• LAATU RATKAISEE PUUMARKKINAT Sahakauppa vähentää kilpailua METSÄNOMISTAJA KOKO SUKU RAIVUULLA Toyota bZ4X sähköllä maastoon VOISIKO MUOKATA KEVYEMMIN? 3G-VERKON ALASAJO VAIKEUTTAA METSÄTÖITÄ NÄIN PIDÄT SAHAN KUNNOSSA ›› Joni Kallioaho luottaa moottorisahahakkuuseen 8. MARRASKUUTA • NUMERO 7/2024 • 12,90 € WWW.METSALEHTI.FI M ET SÄ LE H TI M A KA SII N I 7/2 02 4 TE EM A : H A N KIN TA TY Ö PETTERI KIVIMÄKI
• 66 S. 74 S. Tämän numeron kannen kuvasi Petteri Kivimäki. 68 S. TO M M I M AT TI LA PE TT ER I KI VI M Ä KI JU H A M ET SO AJASSA 4 PÄÄKIRJOITUS: Säästöpuista verohelpotuksia 6 METSÄNOMISTAJA: Yhteismetsä kokoaa suvun raivuulle 12 JOKA KYMMENES METSÄSTÄJÄ ON NAINEN 14 METSÄTYYPPI: Miten vesistöpäästöt ovat kehittyneet? 15 METSÄVIENNIN ARVOSTA VALTAOSA JÄÄ SUOMEEN 16 LUKIJAN KUVA: Palsta luonnon hoidossa TEEMA 18 KOLME TARINAA HANKINTAHAKKUILTA 28 VAIKUTTAJA: Kestävyyden kirittäjät OMA METSÄ 36 METSÄNHOITO: 12 kysymystä sahan huollosta 40 HALLITSETKO KIINTEISTÖT: Naapuruussuhteet 42 TUTKIMUS: Huonosti tunnettu ympäristö 43 KOLUMNI: Hirvet vai ilmastokestävät metsät? 44 KYSY POIS: Onko pihlajasta sahapuuksi? 47 PIKATESTI: Näppärä teräsuoja 48 PERINTÖMETSÄ: Perinnöstä luopuminen TALOUS 51 RAHAPUU: Pieniä luontotekoja halvalla 52 PUUMARKKINAT: Vähentääkö sahakauppa kilpailua? 54 KUUKAUDEN PUUKAUPPA: Ei hinnalla vaan kertymällä 55 KUUKAUDEN TILAKAUPPA: Kahdeksan tarjousta perustilasta 56 TILAMARKKINAT: Pienissä kaupoissa enemmän taimikoita 57 KOEAJOSSA: Toyotan sähkömaasturi bZ4X 60 ”TURVALLISUUSRISKI METSÄTÖISSÄ” LUONTO 62 VÄHEMPI MAANMUOKKAUS RIITTÄISI 67 KOLUMNI: Onneksi meillä on VMI 68 METSO & NÄKKI: Pelastetaan metsät 74 TUOTE & TEKIJÄ: Pitkään muhinut idea 76 SEPPO VUOKOLLE TIEDEKIRJAPALKINTO 78 PILKKEET: Silmätäplät varoittavat 80 MAKASIINIRISTIKKO 82 SAVOTALLA: ”Yksikään ei ole seissyt paikallaan” Metsälehti Makasiini 3 » SISÄLLYS
• 4 Metsälehti Makasiini » PÄÄKIRJOITUS MIKKO RIIKILÄ TOIMITTAJA ”Tutustuin hankintahakkaajiin, jotka haluavat harventaa metsänsä varovasti ja laadukkaasti eivätkä havittele pikavoittoja. Ihailtavaa, että nykymaailmassa tehdään työtä, josta tilin saa aikaisintaan kymmenen vuoden kuluttua.” HELI VIRTANEN TOIMITTAJA ”Mieletöntä, että homma toimii näin! Koko suku osaa käyttää raivaussahaa, ja kahdesti vuodessa kaikki kokoontuvat talkooviikonloppuun. Sukujen yhteismetsiä on perustettu muun muassa päätöksenteon sujuvoittamiseksi, mutta Yhteismetsä Unelma vaikuttaa poikkeuksellisen sopuisalta.” VALTTERI SKYTTÄ TOIMITTAJA ”Hirvenmetsästysjärjestelmän vallanjako sallii yhä metsänomistajien oikeuksien polkemisen. Kyse on etenkin ’herrojen’ häikäilemättömästä vallankäytöstä päätöksenteon ylätasoilla. Metsissä monet metsästysseurat pyrkivät tänäkin syksynä kaatamaan hirviä niin, että puiden syöntituhot pysyisivät siedettävällä tasolla.” TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA Säästöpuusta verohelpotuksia SUOMEN HALLITUS KUULEE näinä päivinä tiedepaneeleja EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanosta. Lähikuukausina sitten ratkeaa, miten suuri savotta Suomelle tulee ennallistamisesta. Suuruuden ratkaisee se, kuka päättää, mitkä ovat ennallistamispinta-alat ja kuka kertoo, miltä jonkin luontotyypin täytyy näyttää. Suuria kysymyksiä ovat myös, milloin jokin elinympäristö on heikentyneessä tilassa ja milloin voidaan sanoa, että ennallistamista on tehty riittävästi? Ennallistaminen on harhaanjohtava ja epäonnistunut nimi asetukselle. Ilmaston lämmetessä Suomeen tulee uusia lajeja, eikä luontoa voi pitää ennallaan tai palauttaa ennalleen. Olisi parempi puhua luonnon vahvistamisesta. Tärkeätä on pitää huoli siitä, että kaikki metsätaloudessa tehty luonnonhoito luetaan Suomelle hyväksi, kun arvioidaan ennallistamisasetuksen tavoitteiden täyttymistä. Niillä on suuri merkitys luonnon vahvistamisessa. Entä kuka maksaa hakkuiden yhteydessä metsään enenevässä määrin jätettävän säästöpuun, riistatiheiköt ja kosteikot, joilla luonnon tilaa ja tuhonkestävyyttä vahvistetaan asetuksen tavoitteisiin pääsemiseksi? Metsänomistaja voi maksaa osan, jos metsän terveys ja tuhonkestävyys näillä toimilla todistettavasti paranee. Metsäyhtiöt voivat maksaa osan, koska yhtiöt saavat imagohyötyä yhteiskunnan, kuluttajien ja sijoittajien silmissä. Sijoitus luonnonhoitoon on myös riskien hallintaa. Yhteiskunnan on maksettava, koska Suomi hyötyy luonnon monimuotoisuuden vahvistumisesta ja EU:n asettamiin tavoitteisiin pääsystä. Säästöpuusta voisi antaa metsänomistajille verohelpotuksia ja suojakaistoista suojelukorvauksia. Joku miljoona kannattaisi osoittaa myös luontoarvokaupan kehittämiseen, jos se toisi yksityisen rahan mukaan luonnon vahvistamiseen. PETRI KOSKINEN petri.koskinen@metsalehti.fi Hankintahakkaajat tekevät kovaa työtä tulevan puusadon parantamiseksi (s. 18–27).
• Metsälehti Makasiini 5 » METSÄ NYT Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. Aamun sarastaessa 31.10.2024 Syötteellä lumi oli peittänyt syksyisen metsän ja jäljelle jääneet marjat kevyeen lumihuntuun. Alkutalven valo on kaunis. KUVA: JANNE AUTERE
• YHTEISMETSÄ UNELMA VUONNA 2016 perustettu suvun yhteismetsä OSAKKAAT Jaana Piippo, Juha Piippo ja Salla Saastamoinen TOIMITSIJA Jaana Piippo PINTA-ALAA noin 600 hehtaaria, koostuu reilusta kymmenestä metsätilasta TILAT Mikkelissä, Kangasniemellä ja Juvalla TUKIKOHTANA toimii Piippojen lapsuudenkoti Mikkelissä 6 Metsälehti Makasiini » METSÄNOMISTAJA
• KOKO SUKU RAIVAAMASSA Yhteismetsä Unelman metsänhoitotöihin osallistuu koko suku, vaikka osakkaita on toistaiseksi vain kolme. TEKSTI HELI VIRTANEN KUVAT PETTERI KIVIMÄKI Metsälehti Makasiini 7
• T T ARINA alkaa Mikkelistä ja vuodesta 1967. Metsätilasta, jonka ostamista harkittiin huolella ja jota ajettiin katsomaan koko perheen voimin. Automatkalla takapenkkiläisille tuli kinaa. Kuten välienselvittelyssä joskus käy, homma meni veriseksi. Kolmevuotias pikkuveli iski hampaan pois kuusivuotiaan isosiskonsa suusta. Nyt Juha Piippo, 60, ja Jaana Piippo, 63, ovat hyvässä sovussa suvun yhteismetsän osakkaita. Ensimmäinen heidän isänsä ostama metsätila on osa yhteismetsää, jonka osakaskuntaan kuuluu myös Juhan vaimo Salla Saastamoinen. Viestit sinkoilevat Jaanalta Kuopiosta Juhalle Espooseen monta kertaa viikossa, kun metsänhoitotöistä ja niiden tärkeysjärjestyksestä tehdään päätökOSAKKAIDEN VINKIT 1. ENSIHARVENNUS on todella tärkeä: tarkkaile nuorta metsää jatkuvasti ja mieti ensiharvennuksen sopiva ajankohta huolella. 2. UUDISTUSKULUISTA ei kannata säästää: hyvää viljelymateriaalia käyttämällä ja työvaiheet säntillisesti tekemällä metsä lähtee nopeaan kasvuun. 3. METSÄSUUNNITELMA auttaa pitämään homman kasassa: sitä säännöllisesti tutkimalla ja päivittämällä hahmottuu, mitä on tehtävä heti ja mitä lähivuosina. siä. Jokapäiväiset päätökset ovat pieniä ja käytännöllisiä. ”Kuinka paljon taimitikkuja on hankittava? Tuodaanko taimet kotipihaan vai varastolle? Milloin ne saapuvat?” Jaana Piippo luettelee. ”Ovatko raivaussahat kunnossa? Kuka vie ne huoltoon, kuka hakee? Onko riittävästi teriä?” Toimivia neuvoja perustamisvaiheeseen Jaanan ja Juhan isä Veijo Piippo oli puolipäiväinen viljelijä, joka kartutti perheen metsäomaisuutta määrätietoisesti. Kun ylimääräistä rahaa kertyi, hän sijoitti sen metsään. Sisarukset saivat 300 hehtaarin metsät lahjoituksena vanhemmiltaan vuonna 1997. Vielä 2010-luvun alussa isä kuitenkin oli se, joka saneli, mitä metsissä tehdään. Vasta isän kuoltua vuonna 2014 oli aika miettiä jatkoa tosissaan. Käynnissä sattui olemaan Suomen metsäkeskuksen hanke, jossa kannustettiin perustamaan suvun yhteismetsiä ja ehkäisemään siten metsätilojen pirstoutumista. Piipon sisarukset päätyivät yhdistämään kaikki tilansa: vanhemmilta lahjana saadut, sukupolvenvaihdoksen jälkeen yhteisesti hankkimansa sekä metsätilan, jonka he ja Salla Saastamoinen olivat yhdessä ostaneet lähialueelta. ”Yhteismetsään päädyttiin perusjuttujen takia: metsät saatiin pois omasta verotuksesta ja eriytymään ihmisistä. Yhteismetsän osuuksia voi myydä, ostaa, periä ja siirtää suhteellisen helposti”, Juha Piippo kertoo. Metsäkeskuksesta saatiin hyvät neuvot perustamisvaiheeseen, ja Maanmittauslaitos opasti kiinteistötoimitusten kanssa. ”Kaikki lähti mutkattomasti ja helposti käyntiin.” Yllätyksiäkin tuli. Kun perustamisesta oli kulunut kolme kuukautta, selvisi, että yhteismetsällä pitää olla kaksinkertainen kirjanpito. Osakkaat päätyivät hankkimaan kirjanpitopalvelut tilitoimistolta. Yhteismetsälainsäädäntöä tuntevan toimiston löytäminen ei ollut yksinkertaista, mutta heti sen jälkeen tehdyt kirjanpidolliset ratkaisut ovat osoittautuneet Jaana Piipon mukaan toimiviksi. Yhteismetsän osakkaat Salla Saastamoinen (vas.), Juha Piippo ja Jaana Piippo pitävät toisiinsa yhteyttä harva se päivä. Noin 600 metsähehtaarin hoidossa riittää pähkäilemistä ja sovittavaa. 8 Metsälehti Makasiini » METSÄNOMISTAJA
• Taneli Hynninen 35 Santeri Hynninen 25 Niilo Piippo 28 Ossi Piippo 31 Yrjänänä Hynninen 38 Eero Hynninen 71 Jaana Piippo 63 Juha Piippo 60 Orvokki Piippo 93 Veijo Piippo 1929-2014 Salla Saastamoinen 61 Jaana Piipon entinen puoliso ja yhteisten lasten isä Eero Hynninen oli mukana lokakuun kokoontumisessa. Mukana olivat myös Taneli Hynnisen puoliso Paju Hurme ja heidän pienet lapsensa. Metsälehti Makasiini 9
• Pankki yllätti lainaa haettaessa Osakaskunta on jatkanut Veijo Piipon linjoilla ja sijoittanut hakkuutulot yhteismetsän laajentamiseen tilakaupoilla. Ensimmäistä tarjouskilpailun voittoa seurasi kuitenkin hämmennys: yhteismetsäosuus ei kelvannut lainan vakuudeksi. Sinänsä tilanne ei ole poikkeuksellinen. Pankit ovat haluttomia myöntämään lainoja sukujen yhteismetsille, koska yhteismetsäosuuksien realisoiminen tiukan paikan tullen on hankalaa. Lainan saamisessa on ongelmia erityisesti, jos vain yksi tai osa osakkaista haluaa kiinnittää osakaskiinteistönsä. Perinteisiä, isoja yhteismetsiä sama lainansaannin vaikeus ei koske. Aikansa asiaa pähkäiltyään Yhteismetsä Unelman osakkaat päätyivät ostamaan uuden metsätilan osakaskunnan nimiin. Tämän jälkeen tila kelpasi hyvin lainan vakuudeksi. Käytännössä yhteismetsä koostuu siis varsinaisesta yhteismetsästä ja yhteismetsän osakaskunnan omistamista metsätiloista. Kaikki toimivat samalla Y-tunnuksella ja ovat samassa kirjanpidossa, mikä on yhteismetsälain mukaan mahdollista. Tuoretta kokemusta isommista tilakaupoista ja niiden rahoittamisesta ei ole. Osakkaat ovat käyneet katsomassa sopivia metsätiloja, mutta laihoin tuloksin. ”Olemme tehneet tarjouksia kuuluisan Excel-taulukkoni perusteella. Siinä on kolme erilaista tapaa hinnoitella metsä. Kuuluisa se on siksi, että sen avulla ei ole koskaan saatu ostettua mitään”, Juha Piippo sanoo ja nauraa. Hätäisistä ratkaisuista tulevan ennakointiin Yhteismetsän ja muiden samassa kirjanpidossa olevien tilojen yhteispinta-ala on tällä hetkellä noin 600 hehtaaria, joten metsänhoito työllistää. Jaana Piipon mukaan kaikenlaiselle ennakoimiselle olisi hyvä olla enemmän aikaa. ”Että ehtisi pohtia, mille kuvioille voisi kokeilla jatkuvaa kasvatusta. Tai voisi päätyä vaatimaan ensiharvennukselle pienempää metsäkonetta.” Juha Piippo toivoo, että aikaa ei tuhraantuisi ”tulipalojen sammutteluun”. ”Myös tyttöystävät ovat päässeet käyttämään raivaussahaa.” Myös neljättä sukupolvea on tullut metsään lounastaukoa viettämään. Santeri Piippo loukkaantui raivaussahahommissa, mutta tuli kuitenkin raivaussahoja teroittamaan. Paju Hurmeelle raivaussaha on jo nuoruudesta tuttu työväline. Taimikonhoitopäivä alkaa työnjaolla. Juha Piippo (oik.) antaa neuvoja säästettävien puiden valitsemiseen ja työturvallisuuteen. » METSÄNOMISTAJA 10 Metsälehti Makasiini
• Viimeisin hätätilanne on vielä hyvin molempien mielessä. ”Vanhat pellot kasvavat tajuttomasti heinää”, Juha Piippo aloittaa. ”Viime kesänä heinä kasvoi ihmistä korkeammaksi”, Jaana Piippo jatkaa. Kyse on sisarusten isän alkuvuosina ostamasta ja metsittämästä pellosta. Jo 1970-luvulla kävi selväksi, että entinen peltomaa puskee valtavasti heinää. Sitä käytiin tamppaamassa koko perheen voimin. Muutama vuosi sitten samalle kuviolle tehtiin päätehakkuu ja kasvamaan istutettiin toinen puusukupolvi. Taas heinäntorjuntaa päädyttiin tekemään kiireellä ja koko suvun voimin. ”Mentiin samaan ansaan uudestaan!” Ensin metsätöitä, sitten illallista Heinäntorjunnan lisäksi raivaussahahommat yhdistävät sukua. Piippojen isä ehti opettaa neljä lastenlasta raivaamaan, ja Juha Piippo opetti serkuksista nuorimman. Jaanan poika Santeri Hynninen, 25, on nykyään suvun innokkain taimikohoitotöiden tekijä. Hyvänä kakkosena tulee Juhan poika Niilo Piippo, 28. ”Myös tyttöystävät ovat päässeet käyttämään raivaussahaa”, Jaana Piippo kertoo. Kaksi kertaa vuodessa koko tai lähes koko porukka saapuu viikonlopun mittaiselle ”maailmanparannusleirille”. Leirin tukikohta on Jaanan ja Juhan äidin Orvokki Piipon, 93, kotitalo Mikkelissä. Metsänhoidon täyteisen lauantaipäivän jälkeen kaikki kokoontuvat Orvokin kotiin aperitiiveille ja vähän myöhemmin juhlavalle illalliselle. Vielä sunnuntainakin metsänhoitohommia jatketaan porukalla. Tänä syksynä järjestetty leiri oli jo 19:s tai 20:s. Santeri Hynninen ja Niilo Piippo ovat työskennelleet metsässä muulloinkin kuin leirien aikaan: he ovat kylväneet ja istuttaneet metsää, heinänneet taimikkoa, tehneet ennakkoraivausta. Myös pakurikäävän ymppäämistä koivuihin on kokeiltu. Kumpikin on perustanut metsänhoitotöitä varten oman yrityksen, joka laskuttaa yhteismetsää tehdyistä töistä. Toisinaan töitä on riittänyt varsinaisen kesätyön korvikkeeksi. Seuraava sukupolvi mukaan Yhteismetsän toimitsijana toimiva Jaana Piippo on suorittanut metsäalan ammattitutkinnon. Hän aikoo jäädä päivätöistään eläkkeelle vuoden kuluttua ja toivoo, että yhteismetsässä kulkemiselle ja kasvun tarkkailulle jää silloin enemmän aikaa. Myös yhteismetsän tulevaisuus on alkanut mietityttää. ”Olen pyrkinyt konkretisoimaan vaihtoehtoja seuraavalle sukupolvelle: millaiset perintötai lahjaverot odottavat, jos tehdään niin tai näin”, Jaana Piippo kertoo. Tämän syksyn maailmanparannusleirillä käytiin antoisia keskusteluja aiheesta. Osakkaiden toiveena on, että seuraava sukupolvi juttelisi asioista keskenään, ennen kuin perheet tapaavat seuraavan kerran jouluna. Jatkamiskysymysten lisäksi metsänhoidon tulevaisuudessa riittää pohdittavaa. Y hteismetsä Unelmaan kuuluu 100 –120-vuotiaita kuusikoita, joita kirjanpainatuhot uhkaavat. Vaihtoehtoja ei ole pahemmin tarjolla: metsät on päätehakattava ja tilalle istutettava mäntyä tai sekametsää. Samalla menetetään hyvät marjamaat. Myös männynjuurikääpä on todellinen riesa Mikkelin seudulla, ja uusina lajeina valkohäntäpeura ja metsäkauris ovat levittäytyneet alueelle. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? ”Kun metsän kiertoaika on 50–100 vuotta, tutkimus ei meinaa pysyä mukana. Nyt on aika dynaaminen hetki. Samalla on tunnustettava, että metsä ei ole koskaan paikallaan”, Juha Piippo sanoo.? l Raivaussahahommien lomassa kokoonnutaan syömään hernekeittoa. Metsälehti Makasiini 11
• 50 000 100 000 150 000 200 000 25 0000 300 000 350 000 Naismetsästäjien osuus kasvaa Riistanhoitomaksun maksaneiden metsästäjien määrä vuosina 2002–2023. Lähde: Luke Metsästäjien määrä 2002 2005 201o 2015 2020 2023 JO JOKA KYMMENES METSÄSTÄJÄ ON NAINEN Luontoharrastus ja asennemuutos innostavat naisia metsälle. LIINA KJELLBERG NAISMETSÄSTÄJIEN määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastoista. Vuonna 2002 riistanhoitomaksun maksaneita naisia oli noin 11 000, vuonna 2023 noin 30 000. ”Uusista metsästäjistä merkittävä osa, yli neljännes, on nykyään naisia. Naisten osuus kasvaa sitä kautta koko metsästäjäkunnassa. Se on hienoa, toivottavasti sama kehityssuunta jatkuu”, sanoo Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola. Silpola arvioi, että naismetsästäjien määrän kasvun taustalla on luontoon liittyvien harrastusten suosio sekä yleinen asenneilmapiirin tasa-arvoistuminen. Hänen mukaansa monet naiset kiinnostuvat metsästyksestä koiraharrastuksen kautta. ”Uusilla naismetsästäjillä polku menee usein niin, että hankkii metsästyskoiran ja vaikka ei omista metsästyskorttia tai asetta, tulee koiran takia hakeutuneeksi metsästysseuran yhteyteen. Pian alkaa miettiä, miksei itsekin alkaisi metsästää.” Kaikkiaan Suomessa on Luken tilastojen mukaan noin 300 000 metsästäjää. Heistä aktiivisia on Silpolan mukaan noin 200 000. Viime vuosina metsästäjien määrä on hieman laskenut. ”Metsästäjissä on paljon suurten ikäluokkien edustajia eli 1940ja 1950-luvuilla syntyneitä. He alkavat olla jo ikämiesvaiheessa, mikä selittää aktiivisten metsästäjien määrän laskua.” Silpola luottaa siihen, että metsästäjien määrä pysyy nykyisellään. Uusien metsästäjien houkuttelemiseksi metsästyskäytänteitä pitää kuitenkin kehittää. ”Uudet metsästäjät, esimerkiksi opiskelevat nuoret ja perheelliset, tarvitsevat entistä enemmän yksilöllisyyden huomiointia. He metsästävät ehkä valtion mailla, koska voivat sitoutua entisaikoja heikommin aktiivista seuratoimintaa edellyttävään metsästysseuraan.” Niinpä metsästysseurojen pitää löytää uudet toimintamallit. ”Ehkä entistä useammassa seurassa aletaan ottaa mukaan myös sellaisia uusia metsästäjiä, jotka voivat osallistua toimintaan vain hetkittäin, ja annetaan esimerkiksi mahdollisuus kompensoida pienellä rahasummalla sitä, ettei pääse talkoisiin.” Ratkaistavaksi jää myös se, miten autioituvat syrjäseudut onnistuvat saamaan metsästäjät palaamaan kotikulmilleen jahtiin.? l » AJASSA 12 Metsälehti Makasiini
• Naisten osuus metsästäjistä on suurin YläLapissa, noin 22 %. KU VA TA RJ A VÄ YR YN EN Miesten osuus metsästäjistä on suurin Pohjanmaalla, noin 92 %. 92 % 22 % Metsälehti Makasiini 13
• Millaiset ovat metsätalouden vesistöpäästöt? Metsätalouden osuus vesistöjen kokonaisfosforikuormituksesta on 17 ja -typpikuormituksesta 10 prosenttia. Hiilihuuhtouma on kasvanut, koska ojitetuilta turvemailta vapautuu hiiltä ja ilmastonmuutos vahvistaa ilmiötä. Suomen ympäristökeskuksen mallinnusten mukaan luvut eivät ole menossa parempaan suuntaan, vaikka vesiensuojelua on tehty vuosikymmeniä. Miltä turvemaiden tilanne näyttää? Niiden vesistöpäästöt ovat kasvava ongelma. Maaperästä vapautuneet ylimääräiset ravinteet ja epätäydellisesti hajonnut vesiliukoinen hiili huuhtoutuvat vesistöihin. Yksi keino hillitä päästöjä on jatkuva kasvatus, joka pitää pohjavedenpinnan korkealla tasolla ja hillitsee siten turpeen hajoamista. Sitä ei kuitenkaan voi käyttää loputtomasti eikä kaikkialla. Hyvää kehitystä on, että turvemaametsissä ei enää käytetä nopealiukoisia lannoitteita vaan enimmäkseen tuhkalannoitusta. Mitkä ovat kangasmaiden ongelmat? Vasta vähitellen on herätty siihen, että järvien ja jokien lisäksi pitää suojella myös pienvesiä, esimerkiksi puroja. Tutkimukset osoittavat, että avohakkuiden yhteydessä viiden tai kymmenen metrin suojavyöhyke, jolta isot puut on hakattu pois, ei riitä. Pienet virtavedet hyötyisivät 30 metrin suojakaistoista. Suojavyöhyke itsessäänkin lisää metsän monimuotoisuutta. Miten muuttaisit vesiensuojelua? Liikaa mennään saman kaavan mukaan: esimerkiksi suunnitellaan kunnostusojituksessa aina laskeutusallas. Pitäisi miettiä, mikä ratkaisu sopii millekin paikalle. Jos suunnittelijoilla olisi aikaa vaihtoehtojen selvittämiseen, työkaluja kyllä olisi tarjolla. 1 2 SIRPA PIIRAINEN KUKA: Erikoistutkija ja ryhmäpäällikkö Luonnonvarakeskuksessa, Joensuun toimipisteessä. MITÄ: Tutkii metsätalouden ympäristöja vesistövaikutuksia. MIKSI: Kaikki Suomen luonnossa virtaava vesi päätyy lopulta järviin ja mereen. Vesistökuormitusta on hillittävä sen syntysijoilla. Metsänomistajat tulisi innostaa vesiensuojeluun, sijaitsee oma tila rannalla tai ei, sillä virtavesiä löytyy melkein kaikkialta. MITEN VESISTÖPÄÄSTÖT OVAT KEHITTYNEET? Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sirpa Piirainen etsii ratkaisuja, joilla metsätalouden päästöt vesistöihin saataisiin kuriin. TEKSTI HELI VIRTANEN KUVA HARRI MÄENPÄÄ 3 4 » METSÄTYYPPI 14 Metsälehti Makasiini
• SUOMI elää viennistä, mutta kaikki vienti ei ole saman arvoista, sanoo Metsäteollisuus ry:n pääekonomisti Maarit Lindström. Kun puhutaan viennistä, puhutaan yleensä bruttoviennistä. Se tarkoittaa Suomesta vietyjen tuotteiden kokonaisarvoa. Tällä tavalla mitattuna kemianteollisuus on Suomen selvästi suurin viejätoimiala: esimerkiksi vuonna 2022 kemianteollisuuden viennin arvo oli noin 22 miljardia euroa. Metsäteollisuudessa vastaava luku oli tuolloin noin 15 miljardia euroa. Jos viennin arvo määritetään bruttoviennin kotimaisen arvonlisän avulla, nousee metsäteollisuus Suomen tärkeimmäksi viejätoimialaksi. Metsäteollisuuden bruttoviennin kotimainen arvonlisä oli vuonna 2022 noin kymmenen miljardia euroa, kemianteollisuudessa vastaava luku oli noin kahdeksan miljardia euroa. Kotimainen arvonlisä tarkoittaa sitä osaa viennin arvosta, joka jää Suomeen. Metsäteollisuudessa kotimainen arvonlisä on noin 70, kemianteollisuudessa noin 40 prosenttia bruttoviennistä. ”Metsäteollisuudessa keskeiset raaka-aineet, energia ja muut tarvittavat tuotannontekijät, kuten työvoima, ovat suurelta osin suomalaisia, eli merkittävä osa tuotannosta hyödyttää Suomea. Esimerkiksi öljynjalostuksessa, joka on osa kemianteollisuutta, raakaöljy tuodaan ensin Suomeen, jossa se jalostetaan, minkä jälkeen valmiit tuotteet viedään eteenpäin kansainvälisille markkinoille”, Lindström sanoo. Hän huomauttaa, että kotimaisen arvonlisän suuruudella on merkitystä myös silloin, kun pohditaan esimerkiksi Suomen tai koko EU:n alueen huoltovarmuutta tai tuontituotteisiin liittyviä riskejä. ”Lisäksi viennin kotimainen arvonlisä on hyvä huomioida, kun mietitään, mitkä ovat Suomen vahvuudet, minkä vahvuuksien varaan uusia tuotteita halutaan kehittää ja mistä Suomen tuleva kasvu syntyy.” Metsäteollisuuden viennin arvo laski viime vuonna noin 12 miljardiin euroon. Viennin kotimaista arvonlisää ei ole vielä laskettu. Artikkelia varten on haastateltu myös Metsäteollisuus ry:n tietopalvelupäällikköä Janne Eskelistä.? l LIINA KJELLBERG Metsäteollisuus Sähköja elektroniikkateollisuus Koneteollisuus Kemianteollisuus Metalliteollisuus Elintarviketeollisuus Kaivosteollisuus Tekstiiliteollisuus 5 10 15 20 25 Metsäteollisuuden viennin kotimaisuusaste suurin Eri viejätoimialojen bruttoviennit ja bruttovientien kotimaiset arvonlisät vuonna 2022 Mrd. € Bruttovienti Viennin kotimainen arvonlisä Lähde: Metsäteollisuus ry, Tilastokeskus Metsäviennin arvosta valtaosa jää Suomeen Bruttoviennin määrä ei kerro koko totuutta, Metsäteollisuus ry:stä kerrotaan. » AJASSA Metsälehti Makasiini 15
• Nimimerkki Suorittava porras esitteli hoitamattoman palstan nykytilannetta. 137 000 000 Stora Enso maksaa sahayhtiö Junnikkalan osakekannasta 137 miljoonaa euroa. HYVÄ UUTINEN LUKIJAN KUVA Kuvan kohde uudistettiin 30 vuotta sitten kuuselle, mutta palsta jäi luonnon hoidettavaksi. Energiapuun korjuusta ei tullut kauppoja. Jouduttiin odottamaan muutama vuosi, että kelpasi ainespuuhakkuun yhteydessä korjattavaksi ja tietysti ennakkoraivattuna.” SUORITTAVA PORRAS ”Riippuu näkökulmasta. Jos tuon jättää rauhaan vielä 20 vuodeksi, niin tuossakin on hömötiaisia, kiitos avohakkuun.” AMMATTI RAIVOOJA ”Hyvältä näyttää muuten, mutta ajoura on aika leveä.” PANU ”Eihän tuo mikään metsänhoidon mallikuvio ole, mutta toisaalta nuo edesauttavat metsiään ajallaan hoitavia saamaan leimikoistaan paremman hinnan.” VISAKALLIO ”Metka-tuella estetään osaltaan näiden syntyä. Jos jollain on, energiapuita voi yrittää kaupaksi yhdessä naapureiden kanssa samanaikaisesti myymällä tai mhy:n kautta.” A. JALKANEN ”Onko tuo kuusi ollut alunperin oikea puulaji tuohon? Vähän epäilen.” KARI.RITVASALO ”Kun taimikonhoitojen laiminlyönti tavoittaa tuon pisteen, takkiin on tullut monelta kantilta. ” MEHTÄUKKO Palsta luonnon hoidossa Pelastettu vai ei, pohdittiin Metsälehti.fi:n lukijakuvapalstalla. SAIMAANNORPPAKANTA kasvaa suojelutoimien ansiosta, mutta kasvu on yhä hidasta. Metsähallituksen kanta-arvion mukaan norppayksilöitä on noin 495. Viime kevään pesälaskentojen perusteella tänä vuonna syntyi 95 saimaannorpan poikasta eli kuuttia. Syntyneiden poikasten määrä vastaa viime vuosina syntyneiden poikasten määrää, joka on ollut 90–100 kuuttia vuodessa. Saimaannorppakanta on kokonaisuudessaan jatkanut hidasta elpymistä, mutta alueiden välillä on eroja. Kanta kasvaa Savonlinnan eteläpuolella, kun taas pohjoispuolella yksilömäärä näyttää pysyvän ennallaan. SAIMAANNORPAN KANTA ELPYY JO U N I KO SK EL A » AJASSA 16 Metsälehti Makasiini
• Retkijuoma-astiat lahjarasiassa 28 € / kpl (alv 0%) sis. yrityksesi logon Bahco monitoimityökalu lahjarasiassa 28 € / kpl (alv 0%) sis. yrityksesi logon Uistin lahjarasiassa 26 € / kpl (alv 0%) sis. yrityksesi logon +358 50 540 3211 info@kolodesign.fi www.kolodesign.fi Yllätä asiakkaasi laadukkaat joululahjat yrityksesi logolla Tilaa kotimaiset joululahjat soittamalla tai sähköpostilla
• TARINAA HANK INTAHAKKUILTA Omatoimisesti puuta korjaavien metsänomistajien määrä on pieni, mutta heidän motiivinsa on kirkas. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ KUVAT PETTERI KIVIMÄKI, MARKO MALVISTO, SAMI SÄILY 18 Metsälehti Makasiini TEEMA » HANKINTATYÖ
• TARINAA HANK INTAHAKKUILTA Sami Säily Metsälehti Makasiini 19
• Ä HTÄ RIL Ä INEN Joni Kallioaho on 27-vuotiaaksi ehtinyt tehdä hengästyttävän määrän asioita. Hän on opiskellut metsäkoneen kuljettajaksi ja metsätalousinsinööriksi ja ajanut rekkakortin armeijassa. Metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntijana mies työskenteli vuoden päivät. Nyt hän suunnittelee omakotitaloa läheisen järven rannalle. ”En ole viihtynyt kouluissa, vaan koettanut nopeasti valmistua töihin”, Kallioaho kertoo. Viimeisimmät pari vuotta hän on vastannut perheen ison metsätilakokonaisuuden hoidosta isänsä kuoleman jälkeen. Metsää on pääelinkeinoksi asti ja suunnitelmissa on yhä kasvattaa metsäpinta-alaa. Toistaiseksi omistus on kuolinpesällä. Kallioaho haluaa tehdä ison osan metsätöistä itse. Se tarkoittaa hoitotöiden ohella myös kasvatushakkuiden tekemistä. ”Moottorisahalla olen tehnyt reilut kaksi sataa kuutiota puuta vuosittain, lähinnä ensiharvennuksia. Varttuneempia harvennuksia hakkaan tutulta yrittäjältä vuokraamallani motolla. Ajan puut metsään varustetulla maataloustraktorilla, joka mahtuu alle kolmen metrin väleistä – ei tule ajouria.” Omien töidensä ohella mies käy muun muassa yrittäjien kiireapuna ajamassa hakkuukonetta. Laatu edellä Kallioaho on pienestä alkaen tehnyt isänsä kanssa sahalla metsätöitä. Tätä perinnettä hän haluaa jatkaa. ”Ei meikäläisiä, jotka tekevät talvisin päätyökseen hakkuuta moottorisahalla omissa metsissään, enää monta ole.” Pelkästä perinteestä ei ole kysymys. Kallioaho sanoo haluavansa tehdä ensiharvennukset moottorisahalla, jotta saa metsän PERINTEEN JA LAADUN PUOLESTA Moottorisahuri näkee puun laadun tarkemmin kuin hakkuukoneen kuljettaja koneensa ohjaamosta, Joni Kallioaho sanoo. Joni Kallioaho siirtää hakkuutähteet ajouralle suojaamaan maaperää. 20 Metsälehti Makasiini TEEMA » HANKINTATYÖ
• PE TT ER I KI VI M Ä KI mieleiseensä asentoon. ”Pystykauppojen ongelmana on se, etteivät kaikki toiveeni aina välity hakkuukoneen kuljettajalle asti.” Harvennuksilla hän suosii laadukkaimpia puita. Se onnistuu paremmin moottorisahatyönä kuin motolla, kun puiden laadun näkee lähietäisyydeltä. Kallioaho kertoo jättävänsä puita kasvamaan hieman suosituksia enemmän. Tavoitteena on maksimoida erityisesti tukin saantoa. Sitä tukee myös äskettäin hankittu lannoitteenlevitin, jolla hän kaavailee lannoittavansa kasvatusmetsänsä harvennuksen jälkeen. ”Muutama naapurikin on jo ennättänyt tilaamaan lannoituksen.” Kannattavuus ei ykkösasia Kallioaho aloittaa hakkuut syksyllä, kun säät painuvat pakkaselle. Sen jälkeen moottorisaha laulaa, kunnes lunta kertyy haitaksi asti. Kasojen kupeeseen hän pystyttää merkkikepit, jotta puut löytyvät myös lumen alta. Lopputalveksi hän vuokraa tutulta yrittäjältä hakkuukoneen ja jatkaa varttuneempien kasvatusmetsien harvennuksilla. Traktorinsa Kallioaho varustaa metsäajoon vasta kevättalvella, kun kelit ovat kantavimmillaan. Silloin hän ajaa kaikki tekemänsä puut yhdellä kertaa. Se tietää kahdesta neljään viikon urakkaa. ”Sillä tapaa ajo sujuu tehokkaasti. Toisaalta auraan talvisin lähiseudun teitä. Olisi iso työ vaihtaa aurausvarustus metsävarusteisiin useita kertoja talven aikana.” Hänelle hankintatyön tärkein arvo on korjuun laatu. ”Tietysti tekemisen täytyy olla taloudellisesti järkevää, mutta ihan viimeisiä euroja ei omassa metsässä tarvitse miettiä.”? l PE TT ER I KI VI M Ä KI PE TT ER I KI VI M Ä KI ”Pystykauppojen ongelmana on, etteivät kaikki toiveeni aina välity hakkuukoneen kuljettajalle asti.” Kallioaho harventaa metsänsä suosituksia varovaisemmin. Tavoite on maksimoida tukin saanto. Syksyllä ennen pakkasia kannot suojataan urealla. Metsälehti Makasiini 21
• M A RK O M A LV IS TO Mönkijä on Risto Toikkasen mukaan oiva peli suometsissä. Isommilla koneilla liikkeelle pääsisi vasta talvella. 22 Metsälehti Makasiini TEEMA » HANKINTATYÖ
• METSÄNHOITO on Risto Toikkaselle ensisijaisesti harrastus. Hän pyrkii tekemään ensiharvennukset ja hoitotyöt itse. Uurastuksen tärkein anti on tuoda vastapainoa arkityölle. ”Tämä on upeaa vastapainoa arkityölle. Metsässä näkee työnsä tuloksen heti”, Toikkanen sanoo. Nyt meneillään on lehtikuusikon harvennus. 15 vuotta sitten istutetuista lehtikuusista suurimmat ovat yli kymmenenmetrisiä, ja sekaan on tullut myös mäntyjä. Lisävärinä metsikössä ovat Toikkasen istuttamat douglaskuuset. ”Poistan männyt ja pieniä lehtikuusia, mutta jätän puita aika taajaan. Seuraavassa harvennuksessa voi sitten harventaa lisää.” Puut myydään energian lähteeksi kunnan lämpölaitokselle. Puut talteen mönkijällä Toikkanen on ajanut puita mönkijällä jo vuosia. Hän on tyytyväinen vetojuhtaansa, joka on 420 kuutiosenttimetrin Honda vuosimallia 2008. Isompaa hän ei metsään hankkisi. ”Tämän vielä jaksaa nostaa keulasta, mikä auttaa, kun kone jää kiinni kantoon. Tuhatkuutioista ei saisi hievahtamaankaan.” Isokin kuorma siirtyy metsästä pinolle, kunhan muistaa tärkeän varusteen. ”Ilman kunnollisia ketjuja ei metsään kannata lähteä. Muuten pyörät vain sutisivat tyhjää.” Toikkasen mukaan Lestijärven tasaiset ja kivettömät rantametsät sopivat mönkijälle. Soilta puuta ei saisi ajettua mönkijää raskaammilla koneilla kuin talvikelissä. 313 KILOMETRIÄ SAVOTALLE Risto Toikkanen ajaa Tampereelta Lestijärvelle 6-7 kertaa vuodessa. Perillä häntä odottaa mieluisa työmaa. ”Palstan toiseen päähän on 1,5 kilometriä. Mönkijällä kalusto kulkee vaivattomasti ja aikaakin säästyy.” Paksut puut pölkyiksi Nuoren metsän energiapuun käsipelillä kuormaaminen on keveää, kun rangat ovat pieniä. Järeämpien puiden käsittelyyn Toikkasella on näppärä, käytännön opettama niksi. ”10–20-senttiset rungot katkon parimetriksi pölkyiksi. Sellaisina niitä jaksaa nostella kuormaan. Hakkurin kitaan ne menevät samalla tapaa kuin pidemmätkin pölkyt.” Isot tuulenkaatopuut Toikkanen katkoo klapin mittaan jo metsässä ja hakee mönkijän lavakärryllä. ”Täällä kuluu melkoinen määrä polttopuuta. Vien klapeja henkilöauton kärryllä myös kotiin Tampereelle.” Raivaussaha mukana Hakkuupalstalla hän etenee vaiheittain. Sitä varten hän ottaa savotalle moottorisahan lisäksi raivaussahan – sekin kulkee näppärästi mönkijän kyydissä. ”Raivaan aluksi työmaata hieman eteenpäin ja samalla katselen ajolinjoja mönkijää varten. Sitten harvennan alueen ja lopulta ajan puut pois. Työ pysyy vaihtelevana. Esimerkiksi ajouria en etukäteen suunnittele.” Kysymykseen, paljonko puuta päivässä tulee metsästä tienvarteen, mies vastaa ainoalla oikealla tavalla. ”Tulee sen verran kuin tulee…” Mitään näpertelyä Toikkasen mönkijäsavotointi ei silti ole. Kolmessa vuodessa hän on kunnostanut 20 hehtaaria nuorta metsää. ”Tämä on mukavaa puuhaa, kun elanto ei ole metsästä kiinni. Tärkeintä on, että saa kulut katettua eikä harrastuksesta tarvitse maksaa.”? l M A RK O M A LV IS TO M A RK O M A LV IS TO Puunajossa mönkijä kannattaa varustaa kunnon kitkaketjuilla, muuten pyörät sutivat vain tyhjää. Paksut rungot Toikkanen katkoo kaksimetriksi, silloin pölkyt ovat kevyempiä nostaa kyytiin. Metsälehti Makasiini 23
• HARVENNUS etenee jouhevasti Raimo Kaakisen rantamännikössä Oulunsalossa. Näin siitä huolimatta, että miehen työjuhta, käytettynä ostettu Sampon pikkumoto, on jo ajat sitten ohittanut rippikouluiän. ”Ensimmäisen moton rakensin linkku-Valmetista. Sampon hankin käytettynä 12 vuotta sitten, nyt siihen on kertynyt reilut 7 000 tuntia ajoja”, Kaakkinen kertoo. Metsässä mies urakoi talvikaudet, kesä kuluu maata viljellen. Omaa metsää Kaakisella on alun toista sataa hehtaaria. Kaakinen harventaa omiensa lisäksi lähiseudun metsänomistajien metsiä. Moni haluaa teettää harvennuksensa tutun tekijän pienellä koneella ja myy puut hankintakaupalla. ”Ei ole tarvinnut markkinoida, metsänomistajat soittavat ja pyytävät töihin.” Laatua haamu-urilta Kaakinen tekee oman metsänsä harvennukset itse, koska haluaa kasvattaa metsänsä tavallista runsaspuustoisempina. ”Pyrin siihen, että pääsen taas noin kymmenen vuoden kuluttua korjaamaan seuraavan kerran satoa samalta palstalta. KokemukSOLAKKA SAMPO ON HARVENTAJAN TÄSMÄASE Vanha, mutta luotettava kone kulkee kulkee kolmen metrin ajouralla, Raimo Kaakinen kertoo. sesta tiedän, että se onnistuu.” Metsäyhtiöiden pystykorjuussa harvennukset ovat usein voimakkaampia ja isojen koneiden ajourat leveitä. Solakka, pikkuinen hakkuukone sekä maataloustraktorin ja metsäkärryn yhdistelmä mahtuvat kulkemaan leveydeltään kolmen metrin ajourilla. Se on ainakin kaksi metriä vähemmän kuin isojen koneiden ajourat. Sampossa on ulottuvuudeltaan seitsemän ja puolen metrin kuormain. Kone siis työskentelee niin sanotusti haamu-uralla, eli se ajaa varsinaisten ajourien välissä korjaten urien keskivälillä olevat puut. ”Monesti varsinaisia ajouria tulee vain 40 metrin välein, kun teen niiden väliin kaksi haamu-uraa. Tällöin seuraava harvennus voidaan tehdä myös isoilla koneilla ilman, että ajourien ala kasvaa liiaksi.” Tavallisesti harvennushakkuilla tehdään ajourat 20 metrin välein. Tällöin Sampolla tehdään yksi haamu-ura varsinaisten ajourien väliin. Puunmyyjän parasta aikaa Sekä Metsä Group että Stora Enso ovat rakentaneet alueelle isosti uutta puunjalostusta. Myös SA M I SÄ IL Y ”Pyrin siihen, että pääsen taas kymmenen vuoden kuluttua korjaamaan seuraavan kerran samalta palstalta.” Raimo Kaakinen harventaa omien metsien lisäksi naapurien metsiä, joten vanhalle Sampolle riittää töitä koko talvikaudeksi. TEEMA » HANKINTATYÖ 24 Metsälehti Makasiini
• UPM on lisännyt puun ostoja seudulla. Näin Perämeren rannikon metsänomistajien puille riittää kysyntää, mikä luo erinomaiset edellytykset hoitaa nuoret metsät kuntoon. ”Pienetkin, noin puuauton nuppikuorman kokoiset kuitupuuerät kelpaavat ostajille mukisematta”, Kaakinen kertoo. Samaan aikaan energiapuun kysyntä on vahvistunut. Omassa metsässään Kaakinen perkasi Sampolla varttunutta taimikkoa ja kasasi vesat ajoa varten. ”En sano, että tästä välttämättä jää minulle mitään, mutta kun energiapuuta tarvitaan, niin haluan toimittaa sitä lämmöntuottajille. Tämä on mielestäni kansantaloudellisesti järkevää.” Kaakinen on päätynyt myymään kaikki puutavaralajit erikseen. Kuitupuuta ei Perämeren rannikolla kannata myydä energiapuuksi. Harvennuspalstojen tukitkin hän erottaa omiin pinoihinsa. ”Ei tukin teko hankintahakkuulla täälläkään kannata, mutta teen ne harvennuksella erikseen. Junnikkala ja Pölkky kyllä ostavat hankintatukkia, mutta lisähintaa hankintakaupalla ei juuri saa.” ? l SA M I SÄ IL Y Metsälehti Makasiini 25 Oulunsalon rantametsää harvennetaan tukkipuun tuotosta maksimoiden.
• RIKASTUMISEN toivossa omissa metsissä ei urakoida. Moottorisahalla ei paraskaan metsuri pääsisi nykyisellä hankintalisällä palkoille. Omalla hakkuukoneella ehkä, kunhan savottaa riittää vähintään koko talvikaudeksi. Pelkästään oman metsän puita korjaten tienestit ovat vaarassa hukkua koneen kuluihin. Parhaiten omatoiminen hakkuutyö lyö leiville pienten puuerien korjuussa. Niitä ei useinkaan saisi myytyä pystykaupalla. Hankintakaupalla muutaman kymmenen kuution puuerätkin tekevät kauppansa ainakin energiapuuksi. Motiivina onkin muu kuin raha. Kaikki haastatellut kertoivat harventavansa metsää suosituksia varovaisemmin. Mahdollisimman monelle puulle halutaan antaa tilaisuus kasvaa edelleen ja korjata niistä entistä muhkeampi puusato seuraavassa, jo noin kymmenen vuoden kuluttua tehtävässä harvennuksessa. Näin metsätuloja kertyy tasaiseen tahtiin. Myös pienet koneet painoivat vaa´assa. Se tietää vähempiä vaurioita maastoja juuristovaurioita sekä kapoisempia ajouria kuin pystykorjuussa. Hankintalisä noussut vitkaan Pystykaupassa metsänomistaja myy hakkuuoikeuden kauppakirjassa määriteltyyn metsäalueeseen eli leimikkoon ja saa vastineeksi kantohinnan, joka on puiden arvo. Korjuun tekevät yrittäjät ostajan lukuun. Tällöin puhutaan pystykorjuusta. Valtaosa yksityismetsien puusta ostetaan pystykaupalla. Hankintakaupassa metsänomistaja korjaa tai korjauttaa puut ja ne luovutetaan ostajalle yleensä tienvarressa. Puusta maksetaan hankintahinta, joka kattaa puiden arvon lisäksi korjuukustannusten osuuden. Hankintahintaa nimitetään joskus myös tienvarsihinnaksi. Hankintalisä on hankintaja kantohinnan erotus. Se on omatoimisesti puunsa korjaavan metsänomistajan palkka tai lisä, jolla hän kattaa ulkopuoliselle urakoitsijalle maksettavat korjuukulut. Vuodesta 2020 alkaen kuitupuun kantohinta on liki tuplaantunut. Hankintahinta on samaan aikaan noussut noin 60 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että hankintalisä on nousut kantohintoja nahkeammin. Tiedot käyvät ilmi Metsäteollisuus ry:n puukaupan viikkoseurantatilastoista. Ajoittain harvennuspuusta on saattanut saada parhaan hinnan myymällä puut hankintakaupalla ja teettämällä korjuu metsäkoneyrittäjällä. Tällä hetkellä pystykaupasta saanee parhaan tilin. Itse teettäen voi kuitenkin valita mieleisen tekijän harvennusmetsään. Hankintahakkaajat harvassa Viime vuonna teollisuuden käyttämää ainespuuta – tukkia ja kuitua – sekä energiapuuta korjattiin Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan yksityismetsistä yhteensä vajaat 54 miljoonaa kuutiometriä. Siitä hankintapuuta on samaisen tilaston mukaan noin viisi miljoonaa kuutiometriä. Valtaosa hankintapuuksi kirjatusta puusta on muiden kuin metsänomistajien itse tekemää. Muun muassa yhteismetsien ja metsänhoitoyhdistysten korjaamaa puuta tilastoidaan hankintapuuksi. Luotettavaa tietoa metsänomistajien omatoimisen puunkorjuun vuotuisista määristä ei ole. MTK:n metsäasiantuntija Pauli Rintala arvioi että metsänomistajien itse tekemän hankintapuun osuus on selvästi alle viisi prosenttia myydystä puusta. ”Tämä määrä on lähes kokonaan isompien metsänomistajien koneellisesti tekemää puuta”, hän arvioi. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen operaatiopäällikkö Jussi Linnala arvioi, että Keski-Suomen maakunnan alueelta metsänomistajien moottorisahalla tai omilla koneilla valmistamaa puuta voisi olla 100 000–200 000 kuutiota. Kaikkiaan Keski-Suomen yksityismetsistä ostetaan vuosittain 4–5 miljoonaa kuutiometriä puuta. Etelä-Pohjanmaan metsänhoitoyhEI EUROT VAAN LAATU MIELESSÄ Raha on hankintatyössä tiukassa, mutta tekijät uskovat laadukkaan harvennuksen parantavan tulevaa puusatoa. 10 20 30 40 50 60 Hankintalisä vitkuttelee Hankintahinta, €/m 3 Kantohinta, €/m 3 Hankintalisä, €/m 3 20 14 -15 -16 -17 -18 -19 -20 -21 -22 -23 -24 Lähde: Luke €/m 3 Mäntykuitupuun kantoja hankintahinnan sekä hankintalisän kehitys Keski-Suomessa vuosina 2014–2024 viikolla 41. distyksen toiminnanjohtaja Jarmo Lahdenmaa puolestaan arvioi, että heidän toimialueellaan metsänomistajien omatoimisesti valmistaman puun määrä on korkeintaan viisi prosenttia koko puukauppamäärästä. Pääosin puut tehdään hänen mukaansa moottorisahalla. Metsä Groupin kehitysjohtaja Juho Rantalan mukaan kymmenisen prosenttia yhtiön ostamasta hankintapuusta voisi olla metsänomistajien itse tekemää ”rukkaspuuta”, eli itse moottorisahalla tehtyä. Hankintana ostetun puun kokonaismäärää yhtiö ei kerro, mutta Rantalan mukaan se on merkittävä osa Metsä Groupin puunhankintaa. l TEEMA » HANKINTATYÖ 26 Metsälehti Makasiini
• PE TT ER I KI VI M Ä KI HANKINTAPUU POIS METSÄTILASTOISTA MARKKINAHAKKUUT jaetaan tilastoissa pystyja hankintapuuhun. Tämä periytyy ajalta, jolloin talviset hakkuut olivat osa maanviljelijöiden elinkeinoa. Nykyisin metsänhoitoyhdistykset ostavat leimikoita pystykaupoin ja korjauttavat puut korjuuyrittäjillä kuten metsäyhtiötkin. Näiden puiden kirjaamiselle hankintapuuksi ei ole järkeviä perusteita. Paljon kiinnostavampi tieto olisi esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten vuosittain korjaaman puun määrästä. MIKKO RIIKILÄ KOMMENTTI
• VAIKUTTAJA » KESTÄVYYDEN KIRITTÄJÄT Metsäsertifiointi on tuonut talousmetsiin suojavyöhykkeet ja säästöpuut. Nyt paine sertifiointiin on kovempi kuin koskaan, uskovat FSC Suomen toiminnanjohtaja Anna Ylä-Anttila ja PEFC Suomen toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen. TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT SEPPO SAMULI 28 Metsälehti Makasiini
• KESTÄVYYDEN KIRITTÄJÄT Metsälehti Makasiini 29
• PP AINE metsien sertifiointiin ei ole kadonnut, vaan pikemminkin kasvanut, arvioivat FSC Suomen toiminnanjohtaja Anna Ylä-Anttila sekä PEFC Suomen toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen. Olemme kutsuneet sertifiointijärjestelmien toiminnanjohtajat saman pöydän ääreen Metsälehden toimitukseen. Tarkoituksena on selvittää, miten järjestelmät eroavat toisistaan, mikä rooli sertifioinnilla tänä päivänä on sekä kiinnostaako sertifioitu raaka-aine. Esimerkiksi painopaperi on ollut yksi merkittävä sertifioidun puun nielijä. Onko paperin alamäki heijastunut sertifioidun puun kysyntään. Ennen kuin olemme ehtineet kaataa kuppeihin kahvia, Liimatainen jo huomauttaa, että kestävyysasiat ja vastuullisuus painavat nykyisin entistä enemmän ja luovat näin painetta sertifiointiin. Sertifioidun puu käyttö on tapa osoittaa, että yritys toimii vastuullisesti. ”Siltä osin näen, ettei sertifioinnin tarve ole mihinkään poistumassa. Tästä kertoo se, että PEFC laajenee edelleen uusiin maihin ja hehtaareilla”, Liimatainen sanoo. Samaa painottaa Ylä-Anttila. EU:n taksonomia sekä EU-tasoiset globaalit lainsäädäntöaloitteet luovat painetta. Firmoilla on kova tarve todentaa luontovaikutuksiaan, ja tämä näkyy. ”Meillä on ollut suurin piirtein viiden prosentin kasvua vuosittain”, Ylä-Anttila kertoo. Yritys yhdestä sertifikaatista tyssäsi Molemmat Suomen metsissä käytössä olevista sertifiointijärjestelmistä ovat globaaleja. Kuluttajamittauksissa FSC on ollut tunnetuin ja luotetuin sertifikaatti. Hehtaareilla mitattuna PEFC taas on maailman laajin sertifiointijärjestelmä ja käytetyin järjestelmä Suomessa. Kotimaan metsistä PEFC-sertifioituja on noin runsaat 90 prosenttia ja FSC-sertifioituja ”Tässä meille seuraava haaste: saataisiinko joskus yksi yhteinen standardi.” TI IA PU U KI LA FSC Suomen toiminnanjohtaja Anna Ylä-Anttila ja PEFC Suomen toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen keskustelivat sertifioinnin merkityksestä Metsälehden toimistolla Pasilassa. Sertifiointien logot viestivät kuluttajalle, että tuote on valmistettu kestävästi tuotetusta sertifioidusta puusta. VAIKUTTAJA » 30 Metsälehti Makasiini
• TATU LIIMATAINEN PEFC Suomen toiminnanjohtajana viimeiset 2,5 vuotta 39 -vuotias. KOTOISIN Lahdesta, asuu Helsingissä. MAATALOUS ja metsätieteiden maisteri Itä-Suomen yliopistosta. TYÖSKENNELLYT aikaisemmin muun muassa yli kahdeksan vuotta Brysselissä tehden töitä pohjoismaisten metsänomistajien edunvalvonnassa, Olli Rehnin parlamenttiavustajana sekä komissiolla Jyrki Kataisen kabinetissa. PERHEESEEN kuuluu tyttöystävä. HARRASTAA monipuolisesti liikuntaa, kuten hiihtoa, kuntosalia ja lenkkeilyä, sekä kulttuuria. yli 10 prosenttia. Osassa metsistä on käytössä kumpikin sertifiointijärjestelmä. Tarve sertifioinnille syntyi Rion ympäristökokouksessa vuonna 1992. Tuolloin yritettiin luoda valtioita sitovaa yritysvastuulainsäädäntöä heikoin tuloksin. Tämän seurauksena perustettiin useita vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä, ja sertifiointi jalkautui myös metsiin. Alkuun Suomeen yritettiin saada yksi sekä FSCettä PEFC-sertifioinnin vaatimukset täyttävä metsänhoidon standardi. Aloite tyssäsi, koska kansallista FSC standardia ei saatu heti hyväksytysti läpi. PEFC:lle ehdotettu standardi kelpasi. PEFC-sertifiointi otettiin käyttöön Suomessa vuonna 1999. Ensimmäiset kotimaiset metsät FSC-sertifioitiin vuonna 2005. ”Tässä meille seuraava haaste: saataisiinko joskus yksi yhteinen standardi”, Ylä-Anttila heittää. Samat toimet, määrissä eroja Metsänhoitoa koskevat vaatimukset ovat pitkälti samoja kummassakin sertifikaatissa. Esimerkiksi molemmat tavoittelevat lisää lahopuuta ja sekametsäisyyttä. FSC on kuitenkin monin kriteerein mitattuna PEFC-sertifiointia tiukempi. FSC:ssä muun muassa jätetään leveämmät suojakaistat vesistöjen varsiin, säästetään enemmän lahopuuta ja PEFC:stä poiketen rajataan viisi prosenttia metsätalousmaasta pysyvästi metsänkäytön ulkopuolelle. Myös liittyminen sertifiointiin on erilaista. Metsänomistaja voi ottaa metsissään käyttöön FSC-sertifioinnin liittymällä osaksi ryhmäsertifiointia. Esimerkiksi monet metsäfirmat tarjoavat mahdollisuutta liittyä ryhmäsertifiointiin. Yksittäisiä pienmetsänomistajia, joilla olisi suora FSC-sertifikaatti, ei ole. Pienin suora sertifiointi on Finnsilva-metsätalousyhtiön runsaalla 100 000 hehtaarilla. Muita suoraan FSC-sertifioituja metsiä ovat UPM:n ja Tornatorin metsät. ANNA YLÄ-ANTTILA FSC Suomen toiminnanjohtaja viimeiset 5 vuotta. 47 -vuotias. KOTOISIN ja asuu Helsingissä. VALTIOTIETEIDEN maisteri Helsingin yliopistosta. TYÖSKENNELLYT järjestöalalla muun muassa ihmisoikeusliitossa ja Eettisen kaupan puolesta ry:ssä, tehnyt myös vapaaehtoistyötä reilun kaupan parissa. PERHEESSÄ puoliso ja kolme lasta. HARRASTAA tanssia, pyöräilyä, äänikirjoja sekä vanhan puutalon kunnostamista. Orava seurasi hetken vaikuttajahaastattelun kuvausta Helsingin keskuspuistossa lokakuun lopussa. Metsälehti Makasiini 31
• PEFC:ssä sertifiointi tapahtuu kolmen alueellisen ryhmäsertifikaatin kautta, johon metsänomistaja pääsee mukaan automaattisesti metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä. FSC:ssä näin suuria ryhmiä ei sallita. PEFC-sertifiointiin voi liittyä lisäksi kestävän metsätalouden yhdistyksen kautta. Tällöin viisivuotisen sertifiointikauden veroton hinta on 60 euroa. ”Meillä on lähdetty siitä, että pienmetsänomistajatkin voisivat liittyä sertifiointiin. Olemme pyrkineet tekemään siitä mahdollisimman helppoa”, Liimatainen kertoo. Ympäristöjärjestöjen kelpuuttama Kärjistäen PEFC on metsänomistajien suosima järjestelmä, kun taas FSC:llä on takanaan ympäristöjärjestöjen tuki. PEFC on päivittänyt sertifiointistandardiaan viisi kertaa, mutta ei ole onnistunut osallistamaan ympäristöjärjestöjä päivitystyöhön. Miksi FSC saa ympäristöjärjestöjen hyväksynnän, mutta PEFC ei innosta? Ylä-Anttila uskoo, että syynä on paitsi kireämmät kriteerit myös FSC:n hallintojärjestelmä. Se koostuu tasavertaisista sosiaali-, talousja ympäristökamareista, joiden tulee päästä yhteisymmärrykseen standardista. ”Ympäristöjärjestöt ovat huomattavasti pienempi toimija kuin vaikka metsäteollisuus, mutta heillä on siellä yhtä paljon sananvaltaa”, Ylä-Anttila kertoo. Metsänomistajia taas on ollut vaikeampi houkutella mukaan FSC-sertifiointiin. Yhtenä syynä ovat tiukat ja päivityksen seurauksena entisestään mutkistuneet kriteerit. Osa toimijoista on todennut, että vanhan standardin vielä ymmärsi mutta uutta ei. ”Ei mikään ihme. Meillä on vielä enemmän vaatimuksia kuin PEFC:sKahdessa sertifiointijärjestelmässä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja, Ylä-Anttila ja Liimatainen toteavat. VAIKUTTAJA » 32 Metsälehti Makasiini
• sä. Näen että tässä on yhä paljon työtä tehtävänä, että niitä saadaan eteenpäin”, Ylä-Anttila toteaa. Euroopassa merkittävä osa valtioiden metsistä on liitetty FSC:hen. Suomi on poikkeus. Täällä myös valtion metsissä on käytössä PEFC-sertifiointi. Lisätoimilla on hinta Kumpikin sertifiointistandardi päivitettiin viime vuonna ja kriteerejä tiukennettiin. Samassa yhteydessä PEFC selvitti, minkälaisia taloudellisia menetyksiä metsänomistajalle aiheutuu, kun suojavyöhykkeiden leveyttä kasvatettiin, säilytettävää puustoisuutta lisättiin ja säästöpuiden määrät sekä läpimitat kasvoivat vanhasta standardista. Karkeasti nämä muutokset pienensivät hakkuutuloja 0,6–1,2 euroa hehtaarilla vuosittain. Valtakunnan tasolla kriteerimuutokset pienensivät vuotuisia hakkuutuloja keskimäärin 20,5 miljoonaa euroa. FSC:llä vastaavia laskelmia ei ole. ”FSC:n on tarkoitus olla markkinaehtoisesti toimiva eli kuluttajakysynnän tulisi näkyä myös puukaupassa, etteivät ylimääräisistä luonnonhoitotoimista tulevat kulut jää metsänomistajan kontolle”, Ylä-Anttila summaa. Näin ainakin osittain tapahtuu, sillä kaikki kolme suurta metsäyhtiötä maksavat FSC-sertifioidulle puulle hintalisää. PEFC-puulle vastaavia lisiä ei ole markkinoitu, sillä lähes kaikki kotimainen puu on PEFC-sertifioitua. Globaaleilla puumarkkinoilla sertifioitu puu ei sen sijaan ole selviö, ja sille on kysyntää. ”Laiton puu on maailmalla miljardibisnes. On suomalaisen metsänomistajan ja suomalaisen toimijan, joka toimittaa tavaraa globaaleille markkinoille, etu näyttää, että asiat ovat kunnossa. Siihen sertifikaatti on yksi hyvä työkalu”, Liimatainen toteaa. Lainsäädännön valvojat Liimatainen ja Ylä-Anttila istuvat vierekkäin neuvotteluhuoneessa ja ottavat välillä kulauksen vesilaseistaan. He ovat monesta asiasta samaa mieltä, mutta vastauksista aistii myös asiaankuuluvaa kilpailuhenkeä. Kysyn, miten toiminnanjohtajat kokevat sertifioinnin aikana, jona metsäfirmat tekevät omia osin sertifioinnin kriteerit ylittäviä palveluja ja ohjelmia. Myös lainsäädäntö on sertifikaattien alkuvaiheista kiristynyt. Mikä rooli sertifioinnilla nykypäivänä on? ”Näen meidät tavallaan lainsäädännön kirittäjänä ja yleisten käytäntöjen ja toimintatapojen parantajana”, Ylä-Anttila aloittaa. ”Teemme lainsäädännön lisäisiä toimenpiteitä, mutta meillä on myös lainsäädäntöelementtejä. Vaikka asiat on kirjattu lakiin, se ei tarkoita, että kaikki olisi kunnossa”, Liimatainen jatkaa. Esimerkiksi he nostavat työlainsäädännön. Sertifiointikriteereissä on mukana työelämän perusoikeuksien noudattaminen, jonka toteutumista valvotaan auditoinnein. Tämä on tärkeää metsäalalla, jossa esimerkiksi metsänhoitotyö saattaa olla pitkälti ketjutettua. ”Vaikka auditoija ei aina seiso metsänlaidassa, vielä vähemmän lainvalvoja siellä seisoo. Näen, että sertifioinnilla on tärkeä tehtävä varmistaa lainsäädännön toteutumista”, Ylä-Anttila summaa. Kriteerit ovat kompromisseja Metsiä on sertifioitu Suomessa 25 vuotta ja tulokset alkavat näkyä. Vesien rannoille jätettävät suojakaistat sekä säästöpuut ovat esimerkki lain vaatimukset ylittävistä toimista, joilla on ollut myönteinen vaikutus luontoon. Lahopuun määräkin on lisääntynyt. Silti aika ajoin sertifiointikriteerejä kritisoidaan liian löyhiksi. Haastattelua edeltävällä viikolla emeritusprofessori Timo Pukkala arvosteli sertifiointien monimuotoisuustoimia riittämättömiksi. Toiminnanjohtajat painottavat, että sertifiointistandardit ovat aina kompromissi talouden, ympäristön ja sosiaalisten vaikutusten välillä. ”On hyvä muistaa, että olemme metsänhoidon toimenpiteiden sertifiointijärjestelmä. Nämä ovat talousmetsien käyttöä koskevia vaatimuksia”, Liimatainen huomauttaa. ”Ne ovat neuvotellut kriteerit. Siinä on kaksi vastakohtaa: ei hakata mitään tai hakataan kaikki. Se on jotain siltä väliltä”, Ylä-Anttila sanoo.? l ”On suomalaisen metsänomistajan etu näyttää, että asiat ovat kunnossa.” Kumpikaan sertifikaatti ei vaadi ripustamaan linnunpönttöjä, mutta FSC rajoittaa paikoin pesimäaikaisia hakkuita. Metsälehti Makasiini 33
• Erikoisetu sinulle, Metsälehden lukija! Koodilla METSÄLEHTI20 20 % lisäalennus kaikista poistomyyntituotteista. metsakauppa.fi karttakauppa.fi Loppuunmyynti! Painettujen kirjojen ja karttojen myynti Tapion verkkokaupoissa Metsäkaupassa ja Karttakaupassa päättyy. Etu koskee vain verkkokaupasta tehtyjä ostoja, ja on voimassa 20.11.2024 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Hyödynnä etu syöttämällä koodi verkkokaupan ostoskorissa alennuskoodille varattuun kenttään ja klikkaa ”Käytä kuponki”.
• OMA METSÄ HALLITSETKO KIINTEISTÖT S. 40: Kiusaaminen kielletty ›› TUTKIMUS S. 42: Kosteikot rikastavat lajikirjoa ›› KOLUMNI S. 43: Ilmastonkestävät metsät vai hirvet? ›› PIKATESTI S. 47: Näppärä teräsuoja ›› PERINTÖMETSÄ S. 48: Kannattaako perinnöstä luopua? Tähän osioon on koottu asiaa metsänhoidosta. ›› METSÄNHOITO Vinkit sahan huoltoon SIVU 36 KYSY POIS Pihlajasta sahapuuta? s. 44 A N N A BA CK Metsälehti Makasiini 35
• VÄLTÄ PERUSVIRHEET TALVIASENTO POIS KEVÄÄLLÄ Jos sahan ilmanoton unohtaa kääntää pois talviasennosta, sahaan voi tulla kesä­ kuumalla sahatessa merkittäviä vaurioita. KETJUJARRU Jos teräketju ei lähde pyörimään, tarkista aina ensin, onko ketjujarru päällä. TERÄKETJUN KULKUSUUNTA Jos saha ei pure, onko teräketju asennettu oikein päin? BENSA JA TERÄKETJUÖLJY Menivätkö aineet oikeisiin tankkeihin? Sahan omatoimihuolto riit­ tää pitkälle. Kannattaa silti muistaa, että merkkihuol­ loissa on diagnostiikkatyö­ kaluja, joiden avulla sahaan tulleen vian lähdettä voidaan etsiä niin akku­ kuin polttomoottorisa hoista. OMA METSÄ » METSÄNHOITO 36 Metsälehti Makasiini
• 12 kysymystä Mitä kannattaa muistaa ensimmäisenä? Sahan ulkoinen tarkistus on toimivaksi todettu aloitustoimenpide. Vaikka sahatessa asiaa ei ole vielä huomannut, jokin sahan osa voi olla haljennut tai muuten rikki. Kannattaa esimerkiksi tarkkailla, ettei bensasäiliö tai teräketjuöljysäiliö ole alkanut vuotaa. Jos rikkinäistä osaa ei pysty itse vaihtamaan, saha kannattaa viedä samoin tein ammattihuoltoon. Miten huoltoon valmistaudutaan? Kännykkä on tärkeä huoltoväline: sillä kannattaa ottaa kuvia sahasta huoltotyön edetessä. Puretut osat pitää nimittäin osata laittaa takaisin oikeille paikoilleen. Kun sahan osat kuvaa ennen niiden purkamista, osien takaisinlaitto onnistuu. Sahan käyttöohjetta on hyödyllistä lueskella ennen työkaluihin tarttumista. Käyttöohje palauttaa mieleen monta sahan huollolle oleellista seikkaa. Mitä työkaluja tarvitaan? Sahan koteloiden ruuvit tulee saada auki. Eri sahamerkeillä on totta kai erilaisia ruuvinpäitä, joten avain tai meisseli tarvitaan niiden mukaan. Ruuvien löysäämisessä voi tarvita esimerkiksi torx-avainta. Lisäksi tarvitaan tulpanavain, jolla saa irrotettua niin muttereita kuin sytytystulpan. Ilmanpaine toimii hyvin lian ja roskien puhdistamisessa. Vaihtoehtoisesti putsaukseen voi käyttää vanhaa hammasharjaa ja puhdasta liinaa. Puhdistuksen jälkeen joihinkin liikkuviin osiin voi olla tarpeen laittaa voitelueli monitoimiöljyä. Jos sahaa paljon tai saha on erityisen likainen, lianpoistoon myydään myös erikoispuhdistusaineita sahamerkkien omilla tuotenimillä. Mitä pitää putsata? Sahan säännöllisessä huollossa tärkeimpiä ovat teräketjun ja terälaipan kunnossapito sekä sahan kaikinpuolinen puhdistus. Sahassa käytettävä teräketjuöljy, sahanpuru ja muu lika liittoutuvat herkästi yhteen. Erittäin oleellinen puhdistuskohde on sahan ilmansuodatin. Moottorin suojakotelon alta löytyvän suodattimen voi puhdistaa paineilmalla tai astianpesuaineella. Pesun jälkeen suodatin tulee kuivattaa huolellisesti. Teräketju kulkee terälaipan ympärillä. Puhdista laipasta huolellisesti teräketjuöljyn syöttöaukko, ketjupyörän kärki ja laipan ura. Käännä terälaippa säännöllisesti. Sahan kipinäverkko kannattaa myös putsata. Mitä sahasta tarkistetaan perushuollon yhteydessä? Testaa sahan turvalaitteiden kunto niin, että kaasuliipaisimen lukitus ja terän pysäyttävä ketjujarru toimivat. Kun sahan suojakotelot ovat auki, tarkistetaan, että kaikki sahan sisällä kulkevat sähköjohdot ovat ehjiä ja että ne kulkevat niille tarkoitetuissa urissa. Tarkista, että sahan käynnistysnaru ja muut käynnistinlaitteen osat ovat kunnossa. Metsässä kuuluu kirosanojen litania, jos vasta sahaa käyntiin nykiessä huomaa, että käynnistysnaru on jumissa. Käynnistinlaitteen kasaamisessa on omat niksinsä, joten jos käynnistysnaru tai muu käynnistinlaitteen osa on vaihdon tarpeessa, saha voi olla helpointa viedä ammattihuoltoon. Mitkä kuluvat osat voivat olla vaihdon tarpeessa? Sytytystulpan vaihtaminen ei ole suuri kuluerä. Sen uusimista voi harkita jopa vuosittain. Sahan polttoainesäiliön sisällä oleva polttoaineensuodatin (bensansuodatin) SAHAN HUOLLOSTA Osien huolellinen puhdistus on tärkein toimenpide moottorisahan vuosihuollossa. Entä pitääkö akkusahaa huoltaa? 1 2 3 4 5 6 TEKSTI JA KUVAT VALTTERI SKYTTÄ Metsälehti Makasiini 37
• tukkeutuu ajan kuluessa. Bensansuodattimen vaihto ei ole jokasyksyinen asia, mutta voi olla aiheellista jokusen käyttövuoden jälkeen. Jos sahan etukahva tuntuu löysältä ja runko kolisee sahaa heiluttaessa, tärinänvaimennuskumitja jouset voivat olla vaihdon tarpeessa. Ne kannattaa vaihdattaa ammattihuollossa. Sahan teräketjua pyörittävä vetoratas on kuluva osa. Ratas on syytä vaihtaa, jos sahaan vaihdettu uusi teräketju alkaa heti jäykistyä. Irrotettu teräketju ei suoristu käsissä, vaan osa ketjulenkeistä jää jumiin. Jos sahaan tarvitsee vaihtaa osia, kauppaan mennessä tulee olla mukana sahan tarkat tyyppitiedot! Näin tulee ostettua sahaan varmasti sopivat vaihto-osat. Pitääkö akkusahaa huoltaa? Akkusahaa käyttävä polttopuuntekijä pääsee huoltotöissä helpommalla, sillä akkusahassa ei ole niin paljon kunnossapidettäviä osia kuin polttomoottorisahassa. Myös akkusahaan lisätään teräketjuöljyä, sahan teräketjua pitää viilata säännöllisesti ja terälaippaa huoltaa. Akkusahan tärkein huoltotoimenpide on huolellinen putsaus. Puhtaanapito pidentään sähkölaitteen elinikää huomattavasti. Suojakotelot on syytä avata ja sahan sisus puhdistaa akkusahan vuosihuollossa. Myös akkukotelo sekä sähköosien kontaktipinnat kannattaa puhdistaa. Mitä muuta akkusahojen kohdalla kannattaa muistaa? Akkusahassa on vetoratas ja tietyissä malleissa keskipakokytkin, jotka ovat kuluvia osia. Kulunut vetoratas voi aiheuttaa sen, että teräketjun vetolenkki osuu sahan osiin ja rikkoo paikkoja. Keskipakokytkimen jousten kunto kannattaa tarkistaa. Kytkimen alla olevaan neulalaakeriin voi laittaa voiteluainetta. Jos akkusahan kuoret tai akun kuoret vaurioituvat, ne voidaan vaihtaa uusiin. Sahaa kannattaa käyttää aika ajoin valtuutetussa merkkihuollossa, jossa sii7 Moottorin suojakotelon sisältä löytyy ilmansuodatin. Sen puhdistus paineil­ malla tai astianpesuaineella on sahan oleellisimpia huoltotöitä. Jos irrottaa sahan purusuojan niin, että ketjujarru on päällä, purusuojaa ei saa takaisin. Vapauta ketjujarru ennen purusuojan irroitusta. Teräketjun viilaus on sahan päivittäistä kunnossapitoa. Ketju kulkee terälai­ pan ympärillä, laippaa tulee myös huoltaa säännöllisesti. Sahan polttoainesäili­ östä löytyvä polttoai­ neensuodatin tukkeu­ tuu hiljalleen. Vaihto voi olla ajankohtainen jokusen käyttövuoden jälkeen. 8 OMA METSÄ » METSÄNHOITO 38 Metsälehti Makasiini
• hen tehdään tuoreimmat ohjelmistopäivitykset. Miten akuista pidetään huolta? Akkusahaan tulisi talvikäytössäkin kiinnittää lämmin ja kuiva akku. Ratkaisevia ovat akkujen latausja säilytyslämpötilat. Akut tulee ladata mahdollisuuksien mukaan lämpimissä tiloissa. Vara-akku tai -akut kannattaa ottaa mukaan metsään lämpöä eristävässä tilassa, esimerkiksi styrox-laatikossa. Akkusahan talvisäilytyksessä tulee muistaa, ettei akkua jätetä säilytykseen tyhjänä. Akun ei välttämättä kannata olla aivan täysi, mutta lataustason tulee olla ainakin 70 prosenttia. Entä muiden sahausvarusteiden huolto? Tarkista myös moottorisahatöissä tarvittavien turvavarusteiden kunto. Turvavarusteita ovat kypärä-kuulosuojaimet-visiiri-yhdistelmä, turvasaappaat tai turvakengät, viiltosuojatut turvahousut ja viiltosuojatut turvahanskat. Miten saha laitetaan talvisäilöön? Jos sahaa ei käytä talvella, sitä tulee säilyttää vaakatasossa ja mahdollisimman kuivassa tilassa. Saha säilytetään tankit tyhjinä. Viimeisellä sahauskerralla kannattaa laittaa pienkonebensaa tankkiin ja käyttää sahaa niin kauan, että moottori sammuu. Polttoainekanavisto tulee näin tyhjäksi. Jos jatkankin sahaamista talvella? Käännä sahan ilmanotto talviasetukseen, kun lämpötila laskee alle viiden plusasteen. Useimmissa sahoissa ilmanoton talvija kesäasentoa säätelevä läppä, luisti tai luukku on merkitty sahaan aurinkoja lumihiutale-tunniskuvilla. Vaihda talvilaatuun, jos käytät sahassa mittaribensiiniä. Jutun lähteinä Husqvarnan tuoteasiantuntija Andreas Berggren, Metsälehden pienkoneasiantuntija Leo Saastamoinen ja sahavalmistajien käyttöohjeet.? l 9 10 11 Mitä metsässä juuri nyt. Tilaa Metsälehden uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla. Maksuton uutiskirje kerran kuussa. metsalehti.fi/uutiskirje Polku omaan metsään 12 Jos sahaan tarvitsee vaihtaa osia, kauppaan mennessä tulee olla mukana sahan tarkat tyyppitiedot!
• HALITSETKO KIINTEISTÖT?SARJA JATKUU KOKO VUODEN. SARJAN OSAT OVAT: 1. Kiinteistörekisteri, 2. Rajat ja rajakäynnit, 3. Kiinteistötoimitukset, 4. Tieoikeudet, 5. Kaavoitus, 6. Metsästysoikeudet, 7. Naapuruussuhteet, 8. Suojelusopimukset OSA 7 NAAPURUUSSUHTEET OMA METSÄ » HALLITSETKO KIINTEISTÖT? NAAPURUUSSUHTEET ovat moniulotteinen vyyhti. Paljolti kyse on ihmisten välisestä kanssakäymisestä ja arkisen elämän soljumisesta, mutta asiat ovat myös lainopillisia. Oikeudellisesti naapuruussuhteet liittyvät etenkin naapuruussuhdelakiin, jota on sanottu vanhentuneeksi. Naapuriasioissa voi joutua lukemaan myös kiinteistönmuodostamislakia, vesilakia, yksityistielakia ja monia muita. Vain mielikuvitus on rajana sille, missä asioissa maanomistaja voi kohdata naapurin. Tyhjentävää esitystä ei voi antaa, tässä keskitytään tavallisimpiin tapauksiin. Metsätalous kyllä, kiusanteko ei Omistaja päättää tilansa käytöstä säädösten rajoissa, mutta omistusta ei saa käyttää kiusantekoon. Metsätalouden toimenpiteet eivät ole luvanvaraisia kaavoituksen maisematyölupaa lukuun ottamatta, mutta hakkuusta on tehtävä Metsäkeskukseen metsänkäyttöilmoitus. Vähäistä suuremmasta ojituksesta on ilmoitettava ely-keskukselle, mutta vesilain lupakynnyksen ylittyminen on poikkeuksellista. KIUSAAMINEN KIELLETTY Naapuruussuhteissa paras neuvo on ottaa yhteyttä, kysyä ja sopia. MIKKO HÄYRYNEN Rajaan asti ulottuva avohakkuu on tavanomaista metsätaloutta ja maanomistajan oikeus, vaikka siitä usein seuraa tuulenkaatoja naapurin puolella. Avohakkuuta tai muita toimia ei kuitenkaan saa käyttää tarkoituksellisesti haitantekoon. 40 Metsälehti Makasiini
• Naapuruussuhdelaki kieltää toimet, joiden päätarkoitus on vahingon tai haitan aiheuttaminen. Teoriassa sellainen voisi olla avohakkuu, jonka tarkoitus olisi aiheuttaa tuulenkaatoja naapuritilalle, tai voimakkaasti maisemaan vaikuttava hakkuu, jolle ei ole metsätaloudellisia perusteita. Todistelu olisi kuitenkin vaikeaa. Sama laki kieltää pitämästä pitkäaikaista puutavaratai muuta helposti syttyvää varastoa viittätoista metriä lähempänä rajaa. Lainkohta ei koske ainespuun korjuunjälkeistä, tilapäistä varastointia. Energiapuuta varastoidaan yleensä pitempiaikaisesti kesän yli ja kuivuvat varastot voivat olla palovaarallisia, mutta lain soveltamisesta ei ole ennakkopäätöstä. Elämää rajoilla Mikään laki ei velvoita ketään pitämään rajalinjaa auki. Käytännössä aukipito on rajanaapureiden vastuulJos tuuli kaataa puita rajan yli, niiden omistus ei muutu. PE N TT I KA TA JI ST O la, mutta monet umpeenkasvaneet rajat todistavat toista. Jos rajalinjasta ei ole epäselvyyttä, niin naapurit voivat sopia rajan avaamisesta. Jos sopiminen ei onnistu, maanomistaja saa avata rajan ilmoitettuaan siitä ensin naapurille. Rajan yli kasvavat oksat ja juuret voi poistaa, jos niistä aiheutuu todennettavaa haittaa ja jollei naapuri poista niitä itse kohtuullisessa ajassa. Jos tuuli kaataa puita rajan yli, niiden omistus ei muutu, mutta muuten menettelystä ei ole säädöksiä. Arkijärjellä ajatellen haittaa aiheuttavista tuulenkaadoista on paikallaan ilmoittaa naapurille kohteliaasti keskustellen. Jos naapuri ei niitä kohtuullisessa ajassa hae, niin ne voidaan katkoa ja pinota naapurin puolelle. Jos tilalle on kulkuyhteys rasiteoikeutena naapuritilan läpi, niin kulkemista haittaavat oksat ja puuston, kuten tuulenkaadot, saa poistaa. Vanhastaan käytäntö on ollut, että tuulenkaadot on tehty ja varastoitu asianmukaisesti puutavaraksi. Asiasta ei kuitenkaan ole säädöksiä ja joku voi arvostaa lahopuuta. Paras neuvo onkin, että kysyy – edellyttäen tietysti, että naapuriin saa yhteyden kohtuullisella vaivalla. Oikeus ojittaa yltää naapuriinkin Maanomistajalla on oikeus ojittaa, mutta ojitus on tehtävä niin, ettei toiselle aiheudu haittaa. Vesilaissa säädetään oikeudesta ojittaa toisen maalla. Lähtökohta on, että maanomistajat sopivat ojittamisesta. Jos ojituksesta saatu hyöty on oleellisesti suurempi kuin toiselle aiheutuva haitta, voi ojittaja korvata vahingon rahalla. Jollei ojituksesta pystytä sopimaan, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa maanomistajalle oikeuden johtaa vettä toisen ojaan ja kaivaa oja toisen omistamalle alueelle. Jos ojituksesta aiheutuu vahinkoa, niin sama viranomainen ratkaisee myös korvausasian. Laillisesti toisen maalle tehty oja sitoo kohdekiinteistön omistajaa, vaikka omistus vaihtuisi. Oja on rasiteoikeuden kaltainen, vaikka sitä ei ole rekisteröity rasitteeksi. Tilallaan olevaa, yläpuolista kiinteistöä palvelevaa ojaa ei saa tukkia. Ojien tavanomainen kunnossapito on maanomistajan oikeus. Kunnostusojitus rinnastuu uudisojitukseen, jos kuivatussyvyys kasvaa tai kaivetaan uusia ojia. Myös rajaojan kunnostamiseen on oltava lupa, jos entisiä rajauomia syvennetään tai täydennetään. Juttua varten on haastateltu Suomen metsäkeskuksen metsälainsäädännön asiantuntijaa Janne Uitamoa. Lisäksi lähteenä on käytetty Matti Kiviniemen Metsäoikeus-kirjaa (2015).? l Metsälehti Makasiini 41
• JOS hakkuita vähennetään, se vaikuttaisi erityisesti Itäja Pohjois-Suomeen. Siellä metsäalaan kytkeytyvien työpaikkojen osuus on 10–15 prosenttia, kun koko maassa keskiarvo on neljä prosenttia, ilmenee Kalevi Sorsa -säätiön raportista. Metsäsektorin osuus Suomen kansantalouden arvonlisästä on noin seitsemän prosenttia, mutta esimerkiksi Etelä-Karjalassa 28 prosenttia arvonlisästä ja 16 prosenttia työpaikoista on kytköksissä metsäalaan. HAKKUUVÄHENNYKSET KURITTAISIVAT ITÄJA POHJOISSUOMEA ILMASTONMUUTOKSEN seurauksena kesät lämpenevät, mikä vaikuttaa kansainvälisen tutkimuskoosteen mukaan hirvieläimiin enemmän kuin talvien muutokset. Kuumemmat ja kuivemmat kesät voivat haitata hirviä lämpöstressin ja heikon ravinnon saatavuuden takia. Hirvi joutuu myös suojautumaan kuumuudelta jopa ravinnon kustannuksella. Talvienkin liiallinen lämpeneminen on haitallista, sillä myös silloin kylmyyteen sopeutunut hirvi kokee lämpöstressiä. LÄMPIMÄT KESÄT HIRVIEN RIESANA W IK IM ED IA CO M M O N S ”METSÄN halki emo pojat johtaa, toivottavasti ei vaaroja kohtaa. Perillä koittaa pooli oma, kausikosteikko oikein soma.” Näin riimittelee Helsingin yliopiston vanhemman yliopistolehtorin Petri Nummen sanoittama ja säveltämä rap-kappale Poolin pojat. Youtubestakin löytyvä laulu kertoo sorsanpoikien ravinnon hankinnasta. Kappaleeseen tiivistyy tuoreen kausikosteikkoja käsittelevän tutkimuksen päätulos: kokoonsa nähden niillä on melkoinen monimuotoisuusvaikutus. Kausikosteikko on lumensulamisvesistä syntynyt kosteikko, joka yleensä kuivuu loppukesään mennessä. Niiden vaikutusta lajistoon selvitettiin ensi kertaa Evolla Kanta-Hämeessä. ”Kausikosteikot ovat varmaan yksi huonoiten tunnettuja ympäristöjä Suomessa”, Nummi kertoo. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että varsinkin hirvien, jänisten ja metsäkauriiden havaintomäärät ovat kausikosteikoilla selvästi suuremmat kuin esimerkiksi lammilla. Ne myös tarjoavat elinympäristön vesieläimille, kuten sukeltajakuoriaisille, ja houkuttelevat vesilintuja. Puunkorjuun kannalta hankaliin kosteisiin painanteisiin suositellaan jättämään säästöpuuryhmiä. Voiko kostean painanteen säästäminen metsänkäsittelyn ulkopuolelle olla myös monimuotoisuusteko? ”Ilman muuta. Se, että hirvet siellä viihtyvät, antaa viitteitä, että kausikosteikot voivat laajalti maisemassa esiintyessään parantaa myös riistatuottoa”, Nummi arvioi.? l TIIA PUUKILA Huonosti tunnettu ympäristö Kausikosteiskoista hyötyvät niin hirvet, vesilintujen poikueet kuin vesiliskotkin, tuore tutkimus osoittaa. Kausikoisteikon vesimäärissä voi olla merkittävää vaihtelua vuosien välillä. Sama kosteikko kuvattuna toukokuussa 2019 ja 2021. PE TR I N U M M I PE TR I N U M M I OMA METSÄ » TUTKITTUA 42 Metsälehti Makasiini
• TÖRMÄSIN ALKUVUODESTA metsäkauriiseen. Keskellä sunnuntai-iltapäivää, hämäläisen pikkukunnan keskustassa, kolme kaurista loikkasi tielle. Jarrutuksesta huolimatta viimeisen kauriin takajalat kopsahtivat auton etupuskuriin. Eläin kuitenkin loikkasi metsän puolelle, eikä autoon tullut vaurioita. Hirvieläinkolarin jälkeen pitäisi soittaa 112. En soittanut, koska vahinkoa ei tapahtunut. Pirautin kuitenkin sukulaismiehelle, joka toimii paikallisena SRVA-yhdysmiehenä. ”Ei aiheuta toimenpiteitä, jos kauris on omin jaloin poistunut terveenä paikalta eikä ajoneuvossa ole vaurioita”. Pohdimme puhelussa hirvieläintilannetta vähän laajemmin. Metsäkauriskannat ovat olleet Etelä-Suomessa nousussa jo pitkään. Valkohäntäpeurojen kannannousu on tasaantunut: peuroja on paljon, mutta tiheydessä on isoja alueellisia eroja. Hirvikanta on laskenut 2000-luvun alusta lähes 50 prosenttia ja on nyt kohtuullisella tasolla. Metsästäjien näkökulmasta kanta on vajonnut liian pieneksi ja sitä haluttaisiin nostaa. HIRVIELÄINKOLAREITA OLI Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 kaikkiaan 12 693 kappaletta, eli teillä rytisee 35 kertaa päivässä! Näistä varsinaisia hirvikolareita on puolitoistatuhatta eli neljä kertaa päivässä. Aina hirvieläin ei kuole kolarissa, mutta aineelliset vahingot ovat joka tapauksessa mittavat. Samaan aikaan ilveksen, suden ja karhun metsästys on kielletty. Läntisessä ja eteläisessä Suomessa sudet ovat valloittaneet uusia reviirejä ja vaikuttavat jo paikallisesti hirvieläinkantoihin. Mitä tapahtuu, kun hirvieläinkannat ja niitä syövien petojen kannat nousevat samanaikaisesti? Peurat ja kauriit siirtyvät pedoilta turvaan lähemmäksi taajamia ja ihmisasutuksia. Pensaat ja pihaistutukset ovat aina vain enemmän vaarassa. Kauris on punkkien pahin levittäjä, joten myös punkit leviävät samassa yhteydessä. Pedoista ainakin ilvekset seuraavat ruoan perässä, joten pihapiirien misset ja murret pääsevät myös ruokalistalle. Odotettavissa on katkeria yleisönosastokirjoituksia, että kuinka tässä näin kävi. Samaan aikaan metsätaloudessa on vahva pyrkimys ilmastokestävään metsänhoitoon. Männyn ja koivun istutusmäärät ovat nyt vahvassa nousussa. Kuusta ei enää laiteta kaikille kasvupaikoille, vaan metsiin pyritään kehittämään sekametsärakennetta, jolla sopeutetaan metsiä lämpimämpään ilmastoon. Hirville katetaan nyt parempia ruokapöytiä. METSÄTUHOJEN korvausjärjestelmä on nykyisellään monimutkainen. Valtakunnan metsien inventointitulosten mukaan Suomessa on hirvituhoja 470 000 hehtaarilla. Hirvieläintuhokorvausten haku on maksullista ja siinä on omavastuu. On arvioitu, että vain 10 prosenttia metsänomistajista hakee korvauksia, vaikka olisi niihin oikeutettu. Metsänomistajana minulla on heikot vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen. Minulla on metsästyskortti, mutta en itse metsästä aktiivisesti. Voin vain kannustaa maitani vuokraavia metsästysseuroja pitämään kantaa kohtuullisena. Hirvikantaan arvioidaan jo susien ja liikenteen verottama osuus, ja vasta sitten metsästyksen tarpeet. Metsänomistajan vinkkelistä hirvikannan ja suurpetojen samanaikainen lisääntyminen ei ole järkevä tavoite, jos halutaan lisätä koivun, männyn ja tammen kasvatusta. Toivonkin kaikille metsästäjille menestyksekästä jahtikautta!? l Ilmastokestävät metsät vai hirvet? Metsänomistajana minulla on heikot vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen. ANTTI SIPILÄ Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsänhoidon lehtori Hämeen ammattikorkeakoulussa Metsälehti Makasiini 43 KOLUMNI »
• METSÄVEROTUS HANNU JAUHIAINEN Metsänomistaja ja veroasiantuntija METSÄNHOITO KARI MIELIKÄINEN Maatalousja metsätieteiden tohtori, emeritusprofessori KONEET LEO SAASTAMOINEN Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkoneiden asiantuntija METSÄVEROTUS VÄINÖ SIKANEN Metsätalousinsinööri, sukupolvenvaihdosten asiantuntija LUONTO SEPPO VUOKKO Filosofian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija KYSY POIS! Metsälehti Makasiinin asian tuntijat ovat käytössäsi. LÄHETÄ KYSYMYKSESI: makasiini@metsalehti.fi tai postitse Metsälehti Makasiini, Maistraatin portti 4 A, 00240 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valo kuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. MIKSI MUSTIKAT OVAT VALKOISIA? Löysin kesällä erikoisen näköisiä valkoisia mustikoita. Ne kasvoivat aivan sinisten vieressä, mutta olivat isompia ja makeampia. Mitä valkoiset mustikat ovat? Mistä väri johtuu? » KYSE on samasta ilmiöstä kuin valkokukkaisissa kelloissa, kanervissa ja horsmissa: kasvi on menettänyt kykynsä valmistaa antosyaaneja, jotka antavat punaisen tai sinipunaisen värin kukille ja hedelmille. Valkomarjaisen mustikan kukat ovat kalpeanvihreitä, vailla punaisia sävyjä. Kuvassakin voi erottaa, että myös valkomarjaisten varpujen lehdet ovat vaaleampia kuin sinimarjaisten. Mausta ihmisten kokemukset ovat ristiriitaisia – toiset sanovat valkoisia marjoja mauttomiksi, toiset sinistä paremmiksi. Itse en ole päässyt tuoreita valkoisia mustikoita maistamaan, mutta olen saanut niistä tehtyä piirakkaa. Maku oli pikemminkin vaisuhko kuin voimakas. Maavarsiensa avulla valkoinen mustikka muodostaa laikkukasvuston. Kuvan kaikki valkoiset mustikat ovat samaa yksilöä, jonka lomassa kasvaa tavallisia sinimarjaisia varpuja, siis kahden kloonin sekakasvusto. Valkoisia mustikoita tunnetaan kymmeniltä paikoilta ympäri Suomea, mutta harvinainen se on ja kasvustot pieniä. Kasvin kannalta antosyaanit eivät ole pelkkiä väriaineita. Ne suojaavat kasvia ultravioletin valon haittavaikutuksilta. Keväällä monien kasvien ensimmäiset lehdet ovat sinipunaisia, kun kasvu on koleuden takia hidasta, mutta valoa on runsaasti. Antosyaanit voivat olla osallisina myös kasvinsyöjien tai tautien torjunnassa. Ainakin kaikki seuraamani valkoisten kanervien ja horsmien kasvustot ovat olleet pieniä ja lyhytikäisiä. SEPPO VUOKKO Valkoisia mustikoita tunnetaan kymmeniltä paikoilta eri puolilta Suomea. Ne ovat kuitenkin harvinaisia. 44 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET
• ONNISTUUKO PIHLAJAN JA RAIDAN KASVATTAMINEN SAHAPUUKSI? Kostealla, liki lehtomaisella pohjalla kasvaa 5–8 metrin mittainen koivu-haapavitelikkö, jossa on seassa pihlajaa ja raitaa. Ajattelin harventaa osan alueesta ja kokeilla raidan sekä pihlajan kasvatusta sahapuuksi. Pitäisikö puita kasvattaa ilmavasti vai runkoa varjostaen? Entä voiko oksia leikellä kuten visakoivuilla? Kauanko kestää, että puut lihovat järkevään sahauskokoon? Kuinka pitkälti pitäisi olla oksatonta runkoa? » RAITA ja pihlaja menestyvät parhaiten rehevillä mailla, joilla ne voivat saavuttaa yli kahdenkymmenen metrin pituuden. Raita voi turvota jopa puolen metrin paksuiseksi. Molemmat puulajit kaipaavat valoa ja sivuvarjostusta, jotta ne kasvaisivat yksirunkoisiksi. Liian avoimella paikalla niistä tulee monihaaraisia. Pihlajaa voi ja usein pitääkin leikata, jotta se säilyisi oksattomana ja yksirunkoisena. Elävien oksien leikkuu on paras tehdä keskellä kesää ohileikkaavilla saksilla ilman oksatappia. Sama neuvo pätee myös koivuun, tervaleppään ja tammeen. Raidan yksirunkoisuus syntyy yleensä metsän keskellä luonnostaan, jos on syntyäkseen. Vaikka pihlaja voi elää satavuotiaaksi ja raitakin viisikymppiseksi, ei kovin järeää sahatukkia kannata odotella lahoriskin vuoksi. Puiden ”järkevä sahauskoko” täytyy pyrkiä arvaamaan. Puulajien parhaat ominaisuudet eivät viittaa järeän lankun sahaukseen, vaan pienten koriste-esineiden tai erikoishuonekalujen nikkarointiin. Tämän vuoksi oksattoman rungon pituudeksi riittää aivan hyvin pari kolme metriä. Presidentin virka-asunnoksi vuonna 1993 rakennetun Mäntyniemen kirjaston huonekalut on tehty pihlajan tummasta sydänpuusta. Raidan värien kirjo on parhaimmillaan juuripahkasta eli ”raidanvisasta” sorvatuissa pienissä käyttöesineissä. Taloudellisesti arvokkaiden puulajiemme listan laajentaminen männyn, kuusen ja koivun ulkopuolelle on usein toiveajattelua. Vaikka erikoispuun kuutiotai kilohinta voi olla korkea, on arvopuun saanto hehtaarilla vähäinen. Jalot lehtipuut, visakoivu, tervaleppä ja lehtikuusi ovat toki puulajeja, jotka elävöittävät metsäluontoa ja maisemaa sekä tarjoavat kasvattajalleen henkistä hyvinvointia. KARI MIELIKÄINEN MITEN RAIVURI SYYSHUOLLETAAN? Miten raivaussaha lähtee parhaiten keväällä käyntiin talvitauon jälkeen? Pitääkö varastoon laitettaessa tankki ajaa tyhjäksi vai pitääkö tankkiin jättää pienkonebensaa? Mitä muuta pitää muistaa, kun saha laitetaan talviteloille? » SYYSHUOLTO ja sahan oikeanlainen varastointi ovat parhaat keinot varmistaa raivaussahan toimivuus talvitauon jälkeen. Heti raivauskauden jälkeen muistissa ovat myös mahdolliset pikkuviat. Huollossa on syytä puhdistaa ilmansuodatin ja sen kotelo. Jos sahassa on esi-ilman ohjainputki, varmista, että se on kevättä varten kesäasennossa. Puhdista pakoputken kipinäsuoja, jos se on karstoittunut. Tarkista käynnistinlaitteen toiminta ja tipauta samalla muutama pisara öljyä jouseen. Vaihda naru, jos se on kulunut. Sytytystulpan vaihtaminen on pieni, mutta kannattava investointi. Kun sahan kotelot ovat auki, on helppo tarkistaa ruuvien ja muttereiden kireys ja puhdistaa kotelot esimerkiksi paineilmalla. Tarkista kytkimen toiminta vetämällä käynnistinnarusta – terä ei saa pyöriä. Tarkista ja lisää tarvittaessa voitelurasvaa kulmavaihteeseen. Pyöräytä teräakselia ja seuraa, että hammaspyörät ovat rasvan sisällä. Irrota terä ja tarkista sen kunto. Totea soittokokeella, onko terä ehjä: jos ääni on särähtävä, vaihda terä ehjään. Puhdista terä mahdollisesta hartsista esimerkiksi teräsvillalla. Terän teroitus on merkittävä osa huoltoa. Teroituksen ja harituksen jälkeen terään voi pyyhkäistä ohuen öljykalvon ruostumisen ehkäisemiseksi. Kun asetat koteloita paikoilleen, tarkista, että ne ovat kohdallaan ennen ruuvien ja muttereiden kiristämistä. Jos käytät jatkuvasti pienkonebensiiniä, riittää, että tarkistat ja tarvittaessa vaihdat polttonestesuodattimen tankkiin. Pienkonebensiini käy hyvin pienkoneiden säilytysja seisonta-ajan bensiiniksi. Jos käytät pääasiassa hanabensiiniä, tankkaa saha pienkonebensiinillä ja koeMetsälehti Makasiini 45
• käytä sahaa niin kauan, että kaasutin täyttyy pienkonebensiinillä. Pienkonebensiini ei haihdu herkästi, joten näin kaasutin ei pääse kuivumaan. Säilytä raivaussaha kuivassa varastossa moottoriosa ylöspäin tai vaakatasossa. LEO SAASTAMOINEN MITEN KÄYTTÄMÄTTÖMÄT HAKKUUOIKEUDET LASKETAAN? Viime Makasiinissa (6/2024) tällä palstalla kerrottiin, että tilan hallintaoikeuden omistaja saa hakata käyttämättä jääneet hakkuuoikeudet. Miten nämä käyttämättömät hakkuuoikeudet todetaan? » KUN pidätetään hallintaoikeus omaisuuteen, niin periaate on, että hallintaoikeuden omistaja saa käyttää omaisuuden tuoton. Omaisuuden arvon on säilyttävä samana kuin mikä se on hallintaoikeuden luovutusajankohtana. Metsäomaisuudessa arvo voidaan todeta siten, että hallintaoikeuden luovutusajankohtana tehdään tila-arvio sen hetken puun hinnoilla. Vertailun vuoksi voidaan myöhemmin tarkastella tilan arvoa tekemällä tila-arvio samoilla luovutusajan puunhinnoilla. Jos uudempi tila-arvio antaa tilalle korkeamman arvon kuin luovutushetken arvo oli, niin hallintaoikeuden omistaja on oikeutettu hakkaamaan ylimenevän osan. Tämä tarkoittaa sitä, että hallintaoikeuden omistaja saa hakata puuston kasvun ja arvokasvun. Hallintaoikeuden omistaja ei kuitenkaan saa hakata sitä arvoa, jolla puun hintojen nousu on lisännyt tilan arvoa. Hallintaoikeuden omistajalla on velvollisuus tehdä tai teetättää tilan metsänhoitotyöt siten, että hoitamattomuus ei alenna tilan arvoa. VÄINÖ SIKANEN KLAPIEN TEOSTA ILMOITTAMINEN? Ostin tänä vuonna klapien tekoon tarvittavan raakapuun vieraalta. Verottajan ohjeen mukaan tällöin klapien myyntitulot ja raakapuun hankintameno ilmoitetaan maatalouden veroilmoituksella. Miten toimitan alv-ilmoituksen – käytänkö siinä metsätalouden harjoittajan Y-tunnusta, summataanko ilmoitukseen metsätalouden ja maatalouden tuloutettavat ja vähennettävät verot? Ilmoitanko klapien tekemiseen liittyvät menot maavai metsätalouden veroilmoituksessa? Miten toimin hankintatyön arvon osalta? » VIERAALTA ostetun puun myyntitulot ovat maatalouden tuloa, klapien tekoon liittyvät menot ovat vastaavasti maatalouden menoja. Alkutuotannosta, muun muassa metsäja maataloudesta, tehdään yksi alv-ilmoitus. Hankintatyötä on vain oman metsän puiden korjuu. Myyntitulosta ei siten voi vähentää hankintatyön arvoa, koska sitä ei synny. HANNU JAUHIAINEN Lataa Veronmaksajien oppaat Veronmaksajien maksuttomista oppaista löydät hyödyllisiä vinkkejä ja tärkeää perustietoa arkisista, oman taloutesi veroja talousaiheista. Tutustu ja lataa veronmaksajat.fi/oppaat
• RAIVAUSSAHOJEN mukana tulee niin sanotusti tehtaanlaiset teräsuojat. Ne kiinnitetään terään jousipannalla, joka lukitsee suojuksen paikalleen. Suojat toki toimivat, mutta jousilla on taipumus takertua ympäristöönsä. Tyyppillisesti suoja irtoaa, kun saha on esimerkiksi auton sisällä. Metsätarvikkeita, muun muassa viilanohjaimia ja raivaussahan teroituskoneita, valmistavan Raite Oy:n omistaja vaihtui äskettäin. Omistajavaihdoksen jälkeen yhtiö on ryhtynyt kehittämään uusia tuotteita. Yksi näistä on magneeteilla kiinnittyvä raivaussahan terän suojus. Idea on yksinkertainen: teräsuojan pohjassa olevat neljä ferriittimagneettia kiinnittyvät terän alapintaan ja pitävät suojan paikallaan. Näin suoja asettuu tai likipitäen hakeutuu paikalleen, kun se asetetaan terälle. Se myös pysyy paikallaan eikä takerru mihinkään kuten jousikiinnitteiset terät. Lisäksi se on helppo irrottaa. Magneetit tosin voisivat olla aavistuksen vahvempia, jotta kiinnitys olisi varmempi. Suojia on saatavilla sekä 200 että 225 millimetrin teriä varten. Suoja valmistetaan 3D-tulosteena teknisestä muovista. Hinnalla suojaa ei ole pilattu, verollinen hinta on koosta riippuen 17,90 tai 18,90 euroa. Suojia voi ostaa esimerkiksi Uittokaluston verkkokaupasta.? l Näppärä teräsuoja Magneetein kiinnittyvä raivaussahan teräsuoja voittaa näppäryydessään kaikki kilpailijansa. Suoja kiinnittyy terän alapintaan neljällä magneetilla. TEKSTI JA KUVAT MIKKO RIIKILÄ RAITEKULJETUSSUOJA -Mallit 200 ja 225 millin terille -PETG-muoviseosta -3D-tuloste -4 ferriittimagneettia -Hinta 17,90/18,90 euroa PLUSSAT JA MIINUKSET +Helppo käyttää +Ei takerru auton sisuksiin –Magneetit voisivat olla voimakkaampia Suoja on valmistettu 3D-tulostamalla PETG-muoviseoksesta. Suojia on tarjoalla sekä 200 että 225 millimetrin teriä varten. OMA METSÄ » PIKATESTI Metsälehti Makasiini 47
• KUN saa perinnön, kannattaa istahtaa hetkeksi ja miettiä, haluaako ottaa perinnön ja esimerkiksi siihen sisältyvän metsän vastaan. Testamenttisaannon kohdalla voi pohtia myös saannon osittaista vastaanottamista. Perinnöstä luopuminen on harkinnan arvoista etenkin silloin, kun perinnönsaaja on iäkäs tai vakavasti sairas ja hänen taloudellinen tilanteensa on ilman perintöä riittävän hyvä. Jos perinnön saajalla on omia perillisiä, kannattaa heidän kanssaan keskustella luopumisesta ja sen seuraamuksista. Tavoitteena tehokas luopuminen Perinnöstä voi luopua tehokkaasti tai tehottomasti. Tehokas luopuminen tarkoittaa, että Verohallinto katsoo perinnön saajan luopuneen perinnöstä niin, että hänen sijaansa astuvat hänen lakisääteiset perillisensä. Tällöin luopujan ei tarvitse maksaa perintöveroa, vaan sitä maksavat hänen sijaansa tulevat perinnön todelliset saajat tai saaja, jos ensisijaisia perillisiä on vain yksi. Luopuminen katsotaan tehokkaaksi silloin, kun perinnön saaja ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin ko. perintöä koskien luovutaan koko perinnöstä, ei vain osasta: esimerkiksi ei vain metsästä, jos perintöön kuuluu muutakin omaisuutta siitä ilmoitetaan asianmukaisesti ja ajoissa, esimerkiksi ennen kuin itselle tulee perintöveroa maksettavaksi (aikarajasta ei ole tarkkoja säädöksiä) luopumisen yhteydessä ei määrätä edunsaajaa tai jos määrätään, niin saajaksi määrätään vain kaikki omat ensisijaiset, lakisääteiset sijaantuloperilliset luopumiseen ei kirjata mitään ehtoja luopumisessa ei määrätä saajille jako-osuuksia. Jos perinnöstä päätetään luopua, niin kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ei voi määrätä, kenelle perintö luopujan sijaan menee. Sijaan tulevat luopujan ensisijaiset, lakisääteiset perilliset. Tehoton luopuminen lisää veroja Tehoton perinnöstä luopuminen tarkoittaa, että Verohallinto katsoo perinnön ensisijaisen saajan ottaneen perinnön vastaan ja sen jälkeen lahjoittaneen sen valitsemilleen saajille. Jos siis esimerkiksi ilmoittaa, että ottaa vastaan vain metsän hallintaoikeuden, on kyse tehottomasta luopumisesta. Poikkeuksen tästä muodostavat testamenttisaannot, mutta niistä lisää edempänä. Luopuminen on tehoton myös silKANNATTAAKO PERINNÖSTÄ LUOPUA? Perinnöstä ja sen mukana tulevasta perintömetsästä voi luopua ja antaa niiden mennä suoraan omille perillisille. Aina se ei kuitenkaan ole järkevää. TEKSTI PIRJO HAVIA 48 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ
• KANNATTAAKO PERINNÖSTÄ LUOPUA? TEKSTI PIRJO HAVIA loin, kun luopuja määrää perinnön lopullisista saajista toisin kuin perintökaari (perintöjä koskeva laki) tai jos luopuja on jollain tapaa ryhtynyt perintöön, vaikkapa nostanut pesään kuuluvia varoja tai ryhtynyt myymään osaa pesän varallisuudesta. Esimerkki veroseuraamuksista 70-vuotiaan Hannan äiti kuolee. Pesään kuuluu 70 hehtaarin metsätila arvoltaan 350 000 euroa, asunto-osake arvoltaan 110 000 euroa ja rahavaroja. Jäämistön arvo perukirjaan merkittyjen vähennysten jälkeen on 485 000 euroa. Äiti ei jättänyt testamenttia. Hannan ohella perinnönsaajia ovat hänen kolme sisarustaan. Hannan lakisääteisiä perillisiä ovat kaksi elossa olevaa yli 40-vuotiasta lasta ja kuolleen lapsen neljä lasta, joista kaksi on ala-ikäisiä. A) Tehokas luopuminen Hannan äidin jäämistön arvo on yhteensä 485 000 euroa, josta Hannalle kuuluvan neljäsosan arvo on 121 250 euroa. Jos Hanna ottaa perinnön vastaan, määrätään hänelle perintöveroa 11 456 euroa. Jos Hanna luopuu perinnöstä, menee se hänen perillisilleen. Lasten perintöosuus Hannan perinnöstä on kullakin 1/3, joka kuolleen lapsen osalta jakautuu neljälle lapselle, kullekin 1/12. Aikuiset lapset maksavat osuuksistaan eli 40 416,66 eurosta peSH U TT ER ST O CK IM AG ES Metsälehti Makasiini 49
• rintöveroa 1 540 euroa kumpikin, lapsenlapset eivät maksa lainkaan perintöveroa, koska kunkin perintöosuus jää alle 20 000 euron. Veron määrä yhteensä olisi siis 3 080 euroa. Näin ollen veroja säästyisi 8 376 euroa. Lisäksi vältetään kaksinkertainen perintöverotus, joka olisi toteutunut, jos Hanna olisi ottanut perinnön vastaan ja perintö olisi myöhemmin siirtynyt verotettavana saantona hänen lapsilleen. B) Tehoton luopuminen Hanna päättää ottaa vastaan hallintaoikeuden perintöosuuteensa mutta luopuu omistusoikeudesta ja antaa omistusoikeuden mennä perillisilleen. Koska kyseessä ei ole testamenttisaanto, jossa saaja voisi ottaa perinnön vain osittain vastaan verotehokkaasti, katsoo Verohallinto luopumisen kokonaan tehottomaksi. Tehottoman luopumisen vuoksi Hanna joutuu maksamaan koko perintöosuuden saannosta perintöveroa 11 456 euroa. Hannan perillisten saantoa verotetaan tehottoman luopumisen vuoksi lahjasaantona. Lahjan arvosta vähennetään ennen lahjaveron määräämistä hallintaoikeuden arvo, joka tällä omaisuudella olisi koko saannon arvosta 38 587,50 euroa. Hannan sijaantuloperillisten saaman lahjan arvo yhteensä on siis 121 250 euroa – hallintaoikeuden arvo 38 587,50 euroa = 82 662,50 euroa. Aikuiset lapset maksavat 1/3-osuudestaan (27 554,17 euroa) lahjaveroa kumpikin 1 950 euroa. Kuolleen lapsen jokaiselle neljälle lapselle määrätään lahjaveroa 244 euroa. Yhteensä veroseuraamuksia tulisi tässä vaihtoehdossa siis 16 332 euroa. LISÄÄ AIHEESTA JOS haluat tutustua tähän aiheeseen lähemmin, kannattaa lukea Verohallinnon ohje ”Luopumiset perintöja lahjaverotuksessa”. Se löytyy verkosta (www.vero. fi > Syventävät vero-ohjeet >Ohjeet >Luopumiset perintöja lahjaverotuksessa). Pohdintaa voivat helpottaa myös Verohallinnon sivuilta löytyvät perintöverolaskuri ja lahjaverolaskuri. Testamenttisaannossa poikkeus Testamenttisaannosta voi luopua verotehokkaasti myös osittain. Jos edellisen esimerkin Hanna olisi saanut perinnön testamentilla, olisi hänellä ollut oikeus luopua verotehokkaasti perinnöstä osittain. Silloin hän olisi voinut joko ottaa vastaan hallintaoikeuden ilman perintöveroseuraamusta tai osan omaisuudesta sekä hallintaettä omistusoikeudella ja antaa lopun mennä lakisääteisille perillisilleen. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa hänelle olisi määrätty perintöveroa itselleen ottamansa omaisuuden arvon mukaan. Mutta jos hän olisi tässä yhteydessä määrännyt, kenelle loppuosa menisi tai millä osuuksilla, ei luopumista olisi enää katsottu tehokkaaksi. Tällöin hänen olisi pitänyt maksaa perintövero koko saannosta ja saajien lahjavero omista saannoistaan. Muutakin pohdittavaa kuin verot Suosittelen keskustelua asiantuntijan kanssa ennen mahdollista perinnöstä luopumista. Hänen kanssaan on helpompi tarkastella omia vaihtoehtoja sekä eri toimenpiteiden vaikutuksia. Näin voi välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Perinnöstä luopuminen on omistusjärjestelyn suunnittelua siinä kuin muukin sukupolvenvaihdossuunnittelu. Se, millaista perintöä ja millaisessa omistusmuodossa henkilö on saamassa, on syytä ottaa tarkasteluun ensin. Onko kyseessä yksinomistukseen tuleva omaisuus, kuolinpesän hallintaan tuleva omaisuus vai saanto, jonka pohjalta muodostuu metsän murto-osainen omistus eli yhtymä. Tätä asiaa on tärkeää tarkastella niin omasta näkökulmasta kuin perintökaaren mukaisten omien perillisten näkökulmasta. Edellisessä esimerkissä omaisuus siirtyisi kuolinpesälle, jossa osakkaina olisivat Hannan kaksi veljeä, sisko, Hannan kolme aikuista lasta sekä neljä lastenlasta, joista kaksi ala-ikäisiä. Ei olisi helppo omistustilanne! Kannattaa pyrkiä välttämään tilannetta, jossa yhteisomistus vain laajenisi entisestään tai jossa yhteisomistuksen muodostaisivat henkilöt, joilla ei ole mitään muuta yhteistä kanssakäymistä. Tosin yhteismetsä voi olla tällaisessa tilanteessa helppo yhteisomistusmuoto, joka voi antaa enemmän joustoa omistusjärjestelyissä. Ja aina kannattaa miettiä perintöä omien tarpeiden kannalta. Jos perintö tuo kaivattua helpotusta omaan elämään, ei siitä kannata luopua. l 50 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ
• KU VA KI M M O BR A N D T/ CO M PI C JYRKI KETOLA Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. TAPASIN LIITO-ORAVAN ensimmäisen kerran noin vuonna 1982. Sadan kilometrin säteellä ei pitänyt olla yhtään liito-oravaa. Lähdin hakemaan niistä tietoa, mikä oli työlästä. Ei ollut ohjeita siitä, miten liito-oravia voisi auttaa. Onneksi oli moottorisaha ja maataloustraktori. Kosken rannan lepikosta ei enää kerätty polttopuuta. Lähimetsät harvensin siten, että siellä oli helppo liitää, kuusia suojaksi ja koivuja (norkoja) ruuaksi. Isäni teki sopivia pönttöjä majapaikoiksi, äitini toi villakangasmattojen villaa metsään. Kosken melu piti liito-oravan pahimman vihollisen eli näädän etäällä. Liito-oravat lisääntyivät kuin kanit. Tilalleni Perhoon tein ison avohakkuualueen, pituus noin 800 metriä. Haavat jätin pystyyn, mutta ne kaulattiin. Oli ilo seurata, kuinka maakotkapari otti alueen omakseen. Haavoista oli helppo seurata saaliita, siivet eivät vaurioituneet risuihin. Nykyisin alueella on nuori kasvatusmetsä ja kotkat ovat muuttaneet muualle. Siellä tapasin ensimmäisen kerran myös ahman – piti oikein siristää silmiä – se oli tullut peurojen perässä Suomenselälle. KARHUN VIIMEISESTÄ tapaamisesta on jo pitkään, tosin ihan mökkimme lähilammen rannalla se viihtyy. Mökkijärvellämme asustaa kalasääski, järvi on kalaisa. Tunnen järven kahdenkymmenviiden vuoden ajalta. Aikanaan se oli humuspitoinen, eli vesi oli ruskeaa. Nykyisin vesi on kirkasta. Maatalous on loppunut alueelta kokonaan, eikä metsäojituksia tehdä käytännössä lainkaan. Hömötiaisten ja pyrstötiaisten määrä kuulemma vähenee huolestuttavasti, mikä ei kyllä vastaa omaa kokemustani. En muista nähneeni niitä koskaan niin runsaasti kuin viime vuosina. Harmaapäätikka on uusi kiva kaveri. Nuorena en tavannut niitä yhtäkään, nyt usein. Olikohan harmaapäätikka aikanaan uhanalainen? Kun näette metsässä vihertävän tikan, se ei ole vihertikka, vaan harmaapäätikka. ON KIVA TEHDÄ pieniä luontotekoja, vaikkapa pieniä kosteikkoja. Päätehakkuun yhteydessä voi monesti kaivattaa sellaisen matalaan kohtaan. Kun siinä on parin kolmen metrin avoin vesialue ja keskellä saari, kurki tulee sinne pesimään. Vielä kun kaivattaa siihen parikymmentä metriä pitkän leveän ojan, tulee kurjen pesän ympärille tavipesien yhdyskunta. Oja on tavien ”kiitorata”. Tavit ovat kurkiperheen silmät, ne varoittavat vihollisista. Niiden pesät ovat ihan vieri vieressä. Vaikeita asioita ovat metsäpalot ja lahopuu. Metsäpalojen ja metsäkulotusten lisääminen ei ole nyt muodikasta, vaikka metsäpaloista riippuvia uhanalaisia lajeja on merkittävästi. Kulotukset ovat metsänomistajille kalliita. Jotta saisimme niitä lisää, tarvitaan valtion merkittävää tukea. Jokainen metsänomistaja voi kuitenkin aloittaa tekemällä vanhanaikaisen nuotion metsäretkellä aina eri paikkaan ja lisäämällä nuotion reunalle metsästä löytyviä isohkoja puupaloja. Luonnollisesti näin voi tehdä vain silloin, kun metsäpaloriskiä ei ole. Kun saamme hiiltynyttä puuta vierekkäisille nuotiopaikoille, hiiltyneestä puusta riippuvat harvinaiset lajit kiittävät. Lahopuun määrän nopea lisääminen on vaikea laji. Vielä 1980-luvulla pääosa kuolleista puista käytettiin polttopuuksi, siksi meillä on nyt metsissä liian vähän lahopuuta. Menee muutama kymmenen vuotta siihen, että lahopuun määrä kasvaa merkittävästi. VOIMME PARANTAA luonnon monimuotoisuutta tehokkaasti pienin kustannuksin, merkittävään osaan ei tarvita edes yhteiskunnan taloudellista tukea eikä uusia säädöksiä. Monimuotoisuuden parantaminen on osa normaalia metsätaloutta, ja se on meidän metsänomistajien vastuulla.? l Pieniä luontotekoja halvalla Oli ilo seurata, kuinka maakotkapari otti alueen omakseen. RAHAPUU KOLUMNI Metsälehti Makasiini 51
• Raakapuun kantohinnat KOKO MAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 79,05 ? 81,52 ? 64,05 ? 31,25 ? 33,30 ? 31,64 ? Uudistushakkuu 81,47 ? 82,84 ? 67,04 ? 33,35 ? 34,77 ? 33,69 ? Harvennushakkuu 73,55 ? 74,60 ? 58,18 ? 30,95 ? 32,53 ? 31,30 Ensiharvennus 55,36 ? 56,88 ? 45,00 ? 25,88 ? 27,40 ? 26,17 ? ETELÄSUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 80,74 ? 82,40 ? 62,76 ? 31,81 ? 33,89 ? 32,55 ? Uudistushakkuu 82,45 ? 83,39 ? 66,02 ? 32,71 ? 35,08 ? 34,54 ? Harvennushakkuu 76,21 ? 76,24 56,03 ? 31,79 ? 32,56 ? 32,10 ? Ensiharvennus 26,24 ? 29,38 ? 27,63 ? KESKISUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 79,94 ? 81,43 ? 57,98 ? 32,09 ? 33,19 ? 32,18 ? Uudistushakkuu 82,04 ? 82,49 ? 60,85 ? 33,27 ? 34,22 ? 33,24 ? Harvennushakkuu 74,67 ? 75,28 ? 52,88 ? 32,17 ? 32,44 ? 32,05 ? Ensiharvennus 25,70 ? 26,62 ? VIIKKO 43 VIIME viikolla kerrottiin Junnikkalan maineikkaan sahayrityksen myynnistä Stora Ensolle. Uutinen löi alueen metsänhoitoyhdistykset ällikällä. ”Kyllä se tuntui yllättävältä, kun muistaa millaisella ylpeydellä Junnikkalat esittelivät puoli vuotta sitten uutta Oulun sahaansa”, pohtii Metsänhoitoyhdistys Koillismaan johtaja Antti Härkönen. Jo ennen Junnikkalan uuden sahan investointipäätöstä sen paikaksi veikkailtiin Stora Enson kartonkitehtaan tontin lähitienoota. Sinne sahaa ei kuitenkaan rakennettu, joten Metsä Fibren Rauman kaltaista kuiduttavan tehtaan ja sahan integraattia ei nyt muodostu. Stora Ensolle siirtyneen Junnikkalan Oulun sahan hakkeet rahdataankin kartonkitehtaalle autokyydillä. Vähemmän kilpailua Metsänhoitoyhdistyksissä ensisijaisena huolena on kilpailun väheneminen puumarkkinoilla kaupan seurauksena. Vähemmän ostajia merkitsee vähenevää kilpailua puusta. Härkösen mukaan Junnikkala oli tukin ostajana metsänomistajille hyvä kumppani. Sahayhtiö otti tukit tarkkaan, mikä tarkoitti tukkisaannon maksimoivia katkontapituuksia. Pääosin kuituraaka-ainetta hankkivan Stora Enson tukkirunkojen katkonta lienee toisenlainen. ”Hyvää tietysti on, että uudella omistajalla on niin sanotusti leveät hartiat, SAHAKAUPAN PELÄTÄÄN VÄHENTÄVÄN KILPAILUA Stora Enso osti Junnikkalan sahat omaa puunhankintaansa turvatakseen. Junnikkala on ollut metsänomistajille hyvä kumppani. Tukit on otettu tarkasti, metsänhoitoyhdistyksestä todetaan. MIKKO RIIKILÄ TALOUS » PUUMARKKINAT 52 Metsälehti Makasiini
• SAVOKARJALA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 78,93 ? 80,96 ? 66,75 ? 31,74 ? 32,85 32,84 ? Uudistushakkuu 81,53 ? 82,60 ? 69,85 ? 33,02 ? 34,40 ? 34,87 ? Harvennushakkuu 73,38 ? 73,93 ? 60,85 32,16 ? 33,39 ? 33,09 ? Ensiharvennus 50,35 ? 54,39 ? 42,11 * 26,00 ? 26,73 ? 26,17 ? KYMISAVO TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 81,19 ? 82,58 ? 67,68 ? 32,06 ? 33,53 ? 32,77 ? Uudistushakkuu 83,19 ? 83,78 ? 70,81 ? 33,46 ? 34,77 ? 34,66 ? Harvennushakkuu 75,98 ? 75,99 ? 61,51 ? 32,84 ? 33,09 ? 33,44 ? Ensiharvennus 58,87 ? 58,84 ? 45,79 * 27,37 ? 28,76 ? 28,09 ? ? NOUSUSSA ? LASKUSSA * ei vertailutietoa ETELÄPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 80,26 ? 82,02 ? 46,62 ? 31,06 ? 33,53 ? 31,13 ? Uudistushakkuu 82,05 ? 82,80 ? 47,02 ? 32,37 ? 34,55 ? 32,41 ? Harvennushakkuu 75,49 ? 75,72 ? 45,42 ? 30,63 ? 31,69 ? 30,60 ? Ensiharvennus 58,95 ? 53,75 * 26,90 ? 25,51 ? KAINUUKOILLISMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 75,75 ? 77,06 ? 29,16 ? 31,81 ? 28,54 ? Uudistushakkuu 78,83 ? 78,98 ? 31,93 ? 33,70 ? 30,87 ? Harvennushakkuu 68,74 ? 68,83 ? 28,55 ? 29,73 ? 28,22 ? Ensiharvennus 48,27 ? 53,03 ? 23,51 ? 23,51 ? POHJOISPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 79,42 ? 81,18 ? 52,86 ? 33,08 ? 35,71 ? 32,34 ? Uudistushakkuu 82,04 ? 83,20 ? 55,42 ? 36,46 ? 38,27 ? 34,40 ? Harvennushakkuu 73,35 ? 73,59 ? 45,23 ? 31,43 ? 32,97 ? 30,92 ? Ensiharvennus 64,41 ? 26,31 ? 25,72 * 23,78 ? LAPPI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 70,20 ? 71,72 ? 28,31 ? 29,30 ? 25,48 ? Uudistushakkuu 72,65 ? 74,81 ? 31,68 ? 31,52 * 29,52 ? Harvennushakkuu 68,01 ? 66,91 ? 27,80 ? 27,70 ? 24,32 ? Ensiharvennus 54,35 * 24,80 * 21,18 * Lisää hintatietoja www.metsalehti.fi ”Kuinka käy esimerkiksi Junnikkalan vanhempien sahojen Kalajoella ja Oulaisissa?” joten uuden sahan toiminta on varmasti turvattu 20–30 vuodeksi”, Härkönen sanoo. Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kalan johtaja Maunu Kilpivaaran mukaan kilpailu puumarkkinoilla on viime vuosina ollut toimivaa. Junnikkalan väistyminen on huono uutinen metsänomistajien kannalta. ”Tosin alueemme puumarkkinoille jää Junnikkalan jälkeenkin isoja yksityisiä sahayrityksiä kuten Haapajärven saha ja Keitele. Pelkästään isojen ostajien haltuun puukauppa ei siis siirry”, Kilpivaara toteaa. Sahojen tulevaisuus askarruttaa Stora Enson mukaan kaupan tavoitteena on turvata puunhankinta yhtiön kartonkitehtaalle. Maunu Kilpivaaraa huolestuttaakin se, ryhtyykö Stora Enso tulevaisuudessa harventamaan Perämeren rannikkoseutujen sahakantaa. ”Kuinka käy esimerkiksi Junnikkalan vanhempien sahojen Kalajoella ja Oulaisissa? Mietityttää myös Stora Enson Veitsiluodon sahan kohtalo. Metsäyhtiöt ovat tyypillisesti keskittäneet sahauksensa isoihin yksiköihin.” Esimerkiksi Metsä Group lakkautti sekä Kyrön että Merikarvian sahat, kun uusi suursaha valmistui Rauman sellutehtaan yhteyteen pari vuotta sitten. Yleisesti arvellaan, että pikkutukin sahaus ei kuitupuuta havittelevaa Stora Ensoa kiinnostaisi. Se tietäisi huonoja uutisia Oulaisten sahalle, joka on keskittynyt sahaamaan pikkutukkia.? l Metsälehti Makasiini 53
• KUUKAUDEN PUUKAUPPA KUUKAUDEN PUUKAUPPA Puukauppatilastossa esitetään Metsäteol lisuus ry:n jäsenyritysten yksityismetsistä ostaman teollisuuspuun ostomääräja hintatietoja. Tiedot kerätään viikoittain. Viikkohinta lasketaan kohdeviikon ja sitä edeltävän kolmen viikon hintojen keskiarvona. Tässä esitellään vain pystykauppahintoja. Niistä eritellään uudistushakkuut, harvennushakkuut ja ensiharvennukset. Ostetuista puumääristä julkaistaan vain ostomäärien summa. Aineiston kerää ja laskee Metsäteollisuus ry, mutta Luonnonvarakeskus julkaisee sen. VIIKKO-OSTOJEN MÄÄRÄ Milj. m³ 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 52 2024 2023 Viikot 1 2 yhteensä 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 POHJOIS-SAVOSSA tehtiin lokakuussa kauppa neljän ja puolen hehtaarin ensiharvennuksesta. Leimikon kuviot on istutettu kuuselle ja männylle vuosina 1996 ja 1999. Taimikonhoidot on tehty kutakuinkin oikea-aikaisesti, joten ennakkoraivaus ei ollut välttämätön. Kuvioilta on myös haettu polttopuuta läheiselle kesämökille. Metsänomistaja on kokenut puunmyyjä. Hän piti saamaansa energiapuuyhtiön tarjousta niin kilpailukykyisenä, että ei kysynyt muita tarjouksia. Puut myytiin siis energiaksi. Leimikko korjataan giljotiinikouralla sekä kokopuuksi että karsituksi rangaksi. Pinoon menee myös kuitupuumittaista tavaraa, eli ainespuuharvennus olisi ollut vaihtoehto. Metsänomistaja laski energiakorjuun suuremman kertymän kuitenkin korvaavan ja jopa ylittävän sen, mitä ainespuulle hinnassa hävitään. Karsittu ranka otetaan kolmen sentin latvaläpimittaan saakka. Pienemmät rungot korjataan kokopuuna, ainespuukorjuussa ne olisivat jääneet korjaamatta. Kokonaisuutena energiakorjuun arvioidaan kerryttävän kuutioita 20 prosenttia ainespuukorjuuta enemmän. Voimakkuudeltaan nyt tehtävä energiaharvennus on tavallinen. Kertymäksi arvioitiin runsaat 50 kuutiota hehtaarilta, ja puusto jää hyvään lihomisasentoon. Metsätie menee leimikon sisällä. Leimikko ei ole miltään osin yli 200 metriä kauempana tiestä. Puut korjataan talven aikana ja varastoidaan palstalla metsätien vieressä ensi kesän yli. MIKKO HÄYRYNEN Ei hinnalla vaan kertymällä Ensiharvennus päätettiin myydä energiapuuksi suuremman kuutiomäärän vuoksi. ENERGIAHARVENNUS POHJOIS-SAVOSSA M 3 €/M 3 € Kokopuu 50 18 900 Karsittu ranka 200 25 5 000 Yhteensä, arvio 250 5 900 TALOUS » PUUMARKKINAT 54 Metsälehti Makasiini
• KUUKAUDEN TILAKAUPPA ETELÄ-POHJANMAALLA myytiin hiljattain varsin tavanomainen metsätila tarjousten perusteella. Maakunnassa, mutta ei kuitenkin metsätilansa sijaintipaikkakunnalla asuva metsänomistaja laittoi tilansa myyntiin kesän lopulla Metsätilat.fi-välityspalvelun kautta. Tilan pinta-ala on 44 hehtaaria kahdessa palstassa, ja palstoille on hyvät tieyhteydet. Välittäjän tekemän metsäarvion mukaan puustoa on noin 3 800 kuutiota, josta kolmannes on tukkipuuta. Puusto on 85-prosenttisesti mäntyä, kuusta on vajaat kymmenen prosenttia, loput koivua ja muuta lehtipuuta. Maapohjaltaan tila on alueelle tyypillinen. Pinta-alasta kangasmaita on kolme neljäsosaa ja turvemaita neljäsosa. Turvemaat ovat puustoisia ja kitumaata on vain 0,3 hehtaaria. Tilalla on myös pieni, noin 0,2 hehtaarin riistapelto. Kuivahkon kankaan tai vastaavan turvemaan osuus on suurin eli hivenen yli puolet, tuoretta kangasta on neljäsosa ja lehtomaista kangastakin pari prosenttia. Kuivan kankaan osuus jää 18 prosenttiin. Tilaa on hoidettu hyvin ja puustot ovat tuottavassa vaiheessa. Taimikoiden osuus on 28, kasvatusmetsien 61 ja uudistuskypsien kahdeksan prosenttia alasta. Metsäarvion antama metsätalousarvo oli 126 800 euroa. Tila oli lomakauden päätyttyä hieman alle kuukauden julkisesti tarjottavana Metsätilat.fi-sivustolla. Tarjouksia tuli kahdeksan, joista kaksi metsärahastoilta. Tarjoukset jakautuivat tasaisesti runsaan 130 000 ja hieman yli 160 000 euron välille. Ero kärkitarjousten välillä oli muutamia prosentteja. Sekä hehtaariettä kuutiohinta jäivät hieman pienemmiksi kuin mitä maakunnan keskihinnat Metsätilat.fi:n kautta myydyissä tiloissa ovat tänä vuonna olleet. Korkeimman tarjouksen teki metsänomistaja, jolle tila myös myytiin. Hän ei asu tilan sijaintipaikkakunnalla mutta kuitenkin samassa maakunnassa.? l? MIKKO HÄYRYNEN Kahdeksan tarjousta perustilasta Metsätilakaupassa korkeimpien tarjousten ero jäi muutamaan prosenttiin. Etelä-Pohjanmaalla myyty tila on valtaosin kuivaa tai kuivahkoa kangasmaata ja taimikoiden osuus on runsas neljännes. Kauppahinta jäi hiukan alle maakunnan keskihinnoista. ES A KU O PP A LA TILAKAUPPA ETELÄPOHJANMAA PINTA-ALA 44 hehtaaria, josta kivennäismaata 76 ja turvemaata 24 prosenttia. Kuivaa tai kuivahkoa kangasta 70 prosenttia, tuoretta kangasta 25 prosenttia, lehtomaista kangasta muutama prosentti KEHITYSLUOKAT uudistuskypsät kahdeksan, kasvatusmetsät 61, taimikot 28 prosenttia PUUSTO arviolta 3 800 kuutiota, tukkiprosentti noin 33 KAUPPAHINTA noin 160 000 euroa, 3 640 euroa hehtaarilta, 42 euroa kuutiolta Metsälehti Makasiini 55 TALOUS » TILAKAUPPA
• Maakunta Kaupan, kpl Myyty, kpl Myyty, ha Taimikot, % Hakkuukypsät, % Puusto, m3/ha Tukki, % €/ha €/m3 Kerroin* Varsinais-Suomi 30 21 605 20 19 130 36 7315 56 1,04 Satakunta 46 32 762 26 18 118 39 6348 54 0,98 Häme-Uusimaa 63 48 1215 24 15 134 41 7518 56 1,02 Etelä-Karjala 38 29 647 26 12 121 37 6094 50 0,89 Kymenlaakso 29 28 543 23 14 121 36 6078 50 0,92 Pirkanmaa 76 54 1411 23 21 144 41 7870 55 1,04 Etelä-Savo 83 63 1954 26 14 121 39 6479 54 0,92 Eja K-Pohjanmaa 174 132 4171 23 14 101 31 4351 43 0,95 Keski-Suomi 93 92 2394 24 11 119 34 5797 49 0,90 Pohjois-Savo 102 65 2248 23 12 116 35 5451 47 0,88 Pohjois-Karjala 134 84 2939 20 16 128 35 5734 45 0,87 Kainuu 85 59 2697 25 8 93 25 3056 33 0,83 Pohjois-Pohjanmaa 211 163 6354 20 12 88 20 2733 31 0,94 Lappi 153 103 5475 15 12 92 21 2315 25 0,87 Koko maa 1317 973 33415 107 30 4454 42 Lisäys syyskuu 220 131 4245 METSÄTILAKAUPAT 1.1.2024 30.9.2024 *Kerroin kuvaa kauppahinnan ja tila-arvion summa-arvon keskimääräistä suhdetta. Koko maan tasolla, muutos vuotta aikaisempaan: tarjonta kasvanut 15 prosenttia kauppojen määrä noussut 12 prosenttia myyty metsämaan ala 30 prosenttia suurempi. Tarjonta ja kaupat ovat kasvaneet etenkin Pohjanmaan maakunnissa ja Lapissa. 1 2 1 2 ARKIJÄRJELLÄ ajatellen isosta metsätilasta tulisi saada tukkualennusta, koska kilpailua on vähemmän. Hannu Liljeroosin seuranta osoittaa kuitenkin, että isojen tilojen hehtaarihinnat ovat korkeampia. Pelkkien hehtaarihintojen vertaaminen johtaa hakoteille, sillä tilakaupassa puusto on arvokkaampaa kuin maa. Liljeroos otti tarkasteluun kuusi maakuntaa, joissa on tänä vuonna tehty eniten kauppoja. Kaupat jaettiin myyntihinnoiltaan mediaania eli keskimmäistä pienempiin ja suurempiin. Maakunnat ovat Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Eteläja Keski-Pohjanmaa sekä Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo. Pienten tilakauppojen keskikoko vaihteli 17–24 hehtaarin välillä, suurten 37–86 hehtaarin. Suurin keskikoko oli Lapissa. ”Hehtaarihintojen eroja merkittävämpi havainto on puuston erilainen rakenne pienissä ja isoissa tiloissa. Se tekee hintavertailun vaikeaksi”, Liljeroos kertoo. Pienissä kaupoissa taimikoita on selvästi enemmän, Pohjois-Savon lukuun ottamatta. Suurissa kaupoissa taas on enemmän hakkuukypsää puustoa, kaikissa maakunnissa. ”Isoissa ja pienissä kaupoissa kuutiomäärä ja tukkiprosentti poikkeavat niin paljon, että on vaikea sanoa hintatasosta puoleen tai toiseen.” Lapin pienten ja isojen kauppojen puuston tunnusluvut ovat lähinnä toisiaan. Siellä ei näytä olevan selviä eroja erikokoisten tilojen hehtaarihinnoissa.? l MIKKO HÄYRYNEN Pienissä kaupoissa enemmän taimikoita Isojen ja pienten tilakauppojen vertailu paljastaa eroja puustossa, mutta hintaerot jäävät hämäräksi. 1 56 Metsälehti Makasiini TALOUS » TILAKAUPPA
• ON SUORASTAAN merkillistä, että maailman suurin ja menestynein autojätti – Toyota – on karttanut täyssähköautojen valmistusta. Yhtiö on sen sijaan menestynyt hybridien tuottajana erinomaisesti ja rahaa virtaa kassaan. Teslaa lukuun ottamatta monet sähköautovalmistajat Euroopassa ja Amerikassa ovat pulassa rynnättyään hyväuskoisina sähköautobisnekseen. Jopa pitkään automaailman kuninkuudesta Toyotan kanssa paininut Volkswagen suunnittelee sulkevansa tehtaita Saksassa. Pari vuotta sitten autojätin kauan odotettu ensimmäinen sähköhenkilöauto Toyota bZ4X tuli kuitenkin saataville. Viihtyy myös kaupungissa Ajoimme bZ4X:llä noin tuhat kilometriä suuren kiinnostuksen vallassa. Ja kyllä, jätettyämme 20 vuotta vanhan pikkudieselimme maahantuojan pihaan alle saatu sähkökaupunkimaasturi vaikutti mahtavan voimakkaalta ja hiljaiselta. Sähkösäätöinen kuskinpenkki ahterin alla tuntui mukavalta. Kaksi 80 kilowatin sähkömoottoria veivät bZ4X:ää voimakkaasti ja hiljaisesti. Mieleen tuli, voiko 2,1 tonnin auto liikkua niin herkästi 160 kilowatin teholla vai onko tehoa ilmoitettua enemmän. Auto on kaupunkipyörittelyssä kotonaan: jousitus on jämäkkä ja toimii äänettömästi kuin isotassuiSähköllä maastoon Toyotan nelivetoinen sähkökaupunkimaasturi toimii niin metsätiellä kuin kaupunkiajossa. Ilmoitettu toimintasäde kuitenkin kummastutti. Toyota bZ4X on ryhdikkäästi muotoiltu kaupunkimaasturi. TEKSTI JA KUVAT RISTO PÖNTINEN TOYOTA BZ4X Etuja takavedon moottorit: 80 kW (kumpikin) Teho yhteensä: 160 kW eli 218 hv Huippunopeus (rajoitettu): 160 km/h Kiihtyvyys: 0-100 km/h 6,9 s Ilmoitettu toimintasäde: 416–466 km Omamassa: 1 985–2 065 kg Kokonaispaino: max. 2 550 kg Pituus: 4 690, leveys 1 860, korkeus 1 650 mm Akseliväli: 2 850 mm Kääntöympyrä renkaasta: 11,2 m Maavara: 177 mm Kahluusyvyys: 500 mm Tavaratilan koko: 441–452 l (selkänojat pystyssä) Hinta alkaen: 43 520 € (etuveto) Koeajetun auton hinta: 56 990 € Metsälehti Makasiini 57 TALOUS » KOEAJOSSA
• nen ilves. Taustapeilit ovat kookkaat ja ulos näkee hyvin. Tosin auton eteen voisi nähdä lähemmäksikin. Auto osaa varoittaa sivusektorissa olevasta liikenteestä. Takapenkille mahtuu hyvin kaksi matkustajaa ja kolmekin kohtalaisesti. Ilmeisesti sähköauton suunnittelussa voidaan lisätä korin hyötytilan osuutta moottoritilan kustannuksella. Tavaratilan koko on noin 450 litraa, mikä ei ole kovin paljoa. Takaluukku on tehty erittäin viistoksi, mikä syö sisältä tilaa mutta pienentää ilmanvastusta ja tekee menevää ulkonäköä. Takakontin aukon leveys on noin 100 senttiä. Kontin korkeus takareunasta on 40 senttiä ja keskeltä 75 senttiä. Takapenkin selkänojat kaadettuina tavaratila on enimmillään noin 190 senttiä pitkä. Valoa pimenevässä illassa Ohjaamojärjestely on harvinainen: pienehkö ratti lasketaan syliin ja mittaristo näAutotalleista ei löytynyt voimapistorasioita, joten bZ4X latautui konesuojan ovella. Etupenkit ovat mainiot ja sopisivat pitkällekin ajorupeamalle, mitä toimintamatka ei kuitenkaan tarjoa. Takakontti avautuu ja sulkeutuu sähköisesti piipitysten säestäessä. kyy ratin yli. Mittaristo on viety mahdollisimman kauas kuskin silmistä ja välittömästi tuulilasin alareunan alle. Niinpä silmien ei tarvitse tarkentaa kovin lähelle eikä poiketa paljoa alaspäin mittaria katsoessa. Järjestely on etevä ja rasittamaton. Autolla on myös kyky ohjautua luotettavan tuntuisesti tien viivojen välissä. Teki mieli pitää käsiä rennosti polvilla ja seurata matkan sujumista. Mutta järkytys: muutaman sadan metrin jälkeen auto piippaa ja huomauttaa, että ratista pitäisi ottaa kiinni. Auto osaisi ajaa itsestään, mutta ei halua 300 metriä enempää. Led-valot ovat tehokkaat ja niiden automaattitoiminto osaa olla häikäisemättä vastaantulijoita. Valoja voi käyttää myös perinteiseen tyyliin, mutta siihen ei ole syytä, ellei halua olla häikäisemättä vastaantulevia polkupyöräilijöitä tai jalankulkijoita. Akku tyhjeni kotimatkalla Arvelin täyden ajoakun riittävän helposti 230 kilometrin kotimatkaan ja pieneen pyörittelyyn Lahdessa siinä välillä, mutta erehdyin. Perillä olisi ollut enää parikymmentä kilometriä toimintamatkaa. Tuntui oudolta, kun lämmintä oli kymmenen astetta ja ajoin rajoitusten mukaan kuten aina koeajoissa. Ajoin autolla lisää, pari kertaa akun miltei tyhjäksi ja selvisi, että toimintamatkaa täydellä akulla oli 275–290 kilometriä. Tämän bZ4X ilmoitti aamuisin, kun akku oli voimapistorasiasta täyttynyt yön aikana. Auton järjestelmä kuitenkin seuraa aiempaa ajamista ja laskee toimintamatkan energiankulutuksen perusteella. Toimintasäteeksi ilmoitetaan 416–466 kilometriä. Ovensaranan voi tehdä halvalla hyvin. Paksusta pellistä stanssattu sarana on työstettyä halvempi. Lisäksi saranasta saa oven irrotettua verhouksia purkamatta: asentajaakin on ajateltu. 58 Metsälehti Makasiini TALOUS » KOEAJOSSA
• Virallisessa kulutusmittauksessa sähköautojen valmistajia suositaan kummallisilla tavoilla: muun muassa ilmastointia ja lämmitystä ei mittauksissa käytetä ja testi tehdään 23 asteen lämpötilassa. Tuloksena on, että sähköautojen kulutukset ja toimintamatkat poikkeavat reaalimaailman oloissa enemmän ilmoitetuista kuin polttomoottoriautojen. Vanhalla samankokoisella VW Tiguanilla pääsen samalla tavalla ajamalla reilusti kolme kertaa pitemmän matkan tankillisella dieseliä. Aito kaupunkimaasturi Edellä tuli kehuttua bZ4X:n hyviä katuominaisuuksia. Maavaraltaan 177-millinen auto selviytyi myös metsäautoteillä ilman ongelmia. Kiverissä paikoissa auttoi pieni kääntösäde. Tämä on merkillepantavaa, kun autossa on isot 20 tuuman pyörät. Pyöräkaivoille on ollut järjestettävä paljon tilaa kookkaiden pyörien kääntymiseksi, mutta onnistuttu on. Pakilla keskusnäyttöön syttyy kirkas ja riittävän iso takakamera ja eri kameroiden kuvista laskettu lintuperspektiivi auton yläpuolelta. Sama näyttö auttaa myös ratkaisevasti taskuparkkeeraamista. Epätasaisella pinnalla bZ4X tutisee, koska jousitus/iskunvaimennus on sileämmille pinnoille suunniteltu. Jousitus on tosin äänetön. Kilinää ja piippitystä Kun on tottunut ajamaan rauhassa autoilla, joissa ei ole paljon varoituspiippejä, ajo Toyotalla tuntuu rauhattomalta. Auto myös huomauttelee teksteillä itsestään selvistä asioista, ikään kuin kuskia idioottina pitäen. Ehkä pahinta on taistelu kaistallapitotoiminnon kanssa. Tämä toiminto pyrkii pysymään päällä ja palautuu aina kun auton uudestaan käynnistää. Toyota ei voine olla tämän takana – luulenkin, että tässä hääräävät EU:n virkamiehet ja komissio. Tämä jäi kuitenkin selvittämättä. Kaistallapito on toki hyödyllinen, jos on tapana ajaa maistissa. Et eksy kaistalta, eikä poliisi huomaa epäillä mitään.? l Totuus paljastuu tästä mittaristonäkymästä: toimintamatkaa 275 km. Ryhdy oman metsäsi asiantuntijaksi! Metsäalan ammattitutkinnossa perehdyt metsäsi taloudelliseen hyödyntämiseen, monimuotoisuuteen, kestävään käyttöön, hoitotoimenpiteisiin ja jatkuvuuteen. Opiskelet verkossa ja hyödynnät omaa metsääsi oppimisympäristönä. Voit opiskella työn ohessa. Opinnot alkavat toukokuussa 2025. Lue lisää ja hae koulutukseen samiedu.fi Koulutus metsänomistajille Metsälehti Makasiini 59
• TEKNIIKKA » PUHELU pätkii, eikä linjan päässä olevan henkilön puheesta meinaa saada tolkkua. Moni metsätöitä tekevä ja metsissä paljon liikkuva on tänä vuonna havahtunut siihen, että puhelut eivät kuulu yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Ongelmia on myös tiheään asutussa Etelä-Suomessa. ”Ongelmat näkyvät varsinkin taajamien ulkopuolella. Puheluiden laatu voi olla heikko ja ne saattavat pätkiä”, sanoo korjuun ja metsänhoidon operaatioista vastaava tuotantopäällikkö Marko Yläjärvi Metsä Groupilta. ”Lisäksi muu tiedonsiirto kärsii. Yrittäjät ja kuljettajat tarvitsevat toimivia yhteyksiä. Osan tiedoista pystyy lataamaan etu”TURVALLISUUSRISKI METSÄTÖISSÄ” Teleoperaattorit ajavat 3G-verkkonsa alas tämän vuoden loppuun mennessä. Metsäalalla vaikutukset näkyvät: puhelut pätkivät selvästi aiempaa enemmän. TEKSTI HELI VIRTANEN KUVA SEPPO SAMULI 60 Metsälehti Makasiini
• käteen, mutta kaikkea ei.” Ilmiön syynä on 3G-tekniikan alasajo. Teleoperaattorit ovat sulkeneet 3G-verkkojaan viime vuodesta lähtien. Valmista pitäisi tulla tämän vuoden loppuun mennessä. Vain Ahvenanmaalla toimiva Ålcom pitää 3G-verkkonsa käytössä. Sen sijaan se on sulkemassa 2G-verkkonsa. Vaikka 2G-, 4Gja 5G-verkot jäävät käyttöön, puheluiden laatu ei säily entisellään kaikkialla eikä kaikilla laitteilla. Yläjärven mukaan tähän sisältyy turvallisuusriski: jos matkapuhelinverkon katvealueella sattuu onnettomuus, avun hälyttäminen ei välttämättä onnistu. ”Onneksi omiin korviin ei ole toistaiseksi kantautunut muuta kuin hidastelua tiedonsiirtonopeuksissa.” Velvoitteena 99 prosentin väestöpeitto ”Monella on virheellinen mielikuva, että matkapuhelinverkon pitäisi toimia kaikkialla”, kertoo lakimies Sari Tujunen Traficomista. Näin ei kuitenkaan ole. Toimintaan jääviä 2Gja 4G-verkkoja koskee 99 prosentin väestöpeittovelvoite. Se tarkoittaa, että kunkin operaattorin on rakennettava verkkonsa niin, että 99 prosenttia väestöstä asuu kuuluvuusalueella. Lisäksi voimassa on yleispalveluvelvoite, jonka mukaan kaikilla on oikeus toimiviin viestintäpalveluihin. Vaikka henkilö kuuluisi siihen alle yhteen prosenttiin väestöstä, joka sattuu asumaan operaattorien ilmoittamien kuuluvuusalueiden ulkopuolella, tietyn vähimmäistason palvelut taataan myös hänen kotiinsa. 4G-verkon toimilupiin sisältyy lisäksi tiepeittovelvoite: mobiililaitteiden yhteyksien pitää toimia yleisellä tieverkolla eli valta-, kanta-, seutuja yhdysteillä. Metsäautoteitä tiepeittovelvoite ei koske. Jos metsä siis sijaitsee jonkin matkan päässä yleisistä teistä ja asunnoista, se saattaa hyvinkin olla verkkojen kuuluvuusalueiden ulkopuolella. Päätelaite 4Gtai 2G-verkkoon Parikymmentä vuotta sitten rakennettu 3G-verkko on vanhaa teknologiaa, jonka ylläpito ei ole kustannuseikä energiatehokasta. Mutta miksi ihmeessä operaattorit ajavat alas sitä, kun käyttöön on jäämässä vielä vanhempi 2G-verkko? ”2G-verkon toimilupavelvoite on voimassa vuoteen 2029. Operaattorit ovat jo ilmoittaneet haluavansa luopua siitäkin, kun velvoite päättyy”, Tujunen vastaa. Vastaavaa 3G-verkkoa koskevaa velvoitetta ei ole. Pääsääntöisesti uudet päätelaitteet toimivat 4G-verkossa. Kun 3G-verkko lakkaa toimimasta, laite siirtyy 2G-verkkoon, jos se ei toimi 4G:ssä tai ellei 4G-verkko toimi siellä, missä laitetta yrittää käyttää. Se tarkoittaa selvästi aiempaa hitaampaa tiedonsiirtonopeutta. Siirtymävaiheen jälkeen helpottaa Kun 3G-verkosta luovutaan, verkon käytössä olleita taajuuksia vapautuu paremmalle teknologialle. Tujusen mukaan käynnissä on siirtymävaihe. Sitä mukaa kun 3G-verkkoa suljetaan, operaattorit alkavat vaihtaa aktiivilaitteita uusiin, 4G-taajuudelle määriteltyihin laitteisiin. Aktiivilaitteet ovat kännykkämastoissa näkyviä ”pömpeleitä”, ja niitä tarvitaan verkkosignaalien välittämiseen. 3G-verkon sulkeuduttua voi toisin sanottuna kestää hetken, ennen kuin 4G-verkon kuuluvuus alueella paranee. ”Pitää myös muistaa, että operaattoreille verkkojen ylläpito on kaupallista toimintaa.” Liiketoimintaympäristö ja operaattoreille asetetut väestöpeitto-, tiepeittoja yleispalveluvelvoitteet siis ratkaisevat, millä alueilla puhelut jatkossa kuuluvat ja missä tiedonsiirto sujuu näppärästi.? l Vastaa kyselyyn kuuluvuusongelmista! Teleoperaattorien on rakennettava verkkonsa siten, että 99 prosenttia väestöstä asuu kuuluvuusalueella. Metsälehti Makasiini 61
• MAANMUOKKAUS JA MONIMUOTOISUUS » MAANMUOKKAUKSEN tarkoitus on turvata siementen itämiselle ja taimien kehitykselle sopivat olot. Maa muokataan siis vuoden tai kahden tarpeisiin. Kun uusi puusukupolvi on saanut alkunsa, muokkaus on tehnyt tehtävänsä. Muokkauksen jäljet näkyvät usein kuitenkin vuosikymmeniä. Siksi sen pitkäaikaisvaikutuksia pitäisi pohtia paljon enemmän. Miksi muokataan? Hakkuun jälkeen paljasta maata on tavallisesti niin paljon, ettei metsän uudistumisen vuoksi maata tarvitsisi muokata. Muokkausta tarvitaan vain, jotta saisi taimet helposti istutettua. Pottiputki ei tunkeudu muokkaamattomaan metsämaahan, eikä kiviseen moreeniin saa helposti istutuskuoppaa edes lapiolla. Tavoitteena pitäisi olla kohtuullinen taimettuminen ja mahdollisimman pienet haittavaikutukset. Taimen kasvupaikaksi riittää parin neliödesimetrin laikku. Kaikki mitä tehdään sen lisäksi, on turhaa ja usein jopa haitaksi. VÄHEMPIKIN RIITTÄISI Kaikki metsänhoitotoimet vaikuttavat metsän eliöstöön, mutta eniten hakkuu ja sitä seuraava maanmuokkaus. Jäljet voivat näkyä jopa vuosikymmeniä. TEKSTI SEPPO VUOKKO KUVAT JORMA PEIPONEN 62 Metsälehti Makasiini
• Pahimmillaan kuopat ovat niin syviä, että ne vaikeuttavat tulevia metsänhoitotöitä. Vähemmälläkin voi päästä Tasaisilla ja hienojakoisilla mailla näkee toki hyvin toteutettuja muokkauksia, mutta rinteillä ja kivisillä mailla jälki on joskus hyvinkin rumaa. Yli kymmenen sentin syvyiset kuopat ovat yksiselitteisesti haitallisia. Siksi kääntömätästys on nykyisistä menetelmistä paras: metsään ei jää kuoppia ja käsitelty ala on pieni. Vieläkin vähemmällä voisi päästä. Kevyen maataloustraktorin teho riittäisi käyttämään parikymmentä senttiä leveää kouraa, joka pehmittäisi istutukseen riittävän maapalan. Ajourat ja muut koneiden rouhimat alat riittäisivät turvaamaan luonnontaimien ja sekametsärakenteen synnyn. Enemmän taimikonhoitoa Maanmuokkaus vaikuttaa voimakkaammin ja pitempään metsän ekologiaan ja kasvipeitteeseen kuin hakkuut sinänsä. Vaikutus on sitä voimakkaampi, mitä rajumpi maanmuokkaus on. Mitä suurempi on paljastettu maaala, sitä enemmän saadaan uudistusalalle luonnon taimiainesta, jopa satakertaisesti istutettujen taimien määrään verrattuna. Sehän ei ole metsän ekologian kannalta lainkaan huono asia, mutta halpa muokkaus merkitsee usein työlästä taimikonhoitoa. Arvioin eräältä äestetyltä palstalta pienen näytealan. Paljastuneen laikun koko oli 140 x 90 senttiä, siis noin 1,3 neliömetriä. Laikulle ei sattunut yhtään istutustainta, mutta 51 koivua (useimmat raudusta), 11 haavan vesaa ja yksi mänty. Rauduskoivuista korkeimmat olivat jo liMetsälehti Makasiini 63
• ki nelimetrisiä, korkeimmat haavan vesat metrin luokkaa ja mänty puolimetrinen. Raivaaja jättänee yhden rauduksista istutuskuusikon monipuolistajaksi. Lisääntyykö monimuotoisuus? Avoimeksi hakatulla alalla koko metsälajisto uudistuu. Yllättävän suuri osa entisen metsän lajeista säilyy, vaikka muokattu hakkuualue näyttää ensimmäisenä kesänään lähes elottomalta. Olen seurannut uudistusalan kasvistomuutoksia kesästä 2019 lähtien, jutut löytyvät Metsälehdistä 16/2019, 19/2020, 1/2022, 2/2023 ja 3/2024. Rajusti muokatulla alueella voi olla kymmenkunta taimettumisen kannalta erilaista alustaa, joista vain yksi on tarkoitettu uudelle puusukupolvelle. Siellä on vanhaa metsänpohjaa ehjänä, laahausjälkiä, joissa sammalpeite on repeytynyt pois humuksen päältä, ajouria, joissa maa on pusertunut tiukaksi, syvälle uurtuneita ajouria, paljasta mineraalimaata, samalla aukolla useampaakin maalajia, esimerkiksi moreenia kumpareilla ja notkelmissa savea tai turvetta, maanpintaa korkeammalle nostettuja humusja mineraalimaapintoja, jotka kuivuvat kesällä, kuopissa märkänä pysyvää mineraalimaata tai jopa viikkokausia säilyviä allikoita. Kuoppien ja ajourien eri ilmansuuntiin olevat seinämätkin ovat kasvupaikkoina erilaisia. Erilaiset pinnat tarjoavat kasveille kukin erilaisia mahdollisuuksia. Laajan maavarsiston luoneet metsälajit kuten mustikka ja puolukka säilyvät sitä paremmin, mitä suurempi osa humuskerroksesta jää ehjäksi. Matala raapaisu herättää siemenpankkilajit (vattu, peltopillike, mustikka, puolukka, pihlaja, kanerva – siis valtaosin metsälajistoa). Syvältä kuopaistu paljas mineraalimaa jää tuulen ja eläinten tuomien siementen haltuun. Saniaisten itiöt itävät ajourien ja kuoppien varjonpuoleisilla pystypinnoillakin. Syntyvässä kasvipeitteessä on siis kahdenikäisiä kasveja. Osa taimista syntyy nyt siementen itäessä, mutta maavarsina säilyneet puolukat, mustikat, oravanmarjat ja metsätähdet ovat itäneet jossakin aikaisemmassa puuston MAANMUOKKAUS JA MONIMUOTOISUUS » 64 Metsälehti Makasiini
• Pystyjuurakkoinen metsäorvokki selviää melko rajustakin maan repimisestä. Metsälehti Makasiini 65
• tuhotilanteessa ja voivat olla satojen vuosien ikäistä. Hakkuu siis lisää mustikan ja puolukan kloonien määrää eli geneettistä monimuotoisuutta. Voisiko sanoa, että maan muokkaus lisää monimuotoisuutta? Ei sillä tavalla kuin luonnon monimuotoisuuden turvaamiskeskusteluissa on tarkoitettu, mutta tuoreella aukolla voivat kanerva ja syysvesitähti kasvaa vaaksan päässä toisistaan! Ei mikään ihme, että tuoreiden maiden hakkuuaukkojen kasvilajien määrä on moninkertainen verrattuna kaadetun metsän lajimäärään. Mitä runsaampi on kasvilajisto, sitä monipuolisempi on myös eläinlajisto. Kuopat laskeutusaltaina Maanmuokkaustapa vaikuttaa myös eroosioon ja ravinteiden huuhtoutumiseen. Sulavesien aikaan syvät kuopat toimivat laskeutumisaltaina ja altaasta seuraavaan valuva vesi on aivan kirkasta. Korkeuskäyrien suuntaisesti tehty äestys pysäyttää veden virtauksen, mutta poikki rinteen tehdyt äestysvaot toimivat keväällä suorastaan ojina. Kesäaikaan maanmuokkaustavalla ei ole suurta merkitystä pintavalumiin karkeilla mailla, koska vesi imeytyy nopeasti maaperään. Savimailla tilanne on toinen. Lisää kompasteluja Rajut maanmuokkausmenetelmät ovat yksi syy metsätalouden huonoon maineeseen. Muokkaus vaikuttaa paitsi kasvipeitteeseen, maisemaan ja virkistyskäyttöön, myös metsässä kulkevien turvallisuuteen. Metsissä liikkuu muitakin kuin metsureita: marjastajia, sienestäjiä, metsästäjiä, suunnistajia, armeijan joukkoja ja luontoharrastajia. Kyllä heidänkin turvallisuutensa pitää ottaa huomioon. Syvät, heinittyneet ja vesaikon peittämät kuopat ovat suoranaisia ansoja varsinkin syksyn hämärissä ja kosteissa oloissa. Tavallinen metsän virkistyskäyttäjä kiertää louhuisen ryteikön, mutta suunnistajat, metsästäjät ja metsässä harjoittelevat sotilaat saattavat joutua siihenkin maastoon. Melkein jokainen haastattelemani metsuri on muokatuilla aloilla raivatessaan kompastunut. Jotkut ovat saaneet kaatuessaan vakaviakin vammoja.? l MAANMUOKKAUS JA MONIMUOTOISUUS » Vetiseen koneiden rypemispaikkaan tulee tiivis vihvilä-, saraja sammalkasvusto, jossa puiden taimet ovat vaikeuksissa. ~ ~ Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! 66 Metsälehti Makasiini
• Metsälehti Makasiini 67 KOLUMNI » VUONNA 2020 METSÄKESKUSTELUUN nousi kohu-uutinen. Kansainvälinen tutkijaryhmä oli satelliittikuva-aineistoja analysoimalla havainnut, että Euroopassa hakkuiden pinta-ala oli lyhyessä ajassa lisääntynyt merkittävästi. Suurin osa lisäyksestä oli tuloksen mukaan tapahtunut Suomessa (54 prosentin lisäys) ja Ruotsissa (36 prosentin lisäys). Poistuvan biomassan arvioitiin lisääntyneen jopa 69 prosenttia. Samaan aikaan tilastot kuitenkin kertoivat, että keskimääräinen hakkuiden pinta-ala oli Suomessa vuosina 2016–2018 lisääntynyt noin 7,6 prosenttia ja poistunut tilavuus noin 13,8 prosenttia suhteessa vuosiin 2011–2015. Ruotsissa hakkuut olivat jopa vähentyneet. Kun tuloksia tarkasteltiin Suomen ja Ruotsin Valtakunnan metsien inventointien (VMI) aineistojen perusteella, selvisi havaitun muutoksen todellinen syy. Hakkuita löydettiin vuoden 2015 jälkeen aiempaa enemmän, koska uusilla laitteilla saatiin laadultaan parempia satelliittikuvia. Sen vuoksi hakkuiden havaitsemisen todennäköisyys oli merkittävästi parantunut tarkastelulla jaksolla. Suuri poistuneen biomassan lisäys puolestaan oli seurausta oletuksesta, että kaikissa hakkuissa – myös harvennuksissa – biomassa poistuu kokonaisuudessaan. ANALYYSIN PERUSTANA OLIVAT globaalit aineistot, jotka kuvaavat puuston latvuspeittävyyden vähenemistä ajassa. Vähennyksen suuruuden perusteella on pyritty päättelemään muutoksen laatu. Vähennyksestä ei kuitenkaan ole mahdollista luotettavasti erotella sitä, onko kyseessä luonnontuho, harvennus, avohakkuu vaiko pysyvä metsäkato. Silti samoja aikasarjoja on käytetty – sekä Suomessa että maailmalla – myös moniin muihin tutkimuksiin, kuten esimerkiksi mallintamaan hakkuiden vaikutusta tiettyjen lintulajien menestymiseen. Aikasarjojen käyttöä on jatkettu senkin jälkeen, kun yllä mainittu ongelma havaittiin. Viime kesänä tuli julkisuuteen jälleen uusi kohututkimus. Sen mukaan sellaisten metsien, joissa puut ovat vähintään 15 metriä pitkiä, määrä on Euroopassa selvästi vähentynyt. Suurin vähennys, noin 20 prosenttia, oli tulosten mukaan jälleen havaittu Suomessa ja Ruotsissa. Tälläkin kertaa Suomen ja Ruotsin VMI-mittausten perusteella tehtiin tarkastuslaskelmat. Niiden mukaan pitkien metsien määrä on tarkastelukaudella päinvastoin kasvanut, Ruotsissa 25 prosenttia ja Suomessa 35 prosenttia. Selitystä sille, miksi tämän tutkimuksen tulokset olivat täsmälleen päinvastaisia kuin maastoinventoinnin tulokset, ei ainakaan vielä ole löydetty. KOHUTULOKSIA YHDISTÄÄ SE , että tarkastelu on tehty pelkästään kaukokartoituksella. Maastomittauksia ei ole tehty, eikä tuloksia ole myöskään validoitu maastossa. Tutkijoilla on nykyisin ulottuvillaan valtava määrä ilmaisia kaukokartoitusaineistoja. Ne eivät kuitenkaan takaa hyvää tutkimusta, ellei käytettyjen aineistojen laatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä ymmärretä ja oteta analyysissä huomioon. Tarina opettaa meille myös, miten tärkeitä ovat todelliset maastomittaukset. Ilman Valtakunnan metsien inventointia meillä voisi olla aivan väärä kuva metsistämme.? l Onneksi meillä on VMI Kohutuloksia yhdistää se, että tarkastelu on tehty pelkästään kaukokartoituksella. ANNIKA KANGAS Kirjoittaja on tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksessa ja metsänomistaja.
• PELASTETAAN METSÄT Mustilan Arboretumissa on seurattu, miten ulkomaiset puulajit Suomessa pärjäävät. Sellaiselle tiedolle on nyt käyttöä. TEKSTI MARJO NÄKKI KUVAT JUHA METSO 68 Metsälehti Makasiini METSO & NÄKKI »
• Mustilan metsäpuutarhassa on satoja erilaisia puulajeja. Metsälehti Makasiini 69
• R R USKA on värjännyt magnoliat, sokerivaahterat ja koristeomenapuut syksyn väreihin. Serbiankuusi kurkottelee kynttilänä taivaisiin, hemlokit uhkuvat vihreää ja jättiläistuijat muistuttavat puutarhoista tuttuja pikkuserkkujaan. Taikapähkinä kukkii vielä näin lokakuun alussa. On selvää, että nyt ei olla aivan tyypillisessä suomalaismetsässä. ”Tämä onkin sielua varten”, sanoo Mustilan arboretumin toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen. Mutta joltain tällaiselta metsämme voisivat tulevaisuudessa näyttää. Muutoksia tulee vääjäämättä, kun ilmasto lämpenee. Reinikainen on ottanut vaatimattomaksi tehtäväkseen pelastaa maailman tai ainakin suomalaiset metsät. Mustilan arboretumin perusti runsaat 120 vuotta sitten valtioneuvos A. F. Tigerstedt, ja siitä lähtien Elimäellä on erikoistuttu kylmänkestävien puiden ja pensaiden kasvatukseen. Sata vuotta on riittävä aikajänne, jonka aikana voi jo todeta, minkälaiset lajit ja yksilöt kestävät kylmää ja hallaa näillä leveysasteilla. Tämä tieto voi olla pian kultaakin kalliimpaa. Koristeomenat vaihtoehtona Mustilan arboretum on erityisen tunnettu sadoista alppiruusuista ja ja atsaleoista, jotka kukkivat kesäkuussa. Tulevaisuudessa näiden lajien rinnalle voivat nousta koristeomenapuut. Tikkailla keikkuu arboretumin ylipuutarhuri Kimmo Kuusisto, joka kerää talteen koristeomenapuun hedelmiä. Ne pitäisi jalostaa pienemmiksi, jotta linnut voisivat käyttää niitä ravintona. Silloin ne eivät jäisi sotkemaan puistoja ja puutarhoja. ”Omenapuolella on vielä paljon tekemätöntä työtä. Lajikkeita voisi jalostaa vaikka kuinka paljon”, Kuusisto kertoo. Kaupungeissa, esimerkiksi Helsingin Roihuvuoressa, on hullaannuttu kirsikan keväisestä kukinnasta eli hanamista. Suomen ilmastossa viihtyy kuitenkin vain tietyntyyppinen kirsikka, joten lajikirjosta ei voi puhua. Kuusisto visioi, että ratkaisu voisi olla koristeomenat. Niiden kukinnat voivat olla komeampia kuin kirsikan. Toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen toivoo ennakkoluulotonta keskustelua eri puulajien sopimisesta Suomeen. 70 Metsälehti Makasiini METSO & NÄKKI » Pähkinänakkelin syysvaellukset ulottuvat eri puolille Suomea, myös Mustilaan. Lintu voi liikkua puun runkoa pitkin myös pää alaspäin.
• ”Kukkien lisäksi puiden muoto vaihtelee. Se voi olla vaasimainen, sienimäinen tai pylväsmäinen. Lisäksi voi jalostaa riippapuita.” Monet Suomen suurista kaupungeista tekevät yhteistyötä arboretumin kanssa. Tavoitteena on pitää puusto ja puistot terveinä ja monimuotoisina myös tulevaisuudessa erilaisista vitsauksista huolimatta. Matka maailman ympäri Mustilan arboretumissa kuljeskellessa voi matkustaa helposti toiselle puolelle maailmaa. Monet arboretumissa kasvavista lajeista ovat peräisin Pohjois-Amerikasta ja Kaukoidästä. Serbiankuusi ja makedoniamänty edustavat tietysti Balkania. Toki lajien alkuperän kartoittaminen riippuu myös siitä, kuinka kauas taakmetsäpuuna kotimaisiin lajeihin verrattuna. Nyt tälle tiedolle on käyttöä. Kotimainen puulajisto on määrältään niukka, eikä se ole ainakaan virallisten päätösten valossa laajenemassa. ”Näyttää siltä, että olemme päättäneet sulkea rajat myös niiltä eurooppalaisilta puilta, jotka leviäisivät tänne aikanaan luontaisesti ilmaston muuttuessa”, Reinikainen sanoo. Sellainen näkymä, jossa pidetään kiinni lajeista kotimaisuuden ja luontokadon nimissä, kunnes ne eivät voi enää ympäristön muutosten takia selvitä uusissa olosuhteissa, on hänen mielestään huolestuttava. Reinikaisen mukaan on tavallaan luonnon pilkkaamista olettaa, että luonto menisi sekaisin siitä, että sinne tulee se katsotaan. Jotkut puulajit ovat oikeastaan paluumuuttajia jääkausia edeltäviltä ajoilta. ”Kun puhumme luonnon ennallistamisesta, niin mihin ajankohtaan haluamme sen palauttaa?”, kysyy toiminnanjohtaja Reinikainen. Kysymys on olennainen, kun varaudutaan muuttuvaan maailmaan. Nykykeskustelussa Reinikaista kiusaa tapa, jolla tietyt lajit nostetaan parempaan asemaan kuin toiset. ”Tuntuu, että vieraslajit suorastaan demonisoidaan ei-kotimaisen alkuperänsä vuoksi.” Kuin luonnon pilkkaa Kun Mustilan arboretum yli sata vuotta sitten perustettiin, tarkoitus oli tutkia, miten ulkomaiset havupuut viihtyvät Pähkinähakki syö sembramännyn siemeniä. Mustilassa siperiansembra on siperianpihdan ohella vanhimpia koristehavupuita. Metsälehti Makasiini 71
• Syksyn väriloisto toistuu punaisissa kärpässienissä. 72 Metsälehti Makasiini METSO & NÄKKI »
• uusi laji joko ihmisen tai ilmastonmuutoksen tuomana. ”Historia on osoittanut, että luonto on sopeutumiskykyinen.” Reinikaisen on vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi eurooppalainen vuorivaahtera haluttiin lisätä kiellettyjen puiden kansalliselle listalle. ”Laji lisääntyy luontaisesti mutta ei varmaankaan sen pelottavammin kuin metsävaahtera tai tammi”, hän sanoo. Reinikainen haluaa laajentaa ajatusta Suomeen sopivista lajeista. Esimerkiksi kontortamänty voisi olla yksi vaihtoehto. Se on kotimaista mäntyä nopeakasvuisempi ja tuottaa enemmän puuta. Ruotsissa lajista on saatu hyviä tuloksia. Samoin douglaskuusi ja lehtikuuset ovat mahdollisia sopivia vaihtoehtoja. Mustilassa kasvatetaan koemielessä myös pähkinäpuita. Tuholaiset kuriin sekametsällä Vieraslajien sanotaan usein köyhdyttävän luonnon monimuotoisuutta. Perusteluna on yleensä seuralaislajien määrä. ”Jos vaikka istutamme douglaskuusen tavallisen kuusen sijaan, se köyhdyttäisi hetkellisesti puun istutuspaikan ympäristöä. Isossa kuvassa tästä tuskin tarvitsee olla kovin huolissaan kuuseen tukeutuvassa lajistossamme”, Reinikainen perustelee. Lajikirjoa kannattaisi laventaa jo siksi, että tuholaiset eivät pääsisi tekemään samankaltaista haittaa kuin nyt. Tästä käy esimerkiksi kuusikoita tuhoavat kirjanpainajat. Jos metsä olisi aidosti monipuolista sekametsää, jossa olisi keskenään riittävän erilaisia lajeja, yksi tuholaislaji ei saattaisi koko puustoa vaaraan. Kaikkia uhkia ei osata vielä edes uumoilla. Reinikainen painottaa, että puulajivalintaa ei kannata tehdä pelkästään nykyisiä kantohintoja vertaamalla. Vuosikymmenten päästä metsille voi olla luvassa aivan toisenlaista käyttöä kuin nykyisin. Tulevaisuuteen kun kukaan ei voi nähdä. ”Mielestäni olisi tärkeintä varmistaa, että lastenlapsillamme olisi terveet ja elinvoimaiset metsät, joiden käytöstä he voisivat itse aikanaan päättää”, Reinikainen sanoo.? l Pikkukäpylintunaaras seikkailee männyssä. Lajia kutsutaan havumetsän papukaijaksi. Ylipuutarhuri Kimmo Kuusiston intohimo ovat omenat. Koristeomenoissa hän näkee paljon mahdollisuuksia. Tuulenkaato jää lahopuuksi ja lopulta tuhansien eliölajien elinympäristöksi. Metsälehti Makasiini 73
• 74 Metsälehti Makasiini » TUOTE & TEKIJÄ MALLIPUUSEPPÄ Harri Talvio kaivaa salkustaan punaisen ovenkahvan. Se on yksi hänen suunnittelemansa puisten ovenkahvojen sarjan mallikappaleista. ”Tämä voisi olla hauska vaikka lastenhuoneen ovessa”, Talvio sanoo ja pyörittelee iloisen väristä ovenkahvaa käsissään. Lahdessa asuva ja työskentelevä Talvio on juuri siirtänyt verstaansa uuteen osoitteeseen. Tuotantolinja ei ole vielä pystyssä, joten hän esittelee puisia ovenkahvojaan samassa kaupungissa sijaitsevan Pro Puu -keskuksen näyttelytilassa. Näyttelytilassa esiteltiin lokakuussa Päijät-Hämeen alueen puusepänalan yrityksiä, puualan ammattilaisia ja puutuoteteollisuutta. Mukana olivat muun muassa Talvion perustaman Upwood design -yrityksen puiset ovenkahvat. Tavoitteena kokopuinen tuote Talvio perusti Upwood designin vuonna 2014. Yritys valmistaa sekä Talvion suunnittelemia tuotteita että tilaustuotteita. Idea puisista ovenkahvoista oli pyörinyt ajatuksissa pitkään, ja pari vuotta sitten Talvio päätti ryhtyä toimeen. Koronaviruspandemia ja maailmantalouden laskusuhdanne olivat heikentäneet puutuotteiden kysyntää, joten aikaa jäi uusien tuotteiden suunnittelulle. Talvio ryhtyi selvittämään, oliko puisia ovenkahvoja jo olemassa. Metallivahvisteisia versioita löytyi, mutta Talvion ajatuksissa oli kokopuinen tuote. ”Suurin haaste oli saada kokopuisesta kahvasta riittävän kestävä. Testasin eri puulajeja ja menetelmiä ja PITKÄÄN MUHINUT IDEA Upwood designin puiset ovenkahvat valmistetaan tammesta ja saarnesta. ”Suurin haaste oli saada kokopuisesta kahvasta riittävän kestävä.” Harri Talvion perustaman Upwood designin puiset ovenkahvat olivat lokakuussa näytillä Lahdessa sijaitsevan Pro Puu -keskuksen näyttelytilassa. TEKSTI LIINA KJELLBERG KUVAT TOMMI MATTILA
• Metsälehti Makasiini 75 lopulta keksin oikean menetelmän”, hän kertoo. Sitä, mitä oikea menetelmä tarkoittaa, Talvio ei halua paljastaa, sillä hän hakee sille patenttia. Upwood designin ovenkahvat ja niiden peitelevyt ovat lähes kokonaan puuta. Kestävyyden takeeksi kahvoihin on integroitu mutterin ja kuusioruuvin yhdistelmä, jonka avulla kahva kiinnitetään metalliseen karaan. Koivun vääntölujuus ei riitä Puisten ovenkahvojen materiaaleiksi Talvio valitsi tammen ja saarnen. Taustalla on hänen mukaansa se, että ne ovat sitkeitä ja puutuotteissa perinteisesti käytettyjä puulajeja. Lisäksi niitä saa Suomesta melko hyvin, ja niitä tuodaan tänne lähialueilta. ”Testasin myös suomalaista koivua, joka on puulajeistamme kovin. Sen vääntölujuus ei kuitenkaan riittänyt”, Talvio kertoo. Kahvoja on kolmea eri mallia. Kahvojen osat Talvio valmistaa puulevyistä tietokoneavusteisen CNC-koneen avulla. Kokoonpanon jälkeen kahvat ja niiden peitelevyt viimeistellään. ”Viimeistely on tarkkuutta vaativa työvaihe. Pinta pitää hioa sellaiseksi, että siihen on mukava koskea ja tuote näyttää viimeistellyltä. Hiontavaiheessa voi pienikin virhe kostautua ja pilata tuotteen.” Hionnan jälkeen kahvat öljytään, lakataan tai maalataan. Talvion mukaan useimmat pitävät eniten öljytystä pinnasta. ”Se tuntuu parhaalta kädessä.” Sisätiloihin sopivat Upwood designin ovenkahvat ja niiden peitelevyt on tarkoitettu sisätiloihin. Talvion mukaan ne kestävät normaaleissa olosuhteissa siinä missä metallisetkin ovenkahvat. Kahvoille on myönnetty EU:n kestävyysstandardit täyttävä sertifikaatti. Kolmelle kahvamallille on myönnetty myös mallisuoja. Kahvoja ei tarvitse huolPuisista ovenkahvoista on kolme eri mallia. Kaikkia saa öljyttynä, lakattuna, maalattuna ja useissa eri väreissä. taa, elleivät ne ole erityisen kovalla käytöllä, kuten vessan ovessa. Silloin pintakäsittelyn voi jossain vaiheessa haluta uusia. Pari Upwood designin ovenkahvoja maksaa peitelevyineen alkaen 160 euroa. Talvio ei valmista tuotteita varastoon, joten toimitusaika on pari viikkoa. ”Päivässä pystyisi ehkä tekemään puuvalmiiksi kahdeksan kahvaparia.” Talvio on markkinoinut puisia ovenkahvoja arkkitehdeille ja sisustusalan ammattilaisille, mutta kuluttajamarkkinointia hän ei ole vielä tehnyt. Sen aika on sitten, kun kotitalouksien taloustilanne paranee ja rakentaminen ja remontointi käynnistyvät taas. Haaveissa on myös laajeneminen kansainvälisille markkinoille. Se on periaatteessa mahdollista, sillä ovien lukkorungot ovat pitkälti samat koko Euroopassa. Apuvoimia markkinointiin Euroopan valloitus kuitenkin vaatisi. Puisten ovenkahvojen tulevaisuuteen Talvio suhtautuu luottavaisesti. ”Ympäristöarvoista alettiin puhua muutama vuosi sitten, mutta nyt niiden perusteella tehdään jo valintoja. Se luo puutuotteille lisää markkinaa.”? l Puinen ovenkahva sopii myös lukolliseen oveen. Upwood designin ovenkahvat valmistetaan Lahdessa.
• LUKIJALTA METSÄLEHDEN pitkäaikainen avustaja Seppo Vuokko on saanut vuoden 2024 Tietokirjapalkinnon. Suomen Tietokirjailijat ry:n myöntämä palkinto on suuruudeltaan 8 000 euroa, ja se luovutettiin lokakuun lopulla Helsingin kirjamessuilla. Vuokko on filosofian maisteri, kasvitieteilijä ja luontotoimittaja. Hän tuli suomalaisille tutuksi toimittuaan 30 vuoden ajan Yleisradion Luontoillan kasviasiantuntijana. Vuokko on työskennellyt myös Suomen luonnon toimittajana ja päätoimittajana, kouluttajana sekä vapaana toimittajana ja tietokirjailijana. Palkinnon perustelujen mukaan Vuokko on laajalla tuotannollaan ja aktiivisella osallistumisellaan innostanut useita sukupolvia kiinnostumaan Suomen ainutlaatuisesta luonnosta. ”Vuokko osallistuu aktiivisesti keskusteluun luonnon tilasta, siihen liittyvistä päätöksistä ja suunnitelmista. Hän perustelee omat näkemyksensä ja herättää aktiivista keskustelua luonnon tilasta, metsänhoidosta ja luonnon monimuotoisuudesta”, palkitsemista perustellaan. Kannanotoissaan Vuokko on usein asettunut valtavirtaa vastaan. Tästä hän on saanut niin kritiikkiä kuin kiitostakin. ”Tosin kiitokset annetaan harvemmin julkisesti”, Vuokko kertoo puhelimessa. Lukuisia tietokirjoja Vuokko on julkaissut lukuisia tietokirjoja sekä yksin että työryhmissä ja kirjoittanut artikkeleja, opetusmateriaaleja sekä kolumneja. Kirjat ovat liittyneet vahvasti Suomen luontoon. Teokset Mammutin aika (Tammi, 2009), Kasvit Suomen luonnossa (Otava, 2007), Suomen Luonto: Kasvit 1–3 (Weilin+Göös 1994) ja Metsien yleiset kasvit (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, 2005) ovat muutamia esimerkkejä hänen tuotannostaan. ”Jotain uutta on nytkin muhimassa, mutta vielä on liian aikaista kertoa siitä julkisesti”, Vuokko sanoo. Metsälehdessä Vuokko on lukuisten artikkelien lisäksi toimittanut vuodesta 2006 yhdessä valokuvaaja Jorma Peiposen kanssa Metsän kätköissä -palstaa. Viime vuosina hän on myös systemaattisesti seurannut eräälle avohakkuuaukiolle ilmaantuvaa lajien kirjoa. Tästä lehdestä (sivulta 63) löytyy myös Vuokon juttu maanmuokkauksen haaasteista. EERO SALA SEPPO VUOKOLLE TIETOKIRJAPALKINTO Luontoasiantuntija palkittiin laajasta tuotannosta ja aktiivisesta osallistumisesta. Seppo Vuokko tuli tunnetuksi toimittuaan 30 vuoden ajan Yleisradion Luontoillan kasviasiantuntijana. IS M O H Ö LS Ä METSÄNHOIDON suositusten harvennusrajat on laitettu niin korkeiksi, että niitä noudattamalla nuoren metsän valtapuustosta tulee pienilatvainen ja hontelo. Tällaisen metsän ”kunnostaminen” tuuhealatvaiseksi ja runkovaksi on useimmiten toivotonta tai kestää kauan. Joka tapauksessa tukkisaanto ja metsikön talous jäävät heikoiksi, kuten valtakunnan hakkuutilastokin (tukkipuuta vain 1/3) osoittavat. Virhe alkaa jo liian tiheästä 1 800 kpl/ha istutuksesta (2,3 m taimiväli), jossa taimikon puut vakiintuessaan kärsivät tilan puutetta. Hyvä tiheys olisi 1 200 kpl/ha (3 m taimiväli). Ensiharvennuksessa tulee latvuksen saada tilaa, jotta se (puun kasvun moottori) pääsisi suurenemaan ja tuuhettumaan. Tämä onnistuu muutamaksi vuodeksi 600 kpl/ha (4 m puuväli) tiheydellä, mutta ei varmasti toteudu suositellulla 900 kpl/ha (3,3 m) tiheydellä. On selvää, että 3,3 m halkaisijaltaan olevassa ”putkessa” (900 kpl/ha) ei kasvateta 20 metriä pitkiä tuuhealatvaisia ja järeärunkoisia puita. Välttämätön suora auringon valo tulee viistosti muiden latvusten läpi kulkien ja heiketen. Näin valoa ei riitä rungon keskivaiheilla oleville lehdille/neulasille, jolloin lehdet alkavat kuolla ja puut karsiintua. Ohjeellisilla harvennustiheyksillä ei päästä hyvässä metsänhoidossa tavoitteena olevien vihreiden latvusten pituuksiin eli kuusi 60 % rungon pituudesta, koivu 50 % ja mänty 40 %. Pienilatvainen ohjeiden mukaisesti kasvatettu metsä on lisäksi tuhoarka (tuuli, lumi, laho), kasvaa heikommin ja tuottaa taloustulosta huonosti, koska tukkiosuus jää pieneksi. Järkevin tapa Järkevintä on antaa metsikön järeytyä 1 200 kpl istutustiheydestä alkaen. Tuoreilla hoidetuilla kasvupaikoilla ensiharvennus 600 kpl/ha 12–15 v., väljennys 400 kpl/ha 25 v. ja varttuneen kasvatusmetsän suurien puiden loppukasvatus 200 kpl/ha 40–50 v. eteenpäin. Tällä myös vältetään tehokkaimmin tuhot ja puusaannosta tukkina voi myydä jopa yli 70 %, jos väljennyksissä ei myöhästytä. Päätehakkuussa voi olla 200 kpl keskimäärin kolmen kuution runkoja 70–100-vuotiaana. Tällaisen metsän maanpäällinen ja -alainen hiilivarasto on valtava ja kannattavuus hyvä. Miten voi olla, että Suomessa saa metsän NYKYISET HARVENNUSRAJAT ESTÄVÄT HYVÄN METSÄNHOIDON 76 Metsälehti Makasiini » PILKKEET
• LUKIJALTA uudistamisen päätehakkuun jälkeen laiminlyödä kokonaan, samaten taimikonhoidon ja kaikki harvennukset ja kasvattaa vain 130–170 kuution ryteiköksi yltävä ”luonnonmetsä”, jonka pohjakasvillisuus (ja tietysti lajisto) puuttuu valon puutteen takia. Jos ojitat, muokkaat, istutat ja harvennat hyvin ja saat järeän ja terveen metsän, jossa puumäärä on myös aivan omaa luokkaansa, oletkin käsittämättömästi väärintekijä. Tässähän ei ole tietysti mitään järkeä, kohtuutta eikä moraalia! Löytyykö syyllinen ohjeidenantajan osaamattomuudesta tai kuiduttavasta teollisuudesta, jonka tavoitteena on saada tehtailleen halpaa raaka-ainetta kaikki muut hyvän metsänhoidon arvot ja tavoitteet unohtaen? VELI-JUSSI JALKANEN Metsälehti Makasiini 77 » PILKKEET » PILKKEET LEHTORI Antti Sipilä kuvasi hyvin edellisessä Metsälehti Makasiinissa (6/2024) metsätilan omistajanvaihdoksen haasteita. Olen Metsänhoitoyhdistys Lakeuden hankkeessa tehnyt aiheeseen liittyviä havaintoja, jotka innoittivat kirjoittamaan jatko-osan Sipilän kirjoitukseen. On totta, että metsätilojen omistajanvaihdoksiin ei useinkaan varauduta ajoissa. Maatiloilla asiaa edistetään yhteiskunnan taholta tehokkaammin. Ollessani yhteydessä alle 30-vuotiaisiin metsien sijaintipaikkakunnalla asuviin metsänomistajiin vastaajana on lähes poikkeuksetta maatalousyrittäjä. Pelkkien metsien kohdilla kolmikymppisiä pidetään ilmeisesti vielä keskenkasvuisina, vaikka maataloudessa jättitilojen ohjaksiin kolmekymppiset nähdään pystyviksi, kuten he toki ovatkin. Kun pääsee nuorena metsänomistajaksi, kokemusperäisen tiedon karttumiseen jää riittävästi aikaa. Mikä on sitten luopujan kannalta sopiva ikä metsäomaisuuden siirtoon? Vastaus on tapauskohtainen, mutta usein voidaan karkeasti hahmottaa kolme erilaista vuosikymmentä. Haastattelujeni perusteella päätyöstään hiljattain eläkkeelle siirtyneet metsänomistajat kokevat olevansa hyvässä kunnossa. On kuitenkin huomattava, että metsätöiden teko ei yleensä edellytä omistajuutta. Vuosikymmen ikää lisää ja kertomus usein muuttuu jo siten, että mieli on virkeä johtamaan metsätilaa ja myös omistajuuteen liittyviä muutoksia, mutta jalka ei enää nouse maastossa entiseen malliin. Vaikka elonpäiviä riittäisi, momentum saattaa silti mennä ohi toisen eläkevuosikymmenen aikana. Kaikkein iäkkäimmät metsänomistajat ovat todenneet muita useammin, että aktiivinen omistajuus mukaan lukien omistajanvaihdossuunnitelmat eivät enää kiinnosta entiseen malliin. ”Tehköön perikunta aikanaan mitä tekee.” Sipilän tapaan olen itse korostanut uusien metsänomistajien osaamista eri käänteissä. Voi kysyä, onko kansantalouden kannalta tarkoituksenmukaista tukea osaamista vai sukulaisuutta. Rintaperillisille siirron suosiminen eli käänteisesti se, kenen lapseksi satut syntyä, dominoi mielestäni liikaa veroetujen muodostumista. Onko peräti vastuutonta veropolitiikkaa ohjata omistajuus pahimmillaan vastentahtoisuuden ilmapiirissä suvussa eteenpäin sen sijaan, että tuettaisiin ensisijaisesti asiantuntemusta ja innostusta alaa kohtaan? Naapurin lapsi voi hyvin olla soveliain jatkaja metsätilalle. Näinä tiukkoina julkisen talouden aikoina tarjoaisin omistajanvaihdoksiin tasapainoisesti keppiä ja porkkanaa. Sukupolvenvaihdosten veroetujen vastikkeena pitäisi olla osoitus osaamisesta. Jos ostaja osoittaa osaamista, niin ostaja kuin myyjä joutaisivat saada veroetuja myös lähisuvun ulkopuolisista kaupoista. Myös pidempään jakamattomina olleiden perikuntien verotuksesta voisi saada rahoitusta osaamisensa osoittaneiden tulevaisuuden metsänomistajien veroporkkanoihin. Hankkeessamme on metsänomistajien osaamista tukevia tilaisuuksia ja maastokäyntejä. Tänä syksynä merkittävin teema on omistajanvaihdoskysymykset. Tulevaisuuden metsänomistajien kanssa suvun metsissä kiertämistä olisi mukava tehdä enemmänkin, mutta tulevien omistajien löytäminen on rekisteriteknisesti haastavampaa kuin nykyisten. Joka tapauksessa pätevien jatkajien löytyminen, perehtyminen tulevaisuuden metsänomistajia askarruttaviin teemoihin ja nuorten metsäisen itseluottamuksen rakentaminen on yhteiskuntamme tulevan menestyksen kannalta merkittävä asia. RAMI MATTILA SUJUVASTI SEURAAVALLE, OSA 2
• MONILLA hyönteisillä on silmää muistuttavia kuvioita. Silmätäplät ovat niin yleisiä, että niillä täytyy olla jokin merkitys hyönteisen elämässä. Se ei kuitenkaan ole kaikilla lajeilla sama. Kimalaiskuoriainen kertoo yhden vaihtoehdon. Kimalaiskuoriaisen perän suuret ”silmät” näkyvät vasta, kun se on tunkenut päänsä syvälle kukan mesivarastoihin. Kukkaa lähestyvä saalistaja saa vaikutelman, että kukassa väijyy otus, joka tarkkailee valppaasti ympäristöään, vaikka tosiasiassa eläin on juuri silloin avuttomimmillaan. Horsmakiitäjän toukan ”silmät” ovat reilusti pään takana. Kun häiritty toukka vetää itsensä kyyryyn, silmäkuviot ja ”pää” suurenevat. Saalistajia varottavat myös neitoperhosen ja sinisilmäkiitäjän ”silmät”. Kiitäjä tehostaa viestiä sillä, että silmät rävähtävät esiin yhtäkkiä, kun lepäävää perhosta häiritään. Neitoperhonenkin sulkee ja availee siipiään jatkuvasti, jolloin syntyy mielikuva valppaasta ympäristönsä tarkkailijasta. Nokkosperhosella ei ole siiven yläpinnalla silmätäpliä, mutta kun perhosta katsoo vastavaloon, hehkuu muuten mustassa alapinnassa kaksi silmää. Nokkosperhonen lämmittelee usein maassa siivet levitettyinä, jolloin yläpinnan räikeät värit varoittavat ilmasta läheneviä petoja perhosen myrkyllisyydestä. Kun maan rajassa liikkuvat päästäiset lähestyvät siivet levällään lepäilevää nokkosperhosta, ne näkevät yhtäkkiä edessään itseään suuremman mustan naaman hehkuvine silmineen ja suuntaavat reissunsa toisaalle. Ritariperhosella ”silmät” ovat siiven takareunassa. Kun niiden ulkopuolella on pitkä mustat liuskat kuin tuntosarvet, voi saalistaja erehtyä iskemään ”silmien väliin”– ja perhonen karkaa hämmentyneen saalistajan nokan edestä. Silmätäplät voivat olla myös pelkkiä koristeita tai viestejä, joista lajitoverit tunnistavat toisensa ja kumppanin sukupuolen. Lukuisilla heinäperhosilla silmätäplät ovat muutoin yksiväristen siipien ainoita kirjailuja. Ne ovat jonoina tai eri tavoin hajallaan siiven yläja alapinnalla. l SEPPO VUOKKO Silmätäplät varoittavat ja hämäävät Lintu on tavoitellut ritariperhosta ateriakseen, mutta iskenyt punaisten silmätäplien harhauttamana siiven takareunaan. JO RM A PE IP O N EN » PILKKEET ARVONTA! MISTÄ PIDIT 78 Metsälehti Makasiini MIKÄ oli mielestäsi tämän numeron kiinnostavin artikkeli? Entä mikä kiinnosti kaikkein vähiten? Voit vastata kyselyyn verkkosivullamme osoitteessa www.metsalehti.fi/ lukijakysely. Myös postikortilla tulleet vastaukset osallistuvat arvontaan. Osoite on Metsälehti Makasiini, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kaikkien marraskuun loppuun mennessä vastanneiden kesken arvomme palkinnoksi kolme Raite Oy:n valmistamaa kätevää raivaussahan terän kuljetussuojaa. Viime numeron suosituin artikkeli oli metsänhoitojuttu ”14 kysymystä harvennuksista”. Palkintona olleen Armytek Wizard -monitoimivalaisimen voitti Lauri Kiiskinen Vuorelasta. MISTÄ PIDIT?
• Ensi numerossa NÄIN VARAUDUT ILMASTONMUUTOKSEEN METSÄLEHTI MAKASIINI 8/24 ILMESTYY 20.12. Seuraava Metsälehti ilmestyy 22.11. H A N N U LA AT U N EN Petri Koskinen p. 050 438 2865 Anna Back p. 029 432 6991 Jussi Collin, p. 029 432 6108 Eero Sala, p. 029 432 6112 Liina Kjellberg, p. 029 432 6110 Tiia Puukila, p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä, p. 029 432 6115 Heli Virtanen, p. 029 432 6059 Mikko Häyrynen, p. 029 432 6109 Mikko Riikilä, p. 029 432 6111 Sami Karppinen, p. 029 432 6114 www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi Jenny Rantanen, p.029 432 6029 Pasi Myllymaa, p. 029 432 6118 Tuomo Vuorinen, p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi p. 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Asiakaspalveluvastaava Annika Andersson p. 09 315 49 805 Asiakaspalvelusihteerit Mira Viinikanoja, p. 09 315 49 844 Pirjo Sutela-Mero, p. 09 315 49 844 Metsätaloudellinen ammatti lehti Tapion julkaisu 92. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 2489-4044 (painettu) 2737-1131 (verkkojulkaisu) Makasiinin levikki: 31 718 (lt/22) PunaMusta 2024 UPM Finesse Silk 200 g/m 2 UPM Star Matt 70 g/m 2 UPM PR Personal 90 g/m 2 TOIMITUS Päätoimittaja Ulkoasu Toimitussihteerit Toimittajat Taloustoimittaja Keski-Suomen aluetoimittajat Verkkojulkaisu Metsäuutiset MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Levikkipäällikkö MYYNTI Myyntipäällikkö ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 9.00–15.00 ISSN Painopaikka Kansipaperi Sisäsivut Oma metsä-osuus Metsälehti Makasiini 79
• NIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA IBAN-TILINUMERO BIC-KOODI 80 Metsälehti Makasiini » MAKASIINIRISTIKKO
• Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti. tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Makasiini Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku. -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti. -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsälehti maksaa postimaksun (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti Kysy eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 Palvelukortti PALKINNOT Leikkaa irti MAKASIINIKRYPTO 6, OIKEA RATKAISU PARANNAMME Metsälehden maksutapamahdollisuuksia ja luomme asiakkaille helpompia, nopeampia ja turvallisempia maksutapoja. Laskutuslisä paperilaskuissa 2,90 €. Laskutuslisän voi välttää ottamalla käyttöön ympäristöystävällisen e-laskun (ilmoittamalla asiasta omaan pankkiin) tai sähköpostilaskun (yhteys Metsälehden asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 tai asiakaspalvelu@metsalehti.fi). TÄMÄN Makasiiniristikon vastausten tulee olla perillä 22.11.2024 mennessä osoitteessa Tapio Palvelut Oy/Metsälehti, Maistraatinportti 4 A 3 krs, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiiniristikko 7”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot Makasiinikryptosta 6 on arvottu seuraaville kolmelle: Kaarlo Mikkonen, Kuhmo, Tuula Varis, Lapinlahti ja Aarre Soikkeli, Halikko. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. MAKASIINIRISTIKKO 7 METSÄNHOITOYHDISTYS Kainuu on valittu Vuoden Kympiksi. Vuoden Kymppi on MTK:n metsävaltuuskunnan myöntämä tunnustus ansiokkaasta metsänomistajien etujen ajamisesta sekä metsänomistajaorganisaation jäsenten ja muiden metsänomistajien palvelusta. Valintaraadin perusteluissa korostuivat metsänomistajien edunvalvonnan ansiokas hoitaminen toimialueella ja rakentava vuoropuhelu eri sidosryhmien kanssa. Palkintoraati halusi myös tuoda myös esille aktiivisen viestinnän ja yhdistyksen korkean asiakastyytyväisyyden. ”Vuoden Kymppi -tunnustus kuuluukin erityisesti yhdistyksen toimihenkilöille”, korostaa yhdistyksen johtaja Harri Savonen. Vuoden Kymppi valittiin tänä vuonna yhdeksättä kertaa. VUODEN KYMPPI
• ”ALOITIN hirvijahdeissa käymisen vuonna 2007. Ensin olin ajoketjussa, sitten hankin hirvikiväärin. Metsästysalueemme Etelä-Iitti sijaitsee Kouvolan länsipuolella. Täällä riittää peltoja, metsäalueet eivät ole kovin isoja. Ammumme pääosin torneista. Tornista ampuessa luoti suuntautuu alaviistoon, mikä on oleellinen turvallisuustekijä peltomaisemassa. Hirvet juoksevat pelloilla lujaa. Ampumaharjoittelu radalla liikkuvaan maaliin onkin ehdotonta ennen jahtikautta. Yksikään ampumastani 14 hirvestä ei ole seissyt paikallaan, kun olen painanut liipaisinta. Tänä syksynä olen kaatanut kaksi vasaa. Metsästysseurassamme Maakansan Metsästäjissä on hyvä yhteishenki ja selkeät pelisäännöt. Jahti on sosiaalinen tapahtuma, ja yhteisöllisyys on tärkeää. Hirvijahtia voi ajatella monelta kantilta. Ampumaharjoittelu alkaa toukokuussa. Ennen syksyn jahtikautta osallistutaan metsästysseuran talkoisiin. Raivataan esimerkiksi ampumaeli passipaikkojen ampumasektoreja paremmaksi ja kunnostetaan ampumatorneja. Jahti itsessään on jännittävä tilanne, kun ajoketjun äänet alkavat kuulua. Hirvien rytinä kantautuu ketjun edestä. Pulssi nousee. Lähemmäs kaksikymmentä hirveä on syksyisin ammuttu, mutta hirvikanta on täällä runsas. Viime vuonna otettiin lisälupiakin pankista. Hirvilehmillä tuntuu pääsääntöisesti olevan kaksi vasaa, joten vasatuotto on hyvä. Hirvikanta pitäisi pystyä pitämään tasaisena. Kun jahdin aikaiset hirvihavainnot merkitään Oma riista -palveluun, se antaa hyvin kuvaa hirvien määrästä alueella. Metsänomistajana mietityttää aina männyntaimien kohtalo. Omistan jahtialueellamme noin 30 hehtaaria metsää. Hirvet ovat syöneet metsästäni männyntaimia. Viime vuosina olen havainnut, että hirvet järsivät myös kuusten runkoja. Vanhan ylispuumännikön alle näyttää lopulta nousevan uusia mäntyjä hirvien jäljiltä, mutta ei niistä laadukasta tolppatavaraa kasva. Sitkeimmät männyt selviävät.”? l ”YKSIKÄÄN EI OLE SEISSYT PAIKALLAAN” Antti Yrjölä vaihtaa raivaussahan loka-marraskuuksi hirvikivääriin. Tässä sarjassa tapaamme metsänomistajia heidän työmaillaan. Tänä syksynä Antti Yrjölä on kaatanut kaksi hirvenvasaa. KA RI TO IM EL A VALTTERI SKYTTÄ 82 Metsälehti Makasiini
• Kolme (+1) pointtia Nyt Tähtitilillä puukaupparahalle 4,50 % korko Metsäasioiden kanssa et ole yksin – Stora Enso 1. Kysyminen ei maksa mitään. Stora Enson yli 200 paikallista metsäasiantuntijaa ovat sinua varten ja neuvovat oman metsäsi asioissa. Puukauppa tuo aina rahaa. Me hoidetaan puukaupan hakkuut niin kuin yhdessä sovitaan. Korjuusta et saa laskua. Veroilmoitus hoituu vaivatta. Jos metsäveroilmoitus huolettaa, niin ei hätää! Teet sen helposti eMetsä-palvelussa, tai voimme hoitaa sen puolestasi. Mitä sinä haluat omalta metsältäsi? Ota yhteyttä, siitä se lähtee etenemään. 2. 3. +1. storaensometsa.fi Asiakaspalvelu p. 020 461 478
• Metsänomistaja, älä tyydy yhteen! Helposti parhaat puukaupat: Kuutio.fi Vertaa vaihtoehtoja puukauppaan luotettavasti ja helposti. Rekisteröidy ja käytä maksutta Hyödynnä metsävarallisuustietosi tehokkaasti Käytä apuna toimenpidesuosituksia ja tuoreita hintatilastoja Kilpailuta puukaupat itse tai ammattilaisen avulla Varmista itsellesi parhaat puukaupat