Saha soimaan Yrittäjä Tapio Hovi viihtyy metsätöissä. METSÄNOMISTAJA Sähkölinjakorvauksista kiistellään • Mitä Otso tekee? • Talvileimikoilla vielä ottajia TE EM A : M ET SÄ N O M IS TA JA N VA RU ST EE T . JOULUKUUTA • NUMERO / • • WWW.METSALEHTI.FI M ET SÄ LE H TI M A KA SII N I / MOOTTORI SAHAKOULU HANKINTA TYÖSTÄ NIUKKA TILI METSÄLEHTI VUOTTA UUTISIA ALAN KÄÄNNE KOHDISTA VARUSTEET MITÄ METSÄN OMISTAJA TARVITSEE? METSÄ SUUNNITELMASTA KYSYMYSTÄ 1103_.indd 1 28.11.2013 15.36
Eräkokki Marketta Kotilainen (toim.) Kiehtova kattaus syntyy kaloista, villivihanneksista, riistasta, sienistä ja marjoista. Resepteissä maistuu metsä ja tuulen puhuri järvellä. Kirjan ohjeilla valmistuu aidoista aineksista ruokaa arkeen ja juhlaan. Hinta 39 € Makuja kairasta kaupunkiin Suomalainen riistanhoito Petri Nummi ja Veli-Matti Väänänen Kirja kuvaa, miten riistanhoitoa harjoitetaan tämän päivän Suomessa. Teokseen on koottu uusin tieto metsä-, peltoja vesiriistan hoidosta, riistanhoidosta taajamissa ja teiden ympäristössä, soiden ennallistamisesta, petopyynnistä sekä tarhauksesta ja istutuksesta. Uusina teemoina käsitellään kannanhoitosuunnitelmia ja riistakon?ikteja. Hinta 48 € Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Metsäkirjakauppa Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. Pukinkonttiin www.metsakustannus.? 1104_.indd 2 28.11.2013 15.37
PÄÄKIRJOITUS: Veroselvitys tulee tarpeeseen METSÄNOMISTAJA: Tapio Hovi on toiminnan mies UUTISET: Sähkölinjoissa muhii kiista Metsäpalvelut saivat uuden ilmeen METSÄTYYPPI: Mikä on Euroopan pahin metsämörkö, Eveliina Pokela? MARKKINAT: Hyvää ei pidä hämmentää KUUKAUDEN PUUKAUPPA: Viisi tarjousta talvileimikosta VERKOSTA: Kohti yritysverotusta TEEMA: VARUSTEET MIKÄ ON TARPEELLISTA? Aloittelevan metsänomistajan tärkein hankinta on raivaussaha. RAHAPUU: Sotketaan taas puumarkkinat OMA METSÄ METSÄNHOITO: 18 kysymystä metsäsuunnitelmasta MOOTTORISAHAKOULU: Hankintalisä jää usein laihaksi TUTKIMUS: Viron sakaaleista halutaan eroon METSÄPERINTÖ: Kuka perii yksinäisen? KYSY POIS: Miten välttää sienitaudit? METSÄLÄISEN ALLAKKA: Tunnelmallinen tukikohta KÄÄNNEKOHTIA Metsäalan kehitys ja taitekohdat näkyvät Metsälehden sivuilla. METSÄ JA LAIT KOLUMNI: Edistetään kysyntää ENNEN & NYT: Vauhdikas koivikko LUHTA: Jättiläinen kivipedillä TAPIONPÖYDÄLTÄ: Riistakauden satoa PILKKEET: Kantokäävän työn jatkaja TUOTE & TEKIJÄ: SKEITTAAJA KOKO IKÄNSÄ Puuseppä Esa Niirasen rullalaudat tunnistaa pohjan koivutuohesta. METSÄLEHTI MAKASIINI 20 74 SISÄLLYS NRO / . . 44 JUHA TANHUA SEPPO SAMULI METSÄLEHTI . . MAKASIINI • MAKASIINI • 1105_.indd 3 29.11.2013 16.54
ELIISA KALLIONIEMI eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS verohelpotuksen tavoite. Se on myös tehnyt kaupasta entistä houkuttelevamman vaihtoehdon siirtää metsä sukupolvelta toiselle. Samalla metsävähennyksen laajentamisella toteutettu verohelpotus on nostanut metsätilojen hintoja. Lisäksi se teki verotuksesta entistä vaikeaselkoisemman, mikä johtaa hankaliin tulkintaongelmiin. Metsävähennyksen muutos on hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa on uudistaa verotusta. Siitä huolimatta kannattaa yrittää. Tavoite edistää yritysmäistä metsätaloutta on hyvä, ja jos siihen on mahdollista päästä metsäverotusta muuttamalla, asia on selvittämisen väärti. Kukaties johtopäätös on, että yksinkertaisinta on pyrkiä tavoitteisiin purkamalla sukupolvenvaihdoksia hidastava suma. Veroleimikoita ei kannata vielä kiirehtiä tekemään tai säästämään. Maaja metsätalousministeriössä vasta valmistaudutaan veroselvityksen tekemiseen. Varsinaiset päätökset siirtyvät seuraavalle eduskunnalle, jota pääsemme valitsemaan runsaan vuoden kuluttua. H allitus valmistelee parhaillaan metsäpoliittista selontekoa eduskunnalle. Paperi on tärkeä, sillä se on mitä todennäköisimmin lähdeaineistoa seuraavan hallituksen metsäpolitiikalle. Toivottavasti selonteon viestit täsmentyvät, sillä 40-sivuisesta luonnoksesta konkreettisten toimien tärkeysjärjestystä on vaikea hahmottaa. Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio selvensi asiaa metsäpäivien avajaisissa. Hänen mukaansa selonteon tärkein linjaus on, että metsätalouden harjoittamisessa pyritään yritysmäisyyteen. Tämä tarkoittaa, että selonteossa aiotaan esittää metsäverotuksen uudistamista. Uutinen herätti paljon keskustelua, sillä siitä, kun edellisen verouudistuksen siirtymäaika päättyi, on kulunut alle kymmenen vuotta. Sitä ennen metsiä verotettiin pinta-alan perusteella yli 80 vuotta. Metsäverotus nousi puheenaiheeksi myös viimevuotisilla metsäpäivillä, kun Björn Wahlroos toivoi verojärjestelmää, joka kannustaisi metsänomistajia myymään puuta. Myös monet metsäntutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että kiristyneen lahjaja perintöverotuksen ohella metsäverotus on hidastanut metsien sukupolvenvaihdoksia. Viimeksi Metsätieteen päivillä pohdittiin, heikentääkö verotus metsätalouden kannattavuutta. Lyhyen historiansa aikana nykyinen metsäverojärjestelmä on jo kokenut pienen uudistuksen. Viime vuosikymmenen lopulla verotusta lievennettiin laajentamalla metsävähennyksen soveltamisalaa ja korottamalla vähennyksen määrää. Kun vähennys aiemmin oli sidottu tilaan, nyt se on metsänomistajakohtainen. Muutos on kannustanut ostamaan uutta metsää ja lisännyt puunmyyntejä, mikä oli Veroselvitys tulee tarpeeseen PEFC/02-31-162 Kannen kuva SEPPO SAMULI METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 00100 Helsinki Puhelin 09 31549800 Telefax 09 31549879 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.? www.metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 31549802 040 516 4000 AD Anna Back (hoitovapaalla) Tuomas Karppinen p. 09 31549808 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 31549803 Eero Sala p. 09 31549804 Toimittajat Liina Kjellberg (hoitovapaalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 31549807 Tiia Puukila p. 09 31549806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 31549805 0400 973457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi p. 09 31549870 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä 39 40101 Jyväskylä p. 09 31549845 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 31549809 040 752 9626 Verkkojulkaisu Metsäuutiset www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 31549841 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 31549849 040 7231613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 31549847 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 31549848 040 596 2200 ilmoitukset@metsalehti.? ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 8.15–16.00 Puhelin 09 31549840 Katja Raninen p. 09 31549842 Ansa Seppälä p. 09 31549843 Ulla Ylikangas p. 09 31549844, 050 572 2165 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Makasiinin levikki: 36084 ( /12) Painopaikka Paperit Forssa Print 2013 G-print 170 g Novapress Silk 80 g VUODEN viimeisen Metsälehti Makasiinin teemana ovat metsänomistajan varusteet. Toimittaja Tiia Puukila selvitti, mitä metsätöissä tarvitaan. Jutun ideoinnissa teiltä lukijoilta saamistamme vinkeistä oli paljon hyötyä, mistä suuret kiitokset! Metsäverotukseen palaamme tuttuun tapaan jo heti tammikuussa. MAKASIINI • 1106_.indd 4 29.11.2013 16.53
Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. MARRASKUUSSA Talvi tekee tuloaan metsään. Yölliset sankat lumisateet kasvattavat lumipeitettä nopeasti. Lumi tuo valoa hämärään marraskuiseen päivään 27.11. Kuhmon Iivantiirassa. Kuva Ville Heikkinen 1107_.indd 5 29.11.2013 16.51
TOIMINNAN MIES Kun on perso työlle ja tietää mitä tekee, voi metsään sijoittaa ilman suurta omaa pääomaa. Kysykää vaikka 27-vuotiaalta Tapio Hovilta. TEKSTI HANNA LEHTO ISOKOSKI KUVAT SEPPO SAMULI MAKASIINI • 1108_.indd 7 29.11.2013 16.50
kansa herra ja työskennellä luonnossa. Hän halusi yrittäjäksi ja omaa metsää. Metsätöihin Hovi oli tottunut jo vanhempiensa maatilalla Lempäälässä. Ensimmäisen moottorisahansakin hän oli ostanut 16-vuotiaana. Lisäksi nuorukaisen tielle osui oikea ihminen: nyt jo edesmennyt metsäsijoittaja Kalle Järvenpää, joka antoi kullanarvoisia neuvoja ja kannusti. ”Hän puhui, että minun kannattaisi ostaa metsää, koska osaan itse hoitaa sitä. Tuli entistä vahvempi tunne, että sitä tahdon elämältäni oikeasti”, Hovi muistelee kahvikupin ääressä. Eipä aikaakaan, kun Sastamalasta tuli myyntiin täysin hoitamaton metsätila. Se miellytti nuorta miestä: pohjat kohtalaisen rehevät, puusto terveen näköistä. Oppisopimusajalta Hovilla oli jäänyt rahaa säästöön. Loput hän lainasi pankista, ja kaupat tehtiin lokakuussa 2010. Seuraavana päivänä uusi omistaja pörräsi raivaussahan kanssa taimikossa. ”En pidä aikailusta”, hän muistuttaa. Kooltaan tila oli vajaat kymmenen hehtaaria, joista 1,5 hehtaaria vanhaa, järeää tukkipuustoa. Loput olivat 20–50-vuotiasta kasvatusmetsää sekä taimikkoa. Metsän kunto avainasia Tapio Hovi kunnosti metsäänsä ripeästi. Keväällä 2011 hän teki eläTapio Hovi nauttii fyysisestä työstä. ”Vain navakalla tuulella pysyn poissa metsästä. Vesisade ja räntä eivät haittaa mitään.” oottorisaha ulvaisee terhakkaasti. Kuulostaa aivan kuin se odottaisi, milloin teräketju pääsee haukkaamaan koivun kylkeä, ja pääseehän se. Hetken kuluttua koivu kaatuu tarkalleen sinne, minne metsätalousyrittäjä Tapio Hovi sen tähtäsi – metsikön reunasta peltoaukeaa ja kohtalontovereitaan kohti. Sitten Hovi karsii oksat ja lähtee välittömästi seuraavan koivun kimppuun. Leveän metsäojan yli hän loikkaa tuosta vain, 27-vuotias mies elämänsä kunnossa. ”Istuminen ei ole minun juttuni”, Hovi vahvistaa, kun lopulta malttaa lähteä kahvitauolle. Paikallaan oloa hän on vältellyt viimeistään siitä saakka, kun lukion jälkeen opiskeli metsuriksi Hyvinkäällä. Opinto-ohjelma ei Hovin mielestä edennyt riittävän ripeästi, joten hän vaihtoi sen oppisopimuspestiin silloisessa metsähoitoyhdistys Etelä-Pirkanmaassa. ”Halusin töihin. Pitää tapahtua!” hän kertoilee samalla, kun polkaisee kengät jalasta punaisen tupansa porstuassa. Tupa sijaitsee Virroilla, Toisveden kylässä, ja se tuli Tapio Hoville tilakaupan mukana. Hän kun ostaa metsätiloja ja laittaa ne kuntoon. Pieni vanha talo käy mainiosti tukikohdaksi, kun Hovi tekee pitkää päivää ympärillä avautuvissa metsissä. Eikä hätää, vaikka kahvitauko haastattelun vuoksi tänään hieman venähtää. Työt jatkuvat, sillä rauduskoivikossa talon lähellä ahkeroi monitoimikone. Säästöistä osa ja lainaa loput Valmistumisen jälkeen 2008 Tapio Hovi työskenteli kaksi vuotta enonsa metsissä ja mietti tulevaisuuttaan. Valkeni, että hän tahtoi olla oman aiKuusi kasvaa Virroilla vauhdikkaasti. Virrat METSÄNOMISTAJA MAKASIINI • 1108_.indd 8 29.11.2013 16.50
mänsä ensimmäiset puukaupat. ”Kyllä se pisti miestä jännittämään. Jäi kipinä, että haluan tehdä tämän toistekin.” Kovan työn jälkeen tila alkoi olla unelmakunnossa, mutta sitten tuli vastoinkäyminen: Tapani-myrsky. Metsästä oli juuri hakattu melkein 400 mottia harvennuspuuta, kun myrsky kaatoi sata lisää. Kaikki meni kuitupuuksi. Sotku oli hirvittävä. Kokemus sai nuoren miehen mietteliääksi. Olihan hän juuri tehnyt valtavan työn, jota luonto näytti pitävän pilkkanaan. Myrsky vaurioitti parhaita kasvatusmetsäkuvioita. ”Hetken aikaa kesti, että selvisin henkisesti. Täytyi motivoitua uudelleen. Kai kokemuksella jokin tarkoitus oli”, hän pohtii hiljaisella äänellä. Metsäsijoittamisen riskit ainakin selvisivät kertaheitolla. Onneksi Hovi oli vakuuttanut metsänsä kunnolla. Ja onneksi kaikkea ei ollut ehditty harventaa. ”Muuten olisi käynyt hullusti. Liian suuri osa metsästä olisi muuttunut vajaatuottoiseksi.” Tila osoittautui silti mainioksi hankinnaksi. Kaikkia puutavaralaatuja kasvoi enemmän kuin Tapio Hovi oli arvioinut. Ostohintakin oli kohtuullinen, vaikka Hovin mielestä metsätilasta kannattaa joskus maksaa jopa ylihintaa. Täytyy vain tietää, että kasvava puusto on tervettä. Päätehakkuuikäisen metsän riski on, ettei puun laatuun pysty enää vaikuttamaan. Esimerkiksi kuusen tyvilahoa ei näe ulospäin. Jos on ostanut metsätilan ylihintaan ja puusto onkin lahoa, tulee helposti kaksinkertainen tappio. Sitä paitsi menee 20–30 vuotta, ennen kuin metsästä saa seuraavan kerran kunnolla hakkuutuloja. Laadukkaista kasvatusmetsistä pitää myös pankinjohtaja: jos tilakaupat ”KYLLÄ SE PISTI MIESTÄ JÄNNITTÄMÄÄN. JÄI KIPINÄ, ETTÄ HALUAN TEHDÄ TÄMÄN TOISTEKIN.” MAKASIINI • 1108_.indd 9 29.11.2013 16.50
”PÄÄMÄÄRÄNI ON, ETTÄ HANKIN TILAN JA HOIDAN SEN KUNTOON NOPEASTI.” tua kauppakirjan allekirjoittamisesta. Ojalinjat piti raivata auki kaivuria varten. Virtain-tilan Tapio Hovi hankki kokonaan lainarahalla. Hän laski, että hakkuutuloilla hän saisi maksettua luoton vähiin. Seuraavassa paikassa, jonka hän ostaa, pitää olla hakattavaa loppulainan verran. ”Maksan välillä kaiken pois ja tarvittaessa otan uutta. Päämääräni on, että hankin tilan ja hoidan sen kuntoon nopeasti. Jos ostan hoitamatonta nuorta metsää hyvällä pohjalla, se tuottaa 20 vuodessa järeää tukkia.” Kun Hovi osti Virtain-tilan, sen ojat olivat tukossa. Paikka oli ollut hänellä pari viikkoa, kun niitä jo ryhdyttiin kunnostamaan. rahoittaa lainalla, ne sekä hoidetut taimikot ovat arvokas vakuus. On osattava ennakoida Viime syksynä Tapio Hovi ajoi Virroille katsomaan tilaa, jota perikunta myi. Tie oli niin huonossa kunnossa, että auto juuttui kiinni. Hovi kerkesi jo ihmetellä, mihin oikeastaan oli matkalla. ”Paikassa oli silti jotakin, mikä minua kiinnosti”, hän sanoo. Reilun 20 hehtaarin metsäalasta puolet oli kypsää päätehakattavaksi. Puustosta 70 prosenttia oli männikköä, joka senikäisenä on turvallisempi ostos kuin kuusikko. Hoitotöitä oli rästissä hirvittävä määrä. Tapansa mukaan Hovi ennakoi, miltä paikka näyttäisi valmiina kymmenen vuoden kuluttua, ja teki kaupat. Hän myös paransi edelliskerrasta: saha soi jo kahden tunnin kulutSekapuustosta terve metsä Hovi haluaa tehdä metsästä omansa näköisen. Sellainen kasvaa teollisuudelle kelpaavaa arvopuuta, mutta innokas metsästäjä jättää elintilaa myös riistalle. Hän ei poista kaikkia leppiä ja raitoja. Leppä paitsi tarjoaa pyylle ravintoa myös sitoo juurinystyröillään typpeä, mitä Hovia neuvonut Kalle Järvenpääkin arvosti. Ja koivua pitää olla, sillä sekapuustosta kasvaa terve metsä. Laadukas koivu kasvaa nopeasti, kun sitä harventaa voimakkaasti. Järvenpään tavoin Hovi tähdentää, että kun energiapuuta korjataan kasvatusmetsistä, puu tuodaan karsittuna rankana ja oksat jätetään metsään. Näin vältetään ravinnehävikki. ”Kannattaa muistaa, että korjuutulot kokopuusta menevät äkkiä terveyslannoituksiin. Kasvamaan jäävä puusto myös vahingoittuu helposti energiapuusavotassa”, hän huomauttaa. Hovi haluaa harjoittaa selväpiirteistä ja järjestelmällistä metsätaloutta. Jatkuva kasvatus sopii hänesHovi asuu viikot pienessä talossa metsätilallaan. METSÄNOMISTAJA MAKASIINI • 1108_.indd 10 29.11.2013 16.50
www.metsalehti.?/mobiili Mobiilisti 1.1.2014 alkaen. Tutustu maksutta joulukuun ajan. kuten haluat . tä lähinnä pieniin yksityismetsiin. Itse hän ei aio siihen ryhtyä. ”Käy helposti niin, että metsästä ei pysty hahmottamaan selvää kuviorakennetta. Siitä tulee kuin tilkkutäkki.” Saa tehdä mieluista työtä Uutta metsätilaa Hovi etsii koko ajan. Eniten kiinnostavat kotikulmat Lempäälässä sekä Virrat. Virroilla maapohjat ovat kivikkoista Lempäälää parempia, joten metsä on helpompi uudistaa. Seudun etuja on sekin, että juurikääpä ei ole pahasti levinnyt sinne saakka. Vaikka metsiin sijoittaakin, Tapio Hovi ei haaveile tulevaisuudesta miljonäärinä. Hänelle elämänlaatu on tärkeämpää kuin rikastuminen. Saa tehdä työtä, josta pitää. Ovat tilat toki myös eläketurva. Niitä pitää ajatella pitkän ajan sijoituksena. ”Ja jos minulle suodaan joskus lapsia, jätän metsät heille.” Rahansa Hovi laskee tarkkaan, koska sitä on investointien jälkeen jäätävä myös elämiseen. Sydäntalveksi Hovi jättää omat metsät. Silloin hän työskentelee metsurina useimmiten Metsä Groupin ja Koskitukin työmailla. Jonkin verran hän tekee töitä myös suoraan isännille. Uuttera joka säällä Kun kahvit on juotu, Tapio Hovin on aika palata raivaamaan koivikkoa alikasvoksena puskevan kuusikon tieltä. Ulkona satelee kuivaa pakkaslunta, mikä on hyvä työkeli siinä kuin kaikki muutkin. Paitsi kova tuuli. ”En pelkää fyysistä rasitusta. Kunto pysyy hyvänä. Saan myös huoletta nauttia ruuasta, kun kulutus on valtava”, innokas kotikokki iloitsee. Viikot kuluvat metsätilalla, ja viikonlopuiksi hän matkustaa kotiin Lempäälään. Keväällä avopuoliso Jenni Ketonen auttoi Hovia istuttamisessa, kun omalta sairaanhoitajan työltään ennätti. Vuosikymmeniä joutomaana viettäneellä pellolla kohoaakin vanttera kuusitaimikko. ”Kuusen kasvu on mahtava. Kymmenen vuotta eteenpäin, ja tässä on ”Kovalla työllä pääsee eteenpäin. Haluan rohkaista muita nuoria kuten minuakin rohkaistiin”, Hovi sanoo. melkoinen puusto.” Paljon uuttera uusi omistaja on jo saanut Virroilla aikaan: ojittanut, raivannut, istuttanut ja hoitanut. Nyt pihapiiriin tulee myös kunnostettu tie. Enää ei tarvitse pelätä, että edes henkilöauto jäisi kiinni. MAKASIINI • 1108_.indd 11 29.11.2013 16.50
UUTISET Lyhyesti Kultasirkku uhkaa hävitä Uhanalaisia lintuja on kansainvälisen BirdLifejärjestön mukaan enemmän kuin koskaan ennen. Maailman 10 065 lintulajista 198 on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi. Kaikkiaan uhan alaisiksi on luokiteltu 1312 lintulajia. Äärimmäisen uhanalaisten lajien listalle on noussut kultasirkku, joka on nopeasti hävinnyt Suomen pesimälinnustosta. Vielä 1980-luvulla Suomessa pesi muutama sata kultasirkkuparia, mutta nykyään tuskin yhtään. Keitele EteläPohjanmaalle Keitele Timber on ostanut Alajärveltä Myllyahon sahan konkurssipesän ja aloittaa sahauksen tässä kuussa. Tavoitteena on tuottaa vuosittain satatuhatta kuutiometriä mäntysahatavaraa. Samalla Keiteleen puunhankinta laajenee Pohjanmaalle, missä yhtiö on palkkaamassa omia ostomiehiä. Vuotuinen tukkipuun käyttö Eteläja Keski-Pohjanmaalla kasvaa reilut 200000 kuutiota. Keitele tiedotti syyskuussa rakentavansa Kemijärvelle puutuotetehtaan. MIKKO HÄYRYNEN TUULIVOIMALOIDEN rakentamiseen on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan rakennuspaikasta maksetaan teollisuustontin vuokraa ja vaikutusalueellekin jotain niin kauas kuin toisen myllyn rakentaminen on estynyt. Sähkön siirrossa käytäntönä on ollut, että sähkölinjojen vaatimista maista korvataan maanomistajalle pelkästään aiheutunut haitta. Siinä muhii periaatteellinen kiista, johon etujärjestöjen välisen suositussopimuksen jatko kaatui muutama vuosi sitten. Energiateollisuuden kanta on, että toteutunut haitta korvataan. MTK taas katsoo, että maanomistajalle kuuluu osuus myös verkkoliiketoiminnan tuotosta. Periaatteellisella kysymyksellä on isot taloudelliset vaikutukset. Jos tuulivoimasuunnitelmat toteutuvat lähellekään, niin erityisesti Pohjanmaalle on tulossa iso määrä uusia sähkölinjoja. Myös kantaverkkoa pitää vahvistaa. MTK haluaa neuvotella MTK suosittelee maanomistajille sopimisesta pidättäytymistä ja korvausten ratkaisemista pakkomenettelyn kautta. ”Yritämme saada vastapuolelle neuvotteluhalua, sillä pakkomenettelyt ovat yhtiöiden kannalta hitaita, hankalia ja kalliita”, ympäristöjohtaja Markku Tornberg MTK:sta sanoo. Energiateollisuus ry:n verkkoliiketoiminnan johtajan Kenneth Hännisen mukaan energiateollisuus on valmis neuvotteluihin, mikäli edellytyksiä on. ”Valtaosin on päästy vapaaehtoiseen sopimukseen. Mistään suurista ongelmista en ole kuullut.” Hännisen mukaan monimutkaisen pakkomenettelyn lopputulos ei yleensä poikkea vapaaehtoisesta sopimisesta, ja korvaukset ovat olleet joskus jopa tarjottua vapaaehtoista maksua pienempiä. Kahdenlaisia linjoja Maankäytöllisesti sähkölinjoja on kahdenlaisia ja niistä on säädetty eri laeissa. Voimalinjojen rakentaminen edellyttää aina lunastuslain mukaista lunastustoimitusta, jossa maahan lunastetaan pysyvä käyttöoikeus ja määritetään lunastuskorvaus. Pienemmät, jakelulinjoiksi kutsutut korkeintaan 45 kilovoltin linjat käsitellään maankäyttöja rakennuslain mukaisesti. Korvauksesta voidaan sopia joko vapaaehtoisesti rakentajan ja maanomistajan kesken, tai sähköyhtiö hakee kunnan rakennuslautakunnalta pakkoSähkönsiirrossa muhii kiista Tuulivoimalan rakentaminen on tuomassa lisää sähkölinjoja metsiin. MTK on tyytymätön linjoista maksettaviin korvauksiin. MAKASIINI • MAKASIINI • 1110_.indd 12 29.11.2013 16.45
Eino rokotti 30 miljoonalla Eino-myrskyn aiheuttamat metsävahingot ovat täsmentyneet noin 1,5 miljoonaan kuutiometriin. Metsänomistajille myrskystä koitui metsäkeskuksen keräämien tietojen mukaan noin 30 miljoonan euron myyntitulojen menetykset. Puita kaatui herkimmin hakkuuaukeiden laidoilla, juuri harvennetuissa metsissä sekä sähkölinjojen ja teiden varsilla. Eniten tuulituhoja oli Keski-Suomessa, noin 300000 kuutiometriä ja Etelä-Savossa, noin 400000 kuutiota. Hetemäelle Metsän etunoja -palkinto Euroopan metsäinstituutin ohjelmajohtaja Lauri Hetemäki on saanut Metsän etunoja -palkinnon. Hetemäki palkittiin 5000 euron stipendillä, jonka lahjoitti Suomen Messusäätiö. Palkinnon saajan valitsi Metsäalan Asiantuntijat ry:n puheenjohtaja Håkan Nystrand. ”Lauri Hetemäki uskaltaa kertoa metsäsektorin skenaarioista selkeästi, usein myös rakentavan kriittisesti, mutta säilyttäen samalla tutkijan tarkkuuden”, Nystrand perusteli. Toisaalta, Uimaharjun liukosellutehdas tuottaa enemmän kuin Rovio. Vain yksi tehdas.” VTT:N TUTKIMUSPROFESSO RI ALI HARLIN. LEHTIKUUSI / . ”Putkiremontin tekeminen CLT-taloissa maksaa kymmenesosan betonitaloon verrattuna.” RAKENNUTTAJAYHTIÖ LAKEAN ALUEPÄÄLLIKKÖ JOUNI LIIMATAINEN MASSIIVI PUUELEMENTEISTÄ RAKENNE TUN KERROSTALON EDUISTA. KAUPPALEHTI . . ”En usko.” MAA JA METSÄTALOUS MINISTERI JARI KOSKISEN VASTAUS KYSYMYKSEEN, ONKO METSÄVEROTUKSESSA PALUUTA PINTA ALAVERO TUKSEEN. TALOUSELÄMÄ / . kauppahintatilaston mukaan todelliset kauppahinnat ovat huomattavasti korkeampia”, Tornberg painottaa. Energiateollisuus puolestaan katsoo, että korvaustaso on lähellä kauppahintatilaston toteutuneita hintoja. Sähköverkkoyhtiö Elenian maankäyttöpäällikkö Sanni Haralan mukaan Tapion tänä syksynä päivitetyt summa-arvotaulukot vastaavat aiempaa paremmin kauppahintatilaston hintoja. Summa-arvotaulukossa on erikseen maapohjan hinta kasvupaikan mukaan 210–580 euroa hehtaarilta sekä puuston odotusarvot. ”Olemme päättäneet nostaa maapohjasta maksettavaa korvausta 20 prosenttia taulukkohintaa korkeammaksi. Hehtaarikorvaukset vaihtelevat noin 800 eurosta 6 500 euroon, puustosta riippuen”, Harala kertoo. Elenia uudistaa ilmajohtojaan maakaapeleiksi parin tuhannen kilometrin vuosivauhtia. Maakaapelit ovat maanomistajille pienempi, ainoastaan metrin levyinen haitta, joten pakkomenettelyt ovat harvinaisia. MTK haluaa energiayhtiöt neuvottelupöytään, jotta sähkölinjojen korvauksia saataisiin parannettua. Tammi-elokuussa Suomeen tuotiin puuta 7,88 miljoonaa kuutiometriä, mikä on 24 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. sijoitusoikeutta. Pakkosijoitusoikeuden myöntämisen jälkeen korvauksesta voidaan edelleen sopia. Muussa tapauksessa korvausasia tulee siirtää lunastustoimitukseen. Lunastustoimituksessa ei lunasteta omistusoikeutta, vaan yhtiö saa oikeuden rakentaa sähkölinjan toisen maalle, ja tälle käyttöoikeudelle määritetään korvaus. Jos myöhemmin linjalle tehdään esimerkiksi moottorikelkkareitti, niin siitä ei sovita sähköyhtiön, vaan maanomistajan kanssa. Taulukkohinta ei riitä Ilmalinjojen leveys vaihtelee pienimpien jakelulinjojen viidestä metristä aina voimajohtolinjojen 20 metriin. Pysyvässä käyttöoikeudessa korvaus maksetaan maapohjan hinnan perusteella, yhtiö ikään kuin ostaa maapohjan. Hinta katsotaan Tapion summa-arvotaulukosta. MTK:n mielestä taulukon maapohjan hinnat ovat aivan liian pieniä. ”Maanmittauslaitoksen TO N I KN U U TI LA MAKASIINI • MAKASIINI • 1110_.indd 13 29.11.2013 16.46
UUTISET TIIA PUUKILA METSÄKESKUKSEN metsäpalvelut sai uuden ilmeen metsämessujen alla. Entinen sininen metsäkeskus vaihtoi logonsa karhuun ja kantaa nyt nimeä Otso Metsäpalvelut. Uuden ilmeen toivotaan selkeyttävän metsäkeskuksen tehtävänjakoa julkisten palveluiden ja metsäpalveluiden välillä. ”Ulospäin metsäkeskus on näyttäytynyt yhtenä organisaationa, jolla on vihreä ja sininen puoli. Metsänomistajien ja alan toimijoiden on ollut vaikea ymmärtää, mitkä palvelut kuuluvat millekin puolelle”, kertoo Otso Metsäpalveluiden johtaja Jukka Enarvi. Taustalla lakiuudistus Metsäkeskuksen metsäpalveluiden uusi ilme on jatke kahden vuoden takaiselle metsäkeskuslain uudistukselle. Vuoden 2012 alusta lakiuudistus lakkautti alueelliset metsäkeskukset ja toimintansa aloitti valtakunnallinen Suomen metsäkeskus. Samassa rytäkässä henkilöstö ja toiminta jaettiin kahteen itsenäiseen yksikköön: julkisiin palveluihin ja metsäpalveluihin. Suurin syy jaolle oli kilpailun avoimuuden säilyttäminen. Metsäkeskuksen julkisten palveluiden puolella myönnetään esimerkiksi kemerarahoitusta hankkeille, joita taas metsäpalvelut hoitavat. Epäselvyyksien välttämiseksi yksiköt eriytettiin. Julkisten palveluiden toiminnan rahoittajaksi tuli valtio, mutta metsäpalveluiden tuli pärjätä omillaan. ”Me olemme jo kaksi vuotkeissa ojalinjojen tieltä raivattavien puiden korjuun ja kauppaamisen hoitaa hankkeen vetäjä. Puukauppaa on laajennettu myös hankkeiden ulkopuolelle. Tällä hetkellä Otso kilpailuttaa asiakkaidensa puita ympäri Suomen. Toimintaa on tarkoitus luotsata vieläkin pidemmälle. ”Tavoitteenamme on, että meidän kautta hoituvat kaikki metsänomistajan tarvitsemat metsäpalvelut”, Enarvi kertoo. Yli sata konttoria Otson tehtävänä on vakiinnuttaa paikkansa metsäpalveluiden tarjoajana metsänhoitoyhdistysten, metsäyhtiöiden ja muiden metsäpalveluyritysten rinnalle. Tällä hetkellä sen etuna ovat kasvava etämetsänomistajien määrä. ”Me olemme ainoa riippumaton valtakunnallinen metsäpalveluiden tarjoaja. Meillä on yli sata toimistoa ja toimialueena koko Suomi. Metsänomistaja pystyy asioimaan kotipaikkakuntansa toimistolla”, Enarvi kertoo. Samalla säästetään kustannuksissa, kun maastotyöt tekee kollega metsätilan sijaintikunnan toimipisteeltä. Nähtäväksi jää, kuinka kauan Otso säilyttää asemansa ainoana riippumattomana valtakunnallisena metsäpalveluiden tarjoajana. Metsänhoitoyhdistyslain muutos ja metsänhoitomaksun poistuminen ajavat myös metsänhoitoyhdistykset kehittämään toimintaansa. Uudesta ilmeestään huolimatta Otso on yhä Suomen metsäkeskuksen yksikkö. Lopullinen pesäero on kuitenkin suunnitteilla. Maaja metsätalousministeriö kaavailee, että Otso yhtiöitettäisiin ensi vuoden aikana. Yhtiö aloittaisi toimintansa vuoden 2015 alusta. Mikä ihmeen Otso? Metsäkeskuksen metsäpalvelut vaihtoi nimensä ja teki näkyvän pesäeron metsäkeskuksen julkisiin palveluihin. Otson palvelut ? metsäsuunnittelu ? metsänhoito ? ojien ja teiden suunnittelu ja kunnostus ? yksityisteiden rakentaminen ja siltasuunnittelu ? tiekunnan hallintopalvelut ? metsuritöiden välitys ? puukauppa ? vesiensuojelun suunnittelu ? luonnonmukainen metsien kasvatus ? metsäveroasiat ? sukupolvenvaihdokset ? metsätila-arviot ? luonnontuhojen vahinko arvioinnit ? metsien kiinteistövälitys Jukka Enarvin luotsaamassa Otso Metsäpalveluissa työskentelee kolmesataa henkeä sadassa toimistossa ympäri Suomen. ta toimineet itsenäisesti pelkästään asiakkaiden projekteista tulevilla tulovirroilla”, Enarvi sanoo. Puukauppaa laajennettu Vaikka ilme vaihtui, metsäpalveluiden toiminta ei kokenut yhdessä yössä suurta mullistusta. Sitä on kehitetty, jäsennelty ja laajennettu viimeiset kaksi vuotta. Jo ennen ilmeen päivittämistä vanhan metsäkeskuksen alueellisia palveluita on levitetty koko maan kattaviksi. Metsänomistajia on avitettu sukupolvenvaihdoksissa, veroilmoitusten täytössä ja metsäkiinteistöjen välityksessä. Myös puukauppa on kuulunut metsäpalveluiden toimikuvaan heti alusta asti. Esimerkiksi suometsänkunnostushankMetsä keskuksen julkisten palveluiden tehtävät ? Metsään.?-metsävaratietopalvelu ? metsänomistajien koulutus ja kurssit ? Metso-ohjelman ympäristötuki ja luonnonhoitohankkeet ? metsälakiin ja metsien hyönteistuholakiin liittyvä neuvonta ja valvonta ? kemeratukien myöntäminen ja lain valvonta ? hirvituhojen arviointi ja korvaukset ? hyönteis-, myrskysekä muut metsätuhoasiat ? metsänomistukseen, sukupolvenvaihdoksiin ja yhteismetsiin liittyvä neuvonta ? Halkoliiteri-polttopuupalvelu ? energiapuun korjuuseen ja tukiin liittyvä neuvonta SA M I KU LJ U MAKASIINI • MAKASIINI • 1111_.indd 14 29.11.2013 16.43
METSÄTYYPPI Mikä on CEPF? Se on eurooppalaisten metsänomistajajärjestöjen kattojärjestö, jonka jäseniin kuuluu myös Suomen MTK. Lyhenne tulee ranskankielisestä nimestä Confédération Européenne des Propriétaires Forestiers. Mitä järjestö tekee? Se valvoo metsänomistajien etua, kun Euroopan komissio, parlamentti ja neuvosto päättävät metsäasioista. Pidämme yhteyttä keskeisiin päättäjiin, lobbaamme. Mitä omaan työhösi kuuluu? Pyöritän talon hallintoa sekä viestintää. Laadimme tiedotteita päättäjille, pidämme yllä verkkosivuja ja lähetämme jäsenille tiedoksiantoja. Parhaillaan perehdyn myös biotalouteen, jonka edistämisestä eri toimijoilla on runsaasti erilaisia näkemyksiä. Biotalouden kenttä on todella hajanainen. Mikä ovat metsän omistajan pahimmat uhat? Byrokratia ja sääntely, esimerkiksi biomassan hyödyntämistä koskeva. Nyt keskustellaan kiihkeästi siitä, että puuta pitäisi käyttää ensisijaisesti rakentamiseen ja vasta viimeisenä vaihtoehtona energiaksi. Me emme halua sellaista. Puun energiaja muu käyttö eivät mielestämme kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan. Minkälainen työtiimisi on? Meitä on Suomesta, Saksasta ja Virosta, yhteensä kuusi. Kaikki ovat hyvin käytännönläheisiä, jalat maassa. Huumori kukkii. Sen avulla jaksamme, sillä työtä on niin paljon kuin ikinä ehdimme tehdä. Mikä on Euroopan pahin metsämörkö? Suomalainen Eveliina Pokela pitää eurooppalaisten metsänomistajien puolia Brysselissä. HANNA LEHTO ISOKOSKI Kuvio Vuosi 2010 tuhoisin Lähde: Metla, Suomen metsäkeskus Asta, Veera, Lahja ja Sylvi kaatoivat yli viisi kertaa enemmän puita kuin Eino-myrsky. Tuhoutunut puusto / milj. m 2 4 6 8 Aamo 1978 Mauri 1982 Manta 1985 Pyry, Janika 2001 Unto 2002 Asta, Veera, Lahja, Veera 2010 Tapani, Hannu 2011 Antti 2012 Eino 2013 TIIA PUUKILA UUSIMMAT valtakunnan metsien inventointitulokset lahopuun määrän vähentymisestä ovat paljastuneet osittain virheellisiksi. Alustavien laskelmien mukaan lahopuun määrä olisi vähentynyt Pohjois-Suomen ja kasvanut Etelä-Suomen talousmetsissä. Nyt tutkijat ovat löytäneet ongelmia 11. inventoinnin laskentatuloksista. ”On paljastunut, että alustavat tulokset lahopuun määristä ovat osin virheellisiä”, kertoo erikoistutkija Kari T. Korhonen Metsäntutkimuslaitokselta. Syynä on laskentaohjelman vaihdos. Lahopuun pituuksia ei mitata maastossa, vaan ne ennustetaan laskentamalleilla. Uusi ohjelma oli joissakin tapauksissa laskenut lahopuun pituudet lyhyemmiksi kuin aikaisemmassa inventoinnissa. ”Virhe koskee vain pientä osaa lahopuustoa ja ilmeisesti tulosten suunta ei muutu. Korjattu tulos tulee varmaankin olemaan sellainen, että Etelä-Suomessa lahopuun määrä on lisääntynyt vielä enemmän kuin alustavat tulokset osoittivat ja pohjoisessa vähennys on joko pienempi tai sitä ei ole”, Korhonen arvioi. Myrskyt sotkevat Jo valtakunnan metsien 10. inventoinnin tulokset vuosilta 2004–2008 osoittivat lahopuun määrän laskeneen Pohjois-Suomessa. Vähentyminen näkyi pitkälle lahonneiden maapuiden määrissä. Näissä tuloksissa ei ole laskuvirhettä, mutta myös niiden paikkaansapitävyys epäilyttää tutkijoita. Lahopuiden mittaus aloitettiin valtakunnan metsien 9. inventoinnissa 1996–2003. Työ tehtiin tarkkaan. Seuraavassa inventoinnissa jotain jäi ehkä mittaamatta. Myös inventoinnin alla ja aikaan sattuneet myrskyt sotkevat tuloksia. Myrskykaadot luetaan mukaan kuolleiksi puiksi, vaikka ne korjattaisiin myöhemmin talteen. Etelä-Suomen lahopuun määrissä näkyvät vuoden 2010 myrskyt. Lahopuu laskettiin väärin Etelä-Suomessa lahopuun määrä on lisääntynyt todennäköisesti alustavaa arvioita enemmän. KUKA: Metsänhoitaja Eveliina Pokela, 28 vuotta. MITÄ: Työskentelee Euroopan metsänomistajajärjestöjen keskusliiton CEPFin poliittisena neuvonantajana. MITEN: Järjestö kutsui haastatteluun. Selvitti aikaisemmin maaja metsätalousministeriössä, miten suomalaista metsäosaamista vietäisiin ulkomaille. MAKASIINI • MAKASIINI • 1111_.indd 15 29.11.2013 16.43
MARKKINAT MIKKO HÄYRYNEN SAHUREIDEN viesti on, että puukauppa käy hyvin ja silloin ei pidä hämmentää. Hyvän tilanteen takana on monia syitä, joita yhteisesti voi kuvata häiriöiden puutteeksi. Kalajokisen Junnikkala Oy:n metsäpäällikkö Juha Junnikkala uskoo puunhintojen tasaisen kehityksen tuoneen rauhaa puumarkkinoille. ”Kun puunhintoihin ei liity nousupiikin odotuksia, niin kauppaa uskalletaan käydä.” Hän pohtii myös, onko pankkien lainahanojen kiristäminen vaikuttanut siihen, että rahoitusta on haettu metsäpankista. Hyvä pystyvarantotilanne hillitsee tukinhintojen nousupaineita. Junnikkalalla mahtuu kuitenkin vielä talvileimikoita tämän kauden korjuuseen. Sahatavaran kotimaan ja Euroopan menekki on huonoa, mutta Kaukoitä ja Pohjois-Afrikka vetävät. Junnikkala ei malta olla toistamatta sahojen huonoa tilannetta. ”Kun neljä ja puoli vuotta on tehty tappiota, niin ei ole pahitteeksi vaikka yhden puolivuotta tekee vähän plussaakin.” Nousu pysähtyy Harvestia Oy ostaa ensisijaisesti Itä-Suomen havutukkia ja koivukuitua. Leimikkotilanne on hyvä, mutta toimitusjohtaja Pekka Kauranen kertoo varovaisin sanakääntein, että koivukuitupuun tarjonta on ollut niukkaa. Vaikka Eino-myrsky ei poikinut isoja tuhoalueita, niin Kauranen uskoo, että myrskyllä on silti vaikutusta kantohintoihin. ”Nousu pysähtyy ja sitten on lievää laskua. Seuraavat kuukaudet ostetaan talvileimikoita, mikä näkyy hintatasossa.” Talvileimikot ovat halvempia, koska ne ovat pehmeillä mailla. Etelä-Pohjanmaalla joillakin ostajilla leimikkotilanne on niin hyvä, että talvileimikoiden aktiivinen ostaminen on lopetettu. Monimutkaisten syy-seuraus-suhteiden vuoksi kivihiili on etenkin rannikon voimaloissa metsäenergiaa edullisempaa polttoainetta. Kivihiilen tuonti ei ole suoraan pois metsäenergian menekistä, sillä haketta toimitetaan myös monille maatiloille ja muille pienemmän kokoluokan käyttäjille. ”Kaikki menee kaupaksi, mutta metsäenergian hinta on laskenut aavistuksen verran”, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Jarmo Lahdenmaa toteaa. Ruotsissa pienet tuhot Se, mikä Suomen puolella oli Eino, oli Ruotsin puolella Hilde. Yleensä länsimyrskyt purkavat pahimman voimansa Ruotsiin ja myrskypuiden tarjontapiikki tuntuu sahatavaramarkkinoilla lahden tälläkin puolella. Nyt niin ei näytä tapahtuvan. ”Hilden tuhoja arvioidaan parhaillaan, mutta niiden ennakoidaan olevan samantapaisia kuin Einon. Puita on kaatunut sieltä täältä, mutta ei kovin suuria määriä”, Sveaskogin Pohjois-Ruotsin Piitimessä toimiva myyntipäällikkö Paavo Valonen sanoo. Aikaisempi, lokakuun lopulla Eteläja Länsi-Ruotsiin osunut Simone-myrsky kaatoi noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä. Jönköpingin eteläpuoleisen Ruotsin vuotuinen korjuumäärä on noin 22 miljoonaa kuutiometriä, joten myrskypuu ei muuta kokokuvaa. ”Etelä-Ruotsissa on ollut tukkipulaa ja metsänomistajien tarjoamat pienet myrskypuuerät ovat jopa positiivinen asia”, Valonen kertoo. Hyvää ei pidä hämmentää Hyvin käyvän puu kaupan taustalla saattaa vaikuttaa myös pankkien kiristynyt luoton anto, minkä vuoksi rahoitusta on haettu metsä pankista, Juha Junnikkala pohtii. Puumarkkinoilta ei löydy nyt dramatiikkaa: kauppa käy, korjuuta haittaava pehmeä aika näyttää jäävän lyhyeksi eikä myrskykään isosti vaikuttanut. TU O M A S N EV A LA IN EN MAKASIINI • MAKASIINI • 1112_.indd 16 29.11.2013 16.41
Raakapuun kantohinnat marraskuussa viikolla 47 ? nousussa ? laskussa Keski-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Etelä-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Koko maa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Savo-Karjala Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Kymi-Savo Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Etelä-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Kainuu-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Lappi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? Kantohintaindeksi kuvaa eri puutavaralajien nimellishintojen muutosta. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisema indeksi päivittyy kuukausittain. Indeksi alkaa vuoden 2010 joulukuusta. Silloin vallinneille eri puutavaralajien kantohinnoille on annettu suhdeluku 100. Indeksien laskennassa erityyppisten leimikoiden (uudistus, harvennus, ensiharvennus) osuudet pidetään samoina, kuin ne olivat keskimäärin vuonna 2010. Hintatason muutokset saadaan näin paremmin esille. Esimerkiksi indeksiluku 110 tarkoittaa, että puun nimellinen hinta on kohonnut kymmenen prosenttia joulukuusta 2010. Indeksi kertoo muutoksista Viikko-ostojen määrä 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Miljoonaa m 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 Viikot 1–47/2013 2011 2012 984778 m Kantohintojen kehitys 2011 2012 2013 Euroa m 10 20 30 40 50 60 70 80 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Puutavaralajien kantohintaindeksit 10/2012 2/2013 12 4 6 8 10 Kaikilla puutavaralajeilla 12/2010 = 100 80 85 90 95 100 105 110 115 120 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu MAKASIINI • MAKASIINI • 1112_.indd 17 29.11.2013 16.41
MARKKINAT Kuukauden puukauppa Vientikatsaus HANNU JAUHIAINEN METSÄÄ Etelä-Karjalassa omistava perikunta päätti tehdä puukaupan ja valtuutti metsänhoitoyhdistyksen hoitamaan asiaa. Myyntiin päätyi vajaan kahden hehtaarin päätehakkuuleimikko. Alue sijaitsee tilustien varrella ja on talvikorjuukohde. Yhdistys pyysi tarjoukset paikallisilta puunostajilta. Tarjouksia tuli viisi, joista yksi oli kahden ostajan yhteistarjous. Osassa tarjouksista oli mukana vain perinteiset puutavaralajit, osassa myös pikkutukki, parru ja yhdessä vielä pylväskin. Yksi ostajista tarjosi männystä runkohintaa mäntyainespuun nimellä. Tarjous hinta oli noin 50 euroa kuutiometriltä. Normaalin mäntytukin tarjoushinnat olivat samaa tasoa kaikilla ostajilla, 58–59 euroa kuutiometriltä. Kuusitukin hinnassa vaihteluväli oli suurempi, 54–58 euroa. Pylväs ratkaisi Tarjousten kokonaissummissa ei ollut suurta eroa, kaikki olivat reilut Viisi tarjousta talvileimikosta MIKKO HÄYRYNEN SAHATAVARALLE kuuluu vähän parempaa muutaman vientimaan hyvän vedon vuoksi, mutta kokonaisuutena vuosi 2013 kirjautuu keskinkertaiseksi. Varastot myytiin kesällä ennätysalas. Ne ovat alhaalla edelleen, vaikka mäntytavaraa onkin alkanut kasautua. Vienti on kasvanut neljälle markkinalle – Japaniin, Kiinaan, Saudi-Arabiaan ja Israeliin. ”Ainoastaan Japani maksaa laadusta, muille riittää alemmat laadut ja niidenmukaiset hinnat”, yksityisten sahojen järjestön Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori sanoo. Japani näyttää viimein saaneen taloutensa liikkeelle, mutta maa on pysynyt poissa markkinoilta kesän jälkeen ja sulatellut suuriksi kasvaneita varastojaan. Kiina vetää hyvin ja pelot talouskasvun hidastumisesta ovat lieventyneet. ”Pohjois-Afrikasta voi odottaa reilua kasvua, koska siellä on paljon nuorta väkeä ja myös varallisuutta, vaikka se onkin jakautunut epätasaisesti. Mutta arabikevät ja poliittinen epävarmuus eivät ole vieläkään kokonaan ohitse.” Euroopan markkinatilanne on säilynyt heikkona ja hintojen nosto näyttää hankalalta. Englannissa ja Saksassa markkinat ovat parantumassa, mutta Ranska ja Hollanti ovat heikkoja. Etelä-Euroopassa tilanne on vakiintunut, joskin kulutus on ylipäätään alhaisella tasolla. Suomi on voittanut markkinaosuutta Ruotsilta. Ruotsin sahureilla on ollut vaikeaa sekä kallistuneen kruunun että puun saatavuuden kanssa. Ruotsissa metsien käyttöaste on Suomea korkeampi, minkä vuoksi metsässä ei ole samalla tavalla puskuria tasaamaan kysynnän vaihteluja. Muutaman vuoden takaisen ison myrskyn puut on sahattu ja Etelä-Ruotsin sahat käyvät vajaasti. Kotimaassa rakennuslupien määrä putoaa edelleen, mutta korSahavuosi päättyy sarastukseen jausrakentaminen on jonkin verran korvannut laskua. Tämän vuoden sahausmäärä yltää vajaaseen kymmeneen miljoonaan kuutiometriin. Ensi vuosi mentäneen samalla tasolla ja kantohintojen kehitys näyttää tylsän tasaiselta. PUUKAUPPA ETELÄ KARJALASSA Puutavaralaji Määrä m Mäntytukki m Mäntypylväs m Mäntypikkutukki m Mäntyparru m Mäntykuitu m Kuusitukki m Kuusikuitu m Kuusilaho m Yhteensä m 22 600 euroa. Metsänomistajan saamaan lopulliseen rahamäärään vaikuttaa eri puutavaralajien kertymä, mikä vaihtelee ostajittain erilaisten mittaja laatuvaatimusten vuoksi. Hintavertailussa parhaaksi todettiin kahden ostajan yhteistarjous. Asian ratkaisi pylvään, pikkutukin sekä parrun hinta. Pylväästä maksettiin 70 euroa kuutiometriltä. Näille puutavaralajeille luvattiin myös takuumäärät. Kaupat tehtiin tämän tarjouksen perustella. Lähde: Tullitilasto 2012 Ranska Saksa Japani SaudiArabia Britannia Israel Kiina Egypti Hollanti Egypti Algeria Japani Britannia Marokko Israel SaudiArabia Tunisia Tanska Kuusi Mänty 1000 m 1000 m Kiina vetää Havusahatavaran tärkeimmät vientimaat tammi-elokuussa sekä viime vuoden vastaavana aikana 100 200 300 400 500 100 200 300 400 500 2013 MAKASIINI • MAKASIINI • 1113_.indd 18 29.11.2013 16.42
METSALEHTI.FI Lukijan kuva Keskustelua Verkossa nyt Gallup Kannattaako hankkia mönkijä? 20 40 60 80 100 EI 55 % KYLLÄ 45 % ”Etelän metsuri ja Huski kuivuneita palmunoksia pudottelemassa. Mies roikkuu valjaissa ja asiallisissa turvavarusteissa, mutta peittyy tuuhean latvuksen kätköihin.” PUUN TAKAA PALMUMETSURI JA HUSQVARNA Seuraa maapallon metsäpeitteen muutosta vuosina 2000–2012. Asta-myrskyn reittikin näkyy. EARTHENGINEPARTNERS.APPSPOT.COM/ SCIENCE GLOBAL FOREST Mihin tarvitaan erälupia ja mitä ne maksavat? WWW.ERALUVAT.FI Metsänhoitoyhdistykset ovat saaneet uudet kotisivut. MHY.FI ja METSÄNOMISTAJAT.FI ”Metsäverotusta ollaan vihdoinkin muuttamassa myös Suomessa yritysverotuksen suuntaan. Tämä on ainoa keino kehittää metsätilakokoa ja puuntuotannon tehokkuutta.” PUUN TAKAA ”Ongelma on siinä, että puhutaan elinkeinon harjoittamisesta, yrittäjyydestä, ammattimaisuudesta ja ties mistä ilman, että kerrotaan, mitä sillä tarkoitetaan ja mihin suuntaan asioita käytännössä halutaan muuttaa.” GLA ”Muutoksista ensimmäisen pitäisi olla metsävähennyksen poisto. Saisi silläkin myyntihintoja alaspäin. Ehkä sitten loppuisi tai ainakin vähenisi vinkuminen ylihintaisista metsäpalstoista.” KORPITUVAN TANELI ”Minun mielestä metsävähennys on yksi parhaita tapoja edistää metsätilakauppoja. Jos se poistuisi, tilakauppoja tehtäisiin entistä vähemmän ja tilat pirstaloituisivat aina vain pienemmiksi.” MJO ”B. Wahlroos heitti ’laiskalle rahalle’ kovempaa veroastetta mainiten erikseen metsäomaisuuden. Paine siihen suuntaan on jollain tasolla nähtävissä.” NIKO ”Suomen on pelastanut kehitysmaan kohtalolta se, että täällä metsät ovat suurimmaksi osaksi perheiden omistuksessa eikä suurten korporaatioiden plantaaseja.” KOUKKU ”No niin, ammutaanpa tämäkin nyt äkkiä alas eli nykysysteemi on siis paras?” JUIPPI ”Lopputuloksena saamme veroasteen jälleen nousuun. Nythän julkisen sektorin osuus bkt:stä on vain 57 prosenttia, toiseksi eniten koko Euroopassa.” HILUXMETSURI ”Valtion ja kuntien toiminnan perusta on, että ne antavat ihmisille mahdollisuuden pistää asiansa kuntoon. Nyt näkyy olevan linja, että sotketaan. Ei voi luottaa minkäänlaiseen pysyvyyteen.” HEMPUTTAJA ”Tämä systeemi tulee romahtamaan ja varmasti. Sosialistien viimeinen korahdus.” METSÄNVARTIJA Kohti yritysverotusta Metsäselonteon tavoite ohjata metsäalaa yrittäjyyteen puhutti verkossa. Osallistu keskusteluun osoitteessa www.metsalehti.? . MAKASIINI • MAKASIINI • 1114_.indd 19 28.11.2013 15.40
PÄRJÄISIKÖ NÄILLÄ? Metsälehti kartoitti, mitä aloitteleva metsänomistaja tarvitsee. Kärkeen nousi yksi tuote ylitse muiden: raivaussaha. TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT SEPPO SAMULI Metsänomistajalla on varaa, mistä valita. Metsäylioppilas Holtti Hakonen kokeili Husqvarnan, Uittokaluston, Koneliike Oleniuksen ja FinnRaivan tuotteita metsämessuilla Helsingissä. TEEMA: VARUSTEET MAKASIINI • 2211_.indd 20 28.11.2013 16.49
MAKASIINI • 2211_.indd 21 28.11.2013 16.49
matoimiselle metsänomistajalle on tarjolla monen moista työvälinettä. Löytyy sahoja, jalkineita, asusteita ja turvavarusteita. Tuotevalikoima vetää aloittelijan hiljaiseksi. Intoa metsien hoitoon piisaa, mutta ensin pitäisi hankia jotain kättä pitempää. Metsälehti kysyi lukijoiltaan, millä aloitteleva metsänomistaja pärjää. Pyysimme myös metsäneuvoja Matti Äijöä Suomen metsäkeskuksesta kertomaan omat suosituksensa. Vuosikymmenen ajan metsänomistajia kurssittanut Äijö tuntee metsänomistajien tarpeet. Raivaussaha on ykkönen Lukijoiden ostoslistalla on yksi selvä suosikki: raivaussaha. Myös Äijö sijoittaa raivaussahan ykköshankinnaksi. Jos omistaa metsää rehevillä mailla muutamankin hehtaarin, raivattavaa löytyy aina. ”Raivaussaha on suhteellisen halpa ja pitkäkestoinen hankinta. Se on turvallinen työväline verrattuna vesuriin, kirveeseen ja moottorisahaan. Siihen voi myös vaihtaa teriä tarpeen mukaan”, Äijö perustelee. Hyvin pidettynä ja huollettuna se kestää käyttöä toistakymmentä vuotta. Raivaussaha soveltuu mainiosti myös aloittelijalle, sillä raivuun oppii nopeasti. Metsätöihin soveltuvia raivaussahoja on markkinoilla viitisen merkkiä, ja kullakin valmistajalla on vähintään toinen mokoma eri malleja. Käyttötarve määrää, mikä saha kannattaa ostaa. Painoluokaltaan 8–9 kilon eli 2–3 kilowatin ammattisahoja Äijö suosittelee metsänomistajille, joilla raivattavaa on vuosittain useampia hehtaareja. ”Kun on paljon töitä ja rajallinen aika tehdä niitä, tuntien pitää olla tehokkaita. Puun täytyy mennä kerrasta poikki. Itse valitsen aina amRaivaussaha on metsänomistajan tärkein ostos. Siihen saa tarvittaessa hankittua varateriä, joilla onnistuu niin vesakon kuin heinienkin raivuu. TEEMA: VARUSTEET 2211_.indd 22 28.11.2013 16.49
”KUN ON PALJON TÖITÄ JA RAJALLINEN AIKA TEHDÄ NIITÄ, TUNTIEN PITÄÄ OLLA TEHOKKAITA. PUUN TÄYTYY MENNÄ KERRASTA POIKKI.” ”RAIVAUSSAHA on mielestäni paras ja tärkein hankinta.” ”METSÄNOMISTAJA tarvitsee ehdottomasti luotettavan ja tehokkaan raivaussahan.” ”TÄRKEIMMÄT työkalut ovat kaksi raivaussahaa: toinen kolmioterällä varhaisperkauksiin ja toinen muuhun taimikonhoitoon.” ”KAKSI POTTIPUTKEA, isompi ja pienempi. Traktorin takakauha on loistava taimien kuljetukseen.” ”YLIVOIMAISESTI tärkein hankinta on raivaussaha ja siihen parhaat saatavilla olevat valjaat.” ”MIKÄLI hoidettavana on taimikoita, kannattaa hankkia raivaussaha. Ei kannata ostaa heikointa eikä järeintä.” ”MÖNKIJÄ, moottorikelkka ja traktorin metsäkärry ovat ainakin omalla kohdallani tarpeettomia. Yllättävän vähällä rojumäärällä selviää maatalouteen verrattuna.” ”KAIKKEIN TÄRKEINTÄ on intohimo metsätalouteen. Sitä ei vain saa kaupasta. Sen lisäksi tarvitaan puolihyllymetriä hyvää kirjallisuutta, ajatusten vaihtoa, silmät auki metsässä kulkemista, hyvä raivaussaha tai -veitsi sekä raakaa työtä.” ”ALOITTELEVAN on hyvä teettää asiantuntijalla metsäsuunnitelma, jos tila ei ole kovin pieni. Metsäalan opiskelukaan ei mene hukkaan.” Mitä metsänomistaja tarvitsee? Lukijat vastaavat mattikäyttöön tarkoitetun sahan”, Äijö sanoo. Jos taas sahan kahvoissa ei ole tarkoitus viettää vuosittain muutamaa päivää pidempään, tehoiltaan ja kooltaan pienempi saha riittää. Kun käyttö on vähäistä, ei ole merkitystä, saako tankillisella muutaman puun vähemmän kaadettua. Halvimmillaan raivaussahan saa viidelläsadalla eurolla. Ammattikäyttöön ja pidempiaikaiseen raivuuseen soveltuvista sahoista saa pulittaa päälle tuhat euroa. Työkseen raivaavilla on kaksi sahaa. Varhaishoitoa varten on näppärä, tehoiltaan ja kooltaan pienempi raivaussaha ja ensiharvennusta lähestyville kohteille kaikkein suurin ja tehokkain saha. Raivausveitsi kaikille Mikäli raivaussahan käyttö arveluttaa, mutta taimikoita riittää, sekä Äijö että lukijat pitävät hyvänä vaihtoehtona raivausveistä. Se on tehokas apuväline horsman, vatukon ja heinän niittoon taimikon ensimmäisinä vuosina. Veitsi soveltuu vielä peukalon paksuisen ja vähän sitä vahvemman vesakon kaatamiseen. ”Hyötyynsä nähden raivausveitsi on niin edullinen hankinta, että se pitäisi löytyä jokaisen metsänomistajan varastosta. Itselläni ainakin on sellainen.” Raivausveitsen saa omakseen muutamalla kymmenellä eurolla. Työvälineenä se on vesuria ergonomisempi eikä vaadi samanlaista voimaa ranteeseen. Vesakon raivuu onnistuu selkä suorana ilman iskuliikkeitä. ”Raivausveitsen käyttö on hyvää hyötyliikuntaa ja käy jäykkäselkäisille.” Keskikokoinen riittää Moni lukija piti moottorisahaa tarpeellisena. Jos sahaus sujuu, se on hyvä hankinta raivaussahan rinnalle. Kaikki metsänomistajat eivät kuitenkaan moottorisahaa tarvitse – eivät ainakaan sitä järeintä mallia. Painavin ja tehokkain saha on ammattitaitoisen hankintahakkaajan kaveri tukkisavotoille ja siemenpuuhakkuille. Kokemattoman käsissä se voi olla turvallisuusriski, jos voimat eivät riitä sitä hallitsemaan. Keskikokoinen 4–5 kilon ammattisaha on sen sijaan harkinnan arvoinen ostos. Se sopii niin miehen kuin naisenkin käteen. ”Tämän päivän metsänomistajista alle kymmenen prosenttia tarvitsee kaikkein tehokkainta ammattikäyttöön tarkoitettua raskasta moottorisahaa. Tehokas harvennushakkuille tarkoitettu saha sen sijaan on hyvä olla olemassa”, Äijö sanoo. Keskikokoisella ammattisahalla omatoiminen omistaja pystyy tekemään energiapuusavottaa ja valmistelemaan metsäänsä tulevaan konehakkuuseen. Hätätilanteessa tällaisessa sahassa riittää potkua pätkimään metsäteille kaatunut tukkipuukin. Jos suunnitelmissa on sahata muutamia kymmeniä tankillisia vuosittain useamman vuoden ajan, moottorisaha kannattaa hankkia. Äijö ohjeistaa kiinnittämään huomiota sahan koon lisäksi käynnistykseen. Takavuosina sahat ovat olleet tiukkavetoisia eli sahan Raivausveitsi on edullinen vaihtoehto raivaussahalle. MAKASIINI • 2211_.indd 23 28.11.2013 16.49
käynnistämiseen on vaadittu voimakas räjähtävä vetäisy. Tämä voi selittää, miksi perintösaha tai käytettynä ostettu vanha saha eivät suostu käynnistymään. Uusimpiin sahamalleihin valmistajat ovat kehittäneet niin sanotun puolipuristuksen. Näiden sahojen kyljessä on nappi, jota painamalla vetovastus kevenee ja saha hyrähtää pienemmälläkin voimankäytöllä käyntiin. Markkinoilla on tarjolla useita moottorisahamalleja sadan euron mökkisahoista tuhannen euron ammattisahoihin. Halvimman sahan voi ostaa, jos sillä ei sahaa suuria määriä ja tiedostaa, ettei se välttämättä kestä käytössä vuotta, kahta pidempään. Ammattisahat palvelevat huollettuna yli kymmenen vuottakin ja säilyttävät jälleenmyyntiarvonsa. Jos sahaus jää, laadukkaan sahan saa aina myytyä eteenpäin. Kestävästä sahasta haaveilevaa Äijö neuvoo kääntymään sellaisen valmistajan puoleen, joka on valmistanut niitä jo kauan ammattikäyttöön. Istuttajalle oma putki Jos tulevina vuosina riittää istutettavaa, kannattaa harkita oman pottiputken ostoa. Äijö sijoittaa pottiputken ostoslistalle heti raivausja moottorisahan jälkeen. Hän perustelee valintaansa pottiputken edullisella hinnalla ja pitkällä käyttöiällä. Runsaalla sadalla eurolla saa työvälineen, jolla istuttaa viisitoista vuotta ja ylikin. Vaikka pottiputkia saa lainaan metsänhoitoyhdistyksiltä ja metsäyhtiöiltä, kovin pitkää matkaa lainauksen ja palautuksen takia ei kannata ajaa. Helpompi vaihtoehto on napata putki omasta varastosta. Pottiputken ostoa ja omatoimista istutusta puoltavat myös työn helppous. Pottiputken käytön ja istutuksen oppii tunnissa, ja se on sopivaa liikuntaa kaikenikäisille. Tarjolla on vain kahden valmistajan putkia, joten sopivan valinta on yksinkertaista. Riittää, kun tietää minkä kokoisia taimia istuttaa. Männyntaimille ja yksivuotisille kuusentaimille käy halkaisijaltaan pienempi ja koivuntaimille ja muille suuremmille taimille suurempi putki. Hyvä kaveri pottiputkelle on taimivakka. Vakalla taimet kulkevat vaivatta istutusalalla, ja töitä saa tehdä selkä suorana kumartelematta. Vakoissa on enemmän valinnanvaraa kuin putkissa. Ostoksilla kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että vakka pysyy tukevasti kylkeä vasten. Myös niskalenkin tulee olla pehmustettu ja riittävän leveä, jotta veri pääsee kiertämään eikä taimilastissa oleva vakka paina ikävästi hartioita. Aloittelevalle metsänomistajalle sopii hyvin istuttajan toisella kyljellä roikkuva perusvakka tai lantiolle ilman niskaremmiä vyötetty kevytvakka. Kyljen molemmille puolille asettuvan kaksoisvakan ja selässä kannettavan taimirinkan käyttö vaatii totuttelua. Ne sopivat parhaiJos istutettavaa on paljon, kannattaa harkita oman pottiputken ja taimivakan ostoa. TEEMA: VARUSTEET MAKASIINI • 2211_.indd 24 28.11.2013 16.49
”PARAS OSTOKSENI lienee pari talvea sitten hankitut vaelluskenkien tyyliset turvakengät. Hankintahinta hirvitti, mutta käytössä ne ovat osoittautuneet erittäin mukaviksi.” ”RAIVA RAIVAUSVEITSI on ehdoton ensiostos. Se on paras työkalu alta kaksimetrisen ryönän raivaukseen.” ”ISOMMAN ja pienemmän moottorisahan sekä raivaussahan eri terillä. Kun hankit turvavarusteita, vertaile hintoja ja kysy tuttujen metsurien kokemuksia.” ”RAIVAUSSAHAAN kannattaa panostaa.” ”RAKENNA metsääsi laavu. Voit viettää siellä aikaa nuotiolla.” ”JOS OSTAT moottorisahan, osta suurin, mitä liikkeessä on.” ”ÄLÄ OSTA mönkijää, osta mieluummin edullinen traktori ja kärryt.” ”OSTA klapikone.” ”MOOTTORISAHA ja raivaussaha. Niistä on hyvä lähteä.” ”RAIVAUSVEITSEN keksijä ansaitsisi mitalin. Se on kevyt kantaa pitkällekin ja toimii jopa kävelykeppinä.” ”RAIVAUSSAHA + moottorisaha + käsityökalut (konkeloliina/kaatorauta/-kiila/t-sakset) + turvavarusteet.” ”TUKEVAT kengät, kypärä, silmikko ja kunnollinen asukokonaisuus.” Mitä metsänomistaja tarvitsee? Lukijat vastaavat Viiltosuojattujen varusteiden tulee olla testattuja. Leimat ovat viesti turvallisuudesta. Suurin osa metsänomistajista ei tarvitse järeintä ammatti sahaa, keski kokoinen riittää. ten suuria määriä istuttavalle. Äijön istutuskalustoon kuuluvat perusja kaksoisvakka sekä neljä pottiputkea. Joskus istutettavaa on paljon. Silloin näillä välineillä varustetaan myös apujoukot. ”Pyrin istuttamaan aina itse, koska keväällä on hienoa olla luonnossa ja istutus on hyvää hyötyliikuntaa. Metsän ja taimikon kehitykselle antaa aivan eri arvon, kun sen on itse tehnyt.” Heijastimia ja väriä Työvälineiden kaveriksi metsänomistaja tarvitsee käyttöä kestävät ja toimivat työvaatteet. Raivaajan ostoslistalla on tukevat nykyaikaiset rinkkavaljaat, joissa on riittävästi säätöjä, hyvät pehmusteet ja levät olkaimet. Kunnon valjaiden avulla sahan paino jakautuu koko ylävartalolle ja sahaa jaksaa huudattaa pidemmän työpäivän. Raivaaja tarvitsee housut, joiden läpi nokkoset eivät polta tai risut raavi. Kesäurakkaan sopii hengittävä kangas. Kylmille ilmoille vaaditaan paksummat ja tilavammat housut, joiden alle mahtuu välikerroksia. Moottorisahaajan valinta on testatut viiltosuojahousut. Ne suojaavat jalkaa, jos saha lipsahtaa. ”Viiltosuojatut lappuhaalarit tai henkselihousut ovat miellyttävät. Ne eivät kastuessaankaan valu vyötäröltä”, Äijö sanoo. Moottorisahaajan takissa ei tarvitse olla viiltosuojaa, joten sama takki käy sekä sahaukseen että ”VIILTOSUOJATUT LAPPUHAALARIT TAI HENKSELIHOUSUT OVAT MIELLYTTÄVÄT. NE EIVÄT KASTUESSAANKAAN VALU VYÖTÄRÖLTÄ.” MAKASIINI • 2211_.indd 25 28.11.2013 16.49
raivuulle. Metsätöihin kannattaa valita takki, jossa ilma vaihtuu selkäpuolella olevan läpän tai verkon kautta. Myös kännykälle pitää löytyä paikkansa. Nykyään monen valmistajan takissa on puhelimelle sopiva tasku vasemman hauiksen kohdalla. Hyvässä takissa ei ole säästelty väriä. ”Värikäs työvaate erottuu hyvin metsässä. Pimeänä aikana tarvitaan heijastavaakin pintaa. Jos jotain sattuu ja raivaajaa joudutaan etsimään hämärässä, heijastin ilmaisee sijainnin.” Turvallisuudesta ei tingitä Takin ja housujen lisäksi sahaaja tarvitsee suojan silmille, kuulolle ja päälle. Pientä taimikkoa raivatessa asian ajavat silmikko, jossa on kuulosuojaimet, tai erilliset kuulosuojaimet ja suojalasit. Suuremmassa taimikossa, jossa vaarana on puiden kaatuminen päälle, tarvitaan myös kypärä. Moottorisahaajan kannattaa valita kypärä, johon saa tarvittaessa kiinnitettyä viitan. Se estää lunta ja oksia hulahtamasta takin kaulukseen. Myös hanskat kuuluvat varustukseen. Niillä saa sahasta ja puista pitävämmän otteen. Raivaaja valitsee käsineet kelin mukaan. Kylmään vuodenaikaan niissä tulisi olla vuorta. Kesällä hengittävyys on avainasemassa. Moottorisahaajan ostoslistalla ovat viiltosuojahanskat. Turvavarusteissa ei pidä pihistellä. Etenkin aloittelijan tulisi valita vain priimaa. ”Aloittelevan sahurin ja vain muutamia tankillisia vuosittain sahaavan tapaturmariski on satakertainen verrattuna ammattilaiseen”, Äijö muistuttaa. Raivaajan asukokonaisuus maksaa 300–500 euroa ja metsurin 500– 700 euroa. Kenkiin kannattaa satsata Ennen metsätöihin lähtöä kannattaa suunnata katse jalkoihin. Aloittelevan metsänomistajan yksi tärkeimmistä hankinnoista on sopivat jalkineet. Nilkkaa tukevat karheapohjaiHyvillä hansikkailla sahasta saa pitävän otteen. Turvavarusteet kannattaa sovittaa huolella. Talvella alle on mahduttava myös välikerroksia. TEEMA: VARUSTEET MAKASIINI • 2211_.indd 26 28.11.2013 16.49
”MITÄ POHJOISEMMAKSI MENNÄÄN JA MITÄ HARVEMMAKSI TIEVERKKO KÄY, SITÄ PERUSTELLUMPI HANKINTA MÖNKIJÄ TAI MOOTTORIKELKKA ON.” Lisäksi verottajan kanssa on neuvoteltava, mikä osuus käytöstä lukeutuu metsätalouden käyttöön ja mikä katsotaan yksityiskäytöksi. Esimerkiksi polttopuiden haku omaan käyttöön rajataan metsätalouskäytön ulkopuolelle. Verottaja on tiukentanut linjaustaan mönkijän osalta. Uusia mönkijöitä ei enää hevillä huolita verovähennyksiin. Jos sellainen on jo olemassa, ohje on, että sen metsätalouskäytöstä saa vähentää 13,50 euroa käyttötuntia kohden. Poikkeustapauksia toki löytyy. Esimerkiksi päätoiminen metsätilallinen voi vähentää uudenkin mönkijän tai traktorin verotuksessa. Jos metsänomistaja tekee vuosittain hankintahakkuita, korjaa energiapuuta tai huolehtii kalustollaan metsäteiden kunnossapidosta, suurempi ostos voi olla perusteltu. ”Mitä pohjoisemmaksi mennään ja mitä harvemmaksi tieverkko käy, sitä perustellumpi hankinta mönkijä, moottorikelkka tai muu maastokelpoinen kulkuväline on. Soveltuvuus metsätalouden kalustoon pitää aina harkita tapauskohtaisesti.” Mönkijä on hyvä apuväline taimien, työvälineiden ja rankojen kuljetukseen tasaisella kankaalla. Louhikkoinen, jyrkkä tai upottava maasto ei sen sijaan ole mönkijän paikka. Traktori on ”KESKIKOKOINEN raivaussaha, raivaussahatyöhön sopiva puku, karkeakuvioiset jalkineet, käsineet, kypärä, kuulosuojaimet ja silmikko. Varhaishoidossa kypäräpaketin voi korvata suojalaseilla, päähineellä ja kuulosuojaimilla.” ”KOKEMUKSENI mukaan tällä listalla pääsee alkuun: 1. metsätaloussuunnitelma, 2. gps-laite, 3. metsävakuutus, 4. raivaussaha ja turvavarusteet, 5. moottorisaha, 6. mönkijä perävaunuineen.” ”ENSIMMÄISEKSI hyvät turvavarusteet, toiseksi hyvä raivaussaha ja kolmanneksi yleiskäyttöön tarkoitettu moottorisaha.” ”RAIVAUSSAHA on metsänomistajan tärkein työkalu. Kannattaa hankkia heti kunnollinen.” ”ISTUTUSTYÖKALUJA on turha ostaa, koska ne saa ilmaiseksi lainaan.” ”METSÄKOULU KIRJA ja muuta kirjallisuutta sekä Metsälehti + Makasiini.” ”METSÄTALOUSYRITTÄJÄ kurssi.” ”UUSI METSÄNOMISTAJA tarvitsee asiantuntevia neuvoja.” ”HYVÄT suojakalvolliset jalkineet pitävät jalat kunnossa.” ”TURHA hankinta on mönkijä varusteineen. Ajata mieluummin puut paikallisella urakoitsijalla ja keskity itse metsänhoitoon.” ”PERUSRAIVAUSSAHA ja tarvikkeet riittävät.” Mitä metsänomistaja tarvitsee? Lukijat vastaavat set kengät säästävät monelta vahingolta, sellaiset jalassa sahaaja ei liukastele eikä nilkka muljahda. Moottorisahaajan ainoa oikea valinta on turvasaapas, joka suojaa jalkapöytää ja varpaita vahingon sattuessa. Hyvissä turvakengissä myös sääriluun sivusta löytyy viiltosuoja. Raivaajalle turvakenkä on turhan kömpelö ja painava. Kesähelteillä taimikon raivuuseen omiaan ovat maatalouspuolella ja rakennustyömailla suositut nahkaiset turvakengät. Kosteammille aloille ja märille keleille hyvä valinta on kumisaappaat. ”Olen pitänyt syksyllä raivatessani kumisaappaita. Minulla on myös yhdet vettä pitävät gore-tex-kengät, mutta ne ovat niin kalliita, että niitä säälien laittaa raivuulle jalkaan”, Äijö kertoo. Metsurin turvasaappaat sekä nahkaiset turvakengät maksavat kummatkin alle sata euroa. Isompia koneita harkiten Raivausveitsi, pottiputki ja taimivakka sekä raivausja moottorisaha varusteineen kulkevat kaikki auton takakontissa metsään, ja niiden varastointi onnistuu kaupungissakin. Jos tuotelistaan lisätään vielä vesuri, oksasaha, kirves sekä metsurinsetti koukkuineen, saksineen ja mittoineen varustepaketti täyttää aktiivisenkin metsänomistajan vaatimukset. Eri lukunsa ovat maalla metsiensä naapurissa asuvat metsätilalliset. Heillä on varastotilaa jopa mönkijälle tai traktorille metsävarusteineen. Eri asia on, kannattaako moisia apuvälineitä hankkia. ”Niihin sitoutuu paljon pääomaa ja ajo vaatii ammattitaitoa. Myös niiden ylläpito, vakuutukset ja polttoaineet maksavat”, Äijö luettelee. Jos metsätöihin aikoo hurauttaa mönkijällä, myös hydraulikuormain ja metsäkärry ovat tarpeen. Metsurin turvasaappaalle löytyy myös ergonomisempi ja arvokkaampi vaihtoehto: viiltosuojatut gore-texturvakengät. MAKASIINI • 2211_.indd 27 28.11.2013 16.49
ÄIJÖN OSTOSLISTA Ehdoton ostos Suosittelee lämpimästi Kehottaa harkitsemaan Älä osta Raivaussaha Raivausveitsi Moottorisaha Pottiputki Taimivakka Turvavarusteet Mönkijä Traktori Laavu Vesuri Viila ja teränohjain varteenotettava valinta, jos ajokokemusta löytyy ja maastoon voi tehdä ajourat. Traktori kulkee epätasaisemmalla maalla kuin mönkijä. Metsään sopiva riittävän suuri mönkijä maksaa helposti yli 10 000 euroa ja kärry hydraulikuormaimella saman verran. Metsäkelpoisen vanhan traktorin voi löytää jopa 5 000 eurolla. ”Traktorissa pitää aina olla turvakaari tai -hytti”, Äijö muistuttaa. Taukopaikka kannattaa Tauot ja eväiden syönti rytmittävät metsätöitä. Taukopaikaksi riittää monesti kannonnokka. Työn hohdokkuus voi etenkin nuorison silmissä nousta, jos päivän päätteeksi grillataan makkaroita ja nautitaan nokipannukahvit. Yksi lukijoista suositteli rakentamaan tätä varten omaan metsään laavun. Äijö innostuu ideasta. Eväiden syönnin lisäksi laavu tarjoaa sateen suojan vaikka vaatteiden vaihtoon. Jos metsätila sijaitsee kaukana kotoa, laavulla tai sen yhteyteen rakennetussa vajassa voi myös säilyttää halvimpia metsävarusteita. Se voi olla käypä paikka esimerkiksi polttoainekanisterille, sillä bensiinin säilytystä kaupunkivarastossa ei katsota aina suopeasti. Jos laavu ei toimi matkailutai mökkeilypaikkana eikä se ole malliltaan kaikkein kallein mahdollinen, verottaja suhtautuu siihen myötämielisesti. ”Tärkeintä, on että metsänomistaja pystyy perustelemaan, miten metsäverotuksen menoihin tai poistoihin laitettavat vähennykset liittyvät metsäomaisuuden omistukseen tai sieltä saatavien tulojen hankintaan.” Kätevän käsissä laavu syntyy muutaman sadan euron rakennustarpeista. Kaiken kruunaa koulutus Yksin oikeanlaiset työvälineet eivät tee autuaaksi, niitä on myös osattava käyttää. Metsäkeskus ja metsänhoitoyhdistykset järjestävät metsänomistajille raivaussahaja moottorisahakursseja. Niillä opitaan laitteiden päivittäinen huolto, oikeanlainen työtekniikka ja säädetään tarvittaessa raivaussahan valjaat ja kahvat käyttäjälleen sopiviksi. Varsinkin moottorisahan kanssa vaaditaan huolellisuutta ja osaamista. ”Väärin käytettynä moottorisaha on vaarallinen työväline. Perusasiat puunkaadosta ja karsinnasta pitää olla tiedossa”, Äijö sanoo. Metsäkeskuksen sahauskursseja vetävä Äijö tietää, että metsänomistajien osaamisessa on puutteita. Vaikka sahauskokemusta olisi jonkin verran, lisäoppia kaivataan monesti esimerkiksi turvallisuudesta. Lisätietoa tarvitaan myös metsänhoidosta. Metsäalan kirjallisuus sekä metsänomistajille suunnatut peruskurssit tarjoavat rutkasti tietoa metsätöiden ajoittamiseen ja kasvupaikalle sopivien puiden valintaan. Innokkaimmille on tarjolla ammattiopistojen järjestämä metsätalousyrittäjän tutkinto. Ja aina, kun on kysyttävää, voi vetäistä metsäneuvojaa hihasta. Varusteet eivät yksin riitä. Kirjoista ja kursseilta saa oppia sahojen käyttöön, huoltoon ja metsänhoitoon. TEEMA: VARUSTEET MAKASIINI • 2211_.indd 28 28.11.2013 16.49
Katso, mistä ostat Vaikka internetin verkkokaupoista saa tänä päivänä miltei mitä vain, metsätyövälineitä sieltä kannattaa tilata harkiten. Eri valmistajien varusteita on hyvä vertailla ja sovittaa alan erikoisliikkeissä. Osaavat myyjät näkevät heti, mikä koko on oikea ja istuu parhaiten. Raivausja moottorisahaostoksilla ostopaikan valintaan on kiinnitettävä erityishuomiota. ”Saha kannattaa hankkia liikkeestä, jossa onnistuu myös sahan huollattaminen ja varaosien saanti. Sellaista tautia ei olekaan, johon ammattitaitoinen liike ei osaisi antaa diagnoosia ja hoitoa”, metsäneuvoja Matti Äijö suosittelee. Sillä ei ole väliä, hankkiiko ruotsalaisvai saksalaisvalmisteisen sahan: tärkeintä on, että apu on lähellä. Äijö on sahannut neljällä eri merkillä ja ostanut niitä sahoja, joita kotipaikan lähellä sijaitseva liike myy ja huoltaa. Kun sahan ostaa mahdollisimman läheltä kotia tai metsätilaa, sen huollattaminen on vaivatonta ja varaosien osto sujuu. Ammattiliike osaa heti myydä oikean osan eikä toimitusta tarvitse turhaan vartoa. ”Jos sahasta hajoaa laippa lauantaina, soitan kauppiaalle ja sovin, että hän laittaa varaosan tuttuun paikkaan verstaan nurkalle. Pääsen sunnuntainakin metsään ja poikkean alkuviikosta maksamassa.” MAKASIINI • 2211_.indd 29 28.11.2013 16.50
RAHAPUU JYRKI KETOLA Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Hän puntaroi palstallaan metsänomistamisen taloudellisia ulottuvuuksia. KI M M O BR A N D T / CO M .P IC le ja jää siihen asumaan asuntoedun verotusarvolla. Eikä se ole edes peiteltyä osingonjakoa. T odellinen muutoksen tarve ja ongelma on perintöja lahjaverolain 55. pykälä. Riittää, kun sen soveltamisala tulee koskemaan myös metsätaloutta. Jos pykälän muuttaminen tuottaa angsteja muutamille virkamiehille, pitää päättäjien ohittaa virkamiehet ja päättää äkkiä keskustelu metsäverotuksen muuttamisesta. Puukauppa toimii nykyisin, älkää taas sotkeko sitä veromuutoksilla. kaikki selviäisivät muutoksesta kohtuudella? Veromuutoksen jälkeen jäätäisiin odottamaan seuraavaa muutosta, koska metsän arvon määritys vaikuttaa voimakkaasti todelliseen verotuksen tasoon. Jos käytetään metsän nykyistä verotusarvoa, useimpien verotus kiristyy. Jos taas käytämme verottajan perintöverotuksessa muille kuin maatalousyrittäjille määräämää verotusarvoa, verotus kevenee. Jos taas kaikki 300000 tilaa saavat hakea omaa verotusarvoa, niin töitä riittää verottajalla ja konsulteilla. R atkaisu kannustaisi puheen mukaan tilakoon kasvattamiseen. Miten ihmeessä se tehtäisiin? Aktiivisena tilakokoa kasvattaneena metsätalousyrittäjänä en keksi, miten verotus voisi olla nykyistä kannustavampi tilakoon kasvattamiseen. Sen sijaan olen huolestunut siitä, mitä tapahtuu veromuutoksessa niiden aktiivisten metsänomistajien metsävähennyspohjalle, jotka ovat kasvattaneet tilakokoa. Passiivisilla metsänomistajilla on harvoin metsävähennyspohjaa. M uutos vaikuttaisi merkittävästi ainakin sosiaaliturvaan. Olisikohan se aina oikeudenmukaista? Esimerkki ehkä valaisee asiaa. Paperimies päätyy irtisanomisen jälkeen eläkeputkeen: työttömyyskassasta tulee päätös, että ette voi saada työttömyyskorvausta, kun teillä on metsätila, te olette yrittäjä. Kokeekohan paperimies sen oikeudenmukaiseksi? No, häntä ehkä lohduttaa se, että tasapuolisen verokohtelun takia joku helsinkiläinen metsätalousyrittäjä myy miljoona-asuntonsa verottomana omistamalleen osakeyhtiölV altakunnallisilla metsäpäivillä järkytyin, kun kuuntelin maaja metsätalousministeriön kansliapäällikön puhetta. Hän kertoi: ”Metsäpoliittisessa selonteossa nostetaan voimakkaasti esille yritysmäisen metsätalouden harjoittaminen. Ensinnäkin metsätalouden harjoittamisen edellytysten tulisi olla tasapuolista metsänomistusmuodosta riippumatta. On tärkeää myös huomata, että metsätalous rinnastetaan Suomessa nykyisin sijoitustoiminnaksi, vaikka se muodostaa osalle metsänomistajista pääasiallisen elinkeinon tai tärkeän sivuelinkeinon. Metsäalan kehityksen kannalta metsätalouden rinnastaminen elinkeinotoiminnaksi olisi kannatettavaa ja perusteltua. Lisäksi se kannustaisi tilakoon kasvattamiseen ja sukupolvenvaihdoksissa yritystoiminnan jatkuvuutta. Tulemme esittämään tätä tärkeimpänä linjauksena metsäpoliittisessa selonteossa. Ministeriössä valmistellaan metsästä saatavan tulon siirtämistä pääomatuloverotuksesta elinkeinoverotuksen puolelle.” Y mmärsin vain viimeisen virkkeen – ministeriössä valmistellaan sitä, että metsätaloudessa siirrytään pääomatuloverotuksesta elinkeinoverotuksen puolelle. Se johtaisi valtavaan verotuksen ja sosiaaliturvan optimointikikkailuun. Puheessa annettiin ymmärtää, että metsätalouden harjoittamisen tulisi olla tasapuolista metsänomistusmuodosta riippumatta. Se on satua ja pysyy satuna, jokainen elinkeinoverolain piirissä oleva yrittäjä tietää sen. Toiminimi, kommandiittiyhtiö tai osakeyhtiö, tosiasiassa kohtelu ei ole sama. Meillä on noin 300000 alv-rekisterissä olevaa metsätilaa ja niillä noin 700 000 omistajaa. Miten he Sotketaan taas puumarkkinat En keksi, miten verotus voisi olla nykyistä kannustavampi tilakoon kasvattamiseen. MAKASIINI • MAKASIINI • 1122_.indd 30 28.11.2013 15.46
METSÄSUUNNITELMA KERTOO KAIKEN Maastomittauksista luotettavaa tietoa suunnitteluun sivu 32 OMA METSÄ MOOTTORISAHAKOULU Hankintahakkaajalle niukka tili sivu 35 TUTKIMUS Virossa päästään sakaalijahtiin sivu 36 METSÄPERINTÖ Kuka perii yksinäisen? sivu 38 KYSY POIS Miten voi välttää sienitaudit? sivu 40 ALLAKKA Tunnelmallinen tukikohta sivu 42 M IK KO RI IK IL Ä 1123_.indd 31 28.11.2013 15.47
METSÄNHOITO KYSYMYSTÄ METSÄ SUU NNITELMASTA Puiden rinnakorkeusläpimitta ratkaisee muun muassa metsikön kehitysluokan ja hakkuukypsyyden. MAKASIINI • MAKASIINI • 1124_.indd 32 28.11.2013 15.48
Mikä metsäsuunnitelma on? Metsäsuunnitelma on metsänomistajan lähtökohdista laadittu metsien käsittelyohjelma tavallisesti kymmeneksi vuodeksi. Mitä metsäsuunnitelma kertoo? Metsäsuunnitelma sisältää kuvioittaiset tiedot puuston määrästä ja kasvusta sekä metsien hoitotarpeesta ja hakkuumahdollisuuksista. Lisäksi suunnitelmassa on yhteenvetotiedot tilan puuvaroista sekä ennuste puuston tulevasta kehityksestä, jos metsää hoidetaan ja hakataan suunnitelman ehdotusten mukaisesti. Mikä on kuvio? Kuvio on puustoltaan ja maapohjaltaan yhtenäinen alue, jolle ehdotetaan samaa käsittelytapaa. Viime vuosina yhtenäistä käsittelytapaa on korostettu kuvion rajausperusteena. Metsikkökuvioiden koko vaihtelee puolesta hehtaarista ylöspäin. Käsittelykuvioiden KYSYMYSTÄ METSÄ SUU NNITELMASTA Metsäsuunnitelma kertoo puuston määrän ja kasvun sekä metsänhoitotarpeet. TEKSTI JA KUVAT MIKKO RIIKILÄ Relaskooppi on vanha keksintö, mutta edelleen metsäsuunnittelijoiden tärkeimpiä apuvälineitä kokoa on pyritty suurentamaan erityisesti koneellisen puunkorjuun tehostamiseksi. Tarvitseeko alle 20 hehtaaria omistava pienmetsänomistaja metsäsuunnitelmaa? Ei välttämättä, jos hän tuntee metsänsä ja niiden hakkuumahdollisuudet hyvin. Jos metsä ei ole tuttu, kannattaa pienellekin tilalle laatia suunnitelma. Muuten metsän hakkuumahdollisuudet ja hoitotarpeet saattavat jäädä huomaamatta. Kuka metsäsuunnitelmia tekee? Metsäkeskus, uudelta nimeltään Otso Metsäpalvelut, on perinteisesti ollut suurin metsäsuunnitelmien laatija. Viime vuosina metsänhoitoyhdistykset ovat lisänneet suunnittelua merkittävästi, kuten myös yksityiset metsäpalveluyrittäjät. Metsäyhtiötkin tekevät jonkin verran metsäsuunnitelmia. Esimerkiksi metsäkeskuksen laatimia suunnitelmatietoja voidaan siirtää muun muassa metsäyhtiöiden verkkosuunnitelmien tietojärjestelmiin, mitä yhtiöiden ja metsänomistajien yhteistyösopimuksissa usein edellytetään. Miten metsäsuunnitelman puustotiedot kerätään? Maastossa tehdyt mittaukset ja havainnot ovat edelleen luotettavimmat tietolähteet suunnitteluun. Myös ilmasta tehtävällä laserkeilauksella kerättyjä metsävaratietoja käytetään suunnittelun tukena ja tietolähteenä. Laserkeilaus tuottaa kohtalaisen luotettavaa tietoa puuston määrästä, mutta ei puulajisuhteista, metsien hoitotarpeesta, puuston iästä eikä kasvusta. Tarkkuudeltaan tyydyttävä suunnitelma voidaan laatia myös päivittämällä vanhan metsäsuunnitelman puustotietoja. Maastomittausten tarkkuuteen ei kuitenkaan päästä. Millaisia metsäsuunnitelmia on saatavilla? Tarjolla on vanhoista suunnitelmatiedoista kasvumallein päivitettyjä metsäsuunnitelmia sekä maastomittauksiin perustuvia ”perinteisiä” metsäsuunnitelmia, jotka sisältävät ammattilaisen näkemykset metsien hoitotarpeista ja hakkuumahdollisuuksista. Mitä metsäsuunnitelma maksaa? Hinta on 10–20 euroa hehtaarilta. Maastotyönä tehdyt suunnitelmat maksavat noin 20 euroa hehtaarilta. Vanhojen suunnitelmatietojen päivitykseen perustuvat ovat edullisimpia. Mitä metsäsuunnitelma kertoo metsien hoitotarpeesta? Puuston kehitykselle välttämättömät hoitotarpeet listataan kiireellisyysluokittain: heti tehtävät hoitotoimet, jotka yleensä ovat jo myöhässä, lähimpien viiden vuoden aikana tehtävät työt sekä toisella viisivuotiskaudella tehtävät hoitotyöt. Kaikki suunnitelmien laatijat pyrkivät tarkentamaan MAKASIINI • MAKASIINI • 1124_.indd 33 28.11.2013 15.48
METSÄNHOITO hoitoehdotusten ajoitusta. Esimerkiksi taimikoissa viiden vuoden aikaikkuna on liian lavea. Metsänomistajan toiveesta metsäsuunnitelmaan voidaan lisäksi merkitä esimerkiksi otolliset lannoitusja pystykarsintakohteet. Kuinka luotettavia metsäsuunnitelmien puustotiedot ovat? Uskaltaako niiden perusteella ostaa tai myydä metsää? Metsäkeskuksen suunnitelmissa tarkkuustavoite on, että yli 90 prosentilla kuvioista puustoarvio ei saa poiketa todellisesta yli 20 prosenttia. Varsinkin Pohjois-Suomessa suunnitelmien puustoarviot ovat usein alakanttiin tehtyjä. Etenkin aloittelevien metsäsuunnittelijoiden työn jälkeä kontrolloidaan tarkastusmittauksin. Metsäpalstan myyntiä varten voi teettää suunnitelmaa tarkemman metsäarvion. Kuinka usein suunnitelma kannattaa uusia? Suunnitelman puustotiedot kannattaa päivittää alle kymmenen vuoden välein. Tämä voidaan tehdä tietokoneella puuston kasvumalleja käyttäen. Samalla kirjataan tehdyt hakkuut ja hoitotoimet. Kuinka tarkoin kasvumallein tehdyt puustotietojen päivitykset osuvat oikeaan? Kasvumallit kuvaavat luotettavasti varttuneiden kasvatusmetsien ja hakkuukypsien metsien kehitystä. Nuoret hoidetut suunnitelmissa ja metsänhoitoyhdistysten SilvaNetissä puuston vuotuiset kasvut lisätään kasvukauden jälkeen kuvioittaisiin puustotietoihin. Kasvumallien epätarkkuus tekee puustotietojen päivittämisen haasteelliseksi. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa ennustettu kasvu voi olla kolme kuutiota hehtaarille vuodessa, todellisuudessa aurausalueen nuori kasvatusmännikkö saattaa kasvaa jopa kymmenen kuutiota. Myös etelässä nuoret hoidetut metsät kasvavat mallien ennustamaa enemmän. Mitä eroa on Metsään.?-palvelun kuvioittaisilla puustotiedoilla ja metsäsuunnitelman kuviotiedoilla? Maastomittauksiin perustuviin metsäsuunnitelmiin verrattuna metsäkeskuksen Metsään.?-palvelun puustotiedot ovat tarkkuudeltaan vaihtelevia ja osin epätarkkoja. Tiedot kerätään laserkeilauksella, joka antaa hyvän kuvan kokonaispuumäärästä, mutta on epätarkka puulajien ja metsänhoitosekä hakkuutarpeiden tunnistamisessa. Metsään.fi-palvelun käyttö maksaa saman verran (60 euroa vuodessa) kuin kerran kymmenessä vuodessa maastotyönä tehty suunnitelma 30 hehtaarin tilalle (noin 600 euroa). Mitä metsätietoja saa maksutta? Metsään.?-palveluun kerätyistä tiedoista koostetaan metsänomistajille metsätiedotteita, joista kerrotaan lähimpien viiden vuoden aikana välttämättömät metsänhoitotyöt ja hakkuut. Kokemukseni mukaan varsinkin metsätiedotteiden hakkuuehdotukset ovat hyvin varovaisia ainakin nuorissa metsissä. Kysymyksiin vastasi Otson metsäpalvelupäällikkö Markku Mehtätalo. metsät sen sijaan kasvavat merkittävästi nopeammin kuin kasvumallit ennustavat. Erityisesti viljelymetsät kasvavat malleilta karkuun. Millaisia tavoitteita metsäsuunnitelmassa asetetaan, jos metsänomistajalla ei ole erityisiä toiveita? Lähtökohtana on pyrkiä kestäviin hakkuumahdollisuuksiin, mikä tarkoittaa, että hakkuut eivät ylitä puuston kasvua. Tosin jos tilalla on runsaasti hakkuukypsiä ja harvennuksen tarpeessa olevia metsiköitä, ehdotetut hakkuumäärät voivat tilapäisesti ylittää puuston kasvun. Saako suunnitelman omalle tietokoneelle? Omalle tietokoneelle suunnitelmia ei saa. Isot toimijat tallentavat suunnitelmat omiin tietojärjestelmiinsä, ja metsänomistajat voivat käyttää omia suunnitelmiaan verkon kautta. Perinteinen paperinen suunnitelma on edelleen suosittu. Voiko metsänomistaja itse päivittää suunnitelmaa verkossa, kun hän esimerkiksi on saanut hoidettavaksi ehdotetun taimikon kuntoon? Periaatteessa ei, mutta käytännössä kyllä. Metsänhoitoyhdistysten ja metsäyhtiöiden verkkometsäsuunnitelmissa on viestitoiminto, jolla metsänomistaja lähettää tiedot tekemistään töistä palvelun ylläpitäjälle, joka päivittää tiedot suunnitelmaan. Yhdistysten ja metsäyhtiöiden verkkosuunnitelmiin tallentuu automaattisesti tieto suunnitelmaa ylläpitävän organisaation tekemistä hakkuista. Lisätäänkö verkkosuunnitelmien kuviotietoihin metsien vuosittainen kasvu automaattisesti? Metsäyhtiöiden verkkometsäMetsäsuunnitelmaan on merkitty muun muassa tilaan liittyvät metsänhoitotyöt. MAKASIINI • MAKASIINI • 1124_.indd 34 28.11.2013 15.48
MOOTTORISAHAKOULU OSA TEKSTI JA KUVA MIKKO RIIKILÄ H ankintahakkaajan ansio muodostuu tienvarteen toimitetun puutavaran hankintahinnasta ja leimikosta tarjottavan kantohinnan erotuksesta. Sitä kutsutaan hankintalisäksi. Koneellinen hakkuu on alentanut korjuukustannuksia, mikä on leikannut hankintalisää. Tosin puun hinnoittelu on vinoa: hankintaja kantohinnan erotus ei aina kata koneellisen korjuun kustannuksia. Mäntykuitupuun hankintahinta on keskimäärin 30 euroa ja kantohinta ensiharvennusleimikoilla 14 euroa. Näin hankintalisäksi jää 16 euroa. Siitä pitää vielä vähentää puiden ajokustannus, noin kuusi euroa kuutiolta. Näillä oletuksilla omatoimimetsurin palkaksi jää kymppi kuutiolta. Satasen ansaitakseen pitäisi tehdä kymmenen kuutiota kuitupuuta päivässä. Se ei aloittelevalta amatööriltä onnistu. Tuottavuus paremmaksi Aina tilanne ei ole näin lohduton. Pienillä leimikoilla kantohinta jää usein alle 10 euron tai ostotarjouksia ei tule yhtään. Sama koskee ylitiheitä metsiköitä, joissa korjattavien puiden koko on keskimääräistä pienempi. Mitä huonompaa kantohintaa ostajat tarjoavat, sitä paremmaksi hankintalisä nousee. Ääritapauksessa Hankintalisä jää usein laihaksi Hankintahakkuulle ei kannata lähteä suurin tulo-odotuksin, mutta metsänsä saa mieleiseen asentoon ja sahurin kunto nousee. 125 kuutiota verotta Onneksi verottaja ymmärtää amatöörisahuria. Hankintatyön tulo on verovapaata, kun vuotuiset hakkuut ovat enintään 125 kuutiometriä. Tästä huolimatta kaikki hakkuun kulut – sahojen, bensojen ja varusteiden hankinta ja matkakulut – voidaan vähentää metsäverotuksessa. Hankintahinta – kantohinta = hankintalisä – puiden ajo = hankintahakkaajan palkka Omassa metsässä puuhailu on mukavaa ja kohottaa kuntoa, vaikka ansiot voivatkin jäädä vähäisiksi. tienvarsihinnan voi laskea kokonaan hankintalisäksi, jos leimikkoa ei pystykaupalla saa myytyä. Puun tienvarsihinta tai ajokustannukset eivät juuri muutu. Jos kuitupuusta tarjotaan kahdeksan euroa kantohintaa, hakkuusta hankkii 16 euroa kuutiolta. Silloinkin kunnon päiväpalkan hankkiminen on tiukassa. Työn tuottavuutta voi kuitenkin parantaa. Pöllien kasaus kymmenen metrin vyöhykkeelle ajourasta säästää työaikaa merkittävästi verrattuna siihen, että pöllit raahataan ajouran varteen kasoille. Tosin tällöin puiden ajoon tarvitaan pitkäulotteisella kuormaimella varustettu metsätraktori. Myös jouheva hakkuutekniikka ja työn järkevä suunnittelu parantavat työn tuottavuutta. Tukkimetsän omatoiminen hakkuu lyö vielä huonommin leiville kuin kuitupuun. Tilastohinnoista laskien tukin hankintalisä jää joskus jopa miinusmerkkiseksi, koska kantohinnat ylittävät tienvarsihinnat. Muutaman kymmenen kuution tukkierien pystymyynti on usein mahdotonta. Sellaisissa tapauksissa tukin hakkuussa voi olla järkeä. Kunto nousee Oman metsänsä hankintahakkaajan kannattaa etsiskellä työlleen motivaatiota metsänhoidon puolelta. Kun hakkaa itse, saa metsästään mieleisensä. Viikonloppusavotat ovat myös erinomaista kuntoliikuntaa ja syksyinen metsä on parhaimmillaan miellyttävä paikka puuhailuun. MAKASIINI • 1125_.indd 35 28.11.2013 15.49
TUTKITTUA Kestävyysarviot ristiriitaisia Metsien kestävän käytön eri arviointimenetelmät antavat tuoreen väitöstutkimuksen mukaan ristiriitaisia tuloksia. Itä-Suomen yliopistossa väitelleen Tanja Myllyviidan mukaan kestävyyttä tulisi arvioida monipuolisemmin ja huomioida taloudellisten tekijöiden lisäksi ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat. Myllyviidan mielestä on myös tärkeää, että kaikki asianosaiset kutsutaan mukaan jo arvioinnin alkuvaiheessa. Kaupungeissa ei ole verkostoja Kaupungeissa asuvat metsänomistajat eivät juurikaan ole tekemisissä muiden metsänomistajien kanssa, selviää tuoreesta väitöstutkimuksesta. Katri Hamusen mukaan puukauppaa tehdessään kaupunkilaismetsänomistaja on yleensä yhteydessä vain perheeseensä ja metsäalan ammattilaiseen. Maaseudun naapuruusverkostot eivät kaupungeissa asuvia metsänomistajia tavoita. TEKSTI JA KUVA JERE MALINEN TÄNÄ TALVENA Virossa valmistaudutaan sakaalijahtiin. Matsalun kansallispuistossa ammuttiin helmikuussa nuori naarassakaali. Kukaan ei tiedä, mistä tai kuinka eläin sinne tuli. Lajin lähimmille yhtenäisille elinalueille Unkariin ja Romaniaan on tuhat kilometriä. Viron sakaaleista halutaan eroon Viroon on putkahtanut jostakin sakaaleja. Laji on julistettu hävitettäväksi. Maan toinen kultaturkki ammuttiin 6.8.2013 Suomenlahden rantamaisemista Kiviõlista. ”Emme pysty varmuudella sanomaan, ovatko sakaalit saapuneet omin jaloin vai onko niitä karannut tai vapautettu esimerkiksi yksityisistä tarhoista”, kertoo Viron ympäristökeskuksen riistaosaston johtaja Peep Männil. Männil puhuu sakaaleista monikossa. Maan historian toinen saalissakaali, aikuinen uros, kaadettiin elokuussa Koillis-Virosta Suomenlahden rannalta Kiviõlista. ”Havaintojemme mukaan sakaalit ovat saaneet tänä kesänä pentuja ainakin Matsalussa.” Ei metsästysrajoituksia Viron vasta vahvistetussa uudessa metsästyslaissa sakaali ennätettiin ottaa huomioon. Niitä saa metsästää vapaasti ilman rajoituksia. ”Sakaaleihin suhtaudutaan luontoomme kuulumattomana vieraslajina, joilla ei ole lainsuojaa. Päätös on aiheuttanut paljon polemiikkia lehtien yleisönosastoilla. Kaikki eivät hyväksy sakaalien tappamista”, Peep Männil paljastaa. Niinpä lainsäädäntöä tarkistetaan Virossa sakaalin osalta uudestaan ensi keväänä. Riistaviranomaiset toivovat, että sakaalit olisi saatu kitkettyä maasta siihen mennessä. Sakaalin levittäytymistä Suomeen pidetään epätodennäköisenä. Kolkko talvi, vähäinen saaliseläinten määrä sekä kilpailu suurpetojen kanssa koituisi sen kohtaloksi. Sakaalit viihtyvät lämpimässä. Neljästä tunnetusta sakaalilajista ainoastaan sakaali eli kultasakaali asustaa Afrikan ulkopuolella. Siellä sen levinneisyysalue ulottuu Kaakkois-Aasiasta Lähi-Idän kautta Itä-Eurooppaan asti. Euroopassa arvioidaan karkeasti elävän 20000 sakaalia. Luku on epätarkka, sillä lajia ei ole pahemmin tutkittu. Eniten niitä asustaa Balkanin niemimaalla ja Bulgariassa. Havaintoja kertyy entisten itäblokin maiden ohella säännöllisesti myös Italiasta, Itävallasta ja Saksasta. Kirjanpainaja tuhot tuplaantuneet Kirjanpainajien takia on hakattu tänä vuonna metsää kaikkiaan 2300 hehtaaria, selviää Suomen metsäkeskuksen tilastoista. Alkusyksystä hakkuita oli vasta runsaalla tuhannella hehtaarilla. Pahimmat tuhot ovat keskittyneet Kaakkois-Suomeen, mutta kirjanpainajahakkuut ovat lisääntyneet myös Häme-Uudellamaalla sekä Etelä-Savossa. Tuhojen ennustetaan leviävän Tapani-myrskyn alueelle lounaaseen ensi kesänä. Myös Eino-myrsky synnytti uusia pesäpaikkoja kirjanpainajille. TE RO SI VU LA / RO D EO TI IA PU U KI LA Joet ja purot hiililähteitä Joista ja puroista vapautuvan hiilidioksidin määrä on kansainvälisen tutkimuksen mukaan paljon aiemmin arvioitua suurempi. Niiden vaikutusta hiilen kiertoon ei ole huomioitu, koska ne peittävät vain murto-osan maapallon pinta-alasta. Ensimmäisen sisävesien maailmanlaajuisen kartoituksen mukaan hiilidioksidia vapautuu eniten trooppisista puroista ja joista, yhteensä 1,8 miljardia tonnia vuosittain. Järvistä ja tekojärvistä vapautuu vuodessa vain 0,32 miljardia tonnia hiilidioksidia. MAKASIINI • MAKASIINI • 2205_.indd 36 28.11.2013 15.50
Sähköä pohjallisiin ThermaCELL-lämpöpohjallisten ladattava akku lämmittää jalkoja. Pohjallisia ohjataan kaukosäätimellä, akku kestää viisi tuntia. Suositushinta 160 euroa. WWW.PROVITER.FI TUOTEUUTUUKSIA Palstalle voi lähettää tietoja metsän eri käyttötapoihin liittyvistä tuotteista.Palstan osoite on: Hannu Jauhiainen, Korpikoskentie 8, 07510 Vikajärvi, sähköposti: hannu.jauhiainen@ metsalehti.?. Yöhön älyn loisteessa Petzlin Tikka R -valaisimet tuovan älyn otsalamppuihin. Sensori aistii ympäristön valoa ja säätää valon käyttäjälle ihanteelliseksi. Tikka R -valaisin maksaa 90 euroa ja Tikka RXP 115 euroa. WWW.VANDERNET.FI Turvallista ja lämmintä Jalaksen Gran Premio -turvajalkineet pitävät jalat lämpiminä. Biokeraaminen tekovilla lämmittää ja sisävuoren infrapunalangat aktivoivat jalkojen verenkiertoa. Suositushinta Jalas 1808 Ice Track 160 euroa. WWW.JALAS.FI Design-koukku pöllimetsään Fiskarsin WoodXpert-työkalut lupaavat uutta muotoilua ja ergonomiaa. Tarjolla on muun muassa nostokoukku, pinotavarasakset, kotelot sekä varustevyö. Nostokoukku maksaa 35 euroa, sakset 45 euroa ja varustevyö 25 euroa. WWW.FISKARS.FI Puhu paikantimella Trimblen Juno 5 -paikanninlaite yhdistää älypuhelimen, maastopaikantimen sekä kahdeksan megapikselin digikameran. Laite toimii kaikissa olosuhteissa. Hinta ilman alv:tä ja ohjelmistoja noin 1700 euroa. WWW.TRIMBLE.COM Hinattavaa halkaisuvoimaa Moottorikelkoistaan tunnettu Arctic Cat esitteli hinattavan halkomakoneen. Laite on JAPAn tekemä, siis laitilalaista laatutyötä. Polttomoottori antaa voiman hydraulihalkojalle, joka pilkkoo jopa 60 senttiä paksut pöllit. Hinta 3790 euroa. WWW.ARCTICCAT.FI WWW.JAPA.FI MAKASIINI • MAKASIINI • 2210_.indd 37 28.11.2013 15.51
METSÄPERINTÖ I känsä yksin elänyt, lapseton Liisa omistaa 110 hehtaarin metsäpalstan. Osayleiskaavassa tilalle on merkitty yhdeksän rantatonttia. Ne kohottavat tilan arvon 540000 euroon. Metsänsä Liisa on perinyt vanhemmiltaan. Myös hänen Maija-siskonsa on perinyt samansuuruisen metsäpalstan. Maija on naimisissa ja hänellä on kaksi noin 30-vuotiasta tytärtä ja viisi alle kouluikäistä lastenlasta. Maija on jo aiemmin lahjoittanut 90 prosenttia metsäpalstastaan tyttärilleen. Liisa haluaa siirtää metsänsä ja muun varallisuutensa siskonsa jälkeläisille. Niinpä hän on laatinut testamentin, jonka mukaan hänen omaisuutensa jaetaan tasan Maija-siskon tyttärille ja heidän lapsilleen, siis seitsemään osaan. Tuttu lakimies epäili, ettei Liisan jälkisäädöksen muotoilu ehkä ole järkevin mahdollinen. Metsälehden sukupolvenvaihdosasiantuntija Väinö Sikanen on samaa mieltä. ”Seitsemään osaan jaetun metsäomaisuuden hoitaminen olisi hankalaa, varsinkin kun Maijan lastenlapset ovat alaikäisiä. Näin puukauppoihin tarvittaisiin aina maistraatin lupa. Jatkossa puukauppatulot estäisivät lastenlapsilta opintotukien saamisen.” Sikasen mukaan tasajaosta menisi perintöveroa 103400 euroa, kun laskennassa käytetään nykyhetken metsän ja tonttimaan arvoja. ”Veikkaan, että rantarakennuspaikkojen arvot jopa kaksinkertaistuvat muutamassa vuodessa. Tällä hetkellä esimerkiksi Etelä-Savossa Saimaan rantatontin arvo verottajan ohjeen mukaan on vain 24000 euroa.” Kauppa tulisi kalliiksi Liisa on halukas tutkimaan muita vaihtoehtoja omaisuutensa siirtämiseksi sukulaisille. Sikasen mukaan puhtaiden metsätilojen sukupolvenvaihdoksissa kauppa on usein edullisin tapa. ”Lahjaveroa ei mene, kun kauppahinta on yli 75 prosenttia tilan käyvästä arvosta. Näin siis miltei neljännes tilan arvosta siirtyy täysin veroitta tilan jatkajalle.” Esimerkkinä käytetyn Liisan tilan arvosta neljännes on noin 125000 euroa. Lisäksi kauppahinnasta laskettava metsävähennys alentaa puun myyntituloista maksettavan veron 30 prosentista 12 prosenttiin. Ison tilan kaupassa se tuo kymmenien tuhansien eurojen verosäästöt. Jos Maija ostaisi Liisa-siskonsa metsät, Liisalle ei koituisi veroseuraamuksia, koska maaja metsätilojen sukupolvenvaihdoksissa lähisukulaisten väliset kaupat on vapautettu luovutusvoittoverosta. Lähisukulaisiksi luetaan luopujan sisarukset ja lapset. Tässä tapauksessa luovutusvoiton verovapaus koskisi myös rantatontteja. ”Tontit luetaan metsätalouden maaksi, jos yhtään niistä ei ole rakennettu tai myyty”, Sikanen selventää. Käytännössä kauppa olisi kuitenkin hankala toteuttaa. Tontit nostavat tilan hintaa niin, ettei Maija pystyisi rahoittamaan koko kauppahintaa hakkuutuloilla, vaan hänen pitäisi hakea lisärahoitusta pankista. Liisa ja Maija ovat jo iäkkäitä. Arvattavasti he eivät innostu pitkälle tulevaisuuteen ulottuvista rahoitusjärjestelyistä. Tontit nostavat hintaa Maijan tyttäretkin voisivat ostaa Liisan tilan. Liisa tosin joutuisi maksamaan luovutusvoittoveron saamastaan kauppahinnasta, koska sisarusten lapsia ei lueta lähisukulaisiksi. Puhtaalla metsätilalla luovutusvoittovero ei kasvattaisi verokuormaa, koska kauppahinnasta laskettavan metsävähennyksen arvo olisi samaa suuruusluokkaa. Esimerkkitapauksessa tontit nostaisivat kauppahintaa niin paljon, että luovutusvoittovero kohoaisi kaksinkertaiseksi (73000 euroa) metsävähennykseen verrattuna. Metsävähennystä ei voi laskea tontKUKA PERII YKSINÄISEN? Jos omia rintaperillisiä ei ole, kannattaa metsä omaisuuden kohtaloa puntaroida tarkoin. Tässä jutussa kerrotaan, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ ASIANTUNTIJA VÄINÖ SIKANEN MAKASIINI • 1126_.indd 38 28.11.2013 15.53
tien arvosta. Sikanen korostaa, että Maijan tyttärien kannattaisi tässä tapauksessa ostaa myös äitinsä kymmenen prosentin osuus heidän yhteisestä metsätilastaan. ”Tällöin kaikki tilat tulisivat metsävähennyksen piiriin ja puun myyntivero laskisi 30 prosentista 12 prosenttiin.” Kymmenen vuotta maksuaikaa Kauppahinnalle voidaan sopia koroton kymmenenkin vuotta kestävä maksuaika, jonka kuluessa tyttäret maksaisivat kauppahintaa tädilleen. Jos Liisa kuolee ennen kuin summa on kokonaan maksettu, maksamaton osa diskontataan kahdeksan prosentin korolla nykyhetkeen. Laskentajakso on puolet jäljellä olevasta maksuajasta. ”Tyttäret maksaisivat perintöveron näin lasketusta nykyarvosta.” Diskonttaus alentaa jäljellä olevan kauppahinnan nykyarvoa merkittävästi. Kymmenen vuoden kuluttua Maijan tyttäret voivat jakaa yhteisesti omistamansa kaksi tilaa. Verotuksellisesti tällainen jako tulkitaan kaupaksi ja kauppahinnaksi lasketaan puolet yhden tilan arvosta. Luovutusvoittoveroa ei mene, koska kyse on lähisukulaiskaupasta ja omistusaika ylittää kymmenen vuotta. Myöskään käytettyjä metsävähennyksiä ei tällöin tulouteta luovutusvoittona verotettavaksi. Jaon jälkeen tyttäret saisivat uudet metsävähennykset. Testamentti tai lahjoitus selkeitä Esimerkkitapauksessa testamentti on selvin tapa sukupolvenvaihdokseen. Tämän vuoksi Liisan testamentti on kuitenkin muotoiltava uudelleen niin, että Liisan kuoltua hänen metsänsä omistus periytyy suoraan Maija-siskon lastenlapsille. Heidän äideilleen pidätetään enimmillään 30 vuoden määräaikainen hallintaoikeus metsään. ”Testamentissa on syytä todeta, että Maijan tyttäret voivat päättää, kuinka pitkän hallinta-ajan he haluavat. Tämä siksi, ettei testamenttia tehtäessä voida tietää, milloin perintö saadaan.” 30 vuoden hallintaoikeus alentaa perittävän omaisuuden verotettavaa arvoa 55 prosenttia. Näin metsän ilman hallintaoikeutta perivät Maijan lasten lapset joutuvat maksamaan yhteensä vain 29700 euroa perintöveroa. Järjestelyn edullisuutta korostaa se, että yksiltä perintöveroilta säästytään kokonaan, koska perintö hyppää yhden sukupolven yli. Hallintaoikeuden saamisesta ei mene veroa. ”Omaisuuden siirto voitaisiin tehdä myös Liisan eläessä lahjakirjalla, jolla hän lahjoittaisi metsiensä omistusoikeuden Maijan viidelle lastenlapselle ja enimmillään 30 vuoden hallintaoikeuden heidän äideilleen”, Sikanen neuvoo. Tällöin lastenlapsille koituisi maksettavaksi noin 68000 euroa lahjaveroa. Sekin olisi merkittävästi vähemmän kuin alkuperäisen testamentin mukainen perintövero (103400 euroa). Lastenlasten maksettavaksi tuleva lahjavero voitaisiin rahoittaa heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa tekemin verovapain rahalahjoituksin. ”Tällaisessa tapauksessa lahjakirjassa on mainittava, ettei kyse ole ennakkoperinnöstä”, Sikanen korostaa. Liisan muun omaisuuden jakamisesta on säädettävä testamentilla. Mitä useampia edunsaajia testamentissa mainitaan, sitä suurempi omaisuus voidaan mahduttaa verovapaisiin, enintään 20000 euron eriin. ”Jos testamentissa edunsaajiksi luetellaan sekä sisko ja tyttäret sekä heidän puolisonsa ja tytärten lapset, jakajia on yhteensä 11. Tällöin voidaan verovapaasti siirtää enimmillään 220000 euron arvosta rahavaroja ja muuta omaisuutta.” Liisan vaihtoehdot Vanha testamentti Uusi testamentti Kauppa Tasajako seitsemään osaan 110 ha Liisa Sisko-Maija Perintövero yht. 103 400 € Perintövero yht. 29 730 € Luovutusvoittovero 73000 € + Metsävähennys noin 35 000 €* Ei veroa Tytär 1 Lapsi 1 Lapsi 2 Lapsi 3 Lapsi 4 Lapsi 5 Tytär 2 1/7 1/7 1/7 1/7 1/7 1/7 1/7 Käypä arvo 540 000 € Kauppahinta 75,1 % = 413 000 € 110 ha Liisa Sisko-Maija Tytär 1 Tytär 2 Uinuva omistoikeus Max 30 vuoden hallintaoikeus 110 ha Liisa Sisko-Maija Tytär 1 Lapsi 1 Lapsi 2 Lapsi 3 Lapsi 4 Lapsi 5 Tytär 2 1/2 1/2 1/5 1/5 Maksaa 207500 € Maksaa 207500 € 1/5 1/5 1/5 Veroitta siirtyy 540000–413000 = 125000 € * Varainsiirtoveron jälkeen MAKASIINI • 1126_.indd 39 28.11.2013 15.53
LUKIJOIDEN KYSYMYKSET Miten välttää sienitaudit? Taimikonhoito suositellaan yleensä tehtäväksi juhannuksen nurkilla, koska silloin kaadetut lehtipuut vesovat vähiten. Keskustelussa kokeneen metsänomistajan kanssa tuli esiin, että perattavat havupuut olisikin parasta kaataa talvella, jotta sienitaudit eivät leviäisi. Miten suuri riski on, että perattavat, enintään parimetriset havupuut saavat jonkin sienitartunnan kesähakkuussa? Tyvilaho tarttuu havupuihin perinteisesti kolhujen ja katkenneiden juurten kautta sulan maan aikaan. Asian tekee ikäväksi se, että jopa puolella harvennusmetsän puista on juurija sienijuuriyhteyksiä naapureidensa kanssa. Yhteinen juuristo on hyvä puiden ravinteiden oton kannalta, mutta se tarjoaa myös oivan kulkuväylän lahottajasienille puusta toiseen. Juurikäävän itiöt tarttuvat helposti tuoreisiin kantoihin lämpötilan ollessa plussan puolella. Havupuun kannot käsitellään tämän vuoksi kesähakkuissa harmaaorvakalla (Rotstop) tai urealla, jotka estävät lahon leviämisen naapuripuihin. Yleisen käsityksen mukaan alle kymmensenttiset kannot eivät levitä lahoa eläviin puihin. Ruotsalaiset tutkijat ovat tässä asiassa meitä epäilevämpiä. Paras tapa huolehtia nuorten metsien kaikenpuolisesta terveydestä on hoitaa taimikot ajoissa mieluiten talviaikaan. Viivästyneessä energiapuun kesäkorjuussa riski on jo huomattavan suuri. Kysyjän ehdotus kaksivaiheisesta taimikonhoidosta, jossa havupuut kaadetaan vasta talvella, on työläs, mutta varma keino puuston terveyden turvaamiseksi. Kaikkein salakavalimmin laho leviää saastuneista kannoista aivan kannon vieressä kasvaviin taimiin. Riski on erityisen suuri kuusivaltaisten metsien jatkuvassa kasvatuksessa, jossa kesäkorjuu ja kantokäsittely ovat perinteistä harvennushakkuuta hankalampia. KARI MIELIKÄINEN Miten ampiainen valitsee pesäpaikan? Talvihaalaria esiin kaivaessani koin merkillisen yllätyksen: ampiaiset olivat tehneet ison pesän haalarin takapuoleen! Korkeutta pesällä oli 25 senttiä ja leveyttä 20 senttiä. Miksi juuri haalareihin? Pesäpaikan valinta ei ole mielenosoitus sen paremmin ahkeruuden kuin laiskuudenkaan puolesta. Haalarit ovat vain tarjonneet sopivan kiinteän ja suojaisen paikan, kun talvehtinut kuningatar on etsinyt paikkaa, johon hovinsa perustaisi. Suomessa elää kymmenkunta ampiaislajia. Vaikka ampiaisilla on hyvät puolustautumiskeinot, ne piilottavat pesänsä näkymättömiin, maan onkaloihin, onttoihin puihin tai rakennuksiin, eri lajit erilaisiin paikkoihin. Vain pensasampiainen rakentaa avoimesti puun oksalta riippuvan pesän. Keväällä naaras rakentaa pienen pesän, jossa on kymmenkunta toukkakammiota. Ensimmäiset toukat kuningatar joutuu ruokkimaan itse. Tämä on yhdyskunnan vaarallisin vaihe. Aitan katosta laskin, että noin puolet pesistä on tuhoutunut pieninä. Luultavasti kuningatar on menehtynyt toukilleen ravintoa hakiessaan. Kun ensimmäiset työläiset kuoriutuvat, ne ottavat vastuulleen niin pesän laajentamisen kuin toukkien ruokinnankin. Tästä lähtien kuningatar pysyttelee pesässään ja keskittyy munintaan. Samalla se erittää hormoneja, jotka pitävät työläiset kurissa. Kun uudet kuningattaret ja koiraat kuoriutuvat elokuussa, ampiaiKYSY POIS! Metsälehti Makasiinin asiantuntijat ovat käytössäsi. Lähetä kysymyksesi osoitteella makasiini@metsalehti.? tai postitse Metsälehti Makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valokuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. METSÄVEROTUS Hannu Jauhiainen Metsälehden toimittaja ja veroasiantuntija. METSÄNHOITO Kari Mielikäinen Maatalousja metsätieteiden tohtori, Metsäntutkimuslaitoksen professori. KONEET Leo Saastamoinen Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkonemekaanikkojen vastuukouluttaja Savon ammattija aikuisopistossa. METSÄTILAN SUKUPOLVENVAIHDOS Väinö Sikanen Metsätalousinsinööri, joka konsultoi metsänomistajia toiminimi Metsätohtorin puitteissa. LAKIASIAT Kati Hepokorpi Oikeustieteen maisteri ja varatuomari. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion lakimies. LUONTO Seppo Vuokko Filoso? an maisteri, toimittaja ja tietokirjailija. KUNINGATTARET ETSIVÄT SUOJAISEN TALVEHTIMISPAIKAN RAKENNUKSISTA, HALKOPINOISTA TAI MAASTA. MAKASIINI • MAKASIINI • 2203_.indd 40 28.11.2013 15.54
KANNATTAA KYSYÄ Jos jokin metsään liittyvä asia askarruttaa, lähetä meille kysymys. Asiantuntijat vastaavat toimituksen valikoimiin kysymyksiin. Lähetä kysymys osoitteeseen makasiini@ metsalehti.? tai Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki set hylkäävät pesänsä. Työläiset ja vanha kuningatar kuolevat viimeistään syksyn pakkasiin. Uudet kuningattaret parittelevat. Kun koiraat ovat tehtävänsä tehneet, ne joutavat kuolemaan. Hedelmöityneet kuningattaret etsivät suojaisen talvehtimispaikan rakennuksista, puiden onkaloista, halkopinoista tai maasta. SEPPO VUOKKO Voiko klapikoneen vähentää verotuksessa? Voiko klapikoneen hankintahinnan vähentää kokonaisuudessaan kuolinpesän metsäverotuksessa? Puut otetaan kuolinpesän metsästä. Klapikoneen on ostanut yksi kuolinpesän osakas. Olennaista on se, mihin klapikonetta käytetään. Jos sillä pilkotaan puuta kuolinpesän omiin tai osakkaiden tarpeisiin, sen arvoa ei voi vähentää metsäverotuksessa. Jos taas klapikoneella tehdään pelkästään myyntiin menevää puuta, sen hankintahinta voidaan lisätä metsätalouden kalustoon ja vähentää 25 prosentin vuosipoistoin. Jos klapikoneella tehdään sekä omia polttopuita että myyntipuuta, vain myyntipuun teon osuus kuluista on vähennyskelpoista. Metsäkäytön osuuden tulee olla yli 50 prosenttia, jotta laite voidaan liittää metsätalouden kalustoon. Kuolinpesän kalustoon liitetty klapikone voi olla hankittu kuolinpesän tai jonkun osakkaan nimissä. HANNU JAUHIAINEN Miksi saha ei käynnisty? Viimeksi kesällä käytössä ollut sahani ei meinannut käynnistyä viikonloppuna millään. Sain moottorin lopulta pyörimään lorauttamalla bensaa ilmansuodattimen aukosta. Senkään jälkeen moottori ei käynyt täysin kierroksin. Saha on mallia Jonsered 2252, jossa on AutoTune-moottorinohjausjärjestelmä. Missä vika, mitä teen? Yleisimmin sahan käynnistymisongelman aiheuttaa polttoaineen vanheneminen. Polttoaine kannattaa vaihtaa vasta hankittuun. Kysyjän tapauksessa, kun saha ei ota täysiä kierroksia, on sahalle tehtävä ensin normaalit kunnossapitotoimenpiteet: muun muassa ilmansuodattimen puhdistus, äänenvaimentimen puhdistus ja kipinäsuojan puhdistus. Näillä toimenpiteillä varmistetaan koneen ilmansaanti ja pakokaasujen ulosvirtaus. Lisäksi on tarkistettava kaasuvivuston toimivuus, niin että kaasuläppä avautuu täysin. Kun huoltoon liittyvät toimenpiteet on tehty, kone käynnistetään. AutoTune-järjestelmä aloittaa säätöprosessin automaattisesti, kun konetta käytetään kuormitettuna 3–5 minuutin ajan. Jos kone ei toimi tämän jälkeen normaalisti, suosittelen laitteen vientiä huoltopisteeseen. Huoltopisteessä diagnostiikkatyökalun avulla saadaan koodit ja korjausehdotukset kaikkiin sähköosiin. AutoTune-järjestelmällä varustettua konetta ei voi itse säätää. P.S. Edellisessä Metsälehti Makasiinissa tarkastelin Sthil 460:n kaasutinongelmaa. Tarkennuksessa selvisi, että kyseessä on M-Tronic-järjestelmällä varustettu saha, jota ei voi säätää. Kysyjä oli tehnyt ne toimenpiteet, jotka ovat käyttäjän tehtävissä. Suosittelen, että saha käytetään merkkikorjaamolla, jossa voidaan tutkia esimerkiksi ilmavuodot, joita ei ilman asianmukaisia testaustyökaluja havaita. Lisäksi testauslaitteiston avulla tarkistetaan ja kalibroidaan sahan sähköinen toimivuus. LEO SAASTAMOINEN Hallintaoikeudesta eroon? Lahjoitimme vaimoni kanssa omistamamme metsätilan viisi vuotta sitten kahdelle tyttärellemme. Pidätimme hallintaoikeuden itsellämme. Olemme 55-vuotiaita. Tilan koko on 12 hehtaaria, puusto on valtaosin 20-vuotista taimikkoa. Haluaisimme nyt lahjoittaa myös hallintaoikeuden tyttärille. Onko se järkevää? Pidättämänne hallintaoikeuden arvo on teidän ikäkertoimella puolet tilan käyvästä arvosta. Tilan käypä arvo lienee noin 30 000 euroa. Näin ollen hallintaoikeuden arvo on 15000 euroa. Voitte luopua hallintaoikeudesta ilman veroseuraamuksia, koska voitte molemmat lahjoittaa osuutenne hallintaoikeudesta (7 500 euroa) tyttärillenne (kummallekin 3 750 euroa). Näin yhden lahjan arvo jää alle 4000 euron. Jatkossa tilan arvo kasvaa nopeasti, jolloin verovapaa luopuminen ei enää olisi mahdollista. Jos tilan käypä arvo on korkeampi, hallintaoikeudesta voidaan luopua kahdessa vaiheessa kolmen vuoden välein. Teidän tapauksessanne silloin ei synny verotettavaa lahjaa. Teette omistajien kanssa kirjallisen sopimuksen luopumisesta ja toimitatte sen ja lahjaveroilmoituksen verottajalle. Sopimukseen tarvitaan todistajat, mutta ei kaupan vahvistusta. VÄINÖ SIKANEN Talvihaalareista oli löytynyt ampiaisille sopiva pesäpaikka. A A RO KO RH O N EN MAKASIINI • MAKASIINI • 2203_.indd 41 28.11.2013 15.54
JARMO SIROLA Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä. TU U LI KK I SI RO LA nee, sitä paremmin huomaa kaikki hoitoja hakkuutarpeet, uudet tuulenkaadot ja luonnonihmeet. Niitä töitä tulee tehdyksikin. Perinnönsiirtokin saattaa olla helpompaa, kun jälkipolviin on laavulla leikin ja elämysten keinoin istutettu elävä kiinnostus metsän rauhaan ja mukaviin metsäpuuhiin. lineet huolletaan istuen, rimppakintutkin saavat lepohetken. Kun rakennuspuuhiin on ryhdytty, tehdään laavusta samalla sellainen, että siihen mahtuu pitkäkseen. Kevään linturetkillä ja syksyn marjamatkoilla on nautinto ottaa nokoset tai jopa yöpyä tulilla. J oskus räntäsateessa, suohon puljaamisen jälkeen vanhat saappaat ja risat sukat sekä poistoon menevät raappahousut ovat kullanarvoisia. Työ voi jatkua eikä vilustuminen uhkaa, kun saa kuivaa ylleen. Siispä tukikohtaan hankitaan kannellinen saavi tai puuastia, johon varusteet jemmataan. Kansi on hiirien ja tinttien varalle, astiassa homehtuminen on hitaampaa. Vaatteet säilyvät oman aikansa, ne uusitaan tarvittaessa. Joutilas kirves ja sahakin haukkuvat hintansa, kun tehdään nuotioon polttopuita tai irrotetaan työmaalla juuttunutta moottorisahan tai raivurin terää. Pieni kerä ohutta rautalankaa on tarpeen vaatteiden kuivatuksessa ja kahvipannun ripustuksessa. Kannellinen ämpäri ja muutama muovikassi ovat ilon aiheita, kun yllättäen löydetään vuosisadan sienipaikka tai halutaan tuoda nuotiolle sammutusvettä. Muovikassista saa tilapäisen sukankin, jos saappaaseen ilmaantuu vuotokohta. Kuivat polttopuut ja hyvät sytykkeet laavun sisällä takaavat sen, että kiireessä tai sateessa saa nopeasti lämmittävän liekin loimuamaan. Muoviin suojattu tulitikkurasia kuuluu tietysti vakiovarustukseen. T ärkeintä tukikohdassa on, että kun paikka on olemassa, sinne tulee helpommin mentyä. Ja mitä useammin metsään meH yvä metsätiestö on suuri helpotus kaikkeen työhön ja harrastukseen. Autolla pääsee työmaan lähelle, varsinaisia sekä varavarusteita voi kuljettaa hytissä tai lavalla kassikaupalla. Metsässä on kuitenkin monta tärkeää kolkkaa, johon tien vaikutus ei yllä. Ja onpa monta hyvääkin tietä, jotka ovat poissa käytöstä kelirikon tai paksun lumen aikana. Mutta kun mukavaan maastonkohtaan rakentaa tukikohdan, siitä on hyötyä ja iloa pitkäksi aikaa. N uotio on olennainen osa taukopaikkaa. Lämmittely, vaatteiden kuivatus, eväiden lämmitys ja valaistus edellyttävät avointa tulta tunnelman ja elämyksen lisäksi. Vallitsevat tuulet tulevat lounaasta, kylmä puhuri puskee koillisesta. Savu ei saisi tupruta laavun sisälle, ei myöskään jäätävä viima. Suuri kivi, kumpareiden väli tai pitkään paikallaan oleva suojaava metsä antavat pelivaraa, muutoin nuotio on yleensä parhaimmillaan kaakossa. Täten rakennelma avautuu nuotion suuntaan, olipa kyseessä hirsi-, pressutai havulaavu. Myös pikkukodan tai havumajan oviaukko on tulen suuntaan. Sinne, missä rakennusmateriaali on lähellä, on helpointa rakentaa. Tuulenkaatoryhmästä saa ilmaisia rakennusja tulipuita, tiheikössä riittää riukuja ja havuja. Meikäläisen tukikohta on sellainen, jossa voi lipan alla seistä ja vaihtaa vaatteitaan. Yritäpä matalassa laavussa kontillaan ollen korvata märät turvahaalarit kuivilla, niin tajuat syyn. Istumisen pitäisi olla luontevaa ja helppoa. Eväät syödään ja työväTunnelmallinen tukikohta Tee metsätukikohta taukopaikaksi työhön varastopaikaksi työkaluille retkipaikaksi isoille ja pienille ystäville METSÄLÄISEN ALLAKKA MAKASIINI • MAKASIINI • 2202_.indd 42 28.11.2013 15.54
Polku omaan metsään Metsälehti Pohjoinen Rautatiekatu 21 B VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5011305 Info:00003 00003 VASTAUSLÄHETYS Metsälehti maksaa tilauksen postimaksun Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Asiakasnumero (lehden osoitekentästä) Lahjan saaja Hänelle tilataan määräaikaisena Metsälehti Makasiini -50% / 12 kuukautta = 34 € (sis. 10% ALV) Metsälehti (sisältäen Makasiinit) -25% / 12 kuukautta = 91 € (sis. 10% ALV) Tilauksen lähetti ja maksaa Haluan saada tilauksesta tyylikkään lahjakortin! Tilaa oheisella kupongilla tai puhelimitse 09 315 49 840 www.metsalehti.? T I L A U S K O R T T I M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Lahjatilaus koskee vain kestotilaajia. Hinnat voimassa vuoden 2013 loppuun. Toivota läheisellesi hyvää joulua ja tuottoisaa metsää. Kaikilla on kaikkea, mutta ihan jokaiselle Metsälehden tarvitsevalle se ei vielä tule. Auta pukkia! Tilaa lahjaksi Makasiini tai Metsälehti reiluun tarjoushintaan työsi jatkajalle, hyvälle ystävällesi, läheisellesi. Kyllä sinä tiedät. Hänelle, jolle Metsälehdestä on ihan yhtä paljon iloa kuin sinulle. Toimi heti. Auta pukkia! Lahjaksi Työsi jatkajalle Ystävällesi Läheisellesi Makasiini -50% Metsälehti sisältäen Makasiinit -25% 2212_.indd 43 28.11.2013 15.55
METSÄLEHTI VUOTTA MAKASIINI • 2201_.indd 44 28.11.2013 16.00
KÄÄNNEKOHTIA METSÄLEHDEN SIVUILLA Metsälehden 80-vuotistaipaleen aikana huolenaiheet ovat olleet monet: on pelätty puupulaa, kerran jopa metsien kuolemaa. Seuraavilla sivuilla vanhat lehtijutut peilaavat metsähistorian taitekohtia. TEKSTI ELIISA KALLIONIEMI PIIRROS HANNU VIRTANEN 2201_.indd 45 28.11.2013 16.00
Juuri ennen suurta lamaa Suomessa tehtiin isoja metsäpoliittisia linjauksia. Vuonna 1928 säädettiin Väinö Tannerin sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen esityksestä sekä yksityismetsälaki että metsänparannuslaki. Näin metsiä ryhdyttiin kunnostamaan sekä kepillä että porkkanalla. Metsien hävittäminen kiellettiin, mutta toisaalta valtio ryhtyi jakamaan metsänomistajille rahaa esimerkiksi soiden ojittamiseen. Tuohon aikaan ajatus, että metsää erityisesti hoidetaan ja kasvatetaan, oli pienmetsänomistajille aivan uutta. Taimia istuttivat vain harvat ja hakkuissa sovellettiin ”ikuista harventamista” eli harsintaa. Suuret uudistukset saatiin kuitenkin hädin tuskin alkuun, kun maailmantalouden romahdus aiheutti äkkipysäyksen kaikkeen kehittämiseen. Uudistukset alkoivat vaikuttaa vasta vuosien päästä. On yllättävää, että Metsälehden synty sijoittuu juuri pulavuosiin. Keskusmetsäseura Tapion tehtäväksi oli lakiuudistuksessa annettu metsälain valvonnan ohjaaminen ja yksityismetsätalouden edistäminen, jota varten tarvittiin myös iso lehtiuudistus. Kerran kuussa ilmestynyt Tapio-lehti korvattiin sanomalehtimäisellä Metsälehdellä, joka ilmestyi joka viikko. Lehden ensimmäiset näytenumerot kirjoitettiin Stockmannin yläkerrassa sijainneessa toimituksessa loppuvuodesta 1932. Ensimmäinen vuosikerta ilmestyi 1933. Pian taantuma alkoi maaseudulla hellittää, ja muutaman vuoden kuluttua uusi nousukausi tempasi metsätalouden mukaansa. Metsälehti seurasi valppaana tapahtumia. 1933 1932 1934 1935 1936 1937 1938 1939 1932 Lehti syntyy keskelle lamaa Metsälehden toimitus sijaitsi alkuun tavaratalo Stockmannin yläkerrassa. 1.12.1933 8.12.1933 1933 Metsälehden ensimmäinen vuosikerta, pää toimittajana A. Benjamin Helander 1935 Piirroksistaan ja sarjakuvistaan tunnettu Aarno Liuksiala aloittaa Tapiossa ja Metsälehdessä 1939 Sota syttyy LU ST O / TA PI O N KO KO EL M A LU ST O / TA PI O N KO KO EL M A METSÄLEHTI VUOTTA 2201_.indd 46 28.11.2013 16.00
Euroopasta kantautui huolestuttavia uutisia ja sotaan osattiin varautua, mutta lopulta sodan syttyminen 30. marraskuuta 1939 yllätti. Metsälehti ennakoi jo seuraavassa numerossa varovaisesti sodanjälkeistä aikaa, mutta kukaan ei osannut aavistaa, että se koittaisi vasta monen vuoden jälkeen. Kaikesta oli pula, myös puusta ja varsinkin metsätyömiehistä. Toisaalta metsä antoi paljon. Sieltä saatiin raaka-ainetta kenkiin, vaatteisiin, ruokaan, autojen polttoaineeseen ja tietysti sahatavaraan ja paperiin. Sanomalehtipaperia säännösteltiin, mutta myös Metsälehti ilmestyi, usein tosin kaksoisnumerona. Sodan aikana säädetty halkolaki toi metsänomistajille hakkuuvelvoitteen ja salli avohakkuut myös kasvukykyisissä metsissä. Ennen sotaa edistetty metsänparannus sai jäädä odottamaan parempia aikoja. Metsänhoitotöiden rästit kasvoivat. Sodan jälkeen säännöstely jatkui vielä pitkään. Jälleenrakennus ja sotakorvausohjelmat vaativat runsaasti puuta ja työtä. 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1939 Sota muutti kaiken 20 .12 .19 39 20.12.1939 1944 Sotakorvaukset, jälleenrakennus alkaa. Asutus tuottaa 46000 uutta tilaa. 1940 Halkolaki, eli laki polttopuun saannin turvaamiseksi. 1940 Moskovan rauhansopimuksessa Suomi menetti 10 % pinta-alastaan. 1947 Metsälehden päätoimittajaksi N.A. Osara 1948 Harsintajulkilausuma 1948 Valtio ryhtyy tukemaan metsäteiden rakentamista. Halontekotalkoot Ensossa. Enson johtaja, insinööri Tamminen seuraa naisten työskentelyä. 2.4 .19 43 5. 3. 19 43 E. SA RL E/ LU ST O /E N SO N KO KO EL M A V. K. A H O LA / LU ST O / M ET SÄ H A LL IT U KS EN KO KO EL M A 2201_.indd 47 28.11.2013 16.00
1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959 10.11.1950 27.1 0.1 95 Metsänhoitoyhdistyksiä oli perustettu paljon jo ennen sotia, mutta vuonna 1950 säädetty laki virallisti niiden aseman. Varsinkin pakollista metsänhoitomaksua vastustettiin ankarasti. Yhdistykset kuitenkin saivat aikaan paljon hyvää. Metsälehti toi julki vastustuksen, mutta selvästi lehti kannatti uutta järjestystä ja toimeliaisuutta, jonka lakimuutos toi metsiin. Puukaupassa metsäyhtiöt joutuivat tottumaan niin ikään uuteen aikaan. Kun ennen kauppoja oli solmittu kahden kesken, nyt myytäviä puita leimasi metsänhoitoyhdistyksen ammattimies. Kauppoja tehtiinkin pian paljon, sillä Korean suhdanne nosti puun hinnan ennätyskorkealle. Metsänhoitoyhdistyslaki toi järjestystä 1951 3.12.1948 1950 Korean sota syttyy 1950 Ensimmäinen valtakunnallinen metsämarssi 1951 Metsänhoitoyhdistyslaki 1953 Metsälehden pää toimittajaksi Erkki K. Kalela (kuvassa vasemmalla) LU ST O / N .A . O SA RA N KO KO EL M A METSÄLEHTI VUOTTA 2201_.indd 48 28.11.2013 16.01
Suomessa metsävaroja on inventoitu tarkasti poikkeuksellisen pitkään. Siksi puupula ei tullut yllätyksenä. Jo sotien jälkeen arvovaltaiset metsäntutkijat huolestuivat vallitsevasta ”hakkausmenetelmästä”, jossa myytäväksi poimittiin vain parhaita puita. Tätä menoa puu ei tulisi riittämään nopeasti laajentuvalle metsäteollisuudelle. Vuonna 1948 julkaistu harsintajulkilausuma ei kuitenkaan vielä saanut käännettä aikaan, vaikka siitä varsinkin jälkikäteen on tullut kuuluisa. 1950-luvulla metsien hyvää hoitoa edistettiin valistuksella ja kampanjoilla kuten metsämarsseilla. Aatteen voima kantoi pitkälle, sillä suomalaiset ymmärsivät metsien merkityksen. Varsinainen tehometsätalouden aika käynnistyi vasta, kun mukaan tuli Suomen pankki. Metsien hoitoa ja perusparannuksia, kuten teitä ja ojituksia, ryhdyttiin tukemaan avokätisesti. Ensimmäinen Metsätalouden rahoitusohjelma MERA laadittiin 1964, sitä seurasivat peräjälkeen MERA II ja MERA III. Teho-sanalla oli siihen aikaan hyvä kaiku. Joka hehtaarin piti tuottaa. Tavoitteet saavutettiin hyvin. Noin kymmenen vuotta jatkunut tehometsätalouden kausi on yksi suuri syy siihen, että metsissä on nyt niin paljon hakattavaa. Metsälehden tekijöillä riitti kerrottavaa. Metsänomistajien ääni kuului lehden palstoilla vain harvoin. 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1964 Tehoa puupulan torjuntaan 26.11.1964 30.1.1964 16.4.1964 Piennaraura käytössä Metsähallituksen Sodankylän hoitoalueella vuonna 1971. 1963 Metsälehden päätoimittajaksi V. J. Palosuo (toinen vasemmalta) 1960 Hevosia puunajossa vielä 250000, mutta määrä vähenee nopeasti. 1964 Ensimmäinen MERA-ohjelma 1969 Peltoja aletaan metsittää TARMO HERRANEN / LUSTO / METSÄHALLITUKSEN KEHITTÄMISJAOSTON KOKOELMA M A RK KU ES KO LA / LU ST O 2201_.indd 49 28.11.2013 16.01
Energiakriisi 1970-luvun puolivälissä pysäytti ihmiset ajattelemaan luonnonvarojen riittävyyttä. Saastumisesta ja luonnonsuojelusta näkökulma laajeni metsäluonnon suojeluun. Eräänlaiseksi kohokohdaksi nousi Metsän vuosi 1983, josta tuli hyvin erilainen kuin metsänomistajat ja metsäammattilaiset olivat ajatelleet. Metsälehdessä metsänomistajien ääni kuuluu entistä paremmin. Lehden kolumnisti ja metsänomistaja Perämaan Esa koki metsänomistajan kohtaamat paineet ristiriitaisina: toiset moittivat avohakkuista ja toiset puun panttaamisesta. Öljyn hinnannoususta seurannut kivihiilen polton kasvu sai metsät voimaan huonosti. Puut menettivät neulasiaan. Metsälehden palstoille ilmestyi uusi sana ”harsuuntuminen”. Jotkut pelkäsivät jopa metsien kuolemaa. Toimitus kasvoi, ja seurasi metsämaailmaa entistä laajemmalla näkökulmalla. 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1983 Metsäluonnon vuosi 1975 Ensimmäinen harvesteri Pika 75 1972 Kuutiojaloista kiintokuutiometreihin 1973 Puun hintahuippu 1977 Metsälehden päätoimittajaksi Aarne Jänterä 1982 Metsälehden päätoimittajaksi Olavi Mattila. Lehti alkaa ilmestyä joka toinen viikko. 1983 Metsän vuosi 1983 Metsälehden päätoimittajaksi Paavo Seppänen 21.7.1983 21.7.1983 13.1 .19 83 21.4.1983 80-luvulla kannettiin huolta havupuiden harsuuntumisesta. M IK KO H ÄY RY N EN METSÄLEHTI VUOTTA MAKASIINI • 2201_.indd 50 28.11.2013 16.01
1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 1992 Metsäverotus muuttuu 1992 Rion ympäristökokous 1995 Suomesta EU:n jäsen 1997 Metsälehden verkkopalvelu www.metsalehti.? 1999 Ensimmäinen Metsälehti Makasiini Juuri metsien vuoksi Suomi on ollut hyvin kansainvälinen jo pitkään. Menestyksemme on perustunut metsästä saatavien tuotteiden kauppaan ja sen vuoksi kanssakäyminen muiden maiden kanssa on ollut luontevaa. Siitä huolimatta Rio de Janeiron ilmastokokous nousee käännekohdaksi kansainvälistymisessä. Kokousta seurasi monta muuta kansainvälistä kokousta ja sopimusta, joiden seuraukset alkoivat näkyä metsissä. Euroopan unionin vaikutus on ollut omaa luokkaansa. Unioniin liityttäessä 1995 oli tapana muistuttaa, että metsässä ei juuri mikään muutu. Koska EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, jäsenmaat päättävät metsään liittyvistä asioista itse. Vuosien mittaan on kuitenkin käynyt selväksi, että tämä on vain osittain totta. Hyvä esimerkki tästä on kestävän metsätalouden rahoituslaki, jonka uudistusyritykset kerta toisensa jälkeen pysähtyvät Brysseliin. Kansainvälisen ympäristötietoisuuden nousu huipentui metsälakiuudistukseen 1997. Uudessa laissa metsien käytöltä edellytettiin ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Internetin käyttö yleistyy. Metsälehti perustaa 1997 ensimmäisten lehtien joukossa verkkouutispalvelun, joka tarjoaa uutta luettavaa joka arkipäivä. 1999 ilmestyy ensimmäinen Metsälehti Makasiini. 1992 Rion kokous 11 .6 .19 92 23.1.1992 9.1.1992 25 .6 .19 92 2201_.indd 51 28.11.2013 16.01
Juuri nyt metsissä eletään isoa käännekohtaa, kenties merkittävintä sataan vuoteen. Lähes kaikki metsään liittyvät lait on joko juuri uudistettu tai niitä uusitaan parhaillaan. Samaan aikaan metsäteollisuus uudistuu. Paperi ei käy enää kaupaksi entiseen malliin, joten tehtaita lakkautetaan. Toisaalta sellutehtaat käyvät täysillä ja lisääntyvä puurakentaminen kasvattaa sahatavaran kysyntää. Metsälehti elää mukana sekä lehtimaailman että metsämaailman murroksissa. Joulukuun alusta lukijat ovat voineet seurata metsäalan tapahtumia myös lehden tablettiversiosta. Puu on perinteinen mutta onneksi myös tulevaisuuden materiaali. Metsänomistajille meneillään oleva käännekohta on iso, mutta koko Suomelle se ei enää ole yhtä merkittävä kuin aiemmat. Ennen sotaa vientituotteista jopa 90 prosenttia oli peräisin metsästä. Nyt onneksi on paljon muutakin, mutta metsissä ja metsistä suomalaiset elävät edelleen. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Metsähistorian käännekohtien hahmottamisessa auttoivat professori Matti Leikola, metsänhoitaja Esko Pakkanen, joka on työskennellyt teollisuuden puunhankinnan parissa sekä Risto Hyvärinen, joka on seurannut alaa ensin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana ja sen jälkeen Metsämiesten Sää tiön asiamiehenä. Pakkanen ja Leikola ovat kirjoittaneet kolmiosaisen kirjasarjan metsäalan historiasta. 2013 Kaikki muuttuu 2006 Puun tuonnin ennätys yli 20 miljoonaa kuutiota 2007 Tukin hintahuippu 2010 Metsälehden päätoimittajaksi Eliisa Kallioniemi 2013 MobiiliMetsälehti 44 45 METSÄLEHTI Makasiini 8/2011 METSÄLEHTI Makasiini 8/2011 ? 44 METSÄLEHTI Makasiini 8/2011 45 METSÄLEHTI Makasiini 8/2011 ? Teksti | Liina Kjellberg Kuvat | Seppo Samuli M arraskuun päivä on Kouvolan Myllykoskella sumuinen. Paperitehtaan piipuista nousee höyryä. Kolmesta paperikoneesta kaksi on vielä toiminnassa joulukuun ajan. Paperitehtaan yhteyteen 1930-luvulla nousseen virkailijakerhon edessä olevissa lipputangoissa liehuvat UPM:n liput. Metsäyhtiö osti kesällä Myllykoski Paper Oy:n emoyhtiön Myllykoski Oyj:n. Tänä vuonna paperitehdaskin siirtyi kokonaisuudessaan UPM:n omistukseen, kun yhtiö osti M-realin 35 prosentin omistusosuuden. UPM on ilmoittanut sulkevansa Myllykosken paperitehtaan vuoden loppuun mennessä. Sulkemista yhtiö perustelee tehtaan kannattamattomuudella ja ylikapasiteetilla. Tarina ei ole poikkeuksellinen. Vuoden 2006 jälkeen lakkautettujen paperija sellutehtaiden lista on pitkä: Voikkaa, Lielahti, Kemijärvi, Kajaani, Summa, Kaskinen, Kangas. Paperin tuotantomäärät olivat nousseet Suomessa tasaisesti, ja vuonna 2007 paperia tuotettiin ennätykselliset 11,3 miljoonaa tonnia. Vuonna 2008 tuotanto kääntyi kuitenkin laskuun, ja viime vuonna se oli enää 8,9 miljoonaa tonnia. Miten tähän päädyttiin? Myllykosken paperitehtaan yli satavuotinen taival päättyy vuoden lopulla. Samalla päättyy Pekka Kinnusen ura tehtaan paperikoneenhoitajana. Miten tähän on tultu? ”Tavallaan sitä lähtee ihan mielellään”, toteaa eläkkeelle lähtevä Pekka Kinnunen lopetettavan Myllykosken tehtaan edessä. Työkavereiden ja paikkakunnan puolesta kuitenkin harmittaa. ? Miten yhdistysten käy? MIKKO RIIKILÄ PAKOLLISEN metsänhoitomaksun poistuminen on yhä todennäköisempää. Asiaa pohtinut metsäteollisuuden, MTK:n sekä maaja metsätalousministeriön muodostama työryhmä lausui, että metsänomistajien valinnanvapautta on lisättävä ja metsäpalvelumarkkinoita on kehitettävä nykyistä tasapuolisemmiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa pakollisen metsänhoitomaksun poistamista. Maaja metsätalousministeri Jari Koskisen mukaan seuraavaksi asiaa puidaan metsäalan muiden toimijoiden kanssa. ”Arvioisin, että lakiuudistuksen valmistelussa menee tämä vuosi”, ministeri totesi. Päätavoitteet ovat pakollisen metsänhoitomaksun poistaminen. Samalla metsänomistajat saavat vapaasti päättää, ovatko he yhdistyksen jäseniä vai ei. ”Jos nämä ehdot täyttyvät, ei ainakaan kilpailuneutraliteetin takia ole aihetta asettaa yhdisHallitus ryhtyy uudistamaan metsänhoitoyhdistyslakia. Metsäteollisuus on innoissaan, mutta yhdistyksissä valmistaudutaan väen vähennyksiin. Metsänomistajia on 737 000 Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä 737 000 vähintään kahden metsähehtaarin omistajaa. Yksin tai puolison kanssa metsää omisti 423 300, verotusyhtymissä 143 700 ja kuolinpesien kautta 170 100 suomalaista. Sekä suurten että pienten metsätilojen lukumäärä on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana. Alle 20 metsähehtaarin tiloja oli 60 prosenttia tiloista. Yli tuhannen hehtaarin metsätilakokonaisuuksia oli yksityisomistuksessa 73. UUTISET Kävelevä Lokkeri esille Yhdysvalloissa John Deere on pannut näytteille maailman ensimmäisen kävelevän metsäkoneen, Suomessa kehitetyn Lokkeri-harvesterin. Kuusijalkainen metsäkone on nähtävillä yhtiön kotikaupungissa Molinessa, Illinois’n osavaltiossa. Tampereella suunniteltu Lokkeri valmistui vuonna 1994. Kävelevät metsäkoneet eivät koskaan päätyneet tuotantoon. Niiden kehittämisessä syntynyttä teknologiaa sovelletaan kuitenkin nykyisin kaikissa John Deeren metsäkoneissa. Lyhyesti JO H N D EE RE tyksille nykyisen kaltaisia toiminnan rajoitteita”, Koskinen sanoo. Koskisella ei vielä ole selvää kantaa mhy-lain tarpeellisuuteen. ”Tavoitteena on, että yhdistyskenttä toimii jatkossakin tuloksellisesti ja kehittää edelleen toimintaansa. Erityislain tarve ratkeaa lainvalmistelun yhteydessä.” Pakkomaksusta eroon MTK haluaisi oikoa pakollisen metsänhoitomaksun aiheuttaman vääristymän asetusmuutoksella, joka helpottaisi maksusta vapautumista. ”Vapautuminen muutettaisiin maksuttomaksi. Samalla velvoite keskimääräistä parempaan metsänhoitoon kumottaisiin”, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola esittää. Hallitus ei tyydy tähän, vaan laki uusitaan. Se merkitsee loppua veroluontoiselle metsänhoitomaksulle, koska perustuslain mukaan veroluontoisesta maksusta voi päättää vain eduskunta. Metsänhoitomaksusta yhdistykset ovat päättäneet itse. Tilalle tulee vapaaehtoinen jäsenmaksu, jonka yhdistykset keräävät itse. Tämä kelpaa myös MTK:lle – tosin M IK KO H ÄY RY N EN MAKASIINI • Vapaus koittaa MIKKO RIIKILÄ UUDEN METSÄLAIN hengen voisi yksinkertaistaen kiteyttää seuraavasti: ”Tehkää mitä lystäätte, mutta turha tulla valittamaan, jos asiat menevät pieleen.” Aivan mitä vaan ei kuitenkaan saa tehdä. Metsänomistajien toimintavapautta rajoitetaan muun muassa metsäluonnon suojelun puolella. Metsien käsittelyssä vastuu siirtyy metsänomistajalle. Tämä sopii metsänomistajia edustavalle MTK:lle. ”Pidän linjausta myönteisenä. Tähän asti lainsäätäjä on holhonnut metsänomistajia. Kun vapaus lisääntyy, metsänomistaja kantaa myös riskin”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola. Maaja metsätalousministeriön kokoama työryhmä linjaa parhaillaan periaatteita, joiden perusteella lakiteksti laaditaan. Ministeriön mukaan lakiluonnos muotoillaan syksyn aikana, laki saadaan voimaan todennäköisesti ensi vuonna. Jatkuva kasvatus sallitaan Työryhmän jäsen, tutkija Sauli Valkonen katsoo lakiuudistuksen muuttavan suomalaisen metsäjärjestelmän perusteita. Jatkuva kasvatus hyväksytään metsänhoidon vaihtoehdoksi. Tämän vuoksi laissa määriteltyjä kasvatushakkuun jälkeisiä vähimmäispuumääriä, niin sanottua lakirajaa, alennetaan, jotta taimia voi syntyä ja kehittyä vallitsevan puuston varjossa. Lakiraja määritellään puuston vähimmäispohjapinta-alan (m 2 /hehtaari) perusteella. Nykyisellään puuston pohjapintaala voidaan kasvatushakkuussa alentaa 10–16 neliömetriin hehtaarilla puuston pituudesta riippuen. ”Sopiva lakiraja jatkuvassa kasvatuksessa olisi 8–12 neliömetriä”, Valkonen arvioi. Hän ennakoi, että kaikille hakkuutavoille tulee sama lakiraja. Uudistamisrajat poistuvat Puuston uudistuskypsyyttä ei tulevassa laissa enää määritellä, päätehakkuun ajankohta jätetään metsänomistajan ratkaistavaksi. Uudistamisvelvoite sen sijaan pysyy lakisääteisenä. ”Päätehakkuualat on jatkossakin uudistettava”, selventää työryhmään kuuluva metsäkeskuksen aluepäällikkö Ilkka Koivisto. Uudistamisvelvoite koskee myös lakirajaa vähäpuustoisemmaksi harvennettuja kasvatusmetsiä. ”Toivoisin lakiin täsmennystä, kuinka tällöin menetellään. Metsälaki uudistuu ensi vuonna. Metsänomistajille on luvassa vapautta ja vastuuta. Karhukannan kasvu pysäytetty Karhukannan kasvu on parin viime vuoden aikana saatu pysähtymään. Viime vuodesta kanta on vähentynyt viidenneksen vuoden 2009 tasolle. Maaja metsätalousministeriö aikoo leikata tämän vuoden saalismäärän korkeintaan 133 karhuun. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan kantaa voisi verottaa kestävästi 160 yksilön verran. Suomessa elää 1330–1445 karhua. Tavoitteena on karhukannan levittäytyminen tasaisemmin ympäri Suomea. UUTISET Tuhansille muistutus metsän uudistamisesta Tuhannet metsänomistajat saavat lähiaikoina muistutuksen metsän uudistustarpeesta. Metsäkeskuksen kysely lähtee niille, jotka ovat tehneet hakkuita mutta eivät vielä ole ilmoittaneet uudistamistoimenpiteistä. Taimikon perustamisilmoitus unohtuu usein metsänomistajilta. Metsäkeskuksen mukaan metsälain kolmen vuoden määräaika on liian pitkä, ja uudistamistyöt pitäisi tehdä viimeistään kahden vuoden kuluttua hakkuusta. Lyhyesti RO DE O H A N N U ES KO N EN MAKASIINI • AJANKOHTAISTA 3 METSÄLEHTI 12 • 2012 Etelä-Savo hyödyntää parhaiten Ainespuukokoisen puun hakkuukertymä 2007–2011 suhteessa kestävään hakkuumahdollisuuteen vuosina 2009–2018 Lähde: VMI 11 / Metla Ahvenanmaa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Koko maa 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 prosenttia TIIA PUUKILA M etsien virallinen kasvuvauhti on nyt 104 miljoonaa mottia vuodessa. Luku on toista kertaa peräkkäin kolminumeroinen. Suomen valtakunnan metsien 11:nnen inventoinnin (VMI 11) tulokset vuosilta 2009–2011 osoittavat, että kasvu jatkuu hyvänä. Edelliseen inventointiin verrattuna puuta on sata miljoonaa kuutiota enemmän. Kaikkiaan metsien kokonaistilavuus on 2,3 miljardia mottia. Suurin kasvunlisäys on Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla kasvu ei sen sijaan lisääntynyt. ”Hehtaarikohtainen kasvu on aikalailla vakiintumassa. Puuston määrä sen sijaan jatkaa todennäköisesti kasvuaan”, arvioi VMI:n johtaja Kari T. Korhonen metsäntutkimuslaitokselta. Metsien vuosikasvu tällä hetkellä on keskimäärin viisi kuutiometriä hehtaarilla, kun se vielä 1950-luvulla harsintahakkuiden jälkeen oli vaatimattomat 2,5 mottia hehtaarilla. Etelä-Suomessa metsämaalla päästään jopa 6,6 mottiin hehtaarilla, kun Pohjois-Suomessa hehtaarikasvu jää 3,2 kuutioon. Hakkuuaktiivisuus vaihtelee alueittain Runsaat viisi vuotta sitten höllentyneet uudistamisen lakirajat eivät ole innostaneet metsänomistajia hakkaamaan metsiään tavallista nuorempina. Metsien laajan yksityisomistuksen takia metsien uudistamisajoissa on vaihtelua. Hakkuissa ei tuijoteta yksin uudistamiseen vaadittavaa ikää tai läpimittaa vaan valittu metsienkäsittelytapa sekä rahan tarve ratkaisevat. ”Uudistuskypsien metsien alasta lähes kolmellakymmenellä prosentilla olisi metsänhoidollisesti kiireellinen uudistustarve”, Korhonen kertoo. Suomessa käytetään hakkuumahdollisuuksista keskimäärin seitsemänkymmentä prosenttia, mutta hakkuuaktiivisuus vaihtelee paikkakunnittain. Parhaiten, yli 80-prosenttisesti, hakkuumahdollisuudet on hyödynnetty Etelä-Savossa, Kaakkois-Suomessa sekä Häme-Uudellamaalla. Sen sijaan esimerkiksi Etelärannikolla on paljon hakkaamattomia uudistuskypsiä metsiä. Metsät kasvavat kohisten Hakkuumahdollisuuksia hyödynnetään vaihtelevasti, selviää valtakunnan metsien uusimmista inventointituloksista. Lapissa kasvu on kaksinkertainen hakkuisiin verrattuna mutta suuri osa metsistä on vielä nuoria, joten hakkumahdollisuudet ovat kasvua pienemmät. Hakkuumahdollisuuksista huomattava osuus on mäntyä. Sitä kasvaa puutuotannon alasta lähes 65 prosentilla. Energiapuu korvaa kuitua Suomessa on viimeisten viiden vuoden aikana hakattu ainespuuta keskimäärin 51,5 miljoonaa mottia. Energiapuuta on puolestaan korjattu lähes 13 miljoonaa kuutiota vuodessa, josta alle kuusi miljoonaa mottia käytettiin kotitalouksien polttopuuna. ”Tällä hetkellä metsävarat antavat mahdollisuuden kasvattaa sekä energiaettä ainespuuhakkuita, jos puunkäyttöä on tarvetta nostaa”, tutkija Olli Salminen metsäntutkimuslaitokselta arvioi. Mikäli energiapuuta ei lasketa mukaan, hakkuumahdollisuudet nousevat seuraavalla kymmenvuotiskaudella 75 miljoonaan ja 30 vuodessa 84 miljoonaan kuutioon. Energiapuun kanssa suurin kestävä hakkuukertymä on 2009–2018 välisenä ajanjaksona 69 miljoonaa kuutiota ja nousee 30 vuodessa 73 miljoonaan mottiin. Energiapuuta voitaisiin tällöin korjata noin 25 miljoonaa kuutiota, josta ainespuunkokoista olisi 7–8 miljoonaa mottia ja loput oksia sekä kantoja. Kuinka paljon hakkuumahdollisuuksista hyödynnetään, riippuu kuitenkin kysynnästä. Metsäntutkimuslaitoksen ennustukset povaavat sahatavaralle vakaata kysyntää, mutta kuitupuun käytön arvellaan laskevan. Synkimmät arviot vuodelle 2020 ennustavat, että teollisuuden kotimaisen ja ulkomaisen puunkäyttö olisi samaa luokkaa kuin ainespuun nykyiset hakkuut kotimaassa. ”Energiapuunkäyttö kasvaa. Se korvaa alenevaa kuitupuun käyttöä, kunhan sillä vain on riittävä hinta, jotta metsänomistajat ovat halukkaita myymään”, Salminen sanoo. Oman haasteensa puunkäytölle tuovat Durbanin ilmastokokouksen Suomen metsille asettama hiilinielutavoite. Suurin, yli 70 miljoonan motin kestävä hakkuukertymäarvio ylittää Durbanin tavoitteen, mutta nykyiseen metsienkäyttöön nähden tavoite ei ole rajoite. ”Uudistuskypsistä metsistä lähes 30 prosenttia olisi uudistettava pian.” Metsien vuotuinen kasvu on lisääntynyt 2000-luvun alun 99,5 miljoonasta 104 miljoonaan kuutiometriin. Verrattuna 1950-luvun metsiin puuston määrä on kaksinkertaistunut. A nt er o A al to ne n 21.6.2012 12.4.2012 1.3 .20 12 8.1 2.2 011 JY RK I VE SA METSÄLEHTI VUOTTA MAKASIINI • 2201_.indd 52 28.11.2013 16.02
Se on geeneissä. Metsähehtaarin tuotto istutuksesta päätehakkuuseen *Esimerkki perustuu Skogsforskin 14%:n kasvuerolaskelmaan kuusitaimikossa, johon on istutettu Svenska Skogsplantor AB:n Salebyn ja Rörbyn siemenviljelmillä tuotetuista siemenistä jalostettuja taimia. Metsän nettotuoton ero rahallisessa arvossa mitattuna *Nettotuotto on diskontattu maanmuokkauspäivän nykyarvoon 3%:n korko-olettamalla. Myynti: Wolffintie 36, Vaasa Valitsimme vahvimmat yksilöt, jotka kasvoivat muita nopeammin ja tuottivat laadukkaampaa puuta. Kelpuutimme mukaan vain valiot, jotka kukoistivat kasvuolosuhteissaan. Tarkkailimme ominaisuuksia, jotka tiesimme kulkevan suvussa. Tarkoin valituista puista keräsimme vartteita ja perustimme lukuisia siemenviljelyksiä eri puolille Ruotsia. Sitten odotimme. Ja odotimme. Odotuksemme palkittiin. Siemenviljelyksiltä keräämme nyt siemenet taimitarhoillemme. Jalostettujen taimiemme on osoitettu kasvavan 14-22 % samalle palstalle istutettuja metsikkö-taimia nopeammin. Työmme kuitenkin jatkuu. Panostamme vuosittain yli kolme miljoonaa euroa tutkimukseen ja tuotekehitystyöhön taataksemme taimillemme parhaat eväät elämään — ja parhaan tuoton kaikille pohjoismaisille asiakkaillemme. Puh. 0500 569566 johan.gronros@skogsplantor.fi www.skogsplantor.fi Taimiamme on nyt saatavissa koko Suomessa. Metsikkötaimi 100% Jalostettu taimi 189% 2206_.indd 53 28.11.2013 16.04
”METSÄÄ ÄLKÖÖN HÄVITET TÄKÖ” Tervanpoltto yleistyi 1600-luvulla ja oli kaskeamisen ohella puun suurkuluttaja Suomessa. Metsissä ne aiheuttivat kuitenkin vain paikallista hävitystä. Kuvan tervahauta on Laatokan Karjalasta vuodelta 1943. METSÄ JA LAIT MAKASIINI • 2178_.indd 54 28.11.2013 16.33
”METSÄÄ ÄLKÖÖN HÄVITET TÄKÖ” Metsälakiuudistus on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Vaikka uudessa laissa ei huolehdita metsien häviämisestä tai puupulasta yhtä totisesti kuin aikanaan Ruotsin vallan ajan pykälissä, henki on silti sama. ESKO PAKKANEN LU ST O /L A SS E BO CK ST RÖ M IN KO KO EL M A /A RT H U R BO CK ST RÖ M MAKASIINI • 2178_.indd 55 28.11.2013 16.33
elko metsien loppumisesta ei ole uusi asia. Siksi metsien käyttöä ryhdyttiin meillä jo varhain säätelemään lainsäädännöllä. Keskiajan lopulla ruotsalaiset toivat Suomeen oman oikeutensa lähinnä maakuntalakeina. Tärkeimmät metsiin liittyvät määräykset koskivat maanomistusta ja metsien käyttöoikeuksia. Ne sisälsivät muun muassa kieltoja, joilla rajoitettiin metsästystä ja hedelmäpuiden käyttöä, esimerkiksi kuninkaalle oli varattu yksinoikeus kauriin metsästykseen. Uudella ajalla ryhdyttiin säätämään erityisiä metsiä koskevia asetuksia ja määräyksiä. Ruotsin vallan aikana annettiin kuusi metsiä koskevaa asetusta, joista ensimmäinen oli vuodelta 1647. Tämän ”Valtakunnan metsien järjestysja ohjesäännön” perusteluissa todettiin metsien olevan sellaisen hävityksen kohteena, että mikäli asiaan ei saada parannusta ”eivät ainoastaan nykyisin kukoistavat Vuorikaivokset läheisessä tulevaisuudessa joudu osin hätään osin autioiksi” , tultaisiin kokemaan myös yleistä puun puutetta koko valtakunnassa. Paikallista puutetta Sopii kysyä, missä määrin pelko metsien loppumisesta oli oikeutettua. Ehkä jotain sen suuntaista saattoi ilmetä Ruotsin puolella, jossa kaivosteollisuus laajeni voimakkaasti, mutta Suomessa tilanne oli toinen. Meillä kaskeaminen ja tervanpoltto olivat suurimpia metsävarojen kuluttajia, mutta eivät kuitenkaan varsinaisesti metsien hävittäjiä muuten kuin paikallisesti. Pelko aiheutui lähinnä siitä, että 1900-luvun alkuun saakka uskottiin metsämaan paljaaksi hakkaamisen estävän tai ainakin vaikeuttavan uuden metsän syntyä. Totta kuitenkin oli, että paikallisesti puusta oli puutetta, jopa pahaakin. Siitä on lukuisia mainintoja, esimerkiksi J.F. Bucht kirjoitti Hollolan pitäjää koskevassa graduaaliväitöskirjassaan vuonna 1792, että ”Metsän-puute on ollut ja on hyvin yleistä useilla seuduilla, erityisesti Pyhäniemen, Vitarlan ja Lumjalan Kylissä Emokirkko-Läänissä sekä myös Asickalan Kapellissa.” Syyksi hän luki ensi sijassa hillittömän kaskeamisen. Sahat kuriin Pelko metsien loppumisesta hallitsi myös myöhempää metsälainsäädäntöä, jonka tärkeimpiä tavoitteita olikin ehkäistä metsien hävitystä sekä ohjata metsien käyttö kruunun kannalta edullisempiin tarkoituksiin. Näitä olivat kaivosteollisuus sekä laivanrakennus. Samalla metsien muuta käyttöä pyrittiin rajoittamaan kielloin ja rajoituksin. Ennen kaikkea sahateollisuus joutui tiukan säätelyn alaiseksi, mikä jatkui vuoteen 1861 saakka. Näin siitä huolimatta, että sahojen puunkäyttö säilyi pitkään vähäisenä. Tapani Tasasen selvityksen mukaan Ruotsin ajan metsäasetuksissa säädettiin yli 20:stä metsiä koskevasta asiasta. Yksikään niistä ei koskenut varsinaisesti metsien hoitamista. Eikä hoito-ohjeita tarvittukaan, sillä peloista huolimatta metsiä riitti. Asetuksilla ei ollut juuri vaikutusta. Esimerkiksi Peter Woldemar Hannikainen totesi vuonna 1896: ”Niillä hyvin epämääräisillä rajoituksilla, joita entisaikain lainsäädäntö joskus asetti metsän käyttämiselle, ei ollut, voipa sanoa, juuri mitään merkitystä käytännössä.” Vesisahat olivat ainoa käyttäjäkunta, joka joutui rajoituksista kärsimään, mutta ne kompensoivat sitä luvattomilla sahauskiintiöiden ylityksillään. Jotakin uutta Ruotsin vuoden 1805 metsäasetus oli voimassa Venäjän valtaan siirtyneessä Suomessa vuoteen 1851 saakMetsälakeja jo viidellä vuosisadalla 1650 1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000 1647 Ensimmäinen metsiä koskeva asetus 1805 Metsäasetus 1851 Suomen ensimmäinen oma metsäasetus 1886 Metsälaki 1918 Asetus toimenpiteistä metsän hävittämisen ehkäisemiseksi 1928 Yksityismetsälaki 1997 Metsälaki 2014 Metsälaki RUOTSIN VALLAN AIKA VENÄJÄN VALLAN AIKA ITSENÄINEN SUOMI METSÄ JA LAIT MAKASIINI • 2178_.indd 56 28.11.2013 16.33
PELKO AIHEUTUI LÄHINNÄ SIITÄ, ETTÄ LUVUN ALKUUN SAAKKA USKOTTIIN METSÄMAAN PALJAAKSI HAKKAAMISEN ESTÄVÄN TAI AINAKIN VAIKEUTTAVAN UUDEN METSÄN SYNTYÄ. Huoli metsien riittävyydestä nousi uudelleen 1800-luvun lopulla, kun sahaus vapautettiin rajoituksista, paperiteollisuus ryhtyi käyttämään puuta ja pienikokoista pyöreätä puuta ryhdyttiin viemään. Kuvassa paperipuuta lastataan laivaan Ykspihlajan satamassa vuonna 1941. ka, jolloin annettiin Suomen ensimmäinen oma metsäasetus. Se oli aiempia yksityiskohtaisempi, mutta noudatti pääpiirteiltään entistä linjausta: metsiä tuli käyttää kestävästi ja tarkoituksenmukaisesti. Jälkimmäinen merkitsi, että sahauksen rajoituksia kiristettiin entisestään. Kymmenien kieltojen jälkeen asetuksen 98. pykälä sisälsi kuitenkin jotain uutta: siinä kannustettiin yksityisiä metsänomistajia hyvään metsänhoitoon lupaamalla palkkioi ta. Hyvä metsänhoito määriteltiin näin: ”Kehoitteeksi ja palkinnoksi hywinjärjestetystä, warukkaasta ja metsänkylwämisen ja istuttamisen kanssa yhdistetystä metsänhallitsemisesta.” Pykälä osoittautui kuitenkin kuolleeksi kirjaimeksi, eikä asetus muutenkaan edistänyt yksityismetsien hoitoa. Huoli puusta kasvaa Sahaus vapautettiin 10 vuotta uuden metsäasetuksen jälkeen. Kun myös paperiteollisuudesta tuli puun käyttäjä, teollisuuspuun käyttö kasvoi merkittävästi. Lisäksi pienikokoista pyöreää puuta ryhdyttiin viemään, joten pelko metsävarojen loppumisesta nousi kansalliseksi kysymykseksi. Sitä ei hälventänyt lisääntynyt tietous metsävaroistamme. Jo 1850-luvun alussa Claes Wilhelm Gyldén oli selvittänyt – enemmän arvaamalla kuin arvioimalla – että metsämme kasvoivat lähes kaksi kertaa mitä niitä hakattiin. ”Pelko metsien loppumisesta ei antanut valtion johdosta edesvastuussa oleville rauhaa” , toteaa A. Benjamin LU ST O /S U O M EN M ET SÄ YH D IS TY KS EN KO KO EL M A /M ET SÄ TA LO U D EL LI N EN VA LI ST MAKASIINI • 2178_.indd 57 28.11.2013 16.33
LAIN VALVONTA OLI JÄTETTY MUIDEN LAKIEN TAPAAN POLIISI VIRANOMAISTEN TEHTÄVÄKSI, MIKÄ MERKITSI ETTEI OLLUT VALVONTAA. Metsiä riittää Tarvitaanko Suomessa edelleen metsälakia? Eihän meidän tarvitse pelätä metsien häviämistä. Hakatun metsän tilalle tulee luonnostaankin uusi metsä – ainakin ajallaan. Lisäksi metsävaramme lisääntyvät kaiken aikaa ja yhä enemmän metsiä jää käytön ulkopuolelle, lähes poikkeuksetta luonnontilaan. Metsien vuotuinen kasvu on lähes kaksi kertaa suurempaa kuin niiden käyttö, eikä ainakaan teollisen käytön uskota enää kasvavan: energiapuuhuumakin jäänee lyhytaikaiseksi. Lisäksi rakennusja luonnonsuojelulait säätelevät liiankin tehokkaasti yleistä maankäyttöä sekä metsien monimuotoisuusvaatimuksia. Mikäli osa metsänomistajista haluaa hakata metsiään ”väärin” – mitä se sitten lieneekin – onko sillä merkitystä? Metsiähän Suomessa riittää! ESKO PAKKANEN Helander. Vuosina 1872–81 asetettiin kolme metsäkomiteaa, joiden tehtävänä oli selvittää metsiemme todellinen tila sekä tehdä esityksiä metsälainsäädäntömme uudistamiseksi. Komiteoiden näkemykset ja esitykset olivat osittain ristiriitaisia. Monin paikoin eteläisessä Suomessa ilmeni metsien hävitystä, mutta kokonaisuudessaan metsiä riitti. Niissä arvioitiin olevan puuta jopa enemmän kuin mitä Gyldén oli esittänyt. Kieltoja vailla valvontaa Komiteoiden näkemykset poikkesivat toisistaan myös metsälain osalta. Valtiopäivät kuitenkin hyväksyi uuden metsälain, ja se tuli voimaan vuonna 1886. Sen 14. pykälä sääti metsänhävityksen estämisestä ja alkoi näin: ”Metsämaata älköön aukeaksi hävitettäkö.” Mikäli näin tehtiin, metsänomistajan oli ryhdyttävä toimenpiteisiin ”metsän uudestikasvamisen edistämiseksi”. Vaikka uusi laki oli aiempia edistyksellisempi, se ei estänyt metsien hävittämistä, joskin hävitys jäi usein paikalliseksi. Kimmokkeena nuorten metsien estottomiin hakkuisiin oli propsien ja paperipuiden kasvanut vienti. Näitä hävityshakkuita tehtiin erityisesti rannikkoseuduilla. Lain valvonta oli jätetty muiden lakien tapaan poliisiviranomaisten tehtäväksi, mikä merkitsi ettei ollut valvontaa. Helanderin mukaan ”metsää, varsinkin nuorta, kasvuisaa metsää hakattiin niin säälimättömästi, että hävitykselle olisi ollut saatava esteitä, mikä ei osoittautunut mahdolliseksi. Metsälaki huomattiin liian epämääräiseksi, valvonta heikoksi ja oikeudenkäynti raskaaksi ja teholtaan vähäpätöiseksi. Oli kovin monta tulkitsemisja lain kiertämismahdollisuutta, ja yleinen syyttäjävirasto oli asiaan kovin perehtymätön ja välinpitämätön.” Lautakunnat apuun Vaikka vuoden 1886 metsälain tiukentamiseksi ja erityisen metsänhoitolain säätämiseksi tehtiin useita yrityksiä, se oli voimassa runsaat 40 vuotta. Vasta vuonna 1912 eduskunta hyväksyi asetuksen ”toimenpiteistä metsän hävittämisen ehkäisemiseksi”, jolla korvattiin metsälain 14. pykälä. Asetus tuli voimaan vuonna 1918. Sen ohella, että siinä oli metsien hävitystä koskevia tiukennuksia ja myös seuraamuksia, siinä määrättiin perustettavaksi lääninmetsälautakunnat. Niiden ensisijaisena tehtävänä oli valvoa metsälain ja -asetuksen noudattamista. Lautakuntien lainvalvontatehtävä oli kuitenkin vaikea, sillä määrämittaeli harsintahakkuut olivat vielä 1920-luvulla yleisiä. Silti Tapio saattoi todeta vuoden 1922 katsauksessaan uuden lain tehneen hyvää jälkeä maamme metsissä. ”Raiskaavia hakkauksia on tuhansittain jäänyt toimittamatta, moni metsä on hävityksen seurauksena rauhoitettu, onpa määrätty pahimmissa tapauksissa uuden metsän hankkiminen keinollista tietä.” 1920-luvulla rauhoitettiin vuoMETSÄ JA LAIT MAKASIINI • 2178_.indd 58 28.11.2013 16.33
Vaikka metsien hävittäminen kiellettiin, metsien hoitoon metsä lait eivät ohjeita juuri antaneet. Harsinta hakkuutkin loppuivat vasta sotien jälkeen. Kuvassa kangasmetsää lohkoharsinta hakkuun jäljiltä vuodelta 1929. sittain noin 500 metsää, keskimäärin vajaat 20000 hehtaaria. Hävitetty pinta-ala oli tästä neljännes, ei sen enempää. Tapiolta hoito-ohjeita Vuonna 1928 tuli voimaan yksityismetsälaki. Sen myötä lääninmetsälautakunnat korvattiin metsänhoitolautakuntalaitoksella, johon kuului 16 lautakuntaa sekä kaksi keskusmetsäseuraa, Tapio ja Skogskultur. Se oli eräänlainen valtion viraston ja yksityisen järjestön välimuoto, sillä sen tehtäviin kuului niin lainvalvonta kuin myös yksityismetsien neuvonta. Myös yksityismetsälaki tähtäsi ensisijaisesti metsien hävityksen estämiseen, niinpä lain ensimmäinen pykälä alkoi: ”Metsää älköön hävitettäkö.” Eikä metsiä saanut niin hakata, että ”metsän luonnollinen uudistuminen sen kautta joutuu vaaraan.” Mikäli metsä haluttiin uudistaa voimaperäisemmin eli avohakkuun ja metsänviljelyn tietä, siitä oli annettava rahallinen vakuus metsälautakuntaan. Myös nuoren metsän – muunkin kuin havumetsän – ”järkiperätön” hakkaaminen luettiin metsänhävitykseksi. Metsien hoitamiseen yksityismetsälaki ei antanut ohjeita tai määräyksiä. Harsintahakkuut eli suurimpien puiden poimintahakkuut olivat yleisiä samoin luontainen uudistaminen, vasta sotien jälkeen siirryttiin ns. viljelymetsätalouden aikaan eli avohakkuisiin ja metsänviljelyyn. Metsälautakuntalaitos, ennen kaikkea Tapio, otti tehtäväkseen myös metsänhoidollisen ohjauksen yksityismetsissä. Se ryhtyi sotien jälkeen julkaisemaan metsänhoidollisia ohjeita, jotka saivat vähitellen – lainvalvojan ja -tulkitsijan roolin ansiosta – ”virallisen”, mutta sinänsä lakiin perustumattoman aseman. Uudistamisesta ei tingitä Tapion tiukan ja kaavamaisen tehometsätalouslinjan arvostelu kasvoi 1980-luvulla. Kun vielä ympäristötietoisuus lisääntyi vauhdilla, metsälainsäädäntö uudistettiin kokonaan 1990-luvulla. Vuonna 1997 voimaan tulleen metsälain suurin muutos oli siinä, että metsien monimuotoisuus asetettiin metsien talouskäytön ohella yhtä tärkeäksi tavoitteeksi. Se toi lakiin kuuluisan kymppipykälän. Samaan aikaan tuli voimaan myös uusi luonnonsuojelulaki, joka koski niin ikään metsiä. Vaikka metsälaki uudistuksessa pehmenikin, hakkuun jälkeisestä uudistamisvelvoitteesta ei tingitty. Parhaillaan metsälakia ollaan taas uudistamassa. Vaikka lakiesityksessä ei puhuta enää metsien hävittämisestä, henki on yhä sama. Lakiin sisältyy uudistamispakko, vaikka myönnetään, ettei puuston määrä rajoita metsiemme taloudellista käyttöä nykyistä suuremmassakaan määrin. Silti metsien käyttöä halutaan rajoittaa 26:lla melko yksityiskohtaisella pykälällä. LU ST O /M ET SÄ H A LL IT U KS EN KO KO EL M A MAKASIINI • 2178_.indd 59 28.11.2013 16.33
KOLUMNI teille on markkinoilla kysyntää. Yhteiskunnan satsausta voisi entistä määrätietoisemmin kohdentaa myös siihen, että osaamme auttaa markkinoilla olevia asiakkaita huomaamaan metsien mahdollisuudet. Veto voi toimia jopa paremmin kuin työntö. kaan, jolloin toiveiden mukaisesti metsiä on mahdollista hoitaa hyvin moninaisin eri tavoin, myös eri-ikäisrakenteisina. Niinpä nykyiset tukijärjestelmät kaipaavat uudistamista jo tästäkin vinkkelistä. Mieleen saattaa nousta kysymys siitä, ovatko tuet lainkaan perusteltuja. Minusta näin on. Toki tukijärjestelmä ja tukimuodot varmasti kaipaavat remonttia. Kenties suorat tuet voivat kehittyä vaikkapa verovähennysten kaltaisiksi. Lisäksi muun muassa luonnonhoito, vesien laatu, kunnollinen tiestö ja maisema ovat asioita, joiden laatuun yhteiskunnan lienee perusteltua satsata. N ousevan biotalouden myötä metsiin perustuvat elinkeinot voivat kokea uuden nousun. Metsät ovat edelleen Suomessa todella tärkeä luonnonvara, jota voitaisiin hyödyntää – kestävyys säilyttäen – monipuolisesti nykyistä enemmän. Jonkinlaiset kannustavat tuet olisivat myös tässä mielessä jatkossakin yhteiskunnan kannalta luultavasti hyvä investointi. Biotalouden mahdollisuuksia ei kannata päästää käsistä. On järkevämpi pyrkiä kasvattamaan kilpailukykyisiä elinkeinoja tuomaan työpaikkoja kuin painia kulujen kanssa, joita syntyy kun työstä on puutetta. Suomessa ei ole tarpeettomia metsävaroja, kuten joskus olen kuullut sanottavan. Sen sijaan meillä on mahdollisuuksiin nähden liian vähän metsien hyödyntämistä. Metsissä olevat taloudelliset mahdollisuudet muuttuvat todellisiksi euroiksi, kun puulle ja muille tuotK iertelimme tyttären kanssa metsissä muutama viikko sitten. Tuulen kaatamia runkoja katsellessa tuntui siltä, että myrskyt oikeasti ovat aikaisempaa useammin vieraana. Metsänkasvatuksessa ilmaston muuttumiseen on varauduttava tosimielellä. Varautumisessa vastuu on metsänomistajalla. Mekin tarkistimme siipan kanssa metsävakuutuksen kattavuutta Asta-myrskyn innoittamina. Hyvä niin, sillä se asia oli kunnossa Hannuja Tapani-myräköiden iskiessä. I lmastonmuutoksen ohella isoja myräköitä on metsäpolitiikassakin. Organisaatioita ja totuttuja toimintatapoja on uudistettu olan takaa. Muun muassa metsälainsäädäntö ja metsänhoitoyhdistyslaki uudistuvat. Markkinalähtöisyys on tässä tuuletuksessa päivän sana. Sääntely ja metsänomistajaa ”holhoava” ajattelu vähenee. Hyvä niin – holhoamisen aika on ohi. Toisaalta myös metsänomistajan vastuu kasvaa. Voi arvella myös tukijärjestelmiin kuuluvien metsätaloudellisten toimien porkkanarahojen joutuvan kriittiseen tarkasteluun, kun metsäpolitiikka väljenee ja alan kehityksen ohjauksessa luotetaan yhä enemmän markkinoihin. Nykyiset kemeratuet ovat vähintään osin sidottu siihen ajatukseen, että metsiä hoidetaan tasa-ikäisrakenteisina metsiköinä ja metsänomistajalla ainakin yhtenä tavoitteena on taloudellinen tulos, eli hän jossakin vaiheessa myy puuta markkinoilla. Nyt ollaan siirtymässä aiEdistetään kysyntää Mieleen saattaa nousta kysymys siitä, ovatko tuet lainkaan perusteltuja. Minusta näin on. Kommentoi kolumnia www.metsalehti.? /kolumnit. RITVA TOIVONEN Kirjoittaja on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion johtaja. KI M M O BR A N D T / CO M .P IC MAKASIINI • MAKASIINI • 2208_.indd 60 28.11.2013 16.11
ENNEN & NYT HANNA LEHTO ISOKOSKI H elatorstaina 2005 jyväskyläläiset Henna ja Piia Hytönen saapuivat mummolaan Vesannolle metsää istuttamaan. Varusteet olivat asianmukaiset: pottiputket, vakat ja ulkotöihin sopivat vaatteet – kuten kuvasta näkyy. Laatikossa pellon reunassa odottivat rauduskoivun taimet. Tyttöjen isovanhemmat Aino ja Eino Huuskonen olivat leipätöidensä ohessa viljelleet talonsa takana sijaitsevalla pellolla luomuviljaa, pääasiassa ruista. Huuskoset käyttivät pellossa viherlannoitusta eli kasvattivat apilaa tai jotakin muuta typensitojakasvia, jonka tilalle kylvivät seuraavana vuonna viljan. Keitele-järven ranVauhdikas koivikko Vesantolaisten Huuskosten viljapelto muuttui nopeasti reheväksi rauduskoivikoksi. nassa sijaitseva paikka oli rehevä ja on yhä. Tilan viljelyala oli kuitenkin vuosien varrella kutistunut. Pariskunta päätti metsittää loputkin kivisistä pelloista samana vuonna, kun molemmat pääsivät eläkkeelle. Puoli hehtaaria jäi kasvija perunamaata varten. ”Se oli hyvä ratkaisu. Saan olla huoleti”, Aino Huuskonen sanoo. Monenikäistä metsää Reilut kahdeksan vuotta myöhemmin entisellä pellolla kasvaa yli kahdeksanmetrinen koivikko. Rivien välit puskevat horsmaa ja heinää ja joistakin kohdista leppää, mutta eivät vielä riesaksi asti. Koivut kasvoivat niin nopeasti. ”Muut puulajit eivät kerinneet vauhtiin mukaan”, Huuskonen arvelee. Eino Huuskonen kuoli pian sen jälkeen, kun kuvaparin koivut oli istutettu. Aino on nyt 75-vuotias mutta raivasi vielä pari vuotta sitten kaksi hehtaaria tilan metsistä, joita on yhteensä 81 hehtaaria. Enimmäkseen puusto on 30–40-vuotiasta, mutta myös 80–100-vuotiasta löytyy. Harvennettavaa on aika paljon, samoin päätehakattavaa ja istutettavaa. Asta-myrsky kaatoi neljä hehtaaria, joten uudistusaloilla riittää myös taimikonhoitoa. Aino Huuskonen kuuli hiljattain radiosta, että istumatyö lyhentää elinikää ja läksi saman tien metsään. Aina sieltä jotakin tekemistä löytyy. ”Metsästä nauttii, kun sitä hoitaa.” 2005 2013 Onko sinulla valokuvapareja metsäkohteista, joista näkyy metsän kehitys? Lähetä ne meille Metsälehteen. Kiinnostavimmat kuvat julkaistaan. Kuvat voi lähettää osoitteeseen Metsälehti Makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki tai makasiini@metsalehti.? . Liitä mukaan tiedot kuvien taustasta sekä yhteystietosi. Maksamme julkaistuista kuvista palkkion. Henna ja Piia Hytösen kahdeksan vuotta sitten istuttamat koivuntaimet ovat jo yli kahdeksanmetrisiä. MAKASIINI • 2209_.indd 61 28.11.2013 16.12
LUHTA 2177_.indd 62 28.11.2013 16.13
JÄTTILÄINEN KIVIPEDILLÄ Pyhät paikat puhuttelevat, kun ne löytää yllättäen. Lumesta työntyvä kivipaasi pysähdytti minut tunturiylängöllä ja sai myös lykkäämään leiriytymistä. TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA Jättiläinen nukkui pää kivisellä tyynyllä, otsassa oranssi kastinmerkki. Halusin leiriytyä, mutta en halunnut jäädä nukkujan vaikutuspiiriin. MAKASIINI • 2177_.indd 63 28.11.2013 16.13
L umisina syksyinä Kilpisjärven takamailla pystyy hiihtämään jo paljon ennen joulua. Halusin käydä kurkistamassa Tierbmesvaaran seitakiveä. Etsin kulkureittiä tuulenpieksemien ja kivirakkojen välissä ja valmistelin mieltäni pyhän paikan kohtaamiseen. Reilun peninkulman uppuroituani löysin isolta lapinkodalta näyttävän kivenjärkäleen. Keskitin siihen kaiken tarkkaavaisuuteni, tutkiskelin sisintäni, tunnustelin sellaisia herkkiä värähtelyjä, joista viisaat puhuvat ikivanhojen palvospaikkojen yhteydessä. En tuntenut yhtään mitään. Itse asiassa en koskaan innostu karttojen tai opasteiden elämyspaikoista. Ehkä seitakiven laajempi ympäristö oli muutenkin liian pyhää. Aikanaan Tierbmes merkitsi saamelaisille ukkosen jumalaa ja koko Tierbmesvarrin tunturi pyhää paikkaa. Pyhiä olivat myös Saana ja Halti ja likimain jokainen tuhatmetrinen tunturi niiden välissä. Seuraavan päivän lyhyessä valossa jatkoin suksittelua lounaaseen laakealle tunturiylängölle. Iltahämyssä oli pakko pysähtyä ihmettelemään lumesta työntyvää kivipaasia. Näin maassa nukkuvan jättiläisen lumisessa viltissään, pää kivityynyllä. Nukkujan otsalla loisti oranssi jäkäläkuvio kuin kastinmerkki tai otsalamppu. Olin suunnitellut leiriytymistä, mutta huomasin, etten mitenkään voi enkä haluakaan pystyttää omaa telttaani kivijättiläisen lepopaikan luo. Muistelin Martti Haavion kirjoituksia haltijoista, ja epäilin oleskeluni häiritsevän paikan haltijaa. Näin itse löytämäni seita vaikutti toimiini, vaikka maankuulu nähtävyys jätti kylmäksi. Haltijoita ja palvoskiviä Kaikilla keräilijä-, metsästäjätai paimentolaiskansoilla Siperiassa, Euroopassa, Afrikassa tai Etelä-Amerikassa oli hämmästyttävän samanlainen maailmankuva. Myöhemmin maanviljelyn keksiminen synnytti täysin toisenlaisia mietteitä. Pyramidin rakentaja tarvitsi elämälleen erilaisen selityksen kuin metsästäjä, joka eli kädestä suuhun suoraan luonnon suopeudesta. Muinaissuomalaisessa mytologiassa kaikkialla pyyntimailla asui haltijoita: vesiäisiä, maahisia, tonttuja. Pyyntionni riippui niiden suosiosta – ja suututtamista piti välttää. Näkymättömän väen hallitsema luonto kaikkineen koettiin pyhänä, mutta muutamat paikat, kuten suuret lähteet, kalEteeni ilmestyi lohkare, jonka päällä kyyhötti korppikotkalta näyttävä kivilintu. Löysin pesivän tunturipöllön nokan osoittamasta suunnasta. Syyskesän yöhämyssä hiidenkivet tuntuivat jotenkin puhuttelevilta, vaikka päivällä ohittaisin ne täysin arkisina. lionjyrkänteet tai tunturit kätkivät erityistä taikaa. Niissä maapallon kolkissa, joiden yli jääkausi jyristeli, ihmeteltiin metsistä ja tuntureilta löytyviä talon kokoisia kiviä. Ehkä hiidet, muinaiset jättiläiset, olivat niitä asetelleet tarpeisiinsa. Koska kiven luona asui väkevä haltia, asuinpaikan läheltä valikoitui poikkeava lohkare palvoskiveksi, seidaksi. Uhraaminen käänsi näkymättömän väen suosiolliseksi pyynnille. Kristillisin vertauksin pyhä paikka, seita, ei ollut jumala vaan temppelin alttari. Pitkäaikaiset seidat olivat tietyn suvun, perheen tai yhteisön nautinnassa. Myöhemmin seitoina esiteltiin tutkijoille myös pyyntialueiden rajakiviä. Ihmisellä on valtava tarve merkitä käymiään tai valtaamiaan luonnonalueita niin suurin kivin ja kivikasoin kuin vain pystyy nostelemaan. Pitkillä vaelluksilla metsästäjän piti löytää tilapäinen palvoskivi. Se ilmaisi itsensä ihmisen tai pyynnin kohteena olevan eläimen hahmona. JOSTAIN SYYSTÄ JÄTTILÄIS KOKOISIIN HIIDEN KIVIIN ILMESTYY KESÄ ÖINÄ LINTU HAHMOJA TAI IKIAIKAISTEN TIETÄJIEN SILUETTEJA. LUHTA MAKASIINI • 2177_.indd 64 28.11.2013 16.13
Syystalven lumilla Nammatjin tunturi Pohjois-Ruotsissa katseli tarpomistani ilkeän näköisenä pienet pirunsarvet ohimoillaan. Päiväretkeilijät ovat rakennelleet Kiilopään laelle kivikökköjä. Sopivasta kulmasta ja sopivassa mielentilassa niissäkin voi nähdä kiinnostavia hahmoja. Joillakin oli muita parempi kyky kohdata näkymätön todellisuus ja tuoda viestejä esi-isien asuttamasta alisesta maailmasta. Tietäjä, noita tai shamaani pääsi matkalleen meditaation, rummutuksen tai huumaavien kasvien tai sienien avulla. Kalevala esittelee täystoimisen shamaanin, sivutoimisia oto-tietäjiä ja lisäksi tämän ammattikunnan vitsauksen, huijaritietäjän: Väinämöisen, Ilmarisen, Joukahaisen. Uskonko tonttuihin? Metsästän kameralla eläimiä, lintuja ja maisemia. Monista luontokuvaajista poiketen en rakentele studioita, joihin kuvattava houkutellaan, vaan lähden kamera valmiina patikoimaan metsään tai tuntureille. Elämässä pärjääminen riippuu samalla tavoin luonnon suopeudesta tai metsänhaltijan lahjoista kuin muinaisella pyytömiehellä. Koen ympäristön päivänvalossa aivan arkipäiväisesti ja järkevästi. Mutta jostain syystä jättiläiskokoisiin hiidenkiviin ilmestyy kesäöinä lintuhahmoja tai ikiaikaisten tietäjien siluetteja. Ne eivät ole hämärän hallusinaatioita, koska ne jäljentyvät valokuviin. Vaikuttavin pyhä paikka, jonka muistan, on kuitenkin ihmiskäden työtä. Erikoisen järeässä aarnimetsässä seisoo liki viiden vuosikymmenen ikäinen risti muistona traagisesta elämänkohtalosta. Olen itse korjaillut muistomerkkiä lahon ja roudan tuhoilta, sillä paikan haltija ei näytä vaivautuvan niin arkisiin puuhiin. Mutta uskonko oikeasti peikkoihin, maahisiin, tonttuihin ja keijuihin? En voi vastata, koska kysymys on näkymättömästä. Sitä vastoin aivan varmasti mikä tahansa tarina paranee, jos sattuman tai Gaussin käyrän tai suurten lukujen lain sijaan valitsen juonenpunojaksi haltijan taikasauvan. MAKASIINI • 2177_.indd 65 28.11.2013 16.13
RIISTAKAUDEN SATOA TEKSTI JA KUVAUSJÄRJESTELYT MARJA HARTOLA KUVAT MARJA GRÖNROOS TAPIONPÖYDÄLTÄ 2207_.indd 66 28.11.2013 16.16
V esilintujen metsästys eli sorsastus alkaa 20. elokuuta kello 12 ja päättyy joulukuun lopussa. Kauden aikana ammutaan lähes 500000 vesilintua. Metsästäjäperheissä riistalintuja varastoituu jopa pakastimiin, mutta jos ei ole mahdollisuutta lähteä itse sorsajahtiin, voi riistaonneaan koettaa kauppahalleissa. Suomessa on 28 vesilintulajia, joista 11 on rauhoitettua. Metsästettäväksi jää 17 lajia. Tärkein riistavesilintu on heinäeli sinisorsa. Sitä jopa tarhataan. Vesilintujahdissa kävi viime vuonna vajaa 10000 metsästäjää, kun riistanhoitomaksun maksaneita metsästäjiä oli reilut 300000. Sorsastajien määrä on 20 vuodessa pudonnut jopa puoleen. Syynä on metsästysalueiden, kuten kosteikkojen, väheneminen ja siitä johtuen vesilintukantojen taantuminen. Metsästäjät ja maanomistajat ovat ryhtyneet vastatoimiin ja rakentaneet Suomeen jo 2000 vesilintukosteikkoa. Lajien tunnistus tärkeää Sorsastajalta edellytetään hyviä metsästystapoja ja erinomaista lajien tunnistusta. Kun metsästystilanne on päällä, pitää lajinmäärityksen olla selkärangassa, jotta vältytään rauhoitettujen lintujen ampumiselta. Liipasinta ei pidä painaa, ellei ole aivan varma, mikä lintu on tähtäimessä. Vuosittain ammutaan vahingossa tuhansia rauhoitettuja vesilintuja. Maanomistaja on oikeutettu metsästämään omilla maillaan. Mikäli haluaa metsästää vesilintuja, mutta ei omista maata, kannattaa hakeutua metsästysseuran jäseneksi. Monet metsästysseurat myyvät metsästyslupia eli oikeutta metsästää maillaan. Yleensä vieraskortilla metsästävän mukana metsällä on ”isäntä” eli joku seuran jäsenistä ja vieraan saama saalis vähennetään isännän saaliskiintiöstä. Suomessa voi metsästää myös valtion mailla. Valtion metsästyslupia myy Metsähallitus. Sorsa on vähärasvaista miedonmakuista riistaa. Riistan makua ei kannata peittää kovin voimakkailla mausteilla. Metsän antimet kuuluvat syksyn ruokiin, yksi kauden riistaherkuista on sorsapaisti. Tarjoa sorsa keitettyjen herneiden ja porkkanoiden sekä kirpeän metsämarjahillon kera. SORSAPAISTI SAVIPADASSA UUNIVALMISTA SORSAA G PEKONIA SITRUUNAN MEHU SUOLAA KATAJANMARJOJA VALKOSIPULIN KYNTTÄ DL VALKOVIINIÄ KASTIKE RKL MAIZENAA ½ DL KERMAA SUOLAA KATAJANMARJOJA Hankaa sorsan pintaan sitruunamehua, valkosipulin kynnet, suolaa ja rouhittuja katajanmarjoja. Asettele pekoniviipaleet sorsan päälle niin, että pinta peittyy. Kaada uunivuoan pohjalle valkoviini. Laita sorsa vuokaan ja paista 175 asteessa noin 2–3 tuntia, kunnes liha on kypsää. Kaada kastiketta varten liemi vuoasta kattilaan, lisää kerma, maizena ja mausteet ja kiehauta. Tarkista maku. Leikkaa linnusta viipaleita ja asettele tarjolle lisukkeiden kera. Luista voi vielä keittää lihalientä. MAKASIINI • 2207_.indd 67 28.11.2013 16.16
LUKIJAKYSELY Tampereen seudun ammattiopisto, Tredu, järjestää yhteistyössä Pirkanmaan työja elinkeinotoimiston kanssa Autohakkurin käyttöja kuljettajakoulutusta (649498) Koulutusaika 7.1.2014-6.10.2014 Hakuaika päättyy 15.12.2013 Koulutus on tarkoitettu ensisijaisesti työttömille ja työttömyysuhanalaisille yli 20-vuotiaille henkilöille, joilla on alalle soveltuva koulutus tai työkokemus (esim. puutavara-autonkuljettaja, metsäkoneenkuljettaja tai kokemusta raskaista työkoneista). Lisäksi edellytetään C-ajokorttia, CE -kortti on eduksi. Koulutuspaikkakunta on Hämeenkyrö. Koulutukseen haetaan työja elinkeinotoimiston kotisivuilta www.te-palvelut.fi/koulutukset löytyvällä sähköisellä hakulomakkeella. Tietoa työvoimakoulutuksen aikana maksettavista taloudellisista etuuksista saa Työlinjan koulutusneuvonnasta p. 0295 020 702. Koulutuksen hankinnasta vastaa Varsinais-Suomen ELYkeskus ja koulutukseen hakeutumiseen liittyvissä asioissa yhteystoimistona on Pirkanmaan työja elinkeinotoimisto. Lisätietoja koulutuksesta antaa: Tredu, Tapio Talonen p. 0400 342 560 PALVELUKSEEN HALUTAAN SEURAAVAN Metsälehti Makasiinin teemana on metsäverotus. Jos mielessäsi on jokin veroilmoituksen täyttämiseen tai muuten verotukseen liittyvä kysymys, voit lähettää sen meille. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan vastaamaan kaikkiin kysymyksiin alkuvuoden 2014 numeroissa. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Metsälehti Makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki. Kerro samalla, mistä lehden jutusta pidit eniten ja mistä vähiten. Voit lähettää kysymyksesi myös internetin kautta. Linkki lukijakyselyyn löytyy etusivun oikeasta laidasta. Klikkaa lausetta ”Vastaa kyselyyn”. Kaikki jouluun mennessä tulleet kysymykset osallistuvat arvontaan. Palkintoina on neljä Raiva-raivausveistä. Kysy verotuksesta JATKUVA KASVATUS, eri-ikäisrakenteinen kasvatus, erirakenteiskasvatus – samasta asiasta käytetään useita eri nimityksiä. Mikä on sinun mielestäsi osuvin nimitys tälle yleistyvälle metsänkasvatusmenetelmälle? Kerro mielipiteesi Metsälehden nettisivulla metsalehti.? tai lähetä perinteistä postia 9.12. mennessä osoitteeseen Nimikilpailu, Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. VIELÄ EHTII OSALLISTUA VIIME NUMERON jutuista eniten ääniä sai metsänhoitoaihe 19 kysymystä kunnostusojituksesta. Arvonnassa palkinnon voittivat Heli Moilanen, Juhani Savukoski ja Merja Villikka. METSÄNHOITO kuvattava ojituksen mahdolliset vaikutukset ja varauduttava torjumaan haitat. Kunnostusojituksesta tehdään vesilain mukainen ilmoitus alueelliselle ely-keskukselle. Siellä arvioidaan, ovatko suunnitelman vesiensuojelutoimenpiteet riittävät vai pitäisikö niitä parantaa. Mitä vaaroja kunnostusojituksesta voi koitua vesistöille? Ojassa virtaavan veden mukana huuhtoutuu kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita vesistöihin. Päästöjä koetetaan torjua kaikin keinoin. Jokaiseen kuivatusojaan kaivetaan lietekuoppia, joihin karkein maa-aines jää. Jos maasto on tarpeeksi kaltevaa, jätetään osa ojasta perkaamatta. Voidaan myös rakentaa laskeutusallas, pintavalutuskenttä tai putkipato. Laajalle alueelle voidaan tehdä myös kosteikko. Mikä on laskeutusallas? Se on iso kuoppa, joka kaivetaan yleensä laskuojan varteen. Levennetään ojaa. Ideana on hidastaa veden virtaamisnopeutta niin, että sen mukana tuleva kiintoaines kerkiää laskeutua altaaseen. Kuoppa mitoitetaan siten, että vesilitra viipyy altaassa vähintään tunnin. Sitten selkiytynyt vesi jatkaa eteenpäin. Laskeutusallas saattaa olla kymmeniä metrejä pitkä ja 5–7 metriä leveä. Sen pitää olla loivaluiskainen, jotta eläimet pääsevät sieltä pois. Allas ei ole välttämätön, jos alueella on esimerkiksi pintavalutukseen sopivia kohtia. Miten laskeutusallas suunnitellaan? Sen paikka on laskuojassa, joka kerää usean pienemmän ojan vedet. Laskeutusallas on siis isompaa valuma-aluetta koskeva ratkaisu. Altaan koon ratkaisee se, paljonko kohtaan kertyy vettä kevättulvan aikana. Se taas määritellään valuma-alueen koon perusteella. Altaan kokoa laskettaessa huomioidaan myös, minkä verran puusto haihduttaa vettä. Laskeutusaltaat eivät kuitenkaan pidätä kaikkein hienointa ainesta kuten savea, hiesua tai orgaanisia turvehiukkasia. Ne kulkevat läpi, joten tarvitaan lisäksi muita rakenteita kuten pintavalutuskenttä, jonne vesi ohjataan seuraavaksi. Mikä on pintavalutuskenttä? Loivasti viettävä alue, jonka läpi vesi virtaa vähitellen kasvillisuuden ja pintaturpeen seassa. Kentällä veden mukana kulkeva hieno aines siivilöityy kasvillisuuden pintaan tai turpeeseen. Tarkoitukseen sopii vähäarvoinen, luonnontilainen alue. Siellä ei saa olla ennestään vettä johtavia urapainaumia. Paikassa ei pidä ajaa millään ajoneuvolla, ettei uria synny. Maan pinnan muoto sanelee rakenteet, mutta pintavalutuskenttä voi yhdistyä laskeutusaltaaseen. Yhdessä ne voivat muodostaa kosteikon. Mikä on kosteikon idea? Kosteikko sisältää syvänteitä ja laajoja matalia osia. Matalaan osaan kehittyvä kasvillisuus pidättää kiintoainesten lisäksi ravinteita. Näin ne päätyvät maastoon eivätkä vesistöihin. Kosteikko ei ole yhden ojitushankkeen vesiensuojeluMistä huomaa, että olisi aika kunnostaa ojat? Täytyy tarkkailla, onko puuston pituuskasvu alkanut heiketä. Jos on, juuret eivät saa märkyyden vuoksi happea. Vesi on lähempänä maan pintaa ja kasvillisuutta, kun ojat ovat huonossa kunnossa. Ne eivät hoida kuivatusta riittävän hyvin, ja luonto palaa lähemmäs suoekosysteemiä. Rahkasammalen voimakas kasvu kertoo huonosta kunnosta. Toisaalta hyvä metsänkasvu vähentää ojien kunnostustarvetta. Runsas puusto haihduttaa niin, että puut kasvavat hyvin kosteudesta huolimatta. Ojia ei välttämättä tarvitse kunnostaa ennen päätehakkuuta. Millaisissa paikoissa kunnostusojitusta yleensä tarvitaan? Turvemailla, joita on otettu metsätalouskäyttöön. Jonkin verran myös kivennäismailla ja ohutturpeisilla mailla, joilta turve on hävinnyt kuivatuksen jälkeen. Kuinka usein ojat pitäisi perata? Ojien kunto heikkenee kes kimäärin 20–30 vuodessa. Ne on hyvä tarkistaa, jos uudisojituksesta on kulunut sen verran. Ojat kannattaa kunnostaa hakkuun yhteydessä. Yleensä ojituskohteilla tehdään harvennushakkuita tai korjataan energiapuuta, mutta päätehakkuuikäisiäkin kohteita on. Mitä metsänomistajan on viisainta ensimmäiseksi tehdä? Ottaa yhteyttä ammattilaiseen, joka on perehtynyt sekä turvemaiden puunkorjuuseen että ojasuunnitteluun. Sopivia ammatti-ihmisiä löytyy metsänhoitoyhdistyksistä, Suomen metsäkeskuksen Metsäpalveluista ja metsäpalveluyrityksistä. He auttavat esimerkiksi perustamaan yhteishankkeen naapurien kanssa ja osaavat arvioida, saako siihen kemeratukea. Miksi ojitukseen tarvitaan naapureita? Ojat kulkevat usein useamman omistajan mailla, joten yhteishankkeella saadaan paras lopputulos. Se tulee myös taloudellisesti edullisimmaksi. Sama koskee vesiensuojelurakenteita. Kokonaisuudesta nähdään, mistä vesi tulee, minne se menee ja mihin se kannattaa johtaa. Jos ojitus tehdään hakkuun yhteydessä, ennen ojitusta kannatta ehkä kustantaa yhdessä piennartie, jotta puut saadaan pois. Sen ansiosta korjuukustannukset pysyvät kohtuullisina. Mikä rooli vesiensuojelulla on? Se on erittäin oleellinen osa projektia – ojitusalueen vedet päätyvät jossakin vaiheessa johonkin vesistöön. Laki on tiukka, ja jokaisen ojitushankkeen yhteydessä on suunniteltava vesiensuojelurakenteet. On KUNNOSTUS OJITUKSESTA Kunnostusojittajan kannattaa pysyä hyvissä väleissä naapurien kanssa. Yhdessä ojat ja vesiensuojelujärjestelmät saadaan toimimaan. TEKSTI HANNA LEHTO ISOKOSKI Ojan kunnostukseen saa kemeratukea, mutta kunnostus voi kannattaa, vaikka tukea ei saisikaan. Ojan kaivaminen maksaa noin 50 senttiä metriltä. KYSYMYSTÄ M IK KO RI IK IL Ä MAKASIINI • MAKASIINI • MAKASIINI • MAKASIINI • MAKASIINI • MAKASIINI • MAKASIINI • 2216_.indd 68 29.11.2013 16.58
METSÄMIESTEN SÄÄTIÖN APURAHAT VUODELLE 2014 Metsämiesten Säätiö myöntää vuonna 2014 apurahoja 1,4 miljoonaa euroa rahoitusstrategiansa mukaisiin kohteisiin, joita ovat: • tutkimus, • metsäkulttuuri, • koulutus, • viestintä ja • hyvinvointi. Tarkemmat tiedot apurahojen tämänvuotisesta suuntaamisesta sekä hakuohjeet saa osoitteesta: www.mmsaatio.? > Apurahan hakeminen Siellä on myös linkki apurahojen hakuja hallintajärjestelmä Kasööriin, jota kautta apurahat haetaan 1.12.2013-31.1.2014. Apurahoja myönnetään yksittäisille henkilöille, yhteisöille ja työryhmille hankkeisiin, jotka voivat olla myös monivuotisia. Apuraha myönnetään kuitenkin aina vuodeksi kerrallaan hankkeen edistymisen mukaan. Siksi usean vuoden hankkeissa apuraha on haettava aina vuosittain uudelleen. Apurahojen myöntämisestä päätetään maaliskuussa. Kaikille hakijoille ilmoitetaan päätöksestä kirjeitse viimeistään huhtikuussa, jolloin myös ensimmäiset sopimusten mukaiset vuoden 2014 apurahat maksetaan. Mikkelin kaupunki hakee palvelukseensa Metsäpalveluesimiestä (työavain 47279) taajamametsien hoitoon ja käytt öön liitt yvien töiden organisointi in, asukasyhteistyöja työnjohtotehtäviin. Jätä sähköinen hakemus pe 20.12.2013 klo 15.00 mennessä osoitt eessa www.kuntarekry.? . Mikkelissä 29.11.2013 Tekninen toimi PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN APURAHAT Keitele Group on vakavarainen puutuotealan yksityinen yritys, joka jalostaa korkealaatuisesta suomalaisesta tukkiraaka-aineesta asiakaslähtöistä sahatavaraa ja jatkojalosteita. Keitele Groupin liikevaihto nousee vuonna 2013 yli 130 miljoonaan euroon. Palveluksessamme on yli 320 puualan ammattilaista. Uudet tuotantolaitoksemme edustavat alan huippua Euroopassa. Tuotamme vuodessa 410.000 m 3 sahatavaraa ja yli 200.000 m 3 jatkojalosteita. Keitele Groupin toiminnan laajentuessa Keiteleen toimipisteen ympärillä orgaanisen kasvun kautta ja uuden liiketoiminnan myötä Kemijärvellä Pohjois-Suomessa vahvistamme puunhankinnan organisaatiotamme. Etsimme metsäosastollemme Metsäpäällikköä Odotamme sinulta • Metsäalan koulutusta • Työkokemusta puun oston ja korjuun johtamisesta • Metsäsektorin vahvaa verkostoa • Tuloshakuisuutta • Hyviä esimiesja vuorovaikutustaitoja Tiedustelut: toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kylävainio, p. 0400 375 009 tai johtaja Matti Kylävainio, p. 040 502 4717. Puun käyttömme kasvaessa laajennamme puun hankinta-aluettamme länteen Suomenselän alueelle Kyyjärvelle, Perhoon, Soiniin, Alajärvelle, Vimpeliin, Ähtäriin, Kuortaneelle ja Alavudelle. Haemme tälle uudelle hankinta-alueelle kahta henkilöä Ostoja korjuutehtäviin Odotamme sinulta • Metsäalan koulutusta • Työkokemusta puun ostoja korjuutehtävistä • Metsäteollisuuden ostoja korjuujärjestelmien tuntemusta Tiedustelut: hankintapäällikkö Kauko Mustonen, p. 040 743 0088. Tarjoamme • Mahdollisuuden olla mukana avainasemassa kehittämässä toimialalla nopeasti kasvavaa ja kehittyvää yritystä (metsäpäällikkö) • Tavoitteellista työtä puunhankinnan parissa • Kehittyvän ja modernin työympäristön • Kilpailukykyisen palkkauksen Pyydämme lähettämään hakemukset sähköpostilla: ilkka.kylavainio @keitelegroup.? tai postitse: Keitele Group, Teollisuustie, 72600 Keitele 31.12.2013 mennessä. MAKASIINI • MAKASIINI • MAKASIINI • 2216_.indd 69 29.11.2013 16.58
Soidinkuja 4 Tunnus 5011305,Info:00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden / 2013 alkaen (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10%. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 31549840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteenmuutos / 2013 – / 201 Metsäkustannus maksaa postimaksun Pohjoinen Rautatiekatu 21 Tunnus 5011305 Info: 00003 VASTAUSLÄHETYS + Lehden saajan osoite Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot SUKUNIMI ETUNIMI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE LÄHIOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA PÄIVÄYS ALLEKIRJOITUS PUHELIN ASIAKASNUMERONI LEHDEN OSOITELIPUKKEESTA VUOTTA 11.12. Tauno Taivassalo, Keski-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva metsätalous insinööri, Perho (perhepiirissä) VUOTTA 16.12. Jukka Heikkilä, Metsänhoitoyhdistys Länsimetsän hallituksen puheenjohtaja, Eurajoki 20.12. Mikko Karppelin, suojelupäällikkö, metsänhoitaja, Kotka (metsän siimeksessä) VUOTTA 18.12. Ari Niiranen, ylijohtaja, maat. ja metsät. maisteri, Liperi (ei vastaanottoa) 19.12. Tarmo Tiihonen, Metsänhoitoyhdistys Posion alueneuvoja, Posio 21.12. Risto Santapukki, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Pirkanmaan metsäneuvoja, Tampere Palstan sähköpostiosoite: paivi.laipio@metsalehti.? MERKKIPÄIVIÄ Metsäteollisuus ry Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtajaksi vuodeksi 2014 on valittu UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen. Hallituksen varapuheenjohtajiksi valittiin pääjohtaja Kari Jordan Metsä Groupista sekä toimitusjohtaja Jouko Karvinen Stora Ensosta. NIMITYKSIÄ Tämän Makasiinikrypton vastausten tulee olla perillä 19.12. osoitteessa Metsälehti, 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiinikrypto 8”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. MAKASIINIKRYPTO Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen. Palkinnot makasiiniristikosta 7 on arvottu seuraaville kolmelle: Jarmo Hakala, Lempäälä, Tenho Paananen, Mahlu ja Aatos Rönkkö, Espoo. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Timo Kukosta Vuoden metsänhoitaja Espoossa tänä vuonna avatun Luontokeskus Haltian johtaja Timo Kukko on valittu Vuoden metsänhoitajaksi. Pelkoselle Metsäyhdistyksen kultainen merkki Professori Paavo Pelkoselle on myönnetty Suomen Metsäyhdistyksen kultainen ansiomerkki. HUOMIONOSOITUKSIA Makasiiniristikko , oikea ratkaisu 2215_.indd 71 29.11.2013 16.59
PILKKEITÄ rusokääpää yleisempi! Vanhojen metsien kartoitus on tuonut esiin lukuisia uusia rusokäävän kasvupaikkoja ja monista vanhojen metsien etsijöistä on tullut hyviä kääpien tuntijoita. Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet monia kääpälajien keskinäisiä riippuvaisuuksia: tikankääpä jatkaa pakurikäävän työtä, voikääpä on lepänkäävän seuraaja ja sitkokääpä taulakäävän. Tuoreen puun lahottajalajeja on vähän, mutta niiden työn jatkajien lajikirjo on suuri. Toisaalta useat elävän puun lahottajat ovat yleisiä, mutta suuri osa niiden pehmittämään puuhun pureutuvista lajeista harvinaisia. TEKSTI SEPPO VUOKKO KUVA JORMA PEIPONEN KANTOKÄÄPÄ on yleinen tuoreen puun lahottaja, joka käy elävienkin puiden kimppuun. Se elää useilla eri puulajeilla. Metsänomistaja pitää sitä pikemminkin tuholaisena kuin luonnon monimuotoisuutta rikastavana lajina, mutta nimenomaan yleiset lajit ovat luonnon rikkauden perusta. Puu on tehty kestämään. Siksi sen lahottaminen on pitkä ja hankala prosessi. Kun yksi lahottaja uupuu, toinen jatkaa sen työtä. Kun puu on lahonnut niin pitkälle, ettei se enää tarjoa ravintoa kantokäävälle, astuvat remmiin toiset lahottajat. Joillekin nimenomaan kantokäävän lahottama puu on ainoa oikea elinympäristö. Yksi niistä on kauniin punainen rusokääpä. Se kelpuuttaa elinympäristökseen useimmiten varjoisassa korvessa makaavan kantokäävän pehmittämän kuusen. Se punainen kääpä, joka lahottaa paahteisilla paikoilla olevia koivun ja pihlajan rankoja, on punakääpä ja monin verroin Kantokäävän työn jatkaja Rusokäävän itiöemiä löytää vain kantokäävän lahottamista puista, usein kantokäävän kuolleen itiöemän vierestä. MAKASIINI • Siirtymällä e-laskuun säästät aikaa ja vaivaa. Voit maksaa Metsälehden tilausmaksun vaivattomasti e-laskuna omassa verkkopankissasi tai ottaa laskun vastaan NetPostin kautta. E-laskun sisältö ja maksuehdot ovat samanlaiset kuin paperisen laskun. Lisätietoja saat omasta pankistasi. Voit ohjata laskusi myös NetPostin sähköiseen postilaatikkoon. Se on Postin tarjoama, maksuton palvelu. Palvelun saat käyttöösi Postin nettisivuilta: www.posti.?/netposti Maksa Metsälehden tilaus kätevästi e-laskulla. 2214_.indd 72 29.11.2013 16.59
ENSI NUMEROSSA ”MITEN SE VÄHENNYS MERKITTIINKÄÄN...” TEEMA SEURAAVA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY . TAMMIKUUTA. Seuraava Metsälehti ilmestyy 19. joulukuuta. Metsälehden ohjeilla veroilmoituksen teko sujuu SH U TT ER ST O CK MAKASIINI • 2213_.indd 73 29.11.2013 17.01
TUOTE & TEKIJÄ TEKSTI HANNA LEHTO ISOKOSKI KUVAT JUHA TANHUA ”OLEN skeitannut 10-vuotiaasta saakka, ja 13-vuotiaana rakensin ensimmäisen rullalautani. Tykkäsin kokeilla, pystyisinkö. Nyt olen puuseppä, ja huonekalujen lisäksi valmistan lautoja työkseni. Rullaeli skeittilaudan pitää olla pikkuisen kimmoisa, sillä skeittaaja tekee sillä melkoisia temppuja – tulee vaikka 20 rappusta kerralla alas. Jos hän ei onnistu laskeutumaan keskelle lautaa, se katkeaa helposti. Kestävimmän skeittilaudan saa mittatilaustyönä. Minä valmistan niitä käyttäjän painon ja pituuden mukaan sekä sen, minkälaisia temppuja hän tekee. Painavalle kaverille sopii jäykempi ja paksumpi lauta kuin kevyelle. OSTAN lautoja varten joko valmiita viiluarkkeja tai viilunippuja. Nipuista sahaan itse arkit ja saumaan ne sopivan levyisiksi. Puristan laudat muotoon yksitellen. Silloin jokaisesta tulee varmasti hyvä. Yhdistän puuviiluihin teollisesti tuotettuja kuituja kuten kevlaria tai hiilikuitua. Ne tekevät laudasta kestävämmän. Jos haluan lopputuloksesta kevyen, pudotan pari viilukerrosta pois tai hion ne ohuemmiksi. Menetelmäni ansioista pystyn käyttämään kaikkia puulajeja. Mutta jos skeittilaudan tekee kokonaan puusta, ainut tarpeeksi kimmoisa ja kestävä materiaali on Kanadan vaahtera. Pohjaviiluksi laitan usein koivuntuohta. Mökkimme läheltä saan sellaista, jonka pinnassa on sammalta ja jäkälää ja joskus joku hyönteinen. Tulee hienonnäköistä. Tuohi tuo lautaan pohjoismaisen hengen. Se on huomattu myös maailmalla. New York Times julkaisi minusta hiljattain jutun. LAUTANI maksavat 150 eurosta ylöspäin, ja niitä tilataan usein syntymäpäivälahjoiksi. Joskus tuntuu, että kaikki menevät koristeiksi seinälle. Asiakas ei raaskikaan skeitata sillä vaan haluaa toisen, rumemman laudan käyttöä varten.” Lisätietoja www.uniqdesign.?. SKEITTAAJA KOKO IKÄNSÄ Skeittaus vei lahtelaisen puuseppä Esa Niirasen jo lapsena. Nyt rullalaudoista lähtee elanto. Puuseppä Esa Niiranen tuntee perinpohjin sekä rullalaudat että -lautailijat. Hän itse on skeitannut jo 27 vuotta. Koivuntuohi pohjaviiluna on Niirasen tunnus. MAKASIINI • MAKASIINI • 1148_.indd 74 29.11.2013 17.02
www.metsalehti.?/media Metsälehdellä on mukava tapa toimia. Asiat sujuvat ilman aggressiivista myyntikouhkaa. Se, mikä luvataan, pitää. Kun on tarvis ollaan joustavia. Helppo on tehdä yhteistyötä. Metsälehti tarjoaa rauhallisen ja hyvännäköisen ympäristön klapikoneillemme ja juuri oikean kohderyhmän. Kelpaa esitellä komeita koneita komeassa lehdessä. Sisällöiksihän ne ilmoitukset tässä porukassa muuttuvat. Kun haluat tavoittaa suomalaiset metsänomistajat ja metsäammattilaiset täsmällisesti ja edullisilla kontaktihinnoilla rauhallisessa ympäristössä, soita Jarmolle Metsälehteen, 09 315 49 847, kaikki menee nappiin niin kuin Metsälehden kanssa on tapana mennä. Mika Myllymaa myyntipäällikkö, japa Pitkään mietin, eikö minulle tarjota tästä hienosta lehdestä laisinkaan ilmoitustilaa. ” Hyödynnä Metsälehden lyömättömät huomioarvot, keskimäärin 75 %. Katso hintaa! Katso hintaa! Näyttävästi koko sivu alle 4 000 eurolla! Toimi heti. MK Myllymaa_230x297.indd 1 28.4.2013 21.02 1149_.indd 75 28.11.2013 15.38