Metsälehti 22/2012 - Lehtiluukku.fi

Metsäalan ajankohtaislehti • TORSTAINA 22. MARRASkuuTA 2012 • Nro 22 • www.Metsalehti.fi Parruaihio on oivallinen vaihtoehto harvennuksille kuitu-ja tukkipuun väliin. Sivut 22–23 Ajankohtaista: Metsävaratieto lisäsi tuskaa ›› sivu 3 Puukauppa: Pinta-alavero taas tapetilla ›› sivu 12 Metsänhoito: Mitä tehdä räkämännikölle? ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Rahamiehen turva-asu ›› sivu 20 Parrusavotta kasvattaa tiliä A ri Ko m ul ai ne n
2 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 NÄKÖKULMA METSÄPILA SITAATTI TÄSSÄ NuMEROSSA U PM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ehdotti Metsäpäivien avajaisissa paluuta met sien pinta-alaverotukseen. Hänen mukaansa se olisi hyvä keino vauhdittaa puun tuloa markkinoille. Nykyinen myyntituloihin perustuva verotus ei kannusta myymään eikä hoitamaan metsiä. Erityisesti Wahlroos oli huolissaan pieniä tiloja omistavista kaupunkilaisista, joiden metsissä puu lahoaa pystyyn. Pinta-alaverotus jäi historiaan jo vuoden 2006 alussa, mutta silloin tällöin se nousee puheenaiheeksi. Viimeksi poliitikot vaativat paluuta vanhaan kesällä 2009. Mitä kauemman aikaa kuluu, sitä huonommin muistetaan edellisen verojärjestelmän heikkoudet kuten työläys. Sekin unohtuu, että tutkimusten mukaan pinta-alavero ei tasannut puuntarjontaa. Kun kantohinnat laskivat, metsänomistajat jäivät silloinkin odottelemaan parempia aikoja. Muistia hämärtää puukaupassa vallinnut kohtalaisen tasainen vaihe, joka ulottui melkein vuoteen 1993, jolloin veromuutoksen siirtymäkausi alkoi. Syynä kaupan tasaisuuteen taisivat kuitenkin olla ostajien ja myyjien väliset hintasuositussopimukset eikä pinta-alaverotus. Björn Wahlroosin havainto puuta seisottavista metsätilanomistajista on oikea. Ilmiö ei kuitenkaan johdu verojärjestelmästä tai omistajien kaupunkilaisuudesta, mutta verotuksella on siihen osansa. Vähäsiä myyntejä selittää metsänomistajien ikä. Metsätilanomistajat ovat keskimäärin paljon vanhempia kuin maanviljelijämetsänomistajat. Tilojen siirtämistä nuoremmalle polvelle lykätään muun muassa siksi, että metsätilanomistajien sukupolvenvaihdoksia verotetaan ankarammin kuin maatilojen sukupolvenvaihdoksia. Pinta-alaverotukseen on turha haikailla takaisin, mutta metsätilojen verotuksesta kannattaa keskustella. Jos valtio haluaa lisätä metsien hoitoa, hakkuita ja tilojen siirtymistä nuoremmille, veroporkkanoista löytyy siihen sopivia keinoja. Keskustelu on hyvä aloittaa pohtimalla ensin halutaanko, että metsätalous on yrittämistä vai sijoittamista. EFIn varajohtajan sijoittuminen vahvistaa Joensuun asemaa johtavana metsäosaamisen klusterina. Kuten pääministeri Katainen mainitsi puheessaan Suomi-Venäjä-huippukokouksessa, EFIllä, Itä-Suomen yliopistolla ja Metlalla on erinomaiset mahdollisuudet luoda metsäalan Venäjä-osaamiskeskus.” euroopan metsäinstituutti efin johtaja Risto Päivinen Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 aD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315?49?808 toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Voihan WTO Venäjän WTO-jäsenyys ei ainakaan heti ratkaissut Suomen ja Venäjän puukaupan ongelmia, mieluummin päinvastoin. Tullien tilalle on itänaapurissa kehitetty niin paksu byrokratia, että tilanne on sama kuin ennenkin. Suomeen tuodaan juuri sellaista puuta ja niin paljon kuin Venäjän valtiovalta katsoo hyväksi. Venäjälle vietävän paperin ja kartongin tulleja jopa korotettiin sovitusta. Suomi on valittanut WTO:hon, ja sehän kestää. Ja kun yksi valitus on saatu käsiteltyä, edessä on uusi tulkintaerimielisyys ja valituskierros. Viime viikolla pidettyä metsähuippukokousta selvästi enemmän huomiota sai pääministeri Medvedevin toistama toivomus yhteisen lapsikomission perustamisesta. Ehkäpä Suomi voisi vastineeksi vaatia yhteistä puukauppakomissiota. eeRo sala AJANkOHTAISTA kanadan konsultti luottaa saha-alaan Sivut 4–5 Naapurit pitivät metsäpalaverin Suomen ja Venäjän metsä huippukokouksessa toivottiin puolin ja toisin rohkeutta investointeihin. Sivu 6 Jatkuva kasvatus Metsäpäivien teema Sivut 8–9 kuitupuun hinta jäänyt pahasti tukista Sivut 10–11 METSÄSTÄ Näin ikuistat metsän oikein Metsälehdestä tuttu Jorma Peiponen jakaa vinkkejä metsän kuvaamiseen. Sivut 16–17 Pinta-alavero ei lisäisi myyntejä PÄÄkIRJOITuS 22.11.2012 ELIISA kALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi kirjanpainajat kiusana kaakossa Sivut 18–19 Metsäradio sentään pelastui Sivu 23 Vähän erilainen hirvestysretki Sivu 24 PILkkEITÄ Metsäverisen miehen kirja Sivu 25 Vekselisopalle onnellinen loppu Kyösti Nissinen muistelee aikaansa Kemi Oy:n piiriteknikkona. Sivu 26 Tanskan kuusissa ei ole mätää Sivu 30 Pe kk a Si po la
AJANKOHTAISTA 3 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Lisäksi EU-direktiivi edellyttää, että tietyt viranomaisen hallussa olevat paikkatietoaineistot ovat yleisön saatavilla. ”Avaamalla monilähdeinventoinnin yhteydessä syntyneitä metsävarakarttoja Metla toimii direktiivin ja sen nojalla annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti”, sanoo ministeriön ylitarkastaja Matti Mäkelä. Mäkelä muistuttaa lisäksi, etteivät tilan omistajatiedot ole vapaasti saatavilla, vaan niiden luovuttaminen edellyttää lainmukaista käyttötarkoitusta. Esimerkiksi suoramarkkinointi ei lain mukaan ole syy tietojen luovuttamiselle. Metsään.fi neuvonnallinen palvelu Tietosuojan lisäksi myös kahden metsävaratietopalvelun lähes samanaikainen julkistaminen on herättänyt kysymyksiä. Päällekkäisistä palveluista ei kuitenkaan ole kyse, vaikka niistä osin samaa tietoa löytyykin. Ne on suunnattu erilaiseen käyttötarkoitukseen. Metsään.fi-palvelu on selkeästi neuvonnallinen palvelu. ”Selvä ero on siinä, että metsään.fi-palvelussa tieto on kuviokohtaista ja se sisältää toimenpide-ehdotuksen kullekin kuviolle”, Suomen metsäkeskuksen johtaja Ari Eini selventää. Metsäkeskuksen metsävaratietojen keruu yksityismetsistä perustuu satelliittikuvia tarkempaan laserkeilaukseen ja koealoihin. Toimenpidetarve tarkistetaan maastossa. Näin hankitun tiedon tarkkuus ja luotettavuus riittävät metsähoitoja hakkuuehdotusten laatimiseen. Metlan tieto yleistietoa Metlan monilähdeinventoinnin metsävaratiedot päivitetään useammin ja ne kattavat kaikkien metsänomistajien metsät, mutta avaruudesta otettujen kuvien vuoksi ne ovat Metsään.fi-palveMetsävaratiedoista nousi metakka Metsäntutkimuslaitoksen metsä varatietojen julkistaminen ei sujunut ongelmitta. Yhdessä Maanmittaus laitoksen tietojen kanssa ne voidaan yhdistää metsän omistajaan. On hienoa että metsänomistajille tarjotaan lisätietoa omaisuudestaan. Jos metsävaratiedot kuitenkin yhdistyvät kiinteistötietoihin, kuka tahansa näkee, löytyykö mailtani suojeluun sopiva korpi – vai näkeekö sittenkään. Metlan tiedot ovat vain suuntaa antavia ja mahdollisuus virhetulkintoihin pienillä aloilla on suuri, eikä omistajatietoja luovuteta kenelle tahansa. tiia PUUkila kOMMENTTI Uhka vai mahdollisuus tiia PUUkila M etsäntutkimuslaitoksen marraskuun alussa julkaisemat metsävaratiedot saivat MTK:n huolestumaan metsänomistajien tietosuojasta. Valtakunnan metsien inventointiin ja satelliittikuviin pohjautuvat tiedot on ladattu Maanmittauslaitoksen paikkatietoikkuna-palveluun. Siellä niihin voi halutessaan yhdistää tilan rajat ja -kiinteistötunnuksen. Kiinteistötunnuksen avulla metsävaratiedot henkilöityvät metsänomistajaan. Nyt väännetään kättä, missä kulkee julkisen tiedon raja ja mikä vastaavasti on henkilötietoa. Erityisesti ihmetystä on aiheuttanut se, että samoihin aikoihin avatussa Metsäkeskuksen tarjoamassa Metsään.fi-palvelussa tietoturva on huomattavasti korkeampi. Siinä metsänomistajat saavat tilansa metsävaratiedot nähtäväkseen verkkopankkitunnuksilla ja voivat itse päättää, kenelle muulle haluavat tietonsa jakaa. ”On erikoista, että saman minis teriön alainen toimija tuo julkiseen tietoon sellaista materiaalia, joka varsin helposti on yhdistettävissä henkilöön. Kyllä tässä on keskustelun paikka”, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola sanoo. Metla noudattaa lakia Metsäntutkimuslaitoksen tietojen julkistamisen ongelmat eivät liity itse metsävaratietoihin vaan eri tietolähteiden yhdistämiseen. Metlan aineisto ei sisällä kiinteistötietoja. Ne tulevat paikkatietoikkuna-palvelun kautta, ja Maanmittauslaitos vastaa sen laillisuudesta. Maaja metsätalousministeriö painottaa, että toisin kuin Suomen metsäkeskuksen metsävaratietoaineistoja, Metlan metsävaratietoja ei katsota henkilörekisteriksi. lun tietoja epätarkempia. Metlan inventointitietojen avulla seurataan metsävarojen kehitystä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tarkkoja tilatietoja kuviorajoineen sieltä ei saa, ainoastaan suuntaa antavaa tietoa esimerkiksi puuston tilavuudesta sekä iästä. Metsänhoidon tarve selviää vasta maastossa. ”Ne ovat perustietoa metsävaroista. Tieto on aika karkeaa. Pienalueilla virheet ovat suuria”, kertoo monilähteisestä inventoinnista vastaava professori Erkki Tomppo Metsäntutkimuslaitoksesta. Paikkatietoikkunassa tieto on luokiteltu. Alkuperäiset metsävaratiedot saa käyttöönsä, jos ne lataa Metlan tiedostopalvelun kautta omalle koneelle ja käsittelee sopivan paikkatieto-ohjelman avulla. Vaikka Metlan metsävaratiedot voidaan yhdistää Maanmittauslaitoksen paikkatietoikkunassa kiinteistötunnuksiin, metsätilan omistajan tietoja ei luovuteta kenelle tahansa. kiinteistötietojärjestelmän käyttöluvista on tarkat säännökset.
4 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 LyHyESTI Rauduskoivu pärjää kanadassa Suomalainen rauduskoivu sopeutuu hyvin lämpenevään kasvuympäristöön. Metsäntutkimuslaitoksen juuri julkaistu siirtotutkimus kertoo myös, että rauduskoivut voivat hyödyntää uusia kasvuolosuhteita poikkeuksellisen hyvin. Tutkimuksessa siirrettiin rauduskoivuja EteläSuomesta ja Rovaniemeltä eteläiseen Kanadaan. Kaikki siirretyt koivut ovat säilyneet hengissä. Lisäksi eteläsuomalaiset koivut ovat kasvaneet tutkimusjakson aikana 20–30 prosenttia nopeammin kuin kanadalaiset serkkunsa paperikoivut. Puurakentamisella työpaikkoja Puurakentamisella voi olla merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia. Ruralia-instituutin tutkimuksen mukaan puurakentaminen on kannattava puunkäytön muoto Etelä-Pohjanmaalla: yksi puurakentamiseen käytetty euro tuottaa keskimäärin toisen euron muualla aluetaloudessa. Puurakentamisella voi olla vahva vaikutus tulevaisuudessakin. Mikäli puurakentamisen osuus nousisi 20 prosenttiin kaikesta talonrakentamisesta, se toisi maakuntaan 1?300 työpaikkaa ja lisäisi bruttokansantuotetta 140 miljoonalla eurolla. Pesonen: Lappeenranta on ensimmäinen askel UPM:n Lappeenrantaan tulevan biojalostamon rakennustyöt ovat aikataulussa. Rakentaminen käynnistyi viime kesänä, viime viikolla muurattiin peruskivi ja laitos käynnistyy vuonna 2014. ”Lappeenrannan investointi on UPM:n kärkihanke ja ensimmäinen askeleemme matkalla merkittäväksi kehittyneiden biopolttoaineiden tuottajaksi”, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen totesi muuraustilaisuudessa. Tuhkateistä lupaavia kokemuksia Tuhka näyttäisi sopivan hyvin metsäteiden perusparannukseen. Tuhkamurskerakenteet toimivat tienrakennuksessa hyvin niin ympäristön kuin tekniseltä kannaltakin, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapios ta kerrotaan. Tuhkan käyttöä tienrakennuksessa on tutkittu Tapion johtamassa hankkeessa, jossa on testattu tuhkan ja kalliomurskeen eri seossuhteita tienrakennuksen materiaalina. Lisäksi on seurattu tuhkamurskerakenteiden ympäristövaikutuksia. Deere ja kesla lomauttavat Metsäkoneita valmistavan John Deere Forestryn yt-neuvottelut ovat päättyneet. Neuvotteluissa sovittiin enintään 90 päivän määräaikaisista lomautuksista Joensuun tehtaalla. Lomautukset koskevat 320 tehtaan työntekijää. Myös metsäteknologiayhtiö Keslan yt-neuvottelut ovat päättyneet. Neuvotteluissa sovittiin Joensuun ja Kesälahden tehtaiden tuotantohenkilöstöä koskevista lomautuksista. Lomautukset kestävät enintään 90 päivää ja ne koskevat 114:ää henkilöä. Tapio hakee ratkaisuja vierimetsien hoitoon Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on ryhtynyt kehittämään sähkölinjojen vierimetsien hoitoa yhdessä sähkönjakelijoiden sekä työja elinkeinoministeriön kanssa. Tavoitteena on luoda kokonaiskuva ilmajohtojen vierimetsistä, kehittää riskikohteiden kartoitusmenetelmiä, selvittää ennaltaehkäisevien metsänhoitotoimien taloudellista merkitystä ja kehittää toimintamalleja hoitotoimien toteutukseen. Mikko häYRYnen, teksti jUha tanhUa, kuva K anadalaisen sahateollisuuteen erikoistuneen konsulttiyrityksen johtaja Russell Taylor muistuttaa, että vaikka velkakriisi näivettää Eurooppaa, muualla maailmassa asiat ovat aika hyvin. Kiinan, Japanin ja arabimaiden markkinat vetävät ja suurin yllätys on, että Yhdysvaltojen markkinat elpyvät nopeasti. Taantumakuopan jälkeen asuntoaloitusten määrä on jo kasvanut puolella, ja määrän odotetaan tästäkin kaksinkertaistuvan. ”Sahatavaran hinnat ovat korkeimmillaan viiteen vuoteen. Yllättävyyttä korostaa, että huippuhintoja maksetaan marraskuussa, vaikka yleensä syksy on laskevien hintojen aikaa.” Sahatavaran tarjonta saattaa takerrella Taylor ennakoi sahatavaran hintaan voimakasta heiluntaa, sillä tarjonta ei kasva kysynnän tahdissa. Kanadan sahaaminen vähenee, koska Brittiläisessä Kolumbiassa hyönteistuhometsien hakkuut vähenevät ja Quebecissa hakkuumääriä supistetaan 30 prosentilla hallituksen päätöksellä. Samanaikaisesti Venäjän puutullit ovat vähentäneet sahatukin viennin alle puoleen aikaisemmasta. ”Vaikka Kiinassa tukin hinta on nyt korkealla, niin Venäjä ei pysty tarjoamaan, koska koko toimitusketju on romahtanut.” Rikka rokassa on myös, että Yhdysvalloissa suuret sahayhtiöt ovat myyneet metsiään yksityisille, metsätaloutta harjoittaville yhtiöille. Kysynnän noustessa sahat eivät enää saakaan kaikkea raaka-ainettaan omilta mailtaan omakustannushinnalla, vaan joutuvat ostamaan yksityisiltä, hintasyklejä seuraavilta yhtiöltä. Supersyklin merkkejä Taylor puhuu supersyklin mahdollisuudesta. Sellainen syntyy silloin, kun kysyntä kasvaa, mutta tarjonta supistuu tai pysyy ennallaan. Silloin hinnan on joustettava ylöspäin. Taylor uskoo, että supersuhdanne tulee ennemmin tai myöhemmin. Ei ensi vuonna, mutta mahdollisesti finanssikriisin jälkeen vuosikymmenen puolivälissä. ”Ensimmäiset merkit tarjonnan niukkuudesta voidaan nähdä 2014. Kiinassa ensin, Yhdysvalloissa toisena. Mutta ensin tarvitaan kysynnän kasvua ja työttömyyden laskua.” Suomen tukki näyttää kalliilta Taylorin tekemissä kansainvälisissä vertailuissa sahojen tukkikustannus tapaa olla Saksassa korkein, sitten seuraa Itävalta tai Suomi. ”Suomi on yli 50-prosenttisesti vientimaa, ja koska kuljetusmatka on pitkä, täällä tulisi olla vientimaita alhaisemmat hinnat. Näin katsoen teidän tukin hintanne näyttävät hyvin korkeilta.” Taylor varoittaa, että jos sahat joutuvat toimimaan kannattavuuden rajamailla, niille ei kerry rahaa kaluston uusimiseen. Se puolestaan kostautuu kilpailukyvyn heikkenemisenä. Sellainen kierre on koettu Brittiläisessä Kolumbiassa, missä sahausmäärät ovat pudonneet kolmasosaan huippuvuosista. ”Mutta jos tukin laatu on erityisen hyvä, niin hintakin voi olla erityisen hyvä. Hinnan ja laadun tulee olla oikeassa suhteessa.” Taylor hämmästelee myös suomalaissahojen puunhankintaosastojen miehitystä ja siitä koituvaa kustannusta. Ruotsissa pärjätään vähemmillä ostomiehillä. Metsänomistuksen äärimallit ongelmallisia Suomen laajapohjainen pienmetsänomistus tekee puukaupasta nykivää. Vastakkainen malli eli julkinen metsänomistus ei ole hyvä sekään. ”Kanadan ja Venäjän esimerkit osoittavat, että julkinen metsänomistus ei johda niin tehokkaaseen toimintaan kuin olisi mahdollista. Jos puun hinta on liian matala, niin sahoista tulee laiskoja. Ne eivät yritä täysillä.” Moni kanadalaissaha on tyytynyt sahaamaan yhtä tai kahta lankkulaatua yksille markkinoille, Yhdysvaltoihin. Ja se riitti viime vuosikymmenen puoliväliin saakka. Taylor pitää kiinnostavina Metsäliittoa ja ruotsalaista Södraa, jotka hankkivat puuta jäseniltään. Tällöin teollisuus voi toimia yhden, isoa metsänomistajajoukkoa edustavan tahon kanssa. Yhdysvalloissa suurin osa puusumasta tulee teollisuuden itsensä tai suurten maanomistusyhtiöiden mailta. ”Ja se näyttää toimivan. Määrät ovat taattuja ja tarvitsee neuvotella vain hinnasta. Suomessa näyttää, että pitää neuvotella sekä määrästä että hinnasta.” Kanadalaiskonsultti: Sahatavaralle supersuhdanne Jos maailman talousalueiden suhdanteet osuvat kohdalleen, sahatavaraa kysytään enemmän kuin tuotetaan. Tällainen piikki saattaa koittaa vuosikymmenen puolivälissä. kaksi menestys tarinaa Russell E. Taylorin johtama International Wood Markets Group Inc. on kanadalainen, sahateollisuuteen erikois tunut konsulttiyritys. Taylor vieraili Suomessa Puutuote teollisuusyrittäjät ry:n ja Suomen Sahat ry:n järjestä mässä kongressissa. Taylor antaa tunnustuk sen, että Suomen metsä teollisuudella on pitkä ja menestyksekäs historia, mutta niin oli myös Brittiläi sellä Kolumbialla. Sittemmin puunhinnat, valuutta ja ammattiyhdistykset vahvis tuivat. ”Kun sahat 1980luvul la lakkasivat tekemästä rahaa, niin ne lakkasivat myös investoimasta. Nyt sahausmäärä on kolmannes aiemmasta.” ”Julkinen metsänomistus ei johda sellaiseen tehokkuuteen kuin olisi mahdollista.”
5 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 RIITTA ALESTALO KOLUMNI Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistajayrittäjä. K ahdet metsiä koskettavat vaalit ovat takana. Valitut päättäjät joutuvat kiperien paikkojen eteen seuraavalla vaalikaudella. Kunnallispolitiikassa joudutaan näkemään taistelu pienempien maalaiskuntien ja suurten keskuskuntien välillä. Maaseutukuntien kohtalona on joutua tyhjiin imetyiksi riippakivialueiksi, joissa toimii näennäisdemokratia keskuskuntien ehdoilla. Mikä on metsätalouden kohtalo maankäytön, kaavoituksen ja ympäristömääräysten ristitulessa varsinkin täällä ruuhka-Suomessa? Mhy-lain ja metsälain uudistamistyö on loppusuoralla. Metsälain uudistaminen tuo metsänomistajalle enemmän vaihtoehtoja ja vähentää tiukkaa sääntelyä metsänkäsittelyssä. Tervetullut lainmuutos ainakin minulle. Osaan kyllä yläharvennuksen ja peitteisenä kasvatuksen ja ns. jatkuvan kasvatuksen, olen metsänhoidossani toteuttanutkin niitä. Oppi on siirtynyt perimätietona, sillä perinteinen itähämäläinen hakkuutapa taloissa on ollut se, että metsästä otetaan puuta, mutta se otetaan niin, ettei sitä jälkeenpäin huomaa. Avohakkuista ei ennen 70-luvun puoltaväliä ollut puhettakaan. Tervetuloa siis uusi metsälainsäädäntö. Mhy-laki tullee uudistettuna voimaan vuoden 2014 alusta, ja viimeiset pakolliset mhy-maksut kannettaneen ensi vuonna. Lakiuudistus poistaa myös yhdistysten toimialuerajat siten, että asiakas voi valita itselleen parhaimman yhdistyksen. Metsänhoitoyhdistysten on pärjättävä omillaan, siis liiketoimintansa tuotoilla ja muilla palvelumaksuilla. Suomenmaasta löytyy moninainen metsänhoitoyhdistysten kirjo. Aikaansa seuraavat, asiakkaitaan kuuntelevat ja palvelevat yhdistykset tulevat varmasti pärjäämään. Yhdistykset joutuvat nyt tekemään todellista palvelubisnestä, joka tarjoaa valikoimaa ja laatua. Muuten varsinkin reuna-alueiden asiakkaat karkaavat sille puolelle aitaa, missä ruoho on vihreämpää. Mhy-lain muutos saa monissa metsänhoitoyhdistyksissä johdon housut tutisemaan. Tulevaisuudessa ei iso osa liikevaihdosta rapsahda tilille automaattisesti, kuin konsanaan rengille illallinen. Vanhat konstit metsänomistajien ”edunvalvonnan” nimissä eivät enää pitkään kannattele keplottelijoita. Asioiden ja vaihtoehtojen salaaminen, epäselvät laskut ja hinnat, turhat ajokilometrit, kuihtuneet taimet, taimikonhoidon työvoimapula – tuntuuko tutulta? Kavereiden, ystävien ja kylän miesten suosiminen. Hyväveliverkostojen vaaliminen hienosyisellä ja herkällä paikallispolitikoinnilla. Onko tämä tätä päivää? Valitettavasti on. Sääliksi käy sokeasti yhdistykseen luottaneita metsänomistajia. Joukossa on niin rautaisia ammattilaisia kuin viimeiset puunsa myyneitä vanhuksia. Operatiivinen toiminta on toiminnanjohtajien vastuulla, mutta he nauttivat lähes diplomaattista koskemattomuutta. Siinä tapauksessa kun olisi potkujen paikka, saattaa toiminnanjohtaja saada pienen luunapin. Voimia ja uskallusta uusille mhy-valtuustoille. Paikkamme on vaativa ja haasteellinen. Päätösvaltamme yhdistyksissä kasvaa. Pitäkäämme silmämme ja korvamme auki ja kuunnelkaamme herkällä korvalla niitä, jotka ovat meidät valinneet ja jotka palveluista ovat valmiita maksamaan. Tervetuloa uusi mhy-laki! Vaalien jälkeen Russell taylor uskoo, että sahatavaralle koittaa kovan kysynnän vuosia vuosi kymmenen puolivälissä, mutta varoittaa samalla, että nykyisin huonosti kannattavat sahat eivät pysty pitämään kilpailukykyään kunnossa.
6 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Mikko häYRYnen eliisa kallionieMi V enäjän jäsenyys Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa ei ainakaan vielä ole poistanut kaupan esteitä. Venäjän hallinnolliset vaatimukset jarruttavat yhä havupuun tuontia. Suomalaisviejät ovat yllättyneet myös paperin tuontitullien korotuksista. ”Suomessa luotamme lujasti vapaan kaupankäynnin hyödyllisyyteen, enkä usko, että tullikorotukset palvelevat pidemmällä tähtäimellä kenenkään etua. Olisi hyvä, jos näistä korotukista voitaisiin luopua”, sanoi pääministeri Jyrki Katainen metsähuippukokouksen päätöspuheenvuorossaan. Pääministeri Dmitri Medvedev ei suoraan vastannut Kataisen toiveeseen, mutta kokouksen alla neuvottelut havupuun tuontibyrokratiasta edistyivät. Rajanylityspaikkoihin Medvedev lupasi investointeja ensi vuoden aikana. Toiveissa sellutehdas Huippukokous pyrki edistämään suorien kontaktien syntymistä. Mukana oli noin kaksi ja puolisataa suomalaista ja venäläistä osanottajaa. Venäjä on modernisoimassa metsätalouttaan ja pienessä mitassa suomalaisia toimijoita on runsaastikin mukana, mutta venäläiset toivovat erityisesti suomalaisia metsäteollisuusinvestointeja. Suomalaiset yhtiöt investoivat 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Venäjälle mekaaniseen puunjalostukseen, mutta investoinnit eivät ole saaneet jatkoa. Venäjän kaipaamat paperija selluinvestoinnit ovat entistäkin kaukaisempi asia. Metsäteollisuus ry:n puheenjohtaja Juha Vanhaisen mukaan investointihaluttomuus liittyy lamaan ja paperin kysynnän lasku rajoittaa investointimahdollisuuksia. Venäjän teollisuusja kauppaministeriön kevyen teollisuuden ja metsäteollisuuden osaston johtajan Mihail Klinovin mukaan Venäjä sijoittaa itse 400 miljardia ruplaa metsäalan kehittämiseen, ja summasta jo puolet on pantu toteen. Ulkomaisia sijoituksia on Kiinasta ja Japanista, mutta suomalainen raha on tärkeää siksi, että sen mukana tulee kokemus suurten hankkeiden toteuttamisesta. Klinov kuvasi venäläisten omarahoitteista investointitahtia sanonnalla, että Venäjällä hevonen valjastetaan hitaasti, mutta sitä ajetaan nopeasti. ”Ehkä ajamme vielä yhdessä.” Tervetuloa Suomeen Myös suomalaiset isännät muistuttivat hyvistä investointien Suomi toivoo Venäjältä kaupan esteiden poistoa Metsähuippu kokouksessa naapurit toivottivat toisensa tervetulleiksi investoimaan. Molemmissa maissa puuta voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä enemmän. adelta furniture Vision oy:n toimitusjohtaja Petri Pajumäki sai tilaisuuden esitellä suomalaista puusepäntaitoa pääministereille jyrki katainen ja Dmitri Medvedev. Ita r Ta ss / Le ht ik uv a keassa kansainvälisen talouden tilanteessa”, totesi maaja metsätalousministeri Jari Koskinen. Suomalaiset ehdottivat yhteistyötä muun muassa puurakentamisessa, jota vieraille esiteltiin Helsingin Viikissä. Retki houkutteli vain pientä osaa vieraista. Toistaiseksi säädökset rajoittavat Venäjällä puun käyttöä isojen rakennusten materiaalina. Neljännes maailman metsistä kasvaa Venäjällä. Viime vuosina hakkuut ovat lisääntyneet, mutta edelleen metsät ovat vajaakäytössä. Maan taloudessa metsäalan merkitys on vain parin prosentin luokkaa. Vuonna 2011 Venäjällä hakattiin puuta 197 miljoonaa kuutiometriä. Samaan aikaan Suomessa markkinapuuta korjattiin kaik kiaan 52,3 miljoonaa kuutiometriä. Viime viikolla järjestetty Suomen ja Venäjän välinen metsähuippukokous oli järjestyksessään neljäs. Aiemmat kokoukset on pidetty Moskovassa 2002, Helsingissä 2004 ja Pietarissa 2009. edellytyksistä rajan tällä puolen: toimintaympäristö on vakaa, väestö koulutettua ja infrastruktuuri toimii. ”Suomen biotaloussektori tarjoaa tuottavia investointimahdollisuuksia myös vaiVenäjällä hakkuut lisääntyvät Lähde: Venäjän metsähallinto Milj. m 50 100 150 200 250 2007 2008 2009 2010 2011
7 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 jät-Hämeen mukaan ne tulivat liian myöhään. Ostajien tarpeet täyttyivät jo marraskuun alkupuolella, ja moni verottomia euroja toivonut kerääjä joutui pettyneenä nuolemaan näppejään. Viisainta istuttaa tai kylvää Metla aloittelee parhaillaan tutkimuksia kuusen ensi syksyn käpysadosta. Etelä-Suomen metsiköistä toistaiseksi tehtyjen silmuanalyysien perusteella emikukintoja on vähän, joten kevään 2014 siemensadosta on tulossa heikko. Alustavien ennusteiden mukaan myös männyn käpysato jää vuoden päästä vaisuksi. ”Huonompaa kohti ollaan menossa. Mäntyä kannattaa jatkossa istuttaa tai kylvää”, Hokkanen suosittelee. Myös koivu näyttäisi ensi keväänä kukkivan heikosti, kun tänä vuonna oli huippukukinta. Viimeisten 35 vuoden aikana koivu on vain kerran kukkinut paremmin. Er kk i O ks an en Siemensadot heikkenevät Ensi syksynä kuusen ja männyn käpysato jäänee huonoksi. Samoin käy koivunsiemenille. hanna lehto-isokoski Kuusilla ja männyillä on tänä syksynä ollut hyvä käpysato Etelä-Suomessa, pohjoisessa ei niinkään. Sadon suuruuteen vaikuttaa moni tekijä. ”Tärkein niistä on kukkimista edeltävien kahden kasvukauden sää. Se vaikuttaa sekä kuuseen että mäntyyn”, kertoo tutkija Tatu Hokkanen Metsäntutkimuslaitoksesta. Kuusen siemensato kehittyy parhaiten, kun ensimmäinen vuosi on kylmä ja sateinen ja seuraava, kukkimista edeltävä kesä, on lämmin ja aurinkoinen. Tämän syksyn kävyt ovat peräisin kevään 2012 kukinnasta. Kuuseen vaikuttaa myös se, milloin edellisen kerran on ollut hyvä sato, eivätkä antoisat vuodet vuorottele säännöllisesti. ”Siksi kuusen siementuotantoa on hankala ennustaa. Männyllä taas on pikkukäpyvaihe, jonka avulla pystymme arvioimaan sen sadot vuoden pidemmälle kuin kuusen.” Eteläja Keski-Suomessa myös mänty tuotti kuluvana syksynä hyvin käpyjä. Tämän syksyn männynkävyt ovat kehittyneet kevään 2011 kukinnasta, jolloin kesän 2010 sääolot ratkaisevat sadon suuruuden. Kesällä 2009 on merkitystä myös. Sekä männyn että kuusen siemenet varisevat keväällä ja itävät ensi kesänä. Kuusen hyvästä käpysadosta julkaistiin vielä pari viikkoa sitten useita uutisia, mutta ainakin metsänhoitoyhdistys Päitiia PUUkila Metsäntutkimuslaitos ja Suomen metsäkeskus selvittävät mahdollisuuksiaan yhdistää metsävaratietojen keruuseen liittyviä maastotöitä. Yhteistyö on jo alkanut. Organisaatiot ovat hakeneet ministeriöstä rahaa ensikesän testitöihin. Yhteistä koealojen mittausta kehitetään ja testataan pari vuotta. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, Metlan valtakunnan metsien inventoinnin ja metsäkeskuksen metsävaratiedon keruun koealamittaukset yhdistyvät vuonna 2015. ”Se olisi ideaalitilanne. Kustannushyötyjen lisäksi tieto olisi entistä tarkempaa”, sanoo Metsäntutkimuslaitoksen professori Erkki Tomppo. Aivan ongelmatonta maastotöiden yhdistäminen ei kuitenkaan välttämättä ole. Metsäntutkimuslaitoksen ja met säkeskuksen maastotöillä on erilaiset tavoitteet ja siten myös erilaiset otantamenetelmät ja mittaukset. ”Kun saamme tuloksia, millä edellytyksillä maastotyöt voidaan yhdistää, katsomme onko jotain muutakin, mitä voimme tehdä yhdessä”, Suomen metsäkeskuksen johtaja Ari Eini kertoo. Maastotöiden lisäksi yhteistyötä voisi tiivistää esimerkiksi tiedonkäsittelyssä. Yhteistyön tavoitteena on vähentää päällekkäistä työtä eri valtion organisaatioissa. koealojen mittaukset yhteen Metsäntutkimuslaitos ja Suomen metsä keskus tiivistävät yhteistyötään. Mänty on tuottanut tänä syksynä hyvin käpyjä eteläisessä suomessa. jUssi Collin Uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukulutuksesta oli Suomessa viime vuonna 33 prosenttia. Se on muutaman prosentin enemmän kuin edellisvuonna, mutta matkaa EU:n asettamaan tavoitteeseen – 38 prosenttia vuonna 2020 – vielä on. Puuenergian osuus uusiutuvista on yhä vahva, noin 80 prosenttia ”Myös jatkossa valtaosa lisäyksestä tulee puubiomassoista. Velvoitteeseen pääsy edellyttää vielä merkittävää panostusta muihinkin energialähteisiin. Nopeimmin tulevaisuudessa kasvavat aurinkoja tuulivoimateknologioiden markkinat”, arvioi toimialapäällikkö Markku Alm Varsinais-Suomen ely-keskuksesta. Almin kokoama uusiutuvan energian toimialaraportti julkistettiin viime viikolla. Uusiutuvan energian toimialan liikevaihto oli viime vuonna 900 miljoonaa euroa, mikä on 15 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kasvua rajoitti teollisuustuotannon lasku ja lämmin loppuvuosi. Ala työllisti 6?200 henkilöä 1?400 toimipaikassa. Tuhansia työpaikkoja luvassa Bioenergia-alalla on huomattavat kasvumahdollisuudet, esimerkiksi etanolin, biokaasun ja puudieselin tuotanto on vasta alkuvaiheessa. Raportin mukaan uusiutuva energia mahdollistaa tulevaisuudessa jopa tuhansien uusien työpaikkojen syntymisen. Suurin positiivinen työllisyysvaikutus saadaan aikaan keruuja kuljetuslogistiikassa, jos puubiomassojen tuleva lisäkäyttö kyetään kattamaan kotimaisilla raaka-aineilla. Tulevaisuuden haasteista merkittävimpiä on teknologian kehittäminen niin, että vaikeasti hyödynnettävissä olevat energiaraaka-aineet saadaan prosessoitua yhä tehokkaammin. Uusiutuvat yhä kasvu-uralla jUssi Collin Suomeen pitäisi saada vahva ilmastolaki, Ilmastopaneelin selvityksessä todetaan. Ilmastolakia tarvitaan tuomaan ilmastopolitiikkaan ennustettavuutta yli hallituskausien ja yhtenäistämään hajanaista lainsäädäntöä. Paneelin mukaan lakiin tulisi kirjata ilmastonmuutoksen hillinnälle lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet, lisäksi lakiin voitaisiin ottaa säännökset toimenpiteiden toteutumisen ja kasvihuonekaasujen seurannasta. Lain soveltamisalan tulisi kattaa koko kasvihuonekaasujen päästöja nielusektorin. Se sisältäisi myös energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistämisen. Laki tulisi valmistella puitelaiksi, johon kerättäisiin linkit erityislakeihin. Sääntelykeinot ilmastolaissa painottuisivat viranomaisten informaatio-ohjaukseen. Yksityisiä koskevat säännökset toteutettaisiin nykyisissä ja tarvittaessa uusissa ympäristöoikeuden erityislaeissa kuten päästökauppalaissa. ilmastopaneeli haluaa ilmastolain
8 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Mikko Riikilä, teksti eRkki oksanen, kuvat Metsämessut keräsivät metsäasioista kiinnostuneet Helsingin Metsämessuille. Opiskelijat etsivät yhteyksiä työnantajiin. Metsänomistajat tutkivat moottorisahoja. Moni tuli paikalle puhtaasti tunnelman vuoksi. Messuperjantain aamupäivällä messukeskuksen täytti koululaisten kirmailu. Alakoululaiset sähelsivät lapsuuden innolla. Yläkoululaiset vähän viileämmin. Myös metsäväkeä oli paikalla ilahduttavasti. Opiskelijoita, ammattilaisia ja metsänomistajia eri puolilta maata. Lisäksi metsämessut näyttivät houkuttelevan metsistä kiinnostuneita kaupunkilaisiakin. Kaikkiaan Helsingin messukeskuksessa edellisviikonloppuna järjestetty Vihreä viikonloppu -tapahtuma, johon myös metsämessut sisältyivät, keräsi yhteensä 56?000 kävijää. Se on viisituhatta enemmän kuin viime vuonna. Kyselimme messukansalta, mikä messuilla kiinnosti. Vapaasti vastauksia tulkiten messujen metsäinen tunnelma taisi olla selkein yhteinen nimittäjä. ”Tämä on jokavuotinen tapa” hanna lehto-isokoski, teksti eRkki oksanen, kuvat U usien toimintatapojen omaksuminen metsänhoidossa vie aikansa, kun vanhoja on noudatettu vuosikymmenet. Se koskee myös jatkuvaa kasvatusta, jonka uusi metsälakiehdotus sallii. Kun yksityismetsien käyttöä ja hakkuita suunnitellaan, avainasemassa ovat metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöt. Heidän koulutuksessaan on jo perehdytty myös eri-ikäismetsien rakenteeseen ja hakkuisiin. ”Neuvonnassa on korostettava objektiivisesti vaihtoehtoisten menetelmien kannattavuutta ja riskejä”, sanoi metsänhoitoyhdistys Kihniö-Parkanon toiminnanjohtaja Aki Haapaniemi Metsäpäivien seminaarissa Helsingin Messukeskuksessa. Hänen mukaansa metsänhoitoyhdistysten työntekijöiden suurimpia haasteita on sisäistää, että osa metsänomistajista todella tyytyy pienempään tuottoon, Jatkuva kasvatus haastaa koneyrittäjät Jatkuva kasvatus saattaa vaatia uutta korjuukalustoa ja runsaasti neuvontapalveluja, mutta mistä niihin löytyvät rahat? Kysymys askarrutti Metsäpäivien seminaaripuhujia. timo tolppa (vasemmalla) ja aki haapaniemi toivoivat, että metsänomistajan mielikuva välittyisi toimintaohjeeksi motomiehelle. näin jatkuvan kasvatuksen leimikoissa vältyttäisiin riidoilta. Työtä kyselemässä sonja niemi oli läh tenyt messuille Lammilta. Tarkem min sanoen Evon metsäopistolta, jos ta hän valmistuu metsätalousinsinöö riksi ensi keväänä. ”Yritän tava ta täällä mahdolli sia työnantajia. Koe tan luoda yhteyk siä, jotka auttaisivat työnsaamisessa val mistumisen jälkeen. Niemen mukaan työllistyminen näyt tää huonon talou dellisen tilanteen vuoksi hankalalta. Hänellä sen parem min kuin kurssitove reillakaan ei vielä ole tiedossa työpaikkaa. Metsätieteilijäkin etsi työnantajia Helsingissä opiske leva andreas salmi oli messuil la samasta syys tä kuin Niemi. ”Opiskelen met sätieteitä. Olen kier rellyt täällä eri pis teissä. Koetan tu tustua erilaisiin metsäorganisaa tioihin ja niiden ih misiin. Tarkoituk seni on selvitel lä metsäalan työ mahdollisuuksia.” Bisnesyhteyksiä Kiireisenä messu keskuksen käytä vää kiitänyt hel sinkiläinen tommi Ratilainen viet ti metsämessuja työn merkeissä. ”Olen Taloustaitolehden media myyjä ja koetan ta vata hyödyllisiä kontakteja. Kiiret tä pitää, täällä on paljon yhteistyö kumppaneitamme.” Pienkoneet kiinnostivat Metsänomistaja Reino Pietikäinen Lopelta oli messuil la Stihlin muovikas sin kanssa varustau tuneena. Pienkone osastot kiinnostivat kin omatoimisesti taimikkonsa raivaa vaa miestä. ”Olen kyllä Hus kun mies, mutta niillä ei ollut kas seja, joten piti ha kea Stihlin osastol ta. Uusin juuri rai vaussahakalustoni. Täytyy täällä sel vittää, tuliko teh tyä oikea valinta.” Tassuja taimille Metsänomista ja kati Duarte oli saapunut mes suille Jyväskyläs tä. Hän katseli kiin nostuneena, kuin ka metsänhoitoyh distyksen osastolla esiteltiin pottitai mien istuttamista. ”Meille istutet tiin viime keväänä taimia. Yhdistys ne istutti, mutta lähi vuosina istutukset jatkuvat. Osastol la esillä olevat Tai miTassut kiinnos tavat. Sellaisia pi täisi ehkä laittaa taimien suojaksi. Pi tää kysyä Päijän teen yhdistykseltä.” Aina jotain kiinnostavaa Helsingissä asuva leila tervonen ker toi tulevansa mes suille joka vuosi. ”Tästä on tullut minulle tapa. Tääl tä löytyy aina jotain kiinnostavaa. Emme omista metsää, mutta kerään joka vuosi marjoja ja sie niä. Lisäksi miehe ni metsästää, joten metsä on meille tär keä vapaaajan viet totapa. Tänä syksy nä keräsin puolukat PohjoisSuomes ta, samalla reis sulla kun mies oli metsästämässä.” Vihreä viikonloppu keräsi Helsingin messukeskukseen 56?000 kävijää ympäri Suomenmaata. ”Olen Huskun miehiä, mutta niillä ei ollut kasseja. Piti hakea Stihlin osastolta.” kunhan maisema ja muut aineettomat arvot säästyvät. Koska metsänhoitoyhdistysmaksu mahdollisesti lakkaa, vähenevät rahat metsänomistajien neuvontaan. ”Ovatko he tulevaisuudessa valmiita maksamaan neuvonnasta ja lisääntyvistä suunnittelukuluista?” Haapaniemi kysyi. kausiluonteisuus rasittaa koneyrittäjää Jatkuva kasvatus tarkoittaa yläharvennuksen lisääntymistä, mihin koneyrittäjien mukaan tarvitaan ainakin entistä järeämpiä hakkuukoneita. Puomien täytyy ulottua pitkälle, ja hakkupäiden on kyettävä käsittelemään suuria runkoja. Runkojen koot myös vaihtelevat enemmän kuin avohakkuualoilla. Jatkuva kasvatus saattaa vaatia investointeja uusiin konemalleihin. ”Toivon, ettei jatkuvasta kasvatuksesta tule muotivirtausta. Että ensin investoidaan ja sitten huomataan, että pieleen meni”, sanoi Metsäkonepalvelu Oy:n toimitusjohtaja Timo Tolppa. Kuljettajille on järjestettävä koulutusta, koska yläharvennus
9 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 on vaativampi tehtävä kuin alaharvennus. Lisäksi Tolppa toivoi toimivia malleja ja ohjeita jatkuvaan kasvatukseen. Korjuuajankohdaksi myös jatkuvassa kasvatuksessa soveltuvat parhaiten kevättalven paksun hangen kuukaudet. Se taas entisestään lisää hakkuiden kausiluonteisuutta, mikä puolestaan rasittaa jo nyt koneyritysten taloudellista kannattavuutta. ”Mikäli korjuukustannukset halutaan pitää nykyisellään, kausiluonteisuutta pitäisi päinvastoin vähentää”, Timo Tolppa totesi. jatkuva kasvatus kiinnosti Metsäpäivien yleisöä, joka kyseli esiintyjiltä ahkerasti lisätietoja. Oletko marjastaja vai tietäjä? Polku omaan metsään Testaa metsätietosi, haasta kaverisi. Pelaa metsätietovisaa osoitteessa www.metsalehti.fi/pelit Parhaat tietäjät osallistuvat mönkijän arvontaan. Arvo 7500 euroa! Missä pituudessa hieskoivulle tehdään taimikon harvennus? Minkä lajien risteytys hybridihaapa on? Mikä on kuitupuun optimi mitta korjuussa, kuljetuk sessa ja tehdaskäsittelyssä? Mikä on hakkuumahto? Mistä saa luotettavimmin oman metsänsä sijanitikuntaa koskevan markkinatiedon? Mihin puutavaran mittaus Suomessa perustuu? Kuinka suuri osa koivu mahlasta on vettä? Kenelle kuuluu maa ja vesialueen metsästysoikeus? Kuinka kauan kantoon tarttunut juurikääpä pysyy elinvoimaisena? ? ? ? ? ? sijoitusrahasto on uudenlainen tapa päästä metsänomistajaksi. hannU jaUhiainen Taaleritehtaan Metsä on pääomarahasto, joka tähtää tulevina vuosina yhdeksi Suomen suurimmista metsänomistajista. Metsiä Taaleritehdas on jo hankkimassa. UPM:ltä on tarkoitus ostaa noin 6?000 hehtaaria Ilomantsista, Kiuruvedeltä, Pyhännältä ja Utajärveltä. Lisää metsää on tarkoitus hankkia seuraava kahden vuoden aikana. Sijoittajina pääomarahastossa tulee olemaan yksityisiä suomalaisia sijoittajia sekä institutionaalisia sijoittajia sekä yhteisöjä. Rahasto on edelleen avoin ja siihen voi sijoittaa 5. helmikuuta 2013 saakka. Minimisijoitus on 100?000 euroa. Taaleritehtaan metsäasiantuntijana toimii Jyrki Ketola. ”Taaleritehtaan Metsä on sijoittajalle helppo ratkaisu, me hoidamme kaikki käytännön asiat. Sijoituskohteena metsä sopii hyvin suomalaiselle sijoittajalle. Kyseessä on konkreettinen omistus, joka hajauttaa hyvin sijoitussalkkuakin” kertoo Taaleritehtaan toimitusjohtaja Juhani Elomaa. Taaleritehdas on varainhoitotalo, joka keskittyy yksityishenkilöiden omaisuuden hoitopalveluihin. Taaleritehtaalla on hoidettavia varoja 2,3 miljardia euroa ja asiakkaita 2?200. Sijoitusrahastojen lisäksi Taaleritehdas on mukana teollisessa toiminnassa. Taaleritehdas aikoo rakentaa Suomeen biokaasulaitosten verkon. Yksi tehdas toimii jo Huittisissa, ja Kuopioon on suunnitteilla uusi jätteitä hyödyntävä biokaasulaitos. www.taaleritehdas.fi/metsa taaleritehdas sijoittaa metsään
10 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Mikko häYRYnen V iisitoista vuotta sitten kuusikuitupuu maksoi 61 prosenttia kuusitukin hinnasta. Mäntykuitupuulla suhde oli 39 prosenttia. Nyt hintasuhteet ovat kuusella 33 ja männyllä 29 prosenttia. Kuitupuun reaalihinnan lasku tuskin pysähtyy, mikä ruokkii metsätalouden kannattavuuden laskevaa suuntaa. Vanhat keinot kannattavuuden parantamiseksi, eli tukkipuuhun tähtäävä metsänhoito, ovat hyviä edelleen, mutta ne eivät riitä. Uudet keinot, jatkuva kasvatus ja energiapuu, kuulostavat kiinnostavilta, mutta lähempi tarkastelu antaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Jäljelle jää toivo, että tulevaisuus tuo sellaista mitä ei vielä ole: konetehoa metsään ja uutta kysyntää teollisuuteen. kuitupuuta ei kasvata kukaan Hintasuhteen muutoksen vuoksi metsänomistajan kannattaa keskittyä entistä enemmän tukin tuottamiseen. Helposti sanottu, sillä niinhän on kannattanut tehdä aina. Tuskin kukaan kasvattaa kuitupuuta sen itsensä vuoksi, vaan sitä kasvaa tukkipuun kasvatuksen mukana. Millainen metsänhoito sitten tuottaa enemmän tukkia? ”Alkukehitys pitää hoitaa hyvin, jotta järeytyminen tapahtuu nopeasti”, Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Taneli Kolström painottaa. ”Varhaisperkaus, taimikonhoito ja ensiharvennus, siitä se muodostuu.” Tukin laatu ei paljon vaikuta tukin hintaan, ei ainakaan niin paljon kuin sen pitäisi vaikuttaa, joten tukkia kannattaa kasvattaa aina, vaikka heikkolaatuistakin. Ja kiitettävästi metsänomistajat ovat tukkia kasvattaneetkin. ”Järeiden puiden loppumisesta puhutaan, mutta VMI-tulosten mukaan puusto on järeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Tasonousu on selvä verrattuna 1960ja 1970-lukuihin.” Jatkuva kasvatus jättää kysymyksiä Jaksollisen metsänkasvatuksen oppi päätehakkuineen ja uudistamisineen on kehitetty aikana, jolloin tukin ja kuitupuun hintaero oli nykyistä pienempi. Hintasuhteen muutos saa jatkuvan kasvatuksen näyttämään houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Yhtäkkiä ajatellen jatkuva kasvatus on erinomainen keino tukkipuuosuuden kasvattamiseen, sillä parhaimmillaan siinä hakataan pelkästään tukkipuita ja kuitumittaiset jätetään järeytymään. Metsäntutkimuksella on kuitenkin vielä tehtävää, sillä talouslaskelmat jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta ovat ristiriitaisia. Kolström näkee menetelmässä myös monia metsänhoidollisia muttia. Ongelmana on etenkin, miten saadaan kuusi uudistumaan kuusen alle. ”Luontaisten kuusentainten syntymisessä on paljon vaihtelua, ja se on yhä hieman mysteeri. Jossakin paikassa taimia tulee, jossakin ei.” Jatkuvassa kasvatuksessa jää myös jalostushyöty saamatta. Kolström pitää jalostushyötyä merkittävänä, sillä jalostetut kuusentaimet kasvavat tukkikokoon viidessäkymmenessä vuodessa, luonnontaimet tarvitsevat kaksi-kolmekymmentä vuotta enemmän. Männyllä jalostushyöty tulee etenkin parempilaatuisena tukkina, kunhan taimikon alkukeKuitupuun hinta laskee ja laskee Kuitupuun hinta on liukunut alamäkeä ja tuskin koskaan nousee entiselleen. Metsätalouden karkaavaa kannattavuutta pitää tavoitella uusin keinoin. hityksestä huolehditaan. ”Avohakkuiden vierastaminen vaikuttaa jatkuvan kasvatuksen yleistymiseen enemmän kuin kuitupuun hinta.” Energiapuu korvaa jotakin Energiapuun tulovirrat voivat paikata kuitupuun hinnan laskua, sillä energiapuun kautta metsätalouteen on tullut sellaista uutta kysyntää, jota ei aiemmin ole ollut. Toinen kysymys on, voiko energiapuun kysyntä jopa jarruttaa kuitupuun hinnan laskua. Valtaosa energiapuusta on tullut hakkuiden sivutuotteena. Runkopuun korjuu energiaksi alkoi yleistyä vasta muutama vuosi sitten, ja aika näyttää onko noste niin vahva, että se vaikuttaisi kuitupuun hintaan. ”Tosiasia kuitenkin on, että metsänomistajat ovat saaneet kaupaksi muutaman miljoonan kuutiometrin sellaista puuta, jolle ei muuten olisi ollut käyttöä”, toimialapäällikkö Tage Fredriksson Bioenergia ry:stä kiteyttää. Energiapuulla kilpailu toimii paremmin, sillä ottajia on aina valmiina vähintään puolenkymmentä. ”Koneiden käyttö yleistyy jo pelkän työvoimapulan vuoksi.” 10 20 30 40 50 60 70 1997 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 Kuusikuidun hinnan osuus kuusitukin hinnasta Kuitupuun hinta luisuu Lähde: Metla Prosenttia
11 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Kuitupuun hinta laskee ja laskee Kuitupuun hinta on liukunut alamäkeä ja tuskin koskaan nousee entiselleen. Metsätalouden karkaavaa kannattavuutta pitää tavoitella uusin keinoin. Kilpailun vähyys saattaa selittää kuitupuun alhaista hintaa, mutta hinnanlaskua se ei selitä, sillä 1990-luvulla ostajia ei ollut sen enempää. Silloin oli Metsäliitto, Enso ja sittemmin UPM:ään sulautettu Tehdaspuu. Nyt on Metsäliitto, Stora Enso ja UPM. Harvestia on alueellinen lähinnä koivukuitupuun ja energiapuun ostaja. Pohjois-Suomessa kuitupuun ostajia on käytännössä kaksi, Metsäliitto ja Stora Enso. Talousteorioiden mukaan kaksi ostajaa ei riitä kunnon kilpailuun, eikä kolmekaan. Ja talousteoriat antavat kuitupuun hinnanlaskulle kaksi selitystä – joko kysyntä on laskenut tai tarjonta lisääntynyt. Käytännössä on vaikea löytää yhtä tai edes kahta näkyvää syytä. MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen luetteleekin niitä kolme – kysynnän, tuonnin ja tarjonnan kehän. ”Sanomaja aikakauslehtipapereihin käytettävän mekaanisen massan valmistus on vähentynyt ja kysynnän supistuminen osuu nimenomaan kuusikuituun.” Sellunvalmistuksen puunkäyttömäärät ovat sen sijaan hienoisesti nousseet. Havusellu tehdään suurimmaksi osaksi mäntykuidusta, jonka hinta onkin laskenut vähemmän kuin kuusikuidun. Kuitupuun tarjonnan kasvu voi selittää paljonkin, sillä ojitusalueita on varttunut harvennusikään ja etenkin mäntykuitupuuta on metsissä paljon enemmän kuin teollisuus pystyy käyttämään. Tuontipuu vaikuttaa hinnoitteluun suuremmalla painolla kuin tuontimäärien perusteella voisi olettaa. ”Jos tuonti täydentää kotimaan tarjontaa, kuten väitetään, niin kuitupuun hinnan nousun pitäisi lisätä kotimaisen puun markkinoille tuloa, mutta niin ei ole tapahtunut.” Hintaa alaspäin painavat tekijät eivät ole katoamassa minnekään, joten Järvinen ennustaa, että kuitupuun reaalihinta laskee edelleen mikäli tulevaisuus ei tuo uusia käyttökohteita. kysynnän, tuonnin ja tarjonnan kehä Metsänomistajan kannalta kuitupuu on vähän kumma juttu. Tili tehdään tukilla, kuitupuu tuo 20–30 prosenttia kantorahasummasta. Kuitupuu ei kannattavuutta ratkaise, mutta ei se saisi mennä liian halvallakaan. Ensiharvennusten kannattavuuden kannalta kuitupuu on oleellinen asia, mutta niitä ei kannata jättää tekemättä vaikka puut joutuisi jättämään maanparannusaineeksi. Ja loppujen lopuksi raakapuun hintavaihtelut ovat varsin vaimeita verrattuna moneen muuhun raaka-aineeseen. Mikko häYRYnen Vähän kumma juttu kOMMENTTI Energiapuu eri paikoista Energiapuun kysynnän kasvun pitäisi vaikuttaa myös kuitupuun hintaan, sillä kuitupuuta voidaan polttaa energiaksi, ja koivua on pieninä määrinä poltettukin. Energiapuuta korjataan yleensä hoitamattomista taimikoista. Energiapuun varsinainen kasvattaminen tuskin yleistyy, ainakaan ainespuuleimikoilla, sillä energiapuun ja hyvien tukkiaihioiden kasvattaminen samalla leimikolla ei ole metsänhoidon helpoimpia tehtäviä. Kolström kannustaa siihen vain siinä tapauksessa, että sen pystyy tekemään niin, että tukkiaihioiden järeytyminen ei hidastu. ”Mutta miten se tehdään, siinä on haastetta.” Energiapuun kasvattaminen tarkoittaisi taimikonhoitotöiden viivästyttämistä. Se puolestaan on myrkkyä tukkiaihioiden järeytymiselle. ”Itse en innostu energiapuun kasvattamiseen ainespuuleimikolla. Energiapuu ja arvopuu pitää kasvattaa eri paikoissa.” kannattavuuden avain koneellistamisessa Kun hyvä metsänhoito, vaihtoehtoiset kasvatustavat ja energiapuun kysyntäkään eivät riitä korvaamaan kuitupuun hinnan laskua, kannattavuuden avainta on etsittävä muualta. Kolström toivoo sen löytyvän teknologian kehittymisestä. ”Metsänhoidon kustannuskehityksessä on vielä isoja, ottamattomia askelia ja ne liittyvät koneellistamiseen”, Kolström näkee. ”Metsänkierron alkupään töihin tarvitaan samanlainen tehostamisharppaus kuin oli mieshakkuiden korvaaminen hakkuukoneilla.” Tutkimuspäällikkö Erno Järvinen MTK:sta uskoo koneellistumisen yleistyvän jo pelkästään työvoimapulan vuoksi, mutta toisaalta hän epäilee, että pienen kuviokoon vuoksi koneiden tehoja ei saada kunnolla käyttöön. 10 20 30 40 50 60 70 1997 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 Kuusikuidun hinnan osuus kuusitukin hinnasta Kuitupuun hinta luisuu Lähde: Metla Prosenttia Kantorahatulo 20–30% Kuitu 70–80% Tukki
12 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 PuukAuPPA tasaisuutta ja maanomistajat alhaisia puunhintoja, eikä puu liiku halutulla tavalla. Pitäisikö jotain tehdä? Pinta-alavero kallis hallinnoida Pinta-alaverotuksessa metsää verotetaan vuosittain kasvupaikan tuottokyvyn mukaan. Hyvätuottoisen metsän omistaja maksaa enemmän veroja kuin heikommin tuottavan metsän omistaja. Puunmyynti ja siitä saatavat tulot eivät vaikuta verotukseen kuten myyntituloverotuksessa. Pinta-alaverotuksesta luovuttiin 13 vuoden siirtymäajan päätyttyä vuoden 2005 lopussa. 2006 alkaen metsäverotuksessa on ollut käytössä myyntituloverotus. Wahlroosin mukaan nykyinen veromuoto passivoi metsänomistajia, koska verot voi välttää, jos ei myy puuta. Metsäverotuksesta väitellyt erikoistutkija Ville Ovaskainen Metsäntutkimuslaitoksesta ei usko, että metsänomistajien päällimmäinen tavoite olisi verojen minimointi. ”Entisen kaltaiseen pinta-alaverotukseen palaaminen tuskin tulee ajankohtaiseksi. Kasvupaikkaluokitusten ja muiden tuottoperusteiden ylläpidossa oli ongelmansa”, Ovaskainen sanoo. Veron laskennassa käytettiin apuna maan keskimääräistä tuottokykyä ja puun keskihintoja. Niiden pitäminen ajan tasalla osoittautui vaikeaksi ja kalliiksi. Vaikka tekniikka ja metsävaratietojen keruu onkin nykyään tehokkaampaa kuin 1980-luvulla, pinta-alaverotus järjestelmänä on hallinnollisesti raskas. yhdistelmäverosta kannustin puukauppaan Vaikka pinta-alaverotukseen ei sellaisenaan olisi paluuta, vapaaehtoinen yhdistetty pinta-alaja myyntituloverotus voisi toimiakin. Metsäntutkimuslaitoksen professori Jussi Uusivuori ehdottaa yhdistelmäverotusta vaihtoehdoksi nykyjärjestelmälle, mikäli puunmyyntiin kannustava verotus on tarpeen. ”Pinta-alaverotuksen voisi järjestää siten, että metsänomistaja voisi valita yhdistelmäverotuksen, jossa osa verotuksesta kannettaisiin pinta-alaan sidottuna”, Uusivuori esittää. Vastineeksi pinta-alaverosta yhdistelmäverotuksen valinnut saisi alemman myyntituloveroprosentin. Järjestelmään sitouduttaisiin määräajaksi, esimerkiksi kymmeneksi tai viideksitoista vuodeksi. Yhdistelmäverotus olisi kannattava valinta metsänomistajille, jotka ovat keskimääräistä kiinnostuneempia myymään puuta. ”Heidän kohdallaan vero kannustaisi lisäämään puunmyyntiä, koska hyöty järjestelmästä on sitä suurempi, mitä enemmän myyt puuta.” Pinta-alaveron hehtaarikohtaiset tasot määriteltäisiin alueittain maantuottokyvyn mukaan. Järjestelmän hallinnointia pitäisi kuitenkin kehittää siten, että se olisi käytössä ollutta pinta-alaverotusta edullisempaa. Metsän pinta-alavero ei tee autuaammaksi Pinta-alaverotuksen palauttaminen ei paranna puumarkkinoiden toimivuutta, vapaaehtoinen pinta-alaja myyntituloverotuksen yhdistelmä sen sijaan voisi toimiakin. tiia PUUkila P inta-alavero on maailman paras verotusmuoto”, ylisti UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos Metsäpäivillä marraskuun alussa. Hän ehdotti pinta-alaveron ottamista uudelleen käyttöön joko vähennyskelpoisen metsämaksun muodossa tai muuten. Se Wahlroosin mukaan kannusti metsänomistajia metsien hoitoon ja puun myyntiin. Pinta-alaverotuksen palauttamista muodossa tai toisessa on väläytelty aika ajoin. Myös Wahlroosin esittämät argumentit veron puolesta on kuultu ennenkin, mutta vastaavin sanoin on myös pidetty nykyisen myyntituloverotuksen puolia. Vuosien saatossa sekä pinta-alaveroa että myyntituloveroa on arvosteltu pääoman laiskuudesta ja kannustamattomuudesta puukauppaan. ”Esimerkiksi normaalin metsänkiertoaikamallin mukaan pinta-alaverotuksella tai myyntituloverotuksella, jossa on täydellinen kulujen verovähennysoi keus, ei ole ratkaisevaa vaiku tusta metsänomistajan metsänhoitotai hakkuupäätöksiin”, sanoo metsäverotukseen perehtynyt ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselta. Ollikaisen mukaan kumpikin verotusmuoto on niin sanotusti neutraali, eli ne eivät vaikuta merkittävästi siihen, mitä metsänomistaja päättää metsässään tehdä. Neutraali verotus toimii, jos yhteiskunta ei halua puuttua metsänomistajan tekemisiin. Metsäteollisuus kuitenkin tuskailee puumarkkinoiden epäPinta-alaverotuksen palauttaminen ei paranna puumarkkinoiden toimivuutta, vapaaehtoinen pinta-alaja myyntitulo verotuksen yhdistelmä sen sijaan voisi toimiakin. ”Päällimmäinen tavoite ei ole verojen minimointi.” Puu tuskin liikkuisi metsistä tehtaalle liukkaammin, jos palaisimme pinta-alaveroon ja luopuisimme puunmyyntitulojen verotuksesta. Metsänomistajien vapaasti valittava pinta-alaveron ja myyntituloveron yhdistelmä sen sijaan saattaisi innostaa puukaupoille. M at ti B jö rk m an / Le ht ik uv a
13 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 43–46 keskiarvo Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 Euroa m viikot 1–46, 2012 2010 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 tiia PUUkila Alkuvuoden tahmeuden jälkeen puukauppa on sujunut tavanomaista tasaisemmin. Viikoittaiset puunostomäärät ovat pysytelleet useamman viikon ajan hieman yli tai alle 600?000 kuution. Viime viikolla puuta ostettiin runsaat 595?000 kuutiota. Yksi syy verkkaisen tasaisiin puumarkkinoihin on kansainvälinen taantuma. Hintaodotuksia ei ole ollut, joten puuta on tarjottu myyntiin ja ostettu vallitsevilla hinnoilla. Vaikka taantuman uskotaan kestävän ainakin ensi kesään, puumarkkinoiden osalta tuleva vuosi ei näytä synkältä. ”Näillä näkymin puun käyttö säilyy meillä hyvällä tasolla ja puulle on hyvä kysyntä. Sahat ovat tuloksen teon osilta tiukoilla. Siellä tuotantorajoituksia saattaa tulla”, arvioi Stora Enson ostojohtaja Esa Ojala. Pitkään jatkunut lauha ja sateinen keli vaivaa vieläkin puunkorjuuta, joten kysyntää on edelleen etenkin kelirikkoleimikoille. Talvileimikoiden ostoa vielä toppuutellaan. ”Talvileimikoiden ostoa ensi talvelle joudutaan osalla alueita rajoittamaan. Niiden kysynnän ratkaisee talven pituus.” Puutavaralajeista tällä hetkellä eniten ostetaan tukkia sekä koivukuitua, mutta kaikille puutavaralajeille on kysyntää. Tasaisen markkinan syksy Metsäkeskus Määrä m 3 koko maa 595 107 etelärannikko 15 638 Pohjanmaa 29 097 lounais-suomi 29 213 häme-Uusimaa 57 197 kaakkois-suomi 66 014 Pirkanmaa 24 190 etelä-savo 78 265 etelä-Pohjanmaa 31 230 keski-suomi 48 166 Pohjois-savo 45 854 Pohjois-karjala 75 416 kainuu 35 145 Pohjois-Pohjanmaa 41 564 lappi 18 113 Ostomäärät viikolla 46 metsäkeskuksittain ETElä-SuoMi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 54,00 ? 53,98 ? 40,46 ? 15,43 ? 17,64 ? 15,25 ? 23,61 ? 24,10 ? Uudistushakkuu 55,73 ? 54,92 ? 41,57 ? 16,96 ? 19,30 ? 17,03 ? 24,86 ? harvennushakkuu 47,85 ? 47,69 ? 37,37 ? 14,60 ? 16,02 ? 14,41 ? ensiharvennus 42,90 ? 43,98 ? 14,39 ? 13,94 ? 13,08 ? hankintahinnat 58,60 ? 57,36 ? 46,38 ? 29,71 ? 31,66 ? 30,11 ? ETElä-PoHJanMaa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 54,43 ? 53,39 ? 16,70 ? 18,91 ? 16,88 ? 24,09 ? 25,21 ? Uudistushakkuu 55,86 ? 54,01 ? 18,62 ? 19,44 ? 18,36 ? 26,06 ? 25,95 ? harvennushakkuu 46,59 ? 44,61 ? 15,32 ? 15,33 ? 14,57 ? 20,46 ? ensiharvennus 45,15 ? 44,17 ? 14,94 ? 15,16 ? 22,66 ? hankintahinnat 54,57 ? 52,90 ? 29,57 ? 29,63 ? 30,28 ? 34,97 ? KESKi-SuoMi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 53,96 ? 54,18 ? 41,16 ? 15,34 ? 17,82 ? 15,58 ? 21,76 ? 23,95 ? Uudistushakkuu 56,22 ? 55,09 ? 43,25 ? 17,53 ? 19,62 ? 17,72 ? 24,56 ? 24,88 ? harvennushakkuu 47,60 ? 48,14 ? 39,25 ? 14,97 ? 16,24 ? 14,74 ? 20,62 ? ensiharvennus 44,52 ? 43,29 ? 14,04 ? 14,12 ? 14,01 ? 19,66 ? hankintahinnat 54,67 ? 55,33 ? 44,69 ? 29,13 ? 31,43 ? 29,88 ? Kainuu-PoHJanMaa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 52,61 ? 51,83 ? 16,00 ? 18,00 ? 16,54 ? 22,88 ? 23,84 ? Uudistushakkuu 54,36 ? 52,76 ? 18,58 ? 19,45 ? 18,60 ? 25,50 ? 25,46 ? harvennushakkuu 46,44 ? 45,46 ? 14,62 ? 15,16 ? 13,38 ? 20,80 ? ensiharvennus 44,79 ? 13,71 ? 14,14 ? 19,47 ? hankintahinnat 56,78 ? 55,78 ? 29,65 ? 29,95 ? 30,71 ? 36,40 ? SaVo-KarJala ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 53,47 ? 51,89 ? 41,75 ? 14,90 ? 16,41 ? 15,17 ? 21,81 ? 23,35 ? Uudistushakkuu 55,42 ? 53,04 ? 43,57 ? 17,44 ? 18,24 ? 17,42 ? 23,53 ? 24,83 ? harvennushakkuu 47,67 ? 45,58 ? 38,74 ? 14,77 ? 15,20 ? 14,46 ? 20,20 ? ensiharvennus 40,35 ? 41,43 ? 12,08 ? 11,23 ? 11,96 ? hankintahinnat 55,93 ? 54,52 ? 46,19 ? 28,62 ? 29,59 ? 30,48 ? laPPi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 48,05 ? 49,03 ? 16,51 ? 18,93 ? 15,86 ? 23,19 ? Uudistushakkuu 48,89 ? 49,78 ? 18,61 ? 19,75 ? 18,10 ? 25,05 ? harvennushakkuu 47,79 ? 14,24 ? 14,05 ? 23,09 ? ensiharvennus 42,94 ? 14,64 ? 13,12 ? hankintahinnat 55,84 ? 29,00 ? 29,56 ? KYMi-SaVo ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 55,51 ? 54,12 ? 43,51 ? 15,23 ? 17,42 ? 15,01 ? 21,78 ? 24,38 ? Uudistushakkuu 57,33 ? 55,31 ? 44,97 ? 17,45 ? 19,45 ? 17,18 ? harvennushakkuu 50,21 ? 47,43 ? 39,47 ? 15,04 ? 15,85 ? 13,92 ? 22,19 ? ensiharvennus 42,25 ? 44,04 ? 13,08 ? 13,93 ? 12,80 ? hankintahinnat 57,74 ? 56,24 ? 46,71 ? 30,07 ? 30,63 ? 30,18 ? KoKo Maa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 53,84 ? 53,54 ? 41,78 ? 15,63 ? 17,51 ? 15,67 ? 23,00 ? 24,10 ? Uudistushakkuu 55,69 ? 54,55 ? 43,34 ? 17,94 ? 19,24 ? 17,78 ? 25,28 ? 25,36 ? harvennushakkuu 48,23 ? 47,10 ? 38,78 ? 14,83 ? 15,75 ? 14,29 ? 21,20 ? 21,34 ? ensiharvennus 43,62 ? 43,47 ? 28,39 ? 13,70 ? 13,53 ? 13,45 ? 20,77 ? hankintahinnat 56,86 ? 55,80 ? 45,99 ? 29,47 ? 30,94 ? 30,33 ? 36,06 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityis metsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukki ja kuitupuun väliin sijoit tuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa.
METSÄLEHTI 2 2 • 2012 METSÄSTÄ 14 METSÄNHOITO tiia PUUkila, teksti saMi kaRPPinen, kuvat N yt korjaillaan 1970-luvulta 1980-luvun alkuun kestäneen mäntybuumin seurauksia. Mänty kasvaa parhaiten tuoreilla ja karuilla mailla, mutta tuolloin sitä erehdyttiin istuttamaan jopa reheville lehtomaisille kankaille ja turvemaista raivatuille pelloille. Puulajivalinnassa mentiin viljavilla mailla kirjaimellisesti päin mäntyä. Syntyi huonolaatuisia, tyvestä oksikkaita ja lenkoja, nykyisin räkämänniköiksi tituleerattuja metsiköitä. ”Pahimpia räkämänniköitä ovat ne, joissa liian rehevän kasvupaikan lisäksi jyllää vielä sienitauti. Tällaisia männiköitä on etenkin pellonmetsitysaloilla”, kertoo Metsäkeskuksen Pohjois-Savon edistämispalveluiden päällikkö Tenho Hynönen. Huonolaatuisiin rehevän maiden männiköihin iskee usein ammattilaistenkin keskuudessa huonosti tunnettu sieni, sorokka. Se tekee noin puolen metrin korkeudelle maasta tumman koron, joka tyrehdyttää puun paksuuskasvun tehden puusta toispuoleisen. Heikkolaatuisen metsän kasvu ja laatu kärsivät entisestään. Pääoman tuotto ratkaisee Mitä nuorille kolmekymppisille räkämänniköille sitten pitäisi tehdä? Räkämänniköihin erikoistunut ja pellonmetsityksistä väitellyt Hynönen tietää kokemuksesta, että tukkisaanto voi tällaisilla kohteilla olla olematon. Joskus hehtaarilta tulee vain muutama tukiksi kelpaava puu ja kaikkein surkeimmista männiköistä vain kuitua. Päätös, pitäisikö räkämännikkö kaataa vai antaa kasvaa, on monesti vaikea. Hynönen suosittelee metsänomistajaa kysymään ammattilaiselta apua puntaroidessaan vaihtoehtoja. Parhaassa kasvuiässä olevaa täystiheää räkämännikköä ei kannata kaataa, vaikkei siitä laadun puolesta muuta tulisikaan kuin kuitua. Kuitusaanto kannattaa maksimoida. Pitäisikö kasvatusta jatkaa ja kuinka pitkään, selviää parhaiten laskemalla pääoman tuotto. ”Pitää verrata, onko tulevaisuuden tuotto selvästi korkeampi, jos uudistaa alan nyt vai jos jatkaa männikön Katkaisu hoito vai jatkoaika? nuorten räkämännikköjen hoidossa on kaksi vaihtoehtoa. Pelkkää kuitua kasvava metsikkö joutaa nurin, mutta jos tukkia tulee edes jonkin verran, annetaan hetki armonaikaa. Vinkit räkämännikön hoitoon 1 laske männikölle pääoman tuotto. arvioi, kasvaako puista tukkia. Harvenna täystiheä männikkö, vain jos tukkia tulee. älä odota täyttä kier toaikaa. Jos raudus ei käy, uudista viljava hallanarka paikka kuuselle, älä män nylle. 2 3 4 5 kasvatusta 10–20 vuotta.” Jos puista näkee, että ne ovat mutkaisia ja paksuoksaisia eivätkä ne kelpaa tukiksi tai männikkö on huononlaatunsa lisäksi harva, metsälaki ei estä kaatamasta vajaatuottoista metsää ennen aikojaan. ”Olen hakannut muutaman 20–25-vuotiaan peltomännikön aukoksi, enkä ole katunut”, Hynönen sanoo. Viidenkympin jälkeen nurin Mikäli räkämännikkö ei ole pahimmasta päästä ja tukkiakin tulee edes viidesosasta puita, kasvatusta kannattaa jatkaa. Tällöin männikköä pitää harventaa reilusti, jos se on täystiheä. Monesti rehevän maan räkämänniköt ovat heikonlaatunsa lisäksi harvoja. Ensiharvennus tehdään 20–30 vuoden iässä. Periaate on sama kuin laatuharvennuksessa, eli alikasvospuiden lisäksi poistetaan myös suurimpia mutkaisia puita. Kovin pitkää armonaikaa ei räkämännikölle kannata antaa harvennuksen jälkeenkään, sillä yleensä luvassa on pääasiassa huonolaatuista tukkia. Jo 35 vuoden ikäisessä männikössä ensimmäiset puut alkavat olla tukinmitoissa. Nurin se joutaa tavallisesti viimeistään reilun viidenkymmenen vuoden iässä. Jos räkämänniköstä ei saada tukkia, mutta se on täystiheä, sitä ei kannata välttämättä harventaa kertaakaan vaan kasvattaa paras kasvuikä ja kaataa puut sen jälkeen. Eteläsuomalaisen männikön tilavuuskasvu on parhaimmillaan 30– 40 vuoden iässä. Männyn tilalle kuusta Ongelmat eivät lopu, kun räkämännikkö kaadetaan. Monesti niiden uudistaminen on hankalaa. Kaikkein ongelmallisinta uuden puusukupolven aikaansaaminen on turvemaapelloilla, joissa esiintyy usein ravinetummainen lenko mänty joutaa pois, takana oleva säästetään. huonolaatuisissa, oksikkaissa räkämänniköissä pystykarsinta on turhaa työtä. Poikaoksa ja lenko tyvi. tästä männystä ei laatutukkia tule, se kaadetaan. tummia koroja tekevä sorokkasieni vaivaa surkeimpia männiköitä eikä kasvatus kannata. Harvenna huonolaatuisimmat puut Pystykarsinta ei kannata Sairas männikkö uudistetaan Ei tule tukkia Te nh o H yn ön en
15 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat Jari Hynynen ja Saija Huuskonen tekivät pyynnöstämme suuntaa antavan kannattavuuslaskelman Kannonkoskella sijaitsevalle räkämännikölle. Noin hehtaarin suuruinen turvemaapeltokuvio oli istutettu männylle nelisenkymmentä vuotta sitten. Männikkö on poikkeuksellisen heikkolaatuista. Hakkuukertymäksi on arvioitu 160 kuutiota hehtaarilta. Tukkia ei ole luvassa runkoakaan. Hieskoivua alalle on tullut jonkin verran. Kannattavuuslaskelmissa käytettiin kolmen prosentin laskentakorkoa, ja taustalla oli ajatus, että ala istutetaan hakkuun jälkeen kuuselle. Hynynen ja Huuskonen antavat männikölle karun tuomion: Heti nurin! ”Männikkö saa olla todella surkea, että se kannattaa kaataa heti. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos alalla on yli 150 mottia puuta, ikää on 40 vuotta ja tukkia tulee edes vähän, sitä kannattanee vielä kasvattaa 10–20 vuotta”, Hynynen sanoo. Tässä tapauksessa kasvatusta olisi kannattanut jatkaa vielä kaksikymmentä vuotta, jos alalta olisi saanut edes viidenneksen tukkia, Männikön omistaja Reijo Vesterinen on päätynyt samaan tulokseen kuin tutkijat. Hän aikoo hakata kuvion aukoksi, ojitusmätästää alan ja istuttaa sen kuuselle. Myös terveyslannoitus on paikallaan, koska ala kärsii boorinpuutoksesta. Kannattavuuslaskelman pystyy tekemään Metlan Motti-ohjelmalla, mutta se vaatii vihkiytymistä asiaan. heti poikki ja pinoon katkaisuhoito paikallaan kannonkosken räkämännikön hehtaarikohtainen tuotto laskee, jos kasvatusta jatketaan. jos tukkia tulisi, männikkö saisi 20 vuotta jatkoaikaa. nettotulojen nykyarvo Metsänhoitosuositusten mukaan kasvatus kiertoajan loppuun (+45 v) Päätehakkuu heti Päätehakkuu 10 v Päätehakkuu 20 v Päätehakkuu 30 v kun kuitusaanto 100% 2?206 €/ha 2?724 €/ha 2?528 €/ha 2?458 €/ha 2?213 €/ha kun kuitusaanto 80% ja tukkisaanto 20% 2?716 €/ha 2?894 €/ha 2?888 €/ha 2?935 €/ha 2?758 €/ha Metsänomistaja Reijo Vesterinen on päättänyt kaataa harventamat toman 40-vuotiaan räkämännikön heti nurin. se uudistetaan kuuselle. nehäiriöitä. Lisäksi ne ovat alavina aloina hallan arkoja. Silti ne pitäisi uudistaa kuuselle, sillä rauduskoivu ei niissä pärjää. ”Kuusi ei ole viljavilla hallanaroilla paikoilla ongelmaton, mutta yleensä se selviää sielläkin. Halla on pienempi paha kuin sellaisen puulajin istuttaminen, josta tietää etukäteen että siitä kasvaa huonolaatuista ja -tuotoista”, Hynönen sanoo. Istutuksen jälkeen maan ravinnetalous kannattaa avittaa tasapainoon lannoittamalla. Kivennäismailla puulajin vaihto on turvemaapeltoja helpompaa. Reheville kivennäismaille paras puulaji on kuusi. Myös rauduskoivu käy, jos paikka ei ole hirvien suosiossa. Parhaassa tapauksessa huonolaatuisen männikön alle on kasvanut luontaisesti kuusta. Tällöin kuusikko kannattaa vapauttaa ja männyt poistaa. Se onnistuu kuusia vahingoittamatta, kun ajourat tehdään kahdenkymmenen metrin välein ja männyt nostetaan uralle. ”Valon muutos hidastaa aluksi kuusikon kehitystä, mutta kyllä se toipuu.”
16 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 hanna lehto-isokoski E nsimmäiseksi kuvaaja valitsee metsässä mielenkiintoisen kohteen. Tehtävä ei ole aivan niin yksinkertainen kuin kuulostaa, sillä omat silmät pitää opettaa näkemään – erottamaan olennainen epäolennaisesta. ”Kaikki alkaa perspektiivistä, jonka määrää kameran sijainti. Katso tarkoin, mihin sen asetat”, neuvoo luontokuvaaja ja kouluttaja Jorma Peiponen. Peiposen otokset ovat tuttuja Metsälehden sivuilta. Lukijat ovat toivoneet ohjeita metsän valokuvaamiseen, joten tällä aukea malla Peiponen antaa niitä ja analysoi muutamia kuvia, joita lukijat ovat lähettäneet lehden verkkosivuille. ”Tärkeää on, miten kuvan elementit suhtautuvat toisiinsa”, hän jatkaa. Kun katsotaan etualalla olevia pääpuita, niiden takana olevat puut eivät saisi sotkea kuvaa. On häiritsevää, jos takapuut näyttävät esimerkiksi olevan kiinni pääpuissa. Kuvaajan kannattaa tutkia kokonaisuutta rauhassa ja valita tärkeät elementit. Maisemakuvan reuna-alueille ei saisi jäädä häiritseviä yksityiskohtia. Ne ohjaavat katsetta kuvan ulkopuolelle. Peiponen on sitä mieltä, että mitä vähemmän mukana on värejä ja yksityiskohtia, sitä parempi on yleensä lopputulos. Neuvo sopii erityisesti lähikuvien ottajalle, mutta myös maisemakuvaajan kannattaa muistaa se. ”Vähemmän on enemmän.” Valitse sopiva sää Hyvin tärkeä tekijä on valo, joka ei saa olla liian terävää. Metsää on parasta kuvata pilvisellä kelillä tai sumussa. Peiponen lähtee luontoon usein, kun edellisenä iltana on satanut kunnolla vettä ja aamuauringon lämpö nostattaa sumua maisemaan. Keskikesän auringossa kuvat sekä yliettä alivalottuvat: joistakin kohdista tulee liian tummia ja joistakin liian vaaleita. ”Sellaista sekasotkua.” Kolmiulotteisuutta otokseen saa, kun kuvaa sumussa, lumisateessa tai vesisateessa. Etualan kohteet näyttävät tummemmilta, jolloin syntyy syvyysvaikutelma. Paikallaan oleva kohde täytyy kuvata aina jalustalta, sillä metsämaisemassa kaiken pitää näkyä terävänä – taidekuva on eri asia. Jos metsä on hämärä, terävä kuva ei käsivaralla onnistu. Toinen jalustan hyvä puoli on, että se pakottaa kuvaajan tutkimaan maisemaa tarkasti. ”Huonoimmat kohteet jäävät ottamatta.” käsisäätömahdollisuus kannattaa hankkia Pitääkö samoilijan kaulassa roikkua järjestelmäkamera vai riittääkö automatiikalla toimiva kompaktikamera? Jos Peiposelta kysytään, kamerassa täytyy olla ennen kaikkea käsisäätömahdollisuus – olipa itse laite mallia kompakti tai järjestelmä. Automatiikalla otetut kuvat ovat kameran tekemiä. Peiponen kehottaa metsän kuvaajaa hankkimaan järjestelmäkameraan 50 millimetrin normaaliobjektiivin. Se tuottaa ihmissilmää vastaavan näkymän, johon luonnon dokumentoija yleensä pyrkii. Kun kuvat otetaan pienillä aukkolukemilla f11–f16, tulee laaja terävyysalue. Laajakulmaobjektiivi ei sovellu metsäkuvaukseen. Se hävittää metsän tunnun, koska puiden etäisyys toisistaan näyttää kasvavan. Toista on teleobjektiivi, joka tiivistää etäisyyksiä ja lähentää puita toisiinsa. Kuvasta tulee metsäinen. Opettele oikea tarkennus Tarkentamisessa pitää olla valppaana. Jos kuvaaja tarkentaa liian lähelle, tausta jää epäteräväksi. Liian kauas tarkennetussa kuvassa taas suttuiseksi jää etuala, mikä on maisemakuvaajan pahimpia syntejä. ”En ole nähnyt yhtään maisemakuvaa, jossa sellainen toimisi. Menetelmä voi käydä eläinja kasvikuviin mutta metsään ei.” Oikea tarkennusmenetelmä riippuu kamerasta. Kompaktikameran käyttäjä voi tarkistaa terävyysalueen riittävyyden vain ottamastaan kuvasta. Järjestelmäkameran omistaja tarkentaa syväterävyysnastan avulla. Sitä hän painaa, kun haluaa nähdä lopullisen näkymän kameran etsimestä. Mitä pienempää aukkoa käytetään, sitä tummemmalta kuva näyttää ja sitä suurempi on terävyysalue. Metsäkuvat kuntoon ”tämä kuva on kahdesta kuvasta hallitumpi, vaikka siinä onkin yksi virhe. kuvausta edeltävän yön vietin autossa nukkuen. kuvaa ottaessani tarkensin objektiivin paljain käsin. lämmin käsi lämmitti kylmää objektiivia, ja siten objektiivin etupinnalle muodostui huurua, joka näkyy selvästi.” Moni ottaa metsäretkelle kameran kaveriksi. Turhan usein muistikortille tallentuu hahmottomia otoksia, vaikka pienellä vaivalla kuvista saisi toimivia. Porvoolainen jorma Peiponen kuvaa luontoa työkseen ja pitää myös valokuvauskursseja.
17 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Metsäkuvat kuntoon Jorma Peiponen arvioi Metsälehden lukijoiden Metsalehti.fisivustolle lähettämiä valokuvia. ”kuvassa on liikaa etualaa. kaatunut puu oikeassa alanurkassa häiritsee, samoin vasemman laidan kuoreton kuusi, joka sijaitsee katsojaa lähinnä olevan pääpuun takana. häirikkö on myös puu, joka kasvaa oikean etualan kuusen takana. edellisen sivun kuvassa ongelmat on vältetty kuvauspaikan valinnalla. ärsyttävät rungot on sijoitettu etualan puiden taakse.” Paras keino terävyyden tarkistamiseen olisi objektiivin tarkennusrenkaan vieressä oleva syväterävyysasteikko, mutta nykyobjektiiveissa sitä ei enää ole. Kun kuvaaja on valinnut kohteen, pystyttänyt jalustan ja tarkentanut, pitää vielä laukaista. Siihen tarvitaan lankatai infrapunalaukaisija. ”Kuvaa ei saa ottaa nappulasta, koska jalusta voi tärähtää”, Peiponen tähdentää. Moni ottaa metsäretkelle kameran kaveriksi. Turhan usein muistikortille tallentuu hahmottomia otoksia, vaikka pienellä vaivalla kuvista saisi toimivia. kuvatyyppi määrittää terävyysalueen Terävyysalue on se alue syvyyssuunnassa, jolla kuva on tarkka. Maisema kuvaa ottaessa yksi kol masosa terävyysaluees ta muodostuu tarkennus kohdan etupuolelle ja kaksi kolmasosaa takapuolelle. Lähikuvissa terävyysalue on yhtä suu ri kummallakin puolella tarkennustasoa. ”Taivas on metsäkuvissa hankala, mutta tässä kuvaaja on onnistunut saamaan siihen vähän sävyjä. Kuva ei ole ylivalottunut, sen sijaan pääkohde ja rajaus puuttuvat. Näreet etualalla ja reunoilla häiritsevät.” ”Minkä ihmeen takia kuvassa on näin paljon tavaraa? Olisi kannattanut keskittyä pahkaan ja kuvata se lähempää. Aivan kohteen takana on jokin tönkyrä. Onko se kanto vai kivi? Tuollaista ei saa laittaa pääkohteen taakse. Lisäksi tausta on epäterävä. Kuvassa ei ole metsän tuntua, koska pääpuun ja taustalla olevien puiden väli on liian pitkä. Olisin kuvannut pahkan läheltä ja pystykuvana, joka korostaisi kasvamisen voimaa.” ”Kuva olisi pitänyt ottaa hieman vasemmalta ja rajata oikealta koivut pois. Katse ohjautuisi veteen ja ränniin ja tulisi kolmiulotteisuutta.” ”Laajakulma aiheuttaa sen, että puut kaatuvat poispäin. Tällaisen kuvan voi ottaa kauempaa ja suoristaa puut tietokoneohjelmalla.” ”Jos kuvan reunan puu on tällä tavalla halki tai poikki, sellainen pitäisi olla toisellakin puolella. Saisi syvyysvaikutelman. Nyt oikean reunan puu häiritsee samoin kuin vasemman alanurkan muusi. Se alkaa kiinnostaa enemmän kuin itse metsä, ja katsoja miettii, löytyykö sitä lisää. Kohta ei näytä terävältä, vaikka on sitä.” Ko ut us E H 6m 3 M et sä ku ps a Pä de
18 METSÄLEHTI 2 2 • METSÄNOMISTAJA hanna lehto-isokoski, teksti Pekka siPola, kuvat T ummanruskeassa kaarnanpalassa kulkee käytävä, josta erkanee useita sivukäytäviä seittimäiseksi kuvioksi. Itse kuusessa sinnittelee vielä vihreä latvus, mutta runko on jo epätoivoisen laikukas: kirjanpainaja on tehnyt huolellista työtä, tapansa mukaan. Puun lähettyvillä törröttää jokunen kanto. ”Olen siivonnut tuholaisen valtaamia puita sitä mukaa kuin niitä löytyy”, kertoo vanhan kuusikon omistaja Hannu Ruokola. Ruokolan metsä sijaitsee Elimäellä Kymenlaaksossa, joka kuuluu Suomen pahimpiin kirjanpainajatuhoalueisiin. Elimäen metsistä miltei 80 prosenttia on kuusikoita, joissa kuivat ja kuumat kesät 2010 ja 2011 suosivat kaarnakuoriaisiin kuuluvaa kirjanpainajaa. Niitä syntyi kaksi sukupolvea samalla kuin puiden vastustuskyky heikkeni. Yhtälö oli selvä. Kaksi vuotta sitten esimerkiksi erään paikkakuntalaisen metsään tehtiin yhdeksän hehtaarin aukko, josta tuli 420 mottia pystykuivaa kuusta. Seuraavana vuonna saman omistajan metsästä kuskattiin 300 mottia kirjanpainajan pilaamaa puuta. Hannu Ruokola on onneksi päässyt vähällä, sillä metsästä on löytynyt vain muutaman saastuneen puun ryhmiä. Varmuuden vuoksi hän hakkasi parin hehtaarin aukon naapurin Turku Elimäki Elämää vanhan kuusikon kanssa Elimäkeläisen Hannu ruokolan metsä on säästynyt pahoilta kirjanpainaja tuhoilta, vaikka hyönteinen on Kymenlaaksossa varsinainen riesa. rajalle, koska kirjanpainaja oli ehtinyt naapurin puihin. Kuuset olivat jo päätehakkuuikäisiä ja matkasivat Kouvolan Sahalle. ”Jostakin syystä olen säästynyt pahimmilta tuhoilta. En tiedä miksi.” Kirjanpainajan runtelemat puut Ruokola käyttää itse, koska sahat eivät niitä huoli. ”Ihan hyvää lautaa saa omaan käyttöön, vaikka ladon seinän korjaamiseen.” Männikkö omista siemenistä Ruokolan 50 hehtaarin metsä kuuluu perheen maatilaan, jossa on lisäksi peltoa toinen mokoma. Noin kolmen vuoden välein isäntä tekee puukaupat. ”Kun hinta on hyvä, myyn. Kun se on huono, odottelen.” Hakkuukypsää kuusikkoa on parikymmentä hehtaaria. Jotkut puista ovat yli satavuotiaita, aikoinaan harsintahakkuista jäljelle jääneitä. Ruokola ei silti halua kaataa kaikkea kerralla, ellei kirjanpainaja pakota. ”Tulisi riivatusti uutta taimikkoa hoidettavaksi, mitä en toivo. Met”käyn säännöllisesti metsässä katsomassa, löytyykö tuulenkaatoja tai kirjanpainajan tuhoamia puita”, hannu Ruokola kertoo. kirjanpainaja on kaivanut merkkinsä kaarnaan.
19 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 N yt eletyn kaltaisina märkinä syksyinä on taas kerran havaittu, ettei huonosti kantaville teille soran tai murskeen ajo ole kaikilla paikoilla kustannustehokas ratkaisu. Jos perusasiat eivät ole kunnossa metsätiellä, sorakuorman tuoma apu on lyhytaikainen, ja kallis. Väitteen ymmärtämiseksi voidaan miettiä, millainen kantavuus on esimerkiksi hiesusavella. Kuivana se voi olla kelvollinen pohja, mutta märkänä se ei kestä kummoista ajoneuvon painoa. Jos hiesusaveen laitetaan harvakseltaan muutamia murskeen palasia, kantavuus ei muutu miksikään. Mursketta lisättäessä kantavuus ei alussa juuri parane. Ennen kuin kantavuus alkaa merkittävästi korjaantua, hiesusaven ja murskeen seos saa olla aika lailla murskevoittoinen. Itse asiassa myös hyvin murskevaltaista seosta rasittaa märissä olosuhteissa se, jos märän hiesusaven liukastusaine estää murskepalasten välisen kitkan kehittymisen täysimittaiseksi. Vasta silloin, kun murskepalaset kohdistavat kuormitettaessa voiman toisiin murskepalasiin, saaLisää suodatinkankaita metsäteille MATTI kÄRkkÄINEN PALSTALLA Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. vutetaan maksimaalinen kantavuus. Hiekkatien parantaminen murskeella toimii huonosti pidemmän päälle, jos murskepalaset hautautuvat hiekan sekaan saamatta otetta toisistaan. Myllättyyn turpeeseen soran tai murskeen ajaminen muka kantavuutta parantamaan on silkkaa rahan haaskausta. Jos metsätie on päässyt huonoon kuntoon, kannattaa miettiä pysyvämpiä ratkaisuja. Yksi perussääntö on, ettei kantavuutensa menettäneeseen pohjaan kannata ajaa määrättömästi parempaa materiaalia, jos kerrosten sekoittumista ei estetä. Uuden tien rakentamisessa tämä kyllä osataan. Vanhoina aikoina esimerkiksi soilla käytettiin latvuksista ja oksista tehtyä näretelaa kerroksena, joka esti sen pinnalle ajetun parempikantoisen maan sekoittumisen kaiken nielevään turpeeseen. Nykyaikaisessa teiden kunnostuksessa suodatinkangas ajaa saman asian. Huonosti kantavan kerroksen päälle sijoitetaan suodatinkangas, jonka päälle ajetaan sora tai murske varsinaiseksi pintakerrokseksi. Märän syksyn opetus on, että suhteellisen halpaa suodatinkangasta kannattaa käyttää aina, kun hyvän kantavuuden aineksen sekoittuminen huonommin kantavaan on mahdollista. Jos ja kun märät syksyt yleistyvät, suodatinkankaita on ryhdyttävä käyttämään oloissa, joissa aiemmin arvioitiin selvittävän ilman niitä. Tieojat kuntoon Mutta perusasioiden on oltava aina kunnossa, jos halutaan ajaa puutavaraa metsäteillä muulloinkin kuin roudan aikana. Tien runko on saatava kuivaksi silloin, kun se on säiden puolesta mahdollista. Huonokin tiemateriaali kantaa kuivana jotenkuten, mutta märkänä vain hyvät kitkamaalajit. Ojat on aika ajoin puhdistettava kaivinkoneella niin, ettei vesi seiso niissä. Vähäisilläkin maaston sivukaltevuuksilla on tarkkailtava yläpuolista ojaa, että se pystyy keräämään maaperästä tihkuvan veden ja johtamaan pois. Erityisesti hiesumailla ojat voivat liettyä mataliksi jo muutaman sateisen kesän aikana. Tänä kesänä se on taas kerran huomattu. Pistemäiseen liettymiseen riittää ylärinteen puolella olevan metsänviljelykuvion ojitusmätästys ilman kunnollisen selkeytysaltaan tekemistä. Tiekuntien kevättalven vuosikokouksissa voi olla hyvä hetki aloittaa keskustelu loputtoman soranajon järkevyydestä tien peruskunnostukseen verrattuna. Syksyn sateissa otetut valokuvat voivat sopivasti palauttaa mieleen tosiasiat. nykyaikaisessa tienteossa suodatinkankaita käytetään säännöllisesti. kuvan tapauksessa suodatinkankaalla varustettu tienpätkä alkaa rumpuputken osoittamalta kohdalta turvemaan rajaa seuraten. Ruokolan varastomökin hirret ovat toistasataa vuotta vanhoja. alun perin rakennus oli sauna. Piha-aitan kuistia koristaa kiehtova puunjuurakko. sätaloudellisesti olisi toki ollut järkevää uudistaa aikaisemmin. Täällä voisi humista nyt nuori metsä.” Loput noin 30 hehtaaria on eriikäistä nuorta metsää ja taimikkoa. Sekä kuusta, mäntyä että koivua on istutettu. Yhdellä kulmalla kasvaa parikymmenvuotiaita lehtikuusia mäntyjen joukossa. Jompiakumpia pitää kohta harventaa. Mäntyä Ruokola on myös kylvänyt reilun hehtaarin alalle. Kävyt hän keräsi oman metsän hakkuutähteistä. Seuraavana keväänä ilmojen lämmettyä hän laittoi pulloon siemenet, joista oli hieronut lenninsiivet pois, ja kylvi ne korkkiin tekemästään reiäs tä. Paikassa kasvaa hyvä, kymmenvuotias taimikko. ”Se on aika tiheä, niin että hirvilläkin on varaa ronkkia. Toiseen kohtaan jouduin istuttamaan männyt kahteen kertaan, kun hirvet söivät niitä aina vain”, isäntä puhelee. Metsänhoidon uudet tuulet kuten jatkuva kasvatus eivät Ruokolaa innosta. ”Vanhat kuusikot on paras pistää kerralla aukoksi ja istuttaa. En ole muutenkaan ensimmäisenä kokeilemassa sellaista, mikä ei ole varmaa.” Metsätyö palkitsee heti Ruokolan metsään kulkee 1980-luvulla rakennettu tie. Se alittaa kaksi Loviisan ydinvoimalasta tulevaa voimalinjaa, joiden rakentamiseen hupeni viisi hehtaaria metsänpohjaa. Autolla kodin ja palstan välisen matkan hurauttaa muutamassa minuutissa. Pihapiiristä löytyvät tilan rakennukset, joista karja lähti parikymmentä vuotta sitten, ja moderni tasakattoinen asuintalo. Itse tila on kuulunut Ruokolan suvulle 101 vuotta. Alun perin se oli osa Wrede-suvun Moision kartanon maita, mutta kun kartano teki vararikon, Hannun isovanhemmat ostivat paikan. Nyt hänellä ja Raija-vaimolla on kaksi aikuista tytärtä, jotka elävät omillaan. ”Mielelläni näkisin, että lapset ja aikanaan lapsenlapset pitäisivät paikan. Vaikka myisivät metsästä puut, jättäisivät maapohjan haltuunsa”, Ruokola toivoo. Raivaussahan kanssa tyttäret eivät metsään lähde, mutta isäntä lähtee. Hyvällä ilmalla metsätyö on mukavaa, ja jäljen näkee välittömästi. Ruokola siivoaa itse tuulenkaadot ja lumen katkomat puut, harrastaa pystykarsintaa ja joskus myös harventaa. Hankintahakkuisiin hän ei ryhdy. ”Työstä ei makseta. Hinta on lähes sama riippumatta siitä, myykö pystyyn vai tienvarteen.” Puukaupat kilpailuttaa metsänhoitoyhdistys. Ruokola arvioi, että neljännes tilan tuotoista lähtee metsästä ja kolme neljäsosaa rukiin, ohran ja vehnän viljelystä. Ruokolan henkilökohtainen rahaliikenne kääntyi viime talvisen 63-vuotispäivän jälkeen mukavaan suuntaan. Tilille tulee joka kuukausi eläke sen sijaan, että sieltä lähtisi myel-maksu. ”Mikään muu ei sitten muuttunutkaan. Työ jatkuu.” Syksy kuluu hirvijahdissa Syksyisin Ruokola ehtii työn lisäksi myös harrastaa – jäniksen ja hirven metsästystä. Paikallinen metsästysseura on vuokrannut 2?000 hehtaaria metsästysoikeutta, joten lääniä riittää. Ei tarvitse kierrellä pieniä, risaisia saarekkeita. 16 hengen hirviporukan keski-ikä on yli 60 vuotta, kuten niin monen muunkin metsästysseurueen. Jäsenistä yksi on alle 30-vuotias ja pari nelikymppistä. Tämän syksyn jahti jatkuu vielä. Yhden hirvilehmän porukka on saanut, ja vielä olisi luvat kahteen vasaan. ”Olen joskus koettanut laskea, montako hirveä olen kaatanut. Ei niitä ihan kahtakymmentä ole mutta aika lähellä.” juttua varten on haastateltu myös metsäneuvoja Markku saarekasta Mhy kymenlaaksosta. ”Vanhat kuusikot on paras pistää kerralla aukoksi ja istuttaa.”
20 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 rahalla saa hulppeat turvaasusteet. Mikko Riikilä, teksti ja kuvat H usqvarnan Technical Extreme turva-asu maksaa noin 650 euroa. Rahalla saa parasta, mutta kuinka paljon parempi kallis turva-asu on, sitä koetamme tässä pohtia. Kauas on tultu parinkymmenen vuoden takaisista rytkyistä. Puserot olivat enstexiä ja housut paksulti topatut. Asiansa nekin toimittivat – motteja kertyi pinoon, kun ammattimiehet painoivat menemään. Viime vuosina tarjolle on tullut entistä laadukkaampia – ja kalliimpia – turva-asuja. Stihl avasi pelin tyköistuvilla X-Fit-tamineillaan. Nyt Husqvarna nokitti Technical Extreme -mallistollaan. Takin ja housujen perusmateriaalina on joka suuntaan joustava X-stretch-kangas. Asu ei lepata tai roiku, vaan mukailee vartaloa. Polvipussitkin ommeltu valmiiksi muotoon kOkEILTuA kOkEILTuA Eniten joustomateriaalista on hyötyä housuissa. Vanhan ajan turvahousut roikkuivat vettyessään, mikä teki liikkumisesta raskasta. Joustokankaalla ei ole samaa ongelmaa, eikä materiaali myöskään rajoita liikeratoja. Sateen pitäviä Extreme-asut eivät ole, mutta hengittävät tehokkaasti. Kainalon alla olevat vetoketjulliset tuuletusaukot tehostavat takin ilmanvaihtoa. Hihojen kyynärosat ja housun lahkeiden etupuoli ovat lujaa Corduraa, joka ei hevin repeydy ja kestää mekaanista kulutusta. Kiintoisa yksityiskohta ovat hihojen muotoon ommellut kyynärtaipeet ja housujen polviosat – housuissa on siis jo uutena polvipussit. Niillä tavoitellaan käyttömukavuutta, ja vaikea siitä kokeilun perusteella on moitteitakaan keksiä. Hieman epäjohdonmukainen yksityiskohta takissa ja housuissa ovat kosteudelta suojatut vetoketjut. Kun kerran asukaan ei pidä sadetta, on vaikea keksiä, miksi vetskarit on tehty vedenpitäviksi ja samalla nahkeasti liikkuviksi. Kännykälle olisi toivonut vedenpitävää taskua. Lahkeiden suut suojattu lumelta Housut ovat erinomaiset. Ne ovat tukevat ja joustavat. Viiltosuojamateriaali on paketoitu ohueksi kerrokseksi, jota ei kunnolla huomaa. Housuilla voi hyvin lähteä myös raivuulle. Lahkeiden suun etureunassa ovat koukut, jotka kiinnittyvät turvakenkien nauhoihin ja estävät lahkeiden nousemisen. Lisäksi lahkeiden suussa on kiristysremmi, jolla sama asia varmistuu. Kaiken järjen mukaan tiiviit lahkeiden suut pitävät lumen poissa varsikengästä. Turvakenkien nauhatkaan eivät kirpoa auki, kun ne pysyvät lahkeen suojassa. Asu on varustettu lukuisilla heijastinnauhoilla, jotka varmistavat metsurin nähdyksi tulemisen, sikäli kuin joku hämärässä saati pimeällä hommia tekee. Housut ovat armeliaat ei-aivan-niin-atleettisellekin sahurille. Vyötärön mittaa voi näet säätää tarranauhalla, joustovaraa oli yli 10 senttiä. Takki sen sijaan on malliltaan ”slim fit”, suomeksi se tarkoittaa laihalle sopivaa. Auki kirjoitettuna se merkitsee vaikeuksia, jos uuman ympärysmitta on suurempi kuin hartioiden. Husqvarnan pykälää halvemmat Technical-asut ovat malliltaan selvästi väljemmät. Kannattaa siis käydä kaupassa sovittamassa. Kannattaako siis ostaa noin 650 euroa maksavat metsurin housujen uumalla on säätövaraa kymmenkunta senttiä. lahkeiden suulla olevat koukut kiinnittyvät kengän nauhoihin ja estävät lahjetta nousemasta. lisäksi lahkeiden suut kiristetään nauhalla. outlander 650 XT on tasapainoinen voimapesä niin puukuormien vetämiseen kuin maastoajoonkin. hannU jaUhiainen teksti ja kuva Can Amin uusi Outlander 650 -mönkijä on rakennettu tuoreen SST G2 -rungon pohjalle. Uudella rungolla on pyritty parantamaan renkaiden otetta maasta. Tässä on onnistuttu: pito säilyi kaikissa pyörissä hankalassa maastossa ajettaessa, ja peräkärryn peruuttaminenkin onnistui aikaisempaa paremmin. Samalle rungolle on rakennettu myös viime vuonna esitelty tuhatkuutioinen malli. Lisäksi tarjolla on 500-kuutioinen malli. Sen sijaan perusmönkkäri Outlander 400 tehdään yhä vanhalle pohjalle. Vaikka Outlander 650 XT on maastomönkkäri, siinä on valmiina tieliikennevarustus, muun muassa peilit ja vilkut. Kovassa metsäajossa osa näistä saattaa rapista pois. Peileistä on kuitenkin hyötyä esimerkiksi puunajossa. Niiden avulla voi tarkkailla kuorman kulkua, etenkin jos ei viitsi sitoa puukuormaa kiinni kuormainliinalla. Tyhjänä ajettaessa peräkärryjen karikat saattavat tippua Tehoa ja pitoa Can-Am Outlander 650 XT › Moottori Rotax 650 cm3 › Maavara 28 cm › Paino 330 kg › Muuta XTvarustelu (sisältää muun muassa vinssin), uusi SST G2 runko, 3asentoinen ohjaustehostin, Visco Loktasauspyörästö, erillisjousitus, EFI › hinta 11?330 euroa › Rekisteröitynä tieliikenteeseen 14 989 euroa pomppuisessa maastossa, joten niitäkin voi seurata peileistä. Tehokas moottori Tehoa 650-mallissa on hyvinkin riittävästi. Rotaxin koneet ovat kokoonsa nähden voimakkaita, tehoa on yleensä enemmän kuin muiden merkkien isommissa moottoreissa. Metsäkäytössä liiasta tehosta ei aina ole etua. Esimerkiksi tuhatkuutioista Outlanderia on jo vaikea hallita hitaassa ajossa, koska kaasun kanssa pitää olla tarkkana. 650-mallissa tehot pysyvät kuitenkin hallinnassa ja kaasua Pienet mäet eivät tuottaneet outlanderille puunajossa pulmia.
21 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 kOkEILTuA Dolmarin uutuus kevyeen keskisarjaan ei ole varsinainen savottasaha, vaan helposti käynnistyvä ja näppärä työkalu moneen käyttöön. Mikko Riikilä, teksti ja kuva Kuten mallimerkintä PS 35 vihjaa, Dolmarin uutuussahan moottorin sylinteritilavuus on 35 kuutiosenttimetriä. Tehoa löytyy 1,7 kilowattituntia. Muovirunkoinen PS 35 on kokoluokkaansa suhteellisen kevyt. Työkunnossa, tankit täynnä saha painaa reilut 5,5 kiloa. Ilmoitettuun moottoritehoonsa nähden saha on pirteä ja leikkaa puuta vähintään mukiinmenevästi – juuri niin hyvin kuin tämän teholuokan laitteelta voi odottaa. Edellä sanottu ei tee vehkeestä tukkisahaa, mutta pätevän pelin esimerkiksi polttopuusavotoille. Vakiovarusteena sahassa on 14 tuuman laippa ja 3/8-jaollinen, 1,3 millimetrin ketju-uraan menevä hobby-ketju, jota viilataan neljän millin pyöröviilalla. Kapea, matalaprofiilinen ketju leikkaa pehmeästi. Sahan käsiteltävyyttä hakkuutyössä haittaa etuja takakahvan huomattavan lyhyt väli. Se tekee sahasta ”kiikkerän” esimerkiksi karsinnassa. kevennetty käynnistys Amatöörikäyttäjän iloksi Dolmar on kehittänyt moottorin kevytkäynnistystä. Jousiavusteinen käynnistinlaite keventää nykäisyä, joka moottorin käynnistämiseen tarvitaan. Lisäksi sahan virtalaitteessa on MPI (memory power ignition) -järjestelmä. Kun saha sammutetaan virtakatkaisimella, kondensaattoriin varautuu ylimääräistä jännitettä. Tämä helPerussaha sopuhintaan Dolmar Ps 35 sopii esimerkiksi polttopuun tekijän työvälineeksi. Dolmar PS 35 C › sylinteritilavuus 35 cm3 › Moottorin teho 1,7 kW › Paino 4,4 kg (ilman te rälaitetta, tankit tyhjinä) › Polttoainesäiliö 0,4 l › Öljysäiliö 0,29 l › teräketju 3/8 › ketjun uraleveys 1,3 mm › terälaippa 14 tuumaa (35 cm) › Maahantuoja Makita Finland Oy › hinta 269 euroa pottaa seuraavaa käynnistämistä. Lämpimänä sahan saa helposti käyntiin. Moottori starttaa yleensä kerrasta, kun narua vetää ulos noin 20 senttiä. Pienen moitteen voi antaa siitä, ettei virrankatkaisin palaudu itsestään pysäytysasennosta. Tästä seuraa välillä turhaa ähellystä sahaa käynnistettäessä. Dolmar luottaa katalysaattoreihin vastatakseen kiristyviin päästönormeihin. Husqvarnan ja Stihlin suosimaa ilmahuuhtelutekniikkaa merkki ei toistaiseksi ole ottanut käyttöön. Dolmarin kaasuttimen suutinten säätämiseen tarvitaan erikoisavain samaan tapaan kuin esimerkiksi uusissa Husqvarnan sahoissa. Maahantuojan mukaan tämä johtuu amerikkalaisista päästösäädöksistä. Ne kieltävät kaasuttimet, joita voi säätää tavallisilla työkaluilla. Säätöavainten myyminen on kuulemma Yhdysvalloissa kiellettyä. Satunnaisesti sahaavalle Syksyllä kauppoihin tullutta uutuusmallia myydään kampanjahintaan 269 euroa. Se on ehdottomasti sopuhinta. Saha on kiinnostava vaihtoehto satunnaisesti sahaa tarvitsevalle. Kannattaa muistaa, että toisin kuin alle satasen kiinansahoilla, Dolmarilla on uskottava huoltoverkosto. vetimet? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Ymmärtääkseni niin Stihlin X-Fitkuin Husqvaran Technical Extreme -asujen tärkein kohderyhmä ovat metsätöihin harrastuneet varakkaat metsänomistajat. Erityisesti Ruotsissa tällainen joukko on melkoisen laaja. Arvattavasti myös hyvää tiliä tehneet yrittäjämetsurit käyvät tilikauden lopulla sovittelemassa näitä kamppeita sahakaupassa. husqvarnan technical extreme -turva-asu joustaa ja hengittää hyvin. voi käyttää rauhallisin mielin. Tosin äkkinäinen kuski tämänkin hyökkyyttää lähimpään puunkylkeen reippaalla kaasuttelulla. Voimansiirto ja kaasu toimivat hyvin metsäajossa. Puukuormat ajettiin metsästä maantienvarteen tilustietä pitkin. Kuorman sai liikkeelle rauhallisesti pienellä kaasulla, ja sen saattoi ajaa perille asti pienemmällä vaihteella. Pienet metsässä olleet mäet eivät tuottaneet ongelmia. Vauhdin saattoi pitää kivikkoisessa rinteessä hiljaisena, jolloin renkaiden pito säilyi hyvänä. Renkaat tarpeen mukaan Koeajossa olleessa 650-mallissa oli perusrenkaat. Märkä suo oli kuitenkin haasteellinen ajettava. Jos omalla palstalla on suoH an nu Ja uh ia in en osuuksia tai mönkijää käytetään esimerkiksi kaadettujen hirvien hakuun, kannattaa pohtia rengasvaihtoehtoja. Leveällä renkaalla saadaan parempi pito ja mönkijän tehot paremmin käyttöön. Outlanderissa on kolmiasentoinen ohjaustehostin. Esimerkiksi tiellä ajettaessa tehoja voidaan vähentää ja vastaavasti hankalassa maastossa lisätä. Ohjaustehostin on mönkijöissä nykyisin jo lähes vakiovaruste, siitä on hyötyä etenkin raskaassa metsäajossa. Outlanderin pohja oli suojattu hyvin suojamuovilla. Suoja on tarpeen, jos joudutaan ajamaan korkeiden kivien ja kantojen yli. 650-mallin maavara on 28 senttiä. Outlanderissa on mukavan kokoinen varustetila istuimen alla. Sinne mahtuu vedeltä suojaan varavaatetusta, eväitä tai muuta vastaavaa. Luukku aukeaa takaapäin. Peräkoukku on irrotettavan tukivarren päässä mutterilla kiinni. Tukivarren sokka on uusittu ja näyttää nyt kestävältä. Mutterin kiinnipysymistä on syytä tarkkailla, etenkin jos perässä on kuormainperäkärry. Edessä ja takana on muoviset tavaratelineet. Niihin on saatavilla pikakiinnityselementtejä, joilla telineeseen voidaan kiinnittää vaikkapa varustelaatikko tai moottorisaha. Mallimerkki XT kertoo lisävarustuksesta. Vakiona on muun muassa vinssi, vahvemmat puskurit sekä käsisuojat. ”Taustapeileistä on apua myös metsäajossa.”
22 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 aRi koMUlainen teksti ja kuvat K akkosharvennuksen ristiriita on, että harventaa pitäisi mutta ei oikein raaskisi, koska poistettavat puut eivät vielä täytä tukkipuun mittoja. Sellupinoonkaan niitä ei viitsisi pätkiä, eivätkä kaikki metsäfirmat osta pikkutukkia. Tai jos ostavat, laatuja mittavaatimukset ovat sen verran tiukat, että kelpo puuta päätyisi myös sellupuiden kasaan. Pelastuksen pulmaan tuo parruaihio, jonka laatuvaatimukset soveltuvat ihanteellisesti täydentämään harvennusleimikoiden puutavaravalikoimaa. Kiuruveden Jokelassa sijaitsevan metsätalousyhtymämme syksyn savotta sisälsi sekä ensiettä kakkosharvennusta. Niinpä teimme hyvissä ajoin kesällä sadan kiinnon parrukaupan Haapajärvellä toimivan Haapajärven sahan kanssa. Saha oli vuonna 2010 laajentanut ostopiiriään Pohjanmaan suunnalta takaisin Ylä-Savoon. Muistan pikkupoikana isäni tehneen parrukauppaa Sahojen puu -nimisen firman kanssa. Se on muutaman omistajavaihdosten jälkeen nimetty Haapajärven sahaksi eli HASAksi. Parrua kaksikin kolmasosaa Kuitupuusta on tänä syksynä maksettu hankintahakkaajalle vajaa kolmekymppiä kiintokuutiolta. Parruaihiosta saa jo 37 euroa. Lyhin parruaihio on pituudeltaan 310 senttimetriä (kuusen apumitta 280 senttiä) ja minimilatvaläpimitaltaan kahdeksan senttiä. Näin kuitupinoon ei jää paljonkaan täytettä, jos poistettavat puut vain muilta ominaisuuksiltaan täyttävät parrun laatuvaatimukset. Kiuruvedeltä, Pielavedeltä ja Vuolijoelta puuta ostava hankintaesimies Mika Luttinen kertoo, että parrusaanto voi hyvästä kakkosharvennusmetsästä olla jopa 70 prosenttia hakatusta puumäärästä, joka muutoin menisi kokonaan sellupinoon. 310 sentin (280) pituuden lisäksi parruaihioiden mitat ovat 410, 430, 460, 510 ja 610 senttimetriä. Tosin kahta pisintä laatua ei hankintamiehiltä yleensä osteta niiden hakkuun vaikeuden vuoksi. ”Parruaihioiksi ostetaan mäntyä ja kuusta. Näin metsänomistajan tilipussiin karttuu aika paljon enemmän euroja kuin pelkästä kuitukaupasta. Puuta on ostoalueellani ollut kiitettävästi tarjolla, ostomäärä on täällä vuositasolla noin 70?000 kiintoa”, Luttinen kertoo. Sahat soimaan Hankintahakkaajalle – kuten motomiehellekin – parruaihioiden pituudet antavat pelivaraa apteerata rungosta parruosuus tarkasti talteen. Koska laatuvaatimus ei ole yhtä kireä kuin pikkutukilla, parruaihioiden kourakasoja alkaa karttua ajouran varteen kiitettävää tahtia varsinkin kakkosharvennusalueelta. Ensiharvennuskuvioilta poisLisää euroja harvennuksilta Parrusavotta pelastaa hyvää puuta pois sellupuukasasta, ja tilipussi karttuu selvästi kuitukauppaa enemmän. järeän 410-senttisen parruaihion kasaus kourakasoihin ajouran varteen hipoo käsipelissä käsiteltävyyden rajoja.
23 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 tiia PUUkila Yleisradion silloisen johtajan Arne Wessbergin uutinen Metsäradion lakkauttamisesta järkytti kansan. Pian sotien jälkeen syntynyt radio-ohjelma oli tarjonnut tietoa ja viihdettä niin savottakämppäläisille kuin 2000-luvun metsänomistajillekin. Nyt se uhkasi jäädä Ylen radioremontin jalkoihin. Radio Suomen toiseksi suosituimman ohjelman oli määrä hiljentyä loppiaisena 2003. Samalla moni muu kanava sai kyytiä, kun Yle uudisti ohjelmatarjontaansa. Kuunnellun ohjelman lopettamispäätöstä oli vaikea ymmärtää. Miksi Metsäradiosta luovutaan, tenttasi Metsälehti ohjelman tuottajalta Raino Hurmeelta. ”Radio Suomen tarjontaa halutaan suunnata nuoremmille aikuisille, mutta Metsäradio on tyypillisesti iäkkäämmän ikäryhmän ohjelma”, kuului vastaus. Kuuntelijoita hirvitti. He pelkäsivät asiaohjelmien viihteellistämistä. Yle taas säikähti alle nelikymppisten kuuntelijoiden siirtymistä kilpailevien kaupallisten kanavien taajuuksille. Tuhannet hartaat kuuntelijat eivät kuitenkaan halunneet vähin äänin luopua Metsäradiosta. Uutinen lakkauttamisesta poiki satoja soittoja toimittajille, kymmeniä vaadekirjeitä, lukemattomia sähköpostiviestejä, kaksi eduskuntakyselyä ja kiivasta kirjoittelua lehtien palstoilla. Myös Metsälehti ilmaisi painavan mielipiteensä kanavan puolesta. ”YLE on hylkäämässä yli 300?000 valmiin asiakkaansa, radiokuuntelijan lempiohjelman. Millään muulla radiokanavalla tulisi edes mieleen tehdä jotain tällaista” , marraskuisessa pääkirjoituksessa päiviteltiin. Taistelu ohjelman puolesta palkittiin. Vuodesta 1946 ohjelmaa lähettänyt Metsäradio sai jatkaa. Se täyttää neljän vuoden kuluttua seitsemänkymmentä vuotta – ellei Yle toisin päätä. sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Säästäkää Metsäradio! uutInen vuonna 2002 Lisää euroja harvennuksilta Mittaamon esimies olli leppänen esittelee haapajärven parruveistämölle tutustumaan tulleille kiuruveden motomiehille ja hankintahakkaajille parruaihioita ja niiden tärkeitä laatuominaisuuksia. Vasemmalta hasan kiuruveden hankintaesimies Mika luttinen, motomiehet ari nykänen, tuomo Mykkänen, keijo kärkkäinen, hankintahakkaaja anssi komulainen, ja motomiehet eero Remes, timo niiranen, antti autio, anssi nousiainen ja santtu kärkkäinen. demmän parruaihion. Latvuksesta saadaan enää harvoin kuitupölkkyä, siitä pitää parrun pieni latvaläpimitta huolen. Hankintamiehelle 410-senttinen järeä tyviparru hipoo jo käsiteltävyyden rajoja – varsinkin kun aihiot pitää saada ajouran varteen kourakasoihin, koska ne voidaan soisen maapohjan vuoksi ajaa vasta talvella maan riittävästi routaannuttua. Parruveistämöllä Hankintaesimies Luttinen järjesti Kiuruvedellä toimiville ja parrua HASAlle hakkaaville motomiehille ja parille hankintahakkaajalle tutustumiskäynnin yhtiön parruveistämölle. Jo menomatkalla pistävät silmään alueen suometsien laadukkaasti suoritetut harvennushakkuut. Arvata saattaa, että näistä Pohjanmaan portin laakeista metsistä on otettu parruaihio poikineen parruveistämöön. Jokaisen tukkija parrupuuta hakkaavan kannattaisi tehdä vierailu omalle sahalle. Se selventää kummasti laatuvaatimuksia. Parruveistämöllä Kiuruveden miehiä on vastassa mittaamon esimies Olli Leppänen. Hän vastaa siitä, että sahattava pölkyt täyttävät laatuvaatimukset. ”Tärkeimmät syyt siihen, että parruaihiosta tulee raakki, ovat mutkat, monivääryydet ja korot. Periaatteessa lenkous on tarkempaa kuin tukilla, mutta jos latvakartio osuu tyvilieriön sisälle, se voidaan sahata. Meille on erittäin tärkeää, että kaikki parruaihioksi kelpaavat tulevat meille sahattavaksi eivätkä päädy sellupinoon”, tiivistää Leppänen parrun laatuvaatimukset. Parruveistämällä on niin sanottu muuttuva-asetuksinen sahauslinja, jossa laserit ja kamerat haistelevat aihiosta yksilöllisesti sen, mitä laatua mistäkin voidaan tehdä. Parru ja vajaakanttinen sahatavara parantavat pienimmillä aihioilla huomattavasti puusta saatavaa saantoa. ”Linjan läpi kulkee vuorokaudessa noin 16?000 pölkkyä. Ihmeen hyvin on puuta sahalle riittänyt, vaikka korjuuolosuhteet ovat olleet erittäin vaikeat ”, Leppänen kertoo. hyvin teroitettu ketju leikkaa hetkessä parruaihion irti muusta rungosta. Metsurinmitalla suoritettu tarkistusmittaus kertoo, että tämän parrun latvaläpimitta riittää reilusti parruaihioksi. Pienin latvaläpimitta parrulla on kahdeksan senttiä. tetaan pääasiassa laadultaan huonoimmat puut. Niiltäkin saadaan parrua. Kiuruveden pohjoispitäjän turvepohjaisilla kuvioilla tyvilenkous on tavallisin runkoja vaivaava vika. Lenkoutta voi vähentää ratkaisevasti sahaamalla tyvestä sopivan pituinen lumppi pois ja tekemällä tyvestä lyhyen parrun. Jos rungossa riittää järeyttä, seuraavasta suoremmasta rungonosasta voi jo sahata pi”Jokaisen tukkitai parrupuuta hakkaavan kannattaisi vierailla omalla sahalla.” olli leppänen esittelee kiuruveden motomiehille parruaihioista sahattua kakkoslaadun kakkosnelosta.
24 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 LuONNOSTA jeRe Malinen, teksti ja kuvat M istä on hieno hirvijahtipäivä tehty? Totta kai kunnon eväistä ja hyvästä seurasta. Vanha totuus tunnetaan Vaalijalan kuntayhtymän Hongiston ohjatun asumisen yksikössä. Varkau den Latukadulla on käynyt vilske, kun palveluasuntojen väki on valmistautunut tulevaan ulkoilupäivään. Miehet ovat leiponeet pullia. Sen näkee jo lopputuloksesta: klassinen pohjoismainen muotoilu on yksinkertaisen kaunista. Naisten kontolle on sälytetty suolapala. Sämpylät ja ruissiivut on kääritty kauniisti kelmuun, kuten rehellisten retkieväiden kuuluukin olla. Yöllä unta on joutunut odottamaan. Herääminen hirvenmetsästäjänä on uusi kokemus. Niinpä tusinan punapukuisen joukko parveilee jo aamutuimaan ”klubilla” ohjaa jien saapuessa paikalle. ”Tätä on odotettu koko syksy. Ulkoilupäivän teema on asukkaidemme itsensä valitsema. Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta silti vain muutama kieltäytyi”, myöntää vastaava ohjaaja Merja Rahikainen tyytyväisenä. Vaikka ajoittain lähteminen turvallisesta Hongistosta ottaakin koville, ei marraskuisena perjantaiaamuna asukkaita tarvitse kahta kertaa kehottaa nousemaan autoihin. Toivottuja arvovieraita Matka Jäppilään kestää puoli tuntia. Ikkunasta katsellaan usvan seasta avautuvaa maisemaa. Monella matkustajalla on tarina kerrottavana. Eräs takapenkkiläisistä muistelee kesällä samoille seuduille tekemiään pyöräretkiä. Lenkeille tuli monesti mittaa 90 kilometriä ja syke kävi kovimmillaan lähes 200 lyönnissä. Urheilumieheksi tunnustautuva kolmekymppinen epäilee, että tuleva hirvenmetsästyspäivä tuskin ottaa yhtä lujille. ”En tosin ottanut sykemittaria mukaan.” Toivottuja jahtivieraita odottaa perillä 15 hirvenmetsästäjän ryhdikäs joukko. Pohjois-Jäppilän Metsästysseuralle ja Niinisen seudun Metsästäjille vieraiden hyvänä pitäminen on tuttua puuhaa. Heidän hoteissaan alkoi aikoinaan Akkainjahtikin. Seurojen yhteinen hirvipomo Tarmo Markkanen ottaa jokaisen vieraan vastaan lämpimin tervehdyksin ja kättelyin. Jos jännitystä oli, se on saman tien poissa. Pitkiä puheita ei tarvita, kaikilla on kiire hirvijahtiin. Työnjako on mietitty etukäteen. Hongistolaiset Viimeisen päälle hirvipäivä Suomalainen luonto yhdistää kaikkia kansalaisia. Hongistolaiset halusivat hirvimetsälle. ohjaajineen ja paikallisine oppaineen muodostavat ajoketjun. Hirviporukan vastuulle jää saaliin kaataminen. Muutama matkalainen jää majamieheksi valmistelemaan tarjoilua. ”Huolto pelaa varmasti”, Antti Raak lupaa jämäkästi ja alkaa tehdä tulta piisiin. ”kiitos kivistä ja kannoista!” ”Joko saa huutaa?” Tero Honkanen kysyy malttamattomana. Lupa tulee, melu alkaa. Lisäpotkua antaa puinen kalistin, jonka kolke karkottaa lehmänhermoisimmankin hirvilehmän. Ajoketju etenee tasaisena muodostelmana kuin ruotuväki. Linja pysyy suorana ja välimatkat tasaisina. Kiirettä ei ole. Tahti ja maasto on katsottu kaikille sopivaksi. Metsästyksen lomassa luetaan luontoa. Löytyy pakkasen runtelemia kantarelleja, naavasta suunnitellaan joulukoristeita eikä hirven kaluama männyntaimikaan jää huomaamatta. Ajon päätyttyä Kari Hiltunen kertoo löytäneensä entisen hirven jäljet. Sellainen vaatii jo taitoa, sillä ensimmäisestä vedosta ei saalista tullut. ”Vieläkö metsästetään?” hirvipomo kysyy uutterilta ajomiehiltä. Kukaan ei halua metsästä pois. Välikahvien kanssa jahtia kestää iltapäivän orastavaan hämärään asti. Päivän päätteeksi paistetaan majalla makkaraa yhdessä isäntien kanssa. Välillä vetäistään säkeistö ”Nuotiopiiriä”. Ketään ei harmita, että hirvi jäi kaatamatta. Silti jokainen pääsee maistille. Metsästäjät antavat viemisiksi purkitettua hirveä. Kiitospuheessa Tero tiivistää tunnelman vilpittömällä tarkkuudella. ”Kiitos kun saimme kulkea kivien ja kantojen yli yhdessä hirvenmetsästäjien kanssa.” Elämänpolun ”kivien” ja ”kantojen” voittamisessa hongistolaiset ovat maailman parhaita. Samaa mieltä ovat jahti-isännät. ”Me taisimme oppia tänään paljon enemmän elämästä kuin arvovieraamme hirvestyksestä.” kari hiltunen löysi maastosta ”entisen hirven” jäljet. tero honkanen antoi hirville kyytiä heinittyneestä taimikosta. Pohjois-jäppilän Metsästysseura ja niiniselän seudun metsästäjät järjestivät varkautelaisen palveluasunnon asukkaille ikimuistoisen hirvenmetsästyspäivän. ”Jahtia kestää iltapäivän orastavaan hämärään saakka.”
PILKKEITÄ 25 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 LukIJALTA kIRJAT Martti Hahtola: Erämiehen luon to. Metsäkustannus 2012. 192 si vua. Hinta 34 euroa. Martti Hahtolan teos Erämiehen luonto avaa mielenkiintoisen näkökulman metsästäjän, luontoharrastajan ja jopa luonnonsuojelijan yhteiseen aatemaailmaan. Erämiehen minäkuvaan voi, ja on myös toivottavaa, liittää yhteisiä näkemyksiä riistanhoitajan, luontotarkkailijan, tutkijan ja vaikkapa luontovalokuvaajan ajatuksista. Liian usein erämies nähdään pelkkänä metsästäjänä, näin ainakin metsästämättömän suuren yleisön silmin. Biologina ja ornitologina Hahtolan metsästysharrastusta on joskus ihmeteltykin. Hänelle itselleen on päivän selvää, että hyvinä riistavuosina metsästä voidaan mielihyvin ottaa riistapaisti. Yhtälailla metsä tarjoaa myös marjoja ja sieniä. Tietokirja Erämiehen luonto etenee perinteisesti ja tavanomaisesti vuoden kierron mukaan. Vuodenaikajaksot pitävät sisällään hyvin monimuotoisia lyhyitä tekstejä, joihin on sijoitettu runsaasti kuvia. Talvija syksyjaksoissa esitellään monia jahtimuotoja. Jänistulilla ja ilvesjahdin välillä käydään sorsien iltalennolla ja hirvipassissa. Näätäkin saa luovuttaa turkkinsa erämiehelle. Kirjan parasta antia ovat selkeät ja helppolukuiset tekstit sekä runsas tietomäärä. Näin sopiikin odottaa, onhan Martti Hahtola biologian ja maantiedon lehtori, joka jakaa tietoa luonnosta oppilailleen Mikkelissä. Tiesitkö esimerkiksi, että 60 prosenttia Euroopan telkkäkanErämies on myös luonnonystävä Harvassa lienevät ne Metsäpäivien avajaistilaisuuden osanottajat, jotka eivät olisi yhtyneet ylistykseen Björn Wahlroosin puheenvuorosta. Loistava estraditaiteilija osasi ottaa yleisönsä, ja hänellä oli myös sanomaa. Hänen analyysinsä metsäteollisuuden nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä oli vastaansanomaton; samoin se, miten tähän oli jouduttu. Valtiovallan ohella teollisuuskin sai ansaitsemansa läksytyksen toimistaan tai pikemminkin toimimattomuudestaan, ei tosin riittävää. Eniten odotettiin Wahlroosin lääkkeitä tilanteen korjaamiseksi. Siinä petyttiin. Valtion suuntaan osoitetut korjaustoimet jäävät pelkäksi toiveajatteluksi ainakin niin kauan kuin nykyinen hallituskoalitio jatkaa. Metsäteollisuudesta itsestään ei ole suurten muutosten tekijöiksi, kuten Wahlrooskin totesi, vaikka yritystä onkin moneen pieneen. Metsäsektorille hän tarjosi kahta keinoa, joista varainsiirtoveron määräaikainen poistaminen metsiä koskevista omistusjärjestelyistä lienee lähinnä kosmeettinen. Wahlroosin päälääke, palaaminen pinta-alapohjaiseen metsäverojärjestelmään, on mielenkiintoinen mutta tehoton. On totta, että oli virhe muuttaa toimivaa, joskin hieman työlästä järjestelmää. Siihen ei kuitenkaan ole paluuta. Metsänomistajakunnan muutos ja vaurastuminen on aikaan saanut sen, että harva metsänomistaja ryhtyisi hakkuisiin vähäisen pinta-alaveron maksupakon innostamana. Vuotuinen metsävero maksettaisiin yhtä kiltisti kuin muukin kiinteistövero. Toinen, ja vielä merkittävämpi este paluulle ”1970-luvulle” on se, ettei sille ole enää tarvetta: yksityismetsien puuntarjonnasta tuskin tulee isompaa ongelmaa vastaisuudessa. Tätä nykyä teollisuus tarvitsee vuodessa noin puolet siitä puusta, jonka metsämme kasvavat. Ja kuten Wahlroos viestitti, tulevina aikoina vieläkin vähemmän. Puuta siis meillä riittää, ellei valtio sitten jatka ja lisää tyhmää puun polton tukemistaan. Onhan meillä vielä kosolti aktiivisia metsänomistajia, joiden puunmyyntialttiuden voisi kuvitella pitävän metsäteollisuuttamme käynnissä nykyisenkin myyntiverojärjestelmän puitteissa. Onhan se niin lievä jo sellaisenaan, saatika sitten kaikkine vähennysmahdollisuuksineen. Sehän suorastaan kannustaa myymään puuta. Siihen teollisuuden kiusaan, että puuraaka-aine on Suomessa melkoisen kallista, ei Wahlroosillakaan ollut lääkettä. esko Pakkanen metsänhoitaja Wahlroosin lääkkeet eivät pure Kangaskorte on metsän omalaatuisimpia ja omintakeisimpia lajeja; siitä jos mistä voi sanoa, että tunnistamisen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Nivelikäs, harmaanvihreä ja tikkumainen verso törröttää kesät talvet samannäköisenä kankaan reunassa, eikä kasvista heti tiedä, onko se elävä vai kuollut. Kesällä kasvavat nuoret versot ovat hiukan eloisamman vihreitä. Useat versoista ovat katkenneet, mutta joidenHiomatarpeet metsästä SEPPO VuOkkO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. kin versojen päässä on tähkämäinen itiöpesäkkeistö. Nykyihmiselle kangaskorte näyttää merkityksettömältä erikoisuudelta, mutta aikaisemmin se oli niin tärkeä, että paikat nimettiin sen mukaan: huosiaissuot, -niemet ja -kankaat ovat kangaskortteen kasvupaikkoja. Kangaskortteen määrittelyssä piinkova on juuri oikea ilmaisu. Kortteissa on kiteinä piidioksidia, samaa ainetta kuin kallioiden kvartsi, ja kangaskortteessa sitä on vielä enemmän kuin muissa kortteissa. Siksi kangaskortetta on käytetty hiomiseen ja kattiloiden puhdistamiseen ennen santapaperia ja teräsvillaa. Kasvi ei tarvitse moista ainetta versonsa pystyssä pitämiseen, vaan kasvinsyöjien torjuntaan: minkään eläimen hampaisto ei kestäisi jatkuvaa kortteiden pureskelua. Kangaskortteen kasvupaikat ovat karun näköisiä mäntykankaita, mutta ei kangaskorte joka männikössä kasva. Se menestyy vain paikoilla, joilla liikkuva pohjavesi on niin lähellä maan pintaa, että korte pystyy kasvattamaan laajan maavarsistonsa pohjaveden tuntumaan. Kankaalta päin tultaessa se onkin usein ensimmäinen merkki reunan lähteisyydestä. kangaskortteen piinkova verso on yksinkertainen putki, jossa lehdet ovat surkastuneet vähäisiksi suomuiksi. nasta pesii Suomen alueella tai että kuovinaaras jättää heti muninnan jälkeen yksinhuoltajuuden koiraalle ja lähtee itse jo ennen juhannusta etelänmatkalle? Pikkulintujen ruokintapaikalta otetuista kuvista voi selkeästi opetella tunnistamaan esimerkiksi käpyja harmaatikan eri sukupuolten värituntomerkit. kuvatulva Otsikoidut tekstit on taitettu kuvien kanssa tavallisimmin yhdestä kolmeen aukeamaan. Kuvia on runsaasti, ja ne ovat tasoltaan varsin vaihtelevia. Monia epäteräviä olisi kannattanut karsia sivuilta pois. Aivan turhiakin kuva löytyy. Myös joitakin liian suuria osasuurennoksia olisi kernaasti kannattanut poistaa. Vaikka Hahtolalla on vankka elämän mittainen luontokokemus ja 50 vuoden kuvausharrastus takanaan, se ei erityisesti näy kuvien laadussa. Määrä ei tässäkään tapauksessa korvaa laatua. Toisaalta muutama kuva kirjan annista erottuu myönteisesti ja jää pidemmäksikin aikaa kuvamuistin sopukoihin. Keväinen telkkäpari juuri nousukiitoon päästyään on kevättunnelmaa parhaimmillaan. Samoin aterioiva piisami jään ja sulan rajassa on sympaattinen. Kirjan kannessa soivat teerikukot hurjasti. Toiminnallisten metsästyskuvien ottaminen on tunnetusti vaikea valokuvauksen laji. Ensimmäinen ehto olisikin jättää ase kokonaan pois metsällä oltaessa ja keskityttyä vain yhteen välineeseen, kameraan. Hahtola vaikuttaa luontoharrastuksensa parissa olevan varsin sosiaalinen persoona. Hän tuntee myös kansainvälisen jahtikulttuurin, omia suomalaisia erämiesperinteitä unohtamatta. Martti Hahtolalla on selvästikin esi-isiltään perityt geenit. Hän on metsäverinen mies. antti saRaja kirjoittaja on freelancevalokuvaaja ja -kirjoittaja. kuten sieniä ja marjoja, Martti hahtolan metsä tarjoaa myös riistaa.
26 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 K emi Oy:n Kemin piirin eteläosassa oli tuolloin Simon ostoalue, johon kuului myös Kuivaniemen kunta. Siellä pomotti piirityönjohtaja Viljo Malo. Hän oli vuosikymmenten varrella luonut alueelleen asiakaskunnan, joka ei voisi uneksiakaan puittensa myymistä kenellekään muulle kuin Malon Viljolle – yhtiö ei ollut asiassa olennainen osapuoli. Malon Viljo hoiteli asiakkaidensa muutkin metsäasiat niin, etteivät isännät aina olleet omista metsäasioistaan selvillä yhtään paremmin kuin hän. Asiat menivät hyvin. Kun isännälle tuli rahantarve, hän soitti Viljolle ja raha-asiat hoidettiin. Mutta sitten tapahtui ennenkuulumaton käänne vakaan yhtiön historiassa: ostokielto. Vuosiluku saattoi olla 1971 tai -72. Tuli ehdoton kielto, ettei yhtäkään kauppaa saanut tehdä, kunnes toisin määrätään. Rahantarpeessa olevat isännät olivat huolissaan. Saattoipa olla, että jotkut hädissään haikailivat jo Veitsiluoto Oy:n puoleenkin. Viljon mielestä sellainen ajatuskin oli mahdottomuus, että vakiasiakkaat myisivät kilpailevalle firmalle. Hän neuvoi kutakin rahanpuutteessa olevaa asiakastaan hakemaan rahaa pankista vekselillä. Jahka ostokielto päättyy, lupasi hän katsoa hintaa siten, että korotkin tuli korvatuksi. ostokielto jatkui ja vekselien eräpäivät alkoivat lähestyä uhkaavasti. Tilanne kävi tukalaksi, ja Viljo Malo sai voimakkaan sydäninfarktin. Hän joutui potemaan Kemin keskussairaalassa aika pitkään. Piiripäällikkö lähetti minut Simoon hoitamaan vt. piirityönjohtajan tehtäviä. Ostokielto oli edelleen voimassa. Esimieheni piti minulle perusteellisen puhuttelun. Viljon täytyi saada levätä perusteellisesti, eikä minun pitänyt mennä sairaalaan kyselemään neuvoja huolimatta siitä, että kokemukseni oli vielä tuolloin varsin köykäinen. Lupasin jättää vanhan konkarin rauhaan. Mainittakoon, että esimieheni ei tiennyt Viljon vekseliasiakkaista mitään. Enkä tiennyt minäkään. Kohtalokkaat vekselit Rouva Malo, joka huolehti Simon konttorin siivouksesta, sanoi minulle eräänä aamuna, että Viljo pyysi minua käymään sairaalassa. Olisi asiaa. Vastasin, että minua on kielletty sinne menemästä. Lähetin rouvan mukana terveisiä, että lepäile rauhassa, kyllä minä täällä hoidan hommat. Jonkin ajan kuluttua rouva taas lähestyi minua lähes itkua vääntäen ja sanoi, että ei se Viljo parane, ellen mene käymään hänen puheillaan. Esitys oli niin vakuuttava, että päätin uhmata esimiesteni määräystä ja menin sairaalaan. Ammattiveli makasi sängyssään varsin riutuneena, mutta selvästi ilahtuneena käynnistäni. Viljo kertoi, että sairauskohtaus johtui ostolakon aiheuttamasta asiakkaiden vekselikierteestä, eikä hän selviä, ellei asioita hoideta. Hän sanoi, että tule huomenna uudelleen ja tuo mukanasi kaksi mappia, joiden sijainnin hän tarkkaan minulle selosti. Seuraavana päivänä menin sairaalaan mapit kainalossa, ja häpesin niitä aina kun joku hoitaja käveli vastaan. Eivät ne mapit puseronkaan alle sopineet. Sängyssään Viljo luetteli minulle kaikki ne metsänomistajat, jotka olivat vekselin tehneet hänen suosituksestaan. Mapeista löytyivät täydelliset tiedot osoitteista, tiluksista, tilan omistussuhteista ja tietenkin pankkitilin numero ja vekselin raha-arvo ja erääntymispäivä. Lopuksi hän pyysi minua tekemään parhaani, jotta nuo asiakkaat saataisiin irti vekselikierteestään. Tein listan vekseliasiakkaista ja laskelman siitä montako mottia pitäisi puuta ostaa ongelman selvittämiseksi ja tietenkin kantohintaehdotuksen. Esittelin asian piiripäällikölle ja piirimetsänhoitajalle painottaen sitä, että se on ainoa tie saada vanha piirityönjohtaja vielä jaloilleen. Tuohon aikaan löytyi isoistakin yhtiöistä inhimillisyyttä. Esitykseni hyväksyttiin ilman mitään muutoksia ja sain ostaa kultakin vekseliasiakkaalta riittävän määrän metsää. Mahtaisikohan nykyisin onnistua!? Ostokierroksen jälkeen vein hakkuusopimuslomakkeet Viljon nähtäväksi, ja siitä alkoi hänen toipumisensa. Puunostokielto kumottiin aikanaan, ja minä jatkoin Simon vt. piirityönjohtajana Viljo Malon sairausloman jatkuessa. Kotiuduttuaan aikanaan sairaalasta, poikkesi hän monet kerrat toimistolla katsomassa, että asiat tulevat hoidetuksi. Hän jopa ehdotti, että ”koska en itse enää pääse edes maantieltä ojan yli metsään, tehdään niin, että pannaan toimistotyttö lopputiliin ja minä teen paperihommat ja käy sinä metsässä”. No, sairausloma jatkui eikä tyttöä, siis nuorta rouvaa, tietenkään irtisanottu. kYÖsti nissinen ”Uhmasin esimiesteni määräystä ja menin sairaalaan.” Metsähistorian Seuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viime huhtikuussa päättynyt keruuhanke tuotti 104 henkilön kirjoittamana noin 850 sivua puukauppamuistoja. ”Tulos on erittäin hyvä verrattuna moniin muihin muistitiedon keruuhankkeisiin” , kertoi lehtori Jaana Laine Helsingin yliopistosta palkintojenjakotilaisuudessa. Muistot käsittelivät pääasiassa 1950–1970-lukuja. Keruu oli jatkoa 1970-luvun alussa kootulle muisti tiedolle, joka ulottui 1800-luvun metsäkaupoista 1960-luvun loppupuolelle saakka. Puukauppamuistoja-tallennushankkeen ensimmäisen palkinnon jakoivat Veikko Knuutila ja Kyösti Nissinen. Seuraavalle sijalle ylsivät Erkki Raittila, Tauno Kuoppala ja Rauno Kervinen. Puukauppamuistojen keruun päärahoittaja oli Metsämiesten Säätiö. Myös Teollisuuden metsänhoitajat ry tuki hanketta. Metsälehti julkaisee otteita palkittujen kirjoittajien muisteluista. Sarjan aloitti viime numerossa Veikko Knuutilan kirjoitus. Er kk i O ks an en Palkitut kirjoittajat: Rauno kervinen, erkki Raittila, Veikko knuutila, tauno kuoppala ja kyösti nissinen. Yli sata muistelmaa kyösti nissinen muistelee aikaa kemi oy:ssä. PuukAuPPAMuISTOJA Metsähistorian Seura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura käynnistivät viime syksynä puukauppamuistojen tallennushankkeen. Julkaisemme muistoista parhaita paloja. Vuorossa on jaetulle ensimmäiselle sijalle noussut Kyösti Nissinen. Han nu Virt ane n
27 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Suomen johtava metsäportaali uudistui. Se on tuttu, mutta entistä tuhdimpi palvelu. Kaikki suomalaisesta metsästä suomalaiselle metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle. Kannattaa käydä, jokaisena päivänä. www.metsalehti.fi Jos metsään haluat klikata nyt, takuulla yllätyt Suomalaisen metsän osoite Työpaikat. Haetko asiantuntijaa? Ilmoita täällä. Tarvitsetko työpaikan? Etsi täältä. Metsäkeskustelu. Sana on vapaa. Kommentoi. Haasta. Kerro. Avaudu. Osallistu. Metsämaa. Etsitkö metsää? Tilaa tai palstaa? Metsämaasta löytyy. Metsäkortisto. Kaikki, mitä suomalaisen metsän hoidosta tarvitsee tietää. Sähköi sesti ja kätevästi. Perustuu Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin.
28 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Mikkeliläinen metsätalousinsinööri Heikki Kähkönen täyttää sata vuotta 7. joulukuuta. Kun Kähkönen syntyi Rääkkylän Ahmonsaaressa viisilapsisen perheen nuorimpana vuonna 1912, Suomi kuului suuriruhtinaskuntana Venäjän valtakuntaan. Elämä Ahmonsaaren torpassa oli monella tapaa puutteellista, varsinkin kun Kähkösen äiti kuoli jo vuonna 1919. Niinpä perhe, isä yksinhuoltajana, siirtyi vuonna 1922 saaresta pois Lauritsalaan Kaukaan puunjalostusteollisuuden pariin. Työt käsittivät kesällä puutavaran kuljetusta lotjilla Saimaalla ja talvisin metsätöitä. Kähkönen pääsi talvisodan alla vuonna 1938 Tuomarniemen metsäkouluun, jonka rehtorina oli tunnettu ja kunnioitettu metsänhoitaja Arvid Borg. Koska koulu oli sisäoppilaitos, opiskelijat oppivat tuntemaan hyvin toisensa. Talvisodan sytyttyä marraskuun lopussa 1939 Kähkönen joutui muiden oppilaiden kanssa sotaan, Taipaleenjoen lohkolle pikakivääriryhmän johtajaksi. Maaliskuussa 1940 sota loppui ja opiskelu Tuomarniemellä jatkui. Päästötodistuksen vastavalmistuneet metsäteknikot saivat joulukuussa 1940. Heikki Kähkönen sai työpaikan Mikkelistä piirimetsälautakunnalta. Väliin tulivat jatkosota ja Lapin sota, joiden jälkeen Kähkönen jatkoi työtään Mikkelissä vuoteen 1945. Sitten hän siirtyi OTK:laisen Osuuspuun palvelukseen puunhankinnan piiriesimieheksi Heinävedelle. Siellä toimi aktiivisesti eri yhtiöiden metsäteknikoiden, joka kokoontui kerran kuussa eri jäsenten kotona. Osuuspuu näytti taantuvan 1950-luvun lopussa ja Kähkönen päätti hakeutua takaisin metsätalousneuvojaksi. Paikka aukeni ensin Pohjois-Savossa Sonkajärvellä ja myöhemmin Iisalmessa. Eläkkeelle Heikki Kähkönen jäi vuonna 1977. Heikki Kähkönen viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä. osMo kähkÖnen olaVi kähkÖnen ja tUUla alho kirjoittajat ovat heikki kähkösen lapsia. Metsätalousinsinööri heikki kähkönen sata vuotta kIRJAT Veikko Vuontisjärvi, Sulo Raiskio: Osaran aukeat. Tuhkasta hy vinvointiSuomen perustaksi. Oma kustanne 2012. 259 sivua. Hinta 41 e (www.adlibris.com). Metsäalan veteraanit Veikko Vuontisjärvi ja Sulo Raiskio ovat tehneet ison työn kootessaan talteen Osaran aukeilla työskennelleiden muistelmia. Metsähallituksen pääjohtaja mukaan nimensä saaneet isot avohakkuut tehtiin pääasiassa 1950ja 60-luvuilla. Nyt niiden tilalla kasvaa jo sankkaa metsää, mutta kirjantekijät ovat löytäneet vielä monta haastateltavaa, jolla on omia kokemuksia kuuluisilta savotoilta. Teos kertaa Osaran aukeiden historiaa. Pääosaan nousevat kuitenkin aikalasten muistot savottaelämästä, työmenetelmistä ja erikoisista ihmiskohtaloista. Yksi koskettavimmista tarinoista on aikanaan kansalaissodan teloitusrivistä Lappiin karanneen Evert Viherkosken kertomus. Viherkoski palveli savotoilla aina 1960-luvulle saakka. Karkumatkan tunnustettuaan hän sai 1944 oikean nimensä takaisin ja nautti pitkään kansalaisluottamusta Pudasjärven kunnanvaltuustossa. Haastateltavien muistoista välittyy elävästi, kuinka iso merkitys hakkuutyömailla oli maaseudun nuorille miehille ja naisille. Sulo Raiskio itse aloitti tienaamisen 14-vuotiaana ropsinteossa. Samoihin aikoihin Savotan Sanneina työskenteli 15-vuotiaita tyttöjä. Osaran aukeisiin liittyy paljon myös metsänhoidon menetelmien ja metsäntutkimuksen historiaa, josta kirjan avulla on vaikea saada käsitystä. Kattava kuvaus Suomen suurimmasta metsänuudistamisurakasta jää odottamaan tekijäänsä. eliisa kallionieMi Töissä Osaran aukeilla kokki elli Uusi-illikainen ja 16-vuotias osmo Granlund Pölkkänän kämpällä. kirjan kuvitusta. Hybdirihaapa ”Vuonna 2009 istutin pari sataa CO59910hybridiä koemielessä. Eivät ole häikäisseet kasvunopeu dessa luontaisesti syntyneelle lehtipuulle (avohakkuu tehty talvella 2008–2009). Lehti on vielä loka kuun lopulla vihreä – taitavat taimet yrittää jatkuvaa kasvua suomen syksyssä ja talvessakin. Minne lie nee hybridi tarkoitettu kun vieläkin on vihreä – tänne kaakon kulmalle ei varmaankaan…” Pähkäilijä LukIJAkuVA ”Aika normaalia kehitystä, joka ei tosiaan alkuun paljon muista poik kea. Mutta paranee, kun juuret kun nolla pääsevät ruokkimaan. Eroa tu lee eniten siinä kymmenen kasvu vuoden paikkeilta eteenpäin. Tuo erittäin pitkä kasvukausi syksyl lä on myös tavanomaista. Kevääl läkin hiukan normimetsähaapaa nopeampi aloitus. Tuossa noin vii den kasvuvuoden jälkeen jo piristää tuonne puolentoistametrin pituus kasvuun ja vahvuuttakin alkaa tul la runkoon. Alkaa kestää hirvenkin lähentelyt.” jees h-valta Klikkaa itsesi metsäkirjojen verkkokauppaan: www.metsakustannus.fi Metsäkirjakauppa heikki kähkönen
29 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi ToiMiTuS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 aD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315?49?808, 0400 581 108 toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 keski-suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VErKKoJulKaiSu METSäuuTiSET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi aSiaKaSPalVElu klo 8.15–16.00 tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 Ansa Seppälä p. 09 315?49?843 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) Susanna Pellinen p. 09 315?49?842, 045 130 0211 MarKKinoinTi Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 ilMoiTuSMYYnTi Ja ainEiSToT Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847 050 331 4137 internet-ilmoitukset Myyntipäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315?49?849, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 80. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 36?415 (LT/11) Lukijoita 156?000 (KMT 11) Painopaikka Hämeen Paino Oy METSÄTILA, Ranua, Simojärvi N. 1,5 ha. Rauhallista sijaintia kaipaavalle kiinteistö, jossa 1930-luvulla rak. hirsirunkoinen ja peltikattoinen asuinrakennus, useita piharakennuksia. Hyvät mahdollisuudet mm. metsästykseen ja kalastukseen. Venevalkamaoik. hiekkarantaisen Simojärven rannassa. 47.500 €. LOMAMÖKKI, Ranua, Simojärvi 2000 m 2 . V. 1980 rakennettu lautarak. mökki, jossa tupakeittiö, mh ja sauna-ph. Pihalla wc-varasto, halkoliiteri, laavu, oma kaivo. Ei sähköä. Kaasuliesi ja lämmitystä varten klapiuuni. Hyväkuntoinen tie. Simojärven läheisyydessä n. 28 km päässä Ranuan keskustasta. 19.000 €. LOMAMÖKKI/ASUNTO, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Simojoen rannalla vuokratontilla sijaitseva, v. 1993 valmistunut 3h+k ympärivuotisesti asuttava talo/ loma-asunto. Mahdollisuus ostaa tontti omaksi. Asuinpinta-ala 91m 2 . 95.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Kontiolahti, Puso 286,8 ha. Kolmesta lähekkäisestä palstasta kostuva määräala, kokonaispuusto n. 27400 m 3 . 699.000 €. METSÄPALSTA, Juuka, Ahmovaara 83,9 ha. Kolin kans. puiston läheisyydessä monipuol. 84 ha metsätila. Hyvä saavutettavuus, raj. 6-tiehen. Puusto n. 5900 m 3 . Kunnostusojituksia ja tuhkalannoituksia tehty. Juuka n. 40 km, Kontiolahti 30 km, Joensuu 45 km. 166.000 €. METSÄPALSTA, Petäjävesi 63,45 ha. Petäjäveden lounaiskulmassa. Vanha maatilan pihapiiri rakennuksineen (hirsiaitta ei kuulu kauppaan), n. 3 ha peltoa. Puusto n. 2861 m 3 . Uusi metsäautotie Orattin rantaan, rantaviivaa n. 30 m. Neste Rallin Urrian erikoiskoe kulkee tilan läpi. 150.000 €. METSÄPALSTA, Suonenjoki, Viippero 8,75 ha. Kolmesta vier. tilasta koostuva rantametsätila Ahvenisen rannalla. Rantaviivaa n. 170 m. Perusparannettu metsäautotie, ei rantarak.paikkaa. Sähkölinjan rak. alkamassa. Huippupaikka metsästyksestä ja kalastuksesta kiinnostuneelle. 35.000 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA JA HIRSITALO, Parkano, Aurejärvi 33,53 ha. Hyvää perusmetsää, jossa erämajaksi sopivat huonokunt. rakennukset. Hyvä traktoritiestö. Lähde ja puro, mahdollisuus ruopata oma lampi. 2/3-osaa harvennettua, lopulla vieläkin paljon harvennettavaa ja päätehakkuuikäistä metsää, puusto n. 4000 m 3 . Hyvät marjastusja metsästysmahdollisuudet. 129.000 €. METSÄPALSTA, Kankaanpää, Ala-Honkajoki 34,6 ha. Metsä koostuu 2 tilasta, joilla yht. 26 ha metsää, 7 ha peltoa, 1,6 ha tiemaata, laitumia yms. 3 km pitkä hevosreitti. Eri-ik. hyvässä kasvussa olevaa männikköä n. 1430 m 3 . Mahd. Ostaa lisämaana kotipalsta 7,3 ha, jossa OKT 137 m 2 , tilateurastamo, lampola, pihatto ym. Metsäpalsta 140.000 €, kotipalsta 300.000 €. METSÄPALSTA, Sastamala, Lahdenperä 9,5 ha metsämaata paikallistien varressa. Määräalasta reilu hehtaari entistä pellon pohjaa. Eri-ikäistä sekametsää, josta n. 1,5 ha on järeää hakattavissa olevaa kuusikkoa, vähän kasvatusmetsää, loput taimikkoa. Puuta arviolta noin 550 m 3 , pääasiassa tukkia. 45.000 € Kohteita myy: Finnea LKV, puh. 050 529 8299 MYYDään MYYDään KouluTuSTa gALLuP Myytkö valtakirjalla? metsalehti.fi 20 40 60 80 100 Kyllä 37% Ei 63% ILMOITA METSÄLEHDESSÄ ilmoitusmyynti Jarmo rautapuro, p. 050 331 4137 jarmo.rautapuro@metsalehti.fi
30 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 LIISA SAARENMAA RAKAS PÄIVÄKIRJA Kirjoittaja on metsäneuvos. M etsäpäivien avajaisissa pari viikkoa sitten vetonaulana oli pankkiirinakin tunnettu Björn Wahlroos. Hän tosin antoi odotuttaa itseään siinä määrin, että ohjelman järjestystä piti vaihtaa. Syy myöhästymiseen selvisi seuraavan päivän lehdestä: Nallen kirja ”Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistön tyrannialle” oli valittu Tieto Finlandia -ehdokkaaksi, ja kirjailija oli ollut siihen liittyvässä mediatapahtumassa. Wahlroosilla on omakohtaista näkemystä metsäasioista, onhan hän paitsi metsäjätti UPM:n hallituksen puheenjohtaja myös suurmetsänomistaja Uhkakuvia ja mahdollisuuksia itsekin. Metsäpäivien yleisölle hän haastattelutilanteessa paljasti omistavansa 1?600 hehtaaria metsää. Eipä siis mikään yllätys että hänellä on mielipiteitä niin talouspolitiikasta kuin metsäpolitiikasta. Talouden ja metsäteollisuuden näkymiä Wahlroos kuvaa synkiksi vaan ei toivottomiksi. Metsäteollisuuden ulosmarssi Suomesta kuitenkin jatkuu, ellei avainasioita saada pian kuntoon. Niitä ovat työn ja puun hinta sekä tietenkin paljon puhuttu rikkidirektiivi, joka nostaa meriliikenteen polttoaineen hintaa yli kipukynnyksen. Pienenä yllätyksenä hän nostaa samalle listalle myös metsäverotuksen, joka taloustieteilijän mielestä pitäisi kiireesti palauttaa pinta-alapohjaiseksi. Metsäteollisuuden omaan piikkiin jää heikosti kannattava tuotepaletti: Suomi pukkaa maailmanmarkkinoille väärän sorttisia paperilaatuja. Wahlroosia tuntuu harmittavan – eikä hän varmaankaan ole harminsa kanssa yksin – se, että Suomet metsät ovat vajaakäytössä. Hän haluaisi saada puuta liikkeelle ja kun se ei näytä tapahtuvan hyvällä niin pitäisi laittaa tapahtumaan pahalla eli verotuksen avulla. Metsänomistajia Wahlroos moitiskelee siitä, etteivät he pidä omaisuudestaan huolta vaan jättävät puut metsiin lahoamaan. Pinta-alaverotus panisi metsänomistajakuntaan vauhtia, sillä kerran vuodessa postiluukusta tipahtava verolippu kannustaisi puukauppoihin ainakin sen verran että verot tulisi katettua. Välinpitämättömät metsänomistajat Wahlroos haluaisi panna myymään metsäomaisuutensa joko pienellä pakolla tai sitten verokannustimen avulla, kuten varainsiirtoveron vapautuksella. Siinä Wahlroos on tietenkin oikeassa, että Suomen metsissä on käyttämättömiä mahdollisuuksia. Puuta on todella paljon ja lisää tulee vaikka emme tekisi mitään. Puubiomassan käyttöön liittyvää osaamista on ja sitäkin tulee joka päivä roppakaupalla lisää, kun yliopistot ja tutkimuslaitokset kilvan tekevät uusia hienoja tutkimusjulkaisuja. Kaiken lisäksi metsäfirmat ponnistelevat parhaansa mukaan saadakseen aikaan uusia tuotteita, joilla ainakin osa vanhentuneista tuotteista kuten sanomalehtipaperista voidaan korvata. Laadukkaan osaamisen ja runsaiden metsävarojen varaan voidaan varmasti rakentaa menestyvää uutta teollisuutta, joka tuottaa niin korkean lisäarvon tuotteita, ettei puuta ja työtä tarvitse polkuhintaan myydä. Eihän sellainen olisi hyväksi markkinataloudellekaan, joka tarvitsee käyttövoimakseen kuluttajan kukkaroa. MERkkIPÄIVÄT 75 VuOTTA 4.12. niilo tuominen, metsuri, Rymättylä 60 VuOTTA 7.12. heikki helin, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Pirkanmaan johtava esittelijä, Tampere 50 VuOTTA 29.11. antti Vertanen, maat. ja metsät. maisteri, Helsinki 1.12. Mika heino, Lounametsän metsänhoito yhdistyksen valtuuston jäsen, Taivassalo 9.12. jukka enarvi, Suomen metsäkeskus, Metsäpalvelut, metsäpalvelujohtaja, Tampere 9.12. harri Rantonen, maat. ja metsät. maisteri, Lappeenranta (vastanotto kotona 10–15) Merkkipäiväpalstalle tiedot kerätään Liike sivistys rahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsä keskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi Suomen metsäyhdistys jakoi Metsäpäivillä yhdistyksen ansiomerkkejä. Kultaisen ansiomerkin saivat Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja juha aaltoila ja Opetushalli tuksen opetusneuvos lea houtsonen. Kultainen ansio merkki myönnetään henkilölle erityisistä, pitkäaikaisis ta ja vaikutuksiltaan valtakunnallisista ansioista maam me metsäalan hyväksi. Hopeinen ansiomerkki myönnetään pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työskentelystä Suomen Metsäyhdistyksen tai sen tarkoitusperien hyväksi. Hopeiset merkit myön nettiin Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja simo jaakkolalle, Metsähallituksen suunnittelija juri laurilalle sekä metsätalousinsinööri Martti linnalle. Lisäksi Metsäyhdistys kutsui valtiosihteeri Raimo sailaksen yhdistyksen kunniajäseneksi. heikki nUoRteVa teksti ja kuva Nuorena metsäylioppilaana vietin joulunaluspäivät Kauppatorilla joulukuusikauppiaana. Tarkoituksena oli kerätä kurssikaverieni kanssa varoja opintomatkalle Kanadaan. Myymämme puut olivat kotimaisia latvakuusia hakkuutyömailta. Viljellyt joulukuuset olivat tuohon aikaan vielä harvinaisia ja kalliita. Tänä päivänä yhä useampi puu on varta vasten joulua varten kasvatettu. Viljeltyjen puiden hintakin on pudonnut kohtuulliseksi. Ulkomailta Suomeen tuodaan eniten joulukuusia Tanskasta – maasta, jossa kuusta (Picea abies) ei kasva luontaisesti ollenkaan, joskin viljelmiä on paikka paikoin. Tanskan eniten viljelty joulukuusilaji, kaukasianpihta (Abies nordmannia) eli ”Nordmann fir”, on saanut nimensä suomalaisen professori Alexander von Nordmannin mukaan. Tanskalaiset ovat onnistuneesti brändänneet puun tunnetuksi vientimarkkinoilleen, jonne puut toimitetaan ”Alkuperäinen Nordmann” -nimilogoilla. Nordmannin kuusi on parin vuosikymmenen aikana syrjäyttänyt tanskalaisten joulukuusiviennissä perinteisen kuusen. Neulaset pysyvät kaukasianpihjoulukuusia tanskanmaalta HuOMIONOSOITukSIA dassa myös paremmin kiinni kuivuessaankin, mikä on lisännyt puun suosiota siisteyttä arvostavissa kotitalouksissa. kuusenhakumatka kööpenhaminalaisittain Tanskalaisiin olohuoneisiin ensimmäiset koristellut joulukuuset ilmestyivät 1800luvun alussa. Tapa levisi Saksasta. Kaksisataa vuotta myöhemmin tuhannet tanskalaiset viljelijät tuottavat vuosittain jopa 12 miljoonaa joulukuusta, joista suurin osa myydään Saksaan. Noin joka sadas vientipuu tuodaan Suomeen. Joulukuusiviljelmät kattavat kuutisen prosenttia Tanskan metsäpinta-alasta. Tanskalaiset suunnittelevat myös tuotannon laajentamista Kiinan kasvaville joulukuusimarkkinoille. Osa suomalaisista hakee joulukuusensa yhä suoraan metsästä. Alkuperäisten havumetsien puuttuessa tanskalaiset joutuvat hakeutumaan metsitetyille pelloille. Kööpenhaminasta pääsee autolla melko lyhyessä ajassa etenkin lapsiperheiden suosimille joulukuusifarmeille. Kalleimmat puut ovat valmiiksi kaadettuja, mutta halvinta on metsästää ja kaataa sopiva joulukuusi itse. Tätä varten tiloilta saa lainata sahoja ja eri hintaiset kuuset on näppärästi merkitty latvoihin kiinnitetyin värimerkein. Isäntä mittaa saaliin koon ja pistää pakettiin. Kauniin itse hakatun puun voi saada alle kahdellakymmenellä eurolla. Moni maatila saa joulukuusimyynnistä valtaosan vuotuisista tuloistaan. Kaupunkilaistuneet viikinkien jälkeläiset taas saavat jännittäviä hakkuuelämyksiä melkein aidoissa metsämaisemissa. tältäkin joulukuusifarmilta tanskalaiset pääsevät pian hakemaan joulukuusia – ja vaikkapa kaatamaan itse haluamansa.
31 METSÄLEHTI 2 2 • 2012 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2012 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 104 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 57 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 116 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 57 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 34 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 40 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 9 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2012 / 2012 / ? Teemana puuenergia ? Miten bioenergian käyttö lisääntyy? ? Metsätalous kuntoon metsäteillä ? raivaussahakoulu päättyy ? Taviokuurna viihtyy pihlajassa ? Hirvet ja metsätalous Metsälehti Makasiini ilmestyy 7. joulukuuta. ENSI NuMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 7.12. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 22”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Palkinnot metsäkryptosta 19 on arvottu seuraaville kolmelle: kari erkkilä, Helsinki, taisto heino, Lahti ja kerttu jantunen, Kotka. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. METSÄRISTIkkO 22 Metsäkrypto 19, oikea ratkaisu R is to Pö nt in en
Metsäkirjakauppa www.metsakustannus.fi Joululahjasi, ole hyvä! Metsänomistajan toivelahja Metsänomistajan toivelahja Upeat luontokuvat Upeat luontokuvat Suurteos kauniissa tuotelaatikossa! Suurteos kauniissa tuotelaatikossa! Joulutarjoukset ovat voimassa 17.12.2012 saakka. Erämiehen luonto Martti Hahtola Upea uutuuskirja kuvaa kokonaisvaltaisesti suomalaisen erämiehen luontosuhdetta. Metsään ei mennä vain saaliin toivossa vaan myös nauttimaan luonnonrauhasta ja upeista yksityiskohdista. Kuvat teksteineen tarjoavat paljon tietoa riistaeläimistä ja auttavat tunnistamaan myös pihojen lajistoa Hinta nyt 34 € norm. 38 € Ihminen ja metsä Kohtaamisia arjen historiassa Heikki Roiko-Jokela (toim.) Suurteos suomalaisten ja metsien välisestä suhteesta on julkaistu kahtena niteenä. Yhdistävänä tekijänä on ihmisen, metsän ja arjen suhde. Kirja on jaettu kolmeen ajanjaksoon: 1500–1850, 1850–1950 sekä 1950–2000. Kirjan kokoaa toimittajan laatima yhteenveto ”Ihmisen ja metsän kohtaaminen”. Kahden niteen yhteishinta nyt 108 € norm. 120 € Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Emiritusprofessori ja puuntuottaja kertoo millainen metsätilaa kannattaa ostaa ja miten metsät saadaan kasvamaan ja tuottamaan. Kirjoittaja tarjoaa laajan asiantuntemuksensa sekä vahvat mielipiteensä tuloksellisesta puuntuottamisesta ja metsien kasvattamisesta. Hinta nyt 29 € norm. 33 € Suomen tunturikasvio Henry Väre ja Rauni Partanen Ensimmäinen kattava kotimainen opas tunturikasveistamme innoittaa retkille Suomen tunturiseuduille ja tarkkailemaan toinen toistaa viehättävämpiä kasveja. Kasveista esitellään tuntomerkit, kukkimisaika, levinneisyys ja elinympäristöt. Uudessa painoksessa on mukana ensimmäistä kertaa Suomessa löydetty pikkulehdokki. Hinta nyt 37 € norm. 42 € Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsänkehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Kirjassa esitellään uudistamisvaiheen toimenpiteet ja niiden perusteet. Hinta nyt 34 € norm. 38 € Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Kirja kertoo selkein esimerkein, miten metsän ja sen puuston arvo muodostuu markkinoilla, ja kuinka metsänomistaja voi parantaa omaisuutensa tuottoa. Hinta nyt 34 € norm. 38 € Suotyypit ja turvekankaat opas kasvupaikkojen tunnistamiseen Laine, Vasander, Hotanen, Nousiainen, Saarinen, Penttilä Kirjassa esitellään suotyyppijärjestelmän sekä luonnontilaisten soiden ja ojitettujen turvekankaiden tyypit ja niiden opaskasvit. Mukana on DVD. Hinta nyt 36 € norm. 40 € Metsä maisemassa suunnittelu ja hoito Minna Komulainen Havainnollinen maisemasuunnittelun työkalupakki, jonka avulla yhteisen maiseman hoito helpottuu. Kirja tarjoaa tietoa uudenlaisista hoitomalleista. Hinta nyt 37 € norm. 42 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakustannus.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Kun tilaat verkkokaupasta, syötä maksusivulla tarjouskenttään kampanjakoodi JOULU_2012. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Suositun teoksen 2. painos! Suositun teoksen 2. painos!