• M ik k o R ii k il ä METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 20. MARRASKUUTA 2014 • NRO 22 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Tutkija Markku Saarinen on ollut mukana selvittämässä kituliaasti kasvavien ojitusalueiden talouskäyttöä. Sivut 10–11 Miten tämä tuottaisi? Uutinen: Korjuuvauriot lisääntyneet ›› sivut 2–3 Puukauppa: Suuret haalivat lisää kuitua ›› sivu 12 Metsänhoito: Vähennä tuulituhojen riskiä ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Kombikannun päivitys ›› sivu 20
• 2 A J A S S A 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 LY H Y E T TIIA PUUKILA, teksti SAMI KARPPINEN, kuva E nergiapuun korjuuvauriot lisääntyivät jälleen. Suomen metsäkeskuksen mukaan energiapuun korjuuvaurioita oli lokakuun loppuun mennessä puoli prosenttiyksikköä viimevuotista enemmän. Tarkastettujen kohteiden runkoja juuristovauriot kasvoivat runsaasta neljästä prosentista liki viiteen prosenttiin. Vaurio-osuutta synkentävät muutamat huonosti korjatut kohteet. ”Todella huonoja kohteita on alKorjuuvaurioissa suuret alue-erot Energiapuun korjuuvauriot ovat jatkaneet kasvuaan. Petrattavaa löytyy etenkin Lounais-Suomesta, Pohjois-Savosta ja Lapista. Energiapuun puustovauriot 2012–2014 Rannikko Lounais–Suomi Häme–Uusimaa Kaakkois–Suomi Pirkanmaa Etelä–Savo Eteläja Keski-Pohjanmaa Keski–Suomi Pohjois–Savo Pohjois–Karjala Kainuu Pohjois–Pohjanmaa Lappi 1 2 3 4 5 6 7 8 % Lähde: Suomen metsäkeskus Koko Suomi Metsäneuvoja Kari Turunen (oikealla) suoritti viime viikolla maastotarkastuksen Korpilahdella, mukanaan metsänomistaja Jarmo Pietilä. Korjuujälki sai yleisarvosanan hyvä. Syyskuussa uusi hakkuuennätys Puuta korjattiin syyskuussa teollisuuden tarpeisiin 5,3 miljoonaa kuutiota. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan se on enemmän kuin koskaan aiemmin syyskuussa, edellinen ennätys on puukaupan huippuvuodelta 2007. Viime vuoden syyskuulta määrä nousi 10 prosenttia. Tammi-syyskuussa puuta on hakattu runsaat 40 miljoonaa kuutiota, mikä on hieman enemmän kuin viime vuonna vastaavalla jaksolla. Hakkuiden lisääminen vaatii lisää tekijöitä Nykyinen metsäkonekanta riittää hyvin metsäteollisuuden ennakoimien lisähakkuiden hoitamiseen, Koneyrittäjien liitto arvioi. Mutta vaikka koneita on riittävästi, niin osaavaa työvoimaa tarvitaan lisää. Tärkeätä olisi myös kehittää toimintatapoja ja työn tehokkuutta. Puumarkkinoiden toimivuutta pitäisi parantaa luomalla aito ja toimiva sähköinen puumarkkinapaikka, liitto ehdottaa. UPM sulkee paperikoneita Metsäyhtiö UPM käynnistää uuden säästöohjelman, jonka osana suunnitellaan neljän paperikoneen sulkemista. Koneita on tarkoitus sulkea Suomessa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa, yhteensä kapasiteettia vähennetään 800 000 tonnia. Suomessa yhtiö aikoo sulkea SC-paperikoneen Jämsänkoskella sekä päällystettyä aikakauslehtipaperia valmistavan paperikoneen Kaukaan tehtaalla. Sulkeminen ei yhtiön mukaan vaikuta merkittävästi UPM:n puun käyttöön Suomessa. Sahaus vauhditti Metsä Groupia Metsä Group paransi tulostaan alkuvuonna. Tammi-syyskuun liiketulos ilman kertaeriä nousi 300 miljoonaan euroon, mikä on reilut 40 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Liikevaihto pysyi edellisvuoden tasolla eli 3,7 miljardissa eurossa. Tulos parani niin kartongin, pehmopapereiden kuin puutuotteiden valmistuksessa Sahatavaran tuotantoa saatetaan silti rajoittaa loppuvuodesta. Karhusaalis kutistui Lokakuun lopussa päättyneen karhunmetsästyskauden saalismäärä jäi 117 karhuun. Suomen riistakeskuksesta kerrotaan. Se on kahdeksan karhua vähemmän kuin viime syksynä. Eniten karhuja kaadettiin poronhoitoalueella, 44 kappaletta ja vakiintuneen karhukannan hoitoalueella Itä-Suomessa , 49 kontiota.
• AJASSA 3 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 AJASSA Halon halkaisu ei kauan kestä Elina Rahkola on halonhakkuun naisten suomenmestari. Sivu 5 Nykymeno hirvittää pohjoisen miestä Mikko Sarajärven mielestä lakiuudistukset vievät lisää valtaa etelään. Sivu 6 Metsätiedosta tuli ilmaista Sivu 7 Luonnonvarakeskus sai jo johtajan Sivu 8 METSÄSTÄ Äänekoskelta Äänekoskelle Metsäliiton alkuja nykyajalla on yksi yhteinen tekijä. Sivut 16–17 JUSSI COLLIN POHJOIS-SAVOSSA on mustakoroa löytynyt nuorista kuusikoista ainakin 60 hehtaarin alalta. Suomen metsäkeskus ja Metsäntutkimuslaitos kartoittavat nyt tuhojen laajuutta koko maassa, maanomistajia pyydetään ilmoittamaan mustakorohavainnostaan metsäkeskukseen tai Metsäntutkimuslaitokseen. Toistaiseksi saatujen ilmoitusten perusteella tuhoja on esiintynyt lähinnä 5–15-vuotiaissa kuusikoissa. Pääasiassa kyse on ollut pellonmetsityskohteita. Mustakoron tunnistaa kuoren päällä olevasta tummasta pihkoittuneesta kaarnasta ja tyypillisesti runsaasta pihkavuodosta. Runko on koron kohdalta usein litistynyt, myös ranganvaihtoa voi esiintyä. Vakavimmissa mustakorotuhoissa latvaosa kuolee, jolloin 3–5 vuoden kasvu kuivuu. Puun alimmat oksat säilyvät kuitenkin hengissä. FA K TA TÄ S S Ä N U M E R O S S A le viisi prosenttia tarkastetuista, mutta ne nostavat vaurioprosenttia. Valtaosa energiapuun korjuusta on tehty mallikkaasti”, kertoo rahoitusja tarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka Metsäkeskuksesta. Lähes kolmasosalla energiapuukohteista ei ollut puustovaurioita ollenkaan. Pahimmilla paikoilla puolestaan liki neljäkymmentä prosenttia jäävästä puustosta oli vaurioitunut. Suurin osa vaurioista oli runkovaurioita. Mikäli puu on vahingoittunut rinnankorkeuden alapuolelta yhteensä 12 neliösentin alalta tai koko rungon alueelta yhteensä yli 30 neliösentin alueelta, puu luetaan vaurioituneeksi. Serti? ointi näkyy tuloksissa Metsäkeskus jakaa arvioinneissaan korjuukohteet hyviin, huomautettaviin ja virheellisiin korjuuvaurioiden, ajourien sekä jäävän puuston pohjapinta-alan mukaan. Hyvien kohteiden osuus näyttäisi kasvaneen viime vuoteen verrattuna 41 prosentista 44 prosenttiin. Syynä kasvuun on metsäserti? ointikriteerien muutos. Hyvän kohteen vaatimukset täyttyvät nyt helpommin, sillä hyväksyttävien korjuuvaurioiden määrää nostettiin tänä vuonna neljästä prosentista viiteen. ”Vaikka hyviä kohteita on tullut lisää, taso energiapuun korjuussa on todellisuudessa sama kuin viime vuonna”, Hostikka arvioi. Aloittelijoita energialeimikoihin Vuosien 2012–2014 tarkastuksissa suurimmat ajourapainaumat energiapuun korjuussa keskittyivät Rannikolle, Lounais-Suomeen sekä Etelä-, Keskija Pohjois-Pohjanmaalle. Roudattomat talvet ja turvemaiden suuri osuus lisäävät väistämättä maastopainaumia. Yllättävää sen sijaan oli puustovaurioiden keskivertoa suurempi osuus Lounais-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Lapissa. Yksittäistä syytä alueellisiin eroihin on vaikea löytää, mutta jonkinlainen aavistus Metsäkeskuksen alueyksiköillä on. ”Energiapuukohteet ovat vaikeita korjata ja soisi, että siellä olisi kokenut kuski tekemässä. Pahimmilla kohteilla, joita eteen on tullut, tilanne tuntuu kuitenkin olleen päinvastainen”, kertoo johtava esittelijä Jarkko Partanen Pohjois-Savon alueyksiköstä. Paikoin näyttäisi, että kuljettajat joutuvat aloittelemaan uraansa hankalilla energiapuusavotoilla. Välillä hommiin on laitettu vääränlainen kone väärään aikaan. Kohteet saattavat olla myös umpeen kasvaneita pöpelikköjä, joissa näkyvyys koneen hytistä on olematon. ”Pahimmilla kohteillani voi syyttää maanomistajaakin. Moitteeton työjälki olisi edellyttänyt raivausta pohjalle”, toteaa metsäneuvoja Jyrki Vuorenmaa Metsäkeskuksen Lounais-Suomen alueyksiköstä. MIKKO HÄYRYNEN IMATRAN kaupunki vaihtaa maakaasulämmityksen puuhun. Kaupunkiin rakennetaan parhaillaan kolmea biolämpökeskusta, jotka on määrä ottaa käyttöön vuoden 2016 alussa. Investoinnin arvo on siirtojohtoineen 24 miljoonaa euroa. Laitokset käyttävät rankahaketta, metsätähdehaketta ja teollisuuden sivutuotteena tulevaa kuorta sekä jonkin verran myös turvetta. Keskimääräisenä vuotena käyttömäärä on yli 100 000 kiintokuutiometriä. Imatran kaupunki omistaa sataprosenttisesti laitoksia pyörittävän Imatran Lämpö Oy:n. Yhtiö on tehnyt sopimukset polttoaineen toimittamisesta Stora Enson, Metsäliiton, Vapon ja Karjalan Mänty Oy:n kanssa. Imatran Lämpö ei osta polttoainetta suoraan yksityisiltä metsänomistajilta. Karjalan Mänty on Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen perustama puukauppayhtiö, joka aloittaa metsäenergian ostot vuoden alussa. Maakaasun käyttö supistunut Imatran Lämmön toimitusjohtaja Vesa-Pekka Vainikan mukaan hinta oli suurin syy miksi maakaasu vaihdettiin puuperäiseen energiaan, mutta myös kotimaisuus, uusiutuvuus ja huoltovarmuus vaikuttivat. ”Hintaero metsäenergian hyväksi on venynyt huomattavaksi, koska maakaasun energiavero on moninkertaistunut tällä vuosikymmenellä ja metsäenergiaa tuetaan.” Maakaasun käyttö on tällä vuosikymmenellä supistunut kolmanneksella. Maakaasu on vaihdettu puupohjaiseen energiaan jo aiemmin Lappeenrannassa, Järvenpäässä, Porvoossa, Orimattilassa ja Kouvolassa. Siirtymistä suunnitellaan Ruokolahdella ja Luumäellä. Imatran investointi ei olennaisesti lisää alueen metsäenergian korjuumääriä, mutta lyhentää kuljetusmatkoja. Kaakkois-Suomessa on runsaat metsäenergiareservit, koska metsäteollisuusmaakuntaan tuodaan raakapuuta. Sivutuotteena tulevaa kuorta on kertynyt enemmän kuin alueen voimaloissa on pystytty polttamaan. Imatra vaihtaa kaasun puuhun Ratkaisun perusteena oli ennen kaikkea hinta, mutta myös kotimaisuus ja ympäristöystävällisyys. Ilmoita havaintosi mustakorosta Mustakoron tunnistaa kuoren päällä olevasta tummasta pihkoittuneesta kaarnasta ja runsaasta pihkavuodosta. M ik k o R ii k il ä Mustakoro » Aiheuttajana pidetään Neonectria fuckeliana -sientä. » Sieni tuhoaa puun solukkoa ja aiheuttaa epämuodostumia runkoon. » Tartunnan saaneissa puissa on usein myös hyönteisten aiheuttamia vikoja. ”HINTAERO METSÄENERGIAN HYVÄKSI ON VENYNYT HUOMATTAVAKSI” A ri N a k a ri Metsäveteraani ei poimintahakkaa Sivut 18–19 Kontrahti kohteli kaltoin myyjää Sivu 22 Monimuotoisuuden mallitilat haussa Sivu 23 PILKKEITÄ Neulasanalyysi ei yksin riitä Sivu 24 Hammastunturissa sielu virkistyy Sivu 25 Poro savustuu hillitysti kodassa Sivut 26–27 Puu Beatlesin puutarhasta Sivu 30
• AJASSA 4 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 Mikrokuidussa meillä on uskomattomia ideoita, joita emme ole vielä sanoneet julki. Ja nanosellun sisällä on vaikka mitä!” UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen Tekniikka & Talous -lehden haastattelussa. Oletko käyttänyt Metsään.? -palvelua? Uusi kysymys: Onko metsälläsi myrskytuhovakuutus? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.? M E T S A L E H T I . F I GALLUP VERKKOKESKUSTELU Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? Kyllä 56% EI 44% v as t a a jia 1 7 6 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.? PÄÄ K I R J O I T U S N Ä KÖ KU L M A S I TAAT T I Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. LU K I JA KU VA Supikoira raivuun tiellä ”Ei väistänyt vaikka sahasin ihan vieressä. Haki vain parempaa asentoa. Olisiko ollut sairas vai miksi ei häipynyt?” Ammatti Raivooja Viime maanantaista alkaen internetissä on voinut ilmaiseksi käydä katsomassa oman metsän tietoja Metsään.? -palvelusta. Suunnitelmissa on, että vuoden loppuun kestävän kokeilujakson jälkeen palvelu muuttuisi kokonaan ilmaiseksi. Metsänomistajilta perittävän 60 euron vuosimaksun sijaan kulut korvattaisiin valtion budjettivaroista. Metsäkeskuksen johtokunta on tehnyt vasta esityksen asiasta maaja metsätalousministeriölle, mutta on hyvin todennäköistä, että järjestely toteutuu. Päätös liittyy ministeriössä juuri valmistelussa olevaan metsäkeskuksen maksuperusteasetukseen ensi vuodelle. ??? Uutinen on hyvä niin metsänomistajille kuin koko metsätaloudelle. Valtiolle koituvat lisäkustannukset ovat helposti saatavissa takaisin toiminnan tehostumisena. Metsään.? on kiinnostanut metsänomistajia, mutta maksullisella palvelulla on vasta noin 5 000 käyttäjää. Sen sijaan paljon useampi on antanut suostumuksensa luovuttaa metsävaratietojaan palvelujen tarjoajille. Lupa on jo yli 130 000 tilalta. Ilmaisuus toivottavasti vauhdittaa Metsään.? -palvelun kehittymistä alan yhteiseksi metsätietokeskukseksi, joka hankkeen alkuperäinen idea on ollut. Sen kautta metsänomistaja voi pyytää tarjouksia taimikonhoitokohteesta, tehdä metsänkäyttöilmoituksen tai hakea kemeratukea. ??? Metsävaratieto antaa hyvän pohjan kehittää myös sähköistä puukauppaa – ja seuraavan sukupolven metsävaratietojärjestelmää. Visiot tulevasta ovat huikeita. Vuoden alussa käynnistyi laaja Metsään.? on hyvä alku metsän Big Data -tutkimushanke, jolla pyritään kohti ”täsmämetsätaloutta”. Toteutuessaan se säästäisi huomattavasti kustannuksia. Esimerkiksi, ehkä jo pian hakkuukone kerää harvennusleimikolla jäljelle jäävästä puustosta ja maaperästä tietoa, jonka perusteella saadaan selville päätehakkuun ajankohta, silloinen puun laatu ja sopiva uudistamismenetelmä. Metsään.? -palvelu on hyvä esimerkki uuden tekniikan tarjoamista mahdollisuuksista, mutta metsävaratiedon sisältöä ja ajantasaisuutta voidaan parantaa vielä paljon. PUUNKÄYTTÖ lisääntyy, vaikka paperikoneita pysäytetään. Näin lupailevat lähivuosien investoinnit selluja kartonkitehtaille. Miljoonilla kuutioilla lisääntyvä puuntarve tarkoittaa sitä, että tehtaiden puunhankintapiirit menevät entistä useammin päällekkäin. Saman kuitupuun juurella riittää ostajia. Koska kartellit eivät ole sallittuja, kysynnän selvän lisääntymisen pitäisi nostaa puun hintaa. Hyöty metsäyhtiöiden menestyksestä kuuluu muillekin kuin osakkeenomistajille. Kun tehtaat maksavat hyvää hintaa kuitupuusta, se houkuttelee metsänomistajia hoitamaan rästissä olevia harvennushakkuita. Ajatus tulevasta harvennuskaupasta kannustaa myös muihin metsänhoitotöihin ajallaan. Tämä takaa jatkuvan kuitupuuvirran tehtaille paremmin kuin yksikään pöydän alitse tehty sopimus. VALTTERI SKYTTÄ Tehtaat saman puun juurella ”Eletään vuoden 2014 loppua. Valtatie 9:llä Tohmajärvi– Joensuu-välillä tapahtuu näin syksyisin useita hirvikolareita viikossa. Johtuu osin siitä, kun hirviä hätyytellään, mutta niitä ei kuitenkaan saada lahdattua hengiltä.” Rööriroope ”Puukauppasyksy on edennyt kelirikkoaikoihin. Nyt parhaan kantohinnan saamiseksi leimikon tulisi olla kovan maan leimikko, mäntyvaltainen ja avotai siemenpuuasentoon hakkuu.” Metsä-Masa ”Kuusen tarve tulee loppumaan tai vähenee merkittävästi. Eikö painopistettä pitäisi muuttaa? 20–30 vuoden kuluttua ei kuusikuitua saa minnekään tai polttoon, jos enää saa puutakaan polttaa.” Abietis ”Koivu on kiva ja kaunis puu ja sillä on varmasti kysyntää, mutta kun se ei tuota tukkia.” Pete ”Tarkimmin taimikoitaan hoitavilla metsä? rmojen metsäosastoilla on havupuustot vähemmän koivuvaltaisia, yksityisillä koivua on huomattavasti enemmän.” Kuusessa ollaan ”Jossakin aina välillä näkee väitettävän Suomessa olevan liian yksipuolinen metsänviljelykulttuuri ja paljon monometsiköitä. Ei pidä paikkansa. Suurin osa Suomen metsistä, pois lukien yhtiöiden metsät, kehittyvät sekametsiksi, vaikka metsät istutetaan.” Raivuri
• AJASSA 5 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 LIINA KJELLBERG, teksti KIMMO BRANDT, kuva ”P uuta poikki ja halkolaatikkoon.” Siinä on halonhakkuun suomenmestaruuskisan voittajan Elina Rahkolan menestyksen salaisuus. Naisten sarjan voittanut Rahkola uusi viime vuoden voittonsa Metsämessuilla Helsingissä järjestetyssä ? naalissa ajalla 2:07,72. Fiskarsin ja Suomen metsäkeskuksen järjestämään kilpailuun osallistui kahdeksan eri puolilla Suomea järjestettyjen alkukarsintojen voittajaa. Tavoitteena kisassa on halkoa mahdollisimman nopeasti neljä koivupölliä kuuteen osaan ja heittää klapit halkolaatikkoon. Nopein voittaa. Rahkola oli mukana ? naalisPENTTI HYTTINEN Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja. A JA N KO H TA I N E N KO LU M N I FA K TA Kahden minuutin urakka Halonhakkuun Suomen mestari halkoo pöllit klapeiksi moottorisahalla, ellei muu auta. Halonhakkuun Suomen mestarit Naiset 2014 Elina Rahkola (Yli-Ullava) 2:07,72 (4 pölliä) 2013 Elina Rahkola (Yli-Ullava) 3:08,44 (6 pölliä) 2012 Satu Koskela (Vesanka) 3:36,82 (6 pölliä) 2011 Arja Kainulainen (Iisalmi) 6:03,49 (8 pölliä) 2010 ei erillistä naisten sarjaa Miehet 2014 Matti Bask (Kokkola) 2:11,09 (6 pölliä) 2013 Antti Ticklen (Ylämylly) 1:53,63 (6 pölliä) 2012 Antti Ticklen (Ylämylly) 1:53,97 (6 pölliä) 2011 Antti Ticklen (Ylämylly) 2:41,69 (8 pölliä) 2010 Antti Ticklen (Ylämylly) 3:08,00 (8 pölliä) Elina Rahkola halkoi neljä koivupölliä kuuteen osaan reilussa kahdessa minuutissa halonhakkuun suomenmestaruuskisojen ? naalissa Helsingin Messukeskuksessa. sa kolmatta kertaa. ”Kai se on se kilpailuhenkisyys. Ensimmäisessä ? naalissa jäin vajaat puoli sekunta voittajasta. Se jäi vähän kaivelemaan”, hän kertoo. Moottorisaha mieluisampi Kilpailuhenkisyyttä on Rahkolan perheessä enemmänkin. Halonhakkuun miesten sarjassa kilpaili Rahkolan aviomies. Itse Elina Rahkola pitää kuitenkin enemmän raivausja moottorisahan kanssa työskentelystä kuin kirveen varressa olemisesta. Klapeja hän hakkaa ”sen verran, että tietää, miten kirvestä käytetään”. Perheen Yli-Ullavalla Keski-Pohjanmaalla sijaitseva kotitalo lämpenee hakkeella ja oman metsän puilla, mutta klapit tehdään pääosin klapikoneella. ”Kesällä hakkaan metsästä kaatamiani puita kirveellä klapeiksi. Sen verran, että pysyy tuntuma”, Rahkola sanoo. Kilpaillessaan Rahkola luot”HALONHAKKUU KÄY HYVÄSTÄ TREENISTÄ. ” Taisi olla Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen, joka järkeili taannoin kolumnissaan, että asiakaslähtöisyys on saavuttanut huippunsa silloin, kun kaikki asiakkaat ovat lähteneet. Asiakaslähtöisyydestä on tullut iskusana, jota solutetaan kielenkäyttöömme juhlapuheissa ja kehittämisseminaareissa. Maan tavaksi näyttää tulleen syyllistää metsäsektoria asiakaslähtöisyyden puutteesta. Arvostelijoiden mielestä auringonlaskun alalla on junnattu tuotantokeskeisesti ikivanhojen tuotteiden ja takapajuisten toimintatapojen kulttuurissa, jota yksikään uusi ajatus ei läpäise kirveelläkään. Mahtaako tuo arvostelu olla ihan aiheellista? Eikö metsäteollisuus ole puskenut paperia, sellua ja sahatavaraa maaAsiakas on aina lähdössä ilmalle nimenomaan asiakkaiden tarpeita kuunnellen? Lypsävää lehmää ei kannata tappaa. Metsäteollisuustuotteiden ominaisuuksia on toki ajan saatossa justeerattu maidontuotannon rasvaprosentin lailla markkinoiden toiveiden mukaan. Sitä paitsi kannattaa huomata, että itse asiassa metsäteollisuusyhtiöt voivat edelleen kohtuullisen hyvin. Jälkiviisautta harjoittaen voidaan sanoa, että ne ovat olleet – muodikasta Sitran lanseeraamaa ilmaisua käyttäen – ketterämpiä kuin esimerkiksi Nokia. ??? Metsänomistajan näkökulmasta , kokonaisuutena katsoen, perinteisestä puuntuotannosta tulee yhä leijonanosa metsätalouden rahavirrasta. Vaikka yksittäisille metsänomistajille voi toki löytyä ansaintamahdollisuuksia monista muistakin puroista, kaikki muu on ainakin euroina tarkastellen vielä marginaalista. Tuotantokeskeistä tai ei, mutta kun meillä Suomessa nyt sattuu olemaan tämä mittava metsäresurssi, niin minkäpä takia me emme sitten ajattelisi sen hyödyntämistä resurssiviisaasti? Resurssiviisaudella viitataan kykyyn käyttää luonnonvaroja, raaka-aineita, energiaa, tavaroita, palveluja, tilaa ja aikaa ynnä muita sellaisia harkitusti, mutta kuitenkin hyvinvointiamme edistävällä tavalla. Se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin maalaisjärki. Voi se olla sukua nuukuudellekin. ??? Aivovoimistelua kannattaa jatkaa. Pääkysymyksenä metsiemme tulevaa käyttöä pohdittaessa on luonnollisesti se, miten me hyötyisimme tästä suunnattomasta voimavarastamme kaikkein ? ksuimmin. Asiakaslähtöisyys ajaa tuotekehittäjän helposti ojaan. Tuttu tarina kertoo, että jos Henry Ford olisi kuunnellut pelkästään asiakkaiden toiveita, hän olisi T-Fordin sijasta jalostanut nopeampia hevosia ja kenties kehittänyt hevoskärryn, jossa on aikaisempaa pehmoisempi jousitus. Herra Ford meni kuitenkin syvemmälle asiakkaan sielunelämään ja perimmäisiin tarpeisiin. Tuloksena oli liikkumisen motorisointi. Metsäsektori on alkanut oppia ajattelemaan Fordin tavoin ja katsomaan paperirullien, sellupaalien ja kakkosnelosten tuolle puolen. Yhdessä asiakkaiden kanssa etsien sieltä löytyvät ne tikapuut, joita kiiveten metsäsektori voi kohota kokonaan uudelle kehityksen oksalle. taa tekniikkaan, jossa pölli halkaistaan ensin kahtia irrottamatta puolikkaita toisistaan. Puolikkaat halotaan kolmeen osaan niin, että pölli lopulta hajoaa kerralla kuudeksi klapiksi. Kisaamaan Rahkola toivoo lisää naisia. ”Halonhakkuu käy hyvästä treenistä. Sitä ei tarvitse pelätä, että kirves löisi jalkaan tai polveen”, hän sanoo. Saako Suomen mestari kaikki pöllit klapeiksi? ”Kyllä. Se minkä aloittaa pitää myös saada päätökseen. Jos ei muuten niin moottorisahalla”, Rahkola vastaa.
• 6 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 Valta valuu etelään Lappilaisen metsäkeskusmiehen mielestä päätökset sanellaan etelästä, eivätkä lakiuudistukset ainakaan paranna tilannetta. Mikko Sarajärvi arvelee, että pohjoisen Suomen etujen valvonta vaikeutuu lakiuudistusten myötä. AJASSA Mikko Sarajärvi » 57-vuotias » metsätalousteknikko, LKV-kiinteistönvälittäjä » Lapin alueneuvottelukunnan puheenjohtaja » syntynyt ja asuu Ranualla » perheessä vaimo ja poika » harrastaa metsästystä, kalastusta ja rakentamista FA K TA HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva L apin alueneuvottelukunnan eli entisen Lapin metsäkeskuksen johtokunnan puheenjohtaja, ranualainen yrittäjä Mikko Sarajärvi on huolissaan. Kemeraja metsäkeskusuudistukset ovat hänen mielestään tuoreita esimerkkejä siitä, kuinka lappilaisten asema on heikentynyt. Uusi mhy-lakikaan ei paranna tilannetta. ”Kaikki valta on näiden uudistusten jälkeen etelässä”, Sarajärvi tiivistää. Huonoiten Lapille ja muullekin Pohjois-Suomea on käynyt kemerauudistuksessa. Ete län päättäjät saivat laista mieleisensä, ja uudistamistuet katosivat. Kun tuhoalueiden uudistamistuki päätettiin poistaa, samalla tuki meni myös vajaatuottoisten metsien uudistamiselta. Sitä olisi edelleen tarvittu etenkin Lapissa. Etelässä tuhoaluetuki on ollut melko tarpeeton: jos metsänomistaja on saanut hehtaarin myrskytuhopuista reilut 10 000 euroa, rahaa jää uudistamiseenkin. Lapissa on edelleen vajaatuottoisia metsiä, joissa kantorahatulot ovat muutamia tuhansia euroja hehtaarilta. ”Lapin lailla ja sittemmin keH AA STAT T E LU MIKKO RIIKILÄ SUOMEN Metsäsäätiö rahoittaa 33 000 eurolla FSC:n metsäserti? ointistandardin esittelyä metsäammattilaisille eri puolilla maata järjestettävissä koulutuksissa. Asetelma on mielenkiintoinen. Suomen Metsäsäätiö saa varansa puukauppamaksuista vapaaehtoisesti kerättävistä osuuksista. Metsänhoitoyhdistyksillä on tärkeä rooli varojen keruussa metsänomistajilta. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on Suomen Metsäsäätiön valtuuskunnan puheenjohtaja. Samalla MTK ja yhdistykset ovat vahvasti sitoutuneet kansainväliseen PEFC-serti? ointiin, jonka taustalla ovat eurooppalaiset yksityismetsänomistajat. Luontojärjestöjä lähellä oleva FSC-serti? ointijärjestelmä kilpailee PEFC:n kanssa. Eikö tässä nyt annettu syöttö suoraan vastustajan lapaan, MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen? ”FSC:n hakemusta käsiteltiin kahdessa Metsäsäätiön kokouksessa. FSC:n kampanjointiin tukea ei olisi annettu. Rahoitus myönnettiin koulutukseen, jossa metsäammattilaisille jaetaan tietoa FSC:stä.” Hakkarainen muistuttaa, että FSC on markkinoilla oleva serti? ointijärjestelmä. ”Valtaosalla metsäammattilaisia ei ole käsitystä, mitä FSC on ja mitä se ei ole. Näin koulutus ja informaation jakaminen ovat perusteltua. Meidän näkövinkkelistämme ei ole ongelma, jos yhdistysten väki osallistuu koulutukseen. Kyselyitä FSC:n sisällöstä tulee joka tapauksessa.” Yksimielinen päätös Suomen Metsäsäätiön toiminnanjohtaja Liisa Mäkijärvi korostaa, että rahoitus myönnettiin neutraalille koulutuspaketille. Tämän pidemmälle koulutuksen sisältöä rahoituspäätöksessä ei määritelty. Säätiön hallituksen päätös oli hänen mukaansa yksimielinen. ”Logomme näkyy FSC:n sivustolla, koska toimintamme on kauttaaltaan läpinäkyvää. Tuemme myös PEFC:tä”, Mäkijärvi toteaa. Metsäsäätiö tukee FSC-hanketta Luontojärjestöjä lähellä oleva FSC kouluttaa metsänomistajilta kerätyin varoin. meran mukaisella uudistamistuella on saatu Pohjois-Suomessa todella paljon aikaan. Vanhojen harsintahakkuin käsiteltyjen metsien tilalle on saatu tuottavia taimikoita ja nuoria metsiä”, Sarajärvi sanoo. Sarajärvellä on vajaatuottoisten metsien uudistamisesta paljon omia kokemuksia, sillä hän aloitti työuransa Ranuan metsänhoitoyhdistyksen neuvojana vuonna 1978. Sittemmin ura jatkui Rauma-Repolan ostomiehenä sekä itsenäisenä yrittäjänä 90-luvulta alkaen. Edessä saattaa Sarajärven mukaan olla paluu vanhaan. Kun uudistaminen ei kannata, puuta kerätään erilaisin poimintahakkuin lain rajoja koetellen. Luontaista uudistamista saatetaan käyttää alueilla, joilla sille ei ole edellytyksiä. Sarajärven arvion mukaan Lapissa voi muutamien vuosikymmenten jälkeen olla samanlaisia metsiä, joista viimeiset 30–40 vuotta on pyritty pääsemään eroon. Etelästä yritetty tukkia suita Sarajärvi suree Suomen metsäkeskuksen alasajoa. Metsäkeskuksen johtaja ja viime uudistuksen jälkeen aluejohtaja on ollut näkyvä metsätalouden vaikuttaja Lapissa. Uudessa metsäkeskusmallissa Lappi osa osa Pohjois-Suomen palvelualuetta, eikä sillä ole enää omaa, vanhaa ja arvostettua roolia. Myös metsäkeskuksen asioissa neuvoa antavana elimenä toimiva alueneuvottelukunta sekä laajempi, eri organisaatioiden edustajista koottu metsäneuvosto olisi jatkossa yhteinen. Nämä elimet on Sarajärvenkin mielestä järkevää yhdistää, mutta ne pitää säilyttää maakunnallisina. Kemeravarojen käytössä saattaa Sarajärven mukaan käydä niin, että Lappi saa vain rippeet. Päätökset tehdään etelässä, eikä ketään ole oman maakunnan etuja puolustamassa. Sarajärveä huvittaa, että jo nyt lappilaisia johtavassa asemassa olevia metsävaikuttajia on käsketty pitämään matalaa pro? ilia, olipa sitten kyse metsäkeskusasioista, metsähallituksesta, kemerasta tai metsänhoitoyhdistyslain uudistuksesta. Ohjeita on tullut aina maaja metsätalousministeriöstä saakka. ”Kyllä vähän ihmettelen tämmöistä. Voisi luulla, että asioiden valmistelun pitäisi olla julkista ja niihin pitäisi olla mahdollista vaikuttaa, mutta meidän suut halutaan tukkia.” Metsähallituslain uudistusta yhteen ääneen vastustaneet lappilaiset sentään saivat äänensä kuuluviin, ja hanke on lykätty seuraavan hallituksen huoleksi. Metsä kiinnostaa sijoituskohteena Sarajärvi toimii nykyisin metsäalan yrittäjänä, ja toimialueeseen kuuluu mm. metsäkiinteistöjen välitys. Metsätilojen kysyntä on edelleen kohtalainen, mutta tarjonnassa on alueellista vaihtelua. Lapissa Stora Enson Tornator ja Metsähallitus ovat lisänneet myyntikohteita, joten ostajilla on mistä valita. Kemerasäädösten muuttumisen Sarajärvi arvioi vaikuttavan myös metsätilojen hinnoitteluun. Jos tilalla on paljon vajaatuottoisia metsiä, se ei ehkä enää kiinnosta ostajia. Aikaisemmin myös pienet hoitamattomat tilat tekivät kauppansa, koska omatoiminen ostaja saattoi kemeratuilla kattaa osan kauppahinnasta. Metsäsijoittajakin saattoi hoidattaa taimikot kuntoon kohtuukustannuksin. Nyt tukien heikkeneminen saattaa alentaa taimikkovaltaisten tilojen hintaa.
• 7 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 VALTTERI SKYTTÄ, teksti ANNA BACK, kuva HALVAN kivihiilen varjossa heikentyneen metsähakkeen valtiontuki nousee ensi vuoden alusta. Hakkeen sähköntuotantotukea nostetaan nykyisestä 13,13 eurosta 15,9 euroon megawattitunnilta. Tukikorotusta on tarkoitus jatkaa vuonna 2016, niin että tukitaso nousee vuoden 2012 tasolle. Tällöin metsähakkeen syöttötariffi tuki olisi 18 euroa megawattitunnilta. Pelisäännöt selville hyvissä ajoin Hakealan toimijat pitävät juuri vuoden 2012 tukitasoa riittävänä siihen, että kivihiili ei enää korvaa metsähaketta voimaloissa. Tuen nousun hitaus ja hallituksen käytännön kirjaukset kuitenkin närästävät. ”Energiayhtiöiden ja polttoaineen tuottajien kannalta tulisi tietää pelisäännöt hyvissä ajoin. On sovittu, että vuodelle 2016 tehdään parannuksia, mutta nyt lupaukset eivät ole mukana lakiesityksessä”, Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Jyrki Peisa ihmettelee. Kiistaa energiarangoista Hakkeen tuen lisäksi myös energiapuun kokoluokkiin on kaavailtu muutoksia. Tukea on tarkoitus rajata jatkossa niin, että esimerkiksi sellutehtaalle kelpaavaa puuta ei hyväksyttäisi energiapuuksi. Metsäteollisuus on ilmoittanut olevansa tyytyväinen tukiesitykseen, sillä se takaa, ettei teollisuuden ainespuuta ohjaudu tukien kannustamana liiaksi polttoon. Tällä hetkellä haketettavaksi kuljetetaan myös kuitupuukokoista puutavaraa. MTK:n mukaan energiapuuksi saisi jatkossakin kelvata paksumpikin puu. ”Metsäteollisuuden näkökulma on minusta suppea. Puut eivät ole vain heidän. Korjuulogistiikka kärsisi ja maksaisi kaikille enemmän, sillä byrokratia vain lisääntyisi energialaitoksissa ja -terminaaleissa”, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola. AJASSA Haketuki kasvaa yskähdellen MTK: Energiaksi kelpaavan puun mitat eivät kaipaa muutoksia. Haketuki kasvaa ensi ja seuraavana vuonna, mutta metsäalan mielestä liian hitaasti ja väärällä tavalla. VALTTERI SKYTTÄ ILMASTON lämpeneminenkö lisännyt metsien kasvua 28 miljoonaa kuutiota vuodessa? Ei pidä paikkaansa, sanoo Metsäntutkimuslaitos Metla. Metsälehden viime numerossa käsiteltiin ympäristötieteiden professorin Pekka Kaupin johtamaa tutkimusta, jonka mukaan yli neljäsosa Suomen metsien vuosittaisesta 100 miljoonan kuution kasvusta johtuu ilmaston lämpenemisestä. Tutkimuksessa on selvitetty puiden kasvun ja ilmaston lämpenemisen yhteyttä 1960-luvulta lähtien. Metlan mukaan lisääntyneen lämpösumman vaikutuksesta puiden kasvuun ei voi ilmoittaa noin selvää lukemaa. Arvioinnissa täytyy huomioida myös monia muita puiden kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Metlan tutkijoiden Plos One -tiedejulkaisun verkkosivuille kirjoittamassa vastineessa sanotaan, että Kaupin johtama tutkimus ei huomioi esimerkiksi metsikköjen rakenne-eroja tai metsämaan ravinne-eroja. Oma tutkimus talven aikana Metsänhoito on muuttunut 1960-luvulta lähtien suuresti, mikä on Metlan mukaan yksi tärkeimmistä puiden kasvuun vaikuttaneista tekijöistä. Suomen metsien lisääntynyt kasvu viimeisimmän puolen vuosisadan aikana johtuu ainakin kolmesta merkittävästä muutoksesta: nuorten ja nopeasti kasvavien metsien osuus on lisääntynyt, harsintahakkuista luopuminen on parantanut metsien kasvukuntoa ja noin viisi miljoonaa hehtaaria suota on ojitettu talousmetsäksi. Metla on käynnistänyt oman tutkimuksensa metsien kasvuun vaikuttavista tekijöistä. Tuloksia on odotettavissa talven aikana. ”Tarkoitus on saada selville eri tekijöiden välisiä suuruusluokkia. Muutkin tekijät kuin ilmastonmuutos ovat vähintään yhtä tärkeitä elleivät tärkeämpiä puiden kasvun kannalta”, sanoo erikoistutkija Harri Mäkinen Metlasta. Mäkisen mukaan tutkimuksessa käydään läpi metsäinventointien tuloksia. Huomioitavia asioita ovat muun muassa metsikkörakenteen muutos, metsien ikärakenteen muutos, soiden ojitus ja metsien lannoitus. Se osuus kasvusta, joka ei selity inventoinneissa mitatuilla asioilla, jää esimerkiksi ilmaston lämpenemisen ansioksi. Ilmastotutkimus epäilyttää Metla ei niele tutkimustulosta ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta metsien kasvuun. Pekka Kauppi esitteli tuloksensa Metsälehden numerossa 21/2014.
• 8 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 AJASSA V e ik k o S o m e rp u ro MIKKO RIIKILÄ S uomen metsäkeskuksen johtokunta esitti äskettäin Metsään.? -metsänomistajapalvelun muuttamista maksuttomaksi. Sen jälkeen hanke on edennyt hallinnossa ripeästi. Osastopäällikkö Juha Ojala maaja metsätalousministeriöstä kertoo, että valmisteilla olevassa metsäkeskuksen ensi vuoden maksuperusteasetuksessa Metsään.fi-palvelu on tarkoitus metsänomistajille ilmaiseksi. ”Suhtaudumme metsäkeskuksen johtokunnan esitykseen positiivisesti. Lopullinen päätös toki tehdään poliittisella tasolla maaja metsätalousministeriössä.” Tavoitteena on luoda metsäalan yhteinen asiointipalvelu, mikä edellyttää maksuttomuutta. Esimerkiksi tulevassa kemeralaissa taimikonhoidolta vaadittu ennakkosuunnitelma voitaisiin laatia Metsään.? -palvelun kautta. Suomen metsäkeskus on tällä viikolla avannut Metsään.? -palvelun kaikkien metsänomistajien vapaasti käytettäväksi. Metsänomistajat pääsevät palvelun kautta näkemään metsiensä kuvioittaiset puustotiedot ja metsänhoitotarpeet. Lisäksi palvelun kautta voi ottaa yhteyden metsäpalveluiden tarjoajiin ja puun ostajiin. Tällä hetkellä Metsään.? kattaa kaksi kolmasosaa yksityismetsistä. Lentokoneista tehtävällä laserkeilauksella kerättävät tiedot kattavat kaikki yksityismetsät vuosikymmenen loppuun mennessä. Maksullisuus ei ole innostanut Viime viikkoon asti Metsään.? -palvelu oli maksullinen.Sen käyttäjäksi on kirjautunut noin 5 000 metsänomistajaa. Määrä on kertaluokkaa pienempi kuin mitä metsäkeskus on tavoitellut. Palvelun hinta on ollut 60 euroa vuodessa. Kuluvan syksyn aikana palvelua on markkinoitu tarjoamalla kolmen vuoden käyttöoikeutta 120 eurolla. ”Johtokunnan esityksessä edellytettiin, että palvelun maksuttomuudesta koituvat tulonmenetykset korvataan metsäkeskukselle. Käyttömaksujen palautuksista tiedotetaan, kunhan tämä asia etenee maaja metsätalousministeriössä”, johtaja Ari Eini Suomen metsäkeskuksesta kertoo. Noin 130 000 metsänomistajaa on antanut metsänhoitoyhdistykselle tai metsäyhtiöille oikeuden käyttää tilakohtaisia metsätietojaan. ”Tietosuojaan ei saa kajota” Metsänhoitoyhdistykset ovat pitäneet maksullista Metsään.? -palvelun metsäsuunnitelmiensa kanssa kilpailevana tuotteena. Tämän vuoksi ne eivät ole osallistuneet tietojen päivittämiseen, mikä on vaikeuttanut tietojen ajantasalla pitämistä. Länsi-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Marko Mäki-Hakola arvelee, että edellytykset yhteistyöhön paranevat, kun Metsään.? muuttuu ilmaiseksi, mutta isolla varauksella. ”Metsäkeskuksen taholta on ehdotettu, että metsätietolaki pitäisi avata niin, että tilakohtaiset tiedot olisivat kaikkien käytössä. Niin kauan kuin tällaisia ajatuksia on vireillä, emme ole järin innostuneita yhteistyöhön”, hän toteaa. Metsään.? on nyt ilmainen Metsänomistajat pääsevät tarkastelemaan metsätietojaan maksutta. MIKKO RIIKILÄ LUONNONVARAKESKUS Luken uusi pääjohtaja Mari Walls lupaa, että Lukesta kehitetään kansainvälisesti näkyvä ja vetovoimainen tutkimusja asiantuntijaorganisaatio. ”Tämä tarkoittaa, että Luke on vahva toimija kilpailtaessa tutkimusja kehittämishankkeiden rahoituksesta”, hän toteaa. Walls korostaa, että resurssointi, siis tutkimukseen tarvittavien voimavarojen hankkiminen, rakentuu erilaisten rahoituslähteiden muodostamasta kokonaisuudesta. ”Metsäalan asiakkuuksien laajentaminen ja jatkuva vuoropuhelu on myös ensiarvoisen tärkeää. Luke tähtää tutkimuksen arvoverkkojen kehittämiseen tiiviissä asiakasrajapinnassa. Tämä on oleellista myös metsäalan tutkimuksen resurssoinnin osalta.” Merikeskuksesta metsiin ja vainiolle Luken pääjohtajaksi siirtyvä Walls työskentelee nykyisin Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksen johtajana. Luken pääjohtajan toimikausi on seitsemänvuotinen. Hänellä on vankka kokemus biotutkimuksen johtotehtävistä. Walls on muun muassa toiminut tutkimusjohtajana Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa ja johtajana Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksessa. Lisäksi Walls on sekä Metsäntutkimuslaitoksen että Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen johtokunnan jäsen. Luken pääjohtajana Wallsin työhuone tulee Helsingin Viikkiin. Ensi vuoden alussa toimintansa aloittava Luonnonvarakeskus Luke yhdistää Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Metsäntutkimuslaitoksen sekä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen toiminnot. ”Metsäntutkimukselle rahaa useista lähteistä” Luonnonvarakeskuksen ensimmäinen johtaja pitää metsäosaamista biotalouden ratkaisuissa tärkeimpänä. LIINA KJELLBERG METSÄVEROTUS uusiksi, huomio metsätauteihin, eroon puuntuotannon suorista tuista ja panostusta metsien virkistyskäyttöön. Tässä Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkijoiden ideoita hallitusneuvotteluihin, jotka käydään ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen. Tutkijoiden tulevalle hallitukselle ja pääministerille osoitetuista kirjeistä koottu Metsävisio 2014 -pam? etti julkaistiin marraskuussa Helsingissä järjestettyjen Metsäpäivien yhteydessä. Metsäverotukseen kirjassa tarttuu varttunut tutkija Jussi Leppänen. Hänen mukaansa tavallinen suomalainen ei verotuksellisesti voi harjoittaa metsätaloutta elinkeinonaan. ”Entäpä jos metsätalouden tulon voisi saada haluamaltaan osin verotettua ansiotulona?” hän kysyy. Metlan Itä-Suomen alueyksikön johtaja professori Jari Parviainen taas korostaa metsäpalveluiden merkitystä. ”Hallituksen tulisi kohdistaa tukirahoitusta pilottihankkeiden käynnistämiseksi kestävän metsänhoidon vientiketjun tuotteistamiseen”, hän kirjoittaa. Luontomatkailun professori Liisa Tyrväinen kaipaa panostusta metsien aineettomien ja aineellisten palveluiden yhteensovittamiseksi. Esimerkiksi luontomatkailussa tarvitaan hänen mukaansa toimivia matkailun ja metsätalouden välisiä rahoitusmalleja, joilla maanomistajat voivat saada hyötyä maisemaja virkistysarvojen vaalimisesta. Oman viestinsä hallitukselle ovat kirjoittaneet myös muun muassa metsäteknologian professori Antti Asikainen, metsäpatologian professori Jarkko Hantula ja metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen. Pam? etissa esitettävät ajatukset ovat kirjoittajien omia eivätkä edusta Metlan virallista kantaa. Pam? etti löytyy Metlan internetsivuilta osoitteesta www.metla.? . Metsätutkijoilta ideoita hallitukselle Metlan tutkijat kokosivat kirjan tavoitteistaan ensi keväänä työnsä aloittaville ministereille. Mari Walls luo suuntaviivat Luken toiminnalle.
• Pim! Olet metsässä! www.metsälehti.fi/mobiili Hoi metsien miehet ja naiset! Metsälehden saat nyt myös mobiililaitteellesi. Lataa ilmainen näytenumero laitteellesi Apple Storesta tai Google Playsta. Lisätietoja ja tilaukset www.metsalehti.fi/mobiili Tykkää meistä Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus Lataa ilmainen näytenumero!
• 10 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 AJASSA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat T utkija Markku Saarinen harppaa yli suo-ojan Parkanossa. Puusto on kituliasta, vaikka ojituksesta on vuosikymmeniä. Ketteräjalkaiselle miehelle harppaus on lyhyt, mutta metsänhoidollisesti ja juridisesti se on mittava. ”Tämä puoli on jäkäläturvekangasta, joka yleensä on kitumaata. Ojan toinen puoli on varputurvekangasta, joka eteläisessä Suomessa on metsämaata”, Metsäntutkimuslaitoksella työskentelevä Saarinen selvittää. Kasvupaikka on metsämaata, kun puusto kasvaa kiertoajan kuluessa keskimäärin yli kuution vuodessa hehtaarilla. Kitumaalla tähän ei päästä. Metsälaki uudistamisvelvoitteineen koskee metsämutta ei kitumaata. ”Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa varputurvekankailla kasvu on niin vähäistä, että ne jäävät kitumaan puolelle”, toteaa suometsätieteen professori Raija Laiho. Jäkäläja varputurvekangas on helppo erottaa. Ensin mainitulla pintakerrosta vallitsevat poronjäkälä ja kanerva, jälkimmäisellä suopursu ja vaivaiskoivu. Molemmissa puusto on puhdasta männikköä. ”Jos hieskoivu kohoaa valtapuustoon, ollaan paremmalla kasvupaikalla, vähintään puolukkaturvekankaalla”, Saarinen selvittää. Metsälain rajamailla Saarinen on professori Laihon kanssa arvioinut heikkotuottoisten suometsien kasvatusta. Karuin raja on kituja metsämaan välillä. Kitumailla metsätaloudelle ei ole edellytyksiä. ”Niitä on esitetty energiapuun lähteiksi. Todellisuudessa kitumaiden puustot ovat harvoin korjuukelpoisia. Puuta pitäisi kertyä mielellään yli 30 kuutiota hehtaarille”, Saarinen toteaa. Myös metsämaan kituliaimmilla ojitusalueilla metsätalouden mahdollisuudet ovat huonot, vaikka metsälaki niille ulottuukin. ”Ne ovat eräänlaista harmaata aluetta”, Laiho toteaa. Hän jakaa metsämaan ojitusalueet kolmeen kastiin. Niistä karuimmilla ainoa tavoite on kasvattaa korjuukelpoinen päätehakkuupuusto. Sitä varten kunnostusojituskin voi joskus olla perusteltua. Päätehakkuun jälkeen aktiivinen uudistaminen ei kannata. ”Uudistamisvelvoite täyttyy, kun jättää muutaman siemenpuun”, hän neuvoo. Siemenpuiden säästämiselle on myös toinen peruste. ”YK:n maatalousjärjestö FAO:n määritelmän mukaan metsässä puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeitto kymmenen prosenttia. Tämä toteutuu usein kitumailla. Karujen soiden laajat avohakkuut olisivat metsien ja samalla hiilinielujen hävittämistä. Se voisi tulla Suomelle kalliiksi päästöneuvotteluissa”, Laiho selvittää. Niinpä myös metsälaissa säädetään, että vähätuottoiselle turvemaalle on hakkuussa jätettävä vähintään 20 puuta hehtaarille. Lapissa pärjättävä männyn kylvöllä Toinen kynnys on kunnostusojituskelpoisuus. Se on kuvattu Tapion metPuuta vai rahkasammalta? Tutkijat etsivät linjauksia kituliaasti kasvavien ojitusalueiden talouskäyttöön. Tutkija Markku Saarinen harppaa juuri metsämaalta kitumaan puolelle ja samalla metsälain ulottumattomiin.
• 11 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 AJASSA ”JOS ALUE ON HUONOTUOTTOISTA PUUSTOLLE, SE ON SITÄ USEIN MYÖS TURPEEN NOSTAJILLE.” Kunnostusojituskelpoisuuden ehdot määritellään Tapion metsänhoitosuositusten liitteessä 7.1. Perustana on taulukko, jossa kuvataan vähimmäisrunkoluvut kasvupaikoittain ja lämpösumma-alueittain. Toinen edellytys on, että kiertoajan keskimääräisen kasvun on oltava vähintään 1,5 kuutiometriä hehtaarilla vuodessa ilman lannoituksia. Lisäksi edellytetään, että puusto on ensiojituksen jälkeen kasvanut 20 vuodessa vähintään 30 kuutiota ja 30 vuodessa 45 kuutiota hehtaarilla, siis 1,5 kuutiota vuodessa. Nämä kaksi ehtoa ovat ristiriitaiset, koska vuotuinen keskikasvu (m3/ha/v) kohoaa säännönmukaisesti kiertoajan loppuun asti. Koko kiertoajan keskimääräinen vuosikasvu on selvästi yli kahden kuution, jos keskikasvu jo ensiojitusta seuraavien 30 vuoden aikana on1,5 kuutiota. Tosin kasvun arviointi on teoreettista. Karuilla soilla lähtöpuustot ovat vaihtelevia. Näin puuston kasvumallitkin ovat epätarkkoja. Kasvupaikka, puuston runkoluku ja kohteen maantieteellinen sijainti voidaan määrittää yksiselitteisesti. Ristiriitaiset ehdot Metsäntutkimuslaitos kehittää rahkasammalen korjuumenetelmiä. Siitä voi tulla karujen ojitusalueiden uusi hyötykasvi. N ik o S il v a n / M e tl a Rahkasammalen tuotanto voi tarjota tavan hyödyntää huonotuottoisia ojitusalueita. Suopursu on varputurvekankaan tunnuskasvi. sänhoidon suosituksissa. Perusteina ovat lämpösumma, kasvupaikka sekä puuston määrä ja kasvukyky. Kunnostusojituskelpoisille kohteille voi saada kemeratukea. ”Puustoa on oltava sen verran, että kunnostusojituksen tuoma lisäkasvu tulee korkokuluineen katetuksi seuraavassa hakkuussa”, Saarinen selvittää. Eteläisessä Suomessa varputurvekankaat ja viljavammat ojitusalueet ovat kunnostusojituskelpoisia. Pohjoisessa pienempi osa ojitusalueista täyttää ehdot. Kolari–Salla-linjan yläpuolella mikään suo ei ole kunnostusojituskelpoinen. Ojitusalueen jatkoinvestointikelpoisuus määrittää, kannattaako uudistaminen ensimmäisen puusukupolven jälkeen. Tulevan puuston tuoton on hoitokulujen lisäksi katettava kunnostusojituksen kulut seuraavan kiertoajan aikana. Jatkoinvestoinnin kannattavuutta on haarukoitu asettamalla puustopääomalle varovainen kahden tai keskimääräinen kolmen prosentin tuottovaatimus. Kolmen prosentin tuottovaatimuksella Eteläja Väli-Suomen varputurvekankaatkin voidaan uudistaa istuttaen. Etelä-Lapissa ojitusalueita kannattaa uudistaa vain kylväen tai luontaisesti, ja silloinkin vain kahden prosentin tuottovaatimuksella. Keski-Lapissa uudistamiseen kannattaa sijoittaa vain viljavimmilla ojitusalueilla. Toisen ojitusta seuraavan puusukupolven kasvun ennustaminen on epävarmaa. Mittauksia toisen puusukupolven kasvusta on vähän, joten kasvumallit ovat toistaiseksi hataralla pohjalla. Yli miljoona hehtaaria kannattamatonta ”Suomessa on reilut 800 000 hehtaaria ojitusalueita, joilla metsätaloutta ei kannata harjoittaa”, Laiho arvioi. Määrä on arvioitu valtakunnan metsien inventoinnin tuloksista kasvupaikkojen ja lämpösummien perusteella. Puuntuotannon kannattavuutta ei ole arvioitu. Huonotuottoisten ojitusalueiden määrä kohoaa merkittävästi, jos rajaksi asetettaisiin kohteen jatkoinvestointikelpoisuus. ”Perimmiltään kannattavuusraja riippuu metsänomistajan asettamasta tuottovaatimuksesta”, toteaa metsänhoitaja Tapio Vanhatalo Tapiosta. Keinoja suon karuudesta johtuvan huonotuottoisuuden korjaamiseen ei juuri ole. Tuhkalannoituksen tuottamat huimat kasvun lisäykset saadaan soilta, joissa typen niukkuus ei rajoita kasvua. ”Heikkotuottoisista kohteista tuhkalla elvytettäviä ovat avo-soista ojitetut alueet, joilla kaliumin ja fosforin puute estää puuston kehityksen”, Laiho linjaa. Puuntuotannon vaihtoehdoksi esitetty turpeen nosto ei ole yleispätevä ratkaisu kituliaille ojitusalueille. ”Jos alue on huonotuottoista puustolle, se on usein sitä myös turpeen nostajille. Iso osa niistä on lisäksi Lapin perukoilla, kaukana käyttöpaikoilta”, Bioenergia ry:n aluepäällikkö Hannu Salo toppuuttelee. Turvepulaan kituliailta soilta silti voisi löytyä apua. Salo arvioi, että kymmenisen prosenttia niistä voisi kelvata turpeennostajille. ”Määrä olisi yhtä suuri kuin 1970-luvulta alkaen turpeen nostoon käytetty ala yhteensä.” Rahkasammalesta vientibisnes? Varmimmin karulla suolla kasvaa rahkasammal, varsinkin jos ojia tukitaan ja pohjavesi kohoaa maanpinnan tuntumaan. Siitä voi kehkeytyä tulevaisuuden vientiteollisuutta. Tutkija Niko Silvan Metsäntutkimuslaitoksesta kertoo, että jo nykyisin maailmalla rahkasammalta käytetään kasvuja kuiviketurpeen vaihtoehtona. ”Esimerkiksi Hollannissa rahkasammalmassaa käytetään kasvihuoneiden kasvatusalustoina. Rahkasammalta tuotetaan Etelä-Amerikasta, josta sitä voidaan alhaisten työvoimakustannusten ansiosta kerätä käsin luonnontilailta soilta.” Silvan korostaa, että rahkasammal on uusiutuvaa biomassaa, toisin kuin turve. ”Rahkasammalkerros kasvaa vähintään sentin vuodessa ja uusiutuu kasvusilmuista, kun sammalkerrosta poistetaan kerralla enintään kymmenen senttiä.” Sentti on yhtä kuin sata kuutiota hehtaarilla. ”Kuiva-aineeksi muunnettuna vuosikasvu on noin viisi tonnia. Puun kasvatusta kannattavampaa sammalen tuotanto voi silti olla vain karuimmilla soilla.” Metsäntutkimuslaitos selvittää parhaillaan kaupalliseen käyttöön soveltuvia menetelmiä rahkasammalen nostamiseen. Huonotuottoisilla metsämailla Suomen suot Ennen ojituksia 9,1 milj ha men suot n ojituksia 9,1 milj ha Raivattu pelloiksi 0,3 milj. ha Ojitettu metsätaloutta varten 4,7 milj. ha Turvekenttinä 0,1 milj. ha* Ojittamattomia noin 4 milj. ha *)sisältää myös tuotannosta poistuneet turvekentät Huonotuottoiset ojitusalueet 0,0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,5 milj. ha 0,3 milj. ha Kituja joutomailla (kasvu alle 1 m3/ha/vuosi) Milj. ha
• AJASSA 12 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 HELSINKI 40 km Lähivuosien hakkuulisäys Suomessa tehdasinvestointien toteutuessa: Kuitupuu 6 milj. kuutiota (pääasiassa havukuitupuuta) Tukkipuu 3 milj. kuutiota Energiapuu 1 milj. kuutiota Yhteensä noin 10 milj. kuutiota vuodessa mottia lisää kuitua SUUNNITELTU HANKE Metsä Group Äänekoski +4,1 miljoonaa kuutiota Tuleva puuntarve yhteensä: 6,5 miljoonaa kuutiota havuja lehtikuitua Tehdasinvestoinnin aika ja hinta: arvio syksy 2017, 1,1 miljardia euroa Tuotanto: 1,3 miljoonaa tonnia sellua ja mahdollisesti muita biotuotteita UPM Kymi + 1 miljoona kuutiota Tuleva puuntarve yhteensä: noin 3 miljoonaa kuutiota havuja lehtikuitua Tehdasinvestoinnin aika ja hinta: Elokuu 2015, 160 miljoonaa euroa Tuotanto uudistuksen jälkeen: 700 000 tonnia valkaistua havuja koivusellua, 830 000 tonnia hienopaperia PÄÄTETYT HANKKEET Stora Enso Varkaus + 1,1 miljoonaa kuutiota Tuleva puuntarve yhteensä: 1,4 miljoonaa kuutiota havukuitua Tehdasinvestoinnin aika ja hinta: Syksy 2015, 110 miljoonaa euroa Tuotanto uudistuksen jälkeen: noin 390 000 tonnia aaltopahvin raaka-ainetta ja 310 000 tonnia ruskeaa valkaisematonta sellua Vapautuu 800 000 kuutiota koivua yhtiön muille tehtaille. 6 000 000 Metsä Group Äänekoski +4,1 milj. kuutiota Stora Enso Varkaus + 1,1 milj. kuutiota UPM Kymi + 1 miljoona kuutiota Lähde: UPM, Stora Enso ja Metsä Group Tehtaiden puunhankinnan ydinalueet laajimmillaan. Jyväskylä Jyväskylä Joensuu Tampere Lappeenranta Kalso Varkaus Joensuu Tampere Lappeenranta Kalso Varkaus Kuusankoski Kuusankoski VALTTERI SKYTTÄ M etsäteollisuus luottaa siihen, että metsänomistajat hakkaavat lähivuosina metsiään ajallaan. Suomen kolme suurta metsäyhtiötä tarvitsevat kuusi miljoonaa kuutiota lisää kuitupuuta täyttääkseen uusien tehdasinvestointien puuntarpeen. Jos kaikki suunnitelmat toteutuvat, kuitupuun kestävän käytön raja lähestyy Suomen metsissä. Ensimmäisenä suurista investoinneista valmistuu UPM:n Kymin tehtaan laajennus Kuusankoskella. Tehtaan on määrä tuottaa 170 000 tonnia enemmän sellua ensi vuoden elokuusta lähtien. ”Tehdasinvestoinnin vaikutukset alkavat näkyä alueen puunhankinnassa hienokseltaan jo tänä talvena. Puukaupan valmiutta ollaan nostamassa”, sanoo UPM Metsän aluejohtaja Esa Korhonen. Puuvirrat siirtyvät Kymin sellutehdas käyttää niin havukuin koivukuitua, joita molempia hankitaan jatkossa lisää kotimaasta. Koivun osalta Venäjän tuontipuulla on oma roolinsa, mutta suomalaistenkin koivikoiden kasvattaminen kannattaa paremmin uudistuksen myötä. Korhosen mukaan UPM:n kasvava kuitupuuntarve näkyy etenkin harvennushakkuissa. ”Suomessa jää metsänhoidollisia harvennushakkuita hoitamatta vuosittain. Kymin uudistus lisää metsänomistajien mahdollisuutta toteuttaa harvennushakkuut ajallaan,” Esa Korhonen sanoo. Toisena merkittävien uudistusten listalla on Stora Enson Varkauden tehdas, jonka pitäisi pyöriä uudessa muodossaan vuoden 2015 loppupuolella. Tehtaan uudistus vain havupuuta käyttäväksi laitokseksi muuttaa ennen kaikkea puuvirtoja Stora Enson omien tehtaiden kesken, sanoo Stora Enso Metsän Itä-Suomen aluejohtaja Riku Koskinen. ”Koivu vaihtuu havukuituun, joten havupuuta ohjautuu Varkauteen. Aiemmin Varkauteen mennyttä koivua menee muille tehtaille, kuten Uimaharjuun, Imatralle ja Heinolaan. Kotimaisen havukuitupuun käyttö lisääntyy Varkaudessa 1,1 miljoonaa kuutiota vuodessa.” Äänekoskesta päätös ensi keväänä Koskisen mukaan Stora Enso ostaa Itä-Suomen koivua niin kuin ennenkin, puu vain ohjautuu eri paikkoihin. Stora Enson käyttämän tuontikoivun tarvetta Varkauden uudistus sen sijaan vähentää. Kaiken kaikkiaan yhtiön puunhankinta kääntyy Itä-Suomessa havupuupainotteiseksi. ”Uudistus alkaa näkyä puukaupassa ensi syksynä. Kokonaisuus selviää tulevan vuoden aikana. Puuta pitäisi löytyä, kun saadaan kaikki palaset loksahtamaan kohdilleen.”, Koskinen sanoo. Metsä Groupin on määrä päättää Äänekoskelle suunnitellun biotuotetehtaan toteutuksesta ensi keväänä. Metsä Groupin metsäjohtajan Juha Mäntylän mukaan uusi tehdas tulee toteutuessaan vaikuttamaan yhtiön puunhankintaan kaikkialla Suomessa ja myös Itämeren alueella. ”Esimerkiksi Oulun alueen puut menevät nyt Kemin sellutehtaalle. Sitä puuta alkaisi kääntyä etelään Äänekoskelle. Lapista tarvittaisiin puolestaan lisää korvaavaa havukuitua Kemiin”, Mäntylä kertoo. Rekka pihaan joka neljäs minuutti Mäntylän mukaan Äänekosken uudelle tehtaalle saapuisi tämän hetken suunnitelmien mukaan 3–4 täysmittaista puutavarajunaa päivässä. Täysiä tukkirekkoja tehtaan pihaan ajaisi neljän minuutin välein. ”Äänekoskesta koillisen suuntaan on ehkä eniten vapaita puuvaroja tällä hetkellä. Vuoden päästä investointipäätöksestä alamme miettiä puunostopäätöksiä käytännössä.” Mäntylän mukaan Metsä Groupin vahvuus puunhankinnassa on se, että Metsäliitto Osuuskunnan kautta konsernilla on paljon sopimusperusteisia puunmyyjiä. ”Tällaisten metsänomistajien arvo on suuri. Isot, puuta käyttävät investoinnit edellyttävät varmaa pohjaa. Meillä on metsänomistajia, jotka ovat sitoutuneet siihen, että puuta tulee tasaisesti markkinoille. Pyrimme myös siihen, että saamme lisää sopimusperusteisia myyjiä.” Mäntylä sanoo, että kuitupuun lisääntyvä kysyntä voi tietysti vaikuttaa puunhintaan. ”Kun kysyntä lisääntyy, se yleensä tukee hintakehitystä. Tämä tunnetaan ja tunnustetaan.” P U U KAU P PA Investoinnit pönkittävät kuitupuun kysyntää Suuret metsäyhtiöt haalivat lähivuosina lisää kuitupuuta. Äänekosken jättitehdas muuttaisi puuvirtoja koko Suomessa.
• AJASSA 13 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 43–46 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 514 458 Etelärannikko 18 612 Pohjanmaa 18 666 Lounais-Suomi 51 741 Häme-Uusimaa 28 509 Kaakkois-Suomi 50 976 Pirkanmaa 32 274 Etelä-Savo 65 854 Etelä-Pohjanmaa 40 999 Keski-Suomi 54 697 Pohjois-Savo 31 678 Pohjois-Karjala 37 161 Kainuu 12 964 Pohjois-Pohjanmaa 53 350 Lappi 16 972 Ostomäärät viikolla 46 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,91 ? 54,78 ? 40,09 ? 15,21 ? 17,04 ? 15,19 ? 22,59 ? 22,53 ? Uudistushakkuu 56,67 ? 55,73 ? 40,99 ? 16,43 ? 18,38 ? 16,77 ? 23,58 ? Harvennushakkuu 48,88 ? 49,09 ? 37,92 ? 14,23 ? 15,16 ? 14,60 ? Ensiharvennus 46,04 ? 45,51 ? 14,43 ? 14,87 ? 13,61 ? 22,59 ? Hankintahinnat 60,69 ? 57,76 ? 45,53 ? 28,62 ? 31,54 ? 29,19 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,35 ? 54,90 ? 16,20 ? 17,34 ? 16,46 ? 23,64 ? 24,89 ? Uudistushakkuu 57,08 ? 55,64 ? 18,00 ? 17,96 ? 17,78 ? 25,91 ? 26,06 ? Harvennushakkuu 48,50 ? 45,61 ? 15,04 ? 14,97 ? 14,54 ? 20,67 ? Ensiharvennus 46,83 ? 14,72 ? 14,97 ? 22,02 ? Hankintahinnat 55,00 ? 53,84 ? 28,43 ? 28,35 ? 29,62 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,17 ? 54,81 ? 41,98 ? 15,46 ? 16,89 ? 15,24 ? 22,05 ? 23,45 ? Uudistushakkuu 58,16 ? 55,91 ? 44,03 ? 17,54 ? 18,49 ? 17,55 ? 24,36 ? Harvennushakkuu 48,59 ? 47,78 ? 37,73 ? 14,55 ? 14,94 ? 14,13 ? Ensiharvennus 47,21 ? 45,08 ? 14,55 ? 14,33 ? 13,69 ? 21,93 ? Hankintahinnat 58,27 ? 56,31 ? 45,80 ? 29,86 ? 30,29 ? 30,43 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,04 ? 50,85 ? 15,62 ? 16,19 ? 16,04 ? 22,99 ? 24,56 ? Uudistushakkuu 53,52 ? 51,91 ? 17,52 ? 17,01 ? 17,54 ? 25,20 ? 25,14 ? Harvennushakkuu 45,83 ? 42,56 ? 13,06 ? 13,09 ? 12,41 ? 18,66 ? Ensiharvennus 45,23 ? 14,23 ? 13,84 ? 20,58 ? Hankintahinnat 55,24 ? 54,15 ? 27,43 ? 29,55 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,71 ? 52,82 ? 41,33 ? 14,25 ? 15,20 ? 15,19 ? 21,51 ? 22,47 ? Uudistushakkuu 55,48 ? 53,81 ? 43,19 ? 16,54 ? 16,63 ? 17,18 ? 23,32 ? Harvennushakkuu 46,55 ? 45,81 ? 37,22 ? 13,78 ? 14,13 ? 14,72 ? Ensiharvennus 42,66 ? 43,45 ? 11,86 ? 10,38 ? 12,14 ? Hankintahinnat 53,57 ? 52,69 ? 44,95 ? 27,02 ? 26,73 ? 29,17 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,76 ? 45,46 ? 15,38 ? 14,77 ? 15,11 ? 22,22 ? Uudistushakkuu 47,82 ? 46,11 ? 17,11 ? 16,10 ? 16,97 ? 24,49 ? Harvennushakkuu 44,12 ? 12,33 ? 12,78 ? 11,82 ? 20,36 ? Ensiharvennus 43,04 ? 14,32 ? 14,07 ? Hankintahinnat 54,32 ? 28,36 ? 29,37 ? 29,75 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,48 ? 54,86 ? 44,25 ? 15,60 ? 16,75 ? 15,32 ? 21,35 ? 22,76 ? Uudistushakkuu 57,82 ? 55,79 ? 45,69 ? 17,24 ? 18,26 ? 17,62 ? 23,17 ? Harvennushakkuu 49,23 ? 47,82 ? 40,04 ? 15,00 ? 15,16 ? 14,74 ? 21,02 ? Ensiharvennus 45,17 ? 43,84 ? 13,49 ? 13,57 ? 12,49 ? Hankintahinnat 57,08 ? 56,10 ? 50,20 ? 28,85 ? 29,54 ? 30,92 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,74 ? 54,27 ? 42,18 ? 15,38 ? 16,61 ? 15,48 ? 22,84 ? 23,71 ? Uudistushakkuu 56,41 ? 55,25 ? 43,65 ? 17,19 ? 17,98 ? 17,38 ? 25,04 ? 24,53 ? Harvennushakkuu 47,82 ? 47,51 ? 38,51 ? 14,14 ? 14,78 ? 14,27 ? 19,81 ? 20,49 ? Ensiharvennus 45,76 ? 44,70 ? 32,64 ? 14,00 ? 13,93 ? 13,35 ? 21,27 ? Hankintahinnat 57,11 ? 55,92 ? 47,19 ? 28,14 ? 29,86 ? 29,73 ? 34,17 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. VALTTERI SKYTTÄ PUUTA on ostettu tänä syksynä selvästi vähemmän kuin vuosi sitten. Loka–marraskuussa ei ole päästy lähellekään vuodentakaisia ostomääriä. Viime viikolla puuta ostettiin Metsäntutkimuslaitoksen tilastojen mukaan 514 000 kuutiota, mikä on yli 222 000 kuutiota vähemmän kuin samaan aikaan vuosi sitten. Samanlaisia lukemia ovat tarjonneet myös aiemmat viikot. Kauppa on käynyt nihkeästi esimerkiksi Häme-Uusimaan ja Keski-Suomen alueilla. Alkuvuonna puuta ostettiin vielä kovalla tahdilla, joten ostajilla tuntuu olevan varaa seurailla markkinoiden liikkeitä loppuvuodesta. Metsäyhtiöiden tulevat tehdasinvestoinnit eivät vielä näy kuitupuukaupassa, sillä yleisen kysynnän vaisuus on laskenut hienoisesti myös kuitupuun hintoja. Kuusikuitu on ollut tänä syksynä keskimäärin puoli euroa halvempaa, mäntyja koivukuitu ovat menettäneet hintaansa maltillisemmin. Mäntytukin hinta on jatkanut tasaisella uralla. Kuusitukin hinta osoittaa puolestaan edelleen hiukan alenevaan suuntaan. Sen sijaan koivutukin hinta on säilynyt vahvistuneella tasolla. Ostajat odottelevat Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m3 viikot 1–46 , 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60
• 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 M E T S Ä S T Ä 14 LIINA KJELLBERG, teksti HELI PELTOLA, kuvat T aimikonhoito on metsänomistajan suoja tuulituhoja vastaan. Ajallaan sopivan harvaksi harvennetun taimikon taimista kasvaa järeitä puita, jotka kestävät pientä puhuriakin. ”Avain puiden tuulenkestävyyteen on niiden solakkuus eli läpimitan suhde pituuteen. Hyvin tiheässä kasvatetuista puista tulee riukumaisia ja ne kaatuvat ja katkeavat tuulessa helpommin kuin samanpituiset tanakammat puut”, sanoo Itä-Suomen yliopiston professori Heli Peltola. Taimikonharvennuksessa hän pitää hyvinä nykyisiä metsänhoitosuosituksia. Etelä-Suomessa kasvava kuusen taimikko tulee harventaa, kun taimien keskipituus on 3–4 metriä, männyn taimikko, kun taimien keskipituus on 5–7 metriä. Pohjois-Suomessa vastaavat pituudet ovat kuusella 2–3 metriä ja männyllä 3–5 metriä. Koivun taimikko harvennetaan, kun taimien keskipituus on 4–5 metriä. Kuusen taimikkoon jätetään taimikonharvennuksessa 1 800–2 000, männyn taimikkoon 2 000–2 200 ja koivun taimikkoon 1 600 tainta hehtaarille. Myös myöhemmät harvennukset lisäävät kasvamaan jätettävien puiden runkojen ja juuriston paksuuskasvua. Tärkeintä on, että harvennukset tehdään ajallaan. ”Myöhässä tehtäviä liian voimakkaita harvennuksia on vältettävä eritoten tuulituhoille alttiilla alueilla. Tiheässä kasvaneiden puiden rungot ja juuristo eivät ole sopeutuneet tuulisiin olosuhteisiin”, Peltola sanoo. Tiheässä kasvaneet puut eivät tosin ole harvennuksen jälkeen ikuisesti alttiitta tuulituhoille. Puut sopeutuvat Peltolan mukaan uusiin tuuliolosuhteisiin neljässä viidessä vuodessa. Kuusi herkin kaatumaan Tuulituhot ovat yleisimpiä varttuneissa ja uudistuskypsissä metsissä. Pääpuulajeistamme kuusi on herkin tuulituhoille, sillä sen juuristo on pinnallisempi kuin männyllä ja koivulla. Puut kaatuvat Suomessa melko alhaisilla tuulen nopeuksilla, jo 20 metriä sekunnissa puhaltava puuskatuuli tai 12–14 metriä sekunnissa puhaltava kova tuuli voi aiheuttaa tuhoja. Tällaisia tuulia esiintyy Peltolan mukaan ympäri Suomea vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Sää on tuulisin myöhäissyksystä varhaiskevääseen, mutta valtaosa metsien tuulituhoista ajoittuu syksyyn. Talvella puita suojaa vielä usein roudassa oleva maa, mikä anTaimikonhoidolla tuulta vastaan Tuulituhoja voi ehkäistä metsänhoidolla, mutta kovimpiin tuuliin auttaa vain metsävakuutus. Kuivahkolla kankaalla kasvavien mäntyjen pinnallinen ja pienehkö juuristo altisti ne tuulituhoille. M E T S Ä N H O I TO
• METSÄSTÄ 15 20. MARRASKUUTA 2014 u NRO 22 M ik ko R iik ilä Tuulituhoja voi ehkäistä metsänhoidolla, mutta kovimpiin tuuliin auttaa vain metsävakuutus. ”Voi olla hyVä ajatus Vakuuttaa Metsänsä.” Vinkit tuulituhojen ehkäisyyn harvenna taimikko ajallaan ja sopivan harvaksi. tee myöhemmät harvennukset ajallaan. Vältä avohakkuita varttuneiden ja juuri harvennettujen metsiköiden vieressä. älä yhdistä harvennusta ja lannoitusta pahimmilla riskialueilla. käytä yläharvennusta harkiten. 6 jätä siemenpuut ryhmiin. 7 Valitse puulaji ja puuston kiertoaika kasvupaikan mukaan. 8 Muista metsävakuutus. Avohakkuualan reunametsät ovat alttiita tuulituhoille. Mitä suurempi hakkuualan ja reunametsän korkeusero on, sitä suurempi on tuulituhojen riski. taa harvennus Peltolan mukaan tehdä hakkuualan välittömässä laidassa hieman lievempänä. Tuulituhojen riskiä lisää myös harvennuksen ja lannoituksen samanaikaisuus. Tämä johtuu siitä, että harvennus ja lannoitus nopeuttavat ensin puiden neulasja lehtimassan kasvua ja vasta myöhemmin rungon ja juurten kasvua. Myös myöhään tehty yläharvennus voi lisätä tuulituhojen riskiä varsinkin tuulituhoille alttiiden alueiden kuusikoissa. Lisäksi nuoret riukuuntuneet metsiköt, joissa on tehty energiapuuhakkuu, ovat alttiita tuulituhoille. Samoin siemenpuuasentoon hakatut uudistusalat. Siemenpuut Peltola suositteleekin jättämään ryhmiin tuulituhoriskin vähentämiseksi. Tuulisuus vaihtelee Tuulituhojen todennäköisyys vaihtelee alueittain. Eniten voimakkaita tuulia esiintyy Etelä-Suomessa. Tuulisuuteen vaikuttavat muun muassa maanpinnan muodot. Tuulen nopeus on yleensä suurempi tuulenpuoleisella rinteellä kuin heti mäenharjanteen takana. Maaperän märkyys voi lisätä puiden kaatumisriskiä. Rehevillä ja kosteilla mailla puut saavat vettä ja ravinteita helpommin, jolloin niiden juuristo jää pinnallisemmaksi ja ne kaatuvat herkemmin. Riskialueilla, joilla tuulituhot ovat yleisiä, kannattaa Peltolan mukaan huolehtia taimikonhoidosta, tehdä harvennukset ajallaan ja käyttää lyhyempää kiertoaikaa. Pahimmilla riskialueilla voi tulevaisuudessa olla syytä harkita jopa koivun tai männyn viljelyä kuusen viljelyn sijaan, jos kasvupaikka sen sallii. Tämä on tilanne varsinkin silloin, jos ilmastonmuutos lyhentää aikaa, jolloin maa on roudassa. Täysin tuulituhoja ei Peltolan mukaan tosin voi ehkäistä hyvällä metsänhoidollakaan. ”Sen varalta voi olla hyvä ajatus vakuuttaa metsänsä”, hän sanoo. taa lisätukea juuristolle. Tuulituhojen riski on suuri varsinkin uusien avohakkuualojen reunametsissä. Hakkuun ajoituksella ja hakkuualan rajauksella voidaan kuitenkin vaikuttaa riskin suuruuteen. Peltolan mukaan ratkaisevaa on, miten suuri korkeusero hakkuualan ja reunametsän välillä on. ”Avohakkuu ei lisää tuulituhojen riskiä vieressä olevassa taimikossa mutta juuri harvennetun kasvatusmetsän viereen avohakkuuta ei tule tehdä”, hän sanoo. Jos avohakkuualan reunametsä vaatii harvennusta, kannatTuulituhojen riski lisääntyy tulevaisuudessa varsinkin Eteläja Keski-Suomen metsissä, ennakoi Itä-Suomen yliopiston professori Heli Peltola. Taustalla ei ole kovien tuulten ja myrskyjen yleistyminen vaan se, että ilmastonmuutoksen arvioidaan lyhentävän aikaa, jolloin maaperä on roudassa. Nykyään valtaosa tuulen aiheuttamista tuhoista tapahtuu syksyllä. Tuulet ovat kovimpia myöhäissyksystä varhaiskevääseen, mutta talvella puiden kaatumisriski on pieni, sillä routa pitää ne kiinni maassa. Jos aika, jolloin maa on roudassa, lyhenee, esiintyy pääosa kovista tuulista roudattomana aikana. ”Roudattomuus lisääntyy merkittävästi, jos talvilämpötilat nousevat neljä astetta. Sen oletetaan varovaisissakin arvioissa tapahtuvan vuosisadan loppuun mennessä. Routaa esiintyy todennäköisesti tulevaisuudessakin, mutta vuosien välinen vaihtelu on suurta”, Peltola sanoo. Puut voivat hänen mukaansa kuitenkin sopeutua lisääntyneeseen tuulisuuteen. ”Tuulen heiluttamista puista tulee tyvekkäämpiä. Esimerkiksi rannikolla ja peltojen reunametsissä näkee puita, jotka ovat pituuteensa nähden paksumpia kuin suojaisammalla paikalla kasvavat puut. Myös niiden juuristot ovat kehittyneet tuulenkestävämmiksi.” Tuulituhot yleistyvät Suunnittele hakkuu. Harvenna ajallaan. Siemenpuut ryhmiin. Muista taimikonhoito. Puuskatuuli on aiheuttanut huomattavaa tuhoa varttuneiden mäntyjen takana kasvavassa juuri harvennetussa männikössä. Vuonna 2010 riehunut Asta-myrsky on kaatanut puita siemenpuuasentoon hakatulla uudistusalalla. Ajallaan harvennetun taimikon taimista kasvaa järeitä puita. Liian tiheässä kasvaneet puut riukuuntuvat.
• METSÄSTÄ 16 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 ÄÄN VALTTERI SKYTTÄ M etsäliitto Osuuskunta on tekemässä jälleen metsäteollisuuden historiaa Äänekosken pienellä teollisuuspaikkakunnalla Keski-Suomessa. Sinne suunniteltu valtava sellueli biotuotetehdas on nousemassa symboliksi koko kemiallisen metsäteollisuuden siirtymiselle paperin valmistajasta pakkauskartongin, sellun ja biotuotteiden tekijäksi. Äänekoskelta alkoi myös koko osuustoiminnallisen metsäteollisuuden historia. Aikaisemmin lähinnä maanviljelijöiden puunmyyjänä tunnettu Metsäliitto osti sieltä ensimmäisen sellutehtaansa vuonna 1953. Pölkkykauppiaasta tuli hetkessä teollinen puunjalostaja. Nyt osuuskunta suunnittelee Suomen historian suurinta yksittäistä teollista investointia. Miten metsäyhtiöiden hintakartellia vastaan ryhmittyneistä köyhistä metsänomistajista tulee valtavat määrät kuitupuuta ahmivan tehtaan patruunoita? Metsänomistajilla yhä isännän ääni Puuntuottajista eli metsänomistajista koostuva omistajakunta tuo varmuutta Metsäliiton ja sen alaisuuteen kuuluvan Metsä Groupin toimintaan, sanoo Metsäliiton historiaa selvittänyt tutkijatohtori Sakari Siltala Helsingin yliopistosta. ”Osuustoiminnallisella metsäyhtiöllä näyttää menevän erittäin hyvin. Suomalaisen osuustoiminnallisen metsäteollisuuden vahvuus on pitkäjänteisyydessä, kun sitä vertaa kvartaalikapitalismiin.” Siltalan mukaan Metsäliitto-konsernissa isännän ääntä käyttää edelleen emo-osuuskunta eli metsänomistajat. Puusta Metsäliitolla ei ole ollut koskaan pulaa, mutta suurien tehdasinvestointien jarruna oli aiemmin osuuskunnan vaikeus kerätä pääomaa. Metsäliiton tiet vievät yhdelle paikkakunnalle Metsäliitto viettää tänä vuonna 80-vuotisjuhlaansa. Äänekoskella teollisen taipaleensa aloittanut osuuskunta suunnittelee Suomen suurinta tehdasinvestointia – Äänekoskelle. Metsäliiton Äänekosken sellutehdas vuonna 1963. Äänekoskelta alkoi Metsäliiton poukkoileva tie yhdeksi Suomen kolmesta suuresta metsäyhtiöstä. Viisi haaraa » 80-vuotias Metsäliitto Osuuskunta on Metsä Group -konsernin emoyritys. » Metsä Group koostuu viidestä toimialasta, joiden liikevaihto vuonna 2013 oli 4,9 miljardia euroa » Metsä Board valmistaa paperia ja kartonkia ja on konsernin suurin yksittäinen osa tällä hetkellä. » Metsä Tissue on pehmoja ruoanlaittopaperivalmistaja. » Metsä Fibre on selluntekijä. » Metsä Wood valmistaa puutuotteita. » Metsä Forest vastaa koko konsernin puunhankinnasta ja metsäpalveluista. Pääomapula on Siltalan mukaan ratkaistu konsernin eräänlaisella sekamuodolla. Emo-osuuskunnan alle on syntynyt osakeyhtiömuotoisia osia. ”Tämä on maailmanlaajuinen suuntaus osuustoiminnassa. Kun toiminta kasvaa riittävän suureksi, rahaa tarvitaan muualtakin kuin osuusmaksuista ja pankkilainoista.” Osuustoiminnallisella järjestelmällä on ollut myös omat epäilijänsä. Suuryritykseksi paisuvassa osuuskunnassa jäsenten on sanottu joutuvan liian etäälle varsinaisesta päätöksenteosta. ’’Osuustoimintaa on kritisoitu järjestelmäksi, joka ei ole riittävän nopea tekemään päätöksiä kilpailutaloudessa. Se toimii kuitenkin yhtä lailla kuin yhtiömuotoinen systeemi”, Siltala sanoo. Kaikki taas samaan suuntaan Metsäliiton pulmana on osuuskunnan teollistumisesta lähtien ollut, miten saman katon alla voi ajaa sekä puuntuottajien että puuta käyttävän teollisuuden FA K TA
• METSÄSTÄ 17 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 EKOSKI ”SUURIN NOUSU, MITÄ MEIDÄN ULKOMAANVIENTIMME ON VAIKUTTANUT JOLLAKIN SEUDULLA, ON LÄHES 30 MARKAN HINTAERO KUUTIOLTA VIIME SYKSYN HINTAAN.” Metsäliiton johtaja Ilmari Kalkkinen Metsälehdessä elokuussa 1934. Metsäliiton toimittamia kaivospölkkyjä lastataan laivaan Helsingin satamassa 1930-luvulla. Monet metsäyhtiöt syrjivät Metsäliitto Oy:n puutoimituksia, mutta ostajia löytyi ulkomailta. etua. Kaikki alkoi motin hinta -ideologiasta, mutta pelkkää kantohintaa Metsäliitto ei ole voinut tuijottaa enää hetkeen. ”Oman teollisuuden myötä ideana ei voi olla vain puusta saatava mahdollisimman korkea hinta. Myös teollisuuden täytyy elää ja se ei voi maksaa puusta enemmän kuin muut metsäyhtiöt. Jos ajattelee pitkäjänteisesti, metsäliittolaisen ei kenties ole aina viisaasti ulosmitata kaikkea heti puukaupassa, vaan ottaa tasainen tulos toiminnasta”, Siltala arvioi. Nyt, kun metsäteollisuuden uusi suunta näyttää löytyneen bio-sanasta, jalostuspuolen tuottoihin luottaminen on jälleen vakaammalla pohjalla. Historioitsijaa mietityttää uudessa suunnassa menneisyydestä toistuva silakkaparviefekti eli kolmen suuren metsäyhtiön yksimielisyys tulevaisuuden luonteesta. ”Aikaisemmin kemiallisessa metsäteollisuudessa suunnattiin paperiin ja se päättyi katastro? in. Mutta pakko on mennä sinne, missä kysyntää on. Nyt näyttää siltä, että suunta on hyvä”, Siltala sanoo. Metsäliitto Osuuskunta täytti 80 vuotta 23. tamikuuta. Metsäliitto luotiin 1930-luvulla pitämään metsänomistajien puolta puukaupoissa metsäyhtiöiden kartelleja ja puunmyyntikehiä vastaan. Alussa se myi paljon puuta ulkomaille. Suomesta laivattiin etenkin paperipuuta ja kaivospölkkyjä. Nykyisin Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 123 000 suomalaista metsänomistajaa. Osuuskunnan ideana on yhä, että Metsä Forest ostaa Metsäliiton jäseniltä puuta tasaisesti. Osuuskunnan jäseneksi voi liittyä jokainen, joka omistaa vähintään kolme hehtaaria metsämaata Suomessa. Jäsenet sijoittavat osuuskunnan sääntömääräisiin osuuksiin 12,50–65 euroa metsämaan hehtaaria kohti. Osuuskunta jakaa voittoja vuosittain vuosikoron myötä. Lisäksi metsänomistajille on muita sijoitusvaihtoehtoja osuuskunnan sisällä. Kaivospölkkyjä ja paperipuuta Kuorma-autoja tuomassa kuitupuuta Äänekosken sellutehtaalle 1950ja 1960-lukujen taitteessa. Uudelle jättitehtaalle tulisi 15 tukkirekkaa tunnissa.
• METSÄSTÄ 18 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 Puumala ELIISA KALLIONIEMI, teksti ARI NAKARI, kuva M arraskuu alkaa leutona, joten Mikko Tynkkynen järjestelee Puumalan palstalleen maanmuokkausta vielä täksi syksyksi. Ensimmäistä kertaa hänen metsänomistajan urallaan hakkuiden syy oli kirjanpainaja. Ylipäätään tämänkaltaista epidemiaa Joutsenossa asuva Tynkkynen ei muista, ja hän sentään muistaa pitkälle. Metsänomistaja Tynkkysestä tuli 1950-luvun alussa, mutta ura metsässä alkoi 1940. Tai oikeastaan jo 1930-luvulla, sillä ensimmäiset markkansa hän hankki kesätöissä Hiitolan rautatieaseman halkovarastolla. Sota keskeytti koulunkäynnin, ja leskeksi jäänyt äiti lähti lapsineen evakkoon. Taakse jäivät Käkisalmen yhteislyseo ja kaunis mansardikattoinen koti. Perhe asettui Hämeeseen. ”Lankomies oli metsäteknikkona Nokia-yhtiöllä ja hänen avullaan pääsin istuttamaan taimia ja purouitolle harjoittelijaksi. Toimme puuta Urjalasta Iittalaan.” Metsämiesuraan tuli kuitenkin tauko heti alkuunsa, kun Tynkkynen kutsuttiin armeijaan vähän ennen 18-vuotispäiväänsä. Viimeinen sotaan lähetetty ikäluokka ehti mukaan Kannaksen torjuntataisteluihin. ”Sodan jälkeen pyrin ja pääsin Kurun Normaalimetsäopistoon. Hakijoita oli yli 600, sodan käyneitä miehiä kaikki.” ”Kun läpäisin karsinnan kaikkein nuorimpana, ajattelin, että tästä se lähtee. Ja niinhän se sitten lähtikin.” Uusi laki mietityttää Koulun jälkeen ensimmäinen työpaikka löytyi 1950 Hackmanilta Leppävirralta. Saman työnantajan palveluksessa Tynkkynen jatkoi, eri paikkakunnilla Saimaan rannoilla, aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1985. ”Silloin 1950-luvun alussa ostimme puuta vielä määrämitalla. Tinkaaminen kesti helposti koko päivän, joskus kolmekin vuorokautta. Taloissa syötiin ja jäätiin yöksi.” Mielessä jäyti ristiriita kouluoppien ja käytännön metsänkäsittelyn välillä. Kurussa oppilaita oli perehdytetty kaistaleja aukkohakkuisiin, mutta puukauppaa tehtiin eri periaatteella. ”Oppi oli päässä, että metsää pitää hoitaa eikä aina ottaa vain parasta puuta. Kuutiohinnoitteluun siirtyminen helpotti.” Kokemuksensa perusteella Tynkkynen suhtautuu epäillen uuteen metsälakiin, joka sallii poimintaja pienaukkohakkuut. Miten metsä kehittyy, jos sieltä hakataan vain isoimpia puita pois? Ja pysyykö se terveenä? Puumalan 80-vuotias kirjanpainajaleimikko oli aikanaan harvennettu sulan maan aikaan koneella. ”Hehtaarilta kertyi tyvilahon pilaamaa kuusta 25 kuutiometriä. Johtuiko se harvennuksesta”, Tynkkynen pohtii. Kyllä metsä antaa Ensimmäisen oman metsäpalstan nuori metsäammattilainen osti pian töihin päästyään. Siitä pitäen kauppoja on ollut useita, ja kiinnostus metsänhoitoa kohtaan on vain lisääntynyt. Tulokset hämmästyttävät:”” ”Kyllä miehen iässä metsä ehtii kasvaa!” Se näkyy omilla palstoilla, mutta myös koko Suomen metsävaroissa. ”Meidän sukupolvemme aikana metsien kasvu on kaksinkertaistunut. Kun valmistuin metsäopistosta, vuotuinen kasvu oli runsaat 50 miljoonaa kuutiometriä, nyt se on yli sata.” ”Kyllä metsä ehtii miehen iässä” Puunostajana Mikko Tynkkynen toteutti harsintametsätaloutta. Siksi hän ei halua omissa metsissään kokeilla poimintahakkuita. ”TINKAAMINEN KESTI HELPOSTI KOKO PÄIVÄN, JOSKUS KOLMEKIN.” Mikko Tynkkynen on pitkään harrastanut valokuvausta. Kamera kulki usein mukana työmaalla, ja iltaisin kuvat syntyivät omassa pimiössä. Viereisellä sivulla muutama otos vuosien varrelta. M E T S Ä N O M I STA JA
• METSÄSTÄ 19 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 Suomessa kiertoajat ovat niin pitkiä, että vain poikkeuksellisesti sama omistaja pystyy noudattamaan valitsemaansa puunkasvatuksen strategiaa metsikön perustamisesta päätehakkuuseen. Jos on jo nuorena päässyt metsänomistajaksi, tämä on kuitenkin mahdollista parhailla etelän kasvupaikoilla jopa perinteisessä tukkipuun tuottamisessa, jos saa elää pitkän elämän. Suuri osa metsänomistajista aloittaa kuitenkin puuntuottajan uransa niin myöhään, ettei oma kiertoaika ole sopusoinnussa metsän kiertoajan kanssa. Voisi olla viisasta jättää viestikapula seuraajalle siten, että tärkeimmät tehdyt puunkasvatuksen strategiaa koskevat päätökset tulevat varmasti tietoon. Seuraajan asia on sitten miettiä, jatkaako hän strategiaa, vai valitseeko uuden. Kokemuksen mukaan jopa perheiden sisällä on ollut ongelmia viestin kuljettamisessa. Edeltäjä on saattanut mennä metsätöihin aamusta toiseen ja vuosi toisensa jälkeen, mutta tulevilla metsänomistajilla ei ole aina ollut selvää käsitystä puuhien luonteesta. Kuinka voisi ollakaan, jos seuraaja sattuu elämään muualla satojen kilometrien päässä. ??? Erityisen suuria taloudellisia tappioita saattaa syntyä silloin, jos edeltäjä tulee työkyvyttömäksi ja sairastelee vakavasti jopa vuosikymmeniä. Seuraajat eivät tohdi ryhtyä selvittämään asioita edeltäjän vielä eläessä. SilMetsänhoidon strategian jatkuvuus Ilman jatkuvaa oksien karsintaa visakoivu voi pensastua niin, että arvokasta runkovisaa saadaan vain vähän. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PA L STA L L A loin on mahdollista esimerkiksi se, että hyvin aloitettu visakoivun kasvatus epäonnistuu, kun visautumattomat hyvin kasvavat rungot varjostavat hitaasti kehittyvät visapuut henkihieveriin. Lisäksi kun visautuneita runkoja ei jatkuvasti karsita, ne saattavat pensastua. Aikanaan kun seuraajat löytävät visakoivuviljelmän, jopa yli puolet mahdollisesta rahatuotosta on saatettu menettää hoitamattomuuden takia. Pahimmillaan on menetetty koko visatuotanto. Aina ei ole varmaa edes se, että seuraajat tunnistavat edeltäjän pyrinnöt. Totena kerrotaan juttua jostakin perikunnasta, joka metsästä vastuun saatuaan laulatti raivaussahaa saadakseen tilaa kuusille, jotka olivat luontaisesti tulleet visakoivujen sekaan. Tauolla olivat vain ihmetelleet, miten kitukasvuisia koivunkäkkäröitä kuusentaimikossa kasvaakaan. Puuntuottajasta tällainen juttu saattaa kuulostaa aivan epäuskottavalta: kyllähän kaikki nyt visakoivun tunnistavat. Mutta tunnistavatko, jos yliopistossa on pääaineena ollut suomen kieli ja kirjallisuus ja harrastuksena posliininmaalaus? ??? Ajantasainen metsäsuunnitelma kyllä kertoo metsäalaa edes hiukan tunteville, mitä on ajateltu kasvattaa kussakin metsikössä. Alaa täysin tuntemattomille metsäsuunnitelma ei avaudu helpolla. Jo termit saattavat olla niin vieraita, ettei suunnitelmasta saa selvää ilman tulkitsijaa. Moniko ulkopuolinen ymmärtää esimerkiksi sen, että jossakin sekametsikössä on suunnitelman mukaan haavat taskutettu? Paikan päällä käydessään ehkä oivaltaa, miksi haavat ovat kuolleet. Minipakkaus seuraajille voisi olla lyhyt kirjallinen kuvaus metsiköistä, joihin tulee kiinnittää huomiota kasvatusvuoron vaihtuessa. Ainakin pitäisi kertoa, mitkä metsiköt täytyy hoidella vuosittain. Niitä ovat ainakin intensiivikasvatetut nuoret visakoivikot. Elämää nähneellä metsänhoidonneuvojalla oli ehkä realistisempi tavoite. Jos seuraava sukupolvi tietää, missä peritty metsäpalsta on, ollaan jo pitkällä. Mikko Tynkkynen esittelee kasvukairan lastuja, joista näkee, miten lustojen leveys vaihtelee. Metsänhoidolla voi vaikuttaa paljon, erityisen tärkeää on huolehtia taimikoista. Viimeksi haastatteluviikolla Tynkkynen oli poikansa ja miniänsä kanssa vapauttamassa taimia vatukon ja pihlajien seasta. ”Kyllä metsä antaa, kun vain malttaa hoitaa sitä ja odottaa. Se on hyvä sijoitus, edelleen.” Lehdissä esitellyt uudet tuotteet osoittavat, että puu on tulevaisuuden raaka-aine. Aloittelevaa metsänomistajaa Tynkkynen neuvoo hankkimaan tietoa ja koulutusta. Sitä on nykyään hyvin saatavilla. Toiseksi, pitää olla ahkera. ”Ei auta, olipa sää, mikä hyvänsä, on lähdettävä, jos työt sitä vaativat.” Kynttilän valosta digiaikaan Moni asia on Tynkkysen uran aikana ehtinyt muuttua. Hyvä esimerkki on puiden mittaus, joka 1950-luvulla oli aikamoinen urakka. Isosta puukaupasta saattoi kertyä jopa 8 000 runkoa. Luovutusmitta oli suuri tapahtuma, joka alkoi rannan tukkilanssilla, usein kovassa pakkasessa. Kun latvapäiden tuumat oli kirjattu ylös, siirryttiin mittalistojen kanssa tupaan, ja kuutioiminen alkoi. Nykyajan ihmisen on vaikea ymmärtää, minkälaista työ oli ilman laskukoneita – tai edes kunnon valoa. ”Meillä Hackmanilla oli sentään kynttilöitä omasta takaa, kun Havin tehdas kuului samaan ? rmaan. Mittalistojen laskemisessa ja veromerkkien liimaamisessa saattoi mennä kaksikin päivää. Tuvassa oli 20–30 miestä vartomassa palkkojaan.” Nyt hakkuukoneet hoitavat saman asian yhdessä hujauksessa. ”Ja mittaan voi luottaa!” Monroe, eli ensimmäinen kunnon laskukone, tuli onneksi avuksi, mutta nopea päässälaskutaito jäi Tynkkysellekin perinnöksi uran alkuvuosilta. Pääasiassa muutokset ovat vieneet kehitystä hyvään suuntaan. On nykyajassa jotain huonoakin. Alituinen kiire on vitsaus, jota ennen ei ollut. Pian 90 vuotta täyttävä Mikko Tynkkynen on lehtien suurkuluttaja, Metsälehtikin hänelle on tullut yhtäjaksoisesti vuodesta 1950 lähtien. Pääasiassa hän lukee lehdet paperilta, mutta digiaika tekee tuloaan. ”Iltapäivälehden luen tabletilta.” Varkauden seudun metsäteknikot tienasivat hyvät rahat 50 hehtaarin kulotusurakasta valtion maalla. Mukana oli moukarinheittäjänä kuuluisaksi tullut työkaveri Oiva Halmetoja. Kuva on Heinävedeltä 1950-luvun lopusta. Puuta mittaamassa Svante Pirinen ja Simo Pouta. 1950-luvulla metsänhoitoyhdistys alkoi valvoa puukaupassa metsänomistajien etua. Tässä siinä toimessa on oikealla seisova Olavi Rintala. Vuoden 1972 rajumyrskyn jälkien korjaaminen kesti vuoden, vaikka töissä oli satoja miehiä.
• 20 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva H usqvarnan uuden kombikannun tärkein parannus vanhaan ovat bensaja öljysäiliöiden suoraan ylöspäin olevat täyttöaukot. Ne helpottavat ratkaisevasti kannun täyttämistä isommasta kanisterista. Vanhan kannun täyttöaukot olivat sivuviistossa. Kannun tankkaaminen vaati sen kallistamista tuen varaan, mikä on epävakaata ja siten usein aika sotkuista. Uutuuskannun bensiinisäiliö vetää viisi litraa, mikä on litra vähemmän kuin vanhassa. Öljysäiliön tilavuus on yhä 2,5 litraa. Ammattilaissarjan raivaussahalla viisi bensalitraa riittää vähintään seitsemän tunnin saVanhaa kätevämpi kannu Joka sahurin tarvitsema kombikannu päivittyi entistä kätevämmäksi. Kannun täyttöaukot osoittavat suoraan ylös, mikä helpottaa bensaja öljysäiliön täyttämistä. Työkaluräkkiin sopivat niin viilat kuin tulpanavain. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva SAKSALAINEN työja vapaa-ajan kenkien valmistaja Haix tekee myös metsureille tarkoitettuja turvajalkineita. Kokeilimme Haixin Protector Light kenkiä. Nimi kertoo olennaisen: turvakengiksi nämä ovat poikkeuksellisen kevyet. Yksi 43-numeron Haix-kenkä painaa 1 100 grammaa. Samankokoinen nilkkapituinen vaelluskenkäkin painaa enemmän, ja esimerkiksi Husqvarnan Technical-turvakenkä painaa liki kaksi kiloa. Kepeydestä huolimatta kengän kevlarista tehty viiltosuoja pysäyttää 20 metrin sekuntivauhdilla liikkuvan teräketjun. Tämä täyttää viiltosuojaimille laaditun normin. Kenkien kärkiosat on vahvistettu, joten ne suojaavat varpaita. Pohjat on pistosuojattu. Pinta on nupukkinahkaa. Vedeltä suojaavaa Gore Textai vastaavaa kalvoa ei ole. Vesitiiviys on varmistettava rasvaamalla pintanahka säännöllisesti. Tosin nilkkapituisen kengän vedenpitävyys on epäolennainen – varren suusta tuleva vesi lopulta kastelee kengät, ovatpa ne mitä materiaalia tahansa. Kepeä kenkä moottorisahurille HANNU JAUHIAINEN, teksti ja kuva KUN MÖNKIJÄLLÄ ajetaan puuta, kuljettaja joutuu jatkuvasti nousemaan kyytiin ja kyydistä pois, kantamaan puita tai vinssaamaan niitä ajoreitin ympäriltä. Mönkijäkuormainta käytettäessä taas joutuu istumaan hankalassa asennossa takaperin mönkijän kyydissä. Jotta liikkuminen olisi ketterää, ei ole ollenkaan sama, millaiset kengät on jalassa. Koska puun ajon yhteydessä saatetaan satunnaisesti tarvita moottorisahaa – joku kanto pitää lyhentää tai uranvarren puu kaataa – jonkin sortin turvakengät ovat tarpeen. Jalkaterien on oltava suojattuina senkin vuoksi, että nostettavia pöllejä saattaa tipahdella niiden päälle. Perinteiset metsurin turvakengät ovat toki käyttökelpoiset, mutta melkoisen kömpelöt. Uudentyyppiset nauhakengät käyvät myös, mutta nekin ovat painavat. Mönkijäkengiksi kannattaakin valita tavalliseen työntekoon tehdyt turvakengät. Metsälehden kokeiltavana mönkijäkorjuussa olivat Jalaksen 1718 Zenit Easyroll -turvakengät. Jalakset muotoutuvat hyvin jalkaterään. Easyroll-kiinnityksen ansiosta kengät on helppo ja nopea laittaa jalkaan ja ottaa pois. Kenkä kiristetään pyörittämällä päällä olevaa nuppia ja kiristys vapautetaan nostamalla nuppia ylöspäin. Jalaksen 1718 Zenit painaa alle 800 grammaa, kun perinteinen turvasaapas painaa noin 1,5 kiloa ja nauhaturvakenkäkin lähes saman verran. Jalkoihin kohdistuva rasitus on siten vähäisempi kuin metsurikenkiä käytettäessä. Tämän huomaa pitkän työpäivän aikana. Noin 170 euron hintaiset Jalaksen 1718 Zenitit sopivat lyhytvartisina lähinnä kesäkäyttöön ja kuiville keleille. Kengät eivät pitäneet kosteutta kovin hyvin. Syyssavotoille sopii paremmin pitkävartinen 1728-malli. Turvakengät mönkijäkorjuuseen Kengät ovat laadukkaan ja viimeistellyn tuntuiset. Metsäkenkien ulkonäöllä ei toki ole suurta merkitystä, mutta pakko silti todeta, että punaiset nauhat ovat aika siistin näköiset. Ratkaisevaa on, kuinka kenkä istuu jalkaan. Haixin lesti on melko leveä – kannattaa sovittaa huolella. Kovitettu turvakenkä ei juuri jousta eikä muotoudu jalan mukaan. Haixin Protector Light -kengät ovat oivat jalkineet sekä hakkuulle ja raivaussahaukseen. Keveytensä ansiosta ne ajavat myös vaelluskenkien virkaa. Viiteryhmäänsä verrattuna Haixin kenkä on edullinen. Esimerkiksi Uittokaluston nettikaupassa niitä myydään vajaan 190 euron hintaan. Useimpien nahkaturvaja vaelluskenkien hinta on korkeampi. Kannussa on myös pieni säilytyskotelo, johon mahtuu esimerkiksi varaketju ja pieniä työkaluja. KO K E I LT UA KO K E I LT UA KO K E I LT UA haukseen. Jos päivää haluaa tästä pidentää, voi myös öljysäiliön täyttää bensiinillä. Silloin bensa piisaa vaikka kukonlaulusta iltaruskoon. Kaatonokat ovat uudistuneet. Ne voi kuljetuksen ajaksi kääntää kiinni-asentoon, joten bensa tai öljy ei pääse valumaan ulos. Myös öljytankissa on ylitäytön suojalla varustettu kaatonokka. Kesäkelillä se toimi moitteitta. Talvikäyttöön on tarjolla avoin kaatonokka, josta kohmeinenkin öljy valuu mutkitta tankkiin. Työkaluille omat paikat Bensaja öljysäiliöiden väliin on sovitettu työkaluräkki, jossa on kolot pyöröja lattaviiloille sekä tulpanavaimelle ja pieni kotelo, johon mahtuu varaketju ja pikkumeisseli, jos sellaista joku vielä tarvitsee. Työkalut lukittuvat koloihinsa, joten ne eivät tankkauksen aikana tipu, kun kannua kallistetaan. Kannun suositushinta on 52 euroa. Husqvarnan vanha kombikannu maksaa 49 euroa. Tosin vanhan kombikannun ”piraattikopioita” myydään selvästi tätä edullisemmin. Erityisesti halpamalleissa, mutta myös vanhan mallin merkkikannuissa kaatonokkien ylitäytön suojausmekanismit särkyvät herkästi. Nähtäväksi jää, kestävätkö uuden kannun kaatonokat vanhanmallisia paremmin. Ei tätä kovin mullistavana uutuutena osaa pitää, mutta aika monta seikkaa Husqvarna on onnistunut uudessa kombikannussaan parantamaan.
• Metsänkasvatus Kirja tarjoaa metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle kattavan tietopaketin metsien kasvattamiseksi taimikoista päätehakkuisiin. Näkökulmana on puun tuottaminen taloudellisesti kannattavasti metsän muita tuotteita, hyötyjä ja ekologisen kestävyyden ylläpitoa unohtamatta. Kirjassa opastetaan sekä tasaikäisrakenteisen että eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen eri menetelmiin ja niiden perusteisiin viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Myös uuden metsälain avaamat mahdollisuudet metsänkasvatuksessa on otettu huomioon tarkasteluissa. Puun ja metsän kasvun biologiset perusteet sekä tärkeimmät metsätuhot esitellään lyhyesti. Pääpaino on metsänkasvatuksen menetelmissä (taimikonhoito, harvennukset, erirakenteinen metsänkasvatus, laatupuun kasvatus, metsäbiomassan tuotanto ja talteenotto) ja niiden käytäntöön soveltamisessa ja kannattavuudessa. Kirjassa on runsaasti esimerkkilaskelmia, jotka havainnollistavat eri toimenpiteiden merkitystä niin puun tuotokseen kuin kannattavuuteen. Kirja on tarkoitettu kaikille metsäasioista kiinnostuneille, mutta erityisesti metsänomistajille, metsäammattilaisille ja alan opiskelijoille. Hinta 42 € menetelmät ja kannattavuus Saija Huuskonen, Jari Hynynen, Sauli Valkonen (toim.) Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys.
• METSÄSTÄ 22 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 A il i M a li ULLA KIVIVUORI H uttulan suurtilan isäntä Mikko Huttunen Tervon Hautolahden kylästä allekirjoitti lokakuun 8. päivänä vuonna 1900 kontrahdin, jolla myi ”kaikki honka-, petäjä ja näre-puut, jotka seihtemen metrin korkeudelta maasta mitaten täyttävät kontrahtiajan kestäessä seihtementoista centtimetriä”. Isäntä teki tuolle ajalle tyypillisen määrämittaeli summakaupan, joiden jälkiä on korjattu kymmeniä vuosia. Vaikka tukkipuulle oli alkanut tulla kysyntää, isännät eivät ymmärtäneet metsävarojensa arvoa. Metsistä oli siihen mennessä otettu surutta havupuuta tervanpolttoon ja hiiltopuuksi Sourun ruukille sekä koivua rullatehtaalle; 20–25 vuoden kaskeamiskierto ja metsälaiduntaminen hivuttivat metsävaroja ja kasvua. Vuosisadan vaihteessa paikallisten piensahojen lisäksi suuret metsä? rmat halusivat osansa Savon vähistä tukkipuista. Ajalleen tyypillistä Huttus-Mikon puukauppa oli tyypillinen summaja määrämittakauppa: ostomiehen vilauttamat setelit houkuttivat kauppoihin, joiden jäljet näkyivät kymmeniä vuosia, jopa näihin päiviin saakka. Yksi kontrahdin sudenkuopista oli juuri tuo ”kontrahtiajan kestäessä”. Korjuuaika saattoi venyä useiksi vuosiksi, ja samalla venyivät aina uudet rungot määrämittaan. Kaupan ehdoissa ei ollut sanaakaan palstan runkomääristä, kuutioista puhumattakaan. Rajatkin olivat sangen epämääräiset. Huttulan tilan nykyinen isäntä Timo Vauhkonen löysi kontrahdin selvitellessään talon papereita. ”Sytänmaan palsta” on nykyisin osa Koivuharjun tilaa, jonka isäntä Juha Tolonen arvioi palstan olleen kooltaan ainakin 80, ehkä jopa sata hehtaaria. Kontrahdin pykälät sitoivat käytännössä vain myyjää ja sanktiot olivat hirvittävät. Mikko Huttusen hyväksymistä pykälistä viimeisessä ja raskaimmassa hän luovutti perintötilansa kiinnekirjan ”herroille Hackman & Co”. Tila oli Tervon, silloisen Karttulan, vanhimpia ja suurimpia, useita satoja hehtaareja. Huttulan isännälle ei käynyt sentään yhtä pahasti kuin monelle muulle. Suuretkin maaomaisuudet vaihtoivat ketterästi omistajaa, kun myyjä ei huomannut pykäliin piilotettuja uhkia. Hämäriä ehtoja Kauppahinta oli 2 100 markkaa, josta 600 markkaa maksettiin kaupanteon yhteydessä, loput 1 500 markkaa kun puut tuli korjattua, ”ens Marraskuussa”. Tämä oli täysin mahdoton ehto, sillä korjuuaikaa olisi ollut vajaat kaksi kuukautta. Timo Vauhkosen mukaan tuon kokoisen palstan hakkuu ja ajot kestivät useita vuosia, sillä korjuut tehtiin vain talvikelillä. Oliko tuo 2 100 markan kauppasumma hyvä? Se on nykyrahassa noin 10 000 euroa, mikä ei kerro kuitenkaan totuutta silloisesta ostovoimasta. Muutaman tuhannen markan hinnalla sai ehkä pienen tilan, ainakin mökin. Tuhoisien puukauppojen seurauksena isojakin tiloja vaihtoi omistajaa pilkkahinnalla. Kauppahinnasta 600 markkaa maksettiin kaupanteon yhteydessä, loput 1 500 markkaa kun puut oli kuljetettu metsästä. Kuka hakkasi, kuka kuljetti uittoreitin varteen? Ei mitään mainintaa. Mutta myyjän piti käydä tekemässä lopputilitys ja nostamassa saamisensa Jyväskylässä. Savon rata oli valmistunut muutama vuosi aikaisemmin, mutta reissu vei parhaassakin tapauksessa pari vuorokautta. ”Jos myyjä on syypää siihen, että ostaja ei nyt kontrahdissa määrätyllä ajalla saa myödyt puut haltuunsa, maksaa hän ostajalle kuuden % koron kaikista ylöskannetuista rahoista siitä päivästä lukien, kuin rahat on nostetut, aina siihen päivään saakka, kuin puut on vapaat poisviedä.” Vastuut myyjällä Kontrahdin ehdot olivat hyvinkin täsmälliset, kun ne koskivat ostajan etuja. Esimerkiksi alamittaisten puiden otosta ”erehdyksessä” ei myyjälle koitunut mitään vastuuta vaan myyjä joutui luovuttamaan ne maksutta, ellei ollut mukana riidanalaisten puiden katselmuksessa. Lisää velvoitteita myyjälle: ”Ostaja saapi eri maksutta raivata rannoille paikkoja, joihin puut vedetään, sekä ottaa metsästä tarpeelliset, kanget, keksinvarret ja lenkkinäreet, ei myöskään tarvitse maksaa rantahyyriä, kalaveden palkintoa, eikä teiden teossa sortuvasta pienestä metsästä ja metsään kaadetuista puista.” Ja kaikkein kamalin uhka: ”Ostaja saapi kuulemattan hakea ja voittaa kiinnityksen talooni tämän kontrahdin ja käsirahan vakuudeksi, jossa tarkoituksessa hänelle nyt jätän taloni kiinnekirjan.” Metsäkontrahti vuosimallia 1900 Määrämittakauppa viime vuosisadan alussa vei tervolaispalstalta tukit. ”OSTAJA SAAPI ERI MAKSUTTA RAIVATA RANNOILLE PAIKKOJA, JOIHIN PUUT VEDETÄÄN.” Huttulan tilan nykyinen isäntä Timo Vauhkonen esittelee löytämäänsä vanhaa sopimusta.
• METSÄSTÄ Nurinaa metsäohjelmasta 23 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 TIIA PUUKILA ”Erilaisten metsäohjelmien lukemista voi pitää jopa viihteenä. Näitä kun valmistuu vuosittain ja niissä toistuvat samat itsestään selvyydet, joiden luulisi olevan jo tiedossa. Mutta silti jossain on katkos”, kolumnisti Jouko Juurikkala laukoi vuoden 1999 ensimmäisessä numerossa. Tuolloin Suomi oli juuri saamaisillaan ensimmäisen hallitustasolla hyväksytyn kansallisen metsäohjelman. Sen oli määrä linjata maamme metsätalouden kehitystä vuoteen 2010 saakka. Erityiseen syyniin joutuivat lamavuosina kasautuneet metsänhoitorästit. Niitä metsänomistajien oli määrä vähentää noin neljälläsadalla miljoonalla mummonmarkalla vuodessa. Kansanvälistäkin panostusta oli luvassa. Valtio ja Euroopan unioni lupasivat runsaat sata miljoonaa markkaa metsänomistajien neuvontaan ja metsäsuunnitteluun. Samaan aikaan metsänhoitoa vaivasi työvoimapula ja Suomea työttömyys. Keskusta piti metsäohjelman rahoitusmallia ontuvana. Puolueen mukaan se ei tarjonnut eväitä ylisukupolvien vaikuttavalle ja vuodesta toiseen tarvittavalle metsien hoidolle. Kritiikkiä herui myös maaseudun unohtamisesta. Ympäristöjärjestöt puolestaan moittivat metsäohjelmaa Etelä-Suomen vanhojen metsien sivuuttamisesta. Yllättäen oikeuskansleri vaati, että ohjelman ympäristövaikutukset tuli arvioida ennen lopullista hyväksyntää. Uutisointiin turhautunut Metsälehden toimittaja turvautui joulukuun lehdessä jo joulupukkiin. ”Parahin joulupukki..Voisitko jotenkin lobata, sinullahan on suhteita, ettei meitä enää kiusattaisi kansallisen metsäohjelman kaltaisilla kouhotuksilla. Ei muuten mutta, jos joka kerta räpsähtää miljoona hehtaaria suojeluun, alkaa kalikat loppua eikä kenelläkään ole enää kivaa”, toivoi Mikko Riikilä näkökulmassaan. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. MARTTI LINNA, teksti ja kuva EUROOPAN maanomistajain järjestö ELO on vuodesta 2005 luonut Eurooppaan verkostoa mallitiloista, jonka avulla kerrotaan suurelle yleisölle vastuullisen tilanhoidon merkityksestä luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa. Suomessa on kuusi Wildlife Estates -tunnuksen saanutta tilaa, ja lisää kaivataan. ”Wildlife Estates on ELO:n koordinoima EU-rahoitteinen ohjelma”, kertoo ylitarkastaja Ahti Putaala hanketta Suomessa koordinoivasta Metsähallituksesta. ”Niillä toimilla, joita maanomistajat tekevät tiloillaan, on positiivisia vaikutuksia eläinja kasvilajistoon sekä ekosysteemeihin.” Esimerkiksi järkevä metsästys tukee luonnonsuojelun tavoitteita estämällä vierasperäisten lajien leviämistä. Metsästys ja erilaiset riistanhoitotoimet pitää Putaalan mukaan nähdä osana luonnonsuojelua. Wildlife Estates (WE) -tunnuksen saaneita tiloja on tällä hetkellä Euroopassa 134 kolmessatoista eri maassa. Niiden yhteinen pinta-ala on noin miljoona hehtaaria. Tilojen koko vaihtelee 55:n ja 59 000 hehtaarin välillä. Mukaan 400 eurolla ”WE on tunnus, ei serti? kaatti”, sanoo ohjelmaa Brysselistä käsin ELO:ssa koordinoiva Konstantin Kostopoulos. ”Emme keskity tunnuksen saaneiden tilojen valvontaan, vaan toimintamenetelmien kehittämiseen. Tarkoituksemme on näyttää poliittisille päättäjille, että maanomistajat ovat valmiita suojelemaan luonnon monimuotoisuutta samalla, kun he harjoittavat maaseudulla kannattavaa elinkeinotoimintaa.” Tilaa, jolle WE-tunnus myönnetään, on hoidettava ohjelma-asiakirjassa määriteltyjen kriteerien mukaan. Ylitarkastaja Putaala kertoo, että sen jälkeen. kun tilanomistaja on hakenut tunnusta, tila arvioidaan kansallisesti nimetyn arvioijan toimesta. Tunnuksen saa, mikäli tilanhoito saa arvioinnissa riittävästi pisteitä. ”Hyväksymiskriteerit on arvioitu erikseen kullekin Euroopan maantieteelliselle alueelle. Boreaalinen kriteeristö vahvistettiin vuonna 2009. Maanomistajalle koituu arvioinnista 400 euron kustannukset. Myönnetty tunnus on voimassa viisi vuotta kerrallaan, ja sen saaja voi käyttää sitä haluamallaan tavalla.” Tunnus ei ole itseisarvo Porvoossa sijaitsevan Kulloon sukukartanon isäntä Jakob Frankenhaeuser sai tilalleen WE-tunnuksen tänä vuonna. Kartanon peltopinta-ala on noin 200 hehtaaria ja metsää on 400 hehtaaria. Maaja metsätalouden lisäksi tilalla harjoitetaan muun muassa majoituspalvelujen tarjoamista sekä metsästystä. ”Luonnonsuojelu ja maanomistus eivät ole vastakkaisia asioita, eikä tunnus ole itseisarvo vaan positiivinen viesti maanomistajalta”, Frankenhaeuser arvioi tunnuksen hakemisen etuja. ”Se auttaa meitä kertomaan siitä, mitä me teemme.” Tähän mennessä WE-tunnus on myönnetty Suomessa neljälle Etelä-Suomessa sijaitsevalle kartanolle, Metsähallituksen Pyhäjoella sijaitsevalle Palosaaren mallitilalle sekä Suomen Riistakeskuksen Laitialan toimipisteelle Hollolassa. Lisätietoa WE-tilaverkostosta netistä löytyy osoitteesta www. wildlife-estates.eu. Tunnuksen hakijoiksi toivotaan eri kokoisia tiloja, metsästysseurojen alueita sekä metsästysmatkailutiloja. 1 9 9 9 UUTINEN VUONNA Parasta A-ryhmää Wildlife Estates etsii Euroopasta luonnon monimuotoisuuden mallitiloja. ”LUONNONSUOJELU JA MAANOMISTUS EIVÄT OLE VASTAKKAISIA ASIOITA.” Sukunsa Kulloon kartanon vuonna 2009 nimiinsä ottaneen Jakob Frankenhaeuserin mukaan WE-tunnuksen hakemisen yhteydessä syntyi uusia ideoita ja löytyi kehittämiskohteita luonnon monimuotoisuuden ja riistanhoidon vaalimiseksi.
• 24 P I L K K E I T Ä 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 METSÄLEHDEN numerossa 19/2014 oli juttua neulasanalyyseistä. Tein ensimmäiset maaja neulasnäytteet jo vuonna 1963. Neulasnäytteen kanssa samanaikaisesti pitäisi ottaa myös maanäyte. Kun maa-analyysi otetaan yhtä aikaa neulasnäytteiden kanssa, saadaan todellinen kuva siitä, mikä ravinnetasapaino kullakin kohteella on. Maanäytteestä selviää, mikä on kohteen pH-luku eli happamuusaste ja mikä on vaihtuvan kalsiumin määrä maaperässä. Minulle opetettiin Saksassa, että jos vaihtuvan kalsiumin määrä ylittää 1 000 kiloa hehtaarilla, typpilannoitusta ei enää pidetä suositeltavana. Luontainen typen muodostus on silloin riittävää. Pitkäaikaisilla metsänhoidollisilla toimenpiteillä voidaan puolestaan vaikuttaa pH-lukuun. Jos pH saadaan nousemaan, biologinen mikrobitoiminta paranee ja puut saavat ravinteita paremmin käyttöönsä. Nykyään tehdään liian harvoin neulastai maa-analyysejä ja selvitetään, mikä todellinen lannoitetarve on. Sokkolannoittamisessa on kysymys rahan tuhlaamisesta. Lannoitteet ovat erittäin hyviä, mutta missään laissa ei ole sanottu ettei lannoitteita saisi käyttää tarkoituksen mukaisesti. Kaavamaisuus metsänhoidossa on kaikkein pahin virhe, johon Suomessa syyllistytään. Samaa sapluunaa noudatetaan joka paikassa. Esimerkiksi maapohjan kosteusolosuhteet vaikuttavat lopputulokseen. Jos maaperä on liian märkä ja siihen levitetään typpilannoitusta, tapahtuu reaktio nimeltään denitri? kaatio. Se muuttaa typpilannoitteen toksideiksi, joista jotkut saattavat olla jopa myrkyllisiä puille. Typpilannoitteita ei tule missään nimessä levittää märälle metsämaapohjalle. Täytyisi myös ymmärtää lahoavan puuston merkitys maapohjan ravinnetaloudelle. Se on maanparannusaine. Varsinainen runkopuu on sellua, mutta ravinteet ovat oksissa ja latvoissa. Metsän omien resurssien hyödyntäminen on luonnonmukaista lannoitusta. Myös lepän kannattaa antaa kasvaa alikasvospuuna, sillä lepikko sitoo ilman typpeä. Se on ilmaista typpilannoitusta maapohjalle. Joihinkin paikkoihin olemme istuttaneet lupiineja, jotka nekin sitovat typpeä ja parantavat maapohjaa. Entisillä viljellyillä turvemailla olemme päässeet hyvään tulokseen kuparisulfaattia käyttämällä. Kerran otin maaja neulasnäytteet kuusikosta ja ihmettelin, mikä heittää. Maaperässä näytti olevan ravinteita, mutta neulaset eivät saaneet niitä käytettäväkseen. Sitten huomasin kivenkoloissa seisovaa vettä. Pohjavesi oli noussut liian korkealle. Ravinteita oli riittävästi, mutta pieneliötoiminta vaatii happea. Ojitin kuusikon ja tilanne korjaantui. Kuusikko on erittäin arka pohjaveden korkeudelle, joten se täytyy muistaa pitää hallinnassa. JOUKO JUURIKKALA metsänomistaja, Sysmä SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. M E T S Ä N KÄT KÖ I S S Ä LU K I JA LTA M E T S Ä P I L A Maanäyte tarvitaan neulasanalyysin kaveriksi Katajan oksissa näkee joskus keväällä kirkkaankeltaista hyytelöä. Jos hyytelö on epämääräisen patjamainen, sen aiheuttaja on pihlajankatajanruoste. Jos se on komeina sormimaisina ulokkeina, sieni on orapihlajankatajanruoste. Poudalla itiöemät kuivuvat huomaamattomiksi ja häviävät tyystin kesän mittaan. Ruostesienet ovat ehdottomia kasvien loisia. Omituisinta ruostesienissä on niiden monimutkainen elämänkierto, johon kuuluu useimmiten isäntäkasvin vaihto ja useita itiöitä tuottavia vaiheita. Sieni aiheuttaa eri isäntälajeissa niin erilaiset oireet, ettei uskoisi olevan kysymyksen samasta sienestä. Katajasta lähtevät itiöt itävät lajista riippuen joko nuorilla pihlajan tai päärynän ja orapihlajan lehdillä. Suoraan katajasta toiseen sieni ei voi levitä. Sen sijaan lehtipuissa kesällä syntyvät itiöt tartuttavat yhä uusia lehtiä. Syksyllä lehdissä syntyy kuitenkin itiöitä, jotka voivat jatkaa elämäänsä vain katajaan päätyessään. Isännän vaihto on tyypillistä monille eläinloisille, mutta kasvimaailmassa se on paljon harvinaisempaa. Mitä hyötyä loiselle mahtaa olla isännän vaihdosta ja kuinka ruostesienet ovat kehittyneet? Isäntäkasvin vaihto tuntuu sellaiselta hyppäykseltä, ettei siihen yhden geenin mutaatio riitä. Pihlajankatajanruoste on hyvin yleinen koko maassa. Syyskesällä lähes joka pihlajasta löytää lehtien alapinnalta sen synnyttämiä nystymäisiä ja sarvekkaita äkämiä. Orapihlajaa ja päärynää kiusaava ruoste on yleisehkö vain asutuilla seuduilla. Lehdissä oleva saastutus on jokseenkin haitaton. Päärynänviljelijän kannalta sieni voi silti olla mitä haitallisin, sillä kukkanuppuihin iskeytyneet sienet aiheuttavat hedelmien epämuodostumisen ja ennen aikaisen karisemisen. Jos sieni on runsas, se voi turmella koko päärynäsadon. Minibanaaneja katajassa Keväällä orapihlajankatajanruoste muodostaa kirkkaankeltaisia sormimaisia ulokkeita katajan oksiin. Orapihlajassa sieni on aivan erinäköinen.
• PILKKEITÄ 25 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 siä turakkeita, jotka seisovat tunturien ja vaarojen rinteillä kuin korven ajattomat vartijat. Vanhimpien kuusien ikä on noin 200–300 vuotta. Kookkaimmat yksilöt ovat yli 50-metrisiä hujoppeja, aitoja siperiankuusia, joille tunnusomaisia ovat leveäpäiset käpysuomut ja lyhyen kaarevat neulaset. Aluskasvillisuus on maaperän niukasta ravintovarasta johtuen erittäin vähäistä. Metsämarjoja on sen verran, että niistä saa kerätyksi sekakiisselitarpeet. Karu maa ei elätä myöskään metsän peruseläimistöä: petonisäkkäitä. Joskus harvoin eteen tulevat karhun jäljet, ja voipa yösydämellä kuulla hukan huudonkin. Alueella vahvan aseman saanut porotalous karsii tehokkaasti petokantaa, sillä Lapin asukas ei suvaitse erämaassa kilpailijaa. Moottoroitu matkailu särkee sekin erämaan rauhaa ja aiheuttaa lieveilmiöitä, joita vannoutunut reppuselkämatkaaja vieroksuu. Olisikin hyvä, mikäli maamme vähien erämaa -alueiden annettaisiin olla entisellään. Aidon erämaatunnelman voi kokea vain omakohtaislla patikkamatkalla – vaikkapa Hammastunturin erämaassa. tunturiseinämiä, joissa kädetkin on otettava avuksi ylöspäin mentäessä. Ne jos mitkä kysyvät luonteen lujuutta ja karaistunutta kuntoa. Alueella voi yhä aistia jääkauden etäisen kumun. Tunturien karut maat hohtavat kauttaaltaan paljaina graduliittikallioina ja karkeina moreenimaina. Jääkauden jättiläismäiset riidinraudat kuluttivat ja muovasivat maaperän poistyöntävän karuksi. Vuosituhantiset tunturituulet, lumi ja vesi sekä taivaan polttava aurinko jatkoivat työtä hitaasti pinnan tasolta 531 metrin korkeuteen. Muita alueen titaaneja ovat Paskaluottauma (5 010 m), Rohpisoavi (502 m), Pietarlauttanen, Tervapää ja Patatunturi. Ei aloittelijalle Hammastunturin erämaa ei olekaan mikään ”joka pojan” kulkupaikka. Korkeuskäyrien viidakossa on aivan ihmeissään, jos ei osaa suunnistaa oikealla tavalla maaston muotoja hyväksi käyttäen. Yllättäen eteen saattaa tulla jopa satoja metrejä syviä jokikuruja tai pystyjyrkkiä JOUKO KUOSMANEN teksti ja kuvat S uomen maaperä sisältää monenlaisia nähtävyyksiä: karuja erämaakorpia, laakeita tasankoja, pitkulaisia harjuja ja kaikkea näiden välistä. Jokaisella on mielimaisemansa, jonne on hauska palata. Oma mielimaisemani on karu erämaakorpi, jossa ajan patinan voi vielä aistia jokaisella hengenvedolla. Yksi tällainen kohde on Hammastunturin erämaa, joka sijaitsee Ivalon länsipuolella, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnan alueella. Alue on kooltaan 182 neliökilometriä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei sen halki ehdi kävellä viikossakaan. Vilkaisu karttaan antaa jonkinlaisen tuntuman erämaan luonteesta. Tiheinä mutkaviivoina risteilevät korkeuskäyräviivat värittävät aluetta poistyöntävänä syherönä. Kuin pisteeksi kaikelle erämaan sylistä kohoaa esille mahtavia tuntureita, joiden kiipeäminen kysyy kuntoa ja mielenlujuutta. Korkein huippu on erämaan nimikkotunturilla, Hammastunturilla, joka kohoaa merenHammastunturin maisemissa patikoidessa aistii jääkauden kumun. ”LAPIN ASUKAS EI SUVAITSE ERÄMAASSA KILPAILIJAA.” Kylmä huurre luo tunturipuron ympärille sykähdyttävän tunnelman. Ollaan päättyvän syksyn ja tulevan talven näkymättömällä rajalla. Pohjolan erämaassa LU O N N O STA Aito tervaskantotuli turvaa ruokailuhetken, kun patikkaretki on tullut lepovaiheeseen. mutta varmasti. Kun metsät kasvoivat, salamat sytyttivät metsäpaloja ja muovasivat omalta osaltaan erämaan karua ilmettä. Ne ovat autioittaneet järeitä aarniometsiä, mutta samalla tarjonneet kasvun ihmeen. Tuhkasta on noussut uusi nuori puusukupolvi, jonka latvakerkät ovat kivunneet koko ajan yhä vain ylemmäksi. Kasvisto noudattaa ajan virtaa Nykyinen kasvisto on levittäytynyt Inarin Lapin alueelle viimeisen jääkauden jälkeen. Havumetsävyöhyke kohoaa täällä pohjoisimpaan koko maailmassa. Esimerkiksi Itä-Kanadassa kuusen pohjoisraja jää Etelä Suomeakin eteläisemmälle leveyspiirille. Saammekin olla Golf-virralle kiitollisia Lapin ja samalla koko Pohjolan moni-ilmeisestä kasvillisuudesta. Suurimmat erämaan aihkit ovat paksuudeltaan 70-senttiUtsjoki Inari Muonio Hammastunturi
• pilkkeitä 26 20. MARRASKUUTA 2014 u NRO 22 Kelkkarekiä ja kotasavuporoa Kädentaidot karttuvat, kun on pienestä pitäen tienannut omat rahansa. Leikkiporo hirvensarvineen odottaa lastenlasten leikkejä. Antti Rantatalon savustuskota seisoo Leppäjärven törmässä. ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat T uuli on riipinyt viimeisetkin lehdet koivuista. Lunta on ohut harsomainen huntu marrasmaisemassa. Mäntyjä näkyy harvakseltaan, joitakin haapoja, tunturikoivu kattaa kaikki vaarat. Puronvarsilla kasvaa pajukkoa, kuusiraja on jäänyt kymmeniä kilometrejä etelämmäksi. Antti Rantatalon pihamaalla Enontekiöllä, Leppäjärven rannassa Pikkuniemen tilalla, kasvaa kuitenkin muutama hyvävoimainen kuusi. ”Istutettuja varta vasten ovat”, sanoo isäntä, jonka suku on asuttanut tätä samaista törmää jo 300 vuotta, niistä Antti Rantatalo 65 vuoden ajan. Vain lyhyt työperäinen poissaolo kotitörmältä on osa Rantatalon elämää. Rantatalo on työskennellyt rajavartijana Enontekiöllä useilla jo nyt lakkautetuilla vartioilla – Palojärvellä, Hetassa, Munnikurkkiossa ja Kilpisjärvellä. ”Viisikymppisenä pääsin rajalta eläkkeelle, ja päivät ovat olleet siitäkin lähtien työtä ja touhua”, pohtii ahavatuulen sitkistämä luonnonvaraisen elämän asiantuntija. Tarinatuokion kuluessa Helena-vaimon toteamus tulee kuin tyytyväinen huokaus: ”Tuo Antti se ei osaa olla hetkeäkään toimettomana.” Savua kodassa Yksi syystoimista on poron kotasavustus. Joka vuosi Rantatalo hankkii tutulta poromieheltä poron tai useampia. Raajottuaan eli paloiteltuaan, paistit, lavat, kyljet, niskan ja selän sopiviksi paloiksi hän suolaa lihat yön yli. Aamulla ne ovat valmiit nostettaviksi ylös kodan orteen. Savuporoksi valitun eläimen tulisi mieluusti olla raavas poro. Naaraalla ei saisi olla kuluneen kesän aikana syötettävänään ja huollettavanaan vasaa. Näin varmistetaan savuporon lihaisa kunto. ”Pintaa eli rasvaa pitää kotasavuporossa olla. Muutoin liha voi kuivaa liiaksi”, Antti Rantatalo opastaa. Kodassa pidetään tulta vain hillitysti ja mieluiten kuorettomalla koivupuulla, tärkeintä on savun muodostus. Savustus kestää viidestä kuuteen tuntia. Rantatalon mukaan kotasavustamisessa ei ole tarkoitus saada aikaan kypsää lihaa, vaan liha kypsyy kotona lieden ääressä savulihakäristykseksi. Erinomaista kotasavuporo on esimerkiksi retkieväänä. Taukotulilla tikun valmistajana. Hän on perehtynyt teräksen ja puun yhdistämiseen kelkkarekien valmistamisessa. Rantatalon verstaassa valmistuu useita rekimalleja, pienestä kolmitakkaisesta ajoreestä kahdeksanistuttavaan safarirenokassa paistettu eväs maistuu erämaassa takuuvarmasti ja vie nälän seuraavalle tauolle. Retkitöitä Kuuluksi yli valtakunnan rajojen Antti Rantatalo on tullut rekien
• PILKKEITÄ 27 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 KYS E LY Mitä teet metsässäsi? Taimikonhoito ja polttopuut työllistävät Metsämessuilla Helsingissä käyneitä metsänomistajia. Metsälehti kysyi, mitä omassa metsässä tehdään ja kuinka usein. ELIISA KALLIONIEMI, LIINA KJELLBERG, teksti KIMMO BRANDT, kuvat 1. Mitä metsänhoitotöitä olet viimeksi tehnyt metsässäsi? 2. Mitä aiot seuraavaksi tehdä? 3. Kuinka usein teet metsänhoitotöitä? Simo Sikiö, Loimaa. Myös metsä Loimaalla. 1. ”Kolmannen kehitysluokan harvennusta.” 2. ”Seuraavaksi on edessä taimikonhoitotöitä.” 3. ”Joka vuosi, metsäsuunnitelman mukaan. Ennen tein paljon itse, mutta nyt olen myös teettänyt töitä. Puukaupan tein ensimmäistä kertaa itse, ja se sujui hyvin.” Lasse Liikkanen, Hamina. Metsää Virolahdella. 1. ”Harvensin taimikkoa. Pelastin kuusen ja männyn taimia.” 2. ”Aion hankkia metsäsuunnitelman. Siitä näkee, mitä pitäisi tehdä.” 3. ”Pyrkimys on tehdä metsässä jotain joka vuosi. Hoidan perikunnan metsää, ja olen siinä vielä vähän noviisi.” Vesa Kuikka, Hyvinkää. Metsää Pohjois-Savossa. 1. ”Raivasin taimikkoa raivaussahalla ja kaadoin puita. Klapeja teimme viime kesänä aika paljon.” 2. ”Seuraavaksi on edessä samanlaista tekemistä.” 3. ”Omistamme metsää yhtymänä. Tekemistä riittää. Kutsummekin metsää orjatyöleiriksi.” Hannu Turkki, Lappeenranta. Myös metsä Lappeenrannassa. 1. ”Viimeksi korjasin pystyyn kuolleita puita pois metsästä.” 2. ”Suunnittelen parhaillaan puukauppaa, joten seuraavaksi on tarkoitus tehdä leimikon ennakkoraivausta.” 3. ”Metsässä on aina jotain tekemistä. Jos ei muuta niin raivaussahahommia.” Helena ja Kristian Nordenswan, Hämeenlinna. Myös metsä Hämeenlinnassa. 1. ”Kaatanut puita polttopuuksi.” 2. ”Kaataa puita polttopuuksi. Teemme polttopuita omiksi tarpeiksi jonkin verran joka vuosi. Asumme 1950-luvun rintamamiestalossa, jossa on sähkölämmityksen lisäksi puulämmitys.” 3. ”Syksyllä ja kevättalvella. Kesällä emme ehdi, sillä silloin teemme puutarhatöitä.” Merja Karvanen, Iitti. Metsää Iitissä ja Luumäellä. 1. ”Raivasin viime viikolla raivausveitsellä muutaman aarin suuruista taimikkoa.” 2. ”Taimikonraivausta. Kokeilumielessä istutettujen jalopähkinän, saarnen ja tammen taimien sekaan tahtoo kasvaa pihlajaa.” 3. ”Mielialasta ja säästä riippuen muutaman kerran viikossa. Metsänhoitotyöt ovat hyvää hyötyliikuntaa.” ”KÄPYJÄ KERÄÄMÄLLÄ OSTIN ELÄMÄNI ENSIMMÄISET KUMISAAPPAAT.” Antti Rantatalon valmistamat reet ovat keränneet kuuluisuutta Suomen rajojen ulkopuolellakin. Kodan orressa roikkuvat savustetut poron lihat. keen. Rekien puuosat ovat koivua. Puutavaran Rantatalo ostaa Pellosta sahatavarana. Asiakkaina ovat olleet niin Metsähallitus kuin viranomaiset Suomesta ja Norjasta. ”Kädentaito on tullut vanhemmilta. Pienenä ei leikitty turhaan – aina piti olla puuhaamassa jotakin hyödyllistä.” Oma hevonen Poikasesta alkaen Rantatalon on pitänyt kantaa vastuuta omasta ja perheensä elannosta. Hillastus oli vuoden kohokohta. Marjoista saadut rahat tulivat aina tarpeeseen. ”Käpyjä keräämällä ostin elämäni ensimmäiset kumisaappaat”, hän muistelee. Oman hevosen Rantatalo osti 14-vuotiaa na. Sillä urakoitiin polttopuunajoa kyläläisille ja maatöitä kuten lannanajoa. Kalastus oli tärkeä elinkeino. Syksyllä siikaa verkotettiin, suolattiin ja säilöttiin noin kolmenkymmenen kilon vanerinelikoihin. Talvella pyydettiin tunturijärvistä ”jääkalaa” hurstisäkeittäin. Kalat ajettiin kotimarkkinoille hevosella. Talvella oli riekonpyynnin aika. Salvastunturissa kuljettiin ansoilla kaikki valoisa aika ja monesti pimeässäkin. Rantatalo muistelee pitäneensä ansakierroksella noin 300:aa ansaa, jotka oli koettava säännöllisesti. Muutoin kettu, kärppä tai korppi vei saaliin. Tuiskun jälkeen ansalangat oli jälleen korjailtava pyyntiin. ”Pyryn jälkeen aina oli hoppu saada ansat pyyntiin, sillä silloin riekko jalkasee. Ansariekot myytiin pääsääntöisesti Norjaan ja Ruotsiin”, muistelee Antti Rantatalo äkkisyvän Leppäjärven rantatörmällä. Vastarannan takaista vaaraa vasten satelee uutta lunta, tuulikin viriää. Taitaa tulla jo oikea talvi.
• PILKKEITÄ 28 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 PALVELUKSEEN HALUTAAN LU K I JA KYSY M YS LU K I JA KYSY M YS ELIISA KALLIONIEMI KAKSI viikkoa sitten Helsingin Metsämessuilla oli aikamoinen vilske, kun 9 000 koululaista tutustui näyttelyyn. Kysyimme nuorilta, mikä metsässä on parasta. Vähän yllättäen ala-asteikäisten mielestä ylivoimaisesti parasta metsässä on rauhallinen tunnelma. Toiseksi eniten mainintoja saivat tuoksut, raikas ilma ja kasvit. Kolmanneksi parasta metsässä ovat eläimet. Eräs seitsemäsluokkalainen tiivistää asian näin: ”No se hiljaisuus ja siellä on rauhallista ja siellä mä jotenki saan voimaa, ku siellä on myös tosi hauskaa. Ja se metsän tuoksu on tosi hyvä.” Kahdeksasluokkalaisella on hyvä neuvo: ”Metsään voi mennä rauhoittumaan silloin kun on vihainen.” Metsä rauhoittaa nuoren Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi on alueensa suurin toimija yksityismetsätaloudessa. Palvelemme 11 500 metsänomistajaa kahdentoista kunnan alueella. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 50 ja liikevaihtomme on noin 14 milj. €. Haemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄNEUVOJAA toimimaan Uuraisten kunnan alueella. Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta, kykyä sitoutua, markkinointija asiakaspalvelutaitoja sekä kokemusta puukaupasta. Palkkaus YT/ Meto tes:n mukaan. Hakemukset liitteineen 2.12.2014 mennessä osoitteeseen: Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi, Sivulantie 11, 43100 Saarijärvi. Sähköpostitse osoitteeseen: ilpo.pentinpuro@mhy.fi. Hakemuksia ei palauteta. Tiedotamme työnhaun tuloksista osoitteessa: www.mhy.fi/keskisuomi. Tiedusteluihin vastaa tj. Ilpo Pentinpuro p. 040 554 3857. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi Sivulantie 11 ? 43100 Saarijärvi ? www.mhy.fi/keskisuomi Metsänomistajat KESKI-SUOMI Metsänhoitoyhdistyslaki muuttuu vuoden vaihteessa. Mitä minun tulee tehdä, jos haluan pysyä metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä? Entä jos haluan erota yhdistyksestä? Jos eroan yhdistyksestä, voinko käyttää sen palveluja? Kahden vaiheilla Jos olet tähän asti ollut metsänhoitoyhdistyksen jäsen ja maksanut metsänhoitomaksua, sinun ei tarvitse tehdä mitään. Jäsenyytesi jatkuu ensi vuonna vanhaan malliin. Yhdistys lähettää ensi vuoden jäsenmaksulapun huhtikuussa. Metsänhoitoyhdistyksestä voit erota yhdistyksen puheenjohtajalle tai hallitukselle osoitetulla kirjeellä. Todennäköisesti muutkin kuin jäsenet voivat jatkossa käyttää yhdistyksen palveluita, mutta ne hinnoitellaan eri tavalla kuin jäsenille – maksat niistä siis enemmän. MIKKO RIIKILÄ Metsälehden toimittaja Miten mhy-jäsenyydestä ilmoitetaan? Rantakallion päälle rakennetun kesämökin edustalla kasvaa vanhoja mäntyjä. Ne kallistuvat vuosi vuodelta yhä enemmän järvelle päin. Kuinka vinossa puu voi kasvaa ennen kuin se kaatuu? Voiko kallistumista hillitä katkomalla painavia oksia? Mäntyjen juuret ovat puiden kallistuessa nostaneet kallion päällä olevan ohuen maakerroksen ylös niin, että maakerroksen ja kallion väliin on muodostunut onkalo. Tukisiko onkalon täyttäminen esimerkiksi mullalla tai soralla kallistuvia mäntyjä? Kesämökkiläinen Pirkanmaalta Miten vino puu voi olla? Metsämessuilla vierailleiden nuorten mielestä parasta metsässä on rauhallinen tunnelma. on kyllä aluksi rujon näköinen, mutta ulkonäkö korjautuu vähitellen, kun oksista muodostuu uusi, ylöspäin suuntautunut latvus eikä katkaisukohta pistä enää silmään. Rungon lyhentäminen siirtää painopistettä lähemmäksi juuristoa ja helpottaa siihen kohdistuvaa rasitusta. Juuriston uudistumista auttaa, jos puun voi tukea alapuolelta niin, että kallistuminen pysähtyy. Parhaassa tapauksessa tuen voi poistaa muutaman vuoden kuluttua. Täytemaan suhteen on oltava varovainen. Männyn juuret tukehtuvat helposti, ja siksi täytemaana pitää käyttää soraa tai hiekkaa. Juurten päälle levitetty paksu ja tiivis maa johtaa männyn kuolemaan. Kuvan perusteella näyttäisi siltä, että tässä tapauksessa riittää kallistumissuuntaan painavien isojen oksien poistaminen. Juurten ja kallion väliin syntynyt rako kannattaa myös täyttää soralla. Tukemistakin kannattaa harkita. SEPPO VUOKKO toimittaja ja tietokirjailija Olen nähnyt lähes vaakasuoraan veden päälle kasvavia tukkipuun kokoisia runkoja. Ne ovat kuitenkin olleet monirunkoisia lehtipuita, poppeleita ja hopeapajuja, joiden alimmat haarat ovat suuntautuneet suoraan sivulle päin. Silloin muiden runkojen paino tasapainottaa juuristoon kohdistuvaa rasitusta. Ne kertovat kuitenkin, että runko kyllä kestäisi vaakasuoraankin kasvamisen. Kun puu on vasta myöhemmällä iällä alkanut kallistua, ennuste on huonompi. Se, miten pitkälle puu voi kallistua, riippuu juurten kyvystä vastustaa vetoa ja vääntöä. Toimenpiteet on harkittava kussakin tapauksessa erikseen sen mukaan, kuinka paljon runko on kallistunut, kummalla puolella juuristo on paremmassa kunnossa ja millainen on maaperä. Latvuksen keventäminen auttaa aina. Voimakkaasti kallistuneessa puussa kannattaa latva katkaista alimpien elävien oksien yläpuolelta. Puu T ii a P u u k il a
• PILKKEITÄ 29 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.? Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315 49 842 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49 873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 33 065 (LT/13) Lukijoita 138 000 (KMT/13–14) Painopaikka Hämeen Paino Oy PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN ETELÄ-SAVO Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo aloittaa toimintansa 1.1.2015. Palvelemme 14 300 jäsentämme yhdeksän kunnan alueella 63 toimihenkilön voimin. Jäsenten metsäpinta-ala 475 000 ha. Työllistämme toimihenkilöitä, yrittäjiä ja metsureita yhteensä yli 200 htv. Liikevaihtomme on 15 miljoonaa euroa. Tuotamme jäsenillemme monipuolisia puukauppa-, metsänhoitoja asiantuntijapalveluita. Haemme läntisen Savonlinnan ja Rantasalmen alueella toimivaan tiimiimme METSÄNHOITOESIMIESTÄ Toimenkuvaasi kuuluu puunkorjuuseen ja metsänhoitoon liittyvien palveluiden toteutuksen kokonaisvaltainen organisointi tiimin alueella. Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta. Arvostamme huolellisista ja täsmällistä otetta työtehtävien hoidossa, toteutusprosessin organisointikykyä, yhteistyökykyä sekä aktiivista sitoutunutta otetta työhön. Aiempi työkokemus metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Tarjoamme vakituisen työsuhteen nuorekkaassa aktiivisesti toimintaansa kehittävässä suuressa metsänhoitoyhdistyksessä. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 1.12.2014 mennessä sähköpostitse harri.huupponen@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa asiakkuuspäällikkö Harri Huupponen p. 044 555 0481 tai harri.huupponen@mhy.fi Kuhmo Oy on dynaaminen ja kansainvälisesti toimiva itsenäinen sahayritys, joka tuottaa 360.000 kuutiometriä sahatavaraa vuodessa. Markkina-aluettamme on Suomen ja Euroopan lisäksi Kaukoja Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka. Liikevaihtomme on 83 miljoonaa euroa vuodessa ja työllistämme 140 henkilöä. Tarvitsemamme raaka-aineen hankkii oma metsäosasto eri kauppamuodoilla lähinnä Kainuusta. Vuotuinen raaka-aineen käyttömme on 800.000 m3 pääasiassa mäntytukkia ja -pienpuuta. Kuhmo Oy hakee Kuhmoon metsäkirjanpidosta vastaavaa toimihenkilöä hoitamaan metsäosaston kirjanpidollisia tehtäviä, puukauppaja urakoitsijatilityksiä sekä vastaamaan hankintapuun ostosta paikallisilta metsänomistajilta. Työtehtäviisi kuuluu myös erilaisten tuotantoja metsätilastojen laadintaa ja raportointia. Olet (metsä)ammattilainen, joka tuntee puukaupan lainsäädännön ja sopimusjärjestelmät, sekä metsätalouden verotuksen. Yrityskirjanpidon tuntemus katsotaan eduksi. Luonteeltasi olet tarkka, huolellinen, numeroiden parissa viihtyvä sekä asiakaspalveluhenkinen ja erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleva. Tarjoamme sinulle vastuullisen ja monipuolisen tehtävän motivoituneessa työyhteisössä yhdellä Suomen suurimmista yksityisistä sahoista. Hakuaika päättyy 5.12.2014 ja hakemukset lähetetään osoitteeseen juhani.paakkonen@ kuhmo.eu Lisätietoja: www.kuhmo.eu, metsäpäällikkö Juhani Pääkkönen 050-5027596 METSÄPALSTA, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. 6 rantarak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 m 2 /rak.paikka. Rantaviivaa yht. n. 700 m, havupuuvaltaista puustoa n. 1600 m 3 . Venevalkamaja autopaikka Saukonsaaressa, vesimatka n. 2 km. 197.000 €. METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella, Porosalmentien risteyksen lähellä. Rantasalmen keskustasta n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa n. 450 m, ei rantarak.oikeutta. 97.000 € METSÄPALSTA, Juuka 29,85 ha. Juuan Petrovaarassa Saarijärven rannalla. Puustoa n. 1200 m 3 , Saarijärven rantaviivaa n. 500 m, hyvä tieyhteys. Juuan keskustaan n. 22 km, Nurmekseen n. 60 km, Joensuuhun n. 85 km. 56.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m 3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m 3 . Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 € METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 YHTEISMETSÄOSUUS, Yhteismetsä Forestia Osuus yhteismetsä Forestiassa. Osuuden suuruus 0,015127/1,458344. Yhteismetsän pinta-ala 14.11.2014 on 1627 ha. Puuston määrä n. 108m 3 /ha ja kasvu 5,8m 3 /ha/v. Hp.40 000€ / tarjous viim. 19.12.2014 METSÄPALSTA, Perho, Kirvesmäki 61,72 ha. Taimikkovaltainen metsätila Perhossa, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla. Isot taimikot (T2) erinomaiset, pienten taimikoiden (T1) kehitystä tarkkailtava. Hp. 75.000 € / tarjous METSÄPALSTA, Ylöjärvi, Koivisto 70,61 ha. Reilunkokoinen metsätila. Hyvin kasvavia taimikoita ja kasvatusmetsiä rehevillä pohjilla. Puustoa n. 3000 m 3 . Tampereelle n. 35 km, Ylöjärvelle n. 25 km. Hp. 168.000 € / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sotkamo, Tipasoja 158,5 ha. Määräala 20 km Sotkamon keskustasta kaakkoon. Palstalle kulkuyhteys metsätietä, jonka jatkona n. 700 m talvitietä. Mäntyvaltainen kokonaispuusto 13 850 m³. Metsämaasta n. 80 % varttunutta kasvatusmetsää. Päätehakkuuikäistä reilu 10 ha. Ihanteellinen metsätalouden harjoittajalle, joka jaksaa odotella jonkin aikaa isompaa metsätiliä. UPM Bonvesta-metsätila. 289.600 €. METSÄPALSTA, Kuhmo, Juonto 215,3 ha. Määräala, jossa kaksi pientä lampea, Kokkolampi ja Riihilampi. Rajoittuu tiehen n:o 904, Kuhmon kaupunkiin n. 24 km. Kokonaispuusto on n. 14 060 m³ Heti hakattavaa puustoa on n. 2 560 m³. Erinomaiset tieyhteydet. UPM Bonvesta-metsätila. Mh. 295.100 €. RANTATONTTI, Savonlinna, Puruvesi Vehkasalon saaressa kolme luonnonkaunista tonttia, joista pohjoisrannan tontti (0,63 ha) lohkottu. Loivia rinnetontteja, järeä mäntyvaltainen tukkipuusto. Etelärannan määräalatonttien pa:t n. 0,64 ha ja 0,43 ha. Rak.oik. 100 k-m 2 /tontti. Rajautuvat yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. 25.500–34.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
• pilkkeitä 30 6. MARRASKUUTA 2014 u NRO 21 Epätodellisia tarinoita Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. 80 VUOTTA 20.11. Vesa Vuorela, metsänhoitaja, Espoo (ilman vastaanottoa) 70 VUOTTA 18.11. Tenho Ronkainen, Metsänhoitoyhdistys Kuusamon valtuuston jäsen, Kuusamo 60 VUOTTA 12.11. Timo Kaukonen, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon hallituksen varapuheenjohtaja, Joroinen 50 VUOTTA 12.11. Pasi Pakkala, maat. ja metsät. lisensiaatti, Venetmäki (lähipiirissä) 17.11. Timo Lehtinen, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän hallituksen jäsen, Turku 22.11. Tarja Rinta-Hynnilä, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Eteläja Keski-Pohjanmaa, hankesihteeri, Seinäjoki Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi malaiselta tekniikan tohtorilta kahden kesken. Kiven molekyylirakenne ei kuulemani mukaan mahdollis­ ta paperin tekoa, mutta ehkä Paulilla on joku salai­ nen resepti. Tämän kuultuani aloin pohtia kalojen lisäänty­ misbiologiaa, joka ei muistini mukaan perustu elä­ vien poikasten synnyttämiseen vaan kutuhommiin. Päädyin siihen että Pauli oli syöttänyt meille tahal­ laan melkoista potaskaa. Tilaisuuden jälkeen pohdimme suomalaisporukal­ la, miksi Pauli tuntui erityisesti vihaavan meitä skan­ dinaaveja ja päädyimme olettamukseen, että hänellä on ehkä ollut joskus muinoin tanskalainen tyttöystävä, joka on näyttänyt tälle jalolle soturille kaapin paikan. Puhuttiin Torinossa asiaakin ja suomalaiset saivat paljon huomiota toukokuussa julkaistun Suomen bio­ talousstrategian ansiosta. Isossa salissa sanottiin et­ tä olemme edelläkävijöitä ja siitähän me tykkäsim­ me, koska biotalouden vastuullisiksi edelläkävijöiksi olemme aina halunneetkin. pallon hiilidioksidipäästöt lievästi sanottuna erikoi­ silla konsteilla. Otetaanpa esimerkiksi kahvi, jota me skandinaavit, joita Pauli syystä tai toisesta tuntuu eri­ tyisesti vihaavan, juomme enemmän kuin missään muualla maailmassa. Sovittaaksemme ilmastosyn­ timme meidän pitäisi toimia kuten Paulin perhe, jon­ ka kolmivuotias poika osaa kasvattaa kahvinpuruis­ sa siitakesieniä. Kahvipurusta voidaan tuottaa myös korkean lisäarvon tuotteita, esimerkiksi huippukal­ liita pohjallisia, kuten saimme kuulla. ? ? ? Pauli pani kuitenkin vielä paremmaksi ja ilmoitti, että metsiä ei saa hakata, eivätkä varsinkaan skan­ dinaavit saa niitä hakata, koska ne ovat hiilivarasto. Paperi, nähkääs, voidaan tehdä kivestä. Kun kivet on käytetty, voidaan tilalle istuttaa bambua, joka ei ole puu vaan ruoho ja jota sen vuoksi voidaan hakata. Eikä siinä vielä kaikki. Skandinaavit syyllistyvät kahvin juonnin ja metsänhakkuun lisäksi myös mädin syöntiin, minkä seurauksena maailman kalakantoja uhkaa sukupuutto. Ajatelkaa nyt, skandinaavit tap­ pavat naaraskalat mädinhimossaan ja näin tuhoavat kalaemon masussa olevat kalanpoikaset. Yleisö oli haltioissaan näistä visioista ja antoi Pau­ lille raikuvat aplodit. Kukaan ei kysynyt, kuinka ki­ vestä syntyy paperia paitsi minä, joka kysyin sitä suo­ Italian puheenjohtajakauden yksi päätapahtu­ mista oli Torinossa lokakuun alussa pidetty bio­ talouskonferenssi, jonka vetonaulaksi oli kut­ suttu maailmankuulu henkilö nimeltään Gunter Pauli. Minulla ei ollut kunnia tuntea tätä her­ rasmiestä aiemmista yhteyksistä, mutta ei hä­ tää: guuglaamalla hänestä löytyy tietoa vaikka millä mitalla. Miksi kenenkään kannattaisi kiinnostua tä­ män itseriittoisen hahmon ajatuksista ylipää­ tään? Omalla kohdallani kiinnostuksen herätti­ vät hänen epätodelliset tarinansa, jotka tuntuivat uppoavan monisatapäiseen yleisöön kuin veit­ si sulaan voihin. ? ? ? Pauli on yksi niistä lukemattomista tapauksista, jotka ovat ottaneet maailman pelastamisen kep­ pihevosekseen. Hänellä on oma konsulttiyritys, jonka taivaallisena tavoitteena on nollata maa­ MERKKIPÄIVÄT nIMITyKSET RAKAS PÄIVÄKIRJA nuoRTEVA MeTsäKUsTAnnUs Oy Ilpo Jäppinen on nimitetty kustannuspäälliköksi käytännön tietokirjoihin. eeva Kurko on aloittanut määräaikaisena asiakaspalvelusihteerinä. Hänen työsuhteensa jatkuu elokuun 2015 loppuun. Valtteri skytän määräaikaista toimittajuutta on jatkettu helmikuuhun 2016. HeIKKI nUORTeVA teksti ja kuvat HErnEkasvEIsta tulee helposti mieleen puutarhoissa ja pelloilla kiemurtelevat polvenkorkuiset palkokasvit – harvem­ min mitään suurempaa. Kansansadussa tosin Jaakon puumaiset taikapavut kas­ voivat pilvien yläpuolelle. Yhdysvalto­ jen itäosissa eräs hernekasveihin kuu­ luva puulaji yltää oikeassakin elämässä sangen korkealle. Sen suurimmat yksilöt ovat Helsingin rautatieaseman kellotor­ nin pituusluokkaa ja puu voi luontaisesti kasvaa vielä yli puolentoista kilometrin korkeudessa pilvikerroksen yläpuolella. Valeakaasia (Robinia pseudoacacia ) ei kuulu varsinaisten akaasiapuiden su­ kuun. Ranskan kuninkaan botanistit, isä ja poika Robin, toivat valeakaasian Rans­ kaan ja Eurooppaan yli 400 vuotta sitten. Heidän istuttamansa valeakaasia on yhä Pariisin vanhin puu. Tänä päivänä ranskalaiset lisäävät va­ leakaasian syötäviä kukintoja salaattei­ hinsa ja amerikkalaiset napostelevat nii­ tä sellaisenaan tai friteerattuina. Puun kuori ja lehdet ovat sen sijaan ihmisel­ le myrkyllisiä. Eläimetkin joutuvat va­ romaan sen piikikkäitä oksia. Valeakaasian puuaines on erittäin ko­ vaa ja kestää lahoamatta jopa sata vuotta. Puuta onkin käytetty erityisesti lujuutta ja kosteudenkestoa vaativissa rakenteissa kaivoksissa ja ratapölkyissä. Polttopuuna Puinen hernekasvi ”VAleAKAASiAA iSTUTeTAAN eTeNKiN eROOSiOAlUeille.” valeakaasia on paloarvoltaan erinomais­ ta; joidenkin pohjoisamerikkalaisten mu­ kaan maanosan parasta. Puu palaa koh­ tuullisesti jopa kosteana. Tehokkuutta ja markkinointikikkailua Valeakaasia on nopeakasvuinen ja kui­ vuudenkestävä. Puu menestyy myös ra­ vintoköyhillä kasvualustoilla juuristonsa typpeä sitovien bakteerien avulla. Vale­ akaasia leviää tehokkaasti juurivesojen kautta, josta syystä sitä pidetään muun muassa Etelä­Afrikassa ja Australiassa haitallisena vieraslajina. Etelä­ ja Kes­ ki­Euroopassakin sen villilupiinia muis­ tuttava nopea leviämiskyky on paikoin aiheuttanut närää. Toisaalta juuri samasta syystä valea­ kaasiaa istutetaan etenkin eroosioalueil­ le, joista muu kasvillisuus on syystä tai toisesta hävinnyt. Valeakaasia on Un­ karin eniten istutettu puulaji ja Ete­ lä­Koreassa puulla on ollut merkittävä osuus maan tehokkaissa metsitys­ projekteissa. Suomen eteläisimmis­ sä puutarhoissa sitä tavataan taval­ lisesti pakkasvaurioista kärsineenä pensaana. Valeakaasian keväiset kukinnot ovat sangen näyttäviä ja sisältävät runsaasti mesikastetta. Puusta saa­ daan mehiläisten kerääminä erityi­ sen makeaa hunajaa, joka voi pysyä juoksevana ja kirkkaana jopa vuosi­ kausia. Imago­ ja markkinointisyistä kyseistä hunajalaatua myydään kau­ poissa nimellä ”akaasiahunaja”. Va­ leakaasiahunaja saattaisi joidenkin korvissa kuulostaa mahdollisesti yhtä epäilyttävältä kuin valelehmänmaito – jos sellaista olisi. Valeakaasiaa ei äkkiseltä herneeksi uskoisi. Mehiläiset keräävät puusta erityisen makeaa hunajaa.
• PILKKEITÄ 31 20. MARRASKUUTA 2014 ? NRO 22 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Mistä saadaan puut Imatran lämmittämiseen? ? Metsänomistusta taajamaalueella ? Näin ehkäiset korjuuvauriot ? Pikatestissä tulevaisuuden saha ? Ratapölkkyjen sahausta 50-luvun Kanadassa Metsälehti Makasiini ilmestyy 4. joulukuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 4.12. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 22”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikko 19 on arvottu seuraaville kolmelle: Tarja Horttanainen, Lieksa, Riitta Kemppainen, Hyrynsalmi ja Esko Kinnunen, Raahe. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. E N S I N U M E R O S S A METSÄRISTIKKO 22 Metsäristikko 19, oikea ratkaisu
• Polku omaan metsään Asiakaspalvelu, klo 9-15, 09 315 49 840 • www.metsakustannus.fi • www.facebook.com/metsakustannus METSÄSUKSET N ykyisin hiihto on eriytynyt menneistä ajoista kahdeksi tyystin toisistaan poikkeavaksi lajiksi. Latuhiihdoksi, jossa edetään perinteisellä tai vapaalla hiihtotavalla pitkin valmiita, raskaiden latukoneiden tamppaamaa uraa. Kapea ja kepeä suksikalusto ei mahdollista poikkeamista tältä kovalta uralta pehmeään lumeen. Edellistä ryhmää pienempi hiihtäjäjoukko etenee perinteistä umpihiihtoa metsätai eräsuksilla retkeillen. Metsäsuksien käyttö työtehtävissä on lähes loppunut, vain jokunen metsäammattilainen suuntaa enää muutaman kerran talvessa suksilla työkohteilleen. Niinpä metsäsuksien käyttö painottuu pääasiassa vapaa-ajan harrastuksiin. Yhdet eivät riitä Umpihankihiihtovälineissä on tapahtunut kehitystä moneen suuntaan. Lisänä ovat uudelta mantereelta tänne parin viime vuosikymmenen aikana kotiutuneet lumikengät. Lumikengät ovat oivat välineet lyhyisiin siirtymisiin ja työskentelyyn hangen pinnalla vaikeassa maastossa, missä käsien pitäisi olla vapaina – esimerkkinä pystykarsinta. Oman lisänsä soppaan heittää Altai Hok -tyyppiset lyhyet (100– 160 senttiä), mutta erittäin leveät (100–130 milliä) sukset. Mikään näistä tulokkaista ei kuitenkaan korvaa kunnollista pitkää metsäsuksea silloin, kun pitää edetä umpea pitemmän matkaa. Umpihankihiihdon konsepti UMPIHANKEEN Puiset metsäsukset ovat tehneet jonkinlaista paluuta viime vuosina. Parhaimmillaan ne ovat pakkasilla, mutta on muovisuksillakin omat etunsa. Vertailimme pitkiä suksia Tuntsan hangilla. TEKSTI JA KUVAT ARI KOMULAINEN 44 48 48 Aina ajankohtaiset tiedot metsästä kaikilta kanavilta, kuten haluat.