• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 13. HELMIKUUTA 2014 • Nro 3 • WWW.METSALEHTI.FI Suosikkiblogin pitäjä Paavo Puuntuottaja kertoo paljon metsästään, mutta itsestään ei edes nimeä. Sivut 18–19 Ajankohtaista: Miten käy yhdistysten? ›› sivu 3 Metsänhoito: Harvenna kannattavasti ›› sivut 14–15 Tutkijoilta: Kirjanpainaja uhkaa kesällä ›› sivut 22–23 Kirjat: Metsäliitto huomion kohteena ›› sivu 26 Tunnettu tuntematon Ju ha M et so
• 2 METSÄLEHTI 3 • 2014 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS 13.2.2014 K estävän metsätalouden rahoituslakia (kemera) uudistetaan taas kerran. Ministeriön asettama työryhmä pitää kiirettä, sillä vanhaa lakia on lupa soveltaa enää tämä vuosi. Valtiolla on entistä vähemmän rahaa jaettavaksi, joten työryhmä joutuu tarkkaan punnitsemaan, mihin niukat varat käytetään. Myös Euroopan unionin linjaukset on otettava huomioon, sillä aikanaan lakiesitys lähetetään Brysseliin nähtäväksi. Viimeksi pari vuotta sitten kemeralain uudistus pysähtyi tälle matkalle. Tehtävää hankaloittaa se, että parhaillaan myös EU:ssa pohditaan, miten valtiontukiin tulisi suhtautua. Uudet suuntaviivat päätetään tänä keväänä. Kemeratyöryhmän on määrä tehdä esityksensä maaliskuun loppuun mennessä. EU tuskin muuttaa perusperiaatettaan, jonka mukaan valtion rahaa tulisi metsissä käyttää erityisesti luonnonja ympäristönhoitoon. Tälle kannalle myös työryhmä on kallistumassa. Unionin määritelmä tosin on niin lavea, että lähes kaikki nykyisetkin tuet mahtuvat sen piiriin. Vain metsäteitä ja energiapuuta on tässä yhteydessä vaikea perustella. Siksi niiden varalle on mietitty muuta. Muun muassa metsäteiden tukea on harkittu osaksi muiden yksityisteiden tukijärjestelmää. Metsien hoidon kannalta suurin ongelma on nuorten metsien kunnostukseen ohjattu tuki, joka alun perin oli tarkoitettu rästitöiden purkamiseen. Raha houkuttelee lykkäämään taimikoiden hoitamista, minkä seurauksena metsien laatu kärsii ja kustannukset kasvavat. Oikea-aikainen investointi taimikonhoitoon kannattaa ilman tukiakin. Toisaalta valtion apu on ollut hyvä houkutin saada unohtuneet taimikot kuntoon. Ilman sitä moni kohde, varsinkin Pohjois-Suomessa, jäisi kokonaan harventamatta. Erityisen iso riski on nyt, kun metsäneuvonta muuttuu metsänhoitoyhdistysten uudistuessa. Siksi tuki taimikoiden kunnostamiseen kannattaa säilyttää ja suunnata se varhaishoitoon. Toinen vaihtoehto on ohjata valtion rahaa entistä enemmän taimikonhoidon markkinointiin ja neuvontaan. Taimikonhoito kannattaa ilman tukia Nykyiset puuston kasvumallit aliarvioivat viljelymetsien kasvua rankasti. Oiva esimerkki on tässä lehdessä esiteltävä Kuusamon yhteismetsän uusi metsäsuunnitelma. Sitä laadittaessa kasvu varmistettiin maastomittauksin. Ne osoittivat, että keski-ikäiset istutusmänniköt kasvavat 50–100 prosenttia enemmän kuin mallit ennustivat. Tilanne on samansuuntainen viljelykuusikoissa ja koivikoissa myös Etelä-Suomessa. Aliarviot painavat hakkuuarviot pahasti alakanttiin, mikä merkitsee saamatta jääneitä tuloja. Samalla käsitys viljelymetsätalouden kannattavuudesta hämärtyy – joku voi vaihtaa jatkuvaan kasvatukseen virheellisin perustein. Metlassa on satoja tutkijoita. Luulisi jonkun ehtivän remontoimaan kasvumalleja. Jonkun ainakin pitäisi. MIKKO RIIKILÄ Korjatkaa kasvumallit Aloitimme Scorpionin suunnittelun vuonna 2009. Einari (Vidgrén) oli silloin vielä mukana ja sovimme, että tehdään kone, jossa ei ole kompromisseja. Ja vaikka metsästä toimitaankin, meille on tärkeätä, että koneet myös näyttävät hyviltä.” Ponssen toimitusjohtaja Juho Nummela muotoilupalkinnon saaneen Ponsse Scorpion -metsäkoneen suunnittelusta. Eurovaaleissakaan ei kannata nukkua Ei ole yhdentekevää, millaisia edustajia EU:n metsäpolitiikkaa valitaan sorvaamaan, europarlamentin jättävä Riikka Pakarinen sanoo. Sivut 4–5 Metsäfirmat päässeet pahimman yli Sivu 6 Mitä tapahtuisi ilman kemeraa? Ruotsi leikkasi metsänhoidon tuet 1990-luvulla – ja kuinka sitten kävikään. Sivut 10–11 Tukki kyllä kelpaa, havukuitu ei niinkään Sivu 12 Keramiikkaa nousee tulesta ja tuhkasta Sivut 16–17 Ojituksessa ei kannata nuukailla Sivu 19 Hakkuusuunnite kaksinkertaiseksi Kuusamossa kuopattiin vanhat kasvumallit. Sivu 20 Petiitillä painettu Riistaviranomaiset pelkäävät pienajokoiria. Sivu 24 PILKKEITÄ Näin syntyy rungoista liiteri Sivu 25 80 sivullista metsävisioita Sivu 28 Etelän palmuja talvimaisemissa Sotšhissa hiihdetään palmujen tuntumassa. Mikään harvinaisuus se ei ole. Sivu 30 Terttu käpyjä ”2013 oli kuusella erinomainen käpyvuosi.” PERTTI SINKKONEN Espoo Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. METSÄSTÄ
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 3 • 2014 3 TIIA PUUKILA M etsänhoitoyhdistyslain muutos lähti vuoden alusta etukenossa liikkeelle. Metsänhoitomaksun määrääminen päättyi vuodenvaihteessa. Metsänomistajat pulittavat viimeisen viime vuotta koskettavan maksun joulukuussa. Liiketoiminnan rajoitteet sekä viranomaisten vahvistamat maantieteelliset toimialueet puolestaan poistuvat vasta ensi vuoden alussa. Sitä ennen yhdistyksillä on edessään liuta päätöksiä ja sääntömuutoksia. ”Sääntömuutoksien täytäntöön panoon on varattu tämä vuosi, ja se kyllä riittää, mutta turhaa aikaa ei ole. Mahdollisen jäsenmaksun lisäksi yhdistysten on esimerkiksi päätettävä, aiotaanko liiketoiminnan rajoitteiden poistumista jollain tavalla hyödyntää”, sanoo lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen maaja metsätalousministeriöstä. Kuluvan vuoden aikana ratkeaa, tulevatko yhdistykset ostamaan jatkossa puuta, hankitaanko jäseniä yli nykyisten rajojen sekä minkälaista jäsenmaksua metsänomistajajäseniltä peritään ja mitä saadaan vastineeksi. Puun osto harkinnassa Valmistautuminen lakimuutokseen on monissa yhdistyksissä alkanut jo hyvissä ajoin ennen tätä vuotta. Esimerkiksi toista toimintavuottaan aloitteleva Metsänhoitoyhdistys Savotta sopeutui tulevaan neljän yhdistyksen fuusiolla. Tänä vuonna edessä on liiketoiminnan kehittäminen kaikilla osa-alueilla metsänhoitotöistä energiapuukauppaan. ”Tähän asti olemme vain välittäneet metsänomistajien puita. Nyt pohdinnassa on, mitä hyötyjä metsänomistajalle toisi energiapuun ostoon keskittynyt oma yhtiö. Mitään ei ole kuitenkaan vielä päätetty”, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Rauno Karppinen. Suomen suurin metsänhoitoyhdistys suhtautuu puunostomahdollisuuteen skeptisemmin. ”Me emme aio ostaa yhdistyksen lukuun puuta. Se ei kuulu meidän strategiaamme”, sanoo Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen. Veroluontoisen metsänhoiYhdistykset uuden edessä Metsänhoitoyhdistyksillä on kiire varautua yhdistyslain muutokseen. Pöydällä ovat niin jäsenmaksut kuin puunostoaikeetkin. ”Palvelupuolella jäsenyyden merkitys tulee korostumaan.” Ensi vuoden alku näyttää, kuinka moni metsänhoitoyhdistys hyödyntää liiketoiminnan rajoitteiden poistumista ostamalla puita omaan lukuunsa. tomaksun vuoksi yhdistykset eivät ole aikaisemmin voineet harjoittaa vapaasti liiketoimintaa, koska vaarana on ollut, että maksuja olisi eksynyt bisneksen pyörittämiseen. Ensi vuonna rajoite poistuu. Vuoden 2015 alusta yhdistykset voivat harjoittaa taloudellisesti merkittävää liiketoimintaa, kuten puukauppaa, yhtiömuodossa. Liiketoiminnan yhtiöittämisellä erilleen yhdistyksen tehtävistä on tarkoitus välttää voitonhakuisen toiminnan ja edunvalvontapuolen yhteentörmäys. Yhdistys ajaa metsänomistajan parasta, mutta sen omistama puunostoyhtiö pelaa puhtaasti omaan pussiinsa. Jäsenille porkkanoita Nykyiset metsänhoitoyhdistysten jäsenet voivat olla tulevan vuodenvaihteen rauhassa. Jäsenyys jatkuu automaattisesti ja ensimmäiset jäsenmaksut kolahtavat postiluukusta ensi vuonna. Jäsenmaksun summa ja maksukuukausi ovat vielä monissa yhdistyksissä auki. Metsänhoitoyhdistys Savotta selvittää paraikaa alueensa metsänomistajien toiveita jäsenmaksusta ja mitä sillä pitäisi saada. Myös Pohjois-Karjalassa jäsenyyden kustannus ja sen tuomat edut ovat tarkassa syynissä. ”Jäsenille tarjottavat palvelut tulevat eriytymään. Palvelupuolella jäsenyyden merkitys tulee korostumaan”, Nuutinen sanoo. Jäseniin kannattaakin panostaa, sillä kilpailu kiristyy. Ensi vuoden alusta uusia metsänomistajia ei suoraan liitetä metsänhoitoyhdistyksen jäseneksi, vaan jäsenyyttä haetaan erikseen. Metsän sijaintikunta ei enää määrää yhdistystä. Toimialueiden rajojen poistuttua kukin yhdistys voi ottaa jäseniä niin suurelta alueelta kuin rahkeet riittävät. Jatkossa uusia jäseniä halajavan on tosissaan markkinoitava itseään, sillä samoilla apajilla on muitakin. Metsänomistajalle tämä voi tarkoittaa hinta-laatusuhteeltaan parempia metsäpalveluita. Myös jaloilla äänestäminen on nykyistä helpompaa. Vapautuksen hakeminen metsänhoitomaksusta jää unholaan. Eroaminen yhdistyksestä jäsenmaksuineen tapahtuu normaalin yhdistyslainsäädännön mukaisesti ilmoittamalla asiasta yhdistyksen hallitukselle. M ik ko R iik ilä
• 4 METSÄLEHTI 3 • 2014 LyHyESTI Säästöpuissa ja vesiensuojelussa vielä parannettavaa Säästöpuiden laatu on heikentynyt yksityismetsien uudistushakkuilla. Suomen metsäkeskuksen tarkastuksissa 17 prosenttia kohteista katsottiin säästöpuiden osalta laadultaan välttäviksi tai heikoiksi. Edellisvuonna välttävän tai huonon arvosanan sai 14 prosenttia. Myös maanmuokkauksessa oli haasteita: vesiensuojelutoimet arvioitiin välttäviksi tai heikoiksi joka viidennellä tarkastuskohteella. Tyypillinen syy oli liian kapea vesistön suojakaista tai ojien kaivaminen suoraan vanhaan ojaan. Uudet suositukset verkossa Tapion uudet metsänhoitosuositukset on julkaistu internetissä. Suositukset tarjoavat metsänomistajille aiempaa laajemmin vaihtoehtoja metsien käsittelyyn, nyt esimerkiksi jatkuva kasvatus on otettu mukaan. Julkaisulla on mittaa pari sataa sivua ja sen voi ladata verkosta ilmaiseksi. Tornatorin maille tulossa sata uutta tuulivoimalaa Metsäyhtiö Tornator on sopinut yhteistyöstä tuulivoimayhtiö O2:n kanssa. Tarkoitus on rakentaa noin 100 tuulivoimalaa Itäja Pohjois-Suomeen, pääosin Tornatorin maille. Mukaan hankkeeseen voidaan ottaa myös muita maanomistajia, yhtiöt kertovat. Vuonna 1991 Ruotsissa perustettu O2 on tällä hetkellä Pohjoismaiden johtavia tuulivoiman rakentajia. Sillä on Ruotsissa 500 tuulivoimalaa. Suomessa yhtiö aloitti tuulivoiman rakentamisen vuonna 2012. Sellu ja kartonki nousivat Viime vuosi oli metsäteollisuudelle kaksijakoinen: paperin tuotanto heikkeni, mutta kartongin, sellun ja sahatavaran nousi. Paperiteollisuutta kiusasivat Euroopan taloustilanne ja graafisten papereiden kysynnän lasku. Metsäteollisuus ry:n mukaan paino-, kirjoitusja sanomalehtipaperin tuotanto putosi viisi prosenttia 6,3 miljoonaan tonniin. Sen sijaan pakkauskartonkien tuotanto nousi seitsemän prosenttia 2,9 miljoonaan tonniin ja sellun tuotanto neljä prosenttia 7,1 miljoonaan tonniin. Sahatavaran tuotanto kipusi 10,3 miljoonaan kuutioon, mikä on seitsemän prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Suojeluohjelma ennätystahdissa Etelä-Suomen monimuotoisuusohjelma Metso etenee vauhdikkaasti. Ohjelman puitteissa suojeltiin yksityismetsiä viime vuonna ennätysmäärä, 7 612 hehtaaria, mikä ylitti ympäristöministeriön pinta-alatavoitteen viidenneksellä. Myös edellisvuonna tehtiin ennätys, tuolloin suojeluun siirtyi 7 504 hehtaaria. Viime vuonna suojelluista metsistä valtion omistukseen siirtyi 3 268 hehtaaria. Yksityisiä suojelualueita perustettiin 4 235 hehtaaria. Eniten suojeltiin runsaslahopuustoisia kangasmetsiä sekä puustoisia soita ja soiden metsäisiä reuna-alueita. Kaksi uutta kansallispuistoa Ympäristöministeriö ryhtyy valmistelemaan kahden uuden kansallispuiston perustamista. Puistot perustettaisiin Savoon Etelä-Konnevedelle ja Lounais-Suomeen Teijoon. Tarkoitus on, että esitykset uusista kansallispuistoista vietäisiin eduskunnan käsittelyyn kevään aikana, voimaan lait tulisivat ensi vuoden alusta. Riikka Pakarinen ei hätkähdä vaikka EU:lle tulisi oma metsäpolitiikka, koska yhteisiä asioita kuitenkin on.
• 5 METSÄLEHTI 3 • 2014 M etsässä on monenlaista kulkijaa ja asukasta. Eläimiä näkee helposti ja kaikkialla. Vaikeammin havaittavia ovat menninkäiset, tontut, haltijat ja lukuisat muut oliot, joiden havaitseminen edellyttää kulkijalta laajempaa ymmärrystä. Perimätiedon mukaan useimmat metsässä vaikuttavat olennot ovat hyvätapaisia. Mutta älkää tuudittautuko ajatukseen, ettei kellään metsän asukeista olisi pahoja mielessä. Saattaapa jopa olla niin, että kaikista mukavimman oloiset olennot kyttäävät vain sopivaa tilaisuutta iskeäkseen. Kaksi metsän ovelaa pirulaista, joita erityisesti metsänomistajan on syytä varoa, ovat inflaatiopeikko ja metsävähennysmörkö. Molemmat ovat piilottelevia ja paljastavat todellisen luonteensa vasta vuosikymmenien kuluessa. Metsävähennysmörkö on näistä kahdesta näkyvämpi, sillä aina vuoden alussa se saapuu tarjoamaan hyvän olon väristyksiä metsänomistajalle. Metsänomistaja leikkaa tyytyväisenä veroista ison siivun itselleen, vaikka mielessä saattaa käydä, että verohyödyn voi joutua maksamaan takaisin. Ei kai mörkö sentään ole niin pitkämuistinen – eihän? Inflaatiopeikko on paljon piilottelevampi. Se ei anna säännöllisiä väristyksiä eikä muutakaan merkkiä itsestään. Inflaatiopeikon olomassaolon muistaa korkeintaan silloin, kun joku puhuu puun reaalihinnasta tai reaalikorosta. Mutta auta armias, kun metsänomistaja on luopumassa metsätilastaan. Silloin pahat peikot rymistelevät paikalle ja aloittavat kiusanteon. Metsävähennysmörkö kaivaa esiin vuosikymmenien kirjanpitonsa ja esittää rahalliset vaatimuksensa. Kaikki mielihyvää tuoneet säästetyt verot on maksettava takaisin. Myös inflaatiopeikolle tilasta luopuminen on kauan odotettu tapahtuma. Se tulee esiin ja lyö korttinsa pöytään. Metsätilan luovutuksesta syntyy mahtava luovutusvoitto. Parissakymmenessä vuodessa tilan hinta on moninkertaistunut, vaikka tilan todellinen arvo ja puustoisuus olisivat pienemmät kuin aloittaessa. Ja mahtava luovutusvoitto tarkoittaa mahtavia veroja. Metsävähennysmörön ja inflaatiopeikon edessä metsänomistaja haroo hiuksiaan ja yrittää väistellä vaatimuksia. Pian hän huomaa, että vaihtoehdot ovat vähissä. Uhkailut estävät tehokkaasti tilan myynnin, joka kuitenkin on se metsätalouden jatkuvuuden ja ammattimaisuuden kannalta joustavin vaihtoehto. Epäilenpä, että metsävähennysmörkö on aikoinaan karannut jostakin metsäalan vaikuttajien saunaillasta. Inflaation verottaminen taas lienee syntynyt vahingossa, mutta se on osoittautunut niin nerokkaaksi varainkeruutavaksi, että rahaministeriö voi hyristä tyytyväisyyttään. Yhdessä nämä kaksi ovat tehokas jarru suomalaisen metsätalouden hyvinvoinnille. Entä jos tehdään vaihtokauppa? Metsävähennyksen synnyttäneet vaikuttajat käyvät hakemassa karkulaisensa pois metsästä ja rahaministeriö puolestaan laittaa inflaatiopeikon kuriin ottamalla käyttöön metsätilojen luovutuksessa inflaatiokorjatut arvot. Silloin palaa rauha metsiin ja hyvä jatkuvuus metsätalouteen. Bonuksena saamme toimivat metsätilamarkkinat. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.fi. Pelkäätkö mörköjä? JAAKKO TEMMES KOLUMNI Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. MIKKO HÄYRYNEN, teksti KIMMO BRANDT, kuva ”M etsäasioiden ripottelu eri valiokuntiin tekee edunvalvonnan vaikeaksi. Siksi tarvitaan metsäasioita seuraavia meppejä, jotka tietävät miten ratkaisut vaikuttavat Suomeen”, sanoo europarlamentin tämän kauden jälkeen jättävä Riikka Pakarinen. Metsiä koskeva lainsäädäntö tulee usein komission ympäristöja ilmasto -pääosastolta, ja esityksissä painottuvat suojelunäkökohdat. ”Parlamentissa on pystytty vaikuttamaan, että mukaan on saatu talouskäytön näkökulmaa ja lainsäädännöstä on tullut tasapuolisempaa.” Suomen uudet europarlamentaarikot valitaan 25. toukokuuta. Pohjoismaat metsäuskottavia Metsäkuten muissakin asioissa EU-maiden välillä on suuria eroja, joiden yhteensovittaminen on tunnetusti hankalaa. Suomella ja Ruotsilla on metsien kestävän käytön perinteen vuoksi tietty katu-uskottavuus. ”EU-parlamentissa näkemykset jakautuvat. Monet eteläja keskieurooppalaiset näkevät metsät vain virkistyskäytön kautta ja silloin suojelunäkökohdat korostuvat.” Jos hännänhuippumaiden asioiden parantamiseksi säädetään sinänsä aiheellista lainsäädäntöä, niin asiat hyvin hoitaneille maille kuten Suomelle se teettää lisäbyrokratiaa. Pakarinen nostaa esimerkiksi, että suomalais-ruotsalaisella yhteistyöllä pystyttiin torjumaan sitovat metsäsuunnitelmat, joiden kautta komissio olisi päässyt määräämään jäsenvaltioiden metsien käytöstä. Hiilineutraalius koetuksella Biomassan kestävyyskriteerit ovat seuraavan parlamenttikauden merkittävin metsällinen asia, Pakarinen painottaa. ”Niitä on odotettu komissiolta jo kaksi vuotta pelonsekaisin tuntein. Sieltä voi tulla hyvinkin radikaali esitys ja metsäenergialle päästökertoimet.” Suomessa metsäenergia ajatellaan hiilineutraalina, mutta perusteita löytyy myös toiseen suuntaan. Jos päästökertoimet tulevat, niin Pakarisen mukaan se ei johdu lobbauksen puutteesta. Suomalaiset tahot ovat olleet hyvinkin aktiivisia komission suuntaan ja tuloksellisesti, sillä komission voimakkaat näkökannat ovat pehmentyneet. Sen sijaan EU:n metsästrategiasta puhutaan sen todellista merkitystä enemmän, eikä Pakarinen näe esityksessä vaaroja. ”Metsästrategiaesitys on luonteeltaan komission tiedonanto. Siinä vedetään ylätason suuntaviivoja ilman suoria ehdotuksia lainsäädännöksi.” Päästötavoitteet petaavat ydinvoimaa EU:n nykyiset, vuosikymmenen loppuun saakka voimassaolevat päästötavoitteet ovat 20-20-20, ja komissio haluaa muuttaa seuraavan kymmenvuotiskauden tavoitteet numerosarjaksi 40-27-0. Ensimmäinen numero tarkoittaa hiilidioksidipäästöjen vähennystä vuoden 1990 tasosta, toinen numero uusiutuvan energian osuutta EU-tasolla ja kolmas uusiutuvan energian maakohtaista tavoiteprosenttia. Pakarinen uskoo, että komission esitys hyväksytään EU-parlamentissa ilman isoja muutoksia. Vaikka koko EU:n tasolla uusiutuvan energian käyttötavoite nousee, niin maakohtaisten tavoitteiden puuttuminen huolestuttaa. ”Kokonaistavoite saattaa jäädä tyhjäksi lainkirjaimeksi, koska jäsenmaiden painostamiseksi ei ole mitään keinoa.” Joillekin maille ydinvoima saattaa olla kannattavin ratkaisu hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi. Pakarinen pelkää, että Suomi voi olla yksi niistä. ”Jos tavoitteet hyväksytään, metsäenergian käytön kasvu on entistä heikommalla pohjalla. Se alkaa vaikuttaa investointeihin, mitä pitemmälle tätä vuosikymmentä mennään.” Pöljien päätösten torjuntaa EU-tason politiikka vaikuttaa usein enemmän pöljien päätösten torjunnalta kuin hyvien päätösten edistämiseltä. Pakarinen ei tyrmää tulkintaa. Seuraavalle kaudelle Pakarinen ei ole ehdolla. Työ kiinnostaa, mutta elämässä on muitakin isoja asioita, joista nuorempi on seitsenkuinen. Esikoisen kanssa reissattiin jo viisi vuotta. ”Perhe-elämä vei voiton, arjen pyörittäminen olisi käynyt hankalaksi.” Puuttuvan metsäpolitiikan vuoksi On sanottu, ettei EU:lla ole metsäpolitiikkaa. Riikka Pakarisen mielestä suomalaisen metsänomistajan kannattaa kiinnostua EUvaaleista juuri siksi. ”Jos tavoitteet hyväksytään, metsäenergian käytön kasvu on entistä heikommalla pohjalla.” Riikka Pakarinen › Synt. 1981 Varkaudessa › Keskustalainen poliitikko, puolueen varapuheenjohtaja › EU-parlamentin jäsen 2009–2014 › Koti Espoossa, sydämeltään itäsuomalainen › SM-tason yleisurheilija juoksulajeissa
• 6 METSÄLEHTI 3 • 2014 Edellisvuoden tasolla Metsäyhtiöiden tulokset 2013 (suluissa 2012) Metsä Group Stora Enso UPM Liikevaihto, miljardia euroa 4,9 (5,0) 10,5 (10,8) 10,1 (10,5) Liiketulos, miljoonaa euroa* 342 (256) 578 (630) 683 (556) Liiketulos liikevaihdosta, % 6,9 (5,1) 5,5 (5,8) 6,8 (5,3) Sijoitetun pääoman tuotto, % 9,1 (7,1) 7,1 (7,3) 6,0 (4,2) Omavaraisuusaste, % 38 (35) 41 (43) 51 (50) Henkilöstö 11 222 (11 986) 28 231 (28 777) 20 950 (22 180) Henkilöstön vähennys 2013 764 546 1 230 *)Ilman kertaeriä MIKKO RIIKILÄ M etsäyhtiöiden viime vuosi oli hieman edellisvuotta parempi, mutta mistään uudesta kultaryntäyksestä ei yhdenkään firman osalta voi puhua. Liikevaihdoltaan suurin on Stora Enso, UPM häviää sille niukasti. Metsä Group on kokoluokaltaan puolet isoveljistään. Suhteellisesti parhaaseen tulokseen ylsi surkeuden alhossa rämpinyt Metsä Group, jonka liikevoitto ennen kertaeriä oli 6,9 prosenttia liikevaihdosta. UPM hävisi sille niukasti, Stora Enso enemmän. Lisäksi Stora Enson tulos suhteessa liikevaihtoon heikkeni edellisvuodesta. Metsäyhtiöt vähensivät henkilöstöään viime vuoden aikana noin 2 500 hengellä. Eniten lopputilejä jakeli UPM. Suhteellisesti eniten porukkaa lähti kilometritehtaalle Metsä Groupista. Stora Enso puolestaan vähensi väkeään vähiten. Viime vuoden loka-joulukuussa yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto oli edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan nähden aavistuksen pienempi. Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä yhtiöt eivät ennakoi merkittäviä muutoksia bisneksiinsä. Taloudellinen kasvu on yhä vaimeaa. Metsä Group nousee tuhkasta Metsäyhtiöt paransivat viime vuonna tulostaan edellisvuodesta. Metsä Group kohosi kannattavimmaksi. Sellutehtaat ovat tällä hetkellä metsäfyhtiöiden parhaita rahasampoja. Kuvassa maailmalle lähtee UPM:n sellua Pietarsaaresta. Paperin näkymät ovat yhä kurjat. Tämä ei lupaa hyvää sen paremmin UPM:lle kuin Stora Ensollekaan. Edellisen liikevaihdosta painoja kirjoituspaperien osuus on kaksi kolmasosaa ja Stora Ensonkin 40 prosenttia. Metsä Groupin tytäryhtiö Metsä Board on paremmissa asemissa, koska sen tuotannosta paperin osuus on pienempi. Sellu on valttia Puun tuottajien näkökulmasta lohdullista on, että paljon kuitupuuta nielevät sellutehtaat ovat tällä hetkellä metsäfirmojen parhaita rahasampoja. Erityisen lämmittävää on, että kannattavimmin havusellua valmistaa Metsä Groupin Metsä Fibre, jonka kaikki tehtaat ovat Suomessa. Sen selluliiketoiminnan liikevoittoprosentti oli vuoden viimeisellä neljänneksellä 15 prosenttia. Samalla yhtiön sellun tuotanto kohosi kaikkien aikojen ennätystasolle. Pitkin kaukomaita investoineiden Stora Enson ja UPM:n sellutehtaat tuottivat huonommin. Puutuoteteollisuuskin teki parempaa liikevoittoa kuin painoja kirjoituspaperit. UPM teki kovaa tulosta energiantuotannollaan, liikevoittoprosentti oli 39. Ihan kuuhun asti sillä ei mennä, koska energia osuus yhtiön liikevaihdosta on vain neljä prosenttia. HANNU JAUHIAINEN Kuhmossa ryhdytään valmistamaan rakentamisessa tarvittavia puuelementtejä ristiinliimatusta puusta. Cross-Lam Kuhmo -tehtaan perustaja, kuhmolainen Juha Vuori kertoo, että tehdas tuottaa tilaustyönä rakentamiseen sopivia puuelementtejä. Ristiinliimatusta massiivipuulevystä käytetään nimitystä CLT-levy. Kuhmon tehdas on ensimmäinen laatuaan Pohjoismaissa. Keski-Euroopassa tuote on yleisesti käytössä, ja Itävallassa sitä valmistaa mm. Stora Enso. ”Tehtaan tuotanto on tarkoitus aloittaa kesällä, ja tuotantotavoite ensimmäiselle vuodelle on 10 000 kuutiometriä CLT-levyjä”, Vuori kertoo. Tuotanto on tarkoitus nostaa ensi vuonna 30 000 kuutiometrin tasolle. CLT-levyjen tekoon tarvitaan silloin sahatavaraa 35 000–40 000 kuutiometriä. Alkuvaiheessa tehdas työllistää noin 10 henkilöä, myöhemmin noin 20 –25. CLT-levytehdas aloittaa Kuhmossa MIKKO HÄYRYNEN Hallitus hyväksyi viime viikolla metsäpoliittisen selonteon, joka ohjaa metsien käyttöä vuoteen 2050 yltävällä aikahorisontilla. Selonteko vahvistaa pyrkimyksen ohjata metsätaloutta yritysmäiseen suuntaan metsäverotusta uudistamalla ja tilakokoa suurentamalla. Selonteko asettaa päämääriksi, että Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuvalle liiketoiminnalle, metsäala ja sen rakenteet uudistuvat ja monipuolistuvat, ja että metsät ovat aktiivisessa käytössä. Selonteossa ei ole konkreettisia toimenpide-esityksiä, vaan se on luonteeltaan suuntaa antava. Selonteon painoa korostaa, että se on lajissaan ensimmäinen ja sille haetaan eduskunnan hyväksyntä. Eduskunnan kannanotto ohjaa lyhyemmän tähtäimen metsäpolitiikkaa, kuten tänä vuonna laadittavaa metsästrategiaa ja Kansallisen metsäohjelman uudistamista. Tosin eduskuntakäsittelykään ei sido tulevien hallitusten toimia. Selonteko on laadittu useiden tahojen yhteistyönä ja maaja metsätalousministeriön vetämänä. Metsäverotukseen yritysmäisyyttä U PM
• 7 METSÄLEHTI 3 • 2014 talo ja Finnforestin pääkonttori, joka oli valmistuessaan 2005 Euroopan korkein puurakenteinen toimistotalo. Noin 420 henkeä muutti uuteen taloon jo joulukuussa, mutta virallisia avajaisia vietettiin viime viikolla. Talon omistaa saksalainen kiinteistösijoitusyhtiö. Naapuriin puuverhoiltu kirjasto Helsingin kaupungin asemakaavan vuoksi puuta on UPM:n pääkonttorin julkisivussa käytetty vain muiden materiaalien täydentäjänä. Sen sijaan puista ”wau-arkkitehtuuria” odotetaan naapuritontille. Siihen on suunnitteilla rakentaa Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi kokonaan puuverhoiltu Helsingin keskustakirjasto. Viime kesänä ratkenneen arkkitehtuurikilpailun voitti Arkkitehtitoimisto Ala ehdotuksellaan ”Käännös”. Tuottoa jopa 20 % Voit saada metsän sijainnista ja tilasta sekä lannoitusajankohdasta riippuen lannoitukseen käytetylle rahalle 10–20 prosentin vuotuisen tuoton. Yllättävän hyvää tuottoa Tutustu verkossa metsanlannoitus.fi ja yara.fi Lannoitus on turvallista Yaran metsälannoitteet valmistetaan Suomessa. Annamme niille laatuja puhtaustakuun. Lannoitetussa metsässä voi huoletta liikkua ja kerätä sen antimia. Lannoittaminen on ilmastoteko Yaran lannoitteilla on myös hiilijalanjälkitakuu. Lannoitus parantaa metsän terveyttä sekä järeyttää ja tuuheuttaa puita. Samalla metsän kyky sitoa hiilidioksidia kasvaa entisestään. Tiesitkö tämän metsänlannoituksesta? ELIISA KALLIONIEMI Viisikerroksinen UPM:n toimistotalo erottuu Töölönlahden uudesta talorivistöstä puisilla yksityiskohdilla. Niistä näkyvin on rakennuksen osia yhdistävä lautaverhoiltu silta. Perinteisestä puunkäytöstä Biofore-talossa muistuttaa tuppeensahattu lauta. Uudempaa UPM:n tuotantoa ovat terassien puu-muovi-komposiitti ja kaarevissa katoissa käytetty lämpömuotoiltava vaneri. Kokoustiloissa ääntä vaimentavat koivuvanerista valmistetut paneelit. Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Pekka Helin. Saman toimiston käsialaa ovat muun muassa Eduskunnan lisärakennus, Metsätapiolan toimiPuuta Helsingin keskustaan UPM:n pääkonttori toi puuta Töölönlahdelle. Lisää on odotettavissa, kun Helsingin keskustakirjasto valmistuu. ELIISA KALLIONIEMI Osana metsäorganisaatioiden uudistusta Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio aloittaa ensi vuoden alusta valtion omistamana yhtiönä. Samalla suhde maaja metsätalousministeriöön muuttuu, sillä omistajan ohjausvalta siirtyy valtioneuvoston kansliaan. ”Ministeriön rooli muuttuu tulosohjaajasta asiakkaaksi”, määritteli maaja metsätalousministeri Jari Koskinen viime viikolla Tapion yhtiöitymistä käsitelleessä seminaarissa. Tapion tulevaisuuden ministeri näkee hyvänä. Työtä riittää muun muassa metsälakiuudistusten viemisessä käytäntöön. Myös uusi biotalousstrategia on muutettava toiminnaksi. Lähiaikoina valtioneuvoston käsittelyyn tulevan strategian tavoite on nostaa biotalouden arvo kymmenessä vuodessa nykyisestä noin 60 miljardista eurosta 100 miljardiin. Metsäjohtaja Juha MänTapiosta yhtiö ensi vuoden alussa tylä Metsä Groupista pitää yhtiöittämistä tervetulleena kehityksenä. ”Koko metsäalan kentässä markkinalähtöisyys ja asiakkaan huomioon ottaminen on tärkeää.” Puolueettomuus on Mäntylän mukaan Tapio-konsernin vahva valtti kilpailussa. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kaipasi toimia, joilla varmistetaan metsäalan kasvu. Tässä on hänen mukaansa tehtävää myös Tapiolle. Metsänhoitoyhdistykset Marttila näki yhdeksi uuden yhtiön potentiaaliseksi asiakaskunnaksi. Metsäkustannus osa konsernia Tapiolle yhtiömuotoon siirtyminen on iso muutos, mutta työn tavoite säilyy. ”Toimintafilosofia muuttuu, mutta missio ei”, totesi Tapion johtaja Ritva Toivonen. Tehtävänä on edelleen edistää metsäalan toimijoiden menestystä. Metsälehteä kustantava Metsäkustannus Oy on Tapion omistama tytäryhtiö. Se yhtiöitettiin jo 1983. U PM UPM:n Biofore-talossa puuverhoilua on käytetty rakennuksen osia yhdistävässä sillassa ja kaarevassa näyttelytilassa.
• 8 METSÄLEHTI 3 • 2014 HANNU JAUHIAINEN M etsänomistajajärjestöt, puunostajat ja muut metsäpalveluyrittäjät kilpailevat metsänomistajien suosiosta myös Ruotsissa. Länsinaapurin metsänomistajien omia organisaatioita ovat isot alueelliset metsänomistajien osuuskunnat. Ne ovat tavallaan Suomen metsänhoitoyhdistysten ja Metsäliiton yhdistelmiä. Metsänomistajaosuuskunnat tarjoavat metsänhoitopalveluja ja muun muassa puukaupan neuvontaa metsänomistajille. Osuuskunnilla on toisaalta myös omaa puunjalostusta, lähinnä sahoja. Ruotsi on jaettu neljän metsänomistajaosuuskunnan kesken. Etelässä toimii Södra, Tukholman korkeudella Mellanskog, siitä ylöspäin Norbotten ja pohjoisimpana Norra. Yhteensä neljällä osuuskunnalla on noin 150 000 jäsentä. Jäsenyys on vapaaehtoista. Kilpailua yhtiöiden kanssa Metsäyhtiöt tarjoavat myös aktiivisesti kaiken kattavia metsänhoitopalveluja puun oston lisäksi. Lisäksi on pienempiä itsenäisiä metsäpalveluyrittäjiä. Mellanskogin toimitusjohtaja Sture Karlsson kertoo, että metsänomistajien suosiosta joudutaan kilpailemaan palvelujen laadulla. Mikään itsestään selvyys ei ole, että aktiivisetkaan metsänomistajat olisivat metsänomistajien oman osuuskunnan jäseniä. Esimerkiksi Mellanskogilla on noin 32 000 jäsentä, mikä on vain noin puolet alueen metsänomistajista. Metsää jäsenillä on noin 1,7 miljoonaa hehtaaria. ”Suuntaus on, että metsänomistajille pyritään tarjoamaan yhä kokonaisvaltaisempia palveluja, eli yksi organisaatio hoitaa kaikki metsään liittyvät asiat.” Yhtiöiden kanssa Mellanskog pyrkii Karlssonin mukaan kilpailemaan sillä, että metsänomistajan etu on tärkein. Puun jalostajahan voi ajatella myös omaa etuaan esimerkiksi ostokohdetta suunniteltaessa. Mellanskog toimii puunkorjuussa ja metsänhoitotöissä kuten metsäyhtiöt. Kaikki työt teetetään urakoitsijoilla. Ruotsissa metsäyhtiöillä on myös jonkin verran omaa korjuukalustoa. Omia tuontantolaitoksia Mellanskogilla ei ole, mutta se omistaa vajaat puolet sahayhtiö Setra Groupista. Setra tuottaa lähes 1,6 miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa vuodessa. Mellanskog toimittaa jäsentensä metsistä korjattua puuta tälle Setralle sekä myös muille puunjalostajille. Myös energiapuuta korjataan huomattavia määriä, yhteensä 1,9 terawattitunnin tuotannon verran. Ruotsissa on myös meidän metsäkeskustamme vastaava valtion viranomaisorganisaatio, Skogsstyrelsen. Sen tehtävät ovat samantapaiset kuin nykyisellä Suomen metsäkeskuksella: metsien viranomaisvalvonta, metsäsuunnittelu, neuvonta ja koulutus. Ruotsissa ei metsätöihin saa valtion tukia, joten nykyisen Otson harjoittamaa tienrakennustai ojitustoimintaa ei Ruotsin metsäkeskuksella ole. Palveluista kisataan Ruotsissakin Metsänhoitopalvelujen tarjonta on kasvanut myös naapurissa. Metsänomistajalla on mistä valita. Sture Karlsson johtaa metsänomistajien Mellanskog-osuuskuntaa. Mellanskog korjaa puuta jäsentensä metsistä ja myy sen metsäyhtiöille ja sahoille. Siirtymällä e-laskuun säästät aikaa ja vaivaa. Maksa Metsälehden tilaus kätevästi e-laskulla. Voit maksaa Metsälehden tilausmaksun vaivattomasti e-laskuna omassa verkkopankissasi tai ottaa laskun vastaan NetPostin kautta. E-laskun sisältö ja maksuehdot ovat samanlaiset kuin paperisen laskun. Lisätietoja saat omasta pankistasi. Voit ohjata laskusi myös NetPostin sähköiseen postilaatikkoon. Se on Postin tarjoama, maksuton palvelu. Palvelun saat käyttöösi Postin nettisivuilta: www.posti.fi/netposti H an nu Ja uh ia in en M el la ns ko g
• 9 METSÄLEHTI 3 • 2014 Vuoden puutaiteilijan Ilona Ristan teos toimii samalla akustisena seinäelementtinä. TUOTTAVA METSÄ Hyvistä siemenistä kasvaa Lounais-Suomi, Södra skogsrevir, Satakunta ja Keski-Suomi: Jouko Paija puh. 040 556 3807 Pohjois-Savo, EteläSavo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja yksityiset taimitarhat: Markku Kankkunen puh. 0400 55 5099 Itä-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Häme, Pirkanmaa, KaakkoisSuomi, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa: Sakari Pönniö puh. 040 552 0508 Eteläja KeskiPohjanmaa, Österbotten: Hannu Niemelä puh. 040 585 0005 Tapion siemenkeskus palvelee Sinua, kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle. Eteläiseen Suomeen suosittelemme jalostettuja männyn siemeniä, joilla taloudellinen tuotto on 20–30 % suurempi kuin metsikkösiementä käytettäessä. YHTEYSHENKILÖMME: SIEMENKESKUS Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Siemenkeskus | Torholantie 33, 12100 Oitti | puh. 0294 32 6000 | www.tapio.fi KYLVÄ HYVÄÄ Metsävähennys Jos teen täysimääräisen metsävähennyksen, metsätalouden tulos menee tappiolle, koska muita menoja on paljon. Voiko näin tehdä? Metsävähennyksen teko ei ole sidoksissa muihin menoihin. Sen voi aina tehdä täysimääräisenä verovuoden metsätalouden pääomatuloista. Jos metsätilan metsävähennys on käytetty vuosia sitten, miten asian muistaa joskus tulevaisuudessa, kun muistiinpanoja pitää säilyttää vain kuusi vuotta ? Metsävähennystä koskevat tiedot pitää kirjata vuosittain 2C-lomakeen taustapuolelle, vaikka metsävähennyspohja olisikin täysin hyödynnetty. Sieltä löytyvät tarvittavat tiedot, jos metsäomaisuutta joskus myydään. Osakeyhtiö yhtymässä Olemme ostamassa metsätilaa. Ostajina olisivat osakeyhtiö sekä yksityishenkilöt. Miten tämä vaikuttaa metsäverotukseen? Osakeyhtiö ja yksityiset osakkaat muodostavat verotusyhtymän, joka tekee normaalin metsäveroilmoituksen. Kun osakkaana on osakeyhtiö, ei verotusyhtymä voi kuitenkaan tehdä menovarausta eikä metsävähennystä. Veroneuvonta jatkuu Metsälehden veroneuvonta jatkuu helmikuun ajan. Lehden tilaajat voivat lähettää kysymyksiä osoitteeseen hannu. jauhiainen@metsalehti.fi. Voit myös soittaa Metsälehden veroneuvontaan maanantaina 17.2. ja tiistaina 25.2. klo 9–15 ja 18–20. Opastus on lehden tilaajille maksutonta normaalia puhelinmaksua lukuun ottamatta. Verohallinnolla puhelinkampaja Verohallinnolla on meneillään puhelinkampanja, jonka avulla houkutellaan maanviljelijöitä ja metsänomistajia tekemään sähköinen veroilmoitus. Kampanjan aikana verohallinnon asiakaspalvelijat soittavat yhteensä noin 20 000 maatalousyrittäjälle ja 8 000 metsänomistajalle. Soiton kohteena ovat ne, jotka eivät viime vuonna tehneet sähköistä maatai metsätalouden veroilmoitusta. Kampanja aloitettiin tammikuun lopulla ja se päättyy 21. helmikuuta. VEROKySyMyKSIÄ Puukaupan bonukset ovat saajalleen veronalaista tuloa. Jos bonuksia käytetään esimerkiksi metsänhoitopalvelujen maksuun, bonus ja maksu kuittaavat toisensa. Ei siis synny tuloa eikä menoakaan. Jos bonus kattaa osan kuluista, erotus on metsäverotuksessa vähennettävä meno. Hankintatyön verovapaus Koskeeko hankintatyön verovapaus kotona asuvia lapsia silloinkin, kun he ovat yli 18-vuotiaita? Hankintatyötä, jonka arvon voi vähentää hankintakaupan arvosta, voivat tehdä verovuonna 15-vuotta täyttävät, kotona asuvat metsänomistajan lapset. Yläikärajaa ei ole. Tontin myynti Jos metsätila rajoittuu rantaan, ja siitä myydään kesämökkitontti, onko sen myynnistä laskettavaan luovutusvoittoon lisättävä käytettyä metsävähennystä? Entä jos metsätilalta aikoinaan lohkaistun kesämökkitontin lisämaaksi myydään määräala, joudutaanko tekemisiin metsävähennyksen lisäyksen kanssa, kun luovutusvoittoa lasketaan? Verohallinnon viime vuoden lopulla julkistetussa Metsävähennysohjeessa todetaan, että jos metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä luovutetaan määräala rakennusmaana, ei luovutusvoittoon lisätä käytettyä metsävähennystä. Kysymys on siis siitä, myydäänkö tontit tai lisämaa metVahingonkorvaus kaadetuista puista Epäselvän rajamerkinnän takia teettämäni hankintahakkuu ulottui hieman rajanaapurin puolelle. Jouduin maksamaan naapurille muutamia satoja euroja noin kolmen kuutiometrin puunkaadosta, kasvutappiosta ja maisemahaitasta. Asiaa selviteltiin käräjäsalissa saakka. Voiko syntyneet kulut vähentää metsäverotuksessa? Naapurin puiden hakkuusta aiheutuneet kulut ja korvaukset ovat metsäverotuksessa vähennyskelpoisia menoja, kun puut ovat menneet myyntiin. Oikeudenkäyntikulut ovat vähennyskelpoisia silloin, kun ne kohdistuvat veronalaisiin tuloihin tai vähennyskelpoisiin menoihin. Naapurin puiden hakkuusta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut voi siten vähentää metsäverotuksessa. Bonusten käyttö Jos metsävakuutusmaksu tai joku muu kulu on maksettu pankin jäsenbonuksilla tai metsäyhtiön puukauppabonuksilla, voiko kulun silti vähentää metsäverotuksessa? Jos pankin bonuksia käytetään metsätalouden kulujen maksamiseen, ei tästä synny vähennysoikeutta, koska kulua ei ole tarvinnut maksaakaan. Jos asiaan voi vaikuttaa, bonukset kannattaa kohdistaa muihin kuin metsätaloudessa vähennyskelpoisiin menoihin. sänä vai rakennusmaana. Jos tontti ja siihen liittyvä lisämaa katsotaan rakennusmaaksi, kysymys on maankäyttölajin muutoksesta, eikä metsävähennystä oteta huomioon luovutusvoittoa laskettaessa. Jos kyseessä on metsämaan myynti, käytettyä metsävähennystä lisätään myydyn alueen hankintahinnan perusteella luovutusvoittoon. Jos metsätilan rannalta myydään normaalin kokoinen kesämökkitontti, sen käyttötarkoitus voitaneen katsoa rakennusmaaksi. Jos olemassa olevaan tonttiin myydään lisämaata, asia on tulkinnanvarainen. Muutama tuhat aaria voitaneen katsoa tonttiin kuuluvaksi rakennusmaaksi, joskus lisämaatahan saatetaan tarvita lisärakentamistakin varten. Jos lisämaata hankitaan vaikka hehtaari esimerkiksi maisemallisten syiden takia, metsävähennys jää tapauskohtaiseen harkintaan. Luovutetun alueen osuus myyjän metsävähennyspohjasta poistuu kaikissa tapauksissa. Arvonlisäveron lopetus Äitini kuoli viime vuonna ja metsäomaisuus siirtyi minulle. Milloin voi lakkauttaa kuolinpesän arvonlisäverovelvollisuuden? Arvonlisäverovelvollisuuden lopettamisilmoitus kannattaa tehdä vasta sitten, kun kaikki mahdolliset palautukset on saatu. HANNU JAUHIAINEN, vastaukset JUSSI COLLIN Vuoden puutaiteilijaksi on valittu Ilona Rista. Muotoilija ’14 -palkinnot jaettiin viime viikolla Helsingissä. Ristan lisäksi palkittiin muun muassa vuoden teollinen muotoilija Kirsi Svärd ja vuoden huonekalusuunnittelija Mikko Laakkonen. Palkinnot myöntää Teollisuustaiteen liitto Ornamo yhdessä visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafian kanssa. Ilona Rista tunnetaan puusta tehdyistä näyttävistä taideteokIlona Ristasta vuoden puutaiteilija sista, jotka ovat samalla akustisia seinäelementtejä. Rista tuntee puun ominaisuudet, ja puuntyöstön perinteet yhdistyvät hänen töissään saumattomasti tietoteknologian tuomiin uusiin mahdollisuuksiin. Ristan seinäelementtejä on muun muassa Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNin pääauditoriossa Genevessä, Suomen paviljongissa Shanghain Expo 2010 -näyttelyssä, Suomen Pariisin suurlähetystössä, Kuntien eläkevakuutuskeskuksessa sekä Mäntsälän logistiikkakeskuksessa. N ik la s K ul ls tr öm
• 10 METSÄLEHTI 3 • 2014 MIKKO RIIKILÄ, teksti ANNA BACK, kuvitus K un pestaat metsurin hoitamaan taimikon, urakka maksaa nelisen sataa euroa hehtaarilta plus arvonlisävero. Tukena saat 139–195 euroa veronalaista kemerarahaa. Etelässä tuki on pienin, pohjoisessa korkein. Eteläsuomalainen metsänomistaja sijoittaa siis kaksi omaa euroa metsänhoitoon yhtä tueksi saatua vastaan. Sama suhdeluku pätee valtakunnallisestikin. Vuonna 2012 yksityismetsien hoitoon käytettiin 213 miljoonaa euroa. Tästä tukien osuus oli 80 miljoonaa. Tukiaisvetoiseksi metsätaloutta ei voi syyttää. Samana vuonna metsänomistajat saivat kantorahatuloja 1 366 miljoonaa. Tukien osuus metsänomistajien kokonaistuloista oli vajaat kuusi prosenttia. Markkinoiden ehdoilla Valtion säästötarpeet tietäen on helppo ennustaa, että metsärahaa on tarjolla entistä vähemmän ja harvempiin työlajeihin – jos ollenkaan. Varmaa on että tuen ehdot muuttuvat. Tukijärjestelmää – kemerahimmeliä – parsitaan parhaillaan uuteen uskoon, koska nykyisen rahoituslain EU:n hyväksyntä erääntyy tämän vuoden lopussa. Linjaukset uudeksi metsätalouden rahoituslaiksi on luvattu esitellä maalis-huhtikuun vaihteessa. Maaja metsätalousministeriön virkamiesten tehtävä on vaikea. Uuden tukijärjestelmän pitäisi olla ainakin kohtalaisen järkevä ja samalla kelvata EU:n komissiolle. Puuntuotannon tukia voi olla vaikea sovittaa markkinalähtöisyyttä suosivaan ajan henkeen. Tuotantoa ei tarvitse tukea tai säädellä, jos tuotteella on markkinat. Uusi metsälaki henkii samaa ajatusta: markkinat ohjaavat toimintaa, eivät tuet tai lait. Esimerkiksi kunnostusojituksessa tämä tarkoittaisi, että ojat voi kaivattaa omalla rahalla, jos uskoo saavaansa sijoitukselle tuottoa paranevana puun kasvuna. Mahdolliset tuet ohjataan ojitusalueen vesiensuojeluun. Sama koskee metsätuhoalojen metsitystä. Siihen ei enää herune veronmaksajien rahaa. Puuntuottaja vakuuttaa metsänsä – jos siltä tuntuu. Tukiaisvetoisuudesta Ruotsin malliin Päättäjien metsäakatemian johtaja Harri Hänninen veikkaa, ettei kemeraa viistetä kerralla. Valtion säästöpaineet hivuttavat metsärahoja vähä vähältä. Surkastuvan tukijärjestelmän sijalle Hänninen tarjoaa metsäverotuksen remonttia Ruotsin malliin. Siinä metsätalous rinnastetaan muuhun yritystoimintaan. Tutkija Jussi Leppänen teki selkoa Ruotsin kaltaisesta veromallista Metsälehden numerossa 24/13. Esimerkiksi taimikonhoidon kulu vähennettäisiin tuloista kuten nytEntä jos tuet leikataan? Romahtaisiko metsänhoito ilman kemeraa? Ruotsissa tukijärjestelmä purettiin 1990-luvulla. Nyt siellä hoidetaan yksityismetsien taimikoita ennätystahtiin. ”Maailmanloppua ennustettiin myös, kun pinta-alaverotuksesta siirryttiin myyntiverotukseen. Sitäkään ei tullut.” Ruotsi kirinyt ohi Nuoren metsän hoito yksityismetsissä 1950–2012 Suomi Ruotsi Tuhatta hehtaaria 1960 1970 1980 250 200 150 100 50
• 11 METSÄLEHTI 3 • 2014 kin. Metsän ja muun yritystoiminnan tuloja verotettaisiin yhtenä tulolähteenä, joten investointikulut voitaisiin vähentää kaikista yrittäjän tuloista. Toisaalta osa tuloista verotettaisiin 20 prosentin yhteisöverokannalla. Uudistusta valmistellaan maaja metsätalousministeriössä. Hännisen mukaan lähtötilanne on haastava. Uuden veromallin vaikutuksista ei ole valmiina laskelmia. Valtiovarainministeriökään ei liene innostunut verotusjärjestelmän muutoksista. Vähemmällä enemmän Verouudistus jää seuraavan hallituksen murheeksi, vaikka se joskus toteutuisikin. Metsänhoidon tukivarojen kuihtumiseen tai loppumiseen siitä ei tähän hätään tule apua. Erityisesti taimikonhoidon kohtalo askarruttaa. Metsänomistajat on opetettu odottamaan tukia, jotta toimeen tartutaan. Tutkija Ville Ovaskainen on tutkijaryhmänsä kanssa selvittänyt tuen vaikutusta taimikonhoitoon. Aineistona oli pari vuotta sitten tehty metsänomistajien laaja kyselytutkimus, Metsänomistaja 2010. Alustavien tulosten mukaan kemeratuen vaikutus vastaa kolmannesta töiden nykytasosta. ”Tuki on siis ollut vaikuttava ja on ilmeisesti lisännyt metsänomistajien halua sijoittaa omaa rahaa metsänhoitoon”, Ovaskainen summaa. Ovaskaisen havainto tarkoittaisi, että kemeratukien lopettaminen romauttaisi yksityismetsien taimikonhoidon nykyiseltä 200 000 hehtaarin tasolta 130 000 hehtaariin. Hän kuitenkin uskoo, että romahdus jäisi lyhytaikaiseksi ja taimikonhoidon työmäärät kääntyisivät ajan myötä nousuun. ”Samanlaista maailmanloppua ennustettiin, kun pinta-alaverotuksesta siirryttiin myyntiverotukseen. Sitäkään ei tullut. Puukauppa ei tyrehtynyt, kuten pelättiin.” Neuvonnan merkitys korostuu, mutta viestiä on kirkastettava. Tähän asti täkynä on käytetty tarjolla olevia tukia. Jatkossa viesti on kiteytettävä taimikonhoidon todellisiin hyötyihin ja oikea-aikaisuuteen sekä toisaalta menetyksiin, joita hoitamattomuudesta seuraa. Tuet jopa kasvattavat kuluja Tällä reseptillä taimikonhoito on Ruotsissa kangettu ennätystasolle. Kun tuki loppui, työmäärät romahtivat enemmän kuin kolmanneksen. Nousu alkoi 2000-luvun alussa. Nyt ruotsalaismetsänomistajat hoitavat taimikkojaan ahkerammin kuin suomalaiskollegansa. Jos jotain metsänhoidon tukia säilyy, Ovaskainen kohdistaisi ne juurikäävän torjuntaan ja taimikoiden varhaishoitoon. Metsäneuvoja Matti Äijö on opastanut metsänomistajia vuosikymmeniä. Hänen kokemuksensa mukaan kemeratuki ei yleensä ratkaise taimikonhoitoon ryhtymistä. ”Metsässä on helppo havainnollistaa hoitotarpeet. Siinä vaiheessa metsänomistajan ensimmäinen kysymys ei ole, saako tähän tukea vai ei. Enemmänkin tukia kaipaavat organisaatiot, jotka saavat tuloja kemerahankkeiden hallinnoinnista.” Hän huomauttaa, että tuet jopa kasvattavat taimikonhoidon kuluja. ”Tuen saamista odotellessa vesakko sakenee ja vankistuu. Samalla työ kallistuu jopa enemmän kuin tarjolla olevan tuen verran. Tuhoisinta on odottaa vesakon varttumista energiapuuksi. Siihen mennessä taimikko on yleensä menetetty.” Äijön mukaan Pirkanmaalla tehty Ryskettä metsiin -hanke osoitti, että aktiivinen metsäneuvonta innostaa metsänomistajia hoidattamaan metsiään. Lähteet: Metsätilastollinen vuosikirja 2013, Skogsstatistisk årsbok 2013 2012 1990 2000 250 300 200 150 100 50 Näin naapurissa › Yksityismetsätalous rinnastetaan verotuksessa muuhun yritystoimintaan. › Yksityismetsätalous voidaan ilman tulolähderajoja yhdistää muihin toimialoihin. › Eriytetty ansioja pääomatuloverotus. › Ei perintöja lahjaveroa. › Ei kiinteistöveroa. › Kiinteistönmuodostamislaki rajoittaa tilojen osittamista. › Haja-asutusalueiden asukkailla etuosto-oikeus tiloihin. › Ei puuntuotannon tukia. › Ympäristötukia esim. jalopuiden viljelyyn. › Yksityismetsien pinta-ala 11,7 miljoonaa hehtaaria (Suomessa 12,1 milj. ha). › Yksityismetsien taimikonhoitoala 275 000 ha (Suomessa 174 000 ha) vuonna 2012. › Vuosittaiset markkina-hakkuut 2010–2012 yksityismetsissä 52,1 milj. m3 (Suomi 39,7 milj. m3). Lähde: Jussi Leppänen / Metla 1993 Ruotsi poisti tuet
• 12 METSÄLEHTI 3 • 2014 HANNA LEHTO-ISOKOSKI P uukauppa käy nyt vilkkaana – kysyipä asiaa keneltä ammatti-ihmiseltä ja mistä päin Suomea hyvänsä. Esimerkiksi hakkuumääriltään Suomen suurimpiin kuuluvan Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen alueella tahti on ollut alkuvuodesta täsmälleen sama kuin 2013 tammi-helmikuussa. Viime vuonna seudulla hakattiin yhteensä ennätykselliset kaksi miljoonaa kuutiota. Suurista yhtiöistä Stora Enso ja UPM ovat tehneet kauppaa jopa viimevuotista kiivaammin. ”On hyvä meininki”, vahvistaa myös johtaja Yrjö Perälä Metsä Groupista. Hänen ja muidenkin mukaan on silti liian aikaista spekuloida, tuleeko 2014:stä puukaupan ennätysvuosi. Korjuita on hidastanut myöhäinen talven tulo, sillä monella seudulla koneiden kanssa päästiin metsään vasta tammikuun puolivälissä. Kuljetuskalusto on kovilla, joten varsinkaan harvennusleimikoita ei enää tänä talvena kaupaksi saa. Stora Enson ja UPM:n tilauskirjoihin mahtuu vielä joitakin päätehakkuukohteita ennen kelirikkoa. Pohjoisessa korjuukelit ovat keskitalveksi hyvät – kohtuullisesti lunta ja siedettävät pakkaset – mutta pitkät talvitiet aiheuttavat päänvaivaa. ”Ei saada jänkää jäätymään”, toteaa Pohjois-Suomen metsänomistajien johtaja Jukka Aula. Havukuitu huolestuttaa Soittokierroksen perusteella tukkia ja erityisesti havutukkia kysytään innokkaasti koko maassa – ainakin Päijät-Hämeessä sahat ostaisivat sitä enemmän kuin tarjotaan. Myös muilla alueilla sahatavaran markkinat elpyvät hieman. Havukuidulla menee huonommin. Pohjois-Karjalassa ja muuallakin idässä on nyt havukuitua liikaa markkinoilla. Koivukuitu puolestaan kelpaa hyvin ainakin Enocellin Uimaharjun-tehtaalle. Tilanne myös vaihtelee. Metsänhoitoyhdistys Keskipohjasta kerrotaan, että Pietarsaaren sellutehtaan investointityöt hidastanevat kevään korvalla hetkellisesti havukuidun kysyntää mutta lisännevät sitä pitkällä tähtäimellä. Lapin metsänomistajia hätkähdytti hiljattain paperikoneen sulkeminen Veitsiluodossa. Jukka Aulasta näyttää silti, että ei se kuitupuun menekkiin lopulta paljon vaikuta. ”Jos on kaksi vajaakäyttöistä konetta, joista toinen pannaan kiinni ja toisen käyttöä lisätään, kysyntä kompensoituu. ” Aivan hyvä myyntiaika Koko maassa puun hintataso on pysynyt varsin vakaana. Päijät-Hämeessä hinnat ovat marras-helmikuussa nousseet keskimäärin 2–3 prosenttia vuodentakaiseen vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Mhy Päijät-Hämeen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen rohkaiseekin metsänomistajia kaupantekoon. ”Aina, kun siltä tuntuu. Jos vain on hakkuutarvetta ja rahantarvetta, ei kannata pantata. Puukauppa vertautuu osakemarkkinoihin sikäli, että koskaan ei voi tietää, olisiko hinta seuraavana päivänä vähän parempi.” Samoilla linjoilla on Jukka Aula. Entisten Oulun ja Lapin läänien alueilla kuitupuun hinnat ovat hänen mukaansa vakaat tai pienessä laskussa. Tukin hinta on vakaa tai pienessä nousussa. ”Ei ole mikään puukaupan korkeasuhdanne, mutta kannattaa ilman muuta myydä, jos haluaa.” Ostajapuoli toivoo, että puukauppa kävisi mahdollisimman tasaisesti. ”Se on markkinoilla luottamuksen tae, sekä ostajan että myyjän etu”, kommentoi UPM:n Pohjois-Euroopan metsäasioista vastaava sidosryhmäjohtaja Pekka Rajala. Parhaillaan yhtiöt ostavat leimikoita kelirikkoajan ja kesän hakkuita varten. Erityisen haluttuja ovat kovapohjaiset kohteet, joihin pääsee hyvin koneilla. Puumarkkinoilla hyvä meininki Tukkia viedään metsästä kuin viimeistä päivää, mutta havukuidun markkinat takkuavat. ”Jos vain on hakkuutarvetta ja rahantarvetta, ei kannata pantata.” Myöhäinen talven tulo on hidastanut korjuita, sillä monella seudulla koneiden kanssa päästiin metsään vasta tammikuun puolivälissä. PUUKAUPPA M ik ko R iik ilä
• 13 METSÄLEHTI 3 • 2014 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 3–6 keskiarvo ETElä-Suomi ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,79 ? 56,39 ? 40,63 ? 15,17 ? 17,39 ? 15,52 ? 21,82 ? 24,10 ? Uudistushakkuu 57,34 ? 57,30 ? 41,66 ? 15,93 ? 18,40 ? 16,62 ? 24,40 ? Harvennushakkuu 49,44 ? 49,21 ? 36,81 ? 14,27 ? 15,54 ? 14,19 ? Ensiharvennus 46,20 ? 45,46 ? 14,47 ? 14,28 ? 14,15 ? Hankintahinnat 60,36 ? 59,52 ? 44,87 ? 29,24 ? 32,18 ? 29,63 ? ETElä-Pohjanmaa ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,37 ? 55,12 ? 35,52 ? 16,81 ? 18,04 ? 16,58 ? 24,54 ? 25,50 ? Uudistushakkuu 56,71 ? 55,72 ? 36,09 ? 18,40 ? 18,54 ? 18,01 ? 26,44 ? 26,06 ? Harvennushakkuu 46,11 ? 14,86 ? 14,74 ? 14,69 ? 19,95 ? Ensiharvennus 46,09 ? 44,86 ? 14,57 ? 14,41 ? 21,55 ? Hankintahinnat 53,80 ? 53,26 ? 29,22 ? 30,23 ? 29,23 ? 33,16 ? KESKi-Suomi ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,92 ? 56,66 ? 40,02 ? 15,67 ? 17,58 ? 15,72 ? 23,09 ? 24,94 ? Uudistushakkuu 57,87 ? 57,68 ? 41,72 ? 16,98 ? 18,83 17,56 ? 24,79 ? 26,37 ? Harvennushakkuu 49,13 ? 48,31 ? 36,98 ? 14,69 ? 15,46 ? 14,25 ? Ensiharvennus 47,52 ? 47,68 ? 15,10 ? 14,77 ? 14,05 ? 21,66 ? 22,74 ? Hankintahinnat 58,09 ? 57,87 ? 44,96 ? 30,09 ? 29,74 ? 31,01 ? Kainuu-Pohjanmaa ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,46 ? 51,92 ? 15,88 ? 15,66 ? 15,82 ? 23,08 ? 24,23 ? Uudistushakkuu 54,25 ? 52,95 ? 17,91 ? 16,91 ? 17,70 ? 25,41 ? 25,34 ? Harvennushakkuu 46,44 ? 45,47 ? 13,82 ? 13,60 ? 13,05 ? 20,22 ? Ensiharvennus 45,55 ? 13,79 ? 12,99 ? 18,60 ? Hankintahinnat 56,64 ? 55,54 ? 28,63 ? 28,56 ? 30,13 ? 34,80 ? Savo-Karjala ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,88 ? 55,33 ? 40,81 ? 15,30 ? 16,19 ? 15,17 ? 21,54 ? 23,89 ? Uudistushakkuu 56,39 ? 56,15 ? 42,33 ? 17,21 ? 17,38 ? 16,77 ? 23,21 ? 24,57 ? Harvennushakkuu 46,92 ? 46,09 ? 37,48 ? 14,33 ? 14,29 ? 14,07 ? Ensiharvennus 44,45 ? 45,54 ? 13,13 ? 11,44 ? 13,05 ? Hankintahinnat 57,18 ? 55,93 ? 47,05 ? 29,50 ? 28,91 ? 30,77 ? laPPi ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 47,98 ? 46,94 ? 16,15 ? 17,70 ? 15,96 ? 22,58 ? Uudistushakkuu 48,73 ? 47,30 ? 17,72 ? 17,77 ? 16,46 ? Harvennushakkuu 13,19 ? Ensiharvennus 14,22 ? Hankintahinnat 57,00 ? 29,03 ? 29,72 ? 36,77 ? Kymi-Savo ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,54 ? 56,57 ? 42,93 ? 15,53 ? 17,65 ? 15,61 ? 20,78 ? 24,04 ? Uudistushakkuu 57,90 ? 57,41 ? 43,98 ? 16,92 ? 18,58 ? 17,32 ? 24,54 ? Harvennushakkuu 50,24 ? 48,50 ? 38,68 ? 15,24 ? 15,52 ? 14,64 ? 20,55 ? Ensiharvennus 45,80 ? 46,45 ? 13,49 ? 14,80 ? 13,24 ? Hankintahinnat 57,79 ? 56,64 ? 47,42 ? 29,40 ? 29,34 ? 30,22 ? KoKo maa ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,22 ? 56,12 ? 41,13 ? 15,76 ? 17,32 ? 15,71 ? 23,37 ? 24,56 ? Uudistushakkuu 56,76 ? 57,00 ? 42,39 ? 17,33 ? 18,35 ? 17,29 ? 25,57 ? 25,37 ? Harvennushakkuu 48,42 ? 48,20 ? 37,55 ? 14,45 ? 15,19 ? 14,07 ? 20,37 ? 20,52 ? Ensiharvennus 46,04 ? 46,23 ? 31,83 ? 14,13 ? 14,22 ? 13,66 ? 20,51 ? 21,96 ? Hankintahinnat 57,72 ? 57,51 ? 46,34 ? 29,19 ? 30,69 ? 30,15 ? 34,64 ? 35,76 ? EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 810 963 Etelärannikko 25 493 Pohjanmaa 28 130 Lounais-Suomi 69 343 Häme-Uusimaa 93 066 Kaakkois-Suomi 68 449 Pirkanmaa 35 651 Etelä-Savo 111 121 Etelä-Pohjanmaa 57 737 Keski-Suomi 57 940 Pohjois-Savo 75 859 Pohjois-Karjala 67 816 Kainuu 32 370 Pohjois-Pohjanmaa 65 308 Lappi 22 676 Ostomäärät viikolla 6 metsäkeskuksittain Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m viikot 1–6, 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1 ,2 1,5 MIKKO RIIKILÄ Ainespuun – siis tukkija kuitupuun – hakkuut kohosivat viime vuonna Metsäntutkimuslaitoksen mukaan 56,2 miljoonaan kuutioon. Määrä on kaikkien aikojen kolmanneksi suurin. Yksityismetsistä hakattiin ainespuuta 44,9 miljoonaa kuutiota. Useina vuosina 2000-luvulla yksityismetsistä on hakattu enemmän puuta. Yhtiöiden ja valtion metsien hakkuumäärät sen sijaan ovat nousseet viime vuosina 2000-luvun alun kahdeksan miljoonan kuution tasolta yli 11 miljoonaan kuutioon. Ennätysvuonna 2007 ainespuuta hakattiin 57,7 miljoonaa kuutiota. Silloin yksityismetsien hakkuut kohosivat 46, 5 miljoonaan kuutioon. Viime vuoden kaupallisten hakkuiden määrä nousee kaikkien aikojen ennätykseen, kun mukaan lasketaan ainespuun lisäksi myös energiapuu. Energiapuuta hakattiin arviolta kolme miljoonaa kuutiota, joten kokonaishakkuumäärä kohoaa yli 59 miljoonan kuution. Vuonna 2007 vastaava luku jäi 58,5 miljoonaan kuutioon. Kaikkiaan puuta korjattiin viime vuonna arviolta 65 miljoonaa kuutiota, kun mukaan lasketaan polttopuun pienkäyttö. Viime vuonna ennätyshakkuut
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 3 • 2014 14 METSÄnHoITo HANNA LEHTO-ISOKOSKI T aimikonharvennuksen lisäksi ensiharvennus on metsänkasvattajan tärkein tehtävä. Se raivaa tilaa tulevaisuuden toivoille eli puuporukalle, josta omistaja odottaa jonakin päivänä kunnon tuottoa. ”Jos sössit, et saa kunnon tukkia”, vahvistaa erikoistutkija Jari Hynynen Metsäntutkimuslaitokselta. Moni metsänomistaja kuitenkin lykkää ensimmäistä harvennuskertaa liian pitkälle, koska siitä kertyy vain kymmenesosa koko kiertoajan tuotosta. Alkaa ikävä ketjureaktio, kun sekä seuraava harvennus että päätehakkuu viivästyvät. Mutta milloin pitäisi harventaa ensimmäisen kerran? ”Riippuu siitä, mitä on tehty taimikkovaiheessa. Puiden koko ratkaisee”, Hynynen opastaa. Jos taimikko on hoidettu ajoissa ja runkoluku on alle 2 500 kappaletta hehtaarilla, ensiharvennus tehdään, kun valtapuut ovat 13–16-metrisiä. Kuusikossa ei tarvitse kiirehtiä, sillä kuusi sietää varjostusta muita puulajeja paremmin. Toista on mänty, jonka latvuksen on päästävä ajoissa valoon. Ääripäänä tulee rauduskoivu, mäntyäkin vaativampi valopuu. Sitä ei saa päästää yli 14-metriseksi. Vain surkea kokonaan nurin Mikäli taimikko on aikanaan jätetty hoitamatta, puusto täytyy harventaa jo alle 10-metrisenä. Sitä pidemmäksi venähtänyt onkin vaikeampi tapaus. Oikea menetelmä on riippuu puulajeista ja kasvupaikasta. Jos nuoressa kuusikossa on rauduskoivua ja kuusta tarpeeksi ja maa rehevää, kaksijaksoinen kasvatus saattaa onnistua: tukkikokoisiksi varttuneet koivut kaadetaan alikasvoskuusten tieltä. Männikköä Jari Hynynen näyttäisi suosiolla ammattilaiselle, joka arvioi, paljonko tukkia se voisi aikanaan tuottaa. Huonokin metsä kannattaa yleensä kunnostaa. Uudistamista harkitaan vain, jos metsä jää vajaatuottoiseksi puuston laadun vuoksi. ”Rima on korkealla. Jos ajattelee rahantuloa, nuoren metsän pitää olla tosi surkea, jotta se kannattaisi panna nilkasta poikki”, Hynynen sanoo. Surkeaksi hän luonnehtii metsää, josta puuttuu toipumiskykyinen alikasvoskuusikko tai kunnon koivikko. Liian rehevälle paikalle istutettu räkämännikkö kannattaa kaataa, jos ei ole yhtään tukkia tulossa. ”Mutta aika onneton sen täytyy olla.” Ei liikaa eikä liian vähän Ensiharvennuksessa puustosta ei pidä poistaa enempää kuin yksi kolEnsiharvennus ratkaisee tuoton Ensimmäinen harvennus on tuottavan metsänhoidon kulmakiviä. Se on syytä ajoittaa oikein. Harvennustyömaalle tarvitaan sopivankokoinen kone. Liian keveä on epävakaa, jolloin koura saattaa kolhia puita. M ik ko R iik ilä
• 15 METSÄLEHTI 3 • 2014 masosa. Kasvupaikan tuotoskykyä pyritään hyödyntämään metsän koko elinkaaren ajan ja jos harventaa liikaa, eväät menevät vääriin suihin. Puusto heinittyy. Lisäksi liian myöhäinen harvennus on metsälle sokki ja aiheuttaa tuhoriskejä. Kun ylitiheä nuori männikkö tai koivikko käsitellään, lumi saattaa seuraavana talvena katkoa runkoja. Liian tiheänä varttunutta kuusikkoa uhkaavat myrskytuhot. Toisaalta puuta pitää ottaa tarpeeksi, jotta kertymän riittää myyntiin ja työt kannattaa tehdä. Se tarkoittaa yleensä reilusti yli 30:tä kuutiota kuitupuukokoista tavaraa hehtaarilta. Toisella kierroksella pelivaraa Toisen harvennuksen puusto tarvitsee 10–25 vuotta ensiharvennuksen jälkeen kasvupaikan mukaan ja hehtaarille jätetään puulajista riippuen 400–700 runkoa. Toisen kierroksen vaativat yleensä kaikki lajit, paitsi jos päätehakkuu koittaa jo kymmenen vuoden kuluessa. Männikkö harvennetaan usein jopa kolmannen kerran, kun tavoitellaan järeää, laadukasta tukkia. Havupuun kasvattaja valitsee ylätai alaharvennuksen sen mukaan, miten haluaa ajoittaa rahantulon. Yläharvennus tuottaa hyvin, koska isojakin runkoja voidaan poistaa. Puita jää alaharvennusta enemmän mutta ne eivät ole yhtä isoja suhteessa toisiinsa. Puiden järeytymistä ja päätehakkuuta joutuu odottamaan muutaman vuoden kauemmin kuin alaharvennuksen jälkeen. ”Yläharvennus on keskimäärin kannattavampi, mutta järisyttävää eroa ei ole. Pahasti ei voi tässä vaiheessa mokata, harvensipa ylhäältä tai alhaalta.” ”Nuoren metsän pitää olla tosi surkea, jotta se kannattaisi panna nilkasta poikki.” VInkIT HarVEnnukSEEn Harvenna oikeaan aikaan. Liian tiheässä puunkasvu kärsii mutta toisaalta harvennuspuuta on tultava riittävästi. Puuston mitta ratkaisee ensiharvennuksen ajankohdan, mutta iästäkin saa osviittaa. Kuusikko käsitellään alle kolmikymppisenä, männyt 40–60-vuotiaina, rauduskoivu parikymppisenä. Ensiharvennus vaikuttaa myös toisen ajoitukseen. Muista, että harvennuksista kertyy jopa 40 prosenttia koko kiertoajan tuloista. Punnitse tarkoin hyödyt ja riskit, jos poikkeat suositusten mukaisesta kasvatuksesta. Jos tavoittelet maksimituottoa, älä pane kaikkia munia samaan koriin. Kasvata useita eri puulajeja. Punnitse riskit Jari Hynysen suosittelema harvennusmalli noudattaa pitkälle metsätalouden kehittämiskeskus Tapion suosituksia. Ne ovat metsänhoidon ja taloudellisen tuoton kompromissi, joita noudattamalla välttyy suurilta riskeiltä. Tuottoa maksimoiva metsänomistaja tekee todennäköisesti toisin. Kiertoaika jää lyhyeksi, harvennukset ovat voimakkaampia ja niitä tehdään vähemmän. ”Samalla kasvavat myrskytuhoja muut riskit”, Hynynen muistuttaa. Erilaisia kasvatusohjelmia ja niiden tuottoa punnitessa voi käyttää apunaan metsänkasvatusohjelmisto Mottia, jonka saa Metlan verkkosivuilta. Mottiin syötetään kohteen tiedot, jolloin se antaa Tapion suositusten mukaisen aikataulun ja puuntuoton. Siihen voi myös syöttää erilaisia kasvatusvaihtoehtoja, jolloin ohjelmisto laskee niiden mukaiset hakkuuaikataulut ja tuotot. Hynynen itse miettisi tarkkaan kasvatuksen riskit ja tekisi kuin kelpo sijoittaja ainakin: ei kaikkia munia samaan koriin. Jos metsäala olisi iso ja sisältäisi sekä männylle että kuuselle sopivia kasvupaikkoja, hän varioisi. Etelässä alueilla, joilla hirvet eivät uhkaa, hän istuttaisi joukkoon hybridihaapaa ja puisi sen 15 vuoden kuluttua energiapuuksi. ”Kuka sanoo, että 50 vuoden päästä kysytään samanlaista puuta kuin nyt? Myös ilmastonmuutos pitää huomioida.” MOTTI-metsänkasvatus: www.metla.fi/metinfo. Harvenna ajoissa Tee pohjatyöt kunnolla Harvenna sopiva määrä Punnitse kasvatusmenetelmien riskit Ennakkoraivaus takaa konekuskille näkyvyyden metsässä. Havumatto suojaa jäljelle jäävien puiden juuria. Talvi jäädyttää heikosti kantavan maan koneenkestäväksi. Toisesta harvennuksesta tulee jo tukkia. M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä A nt er o A al to ne n
• 16 METSÄLEHTI 3 • 2014 O makotitalon pihamaalla Sodankylän Mantovaarassa puhisee nestekaasun voimalla suuri, pyöreä uuni. Uunin ympärillä, huurteisten pihakoivujen katveessa, lojuu useita teräsastioita ja purusäkki. Kaiken keskellä häärii touhukas keramiikkataiteilija Maarit Mattanen. Meneillään on keramiikan poltto raku-uunissa Lapin pakkastaivaan alla. Uunin luukusta kurkistamalla voi todeta, kuinka sen syövereissä tuikkukipot ja maljakot ovat saaneet tunnin paahtamisen jälkeen jo kauniin punahehkun. Uunin pesässä on lämpöä 900–1 000 astetta. Ennen kuin esineet ovat päätyneet raku-uuniin, Mattanen on muotoillut ne savesta ja raakapolttanut. Tärkein vaihe taide-esineen ulkoasulle on lasittaminen. Lasitteen Mattanen pensselöi raakapoltetun esineen pintaan. Lopputulokseen vaikuttaa lasitepinnan kattavuus. Työläs tekniikka Uunin kansi avataan, ja punahehkuiset maljakot siirretään pitkävartisilla pajapihdeillä savustuslaatikkoon. Teräslaatikon pohjalle ja kourakaupalla päälle varistetut kutteripurut tupsauttavat muhkeat savut ja hulmahtavat myös ilmiliekkeiKoivumaljakot huuhdellaan savustamisen jälkeen puhtaalla vedellä. Maarit Mattanen on työskennellyt keramiikkataiteilijana vuodesta 2001. Maarit Mattasen keramiikka syntyy uunissa Lapin taivaan alla. Koivu, savu ja tuhka ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat Lehtilautanen on osa Maarit Mattasen tuotantoa.
• 17 METSÄLEHTI 3 • 2014 hin. Mattanen sulkee nopeasti laatikon kannen. ”Savu ja tuhka tekevät varsinaisen työn”, taiteilija toteaa tyytyväisenä. Osin sattumanvaraista prosessia oppii hallitsemaan vain vankan kokemuksen kautta. Savustuneet taide-esineet otetaan pian laatikoista, ja ne huuhdellaan muutamalla kuupallisella kylmää vettä. Jäähtyneet keraamiset esineet pestään saippuavillalla jynssäämällä, ja maljakot käsitellään sisäpuoleltaan vedenpitäviksi. Koivu vetoaa myös ulkomailla 56-vuotiaan, vuodesta 2001 kokopäiväisenä taiteilijana toimineen Maarit Mattasen keramiikka on ajatonta ja muodoltaan vahvaa. Se on myös löytänyt tiensä eri puolille maailmaa. Jopa Japanissa, rakukeramiikan muinaisessa kotimaassa, hänen tuotteilleen on jälleenmyyjä. Näyttelyt ja messut vievät paljon aikaa ja ajatuksia. Helmikuun ensimmäinen viikko kului Tukholmassa. Mattanen osallistui yhdessä neljän muun lappilaisen design-yrityksen kanssa Furniture & Light -messuille. Uniikki 26 senttiä korkea maljakko maksaa 125 euroa. Koivusarjassa on myös pienempiä ja suurempia maljakoita. ”Kaikki raku-uunissa poltetut keramiikkaesineet ovat yksilöllisiä. Kahta identtistä esinettä on mahdotonta valmistaa tällä tekniikalla”, Mattanen kertoo. Mattasen koivumaljakossa sävyt ja muoto kohtaavat yhdenmukaisina suomalaisen koivun rungon. Esineen pinta on osin silkin sileä, osin rosoinen kuin kaarna. ”Erityisen ilahtunut olen havainnosta, että nuoret parit haluavat hankkia tuotteitani ensimmäiseen yhteiseen kotiin.” ”Koivu on aina kaunis, kaikkina vuodenaikoina. Riippakoivun tuulessa keinuvat oksat ovat kuin nuoren naisen vapaana lainehtivat hiukset”, kuvaa Mattanen runollisesti luovuutensa lähdettä. Lisätietoja keramiikkataiteilija Maarit Mattasesta osoitteessa www.maari.fi. ”Koivu on aina kaunis, kaikkina vuodenaikoina.” Rakupolton jälkeen keramiikka saa omaleimaisen pintansa savustusuunissa. Maarit Mattanen nostelee punahehkuiset maljakot rakuuunista pitkävartisin pajapihdein. Koivumaljakoiden pinta on osin sileä ja osin kaarnan karhea.
• 18 METSÄLEHTI 3 • 2014 METSÄnoMISTaja TIIA PUUKILA, teksti JUHA METSO, kuvat N aps. Poikaoksa katkeaa leikiten paukkupakkasessa. Jäinen lumi narskuu kenkien alla ja pipon tupsu heiluu. Pian seuraava kilpaileva latvus saa kyytiä luontaisesti syntyneessä männyntaimikossa. Olemme tuhansien seuraaman metsäblogin pitäjän Paavo Puuntuottajan mailla Etelä-Savossa. Blogiaan nimimerkin alla kirjoittava metsänomistaja esittelee tiluksiaan toimittajalle ja valokuvaajalle, mutta pitäytyy paljastamasta kasvojaan ja nimeään julkisuuteen. Isännän henkilöllisyyttä tärkeämpiä ovat asiapitoiset artikkelit. Niitä metsänomistaja julkaisee verkkosivuillaan kerran kuussa. Monet ideat kumpuavat omassa metsässä touhutessa tai lehtiä selaamalla. ”Minun juttuni on suunnattu metsänomistajalta metsänomistajalle. Etsin tietoa itseäni askarruttavista asioista ja kirjoitan niistä verkkoon. Siten muiden tiedon löytäminen helpottuu”, metsäbloggari kiteyttää. Idea metsien hoitoa ja metsäalaa käsittelevästä blogista syntyi vuonna 2010. Tuolloin 1970-luvun lopulla syntynyt metsänomistaja toteutti vaimonsa kanssa yhteisen unelman. He ostivat metsätilan. Oma metsä toi mukanaan lukemattoman määrän kysymyksiä, joihin vastaaminen osoittautui työlääksi. Tietolähteitä läpi kahlatessaan metsänomistaja päätti jakaa löytämänsä. Hän perusti blogin syyskuussa 2011. Vaimo toimitussihteerinä Sopivan metsätilan löytäminen vei viisi vuotta. Tilakoon lisäksi hyvät kulkuyhteydet ja sijainti houkuttelivat isännän tilakaupoille. Viidenkymmenen hehtaarin metsätila sijaitsee metsäbloggarin ja hänen vaimonsa lapsuuden maisemissa, vain parin tunnin ajomatkan päässä avioparin nykyisestä kodista. Lisäarvoa tuo tilaa halkova pikitie. Aviopari on huudattanut raivaussahaa satoja tankillisia. Liki jokainen kuvio viidenkymmenen hehtaarin metsätilalta on kertaalleen läpi käyty. Sulan maan aikaan metsätöihin suunnataan lähes joka viikonloppu. Ennakkoraivausta ja taimikonhoitoa riittää. Aikaisemmin pariskunta työskenteli metsässä yhtä aikaa, mutta lapsen syntymän jälkeen he ovat vuorotelleet kotija metsätöissä. ”Me omistamme metsän puoliksi ja teemme kaikki päätökset ja työt yhdessä. Se on meidän kantava voima. Yhdessä saamme enemmän aikaan”, metsänomistaja kertoo. Yhdessä tekeminen ei rajoitu yksin perheen pyörittämiseen ja metsätöihin. Vaimolla on sormensa pelissä myös blogissa. Hän toimii kielentarkastajana. ”Vaimo käy kirjoituksen läpi, tarkastaa kieliopin ja huolehtii, että lauseeni ovat ymmärrettäviä. Se parantaa huomattavasti blogin laatua.” asia edellä Paavo Puuntuottaja on asiapitoinen kirjoittaja, joka koostaa tekstiä eri lähteistä ja välttelee mielipiteitä. Metsäbloggaaja haluaa välittää tietoa eikä laukoa jyrkkiä kannanottoja. Metsänomistajalla on kuitenkin toinenkin puoli, joka ei blogissa pääse esille. ”Veikkaan, että minulla paljon kärkkäämpiä mielipiteitä kuin Paavo Puuntuottajalla. Hän on meistä se rauhallisempi hahmo. Hänellä on kuukausi aikaa muodostaa näkemyksensä”, metsänomistaja naurahtaa. Blogi ja uudet sosiaalisen median aluevaltaukset Twitter, Facebook sekä Youtube ovat Paavo PuuntuottaMetsäbloggaajan opein Eteläsuomalainen metsänomistaja etsii aktiivisesti vastauksia metsiin liittyviin kysymyksiin ja kirjoittaa oppimastaan blogiin. Turku Etelä-Savo Metsänomistaja puuntuottajablogin takana nauttii paitsi raivaussahan huudattamisesta myös niistä hetkistä, jolloin voi vain olla ja kävellä tilalla.
• 19 METSÄLEHTI 3 • 2014 jan väyliä välittää metsänomistajalle tärkeinä pitämiään asioita. Metsänomistajan mielipiteet sen sijaan saavat näkyä esimerkiksi Metsälehden keskustelupalstalla eri nimimerkillä. Metsänomistaja Puuntuottaja-blogin takana kuvailee itseään tavalliseksi keski-ikäiseksi perheelliseksi mieheksi, jolla on hieman metsäalan koulutusta. Lisävarmuutta metsien hoitoon on haettu Hyriasta. Siellä aviopari suoritti vastikään metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon. Kumpikaan ei työskentele metsäalalla, mutta metsäbloggarin varsinainen leipätyö liippaa läheltä. Konetekniikandiplomi-insinööriksi valmistunut metsänomistaja työskentelee metsäkoneiden parissa. Ehkä osin tästä syystä hakkuukoneen työtä helpottava ennakkoraivaus on niin lähellä miehen sydäntä. Metsänomistaja ei turhaan säästele ranteenkaan paksuisia näreitä. Jos ne haittaavat konekuskin näkyvyyttä, ne joutavat nurin. 25 on hyvä ikä Metsätilaa halkovan tien varrella loivan mäen päällä häämöttää punainen pieni tupa. Entisen omistajan aikaan tilan puista veistetty hirsisauna kamareineen tarjoaa metsäbloggarille perheineen yösijan. Saunan löylyissä metsätöiden rasittamat jäsenet vertyvät taas seuraavaan päivään. Lapsen myötä saunamökkiin vedettiin sähköt. Jääkaappi ja lämpöpatterit helpottavat huomattavasti elämää taaperoikäisen lapsen kanssa. Sähköt pidentävät myös metsätyökautta. Muutamien vuosien kuluttua myös jälkikasvu pääsee tutustumaan metsien hoitoon. Metsäblogin pitäjä haaveili koko nuoruusikänsä metsänomistamisesta. Nyt hänen toiveenaan on antaa omalle lapselleen metsää tämän ollessa vielä nuori. ”25 vuotta olisi hyvä ikä tulla metsänomistajaksi. Omaan metsään kehittyy erilainen suhde kuin vanhempien metsään. Omassa metsässä saa tehdä itse päätökset ja kantaa seuraukset.” Puuntuottaja ei aio säilyttää metsään edes hallintaoikeutta. Lapsi saa halutessaan, vaikka myydä tilan. Jotta metsää olisi annettavaksi asti, isäntä aikoo ostaa metsämaata myös jatkossa. Kaksisataa hehtaaria olisi sopiva määrä, mutta alkuun satakin hehtaaria riittäisi. Metsänomistajalla on selvät sävelet kannattavaan tilakauppaan, ja hän on kirjoittanut ne myös blogiinsa. ”Joku voi ihmetellä, miksi kirjoitan metsän ostoon opastavan jutun, vaikka olen itsekin ostoksilla. Minä olen kuitenkin avoimen aikakauden lapsi, enkä näe tiedon jakamista haitallisena.” Blogi löytyy verkossa osoitteesta www.puuntuottaja.com. Sivustolla on kuukausittain 7 000 eri kävijää. MaTTI KÄRKKÄInEn Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA kuuvaiheeseen, jos puusto kasvaa hyvin ja haihduttaa kasvukautena niin tarmokkaasti, että ojien pohjat paistavat paljaina. Talvisella hiihtoretkellä ja vielä enemmän keväisellä tarkastusmatkalla ojista saa liian synkän kuvan. Todellinen tilanne selviää vasta juhannuksen jälkeen. Sitten kun on aika uudistaa metsä, ei kannata nuukailla ojituksen kunnostamisessa. Avohakkuualueella työ syntyy samalla kun valmistetaan istutustai kylvökohtia. Mutta jos alue jää oman onnensa nojaan, haihduttavan puuston puute saattaa hyvinkin kääntää kehityksen takaisin suoksi. Rahkasammalet elpyvät avohakkuun jälkeen hämmästyttävän nopeasti, ja siitä ei ole enää pitkä matka suoksi muuttumiseen. Hyvin taimettuneelle alueelle ei enää raatsita tuoda kaivureita, ja niin ollaan paluumatkalla siihen, mistä aikoinaan ensimmäisellä ojituksella aloitettiin. Jos niin ei ollut tarkoitus, kannattaa toimia pääsadon korjuuvaiheessa. Tämä mm. Juhani Päiväsen mainiossa oppikirjassa esitetty arvio perustuu paljolti kairauksiin. Yllättävänkin usein suon pohjalta on löytynyt hiiltynyttä puuta vanhan metsäpalon merkkinä. Tiedetään, että rivakasti kasvava puusto haihduttaa kasvukauden aikana niin paljon vettä, ettei kunnostusojituksella ole usein kiirettä. Haihduttamisen rinnalla ei paljoa merkitse, että puuaineen kasvu on itse asiassa maaperän veden liittämistä ilman hiilidioksidiin. Mutta oikeaan suuntaan sekin vaikuttaa. Puulajit eroavat toisistaan. Koivuvaltaisissa metsissä haihdunta on suurempaa kuin männiköissä. Asiaa tietysti sotkee ravinteisuus: koivu ei pysty kasvamaan niin karulla maalla kuin mänty. Tarvitaanko kunnostusojitusta ennen päätehakkuuta? Kerran ojitettu suo ei välttämättä kehity pysyväksi turvekankaaksi, jota voidaan hoitaa samoin ohjein kuin kivennäismaita. Ojien mataloituvat ja alkavat kasvaa umpeen. Veden mukana kulkeutuvat turvelautat kerääntyvät kapeisiin paikkoihin ja mutkiin ja muodostavat tukoksia. Pajut ja muu pensaat alkavat rehottaa ja hidastaa veden virtausta niin, että seisovassa vedessä kasvavat sammalet pääsevät tukkimaan ojia. Hakkuissa ojiin saattaa kertyä latvuksia, ja joskus ojien täytteeksi kulkureiteille ladottu puutavara unohtuu sinne. Tässä vaiheessa joudutaan miettimään, olisiko paikallaan tehdä kunnostusojitus. Kunnostusojitus on tarpeen ennen pitkää ehkä neljäsosalla tai viidesosalla suometsistä. Mutta kunnostusojituksen toteutus voidaan lykätä päätehakM aailmanlaajuisessa vertailussa Suomen suot ovat nuoria, koska ne kaikki ovat syntyneet jääkauden loppumisen jälkeen. Vanhimmat suot ovat meillä 10 000 vuotta vanhoja, kun veden alta paljastunutta maata soistui suoraan ilman välivaihetta suoksi. Myöhemmin on lisää soita syntynyt järvien umpeen kasvamisen vuoksi ja myös siksi, että veden virtausolot ovat muuttuneet. Maa kohoaa lännessä nopeammin kuin idässä, jolloin järven länsirannalle tulee kuivaa maata itärannan kärsiessä liiasta vedestä. Nykyajan metsänhoitoa ajatellen tärkein suoluontoa koskeva havainto on, että jopa kaksi kolmasosaa soiden pinta-alasta on maata, jossa puustoinen metsä on soistunut puuston haihdunnan alentuessa nopeasti. Ennen ihmisen vaikutusta tärkein syy oli metsäpalo, mutta voi arvella, että myös laajat myrskytuhot ovat saattaneet vaikuttaa asiaan ainakin edesauttaessaan metsäpalon syttymistä. Kaksi kolmasosaa soiden pinta-alasta on paljon. Suometsiin uudet ojat uudistettaessa ”Veikkaan, että minulla on paljon kärkkäämpiä mielipiteitä kuin Paavo Puuntuottajalla.” Keväällä oja kuin oja on täynnä vettä. Kuivatustarve kannattaa arvioida vasta juhannuksen jälkeen. Saunamökkiä ympäröineet pellot on metsitetty rauduskoivulle.
• 20 METSÄLEHTI 3 • 2014 HANNU JAUHIAINEN, teksti JUHA OLLILA, kuvat M etsien kasvua on Kuusamossakin perinteisesti mitattu Metsäntutkimuslaitoksen Mela-kasvumalleilla. Yleisesti on ollut tiedossa, että ne eivät kuvaa kovin hyvin nykyisten viljelymetsien kasvua etenkään Pohjois-Suomessa. Kuusamon yhteismetsän toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen kertoo, että laserkeilausaineiston ja kasvuntarkastusmittausten perusteella lasketut uudet kasvumallit mahdollistavat hakkuusuunnitteen nostamisen. Tämä tietää lisää tuloja osakkaille. Konkreettista näyttöä on saatu myös yhteismetsän mailta: puuston kasvu on vähintään 50 prosenttia aikaisempaa arviota suurempi. Vastaavanlaisia tuloksia on aiemmin saatu Sallan yhteismetsästä. Yhteismetsän suunnittelu perustuu nyt laserkeilausaineistoon sekä maastossa tehtyihin kasvumittauksiin. Suunnitelmat hakkuiden pohjana Yhteismetsän toiminnan pitää olla suunnitelmallista, ja hakkuita on tehty voimassa olevan metsäsuunnitelman mukaisesti. Uudet nuoret aurausalueiden männiköt kasvavat kuitenkin niin hyvin, että suunnitteita oli syytä tarkentaa. Kun Mela-mallit antavat 30–40-vuotiaalle metsälle kasvua noin 3–6 kuutiometriä, todellisuudessa vuosikasvu on hoidetussa metsässä 10–12 kuutiometriä hehtaarilla. ”Hyvän kasvun edellytyksenä ovat kunnollisesti toteutettu metsän uudistaminen ja aikanaan tehty taimikonhoito”, kertoo Korhonen. Olennaista on myös, että taimikot kasvatetaan riittävän harvoina. Silloin puusto järeytyy nopeammin ja ensiharvennuksesta saadaan kannattavampaa. Hoidon merkitystä korostaa myös yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Heikki Kallunki. ”Yhteismetsän taimikot ovat yleensä selvästi paremmin hoidettuja kuin muiden metsänomistajien taimikot”, hän toteaa. Vanha suunnitelma mahdollistaisi noin 90 000 kuutiometrin hakkuut. Viime vuonna hakattiin jo 115 000 kuutiometriä, ja tänä vuonna hakkuut nostetaan Kuusamossa 120 000 kuutiometriin. Tätä tasoa nostetaan vähitellen viiden vuoden kuluessa 135 000 kuutiometriin. Hakkuita voidaan vielä seuraavan vuosikymmenen aikana kasvattaa kestävästi lähes kaksinkertaiseksi vanhasta tasosta. ”Eikä meiltä puut silti vähene, hakkuut ovat koko ajan kasvua pienemmät”, Korhonen toteaa. Puusto hakattu kertaalleen Yhteismetsän puuston kokonaistilavuus oli ensimmäisen, vuoden 1962 metsäsuunnitelman mukaan 4,2 miljoonaa kuutiometriä. Sen jälkeen on hakattu 4,5 miljoonaa kuutiota, ja nyt puustoa on 5,2 miljoonaa kuutiota. Yhteismetsän kokonaispinta-ala on nyt noin 90 000 hehtaaria, josta metsämaata on 62 000 hehtaaria. Puuston vuosikasvu on Kuusamossa 170 000 kuutiometriä. Kun hakkuut ovat 120 000 kuutiometrin tasolla, puuston määrä kasvaa vuodessa 50 000 kuutiometrillä. Korhonen arvioi, että talouskäyttöön tarkoitetut vanhat metsät loppuvat 30 vuodessa, ja osa jätetään kokonaan hakkaamatta. Silloin päätehakkuut siirtyvät viljelymetsiin. ”Taloudellisessa mielessä vanhat metsät kannattaisi tietysti hakata pois mahdollisimman nopeasti, mutta haluamme pitää niitäkin osana metsäkokonaisuutta”, toteaa Korhonen. Yhteismetsän maista vielä noin 30 prosenttia on vanhoja metsiä, joiden hehtaarikasvu on lähes olematon. Kun nämä alueet 30–50 vuoden kuluttua ovat hyvin kasvavia nuoria metsiä, vuosikasvu on näillä alueilla arviolta vähintään 150 000 kuutiometriä. Jo tämän alueen puuston kasvu on siten suurempi kuin koko nykyisen noin 62 000 metsämaahehtaarin alueen hakkuusuunnite. Ainoa tulevaisuuden huoli on Korhosen mukaan se, saadaanko kasvavat kuitupuumäärät joskus myös markkinoille. Laseraineistot hoitotöiden perusteena Uusi metsätietoaineisto on hakkuusuunnitteen laatimisen lisäksi myös hakkuiden ja hoitotöiden suunnittelun pohjana. Yhteismetsä hyödyntää laserkeilausaineistoa ja ilmakuvia myös metsänhoitotöiden ja hakkuiden suunnittelussa. Perinteistä kuviokohtaista metsäsuunnitelmaa ei enää tarvita. Kohteet haetaan pintakasvillisuusmallin avulla. Sen näyttämästä kuvasta nähdään puuston tiheys ja korkeus. Hila-aineiston avulla saadaan tarkempi kuva alueen puuston kuutiometrimäärästä. Kohteen erityispiirteitä voidaan vielä samalla tarkastella ilmakuvalta. ”Esimerkiksi kemeraan kelpaavat vajaatuottoiset päätehakkuukohteet on helppo rajata tämän uuden aineiston avulla”, kertoo aluevastaava Mikko Koski. Vanhat mallit historiaan Kuusamon yhteismetsän hakkuusuunnite on mahdollista lähes kaksinkertaistaa 10 vuoden aikana. Toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen esittelee hyvätuottoista ensiharvennusmetsää. Puusto kasvaa noin 10 kuutiometriä hehtaarilla vuodessa. Mikko Koski suunnittelee leimikoita laserkeilausaineiston avulla.
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. www.metsakustannus.fi Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.fi Savotoilta ja uittopuroilta Matti Leikola Metsätöiden keskeinen asema suomalaisessa elämässä on jättänyt vahvan jäljen kotimaiseen kaunokirjallisuuteen jo yli sadan vuoden ajan. Professori emeritus Matti Leikola on kerännyt metsä aiheista kaunokirjallisuutta 1800-luvulta nykypäiviin. Hinta 26 € Uuden metsänomistajan kirja Satu Rantala (toim.) Kattava tietopaketti uusille ja tuleville metsänomistajille. Kirjaan on koottu tietoa niistä asioista, joita uusi metsänomistaja kohtaa heti omistuksensa alkumetreillä. Hinta 29 € Metsäverokirja 2014 Hannu Jauhiainen Metsäverokirja 2014 on jokaisen metsänomistajan ja metsäammattilaisen ajantasainen käsikirja. Teos paneutuu ajankohtaisiin verokysymyksiin perusasioita unohtamatta. Vuosittain vaihtuvat taksat sekä korvausten ja vähennysten enimmäismäärät ovat kirjassa ajantasaisina. Hinta 29 € Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Toinen uudistettu painos! Toinen uudistettu painos! Uutuus Uutuus – Suomen metsiä mittaamassa Reija Haapanen Suomessa haaveiltiin koko maan metsävarojen kartoittamisesta jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Vuosina 1921–1924 toteutettiin yksi maailman ensimmäisistä systemaattiseen otantaan perustuvista valtakunnan metsien inventoinneista (VMI). Tuloksena oli luotettava, numeraalisesti ilmaistu kuva Suomen metsävaroista. Kirja esittelee toteutetut inventoinnit ja kuvaa VMI-instituution kehittymistä. Kirjassa valotetaan myös inventointien tulosten yhteyttä metsätalouteen, -teollisuuteen ja -politiikkaan sekä tuodaan esille inventoinnin tekijöitä. Kirja ilmestyy huhtikuussa 2014 Hinta 38 € Valtakunnan metsien inventoinnit Kevättalven kirjasatoa
• 22 METSÄLEHTI 3 • 2014 ti aloittaa toisen sukupolven. Talvehtivat kirjanpainaja-aikuiset kestävät hyvin kylmää: niiden alijäähtymispiste keskitalvella on keskimäärin –28 astetta, ja vasta tätä kylmemmässä ne kuolevat ruumiinnesteiden jäätyessä. Pohjois-Karjalassa kuusikossa tehtyjen lumenpoistokokeiden mukaan lämpötilat maassa viiden sentin syvyydellä eivät laske alle –18 asteen, vaikka ilmassa olisi pakkasta –30 astetta. Tuhoriskiä voi vähentää Mikään yksittäinen torjuntakeino ei ole sataprosenttisen varma kirjanpainajan torjunnassa, mutta tuhoriskiä voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää. Ensisijainen keino ehkäistä kannan kasvua entisestään on tuoreiden myrskynkaatopuiden poistaminen metsästä viimeistään heinäkuun puoliväliin mennessä, silloin kun niitä on enemmän kuin 10 kuutiometriä hehtaarilla. Pienten puumäärien poisto ei ole tarpeellista eikä kustannustehokasta. Vanhempien jo kuolleiden puiden poistosta ei ole hyötyä, koska kirjanpainajat syövät tuoretta nilaa eivätkä elä kuolleissa puissa. Päinvastoin, vanhat kuolleet puut tarjoavat elinpaikan monille kirjanpainajien luontaisille vihollisille ja siksi niiden poisto on jopa haitallista. Tästä vallitsee metsänomistajien keskuudessa melkoisia väärinkäsityksiä. Viime kesänä (tai sitä aiemmin) pystyyn kuolleiden puiden poistamisesta talvikaudella ei ole torjunnan kannalta mitään hyötyä, sillä kirjanpainajat ovat niistä jo loppukesällä poistuneet ja talvehtivat maassa. Jos sellainen metsikkö, jossa viime kesänä esiintyi kirjanpainajatuhoja, uudistushakataan talvikaudella, se ei vaikuta maassa talvehtivaan kantaan. Maassa talvehtineet otukset lentävät seuraavana keväänä lähimpään varttuneeseen kuusikkoon – joko saman maanomistajan tai naapurin metsään. Vaurioituneiden puiden poisto metsästä talvikaudella ei välittömästi vähennä kirV iime kesä oli sääoloiltaan poikkeuksellisen edullinen kirjanpainajalle. Normaalivuosina suurin osa kirjanpainajakannasta elää tuoreissa tuulenkaadoissa sekä heikentyneissä pystypuissa lähinnä hakkuuaukkojen reunoilla. Kun kanta pääsee kasvamaan riittävän suureksi, kirjanpainajat pystyvät valtaamaan terveitäkin puita. Tuhoja voi esiintyä myös metsän sisällä. Kirjanpainajan tappamat puut ovat usein ryhmissä, joissa on 5–20 puuta, joskus enemmänkin. Ensi kesänä riski tuhoille on huomattava. Tämä johtuu sekä korkeasta kirjanpainajakannasta että viime syksyn myrskytuhojen vaurioittamasta puustosta. Aikuiset kirjanpainajat talvehtivat karikkeessa kuusen tyvellä. Lajin parveilu keväällä alkaa, kun maan lämpötila on vähintään 10 astetta ja ilman lämpötila nousee yli 18 asteeseen. Yleensä pääparveilu on kesäkuun alussa. Kirjanpainajat etsivät vastakuolleita puita ja heikentyneitä pystypuita. Koiraat iskeytyvät paksun kaarnan alle, jonne ne kemiallisia houkutinaineita eli feromoneja erittämällä houkuttelevat naaraita. Yhdessä syömäkuviossa on tavallisesti kahdesta kolmeen naarasta. Naaraat kaivertavat emokäytävänsä puun pituussuuntaan ja munivat emokäytävän reunoille. Munista kuoriutuvat toukat syövät nilaa ja kaivavat omat käytävänsä. Toukkakehitys kestää noin kuukauden, ja tavanomaisena kesänä toukat koteloituvat heinäkuun alkupuolella. Uudet, vaaleanruskeat aikuiset kuoriutuvat heinäkuun loppupuolella. Lämpötiloiltaan tavanomaisena kesänä uuden kirjanpainajasukupolven kehitys kestää koko kesän. Uudet aikuiset pysyttelevät puissa vielä elokuun syöden nilaa, ja alkavat poistua talvehtimaan vasta elo-syyskuun vaihteessa. Järeä kuusi voi tuottaa 10 000–40 000 uutta kirjanpainajaa. Jos kesä on hyvin lämmin, uudet kirjanpainaja-aikuiset voivat kuitenkin poistua puista jo heinäkuun lopussa ja iskeytyä uusiin puihin. Kirjanpainajan toinen sukupolvi havaittiin Suomessa ensi kertaa varmuudella hellekesänä 2010, ja myös viime kesänä osa kirjanpainajista ehKirjanpainajan uhka kasvaa Kirjanpainajatuhojen riski on tutkijoiden mukaan ensi kesänä huomattava. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa. ”Kantaa saadaan pienennettyä ainoastaan kirjanpainajan asuttamien puiden oikea-aikaisella poistolla.” TUTKIJOILTA Kirjanpainajan tappamia kuusia loppukesällä. Nämä olisi pitänyt korjata jo heinäkuun puoliväliin mennessä. Ku va t: Ju ha Si ito ne n
• 23 METSÄLEHTI 3 • 2014 Koli Juva Salo Jämsä Lohja Lammi Sipoo Iitti Urjala Loimaa Pernaja Tammela Vammala Pälkäne Hartola Heinola Mynämäki Pomarkku Eurajoki Tuusniemi Jyväskylä Rautjärvi Raasepori Tuupovaara Rautalampi Ruokolahti Lapinjärvi Miehikkälä Savitaipale Lappeenranta Saalisarvio/pyydys 2013 < 5000 5001–10000 > 10000 Ei seurantaa Lähde: Metla Kirjanpainajakannan seuranta Suomen metsäkeskus ja Metsäntutkimuslaitos aloittivat keväällä 2012 kirjanpainajaseurannan feromonipyydyksillä. Tuhoja aiheuttavan eli epideemisen kannan rajana pidetään 5000:ta yksilöä pyydystä kohti. Ensimmäisenä seurantakesänä 2012 tämä raja saavutettiin vain 19 prosentissa seurantapaikoista, lähinnä Kaakkois-Suomessa. Viime kesänä kohonneita määriä havaittiin huomattavasti laajemmalla alueella Eteläja Keski-Suomessa ja epideemisen kannan raja ylittyi peräti 70 prosentissa seurantapaikoista. UUTINEN vUoNNa 1939 JUSSI COLLIN Maailmansodan uhka ei tuntunut välittömältä vielä heinäkuussa 1939, kun Metsälehdessä raportoitiin ensimmäisistä Suursaksan metsäpäivistä. Berliinissä järjestetyn tapahtuman avajaisissa puhunut valtakunnan metsänhoitaja, sotamarsalkka Herman Göringkin pitäytyi esityksessään tiukasti metsässä ja linjasi valtakunnan metsätaloudelle suuntaviivat. Göring piti tärkeänä muun muassa maan tuottavuuden kohottamista, yksityismetsien parempaa hoitoa ja metsäalan lisäämistä kaikin keinoin. Muissa metsäpäivien esityksissä puhuttiin muun muassa ilmavalokuvauksesta, metsien suojelusta ja siirtomaametsien merkityksestä, pääkeskustelunaiheeksi nousi ”Luonnonmukaisen metsätalouden tulevaisuuden tehtävät”. Hieman militaristisempaa sävyä esityksiin toi yhden ulkomaalaisvieraan puhe. Kenraali Agostini Italiasta esitelmöi aiheesta ”Italian metsätalous ja sen sotilaallisesti järjestetty metsäjärjestö”. Istuntojen jälkeen vuorossa oli metsäohjelmaa: ensin pari päivää autobusseilla Berliinin pohjoispuolen metsissä, sen jälkeen ulkomaalaisvieraille vielä kahdeksan päivän retkeily Etelä-Saksaan. ”Erikoisuutena on mainittava, että päivien jälkeen järjestettiin 3-päiväinen retkeily lentokoneella yli Saksan huomattavimpien metsäseutujen. Tämä lienee ensi kerta, kun lentokonetta käytettiin metsäretkeilyyn.” Suomea metsäpäivillä edusti Metsähallituksen tilastokonttorin johtaja Paavo Aro, joka kertoi kokemuksistaan Metsälehdelle. Hän kiitteli järjestäjiä erinomaisesta huolenpidosta ja vieraanvaraisuudesta, mutta kiinnitti huomiota siihen, että ”metsämiehiä samoin kuin koko kansaa tuntuu elähdyttävän voimakas isänmaallinen henki työskennellä kaikin voimin koko kansan hyväksi” . Ammattimielessä päivät eivät pohjoismaalaiselle paljon kuitenkaan antaneet, Aro totesi. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Metsäpäivillä suur-Saksassa janpainajakantaa. Kantaa saadaan pienennettyä ainoastaan kirjanpainajan asuttamien puiden oikea-aikaisella poistolla. Jos myrskyn kaatamat puut poistetaan metsästä vasta kesäkuussa kirjanpainajan iskeytymisen jälkeen, poistetaan samalla puissa lisääntyvä osa kannasta. Samoin mikäli puutavaran annetaan olla välivarastossa kirjanpainajan parveiluaikana touko-kesäkuussa, pöllit voivat toimia pyyntipuina. Haittana kuitenkin ovat kaarnakuoriaisten levittämät sinistäjäsienet. Kesäkuun alussa kirjanpainajan parveilun jälkeen metsänomistajan kannattaa tarkastaa varttuneet kuusikkonsa ja etsiä kirjanpainajan valtaamia pystypuita. Nämä puut tunnistaa tyvellä olevien punaruskeiden, suodatinkahvia muistuttavien purujen avulla. Poisvienti hyvissä ajoin heinäkuun puoliväliin mennessä ennen uuden sukupolven aikuistumista on ensiarvoisen tärkeää. Kirjanpainajan valloittamien kuusien etsintä ja poisto tai muu käsittely alkukesällä ennen uusien kirjanpainajien aikuistumista vähentää tuhojen määrää jatkossa. Riski kasvaa uudistusiässä Feromonipyynnillä voidaan vähentää yksittäisen metsikön tuhoriskiä, mutta ei tuhoriskiä laajoilla alueilla. Tietyn varttuneen metsikön tuhojen torjunnassa pyydykset ovat tehokkaimpia metsikön viereisillä hakkuuaukoilla, etenkin jos niillä on vielä tuoreita hakkuutähteitä. Lähelle (alle 20 metriä) kasvavia kuusia pyydyksiä ei tule sijoittaa, koska tällöin on vaarana kirjanpainajien iskeytyminen viereisiin kuusiin. Kirjanpainajatuhon riski nousee kuusikoiden tullessa uudistusikään. Erityisesti huoleen on syytä, jos lähistöllä on kirjanpainajan edellisenä vuonna valtaamia kuusiryhmiä. Valtaosa uusista tuhopesäkkeistä on alle sadan metrin päässä edellisen vuoden pesäkkeistä, mutta yksittäisiä uusia pesäkkeitä voi syntyä muutaman sadankin metrin etäisyydelle. Kirjanpainaja-aikuiset pystyvät lentämään useita kilometrejä, ja niinpä parveilevia kirjanpainajia on joka paikassa. Tuhoriski on suurimmillaan kuivilla kasvupaikoilla ja lämpimillä hakkuuaukkojen reunoilla. Suurissa tiheyksissä kirjanpainajien lisääntymismenestys laskee ravintokilpailun kiristyessä, joten kannankasvu voi taittua. Jotta näin kävisi, kuluneena talvena tuulen kaatamista kuusista valtaosa olisi saatava korjattua ennen heinäkuun puoltaväliä. Lisäksi on toivottava, ettei tulevasta kesästä tule kuiva, mikä heikentäisi puiden vastustuskykyä kaarnakuoriaisia vastaan. SEPPO NEUVONEN JUHA SIITONEN ANTTI POUTTU OLLI-PEKKA TIKKANEN HEIKKI HENTTONEN Kirjoittajat ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoita. Kirjanpainajan iskeytymisen huomaa kuusen tyvelle kertyvästä punaruskeasta purusta.
• 24 METSÄLEHTI 3 • 2014 JERE MALINEN, teksti ja kuvat J oko vuodet eivät ole veljeksiä tai sitten ilmasto on toden teolla lämpenemässä. Tammikuussakin lumi loisti poissa. Satanut ja sulanut se on jo pari kertaa. Jäätkin lähtivät järvistä joulukuussa. Jahtikartalla keli vastaa lokakuuta. Maa on paljas ja puut lehdettömiä. On kuitenkin yksi ero. Jänis on takuuvarmasti valkoinen. Sitä varten kaivetaan kotikennelistä Suomessa melko tuntematon pienajokoirarotu petit basset griffon vendeen. Hieno nimi. Ranskalainen. Vapaasti suomennettuna se on pienikokoinen, griffoneista jalostettu bassetti Vendeestä. Karttaa selaamalla Vendeen seutukunta sijoittuu Länsi-Ranskaan. Griffonit taas olivat alun perin tallikoiria. Korealta kalskahtanut moniosainen nimi alkaa kuulostaa lattealta. Ymmärtää, miksi ranskaa taitamattomat luulevat sitä rakkauden kieleksi. On bassetteja ja bassetteja Bassetista tulee maallikolle mieleen beaglea muistuttava, lurppakorvainen ja -nahkainen koirarotu. Tuo erehdyttävästi myös typistetyn vihikoiran näköinen nuuskutin on basset hound. Bassetit ovat kuitenkin viljava joukko ranskalaisia koirarotuja. Suomen Bassetkerhossa on kuusi eri bassettia: houndin lisäksi siihen kuuluvat petit basset griffon vendeen, grand basset griffon vendeen, basset fauve de bretagne, basset artesien normand, basset d´artois ja basset bleu de gascogne. Suomen Bassetkerhon siipien suojassa ovat myös vihija saukkokoirat. Kaikki bassetit on jalostettu kookkaammista koirista. Niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut metsästys. Bassetit ovat hitaasti ajavia ja jälkitarkkoja ajokoiria. Yksin tai ajueina niillä on metsästetty kaikkea riistaa kaneista villisikoihin ja saksanhirviin. Etenkin Suomessa bassetteihin on pesiytynyt seurakoiruus. Pienehköistä ja ihmisystävällisistä koirista on kasvanut haluttuja kotikoiria. Vuosittain rekisteröitävistä noin 200 bassetista metsästyskäytössä on karkeasti arvioiden joitakin kymmeniä prosentteja. Valtiojohtoinen roturasismi Moni ottaa pienajokoiran, koska taloon halutaan kelpo kotikoira, jota voi käyttää myös metsällä. Perustelu on yleispätevä myös dreevereille, beagleille ja mäyräkoirille. Kaikki rodut ovat kilttejä ja sosiaalisia, eivät pelkkiä häkkikoiria. Riistaviranomaiset kuitenkin pelkäävät pienajokoiria. Metsästysasetustekstissä on seissyt vuosikymmenet 28 sentin yläraja hirvieläimiä ajaville koirille. Enää kukaan ei tahdo muistaa, miksi. Se vain kirjattiin pykäliin eikä pois lähde. Joidenkin mielestä isommat koirat ajaisivat sorkkariistaa liian sukkelasti. Petiiteillä säkä seilaa 34–38 sentissä. Harrastajat ovat jo 2000-luvun alkupuolelta saakka penänneet maaja metsätalousministeriöltä asetuksen muuttamista heidän koirilleen suotuisammaksi. Silti valtiolähtöinen roturasismi on tiukassa. Ruotsissa hirvieläinten ajo onnistuu muillakin pienajokoirilla kuin mäyräkoirilla. Jos Suomi saa karistettua 28 sentin roturasismin metsästyslainsäädännöstään, kasvanee bassettien suosio metsästyskoirina myös meillä. Apurille hakuaikaa Seison koirani kanssa eteläsavolaisessa korpinotkelmassa. Itkettävän kaunis paikka. Painanteessa virtaa luonnontilainen puro. Kyseessä on niin sanottu metsälakikohde. Niinpä ympärillä huojuva komea kuusikko on saanut säilyä sahateollisuudelta syrjässä. Jänikset ovat käyneet yön aikana niittämässä puronvarren vesakkoa. Paikalla on tuoreita papanoita. Koira tekee työtään, etsii jänistä kuusikosta. Koira näyttäytyy viiden minuutin välein. Sen liikkeistä ja eleistä näkee riistan olleen liikkeellä. Jänis on lähellä. Koiraa katsellessa tulee käytöksestä ensimmäisenä mieleen spanielit. Koira on erittäin jälkitarkka. Se perkaa maastoa läpi tunnontarkasti pala palalta. Puolen tunnin haun jälkeen on pakko vaihtaa paikkaa. Koiran olisi pitänyt lähes törmätä jänikseen, jotta se olisi lähtenyt liikkeelle. Niin ei silti tapahtunut. Kun riistaa ei löydy, siirrymme seuraavaan otolliseen maastonkohtaan ja sama toistetaan. Liikkuvassa ajometsästyksessä metsästäjä kulkee koiran mukana, jää aloilleen ja antaa apurille riittävästi hakuaikaa. Jahtireissut kestävät tavallisesti pari tuntia. Kotona odotettaville koiralle ja metsästäjälle sellainen sopii. IllaksI kotIIn Bassetin kanssa jänisjahti on liikkuvaa ajometsästystä, johon myös metsästäjä osallistuu. Kotiinkin ehtii ajoissa. ”Griffonit olivat tallikoiria. Korea nimi alkaa kuulostaa lattealta.” Finnair mainosti aikoinaan asiakkaan ennättävän illaksi kotiin. Sama sääntö pätee bassettien kanssa metsästäville. Monelle tulee bassetista mieleen lurppakorvainen, löysänahkainen ja lyhytjalkainen koira, kuten basset artesien normand. Rotu on Suomessa erittäin harvinainen eikä pentueita synny joka vuosi. RIISTA
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 3 • 2014 25 Kuva 2: Tällainen puolestaan on kirjoittajan oppien mukaisesti hoidettu metsä. Varsinaiset metsänhoidon ”asiantuntijat” Erkki Lähde ja Olavi Laiho jatkavat eksytystään, vaikka Lähteen 1960-luvulla julistamat metsäkuolemat vuoteen 1980 mennessä eivät ole vieläkään toteutuneet. Elämäntyöni vajaatuottoisissa, usein tiettömissä selkosissa ja takametsissä tehneenä ammattimiehenä en voi vaieten seurata sivusta tahallista luonnonlakien vääristelyä alttiin lähimmäisen turmioksi. Oheiset pari kuvaa todistavat, että vain työllä on siunaus. Kuva 1: Etualan hakkuuaukon takana on 25 vuotta sitten luontaisesti metsittynyt uudistusala, jonka puusto on saanut kasvaa jatkuvasti hoitoa vailla. Nyt siitä pitäisi poimia vallitsevan kerroksen kaupalliset mitat täyttäviä puita, kuusia ja koivuja. Vallittuihin välija aluspuihin ei saa Lähteen ja Laihon mukaan koskea, vaan ne muodostavat jatkuvan kasvatuksen toisen vaiheen puuston. Nuo kuolleet ja korjuussa särkyvät, pinoon kelpaamattomat raaskut eivät kuunaan pystyisi tuottamaan korjuukelpoista metsää eivätkä työllistämään isäntää tai tuottamaan kantorahaa. Kuten kuvasta näkyy, metsikön kiertoaika on 25 vuotta etualan aukon mukaisesti. Tähän johtaa Erkki Lähteen tarkoituksellinen ja tuottamuksellinen luonnonlakien vastainen jatkuvan kasvatuksen ”tutkimuksiin perustuva” uusin tieto. Kuva 2: Vastaavasti toinen 25-vuotias sekametsä on ajoissa risusavotoitu ja juuri ensiharvennettu. Siitä on saatu kantorahaa työn ohella, ja tulevaisuudessa 15 vuoden kuluttua se antaa roiman tulon väljennyshakkuun tuottona. Vielä kolmannen samanpituisen lihotusjakson jälkeen päätehakkuu 55-vuotiaassa, metsänhoidon ikiaikaisten ohjeiden mukaan käsitellyssä metsässä on tuottava 400 mottia hehtaarilta. Jos vielä vuosikymmen lihotetaan lisää, puuntuotto yltää 500 mottiin! Hoidettu metsä on monimuotoinen ja toimiva, maaperä tuottaa marjoja eläinten ja lintujen sekä kansalaisten iloksi. Konekorjuu on mahdollista ja laadukas emopuusto varistaa siementä uutta metsäsukupolvea varten. Tämä on luonnonlakien noudattamisen suoma palkinto. ERKKI TIMONEN Luonnonlakien vääristelyä ”Hoidettu metsä on monimuotoinen ja toimiva.” Mökillä tarvittiin uusi puuliiteri, niinpä teimme puista liiterin! Metsässä oli yksi tuulenkaatomänty. Sen isäntä pätki 15 senttimetrin paloiksi, jotka kannettiin rantaan ja siitä veneellä pihaan. Siellä pöllit kuorittiin. Miljoonan ötökän takia kuoret laitettiin roskasäkkiin ja myöhemmin polttoon. Pihasta kaadettiin kaksi huonovointista kuusta ja niille tehtiin samat toimenpiteet. Isäntä rakensi rungon, ja sitten vain sovittelin pöllit paikoilleen, mänty ja kuusi sekaisin myöhemmän mahdollisen värieron takia. Jotkut pöllit on naulattu kiinni. Saranat saatiin vanhasta ladosta ja haan teki seppä. Katto tehtiin pellistä. Raoista kulkee ilma hyvin, mutta vesi ja lumi eivät pääse sisään 15-senttisestä seinästä. Liiteri toimii hyvin. Sitten viimeiseksi, kun ei jakseta enää hakea puuta metsästä, niin poltetaan seinät. LEENA RUOHTULA Tampere Pihapuista liiteri SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. LUKIJALTA Aiotko pysyä metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä? Osallistu gallupiin osoitteessa www.metsalehti.fi 20 40 60 80 100 Ei 49% Kyllä 51% E ivät kaikki perhoset ole komeita tai edes kauniita. Monet pikkuperhoset loistavat sentään väreillään, mutta pussikkaiden maine perustuu erikoisiin elämäntapoihin. Useimmilla lajeilla naaras on siivetön, ulkonäöltään toukkamainen. Koiraat ovat pieniä ja harmaita. Ruumiin tuuhean karvapeitteen vuoksi ne yhdistettiin aikaisemmin kehrääjiin, mutta pussikkaiden oikea paikka systeemissä on pikkuperhosten joukossa. Monet lajit lisääntyvät neitseellisesti, ilman hedelmöitystä, eikä koiraita tarvita lainkaan. Suomessa pussikkaita on 21 lajia. Nimi johtuu toukan tavasta suojautua saalistajilta. Ne kutovat erittämästään seitistä pussin, jonka pinnan ne verhoilevat kasvin tai jäkälien osilla tai maarakeilla, kukin laji omalla luonteenomaisella tavallaan niin, että lajit on Elämää pussissa Kuva 1: Tällainen on kirjoittajan mukaan jatkuvan kasvatuksen metsä. LUKIJAVINKKI Tuulenkaatomännystä ja parista pihapuusta syntyi puuliiteri. Lukijoiden vinkkejä voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai postitse Lukijavinkki, Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. GALLUP Savupussikas taivaltaa kielon lehdellä kuivista kasvinosista rakennettu pussi suojanaan. Savupussikas on yksi yleisimmistä pussikaslajeista. helpompi tunnistaa toukkapussin kuin itse hyönteisen perusteella. Naaraan aikuiselämä ei ole kovin värikästä. Aikuistuttuaan ne parhaassa tapauksessa kömpivät toukkapussin pinnalle odottamaan koirasta. Naaras erittää ilmaan houkuttavaa tuoksua, joka ohjaa koiraat paikalle. Hedelmöitetty naaras munii toukkapussin pinnalle tai viereen ja pudottautuu sitten maahan kuolemaan. Neitseellisillä lajeilla jää koiraan vierailukin kokematta. Naaraiden lentokyvyttömyydestä huolimatta monet lajit ovat laajalle levinneitä ja melko yleisiä. Nuorten toukkien on siis jollakin tavoin onnistuttava hajautumaan laajemmalle, mutta kuinka? Heittäytyvätkö ne rihman varassa tuulen kuljetettavaksi kuten hämähäkit ja tupsukkaat?
• 26 METSÄLEHTI 3 • 2014 Sakari Siltala: Puu-Valion nousu ja uho. Murtuva yhteistyökapitalismi ja osuusaate 1982–2004. 239 sivua. Helsingin yliopistossa hyväksytty Sakari Siltalan väitöskirja on kertomus Metsäliiton (nykyinen Metsä Group) noususta yhdeksi ”kolmesta suuresta” metsäyhtiöstä. Teos on mitä mielenkiintoisin lisä maamme metsähistoriaan. Vaikka tutkimus pyrkii noudattamaan kronologista tapahtumien kulkua, se jakautuu kahteen osioon: Metsäliiton puukaupalliseen sekä teolliseen toimintaan. Molempiin on saatu oma dramatiikkansa. Vauhti alkoi 1980-luvulla, jolloin osuuskunta teki onnistuneimmat siirtonsa, joista näyttävimmät olivat Serlachiusja Kemi-fuusiot, vai pitäisikö sanoa kaappaukset. 1990ja 2000-luvut toivat lisää vauhtia, ehkä myös vauhtisokeutta. Kun vielä yhtymän osuuskuntaja yhtiöpuolen näkemykset eivät aina yhtyneet, kaikki Metsäliiton siirrot eivät onnistuneet. Mutta eivät ne onnistuneet kilpailijoiltakaan. Tarkastelujakson lopulla Metsäliitto oli suurissa vaikeuksissa, mikä näkyi myös yhtymän paperiteollisuusyhtiön, pörssiin viedyn M-Realin osakekurssissa. (Siihen tosin ei kirjassa viitata.) Metsäliiton 1980-luvun (ja aiempikin) menestys näyttäisi perustuneen – onnen ohella – osaavaan liikkeenjohtoon eli lähinnä Mikko Wuotin ja Matti Puttosen junailemiin siirtoihin. Siltala ei kuitenkaan arvioi yhtymän avainhenkilöiden osuutta tapahtumien kulkuun, vaikka aineistoa siihen olisi ollut varmaan kosolti. ”Olikohan se noin?” Puukauppa näyttää olleen Siltalalle hieman vieraampaa. Tutkija lähtee siitä aksioomasta, että ”Metsäliitto pyrki hallitsemaan koko maan raaka-aineeli puumarkkinoita ja pakottamaan metsäyhtiöt sen ehdoilla tehtävän yhteistyön alle.” Oliko näin? Serlaja Kemi-fuusiot sekä monet allianssisopimukset toivat toki Metsäliiton väelle itsevarmuutta, mutta olisikohan kuvitelma silloisesta ”Puu-Valiosta” jäänyt vain kokousjatkojen ”lasipuheiksi”. Strategioita ja muistioita voi laatia, mutta kun muistaa mitä tapahtui puumarkkinoilla esimerkiksi 1960ja 1970-luvuilla (jotka eivät ole mukana Siltalan tarkastelussa), ymmärtää paremmin, mikä Suomessa oli ja on realistista. Luonnollisesti Metsäliitolla oli puukaupalliseen menestykseensä monta etua: tiivis yhteistyö MTK:n ja metsänhoitoyhdistysten kanssa, oma uskollinen metsää omistava jäsenkunta sekä hajanainen ja välistävetoon valmis kilpailijakunta. Sehän tiedetään, että metsäalalla on oma etu mennyt tarvittaessa yhteisen edelle. Se koski erityisesti teollisuuden ostoyhteistyötä, jonka ”syvimpään olemukseen” ei teoksessa ole kuitenkaan enemmälti paneuduttu. Silti puupuolen kuvauksessa riittää vauhtia, jopa siinä määrin, että vaikka on itsekin ollut mukana, joutuu aika ajoin kysymään, olikohan se noin? Haastattelut rikkaus ja heikkous Siltala on kahlannut läpi laajan lähdekirjallisuuden. Teoksen hienous on kuitenkin siinä, että se perustuu ennen kaikkea arkistolähteisiin ja haastatteluihin. Haastattelut ovat väitöskirjan rikkaus ja samalla myös heikkous. Ne tarjoavat paljon sellaista tietoa, mikä ei ole löydettävissä pöytäkirjoista eikä muista kirjallisista lähteistä. Niiden heikkous on kuitenkin siinä, että ne ovat subjektiivisia ja edustavat muistinvaraista tietoa, joka ei ole aina kovin luotettavaa. Ongelmallista myös näkemysten ristiriitaisuus ja nimettömyys. Siltala kirjoittaa hyvin ja (enimmäkseen) asiallisesti, mutta myös vauhdikkaasti. Sen kertoo jo kirjan nimi. Dramaattisuus jatkuu niin väliotsikoissa kuin itse tekstissä; väliin tuntuu, että jopa liikaa. Kun on kyse väitöskirjasta, tapahtumien kulku pyritään sitomaan teoreettisiin viitekehyksiin. Keskeisenä ajatuksena näyttäisi olevan, että osuuskuntaja yhtiömuotoisessa ”hybriditoiminnassa” osuuskunta-aate joutuisi joustamaan. On totta, että metsäteollisuuden perinteinen yhteistyö, Siltalan yhteistyökapitalismi, murtui sekä sisäisten että ulkoisten, ennen kaikkea kilpailulainsäädännön paineiden vaikutuksesta. Sitä Siltala ei kuitenkaan ymmärrä (kuten ei Kilpailuvirastokaan), että kilpailulakien pitäisi palvella kuluttajan etuja; tuskin niihin kuuluu se, että paperija puutuotteet maksavat mahdollisimman paljon! Kirja loppuu lähes töksähtäen vuoteen 2004. Puukartellin osalta tarkastelu jatkuu pitemmälle, ja siinä Siltala onnistuukin tuomaan esiin asian ytimen mm. lainaamalla erästä Metsäliiton johtajaa: ”Kartelli tai ei, huono kartelli, kun johti maailman korkeimpiin puun hintoihin.” Siltalan mukaan osuustoiminta pyrki sulauttamaan kapitalistisen järjestelmän itseensä, mutta tulikin itse sulautetuksi kapitalismiin. Tuskin kaikki lukijat päätyvät näin radikaaliin tulkintaan, eivät etenkään jos tarkastelua olisi jatkettu myöhempään. Ehkä olisi voitu todeta, että ”uholla” oli onnellinen loppu. Metsäliitto on edelleen osuuskunta, joka voi hyvin, eikä osuuskunta-aate ole täysin henkihieverissä. Sikäli Metsäliiton haave ”Puu-Valiosta” oli ihan realistinen, että tätä nykyä Metsäliiton osuus maamme puukaupasta on runsas kolmannes, saman verran kuin Valion osuus maitomarkkinoista. ESKO PAKKANEN Kirjoittaja toimi ennen eläkkeelle siirtymistään UPM Metsän viestintäpäällikkönä. Totuus puu-Valiosta? Metsäliitto järjesti yhtiöitään vuonna 1995. Kuvassa vasemmalta Metsä-Serlan toimitusjohtaja Timo Poranen, Metsäliittoyhtymän hallituksen puheenjohtaja Juhani Anhava sekä Metsäliittoosuuskunnan toimitusjohtaja Antti Oksanen. KIRJA KIRJA Kuisma Markku, Siltala Sakari, Keskisarja Teemu: Paperin painajainen. Metsäliitto, metsät ja miljardit Suomen kohtaloissa. Siltala 2014. 294 sivua. Hinta 34 euroa. Tammikuun lopulla ilmestyi Sakari Siltalan väitöskirjasta tehty ”kansanpainos” 80-vuotiaasta Metsäliitosta. ”Paperin painajaisen” tarkastelujakso on pitempi, ulottuen nykyaikaan saakka. Siinä on sitä, mitä väitöskirjasta puuttui: tiiviyttä, alkua ja loppua sekä analyysiä ja uuttakin tietoa. Avukseen Siltala on saanut maamme historiakirjoittajien ykkösketjun, professori Markku Kuisman ja dosentti Teemu Keskisarjan. Tällaisella kokoonpanolla kirjasta voi tulla vain hyvä, vaikka onkin melkoisella vauhdilla kokoonpantu. Ja hyvä se onkin. Myös sana lentää. Kirjan pääsisältönä säilyy Siltalan kertoma ”uho”-vaihe vuoteen 2004, tiivistettynä, täydennettynä ja ryyditettynä. Mukana on myös – onneksi – Metsäliiton eloonjäämistaistelu viimeisen 10 vuoden aikana. Uuden pääjohtajan, pankkimies Kari Jordanin (ja hänen tiiminsä) tehtävä ei ollut helppo: nostaa kuilun partaalle ajautunut M-Real ja samalla koko Metsäliitto-yhtymä henkiin ja lopulta vielä terveeksi. Kaikki keinot olivat käytössä: piti saneerata, myydä lähes kaikki mikä kävi kaupaksi, tehdä töitä hullun lailla – ja ennen kaikkea uskoa itseensä. Kaikki tämä globaalin talouslaman ja vihamielisten saalistajien ympäröimänä, saalistajien, jotka vain odottivat isoa ruumista paloiteltavaksi. Suurimmaksi vihamieheksi nostetaan yhtiökumppani Metsä-Botniasta, UPM, jota riepotellaan – pääjohtajatasoa lukuun ottamatta – kovin sanoin. Sellainenkin synti muistetaan, että UPM yritti ujuttaa yhteisyritys Metsä-Rauman sellutehtaalle ylikallista tuontipuuta. Samalla ”unohdetaan” kertoa, miten UPM:ssa oli koettu vuosien ajan Metsäliiton harjoittama hinnoittelu puuntoimituksissa. Taistelu onnistui, ”hirvenpää nousi tuhkasta” ja Metsäliitto jäi henkiin. Metsäliiton hallintoneuvoston kannattaisikin hakea Kari Jordanille hengenpelastusmitalia – sen hän on ansainnut. ESKO PAKKANEN Painajainen paperista M ar ja Se pp än en -H el in / Le ht ik uv a
• Kestotilaus kannattaa Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.fi Tai soita: 09 315 49 840 M E T S Ä L E H D E N JA T K U V A TIL AUS KANN AT TA A ! Metsälehti on suomalaisen metsän pää-äänenkannattaja. Aina sinun ja metsäsi asialla, aina sinun ja metsäsi parhaaksi. Kestotilaus eli jatkuva tilaus on aina edullisin tapa lukea säännöllisesti Metsälehteä. Tilaus uusiutuu sovituissa jaksoissa, kunnes asiakas ilmoittaa päättävänsä tilauksen. Metsälehden kestotilaajana hyödyt monista tarjouksista ja eduista ympäri vuoden. Kestotilaajana • voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin Näköislehtiä ja -arkistoa netissä. • osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. • voit tilata Metsälehti Makasiinin puoleen hintaan ystävällesi. • Kestotilaajan Kaupan tarjoukset ovat voimassa vain kestotilaajille. • voit osallistua kestotilaajille järjestetyille lukijamatkoille. • voit käyttää maksutta Metsänhoitokortistoa netissä. • saat etuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. • tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. • kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. • tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen. Painajainen paperista
• 28 METSÄLEHTI 3 • 2014 Isältä saatu Metsälehden lahjatilaus toi panelialaiselle Samuli Seppälälle tuplailon. Lehden lisäksi Seppälä sai odottamattoman puhelinsoiton Metsälehdestä. Silloin Seppälälle selvisi, että hän oli voittanut Metsälehden tilaajakampanjan pääpalkinnon, Husqvarna-raivaussahan ja viimeisen päälle hienot raivaustamineet. ”Varusteet tulivatkin tarpeeseen. Meidän perikunnalla on vesakkopalsta, joka olisi pitänyt perata jo vuosia sitten, mutta aina homma on jotenkin viivästynyt. Nyt on hyvä syy tarttua toimeen ja panna taimikko kunLahjatilaus yllätti iloisesti KIRJA Mika Äärilä (vasemmalla) luovutti voittovarusteet Samuli Seppälälle. PALVELUKSEEN HALUTAAN PROJEKTIPÄÄLLIKKÖÄ äitiysloman sijaiseksi 1.5.2014 alkaen, ainakin vuodeksi eteenpäin. Edellytämme hakijalta metsäalan koulutusta, hyviä vuorovaikutusja viestintätaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme metsätalouden kentän työkokemusta. Tarjoamme näköalapaikan sekä perinteiseen että uudistuvaan metsäalaan. Työskentelet toiminnanjohtajan työparina viihtyisässä työympäristössä Helsingin ydinkeskustassa. Lähetä hakemuksesi 28.2. mennessä osoitteeseen liisa.makijarvi@metsasaatio.fi tai Suomen Metsäsäätiö, Salomonkatu 17 A, 00100 Helsinki. Lisätietoja: toiminnanjohtaja Liisa Mäkijärvi, puh. 040 750 1801, www.metsasaatio.fi HAEMME Suomen Metsäsäätiö on suomalaisen puun puolestapuhuja. Säätiön tavoite on metsätalouden ja metsäteollisuuden toiminnan turvaaminen sekä puun ja puupohjaisten tuotteiden käytön lisääminen. Metsäsäätiö on metsänomistajien, metsäteollisuuden, Metsähallituksen ja muiden metsäalan keskeisten ryhmien yhteisen viestinnän rahoittaja. Jaamme vuosittain apurahoja noin 1,4 miljoonaa euroa. ETELÄ-KARJALA Mhy Etelä-Karjalan toimialue käsittää Lappeenrannan, Imatran, Lemin, Ruokolahden, Rautjärven, Parikkalan ja Taipalsaaren kunnat. Yhdistyksellä on 8.200 jäsentä ja he omistavat metsää 216.000 hehtaaria. Yksityismetsien hakkuusuunnite on 1,6 milj. m3/v. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 32 ja liike-vaihtomme on 8,7 milj. euroa. Haemme kahta asiakaspalveluhenkistä METSÄNEUVOJAA Metsäneuvojan tehtäviin kuuluu yhdistyksen metsänomistajille tarjoamien palveluiden markkinointi alueellaan. Sijoituspaikat ovat Lappeenrannan ja Parikkalan toimistot. Lappeenrannan toimi on vakinainen. Parikkalan toimi on aluksi määräaikainen, mutta se tullaan vakinaistamaan myöhemmin. Paikkaa täytettäessä arvostamme erityisesti • aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä • kykyä itsenäiseen tuloshakuiseen työskentelyyn • sitoutumista pitkäjänteiseen työhön toimialueellaan Hakemukset palkkatoivomuksineen pyydetään lähettämään 25.2.2014 mennessä sähköpostitse osoitteeseen: markku.vaario@mhy.fi Tiedusteluihin vastaa toiminnanjohtaja Markku Vaario 020 413 4841. MHY Etelä-Karjala 2x130_92mm 5.2.2014 9.59 Sivu 1 Ta rm o M al in Taneli Kolström, Erkki Kauhanen, Jarkko Hantula, Jussi Leppänen: 2013 Metsävisio. Metsäntutkimuslaitos ja Metsäkustannus, 2013. 80 sivua. Hinta 14 euroa. Tekijät, neljä Metsäntutkimuslaitoksen tutkijaa, ovat perustelleet Metsävisio 2013 -kirjaa yhdeksi tavaksi huolehtia siitä, ettei metsäntutkimus niin sanotusti jää jalkoihin uudessa Luonnonvarakeskuksessa. Perustelu on huono: luulisi metsäntutkimuksella olevan suurempia ongelmia kuin toisten alojen tutkijat. Parempaakin voisi sanoa. Kirjoittajat tuntevat varmasti erään Metsäntutkimuslaitokseen kohdistuneen peruskritiikin: kun siltä pyytää jotakin, vastausta saa odottaa vasta työtehtävän seuraava haltija. Metsävisio ei edusta tätä kulttuuria. Pitkiä, massiivisia ja vasta viime vaiheessa tuloksia tuottavia tutkimusohjelmia on perusteltu sillä, että tiedon pitää olla laadukasta. Tutkijat ovat matkan varrella vaienneet sillä absurdilla perusteella, että jos puhuu ennen kuin omat tulokset ovat valmiit, puhuu muiden tekemästä työstä, mikä olisi epäeettistä. Reipasta metsäasiaa toon”, Samuli Seppälä kertoo. Metsänhoito on vaellusta harrastavalle Seppälälle uusi aluevaltaus. ”Lehdestä on ollut minulle iso apu. Metsänhoito on niin moniulotteinen juttu, että omin nokkineen aloittelijan olisi hankalaa päästä jyvälle mitä pitää tehdä.” Toisen palkintona olleen metsurin varustepaketin ja sahan voitti tamperelainen Eeva Ylä-Tuuhonen. Paitsi että perustelu aliarvioi suomalaista yleisöä, se on elämälle vieras: tätä kirjoittaessani kansantaloustieteilijät kommentoivat radiossa talouspoliittista keskustelua aivan vapaasti oman asiantuntemuksensa perustalla, eikä kukaan edellytä, että he siteeraisivat vain omia tutkimuksiaan. Metsävisio on jättänyt kaiken tällaisen taakseen. Se kommentoi maailmaa asiantuntemuksella ja reippaasti, kertoen epävarmat tiedot epävarmoina, esittelemällä johtopäätökset tieteellisinä jos ne sitä ovat ja muuten käytännön tietoon perustuvina, mikä on muuten omissa rajoissaan joskus jopa parempaa kuin tieteellinen tieto – kerettiläinen väite tässä väitöskirjoihin sokeasti luottavassa maassa. Erkki Kauhanen ja Taneli Kolström tuovat esiin metsän mahdollisuuksia maailmaa nähneellä viisaudella, joka vielä muutama vuosi sitten olisi tuomittu kylähulluudeksi. Kirjoittajien näkemys Suomen eväistä on kuitenkin realistinen: esimerkiksi peliteollisuuden menestys on hyvä juttu, mutta se on työtä, mitä voi tehdä missä vain. Mitä paremmin se menestyy, sitä varmemmin alasta kiinnostuvat ne, jotka varmasti pystyvät hakkaaman meidät resursseillaan. Niin paljon kuin Aasian maailmanvalloituksesta on puhuttu, tämä perusasia on jäänyt monelta huomaamatta. Jarkko Hantula osoittaa Suomen metsäalan elävän koko ajan katastrofaalisen riskin äärellä. Riskin nimi on metsätuho, jonka kasvitaudit voivat koska vain levittää tänne, sillä niin on käynyt muuallakin. Edes maailman eristynein manner Australia ei ole kyennyt estämään nimettyjäkään tauteja, vaikka koko maan viranomaiskoneisto on siihen pyrkinyt. Hantula esittää järjestelmää, jossa tautien torjunta tulisi kannattavaksi kansainväliselle kasvikaupalle. Suomen pitäisi ajaa tätä kansainvälisesti. Asiasta on jo keskusteltu maaja metsätalousministeriön kanssa. Lopuksi Jussi Leppänen kirjoittaa suomalaisesta metsänomistuksesta osuvalla otsikolla: sitä saa mitä tilaa. Kirjoitus on oivaa luettavaa myös niille, jotka suureen ääneen puhuvat siitä, mitä olemme saaneet. Meillä vaaditaan esimerkiksi metsätilojen pirstoutumiskehityksen katkaisemista, vaikka sellaista ei edes tapahdu. Lähes jokaisen metsänomistajan väitetään tuon tuostakin asuvan kaupungissa ja jopa metsänomistajien määrä vaihtelee julkisissa arvioissa jokseenkin välillä 300 000–1 000 000. Meillä ei yleensä saa pisteitä kehottamalla katsomaan Ruotsiin. Sen Leppänen kuitenkin perustellusti tekee. Ruotsissa politiikka, mutta myös tulokset ovat toista kuin meillä. Voi vain toivoa, että ministeriön lupaama metsäverouudistus antaa mitä lupaa, ja että tätä välttämätöntä uudistusta ei aleta pitää riittävänä. HANNES MÄNTYRANTA Kirjoittaja työskentelee viestinnän suunnnittelijana Suomen metsäyhdistyksessä.
• 29 METSÄLEHTI 3 • 2014 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg (hoitovapaalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VErKKOjULKAISU METSäUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 Katja Raninen p. 09 315?49?842 Ansa Seppälä p. 09 315?49?843 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844, 050 572 2165 MArKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34?403 (LT/12) Lukijoita 141?000 (KMT/12–13) Painopaikka Hämeen Paino Oy PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDääN Metsäntutkimuslaitos (Metla) on tutkimusja asiantuntijaorganisaatio, joka kehittää ratkaisuja metsien hoitoa, käyttöä, tuotteita, palveluja ja aineettomia arvoja koskeviin haasteisiin ja kysymyksiin. Vuoden 2015 alussa Metla yhdistyy Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL:n ja Maaja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastopalveluiden kanssa Luonnonvarakeskukseksi. Metlan Suonenjoen toimipaikkaan haetaan TUTKIJAA/TAIMITUOTANNON ASIANTUNTIJAA työavain 400-29-14 Asiantuntijan tehtävänä on vastata tutkimustaimitarhan toiminnasta ja kasvatusmenetelmien kehittämisestä yhteistyössä tutkijoiden ja käytännön toimijoiden kanssa sekä ylläpitää taimitarhan valmiuksia tutkimusympäristönä. Tehtävänä on myös edistää ja toteuttaa taimituotannon koulutusja kehittämishankkeita sekä osallistua taimituotannon tutkimuksiin. Hakijalta edellytetään tehtävään soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa. Käytännön kokemus taimituotannosta ja sen kehittämisestä samoin kuin alan tutkimustoiminnan tuntemus katsotaan eduksi. Lisäksi edellytetään hyviä neuvotteluja vuorovaikutustaitoja sekä sujuvaa englanninkielen suullista ja kirjallista taitoa. Tehtävä on vakinainen, ja se täytetään 1.4.2014. Koeaika on neljä kuukautta. Laajempi hakuilmoitus Metlan verkkosivuilla: www.metla.fi/ avoimetpaikat/ Hakemukset toimitetaan ensisijaisesti valtion sähköisen työnhakusivuston kautta osoitteessa www.valtiolle.fi viimeistään 28.2.2014 klo 16.00. Hakemukset voi toimittaa myös Metsäntutkimuslaitoksen kirjaamoon (PL 18, 01301 Vantaa). Työavaimen numero on mainittava hakemuksessa ja kirjekuoressa. Hakemukseen liitetään ansioluettelo. Lisätietoja antavat professori Leena Finér, puh. 050 391 3067 ja asiakaspäällikkö Leo Tervo, puh. 050 391 4859. Sähköposti: etunimi. sukunimi@metla.fi metsä · tieto · osaaminen · hyvinvointi ETELÄ-KARJALA Mhy Etelä-Karjalan toimialue käsittää Lappeenrannan, Imatran, Lemin, Ruokolahden, Rautjärven, Parikkalan ja Taipalsaaren kunnat. Yhdistyksellä on 8.200 jäsentä ja he omistavat metsää 216.000 hehtaaria. Yksityismetsien hakkuusuunnite on 1,6 milj. m3/v. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 32 ja liike-vaihtomme on 8,7 milj. euroa. Kehitämme organisaatiotamme ja haemme tuloshakuista KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖÄ Kehittämispäällikön tehtäviin kuuluu yhdistyksen metsänomistajille tarjoaman palvelukokonaisuuden kehittäminen ja palvelulaadusta vastaaminen. Kehittämispäällikkö toimii 17 metsäneuvojan esimiehenä. Lisäksi kehittämispäällikkö vastaa yhdistyksen ulkoisesta tiedottamisesta ja koulutuksesta. Sijoituspaikka on Lappeenranta. Palkkaus on tehtävän vaatimuksien mukainen ja palkkauksessa huomioidaan aikaisempi työkokemus. Paikkaa täytettäessä arvostamme erityisesti • tuloshakuista markkinointija palveluhenkisyyttä • kokemusta johtamistai esimiestyöstä ja halua kehittyä työuralla • hyviä viestintäja vuorovaikutustaitoja • sitoutumista pitkäjänteiseen työhön toimialueellaan Kun kiinnostuit tehtävästä, lähetä hakemuksesi ja palkkatoiveesi viimeistään 25.2. osoitteeseen mari.riivari@eilakaisla.fi Lisätietoja tehtävästä antaa Eilakaislan rekrytointikonsultti Mari Riivari, puh. 030 6090 687. Eilakaisla on vuonna 1971 perustettu suomalainen henkilöstöpalvelualan perheyritys. Yrityksemme tunnetaan laadukkaasta ja monipuolisesta palvelusta, ammattitaitoisesta henkilöstöstä ja mielenkiintoisista työtehtävistä. Eilakaisla toimii valtakunnallisesti ja on yksi alansa johtavia yrityksiä. MHY Etelä-Karjala 2x160_92mm 5.2.2014 9.59 Sivu 1 METSÄPALSTA, Ranua, Pohjasperä 111,2 ha. Määräala, jossa puustoa n. 3800 m 3 . Kohteella oma lampi ja pieni honkainen eräkämppä. Lisätiedot www.laprim.fi. 98.000 € METSÄTILA, Ranua. 36 ha. Metsätila Ranuajoen varrella, kohteessa vanha hirsinen asuinrakennus josta remonttitaitoinen voi tehdä kesäasunnon. Lisäksi purkukuntoisia hirsirakennuksia. Taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30 %, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Tiedot www.laprim.fi. 73.000 € METSÄPALSTA, Ranua, Asmunti 51 ha. Määräala, jonka metsät ovat pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. Lisätiedot www.laprim.fi. 40.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Padasjoki, Jokioinen 264,4 ha. Harvinaisen iso ja hyvä metsätila Etelä-Suomessa Padasjoella. Koostuu 2 tilasta: Kirveskallio 260,9 ha ja Kimmonkulma 3,5 ha. Metsäsuunnitelman mukainen pintaala yht. n. 273 ha. Kokonaispuusto lähes 30 000 m 3 . Heti hakkuumahdollisuuksia. Tasaiset ja rehevät maapohjat. Rantaviivaa Humaljärveen n. 400 m. 1.000.000 € METSÄPALSTA, Äänekoski, Äänekoski 88 ha. Reilunkok. metsätila lähellä Äänekosken keskustaa. Rajoittuu valtiontiehen, tilan keskellä oma hyväkuntoinen metsäautotie. Kasvavat maapohjat, onnistuneet taimikot, heti hakkuumahdollisuuksia. Ympäristötukisopimuksen alaisia alueita n. 10 ha, Sopimus voimassa 31.12.2022 asti ja korvaus maksettu myyjälle. 275.000 €/tarjous METSÄPALSTA, Ilomantsi, Kuuksenvaara. 137,7 ha. Hyvin hoidettu määräala 18 km Ilomantsista. Kattava metsäautotieverkosto, kivennäismaiden osuus n. 70 %. Harvennetut ja hyvälaatuiset männiköt erinomaisia lannoituskohteita. Kokonaispuusto n. 14430 m 3 . Rajoittuu Petkeljärven kansallispuistoon. UPM Bonvesta metsätila. 338.000 € METSÄPALSTA, Hollola, Upila 6,81 ha. Runsaspuustoinen metsätila, jossa heti hakkuumahdollisuuksia. Kokonaispuusto n. 970 m 3 . Tasainen ja kasvava maapohja. 38.000 €/tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Puolanka, Auho 79,82 ha. Alanko-niminen tila 12 km Puolangalta pohjoiseen. Mäntyvaltainen kokonaispuusto n. 5970 m 3 , viidesosa pa:sta varttunutta kasvatusmetsää, 10 % uudistuskypsää metsää. Harvennustarvetta lähes 20 ha alalla. Hyvät tieyhteydet, nopeahkosti puukauppatuloja. UPM Bonvesta -metsätila. 102.200 €. METSÄTILA, Savonlinna, Vuokala 26,78 ha. Kärensalon tilan puustomäärä on noin 3300 m 3 , josta tukkipuuta n. 1000 m 3 . Varttunutta kasvatusmetsää kehitysluokkajakaumasta 50 %, tuoretta kangasta n. 70 % ja lehtomaista kangasta n. 20 %. Tie halkaisee tilan. Oivallinen sijoitusmetsä! 138.000 €. METSÄTILA, Enonkoski, Hanhijärvi 24,9 ha Ahmalahdessa. Mäntyvaltaisen puuston määrä noin 3800 m 3 , josta tukkipuuta noin 1500 m 3 . Varttunutta kasvatusmetsää kehitysluokkajakaumasta 80 %. Valtaosa on kesäkorjuukelpoisia kovapohjaisia kankaita. Hoidettua talousmetsää, joka antaa tuottoa jo lyhyen ajan kuluessa. Sijoitusmetsä parhaimmillaan! 150.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 30 METSÄLEHTI 3 • 2014 Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos RAkAs päiväkiRjA dennes maapinta-alasta on metsän peitossa. Kysyin, onko kreikkalaisten tarkoitus metsittää loput 30 prosenttia, mutta ei se niin helppoa ole. Kaikki metsämaa on ollut valtion omistuksessa 1930-luvulta lähtien, jolloin asiasta annetiin laki. Vain jotkin yhteisöt, pääosin luostarit, ovat pystyneet säilyttämään metsää omistuksessaan. Koska yhteisesti omistettuun metsämaahan kohdistuu ristiriitaisia toiveita, kuten esimerkiksi hotellien rakentamista, puuttomien alueiden metsittäminen on aivan alkutekijöissään. Suurimpana esteenä alueiden käytölle kreikkalaiset näkevät yhteisen suunnitelman puutteen. En kehdannut ryhtyä ylistämään kaavoituksen ihanuutta, koska tiedän kreikkalaisten saaneen tarpeekseen ainakin yhdestä suomalaisesta, joka viime vuosina on neuvonnut heitä talouskriisin ratkaisumalleista. Itävallan reissun pohjimmaisena tarkoituksena oli potkaista liikkeelle EU-hanke, jonka lopputuloksena syntyy kaksi kolmentoista maan yhteisesti rahoittamaa tutkimusohjelmaa kestävästä metsätaloudesta. Sekaan saattaa mahtua niin puurakentamista kuin puuttomien alueiden metsittämistäkin. Pilvilinnaa kerrakseen! teeksi puuraaka-aineen saatavuus. Yli 70 prosenttia Ranskan metsävaroista on lehtipuuta eli kovaa puuta, eikä sellaisesta puusta pysty rakentamaan puutalon ulkokuorta. Sisustamiseen sen sijaan tammi ja pyökki sopivat mainiosti. Ruotsalainen kollega Jan Svensson äityi ihmettelemään, mikseivät ranskalaiset käytä Bordeaux’n seudun mäntymetsiä, ja syykin selvisi. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin riehuneet myrskyt ovat tehneet ennen niin kukoistavista mäntymetsistä selvää jälkea, eikä uutta metsää vielä ole saatu tilalle. Pohjoismaista saa Jean-Luc Peyronin mukaan korkealaatuista rakennuspuuta ja ranskalaisilla on olemassa teknologiat vaikka kuinka suurten puutalojen rakentamiseen, mutta vielä ei yhtään sellaista ole noussut pystyyn. Tässä saattaisi olla suomalais-ranskalais-ruotsalaiselle yhteistyölle sosiaalinen tilaus. Muutakin erikoista sain Itävällan reissulla kuulla. Professori Kallioppi Radoglou Kreikasta kertoi maansa metsätalouden ongelmista. Ensinnäkin suuri yllätys minulle oli, että Kreikan pinta-alasta puolet on metsämaata, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että siellä kasvaisi metsää. Vain viiR anskan kielellä kaukaista haavetta kutsutaan käsitteellä ”linna Espanjassa”. Nyt ranskalaiset haaveilevat puurakentamisesta, ja Ranskan hallitus on päättänyt, että maahan rakennetaan 30-kerroksisia puupilvenpiirtäjiä. Tämän sain tietää taannoisella reissullani Itävallassa, jossa tapasin vanhan tuttuni Jean-Luc Peyronin. Minä ja muut pohjoismaalaiset olimme hämmästyneitä, ettenpä sanoisi epäuskoisia. No, puupilvenpiirtäjän rakentaminen ei ole ihan läpihuutojuttu Ranskassakaan. Ihan ensinnä tulee esLinna Espanjassa PRofIPRo oY Profipron suunnittelutiimiin kehityspäälliköksi on nimitetty Ari Mäenpää. Hän vastaa Profi-metsäkoneiden logiikkaohjelmien jalostamisesta ja kehittämisestä yhdessä käyttäjien kanssa. HEIKKI NUORTEVA Viime päivinä Suomi on jännittänyt, kuinka urheilijamme pärjäävät talviolympialaisten paikoin helteisillä hiihtoladuilla ja rinteillä. Palmut huojuvat Mustanmeren rantamaisemissa olympiastadionin kupeessa, missä palkintokorokkeen taakse on heijastettu kuva lumisesta maisemasta. Itse hiihtolatujen varsilla – lumisilla tai lumetetuilla vuorilla – jurottaa toki suomalaisille tutumpia havupuita ja jopa koivuja. Vaikka subtrooppisia talvikisoja päivitelläänkin maailmalla, on myös Etelä-Euroopan hiihtokeskusten juurella pilkistellyt palmuja pitkään. Osa niistä on istutettu jo kauan ennen nykyisiä ilmaston lämpenemisodotuksia. Manner-Euroopassa ei luontaisesti kasva kuin yksi palmulaji: kääpiöpalmu (Chamaerops humilis ). Se kestää kohtuullisesti kylmyyttä, mutta ulkonäkö on usein pensasmaisen hapsottava. Välimerenalueen lampaat ja vuohet pitävät sen syönnillään yleensä matalana. Ilman häirintää kääpiöpalmu saattaa kasvaa pari metriä hirveä korkeammaksi. Istutettuja kookkaampia palmulajeja löytyy sen sijaan Euroopasta kasapäin. Jotkut niistä kestävät kovaakin lyhytaikaista pakkasta. Espanjasta löytyy jopa yli kolmekymmenmetrisiä palmuyksilöitä. Kouluaikojeni televisiomainoksissa ihmiset sinnittelivät pitkäikäisiksi syömällä bulgarialaista jogurttia. Sattuman seurauksena Euroopan ehkä sitkeimmät palmutkin löytyvät Bulgarian terveellisistä lumivuorimaisemista. 1970-luvun alussa Plovdivin kaupungin historiallisen ”Espanjasta löytyy jopa yli kolmekymmenmetrisiä palmuyksilöitä.” 70 VUOTTA 24.2. Runar Lillandt, maanviljelysneuvos, Kristiinankaupunki (perhepiirissä) 60 VUOTTA 1.3. Jukka Huhtiniemi, Metsänhoitoyhdistys Kaakon valtuutettu, Luumäki 50 VUOTTA 27.2. Kari Peltokorpi, Otso Metsäpalvelut, Lappi, Rovaseudun metsäpalveluesimies, Rovaniemi (matkoilla) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi Pohjois-Italian maisemissa kuitupalmulla ei ole hätäpäivää, mutta pohjoisempanakin se pärjää. Palmuja laduille museon työntekijät eivät enää jaksaneet raahata kesäksi ulos siirtämiään palmuruukkujaan takaisin sisätiloihin syksyllä. Palmut säilyivät yllättäen hengissä talven yli. Keväällä ne istutettiin maahan ja ovat siitä lähtien kasvaneet ulkona, selviten parhaimmillaan yli parinkymmenen asteen pakkasista. Palmut havujen korvikkeina Kyseinen talvenkestävä kuitupalmu (Trachycarpus fortunei ) on alun perin kotoisin Himalajalta ja Kiinan maisemista. Ensimmäiset lajin yksilöt tuotiin Englantiin 1800-luvun alkupuoliskolla. Viitisen vuotta sitten tutkijaryhmä huomasi, että kuitupalmu pystyy leviämään luontaisesti myös Sveitsin hivenen lämmenneissä metsissä. Lajia on kokeiltu ulkona jopa Etelä-Ruotsissa. Ennen kuin suomalaiset innostuvat ilmaston lämpenemishuumassa kokeilemaan palmunkasvatusta hiihtolatujen kupeessa, on hyvä muistaa, että leveysasteellamme pakkasjaksojen kesto ja valoilmasto on astetta karumpi kuin Espanjan, Pohjois-Italian tai Etelä-Ranskan hiihtokeskuksissa. Kaamosajan Suomessa ikivihreät palmunlehvät todennäköisesti kaipaisivat puuttuvaa aurinkoa revontulien loisteessakin. Kuitupalmu on kotoisin Himalajalta ja Kiinasta. H ei kk i N uo rt ev a W ik ip ed ia C om m on s
• 31 METSÄLEHTI 3 • 2014 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / ENSI NuMERoSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Uusi metsälaki käytännössä ? Miten vierimetsiä hoidetaan? ? Puiset metsäsukset tekevät paluuta ? Varastoi klapit oikein Metsälehti Makasiini ilmestyy 27. helmikuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 27.2. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 3”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. , Palkinnot jouluristikosta 2013 on arvottu seuraaville kolmelle: Raija Juvonen, Rovaniemi, Veikko Leppiniemi, Piispanristi ja Heini Tiainen, Uukuniemi. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKo 3 Jouluristikko 2013, oikea ratkaisu
• D a d d y F in la n d Tieto lisää tuottavuutta. Metsänomistamisen kuuluu olla helppoa, nautinnollista ja tuottavaa. Päivittämällä metsäsuunnitelmasi ajan tasalle, pääset kartalle metsäsi mahdollisuuksista tänään ja tulevaisuudessa. Tilaa OTSO Metsäsuunnitelma osoitteesta: www.otso.fi . Metsänomistajan maksuton palvelunumero 0800 90 250 . *OTSO:n metsäammattilaiset ovat saaneet tehdä asiakkailleen vuoden 1996 jälkeen jo yli 100.000 metsäsuunnitelmaa. * 100.000 KERTAA TODISTETTU.