 11,67 10,93 ... ... Hankintahinnat 58,47 57,33 46,95 29,14 30,48 28,65 ... ... ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,88 52,05 34,54 15,94 ... 15,71 22,88 23,28 Uudistushakkuu 54,74 52,86 36,19 17,89 ... 17,3 24,8 ... Harvennushakkuu 44,63 43,27 ... 14,52 ... 14,44 20,58 19,7 Ensiharvennus ... ... ... ... ... ... ... ... Hankintahinnat ... ... ... 27,02 ... 27,99 ... ... MIKKO RIIKILÄ Ensiharvennuksia tehdään pienimmillään metsiköissä, joissa poissa poistettavien puiden keskikoko on 40 litraa. Parhaissa leimikoissa ensiharvennuspuun koko kohoaa sataan litraan. Puun korjuu – siis hakkuu ja lähikuljetus – maksaa noin 25 euroa, kun korjattavat puut ovat keskimäärin 40-litraisia. Yleisen nyrkkisäännön mukaan korjuukustannus alenee euron, kun puiden keskikoko kasvaa kymmenen litraa. Tällä matematiikalla satalitraisten runkojen korjuu maksaa 19 euroa kuutiolta. Oletuksena on enintään 250 metrin ajomatka. Viime vuoden lopulla havukuitupuun tienvarsihinta Kainuussa oli Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan 26,24 euroa. Näin 40-litraisen ensiharvennuspuun kantohinta asettuisi lähemmäs maitolitran kuin Sotkamon Jarmo Huttusen manaamaa kahvipaketin hintaa. 40-litraisen puun rinnankorkeusläpimitta on yhdeksän senttiä ja pituus 12 metriä. Satalitrainen puu on rinnan tasalta 14 senttiä paksu ja 13 metriä pitkä. Oheiset esimerkit eivät kuvaa Stora Enson hinnoitteluperusteita. Maitolitran hinnalla MIKKO RIIKILÄ, teksti MISKA PUUMALA, kuva S tora Enso tunnustelee tienvarsikauppaa Kainuussa. Kokeilu aloitettiin Kainuussa viime vuoden loppupuoliskolla. Tienvarsihinnoitteluun perustuvaa puukauppatapaa käytetään harvennusleimikoilla. Kaupan perusteena on ostajan tarjoama tienvarsihinta sekä ennalta metsänomistajan kanssa sovittava, korjattavan puuston järeyteen – runkojen keskikokoon – sekä metsäkuljetusmatkaan perustuva korjuun kustannusvähennys. Vähennyksen suuruus arvioidaan leimattaessa ja samalla ennakoidaan myyjälle muodostuva kantohinta. Lopullisesti kantohinta vahvistuu, kun puut on korjattu ja niiden järeys ja kuljetusmatka on mitattu. Kauppatapa on perusteiltaan sama kuin hankintakaupassakin, mutta ostaja korjaa puut, eikä korjuulaskua erikseen velota puun myyjältä. Jos ostomies on osannut arvioida korjuukustannukseen vaikuttavat tekijät oikein, myyjä saa kauppaa tehtäessä ennakoidun hinnan puistaan. Jos korjuukustannukset poikkeavat arvioi dusta, myös puun hinta muuttuu. Perinteisessä pystykaupassa sovitaan kiinteä kantohinta, jonka myyjä puistaan saa. Stora Enson aluejohtaja Antti ParKainuun kokeilu Stora Enson uudessa kauppatavassa harvennuspuun kantohinta vahvistetaan vasta korjuun jälkeen. 4110_.indd 12 25.10.2017 14.47
• AJASSA 13 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,03 53,63 39,34 15,11 16,84 15,01 ... ... Uudistushakkuu 55,14 54,83 41,15 17,06 18,31 17,08 ... ... Harvennushakkuu 46,13 46,13 34,31 14,93 15,34 14,4 ... ... Ensiharvennus ... ... ... 11,53 11,33 10,51 ... ... Hankintahinnat 55,47 54,54 45,18 28,21 29,73 28,59 ... ... KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 49,59 48,48 ... 15,27 ... 14,6 21,29 22,22 Uudistushakkuu 51,18 49,43 ... 17,21 ... 16,76 23,6 23,1 Harvennushakkuu 44,46 43 ... 13,43 ... 12,33 18,21 18,44 Ensiharvennus ... ... ... 10,51 ... 8,6 ... ... Hankintahinnat 52,64 52,77 ... 25,39 ... 28,13 ... ... SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,26 51,75 40,59 14,85 15,48 14,74 20,94 22,41 Uudistushakkuu 54,15 52,82 42,22 16,9 17,1 16,63 22,46 23,46 Harvennushakkuu 45,65 44,33 36,1 14,29 14,33 13,79 20,44 ... Ensiharvennus ... ... ... 10,28 9,83 10,6 ... ... Hankintahinnat 54,16 52,68 44,59 27,6 27,37 29,35 ... ... LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,81 45,89 ... 15,91 ... ... 20,93 ... Uudistushakkuu 47,81 46,5 ... 17,47 ... ... 22,79 ... Harvennushakkuu ... ... ... ... ... ... ... ... Ensiharvennus ... ... ... ... ... ... ... ... Hankintahinnat 54,39 51,69 ... ... ... ... ... ... Ostomäärät viikolla 4 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 17 515 Pohjanmaa 17 231 Lounais-Suomi 63 765 Häme-Uusimaa 61 237 Kaakkois-Suomi 46 267 Pirkanmaa 60 144 Etelä-Savo 61 149 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 39 870 Keski-Suomi 44 864 Pohjois-Savo 44 086 Pohjois-Karjala 53 911 Kainuu 12 268 Pohjois-Pohjanmaa 39 984 Lappi 14 845 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. 577 140 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 4 Hakkuu oli täydessä käynnissä Kajaanin Paltaniemellä maanantaina. Stora Enson kokeileman tienvarsikaupan vastaanotosta Kainuussa on erilaisia näkemyksiä. kokeillaan kevääseen asti. Sen jälkeen kokemuksista tehdään yhteenveto, jonka perusteella päätetään jatkosta. ”Metsänomistajilta olemme saaneet hyvää palautetta”, Partanen toteaa. Näkemykset poikkeavat Kuten oikeastaan kaikissa puukauppaa koskevissa asioissa, myös Stora Enson puukauppakokeilusta on kaksi vastakkaista näkemystä. Sotkamon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Huttusen mielestä Stora Enson tienvarsikaupat eivät suuresti ole kiinnostaneet puun myyjiä. ”Metsänomistajat eivät ole innostuneet tällaisista avokaupoista”, hän toteaa. Avokaupassa myyjälle jäävä kantohinta määräytyy vasta korjuukulujen jälkeen. Riski korjuukustannusten noususta on kokonaan myyjällä. Huttusen mukaan myynti-intoa ei juuri kohenna sekään, että ensiharvennuksilla kuitupuusta tarjottava kantohinta asettuu usein noin viiden euron tuntumaan – eli puukuutiosta saisi kahvipaketin hinnan. Moni yhdistys lupaa taatun kantohinnan Stora Enso kehittää puukauppaa Kainuun kokeilussaan eri suuntaan kuin asemiaan puunhankintaansa laajentavat metsänhoitoyhdistykset pyrkivät. Moni yhdistys tarjoaa korjuusopimuksissaan metsänomistajille taatun kantohinnan myyntiin toimitettaville puille. ”Arvioimme korjuutekijät ja laskemme myyjälle jäävän kantohinnan sen mukaan. Jos erehdymme esimerkiksi runkojen koon määrittämisessä, korjuu maksaa ennakoitua enemmän ja vahinko jää yhdistykselle, ei metsänomistajalle”, Huttunen toteaa. Leimikoittaisten korjuutekijöiden sijaan osa yhdistyksistä hinnoittelee korjuun hakkuutavoittain, mikä helpottaa kantohintojen määrittämistä ennalta. Takavuosina metsänhoitoyhdistyksiä tavattiin moittia hirmuisista korjuulaskuista, joiden loppusumma saattoi esimerkiksi saamattoman, aikapalkalla sahaavan metsurin vuoksi ylittää tienvarsihinnan, jolloin puun myyjä jäi maksumieheksi. tasen mukaan tienvarressa hinnoiteltavat kaupat pyritään keskittämään ensiharvennuksiin, mutta varttuneissakin kasvatusleimikoissa niitä on kokeiltu. Uusi kauppatapa auttaa metsänomistajia hahmottamaan korjuukustannukset ja leimikon arvon muodostumiseen vaikuttavat tekijät paremmin kuin pystykaupassa. ”Tämä palkitsee aktiivisia ja hyvin metsäänsä hoitavia metsänomistajia. Oikein ajoitetut metsänhoitotyöt kasvattavat puuston järeyttä. Panostukset metsäautoteihin puolestaan lyhentävät metsäkuljetusmatkaa. Molemmat nostavat puusta myyjälle jäävää kantohintaa”, Partanen toteaa. Hänen mukaansa uusimuotoisia puukauppoja on tehty Kainuun jokaisessa pitäjässä, mutta määrä ei vielä liene kovin suuri. Uutta kauppatapaa 4110_.indd 13 25.10.2017 14.47
• 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO LIINA KJELLBERG V ähintään hehtaari, mieluummin kaksi. Näin arvioi metsäpalstan sopivaa kuviokokoa Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes . ”Oikein tehokasta metsänkasvatuksesta tulee siinä vaiheessa, kun kuviokoko nousee viiteen hehtaariin”, hän sanoo. Metsäpalstat jaetaan metsikkökuvioihin metsänhoitoa ja hakkuita varten. Kuvio koostuu puustoltaan ja kasvupaikaltaan yhtenäisestä metsäalueesta, jolla puustoa käsitellään tietyllä tavalla. Luonto ja tilarajat asettavat kuvioille reunaehdot, mutta muuten kuviorajat ovat pitkälti metsänomistajan tai esimerkiksi metsäsuunnitelmaa tekevän metsäammattilaisen päätettävissä. Pienuus kallista Kuviokoko on yksityismetsissä melko pieni. Etelä-Suomessa yksityismetsien kuviot ovat Remeksen mukaan keskimäärin puolentoista, Pohjois-Suomessa reilun parin hehtaarin suuruisia. Käytännössä suuri osa kuvioista on Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijan Veli-Matti Saarisen mukaan alle puolen hehtaarin suuruisia. Metsästä saatavien tulojen kannalta pieni kuviokoko on rasite. Mitä pienempiä kuviot ovat, sitä kalliimmaksi sekä metsänhoidon että hakkuun kustannukset nousevat. Puunostajat eivät tarjoa pienistä leimikoista yhtä hyvää hintaa kuin suurista, sillä korjuukaluston siirrosta ja puutavaran kaukokuljetuksesta aiheutuvat kustannukset ovat niissä puumäärään verrattuna suuret. Teetetyistä metsänhoitotöistä taas laskutetaan usein hehtaarien mukaan. Esimerkiksi maanmuokkauksessa hinta on yleensä sama aarille ja hehtaarille. ”Pienen kuvion haitat kertautuvat metsän kiertoajan kuluessa. Pahimmillaan pieni kuviokoko voi heikentää metsätalouden kannattavuutta kymmeniä prosentteja”, Remes sanoo. Eroon peränurkista Sille, joka haluaa kasvattaa metsäpalstansa kuviokokoa, tarjoavat uudistushakkuut hyvän tilaisuuden. ”Uudistushakkuun yhteydessä kannattaa katsoa tilannetta vähän suurpiirteisemmin. Miettiä, onko uudistettavan kuvion ympärillä sellaisia kuvioita, jotka voisi yhdistää siihen”, Remes sanoo. Jos esimerkiksi uudistusalan sisällä on pienialainen kuvio, jolla kasvaa nuorta tai varttunutta metsää, kannattaa se yhdistää uudistettavaan kuvioon. Uudistusalan sisään jäävä puusto olisi hakkuun jälkeen altis niin tuulija hyönteistuhoille kuin ahavallekin. Saarisen mukaan metsäpalstojen peränurkkiin on metsäsuunnitelmissa usein jätetty alle hehtaarin kokoisia kuvioita. Myös ne kannattaa mahdollisuuksien mukaan yhdistää ympärillä oleviin kuvioihin. ”Kukaan puunostaja ei lähde hakkaamaan kaukana teistä olevia peränurkkien pieniä harvennuskuvioita erikseen. Tällaiset kuviot kannattaa Kuvioille lisää kokoa Metsäpalstan kuviokoon kasvattaminen nostaa metsätalouden kannattavuutta parhaimmillaan kymmeniä prosentteja. ”PIENEN KUVION HAITAT KERTAUTUVAT METSÄN KIERTOAJAN KULUESSA.” Hakkuualueen reunoilla kasvavan puuston varjostus ja juuristokilpailu hidastavat lähellä reunaa kasvavien taimien kasvua. Kapealla kuviolla vaikutus korostuu. Vältä kapeita kuvioita K uv at : Er kk i O ks an en / Lu on no nv ar ak es ku s 4046_.indd 14 25.10.2017 14.48
• METSÄSTÄ 15 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 yhdistää ympärillä oleviin kuvioihin, vaikka se hieman muuttaisi hakkuiden ajoitusta. Parempi niin kuin että hakkuut jäävät kokonaan tekemättä”, Saarinen sanoo. Pari vuotta sitten voimaan tullut uusi metsälaki ei aseta rajoja uudistettavan metsän iälle tai järeydelle. Remes ei kuitenkaan lähtisi edes kuviokoon kasvattamisen takia uudistamaan sellaista puustoa, joka ei ole vielä saavuttanut ensiharvennusikää. Harvennuksissa joustoa Jos uudistettavan kuvion viereisellä kuviolla kasvaa taimikko, voi kuviot yhdistää siinä vaiheessa, kun molempien puusto on jälleen ainespuun mitoissa. Silloin harvennukset tehdään toisella kuviolla hieman etuajassa ja toisella hieman myöhässä. ”Taimikkovaiheessa kuvioita ei kannata yhdistää, sillä jos taimikonhoitoa joudutaan sen takia lykkäämään toisella kuviolla, näkyy se puuston kehityksessä. Ensiharvennusta ja varsinkin sen jälkeisiä harvennuksia voi sen sijaan jo vähän viivästyttää”, Remes sanoo. Mitä vanhemmaksi puusto kasvaa, sitä pienempi merkitys ikäeroilla on. Saarisen mukaan saman puulajin varttuneet kasvatusmetsät voi huoletta yhdistää, vaikka ikäeroa olisi 10–15 vuotta. Vuosikymmenen päähän metsätalouttaan suunnitteleva voi hyödyntää myös lannoitusta. Kasvatuslannoituksen avulla saa nopeutettua varttuneen metsikön kasvua niin, että sen voi aikoinaan uudistaa samaan aikaan kuin varttuneempaa puustoa kasvavan kuvion. Ei pirstomiselle Kuvioiden yhdistämisestä ei tarvitse ilmoittaa kenellekään. Esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen keräämiin metsävaratietoihin muutokset päivittyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun hakkuun yhteydessä tehdään metsänkäyttöilmoitus. Aina metsikön kuviokokoon ei voi vaikuttaa. Silloin voi Remeksen mukaan yrittää muodostaa niin sanottuja kuviokeskittymiä. Jos saman kehitysvaiheen puustoa kasvavat kuviot ovat näköetäisyydellä toisistaan, ei kuvioiden erillisyys vielä vaikuta metsänhoidon ja hakkuiden kustannuksiin. Tärkeää on huolehtia myös siitä, ettei kuviokoko pienene. Jos esimerkiksi myrsky kaataa puut kymmenen aarin alueelta, ei tuhoaluetta Remeksen mukaan kannata lähteä uudistamaan omana kuvionaan, vaan uudistaa koko kuvio kerralla. Remes arvioi, että moni jakaa kuvioita pitääkseen verotuksen matalana. Puunmyyntituloista maksetaan 30 000 euroon asti 30 prosentin ja ylimenevältä osalta 34 prosentin suuruista veroa. ”Metsätulot kannattaa mieluummin yrittää jakaa kahdelle vuodelle. Kuvion puolittamisesta aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat kuin verotuksessa saatava hyöty”, Remes sanoo. Vinkit kuviokoon kasvattamiseen Pyri vähintään hehtaarin kokoisiin kuvioihin, mieluummin kahden. Mieti uudistushakkuun yhteydessä, kannattaako hakkuut ulottaa laajemmalle. Liitä metsäpalstan peränurkissa olevat pienet kuviot ympäröiviin kuvioihin. Yhdistä eri-ikäisiä kuvioita aikaisintaan, kun puusto on tullut ensiharvennusikään. Älä pienennä kuviokokoa. Uudistettavan metsikön takana kasvava pienialainen nuori tai varttunut metsikkö kannattaa yhdistää uudistushakattavaan kuvioon. METSÄPALSTAN kuviot kannattaa pitää mahdollisimman säännönmukaisina. Se helpottaa sekä metsänhoitotöiden että hakkuiden toteutusta, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes . Erityisesti pitkiä ja kapeita kuvioita tulee hänen mukaansa välttää. Kun sellaisen kuvion uudistaa, hidastaa ympäröivillä kuvioilla kasvavan puuston varjostus ja juuristokilpailu taimien kasvua. Luken tutkijan Veli-Matti Saarisen mukaan pitkää ja kapeaa kuvioita vastaan puhuu myös se, että myrskylle altista reunametsää on niissä paljon. Lisäksi huomattava osa tällaisesta kuviosta on hakkuun jälkeen ajouraa. Turvemailla kuviot kannattaa miesten mukaan pyrkiä muodostamaan ojaston mukaan. Metsänhoitotyöt ja hakkuut sujuvat paremmin, jos ylitettäviä ojia on mahdollisimman vähän. Muodollakin on väliä Eri-ikäiset taimikot voi yhdistää, kun puusto on kasvanut ainespuun mittoihin. Samaa puulajia kasvavissa varttuneissa metsissä 10–15 vuoden ikäerokaan ei haittaa. Yhdistä taimikot Uudista kerralla koko kuvio Harkitse lannoitusta Laajenna uudistushakkuita Varttuneen metsikön kasvua voi nopeuttaa kasvatuslannoituksen avulla niin, että sen voi aikanaan uudistaa yhtä aikaa iäkkäämmän puuston kanssa. Myrskyn kaatamaa muutaman kymmenen aarin puustoa ei kannata uudistaa erikseen. 4046_.indd 15 25.10.2017 14.48
• 16 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 MIKÄ KETJU? METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuvat ouruhampaalla varustettu teräketju viettää tänä vuonna 70-vuotissynttäreitään. Oivallus terähampaan muodosta syntyi, kun metsuri Joe Cox Yhdysvaltain Oregonissa katseli kahvitauollaan, kuinka toukka järsi tietään puuhun. Siihen asti terähampaat oli muotoiltu käsikäyttöisten tukkisahojen hammastusta mukaillen. Niiden leikkuuteho oli kehno ja viilaus työlästä. Coxin perustamasta Oregonista kasvoi maailman suurin teräketjujen valmistaja. Nykyisin vain Stihl tekee ketjut valmistamiinsa moottorisahoihin – kaikki muut käyttävät Oregonin ketjuja. Esimerkiksi Husqvarnan merkillä myytävät ketjut ovat toistaiseksi Oregonin valmistamia, vaikkakin yhtiö valmistelee omaa ketjutuotantoa. Viime vuosina Kaukoidässä on alettu tuottaa hinnallaan kilpailevia teräketjuja. Osa niistä on kelvollisia, osa surkeita. Esimerkiksi kiinalaiset Trilink-ketjut ovat ainakin satunnaiskäyttöön ihan käypäisiä. Keskikokoisiin sahoihin sopivat Oregonin ja Stihlin ketjut maksavat 20–25 euroa, vastaava halpaketju noin kympin. Terähampaita moneen lähtöön Ketjut jaetaan kahteen päätyyppiin terähampaan yläja sivulevyn välisen kulman, leikkuunurkan perusteella. Teräväkulmainen hammas näyttää edestä katsoen numerolta seitsemän (7). Pyöristetty muistuttaa kysymysmerkkiä (?). Teräväkulmaiset hampaat ovat parhaimmillaan pehmeän havupuun sahaamisessa. Ne leikkaavat tehokkaammin ja aggressiivisemmin kuin pyöreäkulmaiset. Toisaalta teräväkulmaiset ketjut kuluvat pyöreäkulmaisia nopeammin ja ovat vaikeampia viilata. Tuotekehittelijät ovat koettaneet yhdistää molempien ketjutyyppien hyvät ominaisuudet. Samalla ketjuvalikoima on käynyt moninaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Alan pioneeri Oregon on nimennyt teräväkulmaiset chiselja pyöristettykulmaiset chipper-ketjuiksi. Suomeksi chisel tarkoittaa talttaa ja chipper hakkuria. Historian ensimmäiset kouruhammasketjut olivat pyöreäkulmaisia chippereitä. Oregon on hämärtänyt jakoa chamfer-, microja semi-chisel-ketjutyypeillään. Niissä teräkulmaa on hieman pyöristetty leikkuutehon ja helpon viilattavuuden yhdistämiseksi. Nimistö perustuu teräkulman pyöristyksen muotoon. Oregonin ketjumallisto on nimetty numero-kirjainkoodein. Internetissä on pätevä esite yhtiön ketjuista (ks. The Manual FI Oregonketjut). Stihlin teräväkulmaiset ketjut on nimetty ”supereiksi”, pyöristetyt ovat ”microja”. Stihlin pieniin sahoihin tarkoitetut ketjut ovat Piccojaja isojen sahojen ketjut Rapid-mallia. Stihlin terälaippoja ei sen sijaan voi asentaa muihin sahoihin eivätkä vieraat laipat myöskään sovi Stihleihin. Kovapalateriä myrskymetsureille Sekä Oregon että Stihl valmistavat likaisen, hiekkaisen puun sahaamiseen tarkoitettuja kovametallisia teräketjuja. Puhdasta puuta ne leikkaavat hieman hitaammin kuin tavalliset teräketjut. Ero ei tosin ole kovin merkittävä. Niinpä ne ovat kokeilemisen arvoisia myrskypuiden sahuussa ja hiekkaisten maiden peltokoivikoiden harvennuksilla, joissa tavalliset ketjut tylsyvät raivostuttavan nopeasti. Stihlin Duro-kovapalateräketjua kutsutaan kultahammasketjuksi. Terähampaat ovat karbidiseosta, joten terän luvataan pysyvän leikkaavana monin verroin pidempään kuin tavallisissa ketjuissa. Metallin kovuuden vuoksi ketjujen teroittaminen ei onnistu kotikonstein. Oregonin Multicut-ketjujen terähampaiden pinta on kovakarkaistu. Myös niiden luvataan kestävän hiekkaisten puiden sahausta merkittävästi pidempään kujin tavalliset ketjut. Multicut-ketjuja voi teroittaa tavallisella viilalla, kunhan ketjun sahaa ensin lämpimäksi. Kylmän ketjun viilaus ei onnistu. Oregonin kovakarkaistu ketju maksaa noin 40 euroa ja Stihlin Duro 60 euroa. MAAILMAN METSUREIDEN YHDISTÄJÄ Suunnilleen samannäköinen terähammas puraisee puuta, ollaanpa Uruguayn eukasavotalla tai Kittilän-perän hakkuilla. ”ERI VALMISTAJIEN TERÄKETJUJA VOI KÄYTTÄÄ KAIKISSA SAHAMERKEISSÄ.” PIENET SAHAT Esimerkiksi Husqvarna 439, Stihl 201 ja Stihl 241 » Ketjun jako 3/8 mini/picco » Vetolenkkejä 44 (12 tuuman terälaipalla) » Vetolenkin leveys 1,3 mm (0,050 tuumaa) » Viilataan 4 mm pyöröviilalla (5/32 tuumaa) KESKIKOKOISET SAHAT Esimerkiksi Husqvarna 543 XP ja 550 XP sekä Stihl MS 261 ja MS 271 » Ketjun jako 0,325 tuumaa » Vetolenkkejä 56 (13 tuuman laipalla) » Vetolenkin leveys 1,3 mm/0,050 tuumaa (Husqvarna) 1,5 mm/0.058 tuumaa (Stihl) » Viilataan 4,8 mm pyöröviilalla 3/16 tuumaa ISOT SAHAT Esimerkiksi Husqvarna 372 XP ja isommat sekä Stihl MS 362 ja isommat » Ketjun jako 3/8 tuumaa » Vetolenkkejä 56 (15 tuuman laippa) » Vetolenkin leveys 1,5 mm/0.058 tuumaa » Viilataan 5,5 mm pyöröviilalla (7/32 tuumaa) 4047_.indd 16 25.10.2017 14.48
• 17 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 Full Chisel Micro Chisel Chamfer Chisel Semi Chisel Chipper Terätyypit Nopea ja tehokas sahaus. Pehmeälle puulle. Teroitettava usein. Vähemmän tehokas. Kovalle puulle. Teroitettava harvemmin. MIKÄ KETJU? METSÄSTÄ MAAILMAN METSUREIDEN YHDISTÄJÄ TUUMA jako-osineen on edelleen vallitseva mittayksikkö teräketjujen maailmassa. Tärkein tunnusluku on ketjun jako. Se kertoo vetolenkkien keskinäisen etäisyyden. Sahojen vetorattaat ja laippojen kärkipyörät on mitoitettu tietyllä jaolla olevalle ketjulle. Jako on siis tiedettävä uutta ketjua ostettaessa. Ketjun jako lasketaan jakamalla kolmen peräkkäisen niitin välinen etäisyys kahdella. Omituinen laskukaava johtuu siitä, että niitit eivät ole tasavälein ketjussa vaan pareittain. Kahden niitin välinen etäisyys ei ole vakio, mutta kolmen on. Teräketjun pituus ilmoitetaan ketjussa olevien vetolenkkien määrän mukaan. Vetolenkit liitetään toisiinsa niitein kiinnitettävin sivulevyin. Joka toisen sivulevyn tilalla, vuorotellen ketjun eri puolilla, on leikkuuhammas. Ketjussa on näin leikkuuhampaita puolet vetolenkkien määrästä. Kolmas tunnusluku on vetolenkin leveys. Sen on vastattava terälaipan ketju-uran leveyttä. Tavallisimmin ketju-uran leveys on 1,3 tai 1,5 milliä (siis 0.050 tai 0.058 tuumaa). Yleensä terälaippojen tyveen on uurrettu sopivan teräketjun tunnusluvut. Ketjupakkauksen säilyttäminen helpottaa uuden ketjun valintaa. Ja jos muu ei auta, niin osaava moottorisahaliikkeen myyjä löytää sahaan kuin sahaan sopivan ketjun. Löydä oikea teräketju Terähampaan osat Leikkuunurkka Ylälevy Niitin reikä Kanta Varvas Syvyyssäätöhammas Kouru Sivulevy Lähde: Oregon Teräketjut jaetaan hampaan muodon perusteella teräväja pyöreäkulmaisiin. Hampaan toimintaperiaate Lä hd e: H us qv ar na Lähde: Husqvarna Lähde: Oregon TERÄVÄKULMAINEN PYÖREÄKULMAINEN Esittelemme lähiaikoina Metsälehdessä, kuinka erilaiset teräketjut pärjäsivät paukkupakkasilla tehdyssä sahauskokeessa. TULOS YLLÄTTI KOKENEETKIN SAHURIT! Yhdysvaltalainen Oregon valmistaa teräketjut kaikkiin muihin paitsi Stihlin moottorisahoihin. K2: KETJUN JAKO ON 0,325 TUUMAA JA VETOLENKIN LEVEYS 1,5 MM 4047_.indd 17 25.10.2017 14.48
• METSÄSTÄ 18 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat L oppijärvellä kulkevan jäätien varressa on kuusi vedenottoreikää. Traktorin pyörittämä vesipumppu pärisee rannasta katsoen kolmannen reiän kohdalla, joten kuuluisa puolimatkan krouvi häämöttää. Kello on viisi perjantai-iltana, ja pimeys on laskeutunut. ”Kuutamoöinä täällä on ollut valoisaa”, kertoo tietä jäädyttävä metsänomistaja Timo Nikkola . Talousmetsän omistaminen saaressa ei ole mikään lottovoitto Etelä-Suomessa. Jäätien mahdollistavat pakkastalvet ovat olleet tällä vuosisadalla harvinaisia, ja puiden uittaminen on Saimaata pienemmissä vesistöissä, miten sen nyt sanoisi, täysin toivoton ajatus. Tänä vuonna tammikuun kovat Jäätietalvi – pitkästä aikaa Puunajoa kestäviä jääteitä on voinut harkita Etelä-Suomessa asti. Timo Nikkola suunnitteli saarihakkuita Loppijärvellä. ”EDELLINEN JÄÄDYTYSYRITYS OLI KOLME VUOTTA SITTEN, MUTTA PAKKASKELIT EIVÄT RIITTÄNEET.” Puunajoon tarkoitetun jäätien leveys on 25 metriä. Vajaan kilometrin mittaisen tien jäädytys vie kerralla 6–10 tuntia. pakkaset saivat Nikkolan suunnittelemaan saarihakkuita. Jäätie johtaa Loppijärvessä sijaitsevaan Isosaareen. Osa noin 37 hehtaarin suuruisesta, kuusivaltaisesta saaresta on Nikkolan omistuksessa. 60 senttiä teräsjäätä Nikkola käy palkkatyössä Riihimäellä, joten tienteko on venynyt hänen osaltaan hämärän aikoihin. Päiväsaikaan jäädytystyöstä on vastannut Timo Nikkolan isä Aulis Nikkola . Jäätie ei ole Nikkoloille ensimmäinen. Loppijärven yli on pyritty 1990ja 2000-luvuilla aiemmin kolme kertaa. ”Edellinen jäädytysyritys oli kolme vuotta sitten, mutta pakkaskelit eivät riittäneet”, Aulis Nikkola kertoo. Tällä kertaa saarisavotan tähtäimessä on erityisesti pellolle istutettu METSÄNOMISTAJA Metsänomistaja Timo Nikkola vietti tammikuun pakkasillat jäätien teossa. Taustalla isä Aulis Nikkola. 4108_.indd 18 25.10.2017 14.49
• METSÄSTÄ 19 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 kuusikko, joka kaipaa metsänhoidon näkökulmasta pikaisesti harvennusta. Hakkuussa pitäisi kertyä kuitupuuta ja jokunen tukkikin. ”Harrastuksen puolelle tämä tienteko menee. Tiliä ei juuri tule, kun korjuutyöt ostetaan naapurilta”, Timo Nikkola kertoo. Tammikuun pakkasten aikana Nikkolat ehtivät jäädyttää tietä 11 kertaa. Työ tuotti noin 60 senttiä paksun teräsjääkerroksen, kun ympäröivällä järven jäällä luonnonjään paksuus pyöri 30 senttimetrin tienoilla. Isojen, 20 tonnia painavien metsäkoneiden viemisestä saareen ei etelässä kannata haaveilla. Siksi saarihakkuu ja puunajo tehdään paikallisilla maataloustraktoriyhdistelmillä. ”Jään kantavuuden olemme laskeneet viranomaistaulukoiden mukaan”, Timo Nikkola sanoo. Työturvallisuuskeskuksen mukaan 60-senttinen jää kantaa 17 tonnia. Kahdeksan tonnia painavan traktorimoton voi siis jo viedä saareen kaatotöihin. Jos puunkuljetuksessa käytettäisiin tukkirekkoja ja isompia kuormia, jäätä tulisi olla yli metri. 60 tonnia painava kuorma vaatii jo 105 senttiä teräsjäätä. Askelia mittariin Nikkoloiden jäädyttämällä tieosuudella on mittaa vajaa kilometri. Osa tiestä kulkee saaren rantaa pitkin, ja MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA joka oli poistetuilla puilla. Kasvureaktio saadaan sitä hitaammin, mitä vanhemmasta puustosta on kyse. Luonnonmukaiseksi tällaista suurten puiden poistamista ei voi sanoa. Koskemattomassa metsässä puut kuolevat sitä todennäköisemmin, mitä hitaammin ne kasvavat eli mitä pienempiä ne ovat. Parhaiten kasvavat puut porskuttavat muista välittämättä ja selviävät satojen vuosien ikään. Pienet ja kituliaat sortuvat luonnonpoistumaksi. Tällainen luonnonvastainen harvennustapa, parhaiten kasvavien puiden poistaminen harvennuksessa, voi olla taloudellisesti kiintoisaa, jos korkovaatimus on suuri eli puuntuottajan rahat ovat loppumassa. Silloinkin kannattaa laskea, olisiko parempi myydä metsätila kuin parhaiten kasvavat puut. ??? Teoreettisia talouslukuja enemmän kannattaa pohtia biologiaa. Kokemus on, että jo lisävaltapuut pienemmistä puista puhumattakaan ovat lahoisempia ja muuten viallisempia kuin parhaiten kasvavat puut. On mietittävä, voiko kiertoajan pidentämisen laskea niiden varaan. Lisäksi on ruotsalaisia tutkimustuloksia, joiden mukaan jäljelle jätetyt lisävaltapuut kaatuvat kovilla tuulilla helpommin kuin poistetut suurimmat puut, koska niiden juuristot eivät ole tottuneet tuuliin. Onneksi nykyisin on valinnanvapautta päättää tavalla tai toisella. Varttuneen kuusikon alaharvennus ei ole juuri lisännyt kasvua, koska suurimmat puut kasvavat jo niin paljon kuin ehtivät. Kiertoaikaa tällä tempulla voi toki pidentää, jos sellaiseen on tarvetta. Puun hyvä kasvu jatkuu ja jatkuu Kun matemaattisia menetelmiä alettiin soveltaa metsäntutkimuksessa, yksi tutkittava kysymys oli, mitkä tekijät selittävät parhaiten puun kasvua. Sekä yhtä puuta että metsikköä koskeva tulos kertoi, että yksi parhaista vuotuisen tilavuuskasvun selittäjistä oli aiemmin mitattu kasvu. Jos puu kasvoi hyvin, se jatkoi hyvää kasvuaan. Jos metsikkö kasvoi hyvin, se jatkoi hyvää kasvuaan. Toisaalta jos puu kasvoi huonosti, se jatkoi samalla tavalla, jos mitään ei tehty. Nuoruusiän jälkeen puukiekon vuosilustot ohenevat ytimestä pintaan päin. Usein tämä ei merkitse poikkipinta-alan kasvun vähenemistä, koska kehä on sitä pitempi, mitä lähempänä kuorta ollaan. Renkaan pinta-ala ratkaisee, ei pelkkä paksuus. Joskus kiirehditään tekemään harvennusja lannoituspäätöksiä aivan turhaan, kun havaitaan vuosilustojen ohenevan aiemmasta. Vähän tutkittu, mutta kohtalaisen uskottava teoria on, että erityisesti kuusella on tärkeää huolehtia siitä, että kasvu on hyvä koko kasvatusajan taimesta tukkipuuksi. Hyvin kasvavat taimet kehittyvät pian oivallisesti kasvaviksi nuoriksi puiksi, joista tulee nopeasti kasvavia tukkipuita. Mutta jos nuoruusvaiheessa on hidasta kasvua kuusentaimien kärsiessä perkaamattomista lehtipuista, hyvään kasvuun pääseminen vaatii monia vuosia herättäessä hoitotoimiin. Joka tapauksessa menetetään aikaa verrattuna siihen, että puut kasvaisivat koko ajan hyvin. ??? Harventaminen on taitolaji. Jos metsässä on suuria nopeasti kasvavia puita ja samanikäisiä, mutta pienempiä hitaammin kasvavia puita, perinteinen alaharvennus eli hitaasti kasvavien puiden poistaminen lisää vain vähän jos lainkaan hyvin kasvavien puiden kasvua. Erityisen totta tämä on silloin, kun kyseessä on kuusi ja jo varttunut metsä. Jos varttunutta kuusikkoa kaikesta huolimatta alaharvennetaan, kyseessä on metsään sidotun pääoman pienentäminen. Jos metsänomistaja on kiinnostunut enemmän selvästä setelirahasta kuin korosta, yleensä ei kannata nähdä vaivaa. Parempi on odottaa sopivaa avohakkuuaikaa ja aloittaa sitten alusta metsänviljelyllä. Jos sitä vastoin harvennuksessa poistetaan nopeakasvuiset puut, hitaammin kasvavat puut reagoivat olosuhteiden paranemiseen paremmalla kasvulla. Aiempaan hitaaseen kasvuun verrattuna kasvupyrähdys voi olla huomattava. Kuitenkaan ei päästä siihen kasvuun, siellä järvi jäätyy itsestään umpeen pohjaa myöten. Jäädytystyö vie kerrallaan 6–10 tuntia riippuen siitä, kuinka paksulti uutta jäätä halutaan. Tammikuun kovien pakkasten viimeisenä päivänä Nikkolat levittävät vettä vain sentin verran paikkaamaan edellisyönä syntyneet railot. Nikkoloiden jäädytyksessä käyttämä letkutekniikka käy työstä. ”Askelmittari on näyttänyt 13 kilometriä päivässä, joten muuten ei tarvitse kuntoilla”, Timo Nikkola kertoo. Puunajoon tarkoitetusta jäätiestä kertoo kyltti rannan suunnassa, mutta eräät innokkaat pilkkijät ehtivät silti kairaamaan reiän keskelle tietä. Syynä pilkkimiseen sopiva lumeton ja tasainen alusta. ”Saarimetsänomistamista hankaloittaa se, ettei lähialueella ole toista yhtä isoa saarta. Muilla ei ole kokemusta asiasta”, Timo Nikkola toteaa. Tuleeko jäätietalvia tulevaisuudessa? Saaren puista on tehty ehdollinen kauppa metsäyhtiö UPM:n kanssa. Ehtona on, että puut saadaan saaresta jään yli rantaan. Tammikuun tulipalopakkasista huolimatta puunajo on yhä lopputalven säiden armoilla. ”Jäätie ei murene vielä muutamasta lämpöasteesta, mutta toivottavasti helmikuussakin riittää pakkasia”, Timo Nikkola sanoo. Hän ilmoittaa myöhemmin puhelimitse, että saarihakkuut käynnistyivät tammikuun viimeisellä viikolla sään lämpenemisestä huolimatta. Tänä talvena tehtävien harvennusten myötä metsä jää kasvamaan kohti päätehakkuukuntoa. ”Eri asia sitten on, pääseekö saareen enää jäätä myöten 20 vuoden kuluttua”, Timo Nikkola sanoo ja naurahtaa viitaten ilmastonmuutoksen mahdollisiin seurauksiin. Nikkolat jäädyttivät jäätietä traktoripumpun ja paloletkujen avulla. Tehokkaampia pumppuja on olemassa, mutta käytössä olevien laitteiden puolesta puhui se, että ne olivat valmiina omasta takaa. Puunajoon tarkoitettu jäätie ei ole jokatalvinen juttu, joten tiedotus on paikallaan. 4108_.indd 19 25.10.2017 14.49
• METSÄSTÄ 20 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 HANNU JAUHIAINEN M etsäveroilmoituksen ja arvonlisäverojen kausiveroilmoituksen voi tehdä myös netin kautta. Tavallisen metsänomistajan verotietojen ilmoittaminen sujuu helposti omilla pankkitunnuksilla. Ilmoitusta tehtäessä on huomattava, että nettiin on kirjauduttava sen henkilön pankkitunnuksilla, jonka nimissä lomake on tullut. Puolison pankkitunnisteita ei siis voi käyttää oman veroilmoituksen tekemiseen. Kuolinpesien ja yhtymien veroilmoitusten tekoon tarvitaan Katso-tunniste. Tunniste on haettava etukäteen ja sen hakemiseen tarvitaan valtakirjat osakkailta. Katso-tunnisteella asiointi vaatii hieman nettiosaamista. Suomi-sivulta alkuun Metsätalouden veroilmoituksen pääsee tekemään kirjautumalla Verohallinnon vero.fi -sivulle tai suoraan suomi.fi -sivustolle. Sen hakuun kirjoitetaan sitten 2C. Lomakkeen valinnan jälkeen on kirjauduttava omaa veroilmoitusta varten pankkitai Katso-tunnisteen avulla. Metsätalouden 2C-lomake on eri näköinen kuin paperinen versio: täytettävät kohdat ovat allekkain, mutta samassa järjestyksessä kuin paperilomakkeessa. Lomakkeelle kirjataan paperiselle omalle 2C-lomakkeelle merkityt tiedot. Tiedot voi kirjata suoraankin nettiin, jos niin haluaa. Silloin on hyvä tulostaa täytetty lomake omaan arkistoon. Lähetyt lomakkeet jäävät tosin nyt Verohallinnon arkistoon ja niitä voi myöhemmin katsoa. Vuoden 2014 sähköisesti lähetetyt 2 ja 2C lomakkeetkin saa näkyviin. Nettilomake täytetään kohta kohdalta. Kone laskee tiettyjä tietoja automaattisesti. Hankintatyön tietojen kirjaamisen jälkeen on muistettava painaa Lisää rivi -ikkunaa, muuten tiedot eivät tallennu verolomakkeelle. Lomakkeelle voidaan kirjata eri tekijöiden tekemät hankintatyöt. Jos hallinnassa on eri maatiloja, maatilakohtainen erittely hankintatöistä tehdään muistiinpanoihin. Lopuksi kirjataan ilmoittajan tiedot allekirjoitukseksi ja lähetetään lomake. Lähetetyn lomakkeen voi vielä avata tulostusta varten, ja sen voi myös tallentaa. Osa kirjanpito-ohjelmista mahdollistaa veroilmoituksen tietojen lähettämisen suoraan Näin ilmoitat verkossa Metsätalouden veroilmoitukset voi tehdä kätevästi netissä. verottajalle pankkitunnuksilla tai Katso-tunnisteella. Kausiverot nopeasti Kausiveroilmoitus saadaan näkyville vero.fi/ilmoitaverkossa – Verotili -kohdasta. Kirjautumisen jälkeen avautuu oman verotilin sivu, jossa näkyy verotilin saldo. Vasemman reunan otsakkeista saa näkyviin mm. verotilin tapahtumat. Kun tehdään kausiveroilmoitus, klikataan toisena olevaa kohtaa Ilmoittaminen . Sarakkeeseen tulee näkyviin monenlaisia oma-aloitteisesti kausiveroilmoituksella ilmoitettavia asioita. Ensimmäisenä on metsänomistajia kiinnostava kohta Arvonlisäveron ilmoittaminen . Sitä klikkaamalla päästään itse verolomakkeelle. Lomakkeella on yleensä valmiiksi valittu ilmoitusjaksoksi vuosi. Sen jälkeen kirjataan kohtaan 301 puukaupoista tulleet arvonlisäverot ja kohtaan 307 omien kulujen arvonlisäverot . Sitten klikataan Laske -merkkiä, ja maksettava tai palautettava summa ilmestyy näkyviin. Jatka -painikkeella saadaan näkyviin vielä lopputulos saatetietoineen. Ilmoitusta voi palata muuttamaan tai sen teon voi keskeyttää. Jos luvut ovat oikein, lähetetään ilmoitus ja asia on ilmoittamisen osalta selvä. Lähettämisen jälkeen voi vielä tulostaa lähetetyt tiedot. Maksu erikseen Jos on maksettavaa veroa, tämä pitää tehdä erikseen. Ilmoituksen jälkeen valitaan sivulta kohta Maksaminen ja sen jälkeen Verkkomaksu . Asianomaiseen ruutuun kirjataan maksun suuruus. Jatka-komentoa seuraa kohta 2 Maksun tietojen tarkistaminen . Sen jälkeen siirrytään maksamaan oman pankin verkkotunnusten avulla. Avautuvalla verkkomaksusivulla ovat kaikki tarpeelliset tiedot. Maksutilin numeron voi vielä muuttaa. Metsänomistajan henkilökohtainen viitenumero on valmiina, ja se ohjaa maksun omalle verotilille. Verohallinto poimii sitten maksun valtion kassaan. Arvonlisäveron eräpäivä on vuosi-ilmoittajilla 29. helmikuuta. Jos sen maksaa aikaisemmin, verohallinto maksaa verotilille korkoa. Jos verotilin saldo on vanhan koron vuoksi plussalla, koron voi hyödyntää maksamalla verotilille arvonlisäveron vähennettynä saldon määrällä. Jos tiedossa on palautusta, verohallinto palauttaa korkotuotonkin. Verotilillä voi yhdistellä myös muita verohallinnon maksuja ja palautuksia, jos sellaisia on. VEROTUS Kemeratuki Olemme osakkaana yhteishankkeessa, jossa kunnostetaan metsätie. Hankkeen kemeratuki maksetaan työn toteuttajalle. Onko kemeratuki verotettavaa pääomatuloa silloinkin, kun sitä ei makseta metsänomistajan tilille. Metsänomistajahan maksaa vain sen osan kuluista, joita kemeratuki ei kata. Kemeratuki on saajalleen veronalaista tuloa. Kun tuki maksetaan metsätiehankkeen toteuttajalle, sitä ei kirjata enää metsänomistajan verotukseen. Tiehankkeesta tulee menoksi tuen ja kustannusten erotus, joka vähennetään 15 prosentin vuosipoistoin hankkeen valmistumisvuodesta alkaen. Omavastuu Onko metsävakuutuksen myrskyvahingon korvauksen omavastuu vähennyskelpoinen verotuksessa? Vakuutuskorvausten omavastuut eivät ole vähennyskelpoisia metsäverotuksessa. Vesijohto Vesihuoltoyhtiö rakensi sopimuksen mukaisesti metsätilallemme vesihuoltolinjaan kuuluvan paineviemärin ja vesijohdon ja maksoi siitä maanomistajalle maapohjaja odotuskorvauksia ja muiden mahdollisten menetysten korvauksia 686 euroa + alv. Miten tulo käsitellään metsäta louden verotuksessa? Tämäntyyppisissä korvauksissa on usein kahdella eri tavalla käsiteltävää tuloa. Jos korvausta maksetaan maapohjan pysyvästä käyttöoikeudesta, siitä maksettava korvaus käsitellään kuin kiinteistön luovutus ja ilmoitetaan lomakkeella 9. Korvauksesta vähennettävä hankintameno-olettama on yleensä 80 prosenttia. Puustoon liittyvä korvaus on vahingonkorvaukseen rinnastettavaa metsätalouden pääomatuloa ja kirjataan 2C-lomakkeelle kohtaan 3.2. Saatu arvonlisävero merkitään kausiveroilmoitukseen palautettavaksi veroksi kohtaan 301. Arvonlisäverot Sisältävätkö metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksu, metsävakuutusmaksut ja vakuutuskorvaukset arvonlisäveroa? Jäsenmaksuissa sekä vakuutusmaksuissa ja -korvauksissa ei ole arvonlisäveroa. Jotta alv voidaan vähentää mistään kulusta, sen osuuden tulee näkyä kuitissa. HANNU JAUHIAINEN, vastaukset Lukijakysymyksiä 4049_.indd 20 25.10.2017 14.50
• 4050_.indd 21 25.10.2017 14.50
• METSÄSTÄ 22 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat L ynxin Ranger mallistossa on kolme vaihtoehtoa, nelitahtimoottorilla varustetut 600 ACE sekä tämän talven uutuus 900 ACE. Lisäksi tarjolla on kaksitahtimoottorilla varustettu 600 e-tec joka oli Metsälehden koeajettavana vuoden 2015 keväällä. 600 ACE:n koeajoimme vuonna 2013. Kelkat ovat rungoltaan samanlaisia. E-tec on nykysuuntauksen mukaisesti varustettu umpilunta varten telamatolla, jonka harjakorkeus on 51, kun se nelitahtikelkoissa on 31. Heti ensi tuntumalta huomaa, että etecin menossa on urheilullinen meininki. Kaasu reagoi herkästi, ja vastaavasti moottori jarruttaa ilman viivettä. Rauhallisempaan työajoon tottuneelle kelkka on hieman hankala ajettava etenkin ilman kuormaa. Nopean moottorijarrutuksen vuoksi meno on varsinkin epätasaisella uralla nykivää. Kuorman kanssa ajettaessa kulku tasaantuu. Rangerin perä on nostettu vuoristokelkkojen tapaan ylös, joten peräkoukku on melkoisen korkealla. Puukuorman vedossa ohjattavuus kärsii, kun suksipaine pienenee. Kelkkaa on hankala kääntää etenkin epätasaisessa maastossa. Kun keula on kevyt, kelkka myös kallistuu ja kaatuu helposti. Rangeria onkin ajettava kuorman kanssa aivan eri tavalla kuin Lynxin perinteisiä työkelkkoja: jos ajoura mutkittelee puiden välissä ja uralla on epätasaisuuksia, kuljettajan on oltava seisaallaan ja valmiina siirtämään painopistettä puolelta toiselle. Näin kelkka pysyy parhaiten hallinnassa. Kapeatelainen, korkea harja Ranger on kapeatelainen, telamaton leveys on 38 senttimetriä. E-tecin telamaton pitkä harjakorkeus parantaa kulkuominaisuuksia paksussa umpilumessa. Puunajossa harjakorkeudesta on sekä haittaa että hyötyä. Kelkka lähtee hyvin liikkeelle, kun pitoa riittää ja moottorissakin on voimaa. Matkanteko ei pysähdy, vaikka kuorman kanssa ajauduttaisiin hieman huonommallekin alustalle. Toisaalta jos paksun hangen päälle on tehty vain muutaman ajokerran kovettaa ajoura, rouheva telamatto rikkoo sen helposti, ja kelkka putoaa pehmeään hankeen. Etenkin eniten ajettavat kokoojaurat on pohjustettava pidemmän ajan kuluessa, Reipasta menoa Lynxin uutuus on urheilullinen metsäkelkka, joka sopii myös puunajoon. Lynx Ranger 49 sopii harrastelijan puunajokelkaksi kapeatelaisuudestaan huolimatta. KOKEILTUA Lynx 49 Ranger 600 E-TECH » Moottori Rotax 600 2-tahti » Polttoainesäiliö 38 litraa » Telamatto 406 mm » Harjakorkeus 59 mm » Hinta 14 230 euroa FAKTA jotta tiivis lumikerros on riittävän paksu. Rangerissa on korkea ja suojaava tuulisuoja. Hyvästä tuulisuojauksesta on suuri etu varsinkin silloin, kun metsurikamppeissa ajetaan puuta tuulisten avosoiden tai järvien yli. Miinuspuolena on hinta. Kelkka maksaa lähes saman verran kuin nelitahtimoottorilla varustettu 900 ACE. Nuukemmalle ostajalle 13 000 euroa maksava 600 ACE voi olla sopivampi vaihtoehto. Rauhalliseen ajoon tyytyvälle Lynxin voi 9 200 euroa maksava leveätelainen perustyökelkka 59 YETI puolestaan olla paras ratkaisu. Rangerin perä on nykytyyliin nostettu ylös ja telamatossa riittää purevuutta. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Antti Uotila, Risto Kasanen ja Kari Heliövaara Metsätuhoja voidaan torjua ennalta, kun tuhoriskit tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänhoidossa. Havainnollisesti kuvitettu kirja auttaa tunnistamaan tuhot ja niiden aiheuttajat metsissämme. Teos kattaa sekä talousmetsien tuhot että monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät tuhon aiheuttajat. Kirja antaa hyvät perustiedot metsätuhojen taloudellisesta merkityksestä sekä tuhojen torjunnasta. Hinta 42 € Metsätuhot 4051_.indd 22 25.10.2017 14.51
• METSÄSTÄ 23 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 MARTTI LINNA, teksti ja kuvat RIKU KARHU pui joulukuussa tuulenkaatoleimikkoa Miehikkälässä Harvestia Oy:n laskuun. Kokeneelta Hakkuuhaukat Oy:n kuskilta järeiden, juurilleen kaatuneiden kuusten käsittely kävi moton nyrkillä tottuneesti. Urakka alkoi aamulla pimeässä, ja viimeiset huoltotyöt tapahtuivat illan hämärissä. Työ vaatii keskittymistä, mutta metsänomistaja on aina mieluinen vieras. Tulijan on kuitenkin syytä tulla oikeasta suunnasta ja ilmoittaa tulostaan. Ponsse Beaverin nosturissa ilmoitetaan tarvittavaksi varoetäisyydeksi työskentelevästä koneesta 90 metriä. Se ei ole yhtään liikaa, sanoo korjuuesimies Niko Pettinen Harvestia Oy:stä. Kuskille saa soittaa Ilmoita etukäteen, jos aiot vierailla hakkuutyömaalle. Päälle huomioasu. Hakkuukoneen nokan eteen syntyy sokea kulma ja kaatopääkin saattaa peittää näkyvyyttä. ”Eli riittävä turvaetäisyys on kaksi kertaa kaadettavan puuston valtapituus lisättynä puomin pituudella ja muutamalla metrillä. Kuljettaja pystyy näkemään ja ennakoimaan sen, mihin kaadettava puu kaatuu. Mennessään se voi kuitenkin kaataa myös viereisen puun.” Vaaraa ei aiheuta pelkästään kaatuva puu. Niko Pettisellä on omakohtainen havainto siitä, millaisella vauhdilla katkeavasta teräketjusta lähtevät osat voivat sinkoutua hakkuukoneen ympäristöön. ”Seurasin kerran noin 150 metrin päässä työkoneesta koivutukin pätkimistä. Näin, kuinka teräketju pysähtyi. Seuraavaksi kuulin, kuinka ketjuluoti ujelsi ilmassa. Hakkuukoneissa ikkunat kestävät iskun, mutta peltiin tulee kyllä iso lommo.” Pettisen vastuualue yltää länsi-itäsuunnassa Lahden seutuvilta aina Parikkalaan saakka. Työhön kuuluu muun muassa yrittäjien tarvitsemien ohjeiden laatimista sekä puunkorjuun laadunhallintaa. Korjuukoneketjuja Pettinen laskee alueellaan työskentelevän 26 kappaletta. Yhtään läheltä piti-tilannetta ei onneksi ole vierailijoiden kanssa sattunut. Hakkuukoneen luo ei kannata kuitenkaan hiippailla miten tahansa. Lähesty turvallisesta suunnasta ”Pahin vaatetusyhdistelmä taitaa olla vihreä jahtitakki lisättynä synkän mustalla lippiksellä”, Pettinen kuvaa kauhuskenaariota. ”Kirkasvärinen huomioasu on hyvä valinta. Metsänomistajan kannattaa myös soittaa kuljettajalle, että on tulossa. Puhelinnumeron saa ostomieheltä.” Korkean hakkuukoneen sokea kulma syntyy sen nokan eteen, ja koneen kaatopää peittää välillä laadutusta tekevän kuljettajan näkökenttää. Niko Pettinen ja Riku Karhu neuvovatkin vieraita tulemaan näkösälle jo tehdyn työmaan puolelta, eli koneesta katsottuna takaviistosta. ”Joskus ajomies soittaa laanilta että on vieraita tulossa”, Riku Karhu kertoo. ”Moni vierailija on oppinut soittamaan. Varovaisuutta kannattaa noudattaa myös tien varressa kuormaa purkavan ajokoneen lähellä. Kuormatilasta voi pudota purkaessa pölkkyjä, eikä täyden kuorman takaa välttämättä näe koneen taakse pysähtyvää autokaan.” Niko Pettinen suosittelee kunnollista huomioasua kaikille, jotka tulevat tapaamaan häntä työn touhussa. ”VAROVAISUUTTA KANNATTAA NOUDATTAA MYÖS TIEN VARRESSA KUORMAA PURKAVAN AJOKONEEN LÄHELLÄ.” VALTTERI SKYTTÄ V uonna 1947 M e t s ä l e h t e ä mietitytti naisten muuttunut asema metsätöissä. Sotavuosina metsätyöt, kuten muutkin kotirintaman toimet, olivat olleet pitkälti naisten varassa. ”Heitä oli sekä k a a t o h o m m i s s a että myöskin metsäajoissa saaden varsin kunnioitettaviakin tuloksia aikaan”, Metsälehti muisteli ja antoi samalla puolittaisen tunnustuksen naisten työlle. Kunnioitettavat tulokset olivat kuitenkin historiaa, ja metsätyömailla oli tapahtunut muutamassa vuodessa täysi muutos. Naiset katosivat sodan jälkeen metsistä kuin ”tuhka tuuleen ”. Metsälehti oli kuullut työmailta tiedon, että syy katoon oli metsätyökamppeissa: miehille löytyi paitaa ja saapasta kuluttaviin metsähommiin, mutta naisille ei sopivia työpusakoita tai -jalkineita ollut. Sodanjälkeisinä vuosina oli pulaa kaikesta, eikä ruotsalaisia halpavaateliikkeitä ollut vielä maisemissa. ”Ja selväähän on, että kuluvat ne naistenkin hyntteet pihkaisia pöllejä käsitellessä yhtä paljon kuin miestenkin.” Työvaatteiden lisäksi ajan tasa-arvoasenteissa lienee ollut parantamisen varaa, mutta Metsälehden mielestä vaateasiaan oli joka tapauksessa saatava pikainen korjaus. ”Nyt on käytettävä kaikki liikenevä työvoima hyväksi ja järjestettävä reippaille naisillemme työmahdollisuuksia kevyemmissä metsätöissä. Kyllä naiset pärjäävät niissä yhtä hyvin ja ehkä paremminkin kuin huonolla työteholla nykyisin töitä paiskivat miehet.” Muutamaa sanamuotoa lukuun ottamatta varsin modernilta kuulostava esitys 1940-luvun Metsälehdeltä. Sukupuolta korostavien vertailujen mielekkyys on oma lukunsa, mutta mikä on naisten asema entisajan kaatohommia ja metsäajoja vastaavissa metsätöissä tänä päivänä? Vuonna 2014 metsurin ja metsätyöntekijän ammateissa työskenteli Tilastokeskuksen mukaan 2 132 henkilöä. Heistä vajaa viisi prosenttia eli 98 työntekijää oli naisia. Työvaatteiden puutteeseen naisten metsätyöt eivät enää kaadu. Tunnetuimpien metsävaatemerkkien valikoimista löytyy naisten kokoja, ja esimerkiksi metsäja erävarustekauppa Diana on erityisesti naisille suunnattu. Naiset pihkaisten pöllien kimpussa AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. METSÄNHOITO 4051_.indd 23 25.10.2017 14.51
• P I L K K E I T Ä 24 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 Olemme metsätalousyrittäjäpariskunta ja kaksi lastamme ovat täysi-ikäisiä. He ovat jo muissa ammateissa, mutta kiinnostuneita metsänhoidosta. Olemme ostamassa uutta, noin 80 hehtaarin metsäpalstaa. Mikä olisi paras ratkaisu tulevia aikoja ajatellen, kun siirrämme omaisuutta lapsillemme. Tässä vaiheessa emme kuitenkaan ole ostamassa tilaa heidän nimiinsä. Olemme miettineet mm. metsäyhtymää, onko se järkevä vaihtoehto ja voiko tilalla olevaa metsävähennystä käyttää muilla omistamillamme metsätiloilla? Olimme ajatelleet omistussuhdetta 1/3 molemmille lapsille ja 1/3 meille vanhemmille. Tällä hetkellä omistamamme tilat ovat meidän nimissämme, puolet kummallakin. Jos toimitte suunnitellusti, niin teille syntyy uusi yhtymä, koska tilalle tulee eri omistajat kuin vanhassa yhtymässä. Metsävähennystä voi käyttää vain saman yhtymän tiloilla. Näin ollen ette voi käyttää tästä kaupasta syntyvää metsävähennystä entuudestaan omistamillanne tiloilla. Jos luovutatte nyt omistamistanne tiloista saman suuruisen murtolukuosuuden lapsille kuin mikä on heillä ostetusta uudesta tilasta, silloin teille ja lapsille mudostuu vain yksi yhtymä. Yhtymällä on tällöin vain yksi metsävähennyspohja, jota voitte käyttää kaikilla omistamillanne tiloilla. Luovutuksen voi tehdä kaupalla tai lahjoituksena. Kannattaa selvittää asiantuntijan kanssa, kumpi vaihtoehto on teidän tapauksessanne edullisin. VÄINÖ SIKANEN SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJAKYSYMYS JÄKÄLIÄ on vain vanhoissa puissa ja erityisen runsaasti kitukasvuisissa puissa. Havainto on johtanut ajatukseen, että jäkälät jotenkin haittaisivat puiden kasvua ja että ne ehkä loisisivat puilla. 1960luvulla kiinnitettiin huomiota erityisesti sormipaisukarpeen runsastumiseen kuusten oksilla ja sitä kutsuttiin jopa tappajajäkäläksi. Täysin aiheetta, sillä oksilla ja rungoilla kasvavat jäkälät ovat puiden kannalta harmittomia. Jäkälät ovat sienen ja levän muodostamia kaksoiseliöitä. Sieni määrää muodon ja levät piilottelevat sienirihmojen lomassa. Jäkälä ottaa ravintonsa sateesta ja runkoa pitkin valuvasta vedestä. Jäkälät ovat hyvin hidaskasvuisia, millimetri pari vuodessa. Ei edes sormipaisukarve ehdi haitallisessa määrin peittämään kuusen neulasia, vaikka neulanen elää kymmenkunta vuotta. Jäkälät kasvavat vain kostealla säällä; kesän poudilla ja talven pakkasilla ne ovat lepotilassa. Jos lauhat ja kostean sumuiset talvet yleistyvät, se parantaa jäkälien elinmahdollisuuksia. Puitten uhkaksi niistä ei silloinkaan ole. Syy ja seuraussuhteet täytyykin kääntää toisin päin: jäkäliä on vanhoilla puilla siksi että vanhat puut kasvavat hitaasti. Nuoren puun kuori kesii pois ohuina suikaleina ja samalla karisevat siihen jo ehtineet jäkälänalut. Vasta kun puu ehtii paksuksi, kuoren uusiutuminen hidastuu ja jäkälät pystyvät asettumaan kuorelle. Samoin käy oksistossa: nuoren puun oksisto uusiutuu niin kiihkeään tahtiin, etteivät jäkälät pysy vauhdissa mukana. Jäkälät ja kitukasvuiset puut Sormipaisukarve on saanut pitävän otteen koivun rosopintaisesta korkkihuokosesta, mutta sileätä tuohta se ei pysty asuttamaan. MARTTI LINNA, teksti ja kuvat Keräilyharrastukseen voi olla monta syytä. Haminalainen Hannu Kiri on kerännyt yksityiseen suksimuseoonsa tähän mennessä noin 300 suksiparia säilyttääkseen suomalaista suksiperinnettä ja kertoakseen siitä jälkipolville. Kaupungin liikuntatoimessa työuransa tehneelle Kirille sukset tulivat tutuiksi jo nuoruuden metsätöissä. ”Isä ajoi 1960-luvulla hevosella ja parireellä hakkuulle tänne Pyölinmäelle. Minä hiihdin perässä lenkkisuksilla ja pokasaha olalla”, hän muistelee. Jäätyään eläkkeelle Kiri pystytti samaisen Pyölinmäen juurelle entisen Vehkalahden vaivaistalon saunahirsistä rakennuksen, jonne hän alkoi hankkia suksia lähinnä eteläisestä Kymenlaaksosta. Seudulla toimi 1920-luvulta aina 1950-luvulla saakka toistakymmentä suksiseppää. ”Oma suksiseppänsä oli lähes joka kylällä”, Hannu Kiri kertoo. Hän ihastelee sitä taitoa, joka näillä entisajan mestareilla oli. ”Suksipuu osattiin työstää niin, että sydänpuu tuli pohjaan päin. Näin suksi käyristyi luonnostaan jalkavaksi. Jollakin suksisepällä saattoi olla kolmekin kymmentä erilaista höylää työn eri vaiheita varten.” Noina vuosikymmeninä eteläinen Kymenlaakso tuotti Veli Saarisen ja Sulo Nurmelan kaltaisia mestarihiihtäjiä. Harmi kyllä, esimerkiksi olympiamitalisti Nurmelan suksia ei museossa ole. Kaikki tarpeellinen kun hyödynnettiin uudelleen: Sulo Nurmelan pojat katkoivat isänsä kilpavälineet lapsuudessaan mäkisuksiksi. Vanhimmat Hannu Kirin tähän mennessä pelastamat sukset ovat yli sadan vuoden ikäisiä. Kokoelmasta löytyy niin täyspuuta, sälerakennetta, muovia kuin lasikuituakin. Viime syksynä itse Juha Mieto kävi kastamassa museon Kirimajaksi. Sen ja samalle tontille pystytetyn entisen riihen suojissa Hannu Kiri järjestää erilaisille ryhmille suksentervausnäytöksiä ja muita tapahtumia. Kirimaja on myös yksi Haminan seudulla suosittujen kuutamohiihtojen levähdyspaikoista. Retkeilymaja ja suksimuseo Kirimaja on avoinna toukokuuhun saakka joka kuukauden viimeinen lauantai kello 12–15 osoitteessa Tuomistontie 8, Hamina. Kolmesataa suksiparia 13. helmikuuta, eli Sulon päivänä Hannu Kiri kiertää Haminan kouluilla näyttämässä kuinka puusukset tervattiin ja paahdettiin entisinä aikoina. Tilakauppa ja tulevaisuus Rotanloukku-, yja lenkkisiteitä sekä paljon muita aikansa innovaatioita. Koivu oli täyspuusuksien aikaan Kymenlaaksossa ainoa oikea valmistusmateriaali. 4052_.indd 24 25.10.2017 14.52
• PILKKEITÄ 25 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 LUONNOSTA JOUKO KUOSMANEN, teksti ja kuvat J ärviruoko eli ryti on vesistöjemme valtakasvi. Kaiken kaikkiaan järviruokoa kasvaa maailmassa noin sadan miljoonan hehtaarin alalla. Suomessakin tätä monivuotista heinäkasvia esiintyy noin sadantuhannen hehtaarin verran – ei siis ihme, että järviruoko halutaan valjastaa hyötykäyttöön. Käyttöä puoltaa myös kasvista koitunut uhka järviluonnolle: runsaasti mineraaleja sisältävä järviruoko tukkii veneilyväyliä, roskaa rantoja ja happamoittaa vesistöjä. Järviruo’on kasvunopeus on peräti 1–3 metriä kasvupaikasta riippuen kasvukautta kohti. Korren huippuna on ison miehen kämmenen kokoinen röyhä, jossa sijaitsevat kasvin siemenet. Kasvi kukkii loppukesällä, mutta siemenet kypsyvät vasta keskitalvella. Järviruokoa on käytetty muun muassa kuivikepehkuina ja apurehuna karjan hoidossa. Kuivaa ruokoa on käytetty kateaineena, aitoina ja polttoaineena. Keski-Euroopassa ruokoa on hyödynnetty rakennusaineena saven seassa ja kattomateriaalina. Kasvin lämmöneristys on hyvä solukkoon sitoutuneen ilman ansiosta. Miljoonat selkärangattomat vesiötökät Rydistä on moneksi Järviruokoa eli rytiä riittää, mutta hyödyntäminen on vaisua. Muutos on haussa. Järviruoko on talviasussa kaunis heinäkasvi, jonka hurja kasvu halutaan hyödyntää teollisesti. Pakkanen ja vesi muovaavat ruohikot mitä mielikuvituksellisempiin muotoihin. Ympäristötaidetta parhaimmillaan. Ensilumi koristaa järven umpeutumista edistävää salmikapeikon järviruokopatjaa Pyhäselän rannalla. elävät ruokopylväiköissä: yökköset, monenlaiset kaksisiipiset, kaskaat ja punkit pureskelevat tai imeskelevät versoja. Tarpeeseen ruoko tulee myös hirville, peuroille sekä vedenalaisten juurimuhkuroiden käyttöön omistautuneille piisameille ja vesimyyrille. Ruokokasvuston siimeksessä elävät monet laululinnut, lokit, uikkulajit ja jopa haikaratkin. Järviruoko luo ympäristöön lisäväriä. Talvella kasvusto koristautuu vitivalkeaan kuuraan. Jääkiteiden välke vangitsee katseen ja luo esiin huikean talvitunnelman. Soveltuu mihin vain Järviruo’on käytön tehostamiseksi on tehty monia tutkimuksia, mutta lopullinen viisastenkivi on yhä kateissa. Sitä on ehdotettu energiakasviksi, koska kasvin lämpöarvo on sama kuin puulla. On laskettu, että pelkästään Etelä-Suomen noin 30 000 hehtaarin ruokosadolla voisi lämmittää 10 000 omakotitaloa. Kasvia ei tarvitse kylvää, muokata kasvualustaa tai edes odottaa poutasäätä huippusadon varmistukseksi. Luonto hoitaa kaiken. Jäältä niittokaan ei vie ruokoa turmioon, mutta kesäniittoa se ei siedä. Niinpä tämä toimenpide rajattu vain alueille, jossa kasvista halutaan päästä kokonaan eroon maisemanhoidon tai vesistöjensuojelun vuoksi. Alkukesällä suoritettu niitto vapauttaa rannan edustan vuodeksi, ja seuraavinakin kesinä kasvusto on harvaa. Ennen saman asian hoiti karja, mutta hygieniasyistä lypsykarjan läträilyä vedessä ei enää katsota suopeasti. Käyttö vasta alussa Ruovikoiden energiakäyttöä jarruttaa sovellutusten puute. Konekannan kehitykseenkään ei olla panostettu riittävästi, koska tuotteen menekki ei ole ollut tukevalla pohjalla. Kilohinnalla ruokoa ei kannata kaupata, sillä sen sisältö on suurelta osin pelkää ilmaa ja sellua. Toinen este on omistusoikeus: miten ruovikon tuotto jaettaisiin esimerkiksi osakaskuntien tai yksittäisten kiinteistönomistajien kesken – kun urakoitsijallekin pitäisi vielä jäädä aimo siivu? Voikin käydä niin, ettei ruokoa pystytä suuressa mittakaavassa koskaan hyödyntämään. Siitä huolimatta vuonna 2014 päättynyt nelivuotinen Järeä-hanke (Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa) toi esille uusiakin innovaatioita. Hankkeen aikana muun muassa Kiteen Mato ja Multa Oy sai myyntiin kolme järviruokoa hyödyntävää tuotetta: turpeen kasvualustan, kateaineen ja käymäläkuivikkeen. Nämä muutamat keinot järviruo’on hyödyntämiselle voivat olla alku menestystarinalle. Voi olla, ettei kasvin todellista arvoa ole vielä ymmärretty. Sitä odotellessa on hyvä katsella mökkirannan edessä huojuvaa ruohikkoplantaasia. 4052_.indd 25 25.10.2017 14.52
• PILKKEITÄ 26 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 Le en a lo uh iv aa ra Kuusamon yhteismetsä on yksityinen maanomistaja, jonka toiminta perustuu kestävän metsätalouden harjoittamiseen ja maankäytön monipuoliseen hyödyntämiseen. Suomen suurimman yhteismetsän kokonaispinta-ala on noin 91 000 hehtaaria ja yhteismetsää omistavia osakas tiloja on noin 4 200 kpl. Kuusamon yhteismetsän hakkuusuunnite on noin 160 000 m3 ja liikevaihto noin 7,7 miljoonaa euroa. Toiminnan volyymi on kasvava. Yhteismetsän maat sijaitsevat Kuusamossa, Suomussalmella ja Taivalkoskella. Yhteismetsän palveluksessa on neljä toimihenkilöä. Vahvistamme organisaatiotamme ja haemme yhteismetsäämme KORJUUESIMIESTÄ toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen sijoituspaikkana Kuusamo. Päävastuualueena on puunkorjuun ja puutavaran kaukokuljetuksen ohjaus Kuusamon yhteismetsän alueilla. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa metsäalan koulutusta (vähintään metsätalousinsinööri), hyviä vuorovaikutusja tietojärjestelmätaitoja sekä kykyä tulokselliseen työskentelyyn. Arvostamme vastuuntuntoista, oma-aloitteista ja kehittämishaluista alan osaajaa. Aikaisempi työkokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Tarjoamme monipuolisen työpaikan kehittyvässä työympäristössä. Toimen vastaanotto sopimuksen mukaan. Palkkaus Yksityismetsätalouden Työnantajat-Meto työehtosopimuksen mukaisesti. Kuusamon yhteismetsän hoitokunnalle osoitetut hakemukset ansioluetteloineen pyydämme toimittamaan 24.2.2016 mennessä osoitteeseen: Kuusamon yhteismetsä, Kitkantie 21, 93600 KUUSAMO. Kuoreen merkintä ”Korjuuesimies”. Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja tehtävästä antavat hoitokunnan puheenjohtaja Heikki Kallunki p. 040 544 5498 ja toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen p. 040 514 6058 Kuusamon yhteismetsä 2x150 _92 mm 27.1.2016 10.28 Sivu 1 Stora Enso Metsä vastaa konsernin Suomen selluja paperitehtaiden sekä sahojen puuhuollosta. Haemme nyt metsäasiantuntijoita InkooKirkkonummen ja Ylämaan alueille. Keskeisiä työtehtäviäsi ovat mm. oston suunnittelu ja puukaupan markkinointi, puukaupan teko ja metsäpalveluiden myynti sekä metsäneuvonta. Vaatimuksena molempiin tehtäviin on soveltuva metsäalan koulutus ja riittävä työkokemus. Inkoo-Kirkkonummen alueella tulet työskentelemään Karjaan toimistosta käsin. Tehtävässä edellytetään molempien kotimaisten kielten hallintaa. Kyseessä on vakituinen työtehtävä. Ylämaan alueella sopivia toimistopaikkakuntiamme ovat Lappeenranta tai Luumäki. Tehtävä on määräaikainen sijaisuus 30.6.2017 asti. Lue lisää ja hae tehtävään viimeistään 14.2.2016 osoitteessa www.storaenso.com/careers Stora Enso on johtava maailmanlaajuinen uusiutuvien pakkaus-, biomateriaali-, puuja paperiteollisuusratkaisujen tuottaja. Tavoitteemme on korvata uusiutumattomat materiaalit innovoimalla ja kehittämällä uusia tuotteita ja palveluja, jotka perustuvat puuhun ja muihin uusiutuviin materiaalehin. Työllistämme noin 27 000 henkilöä yli 35 maassa. Liikevaihtomme vuonna 2014 oli 10,2 miljardia euroa. Metsäasiantuntijoita PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄLEHDEN pitkäaikainen päätoimittaja Paavo (Pasi) Seppänen menehtyi vaikeaan sairauteen 4. tammikuuta Helsingissä. Hän oli kuollessaan 66-vuotias. Paavo Seppänen syntyi 1. huhtikuuta 1949 Virtasalmella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Pieksämäen yhteislyseosta ja opiskeli toimittajatutkintoa Tampereen yliopistossa. Lehtimaailma eli vahvaa kasvun aikaa, toimituksiin palkattiin uutta väkeä ja työelämä veti Seppäsen, kuten monen muunkin, mukaansa kesken opintojen. Seppänen työskenteli Savon Sanomissa, Uudenkaupungin Sanomissa, Helsingin Sanomissa ja Länsi-Uusimaassa sekä free-toimittajana muun muassa Uusi Maailma -lehdessä. Hän oli myös mukana perustamassa Länsi-Uudenmaan Sanomia Lohjalle. Metsälehteen Seppänen palkattiin 1979 suunnittelevaksi toimitussihteeriksi. Vuonna 1983 hänet nimitettiin päätoimittajaksi ja 1995 Kustannusosakeyhtiö Metsälehden toimitusjohtajaksi. Toimitusjohtajan tehtävän ohella hän jatkoi Metsälehden päätoimittajana aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 2010. Metsälehden aihepiiri oli tullut Seppäselle tutuksi jo lapsuudenkodissa. Piirityönjohtajana ”Kutsetilla” työskennellyt isä tähdensi lapsille metsätalouden merkitystä ja opasti kuusentaimien istutukseen perheen metsäpalstalla Kerimäellä. Kotiin tuli Metsälehti. Siitä koulupoika seurasi vain sarjakuvasankari Pöllisen toilailuja, koska lehti muuten oli liian vaikeaselkoinen. Ehkä juuri sen vuoksi Metsälehden levikki laski 1970-luvulla huolestuttavan alas ja sen kohtalo joutui vaakalaudalle. Omistaja Tapio päätti kuitenkin pelastaa perinteikkään lehtensä. Toimitukseen ja markkinointiin palkattiin alan ammattilaisia, ja Metsälehti nousi uuteen kukoistukseen. Paavo Seppänen oli päätoimittajana määrätietoinen ja innostava. Tavoite oli aina kirkas: Metsälehti on metsänomistajan asialla, ja sen tulee tarjota tilaajilleen rahanarvoista hyötyä. Seppänen osasi ennakoida ajan ilmiöitä ja kehitellä uusia väyliä metsätiedon välittämiseen. Joskus päätösten syntyminen otti aikaa, mutta kun ratkaisu oli tehty, hänellä oli taito saada muut mukaansa, ja toteutus eteni vauhdikkaasti. Metsälehden rinnalle syntyi uusia kustanteita, metsäaiheisia kirjoja, monipuolisia verkkopalveluja ja aikakauslehti Metsälehti Makasiini. Muutaman hengen toimitus kasvoi Seppäsen yli 30 vuotta kestäneen työrupeaman aikana 22 henkeä työllistäväksi kustantamoksi. Digitaalisen median nousuun Metsälehdessä varauduttiin jo hyvissä ajoin. Verkossa ilmestyvät Metsäuutiset aloitti 1997 ensimmäisten säännöllisesti ilmestyvien uutispalvelujen joukossa. Metsälehti Makasiinissa julkaistussa läksiäishaastattelussaan Paavo Seppänen korosti median murroksessa journalismin arvoa. Kun asiat muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi, tarvitaan ammattilaisia, jotka pystyvät jäsentämään niitä lukijoille. Paavo Seppänen arvosti elämän nautintoja kuten purjehdusta, kulinarismia ja hyviä keskusteluja. Hän harrasti myös metsästystä ja metsänhoitoa. Sairauden oireet yllättivät kesken viime kevään istutustöiden. Kiireiden keskelläkin hänellä oli aina aikaa syvällisiin Päätoimittaja Paavo Seppänen Paavo Seppäsen 27-vuotisella päätoimittajakaudella Metsälehti kasvoi yksittäisestä aikakauslehdestä metsäalan kustannustaloksi. pohdintoihin metsästä, yhteiskunnasta ja elämästä yleensä. Varsinkin näitä hetkiä jäämme kaipaamaan. ELIISA KALLIONIEMI Kirjoittaja on Metsälehden päätoimittaja ja Paavo Seppäsen työtoveri vuosikymmenten ajalta. MUISTOKIRJOITUS 4053_.indd 26 25.10.2017 14.52
• PILKKEITÄ 27 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 M e t s ä a la n a m m a t t ila in e n p u u n h a n k in n a n m o n ip u o lis iin t e h t ä v iin . Mak e the most of Metsä F orest M e t sä F o r e st o n m a r k k i n a j o h t a j a p u u k a u p a ssa j a m e t sä e n e r g i a ssa S u o m e ssa . S e v a st a a M e t sä G r o u p i n p u u n h a n k i n n a st a j a t a r j o a a e m o y h t i ö M e t sä l i i t t o O su u sk u n n a n o m i st a j a j ä se n i l l e k a t t a v a t p u u k a u p a n se k ä m e t sä n j a l u o n n o n h o i d o n p a l v e l u t . M e t sä l i i t t o O su u sk u n t a a n k u u l u u n o i n 1 2 2 m e t sä n o m i st a j a a , j o t k a o m i st a v a t y h t e e n sä l ä h e s p u o l e t S u o m e n y k si t y i sm e t si st ä . H a e m m e m e t sä a si a n t u n t i j a a v a st a a m a a n p u u k a u p p a j a m e t sä p a l v e l u i d e n m y y n n i st ä M i k k e l i n h a n k i n t a p i i r i l l ä t o i m i a l u e e n a M i k k e l i n i t ä j a P u u m a l a n l ä n si o sa , t o i m i st o p a i k k a n a P u u m a l a t a i M i k k e l i . E dellytämme: E d e l l y t ä m m e h a k i j o i l t a t e h t ä v ä ä n so v e l t u v a a k o u l u t u st a , h y v i ä v u o r o v a i k u t u st a i t o j a se k ä k y k y ä i t se n ä i se e n j a t u l o k se l l i se e n t y ö h ö n . A r v o st a m m e v a n k k a a a l a n o sa a m i st a j a a k t i i v i st a m a r k k i n o i n t i j a p a l v e l u h e n k i sy y t t ä . A i e m p i k o k e m u s v a st a a v i st a t e h t ä v i st ä k a t so t a a n e d u k si . L i s ä t i e d o t j a h a k u 1 5 . 2 . 2 1 6 m e n n e s s ä o s o i t t e e s s a : metsagroup . com M e t s ä G r o u p o n v a s t u u l l i n e n m e t s ä t e o l l i s u u s k o n s e r n i . S e n l i i k e t o i m i n t a a l u e e t o v a t M e t s ä T i s s u e , M e t s ä B o a r d , M e t s ä F i b r e , M e t s ä W o o d s e k ä M e t s ä F o r e s t. V u o d e n 2 1 4 l i i k e v a i h t o o l i 5 m i l j a r d i a e u r o a j a h e n k i l ö s t ö ä n o i n 1 5 . K o n s e r n i l l a o n t o i m i n t a a n o i n 3 m a a s s a . PALVELUKSEEN HALUTAAN TUTKIJALTA Kestävä metsätalous on ollut metsäalan normi kautta aikojen. Aiemmin kestävyyden takeena on ollut metsälaki, joka asetti metsien käsittelyn rajat, esimerkiksi päätehakkuun sai tehdä vain tietyt minimivaatimukset täyttävässä metsässä. Uusi metsälaki on merkittävästi sallivampi, ja hyvä niin. Kestävyyden takeeksi uudesta metsälaista ei ole: talousmetsien koko tilavuus on vaikka heti hakattavissa. Aiemmin metsien käytön kestävyyttä tuki myös se, että metsäsuunnittelussa suositeltiin tasaista metsien ikäjakaumaa. Nykyisin Metsään. fi-palveluun tuotetaan vain metsikkökohtaiset hakkuusuositukset. Niissä tilakohtaiseen kestävyyteen ei enää kiinnitetä huomiota, ja hyvä niin, sillä se on tehoton tapa hoitaa metsiä. Metsien käytön kestävyyttä tulee siis seurata tarkasti. Kestävyyden arvioinnissa turvaudutaan usein yksittäisiin, helppoihin mittareihin, kuten metsän pinta-alaan. Kestävyyden mittaaminen pinta-alalla vaikuttaa selkeältä: jos pinta-ala vähenee, metsätalous ei ole kestävää, mutta jos se kasvaa, metsätalous on kestävää. Suomen kannalta ongelma on Euroopan suurin metsän osuus: aina kun rakennetaan tietä tai asuntoja, metsien pinta-ala vähenee. Maissa, jossa metsät on aikoja sitten hävitetty, ja joissa istutetaan uusia, pinta-ala voi kasvaa. Tämän kestävyyden kriteerin mielekkyys nojaa siis vertailuvuoden valintaan. Toinen yleisesti käytetty kriteeri on kasvun ja poistuman suhde. Suomen metsätalous on kestävää, koska kasvu on ollut vuosia paljon poistumaa suurempi. Kasvun ja poistuman suhteen vertaaminen on kuitenkin mielekästä vain suhteessa metsien ikäjakaumaan, mutta tämä usein unohdetaan, kuten erikoistutkija Juha Lappi Luonnonvarakeskuksesta on tuonut esiin. Jos metsät ovat pääosin nuoria, ja kasvu on kiihtyvässä vaiheessa, on mielekästä hakata selvästi kasvua vähemmän. Näin voidaan tulevaisuudessa saavuttaa korkeampi kasvun taso ja lisätä hakkuita. Jos metsien ikärakenne olisi tasainen, olisi järkevintä hakata kasvun verran, jotta voitaisiin säilyttää sama kasvun taso tulevaisuudessakin. Jos metsät painottuvat vanhoihin metsiin, ja hakataan kasvua vähemmän, lopputulos on että kasvu tulevaisuudessa heikkenee, ja hakkuumahdollisuudet vähenevät. Kestävän metsätalouden tae Valtakunnan metsien inventointi on metsäpoliittisten päätösten perusta. Siinä ei ole mitään kestävää. Kolmas yleinen kriteeri on suurin kestävä hakkuusuunnite, eli suurin poistuman taso, jota voidaan ylläpitää tulevaisuudessakin. Myös tämän kriteerin järkevyys riippuu metsien ikärakenteesta, ja siksi siihen voi hakkuupäätöksillä vaikuttaa. Nuorissa metsissä suurimman kestävän hakkuusuunnitteen tasoa voidaan tulevaisuudessa nostaa, jos nyt hakataan sitä vähemmän, ja vanhoissa metsissä, jos nyt hakataan sitä enemmän. Puustoisten metsien muuttuminen taimikoiksi toki aluksi pienentää tilavuutta, mutta myöhemmin kiihtyvä puuston kasvu korvaa tämän. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) seurantatilastot tukevat tätä. 60-luvulla hakkuut ovat olleet joitakin vuosia metsien kasvun yläpuolella, mutta siitä ei suinkaan seurannut puuntuotannollisesti kestämätön metsäta lous, vaan päinvastoin puuston kasvu lähti rajuun nousuun, joka on jatkunut näihin päiviin. Nyky-Suomen kestävän metsätalouden edellytys on siis ollut se, että joskus on uskallettu hakata kasvua enemmän. Jos hakkuut ovat jatkuvasti kasvua pienemmät, metsät ajan mittaan väistämättä vanhenevat ja niiden kasvu kääntyy laskuun. Pidemmällä aikavälillä tulos ei siis ole kestävä metsätalous vaan hiipuva metsätalous. Puuntuotannollisen kestävyyden turvaaminen ei tietenkään riitä, vaan on pystyttävä turvaamaan myös metsien käytön ekologinen kestävyys. Sitä varten VMI:ssä seurataan esimerkiksi kuolleiden puiden määrää. Vaikka kuolleista puista ei olekaan seurantatietoa yhtä pitkältä ajalta kuin elävästä puustosta, vanhemmissakin inventoinneissa kerättiin tietoja (polttopuuksi) käyttökelpoisesta kuolleesta puusta. Tällä mittarilla kuolleen puun määrä metsissä on ollut alimmillaan 1960-luvulla. Ekologisen kestävyyden kannalta poistuman määrän lisäksi kannattaisi ehkä tarkastella myös poistuman jakautumista. Mitä pienempi määrä puuta kultakin hehtaarilta hakataan, sitä laajemmalle alueelle hakkuut ulottuvat. Viisikymmenluvulla kuuluisiksi tulleiden Osaran aukeiden kaltaisia laajoja aukkoja ei enää nykymetsissä tehdä, vaikka puuta käytetään vähintään yhtä paljon. Sellaiseen ei ole tarvetta, koska nykyisissä päätehakkuissa poistuva kuutiomäärä on merkittävästi suurempi kuin tuolloin. Tämänkin seikan voi havaita VMI:n seurantatiedoista. Yksittäiset kestävyyden kriteerit voivat suoraviivaisesti käytettynä johtaa epäjohdonmukaisiin tai suorastaan epätoivottaviin lopputuloksiin. Ainoa todellinen kestävyyden tae on luotettava tieto metsien kehityksestä, ja siihen perustuvat metsäpoliittiset päätökset. Seurannaksi ei riitä, että tunnetaan maapinta-alan ja kokonaistilavuuden muutos, vaan syiden ja seurausten ymmärtämiseksi tarvitaan enemmän. Siihen on onneksi olemassa loistava työkalu: Valtakunnan metsien inventointi, joka on tuottanut monipuolista tietoa Suomen metsistä jo kohta sata vuotta. ANNIKA KANGAS Kirjoittaja on professori Luonnonvarakeskuksessa. Kasvu Poistuma 1915 1925 1935 1945 1955 1965 1975 1985 1995 2005 2015 120 100 80 60 40 20 Kasvua hakkuita enemmän Suomen metsävarojen kehitys 1915–2015 Lähde: VMI 4053_.indd 27 25.10.2017 14.53
• PILKKEITÄ 28 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 PALVELUKSEEN HALUTAAN MUISTOKIRJOITUS Haemme • Jäsen korjuutiimissä • Vastuu aliurakointiketjujen ohjauksesta • Vastuu hakkuiden laadusta • Vastuu pohjoisen alueen korjuusta Hakemukset Hakemukset tulee jättää 15.2.2016 mennessä ensisijaisesti sähköisesti info@junnikkala.com. Tai postitse merkinnällä ”korjuuesimies”. Osoite Junnikkala Oy, PL 47, 85100 KALAJOKI Lisätietoja antaa metsäjohtaja Juha Junnikkala puh 044 5581 629. KORJUUESIMIESTÄ Junnikkala Oy on puunjalostuksen ehdoton edelläkävijä Pohjanmaalla. Sahaamme, höyläämme ja jatkojalostamme puutuotteita yli 20:een maahan jo yli 50 vuoden kokemuksella. Kehitämme jatkuvasti tuotteita 120 henkilön voimin vastaamaan markkinoiden haasteisiin. Junnikkala Oy työllistää lisäksi suuren alihankintaverkoston. Jalostamme puutuotteita uusimmalla ja tehokkaimmalla alan teknologialla. Lisätietoa yrityksestä www.junnikkala.com Haemme • Toimii kontaktihenkilönä vierastoimittajiin ja metsäosaston asiakkaisiin • Vastuu metsäosaston kuljetuksista • Jäsen korjuutiimissä • Vastaa sahojen raaka-aineen virroista ja on yhteyshenkilö metsäosaston ja tuotannon välillä • Kehittää raaka-ainevirtojen ohjausta • Vastuu Kalajokilaakson hankinta-alueen korjuusta • Sijaintipaikka Kalajoki Hakemukset Hakemukset tulee jättää 15.2.2016 mennessä ensisijaisesti sähköisesti info@junnikkala.com. Tai postitse merkinnällä ”operaatioesimies”. Osoite Junnikkala Oy, PL 47, 85100 KALAJOKI Lisätietoja antaa metsäjohtaja Juha Junnikkala puh 044 5581 629. OPERAATIOESIMIESTÄ Junnikkala Oy on puunjalostuksen ehdoton edelläkävijä Pohjanmaalla. Sahaamme, höyläämme ja jatkojalostamme puutuotteita yli 20:een maahan jo yli 50 vuoden kokemuksella. Kehitämme jatkuvasti tuotteita 120 henkilön voimin vastaamaan markkinoiden haasteisiin. Junnikkala Oy työllistää lisäksi suuren alihankintaverkoston. Jalostamme puutuotteita uusimmalla ja tehokkaimmalla alan teknologialla. Lisätietoa yrityksestä www.junnikkala.com Metsätalous i n s i n ö ö r i Raimo Rantalainen kuoli 24. marr a s k u u t a 2015 Kouvolassa sairastettuaan pitkään raskasta ja voimat vievää sairautta. Rantalainen syntyi Mikkelissä taimitarhanhoitajan perheen esikoisena 3. toukokuuta 1948. Ammatinvalinta kävi helposti isän jalanjäljissä, ja hän työskenteli jo nuorena taimitarhalla. Perhe muutti isän työpaikan mukana ensin Hirvensalmelle ja myöhemmin Mäntyharjulle, Tyllilän taimitarhalle. Oli luonnollista, että Rantalainen hakeutui metsäalan koulutukseen Tyllilän metsäkoululle ja myöhemmin Nikkarilan metsäopistoon, josta hän valmistui metsäteknikoksi vuonna 1971. Rantalainen teki työuransa metsäteollisuuden parissa, lähinnä puunhankinnassa ostomiehenä. Valmistuttuaan hän työskenteli ensimmäiset vuodet Savossa, Pieksämäellä, jossa hän oli opiskeluaikanaan tavannut puolisonsa Anjan. Pieksämäeltä matka jatkui Kuopioon, Siilinjärvelle ja Suonenjoelle, josta hän perheineen muutti työn perässä 1987 Kymenlaaksoon. Kymenlaaksossa Rantalainen työskenteli ostomiehenä Myllykoski Oy:llä ja Metsä Groupilla, jonka palveluksesta hän jäi ensin pitkälle sairauslomalle ja sairauseläkkeelle vuonna 2010. Rantalainen osallistui Kaipiaisten Lions clubin toimintaan niin rahastonhoitajana, sihteerinä kuin presidenttinä. Raimo Rantalainen oli hyvin perhekeskeinen, ja hänen harrastuksensa vapaa-aikana liittyivät luontoon ja puuhasteluun perheen kanssa. Hän tahtoi, että Anja-puoliso sai keskittyä kotona lastenhoitoon, ja hänelle oli erittäin tärkeää lasten kouluttautuminen. Raimo oli aina valmis auttamaan lapsiaan ja vietti mielellään aikaa lastenlapsiensa kanssa. TUIJA RANTALAINEN Kirjoittaja on Raimo Rantalaisen sisar. Metsätalousinsinööri Raimo Rantalainen Metsähallituksen järjestämä haku lammaspaimeneksi kansallispuistoihin ja suojelualueille päättyi maanantaina. Viikko luonnossa lampaiden kanssa kiinnosti ja hakemuksia tuli ennätysmäärä – 3 621 kappaletta, mikä on neljä kertaa enemmän kuin viime vuonna. Eniten kiinnostusta herätti Koloveden kansallispuisto, jonne haki 604 elämyslomasta haaveilevaa. ”Koloveden kansallispuistossa lammaspaimenelle on luvassa aikamatka menneiden aikojen tunnelmaan upean Saimaan rannalla. Lampaat pitävät Huhtiniemen talon perinnemaisemaa auki, joten luvassa on aidosti tärkeä tehtävä”, kertoo puistonhoitaja Anne Pyykönen . Lammaspaimenet arvotaan ja hakijoille ilmoitetaan tuloksesta helmikuun loppuun mennessä. Paimenet vuokraavat viikoksi tilan itselleen Metsähallitukselta. Jaossa on 113 lammaspaimenviikkoa kymmenessä kohteessa eri puolilla Suomea. Paimenviikot kiinnostivat tuhansia W ik im ed ia C om m on s 4054_.indd 28 25.10.2017 14.53
• PILKKEITÄ 29 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315?49?842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153?000 (KMT/14) Painopaikka Punamusta, Joensuu Polku omaan metsään metsälehti.fi Metsäkirja METSÄTEOLLISUUS RY HAKEE VENÄJÄ-OSAAJAA Metsä on Suomen tärkein luonnonvara ja metsäteollisuuden tuotteet tuovat yli viidenneksen maamme vientituloista. Ala työllistää suoraan ja välillisesti noin 160 000 suomalaista. Metsäteollisuus on puuhun perustuvan biotalouden ytimessä, ja ala tarjoaa monipuolisia ja mielenkiintoisia urapolkuja motivoituneille osaajille. Venäjä on suomalaiselle metsäteollisuudelle suuri mahdollisuus niin tuotemarkkinana kuin raaka-ainelähteenäkin. Kasvun kynnyksellä olevalla metsäteollisuudella on vahva intressi lisätä kaupallista yhteistyötä Venäjän kanssa. Metsäteollisuus ry hakee joukkoonsa Venäjä-osaajaa tavoitteena vahvistaa edunvalvonnallista vaikuttavuutta ja varmistaa toimialan kasvua. Venäjä-osaaja tuottaa ajantasaista ja asiantuntevaa tietoa Venäjästä sekä pitää tiivistä yhteyttä keskeisiin sidosryhmiin, viranomaisiin ja päättäjiin sekä kansallisella että EU-tasolla siten, että niillä on käytössä viimeisin ja oikea tieto metsäteollisuuden tavoitteista Venäjän osalta. Venäjä-osaaja vaikuttaa edellä mainittuihin tahoihin metsäteollisuuden yhteisellä näkemyksellä turvatakseen tasaisen ja kustannustehokkaan tuontiraaka-aineen hankinnan suomalaisen metsäteollisuuden käyttöön sekä parantaakseen metsäteollisuuden toimintaympäristöä Venäjällä. Hän vastaa myös Metsäteollisuus ry:n tuontipuutoimikunnan työn organisoinnista ja toteutuksesta. Edellytämme sinulta käytännön kokemusta Venäjällä työskentelystä tai muusta konkreettisesta Venäjä-yhteistyöstä metsäteollisuuden toimintaympäristössä, toimialan hyvää tuntemusta ja vahvaa vaikuttamisotetta sekä kykyä rakentaa yhteistyöverkostoja ja tehdä sujuvaa yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää lisäksi sujuvaa suomen, venäjän ja englannin kielen hallintaa sekä hyvää vuorovaikutusta Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten ja sidosryhmien kanssa. Puunhankinnan kokemus, erityisesti Venäjällä, katsotaan eduksi. Tarjoamme monipuolisen tehtäväkentän mielenkiintoisessa toimintaympäristössä sekä näköalapaikan suomalaisen metsäteollisuuden haastavassa edunvalvonnan kentässä. Työsuhde on voimassa toistaiseksi. Toimipiste sijaitsee Metsäteollisuus ry:n tiloissa Helsingin Kruununhaassa. Valittu henkilö toimii osana Metsäteollisuus ry:n Metsät-sektoria ja raportoi metsäjohtajalle. Hakemusasiakirjat (hakemus ja CV) palkkatoivomuksineen pyydämme lähettämään viimeistään torstaina 11.2.2016 klo 16 mennessä osoitteeseen rekry@forestindustries.fi Tiedusteluihin vastaa: ma 8.2.2016 klo 16.30 17.30 metsäjohtaja Tomi Salo (puh. 045 875 8911). Metsäteollisuus 2x230 _92 mm 25.1.2016 13.20 Sivu 1 LÖYDÄ vihreä keitaasi Metsämaasta! www.metsalehti.? /metsamaa W ik im ed ia C om m on s 4054_.indd 29 25.10.2017 14.53
• 30 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 METSÄKUSTANNUS OY Y h t e i s k u n t a tieteiden maisteri Va l t te r i S k y t ä n m ä ä r ä aikainen työsuhde Metsälehdessä on vakinaistettu. 28-vuotias Skyttä on työskennellyt Metsälehdessä kesästä 2014. Aikaisemmin hän on ollut töissä muun muassa Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Kymen Sanomissa. PILKKEITÄ NIMITYS LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 50 VUOTTA 15.2. Yrjö Perälä, metsänhoitaja, maat. ja metsät. maisteri, Espoo (ei vastaanottoa) 18.2. Eero Mällönen, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon valtuuston jäsen, Joutsa (matkoilla) Merkkipäiväpalstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi alkusyksystä istutusjälkeä. Koivuntaimet olivat kasvaneet upeasti yli 30 senttiä kesän aikana ja uudistaminen onnistunut täydellisesti. Kauhistelin vähän huikeaa istutustiheyttä ja lupasin pitää huolta siitä, että seuraavalla kerralla pitäydytään suositustiheyksissä. Vaikka mieheni ei enää ole istuttamassa seuraavaa uudistusalaa, metsätalous Kokonaholla jatkuu. Metsätalouden ylisukupolvisuus tuo lohtua, koivikko kasvaa ja muistuttaa jälkipolvia istuttajastaan. Valoa kohti mennään. Sanotaan, että metsänomistaja haluaa jättää perintömetsän paremmassa kunnossa jälkeläisilleen kuin on itse sen saanut. Tätä periaatetta mieheni noudatti siinä määrin, että jouduin joskus muistuttamaan häntä metsätalouden olevan myös taloutta. Suurimmaksi voitokseni lasken sen, että kymmenisen vuotta sitten onnistuin estämään suurehkon uudistusalan täydennysviljelyn. Helppoa se ei ollut, vaan jouduin tekemään uudistusalan inventoinnin parhaiden akateemisten perinteiden mukaisesti ja tieteellisesti todistamaan, että kasvatuskelpoisia taimia oli reilusti yli täydennysviljelyrajan. ??? Viime keväänä jo vakavasti sairaana mieheni istutti vielä isänsä viljelemän kuusikon tilalle koivikon. Apuna hänellä olivat vävy ja tyttärenpojat, jotka ottivat ensituntumaa metsänhoitoon. Tarkastelimme Äskettäin edesmennyt mieheni , tämän lehden pitkäaikainen päätoimittaja Paavo Seppänen, oli paitsi journalisti myös metsänomistaja. Metsänomistajaksi hän tuli tavalliseen tapaan eli perinnön kautta. Hänen isoäitinsä isä Johan Petterson muutti 1800-luvun loppupuolella Kymenlaaksosta Etelä-Savoon ja osti sieltä suuren maatilan. Perinnönjaoissa tila pirstoutui niin, että lopulta mieheni omistuksessa oli 30 hehtaaria metsää, mikä vastaa täsmälleen suomalaisen metsätilan keskikokoa. Kokonahon tilan metsiä on hoidettu vuosikymmenet ammattimaisesti; hakkuumahdollisuudet on käytetty täysimääräisesti hyväksi ja myös metsänhoitotyöt on tehty ajallaan, minkä ansiosta metsätalous on antanut tasaisen tulovirran. Valoa kohti MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva MAAILMAN laajimmalle levinnyttä mäntylajia, meikäläistä metsämäntyä, kutsutaan englanninkielisissä maissa skottimännyksi. Kaledonian eli nykyisen Skotlannin männiköt ovat sitkeästi sinnitelleet pienehköllä maa-alueellaan tuhansia vuosia. Vilkkaasti kansoitetulla saariryhmällä männiköitä ovat epäsuorasti suojelleet muinaiset druidit ja keltit, roomalaiset sotilaat ja Englannin kuninkaalliset. Englannista ja Irlannista luontaiset mäntymetsät ehdittiin välillä hävittää tyystin, mutta puu on myöhemmin palautettu alueille viljelymetsien muodossa. Metsämänty (Pinus sylvestris ) levisi jääkauden jälkeen Skotlannin ylänkömaille yli seitsemän tuhatta vuotta sitten – arviolta parituhatta vuotta myöhemmin kuin pohjoisimpaan Suomeen. Skotlannin karu ilmasto ja maaperä soveltui männylle mainiosti. Puu levisi osittain myös eteläiseen Englantiin saakka, mutta laajimmat mäntymetsiköt kehittyivät saaren pohjoisosiin, Kaledoniaan. Etelässä merellisen leuto ilmasto, kalkkiperäinen maa ja alati kasvava ihmispopulaatio pitivät männyn siirtokunnat alun alkaen vähissä. Kun saarivaltakuntaan sittemmin rantautuivat roomalaisten joukkiot Julius Caesarin ja keisari Claudiuksen vanavedessä, kävi mäntymetsien elintila etelässä ahtaaksi. Pohjoiset mäntymetsät ja etenkin niissä asuneet villiluonteiset keltit aiheuttivat kosolti päänvaivaa roomalaisille valloittajille. Italian aurinkoon tottuneet joukot etenivät etelän alavilla mailla ripeästi, mutta matka tyssäsi koleaan Kaledoniaan saavuttaessa. Tarinan mukaan kokonainen yhdeksäs legioona katosi Skotlannin metsiin takaisin palaamatta. Muurin ja kuninkaallisten suojassa Tuumailtuaan tilannetta keisari Hadrianus päätti 120-luvulla rakentaa Englannin ja Skotlannin väliin suojamuurin. Pituudeltaan matka vastasi moottoritiepätkää Helsingistä Iittalaan. Berliinin muuria muhkeampi rakennelma suojasi lähes kolmensadan vuoden ajan sekä etelän roomalaisia että pohjoisen skotteja mäntymetsineen. Roomalaisten palattua takaisin kotikonnuillensa Skotlantiin alkoi virrata lisää väkeä ja valtaosa muurista murrettiin rakennuskäyttöön ja lammasaidoiksi. Myös metsien käyttö kiihtyi, ja Kaledonian luontaiset männiHadrianuksen muurimetsät köt hupenivat murto-osaan alkuperäisestään. Sahaja paperiteollisuuden tarpeiden lisäksi männyistä työstettiin oivallisia puhelinpylväitä, ratakiskoja ja purjelaivojen mastopuita. 1700-luvulla Englannissa aloitettiin laajahkot mäntyistutukset, mutta viime aikoina muut viljelypuulajit ovat käyneet suositummiksi. Tätä nykyä Britannian metsistä noin kymmenesosa on metsämäntyä. Vanhojen metsien huvetessa huolestunut kuningatar Viktoria teki suojelutarkoituksessa mittavat metsäkaupat Balmoralin kesämökkilinnansa lähellä 1800-luvun lopulla. Alueen puut Ballochbuiessa ovat jopa yli 400-vuotiaita, ja ne kuuluvat Skotlannin laajimpiin luontaisiin männiköihin. Kyseisiä puita pääsee ihailemaan vain kuninkaallisen perheen luvalla. Keisari Hadrianuksen rakennuttama muuri suojasi roomalaisten lisäksi Skotlannin mäntymetsiä. TAPIO OY Tapio Oy:n väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi on nimitetty Tapio Silvan toimitusj o h t a j a Olli Äijälä. Edellinen toimitusjohtaja Ritva Toivonen jätti tehtävän tammikuussa. 4055_.indd 30 25.10.2017 14.58
• 31 4. HELMIKUUTA 2016 u NRO 2 PILKKEITÄ Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Kaamosretkellä Vätsärin erämaassa ? Iso data tulee metsätalouteenkin ? Näin ajoitat päätehakkuun oikein ? Sahatestissä haastaja Ruotsin ja Saksan ulkopuolelta ? Männyn konekylvö kehittyy Seuraava Metsälehti ilmestyy 18. helmikuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 18.2. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 2”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 22 on arvottu seuraaville kolmelle: Seija Pohjanen, Ylipää, Pirjo Pohjolainen, Lempäälä ja Juha Rautio, Laikko. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 2 METSÄRISTIKKO 22, RATKAISU A ri Ko m ul ai ne n 4055_.indd 31 25.10.2017 14.59
• Metsäkirjojen helmiale Tarjoukset ovat voimassa 4.2.–28.2.2016 verkkokaupassamme www.metsakustannus.fi. Syötä ostoskorissa kampanjakoodi Helmi_16 Voit tilata kirjat myös asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Metsänkasvatus Juurikkalan 500 mottia Metsänhoitajana viidellä vuosikymmenellä Puun rakenne ja ominaisuudet Savotoilta ja uittopuroilta Metsämieli Metsän poika Metsänuudistaminen Metsieni kirja Kämmeköiden kutsu Suolaa, sokeria ja viinietikkaa Keittiö mökillä Koti koreaksi metsän antimilla Majavan lammella Metsämieli –kehon ja mielen kuntosali Moottorisaha Villi keittiö Puutyöt Suotyypit ja turvekankaat Suomen tunturikasvio 5 € Nyt 10 € Nyt 15 € Nyt 15 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 25 € Nyt 25 € Nyt 30 € Nyt 30 € Nyt 30 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 5 € Nyt 5 € Nyt 5 € Nyt 4056_.indd 32 25.10.2017 14.59