• K uv a M ik ko R iik ilä METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 12. MAALISKUUTA 2015 • NRO 5 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Arttu Lamminmäki sai julkisuutta puhtaammin syttyvillä klapeillaan. Kauppaa keksintö ei vilkastuttanut. Sivut 18–19 Kuoret pois klapeista Uutinen: Lunastuslaki suututtaa ›› sivut 2–3 Puukauppa: Talvileimikoita jää taas rästiin ›› sivut 12–13 Metsänhoito: Metsänomistajan sovellukset ›› sivut 14–15 Palstalla: Hiekkalaatikot takaisin ›› sivu 19
• 2 a j a s s a 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 LYHYET MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva J uvalainen metsänomistaja Simo Kuuva seisoo laajan johtoaukean keskellä. Kaksi massiivista voimalinjaa hallitsee näkymää. Ollaan Huutokoski–Yllikkälä-linjalla, joka halkoo 150 kilometrin pitkän, vähintään 70 metriä leveän railon Lappeenrannan ja Joroisten välille. ”Meidän maita jäi voimalinjojen alle suojavyöhykkeineen seitsemisen hehtaaria”, Kuuva harmittelee. Pääosa johtoaukeasta tehtiin vuosikymmeniä sitten, kun ensimmäinen voimalinja rakennettiin. Linjan kiistelty laajennusosa valmistui äskettäin. Linjan rakennutti Fingrid Oy Kuuvalta lunastettiin 1,5 hehtaaria metsää uuden voimalinjan tarpeisiin. Tarkalleen ottaen kyse oli käyttöoikeuden rajoituksesta. Johtoaukea jäi Kuuvan omistukseen, mutta se ei paljon lämmitä. ”Sama koskee suojavyöhykettä. Siellä ei voi kasvattaa kuin kuitupuita.” ”Vuokra olisi reilu korvaus” Korvaukset määriteltiin lunastusmenettelyssä samoin perustein johtoaukealle ja suojavyöhykkeelle. Korvaus lasketaan erikseen maapohjalle ja kasvatusmetsien odotusarvolle, jolla katetaan linja-alueelta saamatta jäävä, tuleva puuntuotto. Johtokäytävän puut metsänomistajat myivät yhteishankkeena. ”Maapohjasta Fingrid maksoi korvauksen puolitoistakertaisena Maanmittauslaitoksen ohjearvoihin verrattuna”, Kuuva kertoo. Maapohjasta kertyi korvauksia 715,7 euroa ja puuston odotusarvoista 2 811,6 euroa, siis yhteensä 3 527 euroa eli 2 350 euroa hehtaarilta. Kuuden prosentin korko yli neljä vuotta kestäneen prosessin ajalta nosti korvauksen 4 500 euroon. Kertakorvaus ei Kuuvan mielestä kata suvun omistuksessa 1600-luvulta asti olleen tilan maiden menetystä. Hänen mukaansa korvaus pitäisi laskea metsän laskennallisen tuoton mukaan ja maksaa määräajoin vuokrana. Verottajan arvioima metsähehtaarin keskituotto Juvalla on noin 140 euroa. Kerran 10 vuodessa maksettava korvaussumma olisi 1 400 euroa. ”Näin maalla olisi arvoa myös silloin, kun metsänomistaja olisi myymässä tilaansa.” MTK remontoisi lunastuslakia Metsänomistajien etujärjestö MTK vaatii korjauksia lunastuslakiin. Se on laatinut oman ehdotuksensa pohjapaperiksi tulevalle eduskunnalle ja hallitukselle. ”Nykyinen laki on vuodelta 1978. Se ei enää vastaa ajan tarpeita. Esimerkiksi koko ympäristöoikeuden lainsäädäntö, jota lunastuslaki palvelee, on muuttunut”, toteaa metsäasiantuntija Hannu Ripatti MTK:n metsälinjalta. Myös MTK kannattaa määrävälein maksettavia korvauksia. Niitä voitaisiin tarkentaa tosiasiallista haittaa vastaaviksi, kun olosuhteet muuttuvat. Kertakorvauksia ei myöhemmin tarkentaa. Järjestö haluaisi maanomistajille oikeuden osuuteen tuotosta, jonka lunastettu kohde tuottaa. Merkittävä osa lunastuksista palvelee yksityisten yritysten liiketoimintaa. Lisäksi MTK esittää Ruotsin mallia, jossa lunastuskorvausta korotetaan 25 prosentilla kohteen markkina-arvosta. Vasten tahtoaan maasta luopuvan pitäisi pystyä korvaussummalla hankkimaan vastaavan arvoinen maatai metsäpalsta. Lunastuslaki kaipaa remonttia Korvausten pitää olla kohdallaan, kun metsää pakkolunastetaan. MTK:n mukaan nykyinen laki ei tätä takaa. ”MeTSäTALOUdeN hARjOITTAMISeeN SITOUTUNeeLLe KORvAUS ON RIITTäMäTöN.” Hakelaki läpi eduskunnassa Eduskunta on hyväksynyt lakiesityksen hakesähkön tuotantotuen muutoksesta sekä mietintöön liittyvät lausumaehdotukset. Lakiesityksen mukaan tuotantotuki jää 60 prosenttiin, mikäli hake on valmistettu jalostukseen soveltuvasta puusta. Muuten tukea maksetaan kuten ennenkin. Työja elinkeinoministeriön mukaan valtaosa hakkeella tuotetusta sähköstä saa tuotantotuen täysimääräisenä lakimuutoksesta huolimatta. Laki tulee voimaan, jahka EU:n komissio on sen käsitellyt. Käsittelyn odotetaan vievän vuoden päivät. Kantorahatulot kohenivat Yksityismetsien kantorahatulot olivat Luonnonvarakeskuksen mukaan viime vuonna 1,64 miljardia euroa, mikä on reaalisesti kaksi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Havutukkien ja energiapuun tulot nousivat, mutta lehtipuutukin ja kuitupuiden laskivat. Hehtaarikohtainen liiketulos laski 99 euroon. Kartellimies pyrkii eduskuntaan Metsäyhtiöiden puukauppakartellin korvauskanteiden puuhamies, muuramelainen Reijo Lahtonen lähtee ehdolle eduskuntavaaleihin. Lahtonen on perussuomalaisten ehdokkaana Keski-Suomen vaalipiirissä. Ehdokkaaksi hänet innosti puukartellin korvauksia peräävä Suuri Savotta -hanke. Hirvikorvaukset liki puolittuivat Viime vuonna hirvien aiheuttamia metsävahinkoja korvattiin tuntuvasti vähemmän kuin edellisvuonna. Suomen metsäkeskuksen mukaan korvauksia maksettiin kaikkiin 460 000 euroa, mikä on reilut 400 000 euroa vähemmän kuin edellisvuonna. Tuhoja arvioitiin yhteensä liki 1 300 hehtaarilla. Korvausten laskua selittää vahingoittuneiden alueiden määrän lasku. Lisäksi laskuun vaikuttaa korvausten määrittelyn muutos. Puun tuonti väheni Suomeen tuotiin puuta viime vuonna reilut 10 miljoonaa kuutiota, 10 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Luonnonvarakeskuksen mukaan määrä on peräti kolmanneksen pienempi kuin 10 viime vuoden keskiarvo. Valtaosa tuonnista oli kuitupuuta tai haketta. Eniten tuotiin koivukuitua, vajaat viisi miljoonaa kuutiota ja toiseksi eniten haketta, noin 2,5 miljoonaa kuutiota. Tukkia tuotiin 600 000 kuutiota. Tuontipuusta 80 prosenttia oli peräisin Venäjältä.
• ajassa 3 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 AJASSA Metsäneuvojan kiire alkaa jo helpottaa Sivu 5 UPM ei kauppaa metsiään etelässä Sivu 6 Traktorilupa vai ei? – siinäpä kysymys Sivu 8 Mitä teollisuuden veroesitys tarkoittaa? Sivu 9 Metsärahaa virtaa ilman lisäverojakin Metsälehti listasi omat esityksensä uuden hallituksen ohjelmaan. Sivut 10–11 METSÄSTÄ Riekko jää ansalankaan Sivut 16–17 50-luvun liito-oravaa ei viitsinyt edes kuvata Sivu 20 Valkealasta löytyy metsäyhteistyöalue Sivu 22 Pohjoisen kasvuluvut saivat päivityksen suositusten mukainen metsänhoito jopa tuplaa kasvun. Sivu 23 PILKKEITÄ Lukijalta: Ei johtoja turhaan maan alle Sivu 24 Norppa on vetisen elementin eläin Sivu 25 Kun Laatokan Karjalan metsät houkuttelivat Sivu 26 Norjan nimikkopuu – englannin kielellä Sivu 30 FAKTA TÄSSÄ NUMERoSSA Verolle menee » Lunastuslain mukaan maksettavat korvaukset ovat metsänomistajalle veronalaista tuloa. » Maapohjasta maksettava korvaus verotetaan luovutusvoittona. Hankintameno-olettamana voi vähentää 80 prosenttia luovutushinnasta, joten veronalaista voittoa jää 20 prosenttia. » Puustosta maksettava odotusarvokorvaus verotetaan metsätalouden pääomatulona kuten puunmyyntitulot. Korot verotetaan muina pääomatuloina. Metsänomistaja Simo Kuuvalta jäi seitsemän hehtaaria maata Yllikkälä–Huutokoskivoimalinjan alle. Lunastuksessa maksettu kertakorvaus ei miestä tyydytä. ”Lakiin on tuotava myös kumu­ latiivisen haitan periaate. Sitä so­ vellettaisiin kun tilaan kohdistuu useita käytön rajoituksia, varsin­ kin jos korvauskynnys ei yksittäi­ sinä tapauksina ylity. Yhteisvaiku­ tus omistusoikeuteen on otettava huomioon, vaikka yksittäisten ra­ joitusten vaikutus jäisi vähäisek­ si”, Ripatti korostaa. MIKKO HÄYRYNEN NaaNtaliN jättivoimalan rakentaminen alkaa kevään aikana. Laitoksen on määrä valmistua vuoden 2017 syksyllä. Alkuvai­ heessa biopolttoaineita palaa puoli miljoo­ naa kuutiometriä. Voimala on yli 400 megawatin tehol­ laan huomattavan iso. Laitos tuottaa säh­ köä ja lämmittää Turun, Naantalin, Raision ja Kaarinan. Investoinnin arvo on 260 mil­ joonaa euroa. Hankkeen takana on Turun Seudun Ener­ giantuotanto Oy (TSE), jonka suurimmat omistajat ovat Fortum ja Turku Energia. Naantalin, Raision ja Kaarinan kaupungit ovat mukana pienillä osuuksilla. Käyttövoimaksi tulevat metsäperäinen energia, olki, turve ja kivihiili. Neuvotteluja hakkeen toimituksista käydään parhaillaan. ”Tavoite on, että ensin biopolttoaineiden osuus on 35–40 prosenttia, mutta osuus py­ ritään nostamaan 60–70 prosenttiin”, toi­ mitusjohtaja Tapani Bastman sanoo. Valtaosa biopolttoaineista on metsäpe­ räistä. Suoraan hakkeeksi muutettuna bio­ polttoaineiden käyttö olisi alkuvaiheessa 500 000 kiintokuutiometrin tuntumassa, mikä nostaisi koko maan hakkeen käyttö­ määrää kuutisen prosenttia. ”Ostamme metsäenergian perille toimi­ tettuna. Toimitusten kilpailutus on meneil­ lään, ja sopimukset pyritään tekemään en­ si syksynä.” Bastman ennakoi, että alueen lämpölai­ tokset voivat jatkossakin maksaa metsä­ energiasta Naantalin jättilaitosta parem­ min, koska ne eivät voi vaihtaa kivihiileen. ”Joka tapauksessa kilpailu kiristyy ja yleensä kysyntä luo tarjontaa.” Vaikutus tuntuu hankinta-alueen laidalla Energiapuun tilastoitu käyttöpaikkahin­ ta on vähän yli 20 euroa megawattituntia kohti. Tilastohinnan perusteella Naantalin laitos toisi hankintaketjuun rahaa noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Määrä on run­ sas prosentti suhteessa koko maan liki kah­ den miljardin euron kantorahasummaan. Naantalin laitoksen hankintasäteeksi ar­ vioidaan 100–130 kilometriä. Metsänhoito­ yhdistys Lounametsän toiminnanjohtaja Harri Tasanen näkee, että Naantalin lai­ toksen suurin vaikutus metsäenergian me­ nekkiin ja hintaan on paitsi laitoksen lähei­ syydessä, myös siellä missä hankintaympyrä leikkaa Porin, Nokian ja Tampereen iso­ jen laitosten hankintaympyröiden kanssa. Tasanen vakuuttaa, että metsäenergia­ varojen puolesta Naantalin uuninpesä py­ syy lämpimänä. ”Suurimmat energiareservit ovat nuor­ ten metsien kunnostuksissa.” Samalla hän on hyvin huolissaan, että hal­ van kivihiilen vuoksi laitoksen biopolttoai­ neiden kysyntä voi olla epätasaista, mikä te­ kee metsäenergian toimittamisesta vaikeaa. Jättivoimala alkaa nousta Naantaliin MIKKO HÄYRYNEN HirSitaloteolliSuudeN liikevaihto on lasketellut alaspäin useita vuosia, mutta tunnelmat ovat silti toiveikkaat. Finanssikriisiä edeltäneinä vahvoina vuosina alan liikevaihto liikkui 350 miljoo­ nan euron tasolla. Viime vuonna kertyi 230 miljoonaa euroa, ja markkinoiden ennus­ tetaan supistuvan tänä vuonna vielä paril­ la kymmenellä miljoonalla. Suurin tekijä on tärkein vientimaa Ve­ näjä ja ruplan kurssi romahdus. Hirsitalo­ teollisuuden liikevaihdosta noin 40 pro­ senttia tulee viennistä. Hirsitaloteollisuus ry:n puheenjohta­ ja, Finnlamelli Oy:n toimitusjohtaja Esko Rintamäki on toiveikas, että joskus uusi kasvu alkaa. ”Hirsi on tullut mukaan julkiseen raken­ tamiseen. On tehty päiväkoteja ja kouluja, joissa hirren hyvät ominaisuudet ovat saa­ neet ansaitsemansa arvon. Volyymit ovat vielä pieniä, mutta ne ovat hyviä referens­ sikohteita.” Hirsitaloteollisuus käyttää nykytuotan­ nolla vajaa 400 000 kuutiometriä sahatava­ raa. Keskimääräisellä kertoimella laskettu­ na määrä tekee noin 800 000 kuutiometriä tukkia, mutta järeän tavaran sahauksessa saanto on parempi. Hirsiteollisuudella iloa itkun keskellä Suunta on, että vahvoja hirsiä käytetään aikaisempaa enempää. Hirsiaihioiksi tar­ vitaan järeää, 63–75 millimetriä paksua ja 150–225 millimetriä leveää sahatavaraa. ”Puutavaraa riittää, siitä ei kiikasta.” Hirsitaloteollisuus ry:ssä on 17 jäsentä. Suurimmat yritykset ovat Kontiotuote ja Honkarakenne. Hirsiteollisuuden liikevaihdosta kaksi viidesosaa kertyy viennistä. Is m o Pe kk ar in en / Le ht ik uv a B en ja m Pö nt in en
• ajassa 4 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Raaka-aineen saatavuuden varmistamiseksi on tärkeää saada metsänomistajat kattavasti mukaan biotalouden rakentamiseen. Kehitystyössä kannattaa käydä läpi myös puun tarjontaa vahvistavat veroratkaisut. Tavoitteena tulisi olla aktiivisen metsänomistajan verotuksen keventäminen veropohjaa laajentamalla.” Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo Oletko hyödyntänyt älypuhelinsovelluksia metsätaloudessasi? Uusi kysymys: aiotko äänestää? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI gALLUp VERKKOKESKUSTELU Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Ei 62% Kyllä 38% v as t a ajia 2 1 3 pÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA SITAATTI Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. LUKIJAKUVA Kymmenen vuotta on kohta kulunut siitä, kun Suomessa siirryttiin puun myyntitulojen verotukseen. Verojärjestelmän muutokseen varattu pitkä siirtymäkausi päättyi vuoden 2005 lopussa, ja pinta-alavero jäi historiaan. Kovin kauan ei ehtinyt kulua, kun verotusta jo haluttiin muuttaa. Vuosien varrella useat tahot ovat esittäneet metsäverotukseen uusia ideoita. Viimeksi niistä keskusteltiin maaja metsätalousministeriön työryhmässä, jonka varsinainen tarkoitus oli etsiä keinoja edistää metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Varsinkin metsäteollisuus toivoo entistä kannustavampaa veropolitiikkaa. Nykyisille tehtaille puuta riittää, mutta entä sitten, kun raaka-ainetta tarvitaan miljoonia kuutiometrejä lisää? Suomessa on yllättävän paljon talousmetsää, josta puuta ei ole myyty 30 viime vuoden aikana lainkaan. Metsäteollisuus laskee , että metsien tuottoon perustuva verotus olisi metsänomistajille hyvä kannustin hakkuisiin. Sen avulla puuvirta pysyisi tasaisena myös laskusuhdanteessa. Metsäteollisuus ei puhunut piiskasta, mutta sellaiseksi keskusteluun noussut veroehdotus on metsänomistajapuolella tulkittu. Verotus on suosittu politiikanteon väline, vaikka periaatteessa sen tulisi olla mahdollisimman neutraalia. Jos yhteiskunta haluaa tukea tai edistää, siihen muut keinot ovat yleensä oikeudenmukaisempia ja tehokkaampia. Metsäverotusta on tarpeen yksinkertaistaa ja kohtuullistaa, mutta tässä vaiheessa hienosäätö riittää. Siitä kerromme lisää sivuilla 10–11. ? ? ? Ison veroremontin sijaan kannattaa ensin selvittää, mitä muuta puuELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi pala mennyttä aikaa ”Metsälaidunnus kotipalstalla loppui 1950-luvun alkupuolella. Kuvan aita on tehty luultavasti 40-luvulla. Tällaista aitaa on aikoinaan ollut 6–8 kilometriä.” Juuso 8 Viime vuonna Metso-ohjelmassa tehtiin ennätys, suojeluun saatiin yli 8 000 hehtaaria. Myönteistä oli sekin, että metsäkeskuksen myöntämällä kemeran ympäristötuella suojeltiin runsaat 4 000 hehtaaria, tuplasti enemmän kuin edellisvuonna. Jälkimmäisessä luvussa masentavaa on tosin se, että reippaasta kasvusta huolimatta jäätiin huippuvuosista selvästi jälkeen. Ympäristötuen käyttö on kärsinyt niin valtion kukkaron kiristyksestä kuin alan organisaatioiden muutoksista, erityisesti metsäkeskuksen myllerryksestä. Lisäksi metsänomistajien kiinnostus määräaikaista tukea kohtaan väheni, kun se muuttui verolliseksi. Ympäristötuen Metso-tavoitteita onkin jouduttu muokkaamaan. Hehtaaritavoite – 82 000 – on ennallaan, mutta määräaika nostettiin vuoteen 2025. JUSSI COLLIN Ympäristötuen ahdinko ”Kertokaapa minulle, tyhmä kun olen, miksi (kemera)tuki pitää hakea etukäteen ja sitten taas tehdä toteutusselvitys? Minä en keksi muuta syytä kuin sen, että on halu lisätä pyrogratiaa.” Korpituvan Taneli ”On kuulemma unionin kaikessa hankerahoituksessa semmoinen sääntö, että jälkikäteen ei saa myöntää. Se taas kaiketi johtuu siitä, että EU:n kaikki rahoitussysteemit suunnitellaan semmoisiksi, että italialaisten olisi niitä vaikeampi huijata.” Roisto Reipas ”Ollaan tämän uudistuksen jälkeen metsäpuolella vielä sentään valovuoden päässä EU:n maatalousbyrokratiasta, mutta suunta on jo selvä.” Puun takaa ”On se vaan hyvä, että tuosta metsänuudistamisen tukemisesta luovutaan. Tahallaan noita vajaatuottoisia alueita tehtiin PohjoisSuomessa, että saatiin tuet.” Pihkatappi ”Jos puuta aiotaan tuottaa Oulun yläpuolella, on metsän uudistamistuki välttämätön. Tarkoitus ilmeisesti olikin valtion toimesta tappaa metsäelinkeino PohjoisSuomesta, mutta nyt tulevat sellutehtaat sekoittivat kuvioita pahasti.” Pitkäparta ”Pihkatappi on kyllä tuossa oikeassa, että uudistustukea on käytetty monin paikoin härskisti hyväksi jopa etelämpänä. Jotkut ovat harvennelleet hieskoivikoita, joissa on ollut havutukkia seassa.” Kepa Puukauppaan ei tarvita verovipua kaupan edistämiseksi voitaisiin tehdä. Valtio saa lähivuosina joka tapauksessa metsistä lisää verotuloja. On kohtuullista edellyttää, että osa miljoonista ohjataan takaisin metsätalouden edistämiseen. Hyvä kohde on muun muassa metsäntutkimus. Lisää tietoa tarvitaan niin metsäverotuksen vaihtoehdoista kuin metsänomistajien tavoitteista.
• ajassa 5 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Suomen metsäkeskuksen tarjoama metsään.fi-palvelu on ollut metsänomistajien käytettävissä jo parin vuoden ajan. Käyttöönoton jälkeen palvelu oli maksullinen. Palvelun ostajia ei näyttänyt siunaantuvan tarpeeksi, joten metsään.fi päätettiin muuttaa maksuttomaksi ja jo maksaneet saavat rahansa takaisin. Metsään.fi perustuu laserkeilausmenetelmällä tehtyyn puustoarvioon ja maanmittauslaitoksen kanssa yhteistyössä rakennettuihin tilojen omistusja pinta-alatietoihin. Palveluun liittyy myös valinnaisia tietojenluovutusja yhteistyövaltuutuksia, joita jokaisen tykönään on tietenkin pohdittava tarkasti. ? ? ? Päätin viimein tutustua tuohon niin paljon esillä olleeseen järjestelmään. Metsätalouteni perustuu vanhanaikaiseen paperiseen metsässä kävellen suunniteltuun metsäsuunnitelmaan, johon luotan ja jonka tunnen. Metsään.fi näytti ensin selkeältä, mutta osoittautui sitten mutkikkaaksi. Tilatiedot ja niihin liittyvät kartat ja ilmakuvat löytyvät helposti. Metsikkökuviot eivät tietenkään ole yhteneväisiä paperisuunnitelman kanssa. Inhimilliset seikat ja töiden suunnittelu ovat vaikuttaneet maan pinnalla laaditun suunnitelman kuviointiin. Listaus kiireellisistä metsänhoitotöistä oli yllättävän pitkä. Tarkemmin listaa miettiessäni ja ilmakuvia zoomaillessani se oli herättävä. Viiden vuoden kuluessa tehtävien hakkuiden puukauppatulot saivat minut hämmennyksen valtaan. Vilkaisulla hakkuuehdotusten karttoihin asia selvisi nopeasti. Rantametsissä, joissa on laajalti ranta-asemakaavoitettua aluetta, on säilytetty vanhaa puustoa maiseman, käsittelyn luvanvaraisuuden, metsänkäsittelyohjeiden ja omaehtoisen suojelun vaatimusten kahlitsemana. Metsään.fi ei tuntenut eikä tunnistanut samoin, vaikka ranta-alueet kartoilla näkyvät selkeästi. Motteja kertyi kylmistä aukkohakkuista, jotka ovat teoriaa ehdotetuilla kuvioilla. ? ? ? Mielikuvitukseni alkoi lennellä hakkuulistan innoittamana. Mitä sitten jos jossain vaiheessa tätä laserkeilausaineistoa aletaan pitää ainoana oikeana ja virallisena tietona? Mitä sitten jos verotus muuttuu ja muodostuu metsänomistajan kannalta kohtuuttomaksi metsässä olevan keilatun puuvarannon pohjalta? Myytävien metsätilojen hakkuumahdollisuudet saattavat olla ylioptimistisia. AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA www.metsään.fi Jäin myös kaipaamaan ikäluokkajakaumien grafiikkaa. Liian nuoret, ei vielä ensiharvennusikäiset, kuviot oli tulkittu kehitysluokkaan 03. Ikäluokkajakaumia en sovelluksesta löytänyt. En löytänyt myöskään kokonaispuumäärien yhteenvetoa ja puulajisuhteita. Tämä johtunee siitä, että tiedot rekisteritilakohtaisia. Metsään.fi-palvelun avulla sain nuoren polven tietokoneen ääreen. ”Nerokas systeemi!” huudahti tyttäreni, nuori maisteri ja metsätieteen ylioppilas, ja halusi nähdä ilmakuvia lisää ja lähempää. Metsään.fi on nerokas systeemi ja auttaa monia, jotka eivät tunne metsiään eivätkä niiden sijaintia. Palvelussa on viilaamista varsinkin erityisalueiden hakkuumahdollisuuksien osalta. Metsänkäsittelyä rajoittavat kaavat pitää saada sisällytettyä palveluun. Metsään.fi tarjoaa suuntaa antavan aineiston, jota on kuitenkin verrattava metsässä tehtäviin arvioihin. RIITTA ALEsTALO Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuva M etsäneuvoja Kati Häkkisen pöydällä on iso pino paperia. Vuoden kiireisin aika Metsänomistajien palvelutoimistolla on ohi. Häkkinen on auttanut tänäkin vuonna yli sataa arvonlisäverovelvollista kaupunkilaismetsänomistajaa veroilmoituksen täytössä. ”Osalla on vain yksi puukauppa merkittäväksi, toisilla on pitkä lista kuitteja ja hankintahakkuutöitä. Arvonlisävero on hankala asia niille metsänomistajille, joille metsätalous on vain sivutoimi”, Häkkinen kertoo. Neljän vuoden ajan metsänomistajia Helsingissä neuvonut Metsäneuvojan mukaan metsänomistajat miettivät nyt metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksulla saatavia palveluja, kuten metsien sertifiointia. Kati Häkkinen neuvoo metsänomistajia Maalaistentalossa Helsingin keskustassa. Metsänomistajien palvelutoimisto » Palvelutoimiston kaksi metsäneuvojaa neuvovat metsänomistajia valtakunnallisesti puhelimessa ja pääkaupunkiseudulla asuvia metsänomistajia toimistollaan Helsingissä. » Palvelutoimisto kuuluu Metsänhoitoyhdistysten Palvelu Oy:hyn (MHYP), joka hoitaa metsänhoitoyhdistysten yhteisiä asioita. » Kaikki metsänomistajat saavat palvelutoimistosta yleisluontoisia neuvoja. Yksityiskohtaisen ja osin maksullisen neuvonnan kohdalla kysytään metsänhoitoyhdistysjäsenyyttä. Metsänomistusta keskellä Stadia Häkkinen sanoo, että kaupunkilaismetsänomistajista erottuu ainakin neljä erilaista metsänomistajatyyppiä. ”On niitä, joille metsä on sijoitus, ja metsätyöt teetätetään usein ulkopuolisilla. Sitten on metsään sijoittavia ihmisiä, jotka haluavat tehdä metsätöitä itse. Kolmas tyyppi ovat metsänomistajat, joille peritty metsä on taakka ja he suunnittelevat siitä luopumista. Neljäs ryhmä on sellainen, jossa metsää halutaan omistaa vain omistamisen vuoksi ja siellä käydään esimerkiksi marjassa.” Mitä jäsenmaksulla saa? Kevään verokauden jälkeen metsänomistajia alkavat Häkkisen mukaan kiinnostaa käytännön metsätoimet. Apua kysytään niin pihaja tonttipuiden kaatoon kuin taimien hankintaan. ”Soittajat kysyvät perusjuttuja: paljonko puusta maksetaan ja mitä jonkin paperin allekirjoitus merkitsee. Lisäksi halutaan tietoa sukupolvenvaihdoksista ja metsätilakaupoista”, verotukseen ja omistajanvaihdoksiin erikoistunut Kati Häkkinen sanoo. Tänä keväänä metsänomistajia on mietityttänyt myös metsänhoitoyhdistyksen jäsenyys. Moni on jo saanut jäsenmaksulapun uudesta vapaaehtoisesti jäsenmaksusta. ”Sertifiointi on selkeästi asia, josta kysellään. Metsänhoitoyhdistyksillä sertifiointi tulee jäsenmaksuun kuuluvana palveluna. Lisäksi kysytään muista palveluista, joita jäsenmaksulla saa.” PEFC-sertifioinnin lisäksi moni metsänhoitoyhdistys tekee jäsenmaksun hinnalla puunmyyntisuunnitelman ja uusien jäsenien tiloille metsäkäynnin.
• 6 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 ajassa VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva M etsäyhtiö UPM:n metsäomistuksia hallinnoiva UPM Bonvesta on myynyt viime aikoina isoja metsätiloja etenkin Kainuusta. Yhtiön myyntihalut ovat sähköistäneet isojen metsätilojen markkinat ja saaneet myös ulkomaisia sijoittajia metsätilakaupoille Suomeen. UPM:n Pohjois-Euroopan puunhankinnan ja metsätalouden uusi johtaja Sauli Brander sanoo, ettei Kainuun kaltaista myyntibuumia ole odotettavissa Etelä-Suomeen. ”Eteläisellä ydinalueella metsiä ei myydä.” Branderin mukaan UPM pyrkii hankkimaan puuta Etelä-Suomessa sijaitseville tehtaille ensisijaisesti mahdollisimman läheltä tehtaita. Vaara-Suomen metsät ovat myös mukana kokonaisuudessa omistajanvaihdoksista huolimatta. ”Osa UPM:n maiden uusista omistajista on yhtiön sopimusasiakkaita”, Brander kertoo. Kaksisuuntaista kauppaa Puunostajana uransa UPM: llä aloittanut Brander on käynyt läpi yhtiön metsäpuolen joka tason. Koko työuransa ajan yhtiössä ollut mies haluaa myös entistä useamman metsänomistajan sitoutuvan pitkäaikaisesti UPM:n leiriin. ”Haluamme lisää sopimusasiakkaita. Tällä hetkellä puolet yksityismetsistä saamastamme puusta tulee heiltä.” Sopimusasiakkuus koostuu Branderin mukaan kahdesta puolesta: metsänomistaja voi myydä puuta ja ostaa yhtiöltä metsäpalveluita. Samalla tavoin metsänomistajia kosiskelee Stora Enso, ja Metsä Groupilla avainasemassa ovat Metsäliitto Osuuskunnan metsänomistajajäsenet. Branderin mukaan UPM:ää hyödyttää se, että yhtiöllä on oma taimitarha Joroisissa. Yhtiön palveluksessa on myös omia metsureita sekä metsäpalveluyrityksiä. ”Meillä on paljon omia metsiä ja kokemusta niiden hoidosta.” Tuoreen metsäjohtajan mukaan metsää tulisi voida verrata vaihtoehtoisiin sijoitusmuotoihin, kuten kiinteistöihin tai osakkeisiin. ”Uusien metsänomistajien on kenties helpompi hahmottaa eurot kuin motit”, Brander sanoo. Paperia ja biotuotteita Pitkän palvelushistorian vuoksi Branderilla riittää tuttuja, kun hän liikkuu UPM:n uuden pääkonttorin käytävillä Helsingin rautatieaseman vieressä. Tuore pääkonttori tuntuu antaneen lopullisen silauksen yhtiön uudistumiselle. Metsäjätti on siirtynyt reilussa kymmenessä vuodessa pelkästä paperinvalmistajasta biotuotevalmistajaksi. Paperi tuo tietysti edelleen suuren osan tuloista, mutta sen rinnalle on noussut niin tarramateriaaleja kuin biodieseliä. Brander työskentelee Helsingin lisäksi Tampereella, joka on hänelle tuttua seutua puunostoajoilta vuosituhannen vaihteesta. Entinen UPM:n ostomies sanoo, että tietotekniikalla on nykyisin suurempi rooli puukaupassa kuin reilut kymmenen vuotta sitten. ”Tulemme lisäämään sähköisten palveluiden määrää. Toisaalta vaikka metsätietoa saa helposti kännykästä, henkilökohtainen asiakassuhde on tärkein puukaupassa.” Brander korostaa puumarkkinoiden viime vuosien tasaisuutta. UPM on suurena paperinvalmistajana käyttänyt paljon kuusikuitua. Branderin mukaan kuusikoille riittää edelleen kysyntää. ”Uusi metsälaki mahdollistaa sen, että metsänomistajalla voi olla erilaisia tavoitteita. Hakkuita voi tehdä esimerkiksi niin, että metsä säilyy peitteisenä. Puukaupassa pitää osata kuunnella ja hakea vaihtoehtoja.” Lisäpotkua kemerauudistuksesta Suuret metsäomistukset ovat mahdollistaneet sen, että UPM on ollut koneellisen metsähoidon merkittävä kehittäjä. Myös Sauli Brander on seurannut istutusja kitkentäkoneiden vaiheita. ”Valitettavasti mikään hyvistä hankkeista ei ole lyönyt läpi. Koneellistamisessa ei ole tehty metsänhoidossa samanlaista harppausta kuin puunkorjuussa.” Koneellistamisyrityksistä huolimatta taimikonhoitokustannukset ovat kasvaneet koko maassa. Tukijärjestelmän eli kemeralain muutos voi kannustaa siihen, että taimikot hoidetaan jatkossa aikaisemmin ja paremmin. ”Odotan paljon uudelta kemeralailta ja siihen sisältyvältä taimikon varhaishoidontuelta”, ”Etelän metsiä ei myydä” Pohjoisessa maaomistuksiaan kauppaava UPM ei aio luopua metsistään Etelä-Suomen tehtaiden ympärillä. Sauli Brander odottaa uusiutuvan kemeralain parantavan taimikonhoitoa. Raivaussahan käyttö on hänelle tuttua, sillä vapaa-aika kuluu kotitilalla Kangasalla. Sauli Brander » 41-vuotias metsätalousinsinööri » UPM:n PohjoisEuroopan puunhankinnan ja metsätalouden johtaja. » Tuli ensimmäisen kerran UPM:lle töihin kesäharjoittelijaksi vuonna 1996. » Perheessä puoliso ja 5-vuotias tytär. » Asunto Helsingissä, kotitila Kangasalla, jossa pyörittää luomutilaa. » Harrastaa metsästystä, urheilua ja metsänhoitotöitä. FAKTA HAASTATTELU Brander sanoo. Brander käyttää aimo osan vapaa-ajastaan metsiensä hoitamiseen. Tänä vuonna kesälomalla on tiedossa muun muassa taimikon perkausta. Kotitilalla Kangasalla riittää muutenkin työtä, sillä Brander viljelee luomuviljaa. ”Kaikkia töitä en ehdi tietystikään itse tekemään. Metsänhoidossa auttaa UPM”, Brander sanoo ja virnistää. ”UUSIeN MeTSäNOMISTAjIeN ON heLpOMpI hAhMOTTAA eUROT KUIN MOTIT.”
• 7 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 ajassa Pohjoisessa maaomistuksiaan kauppaava UPM ei aio luopua metsistään Etelä-Suomen tehtaiden ympärillä. HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva Metsänhoitoyhdistysten uudet jäsenmaksulomakkeet on postitettu metsänomistajille. Lomakkeiden viitetiedoissa on ollut puutteita, ja osalle yhdistysten jäsenkunnasta joudutaan laittamaan uudet maksulomakkeet. Jäsenmaksulomake on lähetetty yhdistyksen rekisterissä oleville metsänomistajille. Jos metsänomistaja on eronnut yhdistyksen jäsenyydestä, maksulappua ei pitäisi olla tullut. Tämä on tuottanut jonkin verran sekaannusta. Metsänhoitoyhdistyksen jäsenyys on nyt vapaaehtoista. Jos metsänomistaja ei halua olla jonkin yhdistyksen jäsen, hänen on lähetettävä eroanomus yhdistyksen hallitukselle tai puheenjohtajalle ja asia on sillä selvä. Jäsenyys lakkaa myös aikanaan, jos jäsenmaksua ei maksa. Vastaavasti uusien metsänomistajien pitää hakea jäsenyyttä, heidän tietojaan ei metsänhoitoyhdistyksillä ole. Mhy-maksuissa ongelmia Lähes 30 metsänhoitoyhdistystä joutuu postittamaan uudet jäsenmaksulomakkeet. Paljon metsää omistavat saattavat saada melkoisen nipun jäsenkortteja. Tässä yhden metsänomistajan saalis. MIKKO RIIKILÄ into yhteismetsien perustamiseen virisi, kun vuoden 2003 lakiuudistus helpotti hallintoa. Viime vuosina uusia yhteismetsiä on muodostettu kymmeniä. Uuden lain aikana muodostettujen yhteismetsien keskimääräinen pinta-ala on ollut 420 hehtaaria. Valtaosa uusista yhteismetsistä on metsänomistajaperheiden muodostamia. Varsinkin Pohjanmaalla myös kunnat ovat innostuneet perustamaan yhteismetsiä, joihin on sijoitettu kunnan omistamien metsien lisäksi erityisesti muualla asuvien metsänomistajien tiluksia. Uusi ilmiö ovat sijoitusja metsäyhtiöiden perustamat yhteismetsät. Esimerkiksi Taaleritehdas on perustanut sijoitusmetsiensä hallinnointia ja verosuunnittelua varten kaksi yhteismetsää. Yhteismetsien kokojakauma on valtava. Pohjois-Suomen vanhat yhteismetsät hallitsevat kymmeniä tuhansia metsähehtaareita. Pienimmät ovat alle 20-hehtaarisia. ”Osakkaita Utsjoelta Britanniaan” Kauhajoelle vuonna 2013 perustettu yhteismetsä on onnistunut tavoitteessaan koota etämetsänomistajien unohdettuja tiloja takaisin metsätalouden pariin. ”Kunta sijoitti perustamisvaiheessa yhteismetsään 400 hehtaaria. Parissa vuodessa ala on kasvanut 1 500 hehtaariin. Tänä vuonna uusia osakkaita tulossa 400 lisähehtaarin verran”, kertoo hoitokunnan puheenjohtaja Heino Karhu. Hänen mukaansa valtaosa yhteismetsän 53 osakkaasta asuu Kauhajoen ulkopuolella – etäisimmät Utsjoella ja Isossa-Britanniassa. ”Osa liittyjistä on käydessään pyytänyt metsäneuvojaa näyttämään, missä palsta sijaitsee. Nyt tilat tulevat hoidon piiriin. Metsänhoitorästejä on tehty etupainotteisesti pois. Metsureille ja koneyrittäjille on riittänyt töitä”, Karhu kertoo. Veroetu viisi prosenttiyksikköä Yhteismetsässä esimerkiksi puukaupoista ja metsänhoitotöistä päätetään enemmistön kannan mukaan. Yhtymissä ja kuolinpesissä edellytetään yksimielistä päätöstä, mikä yleensä halvaannuttaa metsätalouden. Yhteismetsä maksaa puun myyntituloistaan 28 prosentin veroa. Yksityisillä vero taas on 30 tai 33 prosenttia. Yhteismetsä voi hyödyntää metsävähennystä, toisin kuin osakeyhtiöt. Karhu huomauttaa, että yhteismetsän osakkuus on metsäasioihin perehtymättömälle monin verroin helpompaa kuin oman palstan hoito. ”Ei tarvitse huolehtia veroilmoituksista tai kuittien tallettamisesta tai mistään maksuista.” Kymmeniä uusia yhteismetsiä Yhteismetsien määrä kasvaa hyvää vauhtia, kokonaispinta-ala ei niinkään. 100000 200000 300000 400000 500000 600000 100 150 200 250 300 350 Yhteismetsien pinta-ala ja määrä 2002–2014 Määrä kasvaa paljon pinta-alaa nopeammin 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 Yhteismetsien maapinta-ala, ha Yhteismetsien lkm, kpl Lähde: Maanmittauslaitos HANNU JAUHIAINEN KeMijärvellä herätellään toiveita saada alueelle jälleen kuitupuun jalostusta. Suunnitteilla on uudenlaista tekniikkaa käyttävä sellutehdas. Vielä alkutekijöissään oleva hanke tuli julkisuuteen työja elinkeinoministeriön biojalostamokilpailun kautta. Hankkeen takana olevasta yrityksestä ei ole tarkempaa tietoa. Puuhamiehenä hankkeessa on ollut Suomen metsäkeskuksen metsätalousinsinööri Heikki Nivala, joka tuli tunnetuksi jo ns. Massaliikkeen aktiivina. Nivala oli mukana puuhaamassa Stora Enson lakkauttaman tehtaalle uutta toimijaa. Hanke jäi silloin toteutumatta. ”Ajatusta on pidetty yllä silloisten yhteistyökumppaneiden kesken, ja nyt se on taas tullut ajankohtaiseksi, osin uusien teknisten innovaatioiden myötä”, Nivala kertoo. Metsäkeskus on toiminut taustavaikuttajana hankeen selvitystyössä. Mukana on ollut myös Aalto-yliopisto, joka on kehittänyt uudenlaista, mikrokiteistä tehtävää selluloosaa. Sitä voitaisiin käyttää mm. elintarviketeollisuudessa. Pieni tehdas ”Tehdashanke on selvästi pienempi kuin esimerkiksi suunnitteilla oleva Äänekoski. Puunkäyttö tulisi tämän hetken suunnitelmien mukaan olemaan noin 2,2 miljoonaa kuutiometriä, josta reilu kolmasosa voisi tulla lähialueen sahojen hakkeena”, Nivala sanoo. Hän pitää sellutehdashanketta merkittävänä sekä alueen metsänomistajille että lähialueen sahoille. Tehdas toisi myös synergiaetuja, kun samassa paikassa olisi tukin ja kuitupuun jalostusta sekä rautatieterminaali, jota parhaillaan rakennetaan. Uusi sellutehdas tulisi vanhan tehtaan läheisyyteen. Sen kiinteistöissä ja osin uusissa tuotantotiloissa toimii nyt Keitele Groupin saha. Jatkojalostusta varten on rakenteilla liimapuutehdas, joka aloittaa toimintansa ensi kesänä. Nivalan mukaan puunhankintakustannukset ovat merkittävä tekijä puunjalostuksen kannattavuudelle. Uusi tehdaskokonaisuus ja terminaali mahdollistaisivat kaiken Koillis-Lapin puun kokoamisen samaan paikkaan, josta puu sitten jaettaisiin eri jalostuspisteisiin tai kuljetettaisiin junalla etelään. ”Soklin kaivoshakkeen myötä suunnitteilla olevat tiestön parannukset toisivat myös merkittäviä kustannusetuja.” Kemijärven sellutehdashanke arvioitiin biojalostamokilpailussa toiseksi parhaaksi hankkeesi. Heikki Nivalan mukaan on hyvä, että ulkopuolinen asiantuntijaraati on hankkeen arvioinut ja pitänyt sitä myös toteuttamiskelpoisena. Myös Kemijärvelle puuhataan sellutehdasta Lakkautetun tehtaan tuntumaan suunniteltu hanke on vielä alkutekijöissään. Maksulomakkeita saattaa kertyä Paljon metsää omistaville jäsenkortteja saattaa tulla melkoinen pino, jos metsät sijaitsevat laajalla alueella. Tällöin on myös mahdollista se, että kuuluu vain yhteen tai osaan metsäalueidensa yhdistyksistä. Jäsenmaksun suuruudesta ovat päättäneet kunkin yhdistyksen valtuustot. Jäsenmaksuperusteissa on jonkin verran vaihtelua. Maksu on yleensä porrastettu metsähehtaarien mukaan. Seuraavien metsänhoitoyhdistysten jäsenmaksulomakkeiden viitetiedoissa on virhe ja jäsenille lähetetään uudet lomakkeet: Auranmaa, Etelä-Savo, Isojoki–Karijoki, Kangasniemi-Pieksämäki, Kanta-Häme, Karstula–Kyyjärvi, Kemijärvi, Keskipohja, Kihniö– Parkano, KiiKisSuo, Kuusamo, Kymenlaakso, Länsi-Pohja, Muhos, Pirkanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Pudasjärvi, Roine, Rovaniemi, Siikalakeus, Soini, Taivalkoski, Uusimaa, Ylä-Kainuu ja Österbotten.
• 8 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Toisin kuin edellisen Metsälehti Makasiinin sivulla 50 kerrotaan, Suomen metsäkeskus ei enää laadi metsänomistajille tilakohtaisia metsäsuunnitelmia. Metsäsuunnitelmia tekevät sen sijaan esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt, Otso-metsäpalvelut ja muut metsäpalveluyritykset. ajassa MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuva K un ajat traktorilla tavaraa, saatat tarvita kuljettajan ammattipätevyystutkinnon tai liikenneluvan tai ehkä molemmat – tai sitten et kumpaakaan. Säädökset niiden osalta ovat hieman erilaiset. Traktorikyytejä säätelevät laki kaupallisista tavarankuljetuksista sekä laki kuormaja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä. Ensin mainitussa määritellään, milloin tarvitaan liikennelupa. Jälkimäinen säätää kuljettajan ammattipätevyydestä. Ammattipätevyysvaatimukset eivät koske tavallisia, enintään 45 kilometriä tunnissa kulkevia traktoreita. Liikennetraktoreilla se tarvitaan aina kaupallisissa kuljetuksissa. Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen liikenteen lupapalvelut -yksikön päällikkö Pasi Hautalahden tavallisilla ”peltotraktoreillakin” tarvitaan liikennelupa, kun tavaraa ajetaan toisen lukuun. Omia puita saa kuljettaa Metsäkuljetuksissa ratkaisevaa on, kenen puita ajetaan. Omien puiden kuljetus metsässä ja tiellä onnistuu ilman liikennelupaa. ”Lupaa ei myöskään tarvita, kun yrittäjä kuljettaa valmistamiaan polttopuita asiakkaalle. Kuljetettaessa puut ovat yrittäjän omistuksessa”, Hautalahti toteaa. Polttopuuyrittäjä saa kuljettaa traktorillaan puita myös, kun hän ostaa puut vieraalta ja tuo ne pilkottavaksi. ”Tavaraliikennelain seitsemännen pykälän mukaan liikennelupaa ei tarvita, kun kuljetus on toissijainen kuljetuksen suorittajan koko elinkeinotoimintaan nähden. Tämä pätee rankapuun ja klapien kuljetukseen”, Hauhtalahti sanoo. Tilanne muuttuu, jos yrittäjä ostaa pystykaupalla puuta, korjaa ja toimittaa ne sahalle, jossa ne myydään. ”Lupa tarvitaan, koska puun ei katsota olevan pysyvästi yrittäjän omistuksessa. Omasta metsästä tukit voi ajaa sahalle ilman liikennelupaa”, Hautalahti selvittää. Käytännössä liikenneluvan puute on ongelma esimerkiksi silloin, kun metsänomistaja hakkaa polttopuuta metsästään ja pestaa traktoriyrittäjän korjaamaan puut. Ilman lupaa yrittäjä ei voi kuljettaa niitä tiellä. Traktorisäädökset Suomessa säädettyjä Tieliikenteen lainsäädäntö juontuu Euroopan unionin asetuksista. Sotkuiset traktorisäädökset ovat silti aitosuomalaista byrokratiaa. ”EU-asetuksissa traktoreista ei puhuta mitään. Niissä ei tunneta liikennetraktoreita eivätkä säädökset koske alle 3 500 kiloa painavia ajoneuvoja. Asetuksessa jäsenmaille on annettu mahdollisuus tarkentaviin kansallisiin säädöksiin.” Ja näin on tehty. Suomessa säätely ulottuu kokonaismassaltaan yli 2 000 kilon ajoneuvoihin. Kokonaismassa tarkoittaa ajoneuvon omapainoa ja kantavuutta. Liikenneluvat myöntää koko maahan Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus. Liikenneluvan edellyttämiä traktoriliikenteen yrittäjätutkintoja sekä kuljettajilta vaadittavia ammattipätevyystutkintoja hallinnoi Trafi. Traktorilla säädösryteikköön Sekavat lupasäädökset vaikeuttavat traktorikuljetuksia. ”OMASTA MeTSäSTä TUKIT vOI AjAA SAhALLe ILMAN LIIKeNNeLUpAA.” Tavallisille peltotraktoreillakin tarvitaan liikennelupa, kun puutavaraa ajetaan toisen lukuun. MIKKO HÄYRYNEN KosKisen Oy:n sahateollisuuden johtajan Tommi Sneckin mukaan sahausmäärä voisi kasvaa kahdella miljoonalla kuutiometrillä 13 miljoonaan kuutiometriin. Raja on ylitetty viimeksi vuonna 2004. Eniten kasvumahdollisuuksia on kotimaassa. Sahapäivillä viime viikolla puhuneen Sneckin mukaan tarvitaan rohkeutta muuttaa vaikeitakin asioita, kuten tukin ja kuitupuun hintasuhdetta. ”Jatkojalostus on hyvä lisä, mutta se ei ratkaise perustuotannon ongelmia”, hän sanoo. Viime vuosi oli sahoille kohtuullisen hyvä ja sahausmäärä kasvoi lähes viisi prosenttia 10,9 miljoonaan kuutiometriin. Vientitilastoissa sahatavara oli neljäntenä dieselpolttoaineen, päällystetyn paperin ja ruostumattoman teräksen jälkeen. Egypti nousi Japanin edelle suurimmaksi sahatavaran vientimaaksi, mutta tänä vuonna Egyptin markkina on tukkeutunut. Viime vuoteen saakka Suomi oli Ruotsia suurempi tekijä sahatavaran Kiinan-viennissä. Sahauksessa kasvuvaraa HANNU JAUHIAINEN inarin Peuravuonon saha herätellään jälleen henkiin. Sahauksen on tarkoitus alkaa ensi vuonna. Sahahankkeen takana on kuuden henkilön sijoittajaryhmä. ”Tänä kesänä sahaa kunnostetaan ja sinne hankintaan uusia laitteita. Varsinainen sahaustoiminta on tarkoitus käynnistää ensi vuonna”, kertoo yksi osakkaista, pohjanmaalainen Tapani Korvenala. Vanhan sahan puun käyttö oli noin 20 000 kuutiometriä. Korvenojan mukaan uuden sahauslinjan myötä kapasiteettia on tarkoitus nostaa. Puut hankittaisiin Korvenalan mukaan metsänhoitoyhdistyksen kautta yksityisiltä metsänomistajilta sekä tarpeen mukaan Metsähallitukselta. Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Vesa Väisänen kertoo, että yhdistys on ollut mukana hankkeen selitystyössä ja auttaa myös puunhankinnassa tarpeen mukaan. Peuravuono on vanha Vapon saha, joka siirtyi kunnan omistukseen vuonna 2012. Sahaustoimintaa harjoitti sen jälkeen hetken aikaa Kemijärven liimapuutehtaan parissa puuhailleen Arktosin tytäryhtiö Morven, kunnes se ajautui konkurssiin omistajansa myötä vuonna 2013. Peuravuono uusille omistajille OikaiSu
• 9 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 ajassa Le ht ik uv a Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5 – 20 vuotta nuorempana TAPIO SILVA Oy SIEMENKESKUS Torholantie 33 12100 Oitti puh. 0294 32 6000 www.tapio.fi /siemenkeskus siemenkeskus@tapio.fi KASVAA TUOTTAVA METSÄ KYLVÄ HYVÄÄ! Tilaa Tapion jalostettua siemenviljelyssiementä Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostettu mänty kasvaa 15 – 25 % enemmän kuin luontainen mänty MIKKO RIIKILÄ Kuitupuupulaa pelkäävä metsäteollisuus esittää ennakkoveroa puuntarjonnan takeeksi. Etelä-Suomessa vero olisi 10– 15 euroa vuodessa hehtaarilta. Vuosittainen ennakkovero laskettaisiin tilakohtaisesti metsän tuoton perusteella. Veron määräksi on esitetty kymmenen prosenttia tuotosta. Veron voisi vähentää myyntiverosta, kun puuta myydään. Vähennysoikeus kattaisi kymmenen vuoden aikana maksetut ennakkoverot. Metsän tuoton tasapuoliseen laskemiseen tarvittaisiin pinta-alaverotuksen perusteita, jotta maapohjien tuottokyky ja uudistusalat voitaisiin ottaa huomioon. Tämä ei kuitenkaan onnistu. ”Metsien veroluokitusaineistoja ei enää ole olemassa”, paljastaa ylitarkastaja Kari Pilhjerta verohallituksesta. Niinpä metsän tuotto pitää laskea kunnittain määriteltävästä metsähehtaarin keskituotosta. Veron peruste olisi sama, ollaanpa kituliaalla kanervatyypillä, jytisten kasvavalla lehtomaisella kankaalla, hakkuuaukolla tai tukkimetsässä. 650 mottia vuosikymmenessä Tuottolukujen perusteella ennakkoverosta on helppo tehdä laskuharjoitus. Keski-Suomen Muuramessa metsähehtaarin keskituotto on 151,1 euroa vuodessa. Esimerkkitilan 30 metsähehtaarin vuosituotto olisi 4 553 euroa (30 ha x 151,1 e/ha). Kymmenen prosentin ennakkoveroa siitä menisi 455,3 euroa vuodessa. Oletetaan, että puuta myydään kerran kymmenessä vuodessa. Puukauppojen välillä ennakkoveroja maksettaisiin siis 4 553 euroa. Oletetaan vielä, että puun myyntulojen todellinen veroaste vuosimenojen ja muiden vähennysten jälkeen on 20 prosenttia. Puuta pitäisi myydä 22 765 eurolla. Silloin vähennysten jälkeen maksettavaksi jäävä puun myyntivero olisi yhtä suuri kuin vähennettävissä olevat, edellisten kymmenen vuoden aikana maksetut ennakkoverot. Keskimääräisellä 35 euron kantohinnalla se tarkoittaisi 650 Metsäteollisuus tarjoaa veropiiskaa Metsälehti selvitti, mitä metsäteollisuuden veroesitys tarkoittaisi käytännössä. Verojuna taisi jo mennä Metsäteollisuus on pahasti myöhässä kiukkua herättäneen ennakkoveronsa kanssa. Nykyhallitus olisi ehkä täkyyn tarttunut, jos idea olisi esitetty vuosi sitten. Enää se ei ehdi veroja säätää. Eikä seuraava, todennäköisesti keskustajohtoinen hallitus liene innokas syöttämään kiinteistöverolta haisevaa myrkkyä metsänomistajille. Heti siihen ei liene tarvettakaan. Kannattaisi ensin katsoa, riittääkö puuta uusille sellutehtaille. Kuitupuun tarjonnan todellista ylärajaa ei ole pystytty edes haarukoimaan, koska kysyntä on tarjontaan nähden ollut niukkaa. Puunhankintaa voisi oikeasti suunnata myös suometsiin, siellä riittäisi puuta. Soilla suoriutuvia, tehokkaita koneitakin on tarjolla. Tähän mennessä ne eivät ole metsäyhtiöitä kiinnostaneet. MIKKO RIIKILÄ kuution puukauppaa kymmenen vuoden välein. Metsähehtaarin keskituotto on Etelä-Suomessa 100–180 euroa. Pohjoisessa se puolestaan on 10–30 euroa. Tämä juttu perustuu julkisuudessa olleisiin tietoihin, joten laskelma on lähinnä suuntaa antava. kommentti Metsänomistaja saisi metsäteollisuuden kaavailemassa veromallissa rahansa takaisin, kunhan lähtisi puukaupoille.
• 10 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 ajassa sh ut te rs to ck HANNU JAUHIAINEN E duskuntavaalien jälkeen valittava uusi hallitus joutuu pohtimaan muiden asioiden ohella myös metsätalo?uden verotusta. Siinä riittää monenlaista korjaamisen ja uudistamisen varaa. Päättyvällä vaalikaudella kiristettiin pääomaverotusta sekä perintöja lahjaverotusta. Metsätalouden kannattavuutta heikensi myös kemeratukien laittaminen verolle. Metsätilojen sukupolvenvaihdoksiakin oli tarkoitus edistää, mutta toimenpiteitä asian hyväksi eivät Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitukset saaneet aikaan. Metsätalous on nyt aivan eri tilanteessa kuin neljä vuotta sitten edellisten vaalien aikaan. Biotalous on päivän sana, ja metsäteollisuus on lähes kuukausittain ilmoittanut uusista investoinneista, tai ainakin niihin liittyvistä suunnitelmista. Metsäteollisuuden investoinnit lisäävät puunkäyttöä. Kysymys on, saadaanko puuta markkinoille nykykonstein riittävästi kotimaasta vai tarvitaanko verotuksellisia keinoja puuntarjonnan lisäämiseksi. Metsätalouteen liittyvät verotuksen muutokset voisivat osaltaan vilkastuttaa puukauppaa. Puun myyntimäärien kasvu lisäisi puolestaan tuloja ja kasvattaisi myös verotuloja – korvaten mahdollisten edistämistoimien kulut. Metsätalouden verokertymä on siis tulevina vuosina kasvussa ilman minkäänlaisia veronkiristyksiä. Metsäteollisuus on laskenut, että jokainen markkinoille tuleva puukuutiometri lisää yhteiskunnan verotuloja 14 eurolla. Mukaan on laskettu puunmyyntitulojen verojen lisäksi puun korjuun ja kuljetuksen tuottamat verotulot polttoaineverot mukaan lukien. Metsäteollisuuden puuntarve lisääntyy näillä näkymin noin 10 miljoonalla kuutiometrillä. Se tietäisi lisää verotuloja noin 140 miljoonan euron edestä. Nykyisellä tasolla puukauppa tuottaa vuodessa verotuloja noin 750 miljoonaa euroa. Jos Äänekosken lisäksi osa muistakin uusista bioselluhankkeista toteutuu, puuta tarvitaan vielä hyvinkin puolenkymmentä miljoonaa kuutiometriä lisää. Verotulojen määrä on siis luultavasti vieläkin suurempi tulevina vuosina. Metsäteollisuudella on huoli, että vaikka puuta onkin metsissä yllin kyllin, sitä ei saada markkinoille. Se onkin esittänyt oman veromallinsa, jossa metsän tuoton verotuksella kannustettaisiin tai pikemminkin pakotettaisiin metsänomistajia puunmyyntiin Ennen kuin metsäomistajia aletaan rasittaa kovin järeillä lisäveroilla, on viisasta katsoa miten kysyntä ja tarjonta kohtaavat uusien investointien käynnistyttyä. Nykytilanteessa moni metsänomistaja voi perustellusti nimittäin todeta, että kyllähän sitä myisi, jos joku vain ostaisi. Vasta kun metsäteollisuuden puuntarve kasvaa tulevina vuosina nähdään, tuleeko puuta riittävästi markkinoille. Siihen on syytä kuitenkin varautua. Terveiset uudelle hallitukselle Jos seuraava hallitus onnistuu metsäpolitiikassaan, rahaa virtaa valtion kassaan ilman veronkiristyksiäkin.
• 11 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 ajassa 1 Metsätilat nuoreMMille Nykyhallituksen käynnistämä keskustelu metsätilojen sukupolvenvaihdosten edistämisestä tarvitsee jatkokehittelyä. Helpottamalla sukupolvenvaihdoksia metsätilat siirtyisivät jälkipolvelle nykyistä nopeammassa tahdissa. Nyt metsänomistajien keski-ikä vain kasvaa koko ajan. Eläkeläismetsänomistajien joukossa on toki aktiivisia osallistujia, joiden metsien hoidossa ei ole moitteen sijaa. Paljon on kuitenkin myös niitä, jotka hädin tuskin muistavat, missä ne metsät nyt olivatkaan. Kun sitten aika jättää ikääntyneen metsänomistajan, saattavat hänen lapsensakin olla jo eläkeiässä ja sama tilanne jatkuu. Jos metsät saataisiin nuoremmille sukupolville ajoissa, kiinnostus metsien hoitoon ja hakkuisiin olisi suurempi. Puukaupparahoille ainakin olisi useammalle käyttöä: Metsäntutkimuslaitoksen eli nykyisen Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan metsänomistajien keski-iän aleneminen lisäisi puunmyyntiä. Metsälehden esitykset hallitusohjelMaan 4 Metsävähennystä kehitettävä Metsävähennyksen saa vastikkeellisesti hankittujen metsäkiinteistöjen hankintamenosta. Metsävähennys on metsänomistajatai pikemminkin 2C-lomakekohtainen. Metsävähennyksen käyttöä hankaloittavat tarpeettomat rajoitukset. Sen alaraja on 1 500 euroa, ja vuodessa vähennyksen suuruus voi olla vain 60 prosenttia verovuoden tuloista. Metsävähennyksen käyttöä tulee nopeuttaa. Alaraja pitää turhana byrokratiana poistaa. Käyttämätöntä metsävähennystä voi nyt jäädä muutama tuhat euroa roikkumaan verotietoihin. Sukupolvenvaihdosten edistämiseksi metsävähennysoikeuden piiriin voitaisiin lukea myös lahjoitukset. Metsävähennyksen perustana olisi silloin metsäomaisuudesta maksettu lahjavero. Siirtymäkauden jälkeen tämä etu voitaisiin rajata niin, että sen saisi vain, jos lahjoittaja on enintään 65tai 70-vuotias. Jos rajakkain olevia metsäkiinteistöjä yhdistetään samalle rekisterinumerolle, metsävähennysoikeuden tulisi koskea koko uuden tilan pääomatuloja. Nyt pahimmillaan joudutaan kuviokohtaisesti erottelemaan tuloja. Menettely ei toisi uutta veroetua, vaan nopeuttaisi metsävähennyksen käyttöä ja samalla edistäisi tilakoon kasvattamista. 3 MetsäoMaisuus yksiin käsiin Metsätilojen omistuksessa tulee suosia perhemetsätaloutta. Tällä tarkoitetaan sitä, että metsäkokonaisuus olisi perheen omistuksessa. Kuolinpesäja yhtymäomistuksiin liittyy paljon ongelmia. Metsää voidaan omistaa ja hoitaa järkevästi molemmissa yksiköissä, mutta riski siihen, että asiat eivät hoidu jossain vaiheessa hyvin, on suuri. Kuolinpesien hallussa on noin kymmenesosa metsämaasta, ja osuus on ollut pienoisessa laskussa. Osaltaan tähän vaikuttaa lapsimäärän väheneminen ja kaupunkilaistuminen. Kuolinpesässä ja myös metsäyhtymässä yksi osakas voi jarruttaa yhteisten asioiden hoitoa ja estää tarpeellisten hoitotöiden teon sekä puunmyynnin. Sen vuoksi yhteisomistuksissa tulisi selvittää mahdollisuus enemmistöpäätösten tekoon. Kuolinpesälle verotusyksikkönä voitaisiin säätää myös enimmäisaika. Ruotsissa asia on hoidettu niin, että kuolinpesän verotus kiristyy määräajan jälkeen. 2 Maatalouden edut Myös Metsille Metsätilojen sukupolvenvaihdosten nopeuttamisen yhtenä vaihtoehtona on esitetty metsätilojen rinnastamista maatiloihin. Maatiloilla metsäomaisuuden arvosta saa maatalouden omaisuuden tapaan merkittävän huojennuksen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Paljon metsää omistavien kannattaakin nyt hankkia muutama hehtaari peltoa ja pitää sitä viljelyksessä. Kun myös jatkaja harrastaa pienimuotoista pellonviljelyä, verohuojennus on tienattu. Järkevämpää olisi, että metsätilat saisivat vastaavanlaisen huojennuksen ilman peltokikkailua. Metsäomaisuuden minimitasona voisi pitää esimerkiksi Melan MYEL-vakuutusehtoja. Vakuutus on pakollinen, jos Etelä-Suomessa on metsää 50 hehtaaria. Raja nousee Lappiin mentäessä 100 hehtaariin. Näin aivan pienimmät harrastepalstat jäisivät veroetuuden ulkopuolelle. Osassa niistäkin toki harjoitetaan metsätaloutta, mutta suuri osa on muussa kuin metsätalouskäytössä. Mikään ei estäisi pienemmän tilan omistajaa hankkimasta hieman lisämetsää, jolloin sukupolvenvaihdoksen voisi tehdä huojennetuin ehdoin. Nämä rajat estäisivät myös tilojen pirstomista ja siis edistäisivät tilakoon kasvattamista. Ylipäätään olisi kai järkevämpää, että metsänomistajat ostaisivat lisää metsää kuin pieniä peltotilkkuja verosuunnittelun vuoksi. Yksi vaihtoehto voisi olla maaja metsätalouden verotuksen yhdistäminen, jolloin sukupolvenvaihdosasiakin tulisi ratkaistua. Maatalousverotuksessa käytössä oleva tulojen jako pääomaja ansiotuloihin voisi hyödyttää etenkin päätoimisia metsätalousyrittäjiä. Metsätuloja voisi silloin myös jaksottaa 3–4 vuoden ajalle, jolloin olisi mahdollisuus vähentää korkeamman pääomaveroasteen tulojen osuutta.
• ajassa 12 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 puukauppa Raakapuun hintatilastot ovat Metsäteollisuus ry:n teknisten ongelmien vuoksi poikkeuksellisesti viikolta 9 KoKo maa ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,31 ? 53,95 ? 41,48 ? 15,61 ? 16,76 ? 15,41 ? 23,21 ? 22,83 ? Uudistushakkuu 55,73 ? 54,83 ? 42,92 ? 17,26 ? 17,93 ? 17,06 ? 25,06 ? 23,57 ? Harvennushakkuu 48,45 ? 47,03 ? 37,88 ? 14,67 ? 14,72 ? 14,13 ? 19,55 ? Ensiharvennus 45,13 ? 44,48 ? 33,66 ? 13,61 ? 13,77 ? 13,30 ? 20,58 ? Hankintahinnat 56,93 ? 55,15 ? 46,91 ? 27,44 ? 30,15 ? 29,31 ? 34,30 ? KYmI-SaVo ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,63 ? 54,91 ? 43,30 ? 15,35 ? 16,89 ? 15,55 ? 21,40 ? Uudistushakkuu 56,96 ? 55,64 ? 44,51 ? 16,92 ? 17,96 ? 17,24 ? Harvennushakkuu 49,49 ? 47,50 ? 38,75 ? 14,86 ? 14,82 ? 14,52 ? Ensiharvennus 46,17 ? 45,31 ? 13,53 ? 13,89 ? 12,99 ? Hankintahinnat 57,12 ? 55,31 ? 49,08 ? 28,68 ? 29,79 ? 29,75 ? EtElä-SuomI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,50 ? 54,24 ? 40,40 ? 15,42 ? 17,04 ? 15,35 ? 21,85 ? Uudistushakkuu 55,86 ? 55,06 ? 41,53 ? 16,46 ? 18,22 ? 16,67 ? Harvennushakkuu 50,38 ? 48,29 ? 14,92 ? 14,90 ? 14,19 ? Ensiharvennus 45,06 ? 44,43 ? 14,17 ? 14,86 ? 13,88 ? Hankintahinnat 59,45 ? 56,91 ? 43,89 ? 27,89 ? 31,23 ? 28,54 ? EtElä-PoHJaNmaa ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,20 ? 53,25 ? 17,04 ? 17,34 ? 16,42 ? 24,80 ? 24,87 ? Uudistushakkuu 56,37 ? 53,89 ? 18,35 ? 17,85 ? 17,74 ? 26,30 ? 25,21 ? Harvennushakkuu 46,29 ? 14,33 ? 14,11 ? 13,94 ? Ensiharvennus 45,77 ? 14,64 ? 14,05 ? 21,63 ? Hankintahinnat 53,42 ? 50,77 ? 27,25 ? 27,89 ? 28,19 ? 33,81 ? LIINA KJELLBERG, teksti ESKO KESKI-VÄHÄLÄ, kuva P oikkeuksellisen lauha sää vaikeuttaa talvileimikoiden korjuuta ympäri Eteläja Keski-Suomea. Tilanne on haastava varsinkin lähellä rannikkoa. ”Korjuu on menossa, mutta korjattavat kohteet joudutaan valitsemaan koko ajan tarkemmin. Esimerkiksi soille ei ole viimeisten sateiden jälkeen enää menemistä. Jos pakkasia ei tule, hakkuut lopetetaan viikon parin sisällä”, sanoo metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan toiminnanjohtaja Markku Vaario. Korjuukohteet valitaan tarkasti myös Varsinais-Suomessa toimivan metsänhoitoyhdistys Lounametsän alueella. Metsänpohjan lisäksi myös tiestön pitää kestää. ”Kaadetut puut pitää saada sellaisten teiden varsille, joilta ne saadaan Leuto talvisää haastaa korjuun Talvileimikoita jää tältäkin talvelta rästiin. Routa oli sulanut Sievissä leimikosta, kun korjuuesimies Erkki Tölli kävi paikalla maaliskuun alussa. LIINA KJELLBERG PoHJoIS-SuomESSa on kaupattu tänä talvena paljon päätehakkuukypsiä vajaatuottoisia metsiköitä. Taustalla on kemeralain uudistus. Uusi kemeralaki, joka pyritään saamaan voimaan heinäkuuhun mennessä, ei enää sisällä metsänuudistamisen tukea. Vajaatuottoisten metsiköiden kauppa on sujunut nihkeästi, kertoo metsänhoitoyhdistys Kuusamon toiminnanjohtaja Maunu Kilpivaara. ”Kohteet ovat usein kuitupuuvaltaisia, vaikka päätehakkuita ovatkin. Havukuidusta on pohjoisessa pysyvä ylitarjonta”, hän sanoo. Hakkuilla ei Kilpivaaran mukaan ole kiire, sillä tuen saamiseksi riittää, että kauppakirja ja kemerahakemus on tehty 17. huhtikuuta mennessä. Metsänuudistamiselle on aikaa vuoden 2019 loppuun asti. Puunostajat eivät Kilpivaaran mukaan kuitenkaan halua ostaa leimikkoa monen vuoden korjuuajalla. Samaa sanoo metsänhoitoyhdistys Sodankylän toiminnanjohtaja Teuvo Tapaninen. Uudistamistuen lopullinen kohtalo selviää myöhemmin. Eduskunta edellytti kemeralakia koskevassa lausunnossaan, että Pohjois-Suomen vajaatuottoisten metsien uudistamista tuetaan jatkossakin. Kemera kimmokkeena pohjoisessa 287 900 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 9
• ajassa 13 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Ostomäärät viikolla 9 metsäkeskuksittain Kantohintojen kehitys Lapissa Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Euroa m viikot 1–9, 2015 2014 2013 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60 Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 287 900 Etelärannikko 15 579 Pohjanmaa 7 411 Lounais-Suomi 2 2258 Häme-Uusimaa 26 968 Kaakkois-Suomi 26 602 Pirkanmaa 15 021 Etelä-Savo 24 941 Etelä-Pohjanmaa 25 932 Keski-Suomi 14533 Pohjois-Savo 27 789 Pohjois-Karjala 30 384 Kainuu 7 314 Pohjois-Pohjanmaa 22 357 Lappi 20 808 Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,22 ? 54,47 ? 40,99 ? 15,68 ? 17,15 ? 15,56 ? Uudistushakkuu 56,91 ? 55,41 ? 42,92 ? 17,24 ? 18,17 ? 17,57 ? Harvennushakkuu 47,96 ? 46,71 ? 15,25 ? 15,19 ? 14,04 ? Ensiharvennus 45,98 ? 45,19 ? 14,50 ? 14,55 ? 14,03 ? Hankintahinnat 55,98 ? 54,68 ? 46,44 ? 28,71 ? 29,70 ? 29,35 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,42 ? 50,12 ? 15,76 ? 14,33 ? 15,31 ? 21,97 ? Uudistushakkuu 51,63 ? 50,94 ? 17,55 ? 16,42 ? 16,85 ? 23,78 ? Harvennushakkuu 46,13 ? 13,66 ? 12,20 ? Ensiharvennus 43,93 ? 12,67 ? 12,56 ? 18,34 ? Hankintahinnat 53,87 ? 52,69 ? 26,04 ? 25,19 ? 28,56 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,92 ? 52,35 ? 40,74 ? 14,77 ? 15,55 ? 14,79 ? 20,39 ? Uudistushakkuu 55,66 ? 53,49 ? 42,79 ? 16,83 ? 17,10 ? 16,88 ? 22,28 ? Harvennushakkuu 46,66 ? 45,61 ? 37,71 ? 14,55 ? 14,41 ? 14,50 ? Ensiharvennus 44,99 ? 43,49 ? 12,87 ? 10,91 ? 12,76 ? 19,57 ? Hankintahinnat 55,00 ? 53,43 ? 45,55 ? 27,99 ? 28,67 ? 30,52 ? 34,91 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 45,68 ? 42,86 ? 15,45 ? 12,69 ? 14,40 ? 20,70 ? Uudistushakkuu 46,49 ? 43,11 ? 16,78 ? 15,05 ? 21,74 ? Harvennushakkuu 13,00 ? Ensiharvennus 12,46 ? 12,73 ? Hankintahinnat 26,23 ? 29,51 ? ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI haettua kelirikonkin aikana. Metsäautotiet ovat tähän asti olleet jäässä mutta alkavat nyt sulaa”, sanoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Tasanen. Hänen mukaansa jo viikon yöpakkaset auttaisivat. Maa jäätyy helposti, kun eristävä lumikerros on sulanut ja maa on entuudestaan kylmä. Säätiedotteet eivät yöpakkasia kuitenkaan lupaile. Routaa vähän Kulunut talvi on Ilmatieteen laitoksen mukaan ollut paitsi poikkeuksellisen leuto myös vähäluminen. Talvileimikoiden korjuun kannalta lumipeitteen paksuutta merkittävämpää on kuitenkin se, että lumi satoi ennen pakkasia, joten maa ei mennyt kunnolla routaan. Tämä tarkoittaa sitä, että maa on lumen alla monin paikoin sula. ”Lumi tasaa ja kantaa, mutta roudassa oleva maa on talvikorjuun kannalta paras. Metsämiehen toiveuni on, että maa menee kunnolla routaan viimeistään marraskuussa ja että lumi sataa roudassa olevan maan päälle”, Tasanen sanoo. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pohjanmaan alueella alkuvuosi pärjättiin kuitenkin lumen avulla. ”Lunta tuli sen verran, että se polkeentui metsäkoneiden alla kantavaksi. Nyt talvileimikoiden korjuu alkaa kuitenkin olla ohi”, sanoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Lahdenmaa. Tilanne on sama Pohjois-Pohjanmaan eteäosissa toimivan metsänhoitoyhdistys Kalajokilaakson alueella. Sielläkin lumipeite on helpottanut korjuuta ja talvileimikoita korjataan yhä, mutta korjuuaika uhkaa lumien huvetessa jäädä lyhyeksi. ”Vaikeimmat leimikot jäävät korjaamatta. Roudan puuttuminen vaikuttaa eniten metsissä, tiepohjan pitää pienikin pakkanen jäässä”, sanoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Rautakoski. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistys Lounametsän alueella roudan puuttuminen merkitsee kuitenkin sitä, että maa alkaa jo kuivua. Kun maa ei ole roudassa, ovat sulamisvedet paikoin painuneet maanpinnan läpi. ”Jos ei tule kovia sateita, maa voi kuivua nopeastikin. Sitten alkavat taas paremmat korjuukelit”, Tasanen sanoo. Katse tulevaan Maan sisäosissa talven korjuukelejä pidetään kohtuullisina. ”Routaa saisi olla enemmän, mutta kaikkiaan metsäkoneet ovat olleet täydessä vauhdissa”, sanoo Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Kivirinta. Hänkin tosin ennakoi talven korjuukauden jäävän lyhyeksi. Jos sää ei kylmene, jatkuu talvileimikoiden korjuu alueella parisen viikkoa. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan alueella lumipeite sen sijaan vielä kantaa. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen onkin huolestuneempi tiestön kantavuudesta kuin metsänpohjan kantavuudesta. ”Metsäautoteille on kerääntynyt paljon polannetta. Se pettää, jos sää ei kylmene”, hän sanoo. Myös edellistalvi oli poikkeuksellisen leuto, joten ympäri maata on nyt korjattu sekä tänä talvena ostettuja että edellisja toissatalvena rästiin jääneitä talvileimikoita. Talvileimikoita jää rästiin myös tänä vuonna. Katseet alkavat puukaupassa suuntautua kesäja kelirikkoleimikoihin. Talvileimikoita ei enää kaupaksi saa ja vaikka talvileimikon vielä saisi myytyä, puuta sieltä tuskin tänä talvena enää korjataan. Routaa vain nimeksi Roudan syvyyden ja paksuuden vaihtelut Kouvolan Anjalassa Kymenlaaksossa sijaitsevassa metsässä. Lunta enimmillään 1971–2000 Lunta keskimäärin 1971–2000 Lunta 2014-2015 Routaa 2014–2015 Routaa keskimäärin 1971–2000 Routaa enimmillään 1971–2000 Lähde: Suomen ympäristökeskus -80 -70 -60 -50 -40 -30 -20 -10 10 20 30 40 50 60 70 16 .11 .20 14 16 .12 .20 14 16 .1.2 01 5 16 .2. 20 15 16 .3. 20 15 16 .4. 20 15 16 .5. 20 15 Cm 10,2 miljoonaa m 3 Puun tuonti 2014 (11,4 miljoonaa m3 vuonna 2013) Lähde: Luke
• 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 M E T S ä S T ä 14 MIKKO HÄYRYNEN M etsän kasvu on työtä ja biologiaa, mutta saattaa olla myös informaatioteknologiaa. Sovelluksilla tarkoitetaan kannettavien laitteiden, lähinnä älypuhelinten ja tablet-laitteiden, erilaisia ohjelmia. Ne haetaan laitteella olevasta kaupasta, joka itse asiassa on sovellus sekin. Osa sovelluksista on ilmaisia, osa puolestaan maksullisia. Osassa perusversio on ilmainen mutta herkkuversiosta pitää maksaa. Osassa on ilmainen koekäyttöaika, jonka jälkeen sovellus muuttuu maksulliseksi. Metsälliset hyötysovellukset voidaan karkeasti luokitella karttaja paikannus-, navigointija puustonmittaussovelluksiin. Karttaja paikannussovellukset Sports Trackeria lukuun ottamatta karttaja paikannussovellukset käyttävät Maanmittauslaitoksen maastokarttoja. Karttaselain-sovelluksessa on maastokartat, ilmakuvat ja kiinteistötiedot sekä liikenneviraston merikartat. Karttaselaimella voi paikantaa oman sijainnin ja sovellukseen voi tallentaa omia paikkoja muistiin – vaikka marjapaikkoja. Ilmaisversion kartat eivät ole kovin tarkkoja, mutta maksullisessa versiossa on tasokkaat kartat, tilanrajat ja tilanumerot. Maastokartat-sovelluksesta löytyvät maastokartat, ja muutamilla euroilla saa lisätoimintoja kuten sellaisen, että valitut kaverit näkevät toistensa sijainnit – näin marjastajat eivät eksy toisistaan. Ultrapoint Maastoja B-bark-karttaohjelmat on kehitetty metsästyskoirien paikannukseen, mutta sovelSovellus mukaan ja metsään Metsälehti selvitti, mitä älysovelluksia kannattaa viedä metsään. tuvat myös kaksijalkaisille maastossa liikkujille. Sovellukset sisältävät maastokartat, ilmakuvakartat ja tilarajat kiinteistötunnuksineen. Ne mahdollistavat paikannuksen, paikan ja kuljetun reitin merkitsemisen sekä kuljetun matkan mittauksen. Sovelluksia voi käyttää esimerkiksi pyykkien etsimiseen tai rajalinjojen merkitsemiseen. Sports Tracker on tunnetumpi urheilupuolelta, mutta sopii myös metsälliseen käyttöön. Sovellus osoittaa lenkin reitin, pituuden ja korkeuserot. Reitiltä voi ottaa kuvia ja sovellus paikantaa ne reitille. Navigointisovellukset Navigointisovellukset sopivat hyvin tien päällä liikkumiseen, mutta metsässä eteneminen onnistuu parhaiten joko ladattavan karttasovelluksen avulla tai erillisellä GPS-laitteella. Bing Maps, Google Maps, Here Maps ja iOS Maps ovat jokseenkin samanlaisia reitinnäyttäjiä. Ne tuntevat ison joukon paikannimiä ja ajattavat niin lähelle kuin metsäteitä myöten pääsee. Jalkamiestä ne eivät paljonkaan auta, koska kartat eivät ole lähelläkään maastokarttatasoa. Maastossa ainoa hyöty lienee, että sovellus osoittaa sijainnin ja tarvittaessa suunnan kotiin. Puustonmittaussovellukset Puustonmittaukseen tarkoitettuja sovelluksia on muutamia. iHypsometer ja iBitterlich ovat maksuttomia sovelluksia, joiden avulla voidaan mitata puun pituutta ja pohja-pinta-alaa. Sovellukset toimivat kuin hypsometri ja digitaalinen relaskooppi. Kerätyt tiedot näkyvät suoraan älypuhelimen näytöllä. Relasphone on VTT:n kehittämä ilmaissovellus, joka toimii kuten relaskooppi. Sovellusta voidaan hyödyntää kuvioittaisessa arvioinnissa. Mittausten jälkeen sovellus laskee puuston tilavuuden puulajeittain ja metsikön kantoraha-arvon käyttäjän syöttämien hintatietojen perusteella. Trestima on alun perin tehty ammattilaisille ja se on puustonmittaussovelluksista kehittynein. Metsätilan tiedot voidaan siirtää metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelusta Trestimaan. Windows Phonelle ladattava versio sisältää yksittäisten puustotunnusten mittaamiseen tarvittavat työkalut sekä puuston pohjapinta-alan mittaustoiminnon. Android-versiossa on lisäksi mahdollisuus syöttää kasvupaikkatietoja ja hakkuuja hoitoehdotuksia sekä monimuotoisuuteen liittyviä tietoja. Trestimassa otetaan kuva, joka siirtyy automaattisesti analysoitavaksi jonnekin, jota kutsutaan pilvipalveluksi, ja paluupostissa tulee kooste puustotiedoista. Metsänomistajaversio on maksuton, mutta jokaisesta lähetetystä kuvasta menee maksu. Jutun lähteenä on käytetty Virpi Stenmanin opinnäytetyötä ”Mobiiliteknologian hyödyntäminen metsätoimihenkilön työssä”. A nn a B ac k
• METSÄSTÄ 15 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Metsäkeskuksen koulutusasiantuntijalle Sonja Niemenmaalle, metsäneuvoja Lilli Kerolle ja metsäneuvoja Anne Niittylahdelle sovellukset ovat tuttuja. ”Trestiman puustonmittaustiedot ovat tarkkoja, tutkitusti yksi yhteen perinteisen relaskooppimittauksen kanssa”, Kero sanoo. Toisaalta Trestima on tarkka otetun kuvan laadusta, mikä vaatii aluksi opettelua. ”Kokeilin myös Relasphonea. Relaskooppi on kätevä; puhelimen kamerassa on relaskooppihahlo, jolla tähdätään.” Niemenmaa uskoo, että sovellukset auttavat nuorempaa sukupolvea kiinnostumaan metsäasioista. ”Perijäpolvella saattaa olla tieto hukassa, että missä perintöpalsta edes sijaitsee. Siihen sovelluksista on paljon apua.” Niemenmaa on itse käyttänyt eniten Ultrapointia. ”Siinä on kätevä reitin tallennus ja matkalaskuri. Perusversio on maksuton, eivätkä lisäominaisuudetkaan ole kalliita.” Niittylahti uskoo samoin, että ainakin niillä, joita pelottaa mennä metsään, sovellukset madaltavat kynnystä. Niittylahden oma suosikki on Sports Tracker. ”Esimerkiksi metsälakikohteet voi tallentaa kuvina.” Sovellusmaailmassa tapahtuu Sovellusmaailmassa tapahtuu nopeasti ja mikä on uusinta hottia tänään, joutuu luovuttamaan asemansa uudelle tulokkaalle piankin. Metsä Groupin Metsäverkon mobiilisovellus, joka tuo metsäsuunnitelman kännykkään, esiteltiin viime vuonna. Koska sovellus on vain Metsäliiton jäsenille, niin sitä ei tässä esitellä tarkemmin. UPM:lla ja Stora Ensolla lienee kiire kehittää omat vastaavansa. Metsänhoitoyhdistysten Metsäselain-sovellus perustuu Karttaselain-sovellukseen. Metsäselain on tällä hetkellä asiakkaiden saatavilla seitsemässä eri metsänhoitoyhdistyksessä. Tammikuussa mikkeliläinen MHG Systems julkaisi Metsänomistaja Mobile -metsäsuunnitelmasovelluksen, joka valmistajan mukaan toimii kaikissa älypuhelimissa ja kännyköissä. Nuoret saavat apua Android Windows iOs karttaja paikannussovellukset B-bark x x x perusversio ilmainen Karttaselain x x x ilmainen tutustumisjakso Ultrapoint Maasto x x ilmainen tutustumisjakso Maastokartta x x x perusversio ilmainen Sports Tracker x x x ilmainen navigointisovellukset Google Maps x x ilmainen Bing Maps x x ilmainen Here Maps x x x ilmainen iOS Maps x ilmainen Puustonmittaussovellukset Relasphone x ilmainen iHypsometer x x perusversio ilmainen iBitterlich x x perusversio ilmainen Trestima x x ilmainen, puustotunnusten analysointi maksullista Vinkit älypyhelimelle Säästät akkua kun et pidä päällä useita sovelluksia. Säänkesto vaihtelee laitteen mukaan. Muutamilla valmistajilla on vaativiin olosuhteisiin suunniteltuja laitteita. Saatavilla on kosteudelta suojaavia suojataskuja. Akut ovat herkkiä pakkaselle. Ulkopuolinen virtalähde kulkee kätevästi taskussa. Erittäin kirkkaassa auringonpaisteessa näyttö toimii parhaiten suuren kirkkauden tilassa, mutta kuluttaa enemmän akkua. Kuvien laatuun vaikuttaa megapikselien lisäksi kuvanvakain ja salama. Moni karttasovellus vaatii toimiakseen, että laitteessa on sisäänrakennettu kompassi. Käyttöjärjestelmä ratkaisee tarjonnan Metsään sopivia sovelluksia ja niiden käyttöjärjestelmät Kerää kuviotietoja Käsi vakaana Navigoi metsäteillä Tarkista tilarajat Kehittyneimmissä sovelluksissa on kuvioittaiset puustotiedot. Puustonmittaussovelluksissa kameraan ilmestyy hahlo relaskoopin tapaan. Navigointisovellukset tuntevat metsätiet. Karttaselainten maastokartat ovat tasokkaita. Ilmakuvat antavat puustoisuudesta ja hoitotarpeista yleistuntuman. Tarkastele talvikuvaa M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä
• 16 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 METSÄSTÄ ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat K elkka möyrii ja mutkittelee umpihangessa, tuisku on pyyhkinyt edellisen ajojäljen sileäksi lumierämaaksi. Ajopeli pysähtyy koivujuonteen kohdalle, nuori mies nousee kelkasta, nostelee hangesta risuja ja asettelee teräksisen ansalankasilmukan risuista taiteltuun kulkuaukkoon. Näin tapahtuu tämän tästä. Jotos seurailee jokivarren vuomaa ansalta toiselle. ”Riekon ansapyynnissä kaiken perusta on tuntea linnun elintavat perin pohjin. Riekko käyttäytyy vaihtelevasti talven eri aikoina, määrääviä tekijöitä ovat aina ruoka ja suoja”, kertoo Juho Keskitalo Enontekiön Vuontisjärveltä. Riekon käyttäytyminen ja elintavat ovat tulleet Keskitalolle tutuiksi ahkerasti maastossa liikkuen ja havaintoja tehden. Suuri merkitys on ollut perimätiedolla. 26-vuotiaan Juhon Pertti-isä ja Sulo-isoisä ovat olleet taitavia ansapyytäjiä – eivätkä pelkästään pyytäjiä vaan myös saamamiehiä. ”Tuiskussa riekot tykkäävät liikkua. Tuuli varistaa lunta ja kuuraa oksista, joten ne löytävät helpommin syötävää”, on kokenut Pertti Keskitalo opettanut poikaansa. Myös kuun vaiheella on merkitystä. Paras aika on pari päivää ennen uuden kuun syntymää. Silloin riekko liikkuu ja ansamiehen on oltava valppaana. Kuun paistaessa kirkkaasti riekko mielellään lymyilee, koska silloin sen luontaiset saalistajat puolestaan ahkeroivat. Huonojen säiden aikana, kuten varpujen ja oksien jäätyessä, riekon ravinnonsaanti vaikeutuu. Tällöin ne voivat lähteä etsimään ruokaa etäämmältä ja niitä voi yllättäen saapua ansamaille paljonkin. Sellaiset ovat kulkuriekkoja. Juho Keskitalo on saanut tämänkin talven aikana Riekkojahti ilman asetta Enontekiöläinen Juho Keskitalo on ansapyytäjä jo kolmannessa polvessa. ”TuiSkuSSa RiEkoT TykkÄÄvÄT liikkua.” Ansa viritetään neljän sormen korkeudelle hangen pinnasta. Juho Keskitalo hankkii ansalangan Ruotsin Karesuvannosta. Vaeltavia kulkuriekkoja voi joskus ilmaantua pyyntimaahan paljonkin.
• 17 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 METSÄSTÄ saaliiksi muutaman vaeltajan. Vaeltajariekon tuntee vähäisemmästä jalkahöyhennyksestä ja tummista kynsistä. Etelän ravintoloihin Keskitalo ahkeroi ansakierroksellaan sään salliessa kolmen päivän välein. Silloin saalishävikki ketun, näädän ja korpin hyväksi jää mahdollisimman vähäiseksi. Kun ansoja saattaa olla pyytämässä useita satoja, ei niitä ennätä kokea yhden päivän aikana. Matkaa esimerkiksi Porrastunturiin Vuontisjärveltä kertyy noin 40 kilometriä. Ansakierros tunturissa voi kartuttaa kelkan matkamittaria satakin kilometriä. Keskitalo myy saalisriekot turistikeskusten ja etelän ravintoloille. Nyljetyn ja vakumoidun riekon hinta on tänä talvena ollut hieman toista kymppiä. Ravintola-annoksessa siihen tulee aikamoinen arvonlisä. Tämä riekkotalvi on ollut keskinkertainen, mutta oikein hyvänä riekkovuonna hinta saattaa pudota lähes puoleen. Lumitalvi Talven erikoisuus Enontekiöllä on ollut rankka tykyn muodostuminen. Vain kerran on lämpötila käynyt vähän nollan yläpuolelle. Sen jälkeen lumi jäätyi entistä kovemmin kiinni oksiin ja painoi koivun latvoja oksankärkineen ja silmuineen kohti maata valkean maalinnun tavoiteltaviksi. Riekot ovat ottaneet tarjouksen vastaan ja ruokailevat mieluusti lumitaakan alle kaartuneiden oksien suojassa. Lunta on paljon ja se on pehmeää vitiä, mikä tarkoittaa mahdollisimman huonoa kelkkakeliä. Järvien jäille lumen alle on lisäksi noussut vettä, joka vaikeuttaa entisestään kulkemista maastossa. Riekon ansapyytäjän on oltava melkoinen ajotaituri selvitäkseen yksin erämaassa. Vaikka Keskitalo on taitava kelkkakuski, hän tietää, että silti erämaassa voi sattua mitä tahansa. ”Minulla on aina sukset kelkan matkassa. Jos haveri sattuu tai kelkka särkyy, voi ainakin hiihtää paikkaan, jossa on kenttää ja saa soitetuksi apua.” Riekon ansapyynti on sallittu talvisaikaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa. Riekkoa on pohjoisimmassa Lapissa kautta aikojen kutsuttu ”elämänlinnuksi”. Se on ollut tärkeä elannon osa sukupolvien ajan etenkin talviaikaan pohjoisen kylissä. Nykyisin ammattimaisia pyytäjiä on Enontekiöllä ehkä parikymmentä – kaksi tai kolme ansojaa kylää kohden. Riekon arvostus näkyy Keskitalojen kotona muutoinkin. Kirjahyllyn päällä on kymmenkunta isä-Pertin puusta vuolemaa elämänlintua. Isä-Pertti Keskitalon vuolemat riekot ovat mäntypuusta.
• METSÄSTÄ 18 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat V iime vuosina taajamien omakotitaloalueilta on kuulunut yltyvää valitusta puutakkojen savusta. Nyky-Suomessa tietysti kitistään kaikesta mahdollisesta. Totta silti on, että puun poltto tuottaa terveyttä vaarantavia pienhiukkasia. Keuruulainen klapiyrittäjä-metsänomistaja Arttu Lamminmäki mietiskeli asiaa ja kertasi vanhan kansan viisauksia. ”Maailman sivu on tiedetty, että, että koivun tuohi sotkee tulipesien hormit. Järkeilin, voisiko koivun kuori olla puulämmityksen pienhiukkaspäästöjen lähde. Tutkimustietoa aiheesta ei löytynyt.” Niinpä Lamminmäki marssi Teknologian tutkimuskeskus VTT:hen klapikuorman kanssa. Hän teetti polttokokeen, jolla selviäisi, palaako kuorittu koivu puhtaammin kuin kuorellinen. Kokeessa poltettiin peräjälkeen kolme pesällistä sekä kuorellista että kuoretonta puuta. Tulokset tukivat hänen oletuksiaan. ”Kuoripäällinen polttopuu tuotti runsaan pienhiukkaspäästön, kun tulipesää sytytettiin. Kuorettomalla puulla sytytysvaiheessa ei pienhiukkasia juuri syntynyt. Kuumassa pesässä myös kuoripäällinen puu palaa puhtaasti.” VTT:ltä muistutetaan, että havainnon varmistaminen vaatisi toistettuja polttokokeita. Kertakokeessa saatua tulosta voi pitää lähinnä alustavana. Julkisuutta tuli, muttei kauppoja Lamminmäelle koe on tuottanut runsaasti julkisuutta ja otsikoita. Kuorettomien klapien myynti on silti ollut nahkeaa. ”Puhelin on soinut ja monenlaista yhteydenottoa on tullut. Vain yksi soittajista halusi ostaa kuorettomia polttopuita”, mies harmittelee. Hän korostaa, että kuorellisista klapeista ei tarvitse luopua kokonaan. ”Kuorellisen puun pienhiukkaspäästöt ovat suuria ensimmäisen pesällisen sytytysvaiheessa, mutta ei enää siinä vaiheessa kun tulipesä on kuuma. Sytykkeeksi kannattaa käyttää esimerkiksi kiehisiä, ei tuohta.” Koepoltossa ei otettu kantaa havainnon syihin. ”Sytytysvaiheessa palavan tuohen savu on nokista. Toisaalta puuta kuorittaessa puun pinnasta häviää myös nilaja jälsikerros. Ne voivat yhtä hyvin olla pienhiukkasten lähteitä. Tätä ei ole tutkittu.” Välttämätön lisäelinkeino Kotitilaansa hoitava Lamminmäki rakentaa toimeentuloaan kehittämällä polttopuun tuotantoa ja myyntiä. Siihen hänellä on hyvä peruste. ”Teimme vanhempieni kanssa sukupolvenvaihdoksen 2010. Pro Agrian laskelmat osoittivat, etteivät pellon ja metsän tuotot riitä kannattavaan tilan pitoon.” Lamminmäki on vuosittain myynyt polttopuuta satakunta klapikuutiota vuodessa. ”Kannattava liiketoiminta edellyttäisi myyntimäärien kasvattamista.” Ihan helppoa se ei ole. Keuruu on haastava sijaintipaikka klapiyritykselle. ”Jyväskylään ja Tampereelle on 80 kilometriä matkaa. Niiden lähistöllä on melkoisesti polttopuun toimittajia. Täällä maaseudulla moni tekee polttopuunsa itse.” Niinpä hän on päätynyt ideoimaan uutta myytävää, muun muassa koneellisesti kuivattuja jätkänkynttilöitä. Niiden menekki Kuoretonta sytytykseen Keuruulainen klapiyrittäjä järkeili, että kuoreton puu palaa puhtaasti. Havainto oli uusi myös tutkijoille. Arttu Lamminmäki koettaa vahvistaa tilansa tulopuolta polttopuun tuotannolla. metsänomistaJa Arttu Lamminmäki on hionut pilkkeen tuotantoon tehokkaan järjestelmän: mitä vähemmän rukkasenkuvia klapeihin tulee, sitä parempi on yrittäjän palkka.
• METSÄSTÄ 19 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. pAlsTAllA mukana) voi antaa paremman tuloksen. Vaikka raekoko on alle 10 millimetriä, materiaali hyödyttää tienpitoa myös kesällä. Jotkut ovat yhdistäneet murskeen ajon liukkauden torjuntaan. Tämäkin onnistuu, jos on tarvetta tuoda tielle lisää pintamateriaalia. Kun talvella on tarpeen torjua liukkautta, sen voi tehdä murskeella, jonka raekoko on alle 30 millimetriä. ??? Hiekkalaatikot mäkipaikoissa ovat katoavaa kansanperinnettä. Niitä tarvittaisiin edelleen. Kun laatikot täytetään hyvissä ajoin syksyllä 10-millisellä kuivalla sepelillä, tavara ei jäädy toisin kuin hieno hiekka. Jotkut tiekunnat suhtautuvat hiekkalaatikoihin kielteisesti sillä verukkeella, että jotkut ottavat mursketta laatikoista yksityiseen käyttöön. Onkohan tuollainen hävikki niin mittavaa, että sen torjumiseksi kannattaa ottaa riski mittavista autovahingoista? Jos pitkäkyntisyys on todellakin muuttunut paikalliseksi tavaksi, hiekkalaatikoiden sepelin voi ostaa värillisenä. Lisäkustannus on mitätön, sillä hiekkalaatikoihin ei tarvita paljon tavaraa. Punainen sepeli on monilla paikkakunnilla turvallinen valinta. Konsteja löytyy, kun keinot loppuvat. Jäiset mäet voivat olla hiekoittamattomina ongelmallisia. Metsäteille talvihiekkaa Hiekoittamattomilla metsäteillä talvella puuta ajanut yrittäjä arvioi joskus, että hänen kotikunnassaan talvisin jopa kirkkoherra käyttää enemmän hiekkaa kuin tienhoitokunnat. Jos näin on, tarvitaan herätys ja parannus. Useissa tiekunnissa metsäteiden liukkauden torjuntaan ei ole varauduttu mitenkään, vaikka tie pidettäisiin talvisin auki. Poikkeuksena ovat vain ne metsätiet, joiden varrella on pysyvää asutusta. Vaikuttaa olevan yleinen käsitys, että hitaasti jurraaville puutavara-autoille tien liukkaudesta ei ole haittaa. Käsitys on väärä. Erityisesti sivukaltevissa mutkissa myös raskas ajoneuvo voi liukua hallitsemattomalla tavalla. Kun sattuu pääkallokeli, esimerkiksi sataa alijäähtynyttä vettä jäiselle pinnalle, on tilanne vakava. Liukkauden torjuntaa ei tarvita joka vuosi eikä kaikilla teillä. Se voi olla syy siihen, että liukkauden torjunta unohtuu silloin, kun se olisi todella tarpeen. Jos metsätie on hyvässä kunnossa, liukkauden torjuntaa tarvitaan vähemmän kuin ikääntyneillä ja rappeutuneilla teillä. Usein liukkaus syntyy sulavista tien lumivalleista, jotka uusilla teillä valuttavan vetensä reunaojiin. Kun ikääntyvään tiehen on muodostunut reunapalletta eikä kaltevuutta enää ole tien keskeltä reunoille päin, sulavat lumivallit muodostavat tien pinnalle päivisin vettä, joka yöllä jäätyy. Kun lumi sulaa usein epätasaisesti auringonpaisteen tulosuunnasta riip puen, voi syntyä sellaista jäistä sivukaltevuutta, joka vie autoa kuin autoa väärään suuntaan. Joskus metsätie on päässyt niin huonoon kuntoon, että sivukaltevassa maastossa ylärinteestä valuu tielle sulavaa vettä. Jokatalvisen liukkauden torjunnan sijaan tarvitaan silloin kunnollinen tien peruskunnostus. Ylärinteen puolella olevan tien sivuojan on toimittava kaikissa oloissa. ??? Hiekoitus ei ole sama kuin liukkauden torjunta. Jos metsätien jääpolanne on tasattu ja samalla karhennettu uramaiseksi, ei tarvita hiekkaa ehkä pahimpia mäkiä ja sivukaltevuuskohtia lukuun ottamatta. Ja jos hiekoitusta tarvitaan, tyypillisille metsäteille ei aina kannata tuoda hiekkaa, vaikka se olisi halpaa ja helposti saatavilla jopa tien varrelta. Teräväsärmäinen sepeli (ei hienoainesta) tai murske (hienoaines ”MAAILMAN SIvU ON TIedeTTy, eTTä TUOhI SOTKee TULIpeSIeN hORMIT.” näyttääkin jopa lupaavammalta kuin kuorittujen pilkkeiden. Lamminmäellä on näppärä ratkaisu klapien kuivaamiseen. Puut pilkotaan katettuun kuivausvaunuun, jossa puut kuivataan ilmapuhaltimien avulla. ”Kärryllinen kuivuu myyntikuntoon parissa viikossa. Samalla reilun 20 kuution kuormasta haihtuu vettä 3 000 litraa”, hän selvittää. Samalla keinolla kuivuvat myös jätkänkynttilät. ”Nostelen ne vaunuun klapikuorman päälle. Siellä ne kuivuvat rutikuiviksi ja syttyvät herkästi.” Isäukolle kiitos Tilan pidon ensi vuodet Lamminmäki on saanut toimeentulonsa lähinnä metsätalo?udesta. Lisäksi hänellä on pienimuotoista viljanviljelyä. Tähän asti pilketuotantoon on piisannut koivuja omasta takaa. ”Tästä saan kiittää isäukon metsänhoitolinjaa. Hän jätti aina taimikonharvennuksissa koivuja kasvamaan.” Myös harvennettavia metsiä Lamminmäen tilalla riittää runsaasti. Tai paremminkin riittäisi. Talviharvennusten kaupaksi saaminen on työn ja tuskan takana. ”Toivottavasti Äänekosken uusi sellutehdas tulee ja ratkaisee kuitupuun menekkiongelmat.” Puun poltosta syntyvät pienhiukkaset koostuvat noesta ja siihen kiinnittyneistä orgaanisista yhdisteistä sekä kivennäispitoisesta lentotuhkasta. Kooltaan ne ovat alle 2,5 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Pienhiukkaset tunkeutuvat keuhkojen ääreisosiin, jossa ne tuhoavat soluja ja aiheuttavat tulehduksia. Osa pienimmistä hiukkasista voi kulkeutua verenkiertoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on arvioinut, että kotitalouksien puunpoltosta syntyvät pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain jopa 260 ennenaikaista kuolemaa. Ennenaikaisia kuolemia esiintyy eniten kroonisia sydänja verisuonitauteja sekä hengityselintauteja sairastavilla. Ylilääkäri Raimo O. Salonen THL:stä neuvoo, että puulämmittäjät voivat vähentää pienhiukkaspäästöjä merkittävästi. ”Varmin keino on polttaa kuivaa, puhdasta puuta ja käyttää tulisijaa ohjeiden mukaan. Esimerkiksi puun kuoriminen alentaa päästöjä paljon vähemmän.” Kosteat puut ja kitupoltto lisäävät pienhiukkasten kokonaispäästön kymmentai satakertaiseksi. Myrkyllisten orgaanisten yhdisteiden päästöt kohoavat jopa tuhatkertaiseksi.” Terveyshaitat keskittyvät taajaan rakennetuille pientaloalueille. Haja-asutusalueilla puunpolton pienhiukkasista ei yleensä koidu merkittävää haittaa. Kuiva puu palaa puhtaasti Kuorettomia klapeja on helppo tehdä itsekin. Koivupölkyn pinnasta voi tuohellisen osan lohkaista irti. Kuumassa pesässä tuohellinenkin koivu palaa puhtaasti. Keuruu
• 20 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 BENJAM PÖNTINEN teksti ja kuvat 50 -luvulla luontokuvausta aloitellut nuorukainen pöntötti metsiä helmipöllöjen pesimispaikoiksi. Harmikseen hän löysi lähes jokaisesta pöntöstä liito-oravan naavalla pehmustaman pesän. Tänä päivänä sama poikanen – jo varttuneena miehenä ja ammattiluonnonkuvaajana – harmittelee, ettei silloin ymmärtänyt kuvata liito-oravia enemmän. Ne olivat niin yleisiä ja liian tavallisia kuvattavaksi. Suomen, Viron, Latvian, samoin kuin itäisen Siperian ja Japanin, liito-oravalaji on sama, Pteromys volans. Suomi on lajin läntisin esiintymisalue, Ruotsissa ja Norjassa puolestaan ei ole koskaan havaittu liito-oravia. Eteläja keskieurooppalaiset voivat jopa ihmetellä, onko sellaisia edes olemassa. Pohjois-Amerikassa elää kaksi vastaavaa, kooltaan hieman pienempää lajia. Suomessa esiintymisalue on etelärannikolta pohjoiseen Oulu–Kuusamo-linjalle saakka. Pohjois-Pohjanmaan suuret suoalueet ja joet ovat tälle metsien eläjälle ylittämättömiä esteitä. Skandinavian valloituksen viimeisenä esteenä on mahtava Tornionjoki. Liito-oravat elävät mieluiten Liito-oravan salattu elämä Vielä 60 vuotta sitten liito-orava oli liiankin tavallinen valokuvattavaksi. Ei ole enää. ”LAAjA-ALAISTeN hAKKUIdeN AINAKIN KUULUISIN KäRSIjä ON OLLUT LIITO-ORAvA.” vanhoissa sekametsissä. Erityisesti ne viihtyvät reunavyöhykkeillä, missä metsätyypin vaihtelevuus on suurinta. Järeitä ylispuita, pieniä aukkoja, lepikoita, haavikkoja ja kuusitiheikköjä, niitä liito-oravat suosivat. Samoissa metsissä elävät pyyt ja muut kanalinnut. Ne tuovat poikasensa suojaisten tiheikköjen hyönteisapajille. Avohakkuiden kärsijä Laaja-alaisten hakkuiden suurin tai ainakin kuuluisin kärsijä on ollut liito-orava. Harjaantunut silmä oppii nopeasti havaitsemaan, mikä on tälle vanhan kansan siipioravalle sopivaa metsää. Talvella ja keväällä voi löytää kellanruskeita, riisinjyvän kokoisia ja muotoisia papanoita suurten haapojen ja kuusien tyvestä. Kevätkesällä ravinnon muuttuessa siemenistä puiden lehtiin uloste muuttuu tummaksi ja vesisateessa liukenevaksi. Paras liito-oravien kartoitusaika onkin maaliskuulta toukokuulle. Liito-oravat ovat enimmäkseen hämäräaktiivisia. Ne lähtevät liikkeelle päiväpiiloistaan auringonlaskun jälkeen, samaan aikaan pohjanlepakoiden kanssa. Vuodenajasta ja paikasta riippuen on havaittu joitain vaihteluita. Kesäyönä ne lähtevät pesästä keskiyön aikaan ja palaavat auringonnousun aikoihin. Talvisin ne ruokailevat aamuja iltahämärissä. Poikasiaan imettävä naaras ruokailee myös iltapäivisin. Silloin se ei yleensä poistu kauas pesästään, vaan ruokailee pesäpuun latvassa tai lähipuussa. Valoisan aikaan se liikkuu hyvin hitaasti ja varovasti ikään kuin hiipien. Se pyrkii olemaan mahdollisimman huomaamaton ja välttämään petojen huomion. Aukko oikean kokoiseksi Erityisesti tikkalinnut, käpytikka ja pohjantikka, tekevät koloja, jotka soveltuvat myös liito-oravan pesäksi, mutta se asettuu mielellään myös ihmisen tekemään pönttöön. Talousmetsissä, joista luonnonkolot puuttuvat, liito-oravaa voi suorastaan ohjailla asumaan halutulla alueella. Liito-oravan paha uhkaaja on näätä. Siksi pönttöä rakennettaessa on tärkeätä tehdä kulkuaukko sen kokoiseksi, ettei näädän kallo mahdu aukosta sisään. Kulkuaukon tulisi olla noin 43 senttiä, kolon halkaisiLiito-oravan pöntön oikea korkeus on 30–40 senttiä. ja 15–20 ja pöntön korkeus 30– 40 senttiä. Pönttö on hyvä sijoittaa roikkumaan kuusen alaoksista. Siellä se on sateelta suojassa ja poikasten on turvallista aloittaa kiipeilyharjoitukset oksiston turvissa. Ei sekotu oravaan Liito-oravan harmaa turkki, suuret silmät ja liitopoimut erottavat sen helposti ruskeasta kotipihan oravasta. Aikuiset liito-oravat elävät paikkauskollisina samalla alueella. Naaraalla saattaa olla ns. vaihtopesiä muutaman hehtaarin alueella. Koiraat asustelevat jopa lähes kymmenen kertaa suuremmalla alueella, jolla saattaa olla useita naarasyksilöitä. Valokuvaajalle etenkin liito-oravan liito on jokseenkin haastava kohde. Keväisen lisääntymispäivän aikaan siipi oravat eivät juuri ihmistä huomaa. Omat parhaat kuvaustilanteeni ovatkin olleet juuri useamman pääsiäisen tietämissä. Naaraan kantoaika on viitisen viikkoa ja poikaset alkavat liikkua pesäkolon ulkopuolella muutaman viikon ikäisinä. Kerran olen onnistunut seuraamaan tilannetta, jossa emo opasti poikasta liitämään. Mutta se on ihan oman arvoinen tarinansa kerrottavaksi joskus myöhemmin. Kirjoittaja on luontokuvaaja ja tietokirjailija. Hämäräaktiiviset liito-oravat lähtevät liikkeelle päiväpiiloistaan auringonlaskun jälkeen. metsästä
• Liito-oravan salattu elämä Ota oppia. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Hyvän metsänhoidon suositukset Metsänhoito Kirja esittelee kattavasti metsänkasvatuksen menetelmät, joita Metsätalouden kehittämis keskus Tapio suosittelee käytettäviksi talousmetsissä. Suositukset ovat uuden metsälain mukaisia. Kirjassa kerrotaan metsien hoidon yleisistä periaatteista, käytännön metsän­ hoitotoimenpiteistä sekä talous metsien luonnon­ ja ympäristön­ hoidosta. Hinta 48 € Metsäkoulu Satu Rantala (toim.) Metsäkoulu on ajantasainen käsikirja oman metsän hoidosta. Metsästä ja metsätaloudesta selkeästi kertova kirja etenee luvuittain metsänhoidon perusteista ja kasvupaikkaluokitteluista puulajeihin ja metsänhoidon menetelmiin. Puukauppaa, metsätalouden kannat­ tavuutta, omistajanvaihdosta ja verotusta käsittelevät luvut auttavat lukijaa tekemään oikeita käytännön ratkaisuja. Hinta 48 € Metsäoikeus Matti Kiviniemi Metsäoikeus on kattava ja vakiintunut metsälainsäädännön käsikirja ja selitysteos. Kirja käsittelee monipuolisesti ja havainnollisesti muun muassa metsien hoitoa ja käyttöä, puukauppaa, valtionrahoitusta, metsien kaavoitusta ja suoje­ lua sekä erilaisia metsänomistusmuotoja. Lakien ja alemman asteisten säännösten lisäksi teoksessa selostetaan tärkeimmät metsäalan oikeustapaukset. Koska metsälaki ja valtaosa muustakin metsälainsäädän­ nöstä on muuttunut viime vuosina, on ajantasainen käsikirja on hyödyksi useimmille metsäalan toimijoille. Hinta 76 € Uudistettu 4. painos
• METSÄSTÄ 22 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 MARTTI LINNA, teksti ja kuva V iime syksynä Valkealan Selänpään kylällä korjattiin metsissä myrskytuhoja. Heinäkuun viimeisen eli Helenan päivän syöksyvirtaukset kaatoivat tuhansia kuutioita puuta. Ne olivat siellä täällä eri omistajien metsissä. Selänpään metsäyhteistyöalueen puheenjohtajana 90-luvun lopulta lähtien toiminut Veli-Matti Vesanen katsoi päätään puistellen, kuinka eri metsäyhtiöiden motoja kuljetettiin peräkanaa lavettiautoilla korjaamassa pieniä tuholeimikoita. Selänpää on vireä kymenlaaksolaiskylä, missä yhteistyöllä on pitkät perinteet. 70-luvulla perustetun metsäyhteistyöalueen rooli on tosin muuttunut alkuajoista. Yhteisiä leimikkokeskityksiä ja yhteismyyntejä ei ole tehty enää pitkään aikaan. ”Toiminta on nykyään lähinnä kyläiltojen viettämistä kerran vuodessa jossakin päin kylää”, maanviljelijä ja metsätalousyrittäjä Vesanen kertoo. ”Ne keräävät yleensä 20–30 henkilöä paikalle. Paikka ja aiYhteistyöalueista yhteismetsiin Metsäyhteistyöalueista haettiin aikanaan samoja ratkaisuja kuin nyt yhteismetsistä. Yksi sellainen toimii yhä Valkealassa. Veli-Matti Vesasen talvet kuluvat omien metsien harvennusja hoitokohteilla. Selänpäässä on tehty yksi periaatepäätös siltä varalta, että metsäyhteistyöalue päätetään joskus lopettaa. he päätetään edellisenä vuotena, kohteet ovat esimerkiksi historiallisia paikkoja tai metsänhoitoja luontokohteita.” Vesanen arvelee, että Selänpäässä metsäyhteistyöalue on pysynyt hengissä sen takia, että entinen Valkealan (nykyinen Kymenlaakson) metsänhoitoyhdistys on ollut aina toiminnassa mukana ammattiavun antajana. Valkealassakin perustettiin aikanaan toistakymmentä metsäyhteistyöaluetta eri kylille. Muiden kuin Selänpään perustamiskirjoilla taitaa olla enää vain historiallista arvoa. Toisin oli Suomessa 1960-luvulla, jolloin ensimmäiset metsäyhteistyöalueet perustettiin Ruotsista saatujen esimerk kien mukaisesti. Yhteismyyntejä oli harrastettu ennenkin, mutta puunkorjuun ja metsänhoitotöiden kustannustason kohoamisen takia katsottiin, ettei sellainen yhteistoiminta enää riittänyt. Yksityismetsätalouden harjoittamisesta haluttiin tehdä voimaperäisempää perustamalla metsätalousalueita. Ensimmäinen metsäyhteistyöalue (joista käytettiin paikoin myös nimeä metsätalousalue) perustettiin Pohjois-Savoon vuonna 1968. Lisää tuloja, tehokkaampaa työtä Vuoteen 1974 mennessä alueita oli perustettu jo noin 350. Lähes puolet niistä toimi Pohjois-Karjalassa. Syy oli lähinnä metsäpolitiikassa: Metsäliitto-yhtymällä, joka noihin aikoihin suhtautui varauksellisesti tällaisten alueiden perustamiseen, ei ollut tuotantolaitoksia Pohjois-Karjalan piirimetsälautakunnan alueella. Myös MTK:lla ja osin metsäteollisuudellakin oli varautunut asenne. Vielä 70-luvullakaan ei ollut selvää, kenen tehtävä metsäyhteistyöalueiden edistäminen oli. Niinpä niiden tukeminen jäi usein paikallisten piirimetsälautakuntien ja metsänhoitoyhdistysten aktiivisuuden varaan. Puuttui myös resursseja alueellisten metsäsuunnitelmien laatimiseen, joita metsätalousalueiden toiminta edellytti. Yhteistyöalueiden perustamisella pyrittiin, paitsi pienempiin puunkorjuun ja -myynnin sekä metsänhoitotöiden kustannuksiin, myös metsänomistajien parempiin neuvotteluasemiin puun hinnoista sovittaessa. Muina etuina nähtiin metsäta louden ja metsänhoitotöiden suunnittelun tehostuminen, ammattihenkilöstön tehokkaampi käyttö, metsäyhteistyöalueen jäsenten työvoiman ja kaluston käyttömahdollisuuksien lisääminen sekä metsänomistajien tietotason nostaminen. Samanlaiset odotukset Lista sisältää samoja asioita, joilla yhä perustellaan yhteismetsien perustamista ratkaisuna yksityismetsätalouden ongelmiin. Veli-Matti Vesanen kuitenkin epäilee, tokko niistä on ongelman ratkaisuksi. ”Olen seurannut läheltä Jaalan yhteismetsän toimintaa mutta en tiedä, onko niistä verohelpotuksista ja muista tuista apua. Eihän se yhteistoimintaa estä, vaikka tilat ovatkin eri omistajilla.” Toki palstojen pirstaloitumisen ongelmat tunnetaan myös Valkealan suunnalla. ”Kun metsätila tulee myyntiin, ei sen omistus jää likikään aina kylälle. Osa siitä on hajallaan ympäri Suomea, ja Metsähallitus ostaa tiloja Vekaranjärven varuskunta-alueen ympäriltä harjoitusmaastoiksi puolustusvoimille”, Vesanen kertoo. Aikanaan metsäyhteistyöalueita pidettiin yhtenä vastauksena kansantalouden odotuksiin yksityismetsätaloudelta. Niiltä odotettiin kasvavaa puuntuotantoa, metsänhoitoja parannustöiden optimointia sekä tasaisempaa raakapuun tarjontaa. Yhteismetsiin kohdistuu samanlaisia odotuksia – aika näyttää, toteutuvatko ne. Lähde: J. Hurskainen ja A. Reunala: Metsätalousaluetoiminnan kehitys ja kehittymisen edellytykset Suomessa. Silva Fennica vol. 8, 1974. Ku va M ik ko R iik ilä METSÄAL AN AJANKOH TAISLEHT I • TORSTAIN A 12. MAALISK UUTA 2015 • NRO 5 • WWW.ME TSALEHT I.FI • PERUSTE TTU 1933 Arttu Lamminm äki sai julkisuutt a puhtaamm in syttyvillä klapeillaa n. Kauppaa keksintö ei vilkastutt anut. Sivut 18–19 Kuoret pois klapeista Uutinen: Lunastusl aki suututtaa ›› sivut 2–3 Puukaupp a: Talvileimi koita jää taas rästiin ›› sivut 12–13 Metsänho ito: Metsänom istajan sovellukse t ›› sivut 14–15 Palstalla: Hiekkalaa tikot takaisin ›› sivu 19 Tule rohkeasti antamaan suoraa palautetta – sekä ruusuja että risuja. Mielipiteesi auttaa meitä tekemään entistäkin parempaa Metsälehteä. Vastaa Metsälehden lukijakyselyyn! Metsälehden lukijakyselyn löydät osoitteesta www.metsalehti.?. MItä mieltä olet Metsälehdestä? Miten kehittäisit lehteä, mistä haluaisit lukea lisää, mistä riittäisi vähempikin?
• UUTINEN vUoNNa 1945 METSÄSTÄ 23 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Tupakan, kahvin ja sokerin voimalla JUSSI COLLIN Sotien jälkeen kannettiin huolta metsätyömiesten työtahdista. Metsälehdessä seurattiin tiiviisti puun korjuun etenemistä ja esimerkiksi lokakuussa 1945 päiviteltiin heikkoa hakkuutahtia – mieskohtainen tulos oli kesällä paininut jo alle kahden kuution ja syksyä kohden noussut vain niukasti. ”Työteho on ollut luvattoman heikko. Näin alhainen työtulos osoittaa, että työntekijät eivät työskentele metsässä täysiä viikkoja, sillä suomalainen metsätyömies varmasti hakkaa päivässä huomattavasti enemmän kuin pari mottia” , lehdessä todettiin. Tahdin parantamiseksi lansseerattiin marraskuun alussa Teho-pakkaukset. Metsätyöntekijä sai osto-oikeuden savukkeita, kahvia ja sokeria sisältävään pakkaukseen, jos ylsi asetettuihin hakkuuvaatimuksiin. Yhden pakkauksen osto-oikeuden sai, jos työntekijä oli metsätöissä vähintään kahden viikon ajan ja hakkasi yhteensä vähintään 48 kuutiota. Jos puuta kertyi samassa ajassa vähintään 72 mottia, sai kahden pakkauksen osto-oikeuden. Työntekijän piti hakata puumäärä yksin, tosin vaimo ja alle 16-vuotiaat lapset saivat auttaa ”perheen päätä”. Pakkausten vaikutusta arvioitiin Metsälehdessä tuoreeltaan marraskuun lopussa. Esimerkiksi Uudenmaan-Hämeen hankintapiirissä pakkauksia pidettiin ”tehokkaimpana tähän mennessä keksityistä työn kiihokkeista. Eräällä alueella Etelä-Hämeessä on hakkuumäärä noussut jopa nelinkertaiseksi kuluvassa kuussa, johon suurelta osalta ovat pakkaukset todennäköisesti vaikuttaneet” . Yhdessä pakkauksessa oli 200 grammaa palasokeria, 150 grammaa paahdettua kahvia ja viisi askia Työmies-savukkeita. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Pohjois-Suomen hyvin hoidettujen mäntymetsien kasvuennusteet ovat nyt saatettu ajan tasalle. M is ka Pu um al a MIKKO RIIKILÄ Luonnonvarakeskus Luke päivitti Motti-kasvusimulaattorin kasvuennusteita. Uudet mallit kuvaavat, millaisiin tuloksiin nykyaikaisilla uudistamismenetelmillä ja suositusten mukaisella metsänhoidolla voidaan yltää. ”Korjattu ennuste perustuu havaintoihin hoidettujen metsiköiden kehityksestä”, selvittää tutkija Saija Huuskonen Lukesta. Tähän asti käytössä olleet Motin kasvuennusteet on laadittu metsien keskimääräisen kasvun perusteella. ”Korjattua kasvuennustetta voi käyttää harkinnan mukaan metsikkökuvioilla, joiden hoito on alusta lähtien ollut mallikelpoista. Suuralueiden puuston kehitysennusteiden laadintaan se ei sovi”, hän neuvoo. Huuskonen laati kollegoineen Metsälehden pyynnöstä laskelman, joka kuvaa millaisiin puuntuotoksiin keskimääräisen ja hyvän metsänhoidon kasvuennustein ylletään Jyväskylän ja Kuusamon männiköissä. Vertailun havainnollistamiseksi molemmissa ennusteissa käytettiin samalla alueella samoja kiertoaikoja. Suurin hyöty pohjoisessa Tarkennettu kasvuennuste johti suurimpaan tuotoseroon Pohjois-Suomen hoidetuissa männiköissä, kun sitä verrattiin Motti-ohjelmistossa aiemmin käytettyihin kasvuennusteisiin. ”Keskimääräinen” ennuste arvioi kuivahkon kankaan männikön keskimääräiseksi puuntuotoksi noin 1,7 kuutiometriä hehtaarilla. Tarkennettu ennuste päätyy noin kolmen kuutiometriin. Ennuste perustuu 90 vuoden kiertoaikaan. ”Esimerkiksi siirtyminen männyn luontaisesta uudistamisesta kylvöön nostaa puuston tuotosta”, Huuskonen toteaa. Hän huomauttaa, että todellisuudessa hyvin hoidetut viljelymetsät varttuvat hakkuukypsiksi nopeammin kuin tähän asti on ennustettu. Esimerkiksi Kuusamossa kiertoaika lyhenee 20 vuodella. Lisäksi puuston nopea kehitys mahdollistaa useampia harvennuksia. Jyväskylän korkeudella tarkennettu malli johti vuositasolla noin kuutiometrin korkeampaan keskimääräiseen puun tuotokseen. Lisäys oli lähes kokonaan tukkipuuta. Viljelymetsät yli mallien Kuusamon yhteismetsän viime vuonna tekemä uusi metsäsuunnitelma lienee tarkin havaintoaineisto viljelymetsien kasvukyvystä pohjoisessa. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Luken uusi ennustemalli tuotti. Suunnitelmaa varten metsät laserkeilattiin. Lisäksi puuston kasvu varmennettiin maastomittauksin. ”Tähän asti käytetyt metsien kasvumallit kuvaavat luontaisesti syntyneiden metsien kehitystä. Hoidetut viljelymetsät kasvavat 20 prosenttia enemmän kuin kasvumallit ennustiHyvä hoito tuplaa tuoton pohjoisessa Luke tarkensi metsien kasvua ennustavia mallejaan. vat”, toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen kertoo. Kuusamon yhteismetsän hoidetut viljelymetsät varttuvat ensiharvennettaviksi 30–35 vuodessa. Hakkuukypsyyden ne saavuttavat 60–65-vuotiaina. Aivan niin nuoriin metsiin yhteismetsä ei silti aio päätehakkuita suunnata, vaan kasvuisat männiköt saavat kartuttaa tukkipuuosuuttaan tätä pidempään. ”Nuorten kasvatusmetsien keskimääräinen vuosikasvu on 5,5 kuutiota hehtaarilla. Tuoreiden kankaiden säätöauratuille aloille istutetut, alle 50-vuotiaat männiköt yltävät parhaimmillaan yli kymmenen kuution vuosikasvuun.” Yhteismetsän osakkaille metsäsuunnitelman uusiminen oli ilouutinen. ”Kestävät vuotuiset hakkuumahdollisuudet kohosivat yli 70 prosenttia edellisestä suunnitelmasta”, Korhonen kertoo. 1 2 3 4 5 6 Kiertoajan keskituotos kuivahkolla kankaalla, mänty Hyvä hoito kannattaa M /ha/v Jyväskylä Kuusamo keskimäärin keskimäärin hyvin hoidettu hyvin hoidettu Lähde: Luke
• 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 P I L K K E I T Ä 24 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA LUKIJALTA HIRVENJäKälät ovat yleisiä karuissa kangasmetsissä ja kallioilla koko Suomessa. Vanha nimi oli islanninjäkälä, nykyinen nimi viittaa hirvensarvia muistuttavaan ulkonäköön. Lajeja on kaksi, isoja pienihirvenjäkälä. Kasvupaikoissakin on eroa: isohirvenjäkälä on metsälaji, joka viihtyy sammalten ja varpujen seurassa, pikkuhirvenjäkälä suosii avoimempia paikkoja kuten kallioita ja hietikoita. Hirvenjäkäliä on käytetty hätäruokana kaikkialla pohjoisilla alueilla niin Pohjois-Amerikassa kuin Euraasiassakin. Jäkälää on keitetty lipeän tai tuhkan kanssa, kuivattu ja jauhettu. Jauhot on sitten käytetty leivontaan tai ruoanlaittoon. Jäkäliä on voitu lisätä keittoihin myös sellaisinaan. Metsäsuomalaiset vieroivat kuitenkin jäkälänkäyttöä. Lars Levi Laestadius sanoikin, ettei jäkälää käytetä niin kauan kuin mänty on vihreä. Hirvenjäkälän ohella hätäravintona on käytetty myös muita jäkäliä, esimerkiksi luppoja ja poronjäkäliä. Hirvenjäkälän ravintosisältö on kuitenkin paljon parempi kuin poronjäkälän, ja haitallisia jäkälähappoja siinä taas on vähemmän. Vähimmällä jäkäläruoan valmistuksessa ovat päässeet ne pohjoiset kansat, jotka söivät peuran pötsin sisältöä joko sellaisenaan tai muihin ruokiin sekoitettuina. Tietysti jäkälää on käytetty myös viinan valmistukseen. Suurten nälkävuosien aikaan piti viljaa säästää ja niin proviisori Wahlfors sai 1868 luvan valmistaa Kajaanin olutpanimossa 200 kannua jäkäläviinaa. Seuraavina vuosina muutkin kokeilivat jäkäläviinan tekoa, ja kaikkiaan sitä tuli markkinoille ehkä puolimiljoonaa litraa. Kun olot paranivat, jäkälän käyttö niin ravintona kuin viinan valmistuksessa loppui. Ensimmäisen maailmansodan vuosina viljaa ei aina saatu, ja paikoin Lapissa jouduttiin vielä turvautumaan jäkäliin. Hätäleipää ja jäkäläviinaa Hirvenjäkälä kasvaa usein yhtenäisinä peitteinä, joten sitä on ollut helppo kerätä niin leivänjatkeeksi kuin viinantekoonkin. METSÄPILA Ti m o To iv an en MEtSälEHdESSä 3/2015 oli asiaa biologisesta vesakontorjunnasta ja kuinka torjunta-aineen levitykseen haetaan vielä keinoja. Lehden kuvaa katsellessa tuli mieleen, että samoilla asioilla oltiin noin 30 vuotta sitten, kun pohdittiin kemialliseen vesakontorjuntaan sopivia laitteita raivaussahaan. Sain kokeiltavaksi sellaisen sirppilaitteen, jossa sirppi oli terän etupuolella ja jousti siten, että sylinteriventtiilistä ruikkasi ainetta terän alapinnalle sutaten kannonpäät torjunta-aineella. Raivatessa kehittyi sitten tee se itse -laite, josta työnjohtokin sanoi, että ”suuret keksinnöt ovat yksinkertaisia”. Siinä oli kuten Metsälehden kuvassa säiliö, sulkijahana ja bensaletkua terälle asti. Terän suojan takana oli harja asennettuna niin, että harjajouhet olivat kantokorkeuden alapuolella. Harjan sai maalisiveltimestä, jossa oli irrotettava varsi. Aine valui omalla painollaan onttoon rungon sisukseen, ja korkista säädeltiin tarvetta. Porasin reiät harjapuolelle, josta aine tihkui kostuttaen harjakset. Innostus loppui kun sanottiin, että kemiallinen vesakontorjunta on nyt loppu. Nyt metsänomistajat voisivat ryhtyä vastaavaa laitetta kehittämään, kokeilkaa vaikka Round upia. Metsänhoitaja Viljo Kaartinen oli asialla näissä laitesuunnitteluissa, joten hän varmaan oli teettänyt esittelemäni laitteen. VEIKKO VÄÄTÄJÄ Taivalkoski Vesakontorjuntalaite 30 vuoden takaa EIPä kaiveta sähköjohtoja maan alle. Parturoidaan sähkölinjojen läheiset reunapuut pois, niistä metsänomistaja saa metsänhakkuutuloa. Sitten annetaan reunametsän kasvaa pöhikkönä siihen mittaan asti, etteivät ne taipuessaan ylety sähkölinjoille. Annetaan sähkölinjojen alusmetsän kasvaa siihen asti, ettei niistä ole häiriötä sähkönjakelulle. Sitten pannaan töihin sitä varten suunniteltu hakekone, joka pui nuoren metsän hakkeeksi suoraan säiliöön. Näin menetellen metsänkierto tulee lyhyemmäksi ja metsänomistaja saa tuloa lyhyemmällä aikavälillä siltä alueelta. Sähkölinjojen alusmetsäkin saadaan näin tuottamaan maanomistajalle tuloa. Riistanhoidollisesti se on iso juttu. Pienriistalle tulisi ruokaja suojapaikkoja. Hirvet, kauriit, peurat ja porot saisivat oivallisia syömäpaikkoja. Eivätkä asuisi sitten hoidetuissa taimikoissa. Minusta näin tehden tulisi sähkö halvemmaksi kuluttajallekin, kun sähköyhtiöiden ei tarvitsisi korottaa loputtomiin sähkönsiirtomaksuja. Rahaa säästyisi eikä hiilijalanjälki kasvaisi, kun maajohdot jätettäisiin rakentamatta. Taimettuminen tapahtuu luontaisesti lähimetsän puista. Koivut ovat nopeasti kasvavia puita. Hakekone kun siellä möyrii, niin se tekee siemenille rikkonaista maata, josta ne räjähtävät nopeaan kasvuun. TIMO SALMI Sähköistä asiaa
• 25 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 JOUKO KUOSMANEN, teksti ja kuvat K un ihminen vetää vettä keuhkoihinsa, yskänkohtaus lamaannuttaa koko elimistön. Miten norppa sitten voi elää niin vieraassa elementissä? Eläimet ovat sopeutuneet monenlaiseen ympäristöön. Sammakko, jonka toukka-asteen muodon voi nähdä ihmissikiön alkuasteella, kehittyi niveljalkaisista noin 210 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin kaloille tunnusomainen uimarakko muuntui maan päällä elävien eläinten keuhkoiksi. Kalojen kidukset ja nisäkkään keuhkot toimivat periaatteessa samalla tavalla. Niissä on ohut solukerros, jonka läpi happi siirtyy verenkiertoon ja hiilidioksidi poistuu verestä. Tämä tapahtuu punasolujen sisältämän rauta-atomin avulla. Rauta tuo eläville soluille happea, ja aivan yhtä tehokkaasti se poistaa hiilidioksidia. Kotoinen norppa on yksi keskiraskaan sarjan sukeltajista. Norpan keuhkot ovat mitoiltaan maanisäkkäiden keuhkojen kokoiset. Vesieläin ei tarvitse keuhkoihinsa happea sukelluksen ajaksi, vaan tärkein happivarasto on veri, jota on ihmisen painokiloon suhteutettuna kaksinkertainen määrä. Noin 70-kiloisessa norpassa on verta pyöreät kymmenen litraa. Happi ei yksin takaa hengissä pysymistä – sen voi todeta, kun pidättää hengitystä minuutin ajan. Hengityskäskyä ei anna elintärkeä happi vaan hiilidioksidi. Prosessi käynnistyy, kun hiiliyhdisteet hapettuvat eli ”palavat” solun sisällä olevissa mitokontrioiden voimaloissa. Elimistön hiilidioksidin mittaamiseen erikoistuneet solut ilmoittavat tilanteen vaarallisuudesta ja saavat aikaan autoMiten norppa elää jään alla? Nisäkäs sopeutuu monenlaiseen ympäristöön. Norppa on siitä hyvä esimerkki. Norpan sukellus ei vaadi keuhkoihin sitoutunutta happea, vaan vereen ja lihaksiin sitoutunutta ilmaa. Norpan kinospesän tähde kertoo, miten eläin on hakenut pesäsijaa jään alta eri paikkoihin poraamiensa avantojen kautta. pilkkeitä LUONNOSTA maattisen hengityksen käynnistymisen. Tämä on osasyy sille, miksi ihmiset hukkuvat, kun joutuvat paniikkitilanteessa veden varaan. Norppa kunnostautuu monella tavalla Norppa ei ole millänsäkään, vaikka vedenpaine on 40 metrin syvyydessä viisi kertaa niin suuri kuin pinnalla. Sukelluksen pitkä kesto puolestaan johtuu eläimen veren suuresta hemoglobiinipitoisuudesta, joka sitoo tehokkaasti happea. Lukema on norpalla 250, kun ihmisellä se on noin 140–150 milligrammaa. Tämän ohella happea varastoituu tehokkaasti norpan lihaksistoon hemoglobiinin läheisen avittajan myoglobiinin ansiosta. Norpan lihan tumma väri paljastaa sen olemassaolon. Norppa osaa hyödyntää happea eri tavoin eri tilanteissa. Sukelluksissa eläimen verenkierto supistuu välittömästi. Verisuonet puristuvat kasaan niin, että täysi verimäärä ohjautuu ainoastaan niille elimille, joiden täysitehoinen toiminta on hengissä pysymiselle välttämätöntä. Niinpä aivot ja sydän saavat edelleen paljon verta, mutta tavallisissa oloissa paljon verta tarvitsevat muut sisäelimet ja lihakset saavat pärjätä minimimäärällä. Lihaksistoon varastoitunut myöglobiini pitää tehoa yllä. Taloudellinen verenkierto säästää samalla sydäntä: sen sykenopeus laskee sitä alemmaksi, mitä syvemmälle eläin sukeltaa. Keskiraskaalla norpalla syke putoaa matalassakin sukelluksessa 15–30 kertaan minuutissa. Norppaa auttaa myös kyky sietää hiilidioksidia, joka varastoituu verenkierrossa pussimaisiin keskuslaskimoihin. Sukeltajataudin eli typen ja muiden kaasujen kuplimisen norppa taas välttää puristamalla keuhkot kokoon. Puolet ajasta veden alla Norpan koko olemus on kuin tehty vedenalaista elämää varten. Se käy ilmi eläimen vuorokausirytmitaulukosta, jossa yli puolet ajasta sijoittuu veden alle. Tämä on hyvä saavutus, varsinkin kun muistetaan, että norppa kehittyi maa nisäkkäästä ja pakeni vihollisiaan veteen. Näkyvä osoitus norpan maavaiheesta on sen turkki, jolla ei ole lämpötaloudelle juuri merkitystä lajin nykyisessä elinympäristössä. Todiste norpan maavaiheesta saatiin vuonna 2007, kun Kanadan arktiselta Devoninsaarelta löydettiin 20–24 miljoonaa vuotta vanha hylkeen edeltäjän fossiili. Se löytyi meteorittikraaterista, jossa muinoin oli ollut järvi – löydön perusteella hylkeen alku sijoittui makeaan veteen. 110 senttiä pitkä ja 30 senttiä korkea eläin on ollut jonkinlainen hylkeen ja saukon välimuoto: kävelevä hylje. Hätäleipää ja jäkäläviinaa
• pilkkeitä 26 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Valtakunta pienentynyt, metsäala kasvanut Valtakunnan metsien ensimmäinen inventointi 1925 ja nykytilanne 1925 2015 Suomen maa-ala 343 599 km2 303 890 km2 kasvullista metsää 20,1 milj.ha 20,3 milj.ha puuston määrä 1,6 mrd.m3 2,3 mrd.m3 Vuotuinen kasvu 44 milj.m3* 104 milj.m3 Metsätuotteiden viennin osuus 89 % 20 % ELIISA KALLIONIEMI M etsälehden lukija Tapani Honkanen lähetti toimitukseen kirpputorilta löytämänsä Suomen Kuvalehden vanhan numeron, jossa on kiinnostava kirjoitus ”Karjalan metsämailta”. Siinä senaattori, entinen ministeri Kaarlo Castrén raportoi retkestään Suojärvelle helmikuussa 1925, ”erään puunjalostusyhtiön asioissa”, kuten hän lehden lukijoille kuvaa. Matka Suomen itäisimpään kolkkaan taittui uusia raiteita pitkin. Pari vuotta aiemmin avattu 110 kilometrin mittainen rautatie oli käynnistänyt melkoisen ryntäyksen Laatokan Karjalan metsiin. Kun samoihin aikoihin saatiin vihdoin päätökseen maanomistusoloja selkiyttänyt isojako, erämaassa alkoivat isot savotat. Vihreän kullan perään oli jo aiemmin lähtenyt sahamiehiä, kuten Suomeen asettunut norjalainen Christopher Diesen ja länsisuomalainen Wihtori Kause. Kova paikallinen kilpailija oli Hella Wuolijoen johtama Aunuksen Puuliike, jonka Litsman sahaan Castrén tutustui. Meheviä tukkimetsiä Mahtavat havumetsät tekivät kirjoittajaan vaikutuksen. ”Sellaista metsäkasvullisuutta olen tuskin ennen maassamme nähnyt – puut, sirot, suorat ja mehevät, pyrkivät taivasta kohden ikäänkuin ilomielin ja halustansa.” Senaattori vierailee työmiesten ”murjussa” ja metsänhoitajan ”talvipalatsissa”, vaatimattomassa virkatalossa, jonka seinällä on kuva vähäpukeisesta jazz-tytöstä. ”...viimeksi mainittua en katsonut oikeudeksi lähemmin tarkastaa”, hän kirjoittaa. Hinnat karkaavat Castrén panee tyytyväisenä merkille, että koko retken aikana hän ei nähnyt yhtään eläinrääkkäystapausta. Sen hän arvioi johtuva vähälumisesta talvesta. Hanki on vain noin puolen metrin paksuinen, kun se vuotta aiemmin oli ollut 1,5 metriä. Hevosmiehiä on saapunut ajoon vähintään kolme tuhatta, kauimmaiset Hauholta ja Kuopion takaa. Kylissä asuntopula on melkoinen, minkä vuoksi huoneenvuokrat ovat nousseet jopa 500 markkaan eli Helsingin tasolle. Maitolitran hinta, 2,5 markkaa, lienee enemmän kuin missään muualla, Castren arvioi. Suvilahdessa ei ollut vuonna 1922 yhtään taloa. Nyt asukkaita on jo 2000. Elokuvateattereita on kaksi ja partureita neljä, mutta Seurahuoneelta puuttuvat alkeellisimmatkin nykyaikaiset mukavuudet. ”Polkkatukka on sentään voittokulussansa tännekin ehtinyt”, kuvaa Castren ”kotoista Klondykeä”. Paluumatkalla hän tapaa vielä kuulun karhunkaatajan Jehor Timoskaisen, joka on tappanut 105 otsoa. Mielenkiintoista on lukea, että pitkällä saalislistalla on vain yksi hukka. Lähde: Suomen Kuvalehti 14/1925 Kultaryntäys Karjalaan Viheriä kulta houkutteli 90 vuotta sitten Karjalan Suojärvelle tuhansia metsätyömiehiä. Suojärvi Suojärven tukkimetsät houkuttelivat paikalle myös tulevat liikemiehet Yrjö ja Ilmari Kausen (seisomassa kädet taskussa). Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Saija Huuskonen, Jari Hynynen, Sauli Valkonen (toim.) Kirja tarjoaa metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle kattavan tietopaketin metsien kasvattamiseksi taimikoista päätehakkuisiin. Näkökulmana on puun tuottaminen taloudellisesti kannattavasti metsän muita tuotteita, hyötyjä ja ekologisen kestävyyden ylläpitoa unohtamatta. Kirjassa opastetaan sekä tasaikäisrakenteisen että eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen eri menetelmiin ja niiden perusteisiin viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Hinta 42 € Metsänkasvatus menetelmät ja kannattavuus lu st o/ ti m o k au se n ko ko el m a
• pilkkeitä 27 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Metsäasiantuntija puukauppaja metsäpalveluiden myyntiin. Make the most of Metsä Forest Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsänja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 122 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme nyt metsäasiantuntijaa vastaamaan puukauppaja metsäpalveluiden myynnistä Rauman hankintapiirille toimialueena Pori länsi. Edellytykset: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. LISÄTIEDOT JA HAKU 22.3.2015 MENNESSÄ: metsagroup.com Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2014 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 10 500. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa. PALVELUKSEEN HALUTAAN Lukijakysymys Lukijakysymys Olen 70-vuotias yksin elävä metsänomistaja, jolla on kaksi perillistä. Omistan metsää 50 hehtaaria, pellot olen myynyt jo pois, jolloin itselle jäi noin 2,5 hehtaaria. Talouskeskuksen asuinrakennuksen ja muut maatilan rakennukset olen myynyt pojalleni jo 10 vuotta sitten, tontti on lohkaistu. Poikani asuu perheineen kyseisessä kiinteistössä ja käy muualla töissä. Poika ja samoin tytär sanoivat, että eivät tarvitse metsää, mutta minusta olisi mukava jos jotakin jäisi tilasta jäljelle. Ajantasainen metsäsuunnitelma on. Haluaisin pellon 2,5 hehtaaria ja metsän siirtää seuraaville sukupolville mutta en tiedä, mikä olisi tapauksessani oikea ratkaisu. Minulla on asunto kaupungissa sekä kesämökki samassa kunnassa. UKKI 70 VUOTTA Koska teillä on ajan tasalla oleva metsätaloussuunnitelma, niin aluksi laadittakaa tilan metsistä hinta-arvio. Ohjeet löytyvät verottajan perintöja lahjaverotuksen ohjeista. Samoista ohjeista saatte myös verottajan hyväksymän hehtaarihinnan pelloille. Näin saadaan tilalle verottajan ohjeiden mukainen käypä arvo. Seuraavaksi kannattaa teettää luovutuksen vaihtoehdoista vertailulaskelmat. Vertailulaskelmista nähdään maksuun tulevat verot, metsävähennykset ja vuosittaiset tulot. Tämän jälkeen voitte päättää lasten kanssa yhdessä, mikä vaihtoehto sopii teille ja lapsillenne parhaiten. Jos tilalla on normaali määrä hakkuumahdollisuuksia, niin kaupalla suoritettu sukupolvenvaihdos on yleensä edullisin vaihtoehto: – puunmyyntivero putoaa lapsilta 12 prosenttiin – kauppahinta maksetaan puunmyyntituloilla – maksuaika korotta voi olla yli kymmenen vuotta – perintöverot jäävät pois. Jos haluatte vielä olla mukana tilan töissä, niin kannattaa pidättää osa (10 prosenttia) hallintaoikeudesta määräajaksi itselle. Tämä mahdollistaa metsästä teille aiheutuvien kulujen vähentämisen metsän verotettavista tuloista. Jos lapset eivät halua ottaa tilaa vastaan kaupalla eikä lahjoituksena, kannattaisi harkita metsän liittämistä yhteismetsään ja peltojen myymistä naapureille. Yhteismetsässä tilasta jäisi lapsille pysyvä vuosittainen tulo ilman metsänomistamisen vaivoja. Asunnosta ja kesämökistä suosittelen laatimaan testamentin. VÄINÖ SIKANEN Miten siirrän metsän? Pihapiirissä kasvaa melko tiheässä eri puulajeja. Tarkoitukseni on kaataa osa puista. Onko parempi, että jäljelle jäävät puut kasvavat ryhmässä kuin yksittäin? Jos pihalle jää yksittäisiä puita, onko riski, että salama iskee niihin tai että seuraava myrsky kaataa ne herkemmin kuin ryhmässä kasvavat puut? Lukija Uudeltamaalta Kuvan perusteella arvioiden pihapiiri on kuivahkoa rinnemaata, jossa järeiksi ehtineet puut ovat varsin vahvajuurisia lukuun ottamatta männikön tiheää sisäosaa. Aukealla vuosikymmeniä kasvaneet pihakoivut eivät ole millänsäkään, jos niistä ottaa muutamia pois. Liiterin takana olevan tiheämmän männikön jättäisin aivan reunasta harventamatta ja kaataisin metsikön sisäosasta pääasiassa honteloimpia puita. Harvennuksen jälkeen puut vahvistavat runkoaan ja juuriaan paremmin tuulta kestäviksi. Viiden vuoden kuluttua puustoa voisi harventaa toistamiseen. Yleensä puuryhmä kestää tuulta yksittäistä puuta paremmin varsinkin, jos sen reunoilla on hieman lyhyempiä puita. Tällöin tuulen voima keskittyy alemmas ja pienemmät, paremmin tuulta kestävät puut suojaavat isoja ja korkealatvaisia puita. Salaman uskon iskevän tai olevan iskemättä pihapuihin samalla tavalla, kasvoivatpa ne yksin tai yhdessä. KARI MIELIKÄINEN professori, Luonnonvarakeskus Onko yksin kasvava puu riski? Aukealla pihalla vuosikymmeniä kasvaneet koivut eivät ole millänsäkään, jos niistä ottaa muutamia pois. YmPäriSTöHoidoN laatu on säilynyt kokonaisuutena hyvänä valtion mailla, Metsähallituksen viime vuoden ympäristöseuranta kertoo. Seurantoja on tehty jo 20 vuoden ajan. Parannettavaa kuitenkin löytyy. Kunnostusojituksen vesiensuojelussa laatua voisi nostaa, samoin kehitettävää on uudistushakkuiden arvokkaiden säästöpuiden laadussa ja määrässä. Seurannassa arvioidaan myös muun muassa metsätyömaiden siisteyttä. Työmaat ovat Metsähallituksen mailla siistejä, mutta muutoin metsiä roskataan surutta: sieltä löytyy muun muassa rakennusjätteitä, akkuja, auton renkaita, kodinkoneita ja muuta romua. ”Metsiä käytetään usein kaatopaikkana. Ihmiset jättävät kaikenlaista romua metsään”, metsätalouden laatupäällikkö Timo Kemppainen toteaa. Roskat vaivaavat valtion metsissä
• KORKEAMMALLE. GROW STRONGER TÄHTÄÄ Hanki ylempi AMK-tutkinto Mikkelin ammattikorkeakoulun Master Schoolissa METSÄTalOuSiNSiNööRi (ylEMpi aMk), Mikkeli, 60 op, kesto noin 2 vuotta Hae yhteishaussa 17.3.–9.4.2015 www.mamk.fi/masterschool Master_School_ilmoitus_Xamk_260x380mm_12032015.indd 1 2.3.2015 13:34:36
• pilkkeitä 29 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 MAMK = SUOMEN PARAS Työelämälähtöinen metsätalouden liiketoimintaosaamisen koulutus. Lisätietoja: Pasi Pakkala, p. 0400 780 029, pasi.pakkala@mamk.fi MEtSätAlOUSiNSiNööri (YAMK) 60 op MEtSätAlOUSiNSiNööri (AMK) 240 op Hae 17.3.–9.4.2015 Lue lisää: Ura metsäasiantuntijana? www.mamk.fi Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pohjanmaa palvelee n. 5 500 jäsentään viiden kunnan alueella. Työllistämme toimihenkilöitä, yrittäjiä ja metsureita yli 35 htv. Liikevaihtomme on yli 3 miljoonaa euroa. Tuotamme jäsenillemme monipuolisia puukauppa-, metsänhoito-, ja asiantuntijapalveluja. Haemme palvelukseemme METSÄNEUVOJIA Toimialueena on lähinnä Ylistaron alue. Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta. Arvostamme sitoutumiskykyä, markkinointija asiakaspalvelutaitoja sekä kokemusta puukaupasta. Aikaisempi kokemus metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Palkkaus YT/METO -työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa 1.5.2015 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset liitteineen pyydetään toimittamaan 29.3.2015 mennessä sähköpostitse osoitteeseen jarmo.lahdenmaa@ep.mhy.fi Tiedusteluihin vastaa toiminnanjohtaja Jarmo Lahdenmaa, 040 521 9104, jarmo.lahdenmaa@ep.mhy.fi ETELÄ-POHJANMAA Metsänomistajat MHY Etelä-Phjanmaa 2x120_92mm 4.3.2015 13.23 Sivu 1 KOULUTUSTA PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VErKKOjULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315?49?842 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844, 050 572 2165 MArKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153?000 (KMT/14) Painopaikka Hämeen Paino Oy LÖYDÄ vihreä keitaasi Metsämaasta! www.metsalehti.? /metsamaa METSÄPALSTA, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. 6 rantarak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 m 2 /rak.paikka. Rantaviivaa yht. n. 700 m, havupuuvaltaista puustoa n. 1600 m 3 . Venevalkamaja autopaikka Saukonsaaressa, vesimatka n. 2 km. 197.000 €. METSÄPALSTA, Rautavaara, Rasimäki 34,11 ha. Hautajärven rantaan rajoittuva metsäkiinteistö. Kokonaispuusto n. 2800 m 3 (tukki n. 1260 m 3 , kuitu n. 1410 m 3 ). 103.000 €. METSÄPALSTA, Juuka 29,85 ha. Juuan Petrovaarassa Saarijärven rannalla. Puustoa n. 1200 m 3 , Saarijärven rantaviivaa n. 500 m, hyvä tieyhteys. Juuan keskustaan n. 22 km, Nurmekseen n. 60 km, Joensuuhun n. 85 km. 52.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m 3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m 3 . Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Hämeenlinna, Hauho/Alvettula 36,2 ha. Maasto helppokulkuista ja kasvavaa. Hyvä metsäautotie perille. Puustoa n. 1400 m 3 , josta iso osa hakattavissa. Palstalla oleva mökki ei kuulu kauppaan, myyjä siirtää sen pois. Myöskään osuudet yht. alueisiin eivät kuulu kauppaan. 82.000 €, tarjous 29.3. mennessä. METSÄPALSTA, Lappeenranta 16,32ha. Noin 10 km:n etäisyydellä Lappeenrannasta. Pääasiassa varttuneita kasvatusmetsiä ja varttuneita taimikoita. Kokonaispuusto n. 1378 m 3 . Tilalla oleva metsästystorni ei kuulu kauppaan, sen ostamisesta voi sopia erikseen (1500 €). Hp. 50.000 € tai tarjous 15.3. mennessä. METSÄPALSTA, Joensuu, Eno/Uimaharju 133.5 ha. Määräala, kokonaispuusto n. 20210 m 3 eli 151 m 3 /ha. Varttunutta kasvatusmetsää n. puolet ja uudistuskypsää metsää n. neljännes pinta-alasta. UPM Bonvesta -metsätila. 633.000 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sotkamo 67,7 ha. Runsaspuustoinen määräala 6-tien varrella. 30 km Sotkamosta etelään. Kokonaispuusto n. 7 500 m³, keskipuusto n. 110 m³/ha. Metsämaata pinta-alasta n. 97 %. Varttuneita kasvatusmetsiköitä on n. 26 ha, uudistuskypsää metsää on n. 15 ha. Heti hakattavaa puustoa on n. 3 150 m³. UPM Bonvesta-metsätila. 218.600 € METSÄPALSTA, Kuhmo 10,7 ha. Määräala 27 kilometriä Kuhmon keskustasta itään. Rajoittuu pohjoisesta paikallistiehen, jolta talvitiepohja palstan eteläosaan. Kuusijoki virtaa palstan eteläpään läpi. Kasvupaikat pääosin tuoreita, puusto havuvaltaista. Kokonaispuusto n. 1.020 m³. Vajaa kaksi hehtaaria uudistuskypsää metsää. UPM Bonvesta-metsätila. 24.400 €. METSÄPALSTA, Vaala 66,7 ha. Karjalanojanpalsta on määräala 8 km Vaalan kirkonkylältä luoteeseen Ouluntien varrella. Mäntyvaltainen kokonaispuusto arviolta 6.160 m³. 96 % on metsämaata, jossa keskipuusto on n. 96 m³/ha. Metsämaasta reilu puolet on varttunutta kasvatusmetsikköä. UPM Bonvesta-metsätila. Mh. 109.100 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
• pilkkeitä 30 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. WBM Bio BuSineSS UpM:n lappeenrannan biojalostamo on palkittu kansainvälisellä WBM Bio Business -palkinnolla. lappeenrannan jalostamo voitti Vuoden kaupallinen laitos -sarjan. Voittajat julkistettiin World Bio Markets tapahtumassa Amsterdamissa. BiojaLoStaMokiLpaiLu työja elinkeinoministeriön järjestämän biojalostamokilpailun on voittanut jyväskyläläinen tuotekehitysyhtiö Spinnova Oy uudella tekstiilikuidun tuotantoteknologiallaan, jossa puukuidusta keritään suoraan lankaa. oli aikamoinen yllätys, vaikka ei sen oikeastaan olisi pitänyt sellainen olla. Samainen Eino-myrsky oli nimittäin kaatanut Itä-Suomessa mieheni metsää siinä mitassa, että jälkiseuraamuksena oli koko kuvion päätehakkuu. Silloin metsävakuutus korvasi onneksi taloudelliset menetykset. ? ? ? Hietaniemen hautausmaalla käydessäni muutama viikko sitten huomasin arboristin puun latvassa sitä katkomassa. Seurakunta näyttää ottaneen opiksi Eino-myrskystä ja hoitaa huonokuntoiset puut ajoissa pois ennen kuin ne ehtivät saada tuhoja aikaan. leen, joten nimet olivat piilossa. Pian kiven kaatumisen syyksi paljastui reunakiveyksen kallistuminen. Sovimme että reunakivet suoristetaan ja kivi nostetaan pystyyn. Sovimme myös että kiveä ei tässä vaiheessa korjattaisi, koska sen liimaaminen edellyttäisi kuljetusta toiselle paikkakunnalle eikä lopputuloksesta olisi varmuutta. Helpotus oli suuri, kun hautakiven hoito oli viimein hyvissä ja asiantuntevissa käsissä. ? ? ? Kuinka asiantuntevissa käsissä se olikaan, selvisi maaliskuun alkupuolella, kun kiviveistämön edustaja soitti ja kertoi tutkineensa tapausta lisää. Hän oli alkanut ihmetellä, miksi hautakivi oli kaatunut eteenpäin, vaikka sen alla oleva reunakivi oli kallistunut taaksepäin. Hautausmaan puutarhurilta hän olikin saanut kuulla, että Eino-myrsky marraskuussa 2013 oli kaatanut puun hautakiven päälle. Sen seurauksena kivi oli kaatuessaan haljennut ja siitä oli irronnut pala. Meidän sukulaisten kannalta hyvä uutinen oli se, että seurakunnalla oli näin ollen korvausvastuu kiven korjaamisesta. Puun kaatumisen paljastuminen vahingon syyksi Jouluaattona 2013 tyttäreni kävi viemässä kynttilää esi-isiensä haudalle Helsingin Hietaniemeen ja huomasi ikivanhan hautakiven kaatuneen. Tapahtuma herätti sukulaisten keskuudessa jonkin verran keskustelua, eikä ilkivallankaan mahdollisuutta suljettu pois. Sitten asia unohtui, kunnes viime syksynä kävin sisareni kanssa katsomassa kaatunutta kiveä. Päätimme korjauttaa sen. Vieläkään en saanut tartuttua toimeen, vaan vasta uuden vuoden jälkeen, jolloin oli kulunut jo yli vuosi siitä kun tapahtumasta oli saatu ensimmäinen havainto, otin yhteyttä kiviveistämöön. Sain heti hyvää palvelua ja kiviveistämön edustaja lupasi käydä paikan päällä katsomassa, mitä oli tapahtunut. Pienenä ihmeenä pidin sitä, että hän ylipäätään sukuhautamme löysi, sillä kivi oli kaatunut naamalYllätyskäänne hautausmaalla niMitykSiä paLkitut RakaS päiVäkiRja nuoRteVa eneRgiaViRaSto Metsänhoitaja Olli Mäki on nimitetty ylitarkastajaksi energiaviraston uusiutuva energia -ryhmän taloudellisen valvonnan tiimiin. Hänen toimenkuvaansa kuuluvat uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotukilain viranomaistehtävien hoitaminen. Mäki siirtyy energiaviraston palvelukseen tapio Oy:stä. FaMiLy tiMBeR oy Metsätalousinsinööri Tapio Viinikka on nimitetty Family timber Oy:n toimitusjohtajaksi. Viinikka on viimeksi työskennellyt Metsänhoitoyhdistys pirkanmaan metsäpäällikkönä. jäRVi-SuoMen MetSätiLat oy Metsätalousinsinööri, lkV Antti Mähönen on valittu JärviSuomen Metsätilat Oy:n toimitusjohtajaksi. Aiemmin Mähönen työskenteli kiinteistömaailma Oy:n osakkaana Siilinjärvellä. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat VanHan pohjoismaisen sananlaskun mukaan on ”sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto”. Kun suurpalo tuhosi valtaosan Lontoon asuinrakennuksista vuonna 1666, saatiin sopivaa jälleenrakennuspuuta muun muassa Norjan kuusimetsistä. Kuusta ei kasvanut Brittein saarilla luontaisesti ollenkaan ja tammetkin olivat vähissä – sekä kalliita. Norjalaisten mukaan tämä oli merkittävä syy siihen, että he saivat englanniksi nimeään kantavan ”kansallispuun”. Metsäkuusen (Picea abies ) yleisesti käytetty englanninkielinen nimi on ”Norway spruce”. Se on Norjan tärkein ja suomalaisillekin toiseksi tärkein puulaji. Metsäkuusi on Euroopan mitNorjalainen kuusipuu takaavassa korkeimpia puita: Keski-Euroopasta on kuvattu yli 60-metrisiä yksilöitä. Kuusi voi selviytyä etelän vuoristoalueilla jopa kolmen kilometrin korkeudella. Maantieteellisesti puu kasvaa Norjasta itään aina Tyynellemerelle saakka. Norjalaisten matkassa kuusi on ollut monessa mukana. Viikingit käyttivät kuusen sitkeitä juuripunoksia vahvistamaan tammialustensa tukirakenteita ja saivat kuusenkerkkäoluesta lisäpontta taisteluihinsa. Tarinoiden mukaan kuusen kärpässienikeitto ”taikajuomana” oli teholtaan kuitenkin omaa luokkaansa valloitusretkillä. Keskiajalla norjalaiset rakentelivat sauvakirkkoja paikallisista kuusistaan, joita niiden tornit myös ulkonaisesti muistuttivat. Kolmisenkymmentä puukirkkoa on vielä jäljellä, yksi lähellä kuuluisaa olympiakylää televisiosarjastakin tutussa Lillehammerin maisemissa. jääkausien selviytyjät Kasvitieteilijät kiistelevät metsäkuusen lajimäärityksistä. Itäistä ja pohjoista kapealatvaista obovata-kuusirotua kutsutaan siperiankuuseksi ja meikäläistä metsäkuusen versiota euroopankuuseksi. Toiset pitävät niitä alalajeina ja toiset omina lajeinaan. Kolmattakin alalajien välimuotoa tarjotaan fennica-nimellä. Kiistely ei toisaalta ole ihme, sillä kuusen sadat eri muodot, risteymät ja kooltaan valtava perimäaines pitävät tutkijat virkeinä tutkimusmateriaalin määrän suhteen. Ruotsalaisten tiedemiesten parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan metsäkuusen perimä on kooltaan seitsemän kertaa suurempi kuin ihmisen vastaava geenisekvenssi. Kuusi levisi laajemmin Skandinaviaan viimeisen jääkauden jälkeen pääosin vasta viitisentuhatta vuotta sitten. Ruotsalaiset tosin ovat raportoineet alueellaan joulukuusen korkuisen kuusikloonin, jonka juuret olisivat yli yhdeksän vuosituhannen ikäisiä. Puulajina kuusi on ehtinyt sopeutua hämmästyttävän hyvin hyisiin ja monimuotoisiin olosuhteisiimme luonnonmittakaavassa lyhyessä ajassa. Mahdollisten tulevien luonnonkatastrofien varalta Pohjoismaille tärkeiden puiden perintötekijöitä on päätetty suojella. Norjalaiset ovat vastikään kelpuuttaneet juuri suomalaisia kuusensiemeniä turvaan Huippuvuorten ikiroutaan louhittuun siemenpankkiin. Huipputurvallisen biopankkitalletuksen avulla seuraavan jäätai lämpökauden jälkeen kuusen ei enää tarvitse vuosituhansia matkata perinteisin keinoin Pohjolan kankaille. Ringebun sauvakirkko Norjassa, metsäkuusesta rakennettu kuten asiaan kuuluu. Metsäkuusi on Norjan tärkein puulaji.
• pilkkeitä 31 12. MAALISKUUTA 2015 u NRO 5 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Keitä metsänomistajat aikovat äänestää? ? Koska taimikkoa pitää täydentää? ? Metsähallitus esittelee kultuurikohteensa ? 3D-tulostusta puusta ? Millä hinnalla metsämaa kävi kaupaksi? Seuraava Metsälehti ilmestyy 26. maaliskuuta. Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 26.3. osoitteessa Metsälehti, pl 890, 00101 Helsinki. kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 2 on arvottu seuraaville kolmelle: Manu Honkanen, Joensuu, Hannu Kunnas, luumäki ja Kari Puranen, Jyväskylä. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄKRYPTO 5 Metsäristikko 2, oikea ratkaisu R od eo
• Kiitos ja kumarrus Lähde: Kansallinen Mediatutkimus 2014. Onpa teitä paljon, lukijoita. 14 000 enemmän kuin viimeksi. Kiitämme luottamuksestanne ja lupaamme olla sen arvoisia jatkossakin. METSÄLEHDELLÄ JA MAKASIINILLA ON 194 000 LUKIJAA. 194 000 kertaa.