• TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsänhoitoon vaaditaan lisää luonnonmukaisuutta, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Sivut 8–11 LÄHEMMÄS LUONTOA TORSTAINA 18. MARRASKUUTA 2021 ? NRO 21 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 8961_.indd 1 12.11.2021 16.46
• 18.11.2021 2 Metsälehti.fi AJANKOHTAINEN / UUTISET KANSI Virpi Lipsonen (vas.) ja Tarja Karjula kävivät lokakuun lopussa Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Kuva: Sami Karppinen UUTISET Otson tarina ei ollut ruusuinen ›› 5 Kelirikkokausi on jo ehtinyt korjuun riesaksi ›› 12 METSÄSTÄ Metsävaratieto poiki sähköisiä ilmaispalveluja ›› 18–19 Tulokas sahojen superraskaaseen ›› 22–23 Lehtikuusi kestää lahoa yhtä hyvin kuin kestopuu ›› 24 PILKKEITÄ Koiran kuono haistaa vaikka juurikäävän ›› 34 TÄSSÄ NUMEROSSA Metsälehti 89. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 31 764 (LT/20) Lukijoita 166 000 (KMT/21) Painopaikka Punamusta, Joensuu TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsänhoitoon vaaditaan lisää luonnonmukaisuutta, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Sivut 8–12 LÄHEMMÄS LUONTOA TORSTAINA 18. MARRASKUUTA 2021 ? NRO 21 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI HANNU HUTTU, KUVAT KESÄINEN Paula-myrsky kaatoi noin 1 800 hehtaaria metsää Taivalkosken Kylmäluomalla. Natura-alueella puunkorjuu on kiellettyä. Näin arviolta puolen miljoonan kuutiometrin myrskypuurytö jää rydöksi porojen ja retkeilijöiden kiusaksi. Taivalkosken paliskunnan poroisännän Mika Käsmän mukaan Kylmäluoman suojeltu boreaalinen luonnonmetsä oli viime kesään asti alueen paras porolaidun ja siellä oli myös poron erotusaitauksia. Ei ole enää. Maalahopuusta ei alueella tule puutetta, mutta ihmistoiminta ei onnistu vuosikymmeniin. Kaatuva puusto on murskannut poroaitaukset, eikä poroja enää voi päästää laiduntamaan alueelle. ”Kun lumi peittää tuulenkaadot, porot olisivat vaarassa pudota päällekkäin olevien latvusten sisälle muodostuviin onkaloihin. Niistä ne eivät pääse itse pois eivätkä pysty pakenemaan petoja.” Paliskunnan edustajat ovat esittäneet Pohjois-Pohjanmaan ely-keskukselle, että 300 hehtaarin ydinalue Kylmäluoman kankaalla sekä porotaloudelle tärkeimmät kulkureitit muulla osalle aluetta raivattaisiin tuulenkaadoista . Toiveen toteutumista pidetään epätodennäköisenä. NatuNATURA ESTÄÄ MYRSKYHAKKUUT Meilläkin voi edessä olla samanlainen kirjanpainajakatastrofi kuin Saksassa, jos myrsky tuhoaa laajalti Natura-kuusikkoa Etelä-Suomessa. Paula-myrsky aiheutti kesällä melkoiset tuhot tuhot Taivalkoskella. Natura-ohjelma on jättämässä kaatuneet puut nykysijoilleen. 8962_.indd 2 12.11.2021 16.52
• 18.11.2021 Metsälehti.fi 3 UUTISET NATURA ESTÄÄ MYRSKYHAKKUUT ”Vastakkain ovat suojelu ja kaikki muut arvot.” MAASEUDUN VIHATUIN BRÄNDI 1990-LUVULLA ? Natura 2000 -ohjelma perustuu EU:n vuoden 1979 lintudirektiiviin ja vuoden 1992 luontodirektiiviin. ? Tavoitteena on suojella Euroopan tärkeitä luontotyyppejä ja uhanalaisia lajeja. ? Suomessa Natura-alueita alettiin muodostaa EU-jäsenyyden myötä 1990-luvulla. Natura-alueiden rajaukset kuohuttivat mieliä maaseudulla. ? Suomessa Natura 2000 -verkoston laajuus on viisi miljoonaa hehtaaria, siis noin 15 prosenttia maa-alasta. ? Naturaan kuuluvat muun muassa kansallispuistot. Kohteista 80 prosenttia on valtion mailla. ? EU:n alueella on 26 000 Natura-aluetta. Ne kattavat 18 prosenttia EU:n maaalasta. ? Kaikkia Natura-alueita ei ole kattavasti suojeltu. Maankäyttö voidaan sallia riippuen siitä, mitä tavoitetta varten alue on perustettu. ? Natura-alueiden uhanalaiset luontotyypit ovat aina tiukasti suojeltuja. ra-alueiden uhanalaiset luontotyypit ovat tiukasti suojeltuja, mukaan lukien kaatuneet metsät. Vain pienialaiset raivaukset sallitaan Metsälaki ei ulotu suojelualueille. Tästä seuraa, etteivät myöskään metsätuholain velvoitteet kaatuneen puuston korjaamisesta eivät ole voimassa. Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolosen mukaan porojen erottelualueilta ja teiltä puustoa on raivattu rajoitetusti. ”Muilta osin Natura-alueen kaatuneet puut saavat jäädä metsään, ellei valtiovalta toisin päätä.” Myös Tolonen pitää syntynyttä tilannetta erikoisena. ”Vastakkain ovat suojelu ja kaikki muut arvot. Porotalous, retkeily ja maisema kärsivät. Lisäksi kaatunut puusto muodostaa muutaman vuoden kuivuttuaan vakavan metsäpaloriskin.” Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen yksikönpäällikön Eero Melantien mukaan Kylmäluoman Natura-alueen myrskypuut pysyvät puunkorjuun ulottumattomissa. ”Tuulenkaatojen korjuu tarkoittaisi käytännössä avohakkuuta. Tällöin boreaalisen luonnonmetsän pinta-ala pienenisi ja kompensaatioksi pitäisi löytää korvaava alue, mikä olisi lähes mahdotonta.” Etelässä suurmyrsky voisi olla tuhoisa Natura-alueen puunkorjuuseen tarvittaisiin Melantien mukaan EU:n komission puolto. Sellaisen saaminen lienee vieläkin vaikeampaa kuin korvaavan luonnontilaisen metsäalueen löytäminen. ”Raivauksia voidaan tehdä hyvän suunnittelun ja Natura-arvioinnin perusteella erilaisten reittien avaamiseksi, jotka myös palvelevat poronhoitoa.” Kaikkiaan Paula-myrsky kaatoi Koillismaan metsissä puuta noin kaksi miljoonaa kuutiota. MIKKO RIIKILÄ MITEN Suomi on varautunut laajaan myrskytuhoon Etelä-Suomen natura-alueilla, maaja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.)? ”Nykyisellään metsänomistajat voivat hakea korvauksia ympäristöministeriöltä, jos metsätuhot leviävät suojelualueilta. Se on tietysti laiha lohtu, jos tuloksena on kirjanpainajien suurtuho. Tällä hetkellä asia on huolestuttavalla tolalla.” Lepän mukaan tuhoihin varautumisesta on käyty alustavia keskusteluja. ”Myrskypuita on syytä korjata myös Natura-alueella, koska metsien terveydestä huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää. En missään tapauksessa halua Suomeen Saksan kaltaisia suurtuhoja. Meidän osattava hallita riskit ennalta myös siinä tapauksessa, että sään ääri-ilmiöt, kuten helteet ja myrskyt, yleistyvät. Olen puhunut tästä ministeriössä.” Kysymyksen, pitäisikö tehdä niin sanotusti ”puolat” eli toimia hädän hetkellä ohi EU:n säädösten, ministeri väistää. ”On osattava ennakoida, millaisiin tilanteisiin voimme joutua ja miten niissä voidaan toimia. Varoittava esimerkki on valkoposkihanhikysymys, jossa on törmätty ympäristöhallinnon äärimmäiseen jäykkyyteen.” PITÄISIKÖ TEHDÄ PUOLAT, MINISTERI LEPPÄ? Maaja metsätalousministeri Jari Lepän mielestä kirjanpainajatuhojen torjumiseksi myrskypuita on voitava korjata myös Natura-alueilla. Pahimmin myrsky runteli Taivalkosken ja Kuusamon metsiä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun suurtuho iski Natura-alueelle. Kylmäluoman kaatunut mäntyvaltainen puusto ei pohjoisessa aiheuta suurta hyönteistuhoriskiä. Toisin olisi, jos myrsky kaataisi laajalti eteläsuomalaista Natura-kuusikkoa vaikkapa Evolla tai Isojärven kansallispuistossa. Sellaisen rytinän jälkeen Suomessakin voitaisiin nähdä Keski-Euroopassa koetun kaltainen metsäkatastrofi, jos kirjanpainajakanta runsastuisi ja levittäytyisi suojelualueelta talousmetsiin. Ilmaston lämmetessä tuholaisen torjunta käy entistä toivottomammaksi. FAKTA SE PP O SA M U LI Kajaani Taivalkoski 8962_.indd 3 12.11.2021 16.52
• AJASSA 18.11.2021 4 Metsälehti.fi TIIROLA: VEROUUDISTUKSEN PAIKKA Metsänomistajia kiusaa verotuksen vinoutuminen, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola kertoi valtuuskunnan kokouksessa viime viikolla. Kun tavallinen metsänomistaja myy puuta, joka kolmas puu menee verottajalle. Mutta kun esimerkiksi metsätalousyhtiö Tornator myy puuta, vain joka viides menee. Rahastojen puukaupoista verottajalle voi jäädä vielä vähemmän. ”Esitän metsäverotuksen kokonaisuudistusta, jossa kaikki puunmyyjät maksaisivat samaa yhteisöverokannan tasoon sidottua metsäveroa”, Tiirola sanoi. LEPPÄ KÄYNNISTÄÄ RIISTAHALLINTOLAIN ARVIOINNI N Nykyinen riistahallintolaki on ollut voimassa kymmenkunta vuotta eikä sen toimivuutta ole arvioitu. MTK:n metsävaltuuskunnassa viime viikolla puhunut maaja metsätalousministeri Jari Leppä kertoi käynnistävänsä lain arvioinnin. Yksi tarkastelukulma tulee olemaan hirvikannan säätely. Ministeri kehotti metsästäjiä käyttämään syksyn jahdissa kaikki luvat. ”Kaikkien pitää nähdä, että hirviä ei saa olla yli oman tarpeen”, Leppä totesi. METSÄHALLITUS HYÖDYNTÄÄ TEKOÄLYÄ Metsähallitus ottaa tänä syksynä tekoälyn tuottamat puutavaralajiennusteet laajempaan käyttöön. Alkuun niitä hyödynnetään perinteisten uudistusja harvennushakkuiden suunnittelussa kertyvän puutavaralajijakauman arviointiin. Jatkossa ennusteita kehitetään myös muille hakkuutavoille. Tekoälyn avulla pyritään vähentämään metsässä tehtäviä mittauksia. SAHATAVARA VETI ALKUVUODEN VIENTIÄ Metsäteollisuuden viennin arvo nousi Luonnonvarakeskuksen mukaan tammi-elokuussa 8,7 miljardiin euroon, mikä on 15 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten vastaavalla jaksolla. Puutuoteteollisuuden viennin arvo nousi 2,4 miljardiin euroon. Kasvu oli vahvaa sahatavarassa, jonka viennin arvo nousi 56 prosenttia ja vientimäärä 16 prosenttia edellisestä vuodesta. Massaja paperiteollisuuden vientiarvo oli 6,3 miljardia euroa, jossa nousua seitsemän prosenttia. LYHYET HEIKKI HENTTONEN JUKKA NIEMIMAA OTSO HUITU LUONNONVARAKESKUKSEN (Luke) seurantojen mukaan myyrätilanteessa on suuria eroja eri puolilla Suomea. Pohjanmaalla ja läntisessä Keski-Suomessa myyräkannat ovat huippuvaiheessa. Oulun seudulta Itäja Kaakkois-Suomeen ulottuvalla vyöhykkeellä myyrät ovat nousussa ja huippuvaihe saavutettaneen ensi vuonna. Lounaisja Pohjois-Suomessa myyräkannat ovat alhaiset. Pohjanmaan maakunnissa lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaata on runsaasti sekä peltoettä metsämyyriä. Myyrätiheys on huipussaan, mutta myyrämäärät romahtanevat alkavan talven aikana. Lounais-Suomessa, suurimmassa osassa Pirkanmaata ja osissa Keski-Suomea myyräkannat ovat tällä hetkellä alhaiset. Todennäköisesti kannat kasvavat jonkin verran ensi kesän lisääntymiskauden aikana. Pirkanmaan ja Satakunnan pohjoisosissa myyriä tavataan kohtalaisesti, mikä ennakoi huippua ensi syksylle. Oulun seudulta Pohjois-Karjalaan ja itärajaa pitkin Kaakkois-Suomeen ulottuvalla vyöhykkeellä myyriä esiintyy kohtalaisesti. Kannat kasvoivat kesän aikana, ja kasvun odotetaan jatkuvan syksyyn 2022 asti. Eteläja Pohjois-Savossa myyriä tavattiin syksyllä 2021 kohtalaisesti. Tilanne on pysynyt samankaltaisena muutaman vuoden. Metsä-Lapin eteläja keskiosissa talvella 2019/20 ennen aikojaan tapahtuneen romahduksen jäljiltä myyräkannat ovat vieläkin pääosin alamaissa. Käsivarren kärjessä tilanne näyttää selkeältä. Myyräkanta romahti talvella 2019/20, ja sen jälkeen myyriä oli odotetusti vielä tämän vuoden alkukesällä niukasti. Ennuste on, että nousuvaihe jatkuu kesän 2022, jolloin huippuvaihe saavutetaan 2023. Sen sijaan Utsjoen pohjoisosissa ei vielä nousun merkkejä näkynyt. Pahin taimituhovaara lännessä ja idässä Länsi-Suomessa voi alkaneen talven aikana esiintyä taimituhoja. Niitä voi ehkäistä runkosuojilla, Pohjanmaalla myyrähuippu Pahimmat taimituhoja myyräkuumeriskin alueet ovat lännessä ja idässä. Länsi-Suomessa myyrähuippu Syksyn myyrätilanne lumen polkemisella taimien ympärillä ja pyytämällä myyriä loukuilla. Myös laajempaa metsävakuutusta voi harkita vahinkojen varalle, mutta se pitää hankkia ajoissa, ei tuhojen jälkeen. Metsämyyrää tavataan nyt paikoitellen runsaasti Länsija Itä-Suomessa. Ihminen voi saada myyräkuumetartunnan hengitysteitse metsämyyrien eritteiden saastuttaman pölyn välityksellä. Rakennuksiin syksyllä ilmestyvät metsämyyrät kannattaa poistaa loukuilla tartuntariskin minimoimiseksi. Loukkuun kuolleista myyristä tartuntaa ei saa. Kirjoittajat ovat Luonnon­ varakeskuksen tutkijoita. Lähde: Luke SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVA MAAja metsätalousministeriö on esittänyt ensi talvelle suden kannanhoidollista metsästystä poronhoitoalueen ulkopuolelle. Jos esitys hyväksytään, Suomessa saisi metsästää ensi talvena kaksikymmentä sutta. Luonnonvarakeskus arvioi Suomen susikannaksi maaliskuussa 279–321 sutta. Määrä on noin 30 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna. Susien kotija tuotantoeläiSusivahingoissa kaksi suuntaa Suden tappamien koirien määrä on vähentynyt, lampaiden kasvanut. Lammasaitauksessa susi voi tappaa suuren määrän eläimiä, mutta käyttää ravinnoksi niistä vain osan. mille aiheuttamien vahinkojen korvausmäärissä kannan arvioitu kasvu ei ole näkynyt aivan suoraviivaisesti. Lampaille aiheutuneet vahingot ovat kasvusuunnassa, mutta koiravahingot laskussa. Kaikkiaan vahinkoja oli korvattu marraskuun alkuun mennessä 195 673 eurolla. ”Viime vuonna valtion varoista korvattiin 55 suden koiralle aiheut tamaa vahinkoa. Tänä vuonna vahinkoja on korvattu marraskuun alkuun mennessä 24 kappaletta”, kertoo suunnittelija Mari Tikkunen Suomen riistakeskuksesta. Koiravahinkoihin voi vuositasolla vaikuttaa paljon yksittäisen reviirin susien käyttäytyminen. ”Alueellisesti koiravahinkoja tapahtuu useimmin Kainuun, 8963_.indd 4 12.11.2021 16.55
• AJASSA 18.11.2021 Metsälehti.fi 5 Länsi-Suomessa myyrähuippu Syksyn myyrätilanne Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa.” Tänä vuonna yhdestä koiravahingosta on maksettu korvausta keskimäärin 3 572 euroa. Pahaa jälkeä lammasaitauksessa Lammasvahingoille on ominaista, että kerralla yhdessä vahinkotapahtumassa menetetään useita eläimiä. ”Viime vuonna lammasvahinkotapahtumia oli 35 kappaletta, joiden perusteella korvattiin 323 lammasta”, sanoo Tikkunen Tänä vuonna tapahtumia on ollut marraskuun alkuun mennessä 46 kappaletta, joiden pohjalta on korvattu 231 lammasta. Vuonna 2020 yhdestä lampaasta maksettu korvaussumma oli keskimäärin 334 euroa. ”Nautavahinkoja tapahtuu vähän, ja siksi esimerkiksi petoaitojen myönnöissä priorisoidaan lammastiloja. Tänä vuonna nautaeläimiä on korvattu yhdeksän kappaletta”, Tikkunen kertoo. LOKAKUUSSA konkurssiin hakeutuneelta Otso Metsäpalvelulta jäi kesken kasa metsätöitä. Niille etsitään parhaillaan jatkajaa. Mahdollisen jatkajaehdokkaan kannattaa selailla Otson historiaa. Sitä kautta voi pohtia, kuinka paljon yhtiön ongelmat johtuivat siitä, että se repäistiin markkinoille valtion helmoista ja kuinka haastavia ovat itsessään ne metsätyölajit, joita Otso teki. ”Suurin haaste elinkelpoinen yhtiö” Otson tarinaa yrityksenä ei voi kuvailla ruusuiseksi. Yhtiö alkoi muodostua vajaat kymmenen vuotta sitten väkipakolla, kun metsäviranomaisen eli Suomen metsäkeskuksen toimintaa uudistettiin rajusti. Alueelliset metsäkeskukset lakkautettiin, ja metsäkeskuksen toiminta jaettiin kahtia viranomaistoiminnaksi (Metsäkeskus) ja liikeyritykseksi (Otso). Taustalla oli metsätyömarkkinoiden kilpailun avoimuus. Metsäkeskus ei voinut enää sekä myöntää metsänhoitotöihin tarkoitettuja kemeratukia etPedon tie metsässä nousi pystyyn tä toteuttaa itse tukitöitä. Otson leipälajeiksi tulivat metsäteiden teko ja kunnostus sekä suometsien käsittely, joka tuohon aikaan kiteytyi kunnostusojitusten ympärille. Otson tuloskehitys oli alusta alkaen heikkoa. Irtaantuminen Metsäkeskuksesta itsenäiseksi yritykseksi viivästyi vuosi toisensa perään. ”Otson suurimmaksi haasteeksi todettiin elinkelpoisen yhtiön perustaminen”, kerrottiin Metsälehdessä vuonna 2014. Vanha maailma katoaa ympäriltä Otson ongelmina olivat alusta alkaen valtiolliselta toimijalta periytynyt raskas organisaatio ja itse bisneksen riippuvaisuus metsätöistä, joissa valtion kemeretuilla on suuri rooli. Otson johdon oli vielä vuonna 2019 todettava, että tieja suometsähankkeiden toteutusmallit olivat olleet alueellisten metsäkeskusten aikoina ”hyvin kirjavia”. Menneisyys painoi, vaikka yritys oli ollut omillaan jo useamman vuoden. Vanhoista rakenteista irti pyristeleminen oli kenties niin rankkaa, että Otsolle kävi kuin entiselle savottajätkälle, jonka eväät oli syöty jo ennen kuin töiden teko oli edes kunnolla alkanut. Samaan aikaan, kun yhtiö kamppailu uudistaakseen toimintaansa sisältä, maailma muuttui ulkona. Metsätiekilometrien kunnostus vaatii uudenlaista tehokkuutta, ja suometsien käsittely on suuressa murroksessa niin ilmastokuin vesistöpäästöjen vuoksi. Metsäteitä tai kunnostusojituksia ei ole kumpaakaan kehuttu erityisen hyväksi liiketoiminnaksi. Ratkaisu viimeistään joulukuussa Otsolta vapautuu metsätyömarkkinoille miljoonien eurojen arvosta hankkeita. Olennaista on, millaista teiden teko ja suometsien käsittely on jatkossa. Niin sanottuihin raskaisiin metsätöihin on yhä osaavia koneyrittäjiä, mutta kuka tekee Metsälehti kertoi viime numerossa Otson konkurssin synnyttämästä tilanteesta. UUTISANALYYSI suunnittelutyöt? Teiden ja soiden metsätyöt olivat vanhastaan valtion vetämiä siksi, että laajojen hankkeiden kokoonjuokseminen vaatii työlästä suunnittelua. Ainakin metsänhoitoyhdistysten nettisivuille on ilmestynyt entistä selkeämmin erityisiä tieja oja-asiantuntijoita, kun yhdistysten hartiat ovat yhdistymisten myötä leventyneet. Otson kesken jääneistä hankkeista suurin osa sijaitsee Pohjois-Suomessa. Sinne uutta sellutehdasta rakentavaa metsäyhtiötä kiinnostavat ainakin suometsien puut. Otson konkurssipesän selvityksen on määrä valmistua joulukuun 13. päivään mennessä. Otson liiketoiminnan mahdollisesta ostajasta haetaan selvyyttä jo aiemmin. Toistaiseksi toiminnalle on kerrottu etsittävän nimenomaan yhtä jatkajaa. VALTTERI SKYTTÄ UUSI KESLA 326T-KUORMAIN Vahva ja ulottuva www.kesla.com MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT: www.agcosuomi.fi Keslalla yrittäjä on kuningas. Siksi olemmekin panostaneet kuormaintemme voimakkuuteen, kestävyyteen ja huollettavuuteen. Tutustu nyt uuteen KESLA 326T -kuormaimeen ja vaikutu! 8963_.indd 5 12.11.2021 16.55
• AJASSA / HAASTATTELU 18.11.2021 6 Metsälehti.fi LIINA KJELLBERG, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT ”NYT oli niin pätevä motokuski, että häntä pitäisi Metsälehdenkin haastatella”, kehuu lehden toimitukseen soittanut, metsänsä harvennukseen tyytyväinen metsänomistaja. Hänellä on tiedossaan vain kuskin etunimi ja yritys, jossa tämä työskentelee, mutta niiden avulla oikea henkilö löytyy helposti. Marraskuun alussa tapaamme hakkuukoneenkuljettaja Janek Jõesaaren kantahämäläisessä ensiharvennuskuusikossa. On helppo ymmärtää, mikä Jõesaaressa metsänomistajia miellyttää: palveluasenne, jota tämä edellyttää kaikilta metsissä työskenteleviltä. ”Vielä 10–15 vuotta sitten motokuski oli metsän kuningas. Itse koen työskenteleväni palvelualalla. Pyrin kuuntelemaan metsänomistajia, sillä heidän maillaanhan työskentelen”, hän sanoo. Metsänomistajien kanssa asioidessa tarvitaan Jõesaaren mukaan myös tilannetajua. On hyväksyttävä, että jollekin metsä on puhtaasti sijoituskohde ja jollekin toiselle muistoja täynnä olePALVELUALALLA METSÄSSÄ Metsätöissä tarvitaan nykyisin niin palveluasennetta kuin tilannetajuakin, sanoo hakkuukoneenkuljettaja Janek Jõesaar. Kahdeksassa tunnissa ehtii harventaa kohteesta riippuen 0,5–4 hehtaaria, kertoo Janek Jõesaar. va perintömetsä. Osa on tehnyt metsätöitä koko ikänsä, osa ei ole edes tiennyt omistavansa metsää. Moottorisahalla liikkeelle Jõesaar on kotoisin Virosta. Suomeen hän muutti viitisentoista vuotta sitten ja työskentelee nykyisin Kanta-Hämeessä toimivan ATT-Forest Oy:n hakkuukoneenkuljettajana. Metsäalasta Jõesaar kertoo kiinnostuneensa jo lapsena. ”Isäni on Viron ensimmäisiä metsäkoneyrittäjiä. Muistan, kun olin kuusitai seitsemänvuotias ja paistoimme savotalla nuotioperunoita. Sieltä se kiinnostus lähti.” Myöhemmin Jõesaar ajoi isänsä hakkuutyömailla puita traktorilla. Ensimmäisen moottorisahansa hän osti 16-vuotiaana ja ryhtyi tekemään metsurin töitä. ”Vuonna 2004 ystäväni pyysi minut Venäjälle ajamaan ajokonetta. Opettelin sitä pari vuotta yövuorossa, kunnes ystäväni sai töitä Suomesta ja houkutteli minutkin mukaan”, Jõesaar kertoo. Ystävysten silloinen työnantaja kannusti Jõesaarta opiskelemaan 8964_.indd 6 12.11.2021 16.57
• AJASSA 18.11.2021 Metsälehti.fi 7 ” 10–15 vuotta sitten motokuski oli metsän kuningas.” JANEK J ÕESAAR ? metsäkoneenkuljettaja ? työskentelee ATT-Forest Oy:ssä ? 37-vuotias ? asuu Valkeakoskella, kotoisin Tallinnasta ? perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta ? käy vapaa-ajallaan kuntosalilla ja ulkoilemassa ja uimassa lastensa kanssa ? saanut Metsämiesten Säätiön myöntämän Työyhteisön hyvä tyyppi -stipendin KOLUMNI JATKUVA KASVATUS = HYVÄ. Uudistaminen = paha. Mielikuvia vastaan on vaikea taistella faktoilla. Ihmisellä on luontainen tarve uskoa helppoon hyvään. Laihdutuksessa halutaan uskoa herkkuja sisältäviin ihmedieetteihin, ja sijoittamisessa ihmiset lankeavat pyramidihuijauksiin. Metsäpuolella sopivasti valikoimalla totuutta saadaan ihmiset uskomaan, että valoa kaipaavat puut uudistuvat varjossa ilman mitään vaivaa ja ongelmia. Metsässä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin hakata jatkuvasti tukkeja, ja linnut laulavat taustalla. LUONTOJÄRJESTÖ = HYVÄ. Metsänomistaja = paha. Metsää vastuullisesti kasvattavien ääni hukkuu mediassa luontoväen äänen alle. Yle kertoo meille ikimetsä-dokumentissaan, että ”Suomessa tehdään edelleen erittäin raskasta maaperän käsittelyä” ja taustalla näytetään kuvia 1980-luvulla viimeksi suositusta maaperän raskaasta aurauksesta. EU:n tiukimmin suojelluista metsistä 59 prosenttia sijaitsee Suomessa. Vanhojen metsien määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa 1970-luvun jälkeen. WWF:n sivujen mukaan ”hakkuiden lisäksi iso uhka on riittämätön metsien suojelu.” Metsäasioista julkinen keskustelu käydään elokuvaohjaajan, lentokentälle kiirehtivän poliitikon ja luonnonsuojelulla rahansa tienaavien kesken. Metsiään kestävästi kasvattavia ei oteta mukaan keskusteluun. Tulisi tilastoihin ja faktoihin pohjautuvia analyysejä sotkemaan kivaa keskustelua. SOVELTAVA LASKENTA = HYVÄ. Suomi on ottanut kunnianhimoisen tavoitteen laskea päästöjä. Helppona kikkana laskea päästöjä Suomessa on siirtää tuotanto ulkomaille eli käytännössä korvata tiukasti ympäristösäädeltyä tuotantoa löysemmin säädellyissä maissa tapahtuvalla tuotannolla. Ulkomailla oleva sellutehdas ei saastuta Kallavettä. Poissa silmistä, poissa mielestä. TURVE = PAHA. Suomessa on ruskeaa jatkuvasti lisää kasvavaa järjettömän energiapitoista ainetta maaperä täynnä. Koko Suomen vuotuinen energiatarve saataisiin kerättyä käyttämällä 3 prosenttia suoalastamme. Me jätämme ruskean kultamme käyttämättä, turpeen käyttö tulee loppumaan tulevien vuosien aikana. Turveala teki viimeisinä vuosinaan merkittävästi ympäristötoimia, mutta kaatui lopulta monta vuosikymmentä sitten tehtyihin synteihinsä. HISTORIA TULEE TOISTAMAAN itseään metsäpuolella. Metsäalalla kuvitellaan vanhojen syntien unohtuvan tottelemalla luontojärjestöjä metsänkasvatuksessa. Lapsenusko on söpöä. Luontojärjestöjen nuorassa kulkemisen ensimmäiset seuraukset ovat jo esillä. Osalla porukasta jää metsät hakkaamatta kevein perustein tehtyjen HCV-karttojen takia ja saamelaisalueilta ei saa myytyä puuta omasta metsästä. Ensimmäinen metsän uudistamisen kieltämiseen tähtäävä kansalaisaloite kaatui juuri eduskunnassa. Toinen yritys tulee varmasti. Nuorassa ei ole hyvä kulkea. Mitä useampi menee vapaaehtoisesti luontoväen määräykseen, sitä vaikeammaksi elämä muuttuu meille lopuille. TUNTEET VOITTAVAT TIEDON asiassa harvennuksia. Töitä hän tekee yhdessä vuorossa, ja työpäivän pituus on kahdeksan tuntia. ”Joskus nuorempana panostin määrään, nyt pyrin panostamaan laatuun. Metsäkonealalla on yleistä tehdä pitkää päivää, mutta itse en siihen usko. Laatu on tärkeämpää.” Kahdeksassa tunnissa ehtii Jõesaaren mukaan harventaa 0,5–4 hehtaaria –?pitkälti riippuen siitä, onko kohteet ennakkoraivattu vai ei. Haaveissa jatko-opinnot Metsänomistajia Jõesaar kertoo tapaavansa kymmenestä hakkuutyömaasta noin kahdella. Siitä hän on harmissaan, miten huonosti muut kuin metsänomistajat tai metsäalalla työskentelevät tiedostavat, että luontoarvoja pyritään huomioimaan hakkuissakin. ”Mediassa näkyvät vain ääripäät. Kuvitellaan, että vaihtoehtona on joko vetää metsä sileäksi tai jättää se kokonaan käsittelemättä. Paras toimintamalli on jossain siinä välissä.” Muita virolaisia metsäkoneenkuljettajia Jõesaar ei Suomesta tunne. Hän arvelee, että metsätöissä vaaditaan niin hyvää suomen kielen taitoa, että alalle on vaikea tulla. Itse hän opetteli kielen lukemalla ja kuuntelemalla kirjoja. ”Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Mietin, uskalletaanko ulkomaalaiselle antaa näin vastuullista hommaa.” Vuosien varrella kokemus ja itseluottamus ovat kasvaneet. ”Paras palkka on, kun metsänomistajat kehuvat ja pyytävät tekemään seuraavatkin harvennukset.” Jõesaar on suorittanut työn ohessa ylioppilastutkinnon. Nyt haaveissa ovat metsätalousinsinöörin opinnot. Hakkuupään nivelet pitää rasvata kahdeksan tunnin työnteon jälkeen, kertoo Janek Jõesaar. hakkuukoneenkuljettajaksi, ja vuonna 2010 tämä valmistuikin hakkuukoneenkuljettajaksi virolaisesta Luuan metsäkoulusta. Opinnot hän suoritti etänä. Harvennukset työmaana Jõesaar esittelee alle viikko sitten tehtaalta tullutta, harvennuksille suunniteltua hakkuukonetta. ”Metsäkoneet ovat kehittyneet paljon. Vielä 15 vuotta sitten uusia koneita piti olla koko ajan ruuvailemassa, nykyisin ne tulevat käyttöön valmiimpina”, Jõesaar sanoo. Hänen mukaansa myös hakkuujälki on nykyisin selvästi parempi kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Koneiden kantavuutta on lisätty telojen avulla, ja teknologian kehitys mahdollistaa sulavammat liikkeet. Jõesaar tekee työkseen pääKUKA? Pekka Syvänen KIRJOITTAJA ON KONEENRAKENTAJA JA PUUNTUOTTAJA 8964_.indd 7 12.11.2021 16.57
• 18.11.2021 8 Metsälehti.fi AJASSA VALTTERI SKYTTÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT K eski-Suomessa Jyväskylän pohjoispuolella sijaitseva Pyhä-Häkin kansallispuisto ei ole mikä tahansa metsäpläntti. Se on edustavimpia jäänteitä ikimetsän kaltaisista alueista eteläisessä Suomessa. Kansallispuiston vanhoista männyistä ja muista metsänpiirteistä voi saada vinkkejä siitä, millainen on luonnonmukainen metsä, toki koskien vain tiettyjä olosuhteita. Pyhä-Häkin kaltaisten metsien LUONNON PIIRTEITÄ TALOUSMETSIIN Metsiin vaaditaan ”luonnonläheistä metsätaloutta” EU:ta myöten, mutta mitä se tarkoittaa? Ainakin sitä, että talousmetsissäkin pitää saada säilymään luonnonmetsien piirteitä metsänomistajasukupolvilta toisille. Tarja Karjula ja Virpi Lipsonen kävivät syysretkellä Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Suojelumetsää he kuvailivat rauhoittavaksi ympäristöksi, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Suomen metsien pinta-alasta luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia on arviolta 2–3 prosenttia. 8965_.indd 8 12.11.2021 17.14
• 18.11.2021 Metsälehti.fi 9 AJASSA LUONNON PIIRTEITÄ TALOUSMETSIIN piirteitä kannattaa tarkastella, sillä metsiin on tänä vuonna vaadittu näkyvästi luonnonläheistä tai luonnonmukaista metsätaloutta ja metsänhoitoa. Luonnonläheisyys-termin sisällöstä on ollut kiistaa EU:ta myöten. Virpi Lipsonen Limingasta ja Tarja Karjula Saarijärveltä retkeilivät tänä syksynä syyslomallaan Pyhä-Häkissä. Molemmat ovat liikkuneet myös talousmetsissä. Kansallispuistoa he kuvailivat rauhoittavaksi ympäristöksi. ”Niin kuin aika olisi pysähtynyt”. Lipsonen ja Karjula osuvat kuvailussaan oikeaan. Aikakäsityksen muuttaminen on yksi tärkeimmistä seikoista, jos talousmetsiin halutaan lisää luonnonmukaisuutta. Aika ei toki pysähdy luonnonmetsissäkään, mutta siellä muutoksen rinnalla ovat vahvasti erilaisten metsänpiirteiden säilyvyys tai jopa pysyvyys – ja jatkumo. Ylisukupolvisia metsärakenteita Jos talousmetsissä kvartaali on neljännesvuosisata, luonnonmetsissä se on neljännesvuosituhat, kuvailee Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Tuomas Aakala. Aakalan mukaan metsärakenteita koskevat ikäkäsitykset ovat olleet Suomessa vaillinaisia. ”Kelopuun syntymisessä voi kestää satoja vuosia, ja sen jälkeen kelo voi säilyä satoja vuosia. Pitkälle lahonneen järeän puun kehittyminen kestää niin kauan, ettei sitä ehdi syntyä talousmetsän normaalissa kiertoajassa.” Jos talousmetsistä halutaan luonnonmukaisempia, niihin tarvitaan metsärakenteita, jotka säilyvät usean metsänomistajasukupolven ajan. Kun samat säästöpuut periytyvät isovanhemmilta lapsenlapsille, talousmetsissä päästään pikkuhiljaa kiinni luonnonmukaisempaan aikajänteeseen. ”Jokaisen puun ei tarvitse olla vanha, vaan metsästä pitää löytyä tiettyjä avainrakenteita ylisukupolvisesti”, sanoo metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta. Yksi sapluuna ei riitä Säilyvyyden ja jatkumon lisäksi luonnonläheisessä metsätaloudessa tärkeää on metsärakenteiden vaihtelu. Rakenteiden vaihtelua ja jatkuvuutta pitäisi pystyä tarkastelemaan myös isommassa mittakaavassa. Se on ongelmallista, koska laajemman metsäalueen omistus jakautuu etenkin eteläisessä Suomessa useille yksityisille metsänomistajille. ”Jos metsien käsittelyssä tehdään sapluunamaisesti jokaisella metsäkuviolla samankaltaiset toimenpiteet, se ei ole luonnonmukaista. Metsäluonnossa on erityyppisiä rakenteita eri paikoissa”, Kuuluvainen kertoo. Koska talousmetsistä poistetaan puita, niissä voidaan jättää luonnolle tilaa rajallisesti. Tilaa kannattaa antaa monimuotoisuudelle, joka on tyypillistä juuri sille metsäalueelle. ”Jokaisen puun ei tarvitse olla vanha.” Luonnonmetsissä isot, monisatavuotiaat männyt voivat elämänsä aikana selvitä useammasta metsäpalosta. Kuusisukupolvet vaihtuvat ympärillä. ›› 8965_.indd 9 12.11.2021 17.14
• AJASSA 18.11.2021 10 Metsälehti.fi ”Lumivyöryn jälkeen voi olla sellaista taimikkoa, mistä lahopuut puuttuvat.” ”Esimerkiksi lahopuuta kannattaa säästää enemmän paikoille, joissa on muutenkin edellytyksiä lahopuulajiston esiintymiselle”, Kuuluvainen sanoo. Monimuotoisuus ylläpitää terveyttä Metsätalous on ajatellut luonnonmukaisuutta perinteisesti puuntuotannon näkökulmasta. Kun talousmetsissä toimii samansuuntaisesti metsän luontaisten kehityspyrkimysten kanssa, metsätalouden tulos on hyvä. Esimerkiksi harvennushakkuissa käytettävää alaharvennusta perustellaan sillä, että se jäljittelee ja nopeuttaa metsän luontaista kehitystä, kun heikolle jääneitä puita kaadetaan ja vahvoille annetaan lisää kasvutilaa. Luonnonlakeja noudatteleva, tehokas talouspuuston kasvattaminen ei kuitenkaan kata alkuunkaan kaikkia luonnonmukaisuuden piirteitä. Metsään ei kehity puuston luontaisen harvenemisen kautta syntyviä monimuotoisia puustorakenteita. ”Eri lajit käyttävät metsää elinympäristönään erilaisissa mittakaavoissa. Joillekin lajeille tärkeää on metsän kokonaisrakenne. Näin on esimerkiksi liito-oravalle. Toiset lajit, kuten lahopuulla viihtyvät lajit, vaativat hyvin tietyntyyppisiä metsänpiirteitä”, Kuuluvainen kertoo. Jos talousmetsien käsittely on luonnonläheistä, on todennäköisempää, että myös arkinen talousmetsä säilyy mahdollisimman monen lajin asuinpaikkana ja monimuotoisena. Monimuotoisuus taas on yksi metsän terveyden peruspilareista. Epätoivotut rakenteet Itä-Suomen yliopiston Tuomas Aakalan mukaan luonnonhäiriön eli metsätuhon jälkeen metsiin jää keskimäärin paljon puustoa ja erilaisia rakennepiirteitä. Sen sijaan hakkuut toistuvat paljon useammin kuin häiriöt, ja niiden jäljiltä metsä jää paljon yksipuolisemmaksi. Lähtökohtaisesti puiden poistaminen metsistä jäljittelee siis hyvin heikosti mitään luonnontapahtumaa. Luonnonmetsissä on myös rakennepiirteitä, jotka ovat talouspuuston kasvatuksessa epätoivottuja, kuten lahopuu tai laatuvikainen puunrunko. Taimikoita katsellessa tuppaa puolestaan unohtumaan, että vähälahopuustoisia nuoria metsiä ei ole luonnossa olemassa. Luonnonmetsässä taimia ympäröi aina suuri määrä kuollutta tai palanutta puustoa sekä järeitä eläviä puita. ”Lumivyöryn jälkeen voi olla sellaista taimikkoa, mistä lahopuut puuttuvat paikallisesti. Muuta luonnollista tapahtumaa en ole keksinyt”, Aakala sanoo. Aakala muistuttaa, että säästöpuiden pysyvyys ja kuolleen puun säästäminen ovat hyviä keinoja kaventaa eroja talousja luonnonmetsien välillä. Lisäksi tarvitaan suojelualueita. Vain suojelulla metsissä saadaan säilymään runsaasti tiettyjä metsärakenteita ja pystytään turvaamaan laajempia metsäelinympäristöjä kokonaisuudessaan. FAKTA Pyhä-Häkissä kasvava mänty ehti elää lähes 500-vuotiaaksi. Nyt puu seisoo pystyssä jykevänä kelona. Kulojen ja metsäpalojen aikaansaamia piirteitä on talousmetsissä vähemmän kuin luonnonmetsissä. Aika on suhteellista Aika Palokorot* Hiiltynyt puu* Järeä puusto Järeä lahopuu Järeät haavat Kelot Järeän lahopuun jatkumo ta lo us m et sä n ki er to ai ka Monet luonnonmetsän rakennepiirteistä ovat pitkäikäisiä, mutta syntyvät hitaasti. Talousmetsiin piirteiden saaminen vaatii suunnittelua, sillä talousmetsän normaalissa kiertoajassa (60-100 vuotta) ehtii hädin tuskin muodostua esimerkiksi järeää lahopuuta. Lähde: Tuomas Aakala Itä-Suomen yliopisto *Edellyttää, että metsäpaloja ei torjuta. LUONNONLÄHEISYYS TAI LUONNONMUKAISUUS Miten talousmetsien rakenteessa esiintyy luonnonmetsille tyypillisiä piirteitä. METSÄRAKENTEET Talousmetsämaisemassa on rakennevaihtelua: aukkoja, taimikoita ja isompaa puustoa. Tällainen rakennevaihtelu on kuitenkin yksipuolista, jos taimien tai isommankaan puuston sekaan ei ole onnistuttu säästämään luonnonmetsien rakennepiirteitä, kuten ikivanhoja puita, jatkuvaa eriasteista peitteisyyttä tai lahopuuryhmiä. Lahjoita metsäalan hyväksi. Lahjoittajana päätät, mihin kohteeseen lahjoitus tai lahjoitusmetsän tuotto lyhentämättömänä käytetään, vaikkapa metsätaloudesta ja metsäteollisuudesta nuorille kertomiseen tai metsäalan arvostuksen nostamiseen. Lahjoitettu metsä on jatkossakin osaavissa käsissä ja sen hoitoa jatketaan tutun kumppanin kanssa. Kerromme mielellämme lisää: www.mmsaatio.fi Metsä lähellä sydäntäsi käytetään lyhentämättömänä lahjoittajan haluamaan kohteeseen. Lahjoitus 8965_.indd 10 12.11.2021 17.14
• AJASSA 18.11.2021 VALTTERI SKYTTÄ JULKISUUDESSA väännetään kättä siitä, onko metsien jatkuva kasvatus vai avohakkuisiin perustuva tasaikäinen metsänkasvatus luonnonmukaisempaa. Riitely on turhaa, sillä luonnonmukaisuutta ei voi tiivistää pelkkään metsänkasvatusmenetelmään. ”Uhanalaisten lajien kannalta metsien merkittävimmät rakenteet, kuten lahopuut, eivät liity uudistamistai metsänkasvatustapaan”, Tuomas Aakala sanoo. Luonnonläheisyyden näkökulmasta jatkuvan kasvatuksen osuuden lisäämistä puoltaa se, että menetelmä edistää metsien eriasteista, jatkuvaa peitteisyyttä. Rakennetta on nyt talousmetsissä huomattavasti vähemmän kuin sitä olisi luonnonmetsissä. Jatkuvaan peitteisyyteen tähtäävien hakkuutapojen osuus on tilastoissa vain joitakin prosentteja, kun luonnonmetsien tutkimuksissa on Timo Kuuluvaisen mukaan havaittu, että eriasteisesti peitteisiä metsiä olisi luonnon oloissa ainakin puolet metsäpinta-alasta. ”Se on konservatiivinen arvio”, Kuuluvainen sanoo. Jatkuvan kasvatuksen tuoma peitteisyys ei yksinään riitä luonnonläheisyys-leiman saamiseksi, vaan menetelmässä pitää pystyä erikseen säästämään muita luonnonmetsien piirteitä. Kuuluvainen muistuttaa myös, että peitteellisyydessä pitää olla vaihtelua. ”Jatkuvassa kasvatuksessakaan ei voi mennä sapluuna-ajatteluun. Se ei ole toivottavaa. Vaihtelu on luonnonmetsän keskeinen ominaisuus.” Avohakkuita ei voi tutkijoiden mukaan perustella metsäpalojen jäljittelyllä, vaikka molemmat lisäävätkin valon määrää metsissä. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että voimakkaat metsäpalot olisivat Suomessa luonnon oloissa harvinaisia. Metsäpalot jättävät jälkeensä huomattavasti enemmän kuollutta ja elävää puustoa kuin avohakkuut. Nykyistä runsaampi säästöpuumäärä voisi tuoda avohakkuualoille nouseviin taimikoihin joitakin luonnonmetsien piirteitä. ”On huomattu, että lajit, jotka arveltiin aiemmin pelkästään vanhan metsän lajeiksi, viihtyvät oikein hyvin avoimemmilla paahteisilla aloilla, jos siellä vain on järeää puuta”, Kuuluvainen sanoo. Kasvatustapa ei ratkaise luonnonläheisyyttä EROJEN KAVENTAMINEN TALOUSJA LUONNONMETSIEN VÄLILLÄ Metsärakenteita, joilla talousmetsiä saadaan luonnonläheisemmiksi. ? 1. Kuolleen puun säästäminen: järeää, pitkälle lahonnutta puuta on talousmetsissä vähiten. Sitä tuhoutuu puunkorjuussa ja maanmuokkauksissa. ? 2. Säästöpuiden määrä ja laatu: suurempia säästöpuuryhmiä, järeämpiä säästöpuita, luonnon kannalta oleellisinta säästöpuustoa, kuten järeää lehtipuuta. ? 3. Rakenteiden säilyvyys ja jatkumo: säästöpuu korjataan metsästä vain metsätuholain rajan ylittävältä määrältä, säästöpuuryhmän tulee säilyä metsässä myös seuraavissa hakkuissa. ? 4. Talousmielessä vähäarvoisten ja epätoivottujen metsänrakenteiden ja poikkeusyksilöiden, kuten haarautuneiden puunrunkojen tai jatkojalostukseen huonosti kelpaavan lehtipuun säästäminen. ? 5. Kulotus: luonnonmetsissä on enemmän pienten metsäpalojen aikaansaamia piirteitä. Suojelutoimet Vanhojen metsien suojelu: suojeluun alueet, joille on syntynyt tärkeitä luonnonmetsien piirteitä luonnollisten häiriöiden jälkeen, esimerkiksi paljon palanutta puuta tai myrskyn kaatamaa kuollutta ja lahoavaa puuta. Lisää taimikoita, joissa on runsaasti järeää lahopuustoa: metsäpaloalueiden suojelu. FAKTA Lahjoita metsäalan hyväksi. Lahjoittajana päätät, mihin kohteeseen lahjoitus tai lahjoitusmetsän tuotto lyhentämättömänä käytetään, vaikkapa metsätaloudesta ja metsäteollisuudesta nuorille kertomiseen tai metsäalan arvostuksen nostamiseen. Lahjoitettu metsä on jatkossakin osaavissa käsissä ja sen hoitoa jatketaan tutun kumppanin kanssa. Kerromme mielellämme lisää: www.mmsaatio.fi Metsä lähellä sydäntäsi käytetään lyhentämättömänä lahjoittajan haluamaan kohteeseen. Lahjoitus 8965_.indd 11 12.11.2021 17.14
• PUUKAUPPA & TALOUS 18.11.2021 12 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVA PUUNKORJUUN suunnittelijoilla on jälleen edessään vaikea syyskausi. Kunnon pakkasia odotellessa puita pitäisi saada tien varteen tasaiseen tahtiin, sillä moni tuotantolaitos käy kovilla kierroksilla. ”Tuntuu, että olosuhteet ovat vuosi vuodelta hullummat ja haastavammat. Kyllä nyt on oikea kelirikon kelirikko. Vettä on tullut hurjasti”, kuvaili tilannetta viime viikolla operaatiopäällikkö Jarmo Kittilä AJ Metsä Oy:stä. Yhtiö korjaa puuta Stora Ensolle Meri-Lapissa ja Ruotsin Norrbottenissa . Ilmatieteen laitoksen mukaan esimerkiksi Torniossa satoi lokakuussa peräti 187 millimetriä, mikä on yli kolme kertaa keskimääräistä enemmän. ”Olemme etsineet korjuuseen kivisten maiden kohteita, mutta osaa koneista on jouduttu seisottamaan. Ongelma on, että kelit vaihtelevat usean asteen pakkasesta koviksi vesisateiksi niin nopeassa tahdissa, että esimerkiksi teiden kunto voi muuttua korjuun aikana moneen kertaan”, Kittilä kertoo. Taiteilua riskirajoilla Keski-Suomessa syyskorjuuta on tehty samankaltaisissa olosuhteissa kuin pohjoisemmassakin. ”Vettä on maastossa kuin kevättulvassa. Painorajoituslappuja on tullut teille, ja olemme joutuneet keskeyttämään korjuun joissain kohteissa”, kertoo Pihtiputaalla toimivan Putaan Mottimestareiden yrittäjä Pasi Mikkonen. Korjuuyrittäjän ja kuljettajien vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen ovat rajalliset. Tiivis yhteydenpito asiakkaisiin ja metsänomistajiin on edellytys sille, että korjuuta voidaan pyörittää. ”Korjaamme tällä hetkellä paljon harvennusleimikoita. Työ on koko ajan taiteilua siinä rajoilla, et”VETTÄ KUIN KEVÄTTULVASSA” Tehtaiden puun tarve on kova, mutta nopeasti vaihtelevat syyskelit tekevät puunkorjuusta pahimmillaan piinallista. ”Työ on taiteilua siinä rajoilla, ettei maastotai tiestövaurioita aiheudu liikaa.” Puunkorjuu on pitänyt keskittää suuressa osassa maata kovapohjaisille maille syksyn sateiden takia. Metsäpalvelu Hiekkalan Vesa Hiekkala ajoi puita erittäin kivisessä maastossa Metsä Groupin harvennusleimikolla Äänekoskella viime viikolla. 8966_.indd 12 12.11.2021 17.29
• 18.11.2021 Metsälehti.fi 13 AJASSA tei maastotai tiestövaurioita aiheudu liikaa”, Mikkonen toteaa. Kohdevalinnan lisäksi leimikon sisällä on työjärjestys mietittävä tavallista tarkempaan. ”Hakkuutähteiden hyödyntäminen urilla ja urien suunnittelu siten, että niihin kohdistuu ajopainetta mahdollisimman vähän, ovat keinoja vaikuttaa onnistumiseen”, AJ Metsän Kittilä sanoo. Kiivas korjuuvuosi takana Yleisesti korjuuyrittäjien työllisyystilanne on tänä vuonna ollut hyvä. Puuta on korjattu monin paikoin ennätystahtiin. Tammi-syyskuussa teollisuuspuuta hakattiin yhteensä 47,5 miljoonaa kuutiometriä. Määrä on kuusi prosenttia enemmän kuin edeltävän viisivuotisjakson tammi-syyskuiden hakkuumäärien keskiarvo. ”Tehtaidemme puuhuollon kannalta tilanne on tällä hetkellä vakaa. Kelirikon aikana korjuussa ei ole aivan täydet kierrokset päällä. Talvea tietysti odotetaan kovasti. Pohjoisimmassa osassa maata onkin jo monin paikoin pakkaskelit”, kuvailee tuotantopäällikkö Pasi Arkko Metsä Groupista. Vaikka vuoden kuutiot olisivat jo pinossa, aiheuttaa syksyn kelirikko koneyrittäjille työllistämisvaikeuksia. Koneyrittäjien liiton jäsenilleen tekemän tuoreen kyselyn perusteella moni kuljettaja on katsellut töitä tasaisemman työllisyyden takaavilta aloilta. ”Jos työntekijöistä haluaa pitää kiinni, se on tehtävä tuloksen kustannuksella. Kun alan kannattavuus on tänäkin vuonna puun hyvästä kysynnästä huolimatta heikko, ei kaikilla yrittäjillä ole mahdollisuutta näin tehdä”, Mikkonen huomauttaa. MIKKO HÄYRYNEN VAIKEUKSISSA rämpivien painopapereiden hinnat ovat tänä vuonna nousseet ja kirjapainojen suunnasta kuuluu, että paperiniukkuus on pidentänyt painotuotteiden toimitusaikoja. Helpotusta paperien ahdinkoon se ei kuitenkaan ole tuonut, sillä sekä Stora Enson että UPM:n painopaperitoiminnot ovat tänä vuonna tehneet tappiota. ”Hinnankorotukset eivät ole täysin kattaneet kustannusten nousua”, UPM:n Communication Papers -liiketoiminta-alueen myyntijohtaja Ruud van den Berg sanookin. Hän muistuttaa, että koronatoimien vuoksi tämä vuosi alkoi historiallisen alhaisilla hinnoilla. Lisäksi lähes kaikki painopapereiden valmistuskustannukset ovat nousseet, kuten sellu, kierrätyskuitu ja kemikaalit. ”Viime aikoina olemme lisäksi kokeneet energiakustannusten jyrkän nousun. Myös logistiikkakustannukset ovat nousseet huomattavasti. Myyntihintojen korottaminen oli siksi ehdottoman välttämätöntä.” Van der Berg näkee nykyisen kysynnän elpymisen liittyvän koronarajoitusten purkamiseen ja markkinoiden normalisoitumiseen. ”Pitkän aikavälin markkinanäkymät ovat ennallaan.” Euroopan kulutusmäärissä se tarkoittaa keskimäärin viiden prosentin laskua joka vuosi. UPM:llä ei kuitenkaan ole ainakaan julkituotuja suunnitelmia uusista paperikoneiden sulkemisista. Painopaperien hinnannousu ei vielä riitä Koronasokki sysäsi painopaperit entistä syvempään ahdinkoon. Kysyntä ja hinnat ovat kivunneet, mutta kustannukset vielä enemmän. 500 600 700 800 Päällystetyn aikakauslehtipaperin hintakehitys Suunta kohti koillista Lä hd e: Fa st m ar ke ts FO EX Indeksi 7.1.2020-9.11.2021 8966_.indd 13 12.11.2021 17.29
• 18.11.2021 14 Metsälehti.fi PUUKAUPPA & TALOUS s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,52 s 67,20 ? 43,05 s 18,29 s 20,77 ? 17,90 s 26,54 s 28,77 ? Uudistushakkuu 65,11 s 68,03 s 44,51 s 19,49 s 22,04 ? 19,46 s 29,80 s 31,36 ? Harvennushakkuu 57,97 ? 59,33 ? 39,03 s 18,05 ? 18,18 ? 17,39 s 25,26 ? 25,66 s Ensiharvennus .. .. .. 13,93 s 14,35 s 13,89 s .. .. Hankintahinnat 67,14 ? 69,74 s .. 32,78 ? 33,92 ? 32,22 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,36 s 66,51 s 42,36 ? 17,92 ? 20,34 ? 17,41 s 25,64 s 26,61 ? Uudistushakkuu 65,59 s 67,57 s 44,31 ? 19,74 ? 21,89 ? 19,00 ? 29,28 ? 29,72 ? Harvennushakkuu 56,03 ? 56,72 ? 37,50 ? 17,39 ? 17,27 s 16,84 ? 23,80 ? 23,88 ? Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat 63,23 ? 64,92 s 46,30 s 33,79 s 33,03 ? 33,02 ? .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 58,53 ? 59,16 ? 36,22 ? 18,78 ? 19,80 s 17,21 ? 27,06 ? 26,64 ? Uudistushakkuu 61,19 ? 61,42 ? .. 20,79 ? 21,65 s 19,02 ? 29,43 ? 28,06 ? Harvennushakkuu 52,54 ? 52,45 s .. 17,77 ? 18,05 ? 16,08 ? 24,92 s 24,14 ? Ensiharvennus .. .. .. 15,12 s .. 13,20 ? .. .. Hankintahinnat 61,16 s 60,52 s .. 32,94 s .. 32,88 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,35 s 55,80 s 33,69 s 15,97 16,43 ? 14,31 s .. .. Uudistushakkuu 58,05 s 57,86 s .. 18,82 s 19,28 s 17,38 s .. .. Harvennushakkuu 48,33 s 47,68 s .. 15,20 s 15,29 s 14,05 ? .. .. Ensiharvennus 34,52 s 37,37 s .. 12,44 s 10,51 s 10,41 s .. .. Hankintahinnat 58,42 s 58,68 s .. 30,19 ? 29,58 s 30,57 ? .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,41 ? 52,71 ? .. 16,57 ? .. 15,41 s .. .. Uudistushakkuu 58,09 ? 53,99 ? .. 20,23 s .. 17,71 s .. .. Harvennushakkuu 48,85 ? 47,57 s .. 15,14 s .. 13,70 s .. .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 62,12 ? 63,34 ? 35,72 ? 18,13 ? .. 17,56 ? 26,70 ? .. Uudistushakkuu 64,02 ? 64,07 ? 36,11 ? 19,54 ? .. 18,95 ? .. .. Harvennushakkuu 50,40 ? 50,99 ? 31,33 ? 16,72 ? .. 15,80 ? 23,38 s .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat 59,60 s 60,50 s .. 31,71 s .. .. .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 60,78 ? 64,91 ? 44,34 ? 17,76 ? 19,48 ? 17,02 ? 25,73 ? 26,62 ? Uudistushakkuu 63,38 ? 66,29 s 46,58 s 19,88 s 21,30 s 18,97 ? 28,93 ? 28,84 ? Harvennushakkuu 53,45 ? 55,16 ? 38,68 ? 17,07 ? 17,61 ? 16,45 ? 23,86 ? 23,81 ? Ensiharvennus 40,97 s 39,70 s 32,13 s 13,37 s 13,17 ? 12,82 ? 20,97 s 19,24 s Hankintahinnat 61,70 s 63,73 s 48,64 s 32,27 s 32,60 ? 32,48 s 37,60 s 36,63 s KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 41-44 keskiarvo s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 58,73 s 61,29 s 44,03 s 17,20 s 17,23 ? 16,59 ? 23,84 s 24,14 s Uudistushakkuu 62,27 s 63,62 s 47,10 s 19,26 s 19,11 ? 18,63 ? 27,95 s 27,79 s Harvennushakkuu 51,39 ? 52,36 ? 38,46 ? 17,02 ? 17,11 ? 16,63 ? 23,22 s 23,05 ? Ensiharvennus 33,83 ? 34,79 s 30,32 s 13,01 s 12,55 ? 12,94 s .. .. Hankintahinnat 58,99 s 60,21 s 47,91 s 32,19 s 32,70 ? 32,43 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 62,64 s 66,00 ? 48,10 ? 19,12 ? 20,55 ? 17,80 s 26,35 ? 28,71 ? Uudistushakkuu 65,10 ? 67,29 s 50,70 ? 21,66 ? 22,48 ? 19,85 ? 29,81 s 31,02 ? Harvennushakkuu 56,06 ? 56,70 ? 40,26 ? 18,86 ? 18,95 ? 17,52 ? 25,48 ? 26,04 ? Ensiharvennus .. 41,03 ? .. 14,28 s 14,31 ? 13,69 s .. .. Hankintahinnat 62,66 s 63,70 s 50,10 ? 33,39 s 33,54 s 33,26 s .. .. KY M I-S AV O SA VO -K AR W JA LA METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi V I I S A U T TA M E T S Ä S TÄ Tunnelma metsässä sähköistyy. Kestotilaajan eDUT paranevat. Liitimme tilaukseeN uuden Metsälehti Digin ja saat käyttöösi kaikki nämä (etu 142,80 €) : • verkkolehti • näköislehti • maksulliset verkon sisällöt • lehtiarkisto Rekisteröidy ja ota palvelu käyttöön osoitteessa metsalehti.fi/rekisteroidy (Rekisteröintiin tarvitset asiakasnumerosi lehden osoitekentästä). Päätehakkuita kesäkorjuuseen Kohde: Noin 90-vuotiaista uudiskypsää männikköä, kesäkorjuukelpoisia päätehakkuita sorateiden varrelta Sijainti: Etelä-Pohjanmaa Ostaja: Integraatti Hakkuukertymä: 408 m 3 Leimikon koko: 2,1 ha Muuta: Mhy:n valtakirjakauppa, joka kilpailutettiin loppukesästä ja tarjouksia tuli kolme. Hakkuut alkoivat reilun kahden viikon päästä sopimuksen allekirjoittamisesta, ja puutavara kaukokuljetettiin nopeasti ennen syyssateiden alkamist a. Puutavaralaji määrä m 3 kantohinta €/m 3 myyntitulo Mäntytukki 214 67,00 14 338,00 Mäntypikkutukki 15 25,00 375,00 Mäntykuitu 121 19,50 2 359,50 Kuusitukki 16 67,00 1 072,00 Kuusipikkutukki 3 24,00 72,00 Kuusikuitu 14 18,70 261,80 Kuusilaho 1 11,00 11,00 Koivukuitu 24 19,30 463,20 Yhteensä 408 18 952,50 TUORE PUUKAUPPA OSTOT JA HINNAT Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Milj.m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 2020 2019 2021 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 .. Nimelliskantohintojen kehitys 10 20 30 40 50 60 70 80 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu 2001 2005 2010 2015 2021 Lähde: Luke €/m 3 8966_.indd 14 12.11.2021 17.29
• V I I S A U T TA M E T S Ä S TÄ Tunnelma metsässä sähköistyy. Kestotilaajan eDUT paranevat. Liitimme tilaukseeN uuden Metsälehti Digin ja saat käyttöösi kaikki nämä (etu 142,80 €) : • verkkolehti • näköislehti • maksulliset verkon sisällöt • lehtiarkisto Rekisteröidy ja ota palvelu käyttöön osoitteessa metsalehti.fi/rekisteroidy (Rekisteröintiin tarvitset asiakasnumerosi lehden osoitekentästä). 8966_.indd 15 12.11.2021 17.30
• 18.11.2021 16 Metsälehti.fi MIKÄÄN EI NYT TUNNU riittävän. Pula on teräksestä, komponenteista, kemikaaleista – jopa paperista. Lehtien ja kirjojen kustantajat ihmettelevät joulusesongin alla hupenevia paperivarastojaan. Samalla painopaperin hinta nousee kaksinumeroisin prosenttiluvuin. Paperin kysyntä on kasvanut lähelle koronapandemiaa edeltävää kulutusta nopeammin kuin metsäyhtiöt ovat osanneet odottaa. Samaan aikaan energia ja sellu ovat kallistuneet. Tämä näkyy nyt pulana ja hinnankorotuksina. Tämäkin lehti on painettu poikkeuksellisesti tavallista ohuemmalle paperille. KYSE ON KUITENKIN OHIMENEVÄSTÄ ilmiöstä. Pitkällä aikavälillä paperin tarve vähenee. Vielä kolme vuotta sitten arvio oli, että maailmanlaajuisesti paperin kysyntä hupenisi 0,2 prosenttia vuodessa seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. Uusimmassa konsulttiyhtiö Afryn tekemässä ennusteessa pudotus on paljon jyrkempi, melkein kolme prosenttia vuodessa. Samassa raportissa on korjattu ylöspäin arviota puupohjaisten hygieniatuotteiden ja tekstiilien kysynnästä. Jos ennuste toteutuu, ne nousevat korvaamaan paperin jättämää aukkoa viennin arvossa. Puusta jalostettavien tekstiilikuitujen ja kuitukankaiden kilohinta on lähempänä paperin kuin sellun hintaa. VAIKKA PAINOPAPERIN VALTAKAUSI on ohi, sillä on sijansa tulevaisuuden ennusteessa. Digitaalinen tieto ei kokonaan korvaa painettua lehteä. Sen olemme huomanneet myös Metsälehdessä. Uusien digitaalisten kanavien ansiosta palvelemme nyt laajempaa yleisöä kuin koskaan. Siitä huolimatta myös paperisen lehden lukijamäärä on kasvanut. Aika ajoin lehtiä pitää päivittää, kuten nyt olemme tehneet Metsälehdelle. Se on toivottavasti entistä kiinnostavampi. Olemme selkeyttäneet ulkoasua pitäen kuitenkin mielessä viestin, jonka olette meille lukijatutkimuksissa lähettäneet: tärkeintä on sisältö, luotettava ja riippumaton metsätieto. Tämä pätee yhtä lailla Metsälehden paperille painettuihin juttuihin kuin verkkouutisiin tai videoihin. Mielellämme lukisimme, kuinka olemme onnistuneet Metsälehden uudistuksessa. Tästä lisää sivulla 31. ELIISA KALLIONIEMI Päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi LUKIJAKUVA AJASSA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SARVIPÄISEN PAKON SANELEMA ylenmääräinen kuusen viljely arveluttaa. Kuusikko ei ole riskitön sijoitus, kun otetaan huomioon yleistyviksi arvioidut myrsky-, kuivuus-, palo-, juurikääpäja hyönteistuhot. Näiden tuhoriskien realisoituessa vaikutukset ovat silminnähtäviä, käsinkosketeltavia ja helposti ymmärrettäviä. Hankalampaa on, jos terveen puun sisälaadussa tapahtuu hitaita ja näkymättömiä muutoksia. Niitä voi havaita puuta käyttävä yritys, mittarinaan esimerkiksi kannattavuus. Metsänhoidon periaatteena on pitkään ollut tuottaa maksimimäärä puuta hehtaaria ja aikayksikköä kohti. Se on perusteltua, kun puutavaralla on ollut – hieman kärjistäen – laadusta riippumaton vakio kuutiometrihinta. Laadun tuottaminen voi muuttua määrän tuottamista kannattavammaksi vasta, kun laatupuusta saa yleisesti paremman hinnan. Nyt yleistynyt runkohinnoittelu, joka perustuu arvioon leimikon todellisesta jalostusarvosta, on tervetullut askel kohti laadusta maksamista. KUUSI ON EUROOPAN TÄRKEIN rakennuspuulaji, ja puolet Suomen sahatavaratuotannosta on kuusta. Jokainen rakenteellisiin käyttökohteisiin myyty sahatavarakappale lujuuslajitellaan. Lujuuslajiteltu sahatavara on tukin ytimen vierestä sahattua ns. sydäntavaraa. Kuusella ja männyllä läpimitan kasvun nopeutuminen huonontaa puuaineen tiheyttä, jäykkyyttä, lujuutta ja oksaisuutta. Tiedetään myös, että ytimen ympärillä olevat ensimmäiset noin 15 vuosirengasta ovat ns. nuorpuuta, jonka rakennussahatavaran näkökulmasta ikäviin piirteisiin lukeutuvat alhainen lujuus ja vääntyilyherkkyys. Jos ensimmäisten 15 vuosirenkaan leveys on millimetri, muodostuu tyvitukin ytimen ympärille 30 millimetrin läpimittainen nuorpuusylinteri. Jos vuosirenkaan leveys onkin neljä millimetriä, tulee sylinterin läpimitaksi 120 millimetriä. Jälkimmäisessä tapauksessa kaksi ytimen vierestä saatavaa Tiheämpää kuusta Olisiko havupuiden nuoruusvaiheen kasvua syytä hillitä, vaikka vuosikymmeniä on tähdätty päinvastaiseen, pohtii Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Henrik Heräjärvi kirjoituksessaan. YLÄKERTA TÄRKEINTÄ ON SISÄLTÖ PÄÄKIRJOITUS ”Kovasti muistuttaa seittiä vanhan hirren pääty, ja hyvin naamioituu kutoja.” LASSE KOKKO 8967_.indd 16 12.11.2021 17.32
• 18.11.2021 Metsälehti.fi 17 AJANKOHTAINEN / UUTISET METSÄPILA TOIMITTAJALTA METSALEHTI,FI TI M O TO IV A N EN HENRIK HERÄJÄRVI kakkosnelosta koostuvat täysin nuorpuusta. Silloin on todennäköistä, että ne saavat lujuuslajittelussa alhaisemman ja halvemman luokan kuin hidaskasvuisemmat lankut. Sahalle arvokas tyvitukki edellyttää maltillista nuoruusvaiheen läpimitan kasvua. Sahatavaralta vaaditaan korkeampaa tiheyttä, kun siirrytään alemmasta ja halvemmasta lujuuluokasta ylempään ja kalliimpaan. Kun jokainen lisämillimetri vuosirenkaan leveydessä alentaa kuusipuun tiheyttä ja lujuutta, voidaan hitaammalle kasvulle laskea rahallinen hyöty. Sillä taas on vaikutusta toiminnan kannattavuuteen, kun se sidotaan raaka-aineen ostohintaan. Näin hidaskasvuisesta tukista voisi maksaa enemmän, koska siitä tehdyistä tuotteista saisi enemmän rahaa. ONKO HAVUPUIDEN NUORUUSVAIHEEN läpimitan kasvun suitsinnassa järkeä, kun kaikki metsätaloustoimet ovat vuosikymmeniä tähdänneet päinvastaiseen? Aihe on herkkä, mutta kukaties ilmastonmuutoksen – jonka senkin tosin arvioidaan lisäävän kasvua – voisi kääntää tässä eduksi. Vakiojäreyteen tähdättäessä hitaampi kasvu tarkoittaa pidempää kasvatusaikaa. Jos hitaammin kasvatetusta puutavarasta saa paremman hinnan kuin hatarammista pölkyistä, syntyy markkinaehtoinen kannustin sitoa metsiin hiiltä kauemmin eli pidentää kiertoaikoja. Myös hiilivaraston pysyvyys olisi parempi, koska lujempi puu kestää paremmin ainakin tuulija lumikuormia. Lujuuslaadultaan parempaa puuta, jota voisi tuottaa esimerkiksi kasvattamalla taimikoita ja nuoria metsiä nykyistä tiheämpinä, käytetään aikanaan suuremmalla todennäköisyydellä pitkäikäisinä tuotteina. Yksityinen metsänkasvattaja voi ajatella sitäkin, että puun laatuun investoiminen voi aiheuttaa jälkipolville hyötyä ja iloa. YLE uutisoi, että hirviä ei tunnu riittävän metsästettäväksi. Metsästys on siksi keskeytetty osassa Pohjanmaan rannikkoa. Tieto hämmästyttää, sillä juuri Pohjanmaan rannikolla on Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen tiheimpiä hirvikantoja. Ovatko sarvipäät uineet Pohjanlahden yli Ruotsiin? Havainnot hirvien ”loppumisesta kesken” voivat toki pitää paikkansa paikallisesti, sillä hirvien lukumäärän tiedetään vaihtelevan suuresti saman seudun sisällä. Jossakin hirviä on yhä runsaasti, eikä laji ole kuolemassa Suomesta sukupuuttoon, sillä hirviä on kanta-arvion mukaan lähes 100 000. Metsästäjien näkemyksiä on kuunneltava, mutta paikallinen tuntuma sopivasta metsästettävän määrästä saa nykyisin liikaa painoarvoa. Hirvijärjestelmää on uudistettava niin, että ”sopiva” hirvien määrä määritellään puolueettomasti ja monta eri näkemystä yhteen sovittaen. Hirvijahdin epätasapainoa voisi tasata se, että pienemmän kannan alueella metsästävät pääsisivät jonakin viikonloppuna vaihdossa ampumaan sinne, missä hirviä on joka syksy paljon. VALTTERI SKYTTÄ Mikä on riittävästi? ”12 reissua takana. 1 hirvi on nähty. Yhtään ei ole meidän porukka saanut.” Tikan poika ”Tulkaa hakemaan meiltä elukoita, luvat on loppu ja karjaa on vaikka kuinka paljon. Kun on naaraat säästetty, ne vetävät koko maakunnan sonnit.” Tolopainen ”Yksi lupa jäljellä ja sekin hoidetaan viikon päästä. Kaikki luvat käytetään.” Metsuri motokuski ”Pappakerho ei saa enää hirviä hengiltä. Metsästys pitää vapauttaa täysin, jokamiehenoikeudeksi.” Timppa ”Luvat 6 aikuista ja 4 vasaa, lupa-alue 2 800 ha. Kahtena ensimmäisenä viikonloppuna saatiin 4 aikuista ja 2 vasaa. Enempää ei yritettykään. Seuraavina kumpanakin yksi vasa.” Kalle Kehveli ”Naapuriseura ampui kiintiönsä täyteen kahdessa viikonlopussa. Saalis 7 vasaa ja 3 aikuista. Metsästysalue luokkaa 3 000 hehtaaria. Hirviä edelleen paljon, kuten viimeiset parikymmentä vuotta on ollut.” Anton Chigurh ”Kaksi naarasta, neljä vasaa ja yksi jalkansa katkaissut kolarihirvi/srva. Uroksia ei ole saatu tähtäimiin eikä vasoista ole ollut merkkejä viimeisen kaadon jälkeen eli kahteen viikkoon. Enimmäkseen surffailtu tyhjillä saloilla.” Suorittava porras ”Meillä seura on ollut vain yhden viikonlopun jahdissa. Tuloksena 18 elukkaa orressa. Mites muualla?” Korpituvan Taneli Verkkokeskustelu: Kuinkas on hirviä kaatunut ? 8967_.indd 17 12.11.2021 17.32
• METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 18.11.2021 18 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT KYMMENEN vuotta sitten laaditusta Jyrki Kataisen hallitusohjelmasta löytyy kirjaus, jossa todetaan, että ”julkisin varoin tuotettuja tietovarantoja avataan kansalaisten ja yritysten käyttöön”. Kirjaus ei ole jäänyt sanahelinäksi. Maanmittauslaitoksen paikkatietoaineistojen ja myöhemmin Suomen metsäkeskuksen metsävaratietojen vapauduttua maksutta kaikkien käyttöön ovat metsänomistajille ja luonnossa liikkujille tarjottavat palvelut monipuolistuneet ja sähköistyneet nopeasti. Metsäkeskus tuottaa metsävaratiedon veronmaksajien varoilla, koska toiminnan katsotaan olevan yhteiskunnan ja metsäalan kannalta järkevää. Metsäkeskus itse tarjoilee tiedon metsänomistajille Metsään.fi-verkkopalvelun kautta. Lisäksi se jakaa avointa metsäja luontotietoa omana palvelunaan, jossa ei ole mukana henkilötietoa. ”Tuomme laadukkaat metsävara ja elinympäristötiedot tarjottimelle. Samalla Metsään.fi-palvelu on tuulilasi metsän tuleviin näkymiin ja työkalu viranomaisasioinnin hoitamiseen”, tiivistää Metsäkeskuksen metsänomistajapalvelujen päällikkö Ilpo Rautio. 60 000 metsänomistajaa käy vuosittain Metsään.fi:ssä Metsään.fi on vakiinnuttanut vuosikymmenessä paikkansa metsänomistajien käyttämänä kanavana paitsi oman tilan tietojen ja toimenpide-ehdotusten katselupaikkana, etenkin kemerahakemusten tekemisessä. Vuosittain palvelussa asioi noin 60 000 omatoimista metsänomistajaa. ”Kaikkiaan kemerahakemuksia tehdään vuosittain noin 45 000, joista metsänomistajat tekevät Metsään.fi:ssä 14 300. Metsänkäyttöilmoituksia palvelun kautta tulee noin kymmenen tuhatta vuodessa, mikä on vajaa kymmenen prosenttia kokonaismäärästä”, Rautio listaa. Lisäksi palvelussa voi tehdä ilmoituksen hirvivahingoista tai lähettää omaa metsää koskevan suojeluselvityspyynnön. ”Esimerkiksi ympäristötukeen liittyvät suojeluselvityspyynnöt ovat lisääntyneet. Niitä tulee palveluun noin 700 vuosittain”, Rautio kertoo. METSÄVARATIEDOT KUIN TARJOTTIMELLA Metsäkeskuksen avoin metsäja luontotieto on nopeasti lisännyt metsänomistajien maksuttomia sähköisiä palveluja. Metsään.fi tarjoaa kätevän kanavan omatoimiselle metsänomistajalle metsänkäyttöilmoituksen ja kemerahakemusten tekoon. Metsäkeskuksen kuuden vuoden välein toteuttama laserkeilaus tuottaa varsin tarkkaa metsävaratietoa. Perinteiselle metsäsuunnitelmalle on tarvetta yhä harvemmin. 8968_.indd 18 12.11.2021 17.34
• METSÄSTÄ 18.11.2021 Metsälehti.fi 19 ”Kemerahakemuksista tehdään noin kolmasosa Metsään.fi:ssä.” ? Metsään.fi (Suomen Metsäkeskus) ? Metsäverkko (Metsä Group, jäsenille) ? eMetsä (Stora Enso) ? UPM Metsä (UPM) ? OmaMetsä (MHY, korvaamassa Metsäselaimen) Tiedot jatkossa suoraan hakkuukoneelta Metsään.fi:n metsävaratietoa päivitetään monesta lähteestä. Tärkein inventointilähde on kuuden vuoden sykleissä tehtävä laserkeilaus. Lisäksi metsävaratietoa päivitetään metsänkäyttöilmoituksista ja kemerahakemuksista kertyvällä tiedolla. ”Yksi ongelma on ollut, että metsänkäyttöilmoitus voidaan tehdä, vaikka metsää ei lopulta hakattaisikaan. Siksi otamme jatkossa vastaan dataa myös hakkuukoneilta”, sanoo Rautio. Alan isot toimijat ovat sitoutuneet toimittamaan tiedot Metsäkeskuksen järjestelmään. ”Tieto hakkuun toteutumisesta ja käsitellyn alueen tarkka sijainti saadaan päivitettyä hakkuukoneen datan pohjalta. Kuutiotietoja ei siirretä, vaan puustotiedot päivitetään edelleen hakkuutavan mukaan harvennusmallien pohjalta.” Verkkopalveluiden elinkaari ei ole nykymaailmassa kovin pitkä. Nykyisen Metsään.fi-palvelun tilalle onkin jo aloitettu suunnittelemaan uutta vastaavaa palvelua. Taustalla on etenkin metsätalouden kemeratukijärjestelmän muuttuminen Metkaksi, joka edellyttää tietojärjestelmiltä uusia ominaisuuksia. ”Uusittu palvelu on tavoitteena olla käytössä arviolta 2023–2024. Jatkossa palvelu toimii mobiililaitteillakin.” Toimijoilla tasapuoliset mahdollisuudet tietoihin Metsävaratiedon avoimuuden myötä metsäalan toimijat ovat tuoneet uudenlaisia sovelluksia metsänomistajien käyttöön. Kun metsävaratieto on avoimesti saatavilla, pystytään palvelu tarjoamaan metsänomistajalle helposti, vaikka palveluntarjoajalla ja metsänomistajalla ei olisi asiakassuhdetta. Tätä mahdollisuutta on hyödyntänyt esimerkiksi UPM, joka tarjoaa UPM Metsä -nimisen mobiilisovelluksensa ilmaiseksi kaikille halukkaille metsänomistajille. Muutamassa minuutissa kuka tahansa saa älylaitteeseensa varsin tarkat metsävaratiedot tilastaan. Myös eri toimijoiden metsätilan arvonmääritykseen tarkoitetut verkkopalvelut hyödyntävät avointa metsävaratietoa sujuvasti. Metsänomistaja saa nopeasti maksutta arvion metsätilansa arvosta. Tosin arvion saa halutessaan lähes yhtä helposti myös naapurin metsätilasta. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola näkee asian osin ongelmallisena. ”Vastoin meidän ja tietosuojavaltuutetun kantoja lainsäätäjä ei rajannut tilatunnusta henkilötiedoksi. Tilatunnuksen avulla avoimesta metsävaratiedosta on liian helppo päästä henkilötason omaisuusarvoihin kiinni. Avoimen metsävaratiedon avulla pystytään yhdistelemään aineistoja metsänomistajan omaisuudensuojan rajoittamiseksi.” Kokonaisuudessaan metsävaratiedon avoimuus on palvellut metsäalaa sekä metsänomistajia jopa paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Esimerkiksi metsäpalveluyrittäjien työ on helpottunut merkittävästi ja näin alan tasapuolinen kilpailu on lisääntynyt. Metsäkeskuksen verkkosivuilla pääsee avoimesti näkemään kaikki Suomessa tehdyt metsänkäyttöilmoitukset. Palvelusta on hyötyä metsänomistajalle, mutta toisaalta hakkuuaikomusten avoimuus voi aiheuttaa konflikteja. MAANMITTAUSLAITOS on tarjonnut vuodesta 2012 alkaen digitaalisen paikkatiedon maksutta kaikkien halukkaiden käyttöön. Muutos mullisti yksityisten yritysten karttasovellusten tarjonnan Suomessa nopeasti. Maanmittauslaitos tarjoaa itsekin todella monipuolista sähköistä tietoa maksutta kansalaisille. Metsänomistajalle kätevä karttapalvelu on Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-sivusto. Tutustumisen arvoinen on myös Paikkatietoikkuna.fi-sivusto, joka toimii kansallisena paikkatietoportaalina. Vapaasti käytettävissä on yli 2 000 ajantasaista karttatasoa yli 60:lta eri organisaatiolta. Tarkastelemaan pääsee vaikka metsien lahopuupotentiaalia tai tuoreita kullanhuuhdontahakemuksia. SAMI KARPPINEN PAIKKATIETOIKKUNASSA TIETOA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ UPM Metsä on selkeä ja helppokäyttöinen mobiilisovellus oman tilan puustotietojen tarkasteluun. Sovelluksessa ei ole toimintoja esimerkiksi etäisyyksien tai pinta-alojen mittaamiseen. Paikkatietoikkuna.fi-sivustolla pystyy tarkastelemaan esimerkiksi historiallisia ilmakuvia, jotka voivat paljastaa tietoa omankin metsätilan vaiheista. VERKOSTA 8968_.indd 19 12.11.2021 17.34
• 18.11.2021 20 Metsälehti.fi METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI HANNU HUTTU, KUVAT SAIN tehtäväksi haastatella Kainuussa metsää omistavia isää ja poikaa, Petri ja Pekka Mannista, jotka saivat äskettäin julkisuutta myymällä metsäpalstansa Luonnonperintösäätiölle. Tällaisia metsänomistajia media haluaa nykyisin esitellä. Vaan vähänpä tiesimme. Soitin Mannisten yhteystietojen saamiseksi Luonnonperintösäätiön Pohjois-Suomen asiamies Ari-Pekka Auviselle. ”Mannisten yhteystiedot löytyvät heidän yrityksensä, Kajaanin Metsäpalvelu Oy:n nettisivuilta.” Manniset ovat siis metsäpalveluita tuottavia kovan luokan metsäammattilaisia. Isä Petri valmistui 1990-luvun alussa metsätalousinsinööriksi ja aloitti uransa yrittäjänä moottorija raivaussahatöissä – kuukausipalkkaisista toimihenkilön töistä ei lama-aikana ollut toivoakaan. Kun poika Pekka valmistui pari vuotta sitten metsänhoitajaksi, työtilanne oli eriomainen. Hän sai siis valita yrittäjyyden ja perehtyi kiinteistönvälitykseen suorittaen LKV-tutkinnon. Metsää he omistavat edelleen. Hehtaareista puhutaan epäselvästi kuin poromiesten tokkien pääluvuista, mutta se selviää, että Mannisilla on suunnilleen 500 hehtaaria ostettua metsää. Komeiden petäjien vuoksi hankittu Aloitetaan valtakunnan julkisuuteen kohonneesta seitsemän hehtaarin Paatsamakorven palstasta. Sitä voisi kuvata luonnontilaisen kaltaiseksi. Valtapuusto on kuusivaltaista, seassa on salskeita petäjiä ja hieskoivuja sekä alikasvoksena sankka kuusentaimikko. Vanhoja metsäojia on siellä täällä, ja taannoisen harvennushakkuun ajouratkin näkyvät vielä. Suojeluun palstaa tarjottiin sen jälkeen, kun edelliskesän Uuno-myrsky oli murjonut valtapuustoa. ”Tilaa ostaessani ajattelin ryhtyä tekemään hirsitöitä, ja komeat männyt olisivat sopineet siihen tarkoitukseen hyvin. Toki suojelu kävi mielessä jo ennen ISÄ, POIKA JA KAINUUN METSÄBUUMI Petri ja Pekka Mannisesta tuli hetkeksi tunnettuja, kun he myivät seitsemän hehtaarin metsäpalstansa suojelualueeksi. ”Rahastot uudistavat metsänsä ja hoitavat taimikkonsa huolella.” Poika Pekka ja isä Petri Manninen sekä karkeakarvainen erityisasiantuntija Onni lähtivät metsäkierrokselle. 8969_.indd 20 12.11.2021 17.42
• 18.11.2021 Metsälehti.fi 21 METSÄSTÄ Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. myrskyäkin, koska palstalle olisi pitänyt rakentaa pitkästi tietä ja uudistaminenkin olisi ollut aika työlästä”, Petri Manninen kertoo. Kauppa Luonnonperintösäätiön kanssa oli Petri Mannisen mukaan taloudellisesti neutraali. ”Saimme tästä suunnilleen omamme pois.” Manninen osti Paatsamakorven Paltamon seurakunnalla. Saamansa myyntitulot seurakunta käytti Paltaniemen kuulun puukirkon kunnostamiseen. Metsäbuumin nosteessa Kun UPM toistakymmentä vuotta sitten vetäytyi Kainuusta ja pani myyntiin Kajaani-yhtiön mukana saamansa mittavan metsäomaisuuden, alkoi Kainuun metsissä tapahtua. Ensin metsää ostivat yksityiset, ja Kainuuseen muodostui tuhansien hehtaarien metsänomistuksia. Sitä juurta ovat pääosin Mannistenkin metsät. ”Aluksi UPM myi metsiään edullisesti. Niitä kannatti ostaa sen, mitä pankki suostui rahoittamaan.” Sitten kuvaan tulivat suuret sijoittajat ja rahastot. Samalla metsien hinnat ovat nousseet raketin lailla, joten moni yksityinenkin myy nyt metsiään. Se tietää työtä Mannisten kaltaisille yrittäjille. ”Pääosan työajastani käytän myytävien ja suojeluun menevien metsätilojen arviointiin. Esimerkiksi Luonnonperintösäätiön kanssa teemme paljon yhteistyötä”, Pekka Manninen selvittää. Uudet suurmetsänomistajat ovat myös aktiivisia metsäpalveluiden käyttäjiä, mikä työllistää Kajaanin Metsäpalvelun alun toistakymmentä metsuria. ”Rahastot uudistavat metsänsä ja hoitavat taimikkonsa huolella”, kertoo metsäoperaatioista vastaava ja yrityksen toimitusjohtajana toimiva Petri Manninen. Petri Mannisen mukaan suursijoittajat eivät pyri repimään metsistään kaikkea irti. ”Monilla rahastoilla näyttää kassa olevan kunnossa, joten ostopalstoja saatetaan hakata aika säästeliäästi.” Mannisten yritys tuottaa metsäpalveluita myös yksityisille metsänomistajille. Kainuussa tehtaan kokoinen aukko Yrittäjä-Mannisille Kainuu on erinomainen toimintaympäristö, mutta metsänomistaja-Mannisten näkökulma on synkeämpi. Heidän mukaansa maakunta on edelleen metsäyhtiöiden puunhankinnan reserviä, jossa puukauppa käy aktiivisesti lähinKajaani Taivalkoski METSÄSTÄJIÄ on moitittu syksyn mittaan siitä, että karhut ovat saaneet eturaajaansa teräksisen minkin pyydystämiseen tarkoitetun loukun. Jos karhu ei ole onnistunut vapautumaan siitä, raudat ovat vähitellen syöpyneet raajassa luuhun asti. Kärsimyksen lopettamiseksi rautoja kantava karhu on jouduttu ampumaan ainakin Kihniössä, Lieksassa ja Sonkajärvellä. Vieraslaji minkin kannan kurissa pitämiseksi käytetään heti tappavia rautoja. Metsästysasetuksen mukaan ”raudat on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille eikä muille kuin pyydystettäville eläimille”. Suomeksi asetus tarkoittaa sitä, että raudat on laitettava suojakoteloon, jonka suuaukko on sopiva solakalle minkille, mutta aivan liian pieni esimerkiksi karhun käpälälle. Metsästäjät ovat kertoneet, että minkkiloukuista saadaan eniten minkkejä, sitten hillereitä ja näätiä. Satunnaisesti muitakin rauhoittamattomia ja rauhoitettuja eläimiä löytyy: raudat eivät tunnista laukaisijaa. KARHUKESKUSTELUSSA on epäilty, että karhu on saanut raajaansa suojaamattomat raudat. Mahdollista on sekin, että karhu on rikkonut uteliaisuuttaan kevytrakenteisen kotelon ja saanut raudat käpäläänsä. Eniten myydyissä malleissa on puuhun tai vastaavaan kiinnitettävä ketju, joka pitää raudat paikoillaan. Kun raudat maksavat halvimmillaan vain toistakymmentä euroa, valmistajalla ei ole ollut varaa käyttää kellonvitjoja vahvempaa ketjua. Raavas mies repäisee ketjun poikki karhusta puhumattakaan. Karhuvahinkoja estäisi, jos metsästysasetus vaatisi heti tappaviin rautoihin kestävän teräsketjun, joka on kiinnitettävä tukevaan puuhun tai ankkuroitava vastaavalla tavalla. Jos karhu saisi raudat käpäläänsä, se voisi vetää käpälänsä pois suoralla vedolla, jos raudat olisivat kiinni jossakin tukevassa. Raaja kyllä luistaa raudoista, jos ne eivät ole viikkojen kuluessa tunkeutuneet yhä syvemmälle ja syvemmälle. VIELÄ PAREMPI OLISI, että asetus vaatisi ankkurointiketjun lisäksi rautojen avautumismekanismin. Mitoitus voisi olla, että ankkurointiketjun pitää kestää 400 kilon painoa vastaava veto, ja rautojen on auettava, jos vetovoima ylittää 100 kilon painoa vastaavan vedon. Avautumismekanismin kehittäminen ei vaadi kummoista insinööritaitoa. Paljon vaikeampaa on taivutella maaja metsätalousministeriö kehittämään metsästysasetusta. KARHUPARKA RAUDOISSA nä huippusuhdanteissa. Muuten varsinkin harvennusleimikoiden kauppaaminen tahtoo olla tuskan takana, eivätkä kantohinnatkaan anna aihetta riemuun. Osin tästäkin syystä moni kainuulainen on halukas suojelemaan metsänsä. ”Useassa tapauksessa myyminen suojeluun on houkutteleva keino saada tuottoja metsästä”, Pekka Manninen toteaa. Petri Mannisen mielestä Kainuussa on sellutehtaan kokoinen aukko puun kysynnässä. Kaicellin sellutehdasta kaivattaisiin Paltamoon, vaikka sen tuloon ei kukaan enää taidakaan uskoa. Metsä Fibren Kemin tuleva tehdas lisännee Kainuun puun kysyntää, kun rautatieyhteyksiä parannellaan ja Metsä Group rakentaa puunhankintaorganisaatiota alueelle. Siitäkään ei varauksetta jakseta iloita. ”Saa nähdä, Lapissakin on paljon puuta tarjolla…” Suojeltavaksi myydyn alueen salskeista petäjistä piti alun perin tulla hirsirakennuksia. PALSTALLA 8969_.indd 21 12.11.2021 17.42
• METSÄSTÄ 18.11.2021 22 Metsälehti.fi KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI JA KUVAT RISTO MYKKÄNEN, ASIANTUNTIJA KOHTASIMME Husqvarna 592 XPG:n kokeilussa kaksi uudenlaista haastetta. Ensinnäkään riittävän järeitä puita ei ensi hätään ollut löytyä. Toisaalta meillä ei ollut kunnollista vertailukohtaa, koska tämän kokoluokan sahoja on ei Suomessa juuri käytetä. Tärkein kilpailija on Stihl MS 661. Ison Huskin moottorin sylinteritilavuus on 92,7 kuutiosenttimetriä. Päivitetyn Autotune 3.0 -moottorinohjausjärjestelmän siivittämänä kone rykäisee 5,6 kilowatin huipputehot. Lisäksi moottori osoittautui kierrosherkäksi. Suurin kierrosluku on rajoitettu 9 600:aan minuutissa. Valmistaja ilmoittaa sahan paiHaastaja superraskaaseen Husqvarnan moottorisahamalliston suurin on väkivahva ja jouhevahko käsitellä, mutta karsintatyöhön raskas. noksi ilman terälaitetta, tankit tyhjinä 7,6 kiloa. Sen perusteella laskettu teho–paino-suhde (kW/kg) on parempi kuin Stihl MS 661:n, mutta häviää niukasti Stihlin ruiskumoottorilla varustetulle 500i-mallille. Työkunnossa, 28 tuumaisella (70 cm) terälaipalla sahan kokonaispaino on 10,5 kiloa. Se on nelisen kiloa enemmän kuin Suomen metsätöissä tavallisesti käytettävillä moottorisahoilla. Saha on tasapainoinen 28 tuuman vakiolaipalla. Saha voidaan varustaa myös 15tai 18-tuumaisilla laipoilla, mutta silloin se lienee vahvasti takapainoinen. Karsintaan kevyempi saha mukaan Jyhkeydestään huolimatta saha tuntuu jouhevalta käsitellä. Siitä huolimatta savotalle kannattaa ottaa myös kepeämpi saha mukaan, jos karsintatyötä on paljon. Näin ison sahan käyttäjät Suomessa ovat harvassa. Todennäköisimmin sellaisen hankkivat pihaja puistopuiden kaatajat ja arboristit, jotka käsittelevät poikkeuksellisen järeitä puita. Varsinkin paksujen puiden kaadossa ja pätkinnässä klapin mittaan tällainen saha puoltaa paikkaansa. On myös helppo kuvitella, kuinka työkseen metrisiä tammia kaatava ranskalaismetsuri nauttii väkivahvasta uutuussahasta. Emme mitanneet sahan leikkuutehoa, mutta sen on riittävä. Valmistajan mukaan puolueetYläkuva: 70-senttisen tukin halkaisu tarjosi kunnon haasteen isolle Huskille. Vakiovarusteena on 28-tuumainen terälaippa, jonka valmistaa japanilainen Sugihara. Katso video Metsälehden Youtubesta. 8970_.indd 22 12.11.2021 17.44
• METSÄSTÄ 18.11.2021 Metsälehti.fi 23 HUSQVARNA 592 XPG ? Sylinteritilavuus: 92,7 cm 3 ? Teho 5,6 kW ? Paino ilman terälaitetta, tankit tyhjinä 7,6 kg ? Paino työkunnossa 28 tuuman laipalla 10,5 kg ? Terälaippa suositeltu 18–36 tuumaa (45–90 cm) ? Teräketju X-Cut C83/85 3/8 ketjujaolla ? Polttoainesäiliön tilavuus 0,86 litraa ? Teräöljysäiliön tilavuus 0,42 litraa ? Suositushinta 1549 euroa (sis. alv:n) PLUSSAT JA MIINUKSET + teho + hyvä käsiteltävyys + tasapaino pitkällä laipalla – paino karsintatyössä – iso ja kallis Suomen puille MIKKO RIIKILÄ METSÄ GROUP suosittelee jatkuvaa kasvatusta pohjoisten suometsien omistajille. UPM ilmoitti luopuvansa korpisoiden avohakkuista omissa metsissään. Metsähallituskin suosii jatkuvapeitteisyyttä suometsissään. Jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon siirtymisen uskotaan sekä turvemaan hiilidioksidipäästöjä että turvemaiden vesistökuormitusta. Jatkuvapeitteinen kasvatus voi onnistua, jos taimia syntyy riittävästi. Tätä ei maastomittauksin ole varmennettu Suomen turvemailla. Koekentät on vasta perustettu. Pohjoisessa mittaustietoja on jo 2000-luvun alusta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) koekentillä tehtyjen mittausten perusteella erikoistutkija Hannu Hökkä pitää ojitettujen korpisoiden taimettumisedellytyksiä kohtalaisina. ”Hyvä taimettuminen ja taimien paras alkukehitys saavutettiin läpimitaltaan suunnilleen puuston valtapituutta vastaavilla pienaukoilla, mutta vaihtelu oli suurta. Maanmuokkaus haittasi taimettumista.” Pohjoisen tuloksia ei voi sellaisinaan soveltaa Etelä-Suomessa. ”Pohjoisen korpiojitusalueilla rahkasammal säilyy pidempään, mikä edistää taimettumista. Etelässä ojitusalueet kuivuvat tehokkaammin, sammallajisto saattaa olla kankaan sammalia. Myös raakahumuskerros on paksu, mikä haittaa taimettumista. Tosin etelässäkin kuusikoista saattaa löytyä hyviä alikasvoksia.” Etelän kokeet lähtökuopissa Luken erikoistutkija Markku Saarinen kertoo, että Etelä-Suomessa jatkuvan kasvatuksen hakkuin käsiteltyjen korpisoiden taimettumista ja kasvua on seurattu vasta 4–5 vuotta. ”Osa jo olemassa olevista taimista on kuollut hakkuissa, toisaalta uusiakin on tullut tilalle. Tämän pohjalta ei vielä voi sanoa mitään uudistumisen dynamiikasta sillä aikamittakaavalla, jota jatkuvan kasvatuksen toimivuuden arviointi edellyttäisi”, Saarinen kertoo. Hänen mukaansa vieläkin vähemmän on mitattua tietoa erirakenteisten suopuustojen kasvusta ja kehityksestä. ”Koealojen puustot on mitattu vasta kahdesti, joten meillä on pisimmillään vain viiden kasvukauden tiedot. Kiinnostavinta on nähdä eri kokoisten ja eri tavoin varjostettujen puiden kasvun elpyminen voimakkaan yläharvennuksen jälkeen.” Saarisen mukaan vaihtelu koekenttien välillä on suurta. ”Osalla koealoista jopa pienten, hyvinkin varjostettujen taimien elpyminen on ollut yllättävän voimakasta neljännestä hakkuuta seuraavasta kasvukaudesta alkaen. Osalla paksuturpeisista ojitusalueista kaliumin puutos on ainakin osasyy sille, ettei kasvu vieläkään ole elpynyt.” ”Hienoa, että kokeillaan” Epävarmuudesta huolimatta Saarinen pitää hyvänä, että jatkuvaan kasvatus otetaan käyttöön ennen tutkimustulosten varmistumista. ”On hienoa, että organisaatiot ja metsänomistajat lähtevät kokeilemaan vaihtoehtoisia metsänkasvatuksen menetelmiä.” Vähiltä koekentiltä ei Saarisen mukaan saataisi yleistettävissä olevia havaintoja. ”Mitä enemmän käytännön laaja-alaista kokemusta saadaan, sitä paremmin päästään kiinni yleistettävissä oleviin toimenpideohjeisiin. Samalla saadaan runsaasti metsiköitä, joiden mittausten perusteella voidaan kalibroida puuston kehitystä kuvaavia malleja.” Käytäntö kiilaa tutkimuksen edelle Suometsissä ollaan siirtymässä jatkuvaan kasvatukseen vähäisin tutkimustiedoin. Tutkijan mukaan se on ainoa keino päästä eteenpäin. Luonnonvarakeskus on kokeillut jatkuvaa kasvatusta ojitetulla korpisuolla Metsähallituksen mailla Heinävedellä. LU O N N O N VA RA K ES KU S toman mittauslaitoksen kokeessa Husqvarna osoittautui vajaat viisi prosenttia tehokkaammaksi kuin Stihl MS 661. Ero ei käytännössä ole merkittävä. Vakiona seuraava 28 tuuman terälaippa on maineikkaan japanilaisen laippavalmistaja Sugiharan tekoa. Sahassa käytetään Husqvarnan 3/8-jaollista, teräväkulmaista X-Cut C85 -teräketjua. Jatkossa sahaan sopiva ketjuvalikoima laajenee. Ylijäreä tukki halkesi Kokeilimme isoa Huskia sekä ylijäreiden tukkien halkomisessa että suurten pihapuiden kaatamisessa. Läpimitaltaan 70-senttisen männyn kaato sen paremmin kuin katkaisukaan eivät tarjonneet vastusta voimasahalle, terää kesti painattaa voimien takaa. Järeät kaarnapiikit helpottavat järeiden puiden katkaisusahauksia merkittävästi. Vaikeuskerroin kasvoi, kun sahasimme samankokoisen ylijäreän tukin keskeltä halki. Moottori sai puhkua kaikki kilowattinsa pihalle pitkän laipan leikatessa koko mitaltaan puuta pituussuunnassa. Uutuuttaan kiiltänyt äänenvaimentajakin alkoi saada tummuvia sävyjä pintaansa. Maahantuojan mukaan kiinnostus järeään sahaan on ollut yllättävää. Mallin on määrä tulla kauppoihin vielä tämän vuoden kuluessa. FAKTA 8970_.indd 23 12.11.2021 17.44
• METSÄSTÄ 18.11.2021 24 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI JA KUVA NELJÄTTÄ vuotta kenttäsirk­ kelillä urakoiva Marko Metso luonnehtii itseään Keiteleen toi­ seksi suurimmaksi sahayrittäjäk­ si – ykkössijaa hän ei kertoman­ sa mukaan tavoittele. Siihen olisikin matkaa. Keitele Timberin Keiteleen saha nielee vuosittain miljoona kuutiota tuk­ kia, Metson noin tuhat. Eroa siis kolme nollaa ykkösen perässä. Pienen on pakko erikoistua. Metso keskittyy lehtikuusituk­ kien sahaamisen. Se taitaa olla hänelle melkein kutsumus. Idea alkoi kehkeytyä jo takavuosina, kun mies ajoi hakkuukonetta. ”Harmitti, kun lehtikuusi, haa­ pa ja muut erikoispuulajit piti aina pätkiä energiapuukasaan.” Metso sahaa vuosittain 500 kuutiota lehtikuusitukkeja. Nii­ tä hänelle toimittavat lähiseu­ dun metsänomistajat, lähistön metsänhoitoyhdistykset ja met­ säyhtiöt. Tukit lähialueelta Lehtikuusen ostajia on harvassa, joten ihan ykköspölkkyjä Metson ei tarvitse keräillä. ”Lähialueelta voin ostaa trak­ torin kuormallisen, mutta kun puu tulee kauempaa, tukkeja pi­ täisi olla ainakin puutavara­au­ tollinen.” Lehtikuusitukkien vähimmäis­ latvaläpimitta on 15 senttiä. Kan­ tohinta jää alemmas kuin kuu­ situkeissa, koska sahatavaran saanto on muun muassa kuivien oksien vuoksi pienempi. Lehtikuusten lisäksi Metso sa­ haa haapaa ja tervaleppää. Tällä hetkellä varsinkaan haavan me­ nekki ei ole hääppöistä. Hän tekee myös tavallista rah­ tisahausta. Välillä lähiseudun metsänomistajat tuovat tukkeja sahattavaksi. Välillä Metso kier­ tää traktorilla vedettävän sahan­ sa kanssa lähiseuduilla. Sahurin tilauskirjat ovat parin viime vuoden aikana olleet täy­ dempiä kuin aikoihin. ”Sahatavaran hinta on kohon­ nut, joten muun muassa omien tuulenkaatopuiden sahaus on alkanut kiinnostaa metsänomis­ tajia.” Suomalainen pärjää siperialaiselle Lehtikuusilankkuja ostavat yksi­ tyiset nikkaroijat ja rakennusliik­ keet. Kysyntää siivittää kyllästä­ mättömien lehtikuusilankkujen luonnostaan hyvä lahonkestä­ vyys. Suomessa kasvatettujen lehti­ kuusten lahonkestävyys on var­ mistunut Luonnonvarakeskuksen 2006 aloittamassa kokeessa, jossa niitä on verrattu Siperian hidas­ kasvuisiin lehtikuusiin. Erikoistutkija Martti Venäläisen mukaan tutkimus on yhä osittain kesken, koska sydän­ puusta sahatut lehtikuusipaalut eivät vielä ole lahonneet. Se tie­ detään jo, että suomalainen leh­ tikuusi on ensimmäiset 15 vuot­ ta kestänyt lahoa yhtä hyvin kuin siperialainen Sama vertailu on osoittanut, Lehtikuusen sahaaja pysyy kiireisenä Kotimainen lehtikuusi kestää lahoa siinä kuin siperialainenkin, ja se pitää keiteleläissahurin kiireisenä. Marko Metsolla riitti kiireitä viime kesänä, kun omatoiminikkarit halusivat lehtikuusilautaa terassinsa tekopuiksi. ”HARMITTI, KUN LEHTIKUUSI JA MUUT ERIKOISPUULAJIT PITI PÄTKIÄ ENERGIAPUUKASAAN.” KESTOPUUN VEROISTA Luonnonvarakeskus on selvittänyt puutavaran lahonkestävyyttä upottamalla koepaaluja puoliksi maahan. Vuosimäärä kertoo, milloin paalut ovat lahonneet niin, että ne katkeavat taivutettaessa. LAHONKESTO Voimakas kyllästysaine Vähintään 15 vuotta Suomessa kasvanut lehtikuusi, sydänpuu vähintään 15 vuotta Siperiassa kasvanut lehtikuusi, sydänpuu vähintään 15 vuotta Nuori lehtikuusi 13 vuotta Laimea kyllästysaine 12 vuotta Männyn sydänpuu 9 vuotta Männyn pintapuu 5 vuotta Lähde: Luke 2020 että lehtikuusen lahonkestä­ vyys vetää vertoja kestopuulle. ”Jopa nuorista lehtikuusis­ ta sahatut lankut kestävät yhtä hyvin lahoa kuin kestopuu, jo­ ka on tarkoitettu esimerkiksi te­ rassin laudoiksi, mutta ei maa­ kontaktiin.” Lähde Metsälehden mukana Sveitsiin Metsälehden ensi kevään lukijamatkalla on tilaisuus nähdä Sveitsin koillisosien kauniita maisemia. Tutustumme metsien hoitoon ja käyttöön sekä maatalouteen. Tukikohtamme on pieni Appenzellin kaupunki. 18.–22.5.2022 ILMOITTAUTUMISET Matkan järjestää Kon-Tiki Tours. Ilmoittautumiset sähköpostilla ilmoittautumiset@kontiki.? tai puhelimitse 09 466 300. Lisätietoa www.metsalehti.?/lukijamatka Matka maksaa 1 978 euroa. Hintaan sisältyvät lennot, majoitus, retket ja suomalaisen oppaan palvelut sekä aterioista ohjelmassa mainitut lounaat ja neljä päivällistä hotellilla. Lisämaksusta yhden hengen huone ja ruokajuomat. 8972_.indd 24 12.11.2021 17.46
• METSÄSTÄ 18.11.2021 Metsälehti.fi 25 SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVA ETENKIN turpeesta luopuminen vauhdittaa juu­ ri nyt monien lämpövoimaloiden puun käyttöä. Koneyrittäjän näkökulmasta energiapuun kor­ juu on haastava laji: suuri määrä pieniä runkoja pi­ täisi korjata siististi, mutta tehokkaasti. Metsälehden vlogistinakin toiminut Metsäkuu­ tion yrittäjä Antti Toljander hakee uutta puh­ tia energiapuusavotoille 15 tonnia painavalla te­ la­alustaisella kaivinkoneella, joka on varustettu TMK­energiapuukouralla. ”Hakkuukoneeseen verrattuna kaivinkoneella ja joukkokäsittelykouralla on mahdollista päästä pa­ rempaan työjälkeen”, Toljander kuvailee. Yhdistelmän etuna on, että poistettavat rungot voidaan kerätä kouralla uran varteen pystyasen­ nossa. Näin runkoja ei tarvitse kaataa kasvatetta­ vien puiden väleihin eikä vetää kouran läpi, mikä Energiapuusavottaan kaivurilla Poukkoileva energiapuun kysyntä osoittaa kasvun merkkejä. Yrittäjälle se tietää jälleen kalustoratkaisujen pohtimista. Metsäkuution joukkokäsittelykouralla varustettu kaivinkone korjasi energiapuuta Muuramessa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen työmaalla viime viikolla. Katso video Metsälehden Youtubesta. vähentää korjuuvaurioiden riskiä. ”Kouralla on myös helppoa katkoa runko tarvit­ taessa latvasta alkaen pätkä kerrallaan.” Kohdevalinta ratkaisee kannattavuuden Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvo­ ja Tiina Riihiahon mukaan energiapuulle on nyt erittäin hyvä kysyntä Keski­Suomessa. ”Kohteilla, joilla esimerkiksi taimikonhoito on jäänyt tekemättä, voi energiapuunkorjuu tuottaa metsänomistajalle paremman tuloksen verrattuna siihen, että kohteelta korjattaisiin vain kuitupuuta.” Vaikka karsimattoman energiarangan kantohin­ ta on vain muutamia euroja, metsänomistajan ti­ liä parantaa energiapuun suurempi kertymä. Riu­ kuuntuneesta metsästä voi energiapuuna kertyä kuutioita jopa toista sataa, kun kuitupuukertymä jäisi tästä noin puoleen. ”Kannattavuuden suhteen oikea kohdevalin­ ta on erittäin tärkeää. Liian pienistä taimikoista ei energiapuuta kannata konekalustolla lähteä kor­ jaamaan”, Toljander painottaa. Energiapuuleimikkokin edellyttää usein kevyt­ tä ennakkoraivausta. Raivauksesta aiheutuu met­ sänomistajalle kuluja, mutta käytännössä se kuit­ taantuu usein kemeratuella. METSÄNHOITO Lähde Metsälehden mukana Sveitsiin Metsälehden ensi kevään lukijamatkalla on tilaisuus nähdä Sveitsin koillisosien kauniita maisemia. Tutustumme metsien hoitoon ja käyttöön sekä maatalouteen. Tukikohtamme on pieni Appenzellin kaupunki. 18.–22.5.2022 ILMOITTAUTUMISET Matkan järjestää Kon-Tiki Tours. Ilmoittautumiset sähköpostilla ilmoittautumiset@kontiki.? tai puhelimitse 09 466 300. Lisätietoa www.metsalehti.?/lukijamatka Matka maksaa 1 978 euroa. Hintaan sisältyvät lennot, majoitus, retket ja suomalaisen oppaan palvelut sekä aterioista ohjelmassa mainitut lounaat ja neljä päivällistä hotellilla. Lisämaksusta yhden hengen huone ja ruokajuomat. 8972_.indd 25 12.11.2021 17.46
• METSÄSTÄ 18.11.2021 26 Metsälehti.fi LIINA KJELLBERG, TEKSTI TIMO TOIVANEN, PIIRROKSET ”YXI PÖLKKY , yhdexän reikää? ” Näin arvuuttelee Rantsilan kappalainen Kristifrid Ganander vuonna 1783 ilmestyneessä ensimmäisessä suomalaisessa arvoituskokoelmassa. Vastaus on tietenkin ihminen. Me suomalaiset olemme kutsuneet toisiamme metsäisillä nimityksillä ties kuinka kauan. Olemme pölkkypäitä, hongankolistajia, risupartoja, puunhalaajia ja vanhoja käpyjä. Miten vanhoja ilmaisut ovat ja miten ne ovat alun perin syntyneet, on usein mahdoton selvittää. ”Suomen sanojen ikää ja alkuperää voi sukukielten vertailevan tutkimuksen avulla jäljittää tuhansien vuosien taakse. Monet kotimaisten puiden nimet, kuten haapa, koivu, kuusi, paju ja petäjä, ovat ikivanhoja. Vertailun avulla ei kuitenkaan voida selvittää, miten ja millaisissa sivumerkityksissä niitä on aikoinaan käytetty”, sanoo Turun yliopiston Suomen kielessä on ainakin kahdeksan metsäistä tapaa kertoa kanssaihmiselle, että tämä on kovapäinen. suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen. Ensimmäiset suomenkieliset kirjoitukset ovat 1500-luvulta, mutta suomalainen kansankieli pääsee Häkkisen mukaan kirjoituksissa esiin vasta 1700-luvulla. ”Caatu wijmein kituwa Puu; cuole cauwan sairastanu ”, sanailee Paimion kirkkoherra Henrik Florinus vuonna 1702 ilmestyneessä ensimmäisessä suomalaisessa sananlaskukokoelmassa. Kielikuvat yleisiä 1800-luvulla metsäisiä ilmauksia viljelee muun muassa kirjailija Aleksis Kivi. ”Lukkari tunnusti ei juuri oikein tehneensä meitä kohtaan, minä teen saman tunnustuksen itsepuolestani häntä kohtaan, ja niin on välimme kuitti, varsinkin koska myönnän että olimme hänelle aika visapäitä oppilaita” , toteaa Jukolan Juhani Seitsemässä veljeksessä. Visapään aikalaisia lienevät myös visakallo, puuM E P ÖL K K Y P Ä Ä T 8978_.indd 26 12.11.2021 17.47
• METSÄSTÄ 18.11.2021 Metsälehti.fi 27 pää, pölkkypää, taulapää, latvaroso, latvalaho ja lahopää. Kaikki tarkoittavat kovapäistä, hidasälyistä tai hölmöä. Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntijan Kirsti Aapalan mukaan metsäiset ilmaisut näyttävät usein olevan kielikuvia . ”Jos ihmistä esimerkiksi sanotaan tervaskannoksi, hänellä on samoja ominaisuuksia kuin tervaskannolla: sitkeyttä, kestävyyttä ja pitkää ikää”, hän selventää. Samoin risuparran parta muistuttaa risukkoa, ihastuneena ollaan pihkassa, samasta puusta veistetyt muistuttavat toisiaan ja kirveellä veistetyn kasvot ovat jylhät tai jopa rujot. Lainauksia ulkomailta Häkkisen ja Aapalan mukaan on mahdoton sanoa, miten paljon metsäisiä ilmauksia suomen kielessä on. Aapalan mukaan Suomelle on kuitenkin metsäisenä maana luontevaa, että metsäisyys näkyy myös sanastossa. Osa ilmauksista on lainattu muista kielistä, mutta niihin on lisätty metsäinen vivahde. Ilmaisu puusta pudonnut on Häkkisen mukaan käännös saksanM E P ÖL K K Y P Ä Ä T koi, sitä kovempi ääni siitä syntyi. Aapalan mukaan selitys tuskin pitää paikkaansa. Luultavampaa on, että pitkää ihmistä on verrattu pitkäkasvuiseen honkaan eli mäntyyn. Osalle ilmaisuista on vaikeampi keksiä selitystä. Henkilöä, joka havainnoi ympäristöään huonosti, kutsutaan puusilmäksi. Kansankielessä puusilmä tarkoittaa Häkkisen mukaan puista tai kivistä rakennettavaa vedenkeräyskohtaa, jonka avulla vesi johdetaan valtaojaan. Aivan äkkiseltään ei löydy selitystä sillekään, miksi vihainen polttaa päreensä mutta ei ihan täysjärkisellä on päreitä kainalossa. Tai miksi vanhus on sekä käpy että kääpä. Merkitys vaihtelee Monet metsäisistä ilmaisuista vaikuttavat äkkiseltään kielteisiltä. Häkkisen mukaan ilmaisun myönteisyys tai kielteisyys riippuu kuitenkin sekä aikakaudesta että sanan käyttäjän ajattelutavasta. ”Esimerkiksi puunhalaaja voi olla myönteinen sana niille, jotka saavat lohtua ja toivoa puiden halailusta. Toisaalta se voi olla halventava nimitys ekohipeille.” Joka paikan höyliin eli moniosaajiin suhtaudutaan sen sijaan nykyisin pääosin myönteisesti, kun taas aiemmin lisänimellä oli kielteinen kaiku. Ulkomuoto voi myös pettää. Esimerkiksi ilmaisulla olla näreissään ei ole Aapalan mukaan mitään tekemistä nuorten kuusten kanssa. Taustalla ei ole sana näre, vaan kiukkuun liittyvät näreä, näristä ja närä. Lähteinä käytetty myös teoksia Suomalainen fraasisanakirja ja Svengaa kuin hirvi sekä verkkosivustoja Urbaani Sanakirja ja Kysy kirjastonhoitajalta. kielisestä versiosta wie von Himmel gefallen , joka tarkoittaa taivaasta pudonnutta. Ilmaisu puulla päähän lyöty taas on käännös saksankielisestä versiosta wie vor den Kopf geschlagen , joka tarkoittaa päähän lyötyä. Monissa metsäisissä ilmauksissa näkyy Suomen historia. Asioita hankaloittavan henkilön voidaan sanoa olevan kantona kaskessa. Ilmaisu on peräisin kaskiviljelyn ajalta. Kasketulle eli poltetulle alueelle saattoi jäädä palamattomia tai huonosti palaneita kantoja, jotka vaikeuttivat alueen kyntämistä. Luoviakin selityksiä Joillekin metsäisille ilmaisuille on keksitty varsin luovia selityksiä. Esimerkki tästä on 1900-luvun tuotantoa oleva hongankolistaja, joka on kutsumanimi pitkälle ja usein hoikalle henkilölle. Yhden selityksen mukaan eksyneet löysivät muinoin takaisin kotikyliinsä takomalla kelohonkia. Ääni sai kylän koirat haukkumaan. Mitä korkeammalta keloa ta8978_.indd 27 12.11.2021 17.47
• PILKKEET 18.11.2021 28 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT PYSTYKORVAN häntä vilahtelee silloin tällöin harvahkossa metsämaastossa. Lokakuun loppupuolella maan peittänyt karkeakuorinen lumivaippa tekee tosin PYYNTIKULTTUURIT NOKITUSTEN Pohjois-Suomen jahtimaat houkuttelevat metsästäjiä etelästä – paikallisten mielestä välillä jo liiaksikin. “MIELUUMMIN JUTELTAISIIN METSÄSSÄ YHDESSÄ ENNEN KUIN RIIDELLÄÄN.” Vaikka kirves on kalahtanut Metsähallituksen metsiin Lapissa paikoin rajullakin kädellä, löytyy esimerkiksi Lokka-Porttipahta lupa-alueen pohjoisosista vielä monikäyttömetsän statuksen saaneita alueita, joilla voi nauttia laajoistakin vanhojen metsien alueista. Päivän kävely vailla hakkuutähteitä, ojitusalueita ja metsäteiden ylityksiä on etelän metsästäjälle luksusta, jota ei enää Suomessa voi muualla kokea. ”Ulkopaikkakuntalaisten metsästäjien määrä on pohjoisessa Metsähallituksen mailla jonkin verran kasvanut. Tämä on herättänyt keskustelua paikallisten metsästäjien keskuudessa, joilla on kotikuntansa alueen valtion metsissä vapaa metsästysoikeus”, kuvailee tilannetta Metsähallituksen vs. erätalousjohtaja Jyrki Tolonen. Toraa on aiheuttanut muun muassa koirien määrä ja käyttötapa metsästyksessä. Toisin kuin etelässä, valtion mailla samalla alueella hirviä voi metsästää useampi seura tai seurue. koiran etenemisestä vaivalloista. Kuori pettää tämän tästä tassujen alla, joten koira katsoo viisaammaksi edetä vaaran rinteen vanhojen kuusien tyveltä tyvelle, sillä kuusten suojassa lunta ei ole vielä paljoakaan. Samalla taktiikalla näyttää edenneen myös koppelo, joka on etsinyt varvuista kesäkauden viimeisiä appeita ennen talven yksipuoliseen havuravintoon siirtymistä. Sodankylän pohjoisosien rauhassa samoillessa on vaikea kuvitella, että Lapissa on tänä syksynä käyty kovilla kierroksilla keskustelua siitä, mahtuvatko kaikki pyytäjät ja pyyntitavat näihin erämaamaisiin olosuhteisiin. Etenkin hirvenmetsästys on puhuttanut niin lehtien palstoilla kuin kunnanvaltuustoissakin. 8971_.indd 28 12.11.2021 19.18
• PILKKEET SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva TEKIJÄT OVAT PITKÄN LINJAN LUONTOAMMATTILAISIA 18.11.2021 Metsälehti.fi 29 ”Kaikki etelästä tulevat metsästäjät eivät ole tottuneet tähän. Maastossa tarvitaan enemmän yhteispeliä. Mieluummin juteltaisiin metsässä yhdessä ennen kuin riidellään”, Tolonen toivoo. Hirvijahti aloitetaan pohjoisesta Metsähallitus myöntää hirvenmetsästykseen niin kutsuttuja aluelupia. Alueluvan hakijaporukassa pitää olla vähintään kuusi metsästäjää, joilla ei ole muuta kohtuullista metsästysmahdollisuutta ja lisäksi neljä metsästäjää, joilla on muualla metsästysmahdollisuus, mutta jotka eivät kuitenkaan metsästä muualla. ”Riistakeskus puolestaan myöntää pyyntiluvat Luonnonvarakeskuksen tuottamien kantalaskelmien pohjalta.” Pohjoisen metsästysmaille on riittänyt tulijoita jo ennen koronaa. Yksi syy on hirvestyskauden ajoitus. ”Lapissa hirviä metsästetään jo ennen kiima-aikaa syyskuun alusta kuun 20. päivään. Etelässä jahti alkaa vasta lokakuussa, joten tämä voi tuoda alkukauden koirametsästäjiä pohjoiseen entistä enemmän.” Tolosen mukaan välittömiä muutoksia valtion maiden metsästyslupakäytäntöihin ei ole luvassa, mutta asiasta kerätään parhaillaan tietoa. ”Mitään totaalikieltoa ulkopaikkakuntalaisten metsästykseen ei tule, sillä Metsähallituksen velvollisuus on tarjota metsästysmahdollisuuksia valtion maille. Riistakeskus ja Metsähallituksen riistasuunnittelijat varmistavat osaltaan sen, että metsästys mitoitetaan kestävästi.” Loppusyksylle löytyy lintulupia Pienriistanmetsästyksessä äänenpainot ovat olleet maltillisempia. Silti etenkin kolmessa pohjoisimmassa kunnassa metsästyspaine puhuttaa. ”Pohjoisimmat kunnat ovat etenkin kanakoirametsästäjien suosiossa. Luvat niille alueille myytiinkin loppuun muutamissa minuuteissa.” Syyskuussa lintuluvista on usein niukkuutta etenkin Itä-Lapin alueella, mutta lokakuulta alkaen lupia on jo hyvin saatavilla. ”Pienriistan metsästyksessäkin on huomioitava, etteivät koirat aiheuta vahinkoa poronhoidolle. Jos esimerkiksi poroerotus sotkeentuu koirien vuoksi, voivat vahingot olla merkittäviä. Porotyot.fi-sivustolla osa paliskunnista ilmoittaa käynnissä olevista erotuksista”, Tolonen vinkkaa. LUKIJAKYSYMYS ONNISTUNUT suomenkielinen nimi kuvaa kantajansa ominaisuuksia tai elämäntapoja. Todella huonoja nimiä on syntynyt, kun meille vieraille ja vähämerkityksisille lajeille on äkkiä tekaistu nimi. Lumikki tuo jokaiselle varmaan mieleen satumaailman kääpiöineen eikä suinkaan pohjoisamerikkalaista pienikokoista kevätkasvia! TÄMÄNKERTAISEN SANKARIMME, pimikkökuoriaisiin kuuluvan haisupimikän, nimeäminen on onnistunut paljon paremmin. Koko kuoriaisryhmä on saanut nimensä valonarkuudestaan. Ne asustavat pimeissä tiloissa, esimerkiksi lahoissa puissa ja käävissä niitä sisäpuolelta syöden ja liikkuvat ulkoilmassa vain yöaikaan. Haisupimikkä elää yleisenä kaikkialla Suomessa tunturialueita lukuun ottamatta siellä, missä ravintoa, koivulla elävää taulakääpää on. Usein koko käävän sisäosa on syöty ja ”kodin” ehjänä pidetyllä lattialla on paksu kerros nonparellimaisia ulosteita. Siinä vaiheessa pitää aikuistuneiden asukkaiden lähteä etsimään uutta elinpaikkaa. Nimen alullakin on hyvä peruste: otus torjuu häiritsijöitään pahalla hajulla AIKUINEN on lähemmin katsottuna erikoisen näköinen kyrmyniska. Etuselässä on leveä kitiinipalle, joka jatkuu päähän niin, että se jakaa silmätkin kahteen osaan, joista toinen tähyää ylös, toinen alas. Kuvan pimikkä on taivuttanut päänsä niin alas, että silmät ja tuntosarvetkin jäävät etuselän kitiiniharjanteen alle piiloon; vain vasemman tuntosarven kärkiosa häämöttää kuvassa. HAISUPIMIKKÄ ja muut kääpien ja lahopuun sisällä elävät lajit edustavat metsän piilevää monimuotoisuutta. Niitä ei juuri näe, ellei tiedä, mistä etsiä. Lahopuun ja muiden erikoisten ympäristöjen lajien tulevaisuus turvataan jättämällä niiden elinpaikat rauhaan. Näitä varten on luotu metsälain 10. pykälän arvokkaat luontokohteet ja sertifiointimääräyksiin omat pykälänsä. Haisupimikkä on yksi niistä tuhansista lajeista, jotka hyötyvät lahopuun varjelemisesta ja tekopökkelöistä. HAISUPIMIKÄLLÄ ON OSUVA NIMI Haisupimikkä viihtyy omissa ulosteissaan, läpeensä syödyn taulakäävän ryynimäisissä jäännöksissä. Metsässä vastaani tuli merkillinen kuusi. Sen kuori oli juuresta latvaan kuin vanhalla männyllä. Muut vastaavan ikäiset ja kokoiset kuuset olivat tätä huomattavasti sileämpirunkoisempia. Mikä aiheuttaa kilpikaarnamaisen kuoren kuuselle ja mikä kuusilaji mahtaa olla kyseessä? LUKIJA LUUMÄELTÄ TERMI kilpikaarna liitetään tavallisesti mäntyyn, jolla kaarnakilvet ovat vanhemmiten litteitä ja kookkaita. Ikääntyessään myös kuusen kuori kaarnoittuu, mutta ei ikihongan mittoihin. Koska kaarnoittuminen liittyy ikääntymiseen ja kasvun hidastumiseen, ei kilpikaarnoittuneita kuusia Miksi kuusen kuori on kuin männyllä? taosat ensin venyvät ja sitten repeilevät. Koska nuorten puiden paksuuskasvu on nopeaa ja kuoren pintaosa jatkuvasti irtoavaa, pysyy kuori ohuena. Kun ikääntyvän puun paksuuskasvu hidastuu, kuoren ei tarvitse antaa periksi yhtä nopeaan kuin nuorena. Tämän seurauksena kuori paksunee ja runko kaarnoittuu uurteiseksi. Miksi tämän kyseisen kuusen kuori on kilpikaarnoittunut, voi selittyä puuyksilöiden välisellä vaihtelulla. Vaikka puut näyttävät tasaikäisiltä, tämä puu on voinut kasvaa viimeiset vuodet muita hitaammin. Mitä lajitunnistukseen tulee, kuusia ei käy tunnistaminen vain rungon perusteella. Ympäristö kuitenkin vihjaa puun olevan kotimainen metsäkuusi. HENRY VÄRE YLI-INTENDENTTI LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO, KASVITIIMI M A R KK U K A RV A N E N nuorissa talousmetsissä useinkaan näe. Kilpikaarnaiset kuuset ovat siis tavallisesti hyvin vanhoja. Erilaisesta ulkonäöstään huolimatta nuorten ja vanhojen kuusten kaarnat eivät poikkea rakenteeltaan toisistaan. Ero ulkoasussa johtuu puun tyvija latvaosan suhteellisesta kasvunopeudesta ja sen aiheuttamista eroista kuoren irtoamisessa. Puun ja kuoren välissä oleva jälsikerros kasvaa sisäänpäin puuta ja ulospäin kuorta. Vanhimmat kuoren osat ovat pinnalla ja nuorimmat sisällä, joten puun kasvaessa kuoren pinMETSÄN KÄTKÖISSÄ 8971_.indd 29 12.11.2021 19.18
• PILKKEET 18.11.2021 30 Metsälehti.fi PEKKA VIRTANEN, TEKSTI JA KUVA YKSIKIN puu on tärkeä. Sitä tähdentävät lukuisat brittiläiset paikallisista puuyksilöistä ja niiden historiasta kertovat kirjat. Glasgow´n marraskuun alkuviikkojen ilmastokokous COP26 nosti puolestaan esiin koko maailman metsien merkityksen ilmastonmuutoksen torjumisessa. Osana laajempaa kokonaisuutta maat, joiden metsät peittävät yli 80 prosenttia maailman metsistä, pyrkivät sopimuksella lopettamaan metsäkadon vuoteen 2030 mennessä. Sopimusten teko ei COP:ssa ollut helppoa. Jopa yksittäisiä sanoja ja sanamuotoja punnittiin tarkoin. Tarkennusta välillä vaatisi metsäkäsitekin, sillä niin erilaisiin luontokokonaisuuksiin ja sisältöihin se eri maissa ja tilanteissa viittaa. Ilmastokokous kaikenkattavuudessaan jätti pakostakin monet teemat kuten monimuotoisuuden käsittelyn vähemmälle. Tai sitten ne hukkuvat satojen esitysten joukkoon. Koko planeettaa ajatellen konkreettiset toimenpiteet leijuvat kyllä vielä ilmassa ja luonnon muutoksiin on sopeuduttava. Maailman puut esillä Glasgow’ssa Ilmastokokouksessa haettiin myös sopimusta metsäkadon lopettamiseksi. Glasgow’n ilmastokokouksessa huoli maailman metsistä näkyi myös suurina mielenosoituksina. Huoli maailman metsistä näkyi virallisissa ja epävirallisissa keskusteluissa sekä valtavissa mielenosoituksissa. Niin ikään suurellekin yleisölle avoimilla estradeilla metsä kirvoitti ajatustenvaihtoon. Mieleen jäi osasto, jossa pohdinnan alla oli paikallistason ympäristösuhteet. Ehkä se yksittäisen puun historia ei sittenkään ole kaukana COP:n maailmanpuusta. Suurten linjojen lisäksi tarvitaan paikallista kosketuspintaa. Suomalaisen metsänomistajakulttuurin monet kohdat tuntuivat olevan sitä, mitä brittiläisestä näkökulmasta haaveiltiin. SINI SILVÀN, TEKSTI JA KUVA METSÄLEHDEN nettisivuilta löytyy jälleen kuultavaksi uunituore Ihan metsässä -podcast. Tällä kertaa tutustutaan Laukaan Savion kylällä Jouni Vettenrantaan. Jouni Vettenranta on aikanaan valmistunut metsätalousinsinööriksi, sitten Joensuun yliopistosta metsänhoitajaksi ja väitellyt tohtoriksi aiheena havusekametsien kasvatus. ”Kävi ilmi, että on edullista ja taloudellisesti kannattavaa kasvattaa niitä mäntyjä ja kuusia sekaisin osittain sen takia, että niillä on vähän erilainen kasvurytmi. Kuusi on varjo tai puolivarjolaji, mänty tykkää valosta. Mänty kasvaa nopeammin nuorella iällä ja kuusi rupeaa kiristämään vanhemmalla iällä.” Vettenranta tekee kuitenkin juuri nyt töitä Pisa-tutkimuksen parissa. Siinä suomalaiskoululaiset ovat perinteisesti olleet huipulla, nyt pohditaan, miksi kärki on karkaamassa. Ura tutkijana ja opettajana oli oiva tausta päätyä juuri tähän tehtävään. ”Arviointitutkimuksissa, kansainvälisissä tutkimuksissa haettiin luonnontieteen asiantuntijaa. Hain siihen ja pääsin yllättäen. Ala on aika lailla erilainen kuin metsäala, jossa opettajan koulutuskin tuli käytyä, mutta en olisi päässyt tuohon hommaan, jos en olisi käynyt läpi noita kaikkia.” Podcastissa kuuluu tunnelmia hämärtyvästä metsästä tai itse asiassa aukealta. Metsäalalta Pisa-tutkijaksi Ihan metsässä -podcastissa tavataan Pisa-tutkimuksessa luonnontieteiden asiantuntijana toimiva Jouni Vettenranta. ”Tahallani toin sinut tähän aukon keskelle. Koska monethan näkevät tämän luonnon turmelemisena, mutta kyllä tämä on metsä, vaikka tämä on aukko. Jonakin päivänä tässä on vielä puustoinen metsä tämän hypoteettisen metsän kohdalla.” Ihan metsässä -podcast on tehty yhteistyössä Metsämiesten sää tiön kanssa. Se löytyy nimellä Spotifysta sekä osoitteesta metsalehti.fi. LUKIJALTA Hirvisonni, ylpeä sarvistansa kesäyönä metsässä kulki. Sattui tehtaalle janoissansa, rankin haistoi, silmänsä sulki ja ryyppäsi kerran, siitä jonkin verran humaltui, virkkoi näin: “Olisipa karhu nyt edessäin, sille näyttäisin voimani julki.” Vielä maisteli aihion pintaa, koki selvemmin voimansa tunnon. Nousuhumala nostatti rintaa, ääneen julisti ruuminsa kunnon: ”Tulis Nalle nyt tähän, sille näyttäisin vähän, kuka metsässä yleensä määrää! Löisin kantoon päätänsä jäärää. Kaikki raajansa sijoiltaan runnon!” Maistoi uskoa vahvistaakseen, vielä vakuutti voimiansa. Sitten vilkaisi taakseen ja punastui noloissansa: Karhu polulla seisoi, hirven korvissa soi, äännähti viimein käheästi: “Kun tulee juotua älyttömästi, niin sitä höpöttää kaikenlaista.” Emeritusmetsuri Uho 8974_.indd 30 12.11.2021 17.54
• PILKKEET 18.11.2021 Metsälehti.fi 31 Anneli Jussila: Pentti Linkola ja minä – Elämää toisinajattelijan kanssa. Minerva 2021. 237 sivua. Hinta n. 25 euroa. PENTTI Linkolan kanssa ensin parisuhteessa, sittemmin ystävänä ja työtoverina vuodesta 1989 Linkolan kuolemaan (2020) saakka elänyt Anneli Jussila tuo esille kirjassaan Pentti Linkola ja minä naisen ja läheisen näkökulman Linkolasta. Jussila perusti 1990-luvulla Linkolan ja Anto Leikolan kanssa Luonnonperintösäätiön, jonka suojelujohtajana Jussila nykyään toimii. Kirjan alkupuoliskon kuvaukset parin arkielämästä ovat mielenkiintoista luettavaa. Jussilan teksti soljuu sujuvasti. Jussila luo Linkolasta kenties aiempaa tasapainoisempaa kuvaa, vaikkei miehen ajoittaista masennusta tai kiihtymisiäkään tyystin ohiteta. Jussilan taidokas teksti osoittaa osaltaan, ettei hänen ja Linkolan suhde ollut tavanomainen kalastajan ja kämppäemännän romanssi, vaan kahden syvästi luonnon puolesta ajattelevan ja sivistyneen ihmisen kumppanuus. Kirjan loppupuolella Jussila vie lukijansa syvälle filosofisiin pohdintoihin. Hän peilaa Linkolan hahmoa ja ajattelua muun muassa kansallisiin myytteihin. Kuten Linkola, myös ”Väinämöinen oli tietäjä, näkijä ja moraalinen opettaja, jolla oli hallussaan ymmärrys maailman luonteesta ja tilasta”. Seikkaperäisesti ruoditaan sitä, oliko Linkola fasisti. Jussila muistuttaa, että Linkolalle ja monille aikalaisille 1930-luvun Saksa oli paitsi kulttuurin myös luonnonsuojelun kehto. Tämä on luonnollisesti jäänyt sota-aikojen kauheuksien varjoon. Jussila ottaa kantaa myös siihen, oliko Linkola ”naistenmies”. Hetkeksi hypätään dekkarimaisiin tunnelmiin, kun Jussila kuvaa Paatsjoen sillan räjäyttämiseen tähdänneen suunnitelman laatimista. Oliko Supo ryhmän jäljillä? Jussila kiteyttää Linkolan perusteellisen pohdinnan jälkeen, ”kaikella rakkaudella”, hulluksi. Määritelmä yllättää, mutta sen ymmärtääkseen on luettava perustelut. Linkolan valtti oli tavallista vahvempi riippumattomuus ympäröivästä yhteiskunnasta. Hän uskalsi sanoittaa suorasukaisesti sen mitä näki ja ajatteli. Luonnonperintösäätiön saavuttama menestys palautti Linkolan uskoa luonnonsuojelun mahdollisuuksiin. ”Suurenmoista, suurenmoista”, sai hän todeta luettuaan säätiön vuoden 2019 tilinpäätöksen. Tulevat sukupolvet osoittavat, mihin lokeroon ja asemaan Linkola historian kirjoilla lopulta asettuu. SAMI KARPPINEN Elämää Linkolan kanssa KIRJAT LUKIJALTA KANSALLISPUISTOISSA ja muilla suojelualueilla lahopuun määrät lisääntyvät vuosi vuodelta. Puut kun elävät vain aikansa, kuten ihmisetkin. Tuulija lumituhoja syntyy, sienitaudit ja tuhohyönteiset saavat vapaasti mellastaa. Ei ihminen voi oikeasti vanhoja metsiä suojella, ainoastaan jättää ne hakkaamatta. Huumorilla sanoisin, että metsien suojelu tarkoittaisi sitä, että kommandoryhmät syöksyisivät myrskyjen alettua vanhoihin metsiin pitelemään puita pystyssä, irti päässyt punakukko kylvetettäisiin nopeasti ja sairaat puut parannettaisiin lääkityksellä. Myös talousmetsissä monen sorttista lahopuuta riittää, kuten listasta ilmenee: Tuulen kaatamat puut. Niitä kaatuu joka vuosi, ja aina osa jää pystyyn sijoilleen. Kuusta ja mäntyä valtaosin. Lumituhopuut, nuorempia ja pienempiä, koivujakin joskus runsaasti. Risujen ja lumen alle piiloutunut konehakattu puutavara. Isot metsiin jäävät hylkylumpit. Korkeat kannot. Mäyrä ja palokärki rakastavat vanhenneita kantoja. Järeä raivuupuusto ja hakkuiden isot latvukset. Metsäteiden varsille lopullisesti unohdetut pikku nyssäkät, metsänomistajan puut. Useimmiten lahoa kuusitavaraa. Männyn ja kuusen pystykelot. Männyn tappajana on usein tervasroso, kuusella kaarnakuoriaiset tai hakkuun seurauksena äkilliset lisääntynyt auringon paahde. Maahan kaatuneet männyn ja kuusen pystykelot. Tyvet lahoutuvat täällä etelässä nopeasti aiheuttaen nukkuma-asennon. Isot pystyyn kuolleet lehtipuut, usein aukkoihin jätettyjä koivuja. Kaverittomuus ei koivulle sovi kuten männylle ja haavalle. Lyhyiksi katkenneet vanhat koivut, pökkelöitä, vain sitkeä tuohi pitää koossa. Pystyyn kuolleet ja sitten kaatuneet vanhat lehtipuut. Vielä elävät vanhat kääpien verhoamat puut. Ihmisen tarkoituksella metsiin tekemiä lahopuita. Luontoäiti hoitaa homman paremmin, ilmaiseksi ja monimuotoisemmin, useista eri puulajeista. Juurikäävän vaikeasti havaittava uurastus vanhoissa kuusikoissa, joskus toki yllättävän nuorissakin. ASKO AHONEN KORKEAKOSKI Lahopuusta ei ole pulaa PALVELUKSEEN HALUTAAN KÄSISSÄNI on Metsälehden numero, johon on uudistettu ulkoasua ja vähän sisältöäkin. Kuinka onnistuimme? Onko lehti mielestäsi parantunut, huonontunut, vai huomasitko edes muutosta? Mikä ylipäätään on mielestäsi Metsälehdessä parasta? Entä tulisiko meidän korjata jotain Metsälehdessä? Voit vastata verkossa osoitteessa www.metsalehti. fi/lukijakysely tai postikorPiditkö uudistuksesta? UUTISET AJANKOHTAINEN / UUTISET 18.11.2021 Metsälehti.fi 3 18.11.2021 2 Metsälehti.fi UUTISET CLT yleistyy omakotitaloissa ›› 2–3 Kelirikkokausi on jo ehtinyt korjuun riesaksi ›› 12 METSÄSTÄ Metsävaratieto poiki sähköisiä ilmaispalveluja ›› 18–19 Tulokas sahojen superraskaaseen ›› 22–23 Lehtikuusi kestää lahoa yhtä hyvin kuin kestopuu ›› 24 PILKKEITÄ Metsä kuuluu suomalaisissa sanonnissa ›› 26–27 Koiran kuono haistaa käävän ›› 34 TÄSSÄ NUMEROSSA Metsätaloudellinen ammattilehti 89. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 Levikki 31 764 (LT/20) Lukijoita 166 000 (KMT/21) Painopaikka Punamusta, Joensuu TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsänhoitoon vaaditaan lisää luonnonmukaisuutta, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Sivut 8–12 LÄHEMMÄS LUONTOA TORSTAINA 18. MARRASKUUTA 2021 ? NRO 21 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Kannen kuva Sami Karppinen MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI HANNU HUTTU, KUVAT KESÄINEN Paula-myrsky kaatoi noin 1 800 hehtaaria metsää Taivalkosken Kylmäluomalla. Natura-alueella puunkorjuu on kiellettyä. Näin arviolta puolen miljoonan kuutiometrin myrskypuurytö jää rydöksi porojen ja retkeilijöiden kiusaksi. Taivalkosken paliskunnan poroisännän Mika Käsmän mukaan Kylmäluoman suojeltu boreaalinen luonnonmetsä oli viime kesään asti alueen paras porolaidun ja siellä oli myös poron erotusaitauksia. Ei ole enää. Maalahopuusta ei alueella tule puutetta, mutta ihmistoiminta ei onnistu vuosikymmeniin. Kaatuva puusto on murskannut poroaitaukset, eikä poroja enää voi päästää laiduntamaan alueelle. ”Kun lumi peittää tuulenkaadot, porot olisivat vaarassa pudota päällekkäin olevien latvusten sisälle muodostuviin onkaloihin. Niistä ne eivät pääse itse pois eivätkä pysty pakenemaan petoja.” Paliskunnan edustajat ovat esittäneet Pohjois-Pohjanmaan ely-keskukselle, että 300 hehtaarin ydinalue Kylmäluoman kankaalla sekä porotaloudelle tärkeimmät kulkureitit muulla osalle aluetta raivattaisiin tuulenkaadoista . Toiveen toteutumista pidetään epätodennäköisenä. NatuNATURA ESTÄÄ MYRSKYHAKKUUT Meilläkin voi edessä olla samanlainen kirjanpainajakatastrofi kuin Saksassa, jos myrsky tuhoaa laajalti Natura-kuusikkoa Etelä-Suomessa. ”Vastakkain ovat suojelu ja kaikki muut arvot.” MAASEUDUN VIHATUIN BRÄNDI 1990-LUVULLA ? Natura 2000 -ohjelma perustuu EU:n vuoden 1979 lintudirektiiviin ja vuoden 1992 luontodirektiiviin. ? Tavoitteena on suojella Euroopan tärkeitä luontotyyppejä ja uhanalaisia lajeja. ? Suomessa Natura-alueita alettiin muodostaa EU-jäsenyyden myötä 1990-luvulla. Natura-alueiden rajaukset kuohuttivat mieliä maaseudulla. ? Suomessa Natura 2000 -verkoston laajuus on viisi miljoonaa hehtaaria, siis noin 15 prosenttia maa-alasta. ? Naturaan kuuluvat muun muassa kansallispuistot. Kohteista 80 prosenttia on valtion mailla. ? EU:n alueella on 26 000 Natura-aluetta. Ne kattavat 18 prosenttia EU:n maaalasta. ? Kaikkia Natura-alueita ei ole kattavasti suojeltu. Maankäyttö voidaan sallia riippuen siitä, mitä tavoitetta varten alue on perustettu. ? Natura-alueiden uhanalaiset luontotyypit ovat aina tiukasti suojeltuja. Paula-myrsky aiheutti kesällä melkoiset tuhot tuhot Taivalkoskella. Natura-ohjelma on jättämässä kaatuneet puut nykysijoilleen. ra-alueiden uhanalaiset luontotyypit ovat tiukasti suojeltuja, mukaan lukien kaatuneet metsät. Vain pienialaiset raivaukset sallitaan Metsälaki ei ulotu suojelualueille. Tästä seuraa, etteivät myöskään metsätuholain velvoitteet kaatuneen puuston korjaamisesta eivät ole voimassa. Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolosen mukaan porojen erottelualueilta ja teiltä puustoa on raivattu rajoitetusti. ”Muilta osin Natura-alueen kaatuneet puut saavat jäädä metsään, ellei valtiovalta toisin päätä.” Myös Tolonen pitää syntynyttä tilannetta erikoisena. ”Vastakkain ovat suojelu ja kaikki muut arvot. Porotalous, retkeily ja maisema kärsivät. Lisäksi kaatunut puusto muodostaa muutaman vuoden kuivuttuaan vakavan metsäpaloriskin.” Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen yksikönpäällikön Eero Melantien mukaan Kylmäluoman Natura-alueen myrskypuut pysyvät puunkorjuun ulottumattomissa. ”Tuulenkaatojen korjuu tarkoittaisi käytännössä avohakkuuta. Tällöin boreaalisen luonnonmetsän pinta-ala pienenisi ja kompensaatioksi pitäisi löytää korvaava alue, mikä olisi lähes mahdotonta.” Etelässä suurmyrsky voisi olla tuhoisa Natura-alueen puunkorjuuseen tarvittaisiin Melantien mukaan EU:n komission puolto. Sellaisen saaminen lienee vieläkin vaikeampaa kuin korvaavan luonnontilaisen metsäalueen löytäminen. ”Raivauksia voidaan tehdä hyvän suunnittelun ja Natura-arvioinnin perusteella erilaisten reittien avaamiseksi, jotka myös palvelevat poronhoitoa.” Kaikkiaan Paula-myrsky kaatoi Koillismaan metsissä puuta noin kaksi miljoonaa kuutiota. MIKKO RIIKILÄ MITEN Suomi on varautunut laajaan myrskytuhoon Etelä-Suomen natura-alueilla, maaja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.)? ”Nykyisellään metsänomistajat voivat hakea korvauksia ympäristöministeriöltä, jos metsätuhot leviävät suojelualueilta. Se on tietysti laiha lohtu, jos tuloksena on kirjanpainajien suurtuho. Tällä hetkellä asia on huolestuttavalla tolalla.” Lepän mukaan tuhoihin varautumisesta on käyty alustavia keskusteluja. ”Myrskypuita on syytä korjata myös Natura-alueella, koska metsien terveydestä huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää. En missään tapauksessa halua Suomeen Saksan kaltaisia suurtuhoja. Meidän osattava hallita riskit ennalta myös siinä tapauksessa, että sään ääri-ilmiöt, kuten helteet ja myrskyt, yleistyvät. Olen puhunut tästä ministeriössä.” Kysymyksen, pitäisikö tehdä niin sanotusti ”puolat” eli toimia hädän hetkellä ohi EU:n säädösten, ministeri väistää. ”On osattava ennakoida, millaisiin tilanteisiin voimme joutua ja miten niissä voidaan toimia. Varoittava esimerkki on valkoposkihanhikysymys, jossa on törmätty ympäristöhallinnon äärimmäiseen jäykkyyteen.” PITÄISIKÖ TEHDÄ PUOLAT, MINISTERI LEPPÄ? Maaja metsätalousministeri Jari Lepän mielestä kirjanpainajatuhojen torjumiseksi myrskypuita on voitava korjata myös Natura-alueilla. Pahimmin myrsky runteli Taivalkosken ja Kuusamon metsiä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun suurtuho iski Natura-alueelle. Kylmäluoman kaatunut mäntyvaltainen puusto ei pohjoisessa aiheuta suurta hyönteistuhoriskiä. Toisin olisi, jos myrsky kaataisi laajalti eteläsuomalaista Natura-kuusikkoa vaikkapa Evolla tai Isojärven kansallispuistossa. Sellaisen rytinän jälkeen Suomessakin voitaisiin nähdä Keski-Euroopassa koetun kaltainen metsäkatastrofi, jos kirjanpainajakanta runsastuisi ja levittäytyisi suojelualueelta talousmetsiin. Ilmaston lämmetessä tuholaisen torjunta käy entistä toivottomammaksi. FAKTA SE PP O SA M U LI Kajaani Taivalkoski TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsänhoitoon vaaditaan lisää luonnonmukaisuut ta, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Sivut 8–12 LÄHEMMÄS LUONTOA TORSTAINA 18. MARRASKUUTA 2021 ? NRO 21 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 tilla osoitteeseen Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Vastanneiden kesken arvomme kaksi otsalamppua. Haemme metsäasiantuntijaa Joensuuhun Työtehtäviin kuuluvat puukauppaan, metsänhoitoon ja asiantuntijapalveluihin liittyvien palveluiden myynti ja markkinointi sekä metsänomistajien neuvonta. Lue lisää osoitteessa Mhy.fi/pohjois-karjala ja hae 6.12.2021 mennessä! Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry Kuurnankatu 3 B, 80100 Joensuu Puh. 040 706 9166 Mhy.fi/pohjois-karjala Metsässä hyvä 8974_.indd 31 12.11.2021 17.54
• PILKKEET METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki (opintovapaalla) Jenny Rantanen (sijainen) p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi 18.11.2021 32 Metsälehti.fi MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN ? Metsätilakokonaisuus 788 HA VIRO ? ”Harju” metsätilakokonaisuus 423 ha Lähtöhinta 2 250 000 € ? Metsämaata 345 ha ja viljeltyä peltomaata 55 ha. ? 13 metsätilaa kokonaispuustolla 41 000 m 3 . ? ”Rapla” metsätilakokonaisuus 365 ha Lähtöhinta 1 650 000 € ? Metsämaata 321 ha ja viljeltyä peltomaata 25 ha. ? 13 metsätilaa kokonaispuustolla 33 500 m 3 . HUUTOKAUPPA SULKEUTUU 02.12.2021 KELLO 12.00 Lisätietoja +372 5048522, Arto Matikainen WWForest Management OÜ Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄPALSTA, Leppävirta, Sorsakoski 1,2 ha. Määräala, jonka maapohja lehtomaista kangasta, kok.puusto noin 250 m 3 , josta uudistuskypsää rauduskoivikkoa noin 0,5 ha, kuusivaltaista uudiskypsää 0,5 ha ja nuorta kasvatusmetsää 0,2 ha. Osuudet yhteisiin alueisiin siirtyvät pinta-alan suhteessa. Hintanäkemys 14.000 € / TARJOA! Tarjoukset osoitteella Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@metsat.fi. MAAJA METSÄTILA, Parikkala, Tarnala 13.018 ha. Idyllinen, erittäin hyvin hoidettu talouskeskus käsittää v. 1947 rakennetun 1,5-kerroksisen omakotitalon, kauniin 2-kerroksisen aittarakennuksen, pihasaunan ja ison navettarakennuksen, jossa mm. runsaasti varastotilaa. Päärakennuksen alakerrassa on 1 mh, tupa, keittiö, kh, yläkerrassa iso oleskelutila ja 2 h + avovintit. Lämmitys hoidetaan sähköllä ja tulisijoilla, joita on kaikenkaikkiaan 5 kpl. Päärakennuksessa on suoritettu kuntotarkastus ja homekoirakartoitus 2.8.2021, raportti saatavissa välittäjältä. 20 km Kesälahdelta, 6,5 km 6-tieltä. Pinta-alasta metsämaan osuus n. 8,7 ha, pääosin varttunutta kasvutusmetsää, puuston määrä n. 1500 m 3 , peltoa on n. 3,8 ha. Hp. 115.000 €. Metsäpalsta, rantarak.paikka, Punkaharju, Lahdenkylä 5,065 ha. Pihlajaveden rannalla. Puuston määrä n. 800 m 3 , sekametsää, rehevät kasvupohjat, helposti saavutettavissa, tilalle on hyvä tieyhteys. Omaa rantaviivaa on n. 80 m, ilmansuunta itään, rantarak. oikeus vapaa-ajan asunnolle 150 k-m 2 . Merkitty laivareitti SavonlinnaPunkaharju n. 1 km:n päässä, Tuunaansaaren matkailukohteet n. 5 km:n vesimatkan päässä. Hp. 70.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hattula 7,463 ha. Parolan harjussa Lehijärven rantatiehen rajoittuva kasvatusmetsistä koostuva metsätila. Kokonaispuusto n. 1.064 m 3 , joka hyvässä kasvukunnossa harvennuksen jäljiltä. Pinta-alasta n. 1,1 ha luonnosuojelualuetta. Etäisyys Hattulan keskustaan vain n. 4 km ja Hämeenlinnaan n. 12 km. Hp. 48.000€ / tarjous viim. 3.11.2021. RANTATONTTI (määräala), Hämeenlinna, Tuulos 8,000 m 2 . Tontilla Sorsamojärven rantaviivaa n. 50 m. Kaunis rantaan loivasti laskeva tontti. Rakennusoikeus 120 m 2 ja sähköt vieressä. Etäisyys Helsingistä n. 125 km, Hämeenlinnasta n. 25 km, Lahdesta n. 50 km ja Tampereelta n. 85 km. Hp. 30.000 € / tarjous. METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 ASUINRAKENNUS/METSÄPALSTA, Savonlinna, Punkaharju 4,6 ha. Kokonaan v. 2012 jälkeen peruskorjattu rintamamies-tyyppinen talo Punkaharjun Hiukkajoella. Tilaa on mukavasti isommallekin perheelle. Asuinrakennuksen lisäksi autotalli, liiteri ja runsaasti varastotilaa. Talon irtaimisto sisältyy kauppahintaan. Vapautuu nopeasti. Hp. 115.000 € ASUINRAKENNUS/METSÄPALSTA, Savonlinna, Punkaharju Omakotitalon talouskeskus yli 3 ha:n metsäisellä tilalla. Talo on rakennettu 1953 ja sitä on laajennettu ja peruskorjattu vuonna 1994. Tilalla on lisäksi suurikokoinen navettarakennus, jossa on nykyisin puusepänja harrastetiloja. Konehalli 147 m 2 , jossa lämmitettävää tilaa 30 m 2 . Kahden auton autotalli. Pihasauna, leikkimökki, kesäkeittiö ym. varastotiloja. Hp. 79.000 € RANTAMETSÄTILA, Mikkeli, Ristiina 7,2 ha. Yöveden rantaan rajoittuva rantametsätila. Myydään määräalana, johon sisältyy 2 rantakaavan mukaista rantarak.paikkaa. Rak.oikeus 160 m 2 /tontti. Puustoa on arvion mukaan 837 m 2 , josta tukkipuuta noin 50 %. Kehitysluokiltaan puusto koostuu eri-ikäisistä kasvatusmetsistä ja siemenpuukuviosta. Välittömät hakkuumahdollisuudet kohdistuvat lähinnä siemenpuiden poistoon ja pienimuotoisiin harvennushakkuisiin. Hp. 160.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv www.metsalehti.fi/metsamaa GreenGold www.greengold.fi on pitkäjänteiseen metsien omistamiseen ja hoitamiseen erikoistunut metsäsijoitusyhtiö. Tavoitteena on kestävä ja kannattava metsien omistus, joka varmistaa ennakoitavan pitkäjänteisen tuoton. Olemme osa GreenGold Groupia, joka omistaa tällä hetkellä metsiä seitsemässä Euroopan maassa yhteensä noin 60 000 ha. www.greengold.se Toimintamme laajentuessa haemme kahta henkilöä vahvistamaan tiimiämme kiinteistöjen hankinnassa ja hoitamisessa: OPERAATIOVASTAAVA Tehtäväsi on organisoida ja koordinoida yhtiön puukaupan, metsänhoitoja muiden töiden suunnittelua, toteutusta ja seurantaa. Lisäksi tehtäviisi kuuluu käyttää ja kehittää yhtiön operatiivisia tietojärjestelmiä. Edellytämme tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tavoitteelliseen työhön. Arvostamme kokemustasi metsätalouden operaatioiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Sinulla tulee olla kokemusta metsätietojärjestelmien hyödyntämisestä ja kehittämisestä. Kokemus metsäkiinteistömarkkinoista ja työskentelystä metsänomistajien kanssa katsotaan eduksi. Olet järjestelmällinen ja uskallat sekä haluat tarttua toimeen. Työ edellyttää matkustamista. Sinulla on käytännön suullinen ja kirjallinen englannin kielen taito. METSÄALAN AMMATTILAINEN Tehtäväsi on vastata alueellasi metsäkiinteistöjen ostosta ja hankittujen metsien kokonaisvaltaisesta hoidosta. Edellytämme tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tavoitteelliseen työhön. Arvostamme kokemustasi metsäkiinteistömarkkinoilla ja työskentelystä metsänomistajien kanssa. Olet järjestelmällinen ja uskallat sekä haluat tarttua toimeen. Työ edellyttää matkustamista. Sinulla on käytännön suullinen ja kirjallinen englannin kielen taito. GreenGoldilla tarjoamme sinulle mielenkiintoisen työn osana kansainvälistä tiimiä. Pääset myös vaikuttamaan yrityksemme toimintojen kehittämiseen ja laajentamiseen. Molemmat valittavat henkilöt raportoivat GreenGoldin Suomen toimintojen vetäjälle ja ovat johtotiimin jäseniä. Toimipaikkasi on sovittavissa, mutta ensisijaisina ovat Joensuu, Kuopio, Kajaani tai Oulu. Lisätietoja antavat Päivi Kaisto, 044 244 8390, paivi.kaisto@greengold.fi tai Eezy Personnelin henkilöhakukonsultti Seija Tolonen, 040 525 4885, seija.tolonen@eezy.fi Lähetä hakemuksesi ja CV:si palkkatoivomuksen kera 26.11. 2021 mennessä Personnelin kotisivujen kautta osoitteesta www.eezypersonnel.fi -> avoimet työpaikat. Eezy 18.11._95 8.11.2021 10.28 Sivu 1 8975_.indd 32 12.11.2021 17.57
• PILKKEET 18.11.2021 Metsälehti.fi 33 METSÄKRYPTO 21 METSÄKRYPTO 18, OIKEA RATKAISU Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 0000300003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). 1 2 3 4 3 1 2 3 4 5 6 20 20 11 7 8 9 10 11 12 2 19 2 1 9 2 13 14 15 16 17 18 15 1 22 19 20 21 22 23 24 18 11 8 8 6 3 sanaris.fi/Erkki Vuokila 1 12 11 10 7 12 5 22 2 23 13 8 1 24 7 2 5 10 18 5 1 23 20 9 20 24 20 16 2 7 12 5 9 12 17 15 1 21 3 20 13 15 11 4 20 11 4 11 8 8 6 2 4 1 10 14 20 1 23 15 20 22 10 1 5 22 8 4 15 19 8 20 20 1 20 8 17 8 24 11 2 8 17 15 9 8 16 3 13 13 9 20 22 20 20 24 2 6 24 3 15 3 17 6 21 3 4 6 2 15 21 8 14 20 8 23 1 15 4 20 21 2 15 22 20 16 16 2 15 R I S T I K K O B B I Z E T R I T K E N I O W A R D I O Ä L Ä F Z L O H I F I L E E A A B L O Y J E M S Ä O F H N I X O N T S W Ö O C K A T T A V U U S T C L A E S X H U V E R O K A W A L E S U N E T C O L A N I D B P Y P U Z O Ä L L I A P Ö L Y T S I N Ä F I N N N A Q G R C A R L N A P P I K U P E A T H Y Ö T Y Ä R A S K J A C Q U E S K E R O H Y V E H S W I L M A A I G E N E V E A V A I L I J A T I S Ä N T Ä U I L B A S S O T R I T A L A T B U N I O N Y A H A M B O A A L A N S A M I R J A M G C A S A N O V A P I T A R I F F I T L I H O A I E S T E K G A N O P I T Q N T E I J A D L N O L O M E T O D I D U K E R U N G S I X T E N O K A P I I I K K A H I N F O I I M O T O T H A U K A T M I C K E L M E R I O T S O T A N O A O R U U T A R O M I A I D O T B L A T U M O R A P E A T A A S E N T O T O T A P A N I O S C A R Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero T ÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 2.12.2021 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 21”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäkryptosta 18 on arvottu seuraaville kolmelle: Marja-Liisa Kekkonen, Heinola, Jukka Ropponen, Espoo ja Unto Timonen, Valtimo. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti 8975_.indd 33 12.11.2021 17.57
• PILKKEET 18.11.2021 34 Metsälehti.fi AJANKOHTAINEN Alati muuttuva suomalainen metsänomistajuus heijastaa koko yhteiskunnan rakentumista.” TUULIKKI HALLA JA REETTA KARHUNKORVA METSALEHTI.FI-BLOGISSAAN TIIA PUUKILA, TEKSTI JUHA OLLILA, KUVA KOIRIEN tarkasta hajuaistista toivotaan apua torppaamaan juurikäävän leviäminen pohjoiseen. Lapin ammattikorkeakoulussa starttaa joulukuun alussa koulutus, jossa koiria opetetaan tunnistamaan metsissä tuhoja aiheuttavia lahottajasieniä: juurikääpää ja tervasrosoa. Tukkikokoisten puiden latvoja kuivattava tervasroso on pohjoisen männiköissä muuta maata yleisempi riesa. Sen sijaan kuusia sekä mäntyjä lahottavaa juurikääpää tavataan Pohjois-Suomessa toistaiseksi vähän ja koirien avulla tilanteen myös toivotaan pysyvän aisoissa. ”Jos koiria saadaan koulutettua tunnistamaan juurikääpä, se mahdollistaisi sen, että juurikääpää voisi ehkä estää tänne leviämästä”, visioi projektipäällikkö Sanna Vinblad Lapin ammattikorkeakoulusta Rovaniemeltä. Idea koirien koulutuksesta metsätuhojen tunnistajiksi sai alkunsa Vinbladin ja hänen kollegojensa pohdinnasta, mihin kaikkeen koirien hajuaistia voisi hyödyntää. Ideariihi ammattikorkeakoulun metsäasiantuntijoiden ja Luonnonvarakeskuksen metsätuhoasiantuntijoiden kanssa polkaisi lopulta kaksivuotisen yhteishankkeen alulle. Lapin ammattikorkeakoulun kontolla on koirakkojen eli koirien ja kouluttajien hankkiminen sekä koulutuksen toteutus. Tukena koulutuksessa toimii koirien hajutyöskentelyyn erikoistunut koirakoulu Vainuvoima. Luonnonvarakeskus puolestaan toimittaa lahottajista näytteet sekä etsii tervasroson ja juurikäävän saastuttamia metsälöitä, joissa koiria voi treenata. Vuoden päästä tuloksia Koirien hajuaistia hyödynnetään erilaisissa luontokartoitustehtävissä, mutta juurikäävän ja tervasroson osalta hajutunnistusta ei ole aikaisemmin viety maastoon ja todelliseen käyttöön. Vinbladin odotukset hanketta kohtaan ovat korkealla. ”Koira pystyy paljon ihmistä paremmin tunnistamaan ja erottelemaan hajuja. En ole kuullut ihmisestä, joka esimerkiksi pystyisi haistamalla tunnistamaan ihmisen verensokerin laskun ja koira pystyy siihenkin. Joten uskon kyllä koirien onnistuvan hajuaistin avulla tunnistamaan ne puut, joissa lahottajaja ruostesieniä on.” Toiveena on, että koira pystyisi tunnistamaan tuhonaiheuttajan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja laajalta alueelta. Näin pystyttäisiin juurikäävän torjumisen lisäksi esimerkiksi varjelemaan taimikoita nykyistä paremmin tervasrosotartunnalta ja kasvatusmetsissä tunnistamaan ja poistamaan sairastuneita puita. ”Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä olisi ensi vuoden joulukuuhun mennessä mahdollisesti juurikääpää ja tervasrosoa tunnistavia koirakkoja käytettävissä. Vielä kun saamme yrittäjiä mukaan, koirakkojen määrä tulevaisuudessa lisääntyy.” Kuonot kohti metsätuhoja Koiria koulutetaan Rovaniemellä tunnistamaan juurikääpää ja tervasrosoa. HAJURESEPTORIT HYÖTYKÄYTTÖÖN ? Kymmenen koiraa kouluttajineen aloittaa joulukuussa metsätuhojen tunnistukseen tähtäävän Nose4Wood-hajukoulutuksen. ? Pilottikoulutuksessa koirat opetetaan tunnistamaan ja ilmaisemaan juurikääpä ja tervasroso hajun perusteella. ? Nenässä koiralla on erilaisiin hajuihin reagoivia reseptoreita liki 900, lähes kolme kertaa enemmän kuin ihmisillä. ? Mikäli koulutus onnistuu, voidaan koiria opettaa tunnistamaan myös muita metsätuhon aiheuttajia. FAKTA Sanna Vinblad ja kahdeksanvuotias lapinporokoira Malla aikovat myös hakea Lapin ammattikorkeakoulun järjestämään hajukoulutukseen. 8976_.indd 34 12.11.2021 17.59
• PILKKEET 18.11.2021 Metsälehti.fi 35 NUORTEVA METSÄLEHTI 60 VUOTTA SITTEN Seuraava Metsälehti ilmestyy 2. joulukuuta. ENSI NUMEROSSA Alati muuttuva suomalainen metsänomistajuus heijastaa koko yhteiskunnan rakentumista.” TUULIKKI HALLA JA REETTA KARHUNKORVA METSALEHTI.FI-BLOGISSAAN 500 600 700 800 Lä hd e: Fa st m ar ke ts FO EX Indeksi 7.1.2020-9.11.2021 Suunnitteletko hankintahakkuita? Uusi kysymys: Kannattaako metsää ostaa nykyhinnoin? 20 40 60 80 100 % Osallistu keskusteluun osoitteessa Metsälehti.? GALLUP SITAATTI METSÄLEHTI kertoi 16. marraskuuta 1961 päättyneestä uittokaudesta. Uittoyhdistyksilta saatujen tietojen mukaan uittokesä oli ”vesisuhteiltaan ja työvoimatilanteenkin osalta yleensä hyvä tai vähintään tyydyttävä”. Poikkeuksiakin kuitenkin oli, niistä huomattavin Kokemäenjoen tulvavahinkojen aiheuttama viivytys. Kaiken kaikkiaan uitot oli kuitenkin saatu suoritettua lokakuun loppuun mennessä. Onnistunut uittokausi Sarjassa kerrotaan, mitä tähän samaan aikaan tapahtui joskus ennen. ”MIELENKIINTOISTA: Venäjällä sekä ympäristöjärjestöt että metsäyhtiöt pitävät pohjoismaista, intensiivisen metsänhoidon mallia kestävänä. Euroopassa intensiivistä metsänhoitoa syytetään metsävarojen liikakäytöstä ja luonnon monimuotoisuuden köyhdyttämisestä.” LUONNONVARAKESKUKSEN METSÄPATOLOGIAN PROFESSORI JARKKO HANTULA TWITTERISSÄ HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVA MUINAISEN Minotauruksen maisemissa Kreetan saarella ja Egeanmeren katveessa kasvaa ikivihreänä pidetty vaahteralaji. Ulkoisilta mittasuhteiltaan puu ei ole järin suuri, mutta sietää ilmaston suhteen ankariakin kasvuolosuhteita. Kreetanvaahtera (Acer sempervirens) on eräs kuivuuden ja kuumuuden kestävimmistä vaahteralajeista. Puu sietää 40 asteen helteitä ja kestää hengissä 15 asteen lyhyitä pakkasjaksoja. Kreikan saariston lisäksi puun luontaista levinneisyysaluetta ovat Peloponnesoksen niemimaa sekä Turkin Välimeren puoleiset osat. Kreetanvaahteran lehdet kuuluvat vaahterasuvun pienimpiin. Osapuilleen ostoskärrypoletin kokoiset lehdet muistuttavat hieman kotoisen karviaismarjamme lehtiä. Pienestä koosta on etua äärevissä oloissa. Vielä puolentoista kilometrin korkeudella tavattava kreetanvaahtera onkin usein puurajan viimeisiä lajeja. Vuorilla pensasmaisena kitkutteleva puu voi alempana rehevillä mailla venyä pituudeltaan yli kymmenmetriseksi ja latvukseltaan tuplasti leveämmäksi. Fiilaten ja höyläten Kreetanvaahteran puuainesta on vuosien saatossa sahattu, höylätty ja nikkaroitu moniin eri tarkoituksiin; lattialaudoista ja huonekaluista aina Zorbas-elokuvasta tuttuihin kreikkalaisiin perinnesoittimiin. Muutama iäkäs jättipuukin on säilynyt nykypolvien ihmeteltäväksi. Naapurimaamme kasvitieteilijä Carl von Linné kuvasi kreetanvaahteran tieteelle vuonna 1767. Kreikantuliaisina kyseistä sirolehtistä vaahteraa tai sen siemeniä olivat tosin jo vuosikymmeniä aiemmin kiikutelleet innostuneet kasvituristit ainakin Ranskaan ja Englantiin. Näin teki myös ranskalainen professori Joseph Pitton de Tournefort, joka istutti ennen Linnén syntymää tieteellisesti silloin vielä nimeämättömän vaahterantaimen Pariisin kasvitieteelliseen puutarhaan Jardin des Plantes:iin vuonna 1702. Tällä hetkellä kohtuullisen hyväkuntoinen puu on tiettävästi Pariisin vanhin kreetanvaahtera. Linné antoi kreetanvaahteralle latinankielisen lajinimen sempervirens, mikä sanana tarkoittaa ikivihreää. Sittemmin on havaittu, että kreetanvaahteran lehdet kellastuvat ja punertuvat sopivan kylmillä keleillä normivaahteran tavoin ja tarvittaessa putoavat maahan. Osuvasti puun lehvästöä onkin tänä päivänä kuvattu kattavammin termillä ”osittain ikivihreä” (”semi-evergreen”), joka Irwin Goodmanin erästä ikivihreää riimittelyä vapaasti varioiden ”joskus pysyy – toisinaan sitten taas ei”. Kreetan ikivihreät vaahterat Pariisin kasvitieteelliseen puutarhaan istutettu kreetanvaahtera on yli 300 vuotta vanha. Lopettaako hinnannousu kemiallisen lannoituksen? 8976_.indd 35 12.11.2021 18.00
• CFORCE 850XC EFI EPS GREY EDITION tulossa myymälöihin joulukuussa • Voimakas 800 cc. 4-tahti V-Twin -moottori • Enimmäisteho 44 kW/60 hv • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • 285 mm maavara • Jykevät 26? maastorenkaat • 14” alumiinivanteet • Vinssi, vetokuula ja peräkärryn pistoke vakiona Löydä lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta cfmoto.fi alk. 10 390€ 60 km/h 8977_.indd 36 12.11.2021 19.22