• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 14. MAALISKUUTA 2013 • Nro 5 • WWW.METSALEHTI.FI Vesa Linnera ja Antti Heinonen harjoittelivat jatkuvan kasvatuksen hakkuuta Toivakassa. Sivut 18–19 Ajankohtaista: Puunostajat passiivisina ›› sivu 3 Metsälaki: Tutkija ennustaa ongelmia ›› sivu 8 Puukauppa: Leimikon laadusta halutaan maksaa ›› sivu 12 Palstalla: Turhaa syyllistämistä ›› sivu 19 Uuden ajan savotta M ik ko R iik ilä
• 2 METSÄLEHTI 5 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 14.3.2013 S uomen biotalousstrategian valmistelijat kiirehtivät valmiiksi esitystään, joka on määrä tuoda hallituksen hyväksyttäväksi muutaman viikon kuluttua. Biotaloudesta puhutaan paljon, mutta silti strategian merkitys herättää epäilyksen. Onhan Suomessa aina eletty luonnonvaroihin perustuvaa biotaloutta, joskaan ei tuolla nimellä. Erilaisia strategioitakin on jo yli sata. Onko tästä uudesta jotain hyötyä? Toivottavasti ja todennäköisesti on, sillä maailmalla biotalous eli uusiutuvia luonnonvaroja kestävällä tavalla hyödyntävä talous elää uutta nousukautta. Biokuituja käytetään jo limsapulloissa, puhelimissa, ehkä pian myös autojen kitkarenkaissa. Ensimmäinen puupohjaista dieseliä tuottava jalostamo käynnistyy ensi vuonna, ja luontomatkailu lisääntyy. Euroopassa biotaloutta kehitetään etenkin maatalouden ympärille, mutta meillä vihreää taloutta on luonteva rakentaa metsien varaan. Niitä täällä on paljon, samoin metsiin liittyvää opetusta ja tutkimusta, mikä antaa kilpailuun erinomaiset lähtöasemat. Onnistuessaan strategia tuo puulle uutta kysyntää. Hyvät rahkeet eivät kuitenkaan vielä riitä, sillä myös biotaloudessa pitää osata kehittää ja valmistaa kilpailukykyisiä tuotteita sekä palveluja ja saada ne kaupaksi. Tarvitaan tutkimusta, investointeja ja markkinointia. On hyvä, että strategiaa on valmisteltu poikkeuksellisen laajalla joukolla. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren vetämässä johtoryhmässä on edustajia neljästä ministeriöstä, työja elinkeinoministeriön lisäksi maaja metsätalousministeriöstä, ympäristöministeriöstä ja valtiovarainministeriöstä. Tukevasta selkänojasta on hyötyä, kun päätetään tutkimusrahoista tai keinoista, joilla edistetään uutta liiketoimintaa. Hallituksen vankka sitoutuminen biotalouteen auttaa toivottavasti myös siten, että metsien hakkuita voidaan kasvattaa. Juuri nyt monet hankkeet niin Euroopan unionissa kuin kotimaassakin pyrkivät päinvastaiseen eli suitsimaan metsien hyödyntämistä entistä tiukemmin. Puuta pitää voida hakata lisää Uudistuva metsälainsäädäntö sallii lähes kaikenlaisen metsien käsittelyn. Hakattavat puut voi valita mielensä mukaan. Kun metsiemme kasvu on paljon suurempi kuin poistuma, on sinällään melko yhdentekevää, miten metsiä käsitellään. Enemmistö metsänomistajista pysynee perinteisillä linjoilla. Onhan heidän käyttämistään menetelmistä sekä tutkittua että käytännön kokemuksista saatua tietoa runsain määrin. Uudempien mallien toimivuus voi sen sijaan olla uskon varassa. Joka tapauksessa mikä tahansa hakkuu on taloudellisessa mielessä parempi kuin se, että ei hakata ollenkaan. Kun tämän ottaa vertailun lähtökohdaksi, jokainen voi todistaa käyttämänsä menetelmän järkeväksi. HANNU JAUHIAINEN Jatkuvia hakkuita Kansanedustajien on viime kädessä varmistettava, että tuleva laki turvaa metsäluonnon monimuotoisuuden nykyistä paremmin. Valitettavasti tämä tavoite on jäänyt lakimuutoksessa pahasti jalkoihin, vaikka Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä.” WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder vetoaa eduskuntaan. Kravatit saivat lähteä Petri Parvinen ryhtyi tuulettamaan metsäsektoria. Sivut 4–5 Sahojen kurimus ei hellitä Sivu 6 Talvivaaraakin pahempi vitsaus Hapan maa koettelee Länsirannikon seutua. Sivu 7 Uutuusöljy ei enää tuki Sivu 9 Laserkeilauksesta apua puukauppaan Parhaillaan selvitetään maastolaserkeilauksen tarjoamia mahdollisuuksia. Sivut 10–11 Kuusikin uudistuu luontaisesti Sivut 14–15 Walesin prinssi pelasi fortunaa Sivut 16–17 Nelikymppisenäkin nuori metsänomistaja Juhlavuoden sarjassa tavataan tuttuja vuosien takaa. Sivu 20 Kuin henkien mekastusta Sivu 24 Lukijan vinkillä ketju teräväksi Sivu 25 Rosenlewin vaiheista laadukas historiateos Sivu 27 Metsälakiuudistus puhuttaa edelleen Sivu 28 Alppikuusi kasvaa yli kahdessa kilometrissä Sivu 30 Taimikolla lentävä lähtö ”Mallikkaasti perattua taimikkoa ja hyvin kehittyviä nuoria metsiä on kuvan ympäristössä runsaasti. Se ’energia-asentokin’ on aivan tuntematon käsite. Silmä lepää näitä hyvään kasvuun saatettuja taimikoita katsellessa.” Suorittava porras METSÄSTÄ PILKKEITÄ Se pp o Sa m ul i Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. ? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti. ? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa.
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 5 • 2013 3 HANNU JAUHIAINEN MIKKO RIIKILÄ K yselimme puhelinhaastatteluna metsänomistajien kokemuksia puunostajien ja metsänhoitoyhdistysten aloitteellisuudesta puumarkkinoilla. Jutun pontimena oli puunjalostajien toistama väite huonosti käyvästä puukaupasta ja metsänomistajien syyttely puun panttaamisesta. Esimerkiksi hämäläisen sahayhtiö Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra vaati metsänomistajille vuotuista 50 euron hehtaarikohtaista metsätilamaksua piiskaksi puukaupoille. Virteen yhtyi elinkeinoministeri, kokoomuksen Jan Vapaavuori. Halusimme selvittää, tekevätkö metsäyhtiöt ja sahat varmasti kaikkensa puuta saadakseen. Niinpä soitimme satunnaisesti valituille Pirkanmaalla, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa metsää omistavalle ja kysyimme, ovatko puunostajat viimeisimpien viiden vuoden aikana ottaPuunostajat eivät juuri metsänomistajille soita Puukauppa on myyjien omaaloitteisuuden varassa. Ostajien yhteydenotot ovat harvinaisia, vaikka suuri enemmistö metsänomistajista pitää niitä toivottavina. soittaneet yhdellekään vastaajistamme. Kannattaisi ehkä ensin soittaa metsänomistajille eikä ministeri Vapaavuorelle, jos haluaa tehdä puukauppoja. Tulos on jokseenkin sama kuin MTK:n teettämässä, yli kymmenen kertaa suuremmalle metsänomistajajoukolle suunnatussa samansuuntaisessa Metsätutka-kyselyssä. MTK:n vuosittain toistama kysely osoittaa, että yhteydenottoja saavien metsänomistajien määrä 2000-luvun puolivälistä pienentynyt kymmenen prosenttiyksikköä. Havainnot asettavat outoon valoon vaatimukset rankaisuverojen säätämisestä metsänomistajille. Erään firman ostomies kertoi äskettäin, että heille on viime vuosina osoitettu niin moninaisia hommia, ettei aika tahdo enää riittää puun ostamiseen. Siltä tilanne näidenkin tulosten perusteella näyttää. Metsänhoitoyhdistykset osoittautuivat firmojakin laiskemmiksi soittelemaan metsänomistajille. Vain hieman yli 30 prosenttia vastaajista kertoi yhdistykseltä soitetun viiden vuoden aikana. Luulisi, että tähän tulee parin vuoden kuluttua muutos. Metsänomistaja odottaa soittoasi Valtaenemmistö, lähes 90 prosenttia, piti hyvänä ajatusta, että puunostajat ottaisivat yhteyttä. Lähes yhtä moni olisi myös valmis tekemään puukaupan tällaisen aloitteen perusteella. Toki sillä varauksella, että tarjottu hintataso tyydyttää, mikä ei liene kohtuuton varaus. Neljä viidestä kyselyymme vastanneesta kertoo ottaneensa itse yhteyttä puunostajaan tai metsänhoitoyhdistykseen myydäkseen puuta. 1–3 vuoden välein Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Ei Ei n. 5 vuoden välein 1 Kuinka usein myyt puuta? 3 Onko metsänhoitoyhdistys ottanut yhteyttä viimeisen 5 vuoden aikana? 4 Oletko itse ottanut yhteyttä puunostajiin tai metsänhoitoyhdistykseen? 5 Pidätkö hyvänä ajatusta, että puunostajat ottaisivat aktiivisesti yhteyttä metsänomistajiin? 6 Voisitko tehdä puukaupan ostajan/metsänhoitoyhdistyksen aloitteesta? Metsälehti n. 10 vuoden välein a) Saha b) Muu ostaja harvemmin 2 Onko puun ostaja ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä viimeisen 5 vuoden aikana? 11 21 6 4 1 31 19 12 10 25 5 26 4 27 neet oma-aloitteisesti yhteyttä. Kysyimme myös, onko metsänhoitoyhdistyksestä soiteltu. Yhteydenotoksi tulkittiin puhelinsoitto tai käynti, ei esimerkiksi sähköpostin tai postikortin lähettämistä. Kyselyyn vastasi 31 metsänomistajaa, siis noin kymmenen joka maakunnasta. Vastaajat valittiin alle 70-vuotiaista metsänomistajista. Pienimmät tilat rajattiin pois. Valtaosa myy säännöllisesti Vastausten perusteella puunostajien kannattaisi yrittää muutakin kuin syytellä metsänomistajia. Yli 80 prosenttia vastanneista myy puuta 1–5 vuoden välein, liki puolet 1–3 vuoden välein. Myyntiaktiivisuudessa näyttää olevan alueellisia eroja. Metsämaakunta Etelä-Savon vastaajista lähes kaikki kertoivat myyvänsä puuta 1–3 vuoden välein. Pohjois-Karjalassa ja varsinkin Pirkanmaalla puukauppoja tehtiin tätä harvemmin. Sahoilta ei paljon soitella Iso kysymyksemme oli, ”ovatko puunostajat ottaneet oma-aloitteisesti yhteyttä sinuun viimeisimpien viiden vuoden aikana”. Vastaukset eivät mairittele puunostajia. Vain vajaa 40 prosenttia vastaajista kertoi ostomiesten ottaneen yhteyttä. Kaikki yhteydenotot tulivat isojen metsäyhtiöiden edustajilta. Sahayritysten ostomiehet eivät ole ”Yhteydenotto olisi hyvä ja kauppojakin voisi syntyä, jos itsellä olisi myynnin tarvetta. Yhtiöt pitävät yksityis­ metsän omistajia reservinä, kun niillä on paljon omia metsiä. Isot yhtiöt hallitsevat liiaksi puu kauppoja.” ”Yhtiöt ja metsän hoito­ yhdistykset voisivat olla yhteydessä naapuritilojen omistajiin, kun jonnekin päin on hakkuu suunnitteilla. Silloin saisi järkevästi kaupaksi pienempiäkin kohteita, kun koneet ovat jo palstan vieressä.” ”Ostajan yhteydenotto olisi oiva tapa viestittää, että puuta tarvitaan.” ”Ostajia ei 2?000 kuutio­ metrin saarileimikko kiinnostanut. Jäätie kun kuulemma on riski. Tein itse jäätien ja hommasin hakkuu­ kone yrittäjän töihin. Soitin naapuri tilalliselle. Hänkin innostui puu kaupasta, kun jää tiekin oli valmiina.” ”Olisi toivottavaa, että ostajat ottaisivat suoraan yhteyttä puun myyjiin eivätkä toimisi metsän­ hoito yhdistyksen kautta. Se voisi vähentää yhdistysten roolia puu kaupoilla.”
• 4 METSÄLEHTI 5 • 2013 LyHyESTI Männyn kylvöstä saatiin huonoja tuloksia Männyn kylvö epäonnistuu usein tuoreilla kankailla, Suomen metsäkeskus arvioi. Metsäkeskus tarkasti viime vuonna männyn taimikoita, ja tuoreiden kankaiden osalta kylvötulos luokiteltiin heikoksi tai virheelliseksi yli puolella tarkastetusta pinta-alasta. Hyvään tulokseen päästiin vain kahdeksalla prosentilla pinta-alasta. Kylvötulos katsottiin hyväksi, kun taimia on yli 3?000 kappaletta hehtaarilla. Tyydyttävään tulokseen päästiin 2?000 taimella ja heikkoon 1?300 taimella. Kylvötulos katsottiin virheelliseksi, jos jäätiin alle lakirajan eli 1?300 taimen. UPM tarjoaa tuhkateitä Metsäyhtiö UPM on jo useamman vuoden ajan kokeillut voimalaitostensa tuottaman tuhkan käyttöä metsäteiden kunnostuksessa. Kokemukset ovat olleet hyviä: tuhka parantaa metsäteiden kantavuutta ja roudankestoa. Nyt yhtiö tarjoaa tuhkatiepalvelua myös yksityisille metsänomistajille. Ensimmäisessä vaiheessa palvelu on tarjolla Jämsän ja Jyväskylän suunnalla. Ensi vuona toimintaa on tarkoitus laajentaa muualle maahan. Kantohinnat lamavuosien tasolla Yksityismetsien hehtaarikohtainen liiketulos heikkeni viime vuonna. Metsäntutkimuslaitoksen ennakkotietojen mukaan tulos laski 83 euroon hehtaarilta, mikä on reaalisesti kahdeksan euroa vähemmän kuin edellisvuonna. Viime vuoden markkinahakkuut nousivat yhteensä 53 miljoonaan kuutiometriin. Viime vuoden reaalinen kantohinta taso oli seitsemän prosenttia pienempi kuin edellisvuonna. Metlan mukaan toteutunut kantohintataso oli reaalisesti alimmillaan sitten 1990-luvun lamavuosien. Polttopuusta paikoin pulaa Polttopuusta voi joillakin alueilla tulla pulaa kevään aikana. Metsäkeskuksen tekemän kyselyn mukaan kauppa on käynyt hyvin ja puun toimittajien varastot alkavat ehtyä. Noin puolella vastanneista yrittäjistä puuta riittää vielä tälle lämmityskaudelle, neljäsosalla puut loppuvat ennen kevättä ja neljäsosa ei osannut arvioida tilannetta varmaksi. Kysely tehtiin Halkoliiteri.com-palvelussa mukana oleville yrittäjille. Paperin vienti laskussa Suomesta vietiin metsäteollisuustuotteita viime vuonna liki 11 miljardilla eurolla, mikä on reaalisesti viisi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Kymmenen vuoden keskiarvosta jäätiin viidennes. Metsäntutkimuslaitoksen ennakkotietojen mukaan massaja paperiteollisuuden viennin arvo oli 8,7 miljardia. Massan ja kartongin vientimäärät nousivat, mutta paperin laski. Eniten putosi päällystämättömän aikakauslehtipaperin vienti, 26 prosenttia. Ilvessaalis kutistui Ilvessaalis jäi viimevuotisesta. Helmikuussa päättyneellä metsästyskaudella kaadettiin yhteensä 379 ilvestä, mikä on kymmenen eläintä vähemmän kuin edellisellä pyyntikaudella. Suomen riistakeskus oli myöntänyt luvat 404 ilveksen metsästykseen. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti SEPPO SAMULI, kuva P etri Parviselta ei tahdo saada suunvuoroa. Aalto-yliopiston myynnin johtamisen professori on hiljattain valittu Suomen Metsäyhdistyksen puheenjohtajaksi, ja ajatus lentää isojen asioiden parissa. Liitoa ei vähällä keskeytetä. ”Jos halutaan, että jokin asia uudistuu, se pitää ensin myydä. Jälkiteollinen yhteiskunta perustuu älyn myymiseen, laajojen kokonaisuuksien hanskaamiseen”, hän visioi. Juuri Parvisen kaltaista visionääriä metsäala kaipaa. Metsäyhdistyksen puheenjohtaja voi vaikuttaa alan tulevaisuuteen, ja paikalle haluttiin nimenomaan kyseenalaistaja metsätalouden ulkopuolelta. Itse SMY on metsäalan yhteistyöjärjestö, joka toimii sen ja muun yhteiskunnan rajapinnassa. Se etsii signaaleja siitä, mitä alalta odotetaan: tehdäänkö asioita, joita yhteiskunta haluaa. Käytännössä yhdistys muun muassa järjestää Päättä jien Metsäakatemian, koululaisten Metsävisan sekä tekee yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa. Suurimmat rahoittajat ovat maaja metsätalousministeriö sekä Suomen Metsäsäätiö. Uusi puheenjohtaja kielsi ensi töikseen kravatin käytön hallituksen kokouksissa, mikä symboloi asioiden uudistamista: rippipuvussa ajatus ei kulje. Hallituksessa mukana oleva MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen on Parvisen aloitukseen tyytyväinen. ”Hänen kaltaistaan osaajaa SMY:n hallituksen pöydässä ei ennestään istu. Metsätaloudellista näkemystä on vaikka muille jakaa, mutta sitä pitää oppia suuntaamaan uudella tavalla.” Täytyy ajatella isosti Tutkimustyön lisäksi Parvinen on muun muassa uudistanut yksityistä terveydenhuoltoa ja sen palkitsemisjärjestelmää. Rooli on ollut sekä konsultin että yrittäjän. Täysipäiväinen professori hänestä tuli 2009. Parvisen erityisosaamista on uusien asioiden myyminen. Hänen mukaansa menestyksen kannalta tärkein mittari on nimenomaan se, pystytäänkö tukemaan myyntiä. Ja koska bulkkitavaran kustannuskilpailukyky ei Suomelle kaksista tulevaisuutta lupaa, täytyy hilata arvoketjut ylös eli myydä isoja asioita. Niitä metsäteollisuudella riittää: biopolttoaineet, kuidut, älypakkaaminen, puurakentamisen komponentit. ”Jonkun pitäisi myydä Kiinaan miljoonan asukkaan puukaupunki avaimet käteen -periaatteella. Siellä on jo kivi-, betonija muovikaupunki, miksi ei siis puusta rakennettua?” Parvinen kysyy. Puukaupungin kaltainen jättikauppa olisi skenaario, johon suomalaiset hyvinkin pystyisivät, kun ryhtyisivät. Täältä löytyisi infrastruktuurin suunnittelija, komponenttien toimittaja, rakennusyhtiö – koko paketti. Jättikaupat takaisivat maan talouteen rahavirtoja, jota Parvinen ei pitkien arvoketjujen paperiteollisuuden jäljissä näe. ”Meillä on hyvä maine vastuuhenkilöinä, loistava maine projektinvetäjinä, samoin tehtaan toiminnasta vastaavina. Tämä olisi juuri sitä älyn myymistä. Ja mitä korkeampi on tuotteen jalostusarvo, sitä koulutetumpaa väkeä tarvitaan myyntiin.” Uudistaja ulkopuolelta ”Jonkun pitäisi myydä Kiinaan miljoonan asukkaan puukaupunki.” Vapiskaa, kaikki te perinteiden vaalijat! Suomen Metsäyhdistyksen uusi puheenjohtaja Petri Parvinen on valmis tuulettamaan koko sektorin.
• 5 METSÄLEHTI 5 • 2013 RIITTA ALESTALO KOLUMNI Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. D emarit nostivat metsien kiinteistöveron jälleen keskusteluun ja saivat seuraa kokoomuslaisista hallituskumppaneistaan, jotka naamioivat kiinteistöveron ”metsätilamaksuksi tai ”uudeksi veroksi metsätilallisille”. Kokoomus tuli myöhemmin katumapäälle ja loivensi kantojaan. Ilmeisesti kokoomuksessa muistettiin, että he ovat porvaripuolue ja heidän äänestäjiensä joukossa on jokunen metsänomistaja ja metsätalousyrittäjäkin. Helmikuun puolivälissä jysähti pommi Vierumäen suunnasta. Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra ehdotteli metsälle 50 euron hehtaarikohtaista vuosittaista maksua vauhdittamaan puukauppaa. Ehdotustaan Kopra puolustelee tasaisella puunsaannilla sahoille ja maksun poisto-oikeudella puunmyyjälle. Nämä ministereiden ja teollisuusjohtajien henkilökohtaiset pohdinnat ”puukauppakannusteista” vetävät tasaisin väliajoin maton puuntuottajan saappaiden alta. Jos nämä ”kannusteet” puukauppaan toteutetaan, joutuu metsätaloutta harjoittava viimeistään taloudelliseen ahdinkoon. Sen minkä voisi investoida metsään, hoitotoimenpiteisiin, teihin, ojituksiin ja kalustoon, joista voi tehdä terveesti verovähennyksiä saaden hyödyn omaan metsäänsä ja laajemmin hyödyttää koko maan puuntuotantoa, ryövättäisiin. Jos tämä on hinta metsätalouden tuista, joutavat ne paperikoriin ja niitä hallinnoiva virkamieskunta taimikonhoitotöihin. Jos Suomen sahojen pystyssä pysyminen vaatii puuntuotannon ja sitä kautta myös maaseudun kurjistamista, pitää sahamiesten katsoa peiliin. Miten on markkinointi ja talous hoidettu? Onko vaadittu riittävällä voimalla verohelpotuksia ja taisteltu henkilöstö puhaltamaan yhteiseen hiileen työpaikkojen säilymisen puolesta. Mallia voisi ottaa vaikka Ruotsista. On helppoa iskeä heikkoon heterogeeniseen lenkkiin: metsänomistajiin. Meitä on moneen lähtöön; puunhalaajista puunkasvattajiin ja kaikkea siltä väliltä. Edunvalvontamme puuhastelee metsänomistaja-brändin parissa, mitä lisäarvoa se tuo? Antaa kuvan passiivisesta sekalaisesta joukosta, joka omistaa metsää. Ja onhan niillä varaa kun on oikein brändikin väsätty. Puuntuottajatai metsäyrittäjä-brändi antaisi kuvan aktiivisesta taloudellisesta toiminnasta ja paikasta talouden rattaissa. Kopra väläyttää metsätilojen yli sukupolven tapahtuvaa verotonta luovutusta. Mikä veroton luovutus se on, kun perintö -ja lahjaverot on maksettu jo moneen kertaan etukäteen? Ruotsissa ei ole perintöveroa. Siellä metsätilalle kertynyt omaisuus voidaan käyttää vaikkapa lisämetsän hankintaan (joka on paljon edullisempaa kuin Suomessa) ja saada aikaan mielekkäitä metsätaloudellisia kokonaisuuksia. Kun tilan kassaa ei ole verotuksella kokonaan tyhjennetty, ei tarvitse ihan sitä viimeistä mottihintaa vahtia, vaan puuta voidaan myydä tasaiseen tahtiin. Kumpi on kannustavampaa, pakkoverotus vai verohelpotukset? Kateuden kehdossa Suomessa se on tuo pakkoon turvautuminen, varsinkin kun yrittämisestä ja omistamisesta on kyse. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.fi. Ja kaikki maa on verolle pantava Uudistaja ulkopuolelta Petri Parvinen › Syntynyt 1977 Turussa. › Asuu työpakolaisena Helsingissä. › Filosofian tohtori, Aalto-yliopiston myynnin johtamisen professori. › Opiskellut London School of Economic sissa, Tukholman kauppakorkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa. › Harrastaa ornitologiaa, metsästystä, rockmusiikkia. Soittaa rumpuja bändissä. Suomalaiset konepajayhtiöt soveltavat jo sujuvasti isojen kokonaisuuksien logiikkaa. Outotecilta tilataan kokonaisia kaivostekniikkajärjestelmiä, Ruukki Constructionilta rakennuksen suunnittelua. Marinetek teki Dubain palmusaarten laiturityöt. ”Yritys teki kunnianhimoisen kokonaisratkaisun Se ei jäänyt pelkäksi laiturielementtien toimittajaksi.” Puunmyyntitulot osa kokonaisuutta Parvinen korostaa, että suomalaisen puun merkitys raaka-aineena on vähentynyt joka suhteessa. Ensinnäkin eukalyptus kasvaa muutamassa vuodessa plantaasilla. Toiseksi meiltä puuttuu halpa työvoima ja energia. Sinne meni nopeus ja kustannuskilpailuetu! ”Emme me pysty niillä markkinoilla massia takomaan. On sääli ajatella, että meillä on hienoa metsää, mutta se ei riitä maailmankaupassa menestymiseen. Ala on keskittynyt liikaa kotimaiseen raaka-aineeseen.” Tehtaat ja sahat eivät ratkaise tulevaisuuden kilpailukykyä, vaikka ne toistaiseksi tärkeitä ovatkin. Puunmyyjiä Parvinen moittii siitä, että tase ja tuloslaskelma sekoitetaan. Tuijotetaan pelkkää puun hintaa ja sitä, paljonko tuottoa pitää tulla tänä vuonna, kun metsää pitäisi katsoa osana koko sijoitusvarallisuutta. Puuta ehkä kannattaa myydä halvemmalla, jos vaikkapa osaketai korkomarkkinat tarjoavat houkuttelevia tilaisuuksia. Pitkällä tähtäimellä varallisuus kasvaisi nykyistä enemmän. ”Asunnon ostossa tällainen laskeminen jo osataan. Huomioidaan hinta, arvonnousu, remontit ja lainanhoitokulut. Nyt malli pitäisi siirtää metsätalouteen.” Hedonismi huomioon Mutta mitä metsällä tehdään, jos ei sieltä myydä puuta? Petri Parvinen ryhtyy visioimaan. Metsästä on hyötyä paitsi taloudellisesti myös ilollisesti, sillä jälkiteollinen yhteiskunta on yhä hedonistisempi. Se haluaa hyvinvointia, kauneutta ja terveyttä. ”On selvästi vaikeaa yhdistää raakaa bisneslaskentaa ja muunlaisia metsästä saatavia arvoja ja hyötyjä. Niillä on kuitenkin suora yhteys. Puhutaan paljon metsästyspalveluista, marjaja sienitaloudesta, mutta niitä ei rinnasteta muuhun metsätalouteen. En ole ainakaan nähnyt.” Opinkappaleeksi Parvinen ottaa Tornionjoen lohen. Merikalastajat saavat siitä muutaman euron kilolta, kun se ylävirralta urheilukalastettuna maksaa sata kertaa enemmän. Mikä estää soveltamasta samankaltaista bisneslogiikkaa myös metsään? ”Innostun, kun tapahtuu jotakin konkreettista – yliopistolla alkaa uusi kurssi tai syntyy kaupat. Aletaan paiskia töitä”, Petri Parvinen kertoo.
• 6 METSÄLEHTI 5 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN, teksti JYRKI NIKKILÄ, kuva S ahaaminen on jämähtänyt kannattavuuskuoppaan niin isoilla metsäyhtiöillä kuin yksityisillä sahoilla. Tilanteen edessä ollaan neuvottomia, ja pari vuotta kestänyt korpivaellus jatkuu. Sahatoimialan johtaja on tänä vuonna vaihdettu sekä Stora Ensossa, Metsä Groupissa että Vapossa, ja viime kesänä UPM:ssä. Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori pohtii, että jos parhaidenkin yksityisten sahojen tulos on nollan tuntumassa, niin kyse ei voi olla osaamisen puutteista vaan toimintaympäristön vaikeudesta. ”Kustannustekijät eivät jousta riittävän nopeasti markkinatilanteen mukana.” Merivuori sanoo pelänneensä jo viime vuonna, että sahoja alkaisi pysähdellä. Tänä vuonna Myllyahon saha Alajärvellä on haettu saneeraukseen ja Peuravuono Inarissa konkurssiin. ”Pysähtyneen sahan käynnistämiseen tarvittavia käyttöpääomia on vaikea löytää.” Heikon kannattavuuden vuoksi sahaaminen ei yllä tasolle, jolle se puuvarojen perusteella voisi nousta. Jos kannattavuus olisi kunnossa, sahausmäärä voisi Merivuoren mukaan olla jopa kolmekymmentä prosenttia suurempi. Pohjois-Suomessa sahanmentävä aukko Kannattavuuden myötä ovat haihtuneet myös investointihalut. Pohjois-Suomeen on syntynyt tilanne, jossa puuta riittäisi kokonaiselle uudelle sahalle. Helmikuussa Lapin metsätalouspäivillä Metsähallituksen taholta esitettiin, että Rovaniemelle tulisi perustaa saha. Metsävaratietojen mukaan tukkikertymä ei vielä kahden tulevan vuosikymmenen aikana ole nousussa, mutta tukin hakkuiden ja hakkuumahdollisuuksien ero on jo nyt erityisen suuri Pohjois-Suomessa. Professori Tuula Packalen Metsäntutkimuslaitoksesta on tutkinut hakkuumahdollisuuksia VMI-aineistoista. Hän oikoo käsitystä, että Osaran aukeiden varttuminen lisäisi pohjoisen hakkuumahdollisuuksia voimakkaasti. ”Kyse ei ole vain nuorten metsien varttumisesta, vaan hakkuiden yleisesti matalasta tasosta.” Pohjois-Suomessa on viime vuosina hakattu 3,6 miljoonaa kuutiometriä tukkia, ja suurin kestävä hakkuumahdollisuus on 5,3 miljoonaa. ”Toki tulevina vuosina yhä suurempi osuus tukista tulee kasvatushakkuilta, ja se koskee koko maata. Rungon koko ja runkomuoto muuttuu, ja hankintakustannus on korkeampi” Biojalostamo herättäisi sahauksenkin Pohjois-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Jukka Aula pitää selvänä, että hakkuumahdollisuuksien puolesta on tilaa uudelle sahalle ja puukauppahaluja löytyy, mutta hän muistuttaa kuitenkin, että tilanne on syntynyt nopeasti. Peuravuonon saha Inarissa on haettu konkurssiin, Arctoksen liimapuutuotanto Kemijärvellä ei onnistunut, Karihaaran saha Kemissä seisoo ja Ruotsin puolella sahaus on loppunut konkurssiin sekä Haaparannassa että yhdellä sahalla Luulajassa. Aula pitää Vapon Kemiin kaavailemaa biojalostamoa ratkaisun avaimena. ”Vaikka biojalostamo ja saha eivät suoraan ole kytköksissä, niin niiden puunhankinnat tukevat toisiaan.” Karihaaran pitkä seisokki jatkuu Metsä Group on Kemissä vahva toimija, mutta yhtiö vetäytyi bio jalostamon selvityshankkeesta ja seisottaa Karihaaran sahaa jo neljättä vuotta. ”Sahaa ei ole päästetty rapistumaan, mutta käynnistämisestä ei ole suunnitelmia”, sahajohtaja Jani Riissanen sanoo. ”Kun tukin käyttö olisi useita sahoja tuhansia kuutiometrejä, niin sahaa ei hetkessä päräytetä liikkeelle.” Sahan laitteisto ei ole erityisesti pikkutukkia varten, joten se ei ole vastaus harvennusten tukkisumalle. Valtiollisen yritysrahoittajan Finnveran Pohjois-Suomen johtaja Pentti Kinnunen ei syty ajatukselle, että Pohjois-Suomeen rakennettaisiin uusia sahausyksiköitä, sillä kapasiteettia on jo sekä toiminnassa että reservissä. ”Rahoitushakemukset ratkaistaan tapauskohtaisesti, mutta nykytilanteessa lisäkapasiteetin rakentamiseen on syytä suhtautua pidättyvästi.” Sahaaminen jämähti kannattavuuskuoppaan Kun ei kannata, niin sahoja seisoo raakaaineen keskellä. Heikon kannattavuuden vuoksi sahaaminen ei yllä puuvarojen mahdollistamalle tasolle. Metsä Groupin Karihaaran saha Kemissä seisoo neljättä vuotta. ”Tulevina vuosina yhä suurempi osuus tukista tulee kasvatushakkuilta.”
• 7 METSÄLEHTI 5 • 2013 the original POTTIPUTKI 1970 Finnish design since www.bccab.com info@tarmet.fi www.tarmet.fi TARMET Uusista taimenkantotelineistämme saat lisätietoja jälleenmyyjiltämme! www.agrimarket.fi Annons 140x190mm.indd 1 2013-02-11 15:11:50 HANNU JAUHIAINEN Happamasta maasta voi aiheutua ongelmia vesistöihin, jos kunnostusojituksia tai maanmuokkauksia toteutetaan varomattomasti. Suomen läntisellä maankohoamisrannikolla on maaperässä paikoin hapanta sulfaattimaata, joka luonnontilassa on pääosin turvemaan peittämä. Perämeren rannikon tuntumassa näitä maita esiintyy noin sadan metrin korkeuskäyrän alapuolisilla alueilla, ja Etelä-Suomessa alue ulottuu noin 40 metrin korkeudelle meren pinnasta. Happamia maita ei ole kaikkialla. Esimerkiksi Siikajokilaakso Oulun eteläpuolella sekä Kyrönjoen valuma-alue Etelä-Pohjanmaalla ovat niiden esiintymisalueita. Hapettomassa tilassa pohjavedenpinnan alapuolella happamuudesta ei ole haittaa. Kun näitä alavia maita on kuivatettu pelloiksi tai ojitettu metsämaina, sul? disavi on päässyt ilman kanssa tekemisiin. Tämän seurauksena maaperään syntyy rikkihappoa, joka puolestaan liuottaa metalleja maaperästä. Ilmiötä edistävät kuivat kesät, jolloin pohjaveden pinta laskee ja hapan maa pääsee ilman kanssa tekemisiin. Vesistöissä hapan ja metallipitoinen laskeuma näkyy siten, että vesi on kirkasta ja paikoin lietteen pinnassa näkyy tummia rautakerrostumia sekä kirkkaampia alumiinikerrostumia. Ilmiön seurauksena osa rannikkoalueen joista on täysin elottomia ja vesien laatu huono. Ympäristögeologi Peter Eden Geologian tutkimuskeskuksesta vertaa happaman maan aiheuttamaa ympäristövaikutusta paljon esillä olleisiin Talvivaaran kaivoksen päästöihin. Ne ovat melko mitättömiä verrattuna siihen tuhoon, mitä hapan maa on aiheuttanut maankohoamisrannikon luonnossa. Vaikka paljon maata on jo kuivattu, tuhot jatkuvat, ellei maaperän happamuutta ote ta huomioon niin metsätaloudessa kuin muussakin maankäytössä. Maaperäselvitys ennen ojitusta Tutkija Tuomas Saarinen Oulun yliopistosta korostaa, että sul? dimaan esiintymissyvyys on syytä tarkistaa ennen kunnostusojitusta. Jos alla oleva maa on hapanta, ojia ei pitäisi syventää eikä niitä pidä ulottaa kivennäismaahan saakka. Jos turvekerroksen paksuus on yli 80 senttimetriä, ongelmia ei yleensä esiinny kunnostusojitusalueilla. Sen sijaan ohutturpeisimmilla alueilla tilanne voi olla toinen. Sul? dipitoisilla alueilla tulisi Saarisen mukaan välttää kaivamasta ojia aikaisempaa syvemmiksi ja ylipäätään suosia tiheämpää ja matalampaa ojaverkostoa. Laskeutusaltaita ei tule käyttää riskikohteilla vesiensuojelussa, koska ne ulottuvat mineraalimaahan. Maataloudessa peltojen salaojitukset ovat oma ongelmansa. Salaojitus kuivattaa myös pintamaan alla olevaa maakerrosta, jolloin happamoituminen voi lähteä liikkeelle. GTK on laatimassa kartta-aineistoa riskialueista. Sen perusteella voidaan tehdä tarkempia selvityksiä esimerkiksi kunnostusojitusalueen maaperästä, jos kohde on riskialueella. Happaman maan aiheuttamat ongelmat olivat esillä Metsäkeskuksen vesiensuojelun koulutuspäivillä Haukiputaalla. Hapan maa rannikon ongelmana Talvivaaran päästöt ovat pientä happaman maan aiheuttamiin tuhoihin verrattuna. Uudistusojitusalueen ojanreunassa näkyy vanha jo hapettunut vaaleampi kerros turpeen alla. Kun ojaa on syvennetty, esille on tullut rikkihappoa tuottavaa hapanta maata. ELIISA KALLIONIEMI Suomen biotalousstrategian valmistelu on edennyt loppusuoralle. Asiaa pohtinut työryhmä viimeistelee vielä toimenpide-ehdotuksensa, ja sen jälkeen biotalousstrategia tulee valtioneuvoston käsittelyyn huhtikuun lopulla. Biotalousstrategialla pyritään kohti vähähiilistä yhteiskuntaa, mutta samalla se täyttää hallitusohjelman kasvutavoitteita. ”Tarkoitus on luoda uusia työpaikkoja ja liiketoimintaa”, kertoi biotaloustyöryhmää johtava apulaisosastopäällikkö Liisa Saarenmaa maaja metsätalousministeriöstä tiedotustilaisuudessa viime viikolla. Muualla Euroopassa biotalous pohjautuu paljolti maatalouteen, mutta meillä kasvunäkymiä on varsinkin metsään perustuvissa tuotteissa ja palveluissa. Strateginen johtaja Sixten Sunabacka työja elinkeinoministeriöstä totesi, että puun käyttöä olisi mahdollista lisätä noin 20 miljoonaa kuutiometriä. Noin puolet tuosta määrästä on ajateltu ohjautuvan energiakäyttöön ja noin puolet rakentamiseen. Biomassojen tarve kasvaa myös muualla Euroopassa. ”On tärkeää, että Suomen biomassavarannot jalostetaan täällä eikä niitä viedä muualle”, muistutti Liisa Saarenmaa Hänen mukaansa on mahdollista, että myös meillä tietyistä puutavaralajeista voi olla niukkuutta. Jo nyt hakkuutähteistä uhkaa tulla pula. Biotalousstrategian laadintaan on osallistunut neljä ministeriötä, maaja metsätalousministeriö, työja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö sekä ympäristöministeriö. Valmistelussa on kuultu asiantuntijoiden lisäksi myös tavallisia kansalaisia. Työn etenemistä voi seurata osoitteessa www.biotalous.? . Biotalous lisää puun käyttöä Biotalousstrategia tulee hallituksen käsittelyyn huhtikuun lopulla. G TK
• 8 METSÄLEHTI 5 • 2013 MIKKO RIIKILÄ M etsänhoidon tutkija Sauli Valkonen Metsäntutkimuslaitokselta näkee tulevan metsälain luonnoksessa ongelmia, vaikka sisältöä jo kertaalleen korjattiin. ”Luonnokseen sisältyy kohta, joka röyhkeästi tulkittuna voi laillistaa metsien raiskaamisen.” Valkosen mukaan pienaukkoja ja niitä ympäröiviä reunametsiä koskevat säädökset ovat yhä ylimalkaiset. Taimettuneita pienaukkoja ei oteta huomioon hakkuussa jäävän puuston tiheyttä määriteltäessä. ”Tämä näyttäisi sallivan metsän hakkaamisen harvapuustoisiksi repaleiksi. Tämä ei liene tarkoitus, ja säädöksiä tullaan varmasti tarkentamaan.” Luontaista syrjitään yhä Metsän uudistamisen tavoitteeksi asetetut taimikoiden vähimmäispituudet ovat yhä Valkosen mukaan yhä pielessä. ”Pyrkimyksenä oli lisätä luontaisen uudistamisen käyttömahdollisuuksia. Ainakin Etelä-Suomessa on käymässä toisinpäin.” Näin siksi, että lakiehdotuksen mukaan taimikoiden on saavutettava 30 sentin vähimmäispituus Etelä-Suomessa seitsemässä vuodessa. Kylvetyille ja Tutkija varoittaa metsälain puutteista Sauli Valkosen mukaan uudistuvan metsälain tuoreinkin versio voi mahdollistaa metsän tuhoamisen. luontaisesti perustetuille taimikoille rima on korkealla. ”Arviolta puolet kylvön ja luontaisen uudistamisen yrityksistä johtaisi lainrikkomukseen. Tutkimusten mukaan 5–10 sentin pituus olisi riittävä tavoitepituus taimille.” Valkosen mukaan lakiluonnoksen kolmas ongelma ovat jatkuvan kasvatuksen hakkuille säädetyt vähimmäispuustorajat. Ne jätettiin liian korkeiksi. ”Etelä-Suomessa kuusikon saisi harventaa pohjapinta-alaan 11 neliömetriä hehtaarilla, joka vastaa 80–100 kuution hehtaaripuustoa. Seuraavaan hakkuuseen mennessä puuston määrä kaksinkertaistuu. Näin sankan metsän varjossa alikasvokset eivät kehittyisi.” Varsinkin tasarakenteisten puustojen muuttaminen erirakenteisiksi jatkuvan kasvatuksen metsiksi olisi Sauli Valkosen mukaan vaikeaa. Hän oudoksuu myös liian harvoiksi hakattujen jatkuvan kasvatuksen metsien uudistamisvelvollisuutta. ”Puustojen edelleen kasvattaminen voisi useimmiten olla järkevämpää kuin avohakkuu ja viljely.” ”Väärinkäytökset harvinaisia” Metsälain valmistelua johtava maaja metsätalousministeriön osastopäällikkö Juha Ojala kertoo, että lakiehdotus on parhaillaan laajalla lausuntokierroksella. Lain sisältöä voidaan tarkistaa lausuntojen perusteella. Valkosen huolta pienaukkoja koskevan säännöstön ylimalkaisuudesta hän ei jaa. ”Nykyisessä laissa ei ole määritelty uudistettavien alueiden kokoa. Alle puolen hehtaarin pienaukkoja on käytännössä voitu hakata ilman uudistamisvelvollisuutta. Uusi laki selkiyttää tilannetta, kun siinä määritellään selvät rajat. Se parantaa myös metsänomistajien oi keusturvaa.” Ojala uskoo, että metsänomistajat haluavat jatkossakin hoitaa metsäomaisuuttaan hyvin. ”Lakiehdotuksen valmistelussa ei nähty kovin suurena uhkana, että metsänomistajat alkaisivat hakata metsänsä repaleiseksi. Väärinkäytöksiä tapahtuu, mutta ne ovat todella marginaalisia.” Ojalan mukaan hyvän lainsäädännön periaatteisiin kuuluu, että lakitasolla määritellään kansalaisia velvoittavat asiat. Uudistamisen osalta tavoitteet on nyt kirjattu lakiin. ”Oman käytännön kokemukseni mukaan eri puolille Suomea esitetyt aikarajat ovat aika kohdallaan. Olemme kuitenkin pyytäneet Metlalta erikseen tästä asiantuntijalausunnon. Jos siitä saadaan uutta tietoa, toki asiaa tarkastellaan uudestaan.” Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden jälkeiset vähimmäispuustorajat hyväksyttiin Ojalan mukaan yksimielisesti valmistelutyöryhmässä, johon kuului myös Metlan asiantuntijoita, muun muassa Sauli Valkonen. ”On syytä soveltaa varovaisuutta ja huolehtia, ettei metsiä hakata vajaatuottoiksi. Kysymys on uusista käsittelytavoista eikä tutkimustietoakaan ole riittävästi. Tiedon karttuessa asiaan on syytä palata”, Ojala sanoo. MIKKO RIIKILÄ Nordean ja Osuuspankin maaja metsätalouspuolen asiantuntijat ilmaisivat Metsälehti Makasiinissa (2/13) ja Metsälehden verkkosivuilla 1. maaliskuuta julkaistuissa artikkeleissa huolensa, että rajoittamattomat avohakkuut salliva uusi metsälaki pakottaa pankit alentamaan metsien arvoa merkittävästi esimerkiksi lainan vakuutena. Maaja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston johtaja Juha Ojala pitää pankkimiesten esille ottamaa asiaa tärkeänä, mutta ratkaistavissa olevana. ”Nykyinenkään metsälaki ei anna velkojalle erityistä suojaa. Pankin ja velallisen välisellä yksityisoikeudellisella sopimuksella sovitaan, että metsänomistajalla on velvollisuus hoitaa panttioikeuden kohteena olevaa omaisuutta siten, ettei sen arvo alene. Pankilla taas on oikeus ryhtyä omaisuuden säilyttämiseksi tarpeellisiin toimiin. Näin olisi myös jatkossa.” Ojala huomauttaa, ettei nykylakikaan estä metsän kaiken puuston hakkaamista, jos puusto on vähimmäisrajat täyttävää. ”Tällä hetkellä vähimmäisrajat ovat varsin alhaiset, ja lakiehdotusta valmistellut työryhmä katsoi senkin takia, ettei ole tarkoituksenmukaista säilyttää nykyisenkaltaisia uudistamisrajoja. Esimerkiksi 40–50-vuotias männikkö Keski-Suomessa täyttää hyvinkin uudistamiskriteerit.” ”Likviditeetti paranee” Ojala huomauttaa, että riski on pankille sitä suurempi, mitä vanhempaa ja enemmän puustoa tilalla on, koska vakuusarvo määritellään puuston mukaan. ”Mitä enemmän nykylain mukaan uudistamiskypsää puustoa on, sitä suurempi on tilan arvo ja sitä suurempi mahdollisuus metsänomistajalla on alentaa tilan vakuusarvoa, jos rikkoo sopimusehtoja. Kyse on siis sopimusrikkomuksesta nykylain mukaan ja myös uuden lakiehdotuksen mukaisessa tilanteessa.” Ojala muistuttaa, että lakiehdotus antaa mahdollisuuden uudistaa metsiköt, joiden kasvu on heikko tai jotka ovat pinta-alaltaan liian pieniä. Näin metsätalouden kannattavuutta voidaan parantaa. ”Ääritapauksessa päätehakkuulla voidaan irrottaa pääomia. Tämä lienee myös pankin etu esimerkiksi pakkohuutokaupan uhatessa. Metsän likviditeetti siis paranee maksuvalmiusvaikeuksissa. Uskon, että nämä kuitenkin jäävät marginaalitapauksiksi.” On mahdollista, että pankit lisäisivät luottoja panttausehtoihin kohdan, jolla velallinen velvoitetaan ilmoittamaan etukäteen suurista hakkuista tai muista pantin arvoa alentavista toimista. Ojala toivoo, että asiaan otetaan kantaa meneillään olevalla lain lausuntokierroksella. Ministeriö torjuu pankkien huolen Maaja metsä talousministeriössä ei jaeta pankki väen pelkoa uuden metsä lain vaikutuksista vakuusarvoihin. Juha Ojala ”Uusi laki selkiyttää tilannetta, kun siinä määritellään selvät rajat.” Er kk i O ks an en Sauli Valkonen kummastelee metsälakiin esitettyä liian harvoiksi hakattujen jatkuvan kasvatuksen metsien uudistamisvelvollisuutta. Le en a Lo uh iv aa ra
• 9 METSÄLEHTI 5 • 2013 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Uusi kasviöljypohjainen teräketjuöljy ei valmistajan mukaan tuki moottorisahan öljykanavia tai öljypumppua, kuten aiemmat bioöljyt usein tekivät. Ekokemin myyntipäällikkö Martti Pentikäinen paljastaa uuden Metsuri Bio -öljyn salaisuuden. ”Kasviöljystä valmistettujen teräketjuöljyjen kovettuminen on johtunut öljyn hapettumisesta. Tällöin pitkään käyttämättä olleen sahan öljykanavat tahtoivat tukkeutua. Metsuri Bioon on lisätty aiempaa tehokkaammat hapettumista ja ruostumista estävät lisäaineet.” Käyttöturvatiedotteen mukaan tilapäinen altistus uudelle bioöljylle ei ärsytä ihoa. Aine ei myöskään ole myrkyllistä, pahanmakuista kylläkin. Öljy luokitellaan biohajoavaksi. Bioöljy sopii esimerkiksi vesistöjen lähellä työskentelyyn ja avantojen sahaamiseen. Uuden bioöljyn hinta on kaksinkertainen tavalliseen teräketjuöljyyn verrattuna. Korkeampi hinta johtuu valmistukseen käytettävän rypsiöljyn mineraaliöljyä korkeammasta markkinahinnasta. ”Käyttökustannusten ero ei ole yhtä suuri, jos sahassa on säädettävä öljypumppu. Bioöljy voitelee mineraaliöljyä tehokkaammin, joten öljyn syöttö voidaan säätää minimiin.” Metsuri Bio -öljy on ollut markkinoilla vuoden päivät. Pentikäisen mukaan valituksia öljyn kuivumisesta ei ole tullut. Siilinjärven metsäkoulun pienkonemekaanikkojen kouluttaja Leo Saastamoinen kerUusi bioöljy ei tuki öljypumppua Bioöljy ei ärsytä ihoa, mutta hintakin on kaksinkertainen. Ekokem on Suomen suurin teräketjuöljyjen valmistaja. Myyntipäällikkö Martti Pentikäinen esittelee uutta, keltaisiin kannuihin pakattua bioöljyä. too, ettei hänellä toistaiseksi ole kokemusta uudesta bioöljystä – vanhoista sitäkin enemmän ja lähinnä huonoja. ”Toivottavasti uusi öljy ei aiheuta samanlaisia ongelmia kuin vanhat kasvipohjaiset öljyt. Sellaiselle olisi tarvetta.” Kolme miljoonaa litraa teräketjuöljyä Ekokem on Suomen suurin teräketjuöljyn tuottaja. Vuosittain myytävästä noin kolmesta miljoonasta litrasta teräketjuöljyä se tuottaa 80 prosenttia. ”Valtaosa öljystä on edelleen mineraaliöljypohjaista”, Martti Pentikäinen kertoo. Perinteistä teräketjuöljyä ei – toi sin kuin yleensä luullaan – valmisteta käytetyistä moottoriöljyistä, kansankielellä jäteöljyistä. ”Raaka-aineena käytetään vain kirkkaita öljyjä, esimerkiksi paperikoneissa käytettyjä voiteluöljyjä.” Suurin osa teräketjuöljyistä myydään moottorisahojen ja ketjuterällä varustettujen klapikoneiden voiteluaineeksi. ”Valtaosa puusta hakataan koneilla, mutta ne kuluttavat teräketjuöljystä vain viidenneksen. Koneissa öljynsyöttöä säädellään tarpeen mukaan. Toisaalta moto katkaisee puun nopeasti, mikä osaltaan vähentää öljyn menekkiä.” Tunnista talvilaatu Pentikäisen mukaan teräketjuöljyn ominaisuudet mukautetaan vuodenaikojen mukaan. ”Talvikaudella kauppoihin toimitettava öljy on notkeampaa kuin kesälaatuinen öljy. Se juoksee tankkiin vielä 25 asteen pakkasilla. Kankeamman kesälaadun kaadettavuus loppuu kymmeneen asteeseen.” Talvilaadun tunnistaa öljykannun etiketistä. Pakkaushetkellä etikettiin tulostetun pakkauspäivän edellä oleva tunnuskoodi kertoo öljyn notkeuden eli viskositeetin. ”Talvilaadun tunnus 46 cSt. Kesälaatu on 68 cSt”, Pentikäinen kertoo. Käytäntö vaihtelee tuottajittain. Osa ilmoittaa etiketissä öljyn jähmepisteen asteina. Teräketjuöljyllä ei ole ”parasta ennen” -päivää. ”Öljy ei vanhene, mutta pitkään seisonutta öljykanisteria kannattaa käännellä ylösalaisin muutaman kerran. Näin pohjalle painuvat raskaat jakeet sekoittuvat.” Öljykanisterin etikettiin tulostetun pakkauspäiväyksen edellä oleva koodi kertoo öljyn viskositeetin. 68cST on kankeampaa kesäkäyttöön sopivaa. Koodi 46 cST kertoo öljyn sopivan talvikäyttöön. Klikkaa itsesi metsäkirjojen verkkokauppaan: www.metsakustannus.fi Metsäkirjakauppa
• 10 METSÄLEHTI 5 • 2013 HANNA LEHTO-ISOKOSKI T ietokoneen ruudulla näkyvällä videolla mies ajaa mönkijää, jonka va­ rusteet muistuttavat tieteis­ elokuvaa: kuskin kypärällä va­ rustetun pään yläpuolella kohoaa tykinpiippua muistuttava putki, joka kääntyy alustallaan. Mönkijä ei kuitenkaan kulje vieraalla planeetalla vaan seka­ metsässä Suomen Evolla. Putki taas kuuluu laserkeilaimeen, jo­ ka kartoittaa metsän puita. Ajopeliin kiinnitetty laite lä­ hettää lasersäteitä kohteeseen ja tuottaa siitä kuvan, josta voi­ daan esimerkiksi päätellä yksit­ täisen puun tilavuus. Lisäksi tu­ lee tietoa rungon muodosta sekä oksien määrästä ja koosta. Ku­ va kertoo melko tarkasti myös puulajin. Kun maan pinnalta ja lento­ koneesta tehtävä laserkeilaus kehittyy tarpeeksi tarkaksi, sen välittämä tieto hyödyttää mo­ nin tavoin vaikkapa puukaupan osapuolia. ”Tällä hetkellä maastolaser­ keilauslaitteet ovat tutkimus­ käytössä. Menetelmiä vasta ke­ hitetään”, korostaa Helsingin yliopiston geoinformatiikan pro­ fessori Markus Holopainen. Holopainen vetää yhdessä professor i Juha Hyypän kans­ sa tutkimusryhmää, joka kehit­ tää menetelmiä muun muassa seuraavan sukupolven lento­ ja maastolaserkeilaukseen. Insi­ nöörit ja fyysikot kehittävät lait­ teita, joiden käyttökelpoisuutta metsätieteilijät testaavat. Hankkeita rahoittavat muun muassa Suomen Akatemia, EU, Tekes, maa­ ja metsätalous­ ministeriö sekä Metsämiesten säätiö. Lasersäde määrittelee metsän Tulevaisuudessa laserkeilain mönkii metsään ja mittaa tarkasti, paljonko ja minkälaista puutavaraa sieltä saadaan. Tiedot hyödyttävät sekä metsänomistajaa että puunostajaa. Etuja edullisuus Lentokoneesta tehtävä laserkei­ laus on arkipäivää, ja sen avulla on kartoitettu jo melkein puolet Suomen metsistä. Sitä edeltävät kaukokartoitusmenetelmät ei­ vät ole kertoneet puiden pituut­ ta. Laserkeilauksella sen sijaan puustosta saadaan kolmiulottei­ nen, pisteistä koostuva kuva, jos­ ta pystytään laskemaan pituudet, läpimitat, tilavuudet, sijainnit se­ Lähietäisyydeltä maastolaserkeilatut kuuset näyttävät tältä.
• 11 METSÄLEHTI 5 • 2013 Lasersäde määrittelee metsän Puunhankkijat toivovat laserkeilauksesta ennen kaikkea ajantasaista ja kohtuullisen luotettavaa tietoa metsästä. Sitä varten laserkeilaus pitää vä­ lillä tehdä uudestaan. ”Se on kuitenkin nopeampaa ja edullisempaa kuin perinteinen ilmakuva tai metsätalouden suunnitteluprosessi”, sanoo puunhankkijoiden tutkimus­ ja kehittämisyhtiö Metsätehon toimi­ tusjohtaja Heikki Pajuoja. Hän toivoo, että laserkeilaus tulevina vuosina vauhdittaisi puukauppaa. Se kuitenkin edellyttää, että metsävaratiedot ovat myös ostajien käytös­ sä. Puunhankkijoiden tavoite on, että he tietäisi­ vät valmiiksi, missä metsikössä on juuri oikean ­ laista tavaraa. Silloin ostaja voisi tarjota siitä suoraan. Metsätehossa toivotaankin, että laserkeilauk­ sella pystyttäisiin mahdollisimman pian selvittä­ mään runkojen ominaisuudet. Etenkin tyvitukin laatu kiinnostaa. ”Sehän on puun arvokkain osa.” Tietoja voisi hyödyntää myös katkonnassa, sil­ lä maalaserin saa hakkuukoneeseen kiinni. Kul­ jettajalle välittyvät sen avulla tiedot, mitä puita poistetaan. Samalla hän voi tehdä kartan met­ sään jäävistä puista. ”Prototyyppejä on jo käytössä joissakin koneis­ sa. Nyt olisi pian päästävä käyttövaiheeseen”, Pa­ juoja kiirehtii. Hän odottaa myös, että laserkeilauksen tulos­ ten tulkinta helpottuu. Kun laite lähettää sätei­ tä, tulee huimasti tietoa ja mittaustuloksia. Niis­ tä pitäisi pystyä erottamaan oleellinen, ja siinä on vielä kehittämistä. Puukauppojen tekoon helpotusta Nordic Geo Centerin ja Metsäntutkimuslaitoksen kokeessa maastolaserkeilattiin puustoa kolmessa eri kohteessa. Tämä kuva on Punkaharjulta. Helsingin yliopiston geoinformatiikan professori Markus Holopainen kehittää menetelmiä muun muassa seuraavan sukupolven lentoja maastolaserkeilaukseen. Laserkeilauslaite kulkee maastossa mainiosti mönkijän kyydissä. Myös kannettavia välineitä testataan. kä latvuston peittävyys. Tänä vuonna Suomen met­ säkeskus ottaa käyttöön uuden metsäsuunnittelun tietojärjes­ telmän, joka perustuu tarkkoi­ hin maastomittauksiin, laserkei­ laukseen ja ilmakuvatulkintaan. Ilmakuvaa tarvitaan toistaiseksi puulajien selvittämiseen. Lasermenetelmän etuja on sen edullisuus. Aikaisemmin metsävaratiedon hankkiminen maksoi valtiolle noin 10 euroa hehtaarilta, nyt nelisen euroa. Säästöä tulee 60 prosenttia. ”Jos kartoitetaan 1,5 miljoo­ naa hehtaaria vuodessa, sääs­ tyy melkein 10 miljoonaa euroa, ja työ on yhtä tarkkaa kuin en­ tinenkin”, Holopainen laskee. Tämä valtion kustantama met­ sävaratieto löytyy tulevaisuu­ dessa internetistä ja on metsän­ omistajalle ilmaista. Iso kysymys kuuluukin, kuinka julkista tie­ dosta tulee. Nyt siihen on oikeus vain metsänomistajalla. ”On painetta siihen, että ai­ neistosta tulisi ilmaista kaikil­ le, koska se vauhdittaisi bisnestä kuten puu­ ja metsätilakauppaa. Käytännössä metsänomistaja voisi antaa luvan, kenelle hänen tietojaan saa luovuttaa”, Markus Holopainen kertoo. Puuntuotto ja riskit selville Laserkeilauksen tutkimuksessa on mukana jo uusi ulottuvuus – aika. Ensimmäisen kuvauk­ sen jälkeen tehdään toinen, jol­ loin pintamalleja on kaksi. Sit­ ten kuvat laitetaan päällekkäin, jolloin nähdään korkeusmuutok­ set. Ne paljastavat puun biomas­ san muutoksen. Metsä on ehkä kasvanut tai kadonnut. ”Maastossa käymällä selviää, onko kyse hakkuista vai tuhois­ ta”, Holopainen selvittää. Kun laserkeilaukseen perus­ tuvaa tietoa saadaan samoilta alueilta useampana ajankohta­ na, voidaan historiatiedon sekä mallien ja simuloinnin avulla en­ nustaa jopa metsätuhojen riskejä tai metsien tulevaa puuntuottoa. Holopaisen mukaan myös metsäkiinteistöjen arvot saadaan määritettyä nykyistä tarkemmin tuottoarvolaskennan avulla, jo­ ka tehdään metsäsuunnittelun yhteydessä. Esimerkiksi Metsähallituk­ sen kaltainen iso toimija tekisi inventoinnin ja päivittäisi tie­ toihin muutokset kuten hak­ kuut. Metsässä käytäisiin ehkä kerran 20 vuodessa. ”Väliaika pärjätään kasvumal­ leilla tai kaukokartoituksella.” Runkolukusarja selville Parhaillaan tutkijat selvittävät, kuinka maastolaserkeilauksen avulla saataisiin tarkkaa tietoa yksittäisistä puista ja puuryhmis­ tä. Juuri sitä varten metsään vie­ dään mönkijät ja jalustat. Suurimmat haasteet ovat, pys­ tytäänkö paikantamaan lentola­ serkeilauksessa näkyvät yksit­ täiset puut sekä tulkitsemaan puutavaralajit. ”Pitäisi osata määritellä run­ kolukusarja eli se, montako puu­ ta metsikössä kasvaa ja mikä on niiden läpimitta. Silloin pysty­ tään laskemaan puutavarala­ jien määrä nykyistä tarkemmin.” Holopainen arvioi, että maas­ tolaserkeilaus on tosikäytös­ sä ehkä kymmenen vuoden ku­ luttua. Se voisi tulla mukaan seuraavaan metsäsuunnittelun tietojärjestelmään, jolloin met­ sävaratietoa kyetään tuottamaan vielä nykyistä tarkemmin. Holo­ painen tutkimusryhmineen sel­ vittää myös, onko tarkennetul­ la tiedolla lisäarvoa vai syntyykö hyöty vain siitä, että tietoa saa­ daan kaiken aikaa halvemmalla. ”Vaikka haetaan kustannus­ tehokkuutta, on huolehdittava, että laserkeilauksen laatu pysyy korkeana. Teema on tällä het­ kellä tärkeä niin tutkimukses­ sa kuin operatiivisessa metsä­ suunnittelussakin.” ”Säästyy melkein 10 miljoonaa euroa, ja työ on yhtä tarkkaa kuin entinenkin.” K im m o B ra nd t
• 12 METSÄLEHTI 5 • 2013 PUUKAUPPA TIIA PUUKILA M etsäyhtiöiden kiinnostus puun hinnoittelutavan muuttamiseen on kasvanut viimeisen puolen aikana. Syynä on se, että puunhinta määräytyy tällä hetkellä pitkälti markkinoiden eikä todellisen jalostusarvon mukaan. Myös metsälain muuttuminen voi tuoda oman lisänsä hinnoitteluun. Kun hakkuukypsyysrajat poistuvat ensivuoden alusta, markkinoilla saattaa tulla nykyistä enemmän pienempää tukkia. Puiden hinnoittelua tutkinut yliopistotutkija Jukka Malinen Itä-Suomen yliopistosta on saanut useita yhteydenottoja hinnoittelun kehittämisestä kiinnostuneilta puunostajilta. ”Suuret yhtiöt ovat lähtökuopissaan. Ne seuraavat aktiivisesti toistensa liikkeitä ja ovat valmistautuneet lähtemään itsekin mukaan uudenlaiseen hinnoitteluun, jos joku tekee aloitteen.” Halua hinnoittelun kehittämiseen siis löytyy, mutta aloitteen tekeminen ensimmäisenä tuntuu jännittävän. Hinnoittelua on yritetty muuttaa ennenkin vaihtelevin tuloksin. Suurta kertamuutosta tuskin tullaan näkemään. ”Liikkeelle pitää lähteä pikkuhiljaa ja lisätä mausteita tavaralajihinnoitteluun, esimerkiksi eri järeyksille erilaisia hintoja. Uskon, että yksittäisetkin firmat pystyvät kehittämään hinnoittelua ja jonkinlaisia yrityksiä tulee”, Malinen sanoo. Huomio järeyteen Metsäyhtiöllä on käytössään erilaisia hinnoittelutapoja erilaisille kohteille. Esimerkiksi harvennustukeille on eri hintalappu kuin päätehakkuutukeille. Stora Enson metsäpäällikHintalappu todellisen arvon mukaiseksi Puun hinta saattaa määräytyä jatkossa nykyistä tarkemmin kohteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että hyvien ja huonojen leimikoiden välinen hintahaitari levenee. kö Jorma Länsitalon mukaan hinnoittelu on kuitenkin edelleen liian tasaväkistä. ”Kehitämme hinnoittelua tarkemmin kohteen mukaiseksi ja pyrimme ottamaan voimakkaammin huomioon puun jalostusarvon”, Länsitalo kertoo. Metsäyhtiö aikoo huomioida nykyistä paremmin korjuukustannuksiin vaikuttavat tekijät. Jatkossa metsäkuljetusmatka ja poistuman määrä sekä järeys otetaan tarkemmin huomioon kuutiohinnoissa. Sahoille järeä tukki on tervetullutta. Järeämmästä tukista syntyy arvokkaampia tuotteita ja tehokkaammin kuin pienellä puulla. Kuitupuukohteissa puolestaan täsmennetään hinnoittelun keinoin, mitkä kohteet ovat järkeviä ainespuukohteita ja mitkä sopivat enemmän energiapuukohteiksi. ”Nyt tarkennetaan ja ehkä jopa levitetään hinnoitteluhaitaria. Tätä kautta hyvistä kohteista on varaa maksaa hyvää hintaa ja huonommilla kohteilla otetaan paremmin huomioon ne reaaliteetit, jotka vaikuttavat kohteen loppuarvoon.” Samankaltaisia ajatuksia on Metsä Groupilla ja UPM:llä. ”Puun hinnan pitää linkittyä nykyistä paremmin lopputuotteiden hintoihin eli siihen, mitä maailmalla tapahtuu. Myös leimikkokohtainen jalostusarvo tulee huomioida hinnoittelussa entistä voimakkaammin”, sanoo Metsä Groupin puukaupasta ja metsäpalveluista vastaava johtaja Yrjö Perälä. UPM Metsän puukauppapäällikön Janne Kiiliäisen mukaan nykyistä leveämpi hinta-haitari olisi tarpeen, koska tällä hetkellä puunhinta määräytyy pitkälti markkinahetken eikä riittävästi kohteen ja todellisen jalostusarvon mukaan. ”Lisäksi uuden teknologian ottaminen mukaan hinnoitteluun on tervetullutta, jotta oleellisten tunnuslukujen ennakkotietoa saataisiin tarkennettua. Esimerkiksi laserkeilausaineistoa voisi hyödyntää puustoarvioinneissa”, Kiiliäinen kertoo. Läpinäkyvyys ratkaisee Tutkija Jukka Malisen mukaan puun hinnoittelun kehittäminen on menossa oikeaan suuntaan. Kun leimikon ominaisuudet otetaan paremmin huomioon ja hintahaarukkaa levennetään, hinta määräytyy tuotteen arvon mukaisesti. ”Tämä on oikeudenmukaista myös metsänomistajaa kohtaan. Ne, joilla on hyvälaatuista tukkia, saavat siitä hyvän hinnan”, Malinen sanoo. Puukaupassa liikkuva rahamäärä ei muutu, mutta se jakautuu metsänomistajien kesken eritavalla. Ajallaan metsänsä raivannut ja harventanut saa jatkossa entistä leveämmän puukauppatilin ja laiskemman tilipussi jää laihemmaksi. ”Hinnoittelun täytyy vain olla riittävän läpinäkyvää, että metsänomistajakin tietää, mistä hinta muodostuu.” ”Suuret yhtiöt ovat lähtökuopissaan ja valmiina uudenlaiseen hinnoitteluun, jos joku tekee aloitteen.” Puun hinnoissa yritetään jatkossa huomioida nykyistä paremmin korjuukustannuksiin vaikuttavat tekijät, kuten hakattavan puuston järeys ja metsäkuljetusmatka. Sa m i Ke rä ne n
• 13 METSÄLEHTI 5 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 7–10 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 427?078 Etelärannikko 20?489 Pohjanmaa 20?489 Lounais-Suomi 39?057 Häme-Uusimaa 50?603 Kaakkois-Suomi 32?939 Pirkanmaa 42?125 Etelä-Savo 53?073 Etelä-Pohjanmaa 39?713 Keski-Suomi 29?223 Pohjois-Savo 35?426 Pohjois-Karjala 27?007 Kainuu 8?929 Pohjois-Pohjanmaa 20?183 Lappi 11?545 Ostomäärät viikolla 10 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,35 ? 54,86 ? 40,59 ? 15,96 ? 18,00 ? 15,82 ? 23,74 ? 24,18 ? Uudistushakkuu 56,92 ? 55,83 ? 41,66 ? 16,94 ? 19,26 ? 17,12 ? 25,09 ? Harvennushakkuu 48,21 ? 48,81 ? 37,84 ? 14,35 ? 15,88 ? 13,76 ? Ensiharvennus 48,25 ? 45,94 ? 15,56 ? 15,84 ? 14,54 ? 23,83 ? Hankintahinnat 58,60 ? 57,70 ? 45,79 ? 29,69 ? 32,11 ? 30,75 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,50 ? 53,19 ? 17,20 ? 18,21 ? 16,92 ? 24,92 ? 24,92 ? Uudistushakkuu 55,91 ? 53,80 ? 18,60 ? 18,75 ? 18,35 ? 26,73 ? 25,46 ? Harvennushakkuu 45,71 ? 14,83 ? 14,78 ? 14,50 ? 20,02 ? Ensiharvennus 45,23 ? 44,75 ? 15,09 ? 14,98 ? 21,91 ? Hankintahinnat 54,14 ? 52,47 ? 29,27 ? 30,04 ? 30,00 ? 35,43 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,84 ? 56,23 ? 39,82 ? 15,33 ? 17,98 ? 15,48 ? 20,71 ? 24,41 ? Uudistushakkuu 56,66 ? 56,99 ? 41,81 ? 16,98 ? 19,38 ? 17,64 ? 25,11 ? Harvennushakkuu 48,79 ? 48,36 ? 37,99 ? 14,82 ? 16,29 ? 14,39 ? Ensiharvennus 46,29 ? 47,40 ? 14,23 ? 14,85 ? 13,88 ? Hankintahinnat 57,49 ? 55,96 ? 46,01 ? 29,57 ? 30,96 ? 30,92 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,78 ? 51,05 ? 15,71 ? 15,78 ? 16,13 ? 21,54 ? Uudistushakkuu 52,33 ? 52,31 ? 17,94 ? 17,41 ? 18,13 ? 23,76 ? Harvennushakkuu 44,99 ? 13,54 ? 13,75 ? 12,45 ? 20,37 ? Ensiharvennus 45,63 ? 13,63 ? 13,11 ? 18,53 ? Hankintahinnat 58,11 ? 56,84 ? 29,20 ? 30,12 ? 30,46 ? 35,40 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,93 ? 53,61 ? 41,58 ? 15,42 ? 16,86 ? 15,09 ? 21,50 ? 23,27 ? Uudistushakkuu 55,46 ? 54,56 ? 43,68 ? 17,18 ? 18,53 ? 16,93 ? Harvennushakkuu 47,77 ? 46,37 ? 37,89 ? 14,80 ? 15,33 ? 14,08 ? Ensiharvennus 44,26 ? 44,92 ? 13,84 ? 11,72 ? 13,36 ? Hankintahinnat 56,49 ? 56,64 ? 45,62 ? 29,99 ? 29,66 ? 30,66 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 45,85 ? 47,29 ? 16,07 ? 17,26 ? 14,60 ? 22,64 ? Uudistushakkuu 47,25 ? 48,95 ? 17,78 ? 16,33 ? 23,82 ? Harvennushakkuu 13,58 ? Ensiharvennus 40,18 ? 14,39 ? 13,30 ? Hankintahinnat 53,42 ? 29,92 ? 30,42 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,54 ? 54,62 ? 43,30 ? 15,57 ? 17,90 ? 15,56 ? 23,24 ? 24,15 ? Uudistushakkuu 57,20 ? 55,63 ? 44,65 ? 17,63 ? 19,49 ? 17,52 ? Harvennushakkuu 49,98 ? 48,10 ? 39,53 ? 14,44 ? 15,58 ? 14,08 ? Ensiharvennus 45,83 ? 46,45 ? 14,40 ? 15,71 ? 13,72 ? Hankintahinnat 57,72 ? 55,57 ? 50,76 ? 30,10 ? 31,95 ? 31,34 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,34 ? 54,77 ? 41,35 ? 15,88 ? 17,77 ? 15,73 ? 23,29 ? 24,14 ? Uudistushakkuu 55,96 ? 55,70 ? 42,92 ? 17,63 ? 19,15 ? 17,57 ? 25,18 ? 25,01 ? Harvennushakkuu 48,17 ? 47,96 ? 38,26 ? 14,45 ? 15,66 ? 13,89 ? 20,91 ? 21,27 ? Ensiharvennus 45,86 ? 46,09 ? 32,59 ? 14,45 ? 15,09 ? 13,86 ? 21,04 ? 21,38 ? Hankintahinnat 57,42 ? 56,66 ? 47,66 ? 29,63 ? 31,60 ? 30,65 ? 35,59 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. TIIA PUUKILA Puukauppa on käynyt vuoden ensimmäiset kuukaudet hyvin. Talven otollisten korjuukelien ansiosta talvileimikkovarastot ovat huvenneet, ja ostajien katseet kohdistuvat jo sulanmaan aikaan. Kaikenlaisille kesäja kelirikkokohteille on nyt kysyntää. Etelä-Pohjanmaan metsänhoitoyhdistyksen alueella kauppansa tekevät mäntytukki sekä mänty-, kuusikuin koivukuitu. Halutuinta on silti energiapuu. ”Sen kysyntä on parantunut huomattavasti”, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Lahdenmaa. Uudellamaalla ostajia on tasapuolisesti kaikille puutavaralajeille. Sahoille kelpaavat sekä mäntyettä kuusitukki. Myös hinnoissa on havaittavista maltillista nousua. ”Puunmyyjien odotukset tulevaan kesään ovat hintojen suhteen kovat, mutta sahojen puunostajat ovat olleet kovinkin kriittisiä”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Uusimaan toiminnanjohtaja Timo Leirimaa. Itä-Savon metsänhoitoyhdistyksen alueella kysyntää on mäntytukille, koivuvanerille sekä kuidulle puulajiin katsomatta. ”Pitkään aikaan ei ole ollut näin hyvää vuoden aloitusta”, yhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Huupponen sanoo. Kiikarissa kelirikkokohteet Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 Euroa m viikot 1–10, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 5 • 2013 14 METSÄnHoITo TIIA PUUKILA H yvän metsänhoidon suositukset eivät puolla kuusen luontaista uudistamista kuin poikkeustapauksissa. Se on menetelmänä hidas ja epävarma sekä vaatii taitoa. Lopputuloksena voi syntyä aukkoinen taimikko tai pahimmassa tapauksessa odottelusta huolimatta uudistaminen ei onnistu laisinkaan. Varmin menetelmä kuusen uudistamiseen on istuttaminen. On kuitenkin tapauksia, joissa kuusen luontainen uudistaminen on varteen otettava vaihtoehto viljelylle. Esimerkiksi rehevillä ojitetuilla turvemailla hieskoivikon alle syntyy usein kuusialikasvos. ”Jos kuusen taimikko on syntynyt valmiiksi, on kannattavaa ja kustannustehokasta metsänhoitoa hyödyntää se, vaikka vähän harvempanakin”, sanoo erikoistutkija Mikko Hyppönen Metsäntutkimuslaitokselta. Kun kuitupuun mittoihin yltänyt hieskoivikko hakataan, kuusialikasvoksesta syntyy ilman lisäkuluja uusi puusukupolvi. Avohakkuuvaihtoehto olisi huomattavasti tätä kalliimpi ja työläämpi. Aukko vaatisi raivauksen, voimakkaan maanmuokkauksen ja istutuksen lisäksi tehokkaan heinäämisen. Rehevien maiden muokatuilla avohakkuualoilla heinittyminen on todellinen ongelma, jolta luontaista uudistamista hyödyntämällä voidaan välttyä. Juurikäävän vaivaamilla aloilla luontaisen kuusialikasvoksen hyödyntäminen ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska suurella todennäköisyydellä laho on levinnyt myös taimiin. Seuraa hyviä siemenvuosia Päätös luontaisesta uudistamisesta pitää tehdä hyvissä ajoin ennen päätehakkuuta. Se pitää aina ajoittaa samaan aikaan hyvien siemenvuosien kanssa. Etelässä niitä osuu kohdalle kahdesta kolmeen kertaan kymmenessä vuodessa ja pohjoisessa vielä harvemmin. Parhaimmat edellytykset onnistuneelle kuusen luontaiselle uudistamiselle on aloilla, joissa on jo valmiiksi merkkejä taimettumisesta. Jos kuusen taimia putkahtelee kasvatettavan puuston alle ja kasvupaikka on kuuselle sopiva, luontainen uudistaminen voi onnistuakin. ”Kuusen luontainen uudistaminen vaatii enemmän paneutumista, viitseliäisyyttä ja taitoa kuin kuusen viljely”, Hyppönen sanoo. Suojuspuusto suojaa hallalta Etenkin Pohjois-Suomessa kuusen luontaisen uudistamisen päämenetelmänä pidetään suojuspuuhakkuuta. Siinä kuusen taimikko yritetään saada syntymään alalle jätettävien suojuspuiden alle. Suojuspuuhakkuu onnistuu parhaiten tuoreen kankaan tai mieluiten lehtomaisen kankaan sekametsissä, joissa on kuusen lisäksi koivua ja/tai mäntyä. Menetelmä on harkinnan arvoinen etenkin rehevillä, herkästi heinittyvillä ja hallanaroilla kasvupaikoilla, esimerkiksi korpinorkoissa. ”Mäntyä ja/tai koivua pitäisi olViitseliäiden laji Kuusen luontaisella uudistamisella on huono maine, osin syystäkin. Luontaisesti syntynyt elinkelpoinen alikasvos kannattaa kuitenkin hyödyntää. Kuusentaimet saattavat aluksi säikähtää ja juroa, kun ylispuut poistetaan. Kuusi on kuitenkin sitkeä. Hieskoivujen alla syntyneestä kuusialikasvoksesta kasvoi kahdessakymmenessä vuodessa terve kuusikko. Keskellä on ajoura, jonka avulla ylispuut kuljetettiin pois alalta. Kuusen luontainen uudistaminen onnistuu parhaiten aloilla, joissa on jo entuudestaan merkkejä taimettumisesta. Kuusen luontaiselle uudistamiselle sopivia siemenvuosia on 3–4 vuoden välein. Hyödynnä luontainen alikasvos. Paras tulos, jos taimia valmiiksi. Uudista hyvän siemensadon aikaan.
• 15 METSÄLEHTI 5 • 2013 Päätä luontaisesta uudistamisesta hyvissä ajoin ennen päätehakkuuta, ja ajoita se hyvän siemensadon aikaan. Paras tulos saavutetaan, jos alueella on jo valmiiksi merkkejä taimettumisesta. Hyödynnä luontaisesti syntynyt terve alikasvos, jos kasvupaikka on kuuselle sopiva. Älä säikähdä, jos ylispuuston alta vapautettu taimikko juroo muutaman vuoden. Kuusi on sitkeä ja jatkaa kasvua, kun se on saanut varjoneulasensa vaihdettua valoneulasiin. Rehevillä, herkästi heinittyvillä ja hallanaroilla aloilla kuusen luontainen uudistaminen on varteen otettava vaihtoehto viljelylle. ”Kuusen luontainen uudistaminen vaatii paneutumista, viitseliäisyyttä ja taitoa.” Vinkkejä kuusen luontaiseen uudistamiseen Sama paikka 20 vuotta myöhemmin. Monesti rehevillä aloilla hieskoivikon alle syntyy luontainen kuusialikasvos. Viljavilla hallanaroilla kasvupaikoilla kuusikon uudistaminen onnistuu, kun hyödynnetään luontaista taimiainesta. la jopa puolet suojuspuumäärästä. Kuusi uudistuu parhaiten muiden puulajien alle”, Hyppönen sanoo. Jotta taimien syntyä saadaan vauhditettua, metsikkö voidaan väljentää ennen varsinaista suojuspuuhakkuuta. Noin kymmenen vuotta ennen päätehakkuuta tehtävässä harvennuksessa poistetaan pääasiassa kuusta. Kasvamaan jätetään viitisensataa runkoa hehtaarille. Mikäli alalle syntyy elinvoimainen kuusialikasvos, tehdään varsinainen suojuspuuhakkuu, jossa säästetään sadasta kolmeensataan laadukkainta puuta hehtaarille. ”Kolmesataa on aika paljon, mieluummin hakataan harvemmaksi. Silloin siellä ei ole niin ahdasta ja valoa tulee enemmän.” Kun suojuspuiden alle on syntynyt riittävästi kuusen taimia, tehdään viivyttelemättä ylispuuhakkuu ja vapautetaan taimikko. Suojuspuiden korjuu vaatii ammattitaitoa. Kuusentaimikko tuhoutuu tarpeettomasti, jos ajouria ei suunnittele tarkoin. Tutkimusten mukaan alikasvos kuitenkin säilyy kasvatuskelpoisena, jos sitä hakkuussa varotaan. Suojuspuuhakkuuta ei käytännössä juuri suosita, koska sitä pidetään monivaiheisena ja kivennäismailla epävarmana menetelmänä. Hyppönen ei kuitenkaan halua vielä tuomita sitä, koska tutkimustietoa menetelmän toimivuudesta on vähän. Hyppönen selvittää sitä parhaillaan Metsäntutkimuslaitoksen monivuotisessa hankkeessa yhdessä alan muiden tutkijoiden kanssa. ”Eiköhän odoteta, että saadaan tutkimustuloksia, ja tehdään sen jälkeen ratkaisu menetelmän käyttökelpoisuudesta.” Kaistaleita kivikkoisille rinteille Pienialaisia kaistaleita voidaan kangasja turvemailla uudistaa reunametsän siemennystä hyödyntäen. Kaistalehakkuuksi nimetyssä menetelmässä metsään hakataan alle viidenkymmenen metrin levyinen kaistale, jonka molemmilla reunoilla on siemennyskykyisiä kuusia. Kangasmailla kaistale kannattaa muokata äestämällä tai laikuttamalla. Hyppönen ei ole vakuuttunut menetelmän toimivuudesta. ”Minä kyllä viljelisin hakatun ja muokatun alan enkä jäisi odottelemaan.” Kaistalehakkuu on kuitenkin harkitsemisen arvoinen kivikkoisilla mutta viljavilla rinteillä, joissa muokkaus ja istutus eivät onnistu. Viljavilla eroosioherkillä rinteillä on vaarana, että muokattuun maaVuosittaisista hakkuista viisitoista prosenttia on luontaisen uudistamisen hakkuita. Näistä suurin osa on tähdännyt männyn luontaiseen uudistamiseen. Kuusen luontainen uudistaminen saattaa kuitenkin lisääntyä metsälain uudistuessa ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistuessa. Miten kuusen luontainen uudistaminen jatkuvassa kasvatuksessa onnistuu? Metsäntutkimuslaitoksen vanhemman tutkijan Sauli Valkosen mukaan mahdollisuudet ovat hyvät, jos alikasvos on jo olemassa. Parhaiten taimettuvat kosteailla kasvupaikoilla, kuten turvemailla. ”Jos alikasvosreserviä halutaan ylläpitää ja kehittää, metsä on hakattava harvaksi. Kuusen eri-ikäiskasvatuksessa pitää hakata ainakin alle kymmenen pohjapinta-alan.” Rehevillä aloilla reipas harvennus kuitenkin tietää hillitöntä heinittymistä etenkin pienaukoissa. Myös hitauteen on syytä varautua. Metsä kyllä uudistuu, mutta missä ajassa. Siihen ei kukaan pysty tällä hetkellä vastaamaan. Metsäntutkimuslaitoksen jatkuvan kasvatuksen kokeet ovat iältään vasta parikymppisiä. ”Sellaisia metsänhoitosuosituksia kuin tasaikäispuolella ei voida tehdä vielä pitkiin aikoihin”, Valkonen sanoo. On opittava tekemällä ja kokeilemalla. Eri-ikäismetsissä opitaan tekemällä han istutetut taimet huuhtouvat sateen mukana. Pienaukot taimettuvat hyvin Pohjoisen rehevissä korvissa lupaavia tuloksia kuusen luontaisesta uudistamisesta on saatu pienaukkohakkuulla. Siinä metsään hakataan halkaisijaltaan 10–25 metrisiä ympyränmuotoisia aukkoja. Tuoreessa tutkimuksessa aukot taimettuivat hyvin ilman maanmuokkausta noin kolmessa vuodessa. ”Pienaukkomenetelmä tuntuu tuottavan runsaasti taimiainesta korvissa. Taimia syntyy, mutta vielä ei pystytä sanomaan mitään taimikoiden myöhemmästä kehityksestä”, sanoo erikoistutkija Hannu Hökkä Metsäntutkimuslaitokselta. Kun koetta jatketaan selviää, miten taimet kasvavat ja vaikuttaako aukon koko taimien kasvuunlähtöön.
• 16 METSÄLEHTI 5 • 2013 a nha vitsi kertoo poliisikoulun pääsykokeesta, jossa puupalikoilla ratkaistaan tulevan konstaapelin paikka valtion virkakoneistossa. Jos kokelas onnistuu solauttamaan pyöreän palikan sisälle laatikkoon pyöreästä reiästä, on hän rikospoliisiainesta. Jos pyöreästä reiästä sattuukin survomaan läpi kolmion, niin eipä hätää, järjestyspoliisin puolella on aina käyttöä reipasotteisille tytöille ja pojille. Poliisien palikkatestinäkin tunnettu Askare-puulelulaatikko täyttää tänä vuonna peräti 65 vuotta. Sen malli on säilynyt samana kaikki nämä vuodet. Laatikon laatu ja lujuus perustuvat suomalaisen koivun sitkeyteen ja puusepäntyönä tehtyihin sormiliitoksiin. ”Askaretta on lähes mahdoton saada rikki – edes poliisin”, nauraa Juho Jussila Oy:n toimitusjohtaja Maija Jussila-Savo. Värikäs puulelulaatikko on säilyttänyt asemansa yhtenä jyväskyläläisen Juho Jussila Oy:n menestystuotteista. Sitä myydään edelleen pelkästään Suomessa tuhansia kappaleita vuodessa. Fortuna oli onnenpotku Maija Jussila-Savon ukin isä Juho Jussila (s. 1874) alkoi 1900-luvun alussa ihmetellä ulkomaalaisten puutavaroiden määrää Suomessa. Hän perehtyi opettajan työnsä ohessa vähitellen markkinoihin ja puusepän työhön. Vuonna 1923 syntyi oma yritys, joka yhä tunnetaan nimellä Juho Jussila. ”Isoisoisä halusi alusta asti päästä ulkomaille, vaikka aloittikin työt kotinurkissa Jyväskylän keskustassa”, toimitusjohtaja kertaa 90-vuotiaan yrityksen alkuvuosia. Läpimurtoa ulkomaille ei tarvinnut kauan odotella. Vuonna 1926 Juho Jussila keksi fortuna-pelin, jota käytettiin aluksi laskutaidon opetuksessa Jyväskylän harjoituskoulussa. Siinä auttoivat keksijän koulumaailman tuntemus ja opettajatutut. Vuonna 1929 Jussila postitti fortunan koetilauksen Britanniaan. Se oli läpimurto. Pelin otti omakseen kuningaskunnan hovi. Esimerkiksi Walesin prinssin mielestä peli oli erinomainen, ja hän lahjoitti niitä vähäosaisille. Fortunasta tehtiin myös suurempi pubi-malli, jota pelattiin flipperien tyyliin baareissa ja ravintoloissa. 1930-luvulle ajoittuneen fortunan kultakauden tarkkoja myyntilukuja ei tunneta. Pelkästään vuonna 1933 Britanniaan vietiin neljännesmiljoona peliä. ”Tehdas toimi tuolloin Lutakossa, jossa työskenteli parhaimmillaan noin 300 naulapoikaa naputtelemassa fortunoiden pistekehiä”, myyntipäällikkö Harri Savo paljastaa. Fortunan suosion tasaannuttua yritys keksi seuraavina vuosikymmeninä uusia klassikkopelejä ja leluja, jotka ovat yhä tuotannossa kuten Askare, Hakka ja Jukka-keinuhevonen. Laatupuu tiukassa Nykyään puulelutehtaalla työskentelee 15 henkilöä. Tuotteista valtaosa menee ulkomaanvientiin. Tärkein maa on Japani, mutta myös Keski-Euroopassa riittää kysyntää. ”Pyrimme sataprosenttiseen suomalaisuuteen. Välillä se on henkisesti hankalaa, sillä jopa Saksassa työvoimakustannukset ovat pudonneet puoleen Suomesta”, Harri Salo manaa ja ennustaa Suomen metsäteollisuuden ajavan parhaillaan päin seinää. Puun jalostusastetta pitäisi parantaa, mutta korkealaatuista raaka-ainetta on vaikea hankkia. ”Meillä metsiä on kasvatettu sata vuotta massametsäteollisuuden tarpeisiin. Laatua ei ole.” Puulelutehtaan materiaalivaatimuksia Harri Salo pitää alan tiukimpina. Pääpuu on koivu. Sen pitäisi olla hitaasti kasvanutta, sitkeää ja oksatonta. Sellaisia syntyy vain sekametsikössä. ”Onneksi Keski-Suomesta löytyy vielä pikkusahoja, jotka jaksavat metsästää tarvitsemamme puun.” Viime vuosina vahvistunut vitsaus on ollut ruskotäpläkärpänen. Se viiruttaa koivun esteettisesti käyttökelvottomaksi leluihin. Lapsi oppii leikkimällä Millainen on hyvä lelu? Maija Jussila-Savo on miettinyt vastausta ennenkin, sillä hän vastaa uusien lelumallien suunnittelusta. Viimeisin ovat vuoden 2008 pikkuautot. ”Lelu on lapselle perusarvo. Sen on oltava opettava ja kehittävä. Ja tietenkin kestävä ja turvallinen. Kaikki muu on turhaa”, lelujen maailmaan kiinni kasvanut toimitusjohtaja tiivistää. Maija Jussila-Savolle lelut ovat sekä elämäntyö että suvun perintö. ”Tottakai uskon, että puulelut pärjäävät viihde-elektroniikalle. Viime aikoina ilmapiiri on alkanut kallistua perinteisiin leluihin ja leikkeihin.” Ihmiset ovat palaamassa juurilleen. Enää puuleluja ja metsään osoittavaa ikkunaa ei pidetä lapsuuden rappiona. Niillä eväillä kasvatetaan jälleen valppaita veronmaksajia. 65-vuotias palikkatesti Lasten kasvatuksessa ovat puiset lelut ja ikkuna metsään päin taas muodissa. ”Metsiä on kasvatettu sata vuotta massa­ metsä teollisuuden tarpeisiin.” JERE MALINEN, teksti ja kuvat p a l i k k a t e s t i V
• 17 METSÄLEHTI 5 • 2013 Harri Salo ja Maija Jussila-Salo esittelevät poliisien palikkatestinäkin tunnetun puulelulaatikon kansia. Tuppeensahattua koivua kuluu vuodessa noin 200 kuutiota. Suomalaisten puulelujen päämarkkinat ovat Japanissa ja KeskiEuroopassa. kestosuosikin, Askareen. Jukka-keinuhevosella on menossa 67:s tuotantovuosi. Tehtaalla on pieni puulelumuseoa, jossa esitellään yrityksen 90-vuotista tuotehistoriaa.
• 18 METSÄLEHTI 5 • 2013 METSÄnoMISTaja MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat E läkkeellä oleva opettajapariskunta Pirkko ja Matti Anttila päätti muokata 45-vuotiaasta istutuskuusikostaan erirakenteisen. Työn alla on 11 hehtaarin leimikko, jota Metsä Groupin korjuuyrittäjä hakkasi uusien oppien mukaan Toivakassa. Avohakkuut eivät pariskuntaa ole koskaan miellyttäneet. ”Ostimme metsän 20 vuotta sitten. Tämänkertainen leimikko rajautuu taloomme, emmekä halua avohakkuuta pihapiiriimme. Maisema on tärkeämpi kuin metsän tuoton maksimointi”, Matti Anttila kertoo. Pirkko Anttila muistelee, kuinka he metsän hankittuaan toiveikkaasti ajattelivat, etteivät metsät ehtisi heidän elinaikanaan hakkuukypsiksi. Näin päätehakkuutakaan ei olisi tarvinnut miettiä – mutta vinhakasvuinen kuusikko yllätti omistajansa. Metsäalan uudet tuulet tarjosivat Anttiloille mahdollisuuden hoitaa kuusikoitaan. ”Esitin perhetuttavallemme, eläkkeellä olevalle metsänhoitajalle, että siirrymme jatkuvaan kasvatukseen. Hän totesi, että täytyy sinulla olla hyvä eläke, jos on varaa sillä tapaa hakata metsää”, Matti Anttila myhäilee. Vaikea lähtökohta Anttiloita voi pitää eräänlaisina metsäidealisteina. Metsää on hoidettu innokkaasti ja omatoimisesti – omaan tapaan tosin. ”Aluksi Matti ei suostunut käyttämään edes moottorisahaa, vaan kaateli pokasahalla puita”, Pirjo-vaimo paljastaa. Verannalle jätetty metsurinkypärä kertoo, että konevoimaan on sittemmin siirrytty. Harvennukset on teetetty metsurityönä ja omin voimin. 60 vuoden suunnitelma Päämäärä on asetettava kauas tulevaisuuteen, kun tasarakenteista metsää aletaan muuttaa jatkuvan kasvatuksen metsäksi. Matti Anttila ei halua tehdä avohakkuita metsiinsä. Istutuskuusikon muuttaminen jatkuvan kasvatuksen metsäksi on onnistuessaankin vuosikymmenien hanke. jatkuvan kasvatuksen hakkuuta nyt teen. Vähän tämä on vielä opettelun puolella”, hakkuukonetta ohjastanut Vesa Linnera toteaa. Metsänomistaja ohjeisti kuljettajan Matematiikan opettajana työskennellyt Matti Anttila on perehtynyt jatkuvan kasvatuksen menetelmään tarkkaan. ”Tässä on meidän metsäraamattumme”, Anttila esittelee Timo Pukkalan, Erkki Lähteen ja Olavi Laihon käsikirjaa Metsän jatkuva kasvatus . ”Raamattunsa” opeilla Anttila ohjeisti Linneraa yläharvennukseen, jossa poistetaan suurimpia kuusia. Lisäksi leimikolle tehdään kymmenen metriä kanttiaan olevia pienaukkoja. Männyt ja koivut pyrittiin säästämään. Ihan puhdasoppista hakkuusta ei tullut. Syy ei ollut motomiehen eikä puut ostaneen Metsä Groupin ammattilaisten. ”Puukauppa ja metsänkäyttöilmoitus tehtiin lokakuussa. Hakkuutavaksi määriteltiin jatkuva kasvatus”Tämä on toinen kerta, kun moto on meidän metsässämme. Eikä minulla ole valittamista. Siistiä työtä kuljettaja tekee.” Konemiehen haasteena on muovata istutuskuusikosta jatkuvan kasvatuksen metsä, jossa pitäisi olla lomittain eri kokoisia puita ja myös taimia. ”Kolmen päivän kokemuksella Yläharvennus tuotti pitkän pinon järeää sorvitukkia.
• 19 METSÄLEHTI 5 • 2013 MaTTI KÄRKKÄInEn Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Tukkien hakkuut ovat lisääntyneet trendinä koko sodanjälkeisen ajan. Nyt kun havutukkeja on hakattu kolmena peräkkäisenä lamavuonna 2010–2012 yli 20 miljoonaa kuutiometriä kunakin vuonna, mikä ihmeen hätä on pojanpojille tullut? Teodor olisi ollut näillä hakkuumäärillä onnesta soikea. Kun sahalobbarit ovat käyneet poliitikkojen juttusilla vaatimassa kuka kiinteistöveroa, kuka metsänomistajamaksua 50 euroa hehtaarilta vuodessa, ollaan puukauppaa ajatellen aivan hakoteillä. Markkinat toimivat kohtuullisen hyvin. Mutta aina voi parantaa. Havutukkien kestävät hakkuut voisivat nimittäin olla 30 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Voidaan rauhallisesti ja neutraalisti selvittää, millä tavalla uusi tavoite voidaan saavuttaa. Yksi selvitettävä asia on taimikkotuhojen riski. Tätä nykyä vastuullinen metsänomistaja jättää pahoilla hirvituhoalueilla perillisilleen hakkuukypsät männiköt hakkaamattomina. Jos hän antaisi perillisilleen tukun rahaa ja männyntaimikkoja, joita hirvilaumat tuhoavat vuodesta toiseen, hän antaisi perijöille vähemmän omaisuutta. Jatkuvista hirvituhoista kärsivistä männyntaimikoista ei koskaan saada laatupuuta sahateollisuudelle. Suomen Sahat ry ja Versowood: Voisitteko käyttää yhteiskunnallista vaikutusvaltaanne siihen, että hirvien määrä pudotettaisiin samaksi kuin se oli vuonna 1970, eli 20?000 eläimeksi? Se saattaisi olla positiivinen merkki puuntuottajille, että hakkuukypsiä männiköitä kannattaa uudistaa ilman suurta pelkoa, että perilliset joutuvat taistelemaan hirvien kanssa männyntaimikkoja kasvattaessaan. Luottamus tulevaisuuteen lisää puukauppaa. Ei pakkokeinoilla uhkailu. tukkisatojen omistajat, jotka pystyivät realisoimaan edullisella verotuksella vuosikymmenien aikana keräämänsä hakkuusäästöt. Oheisessa kuvassa havutukkien hakkuut on esitetty vuosille 1955–2012. Verotuksen siirtymäajanjakso 1993–2005 näkyy hyvin. Lähes kaikkina siirtymäkauden vuosina havutukkeja hakattiin trendiä enemmän. Kun siirtymäaika päättyi 2005, nyt vedetään henkeä, kun ylimääräiset myyntitarpeet on hoidettu. Hakkuut ovat kasvaneet Kun Versowoodin omistajien esi-isä Teodor Kopra perusti sahansa 1960, ainoanakaan vuonna havutukkien hakkuut eivät olleet ylittäneet 15:ttä miljoonaa kuutiometriä. Ensimmäisen kerran tukkeja hakattiin niin paljon vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Seuraava tasaluku 20 miljoonaa kuutiometriä saavutettiin kolmena vuonna 1980-luvun vaihteessa, ja pysyvämmin vasta verotuksen siirtymäaikana 1992–2005. S ahateollisuuden lobbarit ovat viime viikkoina ahkeroineet lehdistöön päin. Pääviesti on esitetty sahateollisuuden tuotantoa kuvaavassa, lehdistölle syötetyssä piirroksessa, jonka alkuvuosi on 2000. Kuvan mukaan sahaus on alentunut välillä 2000–2012, ja Saksa ja Ruotsi ovat napsineet markkinaosuuksia. Pääsyylliseksi on nimetty metsänomistajat, jotka lobbareiden mukaan pihtaavat puuta suureksi vahingoksi koko Suomen kansantaloudelle. Tilastoluvut on laskettu oikein. Muu rehellisyys on kyseenalaista. Ei kotimaisista tukkihakkuista saa oikeaa kuvaa valitsemalla tarkoitushakuisesti perusvuoden. Kasvava tukkipuusto ei muutamaan vuosikymmeneen pilaannu metsässä. On syytä muistaa ajanjakso 1993–2005. Tämä oli verotuksen siirtymäaika, jolloin halukkaat saivat pysyä pinta-alaverotuksessa muiden siirtyessä myyntiverotukseen. Pinta-alaverotukseen jäivät suurten Metsänomistajia syyllistetään huonoin perustein Milj. m Havutukin markkinahakkuut 1955–2012 1960 1970 1980 1990 2000 2010 30 25 20 15 10 5 Kuka laskisi? Anttiloiden metsää yläharvennettiin voimaperäisesti jatkuvaan kasvatukseen pyrkien. Sama hakkuutapa olisi tuottoisin, vaikka kuusikkoa olisi kasvatettu päätehakkuuseen. Tässä ei toki ole mitään uutta, näin on toimittu rutiininomaisesti jo vuosia. Joku voisi laskea, kuinka viljelymetsätalous suotuisimmillaan kannattaa. Lähtökohtana voisi käyttää vaikka tässä esitellyn kaltaista istutuskuusikkoa – samanlaisia on varttumassa satoja tuhansia hehtaareita. Olisi hauska nähdä, millaisiin tuottoprosentteihin päädyttäisiin, kun laskelman lähtötietoina käytettäisiin kymmentä kuutiota hipovaa keskikasvua, 50–60 vuoden kiertoaikaa sekä huimaa tukkisatoa jo päätehakkuuta edeltävässä harvennuksessa. MIKKO RIIKILÄ KOMMENTTI hakkuu uuden metsälain hengessä.” Uusi laki ei vielä ole voimassa. Näin metsäkeskus edellytti harvennusta vanhan lain mukaan. Puustoa piti jättää selvästi enemmän kuin oikeassa jatkuvan kasvatuksen hakkuussa. Professori Timo Pukkalan mallin mukaan tasarakenteisesta päätehakkuumetsästä poistetaan kaikki yli 22-senttiset puut. 15 vuoden kuluttua seuraavassa hakkuussa korjattaisiin ylispuut. Sen jälkeen hakkuissa edistettäisiin uusien puusukupovien kehitystä. Eri-ikäisrakenteiseksi metsä kehittyisi 60 vuodessa. ”Ehkä varovainen harvennus on hyväkin. Maisema olisi muuttunut radikaalisti, jos puuston määrää olisi alennettu voimakkaasti”, Anttila pohtii. Sorvitukkia harvennukselta Metsä Groupin metsäasiantuntija Pekka Noponen arvioi, että puuta korjataan noin 130 kuutiometriä hehtaarilla. Savotta tuotti hyvän sadon. Hakatusta puusta yli 60 prosenttia oli tukkia. Tienvarressa oli pitkät pinot järeää, vaneritehtaalle menevää kuusitukkia, eli sorvitukkia – ei ihan tavallinen näky harvennusleimikon lanssipaikalla. ”Korjuu sujui tehokkaasti, koska varottavaa taimikkoa tai alempien latvuskerrosten puita ei ole. Erirakenteisessa metsässä jäävän puuston varjeleminen hidastaisi hakkuuta merkittävästi.”, arvioi apulaiskorjuupäällikkö Antti Heinonen Metsä Groupista. Metsänomistaja kaavailee, että leimikolle palataan Pukkalan ohjeen mukaisesti 15 vuoden kuluttua. Kuusikon kasvu saattaa jälleen yllättää hänet. Yläharvennuksen jälkeen puuta on hehtaarilla 170– 200 kuutiota. Näin viljavalla kasvupaikalla kuusikko kasvaa harvennuksen jälkeenkin toistakymmentä kuutiota hehtaarilla”, Noponen toteaa. Yksinkertainen laskutoimitus paljastaa, että 15 vuoden kuluttua metsikön puuvaranto karttuu 350–400 kuutioon hehtaarilla ja puusto on järeää tukkimetsää. Kohti jatkuvan kasvatuksen tilaa pyrkiminen edellyttänee seuraavan hakkuun tekemistä selvästi Anttilan kaavailemaa aikaisemmin. Kuusikon harvennus tuotti runsaan tukkisadon. Hakkuukoneen kuljettaja Vesa Linneralle hakkuutapa oli uusi. ”Täytyy sinulla olla hyvä eläke, jos on tuollaiseen hakkuuseen varaa.” Turku Toivakka
• 20 METSÄLEHTI 5 • 2013 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat M etsälehden toimittaja Ulla Kivivuori haastatteli Kaisa Rallia vuonna 1993. Metsävaltainen sulkavalaistila oli juuri siirtynyt isältä tyttärelle. (Metsälehti 22/1993). ”Ai miksikö minä. Meitä oli neljä tytärtä. Minä olin se isän tyttö, joka kulki polvenkorkuisesta metsäja maahommissa. Raivaussaha ja traktori tulivat pienestä alkaen tutuiksi.” Veikko-isä muistelee, kuinka Kaisa Ralli teininä lähti bikiniuikkarit päällä kesähelteellä raivuulle. Pitkään hän ei sillä kertaa paarmojen syöttinä viihtynyt. Intoa reissu ei laannuttanut. Haastattelu oli osa juttusarjaa, jossa esiteltiin erilaisia metsänomistajia. Ralli edusti nuoria metsänomistajia. Heitä ei silloinkaan ollut paljon, mutta enemmän kuin nykyisin. Hieman paradoksaalista on, että nelikymppisenä Ralli lukeutuu yhä metsänomistajakunnan nuorimpaan ryhmään. Metsänomistajien keski-ikään suhteutettuna hän on oikeastaan nuorempi kuin 20 vuotta sitten. ”Kyllä valtiovallan pitäisi vihdoin kyetä tekemään ratkaisu, jolla metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin saataisiin todella vauhtia. Nuoremmilla on monesti enemmän rahantarvetta, joten metsiin tulisi eloa ja työtä. Näin teollisuus saisi lisää kaipaamaansa raaka-ainetta ja harvennusrästit alkaisivat purkautua. Toivon todella, että kaikki investoinnit, jotka lisäisivät pienpuun käyttöä, saataisiin välittömästi käyntiin”, Ralli toteaa. Kommentti paljastaa maaseudun aktiivin, joka on nuoresta alkaen tottunut tarttumaan toimeen niin omalla tilalla kuin yhteisten asioiden hoidossa. Metsänhoitoyhdistyksen halKaisa Ralli on yhä nuori metsänomistaja Tasan 20 vuotta sitten parikymppinen Kaisa Ralli ryhtyi ”isännöimään” kotitilaansa. Sitä hän hoitaa edelleen, vaikka EU-aika onkin maaseutua koetellut. Metsälehden juhlavuoden sarjassa palaamme vanhoihin juttuihimme ja selvitämme, mitä niiden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. Kaisa Ralli esittelee 20 vuotta sitten uudistettua metsää, ensimmäistä hänen omistusaikanaan: ”Tämä alue kylvettiin, siksi männyt ovat vielä näin pieniä.” Haastattelupäivänä oli juhlan paikka. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten kotitila siirtyi Kaisa Rallin omistukseen. MITÄ NYT KUULUU? eikä paperisotakaan ollut kovin mutkikasta.” Siitä on vain muisto jäljellä. Silti tilalla tuotetaan yhä maitoa. Lehmien määrä on kaksinkertaistunut. Miljoonaluokan navettahankkeisiin ei kuitenkaan ole ryhdytty. ”Katsotaan nyt, karjanhoidon jatkoa emme vielä ole ratkaisseet.” Moni naapuri on ratkaisunsa tehnyt. ”1990-luvun alussa Partalansaaressa oli 36 maitotilaa. Nyt jäljellä on enää kaksi.” Metsää ja mökkejä Ralli on hankkinut lisää metsää lähiseudulta. ”Onneksi tuli ostettua metsiä jo 1990-luvulla. Nyt hinnat ovat karanneet, kun sijoittajat hakevat turvallisia kohteita varoilleen.” Nuorena agrologiksi opiskellut Ralli jatkoi opintojaan hankkien metsätalousteknikon paperit. Metsäkoulussa myös tapasi puolisonsa Janne Eskelisen. Nyt pariskunnalla on 13-vuotias Elina-tytär ja kahdeksanvuotias Veikka-poika. Metsät ovat merkittävä tulolähde tilalle. Hoitotyöt tehdään itse, ja ensiharvennuksia korjataan omin voimin hankintatyönä. Tilan uusin tulonlähde ovat lomamökit. Haastattelun aikana Rallin kännykkä piipitteli tasaiseen tahtiin tekstareita, kun Pietarin seudulta pitkää viikonloppua viettämään tulossa olleet vieraat ilmoittavat saapuneensa Suomen puolelle. lituksessa hän on pitkään ollut varapuheenjohtajana. Viimeisimmissä mhy-vaaleissa hän keräsi seutukunnan muhkeimman äänisaaliin. Luottoa on riittänyt myös pitäjän asioiden hoidossa. Ralli heiluttaa puheenjohtajan nuijaa Sulkavan kunnanvaltuustossa. Koska tila sijaitsee Partalansaaressa, ei liene yllätys, että Ralli on häärinyt myös kotisaarensa ympäri kiertävän Sulkavan soudun järjestelyissä. Soutamaankin hän on ehtinyt, 60 kilometrin lenkin hän on tehnyt 10 kertaa. ”Sillä saa soutuneuvoksen arvonimen.” EU-ajan selviytyjä Kun haastattelua viime viikolla tehtiin, oli pienimuotoinen juhlapäivä. Tilakauppa isältä tyttärelle oli tehty päivälleen 20 vuotta sitten. Siinä oli luonteva peruste täytekakkukahveille. 20 vuotta sitten tilalla oli 15 hehtaaria peltoa, kymmenkunta lypsävää lehmää ja toista sataa hehtaaria metsää. ”Ennen EU-jäsenyyttä maatilan hoito oli helpompaa. Tuottajahinnat olivat järkevässä suhteessa tuotantokustannuksiin, Metsälehti 22/1993
• Suomen johtava metsäportaali uudistui. Se on tuttu, mutta entistä tuhdimpi palvelu. Kaikki suomalaisesta metsästä suomalaiselle metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle. Kannattaa käydä, jokaisena päivänä. www.metsalehti.fi Jos metsään haluat klikata nyt, takuulla yllätyt. Suomalaisen metsän osoite Metsätietovisa. Pelaa. Testaa tietosi. Haasta ystäväsi. Oletko marjastaja vai tietäjä? Tietopeli metsien miehille ja naisille. Osallistu! Parhaiden kesken arvotaan mahtava palkinto. Puunhinta. Millä hinnalla tukki liikkuu? Sisältää kätevän laskurin. Metsäkortisto. Kaikki, mitä suomalaisen metsän hoidosta tarvitsee tietää. Sähköisesti ja kätevästi. Perustuu Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin. Metsäkeskustelu. Sana on vapaa. Kommentoi. Haasta. Kerro. Avaudu. Osallistu
• 22 METSÄLEHTI 5 • 2013 MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuvat S hindaiwa 390sx -sahan moottori on sylinteritilavuudeltaan 38,4-kuutiosenttimetrinen. Siitä heruu tehoa 1,9 kilowattia. Mallin voi luokitella pari vuotta sitten esitellyn erinomaisen harvennussahan, Shindaiwa 452 s:n pikkuveljeksi. Painoltaan (4,5 kg) uutuusmalli ei ole teholuokkansa kevein, mutta kevyimmästä päästä. Leikkuuteholtaan saha on amatöörisarjaa, mutta puhdittomaksi sitä ei silti voi moittia. Vertasimme Shindaiwan leikkuutehoa Stihlin kevytsahaan MS 192:een. Shindaiwa leikkasi 15-senttistä puuta kolmanneksen nopeammin. Stihlissä on pienempi moottori (noin 30 cm3), joten sikäli vertailu on hieman kohtuuton. Toisaalta sahat on suunnattu samalle käyttäjäryhmälle. Käyttäjä ei voi säätää kiinteillä suuttimilla varustettua kaasutinta. Eikä suuttimien ruuvailuun suurta tarvetta olisikaan: moottori kiihtyy ja ottaa sen verran Kevyt saha rankametsään Shindaiwa 390sx on kevyen sarjan moottorisaha, joka sopii erinomaisesti metsänomistajan tarpeisiin. Shindaiwa 390sx › Moottorin sylinteri­ tilavuus 38,4 cm3 › Teho 1,9 kW › Paino 4,5 kg › Polttoainetankki 0,42 l › Öljytankki 0,215 l › Terävarustus 13 tuumaa/.325/1,3 mm › Valmistusmaa Japani › Maahantuoja Sg Nieminen Oy KOKEILTUA Ison kissan maaliskuu Ilves on tätä nykyä runsaslukuisin suurpetomme. Ilveksenjälki halkoo kevättalvista metsää. Sudenjäljestä sen erottaa parhaiten käpälän painauman pyöreästä muodosta. Sudenjäljelle tyypilliset kynsien aiheuttamat viirujäljet puuttuvat. Shindaiwa 390sx:n teho riitti koivikon ensiharvennuksella. kierroksia kuin tämän kokoluokan sahalta voi odottaa. Tyhjäkäyntinopeutta voi säätää säätöruuvilla. Kokeilimme Shindaiwaa koivikon ensiharvennuksella. Alle parikymmensenttisten puiden tekoon sahan teho riittää ongelmitta. Ammattisahalla rungot tietysti katkeavat nopeammin, mutta kun lunta on polveen asti, ei ole suurta merkitystä, katkeaako runko pari sekuntia nopeammin vai hitaammin. Kahvat lähekkäin Saha on ulkomitoiltaan pieni. Näin etuja takakahvan välinen etäisyys on pieni. Periaatteessa kapea oteväli tekee sahan käsittelystä kiikkerää. Käytännössä siitä ei suurta haittaa ole amatöörisahurin rankapalstalla. Pientä ja kevyttä sahaa on mukava käyttää. Hallintalaitteiltaan Shindaiwaa voi kuvata retroksi. Ryyppyhanikka ja virrankatkaisin tuovat tuulahduksen 1970suurpetojen seurannan mukaan kantaansa tasaisen varmasti viimeiset vuosikymmenet. Vuonna 1980 ilveksiä liikkui metsissämme vain runsas sata, kun vuoden 2011 kanta-arvio oli jo 2 350– 2 600 ilvestä. Vuoteen 2010 jatkunut kannan kasvu näyttää tosin RKTL:n mukaan olevan taittumassa. Ilves on tällä erää runsaslukuisin suurpetomme. Paljon porua ja parranpärinää aiheuttanut susi sinnitteli samaan aikaan kymmenesosan kanta-arviolla, eli 150–160 yksilöllä. Näistäkin luvuista on tultu viimeisimmän arvion mukaan alaspäin joitain kymmeniä yksilöitä. Ilves ei aiheuta aseitten kanssa metsiä samoavissa samanlaisia tunteenpurkauksia kuin susi. Näin ilves on saanut valloittaa rauhassa takaisin entiset asuinalueensa, joilta se 1900-luvun alkuvuosikymmeninä pyydettiin sukupuuton partaalle. Ilveksen tärkein saaliseläin jänis on runsaslukuinen läpi Suomen. Tosin isot kannanvaihtelut ovat tyypillisiä. Silloin kun jäniskannat ovat runsaat – kuten nyt näyttävät monin paikoin olevan – riittää niin ajokoiramiehille kuin ilvekselle saalista. Kanalinnut, metsäja valkohäntäkauriit ja maamme pohjoisosan metsäpeurat ja porot tuovat ilveksen saalisvalikoimaan vaihtelua. Etenkin metsäARI KOMULAINEN teksti ja kuva Suomen ainoa kissaeläin ilves on lisännyt Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL)
• 23 METSÄLEHTI 5 • 2013 UUTINEN VUONNA 1943 EERO SALA Alkuvuonna 1943 jatkosodassa elettiin tapahtumaköyhää asemasotavaihetta. Metsälehdessäkin katse oli jo varovasti suunnattu sodanjälkeiseen aikaan. Tammikuussa lehdessä iloittiin siitä, että puutalojen tehdasmainen rakentaminen eli enemmän tai vähemmän valmiiden talopakettien tuotanto oli päässyt niin hyvään vauhtiin, että naapurimaa Ruotsi oli jo jäänyt jälkeen. 20 puuteollisuusyhtiötä oli liittynyt yhteen ja perustanut yhteisyrityksen puutalotuotantoa varten. Myös puutalojen vientiä varten oli perustettu oma yhteisyritys. Viennillä olikin sotaoloissa erityinen merkitys, sillä vaikka ulkomailta tuotiin Suomeen vain kaikkein välttämättömin, sota oli nostanut tuontitavaroiden hinnat taivaisiin. Metsälehden mukaan puutaloteollisuudelle voitiin ”ennustaa varmaa tulevaisuutta, sillä onhan jo yksin Euroopassa hävitetty asuntoja suunnattoman paljon, jolloin rauhan tultua on jälleen rakennettava nopeasti” . Sotaonnen suosittua Suomessa suunniteltiin jo puutaloja takaisin vallatuille alueille. ”Erityisesti on pantu painoa puutalojen mallien ja piirustusten aikaansaamiseksi maalaisoloja ja maanviljelijöitä varten.” Tehdasmaisesti valmistetulla puutalolla oli lehden mukaan useita etuja veistetyistä puista tehtyihin rakennuksiin verrattuna. Sellaisen saattoi pystyttää nopeasti ilman ammattirakentajia, se oli käytännöllinen, miellytti silmää eikä tullut edes kalliiksi. Kotimaan puutalorakentamisen uskottiin vilkastuvan entisestään sodan päätyttyä. Siksi olikin tärkeää, että ”metsänomistajat myyvät teollisuudelle sahapuita ja että niiden hakkauksia ei jätetä sivusiaksi tärkeän polttopuukamppailun rinnalla” . Sarjassa seurataan Metsälehden vanhoja uutisia viiden vuoden välein. Aika purkaa ja aika rakentaa kauris on vaikeuksissa ilveksen osuessa niiden elinalueelle. Talven mittaan ilves voi napsia lähes kokonaan jopa yli kymmenpäisen kaurislauman. Kasvatusvastuu jää naaraalle Piintyneenä yöliikkujana ilveksestä saadaan harvoin näköhavaintoja. Vain jäljet kertovat ison kissan vierailusta sen käydessä joskus jopa piha-piirissä verottamassa jäniksiä, rusakoita tai pikkujyrsijöitä. Saattaapa yöksi pihalle laskettu kissakin päätyä suuremman serkun ruokapöytään. Maaliskuu on ilvekselle tärkeä kuukausi: silloin koittaa kiima-aika. Suuret urosilvekset liikkuvat naaraiden asuinalueilla etsiskellen sopivaa part neria suvunjatkamispuuhiin. Tiheän ilveskannan alueella urosten yhteenotot voivat olla rajuja. Tällöin ilvekset voivat olla poikkeuksellisesti liikkeellä myös päivänvalossa. Missä on tavannut useamman kerran ilveksen jälkijonon, siellä kannattaa iltayön tunteina käydä kuuntelemassa metsän ääniä. Silloin voi korviin kantautua ilveksen mouruamista. Naarasilveksen äänestä ei voi erehtyä, vaikka sen kuulisi ensimmäisen kerran. Kymmenen viikon raskausajan jälkeen pentuja syntyy toukokuussa tavallisesti kahdesta kolmeen. Pennut seuraavat emoaan vuoden verran, eli seuraavaan kiima-aikaan asti, minkä jälkeen ne saavat tulla toimeen omin voimin. Urosilves ei osallistu pentujen huoltoon tai hoitoon muuten kuin laittamalla ne alulle. Shindaiwan virrankatkaisin tuo tuulahduksen 1970­lukua. ja 80-luvuilta. Ryyppyä on vaikea vetää päälle rukkasia riisumatta. Ylösalas liikkuva ”DDR-mallinen” virrankatkaisin takertuu silloin tällöin risuun ja saha sammuu. Tosin samoin tapaa joskus käydä myös monitoimihanikoilla varustetuille nykysahoille. Ilmansuojaimen kotelo aukeaa nykyaikaisesti käsin käännettävällä lukitsimella. Shindaiwa 390sx on toimiva peli moottorisahaa esimerkiksi rankametsässä tai ensiharvennuksilla käyttävälle metsänomistajalle. Sahan hinnoittelu on toistaiseksi auki. Ominaisuuksiltaan vastaavia sahoja, esimerkiksi Jonseredin CS 2240:tä, myydään vajaalla neljälläsadalla eurolla. ”Vain jäljet kertovat ison kissan vierailusta sen käydessä joskus pihapiirissä.”
• 24 METSÄLEHTI 5 • 2013 nimittäin erittäin arka lintu ja hylkää poikkeuksetta pesänsä jo ensimmäisen häirinnän jälkeen. Myös viirupöllön soidinlaulu on huhuilua. Soidinlaulun alku on aivan kuin huuhkajan, mut­ ta loppuun tulee tunnusomainen puhina: ”huu hu vu hu hu huu.” Viirupöllön luontaista pesimä­ piiriä ovat ikikuusikot. Se pesii muunkinlaisissa metsissä, jos sopiva ”savupiippupökkelö” tai iso pönttö on tarjolla. Pesimäaikaan viirupöllörevii­ rillä kannattaa olla varuillaan. Viirupöllöt ovat usein hyvin agg­ ressiivisia, ja hyökätessään ää­ nettömin siivin kookas pöllö saa aikaan pahaa jälkeä. Ovatpa jot­ kut luontokuvaajat ja pöllötutki­ jat menettäneet jopa toisen sil­ mänsä viirupöllön hyökätessä. Karmeita kiljahduksia Ennen uskottiin, että pahat hen­ get mellastivat metsässä, kun sieltä kuului karmeita huuto­ sarjoja ja huokaisuja. Henkiä ei metsistä löydy, mutta lehtopöl­ lön tapaa varmasti. Lehtopöllö on eteläisen Suo­ men yleisin pöllö. Se pesii erilai­ sissa lehtometsissä, puistoissa ja kylien laiteilla. Yksi pari on pe­ sinyt Helsingin Vanhan kirkon puistossakin. Lehtopöllön le­ vinneisyyden pohjoisraja kul­ kee Oulun läänin keskiosissa. Parhaina myyrävuosina voi metsissä tavata myös lapinpöl­ löjä. Sen soidinlauluun kuuluu kymmenisen kertaa toistettu ”huu”. Lapinpöllö on vaeltava pöllö, joka seurailee tarkasti myy­ rien kannanvaihteluja ja pesii siellä, missä kannat ovat runsaat. Varpuspöllön tapaan myös hii­ ripöllö on äänessä hämärän tun­ teina. Sen soidinäänet ovat peh­ meitä, pulisevia huutosarjoja ja erilaisia huhuiluja. Hiiripöllö on muista pöllöistä poiketen päiväeläin. Pelottoma­ na lintuna se tähyilee saalista tol­ pan nokasta ja päästää ihmisen hyvin lähelle. Pesänsä se laatii metsän reunaan vanhan onton kelon sisään, uuttuun tai palo­ kärjen koloon. LUONNOSTA Outoja metsän ääniä Nyt kannattaa suunnata sopiville pöllömaille ja kuunnella tähtien loisteessa öistä konserttia. ”Ennen uskottiin, että pahat henget mellastivat metsässä.” Varpuspöllö on pienestä koostaan huolimatta myyrien ja pikkulintujen kauhu. Kuvassa metsämyyrä on jäänyt varpuspöllön kynsiin. Lapinpöllön tapaa usein myös päiväsaikaan. Se istuu puun oksalla tai aidan seipäällä tähyillen jyrsijöitä saaliikseen. HANNU ESKONEN teksti ja kuvat K uulaina kevättalven iltoi­ na voi ulkona liikkujan yllättää metsästä kuu­ luva kummallinen ääni. Se voi olla huhuilua, puputusta, vihel­ lystä tai selkäpiitä karmiva kil­ jaisu. Heikkohermoinen peläs­ tyy näitä ääniä helposti ja lähtee paikalta nopeasti. Mitään pelät­ tävää ei kuitenkaan ole. Metsän siimeksessä pöllöt esittävät soi­ dinlaulajaan. Pöllöjen soidinlaulu voi alkaa jo joulu­tammikuulla. Kiihkeim­ millään laulu on maalis­huhti­ kuun tähtikirkkaina öinä. Maa­ liskuun lopulla hätäisimmät pöllöt hautovat jo muniaan. Varpuspöllö on pienin pöl­ lömme, vain punatulkun kokoi­ nen. Se aloittaa soidinviheltelyn­ sä jo hämärissä. Saattaapa sitä kuulla joskus päiväsaikaankin. Usein varpuspöllö ilmestyy lä­ helle asutusta. Pesimäpiirikseen ja siten myös kevättalviseksi vi­ heltelypaikakseen se kuitenkin valitsee useimmiten ikikuusikon, jossa on vanhoja haapoja tikan­ koloineen. Sen soidinvihellys on punatulkkumainen, tasaisen pehmeä vihellys ”hjyyy”. Soiti­ mella koiras viheltelee teemaan­ sa pitkän aikaa noin sekunnin vä­ lein. Pimeän tultua se vaikenee, mutta aloittaa jälleen aamun sa­ rastaessa. Kun varpuspöllö hiljenee, aloittaa helmipöllö soidinpu­ putuksensa. Yhteen menoon näitä muutaman sekunnin vä­ lein kuuluvia ”hu hu hu hu hu…” ­ääniä saattaa tulla useita satoja. Kauan ja pitkään kevääseen sa­ malla paikalla puputtava koiras on varmasti yksinäinen lintu, jo­ ka taukoamattomalla laulullaan yrittää houkutella luokseen naa­ rasta. Jos koiraalla on jo kaveri­ naan naaras, puputusta kuuluu vähän. Jos tällöin sattuu lähelle pesää, voi hyvällä tuurilla kuul­ la erilaisia livertäviä ääniä. Siinä helmipöllöuros esittelee valitul­ leen tulevaa yhteistä pesäkoloa. Huuhkaja huhuilee Jos sattuu asumaan lähellä ki­ vikkoista mäkeä tai kalliota, voi öisestä metsästä kuulla kumei­ ta, viiden sekunnin välein tois­ tuvia ”huuu u” ­huutoja. Äänet kuuluvat pöllöjemme kuninkaal­ le, huuhkajalle. Uroshuuhkaja istuu korkean kuusen latvassa kumeita huutojaan huudellen. Naaras voi vastata sille kimeällä kirkaisulla, jota on joskus verrat­ tu hukkuvan ihmisen hätähuu­ toon. Tästä äänestä koiras kiih­ tyy ja alkaa huhuilla kiivaammin. Huuhkaja pesii kivikkoisilla mäillä ja kallion rinteillä. Jos ke­ vättalvella kuulee alueelta huuh­ kajan huhuilua, on syytä välttää siellä kuljeskelua. Huuhkaja on
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 5 • 2013 25 LUKIJALTA LUKIJALTA LUKIJAVINKKI Koskien artikkelia ”Yhtäkkiä jääkausi loppui” (Metsälehti 2/2013). Ihan mielenkiintoista, että Metsälehti kertoo tuollaisistakin metsiin liittyvästä asiasta. Jutussa oli kuitenkin omituisuuksia, kuten että ihminen siirtää joka vuosi 50000 tonnia maata, enemmän kuin joet ym. kuljettavat. Tarvitsee vain tarkistaa, mitä Wikipedia sanoo Jangtse-joesta: 1900 miljoonaa tonnia per vuosi. Ja onhan tuo ihmisen siirtämäksikin aika kevyt juttu, 1200 autokuormaa maata Suomessa, pikkupaikkakunnallakin siirtyy sen verran joka vuosi. Muita väitteitä: Maan ratatason kallistelu johtuu muiden planeettojen vetovoimasta. Ei taida olla niin. Jääkauden päättyminen vuoden tarkkuudella. Todellako? Grönlannin jäätikön sateiden alkuperämuutokset. Muut tietolähteet eivät tätä ole kertoneet. Seuraavan jääkauden alku 2000 vuoden päästä. Mistä tämä tieto? En osaa sanoa, mikä osa Metsälehden lukijoista osaa hymähtää tällaiselle jutulle tai mikä osa uskoo sen. TAPIO KRAATARI Kummallinen jääkausi Geomorfologi Roger Hooke Mainen yliopistossa Yhdysvalloissa on arvioinut, että ihmiset siirtävät joka vuosi 45000 tonnia maapallon kuivaa pinta-alaa tarpeisiinsa. Kun toimitin juttua, ihmettelin itsekin lukeman pienuutta, mutta en katsonut tarpeelliseksi muuttaa toisen henkilön tekemää tilastoa muulta osin kuin lisäämällä siihen hieman tilaston ajankohdasta ja nykyhetkestä juontuvaa materiamäärää. Artikkeli on julkaistu aluksi Discover-lehdessä, mistä tieto on siirtynyt Helsingin Sanomien tiedepalstalle. On tietysti mahdollista, että mainitun massan kilomäärät ovat painovirheestä johtuen kääntyneet ympäri. Artikkelin ohessa on kaavio, joka vastaa kirjoitetun tekstin lukuja. Suora lainaus Tieteen Kuvalehdestä (10/2008): ”Maan pyörimisakseli ei ole kohtisuoraan vasten ratatasoa eli sitä tasoa, jota maa kiertää Auringon ympäri, vaan todellakin hieman kallellaan ja kallistuman suuruus vaihtelee. Siihen vaikuttaa Aurinkokunnan muiden kappaleiden massojen vetovoima.” Sama lähde kertoo, että ratataso vaihtelee noin 40 000 vuoden jaksoissa. Muutos pienimmästä kallistuskulmasta suurimpaan kestää 21500 vuotta. Nykyinen kallistuskulma on 23,5 astetta, ja se on kaiken aikaa pienenemässä. V iime jääkausi loppui 11712 vuotta sitten. Tarkka ajankohta saatiin selville Grönlannissa tehtyjen NordGRIP-jääkairausnäytteiden analyysissä. Joulukuussa 2008 jäänäyte hyväksyttiin viralliseksi standardiksi, joka ilmaisee nykyisen geologisen kauden alun. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun geologinen aikakausi määriteltiin jäänäytteen perusteella. Edellä mainittuna ajankohtana Grönlannin ilmasto muuttui yhdessä hetkessä. Tuulijärjestelmien muutos tulee esille jäänäytteissä, jotka kertovat sen, että jäätikölle lumena satanut vesihöyry on peräisin muualta kuin aikaisemmin. Alussa muutos oli nopea, sillä vain 50 vuodessa Grönlannin lämpötila nousi 10 astetta. Kun jäänäytteestä analysoidaan tavallisen hapen ja raskaan hapen suhde, saadaan selville lämpötila siinä pilvessä, josta lumi aikanaan satoi. Myös vedyn isotooppien suhteista saadaan selvyys pilven lämpötilasta. Juuri raskaan vedyn määrä jäänäytteissä ilmaisee sen, että pohjoisella pallonpuoliskolla ilmakehän kiertoliike muuttui yhdessä vuodessa jääkauden loppuessa. Äkkiä tuulet vain alkoivat puhaltaa Grönlantiin toisesta suunnasta. Lainaus omasta artikkelista: ”Seitsemäs jääkausi on tulossa mallilaskelmien mukaan parissatuhannessa vuodessa.” Ei siis 2 000 vuoden päästä. Jääkauden syntymä on hidas prosessi, joka on itse asiassa alkanut jo Huippuvuorilla. GRIP-jääytimen analyysit ovat osoittaneet, että äkilliset ilmastomuutokset ovat leimanneet Pohjois-Atlantin alueita viimeisen neljännesmiljoonan vuoden aikana. Jäänäytteet ovat paljastaneet, että interglasiaalikaudet alkavat ja päättyvät erityisen jyrkästi: alle sadassa vuodessa. Metsälehden luontotoimittajat ovat kokeneita kuvaajia ja kirjoittajia. Aineisto tarkistetaan monista lähteistä ja niitä käytetään myös jutun rakenteessa. Kukaan ei kuitenkaan ole erehtymätön. Joskus kirjoittaja joutuu tasapainoilemaan eri lähteiden varassa, koska lopullista totuutta ei omista kukaan. Tieto on aina suhteellista. Uudet tutkimusmenetelmät tuovat koko ajan uutta todistusaineistoa. JOUKO KUOSMANEN Jouko Kuosmanen vastaa Vuosien varrella olen viilannut moottorisahani ketjuja yleensä käyttäen apuna muovirullilla varustettua viilanohjainta. Tulos on ollut yleensä aika huono. En ole saanut terään sellaista imua kuin uudessa ketjussa, etenkään silloin, jos ketju on osunut kiveen. Kiveniskemää ei jaksa viilalla jyystää tarpeeksi, jotta hampaan ulkoreunan pyöreys häviäisi. Tällainen viilanohjain on myös hutera, kun siitä ei voi pitää tukevasti kiinni. Muovirullat myös kuluvat nopeasti ja viila painuu liian alas. Puruhampaiden laskukaan ei oikein auta. Mirkelillä kyllä saa terävän ja ottavan terän, mutta se syö ketjut nopeasti loppuun, jos sillä aina teroittaa. Näiden syiden vuoksi olen kehitellyt helpon ja hyvän tavan ketjun teroitukseen. Teroitettava ketju laitetaan irtolaipan ympäri ja kiinni ruuvipenkkiin. Ketju kiristetään pyöräyttämällä ketjun ja laipan väliin pantavalla vähän kiilamaisella puukapulalla. Kapulasta valitaan sopiva kohta, että ketju kiristyy kapulaa pyöräytettäessä. Sen jälkeen ketju on helppo viilata. Muutamalla irrotuksella ja siirrolla saadaan koko ketjun viilattua. Viilana käytän Stihlin kahdenkäden kolmiviilalaitetta, jolla saa samalla puruhampaan alennettua. Siinä on tukevat metalliset ohjaimet, jolloin viila tulee aina oikeaan kohtaan ja puruhampaat aina tasamittaisiksi. Kun ruuvipenkissä on kiinni pelkkä ketju, saha ei ole viilauksen tiellä. Kahdella kädellä viilatessa teho on aivan toinen kuin yhdellä kädellä. Ruuvipenkissä voi viilata useita ketjuja samalla rupeamalla. Metsässä viilaan ei tarvitse koskea, tylsyneen tilalle vaihdetaan vain uusi ketju. Viilapenkkiin sopii vanha laippa, joten sitä ei tarvitse viilausta varten irrottaa moottorisahasta. TAPANI SYRI Somero Lukijoiden vinkkejä voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.? tai postitse Lukijavinkki, Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Ketju teräväksi Tapani Syri viilaa ketjut sisätiloissa ruuvipenkkiin kiinnitettynä. JOUKO KUOSMANEN teksti ja kuvat K otomaamme karunkauniit kasvot ovat valtaosaltaan edellisen jääkauden perua. Kuvankauniit soraharjut ja välkkyvät järvenselät ovat ainutlaatuisia koko maailmassa. Siirtolohkareiden massiiviset kolossit seisovat kuin mykkinä todistajina ajattomassa maisemassa. Jääkausi on kiehtonut ihmisen mielikuvitusta. Sen arvoitus on ollut iso haaste tiedemiehille. Miten se päättyi ja milloin? Näitä kysymyksiä on vatvottu pitkään tutkijoiden kammioissa. Ennen kuin lähdemme miettimään syntyjä syviä, on varmasti paikallaan kertoa myös nykyihmisen uuraudesta. Onhan totta, että ihminen siirtää vuoden aikana maaperän aineksia jo enemmän kuin luonto muuttaa maaperää luontaisesti. Ihmiset siirtävät joka vuosi 50?000 tonnia maapallon kuivaa pinta-alaa tarpeisiinsa. Se on enemmän kuin tuuli, jäätiköt, vuorijonojen hitaat muutokset tai joet siirtävät ainesta yhteensä. Tälläkin tapaa ihminen on siis kohonnut maapallon herraksi. Viimeksi kuluneen 5?000 vuoden aikana ihminen on ottanut käyttöönsä Alppien vuoriston korkeusluokkaa olevan, sata kilometriä pitkän ainekasauman. Sahara syntyi Ihmiseen verrattava suorittaja on jääkausi. Niiden tarkkaa määrää ei vain vielä tunneta, mutta vahva käsitys tukee oletusta, että jääkausia on ollut viimeksi kuluneen kahden Yhtäkkiä jääkausi loppui Ihmiskunnan on jo syytä alkaa varautua seuraavaan, seitsemänteen jääkauteen. ”Jääkausi päättyi äkillisesti – vain yhden vuoden aikana.” Jääkauden maisema oli hyytävän kylmä, auringon kehrä oli kuin usvan takana. Jään sisältämät ilmakuplat varastoivat tietoa ilmastooloista. Ilmastossa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata mittaamalla kahden vakaan hapen isotoopin suhdetta jäänäytteissä. Harjumaisema on yksi näkyvin merkki jääkaudesta. Rääkkylän Vuoharju halkaisee Pohjois-Saimaan ikään kuin kahtia. LUONNOSTA miljoonan vuoden aikana yhteensä kuusi. Jääkaudet vaativat ensisysäykseksi korkeiden vuoristojen syntymän, sillä ainoastaan näin ilmavirtaukset ovat otolliset jään muodostumiselle. Syntyyn vaikuttaa myös planeetan kallistumiskulman poikkeama normaalista. Kun kallistuskulma on suurimmillaan, auringon energia jakautuu maan pinnalle epätasaisemmin ja kesän ja talven ero korostuu. Energian epätasainen jakautuminen voimistaa myös ilmaja merivirtauksia. Sää vaihtelee rajusti. Ratatason heilahtelu johtuu aurinkokunnan muiden kappaleiden vetovoimasta. Esimerkiksi Saharan autiomaan vehmas savannimetsä vaihtui äkillisesti hiekka-aavikoksi, kun jääkausi päättyi Pohjois-Euroopass a. Lauhat ilmavirtaukset kääntyivät pohjoiseen, kun niitä aiemmin pois ohjannut massiivinen jäämonoliitti suli edestä. Virallisen ajoituksen mukaan jääkausi päättyi 11?712 vuotta sitten äkillisesti – vain yhden vuoden aikana! Tarkka ajankohta selvisi Grönlannissa tehtyjen jääkairattujen näytteiden analyyseissä. Vuosien 1996–2003 välisenä aikana Grönlannin jäähän kairattiin 1?500 metriä syvä reikä. Vanhin sieltä saatu jäänäyte yltää 123?000 vuoden päähän. Sitä vastoin etelänapamantereella vanhin jäänäyte ulottuu ”vain” 800?000 vuoden päähän. Uusi jääkausi edessä Tapahtumahetkell ä Grönlannin ilmasto muuttui yhdessä hetkessä. Tuulijärjestelmien muutos näkyy selvästi jäänäytteissä, jotka osoittavat, että jäätikölle lumena satanut vesihöyry oli peräisin eri merialueelta kuin aikaisemmin. Uudet tuulet saivat jääkauden väistymään, ja nykyinen interglasiaalikausi alkoi. Lämpötila kohosi Pohjanmerellä ällistyttäviin lukemiin ilmeisesti merivirtojen äkillisen muutoksen myötä. Norjalaisten geologien tutkimuksissa Huippuvuorilla tehtiin ällistyttävä havainto. Käyttämällä järvenpohjasaven pieniin kasvikuituihin hiili-14-menetelmää norjalaistutkijat saattoivat ajoittaa alueella vallinneen jäättömän kauden, joka alkoi noin 10?000 vuotta sitten ja kesti yli 7?000 vuotta. Asian tekee mielenkiintoiseks i se, että tutkimustulokset kertovat kuinka koko Barentsin meri oli jään peitossa vielä 14?000–15?000 vuotta sitten, aivan kuten Grönlannin jäätutkimus osoittaa. Seitsemäs jääkausi on tulossa, mallilaskelmien mukaan parissatuhannessa vuodessa. Ensin on syytä varautua napa-alueiden sulamiseen, mikä lienee väistämättä edessä. Viimeisimmät laskelmat tukevat tätä oletusta, sillä pohjoisen napa-alueen ilmasto on lämmennyt viisi astetta sadassa vuodessa. vältä puukoniskulta, kun erään sahan toimitusjohtaja esitti 50 euron suuruista vuosittaista metsätilamaksua hehtaaria kohden meille metsänomistajille. Ymmärtääköhän kyseinen yrittäjä lainkaan mitä esittää? Mitä kaikkia seurauksia kyseisenlaisella sakkomaksulla tulisi olemaankaan. Sillä, että jokamiehenoikeuksille saataisiin jättää hyvästit, ei ole suurtakaan merkitystä sen rinnalla, millaista ahdistusta ja tuskaa metsätilamaksu tulisi meidän metsänomistajien keskuudessa aiheuttamaan. Me metsänomistajat olemme jo nyt niin tiukilla moninkertaisen verotuksen ja yhä vain kallistuvien metsänuudistusja hoitotöiden kanssa, että kyseinen metsätilamaksu olisi suoranainen metsänomistajien ”tapporaha”. Ja jos omistaa vaikka sata hehtaaria tällaisessa kasvuvaiheessa olevaa metsää, niin ei kovinkaan monena vuotena kykene repäisemään sieltä 5000 euron suuruista sakkomaksua. Pää tulee vetävän käteen, koska elääkin pitäisi. Valtaosa metsänomistajista on hoitanut ja tulee varmasti hoitamaan oman osuutensa enemmänkin kuin esimerkillisesti. Vuodesta toiseen olemme myyneet puuta tasaisesti, usein aivan pilkkahinnallakin, ja elättäneet sahayrittäjiä sekä sellunkeittäjiä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Siksi on aivan kohtuutonta syyllistää meitä jatkuvasti ja vieläpä esittää uusia piiskamaksuja kiitokseksi. SEPPO KOTILAINEN maanviljelijä/metsänomistaja Iisalmi Metsänomistajien tapporaha Ei ole yllättävää, että eräät poliitikot ovat ottaneet jälleen kerran esille kiinteistöveron ulottamisen myös maatalousja metsämaahan. Tuntui kuitenkin terä
• 26 METSÄLEHTI 5 • 2013 LUKIJALTA SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. ovat suoranainen rasite. Haarapääskynaaraalla ei kuitenkaan ole mittanauhaa, jolla sulat mittaisi, vaan se käyttää suhteellista asteikkoa. Pieni koiras, jonka pyrstösulat ovat pitkät ruumiinkokoon verrattuna, on parempi kuin suuri koiras, jolla on kyllä senteissä pitemmät sulat, mutta ne eivät näytä pitkiltä. Mustarastasnaaras tutkailee koiraan nokan väriä: mitä komeamman keltaoranssi, sitä parempi. Rouva sinitiainen taas tarkkailee koiraitten päälakea: mitä vahvempi sininen väri, sitä luotettavampi ukko. Ihminen ei pysty täysin asettumaan sinitiaisrouvan asemaan, sillä linnut näkevät myös ultravioletin, ja sinitiaisella päälaen höyhenten ultravioletin voimakkuus on olennainen osa viehätysvoimaa. Tältä pohjalta voi katsella myös sorsaja kanalintukoiraita, peippoa ja punarintaa. Perusteena sille, että naaraan on oltava huolellinen valinnassaan, on tietysti se, että naaras panostaa lisääntymiseen paljon enemmän kuin koiras. Uros voi tuottaa – ja jakaa – miljoonia ja taas miljoonia siittiöitä sillä energiamäärällä, jonka naaras käyttää yhden pesueen munimiseen ja hoitamiseen. V aikka miehet mitä kuvittelisivat, naaras se on joka valitsee. Miesparan on vain tavalla tai toisella kukkoiltava niin, että naaras huomaa juuri hänet. Lintumaailmassa näemme ilmiön selvemmin kuin ihmisyhteisössä. Koiraan korea ulkonäkö kuvastaa yksilön elinvoimaa. Haarapääskyllä pyrstön pitkät reunasulat ovat naaraan mieleen: mitä pitemmät, sitä paremmat. Ne parantavat lentäjän kaarretaitoja, joten kyse ei ole aivan turhista koristeista kuten paratiisilinnuilla tai riikinkukolla, joilla sukupuolikoristeet Naaras valitsee Ihmisestä kaikki sinitiaiset ovat samannäköisiä, mutta naaras näkee päälaen laikun ultravioletista hehkusta, kuka koiraista on väkevin. LUKIJAKySyMyS ? Olen rakentamassa pyöreästä haavasta savusauna/saunatupaa.Kaadettavien haapapöllien läpimitta on noin 20 senttimetriä ja pituus noin 5,5 metriä. Olen miettinyt mikä olisi paras kaatoajankohta tukkien kuivumisen kannalta? Onko ne parasta kaataa kevättalvella vai kesällä heti kun lehti on kasvanut vai syksyllä ennen kuin lehti on pudonnut. Kaataisinko ns. rasiin, jotta lehdet imisivät kosteuden rungosta, ja tekisin karsimisen ja pätkimisen kun kaadetusta puusta ovat lehdet varisseet pois? Olisi tietenkin helpompi kaataa, kun maassa ei olisi paljon lunta – kuitenkin niin, että saisi kunnon rakennustukkia. Sitten vielä rungon kuoriminen, jotta päästäisiin mahdollisimman vähäisillä halkeamisilla – mikä olisi asiallinen työtapa? Kuinka kauan kuivuminen vie ennen kuin tukki on valmis rakentamiseen? Haapa soveltuu saunan rakennuspuuksi oikein hyvin. Puut on hyvä kaataa heinä-elokuun vaihteessa rasiin. Lehdet haihduttavat vettä ennen kuihtumistaan noin 30 prosenttia puun kokonaispainosta. Puiden karsinta ja korjuu maasta on syytä tehdä ennen lumien tuloa. Tukkien kuorinnalla ei ole kiirettä. Ne voidaan kuoria heti syksyllä ennen kovia pakkasia, talvisaikaan leudommilla keleillä tai vasta keväällä. Kuoriminen voidaan tehdä Saunahaapojen kaato kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen kuoriminen voi olla suurpiirteinen ja sen tarkoitus on vapauttaa puu kuivumaan. Toisella kuorinnalla vuollaan puu puhtaaksi kaikesta kuori ja nila-aineesta sekä samalla vuollaan pehmeä viimeinen vuosikasvu pois. Toinen kuorinta tehdään vasta rakentamisen yhteydessä. Näin puu säilyy puhtaana seinälle nostamiseen asti. Hirsi pyrkii halkeilemaan koska puu kutistuu kuivuessaan tangentin suunnassa liki 10 prosenttia ja säteen suunnassa vain kolme prosenttia Halkeilu voidaan ohjata hirren selkäpuolelle sahattavaan muutamia senttejä syvään uraan. Tämä sahaus tehdään heti ensimmäisen kuorinnan jälkeen, jolloin puun halkeama ohjautuu oikeaan paikkaan kuperalle sivulle. Rakennettaessa hirret asetetaan seinälle kupera sivu ylöspäin ja halkeama jää näin päälle tulevan hirren varauksen alle piiloon. Hirsirakennus voidaan rakentaa suoraan tuoreista hirsistä heti kuorimisen jälkeen, jolloin rakennuksen painuminen on voimakkaampaa kuin kuivista hirsistä rakentaen. Puiden voi toki antaa kuivua ennen rakentamista puolikuiviksi tai täysin kuiviksi. Lumen aikana rakennettaessa pysyvät hirret puhtaina. Muina aikoina rakennettaessa on puhtaana pysymiseen kiinnitettävä erityistä huomiota. OSMO PERÄLÄ Haapa on oiva puu saunan rakentamiseen. Eljas Heikkilä muistuttaa (Metsälehti 3/2013), että nykyarvovertailun tulos riippuu siitä, millaisesta metsiköstä lähdetään liikkeelle. Olemme kirjassamme Metsän jatkuva kasvatus selittäneet, että tietyn metsikön optimaalista käsittelyä haettaessa nykyarvolaskenta aloitetaan metsikön tilasta laskentahetkellä. Vaihtoehtoisten menetelmien tulevat tulot ja menot diskontataan nykyhetkeen, ja vaihtoehdoista valitaan se, joka tuottaa suurimman nykyarvon. Yksittäisen konkreettisen metsikön käsittelyvaihtoehtojen taloudellisessa vertailussa ei ole mitään mielivaltaista. Lisäksi olemme teroittaneet, että varttunutta tasaikäistä ja -kokoista metsikköä ei yleensä kannata käsitellä toistuvilla lievillä harvennuksilla vaan kannattavampaa on uudistaa metsikkö joutuisasti, ja vasta seuraavan puusukupolven käsittelyssä tulee harkita jatkuvan kasvatuksen käyttöä. Jatkuva kasvatus kannattaa aloittaa metsiköistä, jotka ovat valmiiksi erirakenteisia. Tällaisia metsiköitä on Suomessa runsaasti. Jos halutaan verrata tasaja eri-ikäismetsätaloutta, on verrattava optimoitua tasaikäismetsätaloutta optimoituun eri-ikäismetsätalouteen. Subjektiivisesti valittujen yksittäisten käsittelyohjelmien vertailuilla, jollainen Metsälehdessäkin oli, ei ole todistusvoimaa. Niissä ruotsalaisissa ja norjalaisissa tutkimuksissa, joihin suomalaiset metsäammattilaiset toistuvasti – ehkäpä tarkoitushakuisesti – viittaavat, on tutkittu nimenomaan varttuneen tasaikäisen metsikön käsittelyä toistuvilla harvennuksilla, mitä on nimitetty jatkuvaksi kasvatukseksi. Metsikön optimaalinen käsittely eli uudistuskypsien puiden poisto nopeassa tahdissa on estetty rajoitteilla tai tätä vaihtoehtoa ei ole muuten vaan sisällytetty vertailuun. Yksi näitä tutkimuksia tehneistä ruotsalaisista on Peder Wikström, joka itse on korostanut (Canadian Journal of Forest Research 31/2001, s. 1065), että hänen laskelmiaan ei pidä käyttää tasaja eri-ikäiskasvatuksen kannattavuuden vertailuun. Norjalaisissa tutkimuksissa ei ole käytetty optimointia, jolloin tulokseksi saadaan mitä halutaan. Olemme myös kertoneet kirjassamme, että laskettaessa nykyarvoja varttuneemmille metsiköille kasvatusmenetelmien väliset suhteelliset erot ovat yleensä paljon pienemmät kuin esim. verrattaessa avohakatun erirakenteisen metsikön viljelyä yläharvennusvaihtoehtoon. Pienten suhteellisten erojen ei kuitenkaan pidä antaa hämärtää kasvatusmenetelmän valintaa. Esimerkiksi uudistaminen on investointi, jonka kannattavuutta on syytä harkita huolellisin nykyarvolaskelmin. Jos viljelymetsikön perustaminen maksaa 1?500 euroa/ hehtaari, korkokanta on kolme prosenttia ja metsikkö hakataan 80 vuoden päästä, on hakkuutulon oltava 15?961 euroa/ha enemmän kuin metsikössä, joka syntyisi muokkaamattomalle avoalalle luontaisesti. Kantohinnalla 40 euroa/m3 hakkuukertymän olisi oltava 400 m3/ha enemmän kuin metsikössä, joka syntyisi avoalalle itsestään. Neljän prosentin korolla lisäkasvun tulisi olla 864 m3/ha. Ei siis liene vaikea ymmärtää, että aloitettiinpa nykyarvon laskenta millaisesta metsiköstä hyvänsä, kolmen prosentin tai sitä suuremmilla korkokannoilla kannattavimmiksi osoittautuvat kasvatusmenetelmät, joihin ei sisälly tasaikäisen metsikön perustamista voimaperäisin menetelmin. Jos tasaikäismetsätalous halutaan pitää kuvioissa mukana, kustannuksia on saatava pienemmiksi. Kannattavassa metsätaloudessa hakkuussa tulee poistaa taloudellisesti hakkuukypsiä puita. Jos jäljelle ei jää yhtään puuta, on tehty avohakkuu. Jos sitä halutaan välttää, metsikköä on ruvettava hyvissä ajoin hoitamaan niin, että siinä on jatkuvasti puustoa, joka ei ole hakkuukypsää. TIMO PUKKALA ERKKI LÄHDE OLAVI LAIHO Tarkoitushakuisuutta, mutta keneltä? ”Jatkuva kasvatus kannattaa aloittaa metsiköistä, jotka ovat valmiiksi erirakenteisia.” M ik ko H äy ry ne n
• 27 METSÄLEHTI 5 • 2013 Jussi Koivuniemi: Sukuyhtiön aika. Rosenlew 1853–1987. Rosenlew-museo, Satakunnan Museo 2011. 811 sivua. Hinta 48 euroa. Rosenlewin historia alkoi 1800-luvun puolivälissä perheyhtiönä. Suvun omistusriitojen seurauksena yhtiön toiseksi pääomistajaksi tuli von Frenckellien suku vuonna 1916, joten perheyhtiöstä tuli sukuyhtiö. Vaikka omistuspohja laajeni ja yhtiö meni pörssiinkin, kaksi sukua säilyivät loppuun asti Oy W. Rosenlew Ab:n pääomistajina. Alkuajat kauppiastaustainen Rosenlew tunnettiin menestyvänä sahayhtiönä, mutta pian oltiin mukana myös konepajatoiminnassa. Siihen mahtui laaja kirjo tuotteita laivoista luistimiin. Lisäksi valmistui maatalousja kotitalouskoneita – ja jopa teollisuusrobotteja 1970-luvulla. Liiketoimien monipuolisuus kasvoi; ideoiden puutteesta ja niiden rohkeasta toteutuksesta ei ainakaan voi moittia yhtiötä eikä etenkään sen johtoon vuonna 1969 tullutta Gustav Rosenlewia. Valitettavasti kaikki liikeideat eivät olleet kannattavia. Metsäteollisuus säilyi Rosenlewin päätoimintona 1950-luvulle ja sen jälkeenkin. Vuonna 1920 Porissa oli lähtenyt käyntiin selluja paperitehdas. Sahoja oli yhtiöllä siihen aikaan kaksi, Seikun saha Porissa sekä Tornion Kuusiluodon saha, jonka toiminta loppui kuitenkin saksalaishävitykseen 1944. Myöhemmin 1970-luvun lopulla ostettiin vielä Parkanon saha ja talotehdas. Sahat tekivät kuitenkin tappiota lähes koko 1970ja 1980-luvun, kuten usein aikaisemminkin. Paperiteollisuus oli yhtiön kannattavin osa aina 1960-luvulle, jolloin sen tuloksentekokyky alkoi heiketä. Tehdas oli pieni ja vanhanaikainen, eikä sukuyhtiöllä ollut oikein varoja eikä kaikilla halujakaan modernisointiin. Ratkaisua haettiin parinkymmenen vuoden ajan, mutta tuloksetta. Se oli lähellä 1970-luvun taitteessa suunnitellussa Satasellu-yhteishankkeessa, mutta hanke kaatui toisaalta Metsäteollisuuden Keskusliiton investointilupamenettelyyn, toiPorilaisyhtiön nousu, loisto ja loppu Rosenlew oli näkyvä osa Porin ja Suomen metsäteollisuutta. Enää se on muisto vain – mutta nyt muistot on tallennettu kirjaksi. KIRJAT saalta politiikkaan. ”Projektille oli vaikea saada lupaa, ellei siinä olisi mukana Keskustapuolueelle ja puunmyyjille läheistä tahoa. Metsäliitto vaati puolet osakkeista. Se myös halusi rakennuttaa tehtaan pohjoiseen kehitysalueille ja hoitaa puunhankinnan. Ehdot olivat liian kovat”, Jussi Koivuniemi kirjoittaa. Konsernin kannattavuus oli etenkin 1970-luvulta alkaen huono. Voittoa kuitenkin näytettiin, mutta se tehtiin kirjanpitojärjestelyin. Kunnollisia osinkoja jaettiinkin joka vuosi, olihan se elinehto monille pääomistajista, ja ”osingon taso oli yhtiölle tärkeä tekijä sen uskottavuuden ja sijoittajien luottamuksen takia”. 1980-luvulla maksettiin osinkoina 55 miljoonaa markkaa; samana aikana yhtiön tappiot olivat 137 miljoonaa. Yhtiössä oli kuitenkin kaksi vahvaa tukijalkaa, jotka pitivät sitä pystyssä: metsät ja voimatalous. Rosenlew kuului niihin viisaisiin metsäyhtiöihin, jotka ymmärsivät omien metsien (ja oman voiman) merkityksen. Omistajien näkemyserot olivat esteenä yhtiön kehittämiselle: osa halusi jatkaa, osa myydä osan tai kaiken pois. Ratkaisuksi tuli, että enemmistö Rosenlewja Frenckell-sukujen omistajista myi osakkeensa Rauma-Repolalle tammikuussa 1987. Hinta oli kaksinkertainen pörssihintaan nähden. Yhtiön hallituksen puheenjohtajalle ja yhdelle suuromistajalle, Gustav Rosenlewille, kaupasta ei kerrottu etukäteen. Koivuniemen laskelmien mukaan Rauma-Repola maksoi vajaat miljardi markkaa, mikä vastasi Rosenlewin metsien arvoa. Rosenlewin loppu käydään kirjassa läpi hyvin avoimesti, kuten yhtiön aiempikin historia. Tähän on päästy – toimeksiantajien myöntämän kirjoittamisvapauden ohella – sen ansiosta, että yhtiöllä on hyvin säilynyt arkisto kirjeenvaihtoineen. Lisäksi kirjoittajalla on ollut käytössään omistajasukujen yksi tyisarkistoja ja päiväkirjoja. Myös toistakymmentä yh tiön johtajaa on haastateltu. Tämä tuo kirjaan elävyyttä. Kirjassa kerrotaan myös omistajasuvuista ja niiden elämäntavoista, joita etenkin ennen sotia voisi luonnehtia lähes ruhtinaalliseksi. Asuttiin kartanoissa ja huviloissa, ajettiin Rolls-Royceilla ja kylpylälomilla käytiin Ranskassa. Luonnollisesti metsästys kuului herraelämään. Toimitusjohtajana vuosina 1916–40 toiminut Wilhelm Rosenlew velkaantui pahasti Vanajan kartanon rakentamisessaan, ja se jouduttiin myymään vuonna 1941. Kartanosta ei tullut kuitenkaan Suomen presidentin kesäasuntoa, kuten Risto Ryti kaavaili. Raha ja uusi sisäministeri Toivo Horelli ratkaisivat, ja kartano joutui saksalaisomistukseen. Vanajanlinna siirtyi sodan jälkeen Neuvostoliitolle ja edelleen kommunistien Sirola-opistoksi. Yhtiö hankki ensimmäiset metsätilansa samaan aikaan kun aloitti sahaliikkeensä ja jatkoi metsien ostamista lähes loppuun saakka. Enimmillään Rosenlewillä oli 100?000 metsähehtaaria. Yhtiö sai merkittävän osan puistaan omista metsistä; 1900-luvun alkupuoliskolla keskimäärin 15–20 prosenttia, mutta sotien jälkeen osuus kasvoi ja joinakin vuosina saatiin – tai pikemminkin otettiin – omista metsistä lähes puolet. Rosenlew oli metsäasioissa kärkipäätä, jos kohta yhtiönä ei kaikkein helpoimpia. Yhteistyöhön oltiin valmiit, mikäli se palveli omaa etua. Yhtiö olikin perustamassa Kokemäenjoen Lauttausyhtiötä jo 1873, ja oli myös uiton lopettaja 1966. Samalla valtion – uittajien pyynnöstä – rakentaman Pispalan nippu-uittotunnelin käyttö jäi koenippujen varaan. Puunostajien yhteistyö käsitellään luonnollisena ilmiönä, mutta Puulaakija muut puunhankinnan yhteistyökuviot jäävät hämäriksi. Porin mahtiyhtiöstä ei ole paljon enää jäljellä, vaikka Seikussa yhä sahataankin ja Sampo-Rosenlew-leikkuupuimureita ja hakkuukoneita tehdäänkin. Rosenlewin nimi säilyy – suvun ohella – kuitenkin Rosenlew-museon ja tämän upean historiakirjan myötä. ESKO PAKKANEN ”Asuttiin kartanoissa ja huviloissa, ajettiin Rolls-Royceilla ja kylpylälomilla käytiin Ranskassa.” Jussi Koivuniemen hyvin kirjoitetussa kirjassa on arvoisensa kuvitus. Kuvassa Rosenlewin Isonsannan ja Seikun höyrysahat Porissa 1800ja 1900-lukujen vaihteessa, etualalla näkyy Porin Konepajan telakka-aluetta. Veikko Miettinen ja Raket 1960-luvun alkuvuosina. Rosenlew oli ensimmäisiä yhtiöitä, joka ryhtyi jakamaan turvavarusteita metsätyöntekijöilleen. U PM , Va lk ea ko sk i Jo hn En gl un d, Sa ta ku nn an m us eo
• 28 METSÄLEHTI 5 • 2013 KOULUTUSTA Valittavana opintoja aiempaa laajemmasta valikoimasta mm. yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen sekä palveluliiketoiminnan YAMK-tarjonnasta. Lisätietoja: Pasi Pakkala P. 0400 780 029, pasi.pakkala@mamk.fi Elintärkeät sydän ja keuhkot kiistelivät siitä, kumpi on ihmisen tärkein elin, kun peräsuoli ilmoittautui mukaan kisaan. Sydän ja keuhkot nauroivat tuolle vähäpätöiselle elimelle, mutta kahden viikon toimimattomuuden jälkeen ne halusivat lopettaa kilpailun ja myönsivät, että peräsuoli oli niistä kaikkein tärkein. Metsätalouden osa on kansantaloutemme arvo(stus)ketjussa samankaltainen. Olen pyrkinyt myymään puuta läpi suhdannekierron. Esimerkiksi vuonna 2009 tein kauppoja olemattomalla alle 10 euron kuutiohinnalla siten, että laitoin vielä myyntitulon tukemaan yhden puukauppaasiakkaani tuolloin kuilun partaalla ollutta omavaraisuusastetta ja suomalaisia työpaikkoja. Puoli vuotta myöhemmin olin onnellinen, kun sellun hinnat hipoivat ennätyksiä ja kuitupuuni vahvistivat metsäteollisuutemme yrityskaupoissa tuhoutuneet taseet takaisin normaalitasolle. En ole katkeroitunut siitäkään, että metsäteollisuus maksaa venäläisille puusta enemmän kuin suomalaisille. Näinhän se oligopolihinnoittelu menee. Volyymin säätöerät kannattaa hankkia ulkomailta ja maksaa niistä enemmän, jotta kotimarkkinoiden hintataso ei vain kohoaisi. Metsätalouden kannattavuus ei kuitenkaan kestä lisärasitteita. Julkisuudessa ehdotettu ja kulisseissa jo valmisteltukin 100 miljoonan euron kustannus vastaa metsän kiertoajalla ylimääräisen varhaishoidon ja taimikonhoidon kustannuksia joka ainoalle metsähehtaarille! Jos lisärasitteita ajamalla ajetaan, ei auta kuin muuttaa suhtautumista yhteistyökumppaneihin ja tehdä rakkaista asiakkaista ja samalla niiden SAK:n jäsenistöön kuuluvista työntekijöistä ? nanssipoliittinen panttivanki. Olen vakuuttunut, että kiinteistöveron tyyppisen lisäkustannuksen vaikutus metsätilani talouteen on niin dramaattinen, että olen valmis muuttamaan puunmyyntikäyttäytymistäni. Jos metsille langetetaan kaksinkertainen verotus, aion olla myymättä puuta tällaisen verolain säätäneen hallituksen toiminta-ajan ja tarvittaessa vielä seuraavan hallituskauden perään. Enkä ole suinkaan ainoa. Säästetään tulonmenetys vaikka hetkellisestä elintasosta ja taimikonhoidon kustannuksista. Nuoret, ajallaan hoidetut metsäni kestävät kyllä hitaan puunkasvun Suomessa viisi vuotta hoitamattomanakin, ja puustopääoman määrä kasvaa vielä vaikka puoli vuosisataa ilman päätehakkuita. Metsänomistajilla on tunnetusti kärsivällisyyttä. Katsotaan, onko kansantaloutemme sydän (metsäteollisuus) tai keuhkot (SAK:lainen kuluttaja) tärkeimmät elimet, vai onko sittenkin vähäpätöinen peräsuoli se tärkein. NUORI METSÄTALOUSYRITTÄJÄ Östermark Metsien kiinteistövero on huono vitsi LUKIJALTA LUKIJALTA Metsälain uudistamisehdotus on lähtenyt lausuntokierrokselle. Ehdotus antaa aihetta muutamille huomautuksille. Jatkuva kasvatus on otettu mukaan hyväksyttäväksi toimenpiteeksi. Mutta sitä ei ole ajateltu, että jatkuva kasvatus tarkoittaa myös jatkuvaa puiden korjaamista samalta kuviolta. Kun korjaaminen tapahtuu nykyisin koneellisesti, tarkoittaa se myös sitä, että jäävälle puustolle ja maastolle tulee jatkuvasti korjuuvaurioita. Jo pelkästään se, että kasvamaan jätettyjen puiden juuristo vahingoittuu, on omiaan edistämään juurikäävän eli tyvilahon lisääntymistä. Kuusen kasvatus samalla paikalla onnistuu korkeintaan kahden sukupolven aikana, mutta kolmas sukupolvi on jo yleensä sairas. Siis jatkuva kasvatus pitkällä aikavälillä johtaa laajoihin metsätuhoihin. Maataloudessa on aina ymmärretty vuoroviljelyksen merkitys, mutta miksi sitä ei ymmärretä metsätaloudessa? Lakiehdotuksessa suositaan yläharvennuksen laajempaa käyttöönottoa. Yläharvennus on aina ollut hyväksyttävä toimenpide, mutta se edellyttää ennalta tapahtuvaa puiden leimausta ja erittäin suurta ammattitaitoa. Ja kuka sen leimauksen suorittaa? Jos valinta jätetään motokuskin tehtäväksi, se helposti johtaa harsinnan luonteisiin hakkuisiin. Harsintahakkuilla aikoinaan pilalle käsiteltyjä metsäkuvioita on nähtävissä edelleenkin. Kun metsät olivat 1960 ja -70 luvulla vielä epätasaisia ja puut silloin leimattiin ennalta, yläharvennus oli silloin järkevä toimenpide, vaikka sitä viranomaiset vastustivat. Nyt metsäkuvioita, joissa yläharvennus voitaisiin järkevästi suorittaa, tulee erittäin harvoin vastaan. Metsälakia ei sovelleta luonnonsuojelutarkoitukseen tai virkistyskäyttöön osoitetuilla alueil la. Lisäksi siinä todetaan, että lakia metsätuhojen torjunnasta ei myöskään sovellettaisi näillä alueilla. Koska tuhohyönteiset ja sienitaudit eivät tunne tilojen rajoja, on olemassa vaara, että nämä alueet tulevat levittämään metsätuhoja myös ympäröiviin yksityismetsiin. Millainen vaikutus on virkistysalueella, joka on metsätuhojen saastuttama? Metsälain 10. pykälän mukaisilla puronotkoilla hyväksytään varovaiset poimintahakkuut sairaiden puiden poistamiseksi, mikä on aivan järkevä esitys. Mutta sitten tulee esiin kysymys, miten lehtomaisessa puronotkossa kasvava tervalepikkö uudistetaan? Kun tervalepikköön on kasvanut vankka kuusikko ja tervalepät ovat tuhoutuneet tai tuhoutumassa, vaatisi monimuotoisuuden palauttaminen tervalepikön uudistamista. Se onnistuu vain avohakkuulla. Laissa tulisi olla määräys, että monimuotoisuuden palauttaminen olisi mahdollista laista poikkeavalla tavalla alueyksikön antaman luvan perusteella. Tervalepiköt ovat myös oleellinen osa monimuotoista metsäluontoa. Tosiasiana on hyväksyttävä se, että luonnossa tapahtuu koko ajan muutoksia, eivätkä luonnonvoimat kysy ihmisten mielipiteitä. Tämä on vapaa maa. Meillä on niin suuret puuvarannot, että metsän huonoon hoitoon ja puuvarojen tuhlaamiseen on varaa. Mikään laki ei kiellä ihmistä omaisuutensa hävittämisestä, jos hänen periaatteensa sitä vaatii. Kieltoa ”metsää ei saa hävittää” ei lakiehdotus enää tunne. ”Lyökäämme päätämme mäntyyn, kraatari”, sanoi muinoin Nummisuutarin Esko. JOUKO JUURIKKALA Huomautuksia metsälaista ”Millainen vaikutus on virkistysalueella, joka on metsätuhojen saastuttama?” Maaja metsätaloustieteiden tohtori Lauri Vaara väittelee tohtoriksi toistamiseen Helsingin yliopistossa, nyt valtiotieteellisessä tiedekunnassa. 86-vuotias Vaara väittelee aiheesta Metsänhoitajien maa: Tutkimus metsäalan korporatismista. Väitöskirjassaan Vaara esittää, että puunkorjuu on tehotonta ja metsäalan korporaatiot käyttävät valtaansa väärin. Vaaran mukaan organisaa tiot ovat ottaneet metsänomistajalta yritystoiminnan harjoittamisen oikeudet ja eliminoineet yritykset palvelujen tarjonnasta. Työpalveluja tuottavat monopoleina eri laitokset: puunkasvatuksen palveluja metsänhoitoyhdistykset ja puunkorjuun palveluja metsäyhtiöt. Laitosten palvelut perustuvat väärinymmärrettyyn tehokkuuteen. Sen tuloksena metsätalous on kaaoksen tilassa sekä taloudellisena tuotantotoimintana että elinkeino-oloina ja metsäluonnon käsittelynäkin, Vaara arvioi. Väitöskirja tarkastetaan ensi lauantaina Helsingin yliopistossa. Lauri Vaarasta jälleen tohtori Bioenergia ja metsäsektorin innovatiiviset tuotteet pääsevät esille Lustoon. Uutta vaiheittain rakennettavaa näyttelyä tukee Metsäsäätiö 50000 eurolla. Uudistuksen myötä rakennetaan bioenergia ja metsäsektorin innovatiiviset tuotteet näyttelyt Koneaika-näyttelyn yhteyteen. Bioenergianäyttelyssä esitellään puupohjaisia energiamuotoja perinteisistä lämmitystavoista pelletteihin ja nestemäisiin polttoaineisiin. Innovatiivisia tuotteita esittelevässä näyttelyssä nostetaan esiin metsäsektorin tärkeitä innovaatioita menneisyydestä tähän päivään ja kerrotaan tarinat niiden takaa. Suomen Metsämuseo Lusto on metsäalan valtakunnallinen erikoismuseo, joka sijaitsee Punkaharjulla. Vuosittain lustossa vierailee 30000–35000 kävijää. Bioenergia esille Lustoon Venäjä on perustanut laajan kansallispuiston Äänisen niemimaalle. Vienanmereen rajoittuva puisto kattaa Euroopan laajimman meren rannalla sijaitsevan boreaalisen metsäerämaan. Puiston pinta-ala on reilut kaksisataatuhatta hehtaaria. Uusi kansallispuisto suojelee koskematonta metsä-, suo-, rannikkoja meriluontoa, harvinaisia elinympäristöjä ja lajeja sekä rannikolla asuvien pomorien kulttuuriperintöä ja perinteistä elämäntapaa. Vienan Karjalaan kansallispuisto
• 29 METSÄLEHTI 5 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) Susanna Pellinen p. 09 315 49 842, 045 130 0211 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 ILMOITUSMYYNTI JA AINEISTOT Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 050 331 4137 Internet-ilmoitukset Myyntipäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315 49 849, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 36 415 (LT/11) Lukijoita 151 000 (KMT/12) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN POHJOIS-KARJALA Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala toimii koko Pohjois-Karjalan maakunnan alueella. Jäseniä meillä on lähes 22 000, jotka omistavat metsää yhteensä n. 800 000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 55. Haemme nyt Joensuuhun MARKKINOINTISIHTEERIÄ Tehtävässä onnistuaksesi tarvitset positiivista ja myyntihenkistä asennetta sekä ryhmätyötaitoja. Markkinointikoulutuksen lisäksi arvostamme myös metsäalan koulutusta. Tehtävä on määräaikainen, 2 vuotta. Paikka täytetään 1.5.2013 mennessä tai sopimuksen mukaan. Palkkaus YT / Meto-työehtosopimuksen mukainen. Hakemukset sähköpostitse 18.3.2013 mennessä osoitteeseen marja.vartiainen@mhy.fi. Lisätietoja antaa toimistopäällikkö Anna-Maija Laakkonen puh. 0500 278 528 tai toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen puh. 040 516 4836. MHY Pohjois-karjala 2x100_92mm 7.3.2013 9.54 Sivu 1 Metsänhoitoyhdistys Salla toimii Sallan kunnan alueella. Asiakkaanamme on noin 1 500 metsänomistajaa, jotka omistavat metsämaata noin 205 000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on neljä. Nyt haemme METSÄNEUVOJAA Arvostamme markkinointihenkisyyttä, oma-aloitteisuutta sekä reipasta ja ennakkoluulotonta otetta asiakaspalvelussa. Erityisosaaminen kuten spv ja metsäsuunnittelu katsotaan eduksi. Paikka täytetään aluksi määräaikaisena 1.5.2013 alkaen tai sopimuksen mukaan. Palkkaus YT/ Metotyöehtosopimuksen mukaisesti. Hakemukset 31.3.2013 mennessä osoitteeseen: vesa.tennila@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Vesa Tennilä 0400196821 SALLA MHY Salla_92mm 1.3.2013 10.43 Sivu 1 GALLUP Oletko uudistanut luontaisesti? metsalehti.? LOMATONTTI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Kaksi vierekkäistä lomarakennuspaikkaa Simojärven ja Auralammin väliseltä jokiosuudelta, hyvien kalastusvesien sekä metsästysja marjastusmaiden läheisyydestä. Myydään kokonaisuutena noin 5000 m 2 :n määräalana. Mahd. neuvotella suuremmastakin määräalasta joen ranta-alueelta. 26.000 € LOMATONTTI, Simo, Simojoki 4000 m 2 . Simojoen läh. sijaitseva kiinteistö, purkukunt. rakennukset, valmiit vesija sähköliittymät. Soveltuu sijaintinsa puolesta lmm. matkailupalveluiden tuottamiseen, 0,5 km päässä suuri caravanalue. Rakennusoikeutta 320m 2 , joka mahdollistaa esim. majoitustilojen rakentamisen. Kiint. osoitettu yleiskaavan muutoksella matkailupalv.alueeksi. 14.500 € OKT/LOMAMÖKKI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Hosiossa Simojen rannalla, vuokratontilla sijaitseva 3h+k v.1993 rakennettu talo, joka soveltuu hyvin myös vapaa-ajan kohteeksi. Varasto/halkoliiteri, autotalli, leikkimökki sekä aitta. Mahd. ostaa vuokra-alue. 95.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Kontiolahti, Puso 286,8 ha. Kolmesta lähekkäisestä palstasta kostuva määrä ala, kokonaispuusto n. 27400 m 3 . 699.000 €. METSÄPALSTA, Ilomantsi, Tokrajärvi 228,6 ha. Määräala, saavutettavuus erinomainen: rajoittuu valtion teihin ja palstalla runsaasti metsäautoteitä. Ilomantsin taajamaan n. 23 km, Enoon 25 km. Kok.puusto n. 21500 m 3 . Tokrajärven rantaa n. 580 m, lammenrantaa 250 m. 540.000 €. METSÄPALSTA, Kuopio, Haminanlahti 15,369 ha. Upea saarikiinteistö Pohjois-Kallavedellä. Puustoa n. 2500 m 3 . Yleiskaavassa 3 rantarak.paikkaa etelään aukeavalla rannalla. Vain n. 500 m:n matka mantereen venerannasta, jäätie kulkee saaren vierestä. Venerannasta n. 27 km Kuopioon. 129.000 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo, Korpisalmi n. 62,7 ha. Määräala noin 24 km kaupungin keskustasta Nurmeksen suuntaan. Kokonaispuusto n. 4010 m 3 , metsämaasta 42 % on varttunutta kasvatusmetsää. Tie tulee keskelle palstaa. Kohde on suhteellisen nopeasti tuottava metsäsijoituskohde, joka sisältää myös virkistysarvoja. 92.000 € METSÄPALSTA, Sotkamo, Korholanmäki 15,35 ha. Metsäkiinteistö Sotkamossa, noin 20 km taajamasta Kajaanin suuntaan. Koivuvaltainen kokonaispuusto on n. 1660 m 3 , myös välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Neljännes metsämaan pinta-alasta on uudistuskypsää metsikköä. Erinomainen metsäharrastajan palsta! 41.700 €. METSÄPALSTA, Kitee, Kalattoma 22,44 ha. Hyvässä tuottokunnossa oleva tila rajavyöhykkeellä. Puusto 2000 m 3 , pääos.nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää. Huom! Rajavyöhykkeellä liikkuminen vaatii luvan. Soita ja pyydä suullinen lupa käyntiä varten. 57.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Mitä pidät Metsälehdestä? VASTAA KYSELYYN METSÄLEHDEN NETTISIVULLA 22.3. MENNESSÄ 20 40 60 80 100 Kyllä 64% Ei 36%
• 30 METSÄLEHTI 5 • 2013 MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. RAkAs päiväkiRjA 80 VUOTTA 21.3. Pentti Puranen, metsänhoitaja, Jyväskylä 50 VUOTTA 23.3. Mikko Pätsi, Posion metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäsen, Posio 25.3. Virpi Gustafsson, maat. ja metsät. maisteri, Helsinki (perhepiirissä) Merkkipäiväpalsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi teiden vuoksi. Kolmanneksi haketukseen sopivasta puuraaka-aineesta on tullut pula. Alholmeniin ei kannata kuljettaa haketettavaa 100–150 kilometriä kauempaa, ja lähimetsät on jo kaluttu. Ongelma on tuttu muualtakin, ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat ovat selvittäneet, että Suomenmaassa vallitsee nyt pula hakkuutähteestä! Ei Alholmenin tarvitse raaka-aineen puutteesta silti kärsiä. Kivihiilta on saatavissa kuinka paljon tahansa, ja sitä voimala joutuu tänä vuonna käyttämään ainakin kahden miljoonan euron edestä. Toimitusjohtaja Holm harmittelee asiaa, koska hänen mukaansa olisi mukavampaa ostaa raaka-aine metsänomistajilta ja jättää mainitut pari miljoonaa euroa pyörimään aluetalouteen. Kivihiilen käyttö bioenergialaitoksessa on sikälikin nurinkurista, että se lyö korvalle Suomelle asetettuja uusiutuvan energian käyttötavoitteita. Tie vähähiiliseen yhteiskuntaan näyttää olevan kivi(hii li)nen, ellei tukipolitiikalle jotain tehdä. Komission setien olisi ehkä syytä vierailla biolaaksossa, jotta he osaisivat asettaa tukipoltiikan ehdot sellaisiksi, että niillä oikeasti lisättäisiin uusiutuvan energian käyttöä meillä ja muualla. epäorganisen kemian teollisuuskeskittymää Kokkolassa sijaitsevine syväsatamineen. Turha mainitakaan, että biolaakson turvevarat on aivan omaa luokkaansa. Biolaaksolla on siis hyvät eväät monenlaiseen omavaraisuuteen. Eritoten energiantuotannossa biolaakson toimijat ovat olleet aktiivisia, mistä hyvänä esimerkkinä on yllä mainittu maailman suurin biopolttoainevoimala Alholmens Kraft. Toimitusjohtaja Roger Holm on kuitenkin harmissaan, sillä voimala on joutunut alkamaan käyttää yhä enemmän kivihiiltä tämä vuoden alusta lukien. Syyt ovat Holmin mukaan pitkälti poliittisia, joskin sateinen viime kesäkin on ollut vaikuttamassa polttoaineen käyttösuhteisiin. Viime vuonna kivihiilen käyttö Alholmenissa oli noin 10 prosentin luokkaa, mutta tänä vuonna toimitusjohtaja arvioi sen nousevan jo 50 prosenttiin. Yksi tärkeä syy on se, ettei valtion haketustukea enää vuoden vaihteen jälkeen ole saanut osoittaa sellaisille voimaloille, jotka tuottavat sähköä, vaan tuki ohjautuu nykyisin pelkästään lämpölaitoksille. Toinen ongelma on se, että turpeen poltto rinnastetaan fossiilisiin polttoaineisiin, eikä sitäkään siis tueta. Turpeen saatavuuskin on ollut huonoa viime kesän saK aikki tietävät Kalifornian piilaakson, joka on maailman vetovoimaisin ICT-alan keskittymä. Keski-Pohjanmaalla puolestaan sijaitsee biolaakso, josta on kovaa vauhtia kehkeytymässä, jos ei koko maailman niin ainakin Suomen monipuolisin biotalouden keskittymä. Biolaakso on muun muassa Suomen maitoaitta, siellä sijaitsee maailman suurin biopolttoainevoimala, siellä valmistetetaan 60 prosenttia puusta rakennettavista valmistaloista ja kaiken kukkuraksi se isännöi Pohjois-Euroopan suurinta Biolaakson tarinoita MHY KESKI-SUOMI Kannonkosken uusi neuvoja on metsätalousinsinööri Eero Riipinen, 28. Hän on toiminut metsäneuvojana Mhy Päijänteen alueella. Marko Pönkkö Kivijärveltä siirtyy neuvojaksi Pihtiputaalle. Kivijärven uusi neuvoja on metsätalousinsinööri Juha Koski, 28. Hän on toiminut viimeksi projektipäällikkönä Oulun seudulla Bioenergiapörssi.fi.ssä. Viitasaaren, Kivijärven ja Kannonkosken alueiden metsäsuunnitelmia alkaa tehdä metsätalousinsinööri Jorma Tenhunen. Hän toimii yrittäjäpohjalta ja hänet tavoittaa alueen metsäneuvojien kautta. HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva Vastikään kilpailtiin hiihdon maailmanmestaruuksista Italian Dolomiittivuorten kupeessa kuusimetsien katveessa. Tällä kertaa suuret metsämaat Suomi ja Kanada saivat tyytyä himmeimpään mitaliin ja italialaiset kisajärjestäjät pelkkiin kädenpuristuksiin jakaessaan mitaleita muille. Lähivuorten hiihtoladuilta sekä niiden yläpuolelta Cortina d’Ampezzon hyppyrimäestä hakivat suomalaiset talviurheilijat olympiakultaa yli puoli vuosisataa aiemmin. Kalkkipitoisten Dolomiittien rinteiden valtapuuna on yleisimmin kuusi (Picea abies ). Vaikka kasvu saattaa italialaiseen makuun olla hidasta, löytyy vielä 1?700 metrin korkeudelta yli 800 kuutiometrin hehtaarikohtaisia puustotilavuuksia. Kuusi kasvaa kituuttaa parhaimmillaan yli kahden kilometrin korkeudella. Seassa tai omina metsikköinään kasvaa vuorimäntyä ja euroopanlehtikuusta. Italian Alpeilla avohakkuut ovat pääosin historiaa. Suojelualueet ovat rauhoitettuja, mutta muualla taloushakkuissa poimitaan yksittäisiä puita tai puuryhmiä. Kallisarvoisia soitinpuita Muutama italialainen on onnistunut vuolemaan Val di Fiemmen kuusimetsistä puutuotteita, jotka 300 vuotta myöhemmin ovat osoittautuneet kultaakin arvokkaammiksi. Yksi heistä oli soitinrakentaja Antonio Stradivari, jonka rakentamasta viulusta maksettiin toissa vuonna vajaat 10 miljoonaa puntaa. Stradivari rakensi elämänsä aikana apureineen toista tuhatta viuDolomiittien arvokkaat kuuset Tässä Cortina d’Ampezzon hyppyrissä voittivat suomalaiset vuonna 1956 ensimmäisen kerran talvi­ olympialaisissa mäen laskun kultaa (ja hopeaa). lua, kymmeniä selloja, kaksi kitaraa ja mandoliinia sekä yhden harpun. Viulujen ainutlaatuiseen sointiin on haettu selityksiä kautta vuosisatojen – tuloksetta. Mekaanisesti tarkat kopiot eivät ole saavuttaneet vastaavaa sointiväriä. Viulujen puuaineksen kemiallisesta käsittelystä ja pintalakan koostumuksen salaisuuksista on kiistelty. Puiden vuosilustomittauksiin perustuva dendrokronologia on ollut apuna selvitettäessa soitinpuiden alkuperää, laatua ja myös harhateorioita. Soitinpuut eivät muun muassa olleetkaan peräisin kirkkorakennusten seinistä. Edelleen suosittu teoria on, että kaikukopassa käytetty Dolomiittien kuusi on ainutlaatuisen tasalaatuista ja hidaskasvuista. Mielenkiintoinen uusi teoria arvelee puuta ravinnokseen jäytäneen sienirihmaston parantaneen sointia. Lisäksi myös viulun rungossa käytetty vaahtera, paju ja otelaudan ebenpuu vaikuttavat sointiväriin ja sekoittavat tutkijoiden analyysisoppaa. Soittoäänen kuunteluun perustuvat sokkotestit eivät yllättäen aina ole löytäneet havaittavaa eroa Stradivariuksen ja uuden ”hyvän” viulun välillä. Stradivarin jalanjäljissä Italian Alpeilla vilistelee silti tänäkin päivänä runsaasti soitinrakentajia ja -tehtaiden alihankkijoita ympäri maailmaa urheiluväkeä väistellen. ”Italian Alpeilla avohakkuut ovat pääosin historiaa.”
• 31 METSÄLEHTI 5 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Armeija pohtii metsiään ? Maakaasu vaihtui puuhun ? Mammuttipetäjiä hoidetaan tulella ? Akkusahat testissä ? Mitä maksaa metsämaa? ? Metsäkoneisiin lisää tehoa Seuraava Metsälehti ilmestyy 28. maaliskuuta. METSÄKRYPTO 5 Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 28.3. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Palkinnot metsäristikosta 2 on arvottu seuraaville kolmelle: Anitta Hurme, Nousiainen, Helena Nuojua, Kempele ja Aimo Tuomela, Ulvila. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Metsäristikko 2, oikea ratkaisu
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Eräretkiä Pohjolassa Ax. Fr. Londen Suomennos Kalle Väänänen ja Oskari Väänänen Esipuhe eräneuvos Juha K. Kairikko Eräretkiä Pohjolassa on yksi suomalaisen eräkirjallisuuden klassikoita, jonka ainutlaatuisen rehelliset ja monipuoliset metsästystarinat sekä kiinnostava, yksityiskohtainen ajan­ kuva ovat saaneet lukijoita yhä uusista sukupolvista. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1923 nimellä Kertomuksia ja kokemuksia eräretkiltä pohjolassa. Uusintapainokseen on koottu kaksiosaisen alkuteok­ sen parhaat kertomukset. Jo pikkupoikana metsästyskipi­ nän saanut kirjailija kertoo jännittävistä hetkistä suurriista­ jahdeissa, ihailee luonnon kauneutta ja kuvailee lämpimästi lukuisia viisaita koiriaan. Kustantajan ovh. 42 euroa Ihminen ja metsä – kohtaamisia arjen historiassa Heikki Roiko-Jokela (toim.) Metsien hoidon, käytön ja merkityksen kehittymistä valot­ tava historiateos tarkastelee metsiä samanaikaisesti kansal­ lisen luonnonvaran, suomalaisen elinympäristön ja muuttu­ van yhteiskunnan kannalta. Kirjahankkeesta on vastannut Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitos. Runsaasti kuvitetun teoksen lähestymistapa on koke­ mushistoriallinen: kuinka ihminen on eri aikakausina ja erilai­ sissa tilanteissa kokenut metsän, millaiseksi hän on sen mie­ lessään jäsentänyt ja miten elänyt sen kanssa. Kirjan osat: Jaana Luttinen: Metsän hahmottaminen ja haltuun otto (1500–1850) Erkki Laitinen: Luontoistaloudesta kaupalliseen metsä talouteen (1850–1950) Janne Haikari: Metsän muuttuva merkitys (1950–2000) Kustantajan ovh. 120 euroa Saatavana myös e-kirjana Elisa Kirjasta Suurteos upeassa tuotelaatikossa Suurteos upeassa tuotelaatikossa Uppoudu tarinaan ja arjen elämään Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.fi Kirjat Mele 3-13.indd 1 6.3.2013 22.07