LUONTO KAIPAA LAHOPUUTA VAIKUTTAJA Hyvän metsänhoidon edistäjä KASVUPAIKAT SUOTYYPIT TUTUIKSI Vinkit juurikäävän hoitoon Kia Sportage jokapaikan höylä MYYRIEN MÄÄRÄSSÄ VAIHTELUA METSÄN ARVO ON PITÄNYT TUKILLA ON LEVEÄ HINTAHAITARI ›› Määrän voisi talousmetsissä tuplata nykyisestä 11. MARRASKUUTA • NUMERO 7/2022 • 12,00 € WWW.METSALEHTI.FI M ET SÄ LE H TI M A KA SII N I 7/2 02 2 TE EM A : LA H O PU U 9782_.indd 1 9782_.indd 1 5.11.2022 12.35 5.11.2022 12.35
Hankintapuulle bonukset tuplana Puunkäyttömme kasvaa ja haluamme ostaa lisääntyvät määrät omistajajäseniltämme Suomesta. Olemme kiinnostuneita lisäämään yhteistyötä hankintapuuta tekevien omistajajäsentemme kanssa. Maksamme aikavälillä 1.11.2022–31.1.2023 ostamallemme hankintapuulle tuplabonuksen. Kyllä Metsä pitää huolen omistaan. Omistajajäsenenä voit saada bonusta jopa 2,80 euroa jokaista myymääsi hankintapuukuutiometriä kohti.* Jos puukaupan vastaanotto tapahtuu 15.12.2022 mennessä, maksetaan sille myös aikaisuuslisä. Pyydä tarjous hankintapuukaupasta omalta metsäasiantuntijaltasi www.metsagroup.com/metsaasiantuntija. *Lue lisää bonusten kertymisestä www.metsagroup.com/bonukset 9717_.indd 2 9717_.indd 2 5.11.2022 12.15 5.11.2022 12.15
40 18 18 S. S. Tämän numeron kannen kuvasi Petteri Kivimäki. 62 S. AJASSA 4 PÄÄKIRJOITUS : Vertaistuki on tärkeää 6 METSÄNOMISTAJA : ”Tukin kasvatus on paras toimenpide” 12 SAHOILLA POIKKEUKSELLINEN PIIKKI 14 METSÄTYYPPI : Vieläkö tulee suuria myyrätuhoja? 15 ISOJA MYYRÄHUIPPUJA EI NÄKYVISSÄ 16 LUKIJAN KUVA : FSC:n ehdot täytetty TEEMA 18 LAHOPUU : Ainakin 10 kuutiota hehtaarille 28 VAIKUTTAJA : Aina voi parantaa OMA METSÄ 36 METSÄNHOITO : 16 kysymystä juurikäävästä 40 KASVUPAIKAT : Cajanderilta myös suotyypit 42 TUTKIMUS : Katkontatieto avuksi 43 METSÄLÄISEN ALLAKKA : Puupellon poika tunnustaa 44 KYSY POIS : Miten kuusi kasvaa mättäästä? 47 PIKATESTI : Apua, puhelin katosi 48 PERINTÖMETSÄ : Tutustu verottajan verkkopalveluihin TALOUS 51 RAHAPUU : Sukupolvenvaihdoksen sudenkuopat 52 PUUMARKKINAT : Tukki laskussa, kuitu nousussa 54 KUUKAUDEN PUUKAUPPA : Pitkään muhinut kauppa 55 KUUKAUDEN TILAKAUPPA : Verotus kannusti myymään kaupungille 56 TILAMARKKINAT : Hinnannousua vaiko hintapitoa? 57 KOEAJO : Monin tavoin reilu Kia Sportage LUONNOSTA 61 ENNEN & NYT : Toinen väärällä paikalla 62 LUHTA : Valtakunnan ainoa vuoristo 69 KOLUMNI : Metsäkeskustelussa näkyy Rosling-efekti 70 TOSI ISOJA KUUSIA 74 TUOTE & TEKIJÄ : Muovailemalla terveyttä 78 PILKKEET : Äidillistä rakkautta 80 MAKASIINIKRYPTO 82 KÄÄNTEENTEKEVÄ : Kemiallisesta torjunnasta ilmastonmuutokseen HA N N U N O US IA IN EN JO RM A LU H TA PE TT ER I KI VI M Ä KI Metsälehti Makasiini 3 » SISÄLLYS 9718_.indd 3 9718_.indd 3 4.11.2022 16.02 4.11.2022 16.02
» PÄÄKIRJOITUS 4 Metsälehti Makasiini METSÄNOMISTAJISTA jo melkein joka toinen asuu kaupungissa tai taajamassa, usein satojen kilometrien päässä metsästään. Vielä muutama vuosikymmen sitten metsänomistajien kaupungistumista pidettiin huolestuttavana ilmiönä, kun kaupunkilaisten pelättiin unohtavan metsänsä. Niinpä Metsäkeskukset ryhtyivät kätilöimään etämetsänomistajien kerhoja ja tarjoamaan niille koulutusta. Sittemmin yhteenliittymät järjestäytyivät ja perustivat Etämetsänomistajien Liiton, joka täytti tänä syksynä 25 vuotta. Liitossa on jäsenyhdistyksiä 18 ja niissä noin kolme tuhatta metsänomistajaa. Liittoon voi kuulua myös suoraan, jos lähellä ei toimi metsätilanomistajien yhdistystä. Pelot metsien jäämisestä hunningolle ovat olleet turhia. Etäisyys ei varsinkaan nykyään ole este, kun digitaaliset keinot tuovat metsän lähelle. Kotisohvalta voi kätevästi pitää yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen tai tehdä puukaupan. Etäpalvelut eivät kuitenkaan korvaa muita ihmisiä. Vertaistukea on tarvittu varsinkin viime aikoina, kun metsänomistajiin kohdistuu monenlaisia paineita. On huojentavaa, kun voi keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa energiapuun korjuusta tai kaarnakuoriaisista. Tätä tarvetta metsänomistajien yhteenliittymät palvelevat erinomaisesti. Juuri nyt Euroopan unionista tulevat suojeluvaatimukset puhuttavat. Äskettäin järjestetyn etämetsänomistajien retkeilyn päätteeksi moni totesi huojentuneena, että käytännössä suojelu ei ollutkaan sellaista kuin alun perin oli kuvitellut. Talousmetsien luonnonhoito on aiheena myös tämän numeron kansijutussa. Siinä Liina Kjellberg selvittää, miten metsiin saadaan lisää lahopuuta. Pienetkin keinot auttavat. Esimerkiksi se, että korjuussa varotaan särkemästä jo maassa lahoavia runkoja. ELIISA KALLIONIEMI eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PIRJO HAVIA YRITTÄJÄ ”Itseäkin hymyilyttää – mutta ei nolota verokarhusta tykkääminen. Oikeudenmukainen ja läpinäkyvä verotus tukee toimivaa yhteiskuntaa. Verohallinto on vuosien myötä kehittynyt entistä palvelevammaksi ja avoimemmaksi toimijaksi, jota voisi jo halata.” LIINA KJELLBERG TOIMITTAJA ”Tämän lehden teemajuttua kirjoittaessa tuli taas huomattua, miten moniulotteinen asia lahopuu on. Moneen asiaan täytyy palata vielä uudemman kerran. Ilahduttavaa on, että lahopuun määrää voidaan talousmetsissä lisätä melko yksinkertaisin toimin.” Joskus posti on myöhässä, mutta Metsälehti on aina ajoissa. Uusi numero on tilaajien luettavissa verkossa jo ilmestymisviikon torstaina osoitteessa metsalehti.fi. ? TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA Vertaistuki on tärkeää SAMI KARPPINEN TOIMITTAJA ”Metsäkeskuksen Markku Remes on faktat hallitseva ja sanavalmis ammattilainen, joka uskaltaa myös ottaa kantaa. Näitä järkeviä metsä-ääniä Suomessa nyt tarvitaan. Kokeilimme Remeksen sanavalmiutta myös videolla, joka löytyy verkkosivuiltamme.” 9719_.indd 4 9719_.indd 4 4.11.2022 15.51 4.11.2022 15.51
» METSÄ NYT Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. Metsälehti Makasiini 5 KUUKKELI on joutunut ahtaalle, kun vanhat metsät vähenevät ja metsäpalstat laikuttuvat. Ilokseni lähimetsässäni Polvijärvellä asuu pieni kuukkeliyhdyskunta, joka näyttäytyy syksyisin ja talvisin. Tällaisen pyrähdyksen sain kuvattua aamulla 31. lokakuuta. KUVA: SALLA SEESLAHTI 9719_.indd 5 9719_.indd 5 4.11.2022 15.51 4.11.2022 15.51
”TUKIN KASVATUS ON PARAS TOIMENPIDE” Pekkalan kartano on nojannut hämäläismetsiin jo vuosisatojen ajan. Rakentamisessa puu on aina hyvässä käytössä, sanoo kartanon isäntä Marcus Hackman. TEKSTI VALTTERI SKYTTÄ KUVAT EMIL BOBYREV Pekkalan kartanon edellisellä isännällä Patrick Hackmanilla oli suuri rooli siinä, että läheiselle Siikanevalle syntyi Pirkanmaan tunnetuin soidensuojelualue. 6 Metsälehti Makasiini » METSÄNOMISTAJA 9720_.indd 6 9720_.indd 6 4.11.2022 15.20 4.11.2022 15.20
”TUKIN KASVATUS ON PARAS TOIMENPIDE” MARCUS HACKMAN RUOVEDELLÄ , Näsijärven rannalla sijaitsevan Pekkalan kartanon isäntä 63vuotias OPISKELLUT Helsingin yliopistossa maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa. KARTANON piirissä asuu kolme sukupolvea. HARRASTAA muun muassa hirvenmetsästystä. Metsälehti Makasiini 7 9720_.indd 7 9720_.indd 7 4.11.2022 15.20 4.11.2022 15.20
N N Y K Y H E T K I tuntuu jokseenkin ohikiitävältä, kun istuu Pekkalan kartanon vanhassa ruokasalissa. Kartano on saanut ensimmäiset puutavaranmyyntitulonsa jo 1700-luvulla toimittamalla purjelaivojen mastopuita rannikkokaupunkeihin. Ensimmäinen kokonaisvaltainen metsänhoito-ohjelma tilan metsille on laadittu 1800-luvun puolivälissä. Pään päällä olevat ruokasalin kattolankutkin on asennettu paikoilleen 1800-luvun alussa. Metsät ovat yhä Pohjois-Hämeessä Ruovedellä sijaitsevan kartanon selkäranka. ”Metsien rooli on merkittävä. Kartanon pinta-alasta viljeltyä maata on reilut 100 hehtaaria ja kasvullista metsäpinta-alaa on noin 1 700 hehtaaria”, kertoo Pekkalan kartanon isäntä Marcus Hackman. Hänen lisäkseen tilalla on neljä muuta osakasta. Pekkalassa on ehditty tuottaa maatalouden puitteissa vuosisatojen aikana lähes kaikkea mahdollista: on ollut oma meijeri, jalostussikala ja rotukarjankasvatusta. Silti metsien merkitys on vain korostunut historiallisessa kartanomiljöössä 2000-luvulla. Viljely on jäänyt sivutoimeksi maatalouden alati huononevan kannattavuuden ja maanviljelyyn liittyvän runsaan EU-byrokratian vuoksi. 200 vuotta suunnitelmallista metsätaloutta Pekkalan kartanon historia juontaa juurensa 1500-luvulle. Tuolloin Hämeeseen, Näsijärven rannalle saapui Pekka-alkuisella nimellä varustettu savolaisisäntä, joka vei rajapyykin niin pitkälle perämetsään kuin kehtasi. Pekkalan metsissä käytiin aluksi läpi perinteinen suomalainen kehityskulku: metsänraivausta, kaskeamista ja tervanpolttoa. Nykyisen suvun omistuksessa kartano on ollut 1700-luvun puolivälistä lähtien. ”Ensimmäiset linjatai viipalehakkuut suunniteltiin jo 1800-luvun alkupuoliskolla, ellei aiemmin”, Hackman kertoo. Linjahakkuissa esimerkiksi kartanon torpan metsät viipaloitiin kartalla viivoittimella. Vuosi kerrallaan hakattiin yksi viivojen väli. Pekkalan päärakennus on pääosiltaan peräisin 1800-luvun alusta. Kartanon metsien ensimmäinen metsänhoitosuunnitelma tehtiin myös jo samalla vuosisadalla. MARCUS HACKMANIN VINKIT 1. METSÄNKASVATUKSESSA ilmastoteko on pyrkiä tukkipuun kasvatukseen. 2. ISTUTTAMINEN on talousmielessä paras uudistamismenetelmä, kun ajatellaan metsän koko kiertoaikaa. Istutusmetsän päätehakkuu koittaa jopa 10 vuotta kylvömetsää aiemmin. 3. METSÄAUTOTIESTÖN luomat rajapinnat lisäävät luonnon monimuotoisuutta. RUOVESI 8 Metsälehti Makasiini » METSÄNOMISTAJA 9720_.indd 8 9720_.indd 8 4.11.2022 15.20 4.11.2022 15.20
Kartanon metsänhoitoa historian saatossa suunnitelleista asiantuntijoista tunnetuin lienee Anders Benjamin Helander. Hän vastasi Pekkalan metsistä 1920-luvulla kartanon isännän Alexander Aminoffin tultua surmatuksi sisällissodassa. Metsävaikuttajana uran luonut Helander oli mukana myös Pekkalan kartanon lähellä sijaitsevan Hyytiälän metsäntiedeaseman alkutaipaleella. Rakennuspuussa hiili säilyy Viimeisimmät 30 vuotta Pekkalan metsien hoitosuunnitelma on tehty yhdessä Metsäliiton kanssa. Metsäliitto Osuuskunta on Metsä Groupin emoyhtiö. Tämä kartanon nykyinen metsänhoitomalli on seurausta 1980-luvulla käynnistyneestä muutoksesta. Työläs paperinen hoitosuunnitelma vaihtui tietokoneella päivittyvään. Tilalla oli vielä 1980-luvulla oma metsätyöryhmänsä, nykyisin metsätyöt on ulkoistettu. Seuraava metsiä koskeva merkittävä muutos on jo ovella, Marcus Hackman näkee. Se on ilmastonmuutos. ”Ilmaston kannalta tukkipuun kasvatus on paras mahdollinen toimenpide.” Julkinen keskustelu metsien hiilensidonnasta kummastuttaa Hackmania. Siihen ei tunnu tulevan tolkkua. ”Asia on selkeä siinä mielessä, että hiiltä sitoutuu metsään sen kasvaessa.” Jossain vaiheessa kasvu hidastuu. Siinä vaiheessa puut on hyvä korjata pois, sahata laudoiksi ja laittaa puurakennuksia pystyyn, Hackman sanoo. ”Puu menee aina hyvään käyttötarkoitukseen, kun se käytetään rakentamiseen. Silloin puun sitoma hiili pysyy pitkään poissa ilmakehästä.” Suomen tämän hetken puun käyttöä on kuitenkin arvosteltu ilmaston kannalta siitä, että pääosa puuraaka-aineesta menee lyhytikäisten tuotteiden valmistukseen tai polttoon. Järeitä runkoja omalle sahalle Metsäyhtiöt ovat Hackmanin mukaan heränneet ilmastonmuutoksen edellyttämiin toimiin vasta hiljattain. Metsiin suositellaan nyt enemmän lehtipuiden istuttamista. Myös havupuutaimikkoihin halutaan suurempaa luontaista lehtipuuosuutta. Pekkalan kartanon omalla raamisahalla sahataan läpimitaltaan suurikokoisia runkoja ja erikoisempiakin puulajeja. Markus Hackmanin kädessä pihlajalankku. erikoisempia puulajeja, joten osin siksi Pekkalassa on ryhdytty itse sahaamaan lehtikuusia ja muita erityisen järeitä tukkirunkoja. Marcus Hackmanin isän Patrick Hackmanin perustama Pekkalan palvelusaha on sahannut myös lähiseudun asukkaiden kookkaita tukkirunkoja, joita kertyy etenkin pihapuiden kaadoista. ”Ehkä siinä on tunnetta pelissä, kun pihalta kaadetaan muutama vanha puu. Niistä halutaan itselle lautaa ja lankkua”, Marcus Hackman kertoo. Puuta kuluu korjausrakentamiseen Jos historia on läsnä kartanon päärakennuksen sisällä, on se sitä myös pihamaalla. Menneestä kartanoelämästä kertovat lukuisat vanhat hirsija kivirakennukset, melkein kuin ulkoilmamuseossa. ”Melkein joka vuosi pitäisi uusia jokin katto.” Omista metsistä saatava puu on perinteisesti ollut tärkeässä roolissa rakennusten kunnossapidossa. Kartanon pihapiirin tuorein kunnostushanke on vanha pirttirakennuksen, renkituvan korjaus. Rakennus toimi aikoinaan kartanon päivittäistoimien keskuksena ja tilan olohuoneena. Siellä jaettiin työt ja juhlittiin juhlat. Hirsirakennus oikaistiin, perustusta uudistettiin ja alimpia hirsikerrokUseampi puulaji hajauttaa muutoksen tuomia riskejä. ”Ilmastotoimilla on nähdäkseni kiire. Asioita tapahtuu sitä vauhtia”, Hackman sanoo. Pekkalan kartanon metsistä suuri osa on kuivilla hiekkakangasmailla kasvavia männiköitä. Männylle ei ole kyseiselle kasvupaikalle kilpailukykyistä puulajivaihtoehtoa. Hackman kertoo istuttaneensa sopiviin paikkoihin tervaleppiä ja lehtikuusta, joka on kartanon metsissä tuttu puulaji jo vuosisadan takaa. Metsäyhtiöt ovat kuitenkin olleet nihkeitä jalostamaan 1800-luvun alusta peräisin olevan päärakennuksen ruokasalin katto on koottu erilevyisistä lankuista. Lankut on isketty kiinni sepän takomilla järeillä nauloilla. 10 Metsälehti Makasiini » METSÄNOMISTAJA 9720_.indd 10 9720_.indd 10 4.11.2022 15.20 4.11.2022 15.20
sia paikattiin oman metsän puista käsin veistetyillä hirsillä. Kyseisen kaltainen käsityö oli arkipäivää silloin, kun Pekkalan kartanon merkitys lähiympäristölle oli suurimmillaan. Marcus Hackmanin mukaan ihmismäärällä mitattuna tuo aika oli 1900-luvun alussa, jolloin kartanon pihapiirissä asui alun kolmattasataa henkilöä. Maanomistaja osallistuu kunnalliselämään Työllistämisen ohella kartano ja kartanon isännät ovat vaikuttaneet aikojen saatossa monin tavoin Ruoveden kehitykseen. Pekkalalla on ollut osuutensa niin Ruoveden kirkon rakentamisessa kuin esimerkiksi aikoinaan sähköja puhelinyhtiöiden perustamisessa. Myös Marcus Hackman osallistuu Ruoveden kunnallispolitiikkaan. Siellä Piharakennuksen tornissa oleva vellikello sai soida 1900-luvun alussa, jolloin kartanon piirissä asui useampi sata ihmistä. keskustelua hallitsee tällä hetkellä sosiaalija terveysuudistus eli sote. Sote-palveluiden siirtyminen Pirkanmaan hyvinvointialueen vastuulle kaventaa kuntapoliitikkojen päätäntävaltaa, mutta samalla kunnan kuormitus vähenee. ”Ruoveden tyyppiselle pienelle kunnalle sote-uudistus on hyvä asia. Taakka siirtyy isommalle ryhmälle, koko Pirkanmaalle. Uskon, että sote-palvelut säilyvät täällä riittävinä jatkossa.” Siikaneva suoluonnon säilyttäjänä Ruovesi ja Pohjois-Pirkanmaa ovat rikasta seutua niin kulttuurihistorian kuin luonnon osalta. Ruoveden maisemia on ikuistanut tauluihinsa muun muassa Akseli Gallén-Kallela. Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin on puolestaan tallennettu Etelä-Suomen erämaamaisimpia metsämaita. Myös Pekkalan kartanon maita on pitkän talouskäyttöhistorian vastapainoksi suojeltu. Osa läheistä Siikanevan suota suojeltiin vuonna 1971 kartanon silloisen isännän Patrick Hackmanin aloitteesta. Nykyään Siikaneva – Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue – on myös seudun tunnetuin suojelusuo. ”Suo suojeltiin ilman korvauksia. Ei niitä siihen aikaan kai osattu ajatellakaan”, Marcus Hackman sanoo. Siikanevalta löytyy myös ensimmäinen vuonna 1923 käyttöön otetun luonnonsuojelulain rauhoittama kohde: siirtolohkare Ollinkivi. Zacharias Topeliuksen kirjaaman kertomuksen mukaan senaikaisen maantien varrella sijainnut Ollinkivi odottaa aikaansa ja on kerran vyöryvä tiellä kulkevan maanpetturin päälle.? l ”Suo suojeltiin ilman korvauksia. Ei niitä siihen aikaan kai osattu ajatellakaan.” Metsälehti Makasiini 11 9720_.indd 11 9720_.indd 11 4.11.2022 15.20 4.11.2022 15.20
SAHAUSTA sanotaan matalan kannattavuuden toiminnaksi, joka pysyy hengissä säännöllisen epäsäännöllisten suhdannepiikkien antamalla virralla. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Esa-Jussi Viitala hyväksyy ajatuksen. ”Niin se on yleensä mennyt, mutta vuosi 2021 antoi sahateollisuudelle aivan poikkeuksellisen virtapiikin.” Viime vuonna havusahatavaran vientihinta nousi kaikkien aikojen korkeimmaksi. Vuodesta muodostui sahateollisuudelle supervuosi: tulokset keskimäärin lähes kymmenkertaistuivat ja saavuttivat uuden ennätystason. Parhaillaan eletään vuonna 2020 alkaneen koronasuhdanteen laskuvaihetta. Sahoilla on matalassakin suhdanteessa lattia, jota alemmas ei voi pudota, sillä yleensä taantumassakin tehdään keskimäärin muutaman prosentin liiketulosta. ”Talouksiin on pumpattu rahaa ennennäkemättömästi, on koronan pitkä häntä, on Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan poistuminen Euroopan vientimarkkinoilta. Pitkäkestoisilla puutuotteilla on hyvä hiili-imago. Kaikki nämä tekijät voivat ikään kuin nostaa lattiaa”, Viitala sanoo. l AIVAN POIKKEUKSELLINEN PIIKKI Viime vuonna sahatavaran vientihinta rikkoi ennätyksiä ja sahojen tulokset moninkertaistuivat. Sahatavaraa lastataan laivaan Porin satamassa. TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN -5 5 10 15 20 25 Puutuoteteollisuuden sekä Suomen koko teollisuuden yritysten keskimääräinen kannattavuus Puutuoteteollisuus Puutuoteteollisuus (ml. sahat), konsernit Sahat Koko teollisuus 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 * tammi-kesäkuu 2022 Liiketulos, % liikevaihdosta Lorem ipsum Lähteet: Tilastokeskus, Metsä Group, Stora Enso, UPM-Kymmene, itsenäisten sahojen tilinpäätökset Lähteet: Tilastokeskus, Metsä Group, Stora Enso, UPM-Kymmene, itsenäisten sahojen tilinpäätökset Lähteet: Tilastokeskus, Metsä Group, Stora Enso, UPM-Kymmene, itsenäisten sahojen tilinpäätökset * 12 Metsälehti Makasiini » AJASSA 9721_.indd 12 9721_.indd 12 4.11.2022 16.16 4.11.2022 16.16
2018 Maailmantalouden suhdannehuippu, metsäsektorilla meni yleisesti hyvin ja sahatavaran hinnat vuosikymmenen parhaat. Vaikka tukin hinta nousi, se ei syönyt koko tuloslisää. M A RK KU A LA -K O RP EL A /V A ST AV A LO -5 5 10 15 20 25 Puutuoteteollisuuden sekä Suomen koko teollisuuden yritysten keskimääräinen kannattavuus Puutuoteteollisuus Puutuoteteollisuus (ml. sahat), konsernit Sahat Koko teollisuus 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 * tammi-kesäkuu 2022 Liiketulos, % liikevaihdosta Lorem ipsum Lähteet: Tilastokeskus, Metsä Group, Stora Enso, UPM-Kymmene, itsenäisten sahojen tilinpäätökset Lähteet: Tilastokeskus, Metsä Group, Stora Enso, UPM-Kymmene, itsenäisten sahojen tilinpäätökset Lähteet: Tilastokeskus, Metsä Group, Stora Enso, UPM-Kymmene, itsenäisten sahojen tilinpäätökset * 2014 Monet asiat olivat samanaikaisesti suotuisia ja sahaus kannatti keskimääräistä paremmin. Vienti veti etenkin Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan, vientihinnat 2010-luvun toiseksi parhaat, tukin hinta ei juuri reagoinut ja puukauppa kävi. Yli 350 €/m 3 Sahatavaran vientihinta nousi vuoden 2021 kuukausitilastoissa parhaimmillaan selvästi yli 350 euroon kuutiometriltä. Lähde: Luke Lähteet: Tilastokeskus, Metsä Group, Stora Enso, UPM-Kymmene, itsenäisten sahojen tilinpäätökset Metsälehti Makasiini 13 9721_.indd 13 9721_.indd 13 4.11.2022 16.17 4.11.2022 16.17
Miksi myyräkantoja seurataan? Entisen Metsäntutkimuslaitoksen ja nykyisen Luonnonvarakeskuksen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu metsätuholaisten seuranta, tuhojen ennustaminen ja torjunta. Myyrätuhoja ennakoiva seuranta aloitettiin 1980-luvun alkupuolella. Merkittävimmät tuholaiset ja seurannan tärkeimmät lajit ovat peltoja metsämyyrä. Miten seuranta toteutetaan? Pyydämme myyriä loukuilla kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä. Loukutettujen myyrien määrän, vuodenaikaisja pitkäaikaisvaihtelun perusteella pystymme seuraamaan myyräkannan kehitystä ja laatimaan ennusteita eri puolelle maata. Meillä on yli 30 paikkaa, joissa myyrien kannanvaihtelua on seurattu vuosikymmeniä. Miten myyräkannat ovat muuttuneet seurantahistorian aikana? Pitkäaikainen aineisto on osoittanut, ettei kannanvaihtelu eli myyräsykli ole säännöllinen matemaattinen sykli. Siinä on yllättävän suurta vaihtelua. Viimeisen vuosikymmenen aikana kannanvaihtelu on ollut aikaisempia vuosikymmeniä heikompaa ja alueellisesti huomattavasti paikallisempaa. Samalla tuhojen ennustaminen on ollut vaikeampaa. Miten myyrähuippujen ennakoidaan kehittyvän jatkossa? Ennuste on, että ilmastonmuutos muuttaa myyräkantojen vaihtelua. Kovia myyrävuosia ei tule säännöllisesti, mutta niitä voi tulla. Silloin pahatkin tuhot ovat mahdollisia.? l TEKSTI TIIA PUUKILA 1 2 3 4 VIELÄKÖ TULEE SUURIA MYYRÄTUHOJA? Viime vuosina myyrätuhot ovat olleet vähäisiä, mutta huippuvuoden 2008 kaltaiset massiiviset tuhot ovat edelleen mahdollisia, arvioi emeritusprofessori Heikki Henttonen. PE TT ER I KI VI M Ä KI HEIKKI HENTTONEN KUKA: Entisen Metsäntutkimuslaitoksen (ja nykyisen Luonnonvarakeskuksen) metsäeläintieteen emeritusprofessori MITÄ: Mukana käynnistämässä ja kehittämässä myyräseurantaa vuodesta 1988. MITEN: Kiinnostui myyristä 14-vuotiaana. Tutkinut kaikkea myyrien sisäja ulkopuolelta tautitutkimuksista myyrägenetiikkaan ja loisiin. 14 Metsälehti Makasiini » METSÄTYYPPI 9722_.indd 14 9722_.indd 14 4.11.2022 14.14 4.11.2022 14.14
JO REILUN VUOSIKYMMENEN ajan on jatkunut sellainen myyräkantojen vaihtelu, jossa laaja-alaisia voimakkaita huippuja ei näy. Poissa ovat ne ajat, jolloin puolessa Suomessa oli suuri myyrähuippu yhtaikaa. Tänä syksynä Lounais-Suomessa ja suurimmassa osassa Keski-Suomea metsämyyräkannat ovat hyvässä nousussa, metsämyyriä on kohtalaisesti ja paikoin jopa runsaasti. Peltomyyrät sen sijaa antavat vielä odottaa itseään. Länsi-Suomi on sen sijaan vielä alamaissa menneen nousuvaiheen jäljiltä. Samoin Kaakkois-Suomessa myyrät ovat alamaissa. Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala ja varsinkin Kainuu loistavat myyrien runsaudella tänä syksynä. Pohjoisja Etelä-Savossa myyrät ovat vaihdelleet vain vuodenaikaisesti jo useiden vuosien ajan: keväällä niukasti, syksyllä hieman enemmän. Varsinaisessa Metsä-Lapissa myyräkannat ovat niukat tai välttävät, joskin muutamin paikoin metsämyyrät ovat hieman runsastuneet. Sen sijaan Käsivarressa ja Utsjoen pohjoisosissa oli viime kesänä voimakas myyrien nousuvaihe. Ensi kesäksi odotetaan myyrähuippua, mikä lupaa petolinnuille hyvää. Käsivarren maisemissa näkyi jo muutamia sopuleitakin. Talven luonteesta riippuu, miten sopulien käy. Mitään isompaa esiintymää ei kerkiä ensi kesänä tapahtumaan. HEIKKI HENTTONEN, JUKKA NIEMIMAA JA OTSO HUITU Huitu ja Niemimaa ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita, Henttonen emeritusprofessori. ISOJA HUIPPUJA EI NÄKYVISSÄ Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa on tänä syksynä runsaasti myyriä. Myyräsyksy 2022 Tumma väri kertoo runsaasta myyräkannasta, vaalea vähäisestä myyrien määrästä. Lähde: Luke Metsämyyriä on tänä syksynä kohtalaisesti Keskija Lounais-Suomessa, mutta kanta on nousussa. H EI KK I H EN TT O N EN » AJASSA Metsälehti Makasiini 15 9723_.indd 15 9723_.indd 15 4.11.2022 14.21 4.11.2022 14.21
FSC:n ehdot täytetty Metsälehti.fi-keskustelijat ruotivat säästöpuuryhmää. Nimimerkki Suorittava porras esitteli FSC-sertifikaatin ehdot täyttävän säästöpuuryhmän. 1535 HYVÄ UUTINEN LUKIJAN KUVA Kuvassa yksi monista säästöpuuryhmistä, tällä kertaa pienen puron varressa.” Suorittava porras ”On siinä ehkä 0,8 hehtaarin aukon vaatimat FSC-säästöpuut. Nyt uudessa kriteeristössä määrä tuplaantuu 10:stä 20:een.” Panu ”Kuivaoksainen ja mutkainen mänty sopii aika hyvin jätettäväksi linnuille tulevaisuuden pesäpuuksi. Koivuja on aika paljon pystyssä, mutta linnunlaulupuiksi varsinkin jokin raharikas yhtiö voi aivan hyvin nekin jättää.” Puuki ”Kuvan ryhmässä riittäisi jätöksi luonnon kannalta alikasvoskuuset ja koivusta tehty pökkelö. Kaikki muu puusto tuosta tuhoutuu tuulten mukana joka tapauksessa. Jees H-valta ”Koivu ei todellakaan tahdo pysyä pystyssä. Meikäläiselläkin noin 300:sta säästöpuuksi jätetystä koivusta enää parikymmentä on pystyssä.” Visakallo ”Säästöpuuryhmille voi tehdä aavistushakkuun. Koivuista saa arvokasta polttopuuta. Kuuset jäävät kasvamaan ja mänty kaatuu aikanaan.” Arnold Layne ”Äärettömyyteen asti diskontattuna arvo viisi miljoonaa euroa. Eikö niille mikään riitä?” Petkeles Suomessa on 4,1 miljoonaa hehtaaria luonnontilassa olevia ojittamattomia soita. Ne kerryttävät turvetta eli niille kertyy hiiltä 15–35 grammaa neliömetrille vuodessa. Kansainvälisessä hiiliraportoinnissa tätä ei oteta huomioon vaan ojittamattomat suot luokitellaan hiilineutraaleiksi. Lähde: Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha-Pekka Hotanen blogikirjoituksessa 31.10.2022 luke.fi-sivustolla LISÄÄ METSÄÄ SUOJELUUN SUOMEN suojeltujen metsien pinta-ala on kasvanut viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä 57 000 hehtaaria. Sen osuus metsäalasta oli vuoden alussa 13 prosenttia. Pääosa suojelluista metsistä on täysin metsätalouden ulkopuolella. ”Suomen metsistä oli suojeltu 2,94 miljoonaa hehtaaria. Tästä oli metsämaata eli hyvin kasvavaa metsää 1,7 miljoonaa ja heikommin puuta tuottavaa metsää eli kitumaata 1,24 miljoonaa hehtaaria,” kertoo yliaktuaari Tuomas Niinistö Luonnonvarakeskuksesta. Noin kolme neljännestä suojelluista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa metsistä on suojeltu kuusi prosenttia. M A RK U S RA N TA LA 16 Metsälehti Makasiini » AJASSA 9724_.indd 16 9724_.indd 16 4.11.2022 14.24 4.11.2022 14.24
YaraSuna ® tuhkapohjaiset kierrätyslannoitteet metsänlannoitukseen Lisätietoja: yara.fi/yarasuna yara.fi/metsa Ota yhteyttä: yara.fi/yhteystiedot Laadukkaat kotimaiset YaraSuna ® tuhkapohjaiset kierrätyslannoitteet vastaavat tehokkaasti metsäsi ravinnetarpeisiin kasvun eri vaiheissa. Valikoimasta löydät tehokkaat ja ympäristölle turvalliset lannoitteet metsänkasvatukseen turveja kangasmaiden metsissä. YaraSuna BOREA on tarkoitettu kangasja turvemaiden metsien boorilannoitukseen. YaraSuna HORUS sopii turvemaiden metsien fosfori-, kaliumja boorilannoitukseen. Miksi valita YaraSuna-lannoite? • Orgaaniset YaraSuna-kierrätyslannoitteet ovat Yaran maailmanlaajuisten laatustandardien mukaisia. • Tutkitut, turvalliset ja laadukkaat raakaaineet ja tiukat tuotantovaatimukset. • Tuote on helppo levittää tuotteen rakeistetun koostumuksen ansiosta joko helikopteritai maalevityksenä. • Asianmukaisesti varastoituna säilyy hyvin suursäkeissä. YaraSuna on uusi kierrätyslannoitteiden tuoteperhe, joka on kehitetty täydentämään metsänomistajille ja viljelijöille tarjottavaa lannoitevalikoimaa maaperän hyvinvoinnin tukemiseksi ja puiden ja viljelykasvien kasvun ja terveyden edistämiseksi. Kierrätettävä pakkaus Turvalliset raaka-aineet 9725_.indd 17 9725_.indd 17 4.11.2022 16.06 4.11.2022 16.06
AINAKIN 10 KUUTIOTA HEHTAARILLE TEEMA » LAHOPUU 18 Metsälehti Makasiini 9781_.indd 18 9781_.indd 18 5.11.2022 12.40 5.11.2022 12.40
AINAKIN 10 KUUTIOTA HEHTAARILLE Lahopuun määrä talousmetsissämme pitäisi tuplata nykyisestä, metsäalan asiantuntijat arvioivat. Se ei kovin paljoa maksaisi. TEKSTI LIINA KJELLBERG KUVAT PETTERI KIVIMÄKI Mikko Nieminen, Riitta Raatikainen ja Riitta Nieminen arvioivat lahopuuston määrää tulevalla suojelualueella. Mukana metsässä on myös faaraokoira Viola. ›› Metsälehti Makasiini 19 9781_.indd 19 9781_.indd 19 5.11.2022 12.40 5.11.2022 12.40
TEEMA » LAHOPUU ”T ”T ÄÄLLÄ on palokärki käynyt tekemässä koloa. Siitä tietää, että puu on laho”, sanoo Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen ja kumartuu katsomaan puron varressa kasvavan kuusen runkoa tarkemmin. Lähempi tarkastelu paljastaa, että palokärki on tehnyt runkoon useita koloja. Suurin ulottuu rungon ytimeen asti. Hieman kauempana maassa makaa järeä koivunrunko. Raatikainen arvioi sen kaatuneen alle kymmenen vuotta sitten. Puun rungossa näkyy siellä täällä taulakäävän itiöemiä sekä sammalja jäkäläkasvustoja. Paikoin valkea kuori on jo hajonnut. ”Koivu lahoaa nopeammin kuin havupuut. Siihen tulee nopeasti kääpiä”, Raatikainen kertoo. Jämsässä Keski-Suomessa sijaitsevassa metsässä on runsaasti lahopuuta. Sen hahmottaminen, miten paljon sitä tosiasiassa on, vie kuitenkin hetken. Ensi silmäyksellä erottuvat pystyyn kuolleet ja hiljan kaatuneet puut ovat ”Kaikilla lajeilla on olemassaolon oikeus.” Palokärjen kuuseen tekemä kolo ulottuu puun ytimeen asti. vain osa metsikön lahopuustoa. Vähitellen silmä alkaa erottaa maassa siellä täällä näkyviä sammaleen peittämiä pitkulaisia kohoumia. Ne ovat jo useampia vuosikymmeniä sitten kaatuneiden puiden runkoja. Jos sellaisen päälle astuu, jalka menee rusahtaen läpi. ”Täällä on lahopuuta parikymmentä kuutiometriä hehtaarilla”, Raatikainen arvioi. Se on selvästi enemmän kuin suomalaisissa metsissä keskimäärin. Tuoreimman valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan kuollutta puuta on Etelä-Suomessa noin viisi kuutiota hehtaarilla, Pohjois-Suomessa noin kahdeksan kuutiota hehtaarilla. Lahopuu kiinnostaa Metsänomistaja Riitta Nieminen ja hänen poikansa Mikko Nieminen ovat hyvin perillä metsikön lahopuustoisuudesta. Luonnontilaisen puron varressa sijaitseva noin neljän hehtaarin suuruinen metsikkö on tarkoitus suojella Metso-ohjelman kautta. ”Emme halua hakata metsikköä, joten ajattelimme, että sen voisi laittaa suojeluun”, Riitta Nieminen kertoo. Puronvarsimetsikkö sijaitsee Niemisten kesämökin läheisyydessä, joten sen suojelua puoltavat niin virkistykselliset kuin maisemallisetkin seikat. Riitta Nieminen käy metsikössä sienessä ja marjassa. Niemiset omistavat puronvarsimetsikön lisäksi kesämökin ympäristössä reilut 30 hehtaaria metsää. Perheen metsät alkoivat kiinnostaa Mikko Niemistä muutama vuosi sitten. Hän ryhtyi opiskelemaan metsäalan perustutkintoa Saimaan ammattiopistossa. Nyt takana on toinen kesä taimikonraivausta omissa metsissä. ”Kun sain hätäisimmät taimikonraivaukset tehtyä, oli aikaa miettiä, mitä muuta metsässä voisi tehdä. Luonnonhoitokortin opiskeluaineistosta jäi mieleen, että suuri osa eliöstöstä tarvitsee lahopuuta. Tutkin sitten itse asiaa enemmän”, hän sanoo. Kyse pitkälti arvoista Miksi lahopuun määrän lisääminen on tärkeää? Sekä Metsäkeskuksen Raatikainen että Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Pekka Punttila 20 Metsälehti Makasiini 9781_.indd 20 9781_.indd 20 5.11.2022 12.40 5.11.2022 12.40
Mikko Nieminen kertoo kiinnostuneensa perheen metsistä muutama vuosi sitten. Samalla heräsi kiinnostus lahopuun rooliin metsässä. 1 2 3 4 5 6 2 4 6 8 10 Pystypuita Maapuita Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Pystypuita Maapuita VMI VMI VMI VMI VMI VMI VMI VMI VMI VMI Kuolleen puuston keskitilavuus metsämaalla valtakunnan metsien inventointien mukaan. Lahopuun määrissä nousua Lähde: Luke m 3 /ha m 3 /ha lähtevät liikkeelle luvuista: Suomessa elää noin 20 000 metsälajia. Niistä 4 000–5 000 on jossain elämänsä vaiheessa jollain tavalla riippuvaisia lahopuusta. Uhanalaisia ja silmälläpidettäviä metsälajeja on noin 1 600, niistä noin kolmannes on riippuvaisia lahopuusta. ”Lahopuun tärkeyttä ajatellaan siis yleensä lajistollisen monipuolisuuden kautta. Lahopuun merkitystä alettiin korostaa 1990-luvun alussa, kun havahduttiin siihen, miten metsätalous on vaikuttanut metsälajiston elinmahdollisuuksiin. Yksi isoimmista muutoksista on kuolleen puun väheneminen”, Punttila kertoo. Pohjimmiltaan kyse on hänen mukaansa arvoista. ”Kaikilla lajeilla on olemassaolon oikeus. Eliölajisto on miljoonien vuosien evoluution tulos, ja nyt yksi laji alkaa muutamassa sadassa vuodessa uhata sitä.” Pekka Punttila ›› BI RG IT TA BA K K ER Metsälehti Makasiini 21 9781_.indd 21 9781_.indd 21 5.11.2022 12.40 5.11.2022 12.40
TEEMA » LAHOPUU Samoilla linjoilla on Raatikainen. ”Jokaisella lajilla on oma ekologinen lokeronsa, oma paikkansa. Yhden lajin häviäminen voi muuttaa monen muunkin lajin elämää.” Kuolleen puun määrän kehitystä on seurattu valtakunnan metsien inventoinneissa 1990-luvulta lähtien. Etelä-Suomessa kuolleen puun määrä on inventointien mukaan kasvanut. Pohjois-Suomessa kuolleen puun määrä laski pitkään, mutta on viime vuosina kääntynyt nousuun. Koko maan tasolla kuolleen puun määrä on pysytellyt noin kuudessa kuutiossa hehtaarilla mutta ollut viime vuosina nousussa. Lahoamisnopeus vaihtelee Miten paljon lahopuuta talousmetsissämme pitäisi olla? Punttilan mukaan hyvä tavoite olisi 10–20 kuutiota hehtaarilla. ”Kymmenen kuutiota hehtaarilla estäisi uusia lajeja uhanalaistumasta. Vaateliasta uhanalaistunutta lajistoa alkaa näkyä, kun kuollutta puuta on 20–40 kuutiota hehtaarilla.” Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Juha Siitonen on samoilla linjoilla: kymmenen kuutiota kuollutta puuta hehtaaRiitta Raatikainen ja Riitta Nieminen tutkivat maahan kaatuneen kuusen runkoa. Säästöpuuston tilavuus uudistushakkuualoilla Elävä säästöpuusto Kuollut säästöpuusto 1 2 4 5 3 m3/ha Lä hd e: Su om en m et sä ke sk us 22 Metsälehti Makasiini 9781_.indd 22 9781_.indd 22 5.11.2022 12.40 5.11.2022 12.40
jättää metsään luontaisesti syntynyt kuollut puu hakkuissa korjaamatta. ”Päätehakkuuikäisessä talousmetsässä voi olla paljon kuollutta puuta, esimerkiksi Etelä-Suomessa keskimäärin jopa kymmenen kuutiota hehtaarilla. Usein varsinkin pystyyn kuolleet puut korjataan kuitenkin polttoon”, Siitonen sanoo. Olisi myös tärkeää, että hakkuissa ja maanmuokkauksessa otettaisiin nykyistä paremmin huomioon maassa oleva kuollut puu. Tällä hetkellä suuri osa maalahopuustosta murskautuu hakkuuja puutavaranajokoneiden ja maanmuokkauskaluston alle. ”Leimikoiden suunnitteluun pitäisi panostaa enemmän. Varsinkin luontaisesti syntyneet lahopuukeskittymät tulisi merkitä metsään”, Raatikainen sanoo. Harvennusikäisissä metsissä tekopökkelöt ovat Siitosen mukaan usein ainoa tapa lisätä lahopuun määrää. Tekopökkelöt ovat muutaman metrin korkeudelta katkottuja pystypuita. Säästöpuista lahopuujatkumoa Hyvä tapa turvata lahopuun saatavuus myös tulevaisuudessa on jättää metsään eläviä säästöpuita. Yksityismetsissä metsään jätettävien säästöpuiden vähimmäismäärän sanelee PEFC-metsäsertifiointi, sillä valtaosa yksityismetsistä on mukana siinä. PEFC:n kriteerit on juuri päivitetty. Jatkossa sertifioituihin metsiin tulee hakkuiden yhteydessä jättää kymmenen elävää ja kymmenen kuollutta säästöpuuta hehtaarille. Elävien säästöpuiden tulee olla rinnankorkeudeltaan vähintään 15 senttimetrin paksuisia, kuolleiden vähintään 20 senttimetrin paksuisia. Jos hakkuualalla ei ole riittävästi kuollutta puustoa, on hehtaarille tehtävä kahdesta viiteen tekopökkelöä. Niiden tulee olla pituudeltaan kahdesta viiteen metriä ja rinnankorkeudeltaan vähintään 15 senttimetrin paksuisia. Raatikainen uskoo, että uusilla kriteereillä on vaikutusta. Merkittävää on hänen mielestään säästöpuiden määrän kasvu ja varsinkin se, että leimikkokohtaisista säästöpuumääristä siirrytään hehtaarikohtaisiin säästöpuumääriin. ”Nykyisten kriteerien leimikkokohtainen minimi on voinut johtaa tilanteisiin, joissa osalla hakkuualoista säästöpuita ei Mikko Nieminen ja Riitta Raatikainen tutkivat palokärjen kuuseen tekemiä koloja. rilla olisi talousmetsissä hyvä lähtökohta. ”Se olisi noin kaksinkertainen määrä nykytasoon verrattuna. Siihen päästäisiin ilman suuria taloudellisia uhrauksia, kun jätettäisiin järeä lahopuusto hakkuissa korjaamatta ja kaksinkertaistettaisiin säästöpuiden määrä”, hän sanoo. Raatikaisen mielestä kuollutta puuta saisi olla talousmetsissä 10–30 kuutiota hehtaarilla. Kaikki kolme painottavat niin sanotun lahopuujatkumon merkitystä. Eri-ikäistä lahopuuta tulisi olla riittävästi metsän jokaisessa kehitysvaiheessa, sillä lahopuulla elää eri lajeja riippuen siitä, miten pitkälle lahonnutta se on. Se, miten nopeasti puu lahoaa, riippuu monesta tekijästä, niin kasvupaikan maantieteellisestä sijainnista ja kosteusoloista kuin puulajista. ”Nyrkkisääntö on, että puun elinikä kuolleena puuna on suunnilleen yhtä pitkä kuin sen elinikä elävänä puuna”, Siitonen kertoo. Huomio leimikon suunnitteluun Kustannustehokkain tapa lisätä lahopuun määrää talousmet siss ä on Vuosikymmeniä sitten kaatuneesta puusta on jäljellä sammaleen peittämä pitkulainen kohouma. Juha Siitonen ”Puun elinikä kuolleena puuna on yhtä pitkä kuin sen elinikä elävänä puuna.” ›› JA A N A SI IT O N EN Metsälehti Makasiini 23 9781_.indd 23 9781_.indd 23 5.11.2022 12.41 5.11.2022 12.41
TEEMA » LAHOPUU Uudistusalalle on jätetty muun muassa haavoista koostuvia säästöpuuryhmiä, tekoja luonnonpökkelöitä ja maalahopuuta. ole tai niitä on vähän.” Säästöpuiksi tulisi Punttilan, Raatikaisen ja Siitosen mukaan jättää monipuolisesti eri puulajeja ja erikokoisia ja -ikäisiä puita. Varsinkin vanhoista järeistä lehtipuista on pulaa. ”Se, millainen puu on hyvä säästöpuu, riippuu siitä, millaisella paikalla ollaan. Jos hakkuualalla on paljon järeitä raitoja, ne kannattaa säästää. Sama koskee haapaa ja jaloja lehtipuita, sillä niistä riippuvaisia lajeja on paljon”, Punttila sanoo. Säästöpuiden idea on, että niitä ei käydä hakemassa pois metsästä, vaan ne saavat aikanaan kaatua ja lahota metsään. Ne kannattaa sijoittaa ryhmiin hakkuualojen reunamille puunkorjuun kannalta vaikeisiin paikkoihin, kuten kosteisiin painanteisiin, kivikkoihin tai vesistöjen lähiympäristöön. Vähemmän harvennuksia? Punttila, Raatikainen ja Siitonen keLahopuuta vaativat lajit voivat elää myös järeillä kannoilla. hottavat metsänomistajia rajaamaan arvokkaat luontokohteet hakkuiden ulkopuolelle, sillä niillä on usein luontaisesti paljon lahopuustoa. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi vesistöjen lähimetsät. Raatikainen pohtii yhtenä keinona myös harvennuskertojen vähentämistä, jolloin kuollutta puuta syntyisi puuston kilpaillessa elintilasta. ”Metsiä harvennetaan nykyisin kolme tai jopa neljä kertaa ennen päätehakkuuta. Vaikeasti saavutettavissa metsiköissä kyseeseen voisi tulla sellainen malli, jossa puusto harvennetaan vain kerran ensiharvennuksen jälkeen.” Entä kuinka paljon metsään voi jättää lahopuuta ilman että hyönteistuhojen riski kasvaa? Raatikainen toteaa, että tuhohyönteisiä houkuttelevat ainoastaan tuoreet kuolleet tai vioittuneet kuuset ja männyt. Niiden osalta tulee noudattaa metsätuholain ohjeistusta. 24 Metsälehti Makasiini 9781_.indd 24 9781_.indd 24 5.11.2022 12.41 5.11.2022 12.41
MITÄ korkeampi, sen parempi. Näin tiivistää tekopökkelöprojektin alustavat tulokset Luonnontieteellisen keskusmuseon lintututkija Heidi Björklund. ”Kannattaa tehdä korkeampia tekopökkelöitä ja paksummista puista. Hyvä pituus on esimerkiksi 4_5 metriä”, hän sanoo. Björklund vetää Tekopöly-projektia, jossa selvitetään, millaiset metsälajit hyödyntävät tekopökkelöitä ja millainen on hyvä tekopökkelö. Lisäksi tavoitteena on selvittää, eroavatko tekopökkelöillä ja luonnonpökkelöillä viihtyvät lajit toisistaan. Projektissa on tutkittu vuosina 2002– 2018 hakatuilta harvennusja päätehakkuualoilta löytyneitä tekoja luonnonpökkelöitä. Koealat sijaitsevat Finsilvan mailla, hakkuut on tehnyt Metsä Group. Tekopökkelöiden toimivuutta testattiin projektissa kolmella lajiryhmällä: sienillä, linnuilla ja pölyttäjinä toimivilla pistiäisillä. Tekoja luonnonpökkelöiden lajisto on Björklundin mukaan varsin samanlaista. ”Se tarkoittaa sitä, että tekopökkelöistä voi ajan mittaan tulla lahopuulajistolle sopivia.” Tekoja luonnonpökkelöiden sijainnilla näyttäisi sen sijaan olevan merkitystä. Esimerkiksi kimalaiset ja muut kukkien mettä ja siitepölyä tarvitsevat lajit näyttävät viihtyvän hyvin päätehakkuualojen pökkelöissä, kun taas muut myrkkypistiäiset näyttävät viihtyvän varjoisampien harvennusalojen pökkelöissä. Se tarkoittaa Björklundin mukaan sitä, että tekopökkelöitä kannattaa tehdä sekä harvennusettä päätehakkuissa. Tutkituista lajeista varsinkin linnut näyttävät suosivan hakkuualojen reunoilla olevia tekoja luonnonpökkelöitä. Sienien ja pistiäisten joukosta näyttää sen sijaan löytyvän myös sellaisia, jotka viihtyvät hakkuualojen keskellä olevissa pökkelöissä. Kaikkiaan tekoja luonnonpökkelöiltä löytyneet lajit ovat melko yleisiä lahopuun lajeja. Uhanalaisia, vanhojen metsien lahopuulajeja tekopökkelöt eivät vielä pystyssä ollessaan välttämättä hyödytä. TEKOPÖKKELÖSSÄ KORKEUS VALTTIA Pidemmälle lahonneet puut eivät sen sijaan lisää hyönteistuhojen riskiä. Suojeluun tyytyväisiä Jämsäläisessä metsikössä lokakuun aamun sumu pysyttelee vielä puiden latvuksissa. Puronvarsi on jäänyt taakse, mutta lahopuustoa on edelleen paljon. Raatikainen arvioi määräksi 30–40 kuutiota hehtaarilla. Riitta ja Mikko Nieminen ovat tyytyväisiä suojelusuunnitelmaan. ”Täällä on paljon kuutioita, 400–500 mottia hehtaarilla. Lahoja ja vikaisia puita on kuitenkin niin paljon, että tukkiprosentti jäisi pieneksi”, Mikko Nieminen toteaa. Suojeltava alue rajautuu mäennyppylään, jonka alla avautuu kahdeksan hehtaarin suuruinen taimikko. Puolet alasta on istutettu kuuselle viitisen vuotta sitten, puolet pari vuotta aiemmin. Pari haapavaltaista säästöpuuryhmää ja nuorista kuusista koostuva riistatiheikkö ›› Metsälehti Makasiini 25 9781_.indd 25 9781_.indd 25 5.11.2022 12.41 5.11.2022 12.41
TEEMA » LAHOPUU erottuvat taimikon reunamilta. ”Täällä näkyy hyvin säästöpuiden tavoite. Järeitä kuusiakin olisi voinut jättää, mutta muuten puulajivalinta on paras mahdollinen. On haapaa, koivua, mäntyä ja toistakymmentä tekopökkelöä. Ikähaitari on viidestä yli sataan vuoteen”, Raatikainen sanoo. Tukea metsänomistajille? Miten suuri taloudellinen satsaus lahopuun jättäminen metsään on metsänomistajille? Raatikaisen mukaan kuolleen puun säästäminen ei maksa käytännössä mitään. Poikkeus ovat hiljan kuolleet puut, joista voi energiapuuna saada vajaat kymmenen euroa kuutiolta. Elävien säästöpuiden osalta kustannukset ovat sitä alhaisemmat, mitä enemmän säästöpuiksi voi jättää lehtipuustoa ja vikaisia puita. Luken tilastojen mukaan elävien säästöpuiden arvo oli vuonna 2020 noin 150 euroa hehtaarilla. Tekopökkelöiden jättäminen maksaa Raatikaisen mukaan joitain euroja. Mitä mieltä Riitta ja Mikko Nieminen ovat säästöpuiden jättämisen kustannuksista? ”Menetimme ehkä kahdeksan euroa kuutiometriltä eli emme oikeastaan mitään”, Mikko Nieminen sanoo. Jos lahopuun määrää metsissä halutaan lisätä, pitäisikö sen jättämisestä maksaa metsänomistajille? Sekä Punttila että Raatikainen suhtautuvat ajatukseen myönteisesti. Metsätalouden uuteen tukijärjestelmään Metkaan on tulossa mahdollisuus maksaa ympäristötukikohteilla korvausta lahopuusta, jos sitä on yli 20 kuutiota hehtaarilla. Vastaava tuki olisi Punttilan ja Raatikaisen mielestä tervetullut myös talousmetsiin. ”Jos lahopuuta halutaan lisätä ja saada aikaan lahopuujatkumoja, tulisi kannusteita olla myös sertifiointikriteerit ylittävien säästöpuuryhmien ja -metsiköiden jättämiselle”, Raatikainen sanoo.? l 1. LAHOASTE Ensimmäinen lahoaste kestää yleensä vuoden tai pari siitä, kun puu on kaatunut. Puuaines on vielä niin kovaa, että puukko uppoaa siihen korkeintaan millin tai pari. Hyönteisistä kaarnakuoriaiset, jäärät ja pikikärsäkkäät valtaavat vastakuolleen puun. Niiden toukat käyttävät ravintonaan puun nilakerrosta, joka on puun runsasravinteisin ja helpoimmin hajotettava osa. Sienistä paikalle saapuvat itiöinä monet lahottajasienet, jotka tässä vaiheessa kasvavat puussa vain rihmastoina eivätkä tuota vielä itiöemiä. Verinahakka ja erilaiset hyytelösienet viihtyvät puulla hetken. Lisäksi kaarnakuoriaiset tuovat mukanaan erilaisia sinistäjäsieniä. 2. LAHOASTE Toinen lahoaste kestää muutaman vuoden. Puukko uppoaa puuhun sentin tai pari. Puun kuori alkaa irrota. Lahottajasienet aloittavat varsinaisen lahotustyön. Ne hajottavat puun rakennusaineita selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä. Käävistä esimerkiksi havupuilla esiintyvät kuusenja männynkynsikääpä ovat yleisiä pintapuuta pehmittäviä lajeja. Lehtipuihin tulee muun muassa vyökääpiä ja tuhkakääpää, koivuihin myös pökkelökääpää. Hyönteisistä puulla viihtyvät purua, nilan jäänteitä ja sienirihmastoa syövät lajit, kuten kuusella esiintyvät havukantojäärä ja laakakolva. 3. LAHOASTE Kolmas lahoaste kestää Etelä-Suomessa kymmenisen vuotta, Pohjois-Suomessa pidempään. Puukko uppoaa puuhun jo useita senttejä. Puu lahoaa nyt nopeasti. Tehokkaat lahottajasienet, kuten kantoja taulakääpä, ovat ehkä tähän asti eläneet puuaineessa rihmastona mutta tekevät viimeistään nyt itiöemiään puun pintaan. Puulla voi esiintyä uhanalaisia lahottajasieniä, kuten havupuilla sitkaskääpää tai kantokäävästä riippuvaista sitruunakääpää ja lehtipuilla LAHON VIISI ASTETTA Latvansa menettänyt harmaaleppä tarjoaa elinpaikan lahopuusta riippuvaiselle lajistolle. Muurahaiskuoriaisen toukat syövät vastakuolleessa puussa eläviä kaarnakuoriaisten toukkia. JU H A SI IT O N EN Toisen lahoasteen puulla viihtyy muun muassa kuusenkynsikääpä. RE IJ O PE N TT IL Ä Uhanalainen sitkaskääpä viihtyy kolmannen lahoasteen puulla. RE IJ O PE N TT IL Ä 26 Metsälehti Makasiini 9781_.indd 26 9781_.indd 26 5.11.2022 12.41 5.11.2022 12.41
1. Paljonko jätätte harvennuksissa ja päätehakkuissa säästöpuita ja tekopökkelöitä? 2. Korjaatteko metsistä lahopuuta? Metsä Groupin kestävän kehityksen päällikkö Silja Pitkänen-Arte: 1. SÄÄSTÖPUITA jätämme vähintään sertifiointikriteerien mukaisesti. Lisäksi olemme vuodesta 2016 tehneet hakkuissa tekopökkelöitä, jos maanomistaja on ollut siihen halukas. Aloitimme tekemällä kaksi tekopökkelöä hehtaarille ja vuonna 2020 nostimme määrän neljään. 2. OHJEISTUKSEMME mukaan metsistä ei kerätä lahopuuta. Lahopuun vahingoittamista tulee välttää sekä puunkorjuussa että maanmuokkauksessa. Stora Enson Suomen puunhankinnan yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannila: 1. NOUDATAMME sertifioinnin vaatimuksia. Sertifioimattomissa metsissä olemme viime keväästä lähtien noudattaneet PEFC-sertifioinnin minimivaatimuksia. Tekopökkelöitä teemme neljä kappaletta hehtaarille. Varkaudessa meillä on käynnissä kokeilu, jonka tavoitteena on kaksinkertaistaa säästöja lahopuun määrä. Siinä metsänomistajille maksetaan monimuotoisuuslisää, jos he päättävät jättää hakkuualueelle enemmän säästöpuita ja tekopökkelöitä kuin PEFC-sertifiointi edellyttää. 2. LÄHTÖKOHTAISESTI emme. Lahopuut pyritään huomioimaan ja kiertämään puunkorjuussa ja maanmuokkauksessa mahdollisimman hyvin. UPM:n ympäristöpäällikkö Tuomas Kara: 1. TOIMIMME sertifiointivaatimusten mukaisesti, ja omissa metsissämme säästämme lähtökohtaisesti kaiken olemassa olevan lahopuun. Omissa talousmetsissämme tavoitteena on kaksinkertaistaa lahopuun määrä noin kymmeneen kuutioon hehtaarilla. Olemme käynnistämässä Luken kanssa tutkimushanketta, jonka tarkoitus on arvioida, ovatko nykyiset toimet riittäviä tavoitteen saavuttamiseksi. 2. OMISTA metsistämme lahopuuta ei korjata. Muissa metsissä toimimme lakija sertifiointivaatimusten mukaisesti, mutta suosittelemme lahopuun jättämistä metsään myös muille metsänomistajille. Lahopuu pyritään puunkorjuun ja maanmuokkauksen yhteydessä jättämään ehjänä paikoilleen. MITEN METSÄYHTIÖT SUHTAUTUVAT LAHOPUUHUN? esimerkiksi rustikkaa, joka viihtyy taulakäävän tai pakurin lahottamilla puilla. Hyönteisistä puussa elävät muun muassa kukkajäärien, kantohärän sekä rusoja isopehkiäisten toukat. 4. LAHOASTE Neljäs lahoaste kestää parikymmentä vuotta. Puukko uppoaa puuhun kokonaan. Kantoja taulakäävän itiöemät ja rihmastot alkavat kuolla. Puulla viihtyvät loppuvaiheen lahottajasienet, kuten kuusella esiintyvä aarnikääpä ja monet orvakkalajit. Hyönteisistä pitkälle lahonneella lehtipuulla elävät muun muassa kimalaiskuoriaisten toukat. Neljännen lahoasteen puulla viihtyvät aarnikäävän kaltaiset loppuvaiheen lahottajasienet. RE IJ O PE N TT IL Ä Viidennen lahoasteen puunrungoilla kasvaa usein puuntaimia. PE TT ER I KI VI M Ä KI 5. LAHOASTE Viides lahoaste kestää kymmeniä vuosia, niin pitkään kuin runko erottuu vähintään kohoumana maassa. Puu alkaa hajota ja menee potkimalla rikki. Tässä vaiheessa puussa ei enää elä tehokkaita lahottajasieniä, kuten kääpiä. Niiden tilalle on tullut orvakkaja mykorritsasieniä, jotka pystyvät muodostamaan niin sanottuja sienijuuria elävien puiden kanssa. Sienijuuret helpottavat puiden ravinteidensaantia, joten viidennen lahoasteen puunrungoilla kasvaa usein runsaasti puuntaimia. Lahopuusta riippuvaiset hyönteiset eivät enää viihdy puulla. Niiden tilalla on nyt maaperälajistoa, kuten maakiitäjäisiä. Kuusen rungon lahoaminen voi kestää Etelä-Suomessa ja tuoreilla kasvupaikoilla noin 70 vuotta, männyn rungon lahoaminen Pohjois-Suomessa ja karuilla kasvupaikoilla yli 200 vuotta. Lehtipuut lahoavat yleensä selvästi nopeammin kuin havupuut. Lähde: Luonnonvarakeskuksen tutkijat Reijo Penttilä ja Juha Siitonen. Metsälehti Makasiini 27 9781_.indd 27 9781_.indd 27 5.11.2022 12.41 5.11.2022 12.41
AINA VOI PARANTAA Markku Remeksen mielestä suomalainen metsänhoito on maailman parasta, mutta ei silti täydellistä. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ KUVAT SAMI KARPPINEN ›› Metsälehti Makasiini 29 9772_.indd 29 9772_.indd 29 3.11.2022 15.34 3.11.2022 15.34
M M A R K K U Remeksellä on varsin komean ja myös haastavan kuuloinen titteli: Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija. Siinä tehtävää riittää. Ensinnäkin pitäisi vakuuttaa suuri yleisö siitä, että meidän metsiemme hoito on erinomaista ja kaikin tavoin kestävää – niin ekologisesti että ekonomisesti. Toisaalta metsänhoidon laadun parantamisessa riittää tekemistä vähintään sen, mitä yksi mies ikinä ehtii. Metsätöissä jo nassikkana Remes asuu Kuopiossa. Parhaillaan hän rakentaa omakotitaloa Kallaveden rannan tuntumaan, puusta tietenkin. Siihen, kuinka monta mottia puuta omaan hirsitaloon tarvitaan, ei vastausta tosin löydy. Välillä onkin viisautta myöntää, ettei tiedä. Sen Remes oppi kotitilallaan Kiuruvedellä jo lapsuudessa, kun kiinnostus metsiin ja niiden hoitoon alkoi tosimielellä viritä. ”Meidän kuusikoissamme oli kasvuhäiriöitä, eikä siihen aikaan ymmärretty ilmiön yhteyttä boorin puutoksen. Metsäneuvoja yritti selittää asiaa, mutta pikkupoikanakin ymmärsin, ettei mies tiennyt, mistä puhui. Hyvä kotikasvatus esti minua kysymästä, että eikö tuo setä voisi jo sanoa, ettei se tiedä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että kokemani tunne oli myötähäpeää.” Lukioajoilta mieliin jäi huoli happosateista ja niiden vaikutuksista metsiin. Muistiin jäi myös metsäprofessori Erkki Lähde, joka povasi perikatoa metsillemme – sitä ei tullut, mutta kohua ja mediahässäkkää sitäkin enemmän. Metsätöihin johtava metsänhoidon asiantuntija otti tuntumaa jo nassikkana. ”Ensimmäisiä kertoja olin isän mukana pöllimetsässä alta kouluikäisenä. Silloin kuitupuu hakattiin kaksimetriseksi ja koetin raahata pienimpiä pöllejä kasoille. Intoa riitti. Nykyisin isää taidettaisiin syyttää lapsityövoiman käytöstä.” Yliopiston tutkijasta alakoulun opettajaksi Helsingin yliopiston metsätieteellinen tiedekunta oli luonteva valinta metsäsVAIKUTTAJA » 30 Metsälehti Makasiini 9772_.indd 30 9772_.indd 30 3.11.2022 15.34 3.11.2022 15.34
MARKKU REMES SUOMEN metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija IKÄ 53 vuotta MAATALOUS ja metsätieteiden maisteri, hallintotieteiden maisteri AVIOLIITOSSA , neljä aikuista lasta, kolme lastenlasta HARRASTUKSET: parkour lastenlasten kanssa, liikunta, metsänhoitotyöt kt tä kiinnostuneelle ylioppilaalle, ja suometsätiede sopi pääaineeksi Kiuruveden maisemissa kasvaneelle. Metsämiehen alkua askarruttaneisiin kysymyksiin alkoi löytyä vastauksia, kun opettajina oli muun muassa sellaisia suometsäguruja kuin Jukka Laine ja Harri Vasander. Jo opiskeluaikaan hän aloitti työt pätkätutkijana Helsingin ja Joensuun yliopistojen leivissä. Silloin tutkittiin ilmastonmuutosta mittavassa Silmu-hankkeessa ja sen jatkotöinä. Remes oli mukana työryhmässä, joka julkaisi kansainvälisen tutkimusartikkelin hiilen kertymisestä turpeen alaiseen mineraalimaahan. Tutkijan ura jäi, kun nuori lapsiperhe suuntaisi pääkaupunkiseudulta Savon pääkaupunkiin. Samalla Remeksen urapolku teki mielenkiintoisen koukkauksen, kun kolmikymppinen metsänhoitaja muuntautui pariksi vuodeksi alakoulun opettajaksi. Osaltaan se kertoo metsätyöpaikkojen katoamisesta 1990-luvulla. ”Omat lapsemme olivat samanikäisiä ja olin hiukan myös opiskellut kasvatustieteitä, joten pärjäsin lasten kanssa hyvin. Kokemus oli kaikin tavoin opettava.” Metsäkeskukseen hän siirtyi 2000-luvun alussa. Ensivaiheessa tarjolla oli muun muassa metsäsuunnittelua. ”Kyllä se sadepäivinä tympäisikin. Jälkikäteen ajatellen tuhansien metsähehTuhot uhkaavat erityisesti vanhenevia kuusikoita. ”Jälkikäteen ajatellen tuhansien hehtaarien mittaamisesta sai arvokasta näkemystä.” ›› Metsälehti Makasiini 31 9772_.indd 31 9772_.indd 31 3.11.2022 15.34 3.11.2022 15.34
korjuukalusto on liian järeää nuorten metsien harvennuksiin. ”Me tarvitsemme ensiharvennuksiin erikoistunutta korjuukalustoa. Uskon, että sellaista saadaan tulevaisuudessa käyttöön.” Samaan aikaan hirmuinen määrä nuoria metsiä jää kokonaan hoitamatta. Yhteensä rästejä on Remeksen mukaan 1,7 miljoonaa hehtaaria. Niistä vajaa kolmannes on harventamatta jääneitä riuMetsämies rakentaa tietenkin puusta. Hirsitalo valmistuu Kallaveden rantamaisemiin. taareiden mittaamisesta sai arvokasta näkemystä myöhempiin tehtäviin.” Maailman parasta metsänhoitoa? Johtavan metsänhoidon asiantuntijan tehtävään Markku Remes nimettiin muutama vuosi sitten. Nyt hänellä on selkeä ja vaativa missio, jonka hän kiteyttää Twitter-tilinsä otsikon alla: ”Maailman parhaan metsänhoidon puolesta.” Tätä hän edistää viestimällä rauhallisesti ja provosoitumattomasti mediassa ja sosiaalisen median eli somen syövereissä, eritoten Twitterissä. Mutta kuka perimiltään määrittää, miten metsiä Suomessa hoidetaan? ”Tärkeimmät linjaukset tehdään Tapion koordinoimassa metsänhoidon suositusten päivitystyössä, johon osallistuu laajasti eri tahoja metsäteollisuudesta ja metsänomistajista kansalaisjärjestöihin.” Hänen mukaansa metsäalan toimijoiden välillä on ”yllättävän” vähän ristivetoa metsänhoidon linjauksista. Esimerkiksi kuitupuuta ahmivan suurteollisuuden ja metsänomistajien näkemyksissä hyvästä metsänhoidosta ei ole suuria eroja. Remeksen missio ei tarkoita itsetyytyväistä omaan napaan tuijottelua, mutta että maailman parasta, oikeasti? ”Kyllä, olen sitä mieltä. Mutta se ei tarkoita, etteikö parannettavaakin olisi.” Nuoria metsiä hoidetaan huonosti Talousmetsien hoidon mittavimmaksi ongelmaksi Remes nostaa nuorten metsien hoidon. ”Piakkoin julkistettavat selvitykset osoittavat, että ensiharvennusten laatu on luultuakin huonompaa. Liian voimakkaat harvennukset alentavat puuston kasvua jopa vuosikymmenien ajaksi.” Ongelman juurisyy on, että nykyinen ”Intoa ja energiaa on asioihin, joihin vilpittömästi uskoo.” VAIKUTTAJA » 32 Metsälehti Makasiini 9772_.indd 32 9772_.indd 32 3.11.2022 15.34 3.11.2022 15.34
kumetsiä, joista riittäisi energiapuuta korjattavaksi jopa kymmeniä miljoonia kuutiometrejä. Niillä jo lievittäisi energiakriisiä. ”Liian voimakkaat ensiharvennukset ja nuorten metsien hoitamattomuus selittävät osaltaan viime vuosina todettua Suomen metsien kasvun alentumista.” Toinen metsänhoitomiestä askarruttava asia on peitteinen metsien kasvatus. Remes korostaa, että sille on sijansa. Julkisuuden paineessa on kuitenkin entistä vaikeampaa tuoda esille menetelmän ongelmia ja reunaehtoja. Myös turvemaametsien hoidossa on hankalasti ratkaistavia kysymyksiä, kun puuntuotanto ja turpeen hiilivarastojen säilyttäminen pitäisi yhdistää. Ojitusten idea olisi mietittävä uudestaan. Ammattilaiset ja metsänomistajat pitäisi opettaa ymmärtämään, että syvin oja ei ole aina tai ei oikeastaan koskaan paras. Lisäksi Remes toivoo, että metsäneuvojat osaisivat nykyistä paremmin tunnistaa taimikot, joissa riittää yksi taimikonhoitokerta yleisesti sovelletun kahden hoitokerran sijasta. Muutoksen vauhdissa ei ole metsäasiantuntijoidenkaan helppo pysyä mukana. ”Kentän ammattilaiset osaavat metsänhoidon perusmenetelmät, mutta metsätalouden kokonaiskestävyyden ymmärtäminen on monille haastavaa.” Istutustiheyksissä tinkimisen varaa Nykyisin taimikoista pyritään määrätietoisesti kehittämään sekametsiä. Hyvän lähtökohdan tähän antaa istutuskuusten alkukehitys, joka on osoittautunut aiemmin luultua nopeammaksi. Niinpä lehtipuita voidaan jättää taimien lomaan jo varhaisperkauksessa. Samalla istutustiheyksiä voitaisiin alentaa, koska lehtipuut täydentävät taimikkoa. Perinteisesti havupuutaimia on istutettu 1 800–2 000 hehtaarille. Uusimpien suositusten mukaan kuusen istutustiheydeksi riittäisi 1 500–1 800 taimea. Remeksen mielestä tätäkin vähempi taimimäärä voisi riittää. ”Mielestäni jopa 1 300 kuusentainta riittäisi istutustiheydeksi, kun sekapuuna kasvatettavien lehtipuiden osuutta kasvatetaan.” Hän neuvoo ryhmittelemään lehtipuut ryppäisiin, aarin parin pienkuvioiksi havupuutaimien lomaan. Paloa riittää Onpa sitten kyse Helsingin metsäpäivistä tai esiintymisestä kiuruveteläisen metsäbloggaajan jatkuvasta kasvatuksesta kertovalla videolla, niin Remeksellä tuntuu aina löytyvän sopiva tila kalenterista. Metsäkeskus näkyy ja kuuluu hänen kauttaan. ”Intoa ja energiaa on asioihin, joihin vilpittömästi uskoo. On myös rikkaus tavata erilaisia ihmisiä eri puolilla Suomea, eikä pelkästään akateemista väkeä.” Hallinnon edustaja voi hänen mielestään ottaa kantaa. Se tarkoittaa monenlaista palautetta, mutta se on osattava hyväksyä. ”Toki se tällaiselle peruskiltille ihmiselle tahtoo olla vaikeaa.” Suomalaisen metsänhoidon puolesta puhuminen on varmimpia tapoja saada ”edistyksellisen älymystön” vihat niskoilleen. ”Koen asiantuntijuuteni puolueettomuuden kyseenalaistamisen epäasiallisena, samoin poteroista huutelijaksi syyttelyn.” Varmimmin lokaa niskaan tuottavat jatkuvaa kasvatusta koskevat kommentit, vaikka metsäammattilaisia menetelmä ei enää säväytä suuntaan tai toiseen. ”Ympäristöpuolelta tulee rankkaa arvostelua, kun tuo esille jatkuvan kasvatuksen ongelmia – esimerkiksi menetelmän soveltumattomuus juurikäävästä kärsivillä alueilla.” Remes kuitenkin uskoo some-keskusteluiden vaikuttavuuteen. ”Sellaisiin ihmisiin ei juuri voi vaikuttaa, jotka ovat kantansa valmiiksi lukinneet. Mutta hyvillä perusteluilla pystyy vaikuttamaan isoon osaan ihmisistä. Myös viisaat toimittajat arvostavat hyviä some-keskusteluita.”? l Suomen metsäkeskus hallinnoi metsänhoitoa. KATSO VIDEOLTA, MITEN KÄY SANATESTISSÄ. OSOITTEESSA METSÄLEHTI.FI Talousmetsissä nuorta metsää jää paljon hoitamatta, Remes toteaa. Metsälehti Makasiini 33 9772_.indd 33 9772_.indd 33 3.11.2022 15.34 3.11.2022 15.34
OMA METSÄ METSÄNHOITO S.36: 16 kysymystä juurikäävästä ›› KASVUPAIKAT S.40: Suotyyppejä riittää ›› TUTKIMUS S.42: Katkontatiedosta apu tuhojen torjuntaan ›› KYSY POIS S 44: Miten kuusi kasvaa mättäästä? ›› PERINTÖMETSÄ S.48: Tutustu verottajan verkkopalveluihin Tähän osioon on koottu asiaa metsänhoidosta. ›› ALLAKKA Puupeltojen poika tunnustaa SIVU 43 PIKATESTI Kadonneen kännykän metsästys s. 47 SA M I KA RP PI N EN Metsälehti Makasiini 35 9729_.indd 35 9729_.indd 35 3.11.2022 15.50 3.11.2022 15.50
Varma merkki juurikäävästä on popcornin näköinen itiöemä puun tyvellä. OMA METSÄ » METSÄNHOITO 36 Metsälehti Makasiini 9776_.indd 36 9776_.indd 36 3.11.2022 16.47 3.11.2022 16.47
16 kysymystä Minkälaista tuhoa juurikääpä aiheuttaa? Juurikäävät ovat Suomessa yleisiä lahottajasieniä. Metsiämme lahottaa kaksi juurikääpälajia. Männynjuurikääpä aiheuttaa männyllä tyvitervastautia ja lahottaa juuristoa, mutta iskee myös kuusikoihin. Kuusenjuurikääpä puolestaan saa aikaan kuusella tyvilahoa, joka nousee runkoa ylöspäin lahottaen arvokkaimman tyvitukin. Juurikääpien on arvioitu aiheuttavan vuosittain 50 miljoonan euron tappiot, mutta todellinen taloudellinen menetys voi olla suurempi. Missä juurikääpää tavataan? Sitä, kuinka laajalle juurikäävät ovat levinneet, ei tarkkaan tiedetä. Pahimmat kuusenjuurikäävän aiheuttamat tuhot kohdistuvat rannikolle, Lounais-Suomeen, Hämeeseen sekä Satakuntaan. Järvi-Suomessa kuusenjuurikääpä on jo harvinaisempi ja se harvinaistuu edelleen mentäessä pohjoiseen. Männynjuurikääpä on kuusenjuurikääpää eteläisempi laji. Pahimmat tuhot ovat Kaakkois-Suomessa. Miten juurikäävän tunnistaa? Kuusikossa tyvilahoa on vaikea huomata pystypuista. Vasta pitkälle levinnyt laho näkyy latvuksen harsuuntumisena ja rungon pihkavuotona. Myös tuulenkaadot suojaisen kuusikon sisällä kielivät juurikäävästä. Varmimmin tuho paljastuu, kun hakkuun yhteydessä huomataan lahoa. Männiköissä tyypillisiä ovat useamman puun tautipesäkkeet. Männyt harsuuntuvat, kuolevat pystyyn tai kaatuvat juurten lahottua maahan pienessäkin tuulessa. Yksi juurikäävän merkki männikössä on tuulenkaadon olemattomat juuret. Männyntaimet juurikääpä tappaa nopeasti. Keväällä vihreä taimi voi olla syksyllä kauttaaltaan punaruskea. Milloin juurikääpä tarttuu? Juurikääpä tuottaa itiöitä, kun vuorokauden keskilämpötilan nousee pysyvästi yli viiden asteen. Itiötuotanto jatkuu, kunnes syksyn pakkaset ja lumi saapuvat. Ilmassa kulkevat itiöt tarttuvat herkästi tuoreelle kaatopinnalle ja tartuttavat juurikäävän kantoon. Miten juurikääpätartuntaa ehkäistään? Metsätuholaki edellyttää, että läpimitaltaan yli 10-senttiset kannot käsitellään sulan maan aikaan juurikääpätartuntoja ehkäisevällä kantokäsittelyaineella. Kantokäsittely ei välttämättä riitä. Hakkuussa saattaa syntyä esimerkiksi korjuuvaurioita. Etenkin kuusikossa katkeilleet juuret tai tyven lähelle kohdistuneet vauriot tarjoavat reitin juurikäävälle. Juurikäävän on todettu tutkimuksissa tarttuvan pieniinkin kantoihin. Mikäli metsä on terve ja lähimetsiköissä on juurikääpälahoa, kannattaa havupuuvaltaisten metsien taimikonhoito, hakkuut ja energiapuunkorjuu ajoittaa mahdollisuuksien mukaan pakkastalveen. Miten sairastunutta metsää käsitellään? Jos männikössä tai kuusikossa on juurikääpää, turhia hakkuita kannattaa välttää. Elävä puu pystyy rajoittamaan juurikäävän leviämistä. Kun puu kaadetaan, juurikääpä kykenee valtaamaan kannon, luomaan juuriyhteyksiä terveisiin puihin ja leviämään. Nuoressa sairastuneessa metsikössä yksi harvennuskerta ja päätehakkuu voi olla paras ratkaisu. JUURIKÄÄVÄSTÄ Havupuumetsiä lahottavan juurikäävän leviämistä ehkäistään kantokäsittelyllä ja ajoittamalla hakkuut sopivasti. Mikäli laho kuitenkin iskee, apu voi löytyä saartamisesta, sekametsistä tai puulajivaihdosta. Juurikääpälaho on noussut kuusen runkoa ylöspäin ja kuusi on kaatunut tuulessa. 1 2 3 4 5 6 TEKSTI TIIA PUUKILA, KUVAT SEPPO SAMULI Metsälehti Makasiini 37 9776_.indd 37 9776_.indd 37 3.11.2022 16.47 3.11.2022 16.47
Voiko tartunnan saanutta kuusikkoa hoitaa? Se on vaikeaa. Luonnonvarakeskuksessa on kehitetty juurikäävän viruksiin pohjautuva biologinen torjuntamenetelmä. Viruksellinen juurikääpärihmasto ympätään sairaaseen metsikköön, missä virukset leviävät ja hidastavat juurikäävän kasvua. Vaikutus on pitkäaikainen ja rajoittaa juurikäävän leviämistä myös seuraavaan puusukupolveen. Virukseen pohjautuvaa tuotetta ei ole vielä kaupallistettu, mutta tulevaisuudessa se voi olla yksi keino hoitaa juurikääpään sairastunutta metsää. Onnistuuko juurikäävän taltuttaminen männikössä? Nuorissa männyntaimikoissa, joissa on pienialaisia juurikääpäpesäkkeitä eli ruskettuneiden tainten ryhmiä, voi juurikääpätuhoa yrittää pysäyttää saartamalla. Siinä pesäkkeen ympäriltä kaadetaan 2–3 riviä terveitä männyntaimia. Kannot käsitellään harmaaorvakalla. Harmaaorvakka on kuolleen männyn lahottajasieni. Se valtaa kannot ja juuriston juurikääpäpesäkkeen ympäriltä ja estää juurikäävän leviämistä terveisiin puihin. Harmaaorvakkaa myydään nimellä Rotstop, ja sen levitys vaatii suppeamman kasvinsuojelututkinnon. Tutkinnon voi suorittaa verkossa. Juurikääpä tappaa männyntaimet nopeasti. Mikäli tautipesäkkeet ovat pieniä ja niitä on vähän, voi kokeilla rajoittaa juurikäävän leviämistä saartamalla pesäkkeet. 7 8 9 10 11 Milloin metsä kannattaa hakata ja uudistaa? Kasvun hiipuminen on huolestuttava merkki. Jos latvukset pyöristyvät, puut näyttävät huonokuntoisilta ja metsään ilmestyy tuulenkaatoja, kannattaa harkita, onko metsää enää järkevä kasvattaa. Kuusikoissa, joissa laho nousee runkoa ylöspäin, tukkisaanto pienenee vuosi vuodelta. Männiköissä heikkokuntoisia puita on hyvä seurata. Vaikka laho ei leviä männyllä runkoon, sinistäjäsienet ja hyönteiset pilaavat rungot nopeasti käyttökelvottomiksi. Kannattaako kantoja nostaa? Kannonnostokohteilla lahot kannot jäävät yleensä nostamatta. Vaikka ne nostettaisiin, kannon lahot juuret katkeilevat ja niitä jää maahan. Juurikääpä säilyy hyvin irrallisissa juurenpätkissä ja tartuttaa seuraavaa sukupolvea. Voiko maanmuokkaus levittää juurikääpää? Männyn tyvitervastaudin levinneisyys Kuusen tyvilahon levinneisyys Esiintyy todennäköisesti Tunnistettu Harvinainen Paikoittainen Yleinen OMA METSÄ » METSÄNHOITO 38 Metsälehti Makasiini 9776_.indd 38 9776_.indd 38 3.11.2022 16.47 3.11.2022 16.47
Maanmuokkauksen vaikutuksia juurikäävän leviämiseen on tutkittu vähän. Maanmuokkauksella on luultavasti suurempi vaikutus tainten kasvuun ja esimerkiksi tukkimiehentäituhojen torjuntaan kuin juurikäävän leviämiseen. Tämäkin on asia, mikä pitäisi kunnolla selvittää. Parantaako puulajin vaihto metsän? Varmin tapa päästä juurikäävästä eroon, on kasvattaa yksi kiertoaika juurikääpää kestävää puulajia. Kuusenjuurikääpää vastaan pärjäävät lehtipuut sekä mänty. Männyntaimet saattavat kuolla juurikäävän lahottaman kannon läheisyydestä, mutta ne eivät levitä juurikääpää eteenpäin. Männynjuurikäävän valtaamille aloille vaihtoehtoina ovat lehtipuut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hyvällä kasvupaikalla jalostettu rauduskoivu voi olla päätehakkuukypsää jo 30–40 vuodessa. Näin lyhyessä ajassa juurikääpä ei välttämättä ole täysin metsiköstä hävinnyt. Miten toimitaan, jos puulajin vaihto ei onnistu? Sekametsän perustaminen on vaihtoehto esimerkiksi runsaan hirvikannan alueilla, joissa puhtaan koivikon perustaminen arveluttaa. Mikäli lahopesäkkeet löytyvät, voi niihin istuttaa esimerkiksi koivua. Noin neljän metrin päähän lahosta kannosta saattaa jo kohtuu turvallisin mielin laittaa juurikäävälle altistakin puulajia. Harvennuksissa kannattaa poistaa lehtipuita, joiden kannot eivät ole juurikäävälle alttiita. Karuimmilla, ainoastaan männylle soveltuvilla kasvupaikoilla taimikko on perustettava mahdollisimman tiheäksi. Näin se ei muutu heti juurikäävän seurauksena vajaatuottoiseksi. Mitä tehdään alikasvoskuusille? Puhtaan koivikon alle tulee herkästi luontaista kuusentainta. Kuusentaimet ylläpitävät juurikääpätartuntaa, joten ne pitää raivata matalaksi. Sama koskee juurikäävän vaivaaman kuusikon alle syntynyttä kuusialikasvosta. Mistä näkee, että metsä on tervehtynyt? Kuusen kohdalla se on vaikeaa. Tartuntaa ei näe ennen kuin laho on levinnyt tyvelle ja kaataa puun tai puu hakataan. Jos tulevissa hakkuissa ei näy lahoa, silloin voi olla aika hyvillä mielin. Kuinka helposti juurikääpä tulee takaisin? Ei tarvita kuin yksi huolimaton taimikon harvennus tai harvennushakkuu kesäaikaan ja juurikääpä on jo takaisin. Juttua varten on haastateltu erikoistutkija Tuula Piriä Luonnonvarakeskuksesta sekä käytetty lähteenä Juurikääpätuhojen tunnistaminen ja torjunta -opasta.? l 12 14 15 16 13 Metsään.fi Suunnittele, asioi, löydä työlle tekijä. Pelasta taimikkosi! Kemera-tukea hyödyntäen on hoidettu taimikoita 300 000 jalkapallokentällistä parin vuoden aikana. Tarkista sinäkin metsäsi hoitokohteet ja hyödynnä valtion kemera-tuki. Metsäammattilaiset neuvovat tukiehdoissa. Metsään.fi-palvelussa näet metsäsi hoitokohteet, löydät ammattilaisia tekijöiksi ja voit hakea kemera-tukea. Kirjaudu palveluun verkkosivuillamme. metsakeskus.fi Metsälehti Makasiini 39 9776_.indd 39 9776_.indd 39 3.11.2022 16.47 3.11.2022 16.47
OSA 7 SUOTYYPIT MUISTATTEKO vielä A. K. Cajanderin? Metsähallituksen ensimmäisen pääjohtajan, Suomen pääministerin ja metsäntutkijan, joka kehitti metsätyyppiteorian. Hänet, josta puhuttiin tämän juttusarjan toisessa osassa (Makasiini 2/2022). Metsätyyppiteorian kehitettyään Cajander paneutui soihin. Suomessa nykyisin käytetty suotyyppijärjestelmä perustuu hänen vuonna 1913 julkaisemaansa saksankieliseen artikkeliin Studien über die Moore Finnlands. Samoin kuin metsätyyppiteoria myös suotyyppijärjestelmä perustuu ajatukseen siitä, että kasvilajiston koostumus ja eri kasvilajien runsaussuhteet kertovat kasvupaikan ravinteisuudesta ja kosteudesta. Opaskasvit ovat siis käytössä myös soilla. Soiden luokituksessa vaikeuskertoimia lisää se, että soiden vesitalous vaihtelee kivennäismaita enemmän. Vähäravinteisimmat suot saavat ravinteita vain sadevedestä, kun taas ravinteikkaammille soille ravinteita tulee myös pohjaja pintavesien mukana. Tämä johtaa siihen, että erilaisia suotyyppejä on paljon. ”Tieteellisiin tarkoituksiin on erotettu noin sata suotyyppiä, mutta käytännön metsätalouteen liittyviä suotyyppejä on runsaat kolmekymmentä”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Markku Saarinen. Päätyypit haltuun Kaikkia suotyyppejä ei Saarisen mukaan tarvitse osata tunnistaa, mutta soiden päätyypit on hyvä tuntea. Samaa mieltä on Helsingin yliopiston professori Harri Vasander. Ennen kuin soiden luokitteluun paneutuu tarkemmin, kannattaa palauttaa mieleen, mistä tietää olevansa suolla. Lyhyesti: kyseessä on suo, jos 75 prosenttia kasvillisuudesta on suokasvillisuutta tai jos kivennäismaan päällä on turvekerros. Suot jaetaan kolmeen päätyyppiryhCAJANDERILTA MYÖS SUOTYYPIT Suot jaetaan kymmeniin eri suotyyppeihin. Usein kuitenkin riittää, että osaa erottaa toisistaan korven, rämeen ja avosuon. LIINA KJELLBERG Metsäkortekorpi on yksi metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä. H A N N U N O U SI A IN EN 40 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » KASVUPAIKAT 9731_.indd 40 9731_.indd 40 3.11.2022 16.07 3.11.2022 16.07
RUOHOINEN VAI RAHKAINEN? AVOSOIDEN ja sekatyypin soiden nimet paljastavat pitkälti, miten runsasravinteisesta suotyypistä on kyse. Lisämääreet ovat – ravinteisimmasta vähäravinteisimpaan – ruskosammaleisuus eli lettoisuus, ruohoisuus, saraisuus, lyhytkortisuus ja rahkaisuus. Lyhytkorsineva on siis runsasravinteisempi kuin rahkaneva mutta vähäravinteisempi kuin ruohoinen saraneva. 47 % Ojittamattomien soiden osuus maamme suopinta-alasta on noin 47 prosenttia . Lähde: Luke Lettovilla on vaatelias laji. H A N N U N O U SI A IN EN H A N N U N O U SI A IN EN mään – korpiin, rämeisiin ja avosoihin. Korvet ja rämeet ovat puustoisia soita, avosuot puuttomia tai lähes puuttomia soita. Avosuot jaetaan runsasravinteisiin lettoihin ja vähäravinteisempiin nevoihin. Lisäksi puhutaan niin sanotuista sekatyypin korvista ja rämeistä. Ne koostuvat korpitai rämekasveja kasvavista mättäistä ja avosoiden kasveja kasvavista painanteista. Korvissa pääpuulaji on yleensä kuusi. Viljavimmissa korvissa kasvaa lehtojen ja lehtomaisten kankaiden ruohoja ja saniaisia mutta myös erilaisia suoruohoja, kuten kurjenjalkaa ja rentukkaa. Karummissa korvissa mustikan ja puolukan seassa kasvaa tuoreiden kankaiden ruohoja ja saniaisia. Sekatyypin korvissa mukaan tulevat myös puuttomien painanteiden kasvilajit, kuten jouhisara ja pullosara. Rämeiden pääpuulaji on mänty. Rämeillä kasvaa rämevarpuja, kuten suopursua, juolukkaa ja vaivaiskoivua. Sekatyypin rämeiden puuttomissa painanteissa voi viljavimmilla paikoilla kasvaa samoja lajeja kuin sekatyypin korpien painanteissa. Karumpien sekatyypin rämeiden painanteissa viihtyvät tupasvilla, tupasluikka ja rahkasara. ”Usein on hankala vetää rajaa puustoisen suon ja sekatyypin suon välille. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos 50–100 metrin päässä olevaa ihmistä ei näe, on kyseessä puustoinen suo”, Vasander sanoo. Suojellut hyvä tietää Käytännön metsätaloudessa joutuu nykyisin melko harvoin tekemisiin suotyyppien kanssa, sillä suotyyppijärjestelmä kattaa vain ojittamattomat suot. Metsätaloutta harjoitetaan lähinnä ojitetuilla soilla. Saarisen ja Vasanderin mukaan metsänomistajien on kuitenkin hyvä tietää joitain suotyyppejä. Ne ovat luonnonsuojelulaissa mainittu tervaleppäkorpi sekä metsälain mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvat lehtoja ruohokorvet, metsäkorteja muurainkorvet, letot, vähäpuustoiset joutoja kitumaan suot sekä luhdat. Metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että näiden suotyyppien säilyminen ei vaarannu. Lehto-, ruoho-, metsäkorteja muurainkorvissa pääpuulaji on yleensä kuuKASVUPAIKKOJA KÄSITTELEVÄ JUTTUSARJA KESTÄÄ KOKO VUODEN. 1. Kangas vai suo? 2. Kasvupaikkaja metsätyypit 3. Karukkokankaat, kuivat kankaat ja lehdot 4. Kuivahkot kankaat 5. Tuoreet kankaat 6. Lehtomaiset kankaat 7. Suotyypit 8. Turvekankaat si, tervaleppäkorvissa tervaleppä. Lehtoja tervaleppäkorvissa kasvaa runsaasti suuria saniaisia, ruohokorvissa ruohoja ja heiniä. Metsäkortekorven tunnistaa metsäkortteista, muurainkorven suomuuraimista eli lakoista. Lettoja on lähinnä Pohjois-Suomessa, ja niillä viihtyvät kämmeköiden ja lettovillan kaltaiset vaateliaat lajit. Vähäpuustoisiin joutoja kitumaiden soihin kuuluu monia suotyyppejä. Luhdat taas ovat tulvavaikutteisia soita. ”Riittää, että suojeltavien suotyyppien olemassaolon tiedostaa. Tunnistamiseen voi pyytää apua metsäammattilaisilta”, Saarinen sanoo. Artikkelissa on hyödynnetty Metsäkustannuksen kustantamaa kirjaa Suotyypit ja turvekankaat – kasvupaikkaopas. Metsälehti ja Metsäkustannus ovat osa Tapio-konsernia.? l Varsinainen sararäme on Suomen eniten ojitettu suotyyppi. M A RK KA U SA A RI N EN Kurjenjalka on hyvä ruohoisten soiden opaskasvi. Metsälehti Makasiini 41 9731_.indd 41 9731_.indd 41 3.11.2022 16.07 3.11.2022 16.07
JUURIKÄÄVÄN lahottama kuusen tyvi ei kelpaa tukiksi. Siitä syntyy lumppi. Poikkeuksellinen katkonta rekisteröityy metsäkoneen keräämään katkonta-aineistoon. Tämän tiedon hyödyntämistä juurikääpätuhojen torjunnassa tutkitaan parhaillaan Luonnonvarakeskuksen (Luke), Metsätehon ja Metsäkeskuksen yhteisessä TyviTuho -hankkeessa. Viime vuonna startanneessa hankkeessa jalostetaan metsäkoneen tuottamaa tietoa ja saadaan näin aikaisempaa tarkempi käsitys juurikäävän levinneisyydestä. ”Kun tietoa kertyy laajemmalti, voidaan tehdä alueellisia riskianalyysejä siitä, missä päin juurikääpä vaivaa ja missä vaaditaan enemmän neuvontaa kuin jossain muualla”, tutkimusprofessori Mikko Peltoniemi Lukesta kertoo. Kolmivuotisen hankkeen aikana laaditaan riskikartta, jonka avulla voidaan tehdä ennusteita juurikääpälahosta kohteille, joista hakkuutietoa ei vielä ole. Tavoitteena on lisäksi jalostaa metsikkökohtaista lahotietoa ja mallintaa, mikä on kustannustehokas kasvatusja uudistamismenetelmä yksittäisellä kuviolla. Alustavat tulokset ovat lupaavia. ”Metsäkoneen tuottama data vaikuttaa käyttökelpoiselta lahontunnistukseen, mutta jos on kyseessä monituhokohde, silloin sen käyttö tulee vaikeammaksi. Noin vuoden kuluttua tiedämme tarkemmin, miten metsäkoneiden tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää juurikäävän torjunnan ohjeistamisessa”, Peltoniemi arvioi.? l ? TIIA PUUKILA Katkontatieto avuksi juurikäävän torjunnassa Tutkimushankkeessa jalostetaan metsäkoneen keräämää tietoa. Metsäkoneen katkontatiedon avulla saadaan tarkka sijainti, missä kohdin hakkuukuviota juurikääpälahoa on. Tätä tietoa voidaan hyödyntää kuvion uudistamisessa. SA M I KA RP PI N EN LUONNONVARAKESKUKSEN seuranta osoitti, että kuusija mäntyvaltaisten metsien kivennäismaahan kertyy hiiltä puuston varttuessa. Mitä enemmän metsikössä on eloperäistä ainesta ja ravinteikkaampi kasvupaikka, sitä suurempi on hiilivaraston kasvu. Tulokset perustuvat 14:n eri puolilla Suomea sijaitsevan metsikön seurantaan yli 20 vuoden ajan. KANGASMETSIEN MAAPERÄ ON HIILINIELU SUDEN DNA-näytekeräys käynnistyi 1. marraskuuta ja jatkuu helmikuun loppuun. Suden jätöksestä analysoitavan DNA:n avulla tunnistetaan kyseinen susi ja susireviirin rajat. Lisäksi selviää, elääkö reviirillä susipari vai -lauma. ”Jos DNA-tiedot jäisivät puutteellisiksi, se heikentäisi susikanta-arvion tarkkuutta”, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mia Valtonen. SUSIEN DNA TAAS TALTEEN W IK IM ED IA CO M M O N S 42 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » TUTKITTUA 9732_.indd 42 9732_.indd 42 3.11.2022 16.11 3.11.2022 16.11
SUOMESSA EI OLE enää metsiä ollenkaan, on vain puupeltoja. Tähän tulokseen oli päätynyt rouva, joka jossakin tuutissa antoi kommenttinsa. Saattoi olla tilanne Elokapinan istunnosta Mannerheimintiellä. Muusta en tiedä, mutta ainakin meillä on puupeltoja. KASVATAMME JOULUKUUSIA elääksemme ja kampittaaksemme edes muutaman tuontikuusen. Kuusemme ovat kasvamassa entisillä pelloilla ja niityillä, mutta enimmät metsämaalla. Ja ovat totisesti puupeltoja: joukkoon ei hyväksytä mitään muuta puulajia. Lehtipuut piiskaavat kuusten latvat ja oksat pilalle, mänty varjostaa naapurikuusten oksat heiveröisiksi. Ruohotkin torjutaan tai katkotaan. Iloksemme kukkasia ja perhosia riittää myöhäiseen syksyyn, kun kilpailevaa ruohokasvustoa on kuritettu. Kasvatamme visakoivuja eläkerahastoksemme ja mielenkiinnon vuoksi. Ovat puupeltoja. En ole vielä hoksannut, miten visakoivikon voisi perustaa kuusikon sekaan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Koivu, kuten muutkin lehtipuut, on valoa tarvitseva ja varjosta kärsivä. Koska visat edellyttävät aktiivista hoitoa ja niiden korjuu aikanaan voi olla yksilökohtaista, pitää tehdä tiestö ja ajouraverkosto ennen istutusta. Avohakkuun kautta on mentävä tai oltava ilman. Kaikki visojen tasalle tai päälle nousevat muut puulajit on poistettava. Alikasvoksena toki jonkun verran muuta puustoa sopii olla, mutta liikamääräisenä ne haittaavat oksien leikkuuta. Kasvatamme tammia jälkipolvien hyväksi ja kokeilunhalusta. Eipä täällä Pirkanmaan ja Satakunnan seutuvilla ole muuta mahdollisuutta tammimetsän perustamiseen kuin istutus tai terhojen kylvö. Eikä takuulla onnistu ison metsän alle, valoa ja tilaa on oltava. Samoin tiestö, kuten visoillakin. Tammea ei kannata kasvattaa, ellei ole resursseja sen oksien leikkaukseen. Eikä tammenkaan päälle voi päästää muiden puulajien latvoja. Puupelto siis. PYHÄN PUUN PIHLAJAN kasvatus on antoisaa. Se on vähintään kolmesti kaunis – kukkiessaan, marjoessaan ja lintujen saapuessa. Lisäksi pihlajaisen sahatavaran hinta on vähintään viisinkertainen perussahatavaraan verraten. Ahneuden piruhan taas tässäkin on takana. Puhutaan primääripuulajeista, jotka saapuvat ensimmäisinä paikalle kaiken tuhonneen metsäpalon jälkeen. Siis avoimelle paikalle. Pihlajahan se siellä hikevämmillä paikoilla pukkaa ilmoille, alut ovat tulleet linnunkakkojen mukana ja terveinä säilyneistä juuristoista. Puupelto tämäkin. Koivujakin kasvatamme. Rauduksia vaneriksi ja sahoille, hieksistä otetaan tuohet ja sitten pilkotaan klapeiksi. Avohakkuun ja istutuksen tai koivun siemenpuuasennon kautta on koivikot perustettu, muuta keinoa en tiedä. Jotta puut kasvaisivat hyvin ja niiden ympärillä voisi hääriä helpommin, tehdään niille tilaa. Eli selvä puupelto, taimikonhoitoineen ja harvennuksineen. Männiköitäkin meillä on karummilla mailla. Siellähän ei riitä vesi eivätkä ravinteet kuin joillekin yksittäisille kuusille ja koivuille. Jälleen näemme puupeltomännikön – avaran, valoisan ja pullollaan puolukoita. Lepikkomme kasvavat ojien partailla, haavikot entisten emohaapojen asemasijoilla, juurivesoista syntyneinä. Kaikille tehdään tilaa, jotta kasvaisivat pyöreiksi muodoltaan ja vältettäisiin epäkeskoja ytimiä. Korjuun järkevöittämiseksi ja hinnan pitämiseksi aisoissa iso osa muista puulajeista poistetaan. Puupelto jos mikä.? l Puupellon poika tunnustaa JARMO SIROLA Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä. PUUPELLOILLE KASVAMAAN » kotimaisia puulajeja » huolenpitoa kaipaavia Metsälehti Makasiini 43 OMA METSÄ » METSÄLÄISEN ALLAKKA 9778_.indd 43 9778_.indd 43 3.11.2022 16.14 3.11.2022 16.14
METSÄVEROTUS HANNU JAUHIAINEN Metsänomistaja ja veroasiantuntija METSÄNHOITO KARI MIELIKÄINEN Maatalousja metsätieteiden tohtori, emeritusprofessori KONEET LEO SAASTAMOINEN Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkoneiden asiantuntija METSÄVEROTUS VÄINÖ SIKANEN Metsätalousinsinööri, sukupolvenvaihdosten asiantuntija LUONTO SEPPO VUOKKO Filosofian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija KYSY POIS! Metsälehti Makasiinin asian tuntijat ovat käytössäsi. LÄHETÄ KYSYMYKSESI: makasiini@metsalehti.fi tai postitse Metsälehti Makasiini, Maistraatin portti 4 A, 00240 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valo kuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. MITEN KUUSI KASVAA MÄTTÄÄSTÄ? Metsässäni on kuusi, jonka oksat kasvavat sammaleisesta mättäästä ilman varsinaista runkoa. Mikä voi aiheuttaa tuollaisen kasvutavan? Ovatko tällaiset kuuset yleisiä? Oksamatto syntyy, kun kuusen runko kuolee alimpien oksien yläpuolelta. Syy voi olla mekaaninen (vaikkapa raivaussaha), sienitauti, hyönteistuho tai ankara ilmasto. Oksat pitävät juuriston elossa ja kasvavat yhä laajemmaksi matoksi. Maahan nojaaviin oksiin voi kasvaa uusia juuria, jolloin oksisto pysyy elossa, vaikka alkuperäinen juuristo kuolisi. Metsän sisällä maanmyötäisenä kasvava kuusi kärsii varjostuksesta ja jääkin lyhytikäiseksi. Avoimilla paikoilla se voi elää pitkään, jopa pitempään kuin rungolliset kuuset konsanaan. Ruotsin tuntureilla on kuusikasvustoja, joita sanotaan tuhansien vuosien ikäisiksi. Maanmyötäiset kuuset eivät yleensä kuki. Haarojen kärjistä voi kuitenkin kasvaa pystyjä runkoja, jotka kukkivat ja tekevät siementä, jos vain sääolot sallivat. Tuntureilla syntyy melko usein kuusikirkkoja, joissa keskellä törröttää alkuperäinen keloutunut runko pappina ja seurakunnan muodostavat terveet, oksankärjistä muodostuneet nuoret puut. Norjassa ja Ruotsissa kasvaa perimältään poikkeava kuusimuoto, jonka esiintymisalue ei yllä Suomeen. Sen on täytynyt säilyä jääkauden yli Länsi-Norjan rannikolla. Luultavasti se on selviytynyt pahimmista ajoista mattomaisesti koloihin painautuneena, suojassa viiman ajamilta jääkiteiltä. Silloiset turvapaikat ovat nyt meressä 100–120 metrin syvyydessä eikä niitä siksi ole päästy tutkimaan. SEPPO VUOKKO KIRJANPAINAJIEN TUHOAMIEN KUUSIEN KÄYTTÖ? Kysymykseni liittyy kirjanpainajien tuhoamien kuusien käyttöön. Kun kaadan kuusen, pitääkö se kuoria, jos aion käyttää sen polttopuuna? Pitääkö kuoret polttaa, jotta toukat tuhoutuvat? Vai onko kuoriminen turhaa työtä? » KIRJANPAINAJAN kesäsesonki alkaa ilmojen lämmetessä noin kahteenkymmeneen asteeseen, jolloin talven sammaleessa uinuneet kuoriaiset alkavat parveilun. Munat piilotetaan tuulenkaatoihin, kantoihin, talvella hakattuun puutavaraan ja heikentyneisiin Maanmyötäisenä kasvava kuusi on menettänyt syystä tai toisesta rungon alimpien oksien yläpuolelta. JA AK KO AA RR EK O RP I OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET 44 Metsälehti Makasiini 9773_.indd 44 9773_.indd 44 3.11.2022 16.20 3.11.2022 16.20
›› pystypuihin. Toukista kehittyy kuoren alla aikuisia noin kuudessa viikossa, jolloin ne poistuvat puusta. Varhain aikuistuvat kuoriaiset saattavat saavuttaa sukukypsyyden, parveilla ja synnyttää toisen sukupolven samana kesänä. Myös kevään ensimmäiset kuoriaiset voivat saada aikaan sisarsukupolven. ”Ylimääräiset” sukupolvet ovat viheliäisiä siinä, että ne aiheuttavat tuhoja vielä myöhään syyskesällä. Samalla ne myös lisäävät sammaleessa talvehtivien kuoriaisten määrää. Kirjanpainajien aiheuttamaa tuhoriskiä voi jossakin määrin vähentää rajoittamalla niiden lisääntymismahdollisuuksia. Metsätuholaki määrää poistamaan yli kymmenen kuutiometrin tuoreet pinot ja tuulenkaadot metsästä ennen kuin kuoren alla kehittyvät aikuiset lähtevät puista. Ajankohta vaihtelee alueellisesti heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin. Nuoren metsän harvennus lisää puuston elinvoimaa pystypuihin iskeytyviä kirjanpainajia vastaan. Varttuneita kuusikoita ei kannata enää harventaa vaan uudistaa. Kuolleiden puiden poistaminen metsästä ei ole kirjanpainajaa ajatellen enää tärkeää, koska kuoriaiset ovat poistuneet paikalta jo ennen puiden kuolemaa. Jos polttopuuta löytyy muualta, kuortaan karistavien puiden jättäminen metsään on eräänlainen ekoteko. Kuolleet pystypuut antavat kodin kirjanpainajia hävittäville pistiäisille ja myös ”kesymmille” lahoa puuta syöville toukille ja sienille. Kuolleista kuusista tehtyjä polttopuita ei tarvitse myöskään kuoria eikä kuoria polttaa, koska klapeissa kirjanpainajista ovat jäljellä enää syömäkuviot. KARI MIELIKÄINEN VOIKO OHJAUSTANKOA KAVENTAA? Ostin uuden sahan, mutta huomasin, että se on kömpelö tiheässä metsässä. Kavensin ”ohjaustankoa” 50 millimetriä, nyt on parempi. Uskaltaako ottaa enemmän? Miten kaventaminen vaikuttaa? » RAIVAUSSAHAN valjaiden säädöllä on suuri merkitys työskentelyn mukavuuteen. Väärin säädetyt valjaat jättävät sahan lisäksi väärään asentoon. Sahan kahvojen säädöllä on ratkaiseva merkitys työskentelyyn. Lähtökohtana on, että kaasukahvan tulee olla aivan runkoputken vieressä. Tällä säädöllä saadaan molemmat kädet yhtä kauas vartalosta eli luonnolliseen asentoon. Vartalo jää suoraan eikä kierry. Käsikahvat säädetään tietenkin niin, että ranteet ovat ~ ~ Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! Metsälehti Makasiini 45 9773_.indd 45 9773_.indd 45 3.11.2022 16.20 3.11.2022 16.20
luonnollisessa asennossa. Kysyjä oli lyhentänyt vasemman käden ”ohjaustankoa” 50 millimetriä. Mielestäni se on maksimimitta lyhennykselle. Kysyjä ei maininnut sahan merkkiä ja mallia. Sahojen kahvaleveyksissä on pieniä eroja, joten niitä kannattaa vertailla jo hankintahetkellä. Kaikissa sahoissa ei ole mahdollista kaventaa kahvaväliä. Kahvalämmityksellä varustettujen sahojen ohjaustangon lyhentäminen on hankalampaa. Ennen kuin tankoa lyhentää, kannattaa tarkkailla omaa raivaustekniikkaa. Kaatuuko tekniikkavirheen takia runkoja jatkuvasti kahvojen väliin eli sahurin päälle. Tämä hidastaa ja hankaloittaa työtä. Ohjaustangon lyhentäminen ei vaikuta sahan tekniikkaan, mutta vaikuttaa työskentelyyn. Sahaa ohjataan pääasiassa vartalolla. Kahvoilla sahaa ohjataan esimerkiksi kallistettaessa sahaa sekä pidettäessä ja ohjattaessa sitä halutussa suunnassa tarvittaessa. Näin tehdään poikkeuksetta jokaisella rungolla. Jos ohjausvartta lyhennetään, vipuvarsi lyhenee ja kahvoilla tapahtuvaan ohjaukseen tarvitaan enemmän voimaa. Ohjaus tapahtuu pääasiassa vasemmasta kahvasta. Jos päätyy lyhentämään ”ohjausvartta”, niin kahvojen leveyden pitäisi olla vähintään hartioiden leveys. Ihan vain ergonomian takia. LEO SAASTAMOINEN MITEN SÄÄSTÄISIN VEROISTA? Perin sisareltani vuosi sitten 100 hehtaarin metsätilan, josta joudun maksamaan perintöveroa yli 30 prosenttia. Hirvittää, että joudun maksamaan puiden myynnistä vielä saman veron kuin perinnöstä. Kannattaisiko siirtää tila osakeyhtiölle? Onko muuta keinoa säästää kohtuuttomista veroista? Minulla on kaksi aikuista lasta. » MIELESTÄNI siirtäminen osakeyhtiölle ei ole paras ratkaisu, sillä osakeyhtiöllä ei ole mahdollisuutta saada metsävähennystä. Suosittelen metsätilan siirtämistä kaupalla teidän lapsillenne. Kauppahinta voi olla 76 prosenttia käyvästä arvosta, joten lapsenne saavat kohtuullisen suuren verottoman lahjan. Kauppahinnan maksu voidaan muuttaa korottomaksi lainaksi. Maksuaika teidän iässä voi olla jopa 15 vuotta. Lainan maksuaikataulun voitte merkitä kauppakirjaan esimerkiksi näin: ”Lyhennys tasasuuruisin erin kolmen vuoden välein, viimeistään 31.12.2037.” Erillistä velkakirjaa ei tarvitse laatia. Korottomasta lainasta ei tarvitse tehdä ilmoituksia verottajalle. Arvioisin, että rahallinen hyöty on näin toimien yli satatuhatta euroa. Hyöty kaupasta on, että te saatte kauppahinnan verottomana, koska sisarenne ja teidän yhteenlaskettu omistusaika on yli kymmenen vuotta ja teidät katsotaan metsätalouden harjoittajaksi. Lapsenne maksavat metsätulosta puunmyyntiveroa noin 11 prosenttia, koska he saavat myydä metsävähennyksen ansiosta 60 prosenttia kaupan metsän arvon ja kaupan kulujen summasta verottomana. Myös heille muutoin myöhemmin tulevat perintöverot jäävät näin pois. VÄINÖ SIKANEN MITEN LASKETAAN AUTON TODELLISET KULUT? Vero-ohjeen mukaan oman auton kulut voidaan vähentää todellisten kulujen mukaan. Miten ne lasketaan? » AUTON vuosikustannus saadaan selville, kun kaikki vuosikulut – bensa-, huoltoja vakuutuskulut arvonlisäveroineen – sekä auton laskennallinen poisto lasketaan yhteen. Laskennallinen poisto on auton arvon todellinen alenema. Arvonalenemaan vaikuttaa moni tekijä, muun muassa se, onko auto ostettu uutena vai käytettynä. Uuden auton arvo laskee yleensä ensimmäisinä käyttövuosina enemmän kuin seuraavina. Arvon aleneman laskemiseen löytyy netistä erilaisia laskureita. Yleisesti arvon aleneminen on noin 10 prosentin luokkaa vuodessa. Arvonaleneminen lasketaan auton verovuoden alun käyvästä arvosta. Laskennallista poistoa määritettäessä ei siis käytetä kaluston poistossa käytettyä 25 prosenttia vaan todellista arvon alenemaa. Näin saatu vuosikustannus jaetaan ajettujen kilometrien määrällä. Saatu arvo kerrotaan metsäajokilometrien määrällä, jolloin saadaan metsäverotuksessa vähennettävä oman auton kustannus. HANNU JAUHIAINEN www.kesla.com UUSI KESLA 326T-KUORMAIN Vahva ja ulottuva OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET 46 Metsälehti Makasiini 9773_.indd 46 9773_.indd 46 3.11.2022 16.20 3.11.2022 16.20
PUDOTIN pari viikkoa sitten puhelimeni raivaustyömaalle. Raivausrydön seasta sen etsiminen oli toivotonta – varsinkin kun valittuna oli värinähälytys, joten soittoäänestäkään ei ollut apua. Ensimmäinen opetus: Metsässä puhelinta ei ikinä kannata pitää äänettömällä. Täysillä oleva soittoääni on iso apu, jos katoamispaikka on edes ylimalkaisesti tiedossa. Toinen vinkki on ladata puhelimen akku ennen metsään lähtöä, silloin etsintään on enemmän aikaa. Puhelin löytää toisen luo Kovakaan soittoääni ei auta, jos puhelimen olinpaikasta on hatara käsitys. Silloin avuksi tarvitaan toinen Android-puhelin tai -tabletti, johon on ladattu Paikanna laite -sovellus Googlen Play-kaupasta. Sen avulla hukatun puhelimen paikantaminen onnistuu parilla edellytyksellä. Kadonneen puhelimen pitää olla kirjautuneena käyttäjänsä Google-tilille. Lisäksi paikannustoiminnon on oltava päällä ja mobiilidatan käyttö sallittu. Ne aktivoidaan puhelimen näytön yläreunan alasvetovalikosta. Samasta, josta esimerkiksi soittoäänen saa vaimennettua. Sen jälkeen etsijän puhelimen Paikanna laite -sovellukselle kirjaudutaan vierailijana hukatun puhelimen Google-tilin käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Ne on siis muistettava. Kun etsittävä laite on määritelty, sovellus muodostaa karttapohjan, jossa hukatun puhelimen sijainti näkyy renkaana, jonka halkaisija on maastossa 20–30 metriä. Etsijän sijainti näkyy pienenä täppänä ja kulkusuunta vielä pienempänä nuolena. Karttapohja ja suuntanuoli ovat epähavainnollisia, joten kulkusuuntaa määriteltäessä ja korjattaessa suuntaa piti erikseen haarukoida. Karttapohjasta puuttuu myös etäisyysasteikko. Sovellus palauttaa soittoäänen Ylläsanotusta huolimatta sovellus ohjasi puhelimen lähelle, mutta sen tarkkaa sijaintia ei pystynyt suuntimaan. Tähän saattoi vaikuttaa se, että kokeilun aikaan paikannussignaalit olivat poikkeuksellisen epätarkkoja. Huonolla ”gps-kelilläkin” pääsimme noin parinkymmenen metrin etäisyydelle puhelimesta. Sen jälkeen soittoääni paljasti laitteen tarkan sijainnin. Toiminnolla ”toista ääni” hukattu puhelin soittaa soittoääntään täydellä voimalla, vaikka käyttäjä olisikin valinnut värinätai äänettömän hälytyksen. Lisäksi sovelluksella voi suojata ja tyhjentää puhelimen. Applen valmistamien iPhone-puhelimien paikantaminen ei näillä ohjeilla onnistu.? l Apua, missä mun puhelin on! PAIKANNA LAITE -SOVELLUS -sopii vain Androidpuhelimille -ladattavissa Google Play -kaupasta PLUSSAT JA MIINUKSET +Maksuton ja helppokäyttöinen +Puhelin löytyi -Epäselvä kulkusuunnan ohjaus -Etäisyysasteikko puuttuu karttapohjalta Google tietää meistä melkein kaiken, myös hukkaamamme puhelimen sijainnin. Kokeilimme Paikanna laite -sovellusta. Hukatun puhelimen lähellä Paikanna laite -sovelluksensuuntimat kävivät sekaviksi, mutta silloin oltiin jo niin tuntumassa, että soittoääni paljasti tarkan sijainnin. Ruutukaappauksessa puhelimen sijainti näkyy kuin rastipisteenä karttaympyrän sisällä. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ KUVA SAMI KARPPINEN Metsälehti Makasiini 47 OMA METSÄ » PIKATESTI 9735_.indd 47 9735_.indd 47 3.11.2022 16.22 3.11.2022 16.22
VEROHALLINTO on viimeisen vuosikymmenen aikana ilmiselvästi panostanut paljon verkkopalveluihinsa. Ne löytyvät osoitteesta www.vero.fi. Nostan seuraavassa esille muutamia verottajan sähköisiä palveluita ja ohjeita, jotka koen arvokkaiksi metsänomistajille ja metsänomistusjärjestelyitä suunnitteleville. Verolomakkeet ja OmaVero Marraskuussa 2022 julkaistaan tätä verovuotta koskevia verolomakkeita, kuten 2C metsätalouden veroilmoitus -lomake. Mahdollisuus antaa vuoden 2022 metsäveroilmoitus sähköisessä asiointipalvelussa eli OmaVerossa avautuu tammikuussa 2023. Metsänomistajat siirtyvät pikkuhiljaa sähköiseen ilmoittamiseen. Se on huomattavasti nopeampaa ja vaivattomampaa, jahka palveluun on tottunut. Ei kannata lannistua alkukankeudesta! Muista valtuutus yhteisomistuksessa Kuolinpesän tai yhtymän osakas tai osakkaiden edustaja voi antaa OmaVerossa yhteisomistuksen veroilmoituksen vain, jos ilmoittaja on saanut Suomi.fi-valtuutuksen. Jos valtuuksia ei ole, on veroilmoitus annettava paperilla. Kuolinpesällä on oltava Y-tunnus, jotta osakkaat voivat antaa valtuudet Suomi. fi-palvelussa veroasiointiin. Ilman Y-tunnusta kuolinpesä ei voi asioida OmaVerossa. Metsätaloutta harjoittava kuolinpesä voi hankkia Y-tunnuksen hakeutumalla arvonlisäverolliseksi metsätalouden harjoittajaksi Yritysja yhteisötietojärjestelmässä (ytj. fi). Tämä rekisteröinti oikeuttaa kuolinpesän myös vähentämään täysimääräisesti laskuissa maksamansa arvonlisäveron omassa arvonlisäverotuksessaan tai saamaan ne palautuksena. Löydät opastusta sähköiseen asiointiin www.vero.fi-sivustolla polulta: Verohallinto > Yhteystiedot ja asiointi > Asioi verkossa > Näin valtuutat. Kehotan varaamaan aikaa ja kärsivällisyyttä valtuutusohjeiden lukemiseen. KANNATTAA TUTUSTUA Verohallinnon verkkosivusto on kuin laaja aarnimetsä, joka jatkuvasti puskee vanhan tilalle uutta. Metsänomistajille sieltä löytyy useita hyödyllisiä ohjeita ja palveluita. Ennakkoratkaisulla voidaan myös varmistaa, ettei metsäkiinteistön alihintaisesta kaupasta tule lahjaveroseuraamusta. PIRJO HAVIA 48 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ 9779_.indd 48 9779_.indd 48 3.11.2022 16.24 3.11.2022 16.24
PIRJO HAVIA Varojen arvostaminen Kun suunnitellaan metsänomistusjärjestelyjä, tarvitaan tieto omaisuuden arvosta. Verohallinto julkaisee vuosittain loka-joulukuussa ohjeen varojen arvostamisesta perintöja lahjaverotuksessa. Ohjeesta löytyy muun muassa kauppahintatilastoon perustuvat maakunnittaiset lomakiinteistöjen keskineliöhinnat sekä metsämaan keskihehtaarihinnat. Nämä eivät täsmää yksittäisiin kiinteistöihin, jos halutaan saada tarkka arvo. Mikäli tila-arviota ei ole, näitä arvoja käytetään perintötai lahjaveron perusteena. Arvostusohjeeseen kannattaa tutustua vaikka ihan vaan uteliaisuuttaan. Ohje tarjoaa laajan katsauksen eri omaisuuslajien arvostusperusteisiin. Ohjeeseen johtaa polku: Syventävät vero-ohjeet > Ohjeet > Varojen arvostaminen perintöja lahjaverotuksessa. Kiinteistöverotukseen rajanvetoa Elokuussa 2020 Verohallinto julkaisi ohjeen Maatalousja metsämaan verovapaus kiinteistöverotuksessa. Siinä käsitellään erityisesti sitä, milloin yleiseksi rajaksi mielletty kahden hehtaarin koko tekee kiinteistöstä kiinteistöverosta vapaan maatilan ja milloin taas ei. Ohje löytyy polulta: Syventävät vero-ohjeet > Ohjeet > Maatalousja metsämaan verovapaus kiinteistöverotuksessa. Yhteismetsien verotuksesta Kaksi vuotta sitten Verohallinto julkaisi ensimmäiset yhteisetuuksia koskevat syventävät ohjeet, joissa myös yhteismetsät oli otettu huomioon. Ohje on julkaistu päivitettynä 23.6.2022 nimellä Yhteisetuuksien tuloverotus. Siinä käsitellään pääasiassa yhteismetsien, tiekuntien ja jakokuntien verotusta. Yhteismetsien kirjanpitäjien ja hallinnon kannattaa tutustua yhteismetsän tuloverotusta koskevaan osuuteen. Ohjeessa on kuvattu selSH U TT ER ST O CK IM AG ES Metsälehti Makasiini 49 9779_.indd 49 9779_.indd 49 3.11.2022 16.24 3.11.2022 16.24
västi myös yhteisetuuden osakkaan verovelvollisasemaa. Erittäin tärkeänä pidän seikkaperäistä opastusta yhteismetsän osakkaan luovutusvoiton verotuksesta tilanteissa, joissa osakas luovuttaa omia yhteismetsäosuuksiaan. Ohje löytyy polulta: Syventävät vero-ohjeet > Ohjeet > Yhteisetuuksien tuloverotus. Onnistu oikaisemaan Tiesitkö, että verotuspäätökseen voi hakea muutosta kolmen vuoden ajan verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta? Verovuotta 2016 koskevan oikaisuvaatimuksen voi kuitenkin tehdä vielä 2.1.2023 mennessä, koska vuonna 2016 oli voimassa viiden vuoden määräaika. Voit tarkistaa asiaasi koskevan verovuoden ja muutoksenhakuohjeen saamastasi verotuspäätöksestä. Pääset katsomaan eri verojen muutoksenhakuohjeita polulta: Henkilöasiakkaat > Verokortti ja veroilmoitus > Muutoksenhaku. Kuolinpesien ja lahjan saajien kannattaa erityisesti paneutua oikaisumahdollisuuteen, mikäli he ovat myyneet saamaansa omaisuutta saantoa seuranneiden 3–4 vuoden aikana. Myyntihinnan perusteella voi hakea oikaisua perintötai lahjaverotukseen ja siten välttyä korkeammalta luovutusvoitonveroseuraamukselta. Perintöverotuksen oikaisuvaatimusta opastetaan polulla: Henkilöasiakkaat > Omaisuus > Perintövero > Muutoksenhaku. Ennakoi ajoissa Jos suunnittelet omaisuutesi luovuttamista veroja minimoimalla ja suunnitelmaan liittyy epävarmuustekijöitä, kannattaa hakea Verohallinnon sitovaa ennakkoratkaisua. Varsinkin maatilan sukupolvenvaihdoksessa sillä, sovelletaanko luovutukseen perintöja lahjaverolain 55 pykälän mukaista huojennusta, on suuri verovaikutus. Ennakkoratkaisulla voidaan myös varmistaa, ettei metsäkiinteistön alihintaisesta kaupasta tule lahjaveroseuraamusta. Miten se olikaan: ”Parempi katsoa kuin katua.” Ennakkoratkaisu on sitova päätös siitä, miten Verohallinto toimittaa verotuksen yksittäisessä veroasiassa. Siksi jo ratkaisun hakemisvaiheessa on kuvattava asia sellaisena kuin se on tarkoitus toteuttaa, ja esitettävä täsmällinen kysymys, johon vastausta haetaan. Esimerkiksi: ”Muodostuuko tässä luovutuksessa verotettavaa lahjaa?” Ohjeet ennakkoratkaisun hakemiseen löytyvät polulta: Syventävät vero-ohjeet > Ohjeet > Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös. Nopeat verolaskurit Verohallinnon sivuilta löytyy nopea laskuri perintöveron ennakointiin ja lahjaveron laskentaan. Kun syötät saamasi perinnön tai lahjan arvon laskuriin, saat suoraan siitä menevän veron suuruuden. Sinun on itse tarkistettava, kuulutko 1. vai 2. veroluokkaan. Siihenkin löytyy palvelusta selkeä opastus. Lahjaverolaskuri löytyy polulta: Henkilöasiakkaat > Omaisuus > Lahjavero > Lahjaverolaskuri. Perintöverolaskuri löytyy polulta: Henkilöasiakkaat > Omaisuus > Perintövero > Perintöverolaskuri. Tässä yhteydessä on paikallaan mainita Suomen metsäkeskuksen sivuilta löytyvä metsälahjavähennyslaskuri. Ensi vuoden alkupuolella siellä julkaistaan myös luovutusvoittoverolaskuri. Aina saa kysyä Jos joku veroasia askarruttaa mieltä, kannattaa pitää matalaa kynnystä asian selvittämisessä. Verohallinnolle voi lähettää kysymyksiä OmaVerossa ja chatissä. Kysymyksiä voi myös esittää puhelimitse, tosin jonotusajat ovat usein pitkiä. Olen itse saanut myönteisiä kokemuksia jonotuksen aikana jätetystä soittopyynnöstä. Aina on soitettu takaisin. Eri verotustilanteille on omat puhelinnumeronsa, jotka löytyvät polulta: Verohallinto > Yhteystiedot ja asiointi > Palvelunumerot. Käytä Googlea Verohallinnon verkkopalvelun etusivulla on hakupalvelu, joka tuottaa yleensä kymmeniä lähteitä hakusanasta riippuen. Näistä voi olla vaikea erottaa juuri haluamansa. Olen huomannut, että Google-haulla löytää paremmin haluamansa tiedot Verohallinnon sivuilta. Kokeile vaikka Googlessa tässä artikkelissa mainittuja tietolähteiden polkuja. Google-haun tuloksena saattaa ensimmäisenä luettelossa olla vanha versio, joten ole tarkkana versioiden kanssa. Verohallinnon sivuilla avautuvissa vanhoissa versioissa on linkki uusimpaan versioon.? l 50 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ 9779_.indd 50 9779_.indd 50 3.11.2022 16.24 3.11.2022 16.24
KU VA KI M M O BR A N D T/ CO M PI C LÄHES AINA sukupolvenvaihdokseen liittyy tunteita. Osa luopujista on jutellut asiasta lastensa kanssa, osa ei. Vanhemmat ovat pohtineet asiaa jo pitkään, ja sitten tehdään nopeasti ratkaisu tunnepohjalta. Omilla ja lasten maksamilla veroilla ja tukien menetyksillä tai maksuilla ei ole väliä. Samat henkilöt ovat kuitenkin saattaneet seurata bensiinin hinnan kehitystä tai porsaan fileen hintaa kaupassa. Pohtineet siis ihan pikkuasioita. MIHIN KAIKKEEN METSÄTILAN sukupolvenvaihdos vaikuttaa? Nopeasti ainakin seuraaviin asioihin: Mikäli vanhempi päätyy sairaalaan tai kunnalliseen vanhusten huoltoon, kunta perii maksua 85 prosenttia metsän laskennallisesta tuotosta, vaikka puuta ei hakattaisi kuutiotakaan. Lasku voi olla yllättävän iso. Isä ja äiti olivat halunneet säästää perintöä lapsilleen, mutta nyt sitä valuu nopeasti kunnalle. Olisiko sukupolvenvaihdos pitänyt tehdä aiemmin? Yhä useammin tilat saavat tuloja myös tuulivoimasta, mastonvuokrista, murskeen louhinnasta yms. Tällainen tulo on maataloustuloa, se siis rinnastetaan palkkatuloon. Jos tulo on merkittävä, se saattaa pienentää tai poistaa työkyvyttömyyseläkkeen, opintotuen, asumistuen tai nostaa hoitomaksuja. Pahimmillaan tilanne on suorassa omistuksessa ja yhtymässä. Metsäyhtymästä saadut pääomatulot vähentävät esimerkiksi opintotukea ja asumistukea. Yleensä parempia omistusvaihtoehtoja ovat yhtiö, yhteismetsä tai kuolinpesä. ON USEITA TAPOJA siirtää omaisuutta seuraavalle sukupolvelle. (Nyt en käy läpi maatalousyrittäjiä, heillä on omat ehtonsa sukupolvenvaihdoksissa.) Käytännössä tavallisimmat vaihtoehdot metsätaloudessa ovat kauppa tai lahjoitus lapsille. Usein kauppa on edullinen vaihtoehto, kauppahinnan pitää kuitenkin olla vähintään 76 prosenttia tilan käyvästä arvosta. Samalla käytetyt metsävähennykset jäävät tuloutumatta ja syntyy uusi metsävähennyspohja, jota seuraava sukupolvi voi käyttää. Vanhemmat voivat lainata koko kauppahinnan ilman korkoa järjellisellä maksuaikataululla, laina on maksettava säntillisesti vanhemmille. Riippumatta siitä, miten sukupolvenvaihdos tehdään, vanhemmat voivat maksaa ilman lahjaveroa lastensa ja lastenlastensa normaaleja menoja: esimerkiksi vuokran, auton kulut, nettiliittymän, puhelinlaskut ja sähkölaskun. Äiti voi vaikkapa omistaa auton, jota tytär käyttää. Olennaista on, että vanhemmat maksavat laskut kuluista suoraan. Laskut siis suoraan vanhemmille, tilisiirtoja lasten tai lastenlasten tilille ei saa tehdä. Yksi tapa siirtää omaisuutta on siirtää varallisuutta suoraan lapsenlapsille, kun he ovat täysi-ikäisiä. Yhdet verot jäävät maksamatta. Vielä yksi tapa siirtää omaisuutta verotehokkaasti on syytinki, ei siis hallintaoikeus. Syytingillä on sanana huono kaiku, mutta jos syytingin saajalla on vahvat oikeudet, se pienentää lahjaveroa voimakkaasti. Harmittavasti syytinki on pääosalle juristeja niin outo asia, etteivät he osaa sitä käyttää. Syytinki kannattaa tehdä sukupolvenvaihdostilanteessa määräaikaisena. Hallintaoikeus on vaikea asia, monesti kehuttu, mutta useimmiten en näe sitä järkevänä. JURISTIT YLEENSÄ KEHUVAT osaamistaan sukupolvenvaihdoksissa. Törmään silti liian usein tilanteisiin, joissa sosiaaliturvaan, verotukseen ja käytännön metsätalouteen liittyvä osaaminen on heikkoa. Sen maksaa asiakas. Kun kysymyksessä ovat tuet, maksut ja verot, kolumnin kirjoittaja ei vastaa tekstin oikeellisuudesta. Selvittäkää asiat kuitenkin hyvissä ajoin perusteellisesti. Kirjoittaja on mukana veroneuvontaa tarjoavassa yrityksessä.? l Sukupolvenvaihdoksen sudenkuopat ja onnistumiset Usein kauppa on edullinen vaihtoehto. JYRKI KETOLA Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Metsälehti Makasiini 51 RAHAPUU KOLUMNI 9737_.indd 51 9737_.indd 51 4.11.2022 15.09 4.11.2022 15.09
Raakapuun kantohinnat KOKO MAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 68,50 ? 72,15 ? 48,74 20,55 ? 22,30 ? 20,97 ? Uudistushakkuu 71,16 ? 73,49 ? 50,75 ? 22,47 ? 23,73 ? 22,85 ? Harvennushakkuu 60,64 ? 62,35 ? 43,89 ? 20,11 ? 21,16 ? 20,56 ? Ensiharvennus 46,01 ? 48,67 ? 34,74 ? 15,70 ? 16,14 ? 15,79 ? ETELÄSUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 70,66 ? 73,31 ? 47,13 ? 20,60 ? 22,96 ? 20,88 ? Uudistushakkuu 72,36 ? 74,36 ? 48,70 ? 21,58 ? 24,19 ? 22,51 ? Harvennushakkuu 64,30 ? 64,83 ? 42,17 ? 20,26 ? 21,13 ? 20,58 ? Ensiharvennus 46,38 ? 49,45 ? 15,90 ? 17,11 ? 15,84 ? KESKISUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 70,32 ? 73,90 ? 46,41 ? 21,33 ? 23,31 ? 22,28 ? Uudistushakkuu 72,62 ? 74,93 ? 48,37 ? 22,81 ? 24,39 ? 24,12 ? Harvennushakkuu 63,39 ? 64,27 ? 41,67 21,06 ? 22,14 ? 21,84 ? Ensiharvennus 15,66 ? 15,15 ? 15,92 ? VIIKKO 43 SAHASUHDANTEEN nopeasta sulamisesta kertoo, että lounaissuomalainen Westas on päivittänyt ostohinnastoaan kahdesti lokakuun aikana. Tukin touko-kesäkuun jopa 80 euron hintahuipusta on tultu alas lähes kymmenen prosenttia. Metsäjohtaja Juha Mäki korostaa, että hinta on edelleen hyvä ja viime vuoden vastaavaa aikaa korkeampi. Lisäksi kuituja energiapuun hintoja on nostettu. ”Ostamista ei ole lopetettu, talveksi tarvitaan sahattavaa.” Leimikoiden tarjonnasta on paras kärki leikattu, mutta Mäki uskoo, että myyminen ei lopu. ”Maatalousvaltainen Lounais-Suomi herää syksyn puukaupoille aina muuta maata myöhemmin, syyskyntöjen ja koneiden huollon jälkeen.” Keitele Groupin metsäpäällikkö Ilpo Pentinpuron viesti on samansuuntainen. ”Tukin hinnat ovat kääntyneet maltilTUKKI LASKUSSA, KUITU NOUSUSSA Tukkipuuta ostetaan nyt valikoiden ja hintahaitari on leveä. Kuitupuista eniten on noussut koivukuidun hinta. SAM I KARP PINE N TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN 52 Metsälehti Makasiini TALOUS » PUUMARKKINAT 9738_.indd 52 9738_.indd 52 4.11.2022 15.06 4.11.2022 15.06
SAVOKARJALA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 67,28 ? 70,40 ? 48,30 ? 20,17 ? 20,95 ? 21,37 ? Uudistushakkuu 69,84 ? 72,06 ? 51,05 ? 21,73 ? 22,09 ? 23,34 ? Harvennushakkuu 59,20 ? 59,81 ? 43,32 ? 20,11 ? 21,02 ? 21,54 ? Ensiharvennus 40,09 ? 48,77 ? 35,75 ? 14,87 ? 15,50 ? 15,68 ? KYMISAVO TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 71,51 ? 73,52 ? 52,13 ? 21,96 ? 23,31 ? 21,87 ? Uudistushakkuu 73,36 ? 74,49 ? 54,13 ? 23,46 ? 24,78 ? 23,39 ? Harvennushakkuu 65,22 ? 65,67 ? 46,97 ? 22,08 ? 22,18 ? 22,03 ? Ensiharvennus 47,75 ? 47,41 ? 36,53 ? 16,87 ? 17,22 ? 17,17 ? ? NOUSUSSA ? LASKUSSA ? ei vertailutietoa ETELÄPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 67,93 ? 70,19 ? 39,43 ? 20,73 ? 22,09 ? 20,50 ? Uudistushakkuu 70,58 ? 71,46 ? 40,40 ? 22,28 ? 22,79 ? 21,99 ? Harvennushakkuu 56,25 ? 56,59 ? 34,14 ? 19,90 ? 19,84 ? 19,27 ? Ensiharvennus KAINUUKOILLISMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 62,98 ? 63,48 ? 19,39 ? 20,42 ? 18,25 ? Uudistushakkuu 67,05 ? 66,39 ? 21,94 ? 22,64 ? 20,73 ? Harvennushakkuu 56,32 ? 54,76 ? 18,65 ? 18,13 ? 16,93 ? Ensiharvennus 47,25 ? 47,13 ? 15,37 ? 16,22 ? 13,92 ? POHJOISPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 66,59 ? 68,45 ? 42,30 ? 21,95 ? 23,12 ? 21,30 ? Uudistushakkuu 70,20 ? 70,80 ? 42,47 ? 23,99 ? 24,86 ? 23,21 ? Harvennushakkuu 58,66 ? 58,76 ? 41,56 ? 21,19 ? 21,47 ? 20,07 ? Ensiharvennus 50,63 ? 16,89 ? 16,78 ? 15,69 ? LAPPI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 60,29 ? 60,60 ? 18,35 ? 19,24 ? 17,07 ? Uudistushakkuu 64,41 ? 63,27 ? 22,10 ? 21,69 ? 20,37 ? Harvennushakkuu 54,68 ? 54,55 ? 17,90 ? 16,94 ? 16,17 ? Ensiharvennus 15,15 ? 12,31 ? Lisää hintatietoja www.metsalehti.fi ”Tukin hinnanlasku ei tunnu parhaissa leimikoissa.” liseen laskuun ja seuraavat siten sahatavaran hinnan kehitystä.” Hän pitää tilannetta kokonaisuudessaan metsänomistajan kannalta hyvänä, sillä samanaikaisesti kuitupuun kysyntä ja hinta ovat nousseet. Taustalla on Venäjän-tuonnin päättyminen sekä varautuminen investointeihin ja suotuisaan suhdanteeseen. Jäisestä koivusta hyvät energiat Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon johtaja Pekka Sahlman toteaa sahasuhdanteen taittumisen näkyvän siten, että ostot ovat valikoivia ja hintahaitari lavea. Havuvaltaisiin päätehakkuisiinkaan ei välttämättä tule kovin monta tarjousta. ”Valikoivuus tarkoittaa, että haetaan paraslaatuisia päätehakkuita. Tukin hinnanlasku ei tunnu parhaissa leimikoissa, mutta tarjousten yleinen hintataso on alaspäin.” Kuitupuulle kuuluu parempaa. Pohjois-Savossa harvennusten kysyntävaje on kroonista, mutta Sahlmanin mukaan tilanne on nyt parempi kuin aikoihin. Havukuidun hintoihin se ei juuri ole vaikuttanut, sillä leimikkotarjontaa on runsaasti. ”Koivukuidun hinta on noussut eniten, mutta veturina on klapiyrittäjien ja energiakäytön kysyntä. Jäinen koivu antaa tuoreenakin hyvät energiat.” Lapissa outoa tilastonousua Lappi on ainoa hinta-alue, missä mäntytukin tilastohinta on edelleen nykinyt nousuun. Länsi-Lapissa toimivan Metsänhoitoyhdistys Lapin johtaja Veijo Ekonoja ei nousua kuitenkaan tunnista, jos ei laskuakaan. Hän otaksuu, että tilastonousu voi selittyä isojen myyjien yksittäisillä isoilla kaupoilla. Kuitupuun kysyntäja hintanäkymiä hän pitää lupaavina. ”Kuitupuusta käydään lähivuosina kovaa kilpailua. Toivottavasti se näkyy myös hinnassa.” Ekonoja on huomannut jo pientä hinnannousua. Kuitupuun jalostusarvoon suhteutettuna metsänomistajan saama osuus on hänen mielestään silti edelleen mitättömän pieni.? l Metsälehti Makasiini 53 9738_.indd 53 9738_.indd 53 4.11.2022 15.07 4.11.2022 15.07
KUUKAUDEN PUUKAUPPA KUUKAUDEN PUUKAUPPA KESKISESSÄ Lapissa tehtiin syyskuussa puukauppa, jossa tukit menivät Ruotsiin ja kuitupuu energiaksi karsittuna rankana 4,5 senttimetrin latvaläpimittaan saakka. Kohteessa oli kolmenlaista hakkuutapaa. Ylispuiden poisto 7,2 hehtaarin alalta oli tavanomainen lappilainen kovan maan korjuu. Lähes 17 hehtaarin harvennusleimikko oli myös kesäkantava. Osa leimikosta oli luontaisesti syntynyttä, varttunutta kasvatusmetsää ja osa viljellen syntynyttä nuorta kasvatusmetsää. Keskiläpimitta oli 14–15 senttiä ja hehtaarin keskikertymä 69 kuutiota. Korjaamatta on vielä 13 hehtaarin alue, jolta otetaan karsimatonta energiapuuta alkutalvesta. Kertymäksi on arvioitu vajaa 700 kuutiota. Kolmen euron kuutiohinta ei ole korkea, mutta 450 euron kemeratuki hehtaarille nostaa kuution keskihinnan noin 11,5 euroon. Karsimaton ranka korjataan kaivurialustaisella koneella, jossa on keräävä energiapuukoura. Rangat ajetaan kasaan kesätien varteen ja luovutusmittaus tehdään kuormainvaa’alla. Ostajana oli puuta välittävä yritys ja myyjänä metsäyhtymä, joka oli muhittanut kauppaa kymmenisen vuotta. Metsäyhtymä kypsyi puukauppaan osittaisen sukupolvenvaihdoksen ja parantuneen hintatason vuoksi. Hoitohakkuisiin oli painetta, sillä osa harvennuksista oli 40 vuotta sitten tapahtuneen Mauri-myrskyn kaatamaa metsää, jolle ei välittömien uudistamistöiden jälkeen ollut tehty mitään. MIKKO HÄYRYNEN Pitkään muhinut kauppa YLISPUIDEN POISTOA JA HARVENNUSTA LAPISSA PUUTAVARALAJI MÄÄRÄ, KANTOHINTA, MYYNTITULO, M 3 €/M 3 € Ylispuiden poisto 7,2 ha Mäntytukki 152 60 9 120 Mäntypikkutukki 1 30 30 Havuranka 58 23 1 334 Ylispuiden poisto yhteensä 211 49,7 (keskikantohinta) 10 484 Harvennus 16,9 ha Mäntytukki 56 50 2 800 Mäntypikkutukki 4 25 100 Kuusitukki 8 45 360 Havuranka 880 16 14 080 Koivuranka 220 14 3 080 Kasvatushakkuut yhteensä 1 168 17,5 (keskikantohinta) 20 420 Puukauppa yhteensä 1 379 30 904 Puukauppatilastossa esitetään Metsäteol lisuus ry:n jäsenyritysten yksityismetsistä ostaman teollisuuspuun ostomääräja hintatietoja. Tiedot kerätään viikoittain. Viikkohinta lasketaan kohdeviikon ja sitä edeltävän kolmen viikon hintojen keskiarvona. Tässä esitellään vain pystykauppahintoja. Niistä eritellään uudistushakkuut, harvennushakkuut ja ensiharvennukset. Ostetuista puumääristä julkaistaan vain ostomäärien summa. Aineiston kerää ja laskee Metsäteollisuus ry, mutta Luonnonvarakeskus julkaisee sen. VIIKKO-OSTOJEN MÄÄRÄ 10 20 30 40 50 Viikko Milj. m 3 Viikko-ostot 2022 Viikko-ostot 2021 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 54 Metsälehti Makasiini TALOUS » PUUMARKKINAT 9738_.indd 54 9738_.indd 54 4.11.2022 15.07 4.11.2022 15.07
KUUKAUDEN TILAKAUPPA Pitkään muhinut kauppa METSÄTILOJA omistava kuolinpesä päätti taannoin luopua metsäomaisuudestaan. Tämän takia Keski-Suomessa tuli alkusyksystä myyntiin 155 hehtaarin metsätila. Tilan pinta-alasta metsämaata oli 146 hehtaaria ja kokonaispuumääräksi oli arvioitu metsäkiinteistöjä välittävän ammattilaisen toimesta noin 9 000 kuutiometriä. Tästä noin 3 000 kuutiometriä oli tukkipuuta. Lähes puolet pinta-alasta oli taimikoita, joissa on lähivuosina tiedossa runsaasti varhaisperkausta ja taimikon harvennusta. Kakkosja kolmoskehitysluokan metsiä oli yhteensä 41,5 prosenttia pinta-alasta. Uudistuskypsän metsän osuus oli vain kuusi prosenttia. Hintapyynnöksi asetettiin tila-arvioon pohjautuva 450 000 euroa. Määräaikaan mennessä tehtiin neljä tarjousta, joissa oli merkittäviä eroja. Tarjouksen jätti myös kaupunki, jonka alueella metsätila sijaitsee. Tarjouksia vertailtaessa ratkaisevaksi tekijäksi tuli verotus. Jos tilan ostaisi kaupunki, sovellettaisiin kaupassa 80 prosentin hankintameno-olettamaa. Tällöin luovutusvoiton määräksi laskettaisiin vain 20 prosentin osuus tilan myyntihinnasta. Jos taas ostajana olisi yksityinen taho, olisi hankintameno-olettama yli kymmenen vuotta omistetun tilan osalta 40 prosenttia. Luovutusvoitoksi laskettaisiin tällöin 60 prosentin osuus myyntihinnasta. Hankintameno-olettaman erot yksityisen ja julkisen ostajan välillä johtivat siihen, että tilan myynti kaupungille 475 000 euron hintaan oli myyjälle taloudellisesti paras vaihtoehto. Näin siitä huolimatta, että tilasta tuli yksityisiltä ostajilta kaksi euromääräisesti selvästi isompaa tarjousta. Luovutusvoiton määräksi tulee kahdenkymmenen prosentin osuus myyntihinnasta eli 95 000 euroa (0,2 x 475 000 euroa). Siitä myyjä maksaa pääomatuloveron. Koska varsinainen myyntihinta oli matalampi, myyjä säästi merkittävän summan myös kiinteistönvälittäjän palkkiossa. Se määritetään prosentteina myyntihinnasta. Kauppa solmitaan virallisesti marraskuun puolivälin jälkeen, mikäli kaupungin päätökseen ei tehdä määräaikana oikaisuvaatimuksia.? l SAMI KARPPINEN Verotus kannusti myymään kaupungille TILAKAUPPA KESKISUOMESSA PINTA-ALA 155 hehtaaria. KEHITYSLUOKAT taimikot 47 %, nuoret kasvatusmetsät 25 %, varttuneet kasvatusmetsät 16,5 % ja uudistuskypsät metsät 6 % pinta-alasta. Loput joutoja kitumaata, tieja johtoalueita sekä vesistöä. PUUSTOARVIO 9 000 kuutiota. MYYNTIHINTA 475 000 euroa, 3 253 euroa metsämaan hehtaarilta, 52,8 euroa kuutiolta. Kun tilaa havittelee sekä yksityinen että julkinen ostaja, on hyvä muistaa hankintamenoolettaman erot. Myydyn tilan pinta-alasta 47 prosenttia on taimikoita, joissa on lähes kauttaaltaan hoidon tarvetta. Asutuksen läheisyydestä kertovat lukuisat tilalla risteilevät polut, joilla on liikuttu monenlaisin menopelein. SA M I KA RP PI N EN Metsälehti Makasiini 55 TALOUS » TILAKAUPPA 9738_.indd 55 9738_.indd 55 4.11.2022 15.07 4.11.2022 15.07
Maakunta Kaupan, kpl Myyty, kpl Myyty, ha Taimikot, % Hakkuukypsät, % Puusto, m3/ha Tukki, % €/ha €/m3 *Kerroin Varsinais-Suomi 29 21 676 17 23 140 39 8477 60 1,35 Satakunta 34 22 543 32 17 120 37 6159 51 1,18 Häme-Uusimaa 41 34 741 28 18 120 40 7339 61 1,21 Etelä-Karjala 38 36 684 32 12 108 33 5314 49 1,04 Kymenlaakso 34 39 1100 30 10 107 35 5699 53 1,15 Pirkanmaa 75 62 1725 27 13 122 41 6337 52 1,19 Etelä-Savo 83 57 2121 26 13 122 36 6529 54 1,11 Eja K-Pohjanmaa 154 109 2969 23 13 103 26 3929 38 1,08 Keski-Suomi 106 85 2855 25 14 124 40 6356 51 1,06 Pohjois-Savo 120 90 3504 22 10 118 32 6051 51 1,07 Pohjois-Karjala 165 126 3878 23 11 120 33 5706 47 1,11 Kainuu 95 76 3279 16 11 103 25 3557 35 1,06 Pohjois-Pohjanmaa 175 126 4721 19 11 93 21 2945 32 1,10 Lappi 118 85 4038 22 14 75 18 2030 27 1,16 Koko maa 1267 968 32834 107 31 4754 44 Lisäys lokakuu 121 94 3059 METSÄTILAKAUPAT TAMMI–LOKAKUUSSA 2022 *Kerroin kuvaa kauppahinnan ja tila-arvion summa-arvon keskimääräistä suhdetta. VarsinaisSuomessa metsämaa maksaa nelinkertaisesti Lappiin verrattuna. Tarjonta, kauppojen määrä ja metsämaan ala ovat kolme prosenttia alle neljän edellisen vuoden keskiarvon. Lapissa metsämaan keskihinta rikkoi 2 000 euron rajan. Etelä-Karjalassa kaupan keskikoko on pienin, 19 hehtaaria metsämaata. 1 3 4 1 2 2 3 4 KORKOJEN nousu on hiljentänyt asuntomarkkinoita, mutta metsätilakaupassa ei näy samanlaista kysynnän ja hintatason laskua. Metsätilojen koko maan keskihinta on nyt 4 754 euroa metsämaan hehtaaria kohden, Hannu Liljeroosin seuranta osoittaa. Nimellinen hintataso on noussut tänä vuonna noin 17 prosenttia. Noususta puolet selittyy eroilla puustojen määrissä ja kauppojen alueellisessa jakautumisessa. Tänä vuonna myyty ala on pienentynyt selvästi Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, mutta kasvanut Kymenlaaksossa, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. ”Inflaatio on 8–10 prosenttia, joten metsämaa on säilyttänyt reaaliarvonsa. Toisaalta kauppojen ominaisuuksilla ja inflaatiolla oikaistuna reaalinen hintataso ei ole noussutkaan”, Liljeroos toteaa. Inflaatiosuoja on tekijä, joka suosii metsäsijoittamista pysyvästi. Liljeroosin tilastosta ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, että inflaation nousu olisi lisännyt metsätilakauppaa. Tarjonta, kauppamäärät ja myyty metsämaan ala ovat kolme prosenttia alle neljän viimeksi kuluneen vuoden keskiarvon. Liljeroosin tuntuman mukaan reaalihintojen säilymisestä on kiittäminen etenkin metsärahastoja, joihin on tänä vuonna virrannut rahaa ennätyksellisesti, oletettavasti piensijoittajiltakin. Esimerkiksi S-Pankin metsärahasto on profiloitunut suurten tilojen ostajana.? l MIKKO HÄYRYNEN Hinnannousua vaiko hintapitoa? Metsätilat ovat pitäneet reaaliarvonsa heränneestä inflaatiosta huolimatta. 56 Metsälehti Makasiini TALOUS » TILAKAUPPA 9738_.indd 56 9738_.indd 56 4.11.2022 15.07 4.11.2022 15.07
HETI alkuun tekee mieli todeta, että ilmaus ”reilu” tuli mieleen Kia Sportagen kanssa monessa kohdassa. Reilusta etuovesta istuu helposti reiluun etupenkkiin... Täytyykin korvata r-sana synonyymeillä, ettei lukijan mieli puudu. Autoon istuu helposti. Kun sen on herättänyt keskikonsolin napista ja valinnut vieressä olevasta jugurttipurkin kokoisesta pylpyrästä ajon eteen tai taakse, tapahtuu lähtö pehmeästi ja luonnollisesti. Valittavissa on sähköajotila, hybriditila ja automaattinen tila. En tajunnut kahden viimeisen eroa, mutta ajo oli aina luontevaa. Edelleen löytyy asetuksista sporttia tai ecoa ja eri napista alamäkiajoa ja vaikka mitä. Kun millä tahansa asetuksella painaa kaasupolkimen matalaksi rintapeltiä vasten, heräävät auton 265 hevosvoimaa väkivaltaiseen lähtöön. Onneksi kaasupolkimen välitys ei ole liian nopea, muuten nelivetoisen ja voimakkaan auton kanssa voisi tulla vahinkoja jo lähdössä. Hyvin suunniteltua tilaa Tilaratkaisut ovat tyypilliset tämänkaltaiselle katumaasturille. Kaksi mahtuu autoon loistavasti, takapenkille kaksi hyvin ja kolmaskin siihen keskelle. Sillä paikalla en tosin itse istuisi matkalla Hangosta... ööh, Petkulaan (Sodankylän yläpuolella). Takaluukku on kookas, aukon suurin leveys on noin 110 senttiä ja korkeus noin 74 senttiä. Keskipenkit kaadettuina tila on pohjalta noin 170 senttiä pitkä ja yli 180, jos etupenkit siirtää ihan eteen. Takaselkänojat pystyssä syvyyttä on 85 senttiä. Tiloja on saatu siis mukavasti 4,5 metriä pitMONIN TAVOIN REILU KIA SPORTAGE 1,6 T-PHEV AWD GT-LINE Moottori: bensiini 1,6l 132 kW/180 hv, sähkömoottori 66,9 kW/91 hv Tankki: 42 l Kiihtyvyys: 0–100 km/h 8,2s Huippunopeus: 191 km/h Omamassa: 1 830–1 922 kg Kokonaismassa: 2 415 kg P, K, L: 4 515/1 650/1 865 mm Maavara: 170 mm Renkaat: 235/50R19 Sallittu perävaunumassa: 750 kg Sallittu perävaunu (jarruin): 1 350 kg Polttoaineen kulutus (yhd.): 1,1 l/100 km Polttoaineen kulutus yhd. (varausta ylläpitävä PHEV): 6,9 l/100 km Huoltoväli: 30 000 km/24kk Öljynvaihto: 15 000 km/12kk Takuu: 7 v Kia Sportage hinnat alk: 31 990 € Koeajoauton hinta: 57 588 € Kia Sportage on katumaasturi ja ladattava hybridi. Se on siis automyynnin aallonharjalla, jos sellaisesta Suomessa voi puhua. Kia Sportage nousee keskeneräisestä tieliittymästä nelivedon ja kaupunkimaasturin maavaran turvin ilman pohjakosketusta. TEKSTI JA KUVAT RISTO PÖNTINEN Metsälehti Makasiini 57 TALOUS » KOEAJOSSA 9738_.indd 57 9738_.indd 57 4.11.2022 15.07 4.11.2022 15.07
kään autoon. Akseliväli on 2,68 metriä. Usein sanotaan, että paholainen piilee yksityiskohdissa. Näin ei ole Kia Sportagessa. Kia on yksi maailman suurista autonrakentajista, ja selvästi aistii, että suunnitteluun on ollut varaa paneutua. Esimerkiksi pari kahvaratkaisua. Takapenkin selkänojan kallistusta säädetään kahdessa osassa istuinpolsterin ulkoreunoissa olevista vivuista nostamalla. Ne toimivat herkästi ja niistä selkänojat saa myös kaadettua eteen. Ovenkahvat ovat harvinaisen isot. Harkittu tyyliseikka, mutta koolla on väliä: ovet aukeavat paksuillakin rukkasilla. Hienostunutta nippelitekniikkaa Sportagen suunnittelijat ovat tienneet, mitä tekevät. Hallintalaitteiden käyttö on sujuvaa, eikä säätöjä tarvitse ajon aikana tehdä kosketusnäytöltä. Kun oppii muutaman kymmenen namiskan sijainnin ja toiminnot, käy säätöjen ja valintojen teko turvallisesti, katse tiessä. Ihailin yhtenäistä näyttöpaneelia, joka kiertää laajassa kaaressa kuljettajan etupuolella monen vaaksan levyisenä ja yhden korkuisena. En tullut mitanneeksi, mutta leveä on. Isoon näyttöön on laadittu oivallinen käyttöjärjestelmä, jota osaa melko heti käyttää. Tämä on kaukana huonoimmista vastaavista, joita ei tunnu oppivan millään. Jokapaikan höylä, ainakin melkein Kia Sportage on kotonaan kaupungissa ja myös huonoilla teillä. Kohtuullinen koko, nopeahko ohjaus ja ilmeisen tukevasti toteutettu pyöränripustus sekä isot matalaprofiiliset renkaat vamistavat, että auto reagoi asfaltilla säntillisesti ja viiveettä. Myös voimalinjan nopea reagointi vie samaan suuntaan: tuntuu, että autolla voi edetä tehokkaasti ja nautinnollisesti. 17 sentin maavara lienee ns. maastoautojen matalimpia. Tämä rajoittaa menoa pahimmissa kivikoissa. Koska koeajoauto on maahantuojan lehdistöauto, sitä uskalsi kokeilla huonoissakin paikoissa. Emme kuitenkaan onnistuneet saamaan montakaan pohjakosketusta. Asiassa auttoi jämäkkä jousitus ja iskunvaimennus. Sportage ei lellu jousiensa varassa, joten autotyypille pienehkö maavara on käytettävissä. Nopea ja turhankin herkäksi tehostettu ohjaus tietää pitkässä maantieajossa lievää levottomuutta: auto vaatii, että kuljettaja ei torku. Jos teiden maalaukset olisivat paremmassa kunnossa eiTakatilat ovat etupenkkejä niukemmat, mikä on asiantila lähes kaikissa autoissa limusiineja lukuun ottamatta. Kyytiin kuitenkin mahtuu. Plussana on selkänojien kaatumisen lisäksi niiden säädettävyys istuinosan päädyissä olevista kahvoista nostamalla. Ovenkahvat ovat reiluimmat mitä muistamme henkilöautoissa tavanneemme. Tästä saisimme kiinni rukkasellakin. Leveältä näyttöpaneelilta kuvattu peruutuskameran näkymä. Autolla pystyisi peruuttamaan vaikka kaularankapotilas, kunhan vain silmämunat liikkuvat. Hallintalaitteiden käyttö on sujuvaa, eikä säätöjä tarvitse ajon aikana tehdä kosketusnäytöltä. 58 Metsälehti Makasiini TALOUS » KOEAJOSSA 9738_.indd 58 9738_.indd 58 4.11.2022 15.07 4.11.2022 15.07
kä olisi lunta eikä jäätä, voisi turvautua kaistallapitoavustimeen ja antaa kameroihin ja tietokoneiden laskentatehoon luottaen lasettaa rennommin. Ehkäpä niin, mutta itse en pidä noista järjestelmistä. Kuljettajalla on kuitenkin lopullinen vastuu. Kaistallapitoavun sammuttaminen ajoon lähtiessä vaatii lukuisia näpelöintejä näytöllä. Kun auton sammuttaa, täytyy taas näpelöidä uudelleen. Sportagessa asuu sittenkin piru ainakin yhdessä yksityiskohdassa. Kohtuullisten matkojen kingi Ajoimme Sportagella hieman yli 1 000 kilometriä. Valtaosa ajosta oli maantieajoa valtateillä ja pitkähköillä matkoilla. Kulutusta ajatellen pitkät matkat eivät ole ladattavan hybridiauton edullisin ympäristö. Keskikulutus oli 5,7 litraa sadalla kilometrillä, vaikka latasimme akkua aina kun voimme. Sähkön varassa ajoa oli matkasta kymmenesosa. Kylmällä kelillä, vaikka käytti sähköajo-moodia, lämmitti auto sisätiloja polttomoottoria käyttämällä, joten mittausyritykset sähkötoimintasäteestä olivat epävarmoja. Ehkäpä latausten välissä voi ajaa 25 kilometrin päähän ja takaisin vain sähköä kuluttaen. Talvikelissä on kuitenkin polttomoottorin annettava lämmittää. Jos ajaa kohtuullista päivittäismatkaa ja vain silloin tällöin pitempää reittiä, sopii Kia Sportage kulutusmielessä sellaiseen tarpeeseen. Monessa muussa mielessä voi nauttia hyvästä laadusta, oivasta käyttöjärjestelmästä ja auton monista varusteista. ? l Sportagen hienoimmat nahkapenkit säätyvät sähköllä, ovat reilun kokoiset ja tukevat sopivasti. Selkä tykkäsi näistä pitkälläkin matkalla. Tavaratila on siististi verhoiltu ja selkeä. Sisään mahtuu aika iso kolli. Raivaussahat ja muut vastaavat mahtuvat saletisti. Kojelaudan näyttöpaneeli on suorastaan ihanan tyylikäs. Ihanaa on myös reilu fonttikoko teksteissä: ikänäköinen näki tekstit ilman laseja. Kosketusnäytöllä ohjataan muun muassa viihdettä, yhteyksiä ja navigointia. Ajossa tarvittavat säädöt tapahtuvat hyvälaatuisilla pylpyröillä ja nappuloilla. Metsälehti Makasiini 59 9738_.indd 59 9738_.indd 59 4.11.2022 15.07 4.11.2022 15.07
CFORCE 450 Lyhyt ja pitkä malli, voi rek. 2 hlölle • 400 cc moottori EFI-polttoainejärjestelmä, CV Tech -variaattori, alumiinivanteet, vinssi, vetokuula ja peräkärryn pistoke vakiona Kampanjahinta 31.12.2022 saakka alk. 6090€ CFORCE 625 Lyhyt ja pitkä malli, voi rek. 2 hlölle • 580 cc moottori EPS-ohjaustehostin, EFI, CV Tech -variaattori, alumiinivanteet, vinssi, vetokuula ja peräkärryn pistoke vakiona Mönkijä + CFMOTO-tuulilasi alk. 9290€ WINTER PACK Varaudu talveen ja hanki Winter Pack! Sisältää esim. puskulevyn, moottorin säteily lämmittimen ja kahvanlämmittimet. Pyydä tarjous jälleenmyyjältäsi! CFORCE 520 Lyhyt ja pitkä malli, voi rek. 2 hlölle • 495 cc moottori EPS-ohjaustehostin, EFI, CV Tech -variaattori, alumiinivanteet, vinssi, vetokuula ja peräkärryn pistoke vakiona Kampanjahinta 31.12.2022 saakka alk. 7290€ SÄÄSTÄ 300€ UUSI HINTA TALVEA VARTEN SÄÄSTÄ 400€ 40/60 km/h 60 km/h 40/60 km/h MÖNKIJÄTARJOUKSET SYKSYYN JA TALVEEN MARKKINOIDEN PARAS TAKUU: 3 vuotta ilman tuntitai kilometrirajaa cfmoto.fi 9740_.indd 60 9740_.indd 60 4.11.2022 15.11 4.11.2022 15.11
METSÄLEHDESSÄ julkaistiin keväällä 2017 juttu, jossa epäiltiin istutuskuusten päätyneen väärälle kasvupaikalle. Kaakkoissuomalaisen hakkuuaukon reunassa, karussa rinteessä kasvaneet kuusentaimet olivat yltäneet 7-vuotiaina vain metrin korkuisiksi. Saman aukon toiseen laitaan istutetut kuuset olivat jo kaksimetrisiä. Karun rinteen istutuskuusille ei ollut aiheutunut ilmiselvää tuhoa, kuten hallavaurioita, joten samanaikaisesti istutettujen kuusentaimien kasvueron täytyi johtua maaperästä. Paluu taimien luokse syksyllä 2022 vahvistaa, että kasvupaikalla ja puulajilla todella on väliä. Vanhassa kuvassa näkyy rinnakkain luontainen männyntaimi sekä istutuskuusi, molemmat noin metrinkorkuisia puunalkuja. Tänä syksynä otettu kuva paljastaa, että sama kuusi on nyt kaksimetrinen. Männyntaimi on lähes kaksi kertaa kuusta pidempi, noin nelimetrinen. Mänty selviää veden vähyydestä ja pystyy hyödyntämään ravinteita paremmin puolukkaa ja kanervaa kasvavassa karussa rinteessä. Männyn rungosta näkee, että se on kasvanut vuosittain tasaisesti 40–50 senttiä. Kuusen latvakasvaimet ovat olleet 10–15-senttisiä. Tosin ylin vuosikasvu on 30-senttinen, joten kuusen kunto näyttää piristyneen viime aikoina. Vuoden 2017 jutussa tutkijat neuvoivat, että kyseisen taimikon harvennus kannattaa tehdä mäntyjen hyväksi. Lisää valintoja istutuskuusten ja mäntyjen välillä tehdään ensiharvennusvaiheessa. Tuloksena lienee mänty-kuusisekametsä, sillä aukkopaikkoihin on kuusia jätettävä. Kuvien seurantapuut jäävät molemmat todennäköisesti pystyyn: miltä eri puulajien kasvu mahtaa näyttää 10 vuoden päästä?? l Toinen väärällä paikalla Kuusi kesää sitten taimet olivat samanmittaiset. Nyt mänty on kaksin verroin istutuskuusta pidempi. Luonnon synnyttämä männyntaimi ja istutuskuusi olivat samanmittaisia noin metrisiä puunalkuja keväällä 2017. TEKSTI JA KUVAT VALTTERI SKYTTÄ Männyntaimi on kasvanut kuudessa kesässä miltei kolme metriä, istutuskuusi vain metrin. ONKO SINULLA VALOKUVA PAREJA METSÄKOHTEISTA, joista näkyy metsän kehitys? Lähetä ne meille Metsälehteen. Kiinnostavimmat kuvat julkaistaan, ja niistä maksetaan palkkio. Kuvat voi lähettää osoitteeseen Metsälehti Makasiini, Maistraatinportti 4A, 00240 Helsinki tai makasiini@ metsalehti.fi. Liitä mukaan yhteystietosi. 2022 2017 Metsälehti Makasiini 61 LUONNOSSA » ENNEN & NYT 9741_.indd 61 9741_.indd 61 4.11.2022 16.25 4.11.2022 16.25
VALTAKUNNAN AINOA VUORISTO Suomen ainoa alue maailmanluokan kansallispuistoksi ei ole puisto ollenkaan. TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA LUHTA » 62 Metsälehti Makasiini 9777_.indd 62 9777_.indd 62 4.11.2022 15.18 4.11.2022 15.18
Syrjäseutujen väki ja myös paikallinen hallinto vieroksuivat yliopistoherrojen kotkotuksia. K K ARTTAKUVASSA Suomi-neidon k äsivarsi päättyy lapaseen tai kintaaseen. Kilpisjärven kylä löytyy peukalon tyveltä. Kaikkein pohjoisimmassa kulmassa, keskisormen tai nimettömän kynnen päässä kohoaa valtakunnan korkein tunturi Halti. Haltin ja Kilpisjärven väli poikkeaa varsin dramaattisesti muusta Suomesta. Suomi on havumetsää ja tasamaata tai metsät kumpuilevat loivasti. Käsivarren sormenpäissä kohoaa vuoristo eikä havupuista näe merkkiäkään. Suomen kaikki parikymmentä yli tuhatmetristä tunturipäätä löytyvät täältä. Käsivarren luoteiskärjessä ilmasto on selvästi Suomen kylmintä, mutta kallioperä kalkkisinta ja ravinteisinta. Kasvipeitteessä puiden puuttuminen korvautuu monilajisilla ja monenkirjavilla tunturikukilla. Jääleinikki, kultarikko tai liekovarpio ovat muilla tunturialueilla huippuharvinaisia tai puuttuvat kokonaan. Vaikka ensilumi sataa keskimäärin yhä myöhemmin, Haltin seutuvilla vuoden keskilämpötila on Suomen kylmin. Kiirunan kirjava kesäasu vaihtuu vitivalkoiseksi talvipuvuksi. Jos talvi myöhästyy, kiirunat näkyvät matkojen päästä tunturihaukan ja muiden petojen silmiin. Loppusyksyn harmaudessa kukat eivät loista, sarojen ruska tummuu ja lakoontuu sateeseen, vaivaiskoivut ja pajut törröttävät lehdettöminä. Näissä oloissa korostuvat korkeuserot ja maiseman jylhyys. Syyssateiden jäljiltä joet ryöppyävät kanjoneissaan kilometrejä valkoisin kuohuin. Jos tuntureitten ylärinteet paljastuvat pilvien seasta, ne ovat valkoisia lumesta ja rännästä. Kilpisjärveltä Haltille kulkee Suomen tunnetuin ja arvostetuin retkeilyreitLUHTA » 64 Metsälehti Makasiini 9777_.indd 64 9777_.indd 64 4.11.2022 15.18 4.11.2022 15.18
ti. Kun jututtaa vastaantulijoita polulla, huomaa enemmistön olevan Suomen ulkopuolelta. Keski-Euroopan lisäksi kotimaaksi paljastuu vaikka Yhdysvallat, Australia tai Uusi-Seelanti. Muualla Pohjoismaissa yhtä kansainvälisiä polkuja astellaan Ruotsissa Sarekin tai Padjelantan kansallispuistoissa. Näistä poiketen Käsivarren luoteispää ei ole kansallispuisto ollenkaan. Herrojen kotkotus vai syrjäperän pelastus? Suomeen ja nimenomaan Lapin tuntureille suunniteltiin kansallispuistoja jo ennen itsenäistymistä, mutta ensimmäiset toteutuivat vasta talvisodan alla 1938. Syrjäseutujen väki ja myös paikallinen hallinto vieroksuivat yliopistoherrojen kotkotuksia. Vielä vuonna 1977 julkistettua kansallispuistokomitean suunnitelmaa kymmenistä uusista puistoista vastustettiin raivokkaasti. Sen jälkeen suhtautuminen kääntyi päinvastaiseksi. Suomussalmen tai Pudasjärven kaltaiset kunnat Pitsusjoki ryöppyää valkoisin kuohuin kanjonissaan monen kilometrin matkan. Metsälehti Makasiini 65 9777_.indd 65 9777_.indd 65 4.11.2022 15.18 4.11.2022 15.18
Onko ympäristöhallinnolle käynyt haksahdus? ovat avanneet riemumielin uudet kansallispuistonsa. Mistä kansallispuistossa on kyse? Luonnonkauniin ja edustavan alueen rajaaminen taloustoiminnan ulkopuolelle ei perinteisesti saa kunnanjohtoa iloitsemaan. Mutta suojelun ohella puistoihin kuuluu väistämättä myös rakenteita: retkeilyreittejä, siltoja, avoimia ja varattavia tupia sekä laavuja ja tulipaikkoja. Valtion kustantama rakentaminen työllistää. Kun puisto valmistuu, lähes aina paikkakunnan matkailu moninkertaistuu. Luonnonystävien ja perinneretkeilijöiden piirissä retkeilypalveluiden rakentaminen toki synnyttää jupinaa ja mutinaa. Luonto uhrataan rahalle ja turismille. Omat havaintoni ovat samanlaisia kuin tutkimusten tulokset. Helppokulkuiset, nopeat polut ja miellyttävät leiripaikat ohjaavat likimain kaiken retkeilyn yksille reiteille. Muu luonto säästyy kulumiselta, ja arat erämaaelävät asuvat ja pesivät uskomattoman lähellä viittapolkuja. Pulmuset kiertelevät isoin parvin loppusyksyn tuntureilla. Sumu väistyy ja Somasjärven seitakiven kaksoiskasvot näyttävät melkein pelottavilta. Paasi on noin kahdeksanmetrinen. Taustalla häämöttää Norjan rajan vastainen poroaita. LUHTA » 66 Metsälehti Makasiini 9777_.indd 66 9777_.indd 66 4.11.2022 15.18 4.11.2022 15.18
Luontomatkailu vai moottorit? Miksi ainoa maailmanluokan kansallispuistoksi soveltuva osa Suomesta ei ole sitä? Onko ympäristöhallinnolle käynyt haksahdus? Käsivarren luoteiskulma ei veisi aariakaan maaja metsätaloudelta. Kilpisjärven kylällä asukkaiden enemmistö vastustaa nykyäänkin kansallispuiston perustamista. Paikallinen matkailuelinkeino nojautuu norjalaisiin moottorikelkkailun harrastajiin. Norjassa on tiukka maastoliikennelaki, paljon väljempää suomalaista lainsäädäntöä tulkitaan Kilpisjärvellä varsin suurpiirteisesti. Seudulla panostetaan ylipäätään moottorimatkailuun. Vesitasot, helikopterit, kelkat ja mönkijät kuljettavat kalamiehiä erämaan kaukaisimmille vesille. Lisäksi alueella on sen tärkeyden vuoksi ilman puistoakin polkuja, kämppiä ja siltoja. Pettymyksiä ovat puolestaan kohdanneet hiihtolomailijat. Oletettu idyllinen tunturikylä onkin pärinäkeskus, jossa luonnonrauhan sijaan tarvitaan kuulosuojaimia. Hiihtolenkki mökkikylästä järven yli kolmen valtakunnan pyykille voi olla pelkkää pakokaasujen köhimistä. Ruokapöytä mielessä Syksyn viimeisellä patikkaretkellä moottorit tuntuvat kaukaisilta. Korvat erottavat tuulen suhinaa, kiirunakukon korinaa ja valtavan ison pulmusparven lentoonlähdön humahduksia. Öisin on reilu pakkanen. Katselen viluissani pilvien raosta taivaalle kohoavaa revontulivyötä. Muistiin pomppaa kuukautta aiempi törmääminen päätoimisen eräoppaan johdattamaan vaellusryhmään. Oppaan mukaan kansallispuiston puuttuminen leikkaa valtavasti luontomatkailun potentiaalia. Hänen mielestään seudulla vaalitaan eriskummallista käsitystä reppuretkeilijöiden ja hiihtoturistien maksukyvystä. Hehän ovat kuntoilijoina erityisen innostuneita hyvästä ruuasta ja saunasta. Viikon kävelyjen jälkeen ikioma ruokapussini näyttää tyhjältä ja minäkin tunnen mielihaluja saunaan, sänkyyn ja katettuun ruokapöytään. Samalla pohdin energian hintakehityksen vaikutuksia tulevien vuosien matkailuun.? l Syksyn ja talven rajalla naalin turkki näyttää hopeaiselta. Yli kahden vuosikymmenen tauon jälkeen naali palasi tänä vuonna suomalaiseen pesimälajistoon juuri Kilpisjärven takamailla. Metsälehti Makasiini 67 9777_.indd 67 9777_.indd 67 4.11.2022 15.18 4.11.2022 15.18
Burrel+ palvelun kautta voit vastaanottaa kameran lähettämiä kuvia ja videoita, sekä muuttaa kameran asetuksia etänä. Halutessasi voit ottaa kuvat vastaan myös mm. sähköpostiin tai matkapuhelimeen. RIISTAKAMERAPAKETTI KAIKKEEN VALVONTAAN BURREL S12 HD+SMS PRO (BURREL+) • 12.0 Megapikselin still-kuvat ja FullHD videokuvaus äänellä (1080p) • Verkkotuki 4G-, 3Gja 2G-verkoille • FullHD 1080p videot @ 30 fps. Myös videoiden lähetys. • IP68 suojaluokituksen kotelo • 2.0” väri LCD-näyttö • 12 kk Burrel+ lisenssi • Myyntipakkaus sisältää itseaktivoitavan Burrel SIM-kortin • Burrel -liittymät alkaen 3,99 € / kk (ei määräaikaa) • Burrel-liittymissä tyytyväisyystakuu! Ei avausmaksua ja ensimmäiset 14 vrk maksutta. Helppo käyttöönotto. Luo käyttäjätili Burrel+ -palveluun ja parita kamera pakkauksen mukana tulevalla Burrel ID:llä suoraan palvelussa. Kuvat ja videot siirtyvät reaaliaikaisesti suoraan Burrel+ -palvelun kuvagalleriaan. Etäohjaa kameraa ja sen asetuksia suoraa Burrel+ -palvelusta verkkosivuilta. MÖKKIPAKETTI VAIN ELISALTA! Valmis paketti mökin valvontaan, riistan ja luonnon kuvaukseen Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) -mökkipaketti sisältää: • Burrel S12HD+SMS Pro (Burrel+) -riistakamera • 16 GB muistikortti • Valvontakyltti ja 2 kpl ikkunatarroja • 12 kk lisenssi Burrel+ pilvipalveluun • Seinäteline säädettävällä kulmalla TILAA OMASI: elisa.fi/burrelkamerat 0800 93 93 93 6,90 €/kk, 36 kk sopimus. Kokonaishinta 248,40 €. 50 € Säästä norm. 299 € 898059_Elisa_Laitenetti_Burrel_Metsalehti_260x360.indd 1 898059_Elisa_Laitenetti_Burrel_Metsalehti_260x360.indd 1 5.10.2022 8.33 5.10.2022 8.33 9728_.indd 34 9728_.indd 34 7.10.2022 16.55 7.10.2022 16.55 9743_.indd 68 9743_.indd 68 4.11.2022 15.21 4.11.2022 15.21
RUOTSALAINEN LÄÄKÄRI Hans Rosling kuvasi bestsellerissään Faktojen maailma ihmisten olevan ällistyttävän tietämättömiä terveyden ja hyvinvoinnin trendeistä. Esimerkiksi vain seitsemän prosenttia tuhansista vastaajista tiesi, että äärimmäinen köyhyys maailmassa on vähentynyt puoleen. Tulokset olivat selvästi heikompia kuin täysin satunnaisesti vastaavilta simpansseilta voisi odottaa. Vastaajat vieläpä valitsivat vääristä vastauksista todennäköisimmin kaikkein pessimistisimmän. Sama pessimismi vallitsee myös metsäkeskustelussa. Esimerkiksi UPM-Kymmene teki taannoin kyselyn, jossa yhtenä kohtana kysyttiin arviota hakkuiden kehittymisestä Suomessa. Kyselyssä 5 prosenttia vastaajista uskoi hakkuiden viisinkertaistuneen viimeisten 5 vuoden aikana ja 40 prosenttia uskoi hakkuiden kaksinkertaistuneen samana aikana. Vuodesta 2016 huippuvuoteen 2021 hakkuupoistuma kasvoi virallisten tilastojen perusteella 8 prosenttia. Vuodesta 1921, eli viimeisen sadan vuoden aikana, hakkuut ovat kasvaneet 142 prosenttia. Se tarkoittaa, että moni kuvittelee hakkuiden lisääntyneen viimeisten 5 vuoden aikana enemmän kuin ne ovat todellisuudessa lisääntyneet viimeisessä sadassa vuodessa. Avohakkuualakin on pysynyt vuosikymmeniä likimain vakiona. MONI MYÖS USKOO , että metsät ovat muuttuneet yksipuolisemmiksi. Esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitus 14.3.2022 kertoo, että metsiä on vuosikymmenet muutettu avohakkuiden kautta yksipuolisiksi talousmetsiksi. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tilastojen mukaan kuitenkin sellaiset metsät, joissa pääpuulajin osuus on vähintään 95 prosenttia, ovat vähentyneet VMI8:n 61 prosentista uusimman inventoinnin (VMI12/13) noin 55 prosenttiin. Sekametsien, joissa pääpuulajin osuus on enintään 75 prosenttia, osuus on samalla lisääntynyt 12:sta 14 prosenttiin. Koivun tilavuus on samalla aikavälillä kasvanut 48 prosenttia ja muiden lehtipuiden 40 prosenttia. Lahopuiden ja kookkaiden puiden vähäisyys on tunnistettu tärkeäksi metsälajiston uhanalaisuuden aiheuttajaksi. Julkisesta keskustelusta voisi kuvitella, että ne ovat edelleen hupenemassa, kuten vaikkapa Helsingin Sanomien 15.7.2021 pääkirjoituksesta. VMI:n tilastojen perusteella kookkaiden puitten määrä on kuitenkin mittaushistorian aikana nelinkertaistunut, myös monimuotoisuuden kannalta merkittävien haapojen määrä. Kovan lahopuun määrä on kasvanut Etelä-Suomessa 60-luvulta asti ja Pohjois-Suomessa 80-luvun aallonpohjasta asti. Monimuotoisuuden indikaattoreista vain vanhojen metsien määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt. IHMISET OVAT SIIS luonnostaan draamaa hakevia pessimistejä, eivätkä hitaat positiiviset muutokset näy keskustelussa. Negatiivinen uutisointi on omiaan pahentamaan tilannetta: vaikka esimerkiksi puuston hiilinielu seuraa likimain peilikuvana hakkuiden määrää, uutiskynnyksen ylittävät vain ne vuodet, joina hiilinielu laskee. Hiilinielun voimakaskaan kasvu ei ole uutisen arvoinen. Metsätaloudessa asiat eivät siis ole niin huonosti kuin ehkä luulet, ja pikkuhiljaa parempaan päin ollaan menossa. ? l Metsäkeskustelussa näkyy Rosling-efekti Hiilinielun voimakaskaan kasvu ei ole uutisen arvoinen. ANNIKA KANGAS Kirjoittaja on tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksessa ja metsänomistaja. Metsälehti Makasiini 69 LUONNOSSA » KOLUMNI 9774_.indd 69 9774_.indd 69 4.11.2022 15.22 4.11.2022 15.22
KERROIMME Metsälehdessä (16/2022) Sumiaisilla kasvavasta suuresta kuusesta, joka mittaustemme perusteella saattaa hyvinkin olla Suomen suurin. Jyhkeän rungon tilavuus kohosi aavistuksen yli 15 kuutiometrin. Samassa jutussa pyysimme lukijoilta tietoja vielä mittaamattomista jättikuusista. Saamiemme viestien määrä yllätti. Jättikuusia näyttää kasvavan eri puolilla eteläistä Suomea. Mutta voisiko meille ilmoitettujen puiden joukossa olla Sumiaisten jätin voittajaa. Vähän yli 15 kiintokuution tilavuus on huima haaste mille tahansa Suomessa kasvavalle puulle. Monien upeiden kuusten joukosta nousi kaksi varteenotettavaa haastajaa Sumiaisten ennätyskuuselle, kun mittarina pidetään puun runkotilavuutta. Toinen niistä kasvaa Kiteellä ja toinen Multialla. Seitsemänhaarainen jättikuusi Kiteellä Kiteellä kasvava monirunkoinen kuusi on meille ilmoitetuista puista paksuin ja muodoltaan mielikuvituksellinen – sitä voisi kuvata lähinnä muodostumaksi. Puu jakautuu seitsemään haaraan jo matalalta, joten sen tilavuuden mittaaminen olisi työlästä. Korkeimmat latvahaarat kohoavat alustavien mittausten mukaan 27 metriin ”Tällaista ei varmasti muualla kasva. Kannolta kuusen ympärysmitta on lähes viisi metriä”, kertoo Heikki Hirvonen, jonTOSI ISOJA KUUSIA Suomi näyttää olevan väärällään suuria ja vieläkin suurempia kuusia – ja ne kaikki ovat omistajilleen rakkaita. ”Tällaista ei varmasti muualla kasva.” TEKSTI MIKKO RIIKILÄ KUVAT MIKKO RIIKILÄ, JUHA RÄTY Kiteen kuusi jakautuu seitsemään haaraan jo matalalta. Kiteen monirunkoinen ”kuusimuodostuma” kasvaa Heikki Hirvosen pihalla Kiteellä. 70 Metsälehti Makasiini LUONNOSSA » JÄTTIKUUSET 9775_.indd 70 9775_.indd 70 4.11.2022 15.29 4.11.2022 15.29
SUURIMMAT JA PISIMMÄT SUOMEN suurin puu on Heinolan tsaarinpoppeli, monirunkoisen puun tilavuus on noin 30 kuutiometriä. Suurimmat havupuut lienevät Sumiaisten kuusi ja sen naapurissa kasvava Toivakan mänty, molempien tilavuus on noin 15 kuutiometriä. Suomen pisimpänä pidetään 47-metristä euroopanlehtikuusta Punkaharjulla. Kuusista pisin, 45-metrinen, kasvaa Padasjoella. Pisin mänty, Lehmon jätti Kontiolahdella, on kolme metriä ennätyskuusta lyhyempi. Nopeimmin suurpuista kasvaa Mustilan arboretumin 43-metrinen douglaskuusi. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua se todennäköisesti kasvaa Suomen pisimmäksi. Lankilan perheen pihakuusi on venynyt muhkeisiin mittoihinsa vain reilun kymmenen kilometrin päässä meren rannasta. ka pihalla kuusi kasvaa. Kiteen kunnan ympäristösihteeri määritteli vuonna 1998 tekemässään suojeluhakemuksessa puun hiukan suurpiirteisesti lehtikuuseksi. Mutta yhtä kaikki, luonnonmuistomerkkinä se kuitenkin rauhoitettiin. Toinen Sumiaisten kuusen varteenotettava haastaja kasvaa Multialla. Tyveltään yli 120-senttinen kuusi kohoaa yksirunkoisena noin 25 metrin korkeuteen. Puuta ei valitettavasti päästy kuitenkaan mittamaaan tätä juttua varten. ”Olen tuntenut puun jo 50 vuotta. Avoimella paikalla kasvaneena kuusen oksistokin on todella jykevä. Luulen, että jo oksista kertyisi kymmenen kiintoa”, kertoo metsänomistaja Heikki Kotivuori Multialta. Jätti-Jussi keskellä peltoaukeaa Sijainniltaan yllättävin suurkuusista kasvaa länsirannikolla Nousiaisissa Turun lähellä Ulla ja Petri Lankilan pihalla keskellä peltoaukeaa vain reilun kymmenen kilometrin päässä meren rannasta. Yleensä rannikon puut eivät kooltaan vedä vertoja sisämaan puille. Pihaa reunustavan Hirvijoen ahteessa kasvaa kolmen ”mörkökuusen” rivi. Metsälehti Makasiini 71 9775_.indd 71 9775_.indd 71 4.11.2022 15.29 4.11.2022 15.29
Ne Petri Lankila on nimennyt Tapioksi, Jussiksi ja Aarniksi. Järkälemäinen Jussi erottuu vieruskavereistaan selvästi. ”Meidän pojilla on samat nimet – tosin kuuset nimettiin ensin. Jussilla on mittaa 33 metriä.” Puu haaroittuu kymmenen metrin korkeudessa. Siinä voi piillä huiman pituuskasvun salaisuus. ”Olen järkeillyt, että kuusen rinnakkaiset latvat ovat kilpailleet keskenään tilasta, ja se ehkä on kiihdyttänyt pituuskasvua”, Petri Lankila kertoo. Pari vuotta sitten puusta repesi iso, tyveltään neljäkymmensenttinen oksa, jonka tilavuus oli arviolta 600 litraa. Suhteellisen alhaalta alkavien haarojensa vuoksi puun runkotilavuus ei kuitenkaan nousse aivan ennätysmittoihin. Kaunein suurkuusi kasvaa Kuopiossa Kuopion Kortejoella, Kuopion satamasta katsoen vastarannalla kasvaa suurkuusPetri Lankila esittelee sata vuotta sitten otettua kuvaa, jossa ison kuusen latva oli jo kivunnut katon harjan takaa näkyviin. Erkki Eskelisen jättikuusi kasvaa jyrkänteen juurella. IHMISEN HYVÄKSI Metsien merkitys tutuksi nuorille Lahjoitukset käytetään 100 %:sti lahjoittajan haluamaan kohteeseen. Lisätietoja: www.mmsaatio.fi/lahjoita 72 Metsälehti Makasiini LUONNOSSA » JÄTTIKUUSET 9775_.indd 72 9775_.indd 72 4.11.2022 15.30 4.11.2022 15.30
ten joukon puhdasmuotoisin puu. Yksirunkoisena se kohoaa korkeuksiin hyvin juoksevana, siis hitaasti kapenevana. Latvusto on terve ja sopusuhtainen. Puu on kaunis kuin ison kaupungin joulukuusi. Puu kasvaa kalliojyrkänteen juurella, joten vettä ja ravinteita riittänee, koska kallion reunus tihkuu vettä. ”Tässä on talvella aina upea jäätikköseinä”, metsänomistaja Erkki Eskelinen kertoo. Puun naapurustoon on säästetty pieni metsiköllinen isoja kuusia, jotka tosin eivät jätin rinnalla näytä kovinkaan järeiltä. ”Tästä vierestä kaadettiin isoja noin viiden kuution kuusia. Iso moto sai sahata tyveä vähän joka suunnalta ennen kuin puut kaatuivat.” Eskelisen mukaan suurkuusen hyvävoimaisuuden salaisuus lienee se, että puu on suhteellisen nuori ja nopeasti kasvanut. ”Lähistöltä kaadettujen, varsin järeiden kuusten vuosilustot olivat yli sentin vahvuisia.” Hyvävoimaisen kuusen kasvu jatkunee vahvana, joten parinkymmenen vuoden kuluttua se voi hyvinkin tavoitella Suomen suurimman kuusen titteliä. Virallisesti puuta ei ole rauhoitettu, mutta se saa jatkossa kasvaa omassa rauhassaan.? l ”Lähistöltä kaadettujen kuusten vuosilustot olivat yli sentin vahvuisia.” Erkki Eskelisen suurkuusi kohoaa 36 metrin korkeuteen. Runkomuodoltaan puu on virheetön. IHMISEN HYVÄKSI Metsien merkitys tutuksi nuorille Lahjoitukset käytetään 100 %:sti lahjoittajan haluamaan kohteeseen. Lisätietoja: www.mmsaatio.fi/lahjoita 9775_.indd 73 9775_.indd 73 4.11.2022 15.30 4.11.2022 15.30
LIIKA puhtaus ei ole hyvästä. Korkean elintason maissa yleistyneet allergiat ja muut kehon immuunipuolustuksen häiriöihin liittyvät sairaudet selittyvät osin hygieniatason nousulla ja konkreettisen luontoyhteyden katkeamisella. Karkeasti yleistäen; kehon immuunipuolustusjärjestelmän pitää saada jatkuvasti jotain raksuteltavaa, jotta se pysyy kunnossa. Erityisen tärkeää se on varhaislapsuudessa, jolloin keho oppii ymmärtämään, mikä on ulkopuolista ja vaarallista. Jos tämä kehon luontainen oppimisprosessi menee mönkään, niin se saattaa johtaa immuunivälitteisiin sairauksiin, kuten allergioihin. Silloin keho tulkitsee uhkiksi sellaistakin, mikä oikeasti ei ole uhka. Uute Scientific Oy:n kehittämä mikrobiuute ja sen sovellukset antavat puuttuvan luontoaltistuksen. Markkinoilla on lähes neljäkymmentä mikrobiuutetta sisältävää tuotetta, lähinnä kosmetiikkaa. Muovailuvaha lähellä luomua Uusimpia tuotteita on Jyväskylässä toimivan Nukukuu-pienyrityksen vuoden verran markkinoilla ollut Luonnollinen metsä -muovailuvaha. Nukukuun Anniina Keskitalo on työskennellyt lasten parissa sekä päiväkodissa että koulussa, ja lasten asia kiinnostaa ylipäätään. ”Omankin lapsen vuoksi mietin tuotetta, jossa ei olisi kemikaalikuormaa. Kun sellaista ei ollut MUOVAILEMALLA TERVEYTTÄ Metsäisellä mikrobiuutteella terästetty muovailuvaha antaa allergioilta suojaavan luontoaltistuksen. TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN KUVAT PETTERI KIVIMÄKI Muovaileminen on lähes jokaisen lapsuuskokemus. Nukukuun tuote vie sen lähelle luomua. Anniina Keskitalo päätyi kehittämään kemikaalivapaan muovailuvahan itse, koska ei löytänyt sellaista markkinoita. 74 Metsälehti Makasiini » TUOTE & TEKIJÄ 9746_.indd 74 9746_.indd 74 4.11.2022 15.34 4.11.2022 15.34
markkinoilla, niin tuli idea tehdä sellainen itse.” Muovailuvaha on luonnollinen sikälikin, että jojobaöljyä lukuun ottamatta kaikki ainesosat ovat myös luomuelintarvikkeita, vehnäjauho isoimpana. Myös väri on luonnollista, sillä harmahtava sävy tulee yksinomaan mikrobiuutteesta. Kemikaalien puolelle meneviä aineksia ei ole. Niinpä muovailuvaha voi ajansaatossa homehtua, mikä tavallaan on luonnollisuuden merkki. Runsaan suolauksen tarkoitus on toisaalta estää, ettei lapsilla muovailu vaihtuisi syömiseksi, toisaalta parantaa säilyvyyttä. Säilytyspaikaksi suositellaan viileää ja kuivaa tilaa, mutta käyttöiän maksimi on silti puolisen vuotta. Muovailuvaha toimitetaan muovirasiassa, toistaiseksi. Keskitalo on etsinyt puupohjaista ratkaisua myös pakkaamiseen, mutta eräkoon pienuus tulee vastaan. Tuotetta voi tilata Nukukuun verkkokaupasta. Keskitalo valmistaa sitä vain tilauksesta, tuoreustakuulla. Muovailuvaha sopii lapsille ja varttuneille lapsille menee yrityssalaisuuden puolelle. Joka tapauksessa mikrobiuutteen ”juuri” on eräänlainen komposti, jonka bakteeriyhteisö vastaa monimuotoisia luonnonympäristöjä, kuten metsää. Mikrobiuute ei ole elävää bakteeristoa, mutta olennaista on, että altistumisen laukaisevat bakteerien molekyylirakenteet kuten proteiinit ovat muodossa, jonka keho tunnistaa. Mikrobiuute on patentoitu Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Isot markkinat ovat maailman metropoleissa, joissa luonto on oikeasti kaukana. ”Ensisijaisesti: menkää metsään, mutta jos sinne ei pääse, niin mikrobiuute toimii lisänä”, on Mäkelän terveysviesti.? l Muovailuvahan vaaleanharmaa väri tulee mikrobiuutteesta. Muovailuvahan ainesosat ovat elintarvikkeita ja siksi muovailuvahan säilytys ja käyttöikä ovat kuin hyvinsäilyvällä elintarvikkeella. kolmesta vuodesta ylöspäin ilman yläikärajaa. Mutaleikeistä kaikki alkoi Muovailuvahassa käytetyllä mikrobiuutteella on tarina. Iida Mäkelä Uute Scientific Oy:stä kertoo kaiken alkaneen siitä, kun tutkijat Aki Sinkkonen ja Olli Laitinen Helsingin ja Tampereen yliopistoista ulkoilivat lastensa kanssa. Mutaleikkejä seuratessaan he alkoivat pohtia immuunivälitteisten sairauksien yleistymistä hyvinvointimaissa ja sitä, miten luontoaltistuksen voisi laittaa purkkiin ja kaikkien saataville. Lopputulemana oli vuonna 2019 perustettu yritys Uute Scientific Oy, jonka voi laittaa luokkaan spin out, eli tutkimusmaailmasta irronnut. Kerroimme yrityksestä ja uutteesta enemmän tämän vuoden ensimmäisessä Makasiinissa (1/2022). Mikrobiuute on kaakaojauheen näköistä, mutta miten se tarkalleen tehdään, Mikrobiuute muistuttaa kaakaojauhetta. Metsälehti Makasiini 75 9746_.indd 75 9746_.indd 75 4.11.2022 15.34 4.11.2022 15.34
LUKIJALTA METSÄLEHTI 22/2022 ilmestyy 9. joulukuuta, aiheina muun muassa ajankohtainen puukauppatilanne LEHDEN AINEISTOPÄIVÄ 25.11. LUKIJAMÄÄRÄ 164 000 (KMT 22) Osoitteellinen lisäjakelu 20 000 kappaletta metsänomistajille OTA YHTEYTTÄ mediamyyntiin: 029 432 6117 tuomo.vuorinen@metsalehti.fi?l JOULUKUUN METSÄLEHDESSÄ 20 000 KAPPALEEN LISÄJAKELU 76 Metsälehti Makasiini » PILKKEET SUOMESSA osataan tehdä sellua ja sahatavaraa. Näitä molempia myös osataan jalostaa monilla tavoilla ja juuri nyt uudenlaisiksi huipputuotteiksi. Tämä on hyvä asia ja toivon aina keksittävän uutta puun monipuolisessa käytössä. Mutta mihin on käytännössä kadonnut pyöreän puun käyttö? Viime sotien jälkeen kuorittua puuta käytettiin paljon talousrakennusten rakentamisessa. Oliko syynä ollut tarve rakentaa nopeasti ja edullisesti? Pikku-Finlandia Helsingin keskustassa tuo esille puun käyttöä pyöreänä. Onko tässä aavisteltavissa pyöreän puun käytön uusi tulevaisuus? Tiedän Suomesta löytyvän tiukkasyistä ja hitaasti kasvanutta puuta, jos siitä vain maksettaisiin erikoispuun kunnon hinta. Nyt tämä arvopuu menee halpana kuitutai energiapuuna lannoitetun ”höttöpuun” kanssa samaan bulkkikäyttöön. Miten luotaisiin hitaasti kasvaneelle tiukkasyiselle puulle suuren arvonsa mukainen käyttö ja markkinat? Tämä olisi myös parasta ilmastopolitiikkaa, millä olisi merkittäviäkin työllisyysja elinkeinopoliittisia vaikutuksia kautta maan. LAURI OINONEN KEURUU MIKSI EI JALOSTETA PYÖREÄÄ PUUTA? OLEN hämmästynyt voimasaksien tuloksellisuudesta taimikon reikäperkauksessa. Parina kesänä kokeilin saksia ennakkoluuloisena, mutta tulokset olivat yllättäviä. Niillähän perkaa jopa puoli hehtaaria vajaassa 3-4 tunnin harrastelupäivässä. Eikä tarvitse kannella raivaussahaa varusteineen vaikeassa maastossa eikä kauas. Työ on muutenkin ergonomista ja liikunnallista sekä varmasti päästötöntä bensattomana. Voimasakset maksavat jopa alle 100 euroa, ja tietenkin metsävähennettävä erä. Varret ovat joko teleskoopilla tai muuten säädettävissä pituuden osalta. Työ siis ei edellytä konttaamista eli onnistuu melkoisen hyvin suorin jaloin. Paksuus leikattavissa jopa lähes 5 senttiin saakka. Homma sujuu melko vähällä voimalla eli soveltuu heikommallekin vartalolle, muun muassa vaimoni on ollut innokkaasti mukana, jopa isäntää nopeampana. Metsästä kuuluu vain tiheästi ”naks, naks, naks”. No varmaankin vastaväittäjiä on riittävästi. Hurjassa kunnossa olevaa herra-/leidiraivaajaa sahalla ei voita millään opilla. Tarjoankin asiaa mahdollisesti kokeileville vaihteluna taimikoiden varhaishoitoon. Heinävaiheen jälkeen ravinteikkaalla metsäpohjalla tulee noin viidessä vuodessa varhaisperkaus, jota voi siirtää parilla vuodella suorittamalla em. saksimistavalla reikäperkauksen. Taimia tarvitsee vapauttaa vain ihan lähietäisyydeltä. Tuloksena vapaasti kasvavia taimia ja jälkivesontakantoja on oleellisesti vähemmän tulevalle varsinaiselle taimikon varhaishoidolle. REIJO TUONONEN JUUKA VOIMASAKSILLA TAIMIKKOON LUKIJALTA Kirjoittajan mukaan voimasaksilla reikäperkaa taimikkoa neljässä tunnissa puoli hehtaaria. TULE MEILLE METSURIKSI Haemme osaavaa työkaveria Tampereen Infran luonnonhoitopalveluihin hoitamaan kanssamme lähimetsiä ja katuja viheralueiden sekä kiinteistöjen pihojen puustoa. Katso toivehakijamme ominaisuudet osoitteesta: tampereeninfra.fi/tule-toihin/ Lähetä hakemuksesi mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 21.11. Haastattelut aloitamme jo hakuaikana. Lisätietoja antaa metsäasiantuntijamme Heli Vuorilampi, puh. 050 306 0423. 9747_.indd 76 9747_.indd 76 4.11.2022 16.30 4.11.2022 16.30
HUOMIONOSOITUKSIA PALKITUT VUODEN 2022 Puupalkinnon voittaja on Helsinki-Vantaan lentoaseman sisäänkäyntirakennuksen alakatto. ”Katon arkkitehtuuri on monitasoista ja selkää, sen tuoma tunnelma on ainutlaatuisen rauhoittava hektisessäkin ympäristössä. Alakaton puuelementti, joka ulottuu ulos katoksen lippaan tuo vahvan luonnonmukaisen elementin muuten teräksen harmaaseen teolliseen ympäristöön. Sisäänkäyntikatoksesta on muodostunut tärkeä käyntikortti Suomeen ja Suomesta”, tuomaristo perusteli valintaa. Töölönlahdella Helsingissä sijaitseva Pikku-Finlandia puolestaan voitti yleisöäänestyksen saamalla 17 prosenttia äänistä. Puupalkinto julkistettiin lokakuun lopulla Puupäivässä Helsingissä. Kilpailuun saapui määräaikaan mennessä 33 ehdotusta, joista esiraati valitsi 11 kohdetta ehdolle palkinnon saajaksi ja yleisöäänestykseen. PUUPALKINTO HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMALLE SUOMEN Metsäyhdistys on myöntänyt huomionosoitukset puutavaramittauksen virkakunnalle sekä viidelle metsäalan vaikuttajalle. Metsäyhdistyksen ansioplaketti luovutettiin tänä vuonna Luonnonvarakeskuksen puutavaramittauksen virkakunnalle. Plaketti myönnetään instituutiolle huomattavasta ansiosta Suomen metsäalan hyväksi. Metsäyhdistyksen kultainen ansiomerkki luovutettiin Sahateollisuus ry:n toimitusjohtajalle Kai Merivuorelle. Perusteiksi mainittiin Merivuoren vankka kokemus ja ymmärrys kansainvälisestä sahateollisuudesta ja sen asemasta metsäsektorilla. Kultainen ansiomerkki myönnettiin myös metsäneuvos ja metsänhoitaja Juha Mäntylälle, joka on toiminut Metsäliitto Osuuskunnassa erilaisissa tehtävissä vuodesta 1998 alkaen. Perustelujen mukaan Mäntylä on ollut viimeisen viidentoista vuoden aikana yksi aktiivisimmista ja vaikuttavimmista metsäalan henkilöistä Suomessa. Hopeiset ansiomerkit myönnettiin professori Taneli Kolströmille, metsähistoriasta paljon kirjoittaneelle Esko Pakkaselle ja Suomen metsäkeskuksen hallintojohtaja Jorma Toloselle. PALVELUKSEEN HALUTAAN Helsinki-Vantaan lentoaseman sisäänkäyntirakennuksen arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto ALA Oy, puuosat toimitti Raision puusepät. TU O M A S U U SH EI M O /P U U IN FO TULE MEILLE METSURIKSI Haemme osaavaa työkaveria Tampereen Infran luonnonhoitopalveluihin hoitamaan kanssamme lähimetsiä ja katuja viheralueiden sekä kiinteistöjen pihojen puustoa. Katso toivehakijamme ominaisuudet osoitteesta: tampereeninfra.fi/tule-toihin/ Lähetä hakemuksesi mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 21.11. Haastattelut aloitamme jo hakuaikana. Lisätietoja antaa metsäasiantuntijamme Heli Vuorilampi, puh. 050 306 0423. 9747_.indd 77 9747_.indd 77 4.11.2022 16.30 4.11.2022 16.30
KOIVULUDE naaras perusti perheensä sopivasti pihapolkuni varteen silmän korkeudelle. Niinpä pystyin seuraamaan perhe-elämää päivästä toiseen. Toista viikkoa lude-emo suojasi ruumiillaan munia, mutta yhtenä aamuna jo ennen munien kuoriutumista koko perhe oli poissa. Joku peto, luultavasti hyönteinen, oli syönyt munat. Mikä oli emon kohtalo, sitä emme voi tietää. Mahdollisesti sekin joutui isompansa ravinnoksi. Ehkä paremmin ovat onnistuneet isompien koivujen latvuksissa eläneet lajitoverit. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, emo olisi suojannut nuoria toukkiakin jonkin aikaa ennen kuin pesue olisi hajautunut laajemmalle koivuun. Hyönteismaailmassa on aika harvinaista, että emo huolehtii jälkeläisistään munimisen jälkeen. Koivuluteen sisarlaji suokkolude hoitaa jälkeläisiään samaan tapaan. Pihtihäntä perustaa pesänsä suojaisiin koloihin kuten kiven tai laudanpätkän alle. Siellä emo hoivaa jälkeläisiään niiden ensimmäisinä elinpäivinä. Naaras puree ruoan hienoksi mössöksi, jonka se sitten oksentaa toukkien syötäväksi. Muurahais-, ampiaisja kimalaiskuningattaret hoitavat vain ensimmäisiä toukkiaan. Kun ne ovat aikuistuneet, kuningatar siirtää niille vastuun koko pesästä ja keskittyy itse munimiseen. Esikoisoikeutena on siis velvollisuus huolehtia nuoremmista sisaruksista. Koivut ovat satojen eri hyönteislajien ravintoa. Useimmat eivät tee eroa rauduksen ja hieksen välillä – molemmat kelpaavat, vaikka koivulajien välillä on jonkin verran eroja sekä ekologiassa että puolustuksessa. Koivulude kuitenkin suosii selvästi rauduskoivua, kun taas lähilaji suokkolude elää hieskoivulla eli suokolla. l SEPPO VUOKKO Äidillistä rakkautta Koivulude suojaa munia omalla ruumiillaan kunnes ne ovat kuoriutuneet. JO RM A PE IP O N EN ARVONTA! MISTÄ PIDIT? 78 Metsälehti Makasiini » PILKKEET MIKÄ oli mielestäsi tämän numeron kiinnostavin artikkeli? Entä mikä kiinnosti kaikkein vähiten? Voit vastata kyselyyn verkkosivulla osoitteessa www.metsalehti. fi/lukijakysely. Myös postikortilla tulleet vastaukset osallistuvat arvontaan. Osoite on Metsälehti Makasiini, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kaikkien marraskuun loppuun mennessä vastanneiden kesken arvomme kaksi Lapuan Kankureiden Jäkälä-pellavapyyhettä. Paketti sisältää oliivin ja harmaan sävyiset kylpypyyhkeet, ja sen arvo on noin 160 euroa. Viime numeron suosituin artikkeli oli ”19 kysymystä puuston tilavuuden arvioinnista”. Palkinnoksi arvotun retkijakkaran voitti Mikko Ikonen. Onnittelut voittajalle ja kiitokset kaikille vastaajille! LA PU A N KA N KU RI T 9749_.indd 78 9749_.indd 78 4.11.2022 15.38 4.11.2022 15.38
Ensi numerossa TARINOITA METSÄNOMISTAMISESTA METSÄLEHTI MAKASIINI 8/2022 ILMESTYY 23.12. Seuraava Metsälehti ilmestyy 25.11. Painotuotteet 1234 5678 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuotteet 4041-0619 Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Anna Back p. 040 1623991 Jussi Collin, p. 029 432 6108 Eero Sala, p. 029 432 6112 Liina Kjellberg, p. 029 432 6110 Tiia Puukila, p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä, p. 029 432 6115 Mikko Häyrynen, p. 029 432 6109 Mikko Riikilä, p. 029 432 6111 Sami Karppinen, p. 029 432 6114 Kauppak. 19 b, 40100 Jyväskylä Päivi Laipio, p. 029 432 6105 www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi Jenny Rantanen, p.029 432 6029 Pasi Myllymaa, p. 029 432 6118 Tuomo Vuorinen, p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi p. 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran, p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja, p. 09 315 49 844 Sari Enderle, p. 09 315 49 800 Metsätaloudellinen ammatti lehti Tapion julkaisu 90. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 2489-4044 (painettu) 2737-1131 (verkkojulkaisu) Makasiinin levikki: 32 890 (lt/21) PunaMusta 2022 TOIMITUS Päätoimittaja Ulkoasu Toimitussihteerit Toimittajat Taloustoimittaja Keski-Suomen aluetoimittajat Toimituksen sihteeri Verkkojulkaisu Metsäuutiset MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Levikkipäällikkö MYYNTI Myyntipäällikkö ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 9.00–15.00 ISSN Painopaikka A N T TI J. LE IN O N EN 9750_.indd 79 9750_.indd 79 4.11.2022 15.39 4.11.2022 15.39
MERKKIPÄIVÄT Leikkaa irti MAKASIINIRISTIKKO 6, OIKEA RATKAISU MAKASIINIKRYPTO 7 Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. Tapio Palvelut Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk). ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29€). ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa. Metsälehti maksaa postimaksun (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti Kysy eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 Palvelukortti 171,80 €/V TÄMÄN Makasiinikrypton vastausten tulee olla perillä 25.11.2022 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A 3 krs, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiinikrypto 7”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT Makasiiniristikosta 6 on arvottu seuraaville kolmelle: Timo Koivuniemi, Kyynärö, Harri Mäntyniemi, Kello ja Mirja Rantanen, Leivonmäki. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. 60 VUOTTA 18.11. Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Jyrki Vuorenmaa, Pori (matkoilla) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään 10 viikkoa ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. 9751_.indd 81 9751_.indd 81 4.11.2022 15.42 4.11.2022 15.42
ENSIMMÄISET metsänhoitosuositukset mullistivat metsänomistajien neuvonnan. Aikaisemmin metsänomistajille lähinnä saneltiin, miten metsissä tuli toimia. Suositukset tarjosivat ensi kertaa vaihtoehtoja ja ottivat huomioon metsänomistajien aikaisempaa monipuolisemmiksi muuttuneet tavoitteet. Vuonna 1989 Keskusmetsälautakunta Tapion julkaisemat ensimmäiset suositukset ilmensivät aikaansa. Luonnonsuojelulle oli varattu oma kappaleensa, samoin ilmansaasteille, mutta mukaan mahtuivat myös ohjeet tuolloin arkipäiväiselle haapavesakon kemialliselle torjunnalle. 1990-luvulla alkanut metsien sertifiointi sekä yleinen vastustus vaikuttivat kemiallisten menetelmien käytön hiipumiseen. Viime vuosituhannen lopulla metsillä alettiin nähdä moninaisia käyttömuotoja talouden rinnalla, ja haavankin arvo monimuotoisuudelle tunnistettiin. Samalla muuttuivat suositukset. ”Suositukset ovat jatkuvasti päivittyvä prosessi. Ne pyrkivät vastaamaan aina aikansa haasteisiin”, summaa asiantuntijapalveluiden liiketoimintajohtaja Olli Äijälä Tapio Oy:stä Äijälä on ollut mukana kehittämässä metsänhoitosuosituksia vuodesta 2005 ja toimii nykyään suositusten ohjausryhmän puheenjohtajana. Suosituksissa on pureuduttu niiden yli 30-vuotisen historian aikana niin kannattavuuteen, energiapuuhun kuin luontokysymyksiin. Viimeisten vuosien aikana suositukset ovat tehneet myös digiloikan. Parhaillaan tekeillä on suurempi ilmastonmuutoksen huomioiva uudistus. ”Olemme halunneet tuoda esille, mitkä ovat sopeutumisen ja hillinnän kannalta järkeviä toimintatapoja metsänhoidossa. Se julkaistaan nyt joulukuussa.” Metsänhoitosuositusten julkaisua rahoittaa maaja metsätalousministeriö. Niiden kehitystyössä on mukana yli 30 eri sidosryhmää. ? l TIIA PUUKILA KEMIALLISESTA TORJUNNASTA ILMASTONMUUTOKSEEN Ensimmäiset metsänhoitosuositukset julkaistiin 1989. Nyt niitä uudistetaan jo kuudetta kertaa. Tämä sarja kertoo metsäalaa mullistaneista keksinnöistä. Kemiallinen haapavesakon torjunta oli tavanomaista vuonna 1989 ja siihen ohjeistettiin ensimmäisissä metsänhoitosuosituksissa. Kuvassa haavan runkoon isketään koloja, joihin ruiskutetaan vesakontorjunta-ainetta. LU ST O / M ET SÄ H A LL IT U KS EN KE H IT TÄ M IS JA O ST O N KO KO EL M A /T A PA N I PO H JO LA 82 Metsälehti Makasiini » KÄÄNTEENTEKEVÄ 9752_.indd 82 9752_.indd 82 4.11.2022 15.44 4.11.2022 15.44
Arvoisa lukija, Metsälehden verkkosisältö kasvaa täysin uudella metsänomistajille räätälöidyllä, rahanarvoisella palvelulla 2023 aikana. Kun pysyt kestotilaajana, saat kaiken tämän: Painetun Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin Metsälehti Digin Kaikki verkon maksulliset sisällöt Ota Metsälehden digitaaliset sisällöt käyttöösi jo tänään: metsalehti.fi/rekisteroidy (Rekisteröitymiseen tarvitset asiakasnumeron, jonka löydät tämän lehden osoitekentästä) Polku omaan metsään 9753_.indd 83 9753_.indd 83 5.11.2022 12.31 5.11.2022 12.31
PARAS HINTA PUULLESI Kuutio on metsänomistajalle helpoin tapa tehdä puukauppaa verkossa. Joko ammattilaisen, kuten metsänhoitoyhdistyksen avulla tai omatoimisesti. Kilpailuttamalla saat puullesi parhaan hinnan. Kuutio on kuin asunnonvälityspalvelu, mutta puulle. 9754_.indd 84 9754_.indd 84 5.11.2022 13.03 5.11.2022 13.03