Se pp o Sa m ul i METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 17. JOULUKUUTA 2015 • NRO 24 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Tuuheus on joulukuusikaupoilla ykkösasia, Veikko Suikkari kertoo. Sivut 18–19 Joulunajan kausituote Uutinen: Pullamössötaimille jyrkkä ei ›› sivut 2–3 Puukauppa: Pienaukkohakkuu tulee ›› sivut 12–13 Metsänhoito: Onko kuusta jo liikaa? ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Kaatotähtäys laserjuovalla ›› sivu 21
2 A J A S S A 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 LYHYET LIINA KJELLBERG, teksti PETTERI KIVIMÄKI, kuva V ehreää versoa pidetään elinvoimaisen taimen tunnusmerkkinä. Vähintään yhtä tärkeää on juuriston kunto. Se määrää, miten taimi istutuksen jälkeen lähtee kasvuun. Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Taina Pennanen puhuu pullamössötaimista. Sellaisia metsäpuiden taimista tulee, jos niiden elämä on liian helppoa taimitarhalla. Taimet, jotka joutuvat jo taimitarhalla tekemään töitä veden ja ravinteiden eteen, sopeutuvat Pennasen mukaan metsäolosuhteisiin nopeammin kuin runsaasti ravinteita saaneet taimet. ”Jos taimet saavat taimitarhalla helposti ravinteita, ne eivät panosta juuristoonsa”, hän selventää. Runsaasti ravinteita saaneet taimet eivät myöskään etsi kasvualustastaan sieniä, joiden kanssa muodostaa sienijuuria eli mykorritsoja. Tämä kostautuu istutuksen jälkeen, sillä luonnossa taimet eivät pärjää ilman mykorritsoja. Mykorritsa on kasvin juuren ja sienen muodostama kokonaisuus. Yhteiselosta hyötyvät molemmat: sieni ottaa kasville maasta vettä ja ravinteita, kasvi antaa sienelle tuottamiaan sokereita. Lannoitus kuriin Paras tapa taata laajan juuriston ja mykorritsojen syntyminen on Pennasen mukaan välttää turhaa lannoitusta taimitarhalla. Sienten itiöitä Juuristo tekee taimen Taimet, jotka joutuvat jo taimitarhalla tekemään töitä saadakseen ravinteita ja vettä, pärjäävät myös metsässä. Stora Enso siirtyy Kainuussa tienvarsihintaan Stora Enso Metsä kokeilee Kainuun puukaupoissa kustannusperusteista tienvarsihinnoittelua. Uutta hinnoittelua käytetään harvennuksilla ja puulle sovitaan hinta tienvarteen. Hinta täsmentyy korjuun jälkeen, kun hinnasta vähennetään korjuukustannus sovitun menettelyn mukaisesti. Yhtiön mukaan uusi tapa palkitsee hyvin metsänsä hoitaneita metsänomistajia. Metsäraja nousee tuntureilla Kuusen ja männyn tilavuuskasvu ja taimettuminen ovat lisääntyneet Lapissa merkittävästi. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan kasvu selittyy todennäköisesti kasvukauden pidentymisellä ja ilmakehän lisääntyneellä hiilidioksidilla. Tilavuuskasvun lisääntyminen metsärajalla voi tarkoittaa metsärajan huomattavaa etenemistä tunturien rinteillä. Sahatavara piristi syyskuun vientiä Metsäteollisuuden vienti nousi syyskuussa 950 miljoonaan euroon. Luonnonvarakeskuksen mukaan kasvua edelliskuukauteen verrattuna tuli vajaat neljä prosenttia. Sahatavaran menekki koheni. Syyskuussa sahatavaraa vietiin 133 miljoonan euron edestä, mikä on 35 miljoonaa euroa enemmän kuin elokuussa. Sen sijaan massaja paperiteollisuuden viennin arvo laski 26 miljoonaa 727 miljoonaan euroon. Metsäyhdistyksen puheenjohtaja vaihtuu Sitran asiantuntijana työskentelevä Eeva Hellström on valittu Suomen Metsäyhdistyksen hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi. Hän seuraa puheenjohtajana Petri Parvista , joka toimi puheenjohtajana vuodet 2013–15. Metsäyhdistys on Hellströmille entuudestaan tuttu, sillä hän ehti työskennellä 11 vuotta yhdistyksen leivissä, Päättäjien metsäakatemian johtajana. EU listasi torjuttavat vieraslajit EU:ssa on päästy sopuun torjuttavista vieraslajeista. Vieraslajiluettelossa on 37 lajia, joista viisi – persianjättiputki, armenianjättiputki, keltamajavankaali, täplärapu ja villasaksirapu – esiintyy Suomessakin. Näiden lajien maahantuonti, kasvatus, myynti, käyttö ja ympäristöön päästäminen on EU:ssa kielletty. Täpläravun pyynti ja käyttö saavat Suomessa kuitenkin jatkua. MIKKO HÄYRYNEN IRANISTA odotetaan uutta markkinaa Suomen sahatavaralle. Talouspakotteita lievennetään, koska ydinohjelmasta on saatu sopu. ”Uskon, että viennissä saadaan pää auki ensi vuoden aikana”, vastikään vienninedistämismatkalta palannut Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori sanoo. Merivuoren arvion mukaan Iranin markkinat ovat noin 700 000 kuutiometriä. Onnistuessaan Suomi saattaa saada muutaman prosentin lisäyksen sahaviennin noin 7,5 miljoonan kuution kokonaismäärään. Iranissa on puunkäyttökulttuuria, mutta talouspakotteet ovat muuttaneet kulutustottumuksia. Ovija ikkunateollisuus on siirtynyt käyttämään muita materiaaleja. Maa on Suomelle uusvanha markkina, jonne vietiin sahatavaraa viimeksi 1990-luvun alussa. Tuolloin käytettiin lähinnä pitkää sisävesireittiä ja venäläisiä jokialuksia. Lähtösatama saattoi olla Saimaalla. ”Sama reitti on olemassa edelleen, mutta todennäköisesti ei enää kilpailukykyisenä.” Tällä hetkellä sahatavaramarkkinat ovat venäläisten hallussa. Venäjällä on jatkossakin logistiikkaetu Kaspianmeren vesikuljetusten kautta. Iran aukeaa sahaviennille
AJASSA 3 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 AJASSA Metsä käy kohti uutta kivikautta Sivu 5 Puutuoteteollisuus pani hynttyyt yhteen Matti Mikkola ryhtyi kokoamaan puunjalostusteollisuutta yhteen järjestöön. Sivu 6 Metsien hiilinielu nostatti kiistan Sivu 7 Suomen metsille nuorennusruiske Sivu 8 Luontoväen FSC yleistyy vähitellen Sivut 9–11 METSÄSTÄ Anton Palmquist jäi Wisconsiniin Amerikansuomalaisella tilalla leipä on sadan vuoden aikana revitty milloin mistäkin. Sivut 16–17 Mihin onkaan lehtikuusesta? Sivu 19 Maanmuokkaus sai uuden sovelluksen Sivu 20 Veljesten syksyt harvennuksilla Sivut 22–23 PILKKEITÄ Oiva joulukinkku villisian potkasta Sivu 25 Runkohaapsasia ja pystynävertäjiä Tutkijatrion uutuuskirja esittelee metsän tuholaiset. Sivu 26 Joulukuusikauppa nihkeää Kanadassa Sivu 28 Puut innoittivat säveltäjämestaria Sivu 30 entsyymejä, joilla ne liuottavat ravinteet taimen käyttöön. Jos taimella ei ole mykorritsoja, pitää sen ensi töikseen metsämaahan päästyään ryhtyä muodostamaan uusia juuria ja etsimään maaperästä sopivia sienikumppaneita. ”Jos taimi joutuu ensimmäiset istutuksen jälkeiset vuodet satsaamaan lähinnä juurten kasvuun, näkyy se pituuskasvussa. Taimi jää silloin herkemmin heinän alle. Jos istutuksen jälkeen tulee kuiva kausi, on vaarana, että taimi kuolee”, Pennanen sanoo. Huomio juuripaakkuun Miten metsänomistaja voi arvioiTÄSSÄ NUMEROSSA Kuusentaimen juuri on muodostanut mykorritsan eli sienijuuren kuopikka-sienen kanssa. Juurenkärjestä lähtevät säikeet ovat sienen rihmastoa. kulkeutuu taimien kasvualustoihin kasteluvedestä ja ilman kautta, mutta taimet eivät hyödynnä niitä, jos lannoitus on runsasta. ”Ei taimille ravintostressiä tarvitse aiheuttaa, mutta jos ne kylvetään peruslannoitettuun turpeeseen keväällä, eivät ne välttämättä tarvitse lisäravinteita ennen juhannusta”, Pennanen sanoo. Taimitarhoilla taimille annetaan mineraaliravinteita, joita ne saavat otettua helposti omilla juurillaan. Metsässä tilanne on toinen. Siellä useimmat ravinteet ovat orgaanisessa muodossa, esimerkiksi kuolleiden kovakuoriaisten kuorissa. Mykorritsojen sienirihmastot tuottavat da taimen juuristoa? Pennasen mukaan perussääntö on, että juuriston ja verson tulisi painaa yhtä paljon. Paksu tyvi kertoo laajasta juuristosta, juuripaakun hajoaminen on merkki pienestä juuristosta ja mykorritsojen puuttumisesta. Mykorritsoja voi etsiä juurten kärjistä. ”Mykorritsa on kuin juuren kärjen päälle laitettu muutaman millin mittainen mantteli, josta lähtee rihmastoa”, Pennanen kuvailee. Lukessa joitain vuosia sitten tehdyn tutkimuksen mukaan taimien juurissa olevien mykorritsojen määrä vaihteli taimitarhojen välillä. Tämän hetken tilanteesta ei ole tutkimustietoa, mutta Pennanen arvioi vaihtelua esiintyvän edelleen. Esimerkiksi UPM:n Joroisten taimitarhalta, Fin Foreliasta, Taimitapiosta ja Mellanå Plantista kerrotaan, että mykorritsat huomioidaan taimituotannossa. Kaikkien taimista mykorritsoja kuulemma myös löytyy. Fin Forelian, Taimitapion ja Mellanå Plantin taimitarhoilla lannoitusta ei varsinaisesti tehdä mykorritsojen ehdoilla, mutta UPM:n taimitarhalla lannoitusmäärät pidetään taimitarhapäällikkö Anne Immosen mukaan maltillisina mykorritsojen takia. Pennanen kehittelee parhaillaan menetelmää, jolla mykorritsojen syntyminen taimiin voitaisiin varmistaa taimitarhoilla. Sopivat sienilajit on jo valittu, mutta se, että ne saadaan taimitarhaolosuhteissa muodostamaan riittävästi mykorritsoja taimien kanssa, vaatii vielä työtä. MIKKO RIIKILÄ KUOPIOON suurta sellutehdasta valmistelevan Finnpulpin ympäristövaikutusten arviointiselostus on valmistunut. Kuopion Sorsasaloon kaavaillun tehtaan ei arvioida aiheuttavan vakavia ympäristöongelmia sen paremmin alueen luonnolle, vesistöille kuin lähiseudun asukkaillekaan. Selvityksen mukaan Kallaveden ekologinen luokitus pysyy hyvänä. Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredriksonin mukaan ympäristövaikutusten arviointiselvitys on tärkeä askel tehdashankkeessa. ”Ratkaisevaa on tietysti ympäristöluvan saaminen. Hakemus on tarkoitus tehdä helmikuussa, ja sen jälkeen luvan käsittely kestää noin puoli vuotta. Näin ollen tehdashanketta voidaan lähteä esittelemään sijoittajille ensi kesän jälkeen”, Fredrikson sanoo. Muuttunut biotuotetehtaaksi Finnpulpin hankkeen valmistelun alkaessa hankkeen puuhamiehet puhuivat sellutehtaasta. Nyt tehtaan toiminta-ajatus on jalostunut paremmin ajan henkeen sopivaksi biotuotetehtaaksi. Kaavailtu tehdas olisi maailman suurin havusellutehdas, jonka vuosituotannon on määrä nousta 1,2 miljoonaan tonniin. Puuraaka-ainetta tehdas käyttäisi 6,7 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Kuopion sellutehdashanke eteni ”MYKORRITSA ON KUIN JUUREN KÄRJEN PÄÄLLE LAITETTU MUUTAMAN MILLIN MITTAINEN MANTTELI.” Logistiikka-asiantuntija Timo Ikäheimonen (vas.)ja tuotantoesimies Heikki Hänninen tarkastelivat joulukuun puolivälissä kuusentaimien vointia UPM:n taimitarhalla Joroisissa. H ei kk i N uo rt ev a Ta in a Pe nn an en
4 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 AJASSA LUKIJAKUVA Harkitsetko FSC-sertifiointia? Uusi kysymys: Tuleeko vuodesta 2016 hyvä metsävuosi? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Ei 70% Kyllä 30% vas taa jia 13 7 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Hiljattain sain Oregonista yhteydenoton, jossa pyydettiin kontaktointiapua opintomatkalaisille, jotka haluavat tutustua metsänomistajien osuuskuntatoimintaan. Tein voitavani vastavuoroisuuden nimissä. Muutama vuosi sitten käytiin siellä päin ja tutustuttiin muun muassa tuhansien hehtaarien perheomisteiseen metsätilaan. Siellä kaukana toivotaan lisäarvoa meille tutun tutusta asiasta, ja toisinpäin täällä etsitään keinoja tilakoon kasvattamiseksi. Metsä siintää vihreämpänä meren takana. Osuustoiminta ja tilakoon suurentaminen ovat yksinkertaisia vastauksia erittäin monimutkaiseen kysymykseen – metsätalouden kannattavuuteen. Jostakin asiasta tulee ajan henki, mutta sen tuomalla lisäarvolla on rajansa, jota ei voi ylittää ellei itse toiminta parane. MIKKO HÄYRYNEN Vihreämpää meren takana ”Hyytyi se punakonekin Suomen kosteaan talveen. Kun ei kanna niin ei kanna maa. Tuulenkaatoja on ilmeisesti kerätty.” Moriz Kantavia kelejä odotellessa Maailma ja monet yhteiskunnalliset ongelmat muuttuvat yhä monimutkaisemmaksi. Metsäalan ammattilaisilla on aivan olennainen kyvykkyys katsoa asioita eri tarkastelukulmilta – aivan kuten metsäalan ammattilainen osaa katsoa metsää ekologian, metsänhoidon, teknologian, talouden, markkinoinnin ja ihmisten henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Tällaiselle on yhteiskunnassa kasvavaa kysyntää.” Suomen Metsäyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eeva Hellström ”Onko kenelläkään kokemusta, että onko hyvä ajatus tehdä lammashaka peltokoivikkoon? Koivut ovat jo hyvän kuitupuun kokoisia, joten eivät lampaat niitä syö. Koivikko on harva ja vanha peltopohja kasvaa hyvin heinää. Luulisi, että lampaat ovat niin kevyitä elikoita, että niiden sorkat eivät pysty vahingoittamaan juuria.” Pientilan pehtoori ”Omissa pusikoissa on seassa vanhoja hakamaita, joissa karja on laiduntanut kymmeniä jossei satoja vuosia. Ihan hyvää puuta niistä on lähtenyt. Tokkopa lampaan sorkat nyt niin syvälle painuvat, että koivu niistä lahoamaan alkaa. Kokeile pienellä alalla aluksi.” Vänkäri ”Tiedän Pirkanmaalla ainakin yhden lampurin, joka on pitänyt kymmeniä vuosia istutuskoivikkoa lammaslaitumena. En usko, että mitään ongelmia olisi. Koivikko tarvitsisi vain harventaa.” Tamperelainen ”Aikanaan kun vielä oli karjaa, pidettiin vasikoita ja nuoria hiehonalkuja harvassa peltokoivikossa eikä niistä haittaakaan mielestäni ollut.” M83 ”Tuossa lähellä on istutuskoivikko lehtomaisella pohjalla, sitä isännöi metsänhoitaja, joka hommasi siihen lampurin, jonka lampaat hoitivat kenttäkerroksen hienosti. Lampurikin on metsänhoitaja, joten luultavasti he olettivat koivuille olevan vain hyötyä moisesta.” Jätkät pätkät Metsänomistajien korkeasta keskiiästä on kannettu huolta jo pitkään, koska vanhojen on arveltu myyvän puuta laiskemmin kuin nuorten. Silti puukauppa on käynyt yllättävän tasaisesti. Ikä ei ole enää samalla tavalla selittävä tekijä kuin ennen. On kuitenkin hyvä, että myös uusi hallitus on ottanut ohjelmaansa sukupolvenvaihdosten edistämisen. Koska useampi kuin joka toinen metsänomistaja on yli 60-vuotias, sukupolvenvaihdos koskettaa vuosi vuodelta entistä useampaa perhettä. Ohjelmakirjauksen tueksi hallituspuolueet ovat sopineet tuntuvasta veronkevennysvarasta sukupolvenvaihdosten jouduttamiseksi. Parhaillaan virkamiehet valmistelevat keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Tehtävä ei ole helppo. Jos se olisi, ratkaisu olisi jo löydetty. Asian tiimoilta on tehty useita selvityksiä, jopa kalkkiviivoille yltänyt lakiesitys. ??? Vaikeaksi sukupolvenvaihdoksen tekee metsänomistuksen moninaisuus. Metsiä omistetaan yksin ja yhdessä, isoja ja pieniä pinta-aloja ja erilaisin tavoittein. Yksi haluaa säilyttää hehtaarinsa luonnontilassa, toinen taas hankkii tuloa metsätalousyrittäjänä. Tämä tekee sukupolvenvaihdoksen vaikeaksi myös metsänomistajille. Onnistuneeseen siirtoon ei ole yhtä neuvoa. Kukin tapaus pitää arvioida erikseen. Ja mikä pahinta, väärä arvio voi johtaa isoon taloudelliseen vahinkoon. Ei ihme, että jo tästä syystä sukupolvenvaihdos jää vanhemman polven vielä eläessä tekemättä, vaikka silloin päästään usein parhaaseen tulokseen. Tyypillistä on, että metsä jää perinnöksi, minkä seurauksena se jaetaan tai metsä siirtyy kuolinpesän haltuun pitkäksi aikaa. Näistäkin vaihtoehdoista on hyviä kokemuksia, mutta paljon myös huonoja. Toivottavasti uudet edistämiskeinot eivät ainakaan lisää sukupolvenvaihdosten monimutkaisuutta. ??? Suunnittelu kannattaa joka tapauksessa aloittaa ajoissa. Yksi varteenotettava vaihtoehto on antaa metsä lahjaksi tai luovuttaa se jatkajalle lahjanluotoisella kaupalla. Viime hetken lahjaideaksi suunnitelma ei sovi, mutta keskustelun voi avata jo tänä jouluna. Lahjaksi metsä ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi NÄKÖKULMA SITAATTI
5 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 AJASSA AJANKOHTAINEN VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuva ”P otentiaalia on, mutta prosessi on hidas. Pyökki leviää Etelä-Suomessa alueilla, joilla sitä on viljelty pitkään. Tammen taimia löytää jo kaukaa sille perinteisen kasvualueen ulkopuolelta. Myös metsävaahtera yleistyy”, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre . Pariisin ilmastokokouksen myötä Suomessa nousi puheenaiheeksi, millaisia puita lämpenevässä ilmastossamme kasvaa sadan vuoden kuluttua. Suomen kasveja pitkään tutkineen Väreen mukaan puulajien muutos näkyy jo, mutta havumetsät eivät katoa hetkessä. ”Kokonaisten kasvillisuusvyöhykkeiden siirtymiseen aikaa kuluu enemmän kuin sata vuotta.” Etelä-Suomeen nyt istutettavat kuusikot säilyvät siis ainakin oman elinaikansa. Lämpenevästä ilmastosta hyötyvien puulajien leviämistä hidastaa se, että ne joutuvat taistelemaan tiensä olemassa olevan kasvillisuuden sekaan. Myös metsänomistajat sekä eläimet vaikuttavat osaltaan puulajien yleistymiseen. ”Jos metsänomistajat suosisivat tammea, se yleistyisi nopeammin. Lapissa tunturikoivun taimia näkee enemmän, mutta poro hidastaa muutosta popsimalla koivua.” Moni on sopeutunut jo aiemmin Puulajimuutoksissa on kyse oletuksista, jotka tehdään nykyisten Metsät palaavat kivikaudelle Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu ennusteiden mukaan, Suomen metsät muuttuvat kohti 6 000 vuoden takaista lämpökautta. Henry Väreen mukaan hakkuuaukot auttavat nopeakasvuisia, lämpenevässä ilmastossa viihtyviä lehtipuita leviämään. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kasvava sileäkuorinen pyökki voi olla yksi menestyjistä. olojen ja muutosten perusteella. Tarkasti sadan vuoden päähän ei näe kukaan. ”Ennusteiden perusteella Suomessa on ennemmin tai myöhemmin nykyisen Pohjois-Puolan eli Itämeren eteläosan ilmastovyöhyke”, Väre sanoo. Lämpötila ei ole kuitenkaan ainoa puulajien leviämiseen vaikuttavat tekijä. Puu tarvitsee yhteyttämiseen auringon valoa eivätkä Suomen valo-olosuhteet muutu. ”Päivän pituus pysyy samana. Ilmaston puolesta tänne sopivien puiden pitää sopeutua myös valo-olosuhteisiin”, Väre muistuttaa. Väreen mukaan metsänomistajien lohdutuksena on se, että moni nykyinen puulaji on jo aiemmin joutunut sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon. ”Lämpökaudella 6 000 vuotta sitten vuorijalavaa on ollut Oulun korkeudella asti ja mäntyä Kilpisjärvellä.” Suuri osa tämän hetken puulajeista siis sopeutuu muutoksiin. ”Uusilla” puulajeilla on silti taloudellinen puolensa, sillä kuvitellusta hitaasti kasvuvauhdista huolimatta esimerkiksi tammi on täysikasvuinen 100-vuotiaana. Metsänomistajien kannattaa miettiä, mikä puu sopii millekin kasvupaikalle. ”Monimuotoinen metsikkörakenne vähentää riskiä. Tuntemalla puulajien ekologiaa eli ominaisuuksia ja kasvuedellytyksiä on mahdollista vaikuttaa niiden menestymiseen.” Metsälehden väki toivottaa lukijoilleen rauhallista joulua ja antoisaa uutta vuotta 2016!
AJASSA 6 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva P uutuoteteollisuus ry on vanha järjestö. Se on pitkään nukkunut Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n pöytälaatikossa, ja varsinainen puutuotealan edunvalvoja on ollut RTT:n puutuotejaosto. Viime keväänä Puutuoteteollisuus ry otettiin esille laatikosta ja organisoitiin uusiksi. Uutena toimitusjohtajana aloitti Matti Mikkola , ja samalla järjestö siirrettiin RTT:n alta Metsäteollisuus ry:n toimialajärjestöksi, samaan rakennukseen. ”RTT:n pitää olla materiaalineutraali, minkä vuoksi puusta ei saanut puhua. Tehokkuuteenkaan ei oltu tyytyväisiä”, Mikkola valottaa siirron syytä. Pallot kotiin ja edunvalvontaan Puutuotealalla on monia järjestöjä ja edunvalvontakin on ollut hajanaista. ”Poliitikoillekin on ollut epäselvää kenelle soittaa, jos haluaa puhua puutuoteteollisuuden kanssa”, Mikkola sanoo. Puutuoteteollisuus ry:ssä oli keväällä 14 jäsenyritystä. Mikkolan mukaan menossa on puunjalostusyritysten kansanliike. Vuodenvaihteessa jäsenyrityksiä pitäisi jäsenyhdistysten kautta olla moninkertainen määrä. Esimerkiksi Hirsitaloteollisuus ry ja Kestopuuteollisuus ry edustavat molemmat pariakymmentä alansa yritystä. ”Kun pallomeren pallot on koottu yhteen, sen jälkeen alkaa todellinen edunvalvonta.” Mikkolan mukaan moninaisella toimialalla ristivetoa on ollut yllättävänkin vähän. ”Jos jollakin jäsenyhdistyksellä on yhteisen viestin lisäksi oma viesti, niin se hoitaa sen ajamisen itse.” Katse omiin lähimarkkinoihin Puunjalostukseen kohdistuu kaksi kesto-odotusta – enemmän vientiä ja enemmän jalostusastetta. Esimerkiksi Ruotsi vie kestopuuta, mutta Suomessa kestopuu on kyllästettyjä pylväitä lukuun ottamatta kotimarkkinateollisuutta. Puutuoteteollisuudelle yksi ääni Moninaista puunjalostusteollisuutta kootaan Matti Mikkolan johdolla yhdeksi järjestöksi. ”ON EPÄREALISTISTA, ETTÄ KAIKKI MYYTÄISIIN HIENOSSA PAKETISSA KALLIILLA HINNALLA.” Matti Mikkola » 52-vuotias kaupallinen metsänhoitaja. » Asuu Porvoossa. » Työskennellyt mekaanisessa metsäteollisuudessa lähes neljännesvuosisadan. » Kotimaan työpaikat sahoilla Heinävaarassa, Porvoossa ja Kotkassa. » Markkinoinut sahatavaraa ja jatkojalosteita Saksasta ja Itävallasta käsin. » Palasi perhesyistä Suomeen vuonna 2003. » Perhe: vaimo ja kolme lasta. » Harrastaa veneilyä ja liikuntaa. ”Mikä erottaa näitä kahta maata?” Mikkola kysyy ja arvelee, että Ruotsissa kestopuutuotanto painottuu maan eteläosaan, logistisesti lähelle Keski-Eurooppaa. ”Sijainnille emme voi mitään, mutta toisaalta emme ole hirveästi kehittäneet meille luontaisia lähimarkkinoita.” Venäjä on yhä iso mahdollisuus. Suomalaiset rakennusliikkeet ovat kohtalaisella menestyksellä toimineet Venäjällä, mutta puutuoteteollisuus ei laajassa mitassa ole kyennyt samaan. ”Jarrut ovat osittain korvien välissä.” Jalostusvalitus ärsyttää Matti Mikkolaa ärsyttää ikuisuusvalitus alhaisesta jalostusasteesta. Jalostusarvon peräänkuuluttaminen on helppo aihe yhtälailla poliitikoille kuin toimittajille. ”On epärealistista, että kaikki myytäisiin hienossa paketissa kalliilla hinnalla. Pitää olla hyvä balanssi perustuotannon ja korkean jalostusarvon tuotteiden välillä.” Mikkola korostaa, että perustuotantoa tarvitaan, jotta käyttöaste voidaan pitää ylhäällä ja tuotantokustannukset alhaalla. Toisaalta jos puurakentamisen osuus Euroopassa kaksinkertaistuu nykyisestä vajaasta kymmenestä prosentista, niin markkinat ovat käytännössä rajattomat. ”Koko Suomen sahaus voitaisiin myydä ainakin höyläyksen verran jalostettuna.” Säädöksissä säätämistä Mikkola ei kommentoi puun hintaa, koska Puutuoteteollisuus ry katsoo markkinoita. ”Minun tehtävä on mahdollistaa, että järeää puuta voidaan käyttää enemmän Suomen teollisuudessa.” Esteitä on etenkin säädöksissä. Mikkolan mukaan osa puukerrostalojen palomääräyksistä ei perustu mihinkään, mikä aiheuttaa turhia kustannuksia. ”Ja lakia julkisista hankinnoista tulee uudistaa siten, että uusiutuvista materiaaleista saisi lisäpisteitä.” Kolmas kehityskohde on puualan näivettynyt opetus. HAASTATTELU FAKTA Menossa on marssi, jossa sadat puutuoteyritykset järjestyvät yhden kattojärjestön alle. Sen jälkeen alkaa todellinen edunvalvonta, Matti Mikkola lupaa. SERTISERIFFI PEFC ? Varmista ammatillinen PEFC-osaamisesi Sertiseri n seurassa. ? Säästät aikaa ja työ metsässä sujuu! ? Opiskelu netissä on helppoa ja mukaansa tempaavaa. ? Saat todistuksen, jolla osoitat hallitsevasi PEFC metsäserti oinnin vaatimukset. Tutustu Sertiseri in ja hanki edullinen lisenssi verkkokurssille www.tapio. /sertiseri TAPIO ForestTEST® Metsätalouden koulutuksia itsenäisesti suoritettavina kokonaisuuksina. UUDISTUNEET PEFC-METSÄSERTIFIOINNIN VAATIMUKSET OTETAAN KÄYTTÖÖN 2016!
AJASSA 7 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 SERTISERIFFI PEFC ? Varmista ammatillinen PEFC-osaamisesi Sertiseri n seurassa. ? Säästät aikaa ja työ metsässä sujuu! ? Opiskelu netissä on helppoa ja mukaansa tempaavaa. ? Saat todistuksen, jolla osoitat hallitsevasi PEFC metsäserti oinnin vaatimukset. Tutustu Sertiseri in ja hanki edullinen lisenssi verkkokurssille www.tapio. /sertiseri TAPIO ForestTEST® Metsätalouden koulutuksia itsenäisesti suoritettavina kokonaisuuksina. UUDISTUNEET PEFC-METSÄSERTIFIOINNIN VAATIMUKSET OTETAAN KÄYTTÖÖN 2016! VALTTERI SKYTTÄ PARIISISSA viime viikolla saavutettu ilmastosopimus ei rajoita Suomen metsien käyttöä. Suomen kannalta ilmastopäätöksissä on myös tärkeää, että maailmalla ymmärretään metsän epävarmuus pitkäaikaisena hiilinieluna. ”Metsä ei ole kovin luotettava hiilivarasto etenkään käyttämättömänä. Metsän biomassa kannattaa hyödyntää raaka-aineena ja energiana ennemmin kuin katsella sen tuhoutumista tai käyttää uusiutumattomia raaka-aineita”, sanoo Luonnonvarakeskuksen professori Antti Asikainen . Metsän toiminta ilmaston lämpenemistä hidastavana hiilinieluna perustuu siihen, että Hiilinielua pitää käyttää Ilmastosopu: Suomi voi hyödyntää metsiään ja ylläpitää samalla metsien kykyä sitoa hiiltä. Metsät eivät ole luotettavia pitkäaikaisina hiilinieluina muun muassa metsäpaloriskin vuoksi. Ilmaston kannalta metsiä kannattaa käyttää. puut sitovat yhteyttäessään hiilidioksidia ilmakehästä. Muun muassa metsäpaloissa ja lahoamisessa merkittävä osa puiden sisältämästä hiilestä palautuu ilmakehään. ”Suomessakin metsäpaloja on vuosittain keskimäärin yli tuhat, mutta palot pystytään sammuttamaan hyvän metsätieverkoston avulla. Hyvä metsätieverkosto taas on seurasta siitä, että metsiä hyödynnetään ja niistä saatavilla tuloilla ylläpidetään pääsyä metsävaroille. Eli samalla kunnostetaan myös nopeat sammutustyöt mahdollistavia metsäteitä”, Asikainen sanoo. Uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta Asikaisen mukaan metsien toimintaan hiilinieluina liittyvät monimutkaiset ketjut usein unohtuvat kaavamaisessa tarkastelussa. Ilmaston kannalta on tärkeää, että metsät pysyvät taloudellisen toiminnan piirissä: metsästä pidetään huolta, jos siitä on arvoa omistajalleen. ”Puihin sitoutunut hiili pysyy kauemmin pois ilmakehästä, kun puusta valmistetaan jokin tuote. Jos metsiä ei käytetä, hiilen kierto nopeutuu”, Asikainen muistuttaa. Metsien energiakäytön näkökulmasta viime viikolla syntynyt ilmastosopu asettaa uusiutuvat energialähteet, kuten puuenergian, myötätuuleen. ”Toisaalta ilmastosovun tavoitteena on myös energiatehokkuus eli energian kulutuksen yleinen vähentäminen”, sanoo MTK:n energia-asiantuntija Anssi Kainulainen . Kainulainen muistuttaa, että ilmastosopimus vaatii vielä kansallisen hyväksynnän kunkin maan osalta. Tämä tapahtuu vuosina 2016–2017. ”Suomen metsien hiilinielua voidaan ylläpitää metsiä hyödyntämällä myös tulevaisuudessa”, Kainulainen sanoo. MIKKO HÄYRYNEN PIENI sahayhtiö pystyy tekemään isoa parempaa tulosta, kahden yhtiön kesäkuun lopussa päättyneet tilikaudet osoittavat. Maan suurimman yksityisen sahayhtiön, Kopran suvun Versowoodin tunnusluvut heikkenivät selvästi. Pääoman tuotto putosi viidesosaan ja liiketulos lähes kymmenesosaan edellisvuodesta, 1,9 miljoonaan euroon. Yhtiön liikevaihto oli 304 miljoonaa euroa. Vertailua vaikeuttaa, että aikaisempi, poikkeuksellisen hyvä tilikausi oli ollut 1,5 vuoden mittainen. Juupajoella toimivan, Luodelahtien perheen JPJ-Wood Oy:n numerot ovat parantuneet useina perättäisinä vuosina. Viime tilikaudella liikevaihto 30 miljoonaa euroa oli kymmenesosa Versowoodin liikevaihdosta, mutta yhtiö teki suuremman tuloksen, ja tunnusluvut paranivat kauttaaltaan. Liiketulos kasvoi puolella miljoonalla 2,1 miljoonaan euroon. Pieni saha teki isoa paremman tuloksen M ik ko H äy ry ne n
AJASSA 8 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24
AJASSA 9 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24
8 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 Mustakoro Savossa jo juurikääpää yleisempi AJASSA MIKKO RIIKILÄ S uomalaismetsät on tuoreen selvityksen mukaan arvioitu säännönmukaisesti liian vanhoiksi. Syynä ovat olleet ajastaan jälkeen jääneet tutkimusaineistot. Valtakunnan metsien inventoinneissa ja käytännön metsäsuunnittelussa puun ikä määritetään runkoon rinnankorkeudelle tehtävällä ikäkairauksella. Saatuun ikään tehdään ikälisäys, jolla saadaan puun todellinen ikä. Ikälisäys kertoo, montako vuotta puulla kesti kasvaa 1,3 metrin mittaan. Tähän asti ikälisäykset on tehty 1960-luvulla laaditun taulukon perusteella. Taulukko perustuu Yrjö Ilvessalon väitöskirjaa varten vuosina 1916–1919 tehtyihin puustomittauksiin. Luonnonvarakeskuksen äskettäin julkaisema tutkimus osoittaa, että Ilvessalon ikivanha aineisto yliarvioi nykypuustojen ikää. Vanhan aineiston harsintahakatut, luontaiset puustot eivät kuvaa viljellen tai aktiivisen luontaisen uudistamisen tuloksena syntyneiden metsien alkukehitystä. Tämä kävi ilmi, kun Ilvessalon ikälisäyksiä verrattiin hoidetuissa metsissä tehtyjen mittausten perusteella laskettuihin ikälisäyksiin ”Todellinen ikälisäys on vanhaa ikälisäystä pienempi. Etelä-Suomessa ero on yhdestä Vanhakin nyt nuortuu Suomen metsät ovat oletettua nuorempia. Havainto koskee erityisesti Pohjois-Suomen talousmetsiä. Tuore tutkimus osoittaa, että puiden ikä on arvioitu jopa kymmenen vuotta yläkanttiin. MIKKO RIIKILÄ TAVALLINEN kansalainen näkee metsäkoneen kaikkein todennäköisimmin valtatiellä lavettiauton kyydissä. Pienten metsätilojen vallitsemassa Suomessa puunkorjuutyömaat ovat usein pieniä. Se merkitsee runsaasti koneiden siirtoja, varsinkin kun eri yhtiöt saattavat ostaa vierekkäiset leimikot saman metsäautotien varresta. Usein eri firmojen yrittäjät käyvät korjaamassa leimikot – joten lavettiautoille riittää kyytejä. Tähän voi olla luvassa helpotusta, kun isojen puunkorjaajien yhteinen Wood Force -metsätietojärjestelmä otetaan käyttöön vuonna 2017. Mukaan lähtevät Metsähallitus, Metsä Group ja Stora Enso. Myös Koskitukki on ottamassa järjestelmän käyttöönsä. Jos näin käy, Wood Force kattaa liki kaksi kolmasosaa Suomessa korjattavasta puusta. Wood Force -järjestelmän on käyttäjien kanssa kehittänyt suomalainen ohjelmistotalo Fifth Element, joka myös omistaa ja ylläpitää järjestelmän. ”Tavoitteena on koneyrittäjien toimintaa tehostava suunnitteluja ohjausjärjestelmä. Yhteinen järjestelmä mahdollistaa yrittäjien työskentelemisen eri toimeksiantajien lukuun”, esittelee Metsähallituksen korjuupäällikkö Ossi Miettinen . Samalla koneella eri firmojen töihin Wood Force on tietojärjestelmä, jolla hallitaan puunkorjuuta sekä metsänparannusja metsänhoitotöitä. Järjestelmää käyttävät metsäyhtiöt ja heille palveluita tuottavat yrittäjät. Metsäkoneyrittäjille se tarjoaa aiempaa paremmat mahdollisuudet työskennellä eri urakanantajien leimikoilla, jotka löytyvät tietokoneen samalta karttanäkymältä. ”Kuljettajien siirtäminen toisen yhtiön työmaalle helpottuu, kun käytössä on yhteinen tietojärjestelmä. Häntä ei tarvitse perehdyttää uuteen järjestelmään”, toteaa toimitusjohtaja Timo Tolppa Metsäkonepalvelusta. Tolppa uskoo, että Wood Force helpottaa myös yrittäjien välisiä työmaiden vaihtoja, joilla pystytään järkeistämään koneiden siirtoja. Hän ennustaa, että uuden tietojärjestelmän hiominen toimintakuntoon kestää vielä muutaman vuoden. Puunkorjuuyrittäjiä edustavan Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkolan mukaan yrittäjien moniasiakkuus on jo lisääntynyt. Nykyisin metsäkoneyrittäjillä on yleisimmin kaksi toimeksiantajaa. Tosin tärkeimmän toimeksiantajan osuus yrittäjän urakoista on 90 prosenttia. ”Isot koneyritykset lisääntyvät. Niillä on usein monia asiakkaita. Myös asiakkaat ovat oppineet hyväksymään monia toimeksiantajia palvelevat yrittäjät”, Jaakkola sanoo. Eri firmojen savotat samalle näytölle Metsäyhtiöiden yhteinen metsäjärjestelmä Wood Force vähentää metsäkoneiden siirtoja. MIKKO RIIKILÄ ITÄ-SUOMESSA on tehty runsaasti havaintoja varsinkin viljelykuusikoita vaivaavasta mustakorotaudista. Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remeksen mukaan yksin Pohjois-Savossa mustakorosieni on havaittu noin 200 hehtaarin alalla. Remeksen mukaan suurimmat tuhoalueet yhden metsänomistajan mailla ovat laajuudeltaan yli 30 hehtaaria. Laajoilla tuhoalueilla mustakorosienen vaivaamien puiden osuus on ollut jopa 40 prosenttia. ”Pohjois-Savossa on jouduttu uudistamaan useita mustakoron vikuuttamia kuusikoita kuitupuuvaiheessa”, hän kertoo. Havaintoja on ilmoitettu myös Pohjois-Karjalasta ja Keski-Suomesta. Länsi-Suomestakin on tehty ensimmäiset mustakorohavainnot. Mustakoron todellista levinneisyyttä ei varmuudella tiedetä. Todetut tapaukset on kirjattu satunnaisten ilmoitusten perusteella. Remes arvioi, että tauti on itäisen Suomen alueella yleinen. ”Pohjois-Savossa mustakoro on määrätyillä alueilla suurempi tuhon aiheuttaja Asiantuntija: Ilmoittakaa, jos kuusikoistanne löytyy mustakoroa. Mustakoro aiheuttaa kuusen rungolle pihkaa vuotavan koron. kuin kuusen juurikääpä. Tämä on huolestuttavaa, koska sienelle alttiin kuusen vuotuinen viljelyala on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta.” Mustakoro iskee useimmiten varttuneisiin taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin. Suuri osa sairastuneista kuusista kasvaa pellonmetsitysaloilta ja muutenkin reheviltä kasvatuspaikoilta. ”Yhteistä tautihavainnoille on ollut, että puustoa on kohdannut jokin stressitekijä, kuten maaperän ravinnehäiriö, toistuvat hallavauriot, myyrätai hirvituhot tai esimerkiksi maaperän liiallinen kosteus”, Markku Remes kertoo. Hän toivoo, että mahdollisimman moni metsänomistaja ilmoittaisi sairastuneista kuusikoistaan. muutamaan vuoteen. Lapissa metsät nuorentuivat jopa toistakymmentä vuotta”, toteaa tutkija Jouni Siipilehto luonnonvarakeskuksesta. Taimikoiden kasvu rivakoitunut Siipilehdon mukaan taimikoiden kasvu on nopeutunut viime vuosikymmenien aikana uudistamismenetelmien kehityksen ansiosta. Tehostuneen maanmuokkauksen ansiosta myös luontaisesti uudistetut taimikot kasvavat aiempaa nopeammin. Erirakenteisia – siis jatkuvan kasvatuksen metsiä – havainto ei koske, joten niissä ei myöskään ole tarvetta ikälisäysten korjaamiseen. Valtapuuston varjossa taimet kasvavat yhtä hitaasti kuin sata vuotta sitten. Erirakenteissa metsässä taimen kehitys 1,3 metrin pituuteen kestää keskimäärin 60 vuotta. Siipilehdon mukaan uudet ikälisäykset tulisi ottaa käyttöön metsäarvioissa, kun puuston ikää ei voida määrittää esimerkiksi oksakiehkuroiden määrän perusteella tai puuston syntymävuosi ei ole tiedossa. Esimerkiksi satavuotiaaksi arvioitu metsä Pohjois-Suomessa saattaa todellisuudessa olla vasta 90-vuotias. M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä
9 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 AJASSA MIKKO HÄYRYNEN Y mpäristöjärjestöjen suosima mutta metsätaloudessa karsastettu ja vallitsevan PEFC-metsäsertifioinnin varjossa juronut FSC-sertifiointi on tänä vuonna näyttänyt kasvun merkkejä. Taustalla on FSC-puun niukkuus ja isojen metsäyhtiöiden tarjoamat ryhmäsertifioinnit. ”Vastuullinen kuluttaminen kasvaa ja isojen firmojen asiakkaat kysyvät FSC-tuotteita enemmän kuin ne pystyvät toimittamaan”, FSC Suomen pääsihteeri Anniina Kostilainen sanoo. ›› FSC nostaa päätään Metsätalous on tähän asti karsastanut ympäristöhenkistä FSC-sertifikaattia. Kun euro puhuu, vastustus vähenee. » FSC – Forest Stewardship Council. FSC käyttää itse suomenkielistä ilmausta Hyvän metsänhoidon neuvosto. Steward-sanan ei-niinvirallinen, mutta osuvin suomennos on isäntärenki. » PEFC – aiemmin Pan-European Forest Certification Scheme, nykyään Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes. Endorsement tarkoittaa kannattamista tai tukemista. FAKTA M ik ko R iik ilä
AJASSA 10 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 tä lopputuotemarkkinoilla FSC-tuotteiden kysyntä kasvaa ja FSC voittaa markkinaosuuksia PEFC-sertifikaatilta. UPM saa valtaosan FSC-puusta omista metsistään. Tietyissä tuotteissa Suurista yhtiöistä Metsä Groupilla ei ole FSC-puuta omasta takaa. Metsäjohtaja Juha Mäntylän mukaan markkinoiden paine saada FSC-merkittyä tavaraa kasvaa koko ajan. ”Tietyissä tuotteissa FSC-sertifioinnista on etua, ja siksi haemme meidän FSC-ryhmäsertifikaattiin lisää metsiä”, Mäntylä sanoo. Mäntylän mukaan FSC:n lisäarvo painottuu kuiduttavan metsäteollisuuden tuotteisiin, etenkin pehmopaperija kartonkituotantoon menevään selluun. Mekaanisen puolen puutuotteet ovat enemmän PEFC-maailmaa, ja Mäntylä uskoo sen säilyvän pääsertifiointimenetelmänä. ”Kun pystymme vastaamaan FSC-kysyntään, niin se helpottaa myös PEFC-merkityn tavaran menekkiä.” Metsä Group maksaa FSC-lisää sekä kuitupuulle että tukkipuulle. ”FSC:stä aiheutuu metsänomistajalle tuoton menetystä ja paperitöitä. Se pitää kompensoida.” Metsä Group käy parhaillaan neuvotteluja ryhmäsertifioinnista noin kymmenen yksityisen metsänomistajan kanssa. ”Tuskin sellaista kansanliikettä tulee, että FSC-puun niukkuus poistuisi.” Kuitupuulle lisähintaa Metsätalouden isoista toimijoista metsänhoitoyhdistykset, Otso ja Metsähallitus ovat FSC:n ulkopuolella PEFC-leirissä. Koska Metsähallitus ei ole mukana, ainoa keino saada PohHän arvioi, että asennemuutos on tapahtunut, ja FSC etenee pitenevin harppauksin ryhmäsertifiointien kautta. Yksittäisille metsänomistajille suora FSC-sertifiointi on raskas menettely, ja siihen on tarttunut vain yksi parin tuhannen hehtaarin kartano. Avoimet markkinat puuttuvat Koska FSC-sertifioituja metsiä on vähän, ei FSC-puulle ole omia, avoimia markkinoita. ”Hinnoittelu on aina tapauskohtaista. Vakiomuotoista hintalisää ei ole”, Stora Enso Metsän metsäpäällikkö Jorma Länsitalo sanoo. Stora Enso ostaa FSC-puuta Tornatorilta, jonka suurin omistaja se on, joten lisätarve ei koske koko maata tai kaikkia puutavaralajeja. UPM:n metsäjohtaja Sauli Brander sanoo, että puunmyyjille korvataan FSC-sertifioinnin aiheuttamat lisäkulut, mikä tarkoittaa pientä lisähintaa sekä tukille että kuidulle. Branderin tuntuma on, etKemijärven yhteismetsälle FSC-sertifikaattiin liittyminen oli helppoa, koska metsänhoito oli jo valmiiksi kriteerien mukaista, puheenjohtaja Antti Kerkelä sanoo. Suodatinpussipaketissa oleva merkki kertoo, että raaka-aine on peräisin FSC-sertifioiduista metsistä. FSC-sertifioituja metsiä on Suomessa hieman alle 1,3 miljoonaa hehtaaria eli noin kuusi prosenttia tuottavasta metsämaasta. Yhtä lukuun ottamatta kyse on metsäyhtiöiden omien metsien sertifikaateista tai yhtiöiden yksityisille metsänomistajille tarjoamista ryhmäsertifioinneista. Sertifikaattien osuus Suomen talousmetsistä FSC 6 % PEFC 95 % Sertifikaatit eivät sulje toisiaan pois. Joissakin tapauksissa metsä on sertifioitu molemmilla järjestelmillä. ”TUSKIN SELLAISTA KANSANLIIKETTÄ TULEE, ETTÄ FSCPUUN NIUKKUUS POISTUISI.” FSC-sertifikaatin merkki löytyy laajasta valikoimasta erilaisia tuotteita. K ai sa Si ré n PEFC/02-31-162
AJASSA 11 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 jois-Suomessa FSC-puuta nopeasti on sertifioida suuret yhteismetsät. Sallan ja Kemijärven yhteismetsät ja niiden 110 000 metsähehtaaria liittyivät marraskuussa Metsä Groupin FSC-ryhmäsertifikaattiin. Aloite tuli Metsä Groupilta. Molemmat yhteismetsät säilyvät myös PEFC-sertifioinnissa. ”Saadaan puuta markkinoille hyvään hintaan”, Kemijärven yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Antti Kerkelä tiivistää. Kuinka paljon lisähintaa FSC tuo, on kuitenkin liikesalaisuus. ”Lisähinta koskee lähinnä mäntykuitupuuta, jonka markkinat ovat olleet tahmeat. Sahatukkien lisähinnasta ei ole varmuutta.” Osakaskunnalle FSC:hen liittyminen sopi hyvin senkin vuoksi, että odotuksissa on isompia jako-osuuksia. Kerkelän mukaan metsässä ei tarvinnut muuttaa juuri mitään, sillä metsänhoidossa luontoarvot oli otettu huomioon jo aiemminkin. ”Serfikaatit alkavat luontoarvojen osalta lähestyä toisiaan, vaikka FSC onkin jonkin verran tiukempi.” FSC edellyttää, että lakikohteiden lisäksi viisi prosenttia pinta-alasta jätetään hakkuiden ulkopuolelle. ”Kun muutenkin jätetään hakkaamatta järvien rannat ja vaarojen laet, niin tavoite täyttyy jo niillä.” Merkittävin muutos on, että paperitöitä tuli lisää. Toimenpiteet ja korjuujäljen laatutiedot pitää kirjata ylös aiempaa tarkemmin. Kerkelä ei kuitenkaan suosittele FSC:tä muutaman kymmenen hehtaarin yksityistiloille, ainakaan jos metsiä hoidetaan ns. vasemmalla kädellä. ”Sertifikaatti velvoittaa, että metsätalouteen on ammattimainen ote.” Vähäistä vaikuttavuusvajetta Muiden isojen yhteismetsien liittyminen FSC:hen ei ole itsestään selvää. Enontekiön ja Inarin yhteismetsiä koskisi FSC:n alkuperäiskansojen oikeuksien periaate ja todennäköisesti hakkuille olisi haettava hyväksyntä saamelaiskäräjiltä. Kuusamon yhteismetsä olisi iso potti ja liittymistä selvitetään parhaillaan. Kuusamolaisen sahayhtiö Pölkky Oy:n metsäpäällikkö Hannu Virranniemen mukaan joillakin markkinoilla PEFC-merkki hyväksytään täysin, joillakin markkinoilla ei ihan. ”PEFC:llä on jonkin verran vaikuttavuusvajetta, mutta FSC-merkin puuttuminen ei ole kaupan este. Keskieurooppalaisilta asiakkailta on tullut painetta saada FSC-puuta, mutta yleensä sekä FSC että PEFC kelpaavat.” Pölkky ei maksa FSC-puusta lisähintaa, koska kustannusta ei voi siirtää myyntituotteeseen. Asia voidaan miettiä uudestaan, jos FSC-puuta tulee tarjolle enemmän. ”Meillä FSC-puun osuus on niin pieni, ettei juuri ole mitä asiakkaille toimittaa.” METSÄSERTIFIOINTI tuli Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Pyysin silloin kommenttia juttuun eräältä metsäteollisuuden järjestöpomolta. Muistan vastauksen hyvin: ”En ole kuullut. Ei me ainakaan semmoseen ruveta.” Sittemmin metsäteollisuustuotteiden alkuperän varmistaminen on tunnetasolla hyväksytty, mutta käytännöstä on käyty vääntöä. Ensin oli ympäristöjärjestöjen FSC, jonka taustalla on Maailman luonnonsäätiö WWF. Vastareaktiona metsäalalla kehitettiin PEFC-sertifikaatti. Suhtautuminen FSC:hen ei ole koskaan ollut kovin luontevaa, mikä johtuu pitkälti metsäalan sisäisen päätösautonomian kaventumisesta. FSC:n sisäänrakennettu ajatus on jatkuva parantaminen. Siitä seuraa, että metsätalouden ja ympäristöjärjestöjen neuvottelupöydässä ei voida koskaan saavuttaa täyttä yhteisymmärrystä. Suomen talousmetsistä on nyt sertifioitu FSC:n kautta kuusi prosenttia. PEFC-sertifikaatilla, ns. ”peffamerkillä”, on sertifioitu yli 90 prosenttia. PEFC-sertifiointi on tapahtunut metsänhoitoyhdistysten ryhmäsertifikaattien kautta ilman, että metsänomistajan on tarvinnut lukea edes sertifioinnin kriteerejä. Sertifiointitietoisuus ei ole kovin syvällistä eikä ole yltänyt joka leimikolle. MIKKO HÄYRYNEN Ei me ruveta RUOTSISSA FSC-METSIÄ ON HIEMAN ALLE 12 MILJOONAA HEHTAARIA JA SE ON VALTASERTIFIOINTIJÄRJESTELMÄ. Baltiassa valtioiden hallinnoimat metsämaat on FSC-sertifioitu: Virossa 1,25 milj. ha Latviassa 1,20 milj. ha Liettuassa 1,08 milj. ha Kuvat: Lehtikuva, FSC GD International PEFC-sertifioituja metsiä on: SUOMESSA 17,58 miljoonaa hehtaaria KOKO MAAILMASSA 268 miljoonaa hehtaaria KOMMENTTI
AJASSA 12 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 PUUKAUPPA Raakapuun hintatilastot, viikkojen 47–50 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,67 ? 53,73 ? 42,00 ? 15,01 ? 16,73 ? 14,99 ? 21,61 ? 23,24 ? Uudistushakkuu 55,42 ? 54,59 ? 43,25 ? 17,03 ? 17,99 ? 16,88 ? 24,08 ? 24,21 ? Harvennushakkuu 46,45 ? 46,41 ? 36,88 ? 14,21 ? 14,78 ? 13,84 ? 19,66 ? 20,25 ? Ensiharvennus 10,82 ? 11,23 ? 10,98 ? Hankintahinnat 55,67 ? 54,36 ? 45,21 ? 27,53 ? 29,18 ? 29,28 ? 33,46 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,64 ? 54,55 ? 43,66 ? 15,20 ? 16,60 ? 14,93 ? 21,44 ? 23,15 ? Uudistushakkuu 57,26 ? 55,53 ? 44,94 ? 17,06 ? 17,99 ? 17,01 ? 22,61 ? 24,39 ? Harvennushakkuu 48,39 ? 47,35 ? 38,00 ? 15,14 ? 15,06 ? 14,33 ? 21,37 ? Ensiharvennus 11,13 ? 10,65 ? 10,85 ? Hankintahinnat 56,42 ? 55,11 ? 46,78 ? 28,63 ? 29,33 ? 30,07 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,01 ? 54,81 ? 41,02 ? 15,45 ? 17,51 ? 15,53 ? 22,05 ? 22,41 ? Uudistushakkuu 55,39 ? 55,54 ? 42,07 ? 16,63 ? 18,6 ? 17,12 ? 23,19 ? Harvennushakkuu 47,72 ? 47,68 ? 35,96 ? 15,20 ? 15,45 ? 14,49 ? 21,11 ? Ensiharvennus 11,66 ? 12,69 ? 12,04 ? Hankintahinnat 58,7 ? 55,82 ? 45,19 ? 28,08 ? 30,25 ? 28,43 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,23 ? 52,34 ? 16,13 ? 17,16 ? 16,01 ? 22,36 ? 23,60? Uudistushakkuu 56,17 ? 53,06 ? 18,03 ? 17,63 ? 17,58 ? 25,05 ? 24,41 ? Harvennushakkuu 45,47 ? 43,59 ? 14,98 ? 14,63 ? 14,51 ? 19,99 ? Ensiharvennus 11,68 ? 10,99 ? Hankintahinnat 53,6 ? 51,65 ? 27,93 ? 29,07 ? 27,84 ? 32,85 ? VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva K erta se on ensimmäinenkin, sanoi metsuri, kun puun moottorisahalla kaatoi. Espoolainen Rinnekoti-säätiö solmi puolestaan tänä syksynä ensimmäistä kertaa pienaukkohakkuilla toteutettavan puukaupan. Yksi pienaukkokaupan hakkuukohteista on kahden lammen välissä sijaitseva 2,5 hehtaarin suuruinen mäki, jolle hakattiin neljä 0,2–0,3 hehtaarin suuruista aukkoa. Mäntyvaltaisen mäen lähellä on niin uimaranta kuin leirikeskus, joten metsänomistaja halusi säästää maisemaa ja välttää suuret hakkuuaukeat. ”Tätä ei olisi hakattu, jos pienaukkohakkuuvaihtoehtoa ei olisi ollut. Nyt maisema lampien rantaan avartuu, mutta aukkojen ympärille jää vanhaa puustoa”, kertoo Rinnekoti-säätiön metsäasiantuntija Pekka Lavonsalo . Kokemusta uudesta Rinnekoti-säätiön metsään tehtävät aukot ovat esimerkki uuden metsälain sallimista hakkuutavoista. Pienaukot ovat metsän jatkuvaa eli eri-ikäisrakenteista kasvatusta. Hakkuutyylivalikoimaa lisänneestä lakiuudistuksesta on vasta kaksi vuotUutta oppimassa Uusi metsälaki on sallinut kahden vuoden ajan muun muassa pienaukkohakkuut. Yksityismetsien puukaupoissa uudet hakkuutavat ovat vasta kokeilussa. VALTTERI SKYTTÄ PIENAUKKOHAKKUU voi olla puukaupan vaihtoehto, jos maisemaja luontoarvot ovat metsänomistajalle yhtä tärkeitä kuin puukauppatulot. Uusien hakkuutapojen laajempi yleistyminen yksityismetsissä edellyttää kuitenkin sitä, että puukauppa kannattaa myös puunostajalle ja -korjaajalle. Pienaukkojen houkuttelevuutta puunostajan silmissä voi lisätä se, että samassa kaupassa on pienaukkojen lisäksi tarjolla perinteisiä hakkuukohteita. Erikoiskohteiden kysynnän odotetaan kasvavan siinä määrin, että esimerkiksi Stora Ensolla on yksilöllisiä hakkuutoiveita varten oma Metsäpolku-palvelu. WWF-Suomen metsäasiantuntijan Annukka Valkeapään mukaan pienaukkohakkuut ovat järkevä hakkuutapa luonnon kannalta. ”Aukoista ei tule kerralla niin isoja, ja maanmuokkausta ei tarvita. Peitteisyys ja metsän tuntu säilyvät.” Valkeapään mukaan pienaukot sopivat monille metsäalueille ja niiden tekeminen on taloudellisestikin järkevää. ”Metsänomistajan kannattaa olla aktiivinen ja kysyä eri hakkuuvaihtoehdoista.” Eri tyylejä samaan kauppaan 37 300 000 m 3 Tänä vuonna tehtyjen yksityismetsiä koskevien metsänkäyttöilmoitusten puumäärä Lähde: Suomen metsäkeskus
AJASSA 13 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,5 ? 53,90 ? 41,94 ? 15,38 ? 17,35 ? 15,64 ? 21,25 ? Uudistushakkuu 56,28 ? 54,83 ? 43,43 ? 16,91 ? 18,53 ? 17,17 ? Harvennushakkuu 46,81 ? 46,36 ? 37,09 ? 15,05 ? 15,36 ? 14,79 ? Ensiharvennus 11,46 ? 11,63 ? 11,35 ? Hankintahinnat 55,15 ? 55,04 ? 44,22 ? 28,46 ? 29,49 ? 29,95 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,07 ? 49,11 ? 14,25 ? 14,40 ? 13,94 ? 20,99 ? 24,78 ? Uudistushakkuu 51,99 ? 50,16 ? 17,12 ? 16,03 ? 16,19 ? 24,14 ? 25,88 ? Harvennushakkuu 43,83 ? 42,25 ? 12,44 ? 12,18 ? 11,92 ? 18,13 ? Ensiharvennus 9,42 ? 9,00 ? Hankintahinnat 52,21 ? 51,68 ? 26,24 ? 26,92 ? 28,80 ? 34,13 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,89 ? 51,78 ? 41,14 ? 14,33 ? 15,28 ? 14,58 ? 20,60 ? 21,87 ? Uudistushakkuu 54,85 ? 52,58 ? 42,35 ? 16,72 ? 16,82 ? 16,74 ? 22,65 ? 22,64 ? Harvennushakkuu 45,46 ? 44,24 ? 36,16 ? 13,58 ? 13,62 ? 13,76 ? 19,35 ? Ensiharvennus 10,16 ? 10,21 ? 10,67 ? Hankintahinnat 54,38 ? 52,56 ? 43,80 ? 27,47 ? 27,60? 30,03 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 47,72 ? 45,48 ? 14,27 ? 15,59 ? 13,81 ? 21,64 ? Uudistushakkuu 48,75 ? 45,87 ? 16,19 ? 16,09 ? 15,25 ? 23,16 ? Harvennushakkuu 44,17 ? 11,89 ? 11,11 ? 19,91 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 52,16 ? 25,50 ? 28,05 ? Ostomäärät viikolla 50 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 15 845 Pohjanmaa 40 190 Lounais-Suomi 39 636 Häme-Uusimaa 58 853 Kaakkois-Suomi 63 892 Pirkanmaa 49 356 Etelä-Savo 90 048 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 32 818 Keski-Suomi 62 131 Pohjois-Savo 59 306 Pohjois-Karjala 76 579 Kainuu 18 785 Pohjois-Pohjanmaa 73 699 Lappi 13 588 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2011 2012 2013 2014 2015 viikot 1–50, 2015 2014 2013 Koko maan viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ €/m³ 2 4 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 6 8 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys Kymi-Savossa 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 694 729 m 3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 50 Pinta-alaltaan 0,2–0,3 hehtaarin suuruinen pienaukko on 40–50 metriä leveä, toteavat Stora Enson Olli Lukkarinen (vas.) ja Rinnekoti-säätiön Pekka Lavonsalo. Kaava-alueelle tehtäviin pienaukkoihin ei tarvitse kaupungilta maisematyölupaa, sillä aukot jäävät pieniksi. ta, joten yksityismetsien pienaukkohakkuut ovat olleet vähissä. Aukkoja on tehty lähinnä tutkimusaloille ja Metsähallituksen metsiin. Lampien väliselle mäelle joulukuun taitteessa hakatut aukot sopivat Lavonsalon mielestä hyvin maisemaan. Hän on valinnut pienaukkojen paikat maaston ja maiseman perusteella yhdessä puunostajan kanssa. ”Erilaiset näkökulmat metsänomistamiseen lisääntyvät. Tämä on tärkeä esimerkkikohde, josta saadaan kokemusta”, sanoo pienaukkohakkuut toteuttaneen Stora Enson metsäasiantuntija Olli Lukkarinen , jolle Rinnekoti-säätiön leimikko on myös ensimmäinen pienaukkopuukauppa. Pienaukot sopivat Rinnekoti-säätiön metsään useammasta syystä: mäntykangas kestää korjuun kelirikkoaikana eikä hakattu alue heinity helposti. Aukkojen luontainen taimettuminen voi näin onnistua. ”Hakkuista kertyy järkevä määrä puuta. Mänty ei ole niin herkkä myrskytuhoille, joten ei haittaa, että aukkoja tulee useampi”, Lukkarinen sanoo. Taimettuminen seurannassa Metsänkasvuolosuhteiden lisäksi pienaukkohakkuun suunnittelussa tulee miettiä korjuukustannuksia. Pienaukkotyylillä hehtaarikohtainen hakkuukertymä jää esimerkiksi siemenpuuhakkuuta pienemmäksi. Rinnekoti-säätiön tapauksessa pienaukkoja tehdään 20 hehtaarin alalle, mikä tekee puukaupasta kannattavan niin myyjälle kuin puunkorjaajalle. ”Pienaukkojen tekeminen on itse hakkuutyön osalta selkeää. Lisätyötä aiheuttavat ainoastaan hakkuutavan uutuus ja enemmän aikaa vievä hakkuusuunnittelu”, Lukkarinen sanoo. Pienaukoista kertyvän puuston määrää ja järeyttä on Lukkarisen mukaan vaikea arvioida, joten Stora Enso ja Rinnekoti-säätiö solmivat puukaupan alustavalla hinnalla. Puukauppatulot tarkentuvat hakkuun jälkeen puuston laadun ja korjuukustannusten mukaan. ”Metsänomistajan kannalta pienaukkohakkuu pienentää tietysti hakkuutuloja. Hakkuumenetelmän maisemalliset hyödyt ovat kuitenkin tärkeämmät”, Lavonsalo sanoo. Rinnekoti-säätiön aukoilla seurataan seuraavaksi metsän uudistumista. Luonnonvarakeskuksen pienaukkokoealoilta on saatu hyviä taimettumistuloksia karuissa oloissa Kainuun korkeudella. Jos taimettuminen onnistuu, Pohjois-Espooseen tehtyjen aukkojen lähelle voidaan 10–15 vuoden kuluttua hakata seuraavat pienaukot. Aukoille ei tehdä erillistä maanmuokkausta. ”Tähän jää siemenmäntyä ympärille ja metsäkoneet rikkovat maanpinnan. Siemenillä pitäisi olla hyvin muutama vuosi aikaa”, Lukkarinen arvioi. Pienaukot » Metsän päätehakkuu tehdään perinteisesti avotai siemenpuuhakkuuna. » Uusi metsälaki sallii myös muut hakkuumenetelmät, kuten pienaukkojen teon tai puiden poiminnan. » Poimintatai pienaukkohakkuut tähtäävät metsän jatkuvaan eli eri-ikäisrakenteiseen kasvatukseen. » Pienaukon pinta-ala voi olla enintään 0,3 hehtaaria. » Pienaukoilla pyritään säästämään maisemaa ja luontoa ja vähentämään uudistamiskustannuksia. FAKTA
17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 M E T S Ä S T Ä 14 M ik ko R iik ilä Is m o Pe kk ar in en /L eh tik uv a METSÄNHOITO LIINA KJELLBERG K äänne tapahtui tasan kymmenen vuotta sitten. Suurin osa vuotuisesta uudistusalasta oli siihen asti viljelty männylle, mutta vuonna 2005 kuusi porhalsi suosiossa männyn ohi. Lähes puolet vuotuisesta uudistusalasta viljeltiin sinä vuonna kuuselle, viime vuonna jo reilu puolet, selviää Luonnonvarakeskus Luken tilastoista. Nyt metsäalalla ollaan huolissaan siitä, että kuusi valtaa Suomen metsät. ”Kuusen osuus saisi olla pienempi. Sitä istutetaan suhteessa enemmän kuin kasvupaikkajakauma antaa ymmärtää”, sanoo Luken erikoistutkija Timo Saksa . Saksan mukaan kuuselle ja männylle tulisi uudistaa suunnilleen yhtä paljon. Koivun osuus voisi olla jopa 10–15 prosenttia. ”Puulajisuhteet vaihtelevat luonnollisesti suuresti maan eri osissa. Männystä voi vielä ennen pitkää tulla pulaa, vaikka nyt tuntuu siltä, että mäntykuitua on tarjolla vaikka kuinka paljon.” Muoti ohjaa Kuusta istutetaan Saksan mukaan liian karuille kasvupaikoille. Sellaisille, joilla mänty tuottaisi paremmin. Taustalla on Saksan mukaan hirvituhojen pelko, mutta osin kyseessä on myös muoti-ilmiö. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli muotia viljellä mäntyä liian viljaville kohteille. Saksan mukaan nyrkkisääntö on, että kasvupaikalle viljellään sitä puulajia, joka tuottaa siellä parhaiten ja jonka kasvatukseen ei liity suurta riskiä. Tuoreelle kankaalle ja sitä rehevämmille kasvupaikoille sopii lähtökohtaisesti kuusi tai koivu, tuoretta kangasta karummille kasvupaikoille mänty. ”Kuusi voi maanmuokkauksen ansiosta kasvaa karummallakin paikalla hyvin joitain kymmeniä vuosia, mutta sen jälkeen sen kasvu saattaa taantua”, Saksa sanoo. Jo tuoreiden kankaiden karummassa päässä on hänen mukaansa Malttia kuusen kanssa Kasvupaikan karuus on selkeä syy luopua kuusen istutuksesta, ilmastonmuutos ei. Kuusi sopii tuoreelle kankaalle ja sitä rehevämmille kasvupaikoille. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän tuulituhoja varsinkin kuusikoissa. Tiedosta riskit. Istuta kuusta viljavalle.
METSÄSTÄ 15 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 niin kuivia ja maalajiltaan karkeita kasvupaikkoja, että männystä saa siellä kuusta paremman tuoton. Hienojakoiset viljavat maat sopivat sen sijaan parhaiten kuuselle. Kuusen pahimman lahottajasienen, juurikäävän, pahoin vaivaamille paikoille kuusta on turha istuttaa. Tällaiset kohteet kannattaa uudistaa koivulle. Riskit kasvavat Yksi kuusen suosion kasvuun liittyvä huoli on ilmastonmuutos. Sen ennakoidaan tekevän kuusenkasvatuksesta riskialtista. Luken erikoistutkijan Raisa Mäkipään mukaan näyttää tosin siltä, että kuusi enimmäkseen hyötyy ilmastonmuutoksesta. Ilmaston lämpeneminen ja kasvukauden piteneminen lisäävät kuusen, kuten muidenkin puulajien, kasvua. ”Kuusi kasvaa meillä tulevaisuudessakin hyvin ja jopa nykyistä paremmin. Riskit kuitenkin kasvavat”, Mäkipää sanoo. Riskit liittyvät ilmasto-olosuhteiden äärevöitymiseen ja leutoihin talviin. Kuivien jaksojen yleistyminen kesällä haittaa erityisesti kuusta, sillä sen juuristo kasvaa lähellä maan pintaa. Pinnallisen juuristonsa takia kuuset ovat myös muita puulajeja herkempiä tuulisuuden lisääntymiselle. Leutojen talvien yleistyminen pahentaa tilannetta entisestään, sillä routa on talvisin pitänyt kuuset pystyssä tuulisellakin säällä. Lisäksi lämpenevä ilmasto suosii kuusen tuholaisia, esimerkiksi juurikääpää ja kovakuoriaisiin kuuluvaa kirjanpainajaa. Leuto talvi taas voi Mäkipään mukaan heikentää kuusen kasvua seuraavan kasvukauden aikana. Tämä johtuu siitä, että kuusi ei talveennu, jos sää ei kylmene riittävästi. Jos talvi on leuto, on kuusi koko ajan valmiina yhteyttämään, mikä kuluttaa sen energiavaroja. Suojaa sekametsästä Saksan mukaan ilmastonmuutokselle ei kannata kuitenkaan laittaa liikaa painoa. ”Metsiä ei voida uudistaa niillä Juurikäävän vaivaamat alueet kannattaa uudistaa koivulle. Mäntykin menestyy, jos paikalla on aiemmin ollut vain kuusta ja kuusenjuurikääpää. Er kk i O ks an en /L uk e M ik ko H äy ry ne n Älä ruoki juurikääpää. Vinkit puulajin valintaan Valitse puulaji kasvupaikan mukaan. Uudista sillä puulajilla, joka viihtyy kasvupaikalla nyt. Älä perusta metsätaloutta yhden puulajin varaan. Tiedosta ilmastonmuutoksen kuuselle tuomat hyödyt ja riskit. Vaihda kuusi juurikäävän saastuttamissa paikoissa koivuun. puulajeilla, jotka pärjäävät ilmastonmuutoksen ansiosta täällä sadan vuoden päästä. Ensimmäiset kolmisenkymmentä vuotta ovat puiden kasvun kannalta kriittisimmät. Jos puut eivät sovi nykyilmastoon, eivät ne elä satavuotiaiksi”, Saksa sanoo. Paras tapa suojautua ilmastonmuutoksen kuuselle aiheuttamilta riskeiltä on Mäkipään mukaan välttää puhtaita kuusikoita. Vaihtelevat puulajisuhteet suojaavat hänen mukaansa metsää niin yksittäisen metsikön kuin laajemmankin metsäalueen tasolla. ”Sekametsät kestävät tuhonaiheuttajia yhden puulajin metsiköitä paremmin. Tuhot eivät leviä sekametsässä yhtä nopeasti eivätkä aiheuta yhtä suuria tappioita.” Kuusta ja koivua kasvavia sekametsiä Mäkipää ei tarkoituksella kuitenkaan istuttaisi, sillä nopeakasvuinen koivu jättää kuusen herkästi varjoonsa. Kuusta ja mäntyä kasvava sekametsä voisi hänen mukaansa sen sijaan olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi kuivahkolle kankaalle. ”Puuston kokonaiskasvu on sekametsässä parempi kuin yhden puulajin metsässä. Puiden keskinäinen kilpailu on vähäisempää, sillä eri puulajit hyödyntävät kasvupaikkaa eri tavalla. Ne kasvattavat juurensa maaperän eri osiin ja niiden kasvukausi on erilainen”, Mäkipää sanoo. Kangasmetsien kasvupaikat Lehto Lehtomainen kangas Tuore kangas Kuivahko kangas Kuiva kangas Karukkokangas Ra vi nt ei su us ka sv aa Puulajien vaihtelu suojaa metsää niin yksittäisen metsikön kuin laajemmankin metsäalueen tasolla. Suosi vaihtelevuutta. LIINA KJELLBERG SUOMEN puulajivalikoimaan ei ole lähivuosikymmeninä odotettavissa suuria muutoksia, ennakoi Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Raisa Mäkipää . Taustalla on metsiemme pitkä kiertoaika. Kasvuolosuhteet muuttuvat koko ajan suotuisammiksi eteläisemmille puulajeille, mutta niitä istutetaan niin vähän, että Mäkipää arvioi perinteisten kuusen, männyn ja koivun hallitsevan metsiämme vielä kauan. Esimerkiksi jalojen lehtipuiden kasvatusintoa hillitsee epävarmuus siitä, onko niillä kysyntää siinä vaiheessa, kun metsä tulee päätehakkuuikään. Tiedotusvälineissä ennakoitiin hiljan, että pyökki syrjäyttäisi kuusen Etelä-Suomessa tällä vuosisadalla. Mäkipää ei siihen usko. ”Pyökki ei edes ole ensimmäinen puulaji, joka tänne tulee. Sitä ennen tulevat vaahtera, tammi ja saarni. Etelä-Suomessa tammen siementaimia on jo ilmestynyt asutuksen liepeillä oleviin kuusikoihin.” Muutos hidasta
16 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 METSÄSTÄ Pa lm qu is t Fa rm ILJA KOIVISTO, teksti ja kuvat M etsästä se kaikki alkoi. Anton Palmquist oli kiertänyt lännen savottoja Washingtonissa ja Idahossa, mutta oli aikeissa palata takaisin koti-Suomeen. Matkallaan hän kuitenkin pysähtyi Wisconsinissa Jacob Gustafsonin maatilalle ja ihastui tämän 15-vuotiaaseen tyttäreen. Kotimatka unohtui, ja häitä vietettiin 1913. Anton jäi tilalle vävyksi ja myöhemmin isännäksi. Anton ja Jacob pyörittivät hakkuutyömaita ympäri Pohjois-Wisconsinia. Suuri osa tukkikämppien ruuasta tuotettiin omalla tilalla, ja kesäaikaan he tarjosivat savottajätkille pellonraivaustyötä asuntoa ja ruokaa vastaan. 1920-luvun loppuun mennessä koskemattomat mäntymetsät oli hakattu, ja amerikansuomalaisetkin joutuivat etsimään vaihtoehtoisia elinkeinoja. Palmquistit keskittyivät maidon tuotantoon, mutta jo 1940-luvun aloitettiin maatiSUOMALAISTILA LÄNNEN RISUKOSSA Amerikansuomalaisella farmilla elanto hankitaan monesta lähteestä – myös metsästä. Helen ja Jim Palmquist jatkavat amerikansuomalaisen tilan vuosisadan mittaista taivalta. Elanto kertyy useista puroista, joista metsänhoito ei ole vähäisin. lamajoitustoiminta. Nykyisin noin 320 hehtaarin laajuisen tilan pääelinkeino on matkailu. Lihakarjaa on noin 50 päätä ja peltoa noin 50 hehtaaria. Tila työllistää nykyisen isäntäparin Jim (Antonin pojanpoika) ja Helen Palmquistin lisäksi pari osa-aikaista renkiä. Maatalouden monet sivuelinkeinot Kun suomalaiset asettuivat Pohjois-Wisconsiniin 1900-luvun taitteessa, tilat myytiin yleensä 40 eekkerin eli 16 hehtaarin lohkoissa. Yleisiä olivat 16, 32, 48 ja 64 hehtaarin farmit. Suurin osa pientiloista on lopettanut, ja nykyään tyypillisiä ovat noin viidenkymmenen lehmän lihakarjatilat. Maidontuotanto on keskittynyt osavaltion eteläosaan. Palmquistin tila on huomattavasti alueen keskiarvoa suurempi, mutta verrattuna preeriaosavaltioiden tuhansien hehtaarien maatalousyhtymiin sekin on pieni. Palmquistin tila on mukana Amerikan Metsäsäätiön PEFCsertifikaatin kestävän metsätalouden ohjelmassa, joka kattaa Yhdysvalloissa lähes kymmenen miljoonaa hehtaaria metsää. Amerikanpunamänty on yksi PohjoisAmerikan eniten istutetuista kasvatuspuista. Tämä männikkö on istutettu vuonna 1991. Vuonna 2013 hakattuun amerikanhaapametsikköön on jätetty pystyyn mustakuusia ja kanadanlehtikuusia. Aukko uudistuu luontaisesti haavan taimilla.
17 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 METSÄSTÄ ”Juuri tällä hetkellä maatalous ja majoitustoiminta eivät ole kovin kannattavia. Pari viime vuotta olemme tehneet nollatulosta ja eläneet kiinteistöyhtiön tuotoilla, jonka omistan yhdessä entisen opiskelutoverini kanssa. Meillä on maaomistuksia ja kaavoitusta lähellä osavaltion pääkaupunkia Madisonia”, Jim Palmquist kertoo. Tilalla on kokeiltu monenlaista. Biisonitarhaus loppui muuttuneisiin karanteenivaatimuksiin. Puhveliaitaus olisi pitänyt rakentaa uudestaan pari metriä kauemmaksi peura-aitauksesta. Riistatarhaus valkohäntäpeuroilla ja wapiti-hirvillä lopetettiin myöhemmin kannattamattomana. Puukauppa nosteessa Metsätalous tuo Palmquistin tilan tuloista noin 15–20 prosenttia. Metsätulot vaihtelevat, sillä hakkuita ei ole joka vuosi. Farmin metsät ovat mukana Wisconsinin luonnonvaraosaston laatimassa metsienhoitosuunnitelmassa, johon kuuluvat valikoivat hakkuut noin 15 vuoden välein. ”Aivan orjallisesti ohjelmaa ei tarvitse noudattaa, vaan voimme joustaa suunnitelmasta muutamalla vuodella ja tehdä kauppaa, kun hinta on mielestämme oikea”, Jim Palmquist selittää. Tilan puusto on pääosin 1920-luvun suurhakkuiden jälkeen syntynyttä lehtimetsää: vaahteraa, tammea, koivua ja haapaa. Seassa kasvaa jonkin verran palsamipihtaa, mustakuusta sekä amerikanlehtikuusia ja kanadanhemlokkeja. Tilalle on myöhemmin istutettu myös valkoja punamäntyä. ”Meillä ei ole pariin vuoteen ollut hakkuita eikä puunmyyntituloja, mutta yleisesti ottaen Wisconsinin metsäteollisuudella menee nyt hyvin. Tuottajahinta on korkealla, ja pitkään tuotantolaitosten lopetuskierteessä ollut paperija selluteollisuus investoi alueelle.” Palmquistin tila sijaitsee Pricen piirikunnassa. Piirikunnan valtion metsistä puut myydään pystyyn huutokaupalla. Alkuvuonna 2015 kuusesta maksettiin 7–13 dollaria kuutiolta, haavasta 9–23 ja punamännystä 30 dollaria kuutiolta. Kyseessä on keskihinta kokonaisille puille pitäen sisällään sekä kuituettä tukkipuun. Toisaalta vaahteratukkien hinnat nousivat lähes 170 dollariin kuutiolta. Vuonna 2013 piirikunnan alueella sijainneista valtion metsistä saatiin puuta keskimäärin 165 pinokuutiota ja hakkuutuloja noin 1 630 dollaria hehtaarilta. Puun keskikantohinta oli tuolloin 6,60 dollaria per kuutio. Hinnat ovat suuntaa antavia, sillä pienempiä aloja omistavat yksityiset eivät saa puusta yhtä hyvää hintaa. Yksi dollari on aavistuksen vähemmän kuin yksi euro. Metsätalous murroksessa Puukauppaa käydään joko painon tai tilavuuden mukaan. Tilavuusmittana käytetään cordia, joka on noin 3,62 pinokuutiometriä. Nimitys cord tulee mää32-vuotias Anton Palmquist, vetää yhdeksän tukkireen letkaa Holt-merkkisellä traktorillaan vuonna 1923. Palmquistin savottaporukka työn touhussa noin vuonna 1920. Wisconsin, Palmquistien farmi YHDYSVALLAT rämittaisesta narusta, jolla yhden cordin puupinon ympärys ennen määriteltiin. Narut ovat jääneet jo kauan sitten historiaan, ja muutenkin alueen metsätalous on murroksessa. Wisconsinissa harvesterit ja kuljetuskoneet ovat korvaamassa metsurit ja suuret vaijerivinssit, jotka ovat monille tuttuja miestenkanavien amerikkalaisista metsuriohjelmista. ”Mekin hakkasimme ja kuljetimme puut tien varteen itse, mutta nykyään käymme pääasiassa pystykauppaa. Viimeisten 20 vuoden aikana katkovat harvesterit ovat yleistyneet, eikä vähiten suomalaisen Ponssen ansiosta, jonka Amerikan pääkonttori on läheisessä Rhinelanderin kaupungissa”, Jim Palmquist valaisee muutosta. Aivan ilman puusavottaa matkailutilan isäntä renkeineen ei pääse. Kaikki rakennukset lämpiävät puilla, ja varsinkin hiihtosesongin aikaan tilan lämpövoimalaitos ja useat tulisijat sekä sauna nielevät aika kasan kookkaita vaahterahalkoja. White-Pine-Inn on Palmquistin tilan hienoin majoitusyksikkö. Jim Palmquist rakensi komean hirsitalon nimen mukaisesti valkoeli strobusmännyistä vuosina 1991–1992. Lihakarjan lisäksi tilalla on kaksi vantteraa työhevosta, jotka toimivat talven suosittujen rekiajelujen vetojuhtina. Lämmitykseen käytetään pääasiassa vaahteraa ja tammea, jotka palavat hitaasti. Ji m Pa lm qu is tin ar ki st o
18 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat K annoista päätellen näistä kuusista ei ole tullut tukkia. Kellarhuhdan metsätilalla Hyvinkäällä myös pienet kuuset ovat arvossaan, sillä ne myydään joulupuiksi. ”Ensimmäiset kuuset ovat myyntikelpoisia kahdeksan vuoden kuluttua istutuksesta. Suurin osa joulukuusista kasvaa myyntikuntoon 15 vuodessa”, Veikko Suikkari kertoo. Suikkari esittelee joutomaan palasta, jossa myyntikelpoisten kuusten keskellä on kantoja ja uusia kuusentaimia. Samaan aikaan istutettuja puita kaadetaan eri tahtia, joten alueella kasvaa eri-ikäisiä kuusiaihioita. Suikkarin joulupuut ovat pääasiassa suomalaisia metsäkuusia. Joulukuusia on istutettu niin maatilan pihapiiriin, peltojen reunoille kuin muun talousmetsän sekaan. ”Mäki on kuuselle hyvä paikka, sillä puut saavat valoa monelta suunnalta. Joulukuusia kannattaa siis istuttaa esimerkiksi rinteeseen.” Varjossa kasvaneista alikasvoskuusista ei sen sijaan tule muotonsa puolesta haluttuja joulukuusia. Kaupanteko verissä Suikkari on kasvattanut joulukuusia 26 vuotta ja myynyt niitä vielä kauemmin. Ennen kasvatuskuusten tuloa joulupuukauppaa hallitsivat isojen kuusten latvat. Näiden niin sanottujen latvakuusten perässä Suikkari kiipesi aikoinaan myös hakkuuseen menossa oleviin kuusenkörmyihin. ”Viisitoista vuotta sitten kauppa muuttui: ihmiset eivät enää ostaneet latvakuusia. Oksat ovat niissä liian harvassa”, kuusenkasvattaja kertoo. Tuuheus onkin Suikkarin mukaan kuusikaupoilla ykkösasia. Hän kasvattaa niin miehenkorkuisia kuin yli kymmenmetrisiä joulukuusia. ”Täksi jouluksi lähtevistä kuusista pisin on 17-metrinen.” Suikkari myy kuusia suoraan tilalta sekä toimittaa joulupuita vakioasiakkaille. Kaupanteko on oikeastaan verenperintöä, sillä Suikkari oli jo pikkupoikana kantamassa kuusia kaupunkilaiskoteihin, kun hänen isänsä myi joulupuita torilla Helsingin Töölössä. ”Kantoreissuilla hirvitti aina, osaanko takaisin torille kerrostalojen keskeltä.” Suikkari on mukana myös kuusenkasvattajien perustamassa Joulupuuseurassa. Seuraa kiinnostavat tällä hetkellä luonnostaan tuuheat metsäkuuset. Niistä voi ilmoittaa kuusenkasvattajille, sillä hyville kotimaisille joulukuusen siemenille on aina kysyntää. Pihka korjaa leikkauspinnan Suikkarin ura kuusenkasvattajana alkoi toden teolla 1990-luvulla, kun Joutomaalle joulukuusia Veikko Suikkari tietää, että joulukuusi kasvaa parhaiten valoisassa paikassa. ”KANTOREISSUILLA HIRVITTI AINA, OSAANKO TAKAISIN TORILLE KERROSTALOJEN KESKELTÄ.” Joulupuiksi kasvatettavia kuusia aletaan leikata noin metrin pituisina eli tavallisesti 6–7 vuotta istutuksesta. Veikko Suikkari katkoo latvasta noin 15–20 senttiä, oksista vähemmän. Suikkari istuttaa kaksivuotiaita, tavallisia metsäkuusen taimia. Taimitassut ehkäisevät heinittymistä. Muutoin taimien ympäristö on poljettava tasaiseksi kesällä ja syksyllä. Oksia leikkaamalla joulukuuseen saadaa pyöreä muoto. Saksia voi silloin, kun pihka liikkuu oksissa.
19 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 METSÄSTÄ Helsingissä kalakauppiaana työskennellyt mies ryhtyi luomuviljelijäksi. Samalla kaupunki vaihtui maaseutuun. ”Sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua”, Suikkari sanoo. Joulukuusien kasvatuksen ohella 70-vuotias Suikkari myy polttopuita. Hän on myös tehnyt itse metsän harvennuksia moottorisahan ja traktorin voimin. Vaikka kuuset kasvavat melko nopeasti myyntikuntoon, joulupuiden kasvatus vaatii rutkasti työtä. Kuusten latvoja ja oksien kärkiä leikataan, jotta puut kasvaisivat tuuheiksi ja tiheäoksaisiksi. ”Tavoitteena on pyöreä, Aku Ankan mallinen kuusi”, Suikkari kuvailee. Saksia on ryhdyttävä käyttämään, kun puu on noin metrin korkuinen eli latva yltää saksijan napaan asti. ”Oksia on katkottava joka vuosi. Oksasaksien myötä käden puristusote tulee kuusenkasvattajalle tutuksi.” Parhaimmat ajat kuusen leikkaukseen ovat toukokuu tai syyskuu. ”Kuusi pitää leikata silloin, kun pihka kulkee. Pihkan avulla kuusi korjaa katkaistun oksan pään eikä puuhun tartu tauteja.” Mäyrä lemmikkinä Joulukuusipöheiköistä pitävät myös eläimet. Kuusten alta suojaa hakevat fasaanit, peurat ja jänikset. Yhteiseloa Uudenmaan runsaan peuraja hirvikannan kanssa helpottaa se, etteivät Suikkarin kasvattamat kuuset maistu näille hirvieläimille. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA satamarakennukseen junttapaaluiksi. Hinnoissa ei ole ollut kehumista. Lehtikuusi saa saman tyvilahon kuin kuusikin. Se ei siis sovellu avohakattujen lahokuusikoiden metsittämiseen. Mihin siis lehtikuusta tarvitaan? Taitaa olla parempi vaihtoehto vähentää hirvikanta kohtuulliseksi niin, että uskalletaan viljellä rauduskoivua. Pohjoissavolainen lehtikuusikko alkukesällä 2008. Vuonna 2015 pituutta on pitkälti yli 10 metriä ja keskiläpimitta yli 10 senttiä. Kasvussa ei siis ole valittamista. Lehtikuusen loistava kasvu Suomen kolmas metsätaloudellisesti merkittävä havupuulaji on siperianlehtikuusi. Se ei kuulu viimeisen jääkauden jälkeiseen luontaiseen puulajistoomme, mutta jääkautta ennen sitä kyllä oli Suomen alueella. Tulollaan se on ollut: lähimmät lehtikuusiesiintymät ovat Äänisen takana. Tästä likikotoisuudesta seuraa, että lehtikuuseen on luonnonvarapolitiikassa suhtauduttu toisin kuin selvästi ulkomaisiin puulajeihin. Hyvä niin. Suomessa on viljelty (siperian)lehtikuusta hyvällä menestyksellä 1800-luvulta alkaen. Punkaharjulla voidaan ihailla entisen Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuistossa uhkeita yli satavuotiaita lehtikuusimetsiköitä, joiden puilla riittää pituutta ja tilavuutta. Hyvä maine perustuu osittain siihen, että jo Venäjän keisarinna Anna (1693–1740) istututti Karjalan kannakselle Raivolan lehtikuusikon, jonka alkuperä onnistui kohdalleen laadun ja tuotoksen suhteen. Monet suomalaiset kokeilut perustuvat tähän siemenalkuperään. ??? Puulajien vertailu on käytännön metsäntutkimuksen yksi vaikeimmista tehtävistä. Se, että voidaan esitellä loistavasti kasvaneita lehtikuusikoita, ei vielä riitä, ellei ole edes jotakin näkemystä rauduskoivun tai kuusen kasvusta samanlaisella kasvupaikalla. Lisäksi joudutaan miettimään, puhutaanko istutuskokeissa kokonaistilavuudesta, valtapuiden tilavuudesta, pituudesta, rinnankorkeusläpimitasta vai mistä. Tutustuminen Jari Parviaisen lehtikuusitutkimuksiin Folia Forestaliassa ja Silva Fennicassa kannattaa, jos haluaa lisätä ymmärrystään asian vaikeudesta. Parviaisen lehtomaisen kankaan istutuskokeet Tampereella ovat osin tuhoutuneet rakentamisen alle, mutta parin kolmen vuosikymmenen päätelmät ovat selvät. Rauduskoivu on loistava puulaji, jos halutaan päästä myymään tukkia kohtuullisella kiertoajalla. Lehtikuusi ei yllä aivan samaan, mutta lyö laudalta selvästi kuusen. Tuoreella kankaalla kokeneen puunkasvattajan veikkaus on, että hyvin hoidettu lehtikuusikko tuottaa järeää puuta vähintään saman verran kuin rauduskoivu. Kuusi jää jälkeen. Kuitenkin savimailla lehtikuusen loistavuutta voi epäillä, jos on uskomista satunnaisiin havaintoihin. ??? Lehtikuusen markkinointi on taitolaji. Harvennuspuun myyminen on tuskaisaa: siksi kasvatuksessa joudutaan käyttämään kaikki niksit lähes pelkän tukkipuun tuottamiseksi. Hulppeimmat lehtikuusen yksikköhinnat on saatu mastopuista, jotka on tehty pystykarsituista jättikokoisista lehtikuusista. Ainoa ongelma on, ettei Suomen metsätaloudesta niitä ole toimitettu kuin muutamia kymmeniä. Tavanomaisen sahatavaran tuottaminen lehtikuusesta onnistuu, mutta Suomen kokonaiskysyntä on vähäinen. Puuntuottajan ongelmana ovat itärajan takaa tulevat yli 200 vuotta vanhoista puista tehdyt tukit, joiden sydänpuuosuus on aivan muuta kuin keskenkasvuisten kotimaisten tukkien. Sahatavaran ostajia miellyttää Siperian tukkien hidaskasvuisuus suomalaiseen lehtikuuseen verrattuna. Pahimmillaan lehtikuusitukit on jouduttu myymään Joulukuusi kasvaa sopivan tuuheaksi valoisassa paikassa, kuten pellon reunalla. Kellarhuhdan tilan alueella elää myös mäyrä. Se on mennyt kolme kertaa supikoiran pyydykseen, mutta Suikkari haluaa säästää erikoisen yöeläimen. ”Ensimmäisellä kerralla se lähti häkistä ripeästi, kahtena muuna kertana se on nukkunut siellä tyytyväisenä.” Suikkari aikoo istuttaa pian päätehakkuuseen tulevan metsäalueen kuuselle joulupuun kasvatusta ajatellen. Joulukuusikasvatuksen puolesta hehtaarilla voi istuttaa noin 8 000–10 000 kuusentainta. Suikkari on havainnut, että reilu metri on joulupuuksi kasvamisen kannalta sopiva istutusväli. Joulukuusten etuna on, että metsän kiertoaika on lyhyt. ”Alun juromisen jälkeen kuusentaimi nousee myrskyn lailla ylös.” Hyvinkää Mäyrä on vetäytynyt talviunille ja tiivistänyt pesänsä suuaukkoa.
METSÄSTÄ 20 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 SAMI KARPPINEN teksti ja kuvat K aivinkoneen hytissä tabletin näytölle piirtyy maanmuokkausalueen kuviota sitä mukaa, kun Metsä Groupin urakoitsijan Timo Viherojan kääntömätästys edistyy. ”Uuden sovelluksen ansiosta jokainen mätäs sijaintitietoineen tallentuu tietojärjestelmään”, kertoo Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala . Metsä Group on kehittänyt maanmuokkaussovellusta yhteistyössä Risutec Oy:n kanssa. Kuluneen muokkauskauden aikana laitetta on testattu neljässä kaivinkoneessa. ”Alun perin aloimme kehittää sovellusta koneistutuksen tarpeisiin, mutta huomasimme, että se soveltuu myös maanmuokkaukseen”, sanoo Risutecin toimitusjohtaja Jussi Aikala . Auttaa hahmottamaan muokkaustiheyden Sovelluksen ansiosta maanmuokkauspalvelun tilanneelle metsänomistajalle voidaan raportoida tarkasti, millainen pinta-ala muokkauksen yhteydessä Sovelluksella mättäät tasan Metsä Groupin ja Risutec Oy:n kehittämä sovellus seuraa istutuspaikkojen tiheyttä reaaliaikaisesti ja varmistaa maanmuokkauksen tasaisen laadun. Kivettömällä kangasmaalla tasaisen muokkaustiheyden hahmottaminen on helpompaa kuin kivikkoisilla mailla tai ojitusalueilla. Kaivinkoneenkuljettaja näkee tabletin näytöltä reaaliaikaisesti toteutuneen muokkaustiheyden kuviokohtaisesti. Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala (vas.), urakoitsija Timo Viheroja sekä Risutecin toimitusjohtaja Jussi Aikala ovat testanneet maanmuokkaussovellusta kuluneen kesäkauden ajan. on käsitelty ja montako istutuspaikkaa kuviolle on tehty. ”Sovellus auttaa seuraamaan muokkaustyön laatua entistä tarkemmin, mutta nykyistä pienemmin kustannuksin. Kuljettajan työ helpottuu, sillä koealoja ei tarvitse käydä itse mittaamassa”, Rantala kuvailee. Reaaliaikainen tiheyden seuranta tarjoaa Timo Viherojan mukaan konkreettisen hyödyn kuljettajalle, sillä jokainen muokkauskohde on erilainen. Ojien, kivikoiden tai havukasojen vuoksi muokkaustiheyttä joutuu usein muuttamaan kuvion eri osissa, jolloin keskimääräisen tiheyden hahmottaminen on haastavaa. ”Kun näytöltä näkee pinta-alan sekä tehtyjen istutuspaikkojen määrän, on muokkaustiheyttä helppo itse muuttaa tarpeen mukaan”, Hämeenkyrössä toimivaa Maanrakennus Viherojaa luotsaava mies sanoo. Tarkka tieto istutuspaikkojen lukumäärästä tuo merkittävän hyödyn myös taimitilaus ten tekemiseen. ”Taimia voidaan tilata oikea määrä todellisten istutuspaikkojen mukaan. Tämä tuo kustannussäästöjä uudistusketjuun, sillä ylimääräisten taimien palauttaminen tai lisätaimien toimitus kohteelle vähenevät merkittävästi”, Rantala sanoo. Napin painallus tallentaa tiedon Muokkaussovelluksen vaatimien laitteiden asennus kaivinkoneeseen onnistuu helposti. ”Tabletin ja sovelluksen lisäksi tarvitaan kaivinkoneen puomiin asennettava gps-anturi, joka mittaa muokkausalueen pinta-alan”, Jussi Aikala kertoo. Kuljettajan tehtäväksi jää painaa onnistuneen mättään tai laikun kohdalla nappia, jolloin uuden istutuspaikan sijainti tallentuu sovellukseen noin 50 sentin tarkkuudella. ”Napin painaminen ei hidasta kuljettajan työtä, se tulee muutaman päivän jälkeen jo selkärangasta”, Viheroja vakuuttaa. Tulevaisuudessa tarkka paikkatieto istutuspaikasta voi tarjota mielenkiintoisia mahdollisuuksia. ”Kenties koneellisessa taimikonhoidossa voidaan hyödyntää tietoa taimien sijainnista”, Rantala visioi.
METSÄSTÄ 21 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 KOKEILTUA FAKTA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija STIHLIN 2 in 1 -laserosoitin helpottaa kaatokolon sahaamista niin, että puu kaatuu haluttuun suuntaan. Moottorisahan etukahvan oikeaan tyveen kiinnitettävä osoitin on kääntyvä, joten sitä voi käyttää sekä kaatokolon yläettä alasahausta tehtäessä. Kaadon suuntaamisessa tärkeintä on, että ensin tehtävä yläsahaus suunnataan oikein. Osoitin tuottaa viirumaisen kohdistusvalon, joka on kohtisuorassa terälaippaan nähden ja osoittaa näin suunnan, johon kaatokolo ohjaa puun kaatumaan. Perinteisesti kaatokolon suuntaa on varmenneltu sahojen kupeessa olevasta suuntaviivasta tai kaatokolon pohjaa vasten asetetun vänkärin varresta. Laserosoitin tekee saman, mutta näyttää kaadon suuntaa suunnilleen siellä, mihin latvan on tarkoitus iskeytyä. Varoen isojen puiden kaatoon Periaatteessa – ja ehkä käytännössäkin – laser voi helpottaa kaatokolon sahaamista. Kolmesta AAA-paristosta voimansa saava valo on kohtalaisen kirkas. Parhaiten säde näkyi hämärässä kuusikossa osoittaessaan harmaaseen kuusen tyvikaarnaan. Kirkkaassa auringon paisteessa sädettä oli sen sijaan vaikea havaita. En usko, että ammattimetsurit esimerkiksi pihapuita kaadellessaan innostuisivat uudesta apuvälineestä. Moni amatöörisahuri sen sijaan tuntee epävarmuutta puiden kaatamisessa. Kaatokolon sahaamisessa kaatosuunnan hallinta voi tottumattomalle olla vaikeaa, joten laserosoitin voisi helpottaa työskentelyä. Laser tai muutkaan vippaskonstit eivät muuta miksikään sitä, että varsinkin isojen puiden kaataminen vaatii taitoa ja kokemusta arvioida puun painopistettä. Lisäksi kaatosahaus on osattava tehdä niin, että pitopuu pysyy riittävän paksuna ja halutun muotoisena. Kömpelö katkontaan Laserosoitinta voi käyttää myös polttopuiden katkomiseen määrämittaisiksi. Osoitin käännetään sivulle niin, että säde osuu edellisen leikon kohdalle, kun saha on Lasertähtäin avuksi kaatoon Stihlin laserosoitin on veikeä laite, mutta suurta menestystä siitä tuskin tulee. Stihl 2 in 1 -laserosoitin + voi helpottaa kaadon suuntausta – kallis – vain kylmäkahvaisiin Stihl-moottorisahoihin – kömpelö polttopuiden katkonnassa Metsävero-aiheinen luento, jonka jälkeen aikaa varataan yleisön kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää etukäteen os. hannu.jauhiainen@metsalehti.fi. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu sekä luennon jälkeen maksuton tutustuminen tiedekeskus Pilkkeeseen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! Pilke Cafe on tiedekeskuksen järjestämä kaikille avoin ja maksuton tilaisuus, joka järjestetään noin kaksi kertaa kuukaudessa keskiviikkoiltaisin. Tilaisuuksien aiheet käsittelevät Pilkkeen ja Metsähallituksen teemojen mukaisesti metsiä, luontoa ja kestävää käyttöä. Tilaisuudessa on lyhyt, asiantuntijan pitämä esitys, vapaata keskustelua sekä kahvitarjoilu. Osoite: Pilke-talo/Metsähallitus, Ounasjoentie 6, Rovaniemi Metsälehden metsäveroilta Keskiviikkona 27.1.2016 klo 16.30 – 18.30 Pilke-talossa Rovaniemellä Asiantuntijana Metsälehden Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen halutun katkontapituuden etäisyydellä. Apu on kyllä aika epämääräinen, koska valoviiru näkyy rungon suuntaisena. Sahan pienikin kallistus muuttaa säteen osumakohtaa melkoisesti. Polttopuiden määrämittaan katkomiseen on helpompiakin konsteja. Stihlin eri sahamalleihin laserosoittimelle tarvitaan omat sovitteensa. Lämpökahvaisiin sahoihin laitetta ei voi kiinnittää, eikä myöskään kilpaileviin sahamerkkeihin. Laserosoitin irtoaa pidikkeestään helposti, joten sen voi työntää taskuun, kun puuta lähdetään karsimaan. Moni voisi ihan uteliaisuudesta hankkia ”lasertähtäimen” Stihliinsä, mutta osoittimen hinta, 85 euroa, hillinnee intoa heräteostoksen tekemiseen. Lasersäteen muodostama viiru osoittaa kaatosuunnan kaatokoloa sahattaessa. Laserosoitin sopii vain Stihlin sahoihin. Se kiinnitetään etukahvan oikeanpuoleiseen tyveen.
METSÄSTÄ 22 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 jolla tuo harvennus olisi edessä lähivuosina. Toisin sanoen varttunutta, vähintään kolmoiskehitysluokan puustoa olivat Lyylin tuulenpuuskat kohdelleet kovimmin. Rungot olivat säilyneet yllättävän hyvin ilman sinistymistä. Maassa vielä kiinni olleet juuret olivat pitäneet puut elossa, eivätkä sinistäjäsienet olleet päässeet tekemään tuhojaan. Vain muutamaa runkoa joutui tyveämään sinistymisen takia. Tuulenkaatojen teko moottorisahalla on yksi vaarallisempia metsätöitä. Etenkin useamman rungon rytökasojen työstö vaatii erityishuomiota ja varovaisuutta. Pahimmat kannattaa suosiolla karsia ja katkoa latvasta käsin. Myös tyven leikko irti juuripaakusta vaatii tarkkuutta. Aluksi kannattaa katsoa rungon mahdollinen jännitys ja kaareutumisen suunta ja suorittaa sahaus rungon vastakkaiselta puolelta. Myöskään leikkoARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat N eljän veljeksen metsätalousyhtymämme ensiharvennusurakka Kiuruveden Jokelan kylässä kesti 22 vuotta. Harvennusaluetta kertyi reilu viisi hehtaaria vuosittain – sopiva pala syksyisille muutaman viikon savotoille. Silmämääräisesti pätkittyä, pääosin mäntykuitukolmosta on kertynyt ajon jälkeen laanialueelle sellaiset 200–300 kiintoa per vuosi. Viime vuosina on tehty jo kakkosharvennustakin. Kemeratuki ja kuitupuun pystykauppaa huomattavasti parempi hankintahinta ovat nekin kannustaneet ahkerointiin. Lisäksi moottorisahamies tekee ensiharvennuksen laadukkaammin kuin moto, ja samalla tulee hoidettua ennakkoraivaus. Lähtökohtanamme on ollut kolme harvennuskertaa, joten olemme jättäneet jokaisella harvennuksella puuta kasvamaan suositusten ylärajoille. Onpahan ollut lumija myrskytuhon varaa. Myrskyistä saatiinkin muistutus keväällä, kun toukokuun 23. päivänä riehui Lyyliksi nimetty kevätmyrsky. Olimme suorittamassa täydennysistutusta eräällä peltokuviolla, kun tuulenpuuskat painoivat kuvion ylispuita luokille. On villi tunne, kun maanpinta kohoilee jalkojen alla puiden juurten joutuessa pinnistelemään viimeisillään pitääkseen rungon pystyssä. Aina se ei onnistunut, ja rytinä kertoi juurten pettämisestä. Maapohja ei ollut vielä kerennyt kuivaa lumen ja roudan sulamisen jäljiltä, ja se helpotti tuhojen syntyä. Muutaman tunnin kuluttua tuuli rauhoittui ja oli aika katsastaa vahingot. Lyyli kuritti pahiten juuri harvennettuja alueita: yhteensä yli 600 runkoa meni nurin tai kaatui konkeloon. Metsähoitoyhdistys arvioi metsävakuutuksen vahinkoilmoitukseen kokonaismääräksi lähes 150 kiintoa. Tarkoitus oli jo heinäkuussa korjata puut pois, mutta jatkuvat sateet estivät ajon. Näin myrskypuiden korjuu jäi syksyyn ja ajo talveen. Tarkkana tyvillä Perinteisesti tukkija parrusavotalle on voinut lähteä lokakuun puolessa välissä, niin tänäkin vuonna. Lähes kaikki tuulenkaadot olivat joko kakkosharvennuskuvioilla tai niillä, 22 vuoden ensiharvennus v almistui Neljä veljestä, moottorisahat, 600 myrskyn kaatamaa runkoa ja viisi hehtaaria harvennusta – sopiva syksyinen urakka. ”TÄMÄNKIN SAVOTTA-AJAN VOISI PUUHASTELLA KEHITTÄVIÄ HARRASTUKSIA JA ANTAA KONEIDEN PAISKOA TYÖT.” ‹ Lähes puoli vuotta konkelossa ollut tuulenkaato on sijautunut paikoilleen tiukkaan. ‹ Anssi Komulainen karsii latvusta kuiduksi. Kuitupuun osuus jäi pieneksi, koska monesta latvuksesta saatiin tukin lisäksi parru. › Kolmas harvennus antaa tekijälleen runsaasti tukkia. › Anssi Komulainen siirtämässä tukkeja ajouran varteen.
METSÄSTÄ 23 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 sahausta ei kannata viedä täydellä teholla loppuun asti, vaan tehdä loppusauhaus varovasti ja katsoa juuripaakun ja rungon mahdollista liikettä tyven alkaessa irrota kannosta. Emme kuitenkaan raskineet tehdä metrin, puolentoista mittaisia kantoja, kuten kokeneiden tuulenkaatosavotoiden sahaajien neuvo kuuluu. Työskentelyymme toi osaltaan turvaa kahden miehen työporukka. Myös konkelopuut olivat hankalia irrotettavia. Ne olivat kuluneen vajaan puolen vuoden aikana sijoittuneet tukevasti paikoilleen. Kun tyven sahasi irti, ei runko hievahtanutkaan paikaltaan. Osa irtosi vänkärillä vääntämällä, mutta valtaosan konkelopuista joutui vierittämään kangella. Koska ajo tapahtuu talvella paksun lumen aikaan, kourakasat ja tukit jouduttiin siirtämään ajourien varteen ja merkitsemään merkkikepeillä ja kuitunauhoilla. Lyylin nurin paiskomien puiden teko vei kahdelta mieheltä reilun viikon, ja tunteja kertyi kohteelta toiselle siirtymisineen yhteensä 162 tuntia. Toinen ja kolmas harvennus Lokakuun lopulla pääsimme harvennuksen kimppuun. Aluksi sahasimme pari päivää vajaan puolen hehtaarin kuviota kakkosharvennusta. Kolmosharvennusalueelle päästyämme puusto järeytyi huomattaUUTINEN VUONNA 2005 vasti. Kannoista pystyi laskemaan 48 vuosilustoa. Muistan poikasena katselleeni, kun tuoreelle hakkuuaukolle tehtiin kuokalla laikut, johon kylvettiin männynsiemen. Siitä sai uusi metsä alkunsa, ja nyt harvensimme sitä jo kolmatta ja viimeistä kertaa. Kuitupuusavotoiden jälkeen pääsimme nyt tekemään kunnolla tukkia. Parhaista poistettavista rungoista sai kaksi yli viisimetristä tukkia ja päälle nelimetrisen parrun latvasta. Kannattiko? Kannattaako? kysyy moni. Tukkiharvennuksella kolme miestä teki tunteja yhteensä 203. Tämänkin savotta-ajan voisi viettää puuhastellen kehittäviä harrastuksia ja antaa koneiden paiskoa työt. Aukkohakkuulla puutavaralajien hankintaja pystykaupan hintaero on olematon, mutta harvennuksella asia on jo toinen. Hankintamies saa (meidän puut ostaneen yhtiön taksojen mukaan) tukista 12, parrusta 16 ja kuidusta 14 euroa enemmän kiinnolta, mutta ajoja muut kulut kutistavat erotuksen muutamaan euroon. Hyvä hanke mielessä sahan kahvoihin ei siis kannata tarttua, mutta nyt ei pysty katsomaan kuin peiliin, jos viimeisen harvennuksen läpikäynyt ja lopullista järeytymistä odottava metsä ei ole mielen mukainen. 22 vuoden ensiharvennus v almistui Koska puut ajetaan talvella, kourakastat merkittiin ajokoneen kuljettajalle niin, että ne löytyvät paksunkin lumikerroksen alta. Arto Komulainen merkkaa kourakasan paikan merkkikepillä ja kuitunauhalla. Anssi Komulainen leikkaa runkoa irti tuulenkaadon juuripaakusta. Tässä kannattaa olla tarkkana, ettei tyvi pääse lyömään ja paakku kaadu sahaajan päälle. JUSSI COLLIN Paperiteollisuuden työehtosopimusneuvottelut menivät pahemman kerran metsään keväällä 2005. Ensin työntekijäpuoli eli Paperiliitto järjesti useita pistelakkoja neuvottelujen vauhdittamiseksi, ja niistä ärsyyntyneenä työnantajia edustava Metsäteollisuus ry asetti toukokuussa työsulun. Kuusiviikkoiseksi venynyt työsulku aiheutti alalla monenlaista harmia. Se poiki muun muassa ison loven metsänomistajien puunmyyntituloihin. Metsälehdessä arvioitiin kesäkuun päättyessä – työsulun loppumetreillä – että myyntitulot kutistuvat yhteensä peräti 100 miljoonalla eurolla. Metsänomistajien lisäksi kiista tuntui myös koneyrittäjien taskuissa. ”Jokainen seisokkipäivä merkitsee 10 000:tta euroa saamatta jääviä tuloja. Alalla toimitaan aika pienin kattein, joten vuoden tulos on äkkiä syöty” , Koneyrittäjien liiton puheenjohtaja, multialainen koneyrittäjä Pertti Lehtomäki harmitteli. Sulun aikana puunkorjuu pääosin pysähtyi. Myös Lehtomäen koneista suurin osa oli parkissa. "Viime ajat hakkuilla on ollut vain yksi yhdistelmäkone." Ja koska puunkorjuu seisoi, loppuivat sahoilta tukit. Kesäkuun alussa noin puolet Suomen sahojen jäsenyrityksistä oli joutunut lopettamaan sahauksen. Tämä lisäsi entisestään yritysten ahdinkoa, järjestön toimitusjohtaja Jukka-Pekka Ranta muistutti. ”Myyntituloja jää saamatta. Kotimaassa alkaisi kiivain rakentamissesonki, mutta sahojen varastot alkavat tyhjetä.” Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Iso riita kosketti monia
P I L K K E I T Ä 24 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/ Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Lehtipistiäistoukat ovat joukolla käyneet raidan lehden kimppuun. Rikkisyöty lehti erittää ilmaan aineita, jotka viestivät puun toisille oksille ja naapuripuillekin hyönteistoukkien hyökkäyksestä. Niinpä ne tietävät tehostaa puolustustaan erittämällä lehtiin lisää kitkeriä tai myrkyllisiä aineita. Mutta viesti kantaa kauemmaksikin ja houkuttelee puun avuksi hyönteistoukkia syöviä petoja ja niissä eläviä loisia. Eiväthän ne tietenkään riennä puuta auttamaan, vaan itsekkäästi etsimään ravintoa itselleen tai jälkeläisilleen, mutta yhtä kaikki, puu hyötyy siitä. Kuvan lehtipistiäistoukista osa, vaaleat ja lähes yksiväriset, ovat jo loisittuja. Joillakin niistä näkyy loisen munankuori kylkeen liimautuneena. Loinen, on se sitten kärpästai pistiäistoukka, jättää isäntätoukan elintärkeät elimet rauhaan ja syö aluksi vain sen varastokudoksia. Niinpä loisittu toukka jatkaa eloaan niin kuin kaikki olisi kunnossa. Vasta kun toukka valmistautuu koteloitumaan, syö loinen isäntänsä tärkeimmätkin elimet. Kun toukka tekee kuolemaa, poistuu loistoukka siitä ja pudottautuu maahan koteloitumaan. Loiset ja pedot vähentävät tehokkaasti kasveja ravintonaan käyttävien hyönteisten määrää. Tässäkin likimain puolet lehtipistiäistoukista on loisittuja. Sitä, kuinka paljon pedot ovat niitä jo napanneet, emme tiedä. Metsän kasvattajalla on siis lukuisia pieniä apulaisia, joita hän ei koskaan näe. Puu kutsuu apujoukkoja Lehtipistiäistoukat jyrsivät raidan lehteä, mutta raita on jo kutsunut ja saanutkin apua. Jo puolet toukista on tuomittu kuolemaan! Jyrki Ketola kirjoitti Metsälehti Makasiinin numerossa 8/2015 kolumnin ”Toivottavasti se oli ankka”. Kolumnissa viitattiin Kauppalehden 25. marraskuuta julkaisemaan artikkeliin, jossa väitettiin valtiovarainministeriön miettivän kaupunkilaismetsänomistajien jättämistä yrittäjävähennyksen ulkopuolelle. Valtiovarainministeriössä ei suunnitella yrittäjävähennyksen rajaamista metsänomistajan asuinpaikan perusteella. Tällainen rajaus olisi käsityksemme mukaan monella tapaa ongelmallinen. Sen sijaan tulemme kyllä pohtimaan, miten yrittäjävähennys tulisi rajata, jotta se kohdistuisi yritystoimintaan eikä sijoitustoimintaan. Metsänomistajan kohdalla rajaus ei ole välttämättä helppo tehtävä. Kauppalehden toimittaja ei ollut minuun yhteydessä kirjoittaessaan artikkelia, joten en voinut oikoa väärinkäsitystä siinä tilanteessa. Valitettavasti sama väärinkäsitys on päätynyt nyt myös kolumnin aiheeksi. Kolumnin kirjoittaja toivoi uutisen olevan uutisankka, ja tällä kertaa se todella oli sitä. TERHI JÄRVIKARE osastopäällikkö, ylijohtaja, Valtiovarainministeriö, vero-osasto Ankka todellakin oli ankka METSÄPILA Myin puuta hankintana vuonna 1991. Silloin minulle maksettiin mäntytukista 275 markkaa kuutiolta. Mitä se vastaisi euroina tänä päivänä? Topi Rahamuseon rahanarvolaskurin (www.rahamuseo.fi/fi/pelit-ja-multimediat/rahanarvolaskuri) mukaan vastaava hinta nykyrahassa elinkustannusindeksillä korjattuina olisi 67,99 euroa. Vertailun vuoksi, Luonnonvarakeskuksen hintaseurannan mukaan mäntytukin hankintahinta oli toissa viikolla keskimäärin 55,86 euroa kuutiolta. EERO SALA Mikä olisi nykyhinta? Ti m o To iv an en
PILKKEITÄ 25 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 huolimatta kasvuaan. Vuosi takaperin kanta-arvio oli 1300 sikaa. ”Tällaiset vähälumiset talvet helpottavat sikojen elämää kahdella tavalla. Lisääntyminen kohenee ja metsästys vaikeutuu.” Metsästyskaudella 2014–2015 Suomesta kaadettiin 350 villisikaa. Lukema oli kautta aikojen ennätys. ”Se petraantuu tällä kaudella”, Erkki Kiukas ennustaa kesäkuussa alkaneesta ja helmikuun lopussa päättyvästä jahtikaudesta. Villisika vuodessa Venäjän rajalla Lappeenrannan Hujakkalassa on metsästetty villisikoja kohta 20 vuotta. Eräs inJERE MALINEN, teksti ja kuvat V uosi sitten villisiasta virisi valtakunnallinen puheenaihe. Itä-Euroopassa levisi pirullinen eläintauti, afrikkalainen sikarutto. Ihmiselle viruksesta ei ole vastusta, mutta sikataloutta se sysää polvilleen. Siellä missä rutto mellastaa, siat lahdataan. Suomeen tauti ei ole saapunut, mutta lähellä se jo vaanii. Viron villisoissa virus on yleistymässä, Pietarin ympäristössäkin tuotantosikaloita on laitettu säppiin. Suomi tarttui tomerasti toimeen sikaruton torppaamiseksi. Metsästäjät kehotettiin kansalliseen villisikajahtiin, ja tautimaista tuotavalle sianlihalle ja -elintarvikkeille mätkäistiin tuontikielto. Suomen villisikoja on nyt vuosi nutuutettu. Onko pääluku laskussa? 1 500 villisikaa ”Ei ole”, Suomen sikaisimman riistamaakunnan Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas toteaa yksikantaan. Talven kynnyksellä Suomessa eleli 1 500 villisika. ”Plus-miinus jotakin”, Kiukas arvioi. Lukema ei ole pilkun tarkka, vaan se perustuu syksyn aikana riistanhoitoyhdistyksille tehtyihin kyselyihin. Kaakkois-Suomessa sikakartoitus tehtiin marraskuussa. Riistapäällikön mukaan sen voi kuitenkin sanoa varmaksi, että sikojen määrä on jatkanut lisääntyneestä metsästyksestä JOULUPÖYDÄN KUNKKU Villisian potkasta valmistettu joulukinkku ei ole hassumpi eväs. Sikojen määrä on kasvussa, samaten saalis. ”NE ASUSTAVAT RAJAN TAKANA JA VIERAILEVAT SUOMEN PUOLELLA SYÖMÄSSÄ.” Suomen villisioista puolet elää Kaakkois-Suomessa. Enimmillään ruokintapaikoilla on nähty noin 50 sikaa kerralla. RIISTA Kinkut näkyivät jo, kun Heikki Korpela nylki kesällä ampumaansa villisikaa joulupöydän herkuksi. nokkaimmista pyytömiehistä on ollut Arto Mäkelä , jolle villisika on arkinen tuttu. ”Määrä on pienen taantuman jälkeen jälleen kasvussa, mutta sikojen tavat ovat entiset. Ne asustavat rajan takana ja vierailevat Suomen puolella syömässä.” Etenkin vahvalumisina talvina Suomen puolelle mutkittelee leveitä, tampattuja sianpolkuja. ”Isoimmissa ruokailulaumoissa voi olla jopa 50 sikaa”, Mäkelä kertoo. Metsästäjät ruokkivat sikoja talvisin muun muassa viljalla sekä kaupoista kerätyillä vanhentuneilla viljatuotteilla. Syy sapuskaan on yksinkertainen. Siten sikoja on helpompi metsästää ja maatalousvahingot vähenevät, kun ruokaa ei tarvitse tonkia pelloista. Vuosittain Mäkelä ampuu jahtikaverinsa Heikki Korpelan kanssa sian mieheen. Saaliista annetaan aina tuhdit kiitospalat maanomistajille, loppu nautitaan perheen parissa. ”Kyllähän villisika on juhlaruokaa. Palvattu kinkkurulla koristaa useimmiten joulupöytää”, Mäkelä myöntää. Vaikka makuasioista ei sovi kiistellä, villisika voittaa muut siat. ”Rasvaa on sopivasti ja riistan vivahde kruunaa aromin.”
PILKKEITÄ 26 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 Antti Uotila, Risto Kasanen ja Kari Heliövaara: Metsätuhot. Metsäkustannus 2015. 206 sivua. Hinta 42 euroa. LYHYESTI ja ytimekkäästi ot sikoitu kirja ”Metsätuhot” on esipuheen mukaan tarkoitettu metsänomistajille ja metsäalan ammattilaisille, alan opiskeli joille sekä muille metsistä kiin nostuneille. Kirjan tekijöistä Antti Uotila ja Risto Kasanen ovat metsätau tien tutkijoita ja Kari Heliövaa ra hyönteistieteilijä. Tekijöillä on myös runsaasti kokemusta käy tännön metsätaloudesta. Siten kolmikko hallitsee varsin katta vasti koko metsätuhojen kirjon ja niiden käytännön aspektit. Ammattitaitoisuus näkyy myös kirjan kokonaisuudessa, joka koostuu teoksen alkupuo lelle sijoitetusta erinomaisesta johdannosta metsätuhoihin se kä sitä seuraavasta tuhonaiheut tajien yksityiskohtaisesta käsitte lystä. Tämän rakenteen ansiosta tekijät luovat aluksi viitekehyk sen suomalaisten metsien tervey den monista ulottuvuuksista, jo KISAKALENTERI LA 9.1.2016 klo 11 VALTIMO, Puukari. Ilm. E3, Heikki Ovaskainen, puh. 0500 371 165. PKMU, PM. La 16.1.2016 klo 11 VUOKATTI, Vuokatin urheiluopisto (uimahalli). Ilm. E3, teuvo.jalonen@elisanet.fi tai 040 549 4201. KAIME, cup I. Pe 29.1.2016 klo 10 ÄHTÄRI, Tuomarniemi. Ilm. E3, opintotoimisto. tuomarniementie@sedu.fi tai puh. 040 868 0606 tai 040 868 0130, yhteyshenkilö Ossi Laitinen. EPMU. Pe 5.2.2016 klo 10 ROVANIEMI, Metsäopetuksen Talvimetsätaidon SM-kisojen yhteydessä. Opastus ilm. yht. Ilm. E3, pekka.narhi@luke.fi puh. 040 861 3496. Cup I, LAMU. Ti 9.2.2016 klo 10 JOUTSA, opastus VT4. Ilm. E4, ulla.tommola@gmail.com tai puh. 040 581 6940. VASTUU. Ke 10.2.2016 klo 11 MYNÄMÄKI, Urheilutie 6, 23100 Mynämäki. Opastus 8-tieltä. Ilm. E3, paula.ylanen@metsakeskus.fi LÄME, PM. Pe 12.2.2016 klo 11 KAUHAJOKI, Sotkan hiihtokeskus, Sotkantie 180. Opastus kantatieltä nro 44. Ilm. E2 klo 16 mennessä, erkki.metsaranta@metsakeskus.fi tai puh. 050 314 0399. EPMU, PM. Ti 16.2.2016 klo 11 PÄLKÄNE, 2 km Tampereelle, opastus tieltä nro 12. Ilm. E3, erik.naulapaa@gmail.com tai puh 040 0333 879. PIMU, PM. Ke 17.2.2016 klo 10 UUSIKAARLEBYY, Urheilukuja 1-3. Ilm. E3, jan-olof.eriksson@outlook.com tai puh. 0400 161 137. ÖSI. Pe 19.2.2016 klo 11 KIURUVESI liikuntahalli, Kuorenvirrankatu 10. Ilm. E3, Tuomo Brandt puh. 040 1645 205. KUMU, PM. Ti 22.2.2016 klo 11 JYVÄSKYLÄ, Killeri, Sykeraitti 7, 40630 Jyväskylä. Ilm. E4, ilmoita ruokailuhalukkuus ilm. yht. pekka.noponen@metsagroup.com tai puh. 0500 343 411, JYMY, PM. Ke 24.2.2016 klo 11 KEMINMAA. Opastus ilm. yht. Ilm. E3, velu.sipola@pp.inet.fi tai puh. 0400 396 345. PSM, Cup II, LAMU, PM. To 25.2.2016 klo 11 LEPPÄVIRTA, Seurakallio. Opastus Leppävirrantieltä, Unnukan kohdalta. Ilm. E3, keskisavo@mhy.fi tai puh. 0400 974 010. KEMU, vain taitosarja. Pe 26.2.2016 klo 11 PYHÄJÄRVI, Honkavuoren hiihtokeskus, Jyväskyläntie 943. Ilm. E4, rhpaakko@hotmail.fi tai puh. 044 2361 965 Hannu Pääkkö. KPMU, PM. Avoin KPMU:n rankingkilpailun osakilpailu. Kahvija ruokailumahdollisuus. Pe-la 4.-5.3.2016 SM-kisat Kouvolan seudulla. KYLE. La 19.3.2016 klo 11 SUOMUSSALMI, opastus ilmoittautumisen yhteydessä. Ilm. E3, tmvaisanen@gmail. com tai puh. 0400 295 464. KAIME, PM, cup II. Pe 1.4.2016 klo 17 PELLO. Opastus ilm. yht. Ilm. E3, risto.kuusijarvi@metsa.fi tai puh. 0400 379 149, LAMU. Eeron Cup I/ LAMU Cup III. La 2.4.2016 klo 10 PELLO. Opastus ilm. yht. Ilm. E3, risto.kuusijarvi@metsa.fi tai puh. 0400 379.149 LAMU. Eeron Cup II/LAMU Cup IV. Su 3.4.2016 klo 11 SODANKYLÄ. Opastus ilm. yht. Ilm. E3, jouko.illikainen@kemijoki.fi tao puh. 040 6601 270, Cup V, LAMU. Mahdolliset lisäykset ja muutokset päivittyvät Suomen Metsäurheiluliiton kotisivuilla www.helsinki. fi/hyytiala/smul/ olevaan kilpailukalenteriin. Talvikisat 2016 Suomen Metsäurheiluliitto Metsätuhoista poikkitieteellisesti Runkohaapsanen liikkuu varsinkin elokuun hämärinä iltoina. Kirjan kuvitusta. KIRJAT Suomeen maihinnousua yrittävä aasianrunkojäärä on viime viikkojen puhutuin metsätuholainen. Kirjan kuvitusta. ka asettaa metsiemme sittenkin melko vaatimattomat ongelmat kansainväliseen skaalaan. Taus ta auttaa lukijaa asettamaan kun kin tuhonaiheuttajan järkevään viitekehykseen myös merkityk sensä ja vaarallisuutensa suhteen. Kirjan kuvitus on korkealuok kaista ja monin paikoin hyvin käy tännönläheistä. Tämä ei ole yllät tävää ottaen huomioon tekijöiden taustan – etenkin Kari Heliövaa ra on tunnettu ensiluokkaisena hyönteisten kuvaajana. Kirjan suuntaaminen metsä ammattilaisille näkyy myös niistä monista neuvoista, joita on sisäl lytetty kunkin tuhonaiheuttajan torjuntaan tai vaikkapa vakuutuk siin liittyen. Erityisesti pidin si vusta, jonka otsikoksi oli annettu ”Metsien terveyttä vaalivan met sänomistajan huoneentaulu”, jo hon oli sijoitettu pieneen tilaan kaikista oleellisin metsien ter veyden ylläpitämiseen liittyvä tie to. Ainoana asia na olisin lisännyt huoneentauluun sen, että met sänomistajan on syytä tarkastaa myös kantokäsittelyn laatu, sil lä huonosti tehtynä se on pelkkä kustannus, jolle ei saa vastinetta. Metsätuhotkirjaa tuskin on tarkoitettu luettavaksi kannesta kanteen, mutta tätä arviota varten tein niin ja olin yllättynyt, kuin ka mukavan lukukokemuksen se muodosti. Tätä miellyttävyyttä ei ole kuitenkaan saavutettu asia sisällöstä tinkimällä, vaan kirjan ote on kauttaaltaan runsaasti tie toa jakava ja siten toimiva myös yksittäisten tuhonaiheuttajien tunnistamisessa ja torjunnassa. Lisämausteen tarjoaa vielä kir jaa leikkaava poikkitieteellinen näkökulma: oman käsittelynsä saavat niin ilmastonmuutokseen varautuminen, monimuotoisuu den lisäämisen mahdollisuudet kuin tuhonaiheuttajien kulkeutu minen ihmisen toiminnan kaut ta. Näiden helposti ristiriitoja ai heuttavien aiheiden käsittely on kiihkotonta, opastavaa ja usein myös oivaltavaa – sekä metsien kanssa töitä tekevien metsäam mattilaisten tai ympäristöihmis ten kannalta myös tarpeellista ja hyödyllistä. Yli 200sivuisen tietokirjan kirjoittaminen virheettä on tie tenkin mahdoton tehtävä. Niinpä tähänkin kirjaan on löytänyt tien sä muutama pieni lapsus. Ehkä merkittävin niistä on väite, jonka mukaan juurikääpä ei voisi tart tua seuraavaan puusukupolveen juuriyhteyksien kautta vaan tai mien olisi saatava itiötartunta il mateitse. Todellisuudessa tartun ta seuraavaan puusukupolveen tapahtuu nimenomaisesti edel lisen puusukupolven kantojen ja nuoren taimen välisten juuriyh teyksien kautta. Tällaiset lapsukset eivät mil tään osin pilaa kirjaa, joka täy dentää erinomaisesti aiheesta kirjoitettuja aikaisempia oppai ta. Niistäkin monet ovat tämän kirjan tekijöiden käsialaa, joten ei ole ihme, että myös nyt käsillä oleva teos on erittäin tasapainoi nen ja hyvin kirjoitettu kokonai suus. Siksi sen voi toivoa kulu van niin metsäammattilaisten kuin muidenkin metsien tervey destä kiinnostuneiden käsissä. JARKKO HANTULA Kirjoittaja on metsäpatologian professori Luonnonvarakeskuksessa.
PILKKEITÄ 27 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 Markus Varesvuo, Pertti Koskimies: Metson suku – Suomen kanalinnut. Docendo. 240 sivua. HInta 32,90 euroa. LUONTOKUVAAJIEMME eturiviin jo pitkään kuulunut Markus Varesvuo al koi muutama vuosi sitten toden teolla kuvata laajaa aihepiiriä, Suomen kana lintuja. Lokakuussa työn tulokset julkaistiin Docendon kus tantamana ja Pertti Koskimiehen tekstein teoksena Met son suku – Suomen kanalinnut. Kaikkia Suomen kanalintuja ei ole aiemmin samoissa kansissa näin laajasti esitelty. Lähinnä metsosta on tehty omia kirjoja, esimerkkinä Jorma Luhdan Metson kuolema vuodelta 1987 ja Metsola vuodelta 2001. Varesvuon ja Koskimiehen kirjassa esillä on kaikki Suo messa esiintyvät kanalinnut, joita on kahdeksan: metsäka nat metso, teeri, riekko, kiiruna ja pyy sekä peltokanat pel topyy, fasaani ja viiriäinen. Viiriäinen on muista poiketen muuttolintu, muut pysyttelevät läpi vuoden pohjolassa. Kirjassa kanalintujen elämää käydään läpi mielenkiin toisesti uutta tutkimustietoa ja myös vanhoja, satoja vuosia sitten muistiin merkittyjä asioita yhdistellen. Sivun mittai set lajikohtaiset esittelyt on koottu loppusivuille. Koskimiehen elävää tekstiä ryydittävät Varesvuon laa dukkaat valokuvat. Muutama otos on otettu monipuolis tamaan kuvitusta myös toisilta luontokuvaajilta – kaikkea ei ahkerinkaan kuvaaja näin laajasta aihepiiristä ennätä ikuistamaan. Jokusen huippukuvan, jota kirjassa riittää kymmenit täin, olisi myös kirjan alkulehtien jälkeenkin voinut nos taa aukeaman kokoiseksi. Tämä olisi selkeyttänyt taittoa. Metson suku – Suomen kanalinnut on oiva tietopaket ti ja kuvakirja kanalintujen elämästä ihmisen toimintaa unohtamatta. ARI KOMULAINEN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2016 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 69 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 76 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2016 / 2016 / KIRJAT Metso sanoin ja kuvin A nn a B ac k K im m o H ak ol a VALTTERI SKYTTÄ METSÄKUSTANNUS on tänä vuonna mu kana joulutunnelmassa Hakaniemen to rilla Helsingissä. Metsäkustannuksen markkinointipäällikön Kimmo Hakolan pihakuusi valikoitui torin joulukuusek si lukuisten kaupungille tarjottujen pui den joukosta. Pienen ojan partaalla pihan reunassa kasvaneen kuusen valtteja ovat tuuheus ja tasainen muoto. Kuuluisan kauppahallin nurkalle pystytetty kuusi oli kaadettaes sa hieman päälle 30vuotias, eikä enää mahtunut kunnolla Hakolan pihamaalle. Puusta olisi jo nyt saanut useamman tukin, joten kasvu on ollut melkoista. Metsälehti on osa Metsäkustannus Oy:tä. Pihakuusesta kauppahallin joulupuuksi Hakaniemen torin joulukuuseksi valittiin Metsäkustannuksen markkinointipäällikön Kimmo Hakolan pihakuusi.
PILKKEITÄ 28 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUJA TARJOTAAN KOKENUT KESKUSTELUKUMPPANI! Rakkaus, suhteet, seksi, työ ja talous. Soita 0700 16645 Iisa (2,53emin+pvm) pl84 Ou50 SEPPO HARTIKAINEN teksti ja kuva LÄHELLÄ Torontoa sijaitsevalla Drysdalen joulukuusifarmilla on pitkät perinteet ja laaja valikoima jouluun liittyvää myytävää. Yksi tuotteista on oma malli joulukuusenjalasta. Vadin pohjassa on piikki, joka sopii kuusen tyveen pakkauspaikalla porattuun reikään. Kolme pitkää tankoa pitää puun pystyssä. Reikiä on porattu jo lokakuusta lähtien, sillä joulupuiden sesonki on pitkä. Virginiantai palsamipihdan saa mukaansa 50:llä Kanadan dollarilla eli noin 40 eurolla. Kolmimetrinen joulukuusi maksaa noin 80 euroa. Kuusikauppa hiipuu Kanadassa Suomessa Metsäntutkimuslaitoksella 1969-70 työskennellyt David Cope esittelee joulukuusenjalkaa. tai eivät hanki kuusta lainkaan. Drysdalen tilalla tärkeimmäksi toimialaksi onkin noussut maisemarakentaminen. Lisää tuloa tuovat erilaiset viihdepalvelut. Esimerkiksi Halloweenia varten rakennettu Psycho-polku työllistää tusinan verran asiakkaiden pelotteluun erikoistuneita kausityöläisiä. Polkua ei pimeän aikaan suositella alle 14-vuotiaille. Viljelmältä korjataan vuosittain jo pelkästään tukkumyyntiin 5 000–6 000 puuta. Määrä on vähentynyt. ”Oikean joulukuusen hankkii yhä pienempi osa perheistä”, kertoo 83-vuotias Doug Drysdale . Joulukuusikaupasta Drysdalen suvulla on kokemusta jo neljän sukupolven ajalta. Parhaita asiakkaita ovat lapsiperheet. Keski-ikäiset ja vanhemmat tyytyvät tekokuuseen PALVELUJA TARJOTAAN Metsäpalvelu Ahotarrikka Ky tekee 30 vuoden kokemuksella • tuulenkaatojen korjuun, myös pienet määrät • harvennusja erikoishakkuut • raivaussahatyöt • pihapuiden poistot, tarvittaessa puiden ja risujen poiskuljetus Lisäksi avustamme metsäveroilmoituksen teossa. Toimialueemme on Pieksämäen seutu ja ympäryskunnat. Ota yhteyttä: 040 720 1879 info@ahotarrikka.fi
PILKKEITÄ 29 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153 000 (KMT/14) Painopaikka Savon Paino Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry on maanviljelijöiden, metsänomistajien ja maaseutuyrittäjien etujärjestö. MTK työllistää noin 90 maaseudun puolestapuhujaa. Toimintaamme voit tutustua tarkemmin osoitteessa www.mtk.fi Haemme MTK:n metsälinjalle Seinäjoelle Kenttäpäällikköä Kenttäpäällikön tärkeimmät tehtävät ovat metsänomistajien metsä-, puumarkkinaja energiapoliittinen edunvalvonta. Alueellinen elinkeinopolitiikka, metsänomistajien järjestäytymisasteen nostaminen, sidosryhmäyhteistyö ja erityisesti yhteistyö metsänhoitoyhdistysten kanssa ovat olennainen osa kenttäpäällikön työtä. Arvostamme erityisesti: Soveltuvaa korkeakoulututkintoa Vahvaa metsätalouden ja -politiikan sekä puumarkkinoiden tuntemusta Perehtyneisyyttä elinkeinoja maankäyttöpolitiikkaan sekä metsävaratietoon Metsänhoitoyhdistystoiminnan ja muun järjestötoiminnan tuntemusta Hyviä vuorovaikutus-, yhteistyöja verkostoitumistaitoja Erinomaista kirjallista ja suullista esiintymistaitoa Tarjoamme: Mielenkiintoisen työn ja aidon mahdollisuuden vaikuttaa maaseudun asioiden edistämiseen Sitoutuneet ja osaavat työkaverit Kilpailukykyiset henkilöstöedut Lisätietoja tehtävästä antavat metsäjohtaja Juha Hakkarainen puh. 0400 870 867 ja kenttäjohtaja Timo Leskinen puh. 0400 754 235. Täytä sähköinen hakemus 27.12. mennessä osoitteessa www.mtk.fi/rekry MTK 2x160_92mm 9.12.2015 12.43 Sivu 1 TähtiMetsä Oy on Keski-Karjalan alueella toimiva metsäalan palveluita tarjoava yritys. Toimintaamme kuuluvat puunkorjuu, metsäenergian korjuu ja haketus, puutavaran autokuljetus, maanmuokkaus ja koneellinen istutus, leimikoiden suunnittelu ja miestyönä tehtävät metsänhoitotyöt. Pääasiakkaamme on Stora Enso. Liikevaihto on n. 3,0-3,5 milj. €. Haemme vakituiseen työsuhteeseen TOIMITUSJOHTAJAA vastaamaan yrityksen johtamisesta, toimintojen organisoinnista ja kehittämisestä sekä asiakasyhteistyöstä toimipaikkana Kitee. Työsuhteen aloitus viimeistään maaliskuun aikana. Tarjoamme · positiivisen työskentelyilmapiirin · monipuolisen työn kehittyvän yrityksen vetäjänä · haasteellisen tehtäväkentän metsäalan yrittäjyyden kehittämisessä Edellytämme · metsäalan koulutusta · yrittäjähenkistä asennetta · yhteistyöja vuorovaikutustaitoja · organisointikykyä Hakemukset 4.1.2016 mennessä osoitteeseen: TähtiMetsä Oy, Ristisolantie 5, 58200 Kerimäki tai ahti.parviainen@metsakarjala.mloposti.fi Lisätietoja Ahti Parviainen, 0500-272389 ja www.tahtimetsä.fi Tähtimetsä 2 x 150_92mm 8.12.2015 9.53 Sivu 1 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Asuinrakennuspaikka, 2 rantarakennuspaikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, yhteispa. 19.5600 ha. Suurempi kiinteistö on 2 ha ja on pihapiiriä luk.ottamatta pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak., piharak. sekä varasto. Rak.oikeus 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, järvenrantaa n. 350 m, 2 yleiskaavan mukaista rantarak.paikkaa, molemmilla rak.oik. 200 k-m 2 . Kiinteistöön kuuluu myös n. 0,5 ha:n kokoinen suopalsta Risusaaressa. Yhteishinta 160.000 €. Voidaan lohkoa osiin, tarjouksia otetaan vastaan. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Pinta-alasta n. 19,1 ha metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-kerroksinen hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunkoinen aitta, varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu 2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat rakennettu navettarakennukseen 1980-luvulla. 120.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Rovaniemi, Suopajärvi 130 ha. Metsätila vanhoine asuinja piharakennuksineen. Tila rajoittuu Suopajärveen, jonka rantaviivaa yli 1 km. Metsät pääosin kasvatusmetsiä ja taimikoita. Tila rajoittuu laajoihin valtionmaihin. 84.000 €/tarjous. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Metsätila, joka sijaitsee 2 palstassa. Metsät ovat pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1.650 m 3 . Ylimmäisen Ahmalammen rannalle voi anoa poikkeamisluvalla lomarakennuspaikkaa. 35.000€/tarjous Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Mäntyharju 37,2 ha. Lyytikkälän kylässä monipuolinen määräala tilasta Leporinne. Hyvä tie perille. Kokonaispuusto n. 1887 m 3 . Heti hakkuumahdollisuuksia ja taimikot on hyvin onnistuneet. Kuvio 14 (A0) on muokattu ja odottaa vain taimia. 105.000€ / tarjous METSÄPALSTA, Lieksa, Jaakonvaara 45,6 ha. Höntönvaarantiehen rajoittuva n. 45,6 ha määräala tilasta Teppanala. Kokonaispuusto n. 5360 m 3 . Maapohjat pääasiassa tuoreita tai lehtomaisia. UPM bonvesta -metsätila. Katso lisätiedot www.bonvesta.fi . 200.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo, Lauvus 58,7 ha. Määräala lähellä Kuhmo-Nurmes maantietä. Kokonaispuusto 3280 m 3 , kaksi kolmasosaa kasvupaikoista on tuoretta kangasta. Palstalle on tieyhteys. Hyväkasvuinen metsäpalsta, jossa tarjolla myös välittömiä hakkuutuloja! UPM Bonvesta metsäpalsta. 83.100 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 47,1 ha. Eteläisessä Sotkamossa sijaitsevan Lintusuonpalstan kokonaispuusto on n. 3.120 m³. Metsämaasta n. 9 ha varttunutta kasvatusmetsää, n. 23 ha nuorta kasvatusmetsää ja 7 ha pientä taimikkoa. Oivallinen metsäsijoituskohde, jonka tuotosta pääsee nauttimaan jo varsin pian. UPM Bonvesta metsäpalsta. 69.600 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
30 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 PILKKEITÄ LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 90 VUOTTA 11.1. Nils Antinkangas, metsänhoitaja, Rauma 85 VUOTTA 6.1. Timo Hiillos, metsänhoitaja, Pori 75 VUOTTA 25.12. Veijo Tidenberg, ylimetsänhoitaja, Kuopio 70 VUOTTA 22.1. Markku Paavilainen, metsänhoitaja, Hyvinkää (matkoilla) 65 VUOTTA 24.12. Aatto Ylimartimo, Länsi-Pohjan metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja, Tervola 60 VUOTTA 22.12.2015 Göran Ådjers, Suomen metsäkeskus, aluekehitysasiantuntija, Vaasa ( juhlat Jakartalla) 4.1. Harri Tasanen, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän johtaja, Nousiainen (ei juhli, on Lapin lumilla) 6.1. Jouni Vaimala, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäasiantuntija, Rauma 11.1. Pirkko Tuorila, Metsänhoitoyhdistys Karhun valtuuston jäsen, Siikainen läkävijämaana tutkimuksessa ja koulutuksessa, mikä huomioon ottaen pihistely tämän ohjelman kohdalla herättää kysymyksiä. Suomelta odotetaan enemmän, ja jopa Slovenia rahoittaa ohjelmaa suuremmalla summalla kuin me. Vietin unettoman yön, mutta aamulla minulla oli onneksi vastaus valmiina. Minä olin puhunut kolmivuotisen ohjelman rahoituksesta vuositasolla, kun taas koordinaattori oli puhunut koko ohjelmakaudesta. Hän oli iloinen kuin pieni hiiri, kun väärinkäsitys saatiin oikaistua. Episodi antoi selvän viestin siitä, että Suomea pidetään edelläkävijämaana, kuten olemme toivoneet. Toivottavasti pystymme vastaamaan huutoon myös jatkossa. Sitten kävimme käsiksi itse aiheeseen eli yhteisrahoitteisen eurooppalaisen kestävän metsätalouden tutkimusohjelman sisällön hahmotteluun. Suomi on mukana niin kutsutussa Eranet-hankkeessa, jonka ideana on saada kansalliset tutkimuksen rahoittajat toimimaan yhteistyössä ja sillä tavoin vahvistamaan EU-alueen kilpailukykyä suhteessa muihin maanosiin. Rahoitusjärjestelmän tekee hieman mutkikkaaksi se, että hyväksyttävissä hankkeissa pitää olla mukana vähintään kolme maata ja kansallisten rahoittajien pitää päästä yhteisymmärrykseen siitä, että hanke kannattaa rahoittaa. Kun siihen asti on päästy, kukin rahoittaja ottaa hoitaakseen oman maansa osuuden sen rahasumman puitteissa, minkä itse kukin rahoittaja pystyy pöytään tuomaan. ??? Matkan dramaattisin hetki omalla kohdallani oli iltamyöhään päivällisen jälkeen kadulla käyty keskustelu, jossa ohjelman itävaltalainen vetäjä moitti meitä siitä, että olemme ohjelmassa mukana mitättömän pienellä summalla verrattuna vastaaviin aikaisempiin ohjelmiin. Pariisin yössä sain niskaani aikamoisen ryöpytyksen siitä, kuinka Suomi tunnetaan edelTyömatka Pariisiin oli ollut kalenterissa jo alkusyksystä ja lentoliput ynnä muut matkajärjestelyt hoidettu, kun lauantaiaamuna marraskuun neljäntenätoista avasin radion, josta tuli juuri aamuhartaus. Unen ja valveen rajamailla ymmärsin papin puheesta sen verran, että ihmisiä oli tapettu Pariisissa jossakin terrori-iskussa. Uutisissa asiasta tulikin lisätietoa, ja aloin luonnollisesti pohtia, olisiko syytä peruuttaa koko maanantaiksi suunniteltu matka. Pian tuli tietoa Pariisinkin päästä, jossa järjestelijät kertoivat selvittelevänsä sikäläisten viranomaisten kanssa, voidaanko kokous pitää suunnitelmien mukaisesti. Sunnuntaina tuli uusi sähköpostiviesti, jossa todettiin, että kokous pidetään ja tervetuloa vain. Suomalainen retkikunta lähti urheasti matkaan täsmälleen alkuperäisessä kokoonpanossa. Pariisin päässä matka taittui lentokentältä hotelliin ennätysajassa. Kaupunki oli hyvin hiljainen ihmisten vielä sulatellessa viikonlopun kauheita tapahtumia. Kokouspaikalla selvisi, että 61 osallistujasta 17 oli päättänyt jättää tulematta. Me jotka olimme paikalle tulleet, saimme paljon kiitosta urhoollisuudestamme. Vietimme ranskalaisten toivomuksesta myös hiljaisen hetken uhrien muistoksi. Pariisin yössä MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA ENSI NUMEROSSA HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat JEAN SIBELIUKSEN syntymävuonna 150 vuotta sitten Tampereelle rakennettiin ensimmäistä puuhiomotehdasta, jota pidetään myös Nokia-yhtiön alkuna. Tehdas käytti raaka-aineenaan lehtipuuta, muun muassa koivua. Sitä riittikin runsaasti kaskenpolton ja huolettomien ”ryöstöhakkuiden” jäljiltä. Suomen metsävarojen riittävyys ja retuperäinen metsänhoito huolestuttivat silloisia valtionvirkamiehiä. Keisarillinen Suomen senaatti tilasikin vuonna 1858 Saksasta vapaaherra Edmund von Bergin arvioimaan Suomen metsien tilaa. Saksalaiseen järjestelmällisyyteen tottunut mies ilmaisi pitkän raporttinsa alkumetreillä, että ”nyt jo ovat Suomenmaan metsät siinä tilassa, että jos yhä vielä kehnommiksi kävisivät, niin olisi se suuresti kammoittava asia” . Hämeenlinnan lähimetsissä vaeltelevaa mielikuvitusrikasta Janne-pojankoltiaista metsien tila ei kammottanut. Puita, peikkoja ja muuta metsän jännittävää rekvisiittaa oli nuoreen taiteilijanmakuun enemmän kuin riittävästi. Myöhemmin Sibeliuksen satupuut ? Miten metsäverotus on kiristynyt? ? Hyödylliset vinkit metsäveroilmoituksen täyttämiseen Metsälehti Makasiini ilmestyy 21. tammikuuta 2016. Sibelius muutti itsekin kirjaimellisesti metsän keskelle Järvenpään Ainolaan. Suomenmaan satumetsät inspiroivat häntä moniin puuja luontoaiheisiin sävellysteoksiin. Vauhtia haettiin välillä maailman metropoleista ja Kämpin kalevalanhuuruisista kabineteista. Sibelius myös sävelsi koivulle, männylle, kuuselle, haavalle ja pihlajalle omat nimikkokappaleensa puusarjassaan. Joululaulujaan hän sovitteli Ainolassa vielä lähes 90-vuoden iässä. Sibeliuksen puistoblues Säveltäjämestarin mukaan on nimetty useita puistoja, joista Helsingin Töölössä sijaitseva virkistysalue oli pitkään tunnettu erityisen koivuvaltaisena. Suomen valkorunkoiset kansallispuut ikääntyivät kuitenkin väistämättä ja Töölön koivikkoa on vuosien varrella uudistettu useaan otteeseen. Kookkaita koivuja varttuu edelleen Sibelius-patsaan lähellä. Yhteen niistä on kiinnitetty muovitaulu, johon painetun QR-koodin avulla puistoturisti voi ladata älykännykkäänsä kuultavaksi Sibeliuksen pianosävellyksen koivusta. Koivu on myös Britanniassa tämän vuoden jouluhitti; tunnettu tavarataloketju myy solkenaan ledvaloilla koristeltuja paperisia rauduskoivujaan ”vaihtoehtojoulukuusina”. Jouluaattoiltana BBC4-kanava lähettää myös kaksituntisen tositv-porokuvauksen Lapista. Yhtiön ohjelmaselosteen mukaan porot puikkelehtivat napapiirin lumisissa rauduskoivikoissa kamerareen kera. Tosiasiassa valtaosa koivuista lienee tunturitai hieskoivuja. Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi Brysselin kuninkaalliseen puistoon istutettiin lokakuussa virkamiesvoimin Ainolan maisemista kiikutettu Janne-rauduskoivu. Varapuukin on odottamassa, jos puistotuho sattuisi yllättämään Järvenpään satumetsän kulttuurikoivun. Jean Sibelius sävelsi kirjaimellisesti keskellä metsää, Ainolassa.
31 17. JOULUKUUTA 2015 u NRO 24 PILKKEITÄ METSÄRISTIKKO 21, RATKAISU Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän suuren jouluristikon 2015 vastausten tulee olla perillä 21.1.2016 osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Jouluristikko 2015”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 21 on arvottu seuraaville kolmelle: Riitta Kemppainen, Hyrynsalmi, Ilari Långvik, Pinsiö ja Mauri Taiminen, Elimäki. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. JOULURISTIKKO 2015
RAHA KASVAA METSÄSSÄ Puukaupan bonukset nousivat jopa 75 % ja niitä saa myös metsänhoitopalveluista Nostimme reilulla kädellä puukaupan bonuksia kaikilla jäsentasoilla. Lisäksi maksamme bonuksia myös metsänhoitopalveluista. Nämä yhdessä voivat tarkoittaa satojen, jopa tuhansien eurojen taloudellisia lisäetuja vanhojen päälle joka vuosi. Ota yhteyttä omaan metsäasiantuntijaasi ja hyödynnä uudet huimat bonukset. Lue lisää metsaforest.com. 30094813_Metsa_Metsalehti_260x380.indd 1 11/30/15 11:59 AM