• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 25. HELMIKUUTA 2021 • NRO 4 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI Sa m i Ka rp pi ne n Ti m o ki lp el äi ne n TUTKIJOILTA: Etelänversosurma on jo aiheuttanut tuhoa Ruotsissa. Pian ehkä myös meillä. ›› 30–31 Metsä Groupin päätös sellutehtaan rakentamisesta kääntää puuvirrat pohjoiseen. Sivut 8–9 Suunta Kemiin PALSTALLA: ”Sopimuksen tekijä vastaa käyttämiensä urakoijien toilauksista.” ›› 19 UUTISET Mh-yhdistysten talous vaihtelee ›› 2–3 Haussa taas puiset läpimurtotuotteet ›› 4–5 ”Metsäsuhteesta apua korona-aikana” Uusi toimitusjohtaja Niina Uronen haluaa Metsämuseo Lustosta näkökulmien kohtaamispaikan. ›› 6 Hirvikannan koko ei lakkaa hiertämästä ›› 10–11 Mikä määrää hinnan hakkuutähteille? ›› 12–13 METSÄSTÄ Lakialan kokemus auttaa metsässäkin ›› 18–19 Raivaus onnistuu myös lumihangessa ›› 20 Pilkekone vaikka yhteiskäyttöön ›› 22 Näin käy harvennus pikkumotolla ›› 23 PILKKEITÄ Soopeli yrittää levitä Suomeen ›› 24 Tuulenkaadot juontuivat kelkalla ›› 27
• LYHYET UUTISET 25.2.2021 / AJASSA 2 MIKKO HÄYRYNEN, teksti ESKO KESKI-VÄHÄLÄ, kuva M etsänhoitoyhdistys Keskipohja on talousvaikeuksiensa vuoksi joutunut ottamaan järeät keinot käyttöön. Viime vuonna yhdistyksessä oli kahdet yt-neuvottelut. Yhdistyksen omistamia metsäpalstoja on myyty myös niistä saadun hyvän hinnan vuoksi. Hallituksen puheenjohtaja Markku Pajala kertoo, että tilanne on pitkään jatkuneen kielteisen kierteen tulosta. ”Suurin syy on, että yhdistyksen perustoiminta sakkaa. Kulurakenne on pitkään ollut raskas, ja jäsenprosentti on keskimääräistä matalampi.” Pajala pitää Keskipohjan toimintaympäristöä tavallista vaikeampana, sillä turvemaavaltaisen seudun puusto on pienirunkoista ja kuitupuuvaltaista. ”Rannikolla tuontipuu lisää havukuidun ja energiapuun menekkivaikeuksia, mikä tuntuu voimakkaasti turvemaiden hakkuilla. Matalan kannattavuuden vuoksi kynnys ostaa hoitopalveluja on korkea.” Puukauppayhtiö vaikeuksissa Vakavia ongelmia on myös yhdistyksen puukauppayhtiöllä My Forest Oy:llä, joka ostaa ja myy puuta omalla riskillään. ”Kannattavuusseuranta ei ole pysynyt volyymin kasvun mukana. Tehdashintaan nähden puuta on ostettu ja korjattu liian kalliilla ja kuljetettu liian pitkälle.” Myös mittatappioiden eli mitattujen korjuumäärien ja tehtaan portilla mitattujen toimitusmäärien erojen seurannassa on ollut puutteita. Pajala toteaa huonon tuurin seuranneen toistaan, sillä aiempien vaikeuksien päälle tuli korona. ”Metsänomistajat ovat ikääntyneitä, ja koronan vuoksi kontaktit ovat vähentyneet metsänhoitoja puukauppa-asioissa.” Yhdistyksen tasevarallisuus on heikko, ja Keskipohjalla on ollut maksuvaikeuksia. Pajala uskoo kuitenkin, että pahin on jo takana. ”Tilanne on kääntymässä. Kaikki puunkorjuun urakointimaksut on maksettu, mutta lannoitustöille on neuvoteltu lisää maksuaikaa.” Yhdistykset eivät tavoittele tulosta Keskipohja ei ole ainoa talousvaikeuksissa kamppaileva yhdistys. Talous jakaa yhdistyskenttää Metsänhoitoyhdistysten kannattavuudessa on suuria eroja. Keskipohjan yhdistys on turvautunut koviin tervehdyttämistoimiin. ”Koronan vuoksi kontaktit ovat vähentyneet.” Pohjoisessa ei kerätä keväällä käpyjä Metsähallitus ei järjestä kuluvan kevättalven aikana männyn käpyjen keräystä Pohjois-Suomessa. Viime syksynä Metsähallitus osti kerääjiltä käpyjä, ja keräystä oli tarkoitus jatkaa kevättalvella. Tammikuussa kerätyistä näytteistä kuitenkin selvisi, että kovat pakkaset ovat heikentäneet siementen itävyyttä liiaksi. Viime syksynä Metsähallitus osti kerääjiltä käpyjä yhteensä 570 000 litraa. Yhdistysten uusi verkkopalvelu avautui Metsänhoitoyhdistysten uusi OmaMetsä-verkkopalvelu on avattu. Palvelun avulla metsänomistaja voi hallinnoida metsäomaisuuttaan ja pitää yhteyttä yhdistysten ammattilaisiin. Metsänomistaja voi ottaa palvelun käyttöönsä heti. Sinne pääsee kirjautumaan osoitteessa www.omametsä.fi . Alkuvaiheessa palvelusta löytyy oman metsän metsävaratiedot ja puun hintatietoja. Taimitoimitukset vähenivät viime vuonna Metsänviljelyyn toimitettujen taimien määrä laski viime vuonna. Kotimaisilta tarhoilta lähti runsaat 168 miljoonaa tainta, liki neljä prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna, Ruokavirasto kertoo. Kuusentaimien määrä laski muutamalla prosentilla 120 miljoonaa tainta. Männyntaimia tuotettiin koko maassa 42 miljoonaa, laskua oli yhdeksän prosenttia. Suomalaiset haluavat lisää puurakentamista Suomalaiset suhtautuvat puurakentamiseen varsin myönteisesti, ympäristöministeriön selvityksestä käy ilmi. Peräti 77 prosenttia suhtautuu myönteisesti tai erittäin myönteisesti julkisten rakennusten – muun muassa koulujen ja päiväkotien – rakentamiseen puusta. 69 prosenttia toivoo, että oma kunta lisäisi puurakentamista. Eniten kannatusta julkiselle puurakentamiselle löytyi Etelä-Savosta, vähiten Varsinais-Suomesta, Pirkanmaalta ja Uudeltamaalta. Kulotusoppia verkossa Suomen metsäkeskuksen julkaisema Kulotuskoulu-verkko-oppimisympäristö tarjoaa tietoa kulotusten käytännön toteutuksesta. Palvelu on suunnattu lähinnä metsäammattilaisille, mutta se sopii myös metsänomistajille. Verkkomateriaali antaa perustiedot kulotusten vaikutuksista metsäluonnossa ja siitä, mitä kulotuksissa on otettava huomioon. Ilk ka Va ar a/ M et sä ha lli tu s
• 3 AJASSA / 25.2.2021 Huhujen mukaan erään pienen yhdistyksen fuusion ehtona oli, että vastuuhenkilöt kevensivät ensin velkakuormaa omasta pussista. Toisaalta moni yhdistys pärjää hyvin, vaikkakaan se ei näy tilinpäätöksen viimeisellä rivillä. Yhdistysperiaatteen mukaan suuria voittoja ei tavoitella, vaan liiketoiminnan tuotoilla kustannetaan jäsenten neuvontaa ja pidetään palveluja jäsenmaksut matalina. Etenkin energiapuukauppa seuloo yhdistyksiä varallisuuden mukaan. Varoissaan oleva yhdistys pystyy tekemään tilitykset metsänomistajalle heti kun puut on korjattu, vaikka haketusta joutuu odottamaan toista vuotta. Koko ei yksin tuo kannattavuutta Mhy Savotta on Keskipohjan tapaan iso, noin kymmenen miljoonan euron liikevaihdon yhdistys. Johtaja Ari Ruotsalainen sanoo, että hyvän talouden takana ovat hyvin yksinkertaiset asiat. ”Kaikki lähtee ammattitaitoisesta porukasta, jolla on metsänomistajien luottamus. Hinnoittelun pitää olla kilpailukykyistä, sillä emme ole mitenkään monopoliasemassa.” Ruotsalainen kiteyttää, että jäsenmaksujen osuus liikevaihdosta on pieni, mutta palvelu on hyvää. ”Savotalla on konttori ja metsäasiantutijat alueen jokaisessa kunnassa. Suurin menoerä ovatkin henkilöstökulut.” Pieni voi pärjätä paremmin Koko ei suoraan selitä kannattavuutta, mutta löysän tuntuman mukaan pienillä yhdistyksillä on taipumus pärjätä paremmin. Mhy Rautavaara on yhden pitäjän, kahden toimihenkilön ja vajaan miljoonan euron liikevaihdon yhdistys. Toiminnanjohtaja Jaakko Tossavainen toteaa, että yhdistys pystyy lakipalveluja lukuun ottamatta tarjoamaan jokseenkin samat palvelut kuin suurikin, mutta se vaatii moniosaamista. ”Tietävinään pitää olla joka asiasta”, Tossavainen naurahtaa. ”Välillä olen toimistonhoitaja, metsäneuvoja ja kiinteistövälittäjä.” Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Anna Back p. 040 162 3991 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi Talous jakaa yhdistyskenttää Markku Pajala uskoo, että Keskipohja selviää talousvaikeuksistaan, mutta aikaa menee vuosia. Pitkällä aikavälillä etenkin energiapuun menekki antaa toivoa. JUSSI COLLIN U udet omistajapoliittiset linjaukset tuntuvat Metsähallituksen tulostavoitteessa. Maaja metsätalousministeriö on asettanut kuluvan vuoden tulostavoitteeksi 99,2 miljoonaa euroa. Se vastaa noin 3,8 prosentin tuottoa liiketoimintaan sijoitetulle pääomalle. Ilman uusien omistajapoliittisten linjaus ten vaikutusta luku olisi ollut 12,65 miljoonaa euroa suurempi. Uusista omistajapoliittisista linjauksista päätettiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa viime huhtikuussa. Tulostavoitetta on pienennetty, sillä uudet linjaukset lisäävät Metsähallituksen menoja ja vähentävät tuloja. Vuotuisen tulosja tuloutustason arvioidaan olevan suunnittelukauden 2020–2024 lopussa noin viisi prosenttia edellisen kauden (2016–2020) tasoa pienempi. Valtiolle maksettavien tuloutusten arvioidaan suunnittelukauden aikana vähenevän yhteensä noin 48 miljoonalla eurolla, ministeriöstä kerrotaan. Lisää jatkuvaa kasvatusta Tavoitteena on, että valtion metsissä puuston hiilivarastoa ja monikäyttömetsien hiilinieluja kasvatetaan vuoden 2034 loppuun mennessä 10 prosentilla. Tähän pyritään muun muassa nostamalla lannoitusmäärät 30 000 hehtaariin eli tuplaamalla ne tästä vuodesta lähtien. Lannoitusta kohdennetaan turvemaille, menetelmäksi on valittu tuhkalannoitus. Kasvua edistetään myös lisäämällä jalostetun metsänviljelymateriaalin käyttöä ja pidentämällä mahdollisuuksien mukaan kiertoaikoja. Lisäksi jatkuvan kasvatuksen osuutta uudistushakkuista lisätään 15:stä 25 prosenttiin. Lisäys kohdennetaan erityisesti turvemaille ja maisemallisesti herkille alueille. Metsähallituksen monikäyttömetsien puusto kasvaa 13 miljoonaa kuutiota vuodessa. Toteutuneet hakkuut ovat olleet noin kuusi miljoonaa kuutiota vuodessa. Metsähallituksen tulostavoite laski JUSSI COLLIN M etso-ohjelmassa jatkui viime vuonna kasvu. Metsänomistajat suojelivat metsää pysyvästi ohjelman kautta vuonna 2020 yhteensä 5 500 hehtaaria, kun edellisvuonna jäätiin alle 5 000 hehtaarin. Suurin osa tästä oli yksityisiä suojelualueita. Ympäristötukisopimuksia tehtiin noin 3 500 hehtaarille ja luonnonhoitotöitä tehtiin 128 hehtaarilla. Edellisvuonna ympäristötukisopimuksia tehtiin vain runsaalle 2 000 hehtaarille. Suojelusta sovitaan ely-keskusten kanssa, ympäristötuki ja luonnonhoito sovitaan Metsäkeskuksen kanssa. Tänä vuonna ohjelman kautta on tarkoitus suojella pysyvästi 4 500 hehtaaria. Siihen on käytettävissä 35 miljoonaa euroa. Ympäristötukisopimuksia on tavoitteena tehdä 3 550 hehtaarille ja luonnonhoitohankkeita 250 hehtaarille. Näihin on rahoitusta varattu runsaat yhdeksän miljoonaa euroa. Metso-ohjelman tavoitteena on perustaa 96 000 hehtaaria uusia suojelualueita vuoteen 2025 mennessä. Ympäristötukisopimuksia ja luonnonhoitotöitä on tarkoitus tehdä 82 000 hehtaarille talousmetsää. Viime vuoden loppuun mennessä suojelutavoitteesta oli saavutettu 82 prosenttia, mutta luonnonhoidon ja metsätalouden ympäristötuen tavoitteesta vasta 63 prosenttia. Suojelutavoitteiden saavuttaminen on mahdollista nykyrahoituksella, mutta luonnonhoidon ja ympäristöhankkeiden osalta ei, ympäristöministeriöstä ja maaja metsätalousministeriöstä arvioidaan. Siinä tavoitteisiin yltäminen edellyttäisi rahoituksen tuplaamista. Viime vuonna eduskunta myönsi ohjelmalle lisärahoitusta runsaat 10 miljoonaa euroa. Siitä suurin osa osoitettiin kuitenkin suojelukohteiden hankintaan, ei ympäristötukihankkeisiin. Metso-suojelun kasvu jatkuu Metso-ohjelman suojelutavoitteesta on saavutettu yli neljä viidesosaa. H et a Vä lim äk i
• 25.2.2021 / AJASSA 4 Fakta METSÄLEHTI.FI Lukijakuva PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi ”Väsy yllätti ketun espoolaisen omakotitalon pihalla.” TIMPPA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoidenkuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. METSÄ GROUPIN Kemin investointi luo kaivattua kysyntää Pohjois-Suomen metsiin. Hakkuumahdollisuuksista iso osa kohdistuu turvemaille. Metsä Group on ilmoittanut kuuluvasti siirtyvänsä suosimaan suometsissä ”peitteistä metsänkasvatusta”. Tämä sopii erinomaisesti Kemin puunhankintastrategiaan. Luontaiseen uudistumiseen tähtäävissä hakkuissa suometsistä voidaan korjata kerralla suurempia puumääriä kuin perinteisessä harvennuksessa. Samalla korjataan imagohyöty. Kuitupuun hinnan nousua ei kannata tälläkään kertaa odottaa. Omistajajäsenet ovat saaneet toki nauttia Metsä Groupin nosteesta kovina osuuskorkoina. Kaukana ovat ajat, kun Metsäliiton palkkalistoilla vastailin vuonna 2009 jäsenten kysymyksiin siitä, meneekö koko firma nurin. SAMI KARPPINEN Peitetarina VALTTERI SKYTTÄ K oivusta valmistetussa nanosellussa on monipuolisesti mahdollisuuksia lääketeollisuuden tuotteiksi. Näin uskotaan metsäyhtiö UPM:ssä, joka on mukana tänä keväänä järjestettävän Uusi puu -kilpailun finaalissa nanosellupohjaisella haavasidoksella, Fibdexillä. Metsäalan kehittämässä Uusi puu -kilpailussa pyritään tuomaan esillä uusia innovatiivisia puutuotteita. Niiden perään on kyselty esimerkiksi Kemin tuoreen selluja biotuotetehtaan rakentamisuutisen yhteydessä. ”Nanosellussa on paljon enemmän pinta-alaa kuin tavallisessa sellussa, eli siinä on paljon vedenpidätyskykyä. Hyvä vedenpidätyskyky tarkoittaa, että Fibdex pitää haavan sopivan kosteana, mikä on tärkeää haavan paranemisessa”, kertoo UPM:n Biomedicals-yksikön johtaja Johana Kuncova-Kallio. Fibdex sai ensimmäisen jälleenmyyntisopimuksensa viime vuonna, ja nyt sairaalahoidoissa käytettävää haavasidosta on miltei jokaisessa Suomen yliopistollisessa sairaalassa. Sidos nopeuttaa haavan paranemista ja sopii esimerkiksi ihonsiirtokohtien hoitoon. Solut viihtyvät nanosellussa Fibdex-haavasidoksen teho perustuu tällä hetkellä koivusta valmistetun nanosellun ominaisuuksiin, mutta nanosellu on myös oiva solujen kantaja eli alusta muille soluille ja aineille. Koivunanosellu on niin sanotusti bioyhteensopivaa, eli Sellu parantaa haavat Uusi puu -kilpailu etsii jälleen markkinoille läpimurtoa tekeviä uusia puutuotteita. UUSI PUU -KILPAILU ? ? Metsäalan yhteistyöhanke ? ? Järjestetään neljättä kertaa ? ? Etsitään tuoreita puupohjaisia tuotteita tai ratkaisuja, jotka vastaavat maailman megatrendien kuten kaupungistumisen, resurssien vähenemisen ja tiedostavan kuluttamisen luomaan kysyntään. SELLUN HINTA ON tänä vuonna noussut Kiinassa nopeasti, sillä koronapandemiasta toipuvassa maassa sitä tarvitaan taas paljon pehmopaperiin ja kartonkiin. Todennäköisesti hinta pysyykin hyvänä, sillä uutta tuotantokapasiteettia ei ole tulossa tänä tai ensi vuonna. Kemin uusi biotuotetehdas ei tähän sellusykliin ennätä, mutta sitä rakennetaan vahvassa tulevaisuudenuskossa. Sellua tarvitaan entistä enemmän. Väkiluku kasvaa ja samalla puupohjaisten tuotteiden kysyntä. Kehitteillä on paljon uusiakin käyttötarkoituksia. Kukaties sellusta tehdään ensi vuosikymmenellä sitä, mitä nyt muovista ja metallista. Tehdas tuottaa alusta alkaen myös paljon uusiutuvaa energiaa. Kun vielä äsken sellunkeittoon tarvittiin fossiilisia polttoaineita, Kemin tehtaan energiaomavaraisuusaste on 250 prosenttia. POHJOIS-SUOMEN metsänomistajille tehdas tulee kreivin aikaan. Vihdoin harvennusrästejä päästään purkamaan. Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa kuitupuuta on kysynnän puutteessa kertynyt metsiin yllin kyllin. Suma näkyy varsinkin Lapissa, missä hakkuumahdollisuuksista on käytetty noin 60 prosenttia. Se on vähemmän kuin missään muualla Suomessa Sodan jälkeen uudistettujen metsien kasvunopeus on yllättänyt kaikki. Meneillään olevalla kymmenvuotiskaudella Lapissa olisi voitu kestävästi korjata vuosittain 6,8 miljoonaa kuutiometriä. Kun Kemin tehdas pääsee täyteen vauhtiin, määrä on noussut yli 8 miljoonaan. METSÄTALOUS TUOTTAA pohjoisessa huonosti, sillä puu kasvaa hitaammin kuin etelässä ja metsien hoito on kallistunut enemmän kuin puusta saatu tulo. Nyt metsiin kannattaa taas investoida. Nuoret metsät on hyvä hoitaa kuntoon, sillä myös tukin kysyntä kasvaa. Näytä siltä, että odotettu puurakentamisen uusi nousu on vihdoin alkanut. Syynä tähän on etenkin EU:n tiukka hiiilineutraalisuustavoite. Sen seurauksena kivikaupunkeihin suunnitellaan kilvan korkeita puukerrostaloja. Jopa Berliinissä vanhan Tegelin lentokentän alueelle nousee puutalolähiö. Vihdoinkin suma purkautuu
• 5 AJASSA / 25.2.2021 KOLUMNI Verkkokeskustelu Gallup Käytätkö sanomalehteä sytykkeenä? Uusi kysymys: Onko sinulle sattunut tapaturma metsätöissä? Kyllä 67% EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄNI metsänhoitoyhdistyksen neuvojana pääsin opastamaan lukiolaispoikaa mäntytukkien hankintahakkuussa. Isä oli opettanut hakkuutekniikan, minä neuvoin puiden valinnan ja selostin tukkien apteerauksen. Neuvonnan perille menemättömyys paljastui rujolla tavalla ostomiehen tullessa mittaamaan puita. Jokainen tukki oli katkottu mittaan 31 desimetriä, mikä olikin siihen aikaan sallittu pituus tyvitukeille. Kun yhdessä tähän selviteltiin syytä, kävi ilmi, että nuori mies ei ollut tiennyt, mikä on ”tyvitukki” – eikä kehdannut sitten asiaa keneltäkään kysyä. VANHA SANONTA ”Tyvestä puuhun noustaan” ei siis kerro nykynuorelle enää yhtään mitään. Metsätietokaan ei välttämättä siirry perheessä seuraavalle sukupolvelle. Metsät ja asunto ovat eri paikkakunnilla eikä rajapyykkejä ehdi normaalin viikonlopun aikana käydä edes vilkaisemassa. Metsät ovat pysyviä, mutta niiden omistajat vaihtuvat keskimäärin 30 vuoden välein. Mitä valmiuksia uudella metsänomistajalla pitäisi olla? Lukiot ympäri maan ovat ottaneet houkuttimikseen monenlaisia erikoislinjoja. Nuori voi keskittyä musiikkiin, kansainvälisyyteen, kieliin, taideaineisiin, ilmaisutaitoon, ratsastukseen tai vaikkapa jääkiekkoon. Kaikki varmaan ihan hyviä taitoja. YKSI ITSESTÄÄNSELVYYS tässä yli 600 000 metsänomistajan maassa on tähän asti puuttunut joukosta: metsätalous. Olen enemmän kuin ilahtunut kuultuani, että Ruoveden lukio Pirkanmaalla suunnittelee metsälinjan avaamista ensi syksynä aloittaville lukiolaisille. Kehitysluokka, metsätyyppi, arvonlisäverovelvollisuus, diskonttaaminen ja avainbiotooppi ovat termejä, jotka haluaisin näiden lukiolaisten hallitsevan. Metsätalouden biologia, metsänhoito, metsäverotus ja puukauppa olisivat opetuksen peruskauraa. Perhemetsätalous on Suomen vahvuus. Miten vaikuttaisi metsien käyttöön, jos perheen lukiolaisella olisikin jo valmius keskustella vanhempiensa kanssa puukaupan teosta ja maanmuokkausmenetelmän valinnasta? Kuinka paljon paremmin nuori sitoutuisi sukupalstaan, kun pohjalla olisi koulusta saatu tieto metsien biologiasta ja metsätaloudesta? KOULUTUS METSÄAMMATTEIHIN on ihan oma lukunsa. Sieltä valmistuu hyviä tyyppejä kasaamaan kansantaloudelle kakkua muille jaettavaksi. Lukiossa tarjottava mahdollisuus syventyä metsätalouteen on hyvä kädenojennus aivan tavalliselle metsänomistajaperheelle. Metsistä ja niiden kannattavasta hoidosta on maassamme tutkimustuloksia yli sadan vuoden ajalta. Metsäväki vain ei ole oikein osannut tuoda sanomaansa esiin ja ehkäpä siksi erilaiset uskomuksiin ja hurskaisiin toiveisiin perustuvat metsien käsittelytavat ohjaavat erityisesti julkisten tahojen omistamia metsiä avohakkuukieltoihin. Metsätietämys on osa yleissivistystä. Nostan hattua ruoveteläisille kouluammattilaisille metsän merkityksen hoksaamisesta ja toivon opiskelijaryntäystä linjalle. Hyvä Ruovesi – mutta miksi vasta nyt? TIINA LIETZÉN Kirjoittaja on suomusjärveläinen metsätalousyrittäjä. KOLUMNI se ei ole myrkkyä ihmisen soluille, vaan solut viihtyvät hyvin nanoselluloosassa. ”On paljon aineita, jotka on todettu hyväksi haavanhoidossa, mutta ne eivät selviä riittävän pitkään antaakseen parantavaa vaikutusta. Nanosellu voisi auttaa herkkiä soluja säilymään. UPM on aikaisemmin julkaissut koivunanosellusta kaksi lääketeollisuuden tuotetta, joissa nanosellu toimii alustana solukasvatukseen ja 3D-biotulostamiseen. Solukokeiden toistettavuus on parempi koivunanosellulla kuin soluviljelyssä yleensä käytössä olevilla eläinpohjaisilla geeleillä. Koivunanosellun valmistus tapahtuu UPM:n tehtailla Lappeenrannassa. ”Koivu valikoitui puulajitestauksessa parhaiten yhteensopivaksi solujen kanssa.” Perinteinen sellubisnes perustuu tuotannon määrään. Nanosellussa ämpärimitat vaihtuvat millilitroihin, ja tulos tulee lopputuotteen korkeasta lisäarvosta. ”Tuotannon osalta investointeja tarvitaan enemmän ihmisiin ja sertifikaatteihin kuin uusiin tehdastiloihin”, Kuncova-Kallio sanoo. UPM tähtää nanosellutuotteillaan vientiin, mutta lääkesovellusten kehittäminen ja myyntiluvan saaminen on pitkä prosessi. Toimiala vaatii samanlaista pitkäjänteisyyttä kuin puun kasvatus. ”Ideoita ja patentteja syntyy. Kaupallistaminen on nyt eniten lautasella.” Uusi puu -kilpailun yleisöäänestys verkossa 1. –18.4. Voittaja julkistetaan 29.4. Katso kaikki ehdokkaat verkossa osoitteessa uusipuu.fi/kilpailu. UPM:n Fibdex-tuotteessa (1.) kuvan geelimäinen nanoselluloosa on jalostettu steriiliksi haavasidokseksi. Uusi puu -kilpailun viisi muuta finalistia ovat Papticin muovia korvaava makeispussi (2.) , Lumirin akustiikkapaneeli, Pyrollin ja Kotkamillsin muovittomat takeaway-pakkaukset (3.), Rasweetin koivun kuoresta tehty makeutusaine ja Sulapacin movia korvaava biomateriaali. Si ni Pe nn an en An ne Pe nk ar i UP M 1. 2. 3. ”Täytyy ihmetellä metsänhoitoyhdistysten toimintaa. Energiapuuta laivataan urakalla ulkomailta ja samaan aikaan räyhätään, kun ei kotimainen puu mene kaupaksi. Mhy:n on syytä kiireesti palata toteuttamaan ainoastaan alkuperäisiä tehtäviään: neuvontaa ja ammattiavun antamista.” JIIKOO ”Mhy tekee ihan oikein. Jos he ovat sopineet hakkeen toimituksista yrityksille eikä puuta Suomesta saa, niin jostain sitä on tehtävä. Tuohan korjaantuu sillä, että metsänomistajat alkavat myydä puuta.” METSURI MOTOKUSKI ”Tässä hakehommassa kyse on kaksinaismoraalista. Tämän jälkeen ei ole siltä suunnalta perusteita päätä aukoa, tulipa puuta mistä päin hyvänsä.” MEHTÄUKKO ”En näe mitään väärää mhy:n puukauppatai haketoiminnassa. Jos he eivät sitä tekisi, sitä tekisi jotkut muut. Hyvä että mhy:t toimivat aktiivisesti puukaupassa.” APLI ”Ihan hyvin voisi lain metsänhoitoyhdistyksistä kumota ja muuttaa mhy:t osakeyhtiöiksi. Saisi sitten olla asiakkaana siellä kuka haluaa ja maksaa asiakkaanaolomaksua (nyk. ’jäsenmaksu’). Samoja palveluja asiakkailleenhan tarjoavat isot ja pienemmätkin metsäyritykset.” TILLEY ”Juuri näin. Mhy voisi olla vaikka osuuskunta, jossa jäsenmaksu muuttuisi osuusmaksuksi, jolle saa tuottoa.” A. JALKANEN ”Varmaan on aika vähäistä mhy:n hakkeen tuonti, millä yrittää sopimuksiaan täyttää lämpölaitoksille. Huomattavasti isompaa on mhy:n puunvienti, tällä hetkelläkin Perämeren rannalla laivoja lastataan kuitupuulla Ruotsiin vietäväksi.” LASSE
• 25.2.2021 / AJASSA 6 LIINA KJELLBERG, teksti TIMO KILPELÄINEN, kuvat M etsämuseo Luston tuore toimitusjohtaja Niina Uronen on tyytyväinen suomalaisten kasvaneeseen luontoinnostukseen. Koronaepidemia on saanut ihmiset viettämään aikaa luonnossa ja erityisesti metsissä. ”Se, että me kriisin kohdatessa suuntaamme metsään, kertoo paljon metsäsuhteestamme. Metsästä haetaan hyvinvointia, apua ja turvaa”, hän sanoo. Suomalaisten metsäsuhteen ympärille kietoutuu pitkälti myös Punkaharjulla sijaitsevan Metsämuseo Luston toiminta. Urosen mukaan museon tärkein tehtävä onkin suomalaisten metsäsuhteen vahvistaminen. ”Metsä linkittyy Suomessa melkein kaikkeen. Luston tavoitteena on tarjota elämyksiä ihmisen ja metsän vuorovaikutuksesta menneisyydestä tulevaisuuteen.” Itse Uronen uskoo vakaasti metsäluonnon hyvinvointia lisäävään vaikutukseen. Se, millainen hyvä metsäsuhde on, vaihtelee hänen mukaansa kuitenkin paljon. ”Henkistä hyvinvointiaan voi lisätä retkeilemällä, marjastamalla tai sienestämällä, mutta metsä voi lisätä hyvinvointia myös taloudellisessa mielessä työpaikkana, sivutulona tai vaikka varaavan takkalämmön kautta.” Kokonaisuus haltuun Lusto on yksi Suomen valtakunnallisista vastuumuseoista. Se tarkoittaa sitä, että perinteisen museotoiminnan lisäksi sen tehtäviin kuuluu muun muassa yhteiskunnallinen vaikuttaminen. ”Lusto antaa asioihin metsäkulttuurisen näkökulman ja kehittää ja pitää esillä metsäsuhdeajattelua”, Uronen kertoo. Metsien käytöstä käydään tällä hetkellä kiivasta keskustelua. Uronen toivoo, että Lusto voisi toimia metsiin liittyvien erilaisten ajatusten ja näkökulmien kohtaamispaikkana. ”Jos mietitään metsäkeskustelua, avainasemassa on se, että pyrimme sekä lisäämään ymmärrystä että ymmärtämään toinen toisiamme.” Metsäsuhteen vaalijaksi Niina Uronen toivoo, että Metsämuseo Lusto voisi toimia metsiin liittyvien erilaisten ajatusten ja näkökulmien kohtaamispaikkana. ”Luston tavoitteena on tarjota elämyksiä ihmisen ja metsän vuorovaikutuksesta menneisyydestä tulevaisuuteen”, sanoo Metsämuseo Luston toimitusjohtaja Niina Uronen. kt Suomen metsähistoriaa ja -kulttuuria pitäisi Urosen mielestä katsoa nykyistä enemmän kokonaisuutena. ”Ihmisen on tärkeä hahmottaa paikkansa. Kun ymmärtää pitkät aikajatkumot, syy-seuraussuhteet ja muutoksen jatkuvuuden, voi ymmärtää myös nykyisyyttä ja rakentaa tulevaa.” Lusto on auki erityisjärjestelyin, mutta poikkeustilanne on vienyt myös sen toimintaa entistä enemmän verkkoon. Uudistuksia edessä Samalla kun koronaepidemia on lisännyt ihmisten luontoinnostusta, se on laskenut museoiden kävijämääriä. Lustossa kävi viime vuonna noin 25 000 vierailijaa, kun määrä vuonna 2019 oli noin 40 000. ”Ulkomaiset vierailijat puuttuvat kokonaan ja varmasti myös
• 7 AJASSA / 25.2.2021 Kuka? NIINA URONEN ? ? Metsämuseo Luston toimitusjohtaja ? ? 47-vuotias ? ? kotoisin Punkaharjulta, asuu Savonlinnassa ? ? kasvatustieteiden ja kauppatieteiden maisteri ? ? Tanhuvaaran Urheiluopiston koulutuspäällikkö ja varatoimitusjohtaja 2012– 2021, sitä ennen opettajana Espoossa ja Savonlinnassa ? ? perheessä kaksi aikuista tytärtä ja koira ? ? harrastaa metsänhoitoa, avantouintia, hiihtoa, lenkkeilyä, maastopyöräilyä ja retkeilyä osa senioreista”, Uronen sanoo. Lustossa onkin kuluneen vuoden aikana otettu digiloikkaa. Töitä tehdään myös verkon välityksellä, ja asiakkaille on suunnitteilla uudenlaisia etävierailumahdollisuuksia, muun muassa videoesityksiä ja -opastuksia. Tällä hetkellä Luston verkkosivuilla on tarjolla 1960ja 1970-lukujen taitteen metsätyömiehistä kertova Miehen työ -verkkonäyttely. Lisäksi museon kokoelmiin voi tutustua Finna.fi-hakupalvelussa ja metsähistoriaan ja -kulttuuriin liittyviä kysymyksiä esittää Kysy museolta -verkkopalvelussa. Koronavuonna aikaa on riittänyt myös Luston ydinnäyttelyn uudistuksen suunnitteluun. Uudistunut näyttely avataan näillä näkymin keväällä 2023. ”Kävijöitä on vuosittain paljon, joten on aika tuottaa jotain uutta. Vanha näyttely on auki vuoden 2022 loppupuolelle”, Uronen sanoo. Läheinen metsäsuhde Urosen omassa elämässä metsä on aina ollut läsnä. Hän on kotoisin Punkaharjulta ja kertoo ”kasvaneensa ikkunat metsään päin”. Suvussa on metsää ja kotoa löytyy raivaussaha. ”Nautin äärettömästi raivaustyöstä. Siinä näkee kättensä jäljen, ja se on loistavaa liikuntaa ja tekee päälle hyvää.” Luston toimitusjohtajan paikkaa hänet sai hakemaan paitsi kiinnostus metsään ja ihmisten metsäsuhteeseen myös kiinnostus aikaan, tietoon ja vaikuttamiseen – sekä osin ehkä myös kotiseuturakkaus. MIKKO HÄYRYNEN Vuoden vaihteessa voimaan tulleen metsitystukilain hakuaika alkaa maaliskuun alussa, mutta Suomen metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspäällikkö Jussi Pirkonen toivoo hakijoilta muutaman viikon malttia. ”Sähköinen hakupalvelu avautuu 23. maaliskuuta. Kovasti toivomme, että hakua ei ruuhkauteta paperisilla hakemuksilla ennen sitä.” Vaikka sähköinen haku alkaa myöhemmin, niin Pirkonen uskoo päätösten tulevan nopeammin sitä kautta. ”Tuen edellytyksenä on myönteinen päätös ennen töiden aloittamista. Tavoite on saada päätöksiä riittävän nopeasti, jotta metsitystöitä voidaan tehdä tulevana kesänä.” Kaksi elementtiä, kolme maksatusta Metsitystukea myönnetään pääasiassa käytöstä poistuneiden peltojen ja turvesoiden metsittämiseen. Tuki koostuu kustannuskorvauksesta ja hoitopalkkiosta. Kustannuskorvaus on kohteesta riippuen 1000–2000 euroa hehtaarille, ja se maksetaan työn toteuttamisen jälkeen. Hoitopalkkio on kaikille maapohjille 900 euroa hehtaarille ja se maksetaan kahdessa 450 euron erässä kahden ja kahdeksan vuoden kuluttua toteutuksesta. Tukikohteet painottuvat Metsitystuen hakuaika alkaa Metsäkeskus toivoo kuitenkin hakijoilta muutaman viikon malttia. pohjoisille alueille. Tukikohteen tulee olla vähintään puoli hehtaaria. Ely-keskus antaa jokaisesta kohteesta Metsäkeskusta sitovan lausunnon, jossa otetaan kantaa mahdollisiin tuen esteisiin, kuten luontoja maisema-arvoihin. Luontaisen metsittymisen hankala raja Tukea ei myönnetä suoraan viljelystä poistuville pelloille, mikä määritelmällisesti tarkoittaa, että pellolle ei ole myönnetty maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen. Laki ei koske myöskään metsätalouden vähäpuustoisia kituja joutomaita. Pirkonen pitää lain hankalana kohtana sitä, että paljonko peltoheitolla voi olla luontaisesti syntynyttä puustoa. ”Tuki koskee lievästi vesakoituneita maatalouden maita. Sitä tulkitaan niin, että yhtenäistä raivattavaa vesakkoa ei voi olla. Jos alue on luontaisesti taimettunut, niin tukea ei voi saada.” Useinkin ojanpenkoilla on voimakkaasti puustoa, mutta saralla ei juuri ollenkaan. Jos ojanpenkkojen puusto edellyttää hakkuuta, kohde katsotaan metsittyneeksi. Kohde voi silti olla tukikelpoinen, jos puuttoman saran leveys on vähintään 20 metriä. Jalostetuilla siemenillä LISÄÄ KASVUA • PAREMPAA LAATUA • ENEMMÄN TULOJA Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle Pyydä tarjous: siemenkeskus@tapio.fi tai p. 0294 32 6000 Kylvä hyvää! T U T U S T U : W W W . T A P I O . F I / M E T S A P U I D E N S I E M E N E T www.kesla.com MYYNTI | HUOLTO | VARAOSAT: AGCOSUOMI.FI Kotimaista huipputekniikkaa ERIKOISHINTAAN edun arvo 2900 € edun arvo 3900 € Malliston järeimpiin KESLA-kuormaimiin KESLA proC-ohjausjärjestelmä kaupan päälle KESLA 144ND proTRACTION kuormain-vaunupaketteihin KESLA proC-ohjausjärjestelmä ja proTRACTION-vedonohjausjärjestelmä erikoishintaan Ohjausjärjestelmäetu koskee uusia KESLA 314/T, 305/T ja 316/T-tilauksia. Tarkemmat ehdot myyjältäsi. Yhdistelmäetu koskee uusia KESLA 144ND proTRACTION tilauksia, joissa mukana 300-sarjan kuormain KESLA proC-ohjausjärjestelmällä. Tarkemmat ehdot myyjältäsi. Hinnat sis. alv 24 %. Hinnat voimassa 1.2.-31.3.2021 välisenä aikana tehtyihin uusiin tehdastilauksiin.
• 25.2.2021 / AJASSA 8 MIKKO RIIKILÄ J os kaikki sujuu suunnitellusti, uusi Metsä Groupin biotuotetehdas Kemissä starttaa vuoden 2023 jälkipuoliskolla. Silloin pohjoisen pallonpuoliskon suurin biotuotetehdas ahmii vuosittain 7,6 miljoonaa kuutiometriä pääosin havukuitupuuta. Puun käytön nettolisäys on 4,5 miljoonaa kuutiota vuodessa, koska vanha sellutehdas suljetaan. Mäntyja kuusikuitua ei sellun teossa erotella. Koivukuidun vuotuinen käyttö arvioidaan 1,3 miljoonaksi kuutiometriksi. ”Koivusellua tehdään pääasiassa vain Metsä Boardin Kemin laineritehtaan tarpeeseen”, kertoo Metsäliitto Osuuskunnan liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä. 24 000 kuutiota vuorokaudessa Tuleva tehdas kuluttaa puuta 24 000 kuutiota vuorokaudessa. Sitä varten tehtaalle saapuu joka päivä keskimäärin yhdeksän puujunaa ja 180 puutavara-autoa. Junapuun osuus kohoaa suureksi. Länsi-Lapista puut saapuvat Kolarin rataa. Itä-Lapissa rata yltää Kemijärvelle. Kainuusta puu tulee Kontiomäen ja Kajaanin rataa myöten ja Pohjanmaalta päärataa pohjoiseen. Valtio rahoittaa ratojen kunnostuksen. ”Olemme valmistelleet kuljetuksia hyvässä yhteistyössä väyläviraston ja VR:n kanssa”, Mäntylä sanoo. Parin vuoden kuluttua puuvirrat kääntyvät Kalajoen tasalta ja Kainuusta ylöspäin Kemiin. Viime vuodet Metsä Group on rahdannut saman alueen puut Äänekoskelle. Jatkossa Äänekoskelle hankitaan entistä enemmän puuta Eteläja Keski-Pohjanmaalta. Tätä helpottaa se, että Raumalla kuitupuun tarve vähenee, kun sellutehtaan viereen valmistuva suursaha alkaa parin vuoden kuluttua suoltaa haketta sellukattilaan. Kemin puut hankitaan pääosin kotimaasta. Noin miljoona kuutiometriä tuodaan lähinnä Ruotsista. Omaa ostoa Mäntylä ei Ruotsin puolelle lupaa ulottaa. Luonteva kumppani puun hankintaan olisi Pohjois-Ruotsin metsänomistajien ”metsäliitto”, Norra, joka on osaomistajana ja puuntoimittajana Metsä Fibren Husumin sellutehtaalla. Se on rakentanut ison mittausterminaalin Haaparantaan puun Suomeen vientiä varten. Uusi sellutehdas kääntää puujunat kohti pohjoista Rautatiet tuovat neljästä suunnasta puuta Kemin tulevalle biotuotetehtaalle. Suurtehtaan puunkäyttö heijastuu Eteläja LänsiSuomeen asti. Terminaalit Junaverkko Seinäjoki Haapajärvi Oulainen Vaala Nurmes Vuokatti Kontiomäki Hyrynsalmi Suomussalmi KEMI Rovaniemi Pello Kemijärvi Kolari Junapuuta neljästä suunnasta Kemin biotuotetehtaan puusta yli puolet tulee rautatiekuljetuksina Lä hd e: M et sä Gr ou p Is m o Pe kk ar in en Yli puolet tulevan biotuotetehtaan käyttämistä puista on määrä kuljettaa rautateitse.
• 9 AJASSA / 25.2.2021 Mäntylä ei kiistä eikä myönnä hankintayhteistyötä Norran kanssa. Myös Norran toimitusjohtaja Per Lärkeryd iloitsee Kemi-uutisesta. Hänkin kommentoi yhteistyötä niukkasanaisesti. ”Olemme jo toimittaneet puuta Suomeen, ja meillä on hyvät mahdollisuudet toimittaa suuria määriä puuta uudelle tehtaalle´.” Sahurit iloitsevat Kemin kuitupuun hankinnan sivussa kertyy vuosittain arviolta miljoona kuutiometriä tukkipuuta, pääosin Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta. Ensisijaisesti ne myydään paikallisille sahoille tai laivataan Rauman sahalle. Pohjoisen sahurit ovat innoissaan kuitupuun kysyntää lisäävästä suurtehtaasta. ”Kuitupuun huono kysyntä on tähän asti haitannut tukin hankintaa. Jatkossa tätä murhetta ei pitäisi enää olla”, ennakoi Pölkky Oy:n metsäjohtaja Jani Jaakkola. Hän arvioi, että tukkipuun osuus hakkuista kasvaa viiveellä. ”Aluksi Metsä Group saanee runsaasti kuitupuuta harvennuksilta, joita on runsaasti rästissä. Myöhemmin tukkipuun osuus alkaa kasvaa.” Samaa tukkisumaa kärkkyvät uudelleen käynnistyvät Rolfin saha Kalixissa ja Seskarön saha Haaparannan lähellä. Ne käyttävät yli puoli miljoonaa tukkikuutiota vuodessa. Miljardi euroa Uusi biotuotetehdas tuottaa puolen miljardin verran tuloja ja suunnilleen saman suuruiset vientitulot. Puunkorjuuseen tarvitaan 150 uutta koneketjua. Niiden ja puutavara-autojen kuljettajia tarvitaan noin tuhat lisää. Se ei ole ihan helppoa, koska kasvavat hakkuumäärät eivät välttämättä paranna korjuuyritysten kannattavuutta. Tämä huomattiin jo Äänekosken puunkorjuuta lisättäessä. ”Uusien kuljettajien kouluttaminen on iso investointi korjuuyrityksille, joten henkilöja koneresurssien lisäys täytyy tehdä tehdä hallitusti ja vastuullisesti”, kertaa Metsä-Multian johtaja ja osaomistaja Kai Laaja. Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola muistuttaa, että puunkorjuuta Äänekosken ja muiden uusien investointien vuoksi lisättiin roimasti. ”Parin viime vuoden aikana korjuumäärät ovat uudelleen romahtaneet 11 miljoonaa kuutiometriä vuoden 2018 tasosta. Se koettelee yrityksiä.” Kolmannes soista jatkuvapeitteisesti Metsäluonnon monimuotoisuus KORKEIN hallinto-oikeus, KHO, näytti pari vuotta sitten mahtinsa, kun se ympäristöväen valituksen jälkeen kaatoi Kuopioon suunnitellun Finnpulpin sellutehtaan ympäristöluvan. Se oli sokki metsäalalle. Luonnonsuojeluliitto on odotetusti valittanut Kemin tehtaan ympäristöluvasta. Yleisesti arvioidaan, että Kemillä olisi paremmat edellytykset selvitä KHO:n käsittelystä. Uskoa on perusteltu muun muassa sillä, että Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi hankkeelle ympäristöluvan ja erillisen luvan aloittaa toiminta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Todellisuudessa aloittamislupa ei takaa mitään, vaan se voidaan kumota valitusta käsittelevissä Vaasan hallinto-oikeudessa tai myöhemmin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. ”Metsä Fibre voi aloittaa tehtaan rakentamisen, mutta se tekee sen omalla riskillään”, selvittää ympäristöylitarkastaja Mari Kangasluoma Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta. Peli ei vielä ole selvä sekä hiilensidontatavoitteet ovat ohjanneet biotuotetehtaan puunhankinnan suunnittelua. ”Pohjois-Suomessa on sikäli hyvä tilanne, että vanhoja metsiä on suojeltu runsaasti. Se ei yksin riitä, vaan talousmetsien luonnonhoitoon on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Keinoja ovat muun muassa sekametsien lisääminen sekä tekopökkelöiden tekeminen ja suojatiheiköiden säästäminen metsiä käsiteltäessä”, Mäntylä kertoo. Turvemaiden hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi Metsä Group tarjoaa paksuturpeisten suometsien hoitoon jatkuvapeitteistä metsän käsittelyä. ”Arviomme mukaan kolmannes hakkuuseen tulevista suometsistä soveltuisi jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Metsänomistaja tietysti aina päättää metsänsä hakkuutavan.”
• 25.2.2021 / AJASSA 10 SAMI KARPPINEN A lueellisten riistaneuvostojen asettamiin hirvikantatavoitteisiin on pyritty nyt kahden kolmivuotiskauden ajan vuosina 2015–2020. Kysyimme riistaneuvostojen jäseniltä, onko järjestelmä tuottanut tuloksia. ”Nyt toimivien riistaneuvostojen toimikausi olisi päättynyt kesällä 2020, mutta koronan vuoksi niiden toimikautta on jatkettu” kertoo riistapäällikkö Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta. Suomessa toimii viisitoista alueellista riistaneuvostoa, joissa kussakin on edustajat maakuntaliitosta, ely-keskuksesta, Suomen metsäkeskuksesta, alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä sekä kuusi edustajaa alueen riistanhoitoyhdistyksistä. Metsänomistajat vähemmistössä Maaliskuussa alueelliset riistaneuvostot kutsuvat koolle vuosittaiset sidosryhmäkokoukset. ”Sidosryhmäkokouksissa arvioidaan Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioiden pohjalta, ovatko alueelliset tavoitteet hirvikannan suhteen toteutuneet, ja asetetaan tavoitteet uudelle kolmivuotiskaudelle”, Körhämö kuvailee. Kantatavoite määritellään hirvitalousalueittain hirvien lukumääränä tuhatta hehtaaria kohden. Hirvitalousalueita on Suomessa 59 kappaletta. Suuressa osassa maata metsästyksen jälkeen metsiin jäävän kannan tavoitehaarukka on ollut 2,5–3,5 hirveä tuhannelle hehtaarille. Osissa Uuttamaata ja Varsinais-Suomea tavoiteluku on ollut jopa 5, mitä monet maanomistajien edustajat pitävät selvästi liian suurena. Pohjois-Pohjanmaan riistaneuvostossa vaikuttava MTK:n kenttäpäällikkö Markku Ekdahl muistuttaa, että metsästäjäpuolella on riistaneuvostoissa selvä enemmistö. ”MTK ja Metsäkeskus ovat käytännössä kahdestaan maanomistajien edustajina, joten mahdollisissa äänestyksissä emme pärjää. Halutessaan metsäsTeatteria vai totisia tavoitteita? Maaliskuussa alueelliset riistaneuvostot asettavat hirvelle kantatavoitteet vuosille 2021–2023. Hirvisopan hämmennys ei ole hirvitalousalueiden myötä loppunut. Markku Ekdahl Jani Körhämö Hirvien taimikoille aiheuttamien tuhojen pelätään pahenevan tänä talvena, kun lunta on runsaasti lähes kaikkialla Suomessa.
• 11 AJASSA / 25.2.2021 täjät saavat tahtonsa läpi.” Samanlaisia havaintoja nousee esille myös kyselyssä. ”Maanomistajien kuuleminen on teatteria. Kaikilla tasoilla metsästäjillä on enemmistö, joten voivat tehdä sellaiset päätökset kuin haluavat.” Enemmistön mielestä hirvikanta sopiva Keväällä 2020 lähes puolella hirvitalousalueista hirvikanta oli tavoitetasoa suurempi. ”Toivon, että viime syksyn jahdin jälkeen on päästy tavoitteisiin paremmin. Luonnonvarakeskuksen kanta-arvio saadaan viikolla 9”, Körhämö sanoo. Ylivoimainen enemmistö Metsälehden kyselyyn osallistuneista alueellisten riistaneuvostojen jäsenistä pitää kuitenkin edustamansa alueen nykyistä hirvikantaa sopivana. Kyselyyn osallistuneista 74 prosenttia oli tätä mieltä. Kymmenen prosenttia oli sitä mieltä, että hirviä on liian vähän. Kaikista vastaajista 86 prosenttia harrasti itsekin hirvenmetsästystä. Moni näkee nykyisen tavoitetason sopivana jatkoakin ajatellen. ”Keskimäärin sopiva hirvikanta, mutta jo nyt on ihan tyhjiä alueita. Sopiva talvehtiva kanta noin kolme hirveä tuhannella hehtaarilla” , kuvailee eräs vastaaja. Viisitoista prosenttia vastaajista piti hirvikantaa edelleen liian suurena. Esille nousi vahvasti myös se, että hirvet jakautuvat alueittain hyvin epätasaisesti, mikä aiheuttaa ongelmia. Muutokset voivat olla nopeita. ”Parikkalassa hirvikanta oli vuosi sitten jahdin jälkeen 1,9 hirveä. Viime syksyn jahdin jälkeen hirviä onkin arvioitu olevan tuplasti enemmän”, kertoo Kaakkois-Suomen riistaneuvoston puheenjohtaja Ilkka Tiainen. Myös petoeläimet puhuttavat eri puolilla maata. ”Paikoin sudet lisääntyneet niin, että koko hirvikanta niillä alueilla vaarassa”, pelkää yksi vastaajista. ”Susi on metsänomistajan kaveri, sillä se pitää hirvet liikkeellä, mutta vaikeuttaa toisaalta metsästystä ja aiheuttaa kotieläinvahinkoja”, näkee MTK:n Ekdahl. Kuka kantaa vastuun tavoitteista? Vastauksissa nostettiin esille myös se, että Suomesta löytyy edelleen hirvitalousalueita, joilla ei kertaakaan viimeisen kuuden vuoden aikana ole saavutettu asetettua tavoiteväliä. ”Nämä syövät järjestelmältä uskottavuuden” , yksi vastaaja paalutti. Mitä tapahtuu, jos kantatavoite jää jollain alueella toistuvasti saavuttamatta? ”Riistakeskus voi vaikuttaa asiaan ohjaamalla verotussuunnittelua, neuvonnalla riistanhoitoyhdistysten ja metsästäjien suuntaan sekä osin pyyntilupaharkinnalla”, Körhämö toteaa. Useissa vastauksissa nostettiin kuitenkin esille se, että ”kenelläkään ei ole todellista, selkeää päätösvaltaa asiaan” . Niin riistaneuvostot, riistakeskus, riistanhoitoyhdistykset kuin maanomistajat nähtiin neuvottomiksi, jos metsästäjät eivät pyri tavoitteisiin. ”Riistakeskus ei voi esimerkiksi myöntää enemmän lupia kuin mitä metsästysseurat hakevat. Jos hirvikantatavoitehaarukkaan ei päästä, todetaan vaan, että tällä kertaa ei päästy, kokeillaan ensi kerralla. Turhauttavaa.” MTK:n Ekdahl pitää joka tapauksessa myös Riistakeskuksen riistapäälliköitä paljon vartijoina hirvestyksen tavoitteiden saavuttamisessa. ”Riistapäälliköiden asenne heijastuu niin riistaneuvoston toimintaan kuin viestintään metsästysseuroihin päin.” Tietoa on, mutta voiko siihen luottaa? Riistakantojen seurantamenetelmät ovat kehittyneet 2000-luvulla paljon. Riistahavainnot.fi-sivustolta löytyvät reaaliaikaiset saalistilastot sekä arviot jäävästä hirvikannasta. Avoimuuden lisääntymisestä huolimatta kannan arviointiin liittyy edelleen paljon epävarmuutta. ”Siihen pitäisi mielestäni kiinnittää enemmän huomiota, että hirvihavainnot kirjattaisiin kaikkialla yhtenäisin käytännöin, jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia”, sanoo Ilkka Tiainen. MTK:n Ekdahl huomauttaa, että metsästäjien ilmoittama jäävä hirvikanta on käytännössä aina ollut aliarvio. ”Jos ne pitäisivät paikkaansa, Suomen hirvet olisivat toteutuneilla saalismäärillä loppuneet aina neljän vuoden välein.” Luonnonvarakeskuksen takaisinlaskentaan perustuva arvio on antanut yleensä selvästi korkeamman kanta-arvion, mitä metsästäjien ilmoituksiin perustuvat tiedot ovat antaneet. Isossa kuvassa suunta oikea Hirvisoppa ei siis ole osoittanut ainakaan kaikkialla jäähtymisen merkkejä. Ekdahl näkee silti, että kokonaisuus hirvikannan suhteen on kuudessa vuodessa mennyt parempaan suuntaan. ”Hirvitalousalueet, joilla tavoitetiheydet on saavutettu, ovat lisääntyneet. Esimerkiksi täällä Pohjois-Pohjanmaalla yhteistyö riistaneuvostossa on toiminut.” Siitä vallitsee varsin yhteneväinen käsitys, että metsästysseurat, metsästyksenjohtajat ja metsästäjät maastossa lopulta päättävät, paljonko lupia haetaan, milloin liipaisimesta vedetään, ja mitä metsään ilmoitetaan jäävän. ”Metsästäjät voivat tehdä sellaiset päätökset kuin haluavat.” ALUEELLINEN RIISTANEUVOSTO ? ? Kymmenen jäsentä. ? ? Maaja metsätalousministeriö nimittää riistaneuvostot riistanhoitoyhdistysten aluekokouksen ja sidosryhmien tekemien esitysten pohjalta. ? ? Huolehtii alueellisesta sidosryhmien kuulemisesta. ? ? Asettaa hirvitalousalueille hoitosuunnitelman mukaiset tavoitteet. ? ? Osallistuu Suomen riistakeskusta koskevaan strategiseen suunnitteluun sekä riistaa ja elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien valmisteluja päivittämistyöhön. ? ? Seuraa toiminta-alueen riistataloutta ja tekee sitä koskevia esityksiä. Tammikuussa päättyneellä metsästyskaudella Suomessa kaadettiin 49 111 hirveä. Määrä oli noin kuusi prosenttia edellisvuotta pienempi ja 16 prosenttia pienempi kuin kaudella 2018-19. Sa m i Ka rp pi ne n Hirvien taimikoille aiheuttamien tuhojen pelätään pahenevan tänä talvena, kun lunta on runsaasti lähes kaikkialla Suomessa. Sa m i Ka rp pi ne n Vastausprosentti 76,2%. Alueellisten riistaneuvostojen jäsenistä 73% 27% Omistaa metsää Ei omista metsää 86% 14% Harrastaa hirvenmetsästystä Ei harrasta Hirvikanta on mielestäni edustamallani alueella Liian pieni Sopiva 10% 16% 74% Liian iso
• 25.2.2021 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 2020 2019 2021 0,5 1,0 1,5 2,0 TUORE PUUKAUPPA VALTTERI SKYTTÄ M etsälehdessäkin on tänä vuonna esitelty puukauppaesimerkki, jossa ostotarjousten välinen ratkaiseva hintaero syntyi lopulta tarjouserittelyn toiseksi alimmalla rivillä. Siellä lukee hakkuutähteet tai latvusmassa. Hakkuutähteitä eli puiden oksia ja latvuksia kerätään energiapuuksi pääasiassa avohakkuissa kaadettujen kuusikoiden jäljiltä. Hakkuutähteiden hinnat ovat tilastojen perusteella olleet viime vuoden lopulta lähtien nousussa eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Oksien ja latvojen keruussa on harvoin kyse useista tuhansista euroista, mutta niiden hinnoittelu voi tuoda puukauppatarjouksiin useiden satojen tai jopa tuhannenkin euron hintaeron. Hakkuutähteiden hinnannousu voi olla puunostajien keino säädellä ainespuun eli tukin ja kuidun hintakehitystä. ”Yksi tapa leimikon (hakattavaksi merkityn alueen) voittamiseksi on maksaa latvusmassasta reilusti enemmän kuin kilpailijat, ja sitten ainespuutavaroista saman verran kuin muut”, kertoo tutkija Jussi Leppänen Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Eli kun paikallisella puunostajalla ei ole enää halua tai pääkonttorin lupaa nostaa tiukasti kilpaillun hakkuukohteen tukkija kuitupuun hintoja, hän lisää hintaa hakkuutähderiville ja pyrkii sitä kautta nostamaan puunostotarjouksensa kärkipaikalle. Syynä kikkailuun on se, että puun kova kysyntä ei saisi puunostajien näkökulmasta näkyä pääpuutavaralajien eli tukkija kuitupuun hintatilastoissa niin voimakkaana nousuna, että metsänomistajille syntyy Tähteilläkin on hintansa Jos hakkuutähteistä tarjotaan enemmän, onko kyse energiapuun kysynnästä vai tukkija kuitupuun hintasäätelystä? ”Jotkin sahat ovat maksaneet kuitupuusta kuiduttavaa teollisuutta enemmän.” Luonnonvarakeskuksen tilastojen perusteella latvusmassan keskikuutiohinta on pyörinyt pystykaupoissa pitkään 3–4 euron välillä. Energiapuun hintatilastointi on kuitenkin puutteellista, ja lisäksi tilastointia sekoittavat energiapuun kirjavat hinnoitteluja mittausperusteet. Kohde: Kuusivaltaisen sekametsän päätehakkuu Sijainti: Lounais-Suomi Tarjouksia: 2 kpl, viideltä kysytty Ostaja: Iso metsäyhtiö Hakkuukertymä: 1 500 m3 Leimikon koko: 5 ha Muuta: Märkäpohjainen metsä pellon takana, ehdoton talvikorjuukohde. Viime vuonna leimikosta ei tullut tarjouksia, kun ei ollut talvea. Uudelleen myyntiin vuodenvaihteessa, ja oikea-aikainen reagointi kannatti. Koneet metsään jo tammikuussa. Isäntä polki ennalta koneille kantavan uran pellon yli. Talvi toi lähes 70 000 euroa. Tänä talvena lykästi Puutavaralaji määrä kantomyyntim3 hinta tulo €/m3 € Kuusitukki 585 62 36 270 Kuusikuitu 255 22 5 610 Kuusilaho 110 20 2 200 Mäntytukki 295 60 17 700 Mäntykuitu 105 21 2 205 Koivutukki 50 45 2 250 Koivukuitu 100 20 2 000 Yhteensä 1 500 68 235 JUSSI COLLIN SUOMESSA hakattiin viime vuonna puuta yhteensä 65,2 miljoonaa kuutiota, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennakkotieto kertoo. Se on 11 prosenttia eli seitsemän miljoonaa kuutiota vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja 17 prosenttia vähemmän kuin huippuvuonna 2018. ”Määrä oli kolme prosenttia edeltävän kymmenvuotisjakson hakkuiden keskiarvoa pienempi”, toteaa yliaktuaari T iina Sauvula-Seppälä Lukesta. Hakkuumäärästä 87 prosenttia eli 56 miljoonaa kuutiota oli tukkija kuitupuuta pääasiassa metsäteollisuudelle. Loput oli energiapuuta eli pientalojen polttopuuta tai lämpöja voimalaitoksien metsähakkeeksi hakattua runkopuuta. Yksityismetsistä puuta korjattiin lähes 46 miljoonaa kuutiota, mikä on 14 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Yhtiöiden ja valtion metsissä hakkuut sen sijaan lisääntyivät pari prosenttia liki 11 miljoonaan kuutioon. Luke: Hakkuut laskivat selvästi
• 13 AJASSA / 25.2.2021 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 58,55 s 61,91 s 43,51 s 17,86 ? 19,75 s 17,30 s 25,55 ? 27,41 s Uudistushakkuu 60,21 s 62,98 s 45,11 s 19,87 ? 21,31 s 18,98 s 28,61 ? 29,16 s Harvennushakkuu 51,09 s 53,48 s 38,39 ? 16,86 s 17,57 s 16,27 s 23,14 ? 23,85 ? Ensiharvennus 41,51 ? 43,36 s 33,98 s 12,98 s 13,97 s 13,08 s 19,66 s 21,34 ? Hankintahinnat 58,80 s 59,72 ? 46,98 s 31,72 s 31,80 ? 32,02 s 36,73 ? 37,47 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 60,76 s 63,68 s 43,51 s 18,36 s 20,91 s 18,02 s 25,85 s 29,78 s Uudistushakkuu 61,92 ? 64,46 s 44,79 s 19,68 s 22,20 s 19,32 s 31,38 s 33,02 s Harvennushakkuu 54,04 s 56,37 s 37,69 ? 17,70 s 18,22 s 16,90 s 23,72 ? 25,58 s Ensiharvennus 48,62 s 14,14 s 15,14 s 14,18 s Hankintahinnat 62,76 ? 62,55 ? 47,86 31,83 ? 32,65 ? 32,15 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 60,37 s 62,73 s 41,38 ? 18,09 ? 20,07 ? 17,49 ? 26,15 ? 27,73 s Uudistushakkuu 61,90 s 63,53 s 42,90 ? 19,92 ? 21,41 ? 19,17 s 30,03 ? 29,41 ? Harvennushakkuu 52,68 s 54,99 s 36,86 s 17,18 ? 17,04 ? 16,56 ? 23,35 ? 23,75 ? Ensiharvennus 13,47 s 12,90 s Hankintahinnat 59,91 s 62,18 s 47,08 s 32,31 s 32,51 s 32,13 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,11 s 59,17 s 43,79 s 17,14 ? 17,58 s 16,71 s 24,86 s 26,57 s Uudistushakkuu 58,36 s 60,68 s 46,13 s 19,22 s 19,16 s 18,51 s 28,79 s 28,94 s Harvennushakkuu 49,32 s 50,51 s 38,29 ? 16,52 ? 16,95 s 16,35 s 22,98 ? 23,77 s Ensiharvennus 36,98 s 13,15 s 12,65 s 12,59 s Hankintahinnat 55,96 ? 56,46 s 45,57 ? 31,68 ? 31,27 ? 31,82 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 57,62 s 60,03 s 35,07 s 17,69 s 17,32 s 25,32 s 6,42 s Uudistushakkuu 59,38 s 60,72 s 35,45 s 19,21 s 18,68 s 28,09 s 7,25 s Harvennushakkuu 48,56 s 48,32 s 29,18 s 16,33 s 15,64 s 22,49 s 6,64 s Ensiharvennus Hankintahinnat 54,57 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,74 ? 56,88 ? 17,94 ? 19,23 ? 17,71 ? 26,59 ? 27,63 s Uudistushakkuu 57,95 s 58,38 ? 20,13 s 20,39 ? 19,20 s 29,43 s 29,07 s Harvennushakkuu 48,27 s 48,74 s 16,34 s 17,05 s 15,63 ? 23,04 s 23,39 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 58,28 ? 31,59 ? 31,61 ? 32,10 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,49 s 51,76 s 17,76 s 18,25 s 15,57 s 24,44 s 25,45 s Uudistushakkuu 55,38 s 53,17 ? 20,49 s 20,40 s 18,01 s 26,59 ? 26,90 s Harvennushakkuu 45,58 s 45,01 s 15,68 s 15,07 s 14,02 s 22,60 s 21,27 s Ensiharvennus Hankintahinnat 55,57 ? 56,54 ? 31,50 s 31,47 s 31,72 ? s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,47 s 49,65 s 16,26 ? 14,96 ? 24,78 s Uudistushakkuu 51,71 s 51,20 s 19,88 s 16,79 s 27,40 s Harvennushakkuu 45,11 s 43,33 s 14,78 s 13,26 s 22,11 s Ensiharvennus Hankintahinnat 54,67 s 55,18 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 60,55 s 63,25 s 45,52 ? 19,05 ? 20,43 ? 17,78 s 26,26 s 28,31 ? Uudistushakkuu 62,04 s 64,54 s 47,21 ? 21,45 ? 22,69 ? 19,68 s 29,98 ? 30,85 ? Harvennushakkuu 53,97 ? 54,99 s 40,21 ? 18,25 ? 18,43 s 17,32 s 25,04 ? 25,59 ? Ensiharvennus 13,82 ? 14,50 s 13,76 s 19,92 s Hankintahinnat 61,54 s 61,11 s 49,00 s 33,12 s 32,86 s 32,95 s LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 3–6 keskiarvo Sami Karppinen teollisuuden näkökulmasta liian suuria hintaodotuksia tuleviin puukauppoihin. Tähteistä ei niin laadukasta haketta Luken erikoistutkija Johanna Routa kertoo, että hakkuutähteiden käyttömäärä vaihtelee lämpöja voimalaitoksissa hiukan eri vuosina, mutta mitään suuria muutoksia hakkuutähteiden käyttöön ei ole odotettavissa. Energiakäyttö tuskin on pääsyy hakkuutähteiden hintapompsahduksille, sillä oksista ja latvuksista tehty hake ei ole parasta energialaitosten hakepolttoainetta. ”Korkealaatuinen runkopuuhake kestää varastointia huomattavan paljon paremmin kuin hakkuutähdehake. Huonolaatuisempi hakkuutähdehake jää häviölle, jos rajan takaa virtaa korkealaatuista haketta polttoon”, Routa kertoo. Suomessa on viime aikoina kohistu tuontihakkeen määrän kasvusta, kun energialaitoksissa on ryhdytty etsimään korvaajaa kivihiilen lisäksi myös turpeelle. Todellinen kuutiohinta Hakkuutähteet eivät ole ainoa elementti puukauppojen hintapelissä. Luken Jussi Leppänen huomauttaa, että tukkipuun tai kuitupuun hintapaineita voidaan purkaa kantohintojen sijasta myös runkohintoihin, joita ei nykyisellään tilastoida. ”Viime vuosien ilmiö on ollut, että jotkin sahat ovat maksaneet kuitupuusta huomattavasti enemmän kuin kuiduttava teollisuus: varmaankin tarkoitus on vaikuttaa myös hakkeen hintaan, joka seuraa tilastoituja kuitupuiden hintoja” Leppänen kertoo. Sahat myyvät tukkipuiden sahauksesta ylijäävää haketta selluteollisuuteen. Toisaalta sellu-, kartonkija paperitehtaisiin nojaavat metsäyhtiöt toimivat asiassa markkinalogiikan mukaan toisin päin – yhtiöt maksavat tukista reilusti, mutta pitävät omalle tuotannolleen tärkeimmän kuitupuun hinnan alempana. Hakkuutähteissä sekavuutta tuottaa myös se, että niistä tarjotaan hintaa, joka sidotaan tavallisesti hakattuun kuusiainespuumäärään. Oksien ja latvuksien todellinen kuutiokertymä on kuitenkin yleensä vain noin viideosa kertyneestä ainespuun määrästä. Tätä ei aina huomioida puunostotarjouksessa, vaan hakkuutähderivillä näkyy sama kuutiomäärä kuin mitä kuusitukin ja -kuidun oletettu kertymä on. Tällöin oksien ja latvusten muutamien eurojen kuutiohinta on todellisuudessa viisinkertainen.
• 14 25.2.2021 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO TIIA PUUKILA V ettyneelle kivennäismaalle ja etenkin turvemaille puskee hieskoivua usein kiusaksi asti. Raivaussahalla hieskoivuja vastaan käydyssä taistossa tulee väkisinkin mieleen, voisiko hieskoivua jotenkin hyödyntää. Kannattaako luontaisesti syntynyttä hieskoivikkoa lähteä kasvattamaan, riippuu täysin tilanteesta, selventää tutkija Pentti Niemistö Luonnonvarakeskuksesta. Talousmielessä hieskoivusta on harvoin kilpailijaa männylle, kuuselle tai rauduskoivulle. Jos kuitenkin metsän uudistaminen on syystä tai toisesta epäonnistunut, tilanne on toinen. ”Jos hieskoivikko pääsee turvemaalla kolmen neljän metrin pituuteen, melkein kannattaa lähteä kasvattamaan sitä eteenpäin. Se on aikamoinen tiheikkö ja sen raivaaminen on jo iso kustannus. Jatkossa se tietää myös aikamoista taimikonhoitourakkaa, jos sitä lähtee havupuille uudistamaan. Kivennäismaakohteilla uudelleen aloittamisen kynnys saattaa olla hieman korkeammalla”, Niemistö arvioi. ”Tavoitteellisesti en lähtisi hieskoivun kasvatukseen. Se on vähän sellainen epäonnistujan oljenkorsi”, Niemistö jatkaa. Vesakko suojaa Mikäli kuusentaimikko kasvaa alavassa hallanarassa paikassa, voi luontaisesti syntyneestä hieskoivusta olla etua. Nopeasti kasvava tiheä hieskoivikko suojaa kuusentaimia pakkasen puremilta. Kohteilla, jossa halla on säännöllinen vieras, hieskoivua ei kannata raivata yhdettömiin ennen kuin taimet ovat kasvaneet ohi hallan. Tällöin reikäperkauksella on huoRiesasta pelastajaksi Jos uudistaminen epäonnistuu tai halla kurittaa, voi luontaisesti syntynyt hieskoivu pelastaa. Myös jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa hieskoivulla on arvonsa. Hieskoivikko korjataan yleensä kuitupuuna, sillä tukiksi se kasvaa korkeintaan Etelä-Suomen rehevillä turvemailla. Sa m i Ka rp pi ne n Sa m i Ka rp pi ne n Tuppaina kasvavaa vesasyntyistä hieskoivua voi vähentää kaatamalla koivut pois viimeisessä päätehakkuuta edeltävässä harvennuksessa.
• 15 METSÄSTÄ / 25.2.2021 lehdittava, etteivät koivut piiskaa taimia. Jos taimet kuitenkin kärsivät pahasti hallasta, kasvatus sekapuustona on mahdollinen. ”Tuotetaan hieskoivulla, mitä se tuottaa ja annetaan parhaimpien kuusten kehittyä. Päätehakkuupuusto voi kuitenkin olla ihan kohtalainen kuusikko. Ei siinä tarvita kuin 500 –600 kuusta hehtaarilla niin se on jo ihan täystuottoinen aikanaan.” Vetisillä mailla hieskoivut voivat lisäksi auttaa huolehtimaan vesitaloudesta. Hieskoivu haihduttaa havupuita reippaammin ja voi auttaa pitämään vedenpintaa kurissa niin kauan, että havupuuntaimet kasvavat. Niemistö arvelee vedenpinnan säätelyn vaativan, että hehtaarilla kasvaa vähintään 80 kuutiota havupuuta tai 60 –70 kuutiota lehtipuuta. Kun havupuut alkavat olla siinä mitassa, että vedenpinnan säätely onnistuu, voi hieskoivut kaataa. Hoitamatta paras Keskimäärin hieskoivun pituus jää 10 prosenttia, läpimitta 20 prosenttia ja kuutiomäärä 30 prosenttia rauduskoivua alhaisemmaksi. Suometsissä tukkia hieskoivusta ei kasva kuin korkeintaan Etelä-Suomen rehevimmillä turvemailla. Kangasmaillakin hieskoivun tukkisaanto jää alle puoleen rauduskoivusta ja tukkiin tulee herkästi vikoja, kuten lahoja oksia ja mutkia. Kuituja energiapuuna hieskoivu ei sen sijaan häviä raudukselle ja kasvatus on huokeaa. Välttämättä edes taimikonhoitoa ei tarvita. ”Minulla oli pitkäaikaisia kokeita Pohjanmaan ja Etelä-Lapin turvemailla. Yritin ja yritin löytää sellaista harvennusreseptiä, millä niitä kannattaisi harventaa. Aina tuli tulokseksi, että älä harvenna vaan kasvata tiheikkönä ja korjaa pois noin 40–50 vuoden iässä”, Niemistö kertoo. Jos turvemaan hieskoivikkoa haluaa jotenkin hoitaa, tiheikkö kannattaa harventaa nelimetrisenä 2 500 runkoon hehtaarilla ja kasvattaa kuitupuuta. Tutkimustulosten mukaan tämän jälkeen on taloudellisesti sama, harventaako hieskoivikon kerran vai jättääkö harventamatta. Tilanne muuttuu, jos koivikon alle kehittyy kasvatuskelpoinen kuusialikasvos. Silloin koivikon voi harventaa toisen kerran noin 700 runkoon hehtaarilla. ”Ylettömästi sitä ei kuitenkaan ole tarve harventaa. Silloin käy niin, että latvukset alkavat leventyä. Kun kuusialikasvoksen vapauttaa, ne eivät olekaan enää sutjakoita koivuja, jotka solahtavat kuusten väliin vaan ne ovat paksuoksaisia ja korjuussa vaurioittavat herkemmin kuusta.” Hallanaroilla paikoilla kuusien kannattaa antaa kasvaa viiteen, kuuteen metriin ja vasta sitten kaataa koivut. Mikäli halla ei ole kiusana, voi kuitupuun kokoiseksi ehtineen hieskoivun poistaa, kun alikasvos on parimetristä. Tällöin korjuu onnistuu helpommin ilman, että taimet ”Tuotetaan hieskoivulla, mitä se tuottaa.” Vinkit hieskoivun hyödyntämiseen 1. Taistele vastaan, mikäli mahdollista. 2. Jos taimikko on päässyt vesakoitumaan ja uudistaminen epäonnistunut, harkitse hieskoivun kasvatusta kuitupuuksi. 3. Hieskoivun voi kasvattaa hoitamattomana ja kaataa 40 –50-vuotiaana. 4. Rehevillä paikoilla hieskoivikon alle saattaa syntyä kasvatuskelpoinen kuusialikasvos. 5. Myös kuusen istutuksesta hieskoivikon alle muokkaamattomaan maahan on hyviä kokemuksia. 6. Rauduskoivun puuttuessa hieskoivua kannattaa säästää, mikäli siirtyy jatkuvaan kasvatukseen, sillä lehtipuusto voi edistää taimien syntymistä ja kasvua. VAIKKA hieskoivu on kelpo kuitupuu, tarjoavat kuusi, mänty ja rauduskoivu parhaimman metsätaloudellisen tulon. Tästä syystä hieskoivun leviämistä uudisalalle kannattaa yrittää estää jo ennalta. Vesasyntyistä hieskoivua voidaan torjua kaatamalla päätehakkuuta edeltävässä viimeisessä harvennuksessa kaikki koivut pois. Siemensyntyisen hieskoivun leviämistä hillitään, kun vältetään laaja-alaista maanmuokkausta ja jätetään kannot nostomatta. Lisäksi varhaisperkaus on tehtävä ajoissa. ”Varhaisperkauksessa kannattaa poistaa kaikki koivut. Jos sinne monimuotoisuuden vuoksi halutaan koivua, ehtii se vielä tulla mukaan myöhemmin”, tutkija Pentti Niemistö ohjeistaa. Hieskoivu kuriin vahingoittuvat. Mikäli näyttää siltä, että osa hieskoivuista on tukkilaatuisia, ne kannattaa kasvattaa tukeiksi kuusikon päällä. Ravitsee metsämaata Hieskoivu parantaa metsämaan ominaisuuksia ja sen arvellaan edistävän luontaista taimettumista. Tästä syystä hieskoivuja kannattaa säästää, mikäli ajatuksena on siirtyä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Lehtipuukarikkeesta raHieskoivun erottaa muun muassa pyöreistä lehdistä, joissa on yksinkertainen sahalaita. W ik im ed ia Co m m on s Sa m i Ka rp pi ne n Jos taimikonhoito rehevillä turvemailla unohtuu, hieskoivu valtaa herkästi alan. Mikäli hieskoivut ovat ehtineet nelimetrisiksi, kannatta harkita niiden kasvatusta kuiduksi tai energiaksi. vinteet siirtyvät kiertoon havupuukariketta nopeammin. Mikäli kaikki koivut kaadetaan, metsä herkästi kuusettuu. Useat peräkkäiset kuusisukupolvet happamoittavat ja köyhdyttävät metsämaata. ”Jossain vaiheessa ja aika pian se on niin puhdas kuusikko, ettei siitä sitten enää jatkuvalla kasvatuksella mennä eteenpäin. Jos sinne saisi koivua joukkoon, jatkuvapeitteisyys voisi olla vähän pitempiaikainen”, Niemistö arvioi. Hieskoivikon alle sattaa kehittyä kuusialikasvos, jonka voi hyödyntää. Sa m i Ka rp pi ne n
• 25.2.2021 / METSÄSTÄ 16 Metsälehdestä on hyötyä vielä sen jälkeenkin, kun sen on lukenut kannesta kanteen. Lehti muuntuu niin biojätepussiksi kuin kärpäslätkäksikin, ja sanomalehtipaperi sopii muun muassa kenkien kuivaamiseen ja korvasienten kasvualustaksi. 2. Märkien kenkien kuivaaja Märät kengät saa kuivattua työntämällä niihin rutattuja sanomalehden palasia. Sanomalehti imee kosteutta, jolloin kengät eivät ala haista. 3. Työalustan suoja Kaipaako moottorisaha huoltoa? Suojaa työalusta Metsälehdillä, niin säästyt sotkulta. Toimii myös maalipurkin alustana ja kun vaihdat viherkasveille multaa. 4. Kärpäslätkä Taittele tai rullaa lehti käteen sopivaksi ja ala lätkiä. 5. Lahjapaperi Jos lahjapaperi on loppu, paketoi lahjat Metsälehteen. Kääreeksi sopivia sivuja löytyy niin puunhinnoista kuin metsäkoneista kiinnostuneille. 6. Biojätepussi Taittele Metsälehdestä biojätepussi. Mitä useamman aukeaman käytät, sitä tukevampi pussista tukee. Katso video Metsälehden Youtubesta 7. Suojakääre Muutto edessä? Kääri särkyvät esineet Metsälehteen. 8. Ikkunoiden kirkastaja Pestyt ikkunat ja peilit voi lastan sijaan kuivata sanomalehtipaperilla, neuvoo Marttajärjestön kehittämispäällikkö Salka Orivuori. Sanomalehtipaperi paitsi kuivaa myös kiillottaa lasin. ”Sanomalehdellä kuivaa näppärästi varsinkin pienet pinnat, joihin ei lastalla pääse. Pitää vain varoa, ettei mustetta tule ikkunanpuitteisiin”, hän sanoo. Ikkunoiden ja peilien lisäksi sanomalehti kiillottaa myös tulipesien lasit. 9. Paperihattu Juhlat tulossa mutta asu puuttuu? Taittele Metsälehdestä paperihattu. Katso video Metsälehden Youtubesta 10. Saapastuki Varsinkin pitkävartiset saappaat säilyttävät muotonsa paremmin, kun niiden sisään rullaa säilytyksen ajaksi sanomalehteä. 11. Kylmäkalle Pakasteet ja viileässä säilytettävät tuotteet pysyvät kylmempinä, kun ne käärii sanomalehteen kuljetuksen ajaksi. 12. Paperivene Lapsille tekemistä? Yhdestä Metsälehdestä syntyy kahdeksan paperivenettä. Katso video Metsälehden Youtubesta LIINA KJELLBERG, teksti ANNA BACK JA HEIKKI HURME, kuvat 1. Arkistoon Parhaat lehtijutut haluaa ehkä leikata talteen. Tällöin tärkeintä on suojata ne valolta, sillä valo saa sanomalehtipaperin haurastumaan, kertoo Kansalliskirjaston konservaattori Heidi Törrönen. Hän neuvoo säilyttämään lehtileikkeet valkoisesta kopiopaperista taitellussa suojakuoressa tai happovapaasta paperista valmistetussa leikekirjassa. Muovitaskuun lehtileikkeitä ei kannata laittaa, sillä painomuste tarttuu herkästi kiinni muoviin. Myös kirjan väliin laittaminen on huono ajatus, sillä kellastuva sanomalehtileike kellastaa myös kirjan sivut. Jos haluaa säilyttää lehden koko vuosikerran, kannattaa lehdet Törrösen mukaan laittaa taittamatta happovapaaseen arkistokelpoiseen kartonkikoteloon. ”Sanomalehtipaperia ei ole tarkoitettu säilytettäväksi. Oikein säilytettynä se säilyy kuitenkin satoja vuosia”, hän sanoo.
• METSÄSTÄ / 25.2.2021 17 13. Sieniviljelmä Mahdollisuuksiaan löytää keväällä korvasieniä voi parantaa kaivamalla maahan sanomalehden palasia. Korvasieni on lahottajasieni, joten sanomalehden sisältämä selluloosa kiihdyttää sen kasvua, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff. Jotta sanomalehdestä olisi hyötyä, tulee maassa olla korvasienen sienirihmastoa. Sanomalehden palaset kannattaa siis kaivaa sellaiselle paikalle, jolta korvasieniä on löytynyt aiemminkin. Von Bonsdorffin mukaan korvasieni viihtyy varsinkin hiekkapohjaisilla mäntykankailla, joilta sitä löytyy erityisesti hakkuiden ja maanmuokkauksen jälkeen. Korvasieniviljelmä perustetaan kaivamalla maahan noin puoli metriä syvä kuoppa. Kuoppa täytetään ilmavasti rypistetyillä sanomalehden palasilla ja peitetään lopuksi kuopasta kaivetulla maalla. ”Syksyllä maahan kaivetut sanomalehden palaset saattavat tuottaa satoa jo seuraavana keväänä”, von Bonsdorff sanoo. Mihin tahansa korvasieniviljelmää ei kuitenkaan saa perustaa, vaan se vaatii aina maanomistajan luvan. 14. Tuuletusapu Eikö ikkuna pysy auki? Taittele Metsälehti sopivan paksuiseksi kiilaksi ja työnnä se ikkunanpuitteen ja ikkunankarmin väliin. 15. Sytyke Pieni pala sanomalehteä käy hyvin sytykkeeksi, sanoo Metsälehdestä on hyötyä vielä sen jälkeenkin, kun sen on lukenut kannesta kanteen. Lehti muuntuu niin biojätepussiksi kuin kärpäslätkäksikin, ja sanomalehtipaperi sopii muun muassa kenkien kuivaamiseen ja korvasienten kasvualustaksi. Nuohousalan Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Tapio Lehtimäki. Suurta sanomalehtimäärää hän ei kuitenkaan lähtisi polttamaan, sillä sanomalehtipaperista jää paljon tuhkaa. ”Sanomalehtipaperin koostumus on muuttunut niin, ettei se pala enää yhtä hyvin kuin joskus kauan sitten.” Itse Lehtimäki käyttää sytykkeenä pientä palaa koivun tuohta tai puuliiterin pohjalta keräämiään puutikkuja. 16. Kalankääre Tämän päivän lehti on huomisen kalankääre, kuuluu vanha sanonta. Enää näin ei kuitenkaan ole –?ainakaan ammattikalastajien joukossa, sanoo Suomen Ammattikalastajaliiton hallituksen puheenjohtaja Olavi Sahlstén. Hän arvioi sanonnan olevan peräisin vuosikymmenten takaisesta kalan torimyynnistä. 17. Vessapaperi Tähänkin Metsälehti tarpeen vaatiessa käy. 18. Kierrätykseen Kun kaikki muut keinot on käytetty, on jäljellä vielä paperinkeräys. Suomalaiset kotitaloudet ovat ahkeria paperin kierrättäjiä: Pirkanmaan ely-keskuksen mukaan kotikeräyspaperista otettiin vuonna 2019 talteen 85 prosenttia. Sanomalehtiä kotikeräyspaperista on alle puolet, arvioi Suomen Keräystuote Oy:n asiamies Merja Helander. ”Vielä parikymmentä vuotta sitten sanomalehtien osuus oli 70 prosenttia. Nyt niitä luetaan yhä enemmän netissä”, hän sanoo. Keräyspaperista valmistetaan muun muassa sanomalehtipaperia ja pehmopaperituotteita. Lisäksi sitä käytetään eristevillan raaka-aineena. Suomen paperija kartonkiteollisuuden käyttämästä puukuidusta noin viisi prosenttia on kierrätyskuitua. Metsäteollisuus ry:n ympäristöasiantuntijan Aaron Vuolan mukaan käytännössä kaikki saatavilla oleva kierrätyskuitu on tähän asti käytetty. Suomessa tuotetusta paperista 95 prosenttia menee vientiin, ja kovin kaukaa kierrätyskuitua ei kannata Suomeen tuoda. Valtaosa kotitalouksien kierrättämästä paperista on Vuolan mukaan käytetty UPM:n Kaipolan paperitehtaalla. Tehdas kuitenkin suljettiin vuoden vaihteessa. ”Yleinen näkemys on, että arvokkaalle raaka-aineelle löytyy kotimaasta uusia ottajia, mutta hetkellisesti sen vienti voi lisääntyä”, Vuola sanoo.
• 18 25.2.2021 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Kuopio Elimyssalo MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat K uopion maalaiskuntalaisen maatalon pojan uran alku ei antanut viitteitä sen lopullisesta suunnasta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Kalle Savolainen suuntasi savottahommiin kolmeksi vuodeksi. Tilit eivät varsinaisesti pursuilleet leveydellään, kun nuori mies urakoi Tehdaspuun savotoilla. ”Silloin kuitupuut katkottiin kaksimetrisiksi ja kasattiin kourakasoihin ajouran varteen. Se oli kyllä raskasta työtä.” Mutta rupeamalla metsurina oli tärkeä panos. ”Kolmessa vuodessa kertyi riittävästi motivaatiota lukea oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin Helsinkiin.” Opintojensa rahoittamiseksi Savolainen hankkiutui Kirkkonummelle nuoremman konstaapelin tuuraajaksi. Siihen maailman aikaan kelpoisuudeksi riittivät ylioppilaspaperit ja metsurin hommien vankistamat hartiat. Jo opiskeluaikaan hän perusti oman yrityksen. Se tarjosi ensin apua vähäisempiin, ja vuosien mittaan merkittävämpiinkin lakiasioihin – Savolainen on muun muassa avustanut Suomen suurimpia kierrätysyrityksiä kuten Kuusakoskea ja Stenaa. ”Esimerkiksi autojen romutussopimukset alkujaan ovat minun käsialaani”, hän mainitsee. Juristi meni metsäkouluun Savolainen korostaa tiedon ja kokemuksen merkitystä. ”Sain paperit oikeustieteellisestä, mutta juristiksi ei valmistuta, vaan kokemus karttuu vuosien saatossa. Sama pätee metsäasioissa. Kun tiedon tueksi karttuu kokemusta, muodostuu vähitellen näkemys, jota voi soveltaa ennenkokemattomissakin tilanteissa.” Tiedon puute on metsänomistuksen pahin ongelma. ”Tärkeintä on osata erottaa oikea tieto suuresta disinformaation tulvasta.” Metsäoppia Savolainen hankki reilut kymmenen vuotta sitten, kun lakihommat eivät enää edellyttäneet viikoittaisia Helsingin reissuja. Hän hakeutui Toivalan metsäkoulun vuoden mittaiseen metsätalousyrittäjäkoulutukseen. ”Se oli yksi parhaita kursseja, joita olen suorittanut. Innostuin sen aikana tekemään enemmän kirjallisia töitä kuin oikeustieteellisessä aikanani.” Hän kannustaa kaikki metsänomistajia seuraamaan tiiviisti aikaansa uutta tietotekniikkaa pelkäämättä. ”Eilispäivän tiedoilla tai omilla uskomuksilla ei pitkälle pötkitä.” Metsässä pienestä alkaen Metsässä Savolainen on väkertänyt pienestä alkaen. ”Ensimmäisen metsätilini sain yhdeksänvuotiaana, kun olin kylvämässä kulotusalaa. Miehet tekivät kuokalla viiruja, joihin me pikkupojat ripottelimme siemenet.” Silloin elettiin 1950-luvun loppua, ja tiliä kertyi kaikkiaan 500 vanhaa markkaa. Myöhemmin kylvöala siirtyi Savolaisen omistukseen, ja nyt sama männikkö on harvennettu kolmesti ja lannoitettu pariin kertaan. Kymmenen vuoden kuluttua palstalla on järeää, laadukasta mäntytukkimetsää, jota leimatessa ei tarvitse kuitupuun heikosta hinnasta murehtia. Kokemus luo näkemystä Pitkän linjan metsänomistajan ja lakimiehen tiedoista ja kokemuksesta syntyy näkemys, jota tarvitaan alati muuttuvassa maailmassa. Kalle Savolainen kannustaa metsänomistajia päivittämään metsäoppinsa. Vuoden 1963 metsäsuunnitelmassa Savolaisen kotitilan metsien kasvuksi mitattiin 3,3 kuutiota. Uusin suunnitelma lupaa yli seitsemän kuution vuosikasvua
• 19 METSÄSTÄ / 25.2.2021 ”Tukin osuus hakkuukertymästä voi parhaimmillaan kohota 95 prosenttiin.” Suvun metsät hän lunasti itselleen vuonna 1977. Sen jälkeen hän on juristin kiireidensä vastapainoksi aina ehtiessään rientänyt hoitamaan metsiään. ”Minulla on metsäauto lastattuna sahoilla ja muilla tykötarpeilla aina lähtövalmiudessa. Olen puolessa tunnissa omassa metsässäni. Ja vaikka se on vähän kliseemäistä sanoa, niin metsätöiden hienointa antia on nähdä oman työn jälki, kun päätoimenaan siirtelee aanelosia pöydän laidalta toiselle.” Savolainen on kehittänyt metsätilaansa niin, että jokaiselle kuviolle on metsäautotieltä tai mönkijäuralta enintään 300 metrin kävelymatka. Työ tehostuu, kun aika ei kulu työmaalle tarpomiseen tai taimien kantamiseen. ”Aina kun kaivinkone tekee maanmuokkausta, se tasoittaa mönkijälle kulku-uran kuviolle”, hän neuvoo. Metsäsuunnitelmia vuodesta 1963 Eikä Savolaisen ole tarvinnut pelkästään silmävaraisesti ihailla kuinka raivaussaha on seestänyt pusikoista kasvuisia taimikoita ja lannoitukset tuuhistaneet kasvatusmetsät hyvään kasvuun. ”Ensimmäinen metsäsuunnitelma valmistui 1963. Silloin puustot olivat harsintahakkuiden hivuttamia ja vuotuinen hehtaarikasvu keskimäärin 3,3 kuutiometriä. Uusimman suunnitelman mukaan metsien vuosikasvu on kivunnut yli seitsemän kuutiometrin hehtaarilla.” Metsää on reilut pari sataa hehtaaria. ”Tämä on ihan merkittävä perhemetsälö.” Puuvarantoa on viime vuodet kasvatettu sukupolvenvaihdosta silmällä pitäen. ”Sukupolvenvaihdosta kannattaa suunnitella kymmenen vuotta etukäteen”, kokenut juristi-metsänomistaja neuvoo. Mutta jos puhutaan vain kuutioista ja euroista, metsän tärkeä hyöty Savolaiselle unohtuu. Mies on vannoutunut hyötyliikkuja. ”En ole ikinä käynyt kuntosalilla – enkä mene. Raivaan ja teen muita metsänhoitotöitä ja ne pitävät minut kunnossa.” Nyt talvikaudella raivaussahat ovat talviteloilla ja metsäauto pihalla parkissa, mutta onneksi tänä talvena Pohjois-Savossakin on satanut kiitettävästi lunta, joten pihalla on riittänyt puuhaa. Finnpulp törmäsi kolmeen suureen Kun kyseessä on pitkän linjan juristi ja kuopiolainen puuntuottaja, on pakko kysyä kommenttia Soisaloon puuhatusta Finnpulpin suuresta sellutehdashankkeesta, jolta korkein hallinto-oikeus eväsi ympäristöluvan – monien mielestä perin kyseenalaisin perustein. ”Kyllä Finnpulp todellisuudessa törmäsi kolmen suuren metsäyhtiön vastustukseen. Ne eivät halunneet uutta kilpailijaa tontilleen. Voi kysyä, olikohan oikeusvarmuus ihan kohdallaan – voidaanko luottaa, että KHO teki päätöksen oikein perustein”, Savolainen miettii. Hän harmittelee mittavan hankkeen kaatumista. Suurinvestointi olisi tuonut Pohjois-Savoon mittavan tulovirran, ja ehkäpä jopa kuitupuun kantohinnatkin olisivat kääntyneet nousuun. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA ”Autojen romutussopimukset ovat minun käsialaani.” OMASSA VALLASSA OLEVIEN asioiden hoitaminen kuntoon on paljon helpompaa kuin taivutella muut toimijat tekemään jotakin. Metsien roskaantumisen estäminen kannattaa aloittaa niistä asioista, joihin voi vaikuttaa omilla päätöksillään. Esimerkiksi jos on tilannut istutustyön joltakin palveluntarjoajalta eikä halua istuttajien jättävän tyhjiä taimilaatikoita metsään, oikea paikka hoitaa asia on istutussopimus. On viisasta sisällyttää sopimukseen lauseke, jossa palveluntarjoaja sitoutuu hakemaan tyhjät laatikot pois ennen kuin laskuttaa taimien istutuksen. Lisäksi kannattaa sopia, että jos laatikoiden poistaminen jää tekemättä ja istuttaja vaatii silti laskun maksamista, metsänomistaja saa istuttajan kustannuksella poistattaa taimilaatikot ja vähentää poistamislaskun istuttamislaskusta. On sinisilmäistä uskoa palveluntarjoajan vakuuttelua, että sopimusehto on turha, koska palveluntarjoaja joka tapauksessa siistii jälkensä. Vielä vähemmän kannattaa uskoa, että sertifiointikriteerit takaavat tyhjien taimilaatikoiden hakemisen. Jos sopimusehto on turha, palveluntarjoajan ei tarvitse pelätä sen ottamista sopimuksen osaksi. Jos sitten laiminlyönti on tapahtunut ja istutuksesta vastaava henkilö kehottaa soittamaan heidän käyttämälleen urakoijalle ja vaatimaan asian hoitamista, tähän ei kannata suostua. Sopimuksen tekijä vastaa käyttämiensä urakoijien toilauksista. Syyllistämisen ketju voi olla niin pitkä, että viimeinen vastuullinen puhuu serbokroatiaa. Juridisesti asia on selvä: sopimuksen tekijä vastaa. Kannattaa sopia nimenomaan laatikoiden pois kuljettamisesta. Polttaminen ei ole silloin sopimuksen mukainen toimi. METSÄAUTOTIEN VARTEEN UNOHDETTU puutavara on metsänomistajaa kiukuttavaa roskaa, jonka jättäminen sinne on ilmeisesti jätelain vastaista. Juristit kiistäkööt, jos ovat eri mieltä. Jätelain 3. pykälä kannattaa lukea ja yrittää ymmärtää. Etenkin energiapuun ostajat syyllistyvät usein tämän roskan tuottamiseen siten, että metsäautotien varteen jätetään hakkuualueelta kerätyn energiapuupinon alimmat osat, koska ei haluta riskeerata hakkurin terien vaurioitumista kivien ja muun maa-aineksen vuoksi. Syy on ymmärrettävä, mutta ei oikeuta mihin tahansa. Miksi ei käytetty pinon pituussuuntaisia järeitä aluspuita? Jos myy energiapuun korjuuoikeuden, mutta ei halua hyväksyä hakettajalle kelpaamattoman puuaineksen jättämistä tien varteen, sopimusehtoja kannattaa miettiä. Jos energiapuun joukossa on paljon kuusenkantoja ja järeää lahovikaista kuusirunkopuuta, tämä aines saattaa levittää maannousemasientä. Vaikka itiöitä on ilmassa muutenkin, ei kannata hyväksyä sitä, että itiötuotantoa kasvatetaan merkittävästi. Kannattaa testata, hyväksyykö energiapuun ostaja ehdon, että on hänen vastuullaan viedä kaatopaikalle se metsäautotien varteen tuotu puuaines, joka ei kelpaa hakettajalle ja jää maanomistajan kiusaksi tien varteen. Kokemukset viittaavat siihen, että vastuulliset toimijat ovat valmiita hyväksymään kohtuullisia ehtoja. Muiden kanssa puuntuottajan ei kannata olla tekemisissä. Metsien roskaajat kuriin Pian on se aika, jolloin lumen alta paljastuu metsätalouden oma roskaaminen. Metsäauto on lähtövalmiina ja kun siltä tuntuu, siirtyy Savolainen puolessa tunnissa juristin hommista metsätöihin.
• 20 25.2.2021 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat M etsätyö Markop Oy:n hakkuukone kyntää syvässä lumessa ja harventaa kuusikkoa Karttulassa. Taustalta kuuluu talvikelillä epätavallinen raivaussahojen kiljunta. Metsuripalvelu HaKan nuoret kuopiolaismetsurit Akseli Autere ja Pentti Rossi kaatavat alikasvosta hakkuukoneen edeltä. Hakkuukoneenkuljet taja Hen ri Kuivalainen kumoaa epäilykset talviraivauksen kehnoudesta: ”En ole kokenut esimerkiksi pitkiä raivauskantoja ongelmaksi.” HaKan osakas Kalle Pasanen kertoo, että talvityötä on tarjolla riittämiin. ”Muut eivät Pohjois-Savossa raivaa talvisin, joten kyselyitä tulee myös toimijoilta, joiden kanssa emme muuten tee yhteistyötä.” Paksukaan hanki ei haittaa Yli polven ulottuvassa hangessa on työläs taapertaa, mutta kevyen kälpäkät raivuumiehet etenevät vaivatta lumikengillään. ”Esimerkiksi kivisillä kohteilla on lumikelillä jopa mukavampi liikkua kuin kesällä – eivätkä itikat tai helle rasita”, Rossi kertoo. Palkanmaksaja Pasasen mukaan lumi ei hidasta työtä niin paljon, ettei homma kannattaisi. ”Eniten häviää kohteilla, joissa raivaaja etenee kesällä puolijuoksua. Vaikeilla työmailla lumesta ei ole suurta haittaa.” Pasanen arvioi, että talvityö on keskimäärin arviolta 15 prosenttia hitaampaa kuin kesällä tehty. Hänen mukaansa metsänomistajille ei talvityöstä koidu lisähintaa, vaan työ maksaa saman kuin kesälläkin tehtynä. Lumikenkäpula uhkaa Hakan ”jätkät” tekevät kahdeksan tunnin päivää, joten talvella raivataan myös aamuja iltahämärässä. Niinpä metsureilla on led-lamput kypärissään. Raivaussahojen talvivarustelua on Hakan savotoilla kehitelty toistakymmentä vuotta. Yllättäen Autereella tai Rossilla ei ole sähköisesti lämmitettävin kahvoin varustettua sahaa. ”Sähkölämmitys sulattaa kahvalle tulevaa lunta, ja kosteus kulkeutuu kaasuvaijeriin, joka taukojen aikana jäätyisi.” Jäätymisen estämiseksi kaasukahvan päällä pidetään talvella vedenpitävää huppua. Muovikassikin auttaa paremman puutteessa. Huppu pitää lumen ja kosteuden loitolla. Sahan varusteena olevien talvisarjojen lisäksi kaikki vähänkin ylöspäin osoittavat ilmanottoaukot on teipattu kiinni. ”Tärkeää on teipata polttoainetankin ja moottorin välinen rako umpeen. Jos sinne pääsee lunta, se sulaa ja jäätyy ja jää rikkoo bensaletkun”, Rossi neuvoo. Kulmavaihteen voiteluaiheeksi lisätään vaseliinin sekaan annos notkeaa perämoottorin peräöljyä, joka ei tönkköydy pakkasella. ”Ei meillä ole ollut talvesta aiheutuvia ongelmia sahojen kanssa”, Rossi vakuuttaa. Pientä huolta aiheuttaa parhaiksi havaittujen Alposet-lumikenkien valmistuksen lopettaminen. ”Nämä kantavat erinomaisesti, eikä kantavassa pinnassa ole reikiä, joihin risut voisivat takertua”, Rossi toteaa. Talviraivuu on asennelaji Raivaussahat laulavat Savon lumisissa metsissä. Hulluuttako? Ehkä, mutta enemmän ammattimaista asennetta ja kunnollista varustautumista. Metsuri Pentti Rossilla riittää talvikaudeksi raivattavaa, koska lumikelillä metsässä viihtyviä tekijöitä on vähän. Kaikki moottorikopasta ylöspäin avautuvat ilmanottoaukot on syytä teipata umpeen. Myös moottorin ja rungon välinen rako pitää peittää. Umpinaiset Alposet-lumikengät ovat osoittautuneet parhaiksi. Paha vain, että niiden valmistus on lopetettu. Kaasukahva peitetään veden ja lumen pitävällä hupulla. Se estää kaasuvaijerin jäätymisen.
• YaraMila Miksi sinä lannoittaisit metsää? Haluatko tehostaa metsäsi kasvua ja saada nopeammin laadukasta puutavaraa myytäväksi? Vai haluatko tehdä ilmastoteon muuttamalla metsäsi entistäkin tehokkaammaksi hiilinieluksi? Jokaisella on syynsä. Tutustu metsänlannoitukseen ja löydä omasi: yara.fi/metsa Kasvu Metsänlannoitus lisää kivennäismailla metsän kasvua keskimäärin 15–20 m 3 /ha. Saat laadukasta puutavaraa, mutta nopeammin. Hiilensidonta Lannoittamalla teet metsästäsi tehokkaamman hiilinielun. Nettohiilensidonta lannoituksen vaikutusaikana on yli 11 tonnia CO 2 /ha. Tämä vastaa yhden suomalaisen keskimääräisiä vuotuisia hiilidioksidipäästöjä.
• 22 25.2.2021 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat P ilkemaster Go kulkee helposti puiden luo. Tosin veturiksi tarvi­ taan esimerkiksi keski­ kokoinen katumaastu­ ri, koska jarruton alustatraileri painaa 740 kiloa. Koneen siirtely ja kääntäminen klapisavotan ai­ kana onnistuu helposti kahden ihmisen voimin. Kokeilemassamme konees­ sa oli 13,8 hevosvoiman Briggs­ &Stratton­bensamoottori. Se on pieniruokainen ja luotettava. Ko­ ne voidaan varustaa myös säh­ kömoottorilla tai traktorin hyd­ rauliikalla pyöritettäväksi. Koneen sahausliikettä mai­ nostetaan markkinoiden ke­ vyimmäksi. Terälaippa on samalla puolel­ la käyttäjän kanssa. Sahausliike käynnistyy työntämällä käyttö­ vipua eteenpäin. Samalla vivun liikkeellä ohjataan puun syöt­ töä ja halkaisusylinteriä. Vivun liike on pitkä, joten yhtäjaksoi­ nen käyttö rasitti olkavartta. To­ ki konetta voi käyttää myös va­ semmalla kädellä. Sahaa oikealla kädellä käy­ tettäessä näkyvyys halkoma­ kouruun on niukka. Automaattisesti säätyvä halkoja Pölkyn katkontapituuden mää­ rittävä stoppari on jämäkkää rautaa, ja se kiinnitetään hal­ kaisuterään. Tosin pieni väänty­ mä stopparilevyyn saatiin kah­ den päivän kokeilussa aikaiseksi. Teräketjun voitelu on ratkais­ tu turhan heppoisesti. Muovi­ nen irtosäiliö ja koneen alla suojaamattomina luikertele­ vat letkut ovat omiaan rikkou­ tumaan tai irtoamaan. Kokeilun aikana öljypumpulta terälle läh­ tevä letku irtosi ja aiheutti öl­ jyvuodon. Varmimmin Pilkemaster Go toimii läpimitaltaan 10–25­sent­ tisten rankojen käsittelyssä. Halkomaterien korkeus säätyy puun paksuuden mukaan me­ kaanisesti. Puuta pitelevä pai­ nikerauta on yhdistetty työntö­ tangolla halkaisuterään. Näin esimerkiksi paksu puu nostaa painikerautaa ja samalla halko­ materä kohoaa. Menetelmä toimi hyvin, ja klapit halkesivat siististi neljään osaan. Lisävarusteena on kuusi­ Liikuteltavan kätevä Pilkemaster Go sopii vaikkapa muutaman omakotiasujan kimppakoneeksi. PILKEMASTER GO ? ? Puun suurin katkaisupituus 50 cm ? ? Puun suurin läpimitta 30 cm ? ? Halkaisuvoima 5,6 t ? ? Käyttövoima Polttotai sähkömoottori ? ? (Kokeilukoneessa 13,8 hv Brigg&Stratton -bensakone) ? ? Halkaisuterä kovametallia 2/4 tai 2/6 ? ? Terälaippa 15 tuumaa ? ? Poistokuljetin, kääntyvä 0,24x3,7 m ? ? Paino 740 kg ? ? Hinta polttomoottorilla 9 150 euroa, sisältää alv:n (Uittokaluston verkkokauppa) Plussat ja miinukset + Helppo käyttää ja ottaa käyttöön + Automaattinen halkaisuterien korkeudensäätö + Keveytensä ansiosta helppo liikutella työmaalla – Terälaitteen heppoinen voitelujärjestelmä – Rajallinen näkyvyys halkomateriin Pilkemaster Go! soveltuu ominaisuuksiensa ja hintansa puolesta esimerkiksi muutaman omakotiasujan kimppakoneeksi. sakarainen halkaisuterä. Halkaisuterä pääsee nouse­ maan vapaasti, joten halkoma­ terän ja koneen väliin ei parin päivän työrupeaman aikana kii­ lautunut yhtään pölkkyä niin, et­ tä niitä olisi pitänyt lekalla haka­ ten irrottaa. Tästä plussat. Alle viiden sentin rankojen kanssa kone ei ole parhaimmil­ laan. Jos haluaa halkaista puun vain kahteen osaan, täytyy hal­ komaterä nostaa lukitussalvalla. Samalla myös painikerauta nou­ see, ja puuta on pidettävä syöt­ töpöydällä käsin, kun viimeisiä pätkiä katkotaan. Se ei ole vaa­ rallista mutta hankalaa. Erinomainen kuljetin, Halkaisusylinteri liikkuu samaan tahtiin kuin syöttöpöytää siirre­ tään. Tästä seuraa, että liike voi jäädä puolitiehen. Parempi oli­ si, että sylinteri työntyisi aina koko liikevaransa, jolloin syöt­ tökourun pohja pysyisi tyhjä­ nä. Tämä vähentäisi halottavien pölkkyjen pyörähtelystä aiheu­ tuvia häiriöitä. Ison plussan saa Pilkemaste­ rin kuljetin. Se veti klapit kiitet­ tävästi mukanaan, eikä sumaa tarvinnut olla alati purkamas­ Pölkyn katkontapituuden määrittävä stoppari on tehty jämäkästä teräksestä. Koneen ulkoreunalle kiinnittyvä terälaite on helppo huoltaa. KOKEILTUA Fakta sa halkaisuterän takaa, vaikka puut olisi työntänyt koneen lä­ pi hieman huolimattomammin. Kuljetin jää alaosastaan hel­ posti hyvin lähelle maata, jo­ ten kone kannattaa pyrkiä aset­ tamaan siten, että peräpää on hieman syöttöpöytää ylempänä. Pilkemaster on yhtiön mukaan kasvattanut markkinaosuuttaan Suomessa. On helppo ennustaa, että Go­malli vahvistaa yhtiön asemia entisestään. Katso video Metsälehden Youtubesta
• 23 METSÄSTÄ / 25.2.2021 MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat M ikkelin Ihastjärvellä ensiharvennuskoivikossa hyöri joulun alla pieni, oudon merkkinen metsäkone, Malwa. Malli on 560 C. Kone on pienempi kuin ”oikeat” metsäkoneet, mutta suurempi kuin harrastekoneet. Sama pätee myös hintaan, Malwa maksaa 250 000 euroa, kun harrastekoneen saa alle 50 000 eurolla. Mallinumeron C tarkoittaa kombia, yhdistelmäkonetta. Kone muuntuu hakkukoneesta ajokoneeksi parissakymmenessä minuutissa. Hakkuuvarustuksessa Malwa painaa suunnilleen saman kuin Sampo Rosenlewin tuttu harvennusmoto, mutta on noin 15 senttiä kapeampi. Isot koneet korjaavat valtaosan teollisuuden käyttämästä puusta myös Ruotsissa. Silti pienet metsäkoneet ovat selvästi näkyvämmin esillä kuin meillä. Malwaforestin perustajan ja Käykö laatuharvennus pikkumotolla? Pian nähdään, onnistuuko pienillä metsäkoneilla urakointi meillä Ruotsin malliin. ”Lisähinta on investointi metsänkasvatukseen. Metsään jää kasvamaan enemmän puita. Ajourapainaumat ja laho jäävät vähäisiksi”, Wallin mainostaa. Ruotsissa Malwa on markkinajohtaja pienten metsäkoneiden sarjassa. Koneita valmistuu 3–4 kuukaudessa. Yli puolet niistä myydään Ruotsiin. Ihastjärven Malwa on toinen Suomeen tuotu. Malwaforestin liikevaihto oli viime vuonna vajaat kymmenen miljoonaa euroa. Maailmankiertäjä palasi kotikulmille Ihastjärvelle Malwan hommasi Panu Torniainen, joka on vuosia työskennellyt Euroopassa kirjapainoyritysten johtotehtävissä viimeksi Belgiassa. Kotikonnuilleen palannut Torniainen perusti Z-Forest -yhtiön koneyrittäjä Janne Hyvärisen kanssa. Tarina ei ehkä ole ihan niin kummallinen kuin ensi alkuun kuulostaa. Maatalon poika Torniainen on ikänsä tottunut touhuamaan kaikenlaisten koneiden kanssa. Hän on myös metsänomistaja. Z-Forestin vähemmistöosakkaaksi tuli metsätalousinsinööriopintoja parhaillaan suorittava Joona Vatjus. Aiemmin mies on opiskellut metsäkoneen kuljettajaksi ja saa nyt näyttää taitonsa Malwan puikoissa. ”Tarkoituksemme on tarjota palveluita suoraan metsänomistajille. Tällä hetkellä meillä on 65 hehtaaria harvennuksia tehtäväksi”, Z-Forestin toimitusjohtajaksi nimetty Vatjus sanoo. Katso video Metsälehden Youtubesta osaomistajan Magnus Wallinin mukaan Ruotsiin myytävistä Malwan koneista 65 prosenttia menee urakoitsijoille. Valtaosa heistä saa toimeksiantonsa suoraan metsänomistajilta, jotka ovat valmiita maksamaan hieman ekstraa laadukkaasta korjuusta. ”Vuosituhannen alun suurien myrskyjen jälkeen varsinkin kuusikoiden kasvatusperiaatteita alettiin miettiä uudelleen. Se suosii pieniä koneita.” Uusia tuulia myrskyjen jälkeen Wallinin mukaan metsien myrskynkestävyyttä pyritään vahvistamaan lievällä, jo varhain toteutettavalla ensiharvennuksella. Myös toinen harvennus tehdään ennen kuin puut ovat 20 metriä pitkiä. Päätehakkuuseen kasvatetaan runsas puusto, mikä lisää myös hiilen sidontaa. Hakkuukoneena Malwa pärjää Wallinin mukaan isommilleen, lähikuljetuksessa se sen sijaan häviää. Kuormaa ajovarusteinen kombi-Malwa kantaa 5,5 tonnia, 5–6 kiintokuutiometriä 4–5-metristä rankaa. Näin korjuu maksaa 3–4 euroa enemmän kuin suurilla koneilla. Magnus Wallinin mukaan 60 prosenttia koneista myydään urakoitsijoille. ENNEN NYT JA Sarjassa tarkastellaan Metsälehden vanhoja uutisia nykyhetken valossa. Malwan kombikone on hakkuuvarustuksessa hieman kapeampi kuin Sampo Rosenlewin harvennusmoto. MIKKO HÄYRYNEN PUOLI vuosisataa sitten maaseudulla kipuiltiin peltopakettien ja Ruotsiin-muuton kanssa. Pellonvarauslaki oli tullut voimaan vuonna 1969. Toimettomuudesta maksaminen koettiin masentavana, mutta metsäalalla ylijäämäpeltojen metsitys otettiin jopa revanssihenkisesti. Vaikka puunjalostus oli kiistatta talouden selkäranka, niin tuottava metsämaa oli saanut väistyä muiden maankäyttömuotojen tieltä. Ja olihan samanaikaisesti menossa laajoja ojituksiakin. Valtio tarjosi pakettipeltojen metsityksiin ilmaiset taimet ja työkustannuksiin halpakorkoista lainaa. Peltopakettisopimukseen yhdistetystä metsityksestä sai nykyrahassa noin 5 200 euron kertakorvauksen hehtaarilta. Metsitykseen liittyi 20 vuoden hoitovelvoite. Metsähallituksen ylijohtaja J.E. (Eirik) Arnkil oli valmis kääntämään politiikan suuntaa vielä pitemmälle. ”Kun asutustilat kuitenkin nykyään yhä enemmän autioituvat, olisi aiheellista, että niitä sen mukaan kuin ko. maat osoittautuvat metsityskelpoisiksi, lunastettaisiin takaisin valtiolle käytettäviksi sopiviksi katsottaviin tarkoituksiin.” Yksilötasolla asiat tuntuivat. Frans ja Helga Päivärinta Tonkopuron asutusalueelta Kemijärveltä olivat panneet rintamamiestilansa pellot pakettiin, molempien terveydellisten syiden vuoksi. ”…vaikka raskaalta on tuntunut, kun itse olen ne pellot ylösottanut ja pannut tuottokuntoon”, Frans Päivärinta kertoi nykytilanteesta. Vaikka pellonmetsitys alkoi niin yhtäkkiä, että metsäntutkimuksella oli kiire pysyä perässä, niin huonolaatuisten peltomänniköiden syy ei löydy tiedon puutteesta. Ensimmäiset metsityskokeet tähtäsivät hyvälaatuisen koivun viljelyyn, ja vuosina 1971–72 järjestettiin jopa koivunviljelykilpailu, jonka pääpalkintona oli henkilöauto Ford Cortina. Vilkkaasti alkanut pellonmetsitys hiljeni jo 1970-luvun puolivälissä. Seuraava tukitoimilla aikaansaatu piikki oli 1980ja 1990-luvun taitteessa. Tänä vuonna voimaantullut metsitystukilaki koskee lähinnä peltoheittoja. Aika näyttää, joko ympyrä vihdoin sulkeutuu. Kun pellonmetsitys alkoi
• 24 25.2.2021 / PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuva N eljä talvea takaperin sain kuulla ensimmäisen kerran Kaakkois-Suomesta metsästyssaaliiksi päätyneestä ”kummallisesta näädästä”. Kirjoitin aiheesta tuoreeltaan uutisen Metsästys ja Kalastus -lehdessä (2/2017). Aluksi asiantuntijat epäilivät otusta tummapigmenttiseksi ”nokinäädäksi”. Sellaiseksi, joka kuulemma saattoi esiintyä Nokian vaakunassakin. Kuitenkin jo tuolloin Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton kehityspäällikkö Maija Lahti veikkasi kyseessä olevan tarhasoopeli. ”Venäjällä soopeli on yleisesti tarhattu turkiseläin. Tarkkaa tietoa tarhoista ei ole, mutta epäilemättä niitä sijaitsee Kannaksellakin.” Siis aivan Kaakkois-Suomen rajan takana. Soopeli Siperiasta Meni muutama vuosi, ja Kaakkois-Suomesta kertyi saaliiksi muutama muukin outo näätä. Mysteeristä innostuivat Suomen metsästäjäliiton asiantuntija Jussi Partanen sekä Luonnonvarakeskuksen eläkkeellä oleva professori Heikki Henttonen. Toiminnan miehenä Henttonen esitteli Euroopan nisäkästutkijoiden tapaamisella saaliseläimistä otettuja valokuvia venäläisille kollegoilleen. ”Tuomio tuli heti. He sanoivat samantien, että kyseessä on tyypillinen tarhasoopeli.” Samanlaisen tuomion sai imatralaisen Mikko Immosen viime talvena näätäraudoista saama tumma eläin. Jälleen professori Henttonen toimi asiamiehenä rajan taakse. ”Venäläinen soopeliasiantuntija Aleksander Saveljev Kirovin turkiseläininstituutista vahvisti valokuvan perusteella Immosen pyydystämän eläimen soopeliksi.” Henttonen on varma venäläisten lajinmäärityksestä. Onhan Siperiassa asustava soopeli, eräs maailman arvokkaimmista turkiseläimistä, lähes Venäjän ”kansallisomaisuutta”. Kallot paljastavat Tähän mennessä Suomesta tiedetään neljän tarhasoopelin päätyneen metsästyssaaliiksi. Niiden lajinmäärityksen salapoliisityö on jatkunut myös kotimaisin voimin. Heikki Henttosen mukaan eläimistä otettuja dna-näytteitä on Oulussa Jouni Aspin tutkimusryhmällä työn alla. Tunnistustyötä on tehty myös Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, jonne Mikko Immonen lähetti raudoittamansa oudon eläimen ruhon. ”Kallon perusteella kysymyksessä on todellakin soopeli. Se on identtinen museokokoelmissa olevan siperialaisen soopelin kallon kanssa”, museomestari Janne Granroth kertoi sähköpostiviestissä. Kaakonkulman soopeleiden alkuperä lienee rajan takana Karjalankannaksen turkistarhoilla. Äyräpääjärven maisemissa ainakin on 9 000 emoyksilön soopelitarha, josta venäläisten mukaan eläimiä on karannut myös luontoon. Vieraslajista ilmoitus Soopeli on luontoomme kuulumaton vieraslaji, joita saa pyytää vapaasti, Henttonen kannustaa ihmisiä ilmoittamaan soopelihavainnoistaan, jotta lajin yleisyydestä Suomessa saataisiin käsitys. Hän nimittäin epäilee, että soopeli saattaa olla eräs luontomme lähiaikojen vieraslajeista. ”Tärkeä kysymys kuuluukin, joko tarhasoopeleista on muodostunut Karjalaan luonnonvarainen, lisääntyvä populaatio?” Oli niin tai näin, Heikki Henttosen mielestä suomalaisten on syytä varautua soopelin tuloon. Saalisyksilöistä pyydetään ilmoittamaan sähköpostilla jussi.partanen@metsastajaliitto.fi tai ext.heikki.henttonen@ luke.fi. Salapoliisitarina soopelista Suomi on saamassa supikoiran ja minkin seuraksi uuden turkistarhakarkulaisen. ”Kallon perusteella kysymyksessä on todellakin soopeli.” Venäläiset soopeliasiantuntijat vahvistivat valokuvan perusteella Mikko Immosen joulukuussa 2019 Punkaharjulta pyydystämän eläimen soopeliksi. Sama laji: siperialaisen soopelin kallo (vas.) vs. Suomesta pyydetty tarhasoopeli. Lu on no nt ie te el lin en ke sk us m us eo
• 25 PILKKEITÄ / 25.2.2021 METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia KIRJAT KAMALALUONTO Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/ Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. ELÄINTEN omituiset rakenteet saavat aina pohtimaan, mitä hyötyä tuollaisestakin voisi otukselle olla – kuten vaaksiaisten ja lukkien pitkät koivet, jotka vielä irtoavatkin niin helposti. Luulisi, että pitkien koipien kanssa on hankala liikkua ruohikossa tai varvikossa. Ehkä pitkät koivet ovat sittenkin turva saalistajia vastaan. Saalistaja voi vaeltaa lehteä tai kortta pitkin koipeliinin jalkojen välistä kuin portista eikä huomaa lainkaan yläpuolellaan olevaa herkkupalaa. Jos peto kuitenkin tarttuu jalkaan, vaaksiainen ja lukki voivat irrottaa jalan ja siirtyä toisten raajojen avulla pois pedon ulottuvilta. Jos raajat yltävät viereiselle versolle, saalis katoaa pedon ulottuvilta ja syötäväksi jää vain hoikka jalka. Sekä lukit että vaaksiaiset voivat haitatta menettää useammankin raajan. Lukit ovat hämähäkkieläimiä, mutta perin toisenlaisia kuin hämähäkit. Vartalo on möykkymäinen, mutta jalat useimmilla lajeilla pitkät ja hoikat. Karikkeessa elävien lukkien jalat ovat kuitenkin niin lyhyet, ettei niitä äkkiseltään arvaisi lukkeina pitääkään. Silmät ovat eläimen selässä kohoavassa kumpareessa kuin sukellusveneen tornissa. Näkökyky on heikko, mutta ympäristöään lukki tarkkailee toisella raajaparillaan, jota se käyttää tuntosarvien tapaan. Hämähäkeillä sukupuolikontakti on kättä päälle -sopimus: koiras päästää siittiönsä eturaajansa kämmeneen, jonka sitten lätkäisee naaraan sukuaukolle, jos on sinne asti päässyt joutumatta naaraan ravinnoksi. Lukki sen sijaan hoitaa asiat perinteisellä tavalla: lukit asettuvat vastakkain ja uros työntää siittimensä naaraan sukuaukkoon. Useimmat lajit talvehtivat munina. Siksi naaras asettelee munat huolella kosteisiin koloihin. Hentoraajaista ja hitaasti liikkuvaa lukkia ei arvaisi petona pitää. Useimmat lukit ovat kuitenkin petoja ja raadonsyöjiä, mutta joillekin lajeille kelpaa pehmeä kasvimateriaalikin, kuten maahan pudonneet ylikypsät hedelmät. Saaliseläimet ovat, kuten arvata sopii, pieniä ja pehmeäruumiisia. Lukit pureskelevat ruokansa, kun taas hämähäkit ruiskuttavat saaliinsa ruumiiseen entsyymejä, jotka muuttavat sisäelimet nesteeksi, jonka hämähäkki imee ravinnokseen. Lukit itse ovat monien eläinten ravintoa. Puolustuskeinoina ovat erinomainen suojaväri ja pahanhajuinen neste, jota ne erittävät suojakseen. Jos saalistaja saa otteen lukin jalasta, lukki irrottaa sen. Irronnut jalka sätkii pitkään ja vie saalistajan huomion. Lukille jää aikaa pelastautua. Lukkeja on maassamme 14 lajia, joista useimmat ovat eteläisessä Suomessa melko yleisiä. Tutuin on rakennetussa ympäristössä viihtyvä seinälukki, mutta metsässä elävät lajit ovat oudompia. Miten selviytyä pitkillä koivilla? Luhtalukki talvehtii keskenkasvuisena, ja siksi täysikasvuisia lukkeja voi tavata jo alkukesästä. Muutama vuosi sitten hain rahoitusta ajatuksella etsiä Suomen oloissa hyvin pärjänneitä ja runsaasti käpyjä tuottavia sembramäntyjä. Niistä olisi voinut ollut ”kantapuiksi” lajin syötävien siementen tuottamiseksi. Metsäntutkimukselle kaavailemani aluevaltaus ruokahuollon pariin odotetusti tyssäsi. Merkittävästi pidemmälle syötävää tuottavien puuvartisten parissa on päässyt Joel Rosenberg, mistä osoituksena hiljan ilmestynyt teos ”Pähkinöitä omasta puutarhasta, opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen”. Kirjassa kuvataan seikkaperäisesti ja helppolukuisesti hasselpähkinöiden eli pähkinäpensaiden (Corylus avellana ) sekä jalopähkinöiden (Juglans-suku) kasvatus Suomen oloissa istuttamisesta sadonkorjuuseen. Taustoituksena kuvataan ennakoitu ilmastonmuutos, joka suosii pähkinöiden kasvatusta meillä ja voi haitata sitä nykyisillä ydintuotantoalueilla, kuten Turkissa. Kirjoittajan laaja-alaista perehtyneisyyttä pähkinätuotannon vaiheisiin ja lajikehistoriaan on pakko ihailla. Kirjan ansiona on myös runsas ja havainnollistava alkuperäiskuvitus. Kiinnostavia ovat niin ikään hehtaarisatolaskelmat ja kokemukset satomääristä ulkomailta. Kun kirjan lähtökohtana on luonnon arvostaminen ja luontoyhteyden syventäminen, muutamasta seikasta herää huoli. Kotimaisten pähkinäpensaskantojen hyödyntämisen mahdollisuus tuotannossa tuodaan selvästi esille, mutta toisaalta satoisia, jalostettuja lajikkeita ehdotetaan tuotavaksi ulkomailta. Kirjan lopusta löytyy lista ulkomaisista taimistoista harrastajille. Taimituontiin liittyy aina kasvitautien leviämisen riski, vaikka EU:n sisämarkkinoilla kauppa on varsin vapaata. Tautiriski kerrotaan kirjassa, mutta käytännössä ainoa keino välttää epätoivotut vieraat on jättää ulkomaiset taimet ostamatta. Siementen tuonnissa ajatellaan olevan taimiainesta pienempi riski. Toinen, ehkäpä teoreettisen tasoinen vaara liittyy pähkinäpensaiden perimään. Jos pähkinänviljely yleistyisi ja taimia tuotaisiin Ruokaa puista Joel Rosenberg: Pähkinöitä omasta puutarhasta, opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen. Into Kustannus Oy, 2021. 188 sivua. Hinta noin 25 euroa. ulkomailta runsaasti, viljeltyjen yksilöiden geenimuotojen leviäminen luontaisten kasvustojen sekaan on mahdollista. Kuten kirjoittaja toivoo, kotimaisia lisäyslähteitä kaivattaisiin. Siementutkijan näkövinkkelistä kiinnostavaa on pähkinöiden kasvatuksen yhteys jalostetun metsänviljelymateriaalin tuotantoon. Metsäpuiden siemenviljelysten hoito on lähempänä hedelmän tai pähkinän tuotantoa kuin metsänkasvatusta. Monet kirjan kuvaamat jipot istutusetäisyyksien valinnasta kateaineisiin ovat relevantteja sekä syötävien että metsänviljelyyn käytettävien siementen tuotannossa. Kirja on kunnianhimoinen avaus uudesta teemasta ja siksi ilahduttava kotimainen lisä, jos ei metsäniin puukirjallisuuteen. KATRI HIMANEN Kirjoittaja on metsäpuiden siemenja taimituotannon tutkija Luonnonvarakeskuksessa.
• Hyvin hoidettujen metsien ystäville TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokortia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelyssä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. “Helppokäyttöinen ja kattava.” “Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: Tapio. /metsanhoitokortisto METSÄNHOITOKORTISTO Talousmetsien luonnonhoito Metsänparannus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsän kasvatus Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän uudistaminen Tuhot Energiapuu Puukauppa ja puunkorjuu Kokeile myös TAPIO Maastotaulukon mobiiliversio! Applikaatiolla tai sivustolla Tapio. /kauppa/tuote/ maastotaulukot-apps/
• 27 PILKKEITÄ / 25.2.2021 ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat VIIME vuonna kulki maamme yli useita myrskyjä ja puita kaatui. Pari vuotta sitten harvennetuissa kuusivaltaisissa metsässä Liisa-myrsky täydensi Päiviön aloittamaa puiden kaatoa, joten korjattavaa puutavaraa riitti kolmisenkymmentä kuutiometriä. Tuulenkaadot kannattaa sahata ennen paksun lumipeitteen tuloa, koska rungot peittyvät helposti lumen alle ja jäätyvät kiinni. Käsipelissä tapahtuvaa lastausta rekeen helpottaa, kun puutavara varastoidaan riittävän ylös maanpinnasta. Ajoimme myrskytuhopuut moottorikelkalla harvennushakkuukuvioilta, joka oli hakattu motolla paksun lumen aikaan. Ajourilla ja niiden välialueilla kannot olivat pitkiä ja vaarallisia kelkkakuljetukselle, vaikka lunta oli ajon aikaan yli 30 senttiä. Siksi kelkkaurien reitti piti suunnitella etukäteen ja madaltaa pitkiä kantoja ennen paksun lumen tuloa. Jos mahdollista, kelkkaurat on hyvä suunnitella niin, ettei liikkeelle lähtö tapahdu ylämäkeen ja kasalta lähdettäessä on tasaista tai alamäkeä riittävän alkuvauhdin keräämiseksi. Tarpeeksi pienet kuormat Kun puiden ajomatka on lähes kokonaan ylämäkeen, on kuorma tehtävä kevyeksi. Meillä oli käytössä 1980-luvun alun mallia oleva kelkka 50-sentin telaleveydellä. Nykyaikainen painava työkelkka, joka on varustettu voimakkaalla moottorilla ja pitävällä räpylätelamatolla, mahdollistaa suurtenkin kuormien vetämisen, jopa ylämäkeen. Myös reki vaikuttaa kuljetuksen onnistumiseen. Muovitetut reenjalakset ja riittävän pitkä nytkä vetoaisassa mahdollistavat helpon liikkeellelähdön ja luistavan kulun. Kelkkasavotan aika on nyt Tuulenkaatopuut on kätevä juontaa metsästä moottorikelkalla. Puita jaettaessa moottorikelkalla ovat ylämäet pahimpia paikkoja joihin matkanteko voi tyssätä, jos kuormaa on liikaa. Ajajana Juho Komulainen. Ajourat kannatta pohjata pelkällä kelkalla muutamaa päivää aikaisemmin ajamalla reitit useampaan kertaan. Silloin pakkanen pääsee kovettamaan polanteen. Kolme henkilöä Ripeä työskentely puutavaran ajossa vaatii vähintään kolme henkilöä: kelkan kuljettajan, joka toimii myös yhtenä kuorman lastaajana ja purkajana, yhden lastaajan sekä purkajan lanssipäähän. Puiden ajo onnistuu yksinkin, mutta jos ajettavana on tukkeja, käy reen lastaus ja purkaminen helpommin kaksin voimin. Apuvälineinä tarvitaan lumilapio, kanki ja tukkisakset tai nostokoukut lastaajille ja kuormien purkajille. Kankea tarvitaan tukkien irrotuksessa, lastauksessa ja reen auttamisessa liikkeelle, varsinkin jos lähtö tapahtuu ylämäkeen. Näillä opeilla toimien saimme ajettua kahdessa päivässä lanssiin reilun 20 kiintoa tukkeja ja kymmenen kiintoa kuitupuuta kohtuullisen vaativassa maastossa. Ajettava kuorma pitää sitoa reen etupankkoon tukevasti kiinni. Oiva ja nopeakäyttöinen väline siihen on karhukiristin. PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN RAUTAVAARA Rautavaaran Metsänhoitoyhdistys ry. tarjoaa palveluja n. 550 metsänomistajajäsenelle, ja heidän metsäpinta-alansa on n. 24000 ha. Palveluksessamme on 2 toimihenkilöä, 3 osa-aikametsuria, sekä metsäkoneyrittäjä hankintapalvelua toteuttamassa. Haemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviin kuuluu kaikki Mhy-kentän tehtävät: kuten neuvonta, metsänhoito, puukaupan eri vaiheet, kemera-hankkeet, arviot ym. Työsuhde alkaa viimeistään 1.6.2021. Edellytämme hakijoilta alalle soveltuvaa koulutusta (esim. Mti, AMK), maastokelpoisuutta, kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja hyvää vuorovaikutustaitoa. Työkokemus Mhy:ssä, tietotekniikkataidot ja LKVtutkinto katsotaan eduksi. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukaan. Hakemukset liitteineen 15.3.2021 mennessä sp-osoitteeseen jaakko.tossavainen@mhy.fi Lisätietoja antaa tj. Jaakko Tossavainen 040 5520143 ja pj. Timo Tuovinen 050 3027617 Metsänomistajat MHY Rautavaara 2x120 mm_ML 15.2.2021 10.33 Sivu 1 Myydään kirjallisten tarjousten perusteella salaojitettua peltoa Orimattilan Terriniemellä, yhteensä noin 52 ha. Pellot ovat 9 eri kasvulohkossa. Kaksi suurinta lohkoa ovat noin 15 ha. Pelloilla on täydet tukioikeudet. Pysyvää nurmea peltoalasta 41,31 ha. Lisätietoja ja tarjoukset 12.3. mennessä: Etelä-Suomen maaseutukiinteistöt LKV Juho Halme p. 040 135 0375 etela-suomi.proagria.fi/kiinteistovalitys Myydään peltoa Orimattilassa 52 ha
• 28 25.2.2021 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN KAAKKO Metsänhoitoyhdistys Kaakko ry toimii Haminan kaupungin, sekä Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden kuntien alueella. Meillä on n. 3 400 metsänomistaja-jäsentä, joilla on yhteensä hallinnassaan n. 100 000 metsämaahehtaaria. Vakituisessa työsuhteessa olevia toimihenkilöitä on tällä hetkellä palveluksessamme 14, mutta kahden pitkäaikaisen toimihenkilömme siirtyessä kohti ansaitsemiaan eläkepäiviä, haemme heitä korvaamaan kahta uutta toimihenkilöä, joista toista Luumäelle ja toista Miehikkälään. Haemme nyt joukkoomme kahta ALUEVASTUULLISTA METSÄASIANTUNTIJAA toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Toisen sijoituspaikka on Luumäen kuntakeskus Taavetin toimisto ja toisen Miehikkälän toimisto. Valittavilta henkilöiltä edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta. Oman aktiivisuutesi lisäksi työssä menestyminen edellyttää ammatillista taitoa niin puukauppojen hoidossa kuin kustannustehokkaassa metsänhoidossa. Voit olla etsimämme henkilö, jos olet myyntihenkinen metsäammattilainen, tunnet yksityismetsätalouden toimintaympäristön, ja osaat toimia sekä yksin että ryhmässä. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukainen. Odotamme Sinun liittyvän vahvuuteemme niin pian kuin mahdollista. Hakemuksessasi toivomme Sinun ilmoittavan myös, haetko Luumäen vai Miehikkälän metsäasiantuntijan paikkaa, vai oletko valmis ottamaan vastaan kumman tahansa metsäasiantuntijapestin. Hakemukset ansioluetteloineen pyydämme toimittamaan 8.3.2021 mennessä sähköpostilla osoitteeseen jarmo.haimila@mhy.fi. Sähköpostin aihekenttään otsakkeeksi ”Hakemus metsäasiantuntijaksi”. Tiedotamme valinnasta kotisivuillamme. Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Jarmo Haimila jarmo.haimila@mhy.fi tai puhelimitse numerosta 0500 556 913 Metsänomistajat MHY Kaakko 2x180 mm_ML 11.2.2021 11.21 Sivu 1 Metsätalousinsinööri (AMK) Metsätalousinsinöörin (AMK) työssä yhdistyvät luonto, tekniikka ja talous. Työtehtäviä ovat esimerkiksi metsäasiantuntija, -asiakasvastaava, hankinta-, korjuutai kuljetusesimies. Evolla käytännönläheisessä opinnoissa hyödynnetään monipuolisesti ympäröivää opetusmetsää ja solmitaan suhteita työelämään jo opiskelu-aikana. Opiskella voi joustavasti joko päivätai monimuoto-opiskeluna. Hakuaika koulutukseen 17.3.– 31.3. www.hamk.fi/metsatalous Evo Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Punkaharjun taajama Tontti Punkaharjun taajamassa, runsaasti rakennusoikeutta, 940 k-m 2 . Kaava mahdollistaa myös rivitalon rakentamisen! Lähellä taajaman palveluita, uimaja venepaikat vain n. 100 m:n päässä Puruveden rannalla. Rakennusoikeus on Sulola-kiinteistöllä, jonka pinta-ala on 4703 m 2 . Puistolakiinteistö (627 m 2 ) rajoittuu Sulolan lounaisrajaan ja on puistoaluetta. Hp. 8000 €. METSÄPALSTA, Leppävirta, Sorsakoski 3,6 ha. Osmajärven rannalla Lemmetynniemessä määräla. Rantaviivaa niemen molemmin puolin, kovapohjainen osittain kallioinen ranta. Rantaviivaa yhteensä noin 560 m. Tontilla kaksi RA-1 rakennuspaikka, jossa rakennusoikeutta 180 k-m 2 /rakennuspaikka. Muuten niemi on maaja metsätalousaluetta, puusto mäntyvaltaista varttunutta kasvatusmetsää, puuston määrä noin 400 m 3 . Kiinteistöön voi tutustua itsenäisesti paikan päällä. Hintanäkemys 65.000 €, tarjouksia otetaan vastaan! METSÄPALSTA, Leppävirta 1,2 ha. Varkaudentien varrella Osmajärven Levälahden rannalla määräala. Maapohja lehtomaista kangasta, kokonaispuusto noin 250 m 3 , josta uudistuskypsää rauduskoivikkoa noin 0,5 ha, 0,5 ha kuusivaltaista uudiskypsää ja 0,2 ha nuorta kasvatusmetsää. Osuudet yhteisiin alueisiin siirtyy pinta-alan suhteessa. Hintanäkemys 14.000 eur, tarjouksia otetaan vastaan! Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Hp. 133.000 € / tarjous. METSÄTILA, Hämeenlinna, Lammi 11,415ha. Taimikkovaltainen metsätila. Rehevät maapohjat n. 3,2 ha OMT ja n. 8,4 ha MT. Metsäautotie kulkee tilan etelärajaa pitkin. Puustoa n. 673 m 3 . Arviontihetkellä 23.1.2021 ei kohteelle menevää haaraa metsäautotiestä ollut aurattu, joten on varauduttava kulkemaan viimeinen n. 600 m kohteelle ilman autoa. Lumen määrästä johtuen kannattaa varata lumikengät tai metsäsukset mukaan. Hp. 36.000 € / tarjous viim. 14.3.2021. METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 VAPAA-AJAN TONTTI, Savonlinna, Juvola 1,5 ha. Saimaan Haukiveden rannalla vapaa-ajan asunnon rakennustontti rauhallisella paikalla Takunniemessä. Loivasti tontin takaosaa kohti nousevaa rehevää kangasmaata, pohjoisosassa hieno kalliokumpare ilta-aurinkoon. Puusto pääosin järeää koivikkoa, kalliokumpareella mäntymetsää. Loivasti syvenevä luonnontilainen hiesuranta, omaa rantaviivaa n. 300 m, ilmansuunta koilliseen. Tasainen rakennuspaikka, johon aurinko käy koko päivän. Mh. 58.000 €. VAPAA-AJAN TONTTI, Savonlinna, Kosola 1,2 ha. Runsaspuustoinen ja kauniisti kumpuileva kookas Saimaanrantatontti Kosolassa 200 m 2 rakennusoikeudella. Tontti sijaitsee korttelin päädyssä ja valmis tie on tontin rajalle. Lomarakennuksille on tarjolla huikea näköalapaikka aamuauringon suuntaa Peltolahdelle. Laaja vesistö tarjoaa hienot puitteet veneilyyn ja kalastukseen. Mahtava paikka rakentaa tukikohta Pihlajavedelle. Hp. 65.000 €. VAPAA-AJAN TONTTI, Enonkoski, Karvila 2,2 ha. Nyt tarjolla kaunis luontokohde kauniissa Itä-Savon metsäisissä maisemissa! Tämä kohde on kalaisan Kolvosenjärven rannalla metsäinen rantatila etelän suuntaan. Autotie perille. Tontilla on valmiina sähköliittymä ja porakaivo. Tontille rakentaminen on ”väljempää” kuin kaava-alueilla, koska se tapahtuu toimenpideluvilla eli rakentamismääräyksissä rakennusoikeus on 10% tontin pinta-alasta. Tontilla on vanha lato, jota voi käyttää varastorakennuksena. Hyväpuustoinen metsä sijaitsee rantarakennuspaikan takaosassa. Kysy tarkemmin puuston arvo ja lisää kohteesta välittäjältä ja sovi katselmuksesi kohteeseen! Hp. 46.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv www.metsalehti.fi/metsamaa
• 29 PILKKEITÄ / 25.2.2021 PALVELUKSEEN HALUTAAN SUOMALAISTEN metsänomistajien keski-ikä on 60 vuotta. Yli 70-vuotiaat omistavat puolet Suomen metsistä. Metsänomistajien keski-ikä nousee myös jatkossa. Tutkimusten mukaan 60–70-vuotiaiden aktiivisuus metsäasioissa on samaa luokkaa kuin nuorempien. Yli 75-vuotiaiden aktiivisuus alkaa laskea. Mihin perustuu käsitys siitä, että nuori on aktiivinen ja vanha passiivinen? Se perustuu 70ja -80 luvuilla tehtyihin päätelmiin. Tuolloin 53-vuotiaat laitettiin työttömyysputkeen ja pois työelämästä. MTK teki samanlaiset päätelmät vielä 2010-luvulla, laati maalisäännöt itselleen ja metsänhoitoyhdistyksille. Mallisääntöjen mukaan 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat eivät voi toimia yhdistysten hallituksessa. Nyt 2020-luvulla tuota sääntöä voidaan pitää syrjivänä ja epätasa-arvoisena. Miten iän perustella halutaan rajata suurin omistajaryhmä yhdistyksen tärkeimmän päättävä elimen ulkopuolelle? Kuitenkin valtuuston puheenjohtajaksi kelpaa myös yli 65-vuotias! Näin eivät toki tee kaikki yhdistykset, ja MTK hyväksyy tämän. Ikäehto on jokaisen yhdistyksen omassa harkinnassa. Kysyin tätä asiaa paikallisen mhy:n toimivalta johdolta ja puheenjohtajalta. Toimiva johto ei ottanut kantaa asiaan, heidän mielestään sääntöjä toki voidaan muuttaa. Puheenjohtaja sen sijaan ei näe tässä ongelmaa. Hän ei tule ajamaan sääntömuutosta tältä osin. Paikallisen mhy:n säännöissä on toinenkin kummallisuus. Sääntöjen kohdassa 11 puhutaan hallintoa valmistelevasta toimikunnasta, jonka jäseniä ovat hallituksen ja valtuuston puheenjohtajat, hallituksen varapuheenjohtaja sekä kaksi eniten ääniä vaaleissa saanutta valtuustokauden alussa yli 65-vuotiasta valtuuston jäsentä. Nyt sitten pitääkin olla yli 65-vuotias. Paikallisessa yhdistyksessä päädyttiin ns. sopuvaaliin ja tätä sääntökohtaa ei ole voitu noudattaa. Ns. sopuvaaliin päädyttiin, kun kaksi toimivan hallituksen jäsentä veti ehdokkuutensa pois ja paikkoja oli näin yhtä paljon kuin ehdokkaita. Nämä kaksi olivat kuitenkin Ikäsyrjintää MTK:ssa ja metsänhoitoyhdistyksissä käytettävissä seuraavaan hallitukseen! Olin itsekin ehdokkaana mhy-valtuustoon ja olisin vetänyt ehdokkuuteni pois, jos olisin tiennyt sopuvaalista. Puheenjohtajan mielestä hallitukseen on saatu päteviä henkilöitä, vaikka on ollutkin voimassa rajoitus yli 65-vuotiaille. Yhdistyksen säännöt – niissä olevat ikäsyrjintää ja tasavertaisuutta loukkaavat kohdat sekä selvät epäjohdonmukaisuudet – kertovat selvää kieltään hallituksen jäsenten pätevyydestä. Nyt kipinkapin MTK sekä metsänhoitoyhdistykset päivittämään säännöt tähän päivään. RISTO LAUKAS metsälakiasiantuntija LUKIJALTA OIKAISU Toisin kuin edellisen Metsälehden (3/2021) moottorisahatestin taulukossa kerrottiin, Husqvarna 550 XPG mk2 -sahan huippukierrosluku on 14 000. Väärät kierrokset METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki s-posti: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 029 432 6113 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 89. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 Levikki 32 274 (LT/19) Lukijoita 157 000 (KMT/20) Painopaikka Punamusta,Joensuu www.keitelegroup.? HANKINTAESIMIESTÄ KEMIJÄRVI PELKOSENNIEMI ALUEELLE Keitele Group on vakavarainen puutuotealan yksityinen yritys, joka jalostaa korkealaatuisesta suomalaisesta tukkiraaka-aineesta asiakaslähtöistä sahatavaraa ja jatkojalosteita. Uudet Keiteleellä, Kemijärvellä ja Alajärvellä sijaitsevat tuotantolaitoksemme edustavat alan huippua Euroopassa. Puunhankintayhtiömme Keitele Forest Oy vastaa sahojemme puuhuollosta. Nykyisen hankintaesimiehemme eläköityessä haemme nyt Hankintaesimies vastaa toimialueellaan yksityismetsien puun ostosta. Odotamme sinulta • Metsäalan koulutusta • Monipuolista työkokemusta, erityisesti puun ostosta • Aktiivista otetta ja hyviä vuorovaikutustaitoja • Palveluja markkinointihenkisyyttä Tarjoamme • Tavoitteellista ja haasteellista työtä puunhankinnan parissa • Kehittyvän ja modernin työympäristön • Kilpailukykyisen palkkauksen Hakemukset sähköpostilla 16.3.2021 mennessä: rekrytointi.metsa@keitelegroup.? Tiedustelut: metsäpäällikkö Ilpo Pentinpuro p. 040 595 3006. Lisätietoja osoitteesta www.keitelegroup.? /tyopaikat 950 000 m 3 400 000 m 3 Tuotamme vuodessa sahatavaraa Tuotamme vuodessa jatkojalosteita 500 292 Meur Työllistämme yli Liikevaihto tilikaudella 2020 n. puualan osaajaa KOILLISMAA Tarvitaan 2 METSÄALAN AMMATTILAISTA Haemme kahta metsäalan ammattilaista mhy Koillismaan Pudasjärven toimipisteeseen. Tarvitsemme aktiivisen henkilön asiakasrajapintaan sekä henkilön oja-, tieja toteutustehtäviin. Palkkaus YT/Meto. Aloitus sopimuksen mukaan. Napakat hakemukset sähköpostilla antti.harkonen@mhy.fi 15.3.21 mennessä. MHY Koillismaa: 25 toimihenkilöä, 5 toimipistettä, jäseniä vajaa 7000, toimialue Perämerenrannikolta itärajalle, kaikki työlajit edunvalvonnasta lähtien Lisätietoja antaa Antti Härkönen, 0400-157422, antti.harkonen@mhy.fi metsänhoitoyhdistys MHY Koillismaa 2x80 mm_ML 12.2.2021 10.43 Sivu 1
• 30 25.2.2021 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSIÄ RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA KATSOIN GRETA-DOKUMENTIN Areenasta saatuani siitä vihjeen rakkaalta ystävältäni. Dokumentti herätti paljon ajatuksia erityisesti aikuisten ja lasten välisestä kommunikaatiosta. Greta huolestui 15-vuotiaana ympäristöuhkista kuten ilmaston lämpenemisestä ja lajikadosta ja halusi herättää muutkin ymmärtämään niiden merkityksen tulevaisuudellemme. Nuoren tytön yksinäinen mielenosoitus – koululakko ilmaston puolesta joka perjantai – alkoi saada huomiota, ja Gretasta tuli pian maailmankuulu. Eipä aikaakaan kun koululakot yleistyivät ympäri maailmaa ja Gretan käynnistämä toiminta sai poliittisia ulottuvuuksia. HYVÄÄ TARKOITTAVA ruotsalainen diplomaatti halusi kutsua Gretan puhumaan maailman ilmastokokoukseen Katowiceen 2018. Gretan sanoma aikuisille on, että me olemme vastuussa ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta ja meidän pitää tehdä enemmän jotta asia korjaantuisi. Katowicessa Greta sai raikuvat aplodit, mutta hullummin kävi Brysselissä, kun Greta puhui parlamentille. Pukupäälläsedät eivät yksinkertaisesti olleet kuulevinaan, mutta pohjanoteeraus oli edellisen komission puheenjohtaja JeanClaude Junckerin puheenvuoro vessanpönttöstandardin välttämättömyydestä jäsenvaltioissa. Hyvää tarkoittavat tädit puolestaan halusivat ottaa selfieitä Gretan kanssa. Jäin ihmettelemään, miksi aikuisten oli niin vaikeaa ottaa Gretan sanoma vastaan asiapohjalta. Miksi häntä kohdeltiin epäkohteliaasti, epäystävällisesti ja näyttelyesineenä, vaikka hän oli kutsuvieras? PUOLAAN JA BRYSSELIIN Greta oli matkustanut junalla ja sähköautolla, kuten hän kärsivällisesti selitti toimittajille. Edessä oli matka New Yorkiin, jonne pääsee vain meriteitse, ellei voi lentää. Greta päätti lähteä kilpapurjeveneen gastiksi siitä huolimatta, että etukäteen oli tiedossa, kuinka epämukava ja vaikea merimatka tulisi olemaan. Itsekin jonkin verran purjehtineena katsoin kauhuissani Gretan ja kumppanien matkantekoa. Vauhti oli parhaimmillaan yli 20 solmua, mikä purjeveneessä on käsittämättömän paljon ja sen myötä kolina, kohina ja pauke myös omaa luokkaansa. Meritaudista kärsimisen lisäksi Gretaa painoi vastuu siitä, että hän yksin kantaa koko maailmaa harteillaan. Hänen toistellessaan itsekseen vastuutaan uudelleen ja uudelleen olisi ynseimmällekin aikuisille pitänyt tulla selväksi, miten hirveästi hän pelkäsi ja kärsi. YK:N ILMASTOKOKOUKSESSA 16-vuotias Greta piti kuuluisan puheensa, jossa hän itkua niellen syytti aikuisia lasten ja nuorten tulevaisuuden turmelemisesta: How dare you? Aikuisten olisi pitänyt lohduttaa Gretaa, kertoa hänelle ettei hän ole huolineen yksin, luvata ottaa enemmän vastuuta ja yrittää tehdä parempaa ilmastopolitiikkaa. Näinhän ei kuitenkaan käynyt. Paljon kuitenkin koko ajan tehdään. Ihmiskunta ei seiso tumput suorana ilmastonmuutoksen ja lajikadon edessä, mutta nuorille se ei riitä. Tulevaisuus on heille musta seinä. Greta HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva ANTIIKIN taiteissa ja Asterixissa Julius Caesar kuvataan usein laakeriseppele päässään. Muinaiset roomalaiset kruunasivat laakereilla keisareitaan ja palkitsivat voitonseppeleillä taisteluissa tai urheilussa kunnostautuneita ”urhojaan”. Nykyaikana vastavalmistuneet maisterit painavat laakeriseppeleen hiuksilleen yliopistojen promootiojuhlallisuuksissa. Laakerinlehtiä arvostavat myös huippukokit ja gourmet-ruoan ystävät. Välimerenlaakeri (Laurus nobilis ) on ikivihreä nahkealehtinen puu Välimeren ja Lähi-Idän maisemista. Se voi parhaimmillaan varttua jopa parikymmenmetriseksi, mutta jää usein haaroittuneeksi pensaaksi. Sen kukat ovat vaatimattomia ja kaksikotisena hedeja emikukat ovat eri puuyksilöissä. Emikukan hedelmöittyessä kehittyy vain yksisiemeninen marja. Latinankielinen sana baccalaureate tarkoittaa vapaasti käännettynä laakerinmarjaa. Englanninkielisissä maissa kyseisellä termillä tarkoitetaan ylioppilastai kandidaatintutkintoa. Marjoilla ei ole ihmisille erityistä ravinnollista käyttöarvoa, mutta linnuille ne maistuvat. Laakeriseppeleen käyttö juhlan ja kunnian merkkinä juontaa juurensa kreikkalaisten ja roomalaisten mytologiaan. Jumaltarustojen mukaan kreikkalainen Dafne-nymfi muutettiin pyynnöstään laakeripuuksi, jotta saisi suojan Apollonin häiriköinniltä. Torjuttu Apollon julisti laakeripuun pyhäksi ja lahjoitti laakeriseppeleitä erityisille suosikeilleen – itsensä lisäksi. Legendan mukaan tapa siirtyi sittemmin kuolevaisille. Tiettävästi ensimmäisissä tunnetuissa antiikin olympialaisissa Kreikassa vuonna 776 eKr. saivat voittajat palkintoina kutreilleen laakerinlehväseppeleen. Torakkakarkote ja Cannonin mauste Nykytutkimus on osoittanut, että laakerinlehdet sisältävät kosolti muun muassa torakoita karkottavaa eteeristä öljyä; 1,8-sineolia. Tiedossa ei ole, johtuiko roomalaisten suunnaton laakeriseppeleinnostus osittain lehtituoksujen mahdollisista hyönteiskarkoteominaisuuksista. Ei myöskään sitä, toimiko laakerinlehtien eteeriset höyryt täija kirppukarkotteena keskiajan ruttoepidemioiden aikaan. Tiettävästi kuitenkin osa ihmisistä piti laakerinlehteä varmuuden vuoksi kielen alla suussaan säästyäkseen rutolta. Ruuanlaitossa opin laakerinlehtien arvon jo varhain. Eräässä lapsuuteni sarjakuvaseikkailussa Asterix kumppaneineen tavoitteli Caesarin laakeriseppelettä saadakseen muhennokseensa arvomaustetta. Samoihin aikoihin 1970-luvulla pyöri televisiomme toisella kanavalla amerikkalainen etsiväsarja Cannon. Sen päänäyttelijä William Conrad tunnettiin hyvän ruuan ystävänä, ja piipahtaessaan maassamme hän paljasti suomalaisille lempireseptinsä Chili á la Cannon. Yksi salaisuuksistaan oli laittaa muutama laakerinlehti mausteeksi kruunaamaan ruuan maun. Tulin mausteen välttämättömyydestä täysin vakuuttuneeksi, ja tapa lisätä kuivattuja laakerinlehtiä pataruokiin ja keittoihin on säilynyt minulla aina tähän päivään saakka. Perheemme muut jäsenet eivät tosin huomanneet, oliko laakerinlehdillä minkään asteista maustevaikutusta. Enkä totta puhuen aina minäkään. Laakerinlehtiä päähän ja suuhun Välimerenlaakeri voi parhaimmillaan varttua jopa parikymmenmetriseksi. 80 VUOTTA 4.3. SAKARI RANTALAINEN , metsänhoitaja, Kotka (ei vastaanottoa) 70 VUOTTA 7.3. HEIKKI MÄKELÄ , FM, rehtori, Turun Seudun Metsänomistajat ry:n puheenjohtaja, Turku (merkkipäivää hän viettää perhepiirissä) 50 VUOTTA 2.3. REIJA HAAPANEN , maat. ja metsät. tohtori, Isojoki Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.fi. SUOMEN METSÄKESKUS Maaja metsätalousministeriö on nimittänyt Suomen metsäkeskukselle uuden johtokunnan seuraavalle nelivuotiskaudelle. Metsänomistajia uudessa johtokunnassa edustaa MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen, metsäteollisuutta metsäjohtaja Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä, alan yrittäjiä ja alueita koneyrittäjä Mika Jormakka, yhteistyötahoja ylijohtaja Ari Niiranen Pohjois-Karjalan ely-keskuksesta, maaja metsätalousministeriötä maatalousneuvos Taina Vesanto ja henkilöstön edustaja on metsäneuvoja Jyrki Vuorenmaa. Puheenjohtajana jatkaa Eeva Hellström Sitrasta. FINNMETKO OY Koneyrittäjien toimitusjohtaja Matti Peltola on nimitetty Finnmetko Oy:n vt. toimitusjohtajaksi. Peltola jatkaa yhtiön hallituksen jäsenenä.
• 31 PILKKEITÄ / 25.2.2021 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero METSÄRISTIKKO 4 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 11. MAALISKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 11.3.2021osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 4”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 1 on arvottu seuraaville kolmelle: Maija Antikainen, Kuopio, Päivi Sillanpää, Heinola ja Antti Sorsa, Joensuu ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 1, OIKEA RATKAISU • Näin työskentelet metsässä turvallisesti • Haastattelussa Metsä Groupin Ilkka Hämälä • Yhtymän pelisäännöt paperille • Koeajossa Keslan metsäperävaunu • Komposiittikupit kelpaavat vientiin • Kansallispuistoissa ruuhkat kasvavat Sa m i Ka rp pi ne n
• HYVÄÄ HUOMENTA 2021 2030 Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on jarruttaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Se edellyttää nopeaa siirtymistä fossiilittomiin vaihtoehtoihin tämän vuosikymmenen aikana. Myös metsäteollisuuden on muututtava radikaalisti. Olemmeko jo vuodessa 2030? Ei vielä, mutta sahateollisuuden muutoksen kärjessä UPM:n sahat toimivat jo tänään täysin ilman fossiilisia polttoaineita. Joten tervetuloa tulevaisuus ja hyvästi fossiiliset polttoaineet. Emme jää kaipaamaan. 2021