• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 7. MARRASKUUTA 2013 • Nro 21 • WWW.METSALEHTI.FI Kannot korjataan yhä usemmalta hakkuualalta. Ovatko hyödyt todella suuremmat kuin haitat? Sivut 14–15 Ajankohtaista: Metsäpalvelut uusiksi ›› sivu 3 Puukauppa: Parempi hakata rajojen sisällä ›› sivu 12 Metsänomistaja: Suuri hirvisota ›› sivut 18–19 Kokeiltua: Legendaarinen saha sai seuraajan ›› sivu 22 Kannot talteen Sa m i K ar pp in en
• 2 METSÄLEHTI 21 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 7.11.2013 S uuri metsälakien uudistus alkaa vihdoin muuttua käytännöksi. Vaikka lakipykäliä ei vielä ole nuijittu kiinni, niiden seurauksiin varaudutaan jo nyt. Myös viime viikolla pidetyn Metsätieteen päivän teemaksi oli valittu metsätaloutta ohjaava sääntely. Metsälain velvoitteet väljenevät ja samalla metsäorganisaatiot uudistuvat. Lakimuutosten aiheuttamaa käännettä kuvattiinkin vaikutuksiltaan suurimmaksi liki sataan vuoteen. Päätösvalta siirtyy entistä enemmän metsänomistajille, joten on kiinnostavaa tietää, mitä he aikovat tehdä. Sitä tutkijat ovat kysyneet useissa kyselytutkimuksissa. Vastausten perusteella metsien käsittelyn uudet vaihtoehdot kiinnostavat. Iso joukko metsänomistajia aikoo ainakin kokeilla, miten puusatoa korjataan ilman avohakkuita. Suuri osa vastaajista arvioi hyödyntävänsä siinä metsänhoitoyhdistyksen asiantuntemusta, mutta kilpailun vapautuessa valinnanvara palvelujen tarjonnassa kasvaa. Nähtäväksi jää, miten kyselytutkimuksissa ilmaistut aikomukset toteutuvat puuta myytäessä. Joka tapauksessa hyville neuvoille ja uusille taidoille on kysyntää, ja siihen metsäammattilaiset valmistautuvat. Tästä osoituksena Metsäntutkimuslaitoksen ja metsäkeskuksen järjestämät eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuskurssit ovat täyttyneet nopeasti. Kentälle odotetaan myös metsänhoidon suosituksia, joita viimeistellään Tapiossa. Kyselytutkimusten tuloksista voi päätellä myös, että metsien käsittelyssä ei haluta siirtyä vanhoista menetelmistä uusiin, vaan nykyistä monipuolisempaan valikoimaan menetelmiä. Metsänomistajat jakaantuvat erilaisiin ryhmiin. Toisessa ääripäässä ovat uudenlaisia hakkuutapoja toivovat metsänomistajat, jotka lakimuutoksen yhteydessä ovat saaneet paljon huomiota. Toista laitaa edustavat puuntuottajat, jotka ovat rakentaneet toimeentulonsa metsätalouden varaan. Heille nykyiset hakkuutavat sopivat hyvin. Muutoksessa avainasemassa ovat metsäammattilaiset, joiden pitää hallita menetelmien koko kirjo. Metsäammattilaiset opettelevat uusia taitoja Metsämiehet ovat tuskailleet, kuinka vaikeaa jatkuvan kasvatuksen hakkuita on toteuttaa. Höpö höpö! Sain äskettäin professori Timo Pukkalalta aineistoa jatkuvan kasvatuksen perusteista ja toteutuksesta. Perusteet ovat korkealentoista matematiikkaa, mutta käytäntö selväpiirteistä. Suora lainaus Pukkalan raportista: ”Hyvä metsänhoito on helppoa. Poista hakkuukypsät puut ja jätä kaikki muut puut kasvamaan.” Lisämääreenä todetaan, että puu on hakkuukypsä, kun rinnankorkeusläpimitta on 25 senttiä. Eikä kyse siis ole määrämitasta vaan hyvästä metsänhoidosta. Asian oppimiseen ei tarvita kalliita kursseja, oppikirjoja, saati turhanaikaisia tutkimuksia. Tekstari motokuskille riittää. MIKKO RIIKILÄ Helppoa kuin heinänteko Metsäteollisuus tallaa jatkossakin kivistä polkua. Maltillinen palkkaratkaisu on laiha lohtu vientivetoiselle alalle, joka pyristelee rakennemuutoksen ja kasvavien kustannusten kourissa.” Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen blogissaan Amerikkalaisperheet ratkaisevat suunnan Sivut 4–5 Myyrähuippu ensi vuonna Myyräkannat ovat alkaneet vahvistua koko maassa. Sivu 7 Hake ja pelletit hintaseurantaan Suurkäyttäjien pelletinkulutus on kovassa kasvussa. Sivu 9 Minkä puun kupeessa pahka on? ”Ennakkoraivausalueella oli tämä erikoisuus arvattavaksi. Kyseessä on tavallinen harmaaleppä. Pahka on nykyään jokapäiväisessä käytössä, ajaa ovenkahvan asemaa.” Hessu Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Liito-orava estää vain harvoin hakkuun Metsänomistajan kannattaa selvittää, onko metsään merkitty liito-oravan reviirialue. Sivut 10–11 Helsinkiläisgraa? kko hurahti Lappiin Sivut 16–17 Metsäkoneita kavahdettiin Vuonna 1985 hakkuiden koneellistumisen pelättiin vievän leivän metsureilta ja isänniltä. Sivu 20 Raivurin terä kuntoon koneella Sivu 21 Uutuusmönkijä peruskäyttöön Sivu 23 Tirolissa jahti ei ole halpaa Sivu 24 ”Lakiesityksessä on valuvika” Lukijan mielestä turvemaiden metsien uudistamisvelvoite ei ole taloudellisesti kannattava. Sivu 25 Suomen susista komea kuvateos Sivu 27 Euroopan unioni suoristi banaanit Sivu 30 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Se pp o Sa m ul i
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 21 • 2013 3 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva M etsätalouden edistämisorganisaatioissa käy kova myllerrys. Suomen metsäkeskuksen Metsäpalvelut erottuu lopullisesti emostaan, kun se tämän kuun lopulla saa uuden nimen ja logon. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio puolestaan yhtiöitetään ensi vuoden lopulla. Metsäkeskuksen sisällä julkisten palveluiden ja metsäpalveluliiketoiminnan välille on rakennettu selvä sermi. ”Henkilöstö ja tase ovat erillään. Tietojärjestelmien eriyttämistä viimeistellään. Metsäpalvelut ei ole kahteen vuoteen saanut valtion varoja toimintaansa”, metsäpalvelujohtaja Jukka Enarvi korostaa. Ulkoapäin katsoen metsäkeskuksen kaksoisrooli silti hämmentää. Samalla nimellä valvotaan lakia ja jaetaan kemeratukia sekä toisaalta tehdään liiketoimintaa, joita laki ja rahoitus koskevat. ”Asetelma selkeytyy, kun julkistamme Helsingin metsäpäiville metsäpalveluyksikön uuden nimen ja logon marraskuun lopulla”, Enarvi kertoo. Nimeä ei vielä paljasteta. Vain se tiedetään, että sanaa ”metsä” ei siihen liity. ”Tavoitteena on erottua kilpailijoista. Metsä-alkuisella nimellä se ei onnistuisi.” Puukauppa ahdistaa MTK:ta Metsäpalveluyksikkö toimii valtakunnallisesti kuudessa alueyksikössä 38 metsätiiminä. Työntekijöitä on 300. Liikevaihto kohoaa tänä vuonna yli 40 miljoonan euron. Siirtymävaiheen kulujen vuoksi tulos on tap piolla, mutta ensi vuodesta Enarvi lupaa voitollisen. Metsäteiden kunnostus, suometsien hoito ja metsäsuunnittelu ovat tärkeimmät työlajit. Jatkossa tavoitteena on metsänomistajien kokonaispalvelu, joten tarjontaa on lavennettu muun muassa metsänhoitoon, puunkorjuuseen ja puukauppaan. ”Puukauppaan lähdettiin suometsien kunnostushankkeiden kautta. Korjuuketjuja meidän töissämme on parikymmentä. Toistaiseksi puukauppa on ollut vähäistä, mutta lähivuosina se noussee miljooniin kuutioihin”, Enarvi selvittää. Puukauppapalvelut sisältävät leimikoiden välitystä ja hankintapalvelua. MTK:ta tämä närästää. Se ei halua puumarkkinoille uutta valtio-omisteista kilpailijaa. ”Meille taimikonhoito ja puukaupan avustaminen ovat samanarvoisia palveluita. Tarjoamme niitä asiakkaidemme tarpeiden mukaisesti”, Enarvi vastaa. Tapio tuotteistaa tietoa ja osaamista Myös metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on parin vuoden aikana siirtynyt markkinaehtoiseen toimintaan. Vuoden 2015 alusta se muutetaan osakeyhtiöksi. Johtaja Ritva Toivosen mukaan Tapiosta muodostetaan kaksi yhtiötä. ”Emo-Tapio” tuottaa palveluita valtiolle. ”Tytär-Tapio” palvelee muita asiakkaita. Metsälehteä julkaiseva Metsäkustannus säilyy Emo-Tapion toisena tytäryhtiönä. ”Toimintamme ydin ei muutu, vaikka siirrymme markkinaehtoiseksi. Missiomme on tutkimustiedon muokkaaminen käytäntöä hyödyntäviksi tuotteiksi koko metsäelinkeinolle”, Toivonen tiivistää. Tutuin esimerkki tiedon tuotteistamisesta ovat metsänhoitosuositukset, joita Tapio parhaillaan uudistaa uuden metsälain hengen mukaisiksi. Lisäksi Tapio omistaa metsäpuiden siementuotantoa. Viime kevääseen asti Tapio omisti osan taimiyhtiö Taimi-Tapiosta. Tapio-konsernin liikevaihto on 11– 12 miljoonaa euroa, josta Metsäkustannuksen osuus on neljä miljoonaa euroa. Toivonen uskoo, että Tapion palvelut tekevät kauppansa jatkossakin. ”Kokemuksemme mukaan kysyntää on. Metsäala on voimakkaassa muutoksessa, mikä korostaa tutkimustiedon tuomista käytäntöön.” Omistajat haussa Tapiosta muodostetaan valtion yhtiö samaan tapaan kuin energianeuvontaa antavasta Motivasta. Todennäköisesti Tapio Oy:n omistajaksi tulee valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikkö. ”Yhtiön perustamista ja sen toimintojen määrittämistä varten tarvittaneen vielä täsmentävää lainsäädäntöä”, Toivonen arvioi. Myös metsäkeskuksen metsäpalveluyksiköstä muodostettaneen ensi vuoden aikana osakeyhtiö, vaikka tätä ei siirtymälainsäädännössä olekaan todettu. Alustavasti on kaavailtu, että metsäpalveluyhtiön omistajaksi – ainakin siirtymävaiheen ajaksi – tulisi metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikkö. Tähän liittyy kaksi ongelmaa. Metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikkö ei saa harjoittaa arvonlisäverollista liiketoimintaa, joten ei ole varmaa, voisiko se olla osakkaana tällaisessa yhtiössä. Toisaalta toimintojen eriyttäminenkin palautuisi lähtöruutuun. Toisena omistajavaihtoehtona on pohdittu valtioneuvoston kansliaa. Markkinoiden armoille Metsäkeskus ja Tapio ovat uuden edessä, kun kaupallinen ja julkinen toiminta erotetaan lopullisesti toisistaan. ”Metsäala on voimakkaassa muutoksessa, mikä korostaa tutkimustiedon tuomista käytäntöön.” Metsäkeskuksen metsäpalveluyksikön lukuun työskentelevä EJR Bioenergyn hakkuukone harvensi metsänomistaja Jussi Marttisen männikköä viime viikolla Kangasniemellä.
• 4 METSÄLEHTI 21 • 2013 LYHYESTI Konekuskeja tarvitaan eniten Työvoiman tarve metsäalalla kasvaa. Uusia tekijöitä kaivataan alalle keskimäärin 1120–1360 henkilöä vuodessa. Eniten kaivataan metsäkoneenkuljettajia, 480– 630 henkilöä vuosittain, puutavara-auton kuljettajiakin tarvitaan 290–380 vuodessa. Sen sijaan metsureiden tarve vähenee, heitä tarvitaan 160 henkilöä vuodessa. Toimihenkilöitä tarvitaan noin 150 vuodessa ja ylempiä toimihenkilöitä 40. Metsätehon laatimassa selvityksessä tarkasteltiin työvoiman tarpeen muutoksia vuoteen 2020 saakka. Metsänhoitosuositukset päivittyvät vuoden alussa Tapion metsähoitosuositusten päivitys on edennyt loppusuoralle. Uudistetut suositukset on tarkoitus julkaista ensi vuoden alussa, kun uusi metsälaki on astunut voimaan. Uutta suosituksissa on muun muassa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus. Turvemaiden erillisistä harvennusmalleista luovutaan ja tilalle tulee ohjeita turvemaametsien hoitoon. ”Myös laadunhallinta kriteeristöineen ja tarkistuslistoineen tuo uutta käytännönläheistä sisältöä suosituksiin”, kertoo Tapion metsänhoitoja bioenergiayksikön johtaja Olli Äijälä. Vain osaavalla asiaa myrskytuhohakkuille Syyspuhurien käynnistyttyä työsuojeluhallinto muistuttaa myrskytuhometsien hakkuiden riskeistä. Hakkuutyö tuhoalueilla on vaarallisimpia metsäalan töitä ja vaatii hyvää ammattitaitoa. Työsuojeluhallinnon ohjeiden mukaan hakkuut tuhoalueilla tulisi tehdä pääasiassa hakkuukoneilla. Jos moottorisahatyöhön kuitenkin joudutaan, sitä saa tehdä vain työhön pätevä ja erityistä opastusta saanut työntekijä. Henkilösuojainten käyttö on tärkeää ja yksintyöskentely kielletty. Koivun hakkuut nousussa Hakkuut lisääntyivät alkuvuonna. Tammi-syyskuussa puuta on hakattu yhteensä lähes 41 miljoonaa kuutiota, mikä on 5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavalla jaksolla. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan eniten hakattiin mäntykuitua, liki 11 miljoonaa kuutiota. Eniten kuitenkin lisääntyivät koivun hakkuut – tukkien hakkuumäärä 21 prosenttia ja kuidun 20 prosenttia. Koivukuitua hakattiin runsaat 6 miljoonaa kuutiota, koivutukkia 700000 kuutiota. Kiinteistötunnuksiin muutoksia Kiinteistötunnusjärjestelmä uudistuu ensi vuoden helmikuussa. Tunnus ei enää jatkossa ole sidoksissa sijaintikuntaan. Järjestelmää muutetaan, jotta odotettavissa olevat suuret kuntamuutokset voidaan viedä kiinteistörekisteriin. Maanmittauslaitoksen rekisterikartoissa kiinteistötunnukset näkyvät jatkossa kokonaisina, nyt kartalla näkyy vain tilakohtainen tunnus. Palsta kaupaksi verkossa Kiinteistökauppaa voi tehdä nyt myös internetissä. Maanmittauslaitoksen uusi Kiinteistökaupan verkkopalvelu avattiin viime perjantaina. Palvelussa voi hoitaa omakotitalon, kesämökin tai tontin kauppaan liittyvät asiakirjat. Lisäksi palvelussa voi valtuuttaa pankin tai toisen henkilön toimimaan puolestaan, hakea kiinnitystä omistamaansa kiinteistöön ja siirtää sähköisiä panttikirjoja. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva T urkulaislähtöisen Ponssen toimitusjohtajan Juho Nummelan haastattelu soljuu mukavan merellisellä murteella. Savo ei ole puheeseen tarttunut, vaikka diplomityöstä alkanut Ponsse-savotta on kestänyt jo 11 vuotta. Toimitusjohtaja Nummelasta tuli kesäkuussa 2008, ja hän joutui heti tuoreeltaan kohtaamaan Amerikasta vyöryneen ?nanssikriisin. Kolmekymppisellä Nummelalla alkoi rankka mutta opettavainen työssäoppimisjakso. ”Jo kesällä markkinat osoittivat hidastumisen merkkejä, mutta syksyllä rysähti kunnolla. Meiltä hävisivät markkinat alta, kun ?nanssikriisi jäädytti asiakkaidemme rahoituksen ja talouden rattaat pysähtyivät.” Vieremäläisellä vuoristoradalla Kauppoja peruuntui, ja Ponssen pihoille ruuhkautui uusia ja käytettyjä metsäkoneita. Vuoden 2009 tuotanto leikkautui neljännekseen edellisvuodesta. Ponssella jouduttiin ennen kokemattomaan sopeutukseen. ”Yhtiön historian ensimmäinen tulosvaroitus ja rajuimmat sopeutustoimet alkoivat, kun olin ollut sata päivää toimitusjohtajana”, mies muistelee. Finanssikriisiin asti Ponssen 2000-luku oli vakaan ja voimakkaan kasvun aikaa. Tuskan lisäksi kriisi tuotti yhtiölle myös tervehdyttävän kokemuksen. ”Siihen asti mentiin liian volyymivetoisesti. Kriisi korosti laadun ja tuotekehityksen sekä toisaalta kannattavuuden ja kassavirran tärkeyttä”, Nummela muistelee. Suunnitelmia laman kukistamiseksi työstettiin kuumeisesti vuoden 2008 lopulla. Syntyi uusi linjaus, jonka ohjaamana yhtiö toimii edelleen. Tukalassa tilanteessa syntyi paljon uutta. Yrityksen suuntaa ja johtamista muutettiin voimakkaasti. Nummelan mukaan Ponsse palasi juurilleen, perinteiseen toimintatapaansa. ”Asiakkaiden parissa toimivista huollosta ja myynnistä tuli keihäänkärki, jota koko muu yhtiö ryhmitettiin tukemaan. Tuotekehitys organisoitiin uudelleen. Alkoi kiivas tekeminen ja tuotteiden nopea uusiutuminen.” Amerikkalaisperheet näyttävät suuntaa Nummelan mukaan metsäkonevalmistajat kohtaavat suhdannekäänteet ensimmäisten joukossa. Niin kävi ?nanssikriisinkin jälkeen. Vuoden 2009 alku meni tukevasti tappiolle. Elpyminen alkoi pienin askelin. Tappio puolittui jokaisella vuosineljänneksellä, vaikka liikevaihto laski lähes koko vuoden. Joulukuussa päästiin ensi kertaa plussalle. ”Kesällä 2009 saimme viestejä, että huoltoliiketoiminta alkaa piristyä. Se kertoi, että hakkuut olivat lisääntymässä ja asiakkaidemme työtilanne alkoi parantua”, Nummela muistelee. Seuraavaksi toipui vaihtokonekauppa. Loppuun ajettuja koneita on pakko vaihtaa tuoreempiin. Tiukoilla olevat yrittäjät hankkivat ensi vaiheessa käytettyjä koneita. Uusien koneiden kauppa vahvistuu viimeisenä. Uuden nousun kynnyksellä ”Nyt ei tehdä kompromisseja, vaan suunnitellaan kone täysin uudelta pohjalta.”
• 5 METSÄLEHTI 21 • 2013 RIITTA ALESTALO KOLUMNI Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. O n eletty pitkä ja kuuma kesä. Tuttua metsänrajaa tähyillessä osuu silmään harsuuntuneita kuolleita kuusia, jotka ennen hyvinvoivina viheriöivät. Yksittäisiä ruskettuneita kuolevia puita ja puuryhmiä näkyy siellä täällä. Joku viisas on valistanut metsänomistajia lohduttaen, että ilmiön aiheuttaja, kaarnakuoriainen, ei iskeydy alle 18 sentin läpimittaisiin puihin (kaiketi rinnankorkeusläpimitta on kyseessä). Tuo väittämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kaarnakuoriainen iskee myös nuoriin, ensiharvennusikäisiin metsiköihin. Puuntuottaja on ymmällään. Harventaa pitäisi, mutta vaikuttaa siltä, että harvennuksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Puiden kärsimys näkyy silmissä. Kaarnakuoriainen nauttii lämpimästä. Viime kesänä se työskenteli tukkikuusissa niin ahkerasti, että latva vielä vihersi terveen näköisenä, kun kaksi kolmannesta rungosta kuoriutui jo kaarnastaan. Puukolla kaivelun jälkeen näkyi vielä muutama kesken muodonvaihdosta oleva kaarnakuoriainen, muut olivat jo lähteneet hakemaan uusia kotipuita. Lähistöllä painui maan poveen sinne unohtunut massiivinen energiapuuauma, joka naapurimetsään oli unohtunut. Muutamat myrskypuut sain omasta metsästäni liitettyä laajempaan leimikkoon. Metsiin jää hakkuiden jälkeen ”istumapöllejä”, telapuita ja tarpeeksi järeitä latvoja kuoriaisten kodeiksi. Kesäaikaan ajan paljon itäisen Hämeen ja itäisen Uudenmaan maaseudulla. Metsiä tulee katseltua välillä vaarallisenkin tarkasti. Merkille pantavaa on se, että energiapuukasojen takana varsinkin paisteisissa paikoissa löytyy poikkeuksetta kaarnakuoriaisen tappamia kuusia kaikenikäisissä metsissä. Tilanne on vakava. Energiapuut, niin risut kuin kannotkin on varastoitava jossain muualla kuin keskellä kasvavia kuusimetsiä. Metsämme eivät kestä tätä energiapuuvouhotusta. Kumpi on tärkeämpää, energiapuu vai metsien terveys ja kasvu? Valtion metsien ja Metsähallituksen tulisi näyttää esimerkkiä yksityisille puuntuottajille. Havainto, jonka olen puolen kilometrin päässä omasta metsästäni tehnyt ja joka on edelleen nähtävissä, on järkyttävä. Metsähallituksen Sillanpään kuusen siemenviljelyalueella on tehty harvennushakkuu viime talvena. Tukkimittaiset kuuset on kasattu massiivisiin aumoihin oksineen päivineen, tyvestä latvaan. Lahopuuta joukossa on minimaalisen vähän. Päälle on heitetty viira, joka peittää kasoista vain pienen osan. Sillä ei ole ainakaan hyönteisten kannalta merkitystä, korkeintaan pitää linnut loitolla. Sillanpään aumojen taustapuissa näkyy selvästi energiapuuvaraston vaikutus kasvaviin kuusiin. Tuho on alkanut, kuuset ruskettuvat ja kuolevat. Ympärillä on tuhansia hehtaareja kuusivaltaisia yksityismetsiä. Sijainti on juuri ja juuri Salpausselän pohjoisliepeellä, kilometrin päässä etelässä alkavat Salpausselän eteläpuolen savipohjaiset kuusikot. Kuinka voidaan yksityiseltä puuntuottajalta vaatia pykälien nojalla metsätuholain noudattamista kuutioiden ja runkoluvun tarkkuudella, kun valtio hoitaa asioitaan näin leväperäisesti? Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.?. Suomalainen metsähygienia Ponssen Juho Nummela on sitä tyytyväisempi, mitä useampi amerikkalaisperhe päättää rakentaa omakotitalon. Juho Nummela › Ponsselle vuonna 2002 › Tehtaan johtajaksi vuonna 2006 › Toimitusjohtajaksi vuonna 2008 › Ikä 36 vuotta › Perhe vaimo ja yksi lapsi › Harrastaa jääkiekkoa, metsästystä ja ”jatkuvaa laihduttamista” Ponssen toimitusjohtaja Juho Nummelalla on aihetta hymyyn. Metsäkoneiden kysyntä kasvaa ja uuden Scorpion-hakkuukoneen tilauksia on jonossa pitkälle ensi vuoteen. Metsäkonevalmistaja menestyy, kun sen asiakkaat menestyvät.Vaikeampaa on nähdä, milloin puunkorjuu alkaa piristyä lamasta. ”Yhdysvaltain pientalorakentaminen on tärkeä tunnus. Vaikka Pohjois-Amerikka ei meille ole volyymiltään suurimpien joukossa, siellä tapahtuvat muutokset näyttävät suuntaa ja vaikuttavat maailmanlaajuisesti jopa sahatavaravirtoihin”, Nummela kertoo. Viime vuonna metsäkoneala rojahti uudelleen monttuun, ja viime talvi oli Ponssellekin vaikea. Käänne parempaan ajoittui viime kesään. Siitä alkaen Vieremällä on rakennettu metsäkoneita kahdessa vuorossa. Jatkokin lupaa hyvää, tilauskanta on karttunut yli puolitoistakertaiseksi viime vuodesta, ja oman kodin rakentaminen kiinnostaa yhä useampaa amerikkalaista. Herpaantumiseen ei silti ole varaa. ”Suhdannevaihtelut ovat yhä nopeampia, joten muutoksiin on osattava reagoida viivyttelemättä. Ero 2000-luvun alkuvuosien vakauteen on suuri”, Nummela toteaa. Scorpionin tahtiin Nummelan mukaan Ponsse on rakenteeltaan ja toimintatavoiltaan eri yhtiö kuin vuonna 2008. Omin toimin on pystytty turvaamaan markkinat sekä työllisyys tehtaalla. Kaikkiaan ponsselaisia on runsas tuhat. Heistä noin 450 työskentelee Vieremän tehtaalla. ”Uusi Ponsse” kiteytyy innovaatioita pursuilevaan ja ulkoisestikin futuristiseen Scorpion-hakkuukoneeseen. Sen ensi esittely Ruotsin Elmia-messuilla keräsi viime kesänä hurmosta lähentelevän huomion. ”Konkaritkin sanoivat, ettei sellaista pääse kokemaan kuin kerran urallaan.” Tuotekehitykseen lähdettiin kunnianhimoisesti. Idea työstettiin myyntikuntoon kolmessa vuodessa, mikä kuvaa yhtiön uuden toimintatavan avainsanaa: ketteryys. ”Päätimme ensimmäisissä palavereissa, kun Einarikin (Vidgren, Ponssen perustaja) oli vielä mukana, että nyt ei tehdä kompromisseja, vaan suunnitellaan kone täysin uudelta pohjalta. Tekniikka automaatiojärjestelmineen on kehitetty omalla osaamisella. Usko omaan ratkaisuun oli alusta alkaen kova.” Scorpion tulee sarjatuotantoon ensi vuoden alkupuolella. Tilauksia on kertynyt pitkälti ensi vuoden tuotantoon.
• 6 METSÄLEHTI 21 • 2013 TIIA PUUKILA Uusi metsälaki sallii eri-ikäiskasvatuksen, mutta käytännön tietämys on vielä vähäistä. Motokuskille apu voi tulla yllättävältä taholta. Jatkossa koulutuksen, käytännön opin ja huolellisen suunnittelun lisäksi puiden kaadossa voi avittaa hakkuukone. Konelaserin toivotaan helpottavan katkottavien puiden valintaa ja harvennusvoimakkuuden laskemista. ”Hetken päästä kone ehkä kertoo, että tuo ja tuo puu pois, tai arvioi jäljelle jääneiden puiden pohja-pinta-alan hehtaarilla”, kertoi tutkija Matti Siren Metsäntutkimuslaitokselta. Siren esitteli poimintahakkuiden uusimpia tuulia Metsätieteen päivässä Helsingissä viime viikolla. Tekniikan kehittyessä metsäkoneen keräämää tietoa voidaan hyödyntää myös maaperän kantavuuden arvioinnissa. Poimintahakkuissa metsään mennään 15–20 vuoden välein, joten metsämaa on koetuksella. Tekniikka avittaa poimintaa Hakkuukone voi opastaa motokuskia valitsemaan puita poimintahakkuissa. Metsää mittaava äly puhelinsovellus palkittiin Taksaattoriklubin innovaatiopalkinto myönnettiin tänä vuonna mobiilin metsänmittaussovelluksen kehittäneelle Trestima Oy:lle. Sovelluksen avulla metsänomistaja voi älypuhelimellaan selvittää puuston määrää, arvoa ja hakkuumahdollisuuksia. Riittää, että osaa ottaa edustavia kuvia metsästään. ”Pidämme konseptia erinomaisena”, todetaan palkintoraadin perusteluissa. Sovelluksen arvioidaan muun muassa edistävän sähköistä puukauppaa. Sillä on mahdollisuuksia yltää myös vientituotteeksi. Sovellusta markkinoidaan metsäorganisaatioille, mutta varsinainen kuluttajatuote on vasta kokeilukäytössä. Viime vuonna perustetun Trestima Oy:n toimitusjohtaja Simo Kivimäki ja tekninen johtaja Timo Rouvinen ovat taustaltaan Nokian tuotekehittelijöitä. Molemmat ovat myös metsänomistajia. Metsänarvioinnin asiantuntijoiden Taksaattoriklubi toimii Suomen metsätieteellisen seuran alaisuudessa. Se jakaa Innovaatiopalkinnon joka kolmas vuosi. Metsälehti kertoi palkitusta sovelluksesta numerossa 9/2013. Jos poimintahakkuut yleistyvät, konekanta järeytyy. Puiden poiminta vaatii pidempää puomia ja suurempaa harvesterin päätä. Tutkijat ovat selvittäneet, pystytäänkö harvesterin voimansiirtoa hyödyntämällä luomaan ajokoneelle kartta maaston heikoimmista kohdista. Tulokset ovat lupaavia. Korjuujäljessä opittavaa Selvitystä kaipaa edelleen, miten poimintahakkuissa taataan jatkuvat hakkuutulot ja metsän kasvu hakkuusta toiseen. Puiden korjuu tulisi pystyä tekemään siten, etteivät jäävä puusto ja tulevat hakkuumahdollisuudet vaarannu. Tutkimukset osoittavat, että hakkuun vaikeutuessa myös korjuuvauriot lisääntyvät. Suonenjoella toteutetussa tutkimuksessa viidennes yli 2,5-metrisistä puista kärsi vaurioista poimintahak kuissa. Korjuuvaurioiden määrä ylittää selkeästi sallitun neljän prosentin rajapyykin. Oppimista siis on. Siren kuitenkin uskoo, että korjuujälki paranee kokemuksen myötä, mutta vaihtelu tulee olemaan suurempaa kuin tasaikäisissä metsissä. ”Perinteinen tyyli osataan ja uskon, että niin tämäkin, kunhan päästään opettelemaan.” Verotus heikentää kannattavuutta Tutkija Jussi Uusivuori Metsäntutkimuslaitokselta arvioi, että nykyinen puun myyntituloihin perustuva verotus kasvattaa puustopääoman kokoa ja johtaa metsien vanhenemiseen. Veroa ei makseta metsien kasvusta vaan ainoastaan puuta myytäessä, mikä kannustaa metsänomistajia siirtämään myyntiä. ”Puun myyntitulojen verotus heikentää keinotekoisesti metsätalouden kannattavuutta, Uusivuori totesi Metsätieteen päivässä. Samaan aikaan yhteiskunta hyötyy, koska vanhat metsät muun muassa lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja sitovat hiiltä ilman, että näistä palveluista tarvitsee maksaa metsänomistajille korvausta. ”Näin myyntiverotuksella on vihreän veron vaikutus, vaikka niin ei ole missään tapauksessa ollut tarkoitus”, Uusivuori sanoi. Hänen mukaansa on ymmärrettävää, että myyntiverotukselle etsitään vaihtoehtoja. Yksi sellainen on vapaaehtoisen yhdistelmäverotus. Siinä metsänomistaja voisi määräaikaisesti – esimerkiksi 15 vuodeksi – valita pinta-alaperusteisen verotuksen, jonka aikana myyntitulojen veroprosentti olisi alennettu. Esteet muita kuin biologisia Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Sauli Valkonen toivoo realismia keskusteluun avohakkuun vaihtoehdoista. Biologia ei hänen mukaansa rajoita metsänhoidon monipuolistamista. ”Esteet ovat pikemminkin psykologisia, sosiologisia ja poliittisia”, hän arvioi. Erirakenteisen metsän kasvatuksessa on Valkosen mukaan teknisiä ja biologisia ongelmia, joita menetelmän kannattajat unohtavat ja vastustajat liioittelevat. Esimerkiksi poimintaja pienaukkohakkuiden puunkorjuun ei ole ylivoimaisen vaikeaa. ”Mutta siitä ei päästä mihinkään, että poimintahakkuut ovat talvileimikoita ja niistä maksetaan pienempää kantohintaa.” METSÄALAN AJANKOHTAISLEHT I • PERJANTAINA 10. TOUKOKUUTA 2013 • Nro 9 • WWW.METSALEHTI .FI Simo Kivimäen älypuhelinsovellus korvaa relaskoopin ja muut metsänmittauksen apuvälineet. Sivut 10–11 Ajankohtaista: Riistavahingoista karu yllätys ›› sivu 3 Puukauppa: Energiapuu kelpaa ›› sivu 12 Kokeiltua: Dyneemaköysi ei vähällä petä ›› sivut 20–21 Vinkki: Pottiputkesta pottuputki ›› sivu 25 Puustoarvio puhelimella M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä
• 7 METSÄLEHTI 21 • 2013 OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN H iljaisen jakson jälkeen myyräkannat ovat alkaneet vahvistua koko maassa. Erityisesti metsämyyriä tavataan jo kohtalaisesti. Läntisessä Suomessa kannan nousu on ollut hitaampaa kuin Keskija Itä-Suomessa. Pohjois-Suomessakin aallonpohja on ohi. Jo viime kesänä myyräkannat olivat vahvistuneet selvästi koko eteläisessä Suomessa. Pohjois-Karjalassa on tällä hetkellä runsaasti niin metsäkuin peltomyyriä. Muualla Etelä-Suomessa erityisesti metsämyyräkannat ovat jo kohtalaiset, paikoin jopa runsaat. Läntisimmässä Suomessa kannat ovat lähteneet kasvamaan selvästi keskistä ja itäistä Suomea hitaammin. Tämän hetken tilanne ennakoi myyrähuippua eteläiseen Suomeen ensi vuoden syksylle. Vuosikymmeniä kateissa olleet kannanvaihtelut ovat palanneet Pohjois-Suomeen. Lapissa oli ennätyksellisen myyrähuippu syksyllä 2011, minkä jälkeen kannat romahtivat olemattomiin seuraavana talvena. Tänä syksynä myyriä on alkanut ilmaantua, Myyrätuhot pahenevat taas Etelä-Suomessa myyrä huippuun pitää varautua jo ensi syksynä, pohjoisessa vuonna 2015. Suhteellinen myyrätiheys Suomessa syksyllä 2013 Pohjois-Karjalassa eniten myyriä Lähde: Metla Myyräkannat ovat kääntyneet kasvuun. Myyrätuhoja voi yrittää torjua käyttämällä taimisuojia. visin käytettävät myrkyt ovat toimivia, vaikkakaan tällä hetkellä markkinoilla ei ole yhtään myyntiluvan saanutta tuotetta. Uuden myrkyn hyväksymistä kuitenkin odotellaan. Myyräkuume lisääntyy Metsämyyrien runsaus kasvattaa olennaisesti myyräkuumeriskiä. Potilastilastot kertovatkin jo tapausten lisääntymisestä. Metsämyyrät, ja vain metsämyyrät, levittävä myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta, joka tarttuu ihmiseen hengitysteitse pölyävien eritteiden kautta. Hiirenloukut on syytä pitää vireessä mökeissä, ulkorakennuksissa ja liitereissä. Tietoa myyräkuumeesta löytyy osoitteesta www.metla.?/ajankohtaista/myyrakuume.htm Kirjoittajat ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoita. mikä kielii nousuvaiheen alusta. Jos syklinen kuvio on todella palannut, ensi kesä on pohjoisessa nousuvuosi ja 2015 huippu. Taimituhoja odotettavissa Myyriä on Oulun eteläpuoleisessa Suomessa jo sen verran runsaasti, että taimituhoja tulee väistämättä tulevan talven aikana. Koska metsämyyrä on tällä hetkellä runsain laji, valtaosa tuhoista ilmenee havupuiden kärkisilmujen ja ylimpien vuosikasvainten kuorten syöntinä. Metsälehdessä 12/2013 kerrotaan tarkemmin latvatuhojen hoidosta. Metsämyyrille maistuvat myös pienet, vastaistutetut taimet hangen alla. Ne kaluavat pikkutaimetkin ylhäältä alaspäin. Vioitetut pienet kuusentaimet ovat sitkeitä ja toipuvat yleensä hyvin. Pienten taimien uudelleen istuttamisessa ei kannata hätäillä heti keväällä, vaan tarkkailla tilannetta kaikessa rauhassa. Jo olemassa olevan juuriston ja maan alle istutettujen ehjien sivuoksien turvin moni maata myötenkin katkottu kuusentaimi ryhtyy uuteen kasvuun kuin myyriä ei olisi koskaan ollutkaan. Taimien toipumisaste paljastuu yleensä juhannuksen tienoilla. Metsänomistajan tulisi pyrkiä pitämään taimikkonsa mahdollisimman ikävänä elinympäristönä myyrille. Ravinto (heinäkasvit) ja suoja (heinikko ja hakkuutähteet) kannattaa poistaa niin hyvin kuin mahdollista. Ainakin erikoispuiden taimet tulisi suojata joko taimisuojilla tai karkotteilla. Ensin mainittuja on markkinoilla runsaasti, jälkimmäisiä valitettavasti ei oikeastaan yhtään ympärivuotisesti toimivaa. Myyrien määrää taimikossa voi yrittää omatoimisesti vähentää. Helpoin ja ympäristöä vähiten kuormittava keino on riittävän laajamittainen pyynti hiirenloukuilla. Myös talMIKKO HÄYRYNEN UPM ja Stora Enso tekivät kolmannella vuosineljänneksellä parempaa tulosta pienemmillä liikevaihdoilla. UPM tekee eniten rahaa sellulla, Stora Enso kartongeilla. Toimintaympäristö ei ole muuttunut helpommaksi, vaan parannus on saatu kustannussäästöillä ja tuotannon tehostamisilla. Paperija kartonkimaailmassa kovin kysyntä ajoittuu kolmanteen kvartaaliin, joten tuloskunnon jatkumisesta paremmalla tasolla ei ole varmuutta. Paperi on pulma molemmille yhtiöille, edelleen. Molemmat yhtiöt ovat suurimmaksi osaksi paperiyhtiöitä, mutta paperin kysyntä Euroopassa jatkaa laskuaan viiden prosentin vuosivauhdilla. Ylikapasiteetti arvioidaan 10–15 prosentiksi. UPM:n vajaan 2,5 miljardin euron liikevaihdosta puolet tulee Euroopan ja Pohjois-Amerikan paperiyksiköstä. Euroopassa paperinteko tuottaa vain neljän prosentin käyttökatetta, mutta Aasiassa 15 prosenttia. Suurin osa UPM:n käyttökatteesta tulee sellusta, jonka hinta on korkealla. Uruguayn tehtaan tuotantoa nostetaan sadalla tuhannella tonnilla. UPM:n kustannusjahti jatkuu ja yltää puunhankintaan ja metsäliiketoimintaan, missä vähennystarve on 30 henkilöä. Maailma pakkaa Stora Enson eduksi Stora Enson paperiyksikkö teki liikevaihtoa runsaan miljardin, mutta liiketoiminta toi voittoa vain 13 miljoonaa euroa. Stora Enson turva on kartongeissa. Niiden osuus 2,6 miljardin liikevaihdosta oli yli 800 miljoonaa euroa ja kartonkiyksikön käyttökate ylsi 150 miljoonaan euroon. Nykyaikainen postimyynti verkkokaupoista lisää pakkausmateriaalien kysyntää ja pakatMetsäyhtiöt puristivat parempaan Viime vuotta edellä kolmannen kvartaalin tunnuslukuja (suluissa Q3/2012) UPM Stora Enso Liikevaihto Me ( Me) Me ( Me) Käyttökate Me ( Me) Me ( Me) Tulos Me ( Me) Me ( Me) Tuloksissa ei ole mukana kertaluonteisia eriä. Käyttökate on liikevaihdosta muuttuvien ja kiinteiden kulujen jälkeen jäävä osuus, ennen poistoja ja rahoituskuluja. tujen elintarvikkeiden kulutus lisääntyy nopeasti kehittyvillä markkinoilla. Selluyksikkö oli selvästi voitolla, mutta Stora Enson tehtaiden kannattavuus on heikompi kuin suomalaisilla kilpailijoilla. Yhtiön toinen Etelä-Amerikan sellutehdas käynnistyy ensi vuonna. Stora Enson loppuvuosi näyttää vaisulta. Vuoden viimeisen neljänneksen odotetaan jäävän viime vuotta heikommaksi. Le en a Lo uh iv aa ra
• 8 METSÄLEHTI 21 • 2013 Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas -palveluumme 09 315 49 840 ja kysy edullista kesto tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.?/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.?/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyviä lukuhetkiä toivotellen
• 9 METSÄLEHTI 21 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN M etsälehden verkkosivuilla on avattu metsäenergian ja pelletin hintaseurannat. Seurantayksikkö on energiasisällön eli megawattitunnin hinta käyttöpaikan portilla. Seurantajakso on kuukausi. Metsäperäinen energia sisältää metsähakkeen sekä teollisuuden sivutuotepurun ja -kuoren, joille on omat alaindeksit. Metsähake koostuu hakkuutähteistä, runkoja kokopuusta sekä kannoista. Metsäperäisen energian arvonlisäveroton tehdashinta on nyt runsas 18 euroa megawattitunnille. Metsähake on kalleinta polttoainetta noin 20 euron hinnallaan, sahanpuru puolestaan halvinta 16 euron hintatasolla. Megawattitunnin tuottamiseen tarvitaan puolisen kiintokuutiometriä energiapuuta, joten karkeasti yleistäen metsähakkeen 20 euron tehdashinta megawattitunnille tarkoittaa 40 euroa kiintokuutiometrille. Hintaseurantaa pyritään laajentamaan myöhemmin myös metsäpään hintoihin. Metsäntutkimuslaitoksessa valmistellaan energiapuun ensimmäisen omistajavaihdoksen hintojen tilastointia. Tavoite on julkistaa hintaseuranta alkuvuodesta. Pelletin käyttö kovassa kasvussa Pelletti-indeksi sisältää teollisen mittakaavan pellettien hintoja Pohjoismaissa sekä muualla Itämeren altaan alueella. Suurkäyttäjille pelletin hinta on nykyään 30 euroa megawattitunnilta. Bioenergia ry:n toimialapäällikön Hannes Tuohiniityn mukaan joissakin tapauksissa lämpölaitosten kannattaa maksaa pelletin energiasisällöstä huomattavasti metsähaketta enemmän, koska pellettiä on helpompi kuljettaa, varastoida ja käyttää. ”Pellettilaitokset voivat olla täysin miehittämättömiä, joten vuosittainen huoltokustannus on pienempi kuin hakelaitoksissa.” Suurkäyttäjien pelletin kulutus on voimakkaassa kasvussa. Viime vuonna kotimaan käyttö oli noin 200000 tonnia, mutta tälle vuodelle Tuohiniitty arvioi neljänneksen lisäystä. ”Kasvu jatkuu ainakin pari vuotta. Öljyllä käyviä yli kahden megawatin voimaloita on pari tuhatta, ja niistä osa varmasti siirtyy pellettiin.” Tuohiniityn mukaan kotimaassa on sekä pururaaka-ainetta että käyttämätöntä valmistuskapasiteettia vastaamaan kasvavaan kysyntään. Nykyiset pelletöintilaitokset voivat kaksinkertaistaa tuotantonsa ja lisäksi pari tehdasta on koipussissa. Metsäenergiaan verrattuna pelletti pysyy kuitenkin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Kun pelletissä puhutaan sadoista tuhansista tonneista, metsäenergian käyttömäärät ovat useita miljoonia kuutiometrejä. Pelletin kotitalouskäyttäjien hintatilastointi on Tilastokeskuksen ja Bioenergia ry:n verkkosivuilla. Pienkiinteistöissä pelletin arvonlisäveroton hinta on noin 45 euroa megawattitunnilta. Indekseistä sopimusten viitehinnat Hintaindeksit toimittaa Foex Indexes Oy, joka on suomalainen, metsäteollisuustuotteiden hintaseurantaan erikoistunut yritys. Hintatietoja kerätään sekä ostajilta että myyjiltä. Kumpaakin indeksiä käytetään yritysten välisten metsäenergiaja pellettikauppojen viitehintana. ”Metsäenergiaindeksin kaupallinen käyttö on alkanut ja kasvanut nopeiten koko Foexin historian aikana”, bioindeksikoordinaattori Tuomo Neuvonen sanoo. ”Yleensä uuden indeksin käyttäytymistä seurataan pitempään ennen käyttösopimusten tekoa.” Indeksien kaupallinen hyödyntäminen vaatii erillisen sopimuksen Foexin kanssa. Metsäenergian hinnat mukaan seurantaan Metsälehden verkkosivuilta löytyvät nyt myös puuenergian ja pellettien kuukausittaiset keskihinnat. Suurkäyttäjien pelletin kulutus on voimakkaassa kasvussa. Tasalaatuisuuden ja käyttö varmuuden vuoksi pelletin energia sisällöstä ollaan valmiita maksamaan muuta metsä energiaa enemmän. Li in a K je llb er g
• 10 METSÄLEHTI 21 • 2013 LIITO-ORAVA VOI YLLÄTTÄÄ Kalevi Tirri ehti tehdä puukaupat ja kunnostaa 650 metriä tietä, ennen kuin hänelle selvisi, että metsässä on liito-oravan reviirirajaus. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti SEPPO SAMULI, kuvat V iime kesänä Kalevi Tirrin Hyvinkään Kytäjärvellä sijaitsevasta metsästä löytyi kirjanpainajatuhoja. Tirri korjasi saastuneet puut pois ja ryhtyi suunnittelemaan myös terveiden kuusikkojen hakkuita. Kaupat tehtiin, ja puunostaja lähetti Suomen metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoituksen. Tirri kunnosti 650 metriä tietä, jota pitkin puut kelpaisi kuljettaa pois. Sitten saapui metsäkeskuksesta kirje: hakkuualueella oli liito-oravan reviirirajaus. Puustosta ei hakattaisi runkoakaan, ennen kuin virkamiehet kävisivät katsomassa, onko metsä liito-oravan käytössä. Sen jälkeen ely-keskuksen virkamies päättäisi, mitä siellä saisi tehdä vai saisiko mitään. Kalevi Tirriä rajaus harmitti varsinkin, kun asia selvisi hänelle vasta kaupanteon jälkeen. Tirri ihmetteleekin, miksi viranomaiset eivät ilmoita automaattisesti metsänomistajalle, että hänen maansa saattavat olla liito-oravan reviiriä. ”Se olisi reilua meitä metsänomistajia kohtaan. Säästyisi monelta mieliharmilta”, hän korostaa. Monenkirjavia havaintoja Suomessa luonnonsuojelulaki suojelee liito-oravaa tiukasti. Ely-keskus pitää eläimen reviirialueista rekisteriä, jonka tiedot perustuvat osaksi Helsingin yliopiston kymmenen vuotta sitten tekemään liito-orava
• 11 METSÄLEHTI 21 • 2013 inventointiin. Tuoretta tietoa tulee kuntien kaavaselvityksistä sekä metsissä liikkujilta. Suuri osa havainnoista päätyy tietokantaan, mutta jos ne ovat kovin epävarmoja tai elinympäristö selvästi sopimaton liito-oravalle, niitä ei kirjata. Tiedot eläimen elinalueista menevät myös metsäkeskukselle. Metsänomistajille viranomaiset eivät ilmoita reviirirajauksista ennakolta, koska ei ole resursseja selvittää, kuka alat omistaa. Toinen syy on tiedon kirjavuus. ”Mukana on uusia ja hyvinkin vanhoja havaintoja, joiden jälkeen tilanne on voinut moneen kertaan muuttua. Siksi ilmoitamme reviirirajaukset tapauskohtaisesti, kun metsänkäyttöilmoitus on tullut”, sanoo metsäneuvoja Leena Kalin metsäkeskuksen Häme-Uudenmaan alueyksiköstä. Lain mukaan metsäkeskuksen on välitettävä ely-keskukselle liitooravan lisääntymisja levähdyspaikkaan kohdistuvat metsänkäyttöilmoitukset. Esimerkiksi 2011 niitä oli koko maassa 409 kappaletta eli puolisen prosenttia kaikista metsänkäyttöilmoituksista. Tarkista itse metsäsi tiedot Suomessa kansalaisen velvollisuus on selvittää itse, miten hän voi omaisuuttaan – myös metsäänsä – käyttää. Liito-oravahavainnot pystyy jo hakkuuta suunnitellessa tarkistamaan joko oman alueen ely-keskuksesta tai metsäkeskuksesta. LIITO-ORAVA VOI YLLÄTTÄÄ Metsänomistajan kannattaa selvittää itse, onko hänen metsäänsä merkitty liito-oravan reviirialue. Muuten saattaa tulla ikävä yllätys. ”Rajoitukset ovat yleensä pienempiä kuin maanomistaja luulee.” Liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkaan kohdistuvia metsänkäyttöilmoituksia tehdään vuosittain nelisensataa. Reviirirajaus on merkitty metsäkeskuksen lähettämään karttaan. Puukaupassa on riskinsä, ja liito-oravan reviirin osuminen omalle kohdalle on yksi niistä. Muitakin luonnonsuojelulain tai metsälain kymppipykälän mukaisia rajoitteita saattaa metsästä löytyä – jotkut ajoissa, jotkut vasta sitten, kun hakkuu on jo aloitettu. ”Kun tekee pystykauppaa, kannattaa varautua siihen, että ihan kaikkea ei saada hakattua. Riskejä on kuten missä tahansa taloudellisessa toiminnassa”, sanoo metsä-asioihin erikoistunut lakimies Matti Kiviniemi. Tavallisesti liito-oravan reviiri rajoittaa hakkuuta mutta ei estä sitä kokonaan. Hakkuuta hieman rajataan ja hakataan vähemmän kuin kauppakirjassa on sovittu, eikä puunmyyjä yleensä joudu korvausvastuuseen. Jos kauppa joudutaan purkamaan, molemmat osapuolet tavallisesti nuolevat näppejään. ”Se on neuvottelun paikka. Joskus pienen, joskus ison”, Kiviniemi toteaa. Metsäkiinteistöä myydessä pitää olla tarkkana. Jos omistaja tietää, että liito-oravan reviiri rajoittaa metsän käyttöä, hän ei saa salata tietoa ostajalta. Muuten hän joutuu helposti maksamaan korvauksia. Kauppahintaa voidaan alentaa tai kauppa voidaan purkaa kokonaan, jos rajauksen taloudellinen merkitys suhteessa kaupan kokoon on olennainen. Liito-orava muuttaa lisääntymisja levähdyspaikkojaan, joten siitä ei voi perustaa täysin sitovaa, ajantasaista rekisteriä. Siksi puukauppojen kohtaloa ei voi sataprosenttisesti ennustaa. ”Hyvä olisi, jos ennustettavuutta pystyttäisiin parantamaan. Minusta viranomaisten toiminta on silti ollut asiallista ja sovittelevaa. Tietooni ei ole tullut oikeusmurhia.” Liito-oravaa ei saa salata Kun metsänkäyttöilmoitus koskee aluetta, jolla liito-orava on havainnoitu, viranomaiset käyvät useimmiten tarkastamassa metsän. Käynnin perusteella ely-keskus määrittelee metsänkäytön rajat. Uudenmaan ely-keskukseen saapuvista ilmoituksista suurimman osan hakkuita ei rajoiteta lainkaan. Suppeimmillaan hakkuukielto saattaa koskea vaikka vain yksittäistä puuta. Isoimmat alueet ovat olleet viitisen hehtaaria, ja keskimääräinen rajaus on puoli hehtaaria. ”Aika harvoin on kyse paljon yli hehtaarista. Rajoitukset ovat yleensä pienempiä kuin maanomistaja luulee”, kertoo ylitarkastaja Juha Lumme. Jos hakkuun rajoittamisesta liito-oravan vuoksi koituu omistajalle mittava taloudellinen haitta, valtio voi maksaa hänelle korvauksia. Usein alue soveltuu myös Metso-ohjelmaan, josta omistaja voi hakea sille suojelua ja itselleen korvauksia. Silloin tällöin omistaja haluaa jopa purkaa puukaupan suojellakseen metsänsä täysin vapaaehtoisesti. Koska hakkuulle ei ole laillista estettä, ostajalla on oikeus periä takaisin käsiraha ja saada sopimuksen mukaista sakkomaksua. Juha Lumme toivoo, että ostaja joustaisi, kun kyse on suojelusta. ”Mielestäni korkeat maksut näissä tapauksissa ovat kohtuuttomia, koska Metson tavoitteista on aikanaan sovittu yhteisesti.” Tirri pääsee hakkaamaan Kalevi Tirri saa hakkauttaa metsäänsä alkuperäisen metsänkäyttöilmoituksen mukaan, sillä merkkejä liito-oravasta ei löytynyt. Tosin ely-keskuksen päätöksestä on 30 vuorokauden valitusaika. Tieto siitä menee useille tahoille, muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitolle. ”Aika harvoin päätöksistä valitetaan. Yleensä valitus koskee sitä, että hakkuun rajaus on liian iso tai liian pieni”, Juha Lumme toteaa. Kirjanpainajan saastuttamat puut Tirrin metsässä olivat yksittäisiä. Mutta mitä jos samasta metsästä löytyy liito-oravan lisäksi runsaat kirjanpainajatuhot? Laki kun velvoittaa viipymättä sekä poistamaan saastuneet puut että suojelemaan eläintä. ”Yksittäisiä puita saa korjata, mutta laajempiin uudistushakkuisiin tarvitaan ely-keskuksen lupa. Luonnonsuojelulaki menee metsätuholain edelle”, Leena Kalin vastaa. Kun metsänomistajalla ei ole oikeutta poistaa tuhoutuneita puita, hän ei joudu myöskään korvausvastuuseen, jos kirjanpainaja ehtii levitä naapurin puolelle. Kalevi Tirrin palstanaapuria kiinnostaa Metso-ohjelma. Naapurin metsä onkin liito-oravalle parempi kuin Tirrin, mutta myös Tirri harkitsee vielä metsänsä suojelemista. Yhdessä alueista syntyisi eläimelle järkevä kokonaisuus. ”Päätös riippuu siitä, tuleeko naapuri mukaan ja saanko riittävän korvauksen”, hän tuumaa. Liito-oravarajauksen vuoksi Tirri joutui keskeyttämään metsän ennakkoraivauksen. Jos hän ei peru puukauppaa, hakkuu viivästyy kuukaudella. Maata hän ei todennäköisesti ehdi muokata ennen talvea, joten uuden metsän perustaminen lykkäytyy yhden kasvukauden verran. Tu om as H ei no ne n
• 12 METSÄLEHTI 21 • 2013 PUUKAUPPA MARTTI LINNA K eski-Suomessa metsäpalstan omistava mieshenkilö päätti viime syksynä tehdä puukaupan jo iäkkääksi ehtineestä kuusikostaan. Tarmokas ja omatoiminen metsänomistaja kävi merkitsemässä kuvion maastoon kirkkaan värisellä kuitunauhalla. Hyvillä metsäkeleillä hän innostui vielä raivaamaan kuusten alta pois hakkuuta haittaavan risukonkin. Kaupat tehtiin, ja kaikki oli valmista moton tulla. Satelliittipaikannuksenkin aikakaudella ihminen tekee virheitä: kun hakkuukoneen kuljettaja saapui leimikon reunaan, hän paikansi itsensä väärin ja aloitti työt kuusikon sijaan viereisellä kuviolla kasvaneesta 50-vuotiaasta männiköstä. Voi vain arvailla kuskin tuntoja, kun isännän kuusen oksaan ripustama merkkinauha ilmestyi näkyviin, ja hän huomasi olevansa sen väärällä puolella. Parisenkymmentä aaria hyväkasvuista metsää oli siinä vaiheessa jo nurin. Merkkaajalla ei merkitystä Moinen tilanne ei ole aivan harvinainen Maaja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK:ssa puukauppaa asiantuntijana seuraavalle Anssi Kainulaiselle. ”Tapana on ollut, että jos kauppakirjassa sovitun hakkualueen rajat ylitetään saman metsänomistajan maalla, hänelle maksetaan vahingossa hakatuista puista kaksinkertainen hinta.” Eli halvaksi puutavarapinon jatkamiskeinoksi ei tällaisesta vahingosta metsä?rmalle ole. Onneksi vahingot ovat suhteellisen harvinaisia, ja niistä useimmiten päästään sopuun paikallisesti neuvotellen. Kainulainen kehottaa kuitenkin metsänomistajia perehtymään tarkasti kauppasopimuslomakkeiden teksteihin – myös niihin, jotka on kirjoitettu pienellä präntillä. Vahinko tuplaa hinnan Hakkuu yli leimikon rajan on metsäyhtiölle kallis tapa hankkia puuta. Tärkeä merkintä. Mikäli leimikko on oikein rajattu, on vahingon aiheuttaja korvausvelvollinen. ”Mikäli ostaja ylittää tämän sopimuksen mukaisen hakkuuoikeutensa taikka hakkaa sopimukseen kuulumattomia puita, vahingon määräksi katsotaan luvatta hakattujen puiden sopimuksen mukainen hinta kaksinkertaisena, ellei vahingon osoiteta olevan vielä suuremman.” Lähde: MTK:n metsäjohtokunnan 11.10.2009 hyväksymät sopimusehdot. Sillä, kuka merkkinauhat on maastoon laittanut, ei ole Kainulaisen mukaan merkitystä vahingonkorvauksen määrää mietittäessä. ”Hakkuuoikeus luovutetaan hakkuuoikeuden haltijalle. Se luovutetaan vain kyseiseltä alueelta. Jos alue on hyvin merkitty, sen pitää riittää.” Korjuuajat venyvät Paljon yleisempi ongelma on viime vuosina ollut sovituista puunkorjuun aikatauluista myöhästyminen. Monesti se on johtunut huonoista korjuuolosuhteista, mutta Kainulaisen mukaan syitä on ollut muitakin. Onneksi tilanne on jonkin verran parantunut – kiitos kaikkialla vaikuttavan taloudellisen tilanteen. ”Ostajat ovat pienentäneet puuvarastojaan, joten hakkuut ovat pysyneet paremmin aikataulussa. Eli suo siellä, vetelä täällä. Meille asti nämä puukauppariidat kantautuvat yleensä vasta silloin, kun tilanteeseen ei enää löydetä ratkaisua.” Keski-Suomessa tilanne ratkesi neuvotellen. Motokuski myönsi virheensä, ja korjuupomon paikalle hälyttämä metsänomistaja totesi tapahtuneen. Kauppasopimuksen teksteistä löytyi tarvittava lause. Metsä?rma suostui mukisematta maksamaan vahingossa hakatuista puista tuplahinnan. Metsänomistaja piti sitä kohtuullisena korvauksena männiköstä, jonka hän oli suunnitellut pitävänsä lihomassa vielä pitkään. M ik ko R iik ilä M ar tt i Li nn a
• 13 METSÄLEHTI 21 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 41–44 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ostomäärät viikolla 44 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Euroa m viikot 1–44, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 HANNA LEHTO-ISOKOSKI Stora Ensolla puukaupat ovat tänä syksynä sujuneet hyvin koko maassa. On tavallista, että Pohjois-Suomessa kaupankäynti kesän jälkeen virkistyy muuta valtakuntaa myöhemmin, mutta parin kolmen viime viikon aikana sekin on tullut mukaan. Ostojohtaja Esa Ojalan mukaan koko maassa on nyt toimelias vire ja hintataso on pysynyt vakaana. ”Toivomme, että tahti jatkuu tällaisena.” Tällä hetkellä yhtiöllä ei ole varsinaisesti pulaa mistään puutavaralajista. Sekä uudistusettä päätehakkuita on ollut hyvin tarjolla, joten myös energiapuuta on riittänyt. Eniten kysyntää on mäntyja kuusitukille. Niiden jälkeen listalla tulee koivukuitu. Havutukkileimikoita Ojala toivoo loppuvuodeksikin, sillä sahat vetävät puuta runsaasti. Viime talvena ja kesänä korjuukelit olivat suotuisat, joten yhtiö pystyi hyvin purkamaan reservejään. Edeltävät talvikaudet kuin jäivät niin lyhyiksi, ettei normaalimääriin päästy. ”Nyt tilauskirjaan mahtuu vielä hyvin talvileimikoita”, Ojala ilmoittaa. Virkeä loppusyksy
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 21 • 2013 14 METSÄNHOITO Kannonnosto helpottaa uudistamista, ja siitä maksetaan pieni korvaus. Varaudu siihen, että uudistamisketju voi venyä ja vesottuminen teettää lisätyötä. Jos nostat kannot, tarkkaile perkaustarvetta. Mieti, haluatko hyödyntää kannonnostoalalle luontaisesti syntyneen vesakon energiapuuna. Nosta kannot juurikäävän vaivaamista kuusikoista. Se hidastaa lahon leviämistä seuraavaan puusukupolveen. Kannonnostoon sopii kuusivaltainen päätehakkuukohde, joka on lähellä metsätietä. Omiaan se on aloilla, jotka istutetaan ja kitketään koneellisesti. TIIA PUUKILA, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat K annonnosto herättää monissa epäilyksiä. Kun kuusen päätehakkuualalta korjataan tukkien lisäksi hakkuutähteet ja kannot, lähtevätkö matkaan myös ravinteet? Entä teettävätkö vesakko ja heinät ylimääräistä työtä? Tutkijat ovat viime vuosien aikana ottaneet kannonnoston suurennuslasin alle ja selvittäneet osan metsänomistajan mieltä painavista kysymyksistä. Tulokset alalta, josta kannot oli nostettu kolmekymmentä vuotta sitten, ovat yllättäviä. ”Kannonnostoalalla puusto jäi paremmin henkiin ja kasvoi täystiheänä. Myös ravinnetilanne oli sama riippumatta siitä, oliko kannot nostettu tai jätetty”, kertoo varttunut tutkija Kristian Karlsson Metsäntutkimuslaitokselta. Tulevan puusukupolven kasvu ei kärsi, päinvastoin. Kannonnosto yhdistettynä hakkuutähteiden keruuseen helpottaa maanmuokkausta. Kun oksia ja kantoja ei tarvitse väistellä, muokkaus on paitsi edullisempaa myös laadukkaampaa. Sopivia istutuspaikkoja löytyy enemmän alalta, josta kannot on nostettu kuin alalta, jonne kannot on jätetty. Huolellinen maanmuokkaus varmistaa taimien kasvuunlähdön. ”Pelkkä kannonnosto ei kuitenkaan riitä maanmuokkaukseksi”, muistuttaa Metsäntutkimuslaitoksen professori Hannu Ilvesniemi. Nykytietämyksen mukaan ravinteetkaan eivät karkaa uudistamisalalta, jos hakkuutähteet kerätään oikeaoppisesti. Hakkuutähteistä ja kannoista kolmannes jätetään korjaamatta, ja neulasten annetaan varista kasvupaikalle. Näin alalle jää kantoja lahopuuksi, eikä lannoituksestakaan tarvitse kantaa huolta. Vesakkoa riittää Haittapuolena kannonnostossa on vesakoituminen. Tilannetta helpottaa hieman se, että kannonnostoalalla vesakko on pääasiassa siemensyntyistä. Se lähtee kasvuun hitaammin Kannonnoston monta hyötyä Kantojen nosto vähentää juurikääpää, helpottaa maanmuokkausta ja auttaa tainta lähtemään kasvuun. Ongelmatonta se kuitenkaan ei ole. Vinkkejä kannonnostoa harkitsevalle kuin kantojen juurivesoista alkunsa saanut lehtipuusto. Päänvaivaa kuitenkin aiheuttaa uudistamisketjun venyminen. Uudistusala saattaa joutua odottamaan taimiaan yhden kasvukauden, jos kannonnoston, maanmuokkauksen ja istutuksen ketjuttaminen eivät mene nappiin. Jos uudistaminen viivästyy, siemensyntyiset vesat, heinät ja vatukot saavat etumatkaa. ”Vesakoituminen on ongelma kannonnostoaloilla. Kohteesta riippuen lehtipuuta tulee niille 1,3–1,5-kertainen määrä tavalliseen uudistusalaan verrattuna”, sanoo erikoistutkija Timo Saksa Metsäntutkimuslaitokselta. Mitä voimakkaammin kannonnosto paljastaa kivennäismaata, sitä hanakammin lehtipuusto valtaa alaa. Siksi kannonnostotekniikkaa on kehitetty, eikä kantoja enää revitä ylös kokonaisina 2000-luvun alun tapaan. ”Nykytekniikalla kanto pilkotaan ensin ja nostetaan ylös pienempinä paloina. Nostotekniikka on vähentänyt turhaa hoitotarvetta”, kertoo Metsäntutkimuslaitoksen professori Antti Asikainen. Maltillista energian kasvatusta Metsäyhtiö UPM on nostanut kantoja maillaan 2000-luvun alusta. Yhtiön metsäenergia-asiantuntija Matti Markkilan mukaan varhaishoitotarve ei ole lisääntynyt kantojen noston seurauksena. Tavoitteena on, että se mikä luontaisesti syntyy, hyödynnetään. UPM soveltaa energiapuun ja ainespuun yhdistelmäkasvatusta tällä hetkellä männiköissä, mutta tutkii kasvatusmenetelmän mahdollisuuksia myös kannonnostoalojen kuusikoissa. Yhdistelmäkasvatuksessa varhaisperkauksessa taimikkoon jäKannonnostoon sopii päätehakkuukuusikko vähäkivisellä kantavalla maalla. Etenkin juurikäävän vaivaamista kuusikoista on syytä napata kannot ylös. Kannonnosto helpottaa maanmuokkausta ja istutusta. UPM:n ensimmäinen kannonnostoala vuodelta 2000 on perattu kerran. 13-vuotias kuusikko on venähtänyt 6–7-metriseksi. Kuusikko on hyvä kohde Oiva lähtökohta kasvulle
• 15 METSÄLEHTI 21 • 2013 ”Pelkkä kannonnosto ei riitä maanmuokkaukseksi.” TIIA PUUKILA Kantoja nostetaan noin kymmeneltä prosentilta kuusen päätehakkuualoista. Viime vuonna kantoja ja juurakoita kerättiin talteen runsas miljoona kiintokuutiota. 2000-luvulla alkaneen kannonnostobuumin isä löytyy UPM:n palveluksesta. Yhtiön metsäenergian asiantuntija Matti Markkila huomasi, etteivät hakkuutähteet yksin riitä turvaamaan yhtiön tehtaiden ja lämpölaitosten metsäenergiatarvetta. Hän luotsasi kannonnostoa aluksi UPM:n mailla. Hyvien kokemusten siivittämänä kantojen korjuuta tarjottiin puukaupan yhteydessä myös halukkaille yksityismetsänomistajille. UPM on yksi Suomen suurimmista kannonnostajista. Tällä hetkellä juurakot nousevat yhtiön koko puuhankinta-alueella. Uutena on mäntyjen kantojen korjuu aloilla, joissa tyvitervas lahottaa männyn tyviä. Yhtiö tutkii yhdessä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa, voidaanko tällä tavalla vähentää männyn tyvitervastautia. ”Aloitimme männyn kantojen noston yhtiön metsissä pari vuotta sitten, ja nyt olemme olleet yksityismetsissä tänä ja vähän viime vuonnakin”, Markkila kertoo. Markkilan mukaan asenteet kannonnostoa kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi ja vain harva metsänomistaja jättää kannot nostamatta, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Suurin varjo kannonnostolle ja koko metsäenergialle lankeaa fossiilisten polttoaineiden suunnalta. ”Tällä hetkellä emme pärjää metsäpolttoaineilla kivihiilelle ollenkaan. Fossiiliset polttoaineet ovat todella halpoja”, arvioi professori Antti Asikainen Metlasta. Vielä vähäistä Lahopuuksi jätetään parikymmentä kantoa hehtaarille. Jättökannoissa suositaan lehtipuuta. Kannot nostetaan paloina. Tämä säästää maanpintaa ja vesakoituminen pysyy aisoissa. Nostoalan tulee olla enintään viidensadan metrin päässä metsätiestä. Kannonnosto ei riitä maanmuokkaukseksi. tetään runsaat kolmetuhatta tainta hehtaarille. Taimikko kasvatetaan tavanomaista tiheämpänä ensiharvennukseen. Näin ensimmäisestä hakkuusta saadaan kuidun lisäksi energiapuuta. ”Ei tällä tavalla tarvitse kaikkialla pitkien taipaleiden takana kasvattaa, vaan hyvillä paikoilla kangasmailla lähellä teitä ja voimalaitoksia”, Markkila sanoo . Maltillisesti hoidettu energiapuumetsikkö on jatkossa mahdollista saada tuottamaan pienemmilläkin tuilla. Parisataa euroa hehtaarilta Kantojen keruusta sovitaan puukaupan yhteydessä. Kannonnosto on järkevää kuusen päätehakkuualoilla, joissa maannousemasieni on lahottanut tyviä. Tutkimukset ovat osoittaneet kantojen korjuun hidastavan juurikäävän leviämistä seuraavaan puusukupolveen. Muita sopivia kohteita ovat kuusivaltaiset päätehakkuukohteet kangasmailla. Kohteen tulee olla kooltaan vähintään hehtaari ja sijaita alle viidensadan metrin päässä lähimmältä metsätieltä tai varastointipaikasta. Kosteita ja kivikkoisia paikkoja vältetään ruman korjuujäljen vuoksi. Entä miten metsänomistaja hyötyy kannonnostosta? Metsänomistajalle ei heru kannonnostosta valtion tukia, mutta puunostajat maksavat kannonnostoja risujenkeräysoikeudesta pienen korvauksen. Metsäntutkimuslaitoksen varttuneen tutkijan Juha Laitilan mukaan kantojen korjuu tuo noin parinsadan euron lisäyksen puukauppatiliin hehtaaria kohden laskien. Lehtipuiden kannot säästetään Kannattavaa lähellä tietä Kannot paloiksi Taimi mättääseen
• 16 METSÄLEHTI 21 • 2013 U utukainen kämppäkartano pilkottaa puiden lomasta. Tie kaartuu ennen jokea kämpän pihaan, vieressä on vaja. Kämpän terassilta johtavat vankat pitkospuut rantaan, jossa likellä rantakiviä on juuri valmistunut kota. Kämpästä ylijääneistä hirrenpätkistä vastavalmistunut joelle aukeava mutterikota on viimeisin rakennuskohde tontilla, Pitkoksilla seisoo Itä-Lapin sydämeen tukikohtansa perustanut, Lapin kuumetta alituisesti poteva helsinkiläinen graa?kko Lasse Rantanen. ”Olen parhaillaan pitkällä matkalla. Kuljen kohti Lapin sydäntä ja pyrin tavoittamaan asioita tämän maan tavoista ja identiteetistä omaan sielunmaisemaani,” Rantanen pohtii. ”En halua olla turisti, joka nyppii rusinat pullasta elämyksinä mahtavan maiPITKÄ MATKA LAPIN SYDÄMEEN Graa?kko Lasse Rantaselle ei pelkkä turisti-Lappi riitä. Kämppäprojektin ohessa syntyi kuvitus kirjaan. ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat Lasse Rantanen haluaa oppia tuntemaan lappilaisen identiteetin. ”Kelon arvo on paljon enemmän kuin kuolevan puun hinta.” seman äärellä, vaan tahdon osallistua paikallisen yhteisön toimiin ja tutustua ihmisiin. Haluan myös perehtyä alueen rikkaaseen kulttuuriin ja sen tarinoihin, jopa mystiikkaan”. Monien sattumusten summana ja määrätietoisena pyrkimyksenä Rantanen seisoo nyt kämpän edustalla ja kuuntelee ylävirralta kantautuvaa Hietakosken etäistä ja jatkuvaa kohinaa. Ranta on alkanut riittyä, ja muutamat lähikivet ovat jo jään saartamia. Kymmenvuotias Into-koira osaa jo varoa heikkoja jäitä ja pysyttelee mielellään isäntänsä kanssa kuivalla törmällä. Hetki pitää kuitenkin viivähtää kodassa ja katsella pehmoisella taljalla virran pyörteitä. Olemme Luirojoen rannassa. Kemijokeen laskeva Luiro oli taannoin tärkeä uittoväylä Lapin puiden matkatessa kohti Kemiä. Luiro saa alkunsa Saariselän tuntureiden juuresta retkeilijöiden ja vaeltajien hyvin tuntemasta Luirojärvestä. Joki mutkittelee läpi aapamaiden ennen kuin sen vedet kootaan Lokan tekojärveen. Voimalaitoksen kautta Luiron vedet matkaavat vielä 145 kilometriä välillä rauhallisesti lipuen, välillä koskissakin kohisten. Kämppä oli selviö ”Alun perin oli selvää, että teetän kämpän rakennustyön paikallisilla voimilla ja hankin hirret lähiseudun metsästä”, Rantanen kertoo. Rantanen päätyi pelkkahirteen. Puut sahattiin seitsemän kilometrin päässä kämppätontista Tanhuan kylässä. Hirsityön teki värriöläinen hirsirakentamiseen erikoistunut rakentaja ja poromies. Pieniruutuiset ikkunat teetettiin perinteitä kunnioittaen Pelkosenniemellä. Rantaselle kämpän rakentaminen oli jännittävää aikaa. Graa?kon oman piirus
• 17 METSÄLEHTI 21 • 2013 tuksen pohjalta nousi unelmien kohde. Jännitystä lisäsi kysymys, miten omintakeinen ja eritasoinen kaksilappeinen rakennus sulautuu joen partaalle puiden kätköön. Kaikissa kämpän rakennusvaiheissa mukana ollut Rantanen summaa: ”Olen tyytyväinen, huojentunut ja vähän ylpeäkin”. Lapin sydän Samaan aikaan kämppäprojektin kanssa Rantanen ryhtyi haasteelliseen kuvitustyöhön. Kustantajakonkari Hannu Tarmio pyysi tunnetun ja palkitun graa?kon kirjahankkeensa aisapariksi kuvittamaan Lapin sydän -teosta. Kirja ilmestyi vuonna 2009, toinen painos julkaistiin 2012. Graa?kko Rantanen muuttaa näkemänsä kuviksi raapekartonkitekniikalla. Se on sukua muinaisille puupiirroksille ja kuivaneulagra?ikalle. Hän raapii esiin ”Haluan perehtyä alueen rikkaaseen kulttuuriin ja sen tarinoihin, jopa mystiikkaan.” Into ja Lasse tutkailevat alkavan talven merkkejä vasta valmistuneen kodan edustalla. Lasse Rantasen ”makrokatse” voi tavoittaa esimerkiksi kitukasvuisen juurakon. kartongin mustaksi tussatun pinnan alta valkoisia sävyjä. Tuloksena on kaksisävykuva. Mustavalkoisen työn Rantanen skannaa tietokoneelle, jonka avulla kuva väritetään lopulliseen asuunsa. Kuvituksen myötä Rantasella alkoi tiivis pari vuotta kestänyt kierros eri puolilla Lappia. Tutuiksi tulivat niin Enontekiön ja Inarin ylängöt tunturikoivikkoineen kuin Muonion, Sodankylän, Kittilän ja Savukosken outametsien kynttiläkuusikot ja petäjäharjut. Retkeillessään ympäri Lappia Rantanen loi laajojen maisemakokonaisuuksien ohessa katseen myös jalkojensa juureen. ”Makrokatseen” avulla löytyi herkullisia yksityiskohtia aivan läheltä laakean taivaan alta. Kivenmurikan karttajäkälä ja kelon kyljen uurtuneet ”korkeuskäyrät” ovat löytäneet Lapin sydän -teoksen sivuille uskomattoman hienosti toteutettuina.
• 18 METSÄLEHTI 21 • 2013 METSÄNOMISTAJA HANNU JAUHIAINEN, teksti JUHA OLLILA, kuvat S allalainen eläkeläinen Lauri Kuusela asuu Helena-vaimonsa kanssa Sallan ja Kemijärven puolivälissä sijaitsevassa Isohalmeen kylässä. Kuuselat ovat lisänneet rintamamiestalon metsäalaa hankkimalla sitä lisää. Maata on nyt kaikkiaan noin 400 hehtaaria, siitä metsää tosin vain vajaat kaksisataa hehtaaria. Loppu on erilaisia soita. 78-vuotias Kuusela viettää edelleen runsaasti aikaa metsätöiden parissa. Vanhoja kuusikoita on uudistettu tuottaviksi männyntaimikoiksi, joista osa on ehtinyt jo harvennushakkuuvaiheeseen. Nuorempien riesaksi ovat tulleet hirvet. ”Minulla on näitä hirven syönnille alttiita taimikoita vajaat 30 hehtaaria”, Kuusela kertoo. Yksi, noin kymmenen hehtaarin taimikko sijaitsee lähellä kotitaloa. Sen Kuusela on ainakin toistaiseksi onnistunut varjelemaan hirvituhoilta. Taistelu hirvien kanssa Lauri Kuusela jaksaa puurtaa monenlaisissa metsätöissä. Metsänkasvatuksen riesaksi ovat tulleet hirvet. ”Moottorikelkalla kävin taimikon tarkistamassa lähes päivittäin, mutta siitäkin hirvet pääsivät jonkun taimen yöaikaan syömään.” ”Tästä ei taida enää tukkipuuta tulla”, tuumaa sallalainen Lauri Kuusela hirvivahinkotarkastuksen yhteydessä. Vahinkoarviota tehtäessä taimikon koealat mitataan ennalta määrätyistä kohdista. Korvauksen nykytasosta saa hyvän kuvan kuviolta, jota kävimme katsomassa. Noin 1,7 hehtaarin kuviolla on siellä täällä syötyjä männyntaimia, paikoin vieri vieressä. Osaa taimista hirvet ovat verottaneet jo parina aikaisempana vuonna. Osa parin metrin mittaisista taimista ”Moottorikelkalla kävin viime talvenakin taimikon tarkistamassa lähes päivittäin, mutta kyllä ne hirvet siitäkin jonkun taimen pääsivät yöaikaan syömään.” Hajanaisia tuhoja Viime talvena hirvet verottivat osaa kauempana sijaitsevista taimikoista, paikoin vahingot olivat melkoisia. Kuusela mietti pitkään, tohtiiko ilmoittaa hirvituhot metsäkeskukselle. Korvausten tason alenemisesta oli ollut puhetta metsänhoitoyhdistyksen tupaillassa. Arviointikulutkin jäävät itse maksettaviksi, jos 170 euron korvausraja ei ylity. Kuuselalla oli kuitenkin tuhoaluetta sen verran paljon, että lopulta hän päätyi jättämään arviopyynnön. Metsäkeskuksen metsäneuvoja Kari Välikangas kävi tekemässä vahinkoarvion pari viikkoa sitten. Vahinkoarvioiden teko on viivästynyt, sillä uuden asetuksen mukainen maastotallennusohjelma saatiin käyttöön vasta elokuun puolivälissä.
• 19 METSÄLEHTI 21 • 2013 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Vesakko ei pysty tappamaan kuusia ainakaan viiteen vuoteen istutuksesta, ehkä ei koskaan, jos maanomistaja laiminlyö ensihoidon. Sitä vastoin paha heinikko pystyy tekemään taimikosta vajaatuottoisen. Jos metsänomistaja ei enää pysty hoitamaan heinimistä ja kohde todennäköisesti heinittyy pahoin, ryhdikkään neuvojan kannattaa ehdottaa kemiallista heinäntorjuntaa alusta alkaen. Paljon ei kannata elättää toiveita siitä, että tulevat perinnönsaajat olisivat tulossa huolehtimaan taimikosta. Jo muinaiset suomalaiset tiesivät tämän: ”Vävystä vähäinen apu, tyhjä hyöty tyttärestä.” Jokaisella sukupolvella on omat menonsa, ja heinänpölyssä tarpominen helteisellä kentällä on harvalle mieluisinta kesäpuuhaa. Mutta jos vesat estävät edes hieman heinän kaatumista kuusentaimen päälle, olisiko mahdollista lisätä vesoja uudistusalalla? Temppu ei onnistu käytännössä. Heinä estää tehokkaasti pienten siemensyntyisten lehtipuiden leviämistä. Pientä apua voi tulla juurivesoja tekevästä haavasta, mutta sillä avulla ongelma ei poistu. Jotakin ehkä olisi tehtävissä käyttämällä suuria istutusmättäitä. Etenkin soistuvilla mailla ne saavat usein hyvän lisän siemensyntyisestä lehtipuusta. nolla vaihtoehtoisia viljelyketjuja, jotka eivät vaadi heinimistä. Paljon saavutetaan, jos viljely tehdään heti hakkuun jälkeen kunnollisiin mättäisiin. Mutta metsäalan olisi murrettava myös keskinäisen vaikenemisen muuri, jonka vuoksi ei ole sopivaa puhua kemiallisesta heinäntorjunnasta. Se olisi kuitenkin tehokas keino vaikeilla kohteilla. Vesat auttavat kuusen selviytymistä Tutkijat ovat kiinnittäneet hämmästyttävän vähän huomiota siihen, että joillakin kuusen uudistusaloilla taimet selviävät, mutta toisilla eivät. Heikoimmin selviytyvät kohteet, joilla uhkana on pelkkä heinäja ruohokasvillisuus. Kun runsas materiaali kaataa talvella kuusentaimen, se ei helposti selviä pystyasentoon. Mutta jos istutusalalla on runsas siemensyntyinen tai muu vesakko, tilanne voi olla toinen. Puuvartiset vesat estävät heinää kaatumasta kuusen päälle. Ehkä ne hieman myös vähentävät heinän elinvoimaa. Kuusen kasvu voi kärsiä, mutta se ei tukehdu heinään. Alkuperäinen kuusen runkoluku voi säilyä, vaikka maanomistaja laiminlöisi heinimisen muutaman vuoden ajan. Kun raivaussahaa alkaa laulattaa kuusten ollessa vajaan metrin mittaisia, voidaan saada aikaan loistava taimikko. K un kuusta istutetaan reheville maille, kasvatuksen alkuvaiheessa uhkaa pienten taimien tukehtuminen kilpaileviin heiniin ja ruohoihin. Siksi neuvontaorganisaatiot kehottavat heinimään tuoreet istutusalat vähintään kerran vuodessa, mutta mieluummin kahdesti. Neuvo on hyvä, mutta monesti epärealistinen. Metsänomistajat vanhenevat. Rollaattorin kanssa uudistusalalla ei paljoa saada aikaan. Metsänomistajista yhä suurempi osa on alkutuotannosta vieraantuneita: ei heidän työpanoksensa varaan voi paljoa laskea. Vieraalla työvoimalla teetettynä heiniminen on niin kallista, etteivät metsänomistajat ole halukkaita maksamaan sitä. Ei siis ole ihme, että alkuaan hyvin onnistuneet kuusenistutukset ovat rappeutuneet jopa kasvatuskelvottomiksi. On tapauksia, että muutaman vuoden kuluttua istutuksesta on jäljellä enää 500 heinän kanssa taistelevaa elävää kuusta. Kun realiteetit ovat mitä ovat, kenttä odottaa inVesa on helpompi kuin heinä Haapavesojen ansiosta kuusen tainta eivät ole nujertaneet alleen saniaiset ja muu kasvillisuus. Pituuskasvu on kuitenkin kärsinyt. Metsäneuvoja Kari Välikangas luokittelee syödyt taimet eri vaurioluokkiin. Lauri Kuusela mittauttaa siistit hankintapuupinonsa vielä perinteisin menetelmin. on sen näköisiä, että niistä ei tukkipuuta tule, ei ehkä kuitupuutakaan. Välikangas mittaa kuviolta ennalta määritellyt koealat, luokittelee vahingot vaurioluokkiin ja mittaa taimikon valtapituuden koealan paksuimman taimen mukaan. Tiedot menevät maastotallentimelle, joka laskee saman tien mitattavan kuvion korvauksen suuruuden. Tässä tapauksessa se oli 58 euroa ja sentit päälle. Vähän meinaa Kuuselaa naurattaa, mutta tällä kuviolla tuho katsotaan vielä lieväksi, koska kasvamaan jää kohtalainen taimikko. Vaarana on tietysti, että tulevana talvena hirvet syövät lisää taimia. Korvausten taso aleni Hirvivahingot arvioidaan keväällä voimaan tulleen riistavahinkoasetuksen mukaan. ”Uuden asetuksen säädösten perusteella korvausten taso putosi Lapissa selvästi . Kun ennen sai keskimäärin 150 euroa hehtaarilta, nyt tavanomainen hehtaarikorvaus on alle 100 euroa”, Välikangas kertoo. Korvaustaso aleni, koska aikaisemmin taimikoiden perustamiskustannus laskettiin aina istutuksen taksojen perusteella. Nyt kuivahkojen ja sitä karumpien maiden taksaperusteena on kylvö. Käytännössä kuitenkin lähes kaikki kuivahkojen kankaiden alueet istutetaan. Kun Välikangas on saanut kaikki Kuuselan hirvituhotaimikot inventoitua, Kuusela saa kasvuja laatutappiokorvausta yhteensä 1350 euroa, mikä on verollista tuloa. Käteen jää siten alle tuhat euroa. Lisäksi korvataan arviointikulut, 720 euroa. Vahinkoalaa on kaikkiaan noin 17 hehtaaria. Lisää kaatolupia Kuusela on myös hirvimies ja yrittää siten osaltaan pitää hirvikantaa kurissa. Kuuselan seuralla, Kursun Erällä, on tänä vuonna nelisenkymmentä lupaa. Pyyntimiehiä porukassa on noin 80. Seura sai hirvivahinkoihin vetoamalla lisättyä pyyntilupien määrää. Hirvikannan epätasaisuus näkyy Kemijärven ja Sallan rajamailla: Kemijärven puolella joutsijärveläisillä on vain kahden hirven kaatolupa. Viime talven jäljiltä Lapin pahimpia hirvituhoalueita olivat juuri Sallan Kursun lähialueet sekä Oulangan kansallispuistoon rajoittuva Isokuusikon alue. Lisäksi Kemijärvellä ja Sodakylässä syntyi jonkin verran tuhoja. Hankintaa mönkijällä Lauri Kuuselalla riittää intoa vielä metsänhoitotöiden ja hankintahakkuiden tekoon. ”Rekkakuorman olen yrittänyt vuodessa tehdä. Ikää vain tulee koko ajan lisää ja rekat suurenee.” Kuuselalla on nyt meneillään noin 40-vuotiaan aurausalueen mänty-koivu-sekametsän toinen harvennus. Puut hän ajaa mönkijällä, koska sillä pääsee kätevästi liikkumaan aurausalueen välejä myöten. Kuuselalla on myös vanha maataloustraktori tai kaksikin ja kuormain, mutta mönkijä on kuulemma kätevämpi. Vanha kuormainkaan ei ole jäänyt tyhjän pantiksi. Se on asennettu 50-luvun Nu eld-traktoriin. Sitä Kuusela on käyttänyt ojantekoon. Kuuselan pihapiiriin tuokin hyväkuntoinen piennartie, jonka molemmin puolin on kaivettu ojat. Tietä on 2,3 kilometriä, ja lisäksi siitä lähtee muutaman sadan metrin pistoteitä. Sekä ojat että maansiirtotyöt on tehty vanhalla kourakuormaimella, josta Kuusela on lisälevyin tehnyt maakauhan. Salla
• 20 METSÄLEHTI 21 • 2013 puolestaan piti koneellistumista välttämättömänä. Metsureiden työpaikkojen vähenemisen Simonen laittoi hankintahakkuiden kasvun syyksi. Simosenkin puheista kävi ilmi, että tuolloin ajateltiin metsureiden siirtyvän koneenkuljettajiksi. Siimatraktoreilla aloitettiin ”Tutulta kuulostaa”, toteaa posiolainen metsäkoneyrittäjä Tapio Määttä vanhaa juttua lukiessaan. Määttä oli aloittanut metsäurakoinnin maataloustraktorilla ja siimakoneella 16-vuo tiaana vuonna 1964. Vuonna 1985 hän omisti jo puolenkymmentä metsäkonetta, jotka olivat silloin vielä ajokoneita. Perusmalliset maataloustraktorit hävisivät tehottomina vähitellen markkinoilta. Tilalle tulivat niistä tehdyt erilaiset viritelmät, kuten Ford County. Sellaisen Määttäkin hankki vuonna 1970. 80-luvulla markkinoille alkoi ilmaantua varsinaisia metsäkoneita. Merkkien kirjo oli melkoinen, Määtälläkin oli silloin 6–7 eri merkkistä konetta. Hakkuukoneitakin alkoi ilmestyä metsiin, ja juuri ne aiheuttivat pelkoa metsureiden työpaikkojen vähenemisestä. Määttä hankki ensimmäisen Marttiinin häntämotolla varustetun Kockums-merkkisen hakkuukoneen vuonna 1990. Sen jälkeen Määtällä on ollut lähes kaiken merkkisiä hakkuuja ajokoneita. Parhaimmillaan töissä oli kolmisen vuotta sitten kahdeksan hakkuukonetta ja seitsemän ajokonetta. Lisäksi puunajossa oli kaksi tukkirekkaa. Marjatta-vaimon ohella ? rmassa oli enimmillään töissä 27 työntekijää. ”Kalustoa on nyt vähennetty, kun ikää alkaa kertymään”, kertoo 65-vuotias Määttä. Määttä muistele, että maataloustraktoreita oli puunajossa vielä metsäkoneidenkin aikaan. Metsäkäyttöön varustellut traktorit olivat kuitenkin melko kalliita ajotehoon verrattuna, ja niiden arvo laski nopeasti. ”Taloudellisesti parhaiten pärjäsivät ne isännät, jotka eivät hankkineet kallista metsävarustusta noin sadan hankintakuution vuotuista ajoa varten.” Kuljettajista nyt puutetta Tämän päivän suurin ongelma metsäkonealalla on jatkuva kuljettajapula. Uusia päteviä kuljettajia on vaikea löytää. ”Vikaa on monessa asiassa. Kouluista valmistuneita ei voi ottaa suoraan vaativaan hakkuutyöhön. Toisaalta harjoittelijoitakin on vaikea pitää töissä, koska työn laadun vaatimukset ovat kovat”, Määttä kertoo. Esimerkiksi Metsähallitus mittaa tarkasti laatua. Jos harjoittelija tekee huonoa jälkeä, saattaa urakoitsijalta jäädä seuraava sopimus saamatta. Kilpailutuksessa otetaan laatupisteet huomioon. Kilpailutus onkin Määtän mukaan ajanut monet urakoitsijat ahtaalle. Esimerkiksi Lapissa on parin viime vuoden aikaan mennyt konkurssiin puolenkymmentä isoa metsäkoneyrittäjää. Vuoden 1985 jutussa vielä kaavailtiin, että metsureista tehdään koneenkuljettajia. Näin ei Määtän mukaan käynyt. ”Kaikenlaista kurssitustakin järjestettiin, mutta metsurit jäivät eläkkeelle tai menivät muihin töihin.” MITÄ NYT KUULUU? Metsälehden juhlavuoden sarjassa palaamme vanhoihin juttuihimme ja selvitämme, mitä niiden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. Paljon porua metsä koneista Koneellistumisen pelättiin vievän leivän niin metsureilta kuin hankintaisänniltä. HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva P uunhakkuun koneelllistuminen oli kuuma puheenaihe vuonna 1985, kun uudenmallisia metsäkoneita alkoi ilmaantua metsiin. Koneurakoitsijain liiton seminaarista kertoneessa Metsälehden uutisessa (19/1985) asiaa valotettiin monelta kantilta. Tuolloin valtaosa puusta hakattiin metsurivoimin, metsäkoneiden osuus oli vain viitisentoista prosenttia. Motoja oli noin 300. Lisäksi metsissä touhusi iso määrä hankintahakkaajia, jotka olivat etupäässä maatilojen isäntiä. Hankintapuun osuus puukaupasta oli noin 40 prosenttia. Huolta kannettiin erityisesti metsureiden työllisyydestä, olihan heitä metsätöissä vielä noin 25000. Keskustelua käytiin siitäkin, onko oikein tukea metsänomistajien omaa hankintatyötä verovapaudella. Metsäkoneet olivat yhteinen uhka, jonka arveltiin vievän leivän molemmilta, metsureilta ja hankintaisänniltä. Pohjois-Suomessa oli kuntaja jopa maakuntaliittotasolla vaadittu monitoimikoneiden kieltämistä. Niille oli esitetty myös työllistämisveroa. Tilaisuudessa puhunut silloinen maaja metsätalousministeri Toivo Yläjärvi näki puunkorjuun koneellistamisen tärkeänä keinona alentaa kustannuksia. Metsäteollisuuden työnantajaliiton johtaja Tauno Simonen ”Parhaiten pärjäsivät isännät, jotka eivät hankkineet kallista metsä varustusta sadan hankinta kuution ajoa varten.” Metsälehti 19/1985 Tapio Määttä tekee nykyisin lähinnä vain koneiden siirtoja ja huoltotöitä.
• 21 METSÄLEHTI 21 • 2013 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Raivaussahan terän teroituslaite lupaa helpotusta viilauksen kanssa tuskailevalle. Jyväskyläläinen yrityskouluttaja ja keksijä Veijo Honkamäki kehitti laitteen ensisijaisesti omaan tarpeeseensa. ”Raivaamme omassa metsässämme vesat läheltä maan pintaa, jotta kannot eivät haittaa esimerkiksi mönkijällä liikkumista. Tällöin terä osuu helposti kiveen, ja vaurioituneen terän korjaaminen viilalla on työlästä”, hän kertoo. Koska tarpeeseen sopivaa konetta ei ollut tarjolla, sellainen piti tehdä. Hiomalaitteeksi Honkamäki löysi sahanketjun teroittimen. Koneen rungon hän rakensi itse – ensimmäinen prototyyppi valmistui puusta. Sittemmin runkomateriaali on muuttunut metalliksi. Koneelle on haettu patenttia. Terä oikeaan asentoon Rakenteeltaan Honkamäen laite on yksinkertainen. Runkoon kiinnitetty hiomalaite on akseloitu. Teroitettaessa sitä kallistetaan kohti terää. Terä kiinnitetään rungossa olevaan napaan. Siihen sopii sekä 20-milliselle että tuumaiselle teräakselille tarkoitettu terä. Napaan kiinnitettyä terää voidaan kallistaa 20 astetta molempiin suuntiin. Tämä siksi, että molemmille sivuille haritetut hampaat voidaan teroittaa. Kaikki samansuuntaiset terähampaat hiotaan peräjälkeen. Sitten alusta kallistetaan toiseen ääriasentoon ja teroitetaan toisen puolen terähampaat. Teroitin voidaan säätää 200ja 225-millisille terille. Terä lukitaan viilausasentoon rungon ylälaidassa olevalla stopparilla. Sen asemaa voidaan muuttaa säätöruuvilla. Tämä on tarpeen, kun peräkkäiset terähampaat ovat eripituisia. Käyttö vaatii harjoittelua Honkamäen käsissä teroitin työsti virheetöntä jälkeä. Normaaliterän Raivurin terä kuntoon konetyönä Jyväskyläläiskeksijä kehitti teroittimen, joka tekee viilat kotioloissa tarpeettomiksi. Teroittimen osat ovat hiomalaite, 20 astetta molempiin suuntiin kallistuva alusta napoineen, johon terä kiinnitetään sekä yläreunan stoppari, joka lukitsee terän hiomisen ajaksi. Koneella teroitettu hampaan etureunan muoto vastaa 5,5 millin viilaa. ”Tällaisenkin terän teroitus helpottuu, kun se on muutamaan kertaan koneella hiottu. Sen jälkeen viilauskulmat löytyvät helpommin”, keksijä neuvoo. Toinen ongelma on käsiteltävän terähampaan näkeminen, kun laitteeseen kiinnitetty terä kallistettiin itseä kohti. Katsekontakti löytyi, kun koko laitetta kallisti taaksepäin. Honkamäki korostaa, että alusta alkaen koneella teroitetun terän käsittely on helpompaa. Tällöin terähampaiden muoto ja pituus eivät vaihtele, eikä säätöjä tarvitse muuttaa teroituksen aikana. ”Ideana on, että terät kunnostetaan kotona koneella. Metsässä tehdään käsityönä pelkkä kevyt ylläpitoviilaus. Kiveen sahatun terän voi suosiolla vaihtaa ja sen voi kunnostaa kotona.” Honkamäki kaavailee koneen verolliseksi hinnaksi 150:tä euroa. Toistaiseksi laitteella ei ole jälleenmyyjää. Ensimmäinen kymmenen koneen sarja on valmistunut. viilaus kesti pari minuuttia. Raivaussahan terän hampaiden etureunan kaari muotoutui 5,5 millimetrin pyöröviilalla työstettyä jälkeä vastaavaksi. Terähampaan muoto muistuttaa tehtaan jäljiltä olevaa terähammasta. Ensi kokeilemalla homma ei sujunut yhtä jouhevasti. Tosin tehtäväkin oli haastava. Kuluneen, pariin kertaan kiveen sahatun terän vaihtelevan pituisille hampaille teroituskulmaa piti säätää hammaskohtaisesti. Veijo Honkamäki rakensi raivaus sahan terän teroituslaitteen itse, kun sellaista ei kaupasta saanut.
• 22 METSÄLEHTI 21 • 2013 nun kaatonokat sopivat aukkoihin. Nokattomasta kymppilitran kanisterista tankatessa loiskuu varmasti yli. Virrankatkaisin on itsestään palautuva. Se on kuitenkin sijoitettu niin, ettei sahaa saa sammutettua muuttamatta otetta takakahvasta. Nailonverkosta valmistettu ilmanpuhdistin pysyy puhtaana pitkään. Toisaalta moottori näyttää reagoivan herkästi puhdistimen likaisuuteen ja menettää kierrosherkkyytensä. Ilmanputsari kannattaa siis pitää puhtaana. Saha käynnistyi lähes aina ensimmäisellä vedolla, sekä kylmänä että lämpimänä. Kilpailijoita kevyempi Moottorin sylinteritilavuus on 43,1 kuutiosenttimetriä ja teho 2,2 kilowattia. Runko on kevytmetallivalua. Käyttövalmiina saha painaa 5,7 kiloa – valmistajan ilmoittama ”ilman terälaitetta, tankit tyhjinä” -paino on 4,5 kiloa. Uutuus-Huskun tärkein kilpailija on Stihlin MS 241. Moottoritehoiltaan sahat ovat tasaväkiset. Stihl painoi sata grammaa enemmän kuin Husqvarna. Huskun vanha 242 painaa 5,9 kiloa. Husqvarna on kierroskone, joka tuo mieleen 1980-luvun sahat. Kaasu pohjassa se vinkaisee tehdassäädöin 14900 kierrosta minuutissa. Stihlin kierrokset on rajoitettu 14 000:een. Molemmat kiihtyvät riuskasti. Husqvarna 242 kiersi täydellä kaasulla 15400 kierrosta. Kokeilimme leikkuutehoa sahaamalla 20 sentin kuusipöllin päästä viiden kiekon sarjoja. Huskun ja Stihlin ero oli reilu Ympäri käydään, yhteen tullaan Husqvarna 543 on kuin harvennuksille luotu. Vanhan liiton miehetkin voivat lopettaa legendaarisen 242:n haikailun. Husqvarna 543 XP(G) › Sylinteritilavuus 43,1 cm › Teho 2,2 kW › Suurin kierrosnopeus 14 900 rpm (mitattu) › Polttoainesäiliön tilavuus 0,42 l › Öljysäiliön tilavuus 0,27 l › Ketjujako .325” › Terälaippa 13 tuumaa › Paino 4,5 kg (4,7 kg)* › Paino työkunnossa 5,7 kg › Maahantuoja Husqvarna Oy › Valmistusmaa Japani › Hinta 585 € (635 €) * Ilman terälaitetta, tankit tyhjinä. Paino työkunnossa mitattiin vain kokeiltavanamme olleesta XP-mallista. KOKEILTUA Husqvarna 543X on maineikkaan 242:n sukua suoraan alenevassa polvessa. Tyhjäkäynnin säätöruuvi (T) on erinomaisen hyvin esillä. Bensaja öljytankin täyttöaukot ovat ahtaat. Ilman kombikannua tankkaus käy sotkuiseksi. Erillinen ryyppyhanikka tuo tuulahduksen 1980-luvulta. Primerpumppu on tavallisesta poiketen sahan oikealla puolella. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija H usqvarna 543 valmistetaan Japanissa Xenoahin tehtaalla. Mallin syntyhistoria juontuu hupaisan mutkan kautta 1980-luvun metsurien suosikkiin Husqvarna 242 XP:hen. Xenoah alkoi jo ammoin valmistaa kopiota Huskun suosikkimallista. Vuonna 2006 Husqvarna osti Xenoahin Komatsulta. Eikä aikakaan, kun tuotekehittelijät alkoivat piirrellä nykyisiin päästönormeihin istuvaa versiota mallista. Ympäri käydään, yhteen tullaan. Malli oli valmis jo viime vuonna ja ilmestyi hetkeksi Husqvarnan nettisivuillekin, mutta hävisi nopeasti. Valmistajan mukaan markkinoille tuloa lykättiin talvitestien ajamiseksi pohjolassa. Husqvarna 543 on moderni, mutta hallintalaitteita on – ehkä tietoisesti – ryyditetty 1980-luvun tuulahduksin. Tämä näkyy erillisinä virrankatkaisinja ryyppyvipuina, joista ”länsisahoissa” luovuttiin jo 2000-luvun alussa. Myös keskipakoiskytkimen rakenne on 80-lukulainen. Kytkinpaloja pitelee yhtenäinen jousipanta. Uusissa sahamalleissa kytkinpalojen välillä on irralliset jousipalat. Ahtaat täyttöaukot Tekniikaltaan Husqvarna 543 on ehtaa 2010-lukua. Ilmahuuhtelulla toimiva Xtorq-moottori on vähäpäästöinen, sitkeä ja sähäkästi kiihtyvä. Lisäksi moottori on huomattavan bensapihi. Elektronista Autotune-ohjausjärjestelmää ei ole. Moottori toimi ongelmitta tehdassäädöin, mikä ei kaikilla Xtorq-moottoreilla ole ollut itsestään selvää. Tästä iso plussa. Bensaja öljysäiliön täyttöaukot ovat ahtaat. Kombikansekunti ensin mainitun hyväksi. Vanha kaksneljäkakkonen häviää leikkuutehossa useita sekunteja. Järeää puutakin viisneljäkolmonen puree terhakasti, kunhan ketju on kunnossa. Harvennushakkuille Husqvarna 543 on huippuvehje – kevyt, sähäkästi kiihtyvä ja ketterästi käsiteltävä. Paljon enempää ei voi pyytää. Tarjolla on myös kahvalämmitteinen XPG-malli. Kylmäkahvaisen mallin suositushinta on 585 euroa, lämpökahvat nostavat suositushinnan 635 euroon. ”Hallintalaitteita on – ehkä tietoisesti – ryyditetty 1980-luvun tuulahduksin.”
• 23 METSÄLEHTI 21 • 2013 UUTINEN VUONNA 1993 LAURA KAKKONEN 1990-luvun alun lama heitteli rajusti myös metsäteollisuutta. Metsälehdessä ennustettiin vuonna 1993 nihkeää nousua talouskurimuksen syövereistä. ”Metsälaman pohja alkaa häämöttää. Odotettu elpyminen alkaa kuitenkin perin nahkeasti. Vielä alkusyksyllä odotukset olivat optimistiset. Loppuvuosi on kuitenkin synkentänyt ennusteita” , lehti kirjoitti. ”Taloudellinen kehitys Suomen metsäteollisuuden päämarkkina-alueella Euroopassa on pääsääntöisesti surkeaa. Maailmantalouden elpyminen alkaa suomalaisittain väärästä suunnasta. Kasvua on näkyvissä Yhdysvalloissa ja Kaukoidän uusien talousmahtien Etelä-Korean ja suomalaispolitiikoillekin tutun Taiwanin sekä Kiinan taloudessa.” Sysisynkkä edellisvuosi toi Suomen metsäteollisuudelle 3,5 miljardin markan tappiot. ”Tänä vuonna tuloksen ennustetaan paranevan. Parhaimmillaan ala pääsee muutamia satoja miljoonia plussan puolelle. Suomalaisten hintakilpailukyky on ennätyksellisen hyvä, mutta se on laiha lohtu, kun asiakkaiden rahat ovat loppu. Selkein valonpilkahdus on Yhdysvaltojen talouden elpyminen. Se voi avata markkinoita paperin viennille. Samalla kilpailu Euroopassa lientyy, kun Pohjois-Amerikan metsäteollisuus keskittyy nykyistä vahvemmin kotimarkkinoilleen” , lehdessä todettiin. Monet Euroopan maat olivat yhtä syvällä laman pyörteissä. ”Saksa on juuttunut sitkeään taloudelliseen taantumaan. Kauan odotettu Britannian elpyminen viipyy yhä. Ruotsin talous on repsahtanut niin huonoon jamaan, että sitä voisi jopa nimittää Pohjolan Suomeksi, ellei Suomi myös sattuisi sijaitsemaan Pohjolassa.” ”Varsinkin viime vuodet metsämaineellaan ylvästellyt Suomi on ajelehtinut vailla selkeää metsästrategiaa. Tänä vuonna luvassa voi olla hallituksen metsäpoliittinen selonteko” , lehti arvioi. Sysisynkät lamavuodet KOKEILTUA HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat Polariksen pienimmässä metsämönkijässä, Sportsman 400:ssa, on kaikki tarpeellinen, mutta ei erityisiä hienouksia. Se sopii silti erinomaisesti tavallisen metsänomistajan työvälineeksi sekä harrastuskäyttöön. Polaris 400 on myös hinnaltaan kilpailukykyinen vaihtoehto. Syksyn kampanjahinta on hitusen alle 6 000 euroa. Malli sopii etenkin niille metsänomistajille, joilla mönkijän käyttötarkoitus painottuu omien polttopuiden ajoon ja metsätalouden hoitotöihin. Rankakuormat, taimet ja raivaussahat kulkevat kätevästi matkassa. Liikkuminen on jouhevaa hankalissakin paikoissa. Polariksen järjestelmä pitää vedon Halpa perusmönkijä Polaris Sportsman 400 on edullinen mutta laadukas perusmönkijä monenlaiseen harrastuskäyttöön. Polaris 400 on kelpo mönkijä harrastuskäyttöön ja vaativampaankin puunajoon. Polariksen mittaristosta löytyy kaikki tarpeellinen. Polaris Sportsman 400 H.O. › Moottori 455 cm › Teho 30 hv › Jäähdytys neste › Jarrut levyjarrut › Maavara 28 cm › Polttoainesäiliö 15,5 l › Paino 312 kg › Hinta 5 990 € päällä kaikissa pyörissä, eikä erillisiä etupyörästön lukkoja tarvita. Ohjaus pysyy kevyenä tiukissakin paikoissa. Painoa 400-kuutioisella mönkijällä on noin 40 kiloa vähemmän kuin esimerkiksi Polarik sen 850-mallissa. Ero ei tunnu suurelta, mutta kun mönkijää joutuu käsivoimin liikuttelemaan hankalissa paikoissa, keveydestä on etua. Koska tehoja ei ole kovin paljon, kaasun toiminta on maltillista. Tätä mönkijää ei vahingossa hyökkäytä peräkärrystä auton perään, vaikka väärä vaihde sattuisikin päälle. Kuormankin kanssa Polaris lähtee kevyesti liikkeelle. Polariksen 400 mallissa ei ole sähköistä bensansyöttöä ja käynnistystä avitetaan normaalilla rikastinvivulla. Se on jousitoiminen eikä jää vahingossa päälle. Mittaristosta löytyvät kaikki toiminnot, joita tämän luokan mönkijässä tarvitaan. Suojamuovi tarpeen Polariksen pohja on kohtalaisen hyvin suojattu, mutta erillinen suojamuovi on hyvä asentaa jo ostovaiheessa. Muovipohjan kanssa on mukavampi liukua kivien ja kantojen yli, jos maavara käy tiukaksi. Maavaraa Polariksessa on 28 senttiä. Polariksen akku on hieman hankalassa paikassa takalokasuojan alla. Peräkärryn sähkövinssin johtojen asentaminen akkuun oli vaikeaa, koska johtojen kiinnityspulttien mutterit ovat mönkijöiden akussa irrallaan. Ne tipahtavat helposti pois koloistaan, jos akkua joutuu kallistamaan. Polariksessa tehdasasentaja oli ratkaisut tämän ongelman kiilaamalla mutterit ohuilla puutikuilla paikoilleen. Polariksen peräkoukku on erillisen varren päässä ja ulottuu normaalia kauemmaksi taakse. Peräkärry on siten helppo irrottaa ja laittaa paikoilleen. Koeajossa ollut puomivinssillä varustettu peräkärry oli sen verran etupainoinen, että keula nousi hieman pystyyn, vaikka takajousitus säädettiin tiukimpaan mahdolliseen asentoon. Mönkijällä ajettiin myrskyn kaatamista puista tehtyä kuitupuuta noin 15 kuutiometriä ilman ongelmia. Moottorin teho riitti hyvin täysienkin puukuormien vetämiseen tasaisessa maastossa. Tämänkokoinen mönkijä riittää mainiosti useimmille metsänomistajille. Suurempi voi olla tarpeen, jos käytössä on kuormainperäkärry.
• 24 METSÄLEHTI 21 • 2013 RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat O n eri asiaa omistaa Ferrari kuin koeajaa Ferrari. Vertaus sopii yhtä lailla autokuin erätoimittajan työhön. Niinpä kenenkään tuskin kannattaa kateilla, jos meikäläinen kirjoittaa käyneensä metsällä eräällä Euroopan kalleimmista jahtireviireistä. Ainakaan siihen ei ole aihetta. Ennemminkin ajatukseni on kertoa luontomatkailuista hylättynä hyödykkeenä, joka Suomessa lymyilee lapsipuolena miljoonien hehtaa rien metsiköissä. Alpeilla metsän arvo mitataan luina, ei puina. Maassa maan tavalla ”Olen asunut Alppien äärellä koko ikäni ja kirjoitan metsästyksestä työkseni, mutta silti kaadoin ensimmäisen gemssini vasta pari vuotta sitten”, paljastaa itävaltalaisen Der Anblick -metsästyslehden nelikymppinen toimittaja Stefan Maurer. Syy on yksinkertainen. Se maksaa. Ja paljon. ”Itävallassa gemssien kaatoTyyriit terveiset Tirolista Alppikoira kuului metsästysyhtiön kiinteään kalustoon. Tällä kertaa sille ei onneksi ollut käyttöä, sillä saalis kaatui paikoilleen. Gemssi: pienet sarvet, kallis kaataa. Siis Alppien arvoriistaa. Metsästysauton takalasin tarra paljasti, mitä oltiin tekemässä ja missä. Alppirinteillä päivän aikana kohdatut puolen tusinaa vaeltajaa olivat poikkeuksetta kiinnostuneita metsästyksestä kertoillen avoimesti, missä olivat gemssejä nähneet. aiheuttamat vahingot valtion kerääminä pyyntilupamaksuina. Muualla maailmassa riistan aiheut tamista metsäja maatalousvahingoista heruu harvoin penniäkään. Maanomistajat vuokraavat maansa markkinatalouden määrittämään hintaan ja peittävät sillä eläinten aiheuttamia tuotantotappioita. Toisaalta, jos mailla ei ole riistaa, jää maakin vuokraamatta. Suomessa riistatiheydet ovat luonnollisesti alhaiset, joten eurooppalainen systeemi ei meillä toimisi. Nykyjärjestelmä takaa tasapuolisen korvauksen kaikille maanomistajille. Liikevaihto jopa miljoona euroa Eräs Itävallan parhaista jahtireviireistä sijaitsee Scharnitzissa Tirolin osavaltiossa. Reilun 12000 hehtaarin vuosivuokra on 400000 euroa. Summa jakautuu maita omistavien tahojen kesken. Reviirin pitkäaikainen vuokralainen on kolmen ammattimetsästäjän muodostama metsästysyhtiö. ”Kyllä tämä ihan kannattavaa liiketoimintaa on”, myöntää Josef, yksi kolmesta ammattimetsästäjästä. ”Vaikka kyllä maailmantalouden kompurointi näkyy meilläkin. Hintoja on jouduttu alentamaan ja varausjonot ovat lyhentyneet.” Kohteliaisuussyistä en tivaa tarkkoja taloudellisia tunnuslukuja. Josef paljastaa gemssejä kaadettavan Itävallan Alpeilla metsästysmaan vuosivuokra kipuaa jopa puoleen miljoonaan euroon. maksut pyörivät parista tuhannesta eurosta ylöspäin. Päälle vielä metsästys-, majoitusja muut palvelumaksut, niin voi ynnäillä, ettei jahtireissusta selviä alle 3000 eurolla.” Vertaamme tilannetta Suomeen. Meillä hirvenmetsästys on ”jokamiehenoikeus” ja metsästysmaat vuokrataan useimmiten vastikkeetta. Siten riistakannat pysyvät yhteiskunnallisesti sovitun kipurajan alapuolella ja metsästäjät maksavat hirvien vuosittain 70–80 yksilöä. Lasken niistä kertyvän kaatomaksuina pyöreästi 200000 euroa. Päälle saksanhirvet, metsäkauriit ja villisiat sekä riistanlihan myynnistä kertyvät tulot. Arviolta yrityksen liikevaihto voisi huippuvuonna kivuta miljoonaan euroon. Siitä pois vuokra, konekalusto sekä muut kiinteät kustannukset. Talvisin riistaa ruokitaan voimakkaasti, joka lienee kausityöntekijöiden palkkojen ohella suurin muuttuva kustannus. Karkeasti laskien osakasta kohti voisi jäädä hyvänä vuonna noin 50000 euroa. Töissä ollaan heinä-joulukuussa periaatteessa koko ajan. Talvella ja keväällä jahtikauden ulkopuolella korjataan ja kunnostetaan paikkoja ja laitteita sekä tehdään riistanhoitotöitä. Epäilen, että moni saa vastaavan ansion vähemmälläkin uurastuksella.
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 21 • 2013 25 Metsälehden numerossa 19/2013 Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava harmitteli turvemaiden metsien uudistamisvelvoitetta. Lakiuudistuksen mukaan metsänomistajalla on hakkuun jälkeen velvollisuus uudistaa ojitetun suon puusto, jos sen kasvu ylittää vuodessa yhden kuutiometrin hehtaarilla. Sulkava perustelee harmistustaan lähinnä ympäristönsuojelullisilla kriteereillä, erityisesti uudistamisen jälkeen tarvittavan ojien kunnostuksen aiheuttamalla vesistökuormituksella. Sulkavan murheeseen voi yhtyä myös taloudellisesta näkökulmasta. Lakiesitys ei nimittäin ota ollenkaan huomioon sitä, että huomattavalla osalla turvemaista puuston kasvu tai edes elossa pysyminen on perustunut lannoitukseen. Suomessa on eri arvioiden mukaan jopa miljoona hehtaaria niin kutsuttuja kalinpuutossoita, joissa puuston kasvattamisen edellytyksenä ovat 20–30 vuoden välein toistuvat lannoitukset (Hyvän metsänhoidon suositukset turvemaille, Tapio 2008). Vaikka nämä alueet jo tehtyjen ojitusja lannoitusinvestointien takia kannattaa kasvattaa uudistuskypsiksi, ei niiden metsittäminen ja jatkokasvattaminen enää uudistushakkuun jälkeen ole metsänomistajalle taloudellisesti kannattavaa. Tai ainakaan kukaan ei sitä voi metsänomistajalle taata tilanteessa, jossa kalinpuutossoiden puunkasvattamisen kannattavuudesta uudistushakkuun jälkeen ei vielä ole tutkimustuloksia. Myös lannoittamatta pärjääviin suometsiin sisältyy kyseenalaisia kohteita uudistamisvelvollisuuden näkökulmasta. Mikäli viljavuudeltaan karuilla kasvupaikoilla joutuu tekemään yhtään mitään toimenpiteitä (maanmuokkauksia, istutuksia, hieskoivikon raivauksia ym.) vakiintuneen taimikon aikaansaamiseksi, tuleva puuston kasvu ei välttämättä riitä kompensoimaan uudistamistöistä syntyneitä kuluja. On siksi helppo yhtyä Sulkavan näkemykseen turvemaiden metsien uudistamisvelvoitteen poistamisesta metsälaista. Kun metsän kasvatus ojitusalueella on ollut metsänomistajan mielestä taloudellisesti kannattavaa, hän jatkaa sitä uudistushakkuun jälkeenkin ilman lain määräämää pakkoa. Kun kannattavuudesta ei ole varmuutta, metsänomistajalla täytyy olla täysi oikeus sijoittaa rahansa vähemmän riskialttiisti. MIKA NIEMINEN Riihimäki Kannattamatonta uudistamista Ti m o To iv an en Timo Toivanen tarkkailee metsämaailman ilmiöitä Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueen metsäneuvojana. Illan hiljaisina hetkinä havainnot piirtyvät paperille hauskoiksi kuviksi. PILAPIIRROS LUKIJALTA LUKIJALTA LUKIJALTA LUKIJALTA Vähän väliä voi lukea väitteen, että metsän monimuotoisuus kaventuu mm. siitä syystä, ettei meillä ole tarpeeksi lahopuuta. Tämä on yksi perusteista esimerkiksi silloin, kun hallituspuolueista ehdotetaan, että kannot tai latvus eivät olisi bioenergian tuottamisen kannalta kestäviä. Lahopuuta käytetään perusteena silloinkin, kun vaaditaan metsälakiin korvauksetta suojeltaviksi kohteiksi uusia korpityyppejä. Lahopuun katoamiseen vedotaan ja metsänhoitoomme ujutetaan uusia vaatimuksia EU:n kautta. Toisaalta metsiemme ongelmana ovat kirjanpainajajien aiheuttamat tuhot. Esimerkiksi Metsä-Savossa kuusikoita on jouduttu hakkaamaan kirjanpainajan vuoksi jo yli 10 000 kuutiota. Metsäihmiset tietävät, että tuhoilla on suora yhteys metsässä oleviin lahopuihin. Viime vuosien myrskyt ovat pistäneet puita nurin surutta. Vaikka suurimmat tuhot on saatu korjattua, on metsissä paljon kaatunutta puuta, jota ei ole joko kannattanut korjata tai joita ei yksinkertaisesti ole huomattu. Nykyisessäkin metsätuholaissa on toki korjuuvelvoite. Edelleen on paljon metsälöitä, joissa ei ole käyty kymmeniin vuosiin. Metsätuhojen ennaltaehkäisyyn tähtäävä uusikaan lakiehdotus ei ratkaise ristiriitaa metsälain monimuotoisuuden turvaamistavoitteen ja metsätuholain korjuuvelvoitteen välillä. Metsäntutkimuslaitoksen tulee selvittää, onko meillä tarvetta lisätä lahopuun määrää sääntelyllä. Kovakuoriaisten uhanalaisuus on ainakin viimeisimmän tutkimuksen mukaan pienentynyt. Lahopuun määrä oli kasvussa jo edellisessä, vuoden 2008 inventoinnissa. Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi Metsähallituksen tekemät, sotatannerta muistuttavat lahopuuraiskiot, joissa monitoimikonein katkotaan puita poikki muutaman metrin korkeudelta, ovat typeryyden huipentuma. Rahoille olisi muutakin käyttöä. Entäpä jos uusi sääntely, jonka tavoitteena on lisätä lahopuiden määrää, on sekä turha että jopa metsiemme kannalta vaarallinen? Haluan pelastaa uhanalaisia lajeja, mutta tosiasioihin pohjautuen. ANNE KALMARI kansanedustaja, kesk. Eikö lahopuu jo riitä? Viime vuonna Metsälehdessä oli kilpailu siitä, kuka löytää pisimmän vuosikasvaimen. Pisin oli 138-senttinen, minun toiseksi tullut oli 136–137 senttiä pitkä. Samasta taimikosta löytyi myös nyt pitkiä kasvaimia. Mittasin ja kuvasin kaksi. Ne olivat 135–140 sentin mittaisia. Taimikko on istutettu 2005. Myyrätuhot olivat seuraavina vuosina melkoiset, kaksikin kertaa täytyi taimikkoa täydentää. Lienevätkö myyrät lannoittaneet, kun taimet ovat nyt hyvässä kasvussa. Pisimmät ovat 5–6-metrisiä. KAUKO PIHLAJAMÄKI Ikaalinen Taas pitkä vuosikasvain Seitsemän kesää sitten metsässäni tehtiin kunnostusja täydennysojitusta. Edellisen omistajan aikana siinä oli tehty parinkymmenen hehtaarin päätehakkuu. Sen jälkeen se oli aurattu ja istutettu männylle. Ne olivat hirvet syöneet, lähes joka ainoan. Otin urakakseni aukon istuttamisen vähitellen kuuselle ja raivasin palteiden tiheät koivuvesaikot harvemmiksi. Olin siihen aikaan palkkatöissä. Istuttamatta oli vielä neljän hehtaarin alue. Sanoin ojamiehelle, että hän laikuttaisi sen siinä samalla. Näin hän tekikin – ojakauhalla. Nyt se alue on täynnä metrisiä ojan pätkiä ja ylösnousseita isoja kiviä. Sanotaan, että routa tasaa. Ei ole tasannut. Tuta sain näistä ojista, kun perkasin sen viime kesänä. Liikkuminen raivaussahan kanssa siellä oli hankalaa, kun putosin aina välillä heinän ja vesakon alla oleviin ”ojan pätkiin”. Vertailun vuoksi raivasin samalla edellisen kesän samanmoiset istutukset, jotka oli tehnyt asiansa osaava kaivurimies. Keräsin mönkijällä siltä alueelta syksypuolella hakerankaa yhteensä noin sata kiintokuutiota. Mukana päällä moottorisahakokoon kasvaneet isot koivut, jotka useimmat hirvet olivat taitelleet. Homma onnistui hyvin. Vain kokoojaurilla vahingoittui kuusen taimia, jotka jäivät useasti ajokoneen renkaiden alle. Joutivatkin jäädä, jos ei kerran mönkijällä mahtunut ajamaan välistä. Kemeratuen kanssa pääsin ihan mukavaan ansioon. Oja-alueella keräilyhommasta ei tullut mitään. Pari kertaa mönkijän kaaduttua luovutin homman. Toivottavasti siellä joskus isommat koneet pysyvät pystyssä. TAPANI SYRI Somero Tyhmäilin minäkin
• 26 METSÄLEHTI 21 • 2013 Metsäalalla ymmärretään väärin tuotantotoiminnan peruskäsite, tuotannon tehokkuus. Talouselämässä tehokkuudella tarkoitetaan kustannustehokkuutta, metsäalalla teknistä eli määrätehokkuutta. Metsätalouden suunnittelukomitea määritteli vuonna 1961 puunkorjuun tehokkuuden työn tuottavuudeksi, jota mitataan työtunnin kuutiometreillä. Komitean jäsenet olivat maan johtavia metsäammattimiehiä, ja komitean pääsihteeri oli metsäntutkimuslaitoksen professori. Kustannusten minimointi ei 50 vuoteen ole ollut puunkorjuussa ensisijainen tavoite. Sen sijasta on maksimoitu koneiden tuntituotosta aina raskaammilla metsäkoneilla. Tehokkuuden väärinymmärtäminen on tuonut metsäalalle megaluokan vääristymiä. Metsiin tuotiin puunajon erikoiskone metsätraktori. Sen tuntituotos oli silloin käytössä olleen maataloustraktorin tuontituotosta korkeampi, mutta korkeat pääomakustannukset nostivat metsätraktorin kustannukset kuutiometriä kohden maataloustraktorin kustannuksia korkeammiksi. Se näkyi silloisista taksataulukoistakin ja todettiin myös metsätalouden liikeopin oppikirjassa, josta oheinen gra? ikka. Pääosa puukaupoista oli 1960-luvun alussa tienvarsikauppoja, joissa puunmyyjät olivat korjuutyön urakanantajia, jos eivät itse tehneet korjuuta. He eivät hyväksyneet metsiinsä metsätraktoria, kun edullisempaakin korjuuta maataloustraktoreilla oli tarjolla. Metsäyhtiöt ottivat metsänomistajalta urakanantajan oikeudet torjumalla tienvarsikaupat ja siirtymällä pystykauppoihin. Samalla syrjäytettiin metsänomistajat korjuutyöstä niin omassa metsässä kuin palkkatyöstäkin. Syrjäyttäminen on vääristänyt metsätalouden toimialan käsitteen. Kun pystykaupoissa metsäyhtiö on korjuutyön urakanantaja, puusadon korjuu on alettu ymmärtää puunjalostuksen toimialalle kuuluvaksi metsäyhtiöiden työksi. Metsätaloudeksi ymmärretään vain puunkasvatus. Koneurakoitsijoiden palkat kuitenkin maksaa puun myyjä. Metsäyhtiö perii palkat etukäteen vähentämällä ne puunmyyjän bruttotulosta (tehdashinnasta). Metsäyhtiö siis korjaa puuta metsänomistajan rahalla ilman Tehokkuus on ymmärretty väärin TUTKIJALTA KIRJA maksajan vastuuta. Puun myyjä ei tiedä bruttotuloaan eikä siitä vähennettyä palkkasummaa, sillä pystykaupassa sovitaan vain jäännöksestä (kantohinnasta). Puunkorjuutyön ottaminen pois maatilayrittäjiltä romahdutti tilojen talouden, sillä talvikauden puunkorjuu oli siihen aikaan monille tiloille välttämätön tulojen lähde. Seurauksena oli katastro? , joka tunnetaan ”suurena muuttona”. Iso joukko viljelijöitä lopetti tilanpidon ja muutti Ruotsiin ja kaupunkeihin Euroopan suurimmassa rauhan ajan muuttoliikkeessä. Metsäkoneiden korkeita pääomakustannuksia pyritään hillitsemään alistamalla koko metsätalous metsäkoneiden tarpeille. Koneet vaativat avohakkuita, suuria puukauppoja ja puun kesäkorjuuta. Kesäkorjuuta varten on rakennettu tiheä metsäteiden verkosto. Tehokkuuden väärinymmärtäminen kertoo liiketaloudellisen osaamisen puuttumisesta metsäalalta ja väärinymmärretyn tehokkuuden toimeenpano metsätalouden toimintaympäristön vääristymisestä. Ympäristöä vääristävät metsänhoitajien ammattikulttuurin asenteet ja metsäalan organisaatiot. Metsänhoitajien ammattikulttuuri on muotoutunut metsähallituksen virkamiesten kulttuurina 1800-luvulla. Liiketaloudellinen osaaminen jäi puutteelliseksi, koska valtion metsätalous ei ollut yritystaloutta. Kun metsänhoitajat tulivat yksityismetsiin 1900-luvun alussa, ammattikunta sai vapaat kädet järjestää tarvittavat organisaatiot. Tuloksena olivat vahvoilla valtaoikeuksilla varustetut ilman valvontaa toimivat hallinnon laitokset, nykyiset metsäkeskukset. Poliittinen valvonta eliminoitiin eriyttämällä metsäkeskukset valtion hallinnosta. Metsänomistajien edunvalvonta eliminoitiin antamalla edunvalvonta hallinnon elimille, metsänhoitoyhdistyksille. Metsänomistajia on siis sata vuotta ohjattu tehottomaan metsätalouteen lähes rajattomalla vallalla ja puutteellisella ammattitaidolla. Sen tuloksena metsätalous on kaaoksessa niin yritystoimintana kuin metsien käsittelynäkin. Kaaos piilotetaan massiivisella tiedotuksella ja teknisesti tehokkaiden koneiden työnäytöksillä niin kuin ”Keisarin uudet vaatteet” -sadussakin. LAURI VAARA Artikkeli perustuu kirjoittajan maaliskuussa tarkastettuun väitöskirjaan ”Metsänhoitajien maa”. sa paljastuukin aivan toisennäköinen otus: synkeän musta toukka, jota koristavat kirkkaankeltaiset raidat ja omituiset, kärjestään airomaisesti laajentuneet karvat. Musta-keltainen asu varoittaa koskemasta, sillä monet raitapaidat ovat myrkyllisiä, pahanmakuisia tai kiukkuisesti pistäviä. Ehkä leppäyökkösenkin toukka on kerännyt suojakseen kasvien haittaaineita, tai sitten se vain huijaa ja luottaa siihen, että lintu on jo kokenut raitaisten eläinten kelvottomuuden. L innun uloste on kaksiväristä. Valkoinen osa on kiinteää virtsahappoa, tummassa osassa ovat sulamattomat ravinnon jäänteet kuten kasvikuidut ja hyönteisten kitiinipanssarit. Kesällä linnunkakka ei houkuttele ketään. Se kuivahtaakin niin pian, etteivät edes kärpäset siitä kiinnostu. Seuraava sade huuhtoo kakan pois kasvin lehdeltä. Linnunkakan hyljeksintään turvaa moni hyönteinen. Mustavalkoinen väritys ja linnunkakan muoto antavat turvan lehvästössä kierteleviltä saalistajilta. Leppäyökkösen toukka on taitavimpia linnunkakan matkijoita. Yöllä se täyttää suolensa lehtimassalla, mutta päivän lepää julkeasti kaikkien nähtävillä lehden yläpinnalla, missä aurinko mukavasti lämmittää ja nopeuttaa ruoan sulamistakin. Tavallisesti se on vielä ongenkoukkumaisesti mutkalla, mikä vain vahvistaa paskamaista ulkonäköä. Aikuisena toukka olisi liian iso tintin ulostetta matkimaan. Viimeisessä nahanluonnisIkävä ulkonäkö pelastaa Leppäyökkösen nuori toukka näyttää aivan linnun kakalta, ja siksi lehvästöstä ruokaa etsivät pikkulinnut jättävät sen rauhaan. Ralf Henriksson: Halla hanhen hartioilla. Myllylahti Oy, 2013. 299 sivua. Hinta 20 euroa. Talouselämän johtotehtävissä, viimeksi Finnforestin vaneriteollisuuden talousjohtajana toiminut Ralf Henriksson siirtyi oravanpyörästä oman metsänsä hoitajaksi Ikaalisiin. Metsänhoitotöiden lomassa mies on koostanut moninaisilta kalaja jahtireissuiltaan kertyneet muistot eräkirjaksi. Sisällöltään ”Halla hanhen hartioilla” ei yllätä. Muutaman sivun tarinat on koottu metsäja vesilintumetsiltä, hirvijahdeista ja kalareissuilta eri puolilta Suomea. Välillä ollaan Emäsalon vesillä haukijahdissa, välillä Paatarilla sorsia naakimassa. Myös metsätyöt pääsevät esille, kun hankintahakkaaja ei voi vastustaa pyypesueen kutsua vaan moottorisaha pitää käydä autolla vaihtamassa pyssyyn. Reissussa ollaan äijäporukalla, kuten eräkirjoissa yleensä. Sisällöltään kirja vaalii lajityypin perinteitä. Tarjolla on konstailemattomia eräjuttuja niistä kiinnostuneille. Teksti on eloisaa. Henrikssonin tapa kirjoittaa on kiinnostava, ja teksti jämäkkää. Välillä hillityn epäsovinnaista ja hauskaakin, mikä palkitsee lukijan. Amatöörisarjan eräkirjailijoille ominaista Veikko Huovisen tai A.E Järvisen ontuvaa imitointia tästä kirjasta ei löydä. Melkeinpä toivoisi, että Henriksson innostuisi muistelemaan myös työuralla kokemaansa. Hänellä olisi kirjoittajana kaikki edellytykset luoda eläviä tarinoita talouselämämme lähihistoriasta. MIKKO RIIKILÄ Erätarinoita elävästi SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Kuitupuun kuljetuskustannukset vuonna 1973 Markkaa / m 20 18 16 14 12 10 8 6 Kilometriä 3,0 2,8 2,6 2,4 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 Metsätraktori Hevoskuljetus Maataloustraktori
• 27 METSÄLEHTI 21 • 2013 KUOLLUT KIRJA Lassi Rautiainen ja Ilpo Kojola: Taistelijat. Articmedia 2013. 160 sivua. Hinta 55 euroa. Valokuva sudesta vielä pari vuosikymmentä sitten luontovalokuvaajalle todellinen onnenpotku. Lähinnä niitä saatiin tallennettua karhujen valokuvaamisen oheistuotteina, kuten myös ahmakuvia. Lassi Rautiainen on tämän petovalokuvaamisen pioneereja Suomessa. Hän tuli samalla kehittäneeksi nyttemmin menestykseksi osoittautuneen ja miltei koko itärajalle levinneen matkailukonseptin: turisteille tarkoitetun petojen katselun ja valokuvaamisen piilokojuista, eli wildlife-matkailun. Rautiaisella kävi vuosia ja vuosikymmeniä jatkuneen haaskaruokinnan kanssa vuosituhannen vaihteen jälkeen onnenpotku. Hänen Kuhmoon, itärajan pintaan järjestämässä ”ravintolassa” alkoi vierailla karhujen ohella myös susia. Rautiainen ei tyytynyt vain valokuvaamaan susia omassa rauhassaan, vaan tuotteisti siitä omien sanojensa mukaan susistudion, Euroopan parhaan paikan katsella ja valokuvata Venäjän rajalla elävää villiä sutta. Nyt tämän susistudion tuotteet eli Rautiaisen susikuvat on julkaisEnsimmäinen kuvateos Suomen susista Lassi Rautiaisen Kuhmossa sijaitsevassa ”susistudiossa” vierailee sekä karhuja että susia. tu näyttävänä kirjana, jossa pääosin näistä pedoista otettuja valokuvia on 170. Taistelijat-kirja on samalla oiva osoitus sitkeästä työstä, joka palkitsee tekijänsä. Kuvillaan Rautiainen pystyy osoittamaan susien sukulaissuhteet, muodostuneet laumojen alfaparit ja pentueet sekä käytöksen niiden kohdatessa muita petoja. Tähän myös kirjan nimi viittaa. Etenkin päälaelta nahattomaksi revitty ahmankuva pysäyttää: luonto on joskus armoton. Toisaalta jäin pohtimaan kirjan huikeita kuvia katsellessa ja tekstiä lukiessani, että ainekset parempaan tietokirjaan susista – joista maaseudun asujat, luontoväki ja metsästäjät ovat käyneet tiukkaa debattia – olisivat olleet miltei kasassa. Se olisi ollut todellinen uroteko susien puolesta. Nyt kirja jää – petotutkija Ilpo Kojolan Kuhmon susista kertovasta tekstiosuudesta huolimatta – lähinnä kertomukseksi susien valokuvaamisesta. Tekstistä jää sellainen käsitys, että tekijä on susien puolella, mutta vain koska niitä voidaan käyttää Helsingin yliopiston kansantaloudellisen metsäekonomian emeritusprofessori Päiviö Riihinen kuoli syyskuun 12. päivänä pitkän ja vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 2. marraskuuta 1926 Pielavedellä karstulalaiseen metsäteknikkoperheeseen. Riihinen kävi oppikoulun Jyväskylässä. Metsänhoitajaopintojen jälkeen hän opiskeli vuoden ASLA-stipendiaattina Berkeleyssä, Kalifornian yliopistossa ja väitteli maatalous-metsätieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1962 professori Eino Saaren ohjauksessa. Vuotta myöhemmin hän alkoi hoitaa kansantaloudellisen metsäekonomian professorin tehtävää, mikä jatkui eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1993. Riihinen oli aikaansa edellä ollut uranuurtaja kansantaloustieteen soveltamisessa metsätaloudellisiin kysymyksiin. Myös metsäpolitiikan tutkimuksessa Riihinen teki pioneerityötä. Hän selvitti ensimmäisenä metsänhoidon tason vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä metsänomistajien keskuudessa. Tätä ei Euroopassa ollut tutkittu lainkaan. Hänelle taloustiede oli osa yhteiskuntatieteitä ja yksityismetsänomistajan päätöksentekoa hän analysoi sosiologisesta näkökulmasta. Myös hänen raakapuumarkkinoita koskeva tutkimuksensa avasi uuden aihealueen. Kaikista näistä teemoista on sittemmin tullut metsäntutkimuksen avainalueita, jotka palvelevat metsäpolitiikan suunnittelua. Maatalous-metsätiteellisessä tiedekunnassa Riihisen hallinnolliset kyvyt olivat monipuolisesti käytössä. Hän toimi aktiivisesti myös kansainvälisissä tehtävissä, kuten YK:n työjärjestö ILOssa, Dar-es-Salaamin ja Nairobin yliopistoissa metsäekonomian professorina sekä useissa asiantuntijatehtävissä kehitysmaissa. Päiviö Riihinen oli kansainvälisesti arvostettu tieteenalansa edustaja ja toimi aktiivisesti kansainvälisen metsäntutkimusjärjestön IUFROn tehtävissä, joihin veti mukaansa kolleegojaan ja oppilaitaan. Verkostoitumisesta ei sillon vielä puhuttu mutta kansainvälisen vuorovaikutuksen merkitys tuli hänen ansiostaan itsestäänselvyydeksi metsäekonomisteille Suomessa. Taitavana, älykkäänä ja nopeana sanan käyttäjänä hän oli innostava opettaja ja koulutti Suomeen vahvan metsäekonomistikunnan. Riihinen oli tutkijana vapaa ideologisesta painolastista ja poikkesi ajattelussaan metsätieteen perinteisestä valtavirrasta. Hänen huumorintajunsa, erityisen terävä sanan säilä ja räväkät kannanottonsa olivat oppilaille inspiraation lähteitä mutta metsäalan vaikuttajille usein liikaa. Vasta viime vuosina on alettu laajemmin ymmärtää metsien hoito ja käyttö taloudellisena toimintana ja että metsätalouden kansalliset tavoitteet on määriteltävä demokraattisen politiikkaprosessin kautta eivätkä voi olla metsäalan sisäinen asia. Päiviö Riihinen oli innokas liikunnan harrastaja joka teki Karstulan kesäpaikallaan itse metsätyöt sekä rakensi uutta ja kunnosti vanhaa. Sairauden vaivaamat loppuvuodet olisivat olleet raskaita kantaa ilman Marita-vaimon rakastavaa tukea. MATTI KELTIKANGAS OLLI HALTIA MARKKU SIMULA Kirjoittajat ovat Päiviö Riihisen oppilaita, työtovereita ja ystäviä. Professori Päiviö Riihinen matkailutarkoituksien hyödyntämiseen ja Rautiaisen susistudion suoranaiseen mainostamiseen. Kuvissa minua häiritsee susien elämää jonkin verran tuntevana se, että ne ovat kuvattu pääosin aivan aavalla ja märällä nevasuolla, jossa luontaisesti karhut ja sudet eivät ilman ruokatarjoilua karhujen aktiiviaikaan liiemmin viihdy. Puutteistaan huolimatta Taistelijat on vankka päänavaus susista kertovien valokuvakirjojen saralla. ARI KOMULAINEN La ss i R au tia in en
• 28 METSÄLEHTI 21 • 2013 www.metsalehti.?/media Meidän kiirepäivät on helppo ennustaa etukäteen, kun ilmoittaa Metsälehdessä. Lehteen tartutaan hanakasti, ja se luetaan tarkkaan. Hukkakontakteista ei tarvitse maksaa, pelkkiä metsänomistajia ja metsäammattilaisia kaikki lukijat! Metsäkaupassa se on loistokanava, ja luulisi niiden nyt kaikenlaista muutakin tarvitsevan. Kun haluat lisää yhteydenottoja, huomiota tai tunnettuutta suomalaisten metsäomistajien ja metsäammattilaisten parissa, soita Jarmolle Metsälehteen, 09 315 49 847, niin ovipumppu alkaa käydå. Teemu Saarinen LKV, PJT-Forest Oy Kun puhelimet alkavat soida, tietää, että uusi Metsälehti on ilmestynyt. ” Hyödynnä Metsälehden lyömättömät huomioarvot, keskimäärin 75 %. Katso hintaa! Katso hintaa! Näyttävästi koko sivu alle 4 000 eurolla! Toimi heti.
• 29 METSÄLEHTI 21 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (hoitovapaalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (hoitovapaalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Katja Raninen p. 09 315 49 842 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 141 000 (KMT/12–13) Painopaikka Hämeen Paino Oy SIIKALAKEUS Mhy Siikalakeus toimii seitsemän kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaalla. Toimimme 4800 metsänomistajajäsenemme yksityismetsissä. Vuotuinen hakkuusuunnitteemme on yli 600 000 m3 ja liikevaihtomme 5,2 milj. euroa. Pitkäaikaisen toimihenkilömme eläköityessä haemme 20 toimihenkilön joukkoomme vakituiseen työsuhteeseen METSÄTOIMIHENKILÖÄ Arvostamme aktiivista ja tavoitteellista työtehtävien hoitoa, kykyä toimia työyhteisössä/tiimin jäsenenä ja metsätalousinsinöörin koulutusta. Toimen toimialueena on Siikalatvan kunnan Kestilän kylä. Hakemukset 22.11.2013 mennessä sähköpostilla kari.salo @mhy.fi. Toimi täytetään 1.1.2014 lukien tai sopimuksen mukaan. Toimesta lisätietoja antavat Latvatiimin tiimiesimies Erkki Rytilahti p. 0400-282331 tai toiminnanjohtaja Kari Salo p. 040-7360681. MHY Siikalakeus 2x100_92mm 30.10.2013 12.38 Sivu 1 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN GALLUP OIKAISU Kannattaako kantojen nostaminen? www.metsalehti.? BirdLife Suomen ja sähköverkkoyhtiö Elenian järjestämä Bongaa joutsen kameralla -kilpailu sai luontokuvaajat liikkeelle. Kisaan osallistui lähes 650 valokuvaajaa, kuvia tuli yli tuhat. Voittajaksi valittiin Katja Moison kuva Iso ja pieni . ”Voittajakuvasta on helppo pitää. Emon ja poikasen katse on vangitseva”, valintaraadissa mukana ollut lintuharrastaja Pirkka-Pekka Petelius toteaa. Joutsen innosti luontokuvaajia Katja Moison kuva arvioitiin ykköseksi yli tuhannen kuvan joukosta. Metsälehti Makasiinin 7/13 metsänhoitoyhdistysten asemaa koskeneessa uutisessa ”Edunvalvoja vai puukauppias” todettiin virheellisesti, että viimeiset lakisääteiset metsänhoitomaksut lähtevät metsänomistajien tileiltä joulukuun alussa. Todellisuudessa viimeiset metsänhoitomaksut maksetaan ensi vuoden joulukuussa. 20 40 60 80 100 Kyllä 25% Ei 75% LOMAKOHDE, Salla, Särkijärvi 1 ha. Määräala Särkijärven rannalta. V. 1948 valmistunut loma-asunto (entinen OKT), 80-luvulla rakennettu saunarakennus sekä varastorakennus. Hp. 62 000 €. LOMAKOHDE, Ranua, Pohjasperä Simojärven rannalla, kauniilla paikalla, talviasuttava lomakohde. Kohteella n. 70m 2 kokoinen loma-asunto sekä grillihuvimaja. 75 000 €. MÄÄRÄALA, Ranua, Asmunti 51 ha. Kohteen metsät pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. 40 000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Hollola, Upila 6,81 ha. Runsaspuustoinen metsätila, jossa heti hakkuumahdollisuuksia. Kokonaispuusto n. 970 m 3 . Tasainen ja kasvava maapohja. 38 000 €/tarjous METSÄPALSTA, Hollola, Hatsina 20,76 ha. Metsätila, jonka kokonaispuusto n. 2162 m 3 . Heti hakkuumahdollisuuksia. Erinomainen metsäautotie kulkee tilan läpi. Hyvä kohde! 85 000 €/tarjous METSÄPALSTA, Kemijärvi, Isokylä 33 ha. Kemijärven eteläosassa Isokylän kylässä rantametsätila. Hyvä metsäautotie tilan läpi. Puustoa n. 1445m 3 + taimikot. Ylärauvanlammen rantaviivaa n. 300 metriä. Lammen eteläpäässä kaavanmuk. rantarak.paikka, rakennusoikeus max. 150 m 2 . Ranta-alueella n. 0,5 ha määräaik. suojelualue, jonka sopimusaika päättyy 28.5.2014. 39 000 €/tarjous METSÄPALSTA, Lieksa, Lieksa 94,1 ha. Puustoinen metsätila, kokonaispuusto n. 13.237m 3 , eli keskipuustona n. 139 m 3 /ha. Varttunutta tai uudistuskypsää metsää n. 65%. Viistolammen rantaviivaa n. 300 m. Vuonna 2011 suoritettu tuhkalannoituksia n. 48 ha alueella! UPM Bonvesta metsätila. 333 000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 RANTAMETSÄTILA, Savonlinna, Hevossalo 8,1 ha. Puruveden rannalla mahtavissa maisemissa, 2 rakennuspaikkaa pohjoisrannalla. R-oikeus 2x100 m 2 . Melko tasainen tuore kangasmaa. Mäntyvaltainen, järeä puusto n. 1000 m 3 . 95 000 € RANTAMETSÄTILA, Savonlinna, Hiukkajoki 12,159 ha. Runsaspuustoinen metsätila Punkaharjun Hiukkajoella. Kokonaispuusto on n. 1900 m 3 , tukkipuun osuus noin 25 %. Kasvupaikat valtaosin lehtomaista kangasta. Tie halkaisee tilan. Rantarak.paikka Puruveden rannalla, rak.oikeus 200 m 2 . 125 000 € METSÄTILA, Kuhmo, Lammasperä 11,2 ha. Mukavankokoinen puuhapalsta Kuhmon itäosassa noin 27 km Kuhmon keskustasta. Kasvupaikat pääosin tuoreita, puusto havupuuvaltaista. Kokonaispuusto 1027 m 3 . Kompakti palsta tien varressa. 26 300 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 30 METSÄLEHTI 21 • 2013 LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RAKAS PÄIVÄKIRJA 85 VUOTTA 19.11. Jukka Kunnari, metsänhoitaja, Lappeenranta (ei vastaanottoa) 70 VUOTTA 14.11. Mikko Rytkönen, Metsänhoitoyhdistys Savotan valtuuston jäsen, Iisalmi 60 VUOTTA 19.11. Hannu Sotkasiira, Metsänhoitoyhdistys Taivalkoski ry:n valtuuston jäsen, Taivalkoski 24.11. Mauno Laurila, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva kenttäesimies, Kannus 50 VUOTTA 11.11. Antti Leskelä, Kuusamon metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsen, Kuusamo 15.11. Olli Lukanniemi, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Häme-Uusimaa, luonnonhoidon asiantuntija, Hämeenlinna sänhoitoyhdistysten perustamisen, mikä loisi edellytyksiä naisten toivomien palveluiden kehittämiselle. Laki ei varmaankaan sallisi enemmistösukupuolen eli miesten syrjintää naismetsänhoitoyhdistyksessäkään. Jokunen rohkea miespuolinen saattaisi naisten joukkoon liittyä. Naisille sopivien palveluiden tarjonta varmistuisi parhaiten sillä, että myös henkilökunta olisi naisvaltaista. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon palvelutarjonta eroaisi niin kutsutusti tavallisen metsänhoitoyhdistyksen toiminnasta. Toinen kasvava metsänomistajaryhmä, joka saattaisi kaivata omiin tarpeisiinsa räätälöityjä palveluita, ovat tietenkin kaupunkilaismetsänomistajat. Vaihtoehtoja pitää olla tarjolla ja niiden seuraukset tiedossa päätöksenteon tueksi. Metsänhoitoyhdistysten erikoistuminen erilaisten metsänomistajaryhmien tarvitsemien palveluiden kehittämiseen ja tuottamiseen toisi tervetullutta monimuotoisuutta metsien käsittelyyn, mikä on myös uuden metsälain yksi tavoite. kana ja heidän omistustensa yhteispinta-ala on vähintään 10000 hehtaaria. Metsänhoitoyhdistyksen toimialueen rajaamisesta ei enää säädetä lailla, vaan samalla alueella voi toimia yhtä aikaa useita yhdistyksiä, ja sillä tavoin syntyy kilpailua niiden välille. Metsänomistajista nykyisin noin 40 prosenttia on naisia. Kaikki naismetsänomistajat eivät aina ole olleet tyytyväisiä metsänhoitoyhdistyksiltä saamaansa miehekkääseen palveluun, vaikka monet varmasti ovatkin olleet. Yksistään se, että on olemassa käsite naismetsänomistaja, paljastaa että nainen metsänomistajana eroaa normimetsänomistajasta eli miehestä. Varsinkin kaupunkilaisnaismetsänomistajat ovat ehkä kaivanneet palveluntarjontaan hieman keskustelevampaa otetta kuin on ollut saatavilla. Metsänhoitoyhdistyksen tehtävä on tarjota jäsenilleen metsän omistamiseen ja metsätalouden harjoittamiseen liittyviä palveluja, sanotaan uudessa laissa. Uusi laki mahdollistaa ainakin teoriassa naismetsänomistajien palvelemiseen erikoistuvien metM etsänhoitoyhdistyslaki uudistuu vuoden 2015 alusta. Vaikka perustehtävä pysyy melko lailla entisellään, moni hallinnollinen asia muuttuu. Pakollinen metsänhoitomaksu esimerkiksi siirtyy historiaan. Mielenkiintoinen uusi piirre on se, että metsänomistajat voivat perustaa niin halutessaan metsänhoitoyhdistyksen, jos vähintään 300 metsänomistajaa on hankkeessa muNaisten oma metsänhoitoyhdistys HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Kun edellisen jääkauden rippeet sulivat Suomesta pois noin 10000 vuotta sitten, innostuivat etelän ihmiset viljelemään makeannälkäänsä lipputangon korkuisia ruohokasveja. Ei Suomessa vaan Uudessa Guineassa lähellä Australiaa – eikä tapahtumilla ollut tiettävästi mitään yhteyttä keskenään. Tänä päivänä tuon puumaisen jättiruohon tuottamia jalostettuja keltaisia hedelmiä kannetaan kuitenkin kassikaupalla suomalaiskoteihinkin. Banaanien kasvatusmaita on toista sataa, ja Euroopan unioni on banaanikaupan merkittävä markkina-alue. Banaanilajeja (Musa sp. ) on kymmenittäin, mutta noin puolet maailmankaupan banaaneista on yhtä ja samaa Cavendish-lajiketta. Kyseessä on siemenetön ja pistokkaista lisättävä klooni, jonka kaikki yksilöt ovat keskenään identtisiä kuin ”kaksi marjaa”. Brysselin banaanit Banaani voi kasvaa niinkin pohjoisessa kuin Brysselissä. Mahtaneeko tämä banaani täyttää EU-kriteeerit? METSÄKUSTANNUS OY Metsäkustannuksen asiakaspalveluja taloussihteerinä on 7. lokakuuta aloittanut Katja Raninen, 32. Hän on aikaisemmin työskennellyt Realia Management Oy:ssä myyntisihteerinä. OY HUSQVARNA AB KTM Tommi Larmas on nimitetty Oy Husqvarna Ab:n dealer-kanavan myyntipäälliköksi ja johtoryhmän jäseneksi. Aiemmin Larmas on työskennellyt Suomen Michelinin palveluksessa raskaiden renkaiden myyntipäällikkönä. Kun metsätaloudessa yleensä pyritään käyttämään alkuperältään monipuolista geneettistä taimimateriaalia, ovat banaanitaloudessa asiat heikommilla kantimilla. Kuuluisa panamantauti, muiden tuhonaiheuttajien ohella, hävitti edelliset suosikkilajikkeet lähes tyystin ja uhkaa myös nykyisiä klooneja sukupuutolla. Parhaimmillaan yli kym menen metrin korkeuteen kurkottelevat ”banaanipuut” valerunkoineen ovat maailman kookkaimpia ruohokasveja. Monimetriset lehdet voivat leveydeltäänkin olla tämän Metsälehden luokkaa. Itse luokittelisin syötävät banaanit hedelmiin, mutta kasvitieteessä ne ovat marjoja. Tuotettuaan banaaniterttunsa varsi kuolee, ja uusi yksilö kasvatetaan juurivesasta tai pistokkaasta. Siemenettömät lajikkeet eivät tarvitse pölytystä tuottaakseen banaaneja, mutta luonnonlajeilla pölytyksen hoitavat muun muassa lepakot. Banaanit suoriksi Koulun jalkapallotunneilla ennen EU:n direktiivejä kutsuimme banaanipotkuksi laukausta, jonka lentorata muistutti käyrää banaania. Alkuajan Nokia-kännyköitäkin kutsuttiin banaaneiksi. Sittemmin banaanit suoristuivat lain nojalla. Samaan aikaan kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, säädettiin Brysselissä (EY N:o 2257/94) banaanien normimitat kurkkujen ohella. Liian käyriä banaaneja ei hyväksytty ykkösluokan myyntiin, ja extraluokan banaanin tuli olla vähintään 14 senttimetriä pitkä ja 27 millimetriä paksu. Asia herätti keskustelua ja viisi vuotta sitten säädös purettiin. Osa banaanilajeista kestää tilapäisesti pientä pakkastakin. Jokin aika sitten piipahdin perheineni Brysselissä. Pohjoisen ilmavirtauksen vallitessa lämpötila notkahti ajoittain lähelle nollaa. Lämpimikseni työntelin lastenvaunuja pitkin katuja ja trooppisena yllätyksenä törmäsin tornitalojen katvepuistossa reheviin ”banaanipuihin”. Etelä-Englannissa – maantieteellisesti Brysselin korkeudella – banaaneja voi hämmästellä tavallisessa kotipuutarhassakin. Aika näyttää ehtiikö banaani levitä lämpeneviin Suomen metsiin ennen seuraavaa jääkautta. ”Kutsuimme banaanipotkuksi laukausta, jonka lento rata muistutti käyrää banaania.”
• 31 METSÄLEHTI 21 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Näin toimii jatkuva kasvatus ? Saako Suomi uuden sellutehtaan? ? Oregonin metsäsota ? Joulupöytään metsopaisti ? Kaikki säästöpuista ? Harmaa metsätalous Seuraava Metsälehti ilmestyy 21 marraskuuta. METSÄRISTIKKO 21 Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 21.11. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 21”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen! Palkinnot metsäristikosta 18 on arvottu seuraaville kolmelle: Markku Grönroos, Lappeenranta, Kauko Koivunen, Lappi ja Tapio Malinen, Pieksämäki. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Metsäristikko 18, oikea ratkaisu
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. www.metsakustannus.? Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Savotoilta ja uittopuroilta Matti Leikola Metsätöiden keskeinen asema suomalaisessa elämässä on jättänyt vahvan jäljen kotimaiseen kaunokirjallisuuteen jo yli sadan vuoden ajan. Professori emeritus Matti Leikola on kerännyt metsä aiheista kaunokirjallisuutta 1800-luvulta nykypäiviin. Hinta 26 € Uuden metsänomistajan kirja Satu Rantala (toim.) Kattava tietopaketti uusille ja tuleville metsänomistajille. Kirjaan on koottu tietoa niistä asioista, joita uusi metsänomistaja kohtaa heti omistuksensa alkumetreillä. Hinta 29 € Suomalainen riistanhoito Petri Nummi ja Veli-Matti Väänänen Kirja kuvaa, miten riistanhoitoa harjoitetaan tämän päivän Suomessa. Teokseen on koottu uusin tieto metsä-, peltoja vesiriistan hoidosta, riistanhoidosta taajamissa ja teiden ympäristössä, soiden ennallistamisesta, petopyynnistä sekä tarhauksesta ja istutuksesta. Hinta 48 € Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Toinen uudistettu painos! Toinen uudistettu painos! Uutuus Uutuus Eräkokki Marketta Kotilainen (toim.) Kiehtova kattaus syntyy kaloista, villivihanneksista, riistasta, sienistä ja marjoista. Resepteissä maistuu metsä ja tuulen puhuri järvellä. Kirjan ohjeilla valmistuu aidoista aineksista ruokaa arkeen ja juhlaan. Hinta 39 € Makuja kairasta kaupunkiin Pimeneviä iltoja varten!