• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • PERJANTAINA 7. JOULUKUUTA 2018 • NRO 22 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI Se pp o Sa m ul i UUTISET Ennätyspuutalo nousee Joensuussa ›› 3–4 HENKILÖ Ilmastonmuutoksen näköalapaikalla Professori Markku Kanninen on yksi maailmaa havahduttaneen ilmastoraportin kirjoittaja. ›› 6 Saharassa kasvaa pian taas metsää ›› 7 Kesän lämpö avitti puut kasvuun ›› 8 Hieskoivukin käy tukkipuuksi ›› 12–13 METSÄSTÄ Onko peltoheittoa syytä metsittää? ›› 14–15 Hankintahakkuukin voi olla kannattavaa ›› 18–19 Koulupäivän aihe: jatkuva kasvatus ›› 20 PILKKEITÄ Minne ovat tiaiset kaikonneet? ›› 24 Skotlanti ennallistaa pihistelemättä soita ›› 26 Tässä on Trumpin joulukuusi ›› 30 VUOTTA Tavoiteltu 15 miljoonan kuution hakkuukasvu on kaikessa hiljaisuudessa jo lähes saavutettu. Miten se on tapahtunut? Sivut 2–3 Melkein kasassa Sa m i Ka rp pi ne n
• LYHYET UUTISET 7.12.2018 / AJASSA 2 MIKKO RIIKILÄ, VALTTERI SKYTTÄ H allitus ja oppositio ovat riidelleet hakkuumääristä. Kiistan ytimessä on hallituksen asettama tavoite hakkuiden lisäämisestä 15 miljoonalla kuutiometrillä vuoteen 2025 mennessä. Oppositio ja ympäristöjärjestöt ovat ynnänneet lisäystavoitteen nykyisiin hakkuumääriin ja päätyneet suurinta kestävää hakkuumahdollisuutta hipoviin, varsin hirmuisiin mottimääriin. Tämä on virheellinen tulkinta. Toisaalta hallitusrintamakaan ei näköjään ole huomannut, että se todellisuudessa on jo miltei saavuttanut suuren metsätavoitteensa. Eli mistä tässä on kyse? Kansallisessa metsästrategiassa ja nykyisen hallituksen ohjelmassa hakkuiden lisäystavoitteen lähtökohdaksi määriteltiin vuoden 2013 taso. Hakkuutavoite koski kaikkea runkopuuta – siis tukkija kuitupuun ohella myös energiapuuta. Vuonna 2013 niitä hakattiin yhteensä 65 miljoonaa kuutiometriä. Määrästä 56 miljoonaa kuutiota oli teollisuuden käyttämää tukkija kuitupuuta. Loput yhdeksän miljoonaa mottia oli energiapuuksi käytettyä runkopuuta, josta iso osa kotitalouksien käyttämää polttopuuta. Poliittisessa kiistelyssä käsitteet runkopuu ja teollisuuspuu on sotkettu. Tavoite 80 miljoonaa kuutiota vuodessa Hallitusohjelman hakkuutavoite vuodelle 2025 on 80 miljoonaa kuutiometriä. Vuoden 2013 jälkeen metsäteollisuus on investoinut ravakasti. Kapasiteettia on lisätty erityisesti kuiduttavan metsäteollisuuden puolelle, mutta myös sahateollisuus on rakentanut uutta puun käyttöä liki miljoonalla kuutiometrillä. Hyvän metsäsuhdanteen siivitHakkuutavoite lähes saavutettu Hallituksen tavoittelema vuosittaisten hakkuiden lisäys 15 miljoonalla kuutiolla on jo käytännössä kasassa. Tätä hallitus ei itsekään näytä huomanneen. Latvusmassa ostetuin energiapuulaji Energiapuun kauppa hiljeni heinä-syyskuussa. Ostomäärä jäi Luonnonvarakeskuksen mukaan vajaaseen 800 000 kuutioon, mikä on 400 000 kuutiota vähemmän kuin edellisellä neljänneksellä. Vuodentakaisesta määrä kuitenkin kohosi sadallatuhannella kuutiolla. Suosituin energiapuulaji oli latvusmassa, jonka osuus oli liki puolet energiapuukaupasta. Ruotsissa mittavat kirjanpainajatuhot Kirjanpainajat ovat aiheuttaneet Etelä-Ruotsissa huomattavat tuhot. Sikäläisten metsäviranomaisten (Skogsstyrelsen) mukaan tuholaiset ovat vahingoittaneet 2,5 miljoonaa kuutiota puuta. Vahingoittuneen puuston arvo on noin miljardi kruunua eli vajaat sata miljoonaa euroa. Suomessa kesän kirjanpainajatuhoista ei näin tarkkaa arviota ole tehty. Puutiaisia löytyy jo kaupungistakin Puutiaisten määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, tutkija Jani Sormusen väitöskirjassa todetaan. Määrä näyttää muutaman viime vuoden aikana edelleen kohonneen. Tutkijat kartoittivat puutiaisten esiintyvyyttä paitsi luonnossa myös kaupunkialueilla Turussa. Elinvoimaisia puutiaispopulaatioita löytyi kaupungin puistoista ja joutomailta. Huolestuttavaa oli, että kaupungissa puutiaiset kantoivat erityisen runsaasti borrelia-bakteereita. Entistä vähemmän säästöpuuta Säästöpuun määrä yksityismetsissä on hiljalleen vähentynyt. Elävää ja kuollutta säästöpuuta oli viime vuonna yhteensä 3,3 kuutiota hehtaarilla, mikä on 0,2 kuutiota vähemmän kuin edellisvuonna. Kymmenen vuotta sitten säästöpuuta oli vielä runsaat neljä kuutiota hehtaarilla. Myös säästöpuun laatu on heikentynyt. Laadultaan heikoksi tai välttäväksi arvioitiin 23 prosenttia kohteista, kymmenen vuotta näin oli 15 prosentilla kohteista. Luonnonvarakeskuksen julkaiseman tilaston aineiston on koonnut Suomen metsäkeskus. Tyytymättömyys teiden kuntoon lisääntyi Autoilijat ovat tyytymättömiä teiden kuntoon, Liikenneviraston teettämästä tutkimuksesta selviää. Tyytymättömyys lisääntyi kahden edellisen kyselyn tuloksiin verrattuna. Raskaan liikenteen kuljettajista 44 prosenttia oli tyytymättömiä pääteiden (valtatiet ja kantatiet) kuntoon ja vain kolmannes oli tyytyväisiä. Muiden maanteiden kuntoon tyytymättömiä oli peräti 67 prosenttia. Sorateiden kuntoon keväällä tyytymättömiä oli jopa 80 prosenttia. "Tärkein päätös tehty Kiinassa."
• Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 7.12.2018 Hakkuutavoite lähes saavutettu tämänä runkopuun hakkuut ovat kohoamassa tänä vuonna kaikkien aikojen ennätykseen. Teollisuuspuuta hakataan lokakuussa päivitetyn ennusteen mukaan kuluvan vuoden aikana noin 68 miljoonaa kuutiometriä. Kun siihen lisätään yhdeksän miljoonaa kuutiota energiaja polttopuuta, päädytään 77 miljoonaan kuutiometriin. Se tarkoittaa, että 95 prosenttia hallitusohjelman tavoitteesta on saavutettu. Hallitusten ansiota Voi hyvinkin olla, että tärkein yksittäinen suomalaista puun jalostusta lisännyt poliittinen päätös on ollut Kiinan valtion säätämä maahantuontikielto kierrätyskuidulle. Se lisäsi neitseellisen kuidun kysyntää maailmassa. Tästä potista suomalaiset ovat onnistuneet ottamaan osansa. Toki myös Suomen omilla poliittisilla linjauksilla on ansionsa metsäbiotalouden nousulle. Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo arvioi, että nykyisen ja edellisen hallituksen linjaukset vientiteollisuuden kilpailukyvyn turvaamisesta ovat luoneet alalle vakautta ja ennustettavuutta, jotka ovat rohkaisseet yrityksiä investoimaan uuteen puunjalostuskapasiteettiin. ”Tämä on toiveemme myös tulevalle hallitukselle. Toivomme, että yhteiskunta jatkossakin tunnustaisi vientiteollisuuden merkityksen hyvinvoinnin luojana Suomessa eikä heikentäisi kilpailukykyämme.” Metsävarat täyskäytössä? Metsäliitto Osuuskunnan liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä esitti jo Äänekosken biotuotetehtaan investointipäätöstä esiteltäessä, että tämän jälkeen Suomen kuitupuuvarat ovat täyskäytössä. Hän on edelleen samaa mieltä. ”Laskemme puun taloudellista käyttöpotentiaalia. Erityisesti kuitupuun osalta olemme jo hyvin lähellä sitä. Kuitupuun hakkuita ei voida kasvattaa, elleivät myös tukin hakkuut lisäänny samassa suhteessa.” Luonnonvarakeskuksen laskelma suurin kestävä hakkuumahdollisuus on tällä hetkellä 84 miljoonaa kuutiometriä. Laskelma on teoreettinen, eikä esimerkiksi ota huomioon hakkuiden tilakohtaista kestävyyttä, eli tilan hakkuumahdollisuuksien säilyttämistä vakaina myös tulevaisuudessa. ”Omien laskelmiemme mukaan tilakohtainen kestävyys alentaa taloudellisia hakkuumahdollisuuksia kymmenen prosenttia, nykyinen hakkuiden taso on lähellä tätä”, Mäntylä huomauttaa. JUSSI COLLIN L uonnonvarakeskus (Luke) on selvittänyt maaja metsätalousministeriölle, millaiselle oikeusja rahoitusperustalle metsätalouden uusi kannustinjärjestelmä voisi rakentua. Nykyinen kemeratukijärjestemä joudutaan lähivuosina uusimaan, kun EU:n uusi rahoitusohjelmakausi alkaa vuonna 2020. Selvityksen mukaan metsätalouden tuet voisivat 2020-luvulla olla vähämerkityksellisiä eli ns. De minimis-tukia, joita säännellään lievästi. Tämä keventäisi tukien hallinnointia ja lisäisi joustavuutta. ”De minimis -tuki voisi sopia erityisen hyvin pienempiin metsänhoitohankkeisiin, kuten taimikon varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon”, kertoo erikoistutkija Esa-Jussi Viitala Lukesta. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi metsätalouden ympäristötuessa, luonnonhoidossa ja tiehankkeissa, voisi kuitenkin olla taloudellisesti järkevää hyödyntää EU:n maaseuturahaston rahoitusta. Vuotuiselle tuelle yläraja? De minimis -tukien ongelmana on niiden seuranta: Yhden yrityksen saamien tukien yhteismäärä ei saa ylittää 200 000 euroa kolmen vuoden aikana. Metsätilat katsotaan yrityksiksi. Luken mukaan tämä ei kuitenkaan näyttäisi olevan ongelma Suomessa. Jos kaikki kemeratuet olisi jaettu de minimis -tukina vuosina 2016–2018, tukikaton olisi ylittänyt vain kuusi metsänomistajaa. Ne kaikki ovat Pohjois-Suomen yhteismetsiä. Ongelma voitaisiin hoitaa myöntämällä metsätalouden tuet niin, että tuki alenisi asteittain esimerkiksi tuetun pinta-alan mukaan. Toinen vaihtoehto olisi asettaa yhden taloudellisen yksikön saamalle vuotuiselle tuelle hehtaarikohtainen tai euromääräinen yläraja. ”Ei ole välttämättä järkevää ohjata paljon julkista tukea suurille ja ammattimaisesti toimiville yhteismetsille, joilla on ilman tukiakin velvoite hoitaa metsiään hyvin. Tavallisilla metsänomistajilla vastaavaa velvoitetta ei ole, joten tuen vipuvaikutus on heillä yleensä isompi”, Viitala toteaa. Uudesta kemerasta nykyistä joustavampi? Luken selvityksen mukaan metsätalouden tuet voisivat olla jatkossa vähämerkityksellisiä De minimis -tukia. EERO SALA S uomi esittää metsärahaston perustamista osaksi EU:n ja Afrikan välistä kumppanuusja investointiohjelmaa. Ehdotuksen esitteli maaja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) EU-Metsäakatemiassa. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on jo keskustellut Suomen aloitteesta Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kanssa. ”Vuosittainen metsäkato Afrikassa on jopa kaksi miljoonaa hehtaaria. Merkittävä syy on polttopuun keruu ja peltomaan raivaus. Metsien kestävä käyttö voisi kuitenkin luoda työtä ja toimeentuloa Afrikan maaseudulle. Tarvitsemme miljardien investointeja metsitykseen, metsätalouteen sekä metsien hoitoon ja suojeluun”, ministeri Leppä totesi. Metsärahastolla voitaisiin edistää useita kestävän kehityksen tavoitteita. Kaivattuihin tuloksiin voidaan Lepän mukaan päästä 60 miljardin euron takausohjelmalla, joka vauhdittaa yksityisiä investointeja Afrikkaan. Asikkalassa järjestetylle EU-päättäjien metsäakatemian ensimmäiselle kurssille osallistui noin kolmekymmentä EU-vaikuttajaa ja asiantuntijaa. Suomi esittää Afrikan metsärahastoa Ministeri Leppä: Tuloksiin voidaan päästä 60 miljardin euron takausohjelmalla. Se pp o Sa m ul i Sa m i Ka rp pi ne n Jari Leppä (kesk.) Metsäteollisuus on investoinut Yhtiö ja paikkakunta Puun käytön lisäys, milj.m 3 Startti UPM (Kymi, Pietarsaari, Lappeenranta) 1,5 2015, 2017 Stora Enso (Varkaus x 2, Imatra) 1,35 2015 Junnikkala Oy, Kalajoki 0,15 2016 Kotkamills, Kotka 0,5 2016 Keitele Group (Kemijärvi ja Alajärvi) 0,65 2015, 2018 Westas Oy, Pori 0,1 2016 JPJ-Wood Oy, Juupajoki 0,1 2018 MG, Äänekoski 4 2017 Lähde: MTK 2018 2013 56 9 65 2014 56 9 65 2015 59 9 68 2016 62 8 70 2017 63 9 72 2018* 68 9 77 hakkuutavoite 2025** 80 10 20 30 40 50 60 70 80 Hakkuutavoite on jo miltei täynnä Runkopuun hakkuukertymät ja hakkuutavoite 2013 2014 2015 2016 2017 2018* Hakkuutavoite 2025 80 milj. m 3 /v **. *ennuste **Kansallisen metsästrategian ja Sipilän hallitusohjelman tavoite= 15 miljoonan kuution lisäys vuoden 2013 runkopuun hakkuutasoon Lähteet: Luke, MMM Kansallinen metsästrategia 2025 energiapuu (polttopuut+ metsähake runkopuusta) teollisuuspuu (tukki+kuitu) milj. m 3
• 7.12.2018 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN HEIKKI HAMUNEN, teksti HARRI MÄENPÄÄ,kuva S uomen korkeimman puukerrostalon rakennusurakka Joensuun Penttilänrannassa on edennyt runkorakenteen viimeistelyyn. Pielisjoen varteen nousevan, Light House Joensuuksi nimetyn rakennuksen runko valmistuu jouluun mennessä. Yhden kerroksen seinät nousevat kahdessa viikossa. ”Vuodenvaihteen yli menee, että rakennuksen päällä on lopullinen vesikatto. Asuntojen sisäpuoliset työt jatkuvat elokuun loppuun asti”, sanoo kohdetta rakennuttavan opiskelija-asuntoyhtiö Joensuun Ellin toimitusjohtaja Jarmo Ojalainen . Ennätyskorkean puukerrostalon materiaaliin vaikutti yhtiön omistajan linjaus. ”Joensuun kaupungilla on ollut tahtotila, että Penttilänrannan alueelle tulisi mahdollisimman paljon puurakentamista. Kaupungin yhtiönä Joensuun Elli lähti tekemään esimerkkiä, jotta muutkin pystyisivät rakentamaan puusta”, Ojalainen sanoo. Joensuun kaupungin omistama yhtiö rakennuttaa kovan kysynnän myötä opiskelijoiden käyttöön useita uusia kerrostaloja. Tämän ja ensi vuoden aikana Korkeusennätys uusiksi Maan korkein puukerrostalo saa kiinteän vesikaton tammikuussa. Ponsse S20, valmistettiin 1980– 1983 noin 50. KALLE 62 Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoidenkuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. METSÄAMMATTILAISIA on parjattu, ettei metsänomistajille osata tai haluta esitellä vaihtoehtoja metsien kasvatukseen. Perinteinen avohakkuuseen kulminoituva käsittely painottuu neuvonnassa. Iloinen yllätys oli huomata, että metsäsuunnitelmassani yhdelle kuviolle oli ehdotettu ennakkoluulottomasti peitteellistä kasvatusta. Kuusentaimia alalla riittää, mutta varttunut kuusikko tainten yllä on kaikkea muuta kuin mallikelpoinen. Mitenköhän kuvio mahtaisi kasvaa ja tuottaa, jos siellä kävisi koneella poimimassa puustoa harvemmaksi? Metsään.fi-palvelussa toimenpide-ehdotus kuviolle on vallan toinen: kiireellinen ylispuiden poisto ja taimikonhoito. Kasvattaako hiilinielua vai lompakkoa? Olen ennakkoluuloinen ja taidan kallistua jälkimmäisen kannalle. TIIA PUUKILA Vaihtoehtoja on sittenkin METSÄTIETEEN PÄIVÄ kokosi viime viikolla Helsinkiin tavallista isomman joukon tutkijoita ja käytännön asiantuntijoita. Suosion syynä oli tilaisuuden teema – suometsien tulevaisuus – josta on viime aikoina saatu paljon uutta tietoa. Samalla olisi voitu viettää metsäojitusten 110-vuotispäiviä, sillä määrätietoinen soiden kuivattaminen aloitettiin vuonna 1908. Lapiotyönä hehtaareja kertyi aluksi hitaasti, mutta koneiden myötä ojitus eteni vauhdilla. Suomen soista on ojitettu yli puolet. Työ tuottaa hedelmää. Soilla kasvavan puuston määrä on 1950-luvun alusta kaksinkertaistunut. Turvemaiden metsät kattavat puuston kasvusta, hakkuumahdollisuuksista ja hakkuista noin viidenneksen. Vuosikymmenten kuluessa Suomeen on syntynyt myös vankka suontutkimuksen perinne. TURVEMAIDEN käsittelyyn liittyy vielä paljon tutkimusongelmia, jotka koskevat puunkorjuuta, metsien uudistamista ja ojien kunnostamista. Soilta on noussut myös uusia kysymyksiä. Viime vuonna julkaistiin tutkimustulos, jonka mukaan ojituksesta aiheutuu vesistöille haittaa enemmän kuin aiemmin on tiedetty. Tuos oli yllättävä, ja parhaillaan laaja asiantuntijoiden joukko arvioi päästöjä uudelleen. S UOMETSIEN tulevaisuuteen vaikuttaa nykyään myös ilmastonmuutoksen torjunta. Suometsät kasvavat puuta ja toimivat kasvihuonekaasujen nieluna. Toisaalta hajotessaan tai vettyessään turve on päästölähde, mikä mutkistaa niin turvemaiden uudistamista kuin niiden ennallistamista. Suometsien hakkuiden on oltava myös ilmaston kannata kestäviä. Siksi käytäntöön kaivataan tietoa siitä, miten ojitusalueiden metsiä on kokonaisuuden kannalta parasta käsitellä. Turvemaita pitää niin ikään tarkastella laajasti. Turvepellot aiheuttavat huomattavan osan hiilidioksidipäästöistä. Siitä huolimatta niitä on raivattu tällä vuosituhannella lisää yli 40 000 hehtaaria. Vähintäänkin viljelystä poistuneet turvepellot ja turvetuotannolta vapautuneet suonpohjat tulisi kiireesti saada kasvamaan metsää tai ennallistaa. Uutta tietoa soiden käsittelyyn
• 5 AJASSA / 7.12.2018 Fakta KOLUMNI Uusi kysymys: Oletko käyttänyt Metsään. -palvelua? Onko metsässäsi ollut myyrätuhoja? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. 64% Ei Korkeusennätys uusiksi Katetut ja lämpimät työmaaolosuhteet ovat erittäin mukavat, sanoo Joensuun Ellin toimitusjohtaja Jarmo Ojalainen. Puurakenteen ansiosta työmaa ei ole meluisa eikä pölyinen. LIGHT HOUSE JOENSUU ? ? Suomen korkein puukerrostalo, 14 kerrosta. ? ? Seinissä käytetään kuusesta tehtyä LVL-viilupuuta. ? ? Välipohjissa ristiinliimattu CLT-puu. ? ? Valmistuu syksyllä 2019. se saa käyttöönsä yli 500 uutta asuntoa. Edelliset Joensuun Ellin rakennuttamat puurakenteiset kohteet valmistuivat vuonna 2013. Silloin rakennetut 96 huoneistoa olivat Suomen ensimmäisiä CLT-levyrunkoisia asuntoja. Ensimmäinen laatuaan maailmassa Rakennukseen tulee lähes 120 yksiötä ja kaksiota. Opiskelijat voivat hakea asumisoikeutta melkein 50 metrin korkeuteen nousevaan taloon jo nyt. Asumaan siihen pääsee syyskuussa. Vaikka rakennus ei tule olemaan maailman korkein puukerrostalo, siihen on käyty tutustumassa muistakin maista. Toisista maailman korkeista puukerrostaloista Light House Joensuu erottuu sen erityisen runkorakenteen takia. Norjan Bergenissä vastaavan korkuisen puukerrostalon runkoa on jäykistetty betonilla, mutta Joensuussa betonia löytyy vain pohjakerroksesta. ”Rakennuksen runkorakenne on Stora Enson LVL-levyä Varkaudesta, ja runko on jäykistetty terästangoin. Tällä tavoin ei puukerrostaloa ole ennen tehty”, Ojalainen sanoo. Toimitusjohtaja hämmästelee, kuinka paljon huomiota rakennustyömaa on saanut. Ryhmiä on vieraillut melkein viikoittain. ”Japanistakin on tulossa porukkaa tutustumaan. Maanjäristysalueillahan puurakentaminen on tosi hyvää. Se antaa periksi, eikä sorru samalla tavoin kuin jäykemmät betonitai teräsrakenteet.” VUODEN 2018 AIKANA ja varsinkin vuoden loppupuolella on nähty ja kuultu monta metsiin kohdistuvaa kohua ja kampanjaa. Hiilinielukeskustelu ja äänestykset Euroopan parlamentissa, jokamiehenoikeudet Unescon maailmanperintökohteiden listalle ja viimeisenä Meidän metsämme -kampanja. Metsätalousyrittäjää metsiin kohdistuva mediamylläkkä on hämmentänyt, jopa pelottanut. Hiilensidonnan kasvavissa metsissä luulisi olevan itsestäänselvyys, mikäli biologiasta on edes perusasiat selvillä. Valitettavasti suomalaismepitkin olivat asiasta erimielisiä. Metsäpeitto Skandinaviassa on laaja ja tiheä, metsää uudistetaan tai se uudistuu, eikä se muutu eroosiolle alttiiksi autiomaaksi, kuten eteläisellä pallonpuoliskolla. J OKAMIEHENOIKEUDET NOSTETTIIN MEDIAN ykkösaiheeksi. Muistutettiin ahkerasti, kuinka Suomessa on tällainen ikiaikainen käytäntö ja sitä saavat kaikki kansalaiset huoletta hyödyntää. Velvoitteista ja rajoitteista ei kovin usein mainittu. Olisi ollut helpompi ymmärtää suomalaisen saunakulttuurin yltävän maailmanperintökohteeksi, onhan siitä sentään konkretiaa olemassa. Satoja tuhansia saunoja läpi koko maan, mutta että jokamiehenoikeudet. Miten sitten tämän Unescon maailmanperintökohteen kanssa menetellään, jos tulevat eduskunnat säätävät maaja metsätalousmaalle kiinteistöveron? Maanomistaja maksaa ja jokamiehenoikeudet, joita ei missään muualla ole, pysyvät. Kiinteistöveroprosentti nousee kuntien rahantarpeen mukaan – ja sehän nousee. Idea tästä jokamiehenoikeuden sitomisesta Unescoon on nerokas poliittinen veto: jos suomalaiset maanomistajat rupeavat ryppyilemään, he joutuvat huonoon valoon. TV-KANAVILLA ON VILISSYT ohjelmia, joissa älykkötoimittajat villapipoissaan ihailevat järeitä puunrunkoja rantametsässä valmiilla polulla. "Tämä on mun nimikkopuu. Ota sinä vaikka tuo. Näitä voi sitten käydä tervehtimässä." Maaseudulla ihmetellään, eikö jo metsätalouden edunvalvontajärjestö puutu peliin. Ei puutu, onhan asialla Suomen Latukin. Metsän puut omistaa se, joka metsämaankin omistaa, ellei puita ole myyty pystykaupalla yhtiölle tai kyseistä metsäomaisuutta ei koske hallintaoikeusjärjestely. En ainakaan omassa metsässäni toivoisi, että joku ulkopuolinen ryhtyisi omimaan puitani. Meidän metsämmekampanja huipentui lokakuun lopulla emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen läsnäollessa Helsingin tuomiokirkon kryptassa, jossa runsaslukuiselle yleisölle luennoitiin metsänhakkuiden turmiollisesta vaikutuksesta luontoon ja ihmisiin. Metsätalous tuli siis kirkonkin myötävaikutuksella tuomituksi. Kirkkokin eksyi metsään. Kirkko on kuitenkin huomattava metsänomistaja, oma kotiseurakuntani mukaan luettuna. JOULUN LÄHESTYESSÄ YKSI joulutoiveeni on, että joulukuusta hakiessaan ihmiset muistaisivat, että kuusen ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Ei voi omia joulukuusta omakseen kysymättä sen oikealta omistajalta lupaa. Lisäksi tulee varmistua siitä, kenen mailla liikkuu. Mun, sun ja meidän puu RIITTA ALESTALO Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. KOLUMNI ”Onko metsäsi vakuutettu? Millaisin ehdoin? Kokeeko joku vakuutuksen turhaksi?” PEKKA PUUNTUOTTAJA ”On vakuutettu ja tottahan suosittelen jokaiselle. Jos metsätalous kaatuu metsävakuutuksen maksuihin, alkaa olla hiukan liian kiikunkaakun sekin talous.” JEES H-VALTA ”On toki vakuutettu, enkä ymmärrä, miksi joku ei vakuuta. Ehkä ainoa pätevä perustelu vakuuttamattomuuteen voisi olla, jos jollakin on paljon pienehköjä palstoja erillään toisistaan, niin ettei sama tulipalo tai sama myrsky voi kohdistua kovin moneen kerralla.” KORPITUVAN TANELI ”Ei ole. Rompit ovat tehneet pieniä tuhoja 30 vuoden aikana, ei kannata minun tapauksessani tuhansia euroja vakuutusmaksuihin laittaa. Tilani ovat 80 kilometrin sisällä toisistaan, joten olen hajauttanut riskin.” METSÄKUPSA ”Yhtä palstaa vaille kaikki vakuutettu. Lähes vuosittain haettu korvauksia vakuutuksista, joten ovat olleet tarpeellisia.” YRJÖLÄN ÄRJY ”Ei minkäänlaista metsävakuutusta. Eikä toistaiseksi tulekaan. Kahdesta vakuutuspuljusta sen verran föör-mitätöntä korvauskäytäntöä, että mitä hittoa sitä maksamaan? Vaikka vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia, niin on mahdollinen korvaus veronalaista.” MEHTÄUKKO ”Meillä on. Metsävakuutuksen maksukäytäntö on hyvä ja selvä. Todelliset vahingot saa asiallisesti. Ollaan saatu muutama myrskytuhokorvaus, lumituhokorvaus, myyrätuhokorvaus ja kerran tukkimiehentäituhostakin.” TIMPPA ”On vakuutettu 90 % palstoista ja isolla omavastuulla. Olen pyrkinyt säätämään vakuutusta palstan puuston ja tuhoriskin mukaan. Osassa tiloista vakuutus on kattavampi kuin toisissa. Ja joku on jopa kokonaan ilman vakuutusta.” HATELO Verkkokeskustelu: Onko metsävakuutus tarpeen? Gallup
• 7.12.2018 / AJASSA 6 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva P rofessori Markku Kanninen on ymmällään. Suomalainen ilmastokeskustelu on jälleen muuttunut keskusteluksi metsien käytöstä. "Suomessa näköjään kuvitellaan, että metsät pelastavat meidät ilmastonmuutokselta. Eivät pelasta. Metsät ovat kyllä osa ratkaisua, mutta niiden lisäksi pitäisi keskustella siitä, miten saadaan lisää nollaenergiataloja, liikenne sähköistettyä ja teollisuuden päästöt alas", Kanninen sanoo. Ilmastoja metsäkeskustelu on käynyt kiivaana sen jälkeen, kun hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi lokakuussa ilmastoraporttinsa. Raportin mukaan ilmaston lämpeneminen pitää pysäyttää 1,5 asteeseen ja maailma saada hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Helsingin yliopistolla trooppisen metsänhoitotieteen professorina toimiva Kanninen on yksi raportin kirjoittajista. Hiilinielut kasvuun Vaikka metsät eivät yksinään ratkaise ilmastonmuutosta, on niillä Kannisen mukaan merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ilmastoraportin esittämät vaihtoehdot perustuvat enemmän tai vähemmän siihen, että myös metsien sitoman hiilidioksidin määrää lisätään. Käytännössä se tarkoittaa metsäkadon pysäyttämistä, metsäpinta-alan lisäämistä ja kestävän metsätalouden edistämistä. "Noin kymmenen prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä johtuu metsäkadosta", Kanninen sanoo. Ilmastoraportissa esitetyt metsityspinta-alat ovat puolestaan niin isoja, että niiden toteuttaminen pienentäisi jo ruuantuotannon pinta-aloja ja vähentäisi luonnon monimuotoisuutta. Maankäyttöä onkin Kannisen mielestä jatkossa ajateltava entistä enemmän kokonaisuutena. Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon Saharan metsittämisestä. Se olisi Kannisen mielestä periaatteessa mahdollista, mutta lähtökohtana tulee olla metsiin perustuvan talouden kehittäminen. "Ilmastoasiat ovat sitten plussaa." Teknologia avuksi Suomessa ilmastokeskustelu on keskittynyt siihen, miten paljon metsiä voidaan hakata. Kannisen mukaan kyse on yhteiskunnan valinnasta. Jos hakkuita kasvatetaan, täytyy päästövähennyksiä tehdä enemmän muilla aloilla. Se, että hakkuut ovat metsätaloudellisesti kestävällä pohjalla, ei Kannisen mukaan riitä torjumaan ilmastonmuutosta. Tällä hetkellä Suomen metsät sitovat vuosittain lähes 30 miljoonaa tonnia hiiltä eli noin kolmanneksen aiheuttamistamme hiilidioksidipäästöistä. Samaan pystyy vain Ruotsi. Hiilidioksidipäästöjen sidontaan tarvitaankin Kannisen mukaan myös teknologisia ratkaisuja. "Kyseeseen voisi tulla tehtaan piippuun asennettava suodatin, joka ottaisi hiilidioksidin talteen. Hiilidioksidi voitaisiin säilöä esimerkiksi tyhjiin öljykenttiin." Sopimukset sitovat Suomen päästöt kattavat noin puoli prosenttia maailman päästöistä ja metsät noin puoli prosenttia maailman metsistä. Kanninen kertoo kuulevansa usein, ettei Suomen ilmastoteoilla ole maailmanlaajuista merkitystä. "Ei niillä olekaan, mutta sovituista kansainvälisistä sopimuksista on pienen valtion pidettävä kiinni." Se, saadaanko ilmaston lämpeneminen pysäytettyä 1,5 asteeseen, ratkaistaan Kannisen mukaan Kiinassa, Intiassa ja muissa kehittyvissä maissa. Varsinkin Kiinan kehitys antaa hänen mukaansa toiveita siitä, että tavoitteisiin voidaan päästä. "Kiina on ottamassa johtajan aseman ilmastoasioissa. Maa on jo nyt suurin aurinkoenergian tuottaja ja pian myös suurin sähköautojen tuottaja." Suomellakin olisi Kannisen mukaan nykyistä enemmän annettavaa. "Kannattaa esimerkiksi muistaa, että olemme tehneet yli sata vuotta töitä pienmetsänomistajien kanssa. Maailma on täynnä pienmetsänomistajia, joista monet hyötyisivät osaamisestamme." Kuka? Mittasuhteet kuntoon Metsät eivät yksinään ratkaise ilmastonmuutosta, sanoo professori Markku Kanninen. MARKKU KANNINEN ? ? Helsingin yliopiston trooppisen metsänhoitotieteen professori ? ? yksi IPCC:n ilmastoraportin kirjoittajista ? ? Suomen ilmastopaneelin jäsen ? ? 66-vuotias ? ? kotoisin Jyväskylästä, asuu Helsingissä ? ? maatalous-metsätieteiden tohtori ? ? vaimo ja kolme lasta ? ? harrastaa musiikkia, soittaa mm. haitaria Professori Markku Kanninen tarjoaisi metsänomistajille yhtenä vaihtoehtona korvausta hiilen sidonnasta. HAASTATTELU
• 7 AJASSA / 7.12.2018 LIINA KJELLBERG S uunnitelmat Saharan metsittämiseksi ovat ensi tammikuussa askeleen lähempänä toteutumista. Energiayhtiö St1:n lanseeraama metsittämishanke etenee silloin pilottivaiheeseen. Marokossa sijaitsevalle neljän hehtaarin tutkimusalueelle istutetaan 25 000 puuntainta. Pilottivaihe kestää kolme vuotta. Pilotin toteutuksesta ja seurannasta vastaavat Luonnonvarakeskus (Luke) ja paikallinen maatalousyliopisto. "Tässä vaiheessa ei ole vielä tarkoitus istuttaa metsää. Suurin osa taimista nostetaan pois maasta erilaisia mittauksia ja tutkimuksia varten. Vain noin viidesosa taimista jätetään kasvamaan isoiksi puiksi", sanoo Luken erikoistutkija Jyri Maunuksela . Kuivuus haasteena Tutkimusalue sijaitsee Ben Gueririssa Keski-Marokossa. Puuntuotannon kannalta alueen suurin haaste on kuivuus. "Alueen sademäärä on alle puolet Suomen sademäärästä, mutta haihdunta on huomattavasti suurempaa", Maunuksela kertoo. Tutkimusalueella etsitään nyt keinoja, joilla maan luontaista vedenpidätyskykyä voitaisiin parantaa niin, että kasveille riittäisi sateiden jälkeen pidemmäksi aikaa käyttökelpoista vettä. "Alueella selvitetään, voiko tilannetta parantaa lisäämällä maaperään esimerkiksi biohiiltä, kompostijätettä tai turvetta", kertoo Luken tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi . Pilottivaiheessa taimien tarvitsema vesi otetaan kaivoista. Jatkossa tavoitteena on kehittää menetelmä, jolla kastelussa voidaan käyttää joko jätetai merivettä. Yhteistyö tärkeää Maunukselan mukaan on tärSaharan metsittäminen etenee St1 ja Luke istuttavat Marokkoon tammikuussa ensimmäiset 25 000 puuntainta. Keski-Marokossa otetun kuvan oikealla puolella näkyy vuohien laiduntamaa aluetta ja vasemmalla puolella 20 vuotta sitten istutettua vartioitua metsää. Jy ri M au nu ks el a keää, että pilottivaihe tehdään yhteistyössä paikallisen yliopiston kanssa. Hankkeen onnistuminen edellyttää, että paikalliset toimijat kokevat hyötyvänsä alueen metsittämisestä. "Julkisuudessa Saharan metsittämishankkeet leimataan helposti sanelupolitiikaksi tai Euroopan maiden tavaksi ostaa hyvä omatunto. Me tavoittelemme yhteistyötä paikallisten kanssa. Jos se ei onnistu, löytyy maailmasta helpomminkin metsitettäviä paikkoja", Maunuksela sanoo. Hänen mukaansa tavoitteena ei ole perustaa puhtaita metsiä, vaan yhdistää maaja metsätalous. Ajatuksena on, että alueelle voitaisiin tulevaisuudessa perustaa eri puulajeista koostuvia puupeltoja, joilla puiden tehtävänä olisi sitoa maaperää ja suojata alla kasvavia maatalouskasveja auringolta ja tuulelta. Pilottivaiheen aikana on tarkoitus kerätä tietoa seuraavaa pilottia varten. Silloin tavoitteena on istuttaa puuntaimia satojen hehtaarien alueelle. Sitä, että Sahara metsitettäisiin kokonaan, Maunuksela ja Ilvesniemi eivät kuitenkaan pidä todennäköisenä. "Saharan kiinteämaaperäiset, kivikkoiset ja kallioiset alueet voidaan haluttaessa metsittää 50 vuodessa, mutta Keski-Saharan hiekkadyynejä ei voi metsittää. Se ei olisi kustannustehokasta eikä ekologistakaan", Maunuksela sanoo. HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. Airrex_230x146.indd 1 2.8.2018 13.10
• 7.12.2018 / AJASSA 8 LIINA KJELLBERG M äntyjen ja kuusten vuosikasvaimet voivat ensi vuonna venyä pitkiksi, ennakoi Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Tapani Repo . Taustalla on ennätyksellisen lämmin viime kesä. Taimivaiheen ohittaneilla männyillä ja kuusilla on ennalta määräytynyt kasvutapa, eli puiden pituuskasvu määräytyy jo edeltävän kasvukauden aikana. Lämpimän viime kesän ansiosta mäntyjen ja kuusten kärkisilmuihin on todennäköisesti varastoitunut runsaasti neulasaiheita. "Ensi kesän säilläkin on vaikutusta, mutta hyvälle kasvulle on potentiaalia, kunhan kuivuus ei ole rajoittanut neulasaiheiden muodostumista", Repo sanoo. Viime kesä oli osin myös kuiva. Se on Revon mukaan voinut heikentää lämpimän sään myönteisiä vaikutuksia varsinkin sellaisilla kasvupaikoilla, joilla peruskallio ulottuu lähelle maan pintaa. Kuivina kesinä puut kasvattavat erityisesti juuristoaan. Lämpösummat huipussaan Viime kesä oli poikkeuksellisen lämmin koko maassa. Etelä-Suomessa lämpösummaa kertyi keskimäärin 1 800 astepäivää, Oulun korkeudella noin 1 400 astepäivää ja Lapissa keskimäärin tuhat astepäivää. "Se on 30–40 prosenttia keskimääräistä enemmän", sanoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen . Lämpösummaa kertyy kasvukauden aikana niiltä päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila kohoaa viiden asteen yläpuolelle. Lämpösumma saadaan laskemalla yhteen keskilämpötilojen viiden asteen ylittävä osa. Kasvukauden pituus ei sen sijaan juuri poikennut tavanomaisesta. Etelä-Suomessa kasvukausi alkoi huhtikuun puolivälissä, Keski-Suomessa toukokuun alussa ja Lapissa toukokuun toisella viikolla. Lapissa kasvukausi päättyi syyskuun loppupuolella, Keski-Suomessa lokakuun loppupuolella ja eteläisimmässä Suomessa marraskuun puolivälissä. "Lapissa kasvukausi alkoi pari viikkoa tavanomaista aiemmin, ja etenkin maan keskivaiheilla se jatkui aavistuksen tavanomaista pidempään", Jokinen arvioi. Kasvukausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi viiden asteen yläpuolelle ja päättyy, kun lämpötila laskee pysyvästi viiden asteen alapuolelle. Kasvukaudet lämpenevät Se, milloin eri puulajit aloittavat kasvunsa, vaihtelee. Männyn ja koivun pituuskasvu käynnistyy, kun lämpösummaa on kertynyt joitain kymmeniä astepäiviä, kuusen hieman myöhemmin. "Koivun silmut aukeavat yleensä äitienpäivän tienoilla", Repo sanoo. Kuusen ja männyn pituuskasvu päättyy yleensä kesä-heinäkuun vaihteessa. Paksuuskasvu ja juurten kasvu voivat sen sijaan jatkua myöhään syksyyn. Koivulla kasvun päättymiseen vaikuttaa paitsi lämpötila myös yön pituus. Keskimääräistä lämpimämpien kasvukausien yleistyminen lisäisi Revon mukaan todennäköisesti puiden kasvua, ellei sään ääri-ilmiöiden yleistyminen alkaisi rajoittaa sitä. Se, tuleeko viime kesän kaltaisia kesiä myös tulevaisuudessa, jää Jokisen mukaan nähtäväksi. Hänen mukaansa voidaan kuitenkin olettaa, että niin käy. Vauhtia havupuiden pituuskasvuun Viime kesän lämpö näkyy kuusikoissa ja männiköissä vielä ensi vuonna. 300 600 900 1200 1500 26.10. 11.10. 26.9. 11.9. 27.8. 12.8. 28.7. 13.7. 28.6. 13.6. 29.5. 14.5. 1.5. vrk°C Lämpösumman kertyminen Jokioisissa Kanta-Hämeessä vuonna 2018 ja vuosina 1981 2010 keskimäärin. Lämpösumma kohosi korkealle Lähde: Ilmatieteen laitos 2018 1981–2010 www.kesla.com TUTUSTU KAMPANJAETUIHIN LÄHIMMÄLLÄ VALTRAJÄLLEENMYYJÄLLÄSI! SUOMALAISEN METSÄTEKNOLOGIAN MONIOSAAJA • Kotimainen, kestävä, luotettava tehokas. • 35 000 metsäperävaunua. • 50 000 kuormainta. • Markkinoiden laajin valikoima. • Koko maan kattava myyntija huoltoverkosto. Myynti ja huolto: agcosuomi.fi Selvitä metsäsi kuviot Uudistuneen UPM Metsä -sovelluksen tietojen ja karttojen avulla voit tutustua metsääsi entistä tarkemmin. Saat arvion metsäsi arvosta nyt kuviotasolla ja toimenpide-ehdotuksen pohjalta teet helposti tarjouspyynnön. Paransimme suosittua sovellusta käyttäjäpalautteen perusteella. Kokeile itse! LATAA UPM METSÄ -SOVELLUS upmmetsa.? /sovellus Metsä rikastuttaa elämääsi www.upmmetsa.? UPM Metsä -sovellus tuntee metsäsi UPM METSÄ
• 9 AJASSA / 7.12.2018 Lähde Metsälehden mukana ainutlaatuiselle kiertomatkalle Espanjaan ja Portugaliin! Retken oppaana on metsänhoitaja Jouko Lehtoviita. Matkaohjelma 8 Tiistaina 23.4. suora Lento Madridiin lähtee kello 16.55. Ajamme lentokentältä suoraan kohti Salamancaa. Yhteinen iltapala hotellissa. 8 Keskiviikkona 24.4. nautimme aidosta espanjalaisesta tunnelmasta vanhassa Salamancan kaupungissa, ja jatkamme sitten matkaa kohti Portoa. Matkan varrella metsäkohde ja yhteinen lounas. Illalla vapaata aikaa. 8 Torstai 25.4. aamupäivällä ohjelmassa on kaupunkikierros ja sen jälkeen risteily Douro-joella. Ennen yhteistä lounasta vierailemme portviinikellarissa. Vapaahetken jälkeen ajamme kohti Mirandelan pikkukaupunkia. 8 Perjantai 26.4. vierailemme paikallisessa metsänomistajayhdistyksessä ja perehdymme eukalyptuksen kasvatukseen. Yhteisen lounaan jälkeen palaamme Espanjan puolelle Medina del Campoon. 8 Lauantai 27.4. teemme retken mäntymetsään. Yhteisen lounaan jälkeen ajamme Madridiin, missä yhteinen päivällinen. 8 Sunnuntai 28.4. tutustumme Euroopan kauneimmaksi pääkaupungiksi kutsuttuun Madridiin. Yhteisen lounaan jälkeen on vapaata aikaa vaikkapa ostoksille tai museoille. 8 Maanantai 29.4. lento Helsinkiin lähtee kello 10.20, ja on perillä 15.30. Matka maksaa Metsälehden kestotilaajille 1520 euroa ja muille 1595 euroa. Lisämaksu yhden hengen huoneesta on 320 euroa. Hinta sisältää matkat, majoituksen ja ohjelmassa mainitut ateriat ruokajuomineen. Varaukset Vastuullinen matkanjärjestäjä on Kon-Tiki Tours. Varaukset ja lisätietoa verkkokaupassa www.kontiki.fi, puhelimitse 09-466300 tai sähköpostilla ilmoittautumiset@kontiki.fi Lukijamatkalle 23.–29.4. huhtikuuta 2019 Lähde Espanjaan! TIINA YLIOJA H avupuiden siemeniä ravinnokseen käyttävä vieraslaji Leptoglossus occidentalis on ensi kertaa löydetty Suomesta ulkoilmasta. Palleluteisiin kuuluva lude löytyi kerrostalon ovenpielestä Turussa. Aiemmin sitä on tavattu sisätiloissa muualta Euroopasta tulleesta kauppatavarasta. Todennäköistä on, että nyt löydettykin yksilö on peräisin tuontitavarasta. Yksi yksilö yleensä kertoo, että lajia voidaan löytää muualtakin. Kyseessä on suurikokoinen näyttävä pallelude, jota ei voi sekoittaa mihinkään eurooppalaiseen lajiin. Sen voimakkaissa takajaloissa on lehtimäiset ulokkeet ja etusiivissä tunnusomaiset sik-sak-kuviot. Lude ja sen aikuisia hyönteisiä muistuttavat toukat lävistävät käpysuomun kärsällään ja imevät siemeniä ravinnokseen. Pahimmillaan jäljelle jää tyhjiä tai pahasti vaurioituneita siemeniä. Yksi lude syö kolmesataa siementä. Länsi-Kanadassa, Brittiläisessä Kolumbiassa se haittaa kontortamännyn siemenviljelysten siementuotantoa. Mänty onkin L. occidentalis -luteelle kuusta alttiimpi. Suomessa on entuudestaan kaksi pienempää ludelajia, jotka elävät männyn ja kuusen kävyissä: ne käyttävät kuivuessaan avautuvia käpyjä suojanaan eivätkä vioita siemeniä. Laji ei ole toistaiseksi laajalle levinnyt muissa Pohjoismaissa eikä siitä odoteta merkittävää tuhonaiheuttajaa männyn tai kuusen siemenviljelyksille. Talven kylmyys ei rajoita lajin selviämistä suoraan, sillä uteet kerääntyvät lämpimiin paikkoihin talvehtimaan, kuten myyrän koloihin, linnun pesiin ja ihmisten asumuksiin ja muihin rakennuksiin. Lämmin kesä mahdollistaa luteen kehityksen myös Suomessa. Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkija. Mahdollisista ludehavainnoista pyydetään ilmoittamaan Luonnonvarakeskukseen. Uusi lude voi kiusata mäntyjä Turusta löytynyt palleluteisiin kuuluva vieraslaji syö puun siemeniä. Leptoglossus occidentalis on suurikokoinen näyttävä pallelude. W ik im ed ia Co m m on s VI NN SK OG ST JÄ NS TE R FÖ R TU SE N EU RO . Voita TONNILLA metsäpalveluja Kirjaudu metsänomistajana ja vastaa kyselyymme: Miten sinä asioit Metsään.fi-palvelussa? www.metsään.fi Tarkista luontokohteet. Ilmoita metsänkäytöstä, Kemerasta, hirvivahingoista, metsänhoitotöistä. Jätä puukaupan tarjouspyyntö. Löydät metsänhoitotöille tekijät!
• 7.12.2018 / AJASSA 10 Paljonko metsänomistajat tienasivat viime vuonna polttopuuja joulukuusikaupoilla? Entä ketkä saivat eniten korvauksia hirvituhoista? Metsälehti penkoi verottajan tietoja ja otti selvää. Polttopuuja joulukuusikaupat Metsänomistajat tienasivat viime vuonna polttopuuja joulukuusikaupoilla lähes 12 miljoonaa euroa. Eniten klapien ja kuusien myyjiä oli eläkeläismetsänomistajien joukossa. Suurimman tilin polttoja joulupuilla tekivät kuitenkin maanviljelijä-metsänomistajat. Metsänomistajat ovat myyneet polttopuita ja joulukuusia ahkerasti viime vuosina, sillä niistä sadut tulot ovat hienoisessa nousussa Matkakulut Metsätalouteen liittyvistä matkoista eniten kulukorvauksia hakivat viime vuonna eläkeläismetsänomistajat. Se ei liene suuri yllätys, sillä merkittävä osa metsänomistajista on eläkeläisiä. Matkakulusummassa eläkeläisten kanssa samaan kastiin pääsivät palkansaajametsänomistajat. Palkansaajille maksettiin siis keskimäärin suurempia matkakorvauksia kuin eläkeläisille. Tämä antaa viitettä siitä, että joko palkansaajat asuvat kauempana metsätilastaan kuin eläkeläismetsänomistajat tai sitten he tekevät metsiinsä useampia matkoja. Vakuutuskorvaukset metsätuhoista Metsätuhoista saadut vakuutuskorvaukset vaihtelevat vuosittain suuresti sen mukaan, millaisia myrskyjä ja tuhoja millekin vuodelle osuu. Lisäksi vakuutuskorvausten arvioinnissa ja maksussa voi olla viivettä niin, että korvaukset tilastoituvat vasta tuhoa seuraavana vuonna. Tämän vuoksi on todennäköistä, että Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan sekä -Savoon viime syksynä osuneet laajat lumituhot näkyvät aikanaan vasta tämän vuoden vakuutuskorvaustilastossa. Viime vuonna metsätuhoista maksettiin korvauksia noin 5 miljoonaa euroa, kun korvaussumma vuonna 2014 oli 27 miljoonaa euroa. Hirvivahinkokorvaukset Hirvien tekemät metsävahingot korvaa valtio, joten ne eivät kuulu vakuutuskorvauksiin. Metsänomistajien hirvien syöntituhoista saamat korvaukset ovat vaihdelleet neljänä viime vuotena 650 000–870 000 euron välillä. Metsäntutkijat ovat huomauttaneet, että korvaussummat eivät anna koko kuvaa hirvien aiheuttamien metsävahinkojen määrästä tai kehityksestä. Esimerkiksi valtakunnan metsien inventointien yhteydessä kerätyt tuhotiedot antavat synkemmän kuvan puuston hirvivahinkojen laajuudesta. Viime vuonna hirvivahinkokorvauksia sai noin 450 metsänomistajaa. Eniten korvattiin eläkeläismetsänomistajien metsissä syntyneitä vahinkoja, mutta korvauskeskiarvon perusteella rajuinta tuhoa hirvet olivat tehneet viime vuonna työttömien metsänomistajien metsissä. Työttömien puita oli syöty keskimäärin yli 3 000 euron korvaussumman edestä. VALTTERI SKYTTÄ, teksti ANNA BACK, kuvitus polttopuuja joulukuusikaupat milj. € milj. € Verottajan kertomaa
• 11 AJASSA / 7.12.2018 VALTTERI SKYTTÄ METSÄTILOJEN sukupolvenvaihdoksia vauhdittamaan luotu metsälahjavähennys oli viime vuonna ensimmäistä kertaa käytössä. Vähennyksen avulla metsänomistaja pystyy hyödyntämään metsätilastaan maksamaansa lahjaveroa myöhemmin metsätalouden pääomatulojen eli käytännössä puukauppatulojen verotuksessa. Uuden veroedun houkuttelemia metsälahjavähennyksen saajia oli viime vuonna 54. Jo syntyessään kiistelty verouudistus sai hitaan lähdön. "Määrä kuulostaa arvioitua vähäisemmältä. Kritisoimme huojennustapaa, kun sitä valmisteltiin. Lahjoitusta on käytetty aiemmin varsin vähän metsätilojen sukupolvenvaihdoksissa", Luken tutkija Jussi Leppänen sanoo. Metsälahjavähennystä on moitittu muun muassa siitä, että etua saavat vain pinta-alaltaan varsin suurten metsäalojen omistajavaihdokset. Yhteensä metsälahjavähennystä hyödynnettiin viime vuonna noin miljoonan euron edestä. Yli puolet lahjavähennyksen saajista oli maanviljelijä-metsänomistajia, mikä ihmetyttää tutkijoita, sillä maatilojen sukupolvenvaihdokseen on jo olemassa oma huojennusmenetelmänsä. "Voisiko olla, että aikaisemmissa maatilan sukupolvenvaihdoksissa on säästetty vanhan isäntäparin omistukseen metsää, jota on nyt siirretty maatilan uudelle omistajasukupolvelle", Leppänen arvioi. ”Verovuosi 2018 antaa varmasti jo kattavamman kuvan metsälahjavähennyksen suosiosta”, Verohallinnon ylitarkastaja Kari Pilhjerta sanoo. Metsälahjavähennyksellä hidas alku Metsätalouden tuet Metsätalouden tuet tarkoittavat käytännössä valtion maksamia kemeratukia. Suurin osa kemeratuesta maksetaan taimikonhoitotöiden eli raivauksen tukemiseen. Eniten tukea maksettiin viime vuonna eläkeläismetsänomistajien metsätalouden harjoittamiseen. Suurimmat keskimääräiset tukisummat menivät maanviljelijä-metsänomistajien ja pääasiassa pääomatuloa saavien metsänomistajien metsiin. Metsävähennys Metsävähennystä käytettiin viime vuonna yli 200 miljoonan euron edestä. Metsävähennyksen avulla metsänomistaja voi hyödyntää osan metsätilan ostoon käyttämästään rahasta myöhemmin metsätalouden pääomatulojen eli puukauppatulojen verotuksessa. Metsävähennyksen hyödyntämismääristä näkee, että vuosi 2017 oli ennätyksellisen vilkas puukauppavuosi. Metsänomistajat ovat päässeet hyödyntämään metsävähennyspohjaa, kun puukauppatuloja on kertynyt paljon. Lukumääräisesti ja rahallisesti vähennystä käyttivät eniten maanviljelijä-metsänomistajat ja palkansaajametsänomistajat. Korkeimmat metsävähennyseurojen keskiarvot löytyvät kuitenkin metsänomistajista, joiden tulot koostuivat pääasiassa pääomatuloista. Metsävähennyspohjaa kertyy metsätilojen ostossa, joten pääomatulojen saajissa on todennäköisesti paljon metsäsijoittajia. Vaikka eläkeläiset ovat suurin metsänomistajaryhmä, ahkerimpia metsävähennyksen käyttäjiä he eivät ole. Moni eläkeläinen on voinut saada metsää aikanaan perintönä, joten metsävähennyspohjaa ei ole syntynyt. Toiseksi tutkimuksissa on havaittu, että puunmyyntiaktiivisuus vähenee ikääntymisen myötä, eli puukauppojen vähyys voi pienentää metsävähennyksen hyödyntämistä eläkeläismetsänomistajien joukossa. Hankintaja käteiskaupat Hankintatyön arvoa vähensi viime vuonna verotuksessa noin 21 000 metsänomistajaa. "Todellisten" hankintahakkaajien eli runsaammin puitaan kaatelevien ja kuljettavien metsänomistajien määrää luvusta ei saa selville, sillä se ei erittele tehtyjen kuutioiden määrää. "1990-lopun tutkimuksissa arvio oli, että hankintahakkaajia olisi noin 60 000–70 000. Määrä on varmasti vähentynyt vuosien varrella, joten hankintatyön tekeminen vuosittain 20 000 metsätilalla kuulostaa uskottavalta määrältä", Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Jussi Leppänen sanoo. Verottaja muistuttaa Puukauppa on jatkunut tänä vuonna ennätystasolla. Metsänomistajan 2C-verolomakkeen parissa pähkäilee siis ensi vuoden alussa suuri joukko metsänomistajia. ”Puumarkkinoilla on ollut metsänomistajia, jotka eivät ole pitkään aikaan myynyt puuta tai myyvät sitä ensimmäistä kertaa. Toivomme huolellisuutta perusasioihin eli siihen, että metsätalouteen liittyvät tulot ilmoitetaan oikein”, Verohallinnon ylitarkastaja Kari Pilhjerta sanoo. Pilhjertan mukaan metsänomistajia kannustetaan veroasioiden sähköiseen ilmoittamiseen Oma vero -palvelussa. ”Sanktioinnit ovat nykyisin entistä automaattisempia. Eli jos metsänomistaja unohtaa ilmoittaa veroasioitaan, tulee merkittäviä sanktioita, kuten myöhästymismaksuja ja mahdollisia veronkorotuksia.” tuen saajaa Verottajan kertomaa
• 7.12.2018 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 2018 2017 2016 TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti SAMI KARPPINEN, kuva V iitasaarella toimiva Haka-Wood on maan ainoa teollisen mitan koivusaha ja sitä myötä ainoa koivusahatukin ostaja. Tuotantoa rajoittaa tukkipula. ”Ostamme kaikki koivut mitä saadaan 17 sentin latvaläpimitasta ylöspäin, lajitellaan eri kokoluokkiin ja katsotaan, mitä niistä saisi sahattua”, toimitusjohtaja Tuomo Saarisilta kertoo. Haka-Woodilla ei ole omaa suoraa puunhankintaa, vaan kaikki tukit ostetaan sahalle tuotuna. Ostosortimentissa on myös koivupikkutukki, mutta sen mitat ovat erilaiset kuin havupuulla. Latvasta 17–20-senttiset ostetaan pikkutukkina ja sitä järeämmät varsinaisena tukkina. Koivutukin tehdashinnat vaihtelevat laadun ja kuljetusmatkankin mukaan 70 euron molemmin puolin. Pikkutukki on kymmenisen euroa halvempaa. Saarisilta arvioi, että tällä sahauskaudella sahataan 45 000 kuutiometriä. Haka-Woodin pääomistajia ovat noin 60 prosentin osuudella yrityksen toimiva johto eli toimitusjohtaja Tuomo Saarisilta ja hallituksen puheenjohtaja Antti Korpikallio . Vähemmistöosakkaana pitkään ollut Hakkaraisen perhe myi viime kesänä osuutensa virolaiselle mekaaniselle puunjalostajalle EcoBirchille. Hieskoivua ei nyreksitä Tukit ostetaan metsänhoitoyhdistyksiltä ja muilta sahoilta, joilla ei ole omaa koivusahausta. Pisimmät kuljetusmatkat ovat 250 kilometriä, mutta valtaosa tulee 150 kilometrin säteeltä. Potentiaalisia toimittajia ovat jokseenkin kaikki puuta ostavat tahot paitsi UPM ja Metsä Group, jotka tarvitsevat koivutukkia omille vanerija viilutehtailleen. ”Koko ajan yritämme löytää uusia koivutukin toimittajia, mutta asiat etenevät hitaasti.” Uuden toimittajan harjaantuminen kestää aikansa, ja ensimmäisenä talvena saattaa tulla vain muutama koekuorma. Joskus pullonkaulana on jopa ylilaatu, jolloin sahauskelpoista puuta päätyy kuitukasaan. Joskus taas tulee mutkikasta, mikä on yleisin raakkauksen aihe. ”Hieskoivun sahaukselle ei ole mitään estettä, jos se on suoraa. OksaiAinoalla koivusahalla on tukkipula Hieskoivussakaan ei ole mitään vikaa, jos se on suoraa. ”Hieskoivua ei kannata tarkoituksella kasvattaa.” Pakkaset ovat helpottaneet korjuuta ja Haka-Woodin uusimmista eristä merkittävä osa on hieskoivua Keskija Pohjois-Pohjanmaan turvemailta. Tuomo Saarisilta on piirtänyt tukin päähän renkaan, että minkä verran koivutukissa saa olla kovaa lahoa. MIKKO HÄYRYNEN PYLVÄSPUIDEN kysyntä elää omaa elämäänsä irrallaan sahatavaran kysynnästä, ja nyt ollaan aallonpohjassa. Tavalliseen aikaan pylväsaihioista maksetaan 5–10 euroa sahatukkia korkeampaa kantohintaa, mutta nyt menekkiä ei ole juuri ollenkaan. Kotimaassa on neljä pylväitä kyllästävää yritystä ja lisäksi viisi raakapylväiden viejää. Pohjois-Karjalassa toimiva Iivari Mononen Oy ja tytäryhtiönsä Scanpole on selvästi suurin. ”Libya, Syyria ja Jemen ovat olleet suurimpia vientimaita. Suhdanne ei virkoa ennen kuin siellä on rauha”, toimitusjohtaja Ari Mononen tiivistää. Kauppaa käydään tällä hetkellä vain Pohjoismaihin ja Britanniaan, vaikka brexit on tuonut epävarmuutta sinnekin. Iivari Mononen purkaa varastojaan, eikä ostotarvetta tälle talvelle ole. Pylväspuilla jatkuu sitkeä matalasuhdanne Kohde: Päätehakkuu talvikorjuuna Sijainti: Etelä-Pohjanmaa Ostaja: Sahayhtiö Hakkuukertymä: 733 m3 Leimikon koko: 5,3 ha Muuta: Ajomatkaa keskimäärin noin 500 metriä. Mhy:n valtakirjakauppa. Tarjoukset kahdelta sahalta ja yhdeltä integraatilta. Vertailussa otettiin huomioon ostajien aiemmin toteutuneet katkontatiedot. PÄÄTEHAKKUU Määrä Kantohinta Yhteensä, m3 €/m3 € Mäntytukki 358 61,5 22 017 Kuusitukki 57 63,5 36 19,5 Koivutukki 4 40 160 Mäntypikkutukki 41 24 984 Kuusipikkutukki 10 27 270 Kuusilahokuitu 2 16 32 Mäntykuitu 155 20 3 100 Kuusikuitu 37 23 851 Koivukuitu 69 18 1 242 Yhteensä 733 32 275,5 Marraskuun kauppa odottaa korjuuta
• 13 AJASSA / 7.12.2018 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat s 62,85 s 66,4 ? 46,62 ? 18,17 ? 19,67 ? 17,46 s 25,34 ? 27,31 Uudistushakkuu s 64,93 s 67,55 ? 48,37 ? 20,42 ? 21,05 ? 19,31 ? 28,38 ? 29,2 Harvennushakkuu ? 54,4 s 56,48 ? 40,85 ? 17,03 ? 17,09 s 16,53 s 23,12 s 23,69 Ensiharvennus ? 42,69 ? 44,68 s 37,47 ? 13,49 ? 12,05 ? 13,02 s 21,07 Hankintahinnat ? 62,38 ? 63,06 ? 50,47 s 31,92 s 33,62 ? 32,12 s 38,04 s 37,94 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 65,13 s 67,52 ? 44,31 ? 18,73 ? 20,65 ? 17,82 s 25,00 s 29,83 Uudistushakkuu ? 66,58 s 68,33 ? 45,57 ? 20,03 ? 21,64 ? 19,04 s 26,29 s 32,63 Harvennushakkuu ? 58,39 ? 59,29 ? 40,05 s 17,93 s 17,78 ? 17,09 s 23,66 s 25,34 Ensiharvennus ? 14,59 s 13,77 Hankintahinnat ? 64,43 ? 64,32 s 49,43 ? 32,10 ? 33,83 s 32,42 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 64,73 s 67,6 s 44,44 ? 18,11 ? 19,85 s 17,5 ? 25,83 s 27,92 Uudistushakkuu s 66,36 s 68,46 s 46,08 ? 20,08 ? 21,04 ? 19,01 s 29,34 s 29,85 Harvennushakkuu ? 56,87 ? 58,45 ? 38,47 ? 17,37 s 16,92 ? 16,7 s 24,25 Ensiharvennus s 13,9 s 12,9 s 13,35 Hankintahinnat ? 64,59 ? 65,13 s 48,88 ? 32,02 ? 33,36 ? 31,95 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 60,73 s 64,3 ? 46,07 ? 17,4 ? 16,96 ? 16,87 s 23,13 ? 24,97 Uudistushakkuu ? 63,23 ? 65,95 ? 48,42 ? 19,82 ? 18,47 ? 18,99 s 25,68 ? 27,13 Harvennushakkuu s 51,35 s 52,76 s 40,06 ? 16,53 ? 15,79 ? 16,61 s 21,79 ? 22,19 Ensiharvennus ? 35,92 ? 41,67 ? 12,38 s 11,43 ? 12,55 Hankintahinnat s 59,73 s 61,09 ? 48,41 ? 31,41 s 32,68 ? 31,54 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 62,72 ? 64,5 s 37,79 s 18,36 s 18,17 ? 26,89 Uudistushakkuu ? 64,07 ? 65,01 s 38,27 s 19,67 s 19,2 s 30,8 Harvennushakkuu s 52,32 s 51,63 s 34,02 s 16,39 s 16,51 s 22,69 Ensiharvennus Hankintahinnat s 60,00 s 59,28 s 31,85 ? 31,56 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 57,11 ? 58,03 ? 40,48 ? 17,17 ? 17,27 ? 16,88 s 25,44 ? 27,31 Uudistushakkuu ? 60,12 ? 59,88 ? 41,09 ? 20,45 ? 19,65 ? 19,31 s 28,66 ? 28,57 Harvennushakkuu s 50,59 s 50,11 s 15,96 ? 15,8 s 15,30 s 22,83 s 24,5 Ensiharvennus s 39,40 ? 13,01 ? 12,17 Hankintahinnat s 60,46 s 60,66 s 32,08 s 34,40 s 32,13 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 66,33 s 68,17 ? 50,02 s 19,99 ? 21,00 ? 18,44 s 25,48 ? 29,21 Uudistushakkuu s 68,15 s 69,51 ? 51,91 ? 22,39 ? 22,88 ? 20,17 ? 28,84 ? 33,04 Harvennushakkuu ? 58,13 s 58,43 ? 43,38 ? 18,99 s 18,14 s 17,9 ? 24,4 s 25,12 Ensiharvennus s 48,33 s 47,58 ? 14,74 s 13,35 s 14,09 Hankintahinnat ? 65,11 ? 64,39 ? 53,48 ? 32,84 s 34,43 s 33,31 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 45–48 keskiarvo LAPPI Hintatiedot puuttuvat kauppojen vähäisyyden vuoksi KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Ainoalla koivusahalla on tukkipula Hieskoivussakaan ei ole mitään vikaa, jos se on suoraa. suus ei ole rajoittava tekijä ja sydänlahoakin tulee tosi vähän, kun koivut hakataan nuorempina.” Haka-Wood ei erittele raudusja hieskoivua, eikä tukeista aina voi eroa edes määrittää. Hieskoivutukin kertymä lasketaan prosenteissa Lounaisella Pohjois-Pohjanmaalla toimiva Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kala on pohjoisimpia yhdistyksiä, jotka toimittavat hieskoivua sahapuuksi. Kenttäpäällikkö Jussi Rissanen kertoo, että hieskoivutukki on heilläkin marginaalinen laji, eikä sitä tule läheskään joka leimikosta. ”Hinta vaihtelee. Se on havutukkia vähemmän, mutta selkeästi kuitupuuta enemmän.” Parhaat hieskoivutukit tulevat rehevimmiltä turvemailta, mutta ei kuitenkaan peltoheitoilta. Rissasen kokemuksen mukaan peltoheittojen hieskoivut ovat yhdestä tyvestä nousevia puskakoivuja ojien reunoilla, eikä niillä ole suoraa runkoa. Turvemaat ovat talvikorjuukohteita. Sulan aikana niiden korjuu olisi hankalaa ja varastoinnissa voisi tulla laatutappioita, sillä järkevien toimituserien kokoaminen usean maanomistajan kohteista ottaa aikansa. ”Hieskoivua ei kannata tarkoituksella kasvattaa, mutta jos sitä on syntynyt, niin toki sekin kannattaa kasvattaa hyvin.” Hieskoivuun tulee herkästi lahoa, minkä vuoksi kiertoaikaa ei kannata pidentää järeytymisen toivossa. Mitat täyttävästä järeydestäkin vain pieni osa on laadultaan sahapuuksi kelpaavaa ja tukkia tulee vain joitain prosentteja hieskoivun kokonaismäärästä. Yhtä myyntierää kohden koivua pitää korjata useita satoja kuutiometrejä. ”Näin keskimäärin. Hoidetuissa koivikoissa tukkiprosentti voi olla korkeampi", Rissanen toteaa.
• 14 7.12.2018 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO MIKKO HÄYRYNEN, teksti MATIAS HONKAMAA, kuvat S uomen metsäkeskuksen johtava asiantuntija Markku Remes lähestyy peltoheittoja sekä oppineen metsäammattilaisen että käytännön kokeneen näkökulmasta. Häneltä riittää ymmärrystä sille, että vanhoja peltoja on jätetty silleen. ”Ne ovat pieniä, syrjäisiä länttejä ja kaikista vaikeimpia metsityskohteita.” Heinittyminen, huopaantunut juurikerros, valtava määrä rikkakasvien siemeniä, ravinteet vinksallaan ja etenkin alavat turvepellot ovat hallanarkoja, Remes luettelee vaikeuksia. Peltoheiton metsittäminen ei ole vain uudistustyö, vaan muutaman vuoden kestävä ja seurantaa vaativa prosessi. Remes jakaa haasteen ensin kahtia ja työkaluna on lapio. Maanäyte kertoo, onko kyse kivennäismaasta vaiko turvemaasta ja onko turvepellolle tuotu kivennäismaata painomaaksi. ”Kivennäismaat ovat helpoimpia. Hienojakoiselle maalle sopii kuusi ja karkeammille rauduskoivu.” Remes ei missään nimessä viljelisi hieskoivua eikä mäntyä, koska tulokset ovat aina olleet huonot. Kivennäismaat metsittyvät itsestäänkin, mutta kuusella harvoin toistuvat siemenvuodet asettavat omat reunaehtonsa, ja Remes kallistuu viljelyn puolelle kustannuksista huolimatta. Uudistamisketju on selväpiirteinen – reilu mätästys ja mättäisiin taimet. Sitten seurantaa, heinäntorjuntaa ja usein boorilannoitus. Turvemailla vaikeuskerrointa Turvemailla vaikeuskerroin kasvaa ja kasvihuonekaasujen päästöt ovat vielä oma lukunsa. Turpeen laatu ja viljelyhistoria merkitsevät paljon, varsinkin jos kivennäismaata on ajettu maanparannusaineeksi. ”Turvepeltojen ravinnetilanteet ovat hyvin vaihtelevia. Fosfori ja kali saattavat olla ihan loppu, mutta painomaan jäljiltä tilanne voi olla parempi.” Asiaan vihkiytymättömän on vaikeahko hahmottaa, mitä tarkoittaa kuivavara ja miten se vaikuttaa päästöihin, mutta niitä tulee ojitetuilta turvemailta aina. Jos pohjaveden pinta on alhaalla, pintaturve maatuu ja päästää hiilidioksidia. Jos taas vedenpinta on korkealla, niin hapettomissa oloissa eloperäinen aines mätänee ja ilmaan pääsee moninkertaisesti pahempaa metaania. Karuimmat turvepellot ovat alunperin olleet rahkarämeitä. Lannoittamalla niistä on saatu hyviäkin heinämaita, mutta puuntuotantopotentiaalia Remes ei niissä näe eikä tekisi niille yhtään mitään. ”Mutta jos hiilensidontamielessä haluaa jotain tehdä, niin pinnan rikkovalla muokkauksella saa hieskoivuvitikon alulle.” Tilanne on parempi, jos turpeessa on painomaata. Kivennäismaassa on kaliumia, mutta booria todennäköisesti puuttuu silti. Keskiravinteisilla turvepelloilla voi miettiä sekä luontaista metsittymistä että viljelyä. Viljelystä ei aina rahoja takaisin Rehevimmillä turvepelloilla on kasvupotentiaalia, mutta vaikeutena on suunnata se oikein. Paksuturpeiset peltoheitot puskevat toista metriä korkeaa mesiangervoa, nokkosta ja muuta leveälehtistä, ruohovartista kasvustoa. Sellaista, että kun sadepäivänä kävelee läpi, niin tietää kastuneensa. Siitä ei puske läpi mikään puulaji ja pajukkoakin on vain sarkaojissa. Jos kustannuksista ei tarvitse välittää, niin reheville turvepelloille sopii lähes sama viljelyketju kuin kivennäismailla eli reipas mätästys, istutus kuuselle, heinäntorjuntaa ja terveyslannoitus tuhkalla. Mutta viljely maksaa ja peltoheitoilla eritoten. Muokkaus, istutus, taimet ja Peltoheitot kasvuun Vanhojen unohdettujen peltojen metsitys on mahdollista, mutta vain vaivalla ja kustannuksilla. ”J os tehdään kalleimman jälkeen, ei rahoja saa koskaan takaisin.” Peltoheiton metsityksessä ensimmäinen kysymys on, että ollaanko kivennäismaalla vaiko turvemaalla. Se selviää lapiolla, Markku Remes näyttää.
• 15 METSÄSTÄ / 7.12.2018 1. Ota maanäyte lapiolla ja määritä maalaji. 2. Rahkaturvepeltoihin ei kannata satsata ollenkaan. 3. Viljely kuuselle tai rauduskoivulle sopii kivennäismaille. 4. Turvepelloille vain kuusi. 5. Seuraa, heinää ja lannoita. lannoitus, niin ollaan parin tonnin hehtaarikustannuksessa, Remes laskee. Kun siihen päälle laskee jotain heinäämistyölle ja ostaa taimisuojat, niin ollaan lähellä kolmea tonnia. ”Todella kallista puuhaa. Jos tehdään kalleimman jälkeen, niin maanomistaja ei saa rahojaan koskaan takaisin.” Rehevän pohjan ainoa puulaji on kuusi, koska rauduskoivun juuret eivät missään vaiheessa yltäisi kivennäismaahan. Heinittymissuojaksi käy valmis tuote tai vaikka Savon Sanomat. Luontainen uudistamisketju suojaa hallalta Kustannusten vuoksi katse kääntyy luontaisen uudistamisen suuntaan. Pinnan rikkomalla saa hieskoivun kasvamaan ja sen alle tulee kuusta. ”Muokkaus tulisi tehdä heinäkuussa juuri ennen koivun siementämistä, niin heinä ei ennätä nousta.” Vastikään viljelystä poistuneilla pelloilla maatalouden muokkauskoneet käyvät. Täysmuokkauksella heinäpöheiköstä voidaan siirtyä hieskoivupöheikköön ja taimia saattaa tulla satoja tuhansia hehtaarille. Turvemaille luontainen uudistaminen sopii siksikin, että lähtötilanteena on ollut alava, soistunut kohde. Se tarkoittaa, että halla on odotettavissa muutaman vuoden välein. Lehtipuustoa tarvitaan verhopuustoksi, sillä halla yltää neljän metrin korkeuteen saakka. Halla paitsi vikuuttaa, saattaa myös tappaa. Kuusentaimien pallomaisuutta luullaan usein boorinpuutteen vaivoiksi. Boorinpuutosta ja vanhaa hallavikaa onkin vaikea erottaa, mutta tuoreehkon hallavian tunnistaa kuivuneista vuosikasvaimista. Tuhkaa, mutta oikeaan aikaan Vanhalla pellolla maan höystöt ovat jokseenkin aina epätasapainossa. Kivennäismailla riittää yleensä boorin lisäys, turvemailla voidaan tarvita myös puutuhkaa. Tuhkaa ei kannata laittaa heti istutuksen yhteydessä, koska se lisää myös heinän kasvua. ”Viljelytaimi pärjää viitisen vuotta ilman lannoitusta, mutta kaliuminpuute alkaa näkyä puolen metrin – metrin taimikossa. Siinä vaiheessa on aika lisätä tuhkaa.” Vaativuutensa vuoksi peltoheittojen metsitys ei ole kenen tahansa metsänomistajan hommaa, mutta onnistuessaan se palkitsee. Kasvuvoimaa on kuin parhailla lehtomaisilla kankailla ja tukkia saattaa tulla 50 vuoden kiertoajalla. Peltoheittojen metsittäminen on tänä syksynä noussut puheenaiheeksi. Taustalla on ilmastoraportti, joka vaatii maailmalta voimakkaita metsitystoimia. Kun mietitään mitä Suomessa vielä voisi metsittää, niin jäljellä ei ole oikein muuta kuin heitteille jätetyt pellot. Niiden kokonaismäärää ei tiedetä, mutta laskenta on menossa. MIKKO HÄYRYNEN Ilmaston vuoksi Vinkit peltoheitolle KOMMENTTI Maanäyte kertoo onko peltoheitto kivennäismaata vaiko turvemaata, ja onko turvepellolle ajettu painomaata kuten tässä. Painomaa erottuu kuvassa huonosti, mutta käytännössä näkee, että turpeen joukossa on jotain vaaleampaa ja kivennäismaan rakeet tuntee sormissa. Alavilla turvepelloilla usein toistuvat hallat tekevät kuusentaimista pallomaisia. Syynä pidetään usein erheellisesti boorinpuutosta ja eroa onkin vaikea havaita. Onnistuessaan pellonmetsitys palkitsee, sillä maassa on kasvuvoimaa. Kuusi saattaa yltää tukkikokoon jopa 50 vuodessa.
• 16 7.12.2018 / METSÄSTÄ ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat T urkulainen kirjailija Markku Hirvonen pohtii uutuuskirjansa Riekkoperho nimikkonovellissa ilmastonmuutoksen vaikutusta luontoon: ”Mitä kaikkea oli luonnossa tapahtumassa, oli jotakin jota en halunnut miettiä. Joskus ajatus lipesi kuin vahingossa karhujen talviuniin, jänisten talviturkkeihin, vähälumisten talvien kieppitilanteeseen, saimaanhylkeiden talvipesiin, kasvien ja puiden talvehtimiseen, yhä harvinaisemmiksi käyviin talvipäiviin, kirpakkaisiin ja raikkaisiin. Ja riekkoihin.” Riekko on ollut viimeiset vuosikymmenet hätää kärsimässä. Sen kanta on eteläisestä Suomesta hävinnyt tyystin, ja huonosti sillä on mennyt pohjoisessakin. Useina viime vuosina on ollut leutojen alkutalvien vuoksi musta maa, ennen joulua tuskin on ollut lunta näkyvissä. Joskus on satanut märkää loskalunta, joka sekin on sulanut lämpimän etelävirtauksen myötä pian pois. Riekolla on nerokas suojaväri. Vuodenaikojen ja maiseman mukaan se vaihtaa höyhenasuaan jopa neljä kertaa vuodessa. Talven vitivalkoisen ja kesän ruskeankirjavan puvun välillä sillä on myös kevätja syysasu. Talventulon viivästyessä riekko on kuitenkin pulassa. Valkoiseen talvipukuun vaihtanut lintu on lumettomassa maisemassa turhan helppo saalis pedoille. Etenkin ilmasta uhkaava vaara, kanahaukkojen ja muiden siivekkäiden petojen saalistuspaine, on ollut tyrmäävä. Riekon geeniperimä ei ole pystynyt muokkaamaan suojaväriä muuttuvan ilmaston vauhdissa. Eränkäynnin intohimo Polttava veto metsään ja intohimo eräkokemusten äärelle ovat eränkävijän perusedellytyksiä. Vanhemman tai kokeneemman metsämiehen esikuva on monesti ratkaiseva nuoren, vasta erämiestaitoja opettelevan taipaleella. Markku Hirvonen kertoo olleensa jo poikasena isänsä matkassa hirviporukan ajomiehenä. Erämaailman saloihin hän sai opastusta vanhemman sisarensa mieheltä Teuvolta, joka opasti nuoren Markun muun muassa piisamipyynnin aakkosiin. Tuolloin koululaisena Hirvonen lumettomassa metsässä Markku Hirvosen eränovellien pienet tarinat kertovat luonnon suurista muutoksista. "Talvi ei tule enää ajallaan.” An tt i Sa ra ja Riekon siipi on ottiperhon materiaalia. An tt i Sa ra ja Valkea riekko Valkea riekko lumettomassa metsässä
• 17 METSÄSTÄ / 7.12.2018 lumettomassa metsässä polki pyörällä ennen koulun alkamista piisamiraudoille Lampaanjärven pyyntirannoille ja iltapäivällä koulun loputtua uudestaan rantoja samoamaan. Hirvonen on metsästänyt ja kalastanut koko ikänsä. Pohjois-Savosta, Pielavedeltä kotoisin oleva erämies ja kirjailija on tänäkin syksynä käynyt tarkistamassa kotomaisemissa lintutilanteen. ”Kolmen katovuoden jälkeen on havaittavissa kanalintujen kannankasvua. Lentopyrähdyksiä kuului tuon tuostakin, ja komean teeriparven näkeminen kruunasi syksyisen jahtireissun.” Terveystieteen maisterin opetustyö vie paljon aikaa eränkäynniltä. Kohta kolme vuosikymmentä jatkunut perhokalastus on kuljettanut Hirvosta myös pitkille tunturivaelluksille. Tutuksi ovat tullut tunturien autius ja lähes koskemattomat virtavedet niin Suomen kuin Ruotsinkin ylämaissa. ”Yksin olo ja äärettömyyden tuntu antavat mielelle rauhan”, Hirvonen summaa. Eräisiä novelleja Markku Hirvosta on pidetty eräkirjallisuuden uudistajana. Hänen kirjoitustyylinsä on tunnistettavaa. Ihminen on läsnä tarkasti kuvattuna kaikissa toimissaan niin metsässä kuin kalavesilläkin. Riekkoperho on Hirvosen neljäs eränovellikokoelma. Nimitarinassa Hirvonen tavoittelee riekkoa saadakseen sen siivestä harjusperhoonsa välttämättömän perhonsidontamateriaalin. Hirvosen eränovelleissa on aina läsnä yllätys. Tässäkin tapauksessa kanahaukka ennättää nappaamaan riekon ennen metsästäjää. Hirvonen ei tuomitse kanahaukkaa. ”Ilmastomuutoksen myötä riekko erottuu sulasta metsästä haukalle maamerkin tavoin vitivalkoisena. Talvi ei tule enää ajallaan.” Markku Hirvonen on metsästänyt ja kalastanut koko ikänsä, joten ei ihme, että novellitkin Valkea riekko lumettomassa metsässä Valkoinen riekko erottuu sulassa metsässä maamerkin tavoin.
• 18 7.12.2018 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Anjala Lapinlahti MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat P ari viikkoa sitten puhelin pirisi kesken juttukeikan. Timo Rönkkö soitti ja oli harmissaan amatöörimäisestä kuvasta, jonka Metsälehti hänen mielestään on luonut hankintahakkaajista. ”Tule tänne Varpaisjärvelle tekemään juttua Saarelaisen Pasista . Näet, miten homma sujuu, kun ammattilainen on asialla.” Siis sinne, vaikka Lapinlahteahan kulmakunta nykyisin on. Saarelainen asuu lähellä Rautavaaran rajaa ja nimensä mukaisesti saaressa. Korpijärven ympäröimä Korpisaari on postikorttimaisen kaunis, veden ympäröimä avara peltomaisema. ”Lähikauppaan on parikymmentä kiAmmattilainen hankintahakkaajana Suomessa ei liene monta metsänomistajaa, jotka hakkaisivat moottorisahalla yhtä paljon puuta kuin Saarelaisen Pasi. lometriä, mutta kylä on elävä. Illalla näkyy valoja monesta suunnasta.” Saarelainen isännöi karjatilaa. Lehmiä on parikymmentä, peltohehtaareita hiukan enemmän. Ne hoidetaan, mutta maatalouteen ei enää panosteta. ”Voisihan tuossa olla se miljoonan navettakin, mutta olen keskittynyt metsäpuoleen. Puusta helpompi tuotto Saarelainen on nyt 48-vuotias. Ensimmäisen metsätilansa hän osti jo vuonna 1993, kun naapurista tuli runsaan 50 hehtaarin taimikkopalsta myyntiin. Vähän tämän jälkeen talossa tehtiin sukupolvenvaihdosta. TE-keskuksen maatalousneuvoja nuhteli isännäksi ryhtyvää nuorta Saarelaista ja totesi, että metsä oliTalvi on tullut metsään, kohta myös neliveto-Valtran etupyöriin pannaan ketjut. Ammattimies tuunaa teräketjunsa. Kolme viilan pyyhkäystä pois purupiikistä saa terän puremaan. Saarelaisen metsäkärryyn mahtuu yhtä paljon puuta kuin kevyehkön metsätraktorin kyytiin. Pasi Saarelainen työmaana on muovata peltoon istutetusta koivikoista kaksijaksoinen koivu-kuusi-metsä.
• 19 METSÄSTÄ / 7.12.2018 si saanut jäädä ostamatta. ”Nyt siellä on verevä kasvatuskuusikko ja päällä tukkikoivuja väljässä asennossa.” Kotitilan mukana tuli toiset 50 hehtaaria metsää. Sittemmin mies on ostellut lähistöltä myyntiin tulleita tiloja niin, että metsäala on karttunut 230 hehtaariin. Saarelainen on seurannut keskustelua peltojen metsittämisestä hiilinielujen kasvattamiseksi. ”Periaatteessa voisin metsittää syrjäisiä peltoja, mutta taloudellisesti se ei houkuttele. Kun myy hehtaarin täkäläistä peltoa, saa puolitoista hehtaaria hyväpuustoista kasvatusmetsää. Saarelaisella on runsaasti kokoemusta peltometsistä. Juttua tehtäessä hänellä oli työn alla pellolle istutetun rauduskoivikon toinen harvennus. ”Peltokoivikko tuottaa ensiharvennuksen jälkeen kymmenisen kuutiota puuta hehtaarilla vuodessa, ja sadon voi korjata kerran kymmenessä vuodessa päätehakkuuseen asti. Peltoa pitäisi hoitaa vuosittain, eikä käteen jäisi juuri enempää.” Harvennusten taitaja Saarelainen on puuntuottajana niin omatoiminen kuin olla voi. Hän tekee kaikki harvennushakkuut itse. Miehellä on vankka lista perusteita uurastamiselleen. ”Tästä saa palkan, kun korjuu on tehokasta, vaikka hankintalisä toki saisi parempi olla. Työn laatuakaan ei voi väheksyä, kun on muutamaan kertaan parsinut konemiesten jäljiltä harvennusmetsiä.” Tehokkuus tarkoittaa Saarelaiselle sitä, että päivittäin pitää kaatua keskimäärin kymmenen kiintokuutiometriä puuta. ”Hyvässä peltokoivikon kakkosharvennuksessa voi päästä liki pariinkymmeneen mottiin.” Se on kova tulos siihen nähden, että mies hoitaa navetan karja-askareet aamuin illoin. ”Metsässä olen viisi kuusi tuntia päivässä.” Saarelainen rytmittää työmaansa niin, että loppusyksystä ennen lumien tuloa hän kiirehtii koivikoiden harvennukset valmiiksi. Alkutalvesta vähän lumen aikana hän siirtyy männiköihin. Lumisin lopputalvi hakataan kuusikoita, joiden alle yleensä kertyy vain vähän lunta. ”Viime talvena lunta oli reilu metri. Viimeisillä palstoilla sai jo lapioida lunta puiden tyviltä. Onneksi on traktori, jolMATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA SUOMEN PISIN KIVIAITA on Pietari–Riihimäki-rautatien varrella oleva latomus, joka alkaa Nastolan Uudestakylästä ja päättyy Iitin puolelle. Noin 10 kilometriä pitkän likimain yhtenäisen kiviaidan rakensivat naiset ja lapset 1860-luvun lopulla estämään karjan pääsyn ratatyömaalle ja myöhemmin radalle. Toinen tavoite oli estää höyryveturin kipinöistä syttyneen kuloheinätulen leviäminen kauemmaksi radanvarresta. Kun kiviaitaa ladottiin radan molemmille puolille, yhteinen pituus on noin 20 kilometriä. Tämä kiinteä muinaisjäännös on säilynyt hyvin toisin kuin tuhannet lyhyemmät metsistä löytyvät kiviaidat. Lähes kaikki metsien kiviaidat kielivät siitä, että aidan toisella tai molemmilla puolilla on ollut pelto, josta kivet on noukittu helpottamaan maanviljelyä. Jos kiviaidan ympärillä tai jopa päällä kasvaa tanakkaa tukkipuustoa, voi päätellä, ettei kyseessä ole mikään viimeaikaisen touhun tulos. Kiviaidat eivät ole keskimäärin kovinkaan vanhoja, arkeologien arvauksen mukaan 100–200 vuotta, koska risukarhiaikaan pellon kivet eivät olleet suureksi haitaksi. Tosin muutama kiviaita saattaa olla jopa keskiajalta. Vaatimattomimmillaan kiviaita on kivien pitkänomainen säilytyspaikka, jonka yksittäiset kivet on mieluummin heitelty kuin aseteltu huolellisesti. Komeimmat aidat on tehty asettamalla suurimmat lohkareet reunoille ja täyttämällä aidan sisus pienemmillä kivillä. Ja kuten kaikki kivien latojat tietävät, kivet eivät heilu, jos kukin kivi kuormittaa alempia kiviä kolmesta ja vain kolmesta kohdasta. Neljä tukipistettä saa kivet heilumaan ja aidan epävakaaksi pitkällä aikavälillä. Huolellisimmin tehdyt aidat ovat entisillä tai nykyisillä tilanrajoilla. Joillekin kiviaita saattoi tulla suorastaan päähänpinttymäksi. Perinnetiedon mukaan porvoolainen kauppias Johan Holm rakennutti tilustensa ympärille peräti 15 kilometriä kiviaitaa. Mutta löytyy sitä näyttämisen halua jopa runoilijoilta. Nuorina miehinä Eino Leino ja Otto Manninen kasasivat valtavia kivikasoja Mannisen asuinpaikalle pelkästään saadakseen tulevaisuuden arkeologit ihmettelemään, mitä kumman röykkiöitä on tehty Kangasniemen pitäjään. KAKSOISKIVIAIDAT OVAT varsinaista ylpeilyä. Vai ovatko? Siellä täällä metsissä voi olla kaksi yhdensuuntaista kiviaidan tapaista muodostelmaa, joiden välissä on parimetrinen käytävä. Korkeutta saattaa olla puolisentoista metriä. Mitä nämä oikein ovat? Tällainen komistus syntyy, kun hevonen vetää pellolta kivireen, joka tyhjennetään molemmille puolille rekeä. Muutama vuosi kun tehdään tällaista pellon kiveämistä, syntyy kaksoiskiviaita meidän nykyajan ihmisten ihmeteltäväksi. Nimenomaan vain ihmeteltäväksi. Metsätaloutta nämä erilaiset kiviaidat ja muut luomukset eivät haittaa. Hoidoksi riittää se, kun ei anna puiden kasvaa ainakaan komeimpien kiviaitojen päälle. Jos jokin puu on jo ennättänyt juurtua aidalle, riittää, kun sen poistaa seuraavassa hakkuussa. Kantoon ei tarvitse (eikä ole viisasta) koskea. Saavat tulevatkin sukupolvet nauttia kiviaidoista. Metsien kiviaidat Vaatimaton metsän keskellä oleva kiviaita on peräisin sadan vuoden takaa, jolloin pieneläjällä oli paikalla pieni peltotilkku. "Työn laatua ei voi väheksyä, kun on parsinut konemiesten jäljiltä harvennusmetsiä." la pystyi polkemaan uria, mikä helpotti kulkemista.” Pöllien kanssa ei painiskella Eikä traktori ole todellakaan ole pelkkä tamppauskone, vaan järeä Valtra varustettuna Kronoksen kymmenen kiintokuutiometrin metsäkärryllä ja ulottuvalla Cranabin kuormaajalla. Sen ansiosta sahurin ei tarvitse painiskella ajourien välille jäävien tyvipöllien kanssa. Mutta miksi ihmeessä. ”Varman tiedon” mukaan puun ajureita riittää joka oksalle viiden euron mottitaksalla, ja sillä ei luulisi traktorin hankintaa kuittaavan. ”Todellisuudessa ajomiestä ei ikinä saa silloin, kun tarvitsisi. Talvella puut on saatava tienvarteen ennen seuraavaa lumisadetta. Yleensä sahaan kolme tai neljä päivää ja ajan puut sen jälkeen tienvarteen. ” Sitä paitsi Saarelainen hakkaa vuosittain liki tuhat kuutiometriä puuta, joten konekaluston poistoillekin löytyy katetta. Saarelainen omistaa kaverinsa kanssa myös kimppakaivinkoneen. Sitä hän kehuu innoissaan. Kaivinkoneen ansiosta voimme ajaa maasturilla hakkuupalstalle. ”Kun on oma kaivinkone, voin aina tarvittaessa lisätä ojarumpuja, kunnostaa metsäteitä ja leventää tieliittymiä. Lisäksi olen tasannut autolla ajettavia kevyitä varsiteitä metsäpalstoille.” ”Hankintahakkuussa pääsee palkoille, kun työskentely on tehokasta.”
• 20 7.12.2018 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ, teksti JANNE RUOTSALAINEN, kuvat I so joukko pirkanmaalaisia metsäammattilaisia on kokoontunut luentosaliin Hämeenkyrössä. Aihe on kuuma: metsän jatkuva kasvatus. Ainakaan täällä metsäalaa ei voi syyttää siitä, etteikö metsänomistajia haluttaisi neuvoa erilaisissa hakkuutyyleissä. "Metsänomistajat kyselevät metsäasiantuntijoilta ja puunkorjaajilta aiheesta. Jatkuvaa kasvatusta koskeviin käytännön kysymyksiin pitää saada vastauksia", kertoo Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen johtaja Matti Sojakka . Vastauksien saamiseksi metsänhoitoyhdistys on järjestänyt asiantuntijoilleen ja metsäkonekuskeille, siis hakkuiden toteuttajille, koulutuspäivän. Metsänomistajille pitäisi pystyä kertomaan, mitä metsän jatkuva kasvatus on ja mitä siitä seuraa. ”Jatkuvaa kasvatusta haluava metsänomistaja on valintansa tehnyt. Meidän tehtävämme on tehdä metsänomistajan tahdon mukaan mahdollisimman hyvin”, Sojakka sanoo. Maisema säilytys pääsyynä Jatkuvan kasvatuksen mal lien mukaisten poimintaja pienaukkohakkuiden tekeminen on ollut laissa sallittua viiden vuoden ajan. Hakkuutavat ovat yleistyneet hitaasti. Pääosa puista kaatuu Suomen metsäkeskuksen tilastojen mukaan yhä tavanomaisissa harvennushakkuissa sekä avotai siemenpuuhakkuissa. Pirkanmaalaisten metsäammattilaisten keskuudessa käy nopeasti selville, mistä homma kiikastaa. ”Tähän ei ole mitään muovautuneita käytännön toimintatapoja", sanoo tilaisuuden kouluttaja Kati Kontinen Tapiosta. Metsäasiantuntija Aapo Latvajärven alueella Ikaalisissa on tehty Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen mittakaavassa eniten jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Latvajärven mukaan jatkuvaan kasvatuksen hakkuiden taustalla on ollut 90 prosenttisesti metsänomistajan halu säilyttää metsämaisema. Jatkuvan kasvatuksen metsä voidaan kuitenkin joutua hakkaamaan hyvin harvaksi, jotta taimia syntyisi riittävästi ja niille olisi kasvumahdollisuuksia isompien puiden lomassa. Tiheän metsän hakkaaminen harvaksi lisää myös tuulituhojen riskiä. "Miten saadaan yhdistettyä se, että maisema näyttää puustoiselta ja silti metsä on riittävän harvaa uudistuakseen? Metsänomistajalle pitäisi jäädä metsäasiantuntijan neuvojen jälkeen realistinen näkemys siitä, miten jatkuvan kasvatuksen mukainen hakkuu muokkaa metsää ja millainen metsästä tulee", Latvajärvi sanoo. Korjuuvaurioita syntyy Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen oma korjuupalvelu korjaa puuta vuodessa noin puoli miljoonaa kuutiota. Vuotuisesta hakkuupinta-alasta 5–10 prosenttia tehdään jatkuvaan kasvatukseen tähdäten. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita on siunaantunut tehtäväksi erityisesti Viitanen-yhtiöiden metsäkonekuskeille. Kuskin kopista nähtynä vaikeinta uudessa hakkuutyylissä on poistettavien puiden valinta sekä taimituhojen välttäminen. Puunkorjaajien mukaan metsänomistajien on myös hyväksyttävä, että kun valitaan jatkuva kasvatus, korjuuvaurioita syntyy. ”Taimia särkyy helposti. Isoilla kuusilla on täällä juuret maanpinnalla näkyvissä, joten korjuuvaurioiden välttely ei ole helppoa", toimitusjohtaja ja metsäkoneenkuljettaja Timo Viitanen sanoo. Metsäkonekuskit toivovat myös realismia sen suhteen, mitä metsänomistajat odottavat kaatokoneilta. Isoja puita ei voi nostella metsässä miten haluaa, vaikka alla olisi suurin Suomessa saatavilla oleva metsäkone. ”Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa pitää huomioida samanaikaisesti niin visuaalinen puoli kuin rahapuoli. Kohteen valinta on 95 prosenttia hakkuun onnistumisesta", metsäkoneenkuljettaja Ville Santala sanoo. Miltä jatkuva näyttää? Metsissä on vasta vähän käytännön kokemusta jatkuvan kasvatuksen hakkuista. Pirkanmaan metsänhoitoyhdistys haki vastauksia hakkuukysymyksiin koulutuspäivästä. "Käytännön kysymyksiin pitää saada vastauksia." JATKUVA KASVATUS ? ? Päätavoitteena metsän taloudellinen tuotto. ? ? Metsää ei avohakata. Puustoa harvennetaan poimintaja pienaukkohakkuin. ? ? Metsässä kasvaa erikokoisia puita. ? ? Taimet syntyvät luontaisesti. ? ? Toinen nimi eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus. Pirkanmaalla on runsaasti turvemaita, jotka voisivat sopia jatkuvaan kasvatukseen. Metsänhoitoyhdistys pohti männikön keskellä, miten jatkuvan kasvatuksen hakkuusta saa tuottoa, maisema säilyy, mutta metsä uudistuu ja on monimuotoista. Vanhat hankintahakkuukohteet voivat olla sopivia kohteita jatkuvalla kasvatukselle. Niissä on jo valmiiksi erirakenteista puustoa, sanoo metsäkoneenkuljettaja Timo Viitanen. Metsäasiantuntija Aapo Latvajärven mukaan jatkuvan kasvatuksen seurauksia on vaikeampi kuvata metsänomistajille kuin avohakkuun. Fakta
• • 400 cc. 4-tahti, 1 sylinteri, vesijäähdytteinen • 3 venttiiliä / syl. SOHC, EFI • Teho 24 kW/32 HV • Hidas L-vaihteistoalue; maksimaalinen vetokyky • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • Vinssi, vetokuula ja alumiinivanteet vakiona • Saatavana lyhyt ja 2 hlö rekisteröity pitkä malli • 495 cc. 4-tahti, 1 sylinteri, vesijäähdytteinen • 3 venttiiliä / syl. SOHC, EFI • Teho 29 kW/40 HV • Neliveto elektronisella tasauspyörän lukolla • Hidas L-vaihteistoalue; maksimaalinen vetokyky • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • Kaasuiskunvaimentimet • Vinssi, vetokuula ja alumiinivanteet vakiona Ajat sitten maantiellä tai maastossa, hiekkateillä tai kallioilla – CFMOTO on rakennettu kestämään ja viemään sinut aina määränpäähäsi. Kaikki CFMOTO -laitteet on varustettu modernilla vesijäähdytteisellä 4-tahti moottorilla. Kun etsit laitetta vapaa-aajan vauhtiin tai luotettavaa ja monipuolista työkonetta on CFMOTO paras valinta – ja vielä 3-vuoden takuulla. Katso lähin jälleenmyyjäsi: IRS EFI EPS IRS EFI EPS • Puskulevy • kahvanlämmittimet • tuulilasi KYSY TARJOUS TALVIPAKETISTA LÄHIMMÄLTÄ JÄLLEENMYYJÄLTÄSI
• 22 7.12.2018 / METSÄSTÄ TIIA PUUKILA E nsi kevään istutushommissa ei kannata etelässä ja idässä viivytellä. Myyräkannat ovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan kasvussa. Huippua odotetaan vuoden 2019 lopulle. Taimitarhoilta tulevissa taimissa on runsaasti typpeä, mikä tekee niistä myyrien herkkua. Mikäli taimet istuttaa heti toukokuussa tai viimeistään alkukesästä, typpivarannot ehtivät kulua kesän aikana. "Meillä on tutkimusnäyttöä siitä, että syystaimet kärsivät myyrätuhoista keväällä istutettuja taimia enemmän", muistuttaa tutkimusprofessori Heikki Henttonen Lukesta. Erityisesti istutusajankohta kannattaa huomioida myyrien suosimilla herkästi heinittyvillä rehevillä aloilla tai niiden läheisyydessä. Myyriä houkuttelevaa heinäkasvillisuutta torjumalla voi pienentää myyrätuhoriskiä. Jos haluaa olla oikein varovainen, taimien istutusta voi lykätä myyrähuipun yli. Tällöin uudistusalan kiusana saattavat kuitenkin olla runsas heinittyminen ja menetetään yhden vuoden kasvu. Pohjanmaalla lunta tamppaamaan Pohjanmaalla myyrähuippu osuu jo nyt alkavalle talvelle. Pohjoisessa myyrät runsastuvat, mutta huippua odotetaan alueesta riippuen vasta vuoden 2019 tai 2020 syksylle. Myyrätuhoja voi ehkäistä tamppaamalla ja tiivistämällä lunta taimien ympärillä. Arvokkaammat taimet, kuten jalojen lehtipuiden, visojen ja lehtikuusen taimet, suojataan runkosuojin. Mikäli myyrien jälkiä näkyy istutusalalla paljon ja tarmoa riittää, voi myyriä ennen lumen tuloa loukuttaa. "Viidelläkymmenellä loukulla pääsee jo aika pitkälle. Ensin voi pyytää puolelta hehtaarilta muutan päivän ajan ja sitten siirtää loukut", Henttonen sanoo. Kuusi toipuu hyvin Jos keväällä lumien sulettua paljastuu peltomyyrän kaluama edellisvuonna istutettu kuusentaimikko, uudelleen istutuksen kanssa ei pidä hätäillä. Kuusentaimet toipuvat ällistyttävän hyvin. Tarve täydennysistutukselle selviää vasta juhannuksen jälkeen. "Jos maanrajaan jää ehjiä silmuja, kuusi tekee niistä yllättävän hyvin uuden kasvun. Taimikko, joka näyttää lumien sulamisen aikaan täystuholta, voi heinäkuussa olla täynnä eläviä taimia ", Henttonen kertoo. Metsämyyrät syövät havupuiden taimien latvoja. Kärkisilmun syönti aiheuttaa männyllä aina ja kuusella usein latvan vaihdon. Seurauksena voi olla monilatvaisuutta. Aktiivinen metsänomistaja voi vielä korjata tilanteen. "Esimerkiksi kuusella voi katkaista vanhan latvan, valita ylimmän sivukiehkuran oksista parhaan ja ottaa muiden oksien kärjistä sentin pois. Hyvin äkkiä ehjäksi jätetty oksa ottaa latvan aseman", Henttonen vinkkaa. Torju myyrät, istuta varhain Istutus keväällä, heinäntorjunta kesällä ja lumen tamppaus talvella vähentävät myyrätuhoja. METSÄNHOITO Joulun lahjavinkit Pepe Forsberg Mikko Sorsa RETKEILIJÄN OPAS KANSALLISPUISTOT TUTUIKSI ETELÄ-SUOMI J O E L A H O L A & J O U N I L A A K S O N E N S U O M E N A U T I OT U VAT K Ä M P Ä T J A K A M M I T S A A R I S T O S T A T U N T U R E I L L E Yli 520 kämppää ja kammia Pepe Forsberg Mikko Sorsa RETKEILIJÄN OPAS KANSALLISPUISTOT TUTUIKSI POHJOIS-SUOMI Ajantasaisia lisäsisältöjä netissä Mukana myös kuntarajat Kirja sisältää yli viidensadan asumiskel poisen tuvan tiedot. Siitä löytyvät niin Metsähallituksen tuvat kuin muutkin erämaiden, syrjäisten metsäkulmien ja saarten kämpät. Hinta 32,90 € Kirjoissa kerrotaan muun muassa kansallispuistojen luonnosta, eliö lajeista ja historiasta. Oman retken suunnittelua helpottavat käytännön vinkit parhaista retkikohteista ja reiKartta sisältää koko Suomen yhdellä lehdellä. Kaksipuolinen kartta sopii reitin suunnitteluun, kun ajetaan pitkää matkaa. Hinta 32,90 € Toimi ajoissa ennen joulua! Tilaukset ja lisätiedot verkkokaupastamme: teistä, kulkuyhteyksistä sekä puistojen säännöistä. Kartat ja osoitetiedot auttavat löytämään perille unohtumattomien luontoelämysten äärelle. Hinta 15,90 € / kirja karttakauppa.fi/facebook
• 23 METSÄSTÄ / 7.12.2018 Sarjassa kerromme, mistä 85-vuotiaassa Metsälehdessä on aikaisemmin kirjoitettu tähän aikaan vuodesta. VUOTTA METSÄLEHTI MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija A lallaan maineikas kanadalainen Portable Winch on pitkään valmistanut polttomoottorikäyttöisiä pikkuvinssejä. Yhtiön uusin tuote on akkukäyttöinen PCW3000-Li-käsivinssi. Sen voimanlähteenä on yhden kilowatin harjaton sähkömoottori. Voima muuntuu vetovoimaksi 1:200-alennusvaihteella. Vinssausnopeudeksi luvataan enimmillään 11,6 metriä minuutissa. Tarjolla on kolme vaihtoehtoista vinssausnopeutta. Vetovoima on suoralla vedolla 700 kiloa ja hetkellisesti 1 000 kiloa. Yksittäiset tukit liikkuvat melko vaivattomasti. Myös tyveltään 38-senttinen näretukkirungon karsittu 15-metrinen tukkiosa tuli tien varteen – ei tosin helposti. Lisävarusteena tarjolla on juontosuppilo, joka ohjailee pölkkyä esteiden ohi. Kuitupuunippujen vinssaamista varten käytössä oli kuristusköysi, ja saatavilla on myös kuritusketju. Köysi toimi pienimuotoisessa käytössä hyvin. Epäsuoralla vedolla Vinssin käyttöönotto onnistui pähkäilyn ja paikalle sattuneen kylänmiehen opastuksella jouhevasti. Vinssin mukana seuraa 50 metriä 12 millin venymätöntä nailonköyttä, kaksi karbiinihakaa, kääntöpyörä sekä kaksi polyesterihihnaa, joista toisella vinssi ankkuroidaan puun runkoon tai kantoon ja toisella kiinnitetään kääntöpyörä, jonka kautta vinssausköysi kulkee. Vinssin ja sen lisälaitteiden viimeistely on länsimaista laatua. Köysi kiedotaan kolme-neljä kierrosta vinssin vetorummun ympärille niin, ettei köysi lähde kelautumaan rummulle vaan kulkee sen läpi. Köyden vapaasta päästä on vedettävä napakasti raskaita taakkoja vinssatessa, muuten köysi luistaa vetorummulla. Kokeilemamme vinssi sopii parhaiten yksittäisten puiden vetämiseen tienvarteen. Suurten puumäärien vinssaukseen akkuvinssi olisi hidas. Mökille ja hirvimetsään Akkuvinssi toimi hyvin myös kaatotaljan tapaan, mutta lisäarvoa puun kaatoihin ei konevoimalla saatu. Maahantuoja Several Oy kertoo, että pikkuvinssejä on myyty erityisesti hirvenpyytäjille. Emme kokeilleet, mutta on helppo uskoa, että käsivinssillä hirvi nousee pahastakin paikasta pois. Siihen vetovoima riittää mainiosti. Akkuvinssillä olisi käyttöä myös kesämökillä, missä on satunnaisia puita vedettäväksi. Syksyinen laiturin nostaminenkin sujuisi kuivin jaloin, ja vene nousisi ähkimättä vesiltä. Kaikkine varusteineen akkuvinssi maksaa veroineen 1 495 euroa. Se on paljon, mutta samaa akkua voi käyttää erilaisiin pihanhoitolaitteisiin, joten laturia ja akkuja ei tarvitse ostaa erikseen. Pelkän akkuvinssin hinta on 795 euroa. Akkuvinssiin sopivat Greenworksin, Powerworksin, Cramerin, Stigan ja Briggs&Strattonin merkeillä myytävät 80:n ja 82 voltin akut. Samat akut sopivat myös ruohonleikkureihin, lehtipuhaltimiin ja ruohoraivureihin. Vetovoimaa akkuvinssillä Akusta virtansa saava käsivinssi tarjoaa vetovoimaa vaikkapa tuulenkaatojen korjuuseen tai hirvimetsälle. PORTABLE WINCH PCW3000-LI ? ? Moottorin teho 1 kW ? ? Alennusvaihde 1:200 ? ? Paino 9,5 kg ? ? Vetonopeus 11,6 metriä sekunnissa ? ? Hinta laturin ja yhden akun kanssa 1495 euroa (alv 24%) ? ? Hinta pelkkä vinssi 795 euroa ? ? Valmistusmaa Kanada ? ? Maahantuoja Several Oy Plussat ja miinukset + Laitteiden viimeistely + Helppokäyttöisyys + Vetovoima – Vinssauksen hitaus – Hinta Vinssausköysi kulkee vetorummun kautta. Alaviistoon osoittava köysi vetää taakkaa. Vinssaaja vetää yläviistoon osoittavasta köydestä. Vetovoimaa on enimmillään 1000 kiloa. KOKEILTUA Vinssissä käytettävä akku sopii myös ruohonleikkureihin ja lehtipuhaltimiin. MARIANNE MINKKINEN SUOMESSA ALETTIIN 1860-luvulla ojittaa soita maatalousja metsätalouskäyttöön. Vuoden 1955 Metsälehdessä kirjoitettiin, että vaikka ojittamisen tekniikka oli hallussa, sen jälkeinen metsänhoito jäi toisinaan retuperälle. "Mitenkään harvinaisia eivät ole nekään tapaukset, jolloin esim. ojien kunnosta on huolehdittu suorastaan mallikelpoisella tavalla, mutta metsä on selvästi vajaatuottoinen. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että ojitusalueen metsien tila on nykyisin ajankohtaisempi kysymys kuin ojien kunnossapito." Esimerkiksi nostettiin paremmissa korvissa tavattavat, yleiset kuusi-koivutiheiköt. Niissä metsikkö saattoi olla niin tiheää, että puiden kasvu oli melkein kokonaan pysähtynyt. Monet sienitaudit sekä tuhohyönteiset olivat päässeet leviämään heikentyneisiin puihin. "Tapaukset eivät kuitenkaan ole toivottomia. Kuusen sitkeys ja toipumiskyky tekevät yleensä mahdolliseksi metsikön pelastamisen." Lääkkeeksi tarjottiin harvennusta, joka tulisi tehdä mieluiten kahdessa vaiheessa. Toinen yleinen ongelma olivat korpien ojitusalueiden harsitut kuusikot. Monet tällaisista kohteista olivat olleet harsittuja jo ennen ojitusta, minkä takia ne olivat rakenteeltaan vaihtelevia. "Näiden epätasaisten kuusikoiden kunnostus saattaa vielä olla mahdollista siten, että aukkopaikkoja, joihin jo on syntynyt taimistoa, laajennetaan toistuvasti aina kun edelliseen aukon laajennukseen on saatu taimisto syntymään." Joskus ainoaksi vaihtoehdoksi jäi männyn siemenpuuhakkaus tai paljaaksihakkaus ja uusien taimien viljely. Hakkaukset olisi voitu välttää, jos metsää olisi hoidettu ennakoiden. "Ilmeistä onkin, että ojituksen toteuttamisen yhteydessä suoritettavat metsänhoidolliset työt muodostavat ojitusalueiden metsien kunnon avaimen." Ojitusalueet huonossa kunnossa AJAN MYÖTÄ SUON OJITUSALUEEN VALUMAVESIEN RAVINNEPITOISUUDET 1) laskevat x) pysyvät ennallaan 2) nousevat Oikea vastaus sivulla 29. Fakta
• 24 7.12.2018 / PILKKEITÄ BENJAM PÖNTINEN, teksti ja kuvat T utkimukset ovat osoittaneet metsäympäristön monipuoliset terveysvaikutukset ihmisille. Jo muutaman suksenmitan jälkeen aistit heräävät. Puiden oksia peittävä lumikerros vaimentaa äänet, tunne on kuin olisi äänieristetyssä huoneessa. Huuto tukehtuu huulille, kaiku on poissa. Lähiympäristöstäni löytyy yli 20 vuotta hakkuilta suojattuna säästynyt metsä. Se on ympäristön tukialue ja yksi suosikkipaikoistani, ainoa vanha metsä retkeilyalueellani. Liekö 90-luvulla riehunut myrsky ollut kimmokkeena alueen rauhoitukselle? Silloin metsästä kaatui suuri määrä vanhoja kuusia. Tämä alue on suuruudeltaan vain vajaa kymmenen hehtaaria, mutta kuitenkin kuin keidas erämaassa peltojen ja hakkuuaukojen saartamana. Muutamia liito-oraviakin siellä vielä sinnittelee kanahaukan naapurina. Hakkuuaukon yli yrittäneen liito-oravan liito on jäänyt viitisen metriä lyhyeksi. Hangen päälle juuri satanut parisenttinen irtolumi toisti yölliset tapahtumat. Liito-orava laskeutuu maahan vain pakkotilanteessa. Sen etuja takajalkojen välissä on liitopoimu, kuin pari numeroa liian suuri palttoo, mikä tekee sen maassa liikkumisesta kömpelöä. Missä ovat tiaiset? Havahdun ajatuksistani lintuparven ääniin. Vastaan tulee muutama sinija talitiainen. Ennen tiaisparvia näki yhtenään ja niissä oli kaikkia mahdollisia lajeja. Tali-, hömö-, kuusi-, sinija töyhtötiaisten sekaparvia, lisäksi hippiäisiä ja puukiipijöitä, toisinaan myös pyrstötiaisia. Entisaikaan sinitiainen oli harvalukuinen tulokaslaji, jota esiintyi yleisemmin maassamme vasta 70-luvulla. Syksy ja alkutalvi on vaelluslintujen aikaa. Kuluvana talvena on havaittu hienoista lapintiaisten vaellusta. Syksyllä niitä on nähty aivan eteläisintä Suomea myöden. Vaeltavat linnut tulevat idästä ja ovat matkalla kohti länttä. Toivottavasti Suomi saa näistä tulokkaista kaivattua lisäystä huvenneisiin lapin tiaiskantoihin. Pohjois-Suomessa on oltu jo pitkän aikaa huolissaan tämän lajin määrän vähenemisestä. Ankarat talvet on suurin rajoittava tekijä pienten siivekkäiden maailmanvalloitukselle. Voisikin kuvitella, että ilmaston lämpeneminen olisi niille eduksi etenkin talviaikaan. Siis miksi tiaisten määrät ovatkaan laskussa, erityisesti pienten metsätiaisten – hömö-, kuusi-, töyhtöja lapintiaisten? Syitä on varmasti useita, mutta yksi merkittävimmistä lienee kuitenkin metsiemme köyhtyminen. Talousmetsien pinta-alan kasvun myötä metsiemme monimuotoisuus on vähentynyt ja niiden kyky ylläpitää riittävän suuria hyönteiskantoja on heikentynyt. Metsissä vain ei riitä hyönteisiä kaikille nälkäisille suille. Tervehdys jatkuvalle kasvatukselle Tervehdin ilolla nykysuuntausta jatkuvan kasvatuksen mallista. Moni-ikäinen ja monilajinen metsä tuottaa enemmän selviytymismahdollisuuksia kaikille hyönteissyöjille. Pesäpöntöt ja lahopuun lisääminen auttavat monimuotoisuuden lisäämisessä ja helpottavat kolopesijöiden elämää. Lumen alla lymyävä liekopuu melkein suistaa minut suksiltani. Horjahdan pientä närettä vasten LUONNOSTA Ajatuksia talvimetsässä Liito-oravan liito on jäänyt vajaaksi, tiaiset ovat kadonneet mutta moni-ikäinen metsä suosii hyönteissyöjiä. Jäljet kertovat, että liito-oravan lento on tällä kertaa jäänyt lyhyeksi. Talvisessa metsässä ennen niin yleinen hömötiainen on muiden tiaisten tapaan käynyt harvinaiseksi. ja saan lumilastin päälleni. Paluumatkalla puhdistan lumesta vanhan haapapökkelön päässä olevan pesäsyvennyksen. Toivon viirutai lapinpöllön asettuvan siihen joskus pesimään.
• 25 PILKKEITÄ / 7.12.2018 METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia LUKIJALTA METSÄPILA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/ tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen KANGASVUOKKO on kaakkoinen valoisten mäntymetsien kevätkukka, jota varhaisen kukinnan ja nuppuja peittävän paksun villanukan vuoksi on vilukukaksikin sanottu. Varttuneen männikön paksussa sammalikossa se jää usein kukattomaksi. Silloin sen pientä ruusuketta on hyvin vaikea huomata. Paremmin se kukkii paikoilla, joilla ihmistoiminta on hiukan rikkonut kasvipeitettä, esimerkiksi teiden ja polkujen varsilla. Vanhastaan, ainakin Linnén ajoista lähtien, on tiedetty kangasvuokon hyötyvän kuloista. Yleisesti on kuviteltu, että kulo luo siemenille hyvän itämisalustan. Niin kuvittelin minäkin, ja ilmeisesti niin ajatteli myös Pauliina Laitinen, joka tutki Jyväskylän yliopistolle tehdyssä gradussaan, miten kangasvuokon menestymismahdollisuuksia talousmetsiä voitaisiin parantaa. Maan paljastaminen ja tuhkan lisääminen maahan paransivat siementaimien menestymistä, joskin suurin osa siementaimista kuoli ensimmäisenä talvenaan. Ongelmana on, että kangasvuokon siementaimi tarvitsee useita vuosia vahvistuakseen kukintakelpoiseksi. Sinä aikana kuloalueelle ehtii kehittyä tuuhea kasvillisuus, joka varjostaa kangasvuokon ruusukkeita niin, etteivät ne jaksa kukkia. Kangasvuokon strategia onkin toinen – sen osoittaa oheinen Jorma Peiposen kuvakin. Kangasvuokon kasvupaikka kulotettiin 7.6.2016. Jo saman kesän heinäkuun lopussa Peiponen kuvasi hyvin voivia lehtiruusukkeita kuloalueella, ja 17.5.2017 – vajaa vuosi kulotuksesta – kangasvuokko kukki komeasti. Voimakkain ruusuke oli tuottanut viitisentoista kukkavartta. Kangasvuokon maanalaiset osat selviävät siis hyvin kulosta. Ilmeisesti kangasvuokkoa ei ollut havaittu ennen kulotusta, Kuumuutta kaipaava vilukukka? Kangasvuokon talvehtineet lehdet paloivat kesäkuisessa kulossa, mutta jo heinäkuun lopulla se on kasvattanut uudet lehdet. sillä tieto uhanalaisesta kangasvuokosta olisi varmaan estänyt kulotuksen. Tämä havainto antaa viitteitä kangasvuokon suojeluun. Nyt on rohkeasti kulotettava joku metsikkö, jossa tiedetään kangasvuokon kasvavan, vaikkapa hakkuun jälkeen. Sitten seurataan sekä vanhojen ruusukkeiden että nuorten siementaimien menestymistä. Ehkä oikein suunnatuilla kulotuksilla saataisiin vilukukan alamäki käännetyksi nousuun. Kulotusta seuranneena keväänä kangasvuokko kukki jo upeasti. Jatkuva kasvatus toimii hyvin Hannu Jauhiainen näyttää kolumnissaan (Metsälehti 21/2018) juuttuneen vanhaan harhaluuloon, ettei jatkuva kasvatus toimisi Suomen metsissä. Paras lääke tietämättömyyteen on perehtyä menetelmän tutkimustuloksiin. Kymmeniä tutkimusartikkeleita on julkaistu jatkuvasta kasvatuksesta arvostetuissa kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Niiden ja käytännön kokemusten perusteella on koostettu useita suomenkielisiä kirjoja, viimeisimpänä ”Jatkuvaa kasvatusta jokametsään”. Koko maan kattavat vertailevat kokeet perustettiin 1980-luvun alkupuolella. Näissä kokeissa mitattiin ensi kerran samoissa oloissa ja samanaikaisesti jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen puuntuotosta ja kannattavuutta sekä käsittelyn vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Joillakin koekentillä on voitu tehdä jo päätehakkuu jaksollisessa kasvatuksessa ja useampia hakkuita jatkuvassa kasvatuksessa. Hyvin olennaisen lisän ja vertailuperustan antoivat valtakunnan metsien inventointien aineistot alkaen ensimmäisestä, joka mitattiin 1920-luvun alussa. Kaikki luontaisesti kehittyneet ja käsitellyt puustot olivat tuolloin jatkuvarakenteisia. Pieniä puita oli eniten, ja puiden määrä pieneni koon suuretessa. Metsät olivat siten jatkuvan kasvatuksen mallin mukaisia. Kolmannessakin inventoinnissa 1950-luvun alussa tilanne oli samanlainen. Sellaisia luonnonmetsät ovat edelleen. Kaikki vertailevat tutkimustulokset meiltä ja muualta osoittavat, että jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksella käsitellyt puustot kasvavat enemmän, parempaa laatua ja taloudellisemmin kuin alaharvennetut tasaikäisrakenteiset metsät. Monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen osalta jatkuva kasvatus on ylivoimainen. Suomen olot ja puulajit sopivat hyvin jatkuvaan kasvatukseen, jossa hyödynnetään parhaalla tavalla luonnon omaa kehitysdynamiikkaa, toisin kuin istutusmetsissä. Ns. harsintajulkilausuman antamisesta tuli 13. marraskuuta kuluneeksi 70 vuotta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että siinä esitetyt väitteet eivät pidä paikkaansa. Julkilausuma oli pelkkä metsäpoliittinen kannanotto. Silti sen nimiin on vannottu kymmenet vuodet. Eikö se ole jatkuvaa harhautusta? YRJÖ NOROKORPI metsänhoitotieteen dosentti Ensiharvennus kannattaa Irma Welling oli tehnyt laskelmat ensiharvennuksen heikosta tuotosta (Metsälehti 16/2018). Kyllähän se niin on, mutta mitä tapahtuu ensiharvennuksen jälkeen? Oikea-aikaisesti tehdyn ensiharvennuksen jälkeen puusto on elinvoimainen ja alkaa vähitellen tuottaa arvokasta tukkipuuta. Kasvu tuoreella kankaalla on kymmenen kuutiota vuodessa. Entä jos ensiharvennus on pahasti myöhässä tai sitä ei tehdä ollenkaan? Puusto kasvaa edelleen halpaa kuitupuuta. Puut riukuuntuvat, latvukset lyhenevät, metsä on altis myrskyja lumituhoille. Jatkuva kasvatus ei ole oikea vaihtoehto pitkäaikaiseen puuston käsittelyyn. Perusteluja on riittävästi. Kantohintoihin voitaisiin kyllä vaikuttaa leimikkokeskityksillä. Nykyinen hajallaan oleva korjuu on kallista hommaa. Kenties tämän vuosisadan lopulla päästään alueelliseen korjuuseen, mutta se onkin jo toisten juttu. HEIKKI HYVÖNEN Mäntyharju Ti m o To iv an en
• 26 7.12.2018 / PILKKEITÄ Muistan hyvin kansainvälisen keskustelun 1980-luvulla, jolloin puitiin Skotlannin pohjoisosan peittosoiden metsittämistä. Valtio kannusti toimintaa edullisin lainoin ja avustuksin. Omalle metsäteollisuudelle yritettiin saada kotimaista raaka-ainetta tai ulkomaista teollisuutta pyrittiin houkuttelemaan kasvavien raaka-ainevarojen äärelle. Yksityiset metsätalousyrittäjät ja myös metsistä täysin tietämättömät varakkaat henkilöt ostivat soita ja nummia taloudelliseen ahdinkoon joutuneilta pienviljelijöiltä ja lammasfarmareilta. Ostetut maatilkut metsitettiin valtion avokätisellä tuella vailla yhtenäistä maankäyttösuunnitelmaa. Tämä johti Skotlannin maiseman rajuun muutokseen. Soiden metsittämisen ja suojelun välillä käytiin melkoista kamppailua, koska alueen peittosuot ovat luonnonsuojelullisesti äärimmäisen arvokkaita. Skotlanti ennallistaa soitaan Maisema avartuu 20 000 hehtaarin vuosivauhtia. Britannian kuninkaallisen perheen omistamilla mailla Balmoralissa näkyy tyypillisiä alankoja ylänköalueita ja sitkankuusen tiheitä istutusmetsiköitä. Rinteitä poltetaan säännöllisesti kanervakasvustojen nuorentamiseksi, mikä lisää nummiriekon ravinnon määrää ja parantaa sen laatua. H ar ri Va sa nd er TUTKIJALTA Noina kiivaina aikoina tuli tunnetuksi ”Tuhkimo-oireyhtymä”, joka vaivasi liian pitkään Britannian soiden suojelua. Sadun mukaan Tuhkimo joutui keittiötöihin, kun vanhemmat siskot lähtivät tanssiaisiin. Samalla tavoin soiden suojelu työnnettiin liian pitkään syrjään, kun keskityttiin muunlaisen luonnon suojeluun. Mitä noille alueille kuuluu 30 vuoden jälkeen? Tutustuin niihin nyt syyskuussa 20 Helsingin yliopistossa metsänhoitajaksi opiskelevan nuoren kanssa. Näimme paljon erilaisia peittosoita, niiden metsityksiä, avohakkuualoja uudistamisineen ja soiden ennallistamisaloja. Skotlannin metsäpinta-ala on 1,4 miljoonaa hehtaaria, joka on 18 prosenttia pinta-alasta. Metsistä kaksi kolmasosaa on yksityisten omistamia. Kolme tärkeintä puulajia ovat sitkankuusi, metsämänty (Scots pine) ja kontortamänty. Skotlannin hallitus haluaa lisätä metsäpinta-alaa jopa 30 prosenttiin pinta-alasta käyttäen enemmän lehtipuita vesistöjen varsilla lisäämään monimuotoisuutta ja suojelemaan arvokkaita lohijokia kiintoaineja ravinnehuuhtoumilta. Samanaikaisesti soiden ennallistamiseen on osoitettu kuusi miljoonaa puntaa (6,7 Me) tarkoituksena ennallistaa 20 000 hehtaaria vuosittain vielä monen vuoden ajan. Suomessa on ennallistettu soita kaikkiaan noin 20 000 hehtaaria. Vuosittain pinta-ala on ollut 500–2 000 hehtaaria. Soiden ennallistaminen on Skotlannin pääasiallinen keino ilmaston muutoksen hallinnassa. Turvetta hajoaa kasvavan puuston alla ja sitkankuusesta tehdyt tuotteet ovat lyhytikäisiä. Peittosuo kerryttää turvetta, vaikka hitaastikin. Suomessa soiden ennallistamista tehdään enemmän muista syistä: harvinaisten ja uhanalaisten lajien kantojen vahvistaminen, ravinnepäästöjen vähentäminen ja maisemalliset syyt. Kolmantena pyöränä Skotlannin soiden tulevassa käytössä on turvemaiden viljely ja laidunnus. Maanviljelijät eivät helpolla luovu kuin kaikkein heikommista ja kauimmaisista suoalueista. Kysyin, eikö näiden kaikkien toiveiden täyttäminen olekin hyvin ristiriitaista ja vaatisi hyvää suunnittelua? Päiden nyökkäily kertoi yksituumaisuudesta. Mikä taho olisi sopivin tähän työhön? Päiden pyörittely vahvisti asian vaikeuden. Brexit aiheuttaa vielä omat hankaluutensa, joita kukaan ei vielä tiedä. Miten Tuhkimon kävikään sadussa? Hän osoittautui sisaruksista kauneimmaksi, pudonnut kenkä sopi jalkaan ja prinssi rakastui häneen tulisesti. Koimme opintomatkallamme samanlaisen voimakkaan ”käänteisen Tuhkimo-oireyhtymän”. Soiden ja maiseman avara kauneus sekä niiden tulevassa käytössä kytevä kolmiodraama jäivät kutkuttamaan ja kiihottamaan mielikuvitustamme! HARRI VASANDER Kirjoittaja on suometsätieteen professori Helsingin yliopistossa. Metsän ammattilainen välittää. Ostamassa tai myymässä? Tunnemme metsät, pellot, tontit, mökit ja talot. Meillä on myös Keskuskauppakamarin auktorisoimat AKA-arvioitsijat. Teemme tiivistä yhteistyötä Metsänhoitoyhdistysten kanssa. Olemme palveluksessa. Ota yhteyttä!
• 27 PILKKEITÄ / 7.12.2018 Metsälehdessä 19/2018 olleen turvemaiden tuhkalannoituksesta kertoneen kuvituksessa ja kuvateksteissä oli toivomisen varaa. Tekstissä oli myös käytetty termejä, joita ainakin keskivertolukijan ja -metsänomistajan voi olla vaikeaa hahmottaa. Mitä tarkoittaa karu, laiha tai rehevä turvemaa? Mitä ne merkitsevät lannoituksen tuottamalle puunkasvulle ja etenkin lannoituksen kannattavuudelle? Yksi kuva esitti rakeistettua tuhkaa, ja rakeiden sanottiin olevan keveitä sekä liukenevan maastoon parissa vuodessa. Kuvan esittämät tuhkapartikkelit näyttivät melkoiselta sepeliltä, kun miehen kouraan mahtui vain viisi raetta! Tuollaiset morkulat eivät ole keveitä, vaan massaltaan jo sellaisia, että metsätraktorin keskipakolevittimestä sinkoutuessaan ne aiheuttavat puustolle kuorivaurioita. Eivätkä tuollaiset mitenkään liukene parissa vuodessa. Pienirakeinenkin tuhka säilyy turpeessa silmin havaittavana hyvinkin 5–10 vuotta. Toki tuossa ajassa niiden sisältämät ravinteet etenkin kaliumin ja boorin osalta ovat jo liuenneet puiden kasvillisuuden käytettäviksi ja se on tietysti myös tarkoitus. Aidon puuntuhkan nerous suometsien lannoitteena perustuu siihen, että siinä on juuri oikeassa suhteessa puiden tarvitsemia mutta maatuneesta turpeesta puuttuvia kivennäisja hivenravinteita. Typpeähän turvemaassa on luonnostaan. Lisäksi tuhkassa olevat rautaja alumiiniyhdisteet sitovat tuhkan sisältämää fosforia hidasliukoiseen muotoon. Tämä on erityisesti vesiensuojelun kannalta erinomainen asia – lannoitusvaikutus on myös pidempi kuin kemiallisilla lannoitteilla. Lannoituksen teho on sitä parempi, mitä äärevämpi on jonkin ravinteen puutos. Jos puuston tarvitsemia ravinteita on tasapainoisesti – olipa niitä vähän tai paljon – lannoituksen teho ja kannattavuus ovat heikkoja. Turpeessa on useimmiten puutetta kaliumista ja fosforista, booristakin. Yleisesti ottaen tuhkalannoituksen paras tulos saavutetaan kohteilla, joissa pintaturve on pitkälle maatunutta ja turvetta on yli 30 sentin paksuinen kerros. Silloin sen typpipitoisuus on hyvä, eivätkä puiden juuret yllä ottamaan kivennäisravinteita pohjamaasta. Eniten näitä keskiravinteisia kohteita löytyy paksuturpeisilta, ns. kakkostyypin puolukkaja mustikkaturvekankailta. Toisinaan myös isovarpuisella, paksun turvekerroksen peittämällä turvekankaalla tuhkalannoitus edistää ravinnekiertoa ja parantaa puuston vuosikasvua. Neulasten väristä ja latvusten ulkonäöstä voi päätellä sekä fosforin, kaliumin että boorin puutosoireita. Turpeen riittävää typpipitoisuutta voi arvioida ottamalla kouraan noin 10–20 sentin syvyydellä olevaa pintaturvetta. Jos se on tummaa ja puristettaessa pursuu sormien läpi, typpipitoisuus on hyvä. Jos alueella on merkittävästi ainespuukokoista koivua, sekin on jo alkuvihjeenä hyvä merkki tuhkalannoitusta ajatellen. Kenttäkerroksen kasveista esimerkiksi riidenlieko kertoo pintaturpeen hyvästä typpipitoisuudesta, mikä on kannattavan tuhkalannoituksen edellytys. Jos turpeen typpipitoisuus on vain prosentin luokkaa tai alle, myös typpi on puiden kasvua rajoittava tekijä. Tällaisella kohteella lannoitteena pitäisi lisätä myös typpeä, minkä vuoksi lannoitus kannattaa heikosti. PENTTI VÄISÄNEN Hieman enemmän tuhkasta Hyvin rakeistettu tuhka on verrattain pienirakeista eikä sellaisen levitys metsäkoneen keskipakolevittimellä aiheuta puustolle kuorivaurioita edes sulan kelin aikaan. LUKIJALTA 20 % Nyt 20 % Nyt 20 % Nyt 20 % Nyt Lumijälkien maasto-opas Talvinen metsä on kuin avoin kirja, johon eläi met ovat kirjoittaneet nimimerkkinsä. Hinta 22€ Selviydy äärioloissa Kun pahin mahdollinen tapahtuu, ratkaisevat oikea valmistautuminen ja oikea toiminta. Hinta 27€ Dianan teillä Legendaarisen kanakoira­ metsästäjän erätarinat ovat jälleen saatavilla. Hinta 32€ Sitkeimmät erämyytit Kirja selvittää riemukkaalla ja erittäin käytännönläheisellä otteella, pitävätkö eräharras­ teiden myytit paikkansa. Hinta 32€ Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Joulukuun kuukauden kirjat Syötä kuponkikenttään koodi MELE1218 Alennushinta lasketaan ostoskorissa Etu voimassa 31.12.2018 saakka
• 28 7.12.2018 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN JUSSI COLLIN Suomalainen kosteikkohanke (Kotiseutukosteikko Life+) on palkittu kansainvälisen riistansuojeluneuvoston CIC Markhor -palkinnolla. Palkinto myönnetään luonnonhoidossa ansioituneelle projektille, organisaatiolle tai henkilölle. Kotiseutukosteikko-hanke oli maanomistajien, metsästäjien, paikallisten yhdistysten ja Suomen riistakeskuksen yhteinen. Siinä maanomistajat kunnostivat tai perustivat yhdessä metsästäjien kanssa 48 mallikosteikkoa, joiden yhteispinta-ala oli noin 340 hehtaaria. Näiden lisäksi syntyi kymmeniä muita kohteita. ”Arkiluonnon kosteikkojen kunnostaminen, perustaminen ja hoito ovat luonnonhoitoa parhaimmillaan”, riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi Suomen riistakeskuksesta kertoo. Hanke toi metsästäjien luonnonhoidon esille ja innosti maaseudun ihmisiä kosteikkojen hoitoon. Kosteikkoja onkin perustettu maaja metsätalouden tukijärjestelmien, hankkeiden ja talkootyön voimin viime vuosina ennätysmäärä, Nurmi kertoo. Kahden vuoden välein myönnettävä palkinto saatiin nyt ensi kertaa Eurooppaan. Suomalainen kosteikkohanke palkittiin Kansainvälisen riistansuojeluneuvoston palkinto myönnettiin ensi kertaa Eurooppaan. Asuntosäätiö rakennuttaa Espoon Tapiolaan puukerrostalon. Kyseessä on kaupungin ensimmäinen puusta rakennettava ja ensimmäinen autopaikaton kerrostalo. Vuokrataloon tulee 42 asuntoa. Talon rakentaminen käynnistyy loppuvuonna, valmista pitäisi olla ensi vuoden lopulla. Rakennustyöt tehdään säältä suojattuna teltan alla. Pääurakoitsijaksi on valittu kokenut puurakentaja Reponen Oy ja pääsuunnittelija on arkkitehti Jukka Turtiainen . ”Talon massa on selväpiirteinen, siinä on hiljaisia viitteitä 1950ja 1960-lukujen Tapiolan kerrostaloihin. Tämä näkyy muun muassa julkisivujen suhteissa ja ikkunamaailmassa. Puu on tuotu selkeästi esille julkisivuverhoilussa ja muun muassa parvekerakenteissa”, kertoo Turtiainen. Espoo saa ensimmäisen puukerrostalon Metsälehti Makasiini uudistuu 20. joulukuuta! OMAKOTITALO, Punkaharju, Hiukkajoki 1.477 ha. Tilava omakotitalo ja tontti maaseudun rauhassa, n. 10 km:n päässä Punkaharjun taajamasta. 2-kerroksisen talon alakerrassa on olohuone, 2 makuuhuonetta, keittiö, sauna, pesuhuone ja pukuhuone, josta on käynti osittain katetulle terassille. Yläkerrassa tilava aula, makuuhuone, vaatehuone, molemmissa kerroksissa omat wc:t. Avaralla pihalla on entinen navettarakennus, josta voit muokata työtai harrastetiloja, soveltuu myös hevostalliksi tai pieneläimille, nykyisellään toimii varastotilana. Hp. 103.000 € LOMA-ASUNTO, Savonlinna, Kiviapaja 0,2 ha. Etelärantatontilla pyöröhirrestä v. 1973 rakennettu kesämökki, n. 4,5 km päässä Lohikoskelta, kirkasvetisen Pienen Siikajärven rannalla. Mökissä tupa, keittiönurkkaus ja makuualkovi, erillinen rantasauna, omaa hiekkapohjaista rantaa reilut 65 m. Tontille hyvä tieyhteys ja sähköliittymä. Rakennusoikeutta jäljellä reilusti, kokonaisrak.oikeus kaavan mukaan 200 k-m 2 . Hp. 69.000 €. METSÄPALSTA, Punkaharju, Marjosaaret 0,75 ha Vaahersalon kupeessa. Metsä uudistuskypsää kuusikkoa, puuston määrä n. 200 m 3 . Kiinteistö on yleiskaavan mukaan metsämaata, ei kaavan mukaista rakennuspaikkaa. Vesimatka mantereelta n. 400 m, Punkaharjun taajamasta venepaikoille n. 10 km, Savonlinnasta n. 30 km. Hp. 12.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 MAATILA, Rapla/Kohila, Viro 920 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta,vain 25–45 km Tallinnasta! Peltoa Raplan kunnassa 490 ha ja Kohilan kunnassa 430 ha. Hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita, hintataso ollut vuonna 2018 n. 65–80 €/ha. Hinta sisältää myös tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 5,5milj.€ METSÄTILA, Luumäki 28,38 ha. Kolmesta palstasta koostuva metsätilakokonaisuus, jossa 2 kpl kaavan mukaisia rantarakennuspaikkoja, molemmissa ranta aukeaa etelän suuntaan. Koltsoppisen rannassa sähkötolppa. Kaikille palstoille menee tie. Hakkuumahdollisuudet lähivuosina hyvät, noin puolet pinta-alasta varttunutta kasvatusmetsää. Puustoa tällä hetkellä n. 3405 m 3 , eli n. 120 m 3 /ha. Hp. 199.000€ / tarjous METSÄTILA, Kuusamo 16,35ha. Kuusamon pohjoisosassa, lähellä Kuusamo-Kemijärvi tietä. Hyvä metsäautotie kulkee tilan läpi. Pääosa nuorta kasvatusmetsää ja taimikoita kangasmailla, mutta myös n. 5 ha suota. Metsään.fi-palvelun mukaan puustoa n. 390 m 3 + vuosien 2015, 2016 ja 2017 kasvu. Hp. 18.000€ / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Leppävirta 19,8 ha. Mustinmäessä sijaitseva kangasmaakohde noin 17 km Leppävirran keskustasta itään. Tilan kokonaispuusto on noin 2750 m 3 eli n. 140 m 3 /ha. Tukkipuun osuus ainespuusta noin 25%. Kehitysluokkajakauma on tasapainoinen ja mahdollistaa tasaiset hakkuutulot tulevaisuuteen. Kasvupaikat ovat joko tuoretta tai lehtomaista kangasta. Tämä kuusikkovaltainen metsätila soveltuu sijoituskohteen ohella mainiosti myös omatoimimetsänomistajalle hyvän saavutettavuuden ja monipuolisen kehitysluokkarakenteen vuoksi. Mh. 88.000 € SAARIKIINTEISTÖ, Savonlinna, Savonranta 4,8 ha. Ainutkertainen mahdollisuus hankkia itsenäinen saarikiinteistö Savonlinnan Savonrannalta Vuokalanvirran itäpuolelta. Kokonaisuus sisältää Hirsisaaren länsiosan ja 1987 valmistuneen lomarakennuksen sekä etelärantaiset lohkotut RA-tontit 3 kpl. Metsäarvion (05/2018) mukaan puuston määrä on n. 900 m 3 . Käsinveistetystä hirrestä valmistettu loma-asunto ja varastorakennus suojaisassa lahdenpoukamassa saaren länsikärjessä. Venematkaa mantereelta hieman alle 1 km. Myynnissä myös saaren itäosa, kohdenumero 1207642. Mh. 100.000 €. VAPAA-AJANKIINTEISTÖ, Savonlinna 1 ha. Tyylikkäästi entisöity sähköistetty vapaaajankiinteistö Kosolassa. Asuinrakennuksessa kaikki mukavuudet: sähkölämmitys, vuolukivitakka, suihku ja biokäymälä. Pihapiirissä lisäksi varastokäytössä olevia rakennuksia ja pihasauna, joita juuri remontoitu. Tasainen nurmipiha, jossa mm. marjapensaita. Tontin läheisyydessä venevalkama, josta suora yhteys Saimaalle. Naapureita ei näköpiirissä. Mh. 90.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa PYHÄ-KALA Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kala ry toimii kahdentoista kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa Pyhäja Kalajokilaaksojen alueella. Palvelemme noin 7.600 metsänomistajajäsentä 40 toimihenkilön voimin. Toimialueemme hakkuusuunnite on 1,4 milj m3. Haemme nyt METSÄSUUNNITTELIJAA Pyhäjoen toimistolle. Pyhäjoella on nykyaikaiset toimitilat ja kahden toimihenkilön miehitys. Arvostamme alan tuntemusta, kokemusta, oma-aloitteisuutta, energisyyttä sekä markkinointija ihmissuhdetaitoja. Palkkaus on YT/ Meto tes:n mukainen. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja ansioluettelo 16.12.2018 mennessä sähköpostilla maunu.kilpivaara@mhy.fi Tiedusteluihin vastaa johtaja Maunu Kilpivaara puh. 044 2438275. Metsänomistajat MHY Pyhä-Kala 2x100mm_92mm 29.11.2018 11.09 Sivu 1
• METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 162 3991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 045 877 4740 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 86. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 086 (LT/17) Lukijoita 153 000 (KMT/17–18) Painopaikka Punamusta, Joensuu 29 PILKKEITÄ / 7.12.2018 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN APURAHOJA 2) Valumavesien ravinnepitoisuudet nousevat. Lähde: Luke Vastaus VUOTTA METSÄLEHTI Kommenttina “Avohakkuu, palsta paloiksi ja myyntiin” kirjoituksessa (Metsälehti 21/2018) esitetyn, aika yksioikoisen näkemyksen johdosta haluan huomauttaa: Ei ole laitonta ostaa metsää ja myydä se edelleen pienempinä palstoina avohakattuna. Mutta ei ole laillista erehdyttää ostajaa tai käyttää hyväksi ostajan tietämättömyyttä siitä, että hänelle samalla siirtyvät avohakkuun jälkeiset metsänuudistusvelvoitteet. Tapaukset ovat tietysti aina yksilöllisiä, mutta on hyvä muistaa rikoslain määritelmä petoksesta ja oikeustoimilain säännökset petollisesta viettelystä ja kunnianvastaisesta ja arvottomasta menettelystä. Myyjälle voi siis tulla rikosja/tai siviilioikeudellisia seuraamuksia epärehellisestä menettelystään. PIRKKO RANTANEN Kemijärvi Petos on rikos LUKIJALTA Someron yhteismetsän pinta-ala on noin 3700 hehtaaria ja vuotuinen hakkuusuunnite noin 14 000 m3. Metsät sijaitsevat Somerolla, Lohjalla ja Lopella. Yhteismetsään kuuluu 310 osakastilaa. Lisäksi yhteismetsällä on noin 300 vuokratonttia. Someron yhteismetsällä on yhteinen toimisto Forssassa Mustialan yhteismetsän kanssa. Nykyisen toiminnanjohtajamme jäädessä eläkkeelle, haemme Someron yhteismetsälle TOIMINNANJOHTAJAA / METSÄPALVELUYRITTÄJÄÄ Edellytämme hakijalta tehtävään sopivaa metsäalan koulutusta ja kykyä itsenäiseen, vastuulliseen työskentelyyn. Toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluu yhteismetsän johtaminen yhdessä hoitokunnan kanssa. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Palkkaus YT/Meto-työehtosopimuksen tai erillisen sopimuksen mukaan. Lisätietoja tehtävästä antavat hoitokunnan puheenjohtaja Jouko Alanko puhelin 050 517 8308 ja toiminnanjohtaja Seppo Keskinen puhelin 0400 187 200. Hakemukset pyydetään toimittamaan ansioluetteloineen ja palkkatoiveineen tai metsäpalveluyrittäjä-vaihtoehdossa tarjouksineen 31.12.2018 mennessä sähköpostilla osoitteeseen: anne.lahtela@surffi.net Someron yhteismetsä Someron yhteismetsä 2 x 120_92mm 21.11.2018 10.43 Sivu 1 Operaattori Haemme nyt operaattoria toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen Stora Enso Metsään, Pohjois-Suomen hankinta-alueelle, Kainuun tiimiin. Operaattorina työtehtäviisi kuuluvat korjuuyrittäjätoiminnan ohjaus ja kehittäminen, puunkorjuun laadun, työsuojelun ja turvallisuuden valvonta, korjuun tilitysten seuranta ja ostolaskujen käsittely sekä varastotietojen ylläpito ja seuranta. Edellytämme sinulta kykyä alihankintatyön johtamiseen sekä soveltuvaa metsäalan koulutusta. Tunnistitko itsesi? Lue lisää ja hae tehtävää 16.12.2018 mennessä osoitteessa www.storaenso.com/careers Lisätietoja tehtävästä antavat: Aluejohtaja Esa Ojala, esa.ojala@storaenso.com tai p. 040 025 4690 Operaatiopäällikkö Hannu Kaattari, hannu.kaattari@storaenso.com tai p. 040 036 5172 You are the opportunity. Liity joukkoomme. storaenso.com/careers Tule muuttamaan maailmaa. Samalla muutut myös itse. Stora Enso on pakkaus-, biomateriaali-, puutuoteja paperiteollisuuden uusiutuvien tuotteiden maailmanlaajuinen toimittaja osana biotaloutta. Uskomme, että kaikki, mikä tänään valmistetaan uusiutumattomista materiaaleista, voidaan huomenna valmistaa puusta.
• 30 7.12.2018 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYS RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA 70 VUOTTA 21.12. HANNU PELTOLA , metsänhoitaja, Hämeenlinna (matkoilla) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen 1,5 asteeseen edellyttäisi fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista kokonaan heti. Koska se ei ole realismia, fossiilisten käytön vaikutuksia pyritään kompensoimaan hiilinieluja kasvattamalla. Metsillä on tässä harjoituksessa iso rooli. Samalla kun metsien hiilivarastoa, jota hiukan hämärästi myös nieluksi kutsutaan, halutaan kasvattaa, EU:n ilmastokomissaari kertoo, että biomassojen käyttöä pitää lisätä ja metsittämistä edistää myös Euroopan ulkopuolisilla alueilla. EU on asettanut tavoitteeksi nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää metsien lisäkäyttöä, mikä on ristiriidassa hiilinielujen kasvattamisen kanssa. EU:n osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on vain kuusi prosenttia. Vaikka nollapäästötavoite täällä saavutettaisiin, 94 prosenttia päästöistä muualla maailmassa jatkuisi. Olemme kuitenkin päättäneet pelastaa maailman näyttämällä esimerkkiä, jota toivomme muun maailman noudattavan. Esimerkillisyytemme ei näytä tuottavan toivottua tulosta, vaan talouskasvun myötä fossiilisten käyttö lisääntyy myös Euroopassa ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Eettinen valintamme ratkaista globaalimuutos esimerkin voimalla näyttää johtavan itsesäilytyksen kannalta huonoon lopputulokseen. Koska olemme järkiolentoja, rakennamme sopeutumisstrategioita, joiden avulla selviydymme, vaikka ilmasto lämpenee. Talouskasvu, jota ilman yhteiskunnat eivät tule toimeen, tarkoittaa ainakin vielä nykyisin myös lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Koska talouskasvua on mahdotonta ainakin vielä nykyisin saada aikaan ilman fossiilisia polttoaineita, niiden käytöstä ei voida luopua, vaikka ilmastotavoitteet sitä edellyttäisivät. Niinpä huomio kohdistuu hiilinieluihin, joiden kasvattamisella joskus melko kaukaisessa tulevaisuudessa voitaisiin ehkä päästä jopa miinuspäätöihin, mikäli fossiilisten käyttö saataisiin aisoihin. Biologisten nielujen lisäksi kehitetään myös teknologisia ratkaisuja, joiden avulla hiilidioksidia voidaan napata ilmakehästä hyvään hyötykäyttöön. Toistaiseksi teknologialla ei ole onnistuttu kehittämään vakavasti otettavaa kilpailijaa viherhiukkaselle, joka pystyy veden ja hiilidioksidin avulla muuttamaan auringosta lähtevän energian luomakunnalle hyödylliseen muotoon eli sokeriksi. Koska hiilidioksidi kulkeutuu kasveihin ilmarakojen kautta, meidän kannattaa metsänhoidon avulla maksimoida ilmarakojen määrä hehtaaria kohti. Emeritusprofessori Seppo Kellomäki on kuvannut oppikirjassaan ”Metsänhoito” ne menetelmät, joilla tämä onnistuu. Mikä parasta, menetelmät ovat laajasti käytössä jo nykyisin. Viherhiukkasen ansiosta hyvä metsänhoito on myös hyvää ilmastopolitiikkaa. Ilmasto ja metsät PEFC PEFC:n hallinnossa jatkaa kaksi henkilöä Suomesta. Fennovoiman hallituksen puheenjohtaja ESA HÄRMÄLÄ valittiin jatkamaan jäsenenä PEFC Councilin johtokunnan nimityksiä valmistelevassa kolmihenkisessä nimityskomiteassa. Metsä Tissuen Consumer Nordics -liiketoimintayksikön johtajan RIIKKA JOUKION toimikausi johtokunnan jäsenenä jatkuu vuoteen 2020. HELSINGIN YLIOPISTO Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta on myöntänyt vuoden vaikuttaja 2018 -palkinnon professori MARKKU KANNISELLE hänen pitkäjänteisestä ja merkittävästä panoksestaan tutkitun tiedon jäsentämisessä ratkaisuvaihtoehdoiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa.Professori Kanninen on 15 viime vuoden aikana vaikuttanut keskeisissä kansainvälisissä verkostoissa ja järjestöissä kuten kansainvälisessä ilmastopaneelissa IPCC:ssä ja YK:n ilmastonsuojelussa. HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Lapsuuteni joulukuuset olivat perinteisesti kotimaisia tukevaoksaisia latvakuusia, joihin oli helppo kiinnittää ”oikeita” kuusenkynttilöitä. Nykyään joulukuusimarkkinat ovat muuttuneet enemmän viljelykuusipainotteiseksi. Toisinaan muotoon leikatut puut ovat sen verran hento-oksaisia tai tuuheita, että paloturvallisempi vaihtoehto on käyttää kynttilöiden sijasta sähkökynttilöitä tai pieniä led-tuikkuja. Suomessa viljeltyjä okakuusia pidetään oivallisina joulukuusina niille, jotka haluavat oksien kestävän myös elävien kynttilöiden painoa. Okakuusi on ollut myös Yhdysvaltojen presidenttien ”virallinen” ulkojoulukuusi lähes puolen vuosisadan ajan. Okakuusi (Picea pungens ), jota taksonista riippuen kutsutaan myös hopeatai sinikuuseksi, voi saavuttaa yli 50 metrin pituuden. Puu kasvaa luontaisesti Kalliovuorilla parin-kolmen kilometrin korkeudessa Yhdysvaltojen eteläosista Kanadan Albertaan saakka. Okakuusi kestää hyvin pakkasta, ja puuta pidetään Pohjois-Amerikan ehkäpä parhaiten kuivuutta kestävänä kuusilajina. Puu kasvaa nuorena kauniin kartiomaisesti, mutta vanhempana oksisto saattaa ränsistyä ja on usein kuivalatvainen. Okakuusen pari-kolmesenttiset siniharmaat neulaset ovat kuin terävän pistäviä okaita. Suomessa okakuusi on yksi suosituimpia koristekuusilajeja. Okakuusen metsätaloudellinen merkitys ei ole suuri, joskin sitä on käytetty jonkin verran rakennusja kotitarvepuuna. Amerikan alkuperäiskansojen parissa neulasuuteella on hoidettu hengitystiesairauksia ja reumaattisia kipuja. Presidenttien kuusikilpa Amerikan presidentit ovat vajaat sadan vuoden ajan pystyttäneet Valkoisen talon ulkopuistoon isoja ”kansallisia joulukuusia” (National Christmas Tree). Ensimmäinen niistä, 15-metrinen balsamipihta, tuotiin presidentti Calvin Amerikan kansallinen joulukuusi Valkoisen talon ulkojoulukuusi on perinteisesti tälläinen okakuusi. Coolidgelle tämän kotiosavaltiosta Vermontista saakka. Presidentti Eisenhower pisti myöhemmin paremmaksi ja pystytti puistoonsa 20-metrisen engelmanninkuusen, sitten Nixon vielä neljä metriä sitäkin pidemmän okakuusen. Jossain vaiheessa luonnonsuojelijat suivaantuivat katkottujen jättikuusien holtittomaan rahtaukseen pitkienkin matkojen takaa ja niiden valaisemiseen kuluvaan huimaan energiahukkaan. Niinpä 1973 päätettiin säästää luontoa ja istuttaa pihalle elävä okakuusi, jota valaistiin energiakriisin takia vain muutaman tunnin ajan illassa. Se kuitenkin kuoli, samoin useat sitä seuranneet puut. Kuolinsyyksi on esitetty juuristovaurioita ja ilmastoa, mutta myös tuhansia kuumottavia jouluvaloja on pidetty osasyyllisenä. George W. Bush sai myöhemmin poliittisia pisteitä vaihdattamalla hehkulamput sähköä säästäviksi ledvaloiksi. Suomen presidentti on tavan mukaan saanut joulukuusensa metsäylioppilailta. Kuusi on kotimainen metsäkuusi, tavallisesti alle nelimetrinen. Amerikassa kaikki on vanhan sanonnan mukaan suurempaa, ja Donald Trumpin sisäkuusi, Pohjois-Carolinasta tuotu virginianpihta, on tiettävästi pari metriä pidempi. Sen lisäksi Valkoisessa talossa on ainakin kolmisenkymmentä muuta punaisten koristeiden peittämää kuusta. Trumpin pariskunta sytytti jouluvalot hiljattain myös Valkoisen talon pihalla kasvavaan kansalliseen joulukuuseen. Puu on edelleenkin okakuusi, joskin puulajia on lähes mahdotonta tunnistaa sitä peittävän valoja koristemeren alta.
• 31 PILKKEITÄ / 7.12.2018 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero METSÄRISTIKKO 22 ENSI NUMEROSSA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 20. JOULUKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i • Metsänomistajan digitaaliset apuvälineet • Näin teet puukaupan • Muistitko lainhuudon? Se pp o Sa m ul i • Koillismaalla tykky tunnetaan • Sopivan taimen valinta • Koeajossa Lada 4X4 TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 20.12.2018 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 22”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäkrypto 19 on arvottu seuraaville kolmelle: Liisa Erjava, Levä, Pertti Martikainen, Jyväskylä ja Heimo Saarimäki, Ritola. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen selaimessa ja lähettää meille heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäkrypto 19, oikea ratkaisu
• SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 56 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto 100v Juhlatarjoukset Kampanjatarjoukset voimassa 16.12. asti. KATSO KAIKKI TARJOUKSET WWW.UITTOKALUSTO.FI/SYNTTARITARJOUKSET NOKIPANNU 2,5l ROSTERI 4,10€ / kk 100 ,00 ALPENHEAT CIRCULATION UV KENGÄNKUIVAIN 1,10€ / kk 20 ,00 KOTIMAISET TALVIRUKKASET LYHYT MALLI 0,70€ / kk 10 ,00 LAVA V300 PREMIUM VAKUUMIKONE (raj.erä 20 kpl) 14,60€ / kk 350 ,00 ISTUTUSPUTKI POTTIPUTKI 55 tai 62 mm + TAIMIVAKKA 4,10€ / kk 100 ,00 HILLMAN REPPUJAKKARA 1,20€ / kk 25 ,00 4,10€ / kk 100 ,00 METSURIN VARUSTEVYÖSETTI ILMAISET TOIMITUKSET! SWEDTEAM GRIP GREEN HANSKAT 1,20€ / kk 25 ,00 -25 % HUIPPUTARJOU S! -45 % -15 % -15 % -20 % -15 % -30 % -35 % Verkkokaupasta. Ei koske lava-toimituksia. Tarjoukset voimassa 16.12. asti tai niin pitkään kuin varastossa tavaraa riittää. 1,20€ / kk 25 ,00 LACD EASY 2 LIUKUESTEET 4,10€ / kk 100 ,00 EXEL PRO SERIES TELESKOOPPIVARSI + BUSHMAN OKSASAHA VARSI + OKSAHA -15 % -30 % KOTIMAISET TALVIRUKKASET PITKÄ MALLI 0,90€ / kk 15 ,00 -25 % 190 ,00 ESPEGARD TULIPATA -27 %