• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 14. HELMIKUUTA 2013 • Nro 3 • WWW.METSALEHTI.FI Ajankohtaista: EU:n aikeet huolettavat ›› sivu 3 Metsänhoito: Lannoitus kannattaa ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Uutuussaha puoliammattilaisille ›› sivut 22–23 Asiantuntijalta: Valumat kuriin ›› sivu 26 Kunnolliset työkalut Ju kk aPe kk a M oi la ne n / K uv aU lja s Hannu Hutun energiapuusavotta hoituu traktorilla, kaatopäällä ja giljotiinikouralla. Sivut 18–19
• 2 METSÄLEHTI 3 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 14.2.2013 O saran aukeista tuli aikanaan tehometsätalouden symboli. Osarointi tarkoitti hävitystä eli isoja avohakkuita, aurausta ja epäonnistuneita männyn istutuksia. Tundra tulee, oli vielä muutama vuosikymmen sitten yleinen päätelmä. Eikä ihme. Pohjois-Suomen metsien sodanjälkeinen uudistamisurakka oli silloisilla menetelmillä ja tiedoilla iso riski ja sen jäljet ennennäkemättömiä. Hakkuilla oli monia tarkoituksia, joista tärkeimpiä oli työn ja toimeentulon järjestämien sodasta palanneille miehille ja maaseudun nuorille. Harsintahakkuiden jäljiltä metsät olivat harvoja, joten järkevän kokoisten työmaiden saamiseksi pyrittiin laajoihin leimikoihin. Kymmenen vuoden kuluessa Pudasjärvelle ja Posiolle syntyi Euroopan suurin avohakkuuala, joka sai nimensä Metsähallituksen pääjohtajan N.A. Osaran mukaan. Suurimmaksi osaksi savotta onnistui erinomaisesti. Kylmillä pohjoisrinteillä taimet eivät lähteneet kasvuun ja tykyn runtelemia männiköitä on jouduttu hakkaamaan pois, mutta urakan koko huomioon ottaen epäonnistumisia on ollut vähän. Puuta alueella kasvaa jo nyt enemmän kuin sitä aikanaan saatiin uudistushakkuissa. On hienoa, että hyviä tuloksia ehtivät nähdä vielä monet niiden eteen töitä tehneet. Osaran aukeilla puustojen arvokasvu on juuri nyt parhaimmillaan. Harvennushakkuut aloitettiin viime vuosikymmenellä, ja niistä on kertynyt runsaasti puuta. Metsähallitus on huolehtinut taimikoiden hoidosta, minkä ansiosta puut ovat järeytyneet nopeasti. Jo tähänastiset kokemukset metsien kasvuvoimasta osoittavat, että myös Pohjois-Suomessa voidaan yltää 60-vuoden kiertoaikaan ja jopa 500 kuutiometrin kertymiin hehtaarilta. Seuraava ongelma on, miten ensi vuosikymmenellä alkavat uudistamishakkuut onnistutaan suunnittelemaan siten, että metsien yksipuolista ikäluokkajakaumaa saadaan oikaistua ja monimuotoisuutta parannettua. Huolta herättää myös puun kysyntä. Samaan aikaan, kun Pohjois-Suomen metsävarat ovat kasvaneet, alueen jalostuslaitoksia on suljettu. Osaran aukeilla uudet ongelmat Iltapäivälehdet uutisoivat äskettäin, että ihmisen intiimein kumppani satiainen on käynyt uhanalaiseksi. Uutinen oli ilmeisen perätön. Kiintoisaksi asia muuttui kun Ilta-Sanomat (15.1) pyysi Luonnontieteellisen museon professori Olof Bistömiltä kommentin uutiseen. Hän totesi: ”En haluaisi tällaista sanoa, mutta ei sillä olisi suurempaa merkitystä, vaikka häviäisi koko maapallolta.” Oho. Eikö laji kuin laji on yhtä arvokas osa luonnon monimuotoisuutta. Olen koettanut vakuuttaa itselleni, että monimuotoisuus on jotain ylevämpää kuin vain veruke jarruttaa metsänhakkuita. Mielikuvitelkaapa huviksenne, millainen meteli nousisi, jos sana satiainen korvaisi sanalla liito-orava ja sanojaksi laitettaisiin joku metsäpäällikkö. MIKKO RIIKILÄ Satiaisnäkökulma Vesiensuojelun kannalta merkittävin haaste ovat maanmuokkaukset, joissa kaivetaan ojia. Joka kolmannelta ojitetulta uudistusalalta vesiensuojelurakenteet puuttuvat kokonaan. Vesiensuojelurakenteita pitäisi olla aina kun kaivetaan ojia.” Asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskuksesta kommentoi luontolaadun tarkastustuloksia. Metsäperkeleen tarina näyttämölle Kari Heiskanen ohjaa Helsingin kaupunginteatteriin näytelmän G. A. Serlachiuksesta. Sivut 4–5 Osaran aukeilla kasvaa järeä puu Sivu 6 Ylä-Lapin sahat sulkeutuivat Sivu 8 Pääkaupunkiseudun metsänomistajien ääni Jaakko Temmes on Metsälehden tuorein kolumnisti. Sivu 9 Kierrätysyrittäjät energiapuukauppaan Sivu 12 Hyönteistutkijan ikkuna menneeseen Meripihkassa hyönteinen säilyy kymmeniä miljoonia vuosia. Sivut 16–17 Sellaisen tuloksen saa kuin haluaa Eljas Heikkinen kyseenalaistaa metsänkasvatusmenetelmien kannattavuuden vertailut. Sivu 21 Pilliä kettua narraamassa Sivu 24 Metsäalan järjettömyyksiä ”Stora Enson johtajan Jouko Karvisen vuositulojen maksamiseen tarvitaan 2 500 pöllirekallista”, Seppo Kotilainen kirjoittaa. Sivu 25 Vapaasti umpihangessa Umpihankihiihdon maaillmanmestaruus ratkaistiin jo 16 kerran. Sivu 27 Arvokas tammi kasvaa hitaasti Sivu 30 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Valmet elementissään Valmet 702 S, kova peli vielä vanhoilla päivilläänkin. Motti-Matti Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? .
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 3 • 2013 3 MIKKO RIIKILÄ J uuri kun rikkidirektiivin sokki alkaa tasaantua, valmistellaan Brysselissä uutta, pahimmillaan yhtä tuhoisaa säädöstä. Kyse on sähkön ja lämmöntuotantoon ja jäähdytykseen käytettävien kiinteiden ja kaasumaisten biopolttoaineiden kestävyyskriteereistä, joita on hierottu viime vuodesta alkaen. Luonnos kestävyyskriteereistä on määrä julkistaa kevään kuluessa. Suomen metsäväki luottaa, että ainakin suurimmat päättömyydet saadaan perattua pois. Uudet kriteerit uhkaavat murtaa EU:n periaatteen, jonka mukaan metsäasioista päätetään kansallisesti. Kriteerien luonnoksissa on ehtoja, jotka käytännössä lopettaisivat metsäenergian tuotannon. Tuhoisin olisi vaatimus raportoida kestävyyskriteerien toteutuminen jokaiselta hake-erältä kannolta polton jälkeiseen hiilitaseeseen asti. Suomessa on metsäbiomassaa käyttäviä laitoksia noin 880. Jokaiselle niistä toimitetaan helposti satoja erillisiä hake-eriä vuosittain. ”Vaatimus on täysin mahdoton. Sen myötä voisimme heittää hyvästit EU:n asettamille uusiutuvan energian tavoitteille”, MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä toteaa. Metsänomistajia koskettaisi pakollinen, viranomaisten hyväksymä metsäsuunnitelma. Suunnitelmapakon olisi luonnosten mukaan määrä koskea yli 20 hehtaarin metsätiloja. Komissio vaatii suunnitelmapakkoa Suomessa suunnitelmapakkoa vastustetaan. Tiedot komission aikeista ovat kuitenkin epämääräisiä. ”Ei ole tiedossa, vaadittaisiinko tilakohtaista vai alueellista suunnitelmaa. Viimeisimmän komissiosta saadun tiedon mukaan sanamuoto olisi metsäsuunnitelma tai vastaava”, kertoo metsäasiantuntija Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä. Suunnitelmapakkoon liittyy pelko säädöksistä, joiden mukaan hakkuut eivät saisi ylittää tilan vuotuista kasvua. Se tekisi hakkuusäästöjen purkamisesta mahdotonta. Kriteerit tosin koskevat vain energiapuun korjuuta. ”Suunnitelma ei ole kriteerien todentamisen väline. Luotan, että järki voittaa tässä asiassa ja komissio luopuu suunnittelmapakosta”, Jylhä toteaa. Uusi vaade suojeluun Kestävyyskriteereissä on myös uusi, pahaenteiseltä kuulostava suojeluperuste, primäärimetsä, eli suomeksi aarniometsä. Se tarkoittaa metsiä, joissa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta eivätkä ekologiset prosessit ole merkittävästi häiriintyneet. ”Meillä on runsaasti talousmetsiä, joita ei ole hakattu vuosikymmeniin. Pahimmillaan seuraavakaan omistajapolvi ei halutessaankaan voisi niitä hakata”, Niemi kertoo. Jylhä korostaa, että primäärimetsien määrittely tehdään kansallisella tasolla, joten uusi suojelurynnistys voidaan torjua. ”Meillä on tehty lukemattomia vanhojen metsien inventointeja. Niiden perusteella on suojeltu jo kaikki suojelunarvoiset kohteet. Primäärimetsät voidaan nähdäkseni rajata suojelualueille.” Hän muistuttaa, että Suomessa ja Ruotsissa on enemmän tiukasti suojeltuja metsiä kuin muualla Euroopassa. Sama peli, kolmet säännöt Kestävyyskriteeristön valmistuminen luo tilanteen, jossa metsätaloutta koskevat kolmet erilaiset kriteerit. Ainespuun tuotannon, siis perinteisen metsätalouden, kestävyyttä säädellään metsälailla ja sertifioinnilla. Nestemäisten biopolttoaineiden tuotantoon ollaan parhaillaan laatimassa omaa lainsäädäntöä, jolla EU:n vuonna 2009 säätämä uusiutuvan energian käytön edistämistä koskeva direktiivi maastoutetaan Suomeen. Ja nyt siis kiinteille ja kaasumaisille biopolttoaineille valmistellaan omaa kriteeristöään. Metsäväki pelkää, että myös muilla toimialoilla kuten rakentamisessa aletaan vaatia samantapaisia, mutta ei samansisältöisiä kestävyyskriteereitä kuin metsätaloudelta. ”Tilanne muodostuu kestämättömäksi, jos metsäta louden kestävyydelle asetetaan erilaisia pelisääntöjä riippuen puun loppukäytöstä”, Jylhä toteaa. Kestävyysvaatimukset eivät sinällään ole ongelma. Metsätalouden kestävyys on varmistettu lainsäädännöllä ja sertifioinnilla. Metsämaat vastustavat Niemi myöntää, että EU:n komissiolla on taipumus tuottaa säädöksiä, jotka vaikeuttavat pohjoismaisen metsätalouden harjoittamista. Timo Soinin ”Missä EU, siellä ongelma” -sloganista hän silti sanoutuu irti. ”Bioenergian kestävyyskriteerien valmistelu osoittaa, että jäsenmaat pystyvät vaikuttamaan komission toimintaan. Suomen ja Ruotsin lisäksi Itävalta, Bal tian maat, Tshekki, Slovakia, Slovenia ja myös Britannia ovat aktivoituneet. ” Myös MTK:n Jylhä luottaa, että Euroopan metsämaiden yhteisponnistuksella suurimmat järjettömyydet pystytään raivaamaan kestävyyskriteereistä. Metsäenergia vaarassa EU:n valmistelemat biopolttoaineiden kestävyyskriteerit voivat merkitä jopa kuoliniskua puuenergialle. ”Vaatimuksen myötä voisimme heittää hyvästit uusiutuvan energian tavoitteille.” EU:n komissiossa valmistellaan kriteereitä metsäenergian kestävyydelle. Euroopan metsämaat vastustavat hanketta yhteisrintamassa. M ik ko R iik ilä
• 4 METSÄLEHTI 3 • 2013 LyHyESTI Luontokohteet säilyivät Luontokohteet säilyvät hakkuissa hyvin. Suomen metsäkeskuksen tarkastusten mukaan 96 prosenttia kohteista oli säilynyt ennallaan tai lähes ennallaan, muuttuneita kohteita oli vain neljä prosenttia. Tulos heikkeni hieman edellisvuodesta: tuolloin kohteista säilyi ennallaan 98 prosenttia ja muuttui neljä prosenttia. Myös säästöpuiden osalta tulokset olivat hyviä. Säästöpuun laatu todettiin erinomaiseksi tai hyväksi 87 prosentilla kohteista. Laatu kuitenkin vaihteli. MTK tyrmää asiantuntijaraportin Lausunnoille lähteneen metsälakiesityksen vaikutuksia selvittänyt asiantuntijaraportti arvioi esitystä tylysti: sen katsottiin muun muassa heikentävän monimuotoisuutta nykyiseen lakiin verrattuna. MTK:ssa raportin johtopäätöksiä kummastellaan. ”Asiantuntijat eivät esittämiään väitteitä ole pystyneet perustelemaan. Esitetyt väitteet perustuvat paljolti spekulointiin”, MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä toteaa. Etanolia sahanpuruista Energiayhtiö ST1 suunnittelee Kajaaniin tuotantolaitosta, joka tuottaisi sahanpurusta etanolia. Yhtiö on jo tehnyt aiesopimuksen tontin ja rakennuksen vuokraamisesta Renforsin rannasta. Raaka-ainetoimituksista neuvotellaan muun muassa Pölkky Oy:n kanssa, jonka saha toimii alueella. Kajaaniin suunnitellun tehtaan kapasiteetti on 10 miljoonaa litraa vuodessa. Tehdas työllistäisi suoraan 15–20 henkilöä ja välillisesti noin 15 henkilöä. Tehtaan rakentamisesta on tarkoitus päättää vielä kuluvan vuoden aikana. Silloin tuotanto voisi alkaa vuonna 2015. Metsävisaan osallistuu 26?000 koululaista Koululaisten metsätietokilpailu Metsävisa järjestetään jo 32. kerran. Viime viikolla käynnistyneeseen kisaan osallistuu 26 000 koululaista 372 koulusta eri puolilta Suomea. Osallistuneiden määrä laski viime vuodesta muutamalla tuhannella. Kilpailuun voivat osallistua kaikki perusopetuksen vuosiluokkien 7–9 oppilaat. Kunkin koulun paras visailija jatkaa kevään aikana maakuntatason kisoihin, maakunnan paras kutsutaan toukokuussa loppukilpailuun Helsinkiin. Suot hidastavat lämpenemistä Ilmaston lämmetessä soiden kyky sitoa hiiltä todennäköisesti paranee, uusi kansainvälinen tutkimus kertoo. Luonnontilaiset suot ovat huomattavia hiilen varastoja ja suoturpeeseen kerääntyvä hiili vähentää ilman hiilidioksidipitoisuutta. Toisaalta turpeen hajotessa vapautuu metaania, voimakasta kasvihuonekaasua. Biogeosciences Discussions -sarjassa julkaistun tutkimuksen mukaan ilmaston lämmetessä turvetta kuitenkin kerrostuu nopeammin kuin sitä hajoaa. Näin suot toimivat aiempaa tehokkaampana hiilinieluna. Bioenergialla vahva kannatus Bioenergian käytön lisäämistä kannattaa 70 prosenttia suomalaisista. Bioenergia ry:n teettämän kyselyn mukaan käytön lisäämistä perusteltiin muun muassa energiaomavaraisuudella, huoltovarmuudelle, kotimaisuudella ja työllisyysvaikutuksilla. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti PEKKA SIPOLA, kuva S uurelle näyttämölle kehkeytyy puuhiomo. Kuoritut kuusenrungot odottavat pinossa käsittelyä, ja tummaa väkipyörää ympäröi jo rautatie. Kaikki on isoa, mutta iso on harjoiteltavan näytelmän aihekin: Suomen metsäteollisuuden synty. Päähenkilö on legendaarinen patruuna Gustaf Adolf Serlachius, josta näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Kari Heiskanen kiinnostui luettuaan historiantutkija Teemu Keskisarjan teoksen Vihreän kullan kirous (Siltala 2010). Heiskanen näkee metsäteollisuuden syntyajan Suomen villinä läntenä. Perustettiin tehtaita, tehtiin rautateitä, eikä taloudellisia turvaverkkoja ollut. Amerikassa asutuksen leviäminen länteen synnytti oman kirjallisuutensa ja elokuvalajin. ”Meillä taas teollistumisen aika on melkein kokonaan käsittelemättä. Kun Suomi täyttää sata vuotta, tällaisia näytelmiä pitäisi tehdä. Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas on jo kaluttu.” Serlachius perusti puuhiomon Keuruun Mäntänkoskelle 1869 ja paperitehtaan 1881. Se ei ollut maan ensimmäinen, mutta sen vaikutus tuntuu yhä Serlaa rullasta repäisevän suomalaisen arjessa. Saavutus on aikamoinen mieheltä, joka aloitti ilman omaa pääomaa. Se teki Heiskaseen erityisen vaikutuksen. ”Hän kykeni näkemään enemmän kuin muut.” Riiteli kaikkien kanssa Henkilönä G.?A. Serlachius oli rajujen adjektiivien mies: ristiriitainen, impulsiivinen, hurja. Hän itse kutsui itseään metsäperkeleeksi. Serlachius kiroili kahdella kielellä ja riiteli kaikkien kanssa. ”Hän koki asemansa uhatuksi ja epävarmaksi. Ihminen hyökkää, kun hänet ahdistetaan nurkkaan. Jos sukutausta tarjoaa turvalliset lähtökohdat, ihmisestä tulee toisenlainen”, Heiskanen analysoi. Serlachius oli 13-vuotias, kun hänen isänsä kuoli ja jätti jälkeensä sekä lapsikatraan että valtavat velat. Pojan koulunkäynti jäi pariin luokkaan, kun äiti lähetti hänet apteekkarin oppiin Mikkeliin. Ennen tehtailijan uraansa Serlachius omisti Tampereella apteekin ja heittäytyi monenlaisiin liiketoimiin. Ne vaihtelivat valokuvauskoneiden myynnistä kanan munahautomoon, ja osa epäonnistui täysin. Puumassan valmistamisen Serlachius oppi työskennelles sään vuori-insinööri Fredrik Idestamin hiomon isännöitsijänä Tampereella. Serlachiuksen kaltaiset hahmot puhuttelevat Kari Heiskasta. Monitahoisuus ja syvyys ovat teatterin tekijälle arvokasta ainesta. ”Vaikeissa ihmisissä on paljon näyteltävää. Kun persoona on rakentunut niin, ettei arkitajunnalla selitetä kaikkea, se tarjoaa näyttelijälle mielenkiintoisen tutkimusmatkan.” Pertti Sveholm oli itsestään selvä valinta pääosaan. ”Pertillä on valtava karisma ja ilmaisun volyymi. Ei tarvitse arvailla, mitä hän tarkoittaa. Kaikki on kirkasta, vahvaa, persoonallista.” Tutkimusmatka hurjuuteen G.?A. Serlachius oli särmikäs patruuna, joka kutsui itseään metsäperkeleeksi. Kari Heiskanen ohjaa hänestä näytelmää Helsingin kaupunginteatteriin. ”G. A. Serlachiuksen kaltaisia näkijöitä löytyy tänäkin päivänä nyrkkipajoista ja vaikkapa tietotekniikan osaajista. Mutta ei heitä koskaan liikaa ole”, Kari Heiskanen tuumaa.
• 5 METSÄLEHTI 3 • 2013 JAAKKO TEMMES KOLUMNI Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. M etsäala on täynnä sankaritarinoita. Patruunat ovat peräänantamattomuudellaan luoneet Suomeen puuta hyödyntävää teollisuutta. Metsänhoidon pioneerit ovat sitkeydellään saaneet huonoon kuntoon harsitut metsät takaisin tuottaviksi. Metsänparannusohjelmat ovat olleet kansallinen yhteisponnistus, joiden ansiosta metsät kasvavat nyt enemmän kuin koskaan. Jo parin vuosikymmenen ajan metsäala on ollut muutosten kourissa. Paperin kysyntä laskee jatkuvasti. Nousevia energiatai raaka-ainekustannuksia ei voida hoitaa devalvaatiolla. Ja kovilla panostuksilla kasvuun saatuja metsiä jää hyödyntämättä. Mistä löytyvät ne sankarit, jotka saavat metsäalan uuteen kukoistukseen? Sankaritekoja voi edelleen löytää. Metsälehdessä 1/2013 esiteltiin yksi. Siinä ratsastajana on yksittäinen metsänomistaja, joka hakee metsänomistajalle enemmän oikeuksia ja vaihtoehtoja. Menettelytavasta – EU kantelusta – voimme olla montaa mieltä, mutta kantelun seuraukset ovat olleet ja tulevat olemaan merkittävät. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat metsäalan lakisääteisiin organisaatioihin – metsäkeskuksiin ja metsänhoitoyhdistyksiin. EU-kantelun sisältämät asiat eivät ole uusia. Kantelun suurin ansio taitaakin olla siinä, että se pakotti uudistukset liikkeelle. Muuten uudistuksia olisi pohdittu erilaisissa metsäpoliittisissa työryhmissä vuosi kausia ilman merkittävää etenemistä. Oliko EU-kantelu yllätys? Varmasti oli, ainakin ajoituksen ja menettelytapojen osalta. Mutta se, että suuri potku kehitykseen tulee perinteisten alan vaikuttajien ulkopuolelta, ei ollut yllätys. Se on maailmalla eri aloilla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. EU-kantelua kannattaa pohtia myös opiksi. Miksi tarvittiin EU-kantelu, miksei asiaa voitu hoitaa kotimaassa? Miksi asioita ajoi yksinäinen metsänomistaja? Miksi metsänomistaja ei luottanut yhteenkään metsänomistajajärjestöön? Siinäpä on meille metsänomistajajärjestöille pohtimista. Ikävä kyllä tosielämässä sankarin suudelma ei yksin riitä, vaan sen jälkeen on edessä uuden arjen rakentaminen. Kantelusta liikkeelle lähtenyt metsäkeskuksen palvelutoiminnan ja metsänhoitoyhdistysten muuntaminen markkinaehtoisiksi ei käy yhdessä yössä eikä ilman hikeä tai kyyneleitäkään. Siihen tarvitaan roppakaupalla arjen sankaruutta, joka on yhtä arvokasta ja tarpeellista kuin komeat metsäpoliittiset sankariteot. Mitä arjen sankaritekoja meille metsänomistajille on tarjolla? Mistä löydämme valkoisen hevosen ja miekan? Ehkä se mitä alan muutoksessa tarvitaan, on vanhojen toimintatapojen ja metsänhoidon muotien kyseenalaistaminen? Palataan siis aika ajoin lähtöruutuun ja mietitään mitä kaikkea metsänomistus on? Miten paljon se on puun kasvattamista ja minkälaisen puun? Minkälaista liiketoimintaa syntyy virkistys-, puuhastelu-, tunnelmointitai luontoarvoista? Kun uusien näkökulmien kanssa pääsee kerran vauhtiin, voi eteen tulla oikeita kultajyviä. Eiköhän juuri siinä ole meille arjen sankaruutta. Metsälehden uusi kolumnisti esitellään sivulla 9. Monenlaisia sankareita Tutkimusmatka hurjuuteen Kari Heiskanen › 57-vuotias näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja. › Asuu Helsingissä. › Perheeseen kuuluu kolme lasta, joista kaksi on jo maailmalla. › Harrastaa hiihtämistä, pyöräilyä ja kirjallisuutta. Rakastaa sahatavaran tuoksua ja rakentaa mielellään, kun ehtii. Elämäntyö pelastui Tehdassalin tekeminen näyttämölle ei ole aivan yksinkertaista. Painepesuria tarvitaan, mutta kuinka käyttää sitä niin, etteivät lamput räjähtele eikä vesi pilaa sähkölaitteita? Hake odottaa toistaiseksi lavastamossa alustalle levitettynä, ettei se homehdu. Teatteriväen on siis kestettävä kaaosta. Juuri kaaoksen sietokykyä Kari Heiskanen pitää ominaisuutena, joka tekee myös Serlachiuksen kaltaisista ihmisistä menestyjiä. ”Hän uskalsi pitää palikat levällään. Kaikkia ahdistaa uuden edessä, mutta joku kykenee menemään pelkoa kohti ja toimimaan siitä huolimatta.” Serlachiuksella olivat vekselit lankeamassa ja tehdas menossa nurin elämän loppuun asti. Vähän ennen hänen kuolemaansa velkojat kuitenkin huomasivat, että rakennus oli hyvässä kunnossa ja hiomo uusi. Tehdas sai jatkaa, ja Serlachius ehti nähdä, että hänen elämäntyönsä pelastui. Hyvinä aikoina Serlachius investoi uusiin hankkeisiin kaiken, joka tuli. Alice-rouva taas vaati turvaamaan perheen taloutta. Ristiriita repi perheen kahteen rintamaan, joista toisen muodosti isä ja toisen äiti lasten kanssa. Pojasta, Axel Ernstistä, piti tulla Gustaf Adolfin jälkeen yrityksen johtaja, mutta viime metreillä isä vaihtoi hänet veljenpoikaansa Göstaan. Serlachius kuoli 71-vuotiaana 1901. Aiheita myös lähimenneisyydestä Kari Heiskanen jatkaa uusien, suomalaisuutta valottavien näytelmänaiheiden etsimistä. Sellainen voisi olla esimerkiksi J.?W. Snellman ja kansallisvaltion synty. Mittava aihe olisi myös suomen kielen aseman kehittyminen. ”Samoin se, mitä hyvää Venäjän keisarivalta toi Suomeen. Tuli yliopisto, elinkeinovapaus, pankkilaitos ja rautatiet. Kaikki tämä pitäisi tuoda teatteriin.” Merkittäviä tarinoita Heiskanen löytää myös lähimenneisyydestä. Yksi niistä on vieremäläisen metsäkoneyhtiö Ponssen ja sen perustajan Einari Vidgrenin menestyminen. ”Mies antoi firmalle nimen kulkukoiran mukaan, ja nyt se on kansainvälinen pörssiyhtiö. Hänellä oli tahtoa ja luovuutta.” Metsäperkeleen ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterissa 21.3.2013
• 6 METSÄLEHTI 3 • 2013 Tilanne metsissä oli masentava Kittilässä pidetyillä metsätalous­ päivillä oli mukana myös monia Osaran aukeiden veteraaneja. Maatalous­ ja metsätieteiden li­ sensiaatti Jukka Valtanen muis­ tutti, että 60 vuotta sitten pula oli lähes kaikesta kuten tutki­ mustiedosta, pohjoiseen soveltu­ vasta siemenestä ja maanmuok­ kausmenetelmistä. ”Vanhastaan metsänuudista­ misen tietopohja oli saatu Sak­ sasta ja omia kokemuksia oli kertynyt lähinnä etelästä kar­ tanoitten mailta, mihin oli istu­ tettu kuusta.” ”50­ ja 60­vuotiaita metsämie­ hiä ei uudistaminen innostanut. Tilanne metsissä oli masentava”, Valtanen muisteli. Osaran aukeat järeytyvät ennätysajassa Euroopan suurin avohakkuualue, yhteensä 20 000 hehtaarin laajuiset Osaran aukeat, lähestyy uutta uudistusvaihetta. Lapin metsätalouspäivillä puhu­ nut metsätalouden johtaja Jussi Kumpula Metsähallitukses­ ta toivoi, että Lappiin saataisiin uusi keskikokoista ja pientä tuk­ kia jalostava sahalaitos. Sopivana sijaintipaikka oli­ si Rovaniemi. Se olisi hak­ kuualueen keskellä ja hyvien rautatie­ ja maantieyhteyksi­ en päässä. Kumpulan mukaan uusi sa­ ha tukisi suunniteltujen bioe­ nergialaitosten toimintaa. Uutta kapasiteettia tarvittaisiin senkin vuoksi, että Lapista on kadonnut tukinjalostuslaitoksia konkurssi­ en myötä sekä Inarista että Ke­ mijärveltä. Lappiin toivotaan uutta sahaa Metsähallituksen retkeilijöitä ihailemassa Osaran aukeita Pudasjärven Susivaaralla. HANNU JAUHIAINEN ELIISA KALLIONIEMI S odan jälkeen tehdyt jä­ reät uudistamistoimet ovat tuottaneet tuloksia yllättä­ vän hyvin. Lapin metsätalouspäivillä pu­ hunut Metsähallituksen tiimie­ simies Jorma Kouva kertoi, että järeytensä puolesta Osaran au­ keat saavuttavat uudistuskyp­ syyden pääosin jo ensi vuosi­ kymmenellä. 2000­luvun alkuvuosina aloi­ tetuilta harvennuksilta on kerty­ nyt puuta keskimäärin 50 kuu­ tiometriä hehtaarilta. Hakkuut ovat olleet taloudel­ lisesti hyvin kannattavia, sillä tai­ mikonhoidon ansiosta metsissä ei ole risukkoja. Runkojen keski­ järeydeksi on mitattu 75 litraa. Metsähallituksessa suunnitel­ laan metsien tulevaisuutta jo hy­ vissä ajoin, jotta voidaan välttää uudet isot aukeat. ”Näpertelyyn ei silti tule sor­ tua, vaan harjoittaa edelleen jär­ kevä ja tehokasta metsätaloutta”, totesi Jorma Kouva. 1960­luvun aurausalueiden kasvuvoima on tuottanut yllätyk­ siä myös Sallan yhteismetsässä. Yhteismetsän toiminnanjoh­ taja Tapio Sinkkilä arvioi, että tähänastisten kokemusten pe­ rusteella 60 vuoden kiertoajat ja 400:n, jopa 500 kuutiometrin kertymät ovat mahdollisia myös Pohjois­Suomessa. Lappilaises­ sa luonnontilaisessa metsässä on harvoin puuta yli 150 kuutiomet­ riä hehtaarilla. Hoidettujen metsien kasvu on ollut niin hyvää, että vanhat hakkuusuunnitteiden laskutavat on pitänyt hylätä. Uusien laskel­ mien perusteella Sallan yhteis­ metsän hakkusuunnite nousi 80 prosenttia. Osa lisäkasvusta on tosin tullut lisämaiden hankin­ nan myötä. Sinkkilä arvioi, että metsäta­ loudessa vanhat kymmenvuotis­ suunnitelmajaksot on hylättävä. Sallassa onkin siirrytty jatkuvaan suunniteluun, jossa hakkuu­ suunnitelmalaskelmia tehdään aikaisempaa tiheämmin. Näin yhteismetsäosuuksien arvokin pysyy paremmin ajan tasalla. Harvennushakkuiden isot tukkiosuudet ovat aiheuttaneet uusia vaikeuksia. ”Tämän päivän ongelma on, miten tukki saadaan kaupaksi”, Tapio Sinkkilä totesi. Yhtenäinen avohakkuuala oli noin 20 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä. El iis a K al lio ni em i O la vi Li nn am ie s / Lu st o / M et sä ha lli tu ks en ko ko el m a
• 7 METSÄLEHTI 3 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN ELIISA KALLIONIEMI HANNA LEHTO-ISOKOSKI teksti MIKKO HÄYRYNEN, kuva Ruotsissa metsätalouden har­ joittajilla ja ympäristöjärjes­ töillä oli vielä kymmenisen vuotta sitten hyvä keskuste­ luyhteys. Rajoja alimmalle hy­ väksyttävälle metsäluonnon hoidon tasolle haettiin yhdes­ sä kuten myös tavoitteita, joi­ hin pitäisi pyrkiä. Nyt sopu on kuitenkin mennyttä. ”Olemme taisteluhaudois­ sa”, murehtii MTK:ta vastaa­ van Landbrukarnas Riksför­ bundin (LRF) metsäosaston johtaja Sten Frohm. Osapuolien välit kiristyivät, kun Ruotsissa alkoi metsäta­ louden kannalta ikävien ta­ pahtumien ketju. Vuonna 2010 luonnonsuojelujärjestö Svens­ ka Naturskyddsföreningen sa­ noutui irti FSC­sertifioinnista. 2011 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Ruotsi on metsäluon­ non hoitajana vertailuryhmän toiseksi huonoin – heikommak­ si jäi vain Suomi. Samaan aikaan Ruotsin met­ säkeskuksen selvitys paljas­ ti, että luontoarvojen säilyttä­ misessä oli puutteita jopa 37 prosentilla hakkuista. Lisäksi ilmeni, että jopa 2000 eliöla­ jia kuuluu uhanalaisiin. LRF vastasi kritiikkiin te­ hostamalla omaa viestintästra­ tegiaansa, mutta maan suurin päivälehti Dagens Nyheter pu­ dotti pommin. Se julkaisi vii­ me kesänä juttusarjan, jossa metsätaloutta arvosteltiin an­ karasti. Seurasi vilkas debatti. Esimerkiksi 15 maatalousyli­ opiston (SLU) professoria ja tutkijaa kirjoitti yhteisen vas­ tineen Dagens Nyheterin jut­ tusarjalle, mutta metsätalou­ den kritiikki mediassa kasvoi. Sääntelyä pelätään Nyt ympäristöväki haluaa nos­ taa suojelun tasoa. Se vaatii, et­ tä 20 prosenttia talousmetsistä jätettäisiin talouskäytön ulko­ puolelle. Kymmenestä prosen­ tista valtio makaisi korvaukset maanomistajille, mutta loput kymmenen jäisivät omista jien omalle kontolle. ”Mitään näin radikaalia em­ me ole ennen kuulleet”, Frohm sanoo. Meneillään on myös poliit­ tinen keskustelu, jonka tarkoi­ tuksena on asettaa pitkän ai­ kavälin ympäristötavoitteita. Todennäköisesti Ruotsissa eh­ dotetaan metsälain muuttamis­ ta. Frohm pelkää, että se veisi metsätalouden takaisin kohti tarkkaa sääntelyä, kun nyt ko­ rostetaan vapautta ja vastuuta. ”Vaarana on, että asetetaan poliittisia ja tieteellisiä tavoit­ teita, jotka ovat kaukana käy­ tännön metsätaloudesta. Olem­ me todella huolissamme.” Yhtä kiihkeää metsäkeskus­ telua Ruotsissa käytiin viimeksi 1970­luvulla, ja uutta, vähem­ män säänneltyä metsäpolitiik­ kaa ryhdyttiin toteuttamaan 1993. Metsäteollisuuden etujärjes­ tön kyselyn mukaan edelleen yli 80 prosenttia ruotsalaisista pitää puuta ympäristöystävälli­ senä materiaalina. Luottamus metsäteollisuuteen on silti hei­ kentynyt kesän jälkeen. Kol­ me neljästä luottaa luonnon­ suojelujärjestön informatioon, ja melkein joka toinen pitää LRF:ää luotettavana. Ruotsin metsä­ rauha horjuu Länsinaapurin ympäristöjärjestöt vaativat jopa 20:tä prosenttia talousmetsien pinta-alasta suojeluun. ”Olemme menettäneet hyvän yhteistyön ympäristöjärjestöjen kanssa”, harmittelee Landbrukarnas Riksförbundin (LRF) metsäosaston johtaja Sten Frohm. MIKKO HÄYRYNEN ”Metsäyhtiöiden tulokset olivat odotusten mukaisia”, Pellervon taloustutkimuksen metsäekono­ misti Jyri Hietala sanoo. Pörs­ sikurssit reagoivat tulosjulkis­ tuksiin varsin vaimeasti, mikä kertoo, että tuloksissa ei ollut suurta dramatiikkaa. Hietalaa kummastuttaa lähin­ nä UPM:n ja Stora Enson pape­ rintuotannon kannattavuusero. Stora Enso pystyy vuodesta toi­ seen kohtuulliseen tulokseen, kun taas UPM tarpoo kannat­ tavuuden rajamailla. ”Syytä ei ole tarkemmin ana­ lysoitu, se voi löytyä kustan­ nuksista, mutta myös lasken­ tatavasta.” Metsä Group on liikevaihdol­ taan enää puolet isommistaan, mutta supistuminen on ollut hal­ littua. Konsernin tuotevalikoima sopii parhaiten tähän aikaan, mi­ kä näkyy myös tuloksessa. Paperitehtaille iso arvonalennus Kertaluonteiset erät vaikeuttavat metsäyhtiöiden tulosten vertai­ lua, mutta niitä on aina. UPM:n tuloksen romahdutti paperiteol­ lisuuden kirjanpitoarvoihin teh­ ty alennus. Ilman kertaeriä UPM olisi näyttänyt kolmen prosen­ tin tulosta. Arvonalennus ker­ too, että yhtiö ei usko toimialan nousevan entiselleen. UPM:n liikevaihdosta kaksi kolmannesta tulee paperista. Ni­ menomaan liikevaihdosta, sillä tulos tulee energiasta, sellusta, tarraliiketoiminnasta – ja myös Kiinan paperitehtaasta. Metsäyhtiöt parempaan päin Sellu, energia, pakkauskartongit ja erikoispaperit tuottavat jopa hyvin, sahatavara, vaneri ja perinteiset paperilaadut eivät niinkään hyvin. Metsäteollisuudelle maailma ei ole edelleenkään helppo, mutta sikäli helpompi, että turbulenssien jälkeen maailma on palannut ennustettavaan tilaan. Ennustettavaa on, että lehti­ ja painopaperien kysyntä las­ kee Euroopassa ja maanosan talous mataa. Ennustettavaa on myös, että Kiinan veto pitää sellun hinnan mukavan korkeal­ la, ja pehmopaperien ja pakkausmateriaalien kysyntä kasvaa niin ikään mukavasti. Lankkua tarvitaan aina. Uusia tuottei­ ta pitää kehittää ja ne tuovatkin jo jotakin, mutta kehitystyö pitää kustantaa perinteisillä tuotteilla. Markkinatalouteen kuuluu uudestisyntyminen. Tällä tu­ losjulkistuskierroksella Stora Enso ilmoitti, että Lappeen­ rannassa sijaitseva Honkalahden saha on tarkastelun alla, ja UPM kertoi, että Lappeenrantaan rakennettava biodiesel­ tehdas alkaa tehdä tulosta joskus ensi vuoden puolivälissä. MIKKO HÄYRYNEN KOMMENTTI Ennustettavassa maailmassa voi elää Energiantuotannon kannatta­ vuus ja paperintuotannon kan­ nattamattomuus on jossain mää­ rin yrityksen sisäisen laskennan asia, sillä kauppaa tehdään yri­ tyksen sisällä toimintojen välillä. Kitee ja Honkalahti tarkastelussa Stora Enson Jouko Karvisella on maine kovaotteisena toimi­ tusjohtajana, mutta ajatkin ovat olleet kovat. Karvinen aloitti toi­ mitusjohtajana vuonna 2007, ja sen jälkeen neljäsosa Euroopan paperinkysynnästä on kadonnut. Yhtiö leikkaa tuotantoa siel­ tä, missä kustannukset ovat kor­ keimmat. Nyt ne ovat Ruotsissa, missä suljetaan kaksi paperi­ konetta. Suomessa tarkastelun alla ovat Kiteen ja Honkalahden sa­ hat, mikä tarkoittaa vähintään yt­neuvotteluja. Ilmoitus yl­ lätti sikäli, että itärajan sahoil­ la olisi voitu katsoa ensin tuon­ tipuukortti. Paperipuolelta yhtiö pystyi puristamaan kohtalaisen tulok­ sen, mutta sahatavara ja jatko­ jalosteet kannattivat huonosti. Mekaanisen puunjalostuksen ve­ täjä meni vaihtoon, ja niin me­ ni myös Metsä Groupissa, mutta siellä ilmoituksen mukaan hen­ kilökohtaisista syistä. Melkein puhtaana paperista Tiukilla käynyt Metsä Group teki tyydyttävän vuoden. Ra­ kenneuudistus alkaa olla val­ mis ja konsernista on sukeutu­ nut puunhankinta­, sahatavara­, sellu­, kartonki­ ja pehmopape­ riyhtiö. Kolme viimeksi mainittua ovat toimintoja, jotka pystyivät oikeasti kannattavaan liiketoi­ mintaan. Jos Ruotsin Husumin paperi­ ja selluintegraatille löy­ tyy ostaja, niin tuotevalikoimas­ sa ei ole painopaperista enää jäl­ keäkään. Konsernin pörssiyhtiö Metsä Board, joka oli jo menettää sijoit­ tajien luottamuksen, on noussut takaisin elävien kirjoihin ja teki vertailun parhaan tulosprosen­ tin. Yhtiö palasi osingonmak­ sajaksi viiden vuoden jälkeen. Huonomminkin on mennyt Suurimpien metsäteollisuuskonsernien keskeiset tunnusluvut 2012 (suluissa 2011). Tuloksissa ovat mukana kertaluonteiset erät. Stora Enso UPM Metsä Group Metsä Board liikevaihto, milj. € 10?815 (10?965) 10?438 (10?068) 5?001 (5?346) 2?108 (2?485) tulos, milj. € 490 (342) –1?350 (457) 103 (–157) 173 (–273) tulosprosentti 4,5 (3) –13 (5) 2 (–3) 8 (–11) omavaraisuusaste, % 43 (46) 46 (49) 35 (28) 34 (27) henkilöstö 28?777 (27?958) 23?040 (23?067) 11?447 (12?525) 3?279 (4?070)
• 8 METSÄLEHTI 3 • 2013 ten lakkautettiinkin. Huonoin tilanne on Inarissa. Vapon Morvenille siirtyneen sahan konkurssi lopetti kerralla kaiken puunsahauksen. Vielä muutama vuosi sitten Inarissa toimi kaksi sahaa. Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Vesa Väisänen on huolissaan puukaupan tilanteesta. ”Kysyntä huononi jo viime kesänä, silloin ei hyvistä kesäleimikoistakaan tullut tarjouksia kaikilta ostajilta”, Väisänen kertoo. Ostajia ei muutoinkaan ole paljon, ja tällä hetkellä niitä on vain kaksi: Metsä-Group ja Stora Enso. Peuravuonon toiminnan siirtyessä Morvenille tilanne näytti vielä yksityisten metsänomistajien kannalta hyvältä. Vapo oli jo parikymmentä vuotta sahannut pelkästään Metsähallitukselta ostettua puuta. Nyt Morven lupasi ostaa myös yksityismetsien tukkia ja vieläpä hyvillä mitoilla. Oma saha lakkautettiin Ivalossa toimi Vapon sahan aikaan pieni puunjaostaja, Ivalon Arktinen Puu, jonka omistivat yksityiset metsätalousyrittäjät. Kun Morvenin kanssa päästiin sopimukseen puuntoimituksista, oma saha ajettiin alas. ”Kun puulle näytti olevan käyttöä Peuravuonon sahalla, ei toista yksityismetsien puuta käyttävää pientä sahaa olisi kannattanyt pitää toiminnassa”, Väisänen kertoo. Ivalon arktinen puu oli sahannut vuosittain keskimäärin viisituhatta kuutiometriä tukkia. Peuravuonon sahan kapasitetti oli noin 30 000 kuutiometriä, ja Morven lupaili jopa lisätä määrää. Morvenin takia Inarista on siis nyt hävinnyt sahaus kokonaan. Molemmat laitokset ovat kunnan hallussa, ja Peuravuonon sahalle etsitään uutta toimijaa. Helppoa se ei ole, sillä laitos on päällepäinkin ränsistyneessä kunnossa. InvestointeYlä-Lapissa ei sahata Inarilaisten metsänomistajien ilo Peuravuonon sahan uusista kuvioista jäi lyhytaikaiseksi. ”Meillä ei ole mahdollista korjata energiapuuta, kuten muualla Suomessa.” Peuravuonon saha on ollut tärkeä jalostuspiste inarilaiselle tukkipuulle. Nyt saha seisoo. HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva I narin tukilla on pitkä matka jalostuspaikalle, koska omassa kunnassa ei enää ole sahaa. Sahauksen jatkumisestakin on vain vähäisiä toiveita. Peuravuonon sahaa pyörittänyt Morven meni konkurssiin alkuvuodesta. Vuodesta 1967 Inarissa toiminut Vapon Peuravuonon saha oli vuosikaudet lakkautusuhan alla. Lopulta vuonna 2011 Vapo myi sahansa Inarin kunnalle. Sahaustoimintaa saatiin jatkamaan Morven Ltd, joka oli hiljakkoin hankkinut sahan myös Ruotsin Haaparannalla. Morven kuuluu samaan yritysryppäseen Kemijärvellä liimapalkkituotantoa käynnistelleen Arktos Groupin kanssa. Morvenin Seiskarön saha Haaparannalla haettiin konkurssiin jo viime syksynä, ja Peuravuonoa pyörittänyt Morven tammikuussa. Kemijärven liimapalkkitehdas ei vajaan 20 miljoonan tukirahoista huolimatta käynnistynyt koskaan kunnolla, ja sekin on nyt konkurssissa, kun velkasaneeraushaaveet eivät toteutuneet. Pohjoisja Itä-Lapin metsänomistajille tukkipuun jalostuspisteiden väheneminen on ikävä asia. Iso menetys oli jo aikoinaan Kemijärven sellutehtaan lakkautus, kuitupuutahan Koillis-Suomessa olisi riittänyt jalostettavaksi yllin kyllin, vaikka tehdas puupulaan vedoHANNU JAUHIAINEN Viime syksyn hirvisaalis on selkeästi vuosituhannen pienin. Vähemmän hirviä on ammuttu viimeksi 90-luvun lopulla. Suurimmillaan saalismäärä oli vuosina 2002 ja 2003, jolloin ammuttiin yli 84?000 hirveä. Maamme hirvikantaa on pienennetty viime vuosina suunnitelmallisesti, mikä näkyy saalismäärän pienenemisenä. Myös kaatolupia oli viime syksynä käytettävissä noin kolmannes edellisvuotta vähemmän. Luvista saatiin käytettyä 82 prosenttia. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemien arvioiden mukaan viime talvena metsissämme asusti noin 80?000 hirveä. Määrä on selvästi pienentynyt viime vuosina. Toissatalvena hirviä arvioitiin olleen 95?000. Enimmillään hirviä oli talviaikaan kymmenkunta vuotta sitten, noin 140?000. Tämän talven hirvikannasta saadaan arvio kevään aikana. Talvikanta on voinut edelleen pienentyä etenkin Pohjois-Suomessa. Hirvikannan valtakunnalliseksi tavoitetiheydeksi on asetettu 2–4 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Viime talven arvion mukaan koko maan hirvitiheys oli tavoitteen mukainen. Hirvien määrää on pyritty vähentämään etenkin Pohjois-Suomessa. Tämä näkyy myös viime vuoden kaatomäärissä, jotka ovat nyt huomattavasti paria edellistä vuotta pienempiä. Esimerkiksi Lapissa pyydettiin vuonna 2011 yli 13?000 hirveä, kun viime syksyn saalismäärä jäi alle 6?000 yksilöön. Vastaavalla tavalla putosivat Oulun ja Kainuun hirvisaaliit. Viime syksyn hirvisaalis pieneni prosentuaalisesti eniten Pohjois-Savossa, missä hirviä kaatui vain puolet siitä, mitä vuoden 2011 syksyllä. Kaatomäärät olivat edellisvuotta pienemmät kaikilla Suomen riistakeskuksen entisten riistanhoitopiirien alueilla. Hoitosuunnitelma valmistumassa Suomen riistakeskus valmistelee parhaillaan hirvikannan hoitosuunnitelmaa. Sen avulla hirvien määrä pyritään saamaan sekä valtakunnallisesti että alueellisesti kestävälle tasolle. Hoitosuunnitelman vahvistaa maaja metsätalousministeriö. Hirvisaalis pieneni Viime syksyn jahdissa kaadettiin noin 40?000 hirveä, kolmannes vähemmän kuin edellisenä vuonna. ja ei sahalle ole lähivuosina juurikaan tehty. Tukkiosuus väheni Peuravuonon lakkautus tekee luultavasti jonkinmoisen vajauksen myös Metsähallituksen kassaan. Tukit pitää nyt kuljettaa Kemiin saakka sahattavaksi. Tiimiesimies Pertti Heikkuri Metsähallituksen Ylä-Lapin yksiköstä kertoo, että Metsähallituksen hakkuut ja puun toimitukset ovat Peuravuonon pysähtymisestä huolimatta jatkuneet normaalisti. Tukit ajetaan nyt autolla Rovaniemelle kuten kuitupuukin ja sieltä junalla Kemiin. Sen verran eroa on vanhaan, että tukkiprosentti on laskenut reilusta 30:stä noin 25:een. Ero tulee siitä, että Stora Enso ei sahaa yhtä lyhyitä tukkeja kuin Peuravuono. Vapo sahasi ratapölkkyjä ja Morvenillakin oli lyhyitä mittoja käytettävissä. Puu kasvaa Inarissa Vaikka melkoisen pohjoisessa ollaankin, Inarin metsistä löytyy silti hakattavaa. Kasvu ei ole kovin suurta, mutta karujen kankaiden metsät on helppo uudistaa luontaisesti kasvamaan edelleen mäntyä. Vuosittain Inarin yksityismetsistä on hakattu noin 50 000 kuutiometriä. Väisänen kertoo, että hakkuut ovat yksityismaiden pääosin luontaisten uudistusalojen siemenpuiden poistoa sekä päätehakkuita. Nuoria taimikoita on kasvamassa, mutta niitä päästään harventamaan vasta tulevina vuosina. ”Kun taimikot ovat vielä nuoria ja maat muutoinkin karuja, meillä ei ole juurikaan mahdollista korjata energiapuuta, kuten muualla Suomessa”, Väisänen kertoo.
• 9 METSÄLEHTI 3 • 2013 HANNU JAUHIAINEN, vastaukset Verotililleni on kertynyt palautettavaa arvonlisäveroa vuonna 2010 noin yhdeksän euroa ja vuonna 2011 myös noin yhdeksän euroa. Viime vuodelta minulle kertyy maksettavaa arvonlisäveroa noin 250 euroa. Voinko ottaa tuon verotilin saldon jotenkin huomioon? Jos verotilillä on rahaa, sen määrän voi vähentää maksettavaksi tulevan arvonlisäveron määrästä. Jos maksettavaa esimerkiksi 250 euroa ja verotilillä on jo 18 euroa, tarvitsee silloin maksaa 250–18=232 euroa. Kausiveroilmoitus tehdään normaalisti viime vuoden osalta ilman vähennyslaskuja. Kausiveroilmoituslomakkeessa ei edes ole kohtaa verotilin saldolle. Mahdollinen verotilin saldo otetaan huomioon vasta arvonlisäveroja maksettaessa. Verotilillä jo oleva rahamäärä vähennetään siis maksettavasta summasta. Oman verotilin saldon voi tarkistaa kirjautumalla pankkitunnuksin verotilipalve l u u n . Sinne pääsee osoitteen www. vero.fi/ilmoitaverkossa kautta tai kirjoittamalla nettihakuun sana verotili. Kuolinpesät ja yhtymät tarvitsevat Katso-tunnisteen kirjautumista varten. Sähköistä ilmoitusta tehtäessä on käytössä saldolaskuri, joka laskee maksettavan summan. Tätä ei ole välttämätöntä käyttää, erotuksen voi laskea vaikka omassa päässä tai taskulaskimella. Verotilille voi kertyä vuosittain pieniä summia, sillä pienin palautettava summa on 20 euroa. Raha ei mene hukkaan, sillä se palautetaan, kun saldo ylittää 20 euroa. Pienemmän s a l d o n voi siis hyödyntää itse jo aikaisemmin. Verotilille voi myös jättää rahaa säästöön tai sinne voi maksaa arvonlisäveroja etukäteen. Saldolle maksetaan päiväkorkoa 0,5 prosenttia. Jos viime vuodelta on tulossa palautettavaksi pienehkö summa ja tämän vuoden puukauppojen vuoksi on ensi vuonna tiedossa maksettavaa, palautuksen voi jättää verotilille kirjaamalla verotilipalveluun kohta ”ei palauteta”. Jos tuntuu siltä, että puukaupasta tuleva alv ei pysy tallessa, sen voi siis etukäteen maksaa verotilille. Sieltä rahaa ei voi enää nostaa omaan käyttöön. Meille on kerrottu, että jos tekee hankintahakkuun itse, pitää ensin vähentää menot ja vasta sitten voi tehdä metsävähennyksen. Jos hankinnan teettää toisella, voi metsävähennyksen tehdä ensin ja vasta sitten vähentää menot. Pitääkö paikkansa? Asia selviää parhaiten katsomalla 2C-lomaketta. Sinne kirjataan hankintakaupan arvo, sekä seuraavalle riville oman hankintatyön arvo. Se vähennetään tuloista. Metsävähennys tehdään 2C-lomakkeen 1–4-kohtiin kertyvistä tuloista, joista on siis vähennetty hankintatyön arvo, jos sellaista on. Varsinaiset hakkuun kulut kuten bensakulut yms. vähennetään normaalisti metsätalouden menoina, joten ne eivät pienennä metsävähennyskelpoista tuloa. Jos taas hankintakaupan puut on korjannut vieras urakoitsija, mitään hankintatyön arvoa ei synny, eikä sitä edellämainitussa kohdassa vähennetä. Vieraan tekemän korjuun kustannukset vähennetään vasta metsätalouden menoina. Koko hankintakaupan arvo on siten metsävähennyskelpoista tuloa. Omatoimisen hankintamyyjän ongelmana on se, että tavanomaisista hankintakaupoista jää sen verran vähän verotettavaa tuloa, että pelkästään sen tulon perusteella ei voi tehdä metsävähennystä. Verotettavaa tuloahan pitää olla vähintään 2?500 euroa, jotta metsävähennyksen voi tehdä. Onko kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen ympäristötuki nyt verollista tuloa kokonaisuudessaan? Kaikki kemeran perusteella maksettavat korvaukset ovat olleet verollisia vuoden 2012 alusta alkaen. Miten verottaja kohtelee? VEROTUS Voiko säästyneen arvonlisäveron hyödyntää ja muita kysymyksiä verotuksesta. TIIA PUUKILA, teksti KIMMO BRANDT, kuva Metsälehden uuden kolumnistin Jaakko Temmeksen harrastus on arvailla, miten metsäala uudistuu. Viisitoista vuotta metsää omistaneen helsinkiläisen mieliteemoja ovat metsänomistusmuotojen kehittäminen, puukauppatapojen monipuolistaminen sekä metsäpalveluiden parantaminen. Etenkin metsänhoitoyhdistysten palveluiden kehittäminen saa Temmeksen innostumaan. ”Osa palveluista pitää saada asuinpaikkakeskeisesti eikä tilakeskeisesti”, 58-vuotias metsänomistaja sanoo. Esimerkiksi leimikoiden kilpailutus metsänhoitoyhdistyksen avustuksella ei onnistu pääkaupunkiseudulta käsin. Se tulee hoitaa metsäpaikkakunnan yhdistyksessä. Temmeksen kaltaisille etämetsänomistajille tämä tietää ylimääräisiä puhelinsoittoja ja automatkoja. Temmes ei ole tyytynyt seuraamaan metsäalan kehitystä vain sivusta. Hän on ajanut metsänomistajien asiaa Itä-Hämeen, nykyisin Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen valtuustossa kahdeksan vuotta ja istunut yhden vuoden hallituksessakin. Viimeisten vuosien aikana hänet on imaissut mukaansa pääkaupunkiseudun metsänomistajien yhdistys PKMO ry. Temmes aloitti nyt neljännen kautensa yhdistyksen puheenjohtajana. Lisäksi hän on tällä hetkellä Suomen metsäkeskuksen johtokunnassa varajäsenenä. Metsät sivutyö ja harrastus Temmeksestä tuli metsäomistaja, kun hän 1990-luvun lopulla sai äidiltään perintönä viiden hehtaarin metsätilan Luumäeltä. Samalla syntyi halu kasvattaa metsäomaisuutta. ”Päätin, että mikäli aion oikeasti olla metsänomistaja ja harrastaa metsätaloutta, metsää pitää olla enemmän. Samasta syystä olen sitä ostanut”, Jaakko Temmes kertoo. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin hän omistaa yhteensä kolmisensataa hehtaaria metsää Heinolan ja Iitin sekä Lohjan suunnalla. ”Se on aika paljon enemmän kuin keskimäärin Suomessa, mutta liikevaihto on silloinkin vielä pientä.” Varsinaisen työuransa helsinkiläinen diplomi-insinööri on tehnyt IT-alalla. Kuukauden päivät metsätöissä toimivat hyvänä vastapainoa. Metsätalouteen yhdistyy myös miehen ykkösharrastus: luonnossa liikkuminen. ”Aina, kun joku usuttaa, lähden metsään. Huhtikuussa lumien lähdön jälkeen on komein aika.” Silloin linnut laulavat, valoa riittää ja metsänomistaja suuntaa tiluksilleen. Jaakko Temmeksen kolumni löytyy sivulta 5. Pääkaupungin ääni Jaakko Temmes aloitti neljännen vuotensa pääkaupunkiseudun metsänomistajien puheenjohtajana. ”Huhtikuussa lumien lähdön jälkeen on metsässä komein aika.” Metsälehden uusi kolumnisti sijoittaa metsään ja seuraa mielenkiinnolla metsäalan murrosta.
• 10 METSÄLEHTI 3 • 2013 omistajalla tulee olla yhteinen näkemys työn toteuttamisesta. Työstä tehdystä sopimuksesta pitää käydä ilmi, millä menetelmällä työ tehdään, mitä se maksaa ja minkälaista työnjälkeä edellytetään. Usein näin ei ole. Sopimuspapereista puuttuvat monesti viittaukset esimerkiksi hyvän metsänhoidon suosituksiin ja velvoite niiden noudattamiseen. ”Tulevaisuudessa, kun metsienkäsittelyt todennäköisesti muuttuvat nykyistä monipuolisemmiksi, on entistä tärkeämpää että osapuolet sopivat mitä tehdään ja miten”, Janne Uitamo sanoo. Kun papereihin kirjataan selvät pelisäännöt, sopimusrikkomuksetkin on helpompi todentaa. Metsänomistajan ja metsäpalveluiden tarjoajan välistä kauppaa ei yleisesti pidetä kuluttajakauppana, vaan metsänomistajan katsotaan olevan elinkeinonharjoittaja. Näin ollen kuluttajansuoja ei ylety maanomistajan ja metsäpalvelutarjoajan välisiin sopimuksiin. Selkeillä sopimuksilla vältetään turhia kiistoja. Jos sopimusriita kehkeytyy kaikesta huolimatta, neuvottelu ja sovun etsiminen kannattaa. Kun laatu ei vastaa odotuksia Taimi on vastoin ohjeita istutettu muokkaamattomaan maahan. Sitä uhkaavat tukkimiehentäi ja muu kasvillisuus. Istutusajankohta on viivästynyt. Ilman hyvää muokkausjälkeä taimi olisi jäänyt muun kasvillisuuden jalkoihin. Yksikään taimi ei ole löytänyt tietään muokkausjälkeen. Taimet pitäisi istuttaa mättäiden keskelle. Taimikko on jätetty liian tiheäksi ja koivua ei ole raivattu riittävästi. Tämä on yleisin taimikonhoidon virhe. TIIA PUUKILA M etsänhoitoyhdistys otti hoitaakseen lähes parinkymmenen hehtaarin taimikonhoitourakan Etelä-Pohjanmaalla. Kun metsänomistaja kävi tarkastamassa työnjäljen, hän oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Yksi rinnekuvio oli jäänyt kokonaan raivaamatta. Paikoin taas sahan kanssa oli pyörähdetty kuvioilla, jotka eivät olleet raivauksen tarpeessa. Myös haapaa ja koivua oli jätetty varjostamaan männyntaimia. Tapaus ei ole ainoa laatuaan. ”Palveluntarjoajien välillä ja sisällä on eroja. Jokaisessa palveluntarjoajaryhmässä on edistyksellisiä ja sellaisia, joiden työn jäljessä on mittavampaa vaihtelua”, sanoo metsienhoitopalveluita tutkinut tutkija Ville Kankaanhuhta Metsäntutkimuslaitokselta. Etenkin maanmuokkauksessa jälki on kirjavaa. Ongelmana on, ettei muokkausjälkiä synny riittävästi. Liian vähäinen muokkausjälkien määrä vaikuttaa suoraan istutustulokseen. Kaikkia taimia ei saada mahdutettua mättäisiin. Taimikonhoidossa yleisin virhe puolestaan on se, ettei lehtipuita raivata tarpeeksi rankalla kädellä. Taimikko jää liian tiheäksi. Laki ei valvo laatua Teetetyn metsänhoitotyön jäljen tarkastaminen on paikallaan. Yksityismetsissä päävastuu työn laadun valvonnasta jää metsurille, työnjohdolle ja metsänomistajalle. Kemerarahoitteisissa töissä Suomen metsäkeskus valvoo, että työ täyttää kestävän metsätalouden rahoituslain ehdot. Kemerarahoitteisten töiden tulee laadultaan täyttää metsätaloudessa yleisesti hyväksytyt vaatimukset, eli työnjäljen tulee olla metsänhoitosuositusten mukainen. Käytännössä lakia valvotaan harkintaan perustuvalla tarkastuksella ja otantatarkastuksella, eikä kaikkia kemerakohteita käydä tutkimassa maastossa. Jos hakemuksen tiedot täsmäävät metsäkeskuksen järjestelmässä oleviin paikkatietoihin, maastokäynti ei yleensä ole tarpeellinen. ”Muissa kuin kemerarahoitteisissa töissä ei ole viranomaistahoa, joka työn laatua valvoo”, selventää metsäkeskuksen Lounais-Suomen johtava esittelijä ja lakimies Janne Uitamo. Metsälain osalta metsäkeskus valvoo, että pysytään lainsäädännön minimeissä eikä rikota lakia. Metsälain lakirajat ovat kuitenkin eri asia kuin hyvä työnjälki. Taimimäärältään nipin napin lakirajan ylittävä taimikko ei tarjoa metsänomistajalle parasta mahdollista tuottoa tulevaisuudessa. Metsänhoitoyhdistyslain kauttakaan ei metsäkeskukselle tule velvoitetta työn laadun valvontaan. Tarkkuutta sopimuksiin Yksi keino parantaa metsänhoitotöiden laatua ovat selkeät sopimukset. Metsäpalveluntarjoajalla ja metsän”Muissa kuin kemera­ töissä ei ole viranomais­ tahoa, joka valvoo työn laatua.” Kallis, hidas ja viimeinen vaihtoehto on viedä kiista-asia tuomioistuimeen. Etelä-Pohjanmaalla asiat selvisivät neuvottelemalla. Metsänhoitoyhdistys myönsi, ettei osalla kuvioista kaikki ollut mennyt suositusten mukaisesti. Työnjälki korjattiin. Laadunseuranta viilaa työnjälkeä Metsänhoitotöiden vaihteleva laatu on huomattu myös valtakunnan metsien inventointituloksista. Huonosti hoidettujen ja hoitamattomien nuorten metsien osuus on kasvanut La ur i H aa ta ja La ur i H aa ta ja La ur i H aa ta ja La ur i H aa ta ja
• 11 METSÄLEHTI 3 • 2013 Kun laatu ei vastaa odotuksia Metsän hoito työn jälki paranee selkeillä sopimuksilla ja metsurin tekemillä laatu mittauksilla. Pottitaimi on istutettu liian pintaan, eikä maata ole tiivistetty. Tainta uhkaa kuivuus ja juurtuminen on vaikeaa. Metsänhoitotyön laadun määrittäminen ei ole niin yksinkertaista kuin aluksi saattaa vaikuttaa. Istutettujen taimien lukumäärä ja istutuspaikat tai taimikonhoidossa poistettujen runkojen lukumäärä ovat vain osa totuutta. Työn lopputulokseen vaikuttavat kohde ja lähtötilanne. Jos istutusalalla seisoo vesi, muokkausjälkiä ei ole riittävästi tai raivattavassa taimikossa puolet puustosta on lehtipuuta, ei voi odottaa kympin arvoista suoritusta. Myös metsänomistajat kokevat laadun eri tavalla. Toinen arvostaa tiheämpää taimikkoa kuin toinen. Näin ollen yksin metsänhoidon suosituksia tuijottamalla on vaikeaa arvioida työnjälkeä. Metsäpalveluita tutkinut tutkija Ville Kankaanhuhta metsäntutkimuslaitokselta määrittelee laadun seuraavasti: ”Sellainen palvelu on hyvää, josta aiheutuu asiakkaalle mahdollisimman vähän lisäkustannuksia ja -vaivaa jatkossa”. Toivottu lopputulos saavutetaan, kun maanomistajalla ja metsurilla on yhteinen näkemys, miltä hyvä taimikko näyttää. TIIA PUUKILA Laatu on lisä kustannusten minimointia KOMMENTTI Taimi on istutettu muokkausjäljen reunaan. Se on jäänyt kilpailevan kasvillisuuden saartamaksi. Etukasvuisia koivuja on jätetty piiskaamaan männyntainten latvoja. Koivut kasvavat mäntyjen edelle. vuosi toisensa perään. Jotta hoitorästit saadaan kuriin, tulee metsänhoitopalveluita kehittää ja niiden laatua parantaa. Tätä varten metsäntutkimuslaitos on kehittänyt yhdessä metsäkeskuksen kanssa omavalvontaohjeet metsäpalveluiden tuottajille. Niiden avulla metsuri ja koneyrittäjä pystyvät mittaamaan työnsä jälkeä, kirjaamaan sen lomakkeelle ja vertaamaan saatuja tuloksia annettuihin ohjeellisiin arvoihin. Näin työn laadusta tulee välitön palaute työntekijälle. ”Omavalvonnan yksi tavoite on, että työn laadun taso olisi tasaisempaa riippumatta siitä, kuka työn on tehnyt”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Kyösti Sipilä metsäkeskuksen Eteläja Keski-Pohjanmaan alueyksiköstä. Omavalvontaohjeita ja -lomakkeita testataan parhaillaan viiden, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon metsäkeskuksen toimialueilla sijaitsevan metsänhoitoyhdistyksen alueella. Omavalvonnan alustavat tulokset ovat lupaavia. ”Jo se, että tiedostetaan, että laatua mitataan, on ohjannut parempaan toimintaan. Toimijat ovat sanoneet, että uudistamisen laatu on parantunut”, Sipilä sanoo. Omavalvontaohjeet eivät ole yksin ammattilaisille. Niiden avulla metsänomistaja voi yhtälailla valvoa oman ja vieraalla teetetyn työn laatua. Niistä löytyvät lisäksi selkeät työohjeet istutukseen ja taimikonhoitoon. Maanomistajien keskuudessa metsänhoitotyön laatu vaihtelee ammattimetsureita enemmän. ”Tarkoituksena on, että jatkossa myös metsänomistajalle annetaan omavalvontalomalomake matkaan, kun hän hakee yhdistykseltä taimia. Näin istutus tulee tehtyä varmasti oikein”, kertoo hankkeessa mukana oleva tutkija Lauri Haataja Metsäntutkimuslaitokselta. Omavalvontaohjeet ja lomakkeet ovat lähiaikoina vapaasti ladattavissa sekä metsäkeskuksen että Metsäntutkimuslaitoksen verkkosivuilla. Tehdystä työstä todistus Metsänhoitoyhdistyslain muutos tulee vapauttamaan kilpailua metsäpalvelumarkkinoilla. Silloin laadun merkitys korostuu entisestään. Mikäli palvelu ja työnjälki eivät vastaa odotuksia, osa metsänomistajista varmasti äänestää jaloillaan. ”Metsäalalta puuttuu vielä sellainen kulttuuri, että tehdystä työstä saisi todistuksen, joka osoittaa mille tolalle asiat ovat työn jälkeen jääneet”, Kankaanhuhta sanoo. Siihen saattaa tulla pian muutos. Kun kilpailu kovenee ja metsäalasta vähitellen kuoriutuu aito palveluala, laadunseuranta on yksi keino erottua kilpailijoista. Omavalvontalomakkeiden avulla pystytään todistamaan, että työmaat on hoidettu hyvin. Tulokset laadunseurannasta voidaan postittaa metsänomistajalle kuitin mukana. Näin metsänomistaja tietää jo ennen seuraavaa metsätilakäyntiään, paljonko ja mitä puita alalle on jätetty kasvamaan. Tähän asti työn laadun omavalvonta on ollut käytössä metsäyhtiöillä ja yksittäisillä yhdistyksillä. Toivottavaa on, että jatkossa yhä useammalla metsäpalveluiden tarjoajalla omavalvonta on enemmän sääntö kuin poikkeus. La ur i H aa ta ja La ur i H aa ta ja Es ko U us ita lo
• 12 METSÄLEHTI 3 • 2013 PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti JUHA METSO, kuva M etsäenergiaa ja kierrättämistä yhdistää, että molemmilla on samoja asiakkaita eli polttolaitoksia. Kun asiakkaat ovat valmiina, hakkeen lisääminen tuotevalikoimaan on luonteva laajennus. Biowatti aloitti Metsäliiton tytäryhtiönä, oli välillä toimivan johdon omistuksessa ja päätyi Lassila ja Tikanojan tytäryhtiöksi. Siinä välissä toimiva johto teki tilin, joka metsäalalla hakee vertaistaan. Lassila ja Tikanojan lisäksi metsäenergiaan on tarttunut myös kaksi muuta kierrätysyhtiötä, Hyötypaperi Oy ja Kuusakoski Oy. Kuusakoski käy pienemmällä liekillä Kuusakosken energiapuun hankinnan historia ei ole pitkä, mutta vaiheikas. Kuusakoski tuli nopeasti markkinoille kymmenen henkilön voimin vuosikymmenen alussa. Hankintamäärät kävivät yli 200?000 kiintokuutiometrissä. Nyt metsäretkeltä palataan lähemmäs perustoimintaa. ”Todettiin, että kierrätyspolttoaineet ovat lähempänä talon varsinaista liiketoimintaa”, hankintapäällikkö Matti Seppälä sanoo. Kierrätyspolttoaineet lajitellaan rakennustyömailta ja pakkauksista tulevasta muovija puujätteestä, ja poltetaan jätteenpolttoluvan saaneissa voimaloissa. Seppälän mukaan Kuusakoski on mukana metsäenergian hankinnassa jatkossakin, mutta pienemmällä volyymilla. Tällä hetkellä yhtiö ei osta metsäenergiaa, vaan pienentelee varastojaan. Ostot alkavat joskus tänä vuonna jossakin mittakaavassa. Kuusakoskella ei ole omia sopimusurakoitsijoita, vaan tavara hankitaan valtaosin joko tienvarteen tai terminaaliin toimitettuna. Haketuskalusto kiertää tienvarsivarastojen lisäksi terminaaleissa, joita on toistakymmentä Eteläja Itä-Suomessa sekä Pohjois-Pohjanmaalla. Seppälän mukaan kierrätyspolttoaineet ovat helpompia hallittavia, sillä ne tuodaan terminaaliin, kun taas metsäenergian varastot ovat pitkin maakuntia. Metsäenergia on myös kilpaillumpi ala kuin kierrätysmateriaalien kanssa touhuaminen. Hyötypaperi vahva Kaakkois-Suomessa Hyötypaperi Oy aloitti energiapuun hankinnan vuonna 2002, jolloin Valkealaan valmistui terminaali ja haketuslaitos. ”Toiminta lähti liikkeelle kierrätyspolttoaineista ja metsäenergia tuli mukaan, koska sille oli kysyntää valmiina,” hankintapäällikkö Mikko Keisa kertoo. Terminaalissa on myös murskauslinja, jolla murskataan kierrätyspolttoaineita, kierrätyspuuta ja karsittua rankaa. Kannot murskataan mobiilimurskaimella kahdessa vaiheessa, sillä liian pientä kantohaketta ei voi varastoida pitkään itsesyttymisriskin vuoksi, joten toinen haketus tehdään lähellä käyttöhetkeä. Metsäenergian hankinta-alue on Kaakkois-Suomi. Suurimmat volyymit tulevat metsänhoitoyhdistysten kautta, mutta Hyötypaperilla on myös oma sopimusurakoitsija, joka nostaa kantoja, ajaa tavaraa tienvarteen ja hoitaa tienvarsihaketukset. ”Metsätähteitä ostetaan, mutta energialeimikoita ei. Metsätähteet voidaan hakettaa tienvarressa tai kuljettaa terminaaliin 30 kilometrin säteeltä, mikä on kannattavan kuljetuksen raja.” Hyötypaperin energiatoimituksista puolet on biopolttoaineita, puolet kierrätyspolttoaineita. Haketta toimitetaan 10–20 paikkaan, joista kymmenkunta on puhtaasti metsäenergian käyttäjiä. Toimitusmäärät ovat noin satatuhatta kiintokuutiometriä. Keisan mukaan kilpailu metsäenergiasta on varsinaisesti alkanut viimeisten viiden vuoden aikana, sitä ennen sai olla rauhassa. Kierrätysyhtiöt menevät metsään Jätteiden kierrättäjät ovat tulleet mukaan energiapuubisnekseen, sillä metsäosaamista tärkeämpää on osata asiakkaat. ”Metsäenergian varastot ovat pitkin maakuntia.” Kilpailu metsäenergiasta on kiristynyt viime vuosina. Hyötypaperi toimittaa kierrätyspolttoaineita voimaloille, ja koska kysyntä oli valmiina, toiminta laajentui metsäenergiaan, hankintapäällikkö Mikko Keisa kertoo.
• 13 METSÄLEHTI 3 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 3–6 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 628?660 Etelärannikko 15?576 Pohjanmaa 32?222 Lounais-Suomi 62?633 Häme-Uusimaa 62?909 Kaakkois-Suomi 45?088 Pirkanmaa 22?607 Etelä-Savo 93?135 Etelä-Pohjanmaa 55?197 Keski-Suomi 47?994 Pohjois-Savo 64?143 Pohjois-Karjala 62?757 Kainuu 18?711 Pohjois-Pohjanmaa 37?860 Lappi 7?823 Ostomäärät viikolla 6 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,27 ? 54,37 ? 39,68 ? 15,37 ? 17,57 ? 15,47 ? 22,97 ? 23,71 ? Uudistushakkuu 55,84 ? 55,16 ? 40,72 ? 16,49 ? 18,82 ? 16,95 ? 24,65 ? Harvennushakkuu 48,80 ? 48,20 ? 37,55 ? 14,78 ? 15,85 ? 14,25 ? Ensiharvennus 45,56 ? 45,89 ? 14,37 ? 14,78 ? 13,60 ? Hankintahinnat 58,80 ? 58,49 ? 44,13 ? 29,77 ? 32,16 ? 30,62 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,29 ? 53,46 ? 37,08 ? 16,76 ? 18,50 ? 16,81 ? 24,03 ? 24,76 ? Uudistushakkuu 55,49 ? 53,97 ? 37,61 ? 18,23 ? 18,89 ? 17,95 ? 25,83 ? 25,45 ? Harvennushakkuu 46,39 ? 14,81 ? 15,04 ? 14,41 ? 20,30 ? Ensiharvennus 44,75 ? 44,52 ? 14,71 ? 14,94 ? 21,26 ? Hankintahinnat 53,82 ? 52,34 ? 29,03 ? 29,77 ? 29,41 ? 33,61 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,10 ? 54,35 ? 41,02 ? 15,31 ? 17,58 ? 15,74 ? 21,04 ? 24,31 ? Uudistushakkuu 55,93 ? 55,58 ? 42,72 ? 17,26 ? 19,21 ? 17,75 ? 22,07 ? 25,44 ? Harvennushakkuu 47,53 ? 47,82 ? 38,73 ? 14,90 ? 16,17 ? 14,48 ? Ensiharvennus 45,48 ? 46,41 ? 13,85 ? 15,05 ? 14,17 ? Hankintahinnat 57,42 ? 55,30 ? 45,13 ? 29,65 ? 30,96 ? 30,30 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,15 ? 50,84 ? 15,79 ? 16,72 ? 16,34 ? 22,50 ? 23,61 ? Uudistushakkuu 52,86 ? 51,70 ? 18,25 ? 17,50 ? 18,10 ? 24,91 ? 24,59 ? Harvennushakkuu 45,36 ? 45,40 ? 14,23 ? 14,62 ? 13,03 ? 20,21 ? Ensiharvennus 44,36 ? 13,01 ? 13,17 ? 19,24 ? Hankintahinnat 56,82 ? 54,04 ? 29,23 ? 29,69 ? 30,63 ? 34,01 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,22 ? 53,05 ? 41,57 ? 15,24 ? 16,58 ? 14,75 ? 20,87 ? 22,76 ? Uudistushakkuu 54,73 ? 53,91 ? 43,22 ? 17,09 ? 18,09 ? 16,53 ? 22,78 ? 24,13 ? Harvennushakkuu 47,04 ? 46,06 ? 37,84 ? 14,72 ? 15,27 ? 13,90 ? 20,35 ? Ensiharvennus 42,75 ? 43,93 ? 13,21 ? 11,61 ? 13,02 ? Hankintahinnat 56,36 ? 54,92 ? 44,98 ? 29,66 ? 29,23 ? 31,06 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 45,61 ? 47,70 ? 15,78 ? 14,85 ? Uudistushakkuu 46,89 ? 48,39 ? 17,60 ? 16,50 ? Harvennushakkuu Ensiharvennus 14,32 ? 12,96 ? Hankintahinnat 55,25 ? 30,19 ? 30,68 ? 34,90 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,89 ? 53,56 ? 42,77 ? 15,40 ? 17,47 ? 15,12 ? 21,60 ? 22,32 ? Uudistushakkuu 56,47 ? 54,87 ? 44,17 ? 17,15 ? 19,00 ? 17,15 ? Harvennushakkuu 49,02 ? 47,92 ? 39,69 ? 14,77 ? 15,89 ? 13,94 ? 20,83 ? Ensiharvennus 45,17 ? 45,32 ? 35,81 ? 14,25 ? 15,46 ? 13,50 ? Hankintahinnat 57,74 ? 56,01 ? 47,51 ? 29,54 ? 31,78 ? 30,70 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,82 ? 53,69 ? 41,14 ? 15,66 ? 17,40 ? 15,65 ? 22,91 ? 23,62 ? Uudistushakkuu 55,38 ? 54,68 ? 42,51 ? 17,51 ? 18,72 ? 17,44 ? 24,95 ? 24,86 ? Harvennushakkuu 47,73 ? 47,40 ? 38,26 ? 14,69 ? 15,69 ? 13,97 ? 20,25 ? 20,73 ? Ensiharvennus 44,72 ? 45,58 ? 32,08 ? 13,93 ? 14,66 ? 13,70 ? 20,56 ? 21,16 ? Hankintahinnat 57,29 ? 56,53 ? 45,58 ? 29,47 ? 31,14 ? 30,60 ? 34,28 ? 34,74 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. MIKKO HÄYRYNEN Puukauppavuosi on alkanut tasaisena koko Itämeren alueella, Metsäliiton metsäjohtaja Juha Mäntylän mukaan puukauppavuosi on lähtenyt liikkeelle jopa normaalia paremmin. ”Korjuuolosuhteet ovat loistavat koko maassa ja kaikilla puutavaralajeilla on kysyntää.” Alkuvuoden ostomäärät ovat viime vuoden tasolla. Viime vuonna puukauppa sai avitusta Länsi-Suomen talvimyrskyistä, joten tänä vuonna samaan on ylletty ilman luonnonvoimia. Metsäliiton tukin kysyntä painottuu Etelä-Suomeen, missä tukkileimikoita pystytään ostamaan vielä nopeaan korjuuseen. Mäntylä kuitenkin muistuttaa, että sahatavaran tilanne saattaa muuttua nopeastikin. Mhy Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen toteaa kysynnän olevan hyvä, mutta painottuvan edelleen tukkileimikoihin. Harvennusleimikoille tuskin saa enää korjuuta tälle talvikaudelle. Enocellin sellutehdas Joensuussa keitti välillä pelkästään havupuuta, mutta palasi viime vuonna käyttämään myös koivua. Alentuneiden puutullien odotetaan näkyvän etenkin koivun kysynnässä, mutta tuontipuu ei ainakaan vielä ole vaikuttanut koivukuitupuun menekkiin. Tasaisen hyvää menoa Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 Euroa m viikot 1–6, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 3 • 2013 14 METSÄnHoITo TIIA PUUKILA K un hanget peittävät maan, on hyvä hetki valmistella kevään tulevaa lannoitusurakkaa ja viedä säkit metsään. Vielä on myös aikaa miettiä, löytyykö omasta metsästä sopivia kohteita kasvatuslannoitukseen. ”Kasvatuslannoitusta suositellaan keskihyvillä kasvupaikoilla, joissa veden puute ei rajoita kasvua”, sanoo vanhempi tutkija Mikko Kukkola Metsäntutkimuslaitokselta. Parhaisiin tuloksiin päästään tuoreen kankaan kuusikoissa sekä kuivahkojen ja parhaiden kuivien kankaiden männiköissä. Lehtomaisilla kankailla lannoituksen hyöty on jo selkeästi epävarmempi. Sopivalla kohteella kertalannoiTukit lihaviksi Kasvatuslannoitus lisää motteja hakkuissa. Oikeissa paikoissa puukauppatili voi leventyä tuhatlappusen verran. ”Jos puusto on hyvässä kunnossa ja hakkuu on suunnitteilla 5–10 vuoden päähän, se on optimi tilanne.” Lannoitus sujuu joutuisasti, kun säkit vie valmiiksi maastoon mönkijällä tai lumiseen aikaan moottorikelkalla. ”Boorinpuutos on kuusikoissa yleinen vaiva sisämaan entisillä kaskimailla. Lievät puutosoireet korjaantuvat jo pienellä, 1–1,5 kilon booriannoksella hehtaarille”, kertoo vanhempi tutkija Anna Saarsalmi Metsäntutkimuslaitokselta. Maantieteellisestä sijainnista riippuen suositusmäärät ovat typpeä 120–150 ja fosforia 20–30 kiloon Pohjoiseen booria ja kuusikoihin fosforia Kasvupaikka Ravinnemäärä, kg/ha Typpi, N Fosfori, P Boori, B Lehtomainen kangas kuusikko Etelä-Suomi 150 20?30 kuusikko Pohjois-Suomi 120 20?30 1?1,5 Tuore kangas kuusikko Etelä-Suomi 150 20?30 kuusikko Pohjois-Suomi 120 20?30 1?1,5 männikkö Etelä-Suomi 150 männikkö Pohjois-Suomi 120 1?1,5 Kuivahko kangas männikkö Etelä-Suomi 150 männikkö Pohjois-Suomi 120 1?1,5 Lähde: Tapion taskukirja tus lihottaa puustoa 12–18 mottia hehtaarilla. Samalla laadukkaan tyvitukin ja terveoksaisen latvatukin osuudet kasvavat ja kuivaoksaisen välitukin osuus pienenee. Moniravinne lannoitteesta paras tuotto Kasvatuslannoituksessa puuston kasvua parannetaan lisäämällä niitä ravinteita, joita maaperässä on niukasti puiden tarpeisiin nähden. Kivennäismailla kasvua rajoittaa tyypillisesti typpi, ja viljavissa kuusikoissa typen ohella fosfori. ”Tavallisesti moniravinnelannoitukset ovat tuottaneet jonkin verran paremmin kuin pelkkä typpilannoite. Lannoitteiden hintasuhteet vaikuttavat kuitenkin lannoitevalintaan, ja pelkän typen lisäys voi olla taloudellisesti edullisinta”, Kukkola kertoo. Mikäli lannoitteiden hinnat eivät hivo pilviä, parhaaseen tulokseen varsinkin kuusikoissa päästään käyttämällä lannoitetta, jossa on typpeä ja fosforia. H an nu Ja uh ia in en
• 15 METSÄLEHTI 3 • 2013 Kasvatuslannoitus sopii parhaiten tuoreen kankaan kuusikoihin ja kuivahkojen kankaiden männiköihin. Typen ohella fosfori takaa parhaan kasvun viljavissa kuusikoissa. Hyvä lannoituskohde on täystiheä, ajallaan hoidettu ja ensiharvennettu. Typpilannoitetta voidaan levittää toukokuulta syyskuulle. Levityksessä varotaan lannoitteen joutumista ojiin. Vesistöjen rannoille jätetään 20–30 metrin levyinen suojavyöhyke. Pohjavesialueita ei saa lannoittaa. Vinkkejä kasvatus­ lannoitukseen hehtaarilla. Valmislannoitteita käytettäessä sopiva hehtaarimäärä on 550–600 kiloa. Tällä hetkellä lannoitteet maksavat noin 340–390 euroa tonnilta eli noin 204–234 euroa hehtaarilla, ilman arvonlisäveroa. Ajoitus hakkuiden mukaan Kasvatuslannoitukseen valitaan puustoltaan täystiheä, ajallaan hoidettu kuvio. Lannoitus aloitetaan, kun puusto on kertaalleen harvennettu. Lannoitus kannattaa ajoittaa siten, että lisäravinteilla aikaan saatu kasvu voidaan hakata ilman pitkiä viiveitä. ”Jos puusto on hyvässä kunnossa ja hakkuu on suunnitteilla 5–10 vuoden päähän, se on aika optimitilanne”, Kukkola sanoo. Parhaimmillaan kannattavuus on vajaat kymmenen vuotta ennen päätehakkuuta. Siten pystytään lisäämään arvokkaimman tyvitukin määrää päätehakkuussa. Lannoitus ensiharvennuksen jälkeen nostaa puolestaan tukkikertymää seuraavassa harvennuksessa. Heti hakkuun jälkeen ei kuitenkaan kannata kiirehtiä lannoitesäkkien kanssa metsään. ”Lannoitus lisää neulasmassaa parin vuoden ajan aikatavalla ja tuulituhoriski suurenee. Hakkuun jälkeen kannattaa odottaa pari kolme vuotta ennen kuin lannoittaa.” Kiertoajan aikana metsän voi halutessaan lannoittaa kahdesta kolmeen kertaan. omatoiminen säästää Typpilannoitteen levityskausi alkaa, kun lumet ovat sulaneet ja jatkuu syyskuulle asti. ”Ei ole mitään syytä kiirehtiä toukokuussa. Erittäin hyviä kasvatustuloksia on saatu myös heinäkuun ja elokuun lannoituksista”, sanoo myyntipäällikkö Petri Kortejärvi Yaralta. Lannoitteet voidaan levittää joko käsin, helikopterilla tai metsätraktorilla. Tärkeintä on, että lannoite tulee tasaisesti koko alueelle. Helikopterilevitys on tehokas menetelmä yhteishankkeissa. Lentolevitys onnistuu gps-paikantimen ja sähköisten maastokarttojen avulla. Paperisia karttoja ei enää käytetä, joten levitys vaatii metsäammattilaisen tekemän työsuunnitelman. Lentoaikataulujen takia yhteishankkeet suunnitellaan hyvissä ajoin. ”Metsänomistajan pitäisi nyt jo olla aktiivinen ensi kesän hankkeiden osalta”, Kortejärvi sanoo. Helikopterilevitys maksaa keskimäärin 250–300 euroa lannoitetonnilta. Metsätraktorilevitys on noin 50 euroa tätä edullisempaa. Eniten kuitenkin säästää, jos tekee työn itse. Omatoimiseen levitykseen lannoitKasvatuslannoituksen ja intensiivisen metsänhoidon on pelätty huonontavan puun laatua. Hitaasti kasvanut, ohutlustoinen puu ei kuitenkaan ole sama asia kuin laadukas, kestävä puu. Vaikka vuosilustojen leveys vaihtelee lannoituksen seurauksena, se ei olennaisesti vaikuta puun lujuuteen ja tiheyteen tai kuidun ominaisuuksiin. ”Kun lannoitus tehdään kiertoajan loppupäässä ja lihotetaan siten vähän tukkia, sillä ei ole merkitystä laatuun. Meidän oloissa hyvin harvoin saavutetaan sellaista kasvua, että lujuus heikentyisi”, sanoo erikoistutkija Pekka Saranpää Metsäntutkimuslaitokselta. Männyllä puolestaan ongelmana hyvillä kasvupaikoilla on oksikkuus. Lannoituksella lisätään ravinteita ja samalla kiihdytetään oksien kasvua. Jos kasvatuslannoitus kuitenkin tehdään oikeilla kohteilla ensiharvennuksen jälkeen, oksien kasvu pysyy kurissa. Pystykarsituissa männiköissä lannoitus voi jopa parantaa laatua entisestään. Se nopeuttaa oksankohtien kyljestymistä. Nopeasti hyvä tulee teet saa myös lyhyemmällä varoitusajalla. Riittää, kun ne tilaa kuukautta aikaisemmin. ”Yksi henkilö levittää kaksi hehtaaria päivässä, jos säkit on viety valmiiksi alalle. Silloin päivätienesti on helposti 300–350 euroa”. Parhaiten säkkien kuljetus metsään onnistuu moottorikelkalla tai sulan maan aikaan mönkijällä. Kun 40 kilon piensäkit asettelee 25 metrin välein toisistaan ajourille, 600 kiloa lannoitetta levittyy tasaisesti hehtaarille. Käsin lannoitteen nakkelussa hyvä apuväline on esimerkiksi ämpäri tai lumikola ja auton lumilapio. Viljavilla kasvupaikoilla lannoitteen vaikutus kasvuun on epävarmempi kuin keskihyvillä kasvupaikoilla. Parhaiden puiden pystykarsinta ja kyljestymistä nopeuttava lannoitus voivat parantaa laatua. Laadukas kuivahkon kankaan männikkö, jossa lisäkasvu on pääosin tukkia. Paras hyöty lannoituksesta tulee tuoreen kankaan hoidetusta kuusikosta. Lisäkasvu ei ole taattu Harvennetaan ensin ja harkitaan Hyvä lannoituskohde Järkevä lannoituskohde Er kk i O ks an en Er kk i O ks an en Er kk i O ks an en Er kk i O ks an en
• 16 METSÄLEHTI 3 • 2013 H uono-onninen muurahainen käveli pihkaan ja jäi sen vangiksi. Tapaturmasta on vierähtänyt reilut 40 miljoonaa vuotta, mutta yhtä hyvin se olisi voinut sattua toissapäivänä. Niin tuoreelta hyönteinen näyttää meripihkan palasessa, jonka emeritusprofessori Matti Nuorteva on asettanut mik roskooppinsa alle. Nuorteva innostui meripihkasta yli 40 vuotta sitten, kun helsinkiläinen kultaseppä esitteli hänelle puolalaisilta merimiehiltä hankkimiaan paloja. Yhteen niistä oli päätynyt päp siäinen, pieni kärpänen, jonka toukat syövät kaarnakuoriaisen toukkia. Hyönteinen ei juuri eronnut nykyisistä lajitoveristaan. Kultakaupan tiskin ääressä Nuorteva päätti, että eläkkeellä hän ryhtyisi tosissaan perehtymään meripihkaan – onhan hän hyönteistutkija. Elämäntyönsä hän on tehnyt maatalousja metsäeläintieteen professorina Helsingin yliopistossa. Päätös piti, ja viime vuonna Nuorteva kirjoitti aiheesta teoksen Meripihkan kiehtova maailma (Maahenki 2012), jolle tietokirjallisuutta palkitseva Lauri Jäntin säätiö antoi hiljattain kunniamaininnan. Perusteluissa alansa ensimmäistä suomenkielistä teosta luonnehdittiin kattavaksi, oppineeksi ja viehättävästi kuvitetuksi. Kirjan kuvista monessa esiintyy meripihkaa Matti Nuortevan omasta kokoelmasta. ”Olen ostanut paloja aina, kun Meripihka on hyönteistutkijalle ainutlaatuinen ikkuna kymmenien miljoonien vuosien taakse. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti KIMMO BRANDT, kuvat TULIAISIA MUINAISISTA METSISTÄ Meripihkan väri vaihtelee miltei valkoisesta hyvin tummaan ruskeaan. Se voi olla läpinäkyvää tai -näkymätöntä.
• 17 METSÄLEHTI 3 • 2013 la, että kaikkien mullistusten jälkeen sama eloyhteisö jatkuu. Metsäluonto on yhä hämmästyttävän samanlaista.” Merivirran mukana etelään Pihka säilyy ja muuttuu meripihkaksi vain, jos se päätyy melko nopeasti veteen tai suohon. Sopivia suometsiä kasvoi nykyisten Ruotsin ja Suomen rannikoilla Pohjanlahden alueella. Sieltä, missä nyt on Kemin kaupunki, lähti merivirta, joka kuljetti pihkan Baltiaan ja aina Englannin rannikolle saakka. ”Suuri osa meripihkasta on siis kotoisin nykyisen Suomen alueelta. Siitä syntyi idea kirjaan”, Nuorteva myhäilee. Maantieteeseen on kuitenkin ehtinyt tulla muutama mutka. 40 miljoonaa vuotta sitten nykyinen Helsinki sijaitsi Pariisin tienoilla ja liikkuu yhä senttimetrin vuodessa kohti Pohjoisnapaa. Tänä päivänä Suomessa humisevista männyistä tuskin tulisi meripihkaa, vaikka ne suohon päätyisivätkin. Meripihkan syntyaikoina olot olivat subtrooppiset ja lämpö alavilla mailla tasaista kautta vuoden. Mäntyjen lisäksi metsissä rehottivat palmut ja tammet. ”Jos palasessa on yli sentin mittainen ötökkä, se on todennäköisesti väärennös.” Hoida aarteita oikein Oikein hoidetuista meripihkakoruista on iloa pitkään. Koska vuosimiljoonia meressä säilynyt aine ei vieläkään viihdy rutikuivassa, meripihkahelmiä kannattaa käyttää: ihosta ne saavat tarvitsemaansa kosteutta. Likaantuneita meripihkoja Matti Nuorteva neuvoo pesemään haalealla vedellä ja pyyhkäisemään kevyesti ruokaöljyllä. Meripihka pitää suojata myös auringolta, sillä valo tummentaa sen pintaa. Hajuvesiä ja hiussuihkeita ei saa päästää koruihin, koska ne sisältävät kiiltoa turmelevaa alkoholia. olen edullisesti saanut. Osassa on ötökkä, osassa ei. Hyönteiset ovat mahdottoman mukavia.” Fossilisoitunutta männynpihkaa Meripihka on iäti hersyttänyt ihmisten mielikuvitusta. Muinaisten kreikkalaisten mielestä kultaisena hohtava aine ei voinut olla luonnon muovaamaa vaan itsensä aurinkojumala Helioksen tyttärien kyynelistä syntynyttä. Tytöt kun itkivät silmät päästään, kun heidän hurjapäinen veljensä syöksyi taivaalta kuolemaan. Meripihka on myös karkottanut pahaa ja tuonut hyvää, aina tarpeen mukaan. Tieteellisesti meripihka on fossilisoitunutta pihkaa tai mahlaa, jota miljoonia vuosia sitten eläneet mäntymetsät ovat tuottaneet. Se ei ole kivettymää vaan aine on polymerisoitunut – samanlaiset orgaaniset perusmolekyylit ovat liittyneet yhteen. Samalla pihka on kovettunut, ja siitä ovat poistuneet haihtuvat ainesosat. Esimerkiksi Kaliningradin alueella pihkavuodon tuotoksia kaivetaan vieläkin 500 tonnia vuodessa, muun muassa lakkateollisuuden tarpeisiin. Mutta mikä aiheutti niin massiivisen pihkavuodon? ”Todennäköisesti se oli puun puolustuskeino”, Nuorteva arvelee. Hän on julkaissut aiheesta myös tieteellisen artikkelin yhdessä geologi Kari Kinnusen kanssa, mutta varmoihin päätelmiin heidän tutkimusmateriaalinsa ei riittänyt. Nuorteva toivookin, että joku nuorempi tutkija saisi kerättyä riittävästi materiaalia ja selvittäisi asian. ”Sitä löytyy kyllä maailman museoista ja yksityiskokoelmista.” Kun tiedemiehet satakunta vuotta sitten alkoivat tutkia meripihkaa, he ajattelivat selvittää, miten hyönteismaailma on vuosimiljoonien aikana muuttunut. Tulos yllätti – eihän se ole muuttunut juuri ollenkaan! Puolet muinaisista suvuista elää vielä, ja ne myös tunnistaa. ”Minusta on rauhoittavaa ajatelAikanaan meripihka saostui meren pohjan siniseen savimaahan. Itämeren rantatyrskyt huuhtovat sitä jatkuvasti rannoille, joilta sitä voi kerätä. Jopa 94 prosenttia maailman meripihkasta löytyy Baltiasta. Uusi vai vanha heinäsirkka? Merivirran oli helppo kuljettaa meripihkaa eteenpäin, koska se kellui suolaisessa vedessä ja kelluu yhä. Suolavesi onkin yksi, ainakin suuntaa antava keino selvittää meripihkan aitous. Olen ottanut haastatteluun mukaan meripihkana myydyn palan, jonka sisällä on isohko heinäsirkka. Matti Nuorteva laittaa sen vesilasiin, johon hän on valmistanut voimakkaan suolaliemen. Möhkäle lumpsahtaa pohjaan kuin kivi. Heinäsirkka on siis hypähdellyt venäläisellä takapihalla hyvinkin omana elinaikanamme. Harmittaa ja nolottaa, mutta enpä ole yksin. Meripihkaa on jäljennetty iät ja ajat, ja aitouden varmistaminen voi olla todella hankalaa. Väärentäjien vanha keino on kuumentaa noin 10 000 vuotta vanhaa pihkaa, kopaalia, jonka sisälle on helppo laittaa hyönteisiä. Myös erilaisista muovilajeista saa hyvinkin meripihkan näköisiä esineitä. Aitoon tavaraan jääneet hyönteiset ovat yleensä pieniä. ”Jos palasessa on yli senttimetrin mittainen ötökkä tai roska, se on todennäköisesti väärennös. Isot hyönteiset jaksoivat pyristellä irti pihkasta”, Nuorteva sanoo. Hän itse tohtii ostaa meripihkaa liikkeestä, joka antaa nimellään varustetun aitoustodistuksen. Pietarilaisessa myymälässä taas oli valmiina suolavesiastia, jossa asiakas sai itse testata palat. Viimekesäisellä Pietarin-matkallaan Nuorteva kävi katsomassa Katariinan palatsin uutta Meripihkahuonetta, josta oli haaveillut pitkään. Hienohan se oli ja turisteja täynnä. ”Olisipa siellä ollut hiljaista. Olen silti iloinen, että sain nähdä paikan.” Matti Nuorteva osti Tallinnasta meripihkanpaloista askarrellun puun. Taskulamppu paljastaa, että maakiitäjäkuoriainen on laitettu meripihkanpalalle. Päälle on valettu korvikeainetta. Meripihka on kiehtonut Matti Nuortevaa yli 40 vuotta.
• 18 METSÄLEHTI 3 • 2013 METSÄnoMISTaja HANNU JAUHIAINEN, teksti JUKKA-PEKKA MOILANEN, KuvaUljas, kuvat E ipä sitä tämmöisessä kelissä viitsisi moottorisahan kanssa tehdä päiväkausia töitä”, toteaa simolainen maaseutuyrittäjä Hannu Huttu Valtransa hytistä. Samalla Huttu ohjailee kuormaimen puomia ja sen päässä olevaa Keto-kaatopäätä. Lunta tuiskuttaa, ja sitä varisee vuorossa olevan puun oksilta maahan melkoinen määrä. ”Täytyy kunnioittaa entisajan metsureita ja nykyisiäkin hankintamiehiä, jotka talvikelillä vielä kaatavat moottorisahan kanssa puita.” Hutun puut katkeavat ja karsiintuvat sujuvasti kaatopään avulla, ja töitä voi tehdä lämpimässä traktorin hytissä. Moottorisahaakin Huttu toki vielä käyttää. Isot puut hän kaataa sahalla ja tekee tyveltä tukkeja tilanteen mukaan. Paksuoksaisimmat koivutkin saattavat vaatia moottorisahakäsittelyä, jos kaatopään tehot eivät karsimiseen riitä. ”Ihan mukavasta taukoliikunnasta yksittäisten puiden kaato moottorisahalla käy.” Ketolaisen lisäksi Hutulla on Naarvan keräävä giljotiinikoura, jolla hän korjaa pienempää puuta. Molemmat laitteet Huttu on ostanut puolenkymmentä vuotta sitten käytettyinä, ja ne ovat toimineet kohtalaisen hyvin. ”Uudet laitteet maksavat sen verran paljon, että näillä korjuumäärillä ei sellaisia kannata hankkia”, Huttu kertoo. Molemmat kaatopäät ovat Hutulle tarpeen, sillä hän tekee lähes kaiken harvennuspuun energiapuuksi. Tänä talvena on tarkoitus hakata noin 300 kuutiometriä energiapuuta. Tukkiakin kertyy pienehkö määrä. Energiapuu osuuskunnalle Huttu on Simon hakeosuuskunnan osakas, ja kaikki energiapuu menee omalle osuuskunnalle ja sen ylläpitämälle lämpölaitokselle. Puusta saa näin hieman paremman hinnan kuin vieraalle myytynä. Oman metsän lisäksi Huttu urakoi myös muiden metsissä. Hän ostaa puut pystyyn ja maksaa niistä kertyvän hakkeen määrän mukaan. ”Enimmäkseen olen siivonnut peltojen reunoja, siellä giljotiinikoura on omimmillaan.” Hakkuupää metsän mukaan Naarvan giljotiinikouralla saa poikki puut 23 sentin läpimittaan saakka. Huttu hakkaa sillä pienipuustoisimmat alueet, josta puu on järkevin korjata karsimattomana rankana. Ketoa Huttu käyttää niissä metsiköissä, joiden puusto on paras korjata karsittuna rankana. Siitä saa Maataloustraktorilla energiapuuta Koneellinen korjuu tuo helpotusta energiapuusavotalle. ”Voisihan savottoja tehdä kesäkelilläkin, mutta silloin on muut kiireet.” Simolainen Hannu Huttu korjaa omasta metsästään energiapuuta karsittuna rankana maataloustraktoriin asennetulla kaatopäällä. Turku Simo
• 19 METSÄLEHTI 3 • 2013 MaTTI KÄRKKÄInEn Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA dusteluretkiä. Pelkkä hieskoivutiheikön läpi tunkeutuminen tuntuu vaativan viidakkoveitsen käyttöä. Talvi kannattaa käyttää hyväksi Mutta onneksi on talvi. Vähäluminen alkutalvi ei ole metsien tilan selvittämiseen parasta aikaa. Kivennäismaalla kymmenen senttimetrin lumi on isovarpuisella rämeellä helposti puolen metrin lunta, kun tiheä alikasvos kaappaa lumen moneen kerrokseen. Mutta kevättalvella saattaa onnistaa. Kaikkina vuosina ei tule hankiaisia, mutta ei metsien katselmusta tarvitse tehdäkään joka vuosi. Riittää, että silloin tällöin syntyy tilanne, jolloin ainakin aamutunteina lumi kantaa hyvin suksilla liikkujaa. Silloin on aika lähteä selvittämään, mitä takametsien soilla on oikein tapahtunut. Moni on kertonut yllättyneensä. Yllätys on tullut siitä, miten tiheiksi metsät ovat huomaamatta päässeet. Harva on päässyt kertomaan järeistä tukkipuista, mutta sitäkin useampi turkintiheistä ongenvapametsistä, joista voisi kuitenkin saada jotakin aikaan. Ehkä tyytyväisimpiä ovat ne, jotka ovat voineet kotona raportoida hyvälaatuisista männiköistä, joista on selvästi tulossa erinomaista tukkipuuta, kun liiallinen tiheys hoidetaan kuntoon harvennuksin. Alojen suuruus on saattanut yllättää myönteisesti. Ojitettavat suot olivat aikoinaan mieluusti suuria, koska silloin työn tuottavuus oli parhaimmillaan. Oja-auroja ei voitu edes käyttää pienillä suolämpäreillä. Mutta myös pettymyksiin on syytä varautua. Ehkä tiedustelun tuloksena voidaan kotiväelle vain tiedottaa, missä paikkakunnan hirvet majailevat talvikaudet. tyypilliset marjastuskohteet eivät ole tyypillisiä ensiharvennuskohteita. Kun ei käydä, ei edes tiedetä, mitä ojituksen jälkeen on tapahtunut. Metsissä liikutaan pääasiassa kesäisin, mutta marjojen poimintaa lukuun ottamatta kävelyt painottuvat kivennäismaille. Alkukesän mäkärät ja hyttyset, keskikesän helteiden paarmat ja loppukesän loputtomat hirvikärpäset eivät houkuttele soille. Ja sitten se kävely. Vain jonkin tärkeän tekemisen vuoksi kahlataan ojitetuilla isovarpuisilla rämeillä, joilla ojituksen ja ehkä lannoituksen ansiosta alikasvos on roihahtanut valtaisaan kasvuun. Eteneminen on hidasta, kun suopursut ja vaivaiskoivut ulottuvat napaan asti ja tuntuvat takertuvan jalkoihin. Eivätkä luontaisesti uudistetut ja sitten unohdetut korvet houkuttele nekään tekemään kesäisiä tieT utkimusten mukaan tekemättömät hakkuut painottuvat ojitetuille soille. Erityisesti järeytymisen kannalta kipeästi kaivattuja ensiharvennuksia on rästissä soilla, jotka ojitettiin 1960ja 1970-luvuilla. Myös taimikonhoitoa ja vähän varttuneemman metsän perkausta on harrastettu soilla selvästi vähemmän kuin kivennäismailla. Kun on laskettu alueellisesti kestäviä hakkuumahdollisuuksia, huomattava osa hakkupotentiaalista sijaitsee ojitetuilla soilla. Kun toteutuvat hakkuut eivät vastaa hakkuumahdollisuuksien sijaintia, kestävät hakkuumahdollisuudet tulevat yliarvioiduksi. Jos teoreettinen kestävä hakkuumahdollisuus lasketaan soille ja kivennäismaille yhdessä, mutta toteutus yritetään tehdä pääasiassa kivennäismailla, syntyy vääristymä. Yksi syy soiden hakkuumahdollisuuksien unohtamiseen on proosallinen. Sellaisilla ojitetuilla soilla, jotka suorastaan huutavat tekemään harvennushakkuita, ei käydä. Hillan perässä kyllä juostaan, mutta Suot tarkastetaan talvella Ojitetuilla soilla on helpointa liikkua hankiaisten aikaan. ”Hankintahakkuita on mukava tehdä lämpimässä traktorin hytissä istuen”, tuumaa Hannu Huttu. Hakkuutöissä ja puunajossa Hannu Hutulla on käytössä Valtra-traktori. hieman paremman hinnan, joten karsiminen kannattaa. Savotat Huttu pyrkii suunnittelemaan niin, että kunkin leimikon puut korjataan yhdellä hakkuupäällä, joko Narvalla tai Ketolla. Joillakin runsaasti pienpuuta kasvavilla kohteilla Huttu tekee myös esiraivauksen raivaussahalla. Giljotiinilla ei juuri tyviläpimitaltaan alle neljän senttimetrin puita kannata keräillä. Hakkuutöissä ja puunajossa Hutulla on käytössä Valtra-traktori, jonka perään on asennettu kourakuormain. Kuormainpuomin päähän hän vaihtaa tilanteen mukaan sopivan hakkuupään tai puutavarakuormaimen. Toisessa Valtrassa on linko, ja sitä on viime viikkoina tarvinnut lähes päivittäin. Huttu kulkee sillä myös noin kymmenen kilometrin päässä kotoa sijaitsevalle tämän talven hakkuutyömaalle. Metsään on maantieltä matkaa vajaa kolme kilometriä metsätietä, joka on itse aurattava. Omaan metsään päästäkseen on vielä aurattava noin 300 metriä talvitienpohjaa. Sen varressa ovat myös varastopaikat, joille Huttu kerää energiapuut. Puukasat ovat vievät tilaa, joten senkin vuoksi puut on varastoitava omalle maalle. Energiapuu kuivaa metsävarastossa kesän yli, ja ensi talvena Huttu auraa talvitien uudelleen, jotta puut voidaan hakettaa ja ajaa rekalla pois. ojalinjoja ja harvennusta Tämän talven hakkuukohde on vajaan kymmenen hehtaarin palstalla, jonne tehdään kunnostusojitus noin neljän hehtaarin alueelle. ”Naapuritiloille on kunnostusojitus suunnitteilla, ja metsäkeskus otti minuunkin yhteyttä, joten lähdin mukaan yhteishankkeeseen.” Huttu harventaa ojitusalueen ja raivaa uudet ojalinjat. Vanha ojitus on 50 metrin välein, joten nyt tehdään uudet ojat sarkojen keskelle. Huttu kertoo tekevänsä kapeat haamu-urat ojien lähelle, jotta koko sarka saadaan harvennettua. Traktorin kuormaimen ulottuvuus on kahdeksan metriä, joten ojalinjalta ei yllä koko saralle. Rehevällä ojitusalueella kasvaa huonolaatuinen sekametsä, mutta puuston alle on syntynyt kohtalaisen hyvä kuusentaimikko. Paikoin voisi tehdä vaikka ylispuuhakkuun, ja tilalle jäisi täystiheä kuusentaimikko. ”Männyt ovat täällä melko huonolaatuisia. Tyvet ovat lenkoja ja rungossa on paljon kuivia oksia”, Huttu kertoo. Talven savotta on nyt sujunut pääosin hyvin. Maa on nyt roudassa, joten pehmeilläkin paikoilla pääsee ajamaan ilman erityisiä tamppauksia. Viime viikolla suojalumi hidasti työntekoa. Vanha ketolainen on varustettu normaalia järeämmällä laipalla ja teräketjulla, minkä vuoksi suojakotelo on ahdas. Suojasäällä sinne paakkuuntuu lunta ja laipan toiminta takkuilee. Talvi aikaa metsätöille ”Voisihan näitä savottoja tehdä kesäkelilläkin, mutta silloin on muut kiireet”, Huttu sanoo. Sulan maan aika kuluu erilaisissa maatalouden urakointitöissä. Huttu korjaa esimerkiksi heinää pyöröpaalikoneella. Omankin tilan pellot ovat viljelyksessä, mutta karjaa ei enää ole. Maataloustraktoreiden lisäksi Hutulla on vanha traktorikaivuri. Sillä syntyy pieniä urakoita ja oman metsän kaivinkonetöitäkin, kuten pienten uudistusalojen muokkauksia. Suunnitteilla olevan kunnostusojituksen Hannu Huttu jättää kuitenkin metsäkeskuksen urakoitsijoiden huoleksi. M at ti K är kk äi ne n
• Suomen johtava metsäportaali uudistui. Se on tuttu, mutta entistä tuhdimpi palvelu. Kaikki suomalaisesta metsästä suomalaiselle metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle. Kannattaa käydä, jokaisena päivänä. www.metsalehti.fi Jos metsään haluat klikata nyt, takuulla yllätyt. Suomalaisen metsän osoite Metsätietovisa. Pelaa. Testaa tietosi. Haasta ystäväsi. Oletko marjastaja vai tietäjä? Tietopeli metsien miehille ja naisille. Osallistu! Parhaiden kesken arvotaan mahtava palkinto. Puunhinta. Millä hinnalla tukki liikkuu? Sisältää kätevän laskurin. Metsäkortisto. Kaikki, mitä suomalaisen metsän hoidosta tarvitsee tietää. Sähköisesti ja kätevästi. Perustuu Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin. Metsäkeskustelu. Sana on vapaa. Kommentoi. Haasta. Kerro. Avaudu. Osallistu
• 21 METSÄLEHTI 3 • 2013 Perinteisen metsänhoidon kannattavuus sortui laskentajakson alussa lankeaviin uudistamiskuluihin, hakkuutuloja sen sijaan joudutaan odottamaan vuosikymmeniä. Jatkuvassa kasvatuksessa hakkuutuloja saadaan 15 vuoden välein, vähän mutta tasaisesti. Jatkuvan kasvatuksen menona nykyarvolaskelmassa käytetään poimintahakkuussa hehtaarille jätettävän 50 kuution kantoraha-arvoa. Se ajoittuu samaan ajankohtaan kuin päätehakkuu. Silti Heikkinen pitää vertailua likimain tarkoitushakuisena. ”Kaikki laskelmat ovat teoreettisia” Vertailun mielivaltaisuus havainnollistuu Heikkisen samalla periaatteella laatimista laskelmista, joissa käytettiin erilaisia lähtötilanteita. Perusteina ovat samat puustotiedon ja kasvuoletukset, joita Pukkalakin käytti. ”Perinteinen metsänhoito saadaan kannattavammaksi, kun laskentajakso aloitetaan hakkuukypsästä metsästä. Heti saatavat päätehakkuutulot nostavat nykyarvoa. Kannattavuus on kaikilla laskentakoroilla parempi kuin jatkuvassa kasvatuksessa.” Heikkisen mukaan laskelma olisi yhtä lailla tarkoitushakuinen kuin jatkuvan kasvaKannattavuusvertailut ovat mielivaltaisia Onko jatkuva kasvatus kannattavampaa kuin perinteinen metsänhoito? Sen voit päättää itse. Nykymetsänhoitokin suosii luonnontaimia Eljas Heikkisen mielestä keskustelu jatkuvasta kasvatuksesta on hämärtänyt kuvaa käytännön metsänhoidosta. ”Tähänkin asti luontaista uudistamista ja ylispuustojen alle syntynyttä taimikkoa on käytetty uuden metsän perustamiseen, aina kun se on mahdollista – eihän kukaan halua maksaa turhasta.” Myös yläharvennus, siis suurimpien puiden korjuu ennen päätehakkuuta, on iät ajat ollut sallittua ja myös hyvin kannattavaa. ”Mielikuvien tasolla ero maata tuhoavan avohakkuun ja luonnonpuistomaisen jatkuvan kasvatuksen välillä on suuri. Käytännössä erirakenteisten metsien käsittely on suuri haaste metsänomistajille, puun hankkijoille ja korjaajille, neuvojille ja varsinkin tutkijoille.” Metsänhoidon asiantuntija Eljas Heikkinen suhtautuu epäillen metsänkasvatusmenetelmien kannattavuusvertailuihin. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva S uomen metsäkeskuksen johtavan metsänhoidon asiantuntijan Eljas Heikkisen mielestä vuosikymmeniä käytyä kinaa jatkuvan kasvatuksen toimivuudesta ei ole syytä enää jatkaa. ”Uudessa metsälaissa siitä tulee tasavertainen metsänhoitomenetelmä.” Hänen mukaansa jatkuvalle kasvatukselle on hyviä perusteita: moni haluaa välttää avohakkuita ja vaalia samalla luonnon monimuotoisuutta sekä maisemaa. Heikkinen kyseenalaistaa kuitenkin näkemyksen jatkuvan kasvatuksen paremmasta kannattavuudesta tasaikäismetsätalouteen verrattuna. Hän viittaa professori Timo Pukkalan väittämiin. Pukkala on esitellyt laskelmiaan kirjassa Metsän jatkuva kasvatus (2011), jonka kirjoittajina ovat lisäksi professori Erkki Lähde ja tohtori Olavi Laiho. Lähtötilanne ratkaisee Metsänkasvatuksen kannattavuutta arvioidaan nettotulojen nykyarvolla. Se muodostuu laskentahetkellä ja sen jälkeen koituvista tuloista ja menoista. Tulevat tulot ja menot diskontataan laskentahetkeen metsälaskelmissa yleensä 1–5 prosentin laskentakoroilla. Laskentahetkeen ja pian sen jälkeen ajoittuvat tulot ja menot korostuvat. Tulevaisuuden tulojen ja menojen merkitys jää sitä pienemmäksi, mitä korkeampaa korkoa diskonttolaskelmassa käytetään. ”Menetelmä on yksinkertainen ja perusteiltaan kiistaton. Silti sillä voidaan periaatteessa rehellisesti päästä hyvin vaihteleviin tuloksiin. Ratkaisevaa on, mikä lähtötilanne valitaan”, Heikkinen väittää. Pukkalan ”jatkuva kasvatus kannattaa” -laskelmassa lähtökohdaksi valittiin avohakkuuala ja sitä verrattiin rakenteeltaan ihanteelliseen jatkuvan kasvatuksen metsään. Näin perinteinen metsänkasvatus on 1–3 prosentin laskentakoroilla jatkuvaa kasvatusta kannattavampaa. Viiden prosentin korolla jatkuva kasvatus tuottaa suuremman nykyarvon. Tavallisesti metsätalouden kannattavuuslaskelmissa käytetään kolmen prosentin korkoa, joka samalla kuvaa reaalikorkoa, jonka metsä voi kestävästi tuottaa. Ristiriitaisia tuloksia Suomessa ja muissa pohjoismaissa 2000–luvulla tehdyt kannattavuusvertailut päätyivät ristiriitaisiin tuloksiin. Suomessa Pukkalan lisäksi professori Olli Tahvonen on osoittanut jatkuvan kasvatuksen kannattavan käytännössä aina paremmin kuin tasarakenteisen metsän kasvatus. Ruotsissa ja Norjassa on tehty puoli tusinaa samanlaista vertailua. Niissä jatkuvan kasvatuksen on todettu kannattavan 10–40 prosenttia huonommin kuin tasarakenteisen metsän kasvatuksen. Näin vertailu tehdään 300 m /ha 250 200 150 100 50 10 20 30 40 50 60 70 80 90 vuotta Metsän tuottamat tulot ja menot diskontataan laskentajakson alkuun (vuosi 0). Silloin tasarakenteisessa metsässä (ikä 40 vuotta) ja jatkuvan kasvatuksen metsässä on 130 m /ha puuta. Laskentajakso voidaan ajoittaa milloin halutaan. Jatkuvan kasvatuksen metsä (oranssi) harvennetaan laskentajakson alussa. Tasarakenteinen 15 vuoden kuluttua ja päätehakataan 30 vuoden päästä. Tulojen ja menojen nykyarvojen erotus on nettotulojen nykyarvo. Voiton vie menetelmä, joka tuottaa suuremman nettotulojen nykyarvon. Mitä korkeampaa korkoa diskonttolaskennassa käytetään, sitä enemmän vaikuttavat laskentajakson alkuvaiheeseen ajoittuvat tulot ja menot. tuksen edullisuutta todistelevat laskelmat. ”Tasavertaisin lähtötilanne on varttunut kasvatusmetsä, jossa kumpi tahansa kasvatustapa voitaisiin valita. Hehtaarilla on puuta 130 kuutiota hehtaarilla. Tasarakenteisessa kasvatuksessa metsä saa aluksi kasvaa 15 vuotta. Sitten se harvennetaan. Päätehakkuu on 30 vuoden kuluttua jakson alusta. Myös tulevien kiertoaikojen tulot ja menot lisätään nykyarvoon. Tosin niiden painoarvo on olematon. Jatkuvan kasvatuksen ensimmäinen hakkuu tehdään heti jakson alussa. Hakkuut toistetaan 15 vuoden välein. Hakkuukertymä on vakio, 78 kuutiota hehtaarilta (tukkia 45 ja kuitupuuta 33 kuutiota). Hakkuussa puuston määrä alennetaan 50 kuutioon hehtaarilla. Nykyarvoon hakkuutulot diskontataan teorian mukaan ikuisuuteen asti.
• 22 METSÄLEHTI 3 • 2013 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat J onsered CS 2252 on ominaisuuksiltaan miltei ammattilaistason saha. Noin 600 euron hinnalla se on hankintahakkaajalle hyvä ostos. Vuodenvaihteessa kauppoihin ehtinyt uutuusmalli asettuu keskikokoisten yleissahojen luokkaan. Moottorin sylinteritilavuus on karvan yli 50 kuutiosenttimetriä ja teho 2,5 kilowattia – siis samaa luokkaa kuin edellisen polven ammattisahoissa. CS 2252 on viime vuonna esitellyn Husqvarna 545:n rinnakkaismalli. Valmistajan vakiintuneen käytännön mukaisesti Jonseredin uutuusesittelyt tehdään noin vuosi Husqarnan vastaavien mallien jälkeen. Syytä en tiedä, mutta ajattelisi, että viive auttaisi ainakin mahdollisten lastentautien korjaamiseen. Husqvarnan vastaava malli esiteltiin Metsälehdessä viime vuoden keväällä. Kaikki silloin esitellyt kehut sahan ominaisuuksista pätevät punamustaan pikkuveljeen. Sylinterin taaksepäin kallistamisen ansiosta moottorin etuosa on totuttua matalampi. Näin etukahvan kaarta on kyetty lyhentämään, mikä jouhevoi sahan käsittelyä. Merkittävin uutuus edellisen polven sahamalleihin on automaattisesti säätyvä moottori, joka Jonseredin termistössä on nimetty Carb controlliksi. PikAmatöörin ammattisaha Jonseredin sahauutuus on oiva ostos hankintahakkaajalle. Jonsered CS 2252 › Sylinteritilavuus 50,1 cm3 › Teho 2,5 kW › Vakioterä .325/56/1,3 mm ketju-ura › Paino ilman terälaitetta 5,0 kg › Hinta 600 euroa Kierrosherkän ja tehokkaan moottorinsa ansiosta Jonsered CS 2252 sopii hyvin harvennus­ hakkuille. KOKEILTUA PUUKAUPPAMUISTOJA Metsähistorian Seuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteinen puukauppamuistojen tallennushanke päättyi viime vuonna. Julkaisemme muistoista parhaita paloja. Vuorossa on Erkki Raittilan muistelu. P arkanossa toimi 1960-luvulle asti piiriesimiehenä Santeri Kontu, joka puolusti tiukasti yhtiön etua. Siihen aikaan kuitupuu ja halot myytiin tyypillisesti motin pinoissa, joihin piti vielä latoa tietty ylikorko, siis painumavara. Kontu kuului olleen niin innokas tätä varmistelemaan, että tapasi nousta pinon päälle hyppimään. Metsänmyyjien vastavetona hankintasopimuksen lisäehtoihin kirjattiin, että ”piiriesimies Kontu ei saa osallistua mittaukseen”. Saattaa olla, että Konnun alaiset olivat masinoineet asiaa. 1970-luvulla siirryttiin voimallisesti pystymittaukseen, jonka luotettavuus epäilytti joitakin myyjiä. Tässä joukossa oli myös silloinen MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto, joka vaati, että hänen Raision tilaltaan pystymitalla myydyt puut on Rauman tehtailla tarkastettava upotusmitalla. Asia tietysti hoidettiin, eikä epäselvää ollut. Jossakin tilanteessa ylimetsänhoitaja Tulonen kuitenkin oli Haaviston tavatessaan ihmetellyt, miten tämä ei luottanut MTK:n hyväksymään mittausmenetelmään. Haavisto kuulemma vastasi ”enhän minä, mutta emäntä…” Taisi olla kevättalvi 1987, kun Porista Rosenlewin Seikun sahalta tuli ”hälytys”: tukkitoimituksessamme sinne oli ollut aivan laadultaan kelvoton kuorma. Rutiinin mukaisesti sovin tukin lähettäneen työnjohtajan kanssa, että hän ja puutavara-autoilija tulevat kanssani sovittuun aikaan sahalle, jossa katsotaan yhdessä, mitä on tuotu. Mukana oli mahdollisesti myös piiriesimies. Tällaiset ”opintomatkat” johtivat yleensä tarpeelliseen laatukorjaukseen. Menimme aamulla Poriin ja totesimme tilanteen, raakkejahan ne enimmäkseen olivat. Selityskin oli: hankintapuita. Isäntänämme Seikussa oli metsäteknikko Villgren, Rosenlewin tarkastaja, jonka kanssa kaikki sujui hyvässä yhteisymmärryksessä ja lopuksi hän tarjosi kahvit. Koska päivä ei ollut vielä puolessakaan, jatkoin matkaa Laihialle jonkin toisen asian merkeissä. Laihian konttoriin astuessani heitin heti tervehdyksen perään muistutuksen, että Seikkuun ei Monenlaista puukauppaa sitten saa toimittaa raakkeja. ”Tietenkään ei omalle sahalle saa toimittaa raakkeja”, vastasi metsätyönjohtaja Luopajärvi. Huomattuaan hämmennykseni hän jatkoi, että kahdentoista uutisissa oli kerrottu Rauma-Repolan ostaneen Rosenlewin. Rauma-Repolalla oli Multialla työnjohtajana T. Seppälä, legendaarinen vanhan kansan metsäpomo. Suurten halkopinojen luovutusmittausta Seppälä oli kertonut hoidetun niin, että hän piti pinon pituutta mitattaessa mittanauhan nollapäätä, kun taas lukeman kirjasi metsäteknikko Aaro Rajala, läpeensä rehellinen ja tarkka mies. Epäluuloinen ostaja hengitti Rajalan niskaan ja kontrolloi häntä. Seppälä taas kertoi pitkän Erkki Raittila
• 23 METSÄLEHTI 3 • 2013 UUTINEN VUONNA 1938 JUSSI COLLIN Vaikka Metsälehdessä on keskitytty pääasiassa kotimaan metsiin ja niiden hoitoon, myös ulkomaiden tapahtumia on seurattu. Vuonna 1938 kerrottiin muun muassa Saksan metsien kasvun ylittävistä hakkuista. Saksassa oli 30-luvun lopulla suuri puun tarve, jonka takia valtakunnan metsänhoitaja määräsi, että hakkuut on nostettava 150 prosenttiin arvioidun kasvun edellyttämästä hakkuumäärästä. Määräys koski myös yksityismetsiä. Saksassa opintomatkalla käynyt metsänhoitaja E. Erkkilä epäili Metsälehdessä toiminnan kestävyyttä. Saksalaiset kuitenkin vakuuttivat, että liikahakkuu oli tilapäistä. Näin poistettiin pulavuosina tapahtunutta liikakasvua ja laitettiin huonokuntoisia metsiä kasvukuntoon. Erkkilä kertoikin nähneensä matkallaan runsaasti ”heikossa tilassa olevia, jopa aivan hävitettyjä yksityismetsiä” . Myös poliittinen tilanne muuttui. Maaliskuussa Metsälehdessä kerrottiin Itävallan liittymisestä Saksaan. Metsäisen pikkuvaltion arveltiin helpottavan Saksan pyrkimystä omavaraisuuteen. Tätä vahvisti vielä lehtitieto, että Saksa oli kieltänyt kaiken puun viennin Itävallasta. Itävallan metsät eivät kuitenkaan riittäneet, vaan puuta kaivattiin edelleen muualtakin, muun muassa Suomesta. Joulukuussa Metsälehti kertoi etenkin järeiden tukkien kaupan Saksaan käyneen hyvin. Nämä ”Hitlerin tukit” menivät muun muassa lentokoneteollisuuden käyttöön. Laatuvaatimukset olivat tiukat, mutta hinta oli lehden mukaan hyvä: ”Saksantukeista tarjoavat ostajat korkeita hintoja, jotka 2–3 kertaa ylittivät meillä muuten tällä kertaa tavallisista sahapuista maksettuja hintoja, ja luonnollista on, että niin hyvät hinnat houkuttelevat monen metsänomistajan kauppojen tekoon.” Hitlerin tukeilla hyvä hinta Amatöörin ammattisaha rilla on taipumus jäätyä, jolloin kaasu hirttää kiinni eivätkä kierrokset palaa tyhjäkäynnille, vaikka kaasuliipaisin vapautetaan. Ongelmaan on sekä helppo että vaikea ratkaisu. Helpoin tapa välttää ongelmat on säilyttää saha pakkaskeleillä metsässä, jolloin vaijerisuojuksen sisään kertynyt jää ei pääse sulamaan eikä näin myöskään jäätymään uudestaan. Teknisesti hankalampi ratkaisu on voidella kaasuvaijerin sisus pakkasnesteellä tai lukkoöljyllä. Sen tekemiseksi sahaa on purettava melkoisesti. Jonseredin CS 2252 on viime vuonna esitellyn Husqvarna 545:n rinnakkaismalli. pinon päässä käärineensä mitan nollapäätä vyyhdelle! 1970ja 1980-lukujen taitteessa oli taas kova ryhtiliike, että kaikki ostajat jättävät laatuvaatimukset täyttämättömät erät ostamatta. Laihialla oli Repolalle tarjottu kelvotonta kuitupuun käteiserää. Ostomies ei ostanut ja kertoi myyjälle. että laatu ei riitä. Jonkin ajan päästä pinossa oli Schaumanin laput. Tavan mukaisesti sain asiasta tiedon ja ”haukuin” kollegani Schaumanista, metsänhoitaja Pekka Rajalan. Hän lupasi selvittää asian ja vastasikin jonkin ajan päästä, että pino on ostettu polttopuuksi (siihen aikaan energiapuu ei kuulunut isojen ohjelmaan). Pikkuilkeästi totesin, että hyvä tietää, tästedes voimme suositella teitä polttopuuta ostavana yhtiönä. Pohjois-Karjalassa vaikutti parrunostaja Pohjois-Karjalan Puu, Laakkosen veljesten yritys, joka isojen mielestä sekoitti leimikkomarkkinoita. Sivupuutavarana tulleen kuitupuun ostivat suuret. Joskus 1980-luvulla isot päättivät, että tehdään loppu Laakkosen touhusta siten että kaikki kieltäytyvät ostamasta noita kuitupuita. Aluemetsänhoitajat vannoivat näin tehtävän ja kyttäsivät toinen toistaan, ettei vain sopimuksesta livetä. Ja se piti. Mutta toinen Laakkosen veljeksistä keksi kohta, mitä tehdä. Hän marssi Helsinkiin KOP:n pääjohtajan puheille ja uhkasi ottavansa rahansa ja asiansa pois pankista, ellei pääjohtaja Repolan hallituksen puheenjohtajana heti hoida, että Repola ostaa hänen kuitupuunsa. Seuraavana päivänä aluemetsänhoitaja Tapani Haapanen Joensuussa sai metsäpäällikkö Sauvolta puhelun: ”Kuule hyvä veli, kyllä se on nyt niin, että sinun pitää ostaa ne Laakkosen kuitupuut!” Vierumäen teollisuus oli aikanaan merkittävä tukin ostaja alueellaan. Kun isot joskus päättivät parantaa hintakuria, kehotus annettiin myös teollisuusneuvos Eino Kollille, Vierumäen patruunalle. Tämä totesi ykskantaan: ”Myöhän ei semmoseen rajotukseen voida osallistua, myö toimitaan liiketalousperiaatteella!” ERKKI RAITTILA ”Pikkumeisselillä ruuvailtavat kaasarin säätöruuvit ovat historiaa.” kumeisselillä ruuvailtavat kaasarin säätöruuvit ovat historiaa. Kaasuttimen lisäksi järjestelmä ohjaa myös sytytystä olosuhteiden ja moottorin kuormituksen mukaan. Moottorin automaattiset säätöjärjestelmät ovat osoittautuneet jokseenkin varmatoimisiksi. Arkityössä automatiikkaa ei huomaa. Moottorin kierrosherkkyys tuo tehoa oksien karsintaan. Sahan paino, tasan viisi kiloa ilman terälaitetta ja tankit tyhjinä, on samaa luokkaa kuin saman kokoluokan kilpailevilla malleilla. Vaijerikaasu jäätyy herkästi Uuden polven ruotsalaissahoissa kaasuliipaisimen liike välitetään kaasuttajaan vaijerilla. Metsurit arvioivat vaijerin jäätyvän herkästi, kun uuden malliston ensimmäisenä esiteltyä Husqvarna 560 XP:tä kokeiltiin. Nyt saimme kokeilla, kuinka ratkaisu toimii alle 15 asteen pakkasilla. Ja niin kävi kuin ammattilaiset arvelivat, kaasuvaije
• 24 METSÄLEHTI 3 • 2013 JERE MALINEN, teksti ja kuva T alvella 2009 levisi uusi jahtimuoto metsästyskulttuuriimme. Tuolloin ruotsalainen riistabiologi Per-Arne Åhlen vieraili Suomessa esittelemässä uutta keksintöään, kettupilliä. Idea kuninkaallisesta kettupillistä roihahti Östermalman riistakoulussa vuonna 1996. Åhlen katseli kämpillä australialaista metsästysvideota. Siinä aussit pillittivät kettuja ja dingoja ja kippasivat kaljaa avolavalla. ”Pilli kuulosti paskalta. Silti se toimi. Nuoren miehen uhmakkaassa mielessä syntyi ajatus omasta hengentuotteesta”, Åhlen kertaa mennyttä puhelimessa. Alkoi kymmeneksi vuodeksi venähtänyt tuotekehitysjakso. Sinä aikana intohimoinen metsämies värkkäsi kymmeniä erilaisia pillejä – ja houkutteli yli 200 kettua ammutuiksi. Lukuisten kokeilujen jälkeen pöydälle jäi jäljelle vain yksi malli. Se täytti biologin kaikki toiveet: oli yksinkertainen rakentaa, laaja ääniskaala, helppo soitettava, huoltovapaa, toimii myös pakkasessa ja sateella. ”Ja mikä ruotsalaisille tärkeintä, ei tukkeutunut nuuskasta”, keksijä nauraa. Kiimakausi alkamassa Ketunpillitys on taitolaji, joka onnistuu periaatteessa läpi vuoden. Pyyntiteho kohenee kevättä kohti mentäessä. Ainoastaan helmi-maaliskuussa kiiman ollessa päällä kolliketut eivät välitä juurikaan pillistä. Huhtikuu on paras petkutuskuukausi. Silloin kettujen kiimakausi alkaa olla jo Lappia lukuunottamatta ohi. Ketuilla on nälkä. ”Kaikki ketut etsivät aktiivisesti ruokaa ja reagoivat herkästi pilliin”, Åhlen tiivistää. Kettupillin idea on yksinkertainen. Sillä matkitaan kuolevan eläimen huutoa. Stressiääni laukaisee saalistusreaktion ja saa pedot paikalle. Ruotsalaisten mukaan kapinetta onkin oikeampi kutsua petopilliksi kuin pelkästään kettupilliksi. ”Olemme saaneet houkuteltua pillillä kaikkien pienpetojen ohella myös ilveksiä ja karhuja. Ilves on jopa melko yleinen ilmestys. Se tosin tulee paljon hitaammin ja varovaisemmin kuin kettu ja vaatii yleensä pitkää pillitystä.” Loppukesällä ketunpillittäjä voi yrittää houkutella nuoria kettuja hiirenvikinällä. Kesäjahteja haittaa usein kasvillisuus, syysjahteja pimeys. ”Hankikelillä ketut juoksevat jopa kilometrien päästä näkyviin. Usein ne läähättävät kieli pitkällä.” Kauemmillaan riistabiologi on saanut houkuteltua ketun 4,4 kilometristä pillille. Se kettu oli pannoitettu tutkimusyksilö. Urbaanikettu otollisin petkutettava Per-Arne Åhlen arvelee, että Suomessa kettupilli on ottavimmillaan Eteläja Länsi-Suomen kulttuurimaisemissa ja taajamien liepeillä. ”Urbaanikettuja on vaikea metsästää perinteisesti. Ne piilottelevat päivät pihamailla ja ulkorakennusten alla, eivätkä haksahda loukkuiKuuleeko kettu, kuuntelen? Ketunhoukuttelu on suomalaismetsästäjien uusi jahtisuosikki. Neljä vuotta sitten harva oli edes kuullut kettupillistä. ”Hankikelillä ketut juoksevat jopa kilometrien päästä näkyviin.” RIISTA Suomessa on muutaman vuoden ajan opeteltu ketuspillitystä. Se on taitolaji, jota voi harrastaa ympäri vuoden. hin eivätkä antaudu koirille.” On ketunpillityksessä vielä eräs muuan makoisa, riistanhoidollinen lisämauste. Se houkuttelee paikalle parhaassa kunnossa olevia kettuja. Ammattimiehet puhuvat koiraketuista (dog foxes). Siihen on syynsä. Kyseessähän on biologisesti saaliin ryöstö. Kettu tulee hakemaan kuolevan eläimen jonkun toisen pedon kynsistä tai hampaista. Sellainen ei sovellu jo itseäänkin pelkääville raihnaisille yksilöille. ”Nuoret ja kapiset ketut eivät juuri koskaan eksy rääkymispillille, hiiren äänelle kylläkin.” Tästäkin Åhlenilla on vahvat näytöt. Suurimmat hänen ampumansa kolliketut ovat painaneet yli kymmenen kiloa. Ne kaikki ovat tulleet pillittämällä. Muissa jahtimuodoissa hän ei ole niin vantteria veijareita edes nähnyt. ”Tietämäni painavin Ruotsissa ammuttu kettu on venyttänyt vaakaa aavistuksen yli 14 kiloon. Tiedätte varmaan, miten se on saatu saaliiksi”, petopillin keksijä heittää vettä suomalaiselle kiukaalle.
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 3 • 2013 25 LUKIJALTA LUKIJALTA LUKIJALTA Muistan viime Metsälehden (2/2013) lukijakuvan ”ensimmäinen sahan” oikein hyvin, sillä olin vuosina 1959–62 El-Raketien silloisen maahantuojan Elfving Oy:n palveluksessa moottorisahojen myyntipäällikkönä. Sitä ennen olin hoitanut toisen merkin myyntiä. Jonseredsin valmistamien Suomeen tuotujen sahojen nimi oli El-Raket. Muualla sahoja myytiin Raket-nimellä ja tietääkseni jossakin myös Jonsereds-nimisinä. Suomeen tuotujen sahojen El-etuliitteellä oli kaksi perustetta. El-Raket perustui Comet-nimiseen edeltäjäänsä, jota lienee valmistettu noin vuosina 1955–57. Sen erikoisuus oli eräänlainen hehkutulppa, joka kuumennettiin kaasulla hehkuvaksi, jonka jälkeen se toimi kuin ns. puolidiesel. Kun ensimmäinen El-Raket tuli markkinoille 1957 tai -58, siinä oli jo normaali sytytystulppa ja magneettosytytys – siis sähkö. Sen johdosta sille – muistaakseni vain Suomessa – annettiin nimi El-Raket. Elfvingillä osattiin myös hyödyntää el-etuliite yhdistämällä se maahantuojan nimeen. Tämän mallin tyyppinimi nimi oli XB. Se oli väriltään hyvin tumman vihreä. Siinä oli silloisten uimurikaasuttimien tilalla eräänlainen suorasuihkutuspumppu, joka mahdollisti sahan käytön kaikissa asennoissa. Olisiko sen edellä ollut myös XA, mutta ei ainakaan Suomen markkinoilla? Kun tulin Elfvingin palvelukseen kesällä 1959, oli markkinoille juuri tullut seuraava malli, punainen El-Raket XD. Se oli tehokkaampi ja muutenkin edeltäjäänsä edistyksellisempi. Se oli Mc Cullochin jälkeen kova sana silloisilla moottorisahamarkkinoilla. XD:n käydessä vanhanaikaiseksi sitä vähän muunneltiin ja myytiin siniseksi maalattuna alennetulla hinnalla. Sillä oli muista sahoista täysin poikkeavana edelleen omat faninsa. XD:llä olen näyttelyissä ja kauppojen pihoilla sahannut tuhansia kiekkoja tukkien päistä. Siksi minulla nyt on kuulolaite molemmissa korvissani. Seuraavissa malleissa El-etuliite jätettiin pois. Kuvan saha lienee varhaisimpia XD-malleja. Siinä näkyy vielä kaarnatuki, joka myöhemmistä malleista pudotettiin tarpeettomana pois. Sininen tuulettimenkoppa lienee peräisin em. sinisestä alennussahasta. STUART KÖHLER Sähköraketti-saha Metsälehdessä 2/2013 oli kiintoisa artikkeli metsurin avustamasta harvennushakkuusta, jossa ajouraväli voidaan suurentaa jopa 50 metriin. Omassakin metsässä olen ajatellut soveltaa ensiharvennuksessa menetelmää, jossa kaadan puita ajourien välialueelta hakkuukoneen ulottuville. Mielestäni käytännön päätelmät osuivat artikkelissa enimmäkseen oikeaan: sopii etenkin ensiharvennuksiin ja erityiskohteisiin, kuten suometsiin ja jyrkkiin rinteisiin. Sen sijaan laskelma menetelmän hyödyistä oli yliampuva. Se perustui ajouran alle jäävään maa-alaan, jonka ajateltiin olevan puuntuotannon ulkopuolella kiertoajan loppuun saakka. Nykykäytännön mukaisessa harvennuksessa laskettiin olevan 20 metrin välein leveydeltään nelimetrisiä puuttomia ja tuottamattomia käytäviä, jolloin päädyttiin 20 prosentin tuotostappioon. Valitettavan usein ajourakysymyksissä törmää juuri tähän yksinkertaistettuun prosenttilaskentaan. Laskelma yliarvioi ajouran vaikutuksen kahdella tavalla. Ensinnäkään ajoura ei ole neljän metrin käytävä, jolla kasvaneet puut hakataan systemaattisesti pois, vaan se on aukko, johon mahtuu koneiden vaatima kulkuväylä. Reunapuusta reunapuuhun mitattuna sen tulee olla vaurioiden välttämiseksi keskimäärin jopa kuusi metriä, mutta suurin osa tästä on reunapuille luonnostaan kuuluvaa kasvutilaa. Yksinkertaisin tapa kasvutilan määrittelyyn on laskea runkoluvun perusteella puiden keskimääräinen etäisyys harvennuksen jälkeen. Tiheydessä 900 kpl/ ha se on 3,3 metriä ja tiheydessä 500 kpl/ha vastaavasti 4,5 metriä. Ajouran puuntuotannollinen leveys voidaan nyt ajatella lisäetäisyytenä, mikä siitä puiden välille on aiheutunut. Isoillekin koneille riittävien noin kuusimetristen puuvälien merkitys kutistuu tällöin energiapuuharvennuksessa noin kolmeen metriin, tavallisessa ensiharvennuksessa noin 2,5 metriin ja myöhemmissä harvennuksissa 1–2 metriin. Toiseksi ajoura-aukko hyödyttää reunapuita välittömästi lisääntyneenä valona, lämpönä ja sateena sekä ajan myötä vapautuvina ravinteina. Lisäksi reunapuiden juuristot ja latvukset levittäytyvät ajouralle päin. Tutkimusten mukaan nykyisten harvennusohjeiden mukaiset ajourat ilman vaurioita aiheuttavat korkeintaan 10 prosentin kasvutappion ensiharvennuksen ja toisen harvennuksen välisenä aikana. Tämän jälkeen ei tappiota enää mainittavasti synny. Kokonaan toinen asia ovat sitten liian leveät ajourat sekä maastoja puustovauriot, joista voi olla pysyvää haittaa. Vaikka metsurin ja hakkuukoneen tiimityöstä ei normaalissa harvennuksessa kovin paljon hyötyä olisikaan, kannattaa menetelmää kehitellä erikoistilanteisiin ja metsänomistajan toiveita silmällä pitäen. Erityisen kiinnostava se on ojitusaluei den harvennuksissa, joissa sarkaleveys on harvoin sopiva säännölliselle 20 metrin uravälille. Latvusmassan kertyminen ajouralle parantaa kantavuutta, mutta toisaalta puumäärästä tuleva kuormitus lisääntyy ja hakkuutähteiden ravinteet olisivat entistäkin heikommin puuston käytettävissä. Suopuustoissa on useimmiten myös tilaa ja näkyvyyttä tavanomaista vaativammalle hakkuutyölle. Myös energiapuuharvennukseen menetelmä voisi sopia, koska ajoura vähentää kasvua eniten juuri nuorissa ja runkoluvultaan melko tiheäksi jäävissä metsissä. Metsikön myöhemmissä harvennuksissa ongelmana on pitkien runkojen siirtely, useat puutavaralajit sekä mittaus, mutta toisaalta varttuneessa puustossa ajourien vähentämiseen ei ole tarvettakaan. Kuuselle metsuriavusteinen harvennus ei ehkä sovi, koska juurenniskat vaurioituvat herkästi. PENTTI NIEMISTÖ Kirjoittaja työskentelee vanhempana tutkijana Metsäntutkimuslaitoksessa. Ajourien kasvuvaikutus yliarvioitiin 2 METSÄLEHTI 2 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 31549802 Toimitussihteeri : Eero Sala p. 09 31549804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 31549808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 31549809 Asiakaspalvelu: p. 09 31549840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskesku s Tapio Sähköposti: etunimi.sukunim i@metsalehti.? AJANKOHTAIST A ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniem i@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 31.1.2013 H allitus valmistautuu ensi kuussa pidettävään puolivälitarkistukseensa ja kevään budjettiriiheen vaikeassa tilanteessa. Talous ei ole kehittynyt siten kuin pari vuotta sitten arvioitiin, joten ministerit joutuvat harkitsemaan taas leikkauksia ja veronkorotuksia. Kaikkein eniten hallitukselta kuitenkin odotetaan toimia, jotka auttaisivat saamaan Suomeen uutta tuotantoa ja työpaikkoja. Yksi taloutta rapauttava ilmiö on metsäteollisuuden murros. Taantuma synkentää vientilukuja, mutta taustalla on isompi muutos. Suomalaistehtaid en päätuotetta, suoraan metsästä saatavasta kuidusta valmistettua painopaperia, tarvitaan Euroopan markkinoilla entistä vähemmän. Ensimmäiseksi ilmiö näkyi sanomalehtipaperin tuotannon vähenemisenä, mikä on tämän numeron kansijutun aiheena. Viime aikoina metsäteollisuus on vähentänyt myös aikakauslehtipape rin valmistusta. Viimeksi UPM kertoi aikeestaan sulkea yksi Rauman tehtaan neljästä paperikoneesta. Uutinen osoittaa, ettei edes tehokas integraatti sataman äärellä ole suojassa leikkauksilta. Päätökseen liittyy erityistä haikeutta, sillä samalla tehtaalla pyörii metsäteollisuuden viimeksi Suomeen rakentama paperikone. Se täyttää jo 15 vuotta. Metsäteollisuus on kannattanut meillä huonosti kymmenen viime vuotta, joten ei ihme, että investoinnit Suomeen ovat olleet entistä vaatimattomamp ia. Lupaavan vuosituhannen alun jälkeen tuotanto on pudonnut 1990-luvun puolivälin tasolle. Muualla metsäyhtiöt rakentavat uutta. Tuotanto kasvaa etenkin Kiinassa, mutta myös Euroopassa: Stora Enson uusin kartonkikone käynnistyy pian Puolassa. Hallituksella on miettimistä, miten investointeja saataisiin houkuteltua Suomeen. Runsaat metsävarat eivät yksinään riitä vetovoimatekijäk si. Hyvä lähtökohta ne kuitenkin ovat, sillä energiaja ilmastopolitiikka voi aiheuttaa yllätyksiä Euroopan markkinoilla. Se on ainakin varmaa, että maailmanlaajuises ti puusta tulee pula jo aivan lähivuosina. Investointeihin tarvitaan muutakin kuin puuta Metsän vakaa tuotto kelpaa monellekin sijoittajalle, mutta metsänomistamis en vaikeudet ja vaivat eivät. Osakeyhtiömuotoinen metsänomistus ei kannata kaksinkertaisen verotuksen vuoksi – ensin yhtiö maksaa yhteisöveron, sitten osakkeenomistaja osinkoverot. Yhteismetsien etuna on yksinkertainen verotus, mutta liittyäkseen pitää ensin omistaa metsää, ja yhteismetsän on myytävä puuta suunnitelman mukaisesti suhdanteeseen katsomatta. Osakeyhtiön ja yhteismetsän hyvät puolet olisi mahdollista yhdistää säätämällä laki osakeyhtiön erityismuodosta, metsäosakeyhtiös tä. Metsäosakeyhtiön verotus olisi samalla viivalla suoran metsänomistukse n kanssa. Ja jos sijoittaa voisi myös apporttina metsäomaisuudella, niin se olisi vaihtoehto yhteismetsille, jopa niiden korvaaja. MIKKO HÄYRYNEN Osakeyhtiöllä olisi puolensa Tavoitetta ei kuitenkaan tulla saavuttamaan huolehtimalla lajiston hyvinvoinnista pelkästään suojelualueilla, vaan luonnon monimuotoisuud en säilymiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kaikessa maan, vesien ja luonnonvarojen käytössä.” Projektipäällikk ö Esko Hyvärinen Metsähallitukse sta kommentoi uutta uhanalaisuusarv iota. Kaavoittajilla eri linjat eri kunnissa Sivu 6 Metsälaki lähtee lausuntokierrok selle Sivu 7 Verottajalle tarkka selvitys mönkijästä Sivut 8-9 Ruotsissa tehdään yhä tulitikkuja Mäntsälä oli aikoinaan Suomen tulitikkukaupun ki. Sivut 16-17 Pikku-Stihl oli yllättävän sitkeä Sivu 20 Metsätöistä puhtia urheiluun Sivut 22–23 Kartelleja on ollut ennenkin Sivu 25 Kun faarao veti pippurin nenään Maustekasvin mustilla marjoilla on ollut suuri rooli historiassa. Sivu 30 El-Raket vuosimallia 1964. Ei ehkä olisi isokaan työ saada se pyörimään pojille mottikisoihin. Noin 110 kuutiosenttiä ja noin kuusi hevosvoimaa. E-H Ensimmäinen sahani Alamme julkaista viereisellä palstalla lukijoiden ottamia valokuvia. Ne voivat olla työkuvia, henkilökuvia, tilannekuvia, maisemakuvia – kunhan aiheena on tavalla tai toisella metsä. Erityisen arvon annamme kuvien ajankohtaisuudel le. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euron suuruisen palkkion. Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuva t. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@mets alehti.? . Lähetä kuva METSÄSTÄ PILKKEITÄ Suomi on seissyt, ja mennyt myös eteenpäin vuosikymmenten ajan puujalkojen varassa. Mutta miten on jatkossa, vieläkö ne kestävät – vai ovatko ne kenties katkeamassa lopullisesti? Miten käy suomalaisen metsäteollisuuden, metsien ja metsänomistajien, kun yhä vain lisää tehtaita suljetaan täällä Suomessa, mutta samaan aikaan kohotellaan maljoja uusien tehtaiden harjannostajaisissa ulkomailla? On käsittämätöntä, että jatkuvasti on suollettu lankkua ja sellua vientiin eikä ole täydellä vakavuudella paneuduttu miettimään, mitä kaikkea muuta puusta voisi tehdä. Juhlapuheissa on kyllä puhuttu kauniisti uusista innovaatioista, mutta arjen tullen puheet ja lupaukset ovat unohtuneet. Vasta viime aikoina on kunnolla herätty ja saatu edes hieman puun jatkojalostusastetta nostettua sekä paperin kysynnän vähetessä alettu kehitellä puun laajamittaisempaa käyttöä muun muassa lämmön ja energian tuotannossa sekä myös uudelleen rakentamisessa. Mutta miksi ihmeessä vasta nyt? Toinen asia joka on minua jo vuosikausia ihmetyttänyt on se, miksi valtion tukirahoja ei myönnetä taimikoiden varhaisperkaukseen. Se jos mikä olisi kannattavaa niin metsän ja metsänomistajien kuin myös metsäyhtiöiden ja valtionkin kannalta. Jos nimittäin nämä metsänhoitotyöt jäävät tekemättä – niin kuin ne tahtovat meiltä monilta jäädä – niin varsinkin rehevämmillä kasvupaikoilla peli on jo siinä vaiheessa menetetty, kun taimikko saavuttaa nykyohjeiden mukaisen kemera kelpoisuuden. Kyseisiltä alueilta ei tulla kunnollista tukkipuuta koskaan saamaan. Sitä en myöskään voi millään ymmärtää, että metsäyhtiöt ostavat Venäjältä kuitupuuta kaksi kertaa kalliimmalla hinnalla kuin mitä ne meille suomalaisille hankintahakkaajille maksavat teiden varteen kiskomistamme kuitupölleistä. Kyseinen toiminta on kovasti merkillistä ja epäoikeudenmukaista, eikä ainakaan kannusta ketään lähtemään metsäänsä moottorisahan kanssa rypemään. Vai siihenkö tällaisella hintapolitiikalla metsäyhtiöiden taholta kenties tähdätäänkin? Joku roti se pitäisi niin tähän kuin myös metsäyhtiöiden johtajien palkkojen nousuun saada, sillä on aivan tolkutonta touhua, että samaan aikana kun täällä on raakapuun hintaa laskettu, tehtaita pistetty kiinni ja työntekijöitä potkittu kilometritehtaalle, niin johtajien palkat ovat liki kaksinkertaistuneet. Tämä on täysin käsittämätöntä eikä voi olla kostautumatta, kunhan puualan palkoista istutaan seuraavan kerran yhteisen neuvottelupöydän ääreen keskustelemaan. Valaiseva esimerkki näistä metsäyhtiöiden johtajien järjettömistä palkoista oli tässä syksyllä Savon Sanomissa, kun eräs siilinjärveläinen metsänomistaja kertoi laskeneensa, että esimerkiksi Stora Enson johtajan, Jouko Karvisen, vuositulojen maksamiseen tarvitaan 2500 pöllirekallista puuta. Ajatelkaa – 2500 pöllirekallista puuta yhden patruunan palkkaan! Kukaan ei ole, eikä voi olla, niin tärkeä henkilö, että tällaisen palkan ansaitsisi. SEPPO KOTILAINEN maanviljelijä/hankintahakkaaja Iisalmi Tolkutonta touhua ”2500 pöllirekallista puuta tarvitaan yhden patruunan palkkaan.” Kaaviokuva ajouran korjuuteknisestä ja puuntuotannollisesta leveydestä Uran puuntuot. leveys 2,5 m Ajoura 4 m
• 26 METSÄLEHTI 3 • 2013 KIRJA ASIANTUNTIJALTA Mirjami Niskanen: Kahden savun Veikko. Tietoa puuhiilestä. Omakustanne 2012. 182 sivua. Tilaukset Juankosken kulttuurihistoriallinen seura. Hinta 40 euroa. Mirjami Niskasen oli tarkoitus tehdä omalle suvulle valokuvakirja isästään, maanviljelijä ja hiilenpolttaja Veikko Niskasesta. Työ kuitenkin vei mennessään ja lopputulos on monipuolinen kirja puuhiilestä. Isänsä hiiliuunien lisäksi Mirjami Niskanen esittelee puun hiiltämistä maamiiluissa sekä teollisesti isoissa hiiliuuneissa Juankoskella. Puuhiilen ensimmäinen kukoistuskausi liittyy varhaiseen raudanvalmistukseen, joka meilläkin alkoi yli tuhat vuotta sitten. Hiiltä lietsoen saatiin aikaan paljon kovempi kuumuus kuin puuta polttamalla. Nykyään paahdettu puu kiinnostaa taas. Kukaties puuhiiltä ryhdytään polttamaan myös Helsingissä kivihiilen sijasta. Yli 30 vuotta hiilenpolttajana työskennellyt Veikko Niskanen Yli kolme vuosikymmentä hiilenpolttajana Valmiit sydet piti vielä pilkkoa ja pakata. Kirjan kuvitusta. Luontoomme valuu edelleen kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin humusta. Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Viime aikojen kuohuttavimpia ovat olleet Talvivaaran päästöt. Osaksi valumat johtuvat ilmastostamme: meillä sataa vuodessa aina enemmän kuin haihtuu. Etelän maissa valumia tulee vähemmän, koska niissä haihtuu enemmän kuin sataa. Pintavalutuskentät olivat 2000-luvun mekaaninen keino hillitä valumia. Menetelmässä poistovesi lorotetaan paljaalle maalle, tyypillisesti suolle. Osa vedestä haihtuu. Osa painuu maakerroksen läpi pohjaveteen, jättäen haitta-aineet maahan. Osan vedestä toivotaan puhdistuvan – usein turhaan – niin että sen voi päästää pintavesinä kokoomaojiin ja suon alapuolisiin puroihin. Pintavalutus käsittelee vettä passiivisesti. Se ei ole erityisen tehokasta. Haihtuminenkin tapahtuu vain elottomilta pinnoilta. Valumien hillintään tarvitaan uudempi ote. Biotalouden oppeja voisi soveltaa valutuskentille. Haihduntaa voisi tehostaa sopivin viljelypuin. Aineiden kiertoa voisi tehostaa niin, että haitta-aineet muuttuisivat hyötyaineiksi. Aineet pitäisi saada suljettuun kiertoon riittävän pienissä yksiköissä. Kaivokselle voisi määritellä biotalousalueen, missä elotonta louhosta ympäröi elollinen puskurivyöhyke. Sen sisällä haitta-aineet kiertävät. Sen ulkopuolelle vesi poistuu vain joko haihtumalla tai ojissa puhtaampana kuin alapuolisten järvien vesi. Parhaiten puskurivyöhykkeeseen soveltuu Ruotsissa kehitetty uusi puiden kasvatusmenetelmä: phytoremediation (phyto: kasvi, remedium: palauttaa tasapainoon). Sanahirviölle ei ole vielä suomalaista nimeä, mutta meillä kyse on haitta-aineiden sieppaamisesta lehtipuiden metsävalutuskenttiin. Metsänhoidon puulajivalinta kääntyy ylösalaisin.Vesi valutetaan puille, jotka ovat niin tuhlaavia, että ne haihduttavat vettä mahdollisimman monta kuutiota vuodessa hehtaarilta. Nythän etenkin kehitysmaissa etsitään kiihkeästi puita, jotka haihduttavat mahdollisimman vähän. Tunnetuin on vedelle ahneeksi väitetyn eukalyptuksen korvaaminen niukan haihdutuksen lajeilla. Eukalyptuksella on vanhastaan maine vesitalouden säätelijänä. Esimerkiksi Etiopiassakin yleisesti viljelty Eucalyptus camaldulensis sai 1832 nimensä Italian Camalduli-luostarin mukaan. Sitä istutettiin alunperin luostarin läheisten suoalueiden kuivattamiseksi. Kun pohjaveden pinta puiden kasvaessa laski, suolta luostariin lentäneet malariasääsket vähenivät. Kotimainen koivu mainittiin jo alakoulun oppikirjoissa janoisaksi puuksi; ison pihakoivun opetettiin haihduttavan 500 litraa kesäpäivässä. Kehitysmaan viljelty eukalyptusmetsikkö haihduttaa päivässä lävitseen vettä määrän, mikä vastaa yhden millimetrin sadetta tai 10 000 litraa hehtaarilta. Metsäntutkimuslaitos kokeilee Salpausselän Luumäellä maaperän puhdistamiseen jalostettua, myös hyvin haihduttavaa haapaa. Tehohaihduttajia löytyy lisää veden äärellä muutenkin viihtyvistä pajuista. Oulun läänin kaivosten valutuskentille voisi soveltua talvenkestävä halava, vielä pohjoisemmaksi Lappiin outapaju. Haihduttaessaan puut sieppaavat juuriinsa haitta-aineita. Biotaloudessa ne siirtyvät hakkeeseen. Voimalassa miedot haitta-aineet, kuten fosfori, siirtyvät tuhkaan. Ne kierrätetään puiden lannoitteeksi. Väkevät haitta-aineet, kuten kadmium, seulotaan eroon kierrosta. Biotalouden ajatuksille ja niitä soveltaville metsävalutuskentille olisi nyt tarvetta. Esimerkiksi Talvivaarasta pääsi vesistöihin eniten rikkiä veteen liuenneina sulfaatteina. Biotaloudessa rikki ei ole haitta vaan hyöty. Rikkihän on lehtipuiden kymmenenneksi yleisin alkuaine; hakepuu tarvitsee kasvaakseen rikkiä ja fosforia saman verran. Voimalaan hakkeen mukana tulevan rikin voi poistaa savukaasuista pesurilla. Kaivosteollisuutemme on ongelmissa, mikä vaatii uutta ajattelua. Valumiin ei ole panostettu tarpeeksi. Uuden suunnan metsänhoidolla olisi annettavaa. Metsävalutuskentät, veden elävä haihduttaminen ja haitta-aineiden suljetut kierrot tietysti maksavat. Maailmalla nousevien metallien hinnoista osa on vain lohkaistava biotalouden kehittämiseen. VELI POHJONEN Kirjoittaja on Värriön tutkimusaseman johtaja. Valumien hillintään uutta metsänhoitoa Tehohaihduttaja valumien hillintään löytyy veden äärellä muutenkin viihtyvistä pajuista. oli innokas valokuvaaja, minkä ansiosta lukija saa havainnollisen kuvan hiilen tuotannosta. Enimmällään tilalla oli käytössä kolme hiiliuunia, joihin kuhunkin mahtui noin 40 kuutiometriä puuta. Niskasen aloittaessa uransa 1941 puuhiiltä tarvittiin helpottamaan polttoainepulaa. Kysyntä jatkui hyvänä vielä pitkään sodan jälkeenkin, ja Niskanen jatkoi hiiltämistä maanviljelyn ohella. Valmiit tuotteet menivät muun muassa pajoille ahjohiileksi ja myöhemmin grillihiiliksi. Viimeiset sydet päätyivät 1972 Kuopion lentokentän pajalle. ELIISA KALLIONIEMI W ik ip ed ia C om m on s
• 27 METSÄLEHTI 3 • 2013 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. auennut ja erottuu silloin ruskeasta ympäristöstään. Tähän lajiin voisivat Kainuun ja Lapin metsäalueiden soilla liikkuvat tarkkuuttaa silmäänsä. Laji ei siellä ole erityisen harvinainen, mutta sitä ei juuri vahingossa huomaa. Vasiten etsimällä sen löytää kumparemaisten ruskorahkasammalmättäiden sivusta, juuri siltä korkeudelta, jolle keväiset tulvavedet yltävät. Lehdet ovat ruusukkeena varren tyvessä ja tanakasti taaksepäin jännittyneinä, mikä auttaa kasvia pysymään sammalen pinnalla. Lehdet lakastuvat syyskesällä. Kun rahkasammal jatkaa kasvuaan syksyn kosteanlämpiminä päivinä, jää lehtihankaan syntynyt talvehtimissilmu sammalen sisään. Keväällä silmusta venähtää varsi, joka vasta päivän valon tavoitettuaan tekee uuden ruusukkeen. Veden – ja runsaasti vetyioneja, onhan rahkaräme varsin hapan kasvupaikka – yökönlehti ottaa juurillaan, mutta muiden ravinteiden hankinnassa auttavat lehdet. Lehdelle eksyneet pienet hyönteiset juuttuvat tahmeaan limaan, ja kasvin erittämät entsyymit liuottavat hyönteisen pehmeät osat sen omaksi ravinnoksi. S uomen pienimpään kukkakasviin, pikkulimaskaan, verrattuna tulitikun mittainen karvayökönlehti on kookas mutta paljon vaikeampi löytää. Pikkulimaskat kelluvat veden pinnan lauttamaisena kasvustona, mutta karvayökönlehdet kasvavat yksittäin. Hailakan violetti parimillinen kukka ei helpota havaitsemista. Helpoimmin karvayökönlehden huomaa hedelmävaiheessa, kun vaaleaksi kulottunut kota on Lisäpontta lihasta Piskuinen karva yökönlehti pyydystää perin karussa elin­ ympäristössään lisä eineeksi pieniä eläimiä. LUKIJALTA Kun seuraa mediaa ja käsiteltäviä metsäalan juttuja, niin niiden perusteella suurelle yleisölle tulee kyllä mieleen, että metsäala vetelee viimeisiään. Olen asiasta toista mieltä. En puutu poliittisiin (en ymmärrä ) tai muihin rakenneratkaisuihin, joilla alaa voitaisiin kehittää, vaan joihinkin niihin mahdollisuuksiin, joita metsä markkinoiden ja maailman muutoksessa sekä tuotekehityksen kautta tarjoavat. Metsäalalle muutosta on ”digimaailman” myötä pidetty kuoliniskuna. Sitä ei ole vielä tullut, vaikka metsäsektorin liikevaihto onkin viimeiset kymmen vuotta pyörinyt samoissa luvuissa, kannattavuudesta puhumattakaan. Nyt kauhistellaan, että paperin ja sellun valmistus maassamme loppuu, kun digimaailma valtaa painetun median ja painopaperien käyttö supistuu. Niin varmaan käykin. Hyvä niin, sillä jokainen tyhjiö täyttyy aikanaan usein paremmalla ratkaisulla. Samalla maailman markkinoilta poistuu – toivottavasti mahdollisimman paljon – kierrätyspaperia. Silloin metsäteollisuudelle avautuu mahdollisuus tuottaa neitseellisestä puukuidusta uusia tuotteita esimerkiksi voimakkaasti kasvavalle pakkausja hygieniatuoteteollisuudelle. Useissa maissa kierrätysmateriaalin käyttö esim. elintarvikepakkauksissa on jo kielletty. Metsänomistaja ja suomalainen metsäteollisuus on siis digimaailmassakin voittaja. Samalla tuotekehitystä ja tuotantoa on pakko kehittää yhä kannattavampiin tuotteisiin – pois bulkkituotteista. Esimerkki mahdollisuuksista on maailmalla voimakkaasti lisääntyvä verkkokauppa. Pakkausmateriaalien käyttö, siis kartongin, tulee olemaan todella merkittävää. Pelkkä kartonkipakkaus on tosin bulkkia, mutta kun siihen liitetään älypakkausominaisuudet, niin puhutaan aivan uusista asioista, mahdollisuuksista ja markkinoista. Betoni ja teräs hallitsevat rakentamista. Niiden tukena ovat muun muassa elementtirakentamisen järjestelmät. Puurakentaminen Suomessakin oltaisiin paljon pidemmällä, jos metsäja puuala olisivat hoitaneet asiansa. Metsäteollisuus ei ole pitänyt puurakentamiseen liittyviä toimintoja toimialaansa kuuluvana. Olisi kannattanut. No, nyt ollaan herätty sielläkin, esimerkkinä Storan CLT-rakennuslevyt. Metsänomistaja voi huolettomin mielin katsoa tulevaisuuteen. Kun seuraa, mitä puurakentamisessa tapahtuu ja tulee tapahtumaan, pahimmatkin painajaisunet muuttuvat oloksi paratiisissa. Siellä tukkirekat rahtaavat puuta markkinoille ja vieläpä hyvään hintaan. Tämä tosin koskee niitä, jotka hoitavat metsiään ja vain jaksollisen kasvatuksen muodossa. Lopulta ”puupalttoo” on se viimeinen puutuote itse kullekin. Mutta ennen sitä kansa kulkee vielä ”puuvaatteissa”. Puuvillan hinta on pilvissä ja puuvillapellot tarvitaan tulevaisuudessa elintarvikkeiden tuotantoon. Taas astuu esiin metsä. Viskoosi, liukosellusta valmistettu materiaali, valtaa alaa tekstiiliteollisuudessa. Sekin päivä vielä nähtäneen, että sellukattilan vieressä on tekstiilituotantokombinaatti. Todella isoja lupauksia tarjoaa myös Afrikka. Nyt kun kiinalaiset ja muutkin kehittyneet maat ovat investoimassa maahan, jossa on valtavat luonnonvarat ja täysin rakentamaton infra, niin luulisi sinnekin puuainetta eri muodoissaan uppoavan. Metsäklusterin tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä tuplata alan liikevaihto nykyisestä 20 miljardista eurosta. Toimialan mahdollisuudet liittyvät pitkälti, ei yksin perinteisten alojen kehittämiseen, vaan biotalouteen eri muodoissaan. Erilaiset polttoaineet, energiatuotteet, teollisuustuotannon erilaiset komposiitit, lääkkeet, kosmetiikka,ja biomuovit kuten esim. luonnossa hyvin hajoava PGV-muovi (VTT:n kehittämä). Uusiutuvan energian mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta toistaiseksi ne ovat vielä vihreän veran alla. Kun tuo metsäklusterin liikevaihtotavoite on tarkoitus tuplata vielä siten, että puolet siitä on uusia kuitupohjaisia tuotteita, uusia mahdollisuuksia on ja metsä elättää meidät jatkossakin. ISMO TASKINEN metsänomistaja, Kuopio Metsä meidät pelastaa ”Metsän omistaja ja suomalainen metsäteollisuus on digi maailmassakin voittaja.” ARI KOMULAINEN teksti ja kuva Perinteisen umpihankihiihdon maailmanmestaruuksista kilpailtiin kuudettatoista kertaa viime viikonloppuna Pudasjärven Syötteellä. Umpihankikilpailu on pitänyt paikkansa eräja retki-ihmisten piirissä. Osanottajamäärä on vuositasolla vakiintunut noin 400 hiihtäjän tienoille. Kilpailuun voi osallistua joko yksin tai enintään viiden henkilön muodostamin joukkuein. Naiset ja miehet kilpailevat samassa sarjassa. Umpihankikilpailu koostuu kahdesta osasta: ensimmäisen päivän tehtävärastiosuudesta, jossa voi sujutella latuja ja kelkkauria myöten, ja toisen päivän umpipikataipaleesta. Tämän talven kilpailuun järjestäjät olivat laatineet vaativan tehtävärastiosuuden. Osallistujille annettiin mahdollisuus yöpyä jo perjantain ja lauantain välinen yö maastossa. Jos näin toimi, se Umpihangen sankarit Maailmanmestaruus ratkesi perinteiseen tapaan pikataipaleella. Tulokset Joukkuekilpailu 1) Laskuvarjojääkäri-kilta 2) Kouvolan varuskunnan urheilijat 3) EkoRipe Metsäja Luontopalvelut Loppuun hiihti 64 joukkuetta Yksilökilpailu 1) Jaakko Pitkänen 2) Juha Julkunen 3) Tuomo Ahola Loppuun hiihti 26 osallistujaa. Eksyttäjien joukkue etenee umpihankihiihdon tehtävärastiosuudella. lyhensi lauantain hiihtomatkaa yli kymmenellä kilometrillä. Tehtävärasteilla osallistujilta kyseltiin mm. solmujen tunnistamista, jauhettuja elintarvikkeita, ihmiselle myrkyllisiä kasveja. Syöte-hotellilta liikkeelle lähteneet joutuivat sujuttelemaan yli 60 kilometrin taipaleen alle 10 tunnissa, jos mielivät selvitä ilman sakkominuutteja. Tosin suurin osa matkaan lähteneistä hiihteli vain tehtävärastien kautta alle puolella hiihtomatkalla. Tulilla ja mukana kulkeneessa majoitteessa vietetyn yön jälkeen kilpailun ratkaisu haettiin perinteiseen tapaan pikataipaleelta. Tällä kertaa sen muodostivat noin viiden kilometrin umpiosuus ja vajaan neljän kilometrin latu-uraosuus. Utin laskuvarjojääkäreiden reserviläiset näyttivät muille umpihangen hiihtämisen mallia nappaamalla kaksoisvoiton Laskuvarjojääkäri-killan ja Kouvolan varuskunnan urheilijoiden joukkueilla. Yksilösarjan voiton vei Jaakko Pitkänen 42 sekunnin erolla moninkertaiseen voittajaan Juha Julkuseen. Kilpailusta lisää: www. umpihankihiihto.pudasjarvi.fi
• 28 METSÄLEHTI 3 • 2013 KOULUTUSTA PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄNHOITOYHDISTYS PIRKANMAA palvelee Tampereen ympäristössä 9000 jäsentään monipuolisilla palveluillaan, joita tuottavat 32 toimihenkilöä, 25 metsuria sekä lähes 70 urakoitsijaa. Kuulumme kehittyviin yhdistyksiin laajalla ja nykyaikaisella palveluvalikoimallamme. Liikevaihtomme on n. 12 milj. €. Haemme palvelukseemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄASIANTUNTIJAA IKAALISIIN Toimenkuvaasi kuuluu palveluidemme tarjoaminen metsänomistajille päätuotteina puukauppaja metsänhoitopalvelut. Kuulut kolmen toimihenkilön ryhmään, joka suunnittelee ja toteuttaa tulosyksikön palvelut. Tehtävässä onnistuaksesi, tarvitset positiivista ja myyntihenkistä asennetta sekä ryhmässä toimimisen taitoja. Kokemus puukaupasta sekä yksityismetsätaloudesta on etu tehtävän hoidossa. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja CV sähköpostilla osoitteella anita.vilen-hemila@mhy.fi 25.2.2013 mennessä. Paikan valinnasta tiedotamme kotisivuillamme www.mhy.fi/pirkanmaa Lisätietoja antaa vt. toiminnanjohtaja Tapio Viinikka puh. 0400 542 740. MHY Pirkanmaa 2x130_92mm 8.2.2013 11.13 Sivu 1 Ylimetsänhoitaja Heikki Sillanpää menehtyi äkillisesti 21. tammikuuta kotonaan Mikkelissä 83-vuotiaana. Hän oli tehnyt pitkän ja ansiokkaan päivätyön yksityismetsätalouden ja erityisesti metsänparannuksen parissa. Sillanpää syntyi Mynämäellä 26. toukokuuta 1929 maanviljelijäperheeseen ja sai jo kotoaan vahvan kipinän metsäalalle. Hänen isänsä Arvo Sillanpää oli luomassa metsämarssi-ideaa yhdessä metsäneuvos Ilmari Kalkkisen kanssa ja järjesti pojilleen jo varhain omistukseen omat metsäpalstat. Valmistuttuaan metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 1953 Heikki Sillanpää työskenteli aluksi Keskusmetsälautakunta Tapion metsänparannuspiirin palveluksessa Oulussa ja myöhemmin Lahdessa. Väliin mahtui parin vuoden jakso veljen maanrakennusyrityksessä Mynämäellä, mutta pian veri veti takaisin metsäalalle. Jo vuonna 1962 Heikki Sillanpää sai nimityksen Tapion Mikkelin metsänparannuspiirin päämetsänhoitajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti menestyksellisesti 20 vuotta aikana, jolloin sekä ojituksen että metsäteiden rakentamisen työmäärät ja menetelmät kehittyivät voimakkaasti. Vuonna 1984 Heikki Sillanpää siirtyi Etelä-Savon piirimetsälautakunnan päämetsänhoitajaksi ja sai pian taas johdettavakseen myös tuttua metsänparannushenkilöstöä piirimetsälautakuntien ja metsänparannuspiirien yhdistyessä vuonna 1987. Eläkkeelle hän jäi Etelä-Savon metsälautakunnan johtajan tehtävistä vuonna 1991. Heikki Sillanpää oli esimiehenä erittäin pidetty ja arvostettu. Hän oli huumorintajuinen, helposti lähestyttävä ja aina valmis kuuntelemaan myös meidän nuorimpien toimihenkilöiden mielipiteitä ratkaisuja valmistellessaan. Ajattelutavaltaan laaja-alaisena ja aktiivisena ihmisenä hänellä oli hyvät suhteet sidosryhmiin. Paljolti hänen ansiotaan oli mm. Etelä-Savon kuntien vahva panos metsäsuunnittelun edistämisessä. Heikki Sillanpää säilytti diplomaattisen ja sovittelevan otteensa myös kiperissä tilanteissa. Kaikki kaikessa Heikille oli jo vuodesta 1967 Ristiinan Parkatniemessä Saimaan rannalla sijaitseva maatila. Siellä hän viljeli ruista yhdessä rakkaan agronomi-puolisonsa Inkerin kanssa, teki metsätöitä ja kunnosti rakennuksia. Tilalle otettiin vieraanvaraisesti vastaan isompia sekä pienempiä vierasryhmiä metsäalalta ja sen ulkopuolelta. Vielä elämänsä viimeisenä päivänä Heikki suunnitteli tilallaan tulevan kesän töitä yhdessä veljenpoikansa kanssa. ANTTI HEIKKILÄ Kirjoittaja on Heikki Sillanpään työtoveri ja kollega. Ylimetsänhoitaja Heikki Sillanpää KUOLLUT GALLUP RAUTAVAARA Rautavaaran metsänhoitoyhdistys toimii Rautavaaran kunnan alueella. Jäseniä meillä on reilu 700, jotka omistavat metsää yhteensä n. 25 000 ha. Henkilöstöä meillä on toiminnanjohtaja ja osa-aikainen toimistonhoitaja sekä kausiluonteinen metsäsuunnittelija. Haemme nyt METSÄNEUVOJAA Arvostamme oma-aloitteisuutta, aiempaa kokemusta mhy työstä sekä reipasta otetta asiakaspalveluun ja metsäsuunnitteluun. Erityisosaaminen kannattaa mainita hakemuksessa. Paikka täytetään viimeistään 2.5.2013 alkaen. Palkkaus määräytyy YT / Meto-työehtosopimuksen mukaan. Hakemukset viimeistään 11.3.2013 mennessä osoitteeseen: jaakko.tossavainenhy.fi Lisätietoja työpaikasta antaa Jaakko Tossavainen puh. 040-5520143 MHY Rautavaara 2x100_Makasiini 8.2.2013 11.18 Sivu 1 Metsähallitus haki tammikuussa Kolin ja Isojärven kansallispuistoihin paimenia ensi kesäksi lampaiden päivittäisistä tarpeista huolehtimaan. Haussa oli jaossa yhteensä 30 lomaviikkoa, mutta hakemuksia tuli 470 kappaletta määräaikaan mennessä. Näin ollen paimenviikot arvotaan hakemuksensa jättäneiden kesken. Lammaspaimenten tehtävinä on huolehtia lampaiden perushoidosta. Päivittäisiin töihin kuuluu veden vaihtaminen, lampaiden siirto syödyltä laidunlohkolta seuraavalle ja niiden yleiskunnon seuraaminen. Päälukukin on hyvä laskea, jotta mahdolliset karkulaiset saadaan kiinni. Metsähallituksen henkilökunta perehdyttää uudet paimenet hoitotehtäviin. Kolilla paimenviikot olivat haussa jo kuudetta kertaa, Isojärvellä toista. Jos lampaiden hoito kiinnostaa, helmikuussa ehtii hakemaan vielä paimeneksi Närängän erämaatilalle Kuusamoon. Närängälle paimenia haetaan heinäkuun alusta viideksi viikoksi. Palkkaa paimenille ei makseta, vaan lomaviikosta joutuu maksamaan 400 euroa. Hintaan sisältyy Närängän erämaatilan päärakennuksen sekä pihapiiristä löytyvän saunan vuokra. Vielä pääsee lammaspaimeneksi Oletko tyytyväinen metsänhoitotöiden laatuun? 20 40 60 80 100 Kyllä 66% Ei 34% m et sa le ht i.? Valittavana opintoja aiempaa laajemmasta valikoimasta mm. yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen sekä palveluliiketoiminnan YAMK-tarjonnasta. Lisätietoja: Pasi Pakkala P. 0400 780 029, pasi.pakkala@mamk.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi Suomen metsäkeskus palkkaa kesäksi kymmeniä harjoittelijoita. Tarjolla on sekä maastoettä toimistotyötä metsäkeskuksen yksiköissä eri puolilla maata. Useimmat työharjoittelupestit alkavat toukokuun alussa ja jatkuvat 3–7 kuukautta. Tehtävät sopivat metsäalan opiskelijoille, sillä vaatimuksena on useamman vuoden metsäopinnot yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Sähköinen hakulomake löytyy metsäkeskuksen verkkosivuilta. Hakuaika päättyy 28. helmikuuta. Metsäkeskus hakee harjoittelijoita
• 29 METSÄLEHTI 3 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) Susanna Pellinen p. 09 315 49 842, 045 130 0211 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 ILMOITUSMYYNTI JA AINEISTOT Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 050 331 4137 Internet-ilmoitukset Myyntipäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315 49 849, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 36 415 (LT/11) Lukijoita 156 000 (KMT 11) Painopaikka Hämeen Paino Oy LOMATONTTI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Kaksi vierekkäistä lomarakennuspaikkaa Simojärven ja Auralammin väliseltä jokiosuudelta, hyvien kalastusvesien sekä metsästysja marjastusmaiden läheisyydestä. Myydään kokonaisuutena noin 5000 m 2 :n määräalana. Mahd. neuvotella suuremmastakin määräalasta joen ranta-alueelta. 26.000 € LOMATONTTI, Simo, Simojoki 4000 m 2 . Simojoen läh. sijaitseva kiinteistö, purkukunt. rakennukset, valmiit vesija sähköliittymät. Soveltuu sijaintinsa puolesta lmm. matkailupalveluiden tuottamiseen, 0,5 km päässä suuri caravanalue. Rakennusoikeutta 320m 2 , joka mahdollistaa esim. majoitustilojen rakentamisen. Kiint. osoitettu yleiskaavan muutoksella matkailupalv.alueeksi. 14.500 € OKT/LOMAMÖKKI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Hosiossa Simojen rannalla, vuokratontilla sijaitseva 3h+k v.1993 rakennettu talo, joka soveltuu hyvin myös vapaa-ajan kohteeksi. Varasto/halkoliiteri, autotalli, leikkimökki sekä aitta. Mahd. ostaa vuokra-alue. 95.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Kontiolahti, Puso 286,8 ha. Kolmesta lähekkäisestä palstasta kostuva määrä ala, kokonaispuusto n. 27400 m 3 . 699.000 €. METSÄPALSTA, Askola, Juornaankylä 21,2 ha. Runsaspuustoinen ja n. 1km:n matkalta valtion tiehen rajoittuva määräala. 2011 tehdyn arvion mukaan puustoa n.4747m 3 . Huomioi 2 vuoden lisäkasvu! Rehevät ja tasaiset maapohjat, runsaat hakkuumahdollisuudet heti. Uimaranta lähellä. 175.000 € METSÄPALSTA, Askola, Juornaankylä 23,1 ha. Runsaat välittömät hakkuumahdollisuudet ja hyvin onnistuneet taimikot sisältävä määräala. 2011 tehdyn arvion mukaan puumäärä 2317m 3 . Huomioi 2 vuoden lisäkasvu! Rajoittuu valtion tiehen ja yksityistiehen. Uimaranta vieressä. 125.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sotkamo, Alasotkamo 116,27 ha. Kohvero-niminen metsäkiinteistö, 23 km taajamasta etelään 6-tien mol. puolin. Puusto n. 9146 m 3 , liki kolmannes varttunutta kasvatusja uudistuskypsää metsää. Metsäautotie itäosassa. Turvallinen sijoitus antaa myyntituloja varsin pian. 194.000 €. METSÄPALSTA, Sotkamo, Korholanmäki 15,35 ha. Metsäkiinteistö Sotkamossa, noin 20 km taajamasta Kajaanin suuntaan. Koivuvaltainen kokonaispuusto on n. 1660 m 3 , myös välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Neljännes metsämaan pinta-alasta on uudistuskypsää metsikköä. Erinomainen metsäharrastajan palsta! 41.700 €. METSÄPALSTA, Kitee, Kalattoma 22,44 ha. Hyvässä tuottokunnossa oleva tila rajavyöhykkeellä. Puusto 2000 m 3 , pääos.nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää. Huom! Rajavyöhykkeellä liikkuminen vaatii luvan. Soita ja pyydä suullinen lupa käyntiä varten. 57.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN METSÄASIANTUNTIJA ETSIMME JOUKKOOMME PUUN KORJUUN AMMATTILAISTA Haemme puun korjuun metsäasiantuntijaa vastaamaan puun korjuusta ja vastaanotosta Joensuun hankintapiirin Ylä-Karjalan hankintaryhmän alueella. Puun korjuun metsäasiantuntija vastaa hankintaryhmän korjuusuunnitelmien laatimisesta sekä valvoo näiden toteutumista. Vastuualueeseen kuuluu myös toimituksiin ja vastaanottoon liittyvien operatiivisten asioiden informointi hankintaryhmän jäsenille ja yrittäjille. Metsäasiantuntija toimii kiinteässä yhteistyössä metsurien ja toimialueensa yrittäjien kanssa. Edellytämme hakijalta metsäalan koulutusta, hyvää yhteistyötaitoa, kykyä hallita kokonaisuuksia sekä organisointitaitoa. Arvostamme aiempaa kokemusta puun korjuusta. Tehtävässä menestyminen edellyttää oma-aloitteisuutta, yhteistyökykyä sekä valmiutta kehittyä ja kehittää uutta. Puun korjuun metsäasiantuntijan työ tarjoaa mielenkiintoisen työympäristön sekä haastavat tehtävät, itsenäisen vastuualueen sekä hyvät kehittymismahdollisuudet. Lisätietoja antaa korjuun apulaispäällikkö Petri Toivanen, puh. 0500 142591. Jätä hakemuksesi 26.2.2013 mennessä osoitteessa www.metsagroup.fi/tyopaikat ILMOITA METSÄLEHDESSÄ Ilmoitusmyynti Jarmo Rautapuro, p. 050 331 4137 jarmo.rautapuro@metsalehti.?
• 30 METSÄLEHTI 3 • 2013 LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RAkAs päiväkiRjA 75 VUOTTA 20.2. Simo Poso, professori, Helsinki (ilman vastaanottoa) 70 VUOTTA 20.2. Markku Lanki, metsätalousinsinööri, Eurajoki (matkoilla) 27.2. Seppo Hartikainen, metsänhoitaja, Kerava (matkoilla) 1.3. Ensio Lehtinen, metsätalousinsinööri, Ruovesi Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. paivi.laipio@metsalehti.fi Vielä ei tiedetä, kuinka kannattavaa bisnestä liiken­ nepolttoaineiden tuottaminen metsäbiomassasta on. Euroopan unionin ilmastopoliittisilla tavoitteilla on suuri rooli tässä bisneksessä. EU on asettanut Suo­ melle monia muita jäsenmaita tiukemmat tavoitteet biopohjaisten liikennepolttoaineiden osalta. Vuon­ na 2020 kaikesta tankkiin laitettavasta polttoainees­ ta kymmenen prosenttia pitää olla peräisin uusiutu­ vista luonnonvaroista. Biodieseliä on pakko sekoittaa tavalliseen dieseliin, jotta tavoite saavutetaan. Tästä voisi päätellä, että myös liikennepolttoaineiden tuo­ tanto tulee olemaan kannattavaa. EU:n jossakin määrin tempoileva ilmastopolitiik­ ka saattaa olla hienoinen riski, mutta selvää on, et­ tä Suomi haluaa itsekin olla tulevaisuudessa nykyis­ tä omavaraisempi energian suhteen. Tähän kuvaan liikennepolttoaineiden tuottaminen kotimaisesta puusta sopii hyvin. Mielestäni on hienoa, että paperinvalmistusta jatke­ taan ja sitä kehitetään kannattavammaksi, jotta myös uusia tuotteita pystytään kehittämään markkinoille. UPM:n Biofore­konsepti antaa vaikutelman siitä, et­ tä yhtiön matka tulevaisuuteen ja kohti biotaloutta on hyvin orkestroitu. rinvalmistusta silti kokonaan kannata lopettaa, sillä se tuo edelleen rahaa UPM:n kassaan, jonka 10 mil­ jardin liikevaihdosta paperilla on melkoinen siivu. Kaukaalla valmistetaan paperin lisäksi sellua, mikä yllättäen onkin tuottavaa puuhaa eikä vähiten siksi, että sen sivuvirroista voi valmistaa metsäteollisuu­ den uusia tuotteita. Sellaiseksi lasketaan mäntyöl­ jystä tehtävä toisen sukupolven liikepolttoaine, jota varten Kaukaalle nousee kovaa vauhtia uusi tuotan­ tolaitos. Tehtaan vaatimat investoinnit ovat 150 mil­ joonan luokkaa, mikä tietenkin tavallisen kuolevaisen mittapuulla on hirmuinen summa, mutta 10 miljar­ din liikevaihdosta kuitenkin vain pieni osa. Mustalipeän tie sellukattilasta auton tankkiin käy erilaisten kemiallisten prosessien kautta, minkä lop­ putuloksena on melkoisen törkyisen liemen muuttu­ minen kauniin kirkkaaksi nesteeksi. Prosessin aikana mustalipeästä napataan talteen suuri joukko kemial­ lisia yhdisteitä, joita voidaan käyttää uudelleen. Homma haiskahtaa biotaloudelta, ja sellaista se onkin. UPM on määritellyt itsensä Biofore­yhtiöksi, mikä tarkoittaa edelläkävijyyttä biotaloudessa. Tule­ vaisuuteen siis mennään biopohjaiset tuotteet edel­ lä vanhoja tuotteita unohtamatta. P ääsin käymään UPM:n Kaukaan tehtaalla päi­ vää ennen viime vuoden tuloksen julkistamis­ ta. Tulos ei ollut huono, mutta osakekurssi laski kaiketi siksi, että yhtiön oli tehnyt alaskirjauksia pa­ perikoneiden sulkemisen vuoksi. Ehkä osakemark­ kina toimi turhan hätäisesti, sillä Kaukaalla käynnin ansiosta tiedän, että yhtiöllä on vahva tahto parantaa kannattavuutta uusilla tuotteilla. Jo pitkään on toitotettu, että paperinvalmistus on huonosti kannattavaa bisnestä, eikä paperituotteiden hinnan lasku ja heikko kysyntä nimenomaan Euroo­ passa pitäisi olla kenellekään suuri yllätys. Ei pape­ Hyvin orkestroitu HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva Tammikuun illat kuluivat re­ montin merkeissä kun naput­ telin saksalaista tammiparkettia perheeni uuteen kotiin. Asen­ nusohjetta tavaillessani muiste­ lin 80­luvun metsäkurssia Sak­ sassa, jossa minulle kerrottiin, että arvokkaimmat tammet saat­ toivat myytäessä olla Merce­ des­Benz­auton hintaisia. Metsätammi (Quercus robur ) kuuluu yhdessä satojen mui­ den tammilajien kanssa pyök­ kikasvien heimoon. Parketin ja kynnyspuiden lisäksi tam­ mi on suosittua huonekalu­ ja paneelipuuta sekä tynnyreinä viini­ ja juomateollisuudessa. Englannissa rakennetaan myös tammirunkoisia taloja. Islantia ja Välimeren useita saaria lu­ kuunottamatta metsätammea kasvaa luontaisesti lähes koko Euroopan alueella. Arvotammen kasvatus on hi­ dasta ja kallista – toisin kuin As­ terixissa, jossa tietäjän käsitte­ lemät tammenterhot kasvoivat jättipuiksi yhdessä hujauksessa. Saksassa jo pelkkä tammimetsi­ kön hehtaarikohtainen perusta­ miskustannus voi suurella istu­ tustiheydellä aitoineen maksaa parhaimmillaan parikymmentä tuhatta euroa Hakkuukypsää laatutammea saa saksalainen metsänomista­ ja odotella pitkän tovin. Suoma­ lainen vielä pidempään. Vanha sananlasku sanoo, että tammi kasvaa 300 vuotta, lepää 300 vuotta ja eläköityy kunniak­ kaasti 300 vuotta. Vanhimmat tammiyksilöt on arvioitu 1 000– 1 500 vuoden haarukkaan, mutta suurempiakin lukuja esitetään. Ruotsissa tammet olivat pitkään kuninkaan rauhoittavassa suoje­ luksessa. Tiettävästi Euroopan paksuin tammi löytyy yllättäen Astrid Lindgrenin kotimaisemis­ ta Vimmerbystä. Kuninkaallinen laivapuu Tammi on ollut veneenrakenta­ jien suosiossa kautta aikojen. Väinämöinen ei tarvinnut ve­ nettä laulaen rakentaessaan kuin yhden ”yhdeksän sylen” tam­ men. Puun kaatoi, pilkkoi lau­ doiksi ja toimitti hänelle näppä­ rä metsuri Sampsa Pellervoinen. Paljon myöhemmin, 1600­lu­ vun alkupuolella, Ruotsin kunin­ gas Kustaa II Aadolf rakennutti aikansa mahtavimpiin kuulu­ van sotalaivan yli tuhannesta tammesta. Laiva upposi vartti vesillelaskun jälkeen. Kestävä­ nä puuna tammilaiva säilyi me­ renpohjassa lähes syntymävuo­ teeni saakka ennen sen nostoa museoon nykyihmisten ihme­ teltäväksi. Vasa­laivan jälkeen seuraava Ruotsin kuningas istutti tarinan mukaan ainakin yhden uuden tammen myös Suomen erämail­ le. Nyt rauhoitetun puistoalueel­ la kasvavan puuvanhuksen ym­ pärille Helsinki on kaavoittanut viidentuhannen ihmisen uuden asuinalueen nimeltään Kunin­ kaantammi. Puun kestävyyttä tulevan kaupunginosan keskellä tullaan arvatenkin seuraamaan mielenkiinnolla. Kuninkaallinen arvopuu Asterixin tammenterhosta kasvoi silmänräpäyksessä täysikokoinen puu. Todellisuus on toinen. METO Metsätalousinsinööri Erkki Eteläaho, 54, on nimitetty Meto – Metsäalan Asiantuntijat ry:n asiamieheksi. Eteläaho siirtyy Meton palvelukseen kuluvan kevään aikana ja hänen vastuualueeseensa tulevat kuulumaan muun muassa metsänhoitoyhdistysten sopimusalan asiat. Tällä hetkellä Eteläaho toimii Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan palveluesimiehenä. Erkki Eteläaho on Meton hallituksen jäsen ja myös metsänhoitoyhdistysten sopimusalan puheenjohtaja. STORA ENSO Stora Enso ja lähes viisi vuotta Building and Living -liiketoiminta-aluetta johtanut Hannu Kasurinen ovat sopineet, että Kasurinen jättää tehtävänsä liiketoiminta-alueen johtajana. METSÄ GROUP OTK Esa Kaikkonen, 43, on nimitetty Metsä Groupin puutuoteteollisuudesta vastaavan Metsä Woodin toimialajohtajaksi ja konsernin johtoryhmän jäseneksi 5. helmikuuta 2013 alkaen. Kaikkonen on toiminut Metsä Groupin lakiasiainjohtajana vuodesta 2003 ja johtoryhmän jäsenenä vuodesta 2008. Metsä Woodin aiempi toimialajohtaja Timo Karinen on päättänyt jatkaa uraansa Metsä Groupin ulkopuolella. OTK Miika Arola, 37, on nimitetty Metsä Groupin lakiasiainjohtajaksi 8. helmikuuta 2013 alkaen. Hän vastaa toimessaan myös emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan ja Metsä Fibren lakiasioista sekä Compliance-toiminnoista. Arola on ollut Metsä Groupin palveluksessa lakimiehenä vuodesta 2003.
• 31 METSÄLEHTI 3 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Tarkkuustyötä talviyössä ? Kannattaako metsän vakuuttaminen? ? Sopivat käsineet savotalle ? Muista turvavarusteet sahatessa ? Testamentin uudet mahdollisuudet ? Talvimetsän sirkuttajat Metsälehti Makasiini ilmestyy 28. helmikuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 28.2. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 3”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Palkinnot jouluristikosta 2012 on arvottu seuraaville kolmelle: Helena Hiltunen, Saloinen, Raili Lamminpää, Haapaluoma ja Tenho Paananen, Mahlu. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. METSÄRISTIKKO 3 Jouluristikko 2012, oikea ratkaisu A ri Ko m ul ai ne n
• Metsäkirjakauppa Metsäkirjojen helmiale on käynnissä! Kirja-ale 31.1.-28.2. Tarjoukset ovat voimassa 31.1.-28.2.2013 verkkokaupassamme www.metsakustannus.fi. Syötä ostoskorissa kampanjakoodi HELMIALE . Voi tilata kirjat myös asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Emeritusprofessori ja puuntuottaja kertoo millainen metsätilaa kannattaa ostaa ja miten metsät saa­ daan kasvamaan ja tuottamaan. Norm. hinta 33,30 – nyt 25 euroa Metsäpuiden erikoismuodot – koristepuita viherrakentamiseen Teijo Nikkanen ja Pirkko Velling (toim.) Kotimaisten puiden erikoismuodot tarjoavat kestävän ja omaperäisen mahdollisuuden viherrakentamiseen. Norm. hinta 42,40 – nyt 25 euroa Suomen rantakasvio Henry Väre Helppokäyttöinen ja näyttävä kasvio meren ja järvien rantakasvillisuudesta. Norm. hinta 42,40 – nyt 25 euroa Raivaamaan Mikko Riikilä ja Risto Mykkänen Kirja opastaa niin aloittelijoita kuin vähän kokeneem­ piakin raivaussahan käyttöön ja taimikonhoitoon. Norm. hinta 32,30 – nyt 20 euroa Metsäpuiden sienitaudit Risto Kasanen Sienitauteihin liittyvä tieto on ilmaston muuttuessa yhä tärkeämpää. Norm. hinta 48,50 – nyt 20 euroa Juurikkalan 500 mottia Martti Linna (toim.) Kirja kokoaa Juurikkalan kokemusperäisen tiedon metsänomistajan ratkaisuista sekä tiedon ja innos­ tuksen siirtämisestä seuraaville sukupolville. Norm. hinta 32,30 – nyt 20 euroa Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito Heikki Kiuru Käytännönläheinen opas jalopuumetsikön perustamisesta ja hoidosta. Nirm. hinta 38,40 – nyt 15 euroa Poimintaja pienaukkohakkuut – vaihtoehtoja avohakkuulle Sauli Valkonen, Matti Sirén ja Tuula Piri Käytännönläheinen kirja metsänhoidosta ilman avohakkuita. Norm. hinta 35,30 – nyt 15 euroa Veistotöitä Markus Tuormaa Monipuolisesti kuvitettu kirja opastaa havainnollisesti puun veistämisen saloihin. Norm. hinta 42,40 – nyt 15 euroa Koivun kasvatus ja käyttö Niemistö, Viherä-Aarnio, Velling, Heräjärvi, Verkasalo (toim.) Yksiin kansiin koottuna keskeinen suomalainen koivutietämys. Norm. 38,40 – nyt 10 euroa Suot ja suometsät – järkevän käytön perusteet Juhani Päivänen Kirja käsittelee laajasti soita, niiden metsä­ taloudellisen käytön perusteita ja sovelluksia. Norm. 42,40 – nyt 10 euroa Metsänhoitajana viidellä vuosikymmenellä Matti Kärkkäinen Kiehtovaa tarinaa metsäalan ihmisistä ja metsä­ talouden muuttumisesta sodanjälkeisessä Suomessa. Norm. 28,30 – nyt 10 euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 20 20 Nyt Nyt euroa euroa 25 25 Nyt Nyt euroa euroa Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus