• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 9. MARRASKUUTA 2017 • NRO 20 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI Se pp o Sa m ul i UUTISET Metsäyhtiöt investoivat taas ›› 2–3 Avoimen metsätiedon puolesta ›› 6 Myyriä niukasti – vähän taimituhoja ›› 8 Lisää puuta turvemailta ›› 11–13 METSÄSTÄ Tuohikäsitöillä Guinnesin kirjaan ›› 20–21 Siirtokarjalaisten yhteismetsä kasvaa ›› 22–23 Kokeilussa akkusahat ›› 26–27 PILKKEITÄ Suomalaiset ovat linnustuskansaa ›› 28 Metsäntutkimuksen vuosisata kansiin ›› 29 Maailman toiseksi levinnein puulaji ›› 34 Metsuri Janne Matikainen tietää, miten metsätöihin kannattaa kylmällä ja märällä säällä pukeutua. Sivut 11–13 Ei päätä palele Se pp o Sa m ul i El se Ky hä lä Halkaisuvoima 22 tonnia Puun maksimi paksuus 48cm Klapin pituus 20 55 cm Paino 1600 kg puh. 09 274 6880 www.fatgad.? www.komatsuforest.fi tietoa metsÄkoNeista:
• 9.11.2017 / AJASSA 2 LYHYET UUTISET LIINA KJELLBERG M etsäteollisuuden into investoida kotimaahan on viime vuosina kääntynyt kasvuun. Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas käynnistyi elokuussa, Stora Enso ilmoitti pari viikkoa sitten investoinneista Uimaharjun ja Imatran tehtailleen, ja vireillä on ainakin toistakymmentä vielä vahvistamatonta investointisuunnitelmaa. Onko metsäteollisuudessa käynnissä investointibuumi? On ja ei, sanovat metsäalan asiantuntijat. Luonnonvarakeskus Luken tutkijan Antti Mutasen mukaan sikäli voidaan puhua buumista, että metsäteollisuuden kotimaan investoinnit Alajärvi: CLT Finland CLT-tehdas 2017* 6 milj. € Keitele: Keitele Group Pellettitehdas 2017* Kemijärvi: Keitele Group Lisäinvestointeja sahatavaran tuotantoon 2017* Helsinki: Helen Pellettilämpölaitos 2018* 20 milj. € Lohja: Metsä Group Uusi LVL-linja 2017* Naantali:Turun seudun Energiantuotanto Monipolttoainevoimalaitos 2017* 260 milj. € Heinola: Stora Enso Flutingtehtaan kehittäminen ja kapasiteetin laajennus 2018* 28 milj. € Lahti: Lahti Energia Kymijärvi III biolämpölaitos 2020* 165 milj. € Vantaa: Vantaan Energia Puu–turve-biovoimala 2019* 50 milj. € Lappeenranta: UPM Kaukaan sellutehtaan laajennus 2019* 30 milj. € Mikkeli: Scandinavian Biopower Biohiilipelletti 2018* 80 milj. € Varkaus: Stora Enso Paperikoneen muutos kartongille 110 milj. € Mikkeli: Versowood Tukinsyöttölinja ja kuorimo 2017* Äänekoski: Metsä Group Biotuotetehdas 2017* 1200 milj. € + Koivuviilutehdas 2018* Kouvola: UPM Kymin sellutehtaan laajennus 2017* 98 milj. € Alajärvi: Keitele Group Lisäinvestointeja sahatavaran tuotantoon 2018* 32 milj. € Isojoki: Isojoen Saha Sahatavaran lajittelulinjan uusiminen 2017* Haukipudas: Vuokila Wood Sahalinjan uusinta 2018* Kauhajoki: CLT Plant CLT-tehdas 2018* 12 milj. € Investoinneissa kasvua Metsäteollisuuden kotimaan investointeja ja investointisuunnitelmia. Valmistuneet ja rakenteilla olevat Investointipäätös tehty Investointipäätöstä ei ole Arvioitu aikataulu* Investointi, milj. €. Uimaharju: Stora Enso Liukosellukapasiteetin kasvattaminen 2019* 52 milj. € Imatra: Stora Enso Kemihierteen saatavuuden parantaminen 2019* 42 milj. € Lähde: Luke ja Metsälehti Oulu Vantaa Kuopio Lappeenranta Imatra Kemijärvi Kemi Haapajärvi Haapavesi Lieksa Nurmes Uimaharju Heinola Lahti Pietarsaari Äänekoski Naantali Lohja Kajaani Savonlinna Helsinki Isojoki Kauhajoki Alajärvi Keitele Paltamo Haukipudas Varkaus Mikkeli Kouvola Haapajärvi: Nivala-Haapajärven kehittämisyhtiö Biotuotetehdas (sellu) 500 milj. € Pietarsaari: North European Biotech Bioetanoli 140 milj. € Haapavesi: Kanteleen Voima Biojalostamo, bioetanoli 2021* Kemi: Kaidi Biodiesel ja -bensiini 2019* 900 milj. € Oulu: Oulun Energia Puu–turve-lämpölaitos 100 milj. € Kajaani: North European Biotech Lisäinvestointi, bioetanoli 140 milj. € Nurmes: Shenzhen & sijoittajaryhmä Biodiesel 82 milj. € Paltamo: KaiCell Fibers Biotuotetehdas (sellu) 2021* 900 milj. € Savonlinna: Shenzhen & sijoittajaryhmä Biodiesel 100 milj. € Savonlinna: Metsä Group LVL-linja 2019* 52 milj. € Lieksa: Green Fuel Nordic Bioöljy 50 milj. € Lieksa: Binderholz Nordic Pellettitehdas 2 milj. € Kemijärvi: Boreal Bioref & CAMCE Biotuotetehdas (sellu ) 2020* 800 milj. € Kuopio: Finnpulp Biotuotetehdas (sellu) 2020* 1400 milj. € Kuopio: Finnpulp Biotuotetehdas (sellu) 2020* 1400 milj. € Onko alkanut investointibuumi? Metsäteollisuuden investoinnit ovat kasvussa, mutta talouskriisiä edeltäneistä luvuista ollaan vielä kaukana. Selvitysmies: Lakiuudistukset onnistuneita METSÄNHOITOYHDISTYKSIÄ , Suomen metsäkeskusta ja metsätietojärjestelmiä koskevat lakiuudistukset ovat onnistuneita, selvitysmies Paavo Pelkonen toteaa. Pelkosen mukaan metsänhoitoyhdistykset ovat olleet lakimuutoksen jälkeen entistä aktiivisempia puumarkkinoilla. Palvelumarkkinoiden kilpailu ja metsänomistajien valinnanvapaus ovat lisääntyneet. Metsäkeskuksen toiminta on tehostunut ja toiminnan vaikuttavuus lisääntynyt. Hämeessä kokeillaan metsänvuokrausta HÄMEESSÄ haetaan metsänvuokraamisesta kiinnostuneita maanomistajia. Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistys on käynnistänyt hankkeen, jossa on tarkoitus hyödyntää metsien vuokrausta sukupolvenvaihdoksissa. Vuokraamista voi hyödyntää sukupolvenvaihdoksissa esimerkiksi niin, että lapsi vuokraa vanhemmiltaan metsätilan ja harjoittaa sillä metsätaloutta 10 vuotta. Sen jälkeen hän ostaa tilan omakseen käyttäen osittain hyväkseen vuokrausaikaista tuloa. Tiirola: Luottamus koetuksella METSÄNOMISTAJIEN metsänhoitoyhdistyksille antamien valtakirjojen ohittaminen puukaupoissa on yhä valitettavan yleistä ja nakertaa luottamusta puumarkkinoilla, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola arvioi. Valtakirjoihin liittyvä välinpitämättömyys näkyy etenkin sähköisessä Kuutio-kauppapaikassa, jossa Tiirolan mukaan tarjouksia jätetään miten sattuu. ”Kehotan kaikkia puun ostajia tarkistamaan sähköiseen puukauppaan liittyvät toimintatapansa”, Tiirola totesi viime viikolla metsävaltuuskunnan kokouksessa. Käräjäoikeus hylkäsi kuntien kartellikanteet HELSINGIN käräjäoikeus on hylännyt 32 kunnan Stora Enso Oyj:tä, Metsäliitto Osuuskuntaa ja UPM-Kymmene Oyj:tä vastaan nostamat vahingonkorvauskanteet. Kunnat olivat vaatineet yhteensä noin 5,9 miljoonan euron korvauksia vuosien 1997–2006 puukaupan ostokartellin aiheuttamista menetyksistä. Käräjäoikeuden mukaan näyttöä kuntien taloudellisista vahingoista ei kuitenkaan löytynyt. Metsäkeskus aloittaa yt-neuvottelut SUOMEN metsäkeskus on aloittanut koko henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut. Haussa on 1,2 miljoonan euron säästöt henkilöstökuluissa. Säästöjä haetaan työnantajan esityksen mukaan lomautuksilla, lomarahojen vaihdolla, osa-aikaistamisella ja irtisanomisilla. Irtisanottavien määrää voidaan pienentää mahdollisilla eläkejärjestelyillä. Säästötarve johtuu valtionavun vähentymisestä.
• 3 AJASSA / 9.11.2017 ovat nyt suurimmillaan sitten vuosien 2008 ja 2009 maailmanlaajuisen taloustaantuman. Euroissa mitattuna kyse on hänen mukaansa kuitenkin lähinnä paluusta tilanteeseen ennen talouskriisiä. "Metsäteollisuus investoi vuonna 2016 vajaat miljardi euroa. Vuosina 2000–2008 investoinnit olivat nykyrahassa keskimäärin 1,4 miljardia euroa vuodessa." Samaa sanoo PTT:n metsäekonomisti Matleena Kniivilä . "Investoinneissa on viime vuosina tultu ylöspäin, mutta 2000-luvun investointimääriin verrattuna on oltu puolta alemmalla tasolla. Vuonna 2016 investoinnit kuitenkin jo selvästi nousivat." Kniivilän mukaan investointimäärissä näkyy tosin myös se, että metsäteollisuuden konekanta on nyt pienempi kuin 2000-luvulla. Paperikoneita on suljettu, joten korjausinvestointien tarve on vähentynyt. Kilpailukyky kunnossa Kniivilän mukaan investointimäärien kasvu kertoo metsäteollisuuden rakennemuutoksen tulleen uuteen vaiheeseen. Investoinnit kohdistuvat nyt erityisesti selluun, kartonkiin ja muihin biotuotteisiin. "Sellu ja kartonki vetävät nyt ja varmasti jatkossakin hyvin. Kartongilla voidaan korvata muovia, ja sen markkinat kasvavat varsinkin Aasiassa. Havusellua taas on tarjolla niin vähän, että kysyntää riittää", Kniivilä sanoo. MTK:n tutkimuspäällikön Erno Järvisen mukaan investointimääristä näkee, että Suomi on metsäteollisuuden näkökulmasta kilpailukykyinen investointimaa. "Puumarkkinat ovat 2010-luvulla toimineet Suomessa hyvin tasaisesti. Meillä on runsaasti hyödyntämättömiä hakkuumahdollisuuksia ja osaamista puun käytössä", hän sanoo. Samaa mieltä on Mutanen. Hän muistuttaa, että Suomeen suunniteltujen investointien taustalla on myös ulkomaisia tahoja. "Osaamistasomme on korkealla ja yhteiskunta vakaa. Tämä rohkaisee investoimaan suomalaiseen metsäalaan." Monta muuttujaa Järvinen, Kniivilä ja Mutanen eivät lähde arvioimaan, miten suuri osa suunnitteilla olevista investoinneista toteutuu. Kniivilän ja Mutasen mielestä on kuitenkin selvää, että kaikki eivät toteudu. Kaikkiin suunnitteilla oleviin investointeihin eivät Suomen metsävarat Mutasen mukaan todennäköisesti edes riittäisi. Luken arvion Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Onko alkanut investointibuumi? "Osaamistasomme on korkealla ja yhteiskunta vakaa." mukaan metsiemme suurin kestävä hakkuumahdollisuus on 80 miljoonaa kuutiometriä ainespuuta ja energiarunkopuuta vuodessa. Vuonna 2016 puuta hakattiin noin 70 miljoonaa kuutiometriä. Toteutuviin investointeihin kolmikko uskoo kotimaisen puun riittävän. "Puun tarjonta on vastannut hyvin lisääntyneeseen kysyntään. Puumarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta investointimahdollisuuksia on edelleen runsaasti", Järvinen sanoo. Se, mitkä suunnitteilla olevista investoinneista toteutuvat, riippuu Kniivilän mukaan pitkälti siitä, minne investointia suunnitellaan, millainen tuote on kyseessä ja kuka investointia rahoittaa. "Pienelle markkinalle erikoistuneelle tuotteelle voi olla kysyntää, mutta niin voi olla standardituotteellekin", hän sanoo. Mutasen mukaan myös EU:n ilmastoja energiapolitiikalla on vaikutusta – ei vain puun käytön rajoitusten, vaan myös sen kautta, millainen imago Suomessa tuotetulle metsäteollisuustuotteelle markkinoilla syntyy. Huippulukemiin matkaa Metsäteollisuuden investoinnit vuosina 1990 2016 vuoden 2016 hinnoin. Lähde: Tilastokeskus 1990 2000 2010 Paperiteollisuus 2000 1500 1000 500 Puuteollisuus milj. € MIKKO HÄYRYNEN K aikki suuret metsäyhtiöt esittelivät parantuneita liikevaihtoja ja tuloksia kolmannelta vuosineljännekseltä. UPM on voinut esitellä edellisvuodesta parantuneita tulosnumeroita kahdeksantoista vuosineljännestä eli neljä ja puoli vuotta peräkkäin. Sellupuoli teki erittäin hyvän tuloksen. Tulosyksikkö pitää sisällään myös sahauksen, eikä UPM kerro sen kannattavuudesta mitään edes kysyttäessä. Erikoista onkin, että huomattavasti pienempi vaneritoiminto on oma tulosyksikkönsä. Myös paperitoiminnot olivat plussalla, mutta Euroopan ja Pohjois-Amerikan paperitoimintojen kannattavuus ei kuitenkaan ole erityisen hyvä, joten suurin kustannuspaine on sillä suunnalla. Yhtiön rahoitustilanne on hyvä ja sillä tiedetään olevat rahkeita isoihinkin investointeihin. Neuvottelut toisesta sellutehtaasta Uruguayhun jatkuvat maan hallituksen kanssa. Toimitusjohtaja Jussi Pesonen oli erityisen innostunut arviointivaiheessa olevasta biojalostamosta Saksaan. Tehdas olisi todellista kemianteollisuutta ilman selluntuotantoa. Hanketta kutsutaan lainausmerkeissä sokeritehtaaksi, koska puu erotettaisiin sokereiksi ja ligniiniksi, ja sokereista jalostettaisiin erilaisia biokemikaaleja. Äänekoskella hyvä aloitusajoitus Metsä Groupin elokuussa käynnistynyt Äänekosken tehdas ei vielä näy tunnusluvuissa juuri muuten kuin omavaraisuuden rasitteena. Tehtaalla tehdään vielä säätöjä, minkä vuoksi tuotanto on epätasaista. Normaalikäyntiin päästäneen ensi vuoden puoliväliin mennessä. Tehtaan startti osuu varsin hyvään suhdannetilanteeseen etenkin lehtisellun osalta. Ennustajat eivät ole osanneet ennustaa, miten erinäiset toimitusvaikeudet eri puolilla maailmaa nostavat sellun hintoja. Yhtiön mukaan kuitupuun tilanne on tiukentunut, koska huonot korjuukelit ovat haittana sekä kotimaassa että lähimmillä ulkomailla. Nousukauden tunnelmia Syyskauden tulosjulkistuksissa esiteltiin kasvulukuja. NOUSUKAUDEN TUNNUSLUKUJA Kolmannen vuosineljänneksen avainluvut. Tuloksissa on otettu huomioon kaikki kustannukset. 2017 (suluissa 2016) Stora Enso UPM Metsä Group Metsä Board liikevaihto, milj. € 2 509 (2 393) 2 493 (2 445) 1 260 (1 143) 479 (440) tulos ennen veroja, 224 (161) 357 (336) 109 (90) 44 (20) milj. € tulosprosentti 8,9 (6,7) 14,3 (13,7) 8,7 (7,9) 9,2 (4,5) omavaraisuusaste, % 51 (42) 62 (58) 44 (44) 51 (48) henkilöstö 27 001 (26 819) 19 335 (19 559) 9 223 (9 451) 2 369 (2 493) ELIISA KALLIONIEMI K un tähdätään metsien kasvun nopeuttamiseen, unohdetaan, että puuraaka-aineen laatu on Suomen metsäteollisuuden tärkeä kilpailuvaltti, sanoi Itä-Suomen yliopiston professori Henrik Heräjärvi puhuessaan Metsätieteen päivässä Helsingissä. ”Havupuun pikakasvatusta ei tule hyväksyä metsänhoidon doktriiniksi, tähtäin on asetettava pikemminkin kiertoaikojen pidentämiseen.” Nopean kasvun aiheuttamat ongelmat ovat suurempia kuusella kuin männyllä. Erityisen huolestuttava tilanne on Eteläja Väli-Suomen viljelykuusikoissa, joiden pinta-ala kasvaa. Laadun kannalta haitallisinta on nuoruusvaiheen nopea kasvu. Siksi kuusentaimikot tulisi kasvattaa tiheinä ensimmäiseen, mielellään toiseen harvennukseen asti. Jotta vältyttäisiin voimakkailta kasvupyrähdyksiltä, harvennushakkuita tulisi tehdä kahden sijasta mieluummin kolme kertaa. Kuusikon laatukasvatukseen kuuluu myös pitkä kiertoaika. Maltilliset lannoitukset kiertoajan loppupuolella eivät olennaisesti heikennä tukkiosan tiheyttä. Ymmärrettävästi laatukasvatus ei innosta metsänomistajia, koska puun hinta perustuu lähinnä runkojen järeyteen. "Jos laadusta maksettaisiin, silloin kustannukset eivät jäisi vain metsänomistajien kannettavaksi", Heräjärvi sanoi. Pikakasvatus romuttaa puun laadun Äänekosken biotuotetehdas on ollut näkyvin metsäteollisuuden uusinvestointi. LE H TI KU VA / M AR KK U UL AN DE R
• 9.11.2017 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI ELIISA KALLIONIEMI Päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN ANNE HELENIUS, teksti ELSE KYHÄLÄ, kuva H uomattava osa suomalaisista metsänomistajista haluaa vaalia luonnon monimuotoisuutta metsissään, muttei välttämättä tiedä miten. Ongelman ratkaisemiseksi on kehitetty Monimetsä-hanke, jossa metsäalan ammattilaiset selvittävät metsänomistajien talousmetsien luonnonhoitoon liittyviä toiveita ja sitä, kuinka niitä voi toteuttaa. Aiheesta kuullaan myös Metsämessujen paneelikeskustelussa, jossa mukana on hankkeessa asiantuntijana oleva projektipäällikkö Lauri Saaristo Tapio Oy:stä. "Metsäalan eri toimijoilla on nyt tahtoa panostaa siihen, että metsäluonnon monimuotoisuutta ja vesiensuojelua otetaan paremmin huomioon." Aihe on ajankohtainen juuri nyt, kun puulle on kysyntää ja hakkuumääriä ollaan kasvattamassa. Samalla on ymmärretty, että myös monimuotoisuudesta ja luonnonhoidosta on otettava lisää vastuuta. Hyötyä edullisesti Maaja metsätalousministeriön rahoittama ja Suomen metsäkeskuksen johtama kolmivuotinen hanke on koko kotimaisen metsäsektorin yhteisponnistus. Lauri Saaristo kertoo, että tähän mennessä on hankittu tietoa siitä, mihin kannattaa panostaa, rakennettu työkaluja käytännön sovelluksia varten ja nyt on menossa kokeiluvaihe. "Olemme luoneet luonnonhoidon tarMonimuotoisuutta metsään Metsämessuilla kerrotaan, kuinka luonnonhoito onnistuu talousmetsissä. MONIMETSÄHANKE ? ? Luken tutkimuksen mukaan 40 prosenttia metsänomistajista on kiinnostunut luontoarvojen erityisestä huomioon ottamisesta metsien hoidossa. ? ? Nykyiset metsänhoitosuositukset antavat jo mahdollisuuksia monimuotoisuuden edistämiseen, ja Monimetsä-hankkeella pyritään tätä vielä edistämään. ? ? Hankkeessa ovat mukana kaikki metsäalan suurimmat toimijat. Fakta VIIME PERJANTAINA Stora Enson Kaukopäässä puhallettiin lähtöfanfaari tehtaan laajennukselle, jonka myötä kartonkia voidaan nyt päällystää ja varastoida entistä tehokkaammin. Juhlatunnelma oli erityisen korkealla, koska vihkiäisten alla tuli julki uusi, lähes sadan miljoonan euron investointisuunnitelma, joka koskee myös Imatran tehtaita. Myös kilpailijoilla on kiirettä. Seuraavaksi käynnistyy UPM:n suurin piirtein samanhintainen laajennushanke Kymin tehtaalla. Se jatkaa Suomessa jo vuosia kestänyttä selluntuotannon kasvun kautta, johon kuuluu myös metsäteollisuuden historian suurin investointi eli Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas. Pitkän tauon jälkeen metsäteollisuus investoi taas Suomeen. Tehtailla avataan tuotannon pullonkauloja, mutta yritykset valmistelevat niitä myös uusilUudet investoinnit odottavat le, vielä kehitysvaiheessa oleville tuotteille. Imatralla Stora Enson seuraava laajennus vauhdittaa mikrokuitusellun kaupallistamista. Kuiduista molekyylitasolle viety sellunvalmistus avaa kiinnostavia mahdollisuuksia, kuten kilpailevia tuotteita öljystä tehdyille muoveille. METSÄNOMISTAJAN KANNALTA on hyvä, että puun käyttö lisääntyy monipuolisesti. Suurten selluinvestointien varjossa Keitele Group kaksinkertaistaa sahauskapasiteettiaan Alajärvellä, Metsä Group suunnittelee uutta viilupuulinjaa Punkaharjulle, Lahti Energia on päättänyt rakentaa ison biolämpölaitoksen jne. Uudet laitokset, laajennukset ja uudet tuotteet näkyvät jo nyt puukauppatilissä. Metsätalouden kannattavuus paranee, mikä innostaa investoimaan myös metsien hoitoon. JO PÄÄTETYT yritysten investoinnit on suunniteltu ennen kuin EU:n lainsäädäntöhankkeet käynnistivät keskustelun, jossa hakkuiden kasvattaminen on kyseenalaistettu. Esitykset kestävyyskriteereiksi ja LULUCF-asetukseksi ovat vähintäänkin lykänneet uusia päätöksiä. Niiden merkitystä ei kuitenkaan pidä yliarvioida. EU ei kiellä hakkuita, ja investointeja ohjaavat ennen muuta markkinat ja tuotteiden kilpailukyky. FSC ELI SE ”vihreämpi” metsäsertifikaatti hakee kasvua pienten metsätilojen omistajista. Järjestön yleiskokouksessa lokakuussa hyväksyttiin aloiterypäs, jonka avulla pienmetsänomistajien asemaa pyritään vahvistamaan. Tarkoitus olisi esimerkiksi sisällyttää metsässä työtä tekevät koneurakoitsijat sertifiointiin, mikä keventäisi metsänomistajien valvontavelvoitteita. Lisäksi uudistettaisiin ryhmäsertifiointia ja tehostettaisiin auditointeja. Nykyisellään FSC on lähinnä suurmaanomistajien käytössä. Mutta jos uudistukset etenevät, saattavat pienempienkin tilojen omistajat kiinnostua sertifikaatista. Suomessa mielenkiintoa lisää vielä se, että FSC-puulle on kysyntää ja siitä on tiettävästi maksettu jopa lisähintaa. JUSSI COLLIN Pieniin päin "Maalimerkkaus pöllien päissä kertoo jalostuspaikan. " METSÄ-MASA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoidenkuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa
• 5 AJASSA / 9.11.2017 "Niin kauan kai voi mätästää, kun kauha kohtuudella pystyy. 15 astetta pakkasta ja hyvin vähän lunta, alkaa olla jo sillä rajalla, työ hidastuu liikaa." KORPITUVAN TANELI "Mittarissa näkyy olevan –15 C ja lunta on joku sentti. Kannattaako enää mätästää, koska maa on kohmeessa eikä mahdollisia luonnon taimia näe kunnolla? Tarkoitus oli turvemaalla syksyllä mätästää ja keväällä istuttaa taimet." HARRASTELIJA "Jos ei tule ’takakesää’ ja lämpimiä, niin olosuhteet ovat mitä mainioimmat niin konekylvöönkin, mätästyk-seenkin. Tiet napsahtavat jäähän ja muuta mukavaa." MEHTÄUKKO "Pakkasen purema kuntta ja oksat murenevat paremmin pakkaskelillä, eli jälki voipi olla parempi kuin kesällä. Turvemaalla myös mättään pintaan tuleva turve on helpompi huomata kuin roudassa oleva kivennäismaa." KUUSESSA OLLAAN "Syvemmältä mättäässä ylös tulevat heinän ja rikkakasvin siemenet voivat tykätä hyvää kylmäkäsittelystä." JUUSO8 "Tjaa, ehkäpä noinkin, mutta yleensä ongelmia aiheuttaa se heinikko, joka on mättäiden välissä, ei se, joka on mättäillä. Kannattaa lukea oikein ajatuksella Matti Kärkkäisen metsänkasvatusopit. Hänhän ei juuri heinäntorjuntaa ole tarvinnut." A. JALKANEN ”Eilen tuli kokolailla järeä kaivukone mätästämään juuri hakattua aukkoa. Iso ojakauha – ei hyvä. Kaivaja on toki ammattilainen, mutta… Kaivuria ei pahemmin pieni kerros jäätynyttä maata haittaa, mutta työnjäljestä voi tulla silloin hieman kehnompi taimen tulevaisuutta ajatellen.” JÄTKÄ ”Ei niitä mä-siemeniä kannata lumiseen maahan enää kylvää. Syyskylvössä eivät saisi enää kastua ja jäätyä sitten; menee homma hukkaan. Mutta mätästys varmaan onnistuu kevättä varten.” PUUKI KOLUMNI Menetkö metsätöihin säällä kuin säällä? Oletko hakenut hirvivahinkokorvauksia? Uusi kysymys: Kyllä 41% SUURI METSÄMARSSI vuonna 1950 elää ammattikunnan mielessä. Itse Paasikivi saatiin kameroiden edessä sahaamaan muutama oksa laatupuun tuottamisen nimissä. Viisikymmentä vuotta myöhemmin saatiin Halonen samaan hommaan samalla teknologialla. Kampanjoilla saavutettu medianäkyvyys näyttää olevan julkisille metsäorganisaatioille tärkeää. Niitä ei paljon kiinnosta, mitä pysyvää kampanjalla on saatu aikaan, sillä uusi kampanja vie huomion pois vanhasta. Kun metsänhoidon rästit tulivat 1990-luvulla kiusallisen suuriksi, käynnistettiin Nuoren Metsänhoidon kampanja. Osaava porukka sai aikaan näyttäviä tapahtumia ja medianäkyvyyttä. Rästien purkamiseen rakennettiin myös määräaikaiset kemeratuet. Valtio alkoi tukea laiminlyötyjen taimikoiden pelastamista hyvien käytänteiden sijaan. Rästien purkuapparaatista tuli näin niiden synnytysautomaatti. Tämän jälkeenkin taimikonhoitoa on aktivoitu kampanjoilla ja ohjelmilla. Myös kemeraa on remontoitu moneen kertaan. Uusimman VMI-raportin mukaan taimikonhoidon tarve on puolitoistaja ensiharvennuksen kaksinkertainen toteutettuun verrattuna. Kampanjat ja tuet eivät ole tuottaneet tulosta. PROFESSORI JYRKI KETTUNEN pohti Paperi ja Puu -lehdessä (5/2002), millaisia asioita kannattaa hoitaa määräaikaisina toimintoina, eli projekteina, ja millaisia jatkuvina toimintoina, eli prosesseina. On jo aika pohtia tätä kysymystä myös metsätaloudessa. Jo 1990-luvun alussa Tehdaspuussa käyttöön otettu uudistamisen laadunhallintajärjestelmä on hyvä esimerkki prosessilähestymistavasta. Sen avulla hyvien uudistamistulosten osuus saatiin tuplattua pysyvästi ilman kustannusten nousua. Menetelmää testattiin 2000-luvun alussa yksityismetsissä, mutta vain muutama metsänhoitoyhdistys otti sen käyttöön – hyvällä menestyksellä. Laajempi hyppy uudistamistuloksissa jäi näin saamatta. Kehittämällä metsänhoitoa prosessina päästään myös taimikonhoidossa eteenpäin paremmin kuin lyhytaikaisilla kampanjoilla, jotka hyödyttävät lähinnä tutkimusja neuvontaorganisaatioita. Nyt kannattaa etsiä esimerkkejä, joissa ongelmia on ratkaistu kestävästi luomalla toimivia käytänteitä ja rakenteita. Esimerkiksi osaavan työvoiman pulaan saattaa löytyä oppia Närpiön tomaatinviljelijöiltä. Tutkimuksen muuttuminen tempoilevaksi projektitoiminnaksi vaikeuttaa tilanteesta ulospääsyä. Nyt on tilaus kärsivälliselle taholle, joka tarjoaa osaaville tutkijoille pitkäjänteistä rahoitusta. Myös käytännön toimijoiden kehitystyö tehdään suurelta osin projekteina – usein julkisella rahalla. Näiden rinnalle tarvitaan pitkäjänteistä oman osaamisen kehittämistä. POHJOIS-SAVOSSA KIERTÄÄ anekdootti kartanon omistajasta, joka innostui karjanjalostuksesta ja hankki Etelä-Suomesta rotusonnin. Sonnin tultua kartanolle isäntä meni seuraavana aamuna karjakon tykö ja ilmoitti: ”Tänä päivänä meillä astutetaan kaikki lehmät! Onko selvä?” Tarina ei kerro, missä vaiheessa kartanon karjanjalostus muuttui projektista prosessiksi. Kampanjavapaaseen metsätalouteen HEIKKI SMOLANDER Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Luken erikoistutkija. Verkkokeskustelu: Vieläkö kannattaa mätästää? Gallup kistuslistan, jonka avulla metsäammattilaiset voivat selvittää, haluaako metsänomistaja jättää puukaupan yhteydessä leimikkoonsa esimerkiksi laajemman suojavyöhykkeen, lahopökkelöitä, riistatiheikköjä tai tavallista enemmän säästöpuita." Tarkistuslista käydään läpi samalla, kun sovitaan hakkuista tai metsänhoitotöistä. Metsänomistajan toiveet välitetään edelleen hakkuukoneen kuljettajalle, joka pystyy jättämään jäljelle juuri metsänomistajan pyytämät kohteet. Äkkiseltään tulee mieleen, että luonnon monimuotoisuuden vaaliminen tulisi metsänomistajalle kalliiksi ja vaivalloiseksi, mutta Saaristo kiistää ajatuksen. "Tämä ei vaikuta metsänomistajan talouteen kovinkaan merkittävästi. Voi tulla jopa ajan ja rahan säästöä, kun metsänomistaja ei väkisin yritä tuottaa arvopuustoa esimerkiksi hankalakulkuisen kallion päällä tai poikkeuksellisen rehevässä laikussa." Saaristo muistuttaa, että mahdollisuuksia löytyy jokaisesta metsästä: luonto kun tuppaa muuttumaan itsestään yhä monimuotoisempaan suuntaan. Yksittäisen tuulenkaadon jättäminen lahopuuksi on helppo tapa aloittaa. "Metsänomistaja saa monimuotoisuuden lisäämisestä itselleen maisemaan, virkistyskäyttöön ja keruutuotteisiin liittyviä hyötyjä, monipuolisemman eliöstön sekä varautuu ilmastonmuutokseen", Saaristo kertoo. Metsämessut 10.–12.11. Helsingin Messukeskuksessa. Lauri Saaristo kertoo, että Monimetsä-hankkeessa aidosti etsitään uusia toimintatapoja, joiden avulla metsänomistajien omat luonnonhoitotavoitteet otetaan paremmin huomioon.
• 9.11.2017 / AJASSA 6 ANNE HELENIUS, teksti JUHA HARJU, kuva J os haluaa tavata omaan työhönsä intohimoisesti suhtautuvan ammattilaisen, kannattaa lähteä visiitille Seinäjoelle Suomen metsäkeskukseen. Siellä metsätietopäällikkö Henna Etula voisi puhua vaikka koko päivän maailman mittakaavassa ainutlaatuisen suomalaisen metsävaratiedon hienouksista ja vielä hyödyntämättömistä mahdollisuuksista. Aihe on polttava juuri nyt, kun kiistelty metsätietolain uudistus etenee vihdoin eduskuntakäsittelyyn. "Olen hyvin tyytyväinen lakiehdotukseen: se on hyvä, ja lähdemme Metsäkeskuksessa erittäin mielellämme viemään sitä käytäntöön." Etula sanoo toki ymmärtävänsä, ettei metsävaratiedot avoimeksi muuttava laki miellytä jokaista. Hän kuitenkin muistuttaa, että muutoksesta hyötyvät käytännössä kaikki osapuolet. "Toimijat saavat kannattavuutta ja uusia asiakkaita. Metsänomistajat saavat parempaa palvelua, ja yritysten kannattavuuden parantuessa toivottavasti myös lisäeuroja. Kansantalous voittaa, kun päällekkäinen työ vähenee. Myös luonto voittaa, koska kun metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt ovat tiedossa, vahinkotapauksia ei enää tule." Loputtomat mahdollisuudet Avoimen ja julkisen metsävaratiedon hyödyntämismahdollisuudet ovat käytännössä lähes rajattomat. Avoimesta aineistosta voi kukin laskea mitä haluaa. Esimerkkinä Etula mainitsee erään sahayhtiön, joka taannoin halusi toimintansa arvioimiseksi tietää, missä hankinta-alueen kunnissa oli eniten hakkuusäästöjä. Kun yhtiö sai tiedot, se ilmoitti merkittävästä investoinnista. "Toinen mahdollisuus olisi se, että sahayhtiö voisi tiedot saatuaan palkata tai siirtää ostohenkilönsä sinne, missä on enemmän hakkuupotentiaalia." Etula kehuu vuodesta 2010 lähtien laserkeilauksen, ilmakuvauksen ja maastotyön yhdistelmänä tuotetun metsävaratiedon ainutlaatuisuutta ja sanoo sen kelpaavan vientituotteeksikin. Toki hyvänä kakkosena tulevat ruotsalaisetkin keilaavat metsiään, mutta kevyemmin: heidän metsävaratietonsa ei mene puulajitasolle toisin kuin Suomessa. "Ruotsalaiset ovat todella ylpeitä systeemistään ja osaavat paketoida asian hienosti, mutta meidän pitäisi Suomessa kaivaa ylpeästi vielä koreammat lahjapaperit esille, sillä tämä on isompi juttu." Intohimo vie Etula innostui paikkatietoon jo lapsena: ala-asteella paras istumapaikka sijaitsi kartan vieressä. Myöhemmin tie vei Joensuun yliopiston metsätieteelliseen tiedekuntaan, josta Etula valmistui alle kolmessa vuodessa maisteriksi. Väitöskirja geoinformatiikasta syntyi sekin vauhdikkaasti: reitinoptimointia maastossa jalankulkijan näkökulmasta tutkinut Etula sai filosofian tohtorin paperit Oulun yliopistosta vuonna 2015. Aikaa väitöskirjan tekoon kahden kouluikäisen lapsen 36-vuotiaalta äidiltä kului työn ohessa 5,5 vuotta. "Metsävaratiedossa minua kiinnostaa juuri se paikkatieto ja tiedon hallinta. Minulla on vahvaa systeemiajattelua: miten tieto kulkee ja miten sitä mallinnetaan." Metsäkeskukseen Etula tuli ensimmäisen kerran harjoitteluun jo 15 vuotta sitten, ja viihtyy talossa edelleen erinomaisesti. "Metsätietopäällikkönä saan tehdä sitä, mikä on kivaa. Olen löytänyt täältä itselleni hyvän ekologisen lokeron." Etulan systeemiajattelu näkyvät myös hänen harrastuksistaan: käsityöt onnistuvat nypläyksestä lähtien. Työhuoneen sohvan hän verhoili luettuaan kirjan sohvien verhoilusta. "Ihmiset nyt pyrkivät yleensä tekemään sitä, missä ovat hyviä", hän sanoo. Rakkaudesta metsävaratietoon Metsätietopäällikkö Henna Etula: avoimessa metsävaratiedossa rajattomat mahdollisuudet. HENNA ETULA ? ? Yksi Metsäkeskuksen viidestä metsätietopäälliköstä. ? ? 36-vuotias maatalousja metsätieteiden maisteri ja filosofian tohtori. ? ? Kotoisin Alajärveltä, asuu Seinäjoella. ? ? Perhe: mies ja kaksi kouluikäistä lasta. ? ? Harrastukset: käsityöt, liikunta, lukeminen. Kuka? HAASTATTELU Työ Metsäkeskuksessa on tarjonnut Henna Etulalle monenlaisia haasteita: esimerkkeinä parivuotinen ruotsin kielikylpy Vaasan-toimipisteellä ja nykyinen esimiehenä olo 30 alaiselle.
• 7 AJASSA / 9.11.2017 KONEYRITTÄJIEN liiton uudeksi puheenjohtajaksi on valittu 37-vuotias maarakennusyrittäjä Markku Suominen . Suominen on toiminut liiton varapuheenjohtajana ja maarakennusvaliokunnan puheenjohtajana vuodesta 2008. Nykyinen puheenjohtaja Asko Piirainen jättää tehtävänsä vuoden lopussa. Piirainen on toiminut puheenjohtajana vuodesta 2008. Markku Suominen on perheyritys LM-Suomiset Oy:n toimitusjohtaja. Hän on koulutukseltaan yhdyskuntaja ympäristötekniikan insinööri. Koneyrittäjille uusi puheenjohtaja www.kesla.com TUTUSTU SYKSYN KAMPANJAETUIHIN LÄHIMMÄLLÄ VALTRAJÄLLEENMYYJÄLLÄSI! SUOMALAISEN METSÄTEKNOLOGIAN MONIOSAAJA • Kotimainen, kestävä, luotettava tehokas. • 35 000 metsäperävaunua. • 50 000 kuormainta. • Markkinoiden laajin valikoima. • Koko maan kattava myyntija huoltoverkosto. Myynti ja huolto: agcosuomi.fi Pauli Tenkanen 044-5211420, Yrjö Tenkanen 0400-825424 email. yrjotenkanen@yrjotenkanen.fi Katso jälleemyyjämme netistä www.yrjotenkanen .fi BMF METSÄYHDISTELMÄT PYYDÄ TARJOUS! SAMI-puunkäsittelykoneet hyvällä hintalaatusuhteella Sami-vinssit HV-1000, etukuormaimiin • hydraulimoottorin vetovoima 1000 kg • vaijeri 8 mm • vaijeria 30 metriä • vaijerin nopeus 2,3 m/s • suojaverkko • Euro-sovite • vinssiä ohjataan traktorin ohjaamosta • vaijeri vedetään rummulta käsin toimitusm. 80,1.290 ,• leveys 1100 mm • korkeus 990 mm • pituus 950 mm • paino 195 kg • tilavuus n. 0,4 m 3 • Euro-sovitteella Sami-puukouralla kuormaat ja purat puukuormat helposti. Siirrät tukkija rankapuut jne. Sami-puukourat, etukuormaimiin toimitusm. 80,1.250 ,HINNAT 1.390,2.290,PH-200 PHV-200 • kourien leveys, mm 1800 1800 • kourien määrä, kpl 3 3 • kääntökulma, +/o 45 45 • hydraulimoottori, kp 1000 • vaijerin (8 mm) pituus, m 30 Toimitusmaksu vain 75,Sivusiirtosylinteri lisävaruste 190,Pelkkä vinssi erikseen 940,Sami-juontokourat PH 200 ja PHV 200 vinssillä Kaikki hinnat alv % Sami-hydrauliset puunhalkaisijat toimitusm. 120,toimitusm. 120,PL-1050 1.490 ,PL-650 1.025 ,Malli PL-1050 PL-650 • työntövoima t 7,8/180 bar 6,6/180 bar • puun max. pituus 1050 mm 650 mm • 2-nopeus venttiili on • nopea peruutus on • halkaisuterä 2/4 on • jatkopöytä on • 3P-kiinnitys on Yhdistelmäpaketin tarjoushinta 7.990,+ toimitusmaksu Metsäperävaunu & kuormainyhdistelmä Kuormaaja • ulottuvuus 4,6 m • nostom. 21 kNm • nostovoima max pituudella 460 kg Metsäperävaunu • kantavuus 5,0 t • 3 pankkoa • teli • hydrauliset tukijalat • etusermi Ajankohtaisia lumityökoneita Hiekoittimet SL-1500 työl./ tilavuus 640 l 2.190,SL-2000 työl./ tilavuus 850 l 2.350,SL-2300 työl./ tilavuus 1000 l 2.490,Puskulevyt, uusi järeämpi malli 2500 HD työleveys 268 cm 1.850,3000 HD työleveys 318 cm 1.970,Katso koko Sami-mallisto netistä: verkkokauppa.turunkonekeskus.fi Siipilumikauhat alk. 3.250,Myynti ja lisätiedot puh. 020 7459 700 Sami-tuotteet voit ostaa helposti myös verkkokaupastamme. Tutustu! Hydraulisella käännöllä Toimitusmaksu 120,Toimitusmaksu 100,
• 8 9.11.2017 / AJASSA OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN M yyräkannat ovat vaatimattomia lähes koko Suomessa. Keski-Suomen pohjoisissa ja läntisissä osissa on meneillään myyrähuippu, mutta sielläkään tiheydet eivät ole hälyttävän suuria. Länsi-Suomessa kannat runsastuvat kohti ensi syksyä. Hyvä uutinen metsänomistajille on, että ensi talvena ei ole odotettavissa laaja-alaisia taimituhoja. Itäja Etelä-Suomessa oli runsaasti myyriä syksyllä 2016. Myyräkannat romahtivat odotetusti alkuvuoden aikana ja jatkoivat kuihtumistaan läpi koko kesän 2017. Lapissa oli myyrähuippu vuonna 2015. Kanta romahti seuraavana talvena, mutta monin paikoin Länsi-Lapissa huippu jatkui vielä 2016 ja myyräkanta laski vasta tänä vuonna. Yleisesti ottaen Pohjois-, Itäja Etelä-Suomessa on tällä hetkellä niukasti myyriä. Länsi-Suomessa myyräkannat ovat olleet vuoden ajan nousuvaiheessa, ja oletettavasti myyrät ovat näillä alueilla huipussaan ensi syksynä. Keski-Suomen länsija pohjoisosien sekä Pirkanmaan itäosien peltoja metsämyyrät ovat kannanvaihtelun huippuvaiheessa. Tiheydet ovat kuitenkin kaukana viime vuosikymmenen ennätystalvien huipputiheyksistä. Taimikot jäämässä rauhaan Merkittäviä myyrien aiheuttamia taimituhoja ei ensi talvena ole odotettavissa missään päin Suomea. Suurin taimituhoriski on pohjoisen ja läntisen Keski-Suomen sekä Pirkanmaan itäosien alueella. Taimikon myyrämäärää voi itse kukin arvioida ensilumien aikana lumijälkien ja myöhemmin talvella lumessa olevien ”hengitysreikien” perusteella. Kun lumipeite on vielä ohut eikä myyrien kulku hangen alla ole mahdollista, taimikossa voi runsaan myyräkannan aikana havaita myyrien käytäväverkostoja. Taimikon tuhoriskiä voi vähentää kohdistamalla loukkupyyntiä näille myyräkäytäville loppusyksyn aikana. Taimituhoja voi torjua myös polkemalla lunta tiiviiksi taimien ympärille, joko jalan tai myöhemmin talvella vaikka moottorikelkan avulla. Taimikon voi myös vakuuttaa myyrätuhojen varalta, mutta se pitää tehdä ajoissa. Myyräkuumeriski Keskija Länsi-Suomessa Metsämyyrät levittävät myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta. Myyräkuumetartuntojen huippuaika ajoittuu loppusyksyyn ja alkutalveen, jolloin metsämyyrät hakeutuvat ihmisasutuksiin ja ulkorakennuksiin. Tänä syksynä ja talvena myyräkuumeriski on korkeimmillaan läntisessä Suomessa ja osassa Keski-Suomea. Myyräkuumeen välttäminen onnistuu parhaiten hävittämällä esimerkiksi hiirenloukuilla metsämyyrät tiloista, joissa ihmiset oleilevat. Loukkupyyntiä kannattaa harrastaa koko loppuvuosi niin kauan kuin metsämyyriä änkeää sisälle. Myyräkannat aallonpohjassa Suurimmassa osassa Suomea myyriä on vain niukasti, joten talven taimituhot jäävät vähäisiksi. Keskisen Suomen pohjoisja länsiosissa on myyrähuippu. LänsiSuomessa myyräkannat ovat runsastumassa huippuun ensi vuonna, mutta ovat tällä hetkellä vielä melko alhaiset. Muualla Suomessa myyräkannat ovat niukat. Myyrien esiintymispaikoissa kuten liitereissä tai mökeillä kannattaa välttää tarpeetonta pölyn nostattamista ja sen hengittämistä. Jos mökillä vielä on papanoita nurkissa, niin pölynimuria ei pidä käyttää vaan ainoastaan märkää rättiä. Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. Myyräkannoille on tyypillistä säännöllinen kannanvaihtelu, jolloin myyrien määrä vaihtelee muutaman vuoden välein. Da vi d Pe re z / W ik im ed ia Co m m om ns Metsä tuottaa vain jos se saa oikeanlaista hoitoa oikeaan aikaan. OTSO osaa selvittää metsäsi mahdollisuudet ja tuntee ajanmukaisimmat menetelmät, joilla vihreälle omaisuudellesi asettamasi tavoitteet voidaan toteuttaa. Me tiedämme, mitä sinun metsäsi tarvitsee: www.otso.fi Tunnistatko metsäsi piilevän potentiaalin?
• 9 AJASSA / 9.11.2017 LIINA KJELLBERG VUONNA 2014 uudistettu metsälaki ei ole juurikaan tuonut muutoksia metsänkäsittelymenetelmiin, selviää Tapio Oy:n hiljan julkistamasta selvityksestä. Lain uudistamisen lähtökohtana oli huomioida metsänomistajien tavoitteet entistä paremmin. Lakiuudistus esimerkiksi teki eri-ikäisrakenteisesta metsänkasvatuksesta eli niin sanotusta jatkuvasta kasvatuksesta tasavertaisen vaihtoehdon perinteiselle tasaikäisrakenteiselle metsänkasvatukselle. Jatkuvaan kasvatukseen tähtäävien hakkuiden osuus on selvityksen mukaan kasvanut mutta vain vähän. Etelä-Suomessa jatkuvan kasvatuksen osuus on alle 0,7 prosenttia kaikista harvennusja uudistamishakkuista, Pohjois-Suomessa noin kolme prosenttia. Uusi metsälaki ei myöskään aseta rajoitteita sille, millainen uudistettavan puuston tulee läpimitaltaan tai iältään olla. Selvityksen mukaan uudistettavien puustojen keskiläpimitta ei kuitenkaan juuri ole muuttunut. "Pääasiassa uudistushakkuut ajoitetaan metsänhoitosuositusten mukaan. Leimikoihin saatetaan ottaa mukaan pienialaisia siivuja, joissa puuston läpimitta on pienempi", sanoo Tapion puuntuotannon asiantuntija Arto Koistinen . Vaikutusaika lyhyt Koistisen mukaan metsälain vaikutuksia on kuitenkin vaikea arvioida kolmen vuoden perusteella. "Muutoksia on nähtävissä, mutta on vaikea sanoa, onko niiden taustalla metsälaki vai jotain muuta", hän sanoo. Tapion selvitys perustuu Suomen metsäkeskukselta, Luonnonvarakeskukselta ja metsäalan yrityksiltä kerättyihin tietoihin sekä metsäammattilaisten haastatteluihin. Vaikka metsälain muutokset eivät toistaiseksi juuri näy metsänkäsittelymenetelmissä, on uusi laki metsäammattilaisten mukaan parantanut metsäalan imagoa. Esimerkiksi uudet vaihtoehtoiset hakkuutavat ovat lisänneet avohakkuita vieroksuvien metsänomistajien halukkuutta hakkuisiin. Metsälain uudistus ei näy metsissä MIKKO HÄYRYNEN HIRSITALOTEOLLISUUS kehittää hirsiseinille yhteistä ympäristöselostetta eli arviota hiilijalanjäljestä tuotteen koko elinkaaren ajalta. Tavoiteaikataulu on tiukka, ensi kevät. ”Uskomme, että hiilijalanjäljen laskenta tulee koskemaan kaikkia rakennusmateriaaleja ja kaikkea rakentamista vuoteen 2025 mennessä”, Hirsitaloteollisuus ry:n asiamies Seppo Romppainen sanoo. Energiatehokkuuden parantuessa rakennusmateriaalien osuus elinkaaripäästöistä kasvaa. Romppainen uskoo, että tulevaisuudessa ympäristöseloste on rakennusluvan ehto. ”Puunkäytön kannalta ympäristöseloste tarkoittaa hyvää. Puulla on hiilijalanjäljen laskennassa ominaisuuksia, jotka tulevat lisäämään sen osuutta rakentamisessa.” Puun etuja ovat etenkin, että puurakennus on pitkäaikainen hiilivarasto ja tuotantoprosessi tuottaa energiajakeita jopa omaa energiakäyttöänsä enemmän. Puutuoteteollisuus ry:ssä on parhaillaan menossa sahatavaran ympäristöselosteen laadinnan esivaihe eli elinkaarilaskelman laadinta. Hirsirakenteille ympäristöseloste METSÄAMMATTILAINEN Hanki markkinoiden monipuolisin verkkosovellus ammattimaiseen metsävarojen hallintaan. TAPIO ForestKIT -sovelluksella voit tehdä metsäsuunnitelmat, leimikkosuunnitelmat ja tila-arviot sekä ohjata metsätöiden toteutusta! WWW.TAPIO./FORESTKIT HELPPOKÄYTTÖISET TYÖKALUT METSÄAMMATTILAISELLE TAPIO ForestKIT soveltuu erinomaisesti esimerkiksi: ? Metsäpalveluyrittäjille ? Kaupungeille ja kunnille ? Koneyrittäjille ? Ammattimaisille metsänomistajille ? Oppilaitoksille ? Yhteismetsille ? Metsäsijoittajille Lisäosien joukosta voit valita juuri sinun tarpeisiisi soveltuvat: ? FORESTKIT FIELD -maastotyöhön ? FORESTKIT VALUE -tila-arvio ? FORESTKIT WORKS -metsätöiden ohjaus ? FORESTKIT KIINTEISTÖSOPIMUKSET sopimusten hallintaan ? IPTIM -TYÖKALUT metsien käsittelyn optimointiin ? TAPIO METSÄNHOITOKORTISTO Aina ajan tasalla oleva metsätietopalvelu ? KANTOON -metsänomistajan mobiilisovellus OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! TAPIO SILVA OY, METSÄVARA-ASIANTUNTIJAT: Mikko Lumperoinen: mikko.lumperoinen@tapio.fi p. 050 358 6020 tai Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi p. 050 434 4802 Kauttamme on saatavilla myös Panasonic Toughpadtietokoneet vaativaan maastotyöhön! Ostamassa tai myymässä? Tunnemme metsät, pellot, tontit, mökit ja talot. Meillä on myös Keskuskauppakamarin auktorisoimat AKA-arvioitsijat. Teemme tiivistä yhteistyötä Metsänhoitoyhdistysten kanssa. Olemme palveluksessa. Ota yhteyttä! Metsän ammattilainen välittää.
• 9.11.2017 / AJASSA 10 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva L uonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Mika Nieminen päätyi äskettäin yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa tulokseen, jonka mukaan ojavesien typpija fosforipitoisuus kasvaa, kun aika ojituksesta pitenee. Näin 50–60 vuotta sitten ojitetuilta soilta valuu jopa kolme kertaa enemmän ravinteita kuin 20–30 vuotta sitten ojitetuilta. Tällä perusteella tutkijat päättelivät, että metsätalouden vesistövaikutukset on aliarvioitu. Niemisen mukaan vanhojen soiden ravinnevalumat johtuvat turpeen maatumisesta. Vanhojen ojitusalueiden runsas puusto kiihdyttää veden haihtumista. Tällöin turvekerros kuivuu ja syvällä oleva turve alkaa maatua. Samalla ravinteita liukenee vesiin ja hiilidioksidia ilmaan. Hän ehdottaa jatkuvan kasvatuksen hakkuita turvemaille. Metsät pidettäisiin peitteisinä, mutta nykyisiä päätehakkuumetsiä vähäpuustoisempina. Se vähentäisi puuston haihdutusta eikä turve kuivuisi liian syvältä. Pohjaveden alapuolelle jäävä turve ei maadu. ”Avohakkuista luopuminen vähentäisi myös kunnostusojitusten tarvetta.” Syistä kiistellään Tapion vesiensuojeluasiantuntija Samuli Joensuu oudoksuu Niemisen tuloksia. Hän viittaa 1990–2014 Tapion ja Metsäntutkimuslaitoksen laajaan, vanhojen ojitusalueiden valumavesien säännölliseen seurantaan. Tulos oli päinvastainen Niemisen tulosten kanssa. ”Mittaukset osoittivat, että Ojavesitutkimus suututti suometsäväen Sakeneeko metsäojissa valuvan veden ravinnepitoisuus vuosikymmenien saatossa vai ei? Tästä kiistelevät tutkijat ja suometsien hoitajat. Suometsien hoitajat uskovat, että kunnostusojituksen vähentävät valumavesien ravinnepitoisuuksia. Tutkijat ovat tasan toista mieltä. pohjaveden pinnan nousu lisää erityisesti fosforin ja myös typen huuhtoutumista. Kunnostusojituksella voidaan lievittää huuhtoutumia." Seuratuilla kohteilla ensimmäisestä ojituksesta on aikaa keskimäärin 50 vuotta. ”Valumavesien fosforija typpipitoisuuksissa ei ole havaittavissa trendinomaista nousua,”Joensuu toteaa. Joensuun mukaan valumavesien fosforipitoisuudet alkavat laskea kunnostusojitusten jälkeen. Typen pitoisuus nousee erityisesti päätehakkuiden jälkeen. ”Typpeä käyttävä puusto poistuu, joten turpeen maatuessa vapautuva typpi liukenee vesiin.” Väärin tiedotettu Luken professorin Raija Laihon mukaan Niemisen tulokset ja vanhat tutkimukset, joihin metsäväki vetoaa, ovat sisällöltään samansuuntaisia, kun ne asetetaan oikeille paikoilleen osaksi kokonaisuutta. ”Niemisen päätulos oli, että vanhojen ojitusalueiden valumavesien ravinnepitoisuus on korkeampi kuin luonnontilaisten soiden vesien. Vertailu nuorempiin ojitusalueisiin korostui tiedottamisessa turhaan.” Raija Laiho vahvistaa, että syvälle kuivuneesta, pitkälle maatuneesta turpeesta liukenee ojavesiin runsaammin typpeä ja fosforia kuin vähemmän maatuneesta. Hänen mukaansa päätelmät jatkuvan kasvatuksen suotuisuudesta turvemaiden metsissä ovat vasta jatkotutkimusten lähtöoletuksia, joita testataan. ”Meillä on alustavia havaintoja, että jatkuvan kasvatuksen hakkuulla käsitellyn turvemaan pohjaveden taso pysyi metsänkasvatukselle turvallisella 30– 40 sentin syvyydellä jopa tänä kesänä. Tosin tätä ei voi vielä yleistää.”
• 11 AJASSA / 9.11.2017 MIKKO RIIKILÄ P uunkorjaajat etsivät keinoja loputtomalta näyttävän talvileimikoiden suman supistamiseen. Siksi moni suometsien leimikko korjataan jatkossa kesäkelillä. Se edellyttää tarkentuvaa korjuun suunnittelua. Myös korjuukoneet ja niiden varustelu ovat kehittyneet aimo askelin. Ratkaiseva teknologiaharppaus olivat Koneosapalvelun kehittämät leveät Kopa-telat, joilla mikä tahansa metsäkone voidaan muuttaa suometsien erikoiskoneeksi. ”Niiden suosio yllätti meidät. Olemme puolessatoista vuodessa myyneet 300 paria leveitä teloja. Osa yrittäjistä asentaa leveät telat vain takateliin, osa laittaa ne myös koneen etuteliin”, kertoo myyntijohtaja Mika Aliranta . Uudella otteella Turvemaiden metsien korjuuseen mielitään entistä useammin kesäkeleillä. Monesti se onnistuu, mutta korjuu on suunniteltava huolella. SAVOTOILLE Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Sa m i Ka rp pi ne n
• 9.11.2017 / AJASSA 12 Lokakuun viimeinen päivä Sisä-Savossa Vesannolla on kirpeän talvinen. Puunkorjaajia talven ensi puraisu ei vielä auta. Ohuen lumikerroksen peittämä ojitettu turvemaa on piripintaan täynnä vettä. Tarvittaisiin julma pakkasjakso, jotta maat jäätyisivät metsäkoneet kantaviksi. ”Pikkupakkasistakin on hyötyä. Sivutiet kovettuvat nopeasti puuautot kantavaksi”, arvioi UPM:n metsäasiakasvastaava Pertti Julkunen . Hän ostaa puuta metsänomistajilta. Ostomiehet ovat koko vetisen vuoden jahdanneet kantavien maiden tukkileimikoita. Silti metsäyhtiöiden laarit ovat täynnä suoleimikoita, joita ei kesäkeleillä ole totuttu korjaamaan. ”Talvileimikoita kertyy halutumpien leimikoiden kylkiäisenä. Ei niitä tarvitse erikseen ostaa”, Julkunen kertoo. Samalla talvet näyttävät käyvän yhä lyhyemmiksi. Ei siis ihme, että metsäyhtiöt miettivät keinoja korjata pehmeiden maiden leimikoita kesäkeleillä. Ympärivuotiseen korjuuseen turvemailla ei tähdätä, vaikka Vesannolla koneet ajettiinkin lokakuulla koeluonteisesti metsään. ”Ei näitä kelirikkoaikana voi korjata, mutta heinä-, elokuussa edellytykset turvemaiden puunkorjuuseen saattavat olla paremmat kuin huonoina talvina”, koneyrittäjä Raimo Hyvärinen vakuuttaa. Hän on osakkaana Pielavedeltä käsin toimivassa Metsäkuljetus Hyväriset Oy:ssä. Yritys toimii UPM:n avainyrittäjänä Pohjois-Savossa. Puut pois kertakyydillä Kesäisin turvemailla toimittaessa metsäkoneissa tarvitaan erikoisvarusteita. Niitäkin tärkeämpää on korjuun huolellinen suunnittelu. ”Teimme kuljettajien kanssa karttaharjoituksen ja hahmottelimme ennalta, kuinka korjuu-urat sijoitetaan. Maastoon ajouria ei ennalta merkitä”, Hyvärinen kertoo. Suometsien talvikorjuussa ajourat suunnataan yleensä ojien suuntaisesti ja avattuja uria käytetään myös ojalinjoina kunnostusojituksessa. Ongelmana on, että suometsissä tavallisella 30 metrin ojavälillä ajourien osuus kasvaa liiaksi. Kesäkorjuussa ajourat linjataan kohtisuoraan ojien yli. Kokoojaurat avattiin suometsäleimikkoa reunustaneen kivennäismaan puolelle. ”Ajourat on suunniteltava niin, että niillä ei tarvitse ajaa kuin kuin kerran”, Hyvärinen pohtii. UPM:n Lähdekankaan tilan hoidosta vastaava metsäasiantuntija Juha Laitinen vakuuttaa, että koesavotta onnistui hyvin. ”Urapainumia oli vain muutaman kymmenen metrin matkalla, eivätkä nekään kovin syviä. Harvennukselta korjattiin puuta viisisataa kuutiometriä.” Turvemaan puolelle ei tule ajourien risteyksiä eikä mutkia. Turve kantaa koneita kohtalaisesti suoraan ajettaessa. Mutkissa ja risteyksissä painumien vaara on suuri. ”Ojien ylityskohdat täytetään puutavaranipulla, joka viimeisen ajokerran jälkeen nostetaan pois. Tämä estää ojia tukkeutumiselta”, Hyvärinen kertoo. Viime aikoina on esitelty tehdasvalmisteisia, puurakenteisia ajoramppeja, jotka voidaan kuljettaa metsäkoneella ja asettaa ojien ylityksiin koneen pyörien kohdalle. Niistä yrittäjä ei innostu. ”Aika hankalalta niiden asettelu ja poiskerääminen tuntuu.” Esimerkkileimikolla korjuun suunnittelu oli helppoa, koska suon hakkuukuvio oli kapea ja kivennäismaalaiteet olivat lähellä. Lisäksi leimikolta kertyi puuta vähän. Ajokone lähti suon reunalta, keräsi puutavaran kyytiinsä ja ajoi puutavaravarastolle suon toisella laidalla olevaa kokoojauraa myöten. ”Laajemmalla suoalueella tyhjä ajokone voisi peruuttaa suon reunalta puoliväliin ja koota puut palatessaan.” Viiden metrin ura vähentäisi riskiä Raimo Hyvärisen mukaan suometsien kesäkorjuussa voisi kokeilla tavallista hieman leveämpien ajourien käyttöä. ”Tällöin uralla voisi ajaa kaksia eri raiteita, mikä vähentäisi riskiä turpeen pintakerroksen rikkoutumisesta ja siitä aiTalvisesta maisemasta huolimatta turvemaiden puunkorjuussa vallitsee vielä normaali, tai jopa normaalia hankalampi kesäkeli. ”Ajourat on suunniteltava niin, että niillä ei tarvitse ajaa kuin kuin kerran." Metsäneuvoja Juha Laitisella ei ollut huomauttamista suometsän kesäkorjuun laadusta. Urapainumia ei haitaksi asti tullut. UPM:n puunostaja Pertti Julkusen mukaan talvileimikoita kertyy halutumpien leimikoiden sivussa. Niitä ei vasiten tarvitse ostaa. Aukeaman kuvat: Mikko Riikilä
• 13 AJASSA / 9.11.2017 heutuvista painumista." Kunnostusojitusta varten tarvittavat ojalinjat saadaan hakkuussa avattua, vaikka urat suunnataan poikkisuoraan ojiin nähden. ”Kone yltää ojan kohdalta kaataa puita kymmenen metrin etäisyydeltä, joten kahdenkymmen metrin uravälillä ojalinjat saadaan avattua ilman ongelmia.” Suometsien korjuuseen suunnitellut erikoiskoneet eivät ole saavuttaneet metsäkoneyrittäjien suosiota, koska niillä ei voi toimia kivisillä kangasmailla. Kopa-telat olivat tärkeä teknologiahyppy. Niiden avulla kaikki metsäkoneet voidaan varustaa suometsien korjuuseen. Viime vuosina kaikki merkittävät konevalmistajat ovat tehneet hakkuukoneistaan kahdeksanpyöräiset versiot, jotka teloilla varustettuina suoriutuvat entistä paremmin pehmeillä mailla työskentelemisestä. Lisää kantavuutta lannoittamalla Korjuuyrittäjille talveen keskittyvän työruuhkan purkaminen siirtämällä osa leimikoista kesään parantaisi korjuun kannattavuutta, kun kesäajan korjuuseisokit vähenisivät. Myös metsäyhtiöt hyötyisivät entistä tasaisempana soljuvasta puuvirrasta. Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Markku Remeskin näyttää vihreää valoa suometsien kesäaikaiselle puunkorjuulle. ”Hyvin suunnitelluilla kohteilla kesäkorjuu onnistuu yleensä hyvin. Puustoa on oltava siinä määrin runsaasti, että ajourille kertyy riittävästi oksamassaa parantamaan kantavuutta.” Hän muistuttaa, että kasvatuslannoitukset parantavat turvemaiden kantavuutta. ”Lannoitus lisää runkopuun määrää ja kasvattaa samalla juuriston biomassaa, mikä parantaa turvemaan kantavuutta.” Suometsienkin kesähakkuissa on syytä tehdä juurikääpää torjuva kantokäsittely. ”Metsätuholaki ei edellytä mäntyvaltaisten suometsien kantokäsittelyä, mutta juurikääpä voi levitä suomänniköidenkin kesähakkuissa, jos käsittelyä ei tehdä.” Kannattaako suostua? Ostomies Julkunen miettii, miten pehmeiden turvemaiden kesäkorjuuta voisi perustella metsänomistajille. Kesällä korjattavista leimikoista voidaan maksaa hieman parempaa hintaa kuin talvella korjattavista kohteista. Tosin kuitupuulla hintaetu voi olla euron kaksi, joten lisätulo hehtaarilta jää kymppeihin. ”Ehkä paras hyöty on se, että kesällä korjattavissa olevat leimikot saadaan yleensä nopeasti hakattua, joten metsä tulee kuntoon ja myyjä saa rahansa. Talvikohteilla korjuu voi viipyä pidempään.” Mahdollisista korjuuvaurioista vastaa puun ostajayhtiö. Viime kädessä ratkaisun kesäkorjuusta tekee puunkorjuuyritys. ”Meidän tehtävämme on todeta todelliset korjuuolosuhteet, kun menemme leimikolle. Epäsopivat kohteet siirretään talveen”, Hyvärinen vakuuttaa. Kokoojaurat (ruskeat) tehtiin leimikon laidoille kantavalle kivennäismaalle. Ajourat (keltaiset) vedettiin suoraan suon yli. Ajomatkan lyhentämiseksi puut varastoitiin useaan paikkaan (1-3). Koneyrittäjä Raimo Hyvärisen mukaan turvemaan sulan maan aikainen korjuu vaatii huolellista ennakkosuunnittelua. www.metsapaivat.? KOSKA METSIEN KÄYTTÖ ON RATKAISU METSÄPÄIVÄT 9.–10.11.2017 Helsingin Messukeskuksessa
• 9.11.2017 / AJASSA 14 PUUKAUPPA LIINA KJELLBERG PUULLA on nyt kysyntää, mutta puun tarjonnan eteen on tänä syksynä jouduttu tekemään töitä, kertoo metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan johtaja Matti Sojakka . "Syksy on ollut niin märkä ja sateinen, että se on vienyt metsänomistajien mielialoja alaspäin", hän sanoo. Kaikkiaan puukauppa on Sojakan mukaan kuitenkin käynyt hyvin. Samaa mieltä on metsänhoitoyhdistys Sotkamon toiminnanjohtaja Jarmo Huttunen . "Puunmyyntisuunnitelmia on tehty tänä vuonna 20 prosenttia enemmän kuin viime vuonna", hän kertoo. Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan alueella kaupaksi käyvät kaikki puutavaralajit, metsänhoitoyhdistys Sotkamon alueella kaikki paitsi koivukuitu. Huttusen mukaan talvileimikot kannattaakin Sotkamon seudulla suunnitella havukuituvaltaisille kohteille. Kelirikkoleimikot ovat kysytyimpiä molempien metsänhoitoyhdistysten alueella, mutta Pirkanmaalla kauppaa tehdään jo talvileimikoistakin. Sekä Sojakka että Huttunen ennakoivat puukaupan hyvän vireen jatkuvan. Puukauppa jatkuu vilkkaana 0,5 1,0 1,5 2,0 Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m 2015 2016 2017 Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 TUORE PUUKAUPPA KOHDE: Kesäkorjuukelpoiset varttuneen havupuuston harvennus ja pieni ala avohakkuuta SIJAINTI: Kuusamo OSTAJA: Saha KAUPAN KOKO: 662 m 3 LEIMIKON KOKO: harvennus 9,4 ha, avohakkuu 1,4 ha MUUTA: Hakkuu tehty, toteutunut kertymä ei vielä käytettävissä. Metsänomistaja otti koivut ja haavat omaan käyttöönsä. Harvennusta ja päätehakkuuta Puutavaralaji määrä kantohinta myyntitulo m3 e/m2 euroa mäntysahapuu 417 42 17 514 kuusisahapuu 71 36,50 2 591,50 havukuitu 174 15 2 610 yhteensä 662 22 715,50 LIINA KJELLBERG, teksti ESKO KESKI-VÄHÄLÄ, kuva M itä pitää tehdä, jos naapurimetsänomistaja pyytää lupaa kuljettaa metsästään kaadettavat puut maittesi läpi? Suhtautua myönteisesti, sanovat metsäalan toimijat. Näin metsänomistajat heidän mukaansa yleensä tekevätkin. "Harvoin pyyntöä vastustetaan. Itsekullekin voi joskus tulla tarve hyödyntää naapurin maita", sanoo metsänhoitoyhdistys Sotkamon toiminnanjohtaja Jarmo Huttunen . Samaa mieltä on metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan johtaja Matti Sojakka . "Yleensä luvan saa. Sen verran pitää olla solidaarinen, että mahdollistaa naapurin metsien hyödyntämisen", hän sanoo. Läheskään kaikille metsätiloille ei ole rakennettua tieyhteyttä, kertoo Maanmittauslaitoksen tuotantopäällikkö Lars Weckman . Usein tien paikka on aikoinaan maanmittaustoimituksessa määritetty, mutta tie on jäänyt jostain syystä rakentamatta. Lisäksi on vanhoja metsätiloja, joille ei ole koskaan perustettu virallista tieyhteyttä. Joskus voi myös olla järkevää kuljettaa puutavara naapuritilan kautta, vaikka omalle tilalle tie johtaisikin. Tilanne on usein tällainen varsinkin Pohjanmaalla, kertoo UPM:n metsäasiakaspäällikkö Arto Lammi . "Metsätilat ovat Pohjanmaalla pitkiä ja kapeita, joten omalle tielle on usein pitkä matka", hän sanoo. Korvauksissa vaihtelua Se, miten paljon puutavaran kuljetuksissa hyödynnetään naapurimetsiä, vaihtelee. Pohjanmaalla puutavara kuljetetaan Lammin mukaan naapuritilan kautta noin kolmasosassa puukaupoista. Kainuussa tapauksia tulee Huttusen mukaan vastaan silloin tällöin, Pirkanmaalla puhutaan Sojakan mukaan muutamista prosenteista. Jos puutavaran kuljetuksessa tarvitaan naapurimetsänomistajan apua, tarvitaan sitä Lammin mukaan usein myös puutavaran varastoinnissa. Sojakan mukaan silloin on tärkeää sopia, miten kauan puut saavat olla naapurin mailla. Usein lupaa kuljettaa puut naapurimetsän kautta kysyy hakkuun toteuttaja. Sojakan mukaan leimikon kiinnostavuus kuitenkin nousee, jos metsänomistaja sopii kuljetuksesta jo etukäteen naapurimetsänomistajan kanssa. Apua naapurista Hyvien naapurisuhteiden merkitys korostuu, jos omistaa metsän, jolle ei ole tieyhteyttä. "Yleensä luvan saa. Sen verran pitää olla solidaarinen."
• 15 AJASSA / 9.11.2017 Vastuu siitä, ettei puutavaran kuljetuksesta aiheudu vaurioita, on Sojakan mukaan hakkuun toteuttajalla. "Lupaa antaessa kannattaa velvoittaa hakkuun toteuttaja korvaamaan mahdolliset vahingot", hän neuvoo. Se, maksetaanko naapurimetsän käytöstä korvaus, vaihtelee. Sojakan mukaan mahdolliset korvaukset ovat yleensä muutaman kymmenen sens nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat ? 54,41 ? 57,02 ? 41,64 ? 16,26 ? 17,62 ? 15,39 ? 23,42 ? 25,29 Uudistushakkuu ? 56,06 ? 57,89 ? 43,17 ? 18,05 ? 18,75 ? 17,31 ? 25,67 ? 26,37 Harvennushakkuu ? 47,99 ? 48,78 ? 36,11 ? 15,41 ? 15,45 ? 14,37 ? 21,1 ? 21,85 Ensiharvennus ? 39,12 ? 40,84 ? 33,86 ? 12,04 ? 11,95 ? 11,54 Hankintahinnat ? 55,87 ? 55,48 ? 46,16 ? 27,45 ? 28,56 ? 28,21 ? 34,2 ? 34,37 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,13 ? 58,24 ? 41,63 ? 16,22 ? 18,22 ? 15,95 Uudistushakkuu ? 57,37 ? 59,01 ? 42,64 ? 17,17 ? 19,11 ? 17,35 Harvennushakkuu ? 48,69 ? 50,53 ? 36,55 ? 15,62 ? 15,79 ? 15 Ensiharvennus ? 12,17 ? 10,03 ? 12,04 Hankintahinnat ? 57,49 ? 56,53 ? 45,06 ? 27,55 ? 27,73 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 55,38 ? 57,56 ? 40,28 ? 16,16 ? 17,87 ? 15,42 Uudistushakkuu ? 57,07 ? 58,36 ? 41,54 ? 17,87 ? 18,79 17,46 Harvennushakkuu ? 48,89 ? 49,7 ? 34,41 ? 15,94 ? 16,16 ? 15 Ensiharvennus ? 12,05 ? 12,98 ? 11,61 Hankintahinnat ? 55,38 ? 54,97 ? 43,4 ? 27,22 ? 27,82 ? 26,51 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 52,91 ? 54,89 ? 40,32 ? 15,81 ? 16,66 ? 15,08 Uudistushakkuu ? 55,06 ? 56,14 ? 42,75 ? 18,19 ? 18,3 ? 17,47 Harvennushakkuu ? 46,13 ? 46,01 ? 35,43 ? 15,22 ? 14,89 ? 14,46 Ensiharvennus ? 11,73 ? 11,48 Hankintahinnat ? 56,31 ? 55,48 ? 50,19 ? 27,71 ? 28,59 ? 29,44 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat ? 27,19 ? 26,74 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 51,35 ? 51,31 ? 16,57 ? 17,47 ? 15,48 ? 23,75 ? 26,35 Uudistushakkuu ? 52,74 ? 52,02 ? 18,85 ? 18,48 ? 17,45 ? 26,12 ? 27,39 Harvennushakkuu ? 47,14 45,49 ? 14,32 ? 13,53 ? 13,13 ? 20,93 ? 21,8 Ensiharvennus ? 12,31 ? 11,37 Hankintahinnat ? 54,01 ? 54,25 ? 26,18 ? 30,44 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 48,51 ? 46,57 ? 16,16 ? 13,87 ? 23,38 Uudistushakkuu ? 49,39 ? 47,29 ? 17,92 ? 15,58 ? 24,04 Harvennushakkuu ? 45,74 ? 13,68 ? 11,49 Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,09 ? 57,95 ? 43,69 ? 16,35 ? 17,37 ? 14,95 ? 22,29 Uudistushakkuu ? 57,93 ? 58,81 ? 45,19 ? 17,65 ? 18,62 ? 16,88 ? 24,17 Harvennushakkuu ? 49,54 ? 49,58 ? 37,58 ? 16,26 ? 15,45 ? 14,08 ? 21,94 Ensiharvennus ? 40,93 ? 12,49 ? 11,93 ? 11,28 Hankintahinnat ? 57,32 ? 57,05 ? 46,98 ? 28,94 ? 29,77 ? 28,76 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 41–44 keskiarvo LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Apua naapurista tin luokkaa kuutiometriltä, Huttusen mukaan puhutaan joistain kymmenistä tai korkeintaan sadoista euroista. Pohjanmaalla naapurimetsänomistajan auttaminen on Lammin mukaan vastavuoroista, joten korvauksia ei juurikaan tarvitse maksaa. Sopimalla eteenpäin Jos omalle metsätilalle ei ole tieyhteyttä eikä tiedä, mistä tie maanmittaustoimituksessa on määritetty kulkemaan, saa sen selville Maanmittauslaitoksesta. Sieltä voi myös anoa muutosta tien paikkaan. Tien saa Weckmanin mukaan rakentaa siihen paikkaan ja sen levyiseksi kuin maanmittaustoimitus määrittää. Hän kehottaa kuitenkin vaalimaan naapurisopua, sillä tieasiat ovat omiaan aiheuttamaan riitaa. "Tien rakentaminen on kallista. Yksittäisistä puutavaran kuljetuksista kannattaa yrittää sopia naapurin kanssa, jos virallinen tieoikeus on aikoinaan vahvistettu paikkaan, joka ei ole enää tarkoituksenmukainen kulkea tai rakentaa." Syksyn puukauppa on sateisen sään takia keskittynyt sellaisille metsätiloille, joille on tieyhteys, kertoo UPM:n metsäasiakaspäällikkö Arto Lammi. Hän seurasi marraskuun alussa hakkuun edistymistä Vimpelissä EteläPohjanmaalla sijaitsevalla hakkuualalla. Pohjanmaalla puutavara kuljetetaan naapuritilan kautta noin kolmasosassa puukaupoista, kertoo Arto Lammi.
• 16 9.11.2017 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M etsuri Janne Matikainen lopettaa sahauksen ja osoittaa vaatteitaan: "Niin kuin näkyy, on ne taas vähän märät." Matikainen on kaatanut aamupäivän ajan pihapuita espoolaisen mökin pihasta. "Yleensä teemme kahdeksan tuntia töitä yhtä soittoa samoilla vaatteilla." Jos puita pitää kaataa tai taimikkoa raivata tosimielellä, metsätyöntekijä säästyy vain harvoin kastumiselta. Viimeistään sahan heiluttamisen nostama hiki takaa märän olon. Miten metsätöissä sitten selviää lämpimänä niin, että puuhommien teko kiinnostaa toistekin? Kysyimme ammattilaisilta. Turvakengät vai saappaat? Kun metsuri Matikainen ja hänen yhtiökumppaninsa Toni Muranen esittelevät vaatetustaan, jalkineet nousevat ensiksi puheenaiheeksi. Miehet tekevät Metsä Matikainen Oy:n nimissä muun muassa pihapuiden kaatoja kiipeämällä. Jaloissa on hyvin istuvat metsurin turvakengät, mutta erikoispuunkaato kuluttaa jalkineita. Matikaisen ja Murasen kokemusten mukaan Stihlin turvakenkien pohjat ja nauhojen pidikkeet eivät kestä puukiipeilyä yhtä hyvin kuin esimerkiksi Husqvarnan. "Monet metsurit käyttävät Meindl-merkin kenkiä. Meillä Husqvarnat ovat toimineet hyvin", Matikainen sanoo. Hänen mukaansa arvokkaat kengät ovat hyvä sijoitus, sillä ne kestävät ammattimetsurinkin käytössä useamman vuoden. Turvakengät jalassa kaksikko tekee myös raivauksia. "Saappaita tulee käytettyä hyvin vähän. Maiharit suojaavat saman ja ovat mukavammat jalassa. Kengät pitävät vettä, ja jalat pysyvät villasukilla lämpiminä", Janne Matikainen kertoo. Kestävyys ratkaisee housuissakin Pfanner, Profiforest, Husqvarna, Jonsered ja Stihl. Matikainen ja Muranen luettelevat käyttämiensä vaatteiden valmistajia. "Mitään merkkiä ei erityisesti suosita. Tässä hommassa on vaan rujoa, jos menee esimerkiksi rikkinäisten housujen kanssa asiak kaan luo. Ihmetellään, onko metsuri sahannut itseensä vai eikö ole varaa ostaa housuja. Sitä merkkiä käytetään, joka kestää", Matikainen sanoo. Erikoispuunkaatoihin keskittyvässä metsurintyössä kestävimmiksi ovat osoittautuneet Pfannerin ja Profiforestin housuja takkimallit, joihin miehet ovat pukeutuneet haastattelupäiKastunut muttei kylmissään Kun jalat, kädet ja alusasu pysyvät kuivina, metsätöissä pysyy lämpimänä. "On vaan rujoa, jos menee rikkinäisten housujen kanssa asiakkaan luo." vänäkin. Jos Husqvarna sai kehuja kengissä, housujen kohdalla tilanne on kaksijakoisempi. Matikainen ja Muranen ovat todenneet Husqvarnan metsurinhousut hyvin istuviksi, kevyiksi ja hengittäviksi, mutta ne eivät kestä pihapuiden kaadossa. "Kestävyys on tärkeää myös siksi, että sahanpurua kertyy rikkoutuneisiin vaatekohtiin ja sitten purua on pian pesukone täynnä", Muranen sanoo. Kestävät metsurinhousut sopivat kaikkeen metsätyöhön. "Raivauksessa voi käyttää sadehousuja. Viiltosuojahousut eivät ole niin välttämättömät. Turvakengät on hyvä olla raivatessakin", Matikainen toteaa. Alusasu on tärkeä Matikaisen ja Murasen komPaljon raivaavilla ja sahaavilla kalliimmat laatuvarusteet maksavat usein itsensä takaisin. Metsuri Toni Muranen katkaisi pihakuusen latvan lumisissa olosuhteissa lokakuussa.
• 17 METSÄSTÄ / 9.11.2017 2. 1. 3. 1. Käsineitä kuluu. Halpoja ja hyviä hanskoja kannattaa ostaa nipuissa. 2. Jos tavalliset aluskerrastot eivät riitä pitämään lämpimänä, kannattaa kokeilla merinovillaa. 3. Jalkineet mieltymyksen mukaan. Turvakengät maksavat, mutta parhaimmat kestävät pitkään. Saappaat on hyvä olla varalla. 4. Sadehousut suojaavat raivatessa, mutta hiki tulee. Metsätöissä jalkojen ja käsien pysyminen kuivina on oleellista. Kylmällä säällä apua tuovat sahojen lämpökahvat. Vaikka järeän pihakuusen kaatoon käytettiin isotehoista ja pitkälaippaista sahaa, pienissäkin sahamalleissa saisi olla lämpökahvat, metsuri Janne Matikainen sanoo. VALTTERI SKYTTÄ METSÄLEHTI Makasiiniin kolumneja kirjoittava metsätalousyrittäjä Jarmo Sirola pyrkii vaihtamaan märät raivausvaatteet kuiviin ainakin kerran työpäivässä, jos mahdollista. Taimikonhoitotyötä helpottaa, jos lähistöllä on esimerkiksi laavu suojaamassa vaihtoa. "Pukeudun ohuesti ja kevyesti, että ketteryys säilyy taimikossa. Siten voi tietysti kastua. Märimmillä keleillä on joskus kärsittävä sadepuvun tuoma kuumuus ja kankeus." Sirola käyttää aina alimmaisena teknistä alusasua, jonka päälle hän laittaa riittävästi kerroksia pitämään kosteuden ja kylmyyden loitolla. "Tärkeää on, että seuraava vaatekerros on riittävän imukykyinen, jolloin alusasun ihonpuoleinen pinta pysyy kuivana." Raivaushousut vaihtuvat Sirolalla märimmissä paikoissa vettä paremmin sietäviin hakkuuhaalareihin. "Rautaja maatalouskaupoista saa työvaatteita, mutta oman kokemuksen mukaan metsätyöliikkeistä saa kestävintä laatua tällaisen elämäntapametsäläisen päivittäisiin töihin." Raivatessa vaatteet vaihtoon menttien perusteella metsätöissä kastuu lähes varmasti, joten tärkeintä tuntuu olevan myös märkänä ja hikisenä lämpöä pitävä alusasu. Metsurit ovat todenneet merinovillan toimivaksi materiaaliksi aluspuvulle. Se tuntuu kuivalta ja lämpimältä, vaikka metsätöissä kastuu niin ulkoapäin kuin sisältä hikoillessa. Aamupäivän muutaman tunnin puunkaatourakan jäljiltä Matikaisen merinovillainen alusasu ei ole vielä niin märkä, että se jäisi ihoon kiinni. Kaksikolta löytyy myös Stihlin ja Husqvarnan/Jonseredin aluskerraston paitoja. Niitä käytetään lämpimämmällä säällä. Työskennellessä päällä olevan tavallisen työtakin lisäksi mukana on lämmin taukotakki. Sadetakkia kaksikko käyttää vain kovalla sateella. Muuten sadekelin metsätyövaatteet ovat samat kuin muissakin säissä. "Puita kaataessa hikoilee joka tapauksessa, joten sadetakista ei niin suurta hyötyä", Matikainen sanoo. Hanskoja kuluu Koska metsätyövarusteita tarvitsee uusia säännöllisesti, Matikainen ja Muranen ovat keskittäneet vaateja varustehankintansa Koneliike Oleniuksen ja Uittokaluston myymälöihin. "Samoilla käyntikerroilla on hyvä hakea kaikkia tarvittavia varusteita: kenkiä, takkia, sahan laippaa tai ketjua", Matikainen kertoo. Hanskat tekevät varustehankinnoissa poikkeuksen. Helposti rikki kuluvia käsineitä kannattaa ostaa nippuina aina sieltä, missä sattuu liikkumaan. "Räntäsateisessa nollakelissä kastuu helposti neljät hanskat päivässä. Tauolla tai tankatessa vaihdan aina kuivan parin käteen", Muranen kertoo. Erityiset metsurinhanskat ovat lämpimät ja suojaavat, mutta niissä kärsii Murasen mukaan näppituntuma. Siksi metsurikaksikolla on lumisenakin puunkaatopäivänä tavalliset Guide-merkin talvityöhanskat käsissään. "Viiltosuojahanskat ovat kaksikerroksisia, paksuja ja tunnottomia, mikä haittaa työskentelyä. Tässä hommassa pitää pystyä käsittelemään työkaluja", Muranen sanoo. Käsien pysymiseen lämpiminä on myös muuta apua. Monissa raivausja moottorisahamalleissa on itselämpiävät kahvat. "Välillä tuntuu, että lämpökahvat jopa kuivattavat hanskat", Muranen naurahtaa. Hanskoja voi säästää kastumiselta ja kulumiselta oikealla työskentelytekniikalla. Esimerkiksi lumisia oksia kannattaa siirrellä käsineen sijasta sahan laipalla. 1. Housuissa oleva koukku kiinnitetään kengännauhoihin, ja näin puntti ei nouse eikä lumi pääse sisään. 2. Puunkaatoja tekevällä metsurilla myös housujen yläosan pitää olla kestävää viiltosuojamateriaalia. Pfannerin housut ovat jalassa, Husqvarnan rikkoutuneet housut ovat vielä käyttökelpoiset, mutta repeämiin kertyy ikävästi sahanpurua. 3. Saappaisiin tai turvakenkiin voi harkita irrotettavia nastoja, jos raivatessa liikkuu liukkaassa maastossa tai sahatessa kävelee liukkaita puunrunkoja pitkin. Vinkit metsätyövaatetukseen Janne Matikaisen merinovillainen alusasu ei vielä tarrannut laajemmin ihoon kiinni, vaikka takana oli parisen tuntia sahausta. Merinovillaa mainostetaan myös vähemmän hieltä haisevana alusasuvaihtoehtona. Metsätyöhön sopivia hanskoja voi ostaa monesta paikkaa. Yksi tavallinen työhanskapari maksaa halvimmillaan muutamia euroja. Tällä kertaa on ostettu nippu Guidetalvityöhanskoja. MITEN METSÄSI KORJATAAN? Näkemyksiä puusta. Tukin tarkka katkonta ja talteenotto tarkoittavat metsänomistajan kannalta parasta mahdollista metsätuloa. Westas Group ohjaa katkontaa suoraan tehtaalta, tehtyjen sahatavarakauppojen perusteella, jolloin jokaisesta rungosta otetaan aina maksimaalinen määrä tukkia ja hävikin määrä on pieni. Puukauppa lähtee liikkeelle sopivan kumppanin valinnasta. Oman hankintaesimiehesi löydät osoitteesta www.westas.fi.
• ETUSI 4150 € ETUSI 1386 € Ota myös kaveri kyytiin kaikki Sportsman 4x4ja 6x6-mallit on rekisteröity kahdelle Valitse itsellesi sopiva nopeus 40 km/h tai 60 km/h Moninkertainen testivoittaja Maailman ja Suomen ylivoimaisesti myydyin Automaattinen ja nopeasti kytkeytyvä 100 % neliveto Alhainen polttoaineen kulutus Erittäin ketterä (pieni kääntösäde) Erinomaisen helppo, mukava ja turvallinen ajettava (varsinkin vaikeakulkuisessa maastossa) Mahtava lisävarustevalikoima MIKSI POLARIS ON NIIN SUOSITTU? Sportsman 570 EPS T3a/b 40/60km/h sh. 9 990€ +tk. (sis. alv 1933,55 €) Sportsman X2 570 EPS Nordic Pro T3a/b 40/60km/h sh. 12490€ +tk. (sis. alv 2417,42 €) Sportsman XP 1000 EPS T3b 60km/h sh. 15990€ +tk. (sis. alv 3094,84 €) SPORTSMAN 570 EFI 4X4 T3a 40 km/h / T3b 60 km/h • Moninkertainen testivoittaja (teho 44 hv) • Markkinoiden paras neliveto* • Markkinoiden paras nopeudenrajoitin* • Testin taloudellisin* • Testin paras yleismönkijä* *Mönkijälehti 1/2016 WINTER PACK KAUPAN PÄÄLLE: • Pikakiinnitteinen Lock&Ride Glacier Pro 150 cm puskulevysarja (arvo 867 €) • Testivoittaja 2500 lbs sähkövinssi (arvo 867 €) TURVALLISESTI KAKSIPAIKKAINEN SATOI TAI PAISTOI! ETUSI 3704 € RANGER 570 EFI EPS CABIN 4X4 EUT Pakettihinta 18 490 € (sh. 22 194 €) +tk (sis. alv 3578,71 €) • Paketin normaalihinta: (Ranger 570 EPS 15990€ + hytti 5405€+ peräkärry 799€, yht. 22194€) • Alkuperäinen Polaris Pro Fit -hytti lämmityslaitteineen (arvo 5405€) • Monikäyttöinen kippaava Forest peräkärry (arvo 799€) • Maailman ylivoimaisesti ostetuin • Traktorirekisteröity kahdelle • Automaattinen 100 % neliveto/TURF 1x4 veto • Kippilavan kantavuus 227 kg • EPS-ohjaustehostin Ranger saatavana myös 2-hengen EV-sähkömallina, 3-hengen 900 cc -mallina ja 3-hengen 1000 cc diesel-mallina. POLARIS RZR 570 EFI CABIN 4X4 EUT • Sis. hytin, lämmityslaitteen ja ikkunanpyyhkijän pesurilla • Turvallinen ja mukava • Ympärivuotinen käyttö • Erittäin edulliset käyttökustannukset • Automaattinen 100 % neliveto ja Turf 1x4 veto • Vetokyky peräkärrylle 680 kg 15 990 € +tk (sis. alv 3210,97 €) Pakettihinta vain Ranger EV Cabin EUT Ranger Diesel 1000 HD EPS Cabin EUT 8 990 € +tk (sis. alv 1740,00 €) Pakettihinta vain alk. 149 €/kk LASKE SOPIVA KK-ERÄ LASKURILLA! POLARIS.FI /PolarisMonkijat /PolarisMoottorikelkat LIITY HYVÄÄN SEURAAN POLARIS.FI /PolarisMonkijat /PolarisMoottorikelkat LIITY HYVÄÄN SEURAAN POLARIS.FI OLEMME MUKANA METSÄMESSUILLA 10.-12.11. KONELIIKE OLENIUKSEN OSASTOLLA 6B10 TERVETULOA KAUPOILLE!
• ETUSI 4150 € ETUSI 1386 € Ota myös kaveri kyytiin kaikki Sportsman 4x4ja 6x6-mallit on rekisteröity kahdelle Valitse itsellesi sopiva nopeus 40 km/h tai 60 km/h Moninkertainen testivoittaja Maailman ja Suomen ylivoimaisesti myydyin Automaattinen ja nopeasti kytkeytyvä 100 % neliveto Alhainen polttoaineen kulutus Erittäin ketterä (pieni kääntösäde) Erinomaisen helppo, mukava ja turvallinen ajettava (varsinkin vaikeakulkuisessa maastossa) Mahtava lisävarustevalikoima MIKSI POLARIS ON NIIN SUOSITTU? Sportsman 570 EPS T3a/b 40/60km/h sh. 9 990€ +tk. (sis. alv 1933,55 €) Sportsman X2 570 EPS Nordic Pro T3a/b 40/60km/h sh. 12490€ +tk. (sis. alv 2417,42 €) Sportsman XP 1000 EPS T3b 60km/h sh. 15990€ +tk. (sis. alv 3094,84 €) SPORTSMAN 570 EFI 4X4 T3a 40 km/h / T3b 60 km/h • Moninkertainen testivoittaja (teho 44 hv) • Markkinoiden paras neliveto* • Markkinoiden paras nopeudenrajoitin* • Testin taloudellisin* • Testin paras yleismönkijä* *Mönkijälehti 1/2016 WINTER PACK KAUPAN PÄÄLLE: • Pikakiinnitteinen Lock&Ride Glacier Pro 150 cm puskulevysarja (arvo 867 €) • Testivoittaja 2500 lbs sähkövinssi (arvo 867 €) TURVALLISESTI KAKSIPAIKKAINEN SATOI TAI PAISTOI! ETUSI 3704 € RANGER 570 EFI EPS CABIN 4X4 EUT Pakettihinta 18 490 € (sh. 22 194 €) +tk (sis. alv 3578,71 €) • Paketin normaalihinta: (Ranger 570 EPS 15990€ + hytti 5405€+ peräkärry 799€, yht. 22194€) • Alkuperäinen Polaris Pro Fit -hytti lämmityslaitteineen (arvo 5405€) • Monikäyttöinen kippaava Forest peräkärry (arvo 799€) • Maailman ylivoimaisesti ostetuin • Traktorirekisteröity kahdelle • Automaattinen 100 % neliveto/TURF 1x4 veto • Kippilavan kantavuus 227 kg • EPS-ohjaustehostin Ranger saatavana myös 2-hengen EV-sähkömallina, 3-hengen 900 cc -mallina ja 3-hengen 1000 cc diesel-mallina. POLARIS RZR 570 EFI CABIN 4X4 EUT • Sis. hytin, lämmityslaitteen ja ikkunanpyyhkijän pesurilla • Turvallinen ja mukava • Ympärivuotinen käyttö • Erittäin edulliset käyttökustannukset • Automaattinen 100 % neliveto ja Turf 1x4 veto • Vetokyky peräkärrylle 680 kg 15 990 € +tk (sis. alv 3210,97 €) Pakettihinta vain Ranger EV Cabin EUT Ranger Diesel 1000 HD EPS Cabin EUT 8 990 € +tk (sis. alv 1740,00 €) Pakettihinta vain alk. 149 €/kk LASKE SOPIVA KK-ERÄ LASKURILLA! POLARIS.FI /PolarisMonkijat /PolarisMoottorikelkat LIITY HYVÄÄN SEURAAN POLARIS.FI /PolarisMonkijat /PolarisMoottorikelkat LIITY HYVÄÄN SEURAAN POLARIS.FI OLEMME MUKANA METSÄMESSUILLA 10.-12.11. KONELIIKE OLENIUKSEN OSASTOLLA 6B10 TERVETULOA KAUPOILLE!
• 1. 20 9.11.2017 / METSÄSTÄ ANNE HELENIUS, teksti ELSE KYHÄLÄ, kuvat T uohimestarin on oltava kärsivällinen. Se selviää, kun tihrustaa muutaman millin pituisia tuohivirsuja. Kun oikein siristää, niin voi juuri ja juuri havaita taitavan punonnan. Pikkiriikkisten jalkineiden takana on tuohiliiveihin ja -stetsoniin sonnustautunut vesivehmaalainen Erkki Pekkarinen , 81, joka on tehnyt sekä maailman pienimmät että suurimmat virsut. Pikkuvirsut Pekkarinen teki aivan kuin suuremmatkin kulkimet: aloitus oli kärjestä. Tuohi oli halkaistu paperia ohuemmaksi, ja virsujen teossa olivat apuna partakoneen terän kappale, silmäneula, luuppi ja oikein ohut teräslasta. "Panin aena välillä sivvuun. Siihen tekkoon vässyy", alun perin Pielisjärveltä, nykyisestä Lieksasta kotoisin oleva Tuohivirsulla Päijänteelle Erkki Pekkarinen on päässyt tuohitöillään Guinnessin ennätysten kirjaan. 3. 2. 1. Maailman suurin tuohikontti on kestänyt aikaa ja säiden vaihtelua. Kontti muuttaa muiden museotavaroiden mukana, mutta sen uusi kotipaikka on vielä tietymättömissä. 2. Kinkkisen kuution rei’istä näkee läpi. Punonta on aloitettu kuution sisältä, mutta miten? Sen tietää vain tuohimestari itse. 3. Tuohisiin korvakoruihin on punottu yhteensä 48 sakaraa. 4. Oikein käsitelty ja säilytetty tuohi on sileää ja kauniin väristä. 5. Tuohiperhe vartioi museon kokoelmaa taustallaan maailman suurimmat, yli 3metriset virsut. 6. ”Kiinalainen” taidonnäyte, joka ajan ja kärsivällisyyden lisäksi vaati silauksen kirkasta lakkaa ylleen. Tulitikku on jättiläinen verrattuna maailman toiseksi pienimpiin virsuihin. Ne pienimmät ovat tällä hetkellä näyttelyssä Lontoossa. Pekkarinen kuvailee. Sen sijaan maailman suurimmat, yli kolmemetriset ja Guinnessin ennätyskirjaan päässeet tuohivirsut oli kuulemma helppo tehdä. Ongelmia tuotti lähinnä se, kuinka saada 798 metriä puolen vaaksan levyistä tuohta vaatinut virsupari vintiltä alas. Nuorna tuohi taiteltava Erilaiset virsut ovat vain pieni osa Pekkarisen parikymmentä vuotta sitten perustaman Tuohimestarin tuvan kokoelmaa. Kaikkiaan museossa on noin 460 tuohityötä: tuokkosia, kontteja, koruja, käyttöja koriste-esineitä sekä vaatteita. Museon seinältä löytyy jopa naisten rintaliivit ja aluspöksyt, tuohestapa tietenkin. "Yhessä tapahtumassa semmonen saksalaestyttö halus nämä ostoo, ku ne ol hälle ihan sopivat. Sanoen, etteivät oo myönnissä, ku nämä on museosta." Pekkarisen tuohi-innostus lähti alun perin historiankirjan kuvasta: 10-vuotias Erkki näki virsun, ja johan sellaisen tekoa piti kokeilla. Koska tammikuussa ei ollut tuohta saatavilla, tuleva tuohimestari leikkasi paperista suikaleita ja alkoi näpräämisen. Siitä ei tullut mitään. "Tein ja purin ja tein, mutta se ei onnistunna. Lopulla tajusin, että se ol veärin piirretty se virsun kuva." Aikaa tuohitöiden tekoon oli iltaisin, savottatöiden jälkeen. Pikku-Erkki veljineen oli nimittäin kieltäytynyt menemästä kiertokouluun, koska opettajana oli pahankurinen ämmä, joka repi lapsia tukasta. Isä-Pekkarinen lupasi pojille, ettei kouluun tarvitse mennä, jos lähtee avuksi savottaan, puita karsimaan ja kuorimaan. Tuohet vähissä Myöhemmin Pekkarisen seikkailijanveri veti Lapin savotoille. Se oli mieluista aikaa, sillä kukaan ei ollut vahtimassa tekemisiä, ja koivuissa riitti tuohta. "Koevikot monesti hakattiin moan pohjalle, ku sitä piettiin sillon roskapuuna.
• 21 METSÄSTÄ / 9.11.2017 Tuohta sae ottoo vaekka kuinka paljo." Kun muut savottajätkät iskivät korttia, Pekkarinen meni pihalle nypläämään käsitöitään. "Ne työt jäe sinne kämpille. Jos oesin kaekki seästännä, niitä oes rekkakuormallinen." Käsityöt jäivät sittemmin vähemmälle, kun Pekkarinen vaihtoi timpurinhommiin ja muutti muutaman mutkan kautta etelään, Asikkalan Vääksyyn. Eräs syy harrastuksen hiipumiseen oli tuohenpuute. Sitä ei välillä saanut rahallakaan. "Osa ol niin katteellisia, ei kaekki antanna tuohta. Kehuvat: sinne niitä jäe metän pohjalle. Minähii oesin mielelläni maksanna niistä, mutta ei." Nykyään Pekkarisella on tuohta riittämiin, kiitos muutaman avuliaan ja osaavan ystävän ja kylänmiehen. "Jos ei varastoennista tiiä mittään, ne männöö tuohet piloille. Tuohet pittää keäriä samoen päen ku ne on koivussa, jäkäläpuoli ulospäen." Puskaradio toimii Tuohimuseon Pekkarinen perusti kotipihalleen naapurin yllytyksestä. Tuohimestarin tuvassa on sen jälkeen käynyt turisteja maapallon joka kolkalta, mikä ihmetyttää museon isäntää itseään. "Siinähän se, ku en siitä kellekkään hiiskunna, puskaration kaatta levisi. Yhtenä kesänä käv 11 linja-aatollista, kerrannii ol 58 yhessä aatossa." Tuohimuseon myötä Pekkarinen innostui tekemään entistä enemmän. Hän ei osaa sanoa, mistä saa ideat satoihin erilaisiin esineisiin, esimerkiksi monimutkaiselta, ohuelta rottinkipunokselta näyttävään verkkomaiseen koristeeseen. "Joku voan juolahtaa mieleen, että kokkeilempa tuota. Tuokii punos ol aeka kiinalainen tehä. Eläkä kysy, kauvanko tämän tekkoon mäni, en tiiä itekkään." Virsulla vesille Tuohimestarin tuvalle on koittamassa nyt uusi aika, kun museo ja sen pihalla seissyt maailman suurin, viisimetrinen tuohiukko saavat uuden kodin paikallisesta hotelli Tallukasta. Yli kahdeksan tonnia painanut Pekkarisen taidonnäyte, tekijän sanoin tuohipeikko siirrettiin lokakuussa hotellin pihalle, vanhan nelostien varteen. Museo esineineen muuttaa hotellin alakertaan ensi keväänä. Harrastustaan Pekkarinen ei kuitenkaan aio lopettaa. Seikkailuhenkinen tuohimestari aikoo nimittäin punoa suuren, merikelpoisen virsun ja lähteä sillä melomaan Päijänteelle ensi kesänä. "Yks tuttu jo vitsaeli, että jeäpi Erkin tuohilakki voan kellummaan ja virsu paenuu pohjaan." Eipä taida tuttu tietää, että Pekkarinen vanhana timpurina tekee ensin tarkan piirustuksen ja laskee, millainen virsukanootin on oltava, että se kantaisi tekijänsä. Tuohet, moneen vuosikymmeneen parhaimmat, Pekkarinen on jo suikaloinut. "Se on ens kesänä, ku Erkki istuu virsussa ja kokkeilee Päijänteelle melomaan", Pekkarinen innostuu. Vai että Erkin virsu muka uppoaisi? Soppii eppäellä! "Jos oesin kaekki seästännä, niitä oes rekkakuormallinen." 4. 5. 6. 7. 8. 9. 11. 10. 12. 7. Eväslaukku, joka ei sään vaihteluita säikähdä. 8. Tuohi sopii mihin vain: vieraskirjan päällysteeksi ja pesusienen materiaaliksi. 9. Erkki Pekkarinen nappasi emännän liivit lainaan, teki ruutupaperista mallin ja lopputuloksena oli maailman ekologisimmat rintsikat. 10. Tuohi täytyy taitella tötterölle jäkäläpuoli sisään päin. Luonnostaan tuohi haluaisi kihartua toisin päin. 11. Ufomies on istahtanut lukutauolle lentävän lautasensa päälle. 12. Koruja, käätyjä, koristeita. Tuohimuseossa on noin 460 työtä, ja lisää löytyy Pekkarisen kotoa.
• 22 9.11.2017 / METSÄSTÄ sässä on mukana jo neljättäkin polvea. ”Karjalaisia ollaan vielä tunnetasolla. Monelle osakkaalle yhteismetsäosuus on se viimeinen, mitä karjalaisuudesta on jäljellä.” Jakoraha tuli tarpeeseen Sotien jälkeen perustettiin useita siirtokarjalaisten yhteismetsiä etenkin seuduilla, joissa ei ollut mahdollista antaa kunnollista metsäpalstaa talon tuntumasta. Salonen vähän ihmetteleekin, että kuinka nopeasti kaikki tapahtui. ”Siihen aikaan ei paljon vatuloitu. Olisikohan Vennamolla ollut sormet pelissä?” Asutusyhteismetsät olivat vähän omanlaisiaan yhteismetsiä, ja niistä oli oma laki vuosina 1958–1977. ”Yhteismetsän jakoraha oli tarpeeseen ja sitä odotettiin. Käytössä oli jakorahan ennakko ja rahaa tuli kahdesti vuodessa.” Alkuaikoina toiminta oli yhteisöllistä. Osakkaat osallistuivat 1950-luvun metsämarsseihin perheineen eli mentiin porukalla metsään töihin. Pikkupojilla oli pienet kirveet. Yhteisöllisyys hiipui 1960-luvulla. Tuli ammattimetsurit, moottorisahoja ja yliMETSÄNOMISTAJA Virttaa MIKKO HÄYRYNEN, teksti KATA SIVUNEN, kuvat A arno Salonen kääntelee kellastuneen vihkosen sivuja. Kansitekstin mukaan kyseessä on Virttaan asutusyhteismetsän ohjesääntö, päivätty 23.3.1946. Virttaan kylässä, Alastaron pitäjässä, Loimaan kihlakunnassa, Turun ja Porin läänissä . Virttaan yhteismetsä perustettiin kannakselaisten ja lähinnä kurkijokelaisten yhteismetsäksi, mutta oli mukana yksi petsamolainenkin perhe. Salonen on ollut hoitokunnan puheenjohtaja jo 14 vuotta. Hän on itse kolmannen polven siirtokarjalainen, ja yhteismetSiirtoväen yhteismetsä kasvaa vaikka karjalaisuus haalistuu. Aarno Salonen on nähnyt kehityksen monet vaiheet. ”Siihen aikaan ei paljon vatuloitu. Olisikohan Vennamolla ollut sormet pelissä?” Aarno Salonen sanoo viime aikojen ilmiöksi sen, että yhteismetsän on pitänyt ruveta valikoimaan osuuksien ostajakandidaatteja. päätään koneita, ja perustajaosakkaatkin vanhenivat. Osakaskunta hyväksyy uudet osakkaat Alussa mukana oli 20 osakasta. Nyt on 15, joista kuusi alkuperäisiä sukuja. Muut osakkaat ovat kyläläisiä, joille osuudet ovat siirtyneet tilakauppojen mukana. Osakaskunnalla on osuuksiin etuosto-oikeus. Salonen sanoo viime aikojen piirteeksi, että ”on pitänyt ruveta katsomaan kummonen se ostaja on”. Jos ostaja ei ole ollut yhteismetsän kannalta sopiva, osuudet on lunastettu osakaskunnalle. Sopivuus tarkoittaa, että ostajalla on halu ja mahdollisuus osallistua yhteismetsän toimintaan. ”Yhteismetsä on pieni ja jos tulee sijoittajaosakkaita, jotka eivät osallistu hallintoon, niin niistä ei yhteismetsälle ole hyötyä.” Hoitokunnassa tulee olla kuusi jäsentä ja heillä varajäsenet, joten tarvitaan 12 aktiivista. Kun osakkaita on 15, niin kovin monen ei ole varaa olla passiivinen. ”Yhteismetsän hallinto perustuu talkoisiin ja näivettyy, jos on osakkaita, jotTunnetta ja taloutta Virttaan asutusyhteismetsä perustettiin pian sotien jälkeen. Metsät ovat pääosin Salpausselän jatkeen kuivia kankaita.
• 23 METSÄSTÄ / 9.11.2017 ka eivät tule kokouksiin.” Viimeisen vuoden aikana on tullut kaksi uutta osakasta, jotka eivät ole paikkakuntalaisia. Niistäkin toinen on metsänhoitoyhdistys. Yhteismetsä vanhempien ihmisten hommaa Yhteismetsänkin omistaminen on vanhempien ihmisten hommaa. Salonen ei muista, että osuuksilla olisi ollut yhtäkään alle kuusikymppistä ostajakandidaattia. ”Osuuksien ostajia ei ole jonoksi asti, mutta eivät ne koskaan myymättä jää.” Osuudet ovat olleet hyvä sijoitus, sillä niiden arvo on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Omistusosuuksia on erikokoisia, mutta yleisin osuus vastaa noin 30 hehtaaria. Jako-osuuksien suuruudesta Salonen suostuu sanomaan, että osuuksien nykyhinnalle maksetaan kolmen prosentin veroton tuotto. Hallintokulut ovat kolmisen tonnia vuodessa. Salonen pitää sitä todella vähänä, kun hakkuut ovat pari tuhatta kuutiota. ”Jos pitäisi palkkaihminen ottaa, niin jakorahat menisivät siihen.” MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA SUURIN OSA PUUNTUOTTAJISTA kuuluu PEFC-ryhmäsertifiointiin, jonka vaatimusten mukaan hehtaaria kohti pitää jättää vähintään kymmenen säästöpuuta. Säästöpuita ovat ensisijaisesti petolintujen pesäpuut, järeät katajat, vanhat palokoroiset puut, aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä, muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä, jaloja lehtipuita, kookkaita haapoja, puumaisia raitoja, tuomia ja pihlajia, tervaleppiä ja kolopuita. Jos näitä suosittuja säästöpuita ei ole ja leimikolla ei ole järeää runkolahopuuta, tilalle jätetään vaatimusten mukaan rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm paksuja puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi. Käytännön metsätalous elää omaa elämäänsä. Metsäyhtiö A ohjeistaa verkkosivuillaan: "Säästöpuiksi valitaan usein vanhoja ryhmässä kasvavia lehtipuita tai mäntyjä." Tämä on myös monen leimikontekijäorganisaation näkemys, ja usealla paikkakunnalla lehtipuu vaikuttaa tarkoittavan hieskoivua. Hieskoivun jättäminen säästöpuuksi ei maksa paljoa menetettynä puunmyyntitulona. Vakava haitta on, että elävät koivut ovat tehokkaita siementäjiä. Erityisesti jos kyseessä on männylle suunniteltu alue, taimikonhoidon kustannukset saattavat lisääntyä merkittävästi siemensyntyisen lehtipuun vuoksi. SUURIN TALOUDELLINEN HAITTA on silloin, jos alue uudistetaan männylle luontaisesti. Mänty uudistuu sen verran hitaasti, että hieskoivun perkaamisessa on totinen työ. Jos perkauksen laiminlyö, arvokkaan männyntaimikon sijalle saattaa tulla vähäarvoisempi hieskoivikko. Kylvetty männikkö sietää hieman paremmin hieskoivua säästöpuuna, mutta perkaamiskustannukset lisääntyvät. Männyn istutus antaa varmemman tuloksen, mutta silloinkin koivusäästöpuista tulee lisäkustannuksia. Kuusen istutusalat ovat sen verran kosteita ja reheviä, että riittävä koivusekapuusto syntyy ilman ainoatakaan koivusäästöpuuta. Sanonnan mukaan yksi koivu kinkerikuntaa kohti riittää siihen tarkoitukseen. Riittävää tutkimustoimintaa ei ole siitä, kuinka paljon koivusäästöpuut lisäävät taimikkojen perkauskustannuksia. Yksittäiset havainnot eivät ole todistusvoimaisia, kun koivun siemenvuosissa on vaihtelua ja pienten taimien elossa pysyminen riippuu sääoloista. Suunta on kuitenkin selvä: koivu säästöpuuna lisää siemensyntyisen koivun syntymistä ja sitä kautta havupuutaimikon perkauskustannuksia. Ilman perkausta ei pääse vähääkään kosteammilla kasvupaikoilla, mutta työmäärään voi kuitenkin vaikuttaa. Asiasta on keskusteltu leimikkoja runsaasti tekevien ammattilaisten kanssa. He ovat kertoneet, että perimätiedon mukaan sertifiointi vaatii koivua säästöpuuksi. Muistelu on väärä. Alkuperäinen PEFC-lista suosituista säästöpuista on tämän kolumnin alussa. Ei ole siis estettä ryhtyä toimiin havupuutaimikkojen perkauskustannusten alentamiseksi. Jos muita säästöpuita kuin koivua ei kerta kaikkiaan ole, asiaa parantaa, jos koivusta tehdään 2–4 metrin pituisia tekopökkelöitä. Vaikka ne versoisivat, siementuotanto sentään alenee. Koivu on huono säästöpuu Mitähän leimikon tekijä on miettinyt jättäessään hieskoivun männyntaimikkoon säästöpuuksi? Solakoita männiköitä Maat ovat kuivia männiköitä Salpausselän jatkeella. Sata hehtaaria taimikkoa, sata hehtaaria nuorta kasvatusmetsää, kaksisataa hehtaaria varttunutta kasvatusmetsää ja sata hehtaaria hakkuukypsää. Rungot ovat solakoita, jopa 25-metrisiä, ja tukkiosuus saattaa yltää 90 prosenttiin. Yllättävää on hirvivahinkojen lähes täydellinen puuttuminen. Salonen otaksuu, että mänty maistuu petulta hirvenkin suussa ja ne hakevat ruokansa mieluummin pelloilta, joita Varsinais-Suomessa riittää. Yhteismetsällä on palstoja seitsemän kilometrin sisällä, mutta kolmessa kunnassa. Pinta-alaa kasvatetaan, jos sopivia palstoja tulee myyntiin, ja viime vuosina on tullut. Ala on kasvanut 500 hehtaariin. ”Metsätilojen ostaminen työllistää. Tiloja käydään katsomassa, tehdään tarjouksia, kokoonnutaan pohtimaan, että korotetaanko tarjousta.” Lisämaan ostot pitää rahoittaa omasta metsäpankista, sillä yhteisomistuksessa oleva maa ei käy lainan vakuudeksi. Sen vuoksi selvästi hakkuukypsiäkin kuvioita on pystyssä odottamassa, jos tulee rahan tarvetta. Yhteismetsä ei ole eläkeläispoliisin koko elämä. Varsinainen intohimo ovat vanhat Citroënit, joita on entisöityinä yksi hallillinen. Toisessa hallissa ovat työn alla olevat. Varsinais-Suomen kuivilla kankailla tukkiprosentti saattaa nousta jopa 90:een. Salonen harmittelee, että pohjavesialueella ei sallita lannoitusta.
• 24 9.11.2017 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ, teksti JANI KAUTTO, kuva L emiläisellä Irma Wellingillä on paljon taimikoita hoidettavanaan, sillä hän pitää raivaustyöstä ja on ostanut taimikkovaltaisia metsäpalstoja Etelä-Karjalasta. Suopellolle vuonna 2013 istutetun kuusikon taimikonhoitokustannukset ovat silti yllättäneet aktiivisen raivaajan. Oheinen Wellingin laatima kustannuslaskelma kertoo, että nyt noin puolitoistametrisen kuusitaimikon hoitotyöt ovat maksaneet metsänomistajan omana työnä yli 4 000 euroa hehtaarilla taimien istutuksen jälkeen. "Kyllähän kustannukset järkyttivät. Kun sanotaan, että taimikon istutus hoitoineen maksaa kaksi tuhatta euroa hehtaarilta, minun taimikot ovat ylen kalliita. Ei lyö leiville", Welling sanoo ja nauraa. Eniten työtä on vaatinut heinäys eli kuusentaimien pelastaminen niiden päälle kasvavan heinän alta. Wellingin peltokuusikko on toki taimikonhoidon ääriesimerkki. Hän on hoitanut peltokuusikkoa erityisen tarkasti taimien istutukseen maksetun kemeratuen vuoksi. Lisäksi on mahdollista, että taimet olisivat voineet selvitä hengissä, vaikka heinäntorjuntakertoja olisi ollut vähemmän. Joka tapauksessa tunnollinen taimikonhoito vaatii runsaasti työtä. "Aina moititaan, että taimikonhoitoa on niin ja niin paljon rästissä Suomessa. Ymmärrän täysin, miksi sitä on tekemätKallis urakka peltokuusikossa Irma Wellingin laskelma osoittaa, että työlään taimikon hoitotyö voi maksaa tunnolliselle metsänomistajalle tuhansia euroja. Näiden kuusten eteen on nähty vaivaa. Irma Welling toivoo, että taimien kasvu jatkuu nyt vauhdilla. Rehevien maiden työläiden taimikonhoitokokemusten vuoksi hän harkitsee tekevänsä avohakkuita jatkossa enää vain kuivien tai kuivahkojen kankaiden metsissä. tä. Lehtipuut ja heinät kasvavat niin nopeasti. Havupuut eivät pärjää", Welling sanoo. Heinä tukahduttaa taimet Metsäoppaissa puhutaan Wellingin mukaan heinien poistosta muutaman kesän ajan istutuksen jälkeen, mutta hänen kokemustensa perusteella taimia täytyy pelastaa heinältä vielä jopa neljäntenä kesänä istutuksesta. Taimikonhoidosta pitävä iloinen karjalainenkin on alkanut kypsyä yli 30 vuotta viljelemättä olleella pellolla kasvavan heinän torjuntaan. Welling tosin tiesi jo entuudestaan, miten hankala urakka pellonmetsitys voi olla. "Aikaisempi kuusenistutus peltoon 2000-luvun alussa kertoi, miten märässä maassa kasvaa tukahduttava heinä. Se tappaa taimet." Esimerkkilaskelman kuusikossa heinienpoiston apuna on ollut rikkakasvien torjunta-aine glyfosaatti. "Inhimillistä kärsimystä ovat aiheuttaneet mäkäräiset, itikat, paarmat, hirvikärpäset ja punkit. Turvahousujen ansiosta selvisin TRAPPERIT TALVITÖIHIN 100% Neliveto sähkölukolla Isoilla maastorenkailla Nyt kaupan päälle puskulevypaketti, vinssi ja vetokuula! 5.790,Ohjaustehostin Säädettävä kaasuiskunvaimennus 100% 4-veto sähkölukolla Alumiinivanteet Nyt kaupan päälle puskulevypaketti, vinssi ja vetokuula! Rek. 2 hlö 7.890,Chaser mallit alk. 6.690,Uutuusmalli Leveä istuin Säädettävä kaasuiskunvaimennus Kippilava Vinssi+vetokoukku 100% Neliveto sähkölukolla 9.690,Tervetuloa järkeville Trapperkaupoille! Katso lähin jälleenmyyjäsi www.trappermotors.fi tai soita 010-6664100 Trapper Chaser 550 T3a ja T3b Syystarjous! Trapper 500 T3 Uutuus! Trapper 450 T1 KD70 perheen pienimmille vain 890€! Etusi arvo 1250€! Etusi arvo 1450€!
• 25 METSÄSTÄ / 9.11.2017 WELLINGIN HOITOKULUT PELTOKUUSIKOSSA €/HA ? ? Metsänomistajan omien hoitotöiden kulut. Vanha suopelto on rehevä kasvupaikka, jonka taimikonhoitotarve on hankaluudessaan ääripäätä. ? ? Pelto metsitettiin kemeratuen avulla, joten aluetta on hoidettu erityisen perusteellisesti, sillä tuen ehtona on taimikon hyvä hoito. Heinäyskertojen määrä ei perustu tutkimuksellisesti määriteltyyn tarpeeseen.(Laskentaperusteena on käytetty keskipalkkaa 2 500€/ kk ja matka-ajan korvausta 10€/h. Työja matkakustannukset on laskettu yhteen.) säikähdyksellä reiteen sahaamisesta, kun poistin pelto-ojan pohjasta pajuja." Mäntytaimikossa pääsee helpoimmalla? Kuusitaimikon hoitotarvetta lisäsi todennäköisesti epäsopiva maanmuokkausmenetelmä. Aurausvaot olisivat olleet laikkumätästystä parempi vaihtoehto pellolla. "Taimet olisivat löytyneet paremmin heinien seasta aurausvaoista", Welling arvelee. Wellingin mukaan hänen lukuisista taimikonhoitotyömaistaan helpoin on ollut kuivalle kankaalle siemenistä kasvanut mäntytaimikko. "Kun kylvöstä oli kulunut 10 vuotta aikaa, taimikkoa harvennettiin raivaussahalla. Sillä mennään ensiharvennushakkuuseen asti." Toiseksi helpoimmalla Welling on päässyt mättäisiin istutettujen koivuntaimien kanssa. Nyt 1–1,4 metriä korkeassa koivutaimikossa pärjättäneen neljällä hoitotoimenpiteellä: esimerkkeinä taimitikkujen laitto ja vadelmien raivaus. Näihin nähden kymmenkunta hoitokertaa vaatinut peltokuusikko on ollut erittäin hikinen työmaa. 2012 pusikoiden poisto+kantokäsittelytyö 1 690 € 2013 istutusalueen raivaus 830€ kuusenistutus (2 000 tainta) 450€ heinäys (3 raivausta+glyfosaatti) 2 630€ taimien hoito ja heinätilanteen tarkastukset 120€ 2014 heinätilanteen tarkastukset 160€ heinäys (glyfosaatti) 180€ 2015 heinätilanteen tarkistus 70€ heinäys (glyfosaatti+raivaus) 490€ 2016 heinäys (raivaus) 370€ 2017 boorilannoitus 120€ heinäys(raivaus) 310€ Metsänomistajan työja matkakustannuksia yhteensä 7 420€. (työn osuus 6 020€, matka-ajan 1 400€). Taimien istutuksen jälkeisten hoitokulujen osuus 4 450€. Lisäksi peltomaan hinta 580€ ja laikkumätästys 370€. Pellon hankinnan, mätästyksen, poltto-aineiden, glyfosaatin, boorin ja sahojen kustannukset on vähennetty verotuksessa. MIKKO RIIKILÄ STIHL esitteli syksyn lehdistöpäivillään uutuusmoottorisahan, jossa kaasutin on korvattu elektronisella polttoaineen ruiskutuksella. Saha on toistaiseksi prototyyppiasteella, mutta malli on tarkoitus tuoda markkinoille. Toistaiseksi valmistaja on niukkasanainen ominaisuuksista. Se vähä mitä kerrotaan, lupaa kuitenkin paljon. Saha on suomalaismetsiin iso, moottorin sylinteritilavuus on 80 kuutiosenttimetriä ja teho viisi kilowattia. Stihlin ruiskusaha pieksee formulatkin Vielä prototyyppiasteella oleva saha lupaa paljon. ESITTELY Sahan painoksi ilman terälaitetta kerrotaan 6,2 kiloa, mikä on tuon kokoluokan sahalle erittäin vähän. Ruiskutekniikan kerrotaan tekevän sahasta räjähtävästi kiihtyvän. Ketjun sanotaan kaasutettaessa kiihtyvän nollasta sadan kilometrin tuntinopeuteen 0,25 sekunnissa. Formula 1 -autoilla sama kestää 2,5 sekuntia. Yhtiöstä ei kerrota milloin uutuusmalli on tarkoitus ottaa sarjavalmistukseen. Stihl on jo vuosia valmistanut TS-500i-laikkaleikkuria, joka niin ikään on varustettu elektronisella polttoaineen syötöllä. Uutuussahan moottorin sylinteritilavuus on 80 kuutiosenttimetriä ja teho viisi kilowattia. Sahan painoksi ilman terälaitetta kerrotaan 6,2 kiloa. YamahaMotor www.yamaha-motor.fi 60 km/h yamahamotorfinland Yamaha-traktorimönkijä Kodiak 450 T3b Uusi Yamaha Kodiak 450 T3b on laadukas, luotettava ja toimintavarma traktorimönkijä erityisesti työkäyttöön. Yamaha-traktorimönkijän laatu perustuu käyttövarmaan tekniikkaan, jonka takeena on 5-vuoden takuu. Kodiak 450 T3b hinta: 8.990,+ tk UUTUUS! Olemme mukana:
• 26 9.11.2017 / METSÄSTÄ maksavat liki 900 euroa. Periaatteessa akkusahan käyttäjä säästää jopa satoja euroja akkulaitteen elinkaaren aikana ostamatta jääneinä bensoina. Akun lataaminen verkkovirralla ei maksa juuri mitään. Vertailun kärkikolmikoksi valikoitui trio Husqvarna, Makita ja Stihl. Niistä ykköseksi nostamme Makitan, ei paremmuutensa vaan yli 300 euroa halvemman hintansa perusteella. Ykköspaikkaa puoltaa myös Makitan laaja, samalla akulla toimivien laitteiden valikoima. Ryobi on käyttökelpoinen vaikkapa kesämökin polttopuusahaksi. Dewalt on tai olisi erinomainen ja samaan käyttöön, kunhan hankala turvaliipaisimen saa kiilattua pysyvästi auki. Tunnusluvut hukassa Valmistajat eivät paljasta akkusahojen moottoritehoa, mikä johtunee siitä, että ne ovat teholtaan heiveröisiä polttomoottorikoneisiin verrattuna. Kaikissa akkusahoissa on erikoiskapea terälaippa, jossa ketju-uran leveys on 1,1 millimetriä. Siihen sopiva kapea teräketju parantaa sahan leikkuutehoa. Dewaltissa laipan pituus oli huimat 40 senttiä (16 tuumaa). Tästä johtuen ohut laippa taipui helposti. 12–14 tuuman laippa riittää akkusahaan. Husqvarna, Stihl ja Dolmar-juuriensa ansiosta myös Makita ovat onnistuneesti vieneet osaamisensa akkusahoihin. Sahat ovat jouhevia käsitellä ja hallintalaitteet erinomaiset. Makitassa tosin virta kat keaa turhan nopeasti, kun sahaa ei käytetä. Husqvarnaa lukuun ottamatta ketjun kiristys onnistuu kaikissa sahoissa ilman työkalua. Dewalt puree puuta tehokkaimmin. Sen käyttöä vaikeuttaa miltei kivuliaan jäykkä turvaliipaisin, jota pitää painaa peukalolla samalla, kun kaasuliipaisinta puristetaan etusormella. Myös Ryobin turvapainike on väärässä paikassa etukahvan tyvessä, mutta se ei ole yhtä jäykkä kuin Dewaltissa. Makita kärkeen hintaedullaan Kokeilun sahojen hintahaarukka on suurempi kuin erot niiden käytettävyydessä. Halvin, Ryobi, maksaa varusteineen noin 450 euroa. Se on joukon ainoa, jota ei voi ostaa ilman akkua. Dewaltin akkutyökaluja entuudestaan omistavalle ketjusaha on edullinen, sahan hinta ilman akkua on 329 euroa. Husqvarna ja Stihl MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat K okeilimme viittä akkukäyttöistä moottorisahaa. Mikään niistä ei tyydytä ammattimetsurin tai hankintametsurin tarpeita. Valtaosa moottorisahoista hankitaan kuitenkin satunnaiseen käyttöön, ja siihen akkusahat sopivat paremmin kuin halvat kiinalaissahat. Rakentamisen ja puunhoidon ammattilaiset suosivat nykyisin akkusahoja. Akkusahan valtteja ovat häiriötön käynnistyvyys ja olematon huoltotarve. Terän viilauksen ohella riittää, että moottorin tuuletusaukot ja akun liitoskohdat puhdistetaan säännöllisesti. Akut on myös syytä ladata ennen kuin ne tyhjenevät kokonaan. Yksi akku, monta laitetta Akkusahat ovat bensasahoja kalliimpia, mutta samaa akkua ja laturia voidaan käyttää lukuisissa saman valmistajan sähkötyökaluissa. Sahan jo ostanut voi siis hankkia esimerkiksi lehtipuhaltimen ilman uutta akkua ja laturia. Säästö on suuri, koska akku ja laturi maksavat jopa puolet akkulaitteen kokonaishinnasta. Laajin laitevalikoima löytyy sähkötyövälineiden valmistajilta Dewaltilta, Makitalta ja Ryobilta. Husqvarna ja Stihl tarjoavat hyvän valikoiman akkulaitteita pihan ja puutarhan hoitoon. Hiljaiset haastajat Akkusaha riittäisi monelle ketjusahan käyttäjälle. Lisäksi sen akku voi antaa virtaa myös ruohonleikkurille. "Akkusahan valtteja ovat häiriötön käynnistyvyys ja olematon huoltotarve." Kokeilussamme oli viisi akkusahaa: Stihl MSA 200, Makita Duc303C, Husqvarna 536Li XP, Ryobi RCS36X3550HI sekä Dewalt DCM575X1 54 V. LEIKKUUTEHO (viisi kiekkoa 15,5 cm kuusiparrusta) Dewalt 15,6 sek. Ryobi 18,3 sek. Stihl 18,3 sek. Makita 19,5 sek. Husqvarna 19,5 sek. Husqvarnan, Makitan ja Stihlin moottorien akseliteho on viitteellisten koesahaustemme tulosten perusteella laskien vajaan kilowatin luokkaa. Dewaltin ja Ryobin teho on lähempänä puoltatoista kilowattia. 40 kuutiosenttimetrin polttomoottorisahojen teho on kahden kilowatin luokkaa. Kokeiltujen sahojen jännite on 36 tai 54 volttia. Mitä korkeampi jännite, sitä pienemmällä virrankulutuksella laite tuottaa saman tehon, joten akun virta riittää pidempään. Kokeilimme akkusahoja polttopuun hakkuutyömaalla. Sahojen akuissa riitti virtaa reilun tunnin työskentelyyn. KOKEILTUA
• 100 vuoden varrelta Tuokiokuvia itsenäisen kansan historiasta Metsälehden sivuilla. 27 METSÄSTÄ / 9.11.2017 Edullinen Ryobi sopisi esimerkiksi kesämökin polttopuusahaksi. Dewalt DCM575X1 54 V oli joukon tehokkain. Makita kohosi vertailumme ykköseksi. Husqvarna 536LiXP – käytettävyys kohdallaan. Stihl MSA 200 valmistetaan Itävallassa. MAKITA DUC303C ? ? Jännite 36 V (2x18 V akut) ? ? Ketjujako 3/8 tuumaa ? ? Ketjunopeus 20 m/s ? ? Laippa 12 tuumaa ? ? Paino 5,31kg* ? ? Hinta 400 euroa ? ? Litium-ioniakut ? ? (2x5 Ah) ja laturi ? ? Yhteensä 240 euroa ? ? Saha varusteineen 640 euroa + PARAS HINTA/OMINAISUUDET –SUHDE – TURHAN NOPEA VIRRAN KATKAISU HUSQVARNA 536LI XP ? ? Jännite 36 V ? ? Ketjujako 3/8 ? ? Terälaipan pituus 10-14 tuumaa ? ? Ketjunopeus 20 m/s ? ? Paino 4,615 kg* ? ? Hinta 459 euroa ? ? BLi 200 litium-ioniakku ? ? 5,2 Ah ? ? Hinta 259 euroa ? ? Pikalaturi QC 550 179 euroa ? ? Saha varusteineen 897 euroa + ERINOMAINEN KÄSITELTÄVYYS – KETJUN KIRISTYS TYÖKALUILLA STIHL MSA 200 ? ? Jännite 36 V ? ? Terälaitteen jako 1/4 tuumaa ? ? Terälaipan pituus 12 tuumaa (30 cm) ? ? Ketju Stihl Oilomatic Picco Micro 3 ? ? Quick stop -jarru pysäyttää ketjun kun ote takakahvasta irtoaa ? ? Ketjunopeus: ei ilmoitettu ? ? Paino 5,23 kg* ? ? Hinta 440 euroa ? ? Akku AP300, 6 Ah ? ? Litium-ioniakku ? ? Hinta 295 euroa ? ? Pikalaturi AL 500 140 euroa ? ? Saha varusteineen 875 euroa + KÄSITELTÄVYYDELTÄÄN AMMATTILAISTASOA DEWALT DCM575X1 54 V ? ? Jännite 54 V ? ? Terälaippa 16 tuumaa (40 cm) ? ? Ketjun jako 3/8 tuumaa ? ? Ketjunopeus 15 m/s ? ? Paino 5,8 kg* ? ? Hinta 329 euroa (vain runko) ? ? Flexvolt-akku 18/54 V, 9 Ah ? ? Hinta 259 euroa ? ? Laturi 105 euroa ? ? Saha varusteineen 693 euroa + JOUKON PARAS LEIKKUUTEHO – HANKALA TURVALIIPAISIN RYOBI RCS36X3550HI ? ? Jännite 36 V ? ? Terälaippa 14 tuumaa (35 cm) ? ? ketjunopeus 21 m/s ? ? Paino 5,84 kg* ? ? 36 V lithium-ioni akku, 5 Ah ? ? Hinta varusteineen 449 euroa + EDULLINEN – EI MYYDÄ ILMAN AKKUA ? ? *paino sisältää akun ja terälaitteen MARIANNE MINKKINEN URHO KEKKONEN muistetaan Suomen pitkäaikaisimpana presidenttinä (1956– 1981), jonka poliittinen näkemys perustui hyvien suhteiden ylläpitämiseen Neuvostoliiton kanssa. Kekkonen halusi esittää itsensä tavallisen kansan riveistä nousseena miehenä. Hänen lapsuudenkotinsa Lepikon torppa sijaitsi Pielavedellä, mutta kyseessä ei ollut vanha sukutila, sillä torppa oli hankittu asuintilaksi isän työmaiden läheisyydestä. Isä työskenteli metsätyönjohtajana ja tukkiasioitsijana. Sitä aiemmin hän oli ollut renki ja metsätyömies. Kekkoselle tulivat tutuiksi metsämaisemat ympäri Suomea. Hän muutti elämänsä aikana monta kertaa ja hankki maatilan sekä Viipurin läänistä että myöhemmin Oulun läänistä. Kekkonen muistetaan myös lukuisista kalastus-, metsästysja hiihtoretkistään, joiden aikana hän tapasi kaikenlaista väkeä aina metsureista poromiehiin. Metsälle lähdettiin toisinaan myös Neuvostoliiton virkamiesten kanssa. Kekkonen nosti metsätaloutta esille politiikkaan. Hän puhui esimerkiksi syrjäisten metsäalueiden tieverkoston parantamisen puolesta. Vuonna 1977 Metsälehti uutisoi, että Kekkoselle on myönnetty maatalousja metsätieteiden kunniatohtorin arvonimi. Arvonimiä jaettiin yhteensä 11 alalla ansioituneelle henkilölle Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan juhlaistunnossa. Heille annettiin kunniatohtorin hatut ja diplomit. "Kunniatohtoreista tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen on valtakunnan päämiehenä ja jo sitä ennen hallinnon johtotehtävissä toimiessaan ollut aloittamassa ja vauhdittamassa monia maa-, metsäja vesitalouteen kuuluvia ohjelmia, samoin kuin niihin liittyvän teollisuuden laajentamista koskevia hankkeita. Hän on myös voimakkaasti vaikuttanut mm. metsätyömiehen ammatillisen ja sosiaalisen aseman kohentamiseen. Luonnonvarojen hyödyntämisen rinnalla hän on tasapainoisesti nähnyt metsäluonnon ja yleensä luonnon suojelun tarpeen", Metsälehdessä kirjoitettiin. Kekkosesta kunniatohtori "Hän on nähnyt metsäluonnon ja yleensä luonnon suojelun tarpeen." Toimitu ksen suosikk i!
• 28 9.11.2017 / PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat S uomalaiset ovat todellista kanalinnustuskansaa. Missään muussa maailman kolkassa linnunpyyntiin ei suhtauduta sellaisella intohimolla kuin meillä. Taannoin Afrikassa metsästäessäni näin päivittäin paljon helmikanoja, frankoliineja, kyyhkyjä ja vesilintuja. Kysyin ammattimetsästäjältä, metsästääkö niitä kukaan? Hän katsoi minua pitkään ja kysyi: ”Miksi?” Silloin vasta ymmärsin linnunpyynnin olevan maailmalla enemmänkin ”shooting” (ampumista) tai ”sporting” (urheilua), ei ”hunting” (metsästystä). Itsenäisessä Suomessa suuri lihariista loisti pitkään poissaolollaan. Vasta 1970-luvulta hirven lihan määrä alkoi syrjäyttää linnut ja jänikset ruokapöydissä. Silti metsoja teeripaisti ovat yhä kulttuurisessa koodistossamme tärkeitä metsästyksen mittayksiköitä. Suomi–Ruotsi Historia mielessä on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset viranomaiset ovat aina olleet erityisen kekseliäitä rajoittamaan kanalintujen metsästystä. Meillä on pelätty lintujen loppumista, jos päätösvalta olisi metsästäjien vapaissa käsissä. Ehkä pelko ei ole ollut aivan turha. Tänä syksynä Metsähallitus tiedotti: ”Lintujen metsästys auton avulla on yleistynyt." Kun lintuja on ollut monin paikoin poikkeuksellisen vähän, osa metsästäjistä on päättänyt saada saalista vaikka sitten autoilemalla. Jo Ruotsissa kaikki on toisin. Oli lintuja paljon tai vähän, jahtikausi kestää mustien metsojen ja teerien osalta useissa lääneissä tammikuun loppuun asti. Höylimpi jahtikausi johtuu ruotsalaisten metsästäjien innottomuudella. Länsinaapurissa metsäkanalintujen saalismäärät ovat Suomen suuruusluokkaa, vaikka pyyntikausi alkaa jo 25. elokuuta. Suomessa tällaisesta luottamuksesta jahtikansaa kohtaan on voitu tähän asti vain unelmoida. Tosin tässäkään tapauksessa mikään ei ole ikuista. Pitkän väännön jälkeen metsästysasetukseen kirjoitettiin kolme vuotta sitten mahdollisuus metsästää osassa Suomea koirasteeriä 1.–20. tammikuuta. Pykälää ei ole toistaiseksi avattu lintujen vähyyden takia. Ministeriössä mietinnässä Tietojen mukaan maaja metsätalousministeriössä on mietitty viime aikoina muutenkin kanalintujen metsästysaikojen laventamista. Erätalousyksikön ylitarkastaja Janne Pitkänen ei myönnä eikä kiellä väitettä linnunmetsästysTalvilinnustusta odotellessa Pykälien puolesta teerien tammikuinen pyynti on ollut mahdollista jo pitkään. Kannat ovat olleet liian heikot metsästyksen sallimiseksi. Vuoden 1993 metsästyslain uudistuksessa sallittiin 40 vuoden tauon jälkeen teerien metsästys houkutuskaaveilta. koittaa, jolloin metsästäjät pääsevät tammikuussa teerijahtiin. ”Kunhan lintukannat hakevat taas huippujaan.” Ruotsin ja Suomen metsät ja kanalinnut eivät poikkea niin paljon toisistaan, etteikö Suomessakin kanalintukausi voisi olla nykyistä pidempi. ”Jos riistakolmiolaskentainto ja metsästäjien kyky metsästää kanalintuja kestävästi säilyy jatkossakin, niin miksipä ei”, Pitkänen vastaa arvoituksellisesti tiedusteluihin kanalintukauden pidentämisestä hyvinä lintuvuosina. Hänen mukaansa ratkaisevaa asiassa on lintujen metsästyskuolleisuus. Jos se kovin kasvaa jahtiajan pidentämisen myötä, saattaa ajatus hautautua toteutumattomien tekojen kansioon. ”Ruotsissa lintuja pyydetään pitkään, mutta saalis ei ole suhteellisesti Suomea suurempi”, ylitakastaja toppuuttelee innostumasta aiheesta liikaa. Pyiden pillitys metsästysmielessä marraskuussa voi olla totta lähitulevaisuudessa. Nykyään kausi päättyy lokakuun loppuun. aikojen laventamisesta. ”Erilaisia keskusteluja käydään aina. Se kuuluu lainvalmistelutyöhön.” Pitkäsen mukaan sekin aika
• 29 PILKKEITÄ / 9.11.2017 LEPPÄPIRKOT sekä niiden toukat liikkuvat kasvien pinnalla avoimesti, erityisesti suojautumatta. Ne jopa koteloituvat kasvien lehdille piiloutumatta kuin uhalla. Kaikissa vaiheissa useimmilla leppäpirkoilla on selvät varoitusvärit: tummaa sinistä tai mustaa, punaista tai oranssia joko pohjavärinä tai kirjailuina. Varoitusväreillä on peruste: pirkot ovat myrkyllisiä. Jos muurahainen erehtyy käymään pirkon kimppuun, kohta se oksentaa sen minkä on ehtinyt sisäänsä ottaa. Useat kasveja syövät hyönteiset saavat suojaavat myrkkynsä kasveilta ja vain siirtävät ne iholleen erillisiin soluihin tai rakkuloihin. Pirkkojen ravintona ovat kirvat ja muut pikkuhyönteiset. Niinpä pirkot joutuvat itse valmistamaan myrkkynsä. Se sitten onkin jotakin ainutlaatuista: pirkot tekevät samaa kuin uusia aineita kehittelevät kemistit omissa laboratorioissaan! Pirkot eivät valmista jotakin tiettyä myrkkyä, vaan monien myrkkyjen seosta. Lähtöaineena ovat typpeä sisältävät rengasmaiset amiinit. Kun pirkko rupeaa myrkkyä keittämään, se avaa amiinin rengasrakenteen ja liittää amiineja toisiinsa sattumanvaraisesti niin että syntyy kymmeniä tai jopa satoja erilaisia ketjuja ja renkaita. Joku saalistaja voisi kehittää keinot selvitä yhdestä myrkystä, mutta lukuisten myrkkyjen keitos on liikaa saalistajille – paitsi toisille leppäpirkoille, jotka voivat syödä pienempiä sukulaisiaan jos kirvakarjaa ei juuri nyt ole tarjolla. METSÄPILA METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA LUKIJALTA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Pieni myrkynkeittäjä Myrkyistä huolimatta murskautunut seitsenpistepirkko kelpaa ruoaksi pienemmälle 13-pisteiselle halmepirkolle. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Metsälehdessä 18/2017 käsiteltiin kunnostusojitusten tarpeellisuutta. Hyväkasvuisilla mustikkaja ruohoturvekankailla ei useinkaan tarvita kunnostusojitusta ennen päätehakkuuta, koska tiheä latvusto haihduttaa riittävästi harvennuksen jälkeenkin. Päätehakkuun jälkeen nämä parhaiten puuta tuottavat paikat ovat kuitenkin monella tapaa ongelmallisia. Haihduttavan latvuston poistamisen takia ojitusta on parannettava, mikä saa kiintoaineksen liikkeelle. Ja pohjaveden pinta nousee kuitenkin, koska pitkälle maatuneen turpeen vedenjohtavuus on vähäinen. Tästä aiheutuva hapettomuus ja puiden ravinteiden oton puuttuminen aiheuttavat huomattavat ravinnepäästöt. Ojien kunnostuksen, maanmuokkauksen ja istutuksen avulla uusi puusukupolvi saadaan kyllä kasvamaan kohisten, mutta saako metsänomistaja näin tuotetun puun tulevaisuudessa kaupaksi? Rehevillä ojitusalueilla turpeen hajoamisen hiilidioksidipäästö on samaa kokoluokkaa kuin kasvavan ainespuun hiilidioksidinielu. Niinpä tuotettu puu rinnastuu ilmastovaikutuksiltaan fossiilisiin raaka-aineisiin. On epätodennäköistä, että tällainen puu aikanaan täyttäisi tiukkenevia biomassan kestävyysvaatimuksia. Avohakkuuton metsänuudistaminen voisi olla viisasta erityisesti näillä paikoilla. Monesti reheville soille on ojituksen jälkeen nykyisen tukkipuuston alle kasvanut melko kookas kuusialikasvos. Tukkipuusto hakkaamalla ja alikasvos säästämällä hakkuutuloista ei tarvitse paljon tinkiä. Jos alikasvos selviää, metsänuudistamista ja kunnostusojitusta ei tarvita ja vedenpinnan nousu siitä johtuvine ravinnepäästöineen jää maltilliseksi. Tällainen uudistaminen ei myöskään sido metsänomistajan käsiä, vaan sekä jatkuva kasvatus että tavanomainen metsikkömetsätalous ovat myöhemmin mahdollisia. Avohakkuuttoman uudistamisen kokeita on meneillään, mutta ne ovat sen verran tuoreita, ettei puuston pitkän aikavälin kehityksestä ole vielä tietoa. Ennakkoluuloton metsäomistaja voi toki jo kokeilla menetelmää. Jos alikasvos lähtee kasvuun, seuraavat hakkuutulot saa aikaisemmin kuin istutustaimikosta. Riskinä on uudistamiskustannus hiukan myöhemmin, jos alikasvos tuhoutuu. Ota yhteyttä jos sinulla on tähän tapaan uudisAvohakkuuton uudistaminen rehevillä soilla tettuja suometsiä! Olisi tärkeää saada tietoa siitä, miten puusto kehittyy hakkuun jälkeen. PAAVO OJANEN tutkija, Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos paavo.ojanen@helsinki.fi Ilmakehän hiilidioksidista (CO2) ja vedestä (H2O) syntyy kasvien lehtivireäsoluissa auringon ultraviolettisäteilyn fotosynteesin katalysoimana sokeria. Tästä syystä maapalloa peittää kaikkialla vaihtelevan koostumuksellinen vihreä verho. Tähän verhoon monesti lasketaan kuuluvaksi ainoastaan puut. Vihreähiukkasia on kuitenkin yhtälailla varvuissa, heinissä ja sammalessa. Kun jokin kasvi poistetaan, nousee tilalle aina uusi. Tämän on jokainen kasvimaan kitkijä saanut todeta. Siis viherhiukkasten toiminta on jatkuva prosessi. Sen katkaisee täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä vain talvi. Kaikkein eniten hiilidioksidia kuluu sademetsien kasvuun ja EteläiHiilinieluja ostetaan tonneittain sen jäämeren viherlevien elämään. Hiilidioksidi sitoo ilmakehässä auringon tuottamaa infrapunaeli lämpösäteilyä. Siten hiilidioksidi on elintärkeä aine maapallon lämpötalouden kannalta. Tätä lämmönsitoutumisprosessia alettiin 1980-luvulla nimittää kasvihuoneilmiöksi. Tällä termillä aktiivinen luonnonsuojeluväki halusi kiinnittää huomiota hengitysilman pilaantumiseen liikenteen aiheuttaminen päästöjen vuoksi. Hiilidioksidi sitoutuu kasveihin ja vapautuu niistä poltettaessa sekä suoraan uunissa että hengityksessä ihmisten ja eläinten energian tuotossa. Vapautuva hiilidioksidi sitoutuu taas viherhiukkasten avulla sokeriksi. Hiilen kierto jatkuu. Jos niin ei olisi, koko maisema muuttuisi autioksi ja kasvittomaksi. Sellaista ei ole näköpiirissä. Nyt Euroopassa taistellaan EU:n kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden mukaan siitä, miten metsän sitomaa hiiltä voidaan käyttää esimerkiksi Suomen kansan hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Metsiä kutsutaan hiilinieluiksi ja hakkuille esitetään tiukat rajat. Nykyisin hakkuukiintiö on 70 miljoonaa kuutiometriä ja se halutaan korotettavan 10 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Tuntuu siltä, että pääosin Keski-Euroopan alueelta olevat EU-parlamentaarikot näkevät metsän puut halailtavina olioina. Siten heillä tuntuu olevan suuri hätä Suomen metsistä. Hyvän hoidon ansiosta metsämme kasvavat nykyisin jopa 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Pysyisivät Hollannin ja Belgian matamit halailemassa vielä jäljellä olevia lehmuksia omilla maillaan. EELIS PULKKINEN
• 30 9.11.2017 / PILKKEITÄ Metsämessut Helsingin Messukeskuksessa 10.-12.11.2017 Perjantai 10.11.2017 10.00-12.00 Anna juttuvinkki tai palautetta Metsälehden toimitukselle. Paikalla toimittaja Valtteri Skyttä. 13.00-15.00 Anna juttuvinkki tai palautetta Metsälehden toimitukselle. Paikalla toimittaja Liina Kjellberg. 15.00 Metsätilan omistuksen eri vaihtoehdot. Asiantuntijoina Pirjo Havia ja Tuomas Pesälä. 15.30-16.30 Vaihtoehdot metsätilan sukupolvenvaihdokseen. Kysy asiantuntijoilta! Paikalla Pirjo Havia, Tuomo Pesälä ja Antti Pajula. 16.30-17.30 Luonnon huomioiminen talousmetsässä. Asiantuntijoina Olli Kursula ja Lauri Saaristo. Metsälava-ohjelman jälkeen asiantuntijat ovat tavattavissa Metsäkustannuksen osastolla. Nähdään Metsämessuilla! Lauantai 11.11.2017 10.00-14.00 Anna juttuvinkki tai palautetta Metsälehden toimitukselle. Paikalla päätoimittaja Eliisa Kallioniemi. 13.00 Metsätilan omistuksen eri vaihtoehdot. Asiantuntijoina Pirjo Havia ja Tuomo Pesälä. 13.30-14.30 Vaihtoehdot metsätilan sukupolvenvaihdokseen. Kysy asiantuntijoilta! Paikalla Pirjo Havia, Tuomo Pesälä ja Antti Pajula. 14.30 Minustako metsäsijoittaja? Asiantuntija Jyrki Ketola. 15.00 Rapauttaako huono metsätieverkosto metsätalouden? Asiantuntijoina Ilppo Greis ja Markus Strandström. Sunnuntai 12.11.2017 10.00-12.00 Anna juttuvinkki tai palautetta Metsälehden toimitukselle. Paikalla toimittaja Mikko Häyrynen. 14.30 Liikuttava luonto. Asiantuntijana Elli Keisteri-Sipilä. Metsäkustannuksen aikataulut ja ohjelma Metsälavalla ja osastolla 6b48 Osasto Jaana Laine: Metsästä yhteiskuntaan. Metsäntutkimuslaitos 1917–2012. Metsäkustannus 2017. 319 sivua. Hinta 48 euroa. Syksyllä 1917 annetulla asetuksella Suomeen perustettiin Metsätieteellinen koelaitos, sittemmin Metsäntutkimuslaitos (Metla). Vaatimattomasta muutaman hengen koelaitoksesta kasvoi valtava tutkimusyhteisö, jossa parhaimmillaan oli väkeä lähes tuhat henkeä. Näillä resursseilla voisi kuvitella metsätalouden ongelmien tulleen selvitetyksi. Kävikö niin? Tähän on tohtori Jaana Laine hakenut vastausta kirjoittaessaan Metlan historian. Tehtävä ei ollut helppo, kun ottaa huomioon Metlan toiminnan laajuuden sekä myös laitoksen johtamisen ja hallinnon ”monimuotoisuuden”. Hyvin Laine on tehtävässään kuitenkin onnistunut; varmaan laadukkaalla ohjausryhmällä oli siihen jotain osuutta. Kirja tarjoaa johdonmukaisen, jos kohta osin hieman vaikeaselkoisen tulKomealle historialle surullinen päätös KIRJAT kinnan Metlan monista vaiheista. Varmasti jokaisella metlalaisella ja monella muullakin on osin erilainen näkemys Laineen tulkintaan ja sen painotuksiin. Jo kirjan nimi kertoo, että siinä keskitytään Metlan ja yhteiskunnan keskinäisiin suhteisiin – miten hyvin Metla on eri aikoina pystynyt tuottamaan yhteiskunnan tarvitsemaa tietoa metsistä ja niiden käytöstä. Siihen on vaikea vastata, ei vähiten siksi, koska yhteiskunnan ”metsähalut” ovat olleet niin vaihtelevia. Kirjan alkupuoli 1950-luvulle saakka perustuu pääosin aiemmin julkaistuun, ja se onkin lukijalle ”helpointa” aikaa. Siitäkin on löytynyt uutta, kuten vuoden 1938 puunkäyttötutkimuksen kenttätöiden kuvaus. Mutta kun siirrytään aikaan, jolloin tutkimustoiminta lisääntyy ja monipuolistuu sekä kaivetaan arkistot esiin, alkaa asioiden vyörytys ja juonen seuraaminen vaikeutuu. Vaikkei Laine pyri käsittelemään alkuunkaan kaikkea mitä ja miten Metlassa on tutkittu, ainakin maallikkolukijalle viime vuosikymmenet antavat sekamelskaisen tuntemuksen. Metla on ollut aina hankala johdettava. Se koski niin laitoksen johtamista kuin ”omistajan” otetta laitoksesta. Miten saada tutkimustyö tehokkaaksi ja tasokkaaksi ja samalla käytäntöä palvelevaksi? Vastakkain olivat usein tutkijan vapaus, johdon linjaukset sekä rahoittajan eli yhteiskunnan odotukset. Myös ahdas professori-/osastojohtoinen organisaatio toi pitkään lisävaikeutensa: omaa ”aitausta” oli puolustettava. 1970-luvulta alkaen metsäntutkimuksen haluttiin olevan poikkitieteellistä ja kansainvälistä, ja mukana piti olla monimuotoisuutta ja muuta kuin itse metsään liittyvää. Näin tapahtui. Tutkimusten kirjoa levennettiin estoitta ja perustettiin jopa luontomatkailun professuuri. Niinpä kun asioita ”tutkitaan” mm. mielipidekyselyin, päädytään niin ”hienoihin” tuloksiin kuin että 96 prosenttia väestöstä harrastaa ulkoilua 2–3 kertaa viikossa ja 56 prosenttia poimii marjoja! Mitä Metla on sitten saanut aikaan? Ainakin sen, että tiedämme metsistämme ja niiden käytöstä enemmän kuin tuskin missään muualla. On myös muita aihealueita, joista Metla voi olla ylpeä. Niihin kuuluu – näin maallikon mielestä – ainakin metsänjalostus. Painettua tutkimusta on syntynyt valtavasti, parhaimmillaan pitkälti yli 1 000 julkaisua vuodessa. Moni näistä lienee kuitenkin jäänyt vain kirjastohyllyjen täytteeksi, eikä aina sinnekään – Metlan kirjasto tyhjennettiin viime keväänä jätelavalle! Laine itse ei ota suoraa kantaa, onnistuiko Metla tehtävässään, joskin rivien välistä löytyy muutakin. Hän toteaa sievästi: ”Kokonaisuudessaan valtionhallinto, metsäalan toimijat ja tutkimuslaitoksen edustajat ovat todennäköisesti onnistuneet ohjaamaan tutkimusta riittävässä määrin oikeaan suuntaan.” Metlasta tuli myös aluepolittikan väline. Perustettiin tutkimusasemia pitkin Suomea – useimmiten vastoin Metlan johdon näkemyksiä. Monista tuli tehottomia ja kalliita yksiköitä. Asemat kilpailivat keskenään ja ”emoyhtiön” kanssa resursseista, ja etenkin avustavaa henkilöstöä lisättiin sumeilematta. Vuonna 2000 Metlan väkimäärästä ainoastaan noin 30 prosenttia oli tutkijoita. Huippuna oli Kolarin tutkimusasema, jossa oli henkilökuntaa liki 50, ja näistä vain kolme oli tutkijoita! Mikäli Metlan pääkonttori olisi siirretty ajoissa ja tosissaan Joensuuhun, olisiko laitos saanut säilyä itsenäisenä? Ehkä samalla olisi voitu keskittää sinne myös metsänhoitajakoulutus. Teos on hyvin kuvitettu. Hienoja vanhoja kuvia ja myös hienoja värikuvia viime vuosikymmeniltä, pääosin Erkki Oksasen taattua laatua. Olisi Metlan vaiheista ja itse tutkimustyöstä lukenut enemmänkin. Siksi on hieman sääli, että ”tieteen” vaatima liiteja lähdeosio vie kirjasta 40 sivua. Kirjassa on surullinen loppu, mikä ei ole poikkeuksellista metsäsektorin viime vuosikymmenille. Metla yhdistettiin osaksi uutta Luonnonvarakeskusta, ja sinne se taitaa hävitäkin. Metsään suhtautumista kuvaa sekin, että kun Jaana Laineen suurtyö julkistettiin syyskuussa, Luonnonvarakeskuksen johto oli antanut ymmärtää, ettei voi vähempää kiinnostaa. Tänä vuonna Metla olisi täyttänyt 100 vuotta. Sen ei annettu tapahtua. ESKO PAKKANEN Metla tutki myös moottorisahatyön vaikutuksia metsurien terveyteen. Juhani Korhonen mittaa verenpainetta Rautavaaralla 1970-luvun puolivälissä. Kirjan kuvitusta.
• Lataa Messukeskus-sovellus ja tee omat suosikkilistasi! Tapahtuma metsänomistajille, metsäalan ammattilaisille sekä kaikille muille metsässä liikkujille! Lue lisää metsämessut.fi 10.–12.11.2017 MESSUKESKUS HELSINKI
• 32 9.11.2017 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN APURAHA Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde kirjoitti Metsälehdessä 18/2017, ettei Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoituksella voi ilmoittaa jatkuvan kasvatuksen hakkuista. Todellisuudessa metsänkäyttöilmoituslomakkeessa on sarakkeet jatkuvan kasvatuksen hakkuille. Ne ovat kasvatushakkuita. Metsänkäyttöilmoituslomakkeella ne ilmoitetaan kasvatushakkuun toteuttamistapana. Näitä ovat jatkuvassa kasvatuksessa poimintaluonteinen kasvatushakkuu tai pienaukkohakkuu. Pienaukkohakkuussa hakataan enintään 0,3 hehtaarin kokoisia aukkoja. AKI HOSTIKKA rahoituksen ja tarkastuksen palvelupäällikkö Suomen metsäkeskus Jatkuvan kasvatuksen hakkuun voi ilmoittaa LUKIJALTA PYHÄ-KALA Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kala ry toimii 12 kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa. Palvelemme noin 8.000 metsänomistajaa, joilla on metsäalaa 450.000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 39, metsureita 40 ja urakoitsijoita keskimäärin 45. Toimipaikkoja on 11 ja pääkonttori sijaitsee Ylivieskassa. Yhdistyksemme liikevaihto on noin 9 milj. euroa. Nykyisen johtajamme siirtyessä keväällä eläkkeelle, haemme nyt yhdistykselle JOHTAJAA vastaamaan metsänomistajajäsenille tarjottavista palveluista, oman toiminnan ja alihankintaverkoston johtamisesta, henkilöstöja talousjohtamisesta, sidosryhmäsuhteiden hoidosta, sopimusneuvotteluista jne. Arvostamme vahvaa liiketoimintaosaamista, taloushallinnon ja henkilöstöjohtamisen taitoja, metsäedunvalvonnan tuntemusta sekä kehittäjän asennetta. Lisätietoja tehtävän sisällöstä ja hakuprosessista osoitteessa www.mhy.fi/pyha-kala Lisätietoja tehtävästä antavat hallituksen puheenjohtaja Juhani Kumpusalo p. 0400 345 233 ja johtaja Juha Rautakoski p. 0400 383 233. Metsänomistajat MHY Pyhä-Kala 2x110_92mm 13.10.2017 10.24 Sivu 1 APURAHA OPINNÄYTETYÖTÄ VARTEN ? Jouko Tuovolan Säätiö harjoittaa Huittisissa metsätaloutta ja metsäntutkimuksen edistämistä omistamillaan tiloilla. Säätiön tavoitteena on kehittää suomalaista metsätaloutta. ? Jouko Tuovolan Säätiö ilmoittaa haettavaksi vuonna 2017 myönnettäviä tutkimusapurahoja. Apuraha voidaan myöntää suomalaiseen metsäntutkimukseen kohdistuvaa opinnäytetyötä varten. Apurahaa voi hakea kaikkien kouluasteiden opinnäytetöitä varten. Apuraha on ensisijaisesti tarkoitettu opinnäytetyön kulukorvaukseksi. ? Vapaamuotoiset hakemukset mahdollisine liitteineen pyydetään toimittamaan 12.11.2017 mennessä osoitteella: Jouko Tuovolan Säätiö Rutavantie 51 32610 VAMPULA Lisätietoja: Kalle Vähä-Heikkilä s-posti:kalle.vahaheikkila@gmail.com p.050 342 3369 (iltaisin) Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄPALSTA, Kitee, Kesälahti 4,49 ha. Metsäkiinteistö Kesälahdella, Hummonselän Aittolahden rannalla, omaa rantaviivaa n. 300 m. N. 1,5 ha uudistuskypsää metsää ja n. 2,8 ha nuorta kasvatusmetsää, puuston määrä n. 350 m 3 . Kiinteistöillä on osuudet yhteisiin, laajoihin vesialueisiin (260-876-9-0), mm. Hummonselällä, Pyhäjärvellä, alueen sisäjärvillä ja lammilla. Hp. 44.500 €. METSÄPALSTA, Parikkala, Uukuniemi 5,866 ha. Raudankummussa sijaitseva palsta, jossa varttunutta kasvatusmetsää n. 4 ha, taimikkoa n. 1 ha, puuston määrä n. 800 m 3 , maapohja lehtomaista kangasmetsää. 6-tieltä matkaa kiinteistölle on n. 7 km, Niukkalasta n. 10 km, Uukuniemen kirkolta n. 20 km ja Parikkalasta n. 30 km. Hp. 27.000 €. METSÄPALSTA, Kitee Närsäkkälä 12,4 ha. Määräalalla puusto n. 3.700 m 3 , pääasiassa uudistuskypsää havutukkivaltaista metsää, määräala saa pinta-alaan suhteutetut oikeudet yhteisiin maaja vesialueisiin ja tieoikeuden. Hp. 135.000 €, tarjoukset pyyd. jättämään 17.11.2017 klo 16 mennessä: Veijo Laukkanen puh. (050) 464 6500. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 RANTAMETSÄTILA, Mäntyharju, Lyytikkälä 20,71 ha. Kokonaispuusto n. 2.188 m 3 ja heti runsaasti hakkuumahdollisuuksia. Henkilöautolla perille. Runsaasti Petjärven rantaviivaa. Kaavan valmistuminen arviolta vuoden 2018 aikana. Tilalle todennäköisesti 2 rantarakennuspaikkaa. Hieno paikka metsätalouteen ja vapaa-aikaan! Hp. 155.000 € / tarjous 26.11. mennessä. METSÄTILA, Juva 23,44 ha. Runsaspuustoinen metsätila, jossa puustoa n. 3.418 m 3 . Kattava tieverkosto ja matkaa Juva-Savonlinna tieltä vain n. 500 m, eikä Juvan keskustaankaan ole kuin n. 5 km. Kasvupaikat pääosin mustikkatyyppiä ja helppokulkuisia. Männiköitä pystykarsittu. Hp. 115.000 € / tarjous viim. 26.11.2017 METSÄTILA, Ilomantsi, Sonkaja 64 ha. Tila rajoittuu Ilomantsi-Eno tiehen ja metsäautotie kulkee tilan läpi, joten se on hyvin saavutettavissa. Pääasiassa varttuneita kasvatusmetsiä. Puusto n. 8.969 m 3 . Koko tilan pinta-ala on 66,47 ha, mutta myyjä pidättää itsellään tilasta kuviolla 25 olevan kosteikon suoja-alueineen, n. 2,5 ha. Hp. 247.000 € / tarjous viim. 19.11.2017 METSÄTILA, Kuusamo 122,95 ha. Monipuolinen metsätila 2 palstassa. Pääosa tilaa noin 50 km etäisyydellä Kuusamon keskustasta kaakkoon, lähellä Kortesalmen rajanylityspaikkaa. Kokonaispuusto n. 5698 m 3 , lähinnä nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä. Saavutettavuus hyvä, Tammelantie kulkee tilan läpi. Kuusamon kaupungilsta saadun tiedon mukaan Polvilammen rannalle on mahdollista hakea kahdelle lomarakennuspaikalle poikkeamista. Kiinteistöllä osuus Kuusamon yhteismetsään, osuuden suuruus 0,042000/76,970862 (Tilikauden 2016 ylijäämän jako, 34.000 € manttaalia kohden). Hp. 179.000 € / tarjous. Tarjouksen voi tehdä myös metsästä ilman yhteismetsäosuuksia. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Heinävesi 32 ha. Karvion kylässä sijaitseva tila, jonka kokonaispuusto on noin 3.000 m 3 . Puusto koostuu pääasiassa kasvuisista nuorista ja varttuneista kasvatusmetsistä, joita on osittain harvennettu. Muutamalla lehtipuuvaltaisella kuviolla puusto on jo saavuttanut uudistuskypsyyden. Tilan saavutettavuus on erinomainen tilan halkaisee metsäautotie. Tarjouskauppa, lähtöhinta 90.000 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 27,7 ha. Myynnissä määräala Timolan kiinteistöstä. Metsämaata on n. 64 % eli n. 17,5 hehtaaria. Kohteen metsikkökuviot ovat varttuneita tai uudistuskypsiä metsiä, joissa keskipuusto on n. 168 m³/ha. Palstan kokonaispuusto on n. 3.100 m³. Palstalle ei tieyhteyttä. Timolan Ulkopalsta on mainio metsäsijoitus, josta saat myyntituottoja jo varsin pian. UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 75.700 €. METSÄPALSTA, Paltamo 24 ha. Savirannalla sijaitseva metsäpalsta myydään määräalana. Kirjattu tieoikeus palstan eteläosan halki kulkevaa Särkisuon metsätietä pitkin, pohjoisessa myyntikohde rajautuu Savirannantiehen. V. 2011 laaditun metsäsuunnitelman pohjalta päivitetty puuston kokonaismäärä tällä hetkellä on noin 1.600 m 3 . Taimikonhoitotöitä tehty, puuston kehitysluokkajakauma tasainen. Hyvin saavutettavissa oleva palsta; etäisyys Paltamosta n. 20 km ja Kajaanista n. 30 km. Mainio harrastuspalsta. Mh. 39.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 33 PILKKEITÄ / 9.11.2017 METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 162 3991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Tiina Rintanen p. 040 506 1162 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 85. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154?000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu PALVELUKSEEN HALUTAAN LUKIJAN VINKKI Pari kertaa on mönkijä tarttunut maastossa kantoon ja on ollut työlästä selvittää tilanne. Kolmannella kerralla keksin, että vinssin ja seipään avulla on mahdollista nostaa mönkijää helposti niin, että peruuttaminen on mahdollista. Tarvitaan vain yksi suhteellisen suora riuku, ei tarvitse olla edes kovin vahva. Vinssin vaijeri pyöräytetään pari kertaa seipään ympäri ja kiinnitetään koukkuun noin puolentoista metrin korkeudelle. Seiväs pannaan pystyyn ja vinssillä nostetaan mönkijän keula tarpeeksi ylös. Sitten peruutetaan niin, että kanto tai este jää etupuolelle. Voi olla, että olen keksinyt pyörän uudelleen, mutta en ainakaan ole nähnyt vastaavaa keinoa irrottaa kiinni jäänyt mönkijä. "Metsänomistaja" Kuopio Mönkijä irti kannosta Satakuntalainen omakustanneluontokuvaaja Antti Yrjölä, alias Luontoantti, lataa tuotantoaan internetin maksuttomaan Youtube-palveluun. Yrjölä on vuosikymmenet kuvannut kotipitäjänsä Äetsän lähiluontoa sekä saariston ja Lapin maisemia ja eläimistöä, erityisesti lintuja. Hänen tarkoituksensa on ladata Youtubeen lähivuosina satoja lyhyitä filmejä luonnosta. Palvelusta ne löytyvät hakusanalla ”luontoantti”. Jatkossa filmejä on määrä tuottaa myös englanninja ranskankielisinä. Suomen luontoa Youtubeen Ilmoita Metsälehdessä! Kysy loistava syystarjous Tuomo Vuoriselta: p. 050 436 9700 Katso video www.metsalehti.fi. KAAKKO Metsänhoitoyhdistys Kaakko ry toimii Haminan kaupungin, sekä Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden kuntien alueella. Meillä on n. 3 600 metsänomistajajäsentä, joilla on yhteensä hallinnassaan n. 110 000 metsämaahehtaaria. Vakituisessa työsuhteessa olevia toimihenkilöitä on tällä hetkellä palveluksessamme 13, mutta metsänomistajiemme palvelutarpeen alati kasvaessa ja monipuolistuessa haemme toimeliaaseen joukkoomme vielä yhtä metsätoimihenkilöä lisää. Toimenkuvasi räätälöidään osin myös työkokemuksesi ja muun kyvykkyytesi huomioon ottaen, mutta ensisijaisesti toivomme Sinusta tulevan meidän METSÄNPARANNUSJA KORJUUASIANTUNTIJA toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Toimipaikkasi on Miehikkälän toimistomme, mutta toimialueesi on koko metsänhoitoyhdistyksemme ydintoiminta-alue. Työtehtäviisi tulee kuulumaan yhdistyksen oman puunkorjuun organisointi yhteistyössä aluevastuullisten metsäneuvojiemme kanssa ja suometsien kunnostusja metsäteiden rakennusja perusparannushankkeiden myynti ja organisointi. Tämän päätyösi ohessa toivomme Sinun markkinoivan myös puukauppa-, metsänhoitoja asiantuntijapalveluitamme. Arvostamme aktiivista ja markkinointihenkistä työtehtäviin tarttumistasi, kykyäsi itsenäiseen ja tulokselliseen työskentelyysi. Kokemuksesi vastaavista työtehtävistä ja/tai menestyksesi muissakin työtehtävissäsi katsotaan eduksesi. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukainen. Odotamme Sinun liittyvän vahvuuteemme vuoden 2018 alusta tai sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydämme toimittamaan 30.11.2017 mennessä sähköpostilla osoitteeseen jarmo.haimila@mhy.fi Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Jarmo Haimila jarmo.haimila@mhy.fi tai puhelimitse numerosta 0500 556 913 Metsänomistajat MHY Kaakko 3 x 130 mm_140mm 3.11.2017 10.18 Sivu 1 Forest Systems -liiketoimintayksikkö hakee vakituiseen työsuhteeseen Mikkeliin Puunhankinnan sovellusasiantuntijaa Tehtävänäsi on määritellä, testata ja ohjata toteutusta metsäliiketoimintaan liittyvissä tietojärjestelmäprojekteissa osana isompaa tiimiä. Sinulla on aktiivinen rooli ja toimit yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Pystyt hahmottamaan isojakin kokonaisuuksia ja pidät langat käsissäsi. Uusien metsäalan standardien osaaminen katsotaan eduksi. Tehtävässä menestyminen edellyttää soveltuvaa korkeakoulutasoista tutkintoa ja raaka-ainehankinnan osaamista. Eduksi katsotaan kokemus tietojärjestelmäprojektien määrittelyja suunnittelutehtävistä sekä testauksesta. Tehtävä edellyttää hyviä yhteistyötaitoja ja matkustusvalmiutta. Tarjoamme haastavan, monipuolisen ja vastuullisen työtehtävän kansainvälisessä yrityksessä. Saat mahdollisuuden osallistua alalla merkittävien toiminnanohjausjärjestelmien kehittämiseen. Savcor Oy toimittaa järjestelmiä metsäja prosessiteollisuuden tarpeisiin. Savcor Oy toimii kansainvälisillä markkinoilla ja on osa Trimble-konsernia. Lisätietoja tehtävästä antaa liiketoimintayksikön johtaja Mikko Kerkelä, puh 040 096 8235, sähköposti mikko.kerkela@trimble.com. Lähetä hakemuksesi ja CV:si palkkatoivomuksineen viimeistään maanantaina 13.11.2017 osoitteeseen mikko.kerkela@trimble.com. www.savcor.com
• 34 9.11.2017 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSIÄ Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Kalevalassa puut osasivat puhua – ainakin hätätilanteessa. Maamme kansalliseepoksessa Sampsa poika Pellervoinen etsi veneenrakennusmateriaalia Väinämöiselle ja tahtoi haavan kohdatessaan ”puia puuta kirvehellä”. Haapa pääsi pälkähästä kun perusteli kirvesmiehelle olevansa kehnoa pursiainesta: ”Vuotava veno minusta ja pursi putoavainen. Minä olen ontelo tyveltä: kolmasti tänä kesänä toukka söi syämyeni, mato juureni makasi”. Sampsa uskoi perustelut ja jätti onton puun rauhaan. Metsähaapaa (Populus tremula ) pidetään maailman toiseksi laajimmalle levinneenä puulajina heti männyn jälkeen. Sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisella pallonpuoliskolla Atlantilta Tyynelle merelle yli Euraasian ja etelässä Pohjois-Afrikan Atlas-vuoristoon saakka. Haavan merkitys isäntäpuuna muille eliölajeille – joko suoraan tai välillisesti – on lajimäärällisesti mitaten tiettävästi merkittävämpi kuin millään muulla boreaalisen havumetsävyöhykkeen puulla. Lukuisat sienija hyönteislajit viihtyvät haavan vaikutuspiirissä. Vanhat haavat ovatkin usein lahorunkoisia ja tyveltä onttoja. Lahon alkusyynä voi olla oksatai kuorivauriot. Myös sarvijääriin kuuluvan runkohaapsasen toukat altistavat haavanrunkoja lahosienille kaivaessaan puun tyvelle pikkusormen paksuisia käytäviään. Aikuiset jäärät eivät puuta käytännössä vahingoita nakertaessaan nälissään vain haavan lehtiä ja pintakuorta. Tulitikkuja lainaamassa Pioneerija valopuuna haapa on tehokas yhteyttäjä. Se peittoaa kasvussa monet lehtipuukaimansa, vaikka keväällä lehdet Haavan havinoita Haavanlehdet värisevät herkänkin tuulenvireen avittamana. "Haavan kahina metsässä kuuluu pitkälle." OY ADOLF LAHTI YXPILA AB Logistiikkainsinööri, MTD, MATTI ALANEN on nimitetty KWH-konserniin kuuluvan Oy Adolf Lahti Yxpila Ab:n kehitysjohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. NIKO MIETTINEN on nimitetty operatiiviseksi johtajaksi. Hän jatkaa myös yhtiön johtoryhmässä. Metsätalousinsinööri (AMK) PEKKA PÖLLÄNEN on nimitetty myyntijohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. 60 VUOTTA 18.11. Taito Kemppe, Suomen metsäkeskuksen pohjoisen palvelualueen projektineuvoja, Rovaniemi, (matkoilla) 50 VUOTTA 22.11. Pirjo Laakso, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän toimistopäällikkö, Salo saattavat puhjeta vasta parisen viikkoa koivuja myöhemmin. Vaikka haapa tuottaakin itämiskelpoista siementä, tapahtuu pääosa haapojen leviämisestä juurivesojen kautta. Sopivissa olosuhteissa yhdestä haavasta voi ajan myötä kehittyä kokonainen yhden puulajin metsikkö, jossa kaikki puut ovat samaa geneettistä alkuperää eli kloonia. Ruskan aikaan tällainen puuryhmä kellastuu täsmälleen samaan aikaan ja voi olla yhtenäisessä väriloistossaan varsin näyttävä kokonaisuus. Haavanlehden pitkän ja lituskaisen lehtiruodin takia lehdet värisevät herkänkin tuulenvireen avittamana. Haavan kahina metsässä kuuluu pitkälle, vaikkei puu itse olisikaan näkyvissä. Ilmiölle on haettu evolutiivisia syitä; jatkuvan edestakaisen liikkeen sanotaan tehostavan valon ”tavoittamista” tiheässä latvustossa ja edistävän veden haihduttamista. Sen sijaan lehtien äänekäs ”läpätys” ei tunnu liiemmin karkottavan tuholaisia – haapa on päinvastoin erittäin maistuvaa monelle hyönteisja nisäkäslajille. Haavanversot kelpaavat kernaasti niin hirville kuin jäniksille, myyrät ja majavat nakertavat kuorta ja lampaat jäystävät haapakerppuja. Haapa on kevyttä ja helposti työstettävää puuta, joka entisaikaan oli suosittua materiaalia työkalujen kuten lapioiden ja haravien varsissa. Tuvissa poltettiin haapapäreitä ja myöhemmin suomalaisia tulitikkuja, kunnes tuotanto siirrettiin naapurimaahamme Ruotsiin. Suomalaisugrilaiset heimoveljemme kovertavat paikoin edelleenkin haavan pehmeistä ja keveistä rungoista ketteriä kanootintapaisia ”haapioita”. Avomerelle ”merta edemmäksi kalaan” tai tulitikkuja lainaamaan ei kiikkerillä haaparuuhilla tosin juuri kannatta sompailla. Haavasta on perinteisesti tehty tulitikkuja. Tosin Suomesta niiden tuotanto on siirretty Ruotsiin. SUOMEN JA RUOTSIN VÄLINEN yhteistyö on nopeasti vahvistunut monelle rintamalla niin myös metsäasioissa. Seuraava retkeni kohdistuu Taalainmaalle, missä minun pitäisi pitää inspiroiva puheenvuoro maaseutuverkoston tilaisuudessa. Ruotsalaiset nimittäin uskovat, että nouseva biotalous tulee auttamaan myös maaseudun asuttuna pitämisessä. Itsekin toivon sitä, vaikka merkit kaikkialta maailmasta viittaavat siihen että kaupungistuminen jatkuu yhä kiihtyvällä vauhdilla. Sama ilmiö on tuttu niin Suomessa kuin naapurimaassa, ja siitä on syytä olla huolissaan. Ruotsalaisten maaseututapaamisen perusasenne on kuitenkin kohdallaan: voimme tarttua uusiin mahdollisuuksiin, kunhan osaamme ne tunnistaa, voimme panna vauhtia jo meneillään oleviin hyviin asioihin ja voimme avata sellaisia lukkoja, jotka haittaavat maaseudun elämää. Vaatimaton tehtäväni on kertoa esimerkkejä siitä, kuinka Suomessa tässä kaikessa on onnistuttu. SANOMATTAKIN ON SELVÄÄ, etteivät taitoni moiseen riitä, joten joudun turvautumaan lainahöyheniin. Kaikeksi onneksi olen päässyt tutustumaan Lapin maakuntaliiton ohjelmaan nimeltään Arctic Smartness, jonka yhtenä osana on arktinen älykäs maaseutu. Lapin Pro Agria on kehittänyt Luonnonvarakeskuksen kanssa vihreän talouden toimintamallia, jonka ansiosta Lapin kylien energiaja elintarvikeomavaraisuutta on voitu kasvattaa ja siitä hyvästä säästyneitä pääomia voidaan investoida esimerkiksi omien raaka-aineiden jatkojalostukseen. Ruotsissakin on vähitellen alettu ymmärtää, että kriisiaikana ei vieraan apuun välttämättä voi luottaa, vaan oma ruuantuotanto ja energian saatavuus pitää varmistaa omin neuvoin. Tätä ajattelin korostaa inspiroivassa puheenvuorossani, vaikkei kriiseillä pelottelu niin rakentavalta kuulostakaan. MAASEUDUN EI PITÄISI TYYTYÄ pelkkään raaka-aineiden tuottamiseen, vaan jatkojalostus johonkin mittaan kohtalaisen lähellä sitä pistettä, missä metsää kasvatetaan tai peltoa viljellään, pitäisi mahdollistaa. Kaiken jatkojalostuksen ei tarvitse olla hirveän suurta, vaan tilaa on myös pienimuotoiselle toiminnalle esimerkiksi tilakohtaisesti. Suomen puolella sitä pystytään jopa tukemaan maaseudun kehittämisvaroin. Siitäkin aion ruotsalaisille kertoa. Ilahduttavaa on se, että nykyisin pienet erikoistuotteet ovat kysyttyjä. Brysselissä vakituisesti asuva tuttavani ylisti suomalaisia pienjuustoloita ja niiden suussa sulavia tuotteita, jotka kuulemma mennen tullen pärjäävät ranskalaisille kilpailijoilleen. Inspiroiva puheenvuoroni tulee siis käsittelemään metsää, peltoa, energiaa, omavaraisuutta ja juustoja. Toivottavasti se uppoaa suotuisaan maaperään. Inspiroiva puheenvuoro
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 35 PILKKEITÄ / 9.11.2017 METSÄRISTIKKO 20 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 23. MARRASKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsäkustannus maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Palvelukortti An tt i Sa ra ja Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 23.11.2017 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 20”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikko 17 on arvottu seuraaville kolmelle: Mirja Alasaarela, Yli-Olhava, Kari Alatalo, Pattijoki ja Mervi Vähäsaari, Tampere. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 17 oikea ratkaisu • Lahopuukampanja etenee • Kesävai talvileimikko? • Ruokynällä syntyy kaunista jälkeä • Mitä metsänhoidossa tehdään väärin? • Näkökulmia Lapin metsiin • Alppimaan kuulumisia
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi Mele11 tai asiakaspalvelustamme, puh . 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja 100 vuotta suomalaisia uistimia Tuskin missään muussa maassa on yhtä vankkaa uistinten valmistamisen perinnettä kuin Suomessa. Viimeisten sadan vuoden ajan suomalainen uistin on ollut kaupallinen menestystarina. Alan harvinaisuudet, klassikot ja niiden varhaiset mallit astuvat keräilijöiden kokoelmakaapeista lukijan ihailtaviksi. Hinta 38€ Tilattaessa yhdessä kuukauden kirjan kanssa ei toimituskuluja, muuten 5€. Mikko Peltonen ja Veli-Matti Väänänen Luonto tarjoaa eräharrastajalle sekä unohtumattomia elämyksiä että taatusti luonnonmukaista lähiruokaa. Ja aineksissa riittää valinnanvaraa. Riistaherkkuja syntyy, kun saaliiksi on saatu esimerkiksi hirvieläimiä, metsä-, peltoja vesilintuja, jäniksiä, rusakoita tai villisikoja. Reseptien lisäksi kirja myös kertoo, millä lisukkeilla riistan ympärille rakennetaan herkullinen ateria. Samoin se antaa saaliin käsittelyohjeita – sillä tulevan aterian valmistelu alkaa heti riistalaukauksen jälkeen. Hinta 30€ (norm. 38€) Etu voimassa 30.11.2017 saakka Riistaherkkuja Suomesta Marraskuun kuukauden kirja