• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 11. HELMIKUUTA 2021 • NRO 3 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI Talviset olosuhteet panivat 50-kuutioiset sahat koetukselle . Sivut 22–23 Luminen sahatesti Sa m i Ka rp pi ne n UUTISET Tältä näyttää uudistettu kemera ›› 2–3 Metsätapahtumia ruudulta seuraten ›› 4–5 Pohjanmaalaista rohkeutta yrittää Marko Ämmälä on uusi Metsäkeskuksen yrityspalveluiden johtava asiantuntija. ›› 6 Energiapuuta tuodaan Ruotsista ›› 8 Sekametsien tieltä löytyy tuttu este ›› 9–11 METSÄSTÄ Mitä voi tehdä lengoilla männyillä? ›› 14–15 Meikäläinen metsätalous on ekologista ›› 16–17 Sukutilan hoitaja Etelä-Karjalasta ›› 18–19 Säätöauraus sopii Pohjois-Suomeen ›› 20 PILKKEITÄ Hiihtovaellus kuin Keski-Euroopassa ›› 27 Stadionin tornin korkuinen sypressi ›› 30 KOLUMNI: ”Luopumalla maanmuokkauksesta katoavat sen haitat, mutta myös hyödyt.” ›› 5 8259_.indd 1 8.2.2021 14.15
• LYHYET UUTISET 11.2.2021 / AJASSA VALTTERI SKYTTÄ V altion maksamat taimikonhoitotuet kohdistuvat jatkos­ sa entistä selkeäm­ min taimikkovaiheen puustojen raivauksiin, eikä koneel­ lista nuorten metsien kunnostusta enää tueta lisäeuroilla. Näin kaavail­ laan tammikuun lopussa julkistetus­ sa ehdotuksessa uudeksi metsätalou­ den tukijärjestelmäksi eli nykyisen kemeralain korvaajaksi. Oleellisinta uudessa järjestelmäs­ sä ovat taimikonraivaustukien muu­ tokset, sillä metsätöihin vuonna 2020 maksetuista kemeratuista 80 pro­ senttia eli noin 40 miljoonaa euroa meni taimikoihin sekä samaan ka­ tegoriaan kuuluviin nuoren metsän hoitoihin. Ne metsänomistajat, jotka eivät tee taimikonraivauksia ajallaan, tuntevat sen jatkossa lompakossaan, sillä tuki nuoren metsän kunnostuk­ sen yhteydessä tehtävään pienpuun keräyk seen on loppumassa. Nuorten metsien kunnostuksissa ei ole enää kyse taimikoiden raivauk­ sista, vaan energiapuun koneelli­ sesta korjuusta ja niin sanottujen hoitorästien purkamisesta metsä­ kohteissa, jossa taimikon raivaus on laiminlyöty. ”Uudessa tukijärjestelmässä läh­ detään siitä ajatuksesta, että paino­ piste ei ole enää pahimpien hoito­ rästien purkamisessa vaan siinä, että hoitorästejä ei enää syntyisi li­ sää”, kertoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suo­ men metsäkeskuksesta. Koska tukiehdotus suosii raivaa­ jaa, joka pitää kustannukset kuris­ sa, Etelä­ ja Keski­Suomessa koros­ tuu oikea­aikainen kaksivaiheinen taimikonhoito eli varhaisperkaus ja myöhempi taimikon harvennus. Rästikohteet kuntoon nyt Vaikka nuorten metsien kunnostuk­ siin on maksettu kemeratukea ja hy­ vä tovi, metsänhoitorästeistä ei ole päästy Suomessa alkuunkaan eroon. Uuden tukijärjestelmän kaavailussa onkin selvästi päädytty tulokseen, että oikea­aikaisen taimikonhoito­ työn tukeminen on kustannuste­ hokkaampaa kuin jatkuva hoitoräs­ tien paikkailu. Pienpuun keräämiseen on mak­ settu tukea etenkin Pohjois­ ja Ete­ lä­Pohjanmaalle, joten taimikon raivauksen hoitaminen ajallaan tu­ lee kyseisillä seuduilla entistä tär­ keämmäksi. Remes arvelee, että pahimpia ryt­ eiköitä raivataan jatkossa kalliilla työllä tai sitten ne kehittyvät oman onnensa nojaan. Tällöin niillä voi ol­ la arvoa metsäluonnon monimuo­ toisuuden tai metsän erirakentei­ Uusi kemeratuki suosisi oikeaikaista raivaajaa Kemeratukijärjestelmän uudistus voi tietää rynnistystä energiapuupöheikköihin, sillä jatkossa pienpuun keruuta ei enää tuettaisi. Kemeratuen korvaajaksi kaavailtu tukijärjestelmä ei esitä uusia vaatimuksia luonnon monimuotoisuuden huomioimiseksi taimikoiden raivauksissa. Ehdotuksessa tosin korostetaan, että taimikoiden perkausja harvennustyössä on vältettävä lehtipuiden tarpeetonta poistamista ja metsän turhaa siistimistä. Hirvisaaliissa kuuden prosentin lasku Hirvisaalis kutistui viime metsästyskau­ della. Suomen riistakeskuksen mukaan kaudella 20/21 saatiin saaliiksi 49 000 hirveä, mikä on kuusi prosenttia vähem­ män kuin edellisellä kaudella. Luvat käy­ tettiin 80­prosenttisesti. ”Hirvisaalis väheni edellisvuodesta useimmilla riistakeskusalueilla, suhteel­ lisesti eniten Uudenmaan, Kaakkois­Suo­ men ja Etelä­Hämeen alueilla”, kertoo Jani Körhämö Riistakeskuksesta. Jatkuvalla kasvatuksella lisää hiilinieluja Luonnonvarakeskus on arvioinut maan­ käyttösektorin ilmastotoimenpiteiden vaikutuksia ja päästövähennysmahdolli­ suuksia. Selvityksen mukaan suurimmat päästövähennykset saataisiin hillitsemäl­ lä metsäkatoa, erityisesti välttämällä uu­ sien turvepeltojen raivausta. Metsien hiilinieluja voitaisiin lisä­ tä merkittävästi, jos runsasravinteisissa ojitetuissa turvemaametsissä siirryttäi­ siin jatkuvaan kasvatukseen. Se vähen­ täisi hakkuumahdollisuuksia kolmella miljoonalla kuutiolla suurimpaan yllä­ pidettävissä olevaan hakkuukertymään verrattuna. UPM lakkauttamassa Kaukaan pientukkilinjan Metsäyhtiö UPM aikoo tehostaa sahaus­ taan. Suunnitelmissa on muutoksia joh­ tamismalliin ja toimitusketjuun. Lisäksi tarkoitus on lakkauttaa Kaukaan sahan pientukkilinja. Myös Korkeakosken sa­ han käyntiastetta on tarkoitus ”optimoi­ da”. Yhtiö aloittaa yt­neuvottelut. Arvioi­ tu vähennystarve on enintään 60 tehtävää. Hiilikompensaatio­ hankkeilla ei vaikutusta puumarkkinoihin Suomen hiilikompensaatiohankkeet ovat toteuttaneet maa­ ja metsätalouteen liit­ tyviä politiikkatavoitteita pääsääntöisesti hyvin, Gaia Consulting Oy:n ja Pellervon taloustutkimuksen tuottamassa selvityk­ sessä todetaan. Nykyisellään hankkeiden vaikutukset puumarkkinoihin ja maa­ ja metsätalousmaan kiinteistömarkkinoi­ hin ovat lähes merkityksettömät, sillä hankkeiden pinta­alat ovat vielä pienet. Otson saneeraus etenee Metsäpalveluita tarjoavan Otson yritys­ saneerausohjelmaehdotus on toimitet­ tu käräjäoikeuden käsittelyyn. Käräjä­ oikeus antaa asiasta välipäätöksen, kun se on tarkistanut, että ohjelmaehdotus täyttää yrityssaneerauslain edellytykset. ”Toimitamme ohjelmaehdotuksen vel­ kojille sen jälkeen, kun käräjäoikeus on antanut päivämäärät ohjelmasta tehtä­ ville väitteille ja lausumille. Arvioim­ me, että asiakirjat ovat velkojien käytös­ sä viimeistään helmikuun puolivälissä”, kertoo yrityssaneerausmenettelyn sel­ vittäjä Jussi Laakkonen. 2 8260_.indd 2 8.2.2021 13.38
• AJASSA / 11.2.2021 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Tuomas Nikulin Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi Uusi kemeratuki suosisi oikeaikaista raivaajaa M ik ko Ri ik ilä UUDET TUET ? ? Kemeratukijärjestelmän korvaajaksi ehdotetussa uudessa metsätalouden kannusteet eli metka-mallissa taimikon ja nuoren metsän raivaukseen saisi koko maassa tukea 200 euroa hehtaaria kohden. ? ? Nykyisin taimikon varhaishoitoon saa tukea 160 euroa ja nuoren metsän hoitoon 230 euroa hehtaarille. ? ? Lisäksi pienpuuta kerättäessä nuoren metsän hoidon tuki voi nousta yhteensä 430 euroon hehtaaria kohden. ? ? Jatkossa pienpuun keräämiseen ei enää saisi tukea, joten tukiraha kohdistuu selkeämmin nimenomaan taimikkovaiheen puustojen raivauksiin. Fakta suuden näkökulmasta. ”Alussa voi olla riski, että rästikoh­ teita jää totaalisesti tekemättä. Jos metsänomistajalla on rästikohtei­ ta, ne kannattaa tehdä kuntoon van­ han kemeran aikaan”, Remes sanoo. Tukiraivausta myös jatkuvassa kasvatuksessa Remeksen mukaan merkittävä muu­ tos uudessa tukijärjestelmässä oli­ si myös 0,5 hehtaarin minimiku­ viokoon vaatimuksen poistaminen taimikonhoidossa. Tämä tarkoittaa sitä, että taimikonhoitotukea olisi mahdollista saada myös jatkuvan metsänkasvatuksen mukaisten, kor­ keimmillaan 0,3 hehtaaria suurten pienaukkojen raivauksiin. ”Tämä on hyvä, sillä se vähentää turhaa jaottelua jatkuvaan ja jaksol­ liseen kasvatukseen. Metsien käsit­ telyssä on jo käytössä hybridimene­ telmiä paljon”, Remes sanoo. Uudistus myös keventäisi tuki­ byrokratiaa, sillä uudessa järjestel­ mässä ei enää tarvitsisi tehdä ha­ kemusta ennen taimikonhoitotyön aloitusta niin sanotun de minimis ­säännön johdosta. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan uusikaan tukijärjestelmä ei huomioi riittävästi metsäluonnon monimuotoisuutta. Raivauskohteen pinta­alasta enintään 10 prosenttia on yhä mahdollista jättää raivaamat­ tomiksi säästöpuuryhmiksi ja riis­ tatiheiköiksi. Luonnonsuojelulii­ ton mukaan säästöpuuryhmien ja riistatiheiköiden jättämisen pitäi­ si kuitenkin olla taimikonhoitotu­ en saamisen ehtona eikä vain suo­ situksena. Nyt julkaistu selvitys on vasta eh­ dotus uusista tukiehdoista, joten eh­ dot voivat vielä muuttua. Nykyinen kemeratukijärjestelmä on tarvittaes­ sa voimassa vuoden 2023 loppuun. ”Alussa voi olla riski, että rästikohteita jää totaalisesti tekemättä.” MIKKO HÄYRYNEN S tora Enson ja UPM:n viime vuo­ den liikevaihdot tulivat alas jok­ seenkin yhtäjalkaa 15 prosenttia. Tu­ loksen osalta Stora Enso selvisi ”vain” 30 prosentin laskulla, kun taas UPM:n tulos puolittui. Äkkijyrkän pudotuksen takana oli etenkin painopaperien romahdus, mut­ ta myös sellun matalat hinnat. Koronavuoden tulosuutisten ehkä suurin uutinen oli silti, että uusista pa­ perikoneiden sulkemisista ei ilmoitet­ tu. Koronarajoitukset ovat kääntäneet painopaperien alamäen pudotuksek­ si ja kerran muuttuneet kulutustavat tuskin palaavat entiselleen. Purettavaa paperikonekapasiteet­ tia tulee lisää, ja joku tehdas on aina se heikoiten kannattava. Stora Enson arvion mukaan painopapereissa on yli­ kapasiteettia kymmenen prosenttia. Loppuvuosi lupasi parempaa Sen sijaan monet tuotelajit ovat hyötyneet erikoisesta vuodesta. Verk­ kokaupan kasvu lisää kartonkien ja tarrapapereiden kysyntää, kotien re­ montoinnissa tarvitaan puutuotteita. Hyvinkin menevien tuotteiden ky­ syntä on vaikeasti ennustettavaa, mutta laajamittaisten rokotusten odotetaan avaavan tietä elpymiselle. Elpyminen vaihtelee maittain ja sen odotetaan ole­ van pitkälti Kiina­vetoista. Korona romautti metsäjättien tulokset STORA ENSO NOTKAHTI VÄHEMMÄN Tunnusluvut 2020 (2019) Stora Enso UPM Liikevaihto, milj. € 8 553 (10 055) 8 580 (10 238) Liiketulos, milj. € 922 (1 305) 761 (1 344) Tulos, milj. € 617 (856) 568 (1 073) Omavaraisuus, % 50,4 (49,3) 64,1 (69,2) Henkilöstö 24 455 (26 096) 18 014 (18 742) VALTTERI SKYTTÄ M etsäkoneiden kuljettajat saavat tällä hetkellä painaa täyttä työ­ päivää talvihakkuukohteiden kimpus­ sa ympäri Suomen. ”Nyt on joka puolella puunkorjaajan kelit. Talvileimikkoja on päästy korjaa­ maan vuodenvaihteesta lähtien koko maassa”, kertoo Stora Enson operaa­ tiojohtaja Lauri Kuusisto. Tilanne on puunkorjaajille enem­ män kuin mieleinen, sillä talvikeliä vaativia hakkuukohteita jäi runsaas­ ti varastoon viime vuoden surkeiden sääolosuhteiden keskellä. Tällä hetkellä puunkorjuusta tehdään Kuusiston mu­ kaan talvikohteilla 85–90 prosenttia. ”Koko kalusto on töissä niin korjuu­ kuin kuljetuspuolella.” Ongelmatonta pöllien haku metsästä ei ole nytkään. Metsänpohja on paikoin lumen alla sula, sillä lunta ehti sataa ai­ mo annos ennen kovempia pakkasia. ”Ajourille täytyy käydä ajamassa jälkiä etukäteen, niin maanpinta jää­ tyy ja urat tiivistyvät. Nämä ovat kui­ tenkin tuttuja keinoja talvikorjuissa”, kertoo UPM:n operaatiojohtaja Tero Nieminen. Hyvien korjuuolosuhteiden lisäk­ si talven puukauppatilanne on Stora Enson Kuusiston mukaan muutenkin positiivinen, sillä kaikille puutavara­ lajeille on kysyntää ja leimikoita eli hakkuukohteita pystytään tekemään laidasta laitaan. ”Päätehakkuuleimikoita sinne se­ kaan vielä mahtuu. Ne harvennus­ hakkuukohteet, jotka voidaan olettaa ehdittävän tehtävän tämän talven ai­ kana, ovat jo pääsääntöisesti olemas­ sa”, Kuusisto sanoo. UPM:n Niemisen mukaan tämän talven korjuisiin voi vielä mahtua sa­ tunnaisesti lisää hakkuukohteita, mut­ ta esimerkiksi helmikuussa solmitta­ vien uusien talvileimikkokauppojen korjuu menee todennäköisesti ensi talveen tai kuivalle kesäsäälle. Puunkorjaajan kelit Vaikka vuosi kokonaisuutena oli vai­ kea, niin vuoden viimeinen neljännes meni molemmilla yhtiöillä kohtuulli­ sesti, ja alkaneen vuoden tuloksesta ennakoidaan parempaa. Stora Enso saattaa päätökseen 400 miljoonan euron kustannusjahtiohjel­ man vuoden loppuun mennessä. Tälle vuodelle kustannussäästöt ovat noin 80 miljoonaa euroa. Oulussa on menossa kartonginvalmistukseen muunnetun tehtaan sisäänajovuosi. UPM tiedotti aloittavansa uuden su­ kupolven biojalostamon perussuunnit­ telun. Kotkaan tai Hollantiin raken­ nettava laitos valmistaisi huomattavia määriä korkealuokkaisia polttoaineita. Metsä Group julkistaa tilinpäätök­ sensä torstaina 11. helmikuuta. 3 8260_.indd 3 8.2.2021 13.38
• 11.2.2021 / AJASSA METSÄLEHTI.FI Lukijakuva PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi VIITISEN VUOTTA SITTEN näytti siltä, että kiinalaisen rahan avulla rakennetaan Suomeen isompi joukko biojalostamoja. Biopolttoaineiden valmistusta suunniteltiin muun muassa Kemiin, Savonlinnaan ja Myllykoskelle, Kemijärvellä suunnattiin selluun. Myllykosken ja Savonlinnan hankkeet hiipuivat nopeasti, eikä Kemin eli Kaidin hankkeesta ole toviin kuultu. Kemijärveltä kerrottiin vuodenvaiheessa, että Kiinasta ei enää panostuksia ole luvassa ja rahoitusta haetaan nyt länsimaista. Se, mikä kiinalaiset karkotti, on jäänyt epäselväksi. On puhuttu teknologian haasteista, EU:n uusiutuvan energian direktiivistä ja Kiinan johdon linjauksista. Voi olla niinkin, että biopolttoaineiden valmistus ei tarkemmassa tarkastelussa osoittautunut kannattavaksi. JUSSI COLLIN Mikä karkotti kiinalaiset? LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva K oronavirus on laittanut tapahtumanjärjestäjien suunnitelmat uusiksi myös metsäalalla. Kuluneen vuoden aikana tapahtumia on peruttu ja siirretty tulevaisuuteen, mutta yhä enenevässä määrin niitä on siirretty myös verkkoon. Esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistysten tapahtumakalenterit täyttyvät nyt webinaareista ja muista verkkotapahtumista. Myös jo kertaalleen koronaepidemian takia siirretyt Valtakunnalliset Metsäpäivät päätettiin järjestää verkossa. ”Päätös ei ollut helppo. Metsäpäivillä on suuri merkitys metsäalan ihmisille juuri kohtaamisja verkostoitumistapahtumana”, kertoo Suomen Metsäyhdistyksen projektipäällikkö Kaarina Aro. Metsäpäivien kohdalla päädyttiinkin kompromissiin. Viime viikolla verkkotapahtumana järjestetyt Metsäpäivät koostuivat pääasiassa metsäalan tutkijoiden ja asiantuntijoiden puheenvuoroista, perinteiset Metsäpäivät iltamineen ja minimessuineen järjestetään näillä näkymin lokakuussa. ”Puheenvuorot sisälsivät tuoretta tutkimustietoa, joka oli tärkeä saada julki mahdollisimman pian. Keskusteluita ja sidosryhmätapaamisiakin voi järjestää verkossa, mutta ne eivät toimi yhtä hyvin”, Aro sanoo. Tekniikka haasteena Läheskään kaikki verkkotapahtumat eivät ole ilmaisia, mutta Metsäpäivien verkkotapahtumaan sai osallistua ilmaiseksi. Korona vie verkkoon Muun muassa Valtakunnalliset Metsäpäivät järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa verkossa. AJANKOHTAINEN ”Lappeenrantalaismännystä tulevat mieleen Tolkienin Keskimaan satumetsät.” LASSE KOKKO Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. PITKÄSTÄ AIKAA Suomessa on kunnon pakkastalvi. Kuten aina ennenkin, pesään pannaan puuta ja tuvat pysyvät lämpiminä. Vuosikymmenestä toiseen puun poltto on pientaloissa yhtä suosittua. Suurin muutos on tapahtunut lämpöja voimalaitoksilla, jotka käyttävät entistä enemmän haketta. Sitä palaa noin kahdeksan miljoonaa kuutiometriä, ja määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan tämän vuosikymmenen aikana. Vielä pitkään aikaan puulle ei ole kilpailukykyistä uusiutuvan energian vaihtoehtoa. METSÄNOMISTAJA on huomannut käänteen hyvänä energiapuun kysyntänä. Myös entistä useampi ensiharvennusleimikko päätyy energiapuun ostajille. Silloin myyjä saa kauppaan mukaan myös pieniläpimittaista puuta, joka ei kelpaa sellufirmalle. Metsähakkeella on korvattu kivihiiltä, ja nyt sitä tarvitaan lisää korvaamaan turvetta. Hallituksen päätös kiristää turveveroa tuli päästöoikeuden hinnannousun ohella ikävänä yllätyksenä alan yrittäjille ja turvetta polttaville laitoksille. Asiantuntijat varoittivat, että äkkikäännöksen seurauksena hakkeen tuonti kasvaa ja kattiloihin päätyy myös kuitupuuta. Juuri näin on käynyt, vaikka hallitusohjelmaan on kirjoitettu päinvastaiset tavoitteet. Hallituksen pyrkimyksenä on kasvattaa kotimaisen energian osuutta. Turpeen käytön vähetessä hallitus lupasi varmistaa, että ainespuuta ei polteta. METSÄHAKKEEN raaka-ainetta on kotimaassa yllin kyllin. Hoidon tarpeessa olevia nuoria metsiä on puoli miljoonaa hehtaaria ja ensiharvennusrästejä vielä enemmän. Voimalaitoksilla ei kuitenkaan ajatella metsien hoitoa, vaan polttoaineen hintaa ja varmaa saatavuutta. Kotimaisen pienpuun kilpailukyky uhkaa heiketä entisestään, jos uutta metsänhoidon tukijärjestelmää kaavailleen työryhmän esitys toteutuu. Siinä energiapuun keruutuki esitetään poistettavaksi. Valtion tuki ei saa kannustaa laiminlyömään taimikoiden hoitoa. Jo syntyneiden rästien purkamista energiaksi on kuitenkin järkevää edistää, vaikka vain väliaikaisella tuella. Hoitorästit ja hakkeen tuonti kasvavat 4 8261_.indd 4 8.2.2021 13.39
• AJASSA / 11.2.2021 Gallup Verkkokeskustelu: Drooni metsänhoidon apuna LUONNONVARAKESKUS UUTISOI loppuvuodesta tutkimuksesta, jossa seurattiin viiden vuoden ajan rovaniemeläisten männiköiden pienaukkojen taimettumista (Hallikainen ym. 2020). Taimettuminen oli hyvää, keskimäärin 22 000 tainta hehtaarilla. Pienaukkohakkuut katsotaan usein jatkuvapeitteisen metsätalouden menetelmäksi. Kun uudistumisen epävarmuus on yksi suurimmista jatkuvan kasvatuksen kysymysmerkeistä, tulos on kiinnostava. Tutkimuksen mukaan hyvät taimettumistulokset havaittiin muokatuilla koealoilla. Sammalpeitteisissä, muokkaamattomissa kohdissa mitatuista koealoista taimettomiksi jäi puolet. Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteen yksi kärjistä on ajatus, ettei jatkuvassa kasvatuksessa tarvita maanmuokkausta. Näin vältytään sen ympäristöä ja virkistyskäyttöä haittaavilta vaikutuksilta. Myös mediahuomiota saaneen Turun kaupungin metsäsuunnitelman mukaan kaupungin metsissä ei enää tehdä avohakkuita tai maanmuokkausta. Uudistumisen ajatellaan tapahtuvan ilmankin. Valitettavasti nämä käsitykset maanmuokkauksen merkityksettömyydestä jatkuvassa kasvatuksessa eivät perustu tosiasioihin. KUN METSÄNPOHJAAN VARISEE siemeniä, pieni osa päätyy itämisen kannalta suotuisiin kohtiin. Vararavintonsa turvin kasvava sirkkataimi ei ole itämispaikan suhteen ronkeli, jos se saa kosteutta, happea ja lämpöä. Syntyneellä pikkutaimella seuraa kuitenkin tämän jälkeen kova koitos, kun juuriston on löydettävä sopivaan maaperään ja taimen on selvittävä muun kasvillisuuden kilpailusta. Tulokkaan on vaikea pärjätä jo kasvussa olevien naapureiden seassa. Taimen vakiintumisen todennäköisyyttä kasvattaa merkittävästi se, jos kilpailevia vierustovereita on niukasti. Tällöin valoa, ravinteita ja vettä on saatavilla. Maanmuokkauksella luodaan näitä suotuisia kohtia uusille puille. Dynamiikka ei riipu siitä, onko taimi eri-ikäisrakenteisessa metsässä, pienaukossa tai suuremmalla avohakkuualalla. Eri-ikäisrakenteisissa metsissä tehdyt muutamat maanmuokkauskokeet vahvistavat maanmuokkauksen uudistumista edistävän vaikutuksen. AVOHAKKUUALOILLA TUKKIMIEHENTÄITUHORISKI on peitteisiä kohteita suurempi. Myös heinittyminen on usein voimakasta, mikä miellyttää myyriä. Näitä tuhoriskejä vastaan käytetään maanmuokkausta, kuten mätästystä. Tällöin voi ajatella, että avohakkuu tuottaa maanmuokkaustarpeen. Heinittyminen on harmillista, mutta kuvaa toisaalta juuri sitä, että kasvien kasvun kannalta välttämättömiä resursseja on vapautunut. On myös niin, ettei esimerkiksi mätästystä ole taloudellisesti järkevää tai juurikäävän vuoksi turvallista tehdä eri-ikäisrakenteisessa metsässä, vaikka haluaisi. Muokkauksen taimettumista auttava, maaperän lämpötilaa nostava ja siten taimien kasvua jouduttava vaikutus jää vääjäämättä keinovalikoiman ulkopuolelle. Kyseessä on kiikkulauta: maanmuokkaus aiheuttaa kohteesta riippuen eriasteisia haittoja, mutta varmistaa uuden puuston synnyn. Luopumalla maanmuokkauksesta katoavat sen haitat, mutta myös hyödyt. Muokkaamattomuusharha KATRI HIMANEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija. KOLUMNI Kaarina Aro osallistui Valtakunnallisille Metsäpäiville helsinkiläisestä studiosta, josta osa tapahtuman ohjelmasta lähetettiin. WEBINAARI ? ? internetissä toteutettu tapahtuma ? ? yleisö seuraa esitystä esim. oman tietokoneensa ruudulta ? ? soveltuu mm. seminaarien ja koulutusten järjestämiseen ? ? kevään webinaareja: 13.3. Metsänomistajan päivä 2021 ”Kysyimme muiden metsäalan tapahtumanjärjestäjien kokemuksia, ja kaikilla oli se tuntuma, että jos tapahtuma siirretään verkkoon ja siitä peritään yhä pääsymaksu, romahtaa osallistujamäärä”, Aro sanoo. Verkkotapahtumaan tuli noin 1 800 ilmoittautumista. Aiempina vuosina Metsäpäivien osallistujamäärä on ollut noin 500. Verkkotapahtumien suurimpana haasteena Aro pitää niiden teknistä toteutusta. Metsäpäivät lähetettiin suorana lähetyksenä osin studiolta, osin puhujien omilta tietokoneilta. Valtaosan ajasta ohjelmaa oli neljällä eri tapahtumalavalla. ”Miten varmistaa, että yhteydet ja aikataulutus toimivat, kun liikkuvia osasia on paljon?” Verkkotapahtumat ovat haastavia myös yleisölle. Tapahtuman seuraaminen tietokoneen ruudulta käy pidemmän päälle raskaaksi, joten yleisöä tulisi Aron mukaan aktivoida jotenkin, esimerkiksi yleisöäänestysten avulla. Hyvätkin puolensa verkkotapahtumissa on: niihin voi osallistua ympäri maailmaa ja esityksiä voi usein katsoa myös jälkikäteen. Verkkotapahtumat säästävät myös kustannuksia, joskin kunnon hintalappu niillekin Aron mukaan tulee – varsinkin, jos ohjelma lähetetään studiosta. ”Työtunteja ison verkkotapahtuman järjestämiseen kuluu yhtä lailla kuin perinteisen tapahtuman järjestämiseen.” Aro ennakoi, että erilaiset verkkotapahtumat ovat tulleet metsäalalle jäädäkseen. ”Jatkossa voidaan tapauskohtaisesti valita, mikä on paras toteuttamistapa.” ”Onko palstalaisilla jo kokemusta droonin käytöstä metsänhoidossa?” BERZA ”Jos droonilla voi karkottaa hirvet taimikosta, siitä saattaa olla jotain hyötyä. En usko, että tuo lennättely jaksaa pitkään kiinnostaa. Kävely metsässä antaa paremman kuvan puustosta.” TOLOPAINEN ”Ajatus hirvien karkottamisesta droonin avulla on aivan yhtä typerä kuin hirvien karkottaminen Tricolla. Kumpikaan ei johda taimituhojen vähentymiseen. Sillä saavutetaan ainoastaan hirvien siirtyminen syömään naapurin taimia entistä nälkäisempinä.” PUTTE ”Voisihan droonilla vaikka etsiä hirvien jälkiä. Talvilaidunalueet löytyisivät kohtuu helposti? Isommilla alueilla muutakin käyttöä, esimerkiksi tuhoalueiden kartoitus ynnä muut inventointitehtävät.” A.JALKANEN ”Kovasti olen harkinnut hankintaa mutta en vielä hankkinut. Tykkään kyllä itse liikkua metsässä mutta kokonaiskuvan voisi hahmottaa paremmin droonilla.” PANU ”Nopeuttaa se aika paljon metsätuhojen tunnistamistakin. Droonin kameran kuvasta näkee esimerkiksi suoraan kuoriaistuhojen vioittamat kuuset. Ei niitä maastossa liikkumalla ole kovin helppo tunnistaa isolta alueelta.” PUUKI ”Droonista ei ole mitään hyötyä metsäsuunnittelussa. Käytännössä ilmakuvista tuotetuista tunnuksista ei ole kovin helppoa laatia laserkeilauspohjaista avointa metsävaratietoa tarkkuudeltaan vastaavaa tietoa.” TUOTTOARVO ”Drooni on härveli. Se on semmoinen härveli, mitä en tarvitse kuin metsäkäyntien yhteydessä ja vain silloin, kun teen tarkastuksia. Käyttö jää siis viikonloppuun per metsäpalsta.” ARNOLD LAYNE Fakta 5 8261_.indd 5 8.2.2021 13.39
• 11.2.2021 / AJASSA 6 SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva P ohjanmaalla on totuttu yrittämään ennakkoluulottomasti. Käsitys saa vahvistusta jo ennen juttukeikkaa, kun toimittajan auto hyytyy Lapuan peltoaukealle. Hinausauto saapuu paikalle hetkessä. Matkalla kohti lapualaista korjaamoa selviää, että koronan vuoksi leipätyöstään lomautetuksi joutunut kuski tekee nyt hinausautoyrittäjän työtä. Autokorjaamo puolestaan on aloittanut juuri uusissa isommissa tiloissa ja ostanut empimättä kilpailevan yrityksen tieltään. ”Jos täältä Pohjanmaalta jonkun opin yrittämisestä veisi koko valtakuntaan, niin kyllä se on juuri rohkeus ottaa kehittämisen ja kasvun askeleita”, vahvistaa korjaamon pihaan toimistoltaan Seinäjoelta rientänyt Marko Ämmälä. Kuvaan sopii siis hyvin, että lapualainen Ämmälä aloitti vuoden alussa Suomen metsäkeskuksen yrityspalveluiden johtavana asiantuntijana. ”Olen ollut Metsäkeskuksen palveluksessa vuodesta 2002, ja käytännössä koko ajan tekemisissä yrittäjien kanssa niin kunnostusojitus-, metsätie-, metsäenergia kuin luonnontuoteasioidenkin tiimoilta. Koen yrittäjien kanssa toimimisen tosi mielekkääksi.” Metsäkeskus ei kilpaile kenenkään kanssa Metsäkeskuksen yrityspalveluiden tavoitteena on edistää metsään perustuvia elinkeinoja valtakunnallisen yritysneuvojaverkoston avulla. ”Valtakunnallisuus tekee meistä poikkeuksellisen toimijan. Pystymme 15 neuvojan voimin yhdistämään ja auttamaan yrityksiä vaikka eri puolilta maata.” Tehtäväkenttä on laaja, sillä asiakaskunta koostuu kuusenkerkänkerääjistä puutuotealan yrityksiin ja metsäpalveluyrittäjistä kiinteistönvälittäjiin. ”Päivitämme parhaillaan yritysasiakkuusohjelmaa. Samalla joudumme tarkasti miettimään, millaisia yrityksiä ja miten me voimme neuvoa.” Pohdinnan aiheuttaa ennen kaikkea Metsäkeskuksen puolueeton rooli viranomaisena. ”Meidän on pidettävä huoli siitä, ettemme mene kenenkään toisen toimijan tai yrittäjän tontille kilpailemaan.” Metsäkeskuksen tehtävä on Ämmälän mukaan kuunnella yrittäjää ja tarjota yrittäjän tueksi laaja asiantuntijaverkosto. ”Toisinaan voimme haastaa yritystä myös pohtimaan asioita uudelta kantilta.” Vahva verkostojen luoja Puolueettomuus on myös Metsäkeskuksen suurimpia vahvuuksia. ”Kun jonkun tapahtuman tai hankkeen koollekutsujana on Metsäkeskus, on keskenään kilpailevillakin yrityksillä matala kynnys tulla mukaan.” Ämmälä näkeekin Metsäkeskuksen ennen kaikkea osaavana verkostojen luojana. ”Olen todennut lukuisia kertoja, kuinka konkreettisia yhteistyömahdollisuuksia löytyy, kun ihmiset kokoontuvat ja alkavat puhumaan keskenään.” Verkostoon tulee Ämmälän mielestä kuulua myös Metsäkeskuksen omat asiantuntijapalvelut. ”Mitä Metsäkeskus tekisi asiantuntijuudella, jos se pidettäisiin talon sisällä? Haluamme tuoda palvelumme entistä selkeämmin asiakkaidemme tietoon ja saataville.” Kenttä monimuotoistuu Metsäkeskuksen yritysneuvonnan tuloksia seurataan numeroiden valossa monella tapaa. Vuosittain yritysneuvojat tekevät 700–800 yrityskäyntiä. ”Mutta oleellista on se, mitä tapahtuu yrityskäynnin jälkeen. Sovittujen toimenpiteiden vieminen eteenpäin ratkaisee sen, saavutetaanko tuloksia.” Yritysten kovaa kasvua hehkutetaan paljon, mutta Ämmälä näkee asiassa myös toisen puolen. ”Monen yrittäjän tavoitteena on saada leipä itselle ja perheelle. Se on aivan yhtä hyvä tavoite kuin kasvu. Jokainen yritys on meille tärkeä.” Varmaa on Ämmälän mukaan se, että metsäalan yrityskenttä tulee monimuotoistumaan. ”Alan mahdollisuudet on nähtävä aiempaa avarakatseisemmin. Monitavoitteinen ja kokonaiskestävä metsien käyttö synnyttää uutta yrittäjyyttä maakuntiin ja kaikenlaiselle metsäja luontoyrittäjyydelle on myös tilaa Suomessa.” Tilaa on kaikenlaiselle yrittäjyydelle Marko Ämmälä haluaa, että yritykset löytävät Metsäkeskuksen neuvontapalvelut entistä helpommin. ”Saada leipä itselle ja perheelle on aivan yhtä hyvä tavoite kuin kasvu.” MARKO ÄMMÄLÄ ? ? 43-vuotias ? ? metsätalousinsinööri, amk ? ? Suomen metsäkeskuk­ sessa vuodesta 2002 ? ? perheessä vaimo ja kaksi lasta ? ? harrastaa mm. kylä­ toimintaa, luonnossa liikku­ mista ja metsänhoitoa Kuka? HAASTATTELU Pohjanmaalla on vahvat perinteet yrittämisessä. Metsäkeskuksen yrityspalveluiden johtavana asiantuntijana aloittanut Marko Ämmälä poseerasi kameralle vuosina 1900–1980 toimineen Pyhälahden valokuvaamon kaluston keskellä kotikaupunkinsa Lapuan vanhan patruunatehtaan tiloissa. Huomioithan, että sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Sijoitusvakuutukset: LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö. Omaisuudenhoito, toimeksiantojen välittäminen ja sijoitusneuvonta: LähiTapiola Varainhoito Oy. Kuten metsänhoidossa, sijoittamisessa tärkeää ovat aika ja asiantuntemus. Kun on aika sijoittaa puukauppatulosi, LähiTapiolan 250 sijoittamisen asiantuntijaa ovat apunasi. Yhteistyö alkaa osoitteessa lahitapiola.fi/metsa Puun kaatumisesta alkaa uusi kasvu. Pilvi Asiakkuusjohtaja Private Banking LähiTapiola Keski-Suomi 8262_.indd 6 8.2.2021 13.41
• Huomioithan, että sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Sijoitusvakuutukset: LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö. Omaisuudenhoito, toimeksiantojen välittäminen ja sijoitusneuvonta: LähiTapiola Varainhoito Oy. Kuten metsänhoidossa, sijoittamisessa tärkeää ovat aika ja asiantuntemus. Kun on aika sijoittaa puukauppatulosi, LähiTapiolan 250 sijoittamisen asiantuntijaa ovat apunasi. Yhteistyö alkaa osoitteessa lahitapiola.fi/metsa Puun kaatumisesta alkaa uusi kasvu. Pilvi Asiakkuusjohtaja Private Banking LähiTapiola Keski-Suomi 8262_.indd 7 8.2.2021 13.41
• 11.2.2021 / AJASSA MIKKO RIIKILÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva U udellamaalla toimivan Ete­ läisen Metsäreviirin omis­ tama puukauppaan erikoistunut Nyved Oy tuo puuta eteläranni­ kon satamien kautta Suomeen. Metsäreviiri on osa MTK:n metsänomistajaorganisaatiota. Se toimii Uudenmaan ruotsin­ kielisen alueen metsänhoitoyh­ distyksenä. Alueen metsänomis­ tajat ovat reviirin jäseniä. Nyvedin tuonti keskittyy ener­ giapuuhun, jonka käsittelyä ja varastointia varten yhtiöllä on puutavaraterminaali Inkoon sa­ Metsänomistajien firma tuo energiapuuta Ruotsista Tuonnin selitetään varmistavan energiapuun toimitusvarmuutta lämpölaitoksille. Emojärjestö-MTK:ssa tuontia ihmetellään. Ulkomailta tuotua energiapuuta varastoidaan Nyvedin terminaalissa Inkoon satamassa Se pp o Sa m ul i taman alueella. Aiemmin yh tiön kerrotaan tuoneen myös tukki­ puuta Suomeen, mutta tätä y h­ tiön edustajat eivät vahvista. Nyvedin hallituksen puheen­ johtaja Markus Johansson sa­ noo, että energiapuun tuonnin perusteena on varmistaa hak­ keen toimitusvarmuus kaikissa olosuhteissa. ”Tuonnilla turvataan puutoi­ mitukset lämpölaitoksille, kun omien jäsenien metsästä ei saa­ da riittävästi puuta esimerkiksi huonojen korjuukelien vuoksi.” Kaikkiaan Nyved toimittaa vuosittain noin 300 000 irto­ kuutiota haketta lämpölaitok­ sille. Tuontipuun osuus koko­ naisuudesta on pieni. ”Energiapuuta on tuotu Sak­ san tuhoalueilta. Vaikka puulla ei Saksassa ole hintaa, logistiik­ kakustannukset nostavat hintaa Suomeen toimitettuna. Tuonti­ hake ei ole kotimaista halvem­ paa.” Eteläisen Metsäreviirin pu­ heenjohtaja, metsänomistaja Otto von Frenckell sanoo, etteivät alueen metsänomistajat ole va­ littaneet tuonnista. Hän korostaa, että tuontipuu on yksi osa isoa kokonaisuutta, jolla turvataan reviirin jäsenten myymän puun kysyntä suhdan­ teista riippumatta. Metsäreviiri korjaa ja toimit­ taa jalostukseen 80 prosenttia jäsentensä valtakirjakauppo­ jen tuottamasta puusta. Vuosit­ tain sen korjuumäärä on noin 650 000 kuutiota. MTK:ssa ihmetellään tuontia MTK:n metsävaltuuskunnan pu­ heenjohtaja Mikko Tiirola ei ymmärrä Nyvedin puun tuontia. ”Ei tuota voi positiivisesti kommentoida.” Hänen mukaansa metsän­ omistajajärjestön tavoitteena on hyödyntää kotimaista puu­ ta. Tuontiuutista hän pitää huo­ nona myös järjestön imagon kannalta. ”Meillä on metsät täynnä energiapuuta. Metsänomista­ jajärjestön toimijoiden pitäisi keskittyä siihen, että energia­ puuhuolto saadaan turvattua kotimaisista lähteistä.” Venäjä suurin tuontimaa Ylivoimaisesti eniten energian­ tuotantoa varten tuotiin viime vuonna puuta Venäjältä. Vah­ vana kakkosena oli Tullin tilas­ toinnin mukaan Viro. Saksan kirjanpainajatu­ hoalueiden tuonti näyttää Tul­ lin tilaston mukaan lopulta jää­ neen suhteellisen vähäiseksi, esimerkiksi Ruotsista tuotiin enemmän energiapuuta viime vuonna. ”Ei tuota voi positiivisesti kommentoida.” 8 8263_.indd 8 8.2.2021 13.43
• AJASSA / 11.2.2021 K uusen vuosikymmenien jäl­ keen metsäväki on innostu­ massa sekametsistä, ja jäl­ leen uutta suuntaa haetaan käytäntö edellä. Luonnon­ varakeskuksen suuri sekametsätutkimus – Sekava­hanke – on vasta käynnistymässä. Metsäyhtiöt Metsä Group ja UPM tä­ hyävät kohti sekametsiä erilaisilla linjoil­ la. Metsä Group suosisi männyn ja kuusen sekaviljelyä. UPM:n metsänhoidon kehi­ tyspäällikkö Heli Viiri puolestaan haluaa lisätä lehtipuiden osuutta havumetsissä. ”Pyrkimyksenämme on pienentää il­ mastonmuutoksen tuomia riskejä. Tavoit­ telemme pitkällä aikavälillä 20 prosentin lehtipuusekoitusta. Haluamme myös li­ sätä koivun istutuksia.” Hän viittaa ennusteisiin Etelä­Suo­ men kuusikoiden kasvun kääntymisestä Suuntana sekametsät Usean puulajin metsien ennakoidaan kestävän parhaiten muuttuvaa ilmastoa. Ilman hirvikantojen harventamista haaveet lehtipuiden lisäämisestä jäävät kuitenkin haikailuksi. Sa m i Ka rp pi ne n MIKKO RIIKILÄ Jatkuu seuraavalla aukeamalla 9 8263_.indd 9 8.2.2021 13.43
• 11.2.2021 / AJASSA laskuun 2040­luvulta alkaen, kun vuotui­ nen lämpösumma kohoaa kuuselle kriit­ tiseksi. Samalla kuusten tuhoriski kasvaa. Männyn ja koivun ennustetaan jopa hyö­ tyvän lämpenevistä säistä. Hirvet uhkaavat sekametsiä Viiri muistuttaa myös sekametsien suo­ tuisasta vaikutuksesta metsien moni­ muotoisuudelle. ”Lehtipuusto parantaa erityisesti riis­ tan ja linnuston elinolosuhteita ja moni­ puolistaa kenttäkerrosta.” Pitkän uran metsäntutkijana tehnyt Viiri myöntää, että ylisuuret hirvikannat ovat vaikeuttaneet seka­ ja koivuvaltais­ ten metsien kasvattamista ja kuusta on jouduttu istuttamaan liian kuiville sekä juurikäävän saastuttamille maille. Tämä voi vaarantaa metsien terveyden ja mo­ nimuotoisuuden. Kuvaavaa on, että haapojen määrä on vähentynyt jopa luonnonsuojelualueilla hirvien vuoksi. Kyse ei siis ole metsäta­ louden aiheuttamasta ongelmasta. Viiri vaatii riistahallinnon, metsän­ omistajien ja metsästäjien yhteistyötä, jotta hirvikanta saadaan kuriin. ”Esimerkiksi hirvien lentolaskentoja tarvittaisiin koko maassa, jotta kaatolu­ pien tarve voitaisiin todeta luotettavas­ ti. Metsiemme ensisijainen tehtävä ei ole hirvenlihan tuotanto.” Koivun valtit vahvistuvat Tiedämme koivuvaltaisista sekametsistä yhtä ja toista, mutta moni tieto perustuu mäntyä aina kun se on mahdollista. Koh­ tuullinen hirvituhojen riski kannattaa eh­ kä sietää, jos vaihtoehtona on lämpene­ vässä ja entistä kuivemmassa ilmastossa riutuva kuusikko. ”Emme voi jatkossa lymytä hirviongel­ man taakse, vaan koivua pitää suosia ai­ na kun se vain on mahdollista.” Kirjanpainajan riski pienenee Valtaosa tuholaisista on erikoistunut yh­ teen puulajiin, kuten kirjanpainaja kuu­ selle. Jos puolet metsikön puista on koi­ vuja tai mäntyjä, metsikkö voi säilyä kasvatuskelpoisena, vaikka kaikki kuu­ set syötäisiin. Mutta vähentävätkö kuusikon seassa kasvavat koivut kirjanpainajan leviämis­ tä saman metsikön kuusiin? ”Meillä ei ole ollut laaja­alaisia kirjan­ painajatuhoja, joiden pohjalta voitaisiin sanoa, kuinka suuri koivusekoitus tarvi­ taan jarruttamaan kirjanpainajien leviä­ mistä”, kertoo Luken tutkija Tiina Ylioja. ”Lehtipuusto parantaa erityisesti riistan ja linnuston elin olo­ suhteita.” Yli puolet metsistä yhtä puulajia Sekametsien osuus metsämaan pinta-alasta Mäntyvaltaiset sekametsät yleisimpiä Puulajien vallitsevuus sekametsissä 55 % 40 % 14 % 34 % 31 % 26 % Puhtaat havutai lehtipuumetsät Pääpuulajin osuus yli 95 % Mäntyvaltaisia Havupuustoa alle 75 % puustosta Sekametsä Pääpuulajin osuus alle 75 % Kuusivaltaisia Havupuustoa alle 75 % puustosta Lähde: VMI/Luke Lähde: VMI/Luke Lievä sekametsä Pääpuulajin osuus 75–95 % Lehtipuuvaltaisia Lehtipuuston osuus alle 75 % puustosta lähinnä epäsuoraan päättelyyn. Koivun karike alentaa maaperän hap­ pamuutta, ja tästä syystä ravinteet vapau­ tuvat nopeasti kasvien käyttöön. Se vah­ vistaa kuusikoiden elinvoimaa. ”Jo kymmenen prosentin lehtipuu­ sekoituksella voi olla suotuisa vaikutus maaperään”, johtava tutkija Aino Smolander Lukesta kertoo. Hieman yllättäen lehtipuusekoitus ei maastomittausten mukaan ole lisännyt kuusivaltaisen sekametsän kasvua, vaan puhtaat kuusikot ovat antaneet suurim­ man puusadon. Viiri ennakoi, etteivät vanhat tutkimuk­ set pidä kutiaan muuttuvassa ilmastos­ sa. Tulevaisuudessa koivu voi olla vahva valtti kuusimetsien sekapuuna. ”Perustamme nyt metsiä, joiden pi­ tää selviytyä muuttuvassa ympäristös­ sä. Muutaman vuosikymmenen kuluttua kuusimetsän koivusekoitus voi parantaa kasvua ja lieventää tuhoriskejä.” Hän kannustaa viljelemään koivua ja Heli Viiri Aino Smolander Tiina Ylioja 10 8263_.indd 10 8.2.2021 13.43
• AJASSA / 11.2.2021 Hän muistuttaa, että kirjanpainaja on olemukseltaan seuraustuholainen. ”Kirjanpainajan lisääntymisen edelly­ tykset voivat vähentyä, jos koivusekoi­ tus parantaa kuusen elinvoimaisuutta ja vähentää tuulenkaatoja. Luultavasti kuusten todennäköisyys selvitä on suu­ rempi sekametsissä kuin puhtaissa kuu­ sikoissa.” Hänen mukaansa myös eri puulajien metsiköistä muodostuva mosaiikki vä­ hentää kuusikoiden tuhoriskiä. Ruotsissa todettiin suurten myrsky­ jen jälkeen, että kuusten myrskytuho­ riski aleni jopa 50 prosenttia, kun puus­ tosta vähintään 30 prosenttia oli koivuja. Itä­Suomen yliopiston metsänhoidon professori Heli Peltola ei omien havain­ tojensa perusteella pysty vahvistamaan tai kumoamaan ruotsalaishavaintoa. ”Teoriassa koivut ja männyt, joiden elävä latvus on korkeammalla kuin kuus­ ten, voivat vähentää kuusikon kesäaikai­ sia tuhoja tuomalla tuulensuojaa kuusel­ MONI METSÄNOMISTAJA lähtisi riemusta hihkuen rikastuttamaan kuuset­ tuvien metsiensä puulajivalikoimaa. Mutta niin kauan, kun metsästäjäjärjes­ töjen edunvalvontakoneisto käytännössä määrittää hirvikannat, meidän on turha haikailla seka­ ja koivumetsien perään. Nykyisten hirvikantojen vallitessa la­ hon lounaissuomalaisen kuusikon tilal­ le istutetaan jatkossakin kuusia, kuten myös puolukkatyypin mäntymaalle Kes­ ki­Suomessa – kun ei muutakaan voida. UPM voisi nyt käyttää vaikutusval­ taansa hirvien harventamiseksi niin, et­ tä koivua voitaisiin istuttaa muuallekin kuin pikateiden varsille. MIKKO RIIKILÄ Turhaa puhetta, jos hirvien hyysääminen jatkuu KOMMENTTI Koivua syntyy vähänkin rehevämmille maille, mutta sen kasvattaminen sekapuustoksi on haastavaa. le. Syysmyrskyjen aikaan lehdettömistä koivusta ei olisi vastaavaa apua.” Jatkuva kasvatus olisi kuusetusta Metsä Group tarjoaa mänty­kuusi­se­ kametsiä keinoksi vähentää hirvituho­ jen vaaraa. Yksinkertainen viljelyresepti esitellään yhtiön nettisivuilla: Kuusia istutetaan noin tuhat hehtaarille, siis reilu puolet normaalista. Lisäksi kylvetään 150 gram­ maa männynsiemeniä. Lehtipuuvesakko perataan taimikosta, joka harvennetaan noin 2 000 rungon hehtaaritiheyteen. UPM ei kerro keinoja, kuinka lehti­ puuston osuutta talousmetsissä lisätään. ”Olemme tehneet asiassa paljon ke­ hitystyötä, joten emme halua jakaa tu­ loksia kilpailijoille”, sanoo UPM Met­ sän metsäta lousjohtaja Risto Laaksonen. Kuusen istutustiheyksiä ei alenneta ei­ kä kahden taimikonhoitokerran –varhais­ perkauksen ja taimikon harvennuksen – ohjelmasta olla luopumassa. Tarkoitus ”Metsiemme ensisijainen tehtävä ei ole hirvenlihan tuotanto.” Koivu ei lisännyt kuusen kasvua Rauduskoivu-kuusi-sekaviljelyksen tuotos 70 vuoden aikana lehtomaisella kankaalla, kun koivikkoa harvennettiin 20-vuotiaana tiheyksiin 300, 500 ja 700 kpl/ha. Kymmenen vuotta myöhemmin tiheydestä 500 harvennettiin vielä puolet koivuista pois. Puuston kehitys kiertoajan loppupuoliskolle ennustettiin Motti-ohjelmalla vaihtoehtoisesti siten, että koivuista valittiin parhaat 100 kpl/ha kasvatettaviksi kiertoajan loppuun tai koivut poistettiin kokonaan 35 vuoden iässä. Tulos perustuu maastomittauksiin ja Motti-laskurin ennusteisiin. Ilmastomuutos voi muuttaa tilannetta. Lähde: Luke ei myöskään ole kasvattaa kaksijaksoi­ sia kuusi­koivu­metsiä, vaan tasapitkis­ tä puista muodostuvia puustoja. ”Tällä ei ole merkittävää vaikutusta metsänhoidon kustannuksiin”, Laakso­ nen ennakoi. Aluksi lehtipuun kasvatusta testataan yhtiön omissa metsissä. Jatkuvan kasvatuksen metsissä leh­ tipuusto, sen paremmin kuin männyt­ kään, eivät menesty, vaan erirakenteiset metsät muuttuvat ajan myötä puhtaik­ si kuusikoiksi. ”Eri­ikäiskuusikoissa ei synny ja kas­ va uusia kehityskelpoisia valopuun tai­ mia suositusten mukaisissa kasvatusti­ heyksissä (ppa 12­25 m2/ha/v)”, sanoo erikoistutkija Sauli Valkonen Lukesta. 100 200 300 400 500 600 700 800 m /ha Koivikko Kuusikko Yhden puulajin metsiköt 300 500 700 100 koivua / ha kiertoajan loppuun 300 500 700 35 vuoden iässä kaikki koivut pois Kuusikuitu Kuusitukki Koivukuitu Koivutukki Heli Peltola Risto Laaksonen Sauli Valkonen 11 8263_.indd 11 8.2.2021 13.43
• 11.2.2021 / AJASSA PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti SAMI KARPPINEN, kuva M etsälehden lukijat ovat ihmetelleet, miksi puunhintaseurannasta ovat useina viikkoina puuttuneet Etelä-Pohjanmaan ja Lapin hintatiedot täysin ja muiltakin hinta-alueilta osittain. Ensiksi selvennys, mistä puhutaan, sillä puunhintatilastoja on tavallaan kaksi. Metsälehdessä ja sen verkkosivuilla julkaistava viikkoseuranta perustuu Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten ilmoittamiin tietoihin. Ne tulevat Luonnonvarakeskuksen kautta, mutta Luke ei vastaa sisällöstä eikä viikkoseurannalla ole virallisen tilaston statusta. Se virallinen tilasto on Luken tuottama kuukausitilasto. Metsäteollisuus ry:n viikkoseuranta on sen sisällä, mutta lisäksi Luke kerää tietoja useilta kymmeniltä muilta ostajilta. Tietoturva turvattava ”Perusperiaate on, että tietoturva säilyy,” Metsäteollisuus ry:n puukauppatilastoista vastaava Anu Islander sanoo. ”Jos ilmoittajia on vähemmän kuin kolme kunkin ilmoitetun hinnan kohdalla, tietoa ei julkisteta.” Kolmen ilmoittajan ehto jää helpostikin vajaaksi, sillä Metsäteollisuus ry:ssä on 71 jäsenyritystä, joista kolmen ison integraatin lisäksi suoraan puuta ostavia sahayrityksiä vain puolenkymmentä. Myös viikkoseurannan nopea sykli on joskus esteenä. Viikkoseuranta julkistetaan tiistaina, ja edellisen viikon hintatiedot pitää ilmoittaa maanantaina puoleen päivään mennessä. ”Kaikilla ei ole automaattista tiedonsiirtojärjestelmää, vaan ilmoittaminen on jonkun henkilön takana. Jos tietoja ei ehditä ilmoittaa aamupäivän aikana, niin niitä ei voi jäädä odottamaan.” Kuukausitilasto kattavampi Myöhässä ilmoitetut tiedot ehtivät kuitenkin Lukelle kuukausitilastoon. Sen sykli on hitaampi, ja juuri siitä syystä Islander pitää kuukausitilastointia kattavampana. Joskus tosin Luken kuukausihintojakin on salattu. ”Silloin kun se tiedonluovuttajien tieturvan vuoksi on välttämäHintatilasto ei kerro kaikkea Puukaupan viikkoseuranta voi olla vähän vinossa, kuukausihinnat eivät niinkään. Puunhintojen puuttumista selittää, että Stora Enson ostoalue ei yllä Länsi-Suomeen eikä UPM:n Lappiin. Tässä korjataan puuta Lapualla. ”Viikko­ seurannalla voidaan ohjata etenkin kuitupuun hintakehitystä.” Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 2020 2019 2021 Kahdenlaista energiakoivua TUORE PUUKAUPPA KOHDE: Kuuselle istutetun pellon koivuylispuuston poisto SIJAINTI: Etelä-Pohjanmaa OSTAJA: Metsänhoitoyhdistys HAKKUUKERTYMÄ: 280 m3 LEIMIKON KOKO: 2,1 ha MUUTA: Klapikoivut menivät klapiyrittäjälle, energiakoivu ja -havu energialaitokselle. Klapikoivut otettiin kahdeksan sentin latvaläpimittaan, mutta muuten vaatimukset olivat lähes yhtä tiukat kuin tukille. Energiakoivun latvaläpimitta oli 3-4 senttiä. Korjuun teki kokenut kuljettaja pienellä koneella ja suojakelillä, ja viisimetrinen kuusitaimikko säilyi vaurioitta. YLISPUUSTON POISTO määrä m3 €/m3 myyntitulo Klapikoivuaihio 169 20 3?380 Energiakoivu 94 18 1?692 Energiahavu 17 17 119 YHTEENSÄ 280 5?191 MIKKO HÄYRYNEN KORONARAJOITUKSET eivät ole vaikuttaneet Torniojoen yli käytävään puutavarakauppaan. Pohjoissuomalaisten metsänhoitoyhdistysten omistama Pohjois-Suomen metsämarkkinat Oy (PSMM) välittää yhdistysten puuta Ruotsiin Itä-Lapista ja Koillismaalta saakka. Toimitusjohtaja Mika Säynäjäkangas vertaa, että kun Suomessa kysyntä vaihtelee, niin Ruotsissa vaihtelevat hinnat, mutta menekki pysyy tasaisena. ”Tämän hetken hintaero on jonkin verran Ruotsin eduksi ja toisinaan ero on toisinkin päin, mutta ilman muuta vienti on kannattavaa.” PSMM:n noin 800 000 kuutiometrin toimituksista kolmasosa menee Ruotsiin. Päivässä se on keskimäärin parikymmentä rekkakuormaa havukuitua ja kuusi seitsemän rekkaa tukkia ja pikkutukkia. Jos pohjoisesta otettaisiin Ruotsin-kysyntä pois, niin saman määrän kääntäminen kotimaahan ottaisi aikaa. ”Voi sanoa, että Ruotsin-kysyntä osaltaan pitää Lapin metsätaloutta pystyssä.” Koivukuitua ei viedä, koska sillä on nyt erittäin hyvä kysyntä kotimaassakin ja Säynäjäkankaan tuntuman mukaan sen rajakauppa käykin toiseen suuntaan. Rajakauppa käy 12 8264_.indd 12 8.2.2021 13.46
• AJASSA / 11.2.2021 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 58,14 s 61,79 s 43,56 ? 17,83 s 19,57 s 17,21 s 25,75 ? 27,27 s Uudistushakkuu 59,90 s 62,84 s 45,22 ? 19,83 ? 21,05 s 18,89 s 28,56 s 28,81 s Harvennushakkuu 51,01 s 53,05 s 38,60 s 16,75 ? 17,35 s 16,19 s 23,49 ? 23,92 ? Ensiharvennus 42,75 ? 42,93 ? 33,87 s 12,88 s 13,65 ? 13,01 ? 22,45 s Hankintahinnat 58,41 s 60,09 ? 46,94 ? 31,57 ? 32,01 ? 31,97 s 37,49 ? 37,56 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 60,33 ? 63,57 ? 43,08 ? 17,83 s 20,21 s 17,69 s 24,90 s 28,48 s Uudistushakkuu 61,78 ? 64,40 ? 44,47 ? 18,73 s 21,30 s 19,14 s 27,81 s Harvennushakkuu 53,50 ? 55,65 ? 37,98 ? 17,49 ? 17,98 ? 16,75 ? 23,92 ? 25,43 ? Ensiharvennus 13,65 ? 14,66 ? 13,93 ? Hankintahinnat 62,46 ? 63,65 ? 48,01 ? 32,28 ? 32,63 s 32,31 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 59,32 s 62,36 s 41,69 18,55 ? 20,22 s 17,44 ? 26,18 s 27,44 s Uudistushakkuu 60,91 s 63,17 s 43,33 s 21,26 s 21,54 s 19,07 ? 30,37 s 29,21 s Harvennushakkuu 52,41 s 54,89 s 36,70 s 17,11 ? 17,01 s 16,64 ? 23,20 ? 23,75 s Ensiharvennus 41,75 s 12,77 s 14,13 s 12,49 s Hankintahinnat 58,92 s 62,10 ? 45,32 s 32,30 ? 32,24 s 32,04 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,08 s 58,89 s 43,82 ? 17,36 s 17,36 ? 16,71 s 25,00 ? 25,96 ? Uudistushakkuu 57,29 s 60,35 s 46,20 s 19,25 s 19,07 ? 18,43 s 27,42 ? 27,54 s Harvennushakkuu 48,85 s 49,34 s 38,43 s 16,56 s 16,63 ? 16,21 s 23,75 ? 23,74 ? Ensiharvennus 38,07 s 34,22 s 12,28 s 12,11 s 12,25 s Hankintahinnat 56,32 ? 56,47 ? 45,98 ? 31,91 ? 31,65 ? 31,64 s 37,62 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat 30,69 s 31,11 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,83 ? 56,88 ? 37,65 ? 18,15 ? 19,27 s 17,75 ? 26,80 s 27,55 s Uudistushakkuu 57,59 s 58,44 ? 38,11 ? 20,03 s 20,57 s 19,07 s 29,24 s 28,72 s Harvennushakkuu 48,14 s 48,65 s 16,40 s 16,85 s 15,69 s 23,13 s 23,99 ? Ensiharvennus 13,52 s 12,80 s Hankintahinnat 58,35 ? 31,70 ? 32,03 ? 32,13 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,30 s 51,12 s 16,88 s 17,17 s 14,85 s 24,31 s 24,02 s Uudistushakkuu 55,18 s 53,39 s 19,65 s 19,76 s 17,45 s 27,00 s 26,00 ? Harvennushakkuu 44,85 ? 44,93 ? 15,45 s 13,49 s 22,18 s Ensiharvennus Hankintahinnat 57,57 s 57,68 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 49,68 ? 49,30 ? 16,39 s 15,36 ? 24,03 ? Uudistushakkuu 50,89 ? 50,90 ? 19,50 ? 26,52 ? Harvennushakkuu 45,45 ? 43,10 ? 14,89 ? 13,92 ? 21,51 ? Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 60,13 s 62,90 s 45,46 ? 18,83 ? 20,33 s 17,65 ? 27,36 ? 29,21 ? Uudistushakkuu 61,72 s 64,05 s 47,24 ? 21,12 ? 22,37 s 19,47 ? 31,28 ? 31,86 ? Harvennushakkuu 54,01 ? 54,46 s 40,28 s 18,15 s 18,35 s 17,31 s 26,13 ? 25,75 ? Ensiharvennus 41,93 s 13,83 s 14,17 ? 13,54 ? Hankintahinnat 60,23 s 60,68 s 48,76 ? 32,91 ? 33,07 ? 32,95 s LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 1–4 keskiarvo Hintatilasto ei kerro kaikkea Puunhintojen puuttumista selittää, että Stora Enson ostoalue ei yllä Länsi-Suomeen eikä UPM:n Lappiin. Tässä korjataan puuta Lapualla. töntä”, yliaktuaari Jukka Torvelainen tiivistää. Hintatietojen ilmoittajia pitää olla tietty määrä, mutta Torvelainen ei kerro Luken kriittistä rajaa. Se on kuitenkin sama kaikilla hinta-alueilla. ”Jos ilmoittajia on vain vähän, niin yksittäiset ostajat voisivat verrata omia hintojaan keskihintoihin ja yrittää päätellä muiden ostajien hintatasoja.” Sen sijaan kauppojen määrä ja volyymi eivät vaikuta julkaisemiseen. Epäilyä hintaohjauksesta Sahateollisuus ry:n jäsenyritykset eivät toimita hintatietoja viikkoseurantaan. Järjestön toimitusjohtaja Kai Merivuori pitää sen lyhyttä päivitysväliä ongelmallisena. ”Metsäteollisuus ry:n jäsenten aineistoon perustuvalla viikkoseurannalla voidaan ohjata hintakehitystä etenkin kuitupuun osalta, jossa kilpailua on vähän.” Sahayrityksistä osa antaa tietoja Luken kuukausitilastoon, eikä Merivuoren mielestä sen tiheämpää tilastointia tarvita. Kuukausitilaston kattavuutta heikentää myös, että joidenkin metsänhoitoyhdistysten tietoja puuttuu. Tilasto ei tunne kylkiäisiä Aluejako on mietitty Luken, Metsäteollisuuden ja MTK:n kesken. ”Uusia muutoksia ei ole suunnitteilla. Pyrimme viestimään, että saisimme aineistoa useammilta toimijoilta, jotta salauksiin ei olisi tarvetta,” Torvelainen toteaa. Puunhinnoissa on monia elementtejä, jotka eivät sisälly tilastoon, kuten keskittämislisät, takuuhinnat ja kylkiäisetuudet. Luken aiheesta puunostajille tekemän kyselyn loppuraportti julkaistiin viime syksynä. ”Selvitys osoitti, että käytännössä niiden lisääminen tilastoon ei ole mahdollista. Kokorunkohinnalla ostavia taas on vielä niin vähän, että hintoja ei pystytä julkaisemaan.” Hintalisien ongelma on, että ne maksetaan kaupanteon ja tilastoinnin jälkeen. Keskittämisbonus laukeaa vasta seuraavan kaupanteon myötä, jos sellainen joskus tulee. 13 8264_.indd 13 8.2.2021 13.46
• 11.2.2021 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat M enneiden vuosi kymmenten männynistutusbuumin takia useimmilta metsätiloilta löytyy nyt harvennusikään varttuneita männiköitä, joissa runkojen laatu on suorastaan surkea. Etenkin avojuuritaimin istutetuille männiköille on tyypillistä, että puiden tyvet ovat voimakkaasti lenkoja. Viljelymenetelmän lisäksi syynä heikkoon laatuun on usein myös männyn kannalta liian viljava kasvupaikka sekä sekalainen siemenalkuperä. Ensiharvennusvaiheessa metsikön tilanne voikin tuntua lähes toivottomalta. Usein metsästä saa silti harventamalla kuorittua kelvollisen kasvatusmetsän. ”Ensiharvennuksessa on otettava rohkeasti huonolaatuisia runkoja pois. Usein parhaat kasvatettavat puut löytyvät hieman pienemmistä lisävaltapuista”, kertoo Jyväskylän Nyrölässä asuva metsätalousyrittäjä Jussi Koskinen. Koskisella on kolmen vuosikymmenen kokemus harvennushakkuista, joita hän yhtiökumppaninsa kanssa tekee talvikaudet Sampon hakkuukoneen ja John Deeren ajokoneen voimin. ”Kokemuksen myötä harvennamme nykyisin huonolaatuiset männiköt aiempaa voimakkaammin. Ensiharvennuksessa pohjapinta-ala kannattaa pudottaa harvennusmallien alarajoille, jos laadukkaita puita on niukasti.” Tuoreen kankaan männikössä tämä tarkoittaa noin 14–15 neliön pohjapinta-alaa hehtaarilla. Oikeneeko runko järeytyessään? Kehnolaatuiseen viljelymännikköön jää usein väistämättä ensiharvennuksen jälkeenkin kasvamaan tyvestään lenkoja runkoja. Voiko tällaisista rungoista kasvaa kuitenkin tulevaisuudessa tukkirunkoja? Kannattaako lenkoja kasvattaa? Heikkolaatuisen männikön harventaja on paljon vartijana. Toiveita tulevaisuuden tukkisadosta kuitenkin on. Viljelymänniköiden tyypillinen laatuongelma on tyvien lenkous ja runkojen mutkaisuus. Toisaalta rehevillä maapohjilla männiköiden kuutiokasvu voi olla erinomainen. Tämä männikkö on tuottanut puuta neljässä vuosikymmenessä 300 kuutiota hehtaarille. Katso video Metsälehden Youtubesta! ”Aiemmin kasvanut rungonosa ei suoristu iän myötä. Lenkous voi hävitä vain toispuoleisen kasvun seurauksena eli ´kuopan täyttymisenä´”, toteaa tutkija Henrik Heräjärvi Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Hän huomauttaa, että periaatteessa puu kuitenkin jossain määrin pyrkii hiljalleen peittämään mutkaa ja lenkoutta kasvaessaan, koska vääryys ei ole yleensä mekaanisesti järkevä muoto tyvialueella. ”Tyvelle kohdistuu suurin tuulivääntömomentti ja lujuuden kannalta optimaalinen muoto on suora.” Lenkous todennäköisesti hiljalleen pienenee epäkeskisen kasvun seurauksena. Sahatukissa sallitaan yleensä lenkoutta 10 millimetriä metriä kohden, joka on vielä sahauksessa hallittavissa. ”Siksi lievästi lenkojen runkojen kasvamaan jättäminen harvennushakkuussa on perusteltua, mikäli suoria ja muutoin laadultaan tai kasvuvoimaltaan yhtä hyviä runkoja ei ole käytettävissä”, Heräjärvi neuvoo. Monivääryyttä eli useampaan suuntaan mutkittelua ei sahatukissa kuitenkaan sallita. Tulevissa hakkuissa tukkia voidaan saada melko lengostakin tyvestä esimerkiksi lyhyen sorvitukin ansiosta. ”Olemme huomanneet, että päätehakkuilla järeistä tyvistä tehtävä 2,6 metrin mittainen sorvitukki auttaa saamaan tukkiosan hyvin talteen, vaikka tyvellä olisi lenkoutta”, Jussi Koskinen kertoo. Heikkolaatuisen männikön harven”Pohjapinta-ala kannattaa pudottaa harvennus mallien alarajoille.” 14 8265_.indd 14 8.2.2021 13.48
• METSÄSTÄ / 11.2.2021 Kannattaako lenkoja kasvattaa? Heikkolaatuisen männikön harventaja on paljon vartijana. Toiveita tulevaisuuden tukkisadosta kuitenkin on. Vinkit huonolaatuisen männikön harvennukseen Ensiharvennuksen jälkeen valtaosa jäävistä rungoista tuottaa jatkossa tukkipuuta, vaikka lähtökohta laadun suhteen oli heikko. MItä varhaisemmassa vaiheessa ensiharvennus tehdään, sitä paremmin voidaan suosia laadukkaampia lisävaltapuita huonolaatuisten päävaltapuiden sijaan. Toisellla harvennuskerralla huonolaatuisesta männiköstä poistetaan vielä osin runkoja, joista ei laatunsa vuoksi tule tukkia. Kasvamaan jää tällä Petäjävedellä sijaitsevalla kohteella 700–800 parasta tukkirunkoa. Lengon tai mutkaisen havupuurungon koveralle sisäpinnalle muodostuu paksuseinäisiä, hyvin puristusta kestäviä soluja eli lylypuuta, jotka vahvistavat rakennetta nimenomaan puristuslujuutensa avulla. Toisaalta lylypuu kutistuu ja turpoaa voimakkaasti pituussuunnassa, mikä näkyy sahatavaran muotoja mittapysyvyysongelmina. 1. Poista rohkeasti huonolaatuiset puut. 2. Parhaat rungot löytyvät usein lisävaltapuista. 3. Katse myös latvukseen. Symmetrinen latvus elpyy ja kestää tuhoja parhaiten. 4. Voit tinkiä tarvittaessa tasaisesta tilajärjestyksestä laadun nimissä. 5. Moneen suuntaan mutkaisista puista ei tukkia tule. SAMI KARPPINEN Moderneilla sahoilla on säännönmukaisesti käyräsahausmahdollisuus, jolloin metriä kohden noin kymmenen millimetrin tasainen lenkous pystytään sahaamaan tukin keskilinjaa noudattaen, eli saannon kärsimättä. ”Pikkutukin sahauksessa käyräja suorasahauksen välinen saantoero on luokkaa 2–3 prosenttia, joka kuulostaa pieneltä, mutta tarkoittaa vaikkapa 200?000 kuution vuotuisella sahatavaratuotantomäärällä 4?000– 6?000 kuutiota”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Henrik Heräjärvi. Lenkouden vaikutus sahatavaran saantoon pienenee tukin järeytyessä, ainakin suhteellisesti, koska tukin latvalieriö ”mahtuu” lengon tyven sisälle sitä paremmin, mitä järeämpi tukki on. Sahatukin apteerauksessa sallitaankin yhdensuuntainen lenkous tiettyihin rajoihin saakka. Käyräsahauksella lujempi sahe Lengosta tukista sahattu sahe on märkänä joko lenko (käyräsahattu) tai suora (suoraan sahattu). Kuivaustekniikalla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka suora lankku on kuivauksen jälkeen. ”Jos lankku on edelleen kuivauksen jälkeen lapetai syrjäväärä, on sen arvo olennaisesti pienempi kuin suoran.” Heräjärven mukaan lengosta tukista käyräsahattu sahe on keskimäärin hieman lujempi, koska kuitujen pituusakseli noudattaa keskimäärin saheen pituusakselia. Lengosta tukista suorasahatussa saheessa syysuunta sen sijaan vaihtelee saheen keskiosan ja päiden välillä. Tämä aiheuttaa lujuuden alenemaa sahatavaraan. Myös kutistuminen kuivauksessa ja käytönaikainen kosteuseläminen voivat aiheuttaa ongelmia. Käyräsahaus sallii lenkoutta nuksessa lyhyet tukkimitat parantavat tukkisaantoa. ”Silti tukkisaanto jää vielä toisessa harvennuksessa noin 20 prosenttiin, kun se normaalilaatuisessa männikössä on tyypillisesti 50 prosentin luokkaa.” Hankintahakkaajalle palkka maltista Huonolaatuisen männikön harvennuksessa kiireetön hankintahakkaaja voi ansaita palkkansa. Kasvamaan jätettävien puiden valinta kannattaa tehdä huolella, jotta tulevien hakkuiden tukkisaanto on mahdollisimman hyvä. ”Suunnittelemme ajouratkin siten, että ne osuvat mahdollisuuksien mukaan kohtiin, joissa puuston laatu on heikoin”, sanoo Koskinen. Paitsi rungon laatuun, Koskinen neuvoo kiinnittämään huomiota myös latvukseen. ”Jos latvus on kovin toispuoleinen, on puu alttiimpi lumija tuulituholle harvennuksen jälkeen. Latvuksen kunto on helpompi todeta, kun tekee hakkuuta päivänvalossa.” Joskus voi olla syytä tinkiä myös tasaisesta puujärjestyksestä laadun nimissä. ”Pieniä aukkopaikkoja tulee väkisin, kun puut ovat oikein huonoja. Näitä harvoja kohtia voi kompensoida hieman tiheämmällä asennolla toisaalla”, Koskinen kuvailee. Koskinen arvioi, että huolellisen laatuharvennuksen myötä männikössä kasvaa jatkossa kuutio enemmän tukkipuuta vuodessa hehtaarille. Jos päätehakkuu on kahdenkymmenen vuoden päästä, tarkoittaa se tukin kuudenkympin hinnalla 1 200 euron lisätienestiä. 15 8265_.indd 15 8.2.2021 13.48
• 11.2.2021 / METSÄSTÄ I hminen elää muun luonnon tuotolla ja jättää väistämättä jälkensä luontoon. Jälki on sitä suurempi, mitä enemmän ihmisiä on ja mitä ylellisemmin he elävät. Ihmisen toiminta ei kuitenkaan kohdistu samanlaisena kaikkialle. Luonnonsuojelualueet ovat alkuperäisen lajistomme turvapaikkoja, vaikka ihmisen vaikutus ulottuu epäsuorana niihinkin: ilman hiilidioksidipitoisuus nousee, ilmasto lämpenee, ilman mukana kulkeutuu saasteita ja ravinteita. Suojelualueet eivät kuitenkaan riitä turvaamaan koko luontomme rikkautta. Alkuperäisen lajistomme kannalta tärkeitä ovat myös sellaiset alueet, joilla luonnon pääpiirteet ovat alkuperäisiä, mutta joiden tuotteita käytetään ihmisen taloudessa. Toisena ääripäänä on siis kaupungin katuja torimaailma ja toisena luonnonsuojelualueet. Mihin tässä vertailussa sijoittuu suomalainen talousmetsä? Miten mitata elinympäristön ekologisuutta? Erilaisten luonnon käyttötapojen ekologisuuteen on kehitelty erilaisia mittareita. Yksi paljon käytetty arvioperuste on uhanalaisten lajien määrä. Se korostaa harvinaisten ja erikoisiin elinympäristöihin sopeutuneiden lajien merkitystä. Ekosysteemin toiminnan kannalta yleiset lajit ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin harvinaisuudet. Arviointi ei myöskään voi perustua mielivaltaisesti valittuihin indikaattorilajeihin. Indikaattorilajien valinnalla voidaan jo etukäteen päättää, mitä etsitään ja mitä arvostetaan. Jos indikaattorilajeiksi otetaan punahärö ja kelokääpä, yli 99 prosenttia Suomen metsistä on arvottomia. Jos taas indikaattorilajeiksi otettaisiin vaikkapa pihlajaperhonen ja kultapiisku, kärkeen nousisivat tuoreet uudistusalat. Kunkin maankäyttötavan ekologisuutta pitäisi arvioida koko lajiston perusteella. Mitä paremmin alkuperäislajisto selviää, sitä ekologisempi on tuotantotapa. Asfalttiaavikon ja alkuperäisen luonnon väliin mahtuu jatkumo erilaisia luontotyyppejä. Kun metsämaata muutetaan pelloksi, selviytyjiä ei juuri ole. Pellolla pyritään kasvattamaan yhtä ainoaa kasvilajia, jota eivät kiusaisi sen paremmin rikkaruohot, hyönteiset kuin sienetkään – siis yhden lajin monokulttuuri. Valtaosa pellon rikkaruohoista ja viljelykasveilla elävistä hyönteisistäkin on meille muualta eri aikoina tulleita vieraslajeja. Metsätalous muuttaa maisemaa Metsä – kuten kaikki luonnossa – muuttuu koko ajan. Yhdellä metsäkuviolla ei tietenkään ole kaikkia metsälajeja. Metsä on erilaisten elinympäristöjen mosaiikki, ja kullakin palasella on enemmän tai vähemmän omaleimainen lajisto. Metsäkeskusteluissa esitetään tuon tuostakin väite, että monimuotoisuus olisi suurimmillaan vanhoissa metsissä. Väite voi pitää paikkansa lahottajasienten ja lahopuussa elävien hyönteisten osalta, mutta ei koko metsän lajiston kannalta. Vanha metsä ei ole pysyvä biotooppi, vaan pitkän kehityssarjan yksi vaihe. Muutokset tosin ovat hyvin hitaita, koska puuston uudistuminen ja puiden kasvu on liki pysähtynyt. Vanhoja metsiä ei kuitenkaan synny ilman nuoria metsiä. Siksi metsätalouden ekologisia vaikutuksia arvioitaessa on tarkkailtava koko kehityssarjaa. Metsiemme lajisto on alkuperäistä. Vierailla puulajeilla on toistaiseksi olematon merkitys puun tuotannossa. Kun puut ovat kotimaisia, on koko muukin lajisto kotimaista. Metsien puulajisuhteetkaan eivät olennaisesti poikkea luontaisesta. Merkittävin ero luonnon metsiin on ikärakenteessa: talousmetsien enemmistö on alle satavuotiaita. Siitä seuraa, että järeää lahopuuta on vähemmän kuin luonnon metsissä. Puutteita voi korjata – ja on korjattu – suunnitelmallisilla toimilla, kuten arvokkaiden luontokohteiden (metsälain 10 § kohteet) säästämisellä, säästöpuuSuomalainen metsätalous – EKOLOGISTA VAI EI? Suomalaisesta metsätaloudesta esitetään päinvastaisia arvioita. Toiset pitävät metsätalouttamme esimerkillisen ekologisena, toiset mustamaalaavat sen syvimpiin syövereihin. Yhteisesti sovittua tapaa mitata metsänkäytön ekologisuutta ei ole. ”Vanha metsä on pitkän kehityssarjan yksi vaihe.” SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuvat ”Plantaasiviljelmiin verrattuna suomalainen talousmetsä on luonnon paratiisi.” 16 8266_.indd 16 8.2.2021 13.49
• METSÄSTÄ / 11.2.2021 Monet kukkajäärät, kuten kuvan nelivyöjäärä, elävät toukka-aikansa metsässä lahopuuta kovertaen, mutta aikuiset viihtyvät avomaiden kukkarunsauden keskellä. Oranssikääpä on järeän havupuun lahottaja. Tässä se on löytänyt elinpaikan tien varteen unohtuneesta energiapuupinosta. ryhmillä sekä määräaikaisilla ja pysyvillä rauhoituksilla. Toki metsäluonnon tilaa voidaan edelleenkin parantaa esimerkiksi kiertoaikaa pidentämällä ja maanmuokkaustapoja kehittämällä. Erilaisten puuntuottotapojen vertailu Joku voisi ajatella, että jyrkkä jako tehokkaassa tuotannossa oleviin talousmetsiin ja rauhaan jätettyihin luonnonmetsiin olisi hyvä ratkaisu. Monissa maissa siihen on päädytty, usein luonnonsuojelijoiden vaatimuksesta. Puu tuotetaan vieraisiin puulajeihin perustuvilla lyhytkiertoviljelmillä, joilla kasvatetaan nopeakasvuisia puita (mm. eukalyptuksia, akasioita, sitkankuusta, sugia, gmelinaa). Viljelmä perustetaan muokattuun tai poltettuun maahan istuttamalla ja puut hakataan 10–25 vuoden kuluttua. Uusi metsä syntyy joko vesoista tai istutetaan, ja sama kierto toistuu säännöllisenä eikä viljellyn puun lisäksi alueella muita puita kasva. Uuden Seelannin metsäala on noin 10 miljoonaa hehtaaria. Alkuperäisiä monilajisia metsiä on kahdeksan miljoonaa hehtaaria, pääosin vuoristoissa. Luonnonmetsistä valtio omistaa suurimman osan, yksityiset noin miljoona hehtaaria. Valtion omistamat alkuperäismetsät ovat lähes kaikki suojelualueita ja yksityismaillakin niiden käyttö on tarkoin säädeltyä. Uuden Seelannin kotoperäisten puiden (mm. kauri) puuainesta tai niistä valmistettuja esineitä ei saa viedä ulkomaille ilman tiukkaa paperisotaa. Metsätalous perustuu pääosin istutusmetsiin, joita on kaksi miljoonaa hehtaaria. Vuotuinen kasvu on noin 20 kuutiota hehtaarilla ja keskimääräinen puumäärä hehtaarilla 250 kuutiometriä. Runsaimmin kasvatetaan montereynmäntyä ja douglaskuusta. Vuosittain hakataan noin 37 miljoonaa kuutiometriä. Suomessa metsäala on 26 miljoonaa hehtaaria ja vuotuiset hakkuut 75–80 miljoonaa kuutiometriä. Plantaasimetsätalous on siis hyvin tuottoisaa. Puuta on metsissä paljon, mutta alkuperäinen metsälajisto puuttuu lähes kokonaan. Viljelymetsillä ei ole myöskään merkitystä virkistysalueina saati marjatai sienimetsinä. Metsälajiston säilymisen kannalta jopa ryöstöhakkuut, joissa arvopuusto poistetaan ja sitten metsä hylätään, ovat ekologisempi kuin vieraisiin puulajeihin perustuva plantaasiviljely. Valikoivat hakkuut voivat kyllä uhata joitakin puulajeja, mutta raiskiolle syntyy kuitenkin metsä, jonka lajit ovat paikallisia ja alkuperäisiä. Suomessa metsän lajeilla menee hyvin! Plantaasiviljelmiin verrattuna suomalainen talousmetsä on luonnon paratiisi, vaikka arvostelijat puhuvat niistä puupeltoina, raiskioina ja ryteikköinä. Heistä voisi sanoa, etteivät he näe metsää puilta. Vuosittain vain kolmisen prosenttia talousmetsienkin pinta-alasta on hakkuiden kohteena ja loput – reilut 95 prosenttia – saa olla rauhassa. Suomalaisella metsätaloudella onkin suurempi vaikutus maisemaan kuin lajistoon. Avohakkuut, muokkausalat ja nuoret taimikot erottuvat selvästi, mutta taimikon varttuessa maisema tasoittuu. Metsälajiston kurja tila on siis myytti, jota ylläpidetään tarkoitushakuisesti. Jos joku keksii meidän metsätalouttamme ekologisemman tavan tuottaa puuta ihmisten tarpeisiin, kertokoon sen! ”Metsälajiston kurja tila on myytti.” 17 8266_.indd 17 8.2.2021 13.49
• 11.2.2021 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Imatra TIIA PUUKILA, teksti KIMMO METSÄLÄ, kuvat R äntäsade kastelee takin liepeet ja valuu pisaroina lumiseen maahan. Näkymä maaja metsätalousyrittäjä Pekka Kärkkään kotitalon pihalta on tasaisen harmaa. Imatran Hallikkalassa, entisessä Jääsken pitäjässä, sijaitsevalta tilalta on matkaa itärajalle vaivaiset pari kilometriä. Aurinkoisena päivänä pihamaalle näkyisivät Svetogorskin paperija kartonkitehtaan piiput. Nyt Venäjän läheisyydestä kielivät lähinnä sumun läpi kajastavat rajanylitysvalot Vuoksen takana. Kärkkään kotipihaa rajaavat tilan pellot. Omaa metsää ei näy kuin pellon takainen varttunut kuusikko. Suurin osa tilan noin sadasta metsähehtaarista sijaitsee muutamien kilometrien säteellä kotitalosta. Lisäksi Kärkkäällä on omia ja vuokrattuja peltoja viljeltävänä yhteensä 85 hehtaaria. Yksi vuokrapelloista on aivan itärajan tuntumassa. ”Siinä kun nukahtaa traktorin rattiin, löytää itsensä Venäjältä”, Kärkäs naurahtaa. Sukutilan neljäs isäntä Kärkkään suku on omistanut Jääsken kylällä maata 1800-luvun puoliväliltä asSuvun metsien vaalija Teini-ikäisestä asti Pekka Kärkkään haave on ollut kotitilan isännyys. Nyt hän on hoitanut suvun tiluksia toiveammatissaan jo runsaat kaksikymmentä vuotta. Pekka Kärkäs ajaa itse puut harvennuksilta tien varteen. Tänä talvena testiin pääsee uusi kuormain ja peräkärry. Kärkkään tilalla kunnioitetaan luontoa. Se on edellytys elinkeinon jatkumiselle. kasvatti itse kuusentaimia ja istutti seutukunnan ensimmäiset kuuset vuonna 1955, mitä tuolloin kummasteltiin. Noihin aikoihin mäntyä pidettiin kuusta suuremmassa arvossa. ”Meidän isoisä oli hyvin avarakatseinen ja innostunut metsäasioista”, Kärkäs kertoo. Suvun innostus metsien hoitoon paistaa myös Kärkkään puheista. Sukutilan hoitaminen on selvästi isännälle toiveiden ammatti. Myös edellisten isäntien ennakkoluulottomuus on periytynyt. Kärkäs on uudistanut tilan kuusivaltaisia metsiä koivulle, tammelle ja lehtikuuselle. Haastattelussa Kärkäs lisäksi paljastaa, että sotien päättymisestä asti taloon on tullut Metsälehti. Sekin kielii jotain sukupolvelta toiselle siirtyneestä mielenkiinnosta metsiin. Puut traktorilla metsästä Neljänsadan metrin päässä kotitalosta kasvaa sorja ensiharvennusikää lähestyvä koivikko. Olemme paikalla, johon Kärkkään isoisä istutti kuusikon vuonna 1955. Rehevällä lehtomaisella kankaalla kuusikko oli varttunut vauhdilla. Kärkäs hakkasi sen ja uudisti alan isänsä kanssa koivulle vuonna 2006. Muutaman vuoden sisään tuttu metsäkoneyrittäjä saa tulla harventamaan koivikon. Puut hän aikoo ajaa itse tien varteen kuormaimella ja peräkärryllä varustetulla traktorilla. ”Olen aika monta vuotta ajanut puut itse harvennuksilta. Kun on omat ajovehkeet, mielellään niitä myös käyttää”, Kärkäs toteaa. Harvennuspuun hän myy polttorangaksi. Näin reheville maille kasvavat haavat sekä muu sekapuu saadaan harvennuksilta hyötykäyttöön. Tänä talvena edessä on puiden ajo noin viiden hehtaarin suuruiselta harvennukselta. Samalla isäntä pääsee koeajamaan ostamansa uuden kuormaimen peräkärryineen. Huhtikuussa on aika riisua traktorista lumiketjut ja ajaa polttorangat asiakkaille. Myytävän polttorangan hintaan sisältyy kuljetus ja arvolisävero. Kuljetuksineen ja veroineen Kärkäs laskeskelee, että polttorangasta saa liki saman hinnan kuin tukkipuusta. ”Joko minä saan työlle hyvän korvauksen tai puulle hyvän hinnan, mutta en minä ihan kaikkea siitä saa.” Metsätöitä ja teams-kokouksia Kärkäs tekee metsätöitä joka vuosi, jotta sukutilan metsät säilyisivät kasvuisiti. Sukutila ei ole pirstoutunut sodissa, mutta muistoina sota-ajoista metsästä löytyy pari panssarivaunun suojamonttua sekä lähistöllä asuvan sedän mailta juoksuhautoja. Pekka Kärkäs on hoitanut sukutilaa nyt runsaat kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1998 hän alkuun vuokrasi isältään tilan pellot ja osti koneet. Varsinaiset tilakaupat tehtiin kolme vuotta myöhemmin. Tuolloin Kärkkäästä tuli virallisesti tilan neljäs isäntä ja metsänomistaja. Kärkkään isä ja isoisä ovat olleet innokkaita metsän hoitajia. Sotien päätyttyä kukin tilan isäntä on vuorollaan tehnyt töitä metsässä. Kärkkään isoisä jopa ”Kun on omat ajovehkeet, mielellään niitä myös käyttää.” 18 8267_.indd 18 8.2.2021 13.50
• METSÄSTÄ / 11.2.2021 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA PEKKA KÄRKKÄÄN VINKIT 1. Hyödynnä metsänhoitoyhdistyksen osaamista. 2. Mene metsään ja hoida metsät ajallaan. 3. Kuuntele, mitä lainsäätäjät puhuvat, ole hereillä ja vaikuta. Hiekkamäelle istutetut tammet ovat lähteneet hyvin kasvuun. Tammien lomassa Kärkäs kasvattaa joulukuusia. na. Puiden ajon lisäksi isäntää työllistävät raivaukset. Niihin Kärkäs toivoisi liikenevän enemmän aikaa. Syystyöt pelloilla venyvät kuitenkin usein pitkälle syksyyn. Istutettavaakin yleensä on, mutta nyt uudistushakkuissa on pidetty pientä taukoa, annettu metsän kasvaa ja seurattu hintoja. Oman aikansa vievät luottamustoimet. Kärkäs on ollut kahdeksan vuotta metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan toiminnassa mukana. Tällä hetkellä hän heiluttaa nuijaa yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Vuoden alusta Kärkäs aloitti lisäksi kolmivuotisen työsarkansa MTK:n johtokunnan jäsenenä. Parhaimmillaan verkon kautta järjestettäviin teams-palavereihin on uponnut seitsemäntoista tuntia viikossa. Kun kauluspaidan sujauttaa takaisin henkariin, on aika miettiä, mihin tilan töistä tarttuisi. Tekemistä riittää, mutta Kärkäs kokee vaikuttamisen tärkeänä. Metsänomistajan pitää olla hereillä, mitä lainsäätäjillä on vireillä ja mitä metsäasioita EU:ssa valmistellaan. Erityisen huolestunut Kärkäs on omaisuuden suojasta. Metsänomistajalla pitäisi jatkossakin olla päätäntävalta metsissään. Myös metsänomistajiin ja maanviljelijöihin kohdistetut syytökset luonnon ja monimuotoisuuden tuhoamisesta saavat Kärkkään pudistamaan päätään. ”Jos meillä olisi tuhottu luontoa, minä en olisi neljäs isäntä talossa. Ei minulla olisi ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa. Kyllä jokainen haluaa mahdollisimman hyvin hoitaa metsän ja pellon, jotta sillä on jatkuvuutta. Siitä se elanto tulee.” METSÄNHOITOA AMMATIKSEEN TUTKIVAT ovat vuosikymmeniä vakuuttaneet, että lehtipuusekoituksella on monenlaista luonnonhoidollista hyötyä. Pientä kiertoajan alkupuolelle painottuvaa kasvunlisää voi myös olettaa syntyvän kasvatettaessa kuusen ja rauduskoivun sekametsää. Vastaavaa iloa ei synny, jos kyseessä on hieskoivu. Männyn ja rauduskoivun sekametsästä on vaikea saada kasvunlisää mäntyyn verrattua, vaikka joskus sellaistakin on löydetty. Mutta onko koivusekoituksesta apua yritettäessä lisätä metsikköjen kestävyyttä lumija tuulituhoja vastaan? Onhan yleinen käsitys, että koivu kestää myrskyjä havupuita paremmin syväjuurisena puulajina. Ruotsin valtakunnan metsien inventoinnin aineistosta otettiin muutama vuosi sitten otos, joka käsitti läänit Jämtland, Västerbotten ja Västernorrland. Näissä lääneissä oli kaikkiaan 14 490 koealaa, joista selvitettiin mm. lumija tuulituhot. Havumetsässä piti havupuuta olla yli 65 prosenttia pohjapinta-alasta, havu-lehtipuusekametsässä 25–65 prosenttia, ja jos havupuuta oli alle 25 prosenttia, koealaa pidettiin lehtipuu-havusekametsänä. LUMIJA TUULITUHOT OLIVAT SAMAA luokkaa. Harvennushakkuiden vaikutuksen eliminoimiseksi on parasta tarkastella niitä koealoja, joilla harvennuksia ei ollut tehty edeltävänä viitenä vuotena. Puhtaissa männiköissä tuhoja oli 5,6 prosenttia, kuusikoissa 6,2. Jos havupuita oli monenlaisia, tuhoprosentti oli 5,5. Havu-lehtipuusekametsissä tuhoprosentti oli 5,7 ja lehtipuu-havusekametsissä 6,0. Mittausten perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, ettei lehtipuusekoitus ole tehokas keino hillitsemään lumija tuulituhoja. Suomalaista lehtipuista haapa luokitellaan eurooppalaisissa käsikirjoissa yhtä tuulituhoalttiiksi kuin mänty ja kuusi, ja raudus ja hies korkeintaan keskinkertaisen kestäväksi. Hyvin tuulta kestäviä puulajeja ovat lehtikuuset, tammet ja saarni. Tutkimuksen varsinainen tarkoitus oli selvittää kontortamännyn tilannetta. Inventointi vahvisti perinteisen käsityksen, että kontorta on herkkä puulaji. Tuhokoealoja oli peräti 14,9 prosenttia eli lähes kolminkertaisesti mäntyyn ja kuuseen verrattuna. Tuoreet harvennukset lisäsivät tässä ruotsalaisselvityksessä tuhojen todennäköisyyden suunnilleen kaksinkertaiseksi. Samaa luokkaa olevia arvioita on tehty myös käytännön metsätaloudessa. Yleinen arvio on, että jos harvennuksen jälkeen selvitään viisi vuotta hyvällä onnella, riski vähenee normaalille tasolleen. KUN LEHTIPUUSEKOITUS EI ole ihmelääke, mitä keinoja jää jäljelle? Kattavia seurantatutkimuksia ei ole tehty. Silti on valistunut arvaus, että lumija tuulituhoille altteilla kasvupaikoilla puut on siedätettävä kestämään vaikeita olosuhteita. Suuri rinnankorkeusläpimitta suhteessa pituuteen saadaan aikaan kasvattamalla metsä harvassa asennossa taimikkovaiheesta alkaen. Ja kun reunametsän osuus on sitä suurempi, mitä pienempi uudistusala on kyseessä, kannattaa mieluummin tehdä yksi suuri uudistusala kuin monta pientä. Lehtipuusekoitus ei auta lumija tuulituhoissa Varhainen taimikonhoito ja ensiharvennus vähentävät lumija tuulituhoja. M at ti Kä rk kä in en 19 8267_.indd 19 8.2.2021 13.50
• 11.2.2021 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ, teksti ARI KOMULAINEN, kuva L umiaurat kulkevat nyt teillä etelän rannikkoseutuja myöten, mutta onko aura yhä myös metsätyökalu? Takavuosina metsien syväauraus oli kiistelty menetelmä, ja metsänaurauskuvat tuntuvat yhä löytävän tiensä etenkin sosiaaliseen mediaan, kun keskusteluissa puidaan tehometsätalouden hyötyjä ja haittoja. Metsiä aurataan edelleen, mutta menetelmä on muuttunut. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastojen perusteella aurauksen osuus metsämaan muokkauksista oli vuonna 2019 noin kaksi prosenttia. Osuus on pysynyt jotakuinkin samanlaisena, kun taas mätästyksen osuus maanmuokkausmenetelmänä on kasvanut 2000-luvulla 20 prosentista 70 prosenttiin. Aivan tarkkaa tietoa aurausmäärästä ei ole, sillä tilastossa samaan kategoriaan kuuluvat myös peltojen metsityksissä tehdyt maanmuokkaukset. Tilaston perusteella voi kuitenkin haarukoida, että metsänaurausta on tehty viime vuosina maksimissaan noin 2 000 hehtaarin alalla. Tuolla määrällä auraa vuosittain suurin piirtein SipoonkorKustannukset puoltavat auraa Säätöauraus eli vaotus sopii pohjoiseen. Metsänaurauksen osuus maanmuokkauksista on nykyisin noin kaksi prosenttia. Avohakkuuaukon eli uudistusalan aurausta Kainuun pohjoisosissa. Jatkuvatoiminen laikkumätästyskone voi olla vaihtehto auraukselle, jos kiviä tai hakkuutähteitä ei ole liikaa. kuus ja metsänuudistumisen onnistuminen. Säätöauraus on huomattavasti kevyempää kuin vanha auraus. Vesistöjen ja soiden reunoille jätetään vähintään 10-metriset muokkaamattomat suojavyöhykkeet." Jatkuvatoiminen laikkumätästys vaihtoehto Luken johtavan tutkijan Timo Saksan mukaan jatkuvatoiminen laikkumätästäjä voi olla kustannuksiltaan vaihtoehto auraukselle myös pohjoisen olosuhteissa. "Meillä on kokeita, jossa laikkumätästyksellä ja syväistutuksella saadaan ihan hyviä tuloksia myös paksukunttaisilla mailla." Ongelmana tosin on, että jatkuvatoiminen mätästyskone ei sovellu erityisen kivisille mailla tai kohteille, joilla on runsaasti tuoretta hakkuutähdettä. Tämän tietää Korhonen. "Meillä ei kerätä hakkuutähteitä. Säätöauraukselle on vaikea löytää kilpailevaa kustannustehokasta menetelmää paksukunttaisimmilla mailla.” Korhosen mukaan aurauksen aikaansaamasta runsaasta maanpinnan paljastumisesta ei ole pohjoisessa samanlaista haittaa kuin etelässä, sillä luontaisia taimia ei synny paljastuneeseen maahan yhtä paljon raivattaviksi. Valtion metsämailla auraus lopetettiin maanmuokkausmenetelmänä 1990-luvulla. ven kansallispuiston pinta-alan verran metsämaata. Helsingin pohjoispuolella sijaitsevan Sipoonkorven leveyksillä metsäauraa tuskin kuitenkaan näkee, sillä valtaosa aurauksesta tehdään Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueella. Pohjoisessa vaotetaan Takavuosikymmenien kiistelty syväauraus auttoi puuston kasvuun lähtöä pohjoisen kylmissä olosuhteissa usein erittäin onnistuneesti, mutta menetelmästä luovuttiin haittojen vuoksi: mylläys lisäsi eroosiota ja ravinnevalumia ja korkeat aurauspalteet vaikeuttivat liikkumista. Nykyisin pohjoisen yksityismetsissä tehdään vaotusta eli säätöaurausta, jossa vaon keskisyvyys on alle 25 senttiä. Maanmuokkauksen tavoitteena on yhä saada paikalle istutettaville männyntai kuusentaimille lisää ravinteita ja lämpöä, joista muuten olisi vajetta etenkin Koillismaan ja Itä-Lapin paksukunttaisilla metsämailla. Säätöaurauksen mätästystä alhaisemmat kustannukset sopivat Pohjois-Suomen metsätalouteen, jossa käsittelypinta-alat ovat suuria, kertoo Kuusamon yhteismetsän toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen. "Vaakakupissa painavat jatkuvatoimisen maanmuokkausmenetelmän kustannustehokLähde: Luke metsänhoitoja metsänparannustyöt Kaksi kolmasosaa mätästystä Eri maanmuokkausmenetelmien %-osuus uudistusalojen muokkauksista. 10 20 30 40 50 60 70 80 2001 03 05 07 09 11 13 15 17 19 Laikutus Äestys Mätästys Muut (mm. auraus) 20 8268_.indd 20 8.2.2021 13.52
• metsästä / 11.2.2021 HANNU JAUHIAINEN, vastaukset OmaVeron lomakkeet OmaVerossa näkyvät valmiina etusivulla ne verolomakkeet, jotka verovelvollisen on Verohallinnon veroilmoitusodotuksen mukaan täytettävä. Jos metsänomistajaksi on päätynyt vuoden loppupuolella, tieto ei välttämättä ole tullut Verohallinnolle. Silloin metsäveroilmoitus tai arvonlisäveroilmoitus -linkki ei näy etusivulla. Samanlainen tilanne on maatalouden veroilmoituksen kanssa. Jos ei ole maatalouden harjoittaja, ei se näy etusivulla. Näitä lomakkeita pääsee kuitenkin täyttämään OmaVerossa, kun löytää oikeaan paikkaan. Ensin valitaan Veroilmoitukset ja verotustiedot. Sen jälkeen 2020. Metsätalouden veroilmoitus pitäisi näkyä silloin. Jos halutaan täyttää maatalouden veroilmoitus, niin valitaan Veroilmoitusten tekeminen, sen jälkeen Henkilön tulovero, valitaan kausi 31.12.2020, jonka jälkeen maataloudenkin veroilmoituksen pitäisi näkyä. Metsävähennys käytetty Olen käyttänyt kaiken metsävähennysoikeuden. Pitääkö sitä koskevat luvut vielä kirjata metsäveroilmoitukseen. Kyllä pitää. Metsävähennystä voidaan tarvita myöhemmin, jos metsävähennysoikeutta tuonut tila myydään. Sen luovutusvoittoverolaskennassa otetaan käytetty metsävähennys huomioon. Samalla luovutusvoittoverotukseen käytetty metsävähennys palautuu uudelleen käytettäväksi metsäverotuksessa. Metsävähennys ja avioero Aviopari on ostanut metsätilan viisi vuotta sitten ja käytLainamönkijä ja muita verokysymyksiä Metsäveroilmoituksen jättöaika lähestyy, joten Hannu Jauhiainen vastaa taas kysymyksiin. KYSY METSÄVEROTUKSESTA ? ? Metsäverotuksen liittyvissä asioissa voit soittaa Metsälehden veroneuvontaan. Opastus on lehden tilaajille maksutonta normaalia puhelinmaksua lukuun ottamatta. Veroneuvoja voit kysellä Hannu Jauhiaiselta (puhelin 0400 150 910) maanantaisin 15.2. ja 22.2. klo 9–15 sekä 18–19. Tilaajat voivat myös lähettää kysymyksensä sähköpostilla hannutjauhiainen@gmail.com. SAMI KARPPINEN Metsänomistajien saamista puukauppatuloista uutisoitaessa voi ulkopuolinen saada käsityksen, että metsätalous tuo rahaa metsänomistajan kirstuun joka vuosi. Valitettavasti näin ei ole. Puukaupan huippuvuonnakin 2018 valtaosa metsänomistajista ilmoitti verottajalle tappiollisen tuloksen. Viisikymmentäviisi prosenttia 2C-lomakkeen palauttaneista metsänomistajista ilmoitti metsätalouden tappiollista pääomatuloa. Metsätalouden menot kannattaakin ilmoittaa verottajalle joka vuosi, vaikkei metsätaloudesta olisikaan tuloja. Harva metsänomistaja onnistuu omistamaan metsää vuotta ilman mitään metsään liittyviä kuluja. Esimerkiksi tienhoitoja vakuutusmaksuja sekä matkakuluja kertyy useimmille metsänomistajille vuosittain. Jos metsätalouden tulos on tappiollinen, tappio vähennetään verovelvollisen muista mahdollisista pääomatuloista. Jos koko pääomatulolajinkin tulos jää Tuliko tappiota? METSÄVEROTUSTA VUODELTA 2018 ? ? Metsätalouden tappiollista pääomatuloa ilmoitti 2C-lomakkeella 121?124 verovelvollista. ? ? Metsätalouden puhdasta pääomatuloa ilmoitti 95?253 verovelvollista. ? ? Tappio oli keskimäärin 1?033 euroa. ? ? Puhdas pääomatulo oli keskimäärin 13?709 euroa. Lähde: Verohallinnon tilastotietokanta sia. Osa niistä on metsätalouskäytössä, mutta rakennuksia ei ole merkitty metsäverotukseen. Voiko rakennusten kiinteistöveron vähentää metsäkäytön osalta metsäverotuksessa? Vain metsäverotukseen metsätalouden rakennuksena kirjatun rakennuksen kiinteistöveron voi vähentää metsäverotuksessa. Luovutusvoiton verotus Jos myy metsätilan omalle lapselle tai lapsen lapselle tai veljelle tai sisarelle, kauppa on luovutusvoittoverosta vapaa. Entä jos myy veljen lapselle, mikä on verotuskohtelu? Luovutusvoiton verovapaus koskee edellä mainittuja, mutta veljen lapsen kanssa tehty kauppa on normaalisti luovutusvoittoverotuksen alainen. tänyt metsävähennystä. Nyt avioeron jälkeen metsätila jäi toisen puolison omistukseen. Miten käy metsävähennyksen eli siirtyykö se metsää omistavalle puolisolle? Kun yhteisesti omistettu metsä jää avioerossa toisen puolison omistukseen, käyttämätön metsävähennyspohja siirtyy uudelle omistajalle. Sen sijaan käytetty metsävähennys ei siirry. Aviopuolisoiden yhteisesti käyttämää metsävähennystä ei siten oteta metsän saaneen puolison luovutusvoittoverotuksessa myöhemmin huomioon. Lainamönkijän kulukorvaukset Jos lainaa naapurilta mönkijää ja puukärryä hankintapuiden ajoon ja maksaa siitä pienen korvauksen, miten korvaus ilmoitetaan, jos naapuri ei ole metsänomistaja? Yksityiskäytössä olevasta mönkijästä maksettu korvaus on saajalleen henkilökohtaista vuokratuloa, joka ilmoitetaan lomakkeella 7L tai OmaVerossa. Tulosta voi vähentää normaalisti tulon hankintaan kohdistuvat menot. Vaikka lopputulos olisi +–0 eli kulut yhtä suuret kuin tulot, tulo on kuitenkin ilmoitettava verotuksessa. Metsänomistaja kirjaa maksetun korvauksen normaalisti metsätalouden menoksi. Jos lainataan maatai metsätalouskäytössä olevaa mönkijää, maksettu korvaus on saajalleen maatalouden tuloa. Rakennusten kiinteistövero Metsätilani on perintötila, jossa on eri laisia rakennukFakta tappiolliseksi, jäljelle jäävä tappio vähennetään edelleen alijäämähyvityksenä ansiotulojen verosta, ohjeistaa verottaja. Ellei vähennys ansiotulojen verostakaan ole verovuonna mahdollista, vähentämättä jäävä osuus vahvistetaan pääomatulolajin tappioksi. Sen voi vähentää seuraavan 10 vuoden aikana pääomatuloista. 21 www.kesla.com MYYNTI | HUOLTO | VARAOSAT: AGCOSUOMI.FI Kotimaista huipputekniikkaa ERIKOISHINTAAN edun arvo 2900 € edun arvo 3900 € Malliston järeimpiin KESLA-kuormaimiin KESLA proC-ohjausjärjestelmä kaupan päälle KESLA 144ND proTRACTION kuormain-vaunupaketteihin KESLA proC-ohjausjärjestelmä ja proTRACTION-vedonohjausjärjestelmä erikoishintaan Ohjausjärjestelmäetu koskee uusia KESLA 314/T, 305/T ja 316/T-tilauksia. Tarkemmat ehdot myyjältäsi. Yhdistelmäetu koskee uusia KESLA 144ND proTRACTION tilauksia, joissa mukana 300-sarjan kuormain KESLA proC-ohjausjärjestelmällä. Tarkemmat ehdot myyjältäsi. Hinnat sis. alv 24 %. Hinnat voimassa 1.2.-31.3.2021 välisenä aikana tehtyihin uusiin tehdastilauksiin. TILAA Esko Kivirannan METSÄVEROTUSteoksen uusi painos! www.metsaverotus. 8269_.indd 21 8.2.2021 13.53
• 11.2.2021 / METSÄSTÄ KOKEILTUA Talvi koetteli vaan ei yllättänyt Moottorisahavertailun kärkikaksikko erottui muista. Vaaka ratkaisi voiton Stihlille. Metsälehti kokeili sylinteritilavuudeltaan 50 kuutiosenttimetrin moottorisahoja varsin talvisissa olosuhteissa. MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija T ammikuu tarjosi sahavertailun olosuhteeksi pakkasta ja viheliäisesti pölisevää kuivaa lunta. Mukana olivat 50 kuutiosenttimetrin luokkaa olevat Echo CS-501, Husqvarna 550 XPG mk2, Makita EA5600 sekä Stihl MS261 C-M VW. Husqvarnassa ja Stihlissä on sähkölämmitteiset kahvat ja kaasutin. Echosta on saatavilla sähkölämmitteisillä kahvoilla varustettu SH-versio, mutta sellaista ei kokeeseen saatu. Tärkein havainnoitava asia oli sahojen toimintavarmuus. Vaikeassa lumikelissä sähkölämmitteinen kaasutin varmisti sahan käynnin. Vaikka myös ”kylmä” Echokin kävi häiriöittä, kannattaa talvihakkuille mielivän hankkia sähkölämmitteisellä kaasuttimella varustettu saha, joissa on aina myös kahvalämmitys. Makita oli vaikeuksissa lumikelissä – pari vuotta sitten kesällä vastaava saha toimi mainiosti. Sahoista kevyin on Echo. Se painaa työkunnossa, tankit täynnä kuusi kiloa. Teho-paino-suhteeltaan selkeästi paras oli Stihl MS 261. Käsiteltävyydessä kaksi kärjessä Yleisen mielikuvan mukaan Husqvarnan sahat ovat käsiteltävyydeltään parempia kuin Stihlit, jotka puolestaan – niin ikään yleisen käsityksen mukaan – ovat kestävämpiä ja vähemmän alttiita käyntihäiriölle. Koetimme todentaa myös näitä uskomuksia. Totta on, että takavuosina Stihlit olivat laatikkomaisia ja leveitä, mutta MS 261 -mallisarjan kolmas versio on muotoutunut ”ruotsalaiseen” suuntaan. Kallistetun sylinterin ansiosta se on huskumaisen matala ja kätevä karsinnassa. Myös Husqvarna 550 on kaikin puolin kätevä karsinnassa, mutta uusi mk2-versio painaa puoli kiloa kilpailijaansa enemmän. Hakkuulla lisäpaino on aina liikaa. Makitan ergonomia on sinällään mukiinmenevä, mutta saha on painonsa vuoksi työläs harvennushakkuulla. Pihatai polttopuusavoitoilla liikapainosta ei ehkä olisi samanlaista haittaa. Saimme havaintoja myös sahojen vioista ja toimintahäiriöistä. Pakasta vedetyn Makitan säädöt olivat pielessä, ja se piti käyttää merkkihuollon vastaanotolla. Kokeilumme ensimmäinen Husqvarna meni vaihtoon, koska kaasuttimen sähköinen lämmityselementti oli viallinen, eikä saha käynyt oikein mitenkään. Korvaava kone toimi ongelmitta – kiitokset Kiuruveden Metsolalle viiveittä järjestyneestä tuuraajasta. Koetimme selvittää sahaVaaka ratkaisi kokeilumme ykkössijan Stihl MS 261:lle. Sähköisesti lämmitetyn kaasuttimen ansiosta pakkaslumi ei häirinnyt käyntiä. Husqvarna 550 XPG mk2 on vahva ja helppo käsitellä. Echo CS-501 SX häviää hieman tehovertailussa, mutta on mukavan kevyt käsitellä. Makita EA5600 on vahva, mutta harvennushakkuille hieman raskas. Pölylumi aiheutti sille käyntihäiriöitä. Katso video Metsälehden Youtubesta! 22 8270_.indd 22 8.2.2021 13.56
• METSÄSTÄ / 11.2.2021 VALTTERI SKYTTÄ METSÄLEHTI OLI VUONNA 1982 kriisitunnelmissa. Metsäntutkimuslaitoksen professorin Kullervo Kuuselan laskelmien mukaan Pohjois-Suomen tehtaita uhkasi puupula. Lapin tilanne poiki Metsälehdessä vuoden mittaan polveilevan keskustelun siitä, kuinka voimaperäistä metsätaloutta pohjoisimmassa Suomessa voidaan harjoittaa. Innokkaimpien puunkaatajien katse suuntasi jo Ylä-Lapin viimeisiin erämaihin. ”Pohjois-Suomen metsäteollisuutta on pienennettävä, ellei hakkuita uloteta lakimetsiin ja erämaametsiin. On aloitettava joko teollisuuden tai suojelualueiden pienentäminen.” Vastaus kiihkeimmille hakkuiden kannattajille tuli seuraavana vuonna, kun Ylä-Lappiin perustettiin laaja Urho Kekkosen kansallispuisto. Syynä uhkaavaan puupulaan oli puunkäytön kasvu samaan aikaan, kun Lapin yksityismetsiä oli jo tovi hakattu liikaa puuston kasvuun nähden ja Pohjois-Suomen hakkuumahdollisuudet olivat kokonaisuudessaan vähentyneet metsien suojelun lisääntymisen myötä. Metsälehti kertoi vuonna 1982, että metsäteollisuuden puunkäyttö oli kasvanut Kemissä ja Kemijärvellä kolmesta miljoonasta kuutiosta viiteen miljoonaan kuutioon. Tänä päivänä niin Kemiin kuin Kemijärvelle on suunnitteilla uudet sellutehtaat. Tehdashankkeiden ilmoittamien lukujen perusteella laitosten yhteenlaskettu puunkäyttö olisi noin 10–11 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (sisältää niin kuitupuuta kuin sahahaketta). Onko Lapin puumäärä kasvanut 40 vuodessa niin paljon, että pohjoisessa on tilaa yli kaksi kertaa suuremmille tuotantolaitoksille? Lapissa on toki hakattavaksi kasvava määrä nuorta puustoa takavuosien laajojen hakkuiden jälkeläisinä. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan ylin kestävä kuitupuun hakkuumäärä on Lapissa tällä vuosikymmenellä noin viisi miljoonaa kuutiota vuodessa. Ei siis riitä alkuunkaan sekä Kemiin että Kemijärvelle, mutta ratkaisu asiaa taidettiin tietää jo 1980-luvulla. ”Pohjois-Suomen met säteollisuudelle on tarvittaessa hankittava puuta etelän hakkuusäästöalueilta.” 1980-luvulla Kajaanissa oli kuitupuuta käyttävä tehdas, tänä päivänä ei. Riittääkö puu Lapissa? Sarjassa tarkastellaan Metsälehden vanhoja uutisia nykyhetken valossa. ENNEN NYT JA MAKITA EA5600 ? ? Makitan ensimmäinen, ilmahuuhtelumoottorilla varustettu moottorisaha. Metsätyöhön raskas. Hankaluuksissa lumikelissä. Omimmillaan järeämpää puuta sahattaessa pitkällä laipalla kesäkelillä. Joukon edullisin. Echo CS-501 SX Husqvarna 550 XPG mk 2 Makita EA5600 F33D Stihl MS 261 C-M VW Sylinteritilavuus, cm3 50,2 50,1 55,7 50,2 Teho, kW 2,57 3 3 3 Paino 1* 4,9 5,5 5,8 5,1 Paino työkunnossa 6 6,9 7,3 6,4 Huippukierrokset, mitattu 13?300 14 ?400 13? 300 14? 000 Kiekkosahaus 3×15 cm 6,5 sekuntia 4,8 5,6 4,8 Polttoainesäiliön tilavuus, l 0,49 0,53 0,6 0,5 Öljysäiliön tilavuus, l 0,28 0,32 0,32 0,27 Teho-painosuhde kW/kg** 0,43 0,43 0,41 0,47 Ohjehinta/lämpökahvoin 610/712 899/949 599 799/899 Hintatarjoukset tammi 2021*** 525/645 675/725 499 699/799 Valmistusmaa Japani Ruotsi Saksa Saksa Maahantuoja Stokker Oy Husqvarna Makita Finland Andreas Stihl Oy *) tankit tyhjinä, ilman terälaitetta **)ilmoitettu teho/mitattu työpaino, kW/kg ***)Suomalaisissa verkkoja kivijalkaliikkeissä Tekniset tiedot mallien kestävyyttä myös pienkonekauppiailta, jotka myyvät useampia sahamerkkejä. Vastausten perusteella näyttää siltä, että Huskuja tulee korjattavaksi enemmän kuin Stihlejä, mutta toisaalta niitä myös myydään enemmän, siis tasapeli. Yhden lähteen mukaan ”Echoja ei tarvitse korjata ikinä”. Husqvarna leikkaa tehokkaimmin Sahojen leikkuutehoa vertailimme sahaamalla kolme läpimitaltaan noin 15-senttistä pölliä. Kokeen aikana puu oli umpijäässä. Kokeilimme sahoja niiden vakioketjuilla. Tässä kisassa Husqvarna ja Stihl jakoivat ykkössijan. Kokeilemamme Stihl oli varustettu talttahampaisella RS-ketjulla. Metsälehden tekemän vertailun (Metsälehti 9/2020) mukaan RS-ketju leikkaa lähes 20 prosenttia nopeammin kuin Huskin X Cut -ketju. Samanlaisin ketjuin varustettuna Husku olisi ilmeisesti vienyt leikkuutehovertailun. Samasta syystä Makitakaan ei vertailussa pystynyt näyttämään koko leikkuutehoaan. Muista poiketen se oli varustettu leveällä, 1,5 millin ketju-uraan menevällä teräketjulla, mikä hidastaa sahausta. Vertailun kolmen kärkisahan suorituskyvyssä ei ole sellaisia eroja, jotka sanottavasti vaikuttaisivat hakkuutyön päivätuotokseen. Motteja kertyy kasalle, jos homman osaa. Sahoista ei kannata etsiä syyllistä. ECHO CS-501 SX ? ? Pronssia. Joukon kevein. Toimi varmasti. Häviää muille tehossa muttei niin paljon, että haittaisi harvennushakkuilla. Hintaansa nähden erinomainen. HUSQVARNA 550 XPG MK2 ? ? Hopeaa. Joukon tehokkain, kierrosherkkä moottori ja käsiteltävyydeltään kärkeä. Parin vuoden takaisen mk2-mallipäivityksen tuomat puoli liikakiloa pudottavat ykkössijalta. STIHL MS 261 C-M VW ? ? Kultaa. Saksalaisvalmistajan ammattisaha ei enää nykyään häviä ergonomiassa. Teho ja kierrosherkkyys vähintään riittäviä. Vaaka ratkaisi ykkössijan. 23 8270_.indd 23 8.2.2021 13.56
• 11.2.2021 / PILKKEITÄ RETKEILY HEIKKI HAMUNEN, teksti HARRI MÄENPÄÄ, kuvat H iihtomatkaa sata kilometriä. Matkan varrella täyshoito saunoineen, majoituksineen ja runsaine ruokailuineen. Ei kuulosta perinteiseltä suomalaiselta hiihtovaellukselta, jossa suksija kuljettaa kaiken tarvittavan ruoasta majoitteisiin ahkiossa tai rinkassa. Valtimolla ja Nurmeksessa, Pohjois-Karjalan pohjoisosissa, neljän majatalon verkosto on kuitenkin tarjonnut kohta jo 20 vuoden ajan paremmin Keski-Euroopasta tuttua kevyen repun ja täyden vatsan hiihtovaellusta. Samalla ladulla petojen kanssa Pohjoisimman majatalon, Puukarin Pysäkin, pihassa pakkaamme reppuun pitovoidepurkin, eväät sekä puukon ja tulitikut päivän hiihtoa varten. Jalassamme ovat normaalit, perinteisen hiihtotavan sukset. Leveitä erämalleja ei tarvita, sillä majatalot kunnostavat moottorikelkalla ja latuhöylällä kapeaa latu-uraa majapaikkojen välillä. Mekin pääsemme hiihtämään juuri höylätylle ladulle. Edessä on reilun 20 kilometrin päiväetappi. Majatalon yrittäjä näyttää kartalta hiihtoreitin ja sen varrelta käyttöömme varatun kodan, jossa voimme paistaa eväsmakkarat. Suksitaival ei oikein ennätä alkaakaan, kun jo pysähdymme. Puolen kilometrin kohdalla ilves on tassutellut ladun poikki ja jättänyt jälkensä lumeen. Päivän reitti paljastuukin oikeaksi näyteikkunaksi suurpetojen elämään. Kymmenen kilometrin kohdalla erikoiset raahausjäljet ohjaavat meidät pois ladulta. Hetken jäljittämisen jälkeen hangelle levitetyt karkeakarvaiset tupot ja koiraeläinten jäljet paljastavat, mistä on kyse: susilauma on repinyt hirven palasiksi ja retuuttanut ruhon osia ladun vierelle. Petojen jäljet eivät lopu tähänkään. Ennen kuin 15 kilometriä on täynnä, bongaamme ladun varresta vielä ahman tassujen jäljet. Vain talviunilla olevien karhujen jäljet jäävät näkemättä. Kilot eivät karise Kapea latu-ura polveilee suurimmaksi osaksi pitkin peltoja ja metsäteitä. Etenemistä helpottaa, kun reitti ei huiputa korIlman rinkkaa ja retkikeitintä Majatalosta majataloon -hiihtovaelluksella Pohjois-Karjalassa syödään hyvin ja majoitutaan Keski-Euroopan tyyliin. Kapealla metsäladulla leveät sommat helpottavat sauvomista, jos latupohja on pehmeä. Kukin majatalo on persoonallisuus, kuten entiseen kyläkouluun remontoitu Majatalo Pihlajapuu. keita vaaroja eikä jyrkkiä mäkiä. Välillä latu piipahtaa metsän sisälle tai ylittää jäätyneitä järvenselkiä. Vaikka latu kulkee yli 220 metsänomistajan mailla, emme törmää muiden tekemiin latuihin. Aika ajoin uran varrella olevat opasteet vahvistavat uskoa, että olemme oikealla reitillä. Rauhallisesta hiihtotahdista ja tauoista huolimatta saavumme toisen majatalon pihaan jo alkuiltapäivästä. Viemme autolla kuljetetut matkatavaramme huoneisiin ja istuudumme katettuun kahvipöytään. Kahvija ruokailuhetkiä majataloissa kertyy vähintäänkin riittävästi. Kussakin majatalossa pääsemme testaamaan vatsan vetävyyttä nykykarjalaisen keittiön antimilla, kuten perinteisillä karjalanpiirakoilla. Paitsi määrää, ruokapöydästä löytyy myös laatua. Majatalosta majataloon -retkiä tarjoavat yritykset ovat paikallisuutta korostavan Karelia à la carte -ruokamatkailuverkoston jäseniä. Suomen parhaana ruokamatkailutuotteena palkituilta retkiltä voi matkailija joutuakin lähtemään kotimatkalle pari kiloa aiempaa tuhdimmassa kunnossa. Laitalan lomat Puukarin pysäkki Majatalo Pihlajapuu 5 km Männikkölän Pirtti Haapajärvi VALTIMO NURMES 24 8271_.indd 24 8.2.2021 13.59
• METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia PILKKEITÄ / 11.2.2021 LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS MUURAHAISTEN PARVEILUA, jolloin aikuistuneet koiraat ja naaraat lähtevät pesästä, sanotaan häälennoksi, vaikka todempi olisi kuolemanlento. Jokin ulkoinen tekijä aiheuttaa sen, että muurahaiset nousevat parittelulennolleen useasta pesästä saman aikaisesti ja se on juhlaa pääskysille ja lokeille! Nokat vain napsahtelevat, kun elämänsä täyttymystä etsivä muurahainen päätyykin linnun ravinnoksi. Tuhansista yrittäjistä aina joku sentään löytää parittelukumppanin. Onnea kestää vain hetken, ja sen jälkeen koiraat kuolevat. Naaras laskeutuu maahan, irrottaa tarpeettomiksi käyneet siivet ja ryhtyy etsimään uutta kotia. Siinäkin useimmat epäonnistuvat. Siipensä karistanut kekomuurahaiskuningatar ei ryhdy itse pesää tyhjästä rakentamaan, vaan tunkeutuu tavallisesti mustamuurahaisen pesään, tappaa pesän kuningattaren ja asettuu itse valtiattaren asemaan. Pesän alkuperäiset asukkaat jäävät uuden kuningattaren orjiksi ja hoitavat sen jälkeläisiä. Vähitellen mustat muurahaiset katoavat ja kaikki uudet ovat kekomuurahaisen jälkeläisiä. Kekomuurahaisten parveilu ei ole yhtä näyttävä kuin mauriaisten ja viholaisten. Pesä purkaa aikuistuneita Häälento on kuolemaksi Parveilulennolle lähteviä muurahaisia kekonsa päällä. METSÄPILA koiraita ja naaraita useamman kerran kesässä, eivätkä naaraat aina edes lähde pesästä. Naaraat kertyvät keon päälle ja levittävät ilmaan houkuttelevaa neidontuoksua, joka houkuttaa muista pesistä kuoriutuneet koiraat paikalle. Naaraat jäävät pesään jakamaan perustajakuningattaren lisääntymistehtävää. Kekomuurahaisilla voi siis keossa olla useita kuningattaria, mutta ne ovat kaikki yhteiskunnan perustajan jälkeläisiä. Oheisen kuvan tapauksessa vaikutti siltä kuin siinä olisi vain hätistetty pesän joutilaat koiraat viemään kuningattaren geeniperintöä eteenpäin muihin muurahaisyhteisöihin. Lyhyen kuhinahetken, jolloin pesän laki oli täynnä siivellisiä muurahaisia, jälkeen lentoon lähtijöitä tuli pesästä verkalleen ja osa siivekkäistä näytti palaavan pesän uumeniin. Yrjö Norokorpi kritisoi (Metsälehti 1/2021) metsänkäyttöilmoitusta siitä, ettei se tunne termiä jatkuva kasvatus, ja edelleen siitä, että jatkuvalle kasvatukselle on varattu vain käsittelyt pomintahakkuut ja pienaukkohakkuut. Poiminta eikä myöskään pienaukkohakkuu ole Norokorven mukaan jatkuvan kasvatuksen menetelmiä, vaan ainoastaan yläharvennus. Luken järjestämässä mainiossa Jatkuvasti peitteellisen metsänkasvatuksen webinaarissa esitettiin väärä väite – siinä samaistettiin harsinta ja määrämittaharsinta. Olen ollut käsityksessä, että jatkuva kasvatus on Tapio Kaitaharjun keksimä nimitys vanhalle keskieurooppalaiselle harsintametsätaloudelle. Tietysti Suomen oloihin sovellettuna. Väitän, ettei se harsintatalous, jota suomalaisen metsänhoidon suurmiehet Olli Heikinheimo ja Eric Appelroth toteuttivat Metlan ja yhtiön metsissä, perustunut saalistushakkuisiin, joissa ei kiinnitetä huomiota jäljelle jäävän puuston elinvoimaisuuteen. Niissä sovellettiin silloisen tietämyksen mukaisia parhaita käytäntöjä, jotka oli dokumentoitu oppikirjoihin. Ne, johtopäätökset, joihin he omista ja kollegoidensa kokemuksista tulivat, on luettavissa Metsätaloudellisen aikakauslehden numeron Jatkuva kasvatus, harsintaa vai ei? Vein kaadetusta kuusesta joulukoristeeksi katkomiani havuja pois ja huomasin, että yhdessä oli käpymäinen äkämä. Mikä sen on aiheuttanut? Utelias Kuvan ananasta muistuttavan äkämän on aiheuttanut isohavukirva, tieteelliseltä nimeltään Adelges abietis. Isohavukirvat ovat todella pieniä, vain millin parin pituisia ruumiiltaan, kellertävän vihreitä tai ruskeita siiMikä teki äkämän kuusenoksaan? Lukija oli kiinnostunut kuusenoksassa olevasta äkämästä. vellisiä kirvoja.. Kuvan äkämä on jo kuivunut ja siellä kehittynyt kirvasukupolvi aikuistunut. Samankaltaisia äkämiä tekee myös pikkuhavukirva, Adelges laricis . Sen äkämät ovat useammin varttuneiden puiden alaoksilla ja pienempiä ja pyöreämpiä kuin isohavukirvan. Äkämistä on harvoin haittaa kuuselle. Joulukuusien viljelijöille äkämät voivat aiheuttaa taloudellista vahinkoa, etenkin jos ne esiintyvät runsaina. Usein äkämä on vain verson toisella puolella, mutta jos se ympäröi koko verson tyven, koko verso voi kuivua. Äkämän kohdalta versot usein myös taipuvat kasvamaan ”väärään suuntaan”. Havukirvojen elinkierrot ovat monimutkaisia. Osa vaiheista elää myös lehtikuusella, mutta ei muodosta siihen äkämiä. Kuvan äkämän tehneellä isohavukirvalla on kuusessa kaksi suvutonta, pelkkiä naaraita sisältää sukupolvea. Kantaemo, joka imee nesteitä keväällä kasvuun puhkeavan verson tyvellä, synnyttää äkämän. Äkämän tarkoituksena on suojata ja tarjota ravintoa kantaemon munimille kehittyville nuorille kirvoja. Äkämä pullistuttaa versoa ja sen kasvu hidastuu. Kun kirvat ovat valmiita aikuistumaan, äkämä aukeaa ja siivekkäät kirvanaaraat vapautuvat ympäristöön. TIINA YLIOJA Luke 11/1948 harsintaa käsittelevistä kirjoituksista. Webinaarin otsikossa lanseeratun termi jatkuvapeitteinen metsätalous on kaunis termi avohakkuuvapaalle metsätaloudelle. Sen alle sopii harsintatalouden lisäksi useimmat metsikkötalouden menetelmät. Myös Turun metsissä käyttöönotetut yläharvennusperusteiset siemenja suojuspuuhakkuut. Edesmennyt filosofi Matti Juntunen sai jo koulupoikana suomenlinnalaiset kaverinsa uskomaan, että järkevän keskustelun välttämätön ehto on, että on yhteisesti sovitut käsiteet. Nyt näyttää olevan aika ottaa Juntusen oppi käyttöön myös metsällisessä keskustelussa. HEIKKI SMOLANDER Turku 25 Ti m o To iv an en 8271_.indd 25 8.2.2021 13.59
• Hyvin hoidettujen metsien ystäville TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokortia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelyssä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. “Helppokäyttöinen ja kattava.” “Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: Tapio. /metsanhoitokortisto METSÄNHOITOKORTISTO Talousmetsien luonnonhoito Metsänparannus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsän kasvatus Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän uudistaminen Tuhot Energiapuu Puukauppa ja puunkorjuu Kokeile myös TAPIO Maastotaulukon mobiiliversio! Applikaatiolla tai sivustolla Tapio. /kauppa/tuote/ maastotaulukot-apps/ 8272_.indd 26 8.2.2021 14.02
• PILKKEITÄ / 11.2.2021 Kun puita kaadetaan urheiluhallin tai kauppakeskuksen tieltä, metsien hiilensidontapotentiaali menetetään lopullisesti. Näin syntyy hiilivelkaa, mutta kuinka paljon? Sen määrittämiseksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa on kehitetty yksinkertainen laskentamalli. Mallin avulla voidaan tehdä näkyväksi maankäyttöluokan muutoksen aiheuttama vaikutus hiilensidontaan. Kiintokuutiometri kasvavaa puuta sitoo vuosittain noin tonnin hiilidioksidia. Kun hiilidioksiditonnit kerrotaan alueellisella metsän keskikasvulla ja metsän pinta-alalla, saadaan sidotut hiilidioksiditonnit. Kun nämä oletetaan maankäyttöluokan muutoksessa menetetyiksi ja vaikutus kerrotaan päästökaupan hiilidioksiditonnin hinnalla, saadaan selville hiilivelka euroina. Lapissa metsän vuosikasvu metsämaalla on ollut 1–2 m3/ha, Etelä-Pohjanmaalla 6 m3/ha sekä Savossa ja eteläisessä Hämeessä 7–8 m3/ha valtakunnan metsien 12. inventoinnin mukaan. Tulevaisuuden hiilivelat muunnetaan metsän hakkuuvuoteen diskonttauslaskennan avulla. Laskennassa sovelletaan päättymättömän jaksottaiserän pääomitustekijää. Sen avulla voidaan kertoa sama ja säännöllisesti yhtä pitkin väliajoin tulevaisuudessa toistuvaksi odotettu tulotai menoerä, jotta saadaan näiden erien nykyarvojen summa valitulla laskentakorolla. 5 000 euron velka Esimerkiksi hehtaarin kokoisen metsän hävittämisestä syntyvä hiilivelka saadaan kertomalla metsän vuosikasvu yhdellä hiilidioksiditonnilla, ja tämä tulo hiilidioksiditonnin hinnalla. Vuotuiset menoerät eli hiilivelat diskontataan nykyhetkeen. Jos korko on prosentti, niin kerroin on 100. Jos taas korko on 3 prosenttia, on kerroin 33,33. Jos metsänkasvu on 5 m3/ha/v ja hiilidioksiditonnin hinta 10 euroa, saadaan prosentin laskentakorolla tulevaisuudesta diskontatuksi hiilivelaksi 5 000 euroa. Eteläisessä Suomessa hiilivelat ovat suurempia kuin Lapissa. Toisaalta Etelä-Suomessa rakennetaan enemmän kuin Lapissa. Laskenta sisältää monia oletuksia, ja se on yksinkertaistettu. Esimerkiksi laskentakorko ja hiilidioksiditonnin hinta vaikuttavat tuloksiin. Lisäksi metsänkasvuluvut ovat keskimääräisiä lukuja, joiden ennakoidaan kasvavan ilmastonmuutoksen myötä. Laskelma ei ota huomioon metsästä pois korjattujen puiden käyttöä sahatavarana, selluna tai bioenergiana, sillä niitä ei voida selkeästi määritellä. Toisaalta vanha metsä, puurakennukset ja -komponentit voivat olla merkittävä hiilivarasto. Lisäksi metsämaan hiilivirrat ovat monimutkaisia, eikä niitä laskelmissa tarkastella. Velat maksuun Miten maankäyttöluokan muutoksen hiilivelka sitten kompensoitaisiin? Hiilivelan voisi maksaa pois myös vuosittain, jolloin maankäyttöluokan muutoksesta aiheutuva hiilivelan määrä (menetettynä metsän vuosikasvuna ja hiilidioksiditonneina) kerrotaan keskimääräisellä vuotuisella päästöoikeuden hinnalla. Järjestelmä voisi toisaalta myös kannustaa alueiden viherryttämiseen metsittämällä. Hiilinieluja vahingoittavasta toiminnasta perittäviä maksuja ei olisi helppoa ottaa käyttöön ilman poliittista keskustelua. Esimerkiksi rakennusala voisi vastustaa toimintamallia. Toisaalta voidaan todeta metsien sitovan hiiltä ilmaiseksi, jolloin hiilensidonnasta ei tarvitsisi maksaa maanomistajille. Hiilivelan maksua varten voitaisiin kehittää valtionveroa muistuttava järjestelmä. Toimintamalli tukisi myös kiertotaloutta, sillä se voisi edistää vanhan rakennuskannan uusiokäyttöä, tilojen monikäyttöä sekä korjausrakentamista. Näin metsien hiilensidontakyky voisi heiketä nykyistä vähemmän maankäyttöluokan muutoksen vaikutuksesta. Hiilivelan laskentamalli on laadittu Opetusja kulttuuriministeriön rahoituksella ”Kiertotalous AMK” -hankkeen osana. RISTO LAUHANEN, MMT KARI LAASASENAHO, FT Seinäjoen ammattikorkeakoulu Rakentamisesta syntyy hiilivelkaa Seinäjoen ammattikorkeakoulun laskuri kertoo, kuinka maankäyttö vaikuttaa hiilensidontaan. NÄIN HIILIVELKA KERTYY Metsänkasvu m3/ha/v 1 2 3 4 5 6 7 8 Laskentakorko 1 % diskonttauksessa Hiilidioksiditonnin hinta 10 €/t 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 20 €/t 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 30 €/t 3000 6000 9000 12000 15000 18000 21000 24000 Laskentakorko 3 % diskonttauksessa 10 €/t 330 660 1000 1333 1667 2000 2333 2666 20 €/t 667 1333 2000 2667 3333 4000 4667 5333 30 €/t 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 TUTKIJOILTA 27 Hyvin hoidettujen metsien ystäville TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokortia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelyssä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. “Helppokäyttöinen ja kattava.” “Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: Tapio. /metsanhoitokortisto METSÄNHOITOKORTISTO Talousmetsien luonnonhoito Metsänparannus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsän kasvatus Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän uudistaminen Tuhot Energiapuu Puukauppa ja puunkorjuu Kokeile myös TAPIO Maastotaulukon mobiiliversio! Applikaatiolla tai sivustolla Tapio. /kauppa/tuote/ maastotaulukot-apps/ 8272_.indd 27 8.2.2021 14.02
• 11.2.2021 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN Hausjärveläinen Marja Tolonen toivoi (Metsälehti 1/2021) lisää avohakkuita, jotta ilmastonmuutos torjuttaisiin. Ilmastonmuutoksen voimistumisen vuoksi hiilen säilyttäminen maassa on kuitenkin tullut yhä tärkeämmäksi eikä sitä pitäisi avohakkuulla päästää ilmaan ja vesiin. Maan paljastaminen ja kaikenlainen muokkaus pelloilla, puutarhoissa, soilla ja avohakkuualoilla kohottaa lämpötilaa maassa. Sen seurauksena orgaanisen aineksen hajoaminen kiihtyy ja hiiltä karkaa ilmaan ja vesiin. Sillä tutkitulla tiedolla perusteltiin aikoinaan metsämaan muokkausta. Maan lämpötilan vaihtelua metsän käsittelyn seurauksena on tutkittu ja mitattu tarkasti silloisessa Metsäntutkimuslaitoksessa (nykyisin Luonnonvarakeskus) jo 1970-luvulla. Avoalalla lämpötila maassa kohoaa selvästi metsään verrattuna. Maanpinnan paljastaminen kasvillisuudesta ja humuksesta laikutuksella voimistaa edelleen lämpenemistä. Voimakkain maan lämpötilan kohottaja on voimaperäinen maan muokkaus. Samoista kohteista mitattiin myös orgaanisen aineksen hajoamista. Tulokset olivat yhdenmukaisia lämpötilaerojen kanssa. Tolosen mainitsema Luken tutkimuksen tekijä ei näytä olevan näistä faktoista tietoinen. Ilmastonmuutos on jo nostanut ilman lämpötilaa Suomen oloissa parilla asteella ja pidentänyt kasvukautta parilla viikolla. Se on edelleen voimistanut hiilen karkaamista. Niinpä hiilen karkaamisen ainoa tehokas torjuntakeino metsätaloudessa on avohakkuiden, soiden ojituksen ja turpeennoston lopettaminen. Huonoksi päässyttä tilannetta voidaan korjata siirtymällä kasvattamaan metsiä jatkuvasti puustoisina. Luontaisesti kehittynyt metsä ei hoitamatta ränsisty. Jos Tolonen ei usko tutkimustuloksia, hänen pitäisi avoimin silmin vierailla jossakin luonnontai kansallispuistossa. Luonnossa metsä hoitaa itse itsensä. Puupellot ränsistyvät, ellei niissä jatkuvasti puuhastella. ERKKI LÄHDE metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori HEIKKI SIMOLA kasvitieteen tohtori ja ympäristötieteen dosentti Maa lämpiää – hiili karkaa LUKIJALTA 28 GreenGold www.greengold.fi on pitkäjänteiseen metsien omistamiseen ja hoitamiseen erikoistunut metsäsijoitusyhtiö. Tavoitteena on kestävä ja kannattava metsien omistus, joka varmistaa ennakoitavan pitkäjänteisen tuoton. Olemme osa GreenGold Groupia, joka omistaa tällä hetkellä metsiä seitsemässä Euroopan maassa yhteensä noin 30 000 ha. www.greengold.se Toimintamme laajentuessa haemme METSÄALAN AMMATTILAISTA vahvistamaan tiimiämme vastuualueena erityisesti Itäja Keski-Suomi. Tehtäväsi on vastata alueellasi metsäkiinteistöjen ostosta ja hankittujen metsien kokonaisvaltaisesta hoidosta. Edellytämme tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tavoittelliseen työhön. Arvostamme kokemustasi metsäkiinteistömarkkinoilla ja työskentelystä metsänomistajien kanssa. Olet järjestelmällinen ja uskallat sekä haluat tarttua toimeen. Työ edellyttää matkustamista. Sinulla on käytännön suullinen ja kirjallinen englannin kielen taito. Tarjoamme mielenkiintoisen työn osana kansainvälistä tiimiä. Pääset vaikuttamaan GreenGoldin toimintojen kehittämiseen ja laajentamiseen. Raportoit GreenGoldin Suomen toimintojen vetäjälle ja olet johtotiimin jäsen. Toimipaikkasi on sovittavissa, mutta ensisijaisina ovat Joensuun ja Kuopion alueet. Lisätietoja antavat Päivi Kaisto, 044 244 8390, paivi.kaisto@greengold.fi tai Eezy Personnelin henkilöhakukonsultti Seija Tolonen, 040 525 4885, seija.tolonen@eezy.fi Lähetä hakemuksesi ja CV:si palkkatoivomuksen kera 22.2.2021 mennessä Personnelin kotisivujen kautta osoitteesta www.eezypersonnel.fi -> avoimet työpaikat. Eezy 2 x 150 mm_92mm 29.1.2021 12.49 Sivu 1 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Punkaharjun taajama Tontti Punkaharjun taajamassa, runsaasti rakennusoikeutta, 940 k-m 2 . Kaava mahdollistaa myös rivitalon rakentamisen! Lähellä taajaman palveluita, uimaja venepaikat vain n. 100 m:n päässä Puruveden rannalla. Rakennusoikeus on Sulola-kiinteistöllä, jonka pinta-ala on 4703 m 2 . Puistolakiinteistö (627 m 2 ) rajoittuu Sulolan lounaisrajaan ja on puistoaluetta. Hp. 8000 €. METSÄPALSTA, Leppävirta, Sorsakoski 3,6 ha. Osmajärven rannalla Lemmetynniemessä määräla. Rantaviivaa niemen molemmin puolin, kovapohjainen osittain kallioinen ranta. Rantaviivaa yhteensä noin 560 m. Tontilla kaksi RA-1 rakennuspaikka, jossa rakennusoikeutta 180 k-m 2 /rakennuspaikka. Muuten niemi on maaja metsätalousaluetta, puusto mäntyvaltaista varttunutta kasvatusmetsää, puuston määrä noin 400 m 3 . Kiinteistöön voi tutustua itsenäisesti paikan päällä. Hintanäkemys 65.000 €, tarjouksia otetaan vastaan! METSÄPALSTA, Leppävirta 1,2 ha. Varkaudentien varrella Osmajärven Levälahden rannalla määräala. Maapohja lehtomaista kangasta, kokonaispuusto noin 250 m 3 , josta uudistuskypsää rauduskoivikkoa noin 0,5 ha, 0,5 ha kuusivaltaista uudiskypsää ja 0,2 ha nuorta kasvatusmetsää. Osuudet yhteisiin alueisiin siirtyy pinta-alan suhteessa. Hintanäkemys 14.000 eur, tarjouksia otetaan vastaan! Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Hp. 133.000 € / tarjous viim. 7.2.2021. METSÄTILA, Hämeenlinna, Lammi 11,415ha. Taimikkovaltainen metsätila. Rehevät maapohjat n. 3,2 ha OMT ja n. 8,4 ha MT. Metsäautotie kulkee tilan etelärajaa pitkin. Puustoa n. 673 m 3 . Arviontihetkellä 23.1.2021 ei kohteelle menevää haaraa metsäautotiestä ollut aurattu, joten on varauduttava kulkemaan viimeinen n. 600 m kohteelle ilman autoa. Lumen määrästä johtuen kannattaa varata lumikengät tai metsäsukset mukaan. Hp. 36.000 € / tarjous viim. 14.3.2021. METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 VAPAA-AJAN TONTTI, Savonlinna, Juvola 1,5 ha. Saimaan Haukiveden rannalla vapaa-ajan asunnon rakennustontti rauhallisella paikalla Takunniemessä. Loivasti tontin takaosaa kohti nousevaa rehevää kangasmaata, pohjoisosassa hieno kalliokumpare ilta-aurinkoon. Puusto pääosin järeää koivikkoa, kalliokumpareella mäntymetsää. Loivasti syvenevä luonnontilainen hiesuranta, omaa rantaviivaa n. 300 m, ilmansuunta koilliseen. Tasainen rakennuspaikka, johon aurinko käy koko päivän. Mh. 58.000 €. METSÄTILA, Kuhmo, Lentua 105,7 ha. Itsenäinen metsätila Aijasniemessä 31 km Kuhmon kaupunkikeskustasta koilliseen. Puustoa arviolta n. 6500 m³ eli noin 68 m³ metsämaahehtaarilla. Puusto taimikkoja kasvatusmetsään painottuva: varttuneita T2taimikoita on n. 58 ha ja kasvatusmetsikköä n. 28 ha. Palstalta on silti saatavissa puukauppatuloja nopeasti, sillä varttuneen kasvatusmetsän keskipuusto on jo n. 165 m³/ha ja seniorivaiheeseen on varttunut n. 10 hehtaarin metsikkö n. 2250 m³:n puustollaan. Sijainti tien varrella ja yli 4 kilometrin siivu kauniin ja kalaisan Kalliojärven rantaa kruunaavat kokonaisuuden. Metsäpalsta, josta on tuloa, iloa ja hyvää oloa monelle sukupolvelle! Kiinteistönvälittäjä esittelee kohdetta mielellään. Soita ja kysy! Tarjouskaupan lähtöhinta 250.000 €. VAPAA-AJAN TONTTI, Savonlinna, Kosola 2,1 ha. Runsaspuustoinen ja valoisa Saimaan rantatontti 200 m 2 rakennusoikeudella. Upeat kalliorannat, puusto valtaosin kuivan kankaan mäntymetsää. Aamuaurinkotontilla on rantaviivaa noin 150 m. Tie rakennettu valmiiksi rantaan saakka. Laaja vesistö tarjoaa hienot puitteet veneilyyn ja kalastukseen. Tonttien parasta A-ryhmää – toteuta unelmasi! Tutustu myös kohteesta tehtyyn drone-esitykseen: www.kiinteistomaailma.fi/1284194. Sovitaanko esittely? Hp. 75.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv www.metsalehti.fi/metsamaa 8273_.indd 28 8.2.2021 14.06
• PILKKEITÄ / 11.2.2021 PALVELUKSEEN HALUTAAN LUKIJALTA KIRJA OIKAISU Väärä Komulainen Metsälehden 1/2021 jutun ”Kuukauden pylvässavotta” pääkuvassa on Ari Komulainen eikä veljensä Anssi, kuten kuvatekstissä virheellisesti lukee. Kuisma Juha, Lähtinen Katja: Saha Luvialla – Tiedoilla, taidoilla ja onnella. Maahenki 2020. 161 sivua. Ei yleisessä myynnissä, voi tiedustella Luvian Sahalta. Luvian Saha on julkaissut kirjan, joka kertoo paitsi yrityksen omasta myös Satakunnan sahauksen historiasta. Luvia sijaitsee Porin naapurissa, ja Luvian Saha on nykyään maan isoja sahayhtiöitä. Kirjoittajista Katja Lähtisellä on tutkijatausta ja Juha Kuisma on maaseutunäkökulmainen tietokirjailija, paljon muun ohella. Kirjoittajaparin tekstit nivoutuvat tyyleiltään hyvin yhteen eikä kirjasta huomaa, kumpi minkäkin osion on kirjoittanut. Moni saha on kasvanut pienestä suureksi, ja vielä useampi ei ole. Kirja ei anna menestysreseptiä, mutta jotain voi yrittää lukea rivien välistä. Sieltä löytyy sitkeyttä, markkinoiden lukua, investointirohkeutta. Taitoa löytää ja saada oikeat henkilöt oikeille paikoille niin yrityksen sisällä kuin toimitusketjussa. Ja uskomatonta tuuria. Kuten se pankin valuuttalainaan sahan eduksi tekemä pilkkuvirhe, jota ilman sahan historia olisi toisenlainen, ja ehkä sahakin olisi historiaa. Sekä sitä maalaisjärjeksi kutsuttua, kun liika koulunkäynti ei sotke selviä asioita. Vaikka Luvian Saha ei alkanut Huhtamaiden perheyrityksenä, niin se päätyi sellaiseksi ja henkilöityy Matti Huhtamaahan. Vaatimattomista lähtökohdista alkanut luokkaretki johti teollisuusneuvokseksi, koulupohjana supistettu kansakoulu ja poliisiopiston miehistöluokka. Kirjassa on paikoin vahvaan kokemukseen perustuvaa hirtehishuumoria. Tukinostokilpailussa suuri metsäyhtiö vertasi pieniä sahureita luteisiin, joita tulee seinänraoista lisää. Tai että konkurssi on hyvä kaveri, mutta tulipaloa ei mikään voita. Luvian Saha paloi kivijalkaan 1970-luvun lopulla. Vaikka tietynlainen sisäänlämpiävyys ja itsekritiikittömyys lyö läpi, niin kirjassa on monta tasoa. Sieltä löytää perheyrittämisen case-tapauksen, säätykiertotarinan, käytännön kuvauksen sahateknologiasta, tuotekehityksestä, markkinoinnista, puunhankinnasta. Kasvavan yrityksen tarina on uskottava, kun siihen kuuluu myös hapuilua ja suunnan etsimistä. Sitäkin löytyy, mutta siitä huolimatta Luvian Sahan tarina on niin hyvä, että avoimeksi jää oikeastaan vain kysymys, että kerrottiinko tässä kaikki. MIKKO HÄYRYNEN Mistä on hyvä saha tehty? Uskoisin, että ymmärrys lisääntyisi ja vastakkainasettelu vähenisi, jos rajaisimme termin avohakkuu käytön laaja-alaisiin uudistamisiin ja käyttäisimme termiä aukkohakkuu esimerkiksi alle viiden hehtaarin aukoista. Myös aukkohakkualueita tarvitaan monimuotoisuuden turvaamiseksi, koska niillä kasvaa ja elää niille ominaisia kasveja ja eliöitä. Pelkkä jatkuva kasvatus ei luon näille kasveille ja eliöille riittävän hyviä olosuhteita. IRMA WELLING Lemi Avohakkuu vastaan aukkohakkuu METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki s-posti: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back , p. 040 1623991 Tuomas Nikulin, sijainen Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 029 432 6113 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 89. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 Levikki 32 274 (LT/19) Lukijoita 157 000 (KMT/20) Painopaikka Punamusta,Joensuu Ilmoita Metsälehdessä p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi 29 Keitele Group on vakavarainen puutuotealan yksityinen yritys, joka jalostaa korkealaatuisesta suomalaisesta tukkiraaka-aineesta asiakaslähtöistä sahatavaraa ja jatkojalosteita. Keitele Groupin liikevaihto tilikaudella 2020 on n 292 miljoonaa euroa. Palveluksessamme on yli 500 puualan ammattilaista. Uudet Keiteleellä, Kemijärvellä ja Alajärvellä sijaitsevat tuotantolaitoksemme edustavat alan huippua Euroopassa. Tuotamme vuodessa 920.000 m3 sahatavaraa ja 400.000 m3 jatkojalosteita. Liiketoimintamme on vahvalla kasvuuralla. Tavoitteenamme on tehdä yli miljoona kuutiometriä sahatavaraa vuonna 2021. Puunhankintayhtiömme Keitele Forest Oy vastaa sahojemme puuhuollosta. Alajärven sahan tuotannon kasvaessa vahvistamme puunhankintaorganisaatiota ja haemme nyt Kahta hankintaesimiestä Alajärven sahan hankintaalueelle Pohjanmaan rannikon toiminta-alueelle: Uusikaarlepyy, Pedersöre, Mustasaari, Vöyri ja Vähäkyrö. Toiminta-alueelle: Halsua, Veteli, Lappajärvi, Vimpeli, Evijärvi Hankintaesimies vastaa toimialueellaan yksityismetsien puun ostosta sekä korjuusta. Odotamme sinulta Metsäalan koulutusta Monipuolista työkokemusta, erityisesti puun ostosta Aktiivista otetta ja hyviä vuorovaikutustaitoja Palveluja markkinointihenkisyyttä Ruotsin kielen taitoa suomen lisäksi (pohjanmaan rannikon toiminta-alue) Tarjoamme Tavoitteellista ja haasteellista työtä puunhankinnan parissa Kehittyvän ja modernin työympäristön Kilpailukykyisen palkkauksen Pyydämme lähettämään hakemuksen sähköpostilla rekrytointi.metsa@keitelegroup.fi 19.2.2021 mennessä. Lisätietoja osoitteesta www.keitelegroup.fi/tyopaikat. Tiedustelut: metsäpäällikkö Ilpo Pentinpuro p. 040595 3006. Keitele 3x200mm 2021_ML 28.1.2021 10.21 Sivu 1 8273_.indd 29 8.2.2021 14.06
• 11.2.2021 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSIÄ RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA ON OLLUT HAUSKA seurata, kuinka helppoa suomalaisille oli solahtaa takaisin kesämökkielämään ja kotimaan matkailuun koronan rajoittaessa monia muita harrastuksia ulkomaan matkailun lisäksi. Metsäluonto on meillä dna:ssa, järviä ja merta unohtamatta. Siitä hyvänä osoituksena on Metsämuseo Luston parhaillaan käynnissä oleva projekti, jossa rakennetaan metsäkulttuurista kestävyyskonseptia. Voimme olla vain iloisia siitä, että yhteiskunnan huimaavaa vauhtia etenevästä kaupungistumisesta huolimatta suomalaiset ovat pystyneet säilyttämään metsäsuhteensa elävänä. Koska metsä on kaikille suomalaisille niin tärkeä, kohtaamme myös metsien käyttöön liittyviä ristiriitaisia toiveita ja tarpeita, joista aika ajoin syntyy suurempaakin kalabaliikkia. Juuri nyt elämme aikaa, jolloin erityisesti metsien hiilinieluja monimuotoisuuskysymykset ovat suurin kirjaimin tapetilla. METSÄKESKUSTELUN OLLESSA kuumimmillaan metsäammattilaiset saavat niskaansa kuraa, mikä ei tietenkään ole mukavaa. Me ammattilaiset – toisin kuin joskus kuvitellaan – emme ole mitään metsän vihollisia, vaan päin vastoin suurin osa meistä on hakeutunut metsäalalle rakkaudesta metsäluontoon. Metsälliset harrastukset ovat mitä monipuolisimpia metsästyksestä, marjastuksesta, sieniretkistä, retkeilyyn, samoiluun, partiotoimintaan, lintujen bongaukseen, perhostenkeräilyyn, valokuvaukseen ja mitä kaikkia niitä onkaan. Metsäammattilaisissa on paljon myös luonnonsuojelijoita samoin kuin tehometsätalouden puolesta puhujia, jotka ehkä kuitenkin alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Suomen Luonto -lehden emerituspäätoimittaja Teuvo Suominen tarkastelee erinäisiä metsäja muita luonnonsuojelukiistoja yhdessä tietokirjailija Pekka Punkarin kanssa kirjoittamassaan teoksessa Luonnon puolesta – ympäristönsuojelun oppi-isän testamentti. Teuvon aktiiviuran alku osuu 1960-luvulle, minkä jälkeen paljolti hänen ja muiden aktivistien ansiosta ympäristönja luonnonsuojelu on ottanut valtavia edistysaskeleita. Teuvon aseina taistelussa luonnon puolesta oli kaksi kameraa sekä tavallinen että filmikamera. Valokuvat ja filmit herättelivät kaiken kansan päättäjiä myöten näkemään luonnon ahdingon ja toiminaan luonnonsuojelun hyväksi. ITSE TILASIN SUOMEN LUONTOA metsäylioppilastyttönä 1970-luvun puolimaissa. Ihailin Teuvon pääkirjoituksia ja valokuvia, kuten tekivät myös monet muut forstit. Silloin en tietenkään voinut aavistaa, että Teuvon ja minun polkuni kohtaisivat paria vuosikymmentä myöhemmin hänen poikansa ja minun tyttäreni löytäessä toisensa. Nyttemmin meillä on kolme yhteistä lastenlasta, jotka kaikki ovat perineet kaikkien neljän isovanhempansa – joista kaksi on metsänhoitajaa ja kaksi luonnonsuojelijaa – rakkauden metsäluontoa kohtaan. Metsänhoitajat olivat Teuvolla aikoinaan kauhistus. Nykyisin hän sanoo kauniisti, että lastenlapsemme ovat silta luonnonsuojelijoiden ja metsänhoitajien välillä. Sellaisia siltoja toivoisi näkevänsä lisää. HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ kaikille metsänystäville! Rakkaudesta metsäluontoon HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat POHJOIS-AMERIKAN Tyynenmeren puoleiselta rannikolta on kotoisin jättimäistä katajaa muistuttava havupuulaji. Sen suurin tunnettu yksilö kasvaa Kaliforniassa Oregonin kupeessa ja on yli yhdeksän metriä korkeampi kuin Helsingin Olympiastadionin torni. Etenkin ennen joulua kyseisen puun minikokoisia versioita myydään yleisesti Suomessakin koristekasvina ja kukka-asetelmissa. Lawsoninsypressi (Chamaecyparis lawsoniana ) kuuluu valesypressien sukuun. Valesypressit ovat läheistä sukua varsinaisille sypresseille (Cupressus ), mutta ovat syystä tai toisesta luokiteltu vale-sellaisiksi. Kasviasiantuntijat eivät nykyään näe kovin merkittäviä eroja näiden sukujen välillä. Euroopassa käytetään pitkälti lawsoninsypressi-nimeä, mutta kotiseuduillaan puu tunnetaan Port Orfordin tai Oregonin setrinä. Setreille valesypressi ei ole sukua. Puun luontainen levinneisyysalue rajoittuu läntiseen Oregoniin ja Kalifornian luoteisosiin, ulottuen Tyyneltä mereltä sisämaahan osapuilleen saman verran kuin Helsingin rannasta on matkaa Riihimäelle. Valesypressejä Amerikan raitilta Lawsoninsypressiit näyttävät yleisolemukseltaan jättiläismäisiltä punapuilta. Lawsoninsypressistä on jalostettu satoja erilaisia lajikkeita. Lawsoninsypressejä kasvaa merenpinnan tasolta lähes kahden kilometrin korkeuteen saakka. Puu viihtyy parhaiten lauhkean mereisessä ilmastossa rannikkovuoriston pilvien kosteassa syleilyssä. Varttuneet paksukaarnaiset puut näyttävät yleisolemukseltaan jättiläismäisiltä punapuilta. Niiden joukossa lawsoninsypresseja kasvaakin sekapuina, yhdessä monien muiden havupuulajien kanssa. Puuaines on melko kevyttä, mutta arvostettua erityisesti lujuutensa, työstettävyytensä ja ulkoisten ominaisuuksiensa kuten värin ja tuoksunsa suhteen. Kun eurooppalaiset lännen lokarit saapuivat 1800-luvulla länsirannikon tukkisavotoille, päätyivät juuri suurimmat lawsoninsypressit sahateollisuuden kautta rakennusmateriaaliksi niin maalle kuin vesillekin. Vain pieni osa alkuperäisistä iäkkäistä metsistä on säilynyt tähän päivään. Vieraslaji matkatuliaisena Edinburghin kuninkaallisen seuran ”entisten veikkojen” (former fellows) henkilömatrikkelin mukaan, ”siemenmiehenä” (seedsman) tunnettu skotti Charles Lawson esitteli Kaliforniasta 1854 brittivaltakuntaan kiikutettua valesypressiä seuran arvovaltaisille jäsenille. Puusta tuli nopeasti huippusuosittu koristeja puistopuu ympäri läntistä Eurooppaa. Myöhemmin puu nimettiin tieteelle eurooppalaisen ”löytäjänsä” mukaan. Puusta on koirarotujen tavoin jalostettu satoja erilaisia lajikkeita. Suomessa ehkä tunnetuin sellainen on noin kääpiösnautserin korkuinen ”Ellwoodii”. Puuta mainostetaan toisinaan myös joulukatajana. Vähintään yksi lawsoninsypressi päätyy vuosittain kotiimme koristejoulukuuseksi. Puun vedenkulutus on huikea, ja jokapäiväisen kastelun unohtaminen on kohtalokasta. Viimeistään tammikuussa kyseinen kasvi päätyy kuivahtaneena kierrätykseen. Jos kasvin onnistuu pitämään hengissä kevääseen saakka, voi se suojaiseen paikkaan ulos istutettuna selvitä hyvällä onnella talvenkin yli aivan eteläisimmässä Suomessa. 80 VUOTTA 23.2. MATTI HEINO, metsänhoitaja, Hämeenkyrö (ei vastaanottoa) Merkkipäiväpalstan osoite: Metsälehti / Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. FIN FORELIA OY Metsätalousinsinööri AMK JOHAN GRÖNROS on nimitetty myyntipäälliköksi. Hänen päätehtäviänsä ovat myynti ja kehitystehtävät. Maaja metsätieteiden kandidaatti KATJA VIRTANEN on nimitetty Nurmijärven taimitarhan taimitarhapäälliköksi. Metsätalousinsinööri AMK, tradenomi AMK VIRPI VIINIKAINEN on nimitetty metsäasiantuntijaksi. METSÄ GROUP Diplomi-insinööri ARI-PEKKA VANAMO on nimitetty Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren Äänekosken biotuotetehtaan tehtaanjohtajaksi 1. huhtikuuta alkaen. Nykyinen Äänekosken biotuotetehtaan tehtaanjohtaja ILKKA POIKOLAINEN siirtyy Metsä Fibren tekniseksi johtajaksi. Rauman sellutehtaan tehtaanjohtajaksi on nimitetty diplomi-insinööri JANNE RANTANEN . 30 8274_.indd 30 8.2.2021 14.10
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero PILKKEITÄ / 11.2.2021 METSÄKRYPTO 3 29 16 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 16 10 10 29 8 12 15 7 7 15 8 18 22 17 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 13 11 4 16 21 25 17 1 8 1 21 22 23 24 25 26 27 28 29 28 16 16 28 8 1 15 8 15 28 17 21 29 1 sanaris.fi/Erkki Vuokila 1 16 8 17 3 13 29 28 29 25 17 4 29 28 15 24 19 4 16 7 25 27 27 29 7 12 2 16 28 27 29 19 17 21 18 1 18 16 15 1 29 29 14 17 9 16 11 25 25 7 27 25 1 29 10 27 15 1 23 11 16 23 16 14 12 2 1 3 25 18 4 29 17 8 A 1 29 28 29 3 2 17 3 28 25 27 25 14 29 16 11 17 23 25 7 17 28 29 12 25 25 28 28 17 28 18 29 12 17 28 17 16 17 28 25 1 25 28 27 16 1 25 16 1 17 28 25 1 17 8 6 25 26 26 22 25 3 6 29 3 16 3 9 18 17 1 16 1 17 3 3 29 28 29 3 28 16 1 2 7 29 16 28 2 28 16 3 14 18 11 4 25 17 3 28 29 7 10 25 1 28 16 25 12 1 2 28 15 4 17 10 27 15 16 28 16 16 3 17 14 16 19 19 25 25 22 12 22 1 2 3 28 2 2 5 16 17 14 16 23 5 17 3 17 20 1 11 18 7 28 29 28 17 16 2 28 4 2 1 12 17 3 3 16 5 17 12 25 27 25 27 17 18 17 16 27 2 1 28 28 2 2 17 3 3 16 14 7 29 3 27 15 28 24 16 26 16 8 8 16 14 17 3 15 16 2 2 7 29 7 16 16 28 5 7 16 17 7 3 29 7 28 29 17 27 20 1 16 11 25 12 8 8 25 1 17 28 14 1 24 12 16 2 28 29 27 29 28 7 29 7 12 29 21 18 12 18 14 17 15 16 14 17 3 16 29 18 28 17 15 4 29 3 3 16 28 3 16 17 14 15 27 7 17 2 2 3 17 7 16 28 28 7 27 24 3 29 28 18 7 3 17 25 23 16 3 25 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 25. HELMIKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i Ar i Ko m ul ai ne n TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 25.2.2021osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 3”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 22 on arvottu seuraaville kolmelle: Jarkko Ala-Rohdainen, Rauma, Olli Seppänen, Kuopio ja Leena Valkonen, Lapinlahti. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 22, oikea ratkaisu • Metsämuseolle uusi luotsi • Mikä hinta hakkuutähteelle? • Paljon porua hirvistä • Lumi pöllyää raivuulla • Metsänhoitoyhdistysten tuloksia • Salapoliisikertomus soopelista 31 8274_.indd 31 8.2.2021 14.10
• YaraMila Miksi sinä lannoittaisit metsää? Haluatko tehostaa metsäsi kasvua ja saada nopeammin laadukasta puutavaraa myytäväksi? Vai haluatko tehdä ilmastoteon muuttamalla metsäsi entistäkin tehokkaammaksi hiilinieluksi? Jokaisella on syynsä. Tutustu metsänlannoitukseen ja löydä omasi: yara.fi/metsa Kasvu Metsänlannoitus lisää kivennäismailla metsän kasvua keskimäärin 15–20 m 3 /ha. Saat laadukasta puutavaraa, mutta nopeammin. Hiilensidonta Lannoittamalla teet metsästäsi tehokkaamman hiilinielun. Nettohiilensidonta lannoituksen vaikutusaikana on yli 11 tonnia CO 2 /ha. Tämä vastaa yhden suomalaisen keskimääräisiä vuotuisia hiilidioksidipäästöjä. 8275_.indd 32 8.2.2021 14.13