TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Puun hinta on peruste yhä useammalle puukaupalle. Sivut 8–11 RAHA RATKAISEE TORSTAINA 5. JOULUKUUTA 2024 ? NRO 22 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 11074_.indd 1 11074_.indd 1 3.12.2024 16.12.32 3.12.2024 16.12.32
AJANKOHTAINEN / UUTISET 5.12.2024 2 Metsälehti.fi UUTISET Kirjanpainajat valmistautuvat ensi kevääseen ›› 4 Ylijäreälle kuusitukillekin löytyy käyttöä ›› 12–13 METSÄSTÄ Suoraan yrittäjältä ostava säästää ›› 18–19 Metsästystä virolaisittain ›› 24 Näin mitoitat vakuutuksesi ›› 25 PILKKEITÄ Metsurin varusteet ennen ja nyt ›› 28–29 Esittelyssä yksi urapolku ›› 31 TÄSSÄ NUMEROSSA TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Puun hinta on peruste yhä useammalle puukaupalle. Sivut 8–11 RAHA RATKAISEE TORSTAINA 5. JOULUKUUTA 2024 ? NRO 22 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 11074_.indd 1 11074_.indd 1 28.11.2024 12.31.19 28.11.2024 12.31.19 Metsää ensiharvennetaan Petäjävedellä Keski-Suomessa. Kuva: Sami Karppinen Metsälehti 92. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 30 431 (LT/22) Lukijoita 213 000 (KMT/23) Painopaikka Sanoma Manu, Tampere VALTTERI SKYTTÄ PÄÄOSA hirvieläinten aiheuttamista metsävahingoista jää metsänomistajien harteille, eikä todellisten tuhojen määrä käy alkuunkaan ilmi vuosittaisista hirvivahinkokorvauksista. Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuoden 2023 metsätuhoraportin mukaan hirvieläimet aiheuttivat viime vuonna tuoreita syöntituhoja 170 000 hehtaarin alueella. Samana vuonna hirvieläinten aiheuttamista metsävahingoista maksettiin metsänomistajille korvauksia noin 960 hehtaarin alalta. Metsätuhoraportin tiedot perustuvat valtakunnan metsien inventointiin (VMI). Luke on selvittänyt tuhokorvausten osuutta todellisesta tuhomäärästä myös hirvieläinten vaikutuksia käsitelleessä raportissaan vuonna 2021. Raportin mukaan hirvahinkokorvausten pinta-alat ovat noin kaksi prosenttia kaikista metsikön laatua alentavista hirvieläintuhoista, jotka VMI:ssä havaitaan. Samaisen Luken raportin mukaan vaille korvausta jää jopa suurin osa hirvieläinten aiheuttamista vakavista ja täydellisistä puustotuhoista. Hirvivahinkokorvausten pinta-alat ovat vain 19 prosenttia metsäinventoinnin havaitsemista vakavista ja täydellisistä tuhoista. VMI kattava tietolähde Valtio maksaa hirvivahinkokorvauksia vain yksityisille metKORVAUKSET PALJASTAVAT VAIN MURTO-OSAN HIRVITUHOISTA Metsälehti kysyi metsäntutkijoiden näkemystä riistaviranomaisen metsänhoito-ohjeista. Sen sijaan, että ohjeet vähentäisivät hirvituhoja, ne voivat lisätä tuhoriskiä ja tuoda kasvutappioita puustolle. 11075_.indd 2 11075_.indd 2 4.12.2024 14.32.46 4.12.2024 14.32.46
UUTISET 5.12.2024 Metsälehti.fi 3 KORVAUKSET PALJASTAVAT VAIN MURTO-OSAN HIRVITUHOISTA Korvausalat ovat vain 19 prosenttia vakavista tuhoista. HIRVIJAHDISSA JOKA VIIDES METSÄNOMISTAJA › Vuonna 2014 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan hirvenmetsästykseen osallistuu viideosa metsänomistajista. › Innokkaimpia hirvenmetsästäjiä ovat suurmetsänomistajat: yli 100 hehtaaria omistavista hirvijahtiin osallistui 45 prosenttia. › Metsänomistajien osallistuminen hirvijahtiin on selvästi yleisempää Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. › Metsästyskortti oli vuonna 2014 noin joka toisella metsänomistajalla. Lähde: Hirvi, metsästys ja metsätalous metsänomistajan näkökulmasta, Luke sänomistajille, joten korvauspinta-alat eivät ole suoraan verrannollisia VMI-tietoihin. Vähäisistä syöntituhoista ei korvauksia saa, mutta VMI:n syöntiluvuissa on mukana myös metsikön laatua alentavia hirvieläintuhoja. Yksityisten metsänomistajien saama tuhokorvausmäärä on joka tapauksessa kaukana hirvieläinten aiheuttamien metsänkasvutappioiden todellisesta tasosta. Hirvikannan säätelyjärjestelmässä on väännetty kättä siitä, miten pitkälti hirvituhojen määrää voidaan arvioida pelkästään maksettujen hirvivahinkokorvausten perusteella. Luken vuoden 2023 metsätuhoraportissa kerrotaan, että sä Sorkka-hankkeessa. Riistaviranomainen esittelee muun muassa oppikirjamaisin ympyräkoealapiirroksin, miten vaihtoehtoinen ravinto ja sekapuusto vähentäisivät hirvituhoja. Metsäntutkijoiden mukaan esitellyt keinot voivat lisätä arvokkaiden puiden tuhoriskiä ja tuoda metsälle kasvutappioita sen sijaan, että ne ehkäisisivät hirvien aiheuttamien puustovahinkoja. ”Ohjeilla parannetaan hirvien ravintotilannetta, mutta metsätuhojen väheneminen on epävarmaa”, kertoo Luken erikoistutkija Juho Matala. Mänty on talvisin pääravintoa Hirvivahinkoja väitetysti vähentävien metsänhoitokeinojen ideana tuntuu olevan, että kokonaisravintomäärän lisääminen vähentäisi suoraan hirvien arvokkaille puulajeilla aiheuttamia tuhoja. Matalan mukaan hirvien alueellisen ravintotilanteen ja taimikkotuhojen yhteys ei ole suoraviivainen. Erityisen pulmallista tuntuu olevan se, miten männyntaimien talviaikaista syöntiä voitaisiin vähentää metsänhoidolla. Onko tutkimuksin todettu, että kuusitaimikkoon säästetty lehtipuusto vähentää hirvien laidunnusta viereisessä mäntytaimikossa? ”Ei ole. Kesäaikaan suositun lehtipuuston lisääminen kuusen taimikkoon ei todennäköisesti vaikuta millään lailla talvikauden tuhoriskiin toisaalla olevissa männyntaimikoissa”, Matala kertoo. Matalan mukaan vaihtoehtoinen ravinto eli ravinnon lisääminen taimikkoon voi itse asiassa kasvattaa kyseisen taimikon tuhoriskiä. Hän pitää erityisen ongelmallisena riistaviranomaisen ohjeissa esiteltyjä suuria taimitiheyksiä ja lehtija havupuiden H A N N U H U TT U erilaista kasvudynamiikkaa. Tutkimuksen perusteella lehtipuusto pyrkii kehittymään etukasvuiseksi, minkä on todettu lisäävän varjoon jäävien männyntaimien hirvituhoriskiä. Lehtipuuston kasvatus havupuiden seassa vaatii oikea-aikaista raivausta ja puuston väljyyttä. ”Esitetyt taimikontiheydet ovat erittäin korkeat. Erityisesti tällaisilla tiheyksillä kärsii rauduskoivujen kasvu ja elinvoimaisuus”, arvioi Luken johtava tutkija Saija Huuskonen. Riistakeskus ei vastannut haastattelupyyntöihin eikä Metsälehden sähköpostitse lähettämiin kysymyksiin vuosi sitten, kun Metsälehti kysyi samaisista metsänhoitokeinoista Sorkka-hankkeen loppuraportin ilmestyttyä. Aiheesta lisää Metsälehden verkkosivuilla. metsäinventoinnit antavat kattavan kuvan hirvieläintuhoista. ”Taimikoiden hirvieläintuhot ovat sinänsä suhteellisen helposti tunnistettavissa jonkun hirvieläimen aiheuttamaksi, eikä metsikön laatua alentaneita taimikoiden hirvieläintuhoja siten merkittävästi jää VMI:ssä tunnistamatta”, raportissa todetaan. Kritiikkiä ”metsänhoito-ohjeille” Metsälehti kysyi myös metsäntutkijoiden näkemystä Suomen riistakeskuksen esittelemistä ”hirvivahinkoja vähentävistä metsänhoitokeinoista”. Riistakeskus on tuonut kyseisiä metsänhoitokeinoja esille esimerkiksi Metsästäjä-lehden numerossa 2/2024 ja vuosi sitten päättyneesHirvikannan vaihtelu näkyy tuhomäärissä 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 300 000 350 000 Tuhoaika 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 VMI tuoretta syöntiä, ha Hirvikanta jahdin jälkeen, yksilöä Lähteet: Metsätuhoraportti 2023 ja Hirvitietotaulukko 2024, Luke; Metsäkeskus 80000 100000 120000 1400 Hirvituhokorvauksia, ha: 1460 960 KUKA FAKTA 11075_.indd 3 11075_.indd 3 4.12.2024 14.32.48 4.12.2024 14.32.48
AJASSA 5.12.2024 4 Metsälehti.fi LIINA KJELLBERG TALVEHTIVIA kirjanpainajia on metsissämme nyt paljon. Varhain alkanut lämmin ja vähäsateinen kesä sekä pitkään jatkunut lämmin syksy hyödyttivät kirjanpainajia, ja ne lisääntyivät runsain määrin. ”Alueellista vaihtelua on paljon, mutta eivät kirjanpainajan tuhot ainakaan vähenemässä ole”, arvioi Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen. Samaa mieltä on Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tiina Ylioja. Hänen mukaansa kirjanpainajat ehtivät todennäköisesti lämpimimmillä alueilla tehdä ensimmäisen uuden kuoriaissukupolven lisäksi sekä sisarsukupolven että toisen sukupolven. Uusille alueille Kirjanpainaja aiheutti tänäkin vuonna laajaa tuhoa Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Uudellamaalla. Viime vuosina tuhojen määrä on lisääntynyt myös Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja varsinkin Pirkanmaalla. Pirkanmaalla tehtiin kesäkuun alun ja marraskuun puolivälin aikana metsänkäyttöilmoituksia yhteensä 322 hehtaarille hyönteistuhojen takia. Etelä-Karjalassa vastaava hehtaarimäärä oli 358, Kymenlaaksossa 287 ja Uudellamaalla 195. Esimerkiksi Pirkanmaalla hyönteistuhojen takia tehtyjen metsänkäyttöilmoitusten määrä nousi, kun taas esimerkiksi Uudellamaalla se laski. Yliojan mukaan siitä ei voi kuitenkaan vielä päätellä, että kirjanpainajien määrä olisi esimerkiksi Uudellamaalla laskussa. Taustalla voi olla metsänkäyttöilmoituksiin tänä vuonna tehty muutos, jonka mukaan hakkuita ei enää merkitä hyönteistuhohakkuiksi yksittäisten hyönteisten vaivaamien puiden takia. Koko maassa metsänkäyttöilmoituksia tehtiin hyönteistuhohakkuiden takia kesäkuun alun ja marraskuun puolivälin välisenä aikana 1 804 hehtaarille. Viime vuonna vastaava hehtaarimäärä oli 2 199 hehtaaria. Kokkonen arvioi, että hyönteistuhojen takia tehtävien metsänkäyttöilmoitusten määrä kasvaa vielä loppuvuotta kohti, kun metsänomistajat liikkuvat metsissään ja tuhoja paljastuu lisää. Säällä suuri merkitys Se, että talvehtivia kirjanpainajia on nyt paljon, ei välttämättä tarkoita sitä, että kirjanpainajien tuhoalueet laajenevat ensi vuonna. Paljon riippuu kevään ja kesän säistä. Viileä ja sateinen sää heikentää kirjanpainajien lisääntymistä. Luke ja Metsäkeskus seuraavat kirjanpainajamääriä vuosittain yli 40 paikkakunnalla Eteläja Keski-Suomessa. Seuranta päättyi jo syyskuussa, joten sitä, vaikuttiko lämpimänä jatkunut syksy kirjanpainajien aktiivisuuteen, ei mitattu. Kokkonen ar vioi, että vähentynyt valon määrä on saanut kirjanpainajat hakeutumaan lämpimästä säästä huolimatta talvehtimispaikkoihin. Ainakin syyskuussa kirjanpainajia esiintyi vielä jonkin verran, joten Kokkonen kehottaa metsänomistajia vielä tarkistamaan, näkyykö metsissä uusia kuivuuden tai hyönteisten vaivaamia kuusia. ”Sellaiset kuuset, joiden latvuston neulaset ovat vaalenneet tai joiden latvus on voimakkaasti harsuuntunut, kannattaa käydä korjaamassa pois talven aikana”, hän sanoo. Myös talven tuulissa kaatuvat kuuset kannattaa Kokkosen mukaan hakea pois metsästä ennen kevättä. Elinvoimaisessa kuusikossa yksittäiset tuulenkaadot eivät kuitenkaan aiheuta merkittävää hyönteistuhojen leviämisvaaraa. Ensi kevättä odottaa suuri joukko kirjanpainajia Lämmin syksy suosi kirjanpainajaa, joten kuusikot kannattaa käydä tarkistamassa uusien tuhojen varalta. Altteimpia kirjanpainajan tuhoille ovat hakkuuaukeiden paahteiset reunametsät, mutta tuhot ovat alkaneet yleistyä myös metsiköiden sisäosissa kuivuuden vaivaamilla alueilla. JU H O KO KK O N EN Paljonko metsässäsi on hiiltä? Metsä Group julkaisee Metsäverkko-palvelussaan laskurin omistajajäsentensä metsien hiilivarannoista. Laskuri auttaa metsänomistajaa tarkastelemaan hiilen virtaamista metsässä – minkä verran hiiltä on varastoituneena maaperään, puustoon ja puutuotteisiin sekä miten metsän hiilivarasto kehittyy metsänkäsittelyn seurauksena. Mallinnukseen perustuva laskuri näyttää metsien hiilivaraston koon tällä hetkellä ja ennusteen seuraavan 50 vuoden ajaksi. Hiililaskennat valmistuvat yhtiön omistajajäsenille kuluvan vuoden aikana. Luonnonsuojeluliitto vähentäisi hakkuita viidenneksellä Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii vuosittaista ylärajaa hakkuille Suomessa. Viime vuosina hakkuukeskiarvo on noussut 72 miljoonaan kuutioon, mikä on kestämätöntä, järjestö toteaa. Luonnonsuojeluliiton mukaan taso pitäisi pudottaa nykyisestä noin viidenneksellä eli 55–60 miljoonaan kuutioon. Liitto ehdottaa, että valtiovalta, metsäalan toimijat ja tutkimuslaitokset kehittävät yhteistyössä keinoja, joilla vähentäminen toteutetaan kestävästi. Myrskytuhojen korjuuseen vauhtia Metsäkeskus muuttaa käytäntöjä metsänkäyttöilmoituksesta ja korjuun aloittamisen ajankohdasta. Lyly-myrskyn tuhojen korjuun Eurajoella voi aloittaa poikkeuksellisesti heti metsänkäyttöilmoituksen teon jälkeen. Poikkeuslupaa tavallista aikaisempaan aloitukseen ei tarvita. Poikkeusmenettely on voimassa ensi vuoden maaliskuun loppuun. Se koskee vain Lyly-myrskyn (1.–2.11.) kaatamien puiden korjuuta Eurajoen kunnassa. UPM auttaa soiden ennallistamisessa Metsäyhtiö UPM on lisännyt palveluvalikoimaansa soiden ennallistamisen. Palvelua tarjotaan vain yhtiön sopimusasiakkaille. Ennallistamispalveluun kuuluu kohteen valinta, arvio toteuttamiskelpoisuudesta, ennallistamissuunnitelma, kustannusarvio ja siihen pohjautuva tarjous, puiden poisto tarvittavilta osin, kaivinkonetyö ja lopputarkastus. LYHYET 11076_.indd 4 11076_.indd 4 4.12.2024 14.29.52 4.12.2024 14.29.52
AJASSA 5.12.2024 Metsälehti.fi 5 SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVA ELY-KESKUKSET ovat koonneet laajan koko Suomen vesistöt kattavan kartta-aineiston. Se pisteyttää vesistöt sen mukaan, kuinka herkkiä ne ovat metsätalouden vesistövaikutuksille. MTK:sta arvioidaan, että kartta-aineisto voi pahimmillaan luoda Suomeen uusia alueita, joilta teollisuus ei uskalla ostaa puuta, vaikkei puukaupalle olisi lain mukaan esteitä. ”Aineisto voi luoda rinnakkaisohjeistusta metsäja vesilain sekä sertifioinnin rinnalle. Riski harmaan suojelun lisääntymiselle on iso”, sanoo MTK:n kenttäpäällikkö Mikko Syri. Ely-keskuksen kuvauksen mukaan paikkatietoaineisto on suunnattu metsänomistajien, metsänhoidon toimijoiden ja viranomaisten käyttöön. Aineisto sisältää muun muassa raakkupurot sekä virtavedet, joissa elää lohikalakantoja. Esimerkiksi Pirkanmaan ely-keskuksen alueella on yli 13 000 vesistökohdetta, joista noin 10 prosenttia on luokiteltu uudessa aineistossa herkiksi tai erittäin herkiksi metsätalouden vesistövaikutuksille. ”Suosituksia ja selkänojaa” Ely-keskuksesta huoli harmaasta suojelusta torpataan. ”Tämä ei missään nimessä aiheuta huolta metsänomistajille, vaan aineiston perusteella voidaan antaa suosituksia ja se tuo ammattilaisille selkänojaa vesistöihin liittyvään päätöksentekoon”, sanoo ylitarkastaja Anne Mäkynen Pirkanmaan ely-keskuksesta. Aineiston pulpahtaminen julkiseen keskusteluun juuri Hukkajoen raakkuepisodin jälkeen on Mäkysen mukaan sattumaa. ”Asiaa on valmisteltu jo kaksi vuotta sitten ympäristöministeriön ja maaja metsätalousministeriön ohjauksessa. Työ on kirjattu vesienhoitosuunnitelmissa uudeksi laadittavaksi ohjauskeinoksi.” Taustalla on myös EU:n vesipuitedirektiivi sekä kansallinen laki vesien ja meren hoidon järjestämiseksi. Metsäkeskus vaatii tarkempaa ohjeistusta Kulisseissa aineistosta on kuitenkin käyty kiivasta keskustelua. Kartta-aineisto julkaistiin jo kertaalleen syyskuussa, mutta se poistettiin nopeasti näkyvistä. Ely-keskuksen mukaan syynä oli joidenkin maakuntien ely-keskusten aineistoista paljastuneet virheet. Ympäristöalan toimijoissa on herättänyt närkästystä se, että Suomen metsäkeskus ei ole tehnyt päätöstä aineiston käyttöönotosta osana avointa metsäja luontotietoaan. ”Ohjeistusta kartta-aineiston käytöstä ja tulkinnasta on mielestäni vielä tarkennettava. Aineisto näyttää sellaisenaan varsin dramaattiselta, kun lähes kaikki vesistöt on luokiteltu herkkyyden mukaan”, kuvailee Metsäkeskuksen johtava luonnonhoidon asiantuntija Riitta Raatikainen. Raatikainen huomauttaa, että toisaalta kaikkein tärkeimmät kohteet eivät välttämättä nouse kartoilla esille. ”Tämä johtuu siitä, että aineisto pohjautuu valuma-alueen kuormitukseen ja veden laatuun, eikä metsävaratietoja ole yhdistetty aineistoon.” Ely-keskuksen Mäkysen mukaan aineisto toimisi suosituksena ja ”herätekarttana” metsänomistajille, metsäalan toimijoille sekä viranomaisille. ”Jos ei ole päätöstä, ei ole valitusoikeutta” MTK:n Syri painottaa, että kaikki haluavat toimia varovasti herkkien vesistöjen äärellä. ”Tuore tutkimustieto on aina tervetullutta. Aineiston tavoitteet ovat hyviä, mutta uusien ohjeistusten tuominen vanhojen rinnalle voi vain lisätä hämmennystä kentällä.” Ongelmallista on Syrin mukaan myös se, että metsänomistaja voi saada ely-keskuksesta suosituksia metsätalouden toimenpiteisiin, mutta ne eivät pohjaudu mihinkään lakiin, eikä niistä ole olemassa päätöstä. ”Jos ei ole päätöstä, ei ole myöskään valitusoikeutta. Mitä tapahtuu, jos metsänomistaja ei toimi suosituksen mukaan?” Syri kysyy. Kartta-aineisto julkaistaan ely-keskuksen mukaan uudestaan maaliskuussa 2025. Tavallinen metsänomistaja pääsee tutustamaan aineistoon tuolloin ainakin paikkatietoikkuna. fi-verkkosivuston kautta. Taas lisää harmaata suojelua? Metsäkeskus kuvailee ely-keskusten laatimaa kartta-aineistoa metsätaloudelle herkistä vesistöistä dramaattiseksi. MTK näkee riskin harmaan suojelun lisääntymiselle suurena. Metsätaloudelle herkiksi vesistöiksi on luokiteltu esimerkiksi Pirkanmaan ely-keskuksen alueella noin 1 300 kohdetta. Kartta-aineiston pelätään tuovan uusia rajoituksia metsien käsittelyyn. ”Ohjeistusta on mielestäni vielä tarkennettava.” 11076_.indd 5 11076_.indd 5 4.12.2024 14.29.55 4.12.2024 14.29.55
AJASSA / HAASTATTELU 5.12.2024 6 Metsälehti.fi HELI VIRTANEN, TEKSTI JUHA OLLILA, KUVA POHJOISIMMAN Suomen metsistä ovat kiinnostuneet monet muutkin kuin metsänomistajat ja puuta jalostava teollisuus. Metsäalan, poronhoitajien, matkailuyrittäjien, kaivosteollisuuden ja tuulivoimayhtiöiden näkemykset siitä, mikä on järkevää ja taloudellisesti kannattavaa maankäyttöä, eroavat väkisinkin toisistaan. Lapissa metsäkiistoja ja konflikteja on riittänyt. Meto Lapin puheenjohtajan Aki Rannan mukaan tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. YHTEENSOVITTAJA LA PIS TA Aki Ranta on luotsannut Meto Lappia seitsemän vuotta. Siinä sivussa työelämä on kuljettanut metsätalousinsinööri-agronomi-puuseppää moneen. ”Vanhojakin solmuja alkaa aueta.” Ennen metsätalousinsinöörin opintojaan Aki Ranta asui muutaman vuoden Keski-Suomessa. Pohjoinen vei kuitenkin voiton: suku on lähempänä, ja kalastusja metsästysharrastusten puitteet ovat kunnossa. ”Yhteensovittamisessa on menty paljon eteenpäin, ja vanhojakin solmuja alkaa aueta”, Ranta sanoo. Esimerkiksi Ylä-Lapin metsäkiistoja on onnistuttu hänen mukaansa vähitellen sovittelemaan ja toimivia neuvotteluyhteyksiä luomaan. Toinen hyvä esimerkki yhteistyöstä on Tornionjoen vesistöalueen kunnostaminen, viime vuonna alkanut monivuotinen hanke, jossa myös metsäala on kiinteäs ti mukana esimerkiksi soita ennallistamalla. Turhia ojituksia Saksan malliin Erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen puhuttaa vuodesta toiseen myös Lapin Metsätalouspäivillä. Meto Lapille, yhdelle Meton paikallisyhdistyksistä, 400–500 henkeä yhteen kokoava tapahtuma on vuoden pääponnistus. Osansa järjestämisvastuusta kantaa Lapin Metsänhoitajat. Meto eli Metsäalan Asiantuntijat on metsäja luonnonvara-asiantuntijoiden edunvalvontajärjestö. Sen jäsenistä valtaosa on metsätalousinsinöörejä ja metsäteknikkoja. Vuotuisten Lapin Metsätalouspäivien lisäksi Meto Lappi järjestää joka toinen vuosi ulkomaanmatkan. Ranta on ollut kiinteästi mukana myös matkajärjestelyissä. Alkusyksystä porukka kävi Saksassa Mainzin ympäristössä. Pääkohteena oli vuoden 1990 myrskytuhojen jälkeen uudistettu metsä, jossa käytössä ovat jatkuvan kasvatuksen menetelmät. Pääpuulajina kasvaa tammea, ja sen sekaan on syntynyt luontaista puustoa, etenkin koivua ja pyökkiä. Ranta pitää reissun antia mielenkiintoisena, varsinkin kun poliittisista ja ympäristösyistä 11077_.indd 6 11077_.indd 6 4.12.2024 14.34.21 4.12.2024 14.34.21
5.12.2024 Metsälehti.fi 7 AJASSA KOLUMNI AKI RANTA METO Lapin puheenjohtaja, sai marraskuussa Metolta Vuoden Metsäasiantuntija -tunnustuksen KOULUTUKSELTAAN metsätalousinsinööri, agrologi ja puuseppä, näyttötutkinto rakentamisalalta ja pian myös tieisännöitsijäkoulutus suoritettuna TYÖSKENTELEE operaattorina Veljekset Vaara Oy:n sahalla ja tieisännöitsijänä Routamap Oy:ssä. Viime kesänä teki maastotöitä valtakunnan metsien inventoinnin parissa. IKÄ 37 vuotta KOTOISIN Inarin Ivalosta, asuu Rovaniemellä PERHEESSÄ puoliso ja kolme pientä lasta HARRASTAA remontointia, kalastusta, metsästystä ja pallopelejä lo Rovaniemellä ja Rovaniemeltä siirretty hirsitalo rakenteilla Kolariin kesäasunnoksi, voi pitää pienenä ihmeenä, että voimia riittää myös järjestötyöhön. Näin kuitenkin on, sillä marraskuussa Meto palkitsi Rannan Vuoden Metsäasiantuntijana. ”Ei tässä tehtävässä jaksaisi, jos koko porukka ei olisi aktiivinen”, Ranta kiittelee muita järjestön toiminnassa mukana olevia. Agrologi porotalouspainotuksella Meton toimintaan Ranta päätyi mukaan jo opiskeluaikanaan Lapin ammattikorkeakoulussa. Opinnoissaankaan hän ei päästänyt itseään helpolla, vaan suoritti metsätalousinsinöörin tutkinnon ohessa myös agrologin tutkinnon porotalouspainotuksella, onhan suvussa poronhoitajia ja Ranta itsekin on omistanut poroja aikaisemmin. Opintojensa päätyttyä Ranta jäi töihin ammattikorkeakoululle, jossa oli mukana erilaisissa metsäja maaseutupuolen hankkeissa: hän pääsi esimerkiksi kehittämään metsäkonesimulaatiokoulutusta ja nokkosen viljelyä sekä käynnistämään oppilaitoksen omaa biotalouslaboratoriota. Koska hanketöillä on tapana olla määräaikaisia eikä rahoitusta uusille suunnitelmille vuosi sitten löytynyt, oli aika keksiä taas jotain uutta. Ja Rantahan keksi, useammankin uuden homman. alueen metsiä hoidetaan nyt vesitalous edellä. Syynä ovat epäonnistuneet metsäojitukset. Niistä on aiheutunut tulvaongelmia alueella, ja kiintoainetta on valahtanut vesistöihin. Monipuolinen sekatyömies Ranta on oikea henkilö puhumaan erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisesta, sillä häntä voi pitää aiheen kokemusasiantuntijana: niin opiskelut kuin työurakin ovat vieneet monenlaisiin paikkoihin ja tehtäviin, usein moneen paikkaan samanaikaisesti. ”Olen sekatyömies, joka on kierrellyt erilaisissa hommissa.” Nyt päivät täyttyvät kahdesta työstä. Täysi työviikko kertyy operaattorin tehtävistä Veljekset Vaaran sahatuotannossa. Lisäksi Ranta toimii osa-aikaisena tieisännöitsijänä Routamap Oy:ssä. Kun Rannalla on kolme pientä lasta, remontoitavana omakotitaMINULLA ON VÄHÄN salaisuuksia. Yksi salaisuuksistani oli Uudellamaalla sijaitsevan tammukkapuron sijainti. Opin sijainnin tenavana perintönä ja kävin purolla onkimassa tammukoita. Parhaimmat apajat olivat penkkojen alla. Päätin siirtää tietoa eteenpäin ja näyttää tammukkakätkön myös pojilleni. Kävelimme purolle ja huomasin puron äärellä salaisuuden muuttuneen turhaksi tiedoksi. Tammukkapuro oli tuhoutunut, vesi ei enää virrannut yhtenäisenä kaloille uimakelpoisena uomana lahopuiden tukittua veden vapaan juoksun. Kukaan ei ollut huolehtinut purosta puroalueen jäätyä aktiivisen metsätalouden ulkopuolelle. Harmitti ihan vietävästi katsella paikkaa, halusin vain mennä pois. RIP tammukat. SUOMESSA LUONNONSUOJELU poikkeaa Manner-Euroopasta. Meillä tehdään pääasiassa tiukkaa ”ei tikkuakaan poikki” -suojelua, kun muualla suojelualueita hoidetaan aktiivisesti. Luonto ei pysähdy siihen tilaan mihin luonnonsuojelija sen haluaa pysähtyvän vaan jatkaa matkaansa. Aktiivisella luonnonhoidolla voitaisiin hidastaa luonnollista muutosta ja ohjata metsää monimuotoisuuteen. Ilman ihmisen apua rehevien maapohjien metsät ajautuvat synkiksi kenttäkerroksesta kuolleiksi kuusikoiksi. Lopulta kuusikkoon tulee kirjanpainaja ja tappaa elinkaarensa loppuvaiheessa elinvoimaltaan heikentyneet kuusikot pystyyn. En koe kuollutta kuusikkoa monipuolisena retkeilykohteena. METSÄTILALLAMME ON LEHTOA . Kävin ennen hakkuita lehdossa Metsäkeskuksen virkamiehen kanssa toteamassa kohteen olevan metsälain mukainen kymppikohde. Oli järkevä tyyppi, hän sanoi minulle suojelun olevan luontotyypin suojelua. Saamme kaataa alueelta suuria varjostavia puita ja muutenkin ylläpitää lehtoa. Lehdon jäämisestä uudistamisen ulkopuolelle tuli meille taloudellista tappiota. Suomalaisena erikoisuutena emme saa lainvoimalla suojellusta kohteesta taloudellista korvausta valtiolta. Emme saisi myöskään ilman selkeää asetusta virkamiespäätöksellä laajennetuista suoja-alueista mitään korvausta. Suomessa yksittäinen ministeri voi keksiä raakkupurolle sadan metrin vyöhykkeen ja tehdä metsänomistajasta suojelun ainoan maksajan. LUONTOVÄKI RAKASTAA SANOA , että Suomessa ei ole oikeita metsiä vaan pelkkiä puupeltoja. Helppo heitto, en ole koskaan kuullut määritelmää ”oikealle metsälle” – veikkaisin oikealla metsällä tarkoitettavan aktiivisella metsänhoidolla saavutettua uudistuskypsää metsikköä. Metsää rakastavana ihmisenä tykkään monimuotoisesta metsästä – minun metsääni kuuluvat myös aukeat aurinkoiset uudistusalat niille erikoistuneine kasveineen. Rehevillä kasvupaikoilla metsä vaihtuu kierron aikana moneen kertaan kunnes se päätyy synkäksi kuusikoksi. Ja jää sellaiseksi ellei salaman anneta uudistaa metsää tai ihminen auta luontoa kirveen kanssa. En ole törmännyt edes maaseutulehdistössä pohdintaan luonnonsuojelun haittapuolista monimuotoiselle luonnolle. Monimuotoinen luonto suojellaan yksipuoliseksi. Rakastetaan metsää ylpeästi kirveiden kanssa ja ei välitetä pikitieltä piipittävien tietämättömistä aivoituksista. LUONNONSUOJELUN ERITYINEN LUONTOSUHDE KUKA KUKA? PEKKA SYVÄNEN KIRJOITTAJA ON KONEENRAKENTAJA JA PUUNTUOTTAJA. 11077_.indd 7 11077_.indd 7 4.12.2024 14.34.22 4.12.2024 14.34.22
5.12.2024 8 Metsälehti.fi AJASSA ”PUUTA KYLLÄ RIITTÄÄ” Puun kysyntä näyttää kasvavan edelleen ja takana on monta vilkasta puukauppavuotta. Kokenut puuntuottaja vakuuttaa puun riittävän jatkossakin, kunhan hinta on kohdallaan. Aiemmasta poiketen nyt myös harvennuskuitupuun hinta houkuttaa metsänomistajia puukaupoille. Moni harvemmin puuta myyvä on yllättynyt kuluvan vuoden aikana tarjotuista pystyhinnoista. 11078_.indd 8 11078_.indd 8 4.12.2024 14.35.50 4.12.2024 14.35.50
5.12.2024 Metsälehti.fi 9 AJASSA MIKKO RIIKILÄ JA SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT V V iitasaaren Kolkun kylällä sijaitsevan maatilan pihapiiriltä avautuu maisema joka ilmansuuntaan. Näkymät vahvistavat metsänomistaja Jari Jääskeläisen luottamusta puun riittävyyteen – metsää ja puuta riittää, katsoopa mihin suuntaan tahansa. ”Suomeen olisi puuvarojen puolesta voitu rakentaa vielä yksi sellutehdas. Mielessäni vedin lipun puolitankoon, kun Kuopioon kaavailtu Finnpulpin sellutehdashanke kaatui”, Jääskeläinen kertoo. Pelkästään omiin näköhavaintoihinsa Jääskeläinen ei perusta luottamustaan puun riittävyydestä. Hän seuraa taloutta niin kotimaassa kuin maailmalla. Tuvan pöydällä on sulassa sovussa luontolehtiä, Maaseudun Tulevaisuuksia, Metsälehtiä kuin myös Helsingin Sanomia – ja lehdet kiertävät kyläläisten kesken lukijalta toiselle. Varmemmaksi vakuudeksi hänellä on tukenaan 60 vuoden kokemus metsähommista. Jääskeläisellä on toista sataa hehtaaria hyväkasvuisia metsiä Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rajamailla. Maanviljelyksen lopettanut mies myy puuta säännöllisesti. ”Teen yleensä puukauppoja kolmen neljän vuoden välein, jotta pystyn myymään vähän suurempia eriä kerralla.” Viimeksi hän myi talvikorjuuseen menevän leiJatkuu seuraavalla aukeamalla. ”Ennusteiden mukaan hyviä puukauppavuosia on tulossa jatkossakin.” 11078_.indd 9 11078_.indd 9 4.12.2024 14.35.54 4.12.2024 14.35.54
AJASSA 5.12.2024 10 Metsälehti.fi mikon viime kesäkuussa, hehtaarin verran aukkoa ja viitisen hehtaaria harvennuksia. Hän uskoo, että kantohinnat pysyvät nykyisellä tasolla tai saattavat noustakin, ja se varmistaa, että halukkaita puun myyjiä riittää lähivuosiksikin. Seuraavan leimikon paikkakin on jo mietittynä. Aukkoa olisi tarjolla, kunhan kantohinnat sattuvat kohdalleen. ”Kun tukin hinta asettuisi yhdeksänkympin tuntumaan ja kuidun neljäänkymppiin, niin voisin hyvinkin tehdä uuden puukaupan saman tien.” Kukaan ei soita puunmyyjälle Vaikka Jääskeläisen tila sijaitsee kaukana kirkonkylistä, se sattuu lukuisien puunostajien ydinalueelle. Lähimmät sahat ovat muutaman kymmenen kilometrin päässä Keiteleellä, Pihtiputaalla ja Viitasaarella, eikä kuitupuuta ahmivalle Äänekosken sellutehtaallekaan ole paljon matkaa. Myös energiapuulla on nyt menekkiä. ”Edellisen päätehakkuun risut ajettiin hakettamattomina Pohjanmaalle asti. Vähän erikoiselta se kyllä tuntui.” Hän kertoo tehneensä kauppoja miltei kaikkien alueella toimivien ostajayhtiöiden kanssa. ”Yleensä annan metsänhoitoyhdistyksen pyytää ostajilta tarjoukset ja vertailen niitä itse ja valitsen parhaan ostajan. Tosin isot metsäyhtiöt eivät aina tee ostotarjouksiaan yhdistyksen kilpailutuksiin, mutta silloin olen koettanut saada niiltä erillisen tarjouksen. Ajattelisi, että kiivaan puutarpeen vallitessa puunostajat pommittaisivat puhelinsoitoillaan liki metsänomistajaa, jolla riittää puuta myytäväksi. Yllättäen todellisuus on tyystin toinen. Vaikka kuitupuun tienvarsihinta on noussut, on hankintalisä pysytellyt 20 euron tuntumassa. Hankintahakkaajan korjuuketjun kustannukset ovat kuitenkin nousseet rajusti inflaation seurauksena. Jari Jääskeläinen vakuuttaa, että puuta riittää kasvavista metsistä myyntiin teollisuuden tarpeisiin jatkossakin. ”Eivät ostajat ikinä soittele. Itse on puut pitänyt tarjota ostajille. Aiemmin pyörähdin usein metsäyhtiöiden toimistolla kuulostelemassa, mitä metsäasiantuntijat ajattelevat puukauppatilanteesta. Nykyisin konttorien ovet tahtovat olla lukittuja.” Hänen mukaansa puunostajien toiminta on viime vuosina käynyt metsänomistajalle hankalammaksi. Ennen vastuun kantoi sama ihminen, jonka kanssa puukauppa tehtiin. ”Nyt tehtävät on jaettu eri tahoille. Puut ostanut metsäasiantuntija ei esimerkiksi vastaa puutavara-autojen särkemistä teistä. Kaikenlaisia virheitä tulee aiempaa enemmän kuin korjuuyrittäjät ja esimerkiksi teiden auraajat tulevat kaukaa eivätkä tunne paikkoja. Myyjän on vaikea tietää, keneen pitäisi ottaa yhteyttä.” ”Eivät ostajat ikinä soittele. Itse on puut pitänyt tarjota ostajille.” 11078_.indd 10 11078_.indd 10 4.12.2024 14.35.59 4.12.2024 14.35.59
AJASSA 5.12.2024 Metsälehti.fi 11 MTK:N tutkimusjohtaja Kalle Karttunen vahvistaa, että Jari Jääskeläisen tilannearvio puuntarjonnasta on yleistettävissä. Metsänomistajat tarjoavat puuta myyntiin myös lähivuosina, vaikka takana on jo monta huippuvilkasta puukauppavuotta. ”Puukauppa on edelleen pitkälti aktiivisten ja säännöllisesti kauppaa tekevien metsänomistajien varassa. Passiivisilla metsänomistajilla olisi valtavasti puunmyyntipotentiaalia.” Merkkejä yhä useampien metsänomistajien aktivoitumisessa puukaupoille onkin Karttusen mukaan nähtävissä. ”Hyvä markkinatilanne houkuttaa puukaupoille. Metsätutka-kyselyssämme puunhinta on noussut metsänhoidollisten syiden rinnalle tärkeimmäksi perusteeksi puukauppa-aikeille. Hinnan päälle ymmärretään ihan toisella tavalla kuin ennen.” MTK:n Metsätutka -kyselyssä lähes 40 prosenttia vastaajista ilmoitti suunnittelevansa puukauppoja seuraavan vuoden aikana. Karttunen kuvailee lukua ennätyskorkeaksi. Pellervon taloustutkimus (PTT) ennusti marraskuussa, että yksityismetsien puukauppamäärä kasvaa tänä vuonna yhdeksän ja ensi vuonnakin kuusi prosenttia. Riittääkö puuta näin paljon, kun useissa maakunnissa hätyytellään jo kestävien hakkuumahdollisuuksien rajoja? ”Uskon, että puuta riittää markkinoille jatkossakin. En näe ongelmaa siinä, jos alueellisesti puretaan vuosikymmeniä kasvatettua puuvarantoa hetkellisesti reilumminkin. Suomen metsät kuitenkin kasvavat kokonaisuudessaan enemmän kuin niitä hakataan”, Karttunen huomauttaa. Hyviä puukauppavuosia luvassa? Karttusen mukaan Suomessa on nähty nyt sen suuntaisia merkkejä, että puumarkkina toimii aiempaa paremmin. Puuta on tullut tarjolle, vaikka hinnat ovat olleet nousevia. Teollisuus on kuitenkin moittinut korkeita puunhintoja syksyn aikana yhä selvemmin äänenpainoin. Pysyykö tarjonta yllä, jos puunhinnat nyt lähtevät laskuun? ”Lopulliset markkinavaikutukset näkyvät lopulta vain markkinoilla. Metsäteollisuus voi mielestäni olla tyytyväinen, että tarjonta on nyt hyvällä tasolla. Suurille muutoksille ei ole tällä hetkellä perusteita suuntaan tai toiseen.” Puuta on Karttusen mukaan ostettu tänä syksynä enemmän kuin korjattu. Se voi tarkoittaa, että ostajien himot talvileimikoita kohtaan ovat yllättävän laimeita. Toisaalta talvikorjuukohteiden kysyntää sanelee paljon sääolosuhteetkin. Marraskuun alun markkinakatsauksessaan MTK totesi, että ennusteiden mukaan nousevat puun hinnat mahdollistavat metsänomistajille puukauppojen viivästyttämisen. Puhelimessa Karttunen on sanoissaan varovaisempi. ”Jokainen metsänomistaja tekee puukauppapäätökset oman tarpeen ja tilanteen mukaan. Mutta ennusteiden mukaan hyviä puukauppavuosia on tulossa jatkossakin. Esimerkiksi Ukrainan jälleenrakennus aikanaan sekä Kiinan virkistyvä kysyntä lisäävät metsäteollisuustuotteiden kysyntää.” HINTA HOUKUTTAA PUUKAUPOILLE ”Kieltäisin bonukset ja hintatakuut” Jääskeläinen ihmettelee myös sitä, ettei kattavia puutavaran mittauslistoja luovuteta myyjälle ennen kaupan hyväksymistä. ”Niiden ei pitäisi olla liikesalaisuuksia.” Muutenkin hän kummastelee ostajayhtiöiden tapaa toimia. Puukaupoissa liikkuu helposti kymmeniä tuhansia euroja, mutta firmat eivät ole ha10 20 30 40 50 60 Hankintakaupat Pystykaupat Hinta houkuttaa Harvoin puuta myyvät metsänomistajat ovat kantohintojen noustessa lisänneet myyntejään. Hyvät kuitupuun hinnat ovat innostaneet ihmisiä myymään harvennusleimikoita entistä enemmän. Tämän uskotaan vahvistavan puuntarjontaa myös ensi vuonna. Hankintalisä, siis hankintaja kantohinnan erotus ei ole kasvanut, vaikka puusta maksetaankin entistä paremmin. Näin hankintahakkaajan palkka ei ole parantunut. 20 40 60 80 100 Reaalihinta Nimellishinta Vuoden 2007 ennätyshinta kuusitukilla saavuttamatta Vaikka havutukkien hinta on noussut, reaalihinta ei ole vielä kivunnut vuoden 2007 tasolle. Tosin tällä kertaa kantohintojen ennakoidaan pysyvän korkeina pidempään kuin vuonna 2008. 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2024 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2024 10 20 30 40 50 60 70 Litraa Puunkorjuun kustannukset kohonneet Mäntykuitupuukuution hankintahinnalla saatu kevyen polttoöljyn määrä litroina 2002-2024 2002 2005 2010 2015 2020 2024 Kuusitukin keskimääräiset nimellisja reaalihinnat pystykaupoissa 1995-2024 (lokakuu, kaikki hakkuutavat) Mäntykuitupuun keskimääräinen reaalihinta pystyja hankintakaupoissa 1995-2024 (lokakuu). Muunnettu vuoden 2023 rahan arvoon. Litraa / m 3 lukkaita neuvottelemaan. ”Samankokoisessa autokaupassa keskustellaan ja sovitaan moninaisista asioista.” Hän paheksuu metsäyhtiöiden kaupan edistämiseksi tarjoamia bonuksia ja hintatakuita. ”Kieltäisin ne kokonaan, jos voisin. Ne vain hämärtävät puun todellista hintaa ja tekevät ostotarjouksista entistä vaikeammin vertailtavia.” SE PP O SA M U LI Kalle Karttunen 11078_.indd 11 11078_.indd 11 4.12.2024 14.36.00 4.12.2024 14.36.00
PUUKAUPPA & TALOUS 5.12.2024 12 Metsälehti.fi MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI TERO PAJUKALLIO, KUVA UPM:N Pelloksen vaneritehtaat Mikkelin Ristiinassa ovat Euroopan suurimmat ja maailmanmitassa kolmen suurimman joukossa. Pellos on itseasiassa kolme tehdasta, joista vanhin 1960-luvun lopulta. UPM:n vaneriliiketoiminnan johtaja Mika Kekki kertoo, että havuvanerin tilanne on olennaisesti toinen kuin koivuvanerin, joka on toisaalta hyötynyt venäläisvanerin sanktioista, toisaalta kohdannut raaka-aineniukkuuden. ”Venäjä ei ole havuvanerissa ollut oikein minkäänlainen pelaaja, Euroopan markkinoille tullut määrä vastasi meidän yhden tehtaan vuosituotantoa.” Päivä ei nouse idästä Havuvanerin tilanne on nyt yhtä lailla vaikea kuin sahatavaran. Havuvaneria käytetään sekä korjausettä uudisrakentamisessa, ja tässä järjestyksessä, ja molempien tilanne on tahmea. ”Uusia asuntoja seisoo myymättöminä kaikissa maissa eikä uusia rakenneta.” Kekin mukaan pohjakosketus koettiin viime vuonna. Vaikka suunta on loivasti ylös, niin edelleen ollaan jäljessä täyden käynnin tilauskertymiä. Pelloksella on käyty muutosneuvottelut, lomautusviikkoja on jo pidetty ja lisäviikot talven aikana ovat mahdollisia. Pelastusta odotetaan korkojen laskusta ja ostovoiman kasvusta, mutta toipuminen on tuskallisen hidasta. ”Isompi vaikutus siirtyy ensi vuoden puolelle, mutta mennäänkö toiselle vuosipuoliskolle, se jää nähtäväksi.” Kekki vastaa puhelimeen työmatkaltaan Shanghaista. Hänen tuore tuntumansa on, että vanerimarkkinoilla päivä ei nouse idästä. Kiinan markkinat on kyllästetty venäläisellä tavaralla. Maassa kuluttajien varallisuudesta keskimäärin kaksi kolmasosaa on kiinni asunnossa, ja niiden hinnat ovat tulleet alas. ”Täällä näkee joitain infrahankkeita, mutta ei juurikaan asuinrakentamista.” Järeää ja ylijäreää Pelloksen tehtaat pystyvät yhdessä tuottamaan havuvaneria yli 400 000 kuutiota, mikä tukinkäyttönä on suunnilleen miljoona kuutiota. Raaka-aine tulee muun puunhankinnan mukana 140 kilometrin säteellä, lukuun ottamatta 15:tä prosenttia, joka tulee hinaamalla Saimaata pitkin. Sorvaukseen voidaan ottaa maksimissaan tyveltä 76-sentHAVUVANERI PELASTAA YLIJÄREÄT KUUSITUKIT Sahaukseen arvoton kuusentyvi on sorvaukseen mitä sopivin. ”Venäjä ei ole havuvanerissa ollut oikein minkäänlainen pelaaja.” Suurin osa Pelloksen sorvaamasta puuvirrasta on järeänpuoleista kuusitukkia. Sahauksen kannalta ylijäreiden tyvien sorvaaminen on mahdollista, mutta niiden osuus on kuitenkin pieni. 11079_.indd 12 11079_.indd 12 4.12.2024 14.38.34 4.12.2024 14.38.34
AJASSA 5.12.2024 Metsälehti.fi 13 ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 81,17 ? 82,51 ? 62,89 ? 31,34 ? 33,58 ? 32,68 ? 40,04 ? 40,91 ? Uudistushakkuu 82,73 ? 83,29 ? 65,16 ? 32,20 ? 34,55 ? 34,63 ? 41,80 ? 42,38 ? Harvennushakkuu 75,19 ? 75,85 ? 57,12 ? 31,20 ? 32,06 ? 31,94 ? 38,51 ? .. Ensiharvennus 64,72 ? 66,34 ? .. 26,69 ? 27,56 ? 27,22 ? .. .. Hankintahinnat .. 86,66 ? .. .. .. .. .. .. ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 80,66 ? 82,21 ? 60,91 ? 32,58 ? 34,10 ? 33,31 ? 39,45 ? 40,49 ? Uudistushakkuu 83,12 ? 83,22 ? 63,65 ? 33,67 ? 35,01 ? 35,08 ? 41,37 ? 41,71 ? Harvennushakkuu 75,83 ? 75,93 ? 55,56 ? 32,87 ? 33,00 ? 32,97 ? 38,96 ? 39,15 ? Ensiharvennus 60,39 ? 53,79 ? .. 26,80 ? 27,90 ? 27,35 ? .. .. Hankintahinnat 81,61 ? 80,87 ? 64,53 ? 54,74 ? 51,99 ? 53,98 ? .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 80,42 ? 82,60 ? 51,99 ? 33,80 ? 37,15 ? 32,76 ? 40,15 ? 40,55 ? Uudistushakkuu 83,11 ? 84,69 ? 52,91 ? 36,96 ? 39,62 ? 34,93 ? 42,35 ? 42,32 Harvennushakkuu 74,54 ? 74,23 ? .. 32,59 ? 33,17 ? 31,36 ? 38,71 ? 38,46 ? Ensiharvennus .. .. .. 26,36 ? .. 23,29 ? .. .. Hankintahinnat 79,97 ? 79,97 ? .. 52,23 ? 51,43 ? 51,99 ? .. .. ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 74,11 ? 75,47 ? .. 28,88 ? 29,64 ? 28,81 ? 44,32 ? 45,09 ? Uudistushakkuu 76,54 ? 77,60 ? .. 31,03 ? 31,71 ? 30,99 ? 49,92 ? 47,56 ? Harvennushakkuu 69,06 ? 69,08 ? .. 28,39 ? 28,24 ? 27,98 ? 37,69 ? 37,89 ? Ensiharvennus 45,55 ? .. .. 21,79 ? .. 21,64 ? .. .. Hankintahinnat 75,73 ? 76,17 ? .. 51,80 ? .. .. .. .. ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 71,63 ? 71,13 ? .. 29,88 ? .. 26,35 ? 37,19 ? .. Uudistushakkuu 74,12 ? 74,42 ? .. 33,77 ? .. 29,86 ? 39,98 ? .. Harvennushakkuu 68,59 ? 67,01 ? .. 28,73 ? .. 25,18 ? 34,89 ? .. Ensiharvennus 57,24 ? .. .. 26,54 ? .. 23,59 ? .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 81,94 ? 83,13 ? 47,92 ? 32,31 ? 33,91 ? 31,47 ? 38,28 ? 38,76 ? Uudistushakkuu 83,23 83,77 ? 47,70 ? 33,89 ? 35,12 ? 33,15 ? 40,05 ? 39,50 ? Harvennushakkuu 76,55 ? 76,42 ? 48,81 ? 31,33 ? 30,93 ? 30,24 ? 36,81 ? 36,07 ? Ensiharvennus 61,63 ? .. .. 27,90 ? .. 26,07 ? .. .. Hankintahinnat 75,65 ? 73,58 ? .. 52,89 ? .. .. .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 79,66 ? 81,94 ? 64,45 ? 31,76 ? 33,36 ? 32,12 ? 40,26 ? 41,09 ? Uudistushakkuu 81,88 ? 83,06 ? 66,92 ? 33,57 ? 34,71 ? 34,08 ? 43,26 ? 42,39 ? Harvennushakkuu 74,07 ? 74,88 ? 58,90 ? 31,44 ? 32,26 ? 31,65 ? 38,27 ? 38,95 ? Ensiharvennus 54,83 ? 56,04 ? 44,74 ? 26,28 ? 26,68 ? 26,15 ? 36,64 ? .. Hankintahinnat 79,07 ? 80,88 ? 68,99 ? 52,81 ? 52,18 ? 52,74 ? 58,03 ? 61,95 ? KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 44-47 keskiarvo ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 78,96 ? 81,25 ? 66,37 ? 32,18 ? 32,58 ? 33,04 ? 42,08 ? 42,26 ? Uudistushakkuu 81,40 ? 82,50 ? 69,26 ? 33,35 ? 33,79 ? 34,68 ? 46,46 ? 44,24 ? Harvennushakkuu 73,76 ? 74,34 ? 60,45 ? 32,43 ? 32,90 ? 33,50 ? 40,06 ? 40,16 ? Ensiharvennus 55,15 ? 54,45 ? .. 27,08 ? 26,48 ? 26,54 ? .. .. Hankintahinnat 78,21 ? 78,12 ? 67,11 ? 53,06 ? 53,06 ? 53,00 ? .. .. ? nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 82,02 82,70 ? 68,23 ? 32,33 ? 33,64 ? 33,17 ? .. 42,48 ? Uudistushakkuu 83,72 ? 83,62 ? 70,81 33,59 34,84 35,06 .. 43,30 ? Harvennushakkuu 76,40 ? 76,42 ? 61,98 ? 33,11 ? 33,10 ? 33,57 ? .. 41,19 ? Ensiharvennus .. 53,86 ? .. 27,56 ? 27,72 ? 27,50 ? .. .. Hankintahinnat 79,88 ? 78,47 ? 72,59 ? 52,86 ? 52,21 ? 53,02 ? .. .. KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Milj. m³ Viikko-ostojen määrä koko Suomessa 5 1 2 10 15 20 25 30 35 40 45 50 52 2024 2023 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 2023 10 20 30 40 50 60 70 80 .. €/ m³ Nimelliskantohintojen kehitys Kuusitukki Kuusikuitupuu Mäntykuitupuu Koivukuitupuu Mäntytukki Koivutukki 2004 2010 2015 2020 2024 Lähde: Luke Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi 879 914 Puukauppamäärä vko 47, m 3 tinen tukki, mutta niitä ei tule monta viikossa. Keskimäärin läpimitat ovat vähän yli 30 senttiä. Viilunohutta kilpailua Havutukkia viiluttavia tehdaspaikkoja on puolentusinaa, pohjoisimpina Stora Enson Varkauden viilupuutehdas ja Metsä Groupin Äänekoskelle valmistuva kertopuutehdas. Metsä Groupin Suolahden tehdas lopettaa vuonna 2026. Viilupuu ja kertopuu ovat samankaltaisia tuotteita, jotka näyttävät paksuista viiluista liimatulta paksulta vanerilta. Suurin osa sorvitukeista tulee integraattien muun puunhankinnan mukana. Voi kysyä, syntyykö kolmella ostajalla ja harvalukuisilla, eteläiseen ja itäiseen Suomeen sijoittuvilla tehtailla kunnollista, koko maan kattavaa kilpailua. Kekin mukaan syntyy. ”Porttihinnat ovat nyt korkeampia kuin vaneriteollisuudessa koskaan, joten kyllä se kilpailulta tuntuu.” Sorvilisä harvinainen Joka tapauksessa sorvilisä on harvinainen, eikä sitä ole äänekkäästi kaivattukaan. ”Sorvitukki on harvoin puukaupan ratkaisija eikä hinta aina poikkea sahatukin hinnasta”, MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala sanoo. Hän näkee vanerikuusella erityisarvoa silloin, jos tyvitukit ovat sahauksen kannalta ylijäreitä. ”Metsänomistajan kannalta tosi hyvä juttu, sillä muuten ne menisivät kuitupinoon kuidun hinnalla.” Rintala kehottaa varmistamaan, että jos puukaupassa on sovittu sahatukin maksimijäreydestä, niin silloin on sovittu myös vaneritukeista. 11079_.indd 13 11079_.indd 13 4.12.2024 14.38.37 4.12.2024 14.38.37
5.12.2024 14 Metsälehti.fi ÄITI lahjoitti Pirkanmaalla sijainneen metsätilan tyttärelleen ja tämän miehelle. Uudet omistajat pyysivät tuttua sahayhtiön puunostajaa selvittämään tilan hakkuumahdollisuuksia, ja niitä löytyikin mukavasti. VANHOJA männiköitä ja kuusikoita päätettiin uudistaa reilu viisi hehtaaria. Samaan kauppaan otettiin kiireelliset harvennushakkuut ja pieni ylispuiden poisto, joita kertyi hieman yli kaksi hehtaaria. Maaston huonon kantavuuden vuoksi leimikko päätettiin korjata talvikelillä. PUUKAUPPA JA TALOUS 14 Metsälehti.fi TUORE PUUKAUPPA ~ ~ Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! HELI VIRTANEN MAANVUOKRATULOJA aletaan pian verottaa samoilla perusteilla kuin muitakin vuokratuloja: pääomatuloina. Vain maatai metsätilan rakennuksista, rakennelmista ja niiden rakennuspaikoista saadut vuokratulot pysyvät maatalouden tuloina. Lakimuutokset astuvat voimaan ensi vuoden alussa, ja ne koskevat vuoden 2025 alusta alkaen toimitettavaa verotusta. Vuoden 2024 veroilmoitukset pitää siis tehdä vielä entisin periaattein. Verojohtaja Timo Sipilä MTK:sta pitää tulevia muutoksia tervetulleina ja perusteltuina. Tähän asti maatai metsätilaa vuokraavaa on kohdeltu toisin periaattein Maanvuokratuloja aletaan verottaa pääomatuloina Ensi vuoden alusta alkaen maanvuokratulot ovat samalla viivalla muiden vuokratulojen kanssa. Metsänomistaja voi saada maanvuokra tuloja esimerkiksi tuulivoimayhtiöiltä. SA M I KA RP PI N EN Talvileimikko myytiin sahayhtiölle kuin muita vuokranantajia. ”Vuokratulo maatilasta tai sen osasta on selkeästi pääoman kerryttämää tuloa. Siksi on selkeää, että se ei ole maatalouden tuloa”, Sipilä sanoo. Useimpien verotus kevenee Sipilän mukaan lakimuutokset keventävät useimpien metsänomistajien verotusta. Maatalouden tulot jaetaan verotuksessa tilan nettovarallisuuden perusteella pääomatuloksi ja ansiotuloksi, ja tämä jako on koskenut myös maanvuokratuloja. Koska pelkkää metsää omistavilla ei ole yleensä juurikaan maatalouden nettovaroja, heillä pääomatulo-osuus on jäänyt olemattomaksi. Niinpä kaikki maanvuokratulot tai ainakin valtaosa niistä on luettu ansiotuloksi, jota on verotettu progressiivisesti. On selvää, että lakimuutos pienentää useimpien palkansaajien verotaakkaa. Veronmaksajain Keskusliiton laskelmat osoittavat, että jo 1 167 euron kuukausittaisilla eläketuloilla marginaalivero nousee 43,4 prosenttiin – toisin sanottuna se on silloin selvästi korkeampi kuin pääomatuloista maksettava 30 prosenttia. Monenlaisia maanvuokratuloja Lainvalmistelun vaikutusarvioinnissa muutoksen on arvioitu koskevan noin 45 000:ta maanomistajaa. Suurin osa maanvuokratuloja saavista ei viljele maata aktiivisesti. Niinpä maanvuokratulot ovat olleet monelle metsänomistajalle ainoita maatalouden tuloja. Enää heidän ei tarvitse antaa erillistä maatalouden veroilmoitusta. Suurin osuus maanvuokratuloista ja valtion veropotista tulee viljelykäyttöön vuokratuista pelloista. Pienempi mutta todennäköisesti kasvava osuus on tuulivoimayhtiöiden maanomistajille maksamia ko rvauksia. Petteri Orpon hallituksen yksi tavoite on vahvistaa tuulivoimainvestoinneille suotuisaa toimintaympäristöä. Muita mahdollisia keinoja saada maanvuokratuloja ovat aurinkovoimalat ja linkkimastot, metsien vuokraaminen metsästykseen, maisenmanvuokra-alueiksi tai Tornatorille metsätalouskäyttöön sekä kaivosyhtiöiden maksamat kaivospiirimaksut. Päätehakkuuvaltainen talvileimikko Pirkanmaalla Päätehakkuu Puutavaralaji m 3 hinta e/m 3 yhteensä Mäntytukki 380 79 30 020 Mäntypylväs 60 89 5 340 Mäntykuitupuu 202 38 7 676 Kuusitukki 325 81 26 325 Kuusi sorvitukki 1 81 81 Kuusi pikkutukki 50 41 2 050 Kuusikuitupuu 118 38 4 484 Laho kuusi 1 23 23 Koivutukki 22 68 1 496 Koivukuitupuu 63 38 2 394 Haapa 1 23 23 Energiapuu 1 23 23 Yhteensä 1 224 79 935 Harvennus/ylispuuhakkuu Yhteensä 158 7 663 Leimikko yhteensä 1 382 87 598 11079_.indd 14 11079_.indd 14 4.12.2024 14.38.40 4.12.2024 14.38.40
5.12.2024 16 Metsälehti.fi SEKÄ LUONNONVARAKESKUS että Pellervon tutkimuslaitos ennakoivat metsätaloudelle vahvaa vuotta 2025. Ennusteet lupaavat raakapuun hintojen nousua ja hakkuiden kasvua. Tämä on hyvä uutinen. Metsätalouden vahvistuminen lisää hyvinvointia ensi vuonna monessa maakunnassa. Moni hämmästelee, mistä hakattavaa riittää, kun aktiiviset metsänomistajat ovat jo pari vuotta urakoineet hoitorästejään. Passiiviset metsänomistajat tuskin muuttuvat aktiivisiksi ensi vuonnakaan. Ekonomistit kuitenkin vakuuttavat, että hakattavaa riittää. Ennusteiden logiikka on yksinkertainen: puusta on niukkuutta, mutta sen kysyntä vain kasvaa. Kysynnän kasvua tukevat paitsi teollisuuden kapasiteetin kasvu myös talouden elpyminen Euroopassa. Eurooppalaisen kuluttajan ostovoima kohenee, kun korot laskevat. Lopputuotteiden hinnat alkavat taas nousta, ja se panee puunostajat ponnistelemaan entistä kovemmin. JUURI NYT tilanne on teollisuuden näkökulmasta karmea. Lopputuotteiden hinnat ovat alhaalla ja raaka-aineiden hinnat nousseet. Helpotusta tuovat energiayhtiöiden sähkökattilat. Mitä nopeammin sähkökattiloita rakennetaan, sitä vähemmän kuitupuuta palaa energiaksi ja tukkia päätyy selluksi. Pörssianalyytikoiden mukaan sähkökattilat eivät kuitenkaan riitä ratkaisemaan metsäteollisuuden ylikapasiteettia suhteessa puun tarjontaan. Sähkökattilat ovat tuoneet energiayhtiöille myös uusia haasteita. Lämpölaitosten on nyt optimoitava puuvarastojaan paitsi säiden vaihteluja myös sähkön hinnan vaihteluja ennakoiden. Tämä ei onnistu kovin hyvin, vaan puuta jää seisomaan kentille suuria määriä. Näistä varastoista lämpöarvot haihtuvat 15 prosentin vuosivauhdilla. Sellutehtaallekaan energiapuuvarastoa ei voi lajittelematta myydä, kun joukossa on lahovikaistakin puuta. ENSI VUONNA PUUKAUPPA kuitenkin kasvaa erityisesti Pohjois-Suomessa, kun Metsä Groupin biotuotehdas nostaa kierroksia Kemissä ja Stora Enson taivekartonkilinja käynnistyy Oulussa. Pohjoisen metsänomistajat kiittävät. PETRI KOSKINEN PÄÄTOIMITTAJA petri.koskinen@metsalehti.fi PS. Kannattaisiko Viron mallia kokeilla Suomessa riistakantojen sääntelyssä (s. 24)? Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. YLÄKERTA PÄÄKIRJOITUS LUKIJAKUVA AJASSA / MIELIPIDE SE PP O SA M U LI TUTKIMUSTIEDOTTEIDEN MUKAAN monimuotoisuudelle tärkeät haukkametsät häviävät ja hömötiaisten vähenemisen suurin syy ovat metsähakkuut, tarkemmin hakkuista johtuva talvikuolleisuus. Tieteen viestin hakkuiden rajoittamisen välttämättömyydestä täytyy olla selvä. Vai onko? Haukkatutkimuksessa sekä haukkametsät että niiden hakkuut olivat kaukokartoituksella tuotettuja ennusteita, joita ei ole maastossa tarkastettu. Tutkimukseen kirjoittamassani vastineessa epäilin yhden laskentaparametrin vaikutusta ennusteisiin. Tekijät myönsivätkin, että sitä muuttamalla kartasta tuli erilainen. Toisin kuin artikkeliin liitettyä alkuperäistä karttaa, korjattua karttaa ei ole saatu riippumattomasti arvioitavaksi. Tutkijat esittivät kanahaukkojen pesämetsiksi soveltuvan vain noin kolme prosenttia Keski-Suomen pinta-alasta. Pieni prosenttiluku vastaa kuitenkin 67 000 hehtaaria virtuaalista haukkametsää. Ei ihan pieni määrä potentiaalisesti korkean suojeluarvon PÄÄTÖSTEN ON PERUSTUTTAVA TUTKIMUKSEEN METSÄTALOUS VAHVISTUU POHJOISESSA Tutkimustiedotteiden mukaan hömötiaisten vähenemisen suurin syy ovat metsähakkuut, mutta onko tämä koko totuus? W IK IM ED IA CO M M O N S Tiede on itseään korjaavaa. Yksittäisiä tutkimuksia mieluummin kuunnellaan niiden synteesejä, joihin toivottavasti kelpaavat myös vastakkaiset tulokset ja vastineet, kirjoittaa metsäsuunnittelun professori Jari Vauhkonen. ”Koivua kulkee pyörien päällä.” juhajns 11080_.indd 16 11080_.indd 16 4.12.2024 14.40.04 4.12.2024 14.40.04
5.12.2024 Metsälehti.fi 17 SAHAYHTIÖN kokenut puunostaja kertoi hiljattain suoraan, että hän ei osta puuta enää kohteista, jotka rajautuvat puroihin tai vastaaviin luontokohteisiin. ”Käytän työaikani mieluummin muuhun kuin ely-keskuksen kanssa asioiden selvittelyyn”, hän totesi. Moni muukin metsäalan ammattilainen on kertonut samaa. Leimikoiden ja metsänhoitotöiden suunnittelua varjostaa osalla jopa pelko virheistä luontoasioiden huomioisessa. Joiltakin epävarmuus vie yöunet. Tilanteeseen on saatava muutos. Metsäalalla ymmärretään ja hyväksytään laajasti luontokohteiden huomioimisen tär keys. Sertifikaattien, suositusten ja lakien ristipaineissa yksittäisen toimihenkilön on kuitenkin lähes mahdotonta toimia aina oikein. Tulkinnanvaraa metsäluonnossa riittää. Yksinkertaisinta olisi ohjata asioita toimivalla lailla. Viranomaisena Suomen metsäkeskuksen pitäisi pitää kiinni viimeisistä sille suoduista tehtävistä ja ottaa johtava rooli metsässä. Muuten ely vie ja muut vikisee. metsää yhteensä 78 maastossa havaitun pesän perusteella. Varsinkin, kun kartta osoittautui monitulkintaiseksi. EN VÄITÄ, ETTEIKÖ metsässä ryskäminen voisi vaikuttaa haitallisesti lintukantoihin. Oma asiantuntemukseni riittää arvioimaan lintujutuista vain metsän käsittelyjä ja niiden kuvaukseen käytettyjä aineistoja. Niiltä osin tutkimuksesta toiseen toistuvat kysymykset panevat epäilemään hakkuiden rajoitussuositusten yksikäsitteisyyttä. Miten luotettavasti hömötiaisen talvikuolleisuustutkimuksessa hakkuita kuvaa globaalin metsäkadon tunnistamiseen kehitetty kartta? Siinä pohjoismaisen talousmetsän avohakkuiden ja harvennusten tiedetään sekoittuvan niin, että hakkuiden voi tulkita lisääntyneen metsätilastoista poikkeavalla tavalla. Kun aiempi hömötiaistutkimus erotti avohakkuiden ja harvennusten vaikutuksen – josta tosin voi tehdä erilaisen tulkinnan havaintoihin sovitetun mallin eri osia painottamalla – niin kuinka uskottavia ovat käsittelyt sekoittaviin aineistoihin perustuvat mallipohjaiset suositukset? Voin jatkaa juttua mallien parametritasolle, mutta ehkä toisella foorumilla. ALKUPERÄISET TUTKIMUSTIEDOTTEET ovat luoneet mielikuvia. Entä miten on huomioitu myöhempi vastineiden lisäämä ymmärrys, että samasta aineistosta voitiin yhtä perustellusti tehdä erilainen päätelmä? SYKE lisäsi haukkatiedotteensa alaindeksiin, että tutkimusmenetelmästä on käyty keskustelua. Oulun yliopisto ei suostu päivittämään hömötiaistiedotteeseensa edes mainintaa tulosten vastineista. Peruste? Koska vastineita ei ole vertaisarvioitu. Se on totta, mutta epäsuhdassa julkaisusarjan käytäntöön, joka ei sisällä vastineiden vertaisarviointia. ”Tutkimukseen perustuva” viittaakin usein vertaisarvioituihin tutkimuksiin, mikä on nurinkurista, koska täytyyhän jokaisella kaoottisessa artikkelimaailmassa toimivalla olla kokemuksia myös vertaisarvioinnin epäonnistumisesta. Oulun yliopiston hömötiaistutkimuksen vastineet ovat yhteensä yhtä pitkät kuin alkuperäinen teksti, joten menetelmiin on jäänyt rutkasti täsmennettävää artikkelin vertaisarvioinnista huolimatta. TUTKIMUKSEEN PERUSTUVAN päätöksenteon tavoittelussa kannattaa muistaa, että tiede on itseään korjaavaa. Kuunnellaan yksittäisiä tutkimuksia mieluummin niiden synteesejä, joihin toivottavasti kelpaavat myös vastakkaiset tulokset ja vastineet. Muistetaan: kaikki mallit ovat virheellisiä, mutta osa voi olla hyödyllisiä. Ehkä siksi esimerkiksi Metsätehon näyttöön perustuvan päätöksenteon synteeseistä mallinnukseen ja simulointeihin edes osittain perustuvat tutkimukset oli rajattu pois. JARI VAUHKONEN KIRJOITTAJA ON METSÄSUUNNITTELUN PROFESSORI ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA. WWW.METSALEHTI,FI TOIMITTAJALTA METSÄGALLUP SAMI KARPPINEN Uusi kysymys: Onko metsäsi FSC-serti ioitu? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. i Teetkö klapeja oman metsän puista? Kyllä 18% En 82% 20 40 60 80 100 kyllä 94% en 6% AJASSA Verkkokeskustelu: Kokemuksia hankintakaupan teettämisestä? Kuka pelkää ely-keskusta? ”Millaisia kokemuksia teillä on hakkuiden teettämisestä hankintakaupalla? Pitäisi tehdä uudistushakkuu harventamatta jääneeseen riukuuntuneeseen metsään. Siellä on järeän puun ohella paljon kuitua ja energiarankaa. Tuntuu, että pystykaupassa kuituja energiapuu menisivät liian helposti ja liian halvalla yhtiön hyväksi.” Käpykaartilainen ”Itsellä kokemusta muutamasta. Yhden palstan kunnostus, jossa oli sekalaista kuviota, ja pari kertaa tuulenkaatoja. Hintoja en muista, mutta mhy:n kautta hommatut koneketjut hoitivat hommansa hyvin. Varmaan hyvä tapa, kun leimikot on siihen sopivia.” Gla ”Itsellä hakataan parasta aikaa runsaspuustoista riukuuntunutta ostopalstaa. Puut myin runkohinnalla ja kuivaset/ tuulenkaadot hakkaavat maanomistajan laskuun. Jos hakkuukohteella on tukkipuuta vähääkään enempää, ei kannata hankintana hakkuuttaa. Koivikoita olen hakkuuttanut klapiyrittäjälle, jolloin hakepuut/ pienemmät kuidut myynyt sitten muualle.” Metsäkupsa ”Epäilyä on paljon ilmassa. Laatu on tiukempi hankinnassa ja tukin mittoja vähempi.” Mehtäukko ”Kaikkein tärkeintä on myydä puut sinne, mistä saa parhaimman hinnan. Esimerkiksi runsasoksainen mänty menee selluksi, mutta jos sen myy hirsitalotehtaalle on hinta hyvä. Pitkät solakat männyt menee sähkötolpiksi. Järeät kuusikot ovat kertopuuta. Tavallinen sahatavara on paljon paremmalla hinnalla, kun pyrkii 5,2 metrin keskimittaan. Silloin menee vähän enemmän ja paksumpaa selluksi, mutta silti tulos on parempi.” Heikki Klaavu ”Kun tällä hetkellä tukista saa pystykaupalla paremman hinnan kuin hankintana, niin hankala on semmoisia hankintahakkuita perustella, joissa tulee kovin runsaasti tukkia.” Rane ”Tukin hankintahinta on jo pitkään ollut pystykauppaa huonompi. Harva ostaja haluaa ostaa raakkitukkia selluksi tukin hinnalla.” Nostokoukku ”Jos leimikko on riukumaista ja harventamatonta ja tukkiosuus hieman arvoitus, voi hankintakauppa olla oikea valinta. Tarjoukset leimikosta, ostajakohtaiset laatuvaatimukset normaalija pikkutukista. Jos lähialueella on lämpölaitoksia, niin tarjous energiarangasta, se voi tällä hetkellä yllättää myönteisesti.” Metsä-masa 11080_.indd 17 11080_.indd 17 4.12.2024 14.40.05 4.12.2024 14.40.05
METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 5.12.2024 18 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT KUN metsässä odottaa kiireellinen taimikonhoitotyö tai istutusurakka, ottaa moni metsänomistaja yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen tai tuttuun metsäyhtiöön. Työn toteuttaa kuitenkin pääsääntöisesti metsuripalveluita tarjoava yritys alihankintana. Väliporras työketjussa tarkoittaa suurempia kustannuksia metsänomistajalle, koska kaikki toimijat haluavat työlleen katetta. Siksi metsänomistajan voi olla järkevää ostaa palvelu suoraan yksityiseltä yrittäjältä, joita löytyy yhä useammalta paikkakunnalta. OSTA SUORAAN YRITTÄJÄLTÄ JA SÄÄSTÄ Metsänhoitotöiden ostaminen suoraan työt toteuttavilta yrityksiltä on yleistynyt. ”Mitä isommat summat, sitä tärkeämpi on kirjallinen sopimus.” Metsäpalvelu Kytöharjun Mikko Kytöharju teki ennakkoraivausta energiapuuleimikkoon Ylistarossa marraskuun lopulla. Työ tehdään suoraan yksityiselle metsänomistajalle, kuten valtaosa Kytöharjun yrityksen kohteista tänä päivänä. ”Olemme huomanneet, että metsänomistajat ostavat palveluja meiltä suoraan koko ajan enemmän. Myymme nykyään noin 60–70 prosenttia raivaussahatöistä suoraan metsänomistajille”, kertoo Etelä-Pohjanmaalla toimivan Metsäpalvelu Kytöharjun yrittäjä Mika Kytöharju. Kytöharju on toiminut yrittäjänä yhdessä Mikko-veljensä kanssa jo vuodesta 2002. ”Tänä aikana metsäpalveluyrittäjyys on yleistynyt ja metsänomistajissakin osin sukupolvi vaihtunut. Nuorempi omistajaMonilla metsäpalveluyrittäjillä on nykyään käytössä modernit tietojärjestelmät, joiden avulla työkohteiden suunnittelu ja toteutus onnistuu helposti. 11081_.indd 18 11081_.indd 18 4.12.2024 14.41.36 4.12.2024 14.41.36
5.12.2024 Metsälehti.fi 19 KILPAILUTA RAIVAUSSAHATYÖT SIINÄ MISSÄ PUUKAUPPAKIN METSÄNOMISTAJALLE asiakassuhde suoraan metsäpalveluyrittäjän kanssa voi tarjota muitakin kuin rahallisia etuja. Välikäsien puuttuessa tarkka tieto työmaasta sekä metsänomistajan toiveet välittyvät todennäköisesti paremmin sahan kahvoihin saakka. Raivaussahatöiden tekijöillä on kädet täynnä töitä, joten vakituisen suoran asiakkaan savotat saattavat tarvittaessa mennä myös ”hoitojonoissa” etusijalle. Ja jos jotain menee pieleen, voi asiasta sopia suoraan tekijän kanssa. Metsäyhtiöiden tarjoamat bonukset ja muut edut houkuttavat osaltaan ostamaan metsänhoitopalveluita puukaupan yhteydessä isoilta toimijoilta. Ja ihan hyvä niin. Tärkeintä on, että työt tulee tehtyä ajallaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että toimijat lisäävät laskuun joka tapauksessa omat katteensa. Vaikka taimikonhoito kuittautuisi bonuksilla, on metsänomistajan hyvä pysyä hintatietoisena. Kilpailuttaminen kannattaa aika ajoin myös metsänhoitopalveluissa. SAMI KARPPINEN KOMMENTTI polvi löytää meidät yhä useammin myös netin kautta.” Maastokäynti tehtävä joka tapauksessa Osa metsäpalveluyrityksistä tekee töitä pääasiassa alihankintana isommille metsäalan yrityksille. Osa puolestaan pyrkii tarjoamaan palveluita nimenomaan suoraan yksityisille metsänomistajille. ”Yrittäjän näkökulmasta ei nykyään ole suurta eroa siinä, teemmekö työt alihankintana vai suoraan metsänomistajalle. Myös alihankintana tehtävässä työssä erilaiset suunnitteluja raportointivastuut ovat lisääntyneet huomattavasti, mutta taksat eivät ole nousseet vastaavasti”, Kytöharju sanoo. Yrittäjän on usein käytävä tarkistamassa työmaa etukäteen, vaikka toimeksianto tulisi isommalta toimijalta. Esimerkiksi tilan rajojen etsiminen tai ympäristöasiat voivat edellyttää ennakkosuunnittelua metsänhoitokohteillakin. Suoraan metsänomistajan kanssa asioidessa tämä hoituu Kytöharjun mukaan usein jo tarjouksen teon yhteydessä. ”Silloin tiedämme jo valmiiksi, millainen työmaa meitä odottaa. Myös metsänomistajan toiveet voidaan huomioida paremmin, kun tieto niistä tulee suoraan meille.” Parhaimmillaan molemmat voittavat Metsäpalveluyrityksiltä voi kysyä taimikonhoitotai ennakkoraivauskohteelle tarjouksen siinä missä metsänhoitoyhdistykseltä tai metsäyhtiöiltä. ”Hintakilpailu on raivaussahatöissäkin nykyään kovaa”, sanoo Kytöharju, jolle tarjousten tekeminen on arkirutiinia. Parhaassa tapauksessa kohteelle löytyy hinta, joka on järkevä sekä metsänomistajalle että yrittäjälle. Jos palvelun alihankintana ostava iso toimija laskuttaisi metsänomistajaa esimerkiksi 700 euroa hehtaarilta, voi metsuriyrittäjän saama korvaus olla 550 euroa hehtaarilta. Metsänomistaja ja yrittäjä voivat sopia hehtaarihinnaksi vaikkapa 625 euroa, mikä on molemmille järkevä vaihtoehto. ”Aika usein yrittäjä voi tarjota palvelun suoraan metsänomistajalle edullisemmin, jolloin molemmat voittavat”, vahvistaa Kytöharju. Hän sanoo, että jopa 95 prosenttia raivaussahatöistä tehdään kiinteällä, etukäteen sovitulla hehtaaritaksalla. Mika Kytöharju käy usein maastossa tarkastamassa raivattavan työkohteen etukäteen esimerkiksi rajalinjojen osalta, vaikka työ tehtäisiin alihankintana. Mika (vas.) ja Mikko Kytöharju ovat nähneet yrittäjinä metsäpalvelualan murroksen ja vapautumisen 2000-luvulla. Tänä vuonna veljekset aloittivat myös energiapuun ostamisen Metsäpeikko -yrityksen puitteissa. ”Käytössämme on myös poistumaan perustuva taksataulukko, jota voidaan käyttää hinnoittelun perusteena. Isoissa kohteissa, joissa aikamenekin arviointi etukäteen on vaikeaa, tämä voi olla metsänomistajallekin järkevä vaihtoehto.” Mustaa valkoiselle Riippumatta siitä, mistä metsänhoitopalvelut ostaa, kannattaa työstä sopia kirjallisesti. Sopimukseen on syytä kirjata vähintään metsätila jota sopimus koskee, käsiteltävät alueet työlajeineen sekä hinnat tai hinta-arvio. Myös työn suunniteltu toteutusajankohta sekä se, kuka hakee mahdolliset metka-tuet työhön, on hyvä sopia. ”Mitä isommista summista on kysymys, sitä tärkeämpää on kirjallinen sopiminen. Tuttujen asiakkaiden kesken sopimus voidaan vahvistaa esimerkiksi sähköpostiviestillä”, Kytöharju kuvailee. Metsänomistajan kannalta riskit metsänhoitopalveluja ostaessa ovat kohtalaisen pienet, kun maksaa laskut vasta kun työ on tehty. Suurimmat riskit liittynevät siihen, että kohde olisi käsitelty väärällä tavalla ja tästä aiheutuisi metsänomistajalle tappioita. Entä pelottaako metsäpalveluyrittäjää, että metsänomistajat jättävät laskut maksamatta? ”Ei pelota. Meillä on reilun kahdenkymmenen vuoden aikana jäänyt kerran osa sovitusta summasta saamasta. Metsänomistajat ovat lähtökohtaisesti rehtiä väkeä.” Juhlamokkapaketti on päässyt uusiokäyttöön raivurin kaasukahvan talvisuojana. Talven alla yrittäjiä työllistävät etenkin ennakkoraivaukset. METSÄSTÄ 11081_.indd 19 11081_.indd 19 4.12.2024 14.41.37 4.12.2024 14.41.37
5.12.2024 20 Metsälehti.fi METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA VALTTERI SKYTTÄ, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT METSÄTÖISSÄ asuu suuri ilo. Muuta ei voi todeta, kun katsoo 77-vuotiaan Risto Lähteen innokasta menoa metsäpalstoillaan Hartolassa Päijät-Hämeessä. Lähde aloitti metsätöiden tekemisen jo pojankoltiaisena, mutta varsinainen moottorisahamiehen unelma-aika on alkanut vasta eläkkeellä. ”Voi tehdä metsässä sellaisen päivän, minkä haluaa”, Lähde sanoo. Siitä varmasti haaveilee myös moni tätä juttua lukeva nuorempi metsänomistaja, joka töikseen kuluttaa tietokoneen näppäimistöä. Tällä hetkellä Lähde tekee omissa metsissään moottorisahalla nuoren metsän hoitoa eli energiapuun korjuuta tiheinä kasvaneista nuorista kuusikoista. ”Ilmoitin energiapuuta ostavalle Laanialle, että tammikuussa mitataan”, Lähde sanoo. Kolmimetrisistä kuusipölleistä on jo kertynyt mittava energiapuupino tien laitaan. Solosta nykyaikaiseen Stihliin Lähde haluaa korostaa, kuinka hyvää liikuntaa metsätöiden tekeminen on. Kovakuntoinen moottorisahamies on itse siitä oiva esimerkki. Naapurimetsänomistajakin kuulemma ”kuuntelee aina aamuisin, millä sahalla se Risto jo sahaa, ja lähtee itse samalla”, Lähde sanoo pilkettä silmäkulmassaan. Samalla hän kertoo, että metsässä tehdään maltillisia parin kolmen tankillisen päiviä. Yksi Lähteen käyttämistä ensimmäisistä moottorisahoista oli Solo-merkkinen, painava ja toiminnaltaan epävarma. Moottorisahasta tuli tuttu työkalu Lähteelle ja hänen veljilleen nuoresta pitäen. ”Isä toppuutteli, mutta me oltaisiin tietysti haluttu kaataa aina se suurin puu.” Lähde kuvailee, miten menneen ajan metsätyömiehistä kyllä näki, miten raskasta puunkaatotyö oli painavilla sahoilla, paksussa lumihangessa ja pelkkä karvalakki päässä. ”Välineet ovat nykyisin huippua. On kevyet sahat ja hyvä turvavaatetus.” Oppia on tullut Lähteen mukaan myös metsätyöläisen eväshuollossa, jota ei nuorena osattu. Hänen oma ykkössahansa on Stihl MS 261C. Nykyaikaisen sahan ulkokuoresta näkee, ettei se ole ollut pelkästään tuvan penkin alla. Lähde MOOTTORISAHAMIEHEN UNELMAA Risto Lähde näki nuorena menneen ajan metsätöiden karuuden. Nyt hän voi tehdä metsässä sellaisen päivän kuin haluaa. Neljä jättimäistä kuusta seisoo säästöpuina vastapainona hakkuille. Risto Lähde pohtii, millaisista eläimistä, myrskyistä ja talvista maamerkkikuuset kertoisivat, jos ne puhua osaisivat. 11082_.indd 20 11082_.indd 20 4.12.2024 14.42.39 4.12.2024 14.42.39
5.12.2024 Metsälehti.fi 21 METSÄSTÄ PALSTALLA Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. MONIN PAIKOIN USKOTAAN, että tuottavuus kehittyy toiselle tasolle sen ansiosta, että kansalaiset korvaavat puhelimen käyttöä, kirjeenvaihtoa ja erityisesti palvelupisteiden hyödyntämistä omatoimisella asioimisella tietoverkon kautta. Muutamat organisaatiot ovat onnistuneet hyvin kuten verohallitus. Veroilmoitus onnistuu kansalaisten mielestä hyvin aikaan ja paikkaan sitomattomasti. Hyvät arviot koskevat myös metsäveroilmoitusta, josta on olemassa myös metsäteollisuusyritysten versioita. Huonosti on onnistuttu tuloverorekisterin kehittämisessä. Jos ilmoittaa palkanmaksusta harvakseltaan, aikaa menee ja kiukku kohoaa. Käyttöliittymä on huono, ja käyttäjän pitää olla melkoinen juristi antaakseen oikeat tiedot. Esimerkiksi palkka ilmoitetaan omalla järjestelmällä ja työnantajan sairausvakuutusmaksu toisella järjestelmällä, erillisilmoituksella. Ja tietysti silloin pitää muistaa, että kohdekuukausiajattelu on järjestelmissä erilainen. Erillisilmoituksessa kohdekuukausi on palkanmaksukuukausi, muuten työssäolokuukausi. Ja pelkästään sen selvittäminen, että metsurin ammattiluokitusnumero on tilastokeskuksen mukaan 62100, vie oman aikansa. METSÄALALLA ON onnistuttu heikonpuoleisesti. Esimerkiksi jos anoo taimikonhoidon tukea vain satunnaisesti Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelun kautta, huomaa nopeasti, ettei käyttöliittymän suunnittelija ole ollut tehtäviensä tasalla. Jos aviopari omistaa metsätilan puoliksi, he anovat yhdessä taimikonhoidon tukea, koska säädösten mukaan metsätilasta pitää omistaa 60 prosenttia, jotta voisi yksinään hakea tukea. Ohjelma kysyy, hakeeko puoliso tukea. Tarkoittaako epäselvä kysymys, että tekeekö puoliso oman hakemuksen (oikea vastaus on EI), vai sitä, että lomakkeella haetaan tukea yhdessä (oikea vastaus KYLLÄ)? Jos arvaa väärin, aikanaan tulee Suomen metsäkeskuksesta neljä sivua pitkä ilmoitus kuulemisesta, jossa saa perustella väärinymmärryksensä. Todellisuudessa ohjelmoija ei ole halunnut tehdä interaktiivista käyttöliittymää, joka huolehtisi siitä, ettei kansalainen voi arvata väärin. Muutama ehtolause, pientä tietoliikennettä hakijan ja metsäkeskuksen väillä, ja tulos olisi parempi. Jos sitä ei viitsi ohjelmoida, paljon virheitä jäisi tekemättä kysymysten oikealla järjestyksellä ja selkeillä ilmaisuilla. HARTOLA luottaa vuosien käytössä toimivaksi todettuun kalustoon: Stihl-Raket raivaussaha on vuodelta 1988 ja kulkupelinä toimiva Honda-mönkijä vuodelta 1995. ”Montako pölliä sitä on nostettu näillä”, Lähde pohtii käsissään vuosimallin 1987 tukkisakset, jotka ovat käytössä myös tuoreessa energiapuuhakkuussa. Huimaa kasvua kuusikoissa Lähteen kertomat esimerkit hänen tilallaan tehdyistä viimeaikaisista hakkuista osoittavat, että Päijät-Häme on metsänkasvussa maamme eliittiä. Vuonna 1996 istutetun kuusikon ensiharvennuksessa sadan kuution kertymästä melkein puolet oli jo tukkia ja pikkutukkia. ”Kerran harvennus ja 56-vuotiaana päätehakkuuseen”, Lähde pohtii mahdollisia metsänkasvatusvaihtoehtoja. Vastikään päätehakatusta kuusikosta kertyi puolestaan noin 0,7 hehtaarin alueelta 250 kuutiota puuta, jossa tukkiprosentti oli 96. Siinä, jos jossain, on saavutettu metsänomistajan tavoite mahdollisimman arvokkaan puun kasvattamisesta. Lähde kertoo myyneensä puunsa pääasiassa sahayhtiö Versowoodille siitä lähtien, kun kotitilan metsät vuonna 1996 jaettiin sisarusten kesken. Kaadettujen kuusten tilalle hän aikoo istuttaa ensi keväänä koivuja. ”Koivulla on arvoa.” Kotipaikkaa ympäröivät metsät ovat olleet Lähteen mukaan vanhastaan koivikkoja. Teollisuus kaipaa taas lisää puuta Lähteen varsinainen ammattiura metsien parissa sinetöityi vuonna 1972, kun hän pääsi Rajamäelle työnjohtajakouluun. Työura oli silloista metsänparannusta eli ojitusta ja teiden tekemistä. ”Silloin puhuttiin, että teollisuus tarvitsee lisää tuoretta puutavaraa ja tarvitaan tie viereen viemään se puutavara pois”, Lähde kertoo. Metsäherrojen arvovaltainen viesti oli, että suo kerrallaan ojitetaan. Ei silloin juuri muusta puhuttu, Lähde sanoo. ”Teollisuuden näkökulmasta lisää puuta tarvitaan myös nyt.” Teollisuuden puuntarpeen ohella omaansa kaipaavat myös hiilensidonta ja vanhojen metsien suojelu. Selvää on vain, etteivät kaikki saa kaikkea haluamaansa. ”Metsäpäätökset pitää tehdä niin, että 20 vuoden päästä tästä voidaan todeta, että silloin tehtiin hyvät ratkaisut”, Lähde sanoo. Kasvua jälkikasvulle Lähde osoittaa vielä metsässä, että kun kuusten latvat kaataa ajouralle, vanhalla maataloustraktorilla voi hakea puita harvennettavasta kuusikosta myös kesäaikaan. Tehty työ on ollut tarkkaa, pystyyn jääneissä kuusissa tai niiden juurilla ei näy korjuuvaurioita. Puheista käy selväksi, että noin 80 hehtaarin suuruisella metsätilalla tärkeätä on paitsi metsänkasvu myös jälkikasvu. Se, että lapset ja lapsenlapset saavat hyvän metsän tulevaisuudessa. ”Muistavat ja kiittävät, että on isä käynyt hommissa.” Lähde kertoo kuuntelevansa sunnuntaiaamuisin Minna Pyykön radio-ohjelmaa, jonka jälkeen hän lähtee omaan metsään. ”Metsäkäynnistä saa silloin aina hyvää mieltä. Täällä on kaikki hyvin.” Risto Lähde ajaa sahauskohteelle mönkijällä. Kyytiin mahtuvat kaikki tarvittavat metsätyövarusteet. Risto Lähde polttopuiden teossa noin kolmetoistavuotiaana. Sahan merkkinä Solo. (Kotialbumi) Innokas metsätyömies soisi, että raivausja moottorisahatyön tuoma positiivinen liikuntahyöty saisi samaa arvostusta kuin sauvakävely. SÄHKÖINEN ASIOINTI VAATII JÄRJESTELMILTÄ PALJON 11082_.indd 21 11082_.indd 21 4.12.2024 14.42.42 4.12.2024 14.42.42
METSÄSTÄ 5.12.2024 22 Metsälehti.fi HELI VIRTANEN, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA AUTO on motissa metsäautotien päässä, kännykkä ei kuulu ja flunssakin painaa päälle. Siinä olisi saattanut käydä huonosti – vaan onneksi ei käynyt, ei ainakaan tällä kertaa. Verkkoyhteydet ovat heikentyneet tänä vuonna selvästi, kertovat Metsälehden verkkokyselyyn vastanneet. Ilmiö on seurausta 3G-verkon alasajosta. ”Kenttiä etsittävä kuin 25 vuotta sitten. Jos sattuisi onnettomuustilanne tai ei voisi liikkua, apu jäisi saamatta”, kirjoitti eräs vastaajista. Marraskuussa auki olleeseen kyselyyn tuli vastauksia tasaisesti eri puolilta Suomea. Vain kaksi vastaajaa 58:sta ilmoitti verkkoyhteyksien parantuneen aiemmista. Reilu viidesosa vastanneista ei ollut huomannut yhteyksissä muutosta. Kaksi kolmasosaa kertoi, että ongelmia on ollut matkapuheluiden kuulumisen kanssa. Yli puolella vastanneista nettiyhteys oli hidastunut. Karttojen latautuminen hyvin hidasta Toteutuneiden tai toistaiseksi vasta kuviteltujen vaaratilanteiden lisäksi 3G-verkkojen alasajo on aiheuttanut monenlaista epämukavuutta. Varsinkin yrittäjinä työskentelevät pitävät tilannetta kestämättömänä. Muutamat nostivat esille ongelmat karttojen latautumisessa. Kuviotietojen tarkastelu ei tahdo onnistua ”tuskallisen hitaan” internetyhteyden takia. Ongelmia on ollut myös metsäkoneenkuljettajilla: ”Moto ei pysty lähettämään mittaustietoja netin kautta, vaikka ne pitäisi lähettää joka päivä.” Parikin vastaajaa kertoi ongelmista saada yhteyttä metsästyskoiran pannassa olevaan GPS-paikantimeen: ”Useampi koira on syksyn aikana ollut vaarassa jäädä auton alle, kun ei tiedetä, mistä kohdasta se tulee tielle.” Liittymä vaihtoon, alennuksia hintoihin Vastaajilta ei kysytty, minkä teleoperaattorin verkossa ongelmat ovat ilmenneet, mutta vastauksista päätellen ongelmia on ollut kaikissa verkoissa. Ongelmista raportoitiin tasaisesti eri puolilta maata, joskin syrjäiset alueet korostuivat vastauksissa. Eräs totesi, että yhteyksien puuttuminen on arkipäivää eikä siitä ole aiheutunut ongelmia: ”Tiedossa olleet katvealueet ovat pysyneet ennallaan. Kuuluvuus ”KENTTIÄ ETSITTÄVÄ KUIN 25 VUOTTA SITTEN” Metsälehden kyselyyn vastanneet kertovat, että matkapuheluiden kuulumisessa on ollut tänä vuonna ongelmia. Myös netti on hidastellut monilla. Syrjäisillä metsäpalstoille ei puhelin toimi, kenttä heikko. Aiemmin toimi. Kaksi eri liittymää puhelimessa ja vaivoin saa hommat hoidettua. 11083_.indd 22 11083_.indd 22 4.12.2024 14.43.41 4.12.2024 14.43.41
METSÄSTÄ 5.12.2024 Metsälehti.fi 23 KOKEILTUA Ongelmia on myös pihapiirissä ja sisällä aivan yleisen tien varrella. Kartat eivät lataudu, kun yhteys on niin huono. Lähinnä haittaa, kun nettiradio ei kuulu. Vaihdan operaattoria ja testaan, auttaako. Ulkoiset suuntaantennit eivät auttaneet. SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVA TALVEN kynnyksellä monelle tuttu kysymys on, että miten mökin lämmityksen kanssa toimitaan näinä kalliin sähkön aikoina? Simpal T4 -etäohjattava pistorasia tarjoaa simppelin työkalun mökin lämpötilan säätämiseen ja tarkkailuun kotoa käsin. Yksinkertaisimmillaan Simpalilla voi kytkeä pistorasian virrat päälle ja pois päältä sovelluksen kautta. Näin mökin sähköpatterin saa lämpiämään haluttuna ajankohtana. Simpalin erottaa perusmallin etäohjatuista pistorasioista siihen kytkettävä lämpötila-anturi. Käytännössä laite seuraa mökin lämpötilaa ja katkoo tarvittaessa sähköpatterin virtaa siten, että lämpötila pysyy halutuissa lukemissa. Laite ilmoittaa myös mahdollisista sähkökatkoista, mikä on mökkiläiselle talvella hyödyllinen tieto. Jos käytössä on Elisan liittymä, Simpalia voi ohjata maksuttomalla Laitenetti-sovelluksella, jonka käyttäminen on yksinkertaista. Pistorasiaa voi ohjata myös tekstiviestikomennoin tai Play-kaupasta ilmaiseksi saatavalla GSM Socket V3 -sovelluksella, jota voi käyttää kaikkien operaattoreiden liittymillä. Yksi sim-kortti lisää Etäohjattavia pistorasioita ja muita älyratkaisuja on tarjolla nykyään paljon. Laitteet itsessään ovat kohtuuhintaisia. Simpal T4 maksaa noin kuusikymmentä euroa. G S M v e r k o n kautta ohjattavien laitteiden kohdalla on huomattava, että ne vaativat toimiakseen aina oman sim-kortin ja liittymän. Simpalin saa toimimaan esimerkiksi Elisan Laitenetti S -liittymällä, joka kustantaa 5,29 euroa kuussa. Summa ei kuulosta suurelta, mutta 12 kuukauden aikana liittymästä kertyy jo enemmän kustannusta kuin itse laitteesta. Itse kunkin punnittavaksi jää, kuinka paljon on valmis sujuvampaan arkeen satsaamaan. Toisaalta esimerkiksi pörssisähköllä lämmittäjä voi säästää sievoisen summan rytmittämällä lämmitystä sähkön hintakäyrien mukaan. Paljonkohan mökillä on lämmintä? Simpal T4 -etäohjattava pistorasia mahdollistaa lämpötilan tarkkailun ja säätämisen etänä. ”Laite ilmoittaa myös mahdollisista sähkökatkoista.” Simpalin etäohjattavassa pistorasiassa on lämpötila-anturi (kuvassa laitteen alapuolella), jonka ansiosta mökin lämpötilaa voi tarkkailla ja säätää etänä sovelluksen avulla. muilla alueilla on vaikuttanut normaalilta.” Moni oli jo ollut yhteydessä teleoperaattoreihin. Ongelmia oli yritetty ratkoa muun muassa lisäantennein. Osa palvelutasoon pettyneistä oli neuvotellut alennuksia maksuihinsa, moni oli vaihtanut operaattoria ja ainakin pari vastaajaa oli päätynyt hankkimaan kaksi liittymää, jotta hommat hoituisivat. Yksi listasi toimivat vinkit kaikille heikkojen yhteyksien kanssa pähkäileville: ”Ilmoita, missä olet töissä, lataa tarvittavat materiaalit laitteelle, pidä mukana ensiapupakkausta, vettä, evästä ja lämmintä vaatetta.” KUN teleoperaattorit ryhtyivät ajamaan 3G-verkkojaan alas, päätöstä perusteltiin sillä, että kaistoja vapautuu tehokkaampien 4Gja 5G-verkkojen käyttöön. Todellisuus on kuitenkin ollut toinen, tai ainakin muutos tapahtuu hitaasti. ”Operaattorit väittävät, että kuuluvuuspeitto on asutukseen nähden erinomainen. Se näyttää kuitenkin joissain tapauksissa olevan enemmän sanoja kuin konkretiaa”, pelastusylitarkastaja Jari Lepistö sisäministeriöstä toteaa. Vaikka operaattorien itse tuottamien karttojen perusteella 4G-verkko vaikuttaisi toimivan tietyssä paikassa ongelmitta, näin ei välttämättä ole. Esimerkiksi maastonmuodot tai rakennukset voivat luoda katvealueita. ”Toiveemme on, että se, mitä peittokartoilla luvataan, toteutuisi myös käytännössä”, Lepistö sanoo. Operaattoreita ei ole velvoitettu rakentamaan toimivia verkkoyhteyksiä Suomen joka kolkkaan: 99 prosenttiin asunnoista kyllä, mutta metsissä liikkuvat ovat lopulta itse vastuussa turvallisuudestaan. Kinkkisiin tilanteisiin on siksi syytä varautua ennalta. ”Metsään kannattaa mennä ennemmin kaverin kanssa kuin yksin. Jos käy jotain, kaveri voi yrittää saada tilattua apua paikalle.” Entä jos kaverin kanssa liikkuminen ei ole mahdollista? Pitäisikö silloin harkita satelliittipuhelinta? Lepistön mukaan satelliittipuhelin on järkevä valinta, jos liikkuu vähänkin enemmän luonnossa. ”Puhelin ottaa yhteyden satelliittien kautta, eli siinä ei ole samanlaisia katveita kuin mobiiliverkossa. Se on oikein hyvä valinta, vaikka onkin kallis investointi.” Lepistö huomauttaa, että 3G-teknologian alasajoon liittyy muitakin turvallisuuskysymyksiä kuin hätäpuheluiden soittaminen metsän keskeltä. Käytössä on esimerkiksi 3G-verkossa toimivia paloilmoitinjärjestelmiä ja autojen eCall-järjestelmiä. Sen jälkeen, kun verkot on suljettu, näiden järjestelmien ilmoituksetkaan eivät lähde eteenpäin. KAVERI TAI SATELLIITTIPUHELIN METSÄÄN ”Satelliittipuhelin on oikein hyvä valinta, vaikka onkin kallis investointi.” 11083_.indd 23 11083_.indd 23 4.12.2024 14.43.44 4.12.2024 14.43.44
METSÄSTÄ 5.12.2024 24 Metsälehti.fi HELI VIRTANEN VOI metsästys mennä näinkin: Ennen kuin metsästyskausi alkaa, jokaiselle metsästysseuralle määritellään vähimmäissaalismäärät. Määrät perustuvat riistan tiheyteen alueella, ja seuran toiminta-alueesta riippuu, mitä lajeja listalta löytyy. Tavoitteena voi olla pyytää esimerkiksi 20 villisikaa, 30 metsäkaurista, kolme hirveä ja yksi saksanhirvi eli isokauris. Seura saa päättää, pyytääkö se riistalajeja vähimmäismäärän vai sitä enemmän. Mitä enemmän seura metsästää nyt, sitä vähemmän saalista on luvassa tulevina vuosina. Tavoitteiden täyttämättä jättämisestäkään ei seuraa rangaistusta automaattisesti. Jos vahinkoja kuitenkin löydetään ja maanomistaja on tehnyt edellisvuonna riistavahinkojen ehkäisyilmoituksen, lasku lähtee tavoitteet laiminlyönnelle metsästysseuralle. Korvauksia maksetaan enimmillään sata euroa hehtaarilta. ”Yleensä metsästäjät pitävät huolen siitä, että riistaa ammutaan riittävästi”, Heiti Teder kertoo. Yli 30 vuotta Virossa metsästänyt Teder on ollut Keenin metsästysseuran puheenjohtaja jo 26 vuotta. Seura toimii Otepään kunnan alueella Kaakkois-Virossa, melko lähellä Latvian ja Venäjän rajoja. Ammatiltaan Teder on metsuri. Hän on työskennellyt Suomessa melkein yhtä pitkään kuin hoitanut metsästysseuransa asioita Virossa. Määräaikaiset maanvuokrasopimukset Virossa metsästysalueiden vähimmäiskoko on 5 000 hehtaaria, kun se Suomessa on 1 000 hehtaaria. Metsästäjäjärjestö Eesti Jahimeeste Seltsin mukaan virolaisseurat metsästävät keskimäärin noin 10 000 hehtaarin alueella. Tederin mielestä isompi metsästysalue tuo etua riistaeläinkantojen hoitoon. Varsinkin hirvet siirtyvät jahdin alettua näppärästi pienen alueen ulkopuolelle. Seurat sopivat metsästämisestä maanomistajien kanssa samaan tapaan kuin Suomessa. Virossakaan maanomistajan ei ole pakko sallia metsästystä maillaan. Silloin hän ei kuitenkaan voi hakea korvauksia riistavahingoista. Metsästysseurat ja maanomistajat tekevät sopimukset tavallisesti kymmeneksi vuodeksi. Määräaikainen sopimus kannustaa seuroja pitämään välit hyvinä maanomistajiin: aina on mahdollista, että seuran toimintaan pettynyt maanomistaja ei allekirjoita sopimusta seuraavalle jaksolle. Rehumaissipellot ongelmallisia Syksyn jahtikausi on meneillään. Virossa lukumääräisesti tärkeimmät saaliseläimet ovat villisika ja metsäkauris. Ilves rauhoitettiin kahdeksan vuotta sitten, ja kasvanut petopaine on pienentänyt metsäkauriskantoja koko maassa. Myös tehokkaalla metsästyksellä on ollut osuutta asiaan. Lisäksi metsäkauriita kuolee paljon kolareissa. Kaurisvahingot ovatkin vähentyneet Virossa viime vuosina. Afrikkalainen sikarutto taas on pienentänyt villisikasaaliita. Ennen sikaruttoepidemiaa Keenin seura saattoi pyytää 80 villlisikaa vuodessa, mutta nyt tyypillisempi saalismäärä on kymmenen. Samalla se tarkoittaa, että seuralle asetetut tavoitteet eivät täyty. ”Meidän pitäisi ampua parikymmentä villisikaa, mutta ei ole, mistä ottaa.” Keenin seuran toiminta-alueesta puolet on viljelysmaata ja puolet metsää. Rehumaissin viljelyn yleistyminen aiheuttaa päänvaivaa, koska villisikalauma voi jäädä oleskelemaan tiheän ja korkean kasvuston sekaan ja tuhota samalla valtavat pinta-alat peltoa. ”Maanomistajien kanssa on neuvoteltava, mistä kohdin villisikoja pystyy ampumaan”, Teder kertoo. Metsästäjiä harmittaa myös, että metsäyhtiöt omistavat alueelta koko ajan enemmän metsää. Jos firmojen metsissä havaitaan hirvieläinten aiheuttamia tuhoja, pieni metsästysseura voi joutua maksamaan niistä korvauksia isolle yhtiölle. Jutun metsästyslainsäädäntöä koskevat tiedot on tarkistettu sähköpostitse Keskonnaametista, Viron ympäristöhallinnosta. Virossa metsästäjä korvaa riistavahingot Riistaeläinkantojen hoitoa helpottaa, että metsästysalueet ovat suurempia kuin Suomessa. ”Meidän pitäisi ampua parikymmentä villisikaa, mutta ei ole, mistä ottaa.” SAALISMÄÄRIÄ JAHTIKAUDELLA 2023/2024 villisika 14 293 metsäkauris 12 443 supikoira 4 848 majava 4 573 hirvi 4 061 saksanhirvi 3 607 kettu 3 273 valkoposkihanhi 2 021 lehtokurppa 1 903 Lähde: Keskonnaagentuur (Viron ympäristökeskus) SH U TT ER ST O C K IM A G ES Ravintoa maasta tonkivat villisikalaumat aiheuttavat vahinkoja esimerkiksi juurikasja perunapelloille. 11084_.indd 24 11084_.indd 24 4.12.2024 14.45.06 4.12.2024 14.45.06
METSÄSTÄ 5.12.2024 Mitä metsästä puhutaan juuri nyt. Osallistu keskusteluun Metsälehden keskustelupalstalla. Luo tunnukset ja aloita. metsalehti.fi/rekisteroidy Polku omaan metsään MIKKO RIIKILÄ METSÄVAKUUTUKSESTA ei kannata maksaa liikaa. Pohjola Vakuutuksen tuoteasiantuntija Hannu Partasen mukaan puuntuotannon normaaleja riskejä ei ole syytä vakuuttaa. ”On normaalia, että tuuli kaataa muutamia puita äskettäin harvennetusta metsästä. Vakuutuksella kannattaa hakea turvaa mittavilta tuhoilta, jotka alentavat tilan arvoa. Partasen neuvo tarkoittaa vakuutuksen omavastuun korottamista. Se alentaa vakuutusmaksuja merkittävästi. Noin viidenkymmenen hehtaarin metsätilan vuotuinen vakuutus maksaa keskimäärin 400 euroa vuodessa, kun turvaa haetaan niin metsäpaloilta, myrskytuulilta, lumen murroilta ja hyönteistuhoilta. Hinta vaihtelee vakuutusyhtiöittäin. ”Vakuutusmaksu puolittuu, kun omavastuu korotetaan 500 eurosta 5 000 euroon. Tällöin vakuutus korvaa tilan arvoa alentavat tuhot.” Partanen muistuttaa, että omavastuu on tuhokohtainen ja vakuutuskohtainen. ”Kun useampia tiloja samassa yhtiössä vakuuttaneen metsänomistajan tiloille iskee sama myrsky, vähennetään vain yksi omavastuu.” Varovaisemmallakin omavastuun nostolla vuotuinen vakuutusmaksu kevenee tuntuvasti. Lähi-Tapiolan metsäasiantuntija Marika Makkosen mukaan omavastuun tuplaaminen 500 eurosta tuhanteen alentaa vuotuista vakuutusmaksua kymmenkunta prosenttia. Enimmäiskorvaus puuston mukaan Metsäpalo-, lumija hyönteistuhot korvataan täysimääräisesti. Myrskytuhoille määritellään kuutiometrikohtainen enimmäiskorvaus. Esimerkiksi Lähi-Tapiolan metsävakuutuksissa kuutiokohtaiseksi enimmäiskorvaukseksi voi valita 15, 26 tai 35 euroa. Vakuutusmaksu kohoaa suunnilleen kolmanneksella, kun enimmäiskorvaus nostetaan alimmalta ylimmälle tasolle. Näin puolitat metsävakuutuksen hinnan Lumija kirjanpainajatuhojen korvausehtoja on tiukennettu. Ennen vakuutuksen ottamista alkaneita tuhoja ei korvata. ”Jos vakuutus otetaan huhtikuun puolivälin ja syyskuun lopun välillä, vakuutukset eivät korvaa saman vuoden aikana paljastuneita kirjanpainajatuhoja”, Pohjolan Partanen sanoo. Talvella otetut vakuutukset eivät korvaa saman talven lumituhoja. Metsävakuutukset pantatuille tiloille Osuuspankin metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi ennakoi, että jatkossa pankit saattavat edellyttää kaikkien lainojen vakuudeksi pantattavien metsien vakuuttamista. Tämä mukailisi muiden kiinteistöjen panttausperiaatteita. Jo nyt osa pankeista vaatii metsän vakuuttamista, jotta se kelpuutetaan lainan vakuudeksi. Vakuutus kannattaa mitoittaa vain poikkeuksellisten tuhojen varalle. Muuten maksat helposti turhasta. ”Tarkkoja hintoja en voi antaa, koska meillä vakuutusten hinnat vaihtelevat alueittain”, Makkonen sanoo. Hän neuvoo, että enimmäiskorvauksen taso mitoitetaan metsätilan vallitsevan puuston mukaan. Nuorissa metsässä esimerkiksi myrskyn aiheuttama puun arvon alenema jää yleensä vähäiseksi. Varttuneiden metsien vallitsemilla tiloilla tukkipuuta saattaa pirstoutua kuitutai energiapuuksi, jolloin puun arvo putoaa 80 eurosta noin 20 euroon. Vakuutusta ei voi ottaa vain tilan puustoisimmille kuvioille. Kirjanpainajatuhojen korvauksia suitsitaan Halvimmat metsävakuutukset korvaavat vain metsäpalojen aiheuttamat, kattavammat myös hyönteisten ja myrskyn aiheuttamat tuhot. Yksittäisiin tuulenkaatoihin ei vakuutuksella kannata varautua, myrskytuhoihin sen sijaan kyllä. 11084_.indd 25 11084_.indd 25 4.12.2024 14.45.08 4.12.2024 14.45.08
5.12.2024 26 Metsälehti.fi METSÄSTÄ TIIA PUUKILA, TEKSTI ANNA BACK, KUVITUS S eitsemän prosenttia. Näin harva metsätyömies käytti kypärää ja silmäsuojaa vuonna 1970. Kuulosuojaimet sentään joka neljäs otti savotalle mukaan. Moni veti metsätöihin lähtiessään ylleen sarkavaatteet sekä karvalakin. Ensimmäiset metsurin turvavarusteet olivat tulleet 1960ja 1970-luvun vaihteessa markkinoille, mutta ne koettiin paitsi hankalina myös kalliina. Työvaatteet olivat alkuun pitkälti metsätyömiehen omin rahoin hankittavia. Vähitellen käsityökaluin ja hevosen avulla tehtävä kausityö muuttui ammattimiesten ympärivuotiseksi puunkorjuuksi. Samalla varusteet kehittyivät, ja työnantaja alkoi osallistua kustannuksiin. Moottorisahat kevenivät ja syrjäyttivät 1970-luvulla kirveen puun karsinnassa ja hevosen korvasi traktori. Samalla vaatimukset työvaatetukselle kiristyivät. Lopulta metsätöihin ei ollut enää asiaa ilman kypärää ja riittävää suojavarustusta. ”Kun aloitin Kainuussa 1980-luvulla, tuli ehto, että jos ei käytä kypärää, siitä annetaan yksi kirjallinen varoitus, ja sen jälkeen se on kotia lähtö. Sillä tavalla saatiin miehet käyttämään suojakypärää ja kuulosuojaimia”, muistelee Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Jari Sirviö. Sirviö teki metsurin töitä kolmekymmentä vuotta. Nykyään hän on työturvallisuuskeskuksen metsäalojen työalatoimikunnan jäsen ja metsurien työturvallisuusja työsuojeluasioiden konkari. Käytettävyys koetuksella Alkuun suojavaatteet repeilivät herkästi ja sahojen käyntivarmuus oli toista kuin tänä päivänä. Varusteet ja sahat kuitenkin kehittyivät nopeasti. 1980-luvulla turvavarusteet olivat jo vallan toimivia, ja työnantaja maksoi niistä suurimman osan. Takapakkia kuitenkin otettiin 1990-luvulla. Työnantajan ja työntekijöiden välisissä neuvotteluissa päädyttiin siihen, että työnantaja ostaa turvaja suojavarusteet työntekijöille. ”Siitä minun henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan laatu kärsi. Kilpailutettiin ja haettiin sellaisia turvaja suojavarusteita, jotka eivät olleet käytännöllisiä ollenkaan”, Sirviö kertoo. Turvasaappaat saattoivat olla niin liukkaat, ettei niillä pysynyt pystyssä. Housut taas muuttuivat kastuessaan painaviksi ja työn nopeus kärsi. ”Se oli osin vielä urakkapalkka-aikaa. Se näkyi suoritteessa ja meni korvien väliin.” Nykyään parhaimmat turvavaatteet ovat coretexia ja strechiä. Ne myötäilevät sahaajan liikkeitä, ovat kevyitä ja säänkestäviä. Myös sahat ovat menneitä vuosikymmeniä kevyempiä ja turvallisempia, ja niissä on esimerkiksi lämmitettäviä kahvoja. Metsäalan työehtosopimus velvoittaa työnantajaa hankkimaan metsurille työnkuvaan sopivat vaatteet. Harvemmin työnantajan kustantamat suojavarusteet kuitenkaan ovat markkinoiden parhaimpia. ”Työnantajat katsovat, että ne ovat liian kalliita. Niitä ei niinkään hankita, vaan tulee jostakin vähän halvempia versioita.” SARKAHOUSUISTA VIILTOSUOJIIN Suojavarusteiden kehitys on auttanut metsureita jaksamaan työssään, mutta silti kaikki eivät saa stretchiä ja goretexia ylleen. ”Jos ei käytä kypärää, annetaan yksi kirjallinen varoitus, ja sen jälkeen se on kotia lähtö.” ER KK I H EI KI N H EI M O / LU ST O Sätkä oli tuttu näky entisajan metsurin huulilla. Runsas tupakanpoltto altisti sydänja verisuonitaudeille, jotka olivat metsätyömiehillä yleisiä. 11085_.indd 26 11085_.indd 26 4.12.2024 14.49.29 4.12.2024 14.49.29
5.12.2024 Metsälehti.fi 27 METSÄSTÄ TYÖTTÖMYYS JA TAPATURMAT VEIVÄT TYÖKUUKAUSIA AMMATTIMAISEN metsätyömiehen vuositulot vuonna 1966 olivat hieman alle 6 000 markkaa eli tämän päivän rahassa runsaat 12 500 euroa. Vuositulosta on vähennetty työnaiheuttamat menot ja lisätty yrittäjäntulo. Vuositulojen pienuus johtui työpäivien vähäisestä määrästä. Työkuukausia vähensi kausityöttömyys, sairaudet, tapaturmat, huono sää sekä hankalat työmatkat. Nykyään tavallista metsänhoitotyötä tekevän yli kuusi vuotta alalla olleen metsurin työehtosopimuksen mukainen kuukausipalkka on alle 2 200 euroa. Mikäli mahdollinen kausityöttömyys ei pienennä ansioita, vuosipalkaksi tulee hieman yli 27 000 euroa. Tavallinen työpuku kypärineen, kuulosuojaimineen ja käsineineen maksoi 1970ja 1960-lukujen taitteessa 200–300 markkaa eli nykyrahassa noin 420–640 euroa. Fyysisesti kevyempää, henkisesti raskaampaa Sotien jälkeisessä Suomessa hakkuille tarvittiin valtaisa määrä metsätyömiehiä. 1950-luvulla savotoilla uurasti puoli miljoonaa metsätyömiestä. Nykyään metsissä työskentelee arvioilta noin 3 000 metsuria, ja heistä varovaisen arvion mukaan puolet on ulkomaalaistaustaisia kausityöntekijöitä. Myös työnkuva on muuttunut. Moottorisahatöistä on siirrytty yhä enemmän metsänhoitotöihin. ”Raskaiden puiden siirto ja kasaus ovat jääneet pois. Siten työ on keventynyt ja työssäoloajat pidentyneet”, Sirviö kertoo. Turvavarusteiden kehitys on tukenut työssä jaksamista. Ammattitaudit kuten valkosormisuus, tärinätauti ja kuulon alenema eivät ole samanlainen ongelma kuin viisikymmentä vuotta takaperin. Samaan aikaan työn luonne on muuttunut henkisesti aikaisempaa kuormittavammaksi. Yksin työskentely on lisääntynyt ja työnkuva laajentunut. Vastuu laadukkaasti ja kustannustehokkaasti tehdystä työstä on pitkälti yksittäisen työntekijän harteilla. Metsuri vastaa nykyään työn suunnittelusta, työnjäljen mittaamisesta ja työtulosten raportoinnista. Toisaalta kännyköiden ja gps-paikantimien käyttö on lisännyt turvallisuutta metsässä. Myös metsäalan johtamiseen kiinnitetään tänä päivänä entistä enemmän huomiota. Merkittävimmät epäkohdat kohdistuvat ulkomaalaiseen työvoimaan. ”Siellä on paljon ikäviä työsuhteita. Ulkomaalaistaustaisen työvoiman palkkauksessa on ilmennyt alipalkkausta, joka on kriminaalista toimintaa”, Sirviö harmittelee. Jutun lähteenä on käytetty myös Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 1972 julkaisemaa tutkimusta Suomalainen metsätyömies sekä Luston amanuenssi Marko Rikalan toimittamaa kirjaa Miehen työ. PUSEROSSA ei ole vetoketjua, vaan se piti vetää epäkäytännöllisesti pään yli. SILMÄSUOJA huurtui herkästi ja sen läpi näkeminen oli hankalaa. KUULOSUOJAINTEN tehokkuus oli nykyistä heikompi. HANSIKKAISTA uupuu viiltosuoja Nahkaiset TURVASAAPPAAT suojaavat jalkoja. HOUSUISSA on viiltosuoja, mutta viiltosuojamateriaali on nykyistä paksumpaa ja vettyneenä painavaa. METSURI VM. 1970 VAATETUKSESTA löytyy heijastimia, jotka lisäävät työturvallisuutta metsätyömaalla. Metsurinpuserossa suojatut vetoketjulliset pehmustetut taskut, joissa puhelin on säältä suojassa ja helposti löydettävissä. VIISIIRI on kevyt ja silmikon läpi näkee vaivatta. Mukana kannettavien VARUSTEIDEN määrä on kasvanut ja varustevyöhön on saatavilla olkaimet. METSURIPUSERON ilmanvaihtoa parannettu kainaloiden vetoketjullisilla aukoilla. METSÄTYÖPUSERON kyynärpäissä joustavaa, kevyttä ja kestävää vahviketta. POLVISSA ja lahkeissa vahvikkeet. HOUSUJEN haaroissa käyttömukavuutta tuo kevyt neljään suuntaan joustava stretch-materiaali. HOUSUJEN viiltosuojamateriaali ohutta ja kevyttä, joka suojaa polvia myös kankaan kiristyessä polvea vasten. Tuotekehitykseltään pisimmälle viety metsurin turvavarustus maksaa veroineen noin 1 700 euroa. Hinnassa ovat mukana pusero, viiltosuojahousut, viiltosuojatut käsineet, nahkaturvakengät, kypärä sekä varustevyö. NYKYMETSURI SU O M A LA IN EN M ET SÄ TY Ö M IE S / LU ST O SU O M A LA IN EN M ET SÄ TY Ö M IE S KU VA > M IK KO RI IK IL Ä Nostokoukku Pinotavarasakset Varustevyö 11085_.indd 27 11085_.indd 27 4.12.2024 14.49.41 4.12.2024 14.49.41
PILKKEET 5.12.2024 28 Metsälehti.fi LUONTO HANNU ESKONEN, TEKSTI JA KUVAT PIKKUKÄPYLINTU on lintujemme joukossa kummajainen. Se pesii talvella syöden lähes yksinomaan kuusen siemeniä. Hyvinä kuusen siemensatovuosina lintuja voi olla maassamme yli neljäsataatuhatta paria, mutta seuraavana vuonna ei todennäköisesti juuri ollenkaan. Silloin ne pesivät jossain muualla laajalla levinneisyysalueellaan, joka ulottuu Euroopasta Venäjän taigametsien kautta aina Alaskaan asti. Myös ulkomuodoltaan pikkukäpylintu eroaa tavallisista pikkulinnuistamme. Uros on karmiininpunainen, ja sen yläja alanokka ovat ristikkäin. Nokkatyökalulla lintu vääntää kuusen käpysuomut auki ja saa kävyn sisältä siemenet suuhunsa. Tähän nokan kummalliseen rakenteeseen kiinnitti huomionsa jo vuonna 1758 Carl von Linne antaessaan linnulle tieteelliseksi nimeksi Loxia curvirostra , joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa ”kieronokkaista lintua”. Tutkijoillekin pikkukäpylintu tuottaa päänvaivaa. Vaelluslintuna siihen ei oikein istu mikään muuttolintuteoria. Vain saatavilla oleva kuusensiemen houkuttaa pikkukäpylintuja. Niistä tunnetaan 19 alalajia, joiden äänet, värit ja ruokavalio poikkeavat toisistaan. Pesiä jo tammikuussa Jo joulun aikoihin pikkukäpylinnut asettuvat pesimäsijoilleen kuusivaltaisiin metsiin. Pesänsä ne rakentavat huolellisesti männyn latvukseen, hyvin harvoin kuuseen. Pesän tulee olla huolellisesti eristetty, paukkuvathan kevättalvella vielä tuimat pakkaset. Kolmesta viiteen munaansa käpylintunaaras pyöräyttää pesäkupin pohjalle helmi-maaliskuussa, joskus jo tammikuussa. Muninnan jälkeen naaras hautoo tauotta. Uros ruokkii sitä kuusen siemenpuurolla, jota se oksentaa kuvustaan. Myös tuleville poikasille tarjoillaan samaa kuusensiemenpuuroa koko kevään ajan. Tämän takia pikkukäpylinnun lisääntyminen on täysin sidoksissa kuusen hyvään siemensatoon, joita Suomessa sattuu kolmen neljän vuoden välein. On laskettu, että pesiVAELTAVA PAHAN ILMAN LINTU Pikkukäpylintua on syytetty rutosta ja sodista, mutta kiitetty Kristuksen auttamisesta. Nuoren pikkukäpylinnun naaraan vihertävän harmaa höyhenpuku on muuttumassa uroksen punaiseksi. Lintu väänsi nokalla nauloja Jeesuksen jaloista. 11086_.indd 28 11086_.indd 28 4.12.2024 14.50.50 4.12.2024 14.50.50
PILKKEET 5.12.2024 Metsälehti.fi 29 KAMALA LUONTO SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ mäaikaan pikkukäpylintupoikue tarvitsee noin 90 000 kuusen siementä varttuakseen lentoon. Huonoina satovuosina pikkukäpylinnut jättävät pesimisen väliin Suomessa ja pesivät jossain muualla levinneisyysalueensa kuusimetsissä. Pesimäkauden jälkeen touko-kesäkuussa käpylinnut lähtevät vaeltamaan etsien sopivia ruokamaita. Joskus ne lähtevät liikkeelle suurella joukolla ja voivat ulottaa matkansa tuhansien kilometrien päähän Keskija Etelä-Eurooppaan asti. Syksymmällä Suomeen voi tulla vaeltavia pikkukäpylintuja idästä, Venäjän laajoista taigametsistä. Vaeltavan käpylintuparven havaitsee useimmiten niiden kuuluvasta ja helposti erottuvasta yhteysäänestä kip-kip-kip. Linkkutai vääränokka Vanha kansa kiinnitti menneinä vuosisatoina huomionsa pikkukäpylinnun kieroon nokkaan. Kuusamossa se oli linkkunokka ja Haukiputaalla vääränokka. Halikossa puhuttiin tortuslinnusta ja Karjalassa piitsosta tai koltsoista. Saamelaisille pikkukäpylintu on yhä edelleen guossabahcatloddi, joka viittaa kuusikossa viihtyvään lintuun. Lintututkijatkin nimesivät linnun kierotai ristinokaksi, kunnes J.A. Malmberg risti sen Fauna Fennicassa pikkukäpylinnuksi vuonna 1872. Punainen, ristinokkainen lintu oli Keskija Länsi-Euroopassa pahanilmanlintu, joka tiesi vastoinkäymisiä tapahtuvaksi: sotia, sairauksia ja jopa ruttoa. Toisaalta kristillisen legendan mukaan pikkukäpylinnun ristille nokalle löytyy selitys. Linnun nokka vääntyi, kun se yritti nokallaan vääntää Jeesuksen jaloista ja käsistä ristiinnaulitsemiseen käytettyjä nauloja. Punaiseksi lintu värjäytyi Jeesuksen verestä, kun se irrotti orjantappuran piikin otsalta. KAIKKI seudun uudet lajit eivät ole vieraslajeja – tai miten sen nyt ottaa. Miksi ulkomailta tullut uusi laji on vaarallisempi kuin kotimainen tulokas? Vanhat kasvistoselvitykset ovat hyödyllisiä, kun tarkastellaan lajistomuutoksia. Selailin toisessa tarkoituksessa Kujalan ja Ulvisen vuonna 1964 julkaistua Kymenlaakson flooraa, kun silmiini sattui puna-ailakin kartta. Kun Kujala ja Ulvinen tekivät kasvistoselvityksiä pääosin 1950-luvun puolella, puna-ailakkia kasvoi yleisenä Kymenlaaksossa vain rannikon tervaleppälehdoissa. Sisämaan muutamat esiintymät olivat nuoria ja ihmisen mukana tulleita. Kuvaava on havainto Utista seiskatien varresta: yksi yksilö. Nyt puna-ailakkia on liki koko Suomessa. Kun ajoimme touko-kesäkuun vaihteessa Pohjanmaalle, tienvarret Petäjäveden ja Ähtärin välillä peitti yhtenäinen punaisten kukkien kasvusto samaan tapaan kuin kotipuolessa maan kaakkoiskulmalla lupiini pahimmillaan. Kasviatlaksen tuoreimmassa versiossa voi vertailla eri aikoina tehtyjä karttoja ja katsoa, kuinka puna-ailakki on vallannut koko Suomen. Mutta miten puna-ailakki sisämaan valtasi? Ryntäys tapahtui vasta, kun niittytalous oli jo sammunut. Kyllä lajia nurmissakin näkee, mutta ei se varsinaiselta heinänsiementulokkaaltakaan vaikuta. Ja mistä se tuli? Sisämaan puna-ailakkien runsauden painopiste on itäinen: se on Järvi-Suomessa runsaampi kuin Pohjanmaalla, missä alkuperäiset rannikkoesiintymät olisivat lähellä. Sisämaassa puna-ailakki on vahvasti piennarkasvi, jota ei juuri MISTÄ PUNA-AILAKKI TULI SISÄMAAHAN? Puna-ailakki oli alkujaan merenrannan kasvi, mutta on viime vuosikymmeninä levittäytynyt koko Suomeen metsissä tapaa. Kylän reunojen kulttuurilehdoissa se kyllä kasvaa villin omenapuun ja terttuseljan seurana. Puna-ailakki on monirotuinen kasvi, ja eri seutujen erilaisiin ympäristöihin sopeutuneet paikalliskannat eroavat usein jo ulkonäöltään. Kukaan ei liene tutkinut sisämaan puna-ailakkien alkuperää. Ulkonäkövertailuilla se ei ehkä selviä, mutta geenien avulla puna-ailakkien alkukoti voitaisiin paikantaa. Puna-ailakin leviämisrynnäkkö osuu samaan aikaan ja on hyvin samanlainen kuin kiusallisena tulokkaan pidetyn lupiinin – mutta ei ole herättänyt samanlaista huomiota. Useimmiten pikkukäpylinnun löytää korkean puun latvasta. Kuvan punaiset linnut ovat uroksia. 11086_.indd 29 11086_.indd 29 4.12.2024 14.50.52 4.12.2024 14.50.52
5.12.2024 30 Metsälehti.fi PILKKEET LUKIJALTA METSÄLEHDEN 21/2024 artikkelissa “Kuka korjaa metsäautotien?” käsiteltiin Murrikkomaan metsätien puunajoa tiekunnan näkökulmasta. Artikkelissa kerrottiin, että hankintapuiden kaukokuljetus puuautolla aloitettiin liian myöhään huhtikuussa. Kyseisistä hankintapuista oli tehty ennakkoon puukauppasopimus saman vuoden helmikuussa. Sopimuksen lisäehtoihin oli kirjattu, että puut tulee tehdä tien varteen hyvissä ajoin ennen kelirikkoa, maaliskuun loppuun mennessä. Tällä haluttiin välttää mahdolliset vauriot tiestölle, puunmyyjä kun itsekin on tien osakas. Hankintapuut myynyt asiakas ilmoitti huhtikuun puolivälissä UPM:lle, että puut ovat ajettavissa ja pyysi hakemaan puut vielä samalle keväälle, vaikka niiden toimitus viivästyikin sovitusta. UPM:n metsäasiakasvastaava kävi ne heti merkitsemässä 15.4. puutavara-autoilijaa varten. Samalla metsäasiakasvastaava keskusteli paikalla olleen puunmyyjän kanssa, että tie vielä kestää puunajon. Puutavara-auto haki puut heti seuraavana päivänä 16.4. UPM:n näkökulmasta asiassa toimittiin tilanteeseen nähden parhaalla mahdollisella tavalla, tiekunnan osakkaan toiveita noudattaen. Hankintapuukaupat tehnyt metsäasiakasvastaava sai puunmyyjältä ilmoituksen tien painumisesta saman vuoden elokuussa. Samalla sovittiin artikkelissakin mainittu katselmus tien kunnosta. Katselmuksessa sovittiin, että tiekunta lanaa hiesumaasta tehdyn tien, jonka jälkeen pahimpiin paikkoihin ajetaan UPM:n kustantamana kaksi kuormaa mursketta. Puunmyyjä oli mukana valvomassa ja ohjeistamassa murskekuormien ajoa. Edellä mainitut asiat on käyty läpi jo ennen artikkelin julkaisua sekä hankintapuut myyneen tien osakkaan että tiekunnan puheenjohtajan kanssa. JOONAS LAAKSONLAITA METSÄASIAKASPÄÄLLIKKÖ ROVANIEMEN METSÄASIAKASYKSIKKÖ UPM:n vastaus artikkeliin metsäautotiestä ”Hiljaa istuen, tekemättä mitään, kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään”. Näin kuuluu itämaisen uskonnon Zen-sanonta. Valta yrittää puuttua asioiden luonnolliseen kulkuun. Tämä näkyy metsänhoidossakin. Jatkuva kasvatus ei tarvitse kuin osaavan metsäkoneen kuljettajan ja tukkipuiden poiston 15–20 vuoden välein. Luontainen uudistuminen hoitaa sekametsäisyyden luonnollisesti kunkin kasvupaikan menestystekijöiden mukaisesti, ja luonnon kelpoisuuskilpailu johtaa parhaimpien taimien selviytymiseen suuremmiksi puiksi. Viisas ei tee turhaa työtä, vaan kun yksi asia on kunnossa, keskittyy johonkin muuhun tuottavaan. Suomessa sen sijaan tehdään hartiavoimin perkausja harvennustyötä sillä aikaa, kun viisas jatkuvan kasvatuksen harjoittaja keskittyy johonkin tuottavaan odotellessaan seuraavaa yläharvennusta – puut todellakin kasvavat itsestään ilman ihmisen puuttumista suuremmalti asiaan. Muutenhan öljyvarannot tuottaneet saniaismetsät olisivat jääneet kehittymättä! MATTI LEHTO-OKSA JYVÄSKYLÄ Metsää ei tarvitse kasvattaa LUKIJALTA Metsämiesten Säätiö myöntää vuonna 2025 apurahoja 1,8 miljooonaa euroa strategiansa mukaisiin kohteisiin, joita ovat: OSAAMINEN • HYVINVOINTI VERKOSTOT • TUNNETTUUS METSÄKULTTUURI • ENNAKOINTI Tarkemmat tiedot apurahojen suuntaamisesta sekä hakuohjeet saa osoitteesta: www.mmsaatio.fi/apurahat. Siellä on myös linkki apurahojen hakuja hallintajärjestelmä Kasööriin, jota kautta apurahat haetaan 1.12.2024–31.1.2025. Apurahoja myönnetään yksittäisille henkilöille, yhteisöille ja työryhmille hankkeisiin, jotka voivat olla myös monivuotisia. Apuraha myönnetään kuitenkin aina vuodeksi kerrallaan hankkeen edistymisen mukaan. Siksi usean vuoden hankkeissa apuraha on haettava aina vuosittain uudelleen. Apurahojen myöntämisestä päätetään maaliskuussa. Ensimmäiset sopimusten mukaiset vuoden 2025 apurahat on mahdollista maksaa huhtikuussa. APURAHAT VUODELLE 2025 Metsäalan hyväksi 11087_.indd 30 11087_.indd 30 4.12.2024 14.53.37 4.12.2024 14.53.37
5.12.2024 Metsälehti.fi 31 URAPOLKU / PILKKEET SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVA Miten päädyit nykyiseen työhösi? Kuulin puskaradion kautta Metsä-Multian hakevan leimikonsuunnittelijaa. Hain paikkaa, ja sopimus tehtiin nopeasti haastattelun jälkeen. Kaipasin enemmän maastoon, sillä työni oli muuttunut liian toimistopainotteiseksi. Myös keväinen taimihässäkkä tuntui vuosi vuodelta raskaammalta. Olin edellisen työnantajan palveluksessa parikymmentä vuotta. Toimistosta maastoon PEKKA NOPONEN IKÄ:61 TYÖ: Leimikonsuunnittelija puunkorjuuyritys Metsä-Multia Oy:llä kesäkuusta 2023 alkaen AIEMPI TYÖ: Metsänhoidon operaatioesimies, metsäalalla vuodesta 1984 KOULUTUS: Metsätalousteknikko Jyväskyläläiselle Pekka Noposelle kertyy työpäivän aikana tyypillisesti 20 000–30 000 askelta. Se takaa, että aktiivisen kilpasuunnistajan peruskunto pysyy hyvällä tasolla. Katso metsäalan työpaikat metsalehti.fi/tyopaikat tai käytä QR-koodia. PALVELUKSEEN HALUTAAN Logistiikan Operaatioasiantuntija, Lappi KUKA? Mietityttikö isosta metsäyhtiöstä puunkorjuuyrityksen leipiin siirtyminen? Ei, sillä Metsä-Multia on työnantajana hyvässä maineessa. Käsitys on vahvistunut työsuhteen aikana. Täällä ei harrasteta ikärasismia. Työntekijälle tulee tunne, että hänestä välitetään aidosti. Yrittäjien positiivinen asenne motivoi myös työntekijöitä. Kun täytin 60 vuotta, tarjosin töissä kakkua ja kerroin nämä kehut myös työnantajalle. Yritysten kannattaisi panostaa enemmän siihen, että hyvistä työntekijöistä pidetään kiinni. Millainen on nykyinen toimenkuvasi? Suunnittelen puunkorjuun Metsä-Multian asiakkaiden ostamissa leimikoissa. Leimikon rajauksen ja rajalinjojen selvittämisen lisäksi aikaa kuluu yhä enemmän luontoja ympäristöasioihin. Suojavyöhykkeiden, säästöpuuryhmien ja lakikohteiden rajaus tehdään huolella. Leimikonsuunnittelijan näkökulmasta sääntöviidakko sertifikaateissa on jo hyvin monimutkainen. Asiaan toivoisi jatkossa selkeyttä. Raakkutapaus nosti stressitasoja ja sen jälkeen on tullut itsekin mietittyä entistä tarkemmin, että onhan kaikki ympäristöasiat tullut varmasti huomioitua. Mikä on työssäsi parasta? Ehkä hienointa on ollut nähdä se, kuinka metsät ovat vuosien varrella kehittyneet. Hyvän metsänhoidon vaikutus metsien kasvuun on suuri. Metsäyhtiön tiloja hoitaessa tämä kehitys oli erityisen hyvin nähtävissä. Miten metsäala on muuttunut? Asenneilmapiiri ympäristöasioita kohtaan on muuttunut todella paljon. Sen huomaa omastakin ajattelutavasta. Luontoasiat huomioidaan aidosti. Esimerkiksi Metsäkeskuksen aikana 1980ja 90-luvuilla olin suunnittelemassa ojituksia kohteisiin, jollaisiin ei voisi tänä päivänä ajatellakaan toimenpiteitä. Mitä mieltä olet metsäalan palkkauksesta? Voisihan se olla parempikin. Yleisesti ottaen metsäala laahaa palkkakehityksessä jäljessä. Tässä työssä päivärahat tuovat kyllä hieman lisätuloa. Ilmoitettu 21.11.202 Vanhenee 8.12.2024 Toimistopäällikkö Mhy Lakeus Ilmoitettu 18.11.202 Vanhenee 8.12.2024 Finsilva Metsätalousyhtiö Finsilva vahvistaa metsäja luontopääoman kehittämistä pestaamalla metsäja ympäristöpäällikön. Tehtävään on valittu MTK:n kenttäpäällikkö ja ympäristöasiantuntija Markus Nissinen. Hän aloittaa tehtävässä ensi vuoden alussa. Metsäja ympäristöpäällikön tehtäviin kuuluu muun muassa luontopääomamarkkinoiden seuranta ja edistäminen sekä kestävän metsätalouden, maankäytön ja uusiutuvan energian kehittäminen. ”Tavoitteenamme on tuoda markkinat mukaan luontopääoman ylläpitämiseen. Nissisellä on siihen kokemusta ja osaamista, jota Suomessa on tällä hetkellä vähän”, sanoo Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen tiedotteessa. ”Uskon, että kokemukseni luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta, luonnonsuojelusta ja esimerkiksi uusiutuvasta energiankäytöstä tuo lisäarvoa Finsilvalle.”, Nissinen sanoo. Finsilvalla on noin 130 000 hehtaaria metsää. NIMITYS 11087_.indd 31 11087_.indd 31 4.12.2024 14.53.41 4.12.2024 14.53.41
5.12.2024 PILKKEET MYYDÄÄN LUKIJALTA www.metsalehti.fi/metsamaa RANTAMETSÄTILA, Parikkala, Eskola, Lemmikontie 40 4,089 ha. Metsämaata n. 3,61 ha, kokonaispuusto n. 431 m3, josta ainespuuta n. 331 m3. Rehevät kasvupohjat. Kiinteistöllä v. 1980 rak. vapaa-ajan rakennus. Oma sähköliittymä ja kaivo. Kiinteistöllä lisäksi purkukunt. vanha asuinrakennus, varastorakennus, vanha saunarakennus ja uudempi kevytrakenteinen saunarakennus. Omaa rantaviivaa n. 285 metriä. Kohteella voimassa Simpelejärven rantaosayleiskaava, kaavaan on merkitty kiinteistölle vakituisen asunnon rakennuspaikka, ei rantarakennusoikeutta. Hp. 35 000 € KIINTEISTÖT, Rautjärvi, Miettilä, Miettiläntie 1230 ja Pukkelontie 99 Kolme kiinteistöä, yht. 3,345 ha. Alataloja Mäkelä-kiinteistöillä (7486 m2 ja 4016 m2) talouskeskus sekä metsämaata n. 0,4 ha. Talouskeskuksessa sähköliittymä ja kaivo, v. 1920 rak. okt myydään purkukuntoisena. Navettarakennuksessa verstastila ja sauna, pihapiirissä nukkuma-aitta. Erillään talouskeskuksesta olevan Savikumpukiinteistön pa on 2,195 ha, jolla sijaitsee sähkötön hirsinen kesämökki, kaksi liiteriä ja laavu. Kiinteistöstä n. 1,295 hehtaarin alueella (ML 10 § kuviot) voimassa oleva ympäristötukisopimus, joka päättyy vuonna 2031. Noin 0,9 hehtaarin alue on metsätalouskäytössä, puustoa n. 230 m3. Savikumpu-kiinteistöstä tai talouskeskuksen kiinteistöistä voi halutessaan tehdä erilliset tarjoukset. Hp. 28.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Antti Kakkonen, puh. 044 264 6507 YHTEISMETSÄKIINTEISTÖT, Savonlinna Helppoa metsänomistusta! Kiinteistöt koostuvat 661 Itä-Suomen Yhteismetsän osuudesta ja yhteisistä vesialueista. Osuudet jakautuvat seuraavasti: 740-552-20-3 Toivola II (414/50526) Hp. 68.724 € 740-535-5-25 Viitamäki (247/50526) Hp. 41.002 € Yhteensä 109.726 € Itä-Suomen Yhteismetsää hallinnoi UPM. Lisätiedot: https:// www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ita-suomen-yhteismetsa/ Lisätietoja myös välittäjältä, ole yhteydessä! MAATILA, Laihia 15 ha. Laihian eteläosassa sijaitseva tila on ollut vapaa-ajan käytössä, pellot vuokrattu. Peltojen pinta-ala n. 8,7 ha ja runsaspuustoista metsää n. 4,4 ha. Kokonaispuusto arvion mukaan n. 1140 m 3 (+2024 kasvu). Pihapiiri rakennuksineen (mm. konehalli ulkomitoiltaan 18x12 m) ja liittymäsopimukset. (sähkö ja vesi) Hp. 139.000 €/tarjous. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 www.metsalehti.fi/metsamaa Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! ÄSKETTÄIN on alan lehdissä ja somepalstoilla keskusteltu puiden istutuksesta riveihin siten, että taimiväli rivissä on pieni, mutta riviväli koneita varten suuri. Idea ei ole uusi, vaan asian tutkimiseksi perustettiin kokeita jo 1970-80 luvuilla, jopa viiden metrin rivivälejä käyttäen. Suomessa ja Ruotsissa kuusella, männyllä ja kontortalla on tulos ollut, että rivivälillä ei ole vaikutusta puuston kasvuun, tuotokseen eikä laatuun, kun runkoluku hehtaarilla on sama. Sen sijaan nuorissa rauduskoivikoissa mittasin kuutiokasvun alenemista silloin, kun riviväli oli yli kolminkertainen taimiväliin verrattuna. Tilanne kuitenkin muuttui päinvastaiseksi 20–25 vuoden iässä, jos koivikon harvennus viivästyi. Rivi-istutuksessa latvukset säilyivät pitempinä ja puut eriytyivät selvemmin latvuskerroksiin, kun valo pääsee riviväleissä syvemmälle latvustoon. Saman suuntaista vaikutusta on havaittu toisella valopuulajilla, männyllä, mutta ei varjoa sietävällä kuusella. Latvusten supistumisen seurauksena tiheä tasavälinen koivikko ja männikkö ajautuvat harventamatta konkurssiin aikaisemmin kuin rivi-istutetut kumppaninsa. Rivin suuntaiset oksat jäävät ohuemmiksi ja riviväliin suuntautuvat puolestaan kasvavat pitemmiksi ja paksummiksi, mutta kokonaisoksikkuuteen tällä ei ole vaikutusta. Rungon epäpyöreyttä tai solakkuutta rivi-istutus ei näytä lisäävän. Mitä hyötyä riviin istuttamisesta voisi olla? Vakomaista maanmuokkausta voisi vähentää, istutusta tehostaa ja etenkin taimikonhoitoa koneellistaa, jos tällainen puupelto ei tökkää silmään. Mutta paririvit voisivat tällöin olla parempia, esimerkiksi viiden metrin välein puut paririvissä 1,4 metrin taimivälillä. Myös harvennushakkuussa olisi hyötyä siitä, että harvennettavaa olisi molemmin puolin konetta. Koivu-kuusisekametsän tavoittelussa riviin istutus näyttäisi myös toimivan hyvin, koska etukasvuiset rauduskoivut eivät pääsisi piiskaamaan omissa riveissään kasvavia kuusia. Sanotaan vaikka kolme koivuriviä rinnakkain kolmen metrin välein (kasvu ei kärsi nuorenakaan) ja sitten vuorostaan 3–4 kuusiriviä. Ensiharvennuksessa avataan ajoura keskimmäinen koivurivi poistaen ja viereiset harventaen. Kuusikko harvennetaan myöhemmin, jolloin myös järeitä koivuja voidaan kaataa ajouralle kuusia vaurioittamatta. Ei muuta kuin puupeltoja kasvattamaan. Karuilla tai vaihtelevilla mailla rivit eivät menesty samalla tavoin, koska edullisimmat pienkasvupaikat pitäisi saada tuottamaan laatupuita. Edullisin suunta puuriveille voisi olla etelä-lounaasta pohjois-koilliseen, jolloin tiheät puurivit eivät blokkaa iltapäivän auringonvaloa ja vallitsevat lounatuulet huuhtelevat rivien välejä. Tästä ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä. PENTTI NIEMISTÖ TUTKIJAEMERITUS ETELÄ-POHJANMAA Vieläkö puupeltoja halutaan? METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Petri Koskinen p. 050 438 2865 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p, 029 432 6115 Heli Virtanen p. 029 432 6059 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Asiakaspalveluvastaava Annika Andersson Asiakaspalvelusihteerit Mira Viinikanoja Pirjo Sutela-Mero MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Jenny Rantanen p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi 92. vuosikerta. perustettu 1933 LUONTOKATO , ilmastokriisi, ylikulutus, kaivokset ja vieraslajit uhkaavat luontoa. Näin kertoo Suomen Luonnonsuojeluliitto nettisivuillaan. Kukaan ei varmasti yllättynyt, että SLL vaati jälleen maailman kestävimmin tuotetun uusiutuvan puun käytölle rajoituksia. Tällä kertaa luvuksi valittiin 60 – vuosittaiset hakkuut pitäisi rajata 60 miljoonaan kuutioon. Luvulla ei ole tieteellistä perustetta eikä vaikutusarviota, ja asiantuntijat voivat todeta sen suoraan vähentävän Suomen kykyä vastata SLL esittämiin, luontoa uhkaaviin ilmiöihin. Uusi asia ei ole, ettei SLL esitä parempaa vaihtoehtoa tilalle vastustaessaan planeetan parasta ratkaisua. Ikävää on, että SLL tietää varsin hyvin, mitä tarkoittaa hakkuuvuoto. Vähentäessämme hakkuita Suomessa luomme painetta hakata enemmän muualla, kuten Amazoniassa. Planeettamme ei selviä tuhoamalla Suomen yhteiskunta tai tekemällä siitä luontoreservaatti. Tarvitsemme kestäviä ratkaisuja, emme hölmöilyä. JURI LAURILA KEMIJÄRVI Arvottu luku 60 LUKIJALTA METSÄLEHDESSÄ 21/2024 sivulla 4 puhuttiin kuudesta maakunnasta, joissa puusto on pienentynyt, mutta todellisuudessa maakuntia on vain viisi: Kanta-Häme, Uusimaa, Keski-Pohjanmaa, Kymenlaakso ja Ahvenanmaa. Virheen taustalla on se, että vuonna 2021 viisi kuntaa vaihtoi maakuntaa. Luken metsävaratiedot julkaistaan kunakin vuonna voimassa olevan maakuntajaon mukaisina, siksi VMI12ja VMI13-tuloksia ei muuttuneiden maakuntien tapauksessa voi suoraan vertailla toisiinsa. Saman lehden sivun 17 tuoreeseen puukauppaan oli yhteishintaan eksynyt ylimääräinen ykkönen. Oikea summa on 44 800 euroa. Liikaa maakuntia ja yhteishintaa OIKAISU 11088_.indd 32 11088_.indd 32 4.12.2024 14.55.30 4.12.2024 14.55.30
5.12.2024 PILKKEET METSÄRISTIKKO 22 METSÄKRYPTO 19, OIKEA RATKAISU Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). PARANNAMME Metsälehden maksutapamahdollisuuksia ja luomme asiakkaille helpompia, nopeampia ja turvallisempia maksutapoja. Laskutuslisä paperilaskuissa 2,90 €. Laskutuslisän voi välttää ottamalla käyttöön ympäristöystävällisen e-laskun (ilmoittamalla asiasta omaan pankkiin) tai sähköpostilaskun (yhteys Metsälehden asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 tai asiakaspalvelu@ metsalehti.fi). TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 20.12. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 22”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäkryptosta 19 on arvottu seuraaville kolmelle: Leena Koivuniemi, Kyynärö; Leila Soikkeli, Halikko ja Pirkko Vaahtovuo, Turku. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen! 11088_.indd 33 11088_.indd 33 4.12.2024 14.55.32 4.12.2024 14.55.32
5.12.2024 34 Metsälehti.fi PILKKEET AJANKOHTAINEN LIINA KJELLBERG KOTIMAINEN joulukuusi pitää edelleen pintansa. Suomalaisiin koteihin, yrityksiin ja julkisiin tiloihin on viime vuosina pystytetty noin 1,4 miljoonaa joulukuusta, joista valtaosa on kotimaisia, kertoo Joulupuuseuran puheenjohtaja Juha Ruuska. ”Ulkomailta tuodaan vuosittain noin 150 000 joulukuusta. Tanskasta tuotavien joulukuusten määrä on hieman laskenut ja Baltian maista ja Puolasta tuotavien noussut, mutta kaikkiaan tuontikuusten määrä ei ole viime vuosina kasvanut”, hän arvioi. Muovikuusten – joita Joulupuuseurassa ei kutsuta joulukuusiksi, vaan joulukoristeiksi – suosio on Ruuskan mukaan sen sijaan kasvussa. Ekologisuudessa aito joulukuusi peittoaa hänen mukaansa kuitenkin muovikuusen. ”Kotimaisen joulukuusen hiilijalanjälki on noin 1,5 kiloa hiilidioksidiekvivalentteja. Muovikuusta pitää käyttää 10–20 kertaa ennen kuin ollaan samoissa päästöluokissa.” Kaikkiaan joulukuusten suosio on hieman hiipunut. Vielä kymmenisen vuotta sitten joulukuusi pystytettiin noin 1,5 miljoonaan kotiin. Ne, jotka kuusen hankkivat, hankkivat sen kuitenkin yhä aikaisemmin. Ruuskan mukaan moni haluaa joulukuusensa jo ennen itsenäisyyspäivää. Ympärivuotista työtä Ruuska on myynyt joulukuusia kolmisenkymmentä vuotta ja viljellyt niitä parikymmentä vuotta. Innostus joulukuusikauppaan syntyi opiskeluaikoina Helsingin yliopiston Metsäylioppilaiden kuusikaupassa. ”Siitä jäi kipinä. Aloin ostaa kuusia ja myydä niitä omaan lukuuni. 2000-luvulle tultaessa otin hoitaakseni ensimmäiset vuokraviljelmäni ja vuonna 2013 aloitin joulukuusten viljelyn omilla mailla”, Ruuska kertoo. Nykyisin hän viljelee joulukuusia yhteensä kymmenellä hehtaarilla Ruovedellä ja Somerolla. Valtaosa kasvatettavista joulukuusista on perinteisiä metsäkuusia, mutta mukaan mahtuu myös mustakuusia, serbiankuusia, valkokuusia ja jonkin verran pihtoja. Joulukuusten kasvatus on Ruuskan mukaan lähes ympärivuotista työtä. Kuusia pitää leikata vuosittain, lannoittaa ja heinätä. Joulukuusen kasvatuksesta kiinnostuneita Ruuska neuvoo aloittamaan pienistä määristä. ”Esimerkiksi Somerolla, jossa minulla on 7,5 hehtaaria kuusipeltoa, istutin ensimmäiset kuuset vuonna 2014 ja viimeiset tänä vuonna. Markkinoille ei voi tuoda kerralla monta tuhatta puuta, vaan kauppaa pitää kasvattaa hiljalleen.” Sertifioinnin edistäjä Joulupuuseuran puheenjohtajana Ruuska on toiminut pian kymmenen vuotta. Vuodenvaihteessa puheenjohtaja vaihtuu. Puheenjohtajana Ruuska on pyrkinyt edistämään joulukuusenkasvatuksen ammattimaistumista ja edistämään joulukuusten sertifiointia. ”On ihan hilkulla, että sertifiointi saadaan vihdoin läpi myös pelloilla kasvatetuille kuusille. Toivottavasti vuoden päästä jouluna on nykyistä enemmän PEFC-sertifioituja kuusia.” Entä millaisen kuusen Ruuska pystyttää jouluna omaan kotiinsa? Kolmimetrisen etukäteen valikoidun metsäkuusen, joka tuodaan sisään aattoiltana kuusikaupan päätyttyä. Kotimainen kuusi tuo yhä joulun Joulukuusia hankitaan hieman aiempaa vähemmän mutta entistä aiemmin. JOULUPUUSEURA NOIN 200 jäsentä eli noin puolet joulukuusten kasvattajista VALTAKUNNALLINEN yhdistys PERUSTETTU vuonna 1991 EDISTÄÄ joulukuusten ja leikkohavujen kasvattajien sekä heidän ja sidosryhmien välistä yhteistoimintaa VASTAA alaan liittyvästä koulutuksesta ja tiedotuksesta Kotimainen joulukuusi on vuodesta toiseen yleisin valinta suomalaisiin koteihin. H EI N I KA TA JI ST O /J O U LU PU U SE U RA N KU VA -A RK IS TO Juha Ruuska on jättämässä Joulupuuseuran puheenjohtajuuden. H EI N I KA TA JI ST O /J O U LU PU U SE U RA N KU VA -A RK IS TO MIKÄ 11089_.indd 34 11089_.indd 34 4.12.2024 14.56.31 4.12.2024 14.56.31
5.12.2024 PILKKEET NUORTEVA SITAATTI METSÄLEHTI VUONNA 1984 Sarjassa seurataan Metsälehteä 40 vuoden takaa. Näin varaudut ILMASTONMUUTOKSEEN Metsälehti Makasiini ilmestyy 20.12.2024 HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVA HARVALLA kasvilla on yhtä monta käyttömuotoa ja levinneisyyttä kuin eräällä mehikasvilajilla. Sukunsa hallussa on koko kaktusheimon suurin levinneisyysalue etelä-pohjoissuunnassa Patagoniasta aina Kanadan rajoille. Viikunaopuntia eli viikunakaktus (Opuntia ficus-indica ) on tiettävästi alun perin kotoisin Meksikosta, mutta sitä on kautta aikain kuljetettu ympäri maailmaa viljelykasviksi. Meksikossa opuntiaa pidetään mahdollisena tulevaisuuden biopolttoaineiden raaka-ainelähteenä. Ligniiniä ja selluakin kaktusuutteesta on löydetty. Viikunaopuntia voi kasvaa yli viisimetriseksi piikikkääksi järkäleeksi. Sen litteät pingismailan kokoiset versonivelet voivat painaa toista kiloa kappale. Irrotessaan ja maahan pudotessaan ne juurtuvat helposti. Vuosien saatossa yhdestä opuntiakaktuksesta voi otollisissa olosuhteissa kehittyä läpipääsemätön kaktuspöheikkö. Kasvia käytetäänkin paikoin pensasaidan tapaan torjumaan eroosiota, sekä sitomaan orgaanista ainesta karuun ja pöllyävään hiekkamaahan. Opuntian vesipitoisuus on miltei ruokakurkun luokkaa. Monille eläimille kasvi toimii vesileilin tavoin. Karjanrehuksikin kaktusta on syötetty. Viikunaopuntia kukkii keväisin, ja pientä päärynää tai isoa perunaa muistuttavat hedelmät kypsyvät syksyllä kellanpunaisiksi. Hedelmät ovat syötäviä, ja niiden makua pidetään vähintään melonin arvoisena. Suomessakin niitä voi paikoin ostaa ruokakaupoista kaktusviikunan nimikkeellä. Kirvoista koreita vaatteita ja elintarvikeväriä Opuntiakaktuksia napostelevia kokenillikirvoja (Dactylopius coccus ) on käytetty vuosituhansia kankaiden värjäykseen karmiininpunaiseksi. Kuivatut ja murskatut naaraskirvat olivat erityisesti atsteekkien ja inkojen suosima väriraaka-aine, jonka espanjalaiset toivat kasvin kera sittemmin Eurooppaan ”kirvoineen päivineen”. Vuosisatoja sitten kirvasäkit olivat lähes arvometallien hintaisia. Kirvat ja opuntiat päätyivät myös Australiaan, jossa opuntiat ovat nykyään maanvaiva vieraslajina. Nykyään kokenillia käytetään erityisesti kosmetiikassa, mutta myös ”hyönteisravinnon ystäville” makeisissa, monissa juomissa kuten Camparissa, ja joissakin punaviineissä. Opuntiakaktukset ovat täynnä lähes huomaamattoman pieniä koukkukärkisiä piikkejä. Isoja suoriakin piikkejä toki on. Huonekasvina opuntiaa kannattaa käsitellä varoen – tai ainakin hansikkaat käsissä. Kantapään kautta opin asian lapsena, jolloin kasvattelin innoissani kaktuksia ja orkideoita. Kookasta ja huteroa opuntiaa ikkunanlaudalla siirrettäessä, kasviin tuli vahingossa tartuttua paljain käsin kaatumisen estämiseksi. Kivuliaiden pikkupiikkien poistamiseen ihosta tarvittiin kosolti kärsivällisyyttä sekä pinsettejä ja suurennuslasia. KAKTUKSIA RUOKAPÖYTÄÄN JA KOREILUUN METSÄLEHDEN vanhojen uutisten palstalla on tänä vuonna muisteltu vuotta 1984. Vaikka kyseessä oli niin sanottu Orwellin vuosi, metsänomistajien näkökulmasta olisi voinut mennä paljon huonomminkin – kyseessä oli hyvä puukauppavuosi. ”Jopa niin hyvä, että joillekin puukaupan konkareille on tullut mieleen Korean konjuktuurin viimeinen syksy. Jos ei aivan hintojen, niin ainakin kaupanteon vilkkauden perusteella” , lehti kirjoitti vuosikatsauksessaan. ”Ehkä vielä hetken aikaa muistellaan myös viime talven ennätyshankia ja rastasparvia, tuhoisia helluntaihalloja, pieniä mäntymittareita Jaamankankaalla, yllättäviä pystykarsintavaurioita sekä ensimmäisen metsäpoliittisen ohjelman ja metsälakien odotusta” , Metsälehti kirjoitti joulukuussa 1984. Orwellin vuoden tilinpäätös ” HALLITUSOHJELMAN LUPAUS LUNASTUSLAIN UUDISTAMISESTA OIKEUDENMUKAISEMMAKSI ON JÄLLEEN SIIRTYNYT. TÄMÄ VIIVYTTELY EI OLE HYVÄKSYTTÄVÄÄ, SILLÄ SE UHKAA MAANOMISTAJIEN OIKEUKSIA.” MTK:N VALTUUSKUNNAN PUHEENJOHTAJA EERIKKI VILJANEN VALTUUSKUNNAN KOKOUKSESSA 26.11.2024 Viikunaopuntian hedelmät kypsyvät syksyllä kellanpunaisiksi. 11089_.indd 35 11089_.indd 35 4.12.2024 14.56.33 4.12.2024 14.56.33
Tukikohdantie 10, 76150 PIEKSÄMÄKI +358 500 373 420 www.metsa-saamanen.fi Kinetic K325 Leveys 1,64 m Paino 2700 kg Voidaan asentaa Tapio 160 sykeharvesteri. Max katkaisu 250 mm. Paino 215 kg. Kinetic K437 Leveys 1,9 m Paino 3500 kg Voidaan asentaa AH 30 HS pienpuurullaharvesteri. Max katkaisu 300 mm Paino 230 kg Country 850 Pro Kuormainpaketti Ulottuvuus 8,5 m nostaa 3,5 m 1195 kg. Vaunu 130 D leveys 2,4 m. Country 550 Kuormainpaketti Ulottuvuus 5,5 m nostaa 3,5 m 618 kg. Vaunu 70 S, leveys 2 m. renkaat 400/60-15,5. Country 720 Kuormainpaketti Ulottuvuus 7,2 m nostaa 3,5 m 1356 kg. Vaunu 110 D, leveys 2,28 m. Renkaat 500/50-17. Myös muita malleja ja myytävänä nosturi tai vaunu. KYSY?NIIN?TEEN?TARJOUKSEN (nyt 150 km rahtivapaasti ) Country 700 Pro Kuormainpaketti Ulottuvuus 7 m nostaa 3,5 m 1120 kg. Vaunu 90 S, leveys 2,2 m. Metsä-Säämänen 260x360 2024_Metsä-Säämänen 25.11.2024 13.14 Sivu 1 11090_.indd 36 11090_.indd 36 4.12.2024 15.00.44 4.12.2024 15.00.44