• X X X X X X X X X X X X X METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 6. MARRASKUUTA 2014 • Nro 21 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Nro 19 • TORSTAINA 6. MARRASKUUTA • METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSALEHTI.FI Rovaniemen omakotiasujat ostavat yhä enemmän polttopuuta Jouni Lehtiseltä. Sivut 18–19 Auma täynnä klapia Uutinen: Suo-ohjelma ei kiinnostanut ›› sivu 3 Haastattelu: Laiskan miehen metsänhoitoa ›› sivu 8 Kokeiltua: Näppärä mönkijäkuormaaja ›› sivu 22 Asiantuntijoilta: Kemeraesityksen kritiikki ›› sivu 26
• UUTTA! Metsä Groupin mobiilisovelluksessa metsäsuunnitelmasi on aina mukanasi – vaikka keskellä metsää. Sovelluksen avulla voit suunnistaa tietylle kuviolle esimerkiksi katsomaan kiireelliset työt, selata kuviotietoja ja toimenpide-ehdotuksia, lisätä suunnitelmaan muistiinpanoja ja valokuvia sekä kuitata toimenpiteitä tehdyksi. Tarjouspyynnön lähetysominaisuus kohdekuvilla lisätään palveluun talvella 2015. Tulossa sovelluskauppoihin joulukuun aikana. Katso lisää www.metsaforest.? /mobiili. METSÄ GROUP. METSÄOMAISUUTESI HOITAJA. METSÄ MAHTUU NYT TASKUUN. Metsa_Mobiili_Metsalehti_260x380_FINAL.indd 1 28.10.2014 15:28:14
• LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva O tsikoihin noussut soidensuojelun täydennysohjelma ei ole herättänyt maanomistajissa suuria tunteita. Ympäristöministeriön kokoamien tietojen perusteella vain muutama prosentti maanomistajista on reagoinut ELY-keskusten tänä ja viime vuonna lähettämiin kirjeisiin. Kirjeissä kerrotaan, että ELY-keskukset kartoittavat yksityismailla sijaitsevia soita suojeluohjelmaa varten. ”Kirjeitä lähetettiin viime vuonna yli 5 000 ja tänä vuonna yli 10 000. Viime vuonna yhteydenottoja tuli noin kolmelta prosentilta kirjeen saaneista, tänä vuonna noin kuudelta prosentilta”, kertoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Aulikki Alanen. Hänen mukaansa reilu puolet yhteydenotoista on ollut neutraaleja, noin viidennes myönteisiä ja noin neljännes kielteisiä. Metsänomistajien liitto Länsi-Suomen ympäristöpäällikkö Markus Nissinen arvioi yhteydenottojen vähyyden kertovan siitä, etteivät maanomistajat ole ymmärtäneet, mistä ohjelmassa on kyse. ”Siitä on pitkä aika, kun meillä on viimeksi ollut näin laajamittaista, lähinnä yksityismaita koskettavaa, suojeluohjelmaa. Maanomistajat ovat Metso-ohjelman kanssa tottuneet siihen, että suojelu on vapaaehtoista.” Soidensuojeluohjelmakin perustuu ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen. Suojelutavasta ja korvauksista neuvotellaan maanomistajan kanssa ja maanomistaja voi päättää, haluaako myydä ohjelmaan valitun suon valtiolle, perustaa yksityisen suojelualueen vai vaihtaa maata valtion kanssa. Käytännössä viimeinen sana on kuitenkin valtiolla. Jos jokin suo halutaan mukaan ohjelmaan, voi valtio lunastaa sen itselleen halusi maanomistaja sitä tai ei. Suolle voidaan myös määrätä pakkorauhoitus. Jotta suon vesiolosuhteet eivät muuttuisi, voidaan suojelualueeseen lisäksi liittää enintään puun pituuden levyinen kaistale ympäröivää kivennäismaata. Soita laidasta laitaan Otsikoihin soidensuojeluohjelma nousi lokakuussa, kun ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) päätti ottaa aikalisän ja selvittää, voiko soiden suojelu perustua aidommin vapaaehtoisuuteen. Luonnonsuojelujärjestöt ovat kritisoineet päätöstä, MTK kiitellyt. Nissinen pitää päätöstä hyvänä. ”Moni metsänomistaja on taatusti suojelun kannalla, mutta päätös pitää saada tehdä itse.” Suojeluohjelmaa varten on kartoitettu kaikkiaan 300 000 hehtaaria pääosin ojittamatonta suota. Tavoitteena on lisätä suojeltujen soiden määrää 100 000 hehtaarilla. Lopullista karsintaa odottaa nyt vajaat 130 000 hehtaaria suota. Mukana on niin puustoisia kuin puuttomiakin soita. Tiedot suojeltaviksi suunnitelluista soista ovat salaisia eikä niitä ole kerrottu maanomistajillekaan. Grahn-Laasonen kertoo esityksensä ohjelman jatkosta marraskuun loppuun mennessä. 3 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 TÄ S S Ä N U M E R O S S A J u ss i T ia in e n A J A S S A Suo-ohjelma sai vaisun vastaanoton Harva maanomistaja on kommentoinut soidensuojeluohjelmaa. Kirkkonummella sijaitseva Soidensuo on yksi soidensuojelun täydennysohjelmaa varten kartoitetuista soista. Nykyiset soidensuojelualueet Lähde: Metsähallitus/MML AJASSA Metsäkone ei pian kuskia tarvitse Sivu 5 Myyräkantojen ennustus vaikeutuu Sivu 6 Ilmastomuutos edellyttää hakkuita Pekka Kauppi ja Hannes Mäntyranta linjaavat pam? etissaan metsien roolia ilmastomuutoksessa. Sivu 7 Mh-yhdistykset mukaan MTK:hon Sivut 10–11 Keiteleen ostot Kemijärvelle alkoivat Sivu 12 METSÄSTÄ Neulasanalyysi paljastaa puutoksen Sivut 14–15 Puu valtaa alaa betonilta Sivut 16–17 Komatsu uudisti hakkuukoneensa Sivu 20 Älypuhelin laskee kantorahaeurot Sivu 23 PILKKEITÄ Metsäkoneiden jälki ei aina ole kaunista Sivu 24 Mäyrät ja ketut kesällä rauhaan Pienpetojen metsästysajoista annettiin uudet määräykset. Sivu 25 Laulava lintukirja opiksi lapsille Sivu 28 Melkein kuin Jaakon palko Sivu 30
• AJASSA 4 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 Muutama vuosi sitten eduskunnassa käynyt delegaatio kertoi, että Suomessa ravit työllistävät enemmän ihmisiä kuin sahat. Tieto voi pitää paikkansa, vaikka onkin peräisin hevosmiehiltä.” Kansanedustaja Osmo Soininvaara kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä (43/2014). Äänekoskelta kuuluu hyviä uutisia. Vanhaa sellutehdasta puretaan jo, ja uuden biotuotelaitoksen valmistelu etenee. Varsinainen investointipäätös vielä puuttuu. Sitä odotetaan ensi talvena. Uusimmassa Osuustoiminta-lehdessä Metsä Fibren toimitusjohtaja Ilkka Hämälä pitää rakentamispäätöstä jo lähes varmana, koska havusellun hyvä kysyntä näyttää jatkuvan. Päätöstä tukee myös ylijäämäinen puutase. Raaka-ainetta kasvaa metsiin paljon enemmän kuin sitä käytetään. ??? Saman ovat huomanneet myös kilpailijat. Sekä UPM että Stora Enso ovat ilmoittaneet tehtaidensa uudistuksista, jotka lisäävät sellupuun tarvetta parilla miljoonalla kuutiometrillä. Jos Äänekosken biotuotetehdas rakennetaan, vuonna 2017 sellukattiloihin tarvitaan yhteensä lähes kuusi miljoonaa kuutiometriä puuta enemmän kuin nyt. Puuta riittää. Hakkuissa on kasvun varaa, ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat ovat laskeneet, että ensi vuosikymmenellä sitä on yhä enemmän. Tavoite ei kuitenkaan täyty vain harvennushakkuilla. Myös sahauksen pitää lisääntyä, jolloin puru ja hake kattavat osan raaka-ainetarpeesta. ??? Kun metsien käyttöaste kasvaa, täytyy puukaupan markkinointia, korjuuta ja kuljetuksia tehostaa. Raaka-ainetta on saatava metsästä ympäri vuoden, mihin teiden nykykunto ei riitä. Korjausurakkaan tarvittaisiin sekä valtion että yksityistä rahaa, mutta kummallakin suunnalla kukkaronnyörejä kiristetään. Metsänomistajia arveluttaa kallis metsätieremontti, vaikka valtiolta saa tukea kunnostukseen. Sijoituksen hyötyä punnitaan tarkkaan. Sellainen leimikko, jolta puuta voi korjata myös syyssateilla, on paljon arvokkaampi kuin leimikko, jonne pääsee vasta roudan tultua. Tämän täytyy näkyä kunnolla myös kantohinnassa – kumpaankin suuntaan – jotta tieinvestointi houkuttelee puun myyjiä. Ympärivuotiseen korjuuseen tarvitaan myös taitoa ja hyvää suunnittelua puunostajilta ja -korjaajilta. Metsänomistajan on voitava luottaa siihen, että sulan maan aikana tehty hakkuu ei vaurioita metsää. Oletko nähnyt liito-oravaa? Uusi kysymys: Oletko käyttänyt metsaan.? palvelua? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.? M E T S A L E H T I . F I GALLUP VERKKOKESKUSTELU Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? Kyllä 31% EI 69% v as t a a jia 13 7 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.? PÄÄ K I R J O I T U S N Ä KÖ KU L M A S I TAAT T I Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. LU K I JA KU VA Siistiä työtä ”Neljä kertaa viikon aikana olen hirvilauman ajanut alueelta pois.” Moritz Tarvitaan lisää kelirikkoleimikoita ”Nyt en kyllä käsitä myyntihaluja, kun kuusi tukkina laskettelee tasatahtiin joka kuukausi. Metsälehden pikagallupissa kai voisi seuraavaksi kysyä, että puhkaiseeko kuusitukki juhannukseen mennessä 50 euron rajapyykin.” Jees h-valta ”Itsellä on kanssa sopimukset, mutta onhan se järjen köyhyyttä, ettei kysy tarjouksia muualta. Parhaimmillaan sopimus? rman ja sahan tarjouksessa on ollut tukissa kympin ero sahan puolelle.” Kepa ”Jos kiinteistövero metsämaahan tulee, haluaisin tietää, miten se automaattisesti poistaisi jokamiehenoikeudet. Käsittääkseni jokamiehenoikeuksia ei tähänkään asti ole kirjattu lakiin, vaan ohjeistus on syntynyt käytännön toiminnan pohjalta.” Niko ”Vielä ei ole minunkaan kohdalleni osunut yhtään jatkuvan kasvatuksen harvennusta, jossa homma olisi toimiva.” Metsuri motokuski ”Hirvikannan alasajo olisi hyvä alku myönteiselle talouskehitykselle Suomessa. Muun muassa metsänhoidon tulosten turvaaminen hirvivahingoilta parantaisi puuntuottamisen kannattavuutta, mistä koituisi etua myös metsäteollisuudelle edullisempana ja laadukkaampana puuraakaaineena ja edelleen kilpailukyvyn parantumisen muodossa.” Mehänpoika Ympäristöministeri Sanni GrahnLaasonen sai luontojärjestöt takajaloilleen päättäessään ottaa soidensuojeluohjelman valmistelussa aikalisän. Ministeri haluaa selvittää, voiko soiden suojelu perustua vapaaehtoisuuteen. Miksei vapaaehtoisuutta kokeiltaisi? Jos todetaan, että se ei toimi, voidaan ainakin sanoa, että yritettiin. Uhanalaisen suoluonnon suojeleminen on tärkeää, mutta pakko on huono lähtökohta. Vapaaehtoisuuteen perustuva Metso-ohjelma on osoittanut, että suojeluhalua on. Natura 2000 -ohjelmasta taas jäi paha maku. Tärkeää on myös se, että suojelusta saatava korvaus on kohdallaan. Harvalta muulta yksityishenkilöltä odotetaan samanlaista panostusta luonnonsuojeluun kuin yksityisiltä maanomistajilta. LIINA KJELLBERG Pakko on huono kannustin
• AJASSA 5 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 A JA N KO H TA I N E N KO LU M N I FA K TA LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva R obotiikkaa, sähköistymistä, metallista lasia ja tietoa niin paljon kuin kamerat, laserskannerit ja ultraäänianturit ehtivät kerätä. Siinä on metsäkoneiden tulevaisuus, arvioi Aalto-yliopiston koneenrakennustekniikan laitoksen johtaja Petri Kuosmanen. Kuosmanen perustaa arvionsa koneisiin yleensä, sillä omien sanojensa mukaan hän ei tiedä metsäkoneista juuri mitään. Juuri siksi hänet onkin pyydetty puhumaan metsäkoneiden tulevaisuudesta tänään Helsingissä alkaneille Metsäpäiville. ”Aiheeseen kaivattiin uutta näkökulmaa. Ajattelin, että kone kuin kone. Metsäkoneissa ovat samat trendit kuin muissakin koneissa”, Kuosmanen sanoo. Trendit ennakoivat itseohjautuvien koneiden tuloa. Metsissä sellaisia voidaan Kuosmasen mukaan nähdä jo vuonna 2025. ”Harvesterista kuljettaja katoaa viimeisenä, mutta esimerkiksi kuormatraktori osaisi kyllä ajaa puut metsästä tienvarteen ilman kuljettajaa, kun sille näyttää oikean reitin.” Kokonaan ilman ihmistä koneet eivät pärjää vielä pitkään Robotit tulevat metsiin Tulevaisuuden metsäkone on kevyt, ympäristöystävällinen ja kuskiton. Tärkeimpiä metsäkoneita » Hakuukone, harvesteri, moto: kaataa, karsii, mittaa, pätkii ja pinoaa tukit metsään. » Kuormatraktori, ajokone: kuljettaa puutavaran metsästä. » Korjuri, harveri, yhdistelmäkone: kaataa, karsii, mittaa ja pätkii puut ja kuljettaa ne metsästä. » Kaivukone tai traktorikaivuri kauhalla tai muokkauslevyllä: muokkaa maanpinnan ennen istutusta. » Istutuskone: muokkaa maapinnan ja istuttaa taimet. » Erilaisia raivauspäitä ja koneita taimikonhoitoon: katkovat tai kitkevät vesakkoa. aikaan. Kuosmasen 2050-luvulle ajoittamassa visiossa metsätyömaalle ajaa harvesteri kuskeineen ja harvesterin perässä lauma miehittämättömiä kuormatraktoreita ja esimerkiksi kantojen keruuta tekeviä koneita. Sähköistyminen vie aikaa Metsäkoneiden metsästä keräämän tietomäärän Kuosmanen arvioi kasvavan nopeasti. Koneet ovat myös kovaa vauhtia sähköistymässä, mutta kokonaan sähköllä toimivia metsäkoneita nähdään aikaisintaan 2040-luvulla. Kestävyyttä metsäkoneisiin saadaan metallisen lasin kaltaisista uusista materiaaleista. Millainen on siis tulevaisuuden metsäkone? Kuosmasen mukaan ympäristöystävällinen ja kevyt. Keveyden ehto on kuitenkin koneiden itseohjautuvuus. ”Nykyiset metsäkoneet ovat suuria ja tehokkaita, koska kuskin palkkakustannukset ovat niin isot. Metsästä ei kannata hakea pientä kuormaa. Jos työ tehtäisiin ilman kuskia, voisi samassa metsässä pyöriä viidestä kymmeneen pientä konetta.” Professori Petri Kuosmanen esittelee Aalto-yliopiston opiskelijoiden rakentamaa peltorobottia, joka suunnistaa kameran, laserskannerin ja ultraääniantureiden avulla. Samoja laitteita voisi hänen mukaansa hyödyntää metsäkoneissakin. Maanomistusta ruuhka-Suomessa Viime kesä toi uuden yllätyksen tilani radanvarsimetsiin. Päärata kulkee maideni läpi yhteensä noin kilometrin verran radan molemmin puolin. Kaikenlaisia huoltotielinjoja ja rata-alueen levennyksiä on noille paikkeille ajan mittaan muodostunut, korvauksista ei niinkään ole mitään merkittävämpää jäänyt mieleen. Päärata on rakentettu suurten nälkävuosien aikaan ja valmistui 1870 Pietariin asti. Rataosuus sähköistettiin ensimmäisten joukossa. Allegro sukeltaa kaksi kertaa päivässä metsieni läpi. Sain kesällä kirjeen Liikenneviraston rataisännöitsijältä. Viesti oli karu. Tarkoitus on kaataa puut pois koko rautatiealueelta, 30 metrin etäisyydeltä raiteista. Kaatuessaan myrskyssä nämä puut aiheuttavat turvallisuusriskin. ”Tonteilla” pidetään katselmus ja merkitään kaadettavat puut. Onneksi minulla oli puukauppa kesken lähellä rataa ja sain siihen liitettyä näitä radanvarsikaistaleita. Kyselin sitten mahdollisia korvauksia. Korvauksista ei ollut mitään tietoa, kysyin myös koskeeko aukkokaistaletta uudistamisvelvoite, ei mitään selvää vastausta. Sain vastaukseksi, että kaistaleella puut saavat kasvaa vain 7–8 metriä pitkiksi ja maa jää maanomistajan omistukseen ja metsämaaksi. Fiksua, tehdään metsästä joutomaata, minulle sitä kehkeytyi noin kolme hehtaaria, annetaan siinä kasvattaa risukkoa tai joulukuusia. Maa jää omistajalleen ikään kuin metsämaaksi, mutta kuitenkaan sillä ei voi kasvattaa puuta. Korvattavaa ei liikenneviraston mukaan synny ja asia on sillä siisti. Korvauksia ei maksettaisi senkään takia, että kaatuneet puut ovat joskus sulkeneet radan, eikä maanomistajalle tällöin ole koitunut mitään seuraamuksia. ??? Jos palataan höyryveturien aikaan 60-luvulle, harva se kesä veturin kipinä sytytti radanvarsimetsiä palamaan Mankalan aseman läheisyydessä. Sammuttamaan lähti talon väkeä ja osa jäi vielä öiksi vartioon. Osansa radan lieveilmiöistä ovat myös radanvarsimetsät saaneet. Mielenkiintoista on, että asiasta on oltu kovin hiljaa. Paikallinen mhy ei ole herätellyt maanomistajia paikallislehdessä tai jäsenkirjeissään. Meitä radanvarsimetsien omistajia kuitenkin on paljon ja pinta-alaa kertyy. Peräänkuulutan jälleen sitä paljonpuhuttua metsänomistajien edunvalvontaa, näissä tapauksissa sitä tarvittaisiin. Valtakirja ja puukaupan toimekisantosopimus on tullut organisaatiolta, joka hoitaa puunkorjuun ja markkinoinnin ja tarjoaa mahdollisuutta osallistua Metsäsäätiömaksuunkin näiden pakkokauppojen yhteydessä. En ole vielä nimeäni paperiin laittanut, enkä taida laittaakaan ennen kuin korvauspuoli on käyty läpi. ??? Suomessa on tuhansia kilometrejä rataa, samoin radanvarsia. Jos radanvarret tyhjennetään puusta, kertyy sitä melkoiset määrät – niin suuret määrät, että se vaikuttaa jo paikallisiin puumarkkinoihinkin. Tuo 30 metriä leveä paljaaksi hakattu kaistale on aika hurjan näköinen, ja muutaman vuoden päästä se on pusikoitunut läpipääsemättömäksi. Luulisi asian nyt muitakin radanvarsimetsien omistajia kiinnostavan kuin allekirjoittanutta. RIITTA ALESTALO Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä
• AJASSA 6 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 MIKKO RIIKILÄ ILMASTONMUUTOS sekoittaa tuoreen tutkimuksen mukaan myyräkantojen säännönmukaista vaihtelua. Samalla kannanvaihtelut ja tuhot saattavat käydä yhä rajummiksi. Jyväskylän yliopistossa hyväksytty Katri Korpelan väitöskirja osoittaa, että myyräsyklien taustalla on monimutkainen vuorovaikutus myyrien ja niitä saalistavien petojen välillä. Korpela tarkasteli laajan seuranta-aineiston perusteella myyräkantojen vaihteluita viimeisimpien 50 vuoden aikana. Samalla hän laati mallin, joka ennustaa myyräkantojen kehitystä lämpenevässä ilmastossa. Korpelan mallit lupaavat ilmastonmuutoksen tuovan helpotusta pohjoisen Suomen metsänomistajille. Siellä myyrähuiput vähitellen häviävät. Samalla kannanvaihteluiden ennustettavuus kuitenkin vaikeutuu. Pohjoisen luonnolle myyräkantojen harvenemisesta koituu ongelmia. Kun pienpetojen tärkein saaliseläin käy harvalukuiseksi, saalistuspaine kohdistuu entistä voimakkaammin metsäkanalintuihin. Myös kasvillisuus muuttuu yksipuolisemmaksi. Etäisen Suomen metsänomistajille Korpela ennakoi nykyistäkin pahempia myyrätuhoja. ”Etelässä myyräkantojen vaihtelu muuttuu epävakaaksi. Samalla myyrähuiput voivat käydä nykyistäkin runsaammiksi ja epäsäännöllisemmiksi. Malli ennustaa myyrien ja pienpetojen, erityisesti lumikon vuorovaikutuksen heikentyvän, ja samalla myyräkantojen syklisyys vähenee.” Korpelan mukaan yleispedoilla kuten ketuilla on tähän asti ollut vain vähän vaikutusta myyrien kannanvaihteluihin. ”Tosin yleispetojen vaikutus näyttää kasvavan, kun ilmasto lämpenee.” Ilmasto määrää syklit Korpelan mukaan myyrien kannanvaihtelut – myyräsykli – riippuvat ilmastosta. ”Ilmasto vaikuttaa, kuinka voimakkaasti ja mihin vuodenaikaan pedot rajoittavat myyrien populaatiokasvua sekä miten voimakkaasti ja millä aikaviiveellä petopopulaatio vastaa myyräkannan muutoksiin.” Tutkimuksen mukaan selkeät myyräsyklit eivät riipu runsaslumisista ”kunnon talvista”. Pohjois-Suomessa syklit sekosivat 1980-luvulla, mutta ovat palautumassa. Myös runsaslumisen Itä-Suomen myyräsyklit ovat käyneet epäsäännöllisiksi. Selkeimpinä syklit ovat säilyneet etelässä ja lännessä. ”Kesän sääoloilla on talven säitä suurempi vaikutus myyrien populaation kasvuun.” Länsija Pohjois-Suomessa kesäisten sademäärien kasvu on viime vuosikymmeninä lisännyt pienpetojen kesäaikaista myyrien pyyntiä, mikä on vahvistanut myyräsyklejä. ”Havaintoaineiston perusteella ei kyetä osoittamaan, miten sateisuus vaikuttaa saalistukseen”, hän toteaa. OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN M yyrien kannanvaihtelut ovat Oulun eteläpuolisessa Suomessa edelleen epäsäännöllisiä. Syksyn huippu jäi valtaosassa aluetta vaatimattomaksi tai kokonaan väliin. Pohjois-Suomessa myyräkannat ovat vahvassa nousussa kohti huippua ensi vuonna. Myyrien kannanvaihteluita on viime vuosina leimannut epäsäännöllisyys. Kannat ovat vaihdelleet niin ajallisesti kuin alueellisesti, vuodenajasta ja vuodesta toiseen ja paikkakunnalta toiselle. Aiemmin selvä kolmivuotinen sykli, josta oli selvästi erotettavissa huippu-, romahdusja nousuvuodet, on ollut pääosin kateissa. Samoin on poissa laaja kannanvaihtelujen maantieteellinen samanaikaisuus. Nykyinen epäsäännöllinen populaatiodynamiikka vaikeuttaa myyräennusteiden laatimista. Metsäntutkimuslaitoksen historian viimeiset myyrien seurantapyynnit (vuodenvaihteesta alkaen toimimme Luonnonvarakeskus-nimikkeen alla) osoittivat, että metsämyyriä tavataan kohtalaisia tai alhaisia määriä Oulun eteläpuolisessa Suomessa. Monin paikoin kannanvaihtelut viittaavat siihen, että kuluvan syksyn aikana myyräkannat kokivat jonkinlaisen huipun, joka jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Pohjoisessa huippu ensi vuonna Keskisessä Suomessa metsämyyriä on selvästi runsaammin. Näillä runsailla alueilla metsämyyrät aiheuttanevat alkavana talvena havupuiden taimien latvatuhoja. Myyrähuippu jäi väliin Eteläisen Suomen myyrätilanne on laikuttainen. Pohjoisessa kanta kasvaa. Metsämyyrien aiheuttamaa myyräkuumetta on esiintynyt jonkin verran, mutta lähellekään ennätyksiä ei päästä. Ennustaminen vaikeutuu Suhteellinen myyrätiheys Suomessa syksyllä 2014 Keski-Suomessa eniten myyriä Lähde: Metla Kaakkois-Suomessa metsämyyräkannat olivat tänä syksynä huomattavasti alhaisemmat kuin syksyllä 2013. Vaikuttaa siis siltä, että kannat olivat huipussaan jo silloin, ja ne ovat viime kesän aikana romahtaneet. Oulun eteläpuolissa Suomessa peltomyyrien ja niiden lähisukuisten lajien tiheydet ovat vaatimattomia. Ainoastaan Etelä-Pohjanmaan idänkenttämyyräkannat ovat kohtalaisen vahvat. Jää nähtäväksi, nousevatko näiden alueiden kannat vielä ensi vuoden aikana – todennäköisempää kuitenkin lienee, että peltomyyrän sukuisten lajien kannat painuvat talven aikana alhoon. Pohjois-Suomen myyräkannat ovat runsastuneet hurjaa vauhtia viime kesänä. Syksyllä joitain myyrälajeja tavattiin monin paikoin Lapissa ennätyksellisiä määriä, toisaalta peltoja lapinmyyrät eivät laajalti olleet vielä aivan huippulukemissa, mikä on tyypillistä nousuvaiheelle – odotettavissa on myyrähuippu pohjoisilla leveysasteilla vuoden 2015 syksyllä. Kirjoittajat ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoita. K im m o T a sk in e n /L e h ti k u v a
• AJASSA 7 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 VALTTERI SKYTTÄ, teksti KIMMO BRANDT, kuva SUOMEN metsiä on hoidettu ilmaston kannalta kiitettävästi. Metsiemme sitoman hiilidioksidin määrä on vain kasvanut viimeisen puolen vuosisadan aikana. Metsien kasvun elpyminen on sitonut fossiilisia hiilidioksidipäästöjä, jotka ilmakehään jäädessään kiihdyttäisivät ilmaston lämpenemistä. Syynä Suomen metsien kasvaneeseen hiilinieluun ei ole metsäpinta-alan lisääntyminen, vaan puuston tiheytyminen ja järeytyminen. Suomalaispuut ovat säilöneet paksuuntuneisiin runkoihinsa yhä enemmän hiiltä. ”Hämmästyttävää on se, että puuston kasvu on kehittynyt jopa nopeammin kuin puuston määrä. Se on vähän oppien vastaista, sillä jossain vaiheessa kasvun pitäisi hiipua puuston lisääntyessä”, sanoo ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi Helsingin yliopistosta. Tilaa niin suojelulle kuin hakkuille Puut siis kasvavat entistä paremmin, vaikka metsissä on yhä enemmän puuta. Kaupin mukaan järeytyminen on ollut vahvaa etenkin Etelä-Suomessa. ”Puustoa ei mahdu metsiin määräänsä enempää, mutta se raja on vielä hyvin kaukana. Ihan heti ei myöskään tule vastaan, että Suomen puut olisivat liian isoja teollisuudelle.” Runsas kasvu on Kaupin mukaan hyvä asia, sillä metsiä voidaan samalla sekä suojella että hakata lisää. Yksi tärkeimmistä syistä hyvään tilanteeseen on onnistunut metsänhoito. Paksujen puiden määrä kolminkertaistunut Järeän (läpimitta 1,3 metrin korkeudella väh. 30 cm) puuston määrän kehitys Suomessa 1951–2012. Lähde forest.? Miljoonaa m3 1951– 1953 1964– 1970 2004– 2008 2009– 2012 100 200 300 400 500 Tiheää metsää ja järeää puuta Paksut tukkipuut sitovat runsaasti hiiltä. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta Suomen metsiä pitää kuitenkin hakata. LY H Y E T Törkeä luonnonsuojelurikos lakiin Rikoslakiin pitäisi lisätä uusi törkeää luonnonsuojelurikosta koskeva säännös, oikeusministeriön työryhmä ehdottaa. Rikos voitaisiin arvioida törkeäksi, jos se on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, se on erityisen suunnitelmallinen tai se aiheuttaa vakavaa vaaraa luonnolle. Rangaistus rikoksesta olisi neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Tällä hetkellä luonnonsuojelurikoksesta ei ole säädetty törkeää tekomuotoa. Lisäbyrokratia harmittaa Rakennusalalle kesällä voimaan tullut tiedonantovelvollisuus koskee myös metsäautoteitä ja kunnostusojituksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että metsäautotien ja ojituksen päätoteuttajan – joissakin tapauksissa metsänomistajan – on ilmoitettava Verohallinnolle kuukausittain muun muassa tiedot työmaan työntekijöistä. Harmaan talouden torjumiseksi kehitetty ilmoitusvelvollisuus on lisännyt yrittäjien hallintotyötä ja -kustannuksia. Niinpä etenkin pienten yritysten mahdollisuus kasvaa ja kehittyä heikkenee, Koneyrittäjien liitto moittii. Tiirola: Kuitupuu ei reagoi Kuitupuun hinta ei korreloi metsäteollisuuden tuloksentekokyvyn ja lopputuotemarkkinoiden hintakehityksen kanssa, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola arvioi. Hänen mukaansa metsäyhtiöiden tuloksentekokyky sellupuun jalostuksessa on 2010-luvulla ollut parinkympin luokkaa per jalostettu raakapuupuumotti. ”Kuitupuun hinnassa tämä ei ole näkynyt. Vaikka sellun hinta elää markkinoiden mukana, on pöllin hinta kuin koomaan vaipuneen aivokäyrä”, Tiirola totesi. Metsät mukaan ilmastopakettiin EU:n tuoreeseen, vuoteen 2030 ulottuvaan ilmastopakettiin tehtiin metsätalouden kannalta merkittävä kirjaus. Nykyisessä ilmastopaketissa metsätaloutta ei noteerata, mutta nyt sovittiin, että vuoteen 2020 mennessä päätetään, miten maankäyttösektori eli muun muassa metsäta lous tulevissa ilmastotavoitteissa huomioidaan. ”Meillä on kokemusta siitä, että päästöjen laskentatavat voivat tuottaa yllätyksiä. On oltava tarkka, että meidän metsien iso hiilinielu otetaan huomion”, ympäristöneuvos Magnus Cederlöf ympäristöministeriöistä sanoo. HANNU JAUHIAINEN VANHOJEN ehtojen mukaisia kemerahankkeita voi vielä suunnitella muutaman kuukauden. Tukijärjestelmä muuttuu ensi vuoden aikana. ”Vanhan lain mukaisten hankkeiden rahoitushakemukset on saatava vireille 20.3.2015 mennessä. Metsäkeskuksen on tehtävä päätökset hankkeiden hyväksymisestä kesäkuun loppuun mennessä. Vanhan lain mukaista rahoitusta voidaan maksaa ennakkosuunnitelman vaativille hankkeille vuoden 2019 loppuun asti”, kertoo johtava esittelijä Tommi Lohi Suomen metsäkeskuksen Rovaniemen toimistolta. On kuitenkin mahdollista, että eduskunta myöhentää rahoitushakemuksen viimeistä jättöaikaa noin kuukaudella. Kaikkien hankkeiden hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka toimittaisiinkin määräaikojen puitteissa. Metsäkeskus voi hyväksyä hankkeita vain saamiensa varojen ja hyväksymisvaltuuksien rajoissa. Niiden määrä on kiinni ensi vuoden budjetista. Sellaisia kemerahankkeita, joiden tekemiseen ei tarvita ennakkosuunnitelmaa, eivät toteutuksen siirtymäajat koske. Ne on nykytiedon mukaan saatava valmiiksi ja rahoitushakemus vireille viimeistään 20. maaliskuuta mennessä. Kemerasuunnitelmilla kiire Pekka Kauppi muistuttaa, että runsaiden hakkuiden rinnalla pitää huolehtia myös metsien monimuotoisuuden säilyttämisestä. ”Metsien kasvua on osattu Suomessa hyödyntää haittaamatta jäljelle jääneen puuston kehitystä. Oikein toteutettuna hakkuut kiihdyttävät kasvua.” Samalla kun suomalaismetsät ovat omalta osaltaan olleet hidastamassa ilmastonmuutosta, ne ovat myös hyötyneet siitä. Kaupin johtaman tutkimuksen mukaan Suomen metsien vuosittaisesti noin 100 miljoonan kuution kasvusta 28 miljoonaa on ilmaston lämpenemisen tuomaa kasvulisäystä. Metsänhoidon teho kertautuu ”2000-luvulla ainoa huono kasvuvuosi on ollut vuosi 2008. Muuten viimeaikojen kasvukaudet ovat olleet poikkeuksellisen suotuisia puiden kasvulle.” Kauppi arvelee, että metsien kasvu on hyötynyt yhteisvaikutuksesta: hyvän metsänhoidon teho kertautuu, kun kasvuolosuhteet ovat hyvät. Kaupin ja Hannes Mäntyrannan kirjoittaman tuoreen pam? etin mukaan metsäteollisuus on tehnyt 1 700 miljoonasta kuutiosta puuta bioenergiaa viimeisen 45 vuoden aikana. Jos puun polttamisen sijaan olisi käytetty kivihiiltä, ilmakehään olisi päätynyt 1 300 miljoonaa tonnia fossiilista hiilidioksidia nykyistä enemmän. Metsien avulla voitaisiin hoitaa neljäsosa maailmassa tarvittavista ilmakehän kasvihuonekaasujen vähennyksistä. ”EU on keskittynyt ilmastoasioissa metsän katoamiseen tropiikista. Pitäisi lähteä liikkeelle myös omien metsien mahdollisuuksista hidastaa ilmastomuutosta”, Kauppi sanoo. Ympäristönsuojelutaso on Suomessa korkea, joten metsäteollisuuden tuotantoa kannattaa maailmanlaajuisesti katsoen pitää mahdollisimman paljon täällä. Kivihiilikaivoksiin ei kasva uusia puita sitomaan hiilidioksidipäästöjä. Suomen Metsäyhdistyksen kustantama pam? etti ”Hakata vai säästää – metsät ja ilmastonmuutos” julkaistaan tänään torstaina Metsäpäivien avajaisissa.
• AJASSA 8 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva T ekemisen tukeminen luo tehottomuutta esimerkiksi taimikonhoidossa. Tuen ohjaaminen kehitystyöhön on kestävä tapa parantaa kannattavuutta. Tätä mieltä on kokenut tutkija ja metsäpolitiikan ravistelija Heikki Smolander. Hän remontoisi metsätalouden tukijärjestelmät. ”Kemeratuilla korjaillaan tehtyjä laiminlyöntejä taimikoiden hoidossa. Sama koskee myös metsäteiden kunnostusta. Tuki demoralisoi laadun kehittämistä.” Hänen mukaansa vesakonperkuun tukemista järkevämpää olisi rahojen ohjaaminen työhön, jossa pohdittaisiin, miten vesakoitumista voisi vähentää. ”Professori Matti Kärkkäinen suositteli jo kymmenen vuotta sitten tässä lehdessä laiskan miehen metsänhoitoa. Tällä hän tarkoitti, että kannattaisi etsiä keinoja, joilla vesakoitumista voitaisiin ennalta torjua. Valitettavasti Kärkkäisen ajatukseen ei ole tartuttu kunnolla sen paremmin tutkimuksessa kuin käytännössäkään.” Smolander nimeää Kärkkäisen ajatuksen ehkäisymenetelmiksi. Niitä ovat esimerkiksi haapojen kaulaaminen ajoissa ennen päätehakkuuta, koivujen välttäminen säästöpuina, niukasti maata rikkova muokkaus sekä heti hakkuuta seuraava viljely. ”Myös Kari Kurun kehittämä vesakoiden kitkentä on lupaava ehkäisymenetelmä.” Smolander esittää esimerkin metsäteollisuudesta, joka 1970-luvulla rakensi massiivisia vedenpuhdistamoita. ”Pian huomattiin, että päästöjä on halvempaa alentaa kehittämällä entistä vähemmän vettä kuluttavia prosesseja” Puoli prosenttia kehittämiseen Viime vuosina kemeravaroista on sijoitettu kehittämistoimintaan puoli prosenttia. ”Tulevassa kemeralaissa kehittämisvaroja ei enää ole. Tähän astikin kehittämistä on tehty aluekehittämisrahoilla. Tulevaisuus näyttää ollaanko jatkossa kokonaan niiden varassa vai onnistuuko maaja metsätalousministeriö löytämään uuden rahoituskanavan”, Heikki Smolander pohtii. Hän uskoo, että kymmenentä prosenttia nykyisistä kemeravaroista vastaava summa riittäisi suureen harppaukseen metsänhoidossa. Smolander viittaa Sitran ja Tekesin tuloksekkaaseen tapaan tukea teollisuuden kehityshankkeita. Niistä yritykset maksavat itse osan. Se varmistaa sitoutumisen hankkeeseen. ”Kehittämistä ei voi ulkoistaa. Tärkeintä on itse koettu tarve parantaa toimintaa. Muuten edellytyksiä laadun parantamiseen ei ole.” Uudistaminen parani merkittävästi Viime vuosikymmenellä metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten kanssa tehty uudistamistyön laadun kehittämishanke oli menestystarina. Vielä 2000-luvun alussa yksityismetsien uudistamistulokset olivat kauniisti sanoen vaihtelevia. Esimerkiksi onnistuneiden kuusen istutustaimikoiden osuus vaihteli yhdistyksittäin 30–90 prosentin haarukassa. Aloite kehittämistyöhön tuli yksityismetsätalouden ulkopuolelta. Alun perin inventointi oli kehitetty UPM:n metsäosastolle. Idean isä oli metsänhoitopäällikkö Fred Kalland. Hän koki, että laadun parantamista tarvittaisiin myös yksityismetsissä. Kuten UPM:ssäkin, tulokset paranivat, kun niitä alettiin inventoida. ”Ratkaisevaa oli, että neuvojat saivat palautteen ja joutuivat vertaamaan tuloksiaan. Parhaat käytännöt yleistyivät nopeasti. Esimerkiksi mätästys oli 2000-luvun alussa harvinaista. Kuusenviljelyn tulokset parantuivat samaa tahtia kuin mätästys yleistyi.” ”Aluksi yksityispuoli vastusti ajatusta. Metla ja metsäkeskukset löysivät kuitenkin yhdistykset, joiden kanssa hanketta päästiin pilotoimaan. Maaja metsätalousministeriö osarahoitti työtä kemeran kehittämisvaroista”, Smolander toteaa. Viime vuosina laatutyön painopiste on siirtynyt omavalvontaan. Muun muassa metsurit ja muokkauskoneiden kuljettajat omavalvovat töitään. ”Taimikonhoidossa omavalvonta tulee tulevien kemeratukien myöntämisehdoksi.” Seuraavaksi kehittämiskohteeksi Smolander näkee hakkuiden ja hoitotoimien mukaan puustotietoja päivittävien ja päätöksentekoa ohjaavien metsävaratietojärjestelmien kehittämisen myös yksityismetsiin. ”Sen tulisi muistuttaa omistajia. Oikea-aikaisuus säästäisi enemmän kuin nykyiset kemerat tuovat metsänomistajille.” Ehkäisyä kemeran sijaan Ennaltaehkäisevä kehittämistyö olisi veteraanitutkijan mielestä parasta metsänhoitoa. ”KYMMENEN PROSENTTIA NYKYISISTÄ KEMERAVAROISTA RIITTÄISI SUUREEN HARPPAUKSEEN METSÄNHOIDOSSA.” Vesakonperkuun tukemista järkevämpää olisi Heikki Smolanderin mielestä rahojen ohjaaminen työhön, jossa pohdittaisiin, miten vesakoitumista voisi vähentää. Heikki Smolander » Syntynyt 1949 » Asuu Suonenjoella » Metsänviljelyn erikoistutkija » Aiemmin Suonenjoen tutkimusaseman johtaja » Maaja metsätieteiden tohtori, väitellyt 1985 FA K TA H AA STAT T E LU
• AJASSA 9 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 www.metsakustannus.fi www.facebook.com/metsakustannus Tervetuloa Metsämessuille juhlimaan kanssamme! Tutustu uutuuksiin ja messutarjouksiin osastollamme 6b61 Polku omaan metsään Metsänkasvatus Saija Huuskonen, Jari Hynynen ja Sauli Valkonen (toim.) Kattava tietopaketti metsien kasvattamiseksi taimikoista päätehakkuisiin. Näkökulmana on puun tuottaminen taloudellisesti kannattavasti metsän muita tuotteita, hyötyjä ja ekologista kestävyyttä unohtamatta. Uudistetun metsälain avaamat mahdollisuudet metsänkasvatuksessa on otettu huomioon tarkasteluissa. Kirja on tarkoitettu kaikille metsäasioista kiinnostuneille, mutta erityisesti metsänomistajille, metsäammattilaisille ja alan opiskelijoille. Uutuus messuhintaan! vuotta 15 Metsälehti Makasiini on on osa 81 vuotiasta Metsälehteä, jonka saat myös erikseen joko paperisena tai sähköisenä versiona. ELIISA KALLIONIEMI SUOMEN ainoa lastulevytehdas Järvelässä tuottaa vuodessa noin 100 000 kuutiometriä levyä. Toisen tuotantolinjan uusiminen ei lisännyt tehtaan kapasiteettia, mutta se mahdollistaa esimerkiksi entistä paksumpien levyjen valmistamisen. Lastulevyä käytetään eri muodoissa muun muassa lattialämmityslevynä sekä kalusteissa. Raaka-aineena on sahanpuru, josta noin 70 prosenttia on peräisin Koskisen Oy:n sahalta. Tehtaan tuotanto myydään pääasiassa kotimaahan. Suomessa lastulevyä käytetään vuodessa noin 150 000 kuutiometriä. Aiemmin tuotteen valmistajia oli useita, mutta nyt Koskisen Oy on ainoa. Viimeisin kotimainen kilpailija Puhos Board Kiteellä meni konkurssiin vuonna 2011. Lyhennystä korjausvelkaan Uusitun lastulevytehtaan avajaisissa lokakuussa puhunut valtiovarainministeri Antti Rinne lupaili valtion rahaa julkisten rakennusten korjausvelan lyhentämiseen. Sitä varten on tarkoitus perustaa erityinen rahasto Remontti Oy. Uutta kysyntää puutuotteille kaivataan, sillä rakentaminen on lähes pysähtynyt. ”Syksy on hiljentynyt todella dramaattisesti”, kuvasi Koskisen Oy:n levyteollisuuden johtaja Markku Lähteenmäki. Lastulevyn valmistus säilyy Suomessa Koskisen Oy:n uudistettu tehdas puristaa sahanpurusta muun muassa joka kodin peruspintaa melamiinilevyä. TIIA PUUKILA METSÄYHTIÖ UPM:n tulos oli heinä-syyskuussa huomattavasti odotuksia parempi. Myös Stora Enso paransi kannattavuuttaan huomattavasti vuoden takaisesta. Kummankin metsäjätin tuloksista on kiittäminen onnistunutta kulukuuria. UPM:n säästöohjelma saavutti 200 miljoonan euron vuotuisen säästötavoitteensa etuajassa. Hyvästä tuloksesta huolimatta uusilta säästöiltä ei vältytä. Yhtiö ilmoittaa uudet säästötavoitteensa lähiviikkoina. Taustalla ovat Euroopan heikoilta näyttävät talouden kasvunäkymät sekä uusien parannuskohteiden tunnistaminen. UPM:n tulos ennen veroja ja ilman kertaluontoisia eriä kasvoi neljäkymmentä miljoonaa vuoden takaisesta 173 miljoonasta eurosta. UPM yllätti Stora Enson liiketoimintaa nakersi paperin kysynnän alamäki. UPM:n tulos ylitti odotukset. set supistuivat kolme prosenttia vuoden takaisesta. Laskua oli myös paperinja kartongin tuotannossa sekä puutuotetoimituksissa. Sen sijaan sellun toimitukset kasvoivat lähes neljäkymmentä prosenttia viime vuodesta. Sellun hyvä vire ei kuitenkaan riittänyt tasaamaan päätuote paperin alamäkeä. Tulos ennen veroja ja kertaluontoisia eriä laski kymmenen miljoonaa viime vuoden 126 miljoonasta eurosta. Samaan aikaan liiketoiminnan kannattavuus kuitenkin parani onnistuneen kulukuurin ansiosta. Kolmannen vuosineljänneksen katsaus oli ensimmäinen, jonka tuore toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström esitteli. Jouko Karvinen jättäytyi yhtiön johdosta heinäkuun lopussa. Metsä Group julkistaa osavuosikatsauksensa 5. marraskuuta. Paperi söi tuloksia Metsäyhtiöiden tulokset 7–9/2014 (suluissa 7–9/2013) Stora Enso UPM Liikevaihto, miljoonaa euroa 2 514 (2 553) 2415 (2472) Tulos, ennen veroja ja ilman kertaluontoisia eriä, milj. euroa 116 (126) 213 (173) Tulosprosentti liikevaihdosta 4,6 (4,9) 8,8 (7,0) Omavaraisuusaste, % 34 ( 36) 64 (55) Liikevaihto laski kuitenkin kaksi prosenttia viimevuotisesta. Lasku johtui lähinnä paperin toimitusten kutistumisesta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Paperin ja vanerin kannattavuus parani ja kustannukset alenivat. Sellun ja tarralaminaattiliiketoiminnan toimitukset kasvoivat. Myös paperitoimitukset Aasiaan lisääntyivät. Sellu veti, paperi ei Myös Stora Enson tuloksessa näkyi paperin kysynnän supistuminen. Yhtiön liikevaihto pieneni kolmannella vuosineljänneksellä puolitoista prosenttia vuoden takaisesta. Jos paperiliiketoiminta jätetään laskuista, yhtiön liikevaihto kasvoi kolme prosenttia. Paperin ja kartongin toimituk
• 10 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 AJASSA MIKKO RIIKILÄ, teksti PEKKA SIPOLA, kuvat M etsänomistajien etujärjestön uudistaminen on ollut iso savotta. Operaatio aiheutti suukopua maakunnissa, mutta päättyi menestykseen. Kahta lukuun ottamatta kaikki yhdistykset ovat hakeneet MTK:n jäsenyyttä. Metsänomistajille yhdistyksen jäsenyys on jatkossa vapaaehtoinen. Tosin kaikki tänä vuonna metsänhoitomaksua maksavat metsänomistajat pysyvät yhdistyksen jäseninä, elleivät hae eroa. Tänä vuonna metsänomistajiksi tulleita automaattijäsenyys ei koske ”Metsänomistajakyselyiden perusteella ennustan, että 80 prosenttia metsänomistajista pysyy yhdistysten jäseninä”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola. Metsänomistajat pysyvät metsän sijaintipaikkakunnalla toimivan yhdistyksen jäseninä. Useiden yhdistysten alueilla metsää omistavat jatkavat ainakin aluksi kaikkien yhdistysten jäseninä, joiden alueella metsää omistavat. ”Jäsenyys on vapaaehtoista. Kaikki jäsenedut saa kuulumalla yhteen yhdistykseen. Jokainen voi pohtia, riittääkö se tarvittavien metsäpalveluiden saamiseen.” MTK:lle viisi euroa jäseneltä MTK:n metsäedunvalvonta muuttuu kaksiportaiseksi. Metsänomistajat ovat yhdistyksen ja yhdistykset MTK:n jäseniä. Yhdistysten ja MTK:n välisenä linkkinä tähän asti toimineet metsänomistajien liitot lopetetaan. ”Metsänomistajat eivät siis ole suoraan MTK:n jäseniä. Järjestöllä ei ole henkilöjäseniä”, Tiirola selvittää. MTK:n metsävaltuuskunta linjasi yhdistysten ensi vuoden jäsenmaksupotiksi MTK:lle 1,5 miljoonaa euroa. ”Se on noin viisi euroa metsänomistajajäsentä kohti”, Tiirola huomauttaa. Maksut jaetaan yhdistyksille siinä suhteessa kuin ne maksoivat jäsenmaksuja metsänomistajaliitoille edellisvuonna. Ensi vuonna valittava MTK:n uusi metsävaltuuskunta linjaa tulevien jäsenmaksujen perusteet. Järjestön ylimpään päättävään elimeen, MTK:n valtuuskuntaan metsänomistajat saavat maksuosuuttaan vastaavan edustuksen eli 20 paikkaa. Maataloustuottajilla on 55 edustajaa. Nykyisin MTK:n valtuuskunnassa on kaksi metsänomistajien edustajaa. ”Jäsenmaksut eivät nouse” Metsänomistajilta kerättävät jäsenmaksut päätetään loppusyksyn aikana metsänhoitoyhdistysten valtuustoissa. Maksuille on tulossa vaihtelevia perusteita. Yleisimmäksi näyttää muodostuvan muutamaportainen, hehtaariperusteinen jäsenmaksu. ”Alustavasti on kaavailtu mallia, jossa alle 20 hehtaaria tilojen jäsenmaksu olisi 48 euroa, 20–50 hehtaarilla 75 euroa, 50–100 hehYhdistykset yhdessä rintamassa MTK-leiriin Metsänhoitoyhdistykset liittyvät yhtenäisenä joukkona MTK:n jäseniksi. Enemmistö metsänomistajista puolestaan pysyy yhdistysten jäseninä. taarilla 100 euroa ja tätä suuremmilla tiloilla 145 euroa. Valtuusto vahvistaa jäsenmaksut joulukuussa”, kertoo metsänhoitoyhdistys Lounametsän toiminnanjohtaja Harri Tasanen. Osassa yhdistyksiä kaavailee tasasuuruista jäsenmaksua. ”Meillä ehdotus on 50 euroa jäseneltä, joka on hieman alempi kuin mediaanimetsänhoitomaksu viime vuonna”, metsänhoitoyhdisMikko Tiirolan (oik.) sekä yhdistyskentän iso savotta alkaa olla valmis. Yhdistykset liittyvät lähes yksituumaisina MTK:hon. Anssi Kainulainen toimi kokouksen sihteerinä. MTK:n metsävaltuuskunta määritteli viime viikolla metsänhoitoyhdistysten ensi vuoden jäsenmaksut MTK:lle.
• 11 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 AJASSA A n n a B a c k ”KYSELYIDEN PERUSTEELLA 80 PROSENTTIA METSÄNOMISTAJISTA PYSYY YHDISTYSTEN JÄSENINÄ.” Luvian sahan toimitusjohtaja Harri Huhtamaa pohtii, kuinka sahatavaran viennille tärkeän serti? oinnin kattavuus turvataan, jos merkittävä osa metsänomistajista jäisi metsänhoitoyhdistysten ulkopuolelle. Huhtamaan mukaan Luvian puunostopolitiikka jatkuu ennallaan. Vuosittaisesta lähes 600 000 kuution tukintarpeesta yhtiö ostaa pystykaupoin kaksi kolmannesta. Loppuosa tulee yhdistysten toimittamana. Hänen mukaansa yhteistyö lähiseudun yhdistysten kanssa on sujunut molempia osapuolia hyödyttävästi. ”Esimerkiksi viimetalvisen Seija-myrskyn jälkeen lisäsimme tukin ostoja yhdistyksiltä, jotta hallitsemattomaksi kasvanut myrskypuusuma saatiin hoidettua.” Huhtamaa toivoo yhdistyksiltä vastavuoroisuutta. ”Yhdistykset ovat meille tärkeä yhteistyökumppani. Mutta jos korjuupalvelua kasvatetaan tavoitellen itsetarkoituksellisesti vain yhdistysten liikevaihdon kasvua ja tämä johtaa esimerkiksi tukkipuun vientiin, on yhteistyötä harkittava uudelleen.” ”Aktivoituminen hyödyttää kaikkia” ”Olemme alusta asti nähneet metsänhoitoyhdistysten uudistumisen positiivisena. On odotettavissa, että jatkossa yhdistykset toimivat entistä aktiivisemmin metsänomistajien suuntaan”, kiittelee Stora Enson metsäpäällikkö Jorma Länsitalo. Hän ennakoi, että metsänhoitoyhdistysten aktivoituminen merkitsee enemmän yhteydenottoja metsänomistajiin ja sitä kautta lisää puuta markkinoille. ”Stora Enson intressi on tehdä molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä metsänhoitoyhdistysten kanssa jatkossakin.” Länsitalo huomauttaa, ettei bisnes ole helppoa, mutta luottaa, että metsänhoitoyhdistyksissä löytyy tarvittavaa osaamista siihen. ”Ei radikaalia muutosta” Osuuskunta Metsäliiton hallituksen puheenjohtaja Martti Asunta pitää hyvänä, että metsäpalveluiden tarjonta ja kilpailu lisääntyy. ”Uusien metsäteollisuusinvestointien varmistamiseksi on tärkeintä huolehtia metsänhoidon tasosta. Sen näen jatkossakin metsänhoitoyhdistysten tärkeimpänä tehtävänä.” Hän ei odota radikaalia muutosta metsänhoitoyhdistysten toimintaan. ”Ne ovat jo viime vuosina aktivoituneet puunkorjuussa ja -kaupassa. Metsänomistajan kannalta on tärkeää, että toimintamallit ja vastuusuhteet ovat selkeitä ja avoimia niin puukaupassa kuin muussakin liiketoiminnassa.” Asunta pohtii, voivatko yhdistykset jatkossa uskottavasti toimia metsänomistajien edunvalvojina, jos ne lähtevät omistamiensa yritysten kautta ostamaan puuta. ”Voiko yhtä aikaa sekä kilpailuttaa valtakirjakaupoin saatuja leimikoita ja toimia puun ostajana? Puukauppaan mukaan meneminen tuo melkoisen henkilökohtaisen vastuun yhdistysten hallitusten jäsenille.” ”Toiminta tehostuu” tys Etelä-Karjalan toiminnanjohtaja Markku Vaario kertoo. Tiirola korostaa, että lähes kaikkien metsänomistajien jäsenmaksu on alempi kuin metsänhoitomaksu. Isojen tilojen jäsenmaksut alenevat eniten. Siihen on vissi syy: ”Niiden omistajat ovat herkimmin eronneet yhdistyksistä, kun maksu on ollut satoja tai tuhansia euroja. Lisäksi isoja tiloja on vähän, joten ne eivät edusta suurta osuutta jäsenmaksukertymästä.” Jäsenmaksulaput postitetaan huhtikuussa. Yhdistyksissä kaavaillaan, että jäsenille tarjotaan palveluita alennettuun hintaan, esimerkiksi huokeampia taimia. MTK:n kautta yhdistyksen jäsenille on lisäksi tarjolla erilaisia etuja. Niihin voi perehtyä MTK:n nettisivuilla. Yhdistyslain mukaan minkä tahansa yhdistyksen jäsenmaksu on jäseniä velvoittava ja näin ollen ulosottokelpoinen. Tosin vain periaatteessa. ”Velvoite loppuu, kun jäsen hakee eroa yhdistyksestä”, Tiirola selventää. Metsänhoitoyhdistyksestä voi erota hallitukselle tai puheenjohtajalle osoitetulla kirjeellä. Valta säilyy valtuustoilla Metsänomistajien valitsemat valtuustot käyttävät jatkossakin ylintä päätösvaltaa metsänhoitoyhdistyksissä. Ensimmäiset uuden lain aikana järjestettävä valtuustovaalit on toteutettava postiäänestyksenä. Sen jälkeen yhdistyksillä on vapaammat kädet. ”Esimerkiksi yhdistyksen toimipisteisiin voidaan perustaa äänestyspaikkoja. Samalla jäsenillä olisi mahdollisuus äänestää sähköisesti”, Tiirola kaavailee. Jatkossa metsänhoitoyhdistykset saavat määrittää toimialueensa. Tähän asti metsäkeskus on vahvistanut rajat. ”Yhtä lailla kuin metsänomistajat voivat hakea palveluita naapuriyhdistyksestä, yhdistykset voivat tarjota palveluita perinteisten rajojensa ulkopuolellekin. Uskon, että osa yhdistyksistä laajentaa toimialueittaan.” Samalla alueella voi siis tulevaisuudessa toimia useita metsänhoitoyhdistyksiä. Lisäksi metsänomistajat voivat perustaa uusia yhdistyksiä. Niihin on saatava vähintään 300 metsänomistajaa ja 10 000 hehtaaria metsää. ”Yhtään tällaista hanketta ei tietääkseni ole vireillä”, Tiirola kertoo. Metsänhoitoyhdistysten fuusioita nähtäneen jatkossakin, kun pieniä yhdistyksiä sulautuu isompiin naapureihinsa. Ylimaakunnallisten suurfuusioiden tekeminen voi vaikeutua. Kilpailuvirasto saattaa puuttua niihin, koska yhdistyksillä on määräävä markkina-asema metsäpalveluiden tuotannossa. Tähän asti metsäkeskus on valvonut metsänhoitoyhdistysten toimintaa. Valvonta loppuu ensi vuoden lopulla. ”Sen jälkeen sovelletaan yhdistyslakia. Jäsen voi halutessaan nostaa moitekanteen yhdistystä vastaan”, kertoo metsäkeskus Suomen johtava metsälainsäädännön asiantuntija Janne Uitamo. Yhdistys voi perustaa firman Tiirolan mukaan metsänomistajien edunvalvonta säilyy yhdistysten ydintoimintana. Leimikoiden kilpailuttaminen parhaiten maksaville ostajille sekä puunkorjuu ja toimitukset tehtaille ja sahoille jatkuvat nykyisin pelisäännöin. Puukauppaa yhdistykset eivät jatkossakaan saa tehdä omissa nimissään. Uutta on, että yhdistykset voivat olla osakkaina puukauppayrityksissä tai perustaa niitä. PohjoisSuomen metsänomistajien liiton puukauppayhtiö Lapin Metsämarkkinat siirtyy Pohjois-Suomen metsänhoitoyhdistysten muodostaman yhdistyksen omistukseen. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan perustama Karjalan Mänty Oy aloittaa ensi vuoden alusta. Se keskittyy yhdistyksen korjuupalvelun tuottaman energiapuun kauppaan. MHY 2015 » 89 metsänhoitoyhdistystä (ensi vuoden alussa noin 80) » 301 000 metsänomistajaa jäsenenä » 1 000 toimihenkilöä, 700 metsuria, satoja urakoitsijoita » Maan kattava organisaatio MARKKINAOSUUS » 80 % yksityismetsien metsänhoitotöiden suunnittelusta » 60 % metsänhoitotöiden toteutuksesta » 75 % puunmyyntisuunnitelmista » 45 % yksityismetsien puunmyynnistä valtakirjakauppana TOIMINTA » metsänomistajien neuvontatapaamisia 137 000 » metsäsuunnittelu 271 000 ha » puunmyyntisuunnitelmat: 28 milj m3 » valtakirjakauppa: 16 milj m3 » puunkorjuu: 5 milj m3 » maanmuokkaus 42 000 ha » metsänviljely 42 000 ha » nmk ja taimikonhoito 102 000 ha LIIKEVAIHTO 256 M€ » josta liiketoiminnan tuotot 230 M€ » mh-maksut kertymä 26 milj € » Tiedot vuodelta 2013 FA K TA Hakenut MTK:n jäsenyyttä Harkitsee (Päijänne) Ei hae jäsenyyttä (Kiiminki) Ruotsinkieliset yhdistykset Mh-yhdistykset ja MTK
• 12 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva K emijärven puunhankinnasta vastaavan Keitele Groupin metsäpäällikkö Kari Wuolijoki kertoo, että puuta Kemijärven uudelle laitokselle hankitaan niin yksityismetsistä, yhteismetsiltä, Metsähallitukselta kuin muiltakin tarjoajilta. Oma kolmen ostomiehen tiimi hankkii osan puusta ja loput tulevat muilta metsäorganisaatioilta. Ostoalue kattaa Koillisja Keski-Lapin itärajalta Rovaniemen seudulle. Isoja leimikoita saatetaan ostaa kauempaakin. Keitele on kiinnostunut etenkin mäntyvaltaisista kasvatustai päätehakkuuleimikoista. Kemijärven tehtaan koesahaukset käynnistyvät loppuvuoden aikana, ja täyteen vauhtiin saha on tarkoitus saada kevättalvella. Liimapuutehtaan on aikomus käynnistyä toukokuussa. ”Sen jälkeen merkittävä osa sahan tuotannosta menee omaan jatkojalostukseen”, Wuolijoki kertoo. Täydellä vauhdilla yhdessä vuorossa toimiessaan saha käyttää eri kokoista tukkia noin 350 000 kuutiometriä vuodessa. Ostettavan tukin pienin mitta on alkuvaiheessa 310–12. Kun saha saadaan toimimaan kunnolla, sahattavien pikkutukkien latvaläpimittaa pyritään vielä alentamaan. Sahaukseen saadaan silloin hyvin tarkasti kaikki suora mäntypuu. Kolme ostomiestä Kemijärven puunhankintaa oli lokakuussa jo käynnistelemässä hankintaesimies Antti Syrjälä, joka palaa vanhoille ostoalueilleen Keiteleen Kiuruveden ostotiimistä. Tämän viikon alussa ostoesimiehinä aloittivat myös Teemu Pohjola sekä Petri Tolonen. Kaikki kolme ovat entisiä Lappipanelin ostomiehiä, Pohjola ja Tolonen ovat viime vuodet ostaneet puuta Pölkylle. Syrjälän mukaan puun osto pyritään saamaan nyt täyteen vauhtiin. Tarjontaa tuntuu olevan, sillä monen vanhan ostajan talvileimikkokiintiöt ovat jo täynnä. Syrjälä kertookin, että puuta on tarjottu hänelle viime viikot, vaikka missään ei ole edes mainostettu oston aloittamista. ”Näyttää siltä, että osa metsänomistajista on jäänyt odottelemaan sitä tilannetta, että me tulemme markkinoille.” Puuta hankitaan sekä metsänhoitoyhdistysten kautta että suoraan metsänomistajilta. Yhdistykset ovat Syrjälän mukaan tärkeitä yhteistyökumppaneita. Puun ostajankin on helpompi toimia, kun tarjolla on valmis leimikko puustotietoineen. Talvileimikotkin kelpaavat Syrjälän ensimmäiset kaupat ovat olleet lähinnä yhdistysten valtakirjakauppoja. Viime viikolla hän teki ensimmäisen puukaupan suoraan metsänomistajan kanssa. Kaupat tehtiin Kemijärven eteläpuolella asuvan Oiva Haverisen kanssa. Myynnissä oli sisarusten omistuksessa olevan tilan talvileimikko. Yhteisomistuksessa olevan tilan puukauppa-asioita hoitava Haverinen kertoo teettäneensä hieman syrjäisellä paikalla sijaitsevalle ulkopalstalle leimikon Kemijärven metsänhoitoyhdistyksellä. Sen jälkeen hän pyysi tarjoukset kaikilta alueen puunostajilta. Tarjouksia tuli kolme, yksi iso ostaja ei ollut talvikohteesta kiinnostunut. ”Keiteleen tarjous oli selvästi paras, joten puukaupat oli helppo tehdä”, Haverinen kertoo. Haverinen on korjannut paljon puuta hankintana, mutta nyt myyty leimikko on niin hankalassa paikassa, että maataloustraktorilla ei sieltä puuta kannata lähteä korjaamaan. Metsäpalsta on reilun kymmenen hehtaarin kokoinen, ja se laitetaan nyt kerralla kuntoon. Osa alueesta harvennetaan ja osa hakataan siemenpuuasentoon. Syrjälä kertoo, että syksyn aikana ostettavien omien leimikoiden korjuut aloitetaan ensi vuoden puolella. Talvileimikoita on siis mahdollista saada vielä ensi talven korjuuseen, kun myy puunsa Keiteleelle. Osalla ostajista ovat jo ensi talven korjuukiintiöt täynnä. ”Sellaiset leimikot kiinnostavat eniten, joissa mäntysahapuuta saadaan vähintään puolet hakkuukertymästä”, Syrjälä sanoo. AJASSA Keiteleen puukauppa Kemijärvelle alkoi Kemijärven sahan ja liimapuutehtaan rakennustyöt etenevät vauhdilla. Tehtaan puunostot aloitettiin lokakuun puolivälissä. ”OSA METSÄNOMISTAJISTA ON JÄÄNYT ODOTTELEMAAN, ETTÄ ME TULEMME MARKKINOILLE.” Antti Syrjälä (vasemmalla) teki puukaupan kemijärveläisen Oiva Haverisen kanssa viime perjantaina. P U U KAU P PA
• 13 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 AJASSA EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 41–44 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 702 269 Etelärannikko 29 502 Pohjanmaa 19 283 Lounais-Suomi 67 804 Häme-Uusimaa 97 746 Kaakkois-Suomi 69 411 Pirkanmaa 42 351 Etelä-Savo 88 450 Etelä-Pohjanmaa 39 131 Keski-Suomi 47 502 Pohjois-Savo 51 480 Pohjois-Karjala 40 800 Kainuu 17 231 Pohjois-Pohjanmaa 57 515 Lappi 34 058 Ostomäärät viikolla 44 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,56 ? 55,24 ? 40,42 ? 15,35 ? 17,32 ? 15,21 ? 22,12 ? 22,91 ? Uudistushakkuu 57,09 ? 56,08 ? 41,52 ? 16,60 ? 18,57 ? 16,74 ? 23,01 ? 23,68 ? Harvennushakkuu 49,65 ? 49,64 ? 37,92 ? 14,18 ? 15,23 ? 14,73 ? Ensiharvennus 46,79 ? 45,44 ? 14,55 ? 14,87 ? 13,51 ? Hankintahinnat 60,63 ? 57,95 ? 44,56 ? 28,86 ? 31,07 ? 29,66 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,78 ? 55,20 ? 36,46 ? 16,37 ? 17,55 ? 16,43 ? 23,75 ? 25,29 ? Uudistushakkuu 57,52 ? 55,95 ? 36,92 ? 18,24 ? 18,03 ? 17,69 ? 26,38 ? 26,25 ? Harvennushakkuu 48,24 ? 46,27 ? 14,93 ? 14,77 ? 14,60 ? 20,27 ? Ensiharvennus 47,32 ? 44,89 ? 14,74 ? 14,83 ? 22,01 ? Hankintahinnat 54,94 ? 53,72 ? 28,00 ? 28,53 ? 29,59 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,61 ? 54,99 ? 41,26 ? 15,32 ? 16,88 ? 15,32 ? 22,03 ? 23,42 ? Uudistushakkuu 57,76 ? 56,11 ? 43,32 ? 17,44 ? 18,51 ? 17,37 ? 24,86 ? 24,46 ? Harvennushakkuu 48,92 ? 47,90 ? 37,32 ? 14,77 ? 14,80 ? 13,92 ? 19,70 ? Ensiharvennus 47,57 ? 46,23 ? 14,44 ? 14,42 ? 14,28 ? 22,27 ? Hankintahinnat 57,88 ? 56,65 ? 46,19 ? 29,33 ? 29,95 ? 30,86 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,59 ? 50,89 ? 15,49 ? 16,37 ? 16,03 ? 22,27 ? 24,40 ? Uudistushakkuu 53,12 ? 51,75 ? 17,38 ? 17,35 ? 17,46 ? 24,59 ? 25,41 ? Harvennushakkuu 46,13 ? 44,25 ? 13,05 ? 13,39 ? 12,75 ? 19,20 ? Ensiharvennus 44,32 ? 13,99 ? 13,26 ? 19,60 ? Hankintahinnat 54,58 ? 52,90 ? 27,37 ? 29,52 ? 32,83 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,06 ? 52,98 ? 41,18 ? 14,31 ? 15,29 ? 15,21 ? 20,75 ? 21,94 ? Uudistushakkuu 55,85 ? 53,92 ? 42,65 ? 16,18 ? 16,52 ? 17,12 ? 23,43 ? Harvennushakkuu 47,45 ? 45,46 ? 37,37 ? 13,85 ? 14,23 ? 14,52 ? Ensiharvennus 46,34 ? 44,49 ? 12,54 ? 10,02 ? 12,67 ? Hankintahinnat 56,32 ? 53,67 ? 46,05 ? 28,31 ? 28,32 ? 30,11 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,33 ? 46,95 ? 15,24 ? 17,87 ? 14,88 ? 20,96 ? Uudistushakkuu 47,23 ? 47,43 ? 16,84 ? 18,17 ? 15,69 ? 22,63 ? Harvennushakkuu 42,99 ? 12,18 ? 13,23 ? Ensiharvennus 41,71 ? 13,47 ? 14,09 ? Hankintahinnat 55,35 ? 28,45 ? 30,35 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,58 ? 54,86 ? 43,98 ? 15,59 ? 16,69 ? 15,54 ? 21,28 ? 22,32 ? Uudistushakkuu 57,88 ? 55,73 ? 45,37 ? 17,34 ? 18,22 ? 17,58 ? 22,87 ? Harvennushakkuu 49,43 ? 48,04 ? 38,72 ? 14,85 ? 14,92 ? 14,42 ? 20,50 ? Ensiharvennus 45,46 ? 43,89 ? 35,49 ? 13,64 ? 12,93 ? 13,02 ? Hankintahinnat 57,19 ? 56,18 ? 49,05 ? 29,21 ? 29,83 ? 31,03 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,83 ? 54,48 ? 42,03 ? 15,36 ? 16,76 ? 15,54 ? 22,54 ? 23,78 ? Uudistushakkuu 56,43 ? 55,38 ? 43,47 ? 17,16 ? 18,05 ? 17,28 ? 24,79 ? 24,80 ? Harvennushakkuu 48,21 ? 47,86 ? 37,94 ? 14,13 ? 14,74 ? 14,24 ? 19,48 ? 20,24 ? Ensiharvennus 46,24 ? 45,03 ? 33,29 ? 13,97 ? 13,70 ? 13,54 ? 21,11 ? 20,66 ? Hankintahinnat 57,88 ? 56,45 ? 46,77 ? 28,41 ? 30,34 ? 30,00 ? 34,70 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m3 viikot 1–44 , 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60 HANNU JAUHIAINEN Lokakuun puukauppa tasaantui keskimäärin 700 000 kuutiometrin viikkovauhtiin. Ostomäärä on noin satatuhatta kuutiometriä viime vuoden tasoa alhaisempi. Puun hinnoissa ei viime viikkojen aikana ole tapahtunut kovin suuria muutoksia. Perinteisesti hintataso on tähän aikaan jonkin verran laskenut, koska ostettavat leimikot ovat olleet pääosin talvikohteita. Mäntytukin koko maan keskihinta on pysytellyt koko syksyn 54 euron yläpuolella. Kuusitukin hinta laski samalle tasolle runsas kuukausi sitten. Koivutukin kuutiometrihinta nousi noin eurolla syksyn aikana ja on tasaantunut 42 euron tuntumaan. Mäntykuitupuun koko maan keskihinta on ollut lievässä laskusuunnassa muutaman kuukauden ajan. Myös kuusikuitupuun hinta on laskussa. Koivukuitupuun hintataso on jonkin verran vaihdellut ja on nyt hieman parempi kuin loppukesän aikana. Pikkutukkien hinnoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Mäntypikkutukeista maksetaan keskimäärin vähän päälle 22 euroa kuutiometriltä ja kuusipikkutukeista noin euron enemmän. Tahti tasaantui puukaupassa
• M E T S Ä S T Ä 14 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 TIIA PUUKILA, teksti HEIKKI KIURU, piirrokset M ännyn edellisen vuoden neulasten päät kellertävät. Kuusen vanhat neulasvuosikerrat ovat muuttuneet kauttaaltaan keltaisiksi. Kasvukin on kärsinyt. Mistä mahtaa olla kysymys? Oireet kielivät kaliumin puutoksesta, jota esiintyy viidesosalla ojitetuista turvemaista. Ravinnepuutoksen huomaa parhaiten loppusyksystä alkutalveen. Tällöin puut ovat siirtäneet vararavintoaineita tulevan kasvun tarpeisiin silmuihin ja uusimpiin neulasiin. Värimuutokset säilyvät seuraavaan alkukevääseen, mutta saattavat hävitä jälleen keväällä. Lannoittamattomilla turvemailla on kaliumin lisäksi usein puutosta fosforista. Sen seurauksena neulaset jäävät tavanomaista lyhyemmiksi ja sivuoksien kasvaimet ohuiksi, puutteellisesti puutuneiksi. Kangasmailla neulasten hailakka väri voi kertoa typen puutoksesta. Vanhojen kaskimaiden kuusikoiden vaiva puolestaan on boorin puutos, joka aiheuttaa kärkisilmujen kuolemista oksien ja päävarren kärjistä. Puu pensastuu. Näkyvät oireet kertovat vakavasta puutostilasta. Lannoitustarvetta voi kuitenkin olla, vaikka puusto olisi oireeton. Erityisesti ojitettuja turvemaita, joissa on yli puolimetriä turvetta, kannattaa pitää silmällä. ”Vaikkei näkyviä puustosoireita olisikaan kyseisellä hetkellä, kasvu saattaa olla puolet tai kolmasosa siitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla”, kertoo vanhempi tutkija Mikko Moilanen Metsäntutkimuslaitokselta. Puutos varmistuu laboratoriossa Parhaiten ravinnepuutos varmistuu neulasnäytteistä tehtävällä ravinnetutkimuksella eli neulasanalyysillä. Neulasanalyysejä tekevät yksityislaboratoriot, joista pisimpään alalla toiminut on Viljavuuspalvelu. Myös Metsäntutkimuslaitokselta voi kysyä mahdollisuudesta vastaanottaa näytteitä. Mikäli puutosoireet ovat selkeät, neulasanalyysia ei välttämättä tarvita. Epävarmoissa tilanteissa se kuitenkin kannattaa teettää. ”Samanlainen oire voi syntyä hyvin monenlaisesta puutostilasta. Neulasanalyysillä pystytään varmentamaan, mistä on kyse. Jos puustolle annetaan lannoitetta, josta ei ole hyötyä, rahat menevät hukkaan ja ympäristölle koituu turhia huuhtoumia”, kertoo varttunut tutkija Päivi Merilä Metsäntutkimuslaitokselta. Neulasanalyysin voi tehdä varttuneesta taimikosta ylöspäin, ja se maksaa 50–100 euroa. Terveyslannoitukseen myönnettävä kemeratuki korvaa neulasanalyysin kulut. Analyysi ei kuitenkaan ole kemeratuen ehto, mikäli ravinnepuutos on silmin nähtävissä. Epäselvissä tilanteissa tuen saanti edellyttää neulasanalyysiä. Uusimmat neulaset talteen Oikea hetki neulasnäytteen keruuseen on puiden lepokaudella lokakuusta maaliskuun loppuun. Tällöin puiden ravinnesuhteet ovat tasoittuneet. Huhtikuussa maan lämmetessä ravinteet alkavat jälleen liikkua eivätkä neulasanalyysin tulokset ole luotettavia. Neulasanalyysiä varten valitaan eri puolilta kuviota vähintään kuudesta kahdeksaan valtapuuta, jotka edustavat kasvatettavaa puustoa. Valittujen puiden tulee olla terveitä, eikä näytettä saa ottaa aivan ojan reunalla kasvavasta puusta. Niissä ravinnetila poikkeaa muusta puustosta. Välimatkaa ojaan tulisi olla vähintään kolmisen metriä. Näytteet kerätään teleskooppileikkurilla puun ylimmästä kolmanneksesta latvuksen eteläpuolelta. Myös haulikkoa on käytetty oksien pudottamiseen. Helpoiten näytteiden keruu sujuu talvisen harvennuksen yhteydessä kaadetuista valtapuista. Kustakin puusta leikataan yksi tai kaksi kasvainta vihreän latvuksen yläosasta. Vain uusin neulasvuosikerta kelpaa näytteeksi. Oksan kärkiä tarvitaan puolisen litraa. ”Näytteitä ei pitäisi käsitellä paljain käsin, sillä kämmenpohjasta voi irrota jotain. Suositeltavaa on käyttää hansikkaita tai muovikäsineitä”, Moilanen ohjeistaa. Oksan kärjet pakataan paperipusseihin ja postitetaan laatikossa laboratorioon. Mukaan sujautetaan taustatietoja näytteenottometsiköstä. Kullakin laboratoriolla on omat saatelomakkeensa. Myös ohjeet keruuajankohdasta ja tarvittavasta neulasten määrästä saattavat vaihdella, joten ennen näytteenottoa kannattaa olla yhteydessä metsäammattilaiseen tai laboratorioon. Neulasanalyysin tulokset tulevat yleensä postitse muutamassa viikossa. Neulasten kertomaa Mikä ravinnepuutos puustoa vaivaa, selviää varmimmin neulasista. Neulasanalyysi auttaa valitsemaan metsikölle oikean lannoitteen. M E T S Ä S T Ä Kuusen vanhempien neulasvuosikertojen kellastuminen kertoo kaliumin puutoksesta. Samaisessa kuusikossa voi olla puutosta muistakin ravinteista, mikä varmistuu neulasanalyysillä. M E T S Ä N H O I TO M a rk k u S a a ri n e n /M e tl a
• METSÄSTÄ 15 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 Vinkit neulasanalyysiin 1 Mikäli puusto ei kasva odotusten mukaan tai neulasissa näkyy oireita, selvitä mahdolliset puutostilat neulasanalyysin avulla. 2 Kerää neulasnäytteet lokamaaliskuussa. Näytteistä tulee kerätä vähintään 6–8 valtapuusta eri puolilta metsikkökuviota. 3 Leikkaa ylimmistä oksista yhdestä kahteen oksankärkeä puun eteläpuolelta. Ota näytteeseen mukaan vain uusin neulasvuosikerta. 4 Helpoiten näytteenotto sujuu harvennushakkuun yhteydessä tuoreista hakkuutähteistä. Mikäli neulasanalyysin tulokset osoittavat ravinnepuutoksen, on terveyslannoitus paikallaan. Kaliumin ja fosforin puutteen voi korjata joko tuhkatai rautaa sisältävällä kalium-fosfori-lannoitteella. Tuhkan hyvä puoli on, että sitä voi levittää myös talviaikaan. Typen ja boorin puutokseen löytyy omat tuotteensa. Kevään alussa levitetty lannoite korjaa ravinnetasapainon kuluvan kasvukauden aikana. Neulasoireet häviävät kesän kuluessa, ja seuraavana vuonna lannoitus näkyy jo pituusja läpimitan kasvussa. Ainoastaan fosfori on hidasliukoista ja täysmääräisesti käytettävissä vasta muutaman vuoden kuluttua lannoituksesta. Lannoitteiden vaikutus kestää kymmenen, jopa kaksikymmentä vuotta. Fosforin tätäkin pidempään. Lannoituksesta nopea apu Valitse edustava puu. Pakkaa paperipussiin. Näyte latvuksen yläosasta. Ota neulasnäytteet vallitsevan latvuskerroksen puista eri puolilta kuviota. Niiden tulisi edustaa kooltaan ja kasvatustiheydeltään kuvion keskivertovaltapuuta. Leikkaa yhdestä kahteen oksankärkeä latvuksen ylimmästä kolmanneksesta puun eteläpuolelta. Uusimmat neulaset talteen. Neulasnäytteeseen otetaan mukaan vain uusin neulasvuosikerta. Käsittele näytteitä käsineet kädessä. Pakkaa ja postita neulasnäytteet paperipussissa. Liitä mukaan taustatietoja näytemetsiköstä. Ne auttavat tulosten analysoinnissa.
• METSÄSTÄ 16 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 Suomessa pelättiin vuosisatojen ajan puurakennuksia tulipalojen vuoksi. Puuarkkitehtuurin paluu on kuitenkin alkanut. ”LUOVUUDEN KAUTTA SAADAAN PARHAIMMILLAAN HYVÄÄ HALVALLA.” VALTTERI SKYTTÄ ”Y ksi puun mahdollisuuksista on se, että siitä pystyy rakentamaan hyvin monella tavalla. Puun perusominaisuudet ovat samat työstetään puuta sitten tietokoneella tai satoja vuosia vanhoilla menetelmillä”, sanoo Aalto-yliopiston puurakentamisen professori Pekka Heikkinen. Heikkinen on ollut kokoamassa Arkkitehtuurimuseossa parhaillaan esillä olevaa näyttelyä, joka tiivistää puurakentamisen viime vuosien saavutukset. Professorin mukaan puuarkkitehtuurissakin hienoimman lopputuloksen tuo osaaminen ja kekseliäisyys. ”Luovuuden kautta saadaan parhaimmillaan hyvää halvalla.” Yksi esimerkki suomalaisesta kekseliäisyydestä on arkkitehtuurinäyttelyssä esillä oleva kotilon muotoon rakennettu puutalo. Arkkitehdin ja insinöörin yhteistyöstä syntyi persoonalliselta näyttävä talo, jonka runko on tehty peruselementeistä. Näin rakennuskustannukset eivät nousseet yli keskimääräisen. Lopullinen muoto on saatu aikaan ulkoja sisäpintoihin kiinnitetyillä lehtikuusipaanuilla ja haapapäreillä. Yli alkuhaasteista Puuarkkitehtuurilla on Suomessa valoisat näkymät. Puurakentamista on kehitetty Suomessa aktiivisesti viimeisen 20 vuoden ajan, sillä myös valtiovalta on ryhtynyt tukemaan puuhankkeita entisen puutalojen syttymisherkkyyteen kohdistuneen pelon sijaan. ”Myös puurakentamisessa pitää tehdä monimuotoisia rakennuksia. Suomeen kaivataan projektilähtöistä tuotantotapaa. Puuteollisuudelle on haaste, ettei lasketa heti rukkasia käsistä, jos jokin suunniteltu puurakennus ei sovikaan juuri omaan tuotantoon.” Puun työstöä nimittäin oppii eniten tekemällä. Puurakentamisen noususta ovat pitäneet myös uusien puutalojen asukkaat. ”Ainoana ongelmana on se, että äänieristys on liian hyvä. Ei tiedetä, mitä naapuri puuhailee”, Heikkinen naurahtaa. Sisätiloihin lisää puuta Puurakennuksissa yksi asunto on oma yksikkönsä. Puurakenteen etu on se, että siinä on puun tuntua. Puurakennuksissa ostetaan parhaimmillaan myös tunnelmaa ja juurevuutta. Betonielementtejä korvaamaan tarkoitettujen ristiinliimattujen puulevyjen eli CLT-levyjen nousukiito auttaa puurakentamista jo kohti asuinkerrostaloja. CLT-levyistä tehtyjen tilaelementtien avulla puusta voidaan rakentaa asuntoja teollisella tuotannolla tehdasoloissa. Elementtirakennus on nopeaa, ja nopeus tarkoittaa talonrakennuksessa kuivana pysymistä. ”Nyt alkaa olla CLT-levyissä riittävää kysyntää niin, että Suomeenkin voisi perustaa levytehtaita. Yksi tehdas on jo Kuhmossa.” Puunkäytön etuja ei Heikkisen mukaan hyödynnetä esimerkiksi työpaikkojen sisätiloissa niin hyvin kuin olisi mahdollista. ”Toimistorakennukset ovat eräs mielikohteistani. Puu on miellyttävä materiaali työympäristössä. Se imee itseensä kosteutta ja luovuttaa sitä kuivalla ilmalla. Puu on myös aina lämmin pinta verrattuna kiveen.” P U U TA B E T O N IN T IL A L L E 4. K u v a : T u o m a s U u sh e im o
• METSÄSTÄ 17 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 VILLA MECKLIN 2008 (5.) arkkitehtitoimisto HuttunenLipasti-Pakkanen Velkuan saariston loma-asunto on tehty edullisista puumateriaaleista. Pintakäsittelemättömät laudat harmaantuvat luonnostaan ja sulautuvat kallioympäristöön. Pitkän terassin kärjestä aukeaa merimaisema, mutta kiilamaiset seinät tuovat yksityisyyttä ja tuulensuojaa. Pekka Heikkinen: ”Laatua matalilla kustannuksilla.” PUUKUOKKA-KERROSTALOT 2014–2015 (6.) Anssi Lassila ja OOPEAA Jyväskylään on määrä valmistua marraskuussa Suomen ensimmäinen kahdeksankerroksinen puukerrostalo. Puukuokka-kerrostalot tehdään ristiinliimatuista puulevyistä eli CLT-levyistä. CLT-levyt valmistetaan Itävallassa, levyistä valmistettavat tilaelementit tehdään Stora Enson Hartolan tehtaalla. Kerrostalon yksi asunto koostuu kahdesta puuelementista. KÄRSÄMÄEN PAANUKIRKKO 2004 (7.) Anssi Lassila Ulkonäkö 2000-luvulta – menetelmät ja työkalut 1700-luvulta. Kärsämäelle rakennettu paanukirkko siirsi perinteisten hirsija puurakentajien taitoja nuoremmille sukupolville. Kirkon sydän on hirsikehikko, jolle on tehty takki paanuista. Katossa ja ulkoseinissä on 50 000 tervattua haapapaanua. METSÄMUSEO LUSTO 1994 Ilmari Lahdelma ja Rainer Mahlamäki Punkaharjulla sijaitsevan Suomen metsämuseon rakentaminen käynnisti puurakentamisen esiinmarssin 1990-luvulla. Lusto koostuu betonirungosta, joka on verhottu puulla. Rakennuksen malli on toiminut esikuvana monille myöhemmille puurakennuksille, joissa on hyödynnetty samaa betonin ja puuverhouksien yhdistelmää. LILJA-KAPPELI 2005 (1.) Vesa Oiva Ouluun valmistuneessa kappelissa pääosassa ovat isot vanerielementit. Rakennuksen vanerinen harjakatto jatkuu maahan asti ja muodostaa samalla kappelin seinät. Puulajeista pääosassa ovat koivu ja mänty. Rakennuksen yhtä päätyä koristaa lasien välissä oleva puuveistos. Pekka Heikkinen: ”Persoonallista mutta kannattavilla tuotantomenetelmillä.” SAAMELAISKULTTURIKESKUS SAJOS 2012 (2.) HALO-arkkitehdit Betonirunkoinen, puulla verhoiltu kulttuurikeskus suunniteltiin kunnioittamaan ympäröivää Lapin luontoa ja saamelaiskulttuuria. Neljästä sakarasta koostuvan rakennuksen puuosiin on käytetty kuusta, mäntyä ja koivua. Puupinnoilla on parannettu rakennuksen akustisia ominaisuuksia. vuotta kehitystä KYLY-SAUNA 2009 (3.) Avanto Arkkitehdit Mäntyhirsistä rakennettu sauna on massiivipuurakennelma eli puuosat ovat täyttä puuta. Massiivipuuta olevaan hirteen on sitoutunut puun kasvun myötä runsaasti hiiltä. Massiivisen hirren vastapainona on viileä design. Hirret on liitetty yhteen tapeilla, joten saunan voi halutessaan purkaa ja koota. HILJAISUUDEN KAPPELI 2012 (4.) arkkitehtitoimisto K2S Helsingin Kampissa sijaitseva kappeli osoittaa, kuinka pienikin rakennus voi olla suuri kaupunkiympäristössä. Sisäseinät on verhoiltu tervaleppälankuilla, julkisivu on tehty taivutetuista kuusirimoista. Rakenteet on suunniteltu eristämään ääntä. Kaarevassa muodossa ja puiden työstämisessä on käytetty apuna tietokonemallinnusta. Pekka Heikkinen: ”Kokoaan suurempi merkitys. Rakennus ottaa tilansa.” Tällä aukeamalla esitellyt puurakennukset ovat Vuosirenkaita 1994–2014 -puuarkkitehtuurinäyttelyn pääkohteita. Näyttely on esillä Arkkitehtuurimuseossa 25.1.2015 asti. Vuoden 2014 Puupalkinto-ehdokkaita voi äänestää osoitteessa www.woodarchitecture.? /puupalkinto 1. 4. 5. 6. 7. 3. 2. Kuva: Marko Huttunen Kuva: Jussi Tiainen Kuva: Mika Huisman Kuva: Kai Kuusisto Kuva: Jussi Tiainen Kuva: Marko Huttunen Kuva: Mikko Auerniitty ja OOPEAA
• METSÄSTÄ 18 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 Varastokentällä on lisäksi pienemmissä pinoissa tai kuormalavapaketeissa 25ja 50-senttisiä koivuklapeja sekä sekapuuta. Polttopuuksi soveltuisi Lehtisen mukaan monelle asiakkaalle parhaiten 30-senttinen klapi, mutta perinteisestä metrin halon pätkimisestä kolmeen osaan on vakiomitaksi jäänyt 33 senttiä. ”Klapien tekoon menee useampi kuukausi aikaa, joten sen pitää olla tehokasta. Isoon varastoon voi tehdä keskeytyksettä paljon puuta”, sanoo Lehtinen. Lehtinen tekee pääosan puusta keväällä, jolloin se on kuivaa heinäkuussa. Lapin koivulle oma terä Lehtisellä on muutaman vuoden vanha Palax 90 -klapintekokone. Käyttövoiman kone saa vanhasta maataloustraktorista. Lisäksi Lehtisellä on uudempi traktori klapien lastausta varten. Puutavaran katkaisu tapahtuu kovapalateräisellä sirkkelillä. Terä kaipaa teroitusta ehkä kerran vuodessa, eikä teräketjuöljyjen kanssa tarvitse puuhastella. Rovaniemi HANNU JAUHIAINEN, teksti JUHA OLLILA, kuvat L aadukasta ja kuivaa klapia tarjoamalla yrittäminen kannattaa, rovaniemeläinen klapiyrittäjä Jouni Lehtinen uskoo. Lehtisen polttopuubisnes alkoi kymmenkunta vuotta sitten, ensin vähän harrastuksena mutta sittemmin toiminta on laajentunut niin, että Lehtinen on Rovaniemen suurimpia klapiyritäjiä. Vuosittainen toimitettu klapimäärä on jo yli tuhat heittokuutiometriä. Lehtisen toiminimi on Jounin klapi. Nimellä on omat nettisivut, joilta löytyvät hinnastot ja luettelo tarjolla olevista polttopuulaaduista. Yrityksen puutavaralanssi tai lappilaisittain ranttee sijaitsee Rovaniemen lähellä, Lehtisen vanhempien metsäpalstalta vuokratulla tontilla. Kentän reunassa on klapien kuivatusta varten kolmisen metriä leveä ja noin 50 metriä pitHarrastajasta yrittäjäksi Hyvälaatuinen klapi käy kaupaksi ja asiakkaat pysyvät uskollisina laatupuun toimittajalle, rovaniemeläisyrittäjä tietää. ”LAPPILAINEN KOIVU ON SITKEÄÄ JA USEIN KIEROAKIN.” Viimeinen erä Jouni Lehtisen tämän vuoden polttopuuta valmistui kesällä tehdyistä kuitupuista. Jouni Lehtinen on kehitellyt oman teräratkaisun puun halkaisuun. kä puunkuivatusauma. Siihen mahtuu klapeja 5–6 metrin korkeudelta, yhteensä 700–800 heittokuutiometriä kerrallaan. Isoon aumaan tehdään perusklapi eli 33-senttinen koivupuu. ”Kun kuivatusvarasto on aukealla ja tuulisella paikalla, puu myös kuivuu nopeasti ja hyvin”, Lehtinen kertoo. M E T S Ä N O M I STA JA
• METSÄSTÄ 19 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. Nykyaikaisessa peltoviljelyssä olosuhteisiin sopivan lajikkeen valinta kuuluu ilman muuta käytännön ammattitaitoon. Viljanviljelyssä sato on pystytty jalostuksella moninkertaistamaan vanhoihin maatiaislajikkeisiin verrattuna. Vähintään yhtä tärkeää on ollut viljelyvarmuuden paraneminen. Taudinkestävyyttä on pystytty edistämään ja kasvuaikaa lyhentämään merkittävästi. Enää ei olla yhtä pahasti syyssäiden armoilla kuin isoisän aikaan. Metsäpuolella puiden systemaattinen jalostus aloitettiin Suomessa jo 1940-luvulla. Innostus ja tulevaisuudenusko olivat suurimmillaan 1960-luvulla ehkä lumovoimaisten jalostuksen edistäjien ansiosta. Nykyisin into on hiipunut. Vahinko. Puut ovat jalostuskelpoisia kasveja siinä kuin ruis, ohra, vehnä ja kaura. Tuloksia vain joudutaan odottamaan kauemmin, ja myös jalostus on monessa suhteessa vaikeampaa. Lajikkeista voi puhua vain harvoin. Suomen nihkeys edistää metsänjalostusta tehokkaasti eroaa maailmanlaajuisesta trendistä. Etelä-Amerikan puuviljelmien menestys johtuu vain osittain suotuisista kasvuolosuhteista ja hyvästä puulajien valinnasta. Suurempi merkitys on ollut sillä, että lajikkeita on kehitetty määrätietoisesti modernein menetelmin. Paljolti taustalla on pohjoisamerikkalainen osaaminen, jota on ryhdytty soveltamaan käytännön mittakaavassa. Perinnöllisyys toimii myös metsässä Syksyn kuva hybridihaapakokeista. Lyhimmän kasvukauden lajike keskellä. Lapin koivusta ei aina synny klapeja helpolla. Klapikoneen hydraulihalkojan teräratkaisun Lehtinen on itse kehitellyt. ”Lappilainen koivu on sitkeää ja usein kieroakin. Terien pitää olla riittävästi porrastettuna, jotta halkaistavat klapit eivät jumiudu terään”, hän kertoo. Ongelmaa voisi vähentää lisäämällä työntövoimaa, mutta se taas hidastaa koneen työskentelyvauhtia. Terän virittelyllä halkaisu on saatu sujuvaksi ja nopeaksi. Puu tulee eri toimittajilta Lehtisellä on yhdessä vaimon ja lasten kanssa parisataa hehtaaria omaakin metsää. Klapiksi jalostettava koivu ja sekapuu ostetaan kuitenkin ulkopuolisilta. ”Oman metsän puut ei riittäisi tämänlaajuiseen jalostukseen, koivua on metsissä sekapuuna melko vähän”, Lehtinen kertoo. Parin viime vuoden aikana ongelmana on ollut puun saatavuus. Etenkin suoraa ja sopivan järeää koivua ei ole ollut riittävästi saatavilla. ”Ohuesta puusta on hidasta tehdä klapeja. Kone katkoo ja halkoo läpimitaltaan 25-senttisen puun samassa ajassa kuin ranteenvahvuisenkin, mutta klapia tulee paljon enemmän. Lehtinen maksaa noin kaksi euroa koivukuitupuun hintatason päälle sopivan suorasta ja järeästä koivusta, jos sitä on metsänomistajilta tarjolla. Sopiva määrä on vähintään nuppitai rekkakuormallinen. ”Nyt syksyllä puuta on tosin tullut saataville jo sopiva määrä, lieneekö koivukuitupuun kysyntä tehtailla vähentynyt.” Puuta ovat Lehtiselle toimittaneet pääasiassa energiapuun ostajat ja sahat. Elokuu paras toimitusaika Elokuu olisi Lehtisen mukaan polttopuiden paras toimitusaika. Moni asiakas tosin jättää puiden oston syksyn loskakeleille. Lehtisen asiakkaat ovat pääosin rovaniemeKun polttopuuvarasto on aukealla ja tuulisella paikalla, puut kuivuvat nopeasti. Jouni Lehtisen apuna polttopuuhommissa on myös vaimo Sini Lehtinen. läisiä omakotitalon omistajia. Vuosittain puun ostajia on 300–400. Polttopuun kysyntä on ollut tasaisessa kasvussa. Rovaniemelle rakennetaan koko ajan uusia omakotitaloja, joissa puuta voidaan polttaa. ”Sen olen lisäksi pannut merkille, että nyt keskivertoasiakas ostaa hieman enemmän puuta kuin aiemmin. Kun ennen ostettiin 2–3 heittokuution eriä, nyt tavallinen toimitusmäärä on 4–5 heittokuutiota. Jouni Lehtisen apuna polttopuuhommissa on usein myös aviopuoliso Sini Lehtinen, joka käyttää tarvittaessa klapintekokonetta ja hoitelee paperitöitä. Puiden kuljetukseen Lehtisellä on järeä kehikolla varustettu peräkärry. Siihen mahtuu puuta seitsemän heittokuutiometriä. Levyillä kuorman voi jakaa kahteen osaan. ”Pyrin siihen että myymäni puu on kuivaa, sen kosteusprosentti saa olla enintään 20. Asiakaskin voi todeta kuivan puun helposti: ne kilisevät sopivasti, kun kuorman kippaa pihamaalle.” Lehtiselle on tulossa traktorin kauhaan punnituslaite, jonka avulla heittokuutionkin saa mitattua tarkasti. Kun puun kuivuusprosentti on tiedossa, jatkossa polttopuuta olisi mahdollista myydä kilowatteina. Se mahdollistaisi puulämmityksen hinnan vertaamisen sähkön hintaan. PA L STA L L A Sopiva kirittäjä Suomelle on Ruotsi. Siellä on selkeästi panostettu siihen, että tulevaisuuden puut olisivat parempia kuin nykyiset. Käytäntö on ollut valmis hyödyntämään tuloksia. Suomessa on enemmän kiinnostuttu runoilemaan metsämystiikasta. Jo nyt hyviä tuloksia Nykyisin jalostetut taimet kasvavat selvästi paremmin kuin maatiaistaimet eron ollessa puulajista riippuen vähintään kymmenen prosenttia. Männyllä on oksat saatu aiempaa enemmän vaakasuoraan sahamiesten iloksi. Lisäksi oksien paksuus suhteessa läpimittaan on saatu pienenemään. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan jalostetun materiaalin käyttö on edullista. Jos jalostushyöty on 15–20 prosenttia, ylimääräisen puukuution tuottaminen jalostuksen avulla maksaa alle euron. Missä muualla rahalle saa parempaa vastinetta? Ongelma on, ettei jalostuksen tuloksia ole onnistuttu viemään hyvin käytännön tasolle. Viime vuosina männyn taimitarhakylvöstä on testatun tai alustavasti testatun siemenen osuus ollut runsas puolet. Kuusella osuus on ollut noin 15–30 prosenttia. Osuudet ovat luvattoman alhaisia. Hyviä selityksiä heikkoon jalostetun materiaalin käyttöön on kyllä kuultu. Jää kuitenkin epäilemään, ettei kaikkea mahdollista ole tehty asian parantamiseksi. Esimerkiksi kuusella jalostetun materiaalin käyttö on Ruotsissa kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Tarkka vertailu on vaikeaa, koska myös Ruotsissa kuusen kukkiminen siemenviljelmillä on arvoituksien arvoitus. Ainakin se on totta, että Ruotsissa yritetään Suomea enemmän vakuuttaa puuntuottajille, että panostus hyvään taimija siemenmateriaaliin kannattaa. Verkosta löytyy esimerkiksi palvelu www.kunskapdirekt.se/plantval. Sieltä saa tietoa, millaista metsänviljelymateriaalia suositellaan eri uudistusaloille ja mitä maksaa, jos ei käytetä hyväksi jalostuksen mahdollisuuksia. Olisiko meillä tästä jotakin opittavaa, vaikka eri kouluttajat vaikuttavat keskittyvän levittämään jatkuvan kasvatuksen ilosanomaa?
• METSÄSTÄ 20 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 ensi vuoden alkupuolella. Tuotanto alkaa keväällä ja toimitukset asiakkaille ensi kesänä. Siuro kertoo, että isojen metsäkoneiden, esimerkiksi Komatsun 911ja 931-mallien kysyntä on vahvistumassa. Niitä myydään vuosittain – kaikki valmistajat ja markkinat huomioon ottaen – noin 600 konetta. Raskaimman sarjan hakkuukoneiden, kuten Komatsu 951:n, kysyntä on lievästi kasvussa. ”Esimerkiksi Ruotsissa yrittäjät suosivat pykälää suurempia koneita kuin meillä. Suomeen tätä mallia tuskin tuodaan.” Komatsun pienin, 901-malli on hakkuukoneiden keskisarjaa. Tämän kokoluokan koneiden menekki on maailmanlaajuisesti noin kolmesataa vuodessa. Tätä pienempien hakkuukoneiden markkinat ovat Siuron mukaan taantuneet vähäisiksi. ”Niitä myydään vain muutamia kymmeniä vuodessa.” Moottorit tulevat Suomesta Komatsu Forest on omaa sukuaan Valmet Metsäkoneet. Sen omistus on vaihtunut lukuisia kertoja. Viimeksi pörssiyhtiö Kone myi metsäkonetuotannon japanilaiselle Komatsulle, joka valmistaa koneet Ruotsin Uumajassa. Vaikka Valmet-brändistä onkin jäljellä vain väri, suuri osa osista tulee edelleen Suomesta. Moottorit valmistetaan Accon omistamassa Linnavuoren moottoritehtaassa Nokialla. Ohjaamot puolestaan tekee Rautaruukki ja renkaat Nokia Renkaat. MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuvat U umajassa tehtiin pari viikkoa sitten historiaa. Tuskin koskaan konevalmistaja on kerralla uudistanut ja esitellyt yhdellä kertaa koko mallistoaan. ”Tämä on uuden aikakauden alku”, hehkuttaa Komatsu Forestin tuotepäällikkö Tobias Ettemo. Mallistoon kuuluvat harvennusmetsien ketterä hakkuukone 901, jokametsän hakkuukone Komatsu 911, päätehakkuille tarkoitettu Komatsu 931 sekä markkinoiden järeimpiin lukeutuva pyöräharvesteri Komatsu 951. ”Suunnittelu aloitettiin kolme vuotta sitten. Koko malliston kehittäminen onnistui, koska koneiden tekniset ratkaisut ovat samankaltaisia ja niissä käytetään samoja komponentteja”, kertoo Komatsun Ruotsin markkinointijohtaja Peter Hasselryd. Enemmän tehoa, vähemmän löpöä Suunnittelussa huomiota on kiinnitetty kuljettajan työympäristöön. Kaikissa koneissa on sama, entistä viihtyisämpi ja tilavampi ohjaamo. Koneiden tuottavuus on kasvanut edellisestä mallisarjasta. Tästä huolimatta polttoaineen kulutus on alentunut 15 prosenttia. ”Näin yrittäjä säästää polttoainekuluja 7 000 euroa vuodessa”, Ettemo arvioi. Entistä kehittyneemmän moottorin lisäksi koneiden polttoaineen kulutusta on alennettu ja tuottavuutta parannettu monin teknisin ratkaisuin. Niistä merkittävin on kolmen hydraulipumpun järjestelmä, joka jakaa tehon tarvetta kuormituksen mukaan. Koneissa on Stage 4 Final -päästönormit täyttävät moottorit. Typpioksidipäästöt puhdistetaan ruiskuttamalla pakokaasun sekaan urealiuosta. Urea hajottaa typpioksidit hiilidioksidiksi ja ammoniakiksi. ”Dieselmoottorien typpioksidipäästöt ovat 1990-luvun lopulta alentuneet 97 prosenttia”, Ettemo kertoo. Metsäkoneiden koko kasvussa Komatsu Forestin Suomen viestintäpäällikkö Antero Siuron mukaan Suomessa uutuusmallistoa aletaan esitellä Kerralla koko värisuora Komatsu Forest uudisti koko hakkuukonemallistonsa ketterästä harvennuskoneesta superjäreään harvesteriin. Komatsu pani koko hakkuukonemallistonsa uusiksi. Komatsu 901 » Paino 16 850 kg » Leveys 276 cm (650 mm renkaat) » Moottorin teho 150 kW–850 Nm » Nosturin ulottuvuus 10-11 metriä Komatsu 911 » Paino 17 600 kg » Leveys 273 cm ( 600 mm renkain) » Moottorin teho 170 kW/950 Nm » Nosturin ulottuvuus 8,7–11 metriä Komatsu 931 » Paino 19 600 kg » Leveys 273 cm (600 mm renkain) » Moottorin teho 185 kW, 1100 Nm » Nosturin ulottuvuus 8,7–11 metriä Komatsu 951 » Paino 23 600 kg » Leveys 306 cm (710 mm renkain) » Moottori 6-sylinterinen Accodiesel » Teho 210 kW/1200 Nm » Nosturin ulottuvuus 8,5/10,3 m Komatsu 931 on tarkoitettu ensisijaisesti päätehakkuille. FA K TA
• Käy tutustumassa koko viikonlopun tarjontaan ja Metsämessujen ohjelmaan osoitteessa www.meidanviikonloppu.fi Perjantai 7.11. 10.00-13.00 Tapaa Metsälehden toimittaja Jussi Collin 13.00-17.00 Tapaa Metsälehden toimittaja Eero Sala 14.00-17.00 Tapaa Metsälehden päätoimittaja Eliisa Kallioniemi Lauantai 8.11. 10.00-12.00 Metsämaakauppa, Hannu Liljeroos 10.00-12.00 Tapaa Metsälehden päätoimittaja Eliisa Kallioniemi 10.00-13.00 Tapaa Metsälehden toimittaja Tiia Puukila 11.30-13.00 Uudet metsänhoitosuositukset, vinkkejä hyvään metsänhoitoon, Kalle Vanhatalo, Tapio 13.00-15.00 Metsämaakauppa, Hannu Liljeroos 13.00-15.00 Tapaa Metsälehden päätoimittaja Eliisa Kallioniemi 13.00-17.00 Tapaa Metsälehden toimittaja Liina Kjellberg 14.30-16.00 Metsänkasvatus, uudet menetelmät ja kannattavuus, Saija Huuskonen, Metla Metsäkustannus on mukana Metsämessuilla Helsingissä 7.-9.11.2014 Tule tapaamaan metsäalan asiantuntijoita sekä antamaan palautetta ja juttuvinkkejä Metsälehden toimittajille. Kestotilaajan etu Nimi * Osoite * Postiosoite * Sähköposti Puhelin * Merkityt kohdat pakollisia Tällä etukupongilla Metsämessujen aikuisten normaalihintaisesta pääsylipusta (18 €) tai perhelipusta (39 €). Etu koskee paikan päällä ostettuja lippuja. Olen Metsälehden kestotilaaja. Saadakseni kestotilaajan edun merkitsen asiakasnumeroni (L-alkuinen numerosarja lehden osoitekentässä): Tervetuloa Metsäkustannuksen osastolle 6b61! Sunnuntai 9.11. 10.00-13.00 Tapaa Metsälehden toimittaja Valtteri Skyttä 12.00-13.00 Metsäeväät, metsässä voi syödä hyvin, Leena Juurikkala-Ketola 13.00-17.00 Tapaa Metsälehden toimittaja Mikko Häyrynen 14.00-15.00 Kysy metsätilan sukupolven vaihdoksesta, Pirjo Havia 15.00-16.00 Metsämieli, hyvinvointia metsästä, Sirpa Arvonen Osasto 6b61
• METSÄSTÄ 22 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 HANNU JAUHIAINEN, teksti MIKKO RIIKILÄ, kuvat M ulti Mette on mukavanoloinen mönkijän kuormainperäkärry. Siinä on monta pientä erikoisuutta, joita muissa järjestelmissä ei ole: hydraulinen telinsiirto ja hydraulimoottoreilla toimiva perävaunun neliveto sekä hydraulijärjestelmän paineenalennin. Hydraulisen telinsiirron avulla voidaan tasapainottaa peräkärryä. Kun peräkärry on tyhjänä normaaliasennossa, mönkijän takajousitus on painunut lähes pohjaan. Kun peräkärryn teliä siirretään eteenpäin, mönkijän perä nousee ylös. Multi Metessä on erikoinen jousikevennys, joka nostaa takimmaiset pyörät kokonaan ilmaan, kun teli vedetään lyhimmilleen. Aisapaino on silloin lähes olematon. Säätövaraa on noin 70 senttiä. Tyhjällä kuormalla ajettaessa teli on sisäänvedettynä. Ennen kuormausta teliä siirretään taaksepäin ja puut kuormataan siten, että peräkärry on tasapainossa. Tässä on ensin omat haasteensa, etenkin kolmimetrisiä puita on laitettava kyytiin niin että päät eivät ulotu etusermiin. Toimiva peräveto Peräkärryn peräveto kytketään päälMonipuolisesti mönkijäkuormaajalla Multi Mette on kotimainen vaihtoehto mönkijän kuormainperäkärryksi. ”ISOTKIN PÖLLIT NOUSIVAT VAIVATTA KYYTIIN JA KUORMAN PURKU SUJUI NOPEASTI.” Multi Mette XLT-5 4wd » Moottori Briggs&Stratton Vanguard » Ulottuvuus 4,2 m » Hydraulinen vinssi ja peräveto » Valmistaja Ihan Uus Oy » Hinta varustuksen mukaan noin 14 000 euroa » www.ihan-uus.net Multi Mette on toimiva mönkijäkuormain hankintahakkuiden puunajoon. Multi Metten vinssi on tehokas ja toimii kaukosäätimellä. KOKEILTUA Multi Metten venttiilipöydän voi ajon ajaksi kääntää taka-asentoon. le omalla vivulla, ja se toimii pyörien välissä olevien hydraulimoottorien avulla. Nelivedon erikoisuus on se, että kun vauhti ylittää 3 km/h, veto kytkeytyy pois. Peräveto päällä voi siten ajaa helpommassa paikassa nopeammalla vauhdilla ja veto ottaa taas päälle, kun vauhti laskee nelivetonopeuteen. Peruutusta varten vetokytkin on kytkettävä pois kahdella napoihin kierrettävällä pultilla, jotka estävät navan ulkopuolisen kehän pyörimisen. Peräveto toimii silloin myös eteen, mutta neliveto on aina päällä. Perävetojärjestelmä osoittautui käytännön metsätöissä varsin toimivaksi. Vapaakytkin helpottaa ajoa maastossa, jossa on välillä helpompia osuuksia. Voimaakin on sen verran kuin tämänkaltaisista järjestelmistä yleensä saa irti. Peräkärryn vinssi toimii hydraulisesti ja on erittäin tehokas ja nopea, joskus jopa vaarallisen nopea. Vinssi toimii kaukosäätimellä, joka on nykyiseen tyyliin niin pieni, että sitä on käytettävä paljain käsin. Kääntyvä venttiilipöytä Multi Meten kuormainvivusto vaatii hieman totuttelua. Kahdella päävivulla ohjataan puomia ja kouran kääntöä. Kuormaimen jatketta liikutellaan omalla vivulla, samoin kouran käyttöä. Oma vipu löytyy telin siirrolle sekä molemmille tukijaloille. Lisäksi vivut on hydrauliselle perävedolle sekä vinssille. Kuormaimen käyttöön oli kohtalaisen helppo totutella. Kouran sulkija toimi työntöliikkeellä, mikä tuntui vaikealta omaksua. Letkujen paikkaa vaihtamalla suuntaa on helppo muuttaa. Kuormaimessa oli riittävästi tehoja, isotkin pöllit nousivat vaivatta kyytiin ja kuorman purku sujui nopeasti. Venttiilipöydän voi noustaa ylös ajon ajaksi. Kun peräkärry irrotetaan mönkijästä, venttiilipöytä on helppo nostaa mönkijän takatarikalta kuormaimen mukana tulevan kytkentäpuomin avulla. Tukijalat ovat jämäkät, eikä kärry huoju niiden varassa. Pari kertaa maahan painunut tukijalka takertui juurakon alle. Kolme moottorivaihtoehtoa Kokeiltavana olleen kuormaimen voimanlähteenä oli 10 hevosvoiman tehoinen Briggs&Strattonin Vanguard-polttomoottori. Se toimi kokeilun ajan moitteetta. Multi Meten saa lyhyemmällä kuormainpuomilla ilman perävetoa 6 hevosvoiman moottorilla, ja myös 13 hevosen moottori on tarjolla. Peräveto toimii pyörien välissä olevilla hydraulimoottoreilla. Veto kytkeytyy pois vauhdin kasvaessa riittävän suureksi. Peruutusta varten tarvitaan pienet pultit molempiin napoihin. Multi Metellä korjattiin kokeilun aikana noin 40 kuutiometriä kolmimetristä koivukuitua savolaisessa mäkimaastossa. Kuormainperäkärryn vetokoneena oli muutaman vuoden vanha Polaris 700 EFI. Kuormain toimi puun korjuussa hyvin, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Paria hydrauliletkua piti kerran kiristää. Järeä Polaris sopii hyvin kuormainperäkärryn vetoon, koska siinä tarvitaan tehoja. Multi Mette-kuormainjärjestelmän on kehitellyt joensuulainen Matti Räsänen. Peräkärry on pääosin tehty kotimaassa. FA K TA
• 23 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 Kännykkä laskee kantorahat UUTINEN VUONNA 1 9 9 4 METSÄSTÄ Juu vai ei? JUSSI COLLIN Kädenvääntö EU-jäsenyydestä hallitsi vuoden 1994 metsäpoliittista keskustelua Metsälehdessäkin. Jo hyvissä ajoin ennen syksyn kansanäänestystä asetelmat olivat selkiytyneet: teollisuus puolsi jäsenyyttä ja tuottajajärjestö MTK vastusti. EU:n ulkopuolella meitä lyötäisiin kuin vierasta sikaa, metsäteollisuus perusteli myönteistä EU-kantaansa Metsälehdessä syyskuussa 1994. Teollisuuden mukaan vapaan kaupan lisäksi jäsenyyden puolesta puhui myös ulkomaisen pääoman saanti sekä mahdollisuus vaikuttaa unionia koskevien päätösten tekoon. MTK:n vastustuksen taustalla oli ennen muuta huoli maataloudesta. ”Aluksi suhtauduin jäsenyyteen myönteisesti. Edellytyksenä kuitenkin oli, että maatiloille turvataan tasavertainen toimeentulo Tanskan ja Keski-Euroopan kanssa. Kun näin ei käynyt, oli päätöksen tekeminen helppoa”, Antero Aho Reisijärveltä perusteli ei-kantaansa lehdessä. MTK:ssa maatalouden kanta ratkaisi, vaikka järjestössä myönnettiin, että unionin ulkopuolelle jääminen saattaisi tuottaa metsäteollisuudelle pulmia. Maaseutua uhkaava autioituminen nähtiin kuitenkin suuremmaksi ongelmaksi. MTK muistutti myös, ettei vientiteollisuus ole selvinnyt ilman leväperäistä talouspolitiikkaa paikanneita devalvaatioita. EU-jäsenyys ja rahajärjestelmä Emuun sitoutuminen veisivät mahdollisuuden itsenäiseen rahapolitiikkaan. ”Kun rahapolitiikan käyttömahdollisuudet sidotaan, jää joustovaraa vain palkkoihin, työllisyyteen ja kantohintoihin. Ei ole vaikea arvata, mitkä joustaisivat eniten”, MTK:n toiminnanjohtaja Markku Nevala summasi. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat METSÄNOMISTAJILLE tarkoitettu uutuussovellus tekee älypuhelimesta ammattimaisen tarkan metsänmittauslaitteen. Metsanmyynti.? -sovelluksen on laatinut tamperelainen Trestima Oy, joka toi viime vuonna markkinoille vastaavan, ammattilaisille tarkoitetun sovelluksen. Puustotunnukset tulkitaan matkapuhelimella otetuista kuvista. Metsikkökuviolta kuvia on otettava 5–10. ”Kuvat siirtyvät palvelimeen, jossa ne tulkitaan konenäön avulla. Tarvittaessa tulkintaa tarkennetaan ihmissilmällä. Puustotiedot palautuvat puhelimeen noin minuutissa”, selvittää toimitusjohtaja Simo Kivimäki. Kivimäki ja hänen yhtiökumppaninsa Timo Rouvinen työskentelivät aiemmin Nokian matkapuhelinten tuotekehittelijöinä. Tosiaikainen arvo puustolle Sovellus tuottaa metsäsuunnitelmista tutut puustotunnukset, mutta tarkemmin kuin metsäsuunnittelussa keskimäärin. ”Puiden pituudet voidaan mitata erikseen. Käytännössä se ei ole tarpeen. Laskenta-algoritmimme määrittää pituudet muiden puustotunnusten perusteella riittävän tarkasti.” Lisäksi sovellus tuottaa eri puulajien runkolukusarjat. Ne kertovat, kuinka monta eri läpimittaluokkiin kuuluvaa puuta hehtaarilla on. Runkolukusarjan avulla voidaan laskea puuston tukkiosuus puulajeittain. Sen perusteella saadaan kuvion tarkka kantoraha-arvo. ”Puhelimen paikannin määrittää metsän sijainnin. Sen perusteella sovellus hakee Metsäntutkimuslaitoksen hintatilastosta kyseisen alueen uusimmat kantohinnat”, Kivimäki selvittää. Ensi vuoden aikana sovellukseen lisätään harvennusmallit. Niiden avulla voidaan laskea harvennuksessa korjattavan puuston kantoraha-arvo. ”Samalla sovellukseen lisätään myy-toiminto. Näin mitatun kuvion puustotiedot siirtyvät metsänhoitoyhdistyksen myytäväksi tai suoraan puun ostajille”, Kivimäki paljastaa. Ensiesittely Metsämessuilla Sovelluksen käyttäjäksi kirjaudutaan Metsanmyynti.? -sivustolla. Samalla käyttäjä voi liittää siihen vanhan metsäsuunnitelman kuviotietoineen. Tällöin sovellus laskee puustotiedot kuvioittain. Muuten puustotiedot lasketaan hehtaarikohtaisina. ”Vanhoja kuviotietoja voidaan ladata Metsaan.? -palvelusta tai esimerkiksi metsänhoitoyhdistykseltä”, Kivimäki selvittää. Sen jälkeen sovellus ladataan puhelimeen. Se toimii Androidja Windows-puhelimissa. Sovelluksen käytöstä maksetaan hehtaarien mukaan. Aivan halpaa lysti ei ole: kymmenen hehtaarin käyttöoikeus maksaa ilman arvonlisäveroa 66 euroa. Sadalta hehtaarilta hinta on 540 euroa, siis 5,4 euroa hehtaarilta. ”Metsäsuunnitelma maksaa jopa 20 euroa hehtaarilta. Toisaalta myytävät metsätilat maksavat usein satoja tuhansia euroja. Ostajia varmasti kiinnostaa palstojen todellinen puumäärä”, Kivimäki huomauttaa. Metsanmyynti.? esitellään tänään alkavilla Metsämessuilla Helsingissä. Ammattilaissovelluksesta tehtiin perusmetsänomistajan versio. Metsänmittaussovellus toimii Androidja Windows-puhelimissa. ”OSTAJIA VARMASTI KIINNOSTAA PALSTOJEN TODELLINEN PUUMÄÄRÄ.” Simo Kivimäki työskenteli ennen Nokian matkapuhelinten tuotekehittelijänä.
• 24 P I L K K E I T Ä 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. M E T S Ä N KÄT KÖ I S S Ä LU K I JA LTA LU K I JA KYSY M YS Metsätalouden koneellistuminen on tuonut tehokkuutta sekä puun korjuuseen että metsän uudistamiseen. Konekannan kasvaminen on saanut aikaan myös työn jälkeä, johon ei aina voi olla tyytyväinen. Takavuosien suurten metsäaurojen muokkaamat kuunmaisemat ovat ehkä historiaa, mutta nykyistenkin työkoneiden jäljissä on usein toivomisen varaa. Raskaiden ajokoneiden jättämät jäljet pehmeään maapohjaan ovat kamalia (ks. kuva) ja mätästysten seurauksena syntyneet kuopat vaarallisia. Istutusohjeiden mukaan mätäs tulee kääntää ylösalaisin samaan kohtaan, josta se on nostettu (kääntömätästys) niin, että 30–40 senttiä kivennäismaata jää istutettavan taimen ympärille ja juuret pääsevät tuoreeseen humukseen. Kai näin monesti tehdäänkin ja oman yhtymän metsässä on tehty, mutta usein näkee raskaalla telakoneella tehtyjä mätästysalueita, joissa suurella kauhalla on kaivettu puoli kuutiota maata ja nostettu se kuopan reunalle. Kuopan pohjasta kummulle saattaa olla toista metriä. Jos maa-aines on hiekkaa tai hiesua, ei taimi sellaisella kummulla kuivana kesänä menesty. Ja kun vuoden tai parin kuluttua taimikkoa lähtee perkaamaan, näissä vatukon, heinikon ja horsman peittämissä montuissa saattaa käydä hullusti – perkaaja voi kaatua ja jopa taittaa jalkansa. Ainakin raivaussahan kanssa tällaisessa maastossa on vaarallista työskennellä. Eikä myöhemmin marjastajan tai sienestäjän ole siellä helppo liikkua kun aikaisemmin tasainen maasto on muuttunut kulkukelvottomaksi. Mitä pitäisi tehdä? Koneurakoitsijat pitäisi ohjeistaa tekemään mätästykset oikein ja ajokaluston koko ja paino pitäisi valita maaston kantavuuden mukaan. Vai olisiko mahdollista velvoittaa urakoitsija korjaamaan jälkensä? Tässä on metsäneuvojilla näytön paikka. JAAKKO PURO Vaaralliset kuopat Luonnossa – sen paremmin kuin ihmisten keskenkään – ei aina ole itsestään selvää, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Luonnossa vastaus on vielä erilainen riippuen siitä, tarkasteleeko kysymystä yksilön vai koko populaation kannalta. Niin kuin nyt puuta lahottavat sienet: koko luontoa ajatellen ne ovat hyväntekijöitä, jotka nopeuttavat ravinteiden kiertoa, mutta lahottajien kanssa kamppaileva puu ei varmaan loistaan ystävänä pitäisi! Hyvän esimerkin ongelman monimutkaisuudesta tarjoavat juurikäävät, jotka metsätaloudessa lasketaan pahimpien tuholaisten joukkoon. Kuusen juurikääpä lahottaa puun kuollutta ydinosaa sekä rungossa että juurissa, mutta puu estää erittämillään torjunta-aineilla sientä valtaamasta rungon elävää pintaosaa. Puu voi olla aivan terveen näköinen, vaikka laho olisi jo noussut rungon sisällä metrien korkeuteen. Siitä taudin nimi maannousema. Läheinen sukulainen männynjuurikääpä toimii toisella tavoin. Se tappaa mäntyjen hienointa juuristoa ja leviää kohti runkoa. Mänty puolustautuu erittämällä pihkaa niin, että se kyllästää tyven solukot. Torjunta onnistuu useimmiten niin hyvin, ettei sieni pääse runkoon – mutta puu kuolee, kun pihka tukkii nesteitä latvuksen ja juuriston välillä kuljettavan solukon! Tyvitervastaudin nimellä on hyvät perusteet. Juurikäävillä on läheinen yhteys suomalaisen metsän varsinaisiin hyväntekijöihin, juurisieniin, joiden ansiosta puut menestyvät ankarassa ilmastossamme. Uusimpien tutkimusten mukaan juurikäävät ovat rouskujen ja haperoiden sukulaisia. Ektomykoritsaa eli pintasienijuurta muodostavat sienet – rouskut, haperot, tatit, valmuskat ja muut – ovatkin ilmeisesti kehittyneet lahottajista, jotka puu on käännyttänyt hyökkääjistä rengeikseen. Osa männyistä jopa pystyy pitämään männynjuurikäävän kurissa niin, että se muodostaa sienijuuren ja hankkii humuksessa olevaa ainesta hajottamalla ravintoa männylle! Ystävä vai vihollinen? Juurikääpien itiöemät ovat tavallisesti piilossa juurten alapinnalla. Suuri kuusenjuurikäävän itiöemä on kasvanut tiepenkassa osittain paljastuneeseen juureen. Kirjoittaja kuvasi raskaan ajokoneen pehmeään maahan jättämät jäljet. Kesämökkitontiltani kaadetaan saarihakkuun yhteydessä puustoa. Puunostaja on lupautunut kaatamaan puita myös pihapiiristä. Kun on kyse pihapuista, miten tulee suhtautua koivuihin, joissa on haaroja tai poikaoksia? Miten herkästi sellaisten puiden kunto huononee? Kannattaisiko ne kaataa? Lukija Helsingistä Terve haarauma lehtipuussa ei aiheuta vaaraa ympäristölleen, vaan sitä voi pitää jopa koristeellisena. Haarat ja poikaoksat tosin syntyvät koivulla yleensä latvan vaurioitumisen seurauksena, joten on mahdollista että samassa yhteydessä koivun solukkoon pääsee jokin lahottajasieni. Kun puu kasvaa ja haarassa oleva massa lisääntyy, aiheuttavat haarat tuulisella säällä haarautumiskohtaan yhä voimakkaampaa liikettä ja kuoren vaurioita. Uudet taudinaiheuttajat saattavat vaurioiden kautta päästä kuoren läpi ja voittaessaan puun fysiologiset puolustusreaktiot ryhtyä lahottamaan puuainesta. Tällaisen lahon seurauksena haaran lujuus kovia tuulia vastaan heikkenee ja lopulta kokonainen haara saattaa romahtaa. Iso haara voi huonolla tuurilla aiheuttaa jopa henkilövahinkoja. Tällaiset romahdukset vaativat kuitenkin pitkälle edenneen lahon, jonka aiheuttaja useimmiten näkyy ulospäin itiöemien (kääpien) kasvuna ja muutenkin puun heikkenevänä ilmiasuna. Kysyjän antamien tietojen perusteella en osaa antaa suoraa vastausta siihen, pitäisikö koivut kaataa juuri nyt. Kuvassa näkyvä puu on isokokoinen, mutta jos joukossa on myös nuoria ja kaikin puolin terveitä puita, en näe syytä niiden kaatamiselle. Vanhempien puiden kohdalla olisi arvioitava niiden kunto. Etenkin kääpien esiintymistä haarautumiskohdissa ja yleisemminkin rungossa on syytä tarkastella. Jos kääpiä esiintyy tai jos koivujen yleiskunto on muuten heikko, kannattaa harkita puiden kaatamista. JARKKO HANTULA metsäpatologian professori, Metla Onko poikaoksasta haittaa? Vanhempien pihapuiden kunto kannattaa tarkistaa ja kaataa puita tarvittaessa.
• PILKKEITÄ 25 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 JERE MALINEN, teksti ja kuvat M arraskuun alussa voimaan astunut metsästysasetuksen muutos kieltää jatkossa tyystin kettujen ja mäyrien metsästyksen poikasaikana. Mäyrä on nyt rauhoitettu 1.4.–31.7. ja kettu 15.4.-31.7 paitsi Lapissa toukokuun alusta alkaen. Tähän asti vain lajien pennulliset naaraat olivat rauhoitettuja 1.5.-31.7. Varsinkin mäyrän rauhoitusajan pidentämistä on vaadittu julkisuudessa jo kauan. ”Mäyrän varhennetulle rauhoitusajalle oli biologisesti vankat perustelut, mutta ketulla rauhoitusajan alkua lykättiin kaksi viikkoa ja Lapissa kuukausi alun perin esitetystä”, kertoo asetusluonnoksen valmisteluun osallistunut Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen Suomen riistakeskuksesta. Mäyrä synnyttää poikaset tavallisesti huhtikuussa, kettu toukokuussa. Mäyrän lisääntymisaika on kuitenkin lavea, ja joskus poikasia on havaittu jo helmikuussa. Niinpä se sai asetuksessa aavistuksen kettua suopeamman kohtelun. Mäyrien kevätpyyntiä on vältelty jo aiemmin Eniten murhetta mäyränpyynnissä on aiheuttanut luolakoirametsästys. Elävänä pyytävästä loukusta mäyrän voi aina vapauttaa, mutta pesäluolastolta kevättalvella koirilla metsästettäessä koko pesue tuhoutuu. Metsästäjähän ei voi varmuudella tietää, mitä eläimiä maan alla milloinkin piilottelee ja onko niillä kenties poikasia. Maan alla työskentelevä koira taas ei lakeja lue ja lajeja tunnista. ”Valtaosa tuntemistani luolakoiraharrastajista on noudattanut jo aiemmin herrasmiessopimusta, jonka mukaan mäyrän metsästys maan alta lopetetaan helmikuuhun. Mielestäni koiran laskeminen poikaspesään on eettisesti tuomittavaa”, tunnettu luolakoirametsästäjä ja riistasuunnittelija Ville Hokkanen Suomen riistakeskuksesta sanoo jämäkästi omista ja jahtikavereidensa pelisäännöistä. Hän ei kuitenkaan olisi pitänyt järkevänä päätöksenä mäyrän metsästyskauden rajoittamista esimerkiksi syys-helmikuuksi – jahtiaikaan, jota on väläytelty usein. ”Se olisi vaikeuttanut supikoirien luolapyyntiä maaliskuussa, joka on erittäin tehokasta ja tärkeää riistanhoitotyötä. Mäyriähän tulee siinä touhussa joskus väkisinkin sivusaaliina.” Kettupentueet pärjäävät paremmin Mäyräsaalis on vaihdellut viiden viime vuoden aikana 8 600–14 000 yksilön välillä. Metsästysvuonna 2013 mäyrän sai saaliikseen 5 000 metsästäjää. Saalis oli seurantajakson alhaisin. ”Mäyräkanta kyllä kestää tuollaiset pyyntimäärät. Pyytäjiä on sittenkin vähänlaisesti”, Hokkanen sanoo. Mäyrät asuvat usein hankalissa kalliopesissä, eikä niistä otuksia edes pyydetä. Joissakin hiekkapesissä käytävät saattavat mutkitella 10 metrin syvyydessä, ylikin. Nekin jäävät metsämiehiltä koluamatta. Myös ketunpyyntimäärät ovat olleet laskussa. Viime vuoden 46 100 ketun saalis on viiden vuoden seurantajakson alhaisin. Syynä saattavat olla heikommat myyrävuodet, jotka ovat rokottaneet kettukantaa. Toisaalta ketun rauhoitusajan pidentymisen uumoillaan petraavan pentutuottoa, koska uroskettu avustaa naarasta pentujen hoitamisessa. Kettujenkin metsästys pentuaikaan on ollut perinteisesti vähäistä. Myös supikoiralle ja minkille lisääntymisrauha? Asetusmuutos kattavasta lisääntymisrauhasta koskee vain kotimaisia pienpetoja. Vieraslajeina pidettyjen minkin ja supikoiran rauhoitusstatus säilyi samana kuin ketulla ja mäyrällä tähän asti: ”vain naaras kesällä”. Maaja metsätalousministeriö on perustellut rauhoitusajan pidennystä ennen muuta eläinsuojelullisilla näkökohdilla. Niiden luulisi koskettavan yhtälailla kotoperäisiä kuin vieraslajeja. ”Loogisuuden nimissä puuttuvat lajit tultaneen täydentämään listalle myöhemmin. Ministeriö on ilmeisesti lähtenyt liikkeelle kaikista ajankohtaisimmilla pienpedoilla ja jättänyt vieraslajit minkin ja supikoiran toistaiseksi sivuun”, Vartiainen epäilee. Jos näin tapahtuu, se tullee nostattamaan metsästäjien keskuudessa vilkasta vastarintaa. Minkkiä ja supikoiraa kun on pidetty pahimman luokan riistarosvoina. Pienpedoille lisääntymisrauha Mäyrien ja kettujen kesämetsästys on nyt kokonaan kielletty. Tähän asti vain pennulliset naaraat olivat rauhoitettuja. R I I STA Maanalainen luolakoirametsästys on tehokasta riistanhoitoa. Eettiset ongelmat alkavat, jos jahti kohdistuu keväällä pienpetojen pentupesiin. Ketun (kuvassa) ja mäyrän kesämetsästyksen kieltävä asetusmuutos astui voimaan marraskuun alussa.
• PILKKEITÄ 26 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 kukselle tehdyn, hyväksyttävän toteutusilmoituksen perusteella (9 §). Pyrkimys suunnitelmallisuuden edistämiseen on kannatettavaa erityistä suunnittelua vaativien työlajien osalta. Positiivista ovat myös vaatimukset suunnitelman tekijän ammattitaidosta. Esimerkiksi suometsän hoidon onnistunut toteutussuunnittelu vaatii metsänhoidon ja puunkorjuun tietämyksen lisäksi monipuolista ekologis-teknistä asiantuntemusta kasvilajistosta, kasvupaikkatyypeistä, kuivatustekniikasta, hydrologiasta ja vesiensuojelutekniikoista. Ehdotuksia suometsien hoidon tukien suuntaamisesta kasvupaikkaperusteisesti voidaan periaatteessa pitää tarkoituksenmukaisina. Kriteerien ja raja-arvojen oikeellisuutta voidaan tosin arvioida vasta, kun tarkennuksia sisältävät asetukset on säädetty. Suunnitelmavelvoite lisää merkittävästi toimijoiden tarvetta hallita ojitusalueiden rajakasvupaikkatyypit. Tämä tuottaa vaikeuksia jopa ammattilaisille (erityisesti Ija II-turvekangastyypit). Esimerkkinä mainittu turvekangastyyppien entistä tarkempi jaottelu on kuitenkin osoittautunut sekä ravinnetaloudellisesti että puuntuotoksellisesti niin merkittäväksi asiaksi, että se on syytä ottaa huomioon myös säännöksissä. Ojaston kunnostukseen suunnatun tuen myöntämisen edellytyksenä mainitaan joukko vähimmäisvaatimuksia, jotka alueen tulee täyttää ja joiden kuvaukset tullaan asetuksella tarkentamaan. Entä tilanteet, joissa vaatimukset täyttyvät, mutta kunnostustarvetta ei silti ole? Esimerkkinä näistä ovat tilanteet, joissa haihduttavan puuston määrä on riittävä ylläpitämään suotuisat kuivatusolosuhteet kasvupaikalla, vaikka ojasto olisikin teknisesti huonossa kunnossa. Turhia kustannuksia Lakiesityksessä ja sen perusteluissa on hyvin vähän mainintoja suunnittelupalkkioiden tasoista. Toteutukseen suunnattujen tukien perusteet ovat yksiselitteisemmät. Nykyään esimerkiksi kunnostusojitussuunnittelun palkkiot ja tuet perustuvat kaivettaviin ojametrimääriin. Tästä voi seurata, että kohdealueelle suunnitellaan mahdollisimman paljon ojanperkausta. Vaarana on, että ojia perataan turhaan eli todellista tarvetta enemmän. Tämä taas aiheuttaa turhia kustannuksia metsänomistajalle ja yhteiskunnalle sekä mahdollisesti myös enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia. Suunnittelukorvauksille tulisikin laatia uudet perusteet, jotka kannustaisivat tarkoituksenmukaiseen suunnitteluun ja työn toteutukseen. Suunnittelukorvausten perustana voisi ehkä olla pinta-alaperusteinen laskentamalli. Pääsääntöisesti rahoituslain mukainen tuki myönnetään yksityiselle maanomistajalle, joksi ymmärretään mm. yhteisö, jonka tarkoituksena on maatilatalouden tai metsätalouden harjoittaminen. Metsätien tekemisessä tuen saajana on tosin tiekunta. Tarkkaan ottaen tiekunta ei kuitenkaan harjoita metsätaloutta, vaan rakentaa ja ylläpitää metsätietä! Tuen myöntämisen edellytys on, että metsätiehanke toteutetaan yhteishankkeena (17 §, 4. mom.). Tämä vaatimus on hallituksen esityksessä riittämättömästi perusteltu ja asettaa maanomistajat epätasa-arvoiseen asemaan. Metsätien tekemiseen myönnettävän tuen edellytyksenä on – kuten muissakin erityistä ammattitaitoa edellyttävissä hankkeissa – metsäkeskuksen hyväksymä toteuttamissuunnitelma. Mikä siis estää tuen myöntämisen hankkeelle, jossa tie sijaitsee vain yhden maanomistajan mailla, jos metsätiestön kehittämiskriteerit muutoin täyttyvät? Miksi yhteismetsään suhtaudutaan myönteisemmin kuin yhden maanomistajan suurehkoon metsälöön? Onko tämä sopusoinnussa metsätilojen tilakoon kasvattamistavoitteiden kanssa? Mikäli ison metsätilan omistaja voisi saada tämän lain mukaista tukea, avautuisivat myös nämä tiet virkistyskäyttöön maksutta määräajaksi (40 §, 3. mom.). Yhteishankkeiden edistäminen on neuvonnallinen haaste – se ei voi olla itse tarkoitus. Nyt on viimeinen hetki keskustella hallituksen esityksen sisällöstä. Ehkäpä maaja metsätalousvaliokunta tai metsäasioista kiinnostunut kansanedustaja voisi vielä vaikuttaa säädettävänä olevaan lakiin, jotta sen tuleva soveltaminen olisi helppoa ja yksiselitteistä. JUHANI PÄIVÄNEN emeritusprofessori SAKARI SARKKOLA dosentti Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksella HALLITUS on antanut esityksensä (HE 138/2014) eduskunnalle kestävän metsätalouden määräaikaiseksi rahoituslaiksi (kemera). Siten on viimeinen hetki pohtia, tulivatko laajalla lausuntokierroksella annetut kommentit riittävästi huomioonotetuiksi lakitekstiä viimeisteltäessä. Lakiehdotus selkeyttää tukimenettelyä, minkä lisäksi se pyrkii sopeuttamaan toimintoja uuden metsälain vaatimuksien mukaisiksi. Toisaalta lakiesitys lisää byrokratiaa, kankeuttaa tietyiltä osin käytännön toimenpiteiden toteutusta sekä lisää metsänomistajan omaa vastuuta omaisuudestaan. Samalla tuettavien työla jien määrä vähenee. Näistä esimerkiksi pystykarsinnan merkityksen voidaan katsoa olevan vähäinen, mutta etenkin energiatukien loppumisella tulee olemaan suuri merkitys. Tämän voidaan katsoa olevan ristiriidassa metsäenergian käytön edistämispyrkimysten kanssa, vaikka EU-määräykset saattavatkin aiheuttaa rajoitteita tukipolitiikalle. Käsitteellistä hapuilua Metsän määrittelyä metsämaaksi, kitumaaksi, joutomaaksi tai muuksi metsätalousmaaksi (2 §, 4. mom.) ei voida pitää onnistuneena, ja se on ristiriidassa edellisen pykälän kanssa, jonka sanamuodosta voidaan päätellä metsällä tarkoitettavan maapohjan ja puuston muodostamaa kokonaisuutta. Lakiluonnoksen epäonnistunut sanavalinta tarkoittanee yksinkertaisesti sitä, että lakia sovelletaan mainituissa metsätalouden maaluokissa. Soveltamisalan tulisi sekä tässä että uudessa metsälaissa (vrt. 1085/2013, 2 §) olla saman. Sekä hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa että lakiluonnoksessa puhutaan ekologisista tuista (2. luvun otsikko). Herää kysymys, onko ’ekologinen tuki’ lainkaan suomen kieltä? Lakitekstin tulisi olla yksiselitteisesti ymmärrettävää ja vakiintuneesta kielen käytöstä poikkeavat ilmaisut tulisi erikseen määritellä! Lakiluonnos jakaa tuettavat työlajit niiden suunnittelun ja toteutuksen vaativuuden suhteen kahteen kategoriaan, joista vaativammat (terveyslannoitus, suometsän hoito, metsätien tekeminen ja metsäluonnon hoitohanke) edellyttävät metsäkeskuksen hyväksymää toteuttamissuunnitelmaa. Vähemmän vaativille työlajeille (taimikon varhaishoito, nuorenmetsän hoito ja juurikäävän torjunta) voidaan tukea osoittaa metsäkesKemeraesityksessä hyvää ja huonoa Hallituksen esitys selkeyttää tukimenettelyä mutta lisää byrokratiaa ja on osin ristiriidassa muiden tavoitteiden kanssa. ”LAKITEKSTIN TULISI OLLA YKSISELITTEISESTI YMMÄRRETTÄVÄÄ.” A S I A N T U N T I J O I LTA ELIISA KALLIONIEMI, teksti ja kuvat METSÄLEHDEN lukijamatkalaiset mittailevat komeita kuusenrunkoja sahalla Fiemmen laaksossa. Laatu vaihtelee, mutta yli 120-vuotiaat tukit ovat järeitä. Puut ovat eläneet kaksi maailmansotaa. ”Sirpaleita löytyy päivittäin”, kertoo Ilario Cavada. Hän työskentelee metsäasiantuntijana Val di Fiemmen metsiä hallinnoivassa organisaatiossa, joka muistuttaa suomalaista yhteismetsää. Metsät ovat aina kuuluneet laakson asukkaille. He omistavat myös sahan. Yhteismetsä Dolomiiteilla Italian Val di Fiemmessä ei vain hiihdetä. Siellä myös sahataan arvokasta viulupuuta. puuta ilmaiseksi ja ostaa lautoja sahalta alennettuun hintaan. Myös sieniä kyläläiset saavat kerätä vapaasti, toisin kuin Italiassa yleensä. Tänä syksynä niitä on riittänyt. ”20 minuuttia ja kori oli täynnä kantarelleja!” kertoo Elizabetta Zanetti. Zanetti työskentelee yhteisön taimitarhalla. Taimia tarvitaan lähinnä tuhojen korjaamiseen, sillä nykyään metsät uudistetaan pääasiassa luontaisesti. Yksi tuhannesta Kaikkein arvokkainta puuta saadaan ylhäältä vuoristosta. Siellä kasvaneista kuusista parhaat jalostetaan soittimiksi lähiseudun verstailla. Niistä kuuluisimmat sijaitsevat Antonio Stradivarin kotikaupungissa Cremonassa parin sadan kilometrin päässä. Meikäläinen metsäkuusi kasvaa Pohjois-Italiassa komeisiin mittoihin. Puunkorjuu jyrkiltä rinteiltä on kallista. Huippulaatua sahan tukkisumassa on vähän. ”Tuhannesta puusta yksi on viulupuu”, kuvaa Ilario Cavada. Suomalaisiin tekee vaikutuksen tukkien lajittelu ja sahaus. Raaka-aine hyödynnetään tarkkaan. Laatu näkyy myös hinnassa. Halvin sahatavara maksaa 120 euroa kuutiometriltä ja paras laatu 800 euroa. Tavaraa saa sekä PEFCettä FSC-leimalla. Val di Fiemmen saha oli Italiassa ensimmäinen, jolle serti? kaatit myönnettiin. Viulupuu saa kuivua vähintään vuoden, kertoo Ilario Cavada. Kylien edustajat kokoontuvat päättämään metsien käytöstä komeaan kivitaloon, joka on palvellut Magni? ca Communità di Fiemme -yhteisöä 1100-luvulta lähtien. Alueen noin 18 000 asukkaalla on oikeus kerätä metsistä poltto
• Puutyöt pärekorista pistoaitaan Markus Tuormaa Puutyöt on puukäsitöitä harrastavan aarre arkku. Se sisältää käsityöohjeita ja runsaasti tietoa erilaisista työstötavoista, työvälineistä sekä puutyöperinteestä. Kaiken lähtökohta on materiaalin tuntemus. Lujasta, taivutusta kestävästä koivusta tulee hyvä kirvesvarsi, ja toisaalta karvaalta maistuvasta tuomesta ei ole kauhaksi. Selkeät ohjeet valokuvineen opastavat kättä varmalla otteella vaihe vaiheelta. Kirja kokoaa yhteen suosittujen Puusta tehtyja Veistotöitä-kirjojen parhaat ohjeet ja sisältää myös uusia ohjeita. Hinta 42 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Lahjakauteen Metsän poika Hannu Hautala Hannu Hautala on luonnonsuojelija, kirjailija ja maamme luonto valokuvauksen todellinen grand old man. Metsän poika valaisee Hannu Hautalan pitkää uraa vuodesta 1966, jolloin hän otti ensimmäisen merkittävän valokuvansa. Hautala on valinnut kirjaan yhden valo kuvan jokaiselta valokuvaus vuodeltaan ja varustanut ne kuvaustilanteesta kertovilla teksteillä. Kirja on paitsi luontokuvakirja myös elämäkerta ja katsaus suomalaisen luontovalokuvauksen historiaan. Hinta 32 € Moottorisaha sata vuotta Suomessa Mikko Riikilä Kirja kertoo moottorisahojen vaiheikkaan historian Suomessa ensimmäisestä sahan pärähdyksestä aina tähän päivään. Sahat saapuivat Suomen saloille jo vuonna 1915, mutta ne yleistyivät vasta useiden teknisten innovaatioiden jälkeen 1950-luvulla. Kirja nostaa esiin sata merkittävintä Suomessa käytössä ollutta saha mallia. Mukana on myös tarinaa sahojen valmistajista, maahantuojista ja tietenkin käyttäjistä. Kirja sisältää myös kaikkien Suomeen tuotujen moottori sahojen tiedot. Hinta 39 €
• PILKKEITÄ 28 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 PALVELUKSEEN HALUTAAN K I R JAT LU K I JA LTA LU K I JA KYSY M YS KIITOKSET hyvästä jutusta ”Metsätie kuntoon tarpeiden mukaan” (Metsälehti 19/2014). Kun metsäkeskuksesta tuli Otso, niin ehjän korjaaminen tuntuu vaan lisääntyvän. Omia työpaikkojaan virkamiesparat yrittävät siinä varmaankin turvata? Perustellaan tiekunnan isännille, että saa niin ja niin paljon avustusta tien peruskunnostukseen. Avustukset nostavat vain samassa suhteessa kunnostuksen kuluja. Tiestä tehdään aivan älyttöman ylijäreä. Suurimmalta osalta metsäteitä keretään kyllä ajamaan puut pois talvella tai kuivimman kesän aikaan. Monesti metsätie on paremmassa kunnossa kuin vierellä kulkeva valtion tie. Se taas voi jopa lisätä metsätienkäyttöä. Työnjohto ja ”suunnittelu” maksavat älyttömästi. Usein tiestä saataisiin hyvä ihan pelkällä maalaisjärjellä. Jokaisesta tiekunnasta löytyy varmasti osakas joka tajuaa mihinpäin vesi virtaa ja millaista mursketta tie tarvitsee. Onko kuitenkin nykyisin niin, että maksetaan mielummin 50–60 prosenttia ylihintaa tien kunnostuksesta Otsolle ennen kuin ruvetaan talkoilla tai ihan oikeilla hinnoilla muuten vaan puuhaamaan tien kunnostusta? JYRKI HÄRKÖNEN Suonenjoki Turhaan ylijäreitä teitä Pertti Koskimies: Lasten lintukirja – Laulava kirja. Kids.? , Helsinki 2014. 18 sivua + 30 linnunääntä. Hinta 24 euroa. LAPSILLE tarkoitettu laulava lintukirja soveltaa nykytekniikkaa, jossa painettu tietokirja tarjoaa korkeatasoisten valokuvien ja lyhyiden esittelytekstien lisäksi myös ääniesimerkkejä. Kirja esittelee linnut elinpiirien mukaan ryhmiteltyinä kuva-aukeamina: pihapiiri, pellot, rannat, saaristo, kosteikot, havumetsät, lehtimetsät, suot ja tunturit. Ryhmittely on ymmärrettävä varsin väljäksi. Esimerkiksi lintulajit, joiden kannat ovat viimevuosikymmeninä runsastuneet, eivät välttämättä pysyttele kirjan luokittelemissa ympäristöissä. Laulujoutsen ei enää välttämättä muuta Lapin suolammille vaan pysähtyy pesimään jo Etelä-Suomen järville. Valkoposkihanhi valtaa pesimäpaikoikseen Suomenlahden saaria ja laidunnukseensa kaupunkien puistoja Helsingin musiikkitalon ja Kiasman välistä viheriötä myöten. Esiteltyjä lintulajeja on noin sata, joista ääninäytteen pääsee antamaan 30. Arvosteluraadin nuorempi jäsen (Toivo, 4 vuotta) olisi mieluusti painellut yksi kerrallaan kaikkien lintujen kuvat kuullakseen ja oppiakseen äänet. Lukuja kuuntelupiirimme päätteli, että tekniikka oli rajoittanut äänimäärien taltiointia. Sitä vastoin jäi epäselväksi, miten ääninäytteen antajat oli valittu. Äänitehostein esitellyistä vieraslajeista molemmat raatilaiset suhtautuivat kielteisimmin kaLinnut ja niiden äänet tutuiksi nadanhanheen: eteläsuomalaisen kesäpaikkamme loivan hiekkarannan vesiraja, joka aiemmin oli lasten mieluisinta kahluuja leikkipaikkaa, on jouduttu verkkoaitaamaan yli kahden kuukauden ajaksi, jotta hanhipari ei poikasineen – pahimmillaan seitsemän kappaletta – nousisi rannalle kakkimaan. Mummin vaatimuksesta jouduttiin myös ryytimaa kasvihuoneen ja omenatarhan väliltä aitaamaan hanhipoikueen syötyä kertaalleen jo kesäkuun puoliväliin mennessä herne-, papuja tillikylvökset. Jäämme odottamaan seuraavaa kesää. Kirjaa tullaan varmasti käyttämään lintujen ja niiden äänien tunnistamista opeteltaessa. Pojanpojan herkkä korva pääsee auttamaan isoisää korkeiden äänten erottelussa. JUHANI PÄIVÄNEN Suometsätieteen emeritusprofessori TOIVO PÄIVÄNEN edellisen pojanpoika Sanotaan, että havupuun hakkuissa juurikääväntorjunta-aineita on käytettävä syksyisin isänpäivään asti. Syksyissä on kuitenkin eroja ja välillä voi olla koviakin pakkasjaksoja ja sitten taas lämpenee. Voidaanko sanoa, millaisen pakkaskauden tai lumitilanteen jälkeen on turvallista hakata kuusikkoa, kun sää on jälleen lämmennyt ja mahdollinen lumi sulanut. Torjunta-aineiden käyttö on hieman hankalaa pienissä hankintahakkaissa. JUSSI KETTUNEN Tämänhetkinen käsitys on, että juurikäävän torjuntatarve vähenee nopeasti lämpötilan pudotessa viiden asteen alapuolelle. Koska juurikäävän torjuntaa tarvitaan? Valitettavasti kunnollista tutkimustietoa ei kuitenkaan ole seuraavista asioista. 1) Kuinka pitkä ajanjakso itiötuotannon loppumiseen riittää, pysäyttääkö itiötuotannon esimerkiksi yksi lokakuinen pakkasyö vai tarvitaanko useampia? 2) Kuinka nopeasti tällaisen pakkasyön jälkeen itiötuotanto käynnistyy, vai käynnistyykö ollenkaan? 3) Onko tässä suhteessa tärkeää vuorokauden keskilämpö vai vuorokauden alimmainen lämpötila? Siten ei valitettavasti ole mahdollista antaa kovin tarkkaa vastausta esitettyyn kysymykseen. Edellä mainittujen tietojen puute on kyllä hyvin tutkijoiden tiedossa, mutta asiaa ei ole toistaiseksi ehditty korjata resurssipulan takia. Toivottavasti uusi Luonnonvarakeskus mahdollistaa näidenkin asioiden selvittämisen. JARKKO HANTULA Metsäpatologian professori Metsäntutkimuslaitos
• PILKKEITÄ 29 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 KESKI-SUOMI Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi on alueensa suurin toimija yksityismetsätaloudessa. Palvelemme 11 500 metsänomistajaa kahdentoista kunnan alueella. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 50 ja liikevaihtomme on noin 14 milj. €. Haemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄNEUVOJAA toimimaan Kivijärven kunnan alueella. Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta, kykyä sitoutua, markkinointija asiakaspalvelutaitoja sekä kokemusta puukaupasta. Palkkaus YT/ Meto tes:n mukaan. Hakemukset liitteineen 14.11.2014 mennessä osoitteeseen: Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi, Sivulantie 11, 43100 Saarijärvi. Sähköpostitse osoitteeseen: ilpo.pentinpuro@mhy.fi. Hakemuksia ei palauteta. Tiedotamme työnhaun tuloksista osoitteessa: www.mhy.fi/keskisuomi. Tiedusteluihin vastaa tj. Ilpo Pentinpuro p. 040 554 3857. Metsänomistajat Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.? Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315 49 842 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49 873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 33 065 (LT/13) Lukijoita 138 000 (KMT/13–14) Painopaikka Hämeen Paino Oy PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN METSÄPALSTA, Punkaharju, Kauvonniemi 20,47 ha. 2 palstasta muodostuva metsäkiinteistö Punkaharjun keskustaajaman tuntumassa, Kauvonniemen alueella, Vanhatien varrella. Puustoa n. 1115 m 3 , Pihlajaveden Pitkänpohjanlahden rantaviivaa n. 90 m (ei rantarak.oikeutta). 45.000 € METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella, Porosalmentien risteyksen lähellä. Rantasalmen keskustasta n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa n. 450 m, ei rantarak.oikeutta. 97.000 € METSÄPALSTA, Juuka 29,85 ha. Juuan Petrovaarassa Saarijärven rannalla. Puustoa n. 1200 m 3 , Saarijärven rantaviivaa n. 500 m, hyvä tieyhteys. Juuan keskustaan n. 22 km, Nurmekseen n. 60 km, Joensuuhun n. 85 km. 56.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m 3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m 3 . Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 € METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 Metsäpalsta, Perho, Kirvesmäki 61,72 ha. Taimikkovaltainen metsätila Perhossa, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla. Isot taimikot (T2) erinomaiset, pienten taimikoiden (T1) kehitystä tarkkailtava. Hp. 75.000€ / tarjous Metsäpalsta, Siikalatva, Vorna 101,47 ha. Reilunkokoinen 2 palstassa oleva metsätila. Pääasiassa nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä, kok.puusto n.7541m 3 . Pohjoisemmalle palstalle hiljattain tehty kunnostusojitus ja penkkatie talvikäyttöön. Alueelle johtava metsäautotieverkosto huippukunnossa. Hp. nyt vain 125.000 € / tarjous Metsäpalsta, Joensuu, Eno/Uimaharju 133,5 ha. Erittäin runsaspuustoinen, kattavalla tieverkostolla varustettu määräala. Kokonaispuusto n. 20.210 m 3 , eli n.151 m 3 /ha. Varttunutta kasvatusmetsää noin puolet ja uudistuskypsää noin neljännes pinta-alasta. UPM Bonvesta metsätila,www.bonvesta.fi Hp. 633.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sotkamo, Tipasoja 158,5 ha. Määräala 20 km Sotkamon keskustasta kaakkoon. Palstalle kulkuyhteys metsätietä, jonka jatkona n. 700 m talvitietä. Mäntyvaltainen kokonaispuusto 13 850 m³. Metsämaasta n. 80 % varttunutta kasvatusmetsää. Päätehakkuuikäistä reilu 10 ha. Ihanteellinen metsätalouden harjoittajalle, joka jaksaa odotella jonkin aikaa isompaa metsätiliä. UPM Bonvesta-metsätila. 289.600 €. METSÄPALSTA, Kuhmo, Juonto 215,3 ha. Määräala, jossa kaksi pientä lampea, Kokkolampi ja Riihilampi. Rajoittuu tiehen n:o 904, Kuhmon kaupunkiin n. 24 km. Kokonaispuusto on n. 14 060 m³ Heti hakattavaa puustoa on n. 2 560 m³. Erinomaiset tieyhteydet. UPM Bonvesta-metsätila. Mh. 295.100 €. RANTATONTTI, Savonlinna, Puruvesi Vehkasalon saaressa kolme luonnonkaunista tonttia, joista pohjoisrannan tontti (0,63 ha) lohkottu. Loivia rinnetontteja, järeä mäntyvaltainen tukkipuusto. Etelärannan määräalatonttien pa:t n. 0,64 ha ja 0,43 ha. Rak.oik. 100 k-m 2 /tontti. Rajautuvat yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. 25.500–34.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa LOUNAMETSÄ Mhy Lounametsä toimii Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella yhteensä 21 kunnan alueella. Yhdistyksellä on jäseniä 9500 ja heidän omistamansa metsäpinta-ala 240 000 ha. Mhy:n liikevaihto on 15 milj. € ja palveluksessa on 32 toimihenkilöä, jotka toimivat alueellisissa tiimeissä. Haemme METSÄSIANTUNTIJOITA ja METSÄESIMIEHIÄ sijoituspaikkoina Paimio, Turku, Mynämäki ja Laitila Metsäasiantuntijan tehtäviin kuuluu metsäpalvelujen tarjoaminen metsänomistajille ja metsäesimiehen tehtäviin kuuluu töiden toteutus yhdessä tiimin jäsenten kanssa. Odotamme sinulta metsäalan koulutusta (vähintään metsätalousinsinööri tai vastaava) sekä hyviä ATK-taitoja. Lisäksi arvostamme metsäasiantuntijalta markkinahenkisyyttä ja metsäesimieheltä kokemusta puunkorjuusta, puunkuljetuslogistiikasta ja metsänhoitotöiden toteutuksesta. Metsäenergia-tuntemus luetaan eduksi. Luonteeltasi olet ulospäin suuntautunut, joustava sekä omaat hyvät tiimityötaidot. Palkkaus YT/Meto -työehtosopimuksen mukainen. Kirjalliset hakemukset tulee toimittaa 20.11.2014 mennessä osoitteella Mhy Lounametsä, Kuralankatu 2, 20540 Turku tai sähköpostilla harri.tasanen@mhy.fi. Lähetykseen merkintä ”Metsäesimies” tai ”Metsäasiantuntija”. Hakemuksia emme palauta. Lisätietoja antavat tj. Harri Tasanen 0500 560 544 tai metsäpäällikkö Hannu Justen 044 533 8242 PALKINTO Vuoden viimeinen iPad Varpaisjärvelle Kuluvan vuoden aikana olemme arponeet tilaajiemme kesken seitsemän iPad Air -tablettia. Vuoden viimeisessä arvonnassa voitto meni vantaalaiselle Veli Anttilalle. Onnea voittajalle!
• PILKKEITÄ 30 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 Epätodellisia tarinoita Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. 80 VUOTTA 20.11. Vesa Vuorela, metsänhoitaja, Espoo (ilman vastaanottoa) 70 VUOTTA 18.11. Tenho Ronkainen, Metsänhoitoyhdistys Kuusamon valtuuston jäsen, Kuusamo 60 VUOTTA 12.11. Timo Kaukonen, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon hallituksen varapuheenjohtaja, Joroinen 50 VUOTTA 12.11. Pasi Pakkala, maat. ja metsät. lisensiaatti, Venetmäki (lähipiirissä) 17.11. Timo Lehtinen, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän hallituksen jäsen, Turku 22.11. Tarja Rinta-Hynnilä, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Eteläja Keski-Pohjanmaa, hankesihteeri, Seinäjoki Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? malaiselta tekniikan tohtorilta kahden kesken. Kiven molekyylirakenne ei kuulemani mukaan mahdollista paperin tekoa, mutta ehkä Paulilla on joku salainen resepti. Tämän kuultuani aloin pohtia kalojen lisääntymisbiologiaa, joka ei muistini mukaan perustu elävien poikasten synnyttämiseen vaan kutuhommiin. Päädyin siihen että Pauli oli syöttänyt meille tahallaan melkoista potaskaa. Tilaisuuden jälkeen pohdimme suomalaisporukalla, miksi Pauli tuntui erityisesti vihaavan meitä skandinaaveja ja päädyimme olettamukseen, että hänellä on ehkä ollut joskus muinoin tanskalainen tyttöystävä, joka on näyttänyt tälle jalolle soturille kaapin paikan. Puhuttiin Torinossa asiaakin ja suomalaiset saivat paljon huomiota toukokuussa julkaistun Suomen biotalousstrategian ansiosta. Isossa salissa sanottiin että olemme edelläkävijöitä ja siitähän me tykkäsimme, koska biotalouden vastuullisiksi edelläkävijöiksi olemme aina halunneetkin. pallon hiilidioksidipäästöt lievästi sanottuna erikoisilla konsteilla. Otetaanpa esimerkiksi kahvi, jota me skandinaavit, joita Pauli syystä tai toisesta tuntuu erityisesti vihaavan, juomme enemmän kuin missään muualla maailmassa. Sovittaaksemme ilmastosyntimme meidän pitäisi toimia kuten Paulin perhe, jonka kolmivuotias poika osaa kasvattaa kahvinpuruissa siitakesieniä. Kahvipurusta voidaan tuottaa myös korkean lisäarvon tuotteita, esimerkiksi huippukalliita pohjallisia, kuten saimme kuulla. ? ? ? Pauli pani kuitenkin vielä paremmaksi ja ilmoitti, että metsiä ei saa hakata, eivätkä varsinkaan skandinaavit saa niitä hakata, koska ne ovat hiilivarasto. Paperi, nähkääs, voidaan tehdä kivestä. Kun kivet on käytetty, voidaan tilalle istuttaa bambua, joka ei ole puu vaan ruoho ja jota sen vuoksi voidaan hakata. Eikä siinä vielä kaikki. Skandinaavit syyllistyvät kahvin juonnin ja metsänhakkuun lisäksi myös mädin syöntiin, minkä seurauksena maailman kalakantoja uhkaa sukupuutto. Ajatelkaa nyt, skandinaavit tappavat naaraskalat mädinhimossaan ja näin tuhoavat kalaemon masussa olevat kalanpoikaset. Yleisö oli haltioissaan näistä visioista ja antoi Paulille raikuvat aplodit. Kukaan ei kysynyt, kuinka kivestä syntyy paperia paitsi minä, joka kysyin sitä suoItalian puheenjohtajakauden yksi päätapahtumista oli Torinossa lokakuun alussa pidetty biotalouskonferenssi, jonka vetonaulaksi oli kutsuttu maailmankuulu henkilö nimeltään Gunter Pauli. Minulla ei ollut kunnia tuntea tätä herrasmiestä aiemmista yhteyksistä, mutta ei hätää: guuglaamalla hänestä löytyy tietoa vaikka millä mitalla. Miksi kenenkään kannattaisi kiinnostua tämän itseriittoisen hahmon ajatuksista ylipäätään? Omalla kohdallani kiinnostuksen herättivät hänen epätodelliset tarinansa, jotka tuntuivat uppoavan monisatapäiseen yleisöön kuin veitsi sulaan voihin. ? ? ? Pauli on yksi niistä lukemattomista tapauksista, jotka ovat ottaneet maailman pelastamisen keppihevosekseen. Hänellä on oma konsulttiyritys, jonka taivaallisena tavoitteena on nollata maaM E R K K I PÄ I VÄT N I M I T Y K S E T R A KA S PÄ I VÄ K I R JA N U O R T E VA METSÄKUSTANNUS OY Ilpo Jäppinen on nimitetty kustannuspäälliköksi käytännön tietokirjoihin. Eeva Kurko on aloittanut määräaikaisena asiakaspalvelusihteerinä. Hänen työsuhteensa jatkuu elokuun 2015 loppuun. Valtteri Skytän määräaikaista toimittajuutta on jatkettu helmikuuhun 2016. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat HERNEKASVEISTA tulee helposti mieleen puutarhoissa ja pelloilla kiemurtelevat polvenkorkuiset palkokasvit – harvemmin mitään suurempaa. Kansansadussa tosin Jaakon puumaiset taikapavut kasvoivat pilvien yläpuolelle. Yhdysvaltojen itäosissa eräs hernekasveihin kuuluva puulaji yltää oikeassakin elämässä sangen korkealle. Sen suurimmat yksilöt ovat Helsingin rautatieaseman kellotornin pituusluokkaa ja puu voi luontaisesti kasvaa vielä yli puolentoista kilometrin korkeudessa pilvikerroksen yläpuolella. Valeakaasia ( Robinia pseudoacacia) ei kuulu varsinaisten akaasiapuiden sukuun. Ranskan kuninkaan botanistit, isä ja poika Robin, toivat valeakaasian Ranskaan ja Eurooppaan yli 400 vuotta sitten. Heidän istuttamansa valeakaasia on yhä Pariisin vanhin puu. Tänä päivänä ranskalaiset lisäävät valeakaasian syötäviä kukintoja salaatteihinsa ja amerikkalaiset napostelevat niitä sellaisenaan tai friteerattuina. Puun kuori ja lehdet ovat sen sijaan ihmiselle myrkyllisiä. Eläimetkin joutuvat varomaan sen piikikkäitä oksia. Valeakaasian puuaines on erittäin kovaa ja kestää lahoamatta jopa sata vuotta. Puuta onkin käytetty erityisesti lujuutta ja kosteudenkestoa vaativissa rakenteissa kaivoksissa ja ratapölkyissä. Polttopuuna Puinen hernekasvi ”VALEAKAASIAA ISTUTETAAN ETENKIN EROOSIOALUEILLE.” valeakaasia on paloarvoltaan erinomaista; joidenkin pohjoisamerikkalaisten mukaan maanosan parasta. Puu palaa kohtuullisesti jopa kosteana. Tehokkuutta ja markkinointikikkailua Valeakaasia on nopeakasvuinen ja kuivuudenkestävä. Puu menestyy myös ravintoköyhillä kasvualustoilla juuristonsa typpeä sitovien bakteerien avulla. Valeakaasia leviää tehokkaasti juurivesojen kautta, josta syystä sitä pidetään muun muassa Etelä-Afrikassa ja Australiassa haitallisena vieraslajina. Eteläja Keski-Euroopassakin sen villilupiinia muistuttava nopea leviämiskyky on paikoin aiheuttanut närää. Toisaalta juuri samasta syystä valeakaasiaa istutetaan etenkin eroosioalueille, joista muu kasvillisuus on syystä tai toisesta hävinnyt. Valeakaasia on Unkarin eniten istutettu puulaji ja Etelä-Koreassa puulla on ollut merkittävä osuus maan tehokkaissa metsitysprojekteissa. Suomen eteläisimmissä puutarhoissa sitä tavataan tavallisesti pakkasvaurioista kärsineenä pensaana. Valeakaasian keväiset kukinnot ovat sangen näyttäviä ja sisältävät runsaasti mesikastetta. Puusta saadaan mehiläisten kerääminä erityisen makeaa hunajaa, joka voi pysyä juoksevana ja kirkkaana jopa vuosikausia. Imagoja markkinointisyistä kyseistä hunajalaatua myydään kaupoissa nimellä ”akaasiahunaja”. Valeakaasiahunaja saattaisi joidenkin korvissa kuulostaa mahdollisesti yhtä epäilyttävältä kuin valelehmänmaito – jos sellaista olisi. Valeakaasiaa ei äkkiseltä herneeksi uskoisi. Mehiläiset keräävät puusta erityisen makeaa hunajaa.
• PILKKEITÄ 31 6. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 21 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Mitä karulla suolla voi tehdä? ? Metsäliiton pitkä taival ? Uusien tehtaiden vaikutus puukauppaan ? Puukauppasopimus vuosimallia 1900 ? Näin torjut tuulituhoja ? Riistanhoidon mallitila Seuraava Metsälehti ilmestyy 20. marraskuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 20.11. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 21”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 18 on arvottu seuraaville kolmelle: Sinikka Himola, Kemi, Juha Rautio, Laikko ja Jukka Tuohimaa, Patana. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 21 Metsäristikko 18, oikea ratkaisu M e ts ä G ro u p
• OSA Niin paljon elämyksiä yhdellä lipulla! Metsämessut tarjoaa niin metsänomistajille kuin metsän ystävillekin mielenkiintoisen viikonlopun: metsäaiheista ohjelmaa, keskusteluja, työnäytöksiä ja kyselytunteja. Näytteilleasettajien osastoilla on esillä metsänomistajan tärkeimmät palvelut ja tuotteet. Metsämessujen uudella Tulevaisuuden tori -alueella esiteltäviä tuotteita ei voi uskoa puuksi, ellei itse näe ja koe. Metsäalan toimijat esittelevät messuilla kävijöille, mihin kaikkeen puuta käytetään nyt ja tulevaisuudessa. Torilla esitellään mm. biopolttoaineella kulkeva, puupohjaisia biomateriaaleja hyödyntävä henkilöauto sekä puupohjaisia vaatteita ja kosmetiikkaa. OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Avoinna: pe 7.11. klo 9–18, 8.11. la klo 10–18, su 9.11. klo 10–17 Liput: ennakkoon verkkokaupasta 15 € / 9 €, messujen aikana kassoilta ja verkkokaupasta 18 € / 11 €. Samaan aikaan samalla lipulla: ELMA Helsingin maaseutumessut, Kädentaito, Lemmikki (la–su) ja OutletExpo. MENKÄÄ METSÄÄN! 7.–9.11.2014 Messukeskus Helsinki www.helsinginmetsamessut.fi Liput helposti verkkokaupasta /shop messukeskus.com