• 7. joulukuuta • numero 8/2012 • 8,50 € • www.metsalehti.fi Omassa rauhassa sinikka tuomiselle metsä on virkistäytymistä varten. METSÄNOMISTAJA METSÄTEISTÄ RIISTA hirvitiheys on arvokysymys LUHTA PihaPihlajan rastaat TEEMA BIOENERGIA suomi lämPiää Puulla metsässä riittää töitä • klapikaupassa reipas tahti • helsinkiin nousee puukortteli 15 KYSYMYSTÄ
• Suomen johtava metsäportaali uudistui. Se on tuttu, mutta entistä tuhdimpi palvelu. Kaikki suomalaisesta metsästä suomalaiselle metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle. Kannattaa käydä, jokaisena päivänä. www.metsalehti.fi Niin metsä vastaa kuin sinne klikkaa. Suomalaisen metsän osoite Metsäuutiset. Suomen paras ja ajankohtaisin metsäuutispalvelu. Lue, niin tiedät mitä suomalaisessa metsässä tapahtuu juuri nyt. Metsäkeskustelu. Sana on vapaa. Kommentoi. Haasta. Kerro. Avaudu. Osallistu Metsäkirjat. Suomen parhaat metsäkirjat Suomen johtavalta metsäkirjakustantamolta. Oppia metsästä ikä kaikki. Viihtymistä metsässä ikä kaikki. Metsämaa. Etsitkö metsää? Tilaa tai palstaa? Metsämaasta löytyy.
• 2 Pääkirjoitus: Entä jos petua ei tulekaan 4 MetsänoMistaja: Rohkeasti metsää hoitamaan 10 uutiset: Metsä työllistää 12 Koululaisille seiska metsänhoidosta 13 MetsätyyPPi: Mikä on Wood City? Jätkäsaareen rakennetaan puutalokortteli, jonne tulee jopa kahdeksankerroksisia puukerrostaloja. Suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Vesa Oiva. 14 Markkinat: Ostoklapeille on ottajia 16 kuukauden PuukauPPa: Unohtunut suometsä yllätti 17 Verkossa: Lähdetkö vänkäriksi? Teema: Bioenergia 18 kenen kotona on takka? Polttopuunkäyttö on lisääntynyt omakotitaloissa viime vuosina, mutta vielä enemmän puun poltto on kasvanut voimalaitoksista. Lisäkysyntää puulle on tulossa sellutehtaallinen. 28 rahaPuu: Tarkastus ohjaa oma meTsä 30 Metsänhoito: 15 kysymystä metsäteistä 33 raiVaussahakoulu: Raivaa ennakkoon 34 MetsäPerintö: Kauppa kannattaa 36 tutkiMus: Ilves tähyää länteen 37 Metsäläisen allakka: Suuntaa suolle 38 kysy Pois: Miten sieni­ harvinaisuus päätyi Savoon? 40 tuoteuutuuksia: Entistä kevyemmät metsurisaappaat 42 riista: hirVitiheys on arVokysyMys Suomessa riittäisi nykyistä pienempi hirvikanta, mutta isommankin kanssa pärjättäisiin, Suomen ylin riistavirkamies Pentti Lähteenoja arvioi. 49 koluMni: Metsässä asuu toivo 50 luhta: Sottapytty 54 ennen & nyt: Luonnonniitystä metsä 56 taPionPöydältä: Riistamakkaraa joulupöytään 60 kryPto 62 Pilkkeet: EU:n erityisessä suojeluksessa 64 tuote & tekijä: Vuolemalla kaunista metsälehti makasiini 13 42 18 sisäLLYs nro 8/23 7.12.2012 KIMMO BRandT / cOM.PIc MIKKO RIIKILä 1 MAKASIINI 8 • 2012
• t alvi tulee ja suomalaiset tekevät ku­ ten aina, lisäävät puuta pesään. Meil­ lä puu on aina ollut itsestään selvä energianlähde, ja tulevaisuudessa sen mer­ kitys vain kasvaa. Puunpolton ympärille on syntynyt pal­ jon kannattavaa liiketoimintaa. Melkein puolet puuperäisestä energiasta on peräi­ sin sellutehtailta, jotka sellun ohella tuot­ tavat runsaasti lämpöä ja sähköä. Suuri osa siitä liikenee myyntiin. Toista ääripää­ tä edustaa kasvava klapikauppa, joka sekin pyörii hyvin markkinalähtöisesti. Samaa ei voi sanoa metsähakkeesta. Sen varaan on laskettu iso osa uusiutuvan ener­ gian tavoitteesta, mutta ilman valtion tu­ kea puu ei liiku nuorista metsistä voimalai­ toksille. Nykyään valtion tuki energiapuun kor­ juuseen kanavoidaan kestävän metsätalou­ den rahoituslain eli kemeran kautta. Jo kohta kaksi vuotta sitten laadittiin oma pienpuun energiatukea koskeva laki, petu. Uusi tukijärjestelmä lähetettiin Euroopan unionin komissiolle, missä sen käsittely on edelleen kesken. Perusongelma on, että Suomessa ener­ gia­ ja metsäpoliittiset tavoitteet on yh­ distetty komissiota askarruttavalla taval­ la. Valtio haluaisi tukea samalla kertaa sekä energiapuun korjuuta että nuorten metsien kunnostusta. Siksi tuki on haluttu kohden­ taa mahdollisimman lähelle metsää. Kom­ mission mielestä tuki taas pitäisi ohjata lai­ tospäähän. Vääntö jatkuu ja samalla puunkorjaajia ja voimalaitosväkeä kiusaava epävarmuus. Petua odotellessa energiapuun korjuutukea maksetaan vielä ensi vuosi vanhan keme­ ran mukaan. Kemeraan sisältynyt haketus­ tuki loppuu vuodenvaihteessa. PEFC/02-31-162 entä jos petua ei tulekaan eLiisa KaLLioniemi eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Puun kerääminen hoitamattomista nuo­ rista metsistä on niin kallista, että jos tukea korjuuseen ei järjesty, valtaosa taimikois­ ta jää oman onnensa nojaan. Energiapuun hankinta siirtyisi entistä enemmän ensi­ harvennuksille. Harvennettavaa riittää, mutta kasva­ va kysyntä luo painetta puun hintaan. Tai­ mikkonsa hoitaneille metsänomistajille tä­ mä sopisi hyvin, samoin puunkorjaajat jät­ täisivät mielellään risukot sikseen. Sen si­ jaan kannattavuusongelman kanssa kamp­ paileva metsäteollisuus kärsisi puun hin­ nannoususta. Hoitamattomat taimikot jäi­ sivät omistajiensa ja kansantalouden tap­ pioksi. Siihen nähden kuinka paljon puuener­ gian tuesta puhutaan, rahasumma on pie­ ni verrattuna esimerkiksi tuulienergian saamaan tukeen. Lisäksi metsään sijoitet­ tu euro tuottaa paljon enemmän energiaa, työtä ja toimeentuloa kuin tuulimyllyihin käytetty raha. PääKirJoiTUs Vuoden ViiMeisessä Metsälehti Makasii­ nissa Mikko Riikilä luotaa monipuolisesti puu­ energian näkymiä. Vuonna 2013 juhlimme Metsälehden 80­vuo­ tista taivalta. Tämän numeron välistä löydät ilmestymiskalenterin, josta näet, minkälaisia teemoja olemme suunnitelleet seuraaviin Ma­ kasiineihin. Metsäkustannus oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 b 00100 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 Telefax 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi www.metsalehti.fi toiMitus Päätoimittaja eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 040 516 4000 AD anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315?49?808 0400 581 108 Veera J. Honkala Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 eero sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-isokoski p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 Taloustoimittaja mikko Häyrynen p. 09 315?49?805 0400 973457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi p. 09 315?49?870 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja mikko riikilä pl 39 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809 040 752 9626 Verkkojulkaisu Metsäuutiset www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi Markkinointi Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315?49?841 0400 913 822 ilMoitusMyynti Myyntipäällikkö Ilmoitusmyynti ja aineistot Jarmo rautapuro p. 09 315?49?847 050 331 4137 Myyntipäällikkö Internet-ilmoitukset sanna nyman p. 09 315?49?848 040 596 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315?49?849 040 835 6479 asiakasPalVelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 8.15–16.00 Puhelin 09 315?49?840 ansa seppälä p. 09 315?49?843 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) susanna Pellinen p. 09 315?49?842 045 130 0211 metsätaloudellinen ammatti lehti, metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 80. vuosikerta, perustettu 1933. aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 makasiinin levikki: 38?242 (lt/11) Painopaikka Forssa Print 2012 Kannen kuva SEPPo SAMulI 2 MAKASIINI 8 • 2012
• maRRaskuussa Pitkällisten vesisateide n jäl­ keen yöllä pakastui. Kävin kes­ kiviikkona 28. marraskuu ta tu­ tulla paikalla sotkamola isessa metsässä, jossa kävi virkeä sii­ vellisten vilske. Talven muistu­ tus sai linnut varautuma an tu­ leviin pitkiin talvikuukau siin. Kuva Antti Leinonen Kuvasarja esittelee metsä maisemia eri puolilta Suomea.
• meTsänomisTaJa MAKASIINI 8 • 2012 4
• loimaalainen Sinikka Tuominen on tuore metsänomistaja, joka ei pelkää tarttua moottorisahaan. oppia metsänhoidosta hän on ammentanut metsäkeskuksen kurssilta. TEKSTI Hanna LEHTO-ISOKOSKI KUVaT SEPPO SaMULI Rohkeasti metsää hoitamaan 5 MAKASIINI 8 • 2012
• meTsänomisTaJa k aksi miestä kaartaa pa­ kettiautolla metsätiel­ le Sinikka Tuomisen ke­ sämökin pihasta. Pihalla seisovan Tuomisen ilme on iloinen ja hartiat ren­ not, sillä ne ovat hetki sit­ ten vapautuneet pitkään painaneesta taakasta. ”Sain sovittua viimeisten myrskykaato­ jen korjaamisesta. Miehet vievät puut hak­ keeksi maatilan lämpökattilaan”, hän ker­ too. Mökin lähettyvillä jäkälän täplittämäs­ sä kangasmetsässä rojottavat männynrun­ got ovat viimetalvisen Tapani­myrskyn te­ kosia. Tuomiselta kaatui kaikkiaan noin 40 puuta, joista osa oli tukkeja. Vaikka vakuu­ tus tappioita korvasikin, Tuomisesta tekee pahaa katsoa, miten rungot hiljalleen la­ hoavat. Hän ei saanut kaupattua puita puhurin jälkeen hirsimökkitehtaalle, koska monen muunkin rungot olivat nurin ja tavarasta oli ylitarjontaa. Mökille tuli kyllä poltto­ puuta ja tarpeeseen tulikin, mutta jokin ra­ ja senkin määrällä on. ”Nyt asiat etenevät. Rahaa en rungoista saa, mutta metsä siistiytyy.” Osa äidin kotitilaa Sinikka Tuomisen mökki ja viiden hehtaa­ rin metsäpalsta sijaitsevat Marttilassa Var­ sinais­Suomessa. Ne tulevat vastaan, kun käännytään valtatieltä pikkutielle ja aje­ taan monta monituista kilometriä pelto­ maiseman läpi, miltei viivasuoraan. Saman tien varressa sijaitsi myös Tuo­ misen äidin kotitila, johon metsäkin aikoi­ naan kuului. Kun isä ja äiti erosivat, isä lu­ nasti metsän. Isän kuoltua 2007 metsä siirtyi Sinikal­ le ja hänen sisarelleen Seijalle. Aluksi sisa­ rukset omistivat paikan metsäyhtymänä, mutta sitten Sinikka lunasti Seijan pois. ”Se oli kaikkien mielestä paras ratkai­ su, koska minulla on palstan reunassa tämä mökki tukikohtana. Täältä saan hyvin pi­ dettyä metsän kunnossa”, hän sanoo. Sahaostoksille minihameessa Sinikka Tuominen haluaa hoitaa metsänsä hyvin ja tekee ison osan töistä itse. Varas­ tosta löytyy asianmukaisia työkaluja kuten vesuri ja raivausveitsi. ”Raivausveitsestä pidän erityisen paljon. Se säästää selkää.” Viime kesänä Tuominen marssi rau­ 6 MAKASIINI 8 • 2012
• takauppaan ja pyysi miesmyyjää esittele­ mään moottorisahoja. ´Ai, sulle vai?´ tämä kysäisi – Tuomisen päällä kun sattui ole­ maan ruudullinen minihame, vieläpä ta­ vallista tyttömäisempää mallia. Saha kuitenkin löytyi. Naapuriliikkees­ tä hän sai myös viiltosuojahousut ja turva­ saappaat. Myyjät olivat kohteliaan häm­ mästyneitä. ”Useimmiten metsätyövarusteita myy­ vät miehet suhtautuvat minuun hyvän­ tahtoisen isällisesti. Ei se minua häiritse”, Tuominen pohtii. Aluksi moottorisaha pelotti mutta ei enää. Malli on helppo käynnistää ja kevyt pidellä. Tuominen pätkii sujuvasti myrs­ kyn katkomia puita ja halkaisee ne kirveel­ lä. Kaatopuuhat hän jättää ammatti­ihmi­ sille, mutta muihin voimaa vaativiin töihin riittää käsiä omasta takaa. Tuomisen nel­ jästä lapsesta kaksi on aikamiehiä. Vaikeat vähennykset Alkutaipaleellaan metsänomistajana Tuo­ minen janosi myös tietoa metsänhoidosta. Sitä hän sai metsäkeskuksen järjestämäl­ tä Metsään­kurssilta, jolla kului yksi syksy ja seuraava kevät. Asioita käytiin läpi laa­ jasti vaikka pakostakin pintapuolisesti. Tu­ tuiksi tulivat niin metsätyypit, lannoitus­ asiat kuin metsäverotuskin – tai niin tutuk­ si kuin nyt verotuksen kiemurat äkkipää­ tään voivat kenellekään tulla. ”Kyllä ne ovat vaikeita. En ole nero vero­ asioiden hoitajana”, Tuominen tunnustaa. Erityisesti metsäyhtymän arvonlisäve­ rotus tuskastutti: minkälaisiin vähennyk­ siin on oikeus ja miten ne kannattaa tehdä, että saa maksimaalisen hyödyn? ”KyLLä nE OVaT VaIKEITa. En OLE nERO VEROaSIOIdEn HOITaJana.” Kuusentaimi on lähtenyt kasvuun omia aikojaan. Sinikka Tuominen heittää Kallelle palloa metsässä, ja koira ottaa leikistä ilon irti. 7 MAKASIINI 8 • 2012
• meTsänomisTaJa ”Vieläkin on sellainen olo, että jotakin jäi vähentämättä. Tarvitsisin piirroksia ja kaavion siitä, miten nämä asiat menevät.” Korjuu roudan aikaan 52­vuotias Tuominen asuu ja työskente­ lee Loimaalla psykiatrisena sairaanhoita­ jana. Työssä täytyy olla jatkuvasti sosiaa­ linen ja toisten käytettävissä, mutta omas­ sa metsässä saa mennä juuri niin päin kuin mieli tekee. Seurana metsäretkillä kulkee 2,5­vuoti­ as Kalle­koira, jonka perimästä löytyy su­ sikoiraa, bouvieria ja labradorinnoutajaa. Se syöksyy salamana sinisen pallon perään ja väistää uskomattoman ketterästi kannot ja oksankarahkat. Toisinaan se kaivaa sala­ ojaputken päätä läheisen lammen pohjasta. Eihän se sieltä mihinkään nouse, mutta ai­ na kannattaa yrittää. Nyt koira suuntaa tottuneesti mökin taakse maastoon, jossa erottuvat metsäko­ neen jäljet. Tuomisen isä ehti tehdä puu­ kaupat juuri ennen kuolemaansa, ja jäljet ovat peräisin korjuusta. Sitä ennen metsäs­ sä oli käyty vain hevosella. Sinikka Tuominen ei halua uusia jälkiä metsäänsä: miksi kaikkia töitä pitäisi pääs­ tä tekemään kaikkina vuodenaikoina? ”Omistajana haluan päättää, milloin metsääni tullaan ja minkälaisilla välineillä. Annan viedä täältä puuta vain roudan ai­ kaan. Myös karsinnan hoidan pakkasella. Silloin sienituhot jäävät pienemmiksi.” Seuraavaksi metsässä käydään, kun läpi­ mitaltaan 12­senttisiä mäntyjä harvenne­ taan. Työ on osittain kesken. Jos kaikki su­ juu niin kuin pitää, Tuominen pääsee pa­ rinkymmenen vuoden kuluttua myymään mäntytukkia. Sinikka Tuominen tekee metsätöitä mielellään itse, ja tarvekaluja löytyy varastosta. 8 MAKASIINI 8 • 2012
• Mökin takana humiseva kuusikko on 5–10 vuoden päästä korjuukypsä, ellei juu­ rikääpä päätä toisin. Sitä on metsikössä riesana. Joidenkin puiden tyvet ovat pak­ suuntuneet pahaenteisesti. ”Tarkkailen tilannetta”, Tuominen tuu­ maa. Hiirihaukan lentokoulu Viiden hehtaarin metsästä ei kovin paljon puunmyyntituloja irtoa, mutta se ei ole­ kaan Sinikka Tuomiselle pääasia. Hänel­ le metsä on virkistäyty­ mistä varten. Sen tuo­ ma olotila muistuttaa joogaa, jota hän harras­ taa. Rauhallisen mielen lisäksi metsästä löyty­ vät mustikat, puolukat, kantarellit ja rouskut ruokapöytään. ”Metsä on turvalli­ nen paikka. En pelkää täällä pimeälläkään.” Kallen lisäksi seura­ na on metsäneläimiä. Syksyn harmauden la­ tistamaa maisemaa elävöittää korpin raa­ kunta: täällä ollaan! ”Korppi hermostui tänä aamuna, kun tulin mökille. Käyn kai liian harvoin, vaik­ ka syksyllä tulen useammin kuin kesällä, koska nyt täällä ei enää ole mökkinaapu­ reita.” Ennen metsäkoneen käyntiä metsäs­ sä pesi myös hiirihaukka. Kerran Tuomis­ ta kohtasi mökillä makaaberi näky, kun jonkin varislinnun kuolleita poikasia lojui eri puolilla pihaa, yksi puutarhatuolin sel­ känojalla, toinen kirveen pölkyllä. Pian il­ mestyivät haukat, jotka lensivät nopeita py­ rähdyksiä raadolta toiselle. ”Metsästämään kai emo poikasiaan opetti. Linnut pitivät samanlaista ääntä kuin pinteeseen joutunut kissa.” Kuka metsän perii? Kuten miltei kaikille metsänomistajille myös Sinikka Tuomiselle on tärkeää, että metsä periytyisi eteenpäin omassa suvussa. Ajatus motivoi häntä hoitamaan paikkaa. Kahden aikuisen pojan lisäksi hänellä on kaksi aikuista ty­ tärtä ja neljä lasten­ lasta. Omat lapset ovat 22–32­vuotiaita eikä metsä ainakaan tois­ taiseksi herätä heissä intohimoja. Lastenlapset sen si­ jaan käyvät siellä leik­ kimässä. Heitä metsän periytyminen myös kiinnostaa, mikä hu­ vittaa Tuomista. Kym­ menvuotias Pinja kut­ suu isoäitiä murmelik­ si eli murkuksi, joka tulee ruotsin kielen sa­ nasta mormor. ”Kerran tyttö kysyi, että murkku, saa­ ko joku meistä tämän paikan sitten, kun si­ nä kuolet. Tyttö tähdensi vielä varmuuden vuoksi, että en minä nyt toivo, että kuolisit, mutta sitten kun kuolet.” Sinikka Tuomisella on joka tapauksessa hyvin elävät suunnitelmat metsäpalstan­ sa varalle. Ensi keväänä hän tekee täyden­ nysistutuksia aukoille, joista isä viime töi­ nään myi puuta. Työ piti tehdä jo viime ke­ väänä, mutta silloin Tuomiselle tuli avio­ Metsässä tarpominen rauhoittaa Sinikka Tuomista. ”Tästä tulee yhtä seesteinen olo kuin joogaamisesta.” Sininen, vinkuva pallo on Kallen aarre. ero, ja asia lykkääntyi. Tänä syksynä ennen lumen tuloa pitää vielä tarkistaa, miten nyt jo olemassa ole­ va taimikko on lähtenyt kasvamaan, ja et­ siä taimet heinän seasta. Metsänomistajan elämässä on myös jän­ nitysmomenttinsa kuten se, onnistuuko hän ostamaan lisää metsää. Tuominen kyl­ lä haluaisi. Hän teki tarjouksen naapuri­ palstasta, mutta hinta nousi liian korkeak­ si. ”Kiinteistönvälittäjä sanoi, että kos­ ka minun metsäni on rajalla, minun pitäi­ si olla valmis maksamaan vähän enemmän kuin muiden.” Palsta meni toiselle, mutta eihän se ai­ noa metsä maailmassa ole. Aina sitä josta­ kin myyntiin putkahtaa. ”annan VIEdä TääLTä PUUTa VaIn ROUdan aIKaan.” 9 MAKASIINI 8 • 2012
• Metsä työllistää TEKSTI Hanna LEHTO-ISOKOSKI KUVa JUKKa-PEKKa MOILanEn Pitkin syksyä on kerrottu teollisuuden irtisanomisista ja yt­neuvotteluista, mutta metsä­ alan toimihenkilöiden ei tarvit­ se juuri työttöminä kärvistellä – ainakaan toistaiseksi. ”Aika usein on niin, että tääl­ lä tehtaan porttien ulkopuolella elämä näyttää erilaiselta kuin sisäpuolella. Meidän jäsentem­ me työllisyystilanne on loista­ va”, sanoo Meto – Metsäalan Asiantuntijat ry:n puheenjohta­ ja Håkan Nystrand. Meton jäsenistä suurin osa on metsätalousinsinöörejä, jot­ ka työskentelevät toimihenki­ löinä koko sektorilla metsän­ hoitoyhdistyksistä teollisuu­ teen. Myönteistä kerrottavaa on myös Yksityismetsätalouden työnantajat ry:n toiminnanjoh­ tajalla Kari Immosella. Muuta­ mat yt­neuvottelut, joita toimi­ henkilöpuolella on viime aikoi­ na käyty, ovat liittyneet raken­ teellisiin asioihin kuten met­ sänhoitoyhdistysten fuusioihin. Muu irtisanomisten tarve hoi­ tuu eläköitymisillä. Immosta huolestuttaakin lä­ hinnä se, mistä saadaan lisää osaavaa väkeä. ”Puukaupassa ja neuvonnas­ sa toimihenkilöistä on pulaa. En näe alan tulevaisuutta ollen­ kaan synkkänä.” Energiapuu kannattelee Håkan Nystrand korostaa, että hakkuumäärät ratkaisevat alan työllisyyden. Ne eivät ole vä­ hentyneet dramaattisesti, mis­ tä kiitos kuuluu osaksi energia­ puun tuotannolle. Se kannatte­ lee varsinkin metsänhoitoyh­ distyksiä ja työllistää koko kor­ juuketjua. Toinen tärkeä tekijä on se, että alan opiskelupaikkoja on karsittu ajoissa, eikä työmark­ kinoille ilmesty laumoittain vastavalmistuneita. Eniten Nystrandia huolet­ taa, miten metsäteollisuus saa kehitettyä uusia tuotteita. Kes­ tää aikansa, ennen kuin keksin­ tö muuttuu mittaviksi hakkuu­ määriksi. ”Jos uusia tuotteita ei tule, se heijastuu vääjäämättä myös tehtaan porttien ulkopuolelle.” Sopiva persoona saa paikan Metsä Groupin Oulun hankin­ tapiirissä on huhtikuun alun jälkeen ollut auki kolme toimi­ henkilön paikkaa, joista yhteen, Toholampi­Sievi alueen metsä­ asiantuntijaksi, rekrytoitiin ta­ lon ulkopuolelta. Paikka oli au­ ki kahdesti. Ensimmäisellä ker­ ralla hakemuksia tuli alle 20. Yhtiö uusi haun myöhemmin keväällä, koska se halusi mu­ kaan enemmän vastavalmistu­ neita. Toisella kierroksella ha­ lukkaita ilmoittautui 25. ”Kun etsitään tekijöitä iso­ jen kaupunkien liepeille, ha­ kemuksia tulee iso pino, Ou­ luun esimerkiksi 50–80 kappa­ letta. Syrjäisempiin paikkoihin saamme 10–30 hakemusta”, pii­ ripäällikkö Ville Keskinen ker­ too. Työttömiä työnhakijoita jou­ kossa ei juuri ollut, vaan suu­ rin osa halusi vaihtaa työnanta­ jaa. Paikan sai ehdokas, jolla oli kahdeksan vuoden työkokemus metsänhoitoyhdistyksestä. Keskinen tähdentää, että tä­ nä päivänä valintakriteerit ovat erilaiset kuin ennen. Metsätalouden toimihenkilöillä riittää töitä taantumasta huolimatta. Metsäyhtiö arvostaa nyt osaajaa, joka palvelee sujuvasti asiakasta ja tekee tehokkaasti kauppaa. jopa neljä uutta kansallispuistoa Suomi saattaa saada jopa neljä uutta kansallis­ puistoa. ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) vie neljä aloitetta jatkovalmisteluun. Ehdokkaat uusiksi kansallispuistoiksi ovat Kä­ sivarren Suurtunturit, Olvassuo, Konnevesi ja Salon Teijo. Kaikki alueet sijaitsevat valtion mailla. Seuraavaksi Metsähallitus tekee valituista aloitteista lisäselvitykset. niiden perusteella hallitus ratkaisee, ryhdytäänkö valmistelemaan lakia uusista kansallispuistoista. UUTiseT Puu-era-kerrostalolle Puupalkinto Vuoden 2012 Puupalkinnon saa puukerrostalo Puu­Era. Vierumäelle rakennetussa viisikerrok­ sisessa puukerrostalossa on 27 asuntoa. ”Talon rakenteissa yhdistetään eri materiaalien hyvät ominaisuudet yhdeksi toimivaksi koko­ naisuudeksi. Puuta on käytetty monipuolisesti mutta konstailemattomasti,” palkintolautakunta perusteli. Puupalkinnon myöntää Puuinfo. Palkinnon saaja julkistettiin Puupäivillä Helsingissä. Lyhyesti JO H a n n ES W IL En IU S ”Emme hae vanhan ajan metsätyönjohtajia vaan tavoit­ teellisia ja kilpailuhenkisiä asiakaspalvelijoita. Vuorovai­ kutustaidot ratkaisevat.” Tilanteet kuitenkin vaihtele­ vat. Metsänhoitoyhdistys Iso­ joki­Karijoen juuri auki ollut­ ta metsäneuvojan paikkaa haki niin ikään parikymmentä eh­ dokasta, mutta muutama vuosi sitten vastaavaan työhön pyrki vain kolme tai neljä. ”Kaikki eivät ole löytäneet koulutuksensa mukaista työtä vaan hakijoita on laivakokista lähtien. On myös määräaikai­ sia ja vasta valmistuneita”, sel­ 10 MAKASIINI 8 • 2012
• karjala kehittää metsänhoitoaan Venäjän Karjalassa ryhdytään kokeilemaan har­ vennushakkuille ja metsän uudistamiselle perus­ tuvia skandinaavisia metsänhoitomenetelmiä, kertoo Karjalan Sanomat. ”naapurimaissa saadaan yhdeltä metsäheh­ taarilta puutavaraa 4–6 kertaa enemmän kuin Karjalassa”, Karjalan päämies Aleksandr Hudilainen perustelee. Metsänhoitotarkoituksessa tehtyjä harven­ nushakkuita ei Venäjällä ole juuri tehty. työvoimapula jarruttaa kasvua Puunkorjuu­ ja puunkuljetusyritysten on mah­ dollista kasvaa kannattavasti, kunhan osaavaa työvoimaa on saatavissa, toteaa Juho Soirinsuo tuoreessa väitöstutkimuksessa. 70 prosenttia haastatelluista yrittäjistä ilmoitti kärsivänsä jonkinasteisesta työvoimapulasta. Soirinsuon mukaan puunkorjuu­ ja puun­ kuljetusalojen imagoa on nostettava, jotta ne houkuttelisivat nuoria ja metsäteollisuuden toimintaedellytykset säilyisivät. ”Komission mu­ kaan tuen pitää olla mahdollisim­ man lähellä laitosta, joka puun polttaa. Voi olla, et­ tä siitä ei tulekaan sellais­ ta instrumenttia, jolla puu saadaan liikkeelle.” MAAJA METSäTAlouSMINISTERI JARI KoSKINEN, MAASEuDuN TulEVAISuuS 28.11.2012. Herää kysymys, että olisiko parempi, että energiapuuta ruvetaan ostamaan markki­ nalähtöisesti.” MTK:N METSäJoHTAJA JuHA HAKKARAINEN, MAASEuDuN TulEVAISuuS 28.11.2012. vittää vt. toiminnanjohtaja Mika Jokinen. Metsänhoitajilla huolia Jokinen ottaisi heti töihin yh­ den tai kaksi metsuria, jos jos­ takin löytäisi. Metsureilla ky­ syntää riittää muuallakin, vaik­ ka heitä joudutaankin lomaut­ tamaan talveksi. ”Vajetta paikataan sekä ko­ neilla että ulkomaisella työvoi­ malla”, Kari Immonen sanoo. Koneyrittäjien liitosta koros­ tetaan niin ikään, että hyviä te­ kijöitä tarvitaan lisää. Talou­ den heilahtelut saattavat tosin näkyä nopeasti jäsenistön elä­ 0,8 Suomessa on suota ja turvemaita yhteensä 9,3 miljoonaa hehtaaria. Tuosta määrästä on suojeltu 1,2 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannossa on 70?000 hehtaaria eli 0,8 prosenttia. Metsä Groupin asiakaspalveluun palkataan ihmisiä, joilta onnistuu kaupanteko. ”Perustiedot metsäalalta täytyy olla, mutta myös sopiva kaupallinen koulutus käy”, piiripäällikkö Ville Keskinen sanoo. mässä. Irtisanomisuutisia ei ole liittoon kantautunut, mutta jos isot asiakkaat seisauttavat työ­ maita, se tuntuu. Huolestuneimpia työllisyy­ destä ollaan Metsänhoitaja­ liitossa. Valtio suunnittelee muun muassa Metlan, MTT:n ja RKTL:n yhdistämistä, mikä ei tiedä etenkään nuorille met­ sänhoitajille hyvää – heitä kun on paljon juuri tutkijoina. ”Erityisesti julkinen sekto­ ri tarjoaa määräaikaisuuksia, vaikka valtiovalta samaan ai­ kaan puhuu niitä vastaan”, to­ teaa järjestöpäällikkö Jukka Sippola. ”Metsänomistajat tarvitse­ vat entistä enemmän asi­ antuntevaa neuvontaa, jon­ ka löytäminen edulliseen hintaan tulee tuskin hel­ pottumaan. ” METSäNHoIToyHDISTyS läNSI-SATAKuNNAN ToIMINNANJoHTAJA JAAKKo KlEMolA, METSäTAlouS 6/2012. 11 MAKASIINI 8 • 2012
• Kuvio UUTiseT Puutalot lasku-uralla Lähde: Tilastokeskus/VTT Puun osuus pientalorakentamisessa on hiljalleen laskenut, mutta asema on edelleen ylivoimaisen vahva. Prosenttia 1995 2011 2000 2005 70 75 80 85 90 95 100 Oppikirjoista löytyy virheitä eivätkä opetussuunnitelman tavoitteet näytä toteutuvan. TIIa PUUKILa yhdeksäsluokkalaiset hallitsevat metsänhoidon pe­ rusteet korkeintaan tyydyttä­ västi. Tuoreen tutkimuksen mukaan koulunsa päättä vien koululaisten metsänhoidon osaaminen sai arvosanan 6,6. Yhtenä syynä heikkoon osaa­ miseen on opetuksen vähäi­ syys. Metsäekologiaa käydään peruskoulussa laajalti läpi, mutta metsien hoitoon paneu­ dutaan keskimäärin vain muu­ taman tunnin verran koko pe­ ruskoulun aikana. Osa opetta­ jista jättää aiheen kokonaan kä­ sittelemättä. Opetushallituksen opetus­ suunnitelma kuitenkin edellyt­ tää, että oppilas tulisi tutustut­ taa peruskoulussa metsänhoi­ toon. ”Jos oppilas saa päästötodis­ tukseen biologian arvosanaksi kahdeksan, hänen pitäisi osata selostaa metsänhoidon perus­ teet. Opetussuunnitelman ta­ voite ei tältä osin näytä kuiten­ kaan täysin toteutuvan”, arvi­ oi tutkimuksen tehnyt metsän­ hoitaja Sini Rantanen. Ongelmattomia eivät ole op­ pikirjatkaan. Metsänhoidon opetuksesta vastaavat biologian opettajat nojautuvat usein pa­ remman tiedon puuttuessa op­ pikirjoihin. Oppikirjoissa met­ sänhoitoa käsitellään kuitenkin suppeasti ja selkeitä asiavirhei­ täkin löytyy. ”Yhdessä käytössä olevis­ ta oppikirjoista muun muassa maanmuokkausmenetelmiksi mainitaan ainoastaan kulotus ja auraus. Tämä ei ole enää ny­ kypäivää.” Oppilaat haluavat oppia Tyypilliset metsäalaan liittyvät väärinkäsitykset – valtio omis­ taa Suomen metsät ja metsäva­ rat vähenevät jatkuvasti – nä­ kyivät myös koululaisten vas­ tauksissa. Maaseudulla asuvat osasivat metsänhoitoon liitty­ vät asiat kaupunkilaisia parem­ min, ja pojille metsäasiat olivat tutumpia kuin tytöille. Oppilaista 55 prosentilla oli lähisuvussa metsää ja 40 pro­ senttia oli tehnyt metsätöitä. Omat kokemukset paransivat Pila koululaisille seiska metsänhoidosta metsänhoidon osaamista. ”Tutkimuksessa oppilaat suhtautuivat pääosin positiivi­ sesti metsänhoitoon ja halusi­ vat oppia lisää. Suurin osa tie­ dosti, että heillä on heikot tie­ dot metsänhoidosta ja he olisi­ vat halunneet lisätietoa”, Ran­ tanen kertoo. Tutkimukseen osallistui kol­ mekymmentä koulua ja yli 700 peruskoulun yhdeksäsluokka­ laista Uudeltamaalta, Pohjois­ Savosta ja Pohjois­Karjalasta. Tutkimus oli Rantasen pro gra­ du ­työ Itä­Suomen yliopistossa. Auraamalla muokattuja aloja näkee harvoin, paitsi WSoy:n oppikirjoissa. 12 MAKASIINI 8 • 2012
• meTsäTYYPPi KUKA: Vesa Oiva on arkkitehtinä anttinen Oiva arkkitehdit ­toimistossa. MITÄ: Voitti Selina anttisen kanssa Jätkäsaaren Wood city ­suunnittelu­ kilpailun. MITEN: Halunnut nuoresta asti arkki­ tehdiksi. Tunnetuin projekti on Helsin­ gin yliopiston pääkirjaston Kaisa­talo. Mikä on Wood City? Jätkäsaaren puukorttelissa otetaan puusta kaikki irti, lupaa korttelin suunnittelukilpailun voittanut Vesa Oiva. 1 Mikä on jätkäsaaren Wood City? Wood city on puusta ra­ kennettava kortteli Jät­ käsaaressa Helsingissä. arkki­ tehtikilpailu, jonka Selina Anttisen kanssa voitimme, käytiin tämän korttelin yleissuunnitel­ masta. Sinne tulee toimisto, ho­ telli ja asuinrakennuksia. Kaikkiaan puukortteliin rakennetaan 28?000 kerrosala­ neliötä, jotka valmistuvat näillä näkymin vuosien 2015 ja 2016 aikana. 2 kuinka suuri osuus rakennusmateriaaleista on puuta? Kilpailuehdotukses­ samme kaikki maanpäälliset ra­ kenteet, kantavat rakenteet mukaan lukien, ovat puuta. Rakennuksien kantavissa seinissä ja välipohjassa hyödyn­ netään Stora Enson ristiinlii­ mattuja massiivipuulevyjä eli cTL­levyjä, ­elementtejä ja pilaripalkkijärjestelmää. 3 Mikä tekee puukorttelista ainutlaatuisen? Suomesta löytyy yksittäisiä kookkaita rakennuksia, mutta näin suurta puurakentamisen kokonaisuutta ei ole maailmal­ lakaan vielä montaa. Korttelin maantasosta tulee puurakenta­ misen näyteikkuna, jossa puus­ ta on otettu kaikki irti. Tämä on myös kahdek­ sankerroksisten puutalojen ja paloteknisten ratkaisujen pilottihanke. Suomessa ei ole aikaisemmin rakennettu puusta näin korkeita rakennuksia. 4 Miltä näyttää puurakentamisen tulevaisuus? Puurakentamisen tulevaisuus on lu­ paava ja täynnä mahdollisuuk­ sia. ympäristöystävällisyys ja ra­ kentamisen nopeus ovat selkei­ tä puurakentamisen etuja. 5 aiotteko jatkossakin suunnitella puusta? Ehdottomasti. Sen takia halusimme osallistua ja panostimme kil­ pailuun. Tämä oli ensimmäi­ nen suurempi puurakentami­ sen hanke, jonka olemme suun­ nitelleet. Ministeriö uusii osastonsa Maaja MetsätalousMinisteriön organisaatio uudistetaan ensi vuoden alussa. Päivityksellä on tarkoitus tukea ja tehostaa ministeriön toimintaa. Vuoden 2013 alussa ministeriössä toimii nykyisen viiden osaston ja neljän erillisen yksikön sijasta kolme osastoa: ruoka­, luonnonvara­ sekä hallinto­ ja suunnitteluosasto. Uudelle luonnonvaraosastolle kootaan metsäosaston, kala­ ja riista­ osaston ja pääosa yleisen osaston asioista, kuten vesitalous ja ympäristö­ asiat. Sen päälliköksi tulee metsäosaston päällikkö, ylijohtaja Juha ojala. Hallinto­ ja suunnitteluosaston päälliköksi on valittu kala­ ja riistaosaston päällikkö, ylijohtaja Pentti lähteenoja. Ruokaosaston päälliköksi tulee maatalousosaston päällikkö, ylijohtaja Heimo Hanhilahti. TEKSTI TIIa PUUKILa?KUVa MaRKKU OJaLa / cOMPIc Puukerrostalojen markkinaosuus voi nousta 10 prosenttiin. MIKKO HäyRynEn PuurakentaMisen edis­ tämistoimet alkavat tehota ja puukerrostalot näkyvät jo ti­ lastoissa, johtava neuvonantaja Pekka Pajakkala VTT:ltä totesi Puupäivillä Helsingissä. Niiden markkinaosuus on silti yhä vaa­ timaton, pari prosenttia. ”Puukerrostalojen markki­ naosuus saattaa nousta kym­ meneen prosenttiin viidessä vuodessa”, Pajakkala arvioi. Puukerrostalojen osuuden nostaminen laskevilla markki­ noilla ei ole helppoa, mutta täl­ lä hetkellä suunnitteluvaihees­ sa on 7?000 puukerrostaloasun­ toa. Puurakennukset ovat tä­ nä vuonna nostaneet osuuttaan monissa muissakin rakennus­ tyypeissä. Vaikka puukerrostalojen ra­ kentaminen on lähtenyt liik­ keelle, niin hidas talouskehitys heikentää Suomen lähivuosien uudisrakentamista. “Kokonaisuudessa rakenta­ minen Suomessa vähenee, mut­ ta pysyy kohtuullisella tasolla. Korjausrakentamisen kasvu yl­ läpitää koko rakentamista.” Venäjällä mahdollisuuksia Euroopan rakentamisen jyrk­ kä alamäki on takana, mutta nousua saadaan odottaa. Suo­ men viennin kannalta tärkeässä Saksassa näkymät ovat kuiten­ kin keskimääräistä paremmat. Etelä­ ja Pohjois­Euroopan välillä on isoja eroja taloudes­ sa ja sen myötä rakentamisessa. Etelä­Euroopassa julkinen ra­ kentaminen on jäissä. Rakentamisen suurin po­ tentiaali on Suomen lähialueil­ la Venäjällä ja Baltiassa. Venä­ jä tarvitsee 14 miljoonaa asun­ toa yltääkseen samalle asumis­ tasolle kuin Suomi. Liettuassa määrä on yli 400?000, Latviassa 130?000 ja Virossa lähes 50?000. Venäjän talous riippuu vah­ vasti öljyn hintakehityksestä, mutta maalle ennakoidaan kol­ men neljän prosentin talous­ kasvua. Rakentaminen vauh­ dittuisi samassa tahdissa. Ra­ kentamisen odotetaan vilkastu­ van etenkin Pietarin seudulla. suunnitteilla tuhansia puukerrostaloja 13 MAKASIINI 8 • 2012
• marKKinaT Polttopuukaupassa liikkuu vuosittain miljoona kuutiota puuta. Tänä syksynä kauppa on käynyt hyvin. TEKSTI Ja KUVa MIKKO RIIKILä Metlan mukaan pientalois­ sa käytetään vuosittain reilut kuusi miljoonaa kuutiota polt­ topuuta. Ostoklapien osuus on noin miljoona kuutiota. Klapikauppa keskittyy isoi­ hin kaupunkeihin. Jyväskylä­ läinen Mikko Kylmälahti Oy myy vuosittain tuhatkunta ir­ tokuutiota klapia kaupunkilai­ sille. Yritys on alueen suurim­ pia. ”Tehdään vaan haastattelu. Kun minusta oli viimeksi Kes­ kisuomalaisessa juttu, puheli­ met soivat tauotta ja klapivaras­ to oli tyhjentyä kerralla”, Mikko Kylmälahti kertoo. Hänellä on runsaasti vakio­ asiakkaita, jotka tilaavat puu­ ta vuosittain. Vanhempi vä­ ki hommaa tulevan talven kla­ pit perinteiseen tyyliin jo kesäl­ lä. Sen sijaan nuoremmalle pol­ velle polttopuu on samanlainen ostohyödyke kuin mikä muu­ kin. ”He soittavat, kun puut ovat loppu. Lisää pitäisi toimittaa kiireesti. Pakkasten alkaessa polttopuiden kysyntä kasvaa välittömästi.” Kylmälahti myy irtokuu­ tiollisen koivuklapia 60 eurol­ la, hinta sisältää arvonlisäve­ ron. Rahti maksaa 30 euroa per toimitus. Kaikista toimituksis­ ta lähtee lasku, vaikka kuititto­ man hinnan kysyjiä riittää. Keski­Suomessa koivuklapi­ en käypä hinta on 50–60 euroa irtokuutiometriltä. Sekaklapi on 5–10 euroa koivua halvem­ paa. Etelässä kalliimpaa Polttopuukauppa on syksyn mittaan käynyt hyvin, Juha Hiitelä tietää. Hän on Suomen metsäkeskuksen ylläpitämän klapien markkinapaikka Hal­ koliiteri.comin palveluvastaava. ”Polttopuuyrittäjien määrä on lisääntymässä. Samalla kau­ pallisen polttopuun käyttö kas­ vaa. Parina pakkastalvena osal­ ta yrittäjistä puut pääsivät jopa loppumaan”, Hiitelä kertoo. Sateisen kesän jäljiltä myyn­ nissä olevat polttopuut ovat kosteampia kuin normaalisti. Hiitelän mukaan tyydyttävään kosteusprosenttiin kuitenkin ylletään. Ongelmaa lieventää sekin, että yhä useampi tuottaja kuivaa puut koneellisesti. Klapin hinta asettuu myös Pirkanmaalla 50–60 euroon il­ man rahtia. Halkoliiteri.comin Uuden­ maan vastuuhenkilö olli-Pekka Koisti arvioi, että pääkaupunki­ seudun polttopuukaupassa olisi tilaa uusillekin yrittäjille. ”Polttopuukaupassa olisi kasvuvaraa, kunhan ostajat ja myyjät kohtaisivat nykyistä pa­ remmin.” Hänen mukaansa pääkau­ pungin omakotiasujat ostavat tyypillisesti pieniä määriä polt­ topuuta kerrallaan. Ostot alka­ vat syksyllä ilmojen viilentyes­ sä. Kysyntähuippu on talvella. Koivuklapin keskihinta on 60–70 euroa irtokuutiolta. Kla­ pikauppiaat hankkivat osan polttopuustaan sisä­Suomes­ ta, muun muassa Pirkanmaalta ja Savosta. Virostakin tuodaan jonkin verran, mutta tuontikla­ pin osuus on vähäinen. ostoklapille on ottajia Jyväskyläläinen Mikko Kylmälahti toimittaa vuosittain 1?000 irtokuutiota polttopuita pääosin kaupunkialueelle. 14 MAKASIINI 8 • 2012
• raakapuun kantohinnat marraskuussa viikolla 47 ? nousussa ? laskussa Keski-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,20 ? 54,46 ? 41,33 ? 15,27 ? 18,04 ? 15,52 ? Uudistushakkuu 56,32 ? 55,39 ? 43,05 ? 17,40 ? 19,70 ? 17,67 ? Harvennushakkuu 48,11 ? 48,27 ? 38,78 ? 15,26 ? 16,31 ? 14,86 ? Ensiharvennus 44,47 ? 43,24 ? ... 13,49 ? 13,84 ? 13,35 ? Etelä-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,24 ? 54,10 ? 40,29 ? 15,69 ? 17,71 ? 15,18 ? Uudistushakkuu 55,95 ? 55,01 ? 41,45 ? 17,30 ? 19,26 ? 16,93 ? Harvennushakkuu 48,52 ? 48,00 ? 37,60 ? 14,86 ? 16,05 ? 14,35 ? Ensiharvennus 43,85 ? 45,38 ? ... 14,37 ? 14,23 ? 12,66 ? Koko maa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,08 ? 53,74 ? 41,88 ? 15,67 ? 17,59 ? 15,61 ? Uudistushakkuu 55,87 ? 54,73 ? 43,40 ? 17,86 ? 19,21 ? 17,67 ? Harvennushakkuu 48,29 ? 47,23 ? 38,69 ? 14,87 ? 15,74 ? 14,26 ? Ensiharvennus 43,48 ? 43,73 ? 29,56 ? 13,62 ? 13,67 ? 13,34 ? Savo-Karjala Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 53,72 ? 52,26 ? 42,12 ? 15,10 ? 16,50 ? 15,11 ? Uudistushakkuu 55,57 ? 53,38 ? 43,90 ? 17,71 ? 18,26 ? 17,39 ? Harvennushakkuu 47,27 ? 45,58 ? 38,70 ? 14,73 ? 15,23 ? 14,33 ? Ensiharvennus 39,94 ? 41,27 ? ... 11,88 ? 11,21 ? 11,81 ? Kymi-Savo Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 55,77 ? 54,35 ? 43,24 ? 15,37 ? 17,56 ? 15,04 ? Uudistushakkuu 57,53 ? 55,47 ? 44,83 ? 17,40 ? 19,48 ? 17,09 ? Harvennushakkuu 50,07 ? 47,52 ? 39,31 ? 15,06 ? 15,79 ? 14,11 ? Ensiharvennus 42,64 ? 44,05 ? ... 13,30 ? 14,20 ? 12,94 ? Etelä-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,36 ? 53,09 ? ... 16,50 ? 18,56 ? 17,06 ? Uudistushakkuu 55,78 ? 53,73 ? ... 18,21 ? 19,04 ? 18,45 ? Harvennushakkuu 46,17 ? ... ... 15,12 ? 15,27 ? 14,47 ? Ensiharvennus 43,94 ? 42,93 ? 15,05 ? ... 15,50 ? Kainuu-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 52,57 ? 51,83 ? ... 15,97 ? 18,14 ? 16,33 ? Uudistushakkuu 54,26 ? 52,80 ? ... 18,49 ? 19,46 ? 18,30 ? Harvennushakkuu 46,70 ? 45,47 ? ... 14,50 ? 15,20 ? 13,37 ? Ensiharvennus 45,12 ? ... 13,62 ? ... 14,22 ? Lappi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 48,27 ? 48,81 ? 16,43 ? 19,15 ? 15,77 ? Uudistushakkuu 49,13 ? 49,70 ? 18,31 ? 20,07 ? 17,99 ? Harvennushakkuu 47,91 ? ... 14,31 ? ... 14,12 ? Ensiharvennus 42,69 ? ... 14,88 ? 13,19 ? Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2010 2011 2012 Euroa m 10 20 30 40 50 60 70 80 Viikko-ostojen määrä 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Miljoonaa m 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 Viikot 1–47/2012 2010 2011 587000 Puutavaralajien kantohintaindeksit 11/2011 1/12 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kaikilla puutavaralajeilla 12/2010 = 100 80 85 90 95 100 105 110 115 120 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Kantohintaindeksi kuvaa eri puutavaralajien nimellishintojen muutosta. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisema indeksi päivittyy kuukausittain. Indeksi alkaa vuoden 2010 joulukuusta. Silloin vallinneille eri puuta­ varalajien kantohinnoille on annettu suhdeluku 100. Indeksien laskennassa erityyppisten leimikoiden (uudistus, harvennus, ensiharvennus) osuudet pidetään samoina, kuin ne olivat keskimäärin vuonna 2010. Hintatason muutokset saadaan näin paremmin esille. Esimerkiksi indeksiluku 110 tarkoittaa, että puun nimellinen hinta on kohonnut kymmenen prosenttia joulukuusta 2010. indeksi kertoo muutoksista 15 MAKASIINI 8 • 2012
• marKKinaT MIKKO HäyRynEn jokainen taantuMa on lop­ punut joskus. Optimisti voi jo nyt nähdä orastavia merkkejä nousuun varautumisesta, sillä markkinoilla aletaan uskoa paperin olevan tällä hetkellä halvempaa kuin kohta. Taantumasta huolimatta maail­ man paperin ja kartongin kokonais­ tuotanto ylittää viimevuotisen, sillä erityisesti ruskeiden ulkopakkaus­ materiaalien ja hygieniapapereiden kysyntä kasvaa edelleen kohtalaisen hyvällä vauhdilla. Painopapereiden menekki laskee teollisuusmaissa, mutta Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien veto on kompensoinut osan länsimaiden kysynnän laskusta. Maailman tasol­ la painopapereiden kysyntä laskee tänä vuonna pari prosenttia, mutta koko paperin ja kartongin tuotan­ to tulee olemaan prosentin kaksi plussalla. unohtunut suometsä yllätti teollisuus valmistautuu nousuun Kuukauden puukauppa Vientikatsaus MIKKO RIIKILä taPahtui ylä­Savossa. Seitse­ mänkymppinen metsänomistaja ei 40 vuoden omistusaikanaan ollut myynyt puuta metsästään, joka oli valtaosin vanhaa ojitusaluetta. Eikä hänellä nytkään ollut sensuuntaisia aikomuksia. Metsäkeskus kaavaili alueelle kunnostusojitusta. Tämän vuoksi se kyseli puunhankintayrityksen ostomieheltä, onko tällä kauppaa vireillä kyseisen metsänomistajan kanssa. Toiveena oli avata ojalinjat. Ei ollut, mutta ostomies soitti metsänomistajalle. Kun kelit sattui­ vat kohdilleen, lähdettiin metsään. Maastokäynti yllätti omistajan: hän muisteli käyneensä alueella vuosi­ kymmeniä sitten, silloin puusto oli ongenvapoja muistuttavaa koivu­ tiheikköä. Muisti ei aina ole tiedon väärti. Todellisuudessa suometsä oli muut­ tunut 80­vuotiaaksi hieskoivikoksi, joka ränsistyi täyttä vauhtia. Kymmenen hehtaarin aukko yleensä suometsien rutiinihoito ylä­Savossa on harvennushakkuu ja kunnostusojitus. nyt tähän ei onneksi haksahdettu, sillä puusto lahosi enemmän kuin kasvoi. Hies­ koivikon ihanteellinen kiertoaika on noin 50 vuotta. aukkoa tehtiin reilut kymmenen Maailmantaloudessa on orasta­ vaa optimismia, sillä Kiinassa kasvun hidastuminen on pysähtynyt. yh­ dysvaltoihin ennustetaan parempaa talouskasvua ainakin ensi vuoden loppupuoliskolle, mutta paljon on kiinni siitä, kykenevätkö demokraatit ja republikaanit sopimaan talous­ kasvua tukevasta vero­ ja sosiaa­ lipolitiikasta. Vähän parempi aika saattaa alkaa maailmassa jo ensi vuonna, mutta Eurooppa joutunee odottamaan sitä vuoteen 2014. SUOMETSÄN HAKKUU SAVOSSA Puutavaralaji m 3 €/m 3 Mäntytukki 117 55 Kuusitukki 21 55 Koivutukki 24 43 Mä-pikkutukki 98 23 Ku-pikkutukki 10 23 Mäntykuitu 187 18 Kuusikuitu 41 20 Koivukuitu 1087 17 Haapakuitu 12 10 Energiapuu 90 10 yhteensä 1?687 34?791 ST O Ra En SO Pakkauskartongin kysyntä kasvaa yhä hyvää vauhtia. Kuvassa kartonkikone Stora Enson Imatran tehtaalla. Joulumarkkinointiin valmistautumi­ sesta johtuvaa painopaperien syys­ kuun kysyntäpiikkiä ei tänä vuonna juuri nähty, mutta hienopaperien kysynnässä yhdysvaltojen lokakuu oli viime vuotta parempi ja Euroop­ pakin näyttää lievää kasvua. ylitarjonnasta, kysynnän heikosta kasvusta ja lyhyistä tilauskannoista huolimatta tuottajat ovat ilmoitta­ neet vuodenvaihteen hinnankoro­ tuksista lähes kaikissa paperilajeissa. Sellun ja kierrätyskuidun kallis­ tuminen ruokkivat korotuspaineita. Markkinasellusta jo 40 prosenttia menee erilaisiin hygieniatuotteisiin, joiden kysyntä kasvaa painopape­ rien kysynnän laskua nopeammin. Korotuksia on harvoin yritetty yhtä heikossa markkinatilantees­ sa, mutta ne ovat syksyn aikana onnistuneet ainakin ruskeassa pakkauskartongissa, jossa ei ole huomattavaa ylitarjontaa. Paino­ papereissa ostajat ovat ilmoittaneet, että korotukset eivät käy, joten vuo­ denvaihteen hintaneuvotteluista on tulossa mielenkiintoiset. hehtaaria, josta seitsemän hehtaaria suolle. Hakkuu tehtiin viime kesänä, kiitos siitä kuuluu leveisiin suoteloi­ hin investoineelle koneyrittäjälle. nyt puut odottavat talvitien päässä pakkasia ja kaukokuljetusta. Puuta kertyi reilut 1?600 kuu­ tiota. ylivoimaisesti eniten kertyi koivukuitupuuta, yli 1?000 kuutioita. Vaneritukkia saatiin pinolle vain 24 mottia, joten koivun tukkiosuus oli kaksi prosenttia. Hakkuualalle istutetaan kuusta, joten metsänhoitotöitä on lähi­ vuosiksi tiedossa melkoisesti. Osa uudistamiskuluista saadaan kui­ tenkin katetuksi vähäpuustoisten alojen metsittämiseen tarkoitetulla kemera­tuella. 16 MAKASIINI 8 • 2012
• osallistu keskusteluun osoitteessa www.metsalehti.fi. meTsaLeHTi.Fi lähdetkö vänkäriksi? Metsälehden verkkosivulla pohdittiin vänkärin olemusta. Lukijan kuva Keskustelua Verkossa nyt Miten virtuaalimetsän saa tuottamaan? Sitä voi yrittää metsäaiheisessa strategiapelissä. TuoTTAVATuoHI.fI Mikä on lautaa, mikä soiroa, mikä parrua ja mikä piirua? WIKIKKo.INfo/WIKI/SAHATAVARA ajankohtaista tietoa asiantuntijoilta ahmasta, ilveksestä, karhusta ja sudesta. SuuRPEDoT.fI/WWW/fI/INDEx.PHP ”On olemassa laite, jota toiset kutsuvat vänkäriksi, toiset kaatoraudaksi. nyt haluaisin oikein eksaktia erittelyä. Olen luullut, et­ tä vänkäri on epävirallinen nimike apupojalle.” KISI ”Kaatorauta, kaatovippa, vänkäri. Sillä nostetaan. Tietenkin tarvitaan moot­ torisaha, jolla sahataan. Purut pois, että saa vän­ kärin teräosan sahausra­ koon. Pisin kaatorauta on kuuden motin kalusto ”noilla sitä on joku savotoinut aikoinaan. Kuvasta löytyy myös se ’vänkäri’, jota Kisi peräänkuulutti. Vanhat jätkät ainakin huomaavat, mikä noista työkaluista ei ole entisaikaisessa savottakunnossa.” 6M3 noin 130 senttiä pitkä ja yleisin käytössä oleva noin 60­senttinen.” E-H ”Kyllä se apupoika oli mie­ lessä päällimmäisenä, kun nimimerkkiä itellein vään­ sin. Kun tuli tähän runko­ juontoon perehdyttyä tuon tittelin kautta noin niin kuin kantapään kautta 70­luvul­ la alta rippikouluikäisenä.” VänKäRI ”Hevossavottojen aikaan tukkien pyörittämiseen käytetty varrellinen rau­ takoukku eli haka. Vänkäri on myös istunut kuorma­ autossa apumiehen pai­ kalla. Vänkäri on käyttänyt kankea uitolla purkaes­ saan sumaa sekä työntä­ nyt puuta apuna puukan­ gella kaatovaiheessa. Vän­ käri on myös inttää myly­ kyttänyt aatteensa ja op­ piensa puolesta mualiman tappiin asti.” 6M3 ”Kyllä vänkää voi myös painaa. Meillä päin tukki­ rekassakin oli ennen van­ haan vänkärin penkki. Pik­ kuvänkä kulki nimellä pyy­ vänkä. Se toimi kuin pol­ kurauta, mutta sen korva­ sivat nostokoukut.” aRTO ”Vänkäri on alunperin apumies. aiemmin puun kaadossa käytettiin apu­ miestä työntämään puu­ ta nurin. Kun hänet sitten korvattiin kaatoraudalla, se sai apumiehelle kuulu­ van nimikkeenkin.” KORPITUVan TanELI ”Tukkisavotassa vänkä­ ri/kankimies auttoi hevos­ miestä metsässä kuorman teossa. Se oli kolmen mie­ hen ryhmä, kaksi tekomies­ tä ja hevosmies. Hevos­ miehellä oli oma kanki ja tekomiehellä oma. Taval­ liset tukit nakeltiin kuor­ maan hevosmies etupäästä ja vänkäri takapäästä.” HaRRaSTELIJa Gallup teetkö itse polttopuusi? 20 40 60 80 100 EI 4 % KYLLÄ 96 % 17 MAKASIINI 8 • 2012
• kenen kotona on takka? Teema: Bioenergia MAKASIINI 8 • 2012 18
• Monta kättä nousi, kun Toivakan lastentarhan eskareilta kysyttiin, onko kotona takka. Eikä ihme, sillä lähes jokaiseen uuteen omakotitaloon rakennetaan joko takka tai uuni. omakotitalojen puunkäyttö on viime vuosina kasvanut reippaasti. Vielä enemmän on kasvanut puunkäyttö voimalaitoksissa. Ja kasvu jatkuu, sillä energiapuulle on syntymässä lisäkysyntää ainakin sellutehtaallinen. TeKsTi miKKo riiKiLä?KUVaT risTo PÖnTinen Ja miKKo riiKiLä 19 MAKASIINI 8 • 2012
• oivakan päiväkoti Touhuvakan eskari­ ryhmässä on mietitty tulevia ammatteja. ”Ballerina, taidemaalari, kampaaja… jääkiekkoilija, jalka­ palloilija...” Yksi pojista mietti metsätrak­ torin kuljettajaksi ryhtymistä. Kun joukko on varttunut ylä­ asteikään, heidän ammatinva­ lintasuunnitelmansa lienevät jä­ sentyneempiä. Silloin myös Suo­ men energiatuotannon pitäisi olla toisella mallilla kuin nyt. Puusta on vuosikymmenen lopulla tulossa yhä tärkeämpi energian lähde. Tulevalle met­ sätraktorin kuljettajalle luulisi siis piisaavan savottaa. Ehkäpä joku muukin eskareista työllistyy aikanaan bioenergia­alal­ la, jos lätkä­ tai balettiura ei ota ur­ jetakseen. Ainakin Touhuvakan lapset ovat jo pienestä pitäen saaneet tuntumaa bioenergiaan. Päiväkoti lämpiää kir­ konkylän oman puuvoimalan tuotta­ malla lähienergialla – ja melkein jo­ kaisen käsi nousi, kun kysyttiin, ke­ nen kotona on takka. Energiapuusta kuidun hinta Toivakan kuntakeskusta lämmittää osuuskunta Vakkalämpö. Se hankkii puut ja huolehtii laitoksen toimin­ nasta. Laitoksen omistaa kunta. Pieni on Toivakassa kaunista. Vuo­ sittain puuta palaa 1?500 kiintokuu­ tiota. Puut korjataan nuorten metsien harvennuksilta. Kymmenen vuoden energiapuusavotalla on kunnostettu liki 400 hehtaaria nuoria metsiä. ”Ostamme harvennuspuuta polt­ toaineeksi. Tämän hetken hinta on 32 euroa tienvarressa”, lämpöosuus­ kunnan osakas Petri Haikkala ker­ too. Osuuskunnan toinen osakas Pekka liukkonen muistelee myhäillen, kuinka kunnan päättäjät epäilivät 1990­luvulla, riittääkö pitäjän met­ sistä puuta moiselle laitokselle. On riittänyt. Ja mikä tärkeintä, lähienergian tuotot pysyvät koti­ kunnassa. Toivakan tekninen johta­ ja Reino Suuronen laskee, että lähi­ energiasta jää kotikuntaan 100?000 euroa vuodessa. Kymmenen vuot­ Teema: Bioenergia ta sitten valmistunut laitos maksoi 250?000 euroa. Öljylämmitys olisi yli tuplasti kalliimpaa ja eurot valuisi­ vat kunnasta ulos. Puuenergiaa harvennuksilta Jo nyt Suomi on puuenergian suur­ valta. Yli viidennes, 84 terawatti­ tuntia, Suomessa vuosittain käytet­ tävästä energiasta on puuperäistä. Puun osuus on suurempi kuin esi­ merkiksi ydinvoiman. Tämän pitäisi kuitenkin olla vas­ ta alkua. Vuonna 2008 Suomi sitou­ tui lisäämään uusiutuvan energian tuotantoa EU:n ilmastotavoitteen mukaisesti. Se tarkoittaa, että uu­ siutuvan energian osuus kulutetus­ ta energiasta on nostettava vuoden 2005 tasosta – 28,5 prosenttia – vuo­ ”OSTaMME HaRVEnnUSPUUTa POLTTOaInEEKSI. HInTa On 32 EUROa TIEnVaRRESSa.” 20 MAKASIINI 8 • 2012
• teen 2020 mennessä 38 prosenttiin. Viime vuonna osuus oli jo 33 pro­ senttia. Puun osuus siitä oli 80 pro­ senttia. Enin osa tavoitteesta on tarkoitus saavuttaa lisäämällä puuenergian tuotantoa. Tästä syntyy mielenkiin­ toinen asetelma, joka heijastuu puu­ markkinoille. Metsäteollisuuden ja sahojen tuo­ tanto ei lähivuosina kasva, joten myöskään niiden sivutuote­energiaa ei tuoteta nykyistä enempää. Samas­ ta syystä päätehakkuutkaan eivät li­ säänny, joten hakkuutähteiden ja kantojen saatavuus ei kasva. Tosin niiden talteenottoa voidaan asian­ tuntijoiden mukaan hieman tehostaa. Yllä sanotusta seuraa, että ener­ giapuun kasvava kysyntä keskit­ tyy pakosta harvennusmetsiin. Siel­ tä biovoimalaitokset voivat hankkia polttoainetta teollisuuspuun hak­ kuiden määrästä, siis metsäsuhdan­ teista, riippumatta. Tänä vuonna metsähaketta käy­ tetään energiaksi arviolta kahdek­ san miljoonaa kiintokuutiota. Vuo­ sikymmenen lopun tavoite on 13,5 miljoonaa kuutiota. Omakotitalot suurkuluttajia Energiapuun käyttö ja puuenergi­ an tuotanto ovat hajautuneet useil­ le tahoille. Lähteiden tarkastelu avaa odottamattoman näkökulman – pie­ ni on yllättävän suurta. Omakotitaloja lämmitettiin viime vuonna 6,7 miljoonalla kuutiometril­ lä puuta. Vuosikymmenessä määrä on kasvanut yli miljoonalla kuutiolla. Määrä on suurempi kuin kahden modernin sellutehtaan puuntarve. Kymmenessä vuodessa tapahtunut lisäyskin on lähes samaa suuruus­ luokkaa kuin Kemijärven entisen sellutehtaan puunkäyttö. Omakotilämmittäjien puun käyt­ tötapa on muuttunut. Lähes kaikkiin uusiin taloihin rakennetaan varaava takka tai uuni vaihtoehtoiseksi läm­ mön lähteeksi. Päätoimiset puuläm­ mittäjät ovat vähentyneet. Puu palaa maakunnissa Uusiutuvalle energialle ja ilmasto­ politiikalle asetetut tavoitteet on noteerattu erityisesti maakunta­ kaupungeissa. Niiden kaukoläm­ pövoimaloita on viime vuosina Toivakan kuntakeskusta lämmittävän osuuskunta lämpövakan osakkaat Pekka liukkonen ja Petri Haikkala tutkivat hakkeen kosteutta. 21 MAKASIINI 8 • 2012
• remontoitu puuta käyttäviksi. Lisäk­ si rakenteilla ja suunnitteilla on lu­ kuisia uusia laitoksia. Kehitys saa miltei hengästyttävät mittasuhteet, kun voimaloiden me­ gawattitunteina ilmoitettavat tuo­ tosluvut muunnetaan puun tarpeek­ si ja yksiköksi vaihdetaan kiintokuu­ tiometri. Esimerkiksi Jyväskylän kaksi suurvoimalaa tuottavat kaukoläm­ pöä ja sähköä. Tällä hetkellä laitos­ ten polttoaineesta puun osuus on 40 prosenttia. Jo se merkitsee 700?000 kiintokuutiometrin vuotuista kysyn­ tää puuraaka­aineelle. ”Tavoitteemme on nostaa polt­ toaineen käyttömäärää ja samalla puun osuutta polttoaineesta 70 pro­ senttiin muutaman vuoden kulu­ essa. Silloin vuotuinen puunkäyt­ tö kohoaisi parhaimmillaan 1,6 mil­ joonaan kuutiometriin”, kertoo tuo­ tantojohtaja Tero Saarno Jyväskylän Energiasta. Samanlaisia hankkeita on vireil­ lä joka puolella Suomea. Esimerkiksi Kuopion Energian voimalaremontit nostavat puun vuosikäytön 300?000 kiintokuutioon ensi vuonna. Kau­ kaan Voima Oy:n Lappeenrannan uusi laitos käyttää 200?000 kuutio­ metriä; Leppäkosken Energian, Met­ sä Groupin ja PVO:n Hämeenkyrön laitoksen käyttö on hieman tätä suu­ rempaa. Joutsenon Metsä Fibren selluteh­ taalle valmistunut kaasutinvoimala korvaa maakaasua polttamalla kuor­ ta noin 200?000 kiintokuutiota vas­ taavan määrän. Fortumin Järvenpään uudessa lai­ toksessa poltetaan yli 200?000 mot­ tia puuta vuodessa. Porvoon Tolk­ kisten voimala kuluttaa 200?000 kuutiota. Rovaniemelle suunniteltu Mustikkamaa nielisi jopa puoli mil­ joonaa kuutiota. Vaasan Vaskiluo­ dossa koekäytössä oleva kaasutin­ voimala polttaa 300?000–400?000 kuutiota puuta vuodessa. Myös Uuteenkaupunkiin raken­ netaan voimalaa, joka käyttää noin 250?000 kuutiota puuta vuodessa. Jopa kivihiilen vihreässä Helsingis­ sä on aloitettu kokeilut puukaasun ja pellettien polttamisesta. Yhteensä uudet voimalat lisää­ vät puuraaka­aineen käyttöä kahden uuden sellutehtaan verran, pyöreäs­ Jyväskylän Energian Keljonlahden voimala poltaa tulevaisuudessa jopa 1,6 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa. Teema: Bioenergia yHTEEnSä UUdET VOIMaLaT LISääVäT PUURaaKa-aInEEn KäyTTöä KaHdEn UUdEn SELLUTEHTaan VERRan. 22 MAKASIINI 8 • 2012
• ti kuusi miljoonaa kuutiometriä vuo­ dessa. ”Kyllä tässä saadaan ruveta puita katselemaan ihan tosissaan”, toteaa voimalayhtiö EPV Energian hankin­ tainsinööri Esa Koskiniemi. Vielä huimemmaksi puunkäyt­ tönäkymät käyvät, mikäli Suomeen rakennetaan suuria puusta biodie­ seliä tuottavia laitoksia. Esimerkik­ si Vapon Kemiin suunnitteleman lai­ toksen vuotuinen puuntarve olisi 1,5 miljoonaa kuutiota puuta. Puun kysynnän osalta edellytyk­ set vuoden 2020 tavoitteen saavut­ tamiselle näyttäisivät siis olevan kunnossa. Tosin uusiutuvan energian 38 prosentin tavoiteosuus energian ko­ konaistuotannosta loittonee mer­ kittävästi, kun – tai jos – Olkiluodon kolmas ydinreaktori saadaan joskus toimimaan. Se kasvattaa Suomen energian tuotantoa noin 14 terawat­ titunnilla. Silloin uusiutuvaa energiaa on tuotettava yli viisi terawattituntia li­ sää, jotta uusiutuvan energian osuus pysyy ennallaan. Määrä voitaisiin tuottaa esimerkiksi lisäämällä met­ sähakkeen käyttöä yli kahdella mil­ joonalla kiintokuutiometrillä. Sellutehdas kuin suurvoimala Metsähaketta polttavien alue­ ja kaukolämpölaitosten noususta huo­ limatta sellutehtaat tuottavat yhä lä­ hes puolet puuperäisestä energiasta. ”Rauman sellutehtaalla käyte­ tään vuosittain kolme miljoonaa kuutiometriä kuitupuuta. Puolet sii­ tä jalostuu energiaksi, kun sellun Puolet sellutehtaan käyttämästä puusta jalostuu jäteliemien poltossa energiaksi. Metsä fibren äänekosken sellutehdas myy puolen miljoonan puukuution energiasisältöä vastaavan määrän sähköä ja lämpöä. omakotitalojen lämmittäjät käytettävät vuosittain enemmän puuta kuin kaksi suurta sellutehdasta. Puun pienkäyttö on lisääntynyt yli miljoonalla kuutiolla kymmenessä vuodessa. 23 MAKASIINI 8 • 2012
• Teema: Bioenergia Kannot on metsänomistajalle kaksipiippuinen juttu. Kannoista saa lisätuloa, mutta nosto paljastaa laajalti maata. Se lisää vesakoitumista. Samalla taimikonhoidon kulut nousevat. valmistuksen jätteenä syntyvä mus­ talipeä poltetaan soodakattilassa”, selvittää Metsä Fibren tehtaanjohta­ ja Timo Merikallio. Raumalla yli kolmannes tehtaan tuottamasta energiasta myydään ulos. Se vastaa puolen miljoonan puukuution energiasisältöä. Suuri sellutehdas tuottaa ener giaa myyntiin suunnilleen saman verran kuin Imatrankosken vesivoimalai­ tos. Ydinvoimalalle sellutehdas ei sen­ tään pärjää. Esimerkiksi Olkiluo­ don ykkös­ ja kakkosreaktorit tuot­ tavat vuosittain seitsemän terawatti­ tuntia sähköä. Se on enemmän kuin kahden sellutehtaan tuottama brut­ toenergia. Ydinreaktorin vuosituotannon verran energiaa saataisiin poltta­ malla 3,5 miljoonaa kuutiota puuta. Puupula runsauden keskellä Suomen metsät kasvavat joka vuo­ si kymmeniä miljoonia kuutioita enemmän kuin niitä hakataan. Hä­ täisempi luulisi, että puuenergian tavoitteiden saavuttaminen käy kuin paraatimarssi. Puunhankkijoiden arki näyttää, ikävä kyllä, paljon tukalammalta kuin ylitsepursuvien metsävarojen keskellä voisi luulla. Miljoonat motit metsässä ovat laiha lohtu, kun ener­ giantuottajien maksuvara puusta on rajallinen ja niukkenee edelleen. Saatavuusongelma syntyy, koska puoli­ilmaiseksi saatavan energia­ puun – hakkuutähteiden ja kanto­ jen – määrää ei pystytä merkittäväs­ ti lisäämään. Bioenergiayhdistyk­ sen toimialajohtaja Tage fredrikssonin mukaan yli puolet metsähakkeen kasvusta kohdistuu harvennuspuu­ hun. ”Harvennuspuuta tarvitaan ener­ giakäyttöön 3,5 miljoonaa kuutiota nykyistä enemmän.” Tähän asti energiapuuksi on kor­ jattu ensiharvennuspuuta nuoris­
• ta, vain vähän kuitupuuta antavista leimikoista. Niiden korjuu on saatu nipin na­ pin kannattamaan avokätisen ke­ mera­tuen ansiosta. Mikä tärkein­ tä, myös metsänomistajille on jää­ nyt huonoistakin leimikoista hieman kantohintaa, joten risukoita on pan­ tu myyntiin kohtalaisen innokkaasti. Jatkossa tämä ei enää ole itses­ tään selvää. Energiapuun korjuu­ seen tarjolla ollut yhteensä 11 euron kuutiokohtainen kemera­tuki muut­ tuu todennäköisesti vuonna 2014 pienpuun energiatueksi ja leikkau­ tuu viiden euron tuntumaan. Silloin pienpuun korjuu käy mo­ nin paikoin kannattamattomaksi. Hoitamattomina kasvaneiden ”karanneiden” taimikoiden perkuu hakkuukonein loppuu. Tämä ilah­ duttanee ainakin motomiehiä. Sa­ malla energiapuun määrätietoinen kasvattaminen nuorissa metsissä muuttuu nykyistä vähemmän hou­ kuttelevaksi. Energiapuun kysyntä on kaiken järjen mukaan pakko jatkossa tyy­ dyttää kuitupuulla. Tämäkin on hie­ man paradoksaalista. Energiatukien leikkaamista vaatinut metsäteolli­ suus halusi nimenomaan estää tä­ män. Tage Fredrikssonin mielestä so­ ta kuitu­ ja energiapuun hankkijoi­ den välillä voidaan välttää. Yhdistet­ ty kuitu­ ja energiapuun korjuu voi ratkaista riidan. ”Ensiharvennuksilta korjataan nykyisin kuitupuuta yhdeksän mil­ joonaa kuutiometriä. Jos harven­ nuksilta korjattavien runkojen jä­ reimmät osat tehdään kuiduksi ja latvat energiapuuksi, kertymä kas­ vaa. Katkonta voidaan tehdä niin, että molempia saadaan yhtä paljon, kertyy viisi miljoonaa kuutiota sekä kuitu­ että energiapuuta.” Hinta kilpailukykyiseksi Kuitupuun energiakäytön ongel­ ma on myös raha. Nuorten metsien energiapuuleimikoilla on tyypilli­ sesti maksettu noin viiden euron kantohintaa, siihen hintaan ei ke­ nenkään kuitenkaan kannata kuitu­ puuksi kelpaavaa puuta myydä. ”Mitään ei tapahdu, jos puusta ei pysty maksamaan. Jos mikään ei muutu, tukileikkauksen jälkeen eu:n uusiutuViksi kelpuut­ tamiin energialähteisiin kuuluvat puun lisäksi vesi, tuuli ja aurinko­ energia. Vesivoiman kasvuvara on pieni ja aurinkoenergia jää kaamoksen kes­ kellä väkisin marginaaliseksi. Tuu­ livoima nauttii suurta kannatusta varsinkin ympäristöpiireissä. Sillä varauksella tosin, ettei kukaan halua tuulimyllyjä omalle takapihalleen. Tuulienergialle on varattu yli puolet uusiutuvan energian tuki­ paketista. Sen turvin tuuliener gian pitäisi vuoteen 2020 mennessä kasvaa kuuteen terawattituntiin, siis yhden ydinvoimalan tuotannon tuntumaan. nyt tuulivoiman osuus on olematon. Tavoitteen tueksi nopeimmille tuulivoiman rakentajille on tarjol­ la muhkea, 105 euron syöttötariffi, takuuhinta, joka tuulisähkölle mak­ setaan megawattitunnilta. yhteispohjoismaisessa nord Pool ­sähköpörssissä sähkön hinta on noin 40 euroa megawattitunnil­ ta, joten tällä hetkellä syöttötariffi takaa tuulisähkölle 65 euron tuen tuotetulle megawattitunnille. Puusähkön tuki on tänä vuon­ na 18 euroa ja ensi vuonna enää 13 euroa megawattitunnilta. Jy­ väskylän Keljonlahden kaltaisissa yhdistelmävoimaloissa puusähkön tuottaminen kannattaa, kun sähkön pörssihinta kohoaa yli 50 euron. Ikävä kyllä, Helsingin näkövink­ kelistä eurojen polttaminen näyttää houkuttelevammalta tavalta tuot­ taa sähköä kuin puun polttaminen. Poltetaanko rahaa vai puuta? EnERgIaPUUn KySynTä On PaKKO JaTKOSSa TyydyTTää KUITUPUULLa. 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 Maatalous Kantopuu Latvusmassa Järeä, ei teoll.puu Harvennuspuu Harvennuspuuta kattilaan Metsähakkeen käyttö on moninkertaistunut 2000-luvun aikana ja kasvun pitäisi jatkua, jotta vuoden 2020 tavoitteisiin ylletään. Harvennuspuuta korjataan entistä enemmän energiakäyttöön. Lähde: Suomen Bioenergiayhdistys 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 (arvio) 25 MAKASIINI 8 • 2012
• energiapuuksi kannattaisi korjata vain hakkutähteet ja kannot, joiden määrä on rajallinen”, EPM Metsän toimitusjohtaja Timo Hongisto ker­ too. EPM Metsä hankkii puuta Ete­ lä­Pohjanmaalla. Hongisto näkee umpikujan rat­ kaisuksi sen, että energian hin­ ta nousee niin paljon, että voimalat voivat maksaa puusta saman verran kun sellutehtaat. ”Puuenergian hinnan on mukau­ duttava kuitupuun tehdashintaan. Se lienee reilut 45 euroa. Se tarkoit­ taisi noin 23 euron voimalaitoshin­ taa puupolttoaineelle. Ero nykyta­ soon ei ole edes merkittävä, pari kol­ me euroa.” Uudet korjuutekniikat saattavat lievittää edessä olevaa nuorten met­ sien korjuun kannattavuuskriisiä. ”Nyt kokeilemme paalaavaa Fix­ teri­korjuukonetta. Sillä pystytään korjaamaan myös pienpuut, joten ennakkoraivausta ei tarvita. Tämä säästää korjuun kokonaiskustannuk­ sia”, Hongisto kertoo. Fixteri paalaa korjaamansa puut noin 500 kilon paaleiksi. Tämä tuo säästöä metsä­ ja autokuljetukseen. Lisäksi haketus voidaan tehdä hake­ terminaaleissa, mikä sekin on edul­ lisempaa kuin tienvarsivarastoilla tehty haketus. Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan vt. toiminnanjohtaja Tapio Viinikka arvelee, että energiapuulle muodos­ tuu nollaraja, joka määräytyy runko­ koon mukaan. ”Alle 50­litraisten runkojen kor­ juusta ei jää metsänomistajille mi­ tään. Todennäköisesti ennakkorai­ vauksesta tulee vielä lasku. Jäljel­ le jäävä kemera­tuki, noin 200 euroa hehtaarilla, ei yleensä kata raivaus­ kustannusta.” Myös hän ennustaa, että kuitu­ puuta korjataan jatkossa energia­ puuksi. ”Sen ei pitäisi olla ongelma. Met­ säteollisuuden huoli puun niukkuu­ desta on aiheeton.” Tukipolitiikkaan ryhtiä Jyväskylän Energian toimitusjohta­ ja Tuomo Kantola ihmettelee ener­ giapolitiikan tempoilevuutta. Pienpuun korjuukone fixteri poimii ja sitoo rangat 500 kilon paaleiksi. Näin metsäja autokuljetus tehostuvat. Paalit haketetaan terminaaleissa. leimikoita ei tarvitse ennakkoraivata, mikä alentaa korjuukuluja. Hakettajat ovat syksyn mittaan tehneet ympäripyöreitä työpäiviä saadakseen marraskuun loppuun asti tarjolla olleen haketustuen hyödyn­ nettyä. Tästä syystä haketta on viime ajat tuotettu tarvetta enemmän. ”Pari vuotta sitten energiapuun korjuu puolestaan seisahtui, kun korjuutuet juuttuivat EU:n notifioin­ tiin.” Kantola korostaa, että energian tuottajille toimintaympäristön va­ kaus ja ennustettavuus ovat ratkai­ sevan tärkeitä. ”Uusiutuvan energian tavoittei­ ta ei saavuteta, ellei energiapolitiik­ ka muutu johdonmukaiseksi. Voima­ laitosinvestoinnit ovat pitkävaikut­ teisia. Niiden tekeminen edellyttää vakaata toimintaympäristöä. Tie­ dän, että osa suunnitelluista voima­ lahankkeista on jäädytetty energia­ politiikan sekavuuden vuoksi.” Hän kuvaa viime vuosien ratkai­ suja poukkoileviksi. ”Uusiutuvan energian paketti ka­ sattiin pari vuotta sitten. Sen jälkeen on tehty monia muutoksia, jotka vai­ kuttavat bioenergian tuotannon kannattavuuteen. Epävarmuus jat­ kuu. Näillä näkymin uusi pienpuun energiatuki saadaan voimaan vasta 2014 tai 2015, jos silloinkaan.” Kantola huomauttaa, että valta­ osa metsäenergian tuotannossa ole­ vista yrityksistä on pieniä. Niiden kyky sopeutua äkillisiin muutoksiin on heikko. Hän ei pidä hedelmällisenä kiis­ taa, mikä osa harvennuspuusta oh­ jataan energiapuuksi ja mikä sellu­ tehtaille. ”Metsien kasvu ylittää reilusti näköpiirissä olevat hakkuutarpeet. Suhdanteet ratkaiskoot, miten run­ got jaetaan.” Kantola muistuttaa, että metsäte­ ollisuuskin on välillä tinkinyt perus­ tuotteidensa tuotannosta pystyäk­ seen tuottamaan enemmän energi­ aa sähkömarkkinoille. ”En usko, että puun energiakäyt­ tö on ratkaiseva Suomen metsäteol­ lisuuden kannattavuuden kannalta. Käsittääkseni tästä on selvitystulok­ siakin olemassa.” ”METSäTEOLLISUUdEn HUOLI PUUn nIUKKUUdESTa On aIHEETOn.” 26 MAKASIINI 8 • 2012
• tärkein korjuun hintaan vaikuttava tekijä on puiden keskitilavuus (litraa/runko). Oheinen korjuutaksa on erään metsäkone­ yrittäjän ja metsänhoitoyhdistyksen sopimuksen mukainen. Korjuukuluihin on lisättävä 1–5 euroa työnjohtokustannuksia. Laskelmassa on lisätty kolmea euroa. Oheinen kartta (Metsälehti Makasiini 6/2012) kertoo energiapuun keskimääräisen tienvarsihin­ nan ilman kemera­tukien vaikutusta. Kantohinta saadaan, kun tienvarsihinnasta vähennetään korjuun kulut. Tuet kohottavat kantohintaa. Taulukossa tarkastellaan energiapuun korjuun tulosta kartan ”punaisilla alueilla”, joissa energia­ puun tienvarsihinta tämän vuoden alkupuolis­ kolla oli keskimäärin 20–24 euroa, laskelmassa 22 euroa. Marraskuun loppuun maksetun kemera­tuen (11 euroa kuutiolta) ansiosta jopa 30–35­litrai­ sen puuston korjuu tuotti metsänomistajalle kantohintaa. Ennakkoraivauksen kulua ei ole laskettu mukaan. Kun tuki muuttuu pienpuun energiatueksi ja alenee tällä tietämää viiteen euroon, vasta 50–60­litraisten puiden korjuusta jää kanto­ hintaa. Ilman tukea 80–90­litraisen puun korjuu energiapuuksi tuottaisi nipin napin kantohin­ taa. Kuitupuun kantohinta on tällaisilla kohteilla yli 10 euroa. Mäntytukki Kuusitukki Energiapuu 2012 Energiapuun hinta /m TILAVUUS VAIKUTTAA KORJUUN HINTAAN Rungon koko l Rinnankorkeus cm/pituus m Korjuutaksa € (hakkuu+ajo) Kantohinta (kemera 11 €) Kantohinta (petu 5 €) Kantohinta ilman tukea Tulos (kemera 60 m3/ha) Tulos (petu 60 m3/ha) Tulos (ei tukea 60 m3/ha) 30–35 9 /9 28 2 ­4 ­9 120 ­240 ­540 35–40 10 / 9 26 4 ­2 ­7 240 ­120 ­420 40–45 10 /10 25 5 ­1 ­6 300 ­60 ­360 45–50 10/ 11 24 6 ­5 360 ­300 50–60 11/ 11 23 7 1 ­4 420 60 ­240 60–70 12 / 11 21 9 3 ­2 540 180 ­120 70–80 12 / 13 19 11 5 660 300 80–90 13/ 13 17 13 7 2 780 420 120 90–100 13 / 14 16 14 8 3 840 480 180 Oletus: energiapuun tienvarsihinta 22 euroa Petu vie pienpuulta kantohinnan M ET Sä LE HT I 27 MAKASIINI 8 • 2012
• tarkastus ohjaa Lopputulos oli uskomaton, motokuski oli tehnyt ajourat kivien yli ja valinnut poistettavat puut hienosti. jyrki ketola Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Hän puntaroi palstallaan metsänomistamisen taloudellisia ulottuvuuksia. K ävin viikonloppuna tarkas­ tamassa juuri alkaneen har­ vennushakkuun tulosta. On­ neksi en juurikaan hakkuun jälkiä tarkastamassa, vaikka maa sateiden jäljiltä kantaa huonosti. Puut ostaneen yhtiön kuitunau­ haa löytyi muutaman metrin pät­ kä keskeltä kangasta, joten päättelin myös yhtiön edustajan käyneen tar­ kastamassa hakkuuta. Mitä hän oli tarkastanut – mittausta, apteeraus­ ta, pohjapinta­alaa vai runkolukua – en tiedä. Mitä ilmeisimmin puuta ostavien yhtiöiden omissa tarkastuksissa kiinnitetään huomiota muun muas­ sa puiden kolhimiseen, ajouriin, ajo­ urapainaumiin ja hakkuun tasaisuu­ teen. Samoja asioita tarkastaa hy­ vin pienellä otannalla käsittääkseni myös metsäkeskus. T arkastus on ilman muuta hy­ västä, mutta johtaako se aina toivottuun lopputulokseen? Ylivoimainen pääosa koneyrittäjistä ja konekuskeista yrittää tehdä työn­ sä niin hyvin, ettei siitä tule moittei­ ta. Tarkastamani kohteen työnjäl­ ki oli hyvää. Toivottu runkoluku, 600 runkoa hehtaarille, toteutui hy­ vin. Apteeraus oli kunnossa. Poistet­ tavien puiden valinta oli tehty kes­ kimäärin hienosti, huonolaatuiset puut oli poistettu. Ainoa pieni poik­ keus oli vesasyntyisten hieskoivujen jättäminen kuivan kankaan toises­ sa harvennuksessa. Niiden kasvu on käytännössä loppunut ja päätehak­ kuuseen mennessä ne ovat jo laho­ ja. Toivomukseni oli, että ne poistet­ taisiin harvennuksessa käytännössä kokonaan. Joku asia ohjasi kuiten­ kin siihen, ettei kaikkia hieskoivuja poistettu. Mikä? Y htiöiden omissa ja metsä­ keskuksen tekemissä tarkas­ tuksissa on yksi vika. Kun seurataan hakkuun tasaisuutta se­ kä pohjapinta­alatavoitteen tai run­ koluvun toteutumista ja keskimää­ räistä ajourien etäisyyttä toisistaan, ajaudutaan osittain harhaan. Motokuski voi valita, poistaako hän huonolaatuisimmat puut ja te­ kee ajouran niiden kohdalle sekä esi­ merkiksi poistaa kasvunsa lopetta­ neet hieskoivut. Motokuski voi myös hakata suorat ajourat ja tehdä tekni­ sesti hyvin tasaista jälkeä kiinnittä­ mättä erityistä huomiota poistetta­ vien puiden valintaan. Jälkimmäisestä saa tarkastukses­ sa aina puhtaat paperit, mutta en­ simmäisestä vaihtoehdosta voi tul­ la pieniä moitteita. Tarkastus ohjaa, mutta ohjaako täysin oikeaan ratkai­ suun. T arkastaessani harvennus­ hakkuun tulosta, pyrin me­ nemään paikalle silloin, kun moto hakkaa puita, mutta ajokone ei ole vielä korjannut niitä pois metsäs­ tä. Silloin näkee, onko poistettavien puiden valinta tehty hyvin. Monesti moitiskelen, mutta pi­ tää muistaa pohojalaisittain kehua­ kin. Viime syksynä olin aivan hal­ tioissani, kun tulin tuoreen kankaan ensiharvennuskohteelle. Versoruos­ te oli tehnyt parikymmentä vuotta sitten runkoihin mutkia ja tuplalat­ voja kohtuuttoman paljon. Motokus­ ki teki mutkaiset ajourat pois taen edestään huonot puut ja jätti käytän­ nössä kaikki suorat puut pystyyn, hienoa jälkeä. Toisella kohteella harmittelin hakkuun tulosta jo etukäteen. Ku­ violla oli paljon lehmän kokoisia ki­ viä ja oletin, että kone puikkeleh­ tii kivien välissä ja pystyyn jää mitä jää. Lopputulos oli uskomaton, mo­ tokuski oli tehnyt ajourat kivien yli ja valinnut poistettavat puut hienos­ ti. Taatusti hidasti vähän korjuuta, mutta tosi ammattilainen. M otokuski on paljon vartija­ na. Hänen osaamisellaan ja motivaatiollaan on suu­ ri merkitys metsätalouden kannatta­ vuuteen. Pieni valinta – yksi mänty – jossa on mutka reilun kolmen metrin korkeudella, poistaako sen vai vie­ reisen suoran rungon. Jos päätehakkuussa saatava tyvi­ tukki on kooltaan 300 litraa, on va­ linnan arvo nykyisellä hintatasolla päätehakkuussa noin 12 euroa. Hän tekee vastaavia valintoja jokaisena työtuntina paljon. Huippuammattilaisia tarvitaan. Heitä eivät ohjaa harhaan edes hie­ man vääriä asioita mittaavat tarkas­ tukset. KI M M O BR a n d T / cO M .P Ic raHaPUU 28 MAKASIINI 8 • 2012
• RAIVAuSSAHAKoulu raivaa ennakkoon sivu 33 METSäPERINTö Tilakauppa kannattaa sivu 34 TuTKIMuS ilves tähyää länteen sivu 36 METSäläISEN AllAKKA suuntaa suolle sivu 37 KySy PoIS miksi saha sammahtelee? sivu 38 oma metsä METSäNHoITo 15 kysymystä metsäteistä sivu 30 M IK KO RI IK IL ä
• 1 Mikä on metsätie? Metsätieksi kutsutaan tie­ tä, jota käytetään pääasias­ sa metsätalouden kuljetuksiin. Yleensä sopivana puiden lä­ hikuljetusmatkana metsä­ tai kuormatraktorilla pidetään 200–300 metriä. Jos kuljetus­ matka metsästä tielle on reip­ paasti yli 300 metriä, korjuu­ kustannukset nousevat mer­ kittävästi. Tällöin tiettömälle alueell e kannattaa harkita tien rakentamista. 2 Mitä hyötyä metsätiestä on? Jos metsään pääsee kun­ nollisia teitä pitkin, puusta saa paremman hinnan. Tiestön ko­ konaisvaikutus puun hintaan on nollasta kuuteen euroa kuu­ tiolta. Puusta saatava hinta voi nousta huomattavasti leimi­ koissa, jotka muuttuvat tien an­ siosta talvikorjuukohteesta ke­ säkorjuukohteeksi. Paremman puun hinnan li­ säksi hyvä metsätie nostaa met­ sätilan arvoa ja alentaa metsän­ hoidon kustannuksia. Jos esimerkiksi tie vie suo­ raan työmaalle, eikä istutetta­ via taimia tai raivaussahaka­ lustoa tarvitse kantaa metsässä pitkälle, säästyy aikaa ja rahaa. Yhden kilometrin metsämat­ kalla istutuskustannukset voi­ vat lisääntyä tai vähentyä tien kunnosta riippuen nollasta sa­ taan euroa hehtaarilla. Taimi­ konhoidossa vastaava tien vai­ kutus on nollasta viiteenkym­ meneen euroon hehtaarilla. Lisäksi metsäteistä on muu­ takin kuin metsätaloudellista hyötyä. Ne palvelevat virkistys­ käyttöä ja ovat tärkeitä pelas­ tuslaitokselle. Jos metsässä sat­ tuu jotain, apu löytää nopeasti perille. 3 Minkälaisia metsäteitä on? Metsätiet jaetaan kol­ meen tasoon sen mukaan, minkälainen merkitys niillä on osana tieverkkoa. Varsitie on keveimmin ra­ kennettu metsätie, joka palve­ lee rajattua leimikkoa tai met­ sätilaa. Sen tulee kestää raskas­ ta liikennettä muina paitsi keli­ rikkoaikoina. Varsitiehen ei lii­ tetä muita teitä. Aluetie on varsitietä astet­ ta parempi. Siihen ohjautuu useam pia varsiteitä ja sen tu­ lee kestää syyskelirikon aikai­ sia raskaita kuljetuksia. Aluetiet puolestaan liittyvät runkoteihin, jotka ovat kylätien tai alemman valtion tien tasoi­ sia teitä. Runkotiet rakennetaan kestämään ympärivuotista var­ si­ ja alueteiltä tulevaa raskasta liikennettä. Alue­ ja runkotiet palvelevat usein muutakin kuin metsätalouden liikennettä. Puunkuljetuksia varten teh­ dään myös niin sanottuja talvi­ teitä, joita käytetään ainoastaan maan ollessa jäässä. 4 Miten valitsen sopivan tietyypin? Tien käyttö ja vaiku­ tusalue määräävät, minkälai­ nen tie rakennetaan. Vaikutus­ alueella tarkoitetaan metsä­ aluetta, jolta liikenne ohjautuu rakennettavalle tielle. Jos metsätiehen ei ole tarkoi­ tus liittää muita teitä ja se ha­ lutaan rakentaa palvelemaan vain rajattua metsäaluetta, var­ sitien tasoinen tie riittää. Mikä­ li tiehen ohjautuu raskasta lii­ kennettä laajemmalta alueelta ja siihen halutaan liittää muita teitä, tehdään varsitietä kanta­ vampi ja leveämpi aluetie. Nykyään suurin osa raken­ nettavista uusista metsäteistä on varsiteitä. Jos harkitaan uuden tien ra­ kentamista, sille löytää suun­ nittelijan ja rakentajan parhai­ ten ottamalla yhteyttä paikalli­ seen metsänhoitoyhdistykseen, metsäkeskukseen tai alueel la toimivaan metsäpalveluyrittä­ jään. 5 Paljonko tien rakentaminen maksaa? Yhden tiemetrin rakenta­ minen maksaa Etelä­Suomessa noin 12–20 euroa. Kustannuk­ siin vaikuttavat muun muassa rakennettavan tien tavoitekan­ tavuus sekä pohjamaan laatu. Mitä kantavampi tie raken­ netaan, sitä kalliimmaksi sen tekeminen useimmiten tulee. Esimerkiksi kelirikkoaikaan ajokelpoisen tien rakentami­ nen on kalliimpaa kuin varsi­ tien. Myös pehmeä maaperä lisää kustannuksia huomatta­ vasti. Tien hintaan vaikuttaa lisäk­ si etäisyys lähimpään soran­ ottopaikkaan. Jos soramonttu löytyy läheltä, säästetään kulje­ tuskustannuksissa. 6 Tukeeko valtio tien rakentamista? Uuden tien rakentami­ seen voi tietyin edellytyksin saada kemera­tukea tai ­lainaa. Yhteishankkeissa, joissa mu­ kana on useampia metsätiloja, meTsänHoiTo Jos metsä sijaitsee tiettömien taipaleiden takana, voi tien rakentaminen kannattaa. Toimiva tiestö parantaa puukauppatiliä ja helpottaa metsänhoitoa. TEKSTI TIIa PUUKILa PIIRROS HannU VIRTanEn 15 kysymystä metsäteistä 30 MAKASIINI 8 • 2012
• toteutustuki kattaa tukivyöhyk­ keestä riippuen 20?40 prosent­ tia todellisista kustannuksista. Valtio maksaa suunnittelukus­ tannukset arvolisäveroa lukuun ottamatta. Sen sijaan yhden ti­ lan tiehankkeita valtio tukee vain poikkeustapauksissa. Kemera­tuella rakennetta­ van tien pitää olla vähintään 500 metriä pitkä ja sen vaiku­ tusalueen noin 35 hehtaaria. Jos vuosittainen hakkuumäärä tien vaikutusalueella jää alle kolmen kuution hehtaaril­ ta, tien tulee olla vähin­ tään 800 metriä ja vai­ kutusalueen 55 heh­ taaria. Valtion varoin tuet tavan tien lii­ kenteestä yli puolet on oltava metsälii­ kennettä. 7 Minkälaisia lupia tienrakennus vaatii? Valtion tukivaroin raken­ nettavan tien tekeminen toisen omistaman maan kautta edel­ lyttää tietoimitusta, jossa tie­ oikeudet vahvistetaan. Tietoi­ mitusta haetaan siitä maanmit­ taustoimistosta, jonka alueella tie tai suurin osa siitä sijaitsee. Jos tie kulkee useamman metsätilan kautta, kaikkien maanomistajien kanssa tulee tehdä tiealueen luovutussopi­ mus sekä sopia kustannusten jaosta ja tienpidosta. Mikäli rakennettava tie liite­ tään yleiseen tiehen, tarvitaan Tiehallinnon lupa. Myös talvi­ teillä tulee olla liittymälupa. Suunnittelun yhteydessä teh­ dään luonto­ ja ympäristöselvi­ tys, jossa arvioidaan rakennet­ tavan tien vaikutus luontoar­ voihin. Näin varmistutaan, et­ tei tiehankkeella vaaranneta monimuotoisuudelle tärkeitä elinympäristöjä tai muita suoje­ lukohteita. Tielinjan hakkuusta ei tar­ vitse tehdä metsänkäyttöilmoi­ tusta metsäkeskukseen. 8 Kuinka kauan tien rakentaminen vie? Tien suunnittelu, tar­ vittavien kokousten pitäminen, tietoimi­ tus, rahoituksen hake­ minen ja urakoiden kil­ pailutus vievät aikansa. Jos ensimmäisenä kesänä suun­ nitellaan ja hoidetaan ra­ hoitusasi­ at kuntoon ja talvella kor­ jataan puus­ to, seuraa­ vana kesä­ nä pääs­ tään var­ sinaiseen tienra­ kennuk­ seen. Uuden tien rungon tiivistyminen ja painu­ minen kestävät vähintään kaksi vuotta. Vasta tämän jälkeen tie on ajokelpoinen raskaammalle­ kin kalustolle. 9 Miten tie sijoitetaan maastoon? Pääsääntö on, että tie py­ ritään mahdollisuuksien mu­ kaan sijoittamaan kantaville 31 MAKASIINI 8 • 2012
• maille. Soille mennään ja kalli­ oita räjäytetään vain poikkeus­ tapauksissa. Tie rakennetaan maisemaan sopivasti, maaston muotoja mukaillen. Arvokkaat elinympäristöt kierretään riit­ tävän kaukaa. Jos metsälaki­ kohteen kiertäminen ei ole tek­ nisesti mahdollista, metsäkes­ kukselta voidaan hakea poik­ keuslupaa. Tien rakennuksessa välte­ tään turhia mutkia ja huomi­ oidaan riittävät vauhdinotto­ matkat, jotta puutavara­auto ei hyydy ylämäkeen. Kääntöpaik­ koja rakennetaan noin 1?000– 2?000 metrin välein. 10 Kuinka nopeasti tie maksaa itsensä takaisin? Tiehankkeet ovat pitkäaikaisia investointeja ja niitä tulisi tar­ kastella 20–30 vuoden aikajak­ solla. Takaisinmaksuaikaan vai­ kuttavat tulossa olevat puun­ myyntitulot. Jos tien vaikutus­ alueella on suunnitteilla suu­ ri puukauppa, tie voi maksaa it­ sensä takaisin jopa kerralla. Metsätien kustannukset ovat verotuksessa vähennyskelpoi­ sia kuluja viidentoista prosen­ tin vuotuispoistoina. 11 Kuinka usein tietä pitää kunnostaa? Metsätie pitäisi lana­ ta vuosittain vähintään kerran, jotta se pysyisi kunnossa. Jos tien käyttö on vähäistä, lanaus­ väliä voi pidentää. Tien lanaus traktorilanalla maksaa 40–50 euroa tunnilta. Tunnissa ehtii lanata noin vii­ si kilometriä. Lanauksen lisäksi vesakko kannattaa niittää parin vuoden välein. Jos tienpientareet pus­ kittuvat, tie menee nopeasti pi­ lalle. Vesakkoa raivatessa tu­ lee huolehtia, ettei raivuujäte tuki tien vierusojia. Veden tu­ lee päästä virtaamaan esteettö­ mästi ojissa, jotta tie pysyy hy­ vässä kunnossa. Jos metsätiellä on myös METSÄTILAN SIJAINTI VAIKUTTAA TUKEEN Pohjoisessa tiehankkeisiin saa enemmän kemera­tukea kuin etelässä. kevat säännökset eivät kuiten­ kaan tule koskemaan nykyisen kemera­lain aikaan toteutunei­ ta hankkeita. 15 Jos tie vaurioituu, kuka korvaa? Metsätie on raken­ nettu palvelemaan metsätalou­ den kuljetuksia. Sen tulee nor­ maalioloissa kestää raskaat kul­ jetukset. Jos joku rikkoo tien tahal­ laan, hän on myös velvollinen sen korjaamaan. Korvausasiat eivät kuitenkaan aina ole yksi­ selitteisiä. Jos esimerkiksi talvi­ korjuukohde myydään epähuo­ miossa kelirikkoleimikkona ja tie ei kestä kuljetuksia, vastuu­ seen voi joutua puun myyjä. Puukauppasopimukses­ sa kannattaa sopia tien käytös­ tä ja selventää, kuka vastaa tien mahdollisista vaurioista. Juttua varten haastateltiin Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen tieja ojaasiantuntija Jyrki Mäkirantaa. lisätietoa tien rakennuksesta ja perusparannuksesta löytyy Metsätehon tieohjeistosta. 1 2 3 muuta läpikulkuliikennettä, tien pitäjä vastaa liikennetur­ vallisuudesta, asianmukaisista liikennemerkeistä ja siitä, ettei tie riko normaaliajossa auton pohjia. Vilkkaammin liiken­ nöidyltä tieltä edellytetään pa­ rempaa kunnossapitoa kuin vä­ hän liikennöidyltä tieltä. 12 Milloin metsätielle kannattaa tehdä perusparannus? Metsätien perusparannus on ajankohtaista, kun tien raken­ tamisesta on kulunut parikym­ mentä vuotta ja jos sen kunto on pahasti rapistunut. Vaikka tietä olisi huollettu hyvin, sii­ hen tulee ajan ja käytön myötä painaumia. Vanhat, vuosikymmeniä sit­ ten rakennetut tiet eivät enää so­ vellu nykyisen raskaan kuljetus­ kaluston käyttöön. Niiden kan­ tavuutta kannattaakin parantaa. Perusparannus on myös pai­ kallaan, jos kuljetustarve tiel­ lä kasvaa tai tie on alun alka­ en suunniteltu esimerkiksi liian kapeaksi tai kaltevaksi. 13 Paljonko perusparannus maksaa ja saako siihen tukea? Metsätien perusparannus on yleensä uuden tien rakentamis­ ta edullisempaa. Kustannukset ovat tapauksesta riippuen 9–15 euroa tiemetriltä. Huonoon kuntoon päässeiden teiden pa­ rantaminen on kalliimpaa. Perusparannukseen myönne­ tään kemera­tukea tai ­lainaa. Yhteishankkeissa tukea saa tu­ kivyöhykkeestä riippuen 40–60 prosenttia. Yhden tilan hank­ keissa Etelä­Suomessa ykköstu­ kivyöhykkeellä varsitien perus­ parannuksen tuki on 1?414 euroa kilometriltä. Jos metsänomista­ jalla ei ole voimassa olevaa met­ säsuunnitelmaa, tuki laskee 1?060 euroon kilometriltä. Yhteishankkeissa metsä­ suunnitelman voimassaolo ei vaikuta tuen suuruuteen. Tuen ehtona on, että tien kun­ nossapidosta on huolehdittu, pa­ rannettavan tien vähimmäispi­ tuus on viisisataa metriä ja met­ sätieliikenteen osuus tien käy­ töstä on yli 40 prosenttia. Jos tie on rakennettu metsänparannus­ varoin, sen valmistumisesta tu­ lee olla kulunut yli 20 vuotta. 14 Saako valtion rahoittamaan tiehen laittaa puomin? Metsätien käyttöoikeus on pää­ sääntöisesti tieosakkailla. Täl­ lä hetkellä kemera­varoilla ra­ kennetun tien saa sulkea puo­ milla. Kun kemera­laki uudis­ tuu, puomia koskevat säännök­ set voivat muuttua. Uudistu­ neen lain tien sulkemista kos­ METSäTIEN PERuSPARANNuS yHDEN TIlAN HANKKEENA Vyöhyke 1 Vyöhyke 2 Vyöhyke 3 Varsitie 1?414 € 1?768 € 2?121 € ilman metsäsuunnitelmaa 1?061 € 1?414 € 1?768 € Aluetie 1?884 € 2356 € 2?827 € ilman metsäsuunnitelmaa 1?413 € 1884 € 2?356 € yhteishanke Vyöhyke 1 Vyöhyke 2 Vyöhyke 3 % todellisista kustannuksista uusi metsätie 20 30 40 Metsätien perusparannus 40 50 60 32 MAKASIINI 8 • 2012
• raiVaUssaHaKoULU OSA 8 TEKSTI Ja KUVaT MIKKO RIIKILä k oneellisessa puunkorjuussa työn laatu ja tuottavuus paranevat ratkaisevasti, jos näkyvyyttä ja hakkuukouran lii­ kuttelua haittaava pusikko poistetaan en­ nen hakkuuta. Tyypillinen ennakkoraivauskohde on 30–40­vuotias ensiharvennusmännikkö, jonka varjoon on syntynyt kattava, muuta­ man metrin mittainen kuusikko. Ammatti­ laiset puhuvat alikasvoksesta. Ennakkoraivauksessa poistetaan kuitu­ puun mittoja täyttämätön puusto. Selvin­ tä on kaataa kaikki rinnan korkeudelta alle kahdeksan senttiä paksut puut. Raivattava puusto katkotaan matalaan, noin 20­senttiseen kantoon. Tarkasti tai roisisti Raivausjäljen suhteen on kaksi koulukun­ taa, jotka molemmat ovat omasta mieles­ tään oikeassa. Osa suosii huolellista työtä, jossa kaikki puut kaadetaan maahan asti. Jälki on siis­ tiä. Mutta oksistaan muihin puihin taker­ tuneiden raivauspuiden painaminen maa­ han on työlästä ja aikaa vievää puuhaa. Osa suosii roisimpaa raivausjälkeä. Puut katkotaan ja ne saavat jäädä muiden puiden nojalle elleivät kaadu itsestään. Jälki on hirveää, mutta työ nopeutuu ja antaa hak­ kuussa saman hyödyn kuin tarkka raivaus . Raipat kaatuvat hakkuussa, koska hakkuu­ kone kaataa puut kohti harventamatonta metsää. Itse raivauksen tekevä metsänomistaja voi halutessaan tehdä vaikka kuinka huo­ lellista työtä. Palkkatyönä raivaukset teet­ tävän kannattaa tyytyä ronskiin jälkeen. Kun ensiharvennuksessa korjataan energiapuuta, ennakkoraivaus tehdään yli­ malkaisemmin, näkemäraivauksena. Vain pahimmin näkyvyyttä haittaavat aluspuut kaadetaan. Saman voi ohjeistaa niinkin, et­ tä kaadetaan kaikki rinnan tasalta alle nel­ jäsenttiset puut. Älä aikaile Hakkuukoneen kuljettajat kertovat usein, kuinka metsuri hälytetään paikalle vasta viime tipassa tekemään ennakkoraivausta, ja tämä saa rämpiä usein syvässä lumessa koneen edessä. Tämäkin on tietysti parem­ pi kuin raivauksen laiminlyöminen. Yleensä ennakkoraivaus neuvotaan teke­ mään vuosi pari ennen hakkuuta, mikä on­ kin yleispätevä ohje. Monesti raivaus kannattaisi tehdä tätä­ kin aiemmin, noin viisi vuotta ennen har­ vennusta. Tällöin raivaus toisi lisää kasvu­ tilaa jäävälle puustolle, joka ehtisi järeytyä ennen harvennusta. Runkojen koon kas­ vaessa hakkuukustannus alenee nopeasti. Varhainen raivaus sopii esimerkiksi ha­ vupuuvaltaiseen metsään. Koivuvaltaisissa metsissä kantojen uudelleen vesominen voi viedä varhaisen raivauksen hyödyt. raivaa ennakkoon Ennakkoraivauksessa poistetaan harvennettavasta metsästä puunkorjuuta haittaava puusto. toimi näin ? Pyri raivaamaan tiheänä kasvavat metsiköt noin viisi vuotta ennen en­ siharvennusta. ? Kaada kaikki rinnankorkeudeltaan al­ le kahdeksansenttiset puut, jos hak­ kuussa tehdään kuitupuuta. ? Kaada kaikki alle nelisenttiset puut, jos harvennuspuu otetaan energia­ puuksi. ? Raivatut puut voi jättää pystypuiden nojalle. ne kaatuvat maahan hak­ kuun edetessä. Käytä eritasosahausta paksujen runkojen kaatamiseen. Tee aluksi kaatosuunnan puolelle rungon puoliväliin yltävä sahaus. Sahaa sen jälkeen yhtä syvä kaatosahaus rungon vastakkaiselle puolelle. Työnnä puu nurin. yleensä ennakkoraivaus on tarpeen ennen ensiharvennusta. Kaikki puunkorjuuta haittaava alikasvos poistetaan. 33 MAKASIINI 8 • 2012
• TEKSTI MIKKO RIIKILä aSIanTUnTIJa VäInö SIKanEn h aluatko maksaa puunmyyntitulois­ ta veroa 30 vai 12 prosenttia? Kysy­ mys on hämmästyttävä, mutta pe­ rusteltu. Pienempää veroprosenttia pystyy hyödyntämään sukupolvenvaihdoksen yh­ teydessä. Edullisin vaihe sukupolvenvaihdok­ sen tekemiseen on, kun metsänomista­ jalla on aikomus käyttää metsästä saa­ miaan tuloja vielä kymmenkunta vuotta. Useimmissa tapauksissa asia alkaa olla ajankohtainen 60­vuotispäivien juhlin­ nan aikoihin. ”Jos hän jatkaa metsän omistajana seu­ raavat kymmenen vuotta, hän maksaa puun myyntituloista 30 prosentin veron”, Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen toteaa. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun met­ sänomistaja myy tilan perillisilleen. Neljännes veroitta Sikanen ottaa esimerkiksi keskikokoisen 50 hehtaarin metsätilan Etelä­Savossa. Sen käypä arvo on noin 180?000 euroa, kun hakkuumahdollisuudet ovat kasvua vastaa­ vat. Metsänomistajamme myy tilan kahdel­ le lapselleen. Kauppahintana käytetään 76 prosenttia käyvästä hinnasta. Jos tilalla on merkittäviä hakkuusäästöjä, kannattaa kauppahintana käyttää alentamatonta käy­ pää hintaa. Se nostaa käytettävissä olevan metsävähennyksen määrää. Kun tilan kauppahinta on yli 75 prosent­ tia käyvästä hinnasta, verottaja ei rankaise ostajia lahjaverolapulla. Jos tila myytäisiin tätä alemmalla hinnalla, osa saannosta kat­ sottaisiin verotettavaksi lahjaksi. Alennettu kauppahinta tuo sukupolven­ vaihdokseen merkittävän veroedun, joka usein jää huomaamatta: lapset saavat liki neljänneksen tilan arvosta verottomasti. Esimerkkitapauksessa metsäomaisuutta siirtyy veroitta perillisille noin 43?000 eu­ ron edestä. ”Jos lapset perisivät tai saisivat metsän lahjaksi, he maksaisivat 43?000 euron ar­ voisesta osasta perintö­ tai lahjaveroa noin 5?600 euroa. Tältä säästytään, kun kauppa­ hinta asetetaan 76 prosentiksi käyvästä ar­ vosta.” Jopa 12 vuoden maksuaika Esimerkissämme lapset maksavat metsäs­ tä 136?800 euroa isälleen. Kauppahinnasta menee lisäksi varainsiirtoveroa noin 5?600 euroa. ”Tällaiset summat tuntuvat maallikois­ ta usein hirveiltä. Yleensä sukupolvenvaih­ doskaupat pystytään kuitenkin rahoitta­ maan metsän kasvua vastaavista hakkuis­ ta saatavilla hakkuutuloilla”, Sikanen roh­ kaisee. Hänen mukaansa asiantuntijan on help­ po laskea, kuinka nopeasti kauppahinta saadaan metsätuloilla maksetuksi, jos tilal­ meTsäPerinTÖ kauppa kannattaa Jos tilalla on hakkuumahdollisuuksia vähintään puuston kasvua vastaava määrä, on myynti edullisin tapa siirtää metsä perillisille. 1 2 3 4 5 Maksettava vero, 10000 € 41040 16 418 veroprosentti 12 veroprosentti 30 Sukupolvenvaihdos 60-vuotiaana Isä jatkaa metsänomistajana 70-vuotiaaksi Myyntiveroissa voi olla eroja Pylväät havainnollistavat esimerkkitilan (50 hehtaaria Savossa) puunmyyntien verotusta seuraavan 10 vuoden aikana. Puuta myydään kasvun verran – 5,5 kuutiota hehtaarilta vuodessa. Sukupolvenvaihdoksen ansiosta veroprosentti laskee 12:een. la on ajantasainen metsäsuunnitelma. Järjestelyä helpottaa ratkaisevasti se, et­ tä verottaja hyväksyy sukupolvenvaihdos­ kaupoissa 5–12 vuoden maksuajat. Lyhen­ nyksiä voidaan maksaa esimerkiksi kolmen vuoden erissä. Pankkilainalla kauppaa ei välttämät­ tä tarvitse rahoittaa, ellei myyjällä ole vä­ litöntä rahapulaa. Jos pankkilainaa tarvi­ 34 MAKASIINI 8 • 2012
• Osmo Perälä PUULÄMMITTÄJÄN KÄSIKIRJA www.karisto.fi Kirjat löydät lähimmästä kirjakaupasta tai tilaa verkkokaupasta www.netkirja.fi Kaikki puulämmittämisestä! Tuhti tietopaketti puulämmittämisestä, puun oikeaoppisesta polttamisesta, polttopuun hankkimisesta ja tulisijoista. Monipuolinen valokuvaja piirroskuvitus, mukana muurausohjeita ja piirustuksia mm. puusuojia varten. ”Vastaavaa kirjaa ei ole aiemmin vastaan tullut ja vaikea on tästä paremmaksi enää laittaa.” Ilkka 1.11.2012 karisto_ilmo_metsal_makas_11837 1 16.11.2012 11.10 taan, se kannattaa ottaa vasta maksuajan loppupuolella. Vero kevyemmäksi Esimerkkimetsän kauppahinta tulee kui­ tattua 12 vuodessa, kun metsää hakataan Etelä­Savon keskimääräisen puuston kas­ vun – 5,5 kuutiota vuodessa – verran. Metsästä luopunut isä saa kauppahin­ nan osamaksuina samat hakkuutulot, jotka hän olisi saanut jatkamalla metsänomista­ jana samat 12 vuotta. Lähisukulaisten väli­ sissä metsäkaupoissa luovutusvoittoa ei ve­ roteta. ”Lapset saavat tehdä metsävähennyksen. Sen perusteella he voivat myydä puuta ve­ roitta summalla, joka vastaa 60 prosenttia kauppahinnasta”, Sikanen toteaa. Jos isä olisi jatkanut metsänomistaja­ na ja myynyt kauppahinnan verran puu­ ta, hän olisi maksanut myyntituloista vero­ ja 41?040 euroa. Kun lapset myyvät puut ja käyttävät metsävähennyksen, veroa menee vain 16?416 euroa. ”Näin siis veroprosentti aleni 30:stä 12 prosenttiin”, Sikanen toteaa. Jos lapset olisivat saaneet koko metsäti­ lan lahjana tai perineet sen, lahja­ tai pe­ rintöveroa olisi mennyt noin 19?000 eu­ roa. Puun myynneistä he olisivat maksa­ neet täyden veron, joten veron maksami­ seksi olisi pitänyt myydä puuta yli 27?000 euron edestä. Lahjasta tai perinnöstä maksettava ve­ ro alenee merkittävästi, jos metsä siirre­ tään lasten lapsille ja heidän vanhempan­ sa pidättävät hallintaoikeuden 20 vuodek­ si. Tällöin vero alenisi 5?700 euroon. Tämä on edullisin järjestely silloin, kun metsäs­ sä on vain vähän hakkuumahdollisuuksia. Rahojen palautus vaikeutuu Verottaja edellyttää, että tilan kauppahinta todella maksetaan. Tähän asti iso osa kaup­ pasummasta on voitu palauttaa veroitta os­ tajille, jos luopujalla ei ole ollut rahantar­ vetta. Jatkossa tämä käynee vaikeaksi. ”Tähän asti säästövakuutuksin on voi­ tu siirtää verovapaasti 8?500 euroa esimer­ kiksi jokaiselle lapselle ja heidän lapsilleen. Vakuutuksen on voinut tehdä kolmen vuo­ den välein”, Sikanen kertoo. Säästövakuutus tarkoittaa, että esimer­ kiksi isä tallettaa rahan sijoitustilille kol­ meksi vuodeksi. Sen jälkeen lapset voivat nostaa talletuksen. Veroa he maksavat vain sijoituksen tuotosta. Sikasen mukaan hallitus valmistelee säästövakuutusten verovapauden lopetta­ mista ensi vuonna. ”Jos näin käy, kannattaa neuvotella pan­ kin kanssa säästövakuutusten edunsaajien vaihtamisesta niin, että tuloutettava sum­ ma jakautuu alle 4?000 euron osiin. Tällöin säästytään lahjaveroilta.” Tämänhetkisen tiedon mukaan enim­ millään 35?000 euron henkivakuutukset ovat jatkossakin verottomia. Sellaisen met­ sästä luopuja voi tehdä kaikille lapsilleen. Vakuutussumman perilliset saavat luopu­ jan kuoltua. Verovapain, alle 4?000 euron lahjoituk­ sin kauppahinnan lyhennyksiä ei voi kuita­ ta. Se tulkittaisiin veronkierroksi. ”Lahjoituksia voi kuitenkin tehdä, jos kauppahinta maksetaan kerralla esimer­ kiksi pankkilainalla”, Sikanen neuvoo. Tällöin molemmat vanhemmat voivat lahjoittaa kaikille lapsilleen, lastenlapsil­ leen ja heidän puolisoilleen alle 4?000 eu­ roa, eli käytännössä 3?999 euroa, kerran kolmessa vuodessa veroitta. Isä voi jäädä osakkaaksi Luopuminen ei useinkaan innosta metsän­ hoitoon harrastunutta 60­vuotiasta, jon­ ka eläkepäivät jo häämöttävät ja aikaa rai­ vaussahan pärryyttelyyn alkaisi vihdoin­ kin olla. Luopumisen tuskaa voi helpottaa jää­ mällä osakkaaksi lasten metsäyhtymään. ”Tällöin sukupolvenvaihdoskauppa teh­ dään murtolukuosaisena. Esimerkiksi niin, että kumpikin lapsista ostaa kolmanneksen metsästä. Yksi kolmannes jää isälle. Kaup­ pahinnasta tehtävä metsävähennys hyö­ dyntää tällöin koko yhtymää”, Sikanen sel­ vittää. Vaihtoehtoisesti isä voi pidättää osuu­ den tilan hallintaoikeudesta määräajaksi. Tällöinkin hän pääsee hoitamaan metsää kuin omaansa ja saa osansa metsän tuotos­ ta. Omistuksen siirto saadaan kerralla val­ miiksi. Kun luopuja on yhtymän osakkaana, hän saa vähentää metsätalouden matkakulut yhtymän tulosta, vaikka ei asukaan samas­ sa taloudessa omistajien kanssa. PanKKi­ LainaLLa KaUPPaa ei VäLTTämäTTä TarViTse raHoiTTaa, eLLei mYYJäLLä oLe VäLiTÖnTä raHaPULaa. 35 MAKASIINI 8 • 2012
• TUTKiTTUa TEKSTI Ja KUVa JERE MaLInEn Viikko sitten Suomessa asusti 2?300– 2?600 vuotta vanhempaa ilvestä. Luku lie­ nee pienentynyt muutamalla kymmenellä, sillä metsästyskausi käynnistyi joulukuun alussa. Riista­ ja kalatalouden tutkimuslaitok­ sen mukaan ilves on ollut jo tovin maam­ me runsaslukuisin suurpeto. Tittelin tup­ sukorva riisti karhulta 2000­luvun tait­ teessa. Viime vuosina etumatka on kasva­ nut, ja ilveksiä on jo tuplasti tiheämmässä kuin kontioita. Riistantutkijoiden mukaan tärkein syy kannan vahvistumiseen on ollut viime vuosiin asti pienenä pysynyt metsästys. Nyt lajin runsastuminen näyttäisi tyssän­ neen. Siitä on pitänyt huolen 400 ilvekseen kohonnut vuotuinen metsästyssaalis. Sa­ manmoista määrää uumoilleen pyydettä­ väksi tänäkin talvena. Itärajaan rajoittuvissa riistamaakunnis­ sa ilvesten määrä on kääntynyt jo vahvaan laskuun. Pohjois­Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois­Karjalassa ilvesten lumijälkiha­ vainnot ovat vähentyneet 30–50 prosent­ tia. ”Havainnot kuvastavat luonnossa tapah­ tuneita muutoksia. Viime vuosien tehokas metsästys on epäilemättä puraissut Itä­ Suomen ilveskantaa”, arvioi Pohjois­Karja­ lan riistapäällikkö Juha Kuittinen. Ilveskannan painopiste on liukumassa länteen ja etelään. Ilvespentueita esiintyy nykyisin niin Helsingin, Turun kuin Tam­ pereenkin tuntumassa. Lopputulos on val­ takunnallisen kannanhoitosuunnitelman mukainen: tavoitteena on ollut ilvesten ta­ sainen levittäytyminen koko Suomeen. lähitaimet varmin valinta Lähialueiden taimet ovat toistaiseksi varmin valinta lämpenevään ilmastoon, kertoo Metsäntutkimuslaitos. Sen sijaan siemensiirroilla Keski­Euroopasta – eli lämpöolosuhteista, jotka voivat vallita Suo­ messa 2080–2100 paikkeilla – ei voiteta mitään vaan pikemmin päinvastoin. Myös kiertoaikojen ja istutustiheyksien muutok­ silla voidaan lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. juurikääpätuhot uhkaavat Ilmastonmuutos pahentaa Metsäntutki­ muslaitoksen mukaan juurikääpätuhoja. Keskilämpötilan noustessa kuudella asteella sienen aktiviteetti kasvaisi Etelä­Suomessa 67 prosenttia ja Pohjois­ Suomessa yli kaksinkertaiseksi. Pohjois­ Suomessa tuhovaikutus ei ylittäisi puuston kasvun lisäystä, koska vettä riittäisi yhä kasvillisuudelle. Sen sijaan Etelä­ Suomessa tuhovaikutus olisi kasvulisää suurempi. ilves tähyää länteen Ilvekset yleistyvät länsija Etelä-Suomen sakeilla peuramailla. Idässä kannan kasvu on kääntynyt laskuun. Puuta saisi jopa puolet lisää Suomen metsistä voisi hakata kestävästi puuta jopa 50 prosenttia nykyistä enemmän. Biotalous­ klusteri Fibicon tutkimuksen mukaan hakkuumäärän voi nostaa nykyisestä noin 55 miljoonasta yli 85 miljoonaan kuutioon. Tämä edellyttää kuitenkin metsänkasvatuksen tuntuvaa tehos­ tamista. Tutkimuksessa selvitettiin kotimaisen raaka­aineen saatavuutta pitkällä aikavälillä. tehoa taimien tuotantoon Taimituotantoa voidaan tehostaa merkit­ tävästi havupuiden kasvullisen lisäyksen menetelmillä. Metsäntutkimuslaitoksessa kehitetyllä menetelmällä voidaan tuottaa yhdestä siemenestä puolessa vuodessa jopa yli tuhat pikkutainta. Taimia voidaan myös tuottaa ympäri vuoden, koska työvaiheita ei ole sidottu havupuiden kukkimisen ja siementen kypsymisen biologiseen rytmiin. M IK KO RI IK IL ä EI Ja M aT IK a In En / M ET La 36 MAKASIINI 8 • 2012
• M etsätöillä on tärkeysjär­ jestys. Vajaatuottoisten alueiden uudistaminen, taimikon perkaus ja ensiharvennus ovat kärkipäässä. Meikäläiselle on vuosien saatos­ sa tullut kiireellisyyden kriteerik­ si myös maapohja ja ajankohta. Al­ kutalvella pehmeät suot kutsuvat puoleensa lähes yhtä voimakkaasti kuin hankikantoaikaankin. Kanta­ via hankikelejä vain tuntuu tulevan kovin harvoin. Kesäinen räme on tukala Kesäaamuna hyttysystäviä on suo­ maastoissa riittävästi. Raivaussahan tankkauskin on tehtävä vauhdilla, jotta jäisi verta lihaksien käyttöön. Päivän koittaessa aurinko po­ rottaa armottomasti, sammalikko ikään kuin hohkaa kuumuutta myös alhaalta päin. Varpukasvusto lehti­ neen muodostaa näkemäesteitä. Eikä tuo syksykään helpotusta. Hyttyset häipyvät, mutta hirvikär­ päsarmeija ilmaantuu tilalle. Sulan aikaan jalka uppoaa sammalikkoon ja kulkeminen on raskasta. Joulu­ ja tammikuulla voi olla säätiloja, jolloin suon pinta hieman jäätyy, mutta lunta ei ole paljoakaan. Lehdet ovat varisseet tai vetäyty­ neet talvehtimaan, hirvikärpäset mönkivät jo hirvien turkeissa. Sil­ loin on hakkuun ja raivauksen aika. Keskitalvella taas voi tulla tilan­ ne, jolloin korkeiden suopursujen ja vaivaiskoivujen päälle sataa puo­ li metriä pehmeää lunta. Jos vielä sammalikon pinta sulaa upottavak­ si, kulkija rämpii jo haaroja myöden ja kaadetut puut uppoavat näkymät­ tömiin. Käytä vähäluminen alkutalvi suollasi ennakkoraivaukseen Harvennushakkuuseen rajaja ojalinjojen avaukseen jarMo sirola Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä. TU U LI KK I SI RO La suuntaa suolle Varaudu kaikkiin säihin Raivauksella ei ole väliksi, miten puut jäävät. Parissa vuodessa ne pai­ nuvat sammalikkoon. Mutta jos teet hakkuuta, on syytä huolehtia tulevasta lähikuljetukses­ ta. Tukit ja pöllikasat ovat helposti varvikon tasalla tai alempana. Pie­ nempikin lumipyry saattaa piilottaa ne näkymättömiin. Kasojen alle kannattaa laittaa kunnon aluspuut, jotta ne eivät pai­ nuisi. Ajokoneen kourakin luistaa aluspuiden päällä, eikä mukaan tar­ tu isoja sammalmättäitä. Tukit on syytä kaataa niin, että ne jäävät hie­ man koholle. Tukin toisen pään voi myös nostaa kuitukasan tai kannon päälle. Moottorisahamies laittaa kasan ja tukin kylkeen nojaamaan kepin, hieman ajokoneen tarttumakohdan taakse. Keppiin sidotaan omanväri­ nen kuitunauha joka puutavaralajil­ le. Näin ajomies tietää, mitä tavaraa lumikasan sisältä löytyy. Tukeille si­ dotaan kaksi nauhaa, kuitukasoille yksi. Mänty on punainen, kuusi sini­ nen ja koivu vihreä. Paksun lumen aikana pitäisi ajou­ ria sotkea traktorilla, jotta ne jää­ tyisivät. Suolla oleva paksu hanki hautoo, eli antaa suon sisällä olevan valtavan vesimäärän lämmittää jo mahdollisesti jäätyneen pinnan su­ laksi. Sellainenkin lämmin talvi voi tul­ la, että ei ole lunta eikä pakkasta. Suolla odottavan puutavaran korjuu­ seen auttaa tietysti sopiva kalusto, mutta myös ajouralla olevat hakkuu­ tähteet. Pyri siis kaatamaan kaik­ ki mahdolliset puut kohden ajouraa, niin sille kertyvä oksamatto paran­ taa huomattavasti kantavuutta. Jos suollasi on hakattavaa puus­ toa, etkä itse voi työtä tehdä, kan­ nattaa se myydä metsäyhtiölle ajois­ sa. Yhtiökin saattaa joutua odotta­ maan sopivaa keliä jopa muutaman vuoden. meTsäLäisen aLLaKKa 37 MAKASIINI 8 • 2012
• Miten sieniharvinaisuus päätyi Savoon? löysin reilut viisi vuotta sitten ikimäntyjen juurelta oudon sienen, jolle monien mutkien jälkeen löytyi nimeksi kurttusieni. Samanlainen löytyi tänä syksynä noin viiden kilometrin päässä edellisestä löydöstä, karusta vanhoja mäntyjä kasvavasta etelärinteestä. Kirjojen mukaan kurttusieni on harvinainen ja kasvaa vain eteläisimmässä Suomessa, eikä sitä harvinaisuutensa vuoksi suositella syötäväksi. Miten tämä sieni on joutunut Pohjois-Savoon Tervon kuntaan? Jo kysymyksestä käy ilmi kurttu­ sienen ekologiasta olennaisin: se on nimenomaan vanhojen mänty­ jen lahottaja, jonka itiöemä nousee maasta puun juurelta. Itiöemä on litteäliuskainen ja olemukseltaan kukkakaalimainen ja voi painaa usei­ ta kiloja. aluksi se on lähes valkoi­ nen, mutta muuttuu vanhemmiten okraan vivahtavan keltaiseksi tai ruskeaksi. nuorena se on herkul­ linen ruokasieni. Vaikka kurttusientä nyttemmin on löydetty monesta paikasta Kemi– Joensuu­linjan lounaispuolelta, se ei välttämättä tarkoita sitä, että sieni olisi leviämässä pohjoiseen. Harvi­ naisista sienistä kertyy havaintoja sieltä, missä on eniten tutkijoitakin, eli Helsingin ja Turun tuntumasta. Sitä mukaa kun kiinnostus sieniin on lisääntynyt, on lukuisista eteläi­ sinä pidetyistä sienistä tullut löytöjä sisämaastakin. Käväisy internetin puolella kertoi, että pelkästään Suomi 24 ­keskustelupalstalla oli parikymmentä havaintoa kurt­ tusienestä, pohjoisin Oulujärven Manamansalosta. Joka tapauksessa Tervon esiintymät ovat lähellä sie­ nen tunnettua pohjoisrajaa. Kenties harvinaisuuden syynä on yksinker­ taisesti ikimäntyjen niukkuus! Kurttusieni saa ravintonsa lahot­ tamalla männyn juurten ja tyven puuainesta. Laho etenee hitaasti, joten sienen ja puun yhteiselo voi jatkua vuosikymmeniä. Sieni nou­ dattaa menestyvän loisen elämän­ ohjetta: lehmää kannattaa lypsää, ei tappaa. Jos metsänomistaja muistaa sa­ man ohjeen ja jättää kurttusienen asuttaman männyn pystyyn, hän saa sieniherkut vakiopaikalta tulevinakin vuosina. Silloin kun osuu paikalle itiöemän ollessa parhaimmillaan, sen voi hyvällä omallatunnolla poi­ mia ja jättää yli­ikäisiksi päässeet, selvästi kellastuneet itiöemät le­ vittämään itiöitään. SEPPO VUOKKO Onko kuuselle vaihtoehtoa? Siltä varalta, että ilmasto lämpenee, pitäisikö Etelä-Suomessa KYsY pois! LUKiJoiDen KYsYmYKseT metsälehti makasiinin asiantuntijat ovat käytössäsi. Lähetä kysymyksesi osoitteella makasiini@metsalehti.fi tai postitse metsälehti makasiini, Pohjoinen rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valokuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. MetsäVerotus Hannu Jauhiainen Metsälehden toimittaja ja veroasiantuntija. Metsänhoito Kari Mielikäinen Maatalous­ ja metsätieteiden tohtori, Metsäntutkimuslaitoksen professori. koneet leo Saastamoinen Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkonemekaanikkojen vastuukouluttaja Savon ammatti­ ja aikuisopistossa. Metsätilan sukuPolVenVaihdos Väinö Sikanen Metsätalousinsinööri, joka konsultoi metsän­ omistajia toiminimi Metsätohtorin puitteissa. lakiasiat Kati Hepokorpi Oikeustieteen maisteri ja varatuomari. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion lakimies. luonto Seppo Vuokko Filosofian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija. ES a O Va SK a In En Aluksi kurttusieni on valkoinen, mutta vanhemmiten se muuttuu keltaiseksi tai ruskeaksi. 38 MAKASIINI 8 • 2012
• harkita ensi keväänä jotain muuta puulajia kuusentaimien sijaan? Kuusi on mantereinen puulaji, joka pitää kunnon pakkastalvista ja satei­ sista alkukesistä. Juuriston mataluus ja runsas neulasmassa aiheuttavat sille ajoittain ongelmia sopimatto­ milla kasvupaikoilla. Tästä ovat kärsineet erityisesti Keski­Euroopan maat, joissa kuusi on ollut valtapuulaji yli vuosisadan ajan. Tanskassa oli 1990­luvul­ la lämpimiä talvia, jolloin kuuset hengittivät itsensä huonoon kun­ toon. Saksassa siemenalkuperältään tuntemattoman kuusen varomaton viljely on johtanut kuivuus­, hyön­ teis­ ja myrskytuhoihin. Myös Suomessa kuusia on kuollut kuivuuteen ja hyönteistuhoihin jo 1930­ ja 1990­luvuilla. näistä en­ siksimainittu sai runsaasti huomiota myös Metsälehden palstoilla. Tuhojen torjunnan parhaat keinot ovat sopiva kasvupaikka, nuorten kuusikoiden harvennukset, seka­ metsät, tuulelle ja auringonpaah­ teelle alttiiden metsänreunojen välttäminen ja myrskypuiden korjuu. Riskeistä huolimatta kuuselle ei ole tällä hetkellä taloudellisesti kil­ pailukykyistä vaihtoehtoa Saksassa eikä Suomessa. Maisema ja kokei­ lunhalu voivat toki johtaa toisiin aatoksiin. Tietokonemalleihin perustuvat ilmastoennusteet ovat teoreettisia ja paikallisesti varsin karkeita. Säiden kannattaa kysyä Jos jokin metsään liittyvä asia askarruttaa, lähetä meille kysymys. asiantuntijat vas­ taavat. Lähetä kysymys osoittee­ seen makasiini@metsalehti. fi tai Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki M IK KO RI IK IL ä Pienkonebensiinin hyvä säilyvyys helpottaa sen käyttöä. normaali vaihtelu on myös tulevina vuosikymmeninä se tekijä, johon meidän on vain sopeuduttava. KaRI MIELIKäInEn Miksi saha sammahtelee? Mikä Stihl 250 -moottorisahaan on tullut, kun kesällä sahatessa tehot välillä häviävät. Kun sahan sammuttaa tai se sammuu, niin se toimii uudelleen käynnistämisen jälkeen taas seuraavat pari minuuttia. Talvella saha on toiminut moitteettomasti. Sahassa oleva ”talvi ja kesä” -räppänä, joka on kaasarin edessä oleva musta muoviläppä, ei mielestäni vaikuta mihinkään. Saha on kuusi vuotta vanha. Vuosittain olen sahannut 10–20 tuntia, bensana käytän 95E+2,5% 2-T-öljyä. Kun koneita käyttää vähän, niissä esiintyy ongelmia, joita ei ole enem­ män käytetyissä koneissa. Lähestyn kysyjän esittämää asiaa tarkastellen polttoainetta. Poltto­ nestettä hankitaan usein suurempi määrä kerralla, joten polttonesteen ominaisuudet ehtivät muuttua säilytysastiassa – tapahtuu muun muassa polttonesteen haihtumis­ ta. Lisäksi polttonesteen seistes­ sä säilytysastiassa etanoli erottuu perusbensiinistä ja painuu säiliön pohjalle. Bensiiniastiassa oleva polt­ toaine onkin syytä ravistaa ennen tankkausta. Polttoneste pitäisi hankkia aina käyttövuodenajan mukaan, kos­ ka bensiinin koostumus vaihtelee vuodenajoittain. Talvella jakelu­ asemille toimitetaan bensiiniä, jonka haihtuvuus on suurempaa kuin kesälaadulla. Kesällä tulee käyttää kesällä ostettua bensii­ niä ja talvella vastaavasti talvella hankittua. Toinen asia, johon kiinnittäisin huomiota polttonesteessä, on oktaaniluku. Olen itse käyttänyt moottori­ ja raivaussahoissa 98E 5 ­laatua. 95E 10:ssä on suurempi määrä etanolia ja oktaaniluku on alhaisempi. Pienkäyttäjän kannalta valmiin pienkonebensiinin hyvä säilyvyys on myönteinen ominaisuus. Pien­ konebensiiniä käytettäessä polttoai­ nejärjestelmää ei tarvitse tyhjentää pitemmänkään käyttötauon ajaksi, sillä tuote ei seisoessa hartsiinnu tai muuten vanhene. Sahassa oleva ”talvi ja kesä” ­räppänä on pidettävä kulloinkin oikeassa asennossa, vaikka sillä ei heti tuntusikaan olevan merkitystä. Jos kesällä on käytössä talviaikaan ostettua bensiiniä, on sen kaasuun­ tumispaine kesälaatua suurempi. Paineen lisäys polttoainesäiliössä aiheuttaa kaasuttimen tulvimista eli moottori saa liikaa polttoainetta, mikä ilmenee käyntihäiriönä. Polttonestesuodattimen tukkoi­ suus ja sytytystulpan huono kunto voivat myös aiheuttaa kysymyk­ sen mukaisia ongelmia. En voi olla edelleenkään korostamatta huollon merkitystä koneen toimintaan. LEO SaaSTaMOInEn Joudunko maksamaan luovutusvoittoveroa? ostimme veljeni kanssa metsätilan isältämme vuonna 2005. Kauppahinta oli 76 prosenttia metsäkeskuksen arviosta. Voinko myydä osuuteni tilasta veljelleni luovutusvoittoverotta? Myynnistä ei mene luovutusvoit­ toveroa, jos yhtymä ei ole käyttä­ nyt metsävähennystä eikä veljesi maksama kauppahinta ylitä vuonna 2005 maksettua kauppahintaa lisät­ tynä kaupan kuluilla, koska kaupasta on kulunut yli viisi vuotta. Jos nyt tehtävän kaupan hinta ylittää vuonna 2005 tehdyn kau­ pan hinnan lisättynä kaupan kuluilla, joudut maksamaan ylimenevästä osuudesta ja yhtymän käyttämästä metsävähennyksestä luovutusvoit­ toveroa 30 prosenttia. Verotettavaa luovutusvoittoa joudut maksamaan koko yhtymän käyttämästä met­ sävähennyksestä, jos se ei ylitä 60 prosenttia ostamasi osuuden han­ kintahinnasta. Kun olet omistanut tilan kym­ menen vuotta, voit myydä tilan veljellesi verovapaasti. VäInö SIKanEn Kiinteistöveron määräytyminen? Miten metsätalouden rakennuksen kiinteistövero määräytyy? Metsätalouden rakennuksen kiin­ teistövero lasketaan poistamat­ toman hankintamenon mukaan. Tieto tästä siirtyy verottajalle 2c­ lomakkeen perusteella. Metsätalouden rakennuksen verotusarvo ja siitä määrätty vero näkyvät kiinteistöverotuspäätökses­ sä. Verolomakkeella rakennuksia ei kohdenneta millekään kiinteistölle. Sen vuoksi metsätalouden raken­ nus näkyy yleensä metsänomista­ jan asuinkunnan kiinteistötietojen yhteydessä. Jos metsänomistajalla on esimer­ kiksi omakotitalo yhdessä kunnassa ja metsätalouden rakennus toises­ sa kunnassa olevalla kiinteistöllä, metsätalouden rakennus on yleensä merkitty omakotitalon kiinteistöve­ rotietojen yhteyteen. Jos verovelvollisella on myös maataloutta, niin 2c­ ja 2­lomakkei­ den menojäännöksistä muodostuu yhteinen menojäännös kiinteistöve­ rolaskentaan. Tällöin metsätalouden rakennuksen tiedot ovat maatilan rakennusten tietojen yhteydessä. Kiinteistöverotuspäätöksen tie­ dot kannattaa tarkastaa ja korjata tarvittaessa seuraavan kiinteis­ töveropäätöksen ilmoitusosalla. Kannattaa ainakin tarkistaa, ettei metsätalouden rakennusta ole kirjattu vapaa­ajan rakennukseksi sijaintikiinteistölleen. Tällöin siitä maksetaan kiinteistöveroa kahteen kertaan. HannU JaUHIaInEn 39 MAKASIINI 8 • 2012
• tästä ei saha kevene Piakkoin markkinoille tulevaa Stihl MS 150:ä on ke­ huttu maailman kevyimmäksi polttomoottorisahak­ si. Sylinteritilavuus on jyhkeät 23,6 cm3, teho 1 kW ja paino työkunnossa 3,5 kiloa. Hinta noin 500 euroa. Laajempi arvioi sahasta lähiaikoina Metsälehdessä. WWW.STIHl.fI TUoTeUUTUUKsia Puoli kiloa kevyemmät nokian Jalkineiden Eurologger­turva­ saappaista on kehitetty puoli kiloa en­ tistä kevyempi malli, Eurologger2. Saap­ paassa on tekstiilikaulus, joka estää lu­ men pääsyn varrensuusta sisälle. Suojaa 24 metriä sekunnissa pyörivältä ketjulta. Hinta 115 euroa. WWW.NoKIANJAlKINEET.fI Pintapaineet pieniksi Oiva apu hangessa tarpojalle. TSL 227 Escape camo ­lumikengät on varustettu kuudella teräspiikillä ja iskunvaimennuksella. Säädettävissä eri kokoisille kengille. Hinta 179 euroa. WWW.uITToKAluSTo.fI ja pidot paranee Meindl airstream Timber cat ­turva­ kengät on varustettu pohjasta esiin työntyvillä nastoilla. nastat nos­ tetaan tanaan kengän kannan takana olevasta vivusta, kätevä ominaisuus tal­ ven liukkailla. Hinta noin 330 euroa. WWW.uITToKAluSTo.fI jos kolaaminen kyllästyttää Mcculloch SB 121 on näppärä ja edullinen lumi­ linko pihan kulkuväylien avaamiseen. Linko on polttomoottorikäyttöinen, sen saa myös sähkö­ käynnisteisenä. Hinta alkaen 445 euroa. Maa­ hantuonti Husqvarna. Palstalle voi lähettää tietoja metsän eri käyttötapoihin liittyvistä tuotteista.Palstan osoite on: Hannu Jauhiainen, Korpikoskentie 8, 07510 Vikajärvi, sähköposti: hannu.jauhiainen@ metsalehti.fi. suojaa käsille Husqvarnan uusi turvakä­ sinemallisto sisältää muka­ via ja näyttäviä turvakäsinei­ tä. Functional­käsineet ovat vettä hylkivää vuohennah­ kaa. Vasemman käden rys­ tysen viiltosuojaus torjuu 16 metriä sekunnissa pyörivän ketjun läpisahauksen. Hinta 30 euroa. WWW.HuSqVARNA.fI 40 MAKASIINI 8 • 2012
• Suomen Sahat MetsaÌ lehti_Maksiin230x297mm_PAINO_KONV.indd 1 16.11.2012 16.38
• riisTa ”se on aRvovalinta” Sopiva hirvitiheys on metsäkeskustelujen ikuisuusaihe. Pienempi kanta riittäisi, mutta isommankin kanssa selvittäisiin, arvioi maan ylin riistavirkamies Pentti lähteenoja. TeKsTi miKKo HäYrYnen KUVaT Kimmo BranDT/Com.PiC MAKASIINI 8 • 2012 42
• m etsästäjien piirissä on hen­ keä, että hirvikantaa tu­ lisi nykyisestä vahvis­ taa. Puhdasoppisimmat metsätalou denharjoittajat taas vaativat, että tuhoeläimet pitää hävit­ tää, ainakin omilta mailta. Perusteluna sa­ notaan, että toisen harrastusta ei pidä har­ joittaa toisen elinkeinon kustannuksella. ”Hirvikantoihin, kuten riistapolitiik­ kaan yleensäkin, liittyy vahvoja jännittei­ tä”, maa­ ja metsätalousministeriön kala­ ja riistaosaston osastopäällikkö Pentti lähteenoja toteaa. Oikea elämä ei kuitenkaan ole aivan näin jyrkkää: moni metsänomistaja on myös metsästäjä tai toisinpäin. Epäekologinen kysymys Hirven talvikanta on nyt 90?000 päätä. Kanta on tällä vuosituhannella ehtinyt ol­ la vähän isompi ja pienempi, mutta sopivaa kokoa ei tunnu olevan olemassakaan. Lähteenojan mukaan hirvikannan suu­ ruus ei ole ekologiaa: se, mitä halutaan, on sosiaalinen ja taloudellinen kysymys. ”Ekologiseksi minimiksi on sanot­ tu 30?000 hirven talvikantaa. Uskon, et­ tä huomattavasti pienempikin kanta voisi pysyä geneettisesti monimuotoisena. Sa­ ta vuotta sitten Suomessa oli hyvin vähän hirviä.” Toisaalta suurenkin kannan kanssa voi­ taisiin elää. Esimerkiksi Ruotsissa hirvi­ kannat ovat viime vuosikymmeninä olleet tiheämmät kuin meillä. ”Se on arvovalinta. Ruotsissa ei myöskään ole ollut asutustoimintaa, joten tilakoko on suurempi ja Pohjois­Ruotsi on harvempaan asuttua seutua kuin Suomen Lappi.” Hirvestys yhdistää Taloudellisena kysymyksenä hirvenmet­ sästys on pieni, mutta sosiaaliselta kantil­ ta iso asia. Vuotuinen hirvisaalis on keskimäärin yhdeksän miljoonaa kiloa, arvoltaan 50 miljoonan euron luokkaa. Valtio ei kuiten­ kaan kerää hirviltä veroa, sillä tuotto me­ nee verottomana metsästäjien pakastimiin eikä kaatolupienkaan kautta kerätä piilove­ roa korvausten kattamisen päälle. ”Suurin yhteiskunnallinen merkitys on harrastuspuolella. Niitä on vähän, jotka saavat edes osan toimeentulostaan riistata­ loudesta”, Lähteenoja huomauttaa. Maaseudulla hirvenmetsästys kokoaa väen yhteen arkiasetelmista poikkeaval­ la tavalla. Itse metsästys on miesvoittoista, Pentti lähteenojan viisivuotinen rupeama ylimpänä riistavirkamiehenä päättyy vuodenvaihteessa, jolloin hän siirtyy vetämään ministeriön hallintoja suunnitteluosastoa. riisTa 44 MAKASIINI 8 • 2012
• mutta peijaiset yhdistävät koko kylää. ”Jahtipäällikön määräyksiä on toteltava ja silloin ei katsota, kuka on mitä jahtikau­ den ulkopuolella.” Nopeasti uusiutuva Sekä puusto että hirvikanta ovat uusiutu­ via luonnonvaroja. Hirvikannan kiertono­ peus on kuitenkin omaa luokkaansa, Läh­ teenoja korostaa. Kun talvikanta on 90?000 päätä ja kau­ desta toiseen kaadetaan noin 60?000 hir­ veä, niin koko hirvipääoma korjataan las­ kennallisesti puolentoista jahtikauden vä­ lein. Harva toimiala yltää yhtä korkeaan pääoman tuottoprosenttiin. Hirvien pitäminen olisi kannattavaa, jos niitä voisi kasvattaa yhtä tiheässä kuin pui­ ta, mutta saalis on pari kolme hirveä tu­ hannelta metsähehtaarilta. Se ei ole paljon alueen metsätaloudellisen tuoton päälle, joka Etelä­Suomessa on noin 100?000 euroa vuodessa. Hehtaaria kohti laskettuna vuotuinen tuotos on eteläsuomalaisessa, hyväkasvui­ sessa kangasmetsässä viitisen kuutiometriä puuta ja puolisen kiloa hirvenlihaa. Nopeasta kierrosta seuraa, että vaikka kantaa metsästettäisiin pienemmäksi, niin se palautuu ennalleen muutamassa vuo­ dessa. Palautumista nopeuttaa se, että kan­ ta on naarasvoittoinen, jopa kaksi lehmää yhtä sonnia kohden. ”Riistapiireissä on yhtenäinen näkemys siitä, että tulee pyrkiä sukupuolijakaumal­ taan tasapainoisempaan kantaan. Se tasoit­ taisi kannanvaihtelujen jyrkkyyttä.” Ei pahin, mutta puhutuin Hirvivahingot voidaan nähdä metsäta­ louteen sisäänleivottuna rasitteena, sil­ lä ilman nykyisenkaltaista metsätalout­ ta hirvikanta olisi vain murto­osa ny­ kyisestä. Eikä hirvi ole läheskään pa­ hin metsätuholainen, mutta sen aiheut­ tamista vahingoista puhutaan merkitys­ tään enemmän. Juurikääpä aiheuttaa huomattavasti suurempaa vahinkoa ja leutojen talvien vuoksi se leviää pohjoisemmas. Viime ke­ sinä kirjanpainajatuhot ovat yltäneet epi­ demian asteelle Kymenlaaksossa. Kes­ kikokoinenkin myrsky pystyy tekemään muutaman kymmenen miljoonan euron tuhot hetkessä. Hirvet eivät yleensä tee tuhojaan nope­ asti, vaan aiheuttavat hiljalleen vikoja, jot­ ka jäävät rungon sisälle. Niiden todellista merkitystä ei tarkalleen vielä tiedetä. ”Menee vielä 50 vuotta ennen kuin ylei­ sesti päätehakataan niitä metsiä, jotka ovat taimikkovaiheessa olleet nykyisenkokoi­ selle hirvikannalle alttiina”, Lähteenoja to­ teaa. Hirvituhoja korvataan vuosittain 3–5 miljoonalla eurolla. Kaikkia hirvivahinko­ ja ei ilmoiteta, sillä metsänomistajakohtai­ nen omavastuu on 170 euroa vuodessa. Jos kynnys ylittyy, niin korvaus on täysimää­ räinen ja omavastuu unohdetaan. Kaatolupamaksuista korvataan ainoas­ taan yksityismetsien hirvituhoja. Yhtiöi­ den, seurakuntien, kuntien ja Metsähalli­ tuksen maiden tuhot ovat korvausten ulko­ puolella. Niitä ei edes arvioida. Jahtikauteen joustoa Hirvivahinkojen kannalta kriittisintä aikaa on lopputalvi, jolloin hirvellä ei juuri muu­ ta syötävää ole kuin männyntaimet. Metsästä riistan kautta hallintoon Pentti Lähteenoja on toiminut maa­ ja metsätalousministeriön kala­ ja riistaosas­ ton osastopäällikkönä eli maan ylimpänä riistavirkamiehenä vuodesta 2008. Sitä ennen hän työskenteli ministeriön met­ säosaston apulaisosastopäällikkönä. Pesti vaihtuu taas vuoden vaihteessa, jolloin voimaan tulee ministeriön organisaatio­ uudistus ja mies siirtyy hallinto­ ja suun­ nitteluosaston päälliköksi. Lähteenoja käy silloin tällöin metsällä vaikkei ehdikään hirviporukkaan. Metsä­ töitä riittää omalla palstalla, kotiseudulla Pöytyällä Varsinais­Suomessa. ”Oli hyvä hoitaa taimikoita, kun kesä oli viileä.” ”EKOLOgISEKSI MInIMIKSI On SanOTTU 30?000 HIRVEn TaLVIKanTaa.” 45 MAKASIINI 8 • 2012
• Hirvenkaatolupien tuotot ja hirvivahinkojen korvausrahat löytyvät valtion budjetista, mutta muuten hirvestys on budjetoinnin ulkopuolista, verottamatonta harrastustoimintaa. riisTa
• Alueellisia eroja tulossa Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoito­ piirit yhdistettiin Suomen riistakeskuksek­ si viime vuonna. Samassa yhteydessä pe­ rustettiin yksi valtakunnallinen ja 15 maa­ kunnallista riistaneuvostoa. Alueellisissa riistaneuvostoissa on riis­ tanhoitoyhdistysten lisäksi metsäkeskuk­ sen, maakuntaliiton, ely­keskuksen ja met­ sänomistajien edustajat. ”Ajatus on, että nimenomaan näissä riis­ taneuvostoissa sidosryhmät pääsevät vai­ kuttamaan.” Jatkossa riistaneuvostot sopivat hirviti­ heydet omille alueilleen. Nykyäänkin maa­ kuntien hirvikannoissa on ollut jonkin ver­ ran vaihtelua, mutta uudistuksen myötä erot todennäköisesti korostuvat, Lähteen­ oja arvelee. ”Erityisesti Pohjois­Suomesta on tullut viestiä, että siellä painotetaan metsätalout­ ta ja todennäköisesti tullaan pitämään ny­ kyistä pienempää kantaa.” Pedot vaikuttavat hirvikantaan paikoit­ tain. Pohjois­Karjalan itäosissa on koko tä­ män vuosituhannen ollut harva hirvikanta, ja suurin selittäjä on suurpetojen run saus. Maakunnan länsiosassa samaa il miötä ei ole. Suurpetoja pyritään levittämään tasai­ semmin koko maahan, joten hirvenmetsäs­ tystä harrastavat voivat saada seurakseen todellisen elinkeinonharjoittajan. Salaelinkeinonharjoittajia ei Lähteen­ ojan mukaan enää juuri ole, sillä hirven sa­ lametsästys on käytännössä kitketty. Laki­ tupaan menee vuosittain vain yksittäisiä tapauksia. Kaupallistaminen hidasta Suomessa metsästystä ei sanottavasti ole kaupallistettu, mutta jo Virossa metsästys­ kulttuuri on kaupallisempi Keski­Euroo­ pasta puhumattakaan. Tanskassa metsästyksen hehtaarikohtai­ nen liikevaihto saattaa paikoin olla puun­ tuotantoa suurempi, Keski­Euroopassa se ei ole mitenkään epätavallista. Isosarvisen saksanhirven kaatolupa saattaa maksaa yli 10?000 euroa. ”Vaikka mahdollisuuksia olisi, en usko, että meidän metsästyskulttuuri kaupallis­ tuu kovinkaan nopeasti.” Vahingot keskittyvät vuodesta toiseen tie­ tyille talvilaidunalueille. Yksi hirvitihenty­ mäalue on Pohjois­Pohjanmaalla Oulujär­ ven länsipuolella. Ongelma korostuu leutoina, vähälumisi­ na talvina, jolloin hirvet eivät tule talvilai­ dunalueille jahtikauden päättymiseen eli vuodenvaihteeseen mennessä. Lähteenoja pitää mahdollisena, että tällaisilla alueilla jahtiaikaa voitaisiin pidentää. Neljässä pohjoisimmassa kunnassa on kokeiltu hirven metsästyksen aloittamis­ ta jo syyskuun alusta kolmen viikon ajan. Sen jälkeen on ollut kaksi viikkoa kiimarau­ hoitusta, jonka jälkeen metsästystä on jat­ kettu. ”Ylä­Lapin kokemukset ovat hyviä. Hen­ kilökohtaisesti olen muutenkin sitä mieltä, että metsästäjät ovat vastuullista joukkoa ja vähemmälläkin säätelyllä voitaisiin pär­ jätä.” Ukkoutuminen uhkaa Metsänomistajien keski­ikä on nykyään 61 vuotta, eivätkä metsästäjät ole paljon nuo­ rempia. Suomessa väestö vanhenee EU­ maiden nopeinta vauhtia, mikä vanhentaa yhtä lailla metsästäjiä kuin muitakin. Lähteenojan mukaan on aiheellista miettiä, miten ikääntyvä metsästäjäkunta saa jokasyksyisen hirviharvennuksen hoi­ dettua. Hirvestäjien ukkoutuminen alkaa olla vakavasti otettava kysymys etenkin Lapissa, missä alueet ovat suuria ja ihmi­ siä on vähän. ”Pohjois­Suomen hirvikannat olivat monta vuotta korkealla. Se saattoi selittyä sillä, että hirvimäärät ovat suuria metsäs­ täjämäärään nähden.” Pyyntiluvista luopuminen ei ole esillä vakavana vaihtoehtona, mutta mahdolli­ sesti ajoneuvon käyttö voitaisiin sallia hen­ kilöille, joiden liikkuminen muuten on vai­ keaa. ”Nykyisinkin voidaan myöntää poik­ keuslupa liikuntavamman vuoksi. Ehkä tä­ tä käytäntöä voitaisiin joustavoittaa.” Jos passipaikat ovat useiden kilomet­ rien päässä tiestä kuten Pohjois­Suomessa voi olla, niin asialla on merkitystä. Toisaal­ ta pappojen kuskaaminen mönkijällä pas­ siin saattaisi entisestään ruokkia mieliku­ vaa hirvestyksestä ukkotouhuna. ”aJaTUS On, ETTä näISSä RIISTanEUVOSTOISSa SIdOSRyHMäT PääSEVäT VaIKUTTaMaan.” Lähde: RKTL 1965 66 10 12 08 06 04 02 00 98 96 94 92 90 88 86 84 82 80 78 76 74 72 70 68 160000 140000 120000 100000 80000 60000 40000 20000 Metsänkasvatus kasvatti myös hirviä Hirvikanta lähti nousuun 1970-luvun alussa metsänhoidon muutoksen ja taimikoiden tarjoamien talvilaidunten turvin. Varhaisemmalta ajalta ei ole luotettavaa tilastointia, mutta kanta lienee ollut joitain kymmeniä tuhansia. Nykyinen talvikanta noin 80000 Taimikot laittoivat kannan nousuun Metsästys pienensi kantaa Alhainen metsästyspaine, alakanttiin menneet kannanarvioinnit 47 MAKASIINI 8 • 2012
• Polku omaan metsään Oletko marjastaja vai tietäjä? Testaa metsätietosi, haasta kaverisi. Pelaa metsätietovisaa osoitteessa www.metsalehti.fi/pelit Parhaat tietäjät osallistuvat mönkijän arvontaan. Arvo 7500 euroa! Missä pituudessa hieskoivulle tehdään taimikon harvennus? Minkä lajien risteytys hybridihaapa on? Mikä on kuitupuun optimi­ mitta korjuussa, kuljetuk­ sessa ja tehdaskäsittelyssä? Mikä on hakkuumahto? Mistä saa luotettavimmin oman metsänsä sijanitikuntaa koskevan markkinatiedon? Mihin puutavaran mittaus Suomessa perustuu? Kuinka suuri osa koivu­ mahlasta on vettä? Kenelle kuuluu maa­ ja vesialueen metsästysoikeus? Kuinka kauan kantoon tarttunut juurikääpä pysyy elinvoimaisena? ? ? ? ? ?
• O len syksyn mittaan saanut osallistua moniin tulevai­ suus­ ja talousseminaarei­ hin, muun muassa erään mediata­ lon ideariiheen metsäalan kehittä­ miseksi. Seminaareista, mediasta ja taloustilastoista saa saman, huoles­ tuttavan kuvan: Suomen talousnä­ kymät pysyvät synkkinä heikon suh­ danteen myötä. Niinpä elinkeinoelä­ män ja politiikan päättäjät kertovat kuin yhdestä suusta, että uusia in­ vestointeja tarvittaisiin Suomesta ja ulkomailta. Investoinnit toisivat ki­ peästi kaivattuja vientituloja ja työ­ paikkoja. Samalla vahvistuisi tuo kaiken kehityksen ydinenergia eli toivo ja innostus. Todellisuus on kuitenkin toinen. Suomi ei ole erityisesti houkutel­ lut investointirahaa. Haasteet ki­ teytyivät mainiosti finanssivaikut­ taja ja metsänomistaja Björn Wahlroosin puheessa marraskuisilla Met­ säpäivillä. Murheenamme ovat kil­ pailijamaihin nähden kohonneet työvoimakustannukset. Edullisen energian aika on ohi. Samaan pää­ telmään on helppo tulla myös esi­ merkiksi lukemalla työ­ ja elinkei­ noministeriön johtaman Metsä­ alan strategisen ohjelman merkeis­ sä tehtyjä analyysejä. Harmiksem­ me Ruotsikin pärjää paremmin. M etsäalan on yksin mah­ dotonta vastata kaikkiin näihin haasteisiin. Tarvi­ taan koko yhteiskunnan tahtotilaa kilpailukyvyn nostamiseksi. Valtion talous ei kuitenkaan näytä mahdol­ listavan todella merkittäviä toimia asioi den edistämiseksi lähiaikoina. Onneksi Suomella ja metsäalalla on kuitenkin toivoa. Meillä on tuo­ reen kansainvälisen WEF­vertailun mukaan edelleen hyvä koulutustaso. Tämä on menestyvien innovaatioi­ den perusta. Metsäalan toivo piilee vahvas­ ti myös itse metsissä. Mielestäni tä­ hän päätyi Wahlrooskin: Suomessa on runsaasti hyvin hoidettua met­ sää, vankka osaaminen metsien hoi­ dossa ja näihin perustuvat edut. M aailmassa puukuituihin perustuvien tuotteiden kysyntä lisääntyy var­ muudella, kun ihmisten määrä ja elintaso nousevat lähivuosikymme­ ninä. Uusia plantaasimetsiä ei voi perustaa loputtomiin, sillä ne kil­ pailevat maasta ja vedestä ruoantuo­ tannon kanssa. Ilmastonmuutoskin näyttäisi nykytiedon valossa käänty­ vän eduksemme. Metsien biomassoissa piilee mah­ dollisuuksia entistä kestävämpään rakentamiseen, energiahuollon ke­ hittämiseen ja ilmastonmuutok­ sen hillintään. Ehkäpä jonain päi­ vänä me suorastaan kuljemme puu­ kuiduista tehdyissä vaatteissa, tank­ kaamme puudieseliä ja myös ajam­ me puukomposiiteista rakennetta­ villa autoilla. Meillä on siis sittenkin edellytykset metsiin perustu vien pe­ rinteisten elinkeinojen vahvistumi­ selle ja uusien nousulle, etenkin kun Suomessa voidaan nostaa edelleen kustannustehokkaasti metsien vuo­ tuista kasvua. M etsäalalle toivotun in­ vestointivirran kasvun kannalta paha suonenis­ ku olisi se, että lakkaisimme inves­ toimasta metsiin, vaikka juuri nyt markkinat eivät vedäkään kaikkea metsistä liikenevää biomassaa. Teol­ listen investointien houkuttelemi­ Teol listen investointien houkuttelemiseksi ylijäämäiset metsävarat lienevät välttämätön elementti. metsissä asuu toivo KoLUmni ritVa toiVonen Kirjoittaja on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion johtaja. SE PP O Sa M U LI seksi ylijäämäiset metsävarat liene­ vät välttämätön elementti. Metsien hyvällä hoidolla tuote­ taan puun lisäksi myös paljon muuta hyvää. Tämäkin kiinnostanee sijoit­ tajia. Samaan päätelmään tuli myös eräs asiaa pohdiskellut mediayhtiö – heidän ajatuksissaan metsissä ei asu ainoastaan toivo, vaan suorastaan tulevaisuus. 49 MAKASIINI 8 • 2012
• sottapytty Kaunis ja rakastettu taviokuurna on kolmesta pihlajan marja linnusta tuhlaavin ja sottaavin. Se hylkää marjan ja syö vain siemenet. Sen sijaan vihattu räkätti rastas käyttäytyy talvisessa piha pihlajassa paljon siistimmin kuin kesällä mansikkamaalla. TEKSTI Ja KUVaT JORMa LUHTa LUHTa 50 MAKASIINI 8 • 2012
• Taviokuurnauros on samanaikaisesti kirkasvärinen, heleä-ääninen ja miellyttävän kesy. Pihlajanmarjojen syöminen on kuitenkin tuhlaavaa sottaamista, koska paksunokille maistuvat vain kovat siemenet. Marjatertut jäävät kamalan näköisiksi. 51 MAKASIINI 8 • 2012
• J os synnyt linnuksi ja haluat py­ syä väleissä ihmisten kanssa, tarvitset sointuvan äänen. Rä­ kättirastas on varmasti viha­ tuin ja vainotuin pikkulintu Suo­ messa. Tietenkin räkäteistä on har­ mia mansikkamaalla ja viinimar­ japensaissa. Sukulaislaji mustaras­ tas omaa kuitenkin yhtä vahingolli­ set elintavat, mutta sille on omistet­ tu paksun kirjan verran runoja. Jopa Beatlesit riimittivät mustarastaas­ ta laulun, jota Paul McCartney yhä esittää. Kahden rastaslajin suosion ero on yksinkertaisesti siinä, että toinen rä­ kättää ja rutkuttaa, toinen lurittaa kaihoisaa huilua. Räkätit ja muutkin rastaat parvei­ levat syyskuun lopussa valtavin par­ vin mustikka­ ja puolukkakankail­ la. Tänä syksynä pihlajat notkuivat marjapaljoudesta koko Suomessa, ja melkoinen räksäjoukko jäi talvehti­ maan. Ne viivyttelevät reissua ete­ lään ainakin yhtä kauan kuin pihla­ jissa riittää syömistä. Talviräksä ei ole paha suupaltti, sen höyhenpuku on hiukan vaaleam­ pi kuin kesällä, eikä pihlajissa tai aronia­ ja ruusupensaissa hiljakseen puuhailevia marjansyöjiä myöskään vihata. Ani harva edes tunnistaa tal­ vipukuisen räkätin. Kirkasääninen papukaija Muistan poikavuosilta joulukuun, jolloin koulusta kotiin pyöräillessä kaikilla puutaloalueilla ilmassa soi­ vat hivelevän kuulaat tilylii­vihel­ lykset. Kun pysähdyin etsimään sil­ LUHTa miini äänen aiheuttajaa, löysin pih­ lajista keltaoransseja tai tulipunaisia marjansyöjiä, jotka paksuine nokki­ neen toivat mieleen papukaijan. Paksunokan, taviokuurnan, hur­ maavuutta ei suinkaan vähentä­ nyt niiden rauhallinen pelottomuus. Niitä sai katsella metrin päästä ja lä­ hempääkin. Sen jälkeen Lapin havumetsissä pesivät taviokuurnat olivat melkein viisi vuosikymmentä pihlajanmar­ jatalvinakin harvalukuisia. Kunnes tänä syksynä alkoi ennätysmäinen taviokuurnavaellus. Pihlajanmarjat popsitaan ensin metsistä ja viimeiseksi kaupunkien toreilta. Rastasparvet hyökkäävät jo syksyllä metsäpihlajiin ja niiden jäl­ keen syrjäisille takapihoille. Isot til­ hiparvet valtaavat myös pihapihla­ Räkättirastas syö pihlajanmarjat paljon siistimmin kuin mansikat kesällä. 52 MAKASIINI 8 • 2012
• tyy mallikelpoisesti. Se nyppii mar­ jat kokonaisina terttu kerrallaan. Suurina parvina liikkuvat tilhet ovat vielä systemaattisempia. Ne tu­ levat kaikki samaan puuhun ja tyh­ jentävät sen usein tykkänään mar­ joista, kunnes etsivät uuden pihla­ jan. Tilhi ei sulata pihlajanmarjojen kovia siemeniä, joten puut leviävät tilhien ulosteiden mukana. Taviokuurna ei ole aito marjalin­ tu vaan siemensyöjä, minkä jytäk­ kä nokkakin paljastaa. Oikealla ko­ tiseudullaan Lapin metsissä se kai­ vaa siemeniä kuusen­ ja männynkä­ vyistä. Pihlajassa värikäs ja kaunisääni­ nen paksunokka on tuhlaileva sotta­ pytty. Mehukas marja on taviokuur­ nalle harmillista muhennosta, jon­ ka sisältä se etsii siemenet syödäk­ seen. Aterioinnin aikana nokka sot­ keentuu marjamössöön ja lintupar­ ven alle putoilevat marjanpalat ropi­ sevat kuin vesisade. Kauniiden mar­ jaterttujen tilalle jää sotkuisia kuo­ ria, joiden punainen mustuu ja käp­ ristyy muutamassa päivässä. Jonain päivänä yhden kyläkul­ man kaikki pihlajat on syöty marjat­ tomiksi. Tilhiparvet pörisevät maa­ han pihlajien alle, mistä ne löytävät omaa mieliravintoaan, taviokuur­ nien ruuantähteitä. Hyvässä lykyssä taviokuurnat lounastavat pihlajan­ siemeniä tilhien tähystyspuiden al­ ta niiden ulosteista. Kaikkiruokaiselle räkätille kelpaa sekä tilhen että taviokuurnan hätä­ ravinto. Ne vaeltavat kuitenkin en­ simmäisinä etsimään naapurikylän syömättömiä pihlajia. jia, mutta kaipaavat turvapaikak­ si pieniä metsiköitä korkeine havu­ puineen. Taviokuurnat puolestaan etsivät koskemattomiksi jääneet marjater­ tut alaoksilta katujen ja jalkakäy­ tävien laidoilta. Kaksijalkaisia kul­ kijoita ne eivät ihmeemmin väistä. Kun tähtäilin niitä kameran kauko­ objektiivilla, tuntemattomat ihmiset tulivat juttusille. ”Kyllä ovat ihania lintuja, olen katsellut niitä kauppareissulla joka päivä”, sanoi painavia kasseja rah­ taava rouva. Taviokuurnauros puo­ lestaan vihelsi ylimaallisen kuulaan tily­liin ja kymmenen linnun parvi lehahti uuteen pihlajaan. Järjestelmällinen tilhi Vaikka räkättirastaalla on ikävä ke­ sätapa nokkaista pikku palanen jo­ ka mansikasta, pihlajissa se käyttäy­ KaHDen rasTasLaJin sUosion ero on YKsinKerTaisesTi siinä, eTTä Toinen räKäTTää Ja rUTKUTTaa, Toinen LUriTTaa KaiHoisaa HUiLUa. Vanha tavio kuurna naaras muistuttaa väritykseltään appelsiinin kuorta. Nuori on keltaisempi ja isompi osa höyhenyksestä harmaata. Tilhet hotkivat viimeiset pihlajanmarjat kuin hurmiossa. Käyneissä marjoissa on alkoholia, mutta iso maksa antaa tilhille hyvän viinapään. Tutkijoiden mukaan parveutuminen tuo joukkopsykoosin. 53 MAKASIINI 8 • 2012
• Ranualaisten Lohen serkusten huilauspaikassa varttuu nyt kuusia koivujen katveessa. TEKSTI Hanna LEHTO-ISOKOSKI v uosi oli 1956, kun ranualaiset Lo­ hen serkukset kävivät tapansa mu­ kaan Oravivaarassa mäkeä laske­ massa. Eväät syötiin Tuomiojalla ladon sei­ nän suojassa. Paikka oli luonnonniitty, jon­ ka poikien isoisä oli hankkinut itselleen. Kameran takana seisoi 16­vuotias Heino lohi, joka oli vielä kymmenen vuotta ai­ kaisemmin hakenut isänsä kanssa hevosel­ la heinää sekä kuvan ladosta että toisesta samanlaisesta. Kotoa Ranuan Kuukasjär­ ven kylästä oli palstalle matkaa kuutisen kilometriä. Kuvan ottamisen aikoihin niityllä ei enää tehty heinää, ja latokin purettiin vuo­ sikymmenen lopussa. Niitty sai metsittyä itsekseen ja niin se tekikin, varsinkin sen jälkeen, kun paikka ojitettiin 1973. Kun metsäsuunnitelma valmistui 1980­luvulla, entinen niitty puski puolen­ toista metrin koivuvesakkoa. 15 vuotta sit­ ten metsän nykyinen omistaja Heino Lohi harvensi koivikkoa moottorisahalla. Toisen harvennuksen teki metsäkone muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä puu­ ta palstalla on noin 400 kuutiota. ”Nyt vain odottelen, että hieskoivuis­ ta saa kuitua tai polttopuuta. Sahatavaraa niistä ei tule. Tämä on liian pohjoista”, Lo­ hi kertoo. Kokeilevaa uudistamista Viime vuonna Lohi otti metsistään toista­ sataa kuvaa. Hän aikoo tehdä niistä albu­ min, joista näkyy sekä hänen että hänen kolmen lapsensa omistamien metsien sen­ hetkinen kehitysvaihe. Kuvaparin uudempi kuva on otoksista yksi, se on otettu aivan samasta paikasta kuin vanhempikin. Kuvasta oikealle sijait­ see satojen hehtaarien turvetuotantoalue, joka ulottuu myös kuvaajan selän taakse. Metsä on kahdeksan hehtaarin niemeke tuotantoalueen keskellä. Osan valokuvassa näkyvästä metsäs­ tä Lohi uudistaa verhopuuston alle. Hies­ koivujen suojaan tulee kuusia, eikä maata muokata. ”Tämä on kokeilu. Velipojalla on saman­ lainen pikku palsta, jota hän on viime vuo­ sina uudistanut tällä tavalla, ja työ näyttää onnistuneen hyvin.” Kuusentaimista ei tule pulaa. Heino Lo­ hi piti 22 vuotta taimitarhaa, joka nyt kuu­ luu veljelle. ennen & nYT Luonnonniitystä metsä Serkukset leevi ja Pekka lohi söivät ladon seinustalla eväitä vuonna 1956. Nyt ladon ja niityn paikalla on metsä. 2011 1956 Metsäaiheisia kuvapareja voi lähettää Metsälehteen osoitteeseen Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki tai makasii­ ni@metsalehti.fi. Liitä kuviin mukaan yhteystietosi. Mak­ samme julkaistuista kuvista palkkion. 54 MAKASIINI 8 • 2012
• ensi Vuoden ensimmäinen Metsä­ lehti Makasiini sisältää tuttuun tapaan yksityiskohtaiset ohjeet metsäveroilmoi­ tuksen täyttämiseksi. Jos jokin metsäverotukseen liittyvä asia askarruttaa mieltäsi, lähetä sitä koskeva kysymys Metsälehteen. Pyrimme vastaa­ maan mahdollisuuksien mukaan kaikkiin kysymyksiin. Voit myös lähettää metsäverotuksen liittyviä kommentteja. Kysymykset ja kom­ mentit julkaistaan nimettöminä. Lähetä kommenttisi postikortilla osoit­ teeseen Metsälehti Makasiini, Pohjoi­ nen Rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki tai sähköpostilla osoitteeseen makasiini@ metsalehti.fi. Kerro samalla, mistä lehden jutusta pidit eniten ja mistä vähiten. Voit lähettää kommenttisi myös Met­ sälehden verkkosivuilla lukijakyselyn kaut­ kysy veRotuksesta Mti Mike Jurvélius meni metsäoppiin UPM:lle Lopen savotoille 1959, lähti lännen lokariksi Kanadaan 1965, jossa Vancouverin saarella mm. joutui sammuttamaan jättimäisiä metsäpaloja. Sittemmin hän siirtyi tropiikin metsätalouteen YK-töihin, tsunamien, maanjäristysten, tulivuorenpurkausten, vallankaappausten, sotien ja villieläinten keskelle. Kalaharin autiomaan ja Sambesi-joen reunamien työmailla asustanut 120 000-päinen norsulaumojen keskittymä piti leijonien lisäksi metsämiehen maastossa hyvin valppaana. Työt jatkuivat Opetushallituksessa, StoraEnsolla, Pöyryllä ja laajenivat aina Fidzisaarille. 44 eri työskentelymaan kokemuksella kuvataan trooppisten metsätalouden kasveja, paikallisia työskentelyoloja, kotipihan myrkkykäärmeitä Namibiassa, sekä alkuperäiskansojen elinoloja Filippiineillä. Kirja pyrkii motivoimaan nuorisoa, sillä maapallon ylivoimaisesti parhaimmalla metsäalan koulutuksella, nuoruuden innolla ja pelottomalla asenteella voidaan nousta vaatimattomistakin lähtökohdista asiantuntijaksi aivan maailman huipulle. Vuonna 2002 Mike nousi johtamaan maailmanlaajuista metsäpalojen torjuntaa FAO:n pääkonttorista Roomasta käsin. Syyrian Latakiasta ja Turkin rajalla olevasta Alepposta Mike ehti poistua 2010 lopulla juuri ennen Arabikevään puhkeamista. Kirja maksaa 35 € + toimituskulut. Kirjassa on 256 sivua joilla 118 karttaa/valokuvaa, värikuvina 16 siv. lopussa. Kirja ilmestyy Metsämiesten Säätiön tukemana marraskuussa 2012. Mike Jurvélius, Tapailankuja 7, 14200 Turenki. 040 4150 358, mike.jurvelius@gmail.com Suomen Savotoilta Lännen Lokariksi ja Maailmalle Suomen Savotoilta Lännen Lokariksi_Taitto 1 21.11.2012 11.30 Sivu 1 ViiMe nuMerossa mielenkiintoisinta luettavaa oli metsän perimisestä kertonut juttu ”Tässä se on”. arvonnassa palkinnon voittivat Mauri långvik ylöjärveltä, Riia-liisa Rasimus Someenjärvel­ tä, Pertti Niemelä Kotkasta ja Martti Korkala Torniosta. ta, osoitteessa www.metsalehti.fi. Linkki kyselyyn löytyy etusivun oikeasta laidasta, klikkaa lausetta ”Vastaa kyselyyn”. Kaikki 14. joulukuuta mennessä vastan­ neet osallistuvat arvontaan. Palkinnoksi arvomme 10 vuorellista pipoa. Jännittävintä metsäperinnössä oli astua ensimmäistä kertaa omaan metsään. Sitä ennen uudella omistajalla oli kuitenkin paljon selvitettävää. TEKSTI TIIA PUUKILA?? KUVAT SEPPO SAMULI TÄSSÄ SE ON TEEMA: UUSI METSÄNOMISTAJA MAKASIINI 7 • 2012 19 MAKASIINI 7 • 2012 18
• RiistamakkaRaa Joulupöytään Joulupöytään sopivat kotitekoiset sherryllä höystetyt riistamakkarat. TaPionPÖYDäLTä TEKSTI Ja KUVaUSJäRJESTELyT MaRJa HaRTOLa KUVaT MaRIa gRönROOS 56 MAKASIINI 8 • 2012
• m akkaroita on tehty jo antii­ kin Kreikassa. Ensimmäi­ nen makkara oli hakatul­ la lihalla, verellä ja yrteillä täytet­ ty naudan pötsi, joka kypsennettiin nuotiolla. Ruoan nimeksi tuli salami . Roomalaiset rakastivat makkaroi­ ta, he maustoivat niitä muun muas­ sa pähkinällä ja kuminalla. Makka­ rat kuitenkin kiellettiin kristinuskon alkuaikoina, koska niiden syömistä pidettiin pakanallisena mässäilynä. Sellaistahan niiden syönti tahtoo ol­ la tämän päivän Suomessakin kesä­ aikaan. Saksa on kuuluisa makkaramaa, sieltä tulevat esimerkiksi bratwurs­ tit ja metwurstit sekä tapa syödä makkaraa hapankaalin kera. Saksa­ laiset hansakauppiaat toivat mak­ karantekotaidon Suomen Turkuun keskiajalla, ehkä jo 1200­luvulla. Saksalaisia makkaramestarei­ ta oli myös Ruotsissa. Siellä makka­ ran kulta­aikaa oli 1500­luku, mak­ karoita nautittiin runsaasti varsin­ kin Kustaa Vaasan hovissa. Makka­ roita tarjottiin myös Turun linnas­ sa vuonna 1562 Juhana­herttuan ja hänen vastavihityn puolisonsa, puo­ lalaisen prinsessan Katariina Jagel­ lonican joulupöydässä. Hämeenlin­ nassa herttualle tarjottiin maksa­, veri­ ja lihamakkaroita. Saksalaisilta porvareilta omaksut­ tiin myös sisälmys­ eli ränttymakka­ roiden valmistus. Martin päivään mennessä Suomessa makkaroita on tehty eri puolilla maata eri aineksista ja eri eläimen suoliin. Lounais­Suomes­ sa tehtiin veri­, liha­ ja jauhomak­ karaa siansuoleen, pohjoisessa veri­ ja jauhomakkaraa lehmän­, poron­ tai lampaansuoleen ja idässä jau­ ho­ tai ryynimakkaraa lampaansuo­ leen. Vain Lounais­Suomessa teh­ tiin laukkamakkaraa ja perunamak­ karaa. Makkara on perinteinen juhlaruoka, joka on maistunut kuninkaallisillekin. Joulumakkaraan makua tuovat piparkakkumausteet. METSäMIEHEN JouluINEN RIISTAMAKKARA 1 Kg HIRVEnTaI PEURanLIHaa 200 g SILaVaa 1 dL KUIVaTTUJa METSäSIEnIä (ESIMERKIKSI SUPPILOVaHVEROITa) 2 SIPULIa 3–4 VaLKOSIPULIn KynTTä 2 TL VaLKOPIPPURIa 1 RKL KaTaJanMaRJOJa MURSKaTTUna 1/2 dL TUORETTa PERSILJaa 2 RKL KUIVaTTUJa yRTTEJä (ESIMERKIKSI TIMJaMIa, LIPSTIKKaa, SaLVIaa) 1 TL InKIVääRIä 1 TL nEILIKKaa 1 TL MUSKOTTIa 11/2 RKL SUOLaa 1 dL MaKEaa SHERRyä SIan SUOLTa Jauha liha ja silava lihamyllyssä kahteen kertaan. Hienonna sipulit ja persilja. Li­ sää sipulit, sienet, mausteet ja sherry lihamassaan ja vaivaa taikinaa 20–30 minuuttia. Paista koepala ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa, maustei­ ta tai vettä. Laita suoli kiinni muovipullosta teh­ tyyn suppiloon ja täytä suolta massalla perunasurvimen avulla työntäen. Siirrä lihamassaa varovasti suolessa eteen­ päin niin, että suoli ei ole ihan täynnä, vaan siinä on turpoamisvaraa. Kierrä täytetystä suolesta 10 sentin pätkiä tai sido makkarat langalla. Keitä mak­ karoita vedessä noin 30 minuuttia ja pistele ne, etteivät ne halkea. Paista makkarat ennen tarjoilua, jot­ ta niihin tulee kaunis pinta. Tarjoa puo­ lukoiden kera. Joulumakkaroihin käytetään samoja mausteita kuin piparkakkuihinkin. Ennen vanhaan makkarat tehtiin lehmänsarven avulla. Sananlasku Martti makkarat sitoo kertoo, että viimeistään Martin päivänä 10. marraskuuta piti makka­ rat olla tehtynä. Niitä tehtiin syksyl­ lä teurastuksen yhteydessä. Makkarat olivat Martin päivän juhlaruokaa, ja niillä herkuteltiin myös jouluna. Makkarat voitiin ha­ pattaa, kuivata, suolata tai palvata, jolloin ne säilyivät pitkälle kevää­ seen. 57 MAKASIINI 8 • 2012
• Viime Metsälehti Makasiinissa (7/2012) oli juttua rajalinjoista ja viisarikivistä. lehden mukaan viisarikivet ovat suuntaa antavia ja saattavat olla rajalinjan vieressä eivätkä keskellä. Asiasta on kaksi erilaista tulkintaa. Kysyin viime kesänä maanmittarilta asiasta. Kivet ovat suoran rajalinjan sivussa noin viisi metriä, kulmapyykit ovat selvästi näkyvissä rajan kulmissa. Maanmittarin mukaan raja mutkittelee ja viisarikivet muodostavat rajalinjan. Kartassa ei ole merkintää viisarikivistä. EPäTIETOInEn Pääsääntöisesti viisarikivet ovat ti­ lan rajalla ja osittavat rajan paikan. Maanmittauslaitoksen yli­insinööri Kalle Konttisen mukaan raja kulkee 98 prosentin todennäköisyydellä viisarikivien kohdalla. Rajalinja ei aina ole suora. Se voi olla lenkokin. Valmistava koulutus on tarkoitettu metsäalan ammattilaisille. Tutkinto antaa valmiudet toimia mm. työnjohtajana, työnopastajana sekä erikoisosaamista vaativissa työkohteissa. Opintojen keskeiset sisällöt: Metsäluonnonhoito – Työn suunnittelu ja toteutus – Asiakaspalvelu ja vuorovaikutustaidot – Metsien käsittely. Vapaasti valittavat (suoritetaan yksi): Metsien monikäyttö – Metsätalouden ja monikäytön kuljetuskaluston käyttöja huoltotaidot – Metsäsuunnittelu. Lisäksi mahdollisuus suorittaa Ammatin harjoittaminen ja yrittäjyys -osuus. Koulutus alkaa 7. helmikuuta 2013. Erikoisammattitutkinto suoritetaan näytöin joko valmistavan koulutuksen yhteydessä tai sen jälkeen. HAKUAIKA: 1.12.2012 – 17.1.2013 Hakuohjeet ja -lomakkeet: www.hami.fi Lisätiedot: jyrki.haavisto@hamk.fi, puh. (03) 646 5360 7. METSÄMIESTEN SÄÄTIÖN APURAHAT VUODELLE 2013 Metsämiesten Säätiö myöntää vuonna 2013 apurahoja 1,4 miljoonaa euroa rahoitusstrategiansa mukaisiin kohteisiin, joita ovat: • tutkimus, • metsäkulttuuri, • koulutus, • viestintä ja • hyvinvointi. Tarkemmat tiedot apurahojen tämänvuotisesta suuntaamisesta sekä hakuohjeet saa osoitteesta: www.mmsaatio.? > Apurahan hakeminen Siellä on myös linkki apurahojen hakuja hallintajärjestelmä Kasööriin, jota kautta apurahat haetaan 1.12.2012-31.1.2013. Apurahoja myönnetään yksittäisille henkilöille, yhteisöille ja työryhmille hankkeisiin, jotka voivat olla myös monivuotisia. Apuraha myönnetään kuitenkin aina vuodeksi kerrallaan hankkeen edistymisen mukaan. Siksi usean vuoden hankkeissa apuraha on haettava aina vuosittain uudelleen. Apurahojen myöntämisestä päätetään maaliskuussa. Kaikille hakijoille ilmoitetaan päätöksestä kirjeitse viimeistään huhtikuussa, jolloin myös ensimmäiset sopimusten mukaiset vuoden 2013 apurahat maksetaan. aPUraHoJa KoULUTUsTa Metsälehden Veromakasiini ilmestyy tammikuun 17. päivä. Varaa ilmoitustila 2.1. mennessä. jarmo rautapuro, p. 09 315 49 847 LUKiJaLTa ovatko viisarikivet rajalla? Sata vuotta sitten joil­ lakin maanmittareilla on ollut kuitenkin erikoinen käytäntö laittaa viisariki­ vet vähän sivuun rajalta. Tällaisia tapauksia on tul­ lut vastaan muutamia. Paras tapa varmistaa ra­ jan paikka on katsoa pyyk­ kien paikat ja välimatkat vanhoista maanmittaustoimitusten kartoista. On mahdotonta sanoa, ovatko viisarikivet tässä tapauksessa raja­ linjalla vai sen vieressä, näkemättä vanhojen toimituspöytäkirjoja ja viisarikiviä maastossa. metsänHOItO maapyykkejä, joissa kallioon on hakattu numero. Nykyään maa­ pyykkejä varten porataan kal­ lioon reikä, johon lyödään alu­ miiniputki. Alumiiniputkes­ sa voi olla punainen hattuosa, jossa näkyy numero tai nume­ ro on hakattu kallioon putken viereen. Soilla on käytetty puisia raja­ pyykkejä. Niissä neljä puupaa­ lua muodostavat neliön ja viides paalu osoittaa keskellä rajapis­ teen paikan. 1960­luvulta 1990­luvun puoliväliin tehtiin yksikivisen pyykin tapaisia betonipyykke­ jä. Ne ovat noin 70 senttimet­ riä korkeita. Kaava­alueilla nii­ tä käytetään edelleen jonkin verran. 3 Miten rajapyykit löytää? Vanhat maanmittaustoi­ mitusten kartat kertovat parhaiten pyykkien paikat. Nii­ hin on merkitty metrimäärät, kuinka paljon matkaa on pyy­ kiltä toiselle. Karttoja saa pien­ tä kopiointimaksua vastaan Maanmittaustoimisto lta. Ra­ jat löytyvät parhaiten, kun raja­ pyykit etsii maastosta ja täsmää rajamitat vanhoihin maanmit­ taustoimitusten karttoihin. Myös Maanmittauslaitok­ sen kiinteistörekisterin karttoi­ hin on kirjattu kaikki rajapyy­ kit. Pyykkien koordinaateis­ sa voi kuitenkin olla epätark­ kuutta. Joukosta löytyy yli sa­ ta vuotta sitten mitattuja pyyk­ kejä. Niiden koordinaatit saat­ tavat heittää useita kymmeniä metrejä. Tällöin metsänomista­ ja ei pysty yksin koordinaattien avulla löytämään rajan tarkkaa paikkaa. Koordinaattien tarkkuus il­ moitetaan pistekeskivirheenä eli RSK­lukuna. Jos luku on 0,2 tai alle, mittaus on tehty nyky­ aikaisilla laitteilla. Luvun olles­ sa yhden ja neljän väliltä käy­ tössä on ollut mittanauha ja vanhat menetelmät. Maanomistaja pystyy ha­ kemaan suuntaa antavia koor­ dinaatteja tilansa rajapyykeil­ le myös internetistä osoittees­ ta www.paikkatietoikku na.fi tai kansalaisen.karttapai kka. fi. Kun karttapalvelusta etsii oman tilansa kartan ja asettaa hiiren kursorin tilan kulmalle, palvelin ilmoittaa kyseisen pis­ teen koordinaatit. Koordinaatit voi syöttää gps­laitteeseen. Nii­ den avulla voi yrittää paikantaa tilan rajapyykit maastossa. Mikäli tilan rajat ovat selkeät ja rajapyykit paikoillaan, voi ra­ jamerkit löytää myös suunnis­ tamalla kompassin ja maasto­ kartan avulla. 4 Mistä rajojen etsintään saa apua? Jos rajalinjaa ja pyykkien paikkoja on vaikea hahmot­ taa maastossa, rajan näyttämi­ seen ja raivaamiseen voi pyytää avuksi esimerkiksi oman tilan rajanaapurin, metsänhoitoyh­ distyksen neuvojan tai rajo­ jen aukaisupalveluja tarjoavan yrittäjän. Rajanaapurin tiedot saa tarvittaessa Maanmittaus­ laitoksen paikallisesta toimipis­ teestä. Maanmittauslaitoksen maan mittari ei enää saa lähteä näyttämään rajaa maastoon. Metsäyhtiöillä ja metsänhoi­ toyhdistyksillä on käytössään maksullinen karttapalvelu, jo­ ka kertoo, kuinka monta pyyk­ kiä tilalta löytyy ja mitkä niiden koordinaatit ovat. Ammattilaisilla on myös tar­ kat gps­laitteet. Kunnon pai­ kannuskalustolla rajan paik­ ka löytyy senttien tarkkuudel­ la. Sen sijaan kaupassa myytä­ viin gps­laitteisiin ei kannata yksin luottaa. Niiden tarkkuus voi heittää jopa viisikymmentä metriä. 5 Milloin tarvitaan maan­ mittaria? Jos pyykkejä puuttuu tai rajan paikasta syntyy kiistaa naapurin kanssa, apuun pyy­ detään Maanmittauslaitoksen maanmittausinsinööri . Maan­ mittauslaitokselta haetaan täl­ löin rajankäyntitoimitusta . 9 kysymystä tilarajoista Oman metsän rajapyykit kannattaa etsiä viimeistään ennen hakkuita. Samalla umpeen kasvaneet rajalinjat on syytä raivata auki. TeksTi ja kuvaT Tiia Puukila rajalinjan keskelle laitetaan sa­ manlaiset pyykit kuin rajojen taitepisteisiin. Viisarikiviä löytyy edelleen maastosta, mutta ne ovat suun­ taa antavia ja saattavat olla ra­ jalinjan vieressä eivätkä keskel­ lä. 2 Minkälaisia rajapyykkejä on? Rajapyykkejä on laitettu maastoon 1700­luvun puolivä­ listä lähtien. Aikaisemmin rajo­ jen taitepisteet merkittiin kivi­ pyykein, 1980­luvulla kivipyy­ kit vaihtuivat punaisiksi maa­ lattuihin alumiinisiin pyykkei­ hin. Nykyään lähes kaikki uu­ det rajapyykit ovat alumiinia. Vanhoja pyykkejä on kuiten­ kin edelleen maastossa ja ne ovat lainvoimaisia. Esimerkik­ si rauniopyykki on klassinen rajapyykkityyppi. Se on talon­ pohjatyyppinen kivistä koottu raunio, jonka keskellä rajalinjaa osoittamassa on noin 70 sentti­ metrin korkuinen kivi. Viisikivisessä pyykissä nel­ jä kiveä muodostaa neliön ja niiden keskellä, rajalinjan mu­ kaisesti, on viides kivi, johon on hakattu numero. Myös yh­ den kiven pyykkejä on laitettu maastoon aina viime aikoihin saakka. Lisäksi maastosta löytyy 1 Miten metsätilan rajat on merkitty maastoon? Maanmittauslaitos mer­ kitsee tilan rajalinjojen taite­ pisteet maastoon rajamerkein. Jos taitepisteessä on esimerkik­ si puro, rajapyykin paikkaa siir­ retään. Pyykki laitetaan silloin vähän matkan päähän taitepis­ teestä ja karttaan merkitään matka, jonka päässä pyykki on rajojen taitepisteestä. Lisäksi sääntönä on, että pit­ killä rajalinjoilla rajapyykkejä tulee olla kolmensadan metrin välein. Aikaisemmin, jos raja oli yli kolmesataa metriä pitkä, rajan tuntumaan laitettiin vii­ sarikiviä eli kolme kiveä peräk­ käin. Nykyään pitkälle rajalle 1. Rajapyykkiin hakatun numeron avulla pyykit eivät mene sekaisin. 2. Rauniopyykki on neliömäinen kivimuodostelma, jonka keskellä on rajalinjan paikkaa osoittava korkeampi keskikivi. 3. Nykyaikainen punainen metallipyykki löytyy tarvittaessa metallin­ paljastimella. 4. Yksikivisen pyykin kaltaisia betonipyykkejä on edelleen käytössä kaava­ alueilla. 1 3 2 4 se PP o sa m u li 32 MAKASIINI 7 • 2012 33 MAKASIINI 7 • 2012 58 MAKASIINI 8 • 2012
• PaLVeLUKseen HaLUTaan PaLVeLUKseen HaLUTaan METSÄASIANTUNTIJA ETSIMME JOUKKOOMME METSÄNJA LUONNONHOIDON OSAAJAA Metsäliitto Puunhankinta on yksityismetsien puukaupan markkinajohtaja Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa metsäpalveluita emoyhtiönsä Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 125 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme Jyväskylän hankintapiirille metsäasiantuntijaa vastaamaan metsänja luonnonhoidon palveluiden tuottamisesta Joutsan ympäristössä. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Lisätietoja tehtävästä antaa Jyväskylän hankintapiirin piiripäällikkö Matti Rossi, puh. 050 598 8936. Jätä hakemuksesi 18.12.2012 mennessä osoitteessa www.metsagroup.fi/tyopaikat METSÄASIANTUNTIJA ETSIMME JOUKKOOMME METSÄNJA LUONNONHOIDON OSAAJAA Metsäliitto Puunhankinta on yksityismetsien puukaupan markkinajohtaja Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa metsäpalveluita emoyhtiönsä Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 125 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme Jyväskylän hankintapiirille metsäasiantuntijaa vastaamaan metsänja luonnonhoidon palveluiden tuottamisesta Joutsan ympäristössä. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Lisätietoja tehtävästä antaa Jyväskylän hankintapiirin piiripäällikkö Matti Rossi, puh. 050 598 8936. Jätä hakemuksesi 18.12.2012 mennessä osoitteessa www.metsagroup.fi/tyopaikat Metsätalouden kehittämiskeskus TAPIO on metsiin perustuvan biotalouden asiantuntija. Palvelujamme ovat mm. metsänhoidon menetelmien kehittäminen, kouluttaminen sekä metsänhoidon ja puunkorjuun laadunseuranta. Haemme metsänhoidon asiantuntijaa jolla on operaatiotai kehittämistehtävistä hankittua syvällistä, monipuolista ja käytännönläheistä osaamista metsänhoidosta. Vahvan kokemuksen lisäksi arvostamme hyviä koulutusja vuorovaikutustaitoja sekä innovatiivista, aktiivista ja asiakaslähtöistä otetta työhön. Työ edellyttää matkustamista. Tarjoamme mielenkiintoista ja haastavaa kehitys-, koulutusja projektityötä mukavassa työyhteisössä. Tapion toimisto sijaitsee Helsingin Kampissa. Lue lisää tehtävästä ja menestymisen edellytyksistä: www.tapio. /rekrytointi Lähetä hakemuksesi viimeistään 13.12. osoitteeseen tapio@tapio. . Lisätietoja tehtävästä antaa Metsänhoitoja bioenergiayksikön johtaja Olli Äijälä, olli.aijala@tapio. , puh 040 582 9676. Makasiini 2 x 160_Taitto 1 27.11.2012 11.49 Sivu 1 Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi 59 MAKASIINI 8 • 2012
• KrYPTo nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka iBan-tilinumero BiC-koodi 60 MAKASIINI 8 • 2012
• 85 VUOTTA 11.12. Esko Tuisku, Metsänhoi­ toyhdistys Lounametsän eläk­ keellä oleva toiminnanjohtaja, naantali 80 VUOTTA 13.12. Matti Multamäki, metsänhoitaja, Helsinki 17.12. Matti Syvänen, Suomen metsäkeskus, Pirkanmaan eläk­ keellä oleva entinen työnjohtaja, Tampere 60 VUOTTA 9.12. leo Torvikoski, Metsän­ hoitoyhdistys Kalajokilaakson valtuuston jäsen, Sievi (matkoilla) 19.12. Juha Virkkunen, Metsän­ hoitoyhdistys Taivalkoski ry:n hallituksen varapuheenjohtaja, Taivalkoski (ei juhlia) 23.12. Pentti Seljamo, Suomen metsäkeskus, Metsäpalvelut, Lounais­Suomi, tiimiesimies, Pori 50 VUOTTA 20.12. Eija laamanen, Metsän­ hoitoyhdistys Metsä­Savon valtuuston jäsen, Kerava 15.12. Ilkka oulujärvi, Suomen metsäkeskus, Lounais­Suomen metsäneuvoja, Turku merKKiPäiViä maKasiiniKrYPTo 8 Tämän Makasiinikrypton vastausten tulee olla perillä 20.12. osoittees­ sa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiinikryp­ to 8”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapal­ kintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Makasiiniristikko 7, oikea ratkaisu Palkinnot Makasiiniristi­ kosta 7 on arvottu seu­ raaville kolmelle: Matti Alasaarela, yli­Olhava, Anna Hiltunen, Puolan­ ka ja Terttu Sipilä, Ou­ lunsalo. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. nimiTYKsiä METSÄHALLITUS Metsähallituksen metsätalous­ osasto laitetaan uusiksi ensi vuo­ den alusta. Uudistuksesta seuraa joukko nimityksiä. Metsätalouden asiakkuusjohtajaksi on nimitet­ ty Heikki Kääriäinen, metsä­ ja suunnittelujohtajaksi Pertti Tuomi, metsänhoitojohtajaksi Heikki Savolainen, kehitys­ ja ympä­ ristöpäälliköksi Antti otsamo ja metsätalouden hallintopäälliköksi Jarmo leskinen. Kaikki edellämainitut kuuluvat metsätalouden johtoryhmään ja raportoivat metsätalouden johtajana jatkavalle Jussi Kumpulalle. Soidinkuja 4 Tunnus 5011305,Info:00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden ??/?? 2012 alkaen (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 104 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 116 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 57 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 57 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 34 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 40 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 9?%. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315?49?840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteenmuutos ??/?? 2012 – ??/?? 201 Metsäkustannus maksaa postimaksun Pohjoinen Rautatiekatu 21 b Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 VaSTaUSLäHETyS + Lehden saajan osoite Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot SUKUnIMI ETUnIMI SUKUnIMI ETUnIMI LäHIOSOITE LäHIOSOITE POSTInUMERO POSTITOIMIPaIKKa POSTInUMERO POSTITOIMIPaIKKa PäIVäyS ??aLLEKIRJOITUS?????????PUHELIn aSIaKaSnUMEROnI LEHdEn OSOITELIPUKKEESTa
• TEKSTI SEPPO VUOKKO KUVa JORMa PEIPOnEn eu on listannut luonto­ direktiivin liitteessä 4(a) joukon erityisesti suojeltavia lajeja, joiden lisääntymis­ ja levähtämispaikkojen hävittäminen on kielletty. Tunnetuin näistä on liito­orava, mutta sitäkin yleisempi on viitasammakko. Byrokraatti ajattelee kaava­ maisesti. Säädös, joka sorvataan muuttolintuja ajatellen – suurin osa luonnonsuojelun ammattilaisista on aloittanut uransa lintuharrastajina – ulotetaan koskemaan myös muita eläimiä. Säädöksen soveltaminen tuottaa vaikeuksia jo liito­oravan kohdalla, mutta miten sitä voidaan soveltaa viitasammakkoon. Jos viitasam­ makko, jota maallikon on mahdoton erottaa tavallisesta peltosammakos­ ta, levähtää raparperin lehden alla, kiisseli on unohdettava ja kehitel­ tävä joku muu jälkiruoka! Viitasammakko on koko maassa yleinen metsäisten ympäristöjen asukki. Kesällä se on varsin huo­ maamaton, mutta kutuaikana kor­ venkulkija kuulee sen pulputuksen lammen rantaa sivutessaan: ääni on kuin pulloa täyttäisi. Parhaim­ millaan pulputtajia on satamäärin. Viitasammakko kutee lammissa ja järvissä, ei pienissä lammikoissa ja ojissa kuten peltosammakko. Meillä viitasammakon erityissuo­ jelussa ei ole mitään mieltä, mutta maapallon mittakaavassa sam­ makkoeläimet ovat hädässä. Luul­ tavasti ihmisen mukana on kaikille mantereille levinnyt sieni, joka elää sammakon ihossa. Suomessakin sitä eu:n erityisessä suojeluksessa ilmeisesti on, mutta toistaiseksi se ei ole meillä aiheuttanut sellaista tuhoa kuin lämpimämmissä ympä­ ristöissä, missä sadat sammakkolajit ovat sukupuuton partaalla. Miksi viitasammakko ei ole he­ rättänyt samanlaista suojelurumbaa kuin liito­orava, vaikka EU:n aset­ tamat velvoitteet ovat samat? Vii­ tasammakolla voisi torpata monet mökki­ ja laiturihankkeet ja teitten rakentamiset. Syy on varmasti liito­oravan suur­ ten silmien. Hellyttävällä ulkonäöl­ lä voidaan perustella taloudellisia uhrauksia, mutta jos ”limaisen” sammakon vuoksi rajoitettaisiin kymmenientuhansien mökkiläis­ ten kesäeloa, viranomaiset saisivat kuulla kunniansa! Viitasammakon kylmä katse ei herätä samanlaista suojeluintoa kuin liito-oravan suuret mulkosilmät. hyvän mielen soihtumeri Suomen metsäkeskus sytytti neljäsataa jätkänkynttilää Tampereen keskustorilla marraskuun lopussa. Metsäkeskuslaisten talkootyönä valmistamilla kynttilöillä muistettiin mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia nuoria. Soihtumerestä starttasi Hyvän mielen metsäkävely -hanke, jolla etsitään uudenlaisia keinoja nuorten ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön. Metsästä voisi olla apua, sillä tutkimuksen mukaan jo viisi minuuttia metsässä parantaa henkistä hyvinvointia. PiLKKeiTä KUVa EMIL BOByREV 62 MAKASIINI 8 • 2012
• ensi nUmerossa METSäVEROTUS teema Perusteelliset ohjeet veroilmoituksen täyttämiseen. SEURaaVa METSäLEHTI MaKaSIInI ILMESTyy 17. TaMMIKUUTa 2013. Seuraava Metsälehti ilmestyy 20. joulukuuta. 63 MAKASIINI 8 • 2012
• Veistäjä Heikki niskanen tuntee sormissaan, milloin puu on sopivan kuivaa tuomaanristiksi. TEKSTI Hanna LEHTO-ISOKOSKI KUVaT JannE ULVInEn ”Veistän Puusta onnenlintuja, tuo­ maanristejä ja muuta pientä tilpehööriä – koriste­esineitä, joita voi tehdä puukolla. Puukon lisäksi tarvitsen vannesahan. Onnenlintu on perinteinen koriste, joka ennen roikkui monen tuvan katosta. Minä tutustuin malliin poikasena, kun vanha mies veisti onnenlintuja kotiky­ lälläni Pielaveden Sarvimäessä. Miehen taito teki valtavan vaikutuksen. Lintujen siivet olivat niin ohuet, että niiden läpi kuulsi valo. Mietin, oppisinko minäkin veistämään yhtä hienosti ja rupesin harjoittelemaan. Veistin vuosikymmenet pelkästä veis­ tämisen ilosta, kunnes vuosituhannen vaihteessa jouduin työttömäksi Postin lajittelukeskuksesta. Uutta työpaikkaa ei löytynyt, joten muutin harrastuksen työksi ja perustin yrityksen, Onnenlinnun. Verstaani on kotona Siilinjärvellä. ennen Vanhaan onnenlintuun veistettiin 40–50 sulkaa. Olen lisännyt vaikeusastetta ja teen niitä 70. Lisäksi vuolen koko linnun yhdestä kappaleesta. Pitää vain löytää sopiva pala puuta. Parasta on hitaasti kasvanut mänty. Sen syyrakenne on sitkeää ja se kestää. Syntyy lintu muistakin puulajeista, mutta olen tottunut tekemään männystä. Tuomaanristiä veistäessä täytyy olla tarkkana puun kuivuusasteen kanssa. Jos se on liian kosteaa, se ei tahdo kihartua. Liian kuiva taas murtuu helposti. Tunnen sopivan kuivuusasteen sormissani. Hyvä puu on tiukassa, mutta saan sitä sukulaismieheltä. Hänellä on pelit ja vehkeet, joilla lähtee isoja runkoja metsästä. Vaikka en minä paljon puuta tarvitse, kuutiolla pärjään vuoden. kun työ on valmis, se pitää vielä pa­ kata ja myydä. Isompi onnenlintu maksaa noin 30 euroa. Käsityö on hidasta, joten rikastumisen voi unohtaa, mutta tässä sitä on ketkuteltu. aluksi ujostutti, kun lähdin myymään töitäni markkinoille. Tuntui, että nolaan itseni, mutta linnuthan menivät kuin kuumille kiville. Joka vuosi ennen joulua myyn pari viikkoa Tuomaan markkinoilla Helsingissä. Kesäisin veistän ja teen kaup­ paa Kuopion keskustassa Pikku Pietarin torikujalla.” kaunista vuolemalla Tuomaanristin Heikki Niskanen veistää mieluiten haapapuusta. ”Se pysyy pitkään vaaleana toisin kuin pihkaiset mänty ja kuusi.” TUoTe & TeKiJä onnenlinnun esikuva oli Karjalan käki. 64 MAKASIINI 8 • 2012
• Metsäkirjakauppa www.metsakustannus.fi Joululahjasi, ole hyvä! Metsänomistajan toivelahja Metsänomistajan toivelahja Upeat luontokuvat Upeat luontokuvat Suurteos kauniissa tuotelaatikossa! Suurteos kauniissa tuotelaatikossa! Joulutarjoukset ovat voimassa 17.12.2012 saakka. Erämiehen luonto Martti Hahtola Upea uutuuskirja kuvaa kokonaisvaltaisesti suomalaisen erämiehen luontosuhdetta. Metsään ei mennä vain saaliin toivossa vaan myös nauttimaan luonnonrauhasta ja upeista yksityiskohdista. Kuvat teksteineen tarjoavat paljon tietoa riistaeläimistä ja auttavat tunnistamaan myös pihojen lajistoa Hinta nyt 34 € norm. 38 € Ihminen ja metsä Kohtaamisia arjen historiassa Heikki Roiko-Jokela (toim.) Suurteos suomalaisten ja metsien välisestä suhteesta on julkaistu kahtena niteenä. Yhdistävänä tekijänä on ihmisen, metsän ja arjen suhde. Kirja on jaettu kolmeen ajanjaksoon: 1500–1850, 1850–1950 sekä 1950–2000. Kirjan kokoaa toimittajan laatima yhteenveto ”Ihmisen ja metsän kohtaaminen”. Kahden niteen yhteishinta nyt 108 € norm. 120 € Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Emiritusprofessori ja puuntuottaja kertoo millainen metsätilaa kannattaa ostaa ja miten metsät saadaan kasvamaan ja tuottamaan. Kirjoittaja tarjoaa laajan asiantuntemuksensa sekä vahvat mielipiteensä tuloksellisesta puuntuottamisesta ja metsien kasvattamisesta. Hinta nyt 29 € norm. 33 € Suomen tunturikasvio Henry Väre ja Rauni Partanen Ensimmäinen kattava kotimainen opas tunturikasveistamme innoittaa retkille Suomen tunturiseuduille ja tarkkailemaan toinen toistaa viehättävämpiä kasveja. Kasveista esitellään tuntomerkit, kukkimisaika, levinneisyys ja elinympäristöt. Uudessa painoksessa on mukana ensimmäistä kertaa Suomessa löydetty pikkulehdokki. Hinta nyt 37 € norm. 42 € Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsänkehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Kirjassa esitellään uudistamisvaiheen toimenpiteet ja niiden perusteet. Hinta nyt 34 € norm. 38 € Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Kirja kertoo selkein esimerkein, miten metsän ja sen puuston arvo muodostuu markkinoilla, ja kuinka metsänomistaja voi parantaa omaisuutensa tuottoa. Hinta nyt 34 € norm. 38 € Suotyypit ja turvekankaat opas kasvupaikkojen tunnistamiseen Laine, Vasander, Hotanen, Nousiainen, Saarinen, Penttilä Kirjassa esitellään suotyyppijärjestelmän sekä luonnontilaisten soiden ja ojitettujen turvekankaiden tyypit ja niiden opaskasvit. Mukana on DVD. Hinta nyt 36 € norm. 40 € Metsä maisemassa suunnittelu ja hoito Minna Komulainen Havainnollinen maisemasuunnittelun työkalupakki, jonka avulla yhteisen maiseman hoito helpottuu. Kirja tarjoaa tietoa uudenlaisista hoitomalleista. Hinta nyt 37 € norm. 42 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakustannus.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Kun tilaat verkkokaupasta, syötä maksusivulla tarjouskenttään kampanjakoodi JOULU_2012. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Suositun teoksen 2. painos! Suositun teoksen 2. painos! Kirjat Maka 11-12.indd 1 28.10.2012 18.34
• husqvarna.com/metsa Copyright © 2012 Husqvarna AB (publ.) All rights reserved. Husqvarna is a registered trademark of Husqvarna AB (publ.) Testaa mahdottomuuden rajoja. Mahdottomilta tuntuvat tehtävät ovat olleet haas teemme ja kannustimemme jo yli 50 vuoden ajan. Tuloksena on laaja valikoima vahvoja ja ergonomisia koneita, joissa yhdistyvät innovatiivinen tekniikka ja ratkaisut. Husqvarnan avulla selviät luonnon asettamista haasteista, ja mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Skannaa QR-koodi tai mene osoitteeseen husqvarna.com/metsa HUSQVARNA 500-sarja AutoTune™, Air Injection™, X-Torq ja Low Vib. RevBoost™, Triobrake ja lämpökahvat ovat saatavana osaan mallistosta. Hinnat alkaen 595 € (545). HUSQVARNA 500-sarja A T ™ Ai I j ti ™ X Torq ja Low Vib AD187_545_H_PRO_Fall_Camp_230x277_FI.indd 1 2012-10-09 17:05