• Ju ha Si ni sa lo METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 24. MARRASKUUTA 2016 • NRO 22 • PERUSTETTU 1933 Rauno Numminen ostaa rohkeasti metsää niin pohjoisesta kuin etelästä. Sivut 18–19 Kittilän kauppaa WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Ilmastomuutos on tuonut lisäkasvua ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Ennakkoraivaa, jos haluat hyvän korjuujäljen ? sivut 14–15 PILKKEITÄ: Lintujen monet konstit talven varalle ? sivu 25
• 2 A J A S S A 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 LYHYET MIKKO RIIKILÄ M etsien kasvu on lähes kaksinkertaistunut 1970-luvulta. Samalla metsien puuvaranto on kasvanut 60 prosenttia, vaikka puuta on korjattu jakson aikana koko vuoden 1970 puuvarannon verran. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus osoittaa, että kolmannes metsien kasvun lisäyksestä johtuu ympäristön muutoksista Taustalla on kolme suurta muutosta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut viidenneksen. Samalla kasvukausien lämpötila on noussut. Lisäksi ilmansaasteista muodostunut typpilaskeuma on lannoittanut metsiä. Laskettu ja mitattu kasvu Luken tutkimusryhmä selvitti syitä puuston lisääntyneeseen kasvuun vertaamalla valtakunnan metsien inventoinneissa mitattua puiden kasvua kasvumallien perusteella ennustettuun kasvuun. ”Mallit ennustavat puiden kasvua muun muassa metsien hoidon ja puuston rakenteen perusteella. Mallien mukaisen kasvun ylittävä osa johtunee muuttuneista ympäristötekijöistä”, selvittää tutkija Pekka Nöjd . Hänen mukaansa ennusteet perustuvat kivennäismaiden mittauksiin. Suometsissä ojituksesta seuraava kasvupaikkojen vähittäinen muuttuminen vaikeuttaa kasvun mallintamista. ”Oletettavasti metsänhoito ja ympäristötekijät vaikuttavat turvemailla samalla tapaa kuin kivennäismaillakin.” Hoidon tulosta kaksi kolmannesta Kaksi kolmasosaa metsien kasvun lisäyksestä voidaan selittää mal lien ennustamalla metsien käsittelyn ja rakenteen muutoksella. Loppuosa lisääntyneestä kasvusta, lähes 15 miljoonaa kuutiota vuodessa, on olettavasti ympäristötekijöistä johtuvaa. ”Ympäristön vaikutus on suhteellisesti suurin Pohjois-Suomessa”, tutkija Harri Mäkinen kertoo. Metsänhoidosta riippumaton kasvun lisäys on ollut voimakkainta 2000-luvulla. ”Kasvukauden aikainen lämpösumma on noussut erityisesti 2000-luvulla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ja typpilaskema ovat vaikuttaneet koko jakson, eikä niiden vaikutus puuston kasvuun ole yhtä ilmeinen”, Mäkinen toteaa. Kyseenalainen seurantajakso Tiedeyhteisö ei kiistä tuloksia, mutta niitä pidetään osin tulkinnanvaraisina. ”Ympäristötekijöiden vaikutus on arvioitu jakson alun ja lopun tilanteiden mukaan. Päätelmä perustuu vain kahteen havaintopisteeseen ja Ilmastonmuutos piiskaa kasvuun Luonnonvarakeskuksen mukaan kolmannes metsien kasvun lisäyksestä johtuu ympäristösyistä. ”Lämpenemisen vaikutukset voivat ylikorostua.” M ik ko R iik ilä Ympäristön muutokset ovat kiihdyttäneet metsien kasvua erityisesti 2000-luvulla. Sipilä: Metsänhoidosta viestittävä paremmin Pääministeri Juha Sipilä harmittelee EU-päättäjien heikkoa ymmärrystä meikäläisestä metsänhoidosta ja sen kestävyydestä. Sipilän mukaan suomalaisten onkin pystyttävä kertomaan metsänhoidon kestävyydestä paremmin. ”Tällaista kestävää pohjoismaista metsänhoitoa ei EU:ssa ymmärretä. Monille päättäjille metsä on kuin puisto, jonka puihin ei saa koskea”, Sipilä totesi viime viikolla Päättä jien metsäakatemiassa. FIM osti metsää UPM:ltä Varainhoitopalveluita tarjoavan FIMin uusi Metsä Erikoissijoitusrahasto ostaa UPM:ltä 8 500 hehtaaria metsää. Kaupan yhteydessä sovittiin myös pitkäaikainen puukauppaja metsäpalvelusopimus UPM:n kanssa. Kauppahintaa ei kerrottu. Ostetut tilat sijaitsevat Hyrynsalmella, Lieksassa, Paltamossa, Sotkamossa ja Vieremällä. Metsänhoitajaliitto poistuu, Loimu tilalle Luonnontieteiden Akateemisten Liitto, Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto ja Metsänhoitajaliitto yhdistyvät vuoden alussa. Uuden liiton nimi on Luonnon-, ympäristöja metsätieteilijöiden liitto Loimu. Yhdistymisellä tavoitellaan muun muassa tehokkaampaa edunvalvontaa ja parempia jäsenpalveluja. Yhdistyvien liittojen valtuustot päättivät viime viikonloppuna vanhojen liittojen lakkauttamisesta. Metsänomistajille uusia sähköisiä palveluja Metsänomistajien sähköisten palvelujen tarjonta kasvaa. Ohjelmistoyritys MHG Systemsin kehittämä Metsäpaikka.fi-palvelu laajenee kaikille avoimeksi sähköiseksi metsäalan markkinapaikaksi. Palvelun avulla metsänomistaja hallitsee metsäomaisuuttaan ja ylläpitää metsävaratietojansa yhdessä paikassa. Metsäpaikan perusversio on ilmainen, kehittyneemmästä peritään pienehkö kuukausimaksu. Pietarsaareen kaavaillaan bioetanolitehdasta Energiayhtiö ST1 on tehnyt UPM:n ja Alholmens Kraftin kanssa esisopimukset etanolitehtaan sijoittamisesta Alholman teollisuusalueelle Pietarsaareen. Sahanpurua ja kierrätyspuuta hyödyntävän laitoksen kapasiteetti olisi 50 miljoonaa litraa bioetanolia vuodessa. Mahdollisesta investoinnista vastaa NEB (North European Bio Tech Oy). ST1 suunnittelee ja toimittaa laitoksen sekä vastaa tuotannosta.
• AJASSA 3 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 AJASSA Japanikin on biotalousmaa Sivu 5 Kannot käsittelyyn myös turvemailla Sivu 7 Paljon porua hiilinielusta Suomi ja EU-komissio ovat erimielisiä metsien roolista hiilinieluna. Mutta mikä se hiilinielu oikein on? Sivut 9–11 Puunhankinta tiivistyy pohjoisessa Sivut 12–13 METSÄSTÄ Vuosisatojen metsät karttojen valossa Suomalaiskartoista löytyy tietoa metsistä 1600-luvulta asti. Sivut 16–17 Näin pilkot puut ilman haavereita Sivu 19 Taajamahakkuut ovat taitolaji Sivu 22 Korjuujälki kärsii kapeista ajourista Sivu 23 PILKKEITÄ Pihka puolustaa männyn kasvua Sivu 25 Metsäkulttuuri siirtyy perintönä Syksyinen savotta opettaa jälkikasvulle metsäisiä asenteita. Sivu 26 Ämpäri sitruunoita päivässä läpi koko vuoden Sivu 30 TÄSSÄ NUMEROSSA Ilmastonmuutos piiskaa kasvuun on näin ollen rohkea, koska mitattu ja mallinnettu kasvu ovat vuorotellen olleet toisiaan korkeampia”, toteaa professori Kari Mielikäinen . Hän muistuttaa, että ilmasto viileni 1940 luvulta 1970-luvulle niin voimakkaasti, että silloiset ilmastotutkijat ennustivat uuden jääkauden pikaista tulemista. ”Lämpenemisen vaikutukset kasvuun voivatkin ylikorostua, koska 2000-luku oli tavallista lämpimämpi”, Mielikäinen huomauttaa. Itä-Suomen yliopiston metsänhoidon professori Heli Peltola pohtii, että kasvumallit eivät ehkä täysin pysty jäljittelemään metsien todellista kasvua. ”1970-luvun metsät olivat luontaisesti syntyneitä ja usein harsintahakattuja, nykyiset metsät useammin täystiheitä. Tällaisia eroja on vaikea sisällyttää malleihin. Niinpä ne saattavatkin aliarvioida metsien hoidon vaikutuksia.” Professori Seppo Kellomäki toteaa, että metsien hoidon ja ympäristönmuutosten vaikutuksia on vaikea erottaa. ”Esimerkiksi lannoituksen vaikutukset vahvistuvat, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kohoaa.” Hän arvioi, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu 330 ppm:n tasolta 400 ppm:ään on lisännyt puuston kasvua 10–15 prosenttia. Männikkö, joka vuonna 1971 kasvoi viisi kuutiometriä hehtaarilla vuodessa, kasvaisi nyt 5,5– 5,7 kuutiota. Kellomäki muistuttaa, että myös puuvarannon lisäys kiihdyttää metsien kuutiokasvua. Suunta ylös 20 40 60 80 100 120 Lähde: VMI Metsien kasvu 1971 2010 Mm 3 Ympäristötekijöistä johtuva lisäkasvu Ve sa M oi la ne n / Le ht ik uv a MIKKO HÄYRYNEN KEMIJÄRVELLE suunniteltu biojalostamo on astetta tukevammalla pohjalla, sillä kumppaniksi on saatu kiinalainen CAMC Engineering -yhtiö. Toteutuessaan tehdas tasapainottaa Itä-Lapin kuitupuun vahvaa ylitarjontaa. Camce on tehnyt yhteistyösopimuksen tehdasta ajavan Boreal Bioref -kehitysyhtiön kanssa. Varsinaisesta kaupasta ei ole kyse, mutta Camce satsaa selvitystyöhön. Camce on 60-prosenttisesti valtiollisen Sinomachin omistama, listattu yhtiö. Sinomach on monialainen konglomeraatti, jonka liikevaihto on yli 35 miljardia dollaria. Investointipäätös on tarkoitus tehdä ensi vuoden loppuun mennessä, jonka jälkeen kiinalaisyhtiö voi tulla hankkeen omistajaksi. Tehdas maksaisi noin 780 miljoonaa euroa. Tuotanto alkaisi vuonna 2020. Tehtaan tuotanto olisi lähellä 400 000:ta tonnia, josta valtaosa havusellua. Lisäksi tehtaalta tulisi tekstiileissä käytettävää liukosellua ja lääketeollisuuden käyttämää mikrokiteistä sellua. Puunhankinta valmistelussa Puun käyttö olisi yli kaksi miljoonaa kuutiometriä. Boreal Bioref -hankkeen vetäjä Heikki Nivala sanoo, että puunhankinnan valmistelutyöt on aloitettu. ”Yhdelläkään vastaavalla hankkeella Suomessa puunhankinta ei ole niin vahvalla pohjalla kuin meillä.” Camce on toimittanut sellutehtaiden laitteistoja Venäjälle ja Valko-Venäjälle, mutta ei ole ollut omistajana sellutehtaassa. Yhtiöllä on monialaista toimintaa Aasiassa, Afrikassa, Amerikassa ja Itä-Euroopassa. Kiinalaisyhtiöt ovat lähteneet maailmalle, koska maan omat luonnonvarat eivät riitä. Kiinalaiset ovat läsnä etenkin Afrikassa. Suomessa kiinalaiset avasivat pelin Kaidin Kemi-hankkeella ja kiinalaisten kiinnostuksesta myös Kuopion Finnpulp-hanketta kohtaan huhutaan. Vaikka Suomi on investointimaana kallis, niin Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäen mukaan runsaat metsävarat yhdistettynä vakaaseen toimintaympäristöön houkuttaa investoijia. ”Ruotsilla on samat edut, mutta siellä yhtiöt omistavat enemmän metsiä, mikä saattaa vaikuttaa puun saatavuuteen.” Kemijärvi sai kiinalaiskumppanin Kiinalaisyhtiöt ovat lähteneet maailmalle, koska maan omat luonnonvarat eivät riitä. MIKKO RIIKILÄ YKSITYISTEN puunmyyjien kartellikäräjillä on päästy pieni askel eteenpäin. Korkein oikeus KKO on päättänyt, että vahingonkorvausvaatimukset 1.10.1998 jälkeen tehdyistä puukaupoista eivät ole vanhentuneet. Mainittuna päivänä tuli voimaan kilpailurajoituslain vahingonkorvauksia koska säännös. KKO:n ratkaisu koskee 13:a ensimmäisenä käsiteltäväksi otettua yksityisten puun myyjien korvauskannetta. Kanteista yhdeksän ei ollut vanhentunut ja palautettiin käräjäoikeudelle. Niiden osalta aletaan seuraavaksi käsitellä vahingonkorvausvaateita. Samalla KKO vapautti osan vanhentuneiksi todettuja kanteita esittäneistä metsänomistajista maksamasta metsäyhtiöiden oikeudenkäyntikuluja. ”Asian katsottiin olleen oikeudellisesti niin epäselvä, että metsänomistajilla oli perusteltu syy oikeudenkäyntiin”, KKO totesi ratkaisussaan. Vapautus koskee sataa niin sanotun Suuri Savotta -joukon ensimmäisen ryhmän 650 kanteesta, jotka todettiin vanhentuneeksi. Kaikki Suuren Savotan kakkosryhmän, siis viimeisimpinä jätetyt, kanteet on todettu vanhentuneiksi. Kartellijutussa KKO:n välipäätös Korkein oikeus linjasi kartellikanteiden vanhenemista. Alkusyksystä metsäyhtiöt tarjosivat vahingonkorvauksia esittäneille metsänomistajille alennusta heiltä vaadittavista oikeudenkäyntikuluista, jos kantajat luopuvat vaatimuksistaan. Tähän tarttui vain noin 30 metsänomistajaa. Kanteita on edelleen vireillä noin 500. Suuri Savotta -ryhmä leimasi metsäyhtiöiden tarjouksen kiristykseksi ja teki asiasta esitutkintapyynnön Helsingin poliisin talousrikosyksikköön. Tähän mennessä Helsingin käräjäoikeudessa on käsitelty Metsähallituksen esittämiä vahingonkorvausvaatimuksia. Ne oikeus kumosi. Korkein oikeus palautti osan puukauppakartellijutuista käräjäoikeuteen. Kompassiruusuke oli maanmittarin puumerkki. Olof Mört ja Huittisten kartta.
• AJASSA 4 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 Onko mäntykuidun kysyntä kasvanut? Uusi kysymys: Aiotko hyödyntää metsälahjavähennystä? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 55% EI 45% vas taa jia 20 7 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA Ilmasto lämpenee , halusimmepa sitä tai emme. Metsien taloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi Suomessa olisi tärkeää hyvissä ajoin tunnistaa ilmastonmuutoksen metsille aiheuttamat seuraukset. Maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen vaikuttaa metsätalouden harjoittamiseen myös meillä Pohjolassa ja siten muuttaa metsien käsittelytapoja sekä metsätalouden mahdollisuuksia. Esimerkiksi hakkuukertymä lisääntyy, mutta roudan väheneminen huonontaa puiden maahan kiinnittymistä ja siten lisää tuulivahinkoja. Myös monet metsätuholaiset lisääntyvät ilmaston lämmetessä. Ajoissa toimimalla ja sopivilla metsänhoitomenetelmillä ilmastonmuutoksen riskit voidaan kuitenkin minimoida ja hyvät vaikutukset hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. ANNE HELENIUS Katse nenää pidemmälle ”Kokoelmiin karttuneita työkaluja. Kaarevalle, veitsimäiselle työkalulle pitäisi löytää nimi ja käyttötarkoitus.” 3 m3 Hyvää päivää, kirvesvartta! ”Rakentaako/nikkaroiko/askarteleeko moni palstalainen oman metsän puusta mitään? Olisi mukava kuulla uusia ideoita perinteisen klapin lisäksi?” Kainuusta ”Ei ole kiireen vuoksi oman metsän puusta nikkarointia tullut harrastettua. Lähes vuosittain olen kyllä sahuuttanut, sahatavaran olen käyttänyt omien rakennuksien tekoon ja korjuuseen.” Metsäkupsa ”Minulla ei ole omaa puuta, mutta otan joskus raivatuista koivunpätkän kissoille raapimapuuksi. Sellaisen, että yltää lattialta kirjahyllyn päälle, missä kissat saavat makoilla.” Miisu4F ”Traktorin peräkärryn puomin alle tein pölkyn. Tervarosopuista jätkäntulia parikymmentä kappaletta.” Pitkät neulaset ”Klapeja tehdään, koivut otan leimikosta raaka-aineeksi. Tuulenkaadoista olen sahauttanut tarvepuuta, lautoja ja lankkuja omia rakentamisia varten.” Harrastelija ”Itse teen tälläkin hetkellä jäniksille ruokintakatosta. Ja tuleehan niitä pönttöjäkin keväämmällä tehtyä pahoista lumppipölkyistä ja ihan laudastakin.” Oppipoika ”Tyveyksistä sahatuista laudoista ja lankuista olen tehnyt pienen rantasaunan, koivupahkasta pari pöytää ja linnunpönttöjä tyvilumpeista.” Puuki ”Pieniä ovat minunkin tekemiseni oman tilan puista olleet. Vakioasioita ovat olleet joulukuuset, havut ja hakkuun aikaan löytyneistä kuivista puista jätkänkynttilät.” Metsä-Masa Puurakentaminen kannattaa kaikissa kunnissa ottaa ensi vuoden kunnallisvaalien teemaksi. Kunnat ja kaupungit voivat omilla päätöksillään vaikuttaa mistä materiaalista rakennetaan. Pudasjärven hirsikampus on tästä erinomainen esimerkki kaikille Suomen kunnille ja kaupungeille.” MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila Metsänhoitoyhdistys Pudasjärven 80-vuotisjuhlissa Suomessa tuskaillaan , kuinka huonosti Euroopan unionin päättäjät tuntevat metsätaloutta. Asia on tullut esille muun muassa suhtautumisessa metsätalouden tukiin tai viimeksi metsien osaan ilmastonmuutoksen torjumisessa. Suhtautuminen on kuitenkin Keski-Euroopasta katsoen ymmärrettävää, sillä metsämaa Suomi on EU:ssa pieni kummajainen. Mikään muu jäsenvaltio ei ole yhtä riippuvainen metsistään kuin Suomi. Suomalaista metsätaloutta ei kovin hyvin tunneta edes Ruotsissa. ??? Toisaalta enää ei tarvitse mennä meren taakse toteamaan, että ihmiset vieraantuvat metsistä ja luonnosta ylipäätään. Suomalaisista valtaosa asuu nykyään kaupungeissa, ja joka neljäs Helsingin seudulla. Meillä moni kaupunkilainenkin omistaa metsää, mutta entistä enemmän on niitä, joilla ei ole enää mitään sidettä maaseudulle. Suomalaiset kuitenkin pitävät metsästä ja puumateriaalista. Ongelma on, mitä tapahtuu matkalla metsästä puutaloksi tai huonekaluksi. Hakkuut huolestuttavat kansalaisia. Biotalous onnistuu vain, jos metsien käyttö hyväksytään yhteiskunnassa laajasti. Se edellyttää myös uusia avauksia, ja niitä syntyy, kun eri alojen ihmiset kohtaavat. Tähän Suomen Metsäyhdistyksen organisoima Päättäjien metsäakatemia on osoittautunut hyväksi areenaksi. Tänä syksynä 20-vuotisjuhlaa viettänyt akatemia on tarjonnut kohtauspaikan ja näyteikkunan metsään jo lähes 1 300 päättäjälle, jotka palautteesta päätellen ovat olleet hyvin tyytyväisiä kokemukseensa. Kursseille on osallistunut poliitikkoja, virkamiehiä, kansalaisjärjestöjen johtoa ja muita yhteiskunnan vaikuttajia. Vaikka Päättäjien metsäakatemia on syntynyt vastaamaan 1990-luvun kysyntään, nykyään se on jopa tarpeellisempi kuin 20 vuotta sitten. ??? Metsän puolestapuhujia tarvitaan myös muilla areenoilla, ja työhön voi osallistua kuka tahansa. Jokainen leimikko, metsänomistaja ja metsäammattilainen on yhtä lailla näyteikkuna metsään. Päättäjien metsäakatemian kokemuksista kannattaa ottaa oppia ja opettamisen sijaan altistua keskustelulle. Mitä muut ajattelevat ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
• AJASSA 5 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA ANTTI ASIKAINEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen professori. LIINA KJELLBERG, teksti TIMO VEIJALAINEN, kuva M ustikoita, puolukoita, karpaloita, koivunlehtiä, kuusenkerkkiä ja paahdettuja pellavansiemeniä. Muun muassa näistä aineksista valmistuvat uudet kotimaiset eväspatukat. ”Kotimaisia marjoja käytetään aivan liian vähän. On olemassa marjojen suurkuluttajia, mutta myös paljon ihmisiä, jotka eivät käytä marjoja lainkaan. Nyt marjat saa sellaisessa muodossa, ettei tarvitse tehdä muuta kuin napata ne mukaan laukkuun”, sanoo Arctic Superfoods -eväspatukat kehittänyt Arctic Forest Foods Oy:n makumestari ja toimitusjohtaja Jari Kurtti . Mustikan ja koivunlehden, tyrnin ja kuusenkerkän sekä puolukan, karpalon ja nokkosen makuiset eväspatukat tulivat markkinoille elokuussa. Kurtti oli reilu vuosi aiemmin muuttanut perheineen Leville ja päättänyt hankkia itselleen uudenlaisia töitä. Taustalla oli vuosien työrupeama keittiömestarina à la carte -ravintoloissa ympäri Suomea. ”Olin viettänyt ravintoloiden keittiöissä niin paljon aikaa, että halusin kokeilla jotain muuta. Ajatus alkoi hahmottua vuosi sitten. Halusin yhdistää suomalaiset marjat ja villiyrtit maukkaaksi ja terveelliseksi tuotteeksi.” Ulkomaan markkinoille Ruokaja luontaistuotekaupoista löytyy nykyään runsaasti erilaisia energiaja proteiinipatukoita. Kurtin mukaan markkinatilanne on haastava, joten menestyäkseen pitää erottua massasta. Arctic Superfoods -eväspatukoiden kilpailuvaltti on kotimaisuus. Eväspatukoissa käytetään vain kotimaisia raaka-aineita ja tuotteet valmistetaan ja pakataan Suomessa. Arctic Superfoods -eväspatukoiden puolesta puhuu Kurtin mukaan myös niissä käytettyjen raaka-aineiden suuri vitamiinipitoisuus. ”Eväspatukat ovat aitoa suomalaista superfoodia.” Eväspatukoita on myynnissä noin 160 jälleenmyyntipisteessä ympäri maata. Patukoiden myynti on Kurtin mukaan lähtenyt hyvin käyntiin. Tavoitteena on ulottaa myynti myös ulkomaille. ”Esimerkiksi aasialaiset ovat mustikoiden ja villiyrttien perään. Eväspatukka toimii palana Suomea tänne tuleville ja täältä lähteville matkailijoille.” Evästä metsästä Jari Kurtti kehitti eväspatukat kotimaisista marjoista ja villiyrteistä. Superfood » suomeksi superruoka » markkinointitermi erityisen ravinteikkaasta ruoka-aineesta » arvioidaan edistävän terveyttä ja hyvinvointia » kotimaista superfoodia: mustikka, puolukka, tyrni, karpalo, nokkonen Japania on totuttu pitämään maana, joka tuo teollisuutensa tarvitseman puuraaka-aineen trooppisista naapurimaistaan sekä muiden muassa Kanadasta, Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Japanin metsäteollisuuden puunkäyttö on suuruusluokaltaan samaa tasoa kuin Suomen, mutta kotimaan puunhankinta on ollut noin neljänneksen koko puunkäytöstä. Tilanne on muuttumassa varsin nopeasti: maan omat metsävarat ovat nousseet yli viiteen miljardiin kuutiometriin voimakkaan istutusmetsäohjelman vuoksi, ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Japani on alkanut käyttää puuta sähkön tuotannossa. Maahan on rakennettu lyhyessä ajassa yli 40 hakeja pellettisähkölaitosta. Nopean kehityksen on mahdollistanut erittäin avokätinen biosähkön syöttötariffi, joka mahdollistaa kuutiolle noin sadan euron puustamaksukyvyn voimalaitoksen portilla. Syöttötariffin vaikutukset heijastuvat laajasti koko metsäsektoriin. Laitosten raaka-ainehankinnasta on tullut loistava lisäansaintamahdollisuus sahoille, joilla on mennyt pitkään heikosti. Japanin metsäbiotalous nosteessa Vielä pari vuotta sitten pienistä sahoista muodostuvan Utsunomiyan lähellä sijaitsevan Tohsen-yhtiön tuloissa energiajakeen myynti ei näkynyt lainkaan, mutta ensi vuonna yhtiö ennakoi energiajakeen myynnin tuovan noin neljänneksen saharyhmän liikevaihdosta. Lisäksi maahan on rakennettu moderneja haketerminaaleja lähinnä keskieurooppalaisen mallin mukaan. ??? Ehkä suurin muutos on tapahtunut metsähakkeen hankinnassa. Muutamassa vuodessa harvennuspuun käyttö energiantuotannossa on noussut kahteen miljoonaan kuutiometriin vuodessa, ja kasvun ennakoidaan jatkuvan nopeana. Pidän täysin mahdollisena, että Japani ohittaa Suomen metsähakkeen energiakäytössä alle kymmenessä vuodessa. Kaiken kaikkiaan ”metsähake” Japanissa on suomalaisesta näkökulmasta huippulaatuista runkopuuhaketta, joka tehdään harvennuspuun lisäksi järeistä hylkyleikoista. Pääosa puista kaadetaan edelleen moottorisahalla. Tämä näkyy myös tapaturmatilastoissa: vuosittain onnettomuuksissa kuolee noin 80 metsätyöntekijää. Koneellistamisella lukua voidaan pienentää. Kaivinkonealustaisilla hakkuukoneilla puusta korjataan jatkossa entistä suurempi osa ja suomalaiset ovatkin vahvasti edustettuina hakkuulaitemarkkinoilla. ??? Suomen näkökulmasta metsäbiotalouden noususuhdanne on mahdollisuus alan teknologiaviennille. Suomesta löytyy teknologiaa korjuuketjuihin, raaka-aineen hankinnan ohjaukseen, laadunhallintaan ja terminaaleihin. Pienet Volterin tyyppiset CHP-laitokset ovat jo vahvasti Japanin markkinoilla ja kasvua on odotettavissa, sillä syöttötariffi on voimassa 20 vuotta. Metsäretkeilyllä kysyin tulkkinani toimineelta opiskelijalta, miksi hän valitsi metsäopinnot. Hän vastasi vakavasti, että Japanilla on suuret metsävarat joita on alettava hyödyntää kestävästi, jotta paineet trooppisen tuontipuun hakkaamiseksi saadaan vähenemään. Tämän eteen hänkin haluaa tehdä työtä. Siksi uskonkin, että nousevan auringon maa on tulevaisuudessa myös nousevan metsäbiotalouden maa.
• AJASSA 6 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 HAASTATTELU LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat H ip hop -artisti Elastinen pärähtää soimaan Kari Lundellin puhelimessa: ”Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä, että mitä tahdon voin saavuttaa. Koval duunil asiat vaan onnistuu, kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.” Otso Metsäpalvelut Oy:n toimitusjohtaja kertoo valinneensa kappaleen soittoääneksi, sillä se kuvaa hyvin kuluneiden parin vuoden työrupeamaa. Viime vuoden alussa Otson liiketoimintajohtajana aloittanut Lundell sai johdettavakseen tappiota tekevän valtion liiketoimintayksikön, joka olisi pitänyt yhtiöittää saman vuoden loppuun mennessä. Suomen metsäkeskuksesta vuonna 2012 irrotettu Otso oli alun perin tarkoitus yhtiöittää jo aiemmin. Sen taloustilanne oli kuitenkin niin huono, ettei yhtiöittämistä voitu tehdä. Ei myöskään vuonna 2015. Vielä puolisen vuotta sitten suunnitelmana oli muodostaa Otsosta ensi hätään valtion omistama osakeyhtiö. Sinne asti ei kuitenkaan ehditty: pääomasijoitusyhtiö Helmet Business Mentors Oy ja Otson toimiva johto ostivat viime syyskuussa Otson liiketoiminnan. ”On hienoa, että sijoittajat uskovat metsäalaan”, Lundell sanoo. Panokset ydinosaamiseen Otso luopui yrityskaupan yhteydessä noin 3 000 hehtaarin metsäomaisuudestaan ja omistuksestaan taimiyhtiö Pohjan Taimeen. Lundellin mukaan Otso keskittyy nyt ydinosaamiseensa: muun muassa tieja ojitushankkeisiin, metsäsuunnitteluun, metsänhoitoon ja metsäkiinteistönvälitykseen. ”Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea.” Puukaupassa Otso on välittäjä. ”Otsolla ei ole puunostointressiä. Totesimme kuitenkin, että asiakkaat tarvitsevat kokonaisvaltaisen palvelupaketin. Jos turvemaalla tehdään kunnostusojitus, kannattaa harvennusta kaipaava puusto harventaa samalla”, Lundell sanoo. Otso käy Lundellin mukaan läpi prosessimuutosta, joka näkyy niin yksittäisten työntekijöiden toimenkuvissa kuin työkokonaisuuksissakin. Tehtäviä on ryhdytty jakamaan henkilöstön kesken, kun aiemmin sama henkilö teki kaiken metsäpalveluiden markkinoinnista metsänhoitotöiden valvontaan. Maastossa tavoitteena ovat laajemmat työkokonaisuudet. Urakoitsijoita käytetään enemmän, ja Otsossa keskitytään palveluiden myyntiin ja suunnitteluun sekä projektien hallintaan. Kemera haasteena Lundellin tavoitteena on saada Otson talous ensi vuonna tasapainoon. Voittoa ei tarvitse tehdä, mutta tappiotakaan ei saa tulla. Otson henkilöstö on supistunut muutamassa vuodessa 300:sta noin 170:een. Lundell lähtee siitä, että myyntiä saadaan kasvatettua sen verran, ettei henkilöstöä tarvitse enää vähentää. Metsäalan tilanne on hänen mukaansa nyt Otson puolella. ”Puun käyttö on kasvussa ja kasvaa edelleen, jos esimerkiksi Finnpulpin, Kaidin ja Kemijärven biojalostamohankkeet toteutuvat. Metsästä ei voi vain korjata puuta, myös metsänuudistamisesta ja tiestöstä pitää huolehtia.” Irti tappioputkesta Kari Lundell aikoo saada Otson talouden ensi vuonna tasapainoon. ”Metsästä ei voi vain korjata puuta.” Otso keskittyy toimitusjohtaja Kari Lundellin mukaan nyt ydinosaamiseensa. Sitä ovat muun muassa tieja ojitushankkeet sekä metsäsuunnittelu. Haasteitakin tosin riittää. Yksi niistä ovat valtion myöntämät kemeratuet. Otson hankkeista noin kaksi kolmannesta on tietai ojitushankkeita. Metsänomistaja saa niihin kemeratukea, mikä on Lundellin mukaan Otson elinehto: ilman tukia kalliita ja aikaa vieviä hankkeita jäisi tekemättä. Tukien maksun hitaus tekee Lundellin mukaan kuitenkin hallaa liiketoiminnalle. ”Tieja ojitushankkeisiin sitoutuu paljon rahaa. Metsänomistajalle myönnetyt tukirahat ohjataan suoraan Otsolle, mutta tukien maksua voi joutua odottamaan jopa puoli vuotta.” Tukihakemusten käsittelyn tehostamiseksi Lundell luopuisi kevyempien metsänhoitotöiden, kuten taimikonhoidon, tuista. Niitä voisi hänen mielestään tukea esimerkiksi verohelpotusten avulla. Toinen haaste liittyy metsänomistajiin. Metsänomistajat eivät Lundellin mukaan tunne Otsoa vielä tarpeeksi hyvin. ”Yhteys metsänomistajiin ei saa katketa. Jos niin käy, koko ala on kymmenen vuoden päästä lirissä.”
• AJASSA 7 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 Männynjuurikääpäsieni » Sieni lahottaa männyn juuristoa. Juuristosta se leviää kohti männyn runkoa. » Mänty pyrkii pysäyttämään lahon leviämisen ylöspäin erittämällä runsaasti pihkaa puun tyvelle, joka tervastuu pihkan vaikutuksesta. Seuraukset tunnetaan nimellä tyvitervastauti. » Sieni pysähtyy, mutta männyn vedenja ravinteidensaanti estyy tyven tervastumisen ja juuriston lahoamisen vuoksi. Puu kuolee. » Tappaa kaikenikäisiä mäntyjä. Lahottaa myös kuusia, eikä koivukaan ole täysin kestävä. » Mäntyjen karujen kasvupaikkojen vuoksi saastuneita alueita vaikea korvata muulla puulajilla. Sammalen alta männyn tyveltä voi löytää juurikäävän valkoisia, popcornimaisia itiöemiä. VALTTERI SKYTTÄ KANNOT tulisi käsitellä myös turvemaiden männiköiden kesähakkuissa, vaikkei laki siihen tällä hetkellä velvoita. Männynjuurikäävän aiheuttama tyvitervastauti on todettu tutkimuksissa vanhoja käsityksiä laajemmaksi ongelmaksi. ”Tietoa on saatu pikkuhiljaa lisää, ja juurikääpää esiintyy jonkin verran myös turvemaiden männiköissä. Jos turvemaametsien hakkuut lisääntyvät, suosittelisin lämpimästi kantokäsittelyä myös sinne”, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tuula Piri . Muun muassa Pohjois-Pohjanmaan turvemaamänniköt ovat valokeilassa, kun kasvava selluteollisuus etsii raaka-ainetta. Metsäteollisuuden ilmoitusten mukaan puuta haetaan entistä enemmän turvemailta myös kesäaikaan. ”Juurikäävän torjunta eli kantokäsittely kannattaa etenkin niillä alueilla, jossa juurikääpää on hyvin vähän tai ei vielä ollenkaan”, Piri muistuttaa. Pakkanen on omatoimisen puunkaatajan ja raivaajan paras ystävä. Juurikäävän itiöiden aiheuttamasta vaarasta ei ole haittaa, kun yölämpötila on alle nollan ja päivälämpötila alle viiden plusasteen. Karut kasvupaikat ongelmallisimpia Metsien terveyden näkökulmasta metsänomistajien kannattaa harkita, myykö karulla kasvupaikalla seisovan männikön kesähakkuuseen, Piri sanoo. ”Kantokäsittely kannattaa aina tehdä ja se on tehokas keino, mutta mikään torjuntamenetelmä ei ole sataprosenttinen.” Juurikääpäitiöistä ei ole suurta vaaraa pakkasella, joten talvihakkuut ovat pääosin turvallisia. Kesähakkuuta kannattaa miettiä etenkin kuivilla ja kuivahkoilla kankailla, missä mänty on ainoa kannattava puulajivaihtoehto. Juurikääpä on levinnyt halki eteläisen ja keskisen Suomen. ”Pohjoista levinneisyysrajaa ei tiedetä aivan tarkasti. Kokkola–Kajaani-linjalle asti männynjuurikääpä on jo melko yleinen.” Koko latvus kuolee Juurikäävän tartuttaman männyn latvus harventuu, neulaset ruskisTu ul a Pi ri/ Lu ke Tu ul a Pi ri/ Lu ke Tu ul a Pi ri/ Lu ke FAKTA Kari Lundell » 54-vuotias » asuu Espoossa, kotoisin Seinäjoelta » Otson liiketoimintajohtaja 2015, toimitusjohtaja 2016 » valmistunut diplomiinsinööriksi Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta » työskennellyt mm. business controllerina Stora Ensossa ja logistiikkajohtajana Metsä Groupissa » vaimo ja kolme aikuista lasta » harrastaa metsästystä, koiran kanssa lenkkeilyä, golfia ja lukemista Kantokäsittely kannattaa myös turvemailla Karuimpien männiköiden kesähakkuita on syytä harkita, sillä juurikäävän tartuttamille männyille ei ole puulajivaihtoehtoa. Männynneulaset muuttuvat juurikäävän seurauksena vaaleanvihreästä kellertäviksi ja ruskeiksi pudoten lopulta pois. Esimerkiksi katajan kuoleminen männyn vierestä antaa viitteitä juurikäävästä. tuvat ja puu kuolee. ”Jos vain osa latvuksesta on muuttunut ruskeaksi ja kärsinyt, silloin ei ole kyseessä juurikääpä”, Piri sanoo. Jos juurikääpämännyn ehtii kaataa ajoissa, se kelpaa vielä tukkipuuksi. ”Jos puu on ehtinyt kuivaa ja kuolla, sinistäjäsieni ja hyönteistuhot pilaavat nopeasti tukkiosuudenkin polttopuuksi.” Juurikäävän poistoon männiköstä ei ole keinoa. Kantokäsittelyllä ehkäistään sienen leviämistä. Kantokäsittely kannattaa myös metsiköissä, joissa on jo juurikääpää. ”Puhtaat lehtimetsiköt sietävät juurikääpää hyvin, joten puulajin vaihto lehtipuuhun on ainoa keino päästä taudista eroon.” Karu kasvupaikka voi olla ylitsepääsemätön ongelma, mutta jos puulajia ei vaihda, uudet taimet saavat tartunnan edellisen puusukupolven juuristoista. Kantojen nosto poistaa paljon juurikääpätartuntaa levittävää puumateriaalia, mutta puhdistus ei ole täydellinen, sillä lahoa juurenpätkää jää maaperään väkisin. FAKTA Juurikääpätartunnan lopputuloksesta näkyy joskus selvästi, että kyseessä on sieni.
• AJASSA 8 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 vero. Tämä tulisi metsänomistajalle erittäin kalliiksi. Toinen vaihtoehto on sanottu käyttömuodon muutos, jolloin metsätilasta perustetaan osakeyhtiö. Tällöin järjestelystä perittäisiin pelkkä varainsiirtovero, joka sekin kohoaa suurilla metsätiloilla kymmeniin tai jopa satoihin tuhansiin euroihin. Lisää metsiä ostavalle metsänomistajalle osakeyhtiömuoto olisi epäedullinen myös siksi, että yhtiö ei metsää ostaessaan voi tehdä metsävähennyksiä. Ne alentavat puun myyntitulojen verotusta niin, että lopullinen vero jää yhteisöveroa alemmas. Yhteismetsä edullisempi Maaja metsätaloutta harjoittavalla tilalla ongelmia koituisi myös siitä, että omistaja ja metsiä hallitseva yhtiö olisivat eri verovelvollisia. Tästä seuraisi, että omistajan nimissä harjoitetun muun toiminnan tappioita ei voisi vähentää metsätalouden tuloista. Tämä koskisi esimerkiksi omistajalle asuntokaupasta koitunutta luovutustappiota. Sukupolvenvaihdostilanteissa pelkästään metsää omistava osakeyhtiö ei voisi käyttää maaja metsätaloudelle tarjolla olevia etuuksia, kuten maatilojen perintöja lahjaveron huojennusta. Myöskään osakeyhtiömuotoisen metsän myyntiä lähisukulaisille ei olisi vapautettu luovutusvoittoverosta eikä kaupasta muodostu metsävähennystä. ”Esimerkiksi metsäyhtymän osuuden osto vaikkapa veljeltä tuottaa metsävähennyksen, joka keventää yhtymän puunmyyntiveroa. Osakekaupat eivät toisi samaa etua”, selvittää Väinö Sikanen. Hänen mukaansa yhteismetsä on monin verroin järkevämpi omistusmuoto isoille, monen omistamille metsätiloille kuin osakeyhtiö. Esimerkiksi maatilojen sukupolvenvaihdoksissa yhteismetsäosuudet, jotka kuuluvat maatilaan, saavat saman huojennuksen kuin muukin maatilan omaisuus. ”Yhteisövero olisi alempi, mutta metsien yhtiöittämisestä koituu melkoisesti kustannuksia. Lisäksi metsätiloille suotuja etuuksia menetetään”, Sikanen toteaa. Metsien siirto kävisi kalliiksi Osakeyhtiö saattaisi olla toimiva ratkaisu jobbarille, korrektimmin metsäsijoittajalle, joka ostaa metsäpalstoja ja myy niitä kokonaisina tai osina nopeasti edelleen. Pitkäjänteisessä, sukupolvelta toiselle jatkuvassa perhemetsätaloudessa tilanne on toinen. Yhtiöittämisestä ei tuolloin koituisi etuja. Eräissä tapauksissa pankki on ehdottanut, että oleva osakeyhtiö ostaa metsät tai antaa vastineeksi omia osakkeitaan. Tällainen siirto katsottaisiin vastikkeelliseksi luovutukseksi, josta menisi varainsiirtovero ja luovutusvoittoM ik ko R iik ilä UPM METSÄ Metsä rikastuttaa elämääsi Metsän monet käyttötarpeet ja metsänhoito kohtaavat Suomessa luontaisesti. Metsäserti? ointi on tällä hetkellä vahvin tapa osoittaa kansainvälisesti, että meillä Suomessa kasvanut puu on vastuullisesti tuotettua. Serti? oimalla metsäsi pystymme osoittamaan puun vastuullisen alkuperän ja siten takaamaan puun menekin kansainvälisille markkinoille valmistettavien tuotteiden raaka-aineena. Hyvin hoidettu metsä rikastuttaa elämää. Asioimalla kanssamme varmistat, että myös jälkipolvet nauttivat vastuullisista valinnoista ja metsäsi tuotosta. www.metsämaailma.? Ota yhteyttä ja kysy lisää Metsäpalvelukeskus 0204 16 5100 Avoinna arkisin klo 8–18 ja lauantaisin klo 9–14 palvelukeskus@upm.com MIKKO RIIKILÄ PANKIT ovat viime aikoina tarjonneet suurten metsätilojen omistajille metsien yhtiöittämistä. Tällöin metsäomaisuudesta muodostettaisiin osakeyhtiö ja metsätaloutta harjoitettaisiin osakeyhtiön nimissä. Tällaisia tarjouksia ovat tiettävästi tehneet ainakin Osuuspankin ja Säästöpankki Optian edustajat. Metsätalouden yhtiöittämistä on perusteltu osakeyhtiöiltä perittävällä 20 prosentin yhteisöverolla. Yksityinen metsänomistaja maksaa metsätuloistaan 30 prosentin pääomaveroa, yli 30 000 euron metsätuloista pääomavero on 34 prosenttia. VeroMetsätilaa ei kannata muuttaa osakeyhtiöksi Metsäomaisuuden yhtiöittämisessä ei ole järkeä kuin poikkeustapauksissa. ”Metsien yhtiöittämisestä koituu melkoisesti kustannuksia.” JUSSI COLLIN KULUVA syksy on ollut poikkeuksellinen, Metsäteollisuus ry:n puheenjohtaja, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen arvioi järjestön syyskokouksessa. Hänen mukaansa Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ja Britannian Brexit-äänestys antavat miettimisen aihetta. Molemmat lisäävät epävarmuutta politiikassa. Lisäksi taloudessa ja kumpikin voi aiheuttaa tuntuvia muutoksia kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten toimintaympäristöön. ”Me kaikki tässä huoneessa elämme viennistä ja meille kaikille tärkeä vapaakauppa on nyt kyseenalaistettu. Trump on luvannut neuvotella kauppasopimukset uusiksi ja on mahdollista, että myös transatlantiset kauppasuhteet vaikeutuvat.” Trump tuonee muutoksia myös ilmastopolitiikkaan, Yhdysvallat saattaa jättää ilmastositoumuksensa täyttämättä. ”Jos näin käy, entistä tiukempien yksipuolisten EU-päästötavoitteiden tavoittelu nakertaa kilpailukykyämme entistä räikeämmin”, Pesonen arvioi. Ymmärrys heikkoa myös Suomessa Näistä muutoksista huolimatta yksi asia kuitenkin pysyy, Pesonen huomautti – kansainvälinen kilpailukyky. Suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukykyhaasteista Pesonen nosti esiin työmarkkinat ja puun käytön hyväksyttävyyden. Pesosen mukaan keskitettyjen sopimusten aika on ohi. Ensi syksyn neuvottelut käydään työehtosopimusosapuolten kesken uudella mallilla, jota parhaillaan valmistellaan. Toinen iso kilpailukyvyn haaste on puun käytön hyväksyttävyys. Harmillista on Pesosen mielestä myös se, että ymmärrys metsäteollisuutta kohtaan ei ole heikkoa vain Suomen rajojen ulkopuolella. ”Olemme joutuneet huomaamaan, että näkökulmiamme ei aina kuulla suomalaisten päättäjienkään keskuudessa. Näin siitä huolimatta, että ala on osoittanut uudistumiskykynsä ja halunsa, ja toteuttanut yhden kikyn verran uudistuksia joka vuosi viimeisen 10 vuoden aikana”, Pesonen sanoi. Trumpin valinta askarruttaa Jussi Pesosta Veroasiantuntija Väinö Sikanen kehottaa harkitsemaan kahdesti ennen metsien yhtiöittämistä. säästö voisi helpottaa esimerkiksi metsätalouden lainojen maksua. Tästä huolimatta Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen varoittaa metsänomistajia ryntäämästä yhtiöittämään metsiään.
• 9 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 AJASSA VALTTERI SKYTTÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat M etsät ovat Suomen suurin hiilidioksidia sitova kohde eli hiilinielu. Ilmastotavoitteet tiukentavat Suomen metsien asemaa hiilinieluna samalla kun metsäteollisuus lisää hakkuita ja hallituskin on asettanut biotalouden nimissä omat lisätavoitteensa puun käytölle. Kiistahan siitä on syntynyt, niin EU-tasolla kuin lehtien mielipidepalstoilla. ”Hiilinieluun on monia näkökulmia. Yksi on ilmastosopimusten velvoitteet. Toinen on se, miten nielun kehitys oikeasti vaikuttaa ilmakehään. Kolmas on se, miten asia vaikuttaa Suomen metsäteollisuuteen ja biotalouteen”, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Risto Sievänen . Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Suomen tärkein hiilinielu Metsät ovat Suomen suurin hiilinielu. Pitääkö puuta ilmaston kannalta käyttää – ja jos pitää niin mihin? Yksittäisistä puista eniten hiiltä sitovat avoimella paikalla kasvavat puujätit. Hiilidioksidin imemisen tahti hidastuu puun vanhetessa.
• 10 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 AJASSA Puun käytön ilmastoystävällisyydestä on esiintynyt julkisuudessa kaksi eri totuutta. Toisen mukaan puuta voi käyttää ilmaston näkökulmasta reilusti nykyistä enemmän. Toisen mukaan uudet ilmastotavoitteet asettavat puun käytön lisäämiselle rajoituksia. Ratkaisussa on kyse aikavälistä. Puuta pitkäikäisiin tuotteisiin Suomen metsät ovat hyödyllisiä ilmaston kannalta kahdesta syystä: metsät imevät yhteyttäessään ilmakehästä hiilidioksidia ja toisaalta metsistä korjattavalla puulla voidaan korvata ilmastopäästöjä tuottavia fossiilisia polttoaineita. Metsien hiilinielun koko riippuu siitä, kuinka paljon metsästä poistuu puuta ja kuinka paljon puusto samanaikaisesti kasvaa. Puun käyttö vaikuttaa myös metsämaaperän hiilensidontaan. Koska Suomen metsät kasvavat tällä hetkellä enemmän kuin puuta hakataan, metsät ovat imeneet ilmakehästä 2000-luvulla vuosittain pienimmilläänkin yli 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Hakkuumäärät ovat kuitenkin nousemassa metsäteollisuuden investointien myötä. Kun arvioidaan ilmastotavoitteiden saavuttamista, laskelmissa pitää ottaa huomioon niin puun käytön hyöty fossiilisten aineiden korvaajana kuin hiilinielun koko. ”Toisessa vaakakupissa on se, miten puun käyttö korvaa fossiilisia materiaaleja ja päästöjä. Toisessa se, kuinka paljon biomassan otto metsästä pienentää hiilinielua”, Luken Sievänen kertoo. Luken ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) laskelmien perusteella näyttää siltä, että hakkuiden ja puun käytön lisäys pienentää metsien hiilinielua enemmän kuin lisäyksellä saadaan aikaan päästövähennyksiä vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä ei käy yhteen sen kanssa, että ilmastotavoitteiden perusteella päästöjä pitäisi vähentää rajusti samalla aikavälillä. ”Tarkastelumme mukaan kannattaisi keskittyä rakentamiseen ja muuhun pitkäikäiseen puun käyttöön, joka tuo parhaiten korvaushyötyä fossiilisiin aineisiin nähden”, Sievänen sanoo. Puuta pitää siis käyttää, mutta mahdollisimman paljon muun muassa teräksen ja betonin korvaamiseen. Sieväsen mukaan bioenergiaa, kuten biodieseliä, tulee tehdä ensisijaisesti metsäteollisuuden sivuvirroista, niin kuin nyt tehdäänkin. ”Se on järkevää. Jos korjataan puuta suoraan bioenergiaksi, se ei ole ilmaston kannalta kovin hyödyllistä.” Energiakäytöllä pienin hyöty Vaikka korkeiden hakkuumäärien pienentämä hiilinielu palautuukin pitkällä aikavälillä metsien kasvun myötä, lyhyelle aikavälille asetettuihin ilmastotavoitteisiin siitä ei ole hyötyä. Jos puun käytön lisäyksellä halutaan hillitä ilmastonmuutosta lähivuosikymmeninä, jokaisella metsästä poistetulla hiiliatomilla pitäisi voida korvata fossiilisia päästöjä selvästi nykyistä tehokkaammin, sanoo Syken erikoistutkija Sampo Soimakallio . ”Tämä vaatisi puurakentamista ja uusia innovaatioita erityisesti materiaalitekniikan puolella. Puun energiakäytöllä ei saada millään näin suurta korvaavuushyötyä aikaiseksi.” Soimakallion mukaan ilmastopolitiikka näyttää asettavan Suomen tilanteeseen, jossa hiilinielun suuruus on otettava puun käytössä entistä tarkemmin huomioon. Samalla ilmastopäästöjä vähiten vähentävän puun energiakäytön sädekehä himmenee. ”Ilmastopolitiikka on toistaiseksi ohjannut lisäämään puunkäyttömääriä. Jos politiikka muuttuu, maksimaalinen käyttömäärä ei ole enää pääasia, vaan katsotaan sitä, miten puuta käy”Jos korjataan puuta suoraan bioenergiaksi, se ei ole ilmaston kannalta kovin hyödyllistä.” ”Kannattaisi keskittyä rakentamiseen ja muuhun pitkäikäiseen puun käyttöön.” -60 -50 -40 -30 -20 -10 -60 -50 -40 -30 -20 -10 Hiilinielu suurimmillaan vuonna 2009 Lähde: Tilastokeskus 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Metsien ja metsämaan vaikutus ilmakehän hiilidioksidin määrään miljoonaa tonnia CO 2 -ekvivalenttia Suomen metsät imevät hiilidioksidia vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja Hiilinielu ja puun käyttö » Puulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja välttää niistä syntyviä päästöjä. Puuta on esimerkiksi parempi polttaa kuin hiiltä. » Suurten hakkuumäärien vaikutus metsien hiilinieluun pienentää kuitenkin puun käytön hyötyä lyhyellä aikavälillä. Samalla ilmastotavoitteet vaativat rajuja tekoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. » Jos hakkuut lisääntyvät nykyisestä vajaat 10 miljoona kuutiota, Suomen metsien hiilinielu pienenee vuoteen 2030 mennessä mutta palautuu sen jälkeen. » Vähiten hyötyä on puun suorasta energiakäytöstä, kannattavinta on tehdä puusta pitkäikäisiä tuotteita, kuten rakennusmateriaaleja. Lähde: Luke FAKTA
• 11 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 AJASSA tetään. Tähän asti kaikki puun käyttö, energia tai rakennusmateriaali, on ollut ilmastovelvoitteiden näkökulmasta samanarvoista”, Soimakallio sanoo. Lisää kasvua? Metsän käytön ilmastovaikutukset ovat hyvin erilaiset lyhyen ja pitkän aikavälin tarkastelussa. Mitä pitempään tarkastellaan, sitä edullisempaa on hyödyntää metsiä niin, että sieltä saadaan ulos mahdollisimman paljon biomassaa. ”Kun metsätaloutta harrastetaan pitkäjänteisesti, 50 vuoden tarkasteluaikavälikään ei tee oikeutta koko järjestelmälle”, Luken Sievänen sanoo. Hiilinielua koskevassa biotalouskeskustelussa unohdetaan Luken professorin Hannu Ilvesniemen mukaan se, että nimenomaan metsän kasvu synnyttää hiilinielun. Hakkuumäärät ovat vuosikymmenten aikana kasvaneet Suomessa, mutta samalla metsien hiilinielu on kasvanut, sillä puiden kasvu samalla metsäpinta-alalla on parantunut. ”Suomalaismetsien puuston kokonaisbiomassa on kasvanut 1970-luvulta lähtien melkein miljardilla kuutiometrillä. Pääasiassa metsänhoidon ansiosta metsän kasvu on nyt lähes kaksinkertaista verrattuna samalla pinta-alalla tapahtuneeseen kasvuun 40 vuotta sitten”, Ilvesniemi sanoo. Puuston oikeanlainen ikäluokkajakauma on tärkeää hiilidioksidin sitoutumisen kannalta. Ilvesniemen mukaan metsät muuttuvat ajan myötä nieluista pelkiksi hiilivarastoiksi, ja puiden luontaisen kuoleman vuoksi myös hiilen lähteiksi, jos metsiä ei välillä uudisteta. Kiista hiilinielun suhteen voi helpottua tulevaisuudessa, jos Suomen metsien kasvua pystytään lisäämään entisestään. Luonnonvarakeskus tutkii parhaillaan, voidaanko metsänhoidolla lisätä metsien kasvua nykyisestä noin 100 miljoonan kuution vuosikasvusta jopa 150 miljoonaan kuutioon. Keskeisiä keinoja metsien kasvun parantamiseen ovat muun muassa oikeaan aikaan tehtävät harvennushakkuut, metsien uudistaminen jalostetuilla siemenillä ja metsien lannoitus. VALTTERI SKYTTÄ KESKUSTELU Suomen metsien hiilinielusta on kuumentunut EU-komission maankäyttöesityksen vuoksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lisääntyvien hakkuiden myötä Suomen metsät kääntyisivät EU:n silmissä hiilidioksidin päästölähteeksi. Maankäyttöesityksen suuri kysymys on se, kuinka suureksi kunkin maan hiilinielutavoite asetetaan. Puun käytön lisäämisen näkökulmasta pelkona on vertailutason asettuminen vuoden 2009 hiilinielun suuruiselle tasolle. Tällöin hakkuumäärät olivat Suomessa alhaisella tasolla metsäteollisuuden notkahduksen vuoksi ja hiilinielu suuri. Kyseisen vertailuajankohdan puun käyttö olisi siis tyystin erilaista kuin nykyisellä kasvavien hakkuumäärien aikakaudella. Suomen hallitus tavoittelee vielä muutoksia laskentasääntöihin. ”Euroopassakin on maita, joissa metsät on parturoitu aikaa sitten. Ilmastopolitiikkaa vaatisi syvällisen keskustelun eri maista ja niiden maankäytöstä sekä mahdollisuuksista hiilinielun kasvattamiseksi. Maankäyttöhistoria ei näytä tässä mielessä Suomen kannalta huonolta, mutta politiikka on politiikkaa”, Syken Sampo Soimakallio sanoo. Luken professorin Hannu Ilvesniemen mukaan EU:sta tulevat metsien käytön rajoitukset olisivat niin iso asia, että Suomen on puolustettava omaa etuaan voimakkaasti. ”Metsiin ja metsätalouteen 40 vuoden aikana tehtyjen investointien ansiosta Suomen hiilikierto on aivan toisella tasolla kuin muualla. Meillä ei ole hävettävää.” Kuinka suurta nielua vaaditaan? -60 -50 -40 -30 -20 -10 -60 -50 -40 -30 -20 -10 Hiilinielu suurimmillaan vuonna 2009 Lähde: Tilastokeskus 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Metsien ja metsämaan vaikutus ilmakehän hiilidioksidin määrään miljoonaa tonnia CO 2 -ekvivalenttia Suomen metsät imevät hiilidioksidia vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja Suomen metsien kasvu on lisääntynyt, joten puut imevät myös enemmän hiilidioksidia ilmakehästä. Tehokkain hiili-imuri on rehevällä maalla kasvava, kiertoaikansa puolivälissä oleva metsä, esimerkiksi 30–40-vuotias kuusikko.
• AJASSA 12 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 43–46 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,63 ? 55,58 ? 41,92 ? 15,46 ? 16,93 ? 15,19 ? 22,26 ? 24,04 ? Uudistushakkuu 55,51 ? 56,66 ? 43,51 ? 17,51 ? 18,31 ? 17,12 ? 24,8 ? 25,14 ? Harvennushakkuu 46,48 ? 47,73 ? 36,3 ? 14,64 ? 15,11 ? 14,09 ? 20,11 ? 20,75 ? Ensiharvennus 36,5 ? 38,25 ? 11 ? 10,98 ? 11,28 ? Hankintahinnat 56,13 ? 55,84 ? 45,63 ? 27,83 ? 28,99 ? 27,86 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,99 ? 56,58 ? 44,35 ? 15,85 ? 17,01 ? 15,14 ? 21,56 ? 24,88 ? Uudistushakkuu 57,5 ? 57,72 ? 45,81 ? 17,41 ? 18,38 ? 16,99 ? 22,88 ? 26,38 ? Harvennushakkuu 49,46 ? 49,05 ? 38,15 ? 15,59 ? 15,6 ? 14,36 ? 21,19 ? 21,73 ? Ensiharvennus 40,86 ? 39,86 ? 11,45 ? 11,16 ? 11,67 ? Hankintahinnat 57,74 ? 57,17 ? 48,01 ? 29,04 ? 29,57 ? 28,84 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,09 ? 57,24 ? 40,03 ? 15,92 ? 17,86 ? 15,64 ? 22,53 ? Uudistushakkuu 56,44 ? 58,12 ? 41,1 ? 16,99 ? 18,93 ? 17,04 ? 24,01 ? Harvennushakkuu 48,25 ? 50,19 ? 35,61 ? 15,39 ? 15,76 ? 14,9 ? 21,04 ? Ensiharvennus 11,76 ? 12,69 ? 10,97 ? Hankintahinnat 58,39 ? 57,91 ? 44,36 ? 28,89 ? 30,89 ? 28,24 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,93 ? 55,16 ? 16,54 ? 16,15 ? 23,17 ? 24,86 ? Uudistushakkuu 55,55 ? 55,79 ? 18,44 ? 17,68 ? 25,87 ? Harvennushakkuu 45,5 ? 14,95 ? 20,35 ? Ensiharvennus Hankintahinnat PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti ja kuva M etsä Group tiivistää puunhankintaansa Pohjois-Suomessa. Äänekosken tehtaan hankinta-alueen raja nousee lähes Oulun tasalle, minkä vuoksi Kemin selluja kartonkitehtaan supistuvalta hankinta-alueelta pitää puristaa puuta viidennes lisää. ”Ostolle pitää lähteä”, Kemin piiripäällikkö Jarkko Parpala tiivistää. Se tarkoittaa, että uinuvat metsänomistajat pitää herätellä ja passiiviset perikunnat saada liikkeelle. Parpala arvioi, että Kemin hankinta-alueella viidesosa metsänomistajista kuuluu uinuviin, syystä tai toisesta. Moni pohjoisen metsänomistaja asuu Etelä-Suomessa. Puunkorjuun kausiluontoisuus on etenkin läntisessä Pohjois-Suomessa suuri ongelma. Isot rästit ovat talvikorjuukohteilla. ”Tarvitaan infran rakentamista, koneiden kehittämistä ja ylipäätään pinnalla pysymisen parantamista, jotta lyhyen talven aikana puuta saadaan mahdollisimman paljon terminaaleihin.” Pystyleimikoita varastoon Suurimmat puureservit ovat Itä-Lapissa ja Ylä-Kainuussa. Kemin tehtaan piipunjuurella hakkuut ja kasvu ovat suunnilleen tasapainossa. Äänekoski käynnistyy ensi vuoden syksyllä. Kemissä tilanteeseen varaudutaan siten, että vuoden alussa alkaa Lisäpuuta pohjoisesta Metsä Group tiivistää Äänekosken paineessa Kemin-tehtaansa puunhankintaa. Tulevat puukuormat pyritään purkamaan suoraan kuljettimelle ja tehtaan kentälle on varastoitu vain parin päivän puskurivarasto. Vuoroinsinööri Esa Ratavaara on työskennellyt Metsä Groupin Kemin sellutehtaalla vuodesta 1989. MIKKO HÄYRYNEN ITÄVALTALAINEN Binderholz-perheyhtiö osti Vapon Lieksan ja Nurmeksen sahat tammikuussa ja perusti tytäryhtiö Binderholz Nordicin. Elokuun alussa Binderholz otti sahojen puunhankinnan Harvestia-puunhankintayhtiöltä omiin hoteisiinsa. Osa Harvestian ostohenkilöstöstä siirtyi Binderholzille. Yhtiö ei kerro oman puunhankintansa tilanteesta. Toimitusjohtaja Juha Kohonen sanoo, että yhtiön tiedotuspolitiikka on suomalaisittain niukka. ”Laitamme tiedotteita tulemaan, kun on kerrottavaa, mutta emme kommentoi tätä tässä tilanteessa. Se on meidän päämiehen linjaus.” Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen sanoo, että Binderholz otettiin maakunnassa hyvin vastaan, ja sen uskotaan kehittävän sahoja. ”Suurin ero aikaisempaan on, että Binderholzin oma puunhankinta ei ole kiinnostunut harvennuksista.” Nuutisen mukaan maakunnassa on nyt hyvin kysyntää tukkipuulle ja havukuidulle, mutta koivukuitu on ongelmallinen. Hiljainen puunostaja +6,5% Havusahatavaran tuotannon nousu alkuvuonna viime vuoteen verrattuna. Lähde: Metsäteollisuus ry
• AJASSA 13 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,82 ? 56,01 ? 41,63 ? 15,69 ? 17,52 ? 15,52 ? 21,8 ? Uudistushakkuu 56,72 ? 56,98 ? 43,56 ? 17,64 ? 18,85 ? 17,52 ? 24,76 ? Harvennushakkuu 46,92 ? 47,7 ? 34,41 ? 15,4 ? 15,39 ? 14,55 ? 20,46 ? Ensiharvennus 11,81 ? 11,26 ? 11,76 ? Hankintahinnat 56,43 ? 56,55 ? 28,26 ? 30,26 ? 28,31 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,03 ? 51,01 ? 15,07 ? 15,23 ? 15,35 ? 22,22 ? 23,45 ? Uudistushakkuu 52,18 ? 51,98 ? 17,69 ? 16,79 ? 17,39 ? 24,88 ? 24,22 ? Harvennushakkuu 43,65 ? 43,13 ? 13,36 ? 12,74 ? 13,14 ? 19,58 ? 19,93 ? Ensiharvennus 34,59 ? 10,37 ? 10,06 ? Hankintahinnat 56,43 ? 56,55 ? 28,26 ? 30,26 ? 28,31 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,77 ? 53,06 ? 40,17 ? 14,68 ? 15,37 ? 14,29 ? 22,22 ? 23,45 ? Uudistushakkuu 54,5 ? 54,49 ? 42,15 ? 17,13 ? 17,04 ? 16,36 ? 24,88 ? 24,22 ? Harvennushakkuu 44,88 ? 45,22 ? 36,14 ? 14,4 ? 14,37 ? 14,05 ? 19,58 ? 19,93 ? Ensiharvennus 34,35 ? 34,81 ? 10,52 ? 10,34 ? 11,03 ? Hankintahinnat 54,35 ? 53,2 ? 44,45 ? 27,75 ? 26,97 ? 26,39 ? LAPPI (puukaupan vähäisyyden vuoksi ei hintatietoja) ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat Ostomäärät viikolla 46 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 17 876 Pohjanmaa 30 007 Lounais-Suomi 57 393 Häme-Uusimaa 52 396 Kaakkois-Suomi 83 976 Pirkanmaa 56 153 Etelä-Savo 105 271 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 63 645 Keski-Suomi 93 665 Pohjois-Savo 94 953 Pohjois-Karjala 105 080 Kainuu 31 365 Pohjois-Pohjanmaa 55 592 Lappi 35 850 883 224 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 46 Kantohintojen kehitys Kymi–Savossa Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m³ viikot 1–46 , 2016 2015 2014 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 2012 2013 2014 2015 2016 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI Lisäpuuta pohjoisesta Metsä Group tiivistää Äänekosken paineessa Kemin-tehtaansa puunhankintaa. pystyleimikoiden osto varastoon. Etenkin kuituvaltaiset harvennusmänniköt ovat haluttuja. Pohjoisen tukki ei Metsä Groupille ole tärkeää kuin välillisesti. Kemin Karihaaran saha, joka oli aikoinaan maan suurin vientisaha, pysähtyi vuonna 2009. Konsernin pohjoisin saha on Vilppulassa Keski-Suomessa. Katkotun puun varastoja ei voi kasvattaa ennen syksyä, koska hyönteistuholain vuoksi pinot pitää ajaa tienvarsilta heinäkuun puoliväliin mennessä. Ensi syksynä aiotaan lisätä myös hankintapuun ostoja. Parpalan mukaan kyse ei ole perinteisestä metsänomistajan omatoimityöstä, vaan koneyrittäjien urakoimasta puusta. ”Sentyyppistä ammattimaista hankintapuun toimittamista tulemme lähivuosina ostoilla tukemaan.” Myös metsänhoitoyhdistysten valtakirjakauppoina toimittamat puut lasketaan hankintapuuksi. Halpa kuitupuu innostaa investoimaan Konsernin selluja sahayhtiön Metsä Fibren toimitusjohtaja Ilkka Hämälä sanoo kuitupuun hinnan joustomahdollisuuksia vähäisiksi, sillä kilpailijamaista vain Saksassa on korkeampi kuitupuun tehdashinta. ”Venäläisillä, kanadalaisilla ja chileläisillä sellunvalmistajilla tehdashinnat ovat sellaisella tasolla, että me emme tule niihin koskaan pääsemään.” Hämälän ajatus menee niin, että pidetään kuitupuun hinta sovinnolla alhaalla, jolloin teollisuus kannattaa ja investoi ja ostaa sitten enemmän kuutioita. Hän vertaa, että sahapuolella tukin hinta reagoi herkästi suhdanteisiin ja sahateollisuuden kannattavuus on heikko sekä investoinnit vähäisiä. Tosin tuoreen selvityksen mukaan maan nykyisellä sahakapasiteetilla voidaan sahata kaikki tarjolle tuleva tukkipuu. Vanha rouva on vedossa Kemin tehdas tuottaa noin 600 000 tonnia sellua, josta valtaosa menee samalla tehdasalueella olevalle kartonkikoneelle. Tehtaalaiset kutsuvat kartonkikonetta hellästi nimellä Polar Queen – Pohjolan kuningatar. Vuonna 1971 käynnistyneessä koneessa ei juuri ole alkuperäisiä osia, vaan moneen kertaan uudistetussa koneessa on merkkejä paperikoneenvalmistuksen historiasta – Metso, Valmet, Tampella, Voith. Kemiläiset ovat ylpeitä kartonkikoneestaan, joka on viritetty tuottamaan premium-luokan aaltopahvin päällyskartonkia. Kemiläinen kartonki on volyymiltaan pieni tuote, jonka tonnihintaa ei tilastoida eikä sitä Kemissäkään kerrota. Joka tapauksessa se on huomattavasti kalliimpaa kuin kalleimmat painopaperit.
• 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat H akkuukoneenkuljettajien keskuudessa on jo pitkään ollut selkeä näkemys ennakkoraivauksesta: se kannattaa tehdä lähes aina. Viime vuosina toimenpiteen tärkeys on ymmärretty entistä laajemmin myös metsänomistajakunnassa. ”Ennakkoraivauksesta on tullut rutiininomainen vaihe osana puukauppaa etenkin ensiharvennusleimikoissa. Raivaus on tarpeellinen silloin, kun alikasvospuusto häiritsee selkeästi näkyvyyttä puunkorjuussa”, luonnehtii Stora Enso Metsän metsäpalvelupäällikkö Kari Kuusniemi . Ennakkoraivauksen ansiosta hakkuukoneenkuljettaja pystyy tekemään leimikolla oikeat puuvalinnat. ”On metsänomistajan etu, että kasvamaan jäävät metsän arvokkaimmat rungot. Raivatussa leimikossa korjuutyön tuottavuus paranee ja kohde on ostajankin silmissä houkutteleva.” Tee hyvissä ajoin Ennakkoraivauksessa leimikolta poistetaan raivaussahalla kuitupuun mitat täyttämättömät rungot sekä muu alikasvospuusto, joka haittaa puunkorjuuta. Oleellista on, että hakkuukoneenkuljettajalla on mahdollisimman hyvä näkymä poistettavien puiden tyville. ”Hyvän näkyvyyden ansiosta riski korjuuvaurioiden syntymiselle voidaan minimoida”, Kuusniemi perustelee. Raivaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen puunkorjuuta. Yleensä ennakkoraivauksesta sovitaan puukaupan yhteydessä, mutta metsänomistaja voi hyvin raivata leimikkonsa aiemminkin. ”Kun raivaus tehdään 1–2 vuotta ennen hakkuuta, ehtii raivattu puusto painua ainakin yhden talven ajan maata vasten, mikä parantaa näkyvyyttä entisestään”, Kuusniemi kuvailee. Käytännössä tämä ei aina ole mahdollista, vaan ennakkoraivaus tehdään usein juuri ennen hakkuuta. ”Tällöin kannattaa kaataa raivatessa nojalleen jäävät puut maahan asti.” Raivaa rohkeasti, mutta huomioi riista Ennakkoraivauksessa tavallinen ”virhe” on, että leimikolle jää raivauksen jälkeen huomattava määrä runkoja, jotka eivät täytä kuitupuun mittoja. Nämä rungot jäävät yleensä myös hakkuussa pystyyn ja saavat korjuujäljen näyttämään epätasaiselta. Vaikka tällä ei metsän kasvun kannalta ole suurta merkitystä, kehottaa Kuusniemi rohkeuteen raivaustyössä. ”Jos yhtään epäilyttää, että tulisiko puusta kuitupölkkyä, kannattaa puu yleensä kaataa reilusti pois.” Näkyvyyden parantamiseksi tärkeintä on poistaa kuusialikasvos. Etenkin lumiseen aikaan ja pimeässä tiheä kuusikko muodostaa hakkuukoneenkuljettajalle lähes täydellisen näkemäesteen. Ennakkoraivaus takaa korjuujäljen Ennakkoraivauksen ansiosta metsään jäävät harvennuksen jälkeen kasvamaan parhaat ja kolhuttomat puut. ”Yleensä hehtaarihinta on 300 eurosta ylöspäin.” HYÖDYNNÄ SYYSTALVEN KELIT. Ennakkoraivaus sujuu joutuisasti, kun puut ovat lehdettömiä ja maa sopivasti kohmeessa.
• METSÄSTÄ 15 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 Vinkit ennakkoraivaukseen 1. Sovi ennakkoraivauksesta viimeistään puukaupan yhteydessä. 2. Tee ennakkoraivaus 1–2 vuotta ennen puunkorjuuta. 3. Raivaa rohkeasti kuitupuun mitat täyttämättömät puut. 4. Huomioi linnut ja eläimet jättämällä jonkin verran alikasvoskuusia, leppää ja katajia. 5. Hyödynnä hyvät kelit syksyn ja kevään lehdettömään aikaan. ”Pieniä kuusia kannattaa kuitenkin jättää jonkin verran paikkoihin, joissa ne eivät haittaa puunkorjuuta. Kuusilla on nimittäin suuri merkitys riistan ja etenkin metson viihtyvyyteen.” Ennakkoraivausvaiheessa on mahdollisuus suunnitella jo tulevia säästöpuuryhmiä. ”Kun jättää säästöpuuryhmän kohdalta puuston raivaamatta, palvelee alue nuoressa metsässä riistatiheikkönä ja tulevaisuudessa monimuotoisena säästöpuuryhmänä”, Kuusniemi vinkkaa. Mitä maksaa? Ennakkoraivaustyö sopii hyvin omatoimisen metsänomistajan tehtäväksi, mutta metsäalan toimijoilta löytyy työhön kattavasti palveluita. Kuusniemen mukaan Stora Enson puukaupoissa raivauksesta vastaa nykyään useimmin ostaja. ”Ennakkoraivauksen hehtaarikustannus vaihtelee paljon, mutta yleensä hinta on 300 eurosta ylöspäin.” Kuusniemi korostaa, että ennakkoraivauksen kustannuksiin vaikuttaa olennaisesti se, miten metsän uudistaminen ja taimikonhoito on suoritettu. ”Oikea-aikainen taimikonhoito palkitsee ensiharvennusvaiheessa, kun ennakkoraivauskustannukset ovat pienet tai jäävät kokonaan pois.” SAMI KARPPINEN ENNAKKORAIVAUSTA voi tehdä lumisinta talvikautta lukuun ottamatta läpi vuoden. ”Syksyn ja alkutalven lehdetön aika on kuitenkin parasta aikaa ennakkoraivaukseen. Kevyt lumipeitekään ei haittaa, vaan tuo sopivasti valoa metsään”, sanoo neljäkymmentä vuotta raivaustöitä tehnyt laukaalainen metsuriyrittäjä Jari Reini . Reinin mukaan ennakkoraivauksessa valmista jälkeä syntyy keskimäärin noin hehtaari päivässä. Käytössä on hyvä olla tehokas raivaussaha, sillä kaadettavat puut ovat isompia kuin taimikonhoidossa. ”Työläimpiä paikkoja ovat tiheät ojanpenkat, jotka voivat olla lisäksi kivisiä.” Ennakkoraivauksessa puut kannattaa sahata mahdollisimman lyhyeen kantoon etenkin hakkuussa poistettavien puiden tyviltä, jotta moton koura pystyy tarttumaan puuhun hyvin. ”Itse en tosin käytä aikaa sen miettimiseen, minkä puun hakkuukoneenkuljettaja tulee poistamaan, vaan raivaan kaikkien kuitukokoisten puiden tyvet näkyviin”, Reini toteaa. ”Syystalvi paras vuodenaika” MIETI MOTOKUSKIN NÄKÖKULMASTA. Ennakkoraivausta tehdessä kannattaa huomioida, että hakkuukoneenkuljettajan on pystyttävä viemään suuri koura kymmenen metrin päähän työpisteestä mahdollisesti pimeässä ja lumisessa metsässä. RAIVAA ROHKEASTI. Jos puu ei täytä kuitupuun mittoja, kannattaa se kaataa raivausvaiheessa. SAHAA KANNOT LYHYIKSI. Hakkuukoneenkuljettaja pystyy tuomaan kouran helposti puun tyvelle, kun raivauskannot ovat lyhyitä. TUTKI MILLAINEN METSÄ TIHEIKÖN SISÄSTÄ LÖYTYY. Jos olet epävarma siitä, onko harvennushakkuu ajankohtainen ja metsässä on paljon alikasvospuustoa, helpottaa ennakkoraivaus hahmottamaan harvennustarpeen.
• 16 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 METSÄSTÄ MIKKO HÄYRYNEN, teksti ja kuva S uomen kartoitus on yhtenäinen jatkumo 1600-luvulta, ja yhtä kauan kartoista löytyy merkintöjä myös metsistä. ”Metsiin liittyvää tietoa on kartoissa ollut alusta alkaen. Ensimmäiset karttamerkit kertoivat joko havutai lehtimetsästä”, vanhojen karttojen parissa yliopistouransa tehnyt Heikki Rantatupa kertoo. Maanmittarit työskentelivät maastossa kesäkuukaudet ja talvet piirsivät karttojaan. Karttoihin liittyi pitkä selitysosa, jossa maanmittarin silmin kerrottiin elinmahdollisuuksista ja metsien laadusta. Metsä saattoi olla lehdesmetsää, kaskimetsää, tervasmetsää, hirsimetsää, tuohimetsää, niinimetsää. Koukeroista, mutta kaunista Rantatupa lukee sujuvasti fraktuurakirjaimilla käsinkirjoitettua vanhaa ruotsia. ”Käsiala on kaunista, sillä jos tekstistä ei saanut selvää, maanmittari ei saanut palkkaansa. Kieli on vanhaa ruotsia ja ruotsalaisittain kirjoitettua suomea.” Kaunopuheiset maanmittarit ovat voineet käyttää ilmaisuja, joita ei löydy uusista eikä vanhoistakaan sanakirjoista. Rantatupa sanoo, että vanhan ruotsin kääntäminen olisi vaikeaa ilman maaseututaustaa. Kun neljäsataa vuotta sitten kirjattiin silloin tärkeitä asioita, kuten suonreunaheinää, kylvöä ja kesantoa, kovan maan nurmea, ja laskettiin heinäkuormat, heinähäkit ja parmakset, niin suomentajan pitää ymmärtää käsitteet. Pellot, niityt ja niiden aidat Ennen isoajakoa yksityismetsiä ei juuri ollut, talojen kotimetsiä lukuunottamatta, joten kartoissakaan metsiä ei ole osoitettu taloille. Metsät olivat kylän, pitäjän, kihlakunnan tai kruunun, ja hirret haettiin yhteisalueilta. Vanhimmissa kartoissa on pellot ja niityt ja niiden aidat, ja myöhemmin kartat laajenivat kyläja pitäjäkartoiksi. ”Isoimmat pitäjäkartat saattavat olla seitsemän metriä pitkiä ja melkein yhtä leveitä.” Pitäjien rajoja ryhdyttiin merkitsemään karttoihin 1700-luvulla isonjaon esityönä. Alkusysäyksen antoivat tervanpolton laajenemisesta seuranneet kiistat. Itä-Suomelle on ominaista, että kaskettavat KARTTOJEN METSÄT Suomen kartoista löytyy metsätietoa ainakin 400 vuoden ajalta. Heikki Rantatupa ja kartat ovat aina olleet yhtä, eikä hän vieläkään käytä paikannuslaitteita. ”Vain kartasta hahmottaa oman paikan suhteessa ympäristöön.” ”Geometrinen kartta muutamista uudistiloista Pohjanmaan läänissä, Korsholman Pohjoisessa voutikunnassa, Pietarsaaren pitäjässä ja Savonkylässä. Laatinut vuonna 1727 Eric Höijer.”
• 17 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 METSÄSTÄ ”Jos tekstistä ei saanut selvää, maanmittari ei saanut palkkaansa.” Maanmittari Eric Höijerin kartta Lappajärven uudistiloista vuodelta 1727. Savolainen uudisasutus oli vyörynyt Suomenselän yli jo 1500-luvulta lähtien ja uudisasukkaitten vanhoja kaskimaita näkyy talojen ympärillä. Kartoittaja on piirtänyt yksinkertaisilla symboleilla erityyppiset metsät, nummet ja suot. Talot ovat Iso-Honkaniemi, Vähä-Honkaniemi, Tullila ja Hevosaho. ulkopalstat olivat kaukana, kymmenien kilometrien päässä kylästä. Kun väki kasvoi, joku muutti ulkopalstalle uudistilalliseksi, otti kasken pysyvään viljelyyn ja valtasi kaskettavaksi uuden ulkopalstan. ”Näin savolaisasutus levisi likipitäen jokaiseen vapaaseen, asuttavaan kolkkaan ja teki kiiloja Suomenselän yli Pohjanmaalle.” Kartoitus uusittu sadan vuoden välein Metsätilansa historiasta kiinnostunut löytää vapaasti verkosta sekä vanhimpia että uusimpia karttoja, mutta niiden välissä olevaa ajanjaksoa on selvitettävä Maanmittauslaitoksesta tai Kansallisarkistosta. Vanhin karttakerrostuma ovat maakirjakartat, joita tehtiin 1600-luvun puolivälistä 1740-luvulle. Kartoitukseen oli kolme syytä – verotus, sotalaitos ja yleinen maantieto. Maakirjakartat antoivat Tukholman keskushallinnolle tietoa talojen veronmaksukyvystä ja mahdollisista uudistalojen paikoista. Kirja-nimitys johtuu siitä, että kartat sidottiin maakunnittaisiksi kirjoiksi. Portaalissa www.vanhakartta.fi on jo lähes 6 000 vanhaa karttaa, joista suurin osa on maakirjakarttoja, ja määrä kasvaa digitalisoinnin edetessä. Jyväskylän yliopiston ylläpitämä portaali kunnioittaa Rantatuvan pitkää työtä vanhojen karttojen parissa ja kantaa hänen nimeään. Maakirjakarttojen jälkeen tulivat isojakokartat. Isojako alkoi Laihialta 1750-luvulla ja päättyi kaksisataa vuotta myöhemmin Kuusamossa. Isojakokarttoja on puolisen miljoonaa. Ne eivät ole verkossa eikä kaikkia ole digitalisoitu. Isonjaon vuoksi tehtiin ensimmäiset pitäjien peruskartoitukset, ja jo silloin mittakaavaksi tuli 1:20 000 eli sentti kartalla vastaa kahtasataa metriä luonnossa. Pitäjäkartoitus uusittiin 1800-luvun puolivälissä. Peruskartoitus alkoi 1950-luvulla, ja sen erilaiset johdannaiset ovat vapaasti verkossa Maanmittauslaitoksen sivuilla. Reitit pysyvät, nimet muuttuvat Karttojen paikannimistö on runsas, mutta nimistössä on yllättävän paljon muutoksia. Oma hoksaamisensa on myös siinä, että Kirffwes Jerfwen Maanmittari Jonas Gedda kirjasi vuonna 1689: ”Vuohiluoma (Wohiluoma), asuneet Lars Philipson tai poika Eskil Larsson täällä kaksi vuotta, ja sitä ennen ensiksimainittu ollut jonkun vuoden itsellisenä (huusman). Nyt hän on ylösottanut keskinkertaiseksi arvioitua savimultamaata 1 3/8 tynnyrinalaa ja niittyä, jotka ovat Vähänkosken alla, Kierista lahden latva ja Tuhdan aho, ja lisäksi on raivauksia, nimittäin Vehaston ojansuu ja Nevan tausta, kaikkiaan 15 verokuormaa, ja laidunmaita, tervapolttoa, hirsimetsää, polttopuuta ja lehdesmetsää, vähän kaskenpolttoa, kalavesiä, mutta ei myllynpaikkaa.” Vuohiluoman uudistilan tienoolle kehittyi Jalasjärven keskusta. randa Lueh poli tarkoittaa Kirvesjärven rannan luoteispuolta, tai Anti Nitu Antinniittyä. Rantatupa sanoo, että vanhan asutuksen voi helpostikin paikantaa nykyisille kartoille, sillä talot sijoitettiin hyvällä silmällä parhaille paikoille eli vesistöjen äärelle. 1600-luvun uudistila saattaa nyt olla taajama, kuten Alahärmä tai Jalasjärvi, ja silloinen asutuskeskittymä kaupunki, kuten Savonlinna. ”Tiet ja virtavedet ovat pitäneet reittinsä ja jyrkkärantaiset vesistöt muotonsa, mutta pienempiä järviä ja nevoja on kuivattu ja liikenneväyliä vedetty.”
• METSÄSTÄ 18 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 ANNE HELENIUS, teksti JUHA SINISALO, kuvat N eljätuhatta hehtaaria metsää eri tavoin omistava ja hallinnoiva Rauno Numminen silmäilee hyväksyvästi kymmeniä metrejä pitkää energiapuukasaansa. Porin naapurissa Luvialla asuva Etämetsänomistajien Liiton puheenjohtaja ei periaatteesta halua kaataa mitään maahan, ja nyt risukasasta tehdään kaukolämpöä satakuntalaisille. ”Ajatteles, että normitilanteessa tämä puu olisi jäänyt pitkin poikin metsään hankaloittamaan kulkua. Nyt sekä hakkukoneen että ajokoneen kuljettajat ovat saaneet tästä palkkansa ja minullekin jää vielä jotain”, Numminen myhäilee tyytyväisenä seurassaan uskollinen ystävänsä, 11-vuotias italianseisoja Nemo . Energiapuu on peräisin 20 hehtaarin luvialaistilalta, jonka Numminen hankki 1990-luvun loppupuolella. Tuolloin tuuli oli kaatanut valtaosan siemenmännyistä, eikä edellinen metsänomistaja ollut muokannut maata. Alueelle kuitenkin kasvoi luontaisesti olosuhteisiin nähden hyvä taimikko, josta Numminen aikoo hakata pöllejä viimeistään 10 vuoden kuluttua. ”Jos metsää hankkii, sitä pitää myös käyttää. Nyt puilla on tilaa kasvaa.” Suuntana pohjoinen Numminen ei ole ollut suurmetsänomistaja koko ikäänsä: ensimmäisen Luvia Kittilä METSÄNOMISTAJA ”Aina on oikea aika kaupoille” Suurmetsänomistaja Rauno Numminen ostaa metsää ja myy puuta koko ajan. ”Jos metsää hankkii, sitä pitää myös käyttää.” Rauno Numminen muistuttaa, että raivaustyö kannattaa vieraalla teetettynäkin. viisihehtaarisen hän hankki kotoa Luvialta vuonna 1993. ”Silloin oli lama, eikä metsätalouteen uskottu. Minun piti metsäammattilaisena kuitenkin uskoa asiaan”, tuolloin Lounais-Suomen metsäkeskuksessa koulutuspäällikkönä työskennellyt Numminen muistelee. Pian kasassa oli ensimmäiset sata hehtaaria, ja vuonna 1999 Numminen siirtyi ostamaan metsää Lapista, Kittilästä. Pohjoisen metsämarkkinoille Nummista ajoi kolme syytä: etelän metsien kallis hankintahinta, kiinnostus pohjoisen olosuhteita ja siellä toimimista kohtaan sekä ilmaston lämpeneminen, joka on kiihdyttänyt metsän kasvua Lapissa jo nyt. ”Ihan alusta saakka olen ajatellut, että metsän arvokasvu Lapissa tulee nousemaan. Tästä on näyttöä omissakin metsissä.” Nummisella on takanaan melko tyypillinen työviikko Kittilässä. Italianseisoja Nemo seuraa isäntäänsä melkein joka paikkaan.
• METSÄSTÄ 19 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 keenpäin poiketa myyjän luona, ja poikkeankin”. Tuki vajaatuottoisille metsille palautettava Vuonna 2008 Venäjän puutullien kurimuksessa Numminen ideoi eduskunnalle ehdotuksen, jonka mukaan päätehakkuiden myyntivero puolitettaisiin. Näin tapahtui, ja tämä virkisti puunmyyntiä huomattavasti. Nummisella on jälleen ehdotus päättäjille: vajaatuottoisten metsien uudistamistukea tarvitaan edelleen erityisesti Lapissa. Nyt tilanne on monin paikoin sellainen, että metsänuudistaminen nykyisin menetelmin tulee omistajalle tappiolliseksi. ”Kunttaisen kuusikon uudistaminen on tehtävä viljelemällä, ja jos myy tonnilla puuta, niin saman alueen uudistaminen maksaa helposti 1 500 euroa. Ei sellaista palstaa kannata hankkia.” Numminen muistuttaa, että kun jatkossa Suomessa tarvitaan 15 miljoonaa kuutiota lisää puuta, niin myös pohjoisen puille on käyttöä. ”On vajaatuottoisia alueita toki etelässäkin, mutta pohjoisessa niitä vaan on enemmän.” Toinen Nummista hiertävä asia ovat Metsähallituksen tiemaksut, joita varsinkaan pohjoisessa ei koeta kohtuullisiksi. ”Tienteko on toki maksanut Metsähallitukselle, mutta maksuissa voisi olla jokin kattosumma. Itse kyllä uskon, että asiaan tulee muutos, sillä ei kukaan halua, ettei puuta saataisi kaupaksi.” Aina on oikea aika Nummisella on neuvo myös metsänUrakkaan mahtui kolmen metsäkaupan valmistelu, kuuden leimikon suunnittelu ja valvonta sekä muutamien metsäkauppojen yhteydessä tulleiden vuokramökkien laittaminen talviteloilleen. ”Ei näillä hehtaareilla voi enää itse kulkea saha kädessä joka paikassa. Raivaussahat ja kypärät eivät ole minun juttuni.” Idea on löydyttävä Suin päin ei pohjoiseenkaan kannata lähteä metsää hankkimaan. Nummisen mukaan aika menee turhaan ajellessa, ellei jo puhelimessa osaa tehdä oikeita kysymyksiä metsän myyjälle. ”Motit on oleellisen kysymys. Koska Lapissa yleensä vähintään kolmannes tilasta on suota, tilan pinta-alalla ei ole niin suurta merkitystä. Kuutioilla on merkitys, koska niillä pystyy rahoittamaan hankintaa”, Numminen kertoo. Mottien lisäksi myös hinnalla on väliä. ”Pohjoisessa kuutiohinnan pitää jäädä alle kahdenkympin, oli se sitten millaista metsää tahansa. Jos kuutiohinta lähenee kolmeakymppiä, niin sitten se on ylihintainen”. Numminen luottaa metsäkaupoissa myös intuitioonsa. ”Minulle tulee jo puhelimessa semmoinen fiilis, että tässä on ideaa tai sitten siinä ei ole mitään ideaa. Yhtään metsäkauppaa en ole katunut”. Kaupankäynnissä on Nummisen mukaan tärkeää myös kaupanteon henki – se, että sekä myyjä että ostaja jäävät tyytyväisiksi. ”Toimin aina niin, että voin jälMATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA suorana ja kovertumattomana jopa vuosikymmeniä. Pölkky saa olla mieluusti järeä, läpimitaltaan esimerkiksi puoli metriä, sillä hakkupölkyn raskaus tehostaa pölkkyjen halkaisua. Raskasta koivupölkkyä on hankala siirrellä sateensuojaan, vaikka kuivuus lisää kestoikää merkittävästi. Jos pölkky pidetään jatkuvasti ulkona, hakkuupaikka on päällystettävä karkealla soralla tai sepelillä ja hakkuupölkky suojattava sateella ja talvella vaikka vanerisella hatulla. Kun pölkkyyn ei pääse vettä ylhäältä ja alhaalta, se säilyttää hyvin kovuutensa eikä lahoa. 5 Hakkuutekniikka on opeteltava. Lihasvoimaa ei paljoa tarvita, kun raskas halkaisukirves nostetaan korkealle ja annetaan pudota omalla painollaan pystyssä olevan halkaistavan pölkyn päähän hyvin hallittuna. Pienittävän pölkyn halkeamat ja oksat kertovat, mihin kohti isku annetaan. Suurta pölkkyä ei edes pyritä halkaisemaan, vaan se pienitään ulkoreunasta alkaen sopivan kokoisiksi saunapuiksi. Oksia väistellen työ sujuu hämmästyttävän helposti. Ei voimalla, vaan ovelalla järjellä. Hyvä koivuinen hakkuupölkky on arvotavaraa, joka kannattaa suojata sateelta ja maakosteudelta. Pilko turvallisesti Joka kesä terveyskeskuksiin tuodaan potilaita, jotka ovat teloneet itsensä kirveellä. Tapaturmia on toki vähemmän kuin 1950-luvulla, jolloin kirveellä karsittiin lähes kaikki puutavaraksi valmistettavat kaadetut rungot. Nykyisin kirvestä käytetään lähinnä pilkottaessa kolmasosametrin tai neljäsosametrin pituisia pölkkyjä kiuastai hellakokoon. Sekin työ on vähentynyt paljon, kun yhä enemmän ostetaan valmiita tehokkailla koneilla tehtyjä pilkkeitä. Ja onhan niitä pieniä hydraulisia halontalaitteita. Sen verran pienimittakaavaista pölkkyjen pilkkomista kuitenkin on, että joka vuosi syntyy pahoja vahinkoja. Kirves kun ei ole leikkikalu. Viiden kohdan ohjelma saattaa vähentää kirvestapaturmat minimiin. 1 Kirves on säilytettävä lasten ulottumattomissa. Pienikin lapsi jaksaa kohottaa kirveen, mutta vasta murrosikää lähenevä pystyy hallitsemaan sitä. Kirvestä ei tarvitse laittaa lukittavaan asekaappiin, mutta jos talossa on tai siellä käy pikkulapsia, on vastuutonta jättää kokeiluun houkuttava kirves hakkuupölkyn viereen. Pikkulapsen varpaille putoava kirves tekee pahaa jälkeä. Itsestään selvää on, ettei ihailevaa lapsikatrasta pidä hyväksyä pariakymmentä metriä lähemmäksi polttopuita tehtäessä. 2 Pölkyt halotaan isolla kirveellä. Ratkaisevin mitta on turvallisuuden kannalta kirveen varren pituus. Normaalimittaiselle miehelle ja naiselle sopiva pituus on 70 senttimetriä, mutta raavaat miehet saattavat pitää enemmän jopa 90 sentin varresta. Tavoite on, ettei kirveellä pitäisi pystyä lyömään itseään ilman tolkutonta akrobatiaa. Vihoviimeinen tappoväline on niin lyhytvartinen retkikirves, jolla vamman pystyy aiheuttamaan jopa reiteen tai ainakin polveen. Jos pitkävartisella kirveellä sen hallinta menetetään syystä tai toisesta, kirves osuu hakkuupölkkyyn tai maahan. 3 Vain vanhoissa mainoksissa vaarallisia työvälineitä esitellään vähissä vaatteissa. Pitkävartiset turvasaappaat tarvitaan ehdottomasti, samoin visiirillä varustettu kypärä. Työasun on oltava peittävä ja suojaava. Ammattimetsurin asu maksaa, mutta myös suojaa. 4 Kunnollinen hakkuupölkky lisää turvallisuutta. Normaalimittaiselle saunapuiden tekijälle sopiva hakkuupölkyn korkeus on noin 40 senttimetriä. Paras puulaji on koivu, jonka kovuus riittää pitämään pinnan omistajille: kannattaa hankkia luotettava yhteistyökumppani. ”Pitää olla sopimus jonkin puunostajan kanssa, jotta puun myynti varmistuu kaikissa tilanteissa.” Numminen kertoo, että hänen viidellä pohjoisen metsätilallaan on kesällä tulleita tuulenkaatoja. Kun on sopimus puunostajan kanssa, niin myös myrskyssä kaatuneet puut saa myytyä ajoissa. Milloin sitten on oikea aika myydä puuta? ”Aina on oikea aika myydä puuta. Ei niin voi ajatella, että jos mäntytukin hinta on 50 euroa, niin myyn vasta sitten, kun siitä saa 60 euroa. Jos on ostanut viidelläkympillä ja metsä vaatii hoitoa, niin turha on puuta lahottaa metsässä.” Rauno Numminen suunnittelee pöllihakkuun tekoa tästä metsiköstä kymmenen vuoden sisällä. Lahoa puuta ei kannata kasvattaa.
• 20 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 Naapurit vertailussa Suomi Ruotsi metsää 26 milj. ha 28 milj. ha (86 % maa-alasta) (70 % maa-alasta) puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata 20 milj. ha 23 milj. ha metsämaasta yksityisomistuksessa 61 % 56 % yksityismetsien keskikoko 30 ha 45 ha puulajien osuus puuston kuusi 30 %, mänty 50 %, kuusi 42 %, mänty 39 %, tilavuudesta koivu 16 % koivu 12 % suojeltua metsää 3,2 milj. ha 1,3 milj. ha Lähde: Luonnonvarakeskus, Riksskogstaxeringen, Skogen i skolan, Skogsstyrelsen METSÄSTÄ LIINA KJELLBERG, teksti TERO PAJUKALLIO, kuvat S eitsemänvuotias Assar Eriksson kiipeää tottuneesti hakkuukoneen ohjaamoon. Tuttu metsäkoneenkuljettaja teki vielä hiljan hakkuita Erikssonin perheen metsässä, mutta on nyt siirtynyt naapurin metsään. Lokakuun päivä on aurinkoinen mutta kylmä Timråssa Keski-Ruotsissa. Assar Eriksson on metsässä äitinsä Åsa Erikssonin ja pikkuveljensä Åke Erikssonin kanssa. Metsäkoneet ovat viime vuosina olleet tuttu näky Erikssonien Rogsta gård -sukutilan metsissä. Vuonna 2013 riehunut Ivar-myrsky kaatoi tilalta 2 000 kuutiometriä puuta. Osa siitä on edelleen korjaamatta. ”On surullista, kun myrskyt iskevät. Silloin on pakko pysyä sisätiloissa, muttei voi olla miettimättä, miten metsän käy. Myrskyn kaatamista puista saa alhaisemman hinnan ja tulevaisuuden kasvu menetetään”, Åsa Eriksson sanoo. Tila yhteisomistuksessa Åsa Eriksson omistaa Rogsta gård -tilan yhdessä veljiensä kanssa. 1950-luvulta suvussa kulkeneeseen maitotilaan kuuluu sata hehtaaria peltoa ja 300 hehtaaria metsää, lypsylehmiä tilalla on 90. Tilan pääpaino on maidontuotannossa, joten valtaosa metsänhoitotöistä teetetään. Sekä Åsa Eriksson että hänen miehensä käyvät töissä myös tilan ulkopuolella. ”En halua käyttää lomiani metsänhoitoon. Metsä ei ole sen arvokkaampi, vaikka metsänhoitotyöt tekisi itse”, Åsa Eriksson sanoo. Rajalinjoja tilan metsissä on tosin hiljan avattu omin voimin. Naapuri halusi selvittää, missä rajat kulkevat. ”Metsäomaisuutemme kasvoi parilla hehtaarilla”, Åsa Eriksson kertoo. Päätösvalta kiehtoo Parasta metsänomistamisessa on Åsa Erikssonin mukaansa se, että saa itse päättää, miten metsiään hoitaa. Toisaalta metsänomistamiseen liittyy suuri vastuu, sillä metsässä on paljon rahaa kiinni. Rogsta gårdin metsiä hoidetaan talousmielessä, mutta niihin jätetään myös koskemattomia paikkoja. Esimerkiksi metsäautotien vieressä nousevalla mustikkamäellä ei hakkuita tehdä. Timrån seutu on Åsa Erikssonin mielestä hyvä paikka metsänomistajalle, sillä lähialueilla on paljon metsäteollisuutta. Jos metsästä haluaisi elää, pitäisi sitä hänen mukaansa kuitenkin omistaa tuhatkunta hehtaaria. Nyt alueen metsätilat ovat keskimäärin 60–70 hehtaarin suuruisia. Talousmetsiä ja mustikkamäkiä Ruotsissa sijaitsevan Rogsta gård -tilan metsiä hoidetaan talousmielessä, mutta niihin jätetään myös koskemattomia paikkoja. Assar Eriksson viihtyy hakkuukoneen ohjaamossa. LIINA KJELLBERG METSÄALA satsaa Ruotsissa nyt nuoriin. Ensi vuonna käynnistyvän valtakunnallisen Svensk skog -projektin tavoitteena on lisätä nuorten tietämystä metsistä sekä metsien hoidosta, käytöstä ja merkityksestä esimerkiksi luonnon monimuotoisuudelle. Projektin taustajoukkoina ovat mm. tiedekeskus Universeum sekä metsänomistajayhdistys Södra Skogsägarna, valtion metsäyhtiö Sveaskog, Skogen i skolan -yhteistyöohjelma ja ympäristöjärjestö Naturskyddsföreningen. Projekti käynnistetään viidesja kuudesluokkalaisille suunnatulla Älska Skog -kilpailulla. Siinä tehtävänä on saada ihmiset, jotka asuvat kaukana metsistä tai muusta syystä karttavat metsiä, kiinnostumaan metsistä. Kilpailuun kuuluu tapaamisia tiedeyhteisön, elinkeinoelämän, politiikan ja yritysten edustajien kanssa. Vuonna 2018 kilpailu keskittyy seitsemäsja kahdeksasluokkalaisiin, joiden tehtävänä on miettiä, miten metsiä tulisi käyttää tulevaisuudessa ja millaisia tuotteita metsistä voi saada. Projekti jatkuu vuoteen 2020. Ruotsi satsaa nuoriin Parasta metsänomistamisessa on se, että saa itse päättää, miten metsiään hoitaa, sanoo Åsa Eriksson. Sundsvall Suomi RUOTSI Tukholma Luulaja Timrå 16837_.pdf 1 21.11.2016 16.10
• 21 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 METSÄSTÄ Talousmetsiä ja mustikkamäkiä MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat CUTLINK -koneen kehittäjä, joensuulainen Lauri Vallius tuntee taimikonhoidon haasteet urakoituaan vuosikaudet taimikoita raivaussahalla. Cutlinkiä varten Vallius perusti Valliusforestry-yhtiön, ja koneen ensimmäiset prototyypit valmistuivat pari vuotta sitten. Nyt ensimmäiset koneet ovat yrittäjillä. Hänen koneensa leikkaa vesat ruuviterin. Koneyrittäjä Petteri Pieti testaa Cutlinkiä omien kuusentaimikoidensa varhaisperkauksessa Längelmäellä. Ensi keväänä hän kaavailee lähtevänsä urakoimaan vieraiden metsiin. ”Metsäyhtiöt ovat olleet kiinnostuneita. Tarkoitukseni on tarjota taimikonhoitoa myös yksityisille.” Ruuviterä leikkaa tunnottomasti Pieti on asentanut raivauspään hakkuukoneeseen. Leikkurissa on rinnakkain kolme ruuvia, jotka pakottavat vesat leikkuuteriä vasten. Jokainen ruuvi saa voimansa omasta hydraulimoottorista. Ruuvien tehontarve on vähäinen. Niinpä hakkuukoneen öljyntuottoa on kuristettu, jotta ruuvit pyörivät sopivan hitaasti, vajaat 300 kierrosta minuutissa. Leikkuri on hiljainen eikä visko rojua ympäriinsä. Leikkureita valmistetaan yksiruuvisista kuuden rinnakkaisen ruuvin laitteisiin, jotka on tarkoitettu sähkölinjojen raivaukseen. Yhden ruuvin työleveys on 35 senttiä. Ruuviterä vaikutti tunnottomalta vesakon tiheyteen tai runkojen läpimittaan nähden. Terä katkoo enimmillään 11-senttisiä runkoja. Koneella pystytään niittämään myös hentoa, läpimitaltaan puolisenttistä vitelikkoa. Varhaisperkaukseen Pieti niittää vesakkoa sivuttaisliikkein. Näin ruuvit ovat koko ajan näkyvillä ja laitteen ohjaaminen helppoa. ”Taimikon perkaus onnistuu parhaiten keväällä tai syksyllä, kun näkyvyys on hyvä. Keskikesällä voi raivata esimerkiksi sähkölinjoja tai teiden pientareita”, Pieti pohtii. Konetyö onnistuu varmimmin matalassa kuusentaimikossa, jossa koneen puomi mahtuu kääntymään taimien yli. Yli kolmemetrisessä taimikossa koneella olisi vaikea työskennellä. Ruuviterä leikkaa tehokkaasti Cutlink on teknisesti lupaava kone taimikonhoitoon. Ensi kesä näyttää, kannattaako konetyö uudella laitteella. ”Taimien vauriot eivät huolestuta minua.” Kone etenee 20 metrin välein muodostuvia ajouria myöten. Koneen alle jäävät, noin metriset taimet taipuvat ja pääosa niistä selviytyy vaurioitta. ”Taimien vauriot eivät huolestuta minua. Samoja ajouria käytetään myös ensiharvennuksella, joten vikaantuneet rungot korjataan siinä vaiheessa.” ”Arviolta pari hehtaaria päivässä” Pieti on kokeillut konetta pari päivää. Tarkkaa tietoa tuotosluvuista hänellä ei ole. Ensituntuman mukaan puolitoista, pari hehtaaria varhaisperkausta pitäisi olla saavutettavissa oleva tulos kahdeksan tunnin vuorossa. Hakkuukoneen työtunti maksaa vajaat sata euroa. Helpoilla kohteilla hintakilpa raivaussahuria vastaan olisi vaikeaa. Koneen kilpailukyky paranee, kun vesakko sakenee, maasto vaikeutuu ja metsurityön hehtaarihinta kohoaa. Tähän mennessä koneellinen taimikonhoito on saavuttanut hintakilpailussa edun metsurityöhön vain, kun lehtipuuston uudelleen vesominen voidaan perkauksen yhteydessä torjua. Tällä hetkellä se onnistuu parhaiten vesojen konekitkennässä. Vallius ei pidä vesomista ongelmana Cutlink-työmailla, koska kannot murskautuvat perkauksessa, mikä vähentää vesomista. Silti yhtiö kehittää koneeseensa myös biologisesti vesakoitumista torjuvan purppuranahakkasie nen levitystekniikkaa. Kolmella ruuvilla varustettu Cutlink-leikkuri maksaa noin 15 000 euroa. ”Hinta on suunnilleen 5 000 euroa per ruuvi”, Vallius täsmentää. Video Cutlinkin toiminnasta osoitteessa www.youtube.com/ watch?v=E35Y2TOFSsw Oranssi ruuvi pakottaa vesat vastaterään, joka katkaisee ne. Uusi taimikonhoitokone sopii parhaiten varhaisperkaustyömaille. Se on kilpailukykyisimmillään maastoltaan ja puustoltaan vaikeissa kohteissa.
• METSÄSTÄ 22 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva H akkuukoneenkuljettaja Petri Lahtinen jytkäyttää puolentoista kuution kuusen tottuneesti tantereeseen Jyväskylän Tikkakoskella. Työ on toistakymmentä vuotta moton puikoissa viihtyneelle miehelle tuttua, mutta tällä kertaa Ponsse Scorpion operoi tavallista urbaanimmassa ympäristössä. ”Nytkin olemme lähes omakotitalon pihassa. Tuolla puolella on sähkölinja ja tässä menee kävelyreitti”, osoittaa Metsä-Jokeri Oy:n leivissä työskentelevä Lahtinen. Käynnissä ovat Jyväskylän kaupungin taajamametsien hakkuut, joissa periaatteena on laittaa yhden kaupunginosan metsät kerralla kuntoon. ”Tavoitteena on, että hakkuutoimenpiteitä alueella tehtäisiin noin 10–15 vuoden välein. Syksyn ja talven aikana Tikkakosken lähimetsissä käsitellään yhteensä noin 150 hehtaaria metsää. Puuta Metsä Groupin pystykaupalla toteuttamista hakkuista kertynee kaikkiaan 10 000– 15 000 kuutiota”, arvioi Jyväskylän kaupungin metsäasiantuntija Merja Kytömäki . Haljennut soutuvene suurin vahinko Hakkuukoneenkuljettajan näkökulmasta taajamahakkuu on poikkeuksellista tarkkuutta vaativa urakka. Kapeilla talojen välisillä kaistoilla, pururadoilla tai päiväkodin aidan kupeella tehtävät hakkuut takaavat sen, että vaaratilanteiden riski on tavallista suurempi. ”Työ on tavallista hitaampaa, koska ennen jokaista liikettä on varmistettava, ettei paikalle ole ilmestynyt ketään. Peruutuskamerasta on ollut hyötyä”, Lahtinen kuvailee. Ihmisille, jotka eivät ole olleet metsäkoneiden kanssa tekemisissä, voi vaara-alueen laajuus olla usein yllätys. ”Ihmisiin liittyviä vaaratilanteita ei onneksi ole kuitenkaan koskaan sattunut.” Tikkakosken hakkuissa aineelliset vahingot ovat rajoittuneet pariin tonttiaitaan ja yhteen kolhun saaneeseen soutuveneeseen. ”Kaikkia tavaroita ja rakennelmia on vaikea havaita. Etenkin kun kamppeet ovat joskus levinneet tonteilta kaupungin puolelle. Vaikeimmat paikat olemme pyrkineet tekemään aina valoisaan aikaan”, Lahtinen sanoo. Rautaa sahalle Vaikka usean viikon mittainen pesti taajamassa on hakkuukoneenkuljettajalle tavallista metsätyötä stressaavampaa, löytää Lahtinen urakasta myös hyviä puolia. ”Ruokapaikat ovat kerrankin lähellä, ja täällä ollaan enemmän toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Metsurin kanssa teemme hankalimpien puiden osalta tiivistä yhteistyötä.” Syksyn pitkä sateeton jakso suosi puunkorjuuta taajamassa, jossa telojen käyttö ei olisi mahdollista. Myös osa talvikorjuuseen suunnitelluista kohteista voitiin korjata jo lokakuussa. ”Puuta on kertynyt nyt jo yli 5 000 kuutiota. Se on laadultaan hyvää, mutta sahoilta saadun palautteen perusteella metallia sisältäviä puita on ollut tavanomaista enemmän. Vanhojen majojen ja muiden viritysten perusteella se ei tosin ole ollut ihme”, Lahtinen naurahtaa. Työjäljestä kiitosta Merja Kytömäen mukaan Tikkakosken hakkuista tiedotettiin asukkaita hyvissä ajoin kirjeitse. ”Asukkailla on myös ollut mahdollisuus merkitä puita, joita he toivovat kaadettavaksi. Tämä menetelmä on toiminut hyvin. Negatiivista palautetta hakkuista ei ole juuri tullut, vaikka käsiteltävä alue on ollut todella laaja. Silloin kun operoimme lähempänä Jyväskylän kaupunkikeskustaa, tulee palautetta yleensä paljon enemmän.” ”Ainoastaan kerran on kerrostalon parvekkeelta huudettu, että yhtään puuta ette sitten kaada”, Lahtinen toteaa. Lahtisen ja metsuri Arvo Kedon työsTaajaman keskellä hakkuukoneenkuljettajalta vaaditaan rauhallisia liikkeitä ja tavallistakin tiukempaa keskittymistä. ”Ruokapaikat ovat kerrankin lähellä.” Metsuri Arvo Keto avustaa hakkuukoneenkuljettaja Petri Lahtista vaikeimpien puiden kaadoissa. Keto on tehnyt alueella myös ennakkoraivauksia. Tikkakoskella asukkaat ovat itse saaneet merkata tonttien läheisyydestä kaadettavaksi toivottavia puita. Toisinaan mielipiteitä on useampia. Tarkkana taajamassa kentelyä pihamaalleen seuraamaan tullut tikkakoskelainen Hannu Laitinen sen sijaan kiittelee työjälkeä. ”Todella hienoa, kun maisemat avartuvat. Kaikki metsätyöt on tehty erittäin siististi ja risutkin kerätään pois”, koko ikänsä Tikkakoskella asunut eläkeläinen summaa.
• METSÄSTÄ 23 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. Taajaman keskellä hakkuukoneenkuljettajalta vaaditaan rauhallisia liikkeitä ja tavallistakin tiukempaa keskittymistä. MARTTI LINNA, teksti ja kuvat H arvennushakkuun laatua arvioidaan kasvamaan jäävän puuston, puunkorjuuta varten maastoon tehdyn ajouraverkoston toteutuksen sekä korjuussa syntyneiden puustoja maastovaurioiden perusteella. Kevyellä kalustolla toimiva hankintahakkaaja jättää ajourat helposti liian kapeiksi kasvutappioiden pelossa. Nykyisten metsänhoitosuositusten mukaan suositeltava ajouraväli on harvennushakkuissa vähintään 20 metriä ajourien keskikohdalta keskikohtaan mitattuna. Louhikkoisessa tai muuten hankalassa maastossa uraväli voi olla poikkeuksellisesti pienempi. Suositeltu ajouran leveys sitä reunustavien puiden välillä on kivennäismailla 4–4,5 metriä, ja turvemailla 4–5 metriä. Vanhempi tutkija Matti Siren Luonnonvarakeskuksesta muistuttaa, että suurin vahinko harvennuksilla saattaa tulla liian voimakkaasta harvennuksesta. Hakkuun kannattavuus kun tulee siitä puumäärästä, joka metsästä lähtee. ”Jos metsässä halutaan tehdä jotakin, niin silloin jälkiä aina syntyy. Metsänomistaja tekee harvennuspalstalleen mielellään kapeat ajourat. Seuraava harvennus voidaankin tehdä isommalla koneella, joten sillä ei ole oikein kannatusta.” Siren huomauttaa, että kevyellä korjuukalustolla joudutaan samoja uria ajamaan useampaan kertaan kuin nykyaikaisella kuormatraktorilla. Tuiki tärkeä ennakkoraivaus ”Aikaisemmin seurattiin tarkasti suositusta 30 metrin ajouravälistä. Koneellistumisen myötä se on muuttunut. Nyt jäävän puuston määrä ja rakenne on tärkeämpi”, Matti Siren sanoo. ”Harvennuksissa on menty myös talouden ehdoilla aikaisempaa harHakkuusta syntyy aina jälkiä, mutta liian kapeiden ajourien jättäminen on ikävyyksien kerjäämistä. Turha nuukailla ajourissa Samoja uria ajetaan harvennuksilla monesti useammin kuin kerran. Kokoomaurille voi kertyä paljonkin ajokertoja. Erityisen huolellinen korjuun suunnittelussa on oltava ensiharvennuksilla, sillä niissä syntyy herkästi tulevia tuotostappioita. Rumaa jälkeä rungossa neljän metrin korkeudella. Ajouran riittävä leveys on muistettava erityisesti kaltevassa ja kivisessä maastossa. Kuormatilan pystytolppa eli karikka huitoo helposti ikäviä leimoja pystyyn jääviin puihin. vempiin kertoihin, eli harvennusmallien mukaan niitä tehdään yksi tai kaksi metsän kiertoaikana.” Korjuuvaurioiden syntymistä voidaan harvennushakkuilla ehkäistä huolellisella työllä, korjuuajankohdan ja -kaluston oikealla valinnalla, alikasvoksen ennakkoraivauksella sekä vahvistamalla ajouran pohjaa hakkuutähteillä. Se ehkäisee paitsi kasvamaan jääviin puihin syntyviä kolhuja, myös niiden juuriston vaurioita. ”Rehevillä ja hienojakoisilla mailla tulee herkästi painumia”, kertoo tarkastustoiminnan asiantuntija Jani Leivo Suomen metsäkeskuksesta. ”Korjuuajankohta on tässä merkittävin tekijä. Ajouran havutuksen tekemistä ei meidän tarkastuksissa huomioida erikseen, mutta ennakkoraivaus tarkastetaan kyllä. Viime vuoden tarkastuksissa 60 prosenttia niistä kohteista, joissa ennakkoraivaukselle olisi ollut tarvetta ja se oli tekemättä, oli huomautettavaa tai virheitä.” Uusia apuja tulossa Tarkastukset tasaikäisrakenteisissa nuorissa metsissä tehdyistä hakkuista painottuvat luonnollisesti koneellisen puunkorjuun jälkien arviointiin. Vertailua ”isäntälinjan” hakkuisiin ei niistä löydy. Tutkija Matti Sirenin mukaan konekuski toimii harvennuksilla pitkälti allaan olevan koneen ehdoilla. Uusia apuvälineitä voi kuitenkin olla tulossa. ”Ennakkotieto ja -suunnittelu nousevat uuteen arvoon. Hakkuukohteista on olemassa suuri määrä keilausja muuta tietoa. Jatkossa metsäkoneelle voikin tulla jo ennakkoon kartta, missä näkyvät maaston pehmeät kohdat.” ANNE HELENIUS TAMMIKUUN 1959 Metsälehdessä kerrottiin, että Suomessa päästiin majavajahtiin 90 vuoden tauon jälkeen. ”Runsaat sata yksilöä sai maan n. viisisatainen majavakanta luovuttaa lyhyenä metsästyskautena, joka 90 vuoden rauhoituksen jälkeen sallittiin viime syksynä 16.10.–3.11. Lupa katsottiin perustelluksi, koska majavien aiheuttamat vahingot ovat vuosi vuodelta lisääntyneet.” Majavat metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1860-luvun loppupuolella. Suuriruhtinaskunnassa oli perinteisesti ollut runsaasti majavia, mutta niiden kallisarvoisen turkin vuoksi lattahännät metsästettiin olemattomiin. Vuosikymmeniä maa oli ilman majavia, kunnes Norjasta tuotiin 19 euroopanmajavaa vuosina 1935– 36. Tämän lisäksi Suomeen istutettiin erehdyksessä myös seitsemän kanadanmajavaa vuonna 1937. Rauhoitettu majavakanta elpyi metsästettävään kuntoon siis reilussa parissakymmenessä vuodessa. ??? Nykyään Suomessa elää arviolta jopa 10 000 majavaa. Alkuperäistä lajiamme euroopanmajavaa on noin 2 500 yksilöä ja sittemmin vieraslajiksi luokiteltuja, nopeasti kantaansa kasvattaneita kanadanmajavia on arviolta 5 000–8 000. Euroopanmajavan levinneisyysalue on Länsi-Suomessa: lähes koko Satakunnassa, Pirkanmaalla Parkanossa, Ikaalisissa ja Sastamalassa, sekä osassa Etelä-Pohjanmaata ja Pohjanmaan rannikon eteläosissa. Luonnonvarakeskuksen mukaan euroopanmajavan turvaamiseksi kanadanmajavan levittäytyminen länteen pitäisi kiireesti estää. Kanadanmajavakanta puolestaan on tihein Pohjois-Karjalassa sekä Eteläja Pohjois-Savossa. Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa kanta on kohtalainen, kun taas Keski-Suomessa ja Oulussa kanadanmajavia esiintyy vähemmän. Viime vuosien arvioitu majavasaalis on vaihdellut vuosittain 4 000–6 000:n välillä. Tästä euroopanmajavan osuus on ollut noin 150 yksilöä. Majavia riittää metsästettäväksi
• P I L K K E I T Ä 24 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJAKYSYMYS METSÄPILA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen KOHTI TALVEA Olemme tehneet tarjouksen kahdesta määräalasta ja siellä sijaitsevista rakennuksista. Kauppa tehdään heinäkuussa. Ostajina olisivat minä vaimoni kanssa ja tyttäremme. Omistusosuudet jakautuisivat meille vaimoni kanssa 50 prosenttia ja tyttärellemme 50 prosenttia. Kaupan kohteena on talouskeskus, jonka rakennukset purkukuntoisia. Määräalan pinta-ala on neljä hehtaaria, joka rajoittuu pieneen järveen. Rantaviivaa on noin 100 metriä. Päärakennuksesta rantaan alle sata metriä. Toisen määräalan pinta-ala on puoli hehtaaria. Tilalla on kaikilla mukavuuksilla varustettu loma-asunto järven rannassa. Toiminta-ajatus jatkosta: Molemmat kohteet siistitään ja kunnostetaan kevyesti. Loma-asunto myyntiin keväällä 2017. Asuinrakennukselle lohkottaisiin tontti ja rannalle loma-asuntotontti 60 metrin rantaviivalla. Lohkomisen jälkeen kohteet laitetaan myyntiin. Jäljelle jäävät talousrakennukset ja maa-alue jäisivät kokonaan tyttäremme omistukseen. Mitä meidän olisi huomioitava kauppakirjan laadinnassa? Mitä pitää ottaa huomioon jatkossa, kun myymme määräalojen osia pois? Mikä on meidän yhtymämuotomme? Neuvoa kaipaava Teidän tulee tarkastaa, että kauppakirjassa on maininta määräaloille tulevista kantakiinteistön yhteisistä etuuksista ja sähköliittymistä. Lisäksi tulee tarkastaa, ettei määräaloille jää kantakiinteistön rasitteita. Jos olette arvioineet myytävien osien arvot kaupantekohetkellä, niin säilyttäkää arviot. Tarvitsette niitä, kun joudutte laatimaan luovutusvoittoveroilmoitukset verottajalle. Jos arvioita ei ole, sellaiset kannattaa laatia jokaiselle eri osiolle, jotka on tarkoitus myydä. Jos teillä ei ole pääomatuloja, olisi edullista myydä kaikki osat samana vuonna ainakin siten, että tappiolliset kaupat tulevat tehdyksi samana tai aikaisempina vuosina kuin myyntivoittoa tuottavien osien kaupat. Näin voitte vähentää tappiot luovutusvoitoista, vaikkei teillä olisi pääomatuloja, joista vähentää tappioita. Pitäkää tarkat muistiinpanot ja kuitit kaikista kuluista, jotka liittyvät määräalojen kauppoihin ja myytävien osien kunnostukseen. Niitä tarvitaan laskettaessa luovutusvoittoja. Teidän ei pidä ostaa vaimon kanssa osuuttanne yhteiseen omistukseen, vaan ostatte kumpikin yhden neljäsosan ja tyttärellenne puolet määräaloista. Selvyyden vuoksi voisi asian mainita kauppakirjassa, vaikka se ei ole pakollista. Lahjoittaessanne osuutenne jäljelle jäävän maa-alan talousrakennuksineen tyttärellenne määrätään lahjavero kahdesta lahjasta. Jos kiinteistö on puolisoiden yhteisomistuksessa, niin se katsotaan yhdeksi lahjaksi. Tällöin lahjavero olisi selvästi korkeampi kuin kahdesta erillisestä lahjasta. Kahtena eri lahjana käsiteltynä tyttärellenne lahjoittamanne, jäljelle jäävän kiinteistön arvo saa olla lähes 16 000 euroa. Tällöin hänelle ei synny verotettavaa lahjaa kiinteistön puolikkaasta. VÄINÖ SIKANEN Miten ostamme määräalat? Silmut ovat puun tulevaisuuden turva, joissa on seuraavan vuoden kasvu. Kasveja syöville eläimille silmut ovat puun ravinteikkainta osaa, jossa on sekä energiaa että valkuaista. Puun täytyy siis suojata silmunsa aivan erityisen huolellisesti. Männyn tärkeimpiä puolustusaineita ovat terpeenit eli pihka. Puun sisällä pihka on jäykkää mutta juoksevaa nestettä, joka kihoaa haavoittuneista paikoista pinnalle. Kun keveimmät terpeenit haihtuvat ilmaan, pihka kovettuu. Silmujen pinnalle pihkaa tihkuu kasvukauden aikana niin paljon, että syksyllä sitä on vuosikasvainten pinnalla jopa kokkareina. Talveen liittyy kolme erilaista uhkaa, jotka kukin vaativat omanlaisensa suojauksen: jäätyminen, kuivuminen ja eläimet. Jäätymisen esto on puhtaasti kemiallista eikä näy päällepäin. Kasvi pienentää solujensa vesipitoisuutta, lisää sokereiden ja ”pakkasnesteiden” määrää ja valmistaa proteiineja, jotka estävät jääkiteiden synnyn. Näiden muutosten tuloksena solun sisältö voi talvella olla lasimaisen kovaa, mutta jääkiteitä, jotka rikkoisivat solurakenteen, ei ole. Haihtumiselta suojaavat tiukasti limittäin olevat silmusuomut, jotka kasvi tiivistää vahoilla ja hartseilla; männyllä tiivisteenä on pihka. Suojautuminen eläimiä vastaan on sekin pääasiassa kemiallista, mutta osaksi suojakeinona ovat samat aineet jotka tiivistävät silmut vesitiiviiksi. Kaikissa suojakeinoissa on siis vahva kemiallinen pohja. Paras suoja eläimiä vastaan on sellainen, joka karkottaa eläimet ennen kuin ne edes koskevat kasviin, siis haihtuvat yhdisteet. Useimmat tuoksut ovat niin heikkoja, ettei ihminen sitä huomaa. Ihmisnenäkin tavoittaa sentään poppeleiden tahmeata silmua suojaavan ”palsamituoksun”, samoin mustaherukan mausteisen lemahduksen heti kun pensasta koskettaa. Lämpimällä säällä ihminen haistaa pihkankin. Ravintoa etsivät eläimet nuuskivat tarkoin oksat ennen kuin maistavat niitä. Kovilla pakkasilla puolustusaineet eivät paljon tuoksu, ja silloin eläimet joutuvat maistelemaan oksien kärkiä. Karvas maku varoittaa syömästä enemmän. Pihka suojaa kasvun Ti m o To iv an en Pihka tiivistää silmusuomut haihtumista estäväksi panssariksi ja karkottaa kitkerällä maullaan eläimet.
• PILKKEITÄ 25 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat T alvi tekee tuloaan, ja muuttolinnut ovat jättäneet Suomen. Pohjolaan jää kuitenkin talvehtimaan runsaasti lintuja, joilla kaikilla on omat keinonsa selvitä lumesta ja kylmästä. Ennen talvea linnuilla on sulkasato, jossa ne uusivat kaikki höyhenensä ja sulkansa. Höyhenten lukumäärä vaihtelee melkoisesti eri lintulajeilla. Joutsenella on arviolta yli 25 000 höyhentä kun taas pikkulinnulla niitä on 1 500–3 000. Varpusen höyhenpeite on noin 70 prosenttia tuuheampi talvella kuin kesällä. USA:n kansallislinnun, valkopäämerikotkan, höyhenet painavat noin 650 grammaa, mutta sen luuranko vain 266 grammaa. Meikäläisten petolintujen höyhenten ja luurangon massojen suhde lienee samaa luokkaa. Ei vain lämmöneristin Lintujen sulkasadon tehtävä ei ole ainoastaan tuuhentaa höyhenystä. Kiirunalla ja riekolla siihen liittyy myös värinvaihto ruskean kirjavasta vitivalkoiseksi. Valkoinen väri on hyvä suojapuku talvihangella, mutta se on myös erinomainen lämmöneristin: valkoinen säteilee vähän lämpöä. Höyhenys sisältää runsaasti ilmaa, joka taas on mainio lämmöneristin. Jalat tuottavat linnuille talvipakkasilla ongelmia. Riekon ja kiirunan jalkoja peittää höyhenistö. Tämä ns. lumijalka eristää jalan kylmästä ulkoilmasta. Samoin korpin jalkapohjissa olevat sarveisnystyt eristävät jalan kylmästä hangesta. Jopa tutulla sinisorsalla on oma keinonsa välttää energian tuhlaus jalkojen kautta. Sillä valtimo ja laski”Jalat tuottavat linnuille pakkasilla ongelmia.” Nuorien lokkien määrittäminen on vaikeaa. Ensimmäisenä syksynä ne ovat väriltään hyvin kirjavia. Siitä ne hiljakseen sulkasatojen myötä saavat aikuisen höyhenpuvun. Myös sydän laajenee ja voimistuu talveksi. Syksyllä monet linnut keräävät ihon alle ja ruumiin onteloon varastorasvoja, jotka ovat tarpeen tammi-helmikuun paukkupakkasissa. Käytöskin muuttuu Monet linnut siirtyvät talven ajaksi asutuksen läheisyyteen. Tuttuja talvivieraita ovat tiaiset, tikat, punatulkut, varislinnut, keltasirkut ja viherpeipot. Kaikki pikkulinnut eivät yön tullen kuitenkaan tule ihmisasumusten lämpimään tai pakene tikankolon suojaan. Puissa yöpyjät etsivät tuuhean kuusen tai tiheän pensaan ja pakkautuvat yhteen samalle oksalle. Kanalinnut kaivautuvat kieppeihin. Vaikka ulkona paukkuisi parikymmenasteinen pakkanen, on teerellä kiepissään lämpötila lähellä nollaa. Lumikieppiin voivat kanalintujen ohella suojautua myös punatulkku, hippiäinen, tiaiset ja urpiainen. Ravinto-ongelmia helpottaakseen linnut keräävät syksyn mittaan varastoja. Pähkinähakki ja tiaiset kätkevät ravintoa omalle elinpiirilleen ja löytävät sitten talven mittaan varastoja ravinnonhakuretkillään. Lapinharakka seivästää myyriä oksanhankoihin ja aitoihin roikkumaan. Varpusja helmipöllöt kokoavat koloihinsa kymmeniä pikkunisäkkäitä ja lintuja. Käpytikka ja kanalinnut alkavat syödä loppusyksyllä yksipuolista kasvisravintoa, jota on saatavilla lähes rajattomasti. Käpytikka koputtelee havupuiden kävyistä siemeniä, metso taas syö lähes yksinomaan männyn neulasia, teeri koivun silmuja ja urpuja, pyy lepän ja riekko pajun vastaavia osia. Kylmien pakkasöiden viimeisenä keinona linnut voivat vaipua hypotermiaan, jolloin niiden lämpötila laskee lähes kymmenen astetta ja elintoiminnat hidastuvat. Samalla ne tuottavat lämpöä lihasvärinän avulla. Aina viimeisetkään oljenkorret eivät riitä, vaan tuhannet linnut kuolevat talven kuluessa. Seuraavien kesien aikana lintujen lisääntyminen kuitenkin korvaa tappiot. KOHTI TALVEA LUONNOSTA Monet linnut keräävät syksyllä talvivarastoja, kuten kuvan varpuspöllö. Lintujen konstit selvitä talven yli ovat monet. Aina nekään eivät auta. moverisuonet kulkevat jalassa rinnakkain, jolloin laskimoveri lämpenee jalasta tullessaan ja valtimoveri jäähtyy jalkaan mennessään. Talvehtivien lintujen ruoansulatuselimistökin mukautuu talven koettelemuksiin. Mahalaukku ja kupu kasvavat ja suolet pitenevät. Näin linnut voivat varastoida ruoansulatuselimistöönsä runsaasti varastoruokaa kylmän ja pitkän yön varalle.
• PILKKEITÄ 26 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 pitäen. Metsätöihin lähdettiin satoi tai paistoi. Tänä päivänä metsänomistaminen siirtyy kovaa vauhtia kaupunkilaisten harteille. Sukupolvien yhteys maahan, metsään ja työhön katkeaa. Itselläni on tarkasti mielessä, miten metsätöihin perehdytettiin käytännön kautta. Aikaa tuosta on vierinyt yli 40 vuotta. Käteen annettiin Homelite-merkkinen moottorisaha ja käskettiin alkaa kaataa kolmen tukin kokoluokkaa olevaa kuusikkoa. Olin käytellyt moottorisahaa jonkin verran, mutta yhtään isompaa puuta en ollut siihen mennessä kaatanut. Käytäntö kouluttaa Puunkaadon periaatteet olivat tiedossa, ja aloin sahata kaatokoloa sille puolen tyveä, jonne aioin puun kaataa. Homma ei mennyt kouluttajan – eli isä-ukon – mielen mukaan. Saha äkisti tempaistiin käsistä ja kuulin: ”Eihän tuosta näy tulevan mitään!” Ehkä parempi niin, koska villapaita, farmarihousut ja Nokian kumikengät eivät olleet aloittelevalle metsurille parhaat mahdolliset suojavarusteet – edes kuulosuojaimia ei silloin ollut käytössä. Loppusavotta sitten juoksuteltiin mittakeppiä sahurille, karsitiin kirveellä metrisessä hangessa kaadettuja runkoja ja kasattiin latvakuituja kourakasoihin. Silloin tehtiin vielä kunnon talvisavottaa. Nyt, muutama tuhat kiintoa ainespuuta sahanneena, pystyn kyllä moottorisahan kanssa samaan kuin kouluttajani tuolloin, jopa vähän enempään. Minua kun ei sotavamma hidasta. Käytännön työ on parasta koulutusta. Varsinkin nuorella iällä myös oikea asenne työhön on tärkeä. Näin nuori kuin huomaamattaan kasvaa kiinni metsään ja työhön, ja perinne siirtyy eteenpäin. Meillä varttuneemmalla sukupolvella on tapana pitää nuorisoa saamattomana. Puheissa ja kirjoituksissa vilahtelee ”pullamössösukupolvi” ja vastaavat vertaukset. Tämä asenne näkyy toistuvan sukupolvesta toiseen, kunnes itse heräämme siihen, että askel on lyhentynyt ja samaan aikaan nuoriso elää parhaita vuosiaan ja harppoo kaukana edellä. Syysloma savotalla Vanha sanonta ”kukaan ei ole seppä syntyessään” pätee edelleen. Monelle nykynuorelle moottorisahan käsittely, puun kaatotekniikka, kaadetun rungon apteeraus sovittuihin puutavaralajeihin ja etenkin sahan ketjun viilaus purevaan kuntoon ovat täyttä ”hepreaa”, kun kukaan ei ole ollut opastamassa. Nuorin poikani, 26-vuotias Joona , opiskelee Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Joensuussa ravintolakokiksi. Hän on ollut mukanani metsätöissä pitkälti toistakymmentä vuotta. Etenkin keväinen pystykarsinta hiihtolomien aikaan on ollut mukavaa puuhaa. Lokakuun syysloman ajankohta sattuu sekin hyvään saumaan, koska silloin pääsee jo tekemään parrua ja tukkia ilman sinistymisvaaraa. Parruaihio ja pikkutukki kasvattavat jonkin verran enemmän puukauppatiliä kuin jos tukkia pienemmät rungon osat joutuisi pätkimään kuiduksi. Joonan mielestä metsätyöt ovat aina olleet ’’jalat takaisin maanpinnalle’’ palauttavaa tekemistä sekä hyvä tapa irtautua kaupunkilaisen opiskelijan arjesta. Fyysisestikin haastava työ on myös velvoittanut pitämään huolen omasta kunnosta ja terveydestä. Joona onkin ajatellut ottaa savotat hyötyliikunnan kannalta. Lisäksi perinteitä kunnioittavana hän pitää siitä, että työ tapahtuu miesvoimalla eikä nykypäivälle tyypillisesti metsäkoneiden avulla. ARI KOMULAINEN, teksti ja kuva SUOMALAINEN metsätalous perustuu pitkälti yksityiseen omistukseen. Tilat siirtyvät isältä pojille tai tyttärille, ja pisimmillään ketju on katkeamaton isostajaosta näihin päiviin asti. Metsäomaisuuden sukupolvenvaihdosten taloudellista puolta on käsitelty paljon, mutta miten siirtyvät asenne ja metsäperinne? Kyseessä on Suomen kannalta tärkeä asia: yksityiset omistavat maamme tuottavasta metsämaasta 60 prosenttia. Metsänomistajia on lähes 14 prosenttia kansalaisista. Menneinä vuosikymmeninä pojat – ja monet tytötkin – kasvoivat kirves kädessä. Metsätyökalut ja niiden käyttö oli selkäytimessä pienestä Sukupolvelta SEURAAVALLE Myös metsäiset asenteet voi jättää perinnöksi pojille ja tyttärille. ”Eihän tuosta näy tulevan mitään!” Joona Komulainen on oppinut metsätyön perinteitä kokemuksen kautta.
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Tuoretta tietoa metsästä Uuden metsän omistajan kirja Satu Rantala (toim.) Kirja on kattava tietopaketti uusille ja tuleville metsänomistajille. Ajankohtaiseen kirjaan on koottu keskeiset asiat, jotka metsänomistaja kohtaa heti omistuksensa alkumetreillä. Suositun oppaan 3., uudistetussa painoksessa esitellään selkeästi metsänhoidon perusperiaatteet, metsäsuunnitelma, puukaupan teko ja keskeiset veroasiat sekä opastetaan palvelujen hankkimiseen. Kaikki tärkeimmät metsänomistajaa palvelevat yhteistyötahot tulevat lukijalle tutuiksi. Hinta 29 € Liito-orava Biologia ja käyttäytyminen Ilpo K. Hanski Liito-orava on herättänyt kiihkeääkin keskustelua jo parin vuosikymmenen ajan. Tähän kirjaan on koottu ensimmäisen kerran tietämys liito-oravan biologiasta ja käyttäytymisestä: sen elinympäristövaatimuksista, ravinnosta, lisääntymisestä, liikkeistä ja elinpiireistä sekä nuorten liito-oravien vaelluksista niiden itsenäistymisvaiheessa. Kirjan lukuisat valokuvat havainnollistavat liito-oravan biologian eri osa-alueita. Hinta 34 €
• PILKKEITÄ 28 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 HALUTAAN VUOKRATA MYYDÄÄN Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Ilomantsi, Kuuksenvaara 1,9 ha. Määräala tonttimaaksi Kuuksenvaaran kylässä Kannilantien varressa. Mukava ja rauhallinen sijainti hoidetun latu/lenkkeilyreitin varrella n. 7 km päässä Ilomantsin keskustasta. Aivan vieressä kirkas lampi. Tienhoito ympäri vuoden (liittyminen tiehoitokuntaan), lähellä vakituista asutusta joista sähköliittymä sekä kunnan käyttövesiliittymä läheltä vedettävissä. Rakennuslupa tekn. tston mukaan joko omakotitalolle tai vapaa-ajan asunnolle. 19.000 €. Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta As.rak.paikka ja 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, suurempi 12 ha pääosin metsämaata, kiinteistöllä vanha hirsirunkoinen, lautavuor. asuinrakennus, piharak. sekä varasto. Talossa tupak., kamari, yläkerrassa 2 h, valosähkö aurinkopaneelilla. As.rak.paikan kokonaisrakennusoikeus on 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, Vuokalanjärven rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Voidaan myydä erikseen, tarjouksia otetaan vastaan. Yhteishinta 160.000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Parikkala, Särkisalmi 22,98 ha. V. 2012 valmistunut ok-talo kauniin peltomaiseman keskellä Savikummunsalossa, n. 15 km kuntakeskuksesta. Hyvin hoidetulla piha-alueella as.rakennuksen lisäksi hirsirunk. aitta, jonka päädyssä liiteri, työtiloja navetassa, traktoritalli ja 3 katospaikkaa, lato, maakell. Talossa oh, k, 4 mh, khh/ph, kh, s, varasto, kahdella sivulla terassi, käynti oh:sta, mh:sta sekä khh:sta. Hp. 275.000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Punkaharju, Vuoriniemi 1,3 ha. Maalaispihapiiri, iso omakotitalo, aittaja navettarakennukset, runsaasti varastotiloja, kaunis paikka maaseudun rauhassa Punkaharjun Vuoriniemellä. Tiilivuorattu 2-kerr. ok-kotitalo on rakennettu v. 1977, perusja ylläpitokorjauksia on tehty, mm. maalämpö v. 2010. Pihapiiri on avara, istutuksia ja marjapensaita, peltoalueella lisätilaa kasvimaille tai vaikkapa eläinten laitumeksi, Oh, k, 4 mh, wc, kph/wc, sauna, varastotilaa, kellarikerr. iso aulatila, 1 h, tekn. tila sekä varasto omalla sisäänkäynnillä. 125.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Kiuruvesi 24,12 ha. Kasvatusmetsistä koostuva metsätila. Puustoa n. 2148 m 3 . Erinomainen saavutettavuus, tila rajoittuu n. 450 m matkalta Kiuruvesi-Pyhäntä tiehen ja tilaa palvelee myös hyväkuntoinen metsäautotie. Tilalla sijaitsee Tihilänseudun Jahtimiehet ry:n kota. Hp. 63 000 €. METSÄTILA, Myrskylä 34,5 ha. Saavutettavuus erinomainen, tila rajoittuu päällystettyyn Porvoo-Myrskylä tiehen ja tilan sisällä kattavasti metsäautotietä. Maapohjat kasvavia. Puustoa tällä hetkellä n. 2200 m 3 lähinnä varttuneissa kasvatusmetsissä. Reilu puolet pinta-alasta eri ikäisiä ja vaihtelevasti onnistuneita taimikoita. Hp. 110 000 € / tarjous 27.11.2016 mennessä. METSÄTILA, Ranua, Ylimaa 209,4 ha. Metsäautotie perille. Tieltä 78 matkaa tilalle vain n. 4 km. Rajoittuu Ylijokeen. 1.2.2012 päivätyn arvion mukaan kokonaispuumäärä n. 7627 m 3 . Vuonna 2010 tehty kunnostusojitusta 5,18 km. Tilalle menevän metsäautotie alussa lukittu puomi. Pyydä tarvittaessa avain ennen palstalle lähtöä. Myytävästä tilasta osa kuuluu Suhangon kaivoshakkeessa valtausalueeseen ja osin malminetsintälupahakemusalueeseen. Lisää Suhangon kaivoshankkeesta voi lukea osoitteesta www.suhanko. net. Hp.110 000€ / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo 33,5 ha. Helposti saavutettavissa oleva tienvarsipalsta Kuhmon pohjoisosassa sijaitsevassa Kuumun kylässä. Palstan metsämaan kokonaispuusto on n. 1 400 m³. Välittömiä harvennushakkuutarpeita usealla tienvarsikuviolla. Mäntyvaltainen metsäpalsta erinomaisten tieyhteyksien varrella! UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 36.200 € METSÄPALSTA, Savonlinna, Ahvionsaari 50,7 ha. Määräala Kytösaari-nimisestä saarimetsätilasta. Puuston kokonaismäärä on noin 4.350 m3, josta tukkipuuta on noin 20 %. Pohjoisosassa on välittömiä harvennushakkuutarpeita. Maapohjat lähes kokonaan kangasmaita. Mahdollisuus ostaa myös koko tila, jossa on osayleiskaavaan merkityt 7 RA-lomarakennuspaikkaa. Mh. 130.000 € METSÄPALSTA, Vaala 87,1 ha. Hyvin saavutettavissa oleva määräala vain 5 km Vaalan kirkonkylältä kaakkoon. Monipuolinen kehitysluokkajakauma, tieyhteys palstalle. Mäntyvaltaisen puuston kokonaismäärä n. 5.800 m³. UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 118.500 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Salla, Kursu 197 ha. Monien mahdollisuuksien metsätila rakennuksineen. Talouskeskuksessa 1954 valmistunut puurakenteinen ok-kotitalo (rintamamiestalo), ent. navettarakennus ja pihasauna. Pihapiiri siistissä kunnossa. Kasvatusvaiheessa ja harvennustarpeessa olevaa metsää metsään.fi-palvelun tietojen mukaan n.10.000 m 3 . Metsäalueet pääosin hyvien tieyhteyksien läheisyydessä. Hp. 159.000 € MÄÄRÄALA, Rovaniemi, Suopajärvi 0,5 ha. Oiva kohde vapaa-ajan kohteeksi erämiehille/ naisille tai vain omaa rauhaa kaipaavalle. Kohteella vanha hirsirakenteinen as.rakennus, navetta sekä purkukunt. Rantasauna. Rakennukset vaativat kunnostusta. Pihapiiri vanhaa peltomaisemaa ja näkymä Suopajärvelle. V. 2013 kaivettua tienpohjaa pääsee kuivalla kelillä pihaan, vaatii sorastuksen jos tiellä enemmän käyttöä. Hyvät metsästys-, ulkoiluja marjastusmaastot. Myös kalastusmahdollisuus. Hp. 30 000 €. Voidaan myydä myös koko tila n. 130 ha, hp. 84.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄTILA, Mynämäki, Kuljuntie 31,3 ha. Taimikkovaltainen metsätila hyvän tieyhteyden päässä. Taimikoista suurin osa hoidettu. Alueella runsas hirvikanta. MAATILA, Mynämäki (Mietoinen), Kuneistentie 35,2 ha. Avo-ojissa olevaa tukikelpoista peltoa 22,5 ha, taimikkovaltaista metsää n. 10 hehtaaria, vaatimaton vanha rakennuskanta. MÄÄRÄALAT, Mynämäki, Alhontie ym. 19.7 ha. Metsää ja viljeltyä peltoa kahtena määräalana, pellot tukioikeuskelpoisia. Yllämainitut kohteet myydään 18.11. klo 16 mennessä jätettyjen tarjousten perusteella. Kirjalliset (sähköposti) tarjoukset joko Turun Seudun OPKiinteistökeskus / Matti Sipilä Nummentie 3, 21270 Nousiainen tai matti.sipila@op.fi Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 Mistä/mitä: • n. 100 km säteellä Helsingistä. • Hämeenlinnan suunta. Muutkin suunnat huomioidaan. • Kiinteistö ympärivuotisessa käytössä. • Käyttöoikeus sovittuja ehtoja vastaan. • Joustava käyttö haltijan kanssa sovitusti. Mitä tehdään: • Pihapiirin suunnittelu, kuntoon laitto. • Puutarhan hoito. • Kiinteistön huolto ja pienet korjaukset. • Isommat korjaukset tai muutostyöt sovittaessa. ? Kiinteistön arvon ylläpito ja kasvattaminen. Keitä olemme: • Aikaansaava ja osaava pariskunta. • Luotettava. Suositukset tarvittaessa. • Aikaisempi kokemus. ? pasi.myllymaa@metsakustannus.? / p. 050 511 4525 ETSITÄÄN ”HOITOMÖKKIÄ”! Vuoden 2016 Puupalkinnon on saanut Pudasjärven hirsikampus. Kampuksen on suunnitellut arkkitehti Pekka Lukkaroinen , ja puuosat toimitti Kontiotuote. Palkintoraadin mukaan hirsikampus on ”hieno osoitus päämäärätietoisesta puurakentamisen edistämisestä ja perinteisen rakennejärjestelmän kehittämisestä uskottavaksi vaihtoehdoksi 2000-luvun rakentamisen haasteisiin. Kohteen arkkitehtuuri on varmaotteista. Koulu tarjoaa modernin oppimisympäristön, jossa on hyvät puitteet opiskeluun ja yhteistoimintaan”. Raadin mukaan merkillepantavaa on myös kampuksen tiimoilta tehty määrätietoinen työ hirren palauttamiseksi osaksi suomalaista julkista rakentamista. Rakennus onkin toiminut esimerkkinä muille hirsirakentamisen hankkeille Suomessa ja kansainvälisesti. Hirsikampus oli myös yleisöäänestyksen suosikki. Ääniä kertyi yhteensä liki 5 000 kappaletta, niistä kampus vei 40 prosenttia. Tänä vuonna muita ehdokkaita olivat muun muassa Ruoveden seurakuntakeskus, Seinäjoen periskooppitorni ja ravintola-sauna Löyly Helsingistä. Puupalkinto jaettiin nyt yhdeksättätoista kertaa. Se jaetaan vuosittain kannustuksena rakennukselle, sisustukselle tai rakenteelle, joka edustaa korkealaatuista, suomalaista puuarkkitehtuuria tai jossa puuta on käytetty rakennustekniikkaa edistävällä tavalla. Palkinnon myöntää Puuinfo. Pudasjärven hirsikampus vei Puupalkinnon R ai m o A ho ne n
• PILKKEITÄ 29 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154 000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu Tuoreen tutkimuksen mukaan 26 yleistä suomalaista lintulajia on aikaistanut pesintäänsä viimeisen 50 vuoden aikana. Eniten pesintäänsä aikaistivat Suomessa talvehtivat lajit, muun muassa talitiainen ja puukiipijä. Lähialueilla talvehtivat, esimerkiksi räkättirastas ja kottarainen, hieman vähemmän ja kaukomuuttajat vähiten. Kaikkien pesintä kuitenkin aikaistui. ”Kevään etenemistä on tietenkin helpoin seurata paikan päällä ja muuttaa käyttäytymistään sen mukaan”, tutkija Edward Kluen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta kertoo. Kaikki 26 lintulajia aikaistivat pesintäänsä, kun kevään keskilämpötila kohosi. Linnut ajoittavat pesintänsä sen mukaan, milloin kuorituville poikasille olisi tarjolla runsaasti ravintoa. Selviytyäkseen muuttuvassa ilmastossa myös muuttolintujen on muutettava käyttäytymistään. Paikalliset ja lähialueilla talvehtivat linnut ovat tutkimuksen Lintujen pesinnät aikaistuneet Ed w ar d K lu en Linnut ajoittavat pesintänsä sen mukaan, milloin poikasille on tarjolla mahdollisimman runsaasti ravintoa. Kuvassa töyhtöhyypän poikanen. Metsän etunoja -palkinto myönnettiin Helsingissä pidettyjen Metsämessujen yhteydessä erityisasiantuntija Karl-Erik Hasalle Savon ammattija aikuisopistosta. Metsäalan opiskelijat (Meol) puolestaan valitsivat vuoden metsäopettajaksi lehtori Liisa Kuutin Lapin ammattikorkeakoulusta. Karl-Erik Hasa on kehittänyt metsäopetusta jo vuosia. Hänen pitkäjänteisen työnsä tuloksena perustettiin viime keväänä Metsäkoulutus ry, jossa on mukana 27 koulutuksen tarjoajaa ja 18 metsäalan toimijaa. Metsäkoulutus ry:n tavoitteena on parantaa ja kehittää metsäalan koulutusta, luoda opetusmateriaalia, kehittää yhteistä koulutusalan markkinointia ja edistää koulutusvientiä. ”Metsäalan osaaminen on kriittinen menestystekijä, jonka merkitys korostuu nyt, kun metsäbiotalous elää voimakkaan kasvun aikaa. Resurssit vähenevät ja on välttämätöntä löytää uusia toimintamalleja koulutuksen järjestämiseen. Karl-Erik Hasa on tarttunut näihin haasteisiin ja siitä hänet halutaan tänään palkita”, sanoo Metsämessujen johtoryhmän puheenjohtaja Kristiina Vuopala Metsähallituksesta. Metsän etunoja -palkinnolla palkitaan vuosittain metsäalan vaikuttaja, joka on toiminnallaan luonut uskoa metsäalan tulevaisuuden menestymiseen. 5 000 euron suuruisen Metsän etunoja -palkinnon lahjoittaa Suomen Messusäätiö ja saajan päättää Metsämessujen johtoryhmä. Vuoden metsäopettaja on Meolin jäsenten parhaaksi valitsema metsätalousinsinöörejä kouluttava korkeakouluopettaja. Liisa Kuutin valintaa perusteltiin tämän ammattitaitoisella, innostavalla, vaativalla ja mielenkiintoisella opetuksella. Palkinto jaettiin nyt ensimmäistä kertaa. Metsämessuilla palkittiin kouluttajia mukaan jo muuttaneet merkittävästi käyttäytymistään. ”Kaukomuuttajat ovat onnistuneet aikaistamaan pesintäänsä hieman, mutta Suomen kevään etenemisen ennakointi vaikkapa Afrikan keskiosista on huomattavan hankalaa. Jää nähtäväksi, pystyvätkö nämä linnut pysymään lämpenevien keväiden mukana”, Kluen toteaa. Tutkimuksessa verrattiin muninnan aloitusaikaa kevään lämpötilaan ja sademääriin. Aineistona käytettiin lähes 130 000:ta pesimätietoa, jotka lintuharrastajat ovat keränneet 1961–2012. Metsäkustannus ja Metsälehti sen mukana ovat muuttaneet uusiin tiloihin Helsingin Länsi-Pasilaan. Käyntija postiosoitteemme on 15. marraskuuta alkaen Maistraatinportti 4 A, 00240 HELSINKI Puhelinnumeromme, sähköpostiosoitteemme ja laskutusosoitteemme säilyvät entisellään. OLEMME MUUTTANEET Maistraatinportti 4 PASILAN ASEMA Pasilan silta Pa sila nk atu R ata pih an tie pasila.pdf 1 21.11.2016 17.25
• PILKKEITÄ 30 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 80 VUOTTA 2.12. Veli Kaitainen, ylimetsänhoitaja, Lappeenranta (perhepiirissä) 60 VUOTTA 11.12. Pekka Nuuttila, metsänhoitaja, varatoimitusjohtaja, Helsinki ( vast.otto 9.12. klo 13–17 Nordean Vanha Pankkisali, Aleksanterink. 36 B, Helsinki. Ei lahjoja eikä puheita. Mahd. muistamiset Valamo-Säätiö. Tied. ja ilm. ann-mari.kekki@ nordea.fi tai puh. 050 3293010) 50 VUOTTA 10.12. Pekka Kanniainen, Suomen metsäkeskus, Otso metsäpalvelut, metsäpalveluesimies, Oulu (matkoilla) 11.12 Jyrki Huttunen, Metsänhoitoyhdistys Savotan hallituksen jäsen, Vieremä Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.fi yli vuoden, ja puusta voi korjata satoa samaan aikaan kun puu kukkii. Sitruunat säilyvät myös poimittuina pitkään syötävinä, ja kaupoista saakin tuoreita hedelmiä kaikkina vuodenaikoina. Kasvitieteessä sitruuna on tosin määritetty marjaksi. Sitruunapuu kasvaa noin omenapuun kokoiseksi ja viihtyy parhaiten 25–30 asteen lämpötiloissa. Kylmyydestä puu ei pidä. Jo parin asteen pakkanen vaurioittaa hedelmiä pahasti, ja yli viidessä miinusasteessa puu pudottaa lehtensä. Maaperän suhteen sitruuna pärjää karuissakin olosuhteissa. Sitruunan puuaineksella ei juuri ole polttopuuta kummempaa käyttöä. Jonkin verran puusta nikkaroidaan tarve-esineitä. Italian sitrushedelmäteollisuus hallitsi 1890-luvulta alkaen yli pari vuosikymmentä merkittävää osaa maailman sitruunahappotuotannosta. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin ulkomaanvienti Italiasta tyssäsi, ja maailmalla sitruunahappoa alettiin tuottaa pääsääntöisesti teollisesti sokereista homesienten avulla. Sitruunahappoa käytetään laajasti elintarvike-, kosmetiikkaja liuotinaineteollisuudessa. Sitruunahedelmien eri osat päätyvät tätä nykyä etupäässä mehuiksi, marmeladeiksi, öljyiksi ja sellaisenaan käytettäviksi eri tarkoituksiin. Myös italialainen limoncello-likööri valmistetaan edelleen aidoista sitruunankuorista. Intia, Meksiko ja Kiina ovat sitruunan suurimpia tuottajamaita. Jos koko maailman sitruunatuotanto – 15 miljoonaa tonnia – rahdattaisiin Suomeen, voisi jokainen suomalainen popsia sitruunoita vajaan ämpärillisen päivässä ympäri vuoden. NIMITYS LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. ??? Puunpolton kestävyys on sekin aika hämärä ilmaisu, joka jättää paljon tilaa mielikuville. Päättäjien metsäakatemian Brysselin kurssilla pystyttäisiin kertomaan, että metsäenergiaa saadaan hakkuutähteistä ja metsäteollisuuden sivuvirroista eikä suinkaan puun arvokkaimmista osista. Päättäjien metsäakatemian menestyksen salaisuus on luullakseni sen tapa suhtautua metsäasioihin viileän intohimoisesti. Koko toimintaa leimaa ”no nonsense” -periaate, joka on avannut monen epäilijän silmät. Sitä tarvitaan lisää. ??? Metsäakatemia on jo nykyisin kansainvälinen brändi, joka on käytössä Afrikassa asti. Selvää on, että sille olisi käyttöä myös omassa maanosassamme laajemmalti. Päättäjien metsäakatemian pitäisikin rantautua Brysseliin tuomaan pohjoisten metsien ilosanomaa kaikille komission byrokraateille, jotka elävät aika lailla omassa kuplassaan. Eikä oppi ojaan kaataisi kotimaisiakaan mielipidevaikuttajia – heidän joukossaan Osmo Soininvaara, joka tuoreessa twiitissään pohtii näin: ”Muut EU-maat eivät ymmärrä Suomen kantaa puun polton kestävyydestä. Voisiko se johtua siitä, että olemme väärässä?” Tietenkään emme ole väärässä! Meitä vain usein ymmärretään väärin, eikä se mikään ihme ole tällä postfaktuaalisella aikakaudella, joka ei juuri tosiasioista perusta. Twiitistä voisi päätellä, että olemme tilanteessa Suomi vastaan kaikki muut EU-maat, joten olisimme väärässä, koska kaikki muut ovat eri mieltä kanssamme. Päättäjien metsäakatemia juhli 20-vuotista taivaltaan marraskuun puolivälissä komeissa puitteissa Finlandia-talolla. Paikalla oli myös pääministeri, joka paitsi ylisti metsäakatemian kiistattomia saavutuksia erinomaisena yhteiskunnallisen metsäkeskustelun mahdollistajana, pohti myös metsäbiotalouden tulevaisuuden näkymiä. Tulevaisuus näyttää hyvältä lukuun ottamatta paria pientä pilvenhattaraa, jotka uhkaavat meitä – kuinkas muuten – Brysselin suunnalta. Siellä ei oikein ymmärretä, millainen maa tämä pieni kaukainen Suomi on ja miten täällä metsiä hoidetaan ja käytetään. Tässä suhteessa olemme samassa veneessä Ruotsin kanssa. Pääministeri kertoikin juuri tavanneensa ruotsalaisen kollegansa Stefan Löfvenin ja sopineensa, että naapurukset ryhtyvät yhteistuumin valistamaan Brysselin päättäjiä pohjoismaisesta metsätaloudesta. No nonsense MERKKIPÄIVÄT NUORTEVA METSÄKOULUTUS RY Metsäkoulutus ry:n toiminnanjohtajaksi on valittu MMM Ville Manner. Hän työskentelee tällä hetkellä Koneyrittäjien liitossa metsäalan asiantuntijana. Manner aloittaa uudessa työssään ensi vuoden alussa. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva SAKSALAINEN Fools Garden -yhtye lauloi 90-luvulla ”Lemon tree” -hittinsä listaykköseksi useassa Euroopan maassa. Kaksijakoinen sitruuna – ulkoa kaunis mutta sisältä kirpeä – on lauluntekijöiden suosikkipuu kuvattaessa rakkauden ja ihmissuhteiden moniulotteisuutta. Sitruunamehusta noin viitisen prosenttia on sitruunahappoa, jonka nauttiminen raakana saa helposti irvistämään. Toisaalta sitruunan maku kruunaa monen herkkuaterian, ja sitruunan avulla Britannian kuninkaallinen laivaväki oppi aikoinaan säilyttämään hampaansa. 1700-luvun puolivälissä keripukista kärsineet merimiehet saivat irvistellä hampaatonta hymyä, kun skottitohtori James Lind syötti heille kokeeksi sitrushedelmiä. Miesten keripukki sai yllättäen kyytiä, ja sitruunamehun avulla Britannian merivoimat oppi karistamaan C-vitamiinin puutosoireet lähes tyystin koko laivastonsa väestä. Itse C-vitamiini tosin keksittiin vasta yli vuosisata myöhemmin. Sitruunapuun (Citrus x limon) Kirpeät sitruunapuut ”Merimiehet saivat irvistellä hampaatonta hymyä.” Sitruunakukkien tuoksu houkuttelee myös perhosia. RAKAS PÄIVÄKIRJA alkuperästä kiistellään, mutta Koillis-Intian, Pohjois-Myanmarin ja eteläisen Kiinan aluetta pidetään puun todennäköisimpänä kotikontuna. Sitruunaa on arveltu kasvatetun Kiinassa ja Intiassa jo tuhansia vuosia. Intiassa sitruunalla onkin yli neljäkymmentä eri kutsumanimeä alueesta riippuen. Euroopan mantereelle sitruunan uskotaan kulkeutuneen viimeistään ajanlaskumme alussa, ensimmäisenä Etelä-Italiaan. Amerikkaan sitruuna päätyi Kolumbuksen kyydissä siemeninä. Marjoja ämpäreittäin Siementen kasvu hedelmiä tuottaviksi puiksi kestää yleensä viitisentoista vuotta. Itse hedelmän kehittyminen saattaa viedä
• PILKKEITÄ 31 24. MARRASKUUTA 2016 u NRO 22 METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumero Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 8.12. osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 22”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkrypto 19 on arvottu seuraaville kolmelle: Eeva Häkkilä, Kalajoki, Pekka Jukkala, Karstula ja Unto Timonen, Valtimo. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatusi ruudut täyteen! ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 22 METSÄKRYPTO 19, RATKAISU Sh ut te rs to ck Im ag es ? Mitä metsänomistaja toivoo joululahjaksi? ? Vinkit rämemetsien uudistamiseen ? Sievin metsurikengät koetuksella ? Metsänomistajaksi oppimassa ? Kauppa on kelpo ratkaisu sukupolvenvaihdokseen ? Näin tunnistat luontokohteet Metsälehti Makasiini ilmestyy 8. joulukuuta.
• UUSI POLKU OMAAN METSÄÄN. Nyt löydät helposti omat kiinnostuksesi kohteet metsalehti.fi-sivuilta. Jaoimme verkkopalvelumme teemoihin niin, että voit seurata halutessasi vain sinua kiinnostavaa aihealuetta. Jokaisen teeman alle on kerätty koko sivustolta juuri tuota aihetta käsittelevä sisältö. Metsalehti.fi Metsänhoito Metsänomistus Puukauppa Tekniikka Harrastukset Luonto