• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 22. MARRASKUUTA 2018 • NRO 21 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI UUTISET Metsät uudistettu laadukkaasti ›› 2–3 Voittoisa puinen pakkausmateriaali ›› 4–5 Metsämiesten säätiö jakaa lisää apurahaa ›› 6 Uudistusvelvoite yllättänyt Lapissa ›› 7 METSÄSTÄ Omatoiminen tiekunta säästää ›› 14–15 Puuntuottaja nimimerkillä ja ilman ›› 18–19 Isomman miehen turvahousut ›› 22 Hylätty kaivo voi koitua turmioksi ›› 23 PILKKEITÄ Savolaishirvelle ilmestyi peruukki ›› 24 Sääolot verottivat puiden kasvua ›› 26 Arto Paasilinna antoi metsäväelle huutia ›› 27 VUOTTA Selvitimme, ketkä ovat metsäalan nousukauden voittajia. Miten ovat pärjänneet Vesa Haajamo ja muut metsänomistajat? Sivut 9–11 H an nu H ut tu Kuka hyötyi, kuka ei? CS-501SXH Luokkansa kevein saha ammattilaiselle, lämpökahvoilla: 50,2cm 3 -2,57kW / 3,50hv 4,9kg Suositushinta 739€ 659 € Hinta voimassa 30.11.2018 asti TARJOUS Säästä 80€ www.echo.fi
• 22.11.2018 / AJASSA 2 LYHYET UUTISET Metsäkeskuksen laajan selvityksen mukaan metsät on viime vuosina uudistettu laadukkaasti. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva S uomen metsäkeskus on tarkastanut uudistamisen laatua 1 362 eri puolilla maata sijaitsevalla hakkuualalla, joiden päätehakkuusta tehtiin metsänkäyttöilmoitus vuonna 2015. Metsänkäyttöilmoitus on voimassa kolme vuotta, joten tarkastettujen kohteiden hakkuiden ajankohta vaihtelee. ”Tarvittavat uudistamistoimet on lain mukaan tehtävä kolmen vuoden kuluessa hakkuusta. Osalla tarkastetuista alueista ei määräaika siis vielä ole umpeutunut”, kertoo Metsäkeskuksen läntisen alueen rahoitusja tarkastuspäällikkö Ari Nikkola . Tarkastuksissa uudistamistöiden laatu on arvioitu luokin ”hyvä”, ”huomautettavaa” ja ”virheellinen”. Metsänviljelyssä hyviksi luokitellaan kohteet, joissa on kasvatuskelpoisia taimia metsänhoitosuositusten mukainen määrä. Luontainen uudistaminen määriteltiin hyväksi, kun hakkuualalle oli riittävästi kelvollisia siemenpuita ja maa muokattu. Kolme neljästä l aadultaan hyvää Metsänuudistaminen arvioitiin hyvin tehdyksi kolmella neljästä tarkastetusta kohteesta. Suuralueittaisella Itä–länsija pohjoinen–etelä-jaolla uudistamisen laadussa ei ollut sanottavia eroja. Maakunnittaiset erot sen sijaan olivat melkoisia. Parasta jälkeä on tehty Etelä-Karjalassa, missä yli 90 prosenttia tarkastetuista uudistamisista todettiin hyviksi. Kolmen kärkeen kohosivat myös Etelä-Pohjanmaa ja Uusimaa, joissa neljä viidestä uudistusalasta todettiin laadukkaasti hoidetuksi. Kehnoimmalta metsänuudistaminen näyttää Keski-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Niissä vain vähän yli puolet tarkastetuista hakkuualoista on uudistettu moitteettomasti. ”Uudistamisen laatua on alentanut muun muassa se, että metsänkäyttöilmoituksen mukainen metsänviljely on osalla kohteista jäänyt tekemättä”, kertoo metsäneuvoja Auno Jylhä Metsäkeskuksen Kaustisten toimipisteestä. Hänen arvauksensa mukaan laiminlyönnit johtuisivat siitä, että Keski-Pohjanmaalla itsenäiset sahat ostavat yleisesti päätehakkuuleimikoita suoraan metsänomistajilta. Tieto tarvittavista uudistamistoimista ei aina kulje esimerkiksi metsänhoitoyhdistykselle, ja ne jäävät tekemättä. ”Tällaisissa tapauksissa olemme yhteydessä metsänomistajiin ja pyrimme saamaan uudistamistoimet käyntiin, kun kolme vuotta hakkuusta on kulunut”, Jylhä kertoo. Viljelykohteet laadukkaassa kunnossa Metsänviljely todettiin selvästi laadukkaammaksi kuin luontainen uudistaminen. Neljä viidestä viljellen uudistetusta hakkuualasta lukeutui tarkastuksessa luokkaan hyvä, mikä tarkoittaa, että taimia on istutettu riittävä määrä ja muokkaus on tehty asianmukaisesti. Luontaisesti uudistettavilla hakkuualoilla uudistamistoimet oli tehty asianmukaisesti alle puolella Metsäkeskuksen tarkastamista kohteista. Uudistamisen taso yllätti iloisesti Hoitotöiden omavalvontaa älypuhelimella Suomen metsäkeskuksen uusi Laatumetsä-mobiilisovellus helpottaa metsänhoitotöiden laadun omavalvontaa. Valvonta auttaa parantamaan töiden laatua ja luo hyvät edellytykset metsien kasvulle, Metsäkeskuksesta kerrotaan. Laatumetsä-sovellus on maksuton. Sen avulla työkohteilta voi tallentaa esimerkiksi puuston kasvutiheyttä, poistumaa, läpimittaa ja ikää koskevia tietoja. Tallennettujen tietojen avulla voi päivittää Metsään.fi-palvelussa olevia metsävaratietoja. Stora Enso lomauttaa tarvittaessa Stora Enso varautuu sahatavaramarkkinoiden ylitarjontaan. Yhtiön kolmea Suomen sahaa – Honkalahden ja Uimaharjun mäntysahoja ja Kiteen kuusisahaa – koskevat yt-neuvottelut saatiin viime viikolla päätökseen. Lopputulema oli, että tarvittaessa sahojen koko henkilöstö lomautetaan korkeintaan 90 päivän ajaksi ensi vuoden huhtikuun loppuun mennessä. Mahdollisten lomautusten tarkoitus on saattaa sahojen tuotanto markkinakysyntää vastaavalle tasolle. Rinne kääntäisi hoitamattomat metsät hiilinieluiksi Metsillä on keskeinen rooli Suomen ilmastopolitiikassa, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvioi. Suomessa on Rinteen mukaan miljoona hehtaaria maata, josta voidaan nopeasti saada vahvistuvan hiilinielun perusta. ”Kun tuomme nyt noin 750 000 hehtaaria hoitamatonta metsämaata hyvän metsähoidon piiriin ja kun metsitämme lähes 200 000 hehtaaria käyttämätöntä peltomaata, voimme vahvistaa hiilinielua ja samalla mahdollistaa osaltaan olemassa olevien ja uusien metsäteollisuushankkeiden raaka-ainesaantia”, Rinne totesi. Monimuotoisuuskartat Paikkatietoikkunaan Maanmittauslaitoksen ylläpitämään Paikkatietoikkuna-palveluun on lisätty uusia, metsien monimuotoisuusarvoja kuvaavaa karttatasoja. Suomen ympäristökeskuksen tuottamilta kartoilta näkyy muun muassa valitun alueen lahopuupotentiaali, punaisen listan metsälajihavainnot ja kytkeytyvyys metsälain tärkeisiin elinympäristöihin. Ruotsalainen suursahuri myyntiin kanadalaisyhtiölle Kanadalainen metsäjätti Canfor on ostanut 70 prosenttia Ruotsin suurimman yksityisen sahayrityksen Vida Ab:n osakkeista. Kauppa on määrä saada päätökseen ensi vuoden alkupuoliskolla. Vähemmistö Vidan osakkeista jää yhtiön nykyisille omistajille, joista konsernijohtaja Santhe Dahl ja konsernin varajohtaja Måns Johansson ovat suurimmat. Heille on kaupassa taattu myös paikka Vidan hallituksessa omistajavaihdoksen jälkeen.
• 3 AJASSA / 22.11.2018 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Yht. kpl hyvät, % Etelä-Karjala 68 91 Etelä-Pohjanmaa 114 81 Etelä-Savo 125 78 Kainuu 47 72 Kanta-Häme 48 73 Keski-Pohjanmaa 28 54 Keski-Suomi 115 78 Kymenlaakso 50 68 Lappi 78 75 Pirkanmaa 70 77 Pohjanmaa 50 70 Pohjois-Karjala 81 73 Pohjois-Pohjanmaa 84 79 Pohjois-Savo 114 72 Päijät-Häme 71 75 Satakunta 100 72 Uusimaa 47 81 Varsinais-Suomi 72 54 Yhteensä 1 362 75 Lähde: Suomen metsäkeskus 2018 Uudistamisen taso yllätti iloisesti Neljä viidestä metsänviljelystä on viime vuosina tehty laadukkaasti. Hakkuualalle on eteläisessä Suomessa synnyttävä vähintään kymmenessä vuodessa kelvollinen taimikko. Pohjois-Suomessa taimikon perustamiseen on 20–25 vuotta aikaa. Sitä ennen Metsäkeskus voi neuvotella metsänomistajan kanssa tarvitta vien uudistamistoimien tekemisestä. ”Jatkossa alemme käyttää satelliittikuvia uudistamisen valvonnassa. Silloin pystymme paikantamaan hakatut aukot ja myös voimakkaat harvennukset, joten voimme valvoa, että hakkuista tehdään metsänkäyttöilmoitukset”, Nikkola kertoo. Nikkolan mukaan Metsäkeskuksen käyttöön tulevan satelliittikuva-aineiston perusteella ei kyetä toteamaan, onko hakkuuala muokattu tai istutettu. Etelä-Karjalassa uudistetaan huolellisimmin Uudistamistöiden laatu maakunnittain Männyn kylvöalat 82?% Istutusalat 81?% Luontaisen uudistamisen alat 46?% Lähde: Suomen metsäkeskus 2018 Viljely laadukasta Hyvien alojen osuus VALTTERI SKYTTÄ Hirvenmetsästäjät saavat vielä paukutella pyssyjään monin paikoin kantatavoitteiden saavuttamiseksi tällä jahtikaudella. Tämän hetkisten kaatomäärien perusteella hirvikanta on jäämässä tavoitteita suuremmaksi muun muassa paikoin Jyväskylän pohjoispuolella, Tampereen pohjoisja itäpuolelle sekä Kaakkois-Suomen rannikkoseudulla. Jyväskylän pohjoispuolelle jäisi tämän hetken kaatojen perusteella paikoin noin neljä hirveä tuhatta hehtaaria kohden, kun kantatavoite on 2,5–3 hirveä tuhannella hehtaarilla. Jahtitilanne käy ilmi Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen julkaisemasta hirvikannan reaaliaikaisesta verotusennusteesta. Ennuste arvioi jahdin etenemistä Suomen 59 hirvitalousalueella, ja auttaa metsästäjiä päättämään kaatolupien käytöstä metsästyksen loppusuoralla. Ennusteen perusteella kaatolupia olisi syytä käyttää vielä myös Porin pohjoispuolella, Hämeenlinnan länsipuolella, Itä-Uudellamaalla ja paikoin Turun seudulla. Hirvitiheys näyttää jäävän suureksi myös Pohjois-Suomessa, etenkin Inarissa, mutta Lapin alueella havaintojen kattavuus ennustepalvelussa on heikoin. Kantavoitteissa eroa Tasaisin tilanne jahtitavoitteiden suhteen on Itä-Suomessa. Kantatavoitteissa on tosin eri puolilla Suomea isoja eroja, joten vaikka jahdin tulos vastaisikin tavoitetta, metsänomistajat ovat muun muassa Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa ilmaisseet hirvimäärän jäävän silti yhä liian suureksi metsävahinkoihin nähden. Hirviä on saatu tänä syksynä saaliksi samanlaisessa tahdissa kuin vuosi sitten. Tähän mennessä hirviä on kaadettu ennakkotiedon mukaan noin 45 000. Viime metsästyskaudella kaadettiin yli 56 000 hirveä, mikä oli 6 000 hirveä enemmän kuin aiempana vuonna. Kaatomäärän noususta huolimatta hirvimäärä oli viime vuoden jahdin jälkeen 76 500–101 000 hirveä, kun tavoite talvikannalle oli 65 000– 89 000 hirveä. Ennuste: www.riistahavainnot.fi Hirvijahdissa riittää vielä tekemistä Verotusennuste lupaa hyvää monille alueille, mutta kantatavoitteiden saavuttaminen vaatii vielä lisää kaatoja. JUSSI COLLIN Tuoreimmat metsävaratiedot Suomen metsistä on julkaistu Luonnonvarakeskuksen tilastopalvelussa. Tarjolla on 27 erilaista tilastoa metsien kasvusta, puuston tilavuudesta, ikäluokista, metsänhoidon laadusta ja metsätuhoista. Puuston tilavuus on metsäja kitumaalla uusien tietojen mukaan 2 473 miljoonaa kuutiota, mikä on liki 120 miljoonaa kuutiota enemmän kuin edellisessä inventoinnissa (VMI 11. vuosilta 2009–2013). Puustosta puutuotannon maalla oli edelleen 90 prosenttia. Keskitilavuus oli 118 kuutiota hehtaarilla. Etelä-Suomessa hehtaarikohtainen keskitilavuus on 143 ja Pohjois-Suomessa 87 kuutiometriä. ”Kanta-Hämeessä on suurin puuston keskitilavuus, 173 kuutiometriä hehtaarilla. Pienin keskitilavuus on Lapissa, 75 kuutiometriä hehtaarilta", johtava tutkija Kari T. Korhonen Lukesta kertoo. Puuston vuotuinen kasvu on noussut 107 miljoonaan kuutioon, kun se edellisessä inventoinnissa oli 105,5 miljoonaa kuutiota. Kasvusta 72 prosenttia sijoittuu Etelä-Suomeen ja 28 prosenttia Pohjois-Suomeen. Männyn kasvu kohosi 49,3 miljoonaan kuutioon vuodessa, kuusen 33,4 miljoonaan kuutioon ja koivun 20,3 miljoonaan kuutioon. Muiden lehtipuiden kasvu sen sijaan laski neljään miljoonaan kuutioon. Kuolleen puuston keskitilavuus oli pysynyt ennallaan. Sitä oli hehtaarilla 5,7 kuutiota. Hämäläishehtaarilla on eniten puuta Hirvisaalistilanne nyt ja samaan aikaan aiempina vuosina ? ? 2016 42515 ? ? 2017 45235 ? ? 2018 44924 Lähde: Luke
• 22.11.2018 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuva E rehdyttävästi muovia muistuttava, mutta puupohjainen pakkausmateriaali käy taistoon alati kasvavaa muovisaastetta vastaan. Yritys keksinnön takana on kotimainen Welmu International Oy. "Tämä on puusta tehtyä muovia, jonka pääraaka-aineena on FSC-sertifioitu havusellu. Woodly-nimeä kantava materiaali on läpinäkyvää, muovia kirkkaampaa ja pintatuntumaltaan muovia arvokkaampaa, pehmeämpää", esittelee Welmu Internationalin toimitusjohtaja Jaakko Kaminen . Vuonna 2011 perustettu yhtiö on kehittänyt tuotetta tiiviissä yhteistyössä teknologiakumppaninsa VTT:n sekä teollisten kumppaneidensa Raniplastin ja Pyroll Oy:n kanssa. Alun alkaen ratkaisutoimisto Seedin toimitusjohtaja Marko Parkkisen ideasta lähtenyt kehitysprojekti on pitkällä. Ensimmäinen koepakkaus on valmistettu Järvikylän yrteille. Tuoteyhteistyöyrityksiä on liuta, mutta muita Kaminen ei vielä halua paljastaa. "Perinteisen öljypohjaisen muovin tuotannon ja kysynnän on ennustettu kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Meidän missio on viedä pakkausja muoviteollisuutta kohti ekologisempaa tulevaisuutta", Kaminen kertoo. Uuden ajan Woodly-pakkausmateriaali toi voiton Uusi puu -kilpailussa. Kolmannen kerran järjestetyssä kilpailussa etsittiin puuta hyödyntäviä ratkaisuja vastaamaan maailmanlaajuisiin ongelmiin. Ensi vuonna kauppoihin Muovinkaltainen puupakkaus syntyy hyödyntäen olemassa olevaa muovinjaMuovipakkauksia puusta Havusellusta valmistettu läpinäkyvä pakkausmateriaali haastaa muovin. Welmu Internationalin toimitusjohtaja Jaakko Kaminen kertoo, että heidän puusta valmistettavalle muoville on kiinnostusta maailmanlaajuisesti. Materiaalista valmistettu ensimmäien koetuote on Järvikylän yrttipakkaus. AJANKOHTAINEN ENSIN HYVÄT uutiset: metsä on kevään eduskuntavaaleissa vahvemmin esillä kuin koskaan aikaisemmin. Sitten ne huonommat: se ei tarkoita, että edessä olisi asiallinen ja tasapuolisuuteen pyrkivä keskustelu. Valtakunnan päälehti antaa esimakua. Tässä tulevan vaalikoneen pari väitettä, joihin lukijat ja ehdokkaat voivat ottaa kantaa. "Tutkijoiden mukaan metsiä pitää lisätä maapallolla, jotta ilmaston lämpenemistä saataisiin rajoitettua. Suomen metsästrategian tavoite on lisätä hakkuita. Mielestäni Suomen pitää vähentää hakkuita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi." "Viime aikoina biopolttoaineiden päästövähennyksiä on kyseenalaistettu, yhtenä syynä lisääntyvä metsien raivaaminen. Suomen tulisi luopua biopolttoaineiden edistämisestä." Johdattelujen jälkeen varmasti ei jää epäselväksi, mikä lehden mielestä on oikea vastaus. EERO SALA Vastauksetkin valmiiksi annettu "Tarkkaa katkontaa kuitufirman leimikolta." AUKKOHARVENTAJA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Lukijakuva PUUMARKKINOILLA eletään parhaillaan suhdannehuippua. Kauppaa on käyty vilkkaasti, ja hinnat ovat nousseet. Syyskuun puukauppatilastossa nyt myös kuitupuun hinta oli viitisen prosenttia viime vuoden keskimääräistä tasoa ylempänä. Luonnonvarakeskus ennustaa, että kantorahatuloa kertyy tänä vuonna yli kaksi miljardia euroa. Hehtaaria kohti laskettu liiketulos päätynee keskimäärin 155 euroon, mikä on pitkästä aikaa hyvä tulos. Ensi vuonna vauhti todennäköisesti hidastuu. Kantohinnat tai puun ostomäärät eivät enää juurikaan kasva, mutta ei niiden toisaalta ennusteta oleellisesti laskevan. MÄNTYKUITUPUU JATKAA puukaupan ykkösartikkelina, mitä se on ollut yli kymmenen vuotta. Puunjalostukseen on jo pitkään tarvittu kuitupuuta enemmän kuin tukia. Tällä vuosikymmenellä ero ostomäärissä on kasvanut erityisen isoksi juuri mäntykuidun ansiosta. Viime vuonna teollisuuden käyttämästä 62 miljoonasta kuutiometristä mäntykuitua oli 17 miljoonaa kuutiometriä. Syyskuussa se kattoi metsäteollisuuden kotimaan ostoista reilun neljänneksen. Männyn suosiota selittää pitkäkuituisen sellun hyvä menekki. Vaikka havuselluloosan tuotanto on meillä ja muualla lisääntynyt paljon, varsinkin Kiinan kasvava kysyntä on imenyt lisätonnit vaivatta. Kesästä lähtien pitkäkuituisen sellun hinta on Kiinassa ollut laskusuunnassa, mikä ennakoi ainakin lyhytaikaista vauhdin tasaantumista. Mäntykuidun hyvä suhdanne kuitenkin jatkuu. Toistaiseksi rakenteilla ei ole uusia havuselluloosaa valmistavia tehtaita, mutta sellua tarvitaan entistä enemmän pakkausten ja pehmopaperien valmistukseen. KUN KUITUPUUN kysyntä on parantunut, metsänomistajat ovat vihdoin päässeet myös purkamaan ensiharvennusrästejä. Metsien inventointitiedoista näkyy, että rästit ovat alkaneet vähentyä suurin piirtein samaan aikaan, kun metsäteollisuuden puunkäyttö lähti pari vuotta sitten kasvuun. Harvennusta kaipaavia nuoria metsiä on paljon helpompi panna kuntoon, kun kuitupuulla on hyvä menekki. Mäntykuidun vuosikymmen
• 5 AJASSA / 22.11.2018 FAKTA HANNU JAUHIAINEN Kirjoittaja on metsänomistaja ja vapaa toimittaja. KOLUMNI Ovatko metsätiesi kunnossa? Uusi kysymys: Onko metsässäsi ollut myyrätuhoja? Gallup Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. 72% Kyllä KESKUSTELU METSIEN ERI kasvatusmenetelmistä on taas käynyt kiivaana. Avohakkuita on vaadittu lopetettavaksi valtion mailla oikein kansalaisaloitteen voimin. Tilalle on tarjottu jatkuvaa kasvatusta, jonka väitetään olevan jopa taloudellisesti kannattavampaa kuin nykymetsätalous. Olen seurannut jatkuvan kasvatuksen nimellä esitettävän metsänhoitomallin kehitystä aina sen syntyvaiheista eli 80-luvun puolivälistä saakka. Alusta alkaen systeemin puuhamiehille oli selvää, että menetelmä on parempi kuin tasaikäisrakenteinen metsänkasvatus. Sittemmin tueksi on viritelty erilaisia tutkimuksia. Kuvaavaa niille on, että ne perustuvat erittäin lyhytaikaisiin kasvatuskokeisiin, tehtyihin hakkuisiin tai tietokonesimulaatioihin. Pitkäaikaisia kenttäkokeita ei ole, ei ainakaan sellaisia, jotka todistaisivat väitetyt taloudelliset edut. MEILLÄ ON TOKI KÄYTÄNNÖN metsätaloudesta hyvinkin pitkältä ajalta kokemuksia, mitä siitä seuraa, kun metsästä korjataan suurimmat puut pois. Koko 70ja 80 luku ja vielä myöhemminkin Pohjois-Suomessa uudistettiin näitä harsintahakkuin pilattuja metsiä. Joukossa oli toki jonkin verran luontaisia kuusikoitakin. Jatkuvan kasvatuksen ongelma on etenkin Pohjois-Suomessa se, että paksukunttainen maa ei taimetu. Kaadetun puun tilalle ei synny uusia puita. Vanhoista metsiköistä saattaa vielä löytää kirveellä hakatun puun kannon, jonka ympärillä on pieni aukko, eikä uutta puuta ei ole sadassakaan vuodessa kasvanut tilalle. Juuri tämän uudistumisongelman vuoksi Lapissa otettiin käyttöön järeät metsänuudistamismenetelmät ja maanmuokkauksena auraus. Tuloksena on todella hyvin kasvavia nuoria mäntyvaltaisia sekametsiä, jossa kasvu voi olla 5–10 kuutiometriä hehtaarilla vuodessa. Uudistamisen lähtökohtana oli usein vajaatuottoinen metsä, harsintametsä tai luonnonkuusikko, jossa oli puuta 40–80 kuutiometriä hehtaarilla. Uusi metsä kasvaa optimivaiheessa noin 10 vuodessa sen, mitä uudistusalalla oli puuta edellisessä päätehakkuussa. AVOHAKKUUKIELLON VAATIMINEN valtion maille etenkin ilmastosyistä osoittaa vähäistä metsäluonnon tuntemusta. Pikemminkin avohakkuita pitäisi lisätä, ja loputkin vajaatuottoiset metsiköt pitäisi muuttaa runsaasti puuta tuottaviksi ja hiiltä sitoviksi nuoriksi metsiksi. Kun metsien käyttöä tarkastellaan vähänkään pidemmällä aikavälillä, tulevat nykymetsätalouden edut selkeästi esille. Mitä tulee jatkuvaan kasvatukseen, niin itse kukin metsänomistaja voi sitä harrastaa omien tarpeidensa mukaan. Toki alkuunhan tilanne voi näyttää hyvältä. Missä tahansa metsässä tehty, suuriin puihin kohdistuva harvennus tuottaa enemmän tukkipuuta kuin alaharvennus. Miten sitten käy seuraavassa hakkuussa tai sitä seuraavassa, sitä voimme vain arvailla. Kasvaako harvoista alikasvospuista koskaan tukkipuita tai mikä on tukin tuotos ylipäätään? Pihapiirissä tai muissa maisemakohteissa tai mustikkametsissä menetelmää voi toki soveltaa, kun taloudellisesta tuotoksesta ei tarvitse välittää. Jatkuvaa harhautusta WOODLY-PAKKAUSMATERIAALI ? ? Käytetään korvaamaan muovia pakkausteollisuudessa. ? ? Pääraaka-aine kemiallisesti muokattu havusellu. ? ? Valmistetaan samoilla teknologioilla ja prosesseilla kuin muovia. ? ? Kierrätettävä. Poltettaessa vapautuu 70 prosenttia muovia vähemmän hiilidioksidia. Se pp o Sa m ul i lostusteknologiaa. Miten havusellu taipuu muoviteollisuuden raaka-aineeksi, on yrityssalaisuus. Kumppani, jonka kanssa sellua muokataan, ei ole suomalainen. Tästä johtuen tuotteeseen käytettävä puu ei tule kotimaasta. Pakkausmateriaalin raaka-aineista 40– 60 prosenttia on uusituvia. "Pyrkimyksenä on, että materiaali tulee olemaan kokonaan biopohjaisista raaka-aineista. Tämä onnistuu jo olemassa olevalla tuotantoteknologialla, mutta on vielä niin kallista, että se hankaloittaisi kaupallistamista", Kaminen kertoo. Nykyisellä puuosuudella raaka-ainekustannus on pari kertaa perinteistä muovia kalliimpaa. Materiaalista voidaan valmistaa kartongin ja paperin päällysteitä, kovempia ruiskupuristettuja tuotteita sekä kalvotuotteita. Tuotekehitys jatkuu. "Tavoite on, että ensi vuonna saisimme kaupallisen tuotteen markkinoille kuluttajien saataville. Järvikylän yrttipakkaus voi hyvinkin olla ensimmäinen tuote", Kaminen sanoo. ”Onko männikön pystykarsinta enää kannattavaa? Eläkeläisellä on aikaa karsia ja liikkua luonnossa.” PEKKA PUUNTUOTTAJA ”On tainnut siitä hohto haihtua. Ei kukaan ostaja ole reagoinut saati kysynyt pystykarsituista. Omaksi liikunnakseen ja ilokseen, niin mikäpä siinä. Itse en enää karsi.” MEHTÄUKKO ”Pystykarsintaa tein parikymmentä hehtaaria viime vuosituhannella, silloin aika ja niskanikin salli. En ole vielä myymään päässyt, todistus on jossain mapissa odottamassa. Kyllä kymppi vähintään motille olisi saatava lisähintaa.” METSÄKUPSA ”Myynnissä olevassa päätehakkuuleimikossa on noita pystykarsittuja petäjiä 2 500. Todistuksetkin löytyvät… Pystykarsintalisää tuli lopulta luokkaa 5 euroa/kiintokuutiometri. Runkohinta, kaikille mäntykuutioille. Piti erikseen mainita tuo pystykarsinta." ANTON CHIGURH ”Hyvä että edes joku joskus saa lisähintaa pystykarsinnalla. Tuo 5 €, vaikka se tulisi koko rungon kuutioille, tuntuu kuitenkin huonolta hinnanlisältä, kun ottaa huomioon, että kyse on melkoisen isosta ja vielä vuosikymmeniä sitten tehdystä työstä.” KORPITUVAN TANELI ”Ei ole iso ylpeyden aihe pystykarsinta Suomessa. Piirimetsälautakunnassa oli 70-luvulla pitäjittäin pystykarsintakortisto, jossa oli omistajittain tiedot kohteista. Viraston jonkin muuton yhteydessä kortisto sitten hävitettiin, olisiko pitänyt olla digitaalinen tai peräti pilvessä, mutta iso vahinko tuo oli.” TAVIOKUURNA ”Sen lisäksi, että pystykarsinta on aikalailla työlästä hommaa, se on tehtävä huolella. Lisäksi niitä pitäisi olla niin paljon, että sahalla voidaan sahata karsitut pöllit omana eränään, koska paras tulos tulee siinä, että puut sahataan sellaisin asettein, jotka lasketaan karsintaläpimittojen perusteella.” JÄTKÄ ”Karsin viimeisen kerran juurikin työttömänä, kun kemeratuki oli viimeistä vuotta. Varmaan 20 hehtaaria tullut karsittua yli 30 vuoden aikana. Ilman tukea en koe kannattavaksi koko touhua. Niin ja en ole vielä päässyt myymään noita puita.” PIHKATAPPI Verkkokeskustelu: Vieläkö kannattaa pystykarsia?
• 22.11.2018 / AJASSA 6 TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuva M arraskuun puolivälissä seitsemänkymppisiä juhlinut Metsämiesten säätiö nostaa apurahojen määrää satatuhatta euroa. Ensi vuodelle on luvassa kaikkiaan 1,6 miljoonaa euroa. Jaossa olevan rahapotin kasvusta saa osin kiittää hyvää suunnitelmallista metsienhoitoa. Säätiön metsiin tänä vuonna laaditut kasvuja hakkuulaskelmat näyttävät tukkipuun hakkuumahdollisuuksien kasvaneen. "Haluamme kanavoida lisätuoton. Jaamme yhteistä hyvää vähän enemmän kuin aikaisemmin", kertoo juuri toiselle kaudelleen valittu Metsämiesten säätiön puheenjohtaja Juha Mäkinen . Säätiön sijoituspääomasta vajaa kolmannes on metsissä. Kaikkiaan metsää on hieman alle 5 000 hehtaaria. Metsien parantuneen kasvun ohella apurahojen lisäystä vauhdittavat onnistunut sijoitustoiminta sekä Metsämiesten säätiöön sulautuneiden säätiöiden mukanaan tuoma pääoma. Jatkossa toiminnan kasvua haetaan myös nykyistä enemmän lahjoituksista. Kasvu piilee ihmisissä Apurahojen haku alkaa ensimmäinen päivä joulukuuta. Säätiö nostaa rahojen jaossa entistä ponnekkaammin keskiöön ihmiset metsätyön takana. Painopisteenä ovat tällä kertaa metsäalalle hakeutuvien nuorten mielikuviin ja motivaatioon, koulutustarpeisiin sekä metsäalan maineeseen tähtäävät selvitykset. Aikaisemmin metsäteollisuudessa, järjestöissä ja pitkään Metsähallituksen viestintäjohtajana toiminut Mäkinen tuntee metsäalan. Nykyisessä työssään vanhempana neuvonantajana Pohjoisranta Burson-Marsteller -konsulttitoimistossa Mäkinen on uppoutunut viestinnän ja mainetutkimuksen maailmaan. "Metsäalalla tulee herkästi sellainen tunne, että kaikki arvostelevat. Suomalaisten käsitys metsäalasta on kuitenkin todella hyvä. Kriittisiä toiveita on, mutta luottamus alan tuotteisiin ja osaamiseen on huikea", Mäkinen listaa. Juhlavuoden kunniaksi julkaistussa uudessa strategiassa painottuvat tulevan ennakointi, verkostoituminen, koulutus sekä hyvinvointi. "Merkittävin resurssi metsäalalla on osaaminen. Metsä on hyvä luonnonvara, mutta rajattoman kasvun mahdollisuus on ihmisissä", Mäkinen linjaa. Metsät on mitattu tarkkaan, mutta ihmiset metsätöiden ja alan kehityksen taustalla tunnetaan edelleen huonosti. Metsämiesten säätiö on ollut mukana selvittämässä kehitystarpeita ja parantamassa hyvinvointia metsä alalla. Säätiö on esimerkiksi tukenut metsäkoneyrittäjien työterveydenhuollon kehittämistä ja parempaa johtamista metsäalan johtamisakatemiassa. Tämä työ jatkuu edelleen. "Tällä alalla on kiitettävästi satsattu metsänhoitoon, ympäristöasioihin, korjuu teknologiaan, mutta kaiken takana on metsäammattilainen. Meitä kiinnostaa, minkälainen on metsäosaaja 2030-luvulla", Mäkinen sanoo. Yksilön arvostusta halutaan jatkossa painottaa myös palkitsemalla alan osaajia Hyvä metsätyyppi -stipendein. Nimi säilyy Uudistuneen strategian ja juhlavuoden kunniaksi Metsämiesten säätiö viilaa hienovaraisesti logoaan. Tunnuksen fontti muuttuu aavistuksen ja kruunun väri saa hieman eri vihreän vivahteen. Metsämiesten säätiö tunnetaan jatkossakin perinteikkäällä nimellään, vaikka nykyään on pyrkimys sukupuolineutraaleihin nimiin. Säätiön juuret ovat sotien jälkeisessä pula-ajassa, jolloin säännöstelty ruoka ei riittänyt ravitsemaan raskaan metsätyön raatajia. Hätiin tulivat muonitustoimistot, jotka jakoivat läskiä tukkijätkille. Tätä historiaa ei ole syytä häpeillä. "Nykyajan läskin jakoahan tämä meidän apuraha on", Mäkinen summaa. Juhliva säätiö uudistuu Seitsemänkymppinen Metsämiesten säätiö uusii strategiansa kasvattaa apurahapottia ja suuntaa ne yhä painokkaammin ihmisiin. "Merkittävin resurssi metsäalalla on osaaminen." JUHA MÄKINEN ? ? Metsämiesten säätiön hallituksen puheenjohtaja ? ? Vanhempi neuvonantaja konsulttitoimisto Pohjoisranta BursonMarstellerissa ? ? Maaja metsätaloustieteiden maisteri ja metsänhoitaja ? ? Kotoisin Hämeenkyröstä, asuu Nurmijärvellä ? ? Naimisissa, kaksi lasta ? ? Harrastaa sienestystä, metsästystä, kasvien bongausta sekä kirjallisuutta ? ? Ostanut siskonsa kanssa vanhempiensa metsät Hämeenkyrössä Metsämiesten säätiön hallituksen puheenjohtaja Juha Mäkinen kertoo, että säätiö satsaa yhä painokkaammin metsäalan nykyisiin ja tuleviin ammattilaisiin. Kuka? HAASTATTELU
• 7 AJASSA / 22.11.2018 VALTTERI SKYTTÄ Itäja Pohjois-Lapissa on viime aikoina esiintynyt toimintaa, jossa metsäpalsta ostetaan, avohakataan ja myydään pienemmissä paloissa eteenpäin ennen lakisääteisiä metsänuudistustöitä. Avohakkuusta syntyvä metsänuudistamisvelvoite siirtyy mukana metsätilakaupassa, jos asiasta ei toisin sovita. Osa avohakattujen metsäpalstojen uusista omistajista on yllättynyt, kun tekemättömistä uudistustöistä eli maanmuokkauksesta ja kylvöstä tai istutuksesta koituvat kustannukset siirtyvätkin heidän harteilleen. "Metsäpalstan uudella omistajalla ei ole ollut mitään tietoa metsänuudistamisvelvoitteesta avohakkuun jälkeen. Ostaja on kuvitellut saavansa muutamalla tonnilla kymmenen hehtaaria metsää, mutta kaupassa tuleekin mukana useiden tuhansien eurojen uudistamiskustannukset", kertoo metsänhoitoyhdistys Itä-Lapin aluevastaava Juha Savukoski . Itä-Lapin ohella vastaavanlaista toimintaa on ilmennyt Ylä-Lapissa. ”Jos lain mukaan uudistamisvelvoite on syntynyt, metsä täytyy viljellä. Tässä on herännyt kysymys, tietävätkö kaikki metsänomistajat uudistamisvelvoitteesta", sanoo Metsäkeskuksen metsäneuvoja Vesa Tolonen Ivalosta. Kolme vuotta aikaa Savukosken mukaan tapaukset vaikuttavat metsäkiinteistön jalostukselta. "Ostetaan 100 hehtaaria metsää, avohakataan niistä 60 hehtaaria ja ryhdytään myymään maita pois pienemmissä 10–15 hehtaarin paloissa." Toiminta ei sinänsä ole laitonta, ja metsäpalstan ostajan tulee tietää, mistä on kauppaa tekemässä. Metsänomistajalla on avohakkuun jälkeen kolme vuotta aikaa saattaa metsänuudistustoimet päätökseen. Savukosken mukaan uudistamistyöt voivat kustantaa Itä-Lapissa 400–900 euroa hehtaarilta. Sijoitus taimikkoon on merkittävä etenkin, jos hakkuutulot ovat menneet metsäpalstan edellisen omistajan pussiin. Muualta Pohjois-Lapin metsänhoitoyhdistyksistä kerrotaan, Avohakkuu, palsta paloiksi ja myyntiin Avohakatun metsäpalstan mukana siirtyvä uudistamisvelvoite on aiheuttanut yllätyksiä Lapissa. Inarin Angelin väitettyä avohakkuualuetta esitellään Youtubesta löytyvässä videossa. Metsäkeskus vahvistaa, että Angelissa on tehty viime kesänä alueelle epätyypillisen suurialainen avohakkuu. UUDISTAMISVELVOITE ? ? Syntyy uudistushakkuun päättymisestä. Metsään on syntynyt yli 0,3 hehtaarin suuruinen aukko. Tyypillisin uudistus/päätehakkuu on avohakkuu. ? ? Voi syntyä myös liian voimakkaasta harvennushakkuusta tai metsätuhossa kaatuneiden puiden korjuusta. ? ? Hakatun metsäpalstan omistajan on täytettävä uudistamisvelvoite eli saatettava taimikon perustamistoimenpiteet loppuun kolmen vuoden kuluessa hakkuun päättymisestä. ? ? Jos metsänomistaja ei täytä velvoitetta, uudistustyöt voidaan teetättää ja kulut periä sakkojen kera. että vastaavanlaisista hakkuuja tilakauppatapauksista ei ole havaintoja aivan viime ajoilta, joskin toimintatapa tunnetaan entuudestaan. Suuret avohakkuualat herättävät huomiota Samat hakkuut ovat herättäneet huomiota suurten avohakkuupinta-alojensa vuoksi. Pohjoisimmassa Lapissa metsää uudistetaan usein avohakkuun ja metsänviljelyn sijaan siemenpuiden avulla. Inarissa on puhuttanut tänä syksynä Angelin suunnalla tehty yksityismetsän hakkuu, jossa 100 hehtaarin käsittelyalueella oli avohakkuualaa noin 30 hehtaaria. ”Suojametsäalueella on ollut suositus, että yli 10 hehtaarin uudistusaloja ei tehtäisi. Perikunnat ovat tehneet alueella muutaman sadan hehtaarin hakkuita, mutta ne on tehty siemenpuuhakkuina, joten maisema on jäänyt metsäisemmäksi", Metsäkeskuksen Tolonen kertoo. Itä-Lapissa avohakkuuseen on päätynyt myös nuoria männiköitä, joista saa jo tukkia mutta joiden arvo olisi vielä tulevaisuudessa lihonut. "Metsäammattilaista harmittaa, kun hyvälaatuisia metsiä hakataan kesken kasvun maahan”, Savukoski sanoo. Fakta HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. Airrex_230x146.indd 1 2.8.2018 13.10
• 22.11.2018 / AJASSA 8 Metsälehti Makasiinin 7/2018 artikkelissa ”Katse tulevaan” kerrottiin, että metsiemme hakkuut olivat viime vuonna noin 60 miljoonaa kuutiometriä. Kaikkiaan metsistämme hakattiin kuitenkin noin 70 miljoonaa kuutiometriä. Siitä noin 60 miljoonaa kuutiometriä oli metsäteollisuuden raaka-aineeksi menevää tukkija kuitupuuta ja noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä energiapuuta. OIKAISU JUSSI COLLIN HCT-REKKOJEN määrä Suomen maanteillä kasvoi yhdellä, kun Eteläja Itä-Suomessa toimiva Kari Malmstedt Oy aloitti puunkuljetukset uudella tukkirekalla. Auto kuljettaa puuta Stora Enson Itä-Suomen tehtaille. Se saa ajaa vain tietyillä, ennalta sovituilla reiteillä. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi myönsi 92-tonniselle, 32 metriä pitkälle ajoneuvoyhdistelmälle poikkeusluvan kesällä ja rekka rakennettiin kesän ja alkusyksyn aikana. Auto katsastettiin lokakuun lopulla. ”Testiajot ovat sujuneet suunnitelmien mukaan ja lastauksissa kaikki on mennyt niin kuin pitääkin. Kuljettajien kanssa olemme erittäin tyytyväisiä pitkän kehitystyön tulokseen”, kertoo enonkoskelainen kuljetusyrittäjä Kari Malm stedt . HCT-rekalla (high capacity transport) voi ajaa neljänneksen suuremman puukuorman kuin perinteisellä tukkirekalla. Kun puita kulkee kerralla enemmän, päästöjen ja kuljetusten määrä vähenee. Tällä hetkellä Suomen liikenteessä on Trafin mukaan poikkeusluvilla yhteensä 49 HCT-rekkaa. Stora Enson puut kulkevat jättirekalla Itä-Suomessa Malmstedtin HCT-rekka on 32 metriä pitkä, kun normaalisti tukkirekat ovat maksimissaan 25 metriä pitkiä. St or a En so JUSSI COLLIN Luonnos uudistetusta kansallisesta metsästrategiasta on lähetetty lausuntokierrokselle. Vuoteen 2025 ulottuva metsästrategia kokoaa yhteen metsien käyttöä koskevat erilaiset tavoitteet sekä niistä johdetut toimenpiteet. Strategian päivityksessä on pyritty huomioimaan toimintaympäristön muutokset. Näitä ovat muun muassa puupohjaisten tuotteiden kysynnän kasvu, ilmastonmuutoksen hillintä, digitalisaatio, Aasian kasvanut merkitys ja kestävyyden turvaaminen. Metsien kasvua pyritään edelleen lisäämään aktiivisella ja kestävällä metsien hoidolla kuitenkin niin, että metsät säilyvät hiilinieluina. Lisääntyvien hakkuiden vastapainoksi tarvitaankin luonnonhoidon tehostamista. Strategiaan liittyy joukko erilaisia hankkeita, ja päivitys tuo mukanaan uusia. Niiden avulla pyritään kasvattamaan tietämystä metsien hiilivarastojen ja hiilensidonnan kehittymisestä sekä metsien ja metsänhoidon vaikutuksista ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Hankkeilla tuetaan myös uusien puupohjaisten tuotteiden kehittämistä ja puurakentamista sekä edistetään luontomatkailun ja luonnontuotealan kehitystä. Strategialuonnos on valmisteltu maaja metsätalousministeriön johdolla. Se on tarkoitus julkaista valtioneuvoston periaatepäätöksenä ensi vuoden alussa. Metsästrategia päivittyy Metsä rikastuttaa elämääsi www.upmmetsä.? puukauppabonuksen TRIPLA SIMME Liity kumppaniksi! Saat enemmän etua puukaupasta. Nyt kannattaa liittyä UPM Kumppaniksi! Korotimme puukaupoista kertyvän palvelubonuksen jopa kolminkertaiseksi. Esimerkiksi 500 m³ puukaupasta bonuksesi on 0,7 €/m³ eli 350 €. Voit käyttää palvelubonuksen metsänhoitotöihin – vaikkapa maanmuokkaukseen, taimien istutukseen tai lannoitukseen. TUTUSTU ETUIHIN JA RYHDY KUMPPANIKSI www.upmmetsa.? /bonustapuukaupasta UPM METSÄ www.kesla.com TUTUSTU KAMPANJAETUIHIN LÄHIMMÄLLÄ VALTRAJÄLLEENMYYJÄLLÄSI! SUOMALAISEN METSÄTEKNOLOGIAN MONIOSAAJA • Kotimainen, kestävä, luotettava tehokas. • 35 000 metsäperävaunua. • 50 000 kuormainta. • Markkinoiden laajin valikoima. • Koko maan kattava myyntija huoltoverkosto. Myynti ja huolto: agcosuomi.fi
• 9 AJASSA / 22.11.2018 Metsäalalla menee nyt kovaa, mutta ketkä korjaavat suurimman potin? Metsälehti selvitti metsänomistajien, korjuuyritysten, kuljetusyrittäjien, sahojen ja metsäyhtiöiden muodostaman arvoketjun eri osien kannattavuutta. Selvisi, että tili tehdään ketjun molemmissa päissä – mutta siinä välissä kituutetaan. Is m o Pe kk ar in en Kuka teki tilin? Jatkuu seuraavalla aukeamalla.
• 22.11.2018 / AJASSA 10 MIKKO HÄYRYNEN V aasalainen Vesa Haajamo on ostanut metsätiloja Vaasan ja Merikarvian väliseltä rannikkoalueelta. Viimeisimmät kohteet ovat olleet runsaspuustoisia, ja tänä vuonna puukauppaa on tehty useita tuhansia kuutiometrejä. Ensi vuoden puunmyyntisuunnitelmat ovat samalla tasolla. ”Hyvin on mennyt, kun pystyy hommaa jatkamaan. Kun parikymmentä tarjousta tekee, niin ehkä yksi johtaa tilakauppaan.” Haajamo ja muut metsänomistajat kuuluvat metsäalan nousukauden voittajiin. Yksityismetsien kantorahatulot olivat viime vuonna 1,9 miljardia euroa. Puuntuotantoinvestoinnit – siis metsänhoidon kustannukset – olivat 215 miljoonaa euroa, mikä sisältää 37 miljoonan euron arvion metsänomistajien oman työn arvosta. Valtion tuki puuntuotantoon oli 53 miljoonaa, joten metsänomistajien omarahoituksen osuudeksi tuli 162 miljoonaa euroa ja nettotuloiksi ennen veroja 1,74 miljardia euroa. Kantorahasumman ja metsänhoitokustannusten pohjalta laskettu liiketulosprosentti oli huikea 91,4, eli niin monta prosenttia kantorahoista jäi metsänomistajien taskuun ennen mahdollisia rahoituskuluja ja veroja. Korkea liiketulosprosentti ei kuitenkaan kerro oikeastaan muusta kuin siitä, että suurin osa tulonmuodostuksesta tulee ilman isoja sat sauksia biologisen prosessin kautta. Laskelma vertaa ainoastaan pystykauppojen myyntituloja ja hoitokustannuksia, ja yritysanalyysissa sitä voisi kutsua varsinaisen liiketoiminnan tulokseksi. Liiketulosprosentti ei mittaa metsäta louden kannattavuutta suhteessa tuotantolaitoksen eli metsätilan hankintahintaan. Jos mahdollisen ostolainan kulut otettaisiin laskelmaan, niin puhuttaisiin nettotuloksesta. Haajamokin muistuttaa, että kantorahoista pääosa menee tilojen han”Kyllä tämä mulla kannattaa, mutta en tiedä, kannattaako kaikilla”. Is m o Pe kk ar in en Vesa Haajamon kokemus on, että metsätalous kannattaa. Haajamo on sivutoiminen metsätalousyrittäjä Pohjanmaan rannikolla. Jo ha nn es Te rv o kintalainojen hoitamiseen. Tilakohtaisen kannattavuuden eroja ei tiedä kukaan, sillä metsätaloudessa ei ole kirjanpitotiloja maatalouden tapaan. Haajamo toteaakin, että ”kyllä tämä mulla kannattaa, mutta en tiedä, kannattaako kaikilla”. Osakeyhtiötkin kannattavat hyvin Osakeyhtiömuotoisen suurmetsänomistuksen kannattavuusnumerot ovat alemmat, mutta vahvasti samansuuntaiset yksityismetsätalouden kanssa. Tornator Oy omistaa 600 000 hehtaaria metsää Suomessa ja yhteensä 74 000 hehtaaria Virossa ja Romaniassa. Tornator teki viime vuonna 101,6 miljoonan euron liikevaihdolla 72,4 miljoonan euron liiketuloksen, ja tulosprosentiksi tuli 71,2. Finsilva Oy:llä on metsää 130 000 hehtaaria Eteläja Keski-Suomessa. Finsilva teki 19,6 miljoonan euron liikevaihdolla 15,1 miljoonan euron liiketuloksen, ja tulosprosentiksi tuli 76,9. Suurmetsänomistuksen kannattavuudessa mielenkiintoista onkin, miksi taatusti ammattimaisesti johdettujen metsätalousyhtiöiden tulosprosentit ovat pienemmät kuin yksityismetsätaloudessa. Vastausta voi hakea hallintokuluista, eli johtaminen maksaa, ja oy-muotoinen metsänomistus ei saa kemeratukia. Yhtiömetsät ovat myös heikkotuottoisemmilla pohjilla ja puusto on nuorempaa, minkä vuoksi hakkuumahdollisuuksia on vähemmän. Metsäkoneyrittäjät välisarjan parhaita Vaikka metsäalalla on kokonaisuutena mennyt viime vuosina hyvin, niin metsäkone-, kuljetusja sahayrityksille on jäänyt lähinnä mopen osa, sillä kannattavuuden kehitys on junnannut. Sastamalalainen Veljekset Kimpanpää Oy oli vielä viime vuonna keskikokoa isompi metsäkoneyritys ja teki 1,2 miljoonan euron liikevaihdolla niukasti voitollisen 37 000 euron tuloksen. Aiemmatkaan vuodet eivät ole olleet merkittävästi parempia. Tatu Kimpanpää sanoo, että alalla pärjäävät suurimmat ja pienimmät. Vaikein on välikoko, jossa samojen omistajayrittäjien pitää ehtiä hoitamaan sekä hallintoa että hakkuita. Siksi hän vaihtoi päätoimensa metsäkonealan opettajaksi ja yritystä supistettiin yhteen koneketjuun, kun aiemmin piti pyörittää neljää hakkuukonetta ja aliurakoitsijoita. ”Kilpailuttaminen on mennyt överiksi. Urakoita annetaan yrityksille, joilla on verovelkaa ja työnantajamaksuja rästissä.” Yrityskentän hajanaisuuden vuoksi Tulosvertailussa metsäkonealan kannattavuus on välisarjan paras. Metsäkoneyritysten piiristä kuitenkin kuuluu, että kuljettajat karkaavat ihmisten ilmoille paremmin palkattuihin kaivinkonetöihin. Puutavara-autoilijat ajavat paljon itse, mutta nostavat yrityksistään vain pientä palkkaa. Yritysten tuloskunto on silti matala. Em m i Ko rh on en
• 11 AJASSA / 22.11.2018 ”Kilpailuttaminen on mennyt överiksi." M ik ko Ri ik ilä Se pp o Sa m ul i Em il Bo by re v korjuun, kuljetuksen ja sahauksen kannattavuuteen on vaikea päästä kiinni. Esimerkiksi alojen yhteenlasketusta liiketoiminnan tuloksesta ei ole tilastotietoa, ja tässä jutussa esitetyt luvut ovat tilastollista päättelyä. Metsäkoneyrityksiä on noin 1 500 ja kokonaisliikevaihto noin 700 miljoonaa euroa. Metsälehti laski 54 suurimman osakeyhtiömuotoisen metsäkoneyrityksen tilinpäätöksistä keskimääräiseksi liiketulosprosentiksi 7,14. Tosin suurimmat yhtiöt saattavat olla myös kannattavimpia, eikä niiden perusteella laskettu tulosprosentti ole kovinkaan huono. Se on vähän enemmän kuin puutavara-autoyrityksillä ja selvästi enemmän kuin sahoilla. Ero autoilijoihin johtunee osittain siitä, että metsäkoneiden tuottavuus on parantunut, kun taas tukkirekan tuottavuus on jo mitä on. Tukkirekalla työtä, harvalle tienestiä Puutavara-autoyrityksiä on noin 700 ja alan kokonaisliikevaihto on noin 400 miljoonaa euroa, jolloin keskimääräisen yrityksen liikevaihdoksi tulee 0,57 miljoonaa. Osakeyhtiömuotoisten yritysten osuus on vajaa kolmannes, muut toimivat henkilöyhtiöinä tai yksityisinä yrittäjinä. 31 suurimman, osakeyhtiömuotoisen puutavara-autoyrityksen viimeisistä tilinpäätöksistä tulee keskimääräiseksi liiketulosprosentiksi 5,4. Jos sama pätee koko alalle, on yhteenlaskettu liiketulos 21,6 miljoonaa. Koska isoimmat yhtiöt pärjäävät keskimääräistä paremmin, todennäköisesti alan liiketulos oli pienempi. Autolla ajaminen on siis huonompaa hommaa kuin koneyrittäminen, mutta kannattaa paremmin kuin sahaaminen. Metsäalan kuljetusyrittäjät ry:n (MKY) toiminnanjohtaja Kari Palojärvi korostaa, että autoyrittäjät ajavat paljon itse, mutta nostavat yrityksistään vain pientä, yleensä 30 000 euron vuosipalkkaa. Palojärvi on suorapuheinen. Hänen mukaansa edes rekkojen maksimipainon nosto 76 tonniin ei parantanut kannattavuutta, sillä asiakkaat ottivat painon noususta kaiken hyödyn ja vähän enemmänkin. ”Tulokset ovat niin karuja, että mediaania huonompien yritysten pitäisi lopettaa heti.” Sahoilla ei vietetä tulosjuhlaa Yksityiset sahat ovat sekalainen joukko. Toisilla sahaaminen sujuu paremmin kuin toisilla, mutta tulosjuhlaa ei vietä juuri kukaan. Teollisen mitan sahayrityksiä on noin 40. Metsälehden seurannassa on 28 suurinta sahayritystä, liikevaihdoltaan vähintään kymmenen miljoonaa euroa, joiden liikevaihdosta yli puolet tulee sahauksesta. Suurista yhtiöstä Koskisen Oy ei ole seurannassa mukana, koska yritys on enemmän levyteollisuudessa ja sahauksen osuus liikevaihdosta on kolmannes. Seurattavien sahayhtiöiden viimeisimpien tilinpäätösten yhteenlaskettu liikevaihto oli 1,79 miljardia euroa ja liiketoiminnan tulos 55 miljoonaa euroa. Tällä otoksella alan liiketoiminnan tulosprosentiksi tuli 3,1. Sahateollisuuden kannattavuus kyntää siis vertailun syvimmällä. Voi sanoa, että yksityiset sahat ovat metsänomistajan hyvä kaveri. Sahayhtiöiden tukinkäytön kautta tulee lähes puolet metsänomistajien tulovirrasta. Mutta kun metsänomistajat tekevät melko tarkkaan samankokoisella liikevaihdolla tulosta varttia vaille kaksi miljardia euroa, on yksityisten sahojen yhteenlaskettu tulos vain 60 miljoonan euron pinnassa. Suuriin metsäintegraatteihin verrattuna sahayritysten tuloksentekokyky on pahasti jäljessä. Pörssiyhtiöt porskuttavat Kolme suurinta metsäyhtiötä – Stora Enso, UPM ja Metsä Group – tekivät viime vuonna yhteensä 25,1 miljardin euron liikevaihdon ja 2,86 miljardin liiketuloksen. Tulosprosentiksi tulee 11,3. Isot yhtiöt pärjäävät selvästi paremmin kuin sahayhtiöt. Menestyksen avainta voi hakea monesta suunnasta. Kuiduttavan teollisuuden historian aamuhämärissä yhtiöitä oli monia, mutta äärimmilleen viedyn keskittymisen jälkeen jäljellä on enää kolme. Pörssiyhtiön johtajan tilanne on karumpi kuin perheyhtiön johtajan – tulos tai ulos. Pörssiyhtiöiden liiketulos on kuitenkin ”vain” reilun reilun miljardin suurempi kuin metsänomistajille kantorahoista metsänhoitokustannusten jälkeen jäävä summa. Jos isojen yhtiöiden menestysresepti kiinnostaa, niin sitä saa vapaasti kopioida arvoketjun muillakin portailla. NÄIN TEHTIIN TILIÄ Määrä Liikevaihto Liiketulos Liiketulos-% Metsänomistajat n. 600 000 1 900 milj. 1 740 milj. 91,4 Metsäkoneyritykset n. 1 500 700 milj. 50 milj. 7,1 Puutavara-autoyritykset n. 700 400 milj. 21 milj. 5,4 Sahayritykset (teolliset) n. 40 1 900 milj. 58 milj. 3,9 Metsäyhtiöt 3 25 100 milj. 2 860 milj. 11,3 Liiketulos on varsinaisen toiminnan tulos ennen rahoituskuluja ja veroja. Laskennan lähteenä on käytetty Balance Consulting -analyysiyhtiön uusimpia tilinpäätöstietoja ja metsänomistajien osalta Luonnonvarakeskuksen suhdannekatsausta. Metsäkone-, kuljetusja sahayritysten yhteenlasketut tunnusluvut on laskettu alojensa suurimpien, osakeyhtiömuotoisten yritysten lukujen pohjalta. Suurimpien yhtiöiden kannattavuus voi olla keskimääräistä parempi, mikä saattaa painottaa lukuja ylöspäin, mutta taulukon perusviesti ei kuitenkaan muutu. Metsälehden analyysi ei ole tiedettä, mutta antaa varsin hyvän kuvan ketjun eri portaiden kannattavuudesta. Tatu Kimpanpää ryhtyi metsäkoneopettajaksi ja jatkaa korjuuyrittämistä sivutoimisesti. ”Opettajan homma on parempaa ainakin jos stressitaso otetaan huomioon.” Sahayhtiöt pyörittävät isoa liikevaihtoa, mutta kannattavuus on arvoketjun heikoin.
• 22.11.2018 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 2018 2017 2016 KOHDE: Kesäkorjuukelpoinen päätehakkuuleimikko SIJAINTI: Pirkanmaa OSTAJA: Metsäyhtiö HAKKUUKERTYMÄ: n. 2 600 m 3 LEIMIKON KOKO: 7,1 ha MUUTA: Havupuut ostettiin runkohinnalla. Kuusikko kaupaksi runkohinnalla Puutavaralaji määrä kantohinta myyntitulo m3 €/m3 € mäntytukki 260 61 15 860 mäntykuitu 60 61 3 660 kuusitukki 1 500 63 94 500 kuusikuitu 400 63 25 200 koivutukki 30 45 1 350 koivukuitu 40 20 800 lahokuusi 80 14 1 120 sekalehtipuu 230 15,5 3 565 Yhteensä 2 600 146 055 TUORE PUUKAUPPA Puuvarannot alkavat monella sahalla hiljalleen täyttyä, mutta tukkipuu käy yhä kaupaksi. Tukin hinnat sahoilla halutaan kuitenkin alas. LIINA KJELLBERG, teksti SIRPA MIKKONEN, kuva P uukauppa käy edelleen vilkkaana. Loka-marraskuun vaihteessa puuta ostettiin usean viikon ajan yli miljoona kuutiometriä, selviää Metsäteollisuus ry:n tilastoista. Viime vuonna tällaisia miljoonaviikkoja osui syksyyn yksi, parina aiempana vuotena ei yhtään. Puutavaralajeista eniten on tänä vuonna ostettu mäntykuitupuuta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan syyskuun loppuun mennessä mäntykuitupuuta oli ostettu kaikkiaan noin yhdeksän miljoonaa kuutiometriä. Ostolistan kärjessä ovat olleet myös kuusija mäntytukkipuu. Kuusitukkia on ostettu vajaat yhdeksän miljoonaa kuutiometriä, mäntytukkia noin kuusi miljoonaa kuutiometriä. Se on niin paljon, että tukkipuun varannot alkavat monella sahalla hiljalleen täyttyä. "Varastotilanne on parempi kuin aiemmin. Puuta tarvitaan kuitenkin koko ajan, joten olemme edelleen mukana puukaupoilla", sanoo Pohjois-Pohjanmaalla toimivan Junnikkalan toimitusjohtaja Kalle Junnikkala . Samaa sanovat Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa toimivan Pölkyn toimitusjohtaja Petteri Virranniemi sekä Satakunnassa toimivan Kampin Sahan toimitusjohtaja Juha Kamppi . Etelä-Savossa toimiva Sahakuutio ei sen sijaan osta tällä hetkellä juurikaan lisää puuta. Taustalla ei tosin ole puuvarantojen täyttyminen, vaan sahatavaran laskevat maailmanmarkkinahinnat. "Emme muutenkaan ole kovin hektisesti kiinni puukaupassa, sillä käyttämästämme puusta 80 prosenttia on toimituspuuta eli metsäyhtiöiden, metsänhoitoyhdistysten ja metsäpalveluyrittäjien toimittamaa puuta", sanoo sahan toimitusjohtaja Jari Suomalainen . Tarpeissa vaihtelua Se, millaiset tukkileimikot sahoja tällä hetkellä kiinnostavat, vaihtelee. Pölkky ja Sahakuutio ostavat lähinnä talvileimikoita. Pölkky ostaa pääasiassa mäntytukkia ja mäntypikkutukkia, Sahakuutio mäntyja kuusipikkutukkia. Pölkyn käyttäTukilla riittää kysyntää "Puuta tarvitaan kuitenkin koko ajan." Kuusikko kaupaksi runkohinnalla LIINA KJELLBERG Kuitupuun kysyntä jatkuu monin paikoin hyvänä. Esimerkiksi Sotkamon ja Mänty-Saimaan metsänhoitoyhdistysten alueella harvennusleimikot ovat menneet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin kaupaksi. "Tällaista tilannetta ei ole ollut kymmeneen vuoteen. Kuidun kysyntä on erittäin hyvä", sanoo metsänhoitoyhdistys Sotkamon toiminnanjohtaja Jarmo Huttunen . Ensiharvennusleimikoihin kuitupuun hyvä kysyntä ei hänen mukaansa tosin yllä, vaan kauppaa käydään järeämmistä harvennuspuista. Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtajan Suvi Kokkolan mukaan kaupaksi käy niin mäntykuin kuusikuitupuu. "Harvennuspuulle tulee poikkeuksellisen hyvin tarjouksia. Metsänomistajan kannalta on mukavaa, että saadaan hoitohakkuitakin tehtyä", hän sanoo. Metsänhoitoyhdistys Karhun alueella kuitupuu ei sen sijaan mene yhtä hyvin kaupaksi. "Varsinaista kuitupuun kysyntää ei ole. Puunostajat saavat tarvitsemansa kuitupuun tukkipuukauppojen yhteydessä", sanoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Jouni Peltoniemi . Kuitupuun kysyntä vaihtelee
• 13 AJASSA / 22.11.2018 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat s 62,38 s 66,07 ? 46,86 s 18,40 s 20,29 s 17,33 ? 25,21 s 27,66 Uudistushakkuu s 64,46 s 67,25 ? 48,77 s 20,77 s 21,83 s 19,17 ? 28,38 s 29,82 Harvennushakkuu s 54,19 s 56,28 ? 41,02 s 17,10 s 17,13 s 16,45 ? 23,00 s 23,38 Ensiharvennus s 44,55 s 48,76 s 37,82 s 13,68 s 12,48 s 13,19 ? 20,24 Hankintahinnat s 62,36 s 62,92 ? 49,43 s 31,75 ? 33,14 ? 32,07 s 37,72 ? 37,67 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 65,28 s 67,30 ? 45,70 ? 19,14 s 21,38 s 17,94 s 25,15 s 31,36 Uudistushakkuu s 66,57 ? 68,03 ? 47,04 ? 20,68 s 22,86 s 19,24 ? 26,49 s 34,57 Harvennushakkuu ? 59,32 ? 59,69 s 40,63 ? 17,91 ? 17,60 s 17,01 s 23,64 s 25,01 Ensiharvennus s 14,87 s 13,57 Hankintahinnat s 64,79 s 64,82 s 49,65 s 32,18 s 33,58 s 32,27 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 64,03 s 67,38 s 44,44 s 18,47 ? 20,43 s 17,41 s 26,00 ? 27,82 Uudistushakkuu ? 65,79 s 68,29 s 46,12 s 21,22 ? 21,89 s 19,03 s 30,37 ? 29,88 Harvennushakkuu ? 56,88 s 58,51 ? 38,94 s 17,42 s 16,78 s 16,70 s 24,08 s 23,88 Ensiharvennus s 51,15 s 57,63 s 13,96 ? 13,79 ? 13,32 Hankintahinnat s 63,91 s 64,73 s 47,53 s 32,23 s 33,12 ? 31,98 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 60,56 s 63,83 ? 45,54 s 17,53 s 17,26 s 16,66 s 22,78 s 24,81 Uudistushakkuu s 63,12 s 65,78 ? 48,19 s 20,10 s 18,96 s 18,87 s 25,49 s 27,09 Harvennushakkuu ? 50,91 s 52,41 ? 39,78 s 16,69 s 16,26 s 16,62 s 21,82 s 22,30 Ensiharvennus s 41,06 ? 41,08 ? 12,47 s 11,29 s 12,88 Hankintahinnat s 59,64 ? 60,37 s 48,48 s 31,71 ? 32,48 ? 31,97 s 36,28 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 63,43 ? 65,16 s 18,23 s 26,79 Uudistushakkuu s 64,71 ? 65,62 ? 19,62 s 30,27 Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s 59,23 s 59,21 s 31,42 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 57,41 ? 58,95 s 40,50 ? 17,68 ? 18,83 ? 16,94 ? 25,11 ? 27,20 Uudistushakkuu s 60,15 ? 60,57 s 41,52 ? 20,55 ? 19,79 s 19,13 ? 28,21 ? 28,66 Harvennushakkuu s 50,04 ? 51,11 ? 16,00 ? 16,43 ? 15,15 ? 22,55 s 22,76 Ensiharvennus ? 44,05 ? 13,86 ? 13,04 Hankintahinnat s 60,33 s 60,57 s 31,73 s 34,37 ? 31,83 ? 37,66 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 53,50 s 52,52 s 17,81 ? 16,56 s 24,99 Uudistushakkuu s 55,62 ? 54,04 s 20,69 s 19,21 s 27,49 Harvennushakkuu ? 48,15 ? 45,86 s 15,94 ? 14,68 ? 22,37 Ensiharvennus Hankintahinnat s 55,64 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 65,80 s 67,56 s 50,19 s 20,29 s 22,44 s 18,16 ? 25,37 s 29,47 Uudistushakkuu s 67,70 s 68,83 ? 52,35 ? 22,78 s 24,99 s 19,64 ? 29,73 s 34,28 Harvennushakkuu s 58,32 s 58,21 s 43,49 s 19,26 s 18,27 s 17,92 ? 24,31 s 24,86 Ensiharvennus s 48,45 s 48,83 s 38,43 s 15,07 ? 13,06 s 13,95 Hankintahinnat s 65,84 ? 64,51 ? 51,98 ? 32,73 ? 33,91 s 33,23 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 43–46 keskiarvo LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Tukilla riittää kysyntää Sahatavaran laskevat maailmanmarkkinahinnat ovat saaneet Sahakuution rajoittamaan puun ostoa. Marraskuun puolivälissä sahatavaraa paketoivat yhtiön Kerimäen sahalla Riikka Makkonen ja Janne Hämäläinen. mästä puusta noin puolet tulee suoraan yksityismetsänomistajien kanssa sovi tuista puukaupoista. Junnikkalankin ostot ovat hiljalleen siirtymässä kesäleimikoista talvileimikoihin, mutta Kampin Sahalla katseet ovat jo ensi vuodessa. "Talvileimikoitakin ostetaan, jos tarjolle tulee hyvä leimikko. Eniten tarvetta on kuitenkin kesäja kelirikkoleimikoille. Joitain leimikoita mahtuu vielä ensi keväälle, loput korjataan ensi syksynä", Kamppi sanoo. Kampin Saha käyttää pääasiassa kuusitukkeja, Junnikkala sekä mäntyettä kuusitukkeja. Junnikkalan käyttämästä puusta hieman yli puolet tulee suoraan yksityismetsänomistajien kanssa sovituista puukaupoista, Kampin Sahan käyttämästä puusta lähes kaikki. Hinnat laskuun Virranniemen ja Junnikkalan mukaan näköpiirissä ei ole, että puukauppa lähtisi hiljenemään. "Puukauppa käy hyvin – ja sen täytyy käydä hyvin – metsäteollisuuden kasvun ansiosta. Ostobuumit tai aika, jolloin puukauppa ei käy, eivät ole mahdollisia näin mittavalle metsäteollisuudelle", Junnikkala sanoo. Kampin mukaan puukauppa on kuitenkin rauhoittunut marraskuussa. Suomalainen taas ennakoi, että tukkipuun kysyntä saattaa pian lähteä jopa laskuun. "Kuiduttavan teollisuuden hyvä tilanne pitää harvennushakkuut käynnissä, mutta tukkikauppa saattaa pian hyytyä. Suomalaisen sahatavaran kilpailukyky ei riitä kaukaisilla markkinoilla, ja se vaikuttaa väkisinkin kotimaan puukauppatilanteeseen", hän sanoo. Suomalaisen sahatavaran kilpailukyky huolettaa muillakin sahoilla. Suomalainen sahatavara on sahojen mukaan menettänyt korkean hintansa takia markkinaosuuttaan sekä Kiinassa että Pohjois-Afrikassa. "Tummia pilviä on niin kuusen kuin männyn markkinoilla. Tukin hinnat pitäisi saada selvästi alemmalle tasolle", Junnikkala sanoo.
• 14 22.11.2018 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO 1. Noudata yksityistielakia. 2. Tuorein osakasluettelo on tie­ kunnalla, alkuperäinen osakas­ luettelo Metsäkeskuksen arkistossa. 3. Hyödynnä uuden lain mahdollista­ maa osakkaiden sähköistä koolle kutsumista. 4. Aktiiviset osakkaat tien hoito­ kuntaan vetämään tien perus­ parannusta. 5. Kilpailuta urakoitsijat sekä työn suunnittelu ja työnjohto yhtenäisin ehdoin. 6. Pestaa luotettavat ja kokeneet urakoitsijat. 7. Etsi tukihenkilö tai organisaatio, jolta saa apua. 8. Tienormeista ei kannata tinkiä. Ilman kemeratukea huonokin tie tulee jopa kalliimmaksi kuin normitie tukien jälkeen. Vinkit metsätien kunnostajille MIKKO RIIKILÄ V anhoja metsäautoteitä pitäisi kunnostaa jopa parituhatta kilometriä vuosittain. Viime vuosina ei ole päästy lähellekään moisia lukemia. Tähän on ainakin kolme syytä. Ensinnäkin perusparannus on kallista ja kallistuu edelleen, kun yhä suurempaan kantavuuteen pyrkivät metsätienormit tulevat voimaan ensi vuonna. Kemeratukea maksetaan vain normien mukaiselle tielle. Lisäksi monet tiekunnat ovat uinahtaneet. Teiden hoito on jäänyt, kun metsien omistajat ovat vaihtuneet. Kolmas pullonkaula ovat metsäteiden kunnostusten osaajat. Ammattilaiset ovat käyneet vähiin, kun alueellisten metsäkeskusten metsänparannustoiminta loppui. Työtä riittäisi. ”Tässä voisi olla ansaintamahdollisuuksia esimerkiksi tieisännöitsijöille”, arvelee Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Teuvo Taura . Tien yksiköinti ei ole salatiedettä Etelä-Pohjanmaan Karijoella aktiiviset puuntuottajat ovat käyneet herättelemään passiivisia tiekuntia ja panneet vauhtia metsäteiden kunnostukseen. Avainsana on omatoimisuus. ”Meillä on juuri käynnistymässä perusparannushankkeet kahdelle metsätielle, joiden osakaskunnat eivät kokoontunut kolmeenkymmeneen vuoteen”, metsänomistaja Esa Saaristo kertoo. Tiekunnan aktivoiminen edellyttää tien nykyisten osakkaiden löytämistä. Tien osakkaita ovat kaikki tien vaikutusalueella metsää, maata tai rakennuksia omisOmatoimisuus kannattaa Omatoiminen tiekunta voi säästää melkoisia summia metsäautotien peruskunnostuksessa. Sa m i Ka rp pi ne n
• 15 METSÄSTÄ / 22.11.2018 Karijokiset metsänomistajat panivat metsätieremontit vauhtiin: vasemmalta Juha Mäki-Ketola, Keijo Isoniemi, Reijo Haapala, Urpo Paananen, tiekuntaa avustanut Jussi Korpi-Tassi, Tuomo Mikkola, Esa Saaristo ja Ari Jokipii. MITÄ METRI MAKSAA? Metsätieremontin kulurakenne keskimäärin 2015–2018 ? ? Suunnittelu 2 euroa/metri ? ? Runkotyöt 3 euroa/metri ? ? Rummut ja kankaat 1 euroa/metri ? ? Päällysrakenne 8 euroa/metri ? ? Työnjohto 1,5 euroa/metri ? ? Yhteensä 15,5 euroa/metri 15 500 euroa/kilometri ? ? Kemeratuki 50/60 prosenttia kustannuksista MIKKO RIIKILÄ Karijoen Myrkynkylän metsänomistajat esittelivät ylpeinä äskettäin kunnostettua mittaista Lapin metsäautotietä ja siihen liittyvää parikymmenen kilometrin mittaisten metsäteiden verkostoa. ”Vielä viisi vuotta sitten tielle ei huonolla kelillä ollut asiaa henkilöautolla. Nyt puu kulkee ympäri vuoden”, tiekunnan puheenjohtaja Urpo Paajanen kertoo. Tienparannuksen aloituskokous pidettiin syksyllä 2015. Osakkaat hyväksyivät hankkeen yksimielisesti – Pohjanmaalla sellainenkin on mahdollista. Samalla osakkailta pyydettiin valtakirjat kemeratukien hakemista varten. Tie valmistui kesällä 2017. Reijo Haapala laskee, että tien peruskunnostus maksoi kymmenentuhatta euroa kilometriltä. Keskimäärin kemeranormin mukainen metsätieremontti on viime vuosina maksanut 15 000 euroa kilometriltä. Karijoen hankkeessa on säästöjä kertynyt suunnittelussa ja työnjohdossa sekä konetyössä. Remontin kallein osa, noin puolet kuluista muodostava murske, saatiin lähistöltä, mikä sekin säästi kuluja. Tieremontin kokonaiskustannuksista 35 prosenttia katettiin kemeratuin. Tänä ja ensi vuonna käynnistettävissä hankkeissa tuki on 50 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 60 prosenttia. Karijoella urakoitsijat laskuttavat kemeratuen ylittävän osuuden ja koko arvonlisäveron osuuden suoraan osakkailta, jotka näin voivat vähentää laskuun lisätyn arvonlisäveron omassa verotuksessaan. Tiekunnan kautta laskutettuna arvonlisäveron vähennysoikeus jää saamatta. Näin käy, kun tietä korjataan ely-keskuksen tuella. Paanasen mukaan omatoimisesti urakoitu teiden kunnostushanke toteutui hyvin ja nopeasti ammattitaitoisten urakoitsijoiden ja hyvien työkelien ansiosta. ”Ja kun osakkaat ovat olleet mukana tieremontin valmistelussa, he kokevat tien omakseen ja haluavat pitää tiensä hyvässä kunnossa.” Paanasen mukaan huolella peruskunnostetun metsätien hoito on edullista, kunhan perushoito tehdään ajallaan. ”Keräsimme osakkailta rahat tien kunnossapitoon kolmeksi vuodeksi, kun tie valmistui. Tähän mennessä tien hoito on maksanut noin 70 euroa kilometriltä vuodessa.” "Nyt puu kulkee" tavat. Heille määritellään osuudet – tieyksiköt – joiden mukaisesti osallistuvat tien kunnostus ja ylläpitokuluihin. Lisäksi tiekunnan kokouksissa äänestetään yksiköiden mukaisella ääniluvulla. Tien yksiköinnin periaate on yksinkertainen, joten asiaan perehtynyt voi tehdä sen omatoimisesti. Tieyksiköt vahvistetaan tiekunnan kokouksessa. ”Yksiköiden määrä perustuu osakkaan metsäpinta-alaan ja siihen, kuinka pitkä ajomatka tietä pitkin on hänen metsäänsä. Excel-ohjelma pätevä apu tähän´”, Saaristo havainnollistaa. Jokainen työvaihe pitää kilpailuttaa Kemerakelpoisen tieremontin tekemiseen tarvitaan ammattitaitoinen suunnittelija, ellei osakaskunnassa ole omasta takaa osaajaa tien suunnitteluun ja tukien hakemiseen. Karijokisia avustanut kurikkalaisyrittäjä Jussi Korpi-Tassi suosittelee ulkopuolisen suunnittelijan pestaamista – eikä kyse ole pelkästä insinööritaidosta. ”Ulkopuolinen suunnittelija toimii kuin erotuomari." ”Ulkopuolinen toimii kuin erotuomari tiekunnan käsitellessä asiaa. Se vähentää turhaa kiistelyä, ja sen jälkeen on helpompi edetä yhteisellä nuottikirjalla.” Karijokisten mallissa tiekunnan valitsema tien hoitokunta kilpailuttaa tien perusparannuksen työvaiheet erikseen. ”Niin löydämme edullisimmat ja luotettavimmat yrittäjät. Työnjohdon olemme hoitaneet itse”, Päkin metsätien osakaskunnan sihteeri Reijo Haapala Karijoen Myrkystä kertoo. Erikseen kilpailutettavat työvaiheet ovat tiealueen puuston poisto, kaivutyö sekä sorastus murskeineen ja ojarumpuineen. Haapala huomauttaa, että metsätieremontin suunnittelun ja työnjohdon kilpailuttaminen ei onnistu, jos kunnostushanke käynnistyy ison toimijan, esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen tai Otson, aloitteesta. Tien luiskan pusikko paljastaa tien huonon hoidon. Oksat raapivat autojen kylkiä ja puusto hidastaa tierungon kuivumista. M ik ko Ri ik ilä
• 16 22.11.2018 / METSÄSTÄ JERE MALINEN, teksti ja kuvat K aupunkiin toivottava tienvarsimainos saa hymyilemään: Loimaata näkyvissä. ”Ei huono”, sanoisi sanaleikistä ehkä Uotisen Jormakin. Seuraava kyltti sitä vastoin kouraisee luontoihmistä syvältä. Punapäisen biisonin pään alle on listattu loimaalaisen koripallojoukkueen kotiottelut. ”Biisoni, Suomessa, Loimaalla!”, tuskailen päähänpistoa. ”Olisivat ottaneet mallia Milwaukeesta.” Wisconsinissa Yhdysvalloissa pelaavan Bucks-koripallojoukkueen tunnuseläin on komeasarvinen peurapukki. Se sopisi Loimaallekin. Kolari kerran päivässä Varsinais-Suomesta Hämeen kylkeen työntyvä Loimaa on noin 6 000 valkohäntäpeuran koti. Se on 5–7 prosenttia maamme peuroista, enemmän kuin missään muussa kunnassa tai kaupungissa. Pelloilla käyskentelevä peurapaljous näkyy auton ikkunastakin – ja liian usein konepellillä. ”Haluatko lähteä kolaripaikalle?”, metsästäjä Mika Suvanto kysyy heti Loimaalle saavuttuani. Lokakuun alussa kulmakunnalla oli rytissyt lähes 200 kertaa. Vuoden pahimmat peurakolarikuukaudet olivat vasta alkamassa. Tällä kertaa kolaripaikka on rajanaapurissa Ypäjän puolella. Autoilija on soittanut hätäkeskukseen ja jatkanut matkaa. Auto on ilmeisesti selvinnyt osumasta ”ehjin nahoin”, toisin kuin peura. Asvalttitiestä löytyy peurankarvoja ja ulostetta. ”Peura on pyörinyt katon kautta ympäri”, Suvanto päättelee. Paavo Hakamäen ohjaama mäyräkoira Nero saa tiestä vainun. Punainen jäljestysliina kireällä se puskee metsään. Sadan metrin päästä puskasta löytyy kuollut peura. ”Ilman koiraa tämäkin olisi jäänyt löytymättä." Metsästäjät sanovat peurakolarihälytyksiä tulevan keskimäärin kerran vuorokaudessa. ”Onneksi vapaaehtoisia koirapartioita on alueella useampia.” Peurasta puruluita Paluumatkalla poikkeamme Aristo Oy:ssä. Päällisin puolin teollisuushallisto näyttää miltä tahansa tavalliselta ”Arskan konepajalta”. Sisälle kätkeytyy tarkoin varjeltu liikesalaisuus. Täällä valmistetaan Valkohäntäpeura kuuluu jokaisen loimaalaisen arkeen. Halusi tämä sitä tai ei. ”Haluatko lähteä kolaripaikalle?” Kolaripeurojen etsiminen on tuttu juttu Paavo Hakamäelle ja mäyräkoira Nerolle. Peruspäivä peurojen pääkaupungissa
• 17 METSÄSTÄ / 22.11.2018 Euroopan ainoana nahkaisia koiran puruluita. Viime vuonna Aristossa kaavattiin, pestiin, leikattiin ja kuivattiin noin 10 000 hirvennahkaa. Niistä syntyi ekologista lähiruokaa, Rauh-puruluita. Kulmakunnan peurapaljous on tehtaalla työn alla oleva positiivinen ongelma. ”Peuroja on täällä paljon enemmän kuin hirviä”, yksikönpäällikkö Markus Anttila aloittaa. Mutta niissä on yksi ongelma. ”Etenkin vasan nahka on aivan liian ohutta puruluuksi.” Kokin koulutuksen saanut Anttila on viime ajat kehitellyt erilaisia reseptejä ja valmistustekniikoita, joilla saisi jalostettua loimaalaista luonnon raaka-ainetta lemmikeille. Metsästäjiltä on ostettu ajoittain peurannahkoja, mutta vielä valtaosa jää hyödyntämättä. ”Sanotaanko näin, että olemme lähellä ratkaisua. Jo ensi syksynä saatamme ostaa huomattavasti enemmän peurannahkoja.” Nalle Puh -metsien asukki ”Peuroja enemmän kuin variksia”, otsikoi Yle pari vuotta sitten Varsinais-Suomen peuratilannetta. Noista ajoista kielikuvat eivät ainakaan ole keventyneet. Viime metsästyskaudella Loimaalta kumottiin 2 600 peuraa. Se oli enemmän kuin koskaan ennen. Tänä syksynä saalista saisi kertyä vieläkin enemmän, mieluiten 3 000 peuran verran. ”Kannan raju kasvu alkoi kymmenisen vuotta sitten”, Loimaan Jahtimiesten mukana kaatotalkoisiin osallistuva Mika Suvanto muistelee. Oikein kukaan loimaalainen ei tunnu tietävän, kuinka siinä niin kävi. ”Kyllähän täällä talviruokitaan peuroja paljon, mutta niin tehdään muuallakin.” ”Ehkä ne ovat nämä Nalle Puh -metsät”, Suvanto sanoo. Peura kuulemma viihtyy peltojen ja pikkumetsiköiden vuorottelemassa pienipiirteisessä maatalousmaisemassa. ”Talvetkin ovat leudontuneet.” Peruspäivä peurojen pääkaupungissa Kolaripeurojen etsiminen on tuttu juttu Paavo Hakamäelle ja mäyräkoira Nerolle. Hirvennahoista syntyy koirille puruluita.
• 18 22.11.2018 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat P ääkaupunkiseudulla asuva Pekka Syvänen omistaa vaimonsa kanssa itse ostettua metsää Etelä-Savon Ristiinassa. Kysymykseen, miksi he ryhtyivät metsänomistajiksi, hänellä ei ole selvää vastausta. ”On asioita, joita ei voi selittää.” Diplomi-insinööriksi opiskeltuaan mies työskenteli suuressa konepajayrityksessä ja vastasi kymmenien miljoonien eurojen tuotantoprosessien tehostamisesta. Vuosikymmenen alussa hän jättäytyi pois palkkatöistä ja alkoi kehittää ja valmistaa pienmetsäkoneita. Kehitystyön tuloksena syntyi Logbullet, todennäköisesti maailman pienin metsäkone. Kone esiteltiin 2015. Nyt koneita on myyty 21 ja seuraavillekin on jo ostaja tiedossa. ”Ensimmäisenä vuonna yritykseni liikevaihto oli 60 euroa. Tänä vuonna ylletään jo noin 300 000 euroon.” Useimpien metsänomistajien tapaan Syvänen esittelee metsiään ylpeänä. Ensi töikseen hän vie toimittajan kuusentaimikkoon, jonka tieltä kaadettiin järeä tukkimetsä metsä tilan kauppahinnan katteeksi maaliskuussa 2012. Taimet istutettiin toukokuussa – maata ei kannata pitää tyhjänä. Nyt taimikko on parimetristä. ”Nämä kasvavat ällistyttävän nopeasti. Taimikolle ei istuttamisen jälkeen ole tehty mitään.” Kun Paavosta tuli Pekka Tuotantotalouden osaajana Syvänen korostaa turhan tekemisen välttämistä. ”Minua niin harmittaa jutut taimikoiden heinänpolkemistalkoista. Työ on yleensä tarpeetonta, mutta ihminenhän on onnellisimmillaan, kun hänellä on työpaikka. Monelle metsänomistajalle heinimispalsta on näköjään se paikka.” Syvänen muistuttaa, että kymmenen prosentin vaivannäöllä saa yleensä yhdeksänkymmentä prosenttia hyödystä. Täydellisyyden tavoitteluun tuhlaantuu vain hirveästi panoksia. ”Kaikkea muuta kannattaa optimoida paitsi hulluutta. Ei siis ole järkeä pohtia, miten taimikon heinäntorjunta sujuu näppärimmin, vaan sitä miten siltä voi välttyä.” Metsänomistajana Syvänen ryhtyi metsäblogistiksi. Hän jakoi netissä kokemuksiaan metsätaloudesta ja suorittamastaan metsätalousyrittäjäkoulutuksesta. Hän kirjoitti pitkään Paavo Puuntuottaja -nimimerkin suojissa. Paavon ydinviesti oli, että raha on paras metsäneuvoja. ”Epäiltiin välillä MTK:n ja välillä metsäteollisuuden edustajaksi. Moni taisi yllättyä, kun nimimerkki osoittautuikin pääkaupunkiseudulla asuvaksi nuoreksi metsänomistajaksi.” Blogit löytyvät yhä osoitteesta puuntuottaja.com . Kaksi pientä lasta ja taipaleensa alussa oleva yritys pitävät miehen siinä määrin kiireisenä, että uusia blogeja syntyy enää harvakseen. ”Luovuin nimimerkin suojasta, kun aloin koneiden valmistuksen. Sillä tapaa peli pysyy reiluna.” Mielipaikka omassa metsässä Metsänsä mielipaikaksi Syvänen paljastaa kasvatuskoivikon, jossa metsänomistajapariskunta sai opetella raivaussahaamista ihan tosissaan. ”Tässä oli kahdeksan hehtaaria läpitunkematonta koivutiheikköä. Palkkatyönä tiheikön raivaus olisi ollut todella Pekka Puuntuottaja Pekka Syvänen rauhoittelee metsäpäättäjiä: Nelikymppisten ikäluokasta tulee oikein hyviä metsänomistajia. Ristiina ”Tässä oli vuosikymmenen alussa läpitunkematon koivuviidakko, jota peratessa saimme vaimon kanssa harjoitella raivaussahaamista ihan tosissaan.”
• 19 METSÄSTÄ / 22.11.2018 kallista. Se saattoi laimentaa monien metsäsijoittajien ostohalujakin. Meiltä paloi täällä 150 tankillista bensaa. Oli hauska huomata, kuinka työn tuottavuus kohosi sitä mukaa, kun sahaus alkoi sujua.” Koivikko on raivattu kahdesti. Ensin varovainen harvennus, jotta hirvien suosimalle alueelle jäi tarpeeksi taimia, ja vasta sitten koivikko harvennettiin ohjetiheyteen. Yhtään hirven syömää runkoa ei ole rumentamassa näkymää. ”Ensi vuosikymmenen puolivälisssä tähän saadaan kunnollinen harvennusleimikko.” Uuden polven metsänomistaja Pekka Syvänen edustaa sukupolvea, jolle metsät suurten ikäluokkien jäljiltä siirtyvät. He asuvat suurissa kaupungeissa ja ovat nuoria sekä korkeasti koulutettuja. Moni epäilee, ettei maisteritason vihertävä city-sukupolvi enää jaksa innostua metsien hoitamisesta ja puun myymisestä. Syvänen pitää huolta turhana. ”Jo maailman vanhimmissa kirjoituksissa murehdittiin nuorison turmeltumista. Kuten entinen pomoni totesi, ikä on ongelma, jonka aika korjaa.” Hän korostaa, että ihmiset ylipäätään haluavat hoitaa sijoituksiaan ja varallisuuttaan järkevästi. ”Totta kai maailma muuttuu, ja myös metsäpalveluiden on kehityttävä. Ei tänä päivänä pärjättäisi 20 vuoden takaisilla metsäpalveluilla.” Syvänen viittaa myös metsänomistajatutkimusten havaintoihin. ”Metsäntutkimuslaitoksen taannoisen tutkimuksen mukaan kaupunkilaismetsänomistajat hoitavat metsiään ahkerammin kuin maaseudulla asuvat.” Hänen mielestään parasta, mitä valtio voisi tehdä metsänomistusrakenteelle, olisi olla tekemättä mitään. ”Ei pidä korjata sellaista, mikä ei ole rikki.” MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA ”Kaikkea muuta kannattaa optimoida paitsi hulluutta." SUURTEN KUUSENTAIMIEN TARVE ei ole poistunut mihinkään, vaikka taimitarhojen tarjonnasta niin voisi päätellä. Totta on, että pienet kuusentaimet ovat menestyneet erinomaisesti, kun maanmuokkausmenetelmä on mätästys, hakkuun jälkeen toimitaan ripeästi taimien heinimistarpeen minimoimiseksi ja jos maaperä ei ole tuoretta kangasta rehevämpi. Mutta aina ei ole näin. Taimien istuttamisessa on viivytelty ja aluskasvillisuus on saattanut rehevöityä metsän harvuuden vuoksi. Silloin joko tarvitaan suuria kuusentaimia tai heinien kanssa taistellaan vuosikausia. Taimitarhat vakuuttavat, että kentälle toimitetaan sellaisia taimia kuin kysytään. Suurten taimien menekki on vähäinen niiden korkean hinnan vuoksi. Jos taimitarhalla kasvatetaan taimet vuotta tai kahta vanhemmiksi kuin tavallisesti, vakiopinta-alalta saadaan toimitetuksi taimia vähemmän kuin normaalisti, ja jonkun pitää se maksaa. Pienten taimien kysyntää vauhdittaa myös se, että puuntuottaja vastaa itse yhä harvemmin istutuksesta. Puuntuottaja kilpailuttaa tarjouksia, ja valinnassa painottuu halpuus. Tarjoajan ei kannata hankkia kalliita taimia, jos lopputuloksena on tarjouskilpailun häviäminen. Lopputulema on, että istutusalan omistajalle tulee vuosia kestävä työ vapauttaa pikkutaimet jäämästä heinien alle. Alan lehtien vakiovinkkejä juhannuksen ja isänpäivän viettoon on, että taimien elinmahdollisuudet pitäisi tarkistaa. VAIHTOEHTOJA KAIVATAAN. Realiteetti on, että taimikot harvenevat ja jopa tuhoutuvat jälkihoidon puuttuessa. Vanhenevat puuntuottajat eivät jaksa, ja työelämässä olevat eivät ehdi. Eikä taimien vapauttaminen heinistä ole monellakaan hauskaa työtä vaikeissa oloissa. Mitä vankempia taimet ovat, sitä vähemmän tarvitaan huolenpitoa istutuksen jälkeen. Istuttajat, jotka paljasjuuristen taimien aikana käyttivät todella tukevia puolimetrisiä taimia, saattavat nykyisin kaivata reheville uudistusalueille tätä taimityyppiä. Sitä löytyy jonkin verran markkinoilta, mutta hinta on kova. Entäpä jos niitä kasvattaisi itse? Lähtökohtana voi olla pieni taimitarhalta hankittu paakkutaimi, joka kasvatetaan omalla maalla riittävän vanhaksi ja tukevaksi. Lisäkustannukset ovat vähäiset, koska puuntuottajalle maa on yleensä halpaa. Mutta toteutus vaatii hyvää ennakointia ja sopivia kohteita. Jos on varmaa, että talvella 2022 hakataan rehevän maan kuusikko ja se mätästetään istutuskuntoon välittömästi, pikkutaimet hankitaan keväällä 2019 ja istutetaan riveiksi lähelle tulevaa avohakkuualaa. Jos tavoitteena on tehdä 2 000 tukevaa kuusentainta, tarvitaan 400 metriä koulimisvakoa, jos pikkutaimet istutetaan 20 cm välein. Löytyykö sopiva pinta-ala jostakin läheisestä pellonkulmasta? Koulittujen paljasjuuritaimien istutus on kalliimpaa kuin pikkutaimien istutus pottiputkella. Mutta eroa ei kannata liioitella. Jos hakkuuprojekti myöhästyy vuodella tai kahdella, ei hätää. Mutta jos taimet unohtuvat pellonkulmalle lopullisesti, tuleepahan tehdyksi tuleville puuntuottajille ihmettelyn aihe tekijän mietteistä. Rehevälle kasvupaikalle suuria taimia Paljasjuurisia kuusentaimia 1960-luvulta. Heinimistä ei tarvittu. Logbullet on todennäköisesti maailman pienin metsäkone. Se on 1,5 metriä leveä ja niin kevyt, että se kulkee esimerkiksi maastoauton vetämässä perävaunussa palstalle. Vuosikymmenen alussa ostettu tila on omistajapariskunnan ponnistuksin pantu hyvään kasvukuntoon. Pekka Syvänen luottaa, että hänen ikäpolvestaan kasvaa hyviä metsänomistajia: ”Tutkimusten mukaan kaupunkilaismetsänomistajat hoitavat metsiään paremmin kuin maaseudulla asuvat.”
• 20 22.11.2018 / METSÄSTÄ ELIISA KALLIONIEMI, teksti ja kuvat K ymmenhenkinen korjuuporukka nostelee kuorittuja eukalyptuspöllejä kuorma-auton kyytiin. Plantaasipuu on raskasta. Tuore eukalyptus sisältää paljon vettä, joten työmiesten olallaan kantamat pöllit ovat helposti 60-kiloisia. Kiina kehittyy kovaa vauhtia, mutta suuri osa puusta korjataan edelleen mies ja moottorisaha -menetelmällä. Ponssen Kiinan ja Japanin toiminnoista vastaava Risto Kää­ riäinen uskoo, että käänne on kuitenkin väistämätön. Maataloudessa koneet ovat jo yleistyneet, ja sama muutos alkaa näkyä myös metsässä. "Työvoiman saatavuus on haaste, se ajaa koneellistamista", Kääriäinen sanoo. Metsätyöpalkat nousevat hänen arvionsa mukaan 15 prosentin tahtia vuosittain, mutta sekään ei riitä houkuttelemaan nuoria metsään. He muuttavat mieluummin kaupunkeihin. Kukkulan rinteellä ahkeroivan metsurijoukon korvaa todennäköisesti ensin kaivinkoneeseen asennettu harvesteripää. Metsäkoneita Kiinassa on käytössä vasta vähän, vaikka puuta hakataan teollisuuden raaka-aineeksi vuosittain suurin piirtein saman verran kuin Suomessa. Metsäpinta-ala kasvaa Kiinassa on viime vuosikymmenet istutettu paljon uutta metsää. Se peittää jo yli viidenneksen maan pinta-alasta. Lähes kaikki luonnonmetsät on suojeltu. Teollisuuspuu saadaan eukalyptusta, mäntyä ja poppelia kasvavista istutusmetsistä, joita uudistetaan 7-10 vuoden välein. Kasvavasta puun tarpeesta ne tyydyttävät kuitenkin vain noin puolet. Kiina on sekä metsäteollisuuden tuotteille että puuraaka-aineelle iso markkina. Tästä ovat myös suomalaisyritykset päässeet nauttimaan. Paperin-, sellunja kartonginvalmistajille se on ollut tärkeä vientimaa jo pitkään. UPM:llä ja Stora Ensolla on myös omia tehtaita Kiinassa. Niistä uusin, Stora Enson kartonkitehdas, avattiin pari vuotta sitten Beihaissa Etelä-Kiinassa. Suomalaisille sahoille Kiinasta on tullut tärkeä kauppakumppani vasta tällä vuosikymmenellä. Viime vuonna se nousi havusahatavaran tärkeimmäksi vientimaaksi. Tulevaisuuden markkina? Ponsse on toiminut Kiinassa kohta yksitoista vuotta. Alusta asti mukana ollut Kääriäinen myöntää, että metsäkoneet ovat yleistyneet hitaammin, kuin hän aikoinaan oletti. Tulevaisuus kuitenkin näyttää valoisammalta. Eukalyptus pitää kuoria metHarvesteri valtaa leimikoita Kiinassa Työvoima ei enää riitä raskaisiin metsätöihin. Metsätyömiehet lastaavat käsin kuoritut eukalyptuspöllit suoraan kuorma-auton kyytiin. Risto Kääriäinen kehuu kiinalaisten kuljettajien ammattitaitoa. Kalle Mäenpää ja Risto Kääriäinen ovat koneellisen puunkorjuun pioneereja Kiinassa. sässä, ja siinä työssä harvesteripää on ylivoimaisen tehokas. Lisäksi kilpailu maasta on kova. Siksi puuviljelmiä on perustettu entistä jyrkemmille rinteille, joilla puunkorjuuseen tarvitaan kaivinkoneita vakaammat harvesterit. "Istutukset sijaitsevat paikoin niin jyrkillä rinteillä, että metsäkoneet varusteellaan turvallisuuden varmistamiseksi vinssillä." Ryhmä Metsälehden lukijoita tutustui marraskuun alussa puunkorjuuseen Kiinassa.
• • 400 cc. 4-tahti, 1 sylinteri, vesijäähdytteinen • 3 venttiiliä / syl. SOHC, EFI • Teho 24 kW/32 HV • Hidas L-vaihteistoalue; maksimaalinen vetokyky • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • Vinssi, vetokuula ja alumiinivanteet vakiona • Saatavana lyhyt ja 2 hlö rekisteröity pitkä malli • 495 cc. 4-tahti, 1 sylinteri, vesijäähdytteinen • 3 venttiiliä / syl. SOHC, EFI • Teho 29 kW/40 HV • Neliveto elektronisella tasauspyörän lukolla • Hidas L-vaihteistoalue; maksimaalinen vetokyky • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • Kaasuiskunvaimentimet • Vinssi, vetokuula ja alumiinivanteet vakiona Ajat sitten maantiellä tai maastossa, hiekkateillä tai kallioilla – CFMOTO on rakennettu kestämään ja viemään sinut aina määränpäähäsi. Kaikki CFMOTO -laitteet on varustettu modernilla vesijäähdytteisellä 4-tahti moottorilla. Kun etsit laitetta vapaa-aajan vauhtiin tai luotettavaa ja monipuolista työkonetta on CFMOTO paras valinta – ja vielä 3-vuoden takuulla. Katso lähin jälleenmyyjäsi: IRS EFI EPS IRS EFI EPS • Puskulevy • kahvanlämmittimet • tuulilasi KYSY TARJOUS TALVIPAKETISTA LÄHIMMÄLTÄ JÄLLEENMYYJÄLTÄSI
• 22 22.11.2018 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat O len vuosia narissut Husqvarnan väelle, että merkin viiltosuojaja varsinkin raivaushousut on mitoitettu lähinnä maratoonarin vartaloille. Meikäläisen niin sanotusti runsaalla runkomuodolla ei ole ollut toivoakaan sovittautua slimmeihin ruotsalaistamineisiin. Aikansa kuunneltuaan neuvoivat kokeilemaan pari vuotta sitten markkinoille tulleita Techical Robust -housuja. Niiden luvattiin olevan reisistään väljemmin mitoitetut kuin merkin hienoimmat turvakamppeet. Lisäksi housujen takaosan kangas joustaa, mikä sekin osaltaan lisää käyttömukavuutta. Lupaus osoittautui vähintäänkin oikeansuuntaiseksi. Housut ovat mukavat ja vastuksettomat askeltaa. L-koko sopii rouheat 90 kiloa painavalle, lyhytjalkaiselle viikonloppumetsurille. L-koossa vyötärön ympärys on 37 tuumaa, XL:t ovat 39-tuumaisia ja XXL:t peräti 42-tuumaisia. Näitä voi suhteuttaa farkkujen mitoitukseen. Lahkeen pituus on vakio. Edelleenkään Husqvarnalla ei ole raivaustai viiltosuojahousuja, joissa samalla vyötärön mitalla olevat housut olisivat saatavina eri lahkeenpituuksin. Nimensä mukaiset Käytössä Techical Robust -housut ovat erinomaiset. Ohuen viiltosuojakuteensa ja jouhevuutensa ansiosta ne sopivat myös raivaussahaukseen. Erityisesti kolmioterällä tehtävässä varhaisperkauksessa lahkeiden etuosan tanakka suojakude on hyvä, koska terä viskoo voimalla kaikenlaista ryönää jaloille. Moottorisahauksessa viiltosuoja pysäyttää 20 sekuntimetrin vauhdilla iskevän teräketjun. Raivaussahan terää viiltosuojaus ei torju. Robust tarkoittaa lujatekoista. Housujen valmistuksessa käytetyt tekniset materiaalit vastaavat tähän lupaukseen. Lahkeiden etuosan kangas on lujaa dyneemaa, haaraosaa on vahvistettu aramidikankaalla ja nilkkaosan vahvikkeet ovat corduraa. Lahkeen suulla oleva sisälahje kiristyy nepparilla tiiviisti kengän ympärille. Se estää lumen ja kesäkelillä punkkien pääsyn kenkään. Lahkeen suulla on myös koukku, jolla lahkeen voi kiinnittää kengännauhoihin. Arvoitukseksi jäi, miksi koukku avautuu ulospäin. Polvien vahvikkeet ja takareisien kohdalla olevat, vetoketjulla avattavat tuuletusraot parantavat osaltaan housujen käyttömukavuutta. Techical Robust -mallia on tarjolla vain viiltosuojahousuina, ei asukokonaisuuksina. Housujen verollinen hinta, 300 euroa, on linjassa vastaavin ominaisuuksin varustettujen viiltosuojahousujen kanssa. Husqvarnan Techical Robust -viiltosuojahousut ovat laadukkaat ja kohtalaisen väljästi mitoitetut. TECHICAL ROBUST + väljä mitoitus + laadukkaat materiaalit + lahkeen suun lumija punkkisuojat – vain yksi lahkeenpituus Husqvarnan Techical Robust -viiltosuojahousut luontuvat myös ei niin solakan sahurin vartalolle. KOKEILTUA Fakta Arvoitukseksi jäi, miksi housun lahkeessa oleva, kengän nauhoihin kiinnitettävä koukku avautuu ulospäin. Turvahousut tukevammallekin Robust tarkoittaa lujatekoista, ja nimelle löytyy myös vastinetta.
• VUOTTA METSÄLEHTI Sarjassa kerromme, mistä 85-vuotiaassa Metsälehdessä on aikaisemmin kirjoitettu tähän aikaan vuodesta. 23 METSÄSTÄ / 22.11.2018 MIKKO RIIKILÄ T arvomme Stora Enson Liperin metsäasiantuntijan Vesa Parkkisen kanssa jykevässä, pari vuotta sitten harvennetussa, vanhalla viljelymaalla kasvavassa kuusikossa. Harvoin on metsässä ollut samalla tapaa epämääräisen kammo olo. Parkkinen oli paikalle ajeltaessa selostanut, kuinka salakavalia ja vaarallisia vanhat, metsiin unohtuneet kaivot ovat. Täällä sellainen on – jossain. Uunin rauniot ja talon kivijalka paljastavat vanhan asuinkentän. Vähän matkan päässä raunio on pikkuruisen navetan peruja. Täällä on asuttu vielä sodan jälkeen. Parkkinen muistuttaa, että jokaisella asuinpaikalla on ollut myös kaivo, osassa useampia. Vanhan ajan kaivot olivat helposti kymmenkin metriä syviä ja reunoiltaan kivettyjä. ”Niiden puukannet ovat ajat sitten lahonnet, ja kaivon suuaukon ympäristö saattaa olla sankan kasvuston peitossa, joten niitä on erittäin vaikea huomata. Sinne kun putoaa, niin mitään keinoa päästä ylös ei ole.” Tästä on vuosien saatossa ollut surullisia tapauksia. Taannoin kokenut metsuri menehtyi vanhan talon ympäristöä raivatessaan salakaivoon Mikkelin seudulla. Pihtiputaalla partiotyttö putosi viime keväänä kaivoon, jonka suu oli kokonaan piilossa – uutisen mukaan hän kertoi maan pettäneen jalkojen alta. Tyttö onnistuttiin pelastamaan. ”Luulen, että tapauksia on enemmänkin. Aina silloin tällöin ihmisiä katoaa metsään jälkiä jättämättä. Oikeasti ihminen ei häviä, mutta piilokaivoon pudonneita eivät koiratkaan todennäköisesti löydä.” Parkkinen pohtii, että esimerkiksi Lintulan luostarista edelliskesänä jäljettömiin kadonneen nunna Elisabetin kohtaloksi on hyvinkin saattanut koitua vanha kaivo, jonka sijaintia kukaan ei tiedä. Kaivon paikat unohtuneet Parkkinen havahtui vanhojen kaivojen vaarallisuuteen viime kesänä ollessaan lähdössä tekemään leimikkoa vanhan asutuksen ympärillä olevaan metsään. ”Isäntä totesi puhelun päätteeksi, että Vesa, siellä on muuten vanha kaivo.” Mistään kaivon paikka ei olisi paljastanut. Parkkinen kertoo, että pari kertaa hän on kävellyt likimain kaivon yli ja tajunnut vasta myöhemmin, kuinka läheltä piti. Tilanne on pahin siellä, missä maaseutua on autioitunut eniten. ”Esimerkiksi täällä Liperissä salot olivat vielä sodan jälkeen asuttuja ja joka vaaralla oli taloja. Nyt ne kaikki ovat autioina, ja kaivot ovat peittyneet hengenvaarallisiksi loukuiksi. Näille asuinsijoille syntyneet tai perustetut metsät ovat juuri niitä, joita nyt harvennamme.” Kaameinta on, että kenelläkään ei ole tietoa kaivojen sijainnista. Niitä ei ole merkitty karttoihin, ja toisaalta autioituneista taloista aikanaan muuttaneet ihmiset ovat jo paljolti poissa keskuudestamme. ”Lisäksi niissäkin tapauksissa, kun autiotalon kaivon paikka tiedetään, perikunta saattaa kieltää kaivon täyttämisen. Se on mielestäni ajattelematonta.” Hylätyt kaivot ovat surmanloukkuja Tämä juttu voi pelastaa sinun tai lähimmäisesi hengen. "Kenelläkään ei ole tietoa kaivojen sijainnista." Stora Enson metsäasiantuntija Vesa Parkkinen tutkii leimikolle sattunutta vanhaa asuinkenttää. Jossain lähistöllä piilee näkymätön vanha kaivo. MARIANNE MINKKINEN Vuoden 1962 Metsälehdessä jaettiin ohjeita sahapuiden apteeraukseen, eli tukkien katkaisemiseen ja merkitsemiseen. "On sangen tärkeätä tietää, miten sahapuu edullisesti katkotaan tukeiksi, sillä siitä riippuu ratkaisevasti minkälaista sahatavaraa puusta saadaan. Tässä suhteessa tehdään vielä paljon virheitä", lehdessä kirjoitettiin. Kaikkia puita ei saanut katkaista samalla tavalla, vaan työssä tuli ottaa huomioon jokaisen puun muoto ja laatu. Puut piti arvioida etukäteen ennen kaatamista, sillä viat oli helpompi nähdä pystyssä olevasta rungosta kuin lumihankeen uponneesta. "Kaatosuunta on määrättävä ja valmistettava kunnollinen kaatokolo, ettei tyvi kastuessa pääse repeämään. Puut on aina kaadettava lyhyeen kantoon, sillä esim. 1/2 jalkaa sahapuuta kantoon jätettynä aiheuttaa monen kymmenen markan menetyksen. Karsiminen on toimitettava huolellisesti ja 'lippa' ja 'tyvileuha' poistettava joko sahalla tai veistämällä." Rungoista piti pyrkiä tekemään mahdollisimman suoria ja tasalaatuisia. "Suoruus onkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla ja suuri kuutiomäärä vasta viimeisellä", Metsälehdessä kirjoitettiin. Jos puussa oli paha tyvimutka, se tuli katkaista omaksi pöllikseen, josta tulisi joko paperitai ratapölkky. Jos runko oli lenko pitkältä matkalta, neuvottiin katkaisemaan se lengon keskeltä lyhyemmiksi tukeiksi. Kovasti lenko runko ei enää kelvannut tukiksi. Yleisohje oli seuraavanlainen: "Katkaise runko, kun laadussa tapahtuu selvä muutos. Katkaise runko 'poikaoksan', koron, mutkan, tervasroson ja haaran alta." Jutun mukaan tukin normaali keskipituusvaatimus oli 14–15 jalkaa. Pisin tukki sai olla 19–23 jalkaa, ja lyhyimpiä 10–13-jalkaisia tukkeja sai tehdä vain poikkeustapauksissa. Sahapuiden apteerausohjeet MIHIN SOPII MÄNTY, JONKA RUNGON PITUUS ON 3 M JA LATVALÄPIMITTA 15 CM? 1) Kuitupuuksi x) Pikkutukiksi 2) Tukiksi Oikea vastaus sivulla 28. M ik ko Ri ik ilä Ar i Ko m ul ai ne n
• 24 22.11.2018 / PILKKEITÄ JERE MALINEN, teksi ja kuvat S aksalaiset, jos ketkä, ovat tunnettuja pe­ rinpohjaisuudestaan. Menneinä vuosikym­ meninä kaikkea oli ko­ keiltava – myös eläimillä. ”Peruukkisarvia syntyi kuin liukuhihnalta, kun hirvieläimil­ tä salvattiin kivekset”, emeri­ tus hirvitutkija Kaarlo Nygrén muistelee biologian opiskelija­ na pänttäämiään saksalaispro­ fessoreiden rodunjalostukselli­ sia selontekoja. Karuilla tutkimuksillaan he todistivat sukupuolihormonien säätelevän hirviurosten sarvien kasvua ja irtoamista. Luonnossa sitä vastoin pe­ ruukkisarvinen hirvi on har­ vinaista herkkua. Virkauransa 1971–2010 aikana Nygrén kertoo nähneensä sellaisen Suomessa alle kymmenen kertaa, valoku­ vissa tai sarvina. "Komeimmat hirven peruuk­ kisarvet taitavat löytyä Riihimä­ en Metsästysmuseosta. Ne ovat kuin pahkaiset vesimelonit." Hirvellä sarvet talvella? Nygrénin Kallen kokemusten ar­ kistoon voi tallentaa yhdet sar­ vet lisää. Rantasalmella nimittäin seikkaili pari vuotta peruukki­ sarvinen hirvisonni. Ensimmäinen varma havainto oudosta otuksesta tehtiin 2017, kun Tuusmäen Erän metsästä­ jät kummastelivat helmikuussa sarvipäistä sonnia, joka viihtyi joukon jatkona kymmenen hir­ ven talvilaumassa. Kaukaa katsottuna hirven sar­ viin ei kiinnitetty sen kummem­ paa huomiota. Ihmeteltiin vain, miksi hirvellä on yhä sarvet pääs­ sä? Niiden olisi pitänyt pudota jo joulukuussa. Kuukautta myöhemmin sarvi­ päisen sonnin mysteeriin saatiin riistakameralla lisävalaistusta. Esko Poutanen, kulmakunnal­ la tunnettu riistakamerakuvaa­ ja, tallensi sarvisen sonnin ka­ meralleen. Kuvista paljastui sarvissa orastava peruukkimaisuus. Nyg ­ rénin mukaan ilmiö on tavalli­ sesti synnynnäinen, mutta se voi syntyä myös myöhemmin esi­ merkiksi kivesten tapaturmai­ sen vaurion tai sairauden seu­ rauksena. Rantasalmen sonniin näytti pätevän jälkimmäinen vaihtoeh­ to: ”Ehjien” sarvien tyveen oli al­ kanut ilmaantua epämääräises­ ti kasvavaa luumassaa. Syötäväksi kelpaava Peruukkisarville on tyypillistä, että uros ei pudota niitä pääs­ tään. Sarvien kasvu jatkuu, muo­ to ja perusrakenne hautautuvat valtoimenaan kasvavan luumas­ sa alle. Tämäkin teoria vahvistui lo­ kakuussa 2018. Peruukkisarvi nimittän kaatui Kolkontaipa­ leen Erämiesten jahdissa noin 15 kilometrin päässä Poutasen kuvauspaikalta . ”Se oli raavas sonni. Rasvainen ja ruhopainoa 265 kiloa”, Heino Kokkonen Erämiehistä kertoo. Päällisin puolin hirvi oli täysin terve. Sisäelimistäkään ei löyty­ nyt moitittavaa. ”Sen kivekset olivat mielestäni pienet ottaen huomioon eläimen koko ja kiima­ajan läheisyys", summasi satoja tuotantoeläimiä teurastanut Kokkonen, joka suo­ listi ja tutki kaadon. Puolessatoista vuodessa sar­ viin oli kasvanut lisää pattia peit­ täen alleen osan aiemmin näky­ neistä sarvipiikeistä. ”Jouti pois jo eläinsuojelul­ lisistakin syistä. Sonni on ollut kaiken lisäksi lisääntymiskyvy­ tön”, Kaarlo Nygrén sanoi. Son­ nin syömiselle ei kuitenkaan ole estettä. Peruukkisarvi päätyi kinnerpuuhun ”Sen kivekset olivat mielestäni pienet." Peruukkisarven päivä päättyi 15 kilometrin päässä kuvauspaikalta lokakuussa 2018. Sarviin oli kasvanut lisää patteja, mutta muoto ja koko oli yhä tunnistettavissa. Esko Poutasen riistakamera taltioi peruukkisarvise n hirvisonnin maaliskuussa 2017 Rantasalmen Tuusmäessä. Saksalaiset keksivät, että kastraatio antaa hirvelle peruukkimaiset sarvet. Savossa sellaiset syntyivät luonnollisesti. Innokas riistakamerakuvaaja Esko Poutanen on onnistunut tallentamaan 2000-luvulla monta luonnon ihmettä.
• METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 22.11.2018 KAMALA LUONTO Ja rk ko Ve hn iä in en TUTKIJALTA SITRUUNAPERHONEN ON SAANUT nimensä aikuisen siipien väristä, ei tou­ kan ravintokasvista. Toukkana se syö paatsamaa ja orapaatsamaa; etelämpä­ nä sille kelpaavat muutkin paatsamala­ jit. Sitruunaperhosella on muutamia lähi­ sukulaisia eteläisessä Euroopassa. Nekin syövät paatsamaa. Hyönteisten elämässä ravinto on olen­ nainen osa. Naarasperhonen munii yleen­ sä samalla kasville, jota on itse toukkana syönyt. Nimenomaan monofaagit, touk­ kana vain yhtä kasvilajia syövät hyöntei­ set, ovat tässä suhteessa erityisen tark­ koja. Toisaalta emme tiedä, miten monia eri kasvilajeja syövät hyönteiset käyttäy­ tyvät. Muniiko esimerkiksi itse koivulla kasvanut tammikehrääjänaaras koivulle ja pihlajalla kasvanut pihlajalle. Täplätup­ sukkaan kaltaiset perhoset, jotka asetta­ vat munansa muualle kuin ravintokasvil­ le, ovat yleensä moniruokaisia. Jos ravintokasvi on hyvin harvinai­ nen tai naaras joutuu seudulle, missä sen omaa ravintokasvia ei lainkaan kasva, sen täytyy munia jollekin muulle kasvil­ le. Luultavasti perhonen valitsee silloin munintapaikaksi sellaisen kasvin, jonka tuoksuaineissa on eniten samaa. JOS TOUKAT SELVIYTYVÄT uudella ra­ vintokasvilla aikuisiksi, ne munivat sa­ malle kasville, jolla ovat itse kasvaneet. Näin perhosesta on syntynyt uusi popu­ laatio, joka ravintokasvinsa vuoksi pysyy erillään kantapopulaatiosta. Aikaa myö­ Ruoassa menestyksen salaisuus Levätessään sitruunaperhosen toukka asettuu paatsaman lehden keskisuonelle ja silloin vihreää toukkaa on hyvin vaikea huomata. Jalokuuset ränsistyvät Jalokuusilla on 2000­luvulla esiintynyt eritasoisten oksien kuolemista. Kun oireet ovat uu­ sia, neulaset ovat punaruskeita. Kuolleet oksat ovat lyhyitä tai pi­ dempiä oksankärkiä, joita kut­ sutaan liputtaviksi oksiksi. Näi­ tä on eri puolilla ja korkeuksilla latvusta. Runkoon ei näyttäisi syntyvän kuolioita, joten run­ ko pitää puun hengissä. Jalokuusten ränsistymisen eli jalokuusensurma­nimisen tau­ din aiheuttaa hiljan Suomessa­ kin määritetty Neonectria neomacrospora ­sieni. Sienelle on tyypillistä, että se tarttuu ok­ sien uloimpiin osiin. Sieltä se etenee usein kohti runkoa, jol­ loin oksa kuolee. Tauti on helpoin havaita suu­ rehkoista pihdoista, etenkin pi­ hojen yksinäisistä siperianjalo­ kuusista. Tautia on kuitenkin myös nuorissa ja siis pienehköis­ sä yksilöissä. Yleensä tartunnat ovat voimakkaimmat latvuksen alaosassa, mutta toistuessaan ränsistyttävät koko latvuksen. Jalokuusisurmaiset puut vi­ hertyvät aika nopeasti tartun­ tojen loppuessa. Kuolleet oksat eivät kuitenkaan herää eloon, ja ne neulasettomina rankoina usein osoittavatkin taudin ol­ leen puussa. Erityisen pahoja tartunta­ai­ koja ovat olleet vuodet ensim­ mäisen kymmenluvun lopulla ja seuraavan alussa, siis noin 2005– 2013 ja 2017 (oireet 2018). Tautisia puita ja metsiköitä­ kin on eri puolilla Etelä­ ja Kes­ ki­Suomea. Pihojen pihdoista noin puolella on viimekesäisen kiertelyn perusteella jalokuu­ sensurmaa. Merkittävimmät tu­ hot löytyvät puulajikokoelmien siperianjalokuusilta, mutta oirei­ ta on muillakin jalokuusilajeilla. RISTO JALKANEN Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija LUKIJALTA Lahopuuta riittää Vaatimukset lahopuun lisäämi­ sestä kuulostavat korvissani ou­ doilta, varsinkin kun ei kerrota, mitä lajia eniten kaivattaisiin. Lahopuussa kun löytyy valinnan varaa yllin kyllin. Luontoäiti on tällä vuosikymmenellä tehnyt lahopuuta runsain määrin, saa­ matta työstään ”luontoväeltä” mitään tunnustusta. Myrskytuhot ja tykkytuhot ovat vuorotelleet. Omalla kotiseudullani vuo­ den 2010 helmikuu oli lumi­ ja pakkaskuukausi. Lisääntynyt ilmankosteus teki puiden kan­ taman lumikuorman liian ras­ kaaksi, ja metsässä alkoi rytis­ tä. Siihen asti kaikista vaaroista selvinneitä vanhoja mäntyjä ja kuusia pamahteli keskeltä poik­ ki kuin tulitikkuja. Vuoden 2015 marraskuun lop­ pupäivien runsas ja märkä lu­ misade katkoi nuoria koivikoi­ ta, osin kuusia ja mäntyjäkin. Talvi 2018 koetteli tykkytuho­ jen muodossa etenkin pohjois­ ta Itä­Suomea. Myrskyjen jäljiltä tuulikaato­ ja jää joka vuosi metsiin. Suuri osa on kuusia. Jokainen hakkuu synnyttää lahopuuta, samoin jä­ reän raivuupuuston kaato. Kor­ keita kantoja on hakkuissa pakko tehdä kivien vierustoille. Laho­ puuta nekin ovat, samoin hylky­ lumpit ja ajokonemiehiltä pii­ loon jäänyt hakattu puutavara. Myös monet taudit ja tuho­ hyönteiset tappavat ikäänty­ neitä puita pystyyn, ja nuorilla­ kin on omat vihollisensa. Käävät ovat puiden syöpiä, jotka tap­ pavat isäntänsä hitaasti mutta varmasti. Luonnonsuojelu tarkoittaa mielestäni sitä, että kuolleiden puiden ihailusta siirryttäisiin ihai­ lemaan nuoria terveitä metsiä, oli­ vat ne sitten mitä lajia tahansa. Niin paljon luonnossa liikun, vielä työnkin merkeissä, että us­ koisin tietäväni mistä kirjoitin. Lahopuuta on ihan tarpeeksi, levyä pitäisi jo kääntää! ASKO AHONEN Korkeakoski ten kehittyy myös ulkonäköeroja ja sil­ loin on syntynyt uusi laji. Kaaliperhosten heimossa näkyy ra­ vintokasvin merkitys lajien synnylle. Heimossa on kolme monilajista ryhmää: sitruunaperhoset, kaaliperhoset ja kel­ taperhoset. Sitruunaperhoset syövät siis paatsamaa, keltaperhoset hernekasveja ja kaaliperhoset ristikukkaisia. Siirty­ minen uudelle ravintokasville on aikoi­ naan merkinnyt uuden evoluutioaallon syntyä. Kaali­ ja keltaperhoset eriytyi­ vät omiksi linjoikseen jo dinosaurusten valtakaudella noin 90 miljoonaa vuot­ ta sitten ja yhtä kauan niillä on ollut eri ravintokasvit.
• 26 22.11.2018 / PILKKEITÄ Vuodesta 2009 asti on Luonnonvarakeskuksessa (Luke) seurattu kasvupannoilla puiden läpimittaa useissa metsikössä jopa tunnin välein, Etelä-Suomesta Lappiin. Yhtäjaksoisia tuloksia on viideltä paikkakunnalta 45 männystä, 30 kuusesta ja 10 koivusta. Vuosi 2016 oli pantapuiden läpimitan kasvulle ennätyksellisen hyvä, männyllä jopa 1,5-kertainen, kuusella 1,2-kertainen ja koivulla 1,1-kertainen pitemmän ajan keskikasvuun verrattuna. Millaiset sääolot vallitsivat tällaisena huippuvuonna? Kevät oli ennätyksellisen lämmin ja vähäsateinen. Kesä oli hieman tavanomaista lämpimämpi, huippuhelteitä ei ollut ja helteet jakautuivat tasaisesti koko kesälle. Kesäsateet olivat runsaita Pohjanmaalla ja koko Pohjois-Suomessa, muualla tavanomaisia. Säiden viileys ja vähäinen auringonpaiste vähensivät vuonna 2017 pantapuiden kasvua, joka oli noin 10–15 prosenttia vuosien 2010–2016 keskiarvoa pienempi, pohjoisessa peräti 30 prosenttia. Ainoastaan Etelä-Suomen kuusikoissa kasvu oli keskimääräinen, Tammelassa jopa 10 % keskiarvoa suurempi. Kuusen tiedetäänkin hyötyvän sateista, kunhan lämpötila on kohtuullinen. Kasvukausi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva ja helteinen, etenkin Eteläja Länsi-Suomessa. Ero kasvupaikkojen välillä näkyy siten, että Punkaharjulla lehtomaisen kankaan kuuset kasvoivat 17 ja koivut 7 prosenttia keskimääräistä paremmin, mutta Tammelassa kuusen läpimitan kasvu tuoreella kankaalla oli 14 prosenttia vuosien 2009?2016 keskiarvoa alempi. Lapissa kuusten kasvu oli 5 prosenttia edeltäviä vuosia alempi, niin Rovaniemellä kuin Pallasjärvelläkin. Vielä enemmän kuivuudesta kärsi mäntyjen kasvu kuivahkoilla kankailla, ollen Tammelassa ja Punkaharjulla 22 prosenttia edeltävien vuosien keskiarvoa alempi, Lieksassa vieläkin heikompi. Vuonna 2014 keskija loppukesä oli hyvin helteinen ja kuiva Punkaharjulla, missä kuuset ja koivut kasvoivat noin 30 prosenttia alle keskiarvon, männyt keskimääräisesti. Sateisemmassa Tammelassa männyt ja kuuset kasvoivat keskimääräisesti. Lapin tulokset osoittavat, etteivät lämpimät säät sielläkään välttämättä lisää kasvua. Sateilla ja niiden ajoittumisella oli suuri merkitys puiden kasvuun. Vuonna 2015 kesä-heinäkuu oli poikkeuksellisen viileä, ja sateet painottuivat Kainuuseen ja Koillis-Suomeen, muualla Ensin viileys ja pilvet, sitten kuivuus Äärevät sääolot verottivat puiden kasvua viime ja tänä vuonna. Automaattinen kasvupanta (ylempi) mittaa kuusen ympärysmitan muutoksia millimetrin sadasosan tarkkuudella tunnin välein. Kontrollina toimii manuaalinen kasvupanta (alempi), jonka lukemat millimerin kymmenesosan tarkkuudella luetaan 1–2 kertaa kuukaudessa. Kasvupannoilla mitattua läpimitan kasvua on kaavioissa verrattu Valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) eri vuosille laskettuihin kasvuindekseihin siten, että pantapuiden keskimääräinen kasvu jaksolla 2009–2016 on suhteutettu VMI:n kasvuindeksin keskitasoon samalla jaksolla. TUTKIJALTA 2009 2013 2010 2011 2012 2014 2015 2016 2017 2018 Kuusten läpimitan kasvunvaihtelu Tammelassa (MT) ja Punkaharjulla (OMT) verrattuna VMI:n kasvuindeksiin koko Etelä-Suomessa VMI Tammela Punkaharju 150 100 50 2009 2013 2010 2011 2012 2014 2015 2016 2017 2018 VT-mäntyjen läpimitan kasvunvaihtelu Tammelassa ja Punkaharjulla verrattuna VMI:n kasvuindeksiin koko Etelä-Suomessa VMI Tammela Punkaharju 150 100 50 2009 2013 2010 2011 2012 2014 2015 2016 2017 2018 Kuusten läpimitan kasvunvaihtelu Pallasjärvellä ja Rovaniemellä verrattuna VMI:n kasvuindeksiin koko Pohjois-Suomessa VMI Pallasjärvi Rovaniemi 150 100 50 2009 2013 2010 2011 2012 2014 2015 2016 2017 2018 OMT-koivujen läpimitan kasvunvaihtelu Punkaharjulla verrattuna VMI:n kasvuindeksiin koko Etelä-Suomessa VMI Punkaharju 150 100 50 oli suhteellisen kuivaa. Kuuset ja koivut kasvoivat 5–15 prosenttia keskimääräistä vähemmän ja männyt noin neljänneksen keskimääräistä vähemmän, sateisessa Lieksassa kuitenkin keskimääräisesti. Kasvupantojen mukaan puiden kasvun vaihtelu vuodesta toiseen on ollut jyrkempää kuin Valtakunnan metsien inventointiin (VMI) perustuvissa kasvuindekseissä. Tämä johtuu siitä, että pantametsiköitä ja -puita on hyvin vähän verrattuna VMI:n koko maata ja kaikkia kasvupaikkoja edustaviin mittauksiin. Pantamittauksia ei ole tehty esimerkiksi suometsistä, joissa kasvu reagoi säihin eri tavoin kuin kangasmailla. Voidaan olettaa, että kesä 2018 oli hyvä kasvukausi suometsille, mutta vuosi 2017 puolestaan liian märkä ja viileä. Toisaalta pannat kertovat kasvusta jo saman kasvukauden aikana, kun VMI-tulokset kertyvät vuosien viiveellä. Kasvun mittausta kuoren päältä haittaa säätilan vaikutus läpimittaan havupuilla. Koivulla ei vastaavaa esiinny, joten kosteus turvottaa havupuiden kuorta. Perättäisten vuosien läpimittaero ei siksi ole aina sama kuin puun todellinen kasvu. Paksuuskasvun loputtua elokuun loppupuolisko on useimmiten paras ajankohta verrata läpimittaa edeltäviin vuosiin, kun helteet ja kuivuus ovat ohi, mutta syysateet eivätkä vielä turvota kuorta. Poikkeuksiakin on: tänä vuonna vasta syyskuun lukemat olivat luotettavia helteiden jälkeen, kun taas viime vuonna kuori turposi jo heinäkuussa. Pantapuut edustavat puulajeille tyypillisiä kasvupaikkoja, mutta pannoilla mitattua kasvunvaihtelua on tulkittava varovasti. Vaihtelun suuntaan voidaan luottaa enemmän kuin suuruuteen. VMI:n kasvuindeksejä on laskettu vuoteen 2016 saakka, joten pantapuiden kasvua voidaan verrata niihin jaksolla 2009–2016. Oheiset käyrät osoittavat, että joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta vaihtelu oli samansuuntaista, mikä vahvistaa pantatulosten luotettavuutta vuosille 2017–2018. Puolukkatyypin männyillä yhteensopivuus männyn kasvuindeksiin Etelä-Suomessa on muita heikompi. Syynä voi olla männyn runsaus soilla ja muutenkin hyvin erilaisilla kasvupaikoilla, mikä tasoittaa mäntyjen keskimääräistä kasvunvaihtelua. Uusimmat VMI-tulokset antavat viitteitä, että vuosikymmeniä jatkunut metsien kasvun jyrkkä lisääntynen olisi tasaantumassa. Tuloksiin lienee useita syitä. Kasvunlaskennan menetelmäkin on muuttunut, joten keskustelua kaivataan. Metsien hoidolla sekä puuston määrän ja ikärakenteen avulla saavutettu kasvunlisäys voi olla tasaantumassa, joten kasvun lisääntyminen vaatisi lisäpanoksia. Toisaalta pitkin 2000-luvun alkua kasvukaudet Suomessa olivat säiden puolesta pitkän ajan keskiarvoa parempia ja erityisen selvästi 1990-lukua parempia lisäten metsien kasvua. Mutta voivatko myös viime vuosien äärevät sääolot suuntaan ja toiseen olla osasyynä metsiemme kasvun taittumiseen? Jaksolla 2013–2018 on ollut vain yksi erinomainen kasvukausi 2016. Sitä edeltävinä vuosina kasvu oli VMI:n mukaan keskimääräistä heikompi Pohjois-Suomessa, pantamittauksissa myös etelässä. Vuoden 2016 jälkeen kasvu on pantahavaintojen mukaan kääntynyt taas alapäin, mutta valtakunnalliseen kasvuarvioon tämä ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa. PENTTI NIEMISTÖ Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkija. Er kk i O ks an en / Lu ke
• 27 PILKKEITÄ / 22.11.2018 VALTTERI SKYTTÄ L okakuussa menehtynyt Arto Paasilinna kuului Kalle Päätalon ja Veikko Huovisen ohella siihen kotimaisten kirjailijajättiläisten joukkoon, joka oli lähtöisin metsästä. Lapissa syntynyt Paasilinna ehti nuoruudessaan tehdä metsätöitä lentojätkänä muun muassa Koilliskairan savotoilla. Metsälehden tavoittaessa Paasilinnan kesällä 1987 mies oli jo tukevasti kirjoituskoneen ääressä Espoon Westendissä. Maailman maineeseen nousseelta kirjailijalta irtosi kuitenkin metsäasioista kommentti jos toinenkin. Paasilinna ei kaunistellut metsätyön todellisuutta, vaan muisteli nuoruutensa savotoita "ilman kaipauksen häivää". "Metsätyö on rasittavuudessaan ja kolkkoudessaan verrattavissa kaivostyöhön: ankara tahti ja urakkatyö. Ei sellainen ammatti (metsuri) ole romanttinen, joka vie miehen ennenaikaiseen hautaan." Metsäväki sai kuulla kunniansa Muutenkaan Paasilinna ei säästellyt sanojaan puhuessaan metsäalan tilasta 1980-luvun lopulla. Metsätalouden massiivinen koneisto jyräsi kirjailijan mukaan eteenpäin samoja raiteita vuodesta toiseen ilman itsekritiikkiä – ja jarrutti samalla omaa kehitystään. Oman osansa saivat itsetyytyväiset metsäalan ammattilaiset. "Suomalaiset metsäntutkijat ja -hoitajat ovat hanakoita sanomaan, että täällä hoidetaan metsiä parhaiten maailmassa. Se, että muualla hoidetaan metsiä vielä huonommin, ei ole kuitenkaan mikään ylpeilyn aihe." Esimerkiksi Paasilinna otti avohakkuualojen maanmuokkauksessa käytetyn syväaurauksen. Hänen mukaansa jo 1960-luvulla tiedettiin, että menetelmä oli luonnon kannalta liian raju, mutta vasta 80-luvulla mätästystä alettiin miettiä tosissaan aurauksen korvaajaksi. "Metsäammattilaiset sanovat myös mielellään, että heitä saavat arvostella vain toiset metsäammattilaiset. Sehän on sama kuin, jos kirjailijaa eivät saisi arvostella kuin toiset kirjailijat." Mielikuvituksellisista ja kieron humoristisista juonenkäänteistään tunnetun Paasilinnan oma suhde metsään oli muuttunut nautiskeluksi. "Mikä sen mukavempaa kuin liikkua luonnossa, käristää hyvää A-luokan makkaraa nuotiolla ja siemaista palan painikkeeksi kylmää olutta." Kolkkoa kaivostyötä Hiljan edesmennyt Arto Paasilinna hutki Metsälehden haastattelussa suomalaista metsäalaa. VI NN SK OG ST JÄ NS TE R FÖ R TU SE N EU RO . Voita TONNILLA metsäpalveluja Kirjaudu metsänomistajana ja vastaa kyselyymme: Miten sinä asioit Metsään.fi-palvelussa? www.metsään.fi Tarkista luontokohteet. Ilmoita metsänkäytöstä, Kemerasta, hirvivahingoista, metsänhoitotöistä. Jätä puukaupan tarjouspyyntö. Löydät metsänhoitotöille tekijät! Metsän ammattilainen välittää. Ostamassa tai myymässä? Tunnemme metsät, pellot, tontit, mökit ja talot. Meillä on myös Keskuskauppakamarin auktorisoimat AKA-arvioitsijat. Teemme tiivistä yhteistyötä Metsänhoitoyhdistysten kanssa. Olemme palveluksessa. Ota yhteyttä!
• 28 22.11.2018 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN 1 ja X) Kyseinen mänty sopii kuitupuuksi ja pikkutukiksi. Vastaus VUOTTA METSÄLEHTI Metsälehden lukijamatka 23.4.–29.4.2019 Ilmoita Metsälehdessä! Kysy tarjous Tuomo Vuoriselta p. 050 436 9700 Lähde Espanjaan ja Portugaliin Tervetuloa ensi keväänä Metsälehden mukana ainutlaatuiselle kiertomatkalle Madridista Portoon ja takaisin! Lukijamatkan ajankohta on 23.4.–29.4.2019. Matkan varrella näet kauniita maisemia, mielenkiintoisia metsiä ja pääset nauttimaan Pyreneiden niemimaan rikkaasta ruokakulttuurista. Matkaoppaanamme on metsänhoitaja Jouko Lehtoviita. Lue lisää seuraavasta Metsälehdestä! MIKKO RIIKILÄ Kanervan kukat ja kuusenkerkät, mustikanlehdet ja maitohorsmat. Nämä ovat arkisia asioita ja tuttuja kesäisiä tuoksuja lähes kaikille suomalaisille. Mutta mistä luonnontuotteita hyödyntävä yrittäjä saa kaksikymmentä kiloa kuusenkerkkiä tammikuussa? Muun muassa tähän kysymykseen pitäisi löytää toimiva vastaus, jotta suomalaisten luonnontuotteiden menestys maailmalla alkaisi vastata niiden arvostusta ja kysyntää. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutti etsii nyt haasteeseen ratkaisuja avoimella ideakilpailulla, joka kestää vuoden loppuun asti. Tarkoitus on löytää keinoja tehostaa luonnontuotteiden keruuta, jotta kestävä ja kannattava liiketoiminta olisi mahdollista. Kilpailun yhden järjestäjän, Nord-T-yrityksen viennistä ja markkinoinnista vastaava Nina Rantala muistuttaa, että maanomistajalle luonnontuotteet ovat keino saada tuottoa metsästä joka vuosi. ”Esimerkiksi kuusenkerkkiä, kanervan kukintoja tai nokkosenlehtiä voi kerätä joka kesä. Pienemmillekin erille on kysyntää, kun myyntikanavia saadaan kehitettyä.” Ideakilpailun järjestävät Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutti ja NORDT:n lisäksi Arktiset aromit ry, Metsäkeskus, Pro Pakuri Finland ry, Frantsila, Karelia Arctic Oy, Yrttipaja, Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry sekä Saarijärven kaupunki. Kilpailuun voi osallistua biotalouskampuksen nettisivujen välityksellä biotalouskampus.fi/ ideakilpailu . Luonnontuotteiden ideakilpailu jatkuu vuoden loppuun LOMA-ASUNTO, Savonlinna, Kiviapaja 0,2 ha. Etelärantatontilla pyöröhirrestä v. 1973 rakennettu kesämökki, n. 4,5 km päässä Lohikoskelta, kirkasvetisen Pienen Siikajärven rannalla. Mökissä tupa, keittiönurkkaus ja makuualkovi, erillinen rantasauna, omaa hiekkapohjaista rantaa reilut 65 m. Tontille hyvä tieyhteys ja sähköliittymä. Rakennusoikeutta jäljellä reilusti, kokonaisrak.oikeus kaavan mukaan 200 k-m 2 . Hp. 69.000 €. LOMA-ASUNTO, Punkaharju, Vaara 0,877 ha. 2003 valmistunut saunamökki kauniilla niemitontilla Puruveden rannalla Punkaharjulla Vaarassa. Tontti on metsäinen, omaa rantaviivaa yli 350 m kaikkiin ilmansuuntiin, ympäristössä hyvät marjaja sienimaastot. Tontin kokonaisrak. oikeus 200 k-m 2 , joten mahdollisuuksia lisärakentamiseen on reilusti, sähköliittymä on. Hirsimökki Honkarakenteen mallistoa, mökissä tupa, alkovi ja sauna sekä katettu kuisti. Heti vapaa! Hp. 115.000 € METSÄPALSTA, Punkaharju, Marjosaaret 0,75 ha Vaahersalon kupeessa. Metsä uudistuskypsää kuusikkoa, puuston määrä n. 200 m 3 . Kiinteistö on yleiskaavan mukaan metsämaata, ei kaavan mukaista rakennuspaikkaa. Vesimatka mantereelta n. 400 m, Punkaharjun taajamasta venepaikoille n. 10 km, Savonlinnasta n. 30 km. Hp. 12.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 MAATILA, Rapla/Kohila, Viro 920 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta,vain 25–45 km Tallinnasta! Peltoa Raplan kunnassa 490 ha ja Kohilan kunnassa 430 ha. Hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita, hintataso ollut vuonna 2018 n. 65–80 €/ha. Hinta sisältää myös tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 5,5milj.€ METSÄTILA, Inkoo, Tähtelä 32 ha. Neljästä vierekkäisestä metsätilasta muodostuva tilakokonaisuus. Maapohjat pääosin MT/ OMT. Arvion mukaan puustoa n. 2236 m 3 + 2018 kasvu. Eri ikäisiä kasvatusmetsiä ja hyvin onnistuneita taimikoita. Rajoittuu eteläreunasta junanrataan. Hp. 120.000 € / tarjous viim. 2.12.2018 METSÄTILA, Ruovesi 11,591 ha. Lähellä Ruoveden keskustaa erittäin runsaspuustoinen metsätila rehevillä maapohjilla. Vain kehitysluokkia 03 ja 04. Puustoa n. 2000 m 3 ja heti hakkuumahdollisuuksia. Kuviolla 31 kaivo, josta naapuritalot ottavat veden. Ruovedelle 3 km, Virroille n. 34 km, Vilppulaan n. 35 km. Hp. 79.000€ / tarjous viim. 2.12.2018. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Leppävirta 19,8 ha. Mustinmäessä sijaitseva kangasmaakohde noin 17 km Leppävirran keskustasta itään. Tilan kokonaispuusto on noin 2750 m 3 eli n. 140 m 3 /ha. Tukkipuun osuus ainespuusta noin 25%. Kehitysluokkajakauma on tasapainoinen ja mahdollistaa tasaiset hakkuutulot tulevaisuuteen. Kasvupaikat ovat joko tuoretta tai lehtomaista kangasta. Tämä kuusikkovaltainen metsätila soveltuu sijoituskohteen ohella mainiosti myös omatoimimetsänomistajalle hyvän saavutettavuuden ja monipuolisen kehitysluokkarakenteen vuoksi. Mh. 88.000 € SAARIKIINTEISTÖ, Savonlinna, Savonranta 4,8 ha. Ainutkertainen mahdollisuus hankkia itsenäinen saarikiinteistö Savonlinnan Savonrannalta Vuokalanvirran itäpuolelta. Kokonaisuus sisältää Hirsisaaren länsiosan ja 1987 valmistuneen lomarakennuksen sekä etelärantaiset lohkotut RA-tontit 3 kpl. Metsäarvion (05/2018) mukaan puuston määrä on n. 900 m 3 . Käsinveistetystä hirrestä valmistettu loma-asunto ja varastorakennus suojaisassa lahdenpoukamassa saaren länsikärjessä. Venematkaa mantereelta hieman alle 1 km. Myynnissä myös saaren itäosa, kohdenumero 1207642. Mh. 100.000 €. VAPAA-AJANKIINTEISTÖ, Savonlinna 1 ha. Tyylikkäästi entisöity sähköistetty vapaaajankiinteistö Kosolassa. Asuinrakennuksessa kaikki mukavuudet: sähkölämmitys, vuolukivitakka, suihku ja biokäymälä. Pihapiirissä lisäksi varastokäytössä olevia rakennuksia ja pihasauna, joita juuri remontoitu. Tasainen nurmipiha, jossa mm. marjapensaita. Tontin läheisyydessä venevalkama, josta suora yhteys Saimaalle. Naapureita ei näköpiirissä. Mh. 90.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
• 29 PILKKEITÄ / 22.11.2018 METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 162 3991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 040 1261 181 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 045 877 4740 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 86. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 086 (LT/17) Lukijoita 153 000 (KMT/17–18) Painopaikka Punamusta, Joensuu PALVELUKSEEN HALUTAN SODANKYLÄ Metsänhoitoyhdistys Sodankylä ry hakee palvelukseensa luotettavaa, yhteistyökykyistä ja itsenäiseen työhön kykenevää METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviin kuuluu yhdistyksen ojaja tieasiat sekä erikseen sovittavat toimihenkilötehtävät. Edellytämme hakijalta tehtävään sopivaa metsäalan koulutusta. Arvostamme oma-aloitteisuutta ja markkinointihenkisyyttä sekä sitoutumista paikkakunnalle. Kokemus ojaja tieasioista katsotaan eduksi, mutta ei välttämätön. Työ alkaa sopimuksen mukaan ja se on aluksi määräaikainen 31.12.2020 saakka, jonka jälkeen vakinaistaminen on mahdollista. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukaan. Hakemukset liitteineen 30.11.2018 mennessä sähköpostitse osoitteeseen juha.ukkola@mhy.fi Lisätietoja toiminnanjohtaja Juha Ukkola 040-1399390 ja hallituksen pj. Hannu Jänkälä 040-721 6860. www.mhy.fi/sodankyla Metsänomistajat MHY Sodankylä 2 x 100_92mm 13.11.2018 13.18 Sivu 1 POSIO Posion pitäjä Koillismaalla on puhtaiden vesien ja metsäisten vaarojen seutua. Metsänhoitoyhdistys palvelee yli 1000 metsänomistajaa. Toimihenkilöitä on 2-3. Nyt tarvitsemme tiimiimme aluevastuullista METSÄNEUVOJAA Arvostamme erityisesti oikeaa asennetta ja todellista halua metsänomistajien asioiden ajamiseen. Toimen menestyksellisessä hoitamisessa tarvitaan yhteistyökykyä, tietotekniikan hallintaa ja kykyä itsenäiseen, tulokselliseen työhön. Koulutus pitää olla vähintään opistotasoinen ja hyvä työkokemus on rautaa. Tarjoamme mielenkiintoisen työn viihtyisässä ympäristössä ja palkkauksen alan työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Hakemus ja ansioluettelo toimitetaan viimeistään 2.12.2018 osoitteeseen jukka.hoyhtya@mhy.fi Lisätietoja antavat: toiminnanjohtaja Jukka Höyhtyä p. 0400 183 231 tai hallituksen pj Reima Revonmäki 0400 206 827. Metsänomistajat MHY Posio 2 x 100_92mm 15.11.2018 10.59 Sivu 1 140 000 asukkaan vireä ja nuorekas Jyväskylä on muuttajien suosikki. Viihtyisä asuinympäristö, luonto, tiivis kaupunkikeskusta, erinomaiset opiskelumahdollisuudet ja monimuotoinen kulttuurija vapaa-ajantarjonta luovat hyvän elämän puitteet. Vietä elämäsi parasta aikaa Jyväskylässä, keskellä Suomea! Liikenneja viheralueiden palvelualue huolehtii katujen, puistojen ja muiden yleisten alueiden hallinnasta, suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta, metsien hoidosta, pysäköinninvalvonnasta sekä seudullisesta joukkoliikenteestä ja jätehuollon viranomaistehtävistä. Haemme metsäpalveluihin METSÄNHOITOTYÖNTEKIJÄÄ määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 2.1.201931.12.2019. Jyväskylän kaupunki omistaa 8 700 hehtaaria metsää, joista suurin osa sijaitsee noin viiden kilometrin säteellä keskustasta. Vuosittain eri tavoin käsiteltävä pinta-ala on noin 450 hehtaaria ja puuta myydään noin 33 000 m3 vuodessa, pääosin pystykaupalla. Taajama-alueilla tehtävät metsänhoitotyöt ja hakkuut keskitetään vuosittain kahdelle tai kolmelle asuinalueelle. Metsänhoitotyöntekijän työtehtäviin kuuluvat metsänhoito ja hakkuutyöt pääasiassa asutuksen lähialueilla. Lisäksi työhön sisältyy muun muassa ongelmapuiden kaatoa, koneellisen puunkorjuun avustamista, puiden kuntoarviointia, työmaiden suunnittelua, työnopastusta sekä asiakaspalvelutehtäviä. Kelpoisuusvaatimuksena on metsäalan perustutkinto, metsuritai metsäpalveluiden tuottajan tutkinto tai muu soveltuva koulutus. Hakijalta edellytetään hyviä vuorovaikutusja yhteistyötaitoja sekä ympäristöja luontoasioiden osaamista. Eduksi luetaan ongelmapuiden kaatokokemus ja aiempi työkokemus vastaavista tehtävistä. Palvelussuhteen ehdot määräytyvät kunnallisen teknisen henkilöstön virkaja työehtosopimuksen (TS) mukaisesti. Tehtävä alkaa 2.1.2019 tai sopimuksen mukaan. Tehtävässä noudatetaan koeaikaa. Tehtävään valitun on ennen tehtävän vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä todistus terveydentilastaan. Jyväskylän kaupunki on savuton työpaikka. Yhteystiedot Vastaava metsäasiantuntija Reijo Puttonen, puh. 0500 954170 tai sähköpostitse: reijo.puttonen@jkl.fi http://www.jyvaskyla.fi Jyväskylä 2 x 200_92mm 7.11.2018 10.48 Sivu 1
• 30 22.11.2018 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSIÄ 60 VUOTTA 5.12. JYRKI LEHTINEN , Suomen metsäkeskuksen paikkatietoasiantuntija, Savonlinna (matkoilla) 50 VUOTTA 8.12. JUHA RUUSKA , metsänhoitaja, Espoo Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti. fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA METSÄNHOITOYHDISTYS POHJOIS-KARJALA Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan johtajaksi on valittu kontiolahtelainen metsänhoitaja Harri Välimäki (46). Hän siirtyy yhdistyksen palvelukseen Lieksan Kehitys Oy:n toimitusjohtajan paikalta ja aloittaa johtajan työt ensi vuoden alussa. KOTKAMILLS DI, MBA, Ulrika Kurtén on nimitetty kartonkiliiketoiminnan johtajaksi ja Kotkamills Oy:n johtoryhmän jäseneksi. Kurtén siirtyy Kotkamillsiin Dow Chemical Companystä, jossa hän on viimeksi toiminut myyntijohtajana Yhdysvalloissa. Nykyinen kartonkiliiketoiminnan johtaja Niilo Pöyhönen siirtyy takaisin Kotkamills Oy:n hallituksen jäseneksi. VIIME VIIKOLLA SAATIIN tietää, ettei Suomi mikään edelläkävijä ole sen paremmin biotaloudessa kuin kiertotaloudessa, ja monilla muilla aloilla – toisin kuin itse olemme maailmalle julistaneet. Itsenäiseksi ajatushautomoksi itseään tituleeraava European Policy Centre (eurooppalainen politiikkakeskus) pani ”virallisen Suomen” eli poliitikot ja hallituksen suurennuslasin alle ja pahalta näyttää. Raportin otsikko (suomennettuna) ”Suomi Euroopan unionissa: Edelläkävijä vai seurailija” kertoo, mistä on kysymys. Lopputulemaksi saatiin, että enempikin takapenkin Taaveja ollaan ja parhaassakin tapauksessa vain hyvää eurooppalaista keskitasoa. Tarkastelen seuraavassa muutamia raportin helmiä. Heti alkumetreillä todetaan että Suomi on periferia, jossa puhutaan vaikeaa kieltä, millä tarkoitetaan ilmeisesti suomen kieltä, vaikkei sitä suoraan sanota. Meillä on siten jo lähtökohtaisesti huonot edellytykset edelläkävijyyteen. Toivon että raportti käännetään pian tälle vaikealle kielelle, jotta itseruoskintaa rakastavat suomalaiset saavat siitä mieleistään luettavaa! VAIKKA SUOMI ON JULISTAUTUNUT ”luokan parhaaksi oppilaaksi”, se ei noudata EU-säädöksiä paremmin kuin muut jäsenmaat. Raportissa huomautetaan Suomen nuivasta asenteesta Kreikan velkojen hoitoa ja EU:n pakolaispolitiikkaa kohtaan. Kirjoittajat asettavat suomalaisten solidaarisuuden kyseenalaiseksi ja varoittavat samalla, että siitä saattaa seurata ongelmia meille, jos itse joudumme liemeen. Suomen ilmastopoliittiset kannanotot ärsyttävät kirjoittajia myös. Totta on että EU joutui tarkistamaan Lulucf-laskentamallinsa suomalaisten osoitettua sen heikkoudet metsien käytön osalta. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että suomalaiset ekologit tekivät parhaansa saadakseen aikaan toisenlaisen lopputuloksen. Raportti toteaa että Suomen ilmastotavoitteet ovat muihin pohjoismaihin verrattuna vaatimattomat. Suomen tavoitetta lisätä uusiutuvan energian osuutta liikennepolttoaineissa pidetään kuitenkin pahana, koska metsiä joudutaan sen takia hakkaamaan. Todellisuudessa yhtään puuta ei hakata siksi, että siitä tehtäisiin energiaa, vaan ainoastaan puun sellaiset osat, joita ei voi muuhun käyttää menevät energiajakeeksi. Jos raportin kirjoittajat saisivat päättää, liikennepolttoaineiden tuotannosta, venäläisestä ydinvoimasta ja kaukolämmöstä luovuttaisiin ja tilalle otettaisiin maalämpöä ja tuulivoimaa. BREXIT HUOLESTUTTAA kirjoittajia etenkin siksi, että Suomi saattaa sen jälkeen liittoutua entistä vahvemmin Ranskan ja Saksan kanssa, jotka molemmat ajavat omien maidensa etua EU:ssa. Englanti mainitaan raportissa yhteismarkkinoiden vahvimpana puolestapuhujana, mikä tuntuu erikoiselta ja huvittavalta, koska tämä pian entinen jäsenmaa on päättänyt jättää sekä yhteismarkkinat että EU:n kokonaan. Sisäisesti ristiriitainen ja tahattomasti koominen raportti on ihan hauskaa luettavaa. Itse nauroin ääneen sitä lukiessani. Hyviä lukuhetkiä muillekin! Lunta tupaan HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva PALMUNOKSAT mielletään usein osaksi ensimmäisen adventtisunnuntain kirkkoperinnettä. Kaukana eteläisen Meksikon syrjämailla majailee harvinainen palmulaji, joka saa enimmäkseen kasvaa ihmisiltä suhteellisen rauhassa. Sen kaikki osat ovat myrkyllisiä, ja paikalliset tiettävästi riipivät sen lehtiä koristekäyttöön lähinnä vain palmusunnuntaisin. Harvinaisella palmulajilla Dioon purpusii ei ole virallista suomenkielistä nimeä, mutta se voisi latinankielestä johdettuna olla purpusinkäpypalmu. Kampakävykkien sukuun kuuluva laji on nimetty saksalaisen kasvitieteilijä Carl Albert Purpusin mukaan. Palmun nimeäjänä oli amerikkalainen botanisti Joseph Nelson Rose, joka kuvasi kasvin tieteelle 1906. Pari vuotta myöhemmin Purpus kävi itsekin keräilemässä nimikkopalmunsa siemeniä ja lehtiä. Purpusin isä toimi Baijerin kuningaskunnan vastaavana metsänhoitajana, ja poika tottui samoilemaan metsissä isänsä vanavedessä. Vartuttuaan miehenmittaan Carl opiskeli ja työskenteli aluksi farmaseuttina, mutta rakasti enemmän kasvienkeräilyä Alppien rinteillä. Myöhemmin kasveista tulikin miehen ammatti. Mahdollisesti isänsä vaikutuksesta Carl pestautui veljensä kanssa kasvienkeruumatkalle Pohjois-Amerikkaan. Veljensä Käpypalmujen kerääjät Käpypalmun lehdet ovat sulkamaisia ja pituudeltaan jopa puolitoistametrisiä. palasi sittemmin takaisin Eurooppaan, mutta Carl muutti pysyvästi Meksikoon viime vuosisadan alussa. Paikkauskolliset eläjät Purpusinkäpypalmua esiintyy luontaisesti vain vaikeapääsyisen kanjonialueen kallioisilla rinteillä Oaxacan osavaltiossa kilometrin-puolentoista korkeudella. Pienehköllä alueella kuivahkon trooppisen lehtimetsän varjossa kasvaa reilut kolmetuhatta kasviyksilöä kaktusten ja muiden mehikasvien lomassa. Laji on täysin endeeminen, ja Meksikon ulkopuolella sitä kasvaa vain viljeltynä koristekasvina. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee palmun luokkaan ”vaarantunut” ja määrittelee lajin sukupolvi-iäksi peräti 500 vuotta. Pitkästä iästään huolimatta lyhyenläntä palmu saavuttaa harvoin yli viiden metrin korkeutta, joskin sen runko voi kehittyä lähes puolen metrin paksuiseksi. Puun lehdet ovat sulkamaisia ja pituudeltaan jopa puolitoistametrisiä. Käpypalmut ovat perin hidaskasvuisia, eivätkä leviämiskapasiteetiltaan ole kovin liikkuvaa sorttia. Samaan kategoriaan kuuluvat käpypalmuja kiusaavat kilpikirvat, jotka löydettyään makoisan kasvinkohdan kiinnittyvät loppuelämäkseen samaan paikkaan kilpensä suojaan. Samoille alueille naapuriosavaltioon jämähti myös kasvitieteelle omistautunut Carl Purpus. Hän vietti suhteellisen lähellä käpypalmujaan lähes neljäkymmentä viimeistä vuottaan. Tieteelle omistautuneena askeetikkona hän ei koskaan mennyt naimisiin, tupakoinut tai käyttänyt alkoholia. Espanjan kieleenkään hän ei liiemmin katsonut tarpeen panostaa, mutta lemmikkeinään hänellä oli kuutisenkymmentä kissaa. Meksikosta hän keräsi käpypalmujen ohella kaikkiaan noin 17 000 kasvija siemennäytettä, joista valtaosan hän lähetti Yhdysvaltoihin Kalifornian yliopiston kokoelmiin.
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 31 PILKKEITÄ / 22.11.2018 METSÄRISTIKKO 21 TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 7.12.2018 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 21”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 18 on arvottu seuraaville kolmelle: Matti Antila, Pietarsaari, Pentti Kurki, Rautajärvi ja Juha Levonen, Seinäjoki. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen selaimessa ja lähettää heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 18, oikea ratkaisu ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 7. JOULUKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i • Talvimetsässä hermo lepää • Valmistaudu myyrähuippuun • Tylsyyden torjuja An tt i Sa ra ja • Kannattaako peltoheittoja metsittää? • Valkea riekko, musta metsä • Ilmastoraportin kirjoittajan näkökulma
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi MELE1118 tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Riistaherkkuja Suomesta Metsästäjä löytää tästä kirjasta innoitusta sekä riistaruokien klassikoihin että aivan uusiin tapoihin tuoda esiin metsäisiä aromeja. Reseptien lisäksi kirja myös kertoo, millä lisukkeilla riistan ympärille rakennetaan herkullinen ateria. Samoin se antaa saaliin käsittelyohjeita – sillä tulevan aterian valmistelu alkaa heti riistalaukauksen jälkeen. Hinta 38€ Tilattaessa yhdessä kuukauden kirjan kanssa ei toimituskuluja, muuten 5€. Borrelioosi, puutiaisaivokuume, myyräkuume, jänisrutto, rabies, yersinioosi ja pogostantauti ovat tutuimpia eläimistä ihmiseen tarttuvia tauteja Suomessa. Kirja havainnollistaa, miten eri taudinaiheuttajien isännät ja välittäjät elävät ja miten niiden elintavat vaikuttavat tartuntojen alttiuteen ja määrään. Teos hälventää turhaa pelkoa ja tarjoaa asianmukaista tietoa, josta hyötyvät kaikki luonnossa liikkuvat. Hinta 25€ (norm. 34€) Etu voimassa 30.11.2018 saakka Tauteja luonnosta Marraskuun kuukauden kirja