Metsäalan ajankohtaislehti • TORSTAINA 15. MAALISkuuTA 2012 • Nro 5 • www.Metsalehti.fi Mikko Roppo on hoitanut yli sata hehtaaria metsää. Sivut 18–19 Ajankohtaista: Metsähallitus myy maata ›› sivu 3 Puukauppa: Uutta tietoa klapeista ›› sivu 12 Kokeiltua: Heittosahalla konkelon kimppuun ›› sivu 21 Lukijoilta: Kolumnisti saa palautetta ›› sivu 25 Metsä pitää arvonsa Ti ia Pu uk ila
2 METSÄLEHTI 5 • 2012 NÄKÖKULMA METSÄPILA SITAATTI TÄSSÄ NuMEROSSA M etsäntutkimuslaitoksen ennakkotiedot yksityismetsien liiketuloksesta osoittavat pientä nousua viime vuodelta. Kun tuoreessa muistissa on parin vuoden takainen pohjanoteeraus, lukemat näyttävät jopa hyviltä. Vuonna 2009 puukauppa pysähtyi lähes kokonaan ja hehtaaria kohti laskettu liiketulos romahti 55 euroon. Viime vuonna tulos nousi jo 96 euroon hehtaarilta. Keskiarvo kuvaa kuitenkin huonosti metsätalouden kannattavuutta, sillä tuloksen vaihteluväli on iso. Tilakohtaiseen kannattavuuteen vaikuttaa erittäin paljon metsän sijainti mutta myös metsänomistajan aktiivisuus. Kun hoitaa ja harventaa ajoissa sekä seuraa valppaasti markkinoita, hehtaarin saa tuottamaan huomattavasti keskiarvoa paremmin. Vuosien välisten erojen ja muutoksen suunnan kuvaamiseen keskiarvoluvut sopivat hyvin. Niiden perusteella näkee selvästi, että pienestä noususta huolimatta tulos on yhä vaatimaton. Katelaskelmassa eniten painavat puun vähäiset myyntimäärät. Myös puun hinta on jäänyt aiempaan verrattuna alemmalle tasolle. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan viime vuonna puusta maksetut reaaliset kantohinnat olivat keskimäärin 12 prosenttia vuoden 1998 tason alapuolella. Sen sijaan kulut ovat kasvaneet. Puun myyntituloista maksettiin vuonna 1995 veroa 25 prosenttia, nyt prosentti on jo 30. Myös puuntuottamisen, varsinkin taimikonhoidon, kustannukset ovat nousseet. Lyhyellä aikavälillä ei ole näkyvissä nopeaa parannusta metsätalouden kannattavuuteen. Epäselvä suhdannetilanne jarruttaa yhä metsätuotteiden kysyntää, ja metsäteollisuuden rakennemuutos lisää epävarmuutta. Varmalta näyttää ainoastaan energiapuun kysynnän kasvu. Sekin on hyvin todennäköistä, että puumarkkinoiden ja sitä myöten myös kannattavuuden jyrkät vaihtelut jatkuvat. Nopeisiin käänteisiin sopeutumisessa auttaa kokeneen metsänomistajan neuvo: puun hintoja on hyvä seurata, mutta ensiharvennukset kannattaa hoitaa ajallaan, olipa hinta hyvä tai huono. Kehysriihessä on välttämätöntä siirtää pienpuun energiatukeen tälle vuodelle jo varatut määrärahat käytettäväksi kemera-tukiin, ennen kaikkea haketustukeen ja energiapuun korjuuseen. Mikäli uusiutuvan energiankäyttötavoitteisiin mielitään päästä, energiapuumarkkinat pitää saada vakiintumaan.” koneyrittäjien liiton toimitusjohtaja Matti Peltola vaatii liiton tiedotteessa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 020 772 9122 toimitussihteeri: Eero Sala p. 020 772 9123 aD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 020 772 9143 toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 020 772 9128 asiakaspalvelu: p. 020 772 9136 Postiosoite: Soidinkuja 4 C, 00700, Hki julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Riittävästi edistetty Metsänhoitomaksua, jota on voinut luonnehtia Sinuhen sanoin niin on aina ollut ja niin on aina oleva , ollaan poistamassa. Metsäsektorin erityisasemaa on pönkitetty monilla omintakeisilla ratkaisuilla, mutta erityistoimia on vaikea perustella tilanteessa, jossa hakkuumahdollisuudet kasvavat ja puunkäyttö junnaa paikallaan. Uudistamisen vakuustalletuksen poistaminen oli ensimmäinen isompi valvontaja edistämiskoneiston purkutoimi. Metsänhoitomaksun poistaminen tuskin jää viimeiseksi. Pienpuun energiatuki on pysähtynyt EU-komissioon ja koko kemera-järjestelmä on hyvin suomalainen kehitelmä. Tapio saa mahdollisuuden uudistua yritykseksi. Aika näyttää, pystyykö Suomen metsäkeskus tarjoamaan edistämistyötä tuhatlukuiselle henkilöstölleen. Mikko häYRYnen AJANkOHTAISTA Tahto ratkaisee puurakentamisessa Espooseen valmistuva Suomen luontokeskus Haltia on Timo Kukon voimannäyte. Sivut 4–5 Petua ei ole vielä haudattu Energiapuun tukiepäselvyyksiin ei ole luvassa pikaista ratkaisua. Sivu 6 Metsäväki tapaa Saksassa ja Jämsässä Sivu 7 Harvennuksille uusi hakkuukone Sivu 8 Yksityismetsien tuottavuus kasvoi Sivut 10–11 METSÄSTÄ Montako kertaa taimikko perataan? Metsäntutkimuslaitoksen kokeessa selvisi, että kannonnostoalan kuusitaimikko on perattava alle kaksimetrisenä. Sivut 14–15 Lohiateria valmistuu hitaasti kiiruhtamalla Sivut 16–17 Vakuutusturva kuntoon Melassa Sivu 20 Metsätalouden tulos kohenee hitaasti PÄÄkIRJOITuS 15.3.2012 ELIISA kALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Majava lisää luonnon monimuotoisuutta Sivut 22–23 PILkkEITÄ Mikä on Tapion tuleva kohtalo? Professori Eljas Pohtila ei innostu Tapion yhtiöittämisestä. Sivu 26 Tappaja putoaa palmun latvasta Sivu 30
AJANKOHTAISTA 3 METSÄLEHTI 5 • 2012 Ensimmäistä kertaa Metsähallitus myy metsätalousmaata enemmän kuin ostaa. Mikko häYRYnen, teksti janne UlVinen, kuva V altion koventuneet tuottovaatimukset ovat saaneet Metsähallituksen hakemaan tuottoa myös metsätalousmaan myymisestä. Aiem min valtio on ostanut maata enemmän kuin on myynyt, mutta tänä vuonna tavoitteena on, että maakaupoista tulee 25 miljoonaa ja maiden ostoon menee viisi miljoonaa euroa. Maanmyyntitulot tarvitaan valtion tuottovaateen täyttämiseen. Tämän vuoden vaatimus on nostettu 110 miljoonaan euroon, kun viime vuodesta tilitettiin valtion kassaan 96 miljoonaa euroa. Puunmyyntitulot eivät yksin riitä tuottovaateen täyttämiseen. Metsähallituksen maakauppoja hoitavan Laatumaa-yksikön johtaja Aimo Oikarinen sanoo, että myynnit painottuvat Etelä-Suomeen, missä Metsähallituksella on runsaasti pieniä hajapalstoja ja missä myös metsämaasta saa parhaimman hinnan. Metsähallitukselle Etelä-Suomi tarkoittaa Oulun läänin eteläpuolista Suomea. Itä-Suomessa kohteita on myynnissä etenkin Pielisen ympäristössä, LänsiSuomessa Kivijärven ja Parkanon seuduilla. Pieniä palstoja tarjousten perusteella Kaikkiaan Metsähallitus pyrkii tänä vuonna myymään 4?000– 5?000 hehtaaria. Valtaosa kohteista on alle kymmenen hehtaarin pikkupalstoja, mutta mukana on myös isompia, Metsähallituksen kannalta irrallisia kohteita. Aivan eteläisessä Suomessa Metsähallituksen maat ovat kartalla kuin maaliroiskeita, joten ”pientä silppua on tarjolla vähän joka puolella”. Pääsääntöisesti kohteet pyritään myymään tarjousten perusteella, mutta internetin Laatumaa-kauppapaikalle tulee myyntiin myös hinnoiteltuja palstoja. ”Mutta palstojen hinnoittelu etukäteen on hirveä työ.” Myyntitavoitteesta puolet tuMetsähallitus pani maata myyntiin Myös maan toiseksi ja kolmanneksi suurimmat maanomistajat UPM ja Tornator ovat myyntikannalla. UPM tekee tilakauppaa Bonvesta-merkin alla. Tällä hetkellä myynnissä on yli sata metsätilaa. ”Lisäsimme tarjontaa viime vuonna, ja tiloja tuodaan myyntiin sitä mukaa kun saadaan valmisteltua”, maankäyttöja kiinteistöjohtaja Jorma Saarimaa sanoo. Tiloja on kaupan alueilla, jotka ovat kaukana konsernin nykyisistä tehtaista, eli etenkin Pohjois-Karjalassa, PohjoisSavossa, Kainuussa ja PohjoisPohjanmaalla. ”Tilat ovat hyvin hoidettuja, kehitysluokkajakauma kohdallaan ja runkoluvut kunnossa. Metsätalouden harjoittamiseen ne ovat tavaraa, jota ei juuri muuten ole markkinoilla, ja ainakin näiden kysyntä on hyvä.” Pääosin Stora Enson ja eläkevakuuttajien omistama Tornator myy metsätiloja lähinnä itäisestä Pohjois-Suomesta. Toimitusjohtaja Arto Huurinaisen mukaan kysyntää on ollut hyvin, sillä viime vuonna myyntiin laitetut kohteet on myyty 70–80-prosenttisesti. isot omistajat myyntilaidalla lee metsätalousmaan ja puolet jalostetun maan myynnistä. Osa kohteista on isojen taajamien lähellä, jolloin ne todennäköisesti päätyvät muuhun kuin metsätalouskäyttöön. Murunen koko metsäomaisuudesta Oikarisen mukaan Metsähallitus ei kuitenkaan aio vetäytyä kokonaan tukkoisesta Etelä-Suomesta. ”Kyse on kiinteistörakenteen kehittämisestä. Myyntimäärät ovat marginaalisia koko metsänomistukseen nähden.” Oikarinen myöntää, että Etelä-Suomessa maankäytön paineet ovat moninaiset, mutta myynnit eivät painotu etelään sen vuoksi, että metsätalouden harjoittaminen olisi mennyt hankalaksi. ”Monessa tapauksessa rajoitteet alkavat vasta sitten kun metsätalousmaata aletaan kaavoittaa muuhun käyttöön.” Myyntilinja saanee jatkoa Metsähallituksen tämän vuoden maanostoista valtaosa menee puolustusvoimien käyttöön. Puhdasta metsätalousmaata hankitaan vain 1,6 miljoonalla eurolla. ”Tuloutusvaateen vuoksi investointeja pienennetään ja myyntejä lisätään.” Maanmyyntilinja saanee jatkoa, sillä ensi vuonna tuloutusvaade valtion kassaan nousee vielä yli kymmenen miljoonaa euroa. Metsätaloudesta voitaisiin puristaa lisätuottoa luontoarvoista tinkimällä, mutta ainakaan vielä valtion maiden metsänhoitoa ei ole linjattu uudestaan. Metsähallitus ei luovu tutkimuksen tai puolustusvoimien käytössä olevista alueista, kansallispuistoista ja muista suojelualueista eikä saamelaisalueilla olevista maistaan. Metsähallitus on myymässä useita tuhansia hehtaareja lähinnä oulun läänin eteläpuolisia pikkuja hajapalstoja, aimo oikarinen sanoo.
4 METSÄLEHTI 5 • 2012 LYHYESTI Bioöljyä Joensuusta Fortum rakentaa bioöljylaitoksen Joensuun sähkön ja lämmöntuotantolaitoksen yhteyteen. Laitos tuottaa sähkön ja kaukolämmön lisäksi tulevaisuudessa 50?000 tonnia bioöljyä vuosittain. Bioöljyn raaka-aineena käytetään metsähaketta sekä muuta puubiomassaa. Tuotanto lisää Joensuun voimalaitoksen energiapuun käyttöä merkittävästi, nykyinen 300?000 kuution vuotuinen käyttö lähes kaksinkertaistuu. Vierimetsien hoito ei etene Suurin osa sähköverkon ilmajohdoista tulee Energiateollisuuden mukaan kulkemaan vielä pitkään metsissä. Siksi niiden myrskynsietokyvyn kohentaminen olisi tärkeätä, se kuitenkin edellyttää johtoalueen reunalla olevien vierimetsien hoitoa. Verkkoyhtiöt ja metsänomistajajärjestöt antoivat viime syksynä yhteisen suosituksen vierimetsien hoidosta. Se ei ole johtanut toivottuihin tuloksiin. ”Tavoitteemme on, että tähän saataisiin toimiva ratkaisu vapaaehtoisten ja sopimuspohjaisten toimenpiteiden pohjalta”, Energiateollisuuden sähköverkkojohtaja Kenneth Hänninen totesi. Hakkuut vähenivät yksityismetsissä Hakkuutahti hidastui hieman tammikuussa. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan hakkuumäärä jäi 4,7 miljoonaan kuutioon, mikä on prosentin vähemmän kuin vuotta aiemmin. Korjuu väheni etenkin yksityismetsissä. Siellä hakkuumäärä oli 3,6 miljoonaa kuutiota, mikä on lähes 10 prosenttia vähemmän kuin viime vuoden tammikuussa. Pystykaupoilta puuta kertyi vajaat kolme miljoonaa kuutiota, siinä pudotusta oli reilut 10 prosenttia. Sen sijaan hankintakaupoilta puuta tuli muutaman prosentin vuodentakaista enemmän. Yhtiöiden ja valtion metsissä hakkuumäärä nousi miljoonaan kuutioon. Se on liki 50 prosenttia enemmän kuin viime vuoden tammikuussa. Peurasaalis kutistui Suomessa kaadettiin päättyneellä metsästyskaudella 21?600 valkohäntäpeuraa. Saalis pieneni edellisvuodesta lähes neljällätuhannella eläimellä. Metsäpeuraa lukuun ottamatta myös muiden pienten hirvieläinten saalismäärät pienenivät. Kuusipeuroja saatiin saaliiksi 77 ja metsäpeuroja 36 yksilöä. Valkohäntä-, metsäja kuusipeuran metsästys päättyi tammikuussa. Suomen riistakeskuksen mukaan pienten hirvieläinten kannat ovat pienentyneet voimakkaasti paksulumisten talvien ja ilveskannan kasvun vuoksi. Puuntuonti hyytyi Puun tuonti väheni viime vuonna. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan tuontimäärä jäi vajaaseen 11 miljoonaan kuutioon, mikä on 11 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Tuonti hidastui lähinnä syksyn aikana. Puutavaralajeista eniten tuotiin haketta, liki neljä miljoonaa kuutiota. Se on yhdeksän prosenttia vähemmän kuin edellisvuodesta. Toiseksi eniten tuotiin koivukuitua, runsaat kolme miljoonaa kuutiota, mikä on lähes viidenneksen vähemmän kuin edellisvuonna. Tuontipuusta reilut 60 prosenttia oli peräisin Venäjältä. haltiasta tulee suomen ensimmäinen puuelementeistä pystytetty julkinen rakennus. ”täällä luonto näyttelyyn syntyy oikea tunnelma”, timo kukko iloitsee.
5 METSÄLEHTI 5 • 2012 JuHA HAkkARAINEN KOLUMNI Kirjoittaja on MTK:n metsäjohtaja. M etsät eivät kuulu Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, eikä EU:ssa ole yhteistä metsäpolitiikkaa. Näinhän se virallinen liturgia menee. Kollegat Itävallassa olivat laskeneet, että EU:ssa on kuitenkin yli 400 lakia tai lainsäätämisohjetta, jotka koskevat suoraan metsiä ja metsätaloutta. Ja meillä siis ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa. EU:ssa on kyllä metsästrategia ja metsätoimintaohjelma, joita ollaan paraikaa uusimassa. Entinen strategia ei ole toiminut niin kuin olisi ollut suotavaa. Sen seurauksena meillä on valtava määrä ohjelmia, ohjeita ja lakeja, jotka ovat jopa keskenään ristiriidassa. Ne komis sion pääosastot, joilla on ollut eniten intohimoja metsiin liittyen ja valtaa, ovat jyllänneet. Tavoite on, että kun seuraavia 400:aa lainsäädäntöohjetta rustataan, toiminnan pitää olla koordinoitua ja metsien rooli selvä. Koko EU:ssa ollaan menossa biotalouteen ja uusiutuvien luonnonvarojen – kuten puu – varaan lasketaan paljon. Metsät ja puu ovat tärkeitä talouskasvulle, maaseudun kehittämiselle, uusiutuvan energian tavoitteille ja hiilensidonnalle. Samaa aikaan komissiosta kuitenkin tipahtelee tasaisesti lakialoitteita, jotka hankaloittavat metsien kestävää käyttöä. Tässä esimerkki. Meillä on jo tiukka metsälainsäädäntö ja sertifiointijärjestelmät. Kuitenkin ensi vuonna tulee voimaan EU:n puutavara-asetus, joka kieltää laittomat hakkuut. Siis ensi vuodesta alkaen jokaisen metsäomistajan pitää todistaa, että omasta metsästä hakattu puu ei ole laitonta. Kiitos tiukan edunvalvontatyön, todistamiseen riittää metsälain mukainen toiminta, mutta tämä lopputulos ei ollut mikään itsestäänselvyys. Kun tämä asia on saatu kuntoon, EU:ssa sorvataan täyttä päätä lainsäädäntöä biomassan kestävyyskriteereille. Siis puulle, ainoalle taatusti uusiutuvalle raaka-aineelle väännetään laillisesti sitovia kestävyyskriteereitä. Ei esimerkiksi betonille, lasille tai teräkselle, saati öljylle. Vaikuttaminen Brysselissä on täysin välttämätöntä. Työ on hidasta, kallista ja välillä turhauttavaakin, mutta täysin välttämätöntä. Jos sitä ei tehtäisi, on riski, että metsäelinkeino olisi pian entinen elinkeino. Kun perinteisesti edunvalvonta on risujen jakamista, tässä on ruusujen paikka. Kansainvälissä metsäedunvalvonnassa kotimainen yhteistyö valtiovallan, metsäomistajien, teollisuuden, yrittäjien ja työntekijöiden välillä sujuu mallikkaasti. Tavoitteet ovat yhteiset: sektorin elinkeinojen kilpailukyky. Yhteistä metsäpolitiikkaa ei todellakaan kaivata, mutta toivottavasti seuraavasta metsästrategiasta saadaan aito strategia, joka tarkastelee metsiä mahdollisuutena. Tosin tähtien asento, tai siis komission virkamiesten asenteet, eivät ole tälle vielä kovin suotuisat. Tikkuja ristiin vai kapuloita rattaisiin? hanna lehto-isokoski, teksti MaURi Ratilainen, kuva T yömaanosturi siirtää paikoilleen ensimmäistä, mustaan muoviin verhottua elementtiä. Kypäräpäiset miehet ottavat sen vastaan ja ryhtyvät asennustöihin. Espoon Nuuksioon nousevan Suomen luontokeskus Haltian seinät alkavat muotoutua. Hetki on erityisen tärkeä Nuuksiokeskus Oy:n toimitusjohtajalle Timo Kukolle, joka on työstänyt Haltiaa jo neljä vuotta. Takana on lukemattomia neuvotteluissa, palavereissa ja työpöydän ääressä vietettyjä työtunteja. ”On hienoa nähdä, miten ne konkretisoituvat taloksi”, Kukko iloitsee. Haltiasta tulee Suomen luontoa elämyksellisesti esittelevä näyttelyja tapahtumakeskus, joka avataan keväällä 2013. Tilaa tulee noin 3?300 neliötä. Timo Kukko on vanha konkari julkisten näyttelytilojen rakennuttajana. Ennen Haltiaa hän oli teettämässä museokeskus Siidaa Inariin sekä Suomen Metsämuseo Luston lisärakennusta Punkaharjulle. Ansioluettelosta löytyy myös pienempiä rakennusprojekteja. Haltia poikkeaa Kukon muista taloista, sillä kellarikerrosta lukuun ottamatta se tehdään kokonaan puusta. Julkiset rakentajat eivät Suomessa puuta juuri käytä kuin pintamateriaalina, vaikka esimerkiksi Itävallassa siitä rakennetaan sujuvasti. Miksi? Isoja elementtejä tarvitaan ”Puinen, julkinen rakennus tulee helposti liian kalliiksi, jos se joudutaan tekemään pitkästä tavarasta”, Kukko toteaa. Niin oli käydä Haltiallekin. Talon rakenteiksi suunniteltiin puupilaripalkkeja, jotka kilpailutettiin. Sisäverhouksia ja paljon käsityötä vaatinut suunnitelma olisi romuttanut kustannusarvion. Piti löytää edullisempi ratkaisu, mutta mistä? Pientaloelementtejä on kyllä tarjolla, mutta kymmenen metriä korkean puuelementin valmistajaa ei Suomesta löytynyt. Kun toisessa päässä ovat puu ja saha, toisessa onkin jo urakoitsija. ”Välissä ei ole mitään suuria rakennuksia varten. Tarvitaan välijalostavaa teollisuutta”, Kukko vaatii. Haltiaa varten järjestettiin kilpailullinen neuvottelumenettely, jossa selvisi, että Stora Enso valmistaa Itävallassa ristiin laminoituja CLT-kuusipuuelementtejä. Ne valittiin. Elementit voidaan valmistaa niin suuriksi kuin kuljetusmääräykset sallivat. Ovet ja ikkunat jyrsitään kohdilleen, ja pinta kelpaa sisäseinäksi ilman verhousta. Levyt viimeistellään Pälkäneellä. ”Osa arvonlisäyksestä tulee siis Suomeen. Toivottavasti Haltian esimerkki herättää kysyntää niin, että elementtien valmistaminen kannattaa aloittaa täälläkin.” Standardeja puutuotteille Puutuotteiden kilpailua vaikkapa betonin kanssa vaikeuttaa standardien puute. Betonituotteilla ne on – tietyt moduulimitat ja elementtien paksuudet. Ei ole väliä, kuka tavaran toimittaa, sillä osat sopivat automaattisesti yhteen. Julkisen rakennuttajan on helppo kilpailuttaa valmistajia. ”Mutta jos arkkitehti sanoo, että tähän tarvitaan seitsemän senttimetrin puulevy, yksikään firma ei sitä välttämättä tee”, Kukko kertoo. Kilpailutuksen jälkeen puusta rakentava joutuu tyytymään niihin mittoihin, joita sattuu olemaan tarjolla. Käytännössä rakennus pitää suunnitella toiseen kertaan. Suunnittelua saattavat hankaloittaa myös paloturvallisuuteen liittyvät määräykset. Poikkeuksista päättää aina paikallinen viranomainen, joten yllätyksiä voi tulla. Palomääräysten perusteella Haltian ulkoseinät olisi pitänyt kattaa yli kolmen metrin korkuisella lasilevyllä, jotta niiden sytyttäminen olisi vaikeaa. Rakennuttaja ei lasilevyä halunnut, joten seinät piti piirtää uusiksi. Nyt pintamateriaaliksi kaavaillaan natriumsilikaatilla kyllästettyä puuta. Kukko ymmärtää, että viranomaisella on valtava vastuu, mutta hän toivoo yhteistyötä. Suunnitelmalle sanotaan joko kyllä tai ei, tehkää uusi. ”Viranomaiset ja valmistava teollisuus pitää saada jo suunnitteluvaiheessa samaan pöytään. Silloin vältytään turhalta työtä.” Tahto ratkaisee Timo Kukko on sitä mieltä, että puisia kirjastoja, päiväkoteja ja näyttelyhalleja nousee kyllä, jos on tahtoa. Rakennuttajan halu ratkaisee. ”Ei puu sen vaikeampi ole kuin mikä tahansa materiaali. Ongelmiin löytyy aina ratkaisu. Joissakin kohdissa betoni silti toimii puuta paremmin, ja silloin kannattaa käyttää sitä.” Kukko pitää puusta, sillä se on ekologista ja tuo näyttelytilaan aivan omanlaisensa, intiimin tunnelman. Hän ei malta jättää puuta edes vapaa-aikanaan vaan on rakentamassa Inariin karjalaistyylistä hirsihuvilaa. Osa puutavarasta tulee omasta metsästä. Rakentajan käsiä pilkuttavat työn jäljet: saha on rouhaissut muutaman röpelöisen viillon, joista tuorein on hyvää vauhtia paranemassa. Sisukas löytää ratkaisut Jos kaikki olisivat yhtä sinnikkäitä kuin Espooseen luontokeskusta rakennuttava Timo Kukko, johan nousisi Suomeen julkisia puurakennuksia. Timo kukko › Syntynyt 1966 Ylistarossa. › Metsänhoitaja, Metsähallituksen tytäryhtiön Nuuksiokeskus Oy:n toimitusjohtaja. › Asuu Hämeenlinnassa. › Perheessä vaimo ja kolme lasta. › Opiskellut myös museoalaa ja kehittänyt sitä esimerkiksi Luston johtajana. Arvostaa elämyksiä, joita hyvä näyttely tarjoaa. › Harrastaa luontoa, retkeilyä ja rakentamista. ”Ei puu ole sen vaikeampi kuin muutkaan materiaalit.”
6 METSÄLEHTI 5 • 2012 Energiapuun osto halukkuus on vaisua, kun tulevaisuudesta ei ole varmuutta. Mikko häYRYnen P ienpuun energiatuki on pysähtynyt EU-komissioon. Tilanteen epäselvyys saattaa heikentää energiapuun tarjontaa ja johtaa turpeen polton kasvuun. Energiapuun ostajat toivovat, että tukipäätös saataisiin aikaan, olipa se millainen tahansa. Tämä lämmityskausi on lopuillaan ja energiapuun ostajien huomio alkaa siirtyä seuraavaan kauteen. Energiapuun metsävarastotilanne vaihtelee, mutta tukitilanteen vuoksi ostohalut ovat ylipäätään vaisut. L&T Biowatti Oy:n PohjoisSuomen liiketoiminta-alueen johtaja Juha Fränti toteaa syksyn olleen poikkeuksellisen lämmin jouluun saakka, joten tänä talvena polttoainetta on kulunut suhteellisen vähän. Pakkasjakso oli napakka, mutta kohtuullisen lyhyt. ”Tavaraa tarvitaan silti koko ajan, sillä kaupan pitää käydä koko ajan molempiin suuntiin.” Talvileimikoiden korjuuta ainakaan tälle talvelle Fränti ei voi enää luvata, vaan korjuu saattaa mennä ainakin yhden kesän yli. Fräntin mukaan metsäenergialla on nyt tasainen hinta. Kantohinta on nollasta kymmeneen Tukisotku sekoittaa energiapuukauppaa energiapuun ostajat toivovat tukiepäselvyyksiin pikaista ratkaisua, oli se mikä tahansa. Päätös petu-varojen siirrosta kemeraan ei synny ennen kesäkuuta. hannU jaUhiainen EU-komissio hylkäsi Suomen eduskunnan hyväksymän lain pienpuun energiatueksi eli petuksi. Metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maaja metsätalousministeriöstä kertoo, että petu-säädöksiä yritetään vielä sorvata sellaiseen muotoon, että ne kelpaisivat myös komissiolle. Toistaiseksi energiapuun korjuun tuet maksetaan kemeran perusteella. Rahat ovat kuitenkin vähissä. Hilska-Aaltosen mukaan viime vuodelta siirtyi energiapuun kuljetustuen ja haketuksen maksatuksia tälle vuodelle noin viiden miljoonan euron edestä. Tämän vuoden budjetissa energiapuun kemera-tukeen on varattu vain kolme miljoonaa euroa. Ajatushan oli, että loppuvuosi toimitaan petun mukaan, johon on varattu 17 miljoonaa euroa. On mahdollista, että lisäbudjetin yhteydessä petun rahat siirretään kemera-tukeen, jolloin energiapuun tilanne helpottuisi. Tämä tapahtuu aikaisintaan kesäkuussa. Petua yritetään vielä eU:ssa euroa. Hinta nousee, jos kohteelta voi samalla korjata myös kuitumittaista ainespuuta. ”Energiapuun hintaan vaikuttaa moni asia. Kuitupuun hinnan arvioiminen on paljon helpompaa.” Energiapuuta ei korjata varastoon Pohjois-Savossa toimivan Kaskihake Oy:n toimitusjohtaja Tuomo Siponen sanoo, että metsävarastot ovat nyt minimissään. ”Koska tukiasiat ovat avoinna niin ei oikein tiedä, että millä hinnalla kannattaa lähteä ostamaan.” Kaskihakkeella on riittävät leimikkovarannot toimitussopimusten hoitamiseksi. Varastoon ei kannata tehdä tavaraa, jota ei varmuudella saada myytyä eteenpäin. ”Mutta ostot ovat menossa kahden vuoden korjuuajalla. Jos käyttöä ei ole ensi talvelle, niin annetaan olla pystyssä.” Myyjä saa tilinsä kun tavara on tienvarressa. Turvetta polttoon puun sijasta EPM Metsä aloitti viime vuonna puunhankinnan sekä Myllyahon sahalle Alajärvelle että Vaasan ja Seinäjoen voimaloille. ”Aloitimme syksyllä nollilta, joten huonot kuivaamisolosuhteet eivät haitanneet meitä”, toimitusjohtaja Timo Hongisto toteaa. ”Mutta tukiasioiden sekavuus on erittäin murheellista toiminnan käynnistämisen kannalta.” Hongiston mukaan yleinen epätietoisuus heikentää energialeimikoiden tarjontaa ja luo epäluottamusta. ”Emme uskalla olla aktiivisesti ostamassa, kun emme tiedä millä hinnalla puista aikanaan liikkuu raha.” Tällä hetkellä ostotoiminta on pääosin sahan puunhankintaa ja sen mukana tulevaa energiapuuta. ”Nyt kaivataan nopeita ratkaisuja, että mitä petun tilalle. Jos tukea ei ole niin kantohinnat lähenevät nollaa, ja silloin ei kauppa käy.” Päätehakkuiden mukana tuleva energiapuu ei riitä voimaloiden tarpeisiin. Seinäjoen ja Vaasan voimalat pystyvät polttamaan myös turvetta ja kivihiiltä. Tilanne saattaa johtaa niiden polton lisäämiseen. Päästöoikeudet nyt edullisia Keljanlahden voimala Jyväskylässä valmistui pari vuotta sitten, mutta sen käynnistämissä oli viivytyksiä, minkä vuoksi energiapuuta kertyi tienvarsivarastoihin. Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajan Kari Kuusniemen mukaan kuluvan talven aikana varastotaso on normalisoitunut, ja uusia energialeimikoita pystytään jälleen ostamaan. ”Korjuun pystyy lupaamaan tälle vuodelle, mutta talvikorjuuta ei enää voi taata.” Kuusniemikin korostaa, että tukien epäselvyys hämmentää eikä ammattilainenkaan tahdo pysyä käänteissä mukana. Nuoren metsän kunnostuskohteen kantohinta ilman tukea on vähän tai ei mitään. ”Metsäenergian kilpailukykyyn vaikuttaa kilpailevien polttoaineiden ja päästöoikeuksien hinta. Päästöoikeuksien hinta on ollut alhaalla, mikä huonontaa puun kilpailukykyä”, Kuusniemi sanoo. M ik ko R iik ilä
7 METSÄLEHTI 5 • 2012 eliisa kallionieMi Tänä vuonna Euroopan suurin metsäalan messutapahtuma KWF-Tagung järjestetään 13.–16. kesäkuuta Saksassa lähellä Müncheniä. Joka neljäs vuosi aidossa metsäympäristössä pidettävät messut levittäytyvät noin 100 hehtaarin kokoiselle alueelle. Järjestäjät odottavat tapahtumaan yli 400:aa näytteilleasettajaa yli 20 maasta. Mukana on paljon myös suomalaisia yrityksiä. Viimeksi vuonna 2008 mesMetko ja kWF vuoden suurimmat metsämessut kesän suurista metsämessuista ensimmäisenä järjestetään saksalainen kwf-tagung, joka houkutteli viimeksi yli 40?000 kävijää. Viime kesä oli tuomen loimutaudille erityisen otollinen. Risto jalkanen teksti ja kuva Jos tuomen koko latvus värittyy monenkirjavasti jo elokuussa selvästi ennen ruska-aikaa, kyseessä on tuomenloimutauti. Tauti on meillä heikosti tunnettu, vaikka sitä tavataankin koko Suomessa. Viime kesä oli taudin leviämiselle erityisen otollinen, sillä se oli yleinen Suomen lisäksi muualla Pohjolassa sekä KeskiEuroopassa, mistä tauti lieneekin levinnyt meille. Tuomenloimun historia meillä rajoittuu 2000-luvulle. Sen aiheuttava sieni tartuttaa ja kirjavoi lehdet punaisiksi, keltaisiksi tai ruskeiksi, taudin kehitysvaiheesta riippuen. Lehdet irtoavat helposti, ja puu harsuuntuu ennenaikaisesti. Puutteellisten tietojen takia on vaikea arvioida taudin merkitystä puulle. Vielä ei esimerkiksi tiedetä, toistuuko epidemia vuosittain tai jääkö tämä uusi taudinaiheuttaja pysyväksi tuo mien kirjavoittajaksi. Värit vaihtuvat Koko maassa yleinen tuomi on melko huomaamaton puulaji. Kukkiessaan se kyllä havaitaan niin ulkonäkönsä kuin hienon tuoksunsa ansiosta. Kukinnan jälkeen tuomi kuitenkin katoaa odottamaan seuraavaa kukintaa, kun ruskapuuksikaan sitä ei mielletä. Poikkeuksiakin on. Erityisen huomiota herättäväksi tuomi muuttuu tuomenkehrääjäkoiepidemian aikana, jolloin toukkalauman seitti verhoaa lehdettömiksi kalutut puut hopeanharmaiksi. Tuomi voi tulla esille ruskaankin liittyen. Tuomella tavataan nimittäin aika ajoin voimakkaan punaisten lehtien oksia eri puolilla ylälatvusta vihreiden oksien välissä. Punastumiseen ei näyttäisi olevan mitään ensisijaista syytä, joten elokuun lopun tai syyskuun alun ilmiö liittyy talveentumiseen. Jos tuomenoksien kärjet reagoivat ruskamaisesti jo kesäkuun lopulla tai yleisemmin heinäkuussa lehtien värittyessä keltaisesta punaiseen, se johtuu mitä todennäköisimmin voimakkaasta tuomikirvan imennästä. Käpristyneiden lehtien suojasta löytyykin suuri joukko kirvoja tai myöhemmin niiden luurankoja. kirjoittaja on Metsän tutkimuslaitoksen erikoistutkija. Liian värikkäät tuomet tuomenloimutaudin oireita näkyi jo pahoin harsuuntuneessa tuomessa kittilän Rautuskylässä viime elokuun lopulla. ”Jo yli 230 näytteilleasettajaa on mukana, ja osastoja on myyty melkein 300 kappaletta”, hän kertoi viime viikolla. Metkossa on esillä runsaasti koneuutuuksia. Lisäksi useampi konealan yritys juhlii syntymäpäiviään messujen yhteydessä. Uutta on tapahtumateltta, jossa pidetään perjantaina metsäseminaari ja metsänomistajailtamat. Sadan hehtaarin tapahtumat Järjestyksessä 14:s FinnMetkonäyttely yltää pinta-alaltaan samoihin mittoihin saksalaisen KWF:n kanssa: tilaa on yli 100 hehtaaria. Muuten suomalaisnäyttely on vähän pienempi. Vuonna 2010 Metko houkutteli runsaat 33?000 vierasta ja yli 330 näytteilleasettajaa. Ranskalainen metsämessujen konkari Forexpo viettää 6.–8. kesäkuuta 50-vuotisjuhliaan mielenkiintoisessa paikassa Euroopan laajimmalla metsitysalueella Etelä-Ranskassa. Viime kerralla Forexpo keräsi 25?000 kävijää. Euroopan suurin metsäalan messutapahtuma Skogselmia järjestetään joka toinen vuosi, ja ensi kesänä messut viettävät välivuotta. Ruotsissa metsäkoneisiin voi tutustua kesällä muiden muassa Skog & Traktor, Nolia Jord & Skog ja Mellanskogsmässan näyttelyissä. Eniten eurooppalaista metsä väkeä kokoontuu ensi kesänä EteläSaksan Bobfingeniin ja Suomen Jämsään. suilla kävi runsaat 43?000 metsästä kiinnostunutta. Toinen kesän suurtapahtuma on joka toinen vuosi järjestettävä FinnMetko Jämsässä 30.8.–1.9. Tapahtuman toimitusjohtaja Erkki Eilavaara kertoo, että näyttelyn myynti on edennyt ripeästi. KW FTa gu ng
8 METSÄLEHTI 5 • 2012 nointipäällikön tehtävästä hiljattain Nisulan leipiin siirtynyt Kalle Mattsson. kustannustehokas ja ketterä Nisulalla uskotaan pienen ja ketterän koneen mahdollisuuksiin, vaikka konekaluston koko on harvennuksillakin ollut kasvussa. Metsänomistajat epäilemättä toivottavat siron koneen tervetulleeksi metsään, mutta urakoitsijoiden vakuuttaminen vaatinee enemmän työtä. Mattsson uskoo koneen erottuvan muista harvennuskoneista kustannustehokkuutensa ansiosta. ”Harvennuksilla pitäisi päästä tilanteeseen, jossa hakkuutyö on tuottavaa ilman, että töitä tarvitsee tehdä pimeässä. Tällä koneella siihen voidaan päästä.” Lopullista hintalappua koneelle ei ole vielä lyöty, mutta se tulee olemaan selkeästi edullisempi kuin isommat kilpaveljensä. ”Veroton hinta alkaa kakkosella”, Mattsson vihjaa. Koneen markkinointi alkaa toden teolla ensi syksyn Metkossa. Koura kohti konemarkkinoita Nisula Forest ja Lännen Tractors tuovat markkinoille harvennuksille suunnatun hakkuukoneen. saMi kaRPPinen teksti ja kuvat Y ksi ympyrä sulkeutui Nisula Forest Oy:n toimitusjohtaja Ali Nisulan uralla, kun yhtiö esitteli uuden pyöräkuormainkaivurin alustalle rakennetun N4-hakkuukoneen. Jämsän Hallissa toimivan yrityksen tarina käynnistyi nimittäin aikoinaan Valmetin kaivurin alustalle tehdystä ajokoneesta. ”Rakensimme sen veljeni Sepon kanssa vuonna 1978. Sillä aloitimme metsuripuiden ajamisen”, Nisula muistelee. Jo muutaman vuoden kuluttua miehet olivat kehittäneet prosessorin, jolla tehtiin päätehakkuita. Vuonna 1987 Nisulat siirtyivät ostokoneisiin hankkimalla ensimmäisen Ponssen valmistaman hakkuukoneen. ”Siitä alkoi toistakymmentä vuotta kestänyt yhteistyö Ponssen kanssa. Esimerkiksi Ponssen 53ja 73-kourien prototyypit tehtiin meillä.” Parhaimmillaan Nisula urakoi metsässä kymmenen koneen voimin, mutta monen sattuman summana yritys luopui urakoinnista kokonaan kolme vuotta sitten. ”Päätuotteiksemme ovat muodostuneet energia-, hakkuuja yhdistelmäkourat, joita toimitamme esimerkiksi Valtralle.” Luonteva askel Hakkuukonevalmistajaksi siirtyminen on Nisula Forestille iso mutta luonteva askel yrityksen kehityskaaressa. Yhteistyökumppaniksi projektiin löytyi Lännen Tractors Oy, jonka valmistamalle alustalle hakkuukone on rakennettu. ”Talossamme ei ole metsäpuolen erityisosaamista, joten Nisula on meille hyvä kumppani. Hakkuukone on yksi lisätukijalka toimintaamme”, kertoo tuoteryhmäpäällikkö Jan Aspvik. Lännen pyöräkuormainkaivurin runkoon ei ole tarvinnut tehdä suuria muutoksia. Vain akselistot on muutettu maastoon sopiviksi ja koneeseen on suunniteltu näköalaohjaamo metsäkäyttöön. Lisäosaamista yhteishankkeeseen on tuonut Valtran markki”Ensivaiheessa tähtäämme kotimaahan, mutta jatkossa myös vientimarkkinoille. Ainakin länsinaapurissa on kysyntää tämän tyyppiselle koneelle.” Poukkoilevaa politiikkaa Poukkoileva metsäenergiapolitiikka on heijastunut myös Nisula Forestin toimintaan. Se on näkynyt etenkin ammattipuolen energiapuukourien menekissä. Tuorein muistutus alan nisula forestin päätuotteita ovat energia-, hakkuuja yhdistelmäkourat. arto tuominen kokoaa 400C-monikäyttö kouraa. arvaamattomuudesta oli pienpuun energiatuen vesittyminen. ”Lyhytjänteisten päätösten varassa yrittäjien on todella vaikea toimia. Päättäjien puheet ovat olleet suurempia kuin teot”, toteaa Ali Nisula. Hän näkee yhteyden ydinvoimalupien myöntämisen ja uusiutuvan energian vastatuulen välillä. ”Heti kun luvat myönnettiin, pysähtyivät tuulimyllyjenkin siivet.” Isäntälinjan kourien kysyntä on tukisekoilusta huolimatta pysynyt tasaisena. Tupa on lämmitettävä, tulipa tukea tai ei. Nisulalla riittää kuitenkin uskoa alaan. ”Energiapuun osalta pitäisi kyetä näkemään kansantaloudelliset vaikutukset koko hankintaketjun osalta.” Hakkuut siirtyvät myös entistä useammin harvennuskohteisiin, joille Nisula Forestilla on nyt heittää monipuolisen kouravalikoiman lisäksi näppärä hakkuukone. ”Markkinoille lähdetään tosissaan, muttei hampaat irvessä”, Nisula summaa. nisula forest oy:n toimitusjohtaja ali nisulalla on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus metsäkoneista. Miehen luotsaama yhtiö työllistää jämsän hallissa 17 ihmistä. nisula forest oy:n n4 –hakkuukone on suunniteltu harvennushakkuisiin. kone on varustettu kymmeneen metriin ulottuvalla liikeratakuormaimella ja nisula 425h -hakkuupäällä.
Kirjakauppa Maaliskuu muutakin näyttää kuin maata, uutuuskirjat. Puhelintilaukset: 02077 29136 Kaikki metsäkirjat: www.metsakustannus.fi/kauppa Postija toimituskulut: 1 kirja 7,50 euroa, 2-5 kirjaa 8,50 euroa, 6 kirjaa tai enemmän 10,00 euroa/lähetys. Tilaa verkkokaupasta! Kun tilaat verkkokaupasta vähintään kaksi kirjaa, saat ne ilman postikuluja! Metsäpuiden erikois muodot – koristepuita viherrakentamiseen Teijo Nikkanen ja Pirkko Velling (toim.) Kirja esittelee laajasti kotimaisten metsäpuiden poikkeavia muotoja ja niiden käyttöä viherrakentamisessa. Se on viheralan ammattilaisen ja kotipuutarhurin käsikirja. Hinta: 42 euroa Rakotulilta maailmalle Eljas Pohtila Professori Eljas Pohtila, poromiehen poika Sallasta, kertoo tarinoita lapsuusja nuoruusajastaan, mutta ennen kaikkea sattumuksia työuransa varrelta. Hinta: 26 euroa Juurikkalan 500 mottia Martti Linna (toim.) Kirja kokoaa Juurikkalan kokemusperäisen tiedon metsänomistajan ratkaisuista, kun ohjenuorana on metsätalouden kannattavuus. Hinta: 32 euroa Veistotöitä Markus Tuormaa Monipuolisesti kuvitettu kirja opastaa puun veistämisen saloihin. Tuoretta puuta työstetään kirvein, kiiloin ja vuolimin. Hinta: 42 euroa Yhteismetsä – perustaminen, hallinto, verotus Pirjo Havia Kirjassa kuvataan kattavasti yhteismetsän perustaminen ja toiminta. Opas on oiva apu uuden yhteismetsän perustamista suunnitteleville. Se on käytännön työkalu yhteismetsien hoitokunnille ja toimitsijoille . Hinta: 39 euroa Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Runsaasti esimerkkilaskelmia sisältävä opas oman metsän talouden tunnuksista. Hinta: 38 euroa Metsä maisemassa – Suunnittelu ja hoito Minna Komulainen Runsaasti kuvitettu opas käytännön maisemanhoitoon erityisesti metsänomistajille ja kylätoimintaan. Hinta: 42 euroa Suotyypit ja turvekankaat – opas kasvupaikkojen tunnistamiseen Jukka Laine ym. Opas esittelee suotyyppijärjestelmän sekä luonnontilaisten soiden ja ojitettujen turvekankaiden tyypit ja niiden opaskasvit. Kirjassa on mukana DVD. Hinta: 40 euroa Uutuuskirjat ilmestyvät maaliskuussa. Ennakkotilaukset sähköpostilla tilaukset@metsalehti.fi Ei postiku luja maalisk uun tilauk sista. Ei postiku luja maalisk uun tilauk sista. Ei postiku luja maalisk uun tilauk sista. Kirjat tabloid 3-12.indd 1 27.2.2012 20.43
hannU jaUhiainen Y ksityismetsätalous jatkoi viime vuonna toipumistaan parin vuoden takaisesta syvästä taantumasta. Metsäntutkimuslaitoksen ennakkotietojen mukaan yksityismetsien liiketulos nousi 96 euroon hehtaarilta. Nousua edellisvuodesta on reaalisesti eli inflaatio huomioon ottaen viisi euroa. Noususta huolimatta tulos jäi kymmenen edellisen vuoden keskiarvosta yhdeksän prosenttia. Tutkija Esa Uotila Metsäntutkimuslaitokselta kertoo, että tuoton paraneminen edellisvuoteen verrattuna johtui pitkälti mäntytukin myyntimäärien noususta. ”Puiden myyntimäärä vaikuttaa eniten tähän Metlan laskemaan liiketulokseen. Mitä enemmän puuta myydään, sitä enemmän yleensä kertyy myös tuloja ja liikevoittoa”, Uotila sanoo. Jonkin verran tulokseen vaikuttaa myös kantohintojen kehitys sekä myydyn puutavaran lajivalikoima. Hyvähintaisen tukin osuuden kasvaessa tulos paranee. Itä-Suomessa paras tulos Alueellisesti liiketulos oli paras Itä-Suomessa, 135 euroa hehtaarille, nousua edellisvuodesta kuusi prosenttia. Länsi-Suomessa yllettiin 117 euron liiketulokseen, nousua samaten kuusi prosenttia. Pohjois-Suomessa tulos oli vaatimaton 37 euroa hehtaarilta, missä kasvua oli kuitenkin 10 prosenttia edellisvuodesta. Yksityismetsätalouden liiketuloksen vuosittainen vaihtelu on ollut Etelä-Suomessa selvästi suurempaa kuin Pohjois-Suomessa. Toisaalta ero etelän ja pohjoisen välillä on viime vuosina pienentynyt. Tulos Itä-Suomen alueella on ollut koko 11 vuoden tarkastelujakson ajan maan paras. Vuonna 2000 tulos oli noin 180 euroa hehtaarilta, kun Pohjois-Suomessa päästiin noin 40 euroon, eroa siis 140 euroa hehtaaria kohden. Huippuvuonna 2007 ero repesi suurimmilleen: kun Itä-Suomessa päästiin noin 220 euron tulokseen, Pohjois-Suomessa nousua ei ollut juuri yhtään, ja tulos oli vain vähän päälle 50 euroa. Eroa kertyi siis lähes 170 euroa per hehtaari. Vastaavasti laskukin oli Itä-Suomessa sitten pohjoista jyrkempi. Seuraavana vuonna Itä-Suomessa tulos romahti noin 75 euroon, kun se Pohjois-Suomessa oli noin 25 euroa – eroa oli siis enää 50 euroa hehtaarilta. Kahden viime vuoden aikana ero on taas hieman venähtänyt. Tulos on Itä-Suomessa noussut noin 130 euroon, mutta Pohjois-Suomessa vain vajaaseen 40 euroon. Ero on siis nyt noin 90 euroa hehtaarilta. Pohjois-Suomessa ollaan lähes 2000-luvun alkupuolen tasolla, kun Itä-Suomessa ollaan edelleen selvästi vuosikymmenen alkuvuosien tason alapuolella. Länsi-Suomen alueen kehitys on noudattanut hyvin pitkälle ItäSuomen linjoja. Vuositulos on vain ollut 5–20 euroa Itä-Suomea huonompi. kannattavuus tilakohtainen Yksityismetsätalouden liiketulos perustuu katelaskelmaan, jossa puutavarasta saaduista myyntituloista vähennetään puuntuotannosta syntyneet menot. Laskelmat tehdään alueittain Suomen metsäkeskuksen aluejaon (entiset metsäkeskukset) mukaan. Metsänomistajien saamia tuloja ovat bruttokantorahatulot sekä puuntuotannon kemera-tuet. Tuloihin lasketaan myös omaan käyttöön otetun puutavaran arvo. Kantorahatulojen merkitys on tuloksenmuodostuksessa ylivertainen. Viime vuonna yksityismetsänomistajat saivat kantorahatuloja noin 1,6 miljardia euroa. ”Noin 60 miljoonan vuosittainen euron kemera-tuki parantaa metsätalouden hehtaarituottoa 4–5 eurolla”, Uotila kertoo. Metsätalouden menot syntyvät investoinneista metsänhoitoja metsänparannustöihin sekä metsäomaisuuden hallintoyms. kuluista. Menoiksi katsottavat kulut ovat pääosin niitä, jotka voidaan metsäverotuksessa katsoa vähennyskelpoisiksi menoiksi. Kalenterivuosittainen liiketulos on tulojen ja menojen erotus. Hehtaarikohtaiseksi liiketulos on muutettu valtakunnan metsien inventoinnin tietojen perusteella. Liiketulosta laskettaessa ei oteta huomioon verotusta. Uotila korostaa, että Metlan laskelmat kuvaavat keskimääräistä tilannetta. Tilakohtaisesti metsätalouden kannattavuus voi olla hyvinkin erilainen. ”Paljon puuta myyvien ja metsänhoitotöitä itse tekevien metsänomistajien metsissä kannattavuus on varmasti paljon paremmalla tasolla”, Uotila toteaa. Metsäeurojen virta kasvoi Yksityismetsien hehtaarituotto nousi viime vuonna vajaaseen sataan euroon hehtaarilta. Vuosituhannen huippuluvuista ollaan kuitenkin vielä kaukana. Kohti uutta nousua Yksityismetsätalouden reaalinen liiketulos suuralueittain 2000–2011 225 200 175 150 125 100 75 50 25 €/ha * ennakkotieto Lähde: Metla 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011* Koko maa Itä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois-Suomi 10 METSÄLEHTI 5 • 2012 B ar br o W ic ks tr öm
Yksityismetsänomistajien saama kantorahatulopotti oli lähes koko 2000–luvun alun noin kahden miljardin euron tuntumassa. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä tulot laskivat lähelle 1,5 miljardia euroa. Kantohintojen nousun ja hyvän puun kysynnän ansiosta vuonna 2007 kantorahatulo nousi noin 2,3 miljardiin euroon. Sieltä tultiin taas jyrkästi alas ja pohjalukemat saavutettiin vuonna 2009, jolloin kantorahatulot olivat noin 1,2 miljardia euroa. Vuonna 2010 noustiin sitten hieman päälle 1,5 miljardin. Tilanne vielä hieman parani viime vuonna, jolloin kantorahatulot olivat noin 1,6 miljardia euroa. Kun metsäteollisuus ja valtio lasketaan mukaan, koko kantorahatulopotti oli viime vuonna noin 1,9 miljardia euroa. Valtion ja yhtiöiden saamat tulot ovat pysytelleet melko vakaina. Niiden suhteellinen osuus on kuitenkin hieman kasvanut vuosikymmenen loppujaksolla. Kantorahatulopotin pieneneminen on siten kohdistunut lähes pelkästään yksityismetsiin. Kantohintataso on vuoden 2007 huipputason jälkeen ollut pienessä laskussa. Viimeisen kolmen vuoden aikana Metlan laskema kantohintaindeksi on ollut alempi kuin 2000-luvun alkupuolella. Hintaindeksi on vuoden 1987 jälkeen ollut viimevuotista selvästi huonompi vain 90-luvun alkupuolen lamavuosina. kantorahatulot laahaavat yhä Kun metsiään hoitaa hyvin ja hakkuut toteutetaan metsäsuunnitelman mukaisesti, metsätalouden tuottokin on hyvä. Kajaanilainen metsätalousyrittäjä Ari Korhonen ei ole kovin tarkkaan laskeskellut hehtaarituottoja tai muita tuottolukuja. Puuston kasvua hän on sen sijaan seurannut hyvinkin tarkoin. ”Kainuussa on mahdollista päästä hyvin hoidetuissa metsissä kiertoajan puitteissa noin kuuden kuutiometrin vuosikasvuun hehtaaria kohden.” Korhosen mukaan hyvään kasvuun päästään, kun taimikon varhaishoito tehdään ajallaan – mieluusti silloin, kun havupuun taimet ovat metrin mittaisia. Toinen tärkeä asia on ensiharvennus. Sen tekemisessä ei kannata vitkastella. Korhonen kiertääkin tarkoin tutkimassa ensiharvennusikää lähestyviä metsäkuvioita ja latvusten kuntoa. ”Oikea-aikaisen harvennuksen tekoon ei ole montaa vuotta.” Kun ensiharvennus on tehty, kasvatushakkuun kanssa ei enää ole niin tarkkaa, ja päätehakkuuta voi suunnitella vaikka 10–20 vuotta. Ensiharvennuksia tehtäessä on tärkeää myös että harvennusvoimakkuus on sopiva. Puuta ei saa jäädä metsään liikaa eikä liin vähän. Korhosella on usein itse laaditut runkolukutaulukot hakkuukoneen kuljettajan ohjeistukseksi. ”Harvennukset myyn aina metsän tilanteen mukaan, päätehakkuita voi sitten hieman suunnitella puun kysynnän ja hintatason mukaan”, Korhonen kertoo. Korhosen metsät ovat perheen muodostaman metsäyhtymän hallussa. Hakkuita tehdään vuosittain suurin piirtein metsäsuunnitelmien mukaisesti. Yhtymän metsien puuston vuosikasvu on 7?000–8?000 kuutiometriä, ja hakkuut lähes samaa luokkaa vuosittain. Metsätalouden kokonaistulokseen vaikuttaa luonnollisesti myös verotus. ”Metsävähennyksen käyttömahdollisuudella on merkittävä vaikutus nettotulokseen”, Korhonen sanoo. Puunmyynti ratkaisee tuoton ari korhosen mukaan metsävähennyksellä on merkittävä vaikutus metsätalouden nettotulokseen. ”Harvennukset myyn metsän tilanteen mukaan. Päätehakkuita voi sitten hieman suunnitella.” Huippuvuodesta ollaan vielä kaukana Yksityismetsätalouden reaaliset bruttokantorahatulot 2000–2011 * ennakkotieto Lähde: Metla 3000 2500 2000 1500 1000 500 Milj. € 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2011* 11 METSÄLEHTI 5 • 2012 A rt o Tu lim a
12 METSÄLEHTI 5 • 2012 PuukAuPPA tiia PUUkila K ovat pakkaset aiheuttivat viime talvena ryntäyksen polttopuukaupoille, ja monelta klapiyrittäjältä puut loppuivat kesken. Kuluvana lämmityskautena tahti on ollut rauhallisempi. Ostajat ovat ottaneet opikseen ja hankkineet liiterin täyteen jo hyvissä ajoin. ”Tämä talvi on siinä mielessä ollut erilainen, että klapikauppa on syksystä asti käynyt aika hyvin ja tasaisesti. Osalla yrittäjistä varastot ovat vähissä, mutta polttopuuta löytyy varmasti vielä”, sanoo puuenergianeuvoja Juha Hiitelä metsäkeskuksen Pirkanmaan Halkoliiteri-palvelusta. Myös Lapin Polttopuupörssistä vastaava bioenergia-asiantuntija Sampo Honkanen sekä energianeuvoja Veli-Pekka Kauppinen metsäkeskuksen Keski-Suomen Halkoliiteri-palvelusta vakuuttavat, että klapeja vielä saa. Paikoin varastot kuitenkin ovat loppuneet. ”Kaupallisen polttopuun osuus on koko ajan lisääntynyt ja monipuolistunut. Markkinoille on tullut paljon erilaisia toimitustapoja ja toimituspakkauksia”, Hiitelä kertoo. Klapien ostajilla on mahdollisuus valita aina yhdellä kädellä kannettavasta pienpakkauksesta kotipihaan tuotavaan liiteriin. Viime talven paukkupakkaset ja kysyntäpiikki nostivat polttopuun hintaa. Hinnat on pysyneet vuoden 2011 tasolla tai hieman laskeneet. Suosionsa säilyttäneestä koivuklapista pyydetään eri puolin Suomea 35–65 euroa irtokuutiolta riippuen siitä, sisältyykö kuljetus hintaan. Oulun seudulla jo ahdasta Polttopuun kasvava kysyntä on innostanut yrittäjiä laajentamaan toimintaansa ympärivuotiseksi. Samalla koneellisesti kuivattu polttopuu ja investoinnit kuivureihin ovat yleistyneet. Kuivurilla klapien kuivuminen polttovalmiiksi kestää parhaimmillaan vain pari päivää ja laatu on perinteisin menetelmin kuivattua tasaisempaa. Klapiyrittäjä Pertti Alakopsalla on ollut kuivuri neljä vuotta. Hän toimittaa vuosittain 1?500 irtomottia koneellisesti kuivattua polttopuuta Oulun seudun markkinoille. Kuluva talvi on kuitenkin alkanut hiljaisesti. Haukiputaalainen yrittäjä on saanut huomata, että viime vuoden kuumentuneet polttopuumarkkinat ovat tuoneet paikkakunnalle runsaasti uusia myyjiä. ”Oulun alueella polttopuubisnes on lähtenyt ihan käsistä. Myyjiä on tullut niin paljon lisää, että päät kolisevat yhteen”, Alakopsa sanoo. Paikkakunnalle on noussut kaksi uutta polttopuutehdasta, jotka kumpikin tuottavat sata irtomottia viikossa. Lisäksi mukaan on lähtenyt pienempiä yrittäjiä. Hintoihin tarjoajien määrä ei ole vielä vaikuttanut. Alakopsa kuitenkin epäilee hintojen putoavan ensi syksynä. Yrittäjän mukaan koneellinen kuivaus ei tuo lisätuloa tilipussiin. Ostajien on vaikea verrata polttopuuerien laatua keskenään. Koneellisesti kuivattu puu tunnetaan vielä huonosti, eikä siitä makseta tavallista klapia enempää. Polttopuuta kilowatteina Yksi keino osoittaa myytävän polttopuun laatu on sitoa hinta tilavuuden sijaan energiasisältöön. Polttopuuerän painon ja kosteuden avulla voidaan laskea puusta saatava energia kilowattitunteina ja hinnoitella klapit sen mukaan. Suomen metsäkeskuksen ja VTT:n yhteishankkeessa uutta hinnoittelutapaa testasi kuusi polttopuuyrittäjää hyvin tuloksin. ”Yrittäjät ovat olleet kiinnostuneita. Menee kuitenkin vuosia ennen kuin energiasisältöön perustuva hinnoittelu yleistyy, mutta hankkeessa mukana olleet yrittäjät aikovat sitä jatkaa”, kertoo erikoistutkija Ari Erkkilä VTT:ltä. Tutkimuksessa kumoutui myös perimätietona kulkenut oppi, jonka mukaan polttopuun pitäisi olla ylivuotista. ”Seurasimme polttopuun kuivumista kahtena vuonna. Jos kuivausolosuhteet ovat asianmukaiset, yhden kevään ja kesän aikana saa uunivalmista klapia”, Erkkilä sanoo. Klapikauppa kasvaa ja kaupallistuu Viime vuoden kova polttopuun kysyntä on houkutellut alalle uusia yrittäjiä. Klapien tuotantomäärät kasvavat ja koneellinen kuivaus yleistyy. ”Myyjiä on tullut niin paljon lisää, että päät kolisevat yhteen.” suomen metsäkeskuksen ja Vtt:n tutkimus kumoaa perimätiedon, jonka mukaan polttopuun pitäisi olla ylivuotista. O ss i Le ht on en / R od eo
13 METSÄLEHTI 5 • 2012 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 7–10 keskiarvo Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2007 2008 2009 2010 2011 Euroa, m viikot 1–10, 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 2010 2011 tiia PUUkila Talvikorjuuleimikoiden kauppa on hiljentynyt. Kelirikkokauden lähestyessä kesäkorjuuja tukkileimikot kiinnostavat. ”Puukaupassa on selvästi ollut virkistymisen merkkejä, kun kevättä kohden mennään. Etenkin havutukit ovat kysyttyjä”, kertoo toiminnanjohtaja Rauno Karppinen Ylä-Savon metsänhoitoyhdistyksestä. Savonlinnan seudulla puolestaan viimeiset talvikorjuut työllistävät puunostajia ja puukauppa on ollut verkkaista. Myyntihaluja jarruttaa myös tukkien alhainen, 55 euron kuutiohinta. Kysyntää olisi etenkin mäntytukille. ”Leimikontekoa on ollut yllättävänkin paljon. Metsänomistajat miettivät lähinnä myyntiajankohtaa. Ennustaisin, että viimeistään syksyllä käydään puukauppaa” sanoo Itä-Savon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Huupponen. Pahimmilla myrskytuhokohteilla ei uusia puukauppoja ole syntynyt koko vuonna. Loimaan seudun metsänhoitoyhdistyksen alueella puita kaatui tapaninpäivänä vähintään vuoden hakkuumäärä. Samalla hinnat laskivat 20 prosenttia ja ovat pysyneet pohjalukemissa. ”Myrskypuuta on vielä paljon myymättä, mutta ei tunnu olevan osoitteita. Firmoja kaivataan vieläkin talkoisiin. Tervetuloa ostamaan!” patistaa yhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Neero. Havutukille kysyntää Metsäkeskus Määrä m 3 koko maa 281?563 etelärannikko 10?065 Pohjanmaa 8?193 lounais-suomi 25?777 häme-Uusimaa 30?709 kaakkois-suomi 29?555 Pirkanmaa 9?950 etelä-savo 41?195 etelä-Pohjanmaa 21?474 keski-suomi 31?996 Pohjois-savo 25?046 Pohjois-karjala 12?828 kainuu 6?144 Pohjois-Pohjanmaa 23?234 lappi 5?392 Ostomäärät viikolla 10 metsäkeskuksittain ETELäSUoMi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 47,69 ? 50,13 ? 39,36 ? 13,14 ? 15,89 ? 14,46 ? 21,18 ? Uudistushakkuu 51,00 ? 52,36 ? 40,81 ? 14,02 ? 17,27 ? 15,98 ? harvennushakkuu 43,16 ? 44,18 ? 12,82 ? 14,12 ? 13,50 ? ensiharvennus 40,35 ? 42,16 ? 12,31 ? 13,57 ? 12,34 ? hankintahinnat 56,84 ? 56,25 ? 28,76 ? 31,24 ? 30,59 ? ETELäPohJaNMaa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 51,78 ? 52,74 ? 15,60 ? 18,45 ? 16,40 ? 23,53 ? Uudistushakkuu 53,52 ? 53,39 ? 17,20 ? 18,83 ? 17,57 ? 25,04 ? harvennushakkuu 41,75 ? 13,93 ? 13,70 ? ensiharvennus 45,15 ? 14,18 ? 14,48 ? 22,30 ? hankintahinnat 53,86 ? 51,88 ? 28,62 ? 30,10 ? 29,02 ? 34,33 ? KESKiSUoMi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 52,69 ? 54,06 ? 42,38 ? 14,47 ? 17,46 ? 15,11 ? 22,53 ? Uudistushakkuu 54,59 ? 55,30 ? 43,73 ? 16,48 ? 18,94 ? 17,21 ? harvennushakkuu 44,45 ? 42,67 ? 13,15 ? 13,66 ? 12,76 ? ensiharvennus 42,11 ? 44,75 ? 13,41 ? 14,60 ? 12,82 ? hankintahinnat 54,12 ? 52,70 ? 29,01 ? 29,27 ? 31,14 ? KaiNUUPohJaNMaa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 51,72 ? 52,11 ? 15,71 ? 16,98 ? 15,98 ? 23,81 ? 26,36 ? Uudistushakkuu 53,21 ? 52,96 ? 17,78 ? 18,02 ? 17,90 ? 25,56 ? 27,43 ? harvennushakkuu 46,31 ? 14,48 ? 14,34 ? 13,82 ? 22,62 ? ensiharvennus 14,19 ? 13,15 ? hankintahinnat 57,78 ? 56,07 ? 28,77 ? 29,41 ? 38,15 ? SaVoKaRJaLa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 52,67 ? 53,85 ? 42,24 ? 15,66 ? 17,78 ? 15,24 ? 22,31 ? 24,23 ? Uudistushakkuu 54,04 ? 54,73 ? 43,85 ? 17,22 ? 19,30 ? 17,01 ? harvennushakkuu 46,18 ? 46,34 ? 14,86 ? 15,68 ? 13,94 ? ensiharvennus 43,86 ? 45,33 ? 13,91 ? 12,67 ? 13,04 ? hankintahinnat 54,59 ? 54,54 ? 46,18 ? 28,49 ? 28,57 ? 29,26 ? LaPPi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 48,55 ? 15,47 ? 12,85 ? 23,58 ? Uudistushakkuu 49,87 ? 16,82 ? 14,36 ? harvennushakkuu ensiharvennus 14,30 ? hankintahinnat 28,93 ? KYMiSaVo ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 54,00 ? 54,19 ? 43,43 ? 15,27 ? 18,06 ? 14,90 ? 21,83 Uudistushakkuu 55,82 ? 55,39 ? 45,12 ? 17,16 ? 19,65 ? 17,06 ? harvennushakkuu 47,25 ? 47,07 ? 14,51 ? 16,06 ? 13,71 ? ensiharvennus 44,01 ? 44,77 ? 14,24 ? 15,36 ? 12,89 ? hankintahinnat 56,62 ? 55,04 ? 47,65 ? 28,83 ? 29,96 ? 29,68 ? KoKo Maa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 51,60 ? 52,64 ? 41,80 ? 14,83 ? 17,15 ? 15,27 ? 23,08 ? 24,31 ? Uudistushakkuu 53,83 ? 54,19 ? 43,28 ? 16,46 ? 18,57 ? 17,08 ? 24,88 ? 25,78 ? harvennushakkuu 44,65 ? 44,76 ? 37,32 ? 13,81 ? 14,85 ? 13,63 ? 21,05 ? 20,71 ? ensiharvennus 42,92 ? 43,65 ? 34,17 ? 13,68 ? 14,28 ? 13,01 ? 21,49 ? hankintahinnat 56,34 ? 55,49 ? 45,91 ? 28,74 ? 30,27 ? 29,77 ? 36,36 ? 36,24 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa.
METSÄLEHTI 5 • 2012 METSÄSTÄ 14 METSÄNHOITO Yhden vai kahden perkuun taktiikalla? Niin tai näin, kuusentaimikko kannattaa perata alle kahden metrin mittaisena. senä kasvukautena vaikuttaneet istutettujen kuusentaimien pituuskehitykseen. Kuuset olivat kuitenkin sitä vahvempia, mitä voimakkaampi perkauskäsittely oli. Täysperkauksessa 1?500 suurinta kuusta per hehtaari olivat rinnankorkeudelta keskimäärin kolmen sentin paksuisia, mutta perkaamattomassa taimikossa hennompia, keskimäärin 2,7-senttisiä. Perkaamattomassa ja reikäperatussa taimikossa suuri lehtipuusto, lähinnä koivut, olivat keskimäärin 1,6 metriä kuusen latvojen yläpuolella. Täysperkauksen jälkeen hehtaarille nousi neljässä vuodesPerkausten aikataulu VuOSI 1 2 3 4 5 6 7 8 hakkuu ja kantojen nosto istutus täysperkaus, kun taimikko on 1–1,5 metrin mittainen. erilaista vaihtoehtoa 1–1,3 metrin korkuisiin kuusentaimikoihin, joissa suurimmat lehtipuut (1?500 kpl?/?ha) olivat 90 senttimetriä kuusia korkeampia. Täysperkauksessa poistettiin kaikki lehtipuusto, ja reikäperkauksessa poistettiin alle metrin säteellä istutuskuusista kasvaneet puut. Energiapuuharvennukseen tähtäävässä käsittelyssä jätettiin istutuskuusten sekaan luontaiset havupuut ja lisäksi korkeintaan suurimpien kuusten korkuisia lehtipuita niin, että taimikon kokonaistiheys oli 4?000–5?000 puuta hehtaarilla. Vertailuksi jätettiin perkaamattomat kontrollikoealat. Kasvamaan jäänyt puusto mitattiin uudestaan neljän vuoden kuluttua, jolloin inventoitiin myös koealoille ilmestynyt lisäpuusto. Kymmenessä vuodessa 1 500 suurinta istutuskuusta hehtaarilla kasvoivat keskimäärin 3,1 metrin korkuisiksi. Kuusten pituuskasvu on kiihtynyt vuosi vuodelta niin, että se oli vuonna 2010 keskimäärin 55 senttiä. Perkaushetkellä, kuusi vuotta istutuksesta, kuusten pituuskasvu oli noin 30 senttiä vuodessa. Pituuskehityksestä päätellen kasvupaikat eivät siis olleet kaikkein viljavimpia. Täysperkaus metrin taimikossa riitti Perkaamattomuus tai perkaustapa eivät vielä neljänä ensimmäiPentti nieMistÖ teksti ja kuvat I stutettu kuusentaimikko on syytä perata ennen kuin kuusten keskipituus ohittaa kahden metrin rajan. Kun kaikki lehtipuut poistettiin metrisestä taimikosta, selvittiin yhdellä perkauskerralla. Näin todettiin Metsäntutkimuslaitoksen kokeessa kannonnostoaloille kymmenen vuotta sitten istutetuissa taimikoissa. Kun täysperkaus tehtiin runsaan metrin korkuisessa kuusentaimikossa, ei uudistusalalle kehittynyt lehtipuusto enää ohittanut kuusia eikä toista perkauskertaa välttämättä tarvita. Tätä aikaisemmin varhaisperattu taimikko vaatii yleensä toisenkin perkauksen. Lisäksi viljavimmilla mailla on yhdellä perkauksella vaikea turvata kuusten hyvä kasvu ensiharvennukseen saakka. Toista perkauskertaa ja sen kustannuksia ei pidä pelätä, koska se vähentää ennakkoraivauksen tarvetta ja helpottaa ensiharvennusta. Sen sijaan reikäperkaus tai energiapuuharvennukseen tähtäävä taimikonhoito olivat metrin korkuisessa taimikossa liian aikaisia. Kuusten kanssa saman korkuiseksi jäänyt lehtipuusto karkasi tämän jälkeen istutuskuusten edelle. Osittainen perkaus joko reikäperkauksena tai energiapuuharvennukseen tähtäävänä harvennuksena näyttäisi toimivan, kun kuusten keskipituus on noin kaksi metriä. Mutta tarkkana pitää olla, sillä etukasvuinen lehtipuusto alkoi tässä vaiheessa hidastaa kuusten kasvua. Neljä erilaista perkausta Metsäntutkimuslaitos perusti vuonna 2006 yhteistyössä UPM:n kanssa kaksi perkauskoetta Juupajoelle ja yhden Uuraisiin. Kannonnostoalat oli istutettu kuuselle vuonna 2001, ja niille syntyi runsaasti luontaista lehtipuustoa. Yli puolen metrin korkuisia koivuja oli hehtaarilla 10?000–30?000 ja lisäksi 6?000– 13?000 muuta lehtipuuta. Perkauskokeissa tehtiin neljä 1 Reikäperkaus tai energiapuu harvennukseen tähtäävä perkaus, kun kasvatettavien kuusten keski pituus on noin kaksi metriä. nyt
15 METSÄLEHTI 5 • 2012 Yhden vai kahden perkuun taktiikalla? sa 5?000–18?000 uutta rinnankorkeuden ylittävää koivua ja 2?500?9?000 muuta lehtipuuta. Näistä 1?500 suurinta olivat lähes metrin kuusia matalampia, joten ne eivät enää uhkaa kuusten kehitystä. Metrin korkuisessa kuusentaimikossa tehty täysper kaus näytti siis riittävän taimikon ainoaksi perkauskerraksi. Täystiheän kuusentaimikon alle perkauksen jälkeen syntyneistä lehtipuista suurin osa kuolee ennen kuusikon ensimmäistä ainespuuharvennusta, mutta jonkinlaista haittaa niistä harvennuksessakin koituu. Energiapuuperkaus 2 metrin taimikossa Energiapuuharvennukseen tähtäävässä perkauksessa on ajatuksena kasvattaa viljelykuusten ohessa energiapuuksi 2?000– 3?000 luontaisesti syntynyttä havuja lehtipuuta hehtaarilla. Harvennukseen mennessä niiden uskotaan kasvavan niin kookkaiksi, että energiapuun korjuu on kannattavaa. Perkauksessa jätetyt, korkeintaan suurimpien kuusten kokoiset lehtipuut kasvoivat neljässä vuodessa 50–80 senttiä kuusten latvojen yläpuolelle, joten ne nousevat vielä haittaamaan kuusten kehitystä ennen energiapuuharvennusta. Lisäksi uutta pienikokoista lehtipuustoa ilmestyi yhtä paljon kuin täysperkauksessa, joten energiapuuharvennusvaiheen puustoksi kehittyy melkoinen tiheikkö, jossa pienpuusto haittaa kookkaamman energiapuun korjuuta. Uusi pienpuusto jäänee liian pienikokoiseksi, että sen talteenotto kannattaisi. Energiapuukasvatukseen tähtäävä perkaus kannattaisi tehdä siinä vaiheessa, kun kasvatettavien kuusten keskipituus on noin kaksi metriä. Tällöin istutuskuusten korkuinen lehtipuusto ei enää karkaa kuusten edelle ja perkauksen jälkeen syntyvä uusi lehtipuusto jää enemmän jälkeen valtapuuston kehityksestä kuin varhaisperkauksessa. Reikäperkauksen ajankohdasta voidaan antaa sama ohje, ja siinä kannattaisi poistaa myös pisimmät lehtipuut, vaikka ne eivät välittömästi varjostaisi viljelykuusia. Täysperkauksen edullisin ajankohta kuusentaimikossa oli 6?7 vuotta istutuksesta. Reikäperkauksen ja energiapuuharvennukseen tähtäävän perkauksen edullisin ajankohta näyttää olevan noin kahdeksan vuotta istutuksen jälkeen. Pituuskehitys riippuu kasvupaikan laadusta, joten perkaustarve on parempi arvioida taimikon pituuden kuin iän avulla. Ajoitus tärkeintä Yhdenkin perkauksen taktiikka näyttäisi siis onnistuvan kannonnostoalojen istutuskuusikoissa, mutta tarkkana pitää olla: perkaus on ajoitettava viimeistään kahden metrin pituuteen. Täysperkaus on turvallinen valinta, ja sillä tähdätään perinteiseen ainespuuharvennukseen. Osittainen perkaus ei ole yhtä riskitön ja johtaa perinteistä ensiharvennusta varhaisempaan energiapuuharvennukseen. Kummassakin käsittelyssä oikea-aikaisuus on tärkeää ja taimikon kehitystä on pidettävä silmällä, ettei toisen perkauksen tarve jää havaitsematta. Valinta perkaustapojen välillä riippuu metsänkasvattajan tavoitteista. kirjoittaja on Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija. 1. Metrin korkuisena täysperattu kuusentaimikko Uuraisissa ei tarvitse välttämättä toista perkausta. 2. energia puuharvennukseen tähtäävä perkaus tehtiin liian aikaisin. Viljely kuusten korkuiset lehti puut ovat karanneet etu kasvuisiksi, kun perkaus tehtiin metrin pituusvaiheessa. kaksimetrisessä taimikossa tulos olisi ilmeisesti parempi. ”Täysperkaus on turvallinen valinta, ja sillä tähdätään perinteiseen ainespuuharvennukseen.” 2
antti saRaja, teksti ja kuvat T änään kokkaamme nuotiolohta. Aterian valmistaa ja tarjoilee arkkitehti ja kokki Jukka Vesanen. Paikkana on Vesasen vanhaan sekametsään rakentama kota Nastolan kunnalta vuokratulla maalla Sylvöjärven länsirannalla. Yrttituorejuustolla ryyditetty lohi on kääritty folioon ja maustettu tillillä sekä valkopippurilla. Rosamunda-hiillosperunat tarjoillaan mustavahakaskermakastikkeen kera. Ruislimppu on leivottu sata vuotta vanhaan juureen. Jälkiruoaksi tarjoillaan liekitettyjä metsämarjoja. Vesasen rakkaus nuotiolla valmistettuun ruokaan syttyi kokeneiden kavereiden ja kulinaristien seurassa metsästysja kalastusretkillä. ”Milloin samoiltiin Aartin Ekan ja Bomanin Paten kanssa pohjoisen riekkotuntureilla, milloin Päijänteen verkkovesillä”, Vesanen muistelee kolmen vuosikymmenen takaisia eräretkiä. Retkillä oli aina mukana pannut ja padat, tykötarpeina perunoita, juureksia, voita, leipää, suolaa ja mausteita. Jokin makea hillokin oli matkassa tasapainottamassa suolaista evästä. Tulisija on kodan sydän Kotaa suunnitellessaan arkkitehti Vesanen antoi ajatukselleen siivet. Työn lähtökohtana oli kolme kertaa kolmen metrin kokoinen rakennus. Yhdeksän neliötä tuntui kovin pieneltä, joten Vesanen päätti laajentaa kotaa rakentamalla sen alaosaan ulospäin kallistuvat seinät. Näin tilaa tuli riittävän suurelle tulisijalle sekä istuinpaikoille asiakkaita varten. Kota on perustettu vanhojen puhelinpylväiden kehälle. Paikalla veistetyt mäntypuiset aisat kannattelevat rakennetta, jota verhoaa tuppeen sahattu haapalauta. Vedon turvaamiseksi kodan torni kohoaa tulisijan kohdalla usean metrin korkeudelle. Ulkovuoraus tervataan parin vuoden välein. Tulitiilistä muurattu nuotiosija on perustettu valetulle alustalle ja eristetty roudan varalta. Ulkokehää reunustavat luonnonkivet, jotka on 16 METSÄLEHTI 5 • 2012 MAuSTEINA lIEKIT Nuotiolohi valmistuu kodassa eräretkien opeilla hitaasti kiiruhtaen. kota nastolan sylvöjärvellä on arkkitehti jukka Vesasen luomus. nyytit on avattu ja ateriointi voi alkaa.
väännetty käsivoimin kotaa ympäröivästä metsästä. Tulisijan kulmissa on pyörivät, teräksestä hitsatut aisat keittotasoineen. Niitä on kätevä käännellä kulloisenkin lämmöntarpeen mukaan. Valetun anturan päälle muurattu tulisija on ilmastoitu 35 sentin teräsputkella vedon aikaan saamiseksi. Paloturvallisuudesta huolehtii kodan pohjalle kärrätty traktorikuormallinen soraa. Arkkitehtina Vesasen silmäterä on perinnerakentaminen. Hän piirtää taloja porokämpistä kerrostaloihin. 17 METSÄLEHTI 5 • 2012 nuotioruoan valmistuksessa ei parane hoppuilla. ”Olen hiilikynämies”, Vesanen korostaa perinteen merkitystä. ”Toimistolla sitten visioni käännetään sähköiseen muotoon.” Maltti on valttia Vesanen säätää tulta tarkkaillen jatkuvasti liekin ja hiilloksen lämpöä. Ritilöillä paahtuvat folioon käärityt lohipaketit ja hiillosperunat. Keraaminen kastikekulho lämpiää vähän ulompana kuumimmasta hehkusta. Nuotioruoka valmistuu hyvin hitaasti kiiruhtaen, mutta torkahtaa ei saa. Turhat puheet voivat häiritä keskittymistä ja särkeä herkän tulisteluhetken. Pääruoka on nautittu kiitollisena ja on aika siirtyä jälkiruoan valmistukseen. Se, niin kuin ulkoilma-ateriat yleensäkin, on yksinkertainen mutta sitäkin mielenpainuvampi. Pakasteesta otettujen metsämarjojen joukkoon kaadetaan nuotiolla lämmitetty terävä alkoholi, tässä tapauksessa konjakki. Pannulle tulta tuikattaessa marjojen ylle leimahtaa monivärinen liekki. Nuotion lämpö houkuttelee kesän maut lautaselle. ”Turhat puheet voivat häiritä keskittymistä ja särkeä herkän tulistelu hetken.”
18 METSÄLEHTI 5 • 2012 METSÄNOMISTAJA nyt hakkuun yhteensä sadalla hehtaarilla. Kohta töitä taas on, kun ensimmäisten palstojen käsittelystä on kulunut 15 vuotta”, Roppo kertoo. Talvisin metsänomistajan aika kuluu harvennushakkuilla. Ennen kylvöä puolestaan on hyvää aikaa istutuksille ja kesällä puintia odotellessa ehtii hoitaa taimikoita. Kun omissa metsissä työt loppuvat, isäntä siirtyy paikallisen metsänhoitoyhdistyksen palkolliseksi. Keskimäärin Roppo raivaa vuosittain seitsemänkymmentä hehtaaria. Nyt kevättalvella jopa harmittaa, ettei omissa metsissä ole enempää töitä. ”Pitäisi joku metsäpalsta saada, missä olisi hommia”, isäntä toteaa. Hankintahakkuu innostaa Roposta tuli metsänomistaja ja päätoiminen maanviljelijä vuoden 2008 alussa. Tuolloin hän osti vanhempiensa tilan. Roppo on pienestä pitäen ollut isänsä apuna maatalousja metsätöissä. Talvisin hän on tehnyt pikkuveljensä kanssa talvisavottaa kotimetsissä ja kesäisin ollut kiireapuna naapuritaloissa. Ensimmäisen hankintahakkuun, verhopuuston poiston kuusikosta, hän teki vanhempiensa metsässä vuonna 1999. Ensi talvena samaisella alalla on luvassa harvennushakkuu. ”Käsittelen nyt toisen kerran sellaista metsää, jonka olen jo itse kerran käsitellyt.” Tavallisesti hankintaurakat ovat olleet noin kolmesataa kiintokuutiota vuodessa, mutta parhaana vuonna omista ja yhdistyksen metsistä on kertynyt hakattavaa peräti kuusisataa kiintoa. ”Kyllä hankintahakkuita kannattaa aika ajoin tehdä. Etenkin energiapuurisukot ovat usein hajallaan siellä täällä. Siinä pääsee palkoille, kun sellaisia tekee itse.” Roppo hakkaa oman tilan hakelämmitystä varten vuosittain sata kuutiota hakerankaa. Kohentunut energiapuun hinta innostaa tekemään energiarankaa myös myyntiin. Metsät tulee hoidettua, kun ylimääräinen roskapuu menee kaupaksi eikä kaikkea tarvitse itse yrittää polttaa. Metsänomistaminen arvokysymys Roppo ei mieti, kuinka kannattavaa sahan kahvoihin tarttuminen on. Hän tekee hankintahakkuita ja raiItsenäinen savottalainen hämeenkoskelainen tilanisäntä Mikko Roppo arvostelee rankasti perikuntia. hän haluaa tehdä päätökset ja hoitaa metsänsä yksin. tiia PUUkila, teksti ja kuvat M aanomistaja Mikko Ropon metsissä ei ole hetkeen raivaussahalle käyttöä. Hämeenkoskelainen maanviljelijä ja metsänomistaja on viimeisten viidentoista vuoden aikana hoitanut mailtaan kaikki hoitorästit. Talousmetsien lisäksi 32-vuotias isäntä on raivannut myös energiapuuta kasvavat joutomaapalat. Hän on huomannut, että energiapuukin tuottaa enemmän motteja hoidettuna. ”105 hehtaarin metsäalasta olen joko istuttanut, raivannut tai tehMikko Roppo on sahannut myrskypuut pinoon sekä omissa että tuttavan metsissä tänä talvena. onneksi omalla tilalla tuulenkaatoja kertyi vain muutama runko. ”Suomalainen ei yksinkertaisesti sovi yhteisomistajaksi.”
19 METSÄLEHTI 5 • 2012 T iedotusvälineet ovat kertoneet totuudenmukaisesti ja perustehtävänsä mukaisesti jokaisen Suomessa olevan metsäteollisuuslaitoksen alasajon ja sen seuraukset paikalliselle elinkeinoelämälle. Jokainen lopetettu paperikone on saanut ansaitsemansa huomion, samoin kaikki tuotannonrajoitukset. Ne ovat uutisia. Uutinen ei ole, että jollakin tehtaalla on pienin investoinnin saatu avatuksi jokin pullonkaula. Sen ansiosta tuotantoa on voitu nostaa pari prosenttia. Ei tällainen pikkujuttu voi ylittää edes paikallista uutiskynnystä. Ei ole ihme, että suurelle yleisölle ja jopa metsäteollisuuden asioita tarkoin seuraaville puuntuottajille on jäänyt mielikuva, että metsäteollisuus vetelee Suomessa viimeisiään. Mutta jos näin on, miten ovat tulkittavissa hakkuutilastot. Esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana mäntykuitupuuta on hakattu neljänä vuonna enemmän Metsäteollisuuden alasajo ei ole totta MATTI kÄRkkÄINEN PALSTALLA Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. kuin milloinkaan sen jälkeen, kun nykymuotoista tilastoa alettiin pitää vuonna 1955. Ennätysvuosia ovat olleet 2007, 2008, 2010 ja 2011. Vain vuonna 2009 ei saavutettu ennätystä, mutta silloinkin hakattiin enemmän kuin koskaan 1950-, 1960-, 1970tai 1980-luvulla. Koivukuitupuulla tilanne on vielä parempi. Viitenä viimeisenä vuotena on jokaisena hakattu koivukuitupuuta enemmän kuin minään vuonna 1950-, 1960-, 1970-, 1980ja 1990-luvuilla. Anteeksi nyt vain pahan ilman linnut. Ainakaan mäntyä ja koivua koskevat hakkuutilastot eivät viittaa kuiduttavan teollisuuden alasajoon. Ainoastaan kuusikuitupuu on poikkeus. Viitenä viime vuonna hakkuut ovat olleet 8 miljoonan kuutiometrin luokkaa, ja se on selvästi vähemmän kuin ennen. Ei edes havutukki herätä erityistä huolta. Viitenä viime vuonna on neljä kertaa hakattu vuodessa yli 20 miljoonaa kuutiometriä, kun 1950ja 1960-luvuilla hakkuut ylittivät vain kerran 15 miljoonan kuutiometrin rajan. Ensimmäisen kerran nykyisin tuiki tavalliset 20 miljoonan kuutiometrin hakkuut ylitettiin vasta 1979. Koko sodanjälkeisen ajan havutukin hakkuut ovat trendinä kasvaneet, ja erityisen hyvä aika sahateollisuudelle oli 1993–2005, jolloin veromuodon muutoksen siirtymäajan ansiosta oli mahdollista purkaa vanhoja hakkuusäästöjä alhaisella veroasteella. Metsäpolitiikassa toivomisen varaa Kriitikot ovat oikeassa siinä, että suuremmatkin hakkuut olisivat mahdollisia metsävarojen puolesta. Ennen kuin ryhdytään syyllistämään yksityismetsänomistajia on syytä katsoa, miten hakkuut ovat kehittyneet yhtiöiden ja valtion metsissä. Yksityismetsien markkinahakkuut ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet 1950-luvulta, mutta vain muutamina vuosina valtio ja yhtiöt ovat päässeet edes 1950-luvun keskiarvon tasolle. Kyse ei ole hakkuumahdollisuuksien puutteesta, sillä sekä yksityismetsissä että valtion ja yhtiöiden metsissä talousmetsien hyväksikäyttö on samansuuruinen, noin 80 prosenttia. Mutta jos on todella tarpeen lisätä yksityismetsien puuntarjontaa, varma keino on yksinkertainen. Jonkin edun väheneminen on ilmoitettava hyvissä ajoin etukäteen. Esimerkiksi jos viime vuonna olisi ilmoitettu, että metsäverokanta kohoaa 30/32 prosenttiin vuonna 2016, vuodet 2012–2015 olisivat olleet hyviä puun tarjonnan kannalta. Suomen kansa kun ei pidä verojen maksusta. Mutta ei kun piti kiirehtiä vahingoksi koko kansantaloudelle. kotimaiset ennätyshakkuut eivät tue käsitystä metsäteollisuuden kuolemasta. vaa, koska pitää työstään. Monissa muissa hommissa ei samalla tavalla näe työn jälkeä, pääse nauttimaan ulkoilmasta ja hoitamaan kuntoa kuin talvisavotoilla. ”Kun etenee metsässä ja katsoo taakseen, näkee heti omat saavutukset ja ne näkyvät pitkän aikaa. Se on hienoa, kun on raivannut aikaisemmin kauhean rääseikön ja pääsee sitä harventamaan.” Ropolle metsänomistamisessa ei ole tärkeintä tuotto eikä hän laske työlleen arvoa. Riittää, ettei tilan maaja metsätalous tuota tappiota ja jotain jää elämiseenkin. Maanomistaminen on myös arvokysymys. Roppo arvostaa sitä, että omistaa metsää, peltoja ja saa hoitaa suvussa kulkenutta omaisuutta. ”Minua harmittavat asiantuntijat ja pankinjohtajat, joiden mukaan kaikki pitäisi laskea bisnestyylillä. Jos ajattelisimme niin, jokaisen viljelijän kannattaisi myydä pellot ja sijoittaa rahat joihinkin futuureihin.” Jyrkkä ei yhteisomistukselle Ropolle on aina ollut selvää, että hän haluaa jatkaa vanhempiensa tilalla. Yhteisomistukseen hän ei kuitenkaan olisi lähtenyt. Jos pikkuveli olisi halunnut tilanjatkajaksi, Roppo olisi etsinyt töitä muualta. ”Perunkirjoitusta pidempään en suostuisi olemaan mukana minkäänlaisessa yhteisomistuksessa. Kun on monta päättäjää, päätöksenteko ei suju”, Roppo perustelee. Erityisen ongelmallisena hän pitää kuolinpesiä, joissa yksikin eriävä ääni estää asioiden viemisen eteenpäin. Yhtymissä puolestaan eteen voi Turku Hämeenkoski tulla jatkamisongelmia, jos osakkaiden perilliset eivät löydäkään yhteistä säveltä. ”Suomalainen ei yksinkertaisesti sovi yhteisomistajaksi. Siinä käy usein niin, että yksi tekee työt ja muut korjaavat potit.” Roppo kuitenkin korostaa, että yhteismetsät ovat eri lukunsa. Niissä enemmistö päättää, päätöksenteko luistaa ja metsät hoidetaan ajallaan. Metsän ostaminen kiinnostaa Roppo painottaa, että metsäomaisuudesta pitää kantaa huolta. Jos vastuuta ei halua ottaa tai metsän hoidattaminen ulkopuolisella käy liian kalliiksi, metsälle löytyy aina ostaja. Usein ostajat omistavat jo entuudestaan metsää ja osaavat sitä hoitaa. Myös Roppo on ostanut viimeisten neljän vuoden aikana peltokauppojen kylkiäisenä 14 hehtaaria metsämaata ja käynyt ne raivaussahan kanssa läpi. ”Metsää pystyy harvoin ostamaan oman tilan vierestä. Kuitenkin jo se, että metsätiloja hallinnoidaan saman pöydän äärestä, on merkittävä asia.” Ropon metsät sijaitsevat viidentoista kilometrin säteellä kotilasta. Uusien metsien hankkiminen kiinnostaisi, mutta nykyisillä hinnoilla tilakaupat saavat vielä odottaa. Kovalla rahalla metsää on järkevää ostaa vain oman tilan rajalta. Sijoituksena metsämaa kuitenkin on omaa luokkaansa. ”Metsä pitää varmasti arvonsa. Ainoa, mikä voisi viedä metsän arvon, on sosialistinen vallankumous tai täyssuojelu, joista kumpikaan ei onneksi ole todennäköinen”, Roppo sanoo. Raivaussahan jälki näkyy hämeenkoskelaisen isännän taimikoissa. työvälineiden pitää olla hyvässä kunnossa. tylsällä sahalla ei synny kelvollista tulosta. Maatalouspuolella tarvitsee monenlaista lenkkiavainta ja pihtiä. ne Roppo pitää hyvässä järjestyksessä.
20 METSÄLEHTI 5 • 2012 hannU jaUhiainen M aatalousyrittäjien eläkelaitos Mela huolehtii paitsi maanviljelijöiden myös metsänomistajien työeläkeja tapaturmavakuutuksista. Metsänomistajasta voi tuntua oudolta kuulua samaan ryhmään maanviljelijöiden kanssa. Tätä ei kannata vieroksua, sillä myös poromiehet, kalastajat sekä tieteen ja taiteen apurahansaajat vakuutetaan maatalousyrittäjän eläkelain (myel) mukaan. Metsänomistaja voi olla myel-vakuutettu, vaikka hän työskentelisi päätoimisesti muulla alalla. Myel-vakuutus on periaatteessa pakollinen tarpeeksi suuren hehtaarimäärän omistaville metsänomistajille. Käytännössä edellytetään myös jonkinasteista työskentelyä omassa metsässä. ”Tarve vakuutuksen ottamiseen lähtee metsänomistajasta itsestään, ketään ei siihen pakoteta”, sanoo Melan vakuutusyksikön tiiminvetäjä Leena Vehkomäki. Pakollisen Myel-vakuutuksen ehtona on, että metsänomistajalla on metsää Etelä-Suomessa 50 hehtaaria, Keski-Suomessa 75 hehtaaria tai Pohjois-Suomessa 100 hehtaaria. Lisäksi metsätöistä syntyvän työtulon pitäisi olla vuodessa vähintään 3?500 euroa. Käytännössä riittää, että omistaa ohjeen mukaisen määrän metsää ja ilmoittaa tekevänsä hoitotöitä omassa metsässä. Sen tarkemmin töitä ei tarvitse eritellä. Metsähehtaarille on laskettu alueittain ja hehtaa rien määrän mukaan tietty arvo. EteläSuomessa 120 hehtaariin saakka yksi hehtaari tuottaa laskennallista työtuloa noin 59 euroa. Metsänomistajan laskenVakuutusturvaa saa Melasta Pakolliseen eläkevakuutukseen liittyy myös pakollinen maatalouden tapaturmavakuutus sekä ryhmähenkivakuutus. Tapaturmavakuutuksen saa myös vapaaehtoisen myel-vakuutuksen ottanut. Eläkeläiset voivat edelleen säilyttää oikeuden tapaturmavakuutukseen, vaikka eivät eläkevakuutusta maksakaan. Tapaturmavakuutuksen voi myös saada eläkeläisenä, vaikka ei aikoinaan olisi ollut myel-vakuutettu. Etuus kannattaa hyödyntää, koska muuta kautta otetut tapaturmavakuutukset eivät ole metsätalouden verotuksessa vähennyskelpoisia. Työvahingot korvaavan tapaturmavakuutuksen lisäksi Melalla on tarjota vapaa-ajan tapaturmavakuutus. Vakuutus on varsin laaja, eikä siinä ole suuria rajoituksia esimerkiksi harrastusten suhteen. Melan tapaturmavakuutukset eivät kuitenkaan korvaa erilaisten koneiden ajamisesta aiheutuneita vahinkoja. Moottorikelkalla ja mönkijällä kannattaakin olla kuljettajan vahingot korvaava liikennevakuutus. Kaikki Melan perimät vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Jos on kiinnostusta Melan vakuutuksiin, Leena Vehkomäki suosittelee ottamaan yhteyttä Melan paikalliseen asiamieheen. Melan nettisivuilla on runsaasti tietoa vakuutuksista. Laskureiden avulla voi hahmotella maksujen ja tulevan eläkkeen suuruutta. tapaturmavakuutus myös eläkeläisille Myeleläke vakuutuksen piiriin pääsee halutessaan jo melko pienillä metsä tuloilla. nallista myel-työtuloa voidaan korottaa, jos hän tekee paljon metsätöitä. Oman työpanoksen arvoksi katsotaan 100 euroa päivältä. Metsänomistajan maksama eläkevakuutusmaksu määräytyy metsähehtaarien ja työpäivien mukaan lasketun työtulon mukaan. Eläkemaksua vapaaehtoisesti Metsänomistaja voi päästä vapaaehtoisen myel-vakuutuksen piiriin vaikka ohjeelliset hehtaarimäärät tai työtulon alaraja eivät täytykään. Vakuutus on samantasoinen kuin pakollisenkin myelin piirin kuuluvalla. Vapaaehtoisen vakuutuksen edellytys on, että metsätulon määrä on noin puolet pakollisen maksun tulosta eli noin 1?800 euroa vuodessa. Sen saa kasaan jo parinkymmenen hehtaarin metsätilalta, jos tekee itse kohtalaisen määrän metsään liittyviä töitä. Vehkomäen mukaan pienempienkin tilojen omistajat voivat päästä myel-vakuutetuiksi, jos siihen on riittävät perusteet. Vakuutettuna voi olla myös metsänomistajan puoliso tai muu perheenjäsen. Työtulon määrä lasketaan silloin yhteisten työmäärien ja hehtaarien mukaan. ”18 vuotta täyttänyt lapsikin voi olla Myel-vakuutettu, jos asuu kotona ja tekee runsaasti metsätöitä ja saa siitä palkkaa”, Vehkomäki kertoo. Metsänomistajalle lisäeläke Maanviljelijöille myel on lakisääteinen eläketurva ja siten sen piirissä ovat käytännössä kaikki alalla toimivat. Päätoimiselle metsätalousyrittäjälle myel tuo samaan tapaan eläketurvaa. Muille metsänomistajille myel on lisäeläke vapaaehtoisen, itse maksetun eläkevakuutuksen tapaan. Ero omaeläkkeeseen on, että myös valtio osallistuu kustannuksiin. Myel on siten maksajan kannalta omaeläkettä edullisempi eläkejärjestelmä. Myelin maksaminen päättyy yleensä, kun vakuutettu jää vanhuuseläkkeelle 63–68-vuotiaana. Keskivertometsänomistajan maksettavaksi ei tule kovin suurta eläkemaksua eikä vastaavasti eläkettäkään kerry kovin paljon. Noin sadan hehtaarin omistuksella ja 30 päivän työtulolla eläkemaksu on alle tuhat euroa vuodessa. Parinkymmentä maksuvuotta tuottaa 63-vuotiaana jonkin verran päälle 200 euron kuukausieläkkeen. Myel-vakuutus tuo eläketurvaa, mutta eläkeläinen saa tapaturmavakuutuksen Melasta, vaikka ei olisikaan ollut myel-vakuutettu. ”Tarve vakuutuksen ottamiseen lähtee metsänomistajasta itsestään.” Pe da co m
21 METSÄLEHTI 5 • 2012 Konkeloiden laukaisuun tarkoitettu heitto saha osoittautui talvi kelissä melko hampaattomaksi. Mikko Riikilä teksti ja kuvat Joulun seudun myrskyjen jälkeen netissä levinneet videopätkät tekivät Throw Saw -heittosahasta pienimuotoisen myyntimenestyksen. Idea on yksinkertainen: kaksi narua ja väliin metri teräketjua, jossa leikkuuhampaat avautuvat vuorotellen eri suuntiin. Näin siksi, että sahaus onnistuu narujen päistä tehtävin edestakaisin vedoin. Naru heitetään konkelossa olevan rungon yli heittopainolla. Sen jälkeen narusta vedetään, kunnes terä on rungon kohdalla. Sitten sahataan edestakaisin vedoin. Hienosti tuotteistettu Vehje on tuotteistettu onnistuneesti, kuten ruotsalaisvalmisteiselle laitteelle sopii. Se on pakattu pyöreään kassiin, johon naru myös lapataan kuten pitkäsiima laatikkoon ennen painon heittämistä. Naru on kaksi milliä paksua dyneemaa, joka vetolujuudeltaan päihittää teräksen. Naru on myös liukasta. Tosin se tuntui menevän herkästi sykkyrään. Paketissa on kaksi 50 metrin kOkEILTuA Heittosaha ei purrut Äkkiä selvisi, ettei homma suju niin kuin esittelyvideoilla. Terä puri jäätynyttä lehtipuuta vitkaan. Rungon katkaisu kesti reilut 10 minuuttia. Pariin kertaan terä alkoi leventää sahausrakoa jolloin sahaus ei edennyt. Syytä tähän emme keksineet. Ennalta moni epäili, että terä jumittuu sahausrakoon, kun alaspäin taipuvaa runkoa sahataan ylhäältä päin. Näin ei käynyt. Ketjulle riittää sahausraon pohjalla tilaa liikkua. Kertaalleen teräketju kiepahti sahausraossa ympäri jolloin terä ei tietenkään leikannut. Ongelma ratkesi, kun terä vedettiin kokonaan sahausraosta ulos. Painona ollut lattarauta käänsi ketjun oikein päin. Toinen koepuumme oli samankokoinen kuusi. Terän saaminen rungolle oli hankalampaa kuin haavalla. Naru terineen jäi lepäämään oksien varaan. Osin voimalla, osin leikkaavaa terää käyttäen ketju saatiin rungolle. ”Isolla, runsasoksaisella kuusella heittosahan saaminen rungolle olisi ilmeisen vaikeaa”, arvioi metsätyön opettaja Risto Mykkänen. Jos mikään muu ei auta Heittosahan leikkaavuutta pitäisi päästä kokeilemaan sulalla puulla. Talviaikana sahaus tuntui takkuiselta. Pahojen myrskyrytöjen selvittely arvioitiin hankalaksi. Terän ujuttaminen katkaistavalle rungolle olisi vaikeaa, jos samassa kasassa on useita puita. ”Ehkä, jos pienehkö puu on kaatunut korkealla olevalle sähkölangalle, niin heittosahalla saattaisi saada puun lankojen tuntumasta poikki. Kovin suurta puuta en tämän kanssa lähtisi sahaamaan”, Mykkänen arvioi. heittosahan terällä oli vaikeuksia purra pakkasen kovettamaan puuhun. Välillä sahan terä alkoi leventää sahausrakoa, jolloin työ ei edennyt. sahan kädensijalenkit kiinnitetään naruun siansorkan tapaisella solmulla. narua. Heittopainoja on kaksi, toinen 250ja toinen 350-grammainen. Sahan kädensijalenkit kiinnitetään naruun tehtävällä siansorkka-solmun tapaisella silmukalla. Pakkaukseen kuuluu myös teränhuoltovarustus sekä muutama härpäke, joiden käyttötarkoitus jäi epäselväksi. Käyttöohje on muistitikulla. Heittosaha on huomattavan kallis. Sähkösuojattu malli maksaa 449 euroa, vakiomallin saa 350 eurolla. Vehjettä myy Uittokalusto Oy. Sahaus hidasta Purimme sahapakkauksen sisätiloissa, mikä osoittautui viisaaksi ratkaisuksi. Narujen selvittäminen ja vehkeen kasaaminen osoittautui aikaa ja oivalluksia kysyväksi haasteeksi. Suomenkielistä käyttöohjetta ei muistitikulla ole. Ja vaikka kuvitus onkin havainnollinen, olisi kohtuullista että maahantuoja kääntäisi ohjeet. Ensimmäiseksi koepuuksi valittiin rinnan tasalta parikymmensenttinen haapa. Metsätyön ohjaaja Hannu Laitisen suunnattu kaato sattui kohdalleen ja haapa jäi konkeloon. Sitten ei muuta kuin heittopaino narun päähän. Ohjeissa neuvottu alakautta heitto vaikutti helpolta, mutta pariin kertaan sitäkin piti harjoitella. Tiheässä metsässä naru tahtoi takertua lähipuiden oksiin. Onneksi dyneemassa riitti vetolujuus, joten voimalla naru saatiin alas. Sahauskohta oli viiden metrin korkeudella. Teräketjun toiseen päähän kiinnitetty 15 senttiä pitkä lattarauta toimii kölin lailla ja kääntää terän niin, että leikkuuhampaat ovat puuta kohti. Ei mennyt kuin esittelyvideoilla Sahurit asettuivat rungon eri puolille kuuden seitsemän metrin etäisyydelle ja aloittivat sahauksen edestakaisin vedoin narusta.
22 METSÄLEHTI 5 • 2012 Metsäkustannus Oy on Suomen johtava metsäkirjojen kustantaja. Tervetuloa tutustumaan! Nyt saat Metsäkustannuksen metsäkirjat KIPA-kirjakaupoista. Lähimmän KIPA-kirjakaupan näet osoitteesta www.kipa.fi Kirjoja elävästä metsästä KIPA Mele 260x190.indd 1 30.10.2011 17.14 Mia Vehkaoja, PetRi nUMMi M etsäntutkimuslaitos on tutkinut Evolla majavan vaikutuksia monimuotoisuuteen. Lepakkojen määriä ja ruokailuaktiviisuutta vertailtiin majava-altailla ja majavattomilla metsälammilla. Lepakot – vesisiipat ja pohjanlepakot – pyydystivät majavatulvikoilla hyönteisiä selvästi ahkerammin kuin muilla paikoilla. Sammakkoeläimiin majavalla oli karuilla metsälammilla vielä suurempi vaikutus. Keväisten kurnutuslaskentojen perusteella todettiin, että majava-altaiden sammakoiden lajimäärä oli suurempi kuin vertailulampien. Tämä johtui siitä, että viitasammakoita esiintyi vain majavatulvikoilla. Havainnot ovat merkityksellisiä, sillä sammakkoeläimet ja lepakot ovat maailmanlaajuisesti uhattuja, koska niiden suosimat kosteikkoympäristöt katoaMajava maisemoi Patoallas hukuttaa puita mutta pidättää ravinteita ja lisää luonnon monimuotoisuutta. vat. Majavaa kannattaa tämänkin vuoksi kannalta suosia luonnonhoitajana. Majavan paluu Majava oli asuttanut Suomea jo 10?000 vuotta ennen kuin viimeinen alkuperäinen majava ammuttiin Sallassa vuonna 1868. Tämän jälkeen luontomme oli puoli vuosisataa ilman majavaa kunnes niiden palautusistutukset aloitettiin vuosina 1935–1937. Tuolloin Suomeen tuotiin 17 euroopanmajavaa Norjasta. Samoihin aikoihin euroopanmajavan palautusistutusten kanssa Suomeen tuotiin myös amerikanmajavaa New Yorkista. Nämä kaksi lajia ovat elintavoiltaan hyvin samankaltaisia. Nykyään euroopanmajavia on lähinnä Satakunnassa, ja niiden kannaksi arvioidaan parituhatta yksilöä. Euroopanmajava on vaarantunut laji Suomessa. Amerikanmajavia puolestaan on noin 12?000. Ruotsissa, NorMajava luo kosteikkoja, jotka ovat euroopan uhatuimpia elinympäristöjä. suomen luonto oli ilman majavaa puoli vuosisataa, 1930-luvun lopulle. Sa ar a K at ta in en
23 METSÄLEHTI 5 • 2012 tiia PUUkila Sotakorvaukset rasittivat vuonna 1947 Suomen taloutta ja metsiä. Neuvostoliitolle vuosina 1944–1952 maksetuista hyvityksistä huomattavan osan muodostivat puutavara ja sen jalosteet. Helmikuussa 1947 yhteensä 265?000 miestä ja 97?000 hevosta teki osansa sotakorvauksien eteen ja urakoi savotoilla. Puu oli ainoa valuuttamme. Sillä maksettiin niin sotakorvausteollisuuden tarvitsemat tarveaineet kuin arjen välttämättömyydet. ”Milläpä muulla kuin puulla me nyt pystyisimme tuottamaan ulkomailta ne lukemattomat jokapäiväisen elämisen tarvikkeet, joita oma maa ei meille pysty antamaan, mutta joita ilman emme voi elää ”, Metsälehdessä kirjoitettiin. Vaikka metsät olivat sodasta toipuvalle Suomelle siunaus, valtaisat hakkuut herättivät myös huolta. Hakkuu-urakat olivat mahtavuudessaan huomattavasti sotia edeltäneitä vuosia suurempia, eikä työvoimaa riittänyt hakkuualojen uudistamiseen. Etenkin parhaat metsät joutuivat koetukselle. Niiden puustosta arvokkaimmat joutuivat ensimmäisenä kirveen alle. Tilannetta pahensi sotavuosina olojen pakosta nukahtanut metsänhoito. Sotia edeltäneet valtakunnan metsien inventoinnit osoittivat, että metsien hoito Suomessa oli edistynyt. Sota kuitenkin pysäytti kehityksen, kun kaikki kynnelle kykenevät patistettiin taimikoista ja hakkuilta sotatantereelle. ”Meille on annettu mainetta, että Suomessa metsänhoito on muiden pohjoismaiden rinnalla korkealle kehittynyt tai ainakin kehittymässä. Tänne suunnitellaan retkiä jopa valtamerten takaa. Mutta jollei pikaista paranemista tule, niin voimmeko näyttää muuta kuin kulisseja? ” kysyi Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikainen professori Yrjö Ilvessalo. sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Sotakorvaukset painoivat ja metsänhoito torkkui uuTINEN vuONNA 1947 jassa, Venäjällä ja Baltian maissa euroopanmajavia on paljon enemmän kuin Suomessa, esimerkiksi Ruotsissa yli 100?000. Nykyään Euraasiassa elää yli 700?000 euroopanmajavaa, kun kanta oli pienimmillään vain 2?000 yksilöä. Vahinkovai hyötyeläin? Majava kaataa rantapuita rakennustarpeikseen ja ruoakseen. Se syö lehtipuiden kuorta, versoja, lehtiä sekä kesäisin erityisesti vesikasveja. Joskus harvoin majavalle voi kelvata männyn nilakin. Padon rakentamisessa majava usein käyttää samoja puita, joista se ensin on hyödyntänyt kuoren. Majavan padotessa pienen jo en tai lammen vesi nousee ympäröivään metsään. Tulvan valtaan joutuneet havupuut heikkenevät jo ensimmäisenä kesänä, kun niiden juuristo ei saa happea. Hieskoivut ja tervalepät pärjäävät tulvikolla muutaman vuoden, mutta pajut voivat sinnitellä metrisessä vedessä vuosikymmeniä ilmajuuriensa turvin. Majavan toimet kohdistuvat yleensä rannan tulvaniityn vähempiarvoisiin puihin, mutta alavilla seuduilla veden valtaan voi jäädä järeämpääkin puustoa. Majavan padoista on kuitenkin ihmiselle myös hyötyä. Padon synnyttämä kosteikko toimii vettä imevän sienen lailMajava kaataa rantapuita rakennustarvikkeiksi ja ruoakseen. la ja loiventaa jokien tulvahuippuja. Patoallas myös pidättää ravinteita ja estää niiden huuhtoutumista alemmas vesistöön. Voidaankin sanoa, että majavan palauttaa vesistöjä niiden luonnolliseen tilaan. Majava luo toiminnallaan maisemaan kosteikkoja, jotka ovat koko Euroopan uhatuimpia elinympäristöjä. Niissä viihtyvät useat selkärangattomat, kuten sudenkorennot, sekä monet kalat, sammakkoeläimet, linnut ja nisäkkäät. Majava riistanhoitajana Majava-altaat ovat otollisia ympäristöjä vesilinnuille. Kun majava patoaa lammen, sille tulee heti taveja ja telkkiä poikueineen, myöhemmin myös esimerkiksi sinisorsia. Varsinkin karuilla metsäjärvialueilla sorsien poikuetuotanto keskittyy usein muutamalle majavan luomalle avainkosteikolle. Runsaan tuotannon taustalla on tulvassa kuollut hajoava rantakasvillisuus. Sen varassa elää tiheässä hajoavia kasveja syöviä selkärangattomia, jotka ovat sorsanpoikien tärkeää ruokaa. Majava-altaiden matalat rannat takaavat sen, että sapuska on myös pienten poikasten ulottuvilla. Majava-altaista hyötyvät myös monet muut linnut, kuten taivaanvuohi, metsäviklo ja kuolleita puita naputtelevat tikat. Majavaa voidaan riistanhoidossa matkia. Suomessa on meneillään sekä riistahallinnon luotsaama Kotiseutukosteikko Life -hanke että Metsähallituksen projekti Riistan aktiivinen elinympäristön hoito (REAH). Molemmissa perustetaan ja kunnostetaan kosteikkoja, Life on yksityismaita varten ja REAH– hankkeessa toimitaan Metsähallituksen alueilla. Kummassakin hankkeessa on tarkoitus yhdistää riistanhoito ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Mia Vehkaoja on laatinut pro gradu -tutkielmansa majavan vaikutuksista sammakoihin. Yliopistonlehtori Petri nummi kirjoitti ensimmäisen artikkelinsa majavista Metsälehteen 30 vuotta sitten. ”Majavan rakentamista padoista on myös hyötyä.” M ia Ve hk ao ja M ia Ve hk ao ja
24 METSÄLEHTI 5 • 2012 jeRe Malinen, teksti ja kuvat T alvi tuli tammikuussa, myöhässä mutta voimalla. Metsäkanalinnuille ankaraksi heittäytynyt talvi ei ollut ongelma. Riehuuhan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tämän tästä kireitä tulipalopakkasia, joihin vuosituhannet ovat linnut koulineet. Vaikeuksia alkaa syntyä silloin, kun lunta ei ole maassa riittävästi tai hangen pinta on jäätynyt kivikovaksi kanneksi. Taakse jäävä talvi oli vanhanaikainen. Lunta piisasi ja mikä parasta, koko Suomi oli kauttaaltaan hötössä. Kerrostumattomaan lumihankeen oli lintujen helppo kaivautua. Vähäpätöiseltä vaikuttanut sääilmiö saattaa näkyä mittavana määränä metsäkanalintuja ensi syksynä. Jo viime kanalintusyksy oli monin paikoin paras 20 vuoteen. Jos alkukesän kelit osuvat poikasten kuoriutuessa nappiin, on odotettavissa ennätyksellinen lintusyksy. Toiveissa olisi pitkä poutajakso kesäkuussa. Yöpakkasia ei kaivata, ja sadekin saisi olla kuuroluonteista. kiepistä suojaa ja turvaa Pohjolan lumisissa maisemissa talvensa viettäville linnuille on kehittynyt lukuisia selviytymistapoja ankarien olosuhteiden varalle. Yksi eriskummallisimmista on kieppikäyttäytyminen, jossa eritoten metsäkanalinnut ovat mestareita. Suomessa pesivistä lajeista jokainen pystyy kaivautumaan kieppiin. Saman taidon osaavat myös meillä talvehtivat varpuslinnut, kuten tiaiset. Yleensä linnut eivät etsi lumikieppiä jalkapelissä vaan pudottautuvat umpisukkeluksiin suoraan lennosta. Näin hangen pintaan ei kirjaudu ylimääräisiä jälkiä kettujen ja näätien pyyntityötä helpottamaan. Kaiken lisäksi kieppi on kertakäyttötavaraa, joten metsästä tyhjän kiepin äkännyt peto on auttamattomasti myöhässä. Kieppi on myös lämpötaloudellisesti onnistunut väliaikaismajoite. Esimerkiksi metsolla ja teerellä on kiepissä varsin lokoisat oltavat. Lämpötila on kovillakin pakkasilla linnun läheisyydessä 5–11 lämpöastetta ja kiepin katon tienoilla lähempänä nollaa. Lapissa päivän ollessa lyhimmillään metso saattaakin Takana kiepikäs kanalintutalvi LuONNOSTA viettää jopa 20 tuntia vuorokaudesta kiepissä. Muutaman tunnin valoisan ajanjakson se hakoo männystä neulasia. Elämä saattaa olla askeettista mutta energiataloudellisesti huippuun viritettyä. Talvisade tappaa pakkasta pahemmin Joskus sää tekee tepposet ja tukaloittaa lintujen kieppiin pääsyä. Ennen pakkasjaksoa satanut vesi jäädyttää hangen pinnan peltikanneksi, jonka läpi on kanalinnun turha sukeltaa. Niinpä linnut joutuvat pakkasen armoille, ja yön viettäminen ulkosalla kovassa pakkasessa koituu heikkokuntoisimpien kohtaloksi. Tosin eteläisessä Suomessa asustavat kanalinnut viettävät vähälumisina talvina säännöllisesti yönsä taivasalla tiheiden puiden suojissa. Vielä onnettomammaksi tilanteen tekee teerille mieluisien koiLumihanki merkitsee metsäkanalinnuille melkein samaa kuin vesi kaloille. Vanhan ajan talven jäljiltä edessä saattaa olla ennätyksellinen lintusyksy. ”Metsälinnun kieppi on kertakäyttötavaraa.” vun silmujen ja pyiden halajamien lepän norkkojen jäätyminen talvisateessa. Linnut joutuvat syömään ahdinkoonsa jäistä apetta, joka pahimmassa tapauksessa jäätyy niiden kupuun ja aiheuttaa kuoleman. Kuluneena kanalintutalvena ei edes suojasäästä ollut ongelmia. On siis aihetta juhlaan. Soitimet soivat taas huhtikuussa. Edessä odottavat eurotalvet, jotka iskevät jälleen lovea kanalintukantoihin. teeren tekemä pieni kuoppa hangessa on suuri ihme. kieppien ansiosta kanalinnut ovat kohonneet pohjoisten havumetsien valtalinnuiksi. Runsasluminen talvi suosi metsä kanalintuja. niinpä huhtikuisesta metsojen turnajaiskaudesta odotetaan vilkasta.
PIlKKEITÄ 25 METSÄLEHTI 5 • 2012 LukIJALTA Professori Jari Parviainen kirjoitti (Metsälehti 3/2012) minun jatkuvan kasvatuksen tutkimuksestani. Sen nimistä tutkimusta ei kuitenkaan ole ollut, vaan Metsäntutkimuslaitoksen hallitus hyväksyi 1980-luvun alussa ”Varttuneen metsän metsänhoidollisen käsittelyn vaihtoehdot” -tutkimuksen. Siinä verrattiin samanaikaisesti ja samoissa oloissa erilaisia käsittelyjä kuten alaja yläharvennusta, siemenpuuhakkuuta, määrämittahakkuuta, jatkuvaa kasvatusta ja jopa avohakkuuta sekä viljelyä eli testattiin ensimmäisen kerran tieteellisesti myös niin sanotun harsintajulkilausuman paikkansapitävyyttä. Tutkimus ei myöskään ollut minun vaan silloisen metsänhoidon tutkimusosaston, jossa sitä toteutti itsenäisesti useita tutkijoita, joista neljä oli kokeneita tohtoreita. Toisin kuin Parviainen kirjoittaa, tutkimusta tarkastaneiden Suomen Akatemian ja Metlan professoriryhmän lausunnoissa ei vaadittu tutkimuksen lopettamista. Esimerkiksi Akatemian ryhmä kirjoitti yleisten kommenttien lisäksi, että tutkimus on tarpeellinen (relevant and necessary). Metlan professoriryhmä kirjoitti, ettei Akatemian arviointiryhmä ollut tutustunut varsinaisiin koealueisiin, vaikka niiden olemassaolo ja niillä toteutetut koejärjestelyt oli heille selostettu kirjallisessa materiaalissa. Koealojen vaihtelua on tasoitettu lohkoja muodostamalla. Tutkimusta on tehtävä myös käytännön mittakaavassa. Kyseessä on eräs Metlan laajimmista tutkimuksista, jonka kokeet samalla palvelevat monia muita tutkimusaiheita. Vastoin Parviaisen väitteitä kaikki asiapaperit toimitettiin hänelle ja muille tarkastajille. Ne ovat edelleen olemassa ja kenen tahansa tarkastettavissa. Parviainen ei ollut silloin eikä näytä vieläkään perehtyneen tähän tärkeään aihepiiriin. Hänen asennettaan kuvaa näyttöä vaille jäänyt väite, että jatkuvan kasvatuksen koeruutuja olisi sijoitettu edullisimpiin kohtiin. Väitteen perättömyyttä osoittaa se, että alaharvennuksen koeruutujen alkupuusto oli keskimäärin 259 ja jatkuvan kasvatuksen 252 kuutiota hehtaarilla. Asia olisi ollut helposti tarkastettavissa pienellä laskutoimituksella. Perehtymättömyys paljastuu siinäkin, missä ja miten Parviainen kuvittelee jatkuvaa kasvatusta voitavan käyttää. Jatkuvaa kasvatusta voidaan tehdä missä tahansa metsikön kehitysvaiheessa, mutta avohakkuuta ja raivausta ei tehdä. Metsä pidetään puustoisena hyödyntämällä nimenomaan alikasvoksia, luontaista uudistumista, yläharvennusta, ylispuuhakkuuta, sekapuita ja kerroksellisuutta. Optimirakenne saavutetaan, kun pieniä puita on eniten ja isoja vähiten. Se on tuottavin kaikista vaihtoehdoista, siksi harsintajulkilausuman tutkimus haluttiin estää. eRkki lähDe kirjoittaja on metsänhoidon emeritusprofessori. Perehtymättömyys näkyy Veljekset ”Kolme kovaa Valtran veljestä 80-luvulta.” topintam LukIJAkuVA kyllä ”Tapani-myrskyn jälkiä oli pakko käydä katsastamassa. Pieni se on ihminen ja ihmisen voimat luonnon rinnalla. Karmeata katsottavaa tuhot joka tapauksessa olivat. Ehkä tämä kuitenkin on osa luonnon omaa kiertokulkua: meillä ei siihen ole paljon lisättävää.” kari ”Tänään viimeksi tuli käytyä, harvennushakkuut menossa.” Ville ”Taimikoita on käyty katselemassa pari kolme kertaa, hätistelty hirvet pois ja samalla viety hirvenkarkotteita eli saippuaa yms. Samalla tarkisteltu tuulija lumituhoja.” noname ”Kyllä on käyty, tapaninpäivän jälkeen kävin katsomassa onko tullut tuhoja. Nuoren metsän hoitoa tammikuun alkupäivinä kun lunta ei vielä ollut haitaksi asti. Oksakarsintaa sekä tuulenkaatojen hankintahakkuuta muutamana päivänä helmikuussa. Hakkuun valvontaa tulee parin viikon päästä ja oksakarsinta vielä jatkuu...” satapii ”Metsäpalstoilla tulee käytyä 250– 300 kertaa vuodessa. On se jännä asia tuo metsä, koskaan se ei toista itseään. Aina on jotain uutta koettavaa, jälkiä, ääniä, metsäneläimiä, suunnittelua, töitä sekä omien touhujen tulosten seurantaa ja kehittymistä.” tosimies Ei ”Ei ole metsässä voinut käydä, koska siellä on niin paljon lunta. Lumikengillä sinne pääsisi, mutta ei tälläinen köyhä leski voi sellaisia ostaa. Täytyy odottaa, että lumi sulaa.” kukkuu-käki Oletko jo tänä vuonna käynyt metsäpalstallasi? 20 40 60 80 100 Kyllä 75% Ei 25% GALLuP LukIJALTA LukIJALTA Ihmettelen suuresti, että Metsälehti on laskenut kolumnipalstalle Riitta Alestalon kirjoituksen julkaisumuodossaan (Metsälehti 3/2012). Kun presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto kävivät valtaisteluaan, niin heidän debattinsa oli asiallista, toisiaan kunnioittavaa. Sen sijaan Alestalon kirjoitus ei tätä linjaa alkuunkaan noudattanut, vaan kirjoittaja sortui pahimman luokan mustamaalaukseen todella epämiellyttävällä tavalla. Olin itse Sauli Niinistön tukilistalla ja luonnollisesti myös äänestin häntä. Silti en voi hyväksyä hienon kampanjan tehneeseen ja yli miljoona äänestäjää taakseen saaneeseen Pekka Haavistoon kohdistunutta alatyylistä vuodatusta. Kun metsänomistajista merkittävä osa on Kehä III:n eteläpuolella – kuten minäkin – niin kuvittelisin Metsälehdenkin arvostavan asiallista kirjoittelua. Nyt kirjoittaja asetti vastakkain maaseudun ja kaupungit asukkaineen, jota en itse suostu allekirjoittamaan metsänomistukseen ja sen hoitoon liittyen. Ymmärrän asiallisen kritiikin, mutta en henkilöihin menevää asiatonta arvostelua. Toivoisin myös Metsälehden tajuavan tämän. tiMo haUkilahti helsinkiläinen metsänomistaja Alatyylistä arvostelua Lueskelin äimistyneenä Riitta Alestalon kolumnia presidentinvaalikamppailusta (Metsälehti 3/2012). Enpä tiennyt kuuluvani kurpitsakansaan. Googletin asiaa ja havaitsin kurpitsakansan kuuluvan Linnanmäen syksyiseen valokarnevaaliin. Säätiön väki kertoi esiintyjien olevan monilahjakkaita nuoria, jotka esiintyvä karnevaaleilla. Siis ei hätää, hyvässä joukossa ollaan. Naapurikylän tytön kanssa olen samaa mieltä siitä, että hienoilla presidenttiehdokkaillamme on erilaisia painotuksia arvomaailmassa ja tätä kautta päätöksenteossa. Siitä olen eri mieltä, että maaseutu ja kaupunki olisivat olleet vastakkain. Saihan Pekka Haavisto piskuisessa Iitissäkin yli 30 prosenttia annetuista äänistä. Tämän lisäksi Vihreissä oli suuri paine maaseudun vihreiden toiminnalle. Tästä johtuen perustettiin vuonna 2011 Maaseutuja erävihreät. Saattaapi olla, etteivät järjestön jäsenet kuitenkaan edusta samaa arvomaailmaa kuin kolumnisti. Puuston hakkuutuloilla on edelleen suuri taloudellinen merkitys, vaikkei näillä kauppatasetta balanssiin saataisikaan. Markkinoilla kun on taikavoimat talouden rattaiden pyörityksessä. Metsätilat ovat nykyään suuressa määrin kaupunkilaismetsänomistajien omistamia. Uudenlainen omistuspohja on tuonut myös luonnonsuojelullisia ja monimuotoisuuden näkökulmia metsänomistukseen. Tämä on onnistuneesti huomioitu myös Metsälehden sivuilla. Alestalo on oikeassa siinä, että maanomistusoikeuden aliarviointiin on syyllistytty menneinä vuosina. Sitä on tiedä onko se Haaviston syy. Muistan omalta kohdaltani luonnon monimuotoisuus-kartoituksen, jossa osin liikuttiin yksityisellä maalla. Minulle, harjoittelijalle, sanottiin, ettei kohteiden paikantamisesta ole ollut tapana ilmoittaa maanomistajille. Päädyin kuitenkin kirjeitse lähestymään maanomistajia ja tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Kaikilla kohteilla käytiin, joskin omistajille oli selkeästi kerrottava millä asioilla liikuttiin. Eli lopussa kiitos seisoi! ”Maaseudulla on ollut vaikeaa olla luonnonsuojelija, vaikka onneksi tilanne on nyttemmin muuttunut”, totesi ystäväni eteläisestä Iitistä. Nyt alan ymmärtää häntä, ja sitä ettei muualta tulleelta ole sellaisia paineita kun sukupolvesta toiseen maalla asuneilla. Me ”uusmaalaiset” tuomme uusia tuulia tullessamme ja toivottavasti myös uusia elinkeinomahdollisuuksia. Haluan vielä painottaa, että vihreässä liikkeessä on mukana varsin heterogeeninen joukko ihmisiä. Osa asuu maaseudulla, osa kaupungissa. Emme näe kriittistä vastakkainasettelua maaseudun ja kaupungin välillä, vaan lähtökohtana on luonnon arvon huomioon ottaminen päätöksenteossa. Osa joukosta voi olla hurmoshenkisiä, mutta esimerkiksi minun vihreään tuttavapiiriin kuuluu iso joukko ”harmaita virkamiehiä”. Sellaisia kuin sininen kolumnisti ja vihreä kurpitsa. PäiVi hiPPeläinen iitti Kurpitsa kommentoi 5 METSÄLEHTI 3 • 2012 RIITTA ALESTALO KOLUMNI Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. P oliittiset koko illan elokuvat ovat ohi. Vaali jakoi kansan selkeästi, vaikka ehdokkaat yrittivät olla objektiivisia. Politiikan sijaan vaikuttivat voimakkaasti talous ja eri arvomaailmat. Maaseutu ja kaupunki, konkretia ja aineettomat arvot, joutuivat vaakakuppeihin kansan punnittaviksi. Suomen kauppatase on yhtä voimakkaasti alijäämäinen kuin öljykriisin aikana 70-luvulla. Suomeen tuodaan ostohyödykkeitä ja raaka-aineita huomattavasti enemmän kuin viedään. Tällaisella hetkellä miljoona suomalaista nostaa luonnonsuojelun, rauhanneuvottelut ja ihmisoikeudet ykkösasioiksi äänestäessään koko kansan presidenttiä. Yrittäjän maalaisjärjellä ajateltuna Suomi maksaa ulos enemmän kuin kassavirtaa tulee sisään. Työllisyyteen tällä on tärkeä merkitys. Työtä tekevät, työllistävät ja veroa maksavat, mahdollistavat hyvinvointivaltion. Metsäteollisuus on vielä tärkeimpiä viejiä, metsäsektori tärkeimpiä työllistäjiä, puu tärkeä kotoperäinen raaka-aine. Metsät tärkeä luonnonvara. Hävinnyt presidenttiehdokas Haavisto toimi Lipposen 1. hallituksen ympäristöministerinä silloin, kun Natura-suojeluverkostoa EU:n vaatimuksesta Suomeen luotiin. Hän on sen pääarkkitehti. Asian olisi voinut hallinnoida ja hoitaa toisinkin, mutta Haavisto halusi briljeerata. Vanha Koijärvi-aktivisti ei halunnut mitään ”mini-Naturaa”. Niin pakkososialisoitiin suomalaisten ihmisten yksityisiä maita. Joukko maanomistajia ryhtyi syömälakkoon, jotkut saivat sydänhalvauksen, joiltakin menivät elämisen eväät ja tila myyntiin. Mitkä olivat näiden ihmisten ihmisoikeudet? Mitkä olivat syrjäseutujen ihmisten ja elinkeinojen oikeudet? Mitä painoi sukupolvien työ Haaviston omassa maassa, Suomessa? Natura hankkeesta jätettiin 6?000 muistutusta ympäristöministeriölle. Osa prosesseista on vielä kesken. Hallinnon käytännöistä paljastui ihmisarvoa loukkaavia ja päivänvaloa kestämättömiä asioita. Oleellisia dokumentteja oli sopivasti hukassa. Hehkutetaan Haavisto-ilmiöstä ja suvaitsevuudesta. Tämä suvaitsevaisuus on sangen valikoivaa. Punavihreän suvaitsevuuden ravintoketjun yläpäähän eivät sijoitu metsätalouselinkeinon mahdollisuudet Suomessa. Kauniit sanat ihmisoikeuksista eivät koskeneet, eivätkä myöskään koskettaneet suomalaista metsänomistajaa eivätkä maaseudun ihmisiä. Haaviston kannattajista suurin osa sijoittuu kehä III:n sisäpuolelle, jopa Helsingissä oli paikannettavissa vihreät ja siniset alueet. Punavihreät intellektuellit juhlivat Hämiksellä (Tavastia) hurmoshenkisesti idoliaan. Moniko heistä on käynyt metsässä ja maaseudulla muutoin kuin suojelu -tai virkistystarkoituksessa. Metsän taloudellisesta merkityksestä heillä toden näköisesti on vain yhdenlainen käsitys: metsä on suojeltava. Punavihreää ”kurpitsakansaa” jalat tukevasti ilmassa. Vastakkainasettelulta ei voida välttyä. Ikävää on se, että vastakkainasettelu tapahtuu niin konkreettisesti maaseudun ja kaupunkien välillä. Euroopan maaseutumaisimmassa maassa valittiin koko kansan presidenttiä. Onneksi löytyi lähes kahden miljoonan vastavoima, jolla saatiin jalat maassa seisova presidentti. Ei auttanut Länsi-Helsingin pojan raveissa käynti paperiteollisuuden kehdossa. Paperimiehet äänestivät sankoin joukoin porvaria. Kurpitsakansa hävisi Käpyjen kerääjästä ammatti sahuriksi Vuoden sahayrittäjä kannustaa pystykarsintatalkoisiin. Tällä hetkellä laadukas sahapuu löytyy helpommin Venäjältä kuin Suomesta. vähentynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen. Hotti toivoisi, että useampi nuori suuntaisi alalle. Puurakentamisen kasvu takaa erikoissahatavaran kysynnän, mutta sahurit loppuvat, jos uusi sukupolvi ei innostu jatkajaksi. Ilokseen Hotti on kuitenkin huomannut, että vaikka sahaus ei enää vedä samalla tavalla kuin ennen, kursseilla käy nykyään myös naisia. Vähemmän sahausta, enemmän höyläystä Sahauskurssien lomassa Hotti toimi pitkään rahtisahurina. 1990-luvulla hän aloitti oman kaupallisen toimintansa ja perusti sahan kotitalonsa kupeeseen Iisalmella. Parhaimpina vuosina sahalla on sahattu nelisentuhatta kuutiota vuodessa. Nykyään sahauksen ammattilainen on keskittynyt määrän sijasta laatuun. Piensahuri pärjää tuotteita jalostamalla. Vuosittain sahattavaa kertyy 1 000–1 500 kuutiota, ja saha työllistää isännän itsensä lisäksi kaksi apupoikaa. Raimo Hotti › Syntynyt 1945 Virtasalmella. › Piensahuri, sahauksen ja teräopin kouluttaja. › Asuu Iisalmella. › Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi tytärtä ja poika. › Omistaa metsää kotitilansa vierestä, ja on Ylä-Savon metsänhoitoyhdistyksen valtuuston puheenjohtaja. › Raviharrastaja ja hevoskasvattaja. Omistaa viisi hevosta. › Valittiin 11.2.2012 vuoden sahayrittäjäksi. ”Sahauksen painopiste on siirtynyt höyläja jatkojalostuksen puolelle. Sillä tavalla työstä saa paremman korvauksen ja helpommalla kuin vain sahaamalla”, Hotti sanoo. Mainoskulut ovat pienet, sillä puskaradio hoitaa tehtävänsä. Sahuri toimittaa tavaraa niin yksityisasiakkaille, kaupungille kuin museovirastollekin. Muun muassa Juhani Ahon museoon tilattiin Hotin sahalta lattialankut ja ulkovuori. Sahauksen ja koulutustyön sivussa vuoden sahuri on huoltanut iltapuhteenaan sahureiden teriä, kiertänyt ulkomaita myöten ongelmasahoilla sekä kehittänyt laiteturvallisuutta yhteistyössä sahavalmistajien kanssa. Merkittävin Hotin ideoima parannus ovat suuntaavat telitelat, jotka vetävät sahattaessa puun mittalaitetta vasten ja kuljettavat puuta tasaisesti. ”Tämä saha on ensimmäinen, jossa on suuntaava telitela. Se helpottaa työtä huomattavasti ja tekee sahauksesta turvallisempaa”, Hotti sanoo. ”Sellaisille tuotteille, joita isot sahat eivät rupea sahaamaan, on aina kysyntää”, vakuuttaa Raimo Hotti.
26 METSÄLEHTI 5 • 2012 Joskus liki puoli vuosisataa sitten kuusten oksat saivat tuuhean, hopeanhohtoisen jäkäläpeitteen, jonka valtalajina oli sormipaisukarve. Sen yht’äkkiseltä näyttävä ilmestyminen sai jotkut puhumaan jo tappajajäkälästäkin. Sormipaisukarve kasvaa kuitenkin niin hitaasti, ettei se merkittävästi ehdi peittämään kuusen eläviä neulasia. Hopeanhohtoiset oksat SEPPO VuOkkO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Sormipaisukarvetta on metsissä ollut aina. Sen silmiinpistävä runsastuminen johtui kahdesta samanaikaisesta tekijästä. Ensinnäkin ilman saasteet hävittivät metsistä lupot ja naavat sekä monet muut kookkaat pensasmaiset jäkälät. Sormipaisukarve sietää saasteita paljon paremmin kuin ne, ja siksi se valtasi kookkaampien jäkälien jättämän tilan. Kun vaalea karve kasvaa oksien yläpinnalla, se näkyy myös paljon paremmin kuin alaspäin roikkuvat tummat naavat ja lupot. Erityisen hyvin karpeen kattamat oksat näkyvät syksyn kosteilla säillä, jolloin ne tuntuvat suorastaan hehkuvan kuusikon tummuutta vasten. Jäkälät kasvavat vain kosteina ollessaan. Niinpä syksyn ja kevään harmaat, sumuiset päivät ja vieläpä talven suojasäätkin kasvattavat jäkäliä. Toinen syy karpeen runsastumiseen on siis talvien leudontuminen eli ilmaston lämpeneminen. Nyt ilma on puhdistunut, ja lauhoista talvista hyötyvät muutkin oksien ja runkojen jäkälät. Siksi myös naavat ja lupot tekevät paluuta metsiin. sormipaisukarve on runsain puiden oksilla ja rungoilla kasvava jäkälistä. tässä se peittää rauduskoivun tyveä. Metsälautakuntalaitos oli alun pitäen hyvin kotikutoinen. Havaittiin, että yksityiset metsänomistajat eivät aina ymmärtäneet omaa etuaan. ”Tukkikapitalistit”, sahaja selluloosafirmojen omistajat olivat ostamassa pilkkahintaan talonpoikien metsät. Suomeen perustettiin Keskusmetsäseura Tapio. Se oli pitkään aatteellinen, valtion apua nauttiva metsätalouden edistämiseen tähtäävä yhdistys. Viranomaistehtäviä se sai vuoden 1928 metsälaissa, jolloin sen tehtäviin tuli mm. ”metsänhävityksen” estäminen. Sellainen säädös oli jo vuoden 1886 metsälaissa, jossa kiellettiin ”metsän autioksi hävittäminen”. Jos sellaista havaittiin, sanktiona oli ”metsän rauhoittaminen”, että metsällä oli aikaa uudistua. Pelkkä pykälä oli tehoton. Säädökset saivat voimansa lopulta siitä, että metsänomistajat itse valvoivat yksityismetsälain toimeenpanoa. Se oli modernia itsehallintoa. Suuri valtiomiehemme Väinö Tanner, joka oli myös suuri metsänomistaja, ajoi eduskunnassa läpi metsänhoitoyhdistyslain, joka on ollut Suomen näihin päiviin jatkuneen metsäsektorin menestyksen perusta. Minun aikanani metsänomistajien itsehallinto oheni, aluksi sitä ajoivat demarit, lopulta siihen yhtyivät MTK:n lyhytnäköiset aktiivit kärkenään Heikki Haavisto. Kun typerät oikeusjutut saivat paljon julkisuutta, he tekivät irtioton, eivät halunneet olla enää vastuussa yksityismetsälain toimeenpanosta. Se oli heiltä paha strateginen virhe. He laskivat, että metsänhoitoyhdistykset ovat heidän peukalonsa alla. Nythän metsänhoitoyhdistyslakiakin ollaan kumoamassa. Koko vanha rakennelma on hajoamassa. Vanhaa kunnianarvoista ”Tapiota” ollaan yhtiöit tämässä. Samalla se menettää valtionapurahansa. Vanha keskus yksikkö, ilman vanhan ”Tapion” tehtäviä ollaan kokoamassa ”keskusvirastoksi”, joka muuttaa Lahteen – kokoomuslaisen ministerin tahdon mukaisesti. Sen nimi on ”Suomen metsäkeskus” ja sen johtokuntakin on nimetty: yhdeksästä jäsenestä seitsemän on Helsingistä. Suomen pienmetsänomistusvaltaisissa oloissa tarvittaisiin toisenlaista lähestymistapaa, ennen kaikkea meidän vielä suurta maaseutuamme kohtaan. Suomen hallitus elää ”jälkithatcherilaista” aikaa, josta muualla länsimaissa on jo luovuttu. Hallituksemme haluaa ulkoistaa ja yh tiöittää kaiken, johon kynnet pystyvät monetarismin isän, nobelpalkitun Milton Friedmanin oppien mukaisesti. Meidän oloissa, jossa markkinat ovat pienet, se on hallitukselta tyypillinen ideologinen moka. Uskon, että asiaan palataan myöhemmin. Mieleeni tulevat Bertolt Brechtin sanat: ”Totisesti toveri elämme synkkiä aikoja.” eljas Pohtila professori Tapion kohtalon hetket Metsäalan maine nuorison keskuudessa on sanalla sanoen heikko. Positiivisia uutisia ei ole riittävästi näkyvissä valtamediassa, jonka perusteella moni nuori luo oman mielikuvan alasta. Metsäalan kouluihin hakeutuminen on nuorison keskuudessa kaikkea muuta kuin ”in”. Tämä tulee näkymään yhä voimakkaammin työvoiman saatavuuden vaikeutumisena. Kuitenkin tehdasja voimalainvestoinnit metsäalalle kasvavat koko Suomessa, joten ala ei ole kuihtumassa vaan kehittymässä uuteen kukoistukseen. Karttuvan luonnonvaran käyttö tulee vielä näyttelemään merkittävää roolia ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä ja siihen tarvitaan ammattilaisia myös tulevaisuudessa. Kysyntä on kovaa jo nyt, sillä alalle tarvitaan vuosittain 3?000 uutta ammattilaista. Oppilaitoksistamme valmistuu kuitenkin vain noin 2?000, joten kuilu on iso. Suomen Metsäyhdistyksen lanseeraama Metsä puhuu -hanke on näkynyt mediassa ja metsäalan tapahtumissa vähän toista vuotta ja olenkin aika varma, että metsäalalla työskentelevät ovat kuulleet hankkeesta jossain yhteydessä. Paljon on kuitenkin niitä nuoria ja vähän vanhempiakin ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet hankkeesta mitään. Metsä puhuuja Metsäala puhuu -hankkeet voivat olla sekoittuneet ihmisten mielissä tai niitä ei välttämättä mielletä eri hankkeiksi. Jälkimmäisen tarkoitus on aktivoida alalla työskenteleviä viemään Puhu metsän mukana LukIJALTA LukIJALTA positiivista sanomaa erityisesti nuorille ja kaikille niille, joille metsäala ei ole tuttu. Hankkeiden hengessä toki tekee töitä kymmeniä ihmisiä, mutta alalta saa elantonsa 80?000 ihmistä, joten potentiaalia olisi laajempaankin osallistumiseen ja näkymiseen. Jos siis teet töitä metsäalalla tai ala on muuten kiinnostava, tule mukaan! Osallistuminen voi tapahtua pienimuotoisesti tuomalla positiivisia asioita esille päivittäisissä keskusteluissa, tykkäämällä Facebook-sivuista, kirjoittamalla Facebook-sivujen seinille tai ilmoittautumalla Metsä puhuu -tukipuuksi. Apua saat nykyisiltä tukipuilta ja Suomen Metsäyhdistykseltä, sekä tietysti www. metsapuhuu.fi-sivustolta. Suojelemalla metsän pelastat ehkä metsän, mutta käyttämällä metsiä pelastat maailman. Tähän työhön tarvitaan ihmisiä. Auta meitä viemään sanomaa eteenpäin. jURi laURila Puhuva tukipuu, Metsähallitus Metsä puhuu -kampanja näkyi helmikuussa helsingin katukuvassa. Ti ia Pu uk ila ”Hallitus yhtiöittäisi kaiken, johon kynnet pystyvät.”
27 METSÄLEHTI 5 • 2012 KoULUTUSTa Ministeri Ville Niinistö, EU-parlamentin jäsen Satu Hassi sekä virkamiehet Veikko Mattila ja Jaakko Ojala ovat puolustaneet Durbanissa tehtyjä päätöksiä siitäkin huolimatta, että Suomen metsien kasvu on noussut huikeaan 104 miljoonaan kuutioon vuositasolla. Suomen vuotuisen noin 60 miljoonan kuution hakkuupoistumasta huolimatta Suomelle jäisi hiilinielun takia ylijäämää noin 25 miljoonaa tonnia vuosittain, koska ministerin mukaan hävitämme rakentamalla 25?000 hehtaaria metsää vuodessa. Tämä 25 miljoonan tonnin korvaaminen maksaisi Suomelle miljoonia euroja vuosittain. Mielestäni hehtaarimäärä on aivan liian suuri. Vain uudet maantiet, pellot ja kerrostalojenja omakotitalojen pohjat tulisi vähentää metsäpinta-alasta, jos ne raivataan metsän sisään. Yksikään omakotitalon omistaja ei kaada tontiltaan kaikkia puita, vaan jättää tai istuttaa tontilleen harvan metsikön. Tämä harva metsikkö muuttuu nyt YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön määritelmän mukaan uuden tyyppiseksi metsäksi eli niin kutsutuiksi metsän ulkopuolella kasviksi puiksi. Näin ovat menetelleet aavikoiden reunamilla olevat alhaisen metsäpeitteen maat, joissa kaikki pajukoiden typpiset pensaikot, hedelmäpuut, öljykasvit (kuten jatropha) on lisätty metsäpuiden pinta-alaan. Esimerkiksi käy Jemenin tasavalta, jossa tämäntapaista metsää on 1,4 miljoonaa hehtaaria. Sama pinta-alan lisäys koskee myös Suomen Fingrid/Fortumsähkön kantaverkon johtoaukeita, joissa kasvaa lähes kaikkialla yli kaksi metriä korkeaa puuvartista kasvia, kuten esimerkiksi katajaa. Suomen kantaverkon alla on yli 100?000 hehtaaria. Suomessa metsäpinta-ala on 160 viimeisten vuoden aikana, eli vuodesta 1850 lähtien, kasvatettu arvioidusta 11 miljoonasta hehtaarista, nykyiseen 22 miljoonaan hehtaariin. Tähän eivät mitkään muut maapallon kansat ole kyenneet. Tästä huolimatta meidän poliittiset päättäjämme jatkuvasti ajavat Suomen metsäasioissa kerjäläisen asemaan. Päättäjämme kehuivat Durbanin jälkeen, että nyt saimme mukaan Kiinan, Intian ja USA:n uusina jäseninä päästötalkoisiin. Samalla oltiin (Niinistö, Hassi) hiiren hiljaa siitä, että maailman suurimmat metsämaat Kanada, Venäjä sekä Australia ja Japani, ilmoittivat vetäytyvänsä tulevasta Kioto 2 -sopimuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että 1,3 miljardia hehtaaria eli 28,5 prosenttia maailman metsistä jättäytyy sopimuksen ulkopuolelle. Muuttamalla Tasmanian luonnonmetsät hiilinieluiksi ja lopettamalla niiden hakkuut Australia tekee vuonna 2012 Suomellekin sopivan päätöksen. Sama voitaisiin Suomessakin tehdä osalle Lapin metsiä, joista jatkossa huolehtisivat alkuperäiset asukkaat saamelaiset, kuten Kanadassa (intiaanit) on menetelty vuosituhannen alusta saakka. Meidän suomalaisten tulisi vihdoin karistaa menneisyyden taakka hartioiltamme ja ruveta itse määräämään päätöksistämme metsäasioissa. Suosittelen Suomessa välittömästi tehtäväksi seuraavat metsälliset muutokset: 1 ) Muutamme pohjoisen arktisen sijaintimme takia metsäksi luokitellun kasvuston minikriteeriksi kahden metrin korkeuden nykyisen viiden metrin sijaan, aivan kuten Kiina on juuri menetellyt oman maantieteellisen sijaintinsa vedoten. 2 ) Laajennamme kansainvälisesti metsäalueemme uuden kahden metrin luokituksen mukaiseksi. 3 ) Julistamme pinta-alan mukaiset uudet kaksimetriset metsät hiilinielualueiksi. 4 ) Lisäämme Suomen metsäpinta-alaamme nk. metsien ulkopuolella kasvavat puut. 5 ) Siirrämme pohjoisessa uusilla hiilinielualueilla vastuun metsien hoidosta Metsähallitukselta saamelaisille. Mike jURVÉliUs kirjoittaja on fao/fRa 2005 -globaalin metsäresurssien kartoituksen yhteenvedon metsäasiantuntija ja tietokirjailija. Mihin katosivat keisarin vaatteet? LukIJALTA kIRJAT Seppo Saario: Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. SanomaPro 2012. 366 sivua. Hinta 49 euroa. Seppo Saarion klassikkokirjasta Miten sijoitan pörssiosakkeisiin ilmestyi jo kymmenes painos. Edellinen päivitys on viiden vuoden takaa, joten rahamaailmassa on ehtinyt tapahtua paljon. Saario kommentoi kiinnostavasti viime aikojen käänteitä ja löytää niistä uusia hyviä esimerkkejä. Yllättävän moni asia pörssissä kuitenkin pätee samanlaisena, vaikka välillä kaikki tuntuu muuttuvan. Pysyvää on esimerkiksi tammikuun sääntö: kurssit nousevat aina tammikuussa. Tästä syystä Saarion kirjakin ilmestyy aina vuoden alussa. Positiivinen vire pörssissä siivittää myös alan kirjojen menekkiä. Sadan ikivihreän pörssivihjeen listan Seppo Saario on vuosien mittaan hionut niin täydelliseksi, että uuteen painokseen hän on halunnut korjata ainoastaan yhtä vinkkiä. Saario kirjoittaa kiinnostavasti ja erittäin selvästi. Monipuolinen ura yritysmaailmassa ja päätoimisena sijoittajana tuovat uskottavuutta. Vuonna 1972 ensimmäisen suomenkielisen pörssioppaan kirjoittanut Saario onkin ollut jo vuosikymmenten ajan arvostettu sijoitusasiantuntija. Mihin hän nyt sijoittaisi esimerkiksi ylimääräiset puunmyyntitulot.? Todennäköisesti kultaan – vaikka sen hinta onkin jo noussut pilviin. Hänen mukaansa keskuspankit ovat viime aikoina laskeneet liikkeelle niin paljon katteetonta rahaa, että kullan arvo suhteessa valuuttoihin kasvaa väistämättä. Saariolla on hyvä kohde myös pikkurahalle. Hänen mielestään sijoittajille on tarjolla nyt erittäin hyviä oppaita. Oman kirjansa julkistamistilaisuudessa hän mainosti myös Kim ja Tom Lindströmin ja Mika Pesosen uusia pörssikirjoja. eliisa kallionieMi Kulta säilyttää yleensä arvonsa Metsätaitomestaruudet ratkesivat nastolassa Matti heikinheimo sijoittui taitosarjassa 98:nneksi. hän on saamassa Metsäurheiluliiton kultaisen ansioplakaatin. Metsänarvioinnin tehtävät ratkaisivat metsäammattilaisten metsätaidon SM-hiihdot Nastolan Pajulahdessa viime lauantaina. Yleisen sarjan mestaruuden voitti Timo Kymäläinen Siilinjärveltä. Toinen oli Joutsan Reijo Heimonen ja kolmas Pekka Simola Luumäeltä Taitosarjan mestaruuden puolestaan vei Kaj Borgmästers Pietarsaaren Ähtävältä, toinen oli Kalle Laitinen Suonenjoelta ja kolmas Pekka Nuutinen Lieksasta. Metsäurheilupiirien välisen mestaruuden voitti Kuopion Metsäurheilu. Yleisessä sarjassa saa käytetystä ajasta pisteet erikseen, jolloin kilpailijat eivät käytä arviointiin kovin kauan aikaa. Taitosarjassa kilpailijoille on määritelty aika, jonka puitteissa tehtävät ja hiihto tulee suorittaa. Yliajasta saa miinuspisteitä ja monelle kilpailijalle tulikin tehtävien kanssa kiire. Sakkopisteitä ajasta kertyi joka viidennelle kilpailijalle. Aikaan sai kilpailijan iän mukaisen hyvityksen. Perjantaina Vääksyssä kisatun metsätaidon SMviestihiihdon voitti Pirkanmaan metsäurheilun ykkösjoukkue. K aj Li nd h
28 METSÄLEHTI 5 • 2012 Bitcomp Oy on ohjelmistotuotantoon ja ICT-konsultointiin erikoistunut yritys. Meillä on yli kymmenen vuoden kokemus tietojärjestelmäprojekteista ja osaamista erityisesti verkkopalveluista, joissa mobiilija paikkatietopalvelut ovat keskeisiä Haemme kasvavaan joukkoomme PAIKKATIETO-OSAAJAA Työtehtäviisi kuuluisi uusimpien verkkoja mobiilijärjestelmiemme paikkatietopalvelujen kokonaisvaltainen kehittäminen ja osallistuminen sovelluskehitykseen. Edellytämme valittavalta henkilöltä: oma-aloitteisuutta ja kykyä tiimityöskentelyyn sujuvaa englanninkielen taitoa käytännön kokemusta paikkatietojärjestelmien sovelluskehityksestä Arvostamme erityisesti, mikäli sinulla on käytännön tai koulutuksen tuomaa kokemusta joltakin seuraavilta osa-alueista: Verkkoja mobiilijärjestelmien sovelluskehitys Paikkatietokannat Paikkatieto-ohjelmistot ja paikkatietokirjastot esim. ArcGIS, GeoTools, OpenLayers OGC standardit Paikkatietoanalyysit Tarjoamme sinulle itsenäisen vastuualueen innovatiivisessa ja vakaassa yrityksessä joustavat työajat ja mahdollisuuden kehittyä kansainvälisessä asiantuntijaorganisaatiossa uusimman verkkoja mobiiliteknologian mahdollisuudet Vaihtoehtoisia toimipisteitä ovat Jyväskylä, Lapua, Seinäjoki tai Joensuu. Osittainen työskentely myös muualta käsin on mahdollista. Lisätietoja sekä hakemukset palkkatoiveineen osoitteeseen info@bitcomp.fi 25.3.2012 mennessä. Lisätietoja yrityksestä löytyy osoitteesta www.bitcomp.fi. Bitcomp 2x180_92mm 6.3.2012 13.02 Sivu 1 SUUNNITTELIJAA Metsätalouden tulosalue hakee metsätalouden suunnittelutehtäviin Kajaaniin. Tehtäviin kuuluvat leimikonsuunnittelu, metsänhoitotöiden suunnittelu, paikkatiedon ylläpito ja muut metsätalouden tehtävät. Edellytämme valittavalta tehtäviin soveltuvaa koulutusta, hyvää yhteistyökykyä, kykyä itsenäiseen työskentelyyn sekä hyvää maastokelpoisuutta. Palkkaus määräytyy Metsähallituksessa noudatettavan palkkausjärjestelmän mukaisesti tehtävän vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen perusteella. Vapaamuotoiset hakemukset pyydetään lähettämään 23.3.2012 mennessä tiimiesimies Vesa Härköselle osoitteella Viestitie 2, 87700 KAJAANI, sähköposti vesa.harkonen@metsa.fi. Lisätietoja: tiimiesimies Vesa Härkönen, puh. 0400 291 988. metsa.fi PUDASJÄRVI Metsänhoitoyhdistys Pudasjärvi toimii Pudasjärven kaupungin sekä Iin kunnan Kuivaniemen ja Oijärven kylien alueella. Jäseniä meillä on n. 3370 ja yksityismetsien pinta-ala on n. 314000 hehtaaria. Palveluksessamme on 8 toimihenkilöä. Haemme palvelukseemme ALUENEUVOJAA Työsuhde on vakinainen ja sijoituspaikkana on Kuivaniemen toimisto. Arvostamme hyvää yksityismetsätalouden tuntemista, kehittämisja organisointikykyä, yhteistoimintakykyä sekä valmiutta toimia itsenäisesti ja tulostavoitteellisesti toimialueellaan. Työ alkaa 9.4.2012 tai sopimuksen mukaan. HARJOITTELIJAA Työsuhde on määräaikainen ja sijoituspaikkana on Pudasjärven toimisto. Työ alkaa 1.5.2012 tai sopimuksen mukaan. Kestoltaan työ on 3 kk. Toimenkuvaan kuuluvat avustavat työnjohto tehtävät metsänhoitoyhdistyksen toiminta-alueella. Arvostamme jo olemassa olevaa kokemusta yksityismetsätalouden tehtävistä, yhteistoimintakykyä sekä valmiutta Itsenäiseen työskentelyyn. Oma auto on pakollinen työn hoitamisessa. Tarjoamme hakijalle näköalapaikan yksityismetsätalouteen, vastuullisen sekä itsenäisen työn ja kehittyvän työympäristön. Kirjalliset hakemukset ja CV:t palkkatoiveineen on toimitettava 30.3.2012 mennessä osoitteeseen Metsänhoitoyhdistys Pudasjärvi ry. PL 62, 93101 Pudasjärvi. Kuoreen merkintä ”Alueneuvoja” tai ”Harjoittelija” Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Tuomas Pihlaja puh: 040 844 2047. MHY Pudasjärvi 2x180_92mm 8.3.2012 12.19 Sivu 1 PaLVELUKSEEN haLUTaaN Ilmoita Metsälehdessä jarmo Rautapuro?p. 050 331 4137?jarmo.rautapuro@metsalehti.fi Metsän arvo nousee stailaamalla Asuntokaupassa jo tiedetään, että stailaus eli myytävien kohteiden ehostaminen, lisää ostajien kiinnostusta ja nostaa hintoja. Ruotsissa on huomattu, että sama pätee myös metsätiloihin. Tillväxt-lehden haastattelema konsultti Thomas Hedlund arvioi , että stailaus voi kasvattaa tilan arvoa 20–25 prosenttia. Asuntoja stailataan uusilla verhoilla ja ylimääräisten tavaroiden piilottamisella. Samantyyppiset keinot pätevät myös metsässä. Hedlundin mukaan esimerkiksi pusikot kannattaa raivata metsäautoteiden varsilta ja rakennusten ympäriltä. Jos metsässä on puro tai lampi, näkymä vesistöön on hyvä pitää avoinna. Suomalaista puu arkkitehtuuria verkossa Uusi PuuWoodHolzBois-sivusto esittelee suomalaista puuarkkitehtuuria ja puurakentamista. Verkkopalvelua ylläpitää Puuinfo. Tällä hetkellä sivustolla esitellään noin 50 puurakennusta kuvin ja piirustuksin. Mukana on kerrostaloja, vapaa-ajan asuntoja ja julkisia rakennuksia, esiteltävinä ovat muun muassa Luukku-talo, Pilke-talo ja Sibeliustalo. Sivusto täydentyy Puu-lehdessä esitellyillä kohteilla.
29 METSÄLEHTI 5 • 2012 Metsäkustannus Oy Soidinkuja 4, 00700, HELSINKI Puhelin 020 772 9120 faksi 020 772 9139 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi ToiMiTUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 020 772 9122, 040 516 4000 aD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 020 772 9143, 0400 581 108 toimitussihteerit Jussi Collin p. 020 772 9125 Eero Sala p. 020 772 9123 toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 020 772 9127 Tiia Puukila p. 020 772 9124 taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 020 772 9126, 0400 973 457 Pohjois-suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 016 732 232, 0400 150 910 f. 020 77 29 170 keski-suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 020 7727 831 0400 894 080, f. 020 7727 830 toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 020 772 9128, 040 752 9626 VERKKoJULKaiSU METSäUUTiSET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi aSiaKaSPaLVELU klo 8.15–16.00 tilaukset ja osoitteenmuutokset Ansa Seppälä p. 020 772 9136 Ulla Ylikangas p. 020 772 9136 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) Susanna Pellinen p. 020 772 9132, 045 130 0211 MaRKKiNoiNTi Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 020 772 9130, 0400 913 822 iLMoiTUSMYYNTi Ja aiNEiSToT Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 020 772 9133 050 331 4137 internet-ilmoitukset Myyntipäällikkö Sanna Nyman p. 020 772 9131, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 020 772 9144, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 80. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 37?854 (LT/10) Lukijoita 215?000 (KMT 09–10, Metsälehti ja Metsälehti Makasiini) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDääN MYYDääN TaPahTUMia ELÄkEkASSA VERSO Länttä-tenhola 2x80_92mm 6.3.2012 10.37 Sivu 1 KOKOUSKUTSU Eläkekassa Verson varsinainen kassankokous pidetään torstaina 12.4.2012 klo 13.00 Ravintola Tekniskassa, osoite Eerikinkatu 2, 6. krs, 00100 Helsinki. Kokouksessa käsitellään kassan sääntöjen 24 §:ssä mainitut varsinaiselle kassankokoukselle kuuluvat asiat. Tilinpäätöstä koskevat asiakirjat ovat nähtävinä 5.4. 2012 alkaen eläkekassan toimistossa Fredrikinkatu 45 A toimiston aukioloaikoina. Asiakirjojen jäljennökset lähetetään osakkaille ennen kokouspäivää. Helsingissä 26.1.2012 HALLITUS Osakkaiden ja jäsenten yksilöidyt ja päivätyt valtakirjat on toimitettava eläkekassan toimistoon tarkastettaviksi viisi päivää ennen kokousta. Jäsenen, joka aikoo henkilökohtaisesti käyttää kokouksessa äänivaltaansa, on ilmoitettava osallistumisestaan (esim. puh. 09-680 3800) edellä olevaan ajankohtaan mennessä. Verso 2x120 2012_Verso 2x120 29.2.2012 10.04 Sivu 1 LOMA-ASUNTO, Kuusamo, Vasaraperä 0,235 ha. Lomakohde, jossa v. 1956 valmistunut okt (6 h+k+s, 230 m 2 ) jota on huollettu säännöllisesti. Rukalle n. 40 km ja Kuusamoon n. 32 km. 99.000 €. Metsätiloista ja loma-asunnoista on kysyntää – tarjoa myyntiin! Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Juuka, Nunnanlahti 62,1 ha. Runsaspuustoinen m-ala, jossa myös lammenrantaa. Puusto lähes 9000 m 3 . Erinomainen sijoituskohde, pinta-alasta yli 60% kehitysluokkaa 03. Etäisyys valtatie 6:lle 1,7 km ja Juuan taajamaan 11 km. UPM Bonvesta kohde. 241.000 €. LOMA-ASUNTO, Vihti, Ruskela 15,466 ha. Upea vapaa-ajan rantametsätila MyllyMajalammen rannalla, Nuuksion järviylängön reunalla, Vihdin ja Espoon rajalla. Etäisyys 85m 2 hirsinen päärak. ja 20m 2 hirsinen rantasauna. Mahdollisuus päärak. laajennukselle. Rantaa n.100m. Puusto n.1200m 3 . Sopii eräihmiselle, läh. myös golf-kentät. 985 000 €. METSÄPALSTA, Halsua, Alaveteli 36,64 ha. Taimikkovalt. metsätila Halsuan Alavetelin kylässä. Puusto n.820m 3 . Erinomainen tiestö ja maapohja. 38 000 €. METSÄPALSTA, Kuopio, Haminanlahti 15,369 ha. Upea saarikiinteistö Pohjois-Kallavedellä. Puustoa n. 2500 m 3 . Yleiskaavassa 3 rantarak.paikkaa etelään auk. rannalla. Vain 500 m venematka rannasta, talvisin jäätie vierestä. Venerannasta 27 km Kuopioon. 129.000 €. METSÄPALSTA, Hartola, Kirkkola 11,395 ha. Taimikkovaltainen, reheväpohjainen metsätila. Metsäautotie perille. Hintapyyntö 25.500 € /tarjous. METSÄPALSTA, Parkano, Linnankylä 11,395 ha. Taimikkovaltainen, reheväpohjainen metsätila. 39 ha. Määräala läh. 3-tietä n. 6 km Parkanon pohjoispuolella. Mäntyvaltaista puustoa n. 4000 m 3 , heti hakkuumahdollisuuksia. Metsäautotie perille, ojitukset kunnossa, taimikot onnistuneet. Tutustuminen nyt helppoa – latu kiertää rajoja. 116.000 €. METSÄPALSTA, Valtimo, Pajukoski 116,1 ha. Reilunkokoinen metsätila, hyvä tiestö ja rehevät maat. Kokonaispuusto yli 10.000 m 3 ja heti runsaasti hakkuumahdollisuuksia. Uudistuskypsien metsien osuus 26,8 ha! Nurmekseen n. 27 km. 312.000 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Puumala, Ollila 108 ha. Runsaspuust. metsäpalsta Puumalan Otasalossa hyvien kulkuyht. päässä. Puusto sekametsää, maasto rinteistä metsämaata, hyvät kasvavat maapohjat. Tiestö valmiina kiinteistölle. Kiinteistöllä Saimaan rantaviivaa sekä Penttilän järven rantaa (rantatontit myydään erill. palstoina). Pohjahinta 391.000 €. Kohteita myy: LKV Eurokiinteistöt Oy, 0500 210 700
30 METSÄLEHTI 5 • 2012 90 VuOTTA 24.3. a. kalevi hujanen, metsän hoitaja, Turku 75 VuOTTA 19.3. Vilho auniola, LänsiPohjan metsän hoitoyhdistyksen valtuuston jäsen, Tornio 70 VuOTTA 23.3. otto Manninen, Suomen metsä keskus, metsä keskus Kainuun eläkkeellä oleva metsän hoitaja, Sotkamo 24.3. Matti heikinheimo, metsän hoitaja, valtiot. maisteri, Espoo 29.3. erkki alalammi, metsän hoitaja, Tampere (perhe piirissä) 31.3. Pekka tiililä, metsänhoitaja, Valkeakoski (ilman vastaanottoa) 60 VuOTTA 19.3. timo talikka, metsänhoitaja, metsä talouspäällikkö, Riihimäki 25.3. hannu heikkilä, Suomen metsä keskus, LounaisSuomen metsän hoitopäällikkö, Kaarina (metsässä) 28.3. timo korhonen, metsänhoitaja, laadun hallintaasian tuntija, Helsinki 1.4. Pertti Blomberg, metsän hoitaja, Kajaani 50 VuOTTA 22.3. asko Piirainen, toimitusjohtaja Metsä urakointi Piirainen Oy, puheen johtaja Kone yrittäjien liitto ry, Sotkamo 22.3. Risto Viertola, metsän hoito yhdistys Jokiläänin toiminnanjohtaja, Jokioinen (matkoilla) 23.3. ismo Paakkari, maat ja metsät. maisteri, Muurame 23.3. Matti Peltola, toimitus johtaja Koneyrittäjien liitto ry, Helsinki 29.3. tapio sivula, maat. ja metsät. maisteri, ohjelmapäällikkö, Ylistaro 1.4. Riitta jäntti, maat. ja metsät. maisteri, Lieksa 1.4. Riitta tenhunen, Suomen metsä keskus, julkiset palvelut, Keski-Suomen controlleri, Jyväskylä LIISA SAARENMAA RAKAS PÄIVÄKIRjA Kirjoittaja on metsäneuvos. L uin Metsälehden ruotsalaisen sisarlehden Skogenin joulukuun numeroa. Päätoimittaja Bengt Ek kirjoitti siinä Facebook-keskustelusta, jossa otettiin kantaa metsänhoitokysymyksiin. Ruotsalaisten keskuudessa korjuukoneiden jättämät rumat jäljet tuntuvat herättävän suurta suuttumusta, jopa niin suurta että suuren yleisön lisäksi myös monet metsänomistajat ovat halukkaita luopumaan avohakkuista maastovaurioiden välttämiseksi. Rumaa jälkeä Ruotsissa Facebook-keskustelun vetäjä Hans Sundström elävöittää laajakulmakuvilla, joita hän ottaa tuoreilta hakkuualoilta veden täyttämine ajourineen. Keskustelijoiden kommentit vaihtelevat täydellisestä turhautumisesta ”tuntee itsensä täysin voimattomaksi” todella vihaisiin kannanottoihin ”te jotka tämän aiheutitte, hakeutukaa psykiatriseen hoitoon”. Päätoimittaja Ekin mukaan herra Sundströmillä on paljon ystäviä poliitikkojen joukossa mukaan lukien Maria Wetterstrand, joka tunnetaan Suomessakin ministeri Ville Niinistön puolisona. Ek arvelee, että ruotsalaispoliitikoilla on tarvetta profiloitua metsänhoitokysymysten osalta liberaaleina. Se tulee johtamaan siihen, että avohakkuut korvataan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä siitäkin huolimatta, että Ruotsin tulevat hakkuumahdollisuudet muutoksen johdosta pienentyvät. Tämä on sikäli merkille pantavaa, että Ruotsin hallitus on asettanut tavoitteeksi metsien hehtaarikohtaisen tuoton kasvattamisen ja tilannut tutkijoilta asiaa koskevan selvityksenkin. Suomessa puun korjuun aiheuttamat maastovauriot eivät ole olleet suuren keskustelun kohteena. Johtuuko se siitä, että puun korjuuja kuljetus osataan meillä paremmin kuin naapurissa? Itse en ainakaan muista pitkään aikaan nähneeni mitään erityisen rumaa korjuujälkeä metsäretkilläni. Takavuosina sellaisia näki kyllä paljonkin. Meilläkin samoin kuin Ruotsissa poliitikot haluavat profiloitua liberaaleina metsäasioissa. Meneillään olevan metsälainsäädännön ja organisaatiouudistusten myötä metsänomistamisesta on tulossa samanlaista kuin mistä tahansa omistamisesta. Päätöksenteko kuuluu omistajan vastuulle, ja hän kantaa myös päätösten seuraukset. Kaikkien metsänomistajien päätöksenteon tavoitteena ei välttämättä ole puuntuotannon eikä edes tuottojen maksimointi. Monet voivat asettaa etusijalla metsien muut arvot esteettisiä arvoja unohtamatta. Ruotsissa sosiaalisessa mediassa käytävään metsäkeskusteluun osallistuu 2?500 ihmistä, mikä ei ole kovin suuri osuus kaikista ruotsalaisista metsänomistajista. Bengt Ek kuitenkin arvelee, että sosiaalisen median avulla saadaan siirrettyä vuoriakin. Mitenköhän se onnistuisi meillä? MERkkIPÄIVÄT NIMITYkSET Metsäkustannus Metsälehden määräaikaisena toimittajana on 5. maaliskuuta aloittanut valtiotieteiden maisteri hanna lehto-isokoski, 46. Hän työskentelee liina kjellbergin sijaisena tämän äitiysloman ajan. Työja elinkeinoministeriö Filosofian tohtori, dosentti Pekka Ripatti aloitti 1.2. työt uusiutuvan energian yksikön päällikkönä työja elinkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluvassa Energiamarkkinavirastossa. Aiemmin hän työskenteli Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa. Metsä Group Maatalousja metsätieteiden tohtori juho Rantala, 36, siirtyy 1.4. Metsäntutkimuslaitokselta Metsä Groupin metsänhoitopäälliköksi. Rantala on tutkinut mm. metsänhoidon teknologiaa ja kustannustehokkuutta. heikki nUoRteVa teksti ja kuvat ”Kuinka saisin rikki kookospähkinän?” murehti Kipparikvartetti 50-luvun suositussa lastenlaulussa. Myöhemmin M.?A. Numminen pähkäili modernimmassa lauluversiossaan uusia ratkaisuja ongelmaan – yhä tuloksetta. Itse olen vaihtelevalla menestyksellä käyttänyt kookospähkinän avaamiseen vasaraa ja nauloja sekä rautasahaa. Nykytutkimuksen valossa kookospalmut voivat valitettavasti ai heuttaa muunkinlaista päänvaivaa ihmisille. Harvaa ”puuta” on yhtä tarkkaan hyödynnetty kuin kookospalmua (Cocos nucifera ). Sen eri osia käytetään paitsi ravintona myös terveys-, rakennus-, tekstiilija kauneustuotteissa sekä biopolttoaineena. Kasvitieteessä kookospalmu ei kuitenkaan ole varsinainen puu vaan palmukasvi, jonka rungosta puuttuu kuori, nilakerros ja vuotuinen paksuuskasvu. Kookospähkinäkään ei ole pähkinä vaan luumarja. Kookospalmu voi kasvaa yli 30 metriä korkeaksi, ja yksittäinen puu tuottaa vuosittain jopa toista sataa kilon parin painoista ”pähkinää”. Kookospähkinöiden arvioitu vuosituotanto maailmassa (62 kookospalmun katveessa miljoonaa tonnia) painaa osapuilleen yhtä paljon kuin Suomen puuston kokonaispoistuma (71 miljoonaa kuutiota) tuorepainossa mitaten. Puusta pudonneet Kanadalainen tohtori Peter Barss on vakavissaan arvioinut lääketieteellisessä julkaisussaan, että maailmassa kuolee vuosittain vähintään 150 ihmistä pu toavien kookospähkinöiden takia. Toimiessaan sairaalajohtajana Papua-Uudessa-Guineassa, hän havaitsi, että 2,5 prosenttia potilaiden pää-, selkäja hartiavammoista oli aiheutunut kookospähkinöiden pudottua puusta ihmisten päälle. Tohtori sai havainnoistaan myöhemmin Ig-Nobel-palkinnon, joka vuosittain myönnetään Harvardissa tutkimuksille, ”joita ei voida tai pidä toistaa”. Tuoreemmassa Tyynenmeren saarilla tehdyssä tutkimuksessa on tosin todettu, että huomattavasti suurempi osa ihmisistä vahingoittuu pudotessaan palmupuista pähkinän sijaan itse. Tutkimuksista vaarin ottaneet valppaat intialaiset virkamiehet poistivatkin Mumbain Gandhimuseon ympäristön kookospalmuista kaikki kuivat pähkinät ennen presidentti Obaman vierailua alueelle runsas vuosi sitten. Varmuuden vuoksi. Myös etelän palmurannoille matkailevien suomalaisten kannattanee ottaa pähkinäriski huomioon kookospalmujen varjossa loikoillessaan. erään laskelman mukaan putoavat kookospähkinät tappavat 150 ihmistä vuodessa. kookospalmu voi kasvaa jopa 30 metriä korkeaksi, ja yksittäinen palmu voi tuottaa vuodessa toista sataa kookospähkinää.
31 METSÄLEHTI 5 • 2012 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 28.3. osoitteessa Metsälehti, PL 156, 00701 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 2 on arvottu seuraaville kolmelle: leevi karvinen, Onkamo, jorma Rautavirta, Korpilahti ja Marja salonoja, Harjavalta. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! METSÄkRYPTO 5 Soidinkuja 4 Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2012 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 104 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 57 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 116 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 57 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 34 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 40 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 9 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh: 020 772 9136. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2012 / 2012 / ? Uutta tietoa pohjoisen taimikoista ? iso voimala tuo vipinää nuoriin metsiin ? Kevättä puukaupassa ? Mitä kuuluu metsäpeuroille? ? Luontokartoittajien työmaa kasvaa ? Perhonsitoja hakee raakaaineet metsästä Seuraava Metsälehti ilmestyy 29. maaliskuuta. ENSI NuMEROSSA Metsäristikko 2, oikea ratkaisu