• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 17. MAALISKUUTA 2016 • NRO 5 • PERUSTETTU 1933 Teemu Lammi ei enää jahtaa roistoja vaan kaataa puita. Sivu 6 Poliisin uusi univormu WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Kuka maksaa kantokäsittelyn? ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Taimikonhoidon mitä, missä ja ennen kaikkea milloin ? sivut 14–15 PILKKEITÄ: Miten lopulta kävi jäätien kanssa? ? sivu 24
• 2 A J A S S A 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Parisataa euroa per hakkuu » Juurikäävän torjuntatuen suuruus on 70 euroa hehtaaria kohden. » Viime vuonna torjuntatukea myönnettiin Metsäkeskuksen mukaan noin 7 miljoonaa euroa. » Keskimääräinen tukisumma yhdelle hakkuulle on ollut noin 200 euroa. LYHYET Metsähallituksen puukauppayhtiö Rovaniemelle Metsähallituslakiesityksen mukaan Metsähallituksen sisälle perustetaan valtion talousmetsiä hallinnoiva tytäryhtiö. Eduskunnan maaja metsätalousvaliokunta linjasi mietinnössään, että työnimellä ”Metsätalous Oy” kutsutun yhtiön kotipaikaksi tulee Rovaniemi. Metsähallituksen metsät säilyisivät valtion omistuksessa ja määräysvallassa. ”Jos yhtiöstä halutaan myydä yksikin osake, eduskunnan täytyy siitä päättää”, valiokunnan puheenjohtaja Jari Leppä totesi. Valkohäntäpeuroja saaliiksi ennätysmäärä Valkohäntäpeuroja kaadettiin tammikuussa päättyneellä metsästyskaudella ennätysmäärä. Suomen riistakeskuksen mukaan saalis nousi 26 600:aan, mikä on yli 2 000 eläintä enemmän kuin edellisellä kaudella. Myös metsäkaurissaalis oli ennätyksellinen, 4 800 eläintä. Ennätyssaaliit kertovat kantojen vahvistumisesta, Riistakeskus arvioi. Vantaalla rajattiin lehtipuiden korjuuta Evira on rajannut Vantaalle noin 15 neliökilometrin alueen, jolta lehtipuiden kuljetusta on rajoitettu. Alue ympäröi paikkaa, josta löydettiin viime vuonna aasianrunkojääriä. Rajatulta alueelta ei tarvitse kaataa puita aasianrunkojäärän vuoksi, Evira korostaa. Jos puita joudutaan kaatamaan, niitä voi käyttää alueen sisällä vapaasti. Jos lehtipuita halutaan kuljettaa muualta, ne on käsiteltävä mahdollisten jäärien tuhoamiseksi esimerkiksi hakettamalla. Koivumahlan keräys kasvuun Metsätalousyhtiö Tornator ja koivumahlan tuottaja Nordic Koivu ovat sopineet yhteistyöstä koivumahlan keräyksessä. Yhteistyö varmistaa koivikoiden ja koivunmahlan riittävyyden tulevaisuudessa ja mahdollistaa Nordic Koivun tuotannon kasvattamisen. Metsävienti kasvoi viime vuonna Metsäteollisuustuotteiden vienti koheni viime vuonna. Luonnonvarakeskuksen mukaan viennin arvo nousi 11,3 miljardiin euroon, mikä on reaalisesti kuusi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Viime joulukuussa metsäteollisuustuotteita vietiin reilun miljardin euron arvosta. Siitä paperin osuus oli suurin eli 379 miljoonaa euroa, kartonkia vietiin 209 miljoonan edestä ja massaa 186 miljoonan arvosta. Sahatavaran viennin arvo oli 129 miljoonaa euroa. VALTTERI SKYTTÄ P uunostajien ja -myyjien on kesäkuun alusta alkaen löydettävä maksaja kantokäsittelystä koituville kustannuksille. Kantokäsittelyyn eli juurikääpäsienen torjuntaan ei enää makseta lakimuutoksen takia valtion tukea. Esimerkiksi viime vuonna torjuntatuen suuruus oli noin seitsemän miljoonaa euroa. ”Juurikäävän torjuntaan käytettävä summa riippuu hakkuumääristä. Tuen perusteella kustannushaarukka on 7–10 miljoonaa euroa”, sanoo Metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka . Yhtä puukauppaa kohden muutos tietää keskimäärin 200 euron lisäkuluja. Kustannussiirtymän taustalla on lakiuudistus, jonka myötä juurikäävän torjunta poistuu kemeratukien joukosta ja siirtyy metsätuholaissa määritellyksi hakkuuoikeuden haltijan velvoitteeksi. KantokäsittelysVääntö maksajasta alkaa Juurikäävän torjuntatuki päättyy. Jopa 10 miljoonaa euroa kuluja siirtyy metsänomistajille ja puunostajille. tä vastaavat siis puuta ostava teollisuus ja metsäkoneyrittäjät. Muutos on osa hallituksen kemeratukiin kohdistamia 15 miljoonan euron säästöjä. Hostikan mukaan lakimuutos ei poista juurikäävän torjunnan tärkeyttä ja Metsäkeskus valvoo yhä kantokäsittelyn toteutusta. Puukauppasopimus ratkaisee Vaikka vastuu kantokäsittelystä on jatkossa metsäteollisuudella, se on aiemmin korostanut, että juurikäävän torjunta hyödyttää eniten metsänomistajaa. Myös juurikääpätuki on maksettu suoraan metsänomistajalle, jolta puunkorjaaja on veloittanut hakkuun yhteydessä tukea vastaavan summan. Koska kemeratukeen perustuva juurikäävän torjunta päättyy toukokuun lopussa, metsänomistajien tulee jo nyt huomioida kantokäsittelykustannus puukauppatarjouksia kilpailuttaessaan, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola . ”Eri puunostajat voivat toimia eri tavalla. Metsänomistajan on katsottava, sisältyykö kantokäsittely kantohintatarjoukseen vai peritäänkö siitä erillinen maksu.” Tiirolan mukaan metsäteollisuudella on perinteisesti ollut enemmän tarvetta kantokäsittelyä vaativille kesähakkuille kuin talvihakkuille, joilla käsittelyä ei tarvita. Hän uskoo puumarkkinoiden pitävän huolen siitä, että käsittelykustannukset eivät jää yksin metsänomistajien harteille. Metsä Groupin metsäjohtajan Juha Mäntylän mukaan kantokäsittely siirtyy nyt puukaupan osapuolten maksettavaksi. ”Olisimme toivoneet, että juurikäävän torjunta pysyy rahoitettavana työlajina, sillä se liittyy niin voiFAKTA Juurikääpää torjutaan kantokäsittelyllä vähintään toukokuun alun ja marraskuun lopun välillä. Konekuski Leo Riuttala tarkasteli käsittelyainetta levittävää kaatopäätä viime syksynä. Se pp o Sa m ul i
• AJASSA 3 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 AJASSA Metsäkiinteistöjen kauppiaille uusia vaatimuksia Sivu 5 Metsätiloihin kului taas ennätyssumma Keskimääräinen metsähehtaari maksoi viime vuonna 2754 euroa. Sivu 7 Liito-oravan tuoma paperityö keveni Sivu 8 Valta vaihtui ojankaivussa Ennen kunnostusojitukset teki Metsäkeskus, nyt markkinoille on tullut muitakin. Sivut 10–11 METSÄSTÄ Veistos yhdistää puun ja elämän Sivut 16–17 Metsätöitä ja jänisjahtia Sivut 18–19 ”Ympäristömerkillä selityksen paikka” Sivu 19 Teräketjutestissä yllättävä voittaja Sivut 22–23 PILKKEITÄ Majavan hampaat terottuvat syödessä Sivu 24 Lypsyn lomassa rusakot kiikariin Sivu 25 Tervasroson kanssa alkaa olla kiire Tiedämme vielä liian vähän tervasrosoepidemian luonteesta, Risto Jalkanen kirjoittaa. Sivu 28 Kirsikankukkaloistoa idässä ja lännessä Sivu 30 TÄSSÄ NUMEROSSA M ar tt i Li nn a A nt ti A im oKo iv is to LIINA KJELLBERG Uusi kemeralaki tuo odotetusti leikkauksia metsänomistajien tukiin. Merkittävin muutos lienee se, että tulevaisuudessa juurikäävän torjuntaan ei enää saa tukea. Lisäksi tuen määrä laskee kauttaaltaan. ”Vain taimikon varhaishoidon tuki ja Pohjois-Suomen metsäteiden tuki säilyvät ennallaan”, sanoo maaja metsätalousministeriön metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen . Eteläja Keski-Suomessa metsäteiden rakentamiseen ja perusparannukseen maksettava tuki sen sijaan laskee. Nuoren metsän hoidon tuki pyritään kohdentamaan sellaisiin kohteisiin, joissa harvennus on taloudellisesti kannattamatonta. Niin sanottu korotettu tuki, jota on voitu maksaa silloin, kun nuoren metsän hoidon yhteydessä on kerätty pienpuuta, laskee. Terveyslannoitukseen voi tulevaisuudessa saada tukea vain, jos kyseessä on ojitettujen suometsien tuhkalannoitus tai sellaisten kohteiden lannoitus, jotka kärsivät boorinpuutoksesta. Selkiyttämisen varaa Uuden lain mukaan maaja metsätalousministeriö voi keskeyttää tuen myöntämisen, jos vuosittain käytettävissä olevat kemeravarat loppuvat. ”Tukieuroista tulee olemaan vajausta, se tiedetään jo nyt”, toteaa eduskunnan maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk.). Valiokuntakäsittelyssä kemeralakia kritisoitiin Lepän mukaan erityisesti sen monimutkaisuudesta. Valiokunnan mukaan tukijärjestelmää pitäisi yksinkertaista. ”Metsänomistajan pitäisi pystyä hoitamaan kaikki kemeratukiin liittyvät asiat sähköisesti. Se, että metsänomistaja saa kasan paperia, ei hyödytä ketään”, Leppä sanoo. Kemeralakiin tehtävien muutosten taustalla ovat hallituksen säästötoimet. Uusi kemeralaki tulee voimaan huhtikuussa ja on voimassa vuoden 2020 loppuun. Kemeraa karsitaan Vain taimikon varhaishoidon ja Pohjois-Suomen metsäteiden tuet säilyvät ennallaan. Maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan Jari Lepän mielestä kemeratukien pitäisi hoitua sähköisesti. MIKKO HÄYRYNEN PUUKAUPPAMAKSUJEN viivästyksiä on ollut aina, mutta viimeisen vuoden aikana niitä on ilmennyt vähän enemmän, MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen sanoo. Useimmiten kyse on yksityisestä pk-sektorin sahayrityksestä. ”Ilmeisesti viivästyksissä heijastuu sahatavaran heikko markkinatilanne ja yksityisten sahojen huono kannattavuus.” Öljyn hinnan lasku aiheuttaa ongelmia öljynviejämaiden taloudelle. Egypti ja Algeria ovat talousvaikeuksiensa vuoksi rajoittaneet ulkomaanvaluutan saatavuutta. Kiinan-kaupassa maksuajat ovat pitkiä. Sahalla tulevat ja menevät maksusuoritukset eivät ajallisesti kohtaa ja kassatilanne voi olla heikko, mikäli omat saatavat ovat viivästyneet. Tällainen tilanne saattaa syntyä kuun viimeisen päivän maksusumassa. Viivästyksistä on koitunut harmia, kun metsänomistajat ovat sopineet maksujaan puukaupan tilityspäiville. Järvinen korostaa, että puukauppasopimuksessa tilityksistä tulee sopia selkeästi ja niistä myös pidetään kiinni. ”Tilitysten viivästyminen saattaa heikentää yksityisen sahateollisuuden kilpailuasemaa puukaupoissa.” Maksut matelevat Puukauppamaksut ovat viime aikoina myöhästelleet poikkeuksellisen paljon. Vääntö maksajasta alkaa makkaasti metsän terveyteen, joka on meidän kaikkien yhteinen asia.” Mäntylän mukaan Metsä Group on jo valmistautunut muutokseen ja torjuntatuen päättyminen otetaan jatkossa huomioon yhtiön puukaupoissa. ”Kantokäsittelystä tullaan sopimaan puukauppakohtaisesti”, sanoo myös Stora Enso Metsän ostojohtaja Esa Ojala . Mitkä ovat todelliset kustannukset? Puita lahottavan ja tappavan juurikäävän yleistyminen Suomen metsissä on pitkälti seurausta 1960-luvulla aloitetuista kesähakkuista. Juurikääpäsienen itiöt leviävät lämpimänä vuodenaikana hakkuissa syntyneisiin tuoreisiin kantopintoihin, sitä kautta puiden juuristoon ja metsäalueelle vuosikymmeniksi. Metsäteollisuuden investoinnit lisäävät hakkuumääriä, joten kantokäsittelyn määrä kasvaa. Metsäkoneyrittäjät ovat myös aiemmin todenneet, että käsittelyn todelliset kustannukset ovat valtion maksamaa tukea suuremmat. Kantokäsittelyn hintalappu voi siis olla suurempi kuin poistuvat kemeratukisummat antavat ymmärtää. Juurikääpää koskevan lakimuutoksen toinen käsittely eduskunnassa oli lehden painoon mennessä kesken, mutta lakimuutos oli ensimmäisen käsittelyn perusteella menossa läpi. Se pp o Sa m ul i
• AJASSA 4 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Aiotko kunnostaa ojia? Uusi kysymys: Kannattaako istuttaa koivua? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 57% EI 43% vas taa jia 20 9 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA ”Jospa pöllöt saisivat pidettyä myyräkannat aisoissa. Pihassa ainakin lintujen ruokintapaikoilla on valitettavasti näkynyt paljon myyriä.” Pahkatar Lehtopöllö myyrävahdissa Luontoarvot huomioidaan hyvin hakkuissa, kertoivat Metsäkeskuksen viime vuoden tarkastustulokset. Liika tyytyväisyys pysäyttää kuitenkin kehityksen, joten parannettavaakin on. Nyt keväällä voi terästäytyä istutusta tai kylvöä edeltävissä maanmuokkauksissa. Kaivurinhytissä ei saa olla niin kiire, että laskeutusallas, kaivukatko tai muu ravinteiden valumista ehkäisevä toimi jää tekemättä. Järvien, jokien, purojen ja lähteiden ympärille hakkuissa jätettäviä suojakaistoja pitää leventää. Säästöpuiden lisääntyvää määrää on kehuttu, mutta lahoamaan on syytä jättää nykyistä enemmän järeitä havuja lehtipuita. Luonnonhoidon taso on entistä tärkeämpi mittari nyt, kun hakkuukiistat tuntuvat jälleen kärjistyvän. VALTTERI SKYTTÄ Vesistöt mielessä ”Kenellä on ja millaisia kokemuksia runkohinnoittelusta? Tästä on aika ajoin puhetta, mutta miten käytäntö?” Potifar ”Väli-Suomessa runkohinnan käyttäjät ovat olleet sahureita. Leimikot olivat rakenteeltaan lähes yhden puulajin leimikoita ja niissäkin pystykuitua vähän. Runkohintatarjouksen rinnalle olisi hyvä saada myös tavaralajitarjous vertailemisen avuksi.” Metsä-Masa ”Kerran on tehty sahan kanssa. Oli hyvä mäntyleimikko ja tuli hyvä keskihinta puulajihinnoitteluun verrattuna. Sekin ihastutti, että latvat oli hakattu tarkkaan.” Timppa ”Runkohinnoittelu sopii myyjälle erinomaisesti vain heikkolaatuisesta ja pienikokoisesta leimikosta (litrakoko), jossa tukkiprosentti uhkaa jäädä pieneksi. Mutta eihän kukaan runkohinnoittelulla sellaista osta.” Metsuri motokuski ”Runkohinnoittelu lähinnä poistaa huolen katkonnasta. Jos kaikki olisivat siinä mukana, niin tarjousten vertailu olisi helppoa.” Rane ”Palstalaisille tiedoksi: Jos ostaja ostaa runkohinnalla, ei sen tarvitse antaa lista kuin koko määrästä ei katkonnasta. Se on ostajan asia, tekee vaikka hellapuita. Ihan ookoo kauppaa runkohinnalla.” Rööri Roope ”Kannattaisi varmaan mennä runkohinnoitteluun, niin loppuisi iänikuinen katkonnan vatvominen.” A. Jalkanen Sähköinen kaupankäynti on luontevaa, kun metsänomistajan ja metsäasiantuntijan välillä vallitsee luottamus. Se nopeuttaa ja helpottaa asiointia. Sähköiset kaupatkin lähtevät yleensä liikkeelle tapaamisesta tai puhelinsoitosta. Toisaalta osa asiakkaista haluaa asioida vain verkossa.” Metsä Groupin jäsenpalvelujohtaja Juha Jumppanen sähköisestä puukaupasta. Metsähallituslain uudistaminen on ollut hämmentävää seurattavaa. Hallituspuolueiden edustajat ovat sitä mieltä, että eduskuntaan tuotu lakiesitys ei aiheuta isoja muutoksia nykyiseen. Oppositio taas näki siinä paljon uhkia ja halusi kumota koko esityksen. Ei ihme, että kansalaiset ovat huolissaan. Helsingissä järjestettiin viime viikolla iso mielenosoitus lakimuutosta vastaan, ja samanhenkinen adressi keräsi muutamassa päivässä yli sata tuhatta allekirjoittajaa. Hämminkiä on lisännyt kova kiire aivan loppusuoralla. Lakiuudistuksen käynnistäjä ja takarajan asettaja on Euroopan unioni, mutta muutokselle on ollut aikaa yhdeksän vuotta. ??? Tavallisten ihmisten silmissä Metsähallitus on monella tapaa tärkeä ja jopa todellista kokoaan isompi. Äskettäisessä mielipidekyselyssä kävi ilmi, että valtaosa kansalaisista pitää Metsähallitusta Suomen suurimpana metsänomistajana. Todellisuudessa yksityiset omistavat metsistä yli puolet ja Metsähallitus vain runsaan kolmanneksen. Metsät ovat kuitenkin vain osa Metsähallitusta, joka hallinnoi kaikkiaan kolmannesta Suomen maaja vesialueista. Sillä on iso merkitys puukaupassa, luonnonsuojelussa ja ihmisten vapaa-ajassa. Siksi on tärkeää, että lakiuudistus onnistuu. Koko metsätalous hyötyy siitä, että valtion talousmetsien hoidolle ja käytölle ei ole esteitä ja tasainen raaka-ainevirta tuo vakautta puumarkkinoille. Myös talousmetsien luonnonhoidossa Metsähallitus on ollut hyvä näyteikkuna ja suunnannäyttäjä. ??? Lakimuutoksen tarkoitus ei ole ollut vaikuttaa Metsähallituksen hakkuutavoitteisiin, mutta siitä huolimatta se on nostanut taas esille metsätalou den kestävyyden ja hallituksen aikeet lisätä puun käyttöä. Keskustelusta voi päätellä, että nämä aiheet pysyvät pinnalla vielä pitkään. Onneksi metsien suojelua on lisätty ja alalla on tehty paljon työtä sen eteen, että luonnonhoidosta on tullut osa tavallista metsänhoitoa. Nyt on hyvä varautua perustelemaan, miksi hakkuiden lisääntyminen ei ole metsille uhka. Lakimuutos järkytti metsärauhaa ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
• AJASSA 5 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 AJANKOHTAINEN KOLUMNI SAMI KARPPINEN teksti ja kuva V uoden 2016 alussa uudistunut välitysliikelaki edellyttää, että vähintään Muodollisesti pätevä Tiukemmat pätevyysvaatimukset koskevat myös metsäkiinteistöjen välittäjäliikkeitä. Metsätalousinsinööri Ossi Hannula suoritti Keskuskauppakamarin järjestämän LKV-tutkinnon viime vuoden marraskuussa. että toimipaikkakohtaisesti. Käytännössä riittävällä ammattipätevyydellä tarkoitetaan hyväksytysti suoritettua LKVeli laillistetun kiinteistönvälittäjän tutkintoa”, selventää ylitarkastaja Heikki Tarvonen Lounais-Suomen aluehallintovirastosta. Ammattipätevyys osoitetaan Keskuskauppakamarin järjestämässä kiinteistönvälittäjäkokeessa. Päijänteen metsänhoitoyhdistyksessä metsäomaisuuden hallintapalveluiden asiantuntijana työskentelevä Ossi Hannula suoritti kokeen viime vuoden marraskuussa. ”Yksi kolmesta välittäjästämme on eläköitymässä, joten halusimme varmistaa, että meillä on jatkossakin riittävät pätevyydet välitystoimintaan.” LKV-tutkintoa pidetään yleisesti vaativana. Läpimenoprosentti on keskimäärin noin 30. ”Metsäkiinteistöihin perehtyneelle esimerkiksi asunto-osakeja vuokravälitysasiat vaativat opiskelua. Valmentavasta kurssista oli paljon hyötyä”, metsätalousinsinööriksi Nikkarilasta aikoinaan valmistunut Hannula myöntää. ”Tarpeellinen uudistus” Järvi-Suomen Metsätilat Oy LKV:n toimitusjohtaja Antti Mähönen pitää lakiuudistusta tervetulleena. Aikaa muutokseen valmistautumiseen on ollut lähes kolme vuotta. ”Alalla on voinut toimia yrityksiä, joissa vain yhdellä henkilöllä kuudesta on LKV-pätevyys. Mielestäni tällöin ei voida taata sitä, että asiakkaat saavat ammattitaitoista palvelua.” Järvi-Suomen Metsätilojen kiinteistönvälittäjistä 90 prosentilla on LKV-tutkinto suoritettuna. Lopuilta löytyy kiinteistönvälitysalan ammattitutkinto (KiAT). ”Metsätilat käyvät hyvin kaupaksi ja ostajia on liikkeellä. Kiinteistönvälittäjän koulutus ja kokemus varmistavat sen, että tilakaupoissa lain vaatimukset ja verotukselliset seikat tulevat huomioitua”, Mähönen painottaa. Puuhapalstat viedään käsistä Metsätilojen kysyntä on säilynyt talouden yleisestä alavireestä huolimatta vahvana. Etenkin pienet, niin kutsutut puuhapalstat kiinnostavat ihmisiä. ”Parhaiten menevät kaupaksi tilat, joilla on tiedossa hoitotöitä tai hakkuumahdollisuuksia. Kiinnostavuutta lisää, jos tila sijaitsee taajaman läheisyydessä”, Ossi Hannula kuvailee. Hyvä kysyntä näkyy myös hinnoissa. ”Kiinnostavimpiin kohteisiin voi tulla jopa toistakymmentä tarjousta. Myyjät ovat yleisesti olleet tyytyväisiä toteutuneisiin kauppahintoihin.” puolella kiinteistönvälitysliikkeen palveluksessa välitystehtäviä suorittavista henkilöistä tulee olla riittävä ammattipätevyys. ”Vaatimuksen on täytyttävä sekä kiinteistönvälitysliikeTavaralajimenetelmä on ylivoimainen puunkorjuussa, mutta näyttää tuovan turhia jäykkyyksiä ja kustannuksia puukauppaan. Jäykkyyksistä kertoo sekin, että jo ilmoitus sellutehdasinvestoinnista nostaa vaatimuksia lisätä sahauskapasiteettia pohtimatta samalla, että onko tavaralle markkinoita. Tukkisaannon maksimoiva katkonta ja tukin minimiläpimitta näyttävät olevan puukaupan avainasioita. Kuinka paljon lukuisat puutavaralajit nostavat pienissä leimikoissa korjuuja kaukokuljetuskustannuksia, näyttää olevan tabu. Tukin kantohinnat ovat 2,5–4 kertaa korkeammat kuin kuidun, jonka puolestaan 2–3 kertaa korkeammat kuin energiapuun. Pöyryn mukaan lopputuotteista johdetun ”puustamaksukyvyn” ja kantohintojen korrelaatio on varsin löyhä. Kussakin puutavaralajissa sovelletaan pitkälle keskiarvohintoja. Eli parhaat laadut alihinnoitellaan ja heikoimmat laadut ylihinnoitellaan. Metsänomistaja odottaa omalta kannaltaan optimaalista katkontaa, mutta puunjalostajan on edullista tehdä sitä, mitä asiakas senhetkisessä markkinatilanteessa haluaa. Puunjalostusyrityksen kilpailukyky markkinoilla on pitkällä tähtäimellä myös metsänomistajan etu. ??? Puukaupan ongelmiin kannattaa ottaa oppia teuraskaupasta. Metsänomistajan tulee saada käypä markkinahinta leimikosta. Rungon yksittäisten osien hintoja hän ei tarvitse. Eikä hänen tarvitse tietää, miten jalostaja pätkii rungon tarkoitukseensa sopivasti. Ei farmariakaan kiinnosta, mikä osa ruhosta menee fileiksi ja mikä lenkkimakkaraan tai mitä lihatalo tekee sorkille ja korville. Lihatalo ostaa ruhoja ja hinnoittelee niitä laadun mukaan. Koska järeät rungot on jalostuksessa arvokkaampia kuin ohuet ja niiden korjuukustannukset ovat myös pienemmät, on järkevää, että järeästä puusta maksetaan paremmin kuin ohuesta. Tieto rungon paksuudesta tulee motosta jatkuvana muuttujana. Yksinkertaistaen jokaiselle läpimittaluokalle voi olla oma hintansa. Ei se tietenkään näin yksinkertaista ole. Järeyttä tärkeämpi on rungon laatu lopputuotteen kannalta. Väitän, että pätevä tutkijaryhmä löytää järeyteen, laatuun ja logistiikkaan liittyviin leimikkotekijöihin perustuvan hinnoittelutavan, joka tuo tuntuvat hyödyt alentuneina kustannuksina ja parempina jalostusarvoina. Aineistoja on teollisuudella ja päteviä tutkijoita tutkimuslaitoksilla ja yliopistoilla. Tahto kyseenalaistaa nykytila ja tarttua aidon tuottavuushypyn hakuun näyttää kuitenkin puuttuvan. Ryhmä tarvitsee kunnon aineistot ja kolmen vuoden työrauhan edunvalvojilta. Kun on ensin saatu arvio uuden toimintamallin hyödyistä, on se helpointa testata firmojen metsissä. Saaliinjaon voi jättää markkinavoimille. Oikeudenmukaisuuden pohtiminen jo tutkimusvaiheessa sotkee varmasti koko pelin. ??? Puukaupan osapuolet näyttävät löytäneen toisensa sähköisen kauppapaikan rakentamiseksi. Sähköistäminen onkin tapa järkeistää puukauppaa, mutta väitän, että sähköistämiseen liitetty toimintatapojen muuttaminen tuo kertaluokkaa suuremmat hyödyt kuin pelkkä sähköistys. Tuotantotalouden perusoppihan on, että sähköistämisestä saadaan kunnolla hyötyä vain, jos samalla muutetaan toimintatapoja. Teuraskaupasta esimerkkiä HEIKKI SMOLANDER Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Luken erikoistutkija. Lakimuutos järkytti metsärauhaa
• AJASSA 6 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M etsuriyrittäjä Teemu Lammi on tyytyväinen kahteen tuoreeseen elämänmuutokseen. Hän muutti perheineen Kittilästä Lapista Lahden lähelle Orimattilaan ja vaihtoi poliisiviran metsuriyrittäjyyteen. Nyt Lammi sahaa, raivaa ja istuttaa metsiä Päijät-Hämeessä. Linnunlaulua kuuluu jo maaliskuisessa metsässä, kun metsurit pitävät kahvitaukoa. ”Fyysinen ulkotyö, luonto ja metsä. Vapaus tehdä. Kelit ovat aina hyviä”, Lammi luettelee metsuriammatin etuja. Lammin metsuriyritys on pyörinyt viime vuoden lopusta lähtien kahden sahaajan voimin. Hän palkkasi työkaverikseen vuodesta 1987 asti maailman savottoja kiertäneen Jorma Toivasen . ”Kaverista on apua vaikeissa kaadoissa. Työnteko on turvallisempaa, ja kaksi näkemystä antaa metsäasioissa aina paremman lopputuloksen kuin yksi”, Lammi kertoo. ”Keskustelemme paljon töiden kulusta. Vielä ei ole ollut liikaa erimielisyyksiä”, Toivanen sanoo ja naurahtaa. Metsätöitä myös omissa metsissä Kaksikko kiertää metsiä noin tunnin ajomatkan säteellä Lahdesta ja Orimattilasta. Pohjoisesta kotoisin oleva Teemu Lammi osoittaa, että vaikka mies lähtee Lapista, Lappi ei lähde miehestä: raivatessa kuulosuojainten alla soi Lapin radio. Lammi myös omistaa yhä metsää Keminmaassa ja Kittilässä. ”Metsänomistaminen sopii hyvin yrittäjän työhön, sillä aikatauluja voi järjestellä niin, että metsätöitä ehtii tekemään omiinkin metsiin.” Lammi suunnitteli oman metsuriyrityksen perustamista huolella ja kävi yrityskoulutuksen vuonna 2013. Seuraavana vuonna vuorotteluvapaalla alkoi tuntua, että metsurintyöt voisivat onnistua. Metsätöihin hän perehtyi jo 1990-luvun lopulla metsäkoulussa. Lammi teki ennen poliisin uraa useamman vuoden palkkatöitä metsissä ja kävi muun Poliisista puiden kaatajaksi Teemu Lammi vaihtoi rikollisten kampituksen metsuriyrittäjyyteen. Alalle pääsee noin 5 000 eurolla. FAKTA Teemu Lammi » 39-vuotias metsuriyrittäjä » Asuu Orimattilassa, kotoisin Tervolasta Kemin pohjoispuolelta » Vaimo ja kolme lasta, neljäs tulossa » Vaihtoi poliisin työn metsuriyrittäjyyteen » Metsäjätkä toiminimen alla metsänhoitotöitä tekee kaksi metsuria » Harrastukset: maastopyöräily, lasten kanssa hiihtely, iltarastit Metsurikaverista on Teemu Lammin (vasemmalla) mukaan suuri apu. Enää ei tarvitse sahata kilpaa metsäkoneiden kanssa eikä ottaa itsestään aina sitä viimeistä irti, sanoo 30 vuotta puita kaatanut Jorma Toivanen. HAASTATTELU muassa myrskytuhotyömailla Saksassa. ”Käytäntö opettaa paljon. Laatu on metsurin ykköskäyntikortti.” Aliurakointi toimiva alku Metsureiden pöllin päällä pitämä tauko lähenee loppuaan. Sahaaja pysyy käynnissä eväillä. ”Ruoka valitaan kelien mukaan. Kovilla pakkasille mukana on lämmintä keittoa”, Lammi kertoo. Lammin yritys tekee tällä hetkellä metsätöitä aliurakointina lahtelaiselle MT-Metsätöille. Maaliskuun alun urakka sisälsi maisemanhoidollisia sahausja raivaustöitä Lahden kaupungin metsässä. ”On tärkeää, että töitä löytyy ympärivuotisesti.” Talvisaikaan hakkuiden ennakkoraivaukset ovat taajamametsien ohella olennaisia työkohteita. Kaupungin metsien lisäksi työmaita löytyy metsätalousyhtiö Tornatorin mailta sekä metsänhoitoyhdistysten välittäminä. Aliurakointi on ollut Lammin mukaan toimiva malli nuorelle metsuriyritykselle. ”Metsään.fi ei ole vielä tuonut tulosta minun kohdallani. Suoran kontaktin saaminen metsänomistajiin on hankalaa.” Lammi laskeskeli ennen yrityksen perustamista tarkkaan eri metsätöiden hintoja. Hänen mukaansa metsuriyrittäjän tulee tuntea metsäalan laskutuskäytännöt, sillä palkka ei tule joka kuun viidestoista päivä. ”5 000 euroa alkupääomaa vie jo pitkälle. Sahat, turvavarusteet ja auto tarvitsee olla.” Taimikonhoito kannattaa Lammin mukaan ajoitus metsuriyrityksen perustamiselle on ollut hyvä. Hän kehuu uuttaa kemeratukijärjestelmää, jossa taimikoiden varhaishoito on oma tukilajinsa. Silti kaikki metsänomistajat eivät edelleenkään tiedä, kuinka tärkeä sijoitus taimikonhoito on metsän tulevan tuoton kannalta. ”Metsänomistajille pitäisi saada paremmin kerrottua, että jos teet metsänhoidon, tienaat näin paljon. Jos et, tienaat näin paljon vähemmän. Jos varhaisperkaus jää tekemättä, myöhästynyt taimikonhoito tulee paljon kalliimmaksi.” Kevät jatkuu metsurikaksikon osalta taimien istutuksilla ja raivauksilla. Vaikka alalla on Lammin mukaan kasvupotentiaalia, tavoitteena on tällä hetkellä vakiinnuttaa työmäärä sopivaksi kahden hengen tiimille. ”Myöhemmin voisin opiskella hieman lisää metsäalaa, esimerkiksi metsätalousinsinööriksi.”
• AJASSA 7 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Lapissa, hehtaarihinta keskimäärin 1 083 euroa. Hehtaarihinnat jäivät alle kahden tonnin myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Hintaseurannan yläja alakvartiilit kertovat hintojen hajonnasta. Kallein yläkvartiili, 6 452 euroa, oli Kanta-Hämeessä ja halvin alakvartiili, 491 euroa, Lapissa. Kvartiili tarkoittaa hintatilaston neljännestä, eli alakvartiili osuu 25 prosentin kohdalle tehdyistä kaupoista halvemmasta päästä laskettuna. Tarkastelu koskee yli kymmenen hehtaarin metsätiloja, jotka on myyty vapailla markkinoilla ja joissa ei ole mukana erityisarvoja. Ovatko ilmakuvasi vanhoja ja epäselviä? Haluatko tarkkaa tietoa siitä, missä metsät vaativat käsittelyä tai puusto on hakkuukypsää? Blom on Suomen johtava ilmakuvaaja ja metsien inventointipalvelujen tuottaja. Ilmakuvaamme vuosittain kymmeniä tuhansia neliökilometrejä metsäalan ortokuvaja inventointitarpeisiin. Tuoreilla ilmakuvilla ja inventointiaineistoilla autamme sinua tehostamaan toimintaasi, saavuttamaan kustannussäästöjä ja varmistamaan laadukkaan lopputuloksen asiakkaillesi. Ota yhteyttä niin laajennamme maailmaasi. Lasse Turunen, p. 050 491 5180 Mikko Salonen, p. 040 5410 295 Osaava. Luotettava. Joustava. Blom. Tiedätkö, mitä metsässä tapahtuu? Blom Kartta Oy Pasilanraitio 5 00240 Helsinki Puh 010 322 8940 Email: info.fi@blomasa.com blomkartta.fi MIKKO HÄYRYNEN RAHA menee metsään, sillä metsätilojen ostoon käytetty rahamäärä kasvaa vuosi vuodelta, Maanmittauslaitoksen tilasto osoittaa. Viime vuonna ostosumma kasvoi lähes 40 miljoonalla 343 miljoonaan euroon. Ostosumman kasvu johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että markkinoille on tullut isoja, suursijoittajille suunnattuja kohteita. Myyjänä on etenkin UPM. Tilastosta voi tehdä tulkinnan, että perinteinen metsätilakauppa kävi viime vuonna hitaammin, mutta isoista sijoittajakohteista on käyty kauppaa aiempaa enemmän instituutioiden välillä. Tulkinta saa tukea havainnosta, että kauppojen määrä ja metsähehtaarin keskihinta ovat laskeneet, mutta ostohintojen summan lisäksi myös tilojen keskikoko on kasvanut. Instituutioiden väliset kaupat näkyvät erityisen selvästi tiettyjen maakuntien luvuissa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kauppaa tehtiin 71 miljoonalla eurolla, kun viisi vuotta aiemmin summa oli 14,5 miljoonaa. Kainuussa nousu on ollut viidestä miljoonasta Eurot menivät metsään Metsätiloja ostettiin viimekin vuonna entistä suuremmalla rahalla. Lähes pelkkää kasvua Rakentamaton metsätalousmaa (yli 95% alasta metsää) yli 1 ha kaupat 100 150 200 250 300 350 2009 2011 2013 2015 Lähde: Maanmittauslaitos Summa, M€ Hämeessä kalleimmat metsähehtaarit Vuonna 2015 myydyt yli 10 hehtaarin metsäkiinteistöt LukuKeskiKeskiKeskiKeskimäärä pintahinta hinta hinta ala ha €/ha alayläkvartaali kvartaali Uusimaa 17 29,9 4434 3 778 4965 Varsinais-Suomi 36 26,9 4452 3029 5142 Satakunta 49 28,6 3714 2445 4607 Kanta-Häme 27 27,1 5038 3356 6452 Pirkanmaa 96 24,6 3914 2766 4670 Päijät-Häme 48 29,1 5181 3495 6433 Kymenlaakso 63 21 3604 2631 4338 Etelä-Karjala 49 20,8 3739 2632 4205 Etelä-Savo 131 28,2 3438 2366 4167 Pohjois-Savo 178 35,1 2957 2053 3479 Pohjois-Karjala 181 38,7 2775 1925 3367 Keski-Suomi 115 35,7 3415 2277 4118 Etelä-Pohjanmaa 124 21,7 2378 1652 2937 Pohjanmaa 79 19,3 2501 1827 2981 Keski-Pohjanmaa 32 30 2150 1469 2640 Pohjois-Pohjanmaa 266 39,1 1671 1028 2111 Kainuu 184 96,5 1619 1037 2021 Lappi 91 52,4 1083 491 1239 Ahvenanmaa 2 17,1 3610 3571 3649 Koko maa 1768 39 2754 1550 3561 Alakvartaali tarkoittaa halvimman neljänneksen korkeinta hintaa, yläkvartaali puolestaan kalleimman neljänneksen alinta hintaa. Lähde: Maanmittauslaitos 66 miljoonaan euroon. Myytyjen tilojen keskikoko oli viime vuonna 39 hehtaaria, vuotta aiemmin 37,8 hehtaaria. Omistajaa vaihtaneiden hehtaarien kokonaismäärä laski parilla tuhannella liki 69 000 hehtaariin. Kainuussa myytyjen tilojen keskimääräinen pinta-ala on lähes sata hehtaaria, kun ruotsinkielisellä Pohjanmaalla luku on alle 20 hehtaaria. Viiden tonnin etelä Tilakauppojen tahti laski viitisen prosenttia, sillä viime vuonna tehtiin 1 768 metsätilakauppaa, kun vuotta aiemmin määrä oli 1 873. Metsähehtaarin keskihinta oli koko maan tasolla 2 754 euroa, kun vuotta aiemmin hinta oli muutaman kympin korkeampi, 2 796 euroa. Mediaanieli keskimmäinen hinta oli 2 444 euroa. Korkein keskihinta oli Kanta-Hämeessä, 5 038 euroa, ja seuraavaksi korkein Päijät-Hämeessä, 5 181 euroa. Yli neljän tuhannen euron keskimääräisiä hehtaarihintoja maksettiin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Metsä on edelleen halvinta
• AJASSA 8 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 FAKTA the original POTTIPUTKI 1970 Finnish design since Originaali Pottiputki® Ammattilaistenkin käytössä jo vuodesta1970. Annons 94x150mm.indd 1 2013-02-11 16:10:07 Tapio Silva Oy Siemenkeskus puh. 0294 32 6000 siemenkeskus@tapio. Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle Jalostettu mänty kasvaa 15 – 25 % enemmän kuin luontainen mänty HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5 – 20 vuotta nuorempana KYLVÄ HYVÄÄ! Voit tilata siemeniä suoraan Tapion kaupasta: www.tapio. /kauppa KASVAA TUOTTAVA METSÄ VALTTERI SKYTTÄ ELY-KESKUKSET eivät enää tee erillistä rajauspäätöstä metsänkäsittelystä liito-orava-alueiden hakkuissa. Eduskunnan hyväksymän lakimuutoksen tarkoituksena on vähentää hakkuisiin liittyvää byrokratiaa liito-oravien esiintymisalueilla ja tuoda säästöjä ely-keskuksille. Uusi laki ei kuitenkaan kumoa sitä, että liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty lailla. Metsäalan on siis yhä huomioitava liitävä nisäkäs hakkuissa. ”Liito-oravan pesäpuu ja sitä lähimmät, suojaa tuovat puut tulee säilyttää. Samoin oravalla pitää olla kulkuyhteydet ravintopuille”, kertoo Suomen metsäkeskuksen metsäjohtaja Anna Rakemaa . Poistuvan rajausmenettelyn tarkoitus on ollut varmistaa, että liito-oravan elinpaikat huomioidaan hakkuissa. Samoin metsänhakkaajat ovat voineet luottaa toimivansa lainmukaisesti viranomaisvarmistuksen myötä. Rajausmenettelyn vaikutus liito-oravan suojeluun on kuitenkin ollut lakitekstin mukaan vähäinen: metsänkäsittelyyn annetut rajaukset ovat kohdistuneet säännöksen voimassaoloaikana noin 1–2 prosenttiin Suomen liito-oravista. Kattavammat tiedot elinalueista Muutos korostaa liito-oravaan liittyvää neuvontaa ja metsänkäsittelyohjeistuksia. Metsäkeskus ja ely-keskukset neuvovat Rakemaan mukaan yhä liito-orava-asioissa. Kun hakkuusta tehdään metsänkäyttöilmoitus, Metsäkeskus ilmoittaa hakkuuoikeuden haltijalle, jos tämä on tietämättään hakkaamassa liito-oravan elinalueella. Rakemaan mukaan lakimuutoksessa olennaista on, että liito-oravien elinalueista kertova paikkatietoaineisto saadaan nykyistä paremmaksi. ”Ainakin lakimuutoksen mukaan tietoaineistoja tullaan kehittämään.” Kun tieto liito-oravan elinpaikasta on helposti saatavissa ja Liito-oravabyrokratia kevenee Ely-keskusten tekemä rajausmenettely poistuu. Vähentynyt vauhdilla » Liito-oravien määrä on vähentynyt 10 vuoden aikana 23 prosenttia. » Orava poistettiin silti uhanalaisten lajien listalta alkuvuodesta. » Raja-arvo uhanalaisuudelle on kannan taantuminen 10 vuodessa 30 prosentilla. » Liito-oravien lisääntymisja levähdyspaikkoina toimivien metsäalueiden hävittäminen tai heikentäminen on edelleen kielletty lailla. metsänkäsittelyohjeistus toimii, metsätaloudella on Metsäkeskuksen mukaan hyvät mahdollisuudet säilyttää oravan lisääntymisja levähdyspaikat. Jos lisääntymisja levähdyspaikkoja joudutaan turvaamaan laajasti, metsänomistaja voi saada suojelusta korvauksia. ”Suurimmassa osassa liito-oravatapauksia metsänkäsittelyyn löytyy vaihtoehtoja. On mahdollista rajata leimikko, tehdä säästöpuuryhmiä tai harjoittaa eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta”, Rakemaa sanoo.
• 9 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 AJASSA MIKKO HÄYRYNEN, teksti JOUNI KLINGA, kuvat O jitukset ja myöhemmin kunnostusojitukset olivat takavuosina lähes yksinomaan metsäkeskusten ja niiden edeltäjäorganisaatioiden hommia. Metsäkeskusten ja niistä irrotetun Otson ote on kuitenkin höltynyt tällä vuosituhannella. Markkinatilan ovat täyttäneet etenkin metsänhoitoyhdistykset, jotka metsänhoitomaksun poistumisen vuoksi ovat etsineet uutta toimintaa. Markkinoille ovat tulleet myös metsäyhtiöt ja pienemmät yksityiset toimijat. ? Kilpailu hiipi ojankaivuun Ojitusten kunnossapito on muuttunut yleishyödyllisestä palvelutoiminnasta kilpailluksi liiketoiminnaksi. Kunnostustahti on suuressa muutoksessa pysynyt yllättävänkin hyvänä. Liito-oravabyrokratia kevenee Laskeutusallas on kohta valmis, kaivinkoneurakoitsija Heikki Luukinen ja Otson Heikki Heikkinen tarkastelevat. Kaivukelit ovat tänä talvena erinomaiset; maassa on kantavaa kohvaa, mutta ei kuitenkaan kaivamista haittaavaa routaa.
• AJASSA 10 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Kilpailua käydään, mutta ei juurikaan hinnalla. Kunnostusojitus maksaa kaikilla toimijoilla yleensä vajaan euron metriltä, ilman kemeratukea. Hintaa tärkeämpi kilpailukeino on asiakastuntemus. Hankkeet saa se, joka on eniten kentällä ja jolla on parhaat kontaktit metsänomistajiin. Erityisen hyväksi liiketoiminnaksi kunnostusojituksia ei tosin kehu kukaan. Metsänomistajan kannalta nykyaika ei ole hirveän erilainen verrattuna metsäkeskusaikaan. Ojansa saa kuntoon, jos niin haluaa – pääsääntöisesti. Huippuvuodet takana Kunnostusojitusmäärät ovat laskeneet vuosituhannen alusta kolmanneksella. Viime vuosina lasku on tosin tasaantunut. ”Huippuvuodet takana”, Otson Pohjois-Suomen alue-esimies Pauli Juntunen sanoo. Uudisojitusten määrät olivat suurimmillaan 1970-luvun alkupuolella, ja kunnostusten kiertoaika on 20–30 vuotta. Keskija Pohjois-Pohjanmaan rajalla toimivan Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kalan johtaja Juha Rautakoski on nähnyt kunnostusojitusten ison muutoksen. ”Olemme lisänneet kunnostusojitusten määrää ja osuutemme on kasvanut vahvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.” Kunnostusojituksista on tullut yhdistykselle tärkeä palvelumuoto sitä mukaan kuin markkinoilla on ollut tilaa kasvaa. Kunnostusojitusten tarve ei ole häipynyt mihinkään, sillä yhdistyksen alueesta puolet on turvemaita. Maanomistuksellisesti olosuhteet eivät ole helpot, sillä tilat ovat tilkkua ja suikaleita. Hankkeet ovat vääjäämättä yhteishankkeita. Kilpailuasetelma on olemassa, mutta hintataso ei merkittävästi heitä eri toimijoilla. ”Meidän kilpailuetu on, että voimme tarjota metsänomistajille helpon ja valmiin paketin.” Kuitupuun markkinat ovat heikot, minkä vuoksi suunnitelmia on kasaantunut. ”Toteutusmäärät pikkuisen laahaavat. On ongelmallista rytmittää kunnostusojituksen suunnittelu, puunkorjuu ja ojituksen toteutus.” Rautakosken mukaan jokainen maanomistaja kuitenkin saa ojansa kuntoon. Vaikeita ovat pienet, erilliset kohteet, jotka ovat kaukana teistä. Ne joutuvat odottamaan, että muut innostuvat mukaan. ”Kemera antaa liikkeellelähtöapua. Jos se poistuisi kokonaan, niin työlaji romahtaisi”, Rautakoski näkee. Yhdistyksen osuus kasvanut Otson metsäpalveluesimies Heikki Heikkinen valvoi kunnostusojitusta Limingassa viime viikolla. Malakiankankaalla aukaistaan ojaa lähes 27 kilometriä. Sadan hehtaarin kunnostushanke on lopuillaan. 5 000 10 000 15 000 20 000 18 13 5 km 12 32 km 2000 2014 Yksityismetsien kunnostusojitukset 2000 ja 2014 Kaivetut ojat, km ”Suurin osa kunnostusojitustarpeesta on jo käyty läpi. Kohteet eivät enää ole suuria ja yhtenäisiä, vaan sirpaleisempia.” Ihan kaikkea ei voi kunnostaa. Vesiensuojeluvaatimusten vuoksi joitain pohjavesialueilla tai Natura-alueiden lähellä olevia kohteita on jäänyt kunnostamatta. Juntusen mukaan kunnostuksia rajoittaa etenkin mäntykuitupuun heikko menekki. Ojalinjat olisi järkevää aukaista yhdessä harvennushakkuiden kanssa. ”Monet suometsät ovat nollaleimikoita, joista ei saa tarjousta. Korjuuolot ovat vaikeat, hakkuukertymä on pieni samoin kuin runkojen keskikoko.” Kemerasta kiinni Myös asiakkaat eli metsänomistajat ovat muuttuneet. ”Aiemmin tilauksia eli ojitusanomuksia tuli itsestään. Nyt niitä pitää myös myydä.” Juntusen mukaan kemeravarat ovat kunnostusten niukkuustekijä. Kohteita kyllä riittää. Kunnostusojitusten, tai kuten kutsutaan suometsien hoidon, kemeratuki on 40–70 prosenttia kokonaiskustannuksista riippuen hankkeen koosta. Kemera on ollut myllerryksessä, laki uusittiin viime kesänä ja uusi muutos on tulossa huhtikuun aikana. Tukitaso laskee, mutta vieläkään ei ole varmaa, kuinka paljon. Kunnostusojitus on useimmiten kannattava investointi ilman tukeakin, mutta kemera laittaa hankkeet liikkeelle. ”Vähintäänkin nykyinen tukitaso ja -määrä tulisi olla, jotta suometsistä tuleva puuhuolto turvataan”, Juntunen näkee. Yksimielisyys ottaa aikaa Ojien kunnossapito ei ole tiekunnan tapaista enemmistö päättää -toimintaa. Ketään ei voi ”VÄHINTÄÄNKIN NYKYINEN TUKITASO JA -MÄÄRÄ TULISI SÄILYTTÄÄ.”
• AJASSA 11 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Otson liiketoimintajohtaja Kari Lundell korostaa kunnostusojitusten olevan muutostilanteessa. ”Entisenkaltaista toimintaa ei enää ole, mutta uusikaan ei ole vielä täysin muotoutunut.” Hänen mielestään markkina ei ole täysin kilpailullinen, sillä valtio on mukana kemera-varoilla ja metsänhoitoyhdistyksillä on taseissaan metsänhoitomaksuja. Metsäkeskus oli ojitusten jokseenkin ainoa toimija vielä viitisentoista vuotta sitten. Seuraajalla eli Otsolla on 40–50 prosentin osuus. Lundell kuittaa osuuden laskun, että Otso ei lähde määrästä, vaan kannattavuudesta. ”Otso ei ole valtion jatke, joka yleishyödyllisistä syistä ojittaa missä vain jos maanomistaja kehtaa kysyä. Ojitusten historiassa liiketaloudellinen näkökulma ei ole ollut ensisijainen lähtökohta.” Lundell peräänkuuluttaa metsäalalle vähemmän tukivetoista ajattelua eikä jokaista hanketta ole järkevää toteuttaa. ”Asiakkaat eli metsänomistajat ovat tottuneet, että mennään tuet edellä. Ensin katsotaan, paljonko saadaan tukea ja sitten, että onko hanke järkevä. Pienillä kunnostusojitusalueilla kustannukset nousevat hyötyä suuremmiksi.” Lundell uskoo, että vähemmälläkin tuella pärjättäisiin. Kunnostusojitusten tuotto on joillain alueilla niin hyvä, että hankkeet ovat kannattavia riippumatta onko tuki 60 vaiko 40 prosenttia. ”Jos kemeravaroja pitää tinkiä, niin ei metsäteistä, mutta suopuolelta voi vähän säätää.” Kilpailua, mutta ei täydellistä Puutavaran autokuljetuksen tarjouspyyntö Stora Enso Oyj pyytää tarjousta puutavaran autokuljetuksesta. Pääasiallinen kuljetusalue sijaitsee Stora Enso Oyj Itä-Suomen hankinta-alueella (Kitee, Pyhäselkä, Rääkkylä ja Parikkala). Vuosittainen työmääräarvio on noin 350 000 m 3 . Määrä voi vaihdella vuosittain riippuen asiakastehtaiden puuntarpeista. Sopimus tulee voimaan 1.10.2016 alkaen ja on voimassa kolme (3) vuotta, ellei muuta yhdessä sovita. Runkosopimus jakaantuu noin vuoden mittaisiin taksapistekausiin. Tarjouspyyntö ja tarjouksen antajan tiedot ovat luottamuksellisia. Ohjeet tarjouspyynnön jättämiseen löydät osoitteesta www.storaensometsa.fi/kilpailutus. Tarjous toimitettava Stora Enso Oyj:lle 20.4.2016 mennessä. Lisätietoja antaa Viljo Lappalainen, p. 040 5635032, viljo.lappalainen@storaenso.com Stora Enso Metsä 10 000 15 000 20 000 40 000 50 000 60 000 70 000 80 000 Laskua kolmasosa Yksityismetsien kunnostusojitukset 2000–2014 Pinta-ala, ha Kaivetut ojat, km Lähde: Luke 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 hankkeeseen pakottaa, paitsi ääritoimena vesilain ojitustoimituksella. Ojitustoimitus on harvinainen ja tulee kyseeseen lähinnä silloin, kun yläpuoliset vedet on juoksutettava alapuolisen, vastahakoisen maanomistajan maiden kautta. Jos vesien poisjuoksutus tehdään rajaojia pitkin tai palstan läpi niin, että alapuolisille maanomistajille ei tule ojitushyötyä, niin yleensä heille ei tule myöskään kustannuksia. Isoissa ojitushankkeissa kaikkien maanomistajien yksimielisyyden saaminen ottaa aikaa. Tyypillisin viivästymisen syy on, että hankkeissa on riitaisuutta ja joku ei aukaise ojalinjoja omalta osaltaan. ”Siihen pitäisi saada tolkkua vaikka niin, että me voisimme hakata ja myydä ojalinjan puut maanomistajan lukuun.”
• AJASSA 12 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 7–10 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,36 ? 53,96 ? 41,62 ? 15,40 ? 16,82 ? 15,13 ? 22,78 ? 23,75 ? Uudistushakkuu 54,91 ? 54,82 ? 43,13 ? 17,10 ? 18,01 ? 17,05 ? 24,75 ? 24,59 ? Harvennushakkuu 46,83 ? 46,80 ? 36,45 ? 14,64 ? 14,94 ? 13,92 ? 20,25 ? 20,55 ? Ensiharvennus 38,52 ? 11,08 ? 11,02 ? 10,96 ? Hankintahinnat 55,59 ? 55 ? 45,65 ? 27,40 ? 29,73 ? 28,45 ? 33,46 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,86 ? 54,67 ? 43,89 ? 15,27 ? 16,87 ? 14,74 ? 21,59 ? 22,76 ? Uudistushakkuu 56,41 ? 55,58 ? 45,36 ? 16,95 ? 18,18 ? 16,96 ? 23,75 ? 23,61 ? Harvennushakkuu 48,34 ? 48,05 ? 38,76 ? 15,16 ? 15,15 ? 14,10 ? 21,06 ? 20,93 ? Ensiharvennus 37,47 ? 11,62 ? 11,39 ? 11,29 ? Hankintahinnat 55,55 ? 55,20 ? 46,51 ? 28,44 ? 28,02 ? 28,46 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,64 ? 54,91 ? 39,55 ? 15,38 ? 17,13 ? 15,09 ? Uudistushakkuu 55,41 ? 55,84 ? 40,86 ? 16,34 ? 18,39 ? 16,89 ? Harvennushakkuu 47,78 ? 48,08 ? 35,97 ? 15,15 ? 15,21 ? 14,38 ? Ensiharvennus 11,38 ? 11,49 ? 11,34 ? Hankintahinnat 58,82 ? 57,11 ? 46,19 ? 28,20 ? 31,49 ? 28,37 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,65 ? 52,41 ? 35,98 ? 16,08 ? 15,81 ? 23,68 ? 24,23 ? Uudistushakkuu 54,99 ? 53,03 ? 36,61 ? 17,67 ? 17,31 ? 25,46 ? 24,93 ? Harvennushakkuu Ensiharvennus 11,64 ? 11,02 ? Hankintahinnat 3,6 miljoonaa kuutiota Tammikuussa yksityismetsistä teollisuuden käyttöön hakattu puumäärä. Lähde: Luonnonvarakeskus PUUKAUPPA LIINA KJELLBERG, teksti SAMI KARPPINEN, kuva K oivutukin käyttö on Suomessa harvojen käsissä. Teollisessa mittakaavassa merkittävät koivunjalostajat laskee kahden käden sormin. Suurista metsäyhtiöistä koivua jalostavat UPM ja Metsä Group. UPM:llä on koivuvaneritehtaat Joensuussa, Savonlinnassa ja Jyväskylässä, Metsä Groupilla Punkaharjulla ja Suolahdella. Suurimmat koivua sahaavat sahat ovat Viitasaarella sijaitseva Haka-Wood Oy ja Koskisen Oy:n saha Hirvensalmella. Koskisen on myös suurimpia koivuvaneKoivutukki jakautuu harvoille Koivutukin jalostus on keskittynyt Itäja KeskiSuomeen. Suurempia koivunjalostajia on alle kymmenen. Koivutukin sahausta Haka-Woodin sahalla Viitasaarella. Haka-Wood on Suomen pohjoisimpia koivusahoja. LIINA KJELLBERG METSISSÄ hakataan vielä talvileimikoita, mutta puunostajien katseet ovat jo kelirikkoja kesäleimikoissa. ”Hyviä talvikorjuukelpoisia päätehakkuuleimikoita pystytään paikoin vielä ostamaan, mutta talviharvennukset on tältä talvelta ostettu. Eniten kysyntää on kelirikkoleimikoilla mutta myös tavallisilla kesäleimikoilla”, sanoo Stora Enson metsäpäällikkö Jorma Länsitalo . Samaa mieltä ovat UPM:n Pohjois-Euroopan puunhankinnan ja metsätalouden johtaja Sauli Brander ja Metsä Groupin Suomen puukauppaja metsäpalveluista vastaava johtaja Yrjö Perälä . Heidän mukaansa kysyntää on nyt kaikille puutavaralajeille. Energiapuun tilanne ei sen sijaan ole kovin ruusuinen. Esimerkiksi Metsä Group ostaa energiakäyttöön lähinnä uudistushakkuiden yhteydessä tulevaa latvusmassaa. Rankapuuta on riittämiin varastossa. Kuluneen talven korjuuolosuhteisiin puunostajat ovat tyytyväisiä. Talven pakkasjakson ansiosta rästissä olleet talvileimikot on pitkälti saatu korjattua. Kesäleimikoilla kysyntää
• AJASSA 13 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,61 ? 54,3 ? 41,32 ? 15,33 ? 17,21 ? 15,58 ? 21,24 ? Uudistushakkuu 55,38 ? 55,13 ? 43,07 ? 16,85 ? 18,43 ? 17,50 ? 23,11 ? Harvennushakkuu 46,92 ? 46 ? 34,35 ? 15,03 ? 14,97 ? 14,38 ? 20,54 ? Ensiharvennus 11,01 ? 11,54 ? Hankintahinnat 55,27 ? 54,08 ? 45,46 ? 28,03 ? 29,83 ? 27,95 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,18 ? 49,37 ? 15,73 ? 15,46 ? 23,14 ? 25,30 ? Uudistushakkuu 51,50 ? 50,23 ? 17,56 ? 17,17 ? 24,98 ? 25,92 ? Harvennushakkuu 44,52 ? 43,43 ? 13,49 ? 12,05 ? 19,26 ? 19,29 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 52,42 ? 50,78 ? 25,94 ? 28,30 ? 32,62 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,85 ? 52,74 ? 40,70 ? 14,84 ? 16,14 ? 14,78 ? Uudistushakkuu 54,51 ? 53,58 ? 42,38 ? 16,99 ? 17,47 ? 16,75 ? Harvennushakkuu 45,46 ? 44,36 ? 35,24 ? 14,27 ? 14,53 ? 13,78 ? Ensiharvennus 39,25 ? 10,03 ? 10,05 ? Hankintahinnat 54,32 ? 52,34 ? 43,91 ? 27,73 ? 27,80 ? 29,27 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat 54,05 ? Ostomäärät viikolla 10 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 19 219 Pohjanmaa 25 309 Lounais-Suomi 30 943 Häme-Uusimaa 47 003 Kaakkois-Suomi 34 376 Pirkanmaa 29 371 Etelä-Savo 61 223 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 35 606 Keski-Suomi 35 945 Pohjois-Savo 25 299 Pohjois-Karjala 33 111 Kainuu 13 665 Pohjois-Pohjanmaa 16 874 Lappi 9 872 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2012 2013 2014 2015 2016 viikot 1–10, 2016 2014 Koko maan viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ €/m³ 1–2 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 2015 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys Etelä–Suomessa 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 417 818 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 10 Koivutukki jakautuu harvoille rin ja -viilun valmistajia. Koivuviilua yhtiö valmistaa Hirvensalmella ja koivuvaneria Järvelässä. Koivuvaneria valmistaa myös Sastamalassa sijaitseva Riga Wood Finland Oy ja koivuviilua ja -erikoisvaneria Lohjalla sijaitseva Mahogany Oy. ”Esimerkiksi Niemen tehtailla on alueelliset piensahojen verkostot, mutta muuten koivunjalostus on pitkälti paikallisten sirkkelisahureiden varassa”, sanoo Luonnonvarakeskus Luken professori Erkki Verkasalo . Tilanne ei yllätä, kun katsoo Luken tilastoja. Koivunjalostajien käyttämä rauduskoivu kattaa maamme puuston tilavuudesta viisi prosenttia. Teollisuuden käyttöön viime vuonna hakatusta noin 54 miljoonasta ainespuukuutiometristä koivutukkia oli vajaat pari prosenttia. Suomalaisia koivusahoja ulkomailla edustavan Koivu-Trading Oy:n toimitusjohtaja Antti Korpikallion mukaan koivunjalostajien vähäinen määrä ei kuitenkaan johdu vain raaka-aineen niukkuudesta. Esimerkiksi Koivu-Tradingiä oli 1970-luvulla perustamassa parikymmentä koivua sahaavaa sahaa. ”Silloin sahoilla sahattiin sekä koivua että havupuuta. Kun sahojen toiminta tehostui, ei koivu sopinut enää joukkoon. Lisäksi koivusahatavaran markkinat ovat niin pienet, etteivät ne kiinnosta suurempia toimijoita”, Korpikallio sanoo. Se, että yritys ei jalosta koivutukkia, ei välttämättä tarkoita, ettei se osta sitä. Esimerkiksi Stora Enso ostaa muun puukaupan yhteydessä tulevia koivutukkeja ja myy ne eteenpäin koivunjalostajille. Ostoalue päättyy Oulun lääniin Koivunjalostus on keskittynyt pitkälti Itäja Keski-Suomeen – sinne, missä koivutukkia on parhaiten saatavilla. Tämä näkyy myös puunhankinnassa. Länsi-Suomessa koivutukki käy kaupaksi huonommin, joskin kysyntä on Verkasalon mukaan viime aikoina kasvanut. Parhaat hinnat koivutukista maksetaan Verkasalon mukaan Päijänteen ja Saimaan alueilla. ”Vaikea sanoa, onko hinta enemmän kiinni korjuuolosuhteista vai puun laadusta. Luontaisesti syntyneen koivun laatu heikkenee kyllä länteen ja etelään mentäessä”, hän sanoo. Koivutukin ostoalueen pohjoisraja myötäilee Verkasalon mukaan entisen Oulun läänin etelärajaa. UPM:n Pohjois-Euroopan puunhankinnan ja metsätalouden johtaja Sauli Brander vetää pohjoisrajan Iisalmi-Pihtipudas-Seinäjoki-linjan kohdalle. Koskisen Oy:lle puuta hankkivan Koskitukki Oy:n metsäpäällikkö Jussi Joensuu arvioi rajan menevän Sotkamon ja Nurmeksen kohdalla. Haka-Wood taas hankkii puuta 150–200 kilometrin säteellä Viitasaarelta. Pohjoisrajan sanelee paitsi etäisyys tuotantolaitoksista myös koivutukin saatavuus. Koivu ei yleensä kasva Pohjois-Suomessa hyvän tukin mittoihin ja vaikka kasvaisi, on se Verkasalon mukaan siinä vaiheessa usein niin vanha, että siinä on jo lahoa ja muita sisävikoja. Esimerkiksi Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosien parhailta kasvupaikoilta voi Verkasalon mukaan kuitenkin saada kohtalaisen laadukasta koivutukkia. Metsä Groupin Suomen puukauppaja metsäpalveluista vastaava johtaja Yrjö Perälä muistuttaakin, että koivutukin ostoalueen rajat on veteen piirretty viiva. Jos tuotantolaitokset käyvät täysillä, haetaan raaka-ainetta kauempaakin. Hirvensalmi Lohja Savonlinna Joensuu Jyväskylä Sastamala Viitasaari Järvelä Punkaharju Suolahti Ostoalueen Pohjoisraja Suomen suurimmat koivunjalostajat Koivu jalostuu Itäja Keski-Suomessa Mahogany Oy Lohja UPM Joensuu, Savonlinna, Jyväskylä Metsä Group Punkaharju, Suolahti Koskisen Oy Hirvensalmi, Järvelä Haka-Wood Oy Viitasaari Riga Wood Finland Oy Sastamala
• 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Näin rytmität taimikonhoidon M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ M aaliskuun hiljalleen hupenevat hanget vievät metsämiehen ja -naisen ajatukset vääjäämättä raivaussahaan. Vaikka metsän lumipeite onkin vielä pääosin liian paksu itse sahaukseen, raivaussahan kiiltävää putkea katsellessa voi miettiä taimikonhoidon vuosirytmiä. Minkä palstan kimppuun käyn ensiksi keväällä? Mikä taimikko olisi sopivin hoitaa, kun aika käy pitkäksi kesälomalla? Havupuutaimikoita hoidetaan Suomessa pääosin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisellä raivauskerralla eli varhaisperkauksessa poistetaan kaikki havupuutaimien kasvua haittaavat lehtipuut. Myöhemmällä raivauskerralla eli varsinaisessa taimikonhoidossa lehtipuuvesojen poiston lisäksi taimikkoa harvennetaan tarvittaessa sopivaan kasvatustiheyteen. Luonnonvarakeskuksen metsänuudistamisen ja taimikonhoidon erikoistutkija Timo Saksa suosittelee, että loppukevät ja kesä käytetään varhaisperkaukseen, muut vuodenajat taimikoiden myöhempään harvennukseen. Syynä vuodenaikavalintoihin ovat lehtipuiden vesat. ”Keskikesä on parasta varhaisperkausaikaa lehtipuiden jälleenvesomisen kannalta. Kesällä kaadettuna kantovesojen pituuskasvu jää Kesä on parasta varhaisperkausaikaa, järeiden taimikoiden harvennus kannattaa tehdä kylmään vuodenaikaan. Arvioi varhaisperkaustarve lehdelliseen aikaan. Maaliskuussa (yllä) tilanne näyttää paremmalta kuin kesällä (alla). Lopputulos: perkaa. Er kk i O ks an en / Lu ke Er kk i O ks an en / Lu ke
• METSÄSTÄ 15 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 pienemmäksi kuin keväällä tai syksyllä. Taimikon harvennusvaiheessa vesomisella ei ole enää merkitystä”, Saksa sanoo. Talviraivaus juurikäävän varalta Varhaisperkausta vaativat taimikot merkitään siis kalenteriin kesäkuukausien kohdalle. Alkuvuotta ei kuitenkaan tarvitse tuhlata odotteluun. Kevään ensimmäiseksi raivauskohteeksi sopii tiheän mäntytaimikon harvennus. Tiheässä riukumaisiksi kasvaneilla taimilla on näin koko kasvukausi aikaa vahvistua kestämään seuraavan talven lumikuormaa. Vaikka taimikonhoidon ei ole havaittu lisäävän juurikääpää, etenkin järeiden havupuutaimikoiden harvennus kannattaa tehdä kylmään vuodenaikaan. ”Järeimmät kohteet kannattaa jättää loka–marraskuulle. Silloin riski juurikääpäsienen leviämiseen on pienintä. Männyllä ytimennävertäriski puoltaa myös sitä, että järeimmät taimikon harvennuskohteet tehdään syksyllä tai talvella”, Saksa sanoo. Ytimennävertäjäkuoriaisten aiheuttama riski koskee yli viisimetristen mäntyjen kaatoa taimikon harvennuksissa. Kaksivaiheinen riskittömin Saksan mukaan kaksivaiheinen taimikonhoito on riskittömin vaihtoehto niin istutuskuusikoissa kuin pääsääntöisesti istutusja kylvömänniköissäkin. ”Kaksivaiheisessa pystytään välttämään se tilanne, että havupuu jäisi kasvussa lehtipuun alle. Havupuun kehitys ei taannu, ja taimikko kehittyy nopeammin. Männyllä kaksivaiheinen taimikonhoito vähentää myös hirvituhoriskiä”, Saksa sanoo. Kuusikossa kaksivaiheisuus toimii niin, että varhaisperkaus tehdään, kun istutuskuuset ovat noin metrin pituisia. Heti päätehakkuun jälkeen istutetussa kuusikossa perkauksen ajankohta on 4–6 vuotta istutuksesta. Varsinainen taimikonhoito tehdään, kun kuuset ovat 3–4-metrisiä. Istutuksesta on tällöin kulunut aikaa noin 10 vuotta. Taimikonhoidon jälkeen lehtipuiden vesat eivät enää saavuta istutuskuusien pituuskasvua. Taimikon tarvitsemiin perkausja raivauskertoihin vaikuttaa oleellisesti se, kuinka nopeasti päätehakkuun jälkeen taimet istutetaan tai alue kylvetään. Jos uudistaminen ei tapahdu heti hakkuun jälkeen, lehtipuiden etumatka kasvaa ja taimikossa voidaan joutua kolmivaiheiseen hoitoon eli perkaamaan kahdesti ennen varsinaista taimikonhoitoa. Männyllä vaihtoehtoja Mäntytaimikoistakin suurin osa tarJuurikäävän varalta ”JÄREIMMÄT TAIMIKOT KANNATTAA JÄTTÄÄ LOKA-MARRASKUULLE.” Vinkit taimikonhoidon ajoitukseen Jos olet todella kiireinen, keskity varhaisperkauksiin. Lehtipuuston aiheuttama kilpailu lisääntyy voimakkaasti jo yhdessä kesässä. Käytä kesä varhaisperkauksiin, alkukevät, syksy ja talvi taimikoiden harvennuksiin. Muista, että lehtipuiden kasvu juontaa jo osin ajasta ennen päätehakkuuta. Tee ennakkoraivaus muutama vuosi ennen päätehakkuuta. Muokkaa maa ja kylvä tai istuta mahdollisimman pian päätehakkuun jälkeen. Heinää ja torju taimia haittaava pintakasvillisuus taimikon ensivuosina. Lehtipuut kasvavat nopeasti ohi istutustaimista. Jos tilanne on kiikun kaakun, älä emmi vaan perkaa. Jos lumipeite antaa myöten, taimikon harvennus kannattaa tehdä talvella, jolloin juurikääpä ei ainakaan leviä kannoista taimikkoon. JOS haluaa minimoida lehtipuuvesojen pituuskasvun raivauksen jälkeen, varhaisperkaus kannattaa tehdä juhannuksen tienoon ja elokuun lopun välillä. Tutkimukset tarkoista minivesomisajankohdista ovat osin ristiriitaisia, mutta eri lehtipuulajeilla on omat parhaat kaatoajankohtansa. Koivun ja pihlajan minivesomisajankohta on kesäkuun puolivälissä. Poikkeuksia ovat turvemaiden hieskoivut, jotka kannattaa kaataa heinä–elokuussa. Heinäkuu on tehokkainta myös lepänja haavantaimien perkaukseen. ”Ajankohdat johtuvat siitä, että kun lehdet ovat kasvaneet kesällä, vararavinto lehtipuiden juurakoissa on pienemmillään”, Luken erikoistutkija Timo Saksa sanoo. Raivauksen jälkeen kannoista nousevien vesojen kasvuvauhti riippuu myös kaatoajankohdan sääoloista. Pitkän sadejakson jälkeen kaadettujen puiden kannot vesovat enemmän kuin kuivana aikana kaadettujen puiden kannot. Saksa muistuttaa, että vaikka keskikesä on kasvuvauhdin näkökulmasta parasta perkausaikaa, työ täydessä lehdessä olevassa taimikossa vie aikaa. ”Jos lähdetään halkomaan hiuksia, optimaalisin varhaisperkausajankohta voisi olla juuri ennen kuin puut ovat täydessä lehdessä. Raivaustyö ei olisi vielä hankalaa, mutta tulevien vesojen pituuskasvu rajoittuisi.” Paras tulos keskikesän kuivuudessa vitsee varhaisperkauksen Etelä-Suomessa, vaikka männylle luontaiset karummat kasvupaikat vähentävät lehtipuuston kilpailua. Laatupuun kasvatukseen tähtäävän mäntytaimikon kaksivaiheisessa hoitoketjussa varhaisperkaus tehdään, kun taimet ovat 0,5–1 metriä pitkiä ja taimikon perustamisesta on aikaa 5–10 vuotta. Varsinainen taimikonhoito tehdään, kun männyt ovat 4–6-metrisiä ja uudistamisesta on aikaa 15– 20 vuotta. ”Tiheimpiä mäntytaimikoita voi harventaa jo varhaisperkausvaiheessa ja ottaa susipuita pois”, Saksa toteaa. Laatupuukasvatuksen ohjerajojen lisäksi mäntytaimikon harvennukseen on kaksi muuta vaihtoehtoa. Erittäin tiheissä, yli 5 000 runkoa hehtaarilla sisältävissä männyntaimikoissa myöhempi taimikonhoito kannattaa tehdä lumija tuulituhojen välttämiseksi jo silloin, kun taimet ovat 3–4 metrisiä. Jos metsänomistaja haluaa taimikostaan energiapuuta, mäntytaimikko harvennetaan jo 2–3 metrin pituisena. Tämä tyyli sopii vain tuoreilla tai kuivahkoilla kankailla kasvaville männiköille. Karuimmilla kasvupaikoilla kannattaa keskittyä vain ainespuun eli tukin ja kuidun kasvatukseen. Jutun lähteenä on käytetty uutta Taimikonhoito – tavoitteet, menetelmät ja kustannukset -kirjaa, Metsäkustannus 2016. Hirvialueilla mäntytaimikon harvennusta kannattaa myöhästyttää, jotta syötyjen taimien tilalle on vielä vara valita uusia puita. Varaudu tuhoihin Älä emmi Er kk i O ks an en / Lu ke Va ltt er i Sk yt tä Va ltt er i Sk yt tä
• 16 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 METSÄSTÄ ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat K uvanveistäjä Essi Korva ottaa vieraan vastaan kotinsa pihalla Pellon Jarhoisessa, Torniojoen varressa. Keskitalven kirkas pakkasaamu vielä empii, eikä aurinko ota noustakseen. Varhaisesta aamusta huolimatta – tai sen ansiosta – Essi Korvan veistokset kuistilla ja pihamaalla elävät. Muutamat niistä ovat saaneet lumihunnun ylleen. Patinoitunena ne jatkavat elämäänsä luonnon omilla ehdoilla, vuodenajoista piittaamatta. Samassa hetkessä elää myös Hekla-koira. Se säntää paikasta toiseen, veistokselta veistokselle ja hyppii riemusta. ”Tykkään, että teokset saavat olla ulkona ja liittyä hitaasti luonnon omaan kiertokulkuun”, Korva sanoo. Essi Korvalle metsä on kaikki kaikessa. Siellä hän liikkuu ratsain tai patikoiden, siellä ajatus liitää ratsun antaessa liikkeelle rytmin, ja siellä suunnitelmat saavat muotonsa. Paitsi innoittaja, metsä on Korvalle myös konkreettisesti läsnä. Sieltä löytyy mieluista materiaalia taiteen raaka-aineiksi: lintujen sulkia, eläinten luita, pääkalloja. ”Mieluisin veistomateriaalini on kotimainen mänty, tuoreena tai hongittuneena. Se on tasalaatuista, riittävän pehmeää veistettäväksi mutta silti kestävää ja halkeaa kauniisti. Lisäksi siinä on upea tuoksu.” Järeät puut, pahkat ja muu veistäjälle sovelias puuaines löytyy lähitienoilta myös ystävien ja sukulaisten avulla. ”Koko suku ja lähipiiri on valjastettu materiaalin keruuseen. Valtavan hienon valikoiman pahkoja sain tutulta metsäkoneyrittäjältä. Hän oli ajatellut eläkepäivinään ryhtyä tekemään niistä jotakin, mutta ennenaikainen sairaus esti suunnitelman, ja hän luovutti aarteensa minulle”, Essi Korva kertoo. Työhuoneesta näkyy lapsuuden ranta Korvan työhuone on kotitalon yläkerrassa. Lattiaa peittää suojamatto, jonka päällä on roiskeina monien näyttelyiden värimuisti. Lattialla seisoo maalausteline. Seinillä pensseleiden ja siveltimien joukossa on luonnoksia ja piirustuksia. Työhuoneen ikkunasta avautuu näkymä Jokirantaan, jossa Korva lapsena rakensi rantapuiden juurakoista omia pienoismaailmojaan. Torniojoki virtaa pakkasesta huoELÄMÄN PUINEN KIERTOKULKU Suomalainen mänty ja ihmiselämän vaiheet yhdistyvät kuvanveistäjä Essi Korvan töissä. Essi Korva työskentelee elämän tärkeimpien kysymysten äärellä. Jokainen ihminen kokee syntymän, elämän sekä kuoleman. ”Turva 6” viihtyy puhtaalla lumella.
• 17 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 METSÄSTÄ limatta paikoin sulana. Kevyttä usvahuurua nousee törmälle. On tilaa, avaruutta ja puhtautta. Essin vanhemmat viljelevät maaja metsätilaa Väylän varressa. Tilan pellot ovat luomutuotannossa, mutta lehmät lypsävät tavanomaista maitoa. ”Kyykkyjumppa navetassa on tuttua puuhaa”, Korva kertoo. Moottorisahasta pensseliin Matka puusta taideteokseksi on monivaiheinen. Sopivan materiaalin löydyttyä voi kulua parikin vuotta ennen kuin työ alkaa. Suunnitteluvaiheen jälkeen on aika ryhtyä työstämään. Korvan välineitä ovat mm. sähkökäyttöinen moottorisaha, rälläkkä, lukemattomat taltat sekä kaasutohotin polttamista varten. Viimeistelyssä kuluu harjoja ja maaleja. Essi Korva ilmoitti läheisilleen jo lapsena, että hänestä tulee taiteilija. Kutsumus oli vahva, vaikka varoittaviakin sanoja ammatin epävarmuudesta sai kuulla. Vielä Kanneljärven kansanopiston kuvataidelinjalla maalaaminen oli vahvimmilla. Lahden ammattikorkeakoulun taideinstituutissa veistäminen sai kuitenkin yliotteen. Korva valmistui kiitetystä opinahjosta kuvanveistäjäksi vuonna 2010. Korva on nuoresta iästään huolimatta jo kansainvälinen taiteilija. Hän on opiskellut ja työskennellyt muun muassa Espanjassa ja Meksikossa. Näyttelyihin hän on osallistunut kaikissa Pohjoismaissa sekä Virossa ja Venäjällä. Kotimaassa Korvan teoksia ovat hankkineet monet museot ja yksityiset taidekokoelmat. ELÄMÄN PUINEN KIERTOKULKU ”KUOLEMA ON SIIVOTTU YHTEISKUNNASTAMME, VAIKKA SE ON LUONNOLLISINTA MAAILMASSA.” ”Missä kukaan ei näe” on veistetty männystä. Suuri teema Korva työskentelee elämän tärkeimpien kysymysten äärellä. Jokainen ihminen kokee syntymän, elämän sekä kuoleman. Yhtälailla syntymä kuin kuolemakin ovat elämässä läsnä, vaikkakin sen vastakkaisia puolia. Jutun pääkuvan veistossarjassa ”Kutsu ja odotus” kalmankalpeat ihmishahmot seisovat puolisääreen ulottuvassa hangessa kuin kutsuen ja odottaen Korvan pihamaan veistospuiston rajalla. Vaikutteet teokselle antoi puolen vuoden opintoja työskentelymatka Meksikoon. Sikäläisessä ”kuolleitten päivän juhlassa” juhlitaan elämää. ”Kuolema on siivottu meidän yhteiskunnastamme, vaikka se on luonnollisinta maailmassa”, Essi Korva toteaa ilman synkkyyttä, täynnä nautinnollista elämän iloa.
• METSÄSTÄ 18 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Jyväskylä METSÄNOMISTAJA SAMI KARPPINEN teksti ja kuvat M etsänomistaja Kalervo Närhi silmäilee tottuneesti lumen verhoamaa hankintapuupinoa metsäautotien varressa Petäjävedellä. Tällä kertaa puut eivät ole miehen omia, mutta työurallaan lähes viisi vuosikymmentä puuta ostaneelta mieheltä pinon tarkastaminen tapahtuu automaattisesti. Onko alamittoja, miten ladottu, joko pinonpäähän on lyöty firman laput? ”Työuralta mieluisimmat muistot liittyvät juuri kevään kynnykselle. Luonto herää eloon ja taloissa kierrettiin mittaamassa hankintapinoja. Tuttujen isäntien kanssa oli mukava tehdä kauppaa, juoda kahvit ja turista niitä näitä”, vuonna 2011 Metsäliiton palveluksesta eläköitynyt Närhi sanoo. Jyväskylässä asuva Närhi on lähtöisin Äänekosken Sumiaisista. 67-vuotiaan Närhen metsämiesura alkoi niin ikään Metsäliitossa työskennelleen Jaakko-isän jalanjäljissä jo 16-vuotiaana vuonna 1964. ”Pääsin Jyväskylään Serlalle metsäharjoittelijaksi, ja muutin Sumiaisista kaupunkiin erääseen taloon kortteeriin. Metsäala vei mukanaan, ja pisimmän rupeaman tein Metsäliitto Osuuskunnan palveluksessa, vuodesta 1986 eläköitymiseen asti.” Työuransa aikana Närhi ehti ostaa puita lähinnä Jyväskylän seudulta pitkästi päälle miljoona mottia. Jos puut ladottaisiin kolmimetrisinä pölkkyinä kaksi metriä korkeaan pinoon, sille kertyisi mittaa yli 166 kilometriä. Tyypillinen suomalainen metsänomistaja Petäjäveden ja Multian metsiin Närhen tuo säännöllisesti metsästysharrastus. Nytkin kolmevuotias Kamu-beagle hakee innolla jänistä tutuista notkanteista. Jälkiä on niukasti, sillä jänöt eivät ole liikkuneet piiloistaan yöllisen lumisateen jälkeen. Metsän tuotto on itsestä kiinni Eläkepäiviä viettävän Kalervo Närhen aika kuluu metsänhoitotöissä ja jänisjahdissa suomenmestarin kanssa. metsänomistaja: eläkeläinen, ei asu tilalla, ja pääosa toimeentulosta tulee muualta kuin metsästä.” ”Yhteensä metsäpinta-alaa on noin 55 hehtaaria. Määrä on sikäli sopiva, että metsänhoitotyöt on ennättänyt hyvin tehdä omatoimisesti.” Myytäviä tiloja Närhi myöntää sivusilmällä seuraavansa edelleen, mutta niiden hinnat tuntuvat tänä päivänä todella kovilta. ”Toisaalta metsässä pystyy omalla osaamisella ja aktiivisuudella vaikuttamaan oleellisesti sijoituksesta saatavaan tuottoon”, hän pohtii. Lähes viisikymmentä vuotta puunoston parissa työskennelleen Kalervo Närhen huomio kiinnittyy edelleen vaistomaisesti hankintapinoihin. ”Työhommista kaipaamaan jäin mukavia metsänomistajia ja kevään tunnelmaa metsässä.” ”Talvista on tullut niin vähälumisia, että beaglekin pärjää maastossa hyvin jopa näin helmikuussa. Närhen omat metsät sijaitsevat kotitalon perintönä Sumiaisissa. Lisäksi hän on ostanut metsää Leivonmäeltä. Mies on nykymittapuun mukaan tyypillinen suomalainen Beagle Highway’s Fellow, tuttavallisemmin Kamu, korjasi viime syksynä Ajovoittaja-kisasta täyden potin 96,50 pisteellä.
• METSÄSTÄ 19 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Pari metsäalan lehteä kertoi äskettäin uutisesta, jonka mukaan Joutsenmerkkiä on turha havitella tuotteelle, jonka raaka-aine on siperianlehtikuusi. Ja aivan oikein, kun menee uutisen alkulähteelle eli Joutsenmerkkiä ylläpitävän Motiva Services Oy:n lehdistötiedotteisiin, sieltä löytyy uutisessa siteerattu väite. Ikävän yleiseen tapaan yhtiön lehdistötiedote on suunniteltu laiskoille toimittajille muotoon, joka antaa mielikuvan haastattelusta. Lehdistötiedote muotoilee: ”Siperianlehtikuusi on luontaisesti kestävä ja siksi arvokas puuraaka-aine. Se on peräisin Venäjän luonnontilaisista vanhoista metsistä, joita pitää suojella, Bergbom jatkaa.” Ja höpö höpö. Yhtiö itsekin huomasi tämän, koska on jo hieman täsmentänyt lehdistötiedotettaan. Kun menee päätöksiin, joihin Joutsenmerkin kriteeripäällikkö Karin Bergbom perustaa ”haastattelunsa”, ilmenee aivan muuta. Jos joku suomalainen lehtikuusen kasvattaja alkaa tehdä tukeistaan jotakin tuotetta, ainakaan puulaji ei estä Joutsenmerkin hakemista ja saamista. Suurempi este muodostuu käsittämättömän korkeista kustannuksista, jotka Motiva Services Oy perii. Pelkästä hakemuksesta yrittäjä joutuu maksamaan 3 000 euroa, josta pienyrittäjä tosin saa 50 prosentin alennuksen. Sitten maksetaan selvitystyöstä, että tuote on oikeasti pohjoismaisen ympäristömerkin arvoinen. Kaiken kruunaa vuosimaksu. Kymppitonni on pikkuraha näissä ympäristömerkkikarkeloissa. ??? Miten niin siperianlehtikuusi ei estä merkin saamista? Selitys on yksinkertainen. Suuressa viisaudessaan Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin isot pojat ovat tehneet englanninkielisen Excel-taulukon, jonka mukaan Euroopan unionin ulkopuolelta tuleva Siberian larch ei kelpaa raaka-aineeksi ympäristömerkityille tuotteille. Ja pojat ovat päättäneet, että sama koskee myös dahurianlehtikuusta. Mutta tämä on eri asia kuin lehdistötiedotteen väittämä, ettei siperianlehtikuusi-niminen havupuu muka kelpaisi ympäristömerkityn tuotteen raaka-aineeksi. Se, että halutaan kurittaa venäläisiä puutavaran tuottajia, on silkkaa kauppapolitiikkaa. Kun Venäjän siperianlehtikuusivarat ovat muutamia kymmeniä miljardeja kuutiometrejä ja ongelmana on, ettei sitä huolita teollisuuspuuksi jos vain mäntyä on saatavana, on älytön virhepäätelmä ottaa se ympäristötikun nokkaan. Suurempi ongelma on, ettei edes metsäpaloja vaivauduta torjumaan, jos kohteena on vähäarvoinen siperianlehtikuusi. Muutakin kiintoisaa taulukossa on. Sen mukaan joutsenmerkkiläiset vastustavat myös viljeltyä tiikkiä. Ainakaan ei tehdä eroa luonnontiikin ja viljellyn tiikin välillä, vaan tiikkiä pidetään sopimattomana ympäristömerkin tuotteisiin. Kyseessä saattaa olla harkittu teko. Kaikki ympäristömerkin tuotteet ryhmässä ”kestävä puutavara” ovat sellaisia, joissa puuta on käsitelty hintaa lisäävällä menetelmällä. Mukana on suomalaisen Lunawoodin lämpöpuu, mutta myös hollantilaisten radiatamänty, joka on käsitelty etikkahappoanhydridillä. Teollisilla valmistajilla on rahaa käytettäväksi myös ympäristömerkkeihin. ??? Mutta onko tämä viisasta? Eikö olisi järkevää suosia puulajeja, Puulajin valinnan riskit Puuntuottaja ennätti jo säikähtää uutista, ettei siperianlehtikuusesta tehty tuote enää voisi saada ympäristömerkkiä. Onneksi kyseessä oli uutisankka. Taimikonhoitoon hyvissä ajoin Taimikonhoitotyöt, istutukset ja ennakkoraivaukset Närhi onkin hoitanut poikkeuksetta itse. Viime syksynä mies ennätti raivata taimikoita kymmenen hehtaaria. ”Enemmänkin olisi tullut tehtyä, mutta vaimo liukastui syksyllä ja loukkasi nilkan, joten kotona tarvittiin paljon apuani.” Pitkä kokemus yksityisten ja yhtiöiden omistamien metsien parissa on opettanut, että taimikonhoidot ja harvennukset on syytä tehdä ajallaan. ”Taimikoihin olen ehkä mennyt liiankin varhain vanhan kemera tuen edellytyksiä ajatellen. Kehityksen suunta on ehdottomasti oikea, kun tukia kohdennetaan uuden lain myötä varhaisperkauksiin”, Närhi uskoo. Puukauppaa tutun kumppanin kanssa Hankintahakkuulle Närhi ei nykyään enää itse lähde, vaan puut hän myy pystykaupalla. Metsäliiton mies on luottanut tuttuun firmaan myös työuransa jälkeen. ”Ehkä jossain tilanteessa olisi muualta voinut saada jonkun euron enemmän, mutta en ole nähnyt tarpeelliseksi muuttaa toimivaa kauppasuhdetta.” Vaikka Närhi on hoitanut metsiään puhtaasti taloudellisesta lähtökohdista, tunnistaa hän nykyään itsessään samoja piirteitä kuin aikoinaan asiakkaissa. ”Leimikkoa suunniteltaessa tai hankintapinoa mitatessa koitin aina houkutella metsänomistajaa myymään myös aukkoa. Mutta ei päätehakkuuta nykyään itsekään kovin innokkaasti myy. Harvennusleimikon myynti on paljon mukavampaa”, hän myöntää. Tukkileimikon myyntiä jarruttaa sekin, ettei eläkeläisellä ole juuri nyt suuria investointitarpeita. ”Tämä asia vaikuttaa varmasti puukauppahaluihin Suomessa laajemminkin.” Kamulla mestarin otteet Reilun tunnin haun jälkeen Kamun haukku tärähtää käyntiin. Närhi hälyttää läheisellä kodalla tulia pitävän poikansa Matin ja tämän pojan Niilon passiin. Papan peräkontisPojanpoika Niilo Närhi oli mukana elämänsä ensimmäisessä jänisjahdissa. ta löytyy viisivuotiaalle pojanpojalle pienoiskiväärin tukista tehty leikkipyssy. ”Sama pyssy on muuten ollut minullakin pikkupoikana”, kertoo metsänhoitaja Matti Närhi. Viime syksynä Hyvinkäällä beaglejen Ajovoittaja-kisassa suomenmestariksi kruunattu Kamu, virallisemmin Highway’s Fellow, antaa jänikselle kyytiä varmoin ottein. Pian lumisesta metsästä kajahtaa vaimea laukaus. Tovin päästä kodalle ilmestyy kolme tyytyväistä miestä ja innokas koira. Niilo Närhi roikuttaa saalista ylpeänä. ”Tämä oli paras jänisjahtipäivä ikinä. Oli hyvät eväät ja saatiin saalista”, poika perustelee. ”Olipa tämä myös sinun ensimmäinen jänisjahtipäivä ikinä”, pappa nauraa. Gps-pannan ansiosta Niilo Närhi voi seurata Kamu-koiran liikkeitä Kalervo-papan puhelimesta. joissa halutut ominaisuudet ovat jo luontaisesti? Etikkahappoanhydridi tehdään huikealla energiankulutuksella metanolin kautta häkäkaasusta ja vedystä, eikä tätä prosessia voi pitää kestävän kehityksen mukaisena. Etenkin tiikin ominaisuudet ovat erinomaisia kaikkiin käsiteltyihin puihin verrattuna, ja myös lehtikuusi on kelvollista moniin tarkoituksiin sellaisenaan. Taitaa olla selittämisen paikka ympäristömerkin markkinoijilla.
• METSÄSTÄ 20 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 MARTTI LINNA, teksti ja kuvat H elmikuun alusta alkaen maakuntaliittojen ei ole enää tarvinnut lähettää laatimiaan maakuntakaavoja ympäristöministeriön vahvistettaviksi. Tämä tarkoittaa kuntien ja tulevien itsehallintoalueiden luottamushenkilöiden sananvallan kasvamista alueiden käytön suunnittelussa. Yksittäisen maanomistajan kannattaa valvoa, millaisia kaavamerkintöjä hänen mailleen tulee. Kaavoituksella on Suomessa monta tehtävää. Maaseudulla asuvien ja yrittävien kannalta tärkeitä tavoitteita ovat muun muassa yhdyskuntarakenteen pitäminen tiiviinä, elinkeinojen toiminnan tukeminen sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Maakunnissa laaditaan valtakunnallisia ja alueellisia tavoitteita yhdistäviä maakuntakaavoja. Usein tätä työtä tehdään vaiheittain: Esimerkiksi Kymenlaaksoon laadittiin kymmenisen vuotta sitten taajamakaava. Sen jälkeen on laadittu lisäksi luontoja maaseutukaava, energiakaava tuulienergiatuontoon sopivien alueiden kartoittamiseksi sekä kauppaja merialuekaavat. Maakuntakaavoissa osoitettujen aluevarausten aikajänne voi olla pitkä, jopa 20–30 vuotta. Ne ovat yleispiirteisiä eivätkä kata läheskään kaikkia maakunnan maaja vesialueita. Maakuntakaavojen merkinnöillä on kuitenkin ohjausvaikutusta siihen, mitä kaavahierarkian seuraavalla tasolla piirretään yleiskaavoihin. Alempi syrjäyttää ylemmän Yleiskaavat laatii ja hyväksyy kunta. Voimaan tultuaan yleiskaavan merkinnät syrjäyttävät maakuntakaavan, joten sen laadintaa kannattaa seurata. Yleiskaavoja voidaan laatia moniin erilaisiin tarkoituksiin kunnan Älä anna kaavan yllättää Kaava saattaa rajoittaa maanomistajan mahdollisuuksia hyödyntää omaisuuttaan. Siksi on syytä olla tarkkana. » Tutustu voimassa olevaan maakuntakaavaan ja vireillä oleviin muutoksiin. » Tutustu maitasi mahdollisesti koskeviin yleisja asemakaavoihin. » Tutustu kuntasi kaavoitusohjelmaan ja vuosittaiseen kaavoituskatsaukseen. » Selvitä, ketkä vastaavat kaavoituksesta alueesi edunvalvontajärjestöissä. » Perehdy valmisteilla olevaan kaavaan jo luonnosvaiheessa. » Selvitä kaavan suhde jokamiehenoikeuksiin, metsälakiin sekä maankäyttöja rakennuslakiin. » Ota selvää arvokkaista maisema-alueista ja tehdyistä luontoselvityksistä. » Kysy valmistelijoilta ja asiantuntijoilta, mitä vireillä oleva kaava vaikuttaa elinkeinoosi, omaisuuteesi ja suunnitelmiisi. » Jätä tarvittaessa muistutus noudattaen viranomaisten aikarajoja. Kaava-aineisto ei ole kunnissa vielä läheskään aina sähköisessä muodossa, eikä siten siirrettävissä metsätoimijoiden tietojärjestelmiin. (Lähde: Pyhtään kunta). Kouvolalainen maaseutuyrittäjä Mikko Lassila harrastaa kaavoitusasioita, joten monet maanomistajat soittavat hänelle törmätessään maitaan koskevaan outoon kaavamerkintään. kaavaa varten voidaan selvittää voimaloiden melu-, maisemaja välkevaikutuksia.” Byrokratiaa karsitaan Kuivalainen muistuttaa, ettei maakuntakaavassa tarvitse osoittaa käyttövarauksia jokaiselle alueelle. Esimerkiksi Kymenlaakson maakuntakaavoituksessa on paljon valkoisia alueita. Alueiden käytön suunnittelu ei saa aiheuttaa maanomistajille tai muille oikeuksien haltijoille kohtuutonta haittaa. Näin voi kuitenkin käydä, sillä kaavoilla on oikeusvaikutuksia. Eri viranomaisten on otettava toiminnassaan huomioon kaavojen määräykset ja edistettävä niiden toteutumista. Niinpä maa-ainesten ottamista suunnittelevalle maanomistajalle voi tulla yllätyksenä, ettei siihen heltiäkään lupia alueelta, joka on kaavassa merkitty muuhun käyttöön. Jo maakuntakaavoituksen tasolla maanomistajaa voi kohdata ehdollinen rakentamisrajoitus esimerkiksi suojeluarvojen takia. Kaavan laatimisvaiheessa annettava rakentamiskielto voi kestää maksimissaan kaksi vuotta. Yleiskaava-alueella vähänkin suuremman metsätyön tekeminen saattaa vaatia maksullisen maisematyöluvan hakemista kunnalta. Biotalous on yksi Juha Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeista. Yksi osa sen toteuttamista on metsäalaa tukevan kaavoituksen kehittäminen. Elinkeinopäällikkö Pekka Vainikka Suomen metsäkeskuksesta kertoo, että tarkoituksena on selkeyttää metsälain sekä maankäyttöja rakennuslain rajapintoja niin, että päällekkäistä ohjausta poistetaan. Vireillä on myös metsätietolain muutos, joka mahdollistaa sen, että kaavoittaja voi jatkossa hakea tarvitsemaansa luontoja metsävaratietoa suoraan metsäkeskuksen tietojärjestelmästä. Varma havainto liito-oravan läsnäolosta. Epämääräinen rajaus suojeltavan eliölajin tarpeisiin mahdollisesti sopivasta elinympäristöstä ei ole riittävä peruste suojelumerkinnälle. Selvityksistä täytyy löytyä sille pitävät perustelut. eri alueille, ja niiden aikajänne voi olla lyhimmillään 5–10 vuotta. Esimerkiksi kyläyleiskaava voidaan tehdä sellaisella tarkkuudella, että sen perusteella kunnan rakennusvalvonta voi myöntää suoraan rakennuslupia. Rantaosayleiskaavassa taas jyvitetään rantarakentamisoikeuksia, ja merkitään alueita myös tulevien mökkiläisten virkistystä varten. Maakunnallisen kaavahierarkian kolmas taso eli asemakaava laaditaan yleiskaavoituksen ohjaamana. Kunnan laatima asemakaava syrjäyttää voimaan tultuaan yleiskaavan. Merkinnöiltään se rajaa jo hyvinkin tarkasti esimerkiksi tulevia rakennuspaikkoja ja -oikeuksia. ”Alueiden käytön suunnittelussa täytyy olla tavoitteena vuorovaikutteisuus ja riittävä vaikutusten arviointi”, sanoo alueidenkäyttöpäällikkö Harri Kuivalainen Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta. ”Kun lähdetään kaavoittamaan, on tiedettävä mikä on tavoite ja mitkä ovat vaikutukset. Tällöin laadintaa varten tehdyt selvitykset voidaan ohjata oikein. Esimerkiksi tuulivoimaMIKKO LASSILAN TÄRPIT
• Uutuus Uutuus Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Tulevaisuus tehdään nyt. Taimikonhoito – tavoitteet, menetelmät ja kustannukset Timo Saksa, Jari Miina ja Karri Uotila Taimikon perustaminen on merkittävä investointi. Taimi­ konhoidolla huolehditaan metsänuudistamisessa tehdyn investoinnin tuottokyvystä. Kun varhaishoito, varhais­ perkaus ja myöhempi taimikonhoito tehdään tavoitteelli­ sesti ja oikea­aikaisesti, päästään kustannustehokkaaseen ja taloudelliseen lopputulokseen. Kirja kokoaa tiedon taimikonhoidon biologisista perusteista, menetelmistä sekä niiden kustannuksista. Hinta 34 € Sujuvasti seuraavalle – metsän omistajanvaihdos Matti Kiviniemi ja Pirjo Havia Kirja auttaa metsänomistajaa suunnittelemaan ja toteut­ tamaan sujuvasti metsän sukupolvenvaihdoksen ja muut omistusjärjestelyt. Se avaa verosuunnittelun lisäksi muita tärkeitä perusteita omistusratkaisuille ja tarjoaa tiedon omistusjärjestelyn eri vaiheisiin. Teoksessa esitetään uusimmat oikeustapaukset, metsäverotuksen ja muun oleellisen lainsäädännön muutokset sekä asiakirjamallit. Hinta 42 €
• METSÄSTÄ 22 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Antti Uotila, Risto Kasanen ja Kari Heliövaara Metsätuhoja voidaan torjua ennalta, kun tuhoriskit tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänhoidossa. Havainnollisesti kuvitettu kirja auttaa tunnistamaan tuhot ja niiden aiheuttajat metsissämme. Teos kattaa sekä talousmetsien tuhot että monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät tuhon aiheuttajat. Kirja antaa hyvät perustiedot metsätuhojen taloudellisesta merkityksestä sekä tuhojen torjunnasta. Hinta 42 € Metsätuhot MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija O nko teräketjuissa eroa? Keräilimme erilaisia teräketjuja ja muilutimme ne tammikuiseen metsään Savon sydämeen. 20–30 asteen pakkasjakso oli jäädyttänyt puut luunkoviksi, kun vertailimme erilaisiin sahoihin ja käyttöön tarkoitettuja ketjuja Ensimmäisen vertailuryhmän muodostivat keskikokoisten moottorisahojen vakioketjut, joiden jako on 0,325, vetolenkkien lukumäärä 56 ja vetolenkkien leveys 1,5 millimetriä. Siis normiketju 13 tuuman terälaipalle. Vastakkain olivat Oregonin teräväkulmainen, niin sanottu chisel-ketju ja Stihlin pyöreäkulmainen Rapid-ketju. Kyse ei siis ollut Stihl vastaan Husku -maaottelusta, vaan ketjutyyppien vertailusta. Toinen ryhmä olivat pieniin sahoihin, esimerkiksi hankintahakkaajien suosimaan Stihl MS 201:een, sopiva 3/8 jaollinen ketju, jossa vetolenkkien lukumäärä on 44 lenkkiä ja vetolenkin leveys 1,3 millimetriä. Koesahasimme teräväkulmaista Stihlin Picco Superja pyöreäkulmaista Picco Micro -ketjua sekä Oregonin teräväkulmaista VXL -ketjua ja halpaketju-Championia. Kolmas ryhmä olivat kovapalaja kovakarkaistut ketjut: Stihlin Duro (kultahammas) sekä Oregonin Multicut-ketjut, jotka olivat 325-jakoisia ja 56-lenkkisiä. Vetolenkin paksuus oli 1,5 millimetriä. Kokeilimme, kuinka erikoisketjut toimivat puhtaan puun sahaamisessa. Pyrimme myös havainnoimaan, paljonko hiekkaan sahaaminen heikentää leikkuutehoa. 3/8-jaollisia ketjuja koesahasimme Stihlin sähäkällä MS 200:lla. Muut koesahattiin Jonseredin vanhalla ammattilaismalli 2147:lla. Sylinteritilavuudeltaan 35 kuutiosentin Stihl tuottaa 1,8 kilowatin huipputehon. 45 kuutiosentin Jonsered polkaisee 2,5 kilowattia. Vain yksi voittaja Yleisen käsityksen mukaan teräväkulmaiset ketjut leikkaavat tehokkaammin kuin pyöreäkulmaiset. Toisaalta kapeampi ketju (1,3 mm vetolenkki) puree puuta nopeammin kuin leveämpi ketju (1,5 mm vetolenkki). Mikä puraisee äreimmin? Panimme erilaiset teräketjut samalle viivalle. Teräväkulmaisen Stihlin voitto yllätti. Kokeilimme miten erilaiset teräketjut purivat tammikuun pakkasten luun kovaksi jäädyttämää puuta. KOKEILTUA
• METSÄSTÄ 23 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. ”HALPAKETJU OLISI ILMEISESTI LENTÄNYT LAIPALTA ENSIMMÄISEN TANKILLISEN AIKANA.” Sahasimme jokaisella ketjulla neljä viiden kiekon sarjaa läpimitaltaan 13 sentin pöllistä. Keskimääräistä sahausaikaa laskettaessa hitain sarja jätettiin pois. Koesahaukset tehtiin tehtaan jäljiltä olevilla uusilla ketjuilla. Selkeästi nopeimmat viiden kiekon sarjat sahattiin Stihlin teräväkulmaisella Picco Super -ketjulla, vaikka sen voimanlähteenä oli teholtaan vähäisempi Stihl MS 200. Voitto tuli vieläpä kohtalaisen selvällä erolla. Tulos on yllättävä. Tehokkaamman Jonseredin olisi millä tahansa ketjuvarustuksella luullut päihittävän pienempänsä erityisesti jäätyneen puun aikaan. Teräväkulmaisen ketjunhan pitäisi olla parhaimmillaan pehmeää puuta sahattaessa. 3/8-ketjujen sarjassa toiseksi nopein oli niin ikään teräväkulmaisella hampaalla varustettu Oregonin VXL-ketju. Ero halpaketju Championiin oli vähäinen. Tosin halpaketju venyi huomattavan paljon jo neljä kertaa viiden kiekon sarjan sahauksen aikana ja olisi ilmeisesti lentänyt laipalta ensimmäisen tankillisen aikana. 325-jaollisten ketjujen kisa päättyi käytännössä tasapeliin. Jostain syystä teräväkulmainen ketju ei tässä sarjassa erottunut nopeammalla sahauksellaan. Kovametalliketjut purivat puuta tavallisia ketjuja hitaammin. Ero jäi kuitenkin melko vähäiseksi. Ainakin itse harkitsisin kovapalatai kovakarkaistua ketjua myrskypuun savotalle, jossa normiketjut tylsyvät sietämättömän nopeasti. Kokeilimme myös, paljonko hiekkaisen puun sahaaminen heikentää ketjun leikkaavuutta. Koejärjestely ei täysin onnistunut, mutta erikoisketjujen leikkuuteho ei tuntunut sanottavasti heikentyvän muutaman hiekkapuun sahaamisesta. Stihlin ketjut pärjäsivät parhaiten Viiden kiekon sarja läpimitaltaan 13 cm:n kuusesta. Lämpötila –25 astetta. Keskimääräinen sahausaika on laskettu pudottamalla jokaiselta ketjulta huonoin aika pois. 3/8 MATALAPROFIILIKETJUT (VIILATAAN 4 MM PYÖRÖVIILALLA), 44 VETOLENKKIÄ Stihl picco super Oregon vxl Halpaketju Champion Stihl picco micro sarja 1 12,9 14,1 14 14,5 sarja 2 12,8 13 15,6 16 sarja 3 11 13,8 13,7 15 sarja 4 10,35 14 14,2 14,2 keskimäärin 11,4 13,6 14 14,6 0,325 JAOLLISET KETJUT, 56 VETOLENKKIÄ, 1,5 MM VETOLENKKI Stihl 25 RM Oregon 21 LP=56 sarja 1 12,2 12,2 sarja 2 12,9 12,7 sarja 3 11,8 14,2 sarja 4 12 11,4 keskimäärin 12 12,1 KOVAPALATERÄT Stihl kultahammas Oregon multicut sarja 1 15,7 16 sarja 2 15,9 16,3 keskimäärin 15,8 16,15 Ketju leikkaa tehokkaammin, kun terähampaan etukulma on terävä (yllä). Toisaalta pyöreäkulmainen ketju (alla) pysyy pidempään terävänä ja on myös helpompi teroittaa. Halpaketju Champion menestyi leikkuutehon vertailussa, mutta teräketju venyi jo koesahausten aikana melkoisesti. Kerroimme teräketjuista yleisemmin Metsälehden numerossa 2/2016. LIINA KJELLBERG M etsälehti uutisoi vuoden 1960 kesäkuussa koululaisten keräämästä huimasta käpymäärästä. Käpyjenkeruukilpailuun osallistuneet kansakoululaiset ja maatalouskerholaiset olivat keränneet talven aikana 1,2 miljoonaa kiloa männyn käpyjä. ”Kilpailuun osallistuneiden nuorten panos koko maan siemenen hankinnassa on yllättävän suuri, peräti 2/3! Heidän keräämänsä siemen vastaa noin kahden vuoden tarvetta, ja sillä voidaan metsittää noin 50.000 hehtaaria! ”, Metsälehti kirjoitti. Käpymäärä ylitti kaikki ennakko-odotukset: käpyjä kerättiin 40 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Metsälehti arveli tietävänsä, mikä käpyjenkeruuinnostuksen taustalla oli. ”Onhan käpykilpailu niitä harvoja kilpailuja, joissa jokainen kilpailija palkitaan – jokaisesta käpykilosta maksetaan keräyspalkkio ”, lehti kirjoitti. Kaikkiaan käpykeräykseen osallistuneet nuoret saivat keräyspalkkioina lähes 40 miljoonaa markkaa. Summa vastaa Suomen Pankin mukaan nykyrahassa noin 930 000 euroa. Eniten käpyjä keräsivät Kerimäellä Etelä-Savossa sijaitsevan Ruokolahden koulun oppilaat – jokainen 60 oppilaasta keskimäärin 140 kiloa. vvv Nykyään valtaosa männyn siemenestä kerätään siemenviljelyksiltä, mutta Luonnonvarakeskus Luken tutkija Pekka Helenius arvioi, että vuonna 1960 männyn käpyjä kerättiin päätehakkuualoilta tai pystypuista. Ensimmäiset männyn siemenviljelykset oli perustettu 1950-luvun alussa, mutta sieltä siementä tuskin vielä saatiin. Heleniuksen mukaan siemenviljelyksen siementuotannon käynnistyminen kestää yli kymmenen vuotta. Vuonna 1960 männyn käpyjä kerättiin Metsälehden mukaan kaikkiaan 1,8 miljoonaa kiloa. Siemeniä siitä määrästä käpyjä saa Heleniuksen mukaan noin 24 000 kiloa. Vuonna 2014 männyn siementä kerättiin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan enää 5 620 kiloa. Kuusi on ajanut metsänviljelyssä männyn ohi. Koululaiset käpyjahdissa
• P I L K K E I T Ä 24 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJAKYSYMYKSIÄ Kun katselee majavan tekemää lastukasaa järeän haavan juurella, ihmettelee, kuinka se pitää purukalustonsa kunnossa. Ihminen joutuu tuon tuostakin teroittamaan teräksestä tehtyjä sahojaan, talttojaan ja puukkojaan. Joku sanoi rottaa katsoessaan, että inhottavaa kun hampaat ovat noin ruskeat – mutta vain etuhampaiden ulkopinta on ruskea. Juuri siinä piilee terävien hampaiden salaisuus. Ruskea väri ei ole likaa, vaan hampaan etureuna on rakenteeltaan erilaista kuin valkea osa. Kun jyrsijä puree kovaa kasvisainesta, sisäosa kuluu nopeammin kuin ruskea ulko-osa, ja niin siinä säilyy koko ajan terävä leikkauspinta. Majava siis teroittaa hampaita syödessään! Koskahan saadaan sama rakenne moottorisahan teriin? Hampaan näkyvä osa on hammaskiillettä, joka on synnyltään biologista kudosta, mutta voimakkaasti mineralisoitunut. Kiille muodostuu kuitumaisista kalsiumapatiittikiteistä, jotka ovat järjestyneet toistensa lomaan kolmiulotteiseksi kudokseksi tai verkostoksi hiukan kuin selluloosakuidut kasvin solunseinässä. Jyrsijän etuhampaissa ruskea pintaosa on paljon kovempaa ainesta kuin kiilteen valkea osa. Ruskea kerros on hyvin ohut, rotalla ja myyrillä vain noin sadasosa millimetriä, majavalla kuitenkin noin millin kymmenyksen paksuinen. Ruskeassa osassa on rautaa ja magnesiumia enemmän kuin valkoisessa kiilteessä, mutta kiilteen rakennekin on erilainen. Valkea kiille on kiteistä ainetta ja vieraat molekyylit ovat kidehilassa. Sen sijaan ruskea kiille on amorfista, lasimaista ainesta, jossa atomit eivät ole järjestyneet säännöllisiksi kiteiksi. Amorfinen aine pystyy sitomaan enemmän vieraita aineita kuin kiteinen aine. Kiteissä vieraat aineet heikentävät kestävyyttä, mutta amorfisessa aineessa ne siis voivat lisätä sen lujuutta. Rauta antaa sekä värin että kovuuden jyrsijöiden etuhampaisiin. Varsinainen rautahammas Majavan mahtavien hampaiden ruskeassa ulkopinnassa piilee puunpurijan menestyksen salaisuus. Helmikuun alussa Metsälehdessä (2/2016) oli juttua Loppijärveltä. Jutussa jäädytettiin vesistön yli talvitietä, jotta voitaisiin harventaa saaressa metsää ja kuljettaa sieltä hakattua puutavaraa jääteitse. Olihan tammikuussa kovia pakkasia, jotka tekivät jäähän vahvuutta. Sitten lauhtui kovasti. Jutun lopussa oli maininta, että aluetta päästiin hakkaamaan, mutta saatiinko puutavaraa mantereelle asti? Poika Pohjanmaalta Metsänomistaja Timo Nikkolan mukaan saaresta hakatut puut saatiin kaikki rantaan. Saarihakkuun kohteena olleesta peltokuusikosta kertyi kuitenkin puuta niin nopeasti, että itse kaatotyöt jäivät lyhyiksi. ”Keli meni ihan velliksi muutaman päivä hakkuiden aloittamisen jälkeen. Matka jään yli oli sen verran pitkä ja puunajo hidasta, että emme halunneet ottaa sitä riskiä, etKestikö jäätie puunajon? tä puut jäisivät ajamatta”, Nikkola kertoo. Saarisavotasta kertyi sekä tukkiettä kuitupuuta molempia pari autollista, yhteensä noin 230 mottia. Itse kaatotyöstä pääosan teki traktorimoto, muutamia isoimpia runkoja Nikkola kaatoi myös käsin. Hakkuu kannatti keskeytymisestään huolimatta, sillä oma urakointi säästi kustannuksia. ”Työtunteja kertyi. Suurin osa puista kuljetettiin omalla kalustolla ja tie jäädytettiin itse, joten kulut saatiin peittoon.” Nikkolan mukaan ensisijaisena hakkuutavoitteena ollut peltokuusikko tuli pääosin harvennettua. Se jää nyt järeytymään päätehakkuuseen. Kaiken kaikkiaan saaren hakkuumahdollisuuksista onnistuttiin helmikuun vesisateessa hyödyntämään vajaa puolet. ”On sitä sen verran hullu, että varmaan tulee uudestaankin tehtyä jäätie”, Nikkola sanoo. VALTTERI SKYTTÄ HALLINTAOIKEUDEN LUOVUTUSSOPIMUS Lahjoitin noin yhdeksän vuotta sitten metsätilan kahdelle lapselleni. Elinikäinen hallintaoikeus jäi minulle. Nyt mieleni on muuttunut, ja haluan luopua tuosta oikeudesta elinaikanani, kaiken varalta. Miten luopuminen tapahtuu ja kuinka lapsiani verotetaan saamastaan hallintaoikeudesta? Harmaapääukki Luopuminen tapahtuu laatimalla vapaamuotoinen luopumissopimus, jonka luopuja ja saajat allekirjoittavat. Luopumisessa ei tarvita kaupanvahvistajaa. Allekirjoitettu sopimus toimitetaan verottajalle. Lapset joutuvat maksamaan hallintaoikeuden arvosta normaalin lahjaveron, jos luopuminen tehdään lahjoituksena. Hallintaoikeuden arvo määräytyy luopujan iän mukaan. Esimerkiksi, jos luopuja on 80 vuoden ikäinen, niin lahjan arvo on 25 prosenttia kiinteistön arvosta, jos käytetään metsällä viiden prosentin tuottoa. Luopumisen voi toteuttaa myös kaupalla. Kauppahinnan on oltava yli 75 prosenttia hallintaoikeuden arvosta, jottei synny verotettavaa lahjaa. Kauppahinnasta on myyjän maksettava luovutusvoittovero. Ostajalle ei tule veroja tai muita maksuja. Ostajan on vain tehtävä verottajalle ilmoitus ja hakeuduttava arvonlisäverovelvolliseksi, jos ei ole ollut aikaisemmin verovelvollinen. Alla esimerkki luopumissopimuksesta lahjana. VÄINÖ SIKANEN Hallintaoikeudesta eroon HALLINTAOIKEUDEN LUOVUTUSSOPIMUS LUOVUTTAJA Mikko Antero Metsä (160239-488T) Metsäjoentie 59, 50100 Mikkeli SAAJA Antti Tapani Metsä (250778-1294) Metsäjoentie 59 , 50100 Mikkeli LUOVUTUKSEN KOHDE KIINTEISTÖ Mikkelin kaupungin Vuolingon kylässä sijaitseva Metsälä niminen tila RN:o 1:22, Kiinteistötunnus: 444-333-1-22 Luovutus koskee 25. huhtikuuta 1999 luopujan lahjakirjalla pidättämää hallintaoikeutta edellä mainittuun kiinteistöön. Hallintaoikeus luovutuksen kohteeseen siirtyy luovutuksen saajalle tämän sopimuksen allekirjoituksella. Luovutuksen saajalla on omistusoikeus kiinteistöön, jota luovutettu hallintaoikeus koskee. Mikkelissä 14. päivänä tammikuuta 2016 Luovuttaja: _____________________ Mikko Metsä Saaja: _____________________ Antti Metsä
• PILKKEITÄ 25 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat ”O len viettänyt elämäni aikana tuhansia tunteja navetassa. Sinä aikana on ehtinyt nähdä monenlaista luonnonnäytelmää”, maitotilan isäntä Rauno Mikkonen paljastaa työuransa tähtihetket. Tuurillakin on toki sijansa, mutta aika ja paikka ratkaisevat luontohavaintojen karttumisen. Mikkosenmäellä Rantasalmen Tuusmäessä on seissyt navetta Rauno Mikkonen on bongaillut lypsytöiden lomassa niin karhuja, kettuja, supeja kuin hirviäkin. Tänä talvena katseluvuorossa ovat olleet rusakot. Kiikarit kuuluvat Rauno Mikkosen navetan vakiovarusteisiin. Lypsytöiden lomassa on hetki aikaa luonnonnäytelmille. Riistakamera tallensi rusakoiden yöllisen vierailun. RUSAKOT KIIKARISSA 1800-luvulta lähtien. Ympärille avautuu hulppea maisema metsiä, järviä ja peltoja. Tilalla luotetaan perinteisiin. Niinpä karjakin saa käyskennellä luonnonlaitumilla. Vanhan ajan niityillä ja hakamailla viihtyvät myös metsäneläimet. ”Lypsyaika osuu iltaja aamuhämärään. Silloin myös villi luonto on vilkkaimmillaan”, Rauno Mikkonen kehuu nauttivansa navetan päivittäisestä Avara luonto -ohjelmasta parhaaseen katseluaikaan. Tänä talvena katseenvangitsijoina ovat vilistäneet rusakot. Rusakkokarjan tarkkailua Mikkonen hurahti rusakoiden arjentarkkailuun reilut viisi vuotta sitten. ”Minulla on tapana harjata syömättä jäänyt lehmien ape navetan takaovesta ulos. Yhtenä talvi-iltana huomasin, kuinka heinäkasalla istui kuutamon loisteessa pari rusakkoa pupeltamassa.” Syttyi ajatus rusakoiden ruokinnasta. Mikkonen kippasi lehmien ulkokarsinaan kauraa ja esikuivattua säilörehua. Ei mennyt monta päivää, kun navetan takana kävi jo vilske. ”Piti perustaa useampi kasa. Rusakoita oli puolenkymmentä, ja ne nahistelivat ruuasta.” Talven mittaan ruokinnalla on vieraillut isännän arvion mukaan noin kymmenen eri rusakkoa. Eläimillä on yksilöllinen karvapeitteen väritys, mikä helpottaa tunnistamista. ”Rusakot ovat vain viiden metrin päässä rakennuksesta. Navetan ikkunoista hohtavan valon loisteessa niitä pystyy vertailemaan yksityiskohtaisesti.” Lisäapuna Mikkosella on riistakamera. Se valvoo rusakkoruokalan tapahtumia silloin, kun isäntä itse on yöpuulla. Kameravalvonta on paljastanut rusakoiden rytmit. Nälkäisimmät saapuvat heti illan hämärryttyä. Kukin käy tankkaamassa keskimäärin kerran yössä. Viimeiset vieraat luikkivat päiväpiiloihinsa aamun sarastaessa. Eniten kävijämääriin vaikuttaa sää. ”Pakkasella ja runsaslumisina talvina on kovin vilske. Suojasäällä ja lumettomaan aikaan ne eivät käy ruokinnalla oikeastaan ollenkaan.” Metsäjänis on häirikkö Rusakkoravintolalla on ollut myönteinen vaikutus myös Mikkosten puutarhan antimiin. Yltäkylläisen tarjoilun innoittamana ruokailijat ovat jättäneet pihapiirin hedelmäpuut rauhaan. ”Epäilen, että melko moni naapureidenkin omenapuu ja marjapensas on tämän touhun ansiosta säästynyt.” Lumijälkiä seuraamalla Mikkonen on havainnut keitaan kutsuvan pitkäkoipia parin kilometrin säteeltä. Runsaan riistan perässä paikalle polveilee silloin tällöin myös ilvesten ja kettujen jälkiä. ”Ei niistä ole haittaa ollut. Kyllä noita rusakoita sopii syödäkin. Itsekin olen muutaman maistanut”, metsästystä harrastava Mikkonen hymyilee luonnon kiertokululle. Vain yksi yllättävä laji loistaa poissaolollaan: metsäjänis. Vaikka niitä näkyykin alati maisemissa, samaan ravintolanpöytään sellainen on eksynyt vain yhtenä talvena. ”Se kaveri oli riidankylväjä, epäsosiaalinen epeli. Jänö yritti hätistellä rusakoita pois, mutta eihän se mitään mahtanut itseään puolet suuremmille serkuilleen.” Sen koommin Mikkonen ei ole ravintolassaan metsäjänistä tavannut. ”Kirjallisuuden perusteella jänikset ovatkin enemmän oman tiensä kulkijoita.” Riistakamera valvoo silloin, kun isäntä itse on poissa.
• PILKKEITÄ 26 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 N uoria mäntyvaltaisia metsiä, joissa tervasrosoa on runsaasti, on Lapissa varovaisesti arvioiden 10 000 hehtaaria. Tautiongelman katoamisesta ei ole merkkiäkään. Toistaiseksi myös keinot ongelman ratkaisemiseksi ovat rajallisia. Ongelman aiheuttaa niin sanottu aggressiivinen tervasroso, jonka levitäkseen pitäisi tarvita väli-isäntää. Perinteinen, vanhoissa hoitamattomissa metsissä yleinen tervasroso leviää suoraan männystä mäntyyn. Väli-isänniksi on tunnistettu ainakin pionit, kuusiot, käärmeenpistoyrtti ja metsämaitikka. Lapin oloissa näistä todennäköisin väli-isäntä on erityisen nopeasti uudistusalalla leviävä metsämaitikka. Tiivistetysti: aggressiivista tervasrosoa esiintyy avohakkuun, muokkauksen ja viljelyn kautta parantuneisiin olosuhteisiin syntyneissä hyväpuustoisissa mäntytaimikoissa sekä ensiharvennusmänniköissä lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla. Tautia on kuitenkin myös jopa luontaisesti uudistuneissa taimikoissa ja nuorissa metsissä männyn luontaisilla kasvupaikoilla. Riskialueiksi on määritelty läntisen Lapin lehtokeskukset, isot jokivarret ja niiden vaaramaat. Itä-Lapista, Koillismaalta ja Kainuusta tietoja on huomattavasti vähemmän, vaikka tuhokohteita sielläkin on. Runkotartunta tappaa nuoren puun kokonaan Tervasroso tulee mäntyyn uusimman kasvaimen neulasten tai vaurioiden kautta. Matka sieltä oksaa pitkin runkoon kestää 3–7 vuotta, normaalisti noin viisi vuotta. Suorat tartunnat rungon neulasten kautta ovat harvinaisia, vaikkakin mahdollisia. Runkoontulopaikka oksan ympärillä kuolee, ja kuolio leviää 1–2 senttimetrin vauhdilla kehän suuntaan molemmilla puolilla runkoa. Syntyy koro, tervasroso, joka vasta vuosien kuluttua tulee paremmin näkyviin koron mustumisen kautta. Ohuen puun sieni kiertää muutamassa vuodessa, hieman paksumman vuosikymmenessä. Hyvin kasvavassa sulkeutuneessa nuoressa männikössä latvus supistuu nopeasti. Sienen kierrettyä rungon ympäri latvus on ehtinyt supistua niin paljon, että lähes aina koro on jäänyt elävän latvuksen alapuolelle. Latvuksen kuollessa koko puu kuolee. Myöhemmällä iällä kasvu hidastuu ja latvus supistuu hitaammin, jolloin sienen kierrettyä rungon ympäri koro on edelleen vihreän latvuksen sisällä. Vaikka puun tehokkain osa eli latva menetettäisiinkin, eloon jäävä alalatvus – tai vain yksi alaoksa – säilyttää puun hengissä ja pilaantumattomana. Nuoressa metsässä kuollut mänty katoaa nopeasti Varttuneissa taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä tervasroson tekee erityisen kiusalliseksi puun suuren kuolemisriskin ohella se, että hyvän kasvupaikan ensiharvennusikäinen puu muuttuu korjuukelvottomaksi jopa energiapuuna muutamassa vuodessa, koska siinä ei vielä ole sydänpuuta riittämiin ja hyväkasvuisuus näyttäisi edistävän lahoamista. Mänty olisi siten saatava talteen elävänä. Kiusallisia piirteitä riittää: Jos nuorta tervasrosoista metsää harvennettaessa runkokoroisia puita jää metsään, ne kuolevat hyvissä ajoin ennen seuraavaa harvennusta luonnon omaan kiertoon. Menetykset siten jatkuvat, ellei saneeraushakkuuta tehdä todella huolella. Epidemian jatkumisesta samassa metsässä ei ole tietoa. Kun nuoren metsän tervasrosoisuus voi olla jopa yli 80 prosenttia, suuri saneeraustarve nostaa esille kysymykset metsiköiden käsittelyvaihtoehdoista. Näitä meidän on selvitettävä. Ajatus, että ”koska tervasroso tartuttaa vain mäntyä, luovutaan männystä”, on vain vitsi. Metsätalous ja biotuotetehtaat tarvitsevat mäntynsä. Lyhennetään kiertoaikaa radikaalisti? Yksi vaihtoehto voisi olla altistuneiden männiköiden kiertoajan radikaali lyhentäminen, mikä kuitenkin mahdollistaisi riskialueiden viljelyn männylle jatkossakin. Viivästetään ensiharvennusikäisen sairaan metsän käsittelyä 5–10 vuodella, jos se on mahdollista terveydentilan suhteen. Ensiharvennuksen sijasta se sitten uudistetaan. Uudistamishakkuu olisi ainoa kaupallinen hakkuu. Toistaiseksi tiedämme kuitenkin aivan liian vähän nykyisen epidemian luonteesta. Meidän tulee ymmärtää, kuinka aggresVaarallisen huonosti tunnettu vitsaus Tervasrosoisten nuorten metsien käsittelyyn pitää löytää pian ratkaisut. Neljä pahaa riskialuetta Inari Utsjoki Enontekiö Sodankylä Kittilä Muonio Kolari Pello Ylitornio Rovaniemi Pelkosenniemi Savukoski Salla Kemijärvi Posio Ranua Simo Tervola Tornio Keminmaa Kemi Tervasrosoa esiintyy eniten rehevien maiden metsissä, missä vanhat kuusimetsät on uudistettu männylle. Laajoja tuhoalueita on löydetty mm. Metsähallituksen mailta Kittilästä. Muita tuhoille alttiita alueita ovat Tornionjokivarsi Keski-Lapissa, ns. Lapin kolmion alue sekä Kemijoen eteläpuolen vaaramaisemat Kivalojen alueella. siivinen tervasroso toimii, jotta voisimme ymmärtää, kuinka metsätalouden tulisi toimia. RISTO JALKANEN Kirjoittaja on perehtynyt mm. pohjoisten mäntymetsien kasvuun, kehitykseen ja riskeihin Luonnonvarakeskuksessa Rovaniemellä. Tervasrososieni tulee tavallisesti oksaa pitkin runkoon ja alkaa itiöidä siinä. Tämä ensiharvennuksessa hakkaamatta jäänyt mänty kuoli ennen seuraavaa harvennusta, koska koro on latvuksen alapuolella. Tervasroso on tullut runkoon vasemmalla näkyvästä oksasta, kun männyssä oli 17 vuosilustoa. Varsin sitkeähenkisessä puussa sieni on edennyt 0,8 cm vuodessa 22 vuoden ajan saamatta mäntyä hengiltä. TUTKIJALTA
• PILKKEITÄ Ura metsäasiantuntijana? Hae yhteishaussa 16.3.–6.4.2016 METSÄTALOUSINSINÖÖRI (AMK) 240 op, opiskeluaika 4 vuotta, Mikkeli. www.mamk.fi/metsatalous
• PILKKEITÄ 28 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 TAPAHTUMIA PALKINTO PALVELUKSEEN HALUTAAN M e t s ä a la n a m m a t t ila in e n p u u n h a n k in n a n m o n ip u o lis iin t e h t ä v iin . Mak e the most of Metsä F orest M e t sä F o r e st o n m a r k k i n a j o h t a j a p u u k a u p a ssa j a m e t sä e n e r g i a ssa S u o m e ssa . S e v a st a a M e t sä G r o u p i n p u u n h a n k i n n a st a j a t a r j o a a e m o y h t i ö M e t sä l i i t t o O su u sk u n n a n o m i st a j a j ä se n i l l e k a t t a v a t p u u k a u p a n se k ä m e t sä n j a l u o n n o n h o i d o n p a l v e l u t . M e t sä l i i t t o O su u sk u n t a a n k u u l u u n o i n 1 1 6 m e t sä n o m i st a j a a , j o t k a o m i st a v a t y h t e e n sä l ä h e s p u o l e t S u o m e n y k si t y i sm e t si st ä . H a e m m e m e t sä a si a n t u n t i j a a v a st a a m a a n p u u k a u p p a j a m e t sä p a l v e l u i d e n m y y n n i st ä V i i t a sa a r e n h a n k i n t a p i i r i l l e t o i m i a l u e e n a P i h t i p u t a a n k u n t a , t o i m i st o p a i k k a n a P i h t i p u d a s. E dellytämme: E d e l l y t ä m m e h a k i j o i l t a t e h t ä v ä ä n so v e l t u v a a k o u l u t u st a , h y v i ä v u o r o v a i k u t u st a i t o j a se k ä k y k y ä i t se n ä i se e n j a t u l o k se l l i se e n t y ö h ö n . A r v o st a m m e so v e l t u v a a a l a n o sa a m i st a j a a k t i i v i st a m a r k k i n o i n t i j a p a l v e l u h e n k i sy y t t ä . A i e m p i k o k e m u s v a st a a v i st a t e h t ä v i st ä k a t so t a a n e d u k si . L i s ä t i e d o t j a h a k u 1 . 4 . 2 1 6 m e n n e s s ä o s o i t t e e s s a metsagroup . com M e t s ä G r o u p o n v a s t u u l l i n e n m e t s ä t e o l l i s u u s k o n s e r n i . S e n l i i k e t o i m i n t a a l u e e t o v a t M e t s ä T i s s u e , M e t s ä B o a r d , M e t s ä F i b r e , M e t s ä W o o d s e k ä M e t s ä F o r e s t. V u o d e n 2 1 4 l i i k e v a i h t o o l i 5 m i l j a r d i a e u r o a j a h e n k i l ö s t ö ä n o i n 1 5 . K o n s e r n i l l a o n t o i m i n t a a n o i n 3 m a a s s a . Jämsä 1.9.-3.9. 6 www.finnmetko.fi Jämsä 1.9. 3.9. Työkonealan päätapahtuma 2016! SAARA LILJA-ROTHSTEN teksti ja kuva Mitä turisti voi ostaa Leviltä matkamuistoksi, kun laukut ovat jo täynnä? Tai mitä voi Lapin luonnosta kiinnostunut hankkia käymättä edes paikan päällä? Vastaus on halipuu. Halipuu-toiminimen perusti Riitta Raekallio-Wunderink yhdessä isänsä Kaarle Raekallion kanssa viime vuonna. Alkuperäisen yritysidean Kaarle Raekallio oli keksinyt jo pari vuotta aiemmin, kun perhe oli kokoontunut metsään tulille: Entä jos järeitä 80–100-vuotiaita mäntyjä ei kaadettaisikaan, vaan niitä myytäisiin halattaviksi ja adoptoitaviksi? Halipuiden tuotteistus perustuu niiden järeyteen. Runkojen ympärysmitta – siis halausmitta – on jopa 90–140 senttiä. Puun voi adoptoida viideksi vuodeksi kerrallaan, ja hinnat vaihtelevat 300 ja 500 euron välillä. Omaan puuhun voi ostaa linnunpöntön tai sitä voi somistaa haluamallaan tavalla. Sunnuntaisin metsästä lähetetään periscope-lähetyksiä, joiden avulla puutaan voi käydä kurkistamassa. Jatkossa alueella on aikomus kehittää myös ohjelmapalveluita. ”Halipuu-metsän on tarkoitus olla helposti lähestyttävä ja turvallinen tavallinen suomalainen metsä”, Riitta Raekallio-Wunderink kertoo. Tähtäin ulkomailla Halipuiden tärkeimmät markkinointikohteet löytyvät muualta kuin Suomesta. Yrityksen nettisivutkin ovat vain englanniksi ja japaniksi. Japanissa sintolainen uskonto kunnioittaa elämää, ja luonnolla nähdään tärkeitä merkityksiä. Japanilaiset, ja aasialaiset yleensäkin, ovat kiinnostuneita Suomen puhtaasta luonnosta ja revontulista. ”Mänty tarkoittaa kestävyyttä ja revontulet hedelmällisyyttä”, Steffan Wunderink kertoo. Riitta Raekallio-Wunderinkin mies Steffan on kotoisin Hollannista, missä metsiä on niin vähän, että niihin voi olla oma sisäänkäynti. Halipuu on vielä pieni yritys ja toimii nettisivujen kautta. Joitain puita on jo adoptoitu, ja yhteydenottoja on ollut useita. Toiveena on perustaa Halipuu-metsiä muuallekin Suomeen. ”Kiinnostuneet metsänomistajat voivat kääntyä puoleemme”, Riitta Raekallio-Wunderink kehottaa. Lisätietoa osoitteessa www. halipuu.com. Mänty hyvään perheeseen Halipuun voi ostaa halattavaksi tai adoptoidun puun elämää voi seurata etänä. JUSSI COLLIN Hirvivahinkojen sijainnit ja vahinkoalat löytyvät Suomen metsäkeskuksen uudesta karttapalvelusta. Palveluun kirjatut tiedot perustuvat metsäkeskukselle taimikkotuhoista vuosina 2013–2015 tehtyihin riistavahinkoilmoituksiin. Lisäksi palveluun on tuotu Luonnonvarakeskuksen lumijälki-indeksin tuottama tieto hirvikannan laajuudesta. Kartta havainnollistaa hirvieläinkannan suuruutta ja sen metsille aiheuttamia tuhoja. Hirvieläinvahinkokorvauksia myönnettiin vuonna 2014 haetuista vahingoista vain kahdeksasosa eli reilut 450 000 euroa muutaman vuoden takaisista huippulukemista. ”Haetut korvaukset eivät vielä kerro koko totuutta tuhojen määrästä”, asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta kertoo. Korvaukset ovat alentuneet ja lisäksi metsänomistajat ovat jättäneet korvauksia hakematta korvausperusteiden muutosten takia. Palvelu löytyy osoitteesta www.metsakeskus.fi/hirvielainvahinkoarviot . Uusi palvelu näyttää hirvituhot Metsäkustannus arpoo Ipadeja lukijoiden kesken. Helmikuun iPad Airin voittaja on Merja Räikkönen Toivalasta.
• PILKKEITÄ 29 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153 000 (KMT/14) Painopaikka Punamusta, Joensuu KYMENLAAKSO Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso palvelee toimialueensa 5.200 metsänomistajaa Kouvolan, Kotkan, Iitin, Pyhtään ja osin Loviisan alueella. Palveluksessamme on 23 toimihenkilöä. Lisätietoja www.mhy.fi/kymenlaakso Haemme Kouvolaan METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu puukauppaan, metsänhoitoon ja asiantuntijapalveluihin liittyvien palveluiden markkinointi ja myynti sekä metsänomistajien neuvonta. Haemme Kouvolaan METSÄSUUNNITTELIJAA määräaikaiseen työsuhteeseen Tehtäviisi kuuluu metsäsuunnitelmien laadinta sekä niiden markkinointi ja tila-arvioiden laadinta. Arvostamme molemmissa työtehtävissä aiempaa kokemusta metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä, aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä sekä sitoutunutta otetta työhön. Edellytämme hakijoilta soveltuvaa metsäalan koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulokselliseen työhön. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukaisesti. Työt alkavat 1.5.2016 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 24.3.2016 mennessä sähköpostitse jari.ursin@mhy.fi Lisätietoja tehtävistä antaa tj Jari Ursin, puh 0400-354989 tai jari.ursin@mhy.fi Metsänomistajat MHY Kymenlaakso 2 x 170_92mm 4.3.2016 9.54 Sivu 1 LÄNSI-RAJA Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja palvelee toimialueensa 2200 metsänomistajaa Pellon, Kolarin ja Muonion kuntien alueella. Palveluvalikoimastamme löytyy kaikki metsänomistajan tarvitsemat palvelut. Haemme Kolariin METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu metsänhoidon, puukaupan ja asiantuntijapalveluiden markkinointi, myynti, suunnittelu ja toteutuksen valvonta sekä metsänomistajien neuvonta ja koulutus. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Palkkaus YT/METO työehtosopimuksen mukainen. Työ alkaa 1.6.2016 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 15.4.2016 mennessä sähköpostitse veijo. ekonoja@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Veijo Ekonoja p. 040 5088491 Metsänomistajat MHY Länsi-raja 2 x 135_92mm 9.3.2016 9.55 Sivu 1 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa MAATILA, Pöytyä, Yläne 20,67 ha. Tiheää metsää, jota ei ole vuosiin käsitelty. Käytännössä koko tila on käsiteltävissä pääosin kasvatushakkuin. Eu-tukikelpoista peltoa n. 3,5 ha, vuokrattu 2016 loppuun. 95.000 € / tarjous 22.2.2016 klo 16 mennessä. Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 METSÄPALSTA, Savitaipale 62 ha. Taimikkovaltainen metsätila Savitaipaleen eteläosassa. Taimikot pääosin hyvin onnistuneet ja maapohjat kasvavia. Kokonaispuusto n. 2377 m3. Tilalla n. 5 ha osin metsittyneitä peltoja. Kuvion 14 ympäristössä mahdollisesti hyödynnettävää maa-ainesta (vuorisoraa). Tee tarjous! METSÄPALSTA, Pieksämäki, Maavuskylä 21,2 ha. Taimikkovaltainen tila, tasaiset ja kasvavat maapohjat. Rajoittuu kylätiehen. Taimikot kaipaavat pikaisesti raivaussahaa. Hp. 39 500 € / tarjous viim. 20.3.2016 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Parikkala, Melkoniemi 48,985 ha. Kolmesta kiinteistöstä muodostuva kohde hyvän tieyhteyden varrella. Kasvupohjat reheviä, kokonaispuuston määrä n. 3700 m 3 , tukkipuun osuus n. 1350 m 3 . Erilliskauppa mahdollinen. Anttola 3:58 23,16 ha, Varpasenmäki 3:50 n. 24,05 ha, Varpanen 12:8 1,7750 ha. Varpasenmäki-kiinteistössä myyjä pidättää itselleen talouskeskuksen alueen, n. 3 ha, ja n. 0,3 ha:n kokoisen määräalan Tynnyrlammen rannalta. Yht. 153.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Metsätila, as.rak.paikka, 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä taajamasta. 2 kiinteistöä: suurempi kiinteistö (12 ha) on pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak, piharak. sekä varasto. Toisella kiinteistöllä (7,56 ha) rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Kiinteistö voidaan jakaa osiin, tarjouksia erikseen metsäalueista, rantarakennuspaikoista tai asuinrakennuspaikasta otetaan vastaan. Yht. 160 000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄPALSTA, Kuhmo 8,7 ha. Metsäharrastajalle lähipalsta vain noin 11 km Kuhmon keskustasta itään. Hyvin saavutettavissa, rajoittuu etelässä Immolantiehen. Metsät jakautuvat liki tasan taimikoihin ja kasvatusmetsiin, joista varttuneita kasvatusmetsiä on n. 2,5 ha ja nuoria kasvatusmetsiä n. 1,6 ha. Mäntyvaltaiset metsät, kivennäismaakangasta. UPM Bonvesta -metsäpalsta. 14.800 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 47,1 ha. Eteläisessä Sotkamossa sijaitsevan Lintusuonpalstan kokonaispuusto on n. 3.120 m³. Metsämaasta n. 9 ha varttunutta kasvatusmetsää, n. 23 ha nuorta kasvatusmetsää ja 7 ha pientä taimikkoa. Oiva sijoituskohde, jonka tuotosta pääsee nauttimaan jo varsin pian. UPM Bonvesta -metsäpalsta. 69.600 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Rovaniemi, Suopajärvi 130 ha. Metsätila vanhoine asuinja piharakennuksineen. Tila rajoittuu Suopajärveen, jonka rantaviivaa yli 1 km. Metsät pääosin kasvatusmetsiä ja taimikoita. Tila rajoittuu laajoihin valtionmaihin. 84.000 €/tarjous. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Metsätila, joka sijaitsee 2 palstassa. Metsät ovat pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1.650 m 3 . Ylimmäisen Ahmalammen rannalle voi anoa poikkeamisluvalla lomarakennuspaikkaa. 35.000€/tarjous Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054
• PILKKEITÄ 30 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 APURAHOJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 85 VUOTTA 30.3. Stuart Köhler, metsänhoitaja, Hämeenlinna 75 VUOTTA 29.3. Seppo Kaunisto, professori, Porvoo (ei vastaanottoa) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.fi Harjoituksesta jäi kuitenkin päällimmäiseksi se havainto, ettei metsätalous mikään kultakaivos ole. Parin vuoden takaisen avohakkuualueen metsittäminen haukkasi melkoisen osan tuloista ja loppujen lopuksi viivan alle jäävästä tuloksesta verottajakin vaatii omansa. ??? Helpotus oli suuri , kun pistin metsäveroilmoituksen yhteen kuoreen ja oma-aloitteiset maksut -ilmoituksen toiseen kuoreen, koska ne menevät verohallinnossa eri osoitteisiin. Opinnäytetyö oli jätetty tarkastukseen, ja perästä kuuluu vasta joskus syksymmällä. Melkoista päänvaivaa tuotti oma-aloitteiset maksut -niminen lomake, jolla piti maksaa alv. Onneksi veroasioita ymmärtävä ystävä valisti, että alv on syytä maksaa saman tien, ettei tule putkaa, linnaa ja vankeutta, kuten kauhukseni kuvittelin. Todellisuudessa maksamatta jääneen alvin seurauksena ilmeisesti annetaan noin tuhannen euron uhkasakko, josta yksi kollega kertoi lopulta selvinneensä viidellä eurolla kiitos hyvien selitysten. Metsäveroilmoituksen laadinta oli sikäli sangen opettavainen kokemus, että siinähän kertalaakista näki, mitä metsätalous oli tuottanut ja mitä tuloksen teko oli maksanut. Varsinainen tuloja kulupuoli olivat selvää pässinlihaa siihen saakka, kun piti ryhtyä tekemään poistoja ja arvuuttelemaan metsävähennyksen oikeaa summaa. Vatulointi ja iterointi johtivat lopulta tulokseen, jonka oikeellisuus selvinnee siinä vaiheessa, kun veropäätös aikoinaan annetaan. Tositteiden numerointi ja muistiinpanojen teko oli yllättävän hauskaa puuhaa ja tunsin oloni suorastaan juhlalliseksi kirjoittaessani kansio päälle: säilytettävä vuoteen 2021 asti. Kuolinpesän metsäveroilmoituksen laadinta lankesi osakseni huonosti valmistautuneena. Yli 40 vuotta kestäneen metsänaisurani aikana en ollut sellaista joutunut aiemmin tekemään. Mistään ei olisi tullut mitään, ellen olisi saanut apua ystäviltä. Kuolinpesän osalta vaikeusastetta lisää se, ettei ilmoitusta pysty tekemään verkossa, koska vainajan pankkitunnukset eivät enää pelaa. Onneksi älysin ottaa yhteyttä verotoimistoon jo hyvissä ajoin tammikuun puolella. Silloin ei linjoilla ollut vielä ruuhkaa ja ystävällisellä veroneuvojalla oli runsaasti aikaa meikäläiselle ensikertalaiselle. Kun viimeisenä veroilmotuksen jättöpäivänä, eli siis karkauspäivänä, yritin vielä uudelleen soittaa, kaikki linjat olivat koko ajan varattuina. Ei auttanut muu kuin vaivata ystäviä jälleen kerran. ??? Metsäveroilmoitus MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva KIRSIKKAPUIDEN kukinta on monille japanilaisille ja amerikkalaisille merkittävä tapahtuma. Ihmiset saattavat joukoittain kerääntyä kirsikkapuistoihin kukkaloistoa aistimaan, kuka milläkin tavoin. Japanilaisille luonnonilmiöön liittyy usein syvän mystistä kunnioitusta, kuten ihaillessaan Suomen Lapin revontulia. Innokkaimmat japanilaiset jopa yöpyvät kukkivien puiden alla. Amerikkalaisille monipäiväisiin kukkaisjuhliin taas liittyy enemmän oheistoimintaa ja näyttävää rekvisiittaa kuten paraateja ja ilotulitusta. Muissakin maissa kirsikkapuiden kukintaa toki ihastellaan, joskin brittien kuningaskunnassa ehkä asteen verran tyynemmällä painoarvolla. Varsinaisten kirsikkapuiden alasukuun (Cerasus) kuuluvia lajeja ei ole kovinkaan monta, mutta erilaisia viljelylajikkeita on kehitetty roppakaupalla. Koristeellisten puiden erivärisissä ja -muotoisissa kukissa voi lajikkeesta riippuen olla viidestä jopa sataan terälehteä. Päinvastoin kuin marjantuotantolajeilla, villija koristekirsikoiden marjat ovat yleensä pieniä tai syömäkelvottomia. Pelkästään koristetarkoituksiin jalostetuissa ja pistokkain lisättävissä lajikkeissa marjat voivat puuttua jopa kokonaan. Maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettiin Englannissa äitienpäivää. Kevät muisKirsikkapuiden Lontoon kadunvarsien ja puistojen kirsikkapuista oli maaliskuun alussa jo moni kukassa. tutti suomalaista koleaa toukokuuta. Edeltävällä viikolla oli raesateita ja yöpakkastakin ajoittain, ja Lontoon pormestari antoi EU-lausuntojaan tiedotusvälineille toppatakissa ja pipo päässä. Kadunvarsien ja puistojen kirsikkapuista osa oli kuitenkin jo kukassa. Lontoossa kirsikkapuiden kukinnan alkaessa muita kukkivia puita ja pensaita, kuten magnolioita ja kamelioita, ovat jo puutarhat pullollaan. Kirsikoiden kukinta ei olekaan Britanniassa niin ”big deal” kuin esimerkiksi Japanissa, jossa kukintaa seurataan innokkaasti jopa tunnin tarkkuudella. Made in Japan Amerikan presidenttien ”kotikaupungissa” Washington DC:ssä vietetään vuosittain kansallista kirsikankukkafestivaalia. Pääkaupunki sai ensimmäiset parituhatta kirsikkapuutaan lahjaksi Tokion kaupungilta vuonna 1910. Ne päätyivät kuitenkin poltettaviksi presidentti Taftin määräyksestä, koska puut olivat täynnä ankeroisia ja hyönteistuholaisia. Seuraava, tällä kertaa terveempi laivalastillinen japanilaisia kirsikkapuita saatiin istutettavaksi hieman ennen Titanicin haaksirikkoa. Juhlien ajankohta riippuu kukinnan ajoittumisesta. Tätä varten ”National Park Service” tekee kirsikkapuiden kukintaennusteita muutaman päivän tarkkuudella. Viralliseksi määritelty huippukukinta on silloin, kun pilvenpiirtäjän korkuisen Washington-monumentin ympärillä olevista kirsikkapuista 70 prosenttia on kukassa. Myös Yhdysvaltojen etelävaltiossa, Georgiassa, juhlitaan kirsikkapuiden kukintaa. Helsingin olympiavuonna eräs Maconin kaupungin asukas nappasi pääkaupunkiturneellaan pistokkaita Washington DC:n japanilaisista kirsikkapuista. Myöhemmin puita istutettiin myös kotipuutarhan ulkopuolelle, ja tätä nykyä pienehkö kaupunki viettää omaa kansainvälistä kirsikankukkafestivaalia. kevätjuhlat Metsämiesten Säätiö jakaa apurahoja tänä vuonna 1,5 miljoonaa euroa. Apurahoista koulutukseen menee lähes 600 000 euroa. Toiseksi eniten tukea jaetaan viestintään, liki 320 000 euroa. Hyvinvointiin liittyviä hankkeita säätiö tukee 280 000 eurolla. Tutkimus saa reilut 210 000 euroa ja metsäkulttuuria tuetaan 110 000 eurolla. Kaikki vähintään 1 500 euron apurahan saajat löytyvät Metsämiesten Säätiön sivuilta www.mmsaatio.fi kohdasta ”Ajankohtaista”. METSÄMIESTEN SÄÄTIÖ
• PILKKEITÄ 31 17. MAALISKUUTA 2016 u NRO 5 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? MItä jäi käteen 80-luvun koivubuumista? ? Repolaisten arkea ? Miksi puusta ei rakenneta siltoja? ? Näin turvemaan saa kasvamaan puuta ? Mitä tekee saha-agentti? Seuraava Metsälehti ilmestyy 31. maaliskuuta. Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 31.3. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 2 on arvottu seuraaville kolmelle: Tiina Holmanen, Turku, Marja Salonoja, Harjavalta ja Mauri Taiminen, Elimäki. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA B em nj am Pö nt in en METSÄKRYPTO 5 METSÄRISTIKKO 2, OIKEA RATKAISU
• Mene minne haluat, tee mitä tahdot. UUSI FORD RANGER 4WD Vaikuttava ja tehokas. Uusi Ford Ranger on entistäkin suorituskykyisempi. * Uusien teknologioiden avulla varmistetaan erinomaiset ajo-ominaisuudet, matkustusmukavuus ja turvallisuus. Uusi Ford Ranger selviää kaikista tilanteista. Tutustu uuteen Ford Rangeriin: ford.fi * Kantavuus jopa 1 155 kg, vetopaino 3 500 kg, kahluusyvyys 800 mm, vääntö jopa 470 Nm. Uusi Ford Ranger alkaen 34.505,04 € (autoveroton hinta 29.420 € + arvioitu autovero 4.485,04 € CO2-päästöillä 191 g/km, sis.toim.kulut 600 €). Uuden Ford Ranger -malliston CO2-päästöt 191-234 g/km, EU-yhdistetty kulutus 7,1-8,7 l/100 km. Kuvan auto erikoisvarustein. Ford Finland