• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 13. MAALISKUUTA 2014 • Nro 5 • WWW.METSALEHTI.FI Tilastojen mukaan 632 000 suomalaista omistaa vähintään kaksi hehtaaria metsää. Keitä he ovat? Sivut 10–11 Ajankohtaista: Miten käy puudieselin? ›› sivu 3 Puukauppa: Uudistamisinto ei laantunut ›› sivu 12 Metsänhoito: Pystykarsinnan aika ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Mönkijä kulkee liukkaasti teloilla ›› sivu 23 Keitä olemme? A n n a B a c k
• 2 METSÄLEHTI 5 • 2014 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 13.3.2014 S ellua tuotettiin Suomessa viime vuonna liki neljä prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, ja kasvu jatkuu. UPM lisää tuotantoa sekä Kymin että Pietarsaaren tehtaillaan. Kymiin UPM investoi 160 miljoonaa euroa, mikä kasvattaa puun käyttöä Kuusankoskella vajaalla miljoonalla kuutiometrillä. Pietarsaaressa investointi on vähän pienempi, mutta yhteensä kuitupuun tarve kasvaa reilusti yli miljoonalla kuutiometrillä. Kasvusta osa katettaneen tuonnilla. Siitä huolimatta lisäys tarkoittaa kaivattua uutta kysyntää tuhansille harvennusleimikoille. Samalla kiihtyy arvailu uudesta sellutehtaasta. Kuka sen rakentaa, ja mihin? Maailmalla havusellun tuotantokapasiteetti ei ole kasvanut siten kuin eukalyptussellun. Sellun kysyntä jatkuu hyvänä, mikä pitää hintatason korkealla. Myös UPM teki viime vuoden tuloksestaan ison osan sellunkeitolla. Kymin ja Pietarsaaren investointeihin verrattuna uusi sellutehdas on aivan eri kokoluokan päätös. Metsäteollisuuden sijoitukset kotimaahan eivät ole aikoihin yltäneet lähellekään euromäärää, joka yhteen uuteen tehtaaseen tarvittaisiin. Sellutehtaan arvioidaan maksavan noin 1,5 miljardia euroa. Puuta sen pyörittämiseen kuluisi noin viisi miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Raaka-ainetta Suomessa on, samoin vakaa ympäristö, toisin kuin esimerkiksi Venäjällä. Riskejä tosin on myös meillä. Viime viikolla pidetyssä metsäteollisuuden EU-seminaarissa UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen toi painokkaasti esille yritysten Euroopan unionia kohtaan tunteman huolen. Sääntely lisääntyy koko ajan ja jo pelkkä byrokratia maksaa paljon – puhumattakaan seurauksista, joita koituisi mahdollisista puuraaka-aineen kestävyyskriteereistä. Sääntelyviidakkoa vastaan taistelemaan Suomi on yksinään pieni. Siihen tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä EU:n tasolla ja keskenään kilpaile vien yritysten välillä. EU:n metsästrategia on hyvä osoitus yhteisestä saavutuksesta, mutta se ei vielä riitä. Uutta kysyntää harvennusleimikoille Ojitusalueiden hakkuita on nyt mahdollista tehdä aikaisempaa vapaammin. Vähäpuustoisiksi jääneiden alueiden metsät voi hakata ilman uudistamisvelvoitetta. Alueen voi jättää sen jälkeen ennallistumaan suoksi. Puustoisilla kohteilla voi vapaasti tehdä uudistushakkuita, jos kasvu on esimerkiksi ravinteiden puutteen vuoksi päässyt rapistumaan. Uusi metsä syntyy usein luontaisesti, joten uudistamiskulut jäävät kohtuullisiksi. Ojitusalueiden hakkuukohteita kannattaa nyt laittaa myyntiin aina kun siihen on mahdollisuus. Talvileimikoilla ja ojitusalueilta kertyvällä energiapuulla on valitettavasti rajallinen kysyntä. Aktiivinen myyjä saa kuitenkin yleensä puunsa kaupaksi. HANNU JAUHIAINEN Rahat pois suorääseiköistä Toimin pääjohtajana runsaat seitsemän vuotta. Myös edeltäjieni toimikaudet ovat olleet suunnilleen samanmittaisia, se näyttää olevan hyvä aika tällaisen pestin hoitamiseen. On hyvä, että Metsähallitukseen nimitetään aikanaan uusi pääjohtaja uusia linjauksia toteuttamaan. Pääjohtajan vaihdos tekee näin hyvää Metsähallitukselle, kuten minullekin!” Jyrki Kangas kommentoi lähtöään. Mäntsälän palkitut kenttäsahurit Antero Lindqvistin ja Tuomo Sipilän sahurintaival on kääntynyt neljännelle vuosikymmenelle. Se ei vielä riitä. Sivut 4–5 Energiapuun tuet yhä auki Sivu 6 Metsäkeskus karsii yksiköitä Sivu 8 Kaakkoisen Aasian mangrovemetsissä Sivut 16–17 Metsänomistaja koneellisti hakkuunsa Sivut 18–19 Väärin ymmärretty jokamiehenoikeus Sivu 19 Paavo Yli-Vakkurin metsäinen vuosisata Metsänhoitotieteen emeritusprofessori täyttää sata vuotta. Sivu 20 Ylpeys ei sallinut ennallistamista Sivu 22 Metsäkauris tuli takaisin Sivu 24 Keskustelu tuista jatkuu ”Puuntuotannon tukia uudistettaessa on syytä antaa myös vastuuta”, Heikki Smolander kirjoittaa. Sivu 25 Suojakaista ei yksin riitä Rantametsien oikea hoito suojaa metsäpuroja parhaiten. Sivu 26 Täsmätietoa inventoinneista Sivu 26 Euroopanlehtikuusen elinvoima vaarassa Sivu 30 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Joskus kuva pettää silmän ”Tämä pajunkissa on kuin pajulintu.” Pahkatar Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. ? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa.
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 5 • 2014 3 MIKKO HÄYRYNEN V ielä pari vuotta sitten ilmassa oli suurta odotusta, kun isot metsäyhtiöt hakivat kilvan tukirahaa puudieseltehtaiden rakentamiseksi. FT-synteesiksi kutsutulla kaasutusmenetelmällä risun saattoi muuttaa liikennepolttoaineeksi. Pisimmälle pääsi Vapo, joka kaavaili puudieseltehdasta Kemiin. EU:lta oli lupaus 88 miljoonan euron investointituesta. Helmikuussa hankkeen ilmoitettiin pysähtyneen investointi-ilmapiirin epävarmuuteen ja rahoittajakumppaneiden puutteeseen. Kemin tehdas piti alun perin rakentaa yhdessä Metsäliiton kanssa, mutta Metsäliitto vetäytyi jo kesällä 2012. Tuolloin pysähtyivät myös Stora Enson ja Neste Oilin yhteishanke sekä UPM:n biojalostamosuunnitelma Raumalle, koska ne eivät pärjänneet kilpailussa EU-tuesta. Lappeenrannasta öljykaupunki Ainoa toteutumassa oleva puuhun pohjautuva dieseltehdas on UPM:n Lappeenrannan jalostamo, jonka on määrä valmistua kesällä. Laitos jalostaa raakamäntyöljyä, ja vuosituotanto on 100 000 tonnia. FT-prosessiin verrattuna mäntyöljyn jatkojalostus on halpaa ja helppoa, mutta rajallista, koska mäntyöljyä ei varsinaisesti tuoteta, vaan sitä tulee sellutehtaan sivutuotteena. UPM on hakenut työja elinkeinoministeriöltä tukea myös toiselle, tuotantomäärältään puolet pienemmälle jalostamolle. Se rakennettaisiin mäntyöljyjalostamon viereen ja se valmistaisi liikennepolttoaineita kiinteästä puumassasta. Pisimmällä ja omassa sarjassaan uusiutuvan dieselin kehittäjänä on Neste Oil. Neste Oil käyttää mäntyöljytähdettä eli mäntypikeä Naantalin jalostamolla, mutta muuten yhtiön raaka-ainekiinnostus ei kohdistu puuhun. Liian suuria Suomeen FT-teknologia on osoitettu toimivaksi, mutta nyt nähdään, että FT-laitokset ovat liian suuria Suomeen. Ison laitoksen sopiva sijainti on kivihiilikaivoksen tai puuplantaasin vieressä. FT-laitosten investointikustannus on 500–700 miljoonaa euroa ja raaka-aineen tarve pari miljoonaa kuutiometriä, mikä venyttää hankinta-alueen liian suureksi. Suunnitelmat törmäsivät korkeisiin kustannuksiin, energiaPuudiesel uutta alkua etsimässä Toiveet sellutehtaan kokoisista puudiesellaitoksista ovat hiipuneet. Uutta aloitusta haetaan alemmalta tasolta. Puusta öljyä -hankkeet Toteutunut › Fortumin pikapyrolyysilaitos, Joensuu Etenevät tai aloitettu › UPM:n mäntyöljyjalostamo, Lappeenranta › GFN:n pikapyrolyysilaitos, Iisalmi Suunnitteilla › GFN:n pikapyrolyysilaitokset Savonlinnaan ja Lieksaan › UPM:n Lappeenrannan toinen laitos Pysähtyneet › Vapon ja Metsäliiton FT-laitos, Kemi › Stora Enson ja Neste Oilin FT-laitos, Porvoo › UPM:n FT-laitos, Rauma Puusta voi valmistaa liikennepolttoainetta, mutta tehdasinvestoinnin käytännön esteet ovat suuret. puun hankinnan vaikeuksiin ja arvaamattomaan politiikkaan. EU:n komissio julkisti tammikuussa linjauksen, jonka mukaan liikennepolttoaineiden uusiutuvan osuuden velvoite ei ole voimassa enää vuoden 2020 jälkeen. Kaasutustekniikan kehityspäällikkö Esa Kurkela VTT:ltä on tehnyt puupohjaisen FT-synteesin pioneerityötä useita vuosia. Hän uskoo FT-synteesin mahdollisuuksiin edelleen, mutta nyt on haettava uusi alku. ”Investointikynnys on korkea, sillä ensimmäinen puudieseltehdas joutuu kantamaan pilottilaitoksen kustannukset.” Tuotekehityksen uusi haaste on kaasutusteknologian kehittäminen pienemmän kokoluokan laitoksille. Pikapyrolyysilaitoksia jos rahoittajat suo FT-laitosten varjoon on jäänyt, että samanaikaisesti viedään eteenpäin toiseen teknologiaan perustuvia pikapyrolyysilaitoksia, joiden investointikustannukset jäävät kymmenesosaan. Pikapyrolyysi tuottaa bioöljyä, jolla korvataan polttoöljyä. Teknologiaa bioöljyn jalostamiseksi liikennepolttoaineeksi ei vielä ole, mutta sitä pidetään mahdollisena. Pikapyrolyysilaitos toimii jo Fortumin Joensuun lämpövoimalan yhteydessä. Green Fuel Nordic eli GFN aikoo rakentaa laitokset ensin Iisalmeen, myöhemmin Savonlinnaan ja Lieksaan. Rahoitus on avoin, sillä valtiollinen riskirahoittaja Finnvera ei ole lähtenyt mukaan. GFN:n laitokset olisivat toistensa kopioita. Yksi laitos ottaisi 350 000 kiintokuutiota raaka-ainetta ja tuottaisi 90 000 tonnia bioöljyä. Kiintokuutiometristä puuta tulee 220 litraa öljyä. Toimitusjohtaja Timo Saarelainen kertoo, että Iisalmen Soinlahdessa alustavat maanrakennustyöt on aloitettu ja laitoksen on tarkoitus käynnistyä ensi vuonna. ”Puolet raaka-aineesta tulisi naapurista Anaikan sahalta. Metsäenergia olisi ensisijaisesti karsittua rankaa, jonka toimittamisesta on sopimus puunhankintayritys Harvestian kanssa.” M a tt i B jö rk m a n / L e h ti k u v a
• 4 METSÄLEHTI 5 • 2014 LYHYESTI Lohkominen kallistui Maanmittauslaitoksen kiinteistötoimitusmaksut muuttuivat maaliskuun alussa. Useimpien toimitusten hinnat nousivat, mutta muutamien laskivat – keskimäärin hinnat kuitenkin kohosivat reilut viisi prosenttia. Hinnankorotuksilla Maanmittauslaitos pyrkii omakustannusarvon toteutumiseen. Yleisimmän toimituksen eli lohkomisen hinta on nyt esimerkiksi 10 hehtaarilta 1 490 euroa. Se on kolme prosenttia aiempaa enemmän. Kemera kiinnostaa komissiota Ehdotus uudesta kemerajärjestelmästä on tarkoitus luovuttaa eduskunnalle syksyllä. Ehdotuksessa on sitä ennen vielä tekemistä, sillä tukijärjestelmään vaikuttavat EU:n uudet valtiontukiohjeet valmistuvat vasta kesäkuussa, maaja metsätalousministeriöstä kerrotaan. Sen verran jo tiedetään, että komissio haluaa tulevaisuudessa puuttua aiempaa yksityiskohtaisemmin rahoitettavien toimenpiteiden valintaan ja myönnettävän tuen tasoon. UPM:n diesel pärjäsi liikenteessä Metsäyhtiö UPM:n uusiutuvan biodieselin testeistä on saatu hyviä tuloksia: metsäteollisuuden tähteistä valmistettu polttoaine on toiminut liikennekoeajossa tavallisen dieselin tapaan. Viime keväänä aloitetut koeajot päättyivät tämän vuoden alussa. Koeajoista vastasi VTT, jonka testikuljettajat ajoivat neljällä autolla yhteensä 80 000 kilometriä. Koeajoissa tutkittiin uusiutuvan dieselin vaikutuksia auton moottorin toimintaan ja polttoaineen kulutukseen erilaisissa olosuhteissa. Vapaavuori luopuisi turveveron korotuksesta Ensi vuoden alussa voimaan tulevasta turpeen veronkorostuksesta pitäisi luopua, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) arvioi. Turpeen energiaveroa nostettiin jo viime vuoden alussa, eikä lisäkorotuksiin ole ministerin mukaan varaa. Käytössä olevan tukimallin takia turpeen veronkorotus johtaisi metsähakkeen tuen laskuun. ”Tuen lasku nykytasosta vaarantaisi metsähakkeen kilpailukyvyn kivihiileen verrattuna myös sähkön ja lämmön yhteistuotannossa”, Vapaavuori varoitti. UPM lisää sellunkeittoa Metsäyhtiö UPM investoi Kymin sellutehtaaseen Kuusankoskella tuotannon lisäämiseksi. Yhtiö käyttää 160 miljoonaa euroa uuteen sellun kuivauskoneeseen, havukuitulinjan modernisointiin, uuteen kuorimoon ja energiatehokkuuden parantamiseen. Hanke käynnistyy välittömästi. Investoinnin ansiosta Kymin sellutehtaan vuosituotantokapasiteetti nousee 170 000 tonnilla 700 000 tonniin valkaistua koivuja havusellua. Vuotuinen puunkäyttö noussee liki miljoonalla kuutiolla 3,5 miljoonaan kuutioon. Puusta noin puolet on koivua ja puolet havukuitua. Keski-Suomessa saatiin suurin ilvessaalis Ilvessaalis nousi 505 yksilöön helmikuun lopulla päättyneellä metsästyskaudella, Suomen riistakeskus kertoo. Saalis kasvoi edellisvuodesta lähes 130 eläimellä. Kaikkiaan pyyntilupia haettiin yhteensä 1 333 ilveksen pyytämiseen, mutta riistakeskus myönsi vain 573 lupaa. Lupien käyttöaste jäi 88 prosenttiin. Eniten saalista kertyi Keski-Suomen alueella, 67 ilvestä. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti SEPPO SAMULI, kuvat S ähäkänsininen traktori on näin kevään korvalla miltei jokapäiväinen näky Mäntsälän Sääksjärven kylänraitilla. Lindqvistin Antero ja Sipilän Tuomo siinä köröttelevät seuraavalla työmaalleen 40 kilometrin tuntivauhtia. Enempää ei kestä revitellä, sillä traktorin perässä kulkee vaikuttavat kymmenen metriä pitkä laitos: kenttäsaha. Lindqvist ja Sipilä ovat tehneet 33 vuoden uran liikkuvina sahureina. Loppua ei näy vieläkään, vaikka virallisesti kumpikin on jo eläkkeellä. Lukipa Kelan papereissa mitä hyvänsä, elämästä ei eläköidytä, ja sahaaminen jos mikä on miesten elämäntapa. Sahuripiireissä parivaljakko tunnetaan taitavina ammattilaisina. Niinpä Suomen Sahayrittäjät hiljattain myönsi Sääksjärven Puu ay Lindqvist & Sipilälle Vuoden sahayrittäjä -palkinnon. ”Miehet ovat sahureita isolla ässällä”, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Timo Ripatti kiteyttää puhelimessa. Uneliaan harmaana perjantaiaamuna Sipilän kodin pihalla yrittäjät itse ovat kehuista hieman hämillään: ”Kyllä tällainen harrastus pitää olla. Tehdään, kun ihmiset pyytävät”, Tuomo Sipilä naurahtaa. ”Niin kauan kuin kuntoa piisaa”, Antero Lindqvist jatkaa. Sikalan sijasta saha Sekä Lindqvist että Sipilä ovat maanviljelijöitä ja asuneet ikänsä Sääksjärvellä. Ura sahureina alkoi niin kuin urat aika usein – puolivahingossa. Reilut 30 vuotta sitten Lindqvist aikoi kunnostaa navetan ja tehdä sikalan, mutta juuri silloin kylän sahuri sairastui. Oli itse tartuttava sahaan. ”Panin puut telalle ja sahasin pöllit pois. Ei se työtä kummempaa ollut”, Lindqvist muistelee. Sana kiiri ja toi muita kyläläisiä sahauttamaan omia puitaan. Siinä se kesä menikin. Syksyyn mennessä nousivat sekä porsaiden että rakennustarpeiden hinnat, joten sikala jäi rakentamatta. Porsaiden sijasta Lindqvistillä oli uusi ammattitaito, ja niin oli myös Tuomo Sipilällä. Hänet Lindqvist oli värvännyt kaveriksi, sillä silloisella puurakenteisella sahalla piti ehdottomasti olla kaksi käyttäjää, perämies ja etumies. Oli liukupöytä, ja tukkia pidettiin käsin vastinta vasten. Lindqvistillä ja Sipilällä on yhä jokainen sormi tallella, mutta kaikSahurit isolla ässällä Palkittujen kenttäsahurien Antero Lindqvistin ja Tuomo Sipilän silmissä pilkahtelee vielä yli 30 vuoden uran jälkeen. ”Hevonen on hyvä eläin, kun se syö aitaa, jota täytyy korjata.” ki kollegat eivät olleet yhtä onnekkaita. Käsiä meni, ja sahaajia kuolikin muutama. Nykyisin parivaljakolla on Laitilan Metallin valmistama, hydrauliikan avulla toimiva saha, jota pystyy käyttämään yksinkin. Puurakenteisen muisto ei kuitenkaan hevillä haalene. ”Ennen piti olla sahuri, nyt koneenhoitaja. Sahat olivat puuta ja miehet rautaa”, Antero Lindqvist sanoo. Täytyy saada pergola Miehet sahaavat yleensä 15–20 kilometrin säteellä kotikylältään. Väliajat kenttäsaha on yleensä parkissa Lindqvistin pihamaalla, jonne ihmiset tuovat peräkärryllä puitaan. Hyvä asiakaspalvelu oli yksi Vuoden sahayrittäjä -palkinnon perusteista. ”No jaa, jotain täytyy meidänkin tietää”, Tuomo Sipilä toteaa vaatimattomasti. Kaikki asiakkaat nimittäin eivät tiedä, mitä puistaan haluaisivat, ja heitä sahurit auttavat päättämään. Joku taas korjaa kattoa, toinen seinää. Eräskin rouva tuli aikakauslehden kanssa ja ilmoitti, että nyt täytyy saada pergola. Tässä on kuva. Viime vuosina miehet ovat sahanneet paljon kirjanpainajan kuivattamia puita. Isännät eivät tahdo niitä hakkeeksikaan laittaa, vaikka eivät lautaa sillä hetkellä tarvitsisikaan. Saavatpahan tavaraa varalle. Yli kolmen vuosikymmenen aikana miesten sirkkelisahan läpi ovat kulkeneet kaikki Suomessa kasvavat puulajit, mutta yhä tulee eteen uusia tilanteita ja pulmia. Se pitää mielenkiintoa yllä. ”Että ai, tämä tuleekin näin tehdä”, Sipilä tuumailee. Sahaamasta puimaan Myös yhteiskunnan muutokset ovat näkyneet sahurin työssä. 1980-luvulla oli rakentamisen buumi. Silloin miehet sahasivat tammikuusta
• 5 METSÄLEHTI 5 • 2014 RIITTA ALESTALO KOLUMNI Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. V altiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtaja Sampsa Kataja (kok.) näkee, että talouskasvua haittaa vähiten ns. passiivisen omaisuuden ja hitaan tuoton verotus. Katajan mieleen on tullut ensimmäiseksi metsät. Lääkkeenä Kataja näkee metsien kiinteistöveron. Katajan mielestä kaikki metsänomistajat saataisiin näin pakotettua aktivoitumaan. Mutta miten erotellaan passiivinen ja aktiivinen metsänomistus? Millaisen ja miten kalliin byrokratiakoneiston se vaatisi toteutuakseen? Tämä on kuolleena syntynyt ajatus. Tarkoitus on saattaa kaikki metsämaa hyväksytysti kiinteistöveron piiriin. Kauniisti vihjaillaan kiinteistöveron vähennysoikeudesta, korotukset ovat todennäköisempiä. Kun kiinteistöjen verotusarvot nousevat, nousevat kiinteistöverot kuntakohtaisia prosentteja muuttamattakin automaattisesti. Kataja toteaa lisäksi, että kuntien verotuksen painopistettä tulisi siirtää kiinteistöveron suuntaan. Lisäksi Kataja sotkee tähän asiaan vielä isojen omakotitalojen rakentamisen metsän kiinteistöverosta puhuttaessa. Kokoomuksen vasemmistosiipi on kovin kaukana todellisuudesta. Haja-asutusalueilla maksetaan huomattavia kiinteistöveroja, moninkertaisia omakotiasujiin nähden. Maatilojen asuin -ja tuotantorakennukset ovat tällä hetkellä kiinteistöveron piirissä. Kun naapurissa korjattiin kookas navetta, moninkertaistui kiinteistövero. On kuivureita, konehalleja, vuokrattavia lomamökkejä. Ei siis ole kyse maaseudun pröystäilevästä omakotirakentamisesta, vaan elinkeinotoimintaan usein lainarahalla tehdyistä investoinneista, lähes aina osaksi puunmyynnillä rahoitetuista. Sanoisin, että maaseudulla asutaan aika vaatimattomasti, talot voivat olla isoja, mutta satavuotiaas sa talossa asumisessa on omat haasteensa. Mitä haja-asutusalueet sitten saavat kiinteistöveron vastineeksi. Täällä ei näy katuvaloja, tiet aurataan itse, vesija lämpöjärjestelmät tehdään itse. Yksityistieavustukset taitavat olla niitä harvoja saamapuolen asioita. Raukkamaista on tähyillä metsämaan kiinteistöveroon. Onhan se hitaasti tuottavaa omaisuutta, puun kasvu Suomessa on hidasta eikä risuilla tehdä tiliä. Me emme maitamme saa siirretyksi veroparatiisiin. Siis oivallinen keino riistoverotukselle. Puunmyyntitulon pitäisi riittää investointeihinkin. Metsätalous on kuitenkin taloudellista toimintaa Suomessa. Pääkaupunkiseudulla se ehkä on vieraampi ajatus. Poliitikkojen olisi nyt kuunneltava koko maan metsänomistajia ja ajateltava koko maan maaseutua. Ainakin vuosikymmen on puhuttu metsätalouden verotuksen järkeistämisestä. Mitään ei ole saatu aikaan. Otetaan käyttöön suoraan Ruotsin malli: Tukijärjestelmät pois, yksityismetsätalous rinnastetaan muuhun yritystoimintaan, perintöja lahjavero pois, kiinteistöverosuunnitelmat romukoppaan. Tilojen pirstomisen estävä lainsäädäntö on otettava käyttöön. Haja-asutusalueiden asukkaille ja rajanaapureille metsäpalstojen etuosto-oikeus. Mitä saadaan: Suurempi tilakoko, aikanaan hoidetut taimikot, tasaisesti toimivat puumarkkinat ja vakiintunut metsätalousyrittäjyys. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.fi. Mitä jäbä duunaa? Sahurit isolla ässällä Antero Lindqvist ja Tuomo Sipilä › Lindqvist 69 vuotta, Sipilä 67 vuotta. Maanviljelijöitä, metsänomistajia ja kenttäsahureita. › Kumpikin asuu Mäntsälän Sääksjärvellä. › Lindqvistin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi aikuista poikaa. Harrastaa metsästystä, erityisesti hirvijahtia. › Sipilän perheeseen kuuluu avovaimo ja aikuinen poika. Harrastaa metsästystä ja matkailua maailmalla. asti ja kävivät välissä kevätkylvöillä, vaikka tavallisesti sesonki käynnistyy helmi-maaliskuussa. Loppukesät kuluivat niin, että aamulla sahaamaan ja illalla ohraa puimaan. Nykyisin omakotitaloa varten sahataan vain runko, kun kattotuolit ostetaan valmiina. Uusia maatalousrakennuksia tehdään harvoin puusta, ja hevostallin tarpeita parivaljakko työstää useammin kuin navetan. Maalla korjausremontit ovat silti työllistäneet kenttäsahureita myös lama-aikoina. ”Hevonen on hyvä eläin, kun se syö aitaa, jota täytyy korjata”, Lindqvist vitsailee. Vaikka kesällä olisi miten paljon sahattavaa, Sulkavan soutujen aikaan Lindqvistiä ja Sipilää ei kannata työkeikalle tilata. He ovat mukana sahuriporukassa, jolla on oma kirkkovene. Siinä on puusta veistetty keulakuvakin, nimeltään tietysti Rimadonna. Mutta kesään ja soutuihin on vielä aikaa. Niitä ennen sininen traktori sahoineen suuntaa monta kertaa pöllikasan luo. Sulkavan souduissa sahurit käyttävät Rimadonnan kuvalla varustettua paitaa. Tuomo Sipilän ja Antero Lindqvistin ei tarvitse mainostaa palvelujaan. ”Tieto kulkee suusta suuhun”, miehet kertovat.
• 6 METSÄLEHTI 5 • 2014 HANNU JAUHIAINEN Energiapuun tulevien vuosien tukijärjestelmä on yhä auki. Nykymuotoista tukea voidaan maksaa tämän vuoden loppuun saakka. Pienpuun energiatuen kohtalo on edelleen kiinni EU:n päätöksistä. Suomen esitys pienpuun energiapuun tuesta (petu) herättää edelleen epäilyksiä. Metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maaja metsätalousministeriöstä kertoo, että viimeksi ministeriöltä vaadittiin lisäselvityksiä energiapuun tuotantoketjusta. Kun energiapuusta maksetaan tukea ennen polttoa, EU haluaa varmistua siitä, että tuen saanut energiapuu ei päädy sellukattilaan. ”EU:n ohjeistukset ei oikein sovellu suomalaiseen käytäntöön. Meillä ei liene kovin todennäköistä, että pari vuotta tienvarressa kuivunutta energiapuuta käytettäisiin selluntekoon”, Hilska-Aaltonen toteaa. Suomen esittämässä tukimallissa tuen saaja olisi energian tuottaja eli sähkötai lämpölaitos. Tukea saisi siis vain sähkön ja lämmöntuotantoon, ei esimerkiksi biopolttoaineiden valmistukseen, ja vasta kun puuerä on siirtynyt laitoksen omistukseen. Tukea maksettaisiin viisi euroa kiintokuutiometriltä. Energiapuun tuen saannin edellytyksenä on myös se, että puu tulee nuoren metsän hoitokohtailta tai ensiharvennuksilta. Energiapuun korjuuta suunnittelevien yritysten kannalta epävarma tilanne on hankala. Hilska-Aaltonen ymmärtää tämän. Tuettuun toimintaan liittyvä yritystoiminta on hänen mielestään kuitenkin aina haavoittuvainen, koska se on riippuvainen poliittisista päätöksistä. ”Pienpuun energiatuen tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään varmaa. On mahdollista sekin, että tuki tulee jatkossakin olemaan osa kemeraa”, Hilska-Aaltonen sanoo. Pienpuun korjuuta tuetaan tämän vuoden loppuun asti kemeran korjuutuella. Tuki on seitsemän euroa kuutiometriltä. Energiapuun tuki yhä auki ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat V eljekset Piipposen toimistossa – remontoidussa vanhassa kivinavetassa – on helmikuisena aamuna vilskettä, kun työntekijät käyvät noutamassa uusia työmääräyksiä. Hammaslahtelaisten Piipposten yrityksistä Sekera Oy, Veljekset Piipponen Oy ja Kuljetusliike Piipponen Oy keskittyvät metsäenergian ja puun käsittelyyn sekä kuljetukseen teiden varsilta tehtaille ja terminaaleihin. Sopimukset on tehty UPM:n ja Metsäliiton kanssa, ja toiminta tapahtuu Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilla. ”Puuta meidän yritykset eivät omista missään vaiheessa, me tarjotaan vain sen kuljetusta ja käsittelyä tienvarressa tai terminaaleissa”, Raimo Piipponen kertoo. Alan ajankohtainen ongelma on epätietoisuus siitä, miten uusiutuvan energian tukipäätösten kanssa jatkossa käy. Hallituksen päättämättömyys saa yrittäjiltä tuomion. ”Tämä hallitus näyttää kääntäneen kelkkansa uusiutuvista energiamuodoista öljyn ja kivihiilen suuntaan. Ener gian tarve ei kuitenkaan vähene tulevaisuudessakaan, ja uudet biopolttoaineita tuottavat laitokset tarvitsevat raaka-ainetta yhä enemmän”, Eino Piipponen sanoo. ”Vaikka laitokset ovat vielä suurelta osalta täällä alkutekijöissään, niihin me yrittäjinä luotamme investointeja tehtäessä. Jos toiminta ei lyö leiville, teemme sitten jotain muuta. Näin olemme toimiArvaamattomat tuet energiapuualan huoli Piipposen veljekset eivät omista puuta vaan kuljettavat ja käsittelevät sitä. neet ennenkin.” Eino Piipponen kertoo yrittäjän näkökulmasta esimerkin tukipäätösten arvaamattomuudesta: ”Tilasimme uusimman hakkurin viime keväänä ja saimme sille investointitukea. Teimme viikkoa myöhemmin tilauksen uudesta murskaimesta, mutta sille tukea ei enää herunut.” ”Nämä tuet pitäisi kaikki lopettaa. Jos homma ei kannata, tehtäköön se sitten siellä, missä se on kannattavaa, vaikka Timbuktussa. Tehdään me täällä sitä, millä pärjätään”, hän puuskahtaa. Hakkuri tositoimissa Sekera Oy:n uusin hakkuri on saksalaisen Albach Maschinenbaun valmistama Diamant 2000. Sen valtteina on hyvä liikkuvuus huonollakin tiestöllä ja tarvittaessa myös maastossa – ja tietenkin tehokkuus haketuksessa. Hakkuri on alle minuutissa toimintavalmis, kun se ajetaan energiapuukasan viereen Kiteellä. Kun hakkeenkuljetusauto peruuttaa hakkurin viereen, alkaa rutu kuulua ja perävaunu täyttyy vauhdilla. Tällä kertaa energiapuukasa on enimmäkseen oksia ja latvuksia, jolloin hakkurin työteho ei pääse kunnolla oikeuksiinsa. ”Jos terät ovat kunnossa ja energiapuu on kunnon rankaa, tekee Diamantilla hakeauton sadan kuution puoliperävaunun täyteen 25 minuutissa”, hakkurin kuljettaja Heikki Kuronen kertoo. Yritysten juuret soranajossa Yritystoiminta Piipposilla juontaa vuoteen 1956, jolloin veljesten isä Reino Piipponen aloitti soran ajon Hammaslahdessa. Raimo tuli yritykseen johtoon mukaan vuonna 1983 ja Reinon jäätyä eläkkeelle 1987 aloitti johtotehtävissä myös Eino. Töitä veljekset olivat tehneet jo vuosia isänsä yrityksessä ennen johtotehtäviin tarttumista – esimerkiksi Eino suoritti rekkakortin 16-vuotiaana. Tänään Piipposten veljesten perustamat yritykset täydentävät toisiaan. Ne ovat investoineet viimeisten kolmen vuoden aikana yli kolme miljoonaa euroa uuteen kalustoon ja palkanneet myös uusia työntekijöitä. Puuenergiayrittäjät ovat odottaneet jo pitkään selvyyttä tukien tulevaisuudesta. Odotus jatkuu.
• Enemmän kestäviä työkaluja. Vähemmän *#@#%!!! Vain yritysasiakkaille. Hinnat alv. %. Kaikkien Liikkuva Netti -liittymiemme mukana saat tietoturva palvelun maksutta yhteen laitteeseen. Tarjous voimassa 31.3.2014 asti. Lisätietoja tarjouksesta: www.sonera.?/yritys/Sony 36 03 €/kk Sony Xperia Tablet Z + Liikkuva Netti 4G 24 kk sopimus alv % Yrittäjä, tilaa omasi täältä: • www.sonera.?/yritys/sony Osta verkkokaupasta! Saat laitteista -10 % • 0800 134 134 (ma–pe 8–16.30) • Sonera Kaupat ja Soneran valtuuttamat yrityskauppiaat 29 95 €/kk Sony Xperia Z + Sopiva Yritys 1000 24 kk sopimus alv % Laskimme hintaa 40 % Sony Xperia Tablet Z ja Liikkuva Netti 4G • Huippuohut ja kevyt tabletti on pölyja vesitiivis • Kaupan päälle Tasku Loisto -navigointiohjelma ja kolmen merikartta-alueen veneilykarttasarja (arvo 59,90 €) • Rajaton tiedonsiirto verkon maksimi nopeudella Sony Xperia Z Sopiva Yritys 1000 -liittymällä • Huippuluokan älypuhelin kestää pölyä ja vettä! • Paketissa 1000 min puhetta ja videopuheluita, 1000 tekstija kuvaviestiä sekä 4G-netti • Voit puhua, viestitellä ja surffata samaan hintaan myös pohjolassa ja Baltiassa!
• 8 METSÄLEHTI 5 • 2014 MIKKO RIIKILÄ S uomen metsäkeskus uudistaa julkisen palvelun yksikköään. Ensi vuoden alusta alueyksiköiden määrä vähenee nykyisestä 13:sta. ”Olemme toimineet kaksi vuotta metsäkeskuslain pohjalta yllättävänkin hyvin. Viime vuonna valmistunut uusi strategia ja taloudelliset realiteetit pakottavat tarkistamaan tilannetta”, kertoo johtaja Ari Eini. Hänen mukaansa tuotantolähtöisestä organisaatiosta on muovattava asiakaspalvelun tavoitteita paremmin palveleva. Osa alueyksiköstä perataan ensi vuoden alussa. Ari Einin mukaan karttaharjoituksia uudesta aluejaosta on tehty, mutta ei vielä päätöksiä. ”Ratkaisevaa on organisaation toimivuus, ei aluejako”, hän korostaa. Jatkossa metsäkeskuksen on toimittava entistä vähemmin varoin. ”Valtionapu kattaa 85 prosenttia metsäkeskuksen julkisen palvelun toiminnasta. Avusta on kahdessa vuodessa leikattu yli viisi miljoonaa euroa.” Tämä kuulostaa yt-neuvotteluilta. Eini ei vielä ota kantaa väen vähennystarpeisiin, mutta toteaa, että työt on jatkossa saatava tehdyiksi nykyistä pienemmällä porukalla. ”Pyrimme säästämään muun muassa sähköisiin järjestelmiin tehtävistä investoinneista. Toivottavasti henkilöstön eläköityminen riittää mahdollisimman pitkälle.” Metsäkeskuslakiin tulossa muutoksia Metsävaratietojen entistä joustavampi hyödyntäminen tehostaa muun muassa rahoitusja tarkastuspalveluita. Toisaalta valmisteilla oleva kemeralain uudistus merkitsee lisäkustannuksia, koska metsäkeskuksen tietojärjestelmät joudutaan samalla uusimaan. Metsäkeskus linjaa organisaatiotaan kevään aikana, jotta uudistukset ehtivät tämän vuoTuottoa jopa 20 % Voit saada metsän sijainnista ja tilasta sekä lannoitusajankohdasta riippuen lannoitukseen käytetylle rahalle 10–20 prosentin vuotuisen tuoton. Yllättävän hyvää tuottoa Tutustu verkossa metsanlannoitus.fi ja yara.fi Lannoitus on turvallista Yaran metsälannoitteet valmistetaan Suomessa. Annamme niille laatuja puhtaustakuun. Lannoitetussa metsässä voi huoletta liikkua ja kerätä sen antimia. Lannoittaminen on ilmastoteko Yaran lannoitteilla on myös hiilijalanjälkitakuu. Lannoitus parantaa metsän terveyttä sekä järeyttää ja tuuheuttaa puita. Samalla metsän kyky sitoa hiilidioksidia kasvaa entisestään. Tiesitkö tämän metsänlannoituksesta? Metsäkeskus karsii alueyksiköitään Toimipisteiden vähentämisellä on myös henkilöstövaikutuksia. Ari Einin mukaan karttaharjoituksia Suomen metsäkeskuksen uudesta aluejaosta on tehty, mutta ei vielä päätöksiä. den aikana tehtävään metsäkeskuslain remonttiin, jossa samalla säädetään metsäkeskuksen metsäpalveluyksikkö Otson yhtiöittämisestä ensi vuonna. ”Toivon, että lakia väljennettäisiin niin, että organisaation kehittämispäätökset voidaan jatkossa tehdä metsäkeskuksen johtokunnassa ilman lakimuutoksia”, Eini sanoo. MIKKO RIIKILÄ Pienimuotoiseen puunkorjuuseen tarkoitettujen Rautaja Pyörähepojen maahantuoja vaihtuu. Tähän asti ruotsalaisvalmisteisia hepoja maahantuonut Oy Husqvarna Ab keskittyy omien tuotteidensa markkinointiin. Samalla maahantuonti siirtyy Espoossa toimivalle Koneliike Oleniukselle, joka myy muun muassa Husqvarnan moottorija raivaussahoja. Tähän asti Lennartsforsin valmistamat tuotteet on Suomessa myyty Jonseredin nimellä. Jatkossa tuotteet myydään Lennartsfors-merkkisinä. Rautaja Pyörähevon lisäksi Lennartsfors valmistaa muun muassa pieniä vannesahoja. Rautahevolle uusi maahantuoja M ik k o R ii k il ä
• 9 METSÄLEHTI 5 • 2014 the original POTTIPUTKI 1970 Finnish design since www.bccab.com info@tarmet.fi www.tarmet.fi TARMET Uusista taimenkantotelineistämme saat lisätietoja jälleenmyyjiltämme! Uu Uu Uu Uu Uu U jäjjäjäjälll www.agrimarket.fi Uutuu s Uutuu s Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.? metsakirjakauppa.? Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.? Hannu Hautala Metsän poika Hannu Hautala on luonnonsuojelija, kirjailija ja maamme luonto valokuvauksen todellinen grand old man. Metsän poika valaisee Hannu Hautalan pitkää uraa vuodesta 1966, jolloin hän otti ensimmäisen merkittävän valokuvansa. Hautala on valinnut kirjaan yhden valokuvan jokaiselta valokuvausvuodeltaan ja varustanut ne kuvaustilanteesta kertovilla teksteillä. Kirja on paitsi luontokuvakirja myös elämäkerta ja katsaus suomalaisen luontovalokuvauksen historiaan. Hinta 32 € ELIISA KALLIONIEMI UPM:n toimitusjohtajan Jussi Pesosen sanoma viime viikolla pidetyssä metsäteollisuuden EU-seminaarissa oli selvä. Pian parlamenttiin ja komissioon valittavien päättäjien on huolehdittava yritysten kilpailukyvystä nykyistä paremmin. Hän hämmästelee, kuinka vähän teollisuuden maastapako kiinnostaa EU:ta tai Suomea. ”UPM investoi poistoista vain 27 prosenttia Suomeen, mikä tarkoittaa, että UPM:n pääomat valuvat ulos”, totesi viime syksynä Metsäteollisuus ry:n puheenjohtajaksi valittu Pesonen. Hän kertoi saman asian työja ”EU vie investointihaluja” UPM:n toimitusjohtajan mukaan Euroopan unionista on tullut säännellyin teollinen toimintaympäristö maailmassa. Jussi Pesonen hämmästeli, kuinka vähän teollisuuden maastapako kiinnostaa EU:ta tai Suomea. T u u k k a Y lö n e n /c o m .p ic elinkeinoministerin koolle kutsumassa Selkäranka-seminaarissa tammikuussa, ja yllättyi saamastaan palautteesta. ”Tieto ei säpsäyttänyt ketään. Olin oikeasti yllättynyt.” Tilanteen muuttamiseksi Pesosella on päättäjille kolmen toimenpiteen lista. Ensinnäkin teollisuuden kilpailukyky on nostettava politiikanteon keskiöön. Toiseksi energiaja ilmastopolitiikkaan on saatava ennustettavuutta ja kolmanneksi EU:n on tehtävä jotain aina vain pahenevalle ”regulaatioähkylle.” Sääntelyn sijaan huomio pitäisi saada käännettyä uusiin tuotteisiin ja kasvuun. Helmikuun lopussa UPM kertoi 160 miljoonan euron investoinnista Kymin sellutehtaaseen, mikä on Suomen mittakaavassa huomattavan suuri sijoitus. Samana päivänä UPM tiedotti myös laajentavansa 277 miljoonalla eurolla Changshun tehdastaan Kiinassa. Suomi pärjää kilpailussa huonosti EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehnin mukaan varsinkin Suomelle on tärkeää, että kasvun edellytyksiä saadaan parannettua. Siinä missä EU:n entiset ongelmamaat Irlanti, Espanja ja Portugali ovat saaneet taloutensa nousuun, Suomi on pudonnut kasvuluvuissa samaan sarjaan Italian ja Ranskan kanssa. ”Tarvitaan sekä rakenteellisia uudistuksia että menosopeutusta. Edessä on 5–10 vuoden mittainen urakka, joka pitäisi aloittaa heti”, Rehn kannusti.
• 10 METSÄLEHTI 5 • 2014 MIKKO HÄYRYNEN, teksti ANNA BACK, kuvitus M e metsänomistajat emme ole yhdestä puusta, vaan meitä on moneksi. Valtaosa metsätiloista on kooltaan 20 ja sadan hehtaarin väliltä, mutta käynnissä on kahdensuuntainen kehitys: veto käy sekä pienempään että suurempaan suuntaan. Alle kymmenen hehtaaria ja yli kaksisataa hehtaaria omistavien määrä kasvaa, mutta välikoon metsänomistajien määrä laskee. Metsänomistuksen pirstoutuminen pienemmiksi tiloiksi on totta, mutta vielä enemmän totta on, että metsämaa keskittyy suuremmiksi omistuksiksi. Tällä vuosituhannella metsämaan ala on kasvanut selvästi eniten yli 200 hehtaaria omistavien luokassa. Metsäverotusta aiotaan kehittää yrittäjämäiseen suuntaan ja tilakoon kasvattamiseen etsitään keinoja. Osalla meistä on yrittäjäasenne valmiina, ja osa kasvattaa tilakokoa ilman politiikkaakin. Osaan taas ei mikään politiikka pysty. Keskivertometsänomistajia ei ole monia, mutta metsänomistajia voi ryhmitellä. Tutkija Jussi Leppänen Metsäntutkimuslaitoksesta on avustanut metsänomistajatyyppien hahmottelussa. Viisi karikatyyriä perustuvat hänen sekä Harri Hännisen ja Heimo Karppisen tutkimuksee n Suomalainen metsänomistaja 2010. Luokka ei ole ikuinen, vaan elämäntilanteen tai metsätilan muuttuessa metsänomistaja saattaa siirtyä karikatyyristä toiseen. TÄSSÄ ME OLEMME Metsänomistajia on moneen lähtöön. Joku saa toimeentulonsa metsästä, joku pitää metsänhoitoa mukavana harrastuksena ja joku hädin tuskin muistaa omistavansa metsää. PERINTEIKKÄÄT Metsä on minulle perinteitä. Olen kasvanut viljelemään tilaani ja hoitamaan metsiäni, ja niin tulen aina tekemään. Metsänomistaja minusta tuli nuorena, maatilan isännyyden myötä. Minusta on ollut aina mukava tehdä metsätöitä itse. Haen metsästä kotitarvepuut totta kai, ja teen myös hankintahakkuita. Kaikki metsässä on minulle tärkeää, niin metsärahat kuin marjastus, sienestys ja metsästys. Usein käveleskelen palstallani muuten vain, tarkastellen. Kunnioitan luontoa enkä ymmärrä talouskäytön ja suojelun vastakkainasettelua. Tunnen tämän alueen puunostajat ja asiat sujuvat heidän kanssaan. Yrittäjämäinen metsänomistus on minulle arkipäivää ja toivoisin, että yhteiskuntakin ymmärtäisi metsänomistamisen niin. Me omistamme kaksi hehtaaria viidestä ja metsätilamme ovat tavallista isompia. Kuitenkin vähän haikealta tuntuu, sillä meidän kaltaisia tuntuu olevan aina vähemmän. TOIMELIAAT Metsätyöt ovat vastapainoa muille töilleni ja perhe-elämälle. Ja mikäpä niitä on tehdessä, kun talo on oman palstan laidalla. Kotitarvepuut tulee haettua ja aikaa kuluu metsässä muutenkin ihan huomaamatta. Marjassa, sienessä ja joskus jahdissa. Puukaupparahojen varaan ei voi hirveästi laskea, mutta kannattaa kuitenkin ottaa se, mitä metsä antaa. Metsätila on sopivan kokoinen ja raivaussahatyöt ja istutukset ehdin tehdä itse, välillä pieniä hankintahakkuitakin. Yrittäjyys sopisi minulle hyvin, mutta hieman arveluttaa mitä se tarkoittaisi silloin, jos joudunkin työttömäksi. Meitä on joka viides ja tuntuu, että lukumäärä olisi vähän nousussa. Me omistamme joka kuudennen metsähehtaarin.
• 11 METSÄLEHTI 5 • 2014 VAPAA-AJAN VIETTÄJÄT Kun mieheni peri tämän palstan, niin rakensimme mökin ja metsätilasta tuli tärkeä henkireikä perheelle. Näin eläkkeellä olisi aikaa käydä mökillä ja marjastamassa, mutta leski-ihmisenä ei tule enää niin usein lähdettyä. Puukauppaa teimme harvoin, ja metsänhoitoyhdistyksen tuttu neuvoja auttoi. Yleensä harvennuksia, sillä avohakkuista emme oikein välittäneet. Mukavampaa kun mökin tienoo näyttää ja tuntuu metsältä. Eikä isojen tehtaiden pärjääminen voi olla meidän pienistä puupinoista kiinni. Polttopuita on haettu silloin tällöin ja metsä on pysynyt hoidetun näköisenä. Meitä on joka neljäs, mutta meidän metsätilamme ovat pieniä ja metsähehtaareista meillä on vain kuudesosa. SIJOITTAJAT On mukava olla varakas ja kerryttää kapitaalia. Olen sijoittanut metsään omia rahojani ja haluan sijoitukselle tuottoa. Metsässä raha on turvassa ? nanssimaailman myllerryksiltä. Metsätiloja on jo monessa pitäjässä. Ja puhtaita metsätiloja. Rakennukset myyn pienen palstan kanssa eteenpäin, sillä siten niistä saa parhaan hinnan. Saatan joskus tehdä metsänhoitohommia itsekin, mutta enimmäkseen annan toimeksiantoja ja ammattilaiset hoitakoot. Hoidatan metsiä pykälien mukaan. Mikä kuuluu säästettäväksi, sen ovat muut päättäneet ja säätäneet, mutta muuten en tee ratkaisuja luonto edellä. Harrastuksenikaan eivät erityisesti ole metsään päin, muuten kuin että niiden rahoittamiseen tarvitaan metsärahoja. En oikein ymmärrä huolta puun tarjonnasta, sillä olen aina valmis myymään jos hinnoista sovitaan. Minun puolestani metsäverotus on juuri nyt kohdallaan, paitsi perintöverotuksen osalta. Osa meistä on nuoria, mutta valtaosin olemme jo eläkeiässä. Kouluja tuli käytyä ja olemme pärjänneet työelämässä hyvin. Meidän määrämme on nousussa ja omistamme joka viidennen metsähehtaarin. EPÄTIETOISET En ole ehtinyt käydä perimälläni metsätilalla vuosiin. Palsta on niin pieni ja kaukana, ettei se ole jaksanut kiinnostaa enkä olisi kiireiltäni ehtinytkään. Nyt eläkeläisenä heikentynyt terveys on rajoitteena. Olkoon palsta siellä, ei se mihinkään karkaa. Metsä? rmojen mainosposti menee avaamatta kierrätykseen, enkä ole erityisen kiinnostunut luonnostakaan. Myin kuitenkin kerran puuta, kun metsänhoitoyhdistyksen mies soitti ja sanoi hintojen olevan korkealla. Mielessä on silti, että vielä joskus voisin käydä katsomassa palstaani. Meitä epätietoisia on joka kymmenes. Emme kuitenkaan omista paljon, vain joka kahdeskymmenes hehtaari on meidän.
• 12 METSÄLEHTI 5 • 2014 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva R eilusti alle prosentti alkuvuonna ilmoitetuista hakkuista oli jatkuvan kasvatuksen luonteisia. Suomen metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka kertoo, että jatkuvan kasvatuksen leimikoita ilmoitettiin 144 kuviolla ja pienaukkohakkuita 38 kuviolla. Yhteensä niiden pinta-ala on 250 hehtaaria. Kaikkiaan tammi-helmikuussa tehtiin metsänkäyttöilmoituksia 23 500. Niiden kattama leimikoiden ala oli 132 000 hehtaaria. Nuorten metsien päätehakkuita ei ole tilastoitu, mutta niitäkään ei ihan läjäpäin näytä olevan vireillä. Metsä Groupin Keski-Suomen piiripäällikön Matti Rossin mukaan yhtiölle ei Keski-Suomessa ole tarjottu yhtään kasvatusmetsien uudistuskohdetta. Pienialaisia nuoren metsän kuvioita on liitetty päätehakkuuseen. ”Tavoitteena on ollut metsien kuviorakenteen järkeistäminen.” Jatkuva kasvatus on kiinnostanut Metsäliiton asiakkaita jonkin verran. Hakkuita on kysytty asutuksen lähimetsiköihin, joiden maisemaa halutaan vaalia. Istutusinto ei laannu Kyselykierros viiteen metsänhoitoyhdistykseen paljasti, että jatkuvaa kasvatusta ja kasvatusmetsien päätehakkuita on kyselty satunnaisesti. ”Kukaan ei ole jatkuvaa kasvatusta pyytänyt, mutta olemme ehdottaneet niitä muutamiin kohteisiin”, toiminnanjohtaja Teuvo Tapaninen Sodankylän metsänhoitoyhdistyksestä kertoo. Kasvatusmetsien päätehakkuiden hän uskoo lisääntyvän pohjoisessa. ”Äärialueilla avohakkuu pelastaa kilpailukyvyn.” Haapajärvi-Kärsämäen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jaana Ruotsalainen kertoo muutamasta kasvatusmetsien päätehakkuutilauksesta. Jatkuvaa kasvatusta yhdistyksen asiakkaat eivät ole kyselleet. Myöskään Järvi-Savossa tai Pudasjärvellä ei jatkuvan kasvatuksen leimikoita ole tilattu. Metsänomistajien into uudistamiseen ei näytä laantuneen, vaikka uudistamisvelvoite väljenikin lakiuudistuksessa. ”Näyttää käyneen päinvastoin. Alkuvuoden hakkaajat ovat korostaneet, että taimikko täytyy laittaa heti alulle. Aika näyttää, mihin suuntaan tässä mennään”, Ruotsalainen pohtii. Nuorten metsin päätehakkuuleimikoiden markkinoinnissa ei ole ollut ongelmia. Runkojen pieni koko alentaa kantohintoja jonkin verran. Jatkuvan kasvatuksen leimikoiden kaupittelu on monin paikoin ollut hankalampaa. Arvometsä aloitti Metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt näyttävät ottaneen kasvatuksen palveluvalikoimaansa suuremmitta tuskitta. Lisäksi vaihtoehtoisen metsähoidon edistämiseen pyrkiviä maanlaajuisia yrityksiä on kaksi. Vuonna 2007 perustetun Innofor Oy:n toimitusjohtaja Erno Lehto kertoo, että kiinnostus alkoi uusiin hakkuutapoihin alkoi viritä viime vuonna. Alkuvuoden aikana toimeksiantojen määrä ei ole lisääntynyt merkittävästi. Vaihtoehtoisen metsänhoidon edistämistä ei voi kehua hääviksi liiketoiminnaksi. Vuosittain noin 300 000 euron liikevaihtoon yltävä Innofor on toimintansa aikana tehnyt 1,2 miljoonaa euroa tappiota. Toinen vaihtoehtoiseen metsänhoitoon keskittyvä yritys Arvometsä Oy aloitti juuri toimintansa. Yhtiön perustivat metsäorganisaatioiden horjuttajana tunnettu suurmetsänomistajia Timo Kujala ja jatkuvan kasvatuksen puolestapuhuja professori Timo Pukkala. He ovat myös yhtiön pääomistajat. ”Ensisijaisesti tarjoamme metsäsuunnitelmia, joiden avulla puustoja kehitetään erirakenteisiksi. Lisäksi opastamme ja valvomme puunkorjuuta”, selvittää Arvometsän toimitusjohtaja Sami Koskimaa. Ensimmäisen toimintaviikkonsa aikana yritys sai 28 yhteydenottoa metsänomistajilta. Arvometsässä työskentelee kymmenen ihmistä, joista osa on vakinaisia. Jatkuvaan kasvatukseen ei tullutkaan ryntäystä Uusi metsälaki ei mullistanut metsänhoitoa. Jatkuva kasvatus on yhä harvinaisuus. ”Alkuvuoden hakkaajat ovat korostaneet, että taimikko täytyy laittaa heti alulle.” Kasvatusmetsien päätehakkuita on alkuvuodesta tehty vain satunnaisesti. Kiuruvedellä uudistettiin vähäpuista suometsää kaistalehakkuulla helmikuussa. PUUKAUPPA
• KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,24 ? 56,58 ? 42,99 ? 15,60 ? 17,40 ? 15,77 ? 21,84 ? 24,49 ? Uudistushakkuu 57,74 ? 57,42 ? 44,24 ? 16,85 ? 18,55 ? 17,53 ? Harvennushakkuu 50,53 ? 49,02 ? 38,02 ? 15,29 ? 15,01 ? 14,44 ? Ensiharvennus 45,19 ? 45,51 ? 13,97 ? 14,62 ? 13,38 ? Hankintahinnat 57,40 ? 56,42 ? 47,76 ? 29,51 ? 29,96 ? 30,21 ? 13 METSÄLEHTI 5 • 2014 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 7–10 keskiarvo ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,10 ? 56,80 ? 40,45 ? 15,47 ? 17,79 ? 15,55 ? 23,80 ? 23,25 ? Uudistushakkuu 57,67 ? 57,60 ? 41,46 ? 16,57 ? 18,85 ? 16,90 ? 25,27 ? Harvennushakkuu 49,10 ? 49,30 ? 37,53 ? 14,82 ? 15,45 ? 14,42 ? Ensiharvennus 47,53 ? 46,08 ? 13,76 ? 14,13 ? 13,61 ? Hankintahinnat 59,39 ? 58,38 ? 44,89 ? 28,95 ? 32,16 ? 29,87 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,79 ? 54,70 ? 36,02 ? 17,20 ? 17,82 ? 16,57 ? 24,25 ? 25,69 ? Uudistushakkuu 57,11 ? 55,31 ? 36,50 ? 18,68 ? 18,43 ? 17,81 ? 25,86 ? 26,30 ? Harvennushakkuu 45,60 ? 14,43 ? 14,51 ? 14,12 ? Ensiharvennus 47,29 ? 46,28 ? 15,21 ? 14,65 ? 21,97 ? Hankintahinnat 54,91 ? 53,97 ? 29,47 ? 29,70 ? 29,85 ? 34,82 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,20 ? 57,34 ? 40,60 ? 15,45 ? 17,66 ? 16,24 ? 23,14 ? 25,35 ? Uudistushakkuu 58,26 ? 58,25 ? 42,12 ? 17,06 ? 18,91 ? 17,89 ? 26,89 ? Harvennushakkuu 47,96 ? 48,35 ? 14,42 ? 15,39 ? 14,57 ? Ensiharvennus 47,58 ? 47,03 ? 14,77 ? 15,36 ? 15,00 ? 22,97 ? Hankintahinnat 57,76 ? 57,56 ? 45,56 ? 29,67 ? 29,76 ? 30,42 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,02 ? 52,03 ? 16,29 ? 17,33 ? 16,41 ? 23,20 ? 23,82 ? Uudistushakkuu 53,22 ? 52,75 ? 18,20 ? 18,52 ? 18,01 ? 24,90 ? 24,35 ? Harvennushakkuu 45,99 ? 13,75 ? 13,50 ? 12,97 ? 19,38 ? Ensiharvennus 46,37 ? 14,30 ? 14,62 ? 19,57 ? Hankintahinnat 55,83 ? 55,96 ? 28,66 ? 28,97 ? 29,63 ? 34,78 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,26 ? 54,88 ? 41,42 ? 15,13 ? 16,16 ? 15,16 ? 20,67 ? Uudistushakkuu 56,80 ? 55,96 ? 43,04 ? 16,98 ? 17,72 ? 17,10 ? Harvennushakkuu 48,68 ? 46,62 ? 37,98 ? 14,55 ? 14,58 ? 14,22 ? Ensiharvennus 45,79 ? 46,76 ? 13,09 ? 12,10 ? 12,52 ? Hankintahinnat 54,84 ? 54,46 ? 44,88 ? 28,02 ? 27,31 ? 29,68 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 47,01 ? 48,73 ? 15,86 ? 17,56 ? 15,34 ? 23,10 ? Uudistushakkuu 48,11 ? 49,23 ? 17,54 ? 17,96 ? 16,86 ? 24,25 ? Harvennushakkuu 43,64 ? 13,29 ? Ensiharvennus 13,10 ? 11,23 ? Hankintahinnat 55,33 ? 28,79 ? 30,08 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,20 ? 56,27 ? 41,30 ? 15,87 ? 17,43 ? 15,86 ? 23,35 ? 24,56 ? Uudistushakkuu 56,72 ? 57,13 ? 42,60 ? 17,50 ? 18,59 ? 17,50 ? 25,08 ? 25,31 ? Harvennushakkuu 48,55 ? 48,33 ? 37,78 ? 14,55 ? 15,04 ? 14,19 ? 19,39 ? Ensiharvennus 46,54 ? 46,31 ? 32,45 ? 14,20 ? 14,39 ? 13,81 ? 21,27 ? 21,93 ? Hankintahinnat 57,40 ? 57,03 ? 46,05 ? 29,00 ? 30,59 ? 29,91 ? 34,98 ? 35,98 ? EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 453 851 Etelärannikko 13 342 Pohjanmaa 18 605 Lounais-Suomi 40 021 Häme-Uusimaa 65 670 Kaakkois-Suomi 45 587 Pirkanmaa 23 984 Etelä-Savo 51 385 Etelä-Pohjanmaa 46 532 Keski-Suomi 51 196 Pohjois-Savo 19 468 Pohjois-Karjala 30 919 Kainuu 8 760 Pohjois-Pohjanmaa 23 388 Lappi 14 990 Ostomäärät viikolla 10 metsäkeskuksittain Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. 10 20 30 40 50 60 70 80 Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m3 viikot 1–10, 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1 ,2 1,5 MIKKO RIIKILÄ Puukauppa on alkuvuodesta käynyt paremmin kuin kertaakaan vuoden 2007 jälkeen. Hyvä kysyntä pitää kantohinnat vakaina, mikä on rohkaissut metsänomistajat tarjoamaan puuta markkinoille. Havutukkien kantohinnat olivat helmikuussa keskimäärin euron paremmat kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Alkuvuodesta 2012 tukista maksettiin nelisen euroa vähemmän. Omatoimisia puunkorjaajia kiinnostavat kuitupuun hankintahinnat eivät ole kehittyneet mitenkään. Mäntykuidusta on viime vuodet maksettu 28–30 euroa tienvarressa. Koivukuitu on vuosia jäpittänyt 30 eurossa. Kuusikuidun hinta on pysynyt ennallaan pitkään. Kymmenen vuotta sitten helmikuussa kuusikuidusta sai tienvarressa 29 euroa, nyt 30 euroa. Järvi-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Timo Leskinen ennakoi, että kelirikkoleimikoiden kysyntä vahvistuu lähiviikkoina. ”Havutukkivaltaisista kelirikkoleimikoista tulee arvotavaraa, joten ne kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa ennen kaupan tekemistä. Havukuidun tilanne on haastava, mutta uskon, että markkinat tasapainottuvat kesään mennessä.” Vakaa hinta liikuttaa puuta
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 5 • 2014 14 METSÄNHOITO HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti HEIKKI KIURU, piirrokset P ystykarsinnan ideana on poistaa rungon tyviosan elävät ja kuolleet oksat 5-6 metrin korkeudelle. Syntyy oksaton tyvitukki, josta omistaja ainakin tänä päivänä saa paremman hinnan kuin tavallisesta puusta. Ennen kuin tarttuu sahaan, kannattaa omaksua muutama asia. Järkevä metsänomistaja pysyttelee ensinnäkin männikössä. Kuusikko ei pystykarsintaa kaipaa, sillä se kasvaa luontaisesti tiheänä ja oksaisena. Koivua taas voi pystykarsia, mutta sitä ei asiantuntija suosittele. ”Jos tekee vähäisenkin virheen, puuhun tulee lahoja värivikoja. Mänty pystyy paikkaamaan pienet vauriot”, kertoo metsätalouden opettaja Heikki Kiuru ammattiopisto Hyriasta. Pystykarsittavan männikön on oltava hyvässä kasvussa ja puiden suorarunkoisia. Niiden täytyy aina kuulua vallitsevaan latvuskerrokseen. Pieniin ja ohuisiin puihin ei kannata kajota. Niiden kasvu jää muista jälkeen, ja koko työ menee hukkaan. Männyn elävistä oksista karsitaan korkeintaan yksi kolmasosa ei enempää. Samalla vihreää latvusta jätetään vähintään 40 prosenttia rungon pituudesta. Liian niukka latvus ei jaksa torjua lahottajia, ja puun kasvu heikkenee. ”Puu ylläpitää latvuksellaan elintoimintoja. Se on kuin tehdas”, Kiuru selventää. Koska tarkoitus on kasvattaa oksatonta puuta karsitun kohdan ympärille, kovin paksuiksi päässeitä runkoja ei kannata karsia. Sopiva läpimitta on 9–13 senttimetriä. Nopealla vedolla Itse sahaamiseen Kiuru neuvoo nyrkkisäännön: runkoa vahingoittamatta ja tynkää jättämättä. Tynkä on poistettava, koska muuten se jää puun sisälle laatua heikentämään. Oksatyven paksunnoksen eli oksakauluksen pitää säilyä ehyenä. Se kuuluu runkoon ja muodostaa puun luontaisen suojavyöhykkeen. Jos oksakaulus menee rikki, jälsikerrokseen saattaa kulkeutua haitallisia sieniä. Työ onnistuu, kun karsintasahan terävällä alaosalla tökätään ensin alhaalta ylös niin, että oksan kuori murtuu. Sitten oksa katkaistaan yhdellä nopealla vedolla. OKSAT POIS! On taas se aika vuodesta, jolloin nuoren männikön omistaja katselee puitaan sillä silmällä: ryhtyisinkö pystykarsimaan? ”Hitaasti jos sahaa, terä saattaa juuttua kiinni ja paksunnos vahingoittua.” VINKIT PYSTYKARSINTAAN Käsittele vain hyvälaatuista männikköä. Huonosta ei kuitenkaan tule tukkipuuta. Älä koske koivikkoon, ellet ole todella kokenut pystykarsija. Muista nyrkkisääntö: runkoa vahingoittamatta ja tynkää jättämättä. Pystykarsinta sopii omistajan omaksi reippailuksi metsässä. Teetettynä se tulee kalliiksi. Myös sahaajan pitää pysyä kunnossa. Käytä siis kypärää. M ik k o R ii k il ä
• 15 METSÄLEHTI 5 • 2014 Kevättalvi on sopiva aika myös tammen pystykarsimiseen. Tehtävä on välttämätön, jos tammesta tahtoo laatupuuta, sillä vain 250–300 runkoa hehtaarilla mahtuu kehittymään tukeiksi. Tammen käsittelytapa riippuu sen iästä. Täysin pensastuneita, mutkaisia ja monirunkoisia taimia leikataan muutaman sentin korkuisiksi. Kun tyven läpimitta on vain kolmisen senttiä, työkaluksi riittävät oksasakset. Kantoon kasvavista suorista vesoista paras jätetään kasvamaan. Varttuneita tammitaimikkoja karsitaan oksasahalla vähän kerrallaan mutta usein. Vihreän latvuksen osuudesta saa kerralla poistaa korkeintaan 20 prosenttia. Sitten puu jätetään muutamaksi vuodeksi kokonaan rauhaan tai siitä poistetaan vain yksittäisiä oksia. Pitkävartisella sahalla työ onnistuu jopa kahdeksan metrin korkeuteen. Tammi toipuu nopeasti, ja paksunkin oksan päälle kehittyy suorasyistä puuta. Koska tammesta tulee järeärunkoinen, kannattaa vielä läpimitaltaan 20-senttisiä puita karsia. Osa jätetään silti karsimatta – varalta. ”Jääpähän jotakin pelastettavaa sen jälkeen, kun hirvieläimet ovat hanganneet sarviaan leikattuihin puihin. Sileimmät rungot houkuttelevat niitä eniten”, Heikki Kiuru selvittää. Tammesta laatupuuta ”Hitaasti jos sahaa, terä saattaa juuttua kiinni ja paksunnos vahingoittua. Lisäksi hidas sahaaminen käy voimille”, Kiuru toteaa. Sahauskohdan paranemista ei tarvitse tarkkailla eikä suoja-aineita lisätä. Puu hoitaa itsensä pihkalla. Jos se voi huonosti, ei sitä voi mitenkään auttaa. Oksaisen männikön Kiuru karsisi kahdessa erässä, ensin parin kolmen metrin korkeuteen. Kun puut ovat kasvaneet, karsitaan loput 5-6 metriin saakka. Kierrosten välissä kuluu seitsemisen vuotta. Lahottajat uhkaavat Kevättalvi kovine hankineen on suosittu pystykarsinta-aika, mutta toki työtä voi tehdä muulloinkin. Ei kuitenkaan aina. Lokakuusta vuodenvaihteeseen Kiuru kieltäisi koko puuhan, sillä silloin metsässä on viileää ja kos teaa. Lahottajat kuten nahakkasienet käyvät hanakasti jälsikerroksen kimppuun, jos karsimiskohta vaurioituu. Toinen vaikea aika on alkukesä, kun puut lähtevät kasvuun. Kuori on löysää, jolloin se sahatessa repeää tavallista helpommin – ja avaa tien lahottajille. ”Muina vuodenaikoina kestää pystykarsia, kunhan työn tekee oikein.” Kun pystykarsimaan ryhtyy, kannattaa käsitellä kerralla ainakin 400– 500 runkoa hehtaarilta. Silloin kehittyy järkevänkokoinen erä oksatonta puuta myyntiin. Parista kolmesta rungosta ei erikseen kauppaa tehdä. Työn lopullinen hyöty selviää vasta vuosikymmenien päästä. Kukaan ei tiedä, mitä ostajat silloin haluavat ja mitä puusta maksetaan, mutta ei pystykarsinnasta haittaakaan liene. Joka tapauksessa sen harrastaja saa liikuntaa raittiissa ilmassa. Lisäksi maisema pysyy hoidettuna. ”Jos haluaa avata näkymää kotimetsään tai vaikka järvelle, karsimalla se onnistuu”, Heikki Kiuru toteaa. Lisätietoja teoksesta Heikki Kiuru: Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito (Metsäkustannus 2008). Jätä tarpeeksi vihreää latvusta Ei näin pitkää tynkää Oksankaulus kuuluu runkoon Valitse hyvälaatuiset ja suorarunkoiset Väärin: Iso haavapinta ja rikottu oksankaulus M ik k o R ii k il ä W ik ip e d ia C o m m o n s x x x
• 16 METSÄLEHTI 5 • 2014 TIIA PUUKILA, teksti ANNA BACK, kuvat S uojavalli, turvapaikka, hiilinielu. Sanat kuvaavat hyvin yhtä maailman uhanalaisimmista metsävyöhykkeistä, mangrovemetsää. Tropiikissa rantaviivan läheisyydessä kasvavaa mangrovea on pinta-alaltaan vähemmän kuin Suomessa metsiä. Silti sen vaikutusalueella asuu Euroopan väestöä vastaava määrä ihmisiä. Heistä monen elinkeino ja turvallisuus riippuvat siitä. ”Mangrovemetsät ovat luontainen missa kuoli yksin Indonesiassa yli satatuhatta ihmistä. Jälkikäteen on arvioitu, että moni olisi säästynyt, jos mangrovemetsät olisivat olleet tallella”, Kanninen sanoo. Hapettoman maan puut Tropiikin mangrovemetsät ovat puumaailman omituisuuksia. Ne kasvavat vuorovesien armoilla ja ovat evoluution kuluessa sopeutuneet suolaiseen veteen sekä hapettomiin oloihin. Kun tavalliset puut tarvitsevat ravinteiden ja vedenottoon happea, mangrovet ovat ratkaisseet asian toisin. ”Mangroveilla on ilmajuuria, joiden avulla ne ottavat ilmasta happea ja kuljettavat sitä juuristoonsa”, Kanninen kertoo. Osalla mangroveista runko haarautuu alaosastaan lukuisiksi juuriksi, jotka ovat kuin toinen oksisto. Toisilla puista ilmajuuret puolestaan kurottavat piikkimäisenä mattona kohti taivasta. Juuristo ulottuu RANTOJEN KASVATIT Mangrovemetsät suojaavat tsunameilta ja sitovat valtaisat määrät hiiltä. Silti yhä useamman tilalla seisoo hotelli. useamman metrin syvyyteen veden alle maahan ja toimii valtaisana ankkurina tropiikin myrskyjä ja aaltoja vastaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mangrovemetsät ovat maailman hiilirikkaimpia alueita. Ne sitovat hiiltä kolminkertaisen määrän hehtaarilla verrattuna Suomen metsiin. ”Jos haluamme suojautua ilmastonmuutokselta, ensimmäiseksi tulisi suojella ne metsät, joihin on sitoutunut eniten hiiltä ja joiden hakkuista aiheutuvat suurimmat päästöt. Mangrovemetsät ja suot täyttävät nämä kriteerit”, Kanninen sanoo. Elämää mangroven naapurissa Metsänhoitaja ja sukellusyrittäjä Mia Huopalainen on asunut mangrovemetsän vieressä vuodesta 2002. Tuolloin hän perusti miehensä kanssa sukellusretkiä ja majoitusta tarjoavan yrityksen Bunaken saarelle Indonesiaan. TROOPPISTEN Mangrovevyöhykkeen leveys riippuu siitä, kuinka loiva ranta on. Bunakenin saarta ympäröivä kymmenen metrin levyinen metsäkaistale on lukuisien lintujen, lepakoiden, varaanien ja merikäärmeiden koti. suojavalli hirmumyrskyjä, taifuuneja ja merenpinnan nousua vastaan. Niillä on myös suuri taloudellinen merkitys alueen ihmisille”, kertoo trooppisen metsänhoitotieteen professori Markku Kanninen Helsingin yliopistolta. Lukuisten paikallisten leipä tulee ravustuksesta ja kalastuksesta. Kalaonni puolestaan on riippuvainen mangrovemetsistä. Niiden läpitunkematon juuristo tarjoaa kutemisja lisääntymispaikan kaloille ja katkaravuille sekä suojan poikasille. Ilman mangrovemetsää moni kalastaja joutuu etsimään itselleen uuden ammatin. Merkittävästä roolistaan huolimatta mangrovemetsien tilalle nousee kaupunkeja ja hotelleja. Väestön ja turismin kasvu levittää asutusta yhä uusille tropiikin rannoille. Vasta hirmumyrskyt ja taifuunit tuovat mukanaan muistutuksen mangrovevyöhykkeen merkityksestä. ”Esimerkiksi vuoden 2004 tsunaMangrovemetsä estää rannan eroosiota ja pitää koralliriutat elinvoimaisina Bunakenin saarella. 1. Koralliriutta kukoistaa. 2. Merikilpikonna on yleinen vieras. 3.Merietana ja sukeltaja.
• Juuri saaren rantoja verhoavat mangrovemetsät tekivät Huopalaiseen vaikutuksen. Hän on saanut puolustella metsien olemassa oloa monille hiekkarannasta ja avoimesta merinäköalasta haaveilevalle turistille. Vedessä kasvava metsävyöhyke hiekkarannan ja meren välissä suojaa paitsi rakennuksia ja veneitä myös saarta ympäröiviä koralleja. ”Uskon, että mangrovemetsän ansiosta meidän edustallamme olevat korallit ja riutta on säilynyt puhtaana ja terveenä”, Huopalainen sanoo. Mangrovemetsän tiivis juuristo toimii siivilän tavoin. Se pysäyttää veden mukana kantautuvat pienhiukkaset ja estää rantahiekkaa huuhtoutumasta koralliriutan päälle. Riutoille kulkeutunut ylimääräinen aines hankaloittaa valon pääsyä ja heikentää uuden korallin muodostumista. Mangroven juuristossa elää myös erikoisempi naapuri. ”Kun kokit perkaavat kalastajien tuomia kaloja vedessä, paikalla on heti joukko nälkäisiä mureenoita. Ilman mangrovea ei varmasti olisi näin eksoottisia perkuukavereita”, Huopalainen nauraa. ”Jos haluamme suojautua ilmastonmuutokselta, ensimmäiseksi tulisi suojella mangrovemetsät.” Meriveden vaivaamalla rannalla kasvavan mangrovepuuston ilmajuuret ovat kuin fakiirin matto. Kartta: Mangrovemetsiä on ympäri maailmaa. 4. Pehmytkoralliin on maastoutunut pieni rapu. 5. Mureena odottaa lounastaan. 6. Vuokkokalan koti on polttavassa merivuokossa. Laskuveden aika. Puiden rungot ja juuret tulevat pian näkyviin. Vuorovesi nostaa ja laskee meriveden pintaa useita metrejä vuorokaudessa. Bunaken, Indonesia
• 18 METSÄLEHTI 5 • 2014 METSÄNOMISTAJA HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat U tajärvellä maaja metsätaloutta harjoittavan Pasi Haverisen hakkuutyömaa on tältä keväältä lopuillaan. Pari viikkoa sitten Haverinen viimeisteli noin 15 hehtaarin kunnostusojitusalueen harvennussavottaa. Varsinainen ojitusalue oli jo harvennettu, ja hakattavana oli enää tienvarren reunametsiä. Kun puuta kertyy tästäkin savotasta noin 600 kuutiometriä, isännän avuksi tarvitaan jo konevoimaa. Hakkuut Haverinen tekee kahdeksan tonnin painoisella Kobelco SK 70 SR -kaivurilla, jossa on hakkuupäänä Keto Forst. Kaivinkoneen Haverinen osti uutena vuonna 2004. Sen jälkeen sillä on kaivettu ojia sekä metsiin että tilan pelloille. Lisäksi laajoilla ojitusalueilla on syntynyt tarpeellisia penkkateitä. Haverinen on urakoinut myös muiden metsissä ja pelloilla. ”Omaan käyttöön tämä kone on sopiva, urakointityöhön pitäisi sitten olla jo vähän isompi ja tehokkaampi kone”, Haverinen sanoo. Metsätöihin pieni ja ketterä kaivinkone sopii Haverisen mukaan hyvin. Pienen koneen etu on, että sen perä on lyhyt ja kone sopii kääntymään ahtaammissakin paikoissa ympäri. Isompien kaivinkoneiden ohjaamon takaosa vaatii kääntyessä enemmän tilaa. Jatkopuomilla lisää ulottuvuutta Haverinen on myös tyytyväinen muutama vuosi sitten hankkimaansa hakkuupäähän. Laite maksoi käytettynä noin puolet uuden hinnasta. Hakkuupää on kiinni jatkopuomissa, jonka Haverinen on itse rakentanut, kaivinkoneen oma ulottuvuus kun ei ole kovin suuri. Puomin kaatopäineen voi tarvittaessa vaihtaa normaaliin kaivinkoneen kauhaan. Puunajoa varten Haverinen on ostanut 80-luvun lopulla valmistetun Valmet 828 -metsätraktorin. Siihenkin on pientä viritystä suunnitteilla. Pyörissä on vain ketjuvarustus, mutta ojitusalueilla telat olisivat tarpeen. Ne Haverinen on jo hankkinut – käytettynä tietysti – mutta ne vaativat vielä kunnostusta. ”Ketjuvarustuksella maapohjan pitää olla melko hyvin jäätynyt, jotta se kantaa kuormaa. Teloilla kantavuus paranee”, hän perustelee. Viime syksyn puunajossa tuli tilanteita, joissa kantavuus petti. Pakkasjaksoja oli sen verran, että Haverinen sai talvisavotan puut kuitenkin tienvarteen. Metsäkoneiden siirtelyyn Haverinen käyttää lavetilla varustettua tilan maataloustraktoria. Haverinen korjaa suurimman osan puistaan karsittuna rankana. Ne menevät kunnan energialaitokselle, joka tarvitsee vuosittain puuta Kaivurimoto hankintasavotalla Kun hankintasavotat ovat suuria, metsänomistajakin voi koneellistaa hakkuunsa. Pieni kaivinkone hakkuupäällä varustettuna sopii hyvin pienirunkoisen puun korjuuseen. Turku Utajärvi
• 19 METSÄLEHTI 5 • 2014 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PA L STA L L A henoikeus väärin ymmärtämisestä. Ehkä olisi syytä unohtaa lakikieli ja puhua vierailuoikeudesta. Vierailuoikeus metsissä on vanhaa tapakulttuuria, ja kun ollaan vieraana toisen metsissä, sitä koskevat laissa määritellyt pelisäännöt ja hyvät tavat. Roskaamisen ongelma Lumen kadottua Etelä-Suomesta on metsäautoteiden varsilta paljastunut jokakeväinen riesa. On edelleen yksityishenkilöitä ja pienyrittäjiä, jotka katsovat oikeudekseen kuljettaa metsiin kaikenlaista jätettä. Jäljistä voi päätellä, että muovikasseissa luontoon jätetyt tavarat ovat perua iltaisilta kävelyretkiltä. Suurimman siivoustarpeen metsänomistajalle aiheuttaa poistettava tavara, joka mahtuu mukavasti henkilöauton pieneen peräkärryyn. Mitä huonommin kunnassa on järjestetty jätehuolto, sitä enemmän roskataan metsäteiden varsia. Jos esimerkiksi vanhasta televisiosta laillinen eroon pääseminen edellyttää ajamista useita kymmeniä kilometrejä, ei ole ihme, että metsänomistaja löytääkin sen ikivanhasta tervahaudasta tai kaskipellon nauriskuopasta. Vuosikymmenien perinne saattaa kylässä olla, että metsän kuopat täytetään romulla. Huonojen tapojen lisäksi asiaan vaikuttaa raha. Jos kunta perii puutarhajätteen tuomisesta käsittelypaikalle maksun, metsänomistaja huomaa kyllä sen metsissään. Itse teosta tavattu vanha pariskunta vakuuttaa, että biojäte kyllä maatuu metsässä. Ja saattaahan se jopa lannoittaa metsää. Totta. Mutta ihmeen hitaasti orapihlaja-aidan jäänteet katoavat luontoon. Ei oikein mukavia vierailijoita metsässä. ehkä yllättävästi rikoslaissa toteamalla, mikä ei kuitenkaan ole rikos. Rikoslain 28. luku käsittelee varkautta, kavallusta ja luvatonta käyttöä. Pykälä 14 säätää jokamiehenoikeuksista: ”Tämän luvun säännökset eivät koske maassa olevien kuivien risujen, maahan pudonneiden käpyjen tai pähkinöiden taikka luonnonvaraisten marjojen, sienten, kukkien tai, jäkälää ja sammalta lukuun ottamatta, muiden sellaisten luonnontuotteiden keräämistä toisen maalta.” Jokamiehenoikeutta ei toden totta ole valkovuokon juurakoiden kaivaminen säkkikaupalla toisten metsistä, erityisesti kun esiintymä on jäänne muutama tuhat vuotta sitten vallinneelta lämpökaudelta. Se, että tällaisia ylilyöntejä sattuu tavan takaa, saattaa johtua ruotsin kielestä johdetun termin jokamieV uosia sitten paikallislehdessä ja maakunnallisessa Savon Sanomissa keskusteltiin, onko sopivaa ja lainmukaista, että Iisalmen Pörsänmäen valkovuokkoalueen yksityismetsistä kaivellaan valkovuokon juurakoita vietäväksi kotipuutarhoihin ja ties minne. Pörsänmäen valkovuokkoalue on muisto tuhansien vuosien takaiselta lämpökaudelta. Muualla Ylä-Savossa valkovuokkoja ei ole, ja yhtenäisen valkovuokkoalueen raja kulkee satoja kilometrejä etelämpänä. Keskustelunavaus johtui siitä, että Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisjärjestöt – Kiuruveden Luonnonystävät ja Iisalmen Luonnon Ystäväin Seura – järjestivät linja-autolla yhteisen kevätretken valkovuokkoalueelle. Osanottajat olivat varustautuneet lapioin ja säkein, ja saalista tuli säkkikaupalla. Savon Sanomissa käydyssä keskustelussa Iisalmen Luonnon Ystävien puheenjohtaja ei nähnyt teossa mitään moittimista: kyseessä oli muka jokamiehenoikeus. Keruuta koskeva jokamiehenoikeus määritellään Vierailuoikeuden pelisäännöt Maatuvaa puutarhajätettä löytyy keväisin ihmeen paljon metsäteiden varsilta. ”Kun otan alueen työn alle, teen sinne yleensä ensimmäiseksi penkkatien.” Utajärveläinen Pasi Haverinen käyttää kaivinkonetta monenlaisiin metsätöihin. noin 5 000 kiintokuutiometriä. Paikallinen Rokua-Paljakan metsänhoitoyhdistys huolehtii osaltaan siitä, että näin myös tapahtuu. Huollot ja korjaukset omana työnä Haveriselle koneiden kanssa puuhaaminen on myös harrastus. Maatilan koneiden purku ja kasaus on tuttua puuhaa, mutta mieheltä sujuu autojen kunnostaminenkin. Viimeisimmän käytettynä ostetun maastoauton moottori ja vaihdelaatikko joutuivat ensimmäiseksi isännän tarkkaan syyniin. Rakentamista ja huoltamista varten löytyy oma konehalli maatilan yhteydessä. Kun koneiden huolto ja niiden korjaaminenkin sujuvat, syntyy selkeää säästöä. Työtkään eivät pysähdy pitkäksi aikaa konerikon sattuessa. Huoltotyöt voi ajoittaa sopivaan ajankohtaan, vaikkapa pakkaskeleille. Tämän talven hakkuukohteella on ensi kesänä vuorossa ojien kaivaminen ja perkaus. Kemerasuunnitelmat on laatinut metsänhoitoyhdistys. ”Kun otan jonkin alueen työn alle, teen sinne yleensä ensimmäiseksi penkkatien, ellei tietä ole.” Hyvä tienpohja helpottaa kulkemista, ja talvisen hankintasavotan puiden metsäajomatka lyhenee, kun rekalla pääsee leimikon lähelle. Haveriselle jää nykyään aikaa lähes pelkästään metsätöihin. Vielä kolme vuotta sitten tilalla viljeltiin perunaa, mutta sittemmin pellot on laitettu lähes kokonaan viljalle. Toki kesällä aikaa kuluu edelleen maataloustöissäkin. ”Viljanviljely sopii hyvin Utajärvelle, koska meillä on oma hieno jalostuslaitos, Kinnusen Mylly”, Haverinen kertoo. Tilakoko kasvanut Neljääkymmentä lähestyvästä Haverisesta tuli kotitilansa omistaja vuonna 1999 sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Sittemmin hän on kartuttanut metsäomaisuutta tiloja ostamalla. Kokonaispinta-ala on nyt jo noin tuhat hehtaaria. Siinä on mukana satakunta hehtaaria avosoita, josta osa on menossa suojeluun uuden soidensuojeluohjelman myötä. Ojitusalueita on myös paljon, kuten Utajärvellä yleensäkin. Metsien hankinta on edelleen mielessä, mutta hyviä kasvatusmetsiä on harvoin myynnissä kohtuulliseen hintaan. ”Viimeisimmän tilan ostin 2011. Nyt hintataso on noussut sen verran, että uusien tilojen ostamista on harkittava tarkoin.” Puukauppoja Haverinen tekee vuosittain. Suuri osa menee energiapuuksi tai hankintapuuna. Pystykauppojakin syntyy. ”Tukkileimikoita olen vähän yrittänyt säästää sopiviin ajankohtiin. Niiden korjuuseen oma kalusto on liian heiveröistä”, Haverinen kertoo. Uudistushakkuiden siirtämisen syynä on ollut myös hirvitilanne. Nyt hirvien määrä on jonkin verran vähentynyt, joten mäntytaimikoitakin ehkä uskaltaisi taas perustaa. Kun pinta-alaa on paljon, hankintahakkuut kannattaa keskittää oman työn kannalta kohtuullisen metsäajomatkan päähän. Hankalimmat talvikohteet voi myydä pystykaupalla.
• 20 METSÄLEHTI 5 • 2014 LIISA SAARENMAA M etsänhoitotieteen emeritusprofessori Paavo Yli-Vakkuri täyttää ensi viikolla sata vuotta. Taitavana tiedemiehenä ja opettajana hän on vaikuttanut vahvasti tapaan, jolla Suomen metsiä on hoidettu sotien jälkeiseltä ajalta tähän päivään. Tulokset puhuvat puolestaan: sekä metsien puuvarasto että vuotuinen kasvu ovat kaksinkertaistuneet. Tuleva professori syntyi Yli-Vakkurin talossa Kauhajoen pitäjässä 23. maaliskuuta 1914. Järjestelmällinen metsänhoito tuli Paavo Yli-Vakkurille tutuksi jo lapsuudenkodissa, koska isä Oskari harjoitti tilallaan metsätaloutta Metsänhoitoyhdistys Tapion ohjeita noudattaen. Äiti Albertina Yli-Vakkuri puolestaan hoiti innokkaasti puutarhurin suunnittelemaan puutarhaa, joka perustettiin saman vuonna kuin Paavo syntyi. Ylioppilaaksi Paavo Yli-Vakkuri tuli vuonna 1934. Syksyllä 1935 hän ilmoittautui Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan metsätieteitä. Valmistuttuaan metsänhoitajaksi Paavo Yli-Vakkuri hakeutui metsänhoitotieteen assistentiksi. Yliopisto rakensi samaan aikaan Metsätaloa, ja nuori assistentti joutui varustamaan metsänhoitotieteen laitosta hyvin itsenäisesti. TIEDEMIES JA KAUNOSIELU Paavo Yli-Vakkurin vuosisata on merkittävä osa suomalaisen metsänhoidon historiaa. Paavo Yli-Vakkuri (vasemmalla) ja Erkki Länsimies Hyytiälän metsäaseman opiskelijoina kaivamassa ojaa vuonna 1936. Paavo-Ylivakkurilla oli asepalveluksesta lykkäystä opintojen takia, kun sota alkoi. Suojeluluskuntalaisena hänet kuitenkin komennettin palvelukseen. Elokuussa 1941 Yli-Vakkuri joutui venäläisten vangiksi hänen moottoripyörälähettinsä ajettua vahingossa linjasta läpi. Kotiin Yli-Vakkuri pääsi erinäisten vaiheiden jälkeen vasta vuonna 1944. Vapauduttuaan asepalveluksesta helmikuussa 1945 hän palasi metsänhoidon assistentiksi ja löysi viisi vuotta aikaisemmin työhuoneensa kappiin jättämänsä aineistonsa hiukan nurkasta kärähtäneenä. Metsänhoidon uudistaja Suomen metsätalouden historian merkittävin päätös on ollut siirtyminen harsintametsätaloudesta metsikkötalouteen. Paavo Yli-Vakkurilla oli siinä merkittävä rooli ensin Keskusmetsäseura Tapion koulutusja valistustoimiston päällikkönä ja myöhemmin Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen professorina. Sotien jälkeen Suomen metsät olivat huonossa kunnossa tekemättömien metsänhoitöiden ja epämääräisten hakkuiden jäljilta. Professori Olli Heikinheimo ja dosentti Erkki K. Kalela olivat kehittäneet uusia metsänhoitomenetelmiä, ja he olivat kuvanneet metsikkötalouden periaatteet oppikirjoissaan. Paavo Yli-Vakkurin tehtäväksi jäi saada kentän väki toimimaan uudella tavalla. Hän kävi opettamassa metsänhoidonneuvojille metsien käsittelyä, leimausta ja lainvalvontaa. Yli-Vakkurin aloitteesta lainvalvontaa yhtenäistettiin ja ? rmojen vuorineuvokset saatiin uskomaan hyvään metsänhoitoon, minkä johdosta yksityismetsälain vastaiset hakkuut vähenivät dramaattisesti. Paavo-Ylivakkuri oli mukana perustamassa myös siemenviljelysohjelmaa. Metsänjalostussäätiö oli perustettu 1940-luvun lopulla ja siellä oli selvitetty, paljonko Suomessa tarvitaan metsäpuiden siementä ja paljonko siemenviljelyksiä pitää perustaa. Paavo-Ylivakkuri oli mukana tekemässä laskelmia ja laatimassa niiden pohjalta budjettia, joka nousi huimaksi. Metsähallituksen ylijohtaja Lappi-Seppälä kauhistui ehdotusta eikä olisi halunnut viedä sitä eteenpäin, mutta Yli-Vakkuri sanoi, että annetaan valtiovarainministeriön ratkaista asia ja esitetty summa saatiinkin pennilleen. Metsänhoitotöiden vauhdittamiseksi Keskusmetsäseura Tapio järjesti kesällä 1950 metsämarssin, jonka käytännön järjestelyt ja johtaminen olivat Paavo Yli-Vakkurin vastuulla. Tarkoituksena oli saada kaikki metsää omistavat perheet yhdeksi päiväksi metsäänsä hoitotöihin. Metsämarssiin osallistui 480 000 ihmistä presidentti Paasikivi heidän joukossaan – ja metsää hoidettiin yhden viikon aikana noin 60 000 hehtaarin alalla. Onnistuipa Paavo Yli-Vakkuri saamaan myös sattumoisin samaan aikaan Suomen vierailulla olleen Yhdysvaltain entisen presidentin rouvan Eleanor Rooseveltin talkoisiin mukaan. Tiedemies ja kaunosielu Sotien jälkeisenä aikana ekologian tutkijoiden kaarti Suomessa kasvoi valtavasti. Ansio tästä kuuluu paljolti Paavo Yli-Vakkurille, joka heti tutkijauransa alussa kiinnostui ekologiasta ja myöhemmin erityisesti ekofysiologiasta, minkä seurauksena metsänhoitotieteen – myöhemmin metsäekologian – laitokselle syntyi niin kutsuttu ”koppilaisryhmä”. Ryhmässä syntyi paljon metsätieteellisiä väitöskirjoja ja sen piiristä saatiin useita yliopiston professoreita, kuten Pertti Hari, Markku Kanninen, Pekka Kauppi, Seppo Kellomäki, Olavi Luukkanen, Annikki Mäkelä-Carter, Eero Nikinmaa ja Paavo Pelkonen. Yli-Vakkurin kiinnostus kohdistui myös ympäristönsuojeluun, ja hänen aloitteestaan alan professuuri perustettiin 1970-luvulla maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan. Paavo Yli-Vakkuri on myös kaunosielu, jolle luonnon estetiikka, musiikki ja kirjallisuus ovat olleet koko pitkän elämän tärkeitä innoituksen lähteitä, kuten hän omin sanoin on todennut: Suomalaisen ajatuksissa metsään on sisältynyt aina henkisiä arvoja, siellä olivat muinoin uhripaikat ja karsikkopuut, metsän tunnelmista kirpoaa vieläkin runo, syntyy taulu, valokuva, hyvä mieli. Metsistä tulee pitää hyvää huolta, jotta ne kestävästi tyydyttäisivät aineellisia ja henkisiä tarpeitamme. Kirjoittaja on Paavo Yli-Vakkurin oppilas. Kirjoitus perustuu vuonna 1994 tehtyyn haastatteluun. Paavo Yli-Vakkuri kuvattuna vuonna 1994. L u st o / E . L ä n si m ie h e n a rk is to L ii sa S a a re n m a a n a lb u m i
• Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.? Tai soita: 09 315 49 840 Kestotilaus kannattaa M E T S Ä L E H D E N JA T K U V A T IL AUS K A N NA T T A A ! Metsälehti on suomalaisen metsän pää-äänenkannattaja. Aina sinun ja metsäsi asialla, aina sinun ja metsäsi parhaaksi. Kestotilaus eli jatkuva tilaus on aina edullisin tapa lukea säännöllisesti Metsälehteä. Tilaus uusiutuu sovituissa jaksoissa, kunnes asiakas ilmoittaa päättävänsä tilauksen. Metsälehden kestotilaajana hyödyt monista tarjouksista ja eduista ympäri vuoden. Kestotilaajana • voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin Näköislehtiä ja -arkistoa netissä. • voit lukea Metsälehti Mobiilia älypuhelimeltasi tai tabletiltasi edulliseen kestotilaajan hintaan. • osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. • voit tilata Metsälehti Makasiinin puoleen hintaan ystävällesi. • Kestotilaajan Kaupan tarjoukset ovat voimassa vain kestotilaajille. • voit osallistua kestotilaajille järjestetyille lukijamatkoille. • voit käyttää maksutta Metsänhoitokortistoa netissä. • saat etuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. • tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. • kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. • tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen.
• 22 METSÄLEHTI 5 • 2014 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat M etsätalousinsinööri Antti Tikkanen sisaruksineen omistaa metsää Kiuruvedellä. Hän on puntaroinut karujen ojitusalueiden hoidon perusteita ammattilaisen ja metsänomistajan näkökulmasta. Olemme noin 15 hehtaarin suokuviolla. Aikanaan tässä oli kituliaasti mäntyä kasvanut räme. Ensi kerran alue ojitettiin 50 vuotta sitten ja toistamiseen 2000-luvun alussa. Silloin vanhojen ojien puoliväliin kaivettiin uudet ojat. ”Runsain puusto oli vanhojen ojien reunoilla. Uusien ojien kaivaminen ojien vähäpuisille väleille oli paras ratkaisu”, Tikkanen muistelee. Nyt ojitusalue vastaa tuottokyvyltään kanervatyypin mäntykangasta. Puuston kasvu on enintään kaksi kuutiota vuodessa hehtaarilla. Uusi metsälaki sallisi tällaisen suometsän jättämisen ”ennallistumaan”. Selkosuomella se tarkoittaisi myyntipuuston korjaamista ja alueen unohtamista. ”Sitä ei ammattiylpeys olisi sallinut.” Vakavammin puunkasvatuksen perusteita piti miettiä, kun alueen uudelleen ojittaminen tuli ajankohtaiseksi. Uusien ojalinjojen avaaminen ja vanhojen ojien reunapuustojen harventaminen tuottivat hakkuutuloja 1 200 euroa koko 15 hehtaarin alueelta. Ojitus maksoi 1 600 euroa. ”Ojituksen kustannuksista puolet sai kemeratukena, muuten hommaan tuskin olisi ryhdytty.” Kaistaleita ojien sivustoille Nyt metsää hakataan Tikkasen omintakeisen leimaussuunnitelman mukaan. ”Hakkuukone etenee 60-luvun ojien päällä ja poimii puut sivuiltaan niin kaukaa kuin yltää. Näin muodostuu 20 metrin levyisiä kaistoja, joiden pituus on reilut puoli kilometriä”, Tikkanen esittelee. Idea syntyi, kun Tikkanen huomasi, että kymmenkunta vuotta sitten kaivettujen ojien pientareet ja ojista nostetut maapaakut olivat täynnä virkeästi kasvavia männyntaimia. Kaistaleille Tikkanen teettää ojitusmätästyksen. ”Enempää uudistamiseen ei kannattaisi sijoittaa. Kaivinkonetyö maksaa 300–350 euroa hehtaarilta. Uskon, että kymmenen vuoden kuluttua alueella on kattava männyntaimikko.” Hän korostaa, että alueen ainoa mahdollinen hakkuutapa oli avohakkuu – kukaan ei ostaisi suoharvennusta, josta kertyisi 15 kuutiota puuta hehtaarilla. ”Kyllä tämä meille kelpaa” Leimikon osti Haapajärven saha, HaSa. Koivukuidut menevät Harvestialle. Tällaisella leimikolla sahayhtiön mittavaatimukset ovat otolliset. ”Tukin lisäksi teemme parrua 8,5 sentin latvaläpimittaan asti. Se on meille tärkeä puutavaralaji, joten tukin vähäinen kertymä ei haittaa”, selvittää ostomies Mika Luttinen. Parrusta maksetaan useita euroja enemmän kuin havukuitupuusta. Se kasvattaa Tikkasten tiliä. Kuljettaja Ari Nykänen ynnäili hakkuukoneensa mittalaitteelta, että viiden hehtaarin kaistalehakkuulta kertyi yhteensä 390 kuutiota puuta, mikä ylitti metsänomistajan ennakko-odotukset selvästi. Mäntytukkia puumäärästä oli reilu 20 prosenttia ja HaSan himoitsemaa parrua kolmannes, siis 125 kuutiota. Loppu oli kuitupuuta. Runkojen keskikoko oli hakkuukoneen mittalaitteen mukaan 82 litraa. ”Pääoman tuotto viisi prosenttia” Tikkanen laskee, että 15 hehtaarin kuviolle sitoutunut pääoma on viimeisimmän kymmenvuotiskauden aikana tuottanut viiden prosentin koron, jota metsätaloudessa pidetään erinomaisena. Metsäekonomisti saattaisi päätyä toisenlaiseen tulokseen, mutta näin Tikkanen laskelmansa perustelee: ”Sitoutunut pääoma on keskimäärin 8 000 euroa. Hakkuu tuottaa arviolta 6 250 euroa. Ojitus ja muokkaus maksavat 1 700 euroa. Näin nettoa jää reilut 4 000 euroa, eli 400 euroa vuodessa, siis viisi prosenttia pääomasta.” Korkea tuottoprosentti on mahdollinen, koska vähäpuustoiseen turvemaakuvioon sitoutunut pääoma on alhainen. Nyt tehdyssä hakkuussa korjattiin suunnilleen kymmenen vuoden kasvua vastaava puumäärä. Kiuruveden suometsät tuntevalla ostomies Luttisella on Tikkasta ilahduttavaa kerrottavaa. ”Tällaisten suometsien kasvu paranee ajan myötä, kun turve lahoaa ja siihen sitoutunut typpi vapautuu puustolle.” Kaistaleita suomaalla Kaistalehakkuu ja maanmuokkaus, ne sentään kannattaa karulla turvemaallakin metsälle tehdä. Kaksikymmentä metriä leveitä, puolisen kilometriä leveitä kaistoja hakataan noin 30 metrin välein 15 hehtaarin kuviolle. Antti Tikkanen (oikealla) esittelee ideaansa HaSan korjuu-esimies Janela Lapveteläiselle ja ostomies Mika Luttiselle sekä koneyrittäjä Keijo Kärkkäiselle. Metsänomistaja Antti Tikkanen uskoo, että kahdenkymmenen metrin levyiset hakkuukaistat taimettuvat tehokkaasti, kun alue ojitusmätästetään.
• 23 METSÄLEHTI 5 • 2014 UUTINE N VUONN A 1944 EERO SALA Jotta sota-ajan puuntarve saatiin turvattua, metsänomistajille määrättiin erityinen myyntivelvollisuus. Se koski lähinnä polttopuuta, mutta jossain määrin myös kuituja tukkipuuta. Pakkomyynti ei tietenkään metsänomistajia miellyttänyt, ja vaikka he pääsääntöisesti täyttivät langetetut velvollisuudet, se ei sujunut ilman soraääniä. Eniten harmia aiheuttivat leimausten ylitykset ja muuten huolimattomasti toteutetut hakkuut – varsinkin kun niistä oli äärimmäisen vaikea saada korvauksia. ”Jos metsänomistajalle ei sallita mahdollisuuksiakaan takeisiin siitä, ettei hänen metsästään hakata muuta kuin mitä kauppa edellyttää, käy luovutusvelvollisuuden täyttäminen hänelle yhä vastenmielisemmäksi”, Metsälehti kirjoitti helmikuussa 1944. ”Lohdutuksena kuitenkin mainittakoon, ettei toistaiseksi ole annetuilla hakkuuvelvollisuuksilla metsiä pilattu kuten niitä aikanaan pilattiin metsien hakkuun ja kaupan ollessa täysin metsänomistajien vallassa”, nimimerkki Piilu puolestaan veisteli pakinassaan. Aina metsänomistajat eivät taipuneet täyttämään myyntivelvollisuuttaan. Silloin kansanhuoltoministeriö määräsi pakkohakkauksen, josta maksettiin kymmenen markkaa kuutiolta vähemmmän kuin määrätty kantohinta. ”Haluttomuutta esiintyy useinkin varakkaiden metsänomistajien keskuudessa, joilla valtion pakkolainauksesta ja raskaista veroista ym. menoista selvitäkseen on riittävästi käteisiä varoja, joten metsän myynnistä ei olla riippuvaisia”, lehti kirjoitti. Alkuvuoteen 1944 mennessä pakkohakkauksista oli annettu yhteensä 4 005 määräystä. Yleensä pelkkä uhka riitti metsänomistajalle, sillä vain 765 tapauksessa pakkohakkaus oli todella jouduttu toteuttamaan. Kaikista metsänomistajista osuus oli vain 0,04 prosenttia. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Myy tai itke ja myy HANNU JAUHIAINEN, teksti ja kuvat Metsälehden koeajossa oli helmikuun alkupuolella uusi Polaris Sportsman 570 EFI EPS Forest -mönkijä varustettuna Prospector Pro S -telasarjalla. Polariksella ajettiin ojitusalueen ensiharvennuksesta kertyvää kuitupuuta ja polttopuurankaa tienvarteen yhteensä noin 450 kilometrin matka kolmen viikon aikana. Mönkijään vaihdettiin normaalin vetokuulan tilalle moottorikelkan reen vetämiseen sopiva peräkoukku. Polaris toimi hyvin reen veturina. Puuta saattoi laittaa kyytiin niin paljon kuin kuormaan sai mahtumaan, keskimäärin noin puolitoista kiintokuutiometriä. Liikkeellelähdöt sujuivat vaivattomasti, samoin ajo variaattorivedon suurimmallakin vaihteella. Neljällä telalla varustetulla mönkijällä isokin kuorma lähtee liikkeelle ilman, että vetolaite jää sutimaan tyhjää. Jos Polariksen ajoi umpihankeen kiinni, sen irrottaminen kävi kätevästi vakiovarusteena olevalla tehokkaalla vinssillä. Reen voi myös irrottaa ja poljettaa valmiin uran, jolloin sen saa taas liikkeelle ilman kuorman osittaista purkamista. Myös epätasaiselta kovalta pohjalta ja ylärinteestä Polaris lähti kuorman kanssa selvästi varmemmin liikkeelle kuin moottorikelkka. Polariksen normaali maavara on 28 senttiä, mutta telasto nostaa sen noin 36 senttiin. Tästä on etua etenkin lumikelillä, kun kantoja ja kiviä ei näe. Pohja on kohtuullisen hyvin suojattu. Erillinen suojamuovi voi silti olla tarpeen. Etuosan sisäpuolet telojen kohdalta olivat avoimet ja kaipaavat suojauksen. Telamönkijä on hieman kelkkaa leveämpi, joten umpimetsässä se ei ole yhtä kätevä. Teloilla varustettu Polaris on talvikelillä kevyt ohjata EPS-ohjaustehostiminen ansiosta. Pöllyävä lumi ongelma Pöllyävä lumi pääsi huonosti suojatun ilmanottoaukon kautta variaattorikoteloon, missä se suli vedeksi ja vaikeutti variaattorin toimintaa. Veden voi helposti laskea pois mönkijän takaosassa olevan muovisen propun kautta. Maahantuoja ratkaissee ongelman ilmanottoaukon suojausta parantamalla. Toinen talviolojen huoli on telaston jäätyminen. Kunnolla jäät saa sulatettua vain lämpimässä hallissa. Aukealla ajettaessa etutelastosta lentää lumilohkareita, joten kuljettajan on pidettävä kypärää tai suojalaseja. Telamönkijän tuulisuoja on alhaalta avonainen, ja lunta pöllyää myös kuskin syliin. Puun ajosavotassa pitääkin olla kosteutta kestävät housut, koska istuin on jatkuvasti märkä. Koeajomönkijässä oli lisävarusteena takaboksi, joka on ehdottoman tarpeellinen talvella. Polariksesta jäi pienine puutteineen myönteinen kuva varsinkin puunajossa. Sen vetokykyyn saattoi luottaa ilman pelkoa kuorman paikalleen juuttumisesta. Kesäajossa teloja voi tarvita mäTalvisavottaan telamönkijällä Polaris-telamönkijä sopii ympärivuotiseen käyttöön ja on tehokas apuväline metsätöissä. Polariksen mittaristosta löytyy kaikki tarpeellinen. rässä maastossa ja raskaiden kuormien vedossa, muulloin kannattaa vaihtaa pyörät alle. Vaihto vie aikaa pari tuntia. Teloilla varustettu Polaris 570 on hinnaltaan kilpailukykyinen vaihtoehto isommalle mönkijälle. Polarista myydään kampanjahintaan 11 490 euroa maaliskuun loppuun saakka. Se on saatavana myös traktorija tieliikennemallina sekä ilman ohjaustehostinta. Mönkijään ja teloihin takertuva jäätyvä lumi aiheuttaa pieniä ongelmia. KOKEILTUA Telasarjalla varustettu Polaris 570 osoittautui erinomaiseksi puunajovälineeksi pienellä hankintasavotalla.
• 24 METSÄLEHTI 5 • 2014 HANNU ESKONEN teksti ja kuvat M etsäkauris oli entisaikoina tärkeä riistaeläin, joka saattoi kuulua jo suomalaisten kivikauden metsämiesten saalislistalle. On nimittäin ehdotettu, että vanha suomalainen nimi tarvas tarkoittaisi juuri metsäkaurista. Todisteita tästä ei kuitenkaan ole – fossiileja ja luulöytöjä metsäkauriista on löytynyt hyvin vähän. Keskiajalla Ahvenanmaalle rakennettiin Kastelholman linna. Sitä käyttivät Ruotsin-Suomen kuninkaalliset metsästysretkillään tukikohtana, ja tärkeä saaliseläin oli metsäkauris. Kustaa Vaasa siirsi Ahvenanmaan kruunun omaisuudeksi juuri metsäkaurisjahdin takia. Vuonna 1552 kerrotaan Sven-nimisen kuninkaallisen metsämiehen tappaneen 136 kaurista, ja sakkoja luvattomista metsäkauriskaadoista langetettiin salametsästäjille usein. Metsäkauris metsästettiin kuitenkin Ahvenanmaalta loppuun jo 1600-luvulla; ehkä häviämistä edesauttoi myös ilmaston kylmeneminen samoihin aikoihin. Tehokkaiden tuliaseiden myötä se oli kuolemassa sukupuuttoon koko Pohjolasta. Onneksi metsästystä alettiin säädellä ja ilmastokin lämpeni 1800-luvulla. Kannat kasvoivat ja kauriit valtasivat nopeasti entisiä elinalueitaan. Metsäkauris on tuttu myös lasten sadusta. Vuonna 1923 itävaltalainen Felix Salten kirjoitti sadun ”Bambi, tarina metsästä”, jonka sankari on metsäkauriin pilkullinen vasa. Walt Disneyn Bambi on kuitenkin valkohäntäkauris, metsäkaurista kun ei esiinny Amerikoissa. Salaperäinen pikkukauris Metsäkaurista pidetään salaperäisenä eläimenä. Pienen kokonsa ansiosta se kätkeytyy metsän siimekseen tiheäänkin asutulla alueella. Vain pienet sorkanjäljet ja papanakasat paljastavat kauriiden liikkeet ihmisille. Metsäkauris on ryhmänsä pienin edustaja, vain ajokoiran kokoinen. Häntä on olematon tynkä, ja uroksella on pystyt lyhyet sarvet. Talvisin metsäkauriit elelevät pikkulaumoissa ruokintapaikkojen läheisyydessä vähälumisilla alueilla. Lyhyillä jaloillaan se ei oikein pärjää Itä-Suomen lumisissa metsissä. Yhteydenpitoon ne käyttävät vaikeasti paikannettavaa vihellystä, ja varoitusääni on koiramainen haukunta. Kevään lopulla metsäkaurislauma hajoaa. Alkuperäiselle alueelle jää vahvin uros puolustamaan omaa reviiriään. Naaraat sitä vastoin liikkuvat vapaammin isommalla alueella ja vierailevat usein myös naapuriurosten reviireillä. Parittelu tapahtuu jo keskikesällä. Vasa syntyy toukokuulla, joskus naaras voi saada kaksoset tai jopa kolmosetkin. Tehokkaan lisääntymisen ansiosta metsäkauriita riittää metsästettäväksi asti. Suomessa ammutaan vuosittain 2 800–4 200 metsäkaurista. Myös monelle petoeläimelle metsäkauris on sopivaa riistaa. Varsinkin ilves ja susi saalistavat niitä mielellään. Metsäkauriin kesäravintoa ovat ruohot, marjat ja lehtipuiden lehdet. Talvisin niiden on tyytyminen varpuihin, naavaan, luppoon ja puiden oksiin. Riistanruokintapaikoilla niille kelpaa hyvin rehuvilja, vihannekset, juurekset ja heinät. Istutettiin takaisin Ahvenanmaalle metsäkauris palautettiin jo 1950ja 1960-luvuilla, ja siellä on tätä nykyä vahva metsäkauriskanta. Kauriit levisivät Suomeen myös Karjalankannaksen ja Ruotsista Perämeren pohjukan kautta. Myöhemmin istutuksia jatkettiin sisämaassa. Tällä hetkellä metsäkauris asuttaa tasaisesti Eteläja Länsi-Suomea sekä Pohjanlahden rannikkoalueita Tornion seudulle asti. Paikoin muuallakin sisämaassa on vahvoja keskittymiä, ja kesäisin kauriita voi nähdä lähes koko maassa. Toistaiseksi metsäkauris on vain kaunis lisä metsäluontoomme, ja sellaiseksi se taitaa runsaslumisessa Suomessa jäädäkin. Etelä-Ruotsin vähälumisilla alueilla siitä on paikoin tullut ongelmaeläin, siellä kun elää jo noin miljoona metsäkaurista. Kauriskolareita sattuu jo liiankin usein, ja talvisin kauriit syövät hengenpitimikseen männynja kuusentaimia. Metsäkauriin paluu Koko Pohjolasta jo lähes hävinnyt metsäkauris tuo taas kauniin lisän metsäluontoomme. ”Walt Disneyn Bambi on valkohäntäkauris, metsäkaurista kun ei esiinny Amerikoissa.” Joskus metsäkauriit tottuvat ihmisiin niin, että päästävät rauhallisen kulkijan lähietäisyydelle. Kuvassa naaras ja uros. Pienet sorkan jäljet ja papanakasat kertovat metsäkauriin asuvan alueella. LUONNOSTA
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 5 • 2014 25 Täytyy nostaa Mikko Riikilälle hattua taimikonhoidon tilan vertailusta Suomen ja Ruotsin välillä (Metsälehti 3/2014). Näitä vertailuita kannattaa tehdä enemmänkin, sillä hyvällä onnella saattaa löytyä asia, jonka me suomalaiset hallitsemme metsätaloudessa paremmin kuin naapuri. Ruotsilla oli rohkeutta luopua puuntuotannon tuista, mutta Suomessa jatkettiin Mera-kautta uusilla tukimuodoilla. Tutkijoita myöten julkiset organisaatiot on hellineet ajatusta, että tukien avulla voidaan metsänomistajat houkutella panostamaan omaa rahaa puuntuotantoon. Lisääntyneen panostuksen on oletettu johtavan automaattisesti parempiin taimikoihin ja nuoriin metsiin. Professori Harstelan tutkijaryhmä aikoinaan nosti esiin ajattelutavan ongelman. Metsänomistajat on houkuteltu laiminlyömään varhaishoitoa ja viivästyttämään taimikonhoitoa sinne saakka, kun taimikonhoidon tuen ehdot täytyvät. Tällöin metsänomistaja joutuu usein laittamaan omaa rahaa taimikonhoitoon enemmän kuin tekemällä taimikonhoitotyöt oikea-aikaisesti ilman tukia. Kohonneiden kustannusten lisäksi saadaan aikaan myös huonompi tuotantopuusto. Artikkelissa siteeratun metsätalousneuvoja Äijön kokemukset Pirkanmaalta ovat tässä suhteessa puhuttelevat. Panostus taimikonhoitoon on kannattavan puuntuotannon välttämätön, mutta ei riittävä ehto. Tästä syystä taimikonhoidon osalta käytettyjä euroja parempi tunnus on puuntuotannon kannalta hyvien taimikoiden ja nuorten metsien tila. Yhteiskunnan ja metsänomistajien yhteisestä panostuksesta huolimatta tilanne ei ole kehuttava, ei käytännössä eikä tavoitteenasettelussa. VMI 10:n mukaan hyvien taimikoiden osuus on 31 prosenttia. Valtion tuloja menoarviossa vuodelle 2014 on asetettu hyville taimikoille ja nuorille metsille tavoitteeksi 30 prosentta. Kansallisessa metsäohjelmassa vastaava tavoite on 40 prosenttia. Suomi ei näytä asettavan metsänhoidon tavoitteita kovin korkealle vaikka samaan aikaan mainostaa maailman parasta metsänhoitoa. Metsälaki antaa nyt metsänomistajille hyvin SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. LUKIJALTA Nouseeko kuusitukin hinta yli 60 euron juhannukseen mennessä? Osallistu gallupiin osoitteessa www.metsalehti.? 20 40 60 80 100 Ei 55% Kyllä 45% METSÄPILA GALLUP T oukkina sudenkorennot elävät vesissä. Silti aikuisia sudenkorentoja näkee yleisesti metsissä lentelemässä kaukanakin vesistöistä. Erityisen usein metsissä näkee suuria ukonkorentoja. Kauttaaltaan ruskeasävyinen ruskoukonkorento on niistä runsain ja helposti tunnettava. Sinisen ja vihreän hohtoiset lajit ovat vaikeammin määritettävissä. Sudenkorennot lentävät vain lämpiminä päivinä, sillä lentolihasten lämpötilan täytyy olla yli 30 astetta, jotta taiturimainen lento onnistuisi. Siksi sudenkorennot paistattelevat usein päivää tummilla pinnoilla ja kääntävät itseään aurinkoon päin kuin hiekkarannoilla makailevat ihmiset. Ne voivat myös ”lämmittää moottoreitaan” paikallaan siipiään väristäen. Metsissä sudenkorennot ovat saalistamassa, ja kenties myös paossa vainoojiaan. Sudenkorennot elävät aikuisina useita viikkoja ja keräävät sinä aikana energiaa lisääntymistä varten. Toisin kuin useimmat hyönteiset, sudenkorennot kasvavat vielä aikuistuttuaankin. Nuoren korennon kitiinikuori venyy niin, että aikuiselämän ensimmäisten vuorokausien aikana paino nousee jopa kaksinkertaiseksi. Sudenkorennot ovat petoja, jotka saalistavat lentäviä hyönteisiä, kirvoja, kärpäsiä, perhosia – mutta myös toisiaan. Päivässä sudenkorento syö jopa viidenneksen omasta painostaan. Metsäaukiolla pörräävä ukonkorentojoukko on siis ihan merkittävä hyönteisten napsija, ja vastaa hyönteisten vähentäjänä harmaasieppoa. Metsä tarjoaa enemmän saalista, vähemmän kilpailijoita ja turvallisemman elinympäristön kuin avoin ranta, jonne sudenkorennot palaavat aikuiselämänsä loppupuolella kumppania etsimään ja lisääntymään. Sudenkorentoja metsässä Yön viileys pakottaa sudenkorennot laskeutumaan ja muuttaa ilman taiturimaiset pedot avuttomiksi saaliseläimiksi. Kyllä naapurissakin osataan suuret vapaudet metsien käsittelyyn niin uudistamishakkuiden ajoituksen kuin kasvatushakkuidenkin osalta. Puuntuotannon tukia uudistettaessa on syytä antaa myös vastuuta. On mietittävä metsäneuvoja Äijön esittämää kysymystä, kummat tarvitsevat tukia enemmän, metsänomistajat vai niitä hallinnoivat organisaatiot. On myös hyödynnettävä läntisen naapurin kokemuksia, niin nöyryyttävää kuin se onkin. HEIKKI SMOLANDER erikoistutkija Metla/Suonenjoki
• 26 METSÄLEHTI 5 • 2014 Reija Haapanen: Valtakunnan metsien inventoinnit Suomen metsiä mittaamassa. Metsäkustannus 2014. 327 sivua. Hinta 38 euroa. Metsänhoitaja Reija Haapanen on kirjoittanut valtakunnan metsien inventoinnin historian 1920-luvulta nykypäiviin. Työ on sopinut Haapaselle hyTutkimustulokset osoittavat, että PEFC-serti? oinnin vaatimukset vesistöjen suojakaistoille ovat selvästi alimitoitettuja. Viiden metrin muokkaamaton suojakaista ei riitä suojaamaan vesistöjä haitallisilta muutoksilta. Suojavyöhykkeiden on oltava leveämpiä ja niille tulee jättää riittävästi puustoa. Tämä on olennaista, sillä puilla on monia muitakin merkittäviä vesiekologisia vaikutuksia kuin ravinteiden ja kiintoaineen pidättäminen. Ruotsissa, USA:ssa ja Kanadassa on tehty kymmenittäin Suomessa vähälle huomiolle jääneitä tutkimuksia rantapuuston vesiekologisista vaikutuksista. Seuraavassa Ruotsin Fiskeriverketin SILVA-tutkimushankkeen keskeisiä johtopäätöksiä: Suojavyöhykkeiden tulee olla vähintään 10 metriä leveitä, jotta ne voisivat pidättää tehokkaasti kiintoainetta ja pidättää enemmän kuin 50 prosenttia valumavesien kuljettamista ravinteista. Monikerroksellinen kasvillisuus, joka koostuu ruohoista, pensaista ja puista, pidättää tehokkaimmin ravinteita ja kiintoainetta. Rantapuuston juuristo vakauttaa myös virtaavien vesien rantapenkkoja ja vähentää niiden eroosiota. Puuston varjostuksella on suurin merkitys on puroille ja muille pienvesille. Niiden vedet ovat voimakkaan varjostuksen vuoksi kylmiä ja hapekkaita, sillä kylmään veteen liukenee enemmän happea. Pienten latvavesistöjen eliölajisto on sopeutunut tällaisiin olosuhteisiin. Suojavyöhykkeiden tulee olla vähintään 15–30 metriä leSuojakaista ei pelasta vesistöä Kapeat suojakaistat eivät riitä turvaamaan vesistöjä. Rantametsien tavoitteellisella hoidolla päästään parempiin lopputuloksiin. Inventoinneista vakuuttavasti veitä ja niillä täytyy olla vähintään 60–80 prosenttia puuston alkuperäisestä latvuspeittävyydestä jäljellä, jotta vesistön lämpötilan nousu hakkuun jälkeen voitaisiin välttää. Erityisen tärkeä on etelän puoleisen rannan suojavyöhyke. Lehtikarike, oksat ja neulaset, päätyvät vesistöön melko kapealta, 10–15 metriä leveältä rantametsävyöhykkeeltä. Suurin merkitys karikkeella on puroissa, pienissä lammissa ja lähteissä, joiden ravintoketjut alkavat pääasiassa kariketta hajottavista pohjaeläimistä. Pienissä ja keskisuurissa puroissa 70–80 prosenttia puroeliöiden ravinnosta on peräisin rantavyöhykkeen kasvillisuudesta. Erityisesti lehtipuiden karike on tärkeä ravinnonlähde, ja se pitää yllä suurempaa pohjaeliöstön monimuotoisuutta kuin havukarike. Rantojen lehtipuuvaltaisuus vähentää myös valumavesien happamuutta. Veteen kaatuneet kuolleet puut lisäävät merkittävästi veVeteen kaatunut kuollut puusto tarjoaa taimenille suojaa veden virtaukselta ja petokaloilta. TUTKIJALTA KIRJA suunnitelmissa 52 kilometriä. Kun työ eteni oletettua nopeammin, toisena työskentelykesänä linjaväli tihennettiin kaksinkertaiseksi eli 26 kilometriin. Kolmantena kesänä Uudellamaalla voitiin tihentämistä jatkaa vielä 13 kilometriin. Nimien kokoaminen on suurtyö Haapanen on käsitellyt kirjassaan aikajärjestyksessä kaikki toteutetut 11 inventointia. Tietotarpeiden muuttumista on peilattu yhteiskunnan muutokseen ja metsätalouden roolin muuttumiseen. Esimerkiksi ennen sotia Suomella oli määrätietoinen pyrkimys elintarvikeomavaraisuuteen. Vastaavasti oli tärkeää tietää, paljonko inventoinnissa löytyi pellonraivauskelpoista metsää. Soiden ojituskelpoisuus säilyi arvioitavana tekijänä kauan, kunnes kymmenennessä inventoinnissa 2004–2008 ryhmänjohtajalle ei enää annettu mahdollisuutta ehdottaa suon uudisojitusta. Tulosten esitysmuodot heijastivat puunhankinnan teknistä toteutusta. Kun 1920-luvulla valtaosa teollisuuden raakapuusta tuli perille uittaen, inventoinnin tulokset esitettiin hallinnollisten yksikköjen lisäksi myös päävesistöalueiden mukaisesti. Karttatuotannossa panostettiin jo 50 vuotta sitten hallintorajat unohtavaan tulosten esittelyyn. Haapanen on tehnyt suurtyön Valtakunnan metsien inventointi vaati monipuolisia erätaitoja. Kuva vuodelta 1952. vin aiempien kirjallisten harrastusten perusteella, ja hän on itsekin osallistunut valtakunnan metsien inventointiin muutamana vuonna. Inventointi on ollut Metsäntutkimuslaitoksen yksi päätehtävä ja kruununjalokivi, joskin ensimmäiseen inventointiin johtaneet kokeilut tehtiin muissa organisaatioissa. Inventointi ei ole kuitenkaan mikään kaavoihinsa kangistunut instituutio. Niin kai voi sanoa, kun yhtään inventointia ei ole toistettu täsmälleen samanlaisena kuin edellistä inventointia. Syynä on tietotarpeiden ja myös menetelmien kehitys. Etenkin alkuvuosikymmeninä alkuperäisiä suunnitelmia noudatettiin vain osittain. Inventoinnin rahoitus oli epävarmaa. Sitä saatettiin lisätä vähitellen, mikä mahdollisti otoksen suurentamisen. Oli myös vaikeuksia arvioida työn joutuisuutta. Esimerkiksi ensimmäisessä inventoinnissa 1921–1924 linjaväliksi asetettiin K u v a t: P e tr i K e to -T o k o i M e tl a / T a u n o H o lo p a is e n k o k o e lm a
• 27 METSÄLEHTI 5 • 2014 TUOTTAVA METSÄ Hyvistä siemenistä kasvaa Lounais-Suomi, Södra skogsrevir, Satakunta ja Keski-Suomi: Jouko Paija puh. 040 556 3807 Pohjois-Savo, EteläSavo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja yksityiset taimitarhat: Markku Kankkunen puh. 0400 55 5099 Itä-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Häme, Pirkanmaa, KaakkoisSuomi, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa: Sakari Pönniö puh. 040 552 0508 Eteläja KeskiPohjanmaa, Österbotten: Hannu Niemelä puh. 040 585 0005 Tapion siemenkeskus palvelee Sinua, kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle. Eteläiseen Suomeen suosittelemme jalostettuja männyn siemeniä, joilla taloudellinen tuotto on 20–30 % suurempi kuin metsikkösiementä käytettäessä. YHTEYSHENKILÖMME: SIEMENKESKUS Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Siemenkeskus | Torholantie 33, 12100 Oitti | puh. 0294 32 6000 | www.tapio.? KYLVÄ HYVÄÄ sistöjen rakenteellista monimuotoisuutta. Ne tarjoavat kutuja suojapaikkoja mm. taimenille ja mateille sekä elinympäristöjä monille pienemmille vesieliöille. Suojavyöhykkeen tulisi olla 20 metriä leveä ja käsittelemätön, jotta kuolleen puuston määrä vesistössä säilyisi pitkällä aikavälillä lähes hakkuuta edeltäneellä tasolla. Ei tietoa vaan edunvalvontaa Näiden tutkimustulosten pohjalta on selvää, että ollakseen toimivia ja tehokkaita vesistöjen suojavyöhykkeiden tulee olla nykykäytäntöä leveämpiä. Useimmat suojavaikutukset toteutuvat kohtuullisen hyvin 10– 20 metriä leveillä puustoisilla suojavyöhykkeillä. Viisi metriä on kuitenkin selvästi liian vähän. Kansainvälisestikin tarkasteltuna Suomen PEFC:n suojakaistakriteerin vaatimustaso on hyvin matala. PEFC-serti? oinnin suojakaistakriteeri ei perustukaan tutkimustietoon, vaan edunvalvontaan. MTK:n kannan mukaan metsätalouden vesiensuojelulta ei saa vaatia enempää kuin maatalouden ympäristötukiehdot edellyttävät pelloilla, eli kolmen metrin suojakaistoja. Lähtökohta on ongelmallinen, sillä maatalouden ympäristötukiehdoilla ei ole saavutettu läheskään sille asetettuja vesiensuojelutavoitteita. Rantametsien puustolla on myös monia sellaisia vesiekologisia vaikutuksia, joita peltojen puuttomilla suojakaistoilla ei lainkaan ole. Siksi peltojen suojakaistoihin takertuminen on merkittävä este metsätalouden vesiensuojelun kehittämiselle. Vesistöjen rantametsät tulee rajata riittävän leveiksi käsittelykuvioiksi ja määritellä niille yksilölliset tavoitteet ja metsänkäsittelyratkaisut. Rantajaksot ovat erilaisia ja niiden tavoitteissa painottuvat vesiensuojelu, monimuotoisuus, maisema-arvot ja puuntuotanto erilaisina yhdistelminä. Siksi myös rantakuvioiden rajauksen ja käsittelyn tulee olla harkitusti erilaista eri paikoissa. Eri-ikäisrakenteisena tai kaksijaksoisena kasvattaminen tarjoavat paljon mahdollisuuksia tavoitteiden joustavaan yhteensovittamiseen. Näitäkin menetelmiä käytettäessä on olennaista jättää säästöpuita. 10?–20 metriä leveitä rantametsäkuvioita voidaan käsitellä poimintahakkuin ajamatta itse kuviolla, samalla kun vieressä sijaitsevilla kangasmetsäkuvioilla tehdään hakkuita. Samankaltainen käsittely soveltuu hyvin myös vettä kangasmailta keräävien ja kohti vesistöjä johtavien notkelmien metsänhoitoon. Näillä menetelmillä voidaan päästä selvästi parempiin vesiensuojelutuloksiin kuin nykyisillä kaavamaisilla suojakaistakäytännöillä. PETRI KETO-TOKOI Kirjoittaja on metsänhoitaja ja työskentelee metsäekologian lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa. Purojen, lähteiden ja lampien ravintoketjut alkavat kariketta hajottavista pohjaeläimistä. selvittäessään kaikista inventoinneista, ketkä toimivat ryhmänjohtajina ja muissa keskeisissä tehtävissä. Nimistä huomaa, että inventointi on ollut haluttu kesätyöpaikka. Monet nimet ovat tuttuja myöhemmän uransa perusteella. Väliotsikoillakin pärjää Teos on kirjoitettu selkeällä suomen kielellä. Haapanen vakuuttaa esipuheessaan kirjoittaneensa vaikeista asioista vain sen verran kuin hän on itse sisäistänyt, ja sen lukija huomaa tekstistä positiivisella tavalla. Väliotsikot on valittu siten, että kiireinen lukija pääsee asioista jyvälle pelkästään lukemalla ne. Moitetta voi esittää kirjaintyypin valinnasta. Kirjaimet ovat leipätekstissä asiallisia, mutta numeroiden taiteellisuus tekee paljon lukuja sisältävistä sivuista visuaalisesti levottomia aivan kuin tekijä olisi vedellyt vinoviivoja tekstin joukkoon. Moitetta saa myös valoku vien painatus. Käytetty kellertävä paperi sopii hyvin lukutekstille, mutta valokuvat jäävät suttuisiksi ja harmaasävyisiksi. Parempi ratkaisu olisi ollut painaa kuvat pariksi kolmeksi osioksi kunnolliselle päällystetylle paperille, mikä olisi mahdollistanut riittävän resoluution käytön. Esipuheessa Haapanen puolustelee hakemiston puutetta sillä, että olisi ollut liian työlästä päättää, milloin kirjallisuusviitteiden henkilöt olisi pitänyt sisällyttää hakemistoon. Selitys ei vakuuta. Tällaiseen paljon tietoa sisältävään historiateokseen kuuluu olennaisena osana hakemisto henkilöistä, asioista ja paikoista. Se lisäisi olennaisesti käytettävyyttä, mutta myös kirjan menekkiä. Ennen ostopäätöstä potentiaaliset ostajat vilkaisevat hakemistosta, onko siellä heidän tai heidän kavereidensa nimiä tai edes kotipaikkaa. Jos on, ostopäätös syntyy helpommin kuin ilman hakemistoa. Kirja sopii kaikille, jotka tarvitsevat täsmätietoa Suomen metsien mittaamisesta 90 vuoden aikana. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on emeritusprofessori ja puuntuottaja. MIKKO RIIKILÄ Ekologian ja evoluutiobiologian alalta väitellyt ? loso? an maisteri Ville Selonen vaatii tutkimukseen vedoten metsälain suojaamille puronvarsille jätettävien suojakaistojen leventämistä vähintään 45 metriin. Käytännössä suojakaistojen leveys vaihtelee, yksiselitteisiä määreitä vähimmäisleveydestä ole. Yleensä suojavyöhykkeet ovat Selosen suosittamaa kapeampia. Selosen mielestä suojakaistoilla ei myöskään pitäisi sallia minkäänlaisia poimintahakkuita, vaikka uusi metsälaki ne salliikin. Selonen tutki väitöskirjatyössään metsälain suojaamiin puronvarsielinympäristöjä ja mahdollisuutta vaikuttaa niiden avulla talousmetsien monimuotoisuuteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin putkilokasveja, sammalia, kääpiä sekä kovakuoriaisia ja lahopuustoa. Niiden perusteella arvioitiin, kuinka leveä suojakaista riittää turvamaan puroympäristöjen kasvillisuuden. Tutkimuksessaan Selonen löysi vakavia puutteita metsälain suojaamien luontokohteiden kartoituksessa. Hänen mukaansa vähintään viidennes lakikohteista jäi löytämättä ja löydetyistäkin ainakin joka kolmas kohde on piirretty väärin karttaan. Luontokartoitusten laadunvarmistus havaittiin huteraksi. Suojakaistoille lisää leveyttä Vanhan Savotan kämppä Pälkäneen Rautajärvellä järjestää ensi viikonloppuna perinteisen vanhan ajan savotan. Ohjelmassa on työnäytöksiä eri aikakausilta. Metsässä esitellään puukuljetuksen kehitystä 1900-luvun alun hevosja höyryajasta aina maataloustraktorit ja isännät syrjäyttäneisiin kuormatraktoreihin ja metsäkoneyrittäjien uuteen ammattiryhmään. Merkeistä esillä ovat ruotsalaiset BM-Volvot, Kockumit ja Ösa sekä suomalaiset Valmetit. Savottahistoria esillä Pälkäneellä
• 28 METSÄLEHTI 5 • 2014 Sanotaan, että yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Erkki Timonen onnistui sen tekemään (Metsälehti 3/2014) sekä kuvilla että sanoilla. Poiketen Timosen hokemasta jatkuvaa kasvatusta voi tehdä kaikilla metsäkuvioilla. Ehtona on, että metsää ei avohakata, vaan se säilytetään jatkuvasti puustoisena. Jatkuvan kasvatuksen hakkuutapoja on useita erilaisia lähtöpuuston rakenteesta riippuen. Timosen tarkoituksella huonosti valitsema kuvapari paljastaa, että hän on heikosti perehtynyt metsänhoidon eri vaihtoehtoihin. Jatkuva kasvatus on parhaimmillaan tyypillisessä suomalaisessa sekametsässä, jossa kookkaina puina on pääosin mäntyä ja/tai koivua. Valtakunnanmetsien inventoinnit (esim. VMI 1–3) osoittavat, että kaikki Suomen metsät ovat olleet luonnonvaraisina nimenomaan erirakenteisia sekametsiä. Sellaisiksi ne pyrkivät alikasvosten avulla kehittymään kaikenlaisten hakkuiden jälkeen. Jos aiempien alaharvennusten seurauksena metsikkö on puhdasta kuusikkoa, sen palauttaminen erirakenteiseksi sekametsäksi edellyttää voimakasta yläharvennusta. Kasvatusja hakkuutavan valintaan tarvitaan erilaisia malleja. Ihanteena olisi sellainen, jota voi ilman ennakkoehtoja käyttää missä tahansa metsikössä. Itä-Suomen yliopiston professorin Timo Pukkalan johdolla viime vuonna kehitetty ”Jokametsän” malli täyttää tämän tärkeän vaatimuksen. Se on monivuotisen tutkimusja kehitystyön tulos. Malli perustuu yli 60 000 puun läpimitan mittaustietoihin VMIja kenttäkoeaineistoista. Tutkimukset on julkaistu englanniksi kansainvälisissä tieteellisesti tarkastetuissa sarjoissa ja suomeksi ”Alikasvoksesta ylispuuksi” oppikirjassa. Niitä käytettäessä mittaustiedoiksi riittävät kasvupaikka ja sen sijainti sekä puulajeittainen runkolukujakauma. Puiden ikäja valtapituustietoja ei tarvita. Etukäteen ei tarvitse myöskään päättää hakkuutapaa. Malli määrittää sen neutraalisti puustoja kannattavuustietoineen tietenkin metsänomistajan antamien reunaehtojen puitteissa. Seuraavalla hakkuukerralla tehdään uusi määritys ja haluttaessa voidaan kasvatustapaa vaihtaa. Näin ollen ei tarvitse lyödä lukkoon mitään ikuisuusmalleja vaan toimia tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Oppikirjassamme ”Metsän jatkuva kasvatus” esitetään jatkuvan kasvatuksen mallit kaikenlaisille kasvupaikoille ja eri osiin maata neljällä voimakkuustasolla. Niistä metsänomistaja voi valita, mitä seikkoja hän haluaa korostaa metsässään; vaikkapa yksinomaan puuntuotannon maksimointia tai myös monikäytön ja monimuotoisuuden samalla huomioon ottamista. Lisäksi esitetään mallit tasarakenteisiksi hakattujen metsien palauttamiseksi luonnonmukaisen erirakenteisiksi. Näiden modernien vaihtoehtoisten metsän kasvatusmal lien paletin pitäisi tyydyttää vaativammankin metsänomistajan tarpeet ja yhteiskunnan omistamissa metsissä lisäksi jokamiehenkin tarpeet. ERKKI LÄHDE OLAVI LAIHO Ei mitään luonnonlakeja KIRJA Ossi Kokkonen, Jyrki Koulumies (toim.): Projektipäällikkö. Metsäteollisuuden muutoksessa 1954– 2008. Metsäkustannus 2014. 320 sivua. Hinta 32 euroa. 1960-luvun puolivälissä Suomessa elettiin vahvaa talouselämän murroskautta. Tekniikan osaajilSuomea rakentamassa la oli kysyntää, kun uusia tehtaita rakennettiin ja vanhoja modernisoitiin. Tuohon imuun pääsi mukaan myös tuore selluinsinööri Ossi Kokkonen. Viipurissa syntyneen ja vaatimattomissa oloissa varttuneen nuoren miehen ura alkoi Kemistä ja jatkui useiden yritysten palveluksessa Suomessa sekä ulkomailla. Hän oli mukana muun muassa Pohjan Sellu -hankkeessa ja Kirkniemessä käynnistämässä paperikonetta 1996. Eläkkeelle jäätyään Ossi Kokkonen kirjoitti kokemuksistaan kirjan. Tekstiä syntyi melkoinen määrä, joten tarvittiin toimittaja Jyrki Koulumiehen apua käsikirjoituksen lyhentämiseen ja järjestämiseen. Lopputuloksena on mielenkiintoinen kertomus yhdestä työurasta ja samalla myös suomalaisen metsäteollisuuden noususta kukoistukseen. Ossi Kokkonen kirjoittaa kaunistelematta mutta lempeästi myös epäonnistumisista. Kaikki päätökset eivät ole olleet viisaita eikä kaikki ole sujunut suunnitelmien mukaan. Nykyopiskelijoiden on mahdotonta ymmärtää, minkälaisia projektit 1960ja 1970-luvulla olivat, arveltiin Teknillisten Tieteiden Akatemian järjestämässä kirjan julkistamistilaisuudessa. Erityisen kiinnostavia ovat kuvaukset Neuvostoliitosta ja Kiinasta. Nykyinen paperiteollisuuden suurvalta Kiina tuotti vuonna 1980 paperia ja kartonkia 1500 tehtaalla vähemmän kuin samaan aikaan tavaraa syntyi Suomessa muutamalla kymmenellä tehtaalla. Ossi Kokkonen on pannut merkille, että nykyisin insinöörejä on metsäteollisuuden johdossa entistä vähemmän. Valta on asiantuntijoilla, jotka ennen toimivat talousjohtajina. Siksikö innovaatioiden sijasta kvartaalien tuotto saa päähuomion? Kirjansa loppusanoissa Kokkonen kysyy, minne Suomen valtion ja metsäteollisuuden tulevaisuudenusko on hävinnyt. Hänen mukaansa enää edes metsänomistajat eivät tunnu uskovan metsäteollisuuden mahdollisuuksiin. ELIISA KALLIONIEMI Ossi Kokkosen kansainvälinen ura alkoi jo koulupoikana. Tässä työnäyte englantilaiselta paperitehtaalta. Kirjan kuvitusta. LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS LUKIJAKYSYMYS ”Jaakko Temmes kirjoitti hauskan metaforisesti metsänomistajan kannalta tärkeää asiaa. Vallankin tuo käytetty metsävähennys ja sen käsittely myyntitilanteessa on se tärkeä mutta paljon epäselvyyttä sisältävä asia. Siltä osin kirjoitus sotki omia ajatuksianikin. Eikö ole niin, että käytettyä metsävähennystä EI tarvitse lisätä mahdolliseen luovutusvoittoon, kun on omistanut tilan yli 10 vuotta? Vai koskeeMetsävähennys ihmetyttää ko tämä vain lähisukulaiskauppoja? Lukemalla erilaisia nettisivuja tämä asia ei oikein selviä perinpohjaisesti.” KeKuVa Käytettyä metsävähennystä lisätään aina vastikkeellisesti vuoden 1992 jälkeen hankittujen tilojen luovutusvoittoon, jos kauppa on luovutusvoittoveron alainen. (Poislukien tilanne, jossa ostetaan ja myydään saman vuoden aikana) Tuo 10 vuotta liittynee siihen, että lähisukulaisten kesken kauppa on luovutusvoittoverosta vapaa, jos tila on ollut myyjän hallussa vähintään 10 vuotta. Ja silloin ei lisätä metsävähennystäkään. HANNU JAUHIAINEN Olen kaatanut syyskesän aikana haapoja rakennustarpeiksi. Nyt on meneillään haapatukkien ajo lanssiin työstöä varten. Olen huomannut, että osassa haapoja sydänpuu on tumma, kuten vanhemmalla haavalla usein on. Jos rungon sydänpuu on tumma mutta ei vielä pehmeä, voiko Haittaako tukin tumma tyviosa? tällaisia runkoja käyttää mökin rungon kasauksessa? Onko olemassa vaara, että tämä tumma tyviosa alkaa myöhemmin jossain vaiheessa lahota? URPO MULARI Haastattelin hirsiammattilaista Paavo Eskelistä asian tiimoilta. Eskelinen on veistänyt kymmeniä haapahirsikehikoita ja käyttänyt niihin tuhatkunta haapatukkia. Tumma kova sydänosa on haapatukille hyvin yleinen, eikä se huononna tukin ominaisuuksia hirsikäytössä. Kova tumma osa ei aiheuta lahoamista. Toinen asia on haapatukeissa esiintyvä pehmeä lahopuu, jota esiintyy niin ikään sydänpuussa, mutta myös pintapuussa. Laho pääsee haapaan hyvin helposti rungon vierestä katkenneiden oksien ja kuolleiden oksien tyngistä sekä hirvien järsimistä paikoista. Lahovauriot, jotka pehmittävät puuta on syytä huomioida hirrenveistossa. Lahon vaurioittamasta tukista voidaan toki käyttää terve osa hirsirakenteisiin. Jos lahottajat ovat vaurioittaneet haapapuun tyviosan sydänpuuta, jätetään se luonnollisesti saunapuuksi kiukaan alle ja itse sauna tehdään puun terveistä osista. OSMO PERÄLÄ Perälä on kirjoittanut useita teoksia puun käytöstä.
• 29 METSÄLEHTI 5 • 2014 YLITORNIO Haemme TOIMINNANJOHTAJAA Työtehtävinä metsänhoitoyhdistyksen johtaminen, kehittäminen ja hallinnosta huolehtiminen. Hakijalla tulee olla metsäalan koulutus ja aikaisempaa työkokemusta metsäalalla. Edellytämme hakijalta sitoutuneisuutta, yhteistyökykyisyyttä sekä oma-aloitteisuutta. Ruotsin kielen taito on hakijalle eduksi. Paikka täytetään 1.6.2014 tai sopimuksen mukaan. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukaan. Vapaamuotoiset hakemukset 31.3.2013 mennessä sähköpostilla ylitornio@mhy.fi tai osoitteeseen Ylitornion metsänhoitoyhdistys Säipänkuja 2 A 1, 95600 Ylitornio. Kuoreen merkintä ’Hakemus’. Lisätietoja työtehtävistä antaa toiminnanjohtaja Risto Yrjänheikki puh. 0400 294226. Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (hoitovapaalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Katja Raninen p. 09 315 49 842 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 141 000 (KMT/12–13) Painopaikka Hämeen Paino Oy minä 2.0 MAMK = SUOMEN PARAS Metsäopetusta maastossa, luokassa ja virtuaalisissa oppimisympäristöissä. Osaamisen perustana hyvät työelämäyhteydet. www.mamk.? Päivitä osaamisesi uudelle tasolle Mikkelin ammattikorkeakoulussa. METSÄTALOUSINSINÖÖRI (AMK), 240 OP Hae nyt! Yhteishaku 3.3.–1.4.2014 PALVELUKSEEN HALUTAAN KOULUTUSTA PALKINTO MYYDÄÄN METSÄPALSTA, Ranua, Pohjasperä 111,2 ha. Määräala, jossa puustoa n. 3800 m 3 . Kohteella oma lampi ja pieni honkainen eräkämppä. Lisätiedot www.laprim.?. 98.000 € METSÄTILA, Ranua. 36 ha. Metsätila Ranuajoen varrella, kohteessa vanha hirsinen asuinrakennus josta remonttitaitoinen voi tehdä kesäasunnon. Lisäksi purkukuntoisia hirsirakennuksia. Taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30 %, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Tiedot www.laprim.?. 73.000 € METSÄPALSTA, Ranua, Asmunti 51 ha. Määräala, jonka metsät ovat pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. Lisätiedot www.laprim.?. 40.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Äänekoski, Äänekoski 88 ha. Reilunkok. metsätila lähellä Äänekosken keskustaa. Rajoittuu valtiontiehen, tilan keskellä oma hyväkuntoinen metsäautotie. Kasvavat maapohjat, onnistuneet taimikot, heti hakkuumahdollisuuksia. 275.000 €/tarjous METSÄPALSTA, Kemijärvi, Isokylä 33 ha. Rantametsätila, Ylärauvanlammen rantaa n. 300 m. Lammen eteläpäässä kaavanmuk. rakennuspaikka, rak.oikeus 150 m 2 . Hyvä metsäautotie tilan läpi, puustoa 1445 m 3 + taimikot. Huom! Keitele Forest on ilmoittanut rakentavansa Kemijärvelle uuden sahan ja liimapuutehtaan. Tämä tullee lisäämään puun kysyntää alueella merkittävästi. 39.000 € /tarjous. METSÄPALSTA, Ilomantsi, Tyrjänsaari 108,7 ha. Runsaspuustoinen määräala, kokonaispuusto n. 17.240 m 3 eli peräti n. 159 m 3 /ha. 87 % kivennäismaata, pinta-alasta lähes 70 % varttunutta kasvatusmetsää tai uudistuskypsää metsää. Uimaharjun taajamaan n.18,5 km. Palsta rajoittuu Koitajokeen n. 1,5 km matkalta. Kattava metsäautotieverkosto. UPM Bonvesta -metsätila. 491.000€. METSÄPALSTA, Kontiolahti, Puso 57 ha. Määräala rajoittuu Kalliojokeen, kasvavat maapojat, yli 50 % tuoretta tai parempaa kasvupohjaa. Turvemaiden osuus vain n. 25%. Kokonaispuusto n. 3.730m 3 . Hyvä sekoitus kasvatusmetsää ja taimikoita. UPM Bonvesta -metsätila. 106.000 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Puolanka, Auho 79,82 ha. Alanko-niminen tila 12 km Puolangalta pohjoiseen. Mäntyvaltainen kokonaispuusto n. 5970 m 3 , viidesosa pa:sta varttunutta kasvatusmetsää, 10 % uudistuskypsää metsää. Harvennustarvetta lähes 20 ha alalla. Hyvät tieyhteydet, nopeahkosti puukauppatuloja. UPM Bonvesta -metsätila. 102.200 €. METSÄTILA, Savonlinna, Vuokala 26,78 ha. Puustomäärä noin 3300 m 3 , josta tukkipuuta n. 1000 m 3 . Varttunutta kasvatusmetsää kehitysluokkajakaumasta 50 %, tuoretta kangasta n. 70 % ja lehtomaista kangasta n. 20 %. Tie halkaisee tilan. Oivallinen sijoitusmetsä tee tarjous ! 138.000 €. METSÄTILA/LOMAPAIKKA, Savonlinna, Kesamonsaari 6 ha. Saimaan Kesamossa metsäisellä ja jylhällä kalliotontilla rantarakennuspaikka, johon rakennettu jo sähköistetty saunamökki, huvimaja/kesäkeittiö, varasto ja ekovessa. Kok.rak.oikeus 200 k-m 2 . Suojainen lahti, joka avautuu lounaaseen. Autotie perille. Jatkuvaliikenteinen lossi ja talvella jäätie. www.kiinteistomaailma.?/1122019. 125.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv www.metsälehti.?/mobiili Ensimmäinen iPad Mikkeliin Metsälehden tilaajien kesken arvotaan tänä vuonna seitsemän tablettitietokonetta. Ensimmäisen niistä voitti Juho Vesalainen Otavasta. Seuraava tabletti arvotaan kuun lopulla. Metsälehteä voi nyt lukea myös tablettitietokoneelta. Näytenumeron voi käydä ilmaiseksi lataamassa Applen kaupasta tai Google Playsta.
• 30 METSÄLEHTI 5 • 2014 HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva Kauniiden alppimaisemien metsänrajapuu, euroopanlehtikuusi, kasvaa jopa kahden ja puolen kilometrin korkeudessa. Karuissa olosuhteissa se on luontaisilla kasvupaikoillaan selvinnyt elinvoimaisena vuosituhansia jääkausien, ihmisen ja karjanlaidunnuksen puristuksissa. Kun lehtikuusta teollisen vallankumouksen kynnyksellä alettiin suuremmassa mittakaavassa istuttamaan ”ihmisten ilmoille” alle kilometrin korkeuteen, innostui puusta myös sitä vahingoittavat pieneliöt. Euroopanlehtikuusi (L arix decidua) ei näytä suomalaiseen laaturunkoiseen havupuumaailmaan tottuneelle metsämiehelle teknisesti kovin mallikkaalta. Puut ovat usein paksuoksaisia, leveälatvuksisia ja lenkorunkoisia. Puun pihkaneritys on suurempi kuin männyllä, ja maalarit maailmalla tuntevat lehtikuusenpihkasta tehdyn venetsiantärpätin. Lehtikuusen sydänpuu on varsin lahonkestävää ja puuta onkin arvostettu erityisesti laivanrakennusja kaivostoiminnassa sekä muissa kosteudenkestävyyttä vaativissa olosuhteissa. Muinaiset roomalaiset tosin moittivat lehtikuusen maistuvan liian hyvin laivojen runkoja järsiville laivamadoille. Eiff el-tornia muistuttava maailman korkein puurakenteinen radiomasto on tehty lehtikuusesta. Kyseinen puolalainen torni on yhtä korkea kuin Helsingin stadionintorni ja Suomen korkein puu yhteensä. Punkaharjulla kasvava ennätyspuu, euroopanlehtikuusi, on yli 46-metrinen. Alpeilla ja Karpaattien vuoristossa puhtaita lehtikuusimetsiä tavataan yleensä korkeimmilla alueilla – alempana metsät ovat sekametsiä. Ihminen on suosinut lehtikuusta myös muiden puulajien kustannuksella. Talvikaudeksi neulasensa varistavat puut ovat karjanlaidunnuksen kannalta valoisampia ja nurmikenttien kuntoa paremmin ylläpitäviä kuin ”varjopuut”. Maisemaja puistopuuna euroopanlehtikuusta on istutettu runsaasti ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Alavilla mailla taudinvaara Euroopanlehtikuusi on hyvin hallanja pakkasenkestävä. Paksu kuori suojaa myös kuloja vastaan ja syvälle ulottuvan juuristonsa avulla puu pysyy pystyssä kohtuullisissa myrskyissä. Kun puuta on ihmisen toimesta istutettu luontaisen kasvualueensa ulkopuolelle, on sen kimppuun käyneet vahingolliset tuhonaiheuttajat – kuten lehtikuusensyöpä. Tauti äityi alavilla ja lämpimillä istutusmailla paikoin niin pahaksi, että euroopanlehtikuusen laajamittaisista viljely-yrityksistä luovuttiin monilla alueilla jopa maakohtaisesti. Taudin aiheuttamien vahinkojen takia muun muassa britit siirtyivät istuttamaan kestävämpää japaninlehtikuusta. Myös juurikääpä iskeytyy lehtikuuseen herkästi. Muutama vuosi sitten tammen äkkikuolemana tunnettu vaarallinen taudinaiheuttaja, Phytophthora ramorum -munasieni (versopolte), siirtyi yllättäen japaninlehtikuusten kimppuun Britanniassa. Tauti on dramaattisen nopeasti levinnyt ympäri saarivaltakuntaa aiheuttaen mittavaa tuhoa ja hätähakkuita. Esimerkiksi Man-saarella on parhaillaan käynnissä 450 hehtaarin avohakkuut taudin leviämisen estämiseksi; noin puolet saaren lehtikuusista on arvioitu saastuneiksi. Kolme vuotta sitten tauti löydettiin ensimmäisen kerran myös euroopanlehtikuusesta. MERKKIPÄIVÄT LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. RA KA S PÄ I VÄ K I R JA 80 VUOTTA 17.3. Helena Loppi, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva kanslisti, Seinäjoki 70 VUOTTA 17.3. Seppo Ruuskanen, metsänhoitaja, Vantaa 30.3. Eino Tirkkonen, Keski-Savon metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsen, Heinävesi (ei juhlia) 50 VUOTTA 18.3. Teppo Loikkanen, puistonjohtaja, maat. ja metsät. maisteri, Savonlinna 21.3. Harri Karjalainen, aluepäällikkö, Sipoo 21.3. Olli Torri, myyntipäällikkö, maat. ja metsät. maisteri, Helsinki 25.3. Heikki Savolainen, metsänhoitojohtaja, maat. ja metsät. maisteri, Jyväskylä (matkoilla) Merkkipäiväpalstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.? mahdollista kehittää ja testata tuotannollisessa mittakaavassa. Tällainen Bio-Demo meille Pomacle-Bazancourtissa esiteltiin. Kun tuote on saatu kuntoon, seuraa vaarallinen vaihe. Kalliin tutkimusja kehitystyön tulokset voivat valua muualle, mikäli rahoitusja muut tukiasiat eivät ole kunnossa. Näin ikävästi oli käynyt Pomacle-Bazancourtissa, jossa kehitettyä tuotetta alettiin tehdä Kanadassa siitä yksinkertaisesta syystä, että Kanada pystyi kattamaan puolet investointikustannuksista, mihin taas EU-politiikka ei taipunut. Politiikan tempoilevuus koetaan suurena liiketoimintariskinä. Biojalostamon rakentaminen on kallista puuhaa, eikä riskisijoittajia ole helppoa löytää. Siksi ranskalaiset toivoivat, että julkinen valta tulisi jakamaan riskiä ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta ja myös takaamaan uuden tuotteen markkinoille pääsyn esimerkiksi sopivalla tukipolitiikalla. Vauhtia masiinaan olisi siis saatavissa poistamalla sääntelyä ja uudistamalla investointipolitiikkaa, mutta riittääkö rohkeus, kas siinä kysymys. Ranskan tuliaisia ”Mikä hidastaa?” oli ranskanopettajallani tapana kysyä, kun oppilas takerteli käännöstekstinsä kanssa. Sama kysymys tuli mieleeni taannoisella Ranskan matkalla, jolla pääsin tutustumaan ihan oikeaan biojalostamoon. Näiltä reissuilta on tapana kerätä kotiin tuotavaa eli matkalla opittua muidenkin käyttöön. Ranskan tuliaisina voin kertoa, että Eurooppa kehittää biojalostamoita mutta aivan liian hitaasti. Pomacle-Bazancourtin biojalostamo toimii osuuskuntaperiaatteella. Se jalostaa sokerijuurikkaasta ja vehnästä lähes sataprosenttista viinaa, josta edelleen kehitetään erilaisia tuotteita kuten biopolttoaineita. Teknologia on kotitaloudessakin tuttu juttu eli käyminen, hienommin sanottuna fermentointi, jossa mikrobit pilkkovat orgaanisia aineita. Ihan tavallisella leivontahiivallakin pärjätään pitkälle, mutta tutkimusta ja kehittämistyötä tarvitaan monimutkaisempien yhdisteiden pilkkomiseksi, ja silloin puhutaan bioteknologiasta. Sellutehdaskin on biojalostamo, ja monella sellaisella olen toki kotimaassa vieraillut, joten eivät ranskalaisten putkistot ja pannut minua aivan ällikällä lyöneet. Prosessien kehittäminen ja kannattavan liiketoiminnan repiminen bioraaka-aineista vaativat niin Ranskassa kuin Suomessakin määrätietoisia otteita. Tutkimuksen on oltava siellä, missä tuotantokin on, joten tarvitaan yhteistyöalusta. Yksinkertaisuudessaan se merkitsee riittävän isoa tonttia, jonne mahtuu sekä tuotantolaitoksia että tutkimuslaboratorioita ja demonstraatiolaitoksia, joilla uusia tuotteita on Euroopanlehtikuusi vaaravyöhykkeellä ”Maailman korkein puurakenteinen radiomasto on tehty lehtikuusesta.”
• 31 METSÄLEHTI 5 • 2014 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Mitä metsämaa maksaa? ? Puukauppaa verkossa ? Biofore-auto esittäytyy ? Mitä kuuluu 4H:lle? ? Kun pohjalaiset metsänsä hävittivät Seuraava Metsälehti ilmestyy 27. maaliskuuta. Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 27.3. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 2 on arvottu seuraaville kolmelle: Seppo Horttanainen, Lieksa, Pekka Rönkkö, Espoo ja Heino Väisänen, Kajaani Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄKRYPTO 5 Metsäristikko 2, oikea ratkaisu
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. www.metsakustannus.? Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun Hotanen, Nousiainen, Mäkipää, Reinikainen ja Tonteri Kirja esittelee metsätyyppiteorian ja metsätyyppijärjestelmän soveltaen uutta tutkimustietoa käytäntöön. Erinomainen maastokäsikirja metsäalan ammattilaisille ja opiskelijoille. Mukana aineistoa syventävä CD-ROM. Hinta 38,40 € Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Kirja kertoo selkein esimerkein, miten metsän ja sen puuston arvo muodostuu markkinoilla, ja kuinka metsänomistaja voi parantaa omaisuutensa tuottoa. Kirja sisältää runsaasti tehtäviä ja ajatuspähkinöitä, joita jokainen voi soveltaa omaan metsäänsä. Hinta: 38,40 € Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsänkehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Ajankohtaisessa kirjassa esitellään uudistamisvaiheen toimenpiteet ja niiden perusteet. Hinta 38,40 € Uutuus Uutuus Matti Kiviniemi (toim.) Julkaisun tavoitteena on auttaa lukijaa löytämään helposti tärkeimmät metsätalouden lait, asetukset ja muut normit ajantasaisina. Vaikka suurimman osan säädöksistä saa ajantasaisina verkosta, kokemus on osoittanut, että painetulle julkaisullekin on tarvetta. Kokonaisuuden hahmottaminen on helpompaa, säädösten ryhmittely on selkeämpää ja selaaminen matkaoloissa käy nopeammin kuin verkosta. Verkkoa kannattaa käyttää tämän julkaisun ohessa. Teoksen ensimmäiseen lukuun on koottu tärkeimpiä lainopillisen tiedon hakuohjeita. Teoksen on toimittanut VT Matti Kiviniemi, jolla on useamman vuosikymmenen kokemus metsälainsäädännöstä ja sen tulkinnasta. Hinta 42 € Metsäalan säädökset Tietoa suomalaisesta metsästä