• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 16. HELMIKUUTA 2017 • NRO 3 • PERUSTETTU 1933 Lauri Laaksonen näyttää, kuinka kasvatuslannoitus on lisännyt laatupuun määrää. Sivut 14–15 Lannoitus kannatti K U VA SE PP O SA M U LI WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Passiivisia metsänomistajia ei ole paljon ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Mekaaninen kaatokiila on kätevä käyttää mutta tyyris hankkia ? sivu 20 PILKKEITÄ: Hannu Hautalalta 50:s valokuvakirja ? sivu 26
• 2 A J A S S A 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 LYHYET MIKKO HÄYRYNEN, teksti KIMMO BRANDT, kuva S uurin osa yksityismetsien käyttämättömistä hakkuu­ mahdollisuuksista on puoliak­ tiivisilla metsänomistajilla. Hiljai­ siksi tai passiivisiksi luokiteltujen metsänomistajien osuudeksi jää vain 14 prosenttia. Yllättävän havainnon takana on Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tuore tutkimus, joka selvitti puun tarjonnan ja etenkin tarjoamatto­ muuden syitä. Tutkimuksessa met­ sänomistajat jaettiin aktiivisiin sekä hiljaisiin ja mukana olivat perhe­ omistajat, kuolinpesät ja verotus­ yhtymät. PTT:n metsäekonomisti Emmi Haltia näkee, että puun lisätarjon­ nan kannalta merkittävin omistaja­ ryhmä ovat osittain aktiiviset. Siis sellaiset, jotka ovat viimeisen kym­ menen vuoden aikana tehneet joko hakkuita tai tuettua metsänhoitoa, mutta eivät molempia. ”Heidän hallinnassaan on nel­ jännes käyttämättömistä hakkuu­ mahdollisuuksista.” Käyttämättömien hakkuumah­ dollisuuksien kokonaismääräksi on arvioitu runsas 400 miljoonaa kuutiometriä, eli koko maan met­ sien neljän vuoden kasvua vastaa­ va määrä. Välinpitämättömiä omistajia vain vähän Hiljaisiksi luokiteltiin metsänomis­ tajat, jotka eivät ole tehneet met­ sänkäyttöilmoitusta tai hakeneet kemeratukea kymmeneen vuoteen. Hiljaisia metsänomistajia on lu­ kumäärällisesti paljon, mutta tilat ovat pieniä. Yksityismetsien pin­ ta­alasta heillä on noin kymmenes­ osa eli miljoona hehtaaria. Valtaosa hiljaisista metsänomis­ tajista on omalla tavallaan aktiivisia. He ovat tietoisesti valinneet metsän­ omistuksen, joka ei ole varsinaista metsätaloutta, mutta jossa metsää käytetään kotitarpeisiin ja hoito­ työt tehdään ilman tukia. ”Välinpitämättömiä omistajia on, mutta huomattavan vähän, ja heil­ lä on vain 2–3 prosenttia yksityis­ metsien pinta­alasta”, Haltia sanoo. Yleisiä syitä hiljaisuuteen tai passiivisuuteen on, että omistaja ei halua avohakkuuta, raskaita met­ säkoneita eikä muuttuvaa metsän ilmettä. Mukana on kuitenkin myös paremman hinnan odotusta ja ra­ hojen pitämistä metsäpankissa. Pas­ siivista omistusta on suhteellisesti eniten Pohjois­Suomessa. Laaja omistus on laaja ymmärrys Maatalous­ ja ympäristöministe­ ri Kimmo Tiilikainen (kesk.) pi­ tää myönteisenä sitä, että suuri osa käyttämättömistä hakkuumahdol­ lisuuksista on ainakin osittain ak­ tiivisilla metsänomistajilla ja että 20 40 60 80 100 Aktiivinen verotusyhtymä 14 % Aktiivinen kuolinpesä 8 % Aktiivinen verotusyhtymä 14 % Aktiivinen kuolinpesä 8 % 90 prosentilla yksityismetsistä on aktiivinen omistaja Lähde: PTT H ilj ai ne n pe rh eo m is tu s 7 % H ilj ai ne n ve ro tu sy ht ym ä 1 % H ilj ai ne n ku ol in pe sä 2 % % Aktiivinen perheomistus 68 % Aktiivinen perheomistus 68 % Puoliaktiivisilla on paljon puuta PTT: Uinuvan metsänomistajan herättelyä enemmän kannattaa jo heränneen vauhdittaminen. Välinpitämättömiä metsänomistajia on vain vähän, Emmi Haltia sanoo. Hirvisaalis kasvoi edellisvuodesta Viime syksyn hirvijahdissa kaadet­ tiin noin 50 000 hirveä, Suomen riistakeskuksesta kerrotaan. Mää­ rä nousi edellisvuodesta runsaat 10 prosenttia. Saalismäärä nousi kai­ killa riistakeskusalueilla, paitsi Poh­ jois­Karjalassa. Riistakeskus oli myöntänyt met­ sästyskaudelle vajaat 42 000 lupaa. Niistä käytettiin 88 prosenttia. Tiedonkulun pulmat rasittavat luonnonhoitoa Metsäammattilaisten mukaan luon­ nonhoitoa on mahdollista lisätä ja te­ hostaa talousmetsissä, vaikka hak­ kuumäärät kasvavat. Tärkeintä on parantaa tiedonkulkua. ”Maastosuunnittelua on vähen­ netty metsätaloudessa kustannusten takia. Tämän vuoksi kaikista luon­ toarvoista ei ole etukäteistietoa, jota hakkuiden toteuttajat tarvitsisivat”, Monimetsä­hankkeen projektipääl­ likkö Timo Vesanto Metsäkeskuk­ sesta kertoo. Sahatavaran viennissä yllettiin ennätykseen Sahatavaran vienti nousi viime vuon­ na noin 8 miljoonaan kuutioon, mi­ kä on 10 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kun mukaan las­ ketaan höylätyt tuotteet ja liima­ palkit, määrä nousee 9 miljoonaan kuutioon. Se on kaikkien aikojen en­ nätys, Sahateollisuus kertoo. Kuusisahatavaran viennin kasvu perustui Aasian markkinoiden ve­ toon. Mäntymarkkinaa painoivat sen sijaan Pohjois­Afrikan ja Lähi­idän talousongelmat sekä Brexit. Ympäristönmuutos lisännyt metsien kasvua Ympäristönmuutos on nostanut met­ sien kasvua kivennäismailla 1970­lu­ vulta 2010­luvulle keskimäärin 0,7 kuutiota hehtaarilla, Luonnonvara­ keskuksen tutkimus kertoo. Se on rei­ lu kolmannes kasvun muutoksesta. Ympäristömuutoksen vaikutus oli pienin Etelä­Suomessa – 25 prosent­ tia – ja suurin Pohjois­Suomen poh­ joisosassa, 45 prosenttia. Tutkimuk­ sen mukaan ilmaston lämpeneminen on tärkein kasvun muutokseen vai­ kuttava ympäristötekijä. Sähköisen puukauppapaikan nimi on Kuutio Puunostajien ja –myyjien valmiste­ lema sähköinen puukauppapaikka etenee. Kauppapaikan nimi on Kuu­ tio ja sen verkkosivut – osoitteessa Kuutio.fi – on jo avattu. Sisältöä sivustolla ei toistaiseksi paljoa ole, eikä puukauppaa pysty siellä vielä tekemään, mutta asiasta kiinnostuneet voivat jo jättää yhteys­ tietonsa. Palvelun luvataan aukeavan kevään aikana.
• AJASSA 3 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 AJASSA Lintilä: Puulle lisää jalostusarvoa Elinkeinoministeri Mika Lintilä haluaa lisää rahoitusta tutkimukselle ja innovaatioille. Sivu 6–7 Yhtiöiden kasvuun tuli suvantovaihe Sivu 7 Näin päätetään hirvenkaatoluvat Sivut 9–11 Miten saada korvaus korjuuvaurioista? Sivut 12–13 METSÄSTÄ ”Mäntyä voi hyvin istuttaa tiuhempaan” Iiläinen metsänomistaja Eero Alaraasakka palauttaisi myös uudistamiskypsyyden. Sivut 18–19 Aita suojaa hirviltä, mutta hinta on kova Sivu 19 Metsäsuunnitelman teko kysyy kuntoa Sivut 22–23 Puusuksilla kohti Lahden MM-kisoja Sivut 22–23 PILKKEITÄ Talvi ei vie lehtiä kaikilta puilta Sivu 24 Orava viihtyy maalla ja kaupungeissa Benjam Pöntinen aloittaa Luonnosta-sivun kirjoittajana. Sivu 26 Välillä kontortasta tykätään, välillä ei Sivu 30 TÄSSÄ NUMEROSSA 20 40 60 80 100 Aktiivinen verotusyhtymä 14 % Aktiivinen kuolinpesä 8 % Aktiivinen verotusyhtymä 14 % Aktiivinen kuolinpesä 8 % 90 prosentilla yksityismetsistä on aktiivinen omistaja Lähde: PTT H ilj ai ne n pe rh eo m is tu s 7 % H ilj ai ne n ve ro tu sy ht ym ä 1 % H ilj ai ne n ku ol in pe sä 2 % % Aktiivinen perheomistus 68 % Aktiivinen perheomistus 68 % Puoliaktiivisilla on paljon puuta luottamus metsäammattilaisia kohtaan on kohtalainen kaikilla omistajaryhmillä. ”Huolestuttavinta on, että osalla metsänomistajista yhteys omaan metsään on kirvonnut.” Tilakoon kasvattamista pidetään puuntarjontaa lisäävänä keinona, joka vääjäämättä myös vähentäisi metsänomistajien määrää. Tilanne on kaksipiippuinen, sillä laaja metsänomistus tarkoittaa myös laajaa ymmärrystä metsätaloutta kohtaan. Metsänomistajien lukumäärä riippuu laskentatavasta. Tiilikainen käyttää lukua 600 000 ja näkee, että mitä isommalla osalla on omakohtainen kosketus metsään, sitä helpompi on tehdä metsäpolitiikkaa. Kohti asiakaslähtöisempää aikaa Metsäpolitiikan keinoin on vaikea lisätä puun tarjontaa. Huomio on kääntynyt asiakaslähtöisempään ajatteluun, johon metsäalalla on herätty jälkijunassa. Esimerkiksi vähittäiskaupassa on selvää, että asiakkaalta kysytään ”mitä saisi olla”, eivätkä palveluajat ole pelkästään arkipäivisin kahdeksasta neljään. Tutkimuksen mukaan metsäammattilaisten piirissä on edelleen vaikeuksia samaistua metsänomistajien yksilöllisiin tilanteisiin. Osa ammattilaisista ei kunnolla ymmärrä kuinka tosissaan avohakkuuvapaata metsätaloutta haluavat metsänomistajat voivat olla. Myös vahvat perinteet voivat olla puuntarjonnan ja tilakaupan rajoitteena. Suomessa on vahva eetos, että perinnöksi pitää jättää hakkaamattomia metsiä, että ei tarvitse kuoltuaan hävetä. ELIISA KALLIONIEMI, teksti ERKKI OKSANEN, kuva SAKSALAISSYNTYINEN Maria Brockhaus valittiin viime keväänä kymmenen hakijan joukosta hoitamaan uutta kansainvälisen metsäpolitiikan professuuria. Idea viran perustamisesta syntyi Metsämiesten Säätiössä, ja sen mahdollisti säätiön lahjoitus. Viime viikolla järjestetyssä tutustumistilaisuudessa metsävaikuttajat toivoivat professorilta huomiota erityisesti Brysselin päätöksentekoon. EU:n direktiivit askarruttavat niin metsäammattilaisia kuin metsänomistajia. Brockhaus ymmärtää suomalaisten huolen. Hän on itsekin kotoisin maatilalta, ja tietää, että suomalaiset ja saksalaiset metsänomistajat ajattelevat metsistä eri tavoin kuin monen muun EU-maan kansalaiset. Hän kuitenkin korostaa, että pohjimmiltaan metsiin liittyvät ongelmat ovat globaaleja. Ne ohjaavat politiikkaa myös EU:ssa. ”Tehtäväni on tuottaa tietoa päätösten tueksi, eikä sanoa, mitä pitäisi tehdä.” Tutkimuksen ohella professori avaa opiskelijoille, miten päätökset syntyvät. Ensimmäiset kansainvälisen metsäpolitiikan kurssit alkavat tänä keväänä. Brockhaus on perehtynyt erityisesti trooppisten metsien rooliin ilmastonmuutoksessa. Viime vuoden lopulla hän koki itsekin melkoisen ilmastonmuutoksen. Työskenneltyään pitkään Cifor-tutkimuslaitoksella, viime vuodet Indonesiassa, hän muutti pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle Helsinkiin. Virkaanastujaisluennolla Brockhaus lupasi opetella hiihtämään. Vielä siihen ei lumen puutteen vuoksi ole ollut mahdollisuutta. ”Ehkä kokeilen ensin luistelemista.” Metsäkadon tutkijasta professoriksi Helsinkiin Euroopan ainoa kansainvälisen metsäpolitiikan professori Maria Brockhaus aloittelee työtään Helsingin yliopistossa. Metsätieteiden laitoksen johtaja Pasi Puttonen Helsingin yliopistosta (oikealla) ja Metsämiesten säätiön puheenjohtaja Ilpo Tikkanen esittelivät Maria Brockhausille suomalaisia metsäpäättäjiä. MIKKO RIIKILÄ METSÄNHOITOYHDISTYKSET ovat tehneet yli puolet kaikista viime vuonna jätetyistä kemerahakemuksista, ilmenee Suomen metsäkeskuksen yhteenvedoista. Suurimmillaan yhdistysten osuus kemerahankkeista oli Pohjois-Suomessa ja pienimmillään Hämeen ja Uudenmaan alueella. Metsänomistajat itse ovat tehneet viidenneksen kemerahakemuksista. Metsä Groupin osuus viime vuonna jätetyistä kemerahakemuksista on vajaat kymmenen prosenttia. Vahvimmillaan yhtiö oli Uudellamaalla, Järvi-Suomessa ja Suomenselän alueella. UPM teki vajaat viisi ja Stora Enson kolmisen prosenttia hakemuksista. Stora Enson hankkeet keskittyvät Itäja Keski-Suomeen. Toteuttamattomia kemerahankkeita on Pohjois-Suomessa runsaimmin. Siellä myös pienpuunkorjuutuen osuus tuista on suurempi kuin muualla maassa. Kohteet ovat ensiharvennusmetsiä, joiden korjuun viivästyminen lykkää hankkeiden toteutumista ja tukien maksamista. Viime vuonna kemeratukea maksettiin kaikkiaan 143 000 hehtaarille. Niistä 73 000 hehtaaria oli nuoren metsän harvennusta, siis taimikoiden hoitoa. Pienpuun korjuutukea ja nuoren metsän hoitoa – ensiharvennuksia – tuettiin 28 000 hehtaarilla. Taimikoiden varhaishoidon tukea maksettiin 42 000 hehtaarille. Mh-yhdistykset kemerarohmuina H ei kk i N uo rt ev a
• AJASSA 4 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 Uusiutuvan energian osuus loppukäytöstä vuonna 2016 tulee ylittämään laskentavasta riippumatta 40 prosenttia. Jos tähän lisätään tuontisähkön alkuperä, niin Ruotsin vesija tuulivoiman myötä osuus lähentelee 50:tä prosenttia. Suomen ja Ruotsin ydinenergia huomioon ottaen päästöttömän energian osuus loppukulutuksesta on yli 70 prosenttia.” Johtaja Pekka Ripatti Energiaviraston uusiutuvan energian ajankohtaispäivillä Aiotko seurata hiihdon MM-kisoja? Uusi kysymys: Omistatko klapikoneen? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 60% EI 40% vas taa jia 60 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI LUKIJAKUVA Jonkun mielestä joku omistaa metsänsä väärällä tavalla kun ei myy puuta niin kuin jonkun mielestä pitäisi. Jonkun mielestä on väärin kun tilakoko ei kasva. Jonkun mielestä perintötilan jakaminen on väärin ja perintömaan myyminen hyvin väärin. Jonkun mielestä väärin on sekin, että jotkut maksavat tilasta aika hyvin. Taustalla on ajatus ”oikeasta”, ja että omistus on alistettu tämän ylevämmän tavoitteen alle. Hallinto ja hauskat naapurit tuottavat kaikenlaista, mikä auttaa metsänomistajaa ymmärtämään oikean. Säädöksiksi muotoiltujen eettisten rajojen sisällä ei ole oikeaa tai väärää. On kiinteistö ja sillä oleva irtain, ja niiden omistaja, joka tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kuten senkin, että ei tee mitään. MIKKO HÄYRYNEN Väärin oikein NÄKÖKULMA ”Miten on kollegat, tuleeko tehtyä veroilmoitus? Käyttääkö joku ulkopuolista asiantuntijaa peräti?” Pihkatappi ”Itse olen toistaiseksi täytellyt veroilmoitukset hyvällä menestyksellä: tappiota on pystynyt näyttämään lähes joka vuosi.” Maalais-Seppo ”Itse on kirjanpito ja veroilmoitus tullut vuosittain tehtyä. Voitollista oli ja metsävähennyksen ansiosta taitaa kymppitonni ns. palautusta aikanaan tulla. Sähköisesti ilmoittelen.” Metsäkupsa ”Itse on tullut ko. ilmoitus tehtyä jo parikymmentä vuotta. Paperimallisena on postin kannettavaksi mennyt tähän asti, mutta pitänee alkaa opiskella tuota sähköistä lähetystä tällä kertaa.” Harjuntallaaja ”Valmis kirjanpito-ohjelma atk:lla säästää hermoja. Kun päivitykset vuoden muutoksista tipahtavat ennen vuodenvaihdetta ja ajaa sen ennen uutta veroilmoitusta, niin aina on temput heti kohdallaan.” Jees H-valta ”Tappiota taas tulee, kiitos metsäkeskuksen ’vatuloinnin’. Ei se niin näps ja kops tuo veroilmoitus synny. Teen kyllä itse kirjanpidon ja veroilmoituksenkin, mutta loppusilauksen tekee asiantuntija. Silti melkein joka vuosi täytyy tehdä lisäselvityksiä.” Wanhajätkä ”Itselläni on tapana pitää kirjanpito jatkuvasti ajan tasalla. Kuitit ja kilometrit menevät saman tien exceliin, jolloin tilanne on aina nähtävissä. Tuon erikoisempaa kirjanpito-ohjelmaa en vielä ole kaivannut.” Gla ”Mielenkiintoinen hiihtopäivä hirvien laidunalueella. Uutena karkotteena oli voimakastuoksuinen käsivoide.” Metsä-Masa Uusi hirvikarkote ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi Viitisen vuotta sitten silloinen Metsäntutkimuslaitos tiedotti mielenkiintoisesta havainnosta liittyen hakkuisiin. Metsien määrää ja tilaa luotaavassa inventoinnissa oli paljastunut, että lähes 30 prosenttia metsistä oli ollut käsittelemättä 30 viime vuotta. Pinta-alaa pidettiin isona. Tiedotteesta tosin kävi ilmi, että suurimmalla osalla unohdetuista hehtaareista ei ollut hakattavaa eikä kiireellistä hoidettavaa. Lukupari 30 ja 30 jäi kuitenkin elämään osoituksena huolestuttavasta kehityssuunnasta. Mutta kuka jättää metsänsä hoitamatta ja hakkaamatta, ja miksi? Pellervon taloustutkimus ryhtyi yhteistyössä Metsäsäätiön kanssa selvittämään asiaa. Viime viikolla julkistetun tutkimuksen tulos oli yllättävä. Kävi ilmi, että passiivisia metsänomistajia oli luultua vähemmän. Eniten hakkuita on varaa lisätä aktiivisiksi luokitelluilla metsänomistajilla. ??? Tutkimus osoitti, että hakkuista pidättäytymiseen on monia syitä. Kauppoja ei synny, jos ei ole myytävää, puulle ei ole kysyntää tai sen hinta koetaan huonoksi. Läheskään aina syy myymättömyyteen ei ole taloudellinen, joten euromääräiset edut tai rangaistukset tepsivät huonosti. Syyllistäminen on turhaa Sen sijaan hyvät ja helposti saavutettavat palvelut auttavat lisäämään metsien hoitoa ja puukauppoja. Samoin henkilökohtainen neuvonta. ??? Metsänomistajia on turha syyllistää. Kukin saa tehdä metsällään, mitä haluaa. Jos markkinat muutoin toimivat, tehokkain keino vaikuttaa metsänomistajien päätöksiin on tarjota tietoa ja palveluja. Suomen metsäkeskuksella on tästä hyviä kokemuksia. Viime vuoden aikana sen asiakasneuvojat tavoittivat noin 10 000 niin kutsuttua hiljaista metsänomistajaa, joko puhelimitse tai tapaamalla henkilökohtaisesti. Yhteydenoton jälkeen heistä puolet jatkoi perehtymistään kirjautumalla Metsään.fi-palveluun ja 30 prosenttia pani alulle puukaupan tai teki kemerahakemuksen. Metsäkeskus arvioi neuvonnan maksaneen noin 1,1 miljoonaa euroa, mikä ei ole paljon, kun ottaa huomioon markkinoille tulleen puumäärän ja työtilaisuudet.
• AJASSA 5 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 Benjam Pöntinen » Syntynyt Lapualla vuonna 1953. » Ensimmäinen valokuvanäyttely vuonna 1979. » Tehnyt 33 valokuvakirjaa: aiheina luonto, pohjanmaalaiset kylät ja kirkot. » Lukuisia palkintoja, mm. Finnfoto-palkinto 2013, Vuoden luontokuvakisan 2. palkinto nisäkässarjassa 2011, BBC:n luontokuvakisan sarjavoitto 1991. » Valtion ylimääräisellä taiteilijaeläkkeellä vuodesta 2016. AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA RIITTA ALESTALO Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä ANNE HELENIUS M etsälehden lukijoille jo aiemmilta vuosilta tuttu pitkän linjan luontovalokuvaaja Benjam ”Benga” Pöntinen alkaa kirjoittaa Luonnosta-palstalle tästä numerosta lähtien. Useita palkintoja ja tunnustuksia saaneelle Pöntiselle mieleisiä kuvauskohteita ovat olleet erityisesti liito-oravat, lepakot ja linnut. Koska Pöntinen on muutaman vuoden sisällä jo ehtinyt kirjoittaa Metsälehteen sekä liito-oravista että lepakoista, ensimmäinen kirjoitus käsittelee kotimaista perusnisäkästä oravaa. Kesällä aiheena ovat linnut, ja jutun kohteeksi Pöntinen suunnittelee lapinpöllöä. ”Kaikki alkoi aikanaan kiinnostuksesta luontoon, ja aluksi pidin eniten lintujen kuvaamisesta. Liito-orava tuli myötäjäisinä vuonna 1991. Jäin heti koukkuun, kun näin sen liitävän”, Pöntinen kertoo. Kuvaamisen lisäksi Pöntinen on kirjoittanut omien sanojensa mukaan enemmän tai vähemKaikki alkoi linnuista Palkittu luontokuvaaja Benjam Pöntinen aloittaa Luonnosta-palstan uutena kirjoittajana. Benjam Pöntisen luontoaiheisia kuvia ja kirjoituksia on ollut Metsälehdessä ennenkin, mutta tästä numerosta alkaen hän esiintyy lehdessä säännöllisesti. män koko uransa aikana. Kahden muun palstalle tulevan jutun aiheita hän ei ole vielä päättänyt, mutta aiheen keksimistä helpottanee kirjoittajalle annetut vapaat kädet. Relauspaikkana metsä Pöntinen on pian 40-vuotisella urallaan tehnyt kymmenissä laskettavia kirjoja, erityisesti luontokuvakirjoja. BBC:n järjestämän luontokuvakilpailun sarjavoiton Pöntinen pokkasi vuonna 1991. Pöntinen on osallistunut myös kahden luontoelokuvan tekemiseen ja pitänyt lukuisia valokuvanäyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla. ”Lapsena olin innokas piirtäjä. Jäljensin lehdistä ja kirjoista piirtämällä eläinten kuvia. Sillä tavoin hiukan harrastin kuvantekoa.” Ensimmäisen järjestelmäkameran Pöntinen osti heti armeijasta päästyään vuonna 1973. Ammattimainen valokuvaus alkoi vuonna 1989. Juuri valtion taiteilijaeläkkeelle päässyt lapualainen on syksyn ja talven aikana kuvannut vähemmän, sillä aikaa on mennyt vanhasta kansakoulusta kerrostaloasuntoon muuttamisessa. ”On minulla olemassa metsäruokinta linnuille, että sitä pitää käydä hoitamassa. Pöntiselle metsä on ehdottoman mieleinen paikka, ja tämä tunne on vain lisääntynyt vuosi vuodelta. ”Metsä on oikea relauspaikka. Siellä on hyvä rauhoittua varsinkin silloin, kun on ollut vipinää ja menoja.” Pöntisen ensimmäinen Luonnosta-juttu löytyy sivulta 25. Yksi tärkeimmistä aikaansaannoksistani viime syksynä oli muuan 15 tonnin painorajoitusmerkin pannaan julistaminen ja virattomaksi järjestäminen. Merkki oli ollut kunnan tiejaoston päätöksellä paikallaan pysyvästi ympäri vuoden aina vuodesta 1998 lähtien. Asia oli huomaamatta päässyt lipsahtamaan meiltä elinkeinotoimintaa harjoittavilta tienkäyttäjiltä. Tiellä ei ole yhtään siltaa, jonka vuoksi painorajoitus olisi tarpeen. Kysyin naapuriltani, jonka tila on aivan merkkitienhaaran lähellä, että vieläkö se merkki on siellä? ”Ai, onko siellä sellainen merkki?” oli huvittunut vastaus. Paikalliset ovat tottuneet merkkiin niin, etteivät he enää näe sitä. Tietä pitkin on ajettu 50 tonnin kuormilla kylmän viileästi. ??? Merkkiin ovat suhtautuneet kirjaimellisesti tien loppupäässä kesäpaikkojaan pitävät mökkiläiset ja tietenkin puuta ostavat yhtiöt. Kukaan ostomies ei halua tieten tahtoen poliisitutkintaan ja vaikeuksia työnantajalleen. Erään ison savotan energiapuut, kolme pitkää aumaa, jäivät maaksi maatumaan, kun mökkiläiset heittäytyivät Tiet ja puut niin hankaliksi, ettei risuja haettu enää pois. Seurauksena kaarnakuoriaisongelma omassa metsässäni, jota parhaillaan siellä John Deere kaatelee. Tiekunta piti katselmuksen kesällä. Paikalla ollut, paljon lähitiloilta puuta ostanut ostomies totesi, että painorajoitusmerkki estää käytännössä metsätalouden harjoittamisen kokonaan. Tämänkään jälkeen mökkiläiset eivät muuttaneet suhtautumistaan, eivätkä metsänomistajien yksiköt riittäneet tiekunnan kokouksessa merkin poistamista kannattavan ehdotuksen läpiviemiseen. Menneen talven savotan puita jouduttiin ajamaan osittain vielä kelirikon aikaan, kun risteävän tien vaikutusalueen yhteiskauppa oli viivästynyt. Syyttävät sormet osoittivat minuun päin. Ajattelin, että nyt riitti. ??? Laadin valituksen tiekunnan päätöksestä kunnan tiejaostolle. Perustelin valitusta elinkeinotoiminnalla ja tiemaksuilla, metsänparannusvaroilla ja kemeratuilla, moteilla ja kilometreillä. Järjellä, tunteella ja historialla. Vihasin tuota vaivaista punakeltaista liikennemerkkiä, joka esti työkoneilla kulkemisen ja puutavaran kuljetuksen ja paljon muuta. Tiejaoston kokouspäivä, toimituspäivä, koitti. Kokoontuminen tutussa paikassa kunnan valtuustosalissa, tiejaosto istui kuin oikeudessa ikään, kolme jäsentä ja sihteeri. Minä asianosaisena kuultavana, samoin tieisännöitsijä. Yksi rouvashenkilö tiejaostosta oli estynyt, varamies tilalla – maanviljelijä ja konemies, ei huono juttu ollenkaan. Vuoroni tuli, asianosaista valittajaa kuultiin. Latasin argumenttini, äänestäni varmaan kuului, että leikkipuheesta ei ollut kyse. Seurasi pitkä odotus käytävässä. Valmistauduin jo mielessäni maaoikeuteen, kun kutsuttiin saliin takaisin. Ystävällinen puheenjohtaja ilmoitti, että tiejaosto on yksimielisesti päättänyt, että 15 tonnin painorajoitusmerkki tulee poistaa. Olin huojentunut. Seurasi 30 päivän valitusaika. Kukaan ei valittanut. Omin käsin en tuota merkkiä nurin saanut, mutta siitä ei oikeasti tarvitse enää välittää. B en ja m Pö nt in en
• 6 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 AJASSA pulla hyväksymä energiaja ilmastostrategia tarjoaa Lintilän mukaan hyvät mahdollisuudet lisätä ja kehittää puun käyttöä. ”Puun käytöllä on strategiassa keskeinen rooli. Metsäteollisuuden sivutuotteita hyödynnetään entistä enemmän energian tuotannossa, metsähakkeella on oma roolinsa lämmön ja sähkön tuotannossa ja nestemäisten biopolttoaineiden osuus aiotaan nostaa 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä”, hän luettelee. Energiaja ilmastostrategian tavoitteiden toteuttaminen nostaa metsien vuotuiset hakkuumäärät Lintilän mukaan noin 85 miljoonaan kuutiometriin. Vuonna 2015 metsiä hakattiin Luonnonvarakeskus Luken mukaan vajaat 70 miljoonaa kuutiometriä. ”Suomen metsät kasvavat vuodessa sata miljoonaa kuutiometriä, joten reilusti turvallisissa rajamäärissä ollaan”, Lintilä sanoo. Viime kädessä puun käytön mahdollisuudet perustuvat hänen mukaansa kuitenkin siihen, että metsät hoidetaan jatkossakin hyvin. Haketuki tarpeen Metsähakkeen käyttömäärät ovat viime vuosina olleet laskussa. Tarjontaa on, mutta kysyntä on vähäistä. Vuonna 2015 lämpöja voimalaitokset käyttivät Luken mukaan reilut seitsemän miljoonaa kuutiometriä metsähaketta, mikä on kolme prosenttia vähemmän kuin vuonna 2014. Taustalla ovat leudot talvet sekä sähkön ja päästöoikeuksien alhaiset hinnat. Metsähakkeen tukijärjestelmä käydään työja elinkeinoministeriössä läpi ensi vuonna. Tukitasoja ei Lintilän mukaan voida nostaa, mutta se on hänen mielestään selvää, että tukijärjestelmää tulee jatkaa. Tukea tarvitaan hänen mukaansa niin metsäpäähän kuin voimalaitoksille. Suomeen tuodaan vuosittain muutamia satojatuhansia kuutiometrejä metsähaketta Venäjältä. Määrä on pieni, mutta kuumentaa metsänomistajien ja puunkorjaajien tunteita. Lintilän mukaan tilanteelle ei voi mitään. ”Suomi ei WTO:n jäsenenä voi kieltää venäläishakkeen tuontia. Päätösvalta on voimalaitoksilla”, hän sanoo. Se, saadaanko metsähakkeen käyttömäärät nousuun, riippuu Lintilän mukaan pitkälti sähkön ja päästöoikeuksien hinnoista. Hän ennakoi tosin, että tulevaisuudessa metsähakkeella on entistä suurempi rooli myös biopolttoaineiden raaka-aineena. Ei kiinteistöverolle Lintilä tunnetaan keskustan veroasiantuntijana. Metsäverotusta hän ei lähtisi suuremmin muuttamaan. ”Markkinatilanne häiriintyy aina, kun aletaan puhua muutoksista verotuksessa. Tärkeintä on saada puuta markkinoille. Se on pitkälti kiinni kantohinnoista.” Julkisuudessa keskustellaan tasaisin väliajoin siitä, pitäisikö kiinteistövero ulottaa metsämaahan. Lintilän mielestä ei. Puurakentamisen vauhtiin Lintilä ei ole tyytyväinen. Hänen mukaansa paloturvallisuusmääräykset on nyt saatu sellaisiksi, että puurakentamista pidättelee lähinnä rakentamiskulttuurin vanhakantaisuus. Lintilä laittaa toivonsa julkisiin rakennuksiin. ”Julkiset hankinnat ovat hyvä tapa murtaa jäätä ja saada luottamusta puurakentamiseen. Puurakentamisen terveysarvoja ei voi korostaa liikaa, mutta se pitää saada myös kustannustasoltaan kilpailukykyiseksi.” HAASTATTELU LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat L isää innovaatiorahoitusta ja tutkimustoimintaa, linjaa elinkeinoministeri Mika Lintilä . Se on hänen mukaansa ainoa mahdollisuus, jos puusta halutaan tulevaisuudessa jalostaa entistä korkeatasoisempia tuotteita. ”Metsäraaka-aineen käyttö on kehittynyt huikeasti. Puusta voidaan valmistaa lääkkeitä ja sillä voidaan korvata öljyä. Jos tähän maahan halutaan uusia nousuja, pitää innovaatioille saada lisää rahaa.” Lintilän sanoilla on painoarvoa. Innovaatiorahoituskeskus Tekes, joka myöntää innovaatiorahoitusta yrityksille ja tutkimusorganisaatioille, toimii työja elinkeinoministeriön alaisuudessa. Samoin Teknologian tutkimuskeskus VTT. Hakattavaa riittää Hallituksen viime vuoden loTukea innovaatioille Elinkeinoministeri Mika Lintilä haluaa panostaa puusta saataviin uusiin tuotteisiin. ”Markkinatilanne häiriintyy aina, kun aletaan puhua muutoksista verotuksessa.”
• 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 7 AJASSA Le ht ik uv a / M ar tt i K ai nu la in en FAKTA Mika Lintilä » elinkeinoministeri » keskustan viidennen kauden kansanedustaja » kotoisin Toholammilta » 50-vuotias » hallintotieteiden kandidaatti » työskennellyt rauhanturvaajana ja Pouttu Oy:n talouspäällikkönä » vaimo ja kaksi aikuista lasta » mukana viidessä ravihevosessa, eduskunnan jalkapallojoukkueen kärkipelaaja Metsähakkeen tukijärjestelmää tulee ministeri Mika Lintilän mukaan jatkaa. Tukea tarvitaan hänen mukaansa niin metsäpäähän kuin voimalaitoksille. MIKKO HÄYRYNEN JOS isot metsäyhtiöt arvotetaan viime vuoden tuloksen, näkymien ja yleistunnelman perusteella, niin järjestys on UPM, Metsä Group, Stora Enso. UPM:n ja Stora Enson vertailussa on mielenkiintoista, että yhtiöiden liikevaihdot laskivat lähes samoille miljoonaluvuille, mutta UPM pystyi suuremmasta liikevaihdon laskusta huolimatta hitusen parantamaan tulostaan, kun taas Stora Enson tulos rojahti kolmanneksen. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen pursusi tulosjulkistuksessa tyytyväisyyttä. Vaikka paperimarkkinat supistuvat, niin kustannusjahdin ansiosta kaikki toiminnot olivat kannattavia. UPM:n taseessa on rahaa, joka etsii kohdetta, ja yritys on valmis miljardi-investointeihin. UPM:llä on jo sellutehdas Uruguayssa, ja neuvottelut toisesta, 1,5–2 miljoonan tonnin sellutehtaasta jatkuvat. Uruguaylaismediassa on väläytelty, että tehdas maksaisi kaikkiaan noin 3,7 miljardia euroa. Siihen sisältyisivät Uruguayn valtion satsaukset kuljetusyhteyksiin. Stora Enso käy kustannusjahtiin Myös Stora Ensolla on sellutehdas Uruguayssa yhdessä chileläisen Araucon kanssa, mutta juuri lyhytkuitusellun hinnanlasku teki loven liikeLaskevia liikevaihtoja, erilaisia näkymiä Metsäyhtiöiden tulokset kertovat, että nousua on seurannut hienoinen suvanto. Elämää selluhuipun jälkeen Suurimpien metsäteollisuuskonsernien keskeiset tunnusluvut 2016 (suluissa 2015). Tuloksissa ovat mukana kertaluonteiset erät. Stora Enso UPM Metsä Group Metsä Board liikevaihto, milj. € 9 802 (10 040) 9 812 (10 138) 4 658 (5 016) 1 720 (2 008) tulos ennen veroja, milj. € 541 (814) 1 080 (1 075) 361 (468) 102 (167) tulosprosentti 5,5 (8,1) 11 (10,6) 7,8 (9,3) 5,9 (8,3) omavaraisuusaste, % 48 (45) 59 (56) 44 (43) 48 (46) henkilöstö 26 100 (26 050) 19 310 (19 578) 9 300 (9 599) 2 466 (2 601) vaihtoon. Lisäksi Kiinan Beihain tehtaan käynnistyskustannukset olivat odotettua suuremmat ja kotimaassa Enocellin tehtaan voimalaitoksen käyttöhäiriö toi kuluja. Beihai tuottaa kuluttajapakkauskartonkia ja puolisellua eli kemimekaanista massaa. Stora Enso suunnitteli lyhytkuitusellutehdasta samaan yhteyteen, mutta on ilmoittanut harkitsevansa tilannetta uudelleen. Käytännössä se tarkoittaa hankkeesta vetäytymistä. Syynä on, että Kiinan puukustannus on noussut ja lehtipuusellu halventunut. Stora Enson tulosprosentti on ollut pörssin metsäyhtiöistä heikoin kolmena perättäisenä vuotena. Stora Enso käynnistää kannattavuuden parantamisohjelman, jonka tavoite on pienentää vuosittaisia kustannuksia 50 miljoonalla eurolla. Täysi vaikutus aiotaan saavuttaa ensi vuoden aikana. Metsä Groupin nousuputki katkesi Metsä Groupin nousuputki katkesi kun viime vuoden liikevaihto ja tulos laskivat. Syitä oli kolme: paperinvalmistuksen alasajo ja kartonginvalmistuksen alkuvaikeudet Husumin tehtaalla sekä sellun hinnan lasku. Äänekosken biotuotetehdas etenee aikataulussa. Käynnistys osuu syklisen sellumarkkinan laskevaan vaiheeseen, mutta tehtaan elinkaaren aikana suhdanteita ehtii tulla ja mennä. Konsernin puunhankinta, joka pitää sisällään suhteellisen pienen metsäpalvelutoiminnan, teki erityisen hyvän vuoden. Hyvä tulos kertoo Äänekosken vuoksi kohonneista hankintamääristä mutta myös siitä, että metsäjohtaja Juha Mäntylä ei ole ihan helppo neuvottelukumppani korjuu-urakoitsijoilleen tai puuta ostaville sahoille. Mekaanisessa puunjalostuksessa Metsä Groupilla on menossa sadan miljoonan euron investoinnit. Lohjalla laajennetaan viilupuun tuotantoa ja Äänekoskelle tehdään koivuviilulinja, jonka viilut jalostetaan vaneriksi Viroon rakennettavalla tehtaalla. Koivuviilun valmistus loppuu Suolahdessa, mutta siellä testaan jo havuviilun valmistuslinjaa. Viron sellutehdas otettava vakavasti Tammikuussa uutisoitiin virolaishanke 700 000 tonnin sellutehtaasta, jota varten on perustettu kehitysyhtiö Est-For. Hankkeen takana on Virossa tunnettuja metsäteollisuusmiehiä. Viron oma tehdas vaikuttaisi Metsä Groupin Viron-puunhankintaan, joka on nyt noin puoli miljoonaa kuutiometriä. Pääjohtaja Kari Jordanin mukaan Viron hanke tulee ottaa vakavasti, mutta hän on rauhallisella mielellä, sillä toteutuminen menee 2020-luvulle. Siihen mennessä maailman sellunkulutus on kasvanut ja vanhoja tehtaita suljettu. Tehtaan puunkäyttö olisi noin 4,5 miljoonaa kuutiometriä. Viron ja Latvian hakkuumahdollisuudet ovat yhdessä noin 20 miljoonaa kuutiometriä. Siihen nähden jompaan kumpaan maahan mahtuisi miljoonan tonnin sellutehdas. Markkinasellu on herkkä hyödyke, jonka hinta heittelee arvaamattomasti. Viime vuonna lehtisellussa nähtiin jyrkkä pudotus ja nykivä elpyminen.
• 8 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 AJASSA SUKUPOLVENVAIHDOS KASVAA TUOTTAVA METSÄ Kylvä hyvää! Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön ja taimitarhalle Tapio Silva Oy Siemenkeskus / puh. 0294 32 6000 siemenkeskus@tapio. HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5–20 vuotta nuorempana. Voit tilata siemeniä suoraan Tapion kaupasta: www.tapio. Tutustu nettisivuihimme: www.tapio. MIKKO RIIKILÄ, teksti VÄINÖ SIKANEN, asiantuntija MAATILOJEN sukupolvenvaihdoksia verotetaan kevyesti, ja moni hyvinkin metsävaltainen tila saattaa täyttää maatilan tunnusmerkit. Maatilan sukupolvenvaihdoksissa perintötai lahjavero lasketaan 40 prosentista tilan varallisuusarvoa. Metsätilaa verotetaan käyvästä arvosta. Tästä johtuen maatilalla vero jää noin kymmenesosaan metsätilan verosta. Verottaja on viime vuosina – korkeimman hallinto-oikeuden linjausten ohjaamana – tulkinnut maatilakäsitettä väljästi. Monenkin sadan hehtaarin metsätila muuttuu perintöja lahjaverotuksessa maatilaksi, kunhan tilakokonaisuuteen kuuluu pari kolme hehtaaria peltoa. ”Ratkaisevaa on, että pellot ovat ennen sukupolvenvaihdosta viljeltyjä ja että uusi omistaja jatkaa viljelyä nimissään. Vanhan omistajan aikana pellot saavat olla vuokralla, mutta jatkajan osalta vuokraamista ei katsota viljelyn jatkamiseksi”, Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen sanoo. Viljely tarkoittaa tuotteiden kasvattamista ja sadon korjaamista. Kannattavaa viljelyn ei tarvitse olla, eikä myöskään EU-tukikelpoista. Äärimmillään kaskinauriin viljely entisellä metsämaalla saattaa täyttää viljelyn tunnusmerkit. Epäselvissä tapauksissa kannattaa pyytää verottajan ennakkopäätös. Jatkaja voi ostaa työt kokonaisurakalla naapurilta ja myydä sadon pystykaupalla, jolloin ostaja korjaa sadon omalla vastuullaan. Verohuojennuksen saanut voi asua ja työskennellä jopa ulkomailla. Asuupa eräs verohuojennusmaanviljelijä Afrikassa asti. Maatila muodostuu omistajansa nimissä olevista maaja metsäkiinteistöistä, jotka sijaitsevat lähialueella. Hallinto-oikeuden tuoreen päätöksen mukaan 235 ja 580 kilometrin päässä sijainneita metsäpalstoja ei luettu kuuluvaksi verohuojennukseen oikeutettuun maatilakiinteistöön. ”Oikeus ei ottanut kantaa siihen, kuinka kaukana metsät voivat sijaita. Käytännössä verottaja on kelpuuttanut 50–100 kilometrin päässä kotitilasta olevat metsät osaksi maatilaa”, Sikanen sanoo. Hänen mukaansa kaukaiset palstatkin saa liitettyä maatilaan ja sukupolvenvaihdoksessa keveän verotuskohtelun piiriin, kun metsistä perustaa yhteismetsän, joka liitetään maatilaan. Yhteismetsä kannattaa perustaa, jos omistaa suuria, arvokkaita etäpalstoja. Luovutus kokonaisuutena Aiemmin maatilojen luovutuksissa runsaspuustoiset metsätilat saatettiin myydä jatkajalle erillisellä kaupalla, kun taas maatila lahjoitettiin. Näin saatiin maatiMetsätilasta maatila? Oikeus täsmensi maatilan käsitettä sukupolvenvaihdoksissa. Moni metsävaltainen tila täyttää tunnusmerkit. Mahdollisuus säästöön Esimerkki maatilan ja metsätilan lahjaverosta Metsätila, 50 hehtaaria Käypä arvo 195 000 euroa, lahjavero 21 500 euroa, josta metsälahjavähennystä 3803 euroa. Maksettavaksi jää 17 697 euroa. Maatila, 50 hehtaaria metsää, 2 hehtaaria peltoa Käypä arvo 195 000 euroa, 2 hehtaaria peltoa, arvo 9800 euroa. Lahjavero perintöja lahjaverolain 55 pykälän mukaan, maksettavaa 2284 euroa. lan sukupolvenvaihdosedut sekä metsäkaupalla muhkea metsävähennys. Tällöin verot jäivät niin sanotusti valtion maksettaviksi. Tällaista järjestelyä verottaja ei enää hyväksy, vaan maatilan luovutus käsitellään aina yhden kiinteistön luovutuksena. Jos osia maatilasta halutaan lahjoittaa ja toisia myydä jatkajille, se onnistuu tekemällä kaupat ja lahjoituksen muutaman vuoden välein. Tästäkin kannattaa pyytää verottajan ennakkopäätös. MIKKO HÄYRYNEN Puunkäyttö kasvaa, mutta tuotannon jalostusarvo laskee, joten puunkäytön lisäyksen tuoma talouskasvu jää puunkäytön kasvua selvästi alemmaksi. Pellervon taloustutkimus on tehnyt johtopäätöksensä siitä, että puunkäyttö painottuu aiem paa enemmän alemman jalostusasteen tuotteisiin, kuten paperista selluun. ”Lisääntyvä kartongintuotanto kompensoi tästä muutoksesta vain osan”, metsäekonomisti Jyri Hietala toteaa. Puunkäytön reaalisen arvon odotetaan nousevan 14 prosenttia kaudella 2015–2035, mutta puupohjaisen biotalouden vain kuusi prosenttia. Vuonna 2015 puunkäytön arvo oli noin neljä miljardia euroa ja puuta käyttävän teollisuuden tuotannon yhteisarvo yli 19 miljardia. Vaikka tuotannon jalostusarvo kasvaa prosenteissa puunkäyttöä hitaammin, rahamääräinen kasvu on edelleen suurempi. Puukäytön tuottavuus laskee
• 9 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 AJASSA ANNE HELENIUS S uomen riistakeskus myönsi viime syksyksi runsaat 40 000 hirvenpyyntilupaa, joilla kaadettiin lähes 50 000 hirveä. Jo ennen jahtia oli kuitenkin ehditty pyöräyttää suunnitteluruljanssi, jossa sopivista kaatomääristä oli keskusteltu useammassakin neuvottelupöydässä. Suomessa otettiin vuoden 2014 loppupuolella käyttöön Suomen riistakeskuksen valmistelema ja maaja metsätalousministeriön vahvistama hirvikannan hoitosuunnitelma, jonka avulla tavoitellaan vakaata ja rakenteellisesti tasapainoista hirvikantaa. Tähän on pyritty lisäämällä paikallista harkintavaltaa ja vastuuta hirvikannan hoidossa. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Kanta-arvioista Hirvenpyyntilupien myöntämistä edeltää pitkä ja monimutkainen prosessi, jossa yritetään tyydyttää eri osapuolten usein ristiriitaiset toiveet. pyyntiluviksi Jo hn er / Le ht ik uv a
• 10 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 AJASSA Hirvitavoitteiden määrittelemisessä onkin nyt tultu lähemmäksi sekä metsästäjiä että maanja metsänomistajia, ja eri alueiden ominaispiirteet on pyritty ottamaan huomioon. Kaikki alkaa kanta-arviosta Lupaprosessi alkaa keväällä, jolloin Luonnonvarakeskukselta tulee arvio hirvikannan koosta eri hirvitalousalueilla. Hirvikannan hoitosuunnitelman yhteydessä vuonna 2014 Suomeen vahvistettiin 59 hirvitalousaluetta, jotka ovat eräänlaisia kannanhoitoalueita ja koostuvat useamman riistanhoitoyhdistyksen alueista. Hirvikanta-arviot käsitellään alueellisissa riistaneuvostoissa, joita on 15 ja jotka sisältävät useampia hirvitalousalueita tai niiden osia. Riistaneuvostot ovat paljon vartijoina: ne päättävät, millainen hirvitiheyskanta kullekin hirvitalousalueelle määritellään. Päätöstä riistaneuvosto ei kuitenkaan tee oman päänsä mukaisesti, vaan kuuntelemalla eri sidosryhmien näkemyksiä. Hirvikanta-arvion valmistuttua riistaneuvosto kutsuu sidosryhmäkokouksen koolle. Sidosryhmiin kuuluu eri tahoja, jotka jollain tavoin ovat hirviasioiden kanssa tekemisissä: esimerkiksi asiantuntijoita ely-keskuksen liikenneja ympäristöpuolelta, poliisista ja Suomen metsäkeskuksesta sekä edunvalvojia MTK:sta, luonnonsuojelujärjestöistä ja riistanhoitoyhdistyksistä. Suurta vaihtelua Sidosryhmäkokouksessa osapuolet kertovat näkemyksensä siitä, millaista hirvikantaa ja -tiheyttä hirvitalousalueille kannattaisi tavoitella. Kuulemisen perusteella riistaneuvosto päättää niin sanotun tavoitehaarukan, jonka rajoissa hirvikantaa säädellään. Hirvitiheys määritellään sen mukaan, kuinka monta hirveä tuhannella hehtaarilla tulisi olla. Tavoitteet on asetettu pääsääntöisesti kolmivuotiskaudeksi, ja välivuosina kuullaan sidosryhmiä tavoitteiden toteutumisesta. ”Suurimmassa osassa Suomea liikutaan noin kolmen hirven tiheydessä tuhannella hehtaarilla. Tiheystavoite kuitenkin vaihtelee huomattavasti eri puolilla maata”, kertoo aikanaan hirvikannan hoitosuunnitelmaa laatimassa ollut riistapäällikkö Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta. Tavoitetiheydet voivat vaihdella huomattavastikin jopa samaan riistaneuvostoon kuuluvien hirvitalousalueiden välillä. Esimerkiksi Varsinais-Suomen riistaneuvoston alueella saariston hirvitalousalueen hirvitiheystavoite on 5,5–6 hirveä tuhannella hehtaarilla, kun taas Varsinais-Suomi–Etelä-Hämeen hirvitalousalueella tavoitetiheys vaihtelee 2–2,5:n välillä. Tavoitehaarukan määrittely on melkoista tasapainottelua. Jos hirvikanta pääsee nousemaan tavoiteltua suuremmaksi, se yleensä näkyy kasvavina metsäja viljelysvahinkoina ja lisääntyneinä hirvionnettomuuksina. Toisaalta kovin matalissa tiheyksissä hirvikannan rakenteen epätasaisuus lisääntyy, ja paikoitellen voi muodostua hirvityhjiöitä. Alueellinen riistaneuvosto raportoi vuosittain hirvikannan hoitotavoitteista ja niiden saavuttamisesta valtakunnalliselle riistaneuvostolle, joka seuraa valtakunnallisen hirvitilanteen kehittymistä. Verotussuunnitelma vaikuttaa Hirvitalousalueiden merkitys näkyy erityisesti verotuksen suunnittelussa. Kun riistaneuvosto on määritellyt kantatavoitteet hirvitalousalueilleen, tämän jälkeen hirvitalousalueeseen kuuluvat riistanhoitoyhdistykset alkavat yhdessä suunnitella tulevalla jahtikaudella verotettavaa hirvien määrää. ”Tämän perusteella yksittäiset riistanhoitoyhdistykset laativat vielä oman toimialueensa verotussuunnitelmat ja esittävät laskelmansa luvanhakijoille”, Körhämö kertoo. Suunnittelun perusperiaate on yksinkertainen: vuotuisen tuoton verran metsästettäessä kanta säilyy samalla tasolla. Jos on tarve kannan leikkaamiseen, metsästetään tuottoa enemmän. Suunnitelmien onnistuminen on paljolti kiinni siitä, miten hyvin hirvimäärän ja kannan rakenteen arvioissa on onnistuttu. ”Absoluuttista tietoa hirvikannasta kun ei ole kenelläkään”, Körhämö sanoo. Kun riistanhoitoyhdistykset ovat keskustelleet luvanhakijoidensa kanssa alueen pyyntilupamääristä, luvanhakijat, yleensä metsästysseurat, arvioivat tarvittavan lupamäärän ja jättävät lupahakemuksensa riistanhoitoyhdistykselle. Tulevana keväänä kaatolupia voi ensimmäistä kertaa hakea sähköisesti. Lopullisen lupapäätöksen tekee Suomen riistakeskus. ”Siinä tehdään ihan normaali hallintopäätös harkintoineen. Yhtenä ohjaavana tekijänä päätöksissä on hirvitalousalueelle tehty verotussuunnitelma”, Körhämö sanoo. Kuinka hirvikannan hoitosuunnitelma uudistuksineen on sitten onnistunut? ”Palaute sidosryhmiltä on mielestäni ollut sellaista, että tyytyväisiä tähän prosessiin ja menettelyyn sinällään on oltu”, Körhämö arvioi. ”Absoluuttista tietoa hirvikannasta ei ole kenelläkään.” Valtakunnallinen riistaneuvosto Seuraa valtakunnallista hirvitilanteen kehittymistä riistaneuvostojen raporttien perusteella. Suomen riistakeskus Saa riistanhoitoyhdistyksiltä lausunnon lupahakemuksista ja tekee lopulliset lupapäätökset. Sidosryhmät Paikallistahot kertovat riistaneuvoston järjestämässä sidosryhmätilaisuudessa omat näkemyksensä alueelle sopivasta hirvikannan koosta. Luvanhakijat Arvioivat tarvittavan pyyntilupamäärän. Jättävät lupahakemuksensa riistanhoitoyhdistykselle. Alueellinen riistaneuvosto: Järjestää sidosryhmätilaisuuden. Vahvistaa tavoitekannan ja -tiheyden hirvitalousalueille. Raportoi vuosittain hirvikannan hoitotavoitteiden onnistumisen valtakunnalliselle riistaneuvostolle. Hirvitalousalue Käytetään hirvikannan koon tavoiteasettelussa, verotuksen suunnittelussa ja toteutumisen seurannassa. Riistanhoitoyhdistys Suunnittelevat yhteistyössä hirvitalousalueen verotustarvetta, jonka pohjalta yksittäiset riistanhoitoyhdistykset laativat oman alueensa verotussuunnitelmat. Viestii suunnitelmasta luvanhakijoille. LUKE Antaa arvion hirvikannan koosta alueelliselle riistaneuvostolle. Hirvihoitosuunnitelma Näin pyyntiluvista päätetään.
• 11 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 ”Tuntuu siltä, että hirvi saa Suomessa määrätä, mille puulajille metsäalueet uudistetaan. Kuusi ei menesty kaikenlaisissa maapohjissa. Tämä on tärkeä asia, sillä metsäteollisuuden kasvun myötä puuta tarvittaisiin enemmän”, Lehtonen jatkaa. Periaatteet kohdillaan Alueellisessa riistaneuvostossa istuu myös MTK:n edustaja päättämässä hirvitavoitteista. Miksei sidosryhmien ja erityisesti maanja metsänomistajien ääntä kuunneltu? ”Sanoin riistaneuvoston kokouksessa, ettei näin voi toimia. Jos sidosryhmäkokouksessa lyödään haarukka lukkoon, ei sitä voi lähteä nostamaan. Ihmetytti ja harmitti se nosto”, sanoo Varsinais-Suomen riistaneuvostossa viime keväänä varajäsenenä istunut ja maanja metsänomistajia edustanut Pontus Enestam . Riistaneuvoston muut jäsenet vastasivat Enestamille muutoksen olevan niin pieni, ettei sillä ole käytännön merkitystä. Periaatteellinen merkitys sillä joka tapauksessa on. ”Ihan turhaa järjestää sidosryhmäpalaveri ja päättää siellä jostain, jos sen mukaan ei toimita”, Enestam sanoo. Onko uudistus sitten epäonnistunut, jos paikallisääntä ei kuitenkaan kuulla? ”Kyllä tässä tavoitteet ja systeemit ovat kohdallaan, mutta sidosryhmiä pitäisi myös oikeasti kuunnella ja toimia sen mukaisesti”, Lehtonen tiivistää. AJASSA ANNE HELENIUS HIRVIHOITOSUUNNITELMAN valmistelun taustalla on ollut ajatus lisätä pyyntiluvansaajien sekä muiden paikallistahojen valtaa ja vastuuta hirvikannan hoidossa. Eräs keino tähän ovat olleet alueellisten riistaneuvostojen sidosryhmien kuulemistilaisuudet, jossa metsästyksen, maaja metsätalouden, liikenteen ja luonnonsuojelun edustajat neuvottelevat alueen hirvitavoitteista. Tarkoituksena on ollut lieventää hirvikannan hoitoon liittyviä ristiriitoja. Pari vuotta käytössä olleen menettelyn toimivuudesta on kuitenkin ehditty olla jo monta mieltä. Erityisesti maanja metsänomistajat ovat paikoin olleet pettyneitä vaikutusmahdollisuuksiinsa. He kritisoivat sitä, että sidosryhmien toiveista huolimatta alueellinen riistaneuvosto voi tehdä toisenlaisen päätöksen. Ääntä ei kuultu Näin kävi esimerkiksi viime keväänä Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston sidosryhmäkuulemistilaisuuden jälkeen. ”Tilaisuudessa maanomistajat toivat voimakkaasti ja yhtenäisesti esiin, että alueen hirvikannan kasvu pitää katkaista ja asettaa hirvikannan keskimääräiseksi tiheystavoitteeksi 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla paikallisten olosuhteiden mukaan säätäen”, kertoo tilaisuuteen osallistunut metsäasiantuntija Lasse Lahtinen MTK:n metsälinjalta. Kuuluuko sidosryhmien ääni? 41 722 Hirvenpyyntiluvat 2016 Jo hn er / Le ht ik uv a Riistaneuvosto teki kuitenkin päätöksen, että sen jokaisella hirvitalousalueella tavoitehaarukkaa joko nostettaisiin tai tiivistettäisiin aiempiin tavoitteisiin verrattuna ja siten keskimääräinen hirvitiheystavoite nousisi kaikilla hirvitalousalueilla. Tuohtumusta maanomistajissa herätti sekin, että myös kuulemistilaisuuteen osallistunut liikennepuolen edustaja kannatti 2,5:n hirvitiheyttä. Tämän voi todeta kokousmuistiosta. ”Kaikkien terveiset riistaneuvostolle olivat, että kantaa pitäisi laskea. Lähdettiin kokouksesta hyvillä mielin, että asia tuntui menneen perille. Tuli kylmää kyytiä, kun kuulimme riistaneuvostoston päätöksestä”, kertoo Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen metsänomistajajäsen Antti Lehtonen . Ju ss i N uk ar i / Le ht ik uv a
• AJASSA 12 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 3–6 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,17 ? 56,29 ? 41,47 ? 15,64 ? 17,07 ? 15,15 ? 22,66 ? 23,8 ? Uudistushakkuu 55,91 ? 57,27 ? 43,02 ? 17,38 ? 18,36 ? 17,05 ? 25,18 ? 24,95 ? Harvennushakkuu 46,83 ? 48,01 ? 36,54 ? 14,83 ? 15,18 ? 14,13 ? 20,33 ? 20,66 ? Ensiharvennus 37,57 ? 38,72 ? 11,33 ? 11,05 ? 10,89 ? 15,88 ? Hankintahinnat 56,38 ? 56,19 ? 45,61 ? 27,22 ? 29,9 ? 27,48 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,09 ? 56,93 ? 43,64 ? 15,85 ? 17 ? 15,11 ? 22,84 ? 23,88 ? Uudistushakkuu 57,65 ? 57,9 ? 45,24 ? 17,54 ? 18,19 ? 16,92 ? 25,45 ? 25,19 ? Harvennushakkuu 48,45 ? 48,68 ? 37,74 ? 15,4 ? 15,51 ? 14,38 ? 21,74 ? 20,86 ? Ensiharvennus 37,59 ? 38,31 ? 11,79 ? 11,18 ? 11,02 ? 17,98 ? Hankintahinnat 57,89 ? 56,91 ? 47,44 ? 29,22 ? 29,59 ? 28,89 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,59 ? 57,62 ? 40,24 ? 15,67 ? 17,83 ? 15,47 ? 21,88 ? Uudistushakkuu 57,21 ? 58,53 ? 41,45 ? 16,68 ? 18,91 ? 16,91 ? 23,79 ? Harvennushakkuu 48,86 ? 49,77 ? 36,59 ? 15,23 ? 15,61 ? 14,58 ? 20,73 ? Ensiharvennus 41,21 ? 42,84 ? 12,17 ? 11,98 ? 11,59 ? Hankintahinnat 58,61 ? 58 ? 44,93 ? 28,7 ? 31,1 ? 28,45 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,5 ? 55,26 ? 16,53 ? 16,08 ? 23,81 ? 25,06 ? Uudistushakkuu 55,96 ? 55,86 ? 18,3 ? 17,73 ? 26,34 ? 25,96 ? Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti SAMI KARPPINEN, kuva ”K orjuuvaurioiden korvauksessa ei ole vakiintuneita käytäntöjä”, MTK:n metsälinjan kenttäpäällikkö Pauli Rintala sanoo. Korjuuvauriot ovat harvennushakkuiden ongelma. Yleisimpiä ovat runkovauriot. Liian voimakasta harventamista voi olla kahdenlaista, joista toinen on helppo, toinen vaikea tapaus. ”Tilanne on yksinkertainen, jos harvennusvoimakkuus on lakirajan alle. Silloin on rikottu lakia ja korvausvaatimus perusteltu. Mutta lakirajat ovat niin alhaalla, että niiden rikkominen on harvinaista.” Tilanne muuttuu vaikeaksi jos harvennustiheys täyttää lakirajan, mutta ei täytä metsänhoitosuosituksia eikä harvennusvoimakkuudesta ole sovittu hakkuusopimuksessa tai sen liitteissä. Harvennustiheys voi mennä alle suosituksen myös siten, että kolhitut puut lasketaan mukaan. ”Se on vaikea tilanne, josta tietääkseni ei ole selvää oikeuskäytäntöä.” Kuka korvaa korjuuvauriot? Korjuuvaurioiden korvausperusteet ovat hankalia. Hiipivät seurausvaikutukset voivat olla näkyviä vaurioita suurempia. ELIISA KALLIONIEMI KEMIIN biojalostamoa suunnitteleva Kaidi Finland hahmottelee puunhankinta-aluetta, joka ulottuu Kolarista Ylivieskaan ja idässä Kemijärvelle ja Kontiomäelle. ”Tarvittava raaka-aine pystytään keräämään Pohjois-Suomen alueelta”, totesi raaka-aineen hankinnasta vastaava Matti Kymenvaara Lapin Metsätalouspäivillä Rovaniemellä. Enimmillään tehdas käyttää 2,8 miljoonaa kuutiometriä puuta, lähinnä nuorista metsistä kerättyä sekä lisäksi metsäteollisuuden sivutuotteita ja tähteitä. Päätöstä biojalostamon rakentamisesta odotetaan tämän vuoden aikana. Kymenvaaran mukaan raiteet ohjaavat hankintaa alueille, missä puusta on vähemmän kilpailua kuin rannikon teollisuuslaitosten läheisyydessä. Energiapuun riittävyyteen perehtynyt Luonnonvarakeskuksen tutkija Perttu Anttila totesi, että maakuntien tasolla puusta ei tule pula. Kemin ja Oulun ympäristössä sen sijaan kysyntä ylittää tarjonnan, jos suunniteltu biojalostamo rakennetaan. Silloin paikallista energiapuuta mahdollisesti korvataan tuonnilla tai kuitupuukokoisella puulla. Kaidi suunnittelee Kemiin 900 miljoonan euron hintaista biojalostamoa, jonka on määrä käynnistyä vuonna 2019. Tehtaan päätuote on biodiesel. Kaidi tähyää Ylivieskaan asti 3,05 miljoonaa kuutiota Metsätalousyhtiö Tornatorin viime vuonna toimittama, ennätyksellinen puumäärä. Lähde: Tornator
• AJASSA 13 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,7 ? 56,76 ? 40,21 ? 15,71 ? 17,35 ? 15,39 ? 22,26 ? 23,65 ? Uudistushakkuu 56,76 ? 57,76 ? 41,63 ? 17,43 ? 18,77 ? 17,4 ? 24,91 ? Harvennushakkuu 47,14 ? 48,22 ? 35,02 ? 15,44 ? 15,53 ? 14,77 ? 20,79 ? 21,47 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 56,04 ? 56,28 ? 44,61 ? 27,74 ? 29,69 ? 27,67 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,01 ? 50,28 ? 15,33 ? 16,15 ? 14,9 ? 22,24 ? 23,46 ? Uudistushakkuu 51,54 ? 51,15 ? 17,16 ? 17,39 ? 16,82 ? 24,58 ? 24,57 ? Harvennushakkuu 44,3 ? 44,2 ? 13,67 ? 13,24 ? 12,53 ? 19,49 ? 20,31 ? Ensiharvennus 37,97 ? 10,14 ? 9,45 ? Hankintahinnat 53,1 ? 52,41 ? 25,43 ? 25,6 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,58 ? 54,05 ? 41,02 ? 15,17 ? 15,44 ? 14,4 ? 21,05 ? 22,88 ? Uudistushakkuu 54,55 ? 55,27 ? 43,11 ? 17,25 ? 17,22 ? 16,81 ? 23,23 ? 24,37 ? Harvennushakkuu 45,35 ? 45,7 ? 36,42 ? 14,44 ? 13,94 ? 13,87 ? 20,4 ? 20,45 ? Ensiharvennus 10,44 ? 9,94 ? 10,02 ? Hankintahinnat 54,52 ? 53,91 ? 44,92 ? 27,79 ? 28,34 ? 28,41 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat 53,21 ? Ostomäärät viikolla 6 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 18 504 Pohjanmaa 31 414 Lounais-Suomi 61 040 Häme-Uusimaa 78 150 Kaakkois-Suomi 58 541 Pirkanmaa 48 276 Etelä-Savo 94 454 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 48 745 Keski-Suomi 69 458 Pohjois-Savo 65 965 Pohjois-Karjala 57 603 Kainuu 23 729 Pohjois-Pohjanmaa 46 489 Lappi 13 531 715 901 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 6 Kantohintojen kehitys Kainuu–Pohjanmaalla Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m viikot 1–6, 2017 2015 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 2016 2013 2014 2015 2016 2017 0,4 0,8 1,2 1,6 2,0 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI Rintala neuvoo, että puukaupassa sovitaan jollakin tavalla tavoitetila, johon harvennuksessa pyritään. Mittarina voi olla pohjapinta-ala tai runkoluku tai molemmat. Jos määrittelyä ei ole, niin puunostajan on helppo vetäytyä sanomalla, että lakia tai sopimusta ei ole rikottu. Tuplahinta vakiintunut korvaukseksi Metsänhoitoyhdistysten valtakirjakaupoissa on yleensä ehto, että harvennuksissa noudatetaan metsänhoitosuositusten harvennusmalleja. Niiden alittaminen ei ole lakirikkomus vaan sopimusrikkomus. Vakiintunut korvauskäytäntö on, että liikaa hakatun puumäärän hinta maksetaan kaksinkertaisena. Harvennuksissa tuplahinta tekee lisää joitain satasia hehtaarilla. ”Vakiintunutta menettelyä ei ole yleensä kyseenalaistettu. Joihinkin tapauksiin tällainen korvaus on hyväkin, joihinkin se ei riitä. Periaatteessa isompaakin korvausta voi yrittää, mutta silloin pitää olla valmius esittää laskelmat ja perustelut vahingonkorvaukselle vaikka tuomioistuimessa.” Havupuuston arvokasvu ei romahda liian voimakkaaseen harvennukseen, vaan jäljelle jäävien puiden järeytyminen on sitäkin voimakkaampaa. Kuutiomäärä kärsii, mutta eurotarkastelussa menetys ei ole niin iso. Seurausvauriot hankalia Rintala varoittaa, että jos korjuuta ei tarkasta kunnolla, niin huomio saattaa kiinnittyä vähempiarvoisiin asioihin. Voimakas harvennus tai hankiaikaan jääneet pitkät kannot on helppo havaita, mutta vaurioiden aiheuttama siirtymä tukista kuitupuuksi, energiapuuksi ja jopa lahopuuksi on suurempi taloudellinen menetys. Ongelmallista on, jos vauriot ilmenevät pitkällä ajalla hakkuun jälkeen. Näin voi olla, jos kokoojauran urapainuma on vaurioittanut juurenniskoja niin, että puu pysyy aluksi pystyssä, mutta myöhemmin kaatuu, lahoaa tai kuolee ja muuttuu kuitutai energiapuuksi. ”Tilanne, jossa on maasto-, puustoja juurivaurioita, on aina hankala eikä siihen ole yleisohjetta. Tapion ja Metsäkeskuksen korjuujälkimittausten pohjalta on tehty metsänhoitoyhdistyksille laskentamalli, jolla voi arvioida vahinkojen taloudellista merkitystä.” Mittaustodistus saattaa viedä valitusoikeuden Mittaustodistuksen hyväksyminen on puukauppatilin saamisen ehto. Monissa tapauksissa siihen liittyy, että samalla hyväksyy hakkuun ja korjuun oikein tehdyksi. Tilanne on hankala metsänomistajalle, joka käy palstalla ehkä muutaman kuukauden kuluttua – hyväksy puukauppa, mittaus ja korjuu, että saat rahasi, mutta tiukan tulkinnan mukaan samalla menetät valitusoikeuden. Rintala tietää muutamia tällaisia, riitautuneita tapauksia. Rintalan tietoon tulee muutama korjuuvauriotapaus vuodessa – käytännössä ne kaikkein vaikeimmat tapaukset, joihin pyydetään apua. Todellinen määrä on kuitenkin paljon suurempi. Jäävän puuston runkovauriot on helppo havaita, mutta ajourien juurivauriot voivat aiheuttaa hitaasti eteneviä, taloudellisesti suurempia vahinkoja. ? ?
• 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 ENNEN PÄÄTEHAKKUUTA. Jos metsän lannoittaa kerran kiertoajan kuluessa, kannattaa se tehdä kymmenisen vuotta ennen päätehakkuuta. Silloin kaikki lisäkasvu on tukkipuuta. M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M etsänparannusasiantuntija Lauri Laaksonen vetää kuulakärkikynällä viivan harvennuksessa kaadetun mäntyrungon katkaisupintaan. Uloimpien yhdeksän vuosiluston läpi kulkeva viiva havainnollistaa, miten vuonna 2008 tehty kasvatuslannoitus on vaikuttanut mäntyjen kasvuun. ”Kasvatuslannoituksen tavoitteena on lisätä puuston kasvua. Kasvu on lisääntynyt, jos vuosilustojen paksuus pysyy vähintään samana kuin ennen lannoitusta. Puu kasvaa silloin enemmän kuin ennen lannoitusta, mutta puuaineen tiheys pysyy hyvänä”, metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeessä työskentelevä Laaksonen sanoo. Janakkalassa kasvavassa männikössä lannoitus on vaikuttanut juuri näin. Jos lannoituksen jälkeen kasvaneet vuosilustot ovat selvästi aiempia vuosilustoja leveämpiä, saattaa se Laaksosen mukaan kieliä esimerkiksi siitä, että puut ovat kasvaneet liian tiheässä. Ensiharvennuksen jälkeen Kivennäismailla puiden kasvua rajoittaa yleensä typen puute. Parhaita kivennäismaiden lannoituskohteita ovat kuivahkojen kankaiden männiköt sekä tuoreiden kankaiden kuusikot ja männiköt. Myös osa lehtomaisten kankaiden kuusikoista sopii lannoitettaviksi. Männiköihin riittää Laaksosen mukaan usein puhdas typpilannoite, lehtomaisille kankaille ja kuusikoihin kannattaa valita myös fosforia sisältävä lannoite. Parhaiten lannoitus sopii 35–70-vuotiaisiin metsiin. Ennen ensiharvennusta lannoitusta ei Laaksosen mukaan kannata tehdä. ”Alle ensiharvennusikäisten puiden alaoksat eivät ole vielä karsiutuneet. Lannoitus lisää niin rungon, juurten kuin oksienkin kasvua, joten nuorimmissa metsissä lannoittamalla tuotettu lisäkasvu jää laadultaan heikoksi.” Kasvu vauhtiin lannoittamalla Huonolaatuista puustoa lannoitus ei paranna, mutta laadukkaassa puustossa se lisää laatupuun määrää. ”Kasvu on lisääntynyt, jos vuosilustojen paksuus pysyy vähintään samana kuin ennen lannoitusta”, kertoo metsänparannusasiantuntija Lauri Laaksonen ja vetää kynällä viivan lannoituksen jälkeen muodostuneiden vuosilustojen läpi. Alle ensiharvennusikäiset puut ovat Laaksosen mukaan myös niin pieniä, että lannoituksen hyödyt jäävät vähäisiksi. Hoidettuun metsään Lannoituksen vaikutus kestää kuusikoissa 8–10 vuotta, männiköissä 6–8 vuotta. Laaksonen neuvoo ajoittamaan lannoituksen hakkuiden mukaan. Metsä tulee harventaa ennen lannoitusta, sillä liian tiheässä kasvavat puut eivät pysty hyödyntämään ravinteita kunnolla. Jos metsä lannoitetaan kerran kiertoajan kuluessa, kannattaa lannoitus tehdä kymmenisen vuotta ennen päätehakkuuta. Lannoitus on silloin taloudellisesti kannattavinta, sillä kaikki lisäkasvu on tukkipuuta.
• METSÄSTÄ 15 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 Metsän voi lannoittaa myös jokaisen harvennuksen jälkeen. Paras ajankohta on vuosi tai pari harvennuksen jälkeen, kun puuston kasvu on jälleen elpynyt. Lannoitus sopii Laaksosen mukaan terveisiin ja hyvinhoidettuihin metsiin. Kasvatuslannoitus ei korjaa puuston heikkoa laatua, mutta laadukkaassa puustossa se lisää laadukkaan puun määrää. Yhteishankkeet yleistyneet Lannoituskausi ulottuu toukokuun alusta syyskuun loppuun. Urean voi tosin levittää talvellakin. Lannoitteet voi levittää itse, mutta Laaksosen mukaan lannoitus tehdään nykyisin usein yhteishankkeena. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset kokoavat vuosittain lannoituksesta kiinnostuneita metsänomistajia yhteishankkeisiin. Yhteishankkeissa lannoite levitetään yleensä helikopterista. Omatoiminen metsänomistaja voi levittää lannoitteen käsin tai mönkijään laitettavalla levittimellä. Lannoitetta tulee levittää hehtaarille 500–600 kilogrammaa. Metsänlannoitukseen soveltuvien typpilannoitteiden typpipitoisuus on noin 27 prosenttia, joten typpeä tulee hehtaarille noin 150 kilogrammaa. Metsälakikohteille tai vedenhankintaan soveltuville pohjavesialueille lannoitteita ei saa levittää. Lannoitteita valmistavat ja markkinoivat muun muassa Yara ja Belor Agro, ja niitä voi ostaa esimerkiksi maatalouskaupoista. Sekä Yara että Belor Agro pakkaavat lannoitteensa useamman sadan kilogramman suursäkkeihin. Satojen eurojen tuotto Lannoituksen hinta riippuu pitkälti siitä, mitä lannoitetta metsään levitetään. Yhteishankkeen hinnaksi tulee Laaksosen mukaan ilman arvonlisäveroa keskimäärin 300–350 euroa hehtaarilta, jos levitys tehdään helikopterilla. Hehtaarille tarvittava lannoitemäärä maksaa Laaksosen mukaan ilman arvonlisäveroa 150–200 euroa. Laaksonen arvioi, että metsän kasvu lisääntyy yhden lannoituskerran vaikutusaikana keskimäärin 15–20 kuutiometriä hehtaarilla. ”Tukkivaltaisessa leimikossa se tarkoittaa 800 euroa hehtaarilta, jos keskimääräinen kantohinta on 40 euroa kuutiometriltä. Sijoitukselleen saa silloin helposti 10–15 prosentin koron, parhailla kohteilla jopa 20 prosentin koron”, Laaksonen arvioi. Parhaimman tuoton lannoitukseen sijoittamilleen rahoille saa hänen mukaansa Etelä-Suomen puustoisilla kasvupaikoilla, mutta kasvunlisäys on suuri Pohjois-Suomessakin. Lannoituskulut voi vähentää metsäverotuksessa. Er kk i O ks an en / M et la ”Sijoitukselleen saa helposti 10–15 prosentin koron.” Vinkit kasvatuslannoitukseen 1. Sopii terveisiin ja hoidettuihin metsiin. 2. Paras hyöty tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. 3. Vasta ensiharvennuksen jälkeen. 4. Ajoitus hakkuiden mukaan. 5. Levitys toukokuusta syyskuuhun. 6. Ei metsälakikohteille tai tärkeille pohjavesialueille. LIINA KJELLBERG KASVATUSLANNOITUKSEN suosio on viime vuosina hieman kasvanut, arvioi metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeen metsänparannusasiantuntija Lauri Laaksonen . Muutaman vuosikymmenen takaisista lannoitusmääristä ollaan kuitenkin vielä kaukana. ”Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeen alueella kasvatuslannoituksia on tehty vuosittain keskimäärin 300–500 hehtaarille. Parhaimpina vuosina lannoitusmäärät ovat olleet toista tuhatta hehtaaria”, Laaksonen sanoo. Hänen mukaansa metsänomistajat lannoittavat metsänsä yleensä kerran kiertoajan kuluessa, mutta niitäkin löytyy, jotka lannoittavat metsänsä pari kolme kertaa kiertoajan kuluessa. ”Metsiään lannoittavat eniten ne, jotka ovat nähneet, millainen vaikutus sillä on”, Laaksonen toteaa. Moni metsänomistaja miettii lannoituksen ympäristövaikutuksia. Laaksosen mukaan huoleen ei ole syytä. ”Typpeä voi huuhtoutua pieniä määriä lannoitusvuonna ja sitä seuraavana vuonna, mutta suurta riskiä siitä ei aiheudu. Fosforia lannoitteet sisältävät hyvin vähän. Lannoitetta levitetään metsiin sen verran kuin puut pystyvät sitä käyttämään, ja vesistöjen ympärille jätetään suojavyöhykkeet.” Suosio kasvussa KATSE LATVUKSIIN. Jos puiden latvukset ovat terävät ja kolmasosa latvuksesta on vielä vihreä, ei kasvu ole taantunut, ja puusto hyödyntää lannoituksessa annetut lisäravinteet tehokkaasti. ENSIHARVENNUKSEN JÄLKEEN. Alle ensiharvennusikäistä puustoa ei kannata lannoittaa, sillä puut ovat silloin vielä turhan pienikokoisia ja oksaisia. MUKAAN YHTEISHANKKEESEEN. Lannoitus tehdään nykyisin usein yhteishankkeena, lannoitteen levitys taas helikopterista.
• 16 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat M etsästäjiä on viime aikoina patisteltu tehostamaan pienpetopyyntiä erityisesti metsäkanalintukantojen suojelemiseksi. Metsästettävistä pienpedoista lähes kaikki lukeutuvat turkisriistaan. Entisaikoina kettu ja näätä olivat turkisten aatelia. Niiden nahkoja himoittiin, ja niillä oli erittäin suuri taloudellinen merkitys. Piisami ja majava eivät ole petoja, mutta niidenkin turkkia arvostettiin. Turkisriistan pyyntiin innostuneita ja jopa erikoistuneita metsästäjiä löytyy yhä. Joensuun Särkivaarassa METSÄSTÄ Kolmensadan näädän mies on vannoutunut turkisriistan puolustaja. Kari Ikonen ja Harri Korhonen ovat lähdössä näädän hiihtoon. tapaan vannoutuneen metsästäjän ja turkisriistan puolustajan. Kari Ikonen on yli 300 näädän mies. Kettuja on vuosien saatossa tullut kaadetuksi satakunta, piisameita useampikin sata. Ei keliä, ettei näätämies suunnistaisi jäljille, monesti kaverin kanssa. Yksi innokkaimmista kanssametsästäjistä on lankomies, ilomantsilainen Veli Puumalainen . Hänen näätäsaldonsa huitelee viidensadan tietämissä. Ikonen metsästää turkisten lisäksi kaikkea riistaa minkistä suurpetoihin. Aikanaan päivätyö teurastajana, viimeiset kymmenkunta Kiteen opetusteurastamossa, vei paljon aikaa. Silloin illat ja viikonloput piti käyttää metsästykseen mahdollisimman tarkkaan. Nyt eläkepäivien myötä aika harrastuksen parissa on lisääntynyt entisestään. Näätää, metsien kultakurkkua, on pidetty vaikeasti tavoitettavana saaliina. Intoa, sitkeyttä ja hiihtohaluja se ainakin vaatii. ”Hyvästä koirasta ei ainakaan haittaa ole etenkään näädän loppujäljellä”, Kari Ikonen sanoo. Legendaarinen näätäreppu Ikosen vuotuinen näätäsaalis vaihtelee viiden ja parinkymmenen kultakurkun välillä. ”Onnistuneen kaadon jälkeen ihaillaan tietenkin saalista. Tarkastellaan, onko se uros vai naaras ja
• 17 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 METSÄSTÄ ”Metsäpäiviä kertyy vuodessa lähes se määrä, joka kalenterista löytyy.” minkä kokoinen se on. Legendaarisesta näätärepusta löytyy myös kaatosuklaa, joka kruunaa onnistuneen jahtipäivän.” Näätäreppu pitää sisällään myös muut välttämättömät jahdissa tarvittavat varusteet ja tarvikkeet: näätäraudat, lapion, kirveen, puukon, tulentekotarpeet ja ensihoitotarvikkeet. ”Jos metsällä sattuu vahinko tai muuten harmittaa ja kotiin kömpii märkä ja väsynyt metsästäjä, löytyy kotoa lähihoitaja”, kuittaa keittiön periltä hoitoalalla työskentelevä vaimo Aila Ikonen . Parin viime vuoden aikana näätäkannat ovat Ikosen mukaan kasvaneet. Parhaita maastoja ovat soiden laitamat, vanhat metsät, heinikkoiset aukot – ja kyllä se taimikkokin näädälle kelpaa. Näädän kulkua ohjaavat sen omat saaliit: pikkujyrsijät ja myös kanalinnut. Riistalintujen munarosvona ja poikueiden tuhoajana sitä erityisesti pidetään ja siksi pyydetään. Kaikki metsästä saatu on arvokasta. Sienet ja marjat päätyvät myös hyötykäyttöön. Kalastamallakin Ikonen rikastaa perheen ruokapöytää. Metsäpäiviä hänelle kertyy vuodessa lähes se määrä, joka kalenterista löytyy. Kaikista metsästystapahtumista löytyy kirjallinen tallenne. Päiväkirjoja on vuosien varrella kertynyt lukuisia, samoin videoita ja valokuva-albumeja. Saalis käsiteltävä oikein Arvokkaan luonnonvaramme hyötykäyttöä edistämään ja arvostamaan on perustettu Suomen luonnonturkisyhdistys. Yhdistys painottaa luonnonturkisten eettisyyttä, vastuullisuutta ja haltuunoton laillisuutta. On tärkeää, että metsästäjien saaliit myös turkisriistan osalta tulevat hyötykäyttöön. Koko Suomen näätäsaalis vaihtelee nykyisin 20 000 yksilön vuositasolla kannoista ja pyyntikeleistä riippuen. Näätäjahti jatkuu saloillamme ja nykyisin myös hyvin lähellä asutusta maaliskuun loppuun saakka. Ensiluokkaisesta näädän raakanahasta metsästäjä kuittaa ehkä parinkympin vaivanpalkan nylkemisestä ja nahan kuivaamisesta. Kari Ikosen mielestä turkisriistankin käsittelyssä tärkeintä on huolellisuus. ”Pyrin nylkemään saaliin mahdollisimman nopeasti. Rasva kaavitaan tarkoin pois ja nahka kiinnitetään oikeankokoiselle taanalle. Ensin nahkapuoli ulospäin, ja päivän jälkeen voidaan turkki kääntää näkyville”, Ikonen opastaa. Ikonen on jalostanut osan saalisnäädistään persoonalliseksi puolisiin näkemään oikea pyyntitilanne.” Harri Korhonen soittaa löytäneensä aivan lähimaastosta näädän jäljen. Miehet suksille ja Leevi, yli kolmenkymmenen näädän metsäkoira, opastaa haukullaan paikalle. Lähtiessään näädän jäljille metsästäjä ei voi koskaan tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Joskus voi illan tullen laittaa näädän reppuun. turkiksi. Itse suunniteltuun turkkiin on tarvittu 43 näädännahkaa. Erikoiseksi turkin tekee se, että muun muassa hihansuissa on käytetty turkiksen oranssinkeltaista kaulaosaa. Käpälät kynsineen roikkuvat turkin olkapäillä. Jäljen perään Kesken tarinoinnin soi puhelin. ”Nyt olisi tilanne päällä, päästäiKari Ikosen näätäturkki on juhlavaate. Näädän raakanahkoja on kertynyt jo kosolti. Nylkemisen ja puhdistamisen jälkeen näätäsaalis asetetaan taanalle.
• METSÄSTÄ 18 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 METSÄNOMISTAJA MIKKO HÄYRYNEN, teksti ANTTI J. LEINONEN, kuvat K otitalo oli kosken töyräällä ja uitto sielunmaisemaa. Kummakos, että tukkijätkä oli Eero Alaraasakan lapsuuden toiveammatti. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt. Alaraasakka aloitti Iin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana 1980-luvun alussa. Hän muistelee, että aika oli taistelua metsänomistajien sieluista. Metsänviljelyyn ei uskottu, sillä kokemusta oli vain peltoheitoille istutetuista männyntaimista. Ne olivat väärä valinta sontalannoitetuille pohjille ja katosivat viimeistään hirvien suihin. Jotain oli tehtävä, sillä kolmannes yhdistyksen alueesta oli vajaatuottoista. Avohakkuu oli täysin uutta, ja samanaikaisesti jatkuvasta kasvatuksesta kiisteltiin julkisuudessa. Sodankäyneet isännät haukkoivat henkeä, että mitä se nuori mies meinaa. ”Mutta sain asiani läpi ja huomattiin, että kyllä metsä saadaan kasvamaan.” Viljelymetsät kasvavat puuta yli ennusteiden, ja kuutiomäärät ovat jo isompia kuin silloisten päätehakkuualojen. Vajaatuottoisia metsiä ei enää juuri ole. Turvemaat pitäisi jättää silleen Jos avohakkuita joskus karsastettiin rumina, niin ihmissukupolven aikana niihin totutaan. Seuraava samantapainen karsastus saattaa tulla turEi tullut pojasta tukkijätkää Eero Alaraasakan tie vei kosken rannalta metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajaksi. Eero Alaraasakka hiihtää toiminnanjohtajana viimeisiä lumia. Yli 30 vuoden aikana metsät on saatu tuottokuntoon, mutta uusi aika tuo uusia huolenaiheita. Salliva metsälaki on sallinut myös arveluttavaa toimintaa. Eero Alaraasakka olisi valmis nostamaan männyn istutustiheyttä, mutta jättämään turvemaat uudistumaan itsekseen. Ii
• METSÄSTÄ 19 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 Usein syynä on, että puukauppa saadaan syntymään, jos luvataan edullisempi uudistaminen kylvämällä.” Taimikon varhaishoito on työlaji, joka useimmiten jää tekemättä. Istutustaimet eivät useinkaan tarvitse perkausta, sillä ne ovat kylvötaimia viisi vuotta edellä. Alaraasakka olisi valmis nostamaan männyn istutustiheyttä tuoreilla kankailla 2 500 taimeen. Nykysuositus on 2 000, mutta käytännössä taimia istutetaan 2 200. ”Taimet mahtuvat kasvamaan, tiheys parantaa laatua ja kustannus saadaan takaisin ensiharvennuksessa. Samalla voidaan hyödyntää jalostusta ja laatuharvennukselle on enemmän materiaalia valittavana.” Yhdistys moraalin vartija Tiukan säätelyn ansiosta keplottelijat eivät ole olleet metsäalan riesana vuosikymmeniin. Alaraasakka on kuitenkin huolissaan siitä, oliko uudistamiskypsyysrajan poistaminen samalla avaus arveluttavalle toiminnalle. Hän on havainnut, että isojen pinta-alojen hamuajia on enemmän, ja vemaiden muokkauksesta. Iikin on seutuja, joiden pinta-alasta yli puolet on soita. Alaraasakan kanta on jyrkkä: hän olisi valmis kieltämään turvemaiden muokkauksen lailla. Perusteluna ovat maisemasyyt ja etenkin, että ne ovat jo kasvunsa antaneet. Turvemaat on ojituksilla viritetty kasvuun, mutta koska ne eivät saa lisäravinteita kivennäismaasta, osalla turvemaista maan voima riittää vain yhteen puusatoon. Turvemaan ja kivennäismaan uudistaminen mätästäen ja istuttaen maksaa saman verran. Turvemaalla epävarmuusmomentti on kuitenkin niin suuri, että Alaraasakka pitää uudistamista lähinnä rahanhaaskauksena. ”Kangasmaille uusi metsä osataan laittaa alulle, mutta nyt ensimmäistä kertaa mietitään turvemaiden uudistamista. Metsäntutkijoiden tulokset viittaavat hyvään luontaiseen uudistumiseen, mutta jos niin ei tapahdu, niin jääkööt uudistamatta.” Pitäjän metsien puuston kokonaiskasvu on edelleen nousussa. Alaraasakka ennakoi silti, että turvemaiden vuoksi kasvun lakipiste tulee vielä ja sitten lähdetään hienoiseen laskuun. Istutusta enemmän ja tiheämmin Alaraasakka toivoo myös, että istuttamista tehtäisiin enemmän ja nykyistä tiheämpänä vähänkin rehevämmillä mailla. ”Kylvämistä käytetään liikaa. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA maksaa alle 20 euroa ilman arvonlisäveroa. Paksuus on yleensä 0,2 millimetriä. Siitä voi päätellä, että aitaa pitää jatkuvasti huoltaa ja uudistaa. Jäätävät vesisateet ja puista putoava materiaali rasittavat nauhaa niin, että talvisin joudutaan käymään aitaa tarkistamassa jopa viikoittain. Jos hirvinauha auttaa hirvituhojen vähentämisessä, johtuuko se nauhasta vai siitä, että paikalla hiihdellään jatkuvasti? Tiettävästi ei ole vertailututkimuksia hirvinauhan tehosta. Saattaa olla, että yhden nauhan teho on toiveunta. Tuoreesta nauhoituksesta voi olla apua, jos hirvillä on naapurin puolella männyntaimikkoja talviseksi herkuksi. Jos niitä ei ole ja hirviä on paljon, aidan läpi mennään turhia kursailematta. Kasvavien puiden käyttö hirviaitana on jonkun pellepelottoman idea. Kun kuusta istutetaan riviin puolen metrin välein ja toinen samanlainen rivi tehdään puolen metrin päähän, saadaan parissa vuosikymmenessä hirven kestävä aita, jos asiaa auttaa Nato-yhteensopivalla piikkilangalla. Hyvä idea, paitsi että aita toimii vasta sitten, kun sitä ei istutusaukolla enää tarvita. Taitaa olla niin, että metsätalouden valinnanvapauden pelastaa vain hirvikannan alentaminen 20 000 eläimeen. Voitaisiinko tätä moottoritien aitaa käyttää osaltaan taimikon suojaamiseen, kun oikealla oleva metsikkö aikanaan uudistetaan? Lisää hirviaitoja Vielä vuonna 1970 suomalaiset naureskelivat metsäretkeilyillään Saksassa näkemilleen aitauksille, joilla suojattiin istutuksia kauristuhoilta. Kyseltiin, eivätkö saksalaiset osaa laskea kustannuksia. Liian suuren hirvieläinkannan aiheuttamia metsätuhoja voidaan halvimmin torjua rankalla metsästyksellä, ei aitaamisella. Silloin Suomessa oli hirviä 20 000. Nyt niitä on yli 80 000. Naureskelu on tukehtunut kurkkuun. Kunnollinen hirviaita on Suomessakin tehokkain tapa estää hirvituhot. Hinta vain on sellainen, ettei karujen maiden männynviljelyjä kannata koskaan suojata tällaisella aidalla, ja jopa lehtomaisella kankaalla kasvatettavan nopeakasvuisen rauduskoivun aitaaminen on enemmän epätoivoinen teko kuin taloudellinen ratkaisu. Pientä apua saa, jos voi käyttää valmista hirviaitaa. Jos neliön muotoinen rauduskoivuviljelmä rajoittuu hirviaidalla suojattuun moottoritiehen, säästää aitauskustannuksissa 25 prosenttia. Jos valtio on kustantanut hirviaidan kahdelle risteävälle tielle, hyvällä onnella voi hyödyntää kolmion muotoisella metsänviljelyalalla kaksi valmiiksi aidattua sivua. Kolmion muodosta riippuu, paljonko saa säästetyksi aitauskustannuksissa. Puolet on realistinen tavoite. Varsinainen lottovoitto olisi teoriassa kaksi samansuuntaista suojattua tietä ja niiden välinen suojattu yhdystie. Jos omalla poikkiaidalla saa suojatuksi muutamien kymmenien hehtaarien taimikon, aitauskustannukset hehtaaria kohti alkavat olla jo siedettäviä. Vahinko, että pieni tiluskoko tekee tällaisen mahdollisuuden todennäköisyyden suunnilleen samaksi kuin saada oikea lottovoitto. Runsaasti liikennöityjen teiden lisäksi tukevia ja siis toimivia hirviaitoja on siemenviljelmien suojana. Niitä saattaa löytyä myös lentokenttien ja teollisuusalueiden ympäriltä. Olemassa olevien hirviaitojen hyödyntäminen on jäänyt teoriaksi. Löytyisikö aitausapua kevyemmistä vaihtoehdoista, jotka auttaisivat istutuksesta 10–15 vuotta eli pahimman tuhoutumisvaaran yli? Kaupoissa myytävä tuulessa lepattava keltainen hirvinauha on leveydeltään 50 millimetriä. Se viritetään viljelyaukon reunapuusta toiseen tukipuiden etäisyyden ollessa viitisen metriä. Pituudeltaan 300 metrin rulla ”Uudistamiskypsyys tulisi palauttaa jossakin muodossa.” osa ammattisijoittajista hakkaa kaiken mahdollisen ja jättää metsät pöllisiemenpuuasentoon. Uudistamisvelvoite juuri ja juuri täyttyy, mutta metsäammattilaisen silmään jälki on ala-arvoista. ”Uudistamiskypsyys tulisi palauttaa jossakin muodossa, eikä kemeratukea ole ajateltu sen kokoluokan toimintaan”, Alaraasakka sanoo. Yhdistys ei pysty estämään parhaassa arvokasvussa olevien kuvioiden hakkuuta. Se voi kuitenkin olla järjen ja moraalin ääni, ettei meno villiydy aivan hurlumheiksi. Yhdistys on moraalin vartija myös silloin, kun ahneus hiipii metsänomistajan päätöksentekoon omasta takaa. Tarpeen vaatiessa yhdistys muistuttaa, ettei yksi sukupolvi saa syödä seuraavan eväitä hakkaamalla liian nuoria metsiä. Ennen kaikki paremmin Mukana saattaa olla kaihoa, kun Alaraasakka sanoo 1980-luvulla kaiken olleen paremmin. Siitä lähtien tukin reaalinen hinta on hieman laskenut ja kuitupuun romahtanut. Hoitotyöt tehdään suurin piirtein samalla tavalla nyt kuin silloin. Metsien parempi kasvu on sentään paikannut kannattavuutta. ”Metsätalouden kannattavuus vaihtelee. Joillakin metsänomistajilla se ei kannata ollenkaan, toisilla taas on hyvätuottoisia kangasmaita. Mutta hyviin tuottoihin ei nykyisillä kantohinnoilla pääse.” Alaraasakka ei itse ole erityisen iso metsänomistaja, sillä toiminnanjohtajalle ei ole sopivaa ostaa tiloja omalta toimialueelta. Hänellä on perintötilan lisäksi vain yksi ostotila, naapuripitäjän puolelta. Auton katolla on kunnon suksitelineet nimensä mukaisesti suksia varten. Toiminnanjohtaja tarvitsee suksia työssään tämän tästä vielä tämän talven. Ensi talvena hän hiihtää niillä eläkeläisenä. Nuori toiminnanjohtaja istutti avohakkuiden opin. Enää vajaatuotttoisia alueita ei juuri ole.
• METSÄSTÄ 20 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 on hämmästyttävän kevyt ja voimakas. Laite ei paina juuri vänkäriä enempää. Räikkäavaimen tapaisesta kammesta voimansa ottava kiila työntyy ruuvin voimalla peltilamellien sisällä eteenpäin. Ruuvikiila sopii erikoispuiden kaatojen avuksi. Urakkahakkuille – jos sellaista joku vielä tekisi – ruuvikiila olisi hidas. Sahausrakoa on avarrettava noin kaksinkertaiseksi, jotta kiilan kärjen saa riittävän syvälle rakoon. Kertasahauksella syntyvästä raosta kiila työntyi ainakin jäätyneestä puusta ulos. Voimaa riittää Sahausrakoon asetettuna Koller tuottaa versiosta riippuen 15–20 tonnin nostovoiman. Vänkärillä saanee täydellä raivolla ponnistaen kolmisen tonnia nostovoimaa. Kiila näytti voimansa heti ensimmäisellä testipuulla, joka oli noin 700 litran näretukki. Runko nojasi jo valmiiksi vasten kaatosuuntaa. Kokemattomuutemme vuoksi kiila puristui ensi yrittämällä sahausraosta ulos, jolloin puu notkahti ikävästi kantapäilleen. Kun kiila saatiin sahausrakoa avartamalla uudelleen puun sisään, runko kallistui hitaasti mutta varmasti haluttuun suuntaan ja rojahti lopulta nurin. Kiilan korkeus on kahdeksan senttiä, mikä määrittää myös kiilan nostovaran. Vänkärillä näin suuren, taaksepäin notkahtaneen kuusen kaato olisi ollut tekemätön paikka. Jäätyneen puun aikana kaatokiilan päällä olevat metallilamellit tuntuivat turhan liukkailta. Tuoreeseen puuhun ne todennäköisesti tarraavat riittävän hyvin kiinni – olennaista on, että kiila upotetaan sahausrakoon tarpeeksi syvälle. Hintansa puolesta vehje voi jäädä väliinputoajaksi: yli 500 euroa maksava laite on kallis. Kaatotunkin saattaa saada samaan hintaan. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija M oottorisahatyön muutos heijastuu myös tarvikekauppaan. Uittokaluston mukaan viime aikoina on myyty enemmän kaatotunkkeja kuin vänkäreitä. Tämä kertoo, että järeiden puiden kaatoja tehdään lähinnä pihoilta ja puistoista, joissa kaato on hallittava tarkoin. Tukkisavotoilla käytettiin vänkäreitä, mutta tällaiset työmaat ovat historiaa. Keski-Euroopassa moottorisahoilla kaadetaan yhä isoja puita talousmetsistä. Sikäläiset metsurit käyttävät kiiloja järeiden puiden kaatojen apuna. Kiilojen periaatetta on koetettu soveltaa myös mekanisoituihin kaadon suuntaajiin. Tässä joukossa Kollerin ruuvikiila on paras tähän asti nähdyistä. Kaltaisiinsa verrattuna se Kätevä, mutta kallis kaataja Kollerin mekaaninen kaatokiila on näppärä ja vahva apuväline isojen puiden kaatamiseen. ”Kaltaisiinsa verrattuna se on hämmästyttävän kevyt ja voimakas.” Plussat: + kevyt + helppo käyttää + riittävä nostovoima + laadukkaasti tehty Miinukset – kiilan lamellien vajavainen kitkapinta – hinta – käytön hitaus Kollerin kaatokiilan nostovara riittää kaatosuuntaa vasten nojaavien puiden kaatamiseen. Kollerin ruuvikiila suurille puille keskikokoisille puille Pituus 350 mm 350 mm Leveys 95 mm 65 mm Korkeus 85 mm 85 mm Työnnön pituus 94 mm 94 mm Kiilan korkeus 80 mm 80 mm Työntö/kierros 2,5 mm 2,5 mm Vivun pituus 310 mm 310 mm Nostokyky 20 tn 15 tn Paino 3,6 kg 2,9 kg Hinta 599 euroa 529 euroa Kaatokiilan kärkiosa on saatava syvälle sahausrakoon, muuten kiila luistaa helposti ulos ainakin kun puu on jäätynyttä. Kiilan tuottama 15–20 tonnin nostovoima riittää järeidenkin puiden kaatamiseen. PLUSSAT JA MIINUKSET KOKEILTUA Ota yhteyttä: 044 762 4500, nokka.fi brp.fi on kotimainen Nokka Forest Pro mönkijän kuormainvaunu! Hydraulisen 4-vedon ansiosta tuot puukuorman sieltä mistä mönkijänkin. Forest Prossa saat isot ominaisuudet pienessä paketissa. Tervetuloa tehtaalle koeajolle! Metsänomistajan ehdoton ykkönen
• METSÄSTÄ 21 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 VEROTUS HANNU JAUHIAINEN VEROHALLINTO on päivittänyt lunastustoimituksia koskevat vero-ohjeensa. Sähkölinjoista ja muista alueista maksettavien korvausten verotuskohtelu on vaihteleva ja tapauskohtainen. Sähkölinjoista ja muista vastaavista alueista maksettavat korvaukset katsotaan yleensä kokonaisuutena luovutusvoittoverotukseen kuuluviksi. Näin silloin, kun puuston arvo sisältyy maksettavaan korvaukseen. Korvaus maksetaan tällöin maapohjan pysyvästä käyttöoikeudesta, puustosta sekä sen odotusarvosta. Saadusta luovutusvoittona verotettavasta korvauksesta voidaan vähentää 80 prosentin hankintameno-olettama, joten korvauksesta on verollista 20 prosenttia. Siitä menee veroa 30 tai 34 prosenttia riippuen verovelvollisen pääomatulojen määrästä. Jos metsänomistaja myy sähkölinjapuut erikseen vaikkapa metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun kautta, on Sähkölinjakorvausten verotus vaihtelee Sähkölinjoilta maksettavien puiden arvo on tilanteen mukaan luovutusvoittona tai pääomatulona verotettavaa tuloa. HANNU JAUHIAINEN vastaukset Traktorin matkakulut Olen kulkenut traktorilla palstallani harvennushakkuita tekemässä. Huonon tien vuoksi matkaa tulee noin 10 kilometriä suuntaansa. Voinko vähentää traktorin kulut jotenkin? Metsätalouden matkoihin käytetyn traktorin kulut voidaan vähentää tuntikustannusten mukaan, 11 euroa tunnilta. Yhtymän osakas Miten toimitaan yhtymän asioiden hoidossa? Riittääkö, että vastuuhenkilö on alv-verovelvollinen ja voidaanko tällä perusteella hoitaa alv-ilmoitus, samoin kuin varsinainen metsäveroilmoitus? Yhtymälle on haettava oma Y-tunnus eli se on itsenäinen arvonlisäverovelvollinen. Sähköinen arvonlisäveroilmoitus sekä metsäveroilmoitus on mahdollista tehdä vain Katso-tunnisteen avulla. Paperiset lomakkeet voi täyttää ja lähettää yhtymän asioiden hoitaja. Vanha kuitti Voiko vuonna 2014 ostetun sahan kuitin liittää tämän vuoden verotukseen? Isäntä oli niitannut kuitin yhteen huoltokirjan takuulapun kanssa ja löysin sen takuupapereista selatessa. Yksittäisen vähentämättä jääneen menon kuitin voi liittää seuraavan vuoden ensimmäiseksi menoksi. Aikaisempien vuosien vähentämättä jääneistä kuluista tulee tehdä verotuksen oikaisupyyntö. Moottoripyörän matkakulut Kuljen metsätöissä moottoripyörällä. Paljonko voin vähentää matkakuluja? Moottoripyörän kuluina voi vähentää 0,15 euroa/km. Matkakulut voi vähentää myös aina todellisten kulujen mukaan. Aiheeton meno Vuoden 2015 verotuksessa on vähennetty meno, joka on aiheeton. Miten asia korjataan? Vuoden 2015 verotuksessa aiheettomasti vähennetty meno, esimerkiksi maksun palautus seuraavana vuonna, voidaan kirjata tuloksi kohtaan 6.2. vuoden 2016 verotukseen. Vuoden 2015 verotusta ei tarvitse muuten korjata. Hannun verovastauksia Metsälehti Makasiinin 1/2017 vero-ohjeissa annettiin väärä numero arvonlisäveroasioiden tiedusteluja varten. Numero on muuttunut operaattorin vaihduttua ja oikea numero on 029 497 014. Jos ei ole mahdollista tehdä sähköistä arvonlisäveroilmoitusta, tästä numerosta saa tarvittavan viitenumeron ja tilinumeron maksua varten joko suullisesti tai postissa lähetettynä. Jos arvolisäverotuksessa jää palautuksen puolelle ts. on vain omien kulujen arvonlisäveroja ilmoitettavana, viitenumeroa eikä pankkitietoja tarvita. Silloin riittää, kun täyttää arvonlisäveroilmoituksen. Lomake on hankittava itse. Sen saa netistä, verotoimistosta, palvelunumeron kautta tai vaikkapa omasta metsänhoitoyhdistyksestä. Oikea palvelunumero OIKAISU puista saatu maksu normaalia metsätalouden tuloa. Jos sähkölinjasta tai muusta alueesta tehdään määräaikainen sopimus, on alueesta saatu vuokra maatalouden tuloa. Vastaavasti puista saatu korvaus on metsätalouden pääomatuloa. Lunastustoimituksia koskeva ohje löytyy Verohallinnon nettisivuilta kohdasta Syventävät vero-ohjeet/luovutusvoitot ja -tappiot. MIten verottaja ottaa omansa metsänomistajan saamista sähkölinjakorvauksista? Se ei ole aivan yksinkertainen asia. M iik ka Ja as ke la in en /L eh tik uv a
• 22 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 kannattajajäseniä yli 500. Suurin osa heistä on kotoisin Kouvolan kaupungin alueelta, mutta paljon on väkeä myös muualta Suomesta. Teamin Facebook-sivuilla käydään vilkasta keskustelua – mistäs muusta, kuin suomalaisesta puusuksesta ja sen ylivoimaisista ominaisuuksista. METSÄSTÄ ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat M etsäsuunnitelma on metsänomistajan tietopankki omasta metsätilasta. Mutta miten metsäsuunnitelma syntyy ja miten siihen tulevat tiedot kootaan? Se vaatii jo ammattimiestä. Metsätalousteknikko Veikko Pääkkö on erikoistunut metsäsuunnitelmiin. Niitä tehdessään hän on Kiuruveden metsänhoiSatatuhatta hehtaaria metsäsuunnitelmia Metsäsuunnitelma on metsänomistajan tietopankki. Veikko Pääkkö on tehnyt niitä neljännesvuosisadan ajan. MARTTI LINNA, teksti ja kuvat ENSI keskiviikkona alkavissa Lahden MM-hiihdoissa nähdään entisaikojen sinivalkoisiin edustusasuihin sonnustautuneita puusuksilla lykkijöitä. Kysymyksessä ovat Puusuksi-Teamin aktiivit, jotka historiallisilla välineillä haluavat kunnioittaa suomalaista hiihtourheilua. Puusuksi-Teamin puuhamies Antero Pöyhönen kertoo, että idea Teamista syntyi vuonna 2010 saunan lauteilla Kouvolan Soutajien kauden päättäjäisissä. ”Olin saanut puusukset jostakin lahjoituksena, ja soutajissa oli myös kovia hiihtomiehiä. Heitin siinä lauteilla, että hiihdän niillä kapuloilla vielä jonakin päivänä kilpaa. Mukaan lähti heti muitakin. Jo seuraavana keväänä osallistuttiin Anjalassa 24 tunnin viestiin. Siitä lähtien on oltu mukana joka vuosi.” Ne olivat aikoja Pienestä alustaan Puusuksi-Team on kasvanut melkoiseksi menestykseksi. Varsinaisia jäseniä on nyt noin 70 ja Puusuksi tulee taas Kouvolan puusuksiaktiivit tuovat historialliset hiihtovälineet Lahteen. ”Puusuksiaikana Suomeen tuli mitaleita ovista ja ikkunoista.” Antero Pöyhönen johtaa joukkoa, perässään Ari Kitunen, Arto Tolvanen, Arto Purho ja Jarno Kiintola. Kaikki Teamin jäsenet ovat entisiä ja nykyisiä hiihtäjiä, jotka ovat tottuneet pitämään itsensä kunnossa. Kuvion tiedot muistiin läppärille. se tarkoittaa keskimäärin yli neljäätuhatta hehtaaria. Ammattitaitoa suunnitelmien tekoon on kertynyt runsain mitoin, ja miehelle on muodostunut oma hyväksi koettu systeemi suunnitelmien koostamiseen. ”Perinteinen metsäsuunnitelma on arvioni mukaan 70–80 prosentilla Kiuruveden tiloista. Jollekin tiloille olen vuosien saatossa tehnyt jo kolme peräkkäistä suunnitelmaa”, Pääkkö kertoo. Uuden tekniikan laserkeilaus antaa Pääkön mukaan hyvän yleiskuvan puuston määrästä. Itse hän ei kuitenkaan lähtisi tekemään esimerkiksi tilakauppoja pelkästään sen perusteella. ”Tarkempaa tietoa tarvitaan, ja sitä saadaan perinteisestä metsäsuunnitelmasta. Kun olen verrannut tekemiäni metsäsuunnitelmien tilojen puustomääriä toyhdistyksessä käynyt läpi satatuhatta metsähehtaaria runsaan 24 vuoden aikana. Vuositasolla Metsätalousteknikko Veikko Pääkkö, jämerä metsäalan ammattimies Kiuruvedeltä. Pohjapinta-alan mittaus 70-luvun puolivälissä peltoon istutetussa huonolaatuisessa männikössä, jota myrskytuulet ovat ensiharvennuksen lisäksi harventaneet lisää.
• 23 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 laserkeilauksen tietoihin, niin ero on ollut muutamia prosent­ tia, eli aika pieni.” Jos tilalla ei ole aiempaa suun­ nitelmaa ja sen pohjatietoja käy­ tettävissä, uuden teko käyn­ nistyy toimistolla. Ilmakuvien perusteella Pääkkö piirtää ku­ viokartan ja syöttää kuvioiden puustotiedot. Esivalmisteltu tie­ dosto siirretään maastomikroon, minkä jälkeen on maastokäyn­ tien vuoro. ”Käyn tilan kuviot läpi, mit­ taan ja arvioin erilaisia tunnuk­ sia, jotka syötetään kuviokohtai­ sesti koneelle”, Pääkkö kertoo. Kun maastotyö on tehty, tiedot tarkennetaan toimistolla lopul­ liseen muotoon. Pienen, 30–50 hehtaarin kokoisen metsätilan suunnitelma valmistuu sama­ na päivänä. ”Toisessa ääripäässä noin 400 hehtaarin kokoisen tilan suun­ nitelman teko maastokäyntei­ neen vei viime kesänä yli kak­ si viikkoa.” Metsäsuunnittelijan matkassa Kävelin Veikko Pääkön muka­ na kolme päivää uudistamassa reilun 150 hehtaarin metsätilan viisitoista vuotta vanhaa suun­ nitelmaa, joka sekin oli Veikon laatima. Maastossa käveltyjä ki­ lometrejä kertyi yhteensä kolme­ kymmentä – ja kuten tiedetään, vastaa yksi maastokilometri hy­ vinkin kahta tiellä käveltyä. Pääkkö kerää kuviosta riip­ puen maaperätiedot, puusto­ tunnukset, hoitotarpeet, hak­ kuumahdollisuudet, mahdolliset ojitus­ ja lannoitustarpeet ja tai­ mikonhoitotyöt. Kaikki nämä tiedot kirjataan kyseisen ku­ vion kohdalle suunnitelmaan. Tarvittaessa tarkennetaan ku­ vioiden rajoja. Jos tiedossa ovat aiemmin tehdyt toimenpiteet, nekin voi­ daan kirjata. Näin myös kuvioi­ den historia seuraa suunnitel­ man mukana. Pääkön mielestä viime vuo­ sina käyttöön otettu uusi tek­ niikka helpottaa tiedon keruuta. Kuvioilla pitää kuitenkin käy­ dä paikan päällä, jos mielii teh­ dä tarkan ja paikkansa pitävän metsäsuunnitelman. Paljon maastossa liikkuvana metsäammattilaisena Pääkkö kiristäisi uuden metsälain eräi­ tä pykäliä. ”Harva se päivä törmää aluei­ siin, joilla ei ole tehty yhtään mitään hakkuun jälkeen. Uu­ distamisvelvoitetta lyödään pal­ jon laimin. Metsissä häärii tänä päivänä paljon sellaista poruk­ kaa, joka hakkaa puuston lai­ dasta laitaan aukeaksi, osin ai­ van keskenkasvuisena, ja jättää aukot sillensä.” ”Metsälain näitä pykäliä pitäi­ si kiristää ja valvonnan pitäisi ol­ la ryhdikkäämpää ja jämäkäm­ pää. Suotta mentiin muuttamaan näiltä osin hyvin toiminutta la­ kia”, Pääkkö sanoo. METSÄSTÄ 100 vuoden varrelta Tuokiokuvia itsenäisen kansan historiasta Metsälehden sivuilla. Metsäsuunnitelma on metsänomistajan tietopankki. Veikko Pääkkö on tehnyt niitä neljännesvuosisadan ajan. ”Harva se päivä törmää alueisiin, joilla ei ole tehty mitään hakkuun jälkeen.” Metsäsuunnitelman tietoja » metsän kasvupaikat » puustotiedot » hoitotyöt ja niiden aikataulut » hakkuut ja niiden aikataulut » puutavaralajien osuudet » kehitysluokat » tiedot arvokkaista luontokohteista » kartat ja kuvioittaiset tiedot metsästä » havainnolliset teemakartat ja yhteenvedot Lähde: mhy.fi ”1960­ ja 1970­lukujen puu­ suksiaikana Suomeen tuli mita­ leita ovista ja ikkunoista, kisoista kuin kisoista”, Antero Pöyhönen muistelee. ”Itsekin puusuksilla hiihtä­ neinä osaamme arvostaa niitä miehiä ja naisia, jotka hiihtivät niillä 50 kilometriäkin plussa­ kelillä. Ne olivat tosi urheilijoi­ den suorituksia, aikaa ja energi­ aa kului tuplaten nykykisoihin verrattuna.” Tavoite: kansa hurmokseen! Saunan lauteilta alkanut hiih­ toperinneharrastus on vienyt puusuksien ystävät sivakoimaan moniin erilaisiin kisoihin. Eri­ koisimmasta päästä lienee ollut osallistuminen nurmipuusuksi­ hiihdon epävirallisiin MM­vies­ teihin Kouvolan Ummeljoella. Moni Teamin aktiivi ansait­ see leipänsä Stora Enson Kou­ volan tuotantolaitoksilla, joten puusukset ovat luonnollisesti edustettuina yhtiön omissa mes­ taruushiihdoissa tänä talvena. Lahteen sinivalkoisia värejä lähtee puolustamaan kymme­ nen puusuksijaa. He muodosta­ vat kaksi viiden miehen ryhmää, jotka hiihtävät kisayleisön jou­ kossa ja pitävät henkeä yllä vii­ den päivän ajan. ”Siitä tulee meille kaikille var­ masti ikimuistoinen kokemus”, Antero Pöyhönen uskoo. ”Olemme ottaneet tehtäväk­ semme hengennostatuksen, puu­ suksiperinteen esille tuomisen Rotanloukut ne olla pitää. Puusuksi-Team on löytänyt alleen kalustoa netistä, kirppareilta ja kavereilta. Lahjoituksiakin on tullut kiitettävästi. ja kisaturistien kanssa jutuste­ lun. Haluamme saada omalta osaltamme sekä kisayleisön et­ tä Suomen kisajoukkueen hur­ mokseen, ja sitä kautta uusiin sankaritekoihin.” FAKTA Jokitöyrään jättikuusen tilavuus mittauksessa. Metsäsuunnitelman maastotyöt ovat parasta mahdollista hyötyliikuntaa. ANNE HELENIUS Maaliskuussa 1940 Metsälehdessä kerrottiin talvi­ sodan päättäneen Moskovan rauhan­ sopimuksen vaiku­ tuksista ja alueluo­ vutuksista. Rajan taakse jäi muun muassa kaksi miljoonaa hehtaaria metsämaata ja sen lisäksi toista­ kymmentä vientisahaa, viisi selluloosateh­ dasta sekä neljä paperi­ ja vaneritehdasta. ”Sinne meni arvokkaita metsäomaisuuksia, niiden joukossa Suomen metsien ylpeys Raivolan lehtikuusikko, Veikkolan kankaat, useita puisevia valtionpuistoja, kaksi laajaa yhteismetsää Viipurin läänissä ja eräitä samanluontoisia metsiä Sallassa. On myös mainittava luostarien tuottoisat metsät ja kreikkalaiskatolisten seurakuntien omistamat laajat metsäalueet.” Huhtikuun alun numerossa jatkettiin teemaa otsikolla ”Mitä olemme menettä­ neet”. Jutussa arvioitiin, että menetettyjen metsäalueiden myötä vuotuinen puun­ kasvu vähenee noin 40 miljoonaa kuutiota. ”Nämä muutamat maininnat osoittavat, että menetykset ovat suuret. Metsävaramme kohtaavat siis alkavan jälleenrakennuskauden heikentyneinä.” Toisaalta luotiin uskoa tulevaan: ”Uskomme, että Suomen metsät kestävät tämänkin ehkä kaikkien aikojen kovimman koetuksensa. Mutta siihen, että ne ehtymättä kestävät, vaaditaan, että jokainen metsä saatetaan järkevään hoitoon ja jokainen metsämaa tuottokykynsä mukaiseen tuottoon, sekä lopuksi että metsistä hakattu puu käytetään harkiten ja säästäväisesti.” Toukokuussa Metsälehdessä oli hetkeksi siirrytty rajan taakse siirtyneistä metsistä sodan aiheuttamiin metsätuhoihin. ”Sodanraiskaamat metsämme tarjoavat nyt rauhan tultua surullisen näyn. Sota on raadellut armottomasti soreita hongikoita, korpien jylhiä kuusikkoja ja kaunista lehtimetsää. Ne alueet, missä taistelut riehuivat kiivaimpina, ovat ikävän näköistä katsella. ” Vuoden 1940 myöhemmissä numeroissa alettiin enimmäkseen jo keskittyä pika­asu­ tushaasteisiin ja jälleenrakennukseen. Kesäkuun loppupuolella kuitenkin vielä palattiin keväisiin menetyksiin: alue­ luovutusten takia toimintansa lopetti 26 metsänhoitoyhdistystä, joissa oli ollut 2641 jäsentä. ”Menetyksemme metsänhoitoyhdistystoiminnankin kannalta katsottuna ovat siis olleet huomattavat.” Paljon jäi rajan taa
• 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 P I L K K E I T Ä 24 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Käräjäoikeus on tuominnut Metsähallituksen maksamaan metsäyhtiöille heidän asianajajakulunsa metsäkartelliasiassa. Metsäyhtiöiden harjoittamaa kartellimääritykset täyttävää toimintaa on tehty koko minun vuonna 1969 alkaneen metsämiesurani ajan. Siitä, kuka mistäkin puuta ostaa, on tehty savujakoja kylä kylältä ja on tehty ostokiintiöitä. Kartellit ovat olleet maan tapa ja ovat edelleen ainakin kuitupuun osalta. Tilanteen olen todennut toimiessani metsänhoitoyhdistyksen neuvojana ja fuusioiden kautta metsäyhtiöissä eri tehtävissä mm. ostomiehenä. Epäilyt kartelleista heräsivät 90-luvun alussa, jolloin poliisi tutki asiaa muutamissa piiritoimistoissa, mutta asiaa koskevat paperit häipyivät. Näin ollen mitään epäilyttävää ei löytynyt, ja toiminta sai jatkua samaan tyyliin. EU:n myötä lakeihin tuli kiristyksiä, ja niinpä kävi vahinko, kun vuosilta 1997–2004 löytyi tietokoneelta salaisiksi aiottuja keskusteluja. Tänä päivänä ollaan varovaisempia. Ennen yhteistyökokoukset pidettiin piirija aluekonttoreissa. Nyt ohjeet tulevat pääkonttoreista. On opittu pitämään palaverit niin, että ei löydy tietoa, joka osoittaisi kartellitoiminnan todeksi. Tietoa kartelliasioista on kentällä, mutta suut laitetaan suppuun. On helpompi olla vallan oikealla puolella kuin puolustaa oikeutta vähemmistön riveissä. Yhteistoiminta yhtiöiden välillä, kuten kuitupuuta käyttävien Metsäliiton, UPM:n ja Stora Enson sekä muiden metsäyhtiöiden kesken, on tarpeellista ja hyvä juttu, kun se tehdään laillisesti ja reilun pelin sääntöjä noudattaen. Jo nykyiset ristiinomistukset ja logistiset näkökohdat Väärää väännetään väkisin oikeaksi Lehtipuut karistavat itse lehtensä. Kun lehti on täysin palvellut, kasvi purkaa lehtivihreän ja siirtää tärkeimmät ravinteet runkoon tai silmuihin, jolloin lehdet kellastuvat tai punastuvat. Kun nestevirtaus lehtikannassa lakkaa, kasvi tulppaa johtojänteet, irtautumissolukko kypsyy ja lehdet putoavat ilman ulkoista syytä. Luonnossa tuuli tai pakkasyö irrottavat lehdet tavallisesti hiukan ennen kuin ne omia aikojaan putoaisivat. Sama menetelmä toimii myös ikivihreillä puilla – lehdet vain elävät useamman kasvukauden. Männyn neulaset kuolevat tavallisesti kolmannen kasvukauden syksyllä, kuusen neulaset elävät jopa 7–8 vuotta. Joskus puihin jäävät lehdet talveksikin. Oman ulkoilureittini varrella voin kuunnella haavan havinaa helmikuussakin. Nuorilla tammilla lehdet jäävät puuhun talveksi niin säännöllisesti, että se on saanut ekologit etsimään järkevää syytä siihen. Aivan ilmeisesti tammi torjuu kuivilla lehdillään hirviä ja kauriita. Äänekkäästi rahisevat lehdet voivat karkottaa syöjät jo sillä, etteivät eläimet syödessään kuule mahdollisesti lähestyvää petoa. Todennäköisempi syy voisi olla kuivien ja kovien lehtien suuri karvasaineiden määrä: ruoka on huonosti sulavaa ja lehtevien tammen oksien ahmiminen aiheuttaisi vatsanväänteitä. Kun tammi varttuu 5–6 metrin mittaan, ainakin latvaosan lehdet karisevat jo normaaliin tapaan syksyllä. Käsitystä siitä, että kuivat lehdet pitävät suuret nisäkkäät loitolla, vahvistavat havainnot muilta puilta. Ikivihreät Välimeren seudun rautatammi ja Länsi-Euroopan orjanlaakeri soveltavat tammen menetelmää omalla tavallaan. Nuorten puiden kaikki lehdet ja kookkaiden puiden alaoksien lehdet ovat kovia, liuskaisia ja piikkisiä. Latvassa noin kolmesta metristä ylöspäin lehdet ovat ehytlaitaisia ja piikittömiä. Eurooppalainen orjanlaakeri kasvaa seuduilla, missä muut puut karistavat lehtensä talveksi. Vihreänä muiden keskellä seisova puu houkuttelisi oitis kauriit kimppuunsa ellei sillä olisi pistävän tehokas puolustus. Talvella havisevat lehdet Nuoriin tammiin jäävät kuivettuneet lehdet talveksi ja karisevat vasta keväällä, kun uudet lehdet puhkeavat. sitä puolustavat, mutta toiminnan pitää olla rehellistä. Esimerkiksi mäntykuitupuun hankintahinta oli vuosina 1990–1991 euroiksi muutettuna parhaimmillaan 33,50 kiintokuutiometriltä. 90-luvun lamavuodet toki luontaisestikin laskivat hintaa, mutta sen jälkeen on jääty rajusti jälkijunaan. Tämän päivän ja viime vuosien hinta tingittynä on 30 euroa. Suuntaus on ollut samanlainen muissakin kuitupuulajeissa sekä kantohinnoissa myös kartellivuosina. Tämä osoittaa, että fuusioiden helpottamat kartellit ovat toimineet. Noin 30 vuotta sitten kuitupuuta käyttivät monet metsäyhtiöt, ja silloin puunhankinnassa kilpailtiin. Fuusioiden seurauksena kilpailu melkein loppui ja puun hinnasta voitiin sopia helpommin. Kuitupuun hintakehitys kertoo paljon, samoin se, että ostohinta on tällä hetkellä sama kaikilla. Kartellit koskettavat toki kaikkia puulajeja, mutta eniten se tuntuu kuitupuun hinnassa. Ihmettelen, että MTK ei ole ajamassa jäsentensä etuja. Mahtaako takana olla tehtyjä sopimuksia ja kytköksiä Metsäliiton ahdingon pelastamiseksi aikoinaan? Nykyaikaan ilmeisesti kuuluu myös tietty monensuuntainen kiristyssysteemi. Työmarkkinajärjestöt pystyvät kiristämään usein toistuvilla työtaisteluilla tai uhkauksilla. Isot metsäyritykset taas pystyvät kiristämään esimerkiksi sahoja sillä, mihin ja miten hake ja kuitupuu käyvät kaupaksi. Vientimarkkinat sen sijaan eivät näytä heiluttavan kuitupuun hintaa lainkaan. Onko markkinatalous tätä? Metsä on antanut paljon kokemuksia ja elämyksiä, mutta epäkohtia alalta löytyy. Kartellit ja salaiset sopimukset ovat saman tyyppinen epäkohta kuin urheilun doping, joka jo uskottavuuden takia pitäisi kitkeä, mutta rahan valta määrää toisin. REINO PEURALA metsätalousyrittäjä, eläkeläinen Keuruu Möin pojalleni viisi vuotta sitten kolme tilaa. Yksi tila hinnoiteltiin joutomaana. Tila oli kokonaan vanhaa hiekkamontun pohjaa. Poikani möi tilan kallioita louhivalle yritykselle 100 000 eurolla. Yrittäjä alkaa louhia kalliota soramontun pohjalta. Verottaja määräsi luovutusvoittoveroa yli 25 000 euroa. Onko vero oikein ja voiko sitä mitenkään alentaa? Verottaja on käyttänyt hankintahintaolettamana 20 000:ta euroa. Koska teidän omistusaikanne on alle kymmenen vuotta, niin hankintahintaolettama on 20 prosenttia myyntihinnasta. Teidän ostohintanne on ollut alhaisempi, joten verottajan määräämä hankintahinta on oikea. Käytettäessä hankintahintaolettamaa ette voi tehdä hankintakuluista lisävähennyksiä. VÄINÖ SIKANEN Menikö vero oikein? Teimme viisi vuotta sitten sukupolvenvaihdoksen. Isäni luovutti tilansa minun kahdelle pojalleni. Minulle tuli 15 vuoden hallintaoikeus ja isäni pidätti itselle asumisoikeuden tilalla sijaitsevaan asuinrakennukseen. Isä siirtyi keväällä asumaan palvelutaloon, ja asuinrakennus on nyt vuokrattu ulkopuoliselle henkilölle. Kenelle kuuluu asunnosta saatu vuokra? Vuokratulo kuuluu teille, koska teillä on asuntoon hallintaoikeus. Hallintaoikeudenomistajalla on oikeus kaikkeen tilalta tulevaan tuottoon. Jos isänne olisi pidättänyt asuntoon hallintaoikeuden, silloin vuokratulo olisi kuulunut hänelle. Asumisoikeus tarkoittaa, että hänellä on oikeus asua asunnossa. Kannattaa muistaa, että pidätetty asumisoikeus voi rajoittaa ensiasunnon ostosta saatavaa vapautusta varainsiirtoverosta. VÄINÖ SIKANEN Kuka saa vuokran?
• 25 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 tiin metsästykseltä kokonaan useana vuotena kannan taantumisen vuoksi. Nykyään saaliiksi jää muutamia tuhansia yksilöitä vuosittain. Siemensato määrää kannan Kuusen vuosittaisella siemensadolla on todella suuri merkitys oravalle. Hyvinä siemenvuosina oravia tuntuu vilistelevän joka paikassa, kun taas katovuosina heiluhännät loistavat poissaolollaan. Myös männyn siemenet kelpaavat oravalle, mutta isoissa kuusenkävyissä on moninkertaisesti enemmän siemeniä, joten niistä energiaa saa pienemmällä vaivalla. Hätäravintona oravat käyttävät myös kuusen silmuja. Joinakin vuosina metsäteiden ja latujen varsilta saattaa löytää runsain määrin osittain syötyjä kuusen oksien kärkikasvuja. Meneillään oleva talvi on siemensyöjille huono: kuusi tuottaa heikosti siemeniä, eikä männylläkään ole kovin hyvä siemensato. Syksyisin oravat keräävät varastoihinsa sieniä, pähkinöitä ja siemeniä. Joskus ne unohtavat kätköpaikkansa tai toiset oravat tai linnut saattavat löytää kätkön. Yhtä useasti siemenet jäävät maahan itämään, ja näin oravat tahtomattaan lisäävät sembramännyn, tammen ja muiden kasvien levinneisyyttä. Oravalla, tällä pienellä nisäkkäällä, on oma osansa luonnon ekosysteemissä. Hyvinä siemenvuosina populaatio on runsas, ja sitä kautta se on merkittävä osa ravintoketjua. Siemeniä levittäessään se tietämättään turvaa myös tulevien oravasukupolvien ravinnonsaantimahdollisuuksia. seksi, villiksi lemmikiksi. Ne ovat päiväaktiivisia ja siksi helposti seurattavia. Monet yksilöt myös kesyyntyvät helposti ja päästävät ihmisen hyvinkin lähelle. Mikä onkaan hauskempaa kuin seurata näiden mestarikiipeilijöiden touhuilua niiden loikkiessa puusta puuhun tai ajaessa toisiaan takaa puun rungon ympärillä. Valuuttaa, turkkeja ja ruokaa Orava (Sciurus vulgaris) on vallannut lähes koko Suomenniemen. Se on havumetsien asukas, ainoastaan pohjoisin osa Suomesta jää sen esiintymisalueen ulkopuolelle. Oravan tunnemme tavallisimmin punertavanruskean turkkinsa vuoksi ns. mäntyoravana tai harmaan sävyisenä kuusioravana. Mäntyorava lienee saanut nimensä PILKKEITÄ LUONNOSTA Suomalaisten villi lemmikki on löytänyt paikkansa niin metsästä kuin kaupungeista. ”Hyvinä siemenvuosina oravia vilistelee joka paikassa.” BENJAM PÖNTINEN teksti ja kuvat M etsiemme kätköissä kuusten siemenillä elävällä oravalla on kovin erilainen elinpiiri kuin on urbaanimaisemassa asustavilla cityoravilla. Ruokinta-automaattien pähkinäaterioita popsiva kurre säästyy monilta metsän vaaroilta, vaikka useat petolajit ovat löytäneet myös kaupunkiympäristöjen saalistusmahdollisuudet. Liikenne verottaa oman osansa, mutta suurin uhka näille pikkunisäkkäille on kuitenkin kuusen huono siemenvuosi. Oravaa voidaan hyvällä syyllä kutsua suomalaisten lempilapmännyn runkoon sulautuvasta väristään, kun taas kuusioravan turkin väri viittaa suoraan kuusen rungon väritykseen. Mutta myös vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa turkin värisävyyn: talvella se on harmaampi, kesällä kirkkaampi. Menneinä aikoina orava oli Suomen tärkein turkiseläin. Tupsukorvia metsästettiin useita miljoonia yksilöitä vuodessa, ja niitä jopa vietiin ulkomaille. Käytettiinpä oravan lihaa myös ruoanlaitossa. Vielä sata vuotta sitten oravan nahkoja käytettiin rahan korvikkeena – oravannahkoja vaihdettiin tarvittaviin tuotteisiin. Nykyään verottaja olisi varmaankin erittäin kiinnostunut tällaisesta kaupankäynnistä. Oravan metsästys on sallittu 1.12.–31.1. välisenä aikana. 1930-luvulla orava rauhoitetSammalhuoneen PÖRRÖHÄNTÄ Kuusen vuosittaisella siemensadolla on todella suuri merkitys oravalle.
• PILKKEITÄ 26 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 Hannu Hautala–Seppo Parkkinen: Kotka–50 vuotta unelmista kuviksi. Docendo 2016. 144 sivua, hinta 31,90 euroa. Suomalainen luontovalokuvaaminen henkilöityy pitkälti Hannu Hautalaan – ainakin niiden mielestä, jotka ovat alaa seuranneet pidempään kuin tämän vuosituhannen ajan. Menneen vuoden lopulla ilmestyi Hautalan 55:s (!) luontoaiheinen valokuvakirja: Kotka – 50 vuotta unelmista kuviksi. Tekstin kirjaan on kirjoittanut biologi ja luontotoimittaja Seppo Parkkinen, ja tekstiosuus on koostettu Hannu Hautalan värikkäästä jutustelusta sekä päiväkirjamerkinnöistä kotkista ja niiden valokuvaamisesta tuolta lähes miespolven pituiselta ajanjaksolta. Hautalan kirja on tehty lähes samalla konseptilla kuin vuonna 2009 julkaistu Antti Leinosen ja Pertti Koskimiehen kirja Kotkamailla. Hautala on toki ”kuuluisampi” kotkakuvaaja kuin Leinonen, mutta kirjat painivat samassa sarjassa. Näihin päiviin asti kestäneet kotkakuvaajan meriitit Hautala hankki 1973, jolloin hänen nappaamansa kuva ”Parittelevat kotkat” valittiin vuoden lehtikuvaksi (vuoden luontokuvan tittelistä on kilpailtu vasta vuodesta 1980 alkaen). Hautala muistelee, että silloinen lehtikuvaajaguru Kalle Kultala – joka ei juuri perustanut luontokuvaamisesta – veisteli, että seuraavaksi varmaan vuoden lehtikuvaksi valitaan kuva kaksipäisestä vasikasta. Hautalan kotkakuvaajauran aikana on kotkakanta vahvistunut huomattavasti. Vuonna 1971 reviirejä tiedettiin 70 ja 2015 jo 50 vuotta kotkien kanssa Hannu Hautalan uudempaa kotkakuvasatoa. Kotka repimässä ruokapaloja jäätyneestä koppelosta hienossa vastavalossa. Kirjan kuvitusta. 514. Poikasten lukumäärä on samassa ajassa kasvanut 38:sta yli kahteensataan. Kirjassa Hautalan kotkien kuvaamisen seuranta aloitetaan vuodesta 1963, jolloin Hautala yritti kuvausta Urpo Häyrisen kanssa Karstulassa, eteläisimmän tunnetun kotkan reviirillä, tosin huonoin tuloksin. Myös Metsälehti Makasiinista tuttu luontokuvaaja/-kirjoittaja Jorma Luhta oli mukana alkuvuosien kuvausyrityksissä Perhon suunnalla yhdessä Teuvo Suomisen kanssa. Tuolloin kuvattiin pääosin mustavalkofilmille, ja mielestäni nämä painetut mv-vedokset ovat kirjan parasta antia. Näistä otos keväisessä lumisateessa laskeutuvasta kotkasta on valittu kirjan kansikuvaksi. Muistoja mieleen tuovia erinomaisia mv-otoksia olisi voinut olla kirjassa enemmänkin korvaamassa paikoin epätarkkoja diakuvia. Kirja päättyy hieman töksähtäen kertomukseen Lapin ensimmäisestä merikotkan pesinnän kuvaamisesta Teuvo Suomisen parina, vaikka lähes samaa tarinaa on mukana jo kirjan alkupuolella. Näin mieleen jää tunne siitä, että kertomus loppuu jotenkin kesken. Pienistä puutteistaan huolimatta Hautalan teos kotkamailta on oiva kertomus pitkästä, sinnikkäästä ja tuloksekkaasta kuvaustyöskentelystä lintujen kuninkaan parissa. ARI KOMULAINEN Metsänhoitaja Pekka Tiililä kuoli 16.1.2017 Valkeakoskella. Vuonna 1942 Helsingissä syntynyt Tiililä valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1961 ja metsänhoitajaksi 1966. Hän aloitti työuransa Metsähallituksessa, josta siirtyi Metsäkoneyrittäjien liittoon 1969. Kahdessa vuodessa Tiililä teki vastaperustetusta liitosta järjestön, jonka painoarvo tuli tunnustetuksi työnantajapuolella. Seuraavaksi hän siirtyi metsäteollisuuden palvelukseen, aluksi Tehdaspuu Oy:n kenttäpäälliköksi Heinolaan, jossa oppi puunhankinnan sekä esimiehensä elämänfilosofiat. Tiililän ura eteni nopeasti Tehdaspuussa, aluksi Kouvolan keskuskonttorissa operaatiopäällikkönä, sen jälkeen aluemetsänhoitajana Joensuussa, ”metsäpäälliköiden tekopaikassa”. Tässä tehtävässä, kuten myöhemminkin, myös Venäjän tuontipuu tuli keskeiseksi osaksi hänen toimenkuvaansa. Rajaneuvottelut kalastuksineen olivat monesti varsin värikkäitä. Tiililästä tuli ensin Tehdaspuun toimitusjohtaja, sitten UPM-Kymmenen fuusiossa vuonna 1996 uuden yhtiön metsäpäällikkö Valkeakoskelle. Karismansa ja yhteistyökykyisyytensä ansiosta hän sai loihdituksi uuteen organisaatioon ilmapiirin, jolla vältettiin suurelta osin fuusion yhteensovittamisongelmat. Jo tätä ennen Tiililästä oli tullut valtakunnallinen metsävaikuttaja. Hän oli mukana lukuisissa metsäalan järjestöissä ja yhteistyöelimissä, myös keskeisessä roolissa MTK:n kanssa käydyissä puukauppaneuvotteluissa. Kaikki muuttui kerralla syyskuussa 1998, kun hän irtisanoutui metsäpäällikön toimestaan. Tiililän perustelu oli, ettei hän kokenut pystyvänsä antamaan enää mitään uutta tehtävässään. Ratkaisua voi verrata hänen isänsä, teologian professori Osmo Tiililän eroamiseen kirkosta vuonna 1962. Pekka Tiililä oli synnynnäinen johtaja, rehti ja oikeudenmukainen, joka osasi myös kuunnella. Hän oli taitava ja rauhallinen neuvottelija, tarvittaessa myös tiukka, mutta säilytti aina herrasmiestyylinsä. Niin alaiset kuin esimiehet arvostivat häntä, varmaan myös kilpailijat. Näin, vaikka Tiililän muistiinpanot olivat keskeinen todiste vuonna 2004 alkaneessa ns. kartellioikeudenkäynnissä. Ne hän luovutti vapaaehtoisesti Kilpailuvirastolle. Tiililä oli myös ahkera ja taitava kirjoittaja. Vaikka olikin helsinkiläispoika, Tiililä oli luonnonystävä. Isänsä opastamana hän oli pienestä pitäen metsästänyt ja kalastanut Pälkäneen maisemissa. Kalastusta Pekka harjoitti aktiivisti vakavimpaan sairastumiseensa saakka. Jäätyään pois työelämästä hän viihtyi vaimonsa kanssa Pälkäneveden Kelppiän saaressa lähes ympärivuotisesti. Perhe oli Pekalle kaikki kaikessa. Myös sisarukset ja muu Tiililän suku sekä pitkäaikaiset ystävät kuuluivat lähipiiriin, jolle hän lahjoitti pysyvän muiston vuonna 2011. Tuolloin valmistui muistelmateos ”Elämästäni”. Siinä hän rehellisesti, mutta kauniisti kertoo niin itsestään kuin myös lähipiiristään. ESKO PAKKANEN kurssitoveri ja ystävä Metsänhoitaja Pekka Tiililä KIRJAT MUISTOKIRJOITUS
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi Mele02 tai asiakaspalvelustamme, puh . 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Metsäkustannuksen kuukauden kirja! Tunnista puu ja puuaine Kurt Fagerstedt, Kerttu Pellinen, Pekka Saranpää ja Tuuli Timonen Opas esittelee luonnonvaraiset puulajimme sekä Suomessa yleisesti kasvatettavia ja käytettäviä ulkomaisia lajeja. Kirjan avulla puulajin tunnistaminen onnistuu sekä kesäettä talviasuisena. Kirjassa kerrotaan puuaineen rakenteesta, ominaisuuksista ja käytöstä. Siitä selviää, miten eri puulajien puuaineet eroavat toisistaan mm. värin, kuvioituksen ja kovuuden perusteella. Kaikista puulajeista on puuanatomisia kuvia. Hinta 30€ (norm. 42€) Etu voimassa 28.2.2017 saakka 30 € Nyt Metsäkustannus tarjoaa Metsälehden lukijoille tästä lähtien joka kuukausi valikoidun kirjan erikoishintaan. Ensimmäinen Metsäkustannuksen kuukauden kirja on:
• PILKKEITÄ 28 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 LUKIJALTA LUKIJALTA ANNE HELENIUS Metsälehden lukija, emeritusprofessori Veikko Koski Metsäntutkimuslaitokselta havaitsi viime numeron kannesta (Metsälehti 2/2017) tutunnäköisen kuvan. Kyseessä oli Metlan satavuotisen historian ajalta tehty kuvakollaasi. Oikean ylänurkan sinisävyinen kuva pisti tarkan silmään: ”Onko joku ottanut ihan samanlaisen kuvan kuin minä?” Koski kysyi toimitukselle lähettämässään sähköpostissa. Muitakin lukijoitamme onkin jo saattanut mietityttää, mitä mastossa kiipeilevä nuorukainen on tekemässä. Kuva on Kosken mukaan todennäköisimmin otettu Punkaharjulla vuonna 1964. Kuvan aiheena on professori Sarvaksen kukkimistutkimuksiin kuuluva siitepölyn takertumamittari koivikossa. Antennimastossa kiipeiTuttu kuva muistelutti Metsälehden historiallinen kuva osui emeritusprofessorin silmään. levä nuori mies on etunimeltään Paavo , ja hän oli Kosken mukaan yksi niistä kymmenistä metsäharjoittelijoista, jotka olivat tutkimustyössä apulaisina maastossa ja aineiston käsittelyssä. Pojat tarvitsivat harjoittelujakson pyrkiäkseen metsäopistoon ja työnjohtajakouluun. ”Meidän ryhmässä ei saanut päätä palella, kun hommana oli usein kiivetä isojen puiden latvaan töihin, oli kesä tai talvi. Fiksuja kavereita, joista moni palasi valmistuttuaan Metsäntutkimuslaitokselle töihin”, Koski kirjoittaa. Emeritusprofessori Koski jäi eläkkeelle syksyllä 2000, ja Tikkurilaan jäi hänen tutkimustyönsä aineiston lisäksi myös melkoinen määrä diakuvia. Hän oli tehnyt kuvista jopa luettelon ja kirjoittanut siihen kuvien selitykset. Vuosien kuluttua kuvat olivat edelleen jäljellä, mutta luettelo oli tilanpuutteen vuoksi hävitetty. Lopulta kuviakaan ei enää löytynyt, eikä kukaan tiennyt niiden kohtalosta. ”Pieni toivon kipinä syttyi, kun näin Paavon antennimaston huipussa”, Koski kirjoittaa. Emeritusprofessori Koskea neuvottiin ottamaan yhteyttä Metlan kuva-arkiston Erkki Oksaseen . Mihin menee metsätalous? Entisajan ahot alkavat olla vähissä. Siksi on hyvä, että rehevät avohakkuualueet ovat muodostuneet tärkeiksi korvikkeiksi kukkakasvien pikkuystäville. Luontokirjat haluavat olla tietämättömiä uudistusalueiden näistä hyödyistä. Lahopuun suhteen kirjat tarjoavat vanhentunutta tietoa. Lahopuuta ei suinkaan ole metsissämme vähän, vaan sen määrä kasvaa vuosi vuodelta – onneksi hitaasti – ja vanhimmasta päästä palaa takaisin luonnon kiertokulkuun. Luontoäiti on viime aikoina ryhtynyt tekemään lahopuuta oikein urakalla ja monista puulajeista. Oma piskuinen kotikuntani Juupajoki Pohjois-Hämeessä pääsi marraskuussa 2015 valtakunnalliseen mediaan ennen kokemattoman tykkylumituhon ansiosta. Nuorena miehenä vuonna 1976 tekemiäni, siihen asti hyvin onnistuneilta vaikuttaneita töitäni mitätöityi parin hehtaarin verran. En siis ole metsänomistaja vaan eläkkeellä oleva metsuri. Taisi olla 90-lukua, kun telkkarissa oli ohjelma räjäytysryhmästä, joka posautteli runkopanoksilla kuusia nurin. Se oli kuulemma hirveän tärkeää työtä luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Näpertelyähän se oli. Luontoäiti näytti, ettei kilpailuun kannata ryhtyä. Samaisella 90-luvulla naapurin pikkutyttö teki ammattini tietäen minulle tiukan kysymyksen: ”Sattuuko puihin, kun kaadat niitä?” Toivon hartaasti antaneeni oikean vastauksen. Peter Wohllebenin mukaan puilla on tunteet. Jos niin on, on pahimman luokan sadismia kasvattaa kirjanpainajakanta niin suureksi, että komeat vanhat kuuset joutuvat elävältä syödyiksi. On harhaanjohtavaa puhua metsien suojelusta, ellei niiden terveydestä pystytä huolehtimaan. ASKO AHONEN Korkeakoski Kirjatietoa ja käytäntöä Polku omaan metsään metsälehti.fi Met säki rja Metsänhoidon tavoitteena on aina ollut kasvattaa kiertoaikana mahdollisimman paljon tukkipuuta. Samoin tukkimitan täyttävän rungon katkonta sahauskelpoisiksi tukeiksi oli ehdoton tavoite. Siirryttäessä konehakkuuseen nämä tavoitteet on hylätty. Koneellinen nopeus on pääasia ja huomio muihin seikkoihin kärsii. Koneen kuljettajan asema on hyvin vaikea. Kun voimassa on yhtiön asettama uhka: jos sahalle tulee yksikin raakkitukki, tulee siitä heti valitus. Entä jos tulee kaksi, tai kolme puhutaanko työsuhteesta? Tähän liittyy myös seuraava seikka, kuljettajan kertoma: hytin ikkunasta ei näe näitä laadullisia seikkoja. Liekö tutkittu näkyvyyttä eri vuodenaikoina, eri vuorokaudenaikoina ja erilaisissa sääolosuhteissa? Näissä olosuhteissa kuljettaja laittaa kuituun vähänkin epävarman tapauksen. On mahdoton nähdä onko oksa kaksi, neljä vai kuusi senttiä vahva. Seurasin avohakkuutyömaata ja toteamukseni oli juuri tämän mukainen, kuidun joukossa oli huomattavasti tukkimitan täyttävää puuta. Paikalla kävi mhy:n edustaja. Hän totesi, että katkonnassa on virheitä. Yhtiön ketju toimii nopeasti. Puutavara siirtyy välittömästi varastolle ja siitä tehtaalle ja sahalle. Edustajan toteamus: Koivutukista on siirtynyt kuituun 8,7 kuutiota ja tukin määrä tämän jälkeen 12 kuutiota. Tämä siirtymä on 40 prosenttia. Koska koivutukin hinta on alhainen, on myyjän tappio 191 euroa. Havutukin osalta ei vahinkoa voitu arvioida koska puutavara oli kuljetettu jo varastolle. Ei kuitenkaan voida olettaa, että katkontamalli poikkeaisi puutavaralajeittain. Tätä osoittaa kaikilla lajeilla suoritettu 60–80 sentin mittainen tyvilumppaus tyvilaajentuman takia. Tukkien laatuvaatimuksista en löytänyt perustetta tyvilumpille. Näitä lumppeja oli huomattava määrä. Myyjä toimittaa yhtiölle mhy:n laskun parisataa euroa ja mhy:n arvioiman tappion 191 euroa maksettavaksi. Yhtiön edustajan ilmoitus: Yhtiö ilmoittaa maksavansa 191 euroa, ja tämä kattaa kaiken myyjälle aiheutuneen vahingon ja kulut (suomalaista oikeuskäytäntöä). Myyjien keskuudessa on tieto, että tukkia menee kuiduksi. Ovatko maassamme tukkivarannot niin suuret, että osa voidaan käyttää halpahintaisena sellunkeittoon? Tämä on mielestäni kansantaloudellinen tappio. ESKO KOIVISTO Virrat Viereisessä kuvassa Paavo kiipeää pylvääseen Punkaharjulla ilmeisesti vuonna 1964. Mutta tietääkö joku Paavon sukunimen?
• PILKKEITÄ 29 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 OSTETAAN MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Katja Raninen p. 09 315?49?842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Tiina Rintanen p. 040 506 1162 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 85. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154?000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu Vanhoja rahoja hopea/ kultarahoja sota-ajan ansiomerkkejä ja taidelasia p. 040 197 5770 Luonto-Liiton susilähettiläät on palkittu vuosien 2015–2016 parhaana luontotekona. Palkitsemista perusteltiin muun muassa aiheettoman susipelon vähentymisellä sekä vuoropuhelun lisäämisellä. Susilähettiläät ovat jakaneet nuorille susia ja muita suurpetoja koskevaa tutkimustieto. Lähettiläät ovat tavoittaneet suuren joukon lapsia ja nuoria kouluvierailuillaan eri puolilla Suomea. Palkinto jaettiin nyt kuudetta kertaa. Vuonna 2014 palkinnon sai saimaannorpille tehdyt apulumikinokset. Valinnoista päätti Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n Suomen kansallinen komitea. Paras luontoteko -kisan tavoitteena on löytää kekseliäitä ratkaisuja, jotka osaltaan tukevat luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistä. Susilähettiläät on vuoden luontoteko Toissa viikonloppuna järjestettyyn Pihabongaus-tapahtumaan osallistuttiin aiempaa aktiivisemmin, tapahtuman järjestäjä Bird-Life Suomi kertoo. Myös lintuja havaittiin viime vuotta enemmän. Tällä kertaa nähtiin erityisen paljon pyrstötiaisia. Alustavien tietojen mukaan lintu havaittiin joka 20. pihassa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna. Runsaus selittyy viime syksyn voimakkaalla vaelluksella. Bongauksen runsaimmat lajit olivat talitiainen, sinitiainen ja keltasirkku. Yleisimmät eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat puolestaan talitiainen, sinitiainen ja harakka. Tavallista vähemmän nähtiin muun muassa varislintuja, teerihavainnot olivat ennätyksellisen vähissä. Pyrstötiaisesta runsaasti havaintoja Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Ilomantsi, Kuuksenvaara 1,9 ha. Määräala tonttimaaksi Kuuksenvaaran kylässä Kannilantien varressa. Mukava ja rauhallinen sijainti hoidetun latu/lenkkeilyreitin varrella n. 7 km päässä Ilomantsin keskustasta. Aivan vieressä kirkas lampi. Tienhoito ympäri vuoden (liittyminen tiehoitokuntaan), lähellä vakituista asutusta joista sähköliittymä sekä kunnan käyttövesiliittymä läheltä vedettävissä. Rakennuslupa tekn. tston mukaan joko omakotitalolle tai vapaa-ajan asunnolle. 19.000 €. Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄ/MAATILA, Punkaharju, Putikko Metsä/maatila n. 13 km:n päässä taajamasta, Kirjavalatien varrella. Talouskeskus käsittää 3-kerroksisen omakotitalon, hirsisen aittarakennuksen, varastorakennuksen ja ladon. Talossa 5 mh, oh, k, s jonka yhteydessä ”baari”, tekninen tila ja autotalli. Rakennettu 1958, kauttaaltaan remontoitu 1996-1998, myös vesija viemäriputkistot ja ikkunat. Maalämpö, lisälämpöä puulla tai sähköllä. 3 saostuskaivoa ja imeytyskenttää, uusittu n. v. 2010. Metsäkeskuksen metsävaratiedon mukaan puuston määrä n. 3000 m 3 . Hyvät marjastusja sienestysmaastot ja osuudet laajoihin vesialueisiin.Talouskeskuksen ja metsämaan erilliskauppa mahdollinen. Hp. 158.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta As.rak.paikka ja 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, suurempi 12 ha pääosin metsämaata, kiinteistöllä vanha hirsirunkoinen, lautavuor. asuinrakennus, piharak. sekä varasto. Talossa tupak., kamari, yläkerrassa 2 h, valosähkö aurinkopaneelilla. As.rak.paikan kokonaisrakennusoikeus on 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, Vuokalanjärven rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Voidaan myydä erikseen, tarjouksia otetaan vastaan. Yhteishinta 160.000 €. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Kiinteistön pinta-alasta n. 19,1 ha metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. on v. 1951 rakennettu 2-kerroksinen hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunkoinen aitta ja lato/varasto. Talon ikkunat ja katto on remontoitu 2000-luvun alussa. Alak. tupa, k, 2 kamaria ja wc, yläk. 2 mh ja vinttitiloja. Sauna ja pesutilat on rakennettu navettarakennukseen 1980-luvulla. 120.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Luumäki 7,84 ha. Pienikin voi olla tehokas! Luumäellä 7,84 ha metsätila, jossa yksi varttunutta kasvatusmetsää sisältävä kuvio. Kokonaispuumäärä n. 1155 m 3 , eli n. 150 m 3 /ha. Kantava ja hyväkuntoinen tie kahdella sivulla. Hp. 46.000 € / tarjous. METSÄTILA, Kiuruvesi 24,12 ha. Kasvatusmetsistä koostuva metsätila. Puustoa n. 2148 m 3 . Erinomainen saavutettavuus, tila rajoittuu n. 450 m matkalta Kiuruvesi-Pyhäntä -tiehen ja tilalla myös hyväkuntoinen metsäautotie. Tilalla sijaitsee Tihilänseudun Jahtimiehet ry:n kota. Hp. 63.000 € / tarjous METSÄPALSTA, Juuka 16,075 ha. Koivenvaaran metsäkiinteistö sijaitsee n. 25 km kaakkoon Juuan taajamasta. Kiinteistörekisterin muk. pa 16,075 ha, todellinen pa noin 20,6 ha. Maanmittauslaitos suorittaa pinta-alakorjauksen. Tuottavaa metsämaata n. 97 %. Kokonaispuusto n. 1.530 m³. Metsistä hieman yli 80 % nuoria kasvatusmetsiä, joissa puustoa tällä hetkellä n. 860 m³. Ylispuustoista taimikkoa n. 2,2 ha, uudistuskypsää metsää n. 1,5 ha. Tilalla pääsee nauttimaan nuoren, hyväkasvuisen metsän kasvun seuraamisesta tulevia harvennustuloja odotellessa. Kaavoittamatonta rantaviivaa n. 800 metriä. UPM Bonvesta-kohde, lisätiedot: www.bonvesta.fi. Hinta 47.500 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo 33,5 ha. Helposti saavutettavissa oleva tienvarsipalsta Kuhmon pohjoisosassa, Kuumun kylässä. Metsämaan kokonaispuusto on n. 1 400 m³. Välittömiä harvennushakkuutarpeita usealla tienvarsikuviolla. Mäntyvaltainen metsäpalsta erinomaisten tieyhteyksien varrella! UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 36.200 €. METSÄPALSTA, Savonlinna Noin 7 ha määräala Leivonjärven eteläpuolella 20 km päässä Savonrannalta pohjoiseen. Yksi ranta-asemakaavassa osoitettu rantarakennuspaikka. Kokonaispuuston määrä n. 1000 m 3 . Monipuolinen kehitysluokkajakauma taimikoista siemenpuumetsiköihin. Palstalla välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Mahdollisuus ostaa myös koko tila, johon kuuluu Leivonjärven toisella puolella oleva saman kokoinen metsäpalsta. Erinomainen valinta metsänhoidosta pitävälle ostajalle ! Mh.35.000 €. METSÄPALSTA,Savonlinna 55,31 ha. Kytösaari-niminen saarimetsätila Savonlinnan eteläosassa Piojärven ja Lohikosken välimaastossa Honkanen-nimisen sisäjärven keskellä. Pääpalstan lisäksi kolme pientä itsenäistä saarta. Puuston kokonaismäärä n. 4650 m 3 , josta tukkipuuta on n. 20 %. Pohjoisosassa välittömiä harvennushakkuutarpeita. Kiinteistöön kuuluu Kiviapajan osayleiskaavaan merkityt 7 RA-lomarakennuspaikkaa. Mh. 285.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Salla, Kursu 197 ha. Monien mahdollisuuksien metsätila rakennuksineen. Talouskeskuksessa 1954 valmistunut puurakenteinen ok-kotitalo (rintamamiestalo), ent. navettarakennus ja pihasauna. Pihapiiri siistissä kunnossa. Kasvatusvaiheessa ja harvennustarpeessa olevaa metsää metsään.fi-palvelun tietojen mukaan n.10.000 m 3 . Metsäalueet pääosin hyvien tieyhteyksien läheisyydessä. Hp. 159.000 € MÄÄRÄALA, Rovaniemi, Suopajärvi 0,5 ha. Oiva kohde vapaa-ajan kohteeksi erämiehille/ naisille tai vain omaa rauhaa kaipaavalle. Kohteella vanha hirsirakenteinen as.rakennus, navetta sekä purkukunt. Rantasauna. Rakennukset vaativat kunnostusta. Pihapiiri vanhaa peltomaisemaa ja näkymä Suopajärvelle. V. 2013 kaivettua tienpohjaa pääsee kuivalla kelillä pihaan, vaatii sorastuksen jos tiellä enemmän käyttöä. Hyvät metsästys-, ulkoiluja marjastusmaastot. Myös kalastusmahdollisuus. Hp. 30 000 €. Voidaan myydä myös koko tila n. 130 ha, hp. 84.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054
• PILKKEITÄ 30 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 NIMITYS KILPAILU LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. vuosi sitten aavistaa. Viime vuonna lähipiirissäni oli keskikokoinen metsätila myynnissä, eikä kovinkaan montaa kuukautta ehtinyt kulua, kun eräältä metsärahastolta tuli ostotarjous. Se jäi kuitenkin sen verran pyydetyn hinnan alle, että perikunnan yksi osakas päätti lunastaa palstan itselleen. Prosessi oli kuitenkin silmiä avaava, kun äkkiä tajusin kuinka aktiivisesti rahastot kauppaa harjoittavat ja tekevät tarjouksia ihan tavallisista perhemetsätalouteen kuuluvista metsälöistä. Väitän, että metsänomistus muuttuu Suomessa ammattimaiseksi ja tilakoko kasvaa juuri ammattimaisen sijoitustoiminnan ansiosta nopeammin kuin osaamme odottaa. Jostain syystä tämä kehityskulku tuntuu vähän pelottavalta. Missä määrin yhteiskunnan asia sitten on saada passiivisiin metsänomistajiin vauhtia? Yritystä ei ole puuttunut koko kohta nelikymmenvuotisen urani aikana. Nykyisen hallituksen ohjelmassa on tavoitteena saada puu liikkeelle metsätilan keskikokoa kasvattamalla. Mallia on katsottu Ruotsista, jossa metsätilojen keskikoko on 50 hehtaaria Suomen 30 hehtaariin verrattuna. Samaan pitäisi päästä meilläkin, jotta metsänomistus saataisiin ammattimaisemmaksi ja puukauppa vilkkaammaksi. Ruotsin metsälakiin sisältyi vielä 1980-luvulla metsänhoitopakko, joka velvoitti metsänomistajia hoitamaan ja hakkaamaan metsänsä ajallaan. Niin rohkeasta väliintulosta ei Suomessa ole edes uneksittu, eikä pakkohoito naapurimaassakaan toiminut käytännössä, joten vähin äänin siitä luovuttiin. ??? Meillä tilakokoa pyritään kasvattamaan erilaisilla veroinstrumenteilla perintöja lahjaveroa koskien. Samaan aikaan toisaalla eli varsinaisessa tilakaupassa tapahtuu asioita, joita en itse olisi osannut muutama Suomen metsät – omistajuudesta riippumatta – mielletään helposti kansallisomaisuudeksi. Puhumme ”meidän metsistä”, vaikka emme itse omistaisi hehtaariakaan. Toisaalta kaikki suomalaiset ovat metsänomistajia valtion suuren metsäomaisuuden ansiosta. Kansallisomaisuuden hoidosta on tullut iso kysymys, koska puunkäyttö on kovaa vauhtia kasvamassa. Metsäpolitiikassakin pitää ottaa kantaa puun saatavuuteen ja riittävyyteen, minkä vuoksi asiaa selvitettiin valtioneuvoston rahoituksella. PTT:n tuore selvitys osoittaa, että kymmenisen prosenttia metsänomistajista ei ole tehnyt metsälleen yhtään mitään viimeisten kymmenen vuoden aikana. Näiden ”nukkuvien omistajien” metsissä seisoo puuta Suomen metsäteollisuuden yhden vuoden tarpeiden verran eli noin 65 miljoonaa kuutiometriä, mikä on sekä paljon puuta että paljon saamatta jääneitä kantorahatuloja. Kansallisomaisuuden hoito MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva ”VÄHÄN ON SANOTTAVAA tämän puun puolesta joko koristetai käyttöpuuna” kirjoitti muistiinpanoihinsa kasvitieteilijä David Douglas 1800-luvun alkupuolella samoillessaan Kanadan metsissä yli 16 000 kilometriä. Kontortamänty (Pinus contorta) ei vakuuttanut skottitutkijan mieltä kauneudellaan tai laadullaan. Hänen keräämänsä kontortamännyn siemenetkään eivät joko itäneet tai hävisivät tyystin palattuaan takaisin Britanniaan. Kontortasahatavaran laatu on metsämäntyä asteen verran vaatimattomampi, sillä oksien luontainen karsiutuminen on heikkoa. Oksakiehkuroita on tiuhempaan kuin esimerkiksi metsämännyllä, ja puu ränsistyy metsikkötasolla nopeasti. Puun kasvu ja luontainen uudistumiskyky ovat sen sijaan hyviä. Kontortamännyn neulaset ovat usein kierteisiä ja rehevämpiä kuin metsämännyllä. Taimivaiheen kontortat ovat jokseenkin metsämännyn näköisiä, mutta vanhojen puiden kaarna muistuttaa jo enemmän kuusen kaarnaa. Perinteisesti kontortamännyn on uskottu vaativan metsäpaloa, jotta siemenet vapautuisivat serotiinisten käpyjen suomujen kätköistä. Nuorten, pari-kolmekymppisten mäntyjen kävyistä rapisee maahan siemeniä kuitenkin jo tavallisina hellekesinä ilman tulen loimua. Vanhoissa puissa kävyt saattavat pysyä avautumattomina vuosikymmeniä, kunnes metsäpalon kohdalle sattuessa ne pudottavat maahan täysin itämiskykyistä siementä. Tehokkainta uudistuminen onkin kulojen kärventämilla kankailla. Uuteen Seelantiin ja Chilen Patagoniaan istutettujen kontortamäntyjen nopeaa leviämistä ruoholaitumille ei aina katsota suopein silmin jo yksin metsäpaloriskin takia. Kelpo puuta metsän asukeille ja teollisuudelle Sellun saanto kontortasta on Kontortan vaihteleva suosio suurempi kuin metsämännyllä. Ruotsalaiset innostuivatkin viljelemään nopeakasvuista kontortamäntyä etenkin 1970-luvulla paperiteollisuuden tarpeita silmällä pitäen. Puu pärjää myös ravinneköyhillä kasvupaikoilla aina soita ja savimaita myöten. Tätä nykyä kontortamännyt peittävät Ruotsin maa-alueista jo yli puoli miljoonaa hehtaaria. Suomessa on edetty viljelyssä varovaisemmin, ja kontortametsiä on viitisenkymmentä kertaa vähemmän. Britanniassakin kontortamäntyä on Suomeen verrattuna yli kymmenkertaisesti. Pohjois-Amerikassa kontortametsiä kasvaa luontaisesti Alaskasta Meksikoon saakka, ja puu on yksi merkittävimmistä Kanadan ja USA:n paperija sahateollisuuden raaka-aineista. Puu kelpaa hyvin myös hyönteisten, sienten ja hirvieläinten ravinnoksi. Yksistään vuoristoniluri, pieni kaarnakuoriainen, on kalvanut kuoliaiksi yli puolet Kanadan Brittiläisen Kolumbian kontortametsistä ja on levittäytynyt useaan osavaltioon myös Yhdysvalloissa. Pohjois-Amerikan intiaanit pystyttivät aikoinaan puhvelinnahkoilla päällystetyt tiipii-telttansa kontortamäntyriukujen varaan. Myöhemmin päällysmateriaali vaihtui telttakankaaksi, mutta kontortamänty säilyi edelleen perustukirakenteena pohjoisten alkuperäisasukkaiden luonnonaravamajoissa. Intiaanit popsivat muinoin myös kontortankuoripettua ja jauhoivat pihkapurukumia kurkkupastillien korvikkeena. 85 VUOTTA 22.2. Arvo Leppälä, metsänhoitaja, Seinäjoki (matkoilla) 60 VUOTTA 25.2. Timo Saksa, maat. ja metsät. tohtori, Kangasniemi Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. UMPIHANKIHIIHTO Syötteen Pudasjärvellä hiihdettiin 10.–12.2. umpihankihiihdon XX Maailmanmestaruuskisat. Yksilökilpailun voitti Juha Julkunen. Kakkoseksi tuli Metsälehden palstoilta tuttu Ari Komulainen ja kolmossijan vei Jani Ikonen. Joukkuekisan paras oli Laskuvarjojääkärikilta. JOHN DEERE FORESTRY OY Arto Rimmi on nimitetty Tampereen protopajan työnjohtajaksi. Keski-Suomen piirin asiakastuen aluepäälliköksi on nimitetty Vertti Koivisto. Pekka Saloranta jatkaa Länsi-Suomen aluepäällikkönä ja 1.2. alkaen Tampereen huoltokorjaamon työnjohtajana. Itä-Suomen piirin uudeksi aluekouluttajaksi on nimitetty Tuomas Koistinen. Näin komeissa maisemissa kontortamänty kasvaa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa.
• PILKKEITÄ 31 16. HELMIKUUTA 2017 u NRO 3 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Kokeilussa järeät klapikoneet ? Mikä vaikuttaa taimikonhoidon hintaan? ? Metsälahjavähennyksellä yllättäviä seurauksia ? Haastattelussa OP:n Reijo Karhinen ? Hakohevosia vuolemaan Metsälehti Makasiini ilmestyy 2. maaliskuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 2.3.2017 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 3”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 24 on arvottu seuraaville kolmelle: Pauli Keistinen, Turkhauta, Riitta RauskalaTommila, Espoo ja Tuomo Yrjänheikki, Tapio. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 3 METSÄRISTIKKO 24, RATKAISU Sa m i K ar pp in en METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumero Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (23 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 80 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Tilaan Metsälehden / 2017 alkaen Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun 2017 alkaen ENSI NUMEROSSA
• UUSI POLKU OMAAN METSÄÄN. Nyt löydät helposti omat kiinnostuksesi kohteet metsalehti.fi-sivuilta. Jaoimme verkkopalvelumme teemoihin niin, että voit seurata halutessasi vain sinua kiinnostavaa aihealuetta. Jokaisen teeman alle on kerätty koko sivustolta juuri tuota aihetta käsittelevä sisältö. Metsalehti.fi Metsänhoito Metsänomistus Puukauppa Tekniikka Harrastukset Luonto