• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 18. JOULUKUUTA 2014 • NRO 24 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI ••••••••••••••••••••••••••• T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T T TO O O O OR OR OR OR OR OR R R R OR O O O O O O OR OR OR R R R OR R O O O OR OR R OR R O O O OR R O O O OR R R R O O O OR R R R O OR R R R R OR O OR OR R R O O O OR R O O O O O OR O O O O O O O O O O OR OR O O O O O OR O O O O OR O O O O O O OR R R O O O O OR R O O O O O O O O O O O O O OR R O O O O O O O O OR R O O O O O O O O O O O OR O O O O O O O O O O O O O ST T T ST T ST T ST ST T T T S S S S AI A A A A AI A A A A A A A AI A A A A NA NA NA A A A A NA A A A A A A A A A A A A A A A N N N N N N N N N 18. JOULUKUUTA 2014 • NRO 24 • WW W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W W WW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 K u va S ep p o S am u li Saana, Leo, Eino ja Leo laittoivat leikkimoottorisahat tiukkaan syyniin. Sivut 16–17 Uutinen: Joulukuusi ei saa karista ›› sivu 3 Haastattelu: Metsänhoitajasta tuli valtiosihteeri ›› sivu 8 Puukauppa: Ruplan romahdus ei juuri vaikuta ›› sivu 12 Kokeiltua: Konkeloliina pelastaa ›› sivu 20 TESTIRYHMÄ TESTIRYHMÄ
• UUTTA! Metsä Groupin mobiilisovelluksessa metsäsuunnitelmasi on aina mukanasi – vaikka keskellä metsää. Sovelluksen avulla voit suunnistaa tietylle kuviolle esimerkiksi katsomaan kiireelliset työt, selata kuviotietoja ja toimenpide-ehdotuksia, lisätä suunnitelmaan muistiinpanoja ja valokuvia sekä kuitata toimenpiteitä tehdyksi. Tarjouspyynnön lähetysominaisuus kohdekuvilla lisätään palveluun talvella 2015. Tulossa sovelluskauppoihin joulukuun aikana. Katso lisää www.metsaforest.? /mobiili. METSÄ GROUP. METSÄOMAISUUTESI HOITAJA. METSÄ MAHTUU NYT TASKUUN. Metsa_Mobiili_Metsalehti_260x380_FINAL.indd 1 28.10.2014 15:28:14
• 3 A J A S S A 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva S uomalainen vihreä metsäkuusi on yhä suosituin joulupuu. Sillä on kuitenkin yksi heikkous, jota vaativat joulukuusen ostajat karsastavat: neulaset varisevat. ”Entistä enemmän kysytään suoraan sellaista kuusta, joka ei karise. Esimerkiksi pihdat ovat tällaisia. Pitää miettiä, mitä lajiketta kannattaa nyt istuttaa myytäväksi tulevaisuudessa”, sanoo kuusenkasvattaja ja Joulupuuseuran puheenjohtaja Janne Saarinen. Suomessa pitäisi Saarisen mukaan tutkia, mitä kuusen ostajat odottavat joulupuultaan. Joulukuusi kasvaa myyntikuntoon noin 10 vuodessa, ja vuosikymmenen kuluttua koteihin voidaan haluta enemmänkin pihtojen tapaisia karisemattomia kuusilajikkeita. ”Ulkonäkö on kuusessa tärkeä. Itselläni ovat metsäkuusten lisäksi omorikakuuset tuuheutuneet nyt sopivasti, että niitä voi kehua asiakkaille,” keravalainen joulupuukasvattaja Seppo Hartikainen sanoo. Lyhyempiä kuusia Janne Saarisen mukaan kuusenkasvattajien pitää seurata joulupuumarkkinoiden muutoksia kuusiperinteen säilyttämiseksi. Kuusen koko on olennainen asia, sillä moneen kaupunkiasuntoon voidaan haluta pieni, alle metrin mittainen joulukuusi. ”Aikaisemmin on kaupattu ehkä ylipitkiä joulukuusia. Kuusen koko helpottaa myös hintapainetta. Pienen kuusen voi kaataa aikaisemmin, joten myyjän ei tarvitse saada niin paljon rahaa”, Saarinen sanoo. Kuusenkasvatusta harkitsevalle metsänomistajille perinteinen suomalainen metsäkuusi on usein luontevin tapa aloittaa kuusenkasvatus. Metsäkuusen kasvatus onnistuu hyvin, kun kuusiviljelmällä käytetään paikkakunnalle sopivaa kuusialkuperää. Joulukuusia koristellaan Suomessa vuosittain noin puolitoista miljoonaa. Kaksi vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kuusista vähän yli miljoona tulee suomalaisten joulupuukasvattajien tiloilta, noin 300 000 haetaan omasta metsästä ja noin 150 000 kuusta tuodaan ulkomailta. Järkevä hinta tärkeintä Saarisen mukaan suomalaiset kuusenviljelijät eivät voi kasvatusmäärissä kilpailla esimerkiksi tanskalaisten kuusenviljelijöiden kanssa, sillä Suomen kasvuolosuhteissa on kylmyyden ja lumen tuomat riskinsä. Kotimaisen puun saa siis parhaiten kaupaksi tuntemalla asiakkaiden mielihalut. Viime vuosi oli Saarisen mukaan kuusikaupassa huononpuoleinen. Kuusenkasvattajan 40 vuoden kauppiasuraan on mahtunut lamavuosia ennenkin, joten odotukset tälle joululle ovat jälleen kovat mutta realistiset. Tärkeintä kuusenmyynnissä on järkevä hinnoittelu. Kuusenkasvattajille valoa tuo se, että kaksi asiaa näyttävät pitävän yhä pintansa suomalaisten joulussa huonoina ja hyvinä vuosina. ”Kuusi ja kinkku. Sillä pääsee joulussa jo pitkälle”, Saarinen uskoo. Viljeltyjä joulukuusilajikkeita » Suomalainen metsäkuusi » Serbiankuusi eli omorikakuusi » Okakuusi » Mustakuusi » Palsamipihta, lännenpihta ja siperianpihta » Douglaskuusi » Suomalainen mänty Lähde: Joulupuuseura ry AJASSA Tutkijat matkalla tuntemattomaan Sivu 5 Metsäkeskus uuteen uskoon Viisi aluetta, kolme toimintoa – niistä on Suomen metsäkeskuksen uudistus tehty. Sivu 6 Taimitarhoille pientä helpotusta Sivu 7 Mitä tuo mukanaan metsävuosi 2015? Sivut 10–11 Laatuharvennus antaa hyvän pohjan Mäntymetsän ensiharvennuksessa katse on kohti tulevaa. Sivut 14–15 Moottorisahalla ja sirmakalla Sivut 18–19 Laatumännystä bulkkilautaa Sivu 22 29 vuotta jälkeen Manta-myrskyn Sivu 23 PILKKEITÄ Lukija: Metsäautotie kannattaa kunnostaa Sivu 24 Kaikki alkoi viidestä valkohäntäpeurasta Sivu 25 PEFC-serti? kaatti täytti 15 vuotta Ryhmäserti? ointi on tulevaisuudessakin tarjolla pienmetsänomistajille. Sivu 27 Orjanlaakerin pyhät punamarjat Sivu 30 FA KTA TÄSSÄ N U M E R O SSA METSÄSTÄ S ep p o S am u li Metsäkuusen ylivoima karisee Kuusikauppiailta kysytään joulupuuta, jonka neulaset eivät karise. Kasvattajien pitäisi jo nyt tietää, millaista kuusta kannattaa istuttaa myytäväksi 10 vuoden päästä. Perinteiset joulukuuset saavat uutta seuraa Janne Saarisen kuusiviljelmällä. Pihdat ovat metsäkuuseen verrattuina hieman harmaita tai hopeahkoja väriltään. Saarinen innostui hyvin neulasensa säilyttävistä virginianpihdoista Metsälehden lukijamatkalla Yhdysvalloissa.
• AJASSA 4 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 Oletko myynyt joulukuusia? Uusi kysymys: Tuleeko vuodesta 2015 hyvä metsävuosi? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.? M E TSA L E H T I . F I GALLUP VERKKOKESKUSTELU Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? Kyllä 17% EI 83% v as t a aji a 1 4 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.? PÄÄ K I RJ O I T U S N Ä KÖ KU L M A S I TAAT T I Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. LU K I JA KU VA ENERGIAN hinta on vyyhti taloutta, politiikkaa ja kansallisia etuja. Hintaluisusta huolimatta saudivetoinen öljyjärjestö OPEC ei ole leikannut tuotantoa. Niin saudeille kuin euroalueelle sopii, että halvalla öljyllä pannaan talouteen vauhtia. Vakavaraisimmat öljynviejät pystyvät odottamaan, että tili tehdään vähän myöhemmin. Samalla heikennetään energiaomavaraiseksi pyrkivän Yhdysvaltojen liuskeöljytuotannon kannattavuutta. Sekin sopii OPECille. Lisäksi maailmassa on monia, joille sopii, että Putinin budjettiin tulee öljyn hinnan laskun kokoinen kolo. Niin mukavaa kuin halpa polttoaine autoilijalle ja koneyrittäjälle onkin, niin öljyn halpuus jarruttaa metsäenergian käytön kasvua. Missä kaukolämpöä tuotetaan polttoöljyllä, siellä mietitään, että otetaanko aikalisä, katsotaan halvan öljyn aika ja vaihdetaan uusiutuviin vasta sitten. MIKKO HÄYRYNEN Öljystä aikalisä Halli harvennuksella ”Tässä talvinen kuva istutuskuusikosta, joka ensiharvennettiin hiukan myöhästyneenä hakkuuna pintaalaveron viimeisenä talvena 2005.” Hatelo ”Nyt ei ole korvauksien hakeminen vaikeaa. Melkoinen elvytyspaketti maaseudulle tulossa. 50 000 euron puukaupan tehneelle korvausvaade on 12 500 euroa ja korko tuplaa pääoman – eli 25 000 on kanteen arvo.” Reijo Lahtonen ”Eihän se tyhmä tietysti ole joka pyytää. Mutta että tuollaisia joku taho maksaisi... uskomatonta on toivioelämä.” Jees H-valta ”Nuo korvausvaateet ovat sitä luokkaa, että puun hinta tulee todennäköisesti romahtamaan pitkäksi aikaa, jos ne toteutuvat suuruudessaan. Kun vielä tietää, että jokainen puukauppa on erilainen ja hintainen, niin mahdotontahan tuollaisia könttäsummia on vaatia.” Kuivakorpi ”Kartellin puhkeaminen sinänsä panee ajattelemaan. Miksi UPM alkoi ilmiantajaksi? Saiko UPM vielä jotain hyvää sen lisäksi, että ei saanut kartellisakkoja?” Harrastelija ”Olen edelleenkin sitä mieltä, että mahdollisuus menestyä korvausvaateissa on tapauskohtaista. Kun jokapäiväisessä elämässään tekee työtä ehkä kaikkein kilpailluimmilla markkinoilla, (ei liity puukauppaan) on huomannut sen, että hinnat menevät hyvin lähelle toisiaan ilman kartellejakin.” Puun takaa ”Toivon savottaporukalle onnea, mutta samalla kyllä täytyy muistuttaa länsimaisesta oikeuskäytännöstä näytön suhteen. Näytön on oltava lähes aukoton, muutoin todennäköisesti näyttökynnys ei täyty ja syyte raukeaa.” Metsäkupsa Metsäalan opiskelu kiinnostaa taas. Tänä vuonna niin yliopistoihin kuin ammattikorkeakouluihin haki entistä enemmän nuoria, joilla on tavoitteena metsään liittyvä ammatti. Mielenkiintoista on, että alan vetovoima on kasvanut varsinkin poikien keskuudessa. Heitä oli viime keväänä hakijoiden joukossa viime vuosia enemmän. Hakijamäärät ovat silti vielä vaatimattomia. Erityisesti toisen asteen koulutukseen kuten metsäkonekouluihin toivotaan lisää pyrkijöitä. Ihannetila on, että koulutuspaikoista kilpaillaan ja parhaat voittavat. Pienevistä ikäluokista kilpailevat monet muutkin alat. ??? Käänne on kuitenkin tapahtunut, ja siitä kannattaa olla iloinen. Vielä muutama vuosi sitten metsäalan opiskelupaikkoja oli vaikea saada täytettyä. Nuoret haluavat kouluttautua kiinnostaville aloille, mutta yhtä tärkeää on, että opintojen päässä häämöttää työpaikka. Vuosikymmenen vaihteessa metsästä kuului niin huonoja uutisia, että ei ihme, jos se ei houkutellut koulunsa päättäviä. Nyt vastaavasti suhdanteen kääntyminen näkyy nuorten toiveissa. Varmasti merkitystä on ollut myös metsäalan yhteisellä Metsä puhuu -hankkeella. Suomen Metsäyhdistys toteuttama nelivuotinen projekti on ollut raikas tuulahdus mainekampanjoiden joukossa. Se tavoitti nuoret hyvin ja innosti metsäammattilaisia mukaan verkostoon. ??? Vaikka kampanja nyt päättyy, metsän puolesta puhumista pitää jatkaa. Siihen tarvitaan rahaa ja tekijöitä. Kouluihin tulee koko ajan uusia ikäluokkia, joille metsä on vieras. Edes mänty tai kuusi eivät ole kaikille Näytä nuorelle metsäkone oppilaille ennestään tuttuja, saati sitten metsään liittyvät ammatit. Metsä puhuu -hankkeen tuloksia käsitelleessä tilaisuudessa viime viikolla nuorisotyön vetovastuuta ehdotettiin Metsäkeskukselle, joka valtakunnallisena organisaationa sopisi tehtävään hyvin. Varsinaiseen viestintään tarvitaan silti kaikkia metsäalalla toimivia. Keinojen ei tarvitse olla monimutkaisia. Esimerkiksi retki hakkuutyömaalle päivittää tehokkaasti nuorten mielikuvan puunkorjuusta. Suomalaista metsäteollisuutta on kilvan moitittu kaavoihin kangistumisesta ja innovaatioiden puutteesta. Jos jälkiviisaana voi nyt jotain hyvää sanoa, suomalaiset metsäyhtiöt osasivat taitavasti arvioida markkinoiden kehityksen jo vuosia sitten ja keskittyivät muihin kuin painoja hienopapereihin.” Päätoimittaja Arno Ahosniemi, Kauppalehti 12.12.2014.
• AJASSA 5 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 Hyvät lukijat, kävin tätä kolumnia kirjoittaessani läpi aiheita, joista olen Metsälehteen yli kymmenen vuoden aikana kirjoittanut. Kaikki aiheet ja liki kaikki kolumnit olisivat vielä nytkin ajankohtaisia. Tämä ei tarkoita sitä, että minulla olisi poikkeuksellinen määrä Havukka-ahon ajattelijan kaukoviisautta. Ei. Se taitaa tarkoittaa sitä, että metsäsektorilla asiat etenevät varsin verkkaisesti. Edelleen, aivan kuten vuonna 2000, keskustelemme siitä, tarvitaanko valtion tukea metsätalouteen vai ei. Ja argumentitkin puolesta ja vastaan ovat aivan samat. Kuitupuun hinta ja kysyntä on edelleen framilla, samoin energiapuu. Tasan kymmenen vuotta sitten kirjoitin yrittäjämäisestä metsätaloudesta ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksista. Ei ole nyt yhtään sen yrittäjämäisempää kuin kymmenen vuotta sitten. Toisaalta, kun katsoo koko yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista päätöksentekoa, tilanne ei taida olla yhtään sen kummempi. Sotea, eläkejärjestelmää, kuntauudistusta, kilpailukykyä, investointiedellytysten parantamista on tehty kuin Iisakin kirkkoa. ??? Olen hokenut hokemasta päästyäni, että elämme historiallisten muutosten aikaa metsäsektorilla. Toivottavasti näin on. Ihmiset ovat taitavia säilyttämään entistä. Paljon taitavampia kuin luomaan uutta. Viimeisten viiden vuoden aikana minulla on ollut etuoikeus olla mukana rakentamassa tätä muutosta metsäomistajien näkökulmasta. Olen ollut mukana kaiken metsälainsäädännön uudistamisessa, organisaatioiden kehittämisessä ja uusien toimintatapojen – kuten sähköisen puumarkkinapaikan – rakentamisessa. Kaikille näille prosesseille yhteistä on ollut, että epäilijöitä ja kyseenalaistajia on ollut paljon enemmän kuin kehittäjiä. Uusi merkitsee aina luopumista entisestä, siirtymistä epämukavuus alueelle. Vaikka muutoksen hyödyt olisivat kuinka ilmeiset, epämukavuus itselle tai omalle porukalle merkitsee vähintäänkin muutoksen jarruttamista. ??? Metsälainsäädäntö on uusi , ja metsänhoitoyhdistykset ja metsäkeskus ovat nekin uudessa asennossa. Metsäpoliittisessa selonteossa ja metsästrategiassa on linjattu yrittäjämäisen metsätalouden ja metsätilojen sukupolvenvaihdoslainsäädännön tarve. Metsäteollisuus on ilmoittanut merkittävän määrän uusia investointeja. Kaikki tarvittava on siis tehty ja asiat ovat hyvin? Eivät ole. Jos emme ala toimia muutosten mukaisesti, ne menettävät merkityksensä. Jos organisaatiouudistuksesta ei haluta ottaa hyötyjä irti, JUHA HAKKARAINEN Kirjoittaja on MTK:n metsäjohtaja. A JA N KO H TA I N E N KO LU M N I FA KTA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva T utkija Ville Kankaanhuhta on yksi Metlan runsaasta 700 työntekijästä, jotka siirtyvät Luonnonvarakeskus Luken leipiin. Lukeen liitetään myös maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT sekä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, RKTL. Suonenjoen tutkimusasemalla metsänhoidon teknologiaa kehittävä Kankaanhuhta odottaa tulevaa omalta osaltaan luottavaisena. ”Tällä tietämää työ jatkuu. Myös Suonenjoen aseman toiminta jatkunee.” Moni seikka on silti avoinna, koska Luken valmistelussa tuli kiire. Johtoportaasta tiedetään vasta ylijohtajan nimi. Muut päällikkönimitykset viipyvät ensi vuoteen. Organisaatiokaavioon Kankaanhuhta osaa jo itsensä sijoittaa. ”Ylätason yksikkö on luonnonvarat ja biotuotanto, väliporras on tuotantojärjestelmät-ryhmä. Me metsänhoidon teknologian tutkijat kuulumme sen alle sijoitettuun puuntuotantotiimiin.” Pelkona on, että Luken organisaatio rakentuu samaan tapaan kuin vaikkapa poliisihallinto. Johtoporras säilyy vahvana ja säästöt nipistetään kenttätyöstä. ”Yt-neuvottelut alkavat ensi vuonna. Metsäpuoli voi silloin olla heikoilla. Metlan väestä yli 200 on ei-vakinaisia, jotka työskentelevät ulkopuolisella rahoituksella. Maatalouspuolella pääosa väestä on vakinaistettu”, Kankaanhuhta kertoo. Hiljaista tietoa siirtyy eläkkeelle Kankaanhuhdan mukaan hänen työyhteisönsä on pysynyt rauhallisena. ”Suonenjoen asema on kuin pieni kyläyhteisö, jossa ihmiset tukevat toisiaan ja huolia pystytään purkamaan puhumalla.” Isommassa kuvassa metsäntutkijat ovat huolissaan. Taustalla on metsäväen epäluulo tehokkaasti etujaan ajavaa maatalouspuolta kohtaan. Asetelma on vanhempi kuin Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 1918 alkanut historia. Oireena tästä vanhempi metsäntutkijakaarti kiirehtii eläkkeelle. ”Metlasta lähtee parissa vuodessa suuri joukko kokenutta kaartia. Samalla menetämme mittavan määrän hiljaista tietoa, josta on ollut suuri apu erilaisia tutkimusongelmia ratkottaessa.” Kohti tuntematonta Parin viikon kuluttua Metsäntutkimuslaitos liittyy osaksi Luonnonvarakeskusta. Moni seikka on vielä avoinna. ”MENETÄMME MITTAVAN MÄÄRÄN HILJAISTA TIETOA.” Luonnonvarakeskus Luke » Osalliset: Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Maaja metsätalous ministeriön tietopalvelukeskus, Metsäntutkimuslaitos, Riistaja kalataloudentutkimuslaitos » Henkilöstö 1 700 (vuonna 2012) » Pääjohtaja Mari Walls » Toimipaikkoja 38 » Kehitettävät toimipaikat: pääkaupunkiseutu, Oulu, Joensuu, Jokioinen, » Liikevaihto 140 miljoonaa euroa Tutkija Ville Kankaanhuhta siirtyy yhdessä reilun 700 muun Metsäntutkimuslaitoksella työskentelevän kanssa vuoden vaihteessa Luken leipiin. Kaikki on tehty? jäljelle jäävät vain haitat. Jos lain suomia mahdollisuuksia ei hyödynnetä, kaikki säilyy metsätaloudessa ennallaan. Joku voi kysyä, mitä sitten vaikka säilyykin. Se, että metsäomistajat muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki ympärillä muuttuu. Siinä muutoksessa pitää olla mukana ja mieluummin suunnan näyttäjänä. Oman työni näkökulmasta olen aivan varma, ettei metsäomistajien edunvalvonnan tarve lopu mihinkään. Itse asiassa olen aivan varma, että sen tarve tulee vain kasvamaan. Siirtyminen konsensusyhteiskunnasta markkinayhteiskuntaan suorastaan takaa sen.
• 6 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 MIKKO RIIKILÄ M etsäkeskus luopuu alueorganisaatiostaan. Nykyisten 13 tulosvastuullisen alueyksikön sijaan tulee kolmijakoinen prosessiorganisaatio, jossa valta ja tulosvastuu ovat eri tehtäviin keskittyvillä prosesseilla. ”Uusi organisaatio perustuu Suomen metsäkeskuksen johtokunnan päätökseen. Lopullisesti työjärjestyksen hyväksyy maaja metsätalousministeriö, kun metsäkeskuslain tarkistus on hyväksytty eduskunnassa”, johtaja Ari Eini kertoo. Prosessit ovat hallinto, elinkeinotoiminta sekä metsätietoja tarkastuspalvelut. Metsänomistajat asioivat ensisijaisesti kahden viimeksi mainitun kanssa. ”Asiakaspalvelussa muutoksen ei pitäisi näkyä, toki koetamme jatkossakin parantaa palveluitamme”, Eini vakuuttaa Elinkeinotoiminta-prosessi sisältää muun muassa perinteisen metsäneuvonnan, metsään. ? -palvelun, yritysneuvonnan, koulutuspalvelut sekä metsänhoitoon ja metsätuhoihin erikoistuneet asiantuntijapalvelut. Metsätietoja tarkastuspalvelut kattavat metsävaratiedon keruun, metsälain valvonnan sekä kemera-asiat ja metsänkäyttöilmoitukset. Viiteen alueeseen Metsäkeskuksen kenttäorganisaatio järjestetään viiteen palvelualueeseen: Pohjoinen alue kattaa Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan. Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa ja Lounais-Suomi puolestaan muodostavat läntisen alueen. Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo kootaan itäiseen palvelualueeseen ja Kaakkois-Suomi ja Etelä-Savo muodostavat omansa. Ruotsinkielinen Rannikon alueyksikkö ja Häme-Uusimaa ovat viides alue. Eini korostaa, että palvelualueet ovat toimeenpanevia yksiköitä, nykyisenkaltaista tulosvastuuta niillä ei jatkossa ole. Tavoitteena on, että metsäkeskuksen uusi organisaatio tulee käyttöön ensi vuoden maaliskuun alussa. Budjetti ratkaisee henkilöstömäärän Einin mukaan organisaatiouudistus ei sinällään aiheuta tarvetta väen vähennyksiin. Niitä saattaa silti olla näköpiirissä, mikäli ensi vuoden valtionapu alenee ennakoidusti. ”Tällä tietämää rahaa on tulossa vähemmän kuin tänä vuonna. Siltä osin asetelma olisi sama, vaikka jatkaisimme vanhalla organisaatiolla. Tilannearvio tarkentuu, kun eduskunta on vahvistanut ensi vuoden budjetin.” Valtionavun ohella Metsäkeskuksen tulevaan väkimäärään vaikuttaa se, kuinka pian EU:n uuden tukikauden mukaiset, ELY-keskusten rahoittamat kehittämishankkeet käynnistyvät. Meneillään olevat hankkeet päättyvät pääosin tämän vuoden lopulla. AJASSA Lähde: Suomen metsäkeskus Eteläinen alue: Ruotsinkielinen Rannikon alueyksikkö ja Häme-Uusimaa Metsäkeskuksen uusi aluejako (nimitykset epävirallisia) Pohjoinen alue: Kainuu, Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa Läntinen alue: Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa ja Lounais-Suomi Itäinen alue: Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo Läntinen alue: Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa ja Lounais-Suomi Itäinen alue: Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo Kaakon alue: Kaakkois-Suomi ja Etelä-Savo Lappi Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Häme-Uusimaa Keski-Suomi Pirkanmaa Eteläja KeskiPohjanmaa Rannikko Rannikko Lounais-Suomi Rannikko Metsäkeskus myllätään Metsäkeskus jaetaan kolmeen toimintoon ja viiteen alueeseen. MIKKO RIIKILÄ METSÄYHTIÖ UPM aloitti syksyllä Itä-Suomessa kirjekampanjan, jossa metsänomistajille tarjottiin mahdollisuutta liittyä UPM:n PEFC-ryhmäserti? kaattiin. Kirjeessä oli myös lomake metsänhoitoyhdistyksen jäsenyydestä eroamiseen. Tiettävästi muutkin metsäyhtiöt ovat lähestyneet metsänomistajia samassa hengessä. Metsänhoitoyhdistykset ja MTK:n metsälinja hermostuivat kampanjasta. Se koettiin hyvän maun ja likimain lain vastaisena. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola pitää UPM:n kampanjaa käsittämättömänä. Hänen mukaansa asiasta on lähtenyt painava viesti yhtiöiden metsäpäälliköille. Tiirola muistuttaa, että MTK on metsänomistajien etujärjestö ”Tehtaat pysähtyisivät, jos yhtiöt lähettelisivät Puutai Paperiliiton jäsenille kirjeitä, jossa tarjottaisiin apua etujärjestöstä eroamiseen. Tässä asiassa olemme valmiit yhtä tiukkoihin vastatoimiin. Ymmärtääkseni viestimme on mennyt perille ja yhtiöt ovat luopuneet kampanjoinnista.” ”Tehty ja takanapäin” UPM:n sidosryhmäjohtaja Pekka Rajala kommentoi jupakkaa niukkasanaisesti. ”Kyse oli pienestä alueellisesta kampanjasta. Se on nyt tehty ja takanapäin.” Hän korostaa, että UPM kunnioittaa metsänomistajien perustuslaillista järjestäytymisen vapautta. ”Lähtökohta on, että metsänomistajalla on oikeus päättää pysyykö metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä vai eroaako siitä. Meillä ei ole intressiä hämmentää tilannetta.” Rajalan mukaan kampanjakirjeiden taustalla oli epätietoisuus yksityismetsien serti? ointijärjestelmän jatkuvuudesta, kun vanhaa järjestelmää hallinnoineet metsänomistajien liitot lopetettiin. ”Meille tuli asiasta melkoisesti kyselyitä.” Metsänomistajat saavat metsilleen maksuttoman PEFC-sertioinnin joko metsänhoitoyhdistyksen jäsenyyden myötä tai tekemällä palvelusopimuksen metsäyhtiöiden kanssa. Otso tarjoaa maksullista metsäserti? ointia. Erokampanja loppui heti alkuunsa Metsänhoitoyhdistykset raivostuivat UPM:n kirjeistä, joissa tarjottiin apua jäsenyydestä eroamiseen. MIKKO RIIKILÄ METSÄYHTIÖIDEN lainvastaisesta puukauppakartellista korvauksia hakevien metsänomistajien määrä kasvaa merkittävästi, kun ”kartellikenraali”, Suuri savotta -hankkeen vetäjä Reijo Lahtonen sukkuloi ympäri Suomea. ”Viimeinen päivä korvaushakemuksen jättämiseen on tammikuun toinen. Siihen asti kierrän maata ja tapaan metsänomistajia.” Lahtosen Suuren savotan ensi vaiheessa kartellikorvauksia haki 656 metsänomistajaa ja julkisyhteisöä. Savotan kakkosvaihe alkoi, kun Helsingin hovioikeus marraskuussa kumosi käräjäoikeuden tuomion kanteiden vanhenemisesta. Tämän jälkeen korvausten hakijoita on ilmoittautunut useita satoja lisää. Kuntia on mukaan liittynyt 15. ”Kannetta varten ei tarvitse etsiä vanhoja puukauppapapereita. Y-tunnus riittää. Sen perusteella saadaan vanhoista puukaupoista tarvittavat tiedot verottajan rekistereistä”, Lahtonen kertoo. Savotan ykkösvaiheessa kanteen jättäneiden metsänomistajien asiaa ajaa lakitoimisto Mäkitalo Rantanen. Uusia kanteita hoitaa liikejuridiikkaan erikoistunut Magnusson Helsinki. ”He ovat ilmoittaneet, että käsiteltäväksi voidaan ottaa enintään 2 000 tapausta”, Lahtonen kertoo. Hänen mukaansa korvausvaatimuksen suuruudeksi on alustavasti arvioitu 25 prosenttia kauppasummasta. Korvauksen päälle laskettavat korot tuplaavat summan. Mh-yhdistyksiä Savotta-leiriin Uusi käänne kartellisaagassa on, että muutamat suuret metsänhoitoyhdistykset ovat viime viikkojen aikana lähteneet ohjaamaan metsänomistajia Suuren savotan leiriin. Pohjois-Karjalan yhdistys on osallistunut Suuri savotta -tilaisuuksien järjestämiseen ja niistä tiedottamiseen. Ainakin Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistysten nettisivuilta löytyy linkki Suuren savotan nettisivuille, joiden kautta korvauksia voi hakea. Satoja uusia korvaushakijoita Metsänomistajat ovat viime viikkoina hakeneet ahkerasti korvauksia puukartellista. ”VIIMEINEN PÄIVÄ HAKEMUKSEN JÄTTÄMISEEN ON TAMMIKUUN TOINEN. SIIHEN ASTI KIERRÄN MAATA.”
• 7 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 AJASSA LY H Y E T MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva METSÄTAIMIEN kysyntä kasvaa avohakkuupinta-alojen lisääntyessä vuoden parin viiveellä. Vuonna 2010 Suomessa avohakattiin metsiä 109 000 hehtaaria. Viime vuonna jo 140 000 hehtaaria ja määrä pysynee tänä vuonna samalla tasolla. Taimimarkkinoilla nousu orastaa ensi keväänä. ”Ensi keväänä meiltä lähtee metsään aiempaa enemmän taimia. Myös seuraavat vuodet näyttävät lupaavilta”, kertoo Taimitapion toimitusjohtaja Tero Kauppinen. Vuosina 2004–2009 istutettiin vuosittain keskimäärin 183 miljoonaa tainta. 2010-luvulla vastaava luku on ollut 165 miljoonaa, siis 18 miljoonaa vähemmän. Kotimaisten taimiyhtiöiden toimittamat taimimäärät ovat jaksolla alentuneet kymmenen miljoonaa tainta. Näin siksi, että myös taimien tuonti on vähentynyt. Taimiyhtiöiden kannattavuus on ollut keskimäärin huono. Sen perimmäisenä syynä pidetään ylikapasiteettia. Erään arvion mukaan tarhoilla voitaisiin tuottaa jopa 240 miljoonan tainta vuodessa. Yksityisiä ja julkisia yrityksiä Kymmenen vuotta sitten taimituotanto oli metsäkeskusten ja metsähallituksen, siis käytännössä valtion omistuksessa. Viime vuosina tuotantoa on yksityistetty. Valtiovetoisia ovat edelleen Metsähallituksen Fin Forelia, joka on Suomen suurin taimien kasvattaja 66 miljoonan taimen vuosituotannollaan sekä Suomen metsäkeskuksen hallitsema Pohjan taimi, joka tuottaa noin 30 miljoonaa tainta. Vuosi sitten yhtiön johdon omistukseen siirtynyt Taimitapio on suurin yksityinen tuottaja 25 miljoonan taimen vuosituotannollaan. Hieman Taimitapiota pienempi Mellanå siirtyi pari vuotta sitten Rannikon metsäkeskukselta ruotsinValo sarastaa taimitarhoilla Lisääntyvät avohakkuut ovat tuomassa helpotusta taimiyhtiöiden ahdinkoon. Vaikka taimitarhojen pahin ahdinko näyttäisi olevan hellittämässä, ylitarjonta koettelee taimiyhtiöiden kannattavuutta. MIKKO RIIKILÄ METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN mukaan lokakuussa hakattiin teollisuuspuuta (tukki ja kuitu) yhteensä 5,8 miljoonaa kuutiometriä. Se on lajissaan kaikkien aikojen suurin lokakuussa tilastoitu. Yksityismetsien osuus ennätyshakkuista oli 4,7 miljoonaa kuutiota. Tästä hankintapuun osuus oli puoli miljoonaa kuutiota, mikä sekin on viidenneksen enemmän kuin kymmenen edellisen vuoden aikana keskimäärin. Tammi-lokakuussa teollisuuspuuta hakattiin 46 miljoonaa kuutiometriä. Määrä on prosentin enemmän kuin viime vuonna vastaavalla ajanjaksolla. Viime vuoden hakkuut ylsivät 65 miljoonaan kuutiometriin, joka on kaikkien aikojen ennätyslukema. Se sisältää ainespuun lisäksi energiaja polttopuun hakkuut. Tänä vuonna hätyytellään viimevuotista ennätystä. Jännitystä tosin riittää loppumetreille asti, koska metsäyhtiöt ovat jarruttaneet korjuuta marras-joulukuussa. Toisaalta energiapuun hakkuiden arvellaan lisääntyneen viime vuodesta. ”Energiapuun korjuutuki heikentyy ensi vuonna. Veikkaankin että loppuvuodesta on otettu jopa hieman loppukiriä”, arvioi toimialapäällikkö Tage Fredriksson Bioenergia ry:stä. Viime vuonna puuston poistuma kohosi 79 miljoonaan kuutiometriin, kun mukaan lasketaan korjatun runkopuun lisäksi hakkuissa metsään jäävä hukkapuu ja luonnonpoistuma, siis itsekseen kuoleva puusto. Puuntuotantoon käytettävissä olevien metsien kasvuksi arvioidaan 99 miljoonaa kuutiometriä, joten Suomen talousmetsävarat ovat 80-prosenttisesti käytössä. Hakkuuennätystä hätyytellään taas Tammi-lokakuussa teollisuuspuuta hakattiin enemmän kuin koskaan. kielisten metsävaikuttajien omistukseen. Partaharjun puutarha Pieksämäellä on juuriltaan aidosti yksityinen, vähäistä merkittävämpi taimien tuottaja. Tärkeimmän taimia tuovan yhtiön Svenska Skogsplantorin puolestaan omistaa Ruotsin valtion kokonaan omistama osakeyhtiö Sveaskog Ab. Fin Forelia aloitti yt:t Fin Forelia aloittaa yt-neuvottelut tappioidensa kuriin saattamiseksi. Toimitusjohtaja Juha Hotin mukaan syynä ovat taantumavuosina ylitarjonnan vuoksi neljänneksen laskeneet taimien hinnat. Fin Forelian tulosta syö myös kysynnän siirtyminen kaksivuotiaista yksivuotiaisiin taimiin. Niistä kertyy taimea kohti vähemmän katetta kiinteiden kulujen kattamiseen kuin kalliimmista kaksivuotiaista. Yt-neuvotteluissa punnitaan Hotin mukaan kaikkia vaihtoehtoja. ”Mahdollista on, että tuotantoa leikataan. Poissuljettua ei ole sekään, että suljettuna ollut Fin Forelian Pieksämäen taimitarha otettaisiin jälleen tuotantoon. Nykyisellään toimintaa ei voi jatkaa.” Karsittu ranka kallistui Energiapuun keskihinta nousi heinä-syyskuussa. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan keskihinta oli pystykaupoissa 3,3 euroa kuutiolta, mikä on kuusi prosenttia enemmän kuin edellisellä vuosineljänneksellä. Eniten maksettiin karsitusta rangasta. Sen hinta nousi 8 prosenttia 4 euroon kuutiolta. Sen sijaan kokopuun keskihinta laski lähes kaksi euroa kuutiolta ja painui negatiiviseksi, -0,2 euroon kuutiolta. Hinnoissa ei ole mukana valtion tukia, joita saadaan suurelle osalle korjatusta pienpuusta. Kantojen hinta pysyi 1,1 eurossa, latvusmassan nousi 3,2 euroon kuutiolta. Metsähakkeen käytössä uusi ennätys Tilastokeskuksen mukaan uusiutu vien energialähteiden käyttö laski viime vuonna prosentin ja fossiilisten nousi kaksi prosenttia. Uusiutuvien käytön lasku selittyy vesivoiman neljänneksen pudotuksella. Puupolttoaineiden käyttö sen sijaan nousi kahdella prosentilla ja metsähakkeen peräti viidellä prosentilla. Hakkeen käytössä saavutettiinkin uusi ennätys. Metsä Board investoi Ruotsiin Metsä Groupiin kuuluva kartonkija paperivalmistaja Metsä Board investoi 170 miljoonaa euroa uuteen taivekartonkikoneeseen. Kone tulee Husumin tehtaalle Ruotsiin ja käynnistyy alkuvuonna 2016. Samalla Husumin tehtaalla luovutaan paperintuotannosta. Paperin valmistus loppuu kokonaan vuoden 2017 loppuun mennessä. Muutosten jälkeen Husumissa on kaksi kartonkikonetta, joiden vuotuinen kapasiteetti on yhteensä noin 700 000 tonnia. Virolaisyhtiön saarto purettiin Puuliitto purkaa virolaiselle metsäpalveluyritys Getrimpexille asettamansa saarron. Saarto voitiin purkaa, koska liitto oli päässyt yhtiön kanssa tyydyttävään neuvottelutulokseen. Neuvotellun sopimuksen mukaan Getrimpex sitoutuu noudattamaan Suomessa tekemissään ja teettämissään töissä voimassaolevaa metsäalan sopimusta. Virolaisyhtiö asetettiin saartoon viime vuoden tammikuussa. Mäntylä vetää Luken johtokuntaa Valtioneuvosto on nimittänyt Luonnonvarakeskuksen eli Luken johtokunnan vuosille 2015–2017. Seitsenhenkiseen johtokuntaan kuuluvat muun muassa Metsä Groupin toimialajohtaja Juha Mäntylä, Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin, Valion johtaja Tiina Mattila-Sandholm sekä entinen maaja metsätalousministeri Jari Koskinen.
• 8 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 AJASSA VALTTERI SKYTTÄ, teksti MAURI RATILAINEN, kuva S uurelle yleisölle tutuiksi tulevat politiikassa usein vain ministerit. Hekin ovat vaihtuneet nykyhallituksessa niin tiuhaan, että perässä on ollut vaikea pysyä. Ministeriöissä työt ovat silti jatkuneet tauotta koko nelivuotisen vaalikauden ajan. Maaja metsätalousministeriön tuore valtiosihteeri Tiina Rytilä on yksi valtionhallinnon taustavaikuttajista. Rytilän mukaan on hienoa, että perinteisesti agronomien miehittämä valtiosihteerin paikka meni nyt ensimmäistä kertaa metsänhoitajalle. Metsätaustaiselle ihmiselle on myös selvää, mikä on merkittävin maaja metsätalous ministeriön tällä vaalikaudella tekemä metsäalan uudistus. ”Metsänhoitajana on ollut palkitsevaa olla uudistamassa metsälainsäädäntöä. Metsänhoitoyhdistykset muuttuvat lopullisesti ensi vuoden alusta, minkä myötä paketti on valmis”, Rytilä sanoo. Hänen mukaansa tänä vuonna voimaan tullut uusi metsälaki on ollut onnistunut muutos. Laki on lisännyt metsänomistajan valtaa päättää muun muassa metsänsä kasvatusmenetelmistä. Lakimuutoksen vaikutukset näkyvät vasta ajan kanssa. Ministeriössä toivotaan, että uudistus lisää yrittäjyyttä metsäalalla. Ei pelkkää sanahelinää Maaja metsätalousministeri Petteri Orpon (kok.) oikeana kätenä toimiva Rytilä valvoo hallitusohjelman toteuttamista ministeriössä ja edustaa tarpeen vaatiessa ministeriä esimerkiksi hallituksen iltakoulussa. Metsätaustainen henkilö ministeriön johtoportaassa on hyvä asia, sillä maaja metsätalousministeriöllä on ollut lähinnä maataloutta lautasellaan. Viime aikoina pureskeltavaa on tuonut Venäjän asettama suomalaisten maitotuotteiden tuontikielto. Maatalouspuolen vääntöjen keskellä metsäalan uusi nousu on ministeriön valopilkku. Metsätalouden rattaita pitää silti jatkuvasti rasvata. ”Metsänomistajia pitää saada aktivoitua lisää. Metsäomaisuuden hoitaminen pitää kokea tärkeäksi”, tuore valtiosihteeri linjaa. Biotalous on Rytilän mukaan antanut uudet kasvot maaja metsätaloudelle. Yhteiskunta luottaa nyt metsäsektoriin kykyyn uusiutua. ”Biotalous-sanahelinän takana pitää olla myös konkretiaa. Metsäpuolella sitä on.” Metsäala kykenee Rytilän mukaan tekemään yhdessä töitä ”ison kuvan” eteen. Ministeriössä on koettu paljon vaikeampia vääntöjä esimerkiksi kalastuslain parissa. ”Metsiä voidaan käyttää ja niitä saa käyttää. Ympäristöjärjestötkin ovat sitä mieltä. Emme käy enää metsäsotia”, Rytilä korostaa. Ydintehtäviä leikkausten keskellä Ennen ministeriöön siirtymistä Rytilä ehti olla 12 vuotta Brysselissä. Entisen lobbaajan mukaan metsäalan kannattaa yrittää vaikuttaa Euroopan päättäjien mielipiteisiin. EU alkaa toteuttaa ensi vuonna muun muassa uutta metsästrategiaa. ”Suomi on yhä sitä mieltä, että EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa ei tarvita. Metsäpuolelle ei haluta turhaa byrokratiaa, jota yhteinen politiikka väistämättä toisi”, Rytilä sanoo. Kotimaassa metsäalan aiemmin päätettyjen uudistusten voimaantulo jatkuu. Ensi vuoden alussa aloittavan uuden Luonnonvarakeskuksen (Luke) myötä metsäntutkimuskin saa selvitä entistä pienemmällä rahamäärällä. ”Täytyy keskittyä ydintehtäviin. Luken pitää etsiä rahoituspohjaa myös yksityiseltä sektorilta”, Rytilä sanoo. Määräaikaisen valtiosihteerin virka kestää seuraaviin eduskuntavaaleihin, joihin on neljä kuukautta aikaa. Rytilällä itsellään ei ole intohimoja poliitikon uralle. Lähituntuma metsään on säilynyt kotitilalla Parkanossa, jossa Rytilän vanhempien omistuksessa on 50 hehtaaria metsää. ”Parkanossa on käyty kevyissä metsätöissä, kuten taimia vapauttamassa lasten kanssa. Isä hoitaa metsiä ja hänen kanssa keskustelemme metsänhoidosta.” Ministerin oikea käsi Tiina Rytilä on ensimmäinen metsänhoitaja maaja metsätalousministeriön toiseksi korkeimmalla korokkeella. ”BIOTALOUSSANAHELINÄN TAKANA PITÄÄ OLLA MYÖS KONKRETIAA.” Tiina Rytilä » 43-vuotias metsänhoitaja » Asuu Espoossa, kotoisin Parkanosta » Naimisissa ja kaksi lasta » 12 vuotta Brysselissä lobbaajana » Ministerin erityisavustaja vuodesta 2011 » Poliittiseksi valtiosihteeriksi 1.12.2014 » Harrastaa metsälenkkejä koiran kanssa, joogaa ja uintia Maaja metsätalousministeriö selvittää parhaillaan, miten myös metsätilojen sukupolvenvaihdoksia voisi edistää. Tiina Rytilä toivoo, että viimeistään ensi hallitusohjelmassa olisi selkeät linjaukset asiasta. FA KTA H AASTAT T E LU
• 9 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 AJASSA O I KA I S U Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Saija Huuskonen, Jari Hynynen, Sauli Valkonen (toim.) Kirja tarjoaa metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle kattavan tietopaketin metsien kasvattamiseksi taimikoista päätehakkuisiin. Näkökulmana on puun tuottaminen taloudellisesti kannattavasti metsän muita tuotteita, hyötyjä ja ekologisen kestävyyden ylläpitoa unohtamatta. Kirjassa opastetaan sekä tasaikäisrakenteisen että eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen eri menetelmiin ja niiden perusteisiin viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Hinta 42 € Metsänkasvatus menetelmät ja kannattavuus MIKKO HÄYRYNEN RUOTSALAISTEN ja suomalaisten sahaajien kisa on vuorovetoa euron ja kruunun kurssimuutosten kannustamana. Ruotsilla oli viime vuosikymmen lopulla vahva valuuttakurssietu, jonka se sittemmin menetti, mutta on taas saamassa takaisin. ”Nyt ruotsalaiset sahaavat täysillä. Suomessa on ilmoitettu seisokeista ja joulutaukoja venytetään”, Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori sanoo. Dollarin vahvistuminen euroa vastaan on periaatteessa myönteistä, mutta sahatavarakaupasta vain pieni osa käydään dollareissa. ”Jotta euroalueen sahat voisivat palata Yhdysvaltojen markkinoille, niin dollarin pitäisi vahvistua vielä kymmenisen prosenttia.” Yhdysvalloissa rakennetaan vilkkaasti, mutta rakentaminen ei heijastu sahatavaran kysyntään entisellä voimalla. ”Sosiaalista asuntotuotantoa on lisätty. Rakentaminen painottuu omakotirakentamisen sijasta rivija kerrostaloihin, joissa sahatavaraa kuluu vähemmän asuntoyksikköä kohden.” Venäläissahoille devalvaatioruiske Ruplan eurokurssi on romahtanut puoleen vuodentakaisesta. Venäläiset sahat ovat saaneet voimakkaan devalvaatioruiskeen, koska kustannukset maksetaan ruplilla ja vientitulot tulevat ulkomaanvaluutassa. Periaatteessa puuta voidaan hakea kauempaa metsästä ja sahata hiukan korkeammillakin kustannuksilla, mutta Merivuori ei usko Venäjän tuotannon merkittävään kasvuun. ”Puutteellisen infran, sivutuotteiden menekin ja ammattiväen niukkuuden perusongelmat ovat edelleen.” Pohjois-Afrikassa on edelleen arabikevään jälkeistä epävarmuutta eikä turismi ole palautunut entiselleen. Öljyn hinnan putoaminen tuntuu öljyntuottajamaiden budjeteissa. Japani hyytyi, Kiina vetää Merivuori luonnehtii Japanin-markkinaa karmeaksi, sillä Suomen sahatavaravienti on pudonnut kuusella 30 ja männyllä 25 prosenttia viime vuodesta. Pudotus johtuu suurimmaksi osaksi Japanin huhtikuisesta arvonlisäveron nostosta. ”Sitä ennen rakennuksia aloitettiin mahdoton määrä. Veron jälkeen aloitusten määrä hyytyi ja varastot pullistelevat hamstrattua tavaraa.” Toisaalta viime vuosi oli voimakkaan kasvun vuosi, joten kyse on paluusta normaalitasolle. De? aation pelossa pääministeri Shinzo Abe on perunut arvonlisäveron lisäkorotukset, ja Japani näyttää palaavan elvyttävään talouspolitiikkaan. Vienti Kiinaan kasvoi eloKurssien sahaus näkyy sahoilla Ruotsi on jälleen saamassa etua kruunusta. Dollarin vahvistuminen ei vielä hyödytä suomalaissahoja. ELIISA KALLIONIEMI teksti ja kuva SUOMEEN tehdään ja suunnitellaan useita puukerrostaloja, joiden rakentamisessa käytetään erilaisia menetelmiä. Valtaosalla työmaista kerrokset rakentuvat moduleista, jotka on koottu Stora Enso CLT-levyistä. Levyt valmistetaan Itävallassa pääasiassa sikäläisestä kuusesta liimaamalla puukerroksia ristikkäin. Valmiiksi leikatut elementit tuodaan Suomeen, missä niistä jalostetaan Pälkäneen ja Hartolan tehtailla valmiita kerrostalon osia. Parhaillaan Pälkäneellä kootaan moduleita Helsingin Pukinmäkeen rakennettaviin taloihin. Yksi kerros talotekniikoineen, kaakeleineen ja keittiökalusteineen valmistuu noin viikossa. Valmiit osat tuodaan erikoiskuljetuksina rakennuspaikalle. Suomalaisesta puusta ”CLT-rakentamisen iso etu on kuivat sisätilat. Kaikki tapahtuu samassa hallissa, mikä mahdollista myös tarkan laadunvalvonnan”, kertoo tehtaan tuotantopäällikkö Minna Väkeväinen. Myös rakentamisen nopeus ja elementtien keveys ovat vahvoja etuja kilpailussa betoniteollisuuden kanssa. 5 x 12 metrin kokoinen iso moduli keittiöineen ja kylpyhuoneineen painaa korkeintaan 20 000 kiloa. Pukinmäen neljä kerrostaloa valmistuvat noin 20 viikossa. Rakennusyhtiö SRV:n ja Stora Enson seuraava puurakennuskohde on Helsingin Jätkäsaareen nouseva kerrostalokortteli Wood City. Suomen ensimmäinen CLT-tehdas Oy CrossLam Kuhmo Ltd käynnistyi tänä syksynä. Stora Ensolta on odotettu ilmoitusta seuraavan tehtaan rakentamisesta. Puukerrostalo valmistuu hallissa Huoneisto alkaa hahmottua. Viikon sisällä se on keittiökalusteita ja kaakeleita myöten valmis. Edellisen Metsälehti Makasiinin (8/2014) metsätilojen hintoja esittelevässä taulukossa sivulla 19 oli virhe. Tilojen hehtaarihintaja kuutiohintasarakkeiden otsikot olivat vaihtaneet paikkaa, jolloin hehtaarihinnat olivat muuttuneet kuutiohinnoiksi ja päinvastoin. Taala vahvistunut, kruunu heikentynyt Lähde: Suomen Pankki 2.1.2014 10.12.2014 2.1.2014 10.12.2014 8,4 8,6 8,8 9,0 9,2 9,4 9,6 Kruunun kurssi Dollarin kurssi 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 Dollaria eurolla Kruunua eurolla kuulle asti, mutta on sen jälkeen jätättänyt viime vuodesta. Suomesta viedään nimenomaan kuusta, koska mäntymarkkina on tukittu venäläisten myymällä halvalla siperialaisella tavaralla. ”Kiinan-markkinan kokonaiskehitys näyttää toiveikkaalta. Huonekaluteollisuudessa volyymit kasvavat. Ylitarjonta tosin rajoittaa kuusen menekkiä ja kuusitavaran vientimäärissä Saksa meni Suomen ohi elokuussa.”
• 10 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 AJASSA TIIA PUUKILA L AKI metsänhoitoyhdistyksistä muuttuu vuoden vaihteessa. Metsänhoitoyhdistysten jäsenyys on vuoden alusta vapaaehtoista. Tänä jouluna metsänhoitomaksun maksaneet säilyvät yhdistyksen jäseninä, elleivät hae eroa kirjeitse hallitukselta tai puheenjohtajalta. Vuonna 2014 metsänomistajaksi tulleista ei enää tule automaattisesti metsänhoitoyhdistyksen jäseniä. Metsänhoitomaksu korvataan vuoden alusta yhdistyksen jäsenmaksulla. Ensimmäiset maksulaput postitetaan huhtikuussa. K EMERALAKI UUDISTUU . Nykyinen kestävän metsätalouden rahoituslaki on voimassa kesäkuun loppuun. Vanhan lain mukaisia kemeratukia voi hakea huhtikuun 17. päivään asti. Uusi kemeralaki saadaan voimaan aikaisintaan heinäkuun alussa. Uusien tukiehtojen mukaisia metsätöitä ei voida aloittaa ennen kuin EU:n komissio on hyväksynyt lain. Kemeratöihin on näillä näkymin luvassa vähintään parin kuukauden tauko ensi keväänä. M ETSÄORGANISAATIOT UUDISTUVAT. Metsäntutkimuslaitos liitetään vuoden alusta toimintansa aloittavaan Luonnonvarakeskukseen yhdessä Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Maaja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen kanssa. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta muodostetaan osakeyhtiö vuoden vaihteessa. Metsähallituslaki muutetaan EU-kilpailusäädännön mukaiseksi tulevan vuoden aikana. Myös metsäkeskuksen organisaatiota uudistetaan. E DUSKUNTAVAALIT järjestetään 19. huhtikuuta. Tulevan vaalikauden tavoitteena on parantaa metsätalousyrittämisen edellytyksiä. Uuden hallituksen keskeisinä asioina tulevat olemaan metsätilojen sukupolvenvaihdosten nopeuttaminen sekä tilakoon kasvattaminen. Lisäksi yhteismetsälakia on tarkoitus kehittää sopivammaksi perhemetsien omistajille hallintoa keventämällä ja helpottamalla. Ympäristöministeriössä painitaan tulevalla hallituskaudella luonnonsuojelulain laajemman uudistuksen kanssa. Myös soiden suojeluohjelmaa koskevat päätökset uhkaavat jäädä eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan. P ÄÄOMAVEROTUKSEEN on luvassa osittaisia kiristyksiä. Korkeamman veroprosentin tuloraja laskee 40 000 eurosta 30 000 euroon ja samalla veroaste nousee 32 prosentista 33 prosenttiin. Perusveroprosentti säilyy kolmessakymmenessä. Myös perintöja lahjaverotus kiristyy, kun kaikkien veroluokkien veroprosenttia nostetaan yhdellä. Perintöja lahjaverotukseen vaikuttaa lisäksi metsämaan arvon korottaminen osassa maakunnista. S UOMEN KANSANTALOUDEN ei ennusteta juurikaan kasvavan. Yleiseen taloustilanteeseen nähden metsäteollisuudella on kuitenkin mennyt kohtalaisen hyvin paperia lukuun ottamatta. Sellun ja kartongin vientimäärien odotetaan kasvavan muutamia prosentteja, myös hinnat mahdollisesti nousevat jonkin verran. Sahatavaran markkinoihin epävarmuutta tuovat Venäjän tilanne sekä Euroopan pieneksi ennustettu talouskasvu. Vuodesta ennustetaan sahatavaran osalta kuitenkin hieman parempaa kuin kuluneesta vuodesta. Paperin vaikeudet sen sijaan jatkuvat. P UUKAUPPAVUODESTA odotetaan kohtalaisen hyvää. Metsäyhtiöt ennakoivat tahdin säilyvän tasaisena ja puulle on kysyntää. Sahatavaran epävarmat markkinat saattavat kuitenkin heijastua puukauppaan. Tehdasinvestoinnit lisäävät kuidun kysyntää. Suurimpia investointeja ovat UPM:n Kymin tehtaan laajennus Kuusankoskella sekä Stora Enson Varkauden tehtaan uudistus vain havupuuta käyttäväksi laitokseksi. Ne näkyvät jo ensi vuoden puunostoja hankintatavoitteissa. Tulevien vuosien kuidun tarve nousee entisestään, mikäli Metsä Group päättää tulevana keväänä toteuttaa Äänekoskelle suunnitellun biotuotetehtaan. P UUKAUPPAKARTELLIN KÄSITTELY etenee. Hovioikeuden päätöksen mukaan korvauskanteet eivät ole vanhentuneita. Vuosina 1999–2004 puukauppaa Metsäliiton, Stora Enson ja UPM:n kanssa tehneillä on aikaa esitLait muuttuvat, verotus kiristyy ja puukauppa luistaa ensi vuonna. Etelässä pitää edelleen tarkkailla kuusikoita, Keski-Suomessa syyniin joutuvat taimikot.
• 11 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 AJASSA tää korvausvaatimuksensa 2. tammikuuta asti. Metsäyhtiöllä on helmikuun loppuun saakka aikaa hakea korkeimmalta oikeudelta valituslupaa hovioikeuden ratkaisuun. Käräjäoikeus ei aloita metsänomistajien vaateiden selvittelyä ennen lopullista lainvoimaista ratkaisua. E U:N ENERGIAILMASTOPAKETIN viilaus jatkuu. Komissio on suositellut, että metsät otettaisiin ensimmäistä kertaa mukaan päästövähennystavoitteeseen hiilinieluina. Suomen kannalta merkittävää on, miten metsät kytketään nieluiksi. Mikäli EU asettaa metsille kunnianhimoisen nielutavoitteen, voi se tarkoittaa pahimmillaan, ettei puunkäyttöä ole varaa kasvattaa. Myös parlamentin käsittelyyn ensi keväänä tuleva Iluc-direktiivi vaikuttaa suoraan metsien käyttöön. Direktiivin tavoitteena on torjua biopolttoaineiden epäsuoria maankäytön muutoksia. Se vaikuttaa, tullaanko puuta käyttämään biopolttoainetuotannossa ja missä laajuudessa. Lisäksi hiotaan EU:n metsästrategiaa. K OIVUN KUKINTA jää Metsäntutkimuslaitoksen mukaan ensi vuonna heikoksi ja siementen variseminen loppukesästä vähäiseksi. Koivu uudistuu näin ollen siemenestä melko huonosti. Kuusella on ollut Etelä-Suomessa käpyjä melko runsaasti ja siten ensi keväänä varisee hyvin kuusensiementä. Pohjoiseen mentäessä kuusen siemensato heikkenee ja on Lapissa heikko. Männyn siemensadosta odotetaan Eteläja Keski-Suomessa keskinkertaista, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapin alueella heikonpuoleista. Alustavien ennusteiden mukaan kuusi kukkii ensi keväänä runsaasti Ylä-Lapin alueella. K IRJANPAINAJAKANNAT ovat edelleen korkeat eteläisessä Suomessa. Mikäli ensi kesästä tulee kuiva, lämmin ja pitkä, kirjanpainajatuhot voivat levitä uusille alueille. Metsänomistajien tulee muistaa tarkkailla kuusikoitaan toukokuussa ja kesäkuun alkupuolella mahdollisten iskeytymien varalta. M YYRIÄ ON RUNSAASTI pohjoisessa ja Keski-Suomessa. Metsäntutkimuslaitos kehottaa tarkastamaan taimikot talven jälkeen Keski-Suomessa. Metsämyyriä on keskisessä Suomessa selvästi ympäröiviä maakuntia enemmän, ja latvatuhot havupuiden taimilla ovat mahdollisia. Ensi vuoden syksynä metsämyyrähuippua odotetaan myös pohjoiseen. Taimikoiden pahinta tuholaista, peltomyyrää, esiintyy sen sijaan niukasti koko maassa. T ALVESTA ON TULOSSA tavanomainen. Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen mukaan Suomen lämpötilat ja sademäärät eivät tammi–maaliskuussa poikkea pitkäaikaisesta keskiarvosta. Tapahtumia riittää ensi vuonnakin. Luvassa on muun muassa Lapin Metsätalouspäivät 5–6.2. Levillä, Metku-Metsäkulttuuripäivät Lustossa 12.–14.6., Farmari 2015 -maatalousnäyttely 2.–4.7. Joensuussa, Metsäpäivät 5.–6.11. sekä Metsämessut Helsingissä 6.–8.11. Myös Eukonkannon MM-kisoissa 3.–4.7. Sonkajärvellä on teemana metsä. Juttua varten on haastateltu tutkija Tatu Hokkasta Metlasta, metsätuhovastaava Hannu Heikkilää Suomen metsäkeskuksesta, lakimies Tommi Siivosta MTK:sta, asiantuntija Janne Näräkkää MTK:sta, metsäekonomisti Matleena Kniivilää PTT:stä, metsäekonomisti Jyri Hietalaa PTT:stä, metsäpalvelupäällikkö Tapio Tilliä OP-Pohjolasta, ostojohtaja Esa Ojalaa Stora Ensolta, Pohjois-Euroopan puunhankinnan johtaja Pekka Rajalaa UPM:ltä, valtiosihteeri Tiina Rytilää Maaja metsätalousministeriöstä sekä metsäneuvos Marja Hilska-Aaltosta Maaja metsätalousministeriöstä.
• AJASSA 12 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 MIKKO HÄYRYNEN R uplan eurokurssi on devalvoitunut lähes 50 prosenttia vuoden aikana. Raakapuukauppa on nyt venäläisille vientiyhtiöille erityisen kannattavaa. Vientiyhtiö, joka myy euroilla ja maksaa kustannuksensa ruplilla, saa rutkasti enemmän ruplia. Vaikka euromääräiset hinnat laskevatkin, niin puunvientiyhtiöt pärjäävät hyvin. Käytännössä vaikutus ei ole näin suoraviivainen. Venäläisillä vientiyhtiöilläkin osa puunhankinnan kustannuksista on europohjaisia, kuten länsimerkkiset koneet ja niiden varaosat. Niiden maksamiseen tarvitaan enemmän ruplia. Merkkejä ruplamääräisten kustannusten noususta eli ruplain? aatiosta on nähtävissä. Euroalueen puuntuojien talous paranee jonkin verran, mutta itäpuu tuskin tulee ja jyrää. Suurimpien itäpuun tuojien mukaan halpa rupla alentaa suomalaisten tehtaiden puukustannuksia, mutta ei juuri lisää tuontimääriä. Tuonnin kasvu maltillista Ruplan luisu alkoi jo ennen Krimin kriisiä. Metsäteollisuus ry:n Venäjän-asioiden päällikkö Jukka Halonen pitää yllättävänä, ettei tilastoissa näy tuontipiikkiä. ”Raakapuun tuonti on noussut tasaisesti koko Venäjän kaksivuotisen WTO-jäsenyyden ajan. Kasvu painottuu koivukuituun.” Halosen mukaan tuonnin maltillinen kasvu kertoo hyvästä markkinatilanteesta myös Suomen puolella. Koivukuitupuulla ei ole vientitullia. Koivutukilla tulli on seitsemän prosenttia. Havutukilla on vientikiintiö, jonka sisällä vientitulli on alhainen. Kiintiön rajat eivät ole tulleet vastaan, koska kiintiö on mitoitettu 2000-luvun alun korkeiden kauppamäärien mukaan. Käytännössä vain suomalaiset hyödyntävät kiintiötä. Vaikutus tulee viipeellä Stora Enso on suurin raakapuun tuoja. Noin kolmen miljoonan kuutiometrin tuonnista valtaosa on venäläistä koivukuitua. Suurimmat käyttöpaikat ovat Imatran Kaukopää ja Uimaharjun Enocell. Metsäpäällikkö Jorma Länsitalo ei kerro hintaeroa, mutta toteaa venäläisen puun olevan nyt hyvin kilpailukykyistä. ”Kustannusvertailut ovat monimutkaisia. Riippuu mistä tehtaasta ja mistä puutavaralajista on kyse, ja venäläistä puuta tulee läheltä ja kaukaa.” Stora Enson tuontimäärät ovat viime vuoden tasoa. Länsitalo ei näe, että kustannusten muutos oleellisesti lisää puuntuontia. ”Tehtaiden tuotantomäärät eivät kasva sen vuoksi, että koivukuitua saa halvemmalla, joten suoraviivaista kytkentää ei ole. Pidemmällä aikavälillä heikentynyt rupla toki tukee puun tuontia.” Länsitalo pitää mahdollisena, että Stora Enson tuonti Venäjältä saattaa jopa vähentyä lähitulevaisuudessa. Syynä on ensi vuoden loppupuoliskolla käynnistyvä Varkauden kartonkikone, jonka myötä tehtaan puunkäyttö vaihtuu koivukuidusta havukuituun. Kasvavia havukuitumääriä tavoitellaan kotimaasta. Vaikea vientilisenssi Kuusamolainen Pölkky Oy ostaa puuta muutamilta venäläisiltä vientiyhtiöiltä. Tuontipuupäällikkö Pekka Virranniemen mukaan Venäjän-puuta ei voi sanoa enää halvemmaksi eikä ruplan kurssilasku ole näkynyt tukin tuonnissa vielä mitenkään. ”Joskus takavuosina hintaero houkutti hankkimaan itäpuuta, mutta ei enää.” Itäpuun osuus Pölkyn puunhankinnasta oli enimmillään viidennes, nyt enää muutama prosentti. Virranniemen mukaan venäläisen puun tuonti on koko ajan vaikeutunut ja WTO-jäsenyydestä huolimatta Venäjä rajoittaa raakapuun vientiä vientilisensseillä. Vientilisenssin omaavat yritykset voivat viedä havutukkia alennetulla vientitullilla. ”Venäjän Karjalan pohjoisosissa on monia pieniä toimijoita, jotka haluaisivat myydä puuta länteen, mutta suurimmalle osalle vientilisenssin saaminen ei ole mahdollista.” UPM ja Metsäliitto tuovat itäpuuta suunnilleen saman verran. Metsäliiton tuontipuujohtaja Markku Luhtasela arvioi, että vaikka Venäjän-puun osuus elää, niin koko tuontimäärän ei. ”Se mitä tuodaan Venäjältä enemmän, on Baltian-tuonnista pois.” Metsä Groupilla on maakuljetusreittien päässä vain yksi käyttöpaikka eli Joutsenon sellutehdas. Muut sellutehtaat ovat vesireittien takana ja niille puun toimittaminen on mutkikkaampaa kuin rautateitse. M at ti B jö rk m an P U U KAU P PA Itäpuu ei tule ja jyrää Ruplan kurssin syöksylasku tukee puun tuontia, mutta välittömät vaikutukset ovat vielä vähäisiä. ”TAKAVUOSINA HINTAERO HOUKUTTI HANKKIMAAN ITÄPUUTA, EI ENÄÄ.” 40 50 60 70 80 Eurolla saa yhä enemmän ruplia Lähde: Suomen Pankki 2.1.2014 10.12.2014 1.7.2014 Ruplan eurokurssi 2014 Ruplaa eurolla Suurimpien itäpuun tuojien mukaan halpa rupla alentaa suomalaistehtaiden puukustannuksia, mutta ei juuri lisää tuontimääriä.
• AJASSA 13 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 47–50 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 597 311 Etelärannikko 72 839 Pohjanmaa 26 854 Lounais-Suomi 63 853 Häme-Uusimaa 51 707 Kaakkois-Suomi 36 541 Pirkanmaa 38 461 Etelä-Savo 63 764 Etelä-Pohjanmaa 38 601 Keski-Suomi 53 336 Pohjois-Savo 54 760 Pohjois-Karjala 36 871 Kainuu 6195 Pohjois-Pohjanmaa 41 784 Lappi 11 739 Ostomäärät viikolla 50 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,58 ? 54,67 ? 40,03 ? 15,52 ? 17,25 ? 15,60 ? 24,05 ? Uudistushakkuu 57,07 ? 55,49 ? 41,16 ? 16,53 ? 18,39 ? 16,78 ? 25,28 ? Harvennushakkuu 50,42 ? 49,33 ? 37,03 ? 14,79 ? 15,32 ? 15,39 ? Ensiharvennus 46,73 ? 44,83 ? 14,61 ? 14,80 ? 13,94 ? 22,85 ? Hankintahinnat 61,02 ? 57,60 ? 44,03 ? 28,85 ? 31,13 ? 29,65 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,72 ? 54,25 ? 36,12 ? 16,32 ? 17,45 ? 16,14 ? 24,35 ? 24,97 ? Uudistushakkuu 57,17 ? 55,04 ? 18,18 ? 17,85 ? 17,58 ? 26,33 ? 26,01 ? Harvennushakkuu 46,81 ? 14,62 ? 14,41 ? 14,60 ? Ensiharvennus 46,59 ? 44,85 ? 14,43 ? 13,87 ? 21,32 ? Hankintahinnat 54,72 ? 52,75 ? 28,03 ? 28,57 ? 28,38 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,70 ? 54,28 ? 40,02 ? 15,45 ? 17,21 ? 15,60 ? 22,62 ? 23,92 ? Uudistushakkuu 57,00 ? 55,40 ? 42,37 ? 17,36 ? 18,67 ? 17,68 ? 24,42 ? 24,87 ? Harvennushakkuu 47,54 ? 47,34 ? 14,55 ? 15,41 ? 13,84 ? Ensiharvennus 46,36 ? 44,69 ? 30,13 ? 14,65 ? 15,00 ? 14,40 ? 21,69 ? Hankintahinnat 56,04 ? 55,92 ? 46,55 ? 28,71 ? 29,61 ? 29,64 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,75 ? 49,93 ? 15,13 ? 15,59 ? 16,06 ? 23,57 ? 24,39 ? Uudistushakkuu 53,20 ? 50,62 ? 16,90 ? 16,63 ? 17,21 ? 25,37 ? 25,46 ? Harvennushakkuu 44,92 ? 44,53 ? 12,49 ? 12,54 ? 12,08 ? 18,67 ? Ensiharvennus 43,77 ? 13,30 ? 13,55 ? 19,25 ? Hankintahinnat 54,95 ? 52,60 ? 26,86 ? 29,61 ? 33,56 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,76 ? 52,61 ? 42,20 ? 14,48 ? 15,37 ? 14,90 ? 20,32 ? 22,21 ? Uudistushakkuu 55,67 ? 53,86 ? 44,18 ? 16,38 ? 16,80 ? 16,96 ? 22,42 ? Harvennushakkuu 47,44 ? 44,98 ? 38,30 ? 14,00 ? 14,09 ? 14,41 ? Ensiharvennus 44,46 ? 43,63 ? 12,86 ? 11,08 12,60 ? 18,64 ? Hankintahinnat 55,65 ? 53,64 ? 45,53 ? 28,90 ? 28,40 ? 30,47 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 47,37 ? 45,03 ? 15,06 ? 14,58 ? 13,85 ? 23,10 ? Uudistushakkuu 48,53 ? 45,78 ? 16,68 ? 15,36 ? 15,23 ? 24,66 ? Harvennushakkuu 43,62 ? 12,43 ? 10,67 ? 19,61 ? Ensiharvennus 13,18 ? 13,33 ? Hankintahinnat 56,59 ? 28,76 ? 29,70 ? 36,79 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,99 ? 54,91 ? 43,73 ? 15,72 ? 16,97 ? 15,55 ? 21,18 ? 22,01 ? Uudistushakkuu 57,58 ? 55,90 ? 45,17 ? 17,23 ? 18,21 ? 17,58 ? Harvennushakkuu 50,75 ? 48,01 ? 39,62 ? 15,41 ? 15,17 ? 14,71 ? 20,97 ? Ensiharvennus 46,70 ? 45,04 ? 35,90 ? 14,38 ? 14,23 ? 13,47 ? 20,08 ? Hankintahinnat 57,41 ? 55,52 ? 47,82 ? 29,57 ? 29,33 ? 30,50 ? 36,30 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,63 ? 54,10 ? 41,72 ? 15,39 ? 16,81 ? 15,54 ? 23,29 ? 23,82 ? Uudistushakkuu 56,31 ? 55,08 ? 43,33 ? 17,04 ? 18,01 ? 17,21 ? 25,29 ? 24,87 ? Harvennushakkuu 48,41 ? 47,36 ? 38,24 ? 14,20 ? 14,81 ? 14,19 ? 19,67 ? 20,53 ? Ensiharvennus 46,12 ? 44,59 ? 32,98 ? 14,07 ? 14,38 ? 13,59 ? 20,58 ? 20,20 ? Hankintahinnat 57,84 ? 55,84 ? 45,71 ? 28,59 ? 30,33 ? 29,72 ? 35,08 ? 33,86 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. MIKKO HÄYRYNEN MARKKINOIDEN epävarmuus ja edellistalven lauhuus tuntuvat puukaupassa. ”Monella ostajalla on talvileimikoita varastossa, koska edellinen talvi oli lauha ja leimikoita jäi korjaamatta. Siksi nyt ei ole kiirettä ostoille”, Koskitukki Oy:n metsäpäällikkö Jussi Joensuu sanoo. Marraskuun ostomäärät olivat noin 2,1 miljoonaa kuutiometriä. Vuotta aiemmin puukauppaa käytiin poikkeuksellisen vilkkaasti, yli kolmen miljoonan kuutiometrin vauhtia. ”Kauppaa käydään, mutta sahatavaran menekki on nyt niin jumissa, että tuskin kukaan tankkaa pystyleimikoita isommassa määrin.” Pikkutukin hinta on poukkoillut, mutta trendi on alaspäin kuten kuitupuullakin. Pikkutukkia tulee hakkuiden mukana 2–3 prosenttia koko korjuumäärästä, joten sattumalla on osuutta, mutta hinta on yleensä muutaman euron kuitupuun hinnan päälle. Pikkutukin latvaläpimitan minimi vaihtelee eri käyttäjillä, mutta on kymmenen senttimetrin tienoilla. Pikkutukki muuttuu tukiksi yleensä 15 senttimetrin latvaläpimitassa. Vaisua loppuvuotta Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m3 viikot 1–50 , 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60
• 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 M E T S Ä S T Ä 14 P en tt i N ie m is tö VALTTERI SKYTTÄ L aadukkaimmat tukit tulevat puista, joissa on hennot oksat. Nuoria männiköitä kasvatetaan usein pitkään tiheinä, koska männikön tiheys vähentää puiden oksikkuutta ja parantaa näin puiden laatua. Samalla ensiharvennuksen ajankohta venyy myöhemmäksi, ja männikkö harvennetaan lopulta viivästetyllä alaharvennuksella. Metsäntutkimulaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan nuorten männiköiden harventamisessa ei kuitenkaan kannata aikailla. Paras tapa turvata männikön tukkituotto on aikainen laatuharvennus. Ensiharvennuksena toteutettavassa laatuharvennuksessa männiköstä poistetaan etukasvuiset susipuut ja oksikkaita päävaltapuita, jotta ne eivät syrjäytä pienempiä ja vähäoksaisempia laatupuita. ”Puita poistetaan aika rohkeasti suurimmasta päästä. Jäljelle ei silti kannata jättää sellaisia mäntyjä, joiden latvus on jo supistunut liikaa”, sanoo Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Pentti Niemistö. Ei isoja aukkoja Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan metsäneuvoja Timo Ratamaa kuvailee ensiharvennustekniikkaa alaharvennuksen ja laatuharvennuksen yhdistelmäksi. ”Sairaat, kuolleet, vikanaiset ja kasvukilpailussa hävinneet puut poistetaan altapäin. Sen lisäksi poistetaan mahdollisimman paljon isoja etukasvuisia puita. Kaikkia suuria puita ei ole aina mahdollista poistaa, sillä muuten metsään tulee liian isoja aukkoja.” Laatuharvennus tulee suorittaa, kun männikön keskipituus on alle 12 metriä. Tämä on muutamaa metriä aiemmin kuin männiköiden ensiharvennuksen normaali suosituspituus. ”Koska ollaan aikaisin liikkeelle, puukertymä on pieni. Toisaalta kun laatuharvennuksessa poistetaan myös isoimpia puita, harvennuksen kannattavuus paranee”, Metlan Niemistö sanoo. Niemistön mukaan laatuharvennus sopii aikaisuutensa vuoksi hyvin energiapuuhakkuuksi. Kustannusten ja vähäisten tuottojen vuoksi metsänomistajan kannattaa tehdä laatuharvennusta myös omatoimisena hankintahakkuuna. Kolme harvennuskertaa Laatu edellä toteutetun ensiharvennuksen jälkeen puita pitäisi olla pystyssä 1 100–1 400 runkoa hehtaarilla. Vastaavasti ensimmäistä kertaa alaharvennetussa männikössä runkoluku asettuu noin tuhanteen hehtaarilla. Vaikka laatuharvennuksen tuotto on pieni, puita jää runsaammin myöhempiä ja tuottoisempia hakkuita varten. Ja mikä tärkeintä, jäljelle jäävät männyt ovat laadukkaita. Susipuut ja paksut oksat Mäntymetsän ensiharvennuksessa katseet suunnataan jo tulevaa tukkisatoa kohti. Laatupuun kasvatus merkitsee iso-oksaisten valtapuiden poistoa. Ravinteikkaiden maiden männikköjä voi harventaa jo varhaisessa vaiheessa laatuharvennuksella. Ennen ja jälkeen harvennuksen otetuissa kuvissa näkyy, että osa paksuoksaisista päävaltapuista ja etukasvuiset susipuut ovat kadonneet. ENNEN JÄLKEEN M E TSÄ N H O I TO
• METSÄSTÄ 15 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 M ik ko R iik ilä V al tt er i S ky tt ä P en tt i N ie m is tö t pois Vinkit laatuharvennukseen Tulevan tyvitukin laatu määräytyy jo taimikkovaiheessa. Kasvata männyntaimikko tiheänä. Poista selkeästi kasvussa alle jääneet, runkovialliset tai sairaat puut aina harvennuksessa. Poista männikön laatuharvennuksessa viallisten puiden ohella etukasvuiset susipuut ja paksuoksaisia päävaltapuita, jotka ovat lihottaneet itseään paksulustoisella höttöpuulla. Isoja puita ei kannata poistaa, jos jäljelle jää liian suuri aukko metsään. Ensiharvennuksessa jäljelle jäävien mäntyjen elävän latvuksen pituus tulee olla vähintään 40 prosenttia koko puun pituudesta. 6 Jätä laatuharvennuksessa nuoreen männikköön 1 100–1 400 runkoa hehtaarille. Vältä liian voimakasta harvennusta. ”Laatupuut kannattaa kasvattaa isoiksi. Laatuharvennusketjussa tarvitaan kolme harvennuskertaa, kun alaharvennusketjussa pärjätään kahdella. Kolme harvennuskertaa ei tuota niin paljon kustannuksia, että se söisi laatuharvennuksen hyötyä”, Niemistö sanoo. Metlan mukaan laatuharvennuksen ja viivästetyn alaharvennuksen tuottamassa puusadossa on selkeä ero: laatuharvennus tuottaa koko kiertoajassa runsaasti tukkia, viivästetty enemmän kuitupuuta. Kuivilla kankailla laatu kohdillaan ”Laatuharvennusta voi hyvin suositella tuoreen kangasmetsän männiköistä kuivahkon kankaan männiköihin. Kuivien kankaiden männiköissä puut ovat yleensä niin hyvälaatuisia, ettei laatuharvennusta tarvita”, Koska laatuharvennuksessa poistetaan suurimpia puita, metsään pitää jäädä myös kasvuvoimaa. Vältä liian voimakasta harvennusta. Katso latvusta. M ik ko R iik ilä Harvennuksessa poistetaan aina vialliset puut. Ensiharvennettu männikkö ei ole erityisen altis lumija tuulituhoille. Vialliset pois. Vähäoksaista ja suoraa mäntyä ei kannata jättää kasvamaan, jos sen latvus ei ole riittävän hyväkuntoinen. Pentti Niemistö kertoo. Hänen mukaansa kuivilla kankailla kasvu on niin hidasta, että männikköön pitää alaharvennuksella jättää suurimmat puut pystyyn, jotta rungoista saadaan edes joskus järeitä. Laatuharvennus voi olla turhaa myös kaikkein viljavimmilla kankailla kasvaville männyille, sillä ne voivat olla joka tapauksessa liian paksuoksaisia laadukkaalle tukinkasvatukselle. Alueellisesti laatuharvennus sopii Niemistön mukaan niin Eteläkuin Keski-Suomen männiköille. Laatuharvennuksen tuomaa tukkiodotusta voi vielä halutessaan parantaa oksien pystykarsinnalla. Laatuharvennus pidentää hiukan metsikön lopullista kiertoaikaa, mutta laadukasta puustoa kannattaa kasvattaa 5–10 vuotta tavanomaista vanhemmaksi. V al tt er i S ky tt ä V al tt er i S ky tt ä Laatuharvennus kannattaa erityisesti silloin, kun nuoren mäntymetsän oksien paksuuksissa on eroja. Kiinnitä huomio oksiin. ”SAIRAAT, KUOLLEET, VIKANAISET JA KASVUKILPAILUSSA HÄVINNEET PUUT POISTETAAN ALTAPÄIN”. VAIKKA laatuharvennus antaa tukkipuun kehittymiselle hyvät lähtökohdat, Mänty-Saimaan metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Timo Ratamaa muistuttaa, että männiköiden kasvuun kannattaa vaikuttaa vielä ensiharvennuksen jälkeen. ”Kasvatuslannoitus männikön toisen harvennuskerran kohdalla lisää tukkipuiden järeytymistä. Se on jäänyt paikoin unholaan.” Ratamaan mukaan mäntyjen laatuun vaikuttavat myös jo istutusja taimivaiheessa tehdyt valinnat. ”Niin kylvöissä kuin istutuksissa kannattaa käyttää siemenviljelyssiementä ja niistä kasvatettuja taimia. Kolmenkymmenen vuoden aikana olen havainnut, että siemenviljelysalkuperällä saadaan aikaan paras kasvu.” Tutkijat ovat viime aikoina varoitelleet liian voimakkaiden yläharvennusten riskeistä puiden elintaipaleen loppuvaiheessa. 2000-luvun talvien roudattomuus ja kovat tuulet ovat tehneet tuhojaan etenkin harvennetuissa kuusikoissa. Ensiharvennettu mäntymetsä ei ole erityisen herkkä tuulitai lumituhoille. Näinä aikoina märkänä satanut ja männynoksiin kiinni tarttunut lumi voi silti aiheuttaa yhdessä tuulen kanssa puiden taipumista ja lumituhoja. Toisaalta lumi voi myös karsia männystä pois turhia kuivia oksia. Älä unohda lannoitusta
• METSÄSTÄ 16 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 tekee sahan LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat K aarnahiutaleet ja jäkäläpalat sinkoilevat, kun kolmivuotias Eino Välimäki sahaa koivuklapia moottorisahallaan. Workman-merkkisen leikkimoottorisahan kuminen ketju pyörii klapin pinnassa. Pian saha vaihtuu Stihlin leikkimoottorisahaan, jonka poika vetäisee tottuneesti käyntiin. ”Minulla on kotona moottorisaha”, hän kertoo. Einon mielestä sahaaminen onnistuu parhaiten Stihlin sahalla ja lattialla. Muut Metsälehden leikkimoottorisahatestiin osallistuneet, viisivuotias Leo Nyman, nelivuotias Leo Somari ja viisivuotias Saana Hanski sahaavat pöydän ääressä. Testattavina ovat Husqvarnan, Jonseredin ja Stihlin leikkimoottorisahat sekä Prisman myymä Black&Deckerin leikkimoottorisaha ja Anttilan valikoimiin kuuluva Workman-merkkinen leikkimoottorisaha. ”Tää on hyvä. Tässä on hyvä terä ja kiva ääni”, hihkaisee Leo Nyman ja näyttää käsissään olevaa Stihlin moottorisahaa. Myös Workman-merkkisen sahan teräketju saa häneltä kehuja. Samoin Husqvarnan, jossa on samanlainen. Sahat vaihtavat omistajaa ja pärinä yltyy, kun Stihl nousi ykköseksi Metsälehden leikkimoottorisahatestissä. Stihl » TOIMINTA: päälle virrankatkaisimesta, käyntiin käynnistimestä ja ketju pyörii, kun takakahvan turvapainike ja kaasuliipaisin pohjassa » ÄÄNET: tyhjäkäynti ja sahausääni » HINTA: 20,20 euroa » SAATAVUUS: valtuutetut jälleenmyyjät (www.moottorisaha.? ) » MUUTA: vedettävä käynnistin, teräsuoja, varaketju, äänenvoimakkuuden säädin Black&Decker » KÄYNNISTYS: ketju pyörii, ku ja kaasuliipaisin pohjassa » ÄÄNET: sahausääni » HINTA: 21,95 euroa » SAATAVUUS: Prisma » muuta: helminauhamainen ke Workman Chainsaw » KÄYNNISTYS: käynnistyy käynnistyspainikkeesta ja ketju pyörii kaasuliipaisimesta » ÄÄNET: tyhjäkäynti ja sahausääni » HINTA: 17,95 euroa » SAATAVUUS: Anttila Einon ja Leo Nymanin suosikki. Saanan suosikki. Leo Somarin suosikki. Katso video moottorisahojen testauksesta Metsäkustannuksen YouTubesta.
• METSÄSTÄ 17 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 testaajat syventyvät tehtäväänsä. Leo Somari palaa yhä uudestaan ”sahaan, jossa on helmiä”. Black&Deckerin sahan teräketju on muista sahoista poiketen helminauhamainen. Poikaa puhuttelee teräketjun lisäksi sahan ääni ja kahva, josta on hyvä pitää kiinni. Äänissä eroa Perusperiaate on kaikissa leikkimoottorisahoissa sama: teräketju pyörii ja sahasta kuuluu sahausääni. Todenmukaisinta sahan käynnistäminen on Stihlin ja Jonseredin sahoissa. Stihlin saha laitetaan päälle virrankatkaisimesta, minkä jälkeen vedetään käynnistimestä. Terän saa pyörimään painamalla takakahvan turvapainikkeen ja kaasuliipaisimen pohjaan. Jonseredin sahassa ei ole erillistä virrankatkaisinta ja käynnistintä ei voi vetää yhtä pitkälle kuin Stihlin sahassa mutta muuten se käynnistetään samalla tavalla. Muut sahat toimivat pitkälti, kun takakahvan turvapainike ja kaasuliipaisin ovat pohjassa. Husqvarnan ja Stihlin sahoista sekä Workman-merkkisestä sahasta löytyvät tyhjäkäynnin ja sahauksen äänet. Jonseredin sahassa on niiden lisäksi myös sahan käynnistysääni, Black&Deckerin sahasta löytyy vain sahausääni. Stihlin moottorisahassa sahausäänen voimakkuutta voi myös säätää. Stihlin sahapakettiin kuuluu sahan lisäksi teräsuoja sekä varaketju ja jakoavain ketjun vaihtamista varten. Väri ratkaisee Lattia testauspöydän ympärillä peittyy hiljalleen kaarnapurusta ja jäkäläpaloista. Jonseredin saha alkaa temppuilla. Olisiko äänenvaimennin karstoittunut tukkoon? Lähempi tarkastelu paljastaa testaajien sahanneen teräketjun alle kerroksen hienoa purua. Muutama kova puhallus auttaa. ”Käsi väsyy”, Saana huokaisee. Hän on löytänyt suosikkinsa: keltainen Workman-merkkinen saha on parhaan värinen ja siinä on hyvä ääni. Moottorisahan käyttö on testaajille tuttua. Leo Nyman tietää isänsä osaavan kaataa puun ja sahaavan mökillä polttopuita, Leo Somari taas on nähnyt vaarinsa sahaavan ”maassa olevia puita”. Saana empii moottorisahan tarpeellisuutta hetken mutta muistaa sitten, että kotona on takka, jossa poltetaan klapeja. Kysymykseen, haluaisivatko testaajat oman leikkimoottorisahan, kaikki nyökkäävät vastaukseksi. Eino tosin empii hetken, sillä hänellähän on jo saha. Saanalla taas on parempikin idea. ”Jos saisi oikean”, hän ehdottaa. Testaajat ilahtuvat, kun jokainen saa valita mukaansa yhden moottorisahoista. Vielä suurempi riemu nousee siitä, kun mukaansa saa ottaa myös yhden koivuklapin. Moottorisahat vaativat 3 AA-paristoa (sisältyvät pakkaukseen). Ikäsuositus 3+. Husqvarna » TOIMINTA: käyntiin takakahvan turvapainikkeesta ja ketju pyörii kaasuliipaisimesta » ÄÄNET: tyhjäkäynti ja sahausääni » HINTA: noin 29 euroa » SAATAVUUS: valtuutetut jälleenmyyjät (www.husqvarna.? ) Jonsered » TOIMINTA: käyntiin käynnistimestä ja ketju pyörii, kun takakahvan turvapainike ja kaasuliipaisin pohjassa » ÄÄNET: käynnistysääni, tyhjäkäynti ja sahausääni » HINTA: noin 29 euroa » SAATAVUUS: valtuutetut jälleenmyyjät (www.jonsered.? ) » MUUTA: käynnistintä saa nostettua hieman n takakahvan turvapainike etju Leo Nyman ja Saana etsivät parasta sahaa. Eino pitää oransseista sahoista. Leo Somari testaa Huskun purevuutta. ”Ihan kuin alkuperäinen. Lisävarusteet vakuuttavat.” Metsälehden moottorisahaasiantuntija Mikko Riikilä testivoittajasta.
• METSÄSTÄ 18 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 M E TSÄ N O M I STA JA LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat A skel painuu ääneti sammaleeseen. Varttuneen kuusikon alla on sateisena joulukuun päivänä hämärää. Hiljaisuuden rikkoo vain syvemmältä metsästä kuuluva koiran haukunta. Yksivuotias Mimmi, sekoitus karjalankarhukoiraa, itäsiperianlaikaa ja jämtlanninpystykorvaa, on huomannut oravan. ”Täällä on sellainen aluskasvillisuus, että voi melkein ääneti kulkea. Kuuset varjostavat maanpintaa niin, etteivät heinät viihdy”, sanoo metsänomistaja Seppo Soittila. Ollaan kuusen parhailla kasvupaikoilla, Hauholla Kanta-Hämeessä, Soittilan sukutilan mailla. Vielä muutama vuosikymmen sitten metsämaisemassa ei tosin kuusia juuri näkynyt. Silloin metsässä laidunsivat lehmät. ”Puita on nyt paljon enemmän. Laidunnuksen aikaan metsät eivät juuri uudistuneet, kun lehmät söivät ja talloivat taimet. Silloin täällä kasvoi vain muutama iso kuusi”, Soittila kertoo. Paikalla nykyään kasvava kuusikko istutettiin 1960-luvun lopulla, Soittilan ollessa kuusivuotias. ”Nyt kuusikko on jo harvennettukin. Kerran se täytyy vielä harventaa ennen päätehakkuuta”, hän sanoo. Messuilta tuttu Soittila tunnetaan metsäalalla viihdeja ohjelmapalveluita tarjoavana yrittäjänä. Miehenä, joka vitsaillen ja haitaria soittaen juontaa metsäisiä tapahtumia messuista risteilyihin. Hauholla hän on muutakin: maanviljelijä ja metsänomistaja. 1920-luvulta suvussa kulkenut karjatila on vuodesta 1985 ollut Soittilan nimissä. ”Kun teimme sukupolvenvaihdoksen, oletin, että elättäisin itseni maanviljelijänä. Onneksi en lähtenyt laajentamaan navettaa. Tila on nykymittapuulla aivan liian pieni, peltoa on parikymmentä hehtaaria ja metsää noin 30 hehtaaria”, Soittila kertoo. Sukupolvenvaihdoksen aikaan hankitusta lypsykarjasta hän luopui vuonna 1991 ja valtaosa pelloista on vuokralla. Päätös oli helppo, sillä Soittila ja hänen vaimonsa olivat siinä vaiheessa jo ansiotöissä tilan ulkopuolella. Metsät tilalla hoidetaan kuitenkin edelleen itse. Niihin Soittila arvioi kuluvan vuodessa aikaa parisen kuukautta. ”Isä on tehnyt metsissä pitkän päivätyön ja auttaa vieläkin. Itse olen ehtinyt metsätöihin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.” Metsänhoidon Soittila sanoo oppineensa metsässä tekemällä. Aitiopaikalla Soittilan koulutustausta on Mustialan maatalousopistosta. Vaikka hänestä ei maanviljelijää tullutkaan, eivät opinnot menneet hukkaan. Haitarin takaa Metsätyöt ovat metsäalan tapahtumia juontavalle Seppo Soittilalle hyötyliikuntaa ja hermolepoa. Katso Metsälehden YouTubesta, kun Seppo Soittila soittaa Viipurissa 1937 valmistettua haitaria.
• METSÄSTÄ 19 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 laadun paranemisen mukaan. Jos laskenta tehdään oletuksella, että kuitupuu saadaan siirretyksi sahatukin puolelle pystykarsinnan ansiosta, kannattavuus on ihan toista luokkaa. Kuitupuun ja sahatukin ero on niin suuri. Mikä ettei. Jos nuori mänty on suora ja hyväkasvuinen, mutta armottoman oksainen jopa sahauskelpoisuutta vaarantavalla tavalla, kahdessa vaiheessa tehty pystykarsinta voi olla harkinnan arvoista. Opistossa oli paljon illanviettoja, joita Soittila innolla oli järjestämässä. Illanvietoista karttuneiden taitojen turvin hän perusti vuonna 1995 Viihdeja ohjelmapalvelu Seppo Soittila Oy:n. Metsätapahtumien juontajana Soittila näkee metsäalan kehityksen aitiopaikalta. Miten metsäala on 1990-luvun puolivälin jälkeen muuttunut? ”Metsänomistajat ovat nykyään kirjava joukko, suhde metsään ei enää ole yhtä tiivis kuin ennen”, Soittila arvioi. Metsäteollisuuden vaikeudet eivät hänen mukaansa ole metsäalan tapahtumissa juuri näkyneet. ”Tukin hinta on viime vuosina ollut aika vakio ja puukauppa on käynyt alamäestä huolimatta. 1990-luvun lama pysäytti kaiken, joten sikäli parannusta on tapahtunut.” Kaikkiaan metsäala olisi Soittilan mukaan saanut muuttua enemmänkin. ”Tuntuu siltä, että varsinkin energiapuolella on otettu vasta ensiaskeleet.” Kuitupuu klapeiksi Mäen laella sijaitsevaa nuorta männikköä on hiljan harvennettu. Kaadetut rangat on pinottu odottamaan kuljetusta. Ne lämmittävät ennen pitkää Soittilan tilan rakennuksia. ”Puukauppaa teen vain tukeilla. Hauho MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PA L STA L L A Hieman liian suureksi ehtinyttä kuitupuuta pelastetaan tukiksi talvisella pystykarsinnalla. Pystykarsinta ei ole vanhanaikaista Puiden pystykarsinta puun laadun parantamiseksi ei ole nykypäivän keksintöä. Anton Gabriel Blomqvist julkaisi jo 1879 16-sivuisen kirjasen pystykarsinnasta, joka on jäänyt karsijoiden mieleen ainakin monimielisen nimensä vuoksi. ”Puiden karsimisesta ja hirsipuiden kasvattamisesta” on sisällöltään edelleen kelpo ohjekirja. Joskus on arveltu, että innostuksella pystykarsintaan ja auringonpilkuilla on jotakin tekemistä keskenään. Suunnilleen kymmenen vuoden välein kiinnostus pystykarsintaan herää ainakin tutkimisen ja kirjoittamisen tasolle, ja sitten se taas lopahtaa. Jos tällaista säännönmukaisuutta on, se voi johtua enemmänkin sahatavaran kysynnän vaihtelusta. Menekin ollessa heikkoa voi tulla mieleen raaka-aineen parantaminen pystykarsinnalla. ? ? ? Suomessa ollaan taitekohdassa. Jo vuosikymmeniä maksettu pystykarsinnan tuki loppuu uuden kemeralainsäädännön myötä. Periaatteessa tukea voi vielä saada vielä ensi kevääseen saakka, jos vain rahat riittävät. Aikataulu sopii innokkaalle harrastajalle hyvin, sillä suosituimman puulajin, männyn, pystykarsintaa suositellaan tehtäväksi vasta kunnon talven saavuttua. Syksyisessä karsinnassa vaarana on, että puu saa tartunnan syyshaavakka-nimisestä sienestä. Jos se ei aiheuta puun kuolemaa, se saa aikaan ainakin hitaasti paranevan koron. Pystykarsinnoista ei ole aina tavoiteltu taloudellista hyötyä. Nuoria puita on karsittu paremman näkyvyyden aikaansaamiseksi, kulkemisen helpottamiseksi ja etenkin maisemasyistä. Harvaan istutettu männikkö on saattanut vaikuttaa jossakin kehitysvaiheessaan sellaiselta tureikolta, että karsinnalla on pystytty luomaan erilainen mielikuva. Kun aikaa on kulunut karsinnasta puolenkymmentä vuotta ja enemmän, toivottu vaikutelma on saatu syntymään. ? ? ? Jos taloudellisen hyödyn toivossa karsii puita, koko metsikkö kannattaa karsia samaan korkeuteen, joka on tavallisesti neljä tai viisi metriä. Näin menetellen ostaja aikanaan tietää, minkä pituisiksi tyvitukit on katkottava. Karsinnasta on hyötyä vain silloin, kun puut ovat oksikkuutta lukuun ottamatta hyvää hirsipuuainesta, kuten Blomqvist sanoisi. Puiden on siis oltava terveitä, suoria ja hyväkasvuisia. Jotta oksatonta puuta syntyisi mahdollisimman paljon, rinnankorkeusläpimitan tulisi olla pieni, esimerkiksi 7–13 senttimetriä. Jos oksat ovat hyvin paksuja, kyljestyminen vie liikaa aikaa ja tulos on huono. Suurimmat kuivat oksat voisivat olla 20–25 millimetriä. Jos tällaista investointia pidetään 30–40 vuotta, koesahausten mukaan reaalinen tuotto karsintakustannuksille on 3–5 prosentin luokkaa. Mikään kultakaivos pystykarsinta ei siis ole. Esimerkiksi taimikonhoidossa saa paremman arvon työllensä. Pystykarsintaa voikin pitää ahkeran puuntuottajan viimeisenä ajanmenekin kohteena, kun kaikki muu tarpeellinen on tehty ja aika tulee ilman työtä pitkäksi. Koesahauksissa tuotto on laskettu sahatavaran ”LAPSENA RANKAMETSÄLLÄ OLO OLI TYMPEÄÄ HOMMAA.” Tilan rakennukset on pitkälti rakennettu oman metsän puista. Kuitupuu ja sitä pienempi puu menevät polttopuuksi”, Soittila kertoo. Viime vuosina tilan metsissä on tehty lähinnä raivaustöitä. Soittila osti muutama vuosi sitten 4,5 hehtaaria nuorta metsää, joka oli saanut kasvaa pitkälti omillaan. ”Lapsena rankametsällä olo oli niin tympeää hommaa, ettei voinut kuvitellakaan, että siitä joskus pitäisi. Nyt se on parasta mitä voi olla, samaan aikaan hermolepoa ja hyötyliikuntaa. Viihdyn ihmisten kanssa, mutta välillä on kiva mennä yksin metsään.” Mäen laella sijaitsevasta männiköstä kaadettiin viime vuonna siemenpuut. Pinoissa odottavat rangat Soittila kaatoi pari viikkoa sitten. Myös rinteen kuusta ja koivua kasvavassa metsikössä näkyy siellä täällä rankapinoja. ”Ammattimiehet sanovat, että puuta olisi saanut ottaa enemmän pois. Ajattelin kuitenkin, että tiheässä kasvaneet kuuset eivät pelästy liikaa, jos puustoa harventaa vähitellen”, Soittila sanoo. Haitarit valmiina Mimmi-koira suuntaa kohti pellon takana näkyvää pihapiiriä. Tilan rakennukset on pitkälti rakennettu omasta metsästä kaadetuista puista. Soittila edustaa ensimmäistä sukupolvea, joka on pystynyt myös myymään puuta. ”Yritystoiminta vie eniten aikaa ja siitä saan päätoimeentulon, mutta metsä on ollut hyvä lisä”, hän sanoo. Loppuvuonna Soittilalla on vielä kymmenkunta tilaisuutta juonnettavanaan. Haitarit odottavat juhlatilaksi muutetussa navetassa. Vanhimman, Viipurissa vuonna 1937 valmistetun haitarin runko on tervaleppää ja kielipenkit koivua. ”Puulla on keskeinen rooli haitarin soinnissa. Soittotunteja olen ottanut neljä. Rajaton into on korvannut rajalliset kyvyt.” Seppo Soittila suunnittelee harventavansa kuusikon vielä kerran ennen päätehakkuuta.
• 20 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 20 euroa kappale, joten työkuntoon vyön saa vajaalla sadalla eurolla. Koteloilla, nostokoukulla, pinotavarasaksilla ja mittanauhalla varustetun Savottavyön hinta on 149 euroa. Jos kaikki varusteet pitää ostaa kerralla, tällä keinolla ne saa edullisemmin kuin ostamalla vyön ja siihen liitettävät kotelot ynnä tarvikkeet erikseen. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija VAIKKA Suomi melkoisen metsämaan maineessa onkin, meillä ei hakkuukoneita pienempiä metsätyökaluja juurikaan valmisteta. Karstulalaisen Finn-Savotan metsurinvarustevyö on kuitenkin kotimaista tekoa – ja vieläpä lajissaan varsin asiallinen. Vyö on kaksiosainen. Uuman ympärille kiertyvä tukivyö on pehmustettu ja kiitettävän leveä. Koukkukotelot ja selkäpuolelle tuleva takakappale kiinnitetään erilliseen, kapeaan vyöhön, joka pujotetaan tukiMETSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija K ukaan ei liene tutkinut, millä keinoilla hakkuutöitä tekevät metsänomistajat konkeloita pudottelevat. Veikkaan, että konstit eivät aina ole työsuojeluhallituksen suosittelemia. Vääränlaista luovuutta ja riskien ottoa on konkeloiden kanssa syytä välttää viimeiseen asti, koska vakavien tapaturmien vaara on suuri. Typerehtiminen voi valitettavasti tappaa. Konkeloliina on halpa ja toimiva apuväline kohtalaisen hankalienkin konkeloiden laukaisemiseen. Palkkametsureille se on pakollinen varuste, jonka työnantaja on velvollinen hankkimaan. Vakiona se joutaisi olla myös amatöörisahurien matkassa. Perinteinen konkeloliina on pätkä kuormaliinaa, jonka toisessa päässä on silmukka. Liina kiedotaan konkelon tyvelle niin, että vain silmukka jää näkyviin. Siihen pujotetaan parikolmemetrinen kanki, jolla konkelo vivutaan kiertoliikkeeseen. Tällöin latvastaan takertunut puu pyörähtää irti ja kaatuu maahan. Tottumattoman voi olla vaikea saada liinaa kiedottua puun rungon ympäri niin, ettei liina luista, kun runkoa yritetään pyörittää. Koukulla varustettu konkeloliina on selvästi helpompi käyttää. Koukun terävät kynnet pureutuvat tiukasti puun runkoon ja ankkuroivat liinan. Tällöin liina ei lipsu, kun runkoa pyöritetään kangella. Koukullinen konkeloliina mahtuu varustevyön selkäosassa olevaan taskuun, joten se kulkee näppärästi matkassa. Kokeilemamme koukullinen liina painaa 360 grammaa ja sen vetolujuus on 4 000 kiloa. Uittokaluston verkkokaupassa sen hinta on 34,90 euroa. Koukuton liina maksaa runsaat kymmenen euroa. Hankintahakkaajan hengenpelastaja Konkeloliinan päähän liitetty koukku ankkuroi liinan puun rungolle. ”TYPEREHTIMINEN METSÄSSÄ VOI TAPPAA.” Teräväkyntinen koukku ankkuroi konkeloliinan tiukasti puun runkoon eikä liina lipsu kun puuta pyöritetään kangella. Jokaisen hankintahakkaajan kannattaisi oman turvallisuutensa vuoksi hankkia konkeloliina. Kotimainen varustevyö Savotta-varustevyön leveä tukivyö tukee ristiselkää erinomaisesti. Leveä vyö tukee ja lämmittää selkää. Muovinen lukitussolki luistaa, joten se pitää lukita solmulla. KO K E I LT UA KO K E I LT UA vyön viilekkeisiin. Vyö kiinnitetään kapean vyön muovisoljilla. Takakappaleessa on ensiapupakkaus, kiinnityslenkit mittanauhalle sekä paikat tulpanavaimelle ja pyöröviilalle. Käytössä vyö oli kaikin puolin mukava. Selkää vasten tuleva vyön osa on leveä ja hyvin pehmustettu, joten tukee ristiselkää erinomaisesti. Toisaalta pehmusteidensa vuoksi vyö hiostuu ja alkaa haista, ellei sitä pese säännöllisesti. Materiaalinsa puolesta pesu käy helposti. Vyön kiinnittävät muovisoljet luistavat – kuten tapaa käydä kaikissa vehkeissä, joissa tätä ratkaisua käytetään. Ongelma on helposti korjattavissa, kun tekee solmun soljen taakse vyöhön. Savottavyö maksaa Uittokaluston verkkokaupassa ilman koteloita ja varusteita 45,90 euroa. Koteloiden hinta on noin
• paketoidaan juuri tässä. Seis! Parhaat lahjat Lahjalehti metsäksi! Metsälehti lahjaksi! Kestotilaajana voit tilata lahjaksi Metsälehti Makasiinin vuosikerran puoleen hintaan 35 € / 12 kk (norm. määräaikainen 71 € ) TAI Metsälehden vuosikerran -25% hintaan 99 € (norm. määräaikainen 132 € ). Soita 09 315 49 840 ja tilaa! Kyllä kiitos, tilaan: Metsäkustannus Pohjoinen Rautatiekatu 21 B VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5011305 Info:00003 00003 VASTAUSLÄHETYS __________ kpl Metsämieli 25€ (norm. 32€) __________ kpl Metsän poika 25€ (norm. 32€) __________ kpl Moottorisaha 30€ (norm. 39€) __________ kpl Puutyöt 34€ (norm. 42€) Vastaanottaja maksaa postimaksun Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Jos teet lahjatilauksen, lisää tähän asiakasnumerosi (lehden osoitekentästä) LAHJATILAUKSEN SAAJA: Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka TILAAN LAHJAKSI: Metsälehti Makasiini –50% / 12 kuukautta = 35 € Metsälehti (sis. Makasiinit) –25% / 12 kuukautta = 99€ Haluan saada tilauksesta tyylikkään lahjakortin! Ylipuutyövaara! Kaikkien aikojen paras puutyökirja. Antaudu. Puutyöt 34€ (norm. 42€) Metsä parantaa Löydä metsän avulla itsesi. Anna sen rentouttaa, virkistää ja taltuttaa stressi. Harjoitus teke mestarin. Lahja elämäksi. Metsämieli 25€ (norm. 32€) Suomen kauneimmat luontokuvat Hannu Hautalan kuvat eivät jätä ketään kylmäksi. Hän on myös yhtä taitava luontokirjoittaja kuin –kuvaaja. Saa silti katsoa vain kuvia. Metsän poika 25€ (norm. 32€) Moottorisaha, siinä on sitä jotain Kaikki Suomen moottorisahoista ja niiden historiasta. Moottorisaha 30€ (norm. 39€) Tarjous voimassa 23.12.2014 asti. Joulun kunniaksi emme peri kirjoista toimituskuluja. Kirjoista joulumieltä kaikille.
• METSÄSTÄ 22 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 voimme. Puut olivat nuorena kasvaneet nopeasti, mutta kasvu oli tyrehtynyt pystykarsinnan jälkeen. 64 vuodessa oksatonta puuta oli kasvanut vain viitisen senttiä”, Koivisto kertoo. Alle millin paksuiset vuosilustot ovat sahalle pettymys. Metsä olisi kannattanut harventaa ajallaan ja lannoittaa. Sahan pihalla odottava toinen pystykarsittu erä näyttää jo paremmalta. Vuonna 1937 karsittujen tyvipöllien päät ainakin lupailevat reippaampaa oksattoman puun osuutta. Tarkempia laskelmia karsinnan kannattavuudesta on luvassa ensi keväänä. Raaka kilpa tyvistä Kotimaisten männyn laatutyvien sahaukseen, kuivaukseen, höyläykseen ja pintakäsittelyyn erikoistunut Lopen Rakennuspuu sahaa vuosittain kuusituhatta mottia. Määrä on vaatimaton verrattuna suuriin sahoihin. Esimerkiksi Koskisen saha pyöräyttää vastaavan puumäärän kahdessa vuorossa kahdessa päivässä. Kuudentuhannen kuutionkin hankinta on kuitenkin osoittautunut pienelle sahalle vuosi vuodelta vaikeammaksi. ”Syyskuussa meillä olisi ollut 22 työpäivää, mutta pystyimme sahaamaan 15:nä. Tuotteemme myyvät, mutta tällä hetkellä meillä on lähinnä raaka-aineongelma”, kertoo Lopen Rakennuspuun toimitusjohtaja Tommi Kurki. Lopella toimiva saha maksaa erikoistyvitukista kaksinkertaisen hinnan sahalle toimitettuna – ja maksaisi enemmänkin, mikäli kuluttajat olisivat valmiita pulittamaan lopputuotteista korkeampaa hintaa. Moni isäntä mielisi myydä puunsa pienelle sahalle, mutta Lopen Rakennuspuu tarvitsee vain tyvitukin. Välitukille ja latvalle pitäisi löytää toinen ostaja, eivätkä suuret sahat ole innostuneita toimittamaan laadukkaimpia tyviä eteenpäin. ”Tietty ostoväki ei maksa muusta puusta, jos tyvitukki menee meille. Pahimmassa tapauksessa yhtiöt tarjoavat perusja latvatukista metsänomistajalle kuidun hinnan”, Kurki harmittelee. Pieni saha ei pärjää moisessa hintakilvassa. Peruslaudoiksi päätyy myös karsittua puuta, joka piensahoilla hyödynnetään tarkemmin. Samalla valtion aikanaan pystykarsinnalle maksama tuki valuu hukkaan, kun listojen, paneelien, lattioiden ja ikkunankarmien sijaan laadukas puu päätyy bulkkitavaraksi. TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M ännyn erikoistyvi sahautuu kaksimillisen vannesahan terän läpi. Puun sydämestä 150 millimetrin korkeudelta sahautuvan laudan toinen puoli on täysin oksaton, toisella puolella oksankohdat vielä näkyvät. Seuraava lauta on jo kauttaaltaan oksaton. Lopen Rakennuspuun tukinostaja Markku Tuomenoja seuraa, kun sahan terä uppoaa pystykarsittuihin tyviin. Yksittäisiä karsittuja runkoja on tullut sahalle ennenkin, mutta nyt hän on onnistunut ensi kertaa hankkimaan useamman sadan rungon erän pystykarsittua puuta. Karsituista rungoista syntyvät laudat ovat mielenkiintoisia, sillä toinen erä koostuu vuonna 1950 ja toinen vuonna 1937 karsituista tyvitukeista. Karsinnan jälkeen vuosikymmenten aikana sydänpuun ympärille kasvanut oksaton puuaines osoittaa, että pystykarsinnasta on todella ollut hyötyä. ”Oksat olisivat olleet puussa ainakin 50 vuotta, ellei puita olisi pystykarsittu. Ilman karsintaa oksat tulisivat laudan läpi”, Tuomenoja arvioi. Karsinnan kaveriksi lannoitus Karsitun männyn sahausta on tutkittu vähän. Koe-erän avulla Lopen Rakennuspuu selvittää, minkälaisia mahdollisuuksia pystykarsitulla puulla on. Apuna on opinnäytetyötään aiheesta työstävä Ilkka Koivisto Tampereen ammattikorkeakoulusta. Ensimmäisen vuonna 1950 karsitun erän sahaus osoittaa, että laadukkaan puun kannattava kasvatus vaatii karsinnan lisäksi panoksia metsänhoitoon. ”Vuosirenkaiden paksuudet menivät päinvastoin kuin toiIsot syövät pienten eväät Sisustusteollisuuden haikailema pystykarsittu mänty päätyy bulkkilaudaksi. Yksi syy on isojen sahojen haluttomuus luopua laatutyvistä. ”TUOTTEEMME MYYVÄT, MUTTA MEILLÄ ON RAAKAAINEONGELMA.” Pystykarsinta näkyy sahatavarassa oksattomuutena. Karsinnan jälkeen kasvaneessa pintapuussa ei ole oksankohtia. Lopen Rakennuspuun sahaamat karsitut männyntyvet ovat arvossaan Italiassa ja Saksassa. Toisin kuin kotimaassa Euroopassa puusepät lukevat suomalaisen oksattoman männyn jalopuuksi.
• UUTINEN VUONNA 2 4 METSÄSTÄ 23 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 myös yksi lyömätön etu puolellaan: puustoa pystyy hakkuutyössä arvioimaan monelta suunnalta, kun kone on sidottu täysin ajouraan. Tässäkin savotassa poistin koivuja myös viereiseltä, täydennysojituksessa kapeaksi jääneeltä saralta. Kantelin pölkyt ojan yli ajouran varteen. Kapealle saralle hakattu täysilevyinen ajoura olisi vienyt siltä kohtuuttomasti puustopinta-alaa. Lisäksi tällainen ”tuottamaton” savotta on kalliille koneketjulle lähes hukkatyötä, vaikka ennakkoraivaus olisi etukäteen tehtykin. Savotan lopulliset puumäärät paljastuvat vasta kun puut ovat laanissa. Ajo tapahtuu turvemaasta johtuen vuodenvaihteen jälkeen, kantavan ajokelin aikaan. Tältä reilun parin hehtaarin kuviolta on polttopuusaanto näppituntumalla näin hakkuutyön jälkeen arvioiden yhden omakotitalon kymmenen vuoden puutarve. Kuuden vuoden urakka JUSSI COLLIN Vuoden 1996 metsälakiuudistuksen yksi uutuus olivat erityisen tärkeät elinympäristöt. Laki velvoitti maanomistajat huolehtimaan siitä, että esimerkiksi lähteiden, korpien, lehtojen, kurujen ja rantaluhtien ominaispiirteet säilyvät. Hankalaksi asian teki se, ettei tuolloin ollut tiedossa, missä näitä kohteita oli. ”Se oli kova juttu. Lain tullessa voimaan elinympäristöt olivat jo olemassa ja lainvoimaisia. Metsänomistajien piti huomioida kohteet, vaikka niitä ei ollut vielä kartoitettu”, projektipäällikkö Klaus Yrjönen Tapiosta kertoi Metsälehdelle kesäkuussa 2004. Tapio ja metsäkeskukset ryhtyivät kartoittamaan lakikohteita vuonna 1998. Kuuden vuoden ja 15 miljoonan hehtaarin urakan jälkeen niitä oli löytynyt yhteensä 60 000-70 000 hehtaaria, mikä on noin puoli prosenttia metsäalasta. Tavoitteena oli löytää kaikki yksityismetsien lakikohteet, mutta osa jäi Yrjösen mukaan löytymättä. ”Sataan prosenttiin ei päästä koskaan. Metsänomistajien ja puunkorjaajien on hyvä muistaa, että muitakin kohteita voi löytyä. Kohteet on huomioitava, oli ne kartoitettu tai ei.” Lakikohteista noin kolmannes oli purojen ja norojen lähiympäristöjä. Toiseksi suurin ryhmä olivat vähäpuustoiset suot ja kolmanneksi suurin kalliokohteet. Keskikoko oli noin puoli hehtaaria. Maanomistajat suhtautuivat kartoitukseen Yrjösen mukaan myönteisesti. ”Jotkut ovat pyytäneet katsomaan, löytyisikö heidän metsästään metsälakikohteita. Aktiivisimmat ovat halunneet olla mukana kartoituksessa. Yksittäisiä hyvin kriittisesti suhtautuviakin on ollut.” Sarjassa seuraataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat 80-LUVULTA muistetaan kaksi kovaa myrskyä: Mauri ja Manta. Tuhot olivat mittavia ja myrskylukemiin nousseet tuulet kaatoivat runsaasti puustoa. Manta-myrsky riehui 26. lokakuuta 1985, jolloin suurimmat tuhot koettiin Etelä-Savossa ja Länsi-Lapissa. Kotitilallani Pohjois-Savossa meni Mantan tuulien voimasta nurin yli 850 yksittäistä runkoa ja kaksiosainen parin hehtaarin tuhoalue, jotka metsävakuutus korvasi. Olin nuorena miehenä laskemassa kaatuneita puita yhdessä vakuutusasiamiehen kanssa. Onneksi oli metsävakuutus voimassa jo tuolloin. Pääosin tuhot rajoittuivat yksittäisiin runkoihin harvennusalueilla, mutta tuossa kakkoskehitysluokan turvepohjaisessa männikkökuviossa Manta näytti voimansa kunnolla. Siinä menivät lappeelleen kahdessa osassa lähes kaikki rungot, ja pystyyn jääneet yksittäiset puut kaadettiin myrskyä seuranneessa savotassa. Tuhoalueen väliin jäi jostain syystä pystyyn kaistale, josta ei kaatunut runkoakaan. Arvaamattomia ovat tuulen tiet. Nyt kun Mantan vierailusta oli kulunut 29 vuotta, on kuviolle kehittynyt ylispuustona hieskoivikko, jonka alla kasvaa paikoin sakea kuusentaimisto. Ojien reunat olivat ottaneet jonkin verran mäntyä. Oli tullut aika vapauttaa kuusentaimikko koivujen alta kunnon kasvuun. Sopivia klapikoneeseen Vaikka koivukuidusta olisi saanut myyntipuuna pari euroa enemmän kiinnolta kuin havukuidusta, päätettiin koivut tehdä polttopuurangaksi, koska polttopuun tekoja varastopaikka ovat savotta-alueelta vain lyhyen ajomatkan päässä. Ajokone voi ajaa ja purkaa kuorman suoraan polttopuiden tekopaikalle. Lisäksi koivut ovat tyveltä pääosin noin 15–20 senttiä paksuja, jolloin ne ovat ihanteellisia syöttää klapikoneen kitaan. Koivurungoista sai tyvestä kaksikolmemetristä määrämittapölkkyä ja loppuosa latvasta karsittiin puhtaaksi noin kahteen senttiin asti. Näin koko runko tuli hyödynnettyä täysimääräisenä. Tällainen savotta on omiaan omatoimiselle moottorisahamiehelle. Jos kykenee tekemään oikeaoppisen taimikonhoidon, pystyy myös harvennukseen. Moottorisahamiehellä on Mantan jäljillä Lähes 30 vuotta oli kulunut myrskystä, joten oli aika käydä koivujen kimppuun. Kaadetusta kuusesta löytyi tällainen tyvileikko. Mies ja moottorisaha on oiva yhdistelmä, kun kuuset halutaan vapauttaa koivujen alta.
• 24 P I L K K E I T Ä 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 SOIDEN ojitus tuhosi puolet Suomen suoalasta. Ensimmäisissä uhanalaisselvityksissä suolajeja oli siihen nähden hämmästyttävän vähän. Nyt suolajit kasvattavat osuuttaan uhanalaisten lajien listoilla. Viipeen syynä on sekä tietojen kertymisen verkkaisuus että kuivatuksen vaikutusten hitaus. Monet suolajit sinnittelevät kuivuvilla soilla kunnes puuston kasvu ne karkottaa. Erityisen huonosti menee sekä märkien ravinteisten soiden lajeilla että suuria yhtenäisiä suoalueita vaativilla lajeilla. Jälkimmäiset ovat etupäässä lintuja ja perhosia. Soiden ojitus oli totaalisinta Etelä-Suomessa, ja pohjoisessa suot ovat säilyneet paremmin. Niinpä monien lajien painopiste on siirtynyt pohjoisemmaksi. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. M E TSÄ N KÄT KÖ I SSÄ LU K I JA LTA LU K I JA KYSY M YS HUONO tie on usein rajoittava tekijä leimikon korjuuajankohtaa valittaessa. Toisaalta tiestön merkitys on suuri myös metsänhoitotöille ja virkistyskäytölle. Valitettavan usein yksityistien tienpito on niin retuperällä, että tie ei enää palvele käyttötarkoitustaan. Metsälehden numerossa 19/2014 kerrottiin, kuinka omatoimisella metsäautotien perusparannuksella voidaan säästää jopa kaksi kolmannesta. Tässä tapauksessa valtion kemeratukea ei hyödynnettäisi, vaan tie korjattaisiin riittävän hyväksi kemeran normeja keveämmin keinoin. Jutussa kerrotaan, että 2,5 kilometrin tie kunnostetaan käytännössä ajamalla riittävä määrä uutta pintamateriaalia. Mielestäni jutun tarkoittamat työt eivät ole metsäautotien perusparannusta vaan pelkkää sorastusta – vuosittaista huoltoa. Tärkeää on myös muistaa, että tien korjaamisen kustannukset ja tien laatu ovat vahvasti kumulatiiviset, eli mitä kalliimpi remontti, sitä parempi ja pitkäikäisempi tie syntyy. Turhaa työtä ei kuitenkaan kannata tehdä. Jutussa ei eritellä, mistä kustannukset ovat syntyneet, joten tarkkoja laskelmia eri vaihtoehtojen vertailusta keskenään on vaikea antaa. Kuitenkin huomion arvoista on, että kemeran ehdot täyttävä varsitien sorastuksessa soramäärä kasvaa vain neljänneksen, jolloin autoilijoiden on helppo hoitaa metsänomistajien puita pois tehtaalle jalostukseen. Artikkelissa esitelty 2,7 metrin sorastusleveys on auttamatta liian kapea, koska mutkissa yhdistelmäauto oikaisee hieman. Nykyisin tehtävissä metsäautotien perusparannuksissa kustannukset syntyvät valtaosin pintamateriaalikuluista. Tällöin valtion tuki hyödyntäen loppuosa hankkeen kuluista tulee tieosakkaille tavallaan ”kaupan päälle”, koska vastaavasti pelkkään sorastukseen ei tukea saa. Perusparannuksen kannattavuus on huomioitu myös tukiehdoissa. Kunnostettu tie tehdään vähintään 20 vuodeksi eteenpäin, ja hyötyaluerajoitus ottaa huomioon käytännössä yhtä puumottia kohti syntyvät kustannukset sekä tiestön laadusta syntyvän hyödyn. Kantava tie nostaa puun hintaa parhaimmillaan jopa viisi euroa motilta. Usein jo ensimmäisestä hakkuusta saatava puunlisähinta kattaa perusparannuksen kustannukset. Artikkelissa haastateltu Antti Yrjölä kertoo, että hän on tien aikanaan itse tehnyt ja nyt myös ”perusparannus” on hänen käsialaansa. On hienoa, että maastamme vielä löytyy oma-aloitteisuutta ja intoa hoitaa yhteisen tiekunnan asioita itsenäisesti ilman ulkopuolista apua. Yrjölän tiekunnan tapausta ei kuitenkaan omien kokemuksieni valossa voi lähimainkaan yleistää. Liian usein uusi tie jää heti ilman hoitoa ja lopulta perinpohjainen perusparannus on ainoa mahdollisuus saada tie riittävään kuntoon. Kemerahankkeen yhteydessä tietoimitus on yksityismetsänomistajalle ilmainen, jolloin saadaan tieoikeudet ja -alueet vahvistettua nykypäivän tarpeisiin. TUOMAS KÄHÖ Metsänhoitopäällikkö Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjala Metsäautotien perusparannus kannattaa Lentäen yli ojien Illan viiletessä suonkeltaperhonen nauttii suopursun medestä – mutta ennakoiko iltarusko myös koko lajin tulevaisuutta? Soiden perhosista suonkeltaperhonen on näkyvimpiä. Uuden perhoskirjan (Saarinen & Jantunen: Perhoset matkalla pohjoiseen) mukaan se on toistaiseksi pitänyt pintansa muita suolajeja paremmin. Toukan ravintokasvi, juolukka, säilyy ojitetuillakin soilla pitkään ja vasta metsän umpeutuminen karkottaa suonkeltaperhosen. Saarisen ja Jantusen kirjan keskeisenä tietolähteenä ovat olleet päiväperhoslaskennat, siis harrastajien talkootyö. Uudet lajit, joita ilmaston lämpeneminen tuo etelästä maahamme, huomataan kyllä. Sen sijaan vanhojen juttujen katoaminen tulee usein ilmi vain seurantatutkimusten avulla, ja silloinkin hitaasti. Mikä puumainen paju säilyttää kukintonsa vielä lehtien tippumisen jälkeen? Oheinen kuva on otettu marraskuun puolivälissä Säkylässä. Samanlaisia yksilöitä kasvoi tien vieressä muutamia noin puolen kilometrin matkalla. SILJA LEHTINEN Marraskuun hämäryyteen valoa tuova puu on halava. Se ei toki kuki näin myöhään, vaan valkoiset tupsut ovat avautuvia kotia, joista hahtuvalliset siemenet purkautuvat tuulen kuljetettaviksi. Marraskuussa huomaa halavan yleisyyden. NiiMikä valaisee loppusyksyä? tä kasvaa rantaluhdilla, pajuttuneilla pelloilla, joutomailla ja pientareilla. Usein se kasvaa yksirunkoisena ja muuta pajukkoa korkeampana pikkupuuna. Silti se jää kesän vehreydessä helposti huomaamatta. Halava kukkii vasta lehtien puhjettua kesäkuussa. Hedenorkot ovat kullankeltaisia, eminorkot vihertäviä. Lehdet ovat kovia ja hyvin kiiltäviä. Ruskaväri on keltainen. Kesäasussaankin halava on hyvin kaunis puu. Silti sitä näkee harvoin koristepuuna. Pienikokoisena se sopisi pihoillekin. Luonnon halavista pitäisi valita lisäykseen tuuhealatvuksisia ja runsaasti kukkivia hedepuita, mutta varmaan marraskuuta valaisevilla emiyksilöilläkin olisi kysyntää. Omassa pihassani on molempia. Metsässä halava kuuluu monimuotoisuutta lisäävien puiden joukkoon, sinne raidan, pihlajan ja haavan seuraan. Tavanomaisilla kangasmetsien raivausalueilla halavaa ei juuri ole, mutta jos joutuu perkaamaan entiselle pellolle tai kostealle turvemaalle syntynyttä taimikkoa, kannattaa kiiltävälehtiset halavat säästää. Yksirunkoisena ja selvästi puumaisena se erottuu pensasmaisesti ja jo tyveltä haarovasta kiiltopajusta. SEPPO VUOKKO S ilj a Le h ti n en
• PILKKEITÄ 25 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 LU O N N O STA JERE MALINEN, teksti ja kuvat V alkohäntäpeura on amerikkalaista alkuperää. Siellä se elää molemmilla mantereilla. Euroopassa laji on suomalainen erikoisuus, kiitos siirtolaisten, jotka halusivat lahjoittaa köyhälle kotimaalleen jotakin perin amerikkalaista. Alle kymmenestä eläimestä alkunsa saanut peuralauma on varttunut 80 vuodessa 60 000 peuraksi. Lajin alkuperämaasta katsottuna kauimpana kotoa ovat Itä-Suomeen asti levittäytyneet lajitoverit. Eräs syrjäisimmistä peuraporukoista asustaa Savonlinnan seudulla Itä-Savossa. Saimaan rannalta Eteläja Länsi-Suomen parhaille peuramaille on 300 kilometrin matka ja välissä on paljon peuratyhjää seutua. Selitys piilee Itä-Savon peurojen muikeassa syntytarinassa, joka on suurelle osalle paikallisistakin ihmisistä vieras. Mikkelin peuratarhan perintöä Tarinan tuntee Etelä-Savon eläkkeelle olevalle riistapäällikkö Veli Lappalainen. ”Norolan Metsästysseura piti vuosina 1969–1972 yksityistä peuratarhaa Mikkelissä. Eläimet tuotiin useammassa erässä Hämeestä ja Punkalaitumelta. Tarhauksen päätyttyä luontoon vapautettiin yhdeksän peuraa”, Lappalainen lunttaa seuran historiikista. Peuroja seikkaili 70ja 80-luvuilla Mikkelin naapuripitäjissä. Osa matkasi itään kohti Savonlinnaa. ”Metsästäjät inhosivat peuroja. Puhuttiin ’keppijaloista’, jotka sotkivat ajokoirametsästystä”, Lappalainen muistelee. Kun peuroja ei pahemmin talviruokittu, ne hajaantuivat hiljalleen muualle. Lopulta kanta hiipui vähiin. Seudulle jäi kuitenkin ”siemen” itämään. 2000-luvulla se on puhjennut oraalle. Soutupitäjä Sulkavan taajamaan tupsahti talvella 2005 yllättäen valkohäntäpeuroja. Metsästäjät ryhtyivät ruokkimaan eläimiä. Katos kohosi soutustadionin takamaastoon. Viime talvina kaurabaarissa on käynyt kymmenkunta peuraa. ”On pidetty matalaa pro? ilia, ettei pikkumetsikköön kertyisi kansainvaellusta”, ruokintaporukassa touhuava Heikki Joskitt kertoi talvella. Suomen parhaimmat pukit Itä-Savossa elelee nykyään arviolta toista sataa peuraa. Sulkavan ohella myös Rantasalmea voi jo tituleerata peurapitäjäksi. Ensimmäinen virallinen valkohäntäpeura ammuttiin marraskuussa 2009, eikä niitä tähän talveen mennessä ollut metsästetty Rantasalmen historiassa kuin kymmenen. Tosin perimätiedon mukaan Tammenlahdesta ammuttiin peura jo 1970-luvulla. ”Hirvijahdissa ollut metsästäjä oli jälkeenpäin ihmetellyt, mikä kumma se oli kun noin pomppi?” Rantasalmen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jorma Pylkkänen paljastaa vanhentuneen sattumuksen. ”Eihän siihen mitään lupia tietenkään ollut, joten sitä kaatoa ei löydy tilastoista.” Tämänhetkinen Itä-Savon peuratilanne muistuttaa pienoiskoossa 60ja 70-lukujen Suomea. Tuolloin, peuranmetsästyksen alkuaikoina, vähäisen metsästyksen ansiosta pukeille oli ennättänyt karttua kokoa ja näköä. Sarvissa riitti leveyttä, ryhtiä ja piikkejä, ruhossa paksuutta. Itä-Savon valkohäntäpeurat ovat nykyään juuri sellaisia. Esimerkiksi Rantasalmelta kaadetuista kahdeksasta pukista peräti puolet on ollut vähintään 10-piikkistä suurpukkia. Joukossa on jopa kaksi todellista jättiläistä. Olli Rouhiaisen koira-ajosta marraskuussa 2011 ampuman kymppipukin sarvilla oli leveyttä huikeat 72 senttiä. Lukema hipoo Suomen ennätystä. Kolme viikkoa takaperin 1. adventtiPUKIT KAUKANA KOTOA Laukon kartanoon Vesilahdelle saapui 80 vuotta sitten viisi valkohäntäpeuraa. Sen seurauksena Itä-Savossa asustaa nykyään eräs maapallon syrjäisimmistä peuraporukoista. ”MIKÄ KUMMA SE OLI KUN NOIN POMPPI?” Sulkavalainen Heikki Joskitt toivoo peurasta pysyväisjäsentä savolaiseen riistaeläimistöön. Siksi sitä on ryhdytty ruokkimaan talvella. Itäsavolaisten peurojen epäillään olevan Mikkelissä yli 40 vuotta sitten tarhattujen eläinten jälkeläisiä. sunnuntaina Jorma Pylkkänen ampui peräti 19-piikkisen pukin. Suomesta on aiemmin tilastoitu vain kaksi tätä piikikkäämpää peurapukkia: Lohjalta kaadettu 23-piikkinen ja Bromarvin 20-piikkinen.
• PILKKEITÄ 26 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 Markus Tuormaa: Puutyöt pärekorista pistoaitaan. Metsäkustannus 2014. 184 sivua. Hinta 42 euroa. PUUESINEESSÄ on kaksi muotoa: luonnon tekemä ja ihmisen tekemä. Kun ne sovitetaan yhteen parhaalla mahdollisella tavalla, saavutetaan kestävä ja kaunis lopputulos. Samalla päästään puun työstössä vähemmällä vaivalla ja säästetään materiaalia. Entisajan nikkarille oli itsestään selvää, että puutöiden tekeminen aloitettiin metsässä oikean raaka-aineen etsinnällä. Jotta tietäisi mitä etsiä, on tunnettava puulajien ominaisuudet ja haluttuja ominaisuuksia tuottavat kasvupaikat ja olosuhteet. Markus Tuormaan uusi kirja Puutyöt on matkaopas puumaailmaan. Monet puun työstön vaiheet sujuvat helpoimmin puun ollessa tuoretta, joskus jopa puun seisoessa vielä pystyssä ennen kaatoa. Puun kuoren tai mantopuun ja sydänpuun irrottaminen, puun taivutus ja hirrenveisto ovat tällaisia töitä. Osa töistä onnistuu vain alkavalla kasvukaudella kevätkesästä. Kuivuessaan puu hakee lopullisen muotonsa ja ominaisuutensa, tekijällä on oltava aikaa odottaa lopullista viimeistelyä. Kuivan ja tuoreen puun yhdistämisellä saadaan tiukkoja liitoksia ja tiiviitä saumoja tarpeen mukaan. Kirjassa käydään läpi nykyihmisille oudommiksi käyneitä Matkaopas puun maailmaan K I RJAT K I RJAT Markus Tuormaan kirjassa käydään läpi tuttuja ja oudompia puun työstötapoja. Sirpa Arvonen: Metsämieli. Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Metsäkustannus 2014. 198 sivua. Hinta 32 euroa. ON ILAHDUTTAVAA havaita, että luonnon hyvinvointivaikutukset kiinnostavat. Ilahduttavaa on myös, että monet ammattilaiset ovat ottaneet luonnon hyvinvointivaikutuksiin liittyvän tutkimustiedon vakavissaan, ja kehittäneet niiden pohjalta käytännön menetelmiä omaan työhönsä. Kirjasta Metsämieli huokuu kirjoittajan syvä kiinnostus ja varmuus luonnon hyvinvointivaikutuksista sekä erilaisten luontoon liittyvien menetelmien toimivuudesta. Sirpa Arvonen käy hyvin seikkaperäisesti läpi kehittämänsä metsämieli-menetelmän osa-alueet, joihin liittyy monipuolinen mielentaitojen kehittäminen. Paikoitellen huomasin kiusaantuneeni siitä, että kasvatustieteilijä kirjoittaa väittämiä ilman lähteitä muun muassa metsäntutkimuksesta, aivotutkimuksesta, havainto-, neuropsykologiasta ja ympäristöpsykologiasta. Useat lauseet alkavat ”tutkimusten mukaan”, mutta lähteitä ei ole kuitenkaan välttämättä kirjattu. Kirjasta on ymmärrettävästi haluttu mahdollisimman helposti luettava, mutta minun lisäkseni myös muuta ammatillista kohderyhmää seikka saattaa häiritä. Metsämieli-kirjan parasta antia on hyvin konkreettiset ja perustellut harjoitukset, joita kirjan sivuilta löytyy 54. Maiseman aistimiseen ja läsnäoloon liittyvät harjoitukset tuntuvat käyttökelpoisiltä. Psykologina pidin erityisesti näkökulman vaihto-harjoituksesta, jossa pyydettiin pysähtymään metsäkävelyllä, ja asettamaan jokin piinaava ajatus esimerkiksi kannon päälle. Piinaavaa ajatusta saatetiin katsella lähietäisyydeltä tai kauempaa, ja arvioimaan siihen liittyvien tunteiden ja ajatusten muuttumista. Näin abstraktina mielletty näkökulman vaihto muuttuukin konkreettiseksi näkökulman vaihtamiseksi fyysisessä tilassa. Tällöin myös psyykkinen kokemus muuttuu myönteisemmäksi. Yleisesti ottaen kirjasta ja siinä esitellyistä harjoituksista kuvastuu myönteisellä tavalla fyysisen ympäristön ja psyykeen yhteys; luonnon myönteiset ominaisuudet siirtyvätkin mieleen ja muuttuvat psyykkisiksi ominaisuuksiksi. KIRSI SALONEN Kirjoittaja on eko-ja ympäristöpsykologi. Hyvinvointia luonnosta telmallisesti osana valmiin esineen estetiikkaa ja muotoilua. Omissa töissään Tuormaa seuraa myös siinä mielessä suomalaista käsityöperinnettä, että esineet työstetään vain käyttötarpeen vaatimaan sileyteen ja tarkkuuteen. Haravan piikin ei tarvitse olla yhtä pyöreä ja puunattu kuin sukkapuikon tai hiusneulan, eikä tahkoruuhen yhtä koristeellinen kuin eväsvakan. Tuormaa esittelee kuitenkin tarvittavat työkalut ja menetelmät pinnan työstöön, joten jokainen tekijä saa tässäkin valita oman tyylinsä ja tavoitteensa. Isokokoinen, kovakantinen ja kauttaaltaan värikuvitettu kirja lienee turhan juhlallinen vietäväksi metsään kannonnokkaan aloittelevan veistäjän matkaoppaaksi. Havainnollinen ja käytännönläheinen esitystapa jättää varmasti riittävän selkeät toimintaohjeet lukijan mieleen, jotta kirjan voi jättää huoletta kotipöydälle – jossa metsään uskaltamatonkin saa siitä hienon luontokokemuksen. HARRI METSÄLÄ Kirjoittaja on puurakentamiseen erikoistunut arkkitehti. puun työstötapoja ja puun osia. Varvut, koskuet ja erilaiset puunhaarat niin oksistossa kuin juurentyvessäkin löytävät tiensä tarvekaluihin ja rakennusosiksi. Puuta taivutetaan, kierretään, lohkotaan ja vuollaan, kappaleet liitetään toisiinsa muotoilemalla, kiilaamalla ja tapittamalla ilman nauloja, ruuveja tai liimoja. Puulajeista haetaan tarpeen mukaan sopivaa kovuutta, pehmeyttä, lohkeavuutta tai sitkeyttä, oikeaa väriä, makua tai tuoksua. Työ neuvoo tekijäänsä, ja puu paljastaa kokeilijalle ominaisuutensa. Tuormaa on etsinyt perinteestä pohjaa arkisille puutöille ja tarvekalujen teolle. Omat kokemuksensa ja valmistamansa esineet hän esittelee tarkasti vaiheittain ja runsaasti kuvitettuina. Kertomalla päiväkirjamaisesti omista töistään, ”minä tein näin”, hän samalla rivien välissä haastaa lukijan tekemään omia kokeiluja, valintoja ja päätelmiä. Työkohteista ei kokeilijalle tule pulaa, sillä kirjassa käydään läpi tarpeellisia tavaroita varpuvispilästä kokonaiseen hirsilatoon saakka. Erityisen kiehtovaa on Tuormaan pyrkimys käyttää puuaineen värisävyjen vaihtelua ja pinnan ominaisuuksia suunniM U I STO K I RJ O I T U S YLIMETSÄNHOITAJA Allan August Antola kuoli 2. lokakuuta Espoossa. Hän oli syntynyt 15. heinäkuuta 1927 Laitilassa. Antola oli talonpoikaisen sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita. Keskikoulu oli käytävä naapuripitäjässä Mynämäellä ja lukio Uudessakaupungissa koulukortteeriin tukeutuen. Metsätieteet oli luonteva valinta metsissä vaeltamaan tottuneelle pojalle. Antola suoritti metsänhoitajan arvoon oikeuttavan tutkinnon vuonna 1954 poikkeuksellisen laajana: sekä yleis-, teknillisen että suolinjan tutkintovaatimusten mukaisesti. Allanin metsänparannukseen painottunut ja vuonna 1955 käynnistynyt työura kulki Tapion metsänparannuspiirien kautta vuonna 1962 Keskusmetsäseura (sittemmin KeskusmetsälauYlimetsänhoitaja Allan Antola takunta) Tapioon Helsinkiin. Tapiossa Allan toimi aluksi metsänparannusosaston kehittämisja koulutusmetsänhoitajana (1962–1968), sittemmin metsänparannustöiden tarkastajana (1968–1982) ja osastopäällikkönä (1982–1990). Allanin työuran loppuvuosille asemoituivat sekä metsänparannuspiirien ja piirimetsälautakuntien yhdistäminen että ojituksen painopisteen siirtyminen ensiojituksista kunnostusojitukseen. Allan Antola muodosti tärkeän lenkin yliopistollisen metsäopetuksen ja käytännön työelämän välille toimiessaan pitkät ajanjaksot sivutoimisesti suometsätieteen harjoitustöiden ohjaajana ja tienrakennustekniikan opettajana Helsingin yliopistossa. Antola kirjoitti sekä aikakauslehtiartikkeleita että tietokirjoihin itsenäisiä lukuja metsänparannuksen alalta. Hänen oppikirjansa ”Metsätien rakentamistekniikka” on kulunut useiden metsäopiskelijapolvien käsissä hiirenkorville. Ansioistaan työssä ja monissa luottamustoimissa Antolalle myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki, Tapion kultainen taitomerkki, metsänparantajan ansiomerkki ja Tapion kultainen ansiomerkki. Allan Antolalle tärkein ja paras paikka maailmassa oli kesämökki ja metsäpalsta Laitilan Vallijärvellä, johon esimerkin voimalla myös lapset kiinnittyivät: metsässä kulkemisen taito näytti periytyvän. Eläkkeellä ollessaan hän koosti dokumentoituun tietoon tiukasti perustuvan historiateoksen Laitilan pitäjän Kovion ja Pehtsalon kylien kehitysvaiheista. Metsänparantajat tulevat vielä pitkään muistamaan Allun todellisena alan ammattilaisena, lapset esikuvallisena isänä ja lastenlapset metsän ymmärtämiseen opastavana Pappana. JUHANI PÄIVÄNEN JUKKA ANTOLA Emeritusprofessori Juhani Päivänen on Allan Antolan työtoveri ja Jukka Antola poika.
• PILKKEITÄ 27 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 PEFC perustettiin vuonna 1999 Pariisissa, ja siellä pidettiin vuoden 2014 PEFC:n kansainvälinen yleiskokous. Viisitoista vuotta välillä olivat PEFC:n laajentumisen aikaa. Seuraavalla viidentoista vuoden taipaleella painopisteitä ovat myös näkyvyys ja tunnettuus. Kasvava tunnettuus lisää PEFC:n näkyvyyttä tuotemarkkinoilla. Metsäserti? oinnilla osoitetaan metsien hoidon kestävyys ja tuotteeseen käytetyn puun hyvä alkuperä. Metsänomistajan kannalta serti? ointi on siinä mielessä hankala, että serti? oinnin kustannukset riippuvat vain vähän metsän pinta-alasta. Pienmetsänomistajan puukauppatulot ovat usein satunnaisia, mutta tilakohtainen serti? kaatti aiheuttaa vuosittain merkittäviä kustannuksia. Suurmetsätalouden jopa miljoonia hehtaareja metsää kattavissa serti? kaateissa vuosikustannukset ovat suhteessa paljon pienemmät. PEFC perustettiin korjaamaan tätä pienmetsänomistajien sertifiointia koskevaa epäkohtaa. Ratkaisuksi löytyi ryhmäserti? ointi, jossa metsistä ja niissä tehdyistä toimenpiteistä kerätään kattavasti tietoa, jotta jokaista tilaa ei tarvitse auditoida erikseen. Näin serti? ointiin saatiin suurmetsänomistajien mittakaavahyötyjä. PEFC:n tavoitteena on ollut tuoda serti? ointia edellyttävät puutavaran ostajat metsiään kestävästi hoitavien pienmetsänomistajien ulottuville. Siinä PEFC on onnistunut. Pienmetsänomistajavaltaisessa Euroopassa käynnistynyt toiminta laajeni pian myös muille mantereille. PEFC-hehtaareita on nyt yli 260 miljoonaa, mikä on yli puolet maailman serti? oitujen metsien määrästä. Muita toimivia ratkaisuja pienmetsien serti? oimiseksi ei ole, joten PEFC:n ryhmäserti? oinnille on tilaus jatkossakin. Pitkällä tähtäimellä jokaisen metsänomistajien etu on hoitaa metsäänsä kestävästi. Hakkuissa säästetään lahopuuta, säästöpuista ja vesistöjen suojakaistoista huolehditaan ja uhanalaisten lajien elinpaikat suojellaan. Myös metsätyöhön ja yrittämiseen sekä metsien virkistyskäyttöön ja jokamiehen oikeuksiin liittyvät kysymykset ovat osa kestävyyttä. Taimikoiden hoitaminen ja puuston terveydentilasta huolehtiminen turvaavat taloudellista kestävyyttä. Vaikka kestävyyden ylläpitäminen aiheuttaa metsänomistajalle kustannuksia, serti? oidusta puutavarasta ei juurikaan makseta parempaa hintaa. Perimmäinen syy tähän on, että yhä useampi kuluttaja pitää tietoa puun hyvästä alkuperästä tärkeänä, mutta vain harva on valmis maksamaan enempää. Laatua vaaditaan, mutta se ei saa näkyä hinnassa! Juuri tästä syystä serti? oitujen metsien määrän lisääntyminen on serti? oinnissa jo mukana olevien etu. Markkinoilla liikkuu puutavaraa, jonka hyvästä alkuperästä ei ole varmuutta. Kun serti? oidun puun kysyntä kasvaa, niin yhä suurempi joukko puuntuottajia ja yrityksiä joutuu ottamaan kestävyyden vaatimukset käyttöön. Kun kilpailu käydään yhtäläisillä ehdoilla, kukaan ei pääse polkemaan tuotantokustannuksia toiminnan kestävyydestä tinkimällä. Metsäserti? ointi ja alkuperätieto ovat puun laatutekijöitä. Metsäserti? oinnin merkitys kasvaa, sillä metsäteollisuuden asiakkaat niin vientimarkkinoilla kuin kotimaassakin edellyttävät yhä useammin tietoa puun laillisesta ja kestävästä alkuperästä. Suomessa metsänhoidon kestävyyteen on kiinnitetty huomiota jo vuosikymmeniä, ja Suomi on ollut edelläkävijöitä metsäserti? oinnissa. Koko metsäsektorin osallistuminen on mahdollistanut kustannustehokkaan hajautetun toteutustavan ja PEFC:n laajan käyttöönoton. Yhteistyötä tarvitaan taas, jotta metsänomistajat tavoitetaan ja saadaan mukaan PEFC-ryhmäserti? ointiin uuden metsänhoitoyhdistyslain voimaantulon jälkeen. Viidentoista vuoden ajan yksityismetsänomistajien organisaatiot ovat toimineet alueellisten ryhmäserti? kaattien hakijoina. Vuonna 2015 edessä on muutoksia, kun metsänomistajien ja teollisuuden perustama Kestävän metsätalouden yhdistys ryhtyy organisoimaan alueellista ryhmäserti? ointia. Hajautetusta toteutustavasta johtuen PEFC on näkynyt metsänomistajien suuntaan suhteellisen vähän. Rohkenen ennustaa, että tuoltakin osin viisitoistavuotias PEFC tulee muuttumaan. AUVO KAIVOLA Kirjoittaja on PEFC Suomen pääsihteeri. AS I A N T U N T I JA LTA KISAKALENTERI La 10.1.2015 klo 11 VALTIMO, Puukarin pysäkki, Kajaanintie 844, 75700 VALTIMO. Ilm. E3, Heikki Ovaskainen puh. 0500 371 165. Osanottomaksu 20 €. PKMU, PM. Pe 16.1.2015 klo 11 ROVANIEMI. Op ilm. yht. Ilm. E3, vesa. perunka@lao.? tai puh. 040 861 5960. Cup I, LAMU. Pe 23.1.2015 klo 10 ÄHTÄRI, Tuomarniemi. Ilm. E3, hannu. humalamaki@sedu.? tai puh. 040-8304134. EPMU. La 24.1.2015 klo 11 SOTKAMO, Vuokatin urheiluopisto/ uimahalli. Ilm. E3, teuvo.jalonen@elisanet.? tai puh. 040 549 4201. CUP 1, KAIME, PM. La 7.2.2015 klo 11 KUHMO, Kuhmon urheilukeskus, Martinpolku 4, 88900 Kuhmo. Ilm. E3, mtaito@kaime.net tai puh. 044 513 9729. KAIME. Ke 11.2.2015 klo 13 LOIMAA (Virttaa). Op. tie nro 213 ja kantatien 41 risteys. Ilm. E2, kaisa.kevatkyla@metsakeskus. ? . Tied. Jyrki Salo puh. 040 525 3784. LÄME, PM. Pe 13.2.2015 klo 10 KAUHAVA, Jäähalli / Urheilupuisto, Mäki-Passintie 3, 62200 Kauhava. Op. Kauhavan eteläiseltä sisääntulotieltä (kt 63). Ilm. E3, matti.tikkamaki@metsakeskus.? tai puh. 040 548 8061. EPMU, PM. La 14.2.2015 klo 11 KEMIJÄRVI. Op ilm. yht. Ilm. E3, kimmo.kulmala@ otso.? tai puh. A.Sivonen 040 707 1223, Cup II, LAMU. Ti 17.02.2015 klo 11 HARTOLA. Opastus VT 4 Hartola. Ilm. E5, pertti.makinen@phnet.? tai puh. 0400 355 704. VASTUU. Ke 18.2.2015 klo 9:30 PURMO. Uff es mat & cafe Purmotie 471, opastus Purmotieltä 741. Ilm. E3, kristian.bjork@ metsagroup.com tai puh. 040 684 7298. ÖSI, PM. Pe 20.2.2015 klo 11 II. Opastus ilm. yhteydessä. Ilm. E3, kari. paukkeri@metsagroup.com tai puh. 0500 229 795. PPMU, PM. Ti 24.2.2015 klo 13. ORIVESI. Jäähalli, Opintie 2, 35300 Orivesi. Ilm. E4, antti.uotila@helsinki.? . PIMU, PM. Vapaa tyyli. Pe 27.2.2015 klo 11 SIEVI, Louekallion laskettelukeskus. Opastus Vt 28 noin 8 km Sievin keskustasta Kokkolan suuntaan. Ilm. E3, erkki.niskanen@kotinet.com tai puh. 040 543 4192. KPMU, PM. Kilpailupaikalla mahdollisuus ruokailla ja majoittua. La 28.2.2015 klo 11 JAALA, Palloiluhalli. Pikakisa 5 km perinteisellä. Ilm. E3 Mikko Taipalinen puh. 0400-152 452 tai virpi. pietikainen@metsakeskus.? puh. 040 513 0607. KYLE. Ke 4.3.2015 klo 11 KANNONKOSKI, Piispalan luonto-, liikuntaja nuorisomatkailukeskus. Opastus Siniseltä tieltä Piispalan kohdalta. Ilm. E3, kari.kantanen@metsagroup.com. Tied. 0500 132 076. JYMY, PM. Ti 10.3.2015 klo 11 SUONENJOKI. Jäähalli, Koulukatu 6,77600 Suonenjoki. Ilm. E3 , pekka.vornanen@metsakeskus.? tai puh. 050 592 0976. KUMU, PM. Pe 13.3.201 5 klo 11 ROKUA, Rokua Health & Spa, Kuntoraitti 2, 91760 Rokua. Ilm. E3, jukka.kauppinen@mhy.? puh. 044-016 7100 tai osmo. hamalainen@otso.? puh. 044 710 4381.CUP II, KAIME, PSM. La 14.3.2015 klo 11 KEMINMAA. Op. ilm. yht. Ilm. E3 velu.sipola@ metsakeskus.? tai puh. 0400 397345 ,PM, Cup III, LAMU. 20.-21.3.2015 SM-metsätaitohiihdot Pohjois-Pohjanmaan koillisosassa. Erillinen kutsu piireille. PPMU, SM. Pe 27.3.2015 klo 17 PELLO. Opastus. ilm yht. Ilm. E3, risto.kuusijarvi@ metsa.? tai puh. 0400 379 149. Eeron Cup I, LAMU. La 28.3.2015 klo 10 PELLO. Opastus. ilm. yht. Ilm. E3, risto.kuusijarvi@ metsa.? tai puh. 0400 379 149. Eeron Cup II/LAMU Cup IV, LAMU. Pe 10.4.2015 klo 11 SOSANKYLÄ. Opastus. ilm. yht. Ilm. E3, kauko. paakkola@gmail.com puh. tai puh. 040 585 0680. Cup V, LAMU. Mahdolliset lisäykset ja muutokset www.helsinki.? /hyytiala/smul/. Talvikisat 2015 Suomen Metsäurheiluliitto PEFC:n tavoitteeksi näkyvyys PEFC tuo ryhmäserti? oinnin jatkossakin pienmetsänomistajien ulottuville. Professori Hans Köpp tenttasi Janne Levulaa (oranssi liivi) ja Auvo Kaivolaa (kartta kädessä) uudistushakkuun toteutuksesta. Saksan PEFC tutustui Rannikon alueen PEFC-auditointiin Siuntiossa syyskuussa. D ir k Te eg el b ek ke rs
• PILKKEITÄ 28 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / E N S I N U M E R O SSA Yhtiössämme työskentelee globaalisti noin 21 000 henkilöä. UPM uudistaa bioja metsäteollisuutta. Rakennamme kestävää tulevaisuutta kuudella liiketoiminta-alueella: UPM Biore?ning, UPM Energy, UPM Ra?atac, UPM Paper Asia, UPM Paper Europe and North America ja UPM Plywood. Tuotteemme valmistetaan uusiutuvista raaka-aineista ja ne ovat kierrätettäviä. Palvelemme asiakkaitamme maailmanlaajuisesti, ja vuosittainen liikevaihtomme on noin 10 miljardia euroa. UPM – The Biofore Company – www.upm.com UPM Puunhankinta ja metsätalous hakee vakituisiin työsuhteisiin kolmea Metsäasiakasvastaavaa Länsi-Suomeen sekä Terminaalivastaavaa Kuusankoskelle Metsäasiakasvastaava Toimipaikat ovat Loimaa, Kokemäki ja Asikkala. Metsäasiakasvastaavan pääasiallinen tehtävä on palvella metsänomistaja-asiakkaita sekä puukaupallisissa että metsäpalveluiden myyntiin liittyvissä tehtävissä. Tehtävässä edellytetään metsätalousinsinöörin koulutusta sekä aikaisempaa kokemusta puukaupasta. Asiakaspalveluhenkisyys sekä kyky verkostoitua eri sidosryhmien kanssa ovat avaintekijöitä tehtävässä menestymiselle. Lisätietoja tehtävistä antavat metsäasiakaspäälliköt Jaakko Iso-Markku, jaakko.iso-markku@upm.com (Loimaa ja Kokemäki) sekä Samuli Hujo, samuli.hujo@upm.com (Asikkala). Terminaalivastaava Kuusankoskella toimiva terminaalivastaava huolehtii puuraaka-aineen vastaanotosta ja mittauksesta sekä osallistuu toimintonsa kehittämis työhön. Tehtävään valittavalta henkilöltä edellytämme metsätalousinsinöörin koulutusta sekä metsäalan aiemman työkokemuksen ohella osaamista puutavaran tehdasmittauksesta. Lisätietoja tehtävästä antaa terminaaliesimies Jussi Markkanen, jussi.markkanen@upm.com. Lähetä hakemuksesi metsäasiakasvastaavan tehtäviin 15.1.2015 ja terminaalivastaavan tehtävään 6.1.2015 osoitteessa www.upm.com/ura JOIN THE BIOFORE COMPANY! Puunhankinta ja metsätalous vastaa UPM:n puuraaka-aineen hankinnasta Suomesta, Venäjältä ja Baltian maista. Yhtiön tehtaiden tarvitsemasta puumäärästä valtaosan hankimme Suomesta yksityismetsänomistajilta, joille tarjoamme myös monipuolisia metsänhoitoja asiantuntijapalveluja. Lisäksi vastaamme sekä yhtiön että sopimuskumppaneidemme metsien hoidosta. www.metsämaailma.?. ? Vinkit metsäveroilmoituksen täyttämiseen ? Uusi sarja: Puukauppa tutuksi ? Näin säästät metsätöissä ? Patikkamatka Kiuruvedeltä länsirannikolle ? Metsänarvo riippuu omistusmuodosta Metsälehti Makasiini ilmestyy 15. tammikuuta 2015 A ri K o m u la in en
• PILKKEITÄ 29 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.? Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315 49 842 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 33 065 (LT/13) Lukijoita 138 000 (KMT/13–14) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN ONNITTELUJA METSÄPALSTA, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. 6 rantarak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 m 2 /rak.paikka. Rantaviivaa yht. n. 700 m, havupuuvaltaista puustoa n. 1600 m 3 . Venevalkamaja autopaikka Saukonsaaressa, vesimatka n. 2 km. 197.000 €. METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella, Porosalmentien risteyksen lähellä. Rantasalmen keskustasta n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa n. 450 m, ei rantarak.oikeutta. 97.000 €. METSÄPALSTA, Juuka 29,85 ha. Juuan Petrovaarassa Saarijärven rannalla. Puustoa n. 1200 m 3 , Saarijärven rantaviivaa n. 500 m, hyvä tieyhteys. Juuan keskustaan n. 22 km, Nurmekseen n. 60 km, Joensuuhun n. 85 km. 56.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m 3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m 3 . Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 YHTEISMETSÄOSUUS, Petäjävesi Osuus yhteismetsä Forestiassa. Osuuden suuruus 0,015127/1,458344. Yhteismetsän pinta-ala 14.11.2014 on 1627 ha. Puuston määrä n. 108 m 3 /ha ja kasvu 5,8 m 3 /ha/v. Hp. 40.000 € / tarjous viim. 19.12.2014. METSÄTILA, Joensuu, Eno/Uimaharju 133,5 ha. Erittäin runsaspuustoinen, kattavalla tieverkostolla varustettu määräala. Kokonaispuusto n. 20.210 m 3 , eli n. 151m 3 /ha. Varttunutta kasvatusmetsää noin puolet ja uudistuskypsää noin neljännes pinta-alasta. UPM Bonvesta -metsätila. 633.000 €. METSÄPALSTA, Perho, Kirvesmäki 61,72 ha. Taimikkovaltainen metsätila Perhossa, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla. Isot taimikot (T2) erinomaiset, pienten taimikoiden (T1) kehitystä tarkkailtava. Pari hehtaaria heti uudistettavissa. 68.000 € / tarjous. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo Losovaaranpalsta on Saunan kiinteistöön kuuluva määräala 45 km Kuhmon keskustasta kaakkoon Saunajärventien kahta puolen. Mäntyvaltainen kokonaispuusto n. 12.430 m³. N. 44 % on varttunutta kasvatusmetsää. Hyväpuustoinen tienvarsipalsta, jossa metsätuloja jo omistuksen alkuvaiheessa. UPM Bonvesta-metsätila. Mh. 214.400 €. METSÄPALSTA, Vaala 66,7 ha. Karjalanojanpalsta on määräala 8 km Vaalan kirkonkylältä luoteeseen Ouluntien varrella. Mäntyvaltainen kokonaispuusto arviolta 6.160 m³. 96 % on metsämaata, jossa keskipuusto on n. 96 m³/ha. Metsämaasta reilu puolet on varttunutta kasvatusmetsikköä. UPM Bonvesta-metsätila. Mh. 109.100 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 43,5 ha. Maunusjoen palsta on määräala 30 km Sotkamon keskustasta kaakkoon. Palstasta 14,8 ha kuuluu pohjavesialueeseen, jossa metsää käsitellään viranomaisohjeiden mukaan. Kokonaispuusto on n. 3 140 m³. Palstan pinta-alasta on n. 86 % metsämaata, jossa keskipuusto on n. 81 m³/ha. UPM Bonvesta-metsätila. Mh. 49.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa Tasavallan presidentti on myöntänyt Pro Finlandia -mitalin luontokuvaaja ja -kirjailija Hannu Hautalalle. Metsäkustannus onnittelee. Ir m a H au ta la
• PILKKEITÄ 30 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 70 VUOTTA 23.12. Matti Kujala , Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja, Evijärvi 26.12. Tapani Vanhamäki , Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja, Evijärvi 29.12. Tapani Hänninen , metsänhoitaja, lehtori, Pori 17.1. Raimo Yrjölä , maat. ja metsät. tohtori, Nastola (ilman vastaanottoa) 60 VUOTTA 30.12. Kari Heliövaara , professori, Helsinki (ilman vastaanottoa) 14.1. Pentti Joronen , Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut Kaakkois-Suomi, metsätalousinsinööri, Rautjärvi Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? Sokkotreffi t Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. si kannustavaa elementtiä: yhtäältä hankkeet ovat jäsenmaiden hallitusten keräämiä ehdotuksia ja toisaalta komissio on valmis tulemaan hankkeisiin mukaan viidentoista prosentin osuudella. ? ? ? Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen ehätti Suomen Kuvalehden haastattelussa lyttäämään kasvupaketin haukkumalla sitä ”narulla työntämiseksi”. Itse näkisin että Kataisen harjoituksessa on kysymys sokkotreff eistä, jossa hyvät sijoituskohteet on saatu näkyviksi ja sijoittajat liikkeelle. Kasvupaketti on ollut tuskin kahta viikkoa julkisuudessa, kun Suomessa on jo saatu vihjeitä siitä, että sijoittajat ovat liikkeellä. Paketti sinänsä saattaa olla uusi ja vähän outo työkalu, mutta kuten jenkit sanovat: ”What the hell, if it works.” kaluston käyttöä myös puunkuljetuksessa. Myös valtatiet ovat päässeet kehnoon kuntoon, ja tilanteen on arvioitu vain pahenevan tulevina vuosina. Vastaava ilmiö on tunnistettu koko Euroopan unio nin alueella puhumattakaan Pohjois-Amerikasta, missä jo kokonaiset kaupungit ovat luhistumassa korjausinvestointien puutteen takia. Komission tavoitteena onkin ollut löytää yksityistä rahaa, jolla infrastruktuuri-investoinnit saataisiin käyntiin. ? ? ? Oma miehemme Jyrki Katainen kertoi tv-uutisissa kierrelleensä Euroopan suurimpien maiden investointipankkiirien juttusilla ja havainneensa ettei rahasta ole pulaa. Pulaa on pikemminkin hyvistä sijoituskohteista. Arviolta 800 miljardia euroa makaa pankeissa odottamassa ottajaansa. Siksi ei ole ollut hullumpi ajatus yrittää koota samaan taulukkoon niitä asioita, joihin nyt laiskana makaava raha laitettaisiin yhteiskunnan rakenteita kohentamaan ja sijoitetun pääoman tuottoa parantamaan. Tarjolla olisi kuuluisa win-win-tilanne, jossa siis molemmat osapuolet voittavat. Koska sijoittajat ovat varovaista väkeä, tarvitsevat he rohkaisua. Kataisen paketissa on ainakin kakEntinen pääministerimme Jyrki Katainen vastaa nykyisin Euroopan unionissa talouskasvua vauhdittavista toimista. Yhtenä sellaisena voidaan mainita 300 miljardin euron investointipaketti, jota varten komission asettama ryhmä etsi jäsenmaista hyviä ehdotuksia. Suomestakin niitä lähti vino pino ja julkisuudessa olleiden tietojen mukaan komission asiantuntijat pitivät niitä hyvinä ja realistisina. Suomi haluaisi investointirahaa erinäisiin liikennehankkeisiin mutta myös koulutuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Monet hanke-ehdotukset olivat sellaisia, joilla pyritään parantamaan kotimaisen investointirahoituksen puutteessa rapistumaan jääneitä rakenteita. ? ? ? Metsäalalla ollaan oltu jo pitkään huolestuneita alempiasteisen tieverkon kunnosta. Meillähän on varmasti yksi maailman tiheimmistä metsäautotieverkoista, jonka rakentamista on tuettu julkisin varoin. Viime vuosina sen kunto on kuitenkin nopeasti heikentynyt samaan aikaan, kun suunnitellaan yhä järeämmän M E R K K I PÄ I VÄT N I M I T YS RA KAS PÄ I VÄ K I RJA N U O R T E VA METSÄ FOREST Metsänhoitaja Krista Kimmo on valittu 1. tammikuuta 2015 alkaen Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Forestin viestintäpäälliköksi. Kimmo siirtyy uuteen tehtäväänsä Metsäyhdistyksestä. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva MUINAISET roomalaiset ripustelivat joulukuun 17. päivästä alkaen piikkilehtisiä punamarjaisia oksia kotiensa ovenpieliin. Tapa ei liittynyt jouluun, koska sitä ei ollut vielä olemassa. Roomalaiset viettivät sen sijaan Saturnalia-juhlaa, joka oli omistettu Saturnus-nimiselle maanviljelysasioista vastaavalle jumalhahmolleen. Oksien arveltiin suojelevan kotia. Jeesuksen kuoleman jälkeen osa roomalaisten juhlatavoista siirtyi kristityille. Orjanlaakerioksilla koristellaan koteja jouluisin edelleenkin erityisesti Keskija Etelä-Euroopan maissa. Orjanlaakeri (Ilex aquifolium) on ikivihreä varjoa erinomaisesti sietävä eurooppalainen lehtipuu. Monet britit pitävät orjanlaakeria saarivaltakunnan varjonja saasteenkestävimpänä puuna. Varjoisissa pyökkija tammimetsissä se kasvaakin usein aluspuiden valtalajina. Jopa 25 metrin korkuiseksi yltävän orjanlaakerin kasvupaikkavaatimukset ovat laveat, mutta vetisillä alueil la se ei viihdy. Orjanlaakerin kiiltävät piikikkäät lehdet toimivat tehokkaina läpikulkuhidasteina pihojen ja karjalaidunten pensasaidoissa. Puun yläosissa, jonne oksia rouskuttelevat kasvissyöjät eivät enää yllä, lehdet ovat vähemmän piikikkäitä. Puuta viljellään paljon myös koristepuuna ja lajikkeita on runsaasti, joista osa on lehdiltään valkoreunaisia tai täysin piikittömiä. Jouluinen marjapuu Orjanlaakerin kasvattaminen siemenestä vaatii pitkäjänteisyyttä; itämistä saattaa joutua odottelemaan kahdesta kolmeen vuotta. Itämisprosessia voi tosin nopeuttaa 16 kuukauden kylmäkäsittelyllä ennen kylvöä. Puuainesta moneen käyttöön Orjanlaakeria istutettiin aikanaan maaseudulla rakennusten läheisyyteen, koska sen arveltiin toimivan hyvänä ukkosenjohdattimena. Puuaines on erittäin tiheää ja raskasta, kuivapainoa voi olla yli 800 kiloa kuutiometriä kohden. Lähes valkoista puumateriaalia on käytetty myös erikoistarkoituksiin cembalosoittimista biljardikeppeihin. Talviolosuhteissakin vihreää ja marjaisaa puuta on aikojen saatossa pidetty pyhänä. Brittein saarilla muinaiset keltit, druidit ja kuningas Arthurin ritaritkin huiskivat paikoin orjanlaakerikepeillään. Myös Harry Potterin ensimmäinen taikasauva oli piikkipaatsamaa eli orjanlaakeria. Piikkipaatsamaa (engl. Holly) kasvoi myös Tolkienin kirjojen maailmassa, joskin suomennoksissa puhutaan pelkästä paatsamasta, joka taas kuuluu aivan eri sukuun kuin orjanlaakeri. Suomessa joulunajan orjanlaakerioksat ovat käytännössä tuontitavaraa, mikä nostaa niiden hintaa. Orjanlaakerin marjat ja lehdet kuivuvat kuitenkin nopeasti irto-oksissa. Kasveja myydäänkin usein ruukkuversioina. Näyttävänpunaiset marjat ovat kooltaan pihlajanmarjan luokkaa. Syödä niitä ei kannata, jos ei halua mahanpuruja ja myrkytystä. Talvellakin vihreää ja marjaisaa orjanlaakeria on aikojen saatossa pidetty pyhänä.
• PILKKEITÄ 31 18. JOULUKUUTA 2014 ? NRO 24 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän suuren jouluristikon 2014 vastausten tulee olla perillä 15.1.2015 osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Jouluristikko 2014”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 21 on arvottu seuraaville kolmelle: Pirkko Kangasniemi , Kalakoski, Juhani Lillberg , Petäjävesi ja Irene Siitonen , Ruovesi. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. JOULURISTIKKO 2014 Metsäristikko 21, oikea ratkaisu
• HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015 K u vi tu s A n n a B ac k