• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 10. MARRASKUUTA 2016 • NRO 21 • PERUSTETTU 1933 Pyörätuoli vaihtuu mönkijään, kun Kalevi Pullinen lähtee metsäänsä. Sivut 18–19 Esteistä huolimatta K U VA SE PP O SA M U LI WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Kemeraa haetaan varmuuden vuoksi ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Metsäkustannus avasi uudistuneen verkkopalvelunsa ? sivu 20 PILKKEITÄ: Mikä toi mäntyyn ruskan värit? ? sivu 24
• 2 A J A S S A 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 LYHYET MIKKO HÄYRYNEN, teksti MIKKO RIIKILÄ, kuva M aaja metsätalousministeriöllä ja Suomen metsäkeskuksella on ollut kemerahakemusten kanssa vaikeaa. Syynä ovat viime vuonna tapahtunut siirtyminen ennakkohakuun, keväällä voimaan tulleet tiukemmat ehdot ja alkuvuodesta alkanut sähköinen haku. Ennakkohaun vuoksi tukea on haettu kaiken varalta, mutta itse työn kanssa ei ole pidetty yhtä kiirettä. Hakemuksia ehätettiin tekemään ennen kuin ehdot kiristyivät, paljolti sähköpostin kautta. Paperilomakkeiden täyttöön verrattuna sähköinen haku on helppoa, mikä lisäsi hakemustulvaa. Ympäristöja maatalousministeri Kimmo Tiilikaisen mukaan hakemuksia tulvi keväällä ”ovista ja ikkunoista”. Varattu määräraha ylittyi, ja haku pantiin toukokuussa kiinni kevyiden työlajien osalta. Tiilikainen ounastelee, että vaikka hakemuksia on paljon, määrärahasta kymmenen miljoonaa euroa jää käyttämättä, koska työt eivät ole edenneet. Hän painottaa, että jos hakemus on jätetty, pitää työ myös tehdä. ”Sähköinen haku voi johtaa virtuaalityöhön. Kun hakeminen on helppoa ja tukea haetaan kaiken varalta, itse työ saattaa unohtua.” Metsäkeskuksissa on purettu hakemussumaa, ja eduskunta lisäsi myöntämisvaltuutta 30 miljoonaa euroa. Haku voitiin avata uudelleen 10. lokakuuta, mutta pelkästään taimikon varhaishoitoon rajattuna ja saatesanoilla, että toivotaan välittömästi toteutettavia kohteita. Lokakuun loppuun mennessä hakemuksia oli tullut 3 800 kappaletta 16 000 hehtaarille. Kolme neljästä hakemuksesta tuli sähköisesti. Paperihakemuksissa puutteita ”Kaikkia hakijoita ei voi syyllistää, mutta luvattoman iso osa paperihakemuksista on vajaita”, kemeratukien asiantuntija Yrjö Niskanen Suomen metsäkeskuksesta sanoo. Puutteellisten hakemusten korjauskehotukset teettävät metsäkeskuksella paljon turhaa ja turhauttavaa työtä. Niskanen ei osaa sanoa, kuinka iso prosentti hakemuksista on huonoja, mutta lukumäärällisesti niitä on paljon. Hakemusten heikkous on ennen kaikkea kesällä 2015 alkaneeseen ennakkohakuun liittyvä ilmiö. ”Hakemuksia tuli hirveä määrä ja siinä hengessä, että jätetään lomake, jotta päästään töihin.” Hakemuksia enemmän kuin työhaluja Kemera on ylityöllistänyt hallintoa. Metsänomistajien työhaluista sen sijaan ei ole varmuutta. ” Jos hakemus on jätetty, työ pitää myös tehdä.” Sameli Salokannel toimii rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntijana metsäkeskuksen Jyväskylän toimipaikassa. Kemerahakemusten ja -työilmoitusten kanssa on tehty pitkää päivää, mutta jonoa puretaan positiivisin mielin, sillä sähköinen asiointi on nopeuttanut työtä. Yhtiömuoto kiinnostaa Suomessa maaja metsätalouden harjoittaminen yhtiömuodossa on toistaiseksi ollut harvinaista. Nyt kiinnostus osakeyhtiömuotoiseen toimintaan on kasvanut räjähdysmäisesti, MTK:n verojohtaja Timo Sipilä kertoo. Asiaa vauhdittaa hallitusohjelman lupaus varainsiirtoveron poistamisesta tilanteissa, joissa liikkeen-, ammatintai maaja metsätaloudenharjoittaja siirtää omaisuutta henkilötai osakeyhtiöön yritysmuodon muutoksessa. Sahaus vauhdissa Havusahatavaran tuotanto koheni heinä-syyskuussa. Metsäteollisuus ry:n mukaan tuotanto nousi 2,6 miljoonaan kuutioon, mikä on runsaat yhdeksän prosenttia enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Alkuvuoden aikana on tuotettu havusahatavaraa yhteensä 8,4 miljoonaa kuutiota. Se on reilut kuusi prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Tuotannon kasvusta huolimatta sahauksen kannattavuutta heikensivät vientihintojen lasku ja korkeat raaka-ainekustannukset, Metsäteollisuus ry muistuttaa. Versowood ostaa Metsä Groupin liimapuutuotannon Metsä Group on sopinut Hartolassa sijaitsevan liimapuuliiketoimintansa myynnistä puutuotteita valmistavalle Versowoodille. Kaupassa liiketoiminnan koko henkilöstö siirtyy uuden omistajan palvelukseen. Kaupan ansiosta Versowoodin liimapuutuotanto kasvaa noin 65 000 kuutiosta yli 80 000 kuutioon tänä vuonna. Metsäala vetoaa professuurien puolesta Suuri joukko metsäalan toimijoita vetoaa Helsingin yliopiston metsäalan professuurien puolesta. Metsäteknologian professorin valinta on pantu jäihin, ja kahta hiljattain vapautunutta metsänarvioimistieteen professuuria ei ole säästösyistä laitettu hakuun. Metsähallituksessa alkavat yt-neuvottelut Metsähallitus Metsätalous Oy käynnistää metsurityötä koskevat yt-neuvottelut. Neuvottelujen kohteena ovat kaikki 357 metsuria. Neuvotteluissa haetaan säästöjä ja konsteja metsurityön kannattavuuden parantamiseksi. Ongelmana on talvella tehtävä työ, jonka tuottavuus on alhainen ja kustannukset korkeat. Yksi vaihtoehto on metsurien lomauttaminen sydäntalven ajaksi.
• AJASSA 3 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 TÄSSÄ NUMEROSSA Hakemusten puutteet paljastuivat, kun lomakekasoja ryhdyttiin purkamaan. Puutteita löytyi etenkin tilanumeroista ja omistajatiedoista. Niskanen kiittää kuitenkin, että hakemusten laatu on sittemmin parantunut, vaikka puutteita on edelleen. Sähköisissä hakemuksissa puutteita ei samalla tavalla ole, koska ohjelma opastaa hakemuksen täytössä eikä ota vastaan vajaita hakemuksia. Toteutusajan lyhentämistä harkitaan Kemerahakemuksen myönteinen päätös ja tuen maksu ovat eri asioita. Tuki pitää hakea ennen töiden aloittamista, ja töiden tekemiseen on aikaa kahden seuraavan kalenterivuoden loppuun saakka. Alkuvuonna tehty hakemus antaa siis työaikaa melkein kolme vuotta. Käytännössä on vaikea löytää järkiperustetta, miksi taimikon varhaishoitoa pitäisi lykätä määräajan loppuun. Lähivuosina tulee selvitettäväksi, miten sähköinen haku on vaikuttanut todellisiin työmääriin. Mahdollista on, että tuen hakemisen kynnys on madaltunut ja tukea on haettu kohteisiin, jotka aiemmin olisi tehty ilman tukea. Jos oletus saa vahvistusta, johtopäätös on, että sähköinen haku on heikentänyt kemeran tehoa. Kemeraan ei lähiaikoina ole tulossa oleellisia muutoksia, ja nykymallilla mennään vuoteen 2020 saakka, metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maaja metsätalousministeriöstä arvioi. ”Ainoa mietinnässä oleva muutos on, että voisiko toteutusaikaa lyhentää.” MIKKO HÄYRYNEN SUURTEN metsäyhtiöiden kolmannen vuosineljänneksen suurin yllätys oli, että perinteisellä paperilla tehtiin mukavasti rahaa. UPM kehui kolmannen vuosineljänneksen tulostaan erinomaiseksi ja tarkoitti sillä vertailukelpoiseksi kutsuttua tulosta, joka kasvoi noin 60 miljoonaa euroa viime vuodesta. Sen sijaan kaikki kustannukset huomioon ottava viimeisen rivin tulos osoitti yli kaksi kertaa suurempaa tuloksen laskua. Myös liikevaihto ja tulosprosentti laskivat. Varsinaiseen liiketoimintaan kuulumattomia eriä ovat esimerkiksi omaisuuden arvonalentumiset ja tehtaan lopettamiseen liittyvät kertaluontoiset kulut. Aiemmin näitä eriä kutsuttiin kertaja satunnaiseriksi, ja ne tapaavat olla huomattavia tulosjulkistuksesta toiseen. Pörssissä UPM:n tulosjulkistus sai aikaan kymmenen prosentin kurssinousun, sillä varsinaisen liiketoiminnan tulos oli odotuksia parempi. Yllättävää oli, että perinteinen paperibisnes Euroopan ja Pohjois-Amerikan laskevilla markkinoilla pystyi parantamaan tulostaan. UPM näkee painopaperien kysynnänlaskun jatkuvan. Euroopan paperitehtaat ovat tarkastelussa ja ylipäätään kustannusjahti jatkuu. UPM aikoo sulkea aikakauslehtipaperikoneen Itävallassa ja Saksassa, mutta asiasta tiedotettiin reilu viikko tulosjulkistuksen jälkeen, eikä arvio 75 miljoonan euron sulkemiskuluista laimentanut pörssireaktiota. Taseet vahvistuvat UPM ja Stora Enso ovat suunnilleen samankokoisia, mutta UPM teki alentuneellakin kannattavuudella kaksi kertaa suuremman tuloksen. Ero on pienenemään päin, sillä Stora Enson kaikki kustannukset huomioon ottava tulos parani. Paperidivisioona on edelleen yhtiön suurin tulosyksikkö pienentyneestä liikevaihdostaan huolimatta. Divisioona paransi tulostaan yhtiön osista eniten, paljolti alhaisten energiaja sellukustannusten vuoksi. Liikevaihtoa kasvatti kartongintuotannon aloittaminen Varkaudessa ja Puolan Ostrolekassa, mutta kokonaisuudessaan yhtiön liikevaihto laski. Stora Enson tase on kohtuullinen ja UPM:n jopa niin hyvä, että se rasittaa jo oman pääoman tuottoprosenttia. Yhtiössä mietitään mitä rahoilla tehdä ja lisäosinko on mahdollinen. Metsä Groupin liikevaihtoa ja tulosta painoi halventunut sellu ja Ruotsin Husumin uuden kartonkikoneen sisäänajovaiheen erinäiset vaikeudet. Paperilla parempaa Metsäyhtiöiden liikevaihdot kääntyivät laskuun, mutta taseet vahvistuivat. Liikevaihdot laskussa Kolmannen vuosineljänneksen avainluvut 2016 (suluissa 2015) Stora UPM Metsä Metsä Enso Group Board liikevaihto, milj. € 2 393 (2 500) 2 445 (2 530) 1 143 (1 225) 440(498) tulos ennen veroja, milj. € 161 (144) 336 (498) 90(121) 20 (48) tulosprosentti 6,7 (5,8) 13,7 (19,7) 7,9 (9,9) 4,5 (9,6) omavaraisuusaste, % 47 (42) 58 (56) 44 (29) 48 (46) henkilöstö 26 819 (27 232) 19 559 (19 874) 9 451 (9 599) 2 493 (2 642) Tuloksissa on otettu huomioon kaikki kustannukset. MIKKO RIIKILÄ HELSINGIN käräjäoikeus aloitti kuntien puukauppakartellista esittämien vahingonkorvausvaateiden käsittelyn viime viikolla. Päätöstä odotetaan ensi vuoden kesänä. Yhteensä 32 kuntaa vaatii vahingonkorvauksia puukauppakartelliin osallistumisesta tuomituilta Metsäliitolta, Stora Ensolta ja UPM Kymmeneltä. Korvausvaatimusten yhteissumma ilman korkoja kohoaa kuuteen miljoonaan euroon. Korkeimman oikeuden taannoisen ratkaisun mukaan puukauppakartellin mukaisten kanteiden vanhenemisaika alkoi 21.12.2006. Kuntien kanteet nostettiin 21.12.2011, joten ne eivät kilpailunrajoituslain mukaan ole vanhentuneita. Kuntien kanteiden käsittely alkoi viime viikolla ja pääkäsittely jatkuu ensi helmikuulle. Vastaajat kiistävät aiheuttaneensa vahinkoa puuta myyneille kunnille. Metsähallituksen korvauskanteet Helsingin käräjäoikeus kumosi todeten, ettei puukauppakartelli aiheuttanut taloudellisia menetyksiä. Kuntien kartellikäräjät pääsivät alkuun 32 kuntaa vaatii vahingonkorvauksia puukauppakartelliin osallistumisesta tuomituilta metsäyhtiöiltä. AJASSA Itsenäisyyden puu on kuusi Sivu 5 Vähemmän routaa, enemmän tuulta Dosentti Ari Venäläinen Ilmatieteen laitokselta tutkii ilmastomuutoksen vaikutusta metsiin. Sivut 6–7 Metsänhoito takaa pohjaveden laadun Sivut 9–11 Hankintahakkaajat alkavat olla harvassa Sivut 12–13 METSÄSTÄ Kääntömätästys ei myllää maata Sivut 14–15 Porot ovat koko perheen juttu Sivut 16–17 Metsänhoitoa ilman raivaussahaa Sivu 21 Taimikonhoidon termit sekaisin Milloin puhutaan varhaisperkauksesta, milloin harvennuksesta, milloin varhaishoidosta? Sivut 22–23 PILKKEITÄ Luvassa surkea teerija metsosaalis Sivu 25 Ruotsalaisen hirvitilan vieraana Sivu 26 Tekniikka lisää puuenergian tuottoa Sivu 27 Dersu Uzalan havupuut Sivu 30 Sa m i K ar pp in en
• AJASSA 4 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 Onko metsääsi iskenyt metsätauteja? Uusi kysymys: Onko mäntykuidun kysyntä kasvanut? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 50% EI 50% vas taa jia 16 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA ”Metsurin turvakengät hakkuulle olisi ostoslistalla. Onko teillä arvoisat ammattilaiset suosituksia?” Suomi elää metsistä ”Olen kokeillut nahkakenkiä, nahkasaappaita ja kumiturvasaappaita. Paras hinta/laatusuhde on Nokian Loggereilla, muut kumiturvasaappaat ovat liian kapeat lestiltään. Kengät, joissa on nauhat, ovat hakkuutyössä liian herkät takertumaan kiinni risuihin ja oksiin, lisäksi nauhat rispaantuvat äkkiä.” Jätkä ”Kun on kymmeniä vuosia kumija kumiteräsaappaita töissä pitänyt, niin osaa kyllä arvostaa nahkaista turvakenkää. Kyllähän nahkaturvakenkien hinnalla saa kolmet kumiset turvasaappaat, mutta minä olen tullut siihen tulokseen, että kumisaapas jalkaan vain ojanperkuuseen.” Korpituvan Taneli ”Nahkakengistä sen verran, että loska/vesiaikaan eivät ole hyvät. Menee ihoa pitkin vesi kenkiin ja kuivuvat todella huonosti. Talvella ok, käytän itsekin.” Arto ”Itsellä vähenivät selkeästi nahkaturvakenkien käyttämisellä jalkojen paleleminen ja suonenvedot, joita kalseat kumisaappaat aiheuttivat. Ovat muutoin kestäneet paremmin kuin kumisaappaat, joissa 80-luvun jälkeen laatu on laskenut todella alas.” Kuusessa ollaan ”Metsurin turvakengistä minulla on mallista kuin mallista hyvin huonot kokemukset. Ainakin minun jalkani hikoilevat niissä tolkuttomasti, lämpimillä keleillä etenkin. Ja sitten yön aikana niitä ei oikein ehdi saada kuiviksi. Pitäisi käyttää vuorotellen kahta paria!” Väkitukko Vastakkainasettelu perinteisen jaksollisen metsänkasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen välillä näyttää hiljalleen lientyneen. Jatkuva kasvatus on vakiinnuttanut paikkansa metsänkasvatusmenetelmien joukossa eikä enää herätä vahvoja tunteita puolesta tai vastaan. Hyvä niin, sillä kyky uudistua on metsäalan elinehto. Vaikka valtaosa metsänomistajista suosii jaksollista metsänkasvatusta, on vaihtoehtoja oltava. Jos metsänomistajat eivät löydä itselleen sopivia metsänhoitomenetelmiä, jäävät metsät hoitamatta. Tärkeämpää kuin se, miten metsiä hoidetaan, on että niitä ylipäänsä hoidetaan. Metsänhoitomenetelmien uudistuminen tuskin jää jatkuvaan kasvatukseen. Tulevaisuudessakin keksitään epäilemättä jotain uutta, joka saa ensin takajaloilleen. LIINA KJELLBERG Vaihtoehtoja on oltava Korvausten määrä on vähäinen todellisiin metsissä esiintyviin tuhoihin verrattuna. Korvausten vähäisyyteen vaikuttaa muun muassa se, että vain 60 prosenttia metsien pinta-alasta on korvausten piirissä, koska vain yksityiset voivat hakea korvauksia. Myös korvausperusteet ovat huonontuneet, koska sekä metsälakia että hirvituhojen korvaamisesta säädettyä asetusta on muutettu.” Asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta hirvituhokorvauksista Asiantuntijat ovat tammikuusta lähtien pohtineet ministeri Kimmo Tiilikaisen pyöreän pöydän keskusteluissa metsien käyttöä ja suojelua. Hallitus tavoittelee hakkuisiin 15 miljoonan kuutiometrin kasvua. Toisaalta Suomi on yhdessä muiden maiden kanssa sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen, joten on tärkeää, että hakkuut eivät vaaranna tätä tavoitetta. Pyöreän pöydän keskusteluista, ja myös niiden ulkopuolelta, on virinnyt paljon uusia ideoita luonnonsuojeluun. Esimerkiksi MTK ja Energiateollisuus keksivät, että sähkölinjojen lähellä kasvavia riskipuita voidaan maanomistajan luvalla katkoa tekopökkelöiksi. ??? Pyöreässä pöydässä syntyi myös ajatus tilata Luonnonvarakeskukselta ja Suomen ympäristökeskukselta yhteinen selvitys siitä, miten hakkuiden lisäys vaikuttaa luontoon. Äskettäin julkistettu raportti antaa hyvän ohjenuoran. Siinä todetaan, että luonnon monimuotoisuus kestää hakkuiden lisäyksen, mutta selvitys osoittaa myös, millä edellytyksillä. Sen lisäksi, että luonto otetaan hakkuissa huomioon, tarvitaan myös suojeltuja metsäalueita. Niitä valtio tavoittelee muun muassa kannustamalla metsänomistajia suojelemaan metsiään Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi, mutta ilman korvausta. Jokaista suojeltua hehtaaria kohti se lupaa suojella saman verran. ??? Ilmaiseksi ei saa kuitenkaan kaikkea. Kulotus on yksi esimerkki tästä. Vielä muutama vuosi sitä edistettiin toimintaohjelma Metson hankkeessa, mutta nyt yksityismetsien kulotus on jäämässä historiaan. Niin ikään tilojen yhteiset luonnonhoitohankkeet kärsivät Metso-rahojen puutteesta. Myös Metsossa voitaisiin käyttää samaa periaatetta kuin Suomen juhlavuoden metsien suojelussa. Metsänomistajien vapaaehtoisesti suojelemien säästöpuiden ja luontokohteiden arvoa vastaavasti valtio sitoutuisi perumaan säästöjä luonnonhoitohankkeiden Metso-rahoituksesta. Jo pelkästään leimikoille vuosittain jätetyistä noin 300 000 kuutiometrin säästöpuista pottiin kertyisi useita miljoonia eroja. Ilmaiseksi ei saa kaikkea ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi ”Heinäkuussa 2006 syöksyvirtaus laajensi talvella tehtyä aukkoa. Kuvan tyvet ovat muistoja siitä.” Timppa Vuosikymmen syöksyvirtauksesta
• AJASSA 5 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 Tulevaisuuden kuusi » juhlistaa sata vuotta täyttävää Suomea » tavoitteena vähintään 30 000 istutettua kuusentainta » tuotot lasten ja nuorten metsäja ympäristökasvatukseen » taustalla ENO-verkkokoulun tuki ry » virallinen suojelija presidentti Sauli Niinistö AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA HEIKKI SMOLANDER Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Luken erikoistutkija. LIINA KJELLBERG, teksti JOHANNA KOKKOLAKETTUNEN, kuva Sata vuotta täyttävää itsenäistä Suomea voi ensi vuonna juhlia istuttamalla kuusen. Näin aikovat tehdä muun muassa eduskunta, presidentit, useat kunnat ja suurlähetystöt sekä julkisuuden henkilöt muusikko Pave Maijasesta uutisankkuri ja kirjailija Matti Rönkään . ”Tavoitteena on, että mahdollisimman moni istuttaisi juhlapuun tai juhlametsikön”, sanoo Tulevaisuuden kuusi -kampanjan kampanjapäällikkö Mika Vanhanen . ENO-verkkokoulun tuki ry:n aloitteesta käynnistetty kampanja on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa. Se jatkaa suomalaista juhlakuusiperinnettä, joka alkoi vuonna 1917. Helsingin Kaivopuistossa kasvava Itsenäisyyden kuusi kylvettiin silloin. Kun Suomi vuonna 1967 täytti 50 vuotta, istutettiin maassamme 30 000 Itsenäisyyden kuusen siemenestä kasvatettua kuusentainta, Kotikuusta. Ensi vuonna istutetaan Tulevaisuuden kuusia. Niistäkin osa on saanut alkunsa Itsenäisyyden kuusen siemenistä. ”Haluamme tuoda esille, että Suomi elää yhä metsästä, mutta tavoitteena on myös yhdistää sukupolvia. Kotikuusia aikoinaan istuttaneet voivat nyt istuttaa Tulevaisuuden kuusia nuorempien sukupolvien kanssa”, Vanhanen sanoo. Tuotot menevät rahastoon Itsenäisyyden kuusen jälkeläiset on varattu julkisyhteisöille, mutta metsänhoitoyhdistysten lahjoittamia juhlataimia voi kuka tahansa ostaa. Juhlapakettia, joka sisältää yhden juhlataimen, myyvät 4h-nuoret. Metsikköpakettia myy ENO-verkkokoulun tuki ry. Kampanjan tuotot ohjataan Suomen kulttuurirahaston alaisuuteen perustettavaan lasten ja nuorten metsäja ympäristökasvatuksen rahastoon. Vanhasen mukaan hyviä juhlataimen istutuspäiviä ovat Snellmanin päivä 12. toukokuuta ja kansainvälinen rauhanpäivä 21. syyskuuta, mutta muitakin juhlaja merkkipäiviä sillä voi juhlistaa. Kampanjaa varten on kehitetty mobiilisovellus, jonka avulla taimi tallentuu kartalle ja johon istuttajat voivat tallentaa kuvia ja videoita istutuksesta. Tulevaisuuden kuusi -kampanjaan voi tutustua Helsingin Messukeskuksessa 11.–13.11 vietettävillä Metsämessuilla ja osoitteessa www.tulevaisuudenkuusi.fi. Kuusia Suomen itsenäisyydelle Maamme satavuotisjuhlaa voi viettää istuttamalla kuusen. Mika Vanhanen pitää kädessään muistolaattaa, jonka juhlataimen ostaja saa. Valtionhallinto on päättänyt alkaa hyödyntää tutkimustietoa päätöksenteossa. Metsäalan kannalta tavoitteessa on omat ongelmansa. On vaikea kuvitella sellaista metsänhoidon temppua, jolle ei löydy tukea tutkimustuloksista. Oma ongelmansa on mediaorientoituneet lupaavat tutkijat. Haluan kahdella esimerkillä valottaa ongelmia, joita on tutkimustiedon hyödyntämisessä päätöksenteossa. Uuden metsälain valmistelussa tutkijat ennakoivat eri-ikäiskasvatuksen lisäävän markkinapuun tarjontaa. Kyselytutkimuksissa parikymmentä prosenttia metsänomistajista oli ilmoittanut ottavansa menetelmän käyttöön. Metsänkäyttöilmoitusten mukaan kuitenkin vain prosentti tai pari on jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Mistä kymmenkertainen ennakointivirhe johtuu? Yksinkertaisin selitys on, ettei kysytty halukkuutta siirtyä, jos kantohinnat ovat tuntuvasti alempia. Urani aikana metsäpuiden kasvullinen monistus on ollut lähellä läpilyöntiä ainakin neljä kertaa. Menetelmät ovat tähän asti kaatuneet korkeisiin taimen hintoihin. Löytyykö menetelmä, joka tuottaa siementaimeen verrattuna kilpailukykyisiä taimia, on vielä täysi arvoitus. ??? Hyvä tutkija uskoo asiaansa. On ymmärrettävää, että tutkijat helposti ylilupaavat ja samalla aliarvioivat epäonnistumisriskit tai unohtavat olennaisen näkökulman. Jotkut myös uutisoivat hypoteesit tuloksina. Tieteen sisäinen keskustelu karsii pahimmat ylilupaukset aloilla, joilla on vahva tieteellisen keskustelun perinne. Valitettavasti metsätieteissä ei ole enää tapana puuttua kollegoiden tuloksiin taikka lupauksiin. Tilannetta pahentaa media, joka näyttää olevan kiinnostuneempi tutkijoiden lupauksista kuin aikaansaannoksista. Uuden aloittaminen seksikkäästä aiheesta menee läpi mediasta. Sen sijaan lopulliset tulokset eivät kiinnosta enää toimittajia. Uusi muoti on vaimentanut kiinnostuksen vanhaan. Ammattikunta on ollut kiinnostunut vuorotellen monimuotoisuudesta, bioenergiasta, ilmastomuutoksesta ja nyt biotaloudesta. Muotien seuraamiselta ei ole jäänyt aikaa perustehtäviin kuuluvien tietojen päivitykseen. Aikoinaan saimme toimihenkilöltä kiitokset siitä, että tämä pääsi päivittämään metsäuudistamisen tietojaan ensimmäisen kerran 20 vuoteen. ??? Lupauksilla ja mediajulkisuudella rahaa hakevia tutkijoita on joka ikäluokassa. Vastapainona on uutta tietoa tuotavat tutkijat, jotka viihtyvät paremmin tieteen parissa kuin julkisuudessa. Tutkijayhteisön tulee pitää kurissa edellisiä ja nostaa jälkimmäisiä. Vastuuta on myös käytännön organisaatioilla. Ne ovat kiinnostuneita visionääreistä, jotka lupaavat vallankumousta milloin mistäkin suunnasta. Tutkijat, joilla on jo ratkaisuja tämän päivän ja työkaluja nouseviin ongelmiin, eivät kiinnosta. Eikö aika ja energia riitä tutkimustulosten seuraamiseen? Väitän, että metsällisen päätöksenteon pohjaaminen tiukemmin tutkimukseen edellyttää kulttuurin muutosta: Tutkijoiden on kritisoitava toistensa töitä ja lupauksia sekä käytännön on haastettava tutkijoiden tulokset ja johtopäätökset. Myös rahoittajien tulee katsoa enemmän aikaansaavuutta kuin lupailevuutta. Lupaavat tutkijat
• AJASSA 6 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat R oudattomia talvia ja tuulituhoja, lumikuorman alla katkeavia latvuksia sekä laajoja metsäpaloja. Tässäkö on Suomen metsien tulevaisuus? ”Enenevässä määrin”, sanoo Ilmatieteen laitoksen dosentti Ari Venäläinen . Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät hänen mukaansa kuitenkaan ole suoraviivaisia. Eri ilmastomallit antavat hyvin erilaisia ennusteita esimerkiksi siitä, lisääntyykö tuulisuus vai ei. Metsien kannalta tuulisuuden vähenemistä tai lisääntymistä tärkeämpää on tosin se, meneekö maa routaan talvisin, kun tuulet ovat voimakkaimmillaan. ”Routa ankkuroi puut maahan, jolloin ne eivät kaadu niin herkästi. Kylmiä talvia esiintyy tulevaisuudessakin, mutta lauhojen talvien määrä kasvaa.” Venäläisen mukaan voi käydä myös niin, että myrskyradat muuttuvat. Silloin Suomeen voi tulla vuonna 1982 riehuneen Mauri-myrskyn kaltaisia myrskyjä. Mauri kaatoi Pohjois-Suomessa miljoonia kuutiometrejä metsää. ”Mauri oli Karibialta lähteneen trooppisen myrskyn peruja. Parhaillaan tutkitaan, alkaako siltä suunnalta tulla enemmänkin myrskyjä”, Venäläinen kertoo. Lumituhoja pohjoiseen Venäläinen edustaa Ilmatieteen laitosta Itä-Suomen yliopiston koordinoimassa Forbio-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on selvittää, miten ilmasto muuttuu ja miten muutos vaikuttaa metsien kasvuun ja metsätuhojen riskiin. Tuulisuuden lisäksi hankkeessa selvitetään muun muassa, miten ilmastonmuutos vaikuttaa metsien lumituhoihin. Arvio on, että Pohjois-Suomessa lumituhot lisääntyvät mutta Etelä-Suomessa vähenevät. ”Sateet lisääntyvät, kun ilmasto lämpenee. Pohjois-Suomessa talvilämpötilat pysyvät yhä pakkasella, joten sade tulee lumena. Etelä-Suomessa sade tulee entistä useammin vetenä”, Venäläinen selventää. Karkeasti voidaan sanoa, että lumituhojen todennäköisyys kasvaa Oulu–Ilomantsi-rajan pohjoispuolella. Metsäpaloriski kasvaa Etelä-Suomen metsien riesana on Venäläisen mukaan tulevaisuudessa kuivuus. Siitä kärsii varsinkin kuusi. Kuivien kausien yleistyessä kasvaa myös metsäpalojen riski. ”Ruotsissa paloi pari vuotta sitten 14 000 hehtaaria metsää. Laajat metsäpalot ovat ilmaston puolesta mahdollisia meilläkin”, Venäläinen sanoo. Ilmastoennusteiden mukaan maa on tulevaisuudessa yhä useammin niin kuiva, että laajat metsäpalot ovat mahdollisia. Palojen esiintyminen ei kuitenkaan riipu pelkästään ilmastosta, vaan myös valvonnalla ja sammutustoimilla on merkitystä. ”Suomessa on hyvä metsäautotieverkosto, lentovalvonta toimii ja ihmiset noudattavat melko hyvin metsäpalovaroituksia, joten laajojen metsäpalojen todennäköisyys on täällä pienempi kuin monissa muissa maissa”, Venäläinen toteaa. Satelliitit avuksi Merkittävimpiä metsiämme uhkaavista ilmastotekijöistä ovat roudattoman ajanjakson piteneminen ja tuulituhojen yleistyminen. Puunkorjuu on monilla kosteilla paikoilla mahdollista vain silloin, kun maa on roudassa, ja tuulituhot altistavat metsät hyönteistuhoille. Ilmatieteen laitoksella lasketaan parhaillaan koko maan kattavia tuulikertoimia, joiden avulla voidaan arvioida, miten usein eri alueet ovat alttiita tuulituhoille. Lisäksi tavoitteena on hyödyntää satelliittitietoja nykyistä paremmin. ”Esimerkiksi myrskytuhoalueen näkisi satelliittien avulla nopeasti”, Venäläinen sanoo. Metsätaloudessa kannattaa hänen mukaansa varautua tuulituhojen yleistymiseen. Hakkuualoista tulisi tehdä mahdollisimman yhtenäisiä ja istutettavaa puulajia valitessa kannattaisi miettiä muitakin vaihtoehtoja kuin kuusta. ”Kuusta on suosittu, sillä se kelpaa huonosti hirville. Koivu ja mänty kestävät kuitenkin kuivuutta huomattavasti paremmin.” Metsätaloudessa kannattaa varautua roudattoman ajan pitenemiseen ja tuulituhojen yleistymiseen, sanoo Ari Venäläinen. ”Lauhojen talvien määrä kasvaa.” Katse tulevaisuudessa HAASTATTELU
• AJASSA 7 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 FAKTA VALTUUSTOVAALIT 4.–25.11.2016 Metsänhoitoyhdistysten ÄÄNESTÄ! Muista käyttää äänioikeuttasi Tutustu ehdokkaisiin www.mhy.fi/vaalit OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN MYYRIEN kannanvaihtelut ovat erilaisissa vaiheissa eri puolilla maata, osoittavat Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantapyynnit. Itäja Etelä-Suomessa myyriä on kohtalaisesti tai runsaasti, kun taas keskisessä Suomessa kannat ovat nousuvaiheessa. Pohjois-Suomessa myyräkannat ovat romahtaneet lukuun ottamatta osia Keski-Lapista. Taimituhojen riski on alkavana talvena suurin Itä-Suomessa. Luken keväisten ennusteiden mukaisesti myyrien määrät olivat syksyyn mennessä kohonneet merkittäviksi idässä, erityisesti Pohjois-Savossa sekä Pohjoisja Etelä-Karjalassa. Näillä alueilla sekä peltomyyrän – pahimman taimituholaisen – että metsämyyrän kannat ovat runsaat. Vaikka itäisessäkin Suomessa on alueellista vaihtelua myyräkantojen suuruuksissa, on odotettavissa, että jyrsijät aiheuttavat siellä talven kuluessa tuhoja taimikoissa. Kevään seurantapyynnit ennakoivat myyrähuippua syksylle myös Etelä-Suomeen. Tämä on toteutunut suurimmassa osassa aluetta, mutta siellä täällä löytyy poikkeuksellisen alhaisen myyrätiheyden laikkuja. Myyrien kannankasvua edistää suhteellisen sateinen sää, mikä ylläpitää jyrsijöiden ravintokasvien tuoreutta ja uudistumista. Loppukesän ja alkusyksyn pitkä kuivahko jakso on saattanut paikoin Etelä-Suomessa taittaa myyrien voimakkaimman nousun ennen aikojaan. Vastaistutettujen taimikoiden omistajien kannattaa kuitenkin myös Etelä-Suomessa varautua talvisiin tuhoihin. Kannat romahtaneet pohjoisessa Pohjanmaan, Suomenselän ja ylemmän Keski-Suomen myyräkannat ovat kevään tavoin edelleen vaatimattomat, vaikka lievää runsastumista onkin havaittu. Näillä alueilla talviset taimituhot ovat epätodennäköisiä. Mikäli myyrät selviävät talvesta hyvin, voivat kannat lähteä keväällä kasvuun. Ensi kesälle istutuksia suunnittelevien metsänomistajien on hyvä tiedostaa, että läntisen ja keskisen Suomen myyrätuhoriski tullee talvella 2017–2018 olemaan normaalia suurempi. Myyräkannat ovat odoteMyyräloukkujen aika Myyräkannoissa on suuria alue-eroja. Taimikkotuhojen riski on suurin Itäja Etelä-Suomessa. Kannat vaihtelevat Myyrätilanne, syksy 2016 tusti romahtaneet tai ovat paraikaa romahtamassa suurimmassa osassa Pohjois-Suomea, Kainuun korkeudelta ylöspäin Etelä-Lappiin. Myyrämäärä pysynee alhaisena vuoden tai pari, joten ensi vuosi on taimien istuttamiselle hyvää aikaa. Osissa Keski-Lappia myyräkannat eivät ole suostuneet romahtamaan alkusyksyyn mennessä. Myyräkannat olivat tälläkin alueella, kuten muuallakin Lapissa, huippuluvuissa jo syksyllä 2015. Hieman yllättäen kannat olivat vielä vahvat kautta tämänvuotisen kasvukauden. Kyseessä on harvinainen tapahtuma, sillä suuria myyrämääriä harvoin esiintyy kahtena peräkkäisenä vuotena keväästä syksyyn. Loukutus kannattaa Taimikonomistajat voivat vielä ryhtyä torjuntatoimiin korkean myyrätuhoriskin alueilla. Ensilumen jälkeen myyrien jälkimäärä on helppo todeta taimikoissa. Tällöin talvehtivaa kantaa voi pyrkiä rajoittamaan loukkupyynnillä. Jo 50– 100 hiirenloukun virittäminen muutamaksi päiväksi myyrien käytäviin ja koloihin voi saada aikaan merkittävän loven tuholaisten määrään. Arvokkaimmat taimet kannattaa lisäksi turvata taimisuojilla. Talvella myyrien pääsyä taimien kimppuun voi ehkäistä polkemalla lunta taimen ympäriltä. Metsähiiriä ja -myyriä kannattaa myyräkuumeen välttämiseksi pyytää hiirenloukuilla pois ihmisasutuksista sitä mukaa, kun niitä tiloihin hakeutuu. Kirjoittajat ovat metsäja eläinekologian tutkijoita Luonnonvarakeskuksessa. Ari Venäläinen » asuu Vantaalla, kotoisin Heinävedeltä » 60-vuotias » työskennellyt Ilmatieteen laitoksella vuodesta 1983 » väitellyt Helsingin yliopistosta, aiheena maanpinnan energiataso pohjoisella havumetsävyöhykkeellä » vaimo ja kolme aikuista lasta » harrastaa kalastusta, hiihtoa, lenkkeilyä ja soutua » raivannut opiskeluajan kesätöinä metsää Lähde: Luonnonvarakeskus Ilmastonmuutos tuo PohjoisSuomeen lumituhoja ja Etelä-Suomeen kuivuutta, kertoo Ari Venäläinen. Kuvassa kohoaa Ilmatieteen laitoksen Helsingin Kumpulassa sijaitseva sääasema
• AJASSA 8 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 FIKSUMPI BENSIINI Kaikille moottoreille ja merkeille Aspen 2 Full Range Technology on polttoaine, joka sopii kaikkiin ilmajäähdytteisiin moottoreihin, jotka tankataan 2% öljyä sisältävällä bensiinillä, merkistä riippumatta. Sitä käyttävät ammattilaiset, jotka arvostavat parasta mahdollista suorituskykyä, optimaalista voitelua ja erittäin puhdasta moottoria. Aspen alkylaattibensiiniä on kehitetty Ruotsissa vuodesta 1988 kaikille niille, jotka arvostavat älykkäämpää bensiiniä käytettäväksi metsätöissä, puutarhassa, rakennuksilla, veneessä, skoottereissa, moottoripyörissä tai karting-autoissa. Kun valitset Aspen 2 (tai Aspen 4 4-tahtimoottoreille) tavallisen bensiinin sijaan käynnistyy moottori helpommin, päästöt ovat puhtaammat ja käyntivarmuus on parempi. Käy Aspen-jälleenmyyjäsi luona (lähimmän löydät sivuilta fi.aspen.se), niin kerromme lisää tästä innovatiivisesta keksinnöstä. Tervetuloa! PARAS MAHDOLLINEN SUORITUSKYKY PARAS MAHDOLLINEN VOITELU ERITTÄIN PUHDAS MOOTTORI KAIKILLE MERKEILLE www.fi.aspen.se MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva FINNPULPIN johtoryhmään kuuluva Timo Piilonen rakensi viime vuosikymmenellä Metsä Botnialle sellutehtaan Uruguayhin – rajanaapuri Argentiinan rajusta vastustuksesta huolimatta. Kallaveden ranta-asujaimisto näyttää vähintään Argentiinan veroiselta haasteelta sellumiehille. Vastarinta on puettu huoleksi Kallaveden tilasta. Finnpulp perusti ympäristövaikutusten arviointinsa päästönormeihin, jotka mukailevat Äänekoskelle tulevan Metsä Fibren biotuotetehtaan lupaehtoja. Pohjois-Savon ely-keskukselle tämä ei riitä, vaan se vaatii Kuopion Sorsasaloon kaavaillulle suurtehtaalle osin tiukempia päästönormeja kuin Metsä Fibren tehtaalle. Luvan myöntää aluehallintovirasto avi. Päätöstä odotetaan tammikuussa. Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson korostaa, että päästönormit voivat ratkaista tehtaan kohtalon. ”Toivomme lupaviranomaisilta tasapuolista kohtelua. Liian tiukat päästönormit voivat karkottaa sijoittajat.” Fredrikson arvioi, että tehtaan rahoitusneuvottelut vauhdittuvat ensi vuoden alkupuolella, jos avi myöntää Finnpulpille parhaalla nykytekniikalla järkevästi saavutettavissa olevat päästörajat. Siinä tapauksessa Finnpulp voisi käynnistyä vuonna 2020. Se olisi maailman suurin havusellua tuottava laitos, jonka tuotanto kohoaisi 1,2 miljoonaan tonniin vuodessa. Lähes 3 500 ihmistä työllistyisi, lähinnä puunhankinnassa ja kuljetuksissa. Maakunnan bruttokansantuotetta suurtehdas kasvattaisi lähes miljardilla eurolla. Jättipotti metsänomistajille Itäisen Suomen metsäväelle Finnpulp olisi todellinen ilouutinen. Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pekka Sahlmanille tärkeä tieto oli, että Finnpulpille kelpaa yhtä lailla kuusikuin mäntykuitupuu. Ensin mainitusta on tullut vakavaa ylitarjontaa, kun paperitehtaita on suljettu. ”Uusi sellutehdas mahdollistaisi välttämättömien harvennusten tekemisen nuorissa kuusikoissa. Esimerkiksi Pohjois-Savon yhdistys pystyisi toimittamaan Finnpulpille satoja tuhansia kuutiota kuusikuitua vuosittain”, Pekka Sahlman lupaa. Nykyisistä metsäyhtiöistä riippumaton puunostaja parantaisi metsänhoitoyhdistysten ja itsenäisten sahojen toimintaedellytyksiä puumarkkinoilla ja vahvistaisi kilpailua puumarkkinoilla. ”Istutuskuusikot järeäytyvät nopeasti, kun niitä päästään harventamaan. Se tietäisi hyvää alueen sahoille, jotka ovat keskittyneet kuusen sahaukseen. Samalla metsänomistajien kantorahatulot karttuisivat”, Sahlman toteaa. Ympäristölupa ratkaisee Finnpulpin jatkon Kilpailijoita tiukemmat päästönormit saattavat jäädyttää Kuopioon kaavaillun biotuotehdashankkeen. Metsänhoito yhdistys Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Sahlman (vas.) lupaa Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredriksonille, että kuitupuuta riittää, kunhan uusi tehdas valmistuu.
• AJASSA 9 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 ANNE HELENIUS, teksti ELSE KYHÄLÄ, kuvat K oskenkorvan valmistaminen on periaatteessa yksinkertaista: jääkauden muodostamalta moreeniharjulta 12 metrin syvyydestä pumpataan puhdasta, käsittelemätöntä pohjavettä ja sekoitetaan se etanolin ja muiden tarvittavien ainesosien kanssa. Toisaalta se on yksinkertaista vain niin kauan kuin alkoholijuomia valmistavalla Altialla riittää puhdasta pohjavettä tuotantonsa tarpeiksi Nurmijärven Rajamäellä. Puhtaan pohjaveden varmistaminen puolestaan riippuu huolellisen metsänhoidon sekä alueen ympäristönja vedensuojelun yhdistämisestä. Tästä syystä Altialla on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, kuinka yhtiön 700 hehtaarin metsää hoidetaan ja mitä tehtaan ympärillä olevalla yhteensä 1100 hehtaarin alueella voi ja ei voi tehdä. Muutama vuosi sitten Altia jopa päätti suojella vedenottamonsa lähistöllä sijaitsevan osansa Kurkisuosta, sillä osan suosta omistanut Koskenkorva-viinan valmistuksessa tärkein raaka-aine on puhdas, käsittelemätön pohjavesi. Siksi Altia suojelee pohjavesialueitaan myös metsänhoidon keinoin. Vedellä on väliä Jatkuu seuraavalla aukeamalla.
• AJASSA 10 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 Vapo aikoi laajamittaisesti ryhtyä nostamaan alueelta turvetta. ”Koska meille tärkeä pohjavesialue on suon vieressä ja toinen isoista vedenottamoistamme hyvin lähellä suota, niin turpeennosto olisi ollut iso riski vedenlaadulle. Päädyttiin siihen, että suon suojelu on paras keino turvata meidän pohjavesivarantomme”, kuvaa Altian ympäristöasiantuntija Milja Karhu 2010-luvun alussa käynnistynyttä prosessia. Tarkkaa valvontaa metsissä Altialla on Rajamäellä kaksi suurta vedenottamoa, joista on vedetty putket suoraan tehtaalle. Salpausselän harjun jatkeen läpi suodattuvan Rajamäen pohjavesialueen päivittäiseksi vedenmuodostukseksi on arvioitu 8000 kuutiota, josta Altia käyttää tuotannossaan tällä hetkellä noin kymmenesosan. Koska pohjavettä löytyy jo muutamia metrejä maan pinnan alapuolelta, yhtiössä valvotaan tarkoin, mitä sen alueilla tehdään. ”Yhtiön metsänhoidosta vastaa yhteistyökumppani, joka on tarkoin ohjeistettu ja koulutettu sen varalle, että metsäkoneesta pääsisi jossain vaiheessa öljyä luontoon. Toisaalta meidän alueellamme toimittaessa koneissa käytetään biohajoavia öljyjä niin paljon kuin on mahdollista, ja pohjavesialueella avohakkuita vältetään”, kertoo Altian kiinteistöpäällikkö Arto Tanskanen . Tanskasen mukaan yhtiöllä on pohjavesialueillaan monenlaista metsää: on päätehakkuuta odottavaa perinteistä mäntykangasmetsää, suometsiä, nuorta mäntymetsää, kuusimetsää ja jonkin verran sekametsää. ”Maa-alueemme sijaitsevat tärkeimpien pohjavedenmuodostumisalueiden päällä, joten se antaa meille aika hyvän turvan. Me tiedämme, mitä alueilla tapahtuu ja mitä sinne saa rakentaa”, Tanskanen sanoo. ”Metsänhoitaja, joka tekee töitä meidän metsissämme, ilmoittaa heti, jos metsästä löytyy vaikkapa autonakkuja tai muuta jätettä. Myös paikalliset ilmoittavat aktiivisesti, jos metsässä on jotain sinne kuulumatonta”, Karhu lisää. Varovaisuus myrkyllisten kemikaalien suhteen ei ole turhaa. Aikoinaan Altian erään pohjavedenottamon lähellä sijainneen kemiallisen pesulan tulipalon yhteydessä maaperään pääsi pari kuutiota pesukemikaaleja. Iso pohjavesialue pilaantui niin, ettei alueen vettä pystytä käyttämään enää talousvetenä. ”Jos kaikki vedenottamomme saastuisivat samanaikaisesti, se olisi katastrofi, sillä mikään vesilaitos ei pystyisi toimittamaan meille niin paljon vettä kuin tarvitsemme”, Karhu kertoo. Hyvin hoidettu metsä, maistuva vesi Kuinka metsä sitten vaikuttaa pohjaveteen ja sen makuun? Kouluesimerkki veden kiertokulusta selventää asiaa. Ensin vesi sataa metsään. Osa sataneesta vedestä haihtuu ilmaan, mutta osa siivilöityy latvuksen ja kasvillisuuden läpi maaperään ja sen jälkeen juuristoon, joka sienirihmastoineen pidättelee vettä. Maaperässä vedestä suodattuu pois ilmansaasteita ja raskasmetalleja ja veteen liukenee hyödyllisiä mineraaleja ja kivennäisaineita. Näin suodattuneesta sadevedestä tulee pohjavettä. Jos metsää ei ole, sadevesi imeytyy maahan nopeammin, maaperän eroosio lisääntyy ja vesi ei suodatu ja puhdistu yhtä tehokkaasti. Lisäksi metsätön alue ei haihduta vettä niin paljon ja siten tasaa lämpötilaeroja. Pohjaveteen voi myös sekoittua myös maaperän humusta. Pahimmillaan eron voi huomata pohjaveden laadussa, kuten värissä ja maussa. Metsän ja sen alla olevan mineraalimaan läpi suodattunut pohjavesi maistuu raikkaalta ja on väriltään kirkasta. Juuri sellaista vettä Altia tarvitsee alkoholinvalmistukseen vuosittain muutaman sata miljoonaa litraa. ”Metsällä ja kasvillisuudella on pohjavedelle iso merkitys. Jos maaperä olisi pelkkää hiekka-aavikkoa, ei vesi olisi samanlaista kuin nyt”, Karhu sanoo. Entä ilmastonmuutos, joka Suomessa tulevaisuudessa lisää rankkasateiden riskiä ja maaperän eroosiota ja siten vaikuttaa myös pohjavesiin? ”Me emme ole ihan niin pitkälle vielä asiaa ajatelleet. Kyllähän se jossain vaiheessa iso riski on”, Karhu myöntää. ”Toisaalta ilmaston lämpeneminen myös palvelee meidän metsiemme kasvua. Metsänhoitajamme, joka on työskennellyt alalla 30 vuotta, on kertonut, että puunkasvu on lisääntynyt ihan selkeästi tuona aikana Etelä-Suomessa”, Tanskanen muistuttaa. ANNE HELENIUS SUOMALAISILLE on itsestään selvää, että meillä on puhdasta pohjavettä ja lähteitä, sanoo luonnonvara-asiantuntija Saara Lilja-Rothsten Tapio Oy:stä. ”Muuttuvassa ilmastossa meidän on kuitenkin tärkeää ennakoida esimerkiksi rankkasateista ja maan routiintumattomuudesta johtuvat vaikutukset”. Lilja-Rothstenin muistuttaa, että edessä voi olla ikäviä yllätyksiä, jos luontaisia ravinteita ja vettä pidättäviä rakenteita lähdetään keinotekoisesti muuttamaan. ”Nyt olisi tärkeää korostaa sitä, että pohjaveteen ja lähteisiin kannattaa suhtautua kunnioituksella esimerkiksi siinä, kuinka hakkuita toteutetaan. Meidän kannattaa olla ennalta viisaita”, Lilja-Rothsten sanoo. Lilja-Rothstenin mukaan terveellä järjellä pääsee jo pitkälle: kestävällä metsätaloudella ravinteet pysyvät metsissä. Avohakkuita ei tehdä rantaan saakka, vaan jätetään käsittelemätön suojakaista, joka pidättelee veden ja ravinteiden virtausta järveen. Kunnon suojakaista on tarpeen myös kovemman maanmuokkauksen yhteydessä. ”Hyvin hoidetulla talousmetsien vesiensuojelulla voidaan varmistaa, etteivät ravinteet päädy lähivesistöön sinilevien ravinnoksi”. Puhdas vesi on itsestäänselvyys Ilmastonmuutos tuo eteen yllätyksiä vesitalouteen Suomessakin. ”Metsällä ja kasvillisuudella on pohjavedelle iso merkitys.” Sa ar a Li lja -R ot hs te n
• AJASSA 11 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 Ainutlaatuista vettä Altia valmistaa Rajamäen pohjavedestä muitakin väkeviä juomia kuin Koskenkorvaa, muun muassa Jaloviinaa ja Leijona-viinaa. Lisäksi yhtiöllä on viinituotantoa. Kaikkiaan tehtaalla valmistuu eri pullokoot mukaan lukien yli 700 eri tuoteartikkelia. Käsittelemättömän, raa’an pohjaveden käyttö alkoholin valmistuksessa on maailman mittakaavassa todella harvinaista. Mutta eikö lopulta ole lähes sama, millaiseen veteen etanoli sekoitetaan? Karhun mukaan tarkka-aistisimmat voisivat makueron havaita. Hän kertoo osastollaan jokin aika sitten pidetystä pohjavesien makuvertailusta, jossa oli mukana Altian eri pohjavedenottamoiden vesien lisäksi myös Nurmijärven kunnan vesilaitoksen vettä. ”Kyllä vesissä oli eroja. Kun niitä sai rinnakkain maistella, niin raaka pohjavesi oli raikasta ja paremman makuista kuin käsitelty vesi”. Oman pohjaveden erityispiirteitä Altia voi hyödyntää esimerkiksi tuoteväärennösten paljastamisessa. Missään muissa vesissä ei ole luontaisesti samankaltaista veteen liuenneiden aineiden koostumusta ja toisaalta samanlaista vettä olisi vaikea yrittää keinotekoisesti valmistaa. Kun väärennettyä kossua verrataan aitoon, veden koostumus erottaa akanan jyvästä. ”Joskus asiakas on epäillyt, etteivät Koskenkorvan voltit ole kohdallaan. Kun asiaa on tutkittu on huomattu, etteivät prosentit ole riittävät, koska pulloon on selkeästi joku lisännyt Päijänne-tunnelin vettä”, Tanskanen muistelee pilke silmäkulmassa. Arto Tanskanen ja Milja Karhu kertovat, että ilman Kurkisuon suojelua Solttilan vedenottamon vedenlaatu olisi ollut vaarassa. Ilman hyvin hoidettua metsää ja maaperää Rajamäen vesi maistuisi eilaiselta ja myös Koskenkorvan maku olisi toisenlainen.
• AJASSA 12 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 41-44 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,43 ? 55,40 ? 42,01 ? 15,38 ? 16,82 ? 15,08 ? 22,61 ? 23,52 ? Uudistushakkuu 55,27 ? 56,50 ? 43,59 ? 17,50 ? 18,22 ? 17,03 ? 25,13 ? 24,66 ? Harvennushakkuu 46,44 ? 47,38 ? 36,72 ? 14,57 ? 15,09 ? 13,94 ? 20,14 ? 20,31 ? Ensiharvennus 37,31 ? 38,51 ? 10,92 ? 11,12 ? 11,15 ? Hankintahinnat 56,24 ? 56,19 ? 45,75 ? 27,81 ? 29,71 ? 28,19 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,77 ? 56,47 ? 44,59 ? 15,68 ? 16,92 ? 15,00 ? 21,09 ? 23,79 ? Uudistushakkuu 57,27 ? 57,53 ? 45,99 ? 17,35 ? 18,37 ? 16,86 ? 22,77 ? 24,72 ? Harvennushakkuu 48,96 ? 48,41 ? 38,46 ? 15,40 ? 15,44 ? 14,30 ? 20,63 ? 21,52 ? Ensiharvennus 41,59 ? 40,96 ? 11,53 ? 11,29 ? 11,73 ? Hankintahinnat 56,49 ? 56,34 ? 47,58 ? 28,50 ? 29,18 ? 28,33 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,88 ? 57,02 ? 40,18 ? 15,94 ? 17,73 ? 15,47 ? 22,18 ? Uudistushakkuu 56,28 ? 57,95 ? 41,35 ? 16,98 ? 18,87 ? 16,84 ? 23,63 ? Harvennushakkuu 48,43 ? 49,98 ? 36,67 ? 15,45 ? 15,80 ? 14,75 ? 21,15 ? Ensiharvennus 39,43 ? 12,26 ? 12,18 ? 11,69 ? Hankintahinnat 59,21 ? 58,46 ? 44,69 ? 28,94 ? 31,20 ? 28,43 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,97 ? 54,96 ? 35,99 ? 16,45 ? 16,07 ? 24,68 ? Uudistushakkuu 55,51 ? 55,66 ? 18,44 ? Harvennushakkuu 45,69 ? 44,99 ? 32,75 ? 14,96 ? 14,59 ? 20,38 ? Ensiharvennus 11,19 ? 10,94 ? Hankintahinnat 17 euroa kuutiolta Kuusikuidun keskihinta lokakuussa. Lähde: Metsäteollisuus ry ANNE HELENIUS H ankintakaupan kannattavuus pohdituttaa metsänomistajia, ja yhä useampi päätyy lopulta tekemään vaivattomamman pystykaupan. Tämä näkyy Luonnonvarakeskuksen kokoamassa tilastossa, jonka mukaan vain kuudesosa viimevuotisesta puukaupasta oli hankintakauppaa. Suurin osa tehdyistä hankintakaupoista on metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluiden tuottamaa tai muuten koneellisesti korjattua puuta. Vain murto-osa on perinteistä, metsänomistajien itsensä hakkaamaa ja tien varteen kuljettamaa hankintapuuta, puunostajat arvioivat. ”Meidän koko puukaupasta noin 10 prosenttia on hankintapuuta, mutta isäntiä, jotka kaatavat puunsa itse, on todella vähän. Aika moni hankintakauppa kääntyy lopulta sellaiseksi, että hakkuukone käy sen tekemässä”, kertoo ostopäällikkö Risto Nurmela Stora Ensosta. Samanlainen käsitys asiasta on metsäasiantuntija Jukka Haatajalla Pääkaupunkiseudun metsänomistajien palvelutoimistosta. ”Hakkuutyön itse tekeviä isäntiä on häviävän pieni määrä entiseen verrattuna. Yhdistys on harvoin välittämässä metsänomistajan itsensä tekemiä puita”, Haataja summaa metsänhoitoyhdistyksen tilanteen. Metsä Groupilla puolestaan hankintakauppojen osuus koko puukaupasta on pitkään ollut noin 20 prosenttia. Katoavaa kansanperinnettä Yhä harvempi kaataa hankintapuut itse. Metsäyhtiöiden ostoslistan kärjessä on mäntykuitu. ANNE HELENIUS Puukaupassa suurin kysyntä kohdistuu tällä hetkellä erityisesti kesäleimikoihin. Metsä Groupin puukaupan ja metsäpalveluiden johtaja Yrjö Perälä kertoo, että juuri nyt yhtiön puukauppa painottuu kesäkorjuukelpoisiin pystyleimikoihin. Yhtiö ostaa sekä uudistushakkuita että harvennuksia koko maassa. Perälän mukaan kuusitukki on nyt mäntytukkia halutumpaa. Stora Enson mieluisimmat ostoskohteet ovat tällä hetkellä kuusitukki ja mäntykuitu, vaikka yhtiö ostaakin kaikkia puutavaralajeja, sanoo ostopäällikkö Risto Nurmela . Mäntykuitu on Nurmelan mukaan kysytty laji läpi Suomen, mutta kuusitukkia ostetaan mieluiten kuusisahojen läheltä ja mäntytukkia vastaavasti mäntysahojen läheltä. UPM:n Keski-Suomen aluejohtaja Matti Toivakainen puolestaan kertoo, että yhtiötä kiinnostaa kaikenlaiset kesäleimikot. Talvikohteiden osalta tilanne vaihtelee paikallisesti koko maassa, sillä ensi talven puut alkavat Toivakaisen mukaan olla jo kasassa. Kesäleimikoilla kysyntää PUUKAUPPA
• AJASSA 13 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,24 ? 55,61 ? 40,23 ? 15,66 ? 17,34 ? 15,56 ? 21,59 ? 23,15 ? Uudistushakkuu 56,43 ? 56,74 ? 42,19 ? 17,57 ? 18,70 ? 17,55 ? 24,36 ? 24,01 ? Harvennushakkuu 46,91 ? 47,52 ? 34,73 ? 15,25 ? 15,59 ? 14,54 ? 20,29 ? 20,01 ? Ensiharvennus 11,67 ? 12,42 ? 11,94 ? Hankintahinnat 55,73 ? 56,08 ? 45,21 ? 28,25 ? 30,15 ? 28,30 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,56 ? 51,21 ? 15,16 ? 15,28 ? 15,29 ? 23,13 ? 23,41 ? Uudistushakkuu 52,29 ? 52,32 ? 17,77 ? 16,78 ? 17,35 ? 25,41 ? 24,39 ? Harvennushakkuu 44,07 ? 43,10 ? 13,31 ? 12,56 ? 12,72 ? 19,68 ? 19,47 ? Ensiharvennus 10,17 ? 9,51 ? Hankintahinnat 54,28 ? 53,34 ? 26,94 ? 28,23 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,03 ? 53,04 ? 40,94 ? 14,53 ? 15,41 ? 14,23 ? 20,08 ? Uudistushakkuu 54,65 ? 54,42 ? 42,80 ? 16,97 ? 17,06 ? 16,37 ? Harvennushakkuu 44,99 ? 45,06 ? 36,39 ? 14,31 ? 14,27 ? 13,83 ? Ensiharvennus 34,37 ? 34,00 ? 10,51 ? 10,28 ? 10,61 ? Hankintahinnat 54,30 ? 53,63 ? 44,72 ? 28,15 ? 28,27 ? 27,92 ? LAPPI (puukaupan vähäisyyden vuoksi ei hintatietoja) ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,79 ? 44,70 ? 14,66 ? 13,68 ? 20,85 ? 22,74 ? Uudistushakkuu 48,18 ? 46,21 ? 16,94 ? 16,24 ? 23,02 ? 23,54 ? Harvennushakkuu 43,33 ? 39,79 ? 13,28 ? 11,95 ? 19,44 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 53,38 ? Ostomäärät viikolla 44 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 14 365 Pohjanmaa 30 837 Lounais-Suomi 56 402 Häme-Uusimaa 86 603 Kaakkois-Suomi 60 786 Pirkanmaa 51 724 Etelä-Savo 107 557 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 63 463 Keski-Suomi 77 556 Pohjois-Savo 89 106 Pohjois-Karjala 77 895 Kainuu 32 227 Pohjois-Pohjanmaa 81 621 Lappi 54 868 885 012 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 44 Kantohintojen kehitys Kymi–Savossa Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m³ viikot 1–44, 2016 2015 2014 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 2012 2013 2014 2015 2016 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI ”Kyllä nyt aletaan olla kipurajoilla.” Hankintapuuta noudetaan tienvarresta yhä vähemmän. Parhaiten metsäyhtiöille kelpaa mäntykuitu. Tästä arviolta noin puolet on isäntien itsensä hakkaamaa. ”Konehankinnat ja koneellisesti korjatun puun osuus kasvaa myös hankintakaupassa”, sanoo yhtiön puukaupan ja metsäpalveluiden johtaja Yrjö Perälä . UPM:n aluejohtaja Matti Toivakainen ei paljasta hankintakaupan tarkkoja prosentteja, mutta kertoo mottimäärän olevan aika vähäinen. ”Kauppamäärästä sillä on edelleen merkitystä, koska ensiharvennukset ja tuulenkaadot ovat sellaisia, että metsänomistajat niitä enemmän tai vähemmän tekevät edelleen itse”. Keskimäärin rekkakuormallinen Hankintakauppaerien koot vaihtelevat huomattavasti: muutamasta kymmenestä useisiin satoihin motteihin. Tyypillinen hankintahakkaaja, joka itse kaataa ja ajaa puut, tekee yleensä noin sadan kuution eriä. ”Kyllä se yläraja löytyy yleensä sieltä verottajan määrittelemästä 125 verovapaasta kuutiosta. Keskiarvo pyörii siinä rekkakuorman ympärillä”, Toivakainen arvioi. Tällä hetkellä puunostajien hankintapuun ostoslistan kärjessä ovat havukuidut, erityisesti mäntykuitu. ”Havukuitua mieluiten ostetaan hankinnalla, sillä siinä laatu onnistuu paremmin. Tukissa tahtoo välillä olla laatuvaikeuksia”, Stora Enson Nurmela sanoo. Tukkipuun lisäksi koivukuitu käy paikoittain huonommin kaupaksi, sillä koivukuitua käyttäviä tehtaita on entistä vähemmän. Metsäyhtiöistä Metsä Group ostaa hankintapuuta koko maasta, Stora Ensolla hankintapuun ostoon on rajoitteita Länsi-Suomessa ja Lapissa ja UPM ei pohjoisen yksikkönsä alueella osta hankintapuuta käytännössä ollenkaan. Syynä ovat pitkät kuljetusmatkat, sillä alueella ei ole kuitupuuta jalostavia tehtaita. Reilumpi hinnoittelu lisäisi suosiota Eräs syy hankintakaupan hiipumiseen on metsänomistajarakenteessa tapahtunut muutos: omana työnä tehdään asioita yhä vähemmän, ar vioi MTK:n Etelä-Savon kenttäjohtaja Timo Leskinen . Leskisen mukaan hankintakaupan suosiota on vähentänyt myös hinnoittelu, jota erityisesti tukkipuun osalta Leskinen kuvaa sanalla ”karsea”. ”Hinnoittelussa heijastuu se, miten meidän metsäteollisuutemme haluaa hankkia puunsa. Se haluaa pitää koko hankintaketjun omissa käsissään”. MTK:n Kainuun metsäasiantuntija Heikki Rahko on Leskisen kanssa samoilla linjoilla. Hankintapuun hintataso on heikko. ”Kyllä kai nyt aletaan olla kipurajoilla, kun korjuukustannus alkaa olla lähellä tienvarsihintaa”, Rahko arvioi. Hän muistuttaa, että jos puuta tarvitaan jatkossa lisää, hankintakauppojen kehittämisellä on mahdollista lisätä puumääriä. H an nu Ja uh ia in en
• 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 M E T S Ä S T Ä 14 MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat A loitetaan perusteista: Maanmuokkaus on miltei välttämätöntä, kun taimia istutetaan. Muokkaamattomaan maahan istutettujen taimien eloon jääminen on epävarmaa ja kasvu parhaimmillaankin hidasta. Ympäristöstään lievästi kohoava mätäs on istutustaimien kasvualustana parempi kuin laikku tai äesvako. Vedenvaivaamille uudistusaloille kaivetaan muokkauksen yhteydessä kuivatusojat. Mättäät kasataan ojamaista, jolloin puhutaan ojitusmätästyksestä. Sen kevytversio on naveromätästys, jossa tehdään pintavettä kerääviä pikkuojia, naveroita. Kun liika vesi ei vaivaa maata, istutusalat voidaan kääntötai laikkumätästää. Kääntömätäs tehdään kuopaisemalla tulevan mättään alta kivennäismaata, joka sitten läjätään kunttakerroksen päälle. Ympärillä oleva maa jää ehjäksi, ja mätäs kohoaa aavistuksen ympäristöstään. Laikkumätästyksessä kaapaistaan pintamaasta laikku, ja kertyvä maa pyöräytetään laikun viereen mättääksi. Laikun syvyyden pitäisi jäädä pariinkymmeneen senttiin. Osaamattomien kuskien jäljiltä montuista voi tulla monin verroin syvempiä. Joka taimelle pikku komposti Kääntöja laikkumättään sisälle jäävä kuntta alkaa hajota – kompostoitua. Tällöin vapautuu typpeä, joka siivittää taimen nopeaan kasvuun. Tämä vähentää heinäntorjunnan tarvetta. Lisäksi mättään sisus on laikun tai äesvaon pohjaa kuohkeampi ja lämpimämpi, joten taimen juurilla on ihanteelliset olosuhteet. Taimet menestyvät ja kasvavat yhtä hyvin niin laikkukuin kääntömättäillä. Molemmat menetelmät sopivat tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden sekä vastaavien turvemaiden istutusaloista. Erojakin on. Kääntömätästystä ei suositella hienojakoisille savija hiesumaille, koska pintarouta, rouste, voi nostaa äskettäin istutettuja taimia maasta. Vaara vähenee, kun maa mätästetään istutusta edeltävänä syksynä ja taimet istutetaan mahdollisimman syvälle. Kuivina kesinä kääntömätäs on laikkumätästä turvallisempi alusTasaista mätästystä Kääntömätästys tuottaa parhaan kasvualustan istutustaimille eikä myllää metsämaata kumpareikoksi. METSÄNHOITO
• METSÄSTÄ 15 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 ”Kuivina kesinä kääntömätäs on laikkumätästä turvallisempi alusta.” Vinkit kääntömätästykseen 1. Kannattaa tehdä yleensä juuri ennen istutusta. 2. Hienojakoiset maat muokataan istutusta edeltävänä syksynä, aikaisintaan syyskuussa. 3. Varmista, että muokkaaja tekee vähintään istutustiheyttä vastaavan määrän mättäitä. 4. Muokkauta ja istuta hakkuualat viipymättä hakkuun jälkeisenä vuonna. 5. Taimet istutetaan mättään keskelle, taimipaakun päälle noin viisi senttiä kivennäismaata. Mätästys on taitolaji. Kuulostele, kuka tekee mättäät laadukkasti. Metsämaan muokkauksessa työn laatu vaihtelee edelleen melkoisesti. KOMMENTTI METSÄVÄKI ei juuri ole miettinyt, miltä metsätalouden toimet näyttävät. Mariseville maallikoille vastataan yliolkaisesti, että maisema pehmenee jo kymmenessä vuodessa. Esimerkiksi maanmuokkauksessa olisi paljon tehtävää. Arkitodellisuus voi olla järkyttävän kaukana metsänhoitoesitteiden kauniista kuvista. Ei ihme, jos yleinen mielipide ja metsänomistajatkin kavahtavat, kun ytimiään myöten möyrityllä istutusalalla ei hyväjalkainenkaan pääse liikkumaan. Kääntömätästys olisi yksi keino siistiä metsätalouden tuottamaa maisemaa. Monia muitakin on. MIKKO RIIKILÄ Kaunista metsänhoitoa ta, koska taimen juuristoon johtuu maan sisältä runsaammin kosteutta. Lisäksi taimi on paremmin suojassa kuivattavalta kevätahavalta kuin korkeammissa laikkumättäissä. Vähemmän vesoja ja kuoppia Kääntömätästyksessä kivennäismaata paljastuu kolmannes vähemmän kuin laikkumätästyksessä. Siemensyntyistä lehtipuuvesakkoa kasvaa samassa suhteessa vähemmän. Tämä merkitsee pienempää varhaisperkauksen tarvetta ja kustannuksia. Myös muokkauksen ympäristövaikutukset jäävät vähäisemmiksi, kun maan pintaa paljastetaan niukasti. Esimerkiksi ravinteiden kulkeutuminen vesistöihin jää pienemmäksi. Sitten ovat vielä ne montut. Kääntömätästyksessä uudistusalalle ei muodostu kuoppia. Varhaisperkaajien on helppo liikkua tasaisessa maastossa. Pintakasvillisuuden peittämät mätätysmontut ovat pahimmillaan vaarallisia ja varmuudella raivostuttavia. Kääntöja laikkumätätys tehdään yleensä kaivinkoneilla, joten työ on hidasta ja kallista. Keskimääräinen veroton hinta on 400 euroa hehtaarilla. Menetelmillä ei ole hintaeroja. Myöskään istutuksen hinta ei riipu mätästystavasta. Suomessa metsäyhtiö UPM on leimautunut laikkumätästykseen. Metsä Group puolestaan suosii kääntömätästystä. Metsänhoitoyhdistysten muokkaajat tekevät pääosin laikkumätästystä. ISTUTA RIITTÄVÄN SYVÄLLE. Taimi istutetaan mättään keskelle vähintään 15 sentin päähän kunttakerroksesta. Näin tukkimiehentäituhot pysyvät kurissa. VESAKKOA SYNTYY VÄHÄN. Kääntömätästys paljastaa kivennäismaata kolmanneksen vähemmän kuin laikkumätästys, joten vesakkoa syntyy niukasti ja näin varhaisperkaus sujuu nopeasti ja edullisesti. RIITTÄVÄSTI MÄTTÄITÄ. Varmista, että mättäitä tehdään tavoiteltua istutustiheyttä vastaava määrä. Jatkossa mätästystä voidaan ohjata paikannuslaitesovelluksin, mutta siihen asti mättäiden määrää on kontrolloitava maastomittauksin. M ik ko R iik ilä
• METSÄSTÄ 16 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat M atkailu on yksi harvoista kasvavista elinkeinoista Lapissa. Ulkomaalaiset turistit Aasiasta ja Euroopasta tulevat nauttimaan elämyksistä puhtaan luonnon pariin. Viikonkin mittaiselle matkalle mahtuu monenlaisia aktiviteettejä, joista yksi suosituimmista on poroajelu. Ennen kuin turisti pääsee ajoporon kyytiin, on ajokilla pitkä taival koulutusta ja valmennusta vaativaan tehtäväänsä. Sallalainen Aarne Aatsinki perheineen on porotilallaan Kelloselässä erikoistunut perinteisen porotalouden lisäksi ajokkaiden kouluttamiseen. Koulutus poronvasasta kestäväksi ja tottelevaksi ajoporoksi on pitkä ja monivaiheinen rupeama. Ajokkaaksi aiottu poro valitaan siitokseen jääneistä urosvasoista. Valitun vasan on oltava kookas, hyväkuntoinen ja luonteeltaam vireä. Vasasta ajoporoksi Ensimmäisenä vasavuonna poroa totutetaan ihmisiin ja käytetään valjaissa. Toisena vuonna se vetää jo tyhjää rekeä. Seuraavana talvena rekeä kuormitetaan ja porolla ajetaan maltillisesti. ”Ajokkaan kouluttamisessa maltti on enemmän kuin valttia, hitaasti edetään poron kehittymistä lukien”, Aatsinki kertoo. Neljäntenä vuonna poro kuohitaan häräksi ja se alkaa olla valmis matkailun palvelukseen. Työaikaa sillä on parhaimmillaan 12 vuoden ikäiseksi. Aatsingin parikymmentä ajopoPorojen pauloissa Aatsingin tilalla Sallassa koko perhe elää poroelinkeinosta. Työ erotusaidalla on voimaa ja taitoa vaativaa työtä. Aarne Aatsinki näyttää mallia. Jäkälä on lyömätön poron herkku.
• METSÄSTÄ 17 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 roa kuljettavat Sallan Poropuistossa turisteja läpi talven marraskuusta maaliskuuhun. Turistiryhmät pääsevät ajoporojen kyytiin päiväretkelle, joka kestää kuusi tuntia ja matkaa kertyy 11 kilometriä. Noin 15 asiakkaan lisäksi ryhmässä on mukana kahdesta kolmeen opasta. Pororetkien ohjelmassa on mm. ajokkaiden ruokintaa, porotarinoita pohjoisen taivaan alla ja suopunginheittoa. Tärkein ohjelmanumero lienee kuitenkin ruokailu maastossa avotulella. ”Reessä on perunat, lisäkkeet, kalatai lihatarpeet ja voipaketti. Teemme ruuan alusta alkaen ja tarjoilemme sen maastossa. Monet hollantilaisista, espanjalaisista, ranskalaisista tai saksalaisista asiakkaista eivät ole ennen nähneet metsään tehtyä nuotiota, saati tehneet sitä itse.” Päiväretkien lisäksi ajoporoilla tehdään myös myöhäiseen iltaan ajoittuvia revontulten metsästysretkiä. Revontulet ovat etenkin aasialaisten suosiossa, mutta sääolosuhteista johtuen niiden näkeminen on varsin oikullista. Porot yhdistävät perheen Aatsingin perheessä kaikki ovat poroelinkeinon pauloissa. Aarnen vaimo Raisa Korpela valmistaa pöydän ääressä karvakenkiä miehelleen. Pitkällisen käsittelyn myötä poron koipinahat taipuvat käsityömateriaaliksi. Työtä porotilalla työtä riittää kaikille. Aarnen palvellessa turisteja, ollessa aitatai heinätöissä, nylkiessä teurastamolla tai toimiessa työnjohtajana Pohjois-Sallan paliskunnassa syksyn erotustöissä hoitaa Raisa tilan työt kotona. Hän työskentelee sesonkiaikana myös paikallisen ravintolan keittiössä Raisa omistaa erotustöissä avustavat koirat ja kouluttaa ne. Oman porokarjan hän osti kuutisen vuotta sitten. Koko perhe on mukana syksyn erotuksissa, ja silloin lasten koulutyökin voi pikkuisen joustaa. ”Opin ammentaminen seuraaville sukupolville on sydämessä. Kyllä elämä olisi köyhempää, ellei poroja olisi”, Raisa Korpela pohtii. Myös perheen kolme kouluikäistä lasta osallistuvat tilan töihin. Hilla-Inkeri , Vilma ja Inka omistavat kukin nimikkoporonsa sekä omat korvamerkit. Tyttäret ovat myös kokeneita porojen esittelijöitä erilaisissa tapahtumissa. Jatkumo perinteisten maaseutuelinkeinojen parissa on tärkeä. Aarnen isä Lauri on kilhakka kilpaporomies huolimatta 80 vuoden iästään. Laurilla on vinkki myös Aarnen ja Raisan tytärille: kilpaporon kuskeiksi tarvitaan nuoria ja taitavia ohjastajia. Porojen pauloissa ”Ajokkaan kouluttamisessa maltti on enemmän kuin valttia.” Raisa Korpela on lähtemässä rekiajelulle.
• METSÄSTÄ 18 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 Riihimäki METSÄNOMISTAJA VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M uutamia talven ensimmäisiä lumihiutaleita putoilee metsässä kulkevalle traktoriuralle. Niistä ei ole vielä kinoksiksi asti, ja ura pysyy joka tapauksessa auki, sillä Kalevi Pullinen kurvailee sitä pitkin mönkijällä. Pullisen ajo ei ole revittelyä, vaan mönkijällä ajetaan rauhassa metsää katsellen. Ajokki on riihimäkeläisen metsänomistajan tärkein työkalu, sillä verenkiertohäiriö selkäytimessä vei alaraajojen liikuntakyvyn parikymmentä vuotta sitten. ”Mönkijän penkiltä pystyy tekemään myös hieman metsänhoitotöitä: leikkaamaan joulukuusia ja karsimaan visakoivuja”, Pullinen kertoo. Omistus yhtymässä Pullinen säilyttää mönkijäänsä tyttären autotallissa, josta on lyhyt matka entisen kotitilan mailla sijaitsevaan metsään ja sen lukuisille traktoriurille. Pullisen perhe saapui Riihimäelle aikoinaan sodan jälkeen evakkoina Antreasta. Siirtolaistila lohkaistiin Erkkylän kartanosta. Pellot ja pihapiiri raivattiin itse keskelle kuusikkoa. ”Tyhjästä lähdettiin ja meitä lapsia oli viisi, mutta koskaan ei puutetta ollut”, Pullinen kertoo. Nyt Pullinen omistaa kotitilan metsät yhdessä kahden veljensä kanssa. Metsäyhtymän jäsenet ovat Vaikka jalat ovat pelistä poissa, Kalevi Pullinen liikkuu aktiivisesti metsissään mönkijällä. Erikoisuuksia kokeilevan metsänomistajan tuorein aluevaltaus on pakurikääpä. ”Ensi kesänä on visakoivun karsintatalkoot.” Kalevi Pullinen seuraa metsiensä kasvua mönkijällä liikkuen. Samalla voi karsia joulukuusia ja visakoivuja. Veljet tekevät metsäyhtymän taimikonhoitotyöt. tehneet sopimuksen siitä, miten metsiä hoidetaan. Pullisen mukaan verkkopalvelut auttavat nykyisin metsätilan yhteisomistuksessa. ”Verkossa olevat metsäpalvelut, kuten Metsään.fi ja meidän kohdallamme Metsä Groupin Metsäverkko, helpottavat asioiden hoitoa.” Kemera pois taimikonhoidolta 70-vuotias Pullinen on koulutukseltaan metsänhoitaja, ja metsät ovat olleet olennainen osa elämää niin lapsuuden maisemana kuin työpaikkana. Työurastaan hän teki 17 vuotta Paloheimon entisen sahan puunhankinnassa ja jatkoi myöhemmin Metsäkeskuksella. ”Kun on ikänsä liikkunut metsässä, niin on hienoa, että mönkijällä pääsee yhä metsään.” Pullinen on aktiivinen eläkeläinen, joka toimii Riihimäen kaupunginvaltuustossa sekä on Riihimäen–Hyvinkään seudun metsätilanomistajayhdistyksen puheenjohtaja. Luottamustoimissaan hän on havainnut, että byrokratiaa voisi karsia myös metsäasioissa. ”Taimikonhoitotöihin tulisi kannustaa kemeratukien sijaan verohelpotuksilla.” Tientekoon ja muihin monimutkaisempiin töihin kemeratuki on Pullisen mukaan yhä paikallaan. ”Taimikonhoitotöissä kemeratukien hakusulut sekoittavat metsänomistajia. Ihmiset ovat sen osalta Ei esteitä, pelkkiä hidasteita Ensimmäiset visakoivikot alkavat olla sellaisessa harvennus­ vaiheessa, että visa­aihioita alkaa kertyä.
• METSÄSTÄ 19 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 tympääntyneitä järjestelmään.” Pakurikääpää hieskoivuihin Kuusi on Etelä-Hämeen rehevien maiden pääpuulaji, mutta istutuskuusikoiden sekaan syntyy luontaisesti niin mäntyä kuin koivua. Näin on myös Pullisen veljesten mailla, ja Kalevi Pullinen onkin vakuuttunut sekametsien kasvatuksen kannattavuudesta. ”Männyt kasvavat laadultaan paremmiksi sekametsissä. Rehevä maa toisi muuten oksikkuutta.” Kuusitukilla on hyvin kysyntää alueella useiden sahalaitosten ansiosta. Kuitupuun osalta tarina on Pullisen mukaan sama kuin muualla: hinta jatkaa samalla tasolla vuodesta toiseen. ”Koivu kasvaa pelloilla hyvin. 1990-luvun alun istutuksista tulee jo ensimmäisiä tukkeja. Ja koivujen alle kasvaa usein seuraava puusukupolvi luontaisesti kuusista”, Pullinen kertoo. Metsäyhtymän metsistä löytyy myös kaksi erikoisuutta: visakoivuja ja pakurikääpää. Pakurikääpä on tosin vasta esiasteella, sillä sientä istutettiin koivunrunkoihin viime elokuussa. ”Ensimmäistä satoa voi odottaa 5–6 vuoden päästä”, Pullinen sanoo. Hän uskoo, että pääasiassa hieskoivun runkoihin istutulla pakurilla on kysyntää etenkin Aasiassa, jossa sitä käytetään terveyslääkkeenä. Visakoivutalkoot kesällä Tuoreen pakurikääpäkokeilun ohella metsissä riittää lähiaikoina puuhaa visakoivujen parissa. ”Ensi kesänä on visakoivun karsintatalkoot. Oksia karsitaan niin, että koivuihin jää kaksi kolmasosaa latvusta.” Visakoivu on tavallisesti rauduskoivun muunnos, jonka puuainekseen muodostuu parhaimmillaan kaunis ja puutuoteteollisuuden arvostama kuviointi. Pullisen mukaan visakoivua ei ole kahta samanlaista, etenkään, jos ne eivät ole kloonattuja. ”Ensiharvennuksia tehdään niin, että kunnollisille visakoivuille tehdään tilaa muiden puiden kustannuksella.” Visakoivujen kasvatus vaatii metsänomistajalta työtä ja riskinottoa. Moni visakoivikko on kasvamassa lähiaikoina jalostuskuntoon, ja Pullinen toivoo visalle lisää käyttöä. ”Nyt on tarjolla hienoa kotimaista jalopuuta vientiin.” Vuonna 1949 painettu Suuri metsäkirja I tiivistää siihenastiset mm. Tuomarniemellä saavutetut kokemukset seuraavasti: ”Syyskylvöaikaa ei ole aloitettava liian aikaisin. On odotettava maanpinnan jäähtymistä siihen asti, että kylvetty siemen ei enää sinä syksynä idä. Voitaneen sanoa, että tavallisesti syyskylvöaika Etelä-Suomessa alkaa lokakuun puolimaissa ja jatkuu maan jäätymiseen saakka”. Nykyhetken tietämyksen valossa ohjeeseen ei ole paljoa lisättävää, joskin tavanomainen aikataulu on pari viikkoa myöhäisempi. Vajaa 70 vuotta sitten oli tietysti itsestään selvää, että kylvetty siemen peitettiin muutaman millimetrin maakerroksella, ja kylvöpaikka oli kuivaa kangasmaata, jossa sadevesi läpäisi maan. Ja vanhaan hyvään aikaan pian kylvön jälkeen satoi pysyvä lumi, jonka suojassa kuivat siemenet pysyivät horroksessa kevääseen saakka. Lumi myös suojasi liiallisilta pakkasilta. Keväällä saatiin sitten syyskylvön hyödyt. Karkealla maalajilla sirkkataimet saivat lumen sulamisvesistä hyvän alun verrattuna siihen, että kylvö olisi tehty vasta keväällä parhaan kevätkosteuden menettämisen jälkeen. Syksyyn mennessä sirkkataimet kasvattivat pitkän kasvukauden ansiosta sellaisen juuriston, joka vähensi roustetuhoja, etenkin kun maalaji ei sellaisia tuhoja suosinut. Monella puunkasvattajalla on mieluisia kokemuksia syyskylvöstä. Mutta on toki niitäkin, jotka ovat menettäneet uhkapelissä. Syksyllä säät ovat saattaneet vaihdella niin, että siemenet ovat keränneet kosteutta ja saaneet pakkasvaurioita. Eivätkä keväätkään ole aina edenneet mannerilmaston mukaisesti. Vanhat niksit kannattaa palauttaa mieleen. Joskus runsaimmin taimia saadaan hyvin vähäisellä siemenen peittämisellä, joskus taas jopa 10–20 millimetriä on optimaalisin peitto. Vanha niksi on tarjota luonnolle kaikkia vaihtoehtoja. Jos kylvövako tehdään varteen kiinnitetyllä kulmaraudalla, se painetaan maahan hieman vinosti, jolloin yläpäässä peitto on milliluokkaa ja alapäässä senttiluokkaa. Luonto saa valita, mikä eniten miellyttää. Tärkein asia kuitenkin on, että kylvetyt siemenet peitetään ohuella maakerroksella. Luonnonvarakeskuksen Suonenjoen yksikkö saa erityiskiitoksen siitä, että viime vuosina on ryhdytty selvittämään luontoon kylvetyn siemenen peittämisen merkitystä. Tuoreessa Pekka Heleniuksen selvityksessä kevätkylvössä saatiin parhaimmillaan viisi kertaa enemmän taimia peitetystä kylvöksestä peittämättömään verrattuna. Kuivina keväinä peittämisen merkitys korostuu, mutta aina peittäminen antaa etua mm. siksi, etteivät hyönteiset ja linnut pysty syömään niin paljon kuin avoimelta tarjottimelta. Taloudellisesti peittämisen merkitys saadaan hyödyksi vähentämällä siemenmäärää tai luottamalla siihen, että suuresta taimimäärästä voidaan valita parhaat jatkokasvatukseen. Konekylvön laitevalmistajat eivät sitä vastoin saa pisteitä. Monet laitteet vähentävät siementen itävyyttä, kun siemenet ammutaan kovalla paineella maahan. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Peitetty syyskylvös voi onnistua Konemiehiltä on unohtunut, että kyseessä on biologinen materiaali, jota pitää käsitellä hellästi. Pisteitä vähentää myös se, että vasta nyt on alettu miettiä, miten konekylvetty siemen saadaan peitetyksi. Seulakauhan periaate vaikuttaa lupaavalta: sillä ripotellaan paikallista kivennäismaata kylvöksen päälle. Hyvä, että edes nyt kehitellään. Syyskylvö voi onnistua karkeilla maalajeilla, kun se tehdään myöhään ja siemen peitetään. Pakurikäävän istutukseen käytetyssä reiässä on haavanhoitoainetta. Pakuripuiksi valittiin ajourien varrella kasvavia hieskoivuja, jotka on muutenkin tuomittu poistettaviksi harvennuksissa. Menopeli säilyy tyttären autotallissa metsätilan kupeessa
• METSÄSTÄ 20 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 JUSSI COLLIN M etsälehden ja lehteä kustantavan Metsäkustannuksen verkkopalvelu on uudistettu. Uusi palvelu avattiin eilen (9.11.) tutussa osoitteessa www.metsalehti.fi. Uudistuksen tavoitteena on ollut päivittää sivuston ilmettä – edellinen sivusto on peräisin vuodelta 2012 – ja parantaa palvelua: tarjota lukijoille entistä enemmän tietoa ja elämyksiä. Suurin muutos on, että sivustolla julkaistaan nyt myös painetun lehden materiaalia – artikkeleita, testejä, vinkkejä. Käytettävyyden helpottamiseksi sisällöt on jaettu kuuden eri teeman alle. Uutta ovat myös blogit. Metsäkustannuksen blogissa omaa metsäsuhdettaan valottavat tuore metsänomistaja Johanna Hytönen , metsäopiskelija Darja Salonen ja joulukuusta lähtien myös kirjailija Roope Lipasti sekä metsäammattilainen Veikko Iittainen . Metsälehti.fi meni uusiksi Uusittu Metsäkustannuksen verkkopalvelu tarjoaa entistä enemmän metsään liittyvää tietoa, vinkkejä ja elämyksiä. Keskustelut tallessa Vaikka palveluun on tuotu paljon uutta, on vanhasta suurin osa tallella, joskin entistä ehompana. Metsälehden Metsäuutiset raportoi alan tapahtumista edelleen tiiviisti. Nyt uutisia pääsee myös kommentoimaan. Näkemyksiään voi esittää suositulla keskustelupalstallakin. Vanhat keskustelut on uudistuksessa säilytetty. Kuten ennenkin, osallistuminen edellyttää palveluun kirjautumista. Lukijoiden kuvissa uutta on se, että palveluun voi ladata kerralla useampia kuvia. Kuvien lähettäminen ja niiden kommentointi edellyttävät kirjautumista. Puun hinnat näkyvät sivustolla edelleen. Palvelusta on tehty entistä helppokäyttöisempi ja havainnollisempi. Puunhintalaskurin avulla pystyt vertaamaan saamiasi tarjouksia keskenään ja vertailemaan niitä koko maan tai oman alueesi keskihintoihin. Hintatiedot tulevat Luonnonvarakeskuksesta ja päivittyvät viikoittain. Palvelusta löytyvät edelleen myytävät metsätilat sekä metsäalan vapaat työpaikat. Työ jatkuu Vaikka sivusto on avattu, valmis se ei vielä ole. Vuoden loppuun mennessä avaamme Metsäkustannuksen uuden kirjakaupan. Kehitämme palvelua muutenkin. Jatkokehityksessä käyttäjien palaute on tärkeätä, joten toivommekin teidän kertovan mielipiteenne uudesta sivustostamme. Uuden sivuston on suunnitellut ja toteuttanut digitoimisto Frantic. K I R J A U T U M I N E N . Sivus ton maksuttomia si­ säl töjä voi lukea palveluun kirjautumatta. Vain kirjau­ tu nut käyttäjä voi osallistua keskusteluun, kom mentoida uutisia, lähettää ku via. Jos olit kirjautunut vanhalle sivustolle, tietosi on siirretty uudelle. Jotta voit ottaa uu­ delleen käyttöön vanhan tun­ nuksesi, sinun tulee tilata uusi salasana. Sivustolta löy tyy tä hän ohjeet. Jos olet tilaaja, pääset tätä kautta myös muuttamaan esimerkiksi osoit­ teesi. NÄKÖISLEHTI. Palvelusta löytyvät myös Metsälehden näköislehdet ja niiden arkisto. Hyvien hakutoimintojen ansiosta arkistoa voi hyödyntää entistä paremmin. Palvelu on tuotettu yhteistyössä Lehtiluukun kanssa. HANNUN HINTASEURANTA. Metsä­ maa kaup paan keskitytään Hannun hinta­ seurannassa, jonne tilakaupan asiantuntija Hannu Liljeroos kokoaa kuu kausittain tilaston toteutuneista tilakaupoista ja hinnoista. TEEMAT. Sivuston käy tet­ tä vyyden helpot ta miseksi si­ sältö (artikkelit, keskustelut, lukijoiden kuvat ja uutiset) on jaoteltu kuuden eri teeman alle. MAKSULLINEN. Kaikki sisältö ei ole vapaasti luet­ ta vissa. Osa artikkeleista ja näköislehdet ovat maksu­ muu rin takana, mutta esi­ mer kiksi Metsälehden kesto­ tilaajat pääsevät lukemaan näitä vapaasti palveluun kir­ jautumalla.
• METSÄSTÄ 21 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 MARTTI LINNA, teksti ja kuvat L uumäkeläinen Hannu Perälä lopettelee näinä päivinä Suo-Anttilan kylällä kuusi-hieskoivikon harvennusta. Koivurankoja kertyy kasalle rutosti, sillä metsänomistaja on sahan kanssa ensimmäistä kertaa 16 vuotta sitten ostamallaan suokuviolla. Perälä nimittäin vihaa raivaussahaa, eikä paljon perusta nykyisistä metsäopeista. 62-vuotiaasta Perälästä tuli metsänomistaja alaikäisenä, kun hän osti äidiltään kuudentoista hehtaarin tilan. Siitä metsäpinta-ala on kasvanut ostojen myötä nykyiseen 70 hehtaariin. Ensi vuodeksi Perälöiden tilalla on suunnitteilla sukupolvenvaihdos Manu-pojan hyväksi. Poika saa isänsä mukaan valita metsänhoito-oppinsa ihan itse – vaikka sen raivaussahalinjan. Hannu Perälä ei usko siihen metsänhoitosuositusten mukaiseen ajatukseen, jossa talvella tehdään avohakkuu reheväpohjaiseen metsään ja seuraavana kesänä aukko muokataan ja istutetaan tarhalta tuoduilla taimilla. ”Sodin näitä viisaiden ohjeita vastaan”, hän puuskahtaa. ”Metsänomistaja maksaa joka hommasta. Kun metsästä hakataan aikanaan tukkia, hän ei saa siitä kuin puolet hyvän tukin hinnasta oksaisuuden takia.” Satasen ansioille päivässä Taimien istuttamista perustellaan yleensä sillä, että se lyhentää metsän kiertoaikaa viljelystä aina aikanaan tapahtuvaan avohakkuuseen. ”Se on yksi hailea, hakataanko puut 60 vai 70 vuoden päästä. Luontainen uudistaminen vie kymmenen vuotta enemmän aikaa, mutta erolla ei ole mitään väliä. Sitä aukkoa ei enää hakkaa se sama mies, joka teki edellisen aukon.” Tänä syksynä Perälä lähti moottorisahan kanssa katsomaan, millaisia tarpeita luonto oli 16 vuodessa suokuviolle kasvattanut. Kasvamaan jäävät kuuset ovat keskimäärin 5–6 metrin mittaisia. Niiden päälle on venähtänyt kymmenmetrinen hieskoivikko. Alla kasvaa turkkina kuusialikasvosta. Se saa armotta tuta moottorisahan teräketjua. ”Jätän kuusia aika tiheään. Metri on hyvä väli, että moton koura sopii aikanaan siihen väliin”, Perälä kertoo. ”Parhaita koivuja jätän aukkopaikkoihin jos ei muuta ole.” Matikkapäästä apua Luumäkeläinen metsänomistaja iloitsee puuta käyttävistä lämpölaitoksista, joita kuntaan on saatu lisää. Sen sijaan kuitupuun hinnan kehitys synkistää. ”Kuitupuun hinta on ollut 25– 30 vuotta sama. Samaan aikaan työpalkat ovat moninkertaistuneet. Siinä syntyy kysymys siitä, Hannu Perälä ei juuri raivaussahasta perusta. UPM METSÄ Puukaupparahaa alle viikossa! Kuuntelimme metsänomistajia ja laitoimme vauhtia puukauppaan. UPM Puukaupan rahoituspalvelun avulla sinulla on mahdollisuus saada jopa 80 % puukaupan arvosta viidessä pankkipäivässä tilillesi. Rahoituksen järjestää OP puun myyntisaatavan kaupalla. Tee puukauppaa UPM Metsän kanssa, niin saat rahoituspalvelun käyttöösi ja pääset käsiksi metsäsi tuottoon nopeasti. Lue lisää www.metsämaailma.fi Metsä rikastuttaa elämääsi. Me UPM:llä hoidamme kaikki metsäasiat puolestasi. Kysy lisää UPM Palvelukeskuksesta 020 4165 100 tai suoraan metsäasiakasvastaavaltasi. kuka maksaa sen, että sellu menee nyt hyvin kaupaksi? Metsänomistaja.” Hannu Perälä osti viimeisen metsätilan omiin nimiinsä kolme vuotta sitten. Insinöörismiehellä on hankintojen tekemisessä ollut matematiikasta apua. ”Jos puuta on ollut 100 kuutiota hehtaarilla, en ole ostanut. Jos on ollut 150, olen tehnyt tarjouksen. 30 eurolla per puukuutio tila ei täällä vielä ostajalle jää, mutta 38 eurolla alkaa jo jäädä.” Patalaiska kuusikymppinen ei tee tällaisessa metsässä viisituntisia päiviä. Perälä tekee – sata sellaista joka talvi. ”Laskin, että nämä 70 hehtaaria kasvavat keskimäärin viisi kuutiota puuta vuodessa. Metsäkeskuksen Metsään.fi-verkkopalvelussa arvio oli kuusi kuutiota. Se tuntui hyvältä.” Hyväkuntoinen hankintahakkaaja ei pidä alikasvoksen raivaamista moottorisahalla raskaana. 16 vuotta rauhassa olleelta kuviolta kertyy monen kokoista puuta kasalle, ja parhaat jäävät kasvamaan. Laiskan miehen metsätaloutta Hannu Perälä kutsuu itseään maata viljeleväksi insinööriksi.
• METSÄSTÄ 22 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 VALTTERI SKYTTÄ Jos rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin taimikonhoito on yksi Suomen rakastetuimmista asioista. Metsäalalla kulkee rinnakkain neljä tai viisi taimikoiden raivausta kuvaavaa termiä. Taimikonhoitosanaston sekamelskaan on kuitenkin löydettävissä jonkinlainen selvyys, jos ajattelee itse asiaa käytännön tasolta lähtien. Luonnonvarakeskuksen Suonenjoen tutkimusaseman taimikonhoitotutkijat suosittelevat, että kuuRaivaustermit sikin sokin Taimikonhoitoa eli kansankielellä raivausta koskevista termeistä on syntynyt sekamelska. Tärkeintä on muistaa kaksi vaihetta. Taimikonhoito » Taimikkoa pitää lähes aina raivata istutuksen, kylvön tai siemennyksen jälkeen, jos haluaa, että paikalle syntyy taloudellisesti mahdollisimman tuottava metsä. Taimikonhoidolla tarkoitetaan ensisijaisesti kuusija mäntytaimikoiden hoitoa. » Taimikon varhaisperkaus: Taimikon 1. raivauskerta. Pääasiassa lehtipuiden poistoa havupuutaimien ympäriltä. Arvokkaat havupuut saavat kasvutilaa. » Taimikon harvennus: Taimikon 2. raivauskerta. Poistetaan havupuiden kasvua haittaava lehtipuusto, kuten varhaisperkauksessa. Lisäksi taimikko harvennetaan kokonaisuudessaan suositeltuun kasvatustiheyteen. Koivuntaimikoiden hoidossa taimikon harvennus on monesti ainoa hoitotoimenpide. » Taimikon varhaishoito: Sisältää varhaisperkauksen lisäksi mahdolliset täydennysistutukset ja heinäntorjunnan. (Kemerassa termillä tarkoitetaan 0,7–3 metriä korkeiden taimikoiden varhaisperkausta.) Seitsemänvuotias kuusentaimikko, joka tulisi varhaisperata eli raivata pois kuusentaimien kasvua haittaavat lehtipuut. FAKTA Sama kuusentaimikko 9-vuotiaana. Varhaisperkaus on viivästynyt. 12-vuotiaana hoitamattomuus on jo aiheuttanut huomattavia haittoja tuotantopuustolle eli pääasiassa kuusentaimille. Taimikon harvennus tulee tehdä kiireellisenä. K ar ri U ot ila
• METSÄSTÄ 23 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 sitai mäntytaimikot hoidetaan Suomessa pääasiassa kahdessa vaiheessa. Taimikonhoitoon tutustuminen kannattaa siis aloittaa kahdesta termistä: taimikon varhaisperkaus ja taimikon harvennus. Taimikon harvennus kulkee myös nimellä myöhempi taimikonhoito. ”Nämä nimitykset ovat tällä hetkellä vakiintuneet tutkimuskäyttöön. Suosittelemme lämpimästi niiden käyttöä, sillä kaksivaiheinen taimikonhoito on puuntuotannon näkökulmasta usein eniten hyötyä tuottava ja kustannuksiltaan paras vaihtoehto”, kertoo varttunut tutkija Ville Kankaanhuhta Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Kemerasanastokin sekoittaa Toisaalta metsänomistajalle on hyödyllistä tuntea myös kestävän metsätalouden rahoituslaissa eli kemerassa käytettävät tukitermit. Taimikonhoitoa koskevat kemerasanat tulevat tukipolitiikkaa hallinnoivasta maaja metsätalousministeriöstä sekä Suomen metsäkeskuksesta. Metsänomistaja hakee taimikonhoitotöilleen kemeratukea valtiolta joko taimikon varhaishoitoon tai nuoren metsän hoitoon. Varhaishoito tarkoittaa käytännössä tutkimuksen suosittelemaa varhaisperkaus ta. Nuoren metsän hoitoon kuuluu taimikon harvennuksen lisäksi nuoren metsän kunnostus. ”Nuoren metsän kunnostus on kemeralähtöinen termi, jolla viitataan metsäalueeseen, jossa taimikonhoitotyöt ovat jääneet rästiin ja puusto yritetään kunnostaa ennen ensiharvennusta”, Luken Kankaanhuhta kertoo. Kankaanhuhdan mukaan nuoren metsän hoito voi myös yleisterminä kattaa vähän kaikkea: taimikon varhaisperkausta, myöhempää taimikonhoitoa ja nuoren metsän kunnostusta. ”Taimikonhoidon termit täytyy monesti havainnollistaa käytännössä metsässä, että niiden sisällön ymmärtää”, Kankaanhuhta muistuttaa. Raivaus-termi ongelmallinen Nuoria puuntaimia sisältävän metsäkuvion hoitamisessa on kansankielellä kyse raivaamisesta. Raivaus-sana kuvaa melko hyvin käytännön taimikonhoitoa, sillä koko touhun tarkoituksena on raivata kasvutilaa taimikon parhaille puille ja parantaa näin puuntuotantoa. Raivausta on kuitenkin myös hakkuuta odottavien metsäkuvioiden ennakkoraivaus tai sähköja tielinjojen auki raivaaminen. Näissä tapauksissa raivaus-termi menee varsinaisen taimikonhoidon ulkopuolelle, eikä enää ole kyse puuntuotantoon tähtäävän taimikon hoitamisesta. Yhteistä eri kohteiden raivaus-termille on se, että raivuutyö tehdään ainakin tällä hetkellä pääosin raivaussahalla. Raivaustermien paljous voi pahimmillaan synnyttää väärinymmärryksiä ja tuoda taimikonhoidon sijaan haittoja taimikolle. Koska niin tutkimus kuin tukipolitiikka painottavat kahdessa vaiheessa tehtävää taimikonhoitoa, järkevää on käyttää näitä kahta vaihetta kuvaavia termejä. Ensin tulee siis taimikon varhaisperkaus ja sitten taimikon harvennus. Taimikonhoidon käytännön vastine tullee edelleen olemaan taimikon raivaus. Pelkällä raivaamisella on, kuten yllä esitetty, useita tarkoituksia, joten olennaista on puhua nimenomaan taimikon raivaamisesta. Juttua varten on haastateltu myös Metsäkeskuksen Markku Remestä ja Matti Äijöä. AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. ”Taimikonhoidon termit täytyy monesti havainnollistaa käytännössä metsässä.” Muuta raivausta » Viivästynyt taimikonhoito: Ajallaan hoitamatta jääneen taimikon raivaus. Rajaa nuoren metsän kunnostukseen usein vaikea erottaa. » Nuoren metsän kunnostus: Kemeraan liittyvä termi. Riukuuntuneen ja huonokuntoisen metsikön raivaus. Yritetään kunnostaa taimikkovaiheessa hoitamatta jäänyt nuori metsä ensiharvennuskuntoon. Voidaan tehdä joko raivaamalla miestyönä tai koneellisesti, jolloin kaadettavat puut myydään energiapuuksi. » Nuoren metsän hoito: Kemeraterminä joko taimikon harvennusta tai nuoren metsän kunnostusta. Raivausta metsikössä, jossa puusto on yli 3 metristä, mutta keskiläpimitaltaan rinnankorkeudeltaan enimmillään 16 senttiä paksua. » Ennakkoraivaus: Ennen harvennustai uudistushakkuuta tehtävä raivaus. Poistetaan suurten puiden alla kasvava pienpuusto tai kasvussa jälkeen jääneet, ainespuuksi kelpaamattomat puut. Tehostaa hakkuuta ja vähentää hakkuuvaurioita. FAKTA Taimikon harvennuksessa taimikko harvennetaan sopivaan tiheyteen ja sieltä poistetaan lehtipuustoa sekä huonolaatuiset havupuut. MARIANNE MINKKINEN 1970-LUVULLE tultaessa alettiin kiinnittää enemmän huomiota työturvallisuuteen. Kuulosuojaimet ja tärinävaimentimet yleistyivät, ja niiden ansiosta metsätöistä aiheutuneita haittoja oli saatu vähennettyä merkittävästi. Tästä huolimatta vuoden 1977 Metsälehdessä uutisoitiin, että moottorisahaus oli aiheuttanut lähes joka toiselle metsurille meluja tärinävaurioita. Moni joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vaivojen takia. ”Metsäalan työkyvyttömyyseläkkeistä myönnettiin eniten eli kolmannes tukija liikuntaelinsairauksien perusteella. Toiseksi eniten eli viidennes eläkkeitä myönnettiin erilaisia verenkiertosairauksia poteville. Valkosormisuus kuuluu muiden muassa näihin verenkiertosairauksiin.” Valkosormisuudessa sormenpäiden verisuonet supistuvat kylmässä liian voimakkaasti, mikä voi aiheuttaa tuntohäiriöitä. Tautia pystyttiin ehkäisemään nauttimalla työmaalla lämpimiä aterioita, käyttämällä taukotupaa sekä taittamalla välimatkat lämpimässä autossa, mikäli mahdollista. Sahausta ja katkottujen pöllien siirtämistä tuli jaksottaa siten, ettei keho rasitu liikaa. Lisäksi työn lomassa tuli pitää riittävästi taukoja. Tämä auttoi myös vähentämään selkävaivoja. ??? Metsureiden valkosormisuus ja muut tärinätaudit ovat vähentyneet selvästi. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetaan nykyään vain 10–15 tärinätautitapausta vuodessa, ja luku kattaa muutkin ammattiryhmät kuin metsurit. Tärinätaudit ovat puhjenneet metsureilla keskimäärin yli 10 työvuoden jälkeen, kun 1960-luvulla sen saattoi saada jo 4–5 työvuoden jälkeen. Kehitykseen ovat vaikuttaneet täsmälleen samat keinot, jotka listattiin vuoden 1977 Metsälehdessä: laitteiden parantunut tärinävaimennus ja keventyminen, lämpimät autokuljetukset, taukotuvat sekä lämpimät ateriat. Metsureiden tukija liikuntaelinsairaudet taas ovat edelleen yleisiä verrattuna muihin ammattiryhmiin. Metsuri ja kalastaja ovat neljänneksi yleisimpiä ammatteja, joista miehet jäävät työttömyyseläkkeelle tukija liikuntaelinsairauksien takia. Metsurin ja kalastajan edellä ovat vain kirvesmiehet, betonimiehet ja muurarit sekä putkiasentajat. Metsurin monet taudit Er kk i O ks an en / Lu ke
• P I L K K E I T Ä 24 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJAKYSYMYS SYKSYN KOSTEASSA METSÄSSÄ sammalet hehkuvat syvän vihreinä. Vaikka puut ovat jo lopettaneet kasvunsa, sammalet ovat täydessä iskussa. Niukassakin valossa ne yhteyttävät, sitovat auringon valoa kemialliseksi energiaksi ja vapauttavat happea. Happi taas on välttämätön aine kaikille eläimille, meille ihmisillekin. Itse asiassa saamme kiittää sammalia olemassaolostamme. Satoja miljoonia vuosia sitten sammalet muuttivat maan ilmakehän meille ihmisillekin sopivaksi. Levät aloittivat veden yläpuolisen maailman valtaamisen ehkä jo kambrikaudella, kun vuoroveden vaihtelut jättivät rannimmaiset levät ajoittain kuiville. Niistä kehittyivät joskus noin 450 miljoonaa vuotta sitten ensimmäiset sammalet, jotka muistuttivat nykyisiä nauhamaisia maksasammalia. Sammalet peittivät lopulta maan kaikkein kuivimpia alueita lukuun ottamatta. Parhaimmillaan niiden tuotto on ollut ehkä kolmannes nykyisen kasvipeitteen tuotannosta. Sammalet nostivat ilmakehän happipitoisuuden suurin piirtein nykyiselle tasolleen 30 miljoonassa vuodessa. Se avasi eläimillekin tien maan pinnan valloitukseen. Sammalten valtakausi jäi lyhyeksi. Ensimmäiset putkilokasvit, pienet liekomaiset ruohot, eivät vielä uhanneet sammalten valtaa. Vasta kun saniaiset kasvoivat kookkaammiksi ja syntyivät ensimmäiset puut noin 400 miljoonaa vuotta sitten, sammalet saivat väistyä sivummalle. Kylmää kestävät sammallajit kehittyivät luultavasti vuoristoissa ja kun ilmasto viileni viimeisten viiden vuosimiljoonan aikana, sammalten valtaan jäivät pohjoisen viileät alueet, kaikkiaan miljoonia neliökilometrejä. Jo rahkasammalsuot peittävät 150 miljoonaa hehtaaria. Vihreät hapen tekijät Isokastesammal ja muut nykyiset maksasammalet ovat ensimmäisten maakasvien jälkeläisiä. Kolmen hehtaarin mäntytaimikkoni sivuversojen neulaset ovat ruskettuneet. Latvukset ovat pääsääntöisesti pysyneet vihreinä. Onko kysymyksessä männyn versoruoste? Taimikossa ei ainakaan sanottavasti esiinny väli-isäntää eli haapaa. Onko tehtävissä muuta kuin odottaa, että talvinen luonto hoitaa taimikon terveeksi? Millaiset vahingot ovat odotettavissa? MATTI LATVALA Seinäjoki Monet metsänomistajat ovat syyskuussa olleet huolissaan kellastuvista männyistään luullen, että niissä on jokin paha tauti. Neulaspoistuma, jota on ollut erityisesti Etelä-Suomessa, on kuitenkin osa männyn kasvun ja kehityksen vuosisykliä ja siten luonnollinen ilmiö. Latvan ja oksien pituuskasvun myötä männyn oksien kärkiin syntyy joka vuosi uusi tehokas neulasvuosikerta. Vanhenevat neulaset käyvät vuosien myötä puulle taakaksi, koska ne kuluttavat enemmän kuin tuottavat. Siksi vanhimmat neulaset poistetaan. Neulasten kellastuessa mänty pilkkoo niiden viherhiukkaset ja siirtää ne, osan ravinteista ja korkeaenergiset yhdisteet versoihin, runkoon ja juuristoon. Ilmiö on identtinen lehtipuiden ruskalle. Pitkällä aikavälillä mänty poistaa keskimäärin yhden vuosikerran verran vanhimpia neulasiaan. Määrä vaihtelee kuitenkin puun neulastilanteen ja kesän sääolojen perusteella. Kulunut sateinen ja siten pimeä kesä ei ole suosinut neulasmäärien kasvattamista. Kesän runsassateisuus ja vähentynyt säteily rajoittivat yhteyttämistä merkittävästi etelässä ja etenkin kaakossa. Neulasvuosikertoina neulaMistä männyn ruska tulee? Männyn väri kummastutti lukijaa. Kun taimesta poistuu vain yksi vanhempi vuosikerta neulasia, se on hyvin näyttävä, jos männyllä on pitkät kasvaimet. sia ei nyt välttämättä poistunut poikkeuksellisen paljon (kuvassakin vain yksi vuosikerta). Sen sijaan poistuvien neulasten lukumäärä on ollut suuri, koska varsinkin taimet ovat viime vuosina kasvaneet hyvin pituutta. Neulasiahan on sitä enemmän, mitä pidempi kasvain on. Vuosikertoina neulaspoistuma nyt ollut todennäköisesti sama nuorilla ja varttuneilla männyillä; pitkien kasvaintensa takia taimikot ovat kuitenkin olleet paikoin jopa pelottavan keltaisia. Metsänomistajan lähettämässä kuvassa kiinnittää huomiota, että taimiin jää talveksi vain uusin eli kesällä 2016 syntynyt neulasvuosikerta. Etelässä talvehtivia neulasvuosikertoja pitäisi olla vähintään 2–3. Vähyys voi osin selittyä hyvällä kasvulla. Näin eläisimme kautta, jolloin varsinkin nopeasti kasvavat puut tulevat toimeen uusimmalla vuosikerralla. Neulasia vähentävää kuivuutta on ollut aiempina kesinä mutta ei nyt. Männyllä tavataan nykyään yleisesti punavyökaristetta. Sieni tartuttaa neulasia pääasiassa niin, että jopa kaikki talvehtineet neulaset karisevat kasvukauden alkaessa, vanhojen neulasten ollessa herkimpiä. Punavyökaristetartunnassa neulanen on kirjavasti punaruskea, mitä leveät punaruskeat poikkivyöt korostavat. Neulasten tyvet säilyvät usein vihreinä. Vihreän kadottua neulaset irtoavat helposti. Männyn ruskassa, joka on aina syksyinen ilmiö, käytännössä yksiväriset neulaset irtoavat herkästi heti kohta kellastuttuaan tai viimeistään muututtuaan vaaleahkon ruskeaksi. Neulasista puuttuu selkeä karistesienen tuottama punaväri. Koska tuota väritystä ei ole nyt nähtävissä, vahva yhtenäinen, koko neulasen mittainen kellastuminen, ruskettuminen ja kariseminen ilman punaista väriä ja punaruskeita vöitä viittaa vahvasti normaaliin ilmiöön. Punavyökariste on ollut meillä jo ainakin 10 vuoden ajan. Koska sen tartunnat pystyvät karistamaan neulasia myös syksyllä, punavyökariste voi olla läsnä vaan ei osallinen karisseissa neulasissa. RISTO JALKANEN dosentti, johtava luonnonilmiöiden tutkija Luonnonvarakeskus, Rovaniemi M at ti La tv al a
• RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat S ivullisesta kanalintukantojen arviointi vaikuttaa sammakkoprofessorin viralta: Sataako kesäkuussa vettä vai onko öisin hallaa, kukkiiko mustikka mukavasti, punastuuko puolukoita tarpeeksi, lenteleekö hyönteisiä, vaivaako kettuja myyräpula, jäätyykö talvella vesi urpuihin vai jääkö kieppilumi satamatta? ”Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kanalintukantojen ennustaminen on vaikeaa. Siksi riistantutkimuksen tärkein tehtävä on selvittää lintujen määrää enemmän kuin tulevaisuutta”, myöntää riistakolmiolaskentojen tilastoinnista vastaava suunnittelija Katja Ikonen . Hän paljastaa Luonnonvarakeskuksen kahvipöytäkeskusteluissa keväällä tuumitun, että kanalintukatojen olisi pitänyt kääntyä kesällä kasvu-uralle. Olihan takana jo kaksi huonoa lintuvuotta. ”Hiljaa mielessäni luotin kanalintusykliin. Siihen, että lintujen yläja alamäet vaihtelisivat 6–7 vuoden välein.” Nousukausi ei sitten alkanutkaan. Perin surkeaa Viime syksynä kanalintujahdeissa kävi noin 100 000 metsästäjää. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan saalis oli surkea. Sitä se oli jo 2014, mutta vuosi sitten tärkeimpiä metsäkanalintujamme metsoja ja teeriä pyydettiin yhteensä vain 133 000 lintua. Lähihistoriassa sato on ollut yhtä heikko vain kahdesti (1998 ja 2009). Silti tästä syksystä uumoillaan kaikkien aikojen pohjanoteerausta. Heinäkuun loppupuolella tehtyjen riistakolmiolaskentojen perusteella metsäkanalintujen taantuminen oli jatkunut suuressa osassa maata. Pahiten pakitettiin Pohjois-Suomessa. Eteläja Keski-Suomessa lintutilanne oli pysynyt edellisvuoden vaatimattomalla tasolla. Lajien yhteistiheys oli monella alueella koko 28-vuotisen kolmiolaskentakauden alhaisin. Niinpä maaja metsätalousministeriö rajoitti valtaosassa Suomea kaikkien kanalintujen metsästysaikoja. Myös metsästysseurat toppuuttelivat pyyntiä tiukentamalla henkilökohtaisia saaliskiintiöitä. Moni metsästäjä pidättäytyi metsästyksestä kokonaan. ”Kanalintukannat vaihtelevat vuosittain voimakkaasti eri puolilla maata, joten tällainen laskentatuloksiin perustuva valtiojohtoinen sekä paikallinen metsästyssäätely on toimiva yhdistelmä”, linjaa ministeriön luonnon virkistyskäyttöyksikön ylitarkastaja Janne Pitkänen . Jahdit jäihin, jos kato jatkuu Metsäkanalintuja 1970-luvulta lähtien metsästänyt riistaeläintieteen yliopistonlehtori Veli-Matti Väänänen Helsingin yliopistosta pitää lokakuun lopussa päättynyttä lintusyksyä kehnona. Mielipide ei perustu pelkästään omiin jahtiressuihin Lappiin ja Kainuuseen. Samanlaista palautetta hän on kuullut muiltakin lintujahdissa käyneiltä kanakoiraharrastajilta. ”Toisaalta huonoina syksyinä maastossa on pääasiassa vain aikuisia lintuja. Ne ovat paljon arempia kuin nuoret linnut, joten käsitys lintujen vähyydestä ylikorostuu.” Väänänen epäilee, että tänä syksynä Suomesta saatiin saaliiksi teeriä vähemmän kuin ehkä koskaan tilastoidun historian aikana. Silti hän on optimisti. ”Tästä ei valtakunnallinen lintutilanne voi enää huonommaksi mennä. Jos menee, on mietittävä ensi syksynä jopa metson ja teeren metsästyksen kieltämistä koko Suomessa.” Katja Ikonen on samoilla linjoilla. Hän peräänkuuluttaa metsästäjiltä malttia etenkin katovuosina. ”Jos lisääntyvät emolinnut ammutaan vähiin, mistä uudet poikaset saavat sitten alkunsa?” Ikonenkin sanoo uskovansa ensi kesään. ”Tiedän ennustamisen vaarallisuuden, mutta silti sanon lintukantojen kääntyvän nousuun. Niin ne ovat aina tehneet.” Vaikka eivät kääntyisikään, silti Ikosen mukaan riistakolmiolaskenta on syytä käydä kiertämässä. ”Se on kanalintujen metsästysverotuksen säätelyn kulmakivi. Jos ei ole kolmiolaskentoja, ei ole myöskään kestävää metsästystä.” Minne katosivat kanalinnut? Metsäkanalintukausi päättyi lokakuun lopussa. Metsoja teerisaaliista ounastellaan historian heikointa. ”Tästä ei lintutilanne voi enää huonommaksi mennä.” Kansalliskoiramme suomenpystykorva on linnunhaukkuja. Kolme peräkkäistä huonoa vuotta on ajanut metsäkanalinnut ahtaalle. Niinpä moni metsästi tänä syksynä vain raitista ilmaa tai jätti jahdit jopa tyystin väliin. Syksyn teerisaalis saattoi vajota historiallisesti alle sadantuhannen linnun. Aiemmat pohjanoteeraukset ovat vuosilta 1998 (102 500 teertä) ja 2009 (101 100 teertä). PILKKEITÄ 25 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21
• PILKKEITÄ 26 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 LIINA KJELLBERG, teksti TERO PAJUKALLIO, kuva HIRVET Elsa ja Fritz eivät ole moksiskaan aidan viereen kerääntyvistä ihmisistä. Älgens Hus -hirvitilalla Bjurholmissa Pohjois-Ruotsissa varttuneina ne ovat tottuneet siihen, että vierailijat tulevat lähelle, silittävät ja tarjoavat kerppuja. Hirvitilan perustaja Christer Johansson kehottaa vieraita astumaan sisään aitaukseen. ”Ihmiset ovat yleensä sekä yllättyneitä että lumoutuneita päästessään näin lähelle hirviä. Useimmat haluavat kokeilla, miltä hirven turkki tuntuu”, hän kertoo. Johansson on pyörittänyt Älgens Hus -hirvitilaa reilut parikymmentä vuotta. Kaikki alkoi Bjurholmin kunnan teettämästä selvityksestä, jossa etsittiin keinoja kehittää alueen turismia. Yksi esitetyistä keinoista oli hirvitilan perustaminen. Kunnanhallituksen puheenjohtajana toiminut Johansson yritti vuosia saada Poliitikosta hirvitilalliseksi Kun kukaan muu ei tarttunut tilaisuuteen, päätti Christer Johansson perustaa hirvitilan itse. Pohjois-Ruotsissa sijaitsevalla Älgens Hus -hirvitilalla asustaa nyt kahdeksan kesyä hirveä. ihmisiä innostumaan ajatuksesta, mutta päätti lopulta perustaa hirvitilan itse. Johansson arvioi, että hirvitilan perustaminen onnistuu Ruotsissa nykyään helposti, kunhan täyttää tietyt vaatimukset. Reilut 20 vuotta sitten tilanne oli eri. ”Ruotsissa ei ollut silloin kokemusta hirvitilojen perustamisesta. Kaikki oli hyvin byrokraattista”, Johansson muistelee. Nykyään Ruotsissa on hänen mukaansa noin 25 hirvitilaa. Hirvenmaidosta juustoa Älgens Hus -hirvitilalla on tällä hetkellä kahdeksan hirveä. Niille on aidattu 24 hehtaarin suuruinen alue. Hirvistä viisi on syntynyt hirvitilalla, kolme luonnossa. ”Kaksi luonnossa syntyneistä on löytynyt karhun tappaman emon vierestä, kolmas harhaili maantiellä. Poliisi otti kiinni maantiellä harhailleen ja kysyi, voisimmeko huolehtia siitä”, Johansson kertoo. Vierailijoita hirvitilalla käy vuosittain noin 25 000. Hirvien lisäksi tilalla voi tutustua hirvistä kertovaan museoon, katsoa hirvistä kertovan dokumentin ja maistaa hirvenmaidosta tehtyä juustoa. Juustonvalmistuksesta tilalla ollaan tosin hiljalleen luopumassa. Kilo hirvenmaidosta valmistettua juustoa maksaa 3 000 kruunua eli noin 300 euroa, mutta juustonvalmistus teettää Johanssonin mukaan siitä huolimatta liikaa työtä. Johansson on nuoresta asti käynyt hirvimetsällä. Suhde metsästykseen ei muuttunut hirvitilalliseksi tulon jälkeen. Hirviä Johansson on elämänsä aikana kaatanut pitkälti yli 50. Christer Johansson esittelee Älgens Hus -hirvitilan museossa, miten suuriksi hirvien sarvet voivat kasvaa. Perjantaina 11.11. 09.00-12.00 Jätä juttuvinkki, anna palautetta, paikalla toimittaja Liina Kjellberg 10.00-12.00 Opastusta raivaussahan terän huoltoon. Risto Mykkänen ja Mikko Riikilä 10.00-12.00 TAPIO ForestTEST -verkkokurssien uutuuksia. Anssi Aalto 12.00-15.00 Jätä juttuvinkki, anna palautetta, paikalla toimittaja Mikko Häyrynen 13.00-16.00 Opastusta raivaussahan terän huoltoon. Risto Mykkänen ja Mikko Riikilä 14.30-15.30 Onko metsätilan omistajanvaihdos ajankohtainen? Pirjo Havia ja Matti Kiviniemi 15.00-17.00 Jätä juttuvinkki, anna palautetta, paikalla päätoimittaja Eliisa Kallioniemi 15.30-17.30 TAPIO Metsänhoitokortisto neuvoo 24/7. Tarja Ollas Lauantaina 12.11. 10.00-12.00 Opastusta raivaussahan terän huoltoon. Risto Mykkänen ja Mikko Riikilä 10.00-12.00 Kysy metsätilakaupasta ja metsän arvon määrittämisestä. Hannu Liljeroos 10.00-13.00 Jätä juttuvinkki, anna palautetta, paikalla toimittaja Valtteri Skyttä 12.00-14.30 Opi taimikonhoidon ja istutuksen parhaat käytännöt mobiilikurssilla. Ari Nieminen Metsämessut Helsingin Messukeskuksessa 11.-13.11.2016 Metsäkustannuksen osastolla tapahtuu. 13.00-16.00 Opastusta raivaussahan terän huoltoon. Risto Mykkänen ja Mikko Riikilä 13.00-16.00 Jätä juttuvinkki, anna palautetta, paikalla toimittaja Anne Helenius 14.30-15.30 Onko metsätilan omistajanvaihdos ajankohtainen? Pirjo Havia ja Matti Kiviniemi 15.00-16.00 Lisätuloja energiapuusta. Olli Äijälä Sunnuntaina 13.11. 10.00-13.00. Jätä juttuvinkki, anna palautetta, paikalla päätoimittaja Eliisa Kallioniemi 10.00-17.00 Kokeile itse: TAPIO Metsänhoitokortisto neuvoo 24/7. Käy tutustumassa koko viikonlopun tarjontaan ja Metsämessujen ohjelmaan osoitteessa www.meidanviikonloppu.fi Lisäksi huikeita lehden ja kirjojen messutarjouksia! Tervetuloa osastollemme 6b71.
• PILKKEITÄ 27 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 n a l a ä s t e M n e n i a li t t a m m a n a n n i k n a h n u u p . n ii v ä t h e t n ii s il o u p i n o m f o t s o m e h t e k a M t s e r o F ä s t e M ä s t e M a a t s a v e S . a s s e m o u S a s s a i g r e n e ä s t e m a j a s s a p u a k u u p a j a t h o j a n i k k r a m n o t s e r o F ä s t e M t a v a t t a k e ll i n e s ä j a j a t s i m o n a n n u k s u u s O o t ti il ä s t e M ö it h y o m e a a o jr a t a j a t s a n n i k n a h n u u p n i p u o r G 6 1 1 n i o n u u l u u k n a a t n u k s u u s O o t ti il ä s t e M .t u l e v l a p n o d i o h n o n n o u l a j n ä s t e m ä k e s n a p u a k u u p . ä t s i s t e m s i y ti s k y n e m o u S t e l o u p s e h ä l ä s n e e t h y t a v a t s i m o a k t o j , a a j a t s i m o n ä s t e m n u l u O ä t s i n n y y m n e d i u l e v l a p ä s t e m a j a p p u a k u u p n a a m a a t s a v a a ji t n u t n a i s a ä s t e m e m m e a H . a k s e i v a l A i k o j a l a K a n e e u l a i m i o t e ll ir ii p a t n i k n a h : e m m ä t y ll e d E ä y k y k ä k e s a j o ti a t s u t u k i a v o r o u v ä i v y h , a t s u t u l u o k a a v u tl e v o s n ä ä v ä t h e t a tl i o ji k a h e m m ä t y ll e d E a t s i v ii t k a a j a t s i m a a s o n a l a a a v u tl e v o s e m m a t s o v r A . n ö h ö y t n e e s il l e s k o l u t a j n e e s i ä n e s ti .i s k u d e n a a t o s t a k ä t s i v ä t h e t a t s i v a a t s a v s u m e k o k i p m e i A . ä t t y y s i k n e h u l e v l a p a j -i t n i o n i k k r a m : a s s e e t t i o s o ä s s e n n e m 6 1 2 . 1 1 . 2 u k a h a j t o d e i t ä s i L m o c . p u o r g a s t e m ä s t e M , d r a o B ä s t e M , e u s s i T ä s t e M t a v o t e e u l a a t n i m i o t e k ii l n e S . ä ji v ä k ä ll e d e n e d u o l a t o i b n o p u o r G ä s t e M . 6 9 n i o n ä ö t s ö li k n e h a j a o r u e a i d r a jl i m 5 il o o t h i a v e k ii l 5 1 2 n e d o u V . t s e r o F ä s t e M ä k e s d o o W ä s t e M , e r b i F . a s s a a m 3 n i o n a a t n i m i o t n o a ll i n r e s n o K LOUNAMETSÄ Mhy Lounametsä toimii Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella yhteensä 21 kunnan alueella. Yhdistyksellä on jäseniä 7500 ja heidän omistamansa metsäpinta-ala 200 000 ha. Mhy:n liikevaihto on 14 milj. € ja palveluksessa on 32 toimihenkilöä, jotka toimivat alueellisissa tiimeissä. Haemme METSÄSIANTUNTIJAA sijoituspaikkana Paimio Metsäasiantuntijan tehtäviin kuuluu metsäpalvelujen tarjoaminen metsänomistajille ja töiden toteutus yhdessä tiimin jäsenten kanssa. Odotamme sinulta metsäalan koulutusta (vähintään metsätalousinsinööri tai vastaava) sekä hyviä ATK-taitoja. Lisäksi arvostamme markkinahenkisyyttä ja oma-aloitteisuutta sekä kokemusta puunkorjuusta ja metsänhoitotöiden toteutuksesta. Metsäenergia-tuntemus luetaan eduksi. Luonteeltasi olet ulospäin suuntautunut, joustava sekä omaat hyvät tiimityötaidot. Palkkaus YT/Meto -työehtosopimuksen mukainen. Kirjalliset hakemukset tulee toimittaa 24.11.2016 mennessä osoitteella Mhy Lounametsä, Kuralankatu 2, 20540 Turku tai sähköpostilla harri.tasanen@mhy.fi. Lähetykseen merkintä ”Metsäasiantuntija”. Hakemuksia emme palauta. Lisätietoja antaa johtaja Harri Tasanen 0500 560 544 metsänhoitoyhdistys MHY Lounametsä 2x120_92mm 1.11.2016 10.55 Sivu 1 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN Puuta lahoaa metsiin vuosittain noin viisi miljoonaa kuutiota ilman mitään käyttöä, ja samalla metsävarat lisääntyvät kasvun ansiosta huomattavalla nopeudella. Lahoavat puut tuottavat tietysti hiilidioksidipäästöjä, joka on ilmaston kannalta haitallista. Lahoaminen johtuu osittain hoitorästeistä. Myös tuulituhot ovat lisääntyneet. Metsien kasvu antaisi monenlaisia mahdollisuuksia lisätä puuston käyttöä energian tuottamiseen. Viimeisen vuoden aikana on energiantuotannossa hakevoimaloissa tehty havaintoja, joiden perusteella on odotettavissa suuria harppauksia voimaloiden hyötysuhteessa. Tuoreen puun poltossa energiansaanto on suurempi kuin vanhoilla tavoilla, ja lämpöpumpputekniikalla saadaan kaikki tuotettu lämpö talteen. Tutkimukset ja myös käytännön toiminta ovat osoittaneet, että uuden tekniikan ansiosta huomattavasti pienemmällä puumäärällä kuntatason lämpölaitoksissa voidaan tuottaa sama määrä energiaa kuin nykyisin. Samalla toimintaa voidaan muutenkin järkeistää ja kustannukset alenevat merkittävästi, eli puuperäisen energiantuotannon tuottavuus nousee kymmeniä prosentteja. Toiminnan tuottavuutta voidaan nostaa oikealla polttotekniikalla, logistiikkaa muuttamalla ja ennen kaikkea ottamalla kaikki tuotettu lämpö talteen. Edelleen on paljon lämpölaitoksia, joissa savukaasujen lämpötila on liian korkea, ja siksi savupiipun kautta menee taivaalle paljon lämpöä ja myös päästöt ovat korkeat. Uutta suomalaista tekniikkaa on kuitenkin kehitetty ja patentoitu keskikokoisia lämpölaitoksia varten. Niissä on tehokkaat savukaasupesurit, ja lämmön talteenotto tapahtuu aivan uudella tasolla. Tällöin lämpöä saadaan huomattavasti enemmän ja myös päästöt ovat täydellisemmän palamisen ja savukaasujen pesun ansiosta pienemmät. Näillä uusilla menetelmillä on Kauhavalla saatu erinomaisia tuloksia. Vanhoilla tavoilla laskettaessa hyötysuhde on noussut jopa 130 prosenttiin. Merkittävä tekijä hakevoimalaitoksissa ovat hakevarastoihin liittyvät kustannukset. Kauhavan uuden laitoksen toiminnassa eniten lämpöä saadaan ainakin talviaikaan suoraan metsästä tuotetun hakkeen käytöllä. Jo pitkään on ounasteltu, että puissa on energiapitoisia haihtuvia aineita. Viimeaikaisilla tutkimuksilla on selvitetty, että keväällä lämpötilan noustesPuuenergian tuottavuusharppaus ”Tukiaiset voidaan lopettaa. ” sa havupuiden rungoista erittyy kuoren läpi hyvin energiapitoisia yhdisteitä. On selvää, että puiden rungoissa tapahtuu syksyllä kemiallisia reaktioita, joilla puu varustautuu pakkasten tuloon, jotta elävä solukko ei jäätyisi. Vastaavasti autoilijat huolehtivat syyläreiden pakkaskestävyydestä hyvin energiapitoisilla aineilla. Näiden aineiden merkitystä itse palamisreaktioissa ei vielä tunneta ja sitä kautta tutkimuksilla voidaan vielä lisätä lämmön saantia ja saada lisäarvoa myös poistamalla savukaasujen pesuvedestä käyttökelpoisia aineksia, esim. hiilidioksidia. Ilahduttavaa on, että Suomessa on patentoitu uudenlainen hakeharvesterin koura, joka nappia painamalla muuttuu harvesterista hakkuriksi. Tällöin voidaan vaikkapa harvennushakkuissa puu hakettaa suoraan harvesterissa olevaan konttiin, eikä tule erillistä välivaihetta haketusta varten. Puu voidaan hakettaa pystyasennossa ja samalla siirtää kouraa seuraavan puun luo. Hake voidaan viedä suoraan polttoon, eikä synny kustannuksia eikä energiatappioita varastoinnissa. Metsien avulla voimme kohottaa työllisyyttä ja samalla parantaa vaihtotasetta. Energiapuun käyttöä ei tarvitse lisätä vaan vähentää, ja siitä huolimatta saadaan energiaa enemmän panostamalla koko ketjun jokaiseen lenkkiin. Maaseudun elinvoimaisuus lisääntyy merkittävästi, kun energian tuotantoa voidaan hajauttaa kannattavasti. Uusia panoksia tarvitaan myös pienten sekä lämpöä että sähköä tuottavien laitosten kehittämiseen. Myös tällä sektorilla suomalaiset pystyvät tuottamaan kilpailukykyisiä laitteistoja. Valtiovallan tukitoimet tulisi suunnata siten, että voidaan ohjata kehitystä nopeasti uudenaikaisen tekniikan hyväksikäyttöön, eikä vanhaa tekniikkaa kannata enää tukea. Puunpolton tukiaiset voidaan lopettaa. Kuntien työllisyyttä, verotuloja ja taloutta voidaan vahvistaa uuden tekniikan ansiosta. Kuntiin kannattaa perustaa paikallisia energiaosuuskuntia, joiden avulla paikallinen metsien hyödyntäminen ja hoito lisääntyy ja kaikki raha jää kuntalaisten käyttöön. Näin yksinkertaisella tavalla voidaan Suomen taloutta kohentaa, etenkin koska uusilla laitteilla on varmasti myös suuret vientimahdollisuudet. JOUKO LAASASENAHO emeritusprofessori TUTKIJALTA
• PILKKEITÄ 28 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 APURAHA PALVELUKSEEN HALUTAAN LUKIJALTA Keitele Group on vakavarainen puutuotealan yksityinen yritys, joka jalostaa korkealaatuisesta suomalaisesta tukkiraaka-aineesta asiakaslähtöistä sahatavaraa ja jatkojalosteita. Keitele Groupin liikevaihto tilikaudella 2016 on n. 200 miljoonaa euroa. Palveluksessamme on yli 400 puualan ammattilaista. Uudet Keiteleellä, Kemijärvellä ja Alajärvellä sijaitsevat tuotantolaitoksemme edustavat alan huippua Euroopassa. Tuotamme vuodessa n. 800 000 m 3 sahatavaraa ja 350 000 m 3 jatkojalosteita. Liiketoimintamme on vahvalla kasvu-uralla. Puunhankintayhtiömme Keitele Forest vastaa sahojemme puuhuollosta. Haemme Kahta hankintaesimiestä sekä korjuuesimiestä Hankintaesimies vastaa toimialueellaan yksityismetsien puun ostosta ja metsäpalveluista sekä korjuusta ja kuljetuksesta. Korjuuesimiehen tehtäviin kuuluvat mm. korjuun suunnitteluja mittaustehtävät, metsänhoitotöiden organisointia sekä kehittämistehtäviä. Tavoitteena on, että korjuuesimiehellä on valmiudet siirtyä myöhemmin hankintaesimiehen tehtäviin. Tarjoamme • Tavoitteellista työtä puunhankinnan parissa • Kehittyvän ja modernin työympäristön • Kilpailukykyisen palkkauksen Odotamme sinulta • Metsäalan koulutusta • Monipuolista työkokemusta, erityisesti asiakaspalvelusta • Aktiivista otetta ja hyviä vuorovaikutustaitoja Avoimet hankintaesimiehen toimialueet ovat: Kuopio – Tuusniemi Pyhäjärvi – Kiuruvesi Korjuuesimiehen toimi sijaitsee Alajärvellä. Pyydämme lähettämään hakemukset sähköpostilla: kari.wuolijoki @keitelegroup.fi 20.11.2016 mennessä. Tiedustelut: metsäpäällikkö Kari Wuolijoki p. 0400 717 292. AGRONOMI Riitta Alestalo kirjoitti asiallisen ja mielenkiintoisen kolumnin metsäpsykologiasta (Metsälehti 19/2016). Metsäpsykologia lienee enimmäkseen ymmärretty siten, että metsä edistää henkistä hyvinvointiamme ja terveyttämme. Ja se todella edistää näitä. Muutamassa minuutissa verenpaine laskee metsässä. Parissakymmenessä minuutissa mieliala kohenee. Tunnissa tarkkaavaisuus paranee. Ja kahdessa tunnissa elimistön puolustuskyky tehostuu. Puusto suodattaa myös ilman epäpuhtauksia. Japanissa lääkärit ovat kuulemma alkaneet kirjoittaa potilaille ”metsäkylpyreseptejä”. Näissä ilmiöissä luomakunnan kruunu ja ympäristöpsykologia olivat keskiössä. Siirrytään puupsykologiaan ja -sosiologiaan. Puut ovat sosiaalisia. Ne huolehtivat toisistaan ja ”lapsistaan”. Metsäammattimiehenä minulle tulee mieleen, kokeeko istututustaimi olevansa orpo. Emopuu, usein niin kutsuttu pluspuu, on kaukana. Siitä on vain kerätty siemenet ja kasvatettu taimi ”kasvatuslaitoksessa” eli taimitarhalla. Puut viestivät keskenään kemiallisilla aineilla ja auttavat vaikeuksiin joutuneita kavereitaan. Esimerkiksi naapuripuut ovat pitäneet hengissä viereistä kantoa antamalla vettä ja ravinteita. Ne eivät varjosta naapuria, vaan kasvattavat oksat toiseen suuntaan. Puut tekevät juuriliitoksia, joilla ne vaihtavat ravinteita ja viestivät keskenään, milloin pudottaa lehdet. Puut oppivat ja muistavat. Ne hoitavat sairaita naapureitaan ja varoittavat toisiaan sienirihmastojen välityksellä sähkösignaaleilla. Afrikan savanneilla kierreakasiat ovat kirahvien ravintoa. Pian syömisen alettua syötävä akasia viestii varoituskaasulla (etyleeni) naapureille kirahvista, ja sitten akasiat alkavat varastoida myrkkyä lehtiinsä. Evoluutiossa kirahvikin on oppinut tämän ja siirtyy suosiolla aterioimaan sadan metrin päähän. Puu pystyy myös tuottamaan houkutusaineita tuhohyönteisten vihollisille. Sitten nämä käyvät tuhohyönteisiä syömään. Saksalainen metsänhoitaja Peter Wohlleben väittää, että puut tuntevat jopa kipua, jos tuholaiset niitä nakertavat. Puut arpeuttavat eli kylestävät haavojaan ja vaurioitaan. Ne lähettävät kuulemma sähköisiä signaaleja loukkaantuessaan. Viestintä puulta puulle tapahtuu osin sienirihmaston välityksellä. Puilla on ”Wood Wide Web” eli verkosto sienien välityksellä. Puiden väitetään jopa ääntelevän. Kun työskentelin metsurina 50 vuotta sitten, ei tullut mieleenkään, että kaadettava puu tuntisi kipua. Suomen elintaso ja materiaalinen hyvinvointi on vieläkin osin puun varassa – kyllä niitä on vain kaadettava, vaikka niillä olisikin tunteet. Puilla ei ole keskushermostoa eläinten tavoin, tuskin edes tikapuuhermostoa, mutta kyllä puillakin on oma ”psykologiansa”. Toki metsäpsykologiaa sivuaisivat myös vaikkapa jatkuvan kasvatuksen saaminen metsälakiin, metsä kirkkona (metsäteologiaa), metsän arvot metsästykselle, marjastamiselle ja sienestykselle, avohakkuut jne. Metsään liittyvät monet tunnearvot kuuluvat metsäpsykologiaan. Mutta nämä olisivat eri epistolan aiheita. Kuitenkin metsäpsykologian käsite tulisi määritellä. Sille on tarvetta. TAPIO KLEN psykologian tohtori, maat. metsät. tohtori Pieksämäki Vielä vähän lisää metsäpsykologiasta ”Puut auttavat kavereitaan.” APURAHA OPINNÄYTETYÖTÄ VARTEN Jouko Tuovolan Säätiö harjoittaa Huittisissa metsätaloutta ja metsäntutkimuksen edistämistä omistamillaan tiloilla. Säätiön tavoitteena on kehittää suomalaista metsätaloutta. Jouko Tuovolan Säätiö ilmoittaa haettavaksi vuonna 2016 myönnettäviä tutkimusapurahoja. Apuraha voidaan myöntää suomalaiseen metsäntutkimukseen kohdistuvaa opinnäytetyötä varten. Apurahaa voi hakea kaikkien kouluasteiden opinnäytetöitä varten. Apuraha on ensisijaisesti tarkoitettu opinnäytetyön kulukorvaukseksi. Vapaamuotoiset hakemukset mahdollisine liitteineen pyydetään toimittamaan 7.12.2016 mennessä osoitteella: Jouko Tuovolan Säätiö, Rutavantie 51, 32610 VAMPULA Lisätietoja: Kalle Vähä-Heikkilä s-posti: kalle.vahaheikkila@gmail.com p.050 342 3369 (iltaisin) Jouko Tuovolan Säätiö 2x50_92mm 17.10.2016 10.55 Sivu 1
• PILKKEITÄ 29 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 MYYDÄÄN OIKAISU Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Ilomantsi, Kuuksenvaara 1,9 ha. Määräala tonttimaaksi Kuuksenvaaran kylässä Kannilantien varressa. Mukava ja rauhallinen sijainti hoidetun latu/lenkkeilyreitin varrella n. 7 km päässä Ilomantsin keskustasta. Aivan vieressä kirkas lampi. Tienhoito ympäri vuoden (liittyminen tiehoitokuntaan), lähellä vakituista asutusta joista sähköliittymä sekä kunnan käyttövesiliittymä läheltä vedettävissä. Rakennuslupa tekn. tston mukaan joko omakotitalolle tai vapaa-ajan asunnolle. 19.000 €. Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta As.rak.paikka ja 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, suurempi 12 ha pääosin metsämaata, kiinteistöllä vanha hirsirunkoinen, lautavuor. asuinrakennus, piharak. sekä varasto. Talossa tupak., kamari, yläkerrassa 2 h, valosähkö aurinkopaneelilla. As.rak.paikan kokonaisrakennusoikeus on 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, Vuokalanjärven rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Voidaan myydä erikseen, tarjouksia otetaan vastaan. Yhteishinta 160.000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Parikkala, Särkisalmi 22,98 ha. V. 2012 valmistunut ok-talo kauniin peltomaiseman keskellä Savikummunsalossa, n. 15 km kuntakeskuksesta. Hyvin hoidetulla piha-alueella as.rakennuksen lisäksi hirsirunk. aitta, jonka päädyssä liiteri, työtiloja navetassa, traktoritalli ja 3 katospaikkaa, lato, maakell. Talossa oh, k, 4 mh, khh/ph, kh, s, varasto, kahdella sivulla terassi, käynti oh:sta, mh:sta sekä khh:sta. Hp. 275.000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Punkaharju, Vuoriniemi 1,3 ha. Maalaispihapiiri, iso omakotitalo, aittaja navettarakennukset, runsaasti varastotiloja, kaunis paikka maaseudun rauhassa Punkaharjun Vuoriniemellä. Tiilivuorattu 2-kerr. ok-kotitalo on rakennettu v. 1977, perusja ylläpitokorjauksia on tehty, mm. maalämpö v. 2010. Pihapiiri on avara, istutuksia ja marjapensaita, peltoalueella lisätilaa kasvimaille tai vaikkapa eläinten laitumeksi, Oh, k, 4 mh, wc, kph/wc, sauna, varastotilaa, kellarikerr. iso aulatila, 1 h, tekn. tila sekä varasto omalla sisäänkäynnillä. 125.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄPALSTA, Kouvola, Jaala 231,1 ha. Huikea metsätila, kokonaispuusto n. 34.000 m 3 eli yli 150 m 3 /ha. Runsaasti hakkuumahdollisuuksia, taimikoita tilalla vain n. 24,5 ha. Kattava ja hyväkuntoinen metsäautotieverkosto. Rajoittuu 3 eri järveen. Tarjoukseen voidaan liittää myös toive kaupanteon ajankohdasta. Hp. 1.200.000 €/tarjous METSÄPALSTA, Kiuruvesi, Tihilänkangas 24,12 ha. Pohjois-Savossa Kiuruvedellä kasvatusmetsistä koostuva metsätila. Puustoa n. 2.148 m 3 . Erinomainen saavutettavuus, tila rajoittuu n. 450 m matkalta Kiuruvesi-Pyhäntä tiehen, tilalla myös hyväkuntoinen metsäautotie. Tilalla sijaitsee Tihilänseudun Jahtimiehet ry:n kota. Hp. 63.000 €/tarjous 20.11.2016 mennessä METSÄPALSTA, Juuka 16,075 ha. Koivenvaaran metsäkiinteistö sijaitsee n. 25 km kaakkoon Juuan taajamasta. Kiinteistörekisterin muk. pa 16,075 ha, todellinen pa noin 20,6 ha. Maanmittauslaitos suorittaa pinta-alakorjauksen. Tuottavaa metsämaata n. 97 %. Kokonaispuusto n. 1.530 m³. Metsistä hieman yli 80 % nuoria kasvatusmetsiä, joissa puustoa tällä hetkellä n. 860 m³. Ylispuustoista taimikkoa n. 2,2 ha, uudistuskypsää metsää n. 1,5 ha. Kaavoittamatonta rantaviivaa n. 800 metriä. UPM Bonvesta-kohde, lisätiedot: www.bonvesta.fi. Hinta 47.500 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Ahvionsaari 50,7 ha. Määräala Kytösaari-nimisestä saarimetsätilasta. Puuston kokonaismäärä on noin 4.350 m 3 , josta tukkipuuta on noin 20 %. Pohjoisosassa on välittömiä harvennushakkuutarpeita. Maapohjat lähes kokonaan kangasmaita. Mahdollisuus ostaa myös koko tila, jossa on osayleiskaavaan merkityt 7 RA-lomarakennuspaikkaa. Mh. 130.000 € METSÄPALSTA, Vaala 87,1 ha. Hyvin saavutettavissa oleva määräala vain 5 km Vaalan kirkonkylältä kaakkoon. Monipuolinen kehitysluokkajakauma, tieyhteys palstalle. Mäntyvaltaisen puuston kokonaismäärä n. 5.800 m³. UPM Bonvesta metsäpalsta. Mh. 118.500 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 27,7 ha. Timolan kiinteistön määräala, josta metsämaata on n. 64 % eli n. 17,5 hehtaaria. Kohteen metsikkökuviot ovat varttuneita tai uudistuskypsiä metsiä, joissa on runsaasti harvennushakkuumahdollisuuksia. Keskipuusto on n. 168 m³/ha ja palstan kokonaispuusto n. 3.100m³. Mainio metsäsijoitus, josta saat tuottoja jo varsin pian! UPM Bonvesta metsäpalsta. Mh. 75.700 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Salla, Kursu 197 ha. Monien mahdollisuuksien metsätila rakennuksineen. Talouskeskuksessa 1954 valmistunut puurakenteinen ok-kotitalo (rintamamiestalo), ent. navettarakennus ja pihasauna. Pihapiiri siistissä kunnossa. Kasvatusvaiheessa ja harvennustarpeessa olevaa metsää metsään.fi-palvelun tietojen mukaan n.10.000 m 3 . Metsäalueet pääosin hyvien tieyhteyksien läheisyydessä. Hp. 159.000 € MÄÄRÄALA, Rovaniemi, Suopajärvi 0,5 ha. Oiva kohde vapaa-ajan kohteeksi erämiehille/ naisille tai vain omaa rauhaa kaipaavalle. Kohteella vanha hirsirakenteinen as.rakennus, navetta sekä purkukunt. Rantasauna. Rakennukset vaativat kunnostusta. Pihapiiri vanhaa peltomaisemaa ja näkymä Suopajärvelle. V. 2013 kaivettua tienpohjaa pääsee kuivalla kelillä pihaan, vaatii sorastuksen jos tiellä enemmän käyttöä. Hyvät metsästys-, ulkoiluja marjastusmaastot. Myös kalastusmahdollisuus. Hp. 30 000 €. Voidaan myydä myös koko tila n. 130 ha, hp. 84.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄTILA, Mynämäki, Kuljuntie 31,3 ha. Taimikkovaltainen metsätila hyvän tieyhteyden päässä. Taimikoista suurin osa hoidettu. Alueella runsas hirvikanta. MAATILA, Mynämäki (Mietoinen), Kuneistentie 35,2 ha. Avo-ojissa olevaa tukikelpoista peltoa 22,5 ha, taimikkovaltaista metsää n. 10 hehtaaria, vaatimaton vanha rakennuskanta. MÄÄRÄALAT, Mynämäki, Alhontie ym. 19.7 ha. Metsää ja viljeltyä peltoa kahtena määräalana, pellot tukioikeuskelpoisia. Yllämainitut kohteet myydään 18.11. klo 16 mennessä jätettyjen tarjousten perusteella. Kirjalliset (sähköposti) tarjoukset joko Turun Seudun OPKiinteistökeskus / Matti Sipilä Nummentie 3, 21270 Nousiainen tai matti.sipila@op.fi Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 Yhteismetsiä koskevan jutun (Metsälehti 19/2016) faktalaatikossa väitettiin virheellisesti, että eniten yhteismetsiä olisi Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Lapissa. Todellisuudessa eniten yhteismetsiä on Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Hämeessä. METSÄHALLITUS aikoo palauttaa metsäpeuroja takaisin niiden alkuperäisille asuinsijoille Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle mittavassa yhteishankkeessa. Ensimmäisessä vaiheessa peuroja siirretään luonnosta ja eläintarhoista palautusalueille rakennettaviin aitauksiin. Lauhavuoren kansallispuiston ja Seitsemisen kansallispuiston tuntumassa sijaitseviin aitauksiin siirretään 10–15 peuraa. Toisessa vaiheessa siirrettyjen peurojen jälkeläisiä vapautetaan luontoon 1,5–2 vuoden ikäisinä. ”Palautusistutusten kohdealueilla ei ole elänyt peuroja yli puoleentoista vuosisataan, joten palautus varmasti herättää paikallisten keskuudessa kysymyksiä. Niihin tullaan vastaamaan”, ylitarkastaja Janne Pitkänen maaja metsätalousministeriöstä toteaa. Metsäpeura kuoli aikanaan sukupuuttoon liiallisen metsästyksen seurauksena. Sodan jälkeen se palasi Kainuuseen itärajan takaa. Siitä kannasta tehtiin onnistunut palautusistutus Suomenselän keskiosiin 30 vuotta sitten. Metsäpeurat takaisin luontoon METSÄKONEVALMISTAJA Ponsse on palkittu Kasvupalkinnolla. Palkinto myönnetään yritykselle, joka tehnyt rohkeita päätöksiä viennin, uusien työpaikkojen ja innovaatioiden edistämisessä ja on poikkeuksellisella tavalla nostanut Suomen taloutta kasvuun. Palkitsemisperusteissa todettiin, että palkinnolla halutaan kunnioittaa yhtiön perustajan Einari Vidgrénin mittavaa elämäntyötä, jota seuraava sukupolvi nyt menestyksekkäästi jatkaa. Kasvupalkinto myönnettiin nyt toista kertaa. Viime vuonna palkinnon sai Metsä Group Äänekosken tehdasinvestoinnista. Ponsse palkittiin METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Veera Honkala (tämä numero) Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154 000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu
• PILKKEITÄ 30 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 NIMITYKSET LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA 60 VUOTTA 15.11. Jaakko Honkaniemi, Metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeen valtuuston jäsen, Urjala 50 VUOTTA 16.11. Ari Meriläinen, Suomen metsäkeskuksen asiakkuuspäällikkö, Rovaniemi (matkoilla) 23.11. Tuomo Raininko, Metsänhoitoyhdistys Karhun valtuuston jäsen, Niinisalo Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi muuttaa viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi WESTAS GROUP Juha Järviö on aloittanut Westas Groupin metsäosaston hankintaesimiehenä alueella 12. Alueeseen kuuluvat Isojoki, Kauhajoki, Karvia, Teuva, Parkano ja Kihniö. Olli Rantanen on nimitetty korjuuja kuljetusesimieheksi. Hän siirtyy tehtävään mhy Lounametsästä. YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Metsänhoitaja Ari Niiranen on nimitetty ympäristöministeriön ylijohtajan viransijaiseksi elokuun loppuun 2021. Viimeksi Niiranen toimi Pohjois-Karjalan ely-keskuksen johtajana. Viran nykyinen haltija, Metsähallituksen luontopalvelujohtajaksi siirtynyt Timo Tanninen, jäi virkavapaalle syyskuun alussa. HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva ISÄNI vei minut 70-luvulla elokuviin katsomaan Dersu Uzalaa, Akira Kurosawan Oscar-palkittua luontodraamaa. Siinä venäläinen tutkimusmatkailija ja kasvillisuuskartoittaja Vladimir Arsenjev seikkailee talven kynnyksellä Itä-Siperian maisemissa majailevan metsämiehen kanssa. Syksyn kellastamista lehtikuusista tulee minulle edelleenkin mieleen juuri Siperian kylmät talviolosuhteet, jossa havupuutkin pudottavat neulasensa talvesta selvitäkseen. Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) kuuluu nimestään huolimatta mäntykasveihin. Siinä missä metsämänty on Suomessa pohjoisin havupuu, on siperianlehtikuusi Venäjällä metsänrajapuu Jäämeren rantamaisemissa ja vuoristoissa. Talvikauden neulasettomuudesta on etua ankarissa tuuli-, lumija tykkyolosuhteissa. Siperianlehtikuusi tulee myös tarvittaessa toimeen pinnallisella juuristollaan ikiroudankin alueilla. Luontaisesti siperianlehtikuusta kasvaa likimain Äänisen aalloilta Siperian läpi Amur-joen maisemiin saakka. Viljelymetsiä löytyy useista Euroopan maista ja Kanadan preerioilta. Merituulisessa Islannissakin puun on ennustettu saavuttavan tulevaisuudessa jopa yli 20 metrin Selviytyvät siperianlehtikuuset Siperianlehtikuusi on nimestään huolimatta mäntykasvi. pituuden. Luontaisilla kasvualueillaan siperianlehtikuusi voi kasvaa reilusti yli 50 metriseksi ja saavuttaa parhaimmillaan lähes tuhannen vuoden iän. Ennen jääkautta siperianlehtikuusi viihtyi Suomessakin luontaisesti. Tätä nykyä viljeltyä lehtikuusta on arvioitu kasvavan maassamme reilusti Helsinkiä suuremmalla pinta-alalla. Tekniseltä laadultaan siperianlehtikuusi on eurooppalaista kaimaansa vähäoksaisempi ja suorarunkoisempi. Lahonkestävä laivapuu Siperianlehtikuusta pidetään suhteellisen lahonkestävänä rakennuspuuna. Vanhoissa puissa lahonkestävän sydänpuun osuus onkin suuri. Puu on kuitenkin altis lahoamaan juurikääpäsienen esiintymisalueilla. Lisäksi taimet maistuvat hirvelle, myyrille ja tukkimiehentäille. Sahatavara saattaa paikoin myös vääntyillä puutteellisesta kuivatuksesta tai sahapuun vaihtelevasta laadusta riippuen. Siperianlehtikuusta on käytetty ilman kyllästystäkin vaativissa kosteissa olosuhteissa kuten laitureissa, veneenrakennuksessa, kaivosja ratapölkyissä sekä puhelinpylväissä. Siperianlehtikuusella on päällystetty myös pyöräilyvelodromeja. Kuuluisa Raivolan lehtikuusikko perustettiin 1700-luvulla naapurimaamme laivanrakennussuunnitelmia varten. Siemenistä kylvetyt puut eivät kuitenkaan ehtineet varttua riittävän nopeasti laivaston tarpeisiin, ennen kuin rauta korvasi puun rakennusmateriaalina. Siperianlehtikuusesta on sen sijaan Englannissa työstetty viime vuosituhannen vaihteessa maailman suurimmaksi mainostettu puurakenteinen purjelaiva, Southamptonin Tenacious. Laiva on 65 metriä pitkä ja rakennettu yli 200-vuotiaista siperianlehtikuusista. ”Siperianlehtikuusta kasvaa Äänisen aalloilta Amur-joen maisemiin.” Ministeri Olli Rehn kertoi lähitulevaisuudessa eduskunnalle annetavasta energiaja ilmastopoliittisesta selonteosta. Siitä lähtien olen pohtinut visaista kysymystä poliittisten päätösten seuraamuksista yritysten, mutta myös metsänomistajien kannalta. Suomi nimittäin yrittää ilmastosyistä hangoittelemaan kivihiilestä kokonaan eroon seuraavien vajaan viidentoista vuoden aikana. Kivihiilen osuus lämmön ja sähkön tuotannosta on jo nykyisin häviävän pieni joten sen korvaaminen uusiutuvilla energiamuodoilla ei olisi hirveän vaikeaa. Vaikeus tulee siitä, että valtio saattaa joutua korvausvastuuseen, jos kivihiilen käyttö kielletään lailla ja sitä käyttävät energiayhtiöt kärsivät taloudellisesti. Suomen perustuslaki nimittäin takaa vahvan omaisuudensuojan sekä yrityksille että kansalaisille. ??? Visainen kysymys Komissio puolestaan asettaa jäsenmaille uusiutuvan energian tavoitteet, jotka perustuvat sangen monimutkaiseen ja osittäin läpinäkymättömään laskentamalliin ja johon sisältyy myös harkinnanvarainen poliittistaloudellinen ”korjauskerroin”. Suomen osalta laskentamalli sisältää ansan, jonka takia metsäperäisen biomassan käyttöä voidaan joutua rajoittamaan. Mallin olemusta selvitettäessä on käynyt ilmi, että se on alunperin tehty maatalouden hiilinieluvaikutusten laskentaan. Lisäksi Suomen osalta laskelmissa on käytetty vanhentuneita metsävaratietoja. Näistä lähtökohdista on päädytty siihen että komission malli antaa Suomen metsien hiilinieluksi erittäin merkittävästi pienemmät lukemat kuin Luonnonvarakeskuksen laskelmat tavoitevuonna 2050. ??? Kaikeksi onneksi komission mallin harhaisuus on nyt tunnistettu. Toinen hyvä juttu on se, ettei Suomi suinkaan ole yksin tässä asiassa, vaan monet muutkin jäsenmaat ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä. Toiveita on että laskentamallien käyttöön saadaan tolkkua, jottei komission ilmastopolitiikkaa tehdä tuulesta temmattujen laskelmien pohjalta. Sitä kuitenkin olen miettinyt, millä mekanismeilla Suomessa voitaisiin vähentää metsänomistajien puunmyyntiä, jos metsien käytölle asetettaisiin ilmastosyiden takia rajoituksia ja kuinka metsäteollisuutta voitaisiin estää ostamasta puuta. Äkkipäätään näyttäisi siltä, että veronmaksajille lankeaisi lasku korvausten muodossa. Korvauksia maksettaisiin joko metsänomistajille ja teollisuudelle liiketoiminnan rajoittamisesta tai komissiolle hiilinielutavoitteiden saavuttamattomuudesta. Toivottavasti olen väärässä.
• PILKKEITÄ 31 10. MARRASKUUTA 2016 u NRO 21 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Mikä se hiilinielu on? ? Linnut valmistautuvat talveen ? Vanhojen karttojen kertomaa ? Ajourissa ei pidä nuukailla ? Tyvitervas on ikävä vieras ? Näin ennakkoraivaat Seuraava Metsälehti ilmestyy 24. marraskuuta. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 21 METSÄRISTIKKO 6, RATKAISU H an nu Es ko ne n Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 26.11. osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 21”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 18 on arvottu seuraaville kolmelle: Kari Aalto, Iso-Evo, Hannu Peurala, Sastamala ja Eija Tuisku, Alavus as. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen.
• Metsä Groupin mobiilisovelluksessa metsäsuunnitelmasi on aina mukanasi – jopa keskellä metsää! Sovelluksen avulla suunnistat haluamallesi kuviolle tarkastamaan kiireelliset hakkuut ja metsänhoitotyöt. Valmistelet metsänhoitotyön tai puukaupan tarjouspyynnön oman metsäsi siimeksessä tai omalla kotisohvallasi. Voit selata ja päivittää kuviotietoja ja toimenpide-ehdotuksia, lisätä suunnitelmaan muistiinpanoja ja valokuvia paikan päältä sekä kuitata toimenpiteitä tehdyksi. Metsäverkon mobiilisovellus on omistajajäsenillemme maksuton. Tutustu Metsäverkkoon osoitteessa: www.metsaverkko.fi ja lataa Metsäverkon mobiilisovellus älypuhelimeesi sovelluskaupasta. METSÄVERKON MOBIILISOVELLUS – METSÄSI TIEDOT AINA MUKANASI METSÄ GROUP. METSÄOMAISUUTESI HOITAJA.