• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 16. MAALISKUUTA 2017 • NRO 5 • PERUSTETTU 1933 Metso-suojelu joutuu leikkuriin. Toivo Jussilan haapametsä pääsi vielä mukaan. Sivut 9–11 Miten käy Metson? K U VA SE PP O SA M U LI WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Mistä siemenistä on taimet tehty? ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Stihl haluaa välttää Nokian kovan kohtalon ? sivu 20 PILKKEITÄ: Säästä siemenpuita eri-ikäisrakenteessa ? sivu 26
• 2 A J A S S A 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 LYHYET Kuusitukista eniten kantorahatuloja Metsänomistajat saivat viime vuonna bruttokantorahatuloja 1,96 miljardia euroa. Summa on Luonnonvarakeskuksen ennakkotiedon mukaan lähes yhtä suuri kuin edellisvuonna, mutta puunhintojen laskun takia reaaliset tulot nousivat liki prosentin. Yksityisten metsänomistajien tulot olivat lähes ennallaan, vajaat 1,7 miljardia euroa. Tärkein puulaji oli kuusitukki. Sen osuus tuloista nousi kolme prosenttiyksikköä 39 prosenttiin. Kalanti ja Uusikaupunki sulautuu Lounametsään Metsänhoitoyhdistys Kalanti ja Uusikaupunki liittyy Metsänhoitoyhdistys Lounametsään. Fuusion aikataulu on nopea: valtuustot päättivät asiasta tammikuussa ja Kalannin ja Uudenkaupungin toiminta päättyy kesäkuussa. Syynä pikafuusioon on pienen Kalannin ja Uudenkaupungin yhdistyksen toiminnan tappiollisuus. Varoitus epätarkoista metsäarvioista Metsätiloja ei pidä hinnoitella verkosta saatavan metsätiedon perusteella, sillä epätarkan tiedon käyttäminen tilan arvonmäärityksessä voi johtaa suuriin taloudellisiin menetyksiin, Pohjois-Suomen Metsämarkkinat Oy:n toimitusjohtaja Jukka Aula toteaa. Aulan tarkoittamista metsätietoja jakavista nettipalveluista tunnetuin on Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi. Kohta päätetään syksyn hirviluvista Nyt on aika vaikuttaa ensi syksyn hirvijahdin lupamääriin, asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta muistuttaa. Alueelliset riistaneuvostot päättävät maaliskuussa hirvikannan hoidon tavoitteista. Päätöksenteossa kuullaan myös metsänomistajia ja metsäammattilaisia. Monella alueella kanta jäi asetettuja tavoitteita suuremmaksi viime vuonna. Remeksen mukaan olisi tärkeätä selvittää, miksi näin on käynyt. Metsä Boardilta kanneton kuppi Metsä Board on kehittänyt uudenlaisen kartonkikupin. Perinteistä erillistä muovikantta ei tarvita, sillä kupin reunat voi taivuttaa kanneksi. ”Kuppi on rakenteeltaan helppo taitella ja koota, mukaan lukien integroitu, tiivis kansi, joka estää läikkymisen. Koska kansi voidaan painattaa osana muuta kuppia, se lisää brändinäkyvyyttä”, yhtiön muotoiluja innovaatiojohtaja Cyril Drouet kertoo. LIINA KJELLBERG, teksti MIA PERKIÖ, kuva P ula kuusen siemenviljelyssiemenestä ei vielä tänä vuonna näy istutusaloilla. Valtaosa taimitarhojen tälle vuodelle tuottamista kuusentaimista on kasvatettu siemenviljelyksiltä kerätystä jalostetusta siemenestä. Ensi vuonna tilanne on toinen. ”Yksivuotisten kuusentaimien osalta voi käydä niin, että siemenviljelyssiemenestä kasvatettuja ei saada ensi vuodelle ollenkaan. Kaksivuotisia siemenviljelyssiemenestä kasvatettuja taimia on ensi vuonna saatavilla jonkin verran”, arvioi Pohjan taimen toimitusjohtaja Rauno Kataja . Taimituotantoon käytetään ensisijaisesti siemenviljelyssiementä. Kuusen siemenviljelyssiemen loppuu kuitenkin usein kesken, sillä kuusi tekee harvoin runsaita siemensatoja. Viimeksi kuusella oli runsas siemensato vuonna 2012. Siemenviljelyksiltä silloin kerätyt siemenet on nyt pitkälti käytetty. Siemenpulaa paikataan luonnonmetsistä kerättävällä metsikkösiemenellä. Se ei kuitenkaan ole yhtä laadukasta kuin siemenviljelyssiemen. Apua Ruotsista Siemenviljelyssiemenestä kasvatettujen kuusentaimien osuus vaihtelee taimitarhoilla jo nyt. Fin Forelian tälle vuodelle tuottamista 40 miljoonasta kuusentaimesta 85 prosenttia on kasvatettu siemenviljelyssiemenestä, Mellanå Plantin tuottamista 9 miljoonasta kuusentaimesta lähes kaikki. Taimitapion tälle vuodelle tuottamista paristakymmenestä miljoonasta kuusentaimesta 60 prosenttia on kasvatettu siemenviljelyssiemenestä. ”Harkinnassa on, että tämän kevään kylvöihin hankittaisiin ruotsalaista siemenviljelyssiementä”, kertoo Taimitapion markkinointipäällikkö Matti Katajisto . Myös Pohjan Taimessa on pohdittu siemenviljelyssiemenen ostamista Ruotsista. Mellanå Plantin ja Fin Forelian taimitarhoilla ruotsalainen siemenviljelyssiemen on jo käytössä. ”Ruotsalaissiemenen ainoa huono puoli on, että se on suomalaista kalliimpaa”, sanoo Fin Forelian toimitusjohtaja Timo Salminen . Siemenpula ei vielä näy Tämän vuoden istutuksiin riittää siemenviljelyssiemenestä kasvatettuja kuusentaimia. Mellanå Plantin tuotantopäällikkö Metti Salminen kantaa taimilaatikkoa taimitarhan pakkasvarastossa. Taimilaatikoihin kiinnitetyistä etiketeistä selviää, onko taimet kasvatettu siemenviljelyssiemenistä. Pohjan Taimen tälle vuodelle tuottamista noin 12 miljoonasta kuusentaimesta siemenviljelyssiemenestä kasvatettuja on noin puolet. Taustalla on yhtiön toiminta-alueen pohjoinen sijainti – maan pohjoisosiin ei ole saatavilla kuusen siemenviljelyssiementä. Myös koivun siemenviljelyssiemenestä on pulaa. Fin Forelian tälle vuodelle tuottamista koivuntaimista 70–80 prosenttia on kasvatettu siemenviljelyssiemenestä, Taimitapion tuottamista puolet. Pohjan Taimen ja Mellanå Plantin tälle vuodelle tuottamista koivuntaimista kaikki on kasvatettu siemenviljelyssiemenestä, mutta Mellanå Plantin toimitusjohtajan Rainer Bodmanin mukaan Etelä-Suomeen ensi vuonna istutettavien koivuntaimien tuotantoon ei enää riitä siemenviljelyssiementä. Jalostetusta männynsiemenestä ei sen sijaan ole pulaa. Lisää kasvua Jalostetun siemenviljelyssiemenen käyttö lisää Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkijan Matti Haapasen mukaan kuusen tilavuuskasvua kymmenisen prosenttia, koivun 25–30 prosenttia. Männyllä kasvunlisäys on siemenviljelyssiemenen jalostusasteesta riippuen 12– 25 prosenttia.
• AJASSA 3 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 TÄSSÄ NUMEROSSA AJASSA Ei paperia, muovia eikä kartonkia Paptic yrittää muovikassien korvaajaksi. Sivu 5 Helen Oy korvaa hiiltä pelleteillä Sivu 6 Äänekosken aikataulu pitää Sivu 7 Hirvikanta-arvio tuotti yllätyksen Sivu 8 Matka maksaa myös metsänkorjuussa Sivut 12–13 METSÄSTÄ Miltä näyttää Kessissä nyt? Ari Komulainen teki viikon ja 112 kilometrin hiihtoretken historiallisissa Kessin maisemissa. Sivut 16–17 Metsänomistajaksi täysin yllättäen Elämä toi Toni Tuomalan eteen haasteen, jonka hän myös otti vastaan. Sivut 18–19 Farmitiimi voi iskeä myös opiskelijalle Sivu 21 Uutuustuote ei synny hetkessä Sivut 23 PILKKEITÄ Tryffeli ei ole ainoa maanalainen herkku Sivu 24 Kanadanmajava kesti jahdin vapautuksen Sivu 26 Tervaleppä käy moneen paikkaan Sivu 30 MIKKO RIIKILÄ ÄSKETTÄIN konkurssiin menneen, pienpuun paalaimia valmistaneen Fixteri Oy:n tuoteoikeudet on myyty Fixteri Oy:n entiFixterin tarina ei ole ohi Pienpuupaalaimen tarina jatkuu entisten avainhenkilöiden yhtiössä. Paalavan hakkuukone Fixterin tuotanto on jatkumassa uudessa yrityksessä mutta vanhoin tekijöin. MIKKO RIIKILÄ TÄMÄN vuoden alussa voimaan tullut laki pakottaa oma-aloitteisten verojen sähköiseen ilmoittamiseen. Laki koskee myös arvonlisäverovelvollisia metsänomistajia, joten tämän vuoden arvonlisäverot pitäisi lain mukaan ilmoittaa sähköisesti vuoden 2018 helmikuussa. Tällaisen viestin antoi myös verohallinto, joka helmikuun lopulla lähestyi kirjeitse kaikkia viime vuonna puuta myyneitä metsänomistajia. Sanoma oli huomattavan yksiselitteinen: ”Muistathan, että arvonlisäveroilmoitukset vuodelta 2017 ja sen jälkeisiltä vuosilta on annettava sähköisesti.” Paperilomaketta voisi samaisen kirjeen mukaan käyttää vain erityisestä syystä. Esimerkkinä mainittiin, ettei paikkakunnalla olisi toimivaa internet-yhteyttä. Lähin tällainen paikka lienee Pohjois-Koreassa. Alv-ilmoitus vastakin paperilla Verohallinto ei voi pakottaa metsänomistajia ilmoittamaan sähköisesti arvonlisäveroja. Kirje on herättänyt syvää huolta. Jyväskylän seudun metsänomistajat ry:n puheenjohtaja Reijo Lindström piti verottajan linjausta kohtuuttomana iäkkäille metsänomistajille. ”Esimerkiksi yhdistyksessämme on kymmeniä jäseniä, joilla ei ole nettiyhteyttä.” Asiantuntija Liisa Pulkkinen verohallinnosta toteaa, että maininta internet-yhteyksien puuttumisesta oli vain esimerkki. ”On totta, että laki pakottaa arvonlisäverojen sähköiseen ilmoittamiseen, mutta lakiin ei liity sanktioita. Ihmiset, joilla ei ole verkkoyhteyttä tai eivät osaa sellaista käyttää, voivat edelleen ilmoittaa arvonlisäverot paperilomakkeella.” Arvonlisäverolomakkeet ja verojen maksamiseen tarvittavat viiteja tilinnumerot saa postitse, kun soittaa verohallinnon palvelunumeroon. Pulkkisen mukaan paperilomakkeiden käyttäjiä pyritään markkinoinnin keinoin jatkossa ohjaamaan sähköiseen verojen ilmoittamiseen, mutta pakollista siitä ei ole tulossa. Nollavuosina ei tarvitse ilmoittaa Sen paremmin arvonlisäverokuin metsäveroilmoitustakaan ei tarvitse jättää, jos verovuonna ei ole ollut metsätalouden tuloja tai menoja. ”Metsäveroilmoituksen 2C-lomake tosin on tehtävä, jos metsänomistajalla on aiemmilta vuosilta menovarauksia tai metsävähennyksiä, vaikka verovuonna metsässä ei olisikaan tehty mitään”, selventää ylitarkastaja Kari Pilhjerta verohallinnosta. sille avainhenkilöille. Toimintaa jatketaan Fixteri Groupin nimissä. Jatkossa Fixteri Group vastaa jo myytyjen paalaimien varaosahuollosta. Lisäksi tavoitteena on jatkaa paalaimien valmistusta. Toistaiseksi uudella yrityksellä ei ole tilauksia, mutta tavoitteena on löytää paalaimille ostajia ulkomailta. Paalaimien valmistus Jyväskylässä loppuu. Jatkossa yhtiön päätoimipaikka on Kannonkoskella ja valmistus perustuisi pääosin alihankintaan. ”Fixteri tulee jatkossakin olemaan lähes sataprosenttisesti suomalainen kone”, kertoo Juha Tapanen Fixteri Groupista. Fixteri Groupin toimitusjohtaja on Minna Lappalainen. Hän toimi samassa tehtävässä jo Fixteri Oy:n aikana. M ik ko R iik ilä Ju ha Ta nh ua Siemenpula ei vielä näy Jalostetun siemenen käyttö vaikuttaa varsinkin männyllä ja koivulla myös puiden laatuun. Jalostetusta siemenestä kasvatetut puut ovat vähäja ohuempioksaisia kuin metsikkösiemenestä kasvatetut. Metsänomistajat tuntevat siemenviljelyssiemenen käytön edut vaihtelevasti, sanovat metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen johtaja Ilpo Pentinpuro ja metsänhoitoyhdistys Satakunnan toiminnanjohtaja Olli Mäki . Molemmissa metsänhoitoyhdistyksissä metsänistutuksiin hankitaan silti lähtökohtaisesti siemenviljelyssiemenestä kasvatettuja taimia. Niin tänäkin vuonna. 20 40 60 80 70 50 30 10 90 100 1991 -95 -00 -05 -10 -15 Jalostetun kuusensiemenen käyttö laskussa Lähde: Evira Kuusen siemenviljelyssiemenen osuus taimitarhakylvöissä 1991–2016. %
• AJASSA 4 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 Venytteletkö ennen kuin ryhdyt metsätöihin? Uusi kysymys: Oletko osakkaana yhteismetsässä? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 20% En 80% vas taa jia 76 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA ”Tällainen tuki siirtolohkareelle löytyy Miehikkälän kunnan alueelta. Kivelänhanttu Kiven pönkä Tavoitteena on luoda vastaavanlainen julkinen asiointipalvelu kuin Vero. fi. Metsänomistaja löytää jatkossa yhdestä paikasta kaikki omaan tilaansa liittyvät tiedot, jotka vaikuttavat metsänhoitoon ja käyttöön. Lisäksi palveluun tuodaan uutta tietoa esimerkiksi eri alueiden uhanalaisista lajeista ja kaavoista.” Palvelupäällikkö Veikko Iittainen Suomen metsäkeskuksesta luonnehti Metsään.fi-palvelun jatkokehitystä. Metsähallitus ja ympäristöjärjestöt ovat törmäyskurssilla Kainuussa, ja ilmassa alkaa olla perinteisen metsäsodan merkkejä. Greenpeace on käynyt paikalla osoittamassa mieltä, ja hakkuita on innostunut vastustamaan jopa Leonardo DiCaprio. Luontoväki syyttää Metsähallitusta virkistyskohteiden pilaamisesta. Metsähallitus puolestaan vakuuttaa, että hakkuujälki kestää kriittisenkin tarkastelun. Niin koville kuin se monelle voikin ottaa, paikallisten metsänomistajien kannattaa pitää peukkuja ympäristöjärjestöille. Puusta on Kainuussa ja Pohjois-Suomessa, ainakin ennen uusien tehdashankkeiden toteutumista, rutkasti ylitarjontaa. Niinpä kaikki se, mikä on Metsähallitukselta pois, kasvattaa yksityismetsänomistajien kantorahatuloja. Greenpeace – metsänomistajan asialla! EERO SALA Yhteisellä asialla Kainuussa ”Mikä näistä nykysahoista on ’oikea’ raivuri? Ärhäkkä kiihtymään ja sellainen, että käsivartta vahva ranka menee mukisematta, ei mikään risutrimmeri siis.” Isotee ”Kun mainitsit ärhäkän kiihtymisen, niin sitä löytyy vain ruotsalaismerkin sahasta. Ammattikäyttöön tarkoitettu, vähintään 45-kuutioinen moottori.” Jätkä ”Ärhäkän nopean hajoamaan löytää siitä Jätkän ruotsalaisversiosta. Jos hakee ammattilaisena ammattisahaa raivaukseen, kannattaa muistaa täällä esiintyvän ammattimetsurin hiukan vaikealukuisia kommentteja saksalaisen sahan tuomasta leivänpäällispuolesta.” Jees H-valta ”Minulla on ammattisahoina nyt Stihl 460 ja Husku 545. Stihlillä olen sahaillut reilut 1 000 tuntia ilman ongelmia. Helppo käynnistää ja käy ongelmitta. Bensaa vie hieman vähemmän kuin Husku. Husku ärhäkämpi ja minulle istuu kouraan paremmin. Sillä olen sahaillut 600 tuntia ilman ongelmia.” Markules ”Itselläni on Stihl 490 ainoana raivurina ja sillä mielelläni raivaan. Järeys ei ainakaan mitenkään huonossa mielessä tunnu, eikä rästikohteissakaan kone tunnu alimittaiselta. Kilpailijan valjaita kehutaan mukavammaksi, mutta ei Stihlinkään valjaat millään tavalla huonolta tunnu.” Gla ”Täältä et saa kunnon vastausta. Täällä on niin paljon merkkiuskollista väkeä. Ostat vain tarpeeksi tehokkaan sahan. Mieluimmin sieltä teholuokan yläpäästä.” Metsuri Motokuski ”Kokeile mallata se härveli valjaineen liikkeessä itsellesi sopivaksi. Kokeile myös, miten tykkäät kaasutella, jos saat liikkeen pihalla koepäristellä. Merkki on sivuseikka, kun ne omat säädöt löytyvät. Täällä keskusteluissa joskus se oma mieleinen saha hiukan keulii.” Hiluxmetsuri Syksyn hirvenmetsästystä suunnitellaan hämmentävien lukujen äärellä. Luonnonvarakeskuksen tuoreen arvion mukaan hirviä onkin metsissä enemmän kuin syksyllä ennustettiin. Kun tavoite koko maassa on 66 000– 88 000 hirveä, talven lukema sijoittuu välille 79 000–103 000. Luvut osoittavat, että uuden hirvikannan hoitosuunnitelman sisäänajo on vielä kesken. Harjoitusta vaatii myös neuvottelukulttuuri, sillä monissa riistaneuvostojen kuulemistilaisuuksissa metsänomistajat ovat kokeneet, että heidän mielipidettään ei ole otettu huomioon. ??? Vuonna 2015 käyttöön otettu hirvikannan hoitosuunnitelma oli vastaus arvosteluun, jonka hirvimäärien holtiton vaihtelu oli nostattanut. Vuosituhannen vaihteessa hirviä oli ennätysmäärin ja tuhot sen mukaisia. Muiden mukana Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi hirvikannan säätelyjärjestelmän kaipaavan uudistamista. Nyt sopivaa hirvimäärää haarukoidaan entistä pienemmillä alueilla, ja työhön osallistuu laajasti sidosryhmiä. Kannansuunnittelun perusraami on hyvä, mutta toimintaa pitää kehittää. On väärin, jos metsänomistajat kokevat, että heillä on vähemmän päätösvaltaa kuin paljon pienemmällä joukolla metsästäjiä. Hyvä uutinen viime vuodelta on, että hirviseurueet ottivat sähköisen Oma riista -palvelun saman tien tehokäyttöön. Hirvihavainnoista raportoi tuoreeltaan 87 prosenttia seurueista, mikä parantaa huomattavasti reaaliaikaista kannansunnittelua. ??? Hirvien runsauden lisäksi metsänomistajien harmia on lisännyt tuhokorvausten niukkuus. Korvaukset ovat pudonneet 3–5 miljoonan euron tasolta noin puoleen miljoonaan euroon vuodessa, Tähän epäkohtaan on tulossa korjaus – toivottavasti jo pian – sillä ajastaan jälkeen jäänyttä riistavahinkoasetusta uudistetaan parhaillaan. Vaikka tuhokorvaukset paranevat, hirvien aiheuttamista menetyksistä suuri osa jää yhä metsänomistajan vahingoksi. Esimerkiksi tuhojen pelossa männyn sijaan istutetun kuusikon kasvutappioihin korvaukset eivät yllä. Siksi kaikkein tärkeintä on saada hirvien määrä pysymään kurissa. Hirviä on yhä liikaa ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
• AJASSA 5 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA HEIKKI SMOLANDER Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Luken erikoistutkija. MIKKO HÄYRYNEN, teksti MAURI RATILAINEN, kuva S amaan aikaan kun metsäteollisuus puhuu lupaavista uusista tuotteista, tulee startup-yritykseltä kuitutuote, joka on jo pienessä mitassa kaupallistettu. Paptic Oy on kehittänyt materiaalin, joka haastaa muovikassit ja monet pakkaukset. Materiaali on valtaosin pitkäkuitusellua, mutta mukana on myös biohajoavaa muovia ja paperinvalmistuksen kemikaaleja. Käsituntumana materiaali on pehmeää ja taiteltavaa. Se ei paperin tapaan rapise eivätkä terävät esineet tee siihen reikiä kuten muovikassiin. Materiaali kestää roiskeveden mutta hajoaa vedessä, ja siksi se voidaan kierrättää kartonginkeräyksen mukana. Biomuovikomponentti mahdollistaa kassin teossa tarvittavan kuumasaumauksen. Paperikone etsinnässä Paptic on VTT:n spin-off. Selkokielellä se tarkoittaa, että kolme perustajaosakasta olivat aiemmin VTT:llä töissä. Yritys on perustettu 2015, ja tuotteen kaupallistaminen onnistui viime kesänä, jolloin Seppälä tilasi koe-erän Papticin kasseja. Kasvu edellyttää, että Paptic pystyy vastaamaan isojen kauppaketjujen milMuovikasseja haastamaan Seuraavan paperikoneen saattaa hankkia startup-yritys. Paptic Oy » 2015 perustettu startup-yritys » toimipaikka Otaniemessä Espoossa » henkilöstöä 10 » omistajina kolme perustajaosakasta, sijoitusyhtiöitä sekä yksityishenkilöitä » toimitusjohtaja FM, MBA Tuomas Mustonen Tuomas Mustonen uskoo, että muovijätteen ongelmat siivittävät Papticin suureksi. Yritys etsii parhaillaan pientä, myytävänä olevaa paperikonetta. joonakysyntään. Nyt Paptic-materiaali valmistetaan Otaniemessä 65-senttiä leveällä koepaperikoneella, jonka kapasiteetti on ymmärrettävästi rajallinen. Paptic saattaa olla yritys, joka rakentaa tai uudistaa Suomen seuraavan paperikoneen. Toimitusjohtaja Tuomas Mustonen sanoo, että etsinnässä on pieni, 2–3 metrin levyistä rainaa tekevä erikoispaperikone. Tavoiteltu tuotantomäärä on 10–20 tuhatta tonnia vuodessa. Tähtäin on ensisijaisesti Suomessa, mutta myös Pohjoismaat ja Saksa tulevat kyseeseen. ”Kun investointikohde on löytynyt, niin sitten lähdetään kokoamaan investointirahaa. Rahoituskierroksen tavoitteena on kymmenen miljoonaa euroa”, Mustonen sanoo. Kasvutavoitteena suurten sarja Materiaali ei ole paperia, kartonkia eikä muovia – yritys haluaisikin, että sitä kutsuttaisiin papticiksi. Tuomas Mustonen ei halua puhua kasvutavoitteista enempää kuin sen, että halu on kasvaa pk-yritystä suuremmaksi. Se tarkoittaisi yli 50 miljoonan euron liikevaihtoa. Muovijäte on jättimäinen ongelma, joten muovikassin korvaajan tarvitse olla halvempi ratkaisu, eikä Paptic-kassien ole tarkoituskaan kilpailla hinnalla. Maailman potentiaali on huikea, eikä Papticin tarvitse korvata isoakaan siivua muovikasseista kasvaakseen suureksi. Olin aikoinani edesmenneen maatalousja metsäministeri Toivo Yläjärven vaalitilaisuudessa Suonenjoella. Mansikkaisännät kaipasivat valtion tukea myös mansikan tuotantoon. Yläjärvi ilmaisi valmiutensa lähteä edistämään asiaa, mutta halusi ensin tietää, haluavatko mansikkaisännät aidosti valtion mukaan: ”Aina kun valtio alkaa antaa rahaa, se myös alkaa määräämään. Miettikää haluatteko sitä.” Keskustelun jälkeen isäntien kannaksi tuli, että pysytään irti holhouksesta. Väitän, että puuntuottajien kannattaa ottaa tämä Yläjärven oppi mietintämyssyyn. Matti Kärkkäinen on ehdottanut hirvituhokorvauksista luopumista vastikkeeksi hirvikantojen säätelyn saamisesta metsäomistajien käsiin. Seuraavassa pari ehdotusta lisää. ??? Valtakunnan metsien inventointi antaa tilastollisesti luotettavan kuvan suuralueiden metsävaroista. Metsäkeskus kerää operatiivista toimintaa palvelevaa laserkeilaukseen perustuvaa tietoa. Sen julkisuudesta Tukien tilalle vapautta ja vastuuta on käyty pitkään kädenvääntöä. Metsänomistajien ja teollisuuden lisäksi tieto kiinnostaa ympäristöjärjestöjä. EUn kanta on selvä: julkisella rahalla kootun tiedon on oltava julkista. Valtion rahaa käytetään toimintaan yli 10 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannus säilyy kymmeninä sentteinä hakattua puukuutiota kohti, vaikka keilaustiheys tuplattaisiin. Operatiivista toimintaa palvelevaa tietoa tullaan jatkossa keräämään myös yksityismetsissä toimenpiteiden yhteydessä. Firmoillahan tämä on ollut pitkään käytäntö. Tietoon, jonka keräämiseen ei käytetä valtion rahaa, ei valtiovallalla ole määräämisoikeutta. Firmojen toimenpiteisiin pohjaava ajantasainen tieto on pudottanut suunnittelukustannuksia tuntuvasti. Merkittävämmät säästöt ovat tulleet taimikonhoidosta, kun työt on päästy tekemään ajallaan. Tulopuolella ovat olleet lisäksi paremmat tuotantopuustot. Uudet teknologiat tuovat uusia mahdollisuuksia tiedonkeruuseen toimenpiteiden yhteydessä. Metsänomistajien ja teollisuuden kannattaa lopettaa kiista metsävaratiedon avoimuudesta ja alkaa kustantaa myös keilaustiedon keruu yhdessä. Vaihtoehtona on hyväksyä tiedon avoimuus ja sen tuomat riskit valittamatta. ??? Yläjärven ajattelua voi laajentaa myös muihin metsätalouden tukiin. Nykyiset kemeratuet ovat noin kaksi prosenttia metsäomistajien tuloista. Tätä vastaan metsänomistajat joutuvat ajoittamaan metsänhoitotyönsä normien eikä parhaiden käytäntöjen mukaisesti. Puuntuotannon kannalta ei ole kestävää, että vuotuisen taimikonhoitopinta-alan määrää todellisen tarpeen sijasta eduskunta hyväksyessään valtion tuloja menoarvion. Valtakunnan metsien inventoinnin tulokset taimikonhoitorästeistä kertovat tästä karua kieltä. Väitän, että metsäomistajat ovat maksaneet kohonneina kustannuksina ja menetettyinä hakkuutuloina enemmän kuin saaneet tukia. Ehdotukseni on metsänomistajille ja teollisuudelle yhteisesti: testatkaa hallituksen valmius normien purkuun tarjoamalla vastikkeeksi valtion budjettiin vajaan 100 miljoonan euron vuosisäästöt. Huolenpitoon hiilinielusta, metsäluonnon monimuotoisuudesta ja niukoista vesistöpäästöistä metsäalan on helppo sitoutua, jos ala voi valita keinot itse.
• AJASSA 6 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat F ossiilisista polttoaineista luopuminen ei suju käden käänteessä. Sen tietää energiayhtiö Helen Oy:n vastuullisuuden ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Maiju Westergren . Kaukolämpöä ja -jäähdytystä helsinkiläisille sekä sähköä koko maahan tarjoava Helen ryhtyi muutama vuosi sitten korvaamaan kivihiiltä puupelleteillä. Yhtiön Helsingin Salmisaaressa ja Hanasaaressa sijaitsevissa voimalaitoksissa palaa kivihiilen sijaan sekoitus kivihiiltä ja pellettejä. ”Voimalaitoksissa haetaan nyt optimaalista sekoitussuhdetta. Uuden polttoaineen tuominen toiselle polttoaineelle suunniteltuun polttokattilaan on haastavaa. Pelletti jauhautuu eri tavalla kuin kivihiili ja sulaa eri lämpötilassa”, Westergren kertoo. Nykyisissä polttokattiloissa kivihiilestä voidaan hänen mukaansa korvata pelletillä enintään kymmenisen prosenttia. Suurempi osuus pellettejä vaatisi mittavat korvausinvestoinnit. Salmisaaren voimalaitosalueella pelletti korvaa ensi vuodesta lähtien myös öljyä. Vanhan öljykattilan tilalle nousee Suomen suurin pellettikattila. Uusi pellettilämpölaitos käyttää noin 40 000 tonnia pellettejä vuodessa. Sillä lämmittää noin 25 000 kerrostalokaksiota. Painetta asiakkailta Pelletin käyttöönoton taustalla on Helenin tavoite saada energiantuotanto ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Ilmastoneutraalisuus tarkoittaa sitä, että toiminta ei vaikuta ilmakehän kasvihuonekaasujen määrään. Tätä edellyttävät Westergrenin mukaan niin kansainväliset sopimukset kuin yhtiön asiakkaatkin. Pelletin käytön puolesta puhuu sekin, että sitä voidaan polttaa samoissa polttokattiloissa kuin kivihiiltä. Esimerkiksi metsähaketta ei voi sekoittaa kivihiilen sekaan. ”Metsähake on pellettejä sitkeämpää ja kosteampaa. Se ei jauhaudu niin, että sitä voisi polttaa kivihiilen seassa.” Salmisaaren ja Hanasaaren voimalaitokset sijaitsevat Helsingin keskustassa, joten merkitystä on myös tilantarpeella. Tonni kivihiiltä tuottaa saman energiamäärän kuin 2,5 tonnia pellettiä, mutta metsähaketta saman energiamäärän tuottamiseen tarvitaan kahdeksan kertaa niin paljon kuin kivihiiltä. Pelletin etu on myös se, että sen hinta määräytyy kivihiilen tapaan maailmanmarkkinoilla. Helen käyttää tällä hetkellä lähinnä kotimaisia pellettejä, mutta Westergrenin mukaan pelletit voitaisiin ostaa ulkomailtakin. ”Tärkeintä on, että pelletit on tuotettu kestävästi.” Sähkö ei kannata Salmisaaren ja Hanasaaren voimalaitoksissa, joissa pellettiä sekoitetaan kivihiilen joukkoon, syntyy sekä sähköä että lämpöä. Ensi vuonna käynnistyvä pellettilämpölaitos tuottaa vain lämpöä. ”Pelletillä ei tällä hetkellä kannata tuottaa sähköä. Pellettien hinta on liian korkea sähkön hintaan verrattuna. Salmisaaren ja Hanasaaren tuotantolaitoksissa pelletin käytön tavoitteena on ensisijaisesti luoda valmiuksia tulevaisuutta varten”, Westergren sanoo. Lämmöntuotannossa pellettien käyttö alkaa hänen mukaansa sen sijaan olla kilpailukykyistä. Taustalla on se, että kivihiilen, öljyn ja maakaasun verot ovat lämmöntuotannossa korkeat. Uusi pellettilämpölaitos nostaa Helenin vuotuiset pellettien käyttömäärät noin 100 000 tonniin. Se kattaa suunnilleen kolmasosan Suomessa tuotetusta pellettimäärästä. Helenin lämmöntuotannosta pellettien osuus on uuden lämpölaitoksen käyttöönoton jälkeen viitisen prosenttia. Päätöksiä pelletin lisäämiseksi ei tällä hetkellä ole. ”Pelletti on vain yksi ratkaisu, ja ratkaisuja tarvitaan paljon. Toimitusvarmuuden kannalta on parempi, että energiantuotanto perustuu moneen vaihtoehtoon.” Pellettien lisäksi varteenotettavia fossiilisten polttoaineiden korvaajia ovat Westergrenin mukaan esimerkiksi biokaasu ja lämpöpumput, kauempana kaupungin keskustasta myös metsähake. Irti kivihiilestä Energiayhtiö Helen korvaa fossiilisia polttoaineita puupelleteillä. ”Tärkeintä on, että pelletit on tuotettu kestävästi.” Maiju Westergren » Helen Oy:n vastuullisuuden ja yhteiskuntasuhteiden johtaja » 45 vuotta » kotoisin Keravalta » työskennellyt mm. Metsäteollisuus ry:ssä ja Keravan Energiassa » energiatekniikan diplomi-insinööri » mies ja kolme lasta » vapaa-aikaan kuuluu flamenco, kuntosali ja ulkoilu FAKTA Pelletin käytön puolesta puhuu Maiju Westergrenin mukaan se, että sitä voidaan polttaa samoissa polttokattiloissa kuin kivihiiltä. Tonni kivihiiltä korvautuu 2,5 tonnilla pellettejä.
• AJASSA 7 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 ANNE HELENIUS, teksti SAMI KARPPINEN, kuva METSÄ GROUPIN Äänekoskelle syksyllä valmistuva biotuotetehdas tulee tarvitsemaan runsaasti uutta kuitupuuta. Puunkäyttö lisääntyy noin neljällä miljoonalla kuutiolla vuodessa, ja suurin osa lisäyksestä on havukuitua. Kaikkiaan biotuotetehdas käyttää valmistuttuaan 6,5 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa. ”Iso haaste tulee olemaan siinä, että saadaan puu liikkeelle ja metsänomistajat innostumaan puukaupasta niin, että metsät hyödynnetään paremmin”, kertoo Metsä Groupin puukaupasta ja metsäpalveluista vastaava johtaja Yrjö Perälä . Yhtiö onkin lisännyt puun ostomääriä viime vuodesta lähtien, ja näin jatketaan myös ensi vuonna. ”Kun tehdas saadaan syksyllä käyntiin, niin ostomäärien suhteen ollaan nousevalla uralla.” Uuden, tavoiteaikataulussa valmistuvan tehtaan puunhankinta-alue laajenee pohjoisen suuntaan siten, että puuta tullaan valuttamaan Äänekoskelle Oulun eteläpuolelta saakka. ”Jatkossa Kemin puut hankitaan lähempää Kemiä, eli se mahdollistaa määrien noston Pohjois-Suomessa. Vastaavasti Joutsenon ja Rauman puut hankitaan lähempää tehtaita”, Perälä sanoo. Puukaupassa vilkas vaihe Perälä kertoo, että alkuvuonna puukaupassa on ollut hyviä viikkoja, ja muutenkin nyt on Äänekoski imee havua Uusi biotuotetehdas on jo 90-prosenttisesti valmis, ja tavoiteaikataulu pitää. Biotuotetehtaan koekäyttöja testausvaihe on meneillään, ja töiden painopiste on asentamisessa. ”Kyllähän se jollain tavalla vaikuttaa markkinahintoihinkin.” menossa vilkas vaihe. ”Valtakunnan puumäärissä menee pian 10 miljoonaa kuutiota rikki. Oikein hyvältä näyttää.” Metsä Group hakee Perälän mukaan tällä hetkellä leimikoita kesälle, ostoslistallla on tukkija kuitupuuta sekä hankintapuuta. Ainoastaan talvelle tulevia kuitupuita harkitaan nyt tarkkaan. Perälä uskoo vakaasti siihen, että kotimaiset metsänomistajat tulevat myymään tarpeeksi puuta. Hän sanoo viime vuoden olleen tästä hyvä esimerkki: yhtiöllä oli hyvä puukauppavuosi ja puukaupan teossa vallitsi hyvä henki. ”Monet meidän jäsenistä olivat liikkeellä siten, että kun tehdas starttaa, niin heidän puitaan on jo siellä valmiina.” Miten puun hinta kehittyy jatkossa? ”Jos käyttää vähän maalaisjärkeä ja miettii sitä, että kysyntä kasvaa huomattavasti, niin kyllähän se jollain tavalla vaikuttaa markkinahintoihinkin”, Perälä muotoilee. XA MK .FI Kaipaatko uusia näköaloja työelämään? Nouse paremmalle paikalle ja opiskele ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Xamkin Master Schoolissa kouluttaudut oman alasi vahvemmaksi osaajaksi, hankit ammatillisen yhteistyöverkoston ja saat tukea urapolkusi rakentamiseen. Hae 15.3.–5.4.2017: METSÄTALOUSINSINÖÖRI (YLEMPI AMK), 60 op, n. 2 vuotta Metsätalouden liiketoiminta, Mikkeli
• AJASSA 8 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 VALTTERI SKYTTÄ LUONNONVARAKESKUKSEN (Luke) arvion mukaan Suomen metsissä liikkuu tällä hetkellä noin 90 000 hirveä. Kanta pieneni viime vuodesta, mutta jäi silti aiemmin arvioitua korkeammaksi. Tämän vuoden hirvilaskennoissa saadut tiedot päivittivät kanta-arviota ylöspäin. ”Suurin yksittäinen muutos lienee hirvitalousalueella Lappi 5 eli Kittilän, Kolarin, Muonion ja Pellon alueella. Siellä hirvikannaksi arvioitiin vuosi sitten noin 2 700 eläintä, kun nyt arvioksi saatiin lentolaskentojen avulla vajaa 4 000 hirveä”, kertoo Luken tutkija Tuomas Kukko . Tarkasti ottaen Suomen tämän hetken hirvimäärä on kanta-arvion mukaan 95 prosentin todennäköisyydellä välillä 79 000–103 000 hirveä. 90 000 hirveä on kannanarviointimallista saatava keskiluku. Tavoite talvikannalle on 66 000–88 000 hirveä. Tuorein hirvikanta-arvio päivittää taannehtivasti myös aiempien vuosien kanta-arvioita. Tuorein arvio ja päivitetyt aiempien vuosien tiedot löytyvät riistahavainnot.fi-sivustolta. Esimerkiksi viime talvena koko Suomen hirvikannaksi arvioitiin 88 000 eläintä, mutta tämänvuotisen arvion mukaan viime vuonna kanta on ollut noin 94 000 hirveä. ”Lentolaskentojen ja esimerkiksi Oma riista -palvelun kautta saatavat aineistot lisäävät tietoa, ja edelliset arviot tarkentuvat takautuvasti.” Verotussuunnittelussa huomioon? Kanta-arvio ei kerro yhtä absoluuttista totuuslukemaa hirvimäärästä, mikä on otettava huomioon hiljan käynnistyneessä ensi syksyn kaatolupasuunnittelussa. ”Jos paikallistiedon mukaan hirvikannassa ollaan lähempänä kanta-arvion ylärajaa kuin keskikohtaa, tietoa kannattaa käyttää hyödyksi alueen hirvikannan verotussuunnittelussa”, Kukko sanoo. Hyppäykset kanta-arvioissa johtuvat muun muassa siitä, että hirvitiedon keruussa on käynnissä murrosvaihe eli sähköinen digiloikka. Toiveita entistä tarkemmasta kannanarvioinnista antaa viime syksynä käyttöönotettu Oma riista -palvelu. Metsästyssovelluksen avulla metsästäjät voivat kirjata hirvihavaintoja älypuhelimeen jo paikan päällä metsässä. Aikaisemmin hirvitietoa ei ole saatu kattavasti esimerkiksi Pohjois-Suomesta. ”Hirvitiedon määrä on lisääntynyt Oma riista -palvelun myötä. Palvelu sitoo hirvitiedon paremmin paikkaa ja aikaan, erityisesti paikkaan. Uskon, että parannusta on palvelun myötä luvassa”, Kukko kertoo. Hän toivoo, että sovellus pystyttäisiin laajentamaan myös muihin eläinlajeihin, kuten Etelä-Suomessa pieniin hirvieläimiin ja villisikoihin. Hirviä aiempaa luultua enemmän Hirvien tämän hetken talvikanta on noin 90 000 eläintä. Hirviä odotettua enemmän Jahdin jälkeen jäävä talvikanta Lähde: Luke hirvitietotaulukko 2017 80 000 84 000 88 000 92 000 96 000 100 000 Hirveä 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 Ota yhteyttä: 044 762 4500, nokka.fi brp.fi Nokka Forest Pro mönkijän kuormainvaunu Hydraulisen 4-vedon ansiosta tuot puukuorman sieltä mistä mönkijänkin. Forest Prossa saat isot ominaisuudet pienessä paketissa! Seuraa tapahtumiamme kotisivuilta tai Facebookissa! Metsänomistajan ykkösvalinta
• 9 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat V altavien haapojen varjoon jääneet koivut ja kuuset tekevät vauhdilla kuolemaa. Kaatuneita puita ja pystyssä seisovia lahopökkelöitä on joka puolella. Metsän valtiaat – haavat – näyttävät sen sijaan suhteellisen elinvoimaisilta. Sammalja jäkälämatot sekä käävät kuorruttavat niiden runkoja useiden metrien matkalta. Tällainen on ykkösluokan Metso-suojelumetsä. ”Haapojen pinnoilla on monennäköistä kasvustoa. Pitäisi olla elintilaa kaikenlaisille ötököille”, sanoo metsänomistaja Toivo Jussila . Metsälle tehtiin uusi kymmenen vuoden määräaikainen suojelusopimus viime vuonna. Sopimus on osa viime vuosien merkittävintä metsänsuojeluväylää, Metso-suojeluohjelmaa. Jussilan sopimus olisi voinut jäädä uusimatta, ellei haapametsä olisi luonnonsuojelullisesti aivan ensimmäistä luokkaa. Hallitus on leikannut kovalla kädellä metsiensuojelun rahoitusta. Metso-suojeluohjelmaan on käytettävissä tänä vuonna puolet vähemmän rahaa kuin ohjelman huippuvuosina, ja rahavirta on tyrehtymässä lisää tulevina vuosina. Tästä huolimatta Metso on tähän mennessä saavuttanut kaksi kolmasosaa sille asetetusta hehtaaritavoitteesta. Miksi siis olla huolissaan? Metsäteollisuuden investoinnit ja hakkuiden lisääminen kasvattavat painetta myös suojelupuolella: maailmanmarkkinoilla kilpailevat metsätuotteet eivät voi tinkiä kestävyys-merkinnöistään. Metso-ohjelma on koettu niin tärkeäksi, että Metsäteollisuus ry, MTK ja luontojärjestöt ovat vedonneet yhdessä päättäjiin ohjelman rahoituksen säilymisen puolesta. ”Metso on viime vuosien tärkein instrumentti metsien suojelussa ja tärkeä osa Suomen metsien käytön kestävyyttä”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Saija Kuusela . Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Metso-ohjelman kukkaro kapenee Metso-suojeluohjelman rahoitus vähenee, vaikka se on ollut viime vuosien tärkein porkkana kotimaan metsien suojelussa. Kaakkoissuomalaisen suojelumetsän perukoilla odotti metsänomistajaa yllätys. Järeä haapa Toivo Jussilan suojelumetsässä on merkittävä puu monelle eliölajille. AJASSA
• 10 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 Avoin rahasto rinnalle? Metsoraha etenee kahta polkua pitkin. Toinen vie ympäristöministeriöstä (YM) ely-keskuksiin, toinen maaja metsätalousministeriöstä (MMM) Suomen metsäkeskukseen. Viime vuoden lopulla myönnetty kahden miljoonan euron lisäraha turvaa YM:n kautta kulkevan suojeluhehtaaritavoitteen tänä vuonna. MMM:n kautta kulkevissa kemeratuissa suojelutavoitteet sen sijaan karkaavat jo nyt. ”Nykyisellä kolmen miljoonan rahoitustasolla kemerarahoista tuettava suojelu ei saavuta tavoitettaan. Tavoitehehtaarien täyttyminen vaatisi kuutisen miljoonaa euroa vuodessa”, kertoo neuvotteleva virkamies Ville Schildt maaja metsätalousministeriöstä. Valtion suojelurahoille on esitetty myös täydentäviä lähteitä. MTK kannattaa nykyisen ohjelman rinnalle avointa Metso-suojelurahastoa, johon yksittäiset kansalaiset, yritykset ja järjestöt voisivat lahjoittaa rahaa metsien monimuotoisuuden turvaamiseen. Oman ehdotuksensa kertoi viime viikolla myös Metsäteollisuus ry. ”Avoimella Metso-suojelurahastolla pystyttäisiin selkeästi vahvistamaan Metson rahoituspohjaa. Asia ei ole toistaiseksi saanut ansaitsemaansa tuulta siipien alle”, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola . Hehtaarit eivät yksin riitä Entisen Anjalankosken alueella Etelä-Kouvolassa sijaitsevan haapametsän pitäisi olla myös liito-oravan asuinaluetta, mutta Toivo Jussilalla ei ole liitävästä jyrsijästä suoraa havaintoa. Nytkään otuksen jätöksiä ei tunnu löytyvän haapojen tyviltä ahkerasta tarkastelusta huolimatta. Suojelun jatkaminen mietitytti Jussilaa aluksi, mutta koska 1,5 hehtaarin metsäalue oli jo ollut 10 vuotta suojelussa, hyvin vauhtiin päässyttä kehitystä oli turha keskeyttää. Kokeneena metsämiehenä Jussila myös tietää, kuinka vaikeaa haavan vesominen olisi saada kuriin hakkuissa. ”Aika savotta olisi, jos tästä ryhtyisi talousmetsää tekemään. Koska puusto on pääasiassa haapaa, suojelun pelkona ei ole kirjanpainajien leviäminen kuusista naapurimetsään.” Metsäkeskuksen pitäisi lähivuosina uusia runsaasti määräaikaisia ympäristötukisopimuksia. Metsäkeskus on kuitenkin jo ilmoittanut, että sen täytyy valikoida uusittavia metsäkohteita vähenevän rahoituksen vuoksi. Osa suojelussa nyt olevista metsähehtaareista on siis menettämässä statuksensa. Ympäristökeskuksen Saija Kuuselan mukaan hehtaarit eivät ole ainoa suojelun onnistumisen mittari. Pinta-alan rinnalla tulisi puhua suojelun lopullisesta tavoitteesta, eli metsien ja metsälajien monimuotoisuuden säilyttämisestä. ”Monimuotoisuuden kehitystä täytyy seurata erilaisin tutkimusmenetelmin.” Yksi mittareista on kymmenen vuoden välein tehtävä Suomen eliölajien uhanalaisuusarvio. Myös Metsoon kuuluu varsinaisen suojelun ohella tutkimusta, kehitystä, viestintää ja seurantaa – yhteensä 14 eri toimenpidettä. Yllätys puun juurella Toivo Jussilan suojellun haapametsän keskellä on pieniä aukkoja, joissa haavanvesat ja kuusentaimet yrittäAJASSA ”Aika savotta olisi, jos tästä ryhtyisi talousmetsää tekemään.” FAKTA Metso-suojeluohjelma » Metsänomistaja voi suojella metsänsä vapaaehtoisesti korvausta vastaan tai teetättää luonnonhoitotöitä. » Ely-keskus: pysyvän yksityisen suojelumetsän muodostaminen, myynti valtiolle suojelumetsäksi tai 20 vuoden määräaikainen suojelusopimus. » Metsäkeskus ja kemera: 10 vuoden määräaikainen suojelusopimus tai luonnonhoitotyöt. » Soveltuvuus suojeluun arvioidaan luonnontieteellisillä valintaperusteilla. Uhanalaisten eläinja kasvilajien esiintyminen lisää suojeluarvoa. Miten saan metsäni suojeluun? » Metso-ohjelman yhteydenottolomakkeet löytyvät sivulta www. metsonpolku.fi. Yhteyttä voi myös ottaa suoraan oman alueen ely-keskukseen tai Suomen metsäkeskukseen. » Metsäammattilaiset, kuten metsänhoitoyhdistysten metsäneuvojat, välittävät metsänomistajien suojelualuetarjouksia eteenpäin oikeille viranomaisille.
• 11 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 vät ylöspäin kaatuneiden runkojen keskeltä. ”Kesällä, kun haavat ovat lehdessä, latvusto on todella tiuha. Ei paljon valo maahan tapaa”, Jussila sanoo. Kymmenen vuoden määräaikaisesta suojelusopimuksesta Jussila sai noin 7 600 euron korvauksen. ”Pidän summaa tämän metsän kohdalla ihan käypänä.” Kävelyretki haapametsään yllättää vielä aivan loppumetreillään, sillä metsän takalaidalta, suuren haavan juurelta niitä vihdoin löytyy: kellertäviä liito-oravan papanoita. ”Kyllä kävi säkä.” Metsäretken jälkeen Jussila tuntuu olevan entistä tyytyväisempi suojelupäätökseen. Haavanrunkojen sammalja jäkälämattoja, pökkelöitä ja lahopuita katsomalla näkee, että haapametsässä on tarjolla eliöstölle täysin erilainen elinympäristö kuin ympäröivässä talousmetsässä. ”Yleensä tulee liikuttua niin vauhdilla metsässä, ettei ole huomannutkaan, mitä kaikkea suojelualueella on. Nyt sen tajusi, kun meni rauhassa ja pysähtyi katsomaan”, Jussila sanoo. Määräaikaisen suojelusopimuksen nojalla haavat ja liito-orava saavat olla rauhassa vuoteen 2026 asti. AJASSA VALTTERI SKYTTÄ JÄREIDEN haapojen runsaus Toivo Jussilan suojelumetsässä kuulostaa Luonnonvarakeskuksen tutkijan Juha Siitosen mukaan lupaavalta alueen luonnonsuojelullista arvoa ajatellen. ”Metsä on suojelun kannalta laadukas erityisesti, jos alueella on haapajatkumoa kuolleiden, maahan kaatuneiden ja lahojen haapojen muodossa. Vähintään edellytykset kehittyä arvokkaaksi metsäksi ovat olemassa.” Luken tutkimusten mukaan Metso-ohjelman valintakriteerit toimivat hyvin. Niiden avulla pystytään poimimaan suojeluun parhaimmat metsät, joissa elää runsaasti lajeja ja uhanalaista eliöstöä. Metsän iän lisäksi suojeluarvoon vaikuttaa metsäalueiden keskinäinen sijainti. ”Suojelumetsän arvoa lisää se, jos lähellä on arvokas suojelualue, josta voi levitä harvinaista lajistoa”, Siitonen sanoo. Painopiste etelässä Metso-suojeluun etsitään tänä vuonna metsiä erityisesti aivan eteläisimmän Suomen maakunnista. Suojeluun halutaan etenkin lehtoja, puustoisia soita, laaja-alaisia ja luonnoltaan monipuolisia kangasmetsiä, tulvametsiä ja maankohoamisrannikon metsiä. ”Aina kannattaa tarjota metsäänsä suojeluun. Maanomistajan voi olla vaikea tietää, millaisia metsiä suojeluun kaivataan”, Suomen ympäristökeskuksen Saija Kuusela sanoo. Kuusela toivoo myös metsäammattilaisilta aktiivisuutta suojeluasioissa. ”Muistetaan kertoa suojeluvaihtoehdosta metsäomistajille. Suojelu on joissakin tilanteissa myös taloudellisesti järkevä vaihtoehto metsän käytölle.” Metso-kriteerit toimivat hyvin Haavan juurelta löytyi odotettu yllätys: liito-oravan kellertäviä talvipapanoita. Löytö ei aiheuta kiistaa, sillä puut ovat jo suojelussa. Kuori vain jää, kun sisältö lahoaa. Kuolleen puun määrä on kasvussa suojelualueella. 10 20 30 40 50 2008 -09 -10 -11 -12 -13 -14 -15 -16 2017* Metso-rahoitus 2008–2017 (yhteensä YM/MMM) *arvio Lähteet: Metso-tilannekatsaus 2015, YM, MMM Suojeluvarat lasku-uralla milj. euroa Eivät metsänomistajat vain yksipuolisesti tuhoa kaikkea suojelusta välittämättä, Toivo Jussila sanoo.
• AJASSA 12 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 7–10 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,36 ? 56,48 ? 41,96 ? 15,93 ? 17,32 ? 15,5 ? 23,06 ? 23,75 ? Uudistushakkuu 56,13 ? 57,47 ? 43,34 ? 17,66 ? 18,52 ? 17,17 ? 25,26 ? 24,75 ? Harvennushakkuu 47,41 ? 48,38 ? 37,04 ? 15,07 ? 15,4 ? 14,25 ? 20,45 ? 20,66 ? Ensiharvennus 38,42 ? 38,76 ? 12,02 ? 11,26 ? 11,46 ? 15,77 ? Hankintahinnat 56,42 ? 56,96 ? 46,81 ? 27,29 ? 29,55 ? 27,54 ? 34,18 ? 33,85 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,94 ? 57,09 ? 43,9 ? 15,91 ? 17,29 ? 15,38 ? 21,81 ? 22,76 ? Uudistushakkuu 57,58 ? 58,12 ? 45,13 ? 17,45 ? 18,52 ? 17,23 ? 23,8 ? 23,89 ? Harvennushakkuu 49,31 ? 49,46 ? 38,76 ? 15,59 ? 15,66 ? 14,25 ? 21,31 ? 20,24 ? Ensiharvennus 39,83 ? 37,14 ? 11,77 ? 11,35 ? 11,69 ? Hankintahinnat 57,77 ? 56,82 ? 48,47 ? 28,24 ? 29,68 ? 28,34 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,6 ? 57,83 ? 41,35 ? 15,99 ? 18,03 ? 15,92 ? 22,65 ? 23,56 ? Uudistushakkuu 57,3 ? 58,72 ? 42,22 ? 16,98 ? 18,94 ? 17,08 ? 23,82 ? 24,51 ? Harvennushakkuu 49,45 ? 50,58 ? 38,17 ? 15,71 ? 16,01 ? 15,18 ? Ensiharvennus 12,11 ? 12,06 ? Hankintahinnat 58,2 ? 59,11 45,91 ? 28,3 ? 30,3 ? 28,21 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,16 ? 55,28 ? 16,48 ? 16,28 ? 23,74 ? Uudistushakkuu 55,79 ? 18,38 ? 17,76 ? 26,21 ? Harvennushakkuu 46,02 ? Ensiharvennus Hankintahinnat PUUKAUPPA 39 % Kuusitukin osuus viime vuoden bruttokantorahatuloista. Lähde: Luonnonvarakeskus MIKKO HÄYRYNEN ”ENERGIAPUUN menekki on heikon ja surkean väliltä, mutta kuitenkin nollaa suurempi”, Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan toiminnanjohtaja Matti Sojakka sanoo. Tilanne on vaikea, vaikka Tampereen ympäristössä on monia haketta käyttäviä voimaloita. ”Kolmen neljän vuoden ajan haketta on palanut vähemmän kuin energiapuukauppoja tehtäessä on ajateltu. Kun joka kausi on ostettu puoli vuotta ylimääräistä, niin varastoihin on kertynyt energiapuuta puolentoista vuoden käyttöä vastaava määrä.” Syitä on monia. Vähän tavallista leudompia talvia, turpeen osuuden kasvu, sahoilta tulevat sivutuotteet, koivukuitupuun päätyminen kattiloihin heikon menekin vuoksi. Sojakka uskoo, että tämän lämmityskauden jälkeen helpottaa. Koivukuitua alkaa mennä Äänekoskelle, mikä tekee tilaa varsinaisen energiapuun käytölle. ”Kuluva talvi on ylimenokausi sekä kuituettä energiapuuhakkuissa. Toivottavasti syksyllä palataan normaaliin rytmiin.” Heikon ja surkean väliltä MIKKO HÄYRYNEN, teksti SAMI KARPPINEN, kuva M etsäkuljetuksen normaali ajomatka on enimmillään 300 metriä, jonka puunmyyjä saa ikään kuin ilmaiseksi. Jos puita pitää ajattaa ajokoneella pitempiä matkoja, se vaikuttaa kantohintaan merkittävästi. ”Metsäkuljetus näkyy kantohinnassa, jos matka on 300 metriä pitempi. Sen jälkeen lähtee tietty euromäärä pois kuutiohinnasta jokaista sataa metriä kohti.” Näin kertoo ison yhtiön ostomies. Asian herkkyyden vuoksi hän ei halua esiintyä omalla nimellään eikä euroista ole lupaa puhua. Sama kirjoittamaton vaikenemisen sääntö tuntuu koskevan kaikkia, jotka ovat metsäkuljetuksen kanssa tekemisissä. Koneyrittäjien edustajat ovat taksoista yhtä vaitonaisia kuin ostomies, mutta niiden sanotaan olevan hyvin tapauskohtaisia. Taksaperusteena on yleensä runkojen keskikoko sekä metsäkuljetusmatka, useimmiten sadan metrin tarkkuudella. Yleissääntö on, että mitä pienempää puustoa ja mitä pidempi metsäkuljetusmatka, sitä kalliimpaa on korjuu. Ajokoneen liikuttaminen harvennushakkuulla on kalliimpaa kuin päätehakkuulla. Vaikutus tulee paitsi suorana ajokustannuksena myös sitä kautta, että leimikolla ajokone alkaa jäädä jälkeen hakkuukoneesta. Hakkuukoneen menoa joutuu hillitsemään, koska kaadetut rungot saattavat peittyä lumeen. 300 metrin ja 300 kuution raja Pitemmän ajomatkan hinnoittelu on Matka maksaa Metsäkuljetusta lyhentämällä säästää. Miten paljon, sitä peittää salamyhkäisyyden verho. Jari Kauppinen purki kuormaa kaukokuljetusreitin päässä Karstulasssa viime viikolla. Kesällä tehty talvikulkuinen penkkatie lyhensi metsäkuljetusmatkan kilometristä 300 metriin. Jutun anonyymi lähde ei liity kuvan korjuuseen.
• AJASSA 13 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 Erilaiset korjuuolot vaikeuttavat puunhintojen vertailua. Selkeintä olisi, että puukauppatarjoukset sisältäisivät enintään 300 metrin metsäkuljetusmatkan ja että seuraavat sadat metrit alentaisivat kantohintoja niin ja niin paljon. Tällöin puunmyyjä voisi puntaroida, kannattaako penkkatie. Puunostajat eivät kuitenkaan halua muuttaa vakiintuneita käytäntöjä. MIKKO HÄYRYNEN KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,15 ? 57,18 ? 39,95 ? 15,94 ? 17,7 ? 15,62 ? 22,03 ? 23,65 ? Uudistushakkuu 56,99 ? 58,05 ? 41,94 ? 17,57 ? 18,79 ? 17,33 ? 24,38 ? 24,73 ? Harvennushakkuu 47,09 ? 48,22 ? 33,51 ? 15,36 ? 15,53 ? 14,59 ? 20,81 ? 21,07 ? Ensiharvennus 12,19 ? 11,57 ? Hankintahinnat 56,74 ? 57,48 ? 44,46 ? 27,92 ? 29,71 ? 28,23 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,08 ? 51,4 ? 15,93 ? 16,66 ? 15,09 ? 23,77 ? 24,3 ? Uudistushakkuu 52,64 ? 52,38 ? 18,2 ? 18 ? 16,85 ? 25,6 ? 25,07 ? Harvennushakkuu 45,12 ? 43,71 ? 13,59 ? 12,33 ? 19,62 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 53,9 ? 57,56 ? 25,65 ? 27,03 ? 26,02 ? 34,31 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,62 ? 54,18 ? 42,19 ? 15,53 ? 15,79 ? 14,89 ? Uudistushakkuu 55,79 ? 55,45 ? 43,98 ? 17,47 ? 17,49 ? 16,89 ? Harvennushakkuu 45,6 ? 45,68 ? 37,16 ? 14,78 ? 14,58 ? 14,03 ? Ensiharvennus 11,43 ? 10,59 ? Hankintahinnat 54,8 ? 54,63 ? 46,59 ? 28,02 ? 27,91 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,68 ? 15,24 ? Uudistushakkuu 47,97 ? 17,04 ? Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat Ostomäärät viikolla 10 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 7 618 Pohjanmaa 16 892 Lounais-Suomi 50 465 Häme-Uusimaa 57904 Kaakkois-Suomi 63 994 Pirkanmaa 35 816 Etelä-Savo 75 875 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 54 812 Keski-Suomi 78 948 Pohjois-Savo 40 998 Pohjois-Karjala 47 325 Kainuu 12 792 Pohjois-Pohjanmaa 17 170 Lappi 12 556 573 168 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 10 Kantohintojen kehitys Savo–Karjalassa Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m viikot 1–10, 2017 2015 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 2016 2013 2014 2015 2016 2017 0,4 0,8 1,2 1,6 2,0 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI KOMMENTTI periaatteessa yksinkertaista. Kartalta mitataan sadat metrit, ja jokainen sata metriä vaikuttaa kantohintoihin tietyn euromäärän. Jos puusto painottuu leimikon toiselle laidalle, se otetaan kuljetusmatkassa huomioon. Satametrittäinen vähennys on liikesalaisuus, mutta 300 metrin lisäksi myös 300 kuutiometriä on jonkinmoinen raja. Sitä isommille leimikoille muutaman sadankin metrin pituista penkkatietä kannattaa vakavasti harkita, sillä korkeampi kantohinta tuo satsauksen välittömästi takaisin. Vaikka varsinaista tuottoa ei tulisikaan, jokin arvo on silläkin, että kohteelle saa jatkuvan pääsyn. Penkkatie jatkaa talven korjuukautta Ostomies kannustaa tekemään penkkateitä, sillä ne jäätyvät aikaisin. Syksyn ja talven taitteessa leimikko, jonne saadaan korjuukalusto heti ensimmäisen pakkasjakson myötä, on arvokas. Vaikka kuljetus jäisi myöhemmäksi, joka tapauksessa talvileimikoiden korjuupainetta saadaan levitettyä pidemmälle ajalle. ”Penkkatie vaikuttaa tosi paljon leimikon houkuttelevuuteen. Jos talvileimikolle ei ole kulkua, niin into tarjouksen tekemiseen laskee.” Penkkatiellä on oja yleensä vain toisella puolella ja ojamaat on tasattu tieksi. Pehmeällä pohjalla penkkatie kantaa raskaan kaluston vain jäätyneenä, mutta kestää kesäaikana kevyemmän kulun, kuten mönkijän. Penkkatien teettämisen hintahaarukka on ollut 0,75–1,8 euroa metrille, ja kustannukset nousevat sitä mukaa, mitä paksuturpeisemmalle suolle mennään. Penkkatien tekemiseen saa kemeratukea, mutta työlaji ei ole metsätie vaan suometsän hoito. Tukea saa myös yhden tilan hankkeeseen, mutta ei pelkästään penkkatiehen, vaan sen pitää liittyä kunnostusojitukseen. Tuki on 60 tai 30 prosenttia kokonaiskustannuksista riippuen siitä, onko kunnostusalue yli vai alle viisi hehtaaria. Minimiala on kaksi hehtaaria, ja penkkatie voi saada tukea lähimmän kivennäismaan reunaan saakka. Kuljetuksesta lisäpalvelu?
• 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO ANNE HELENIUS, teksti SEPPO SAMULI, kuvat K evät koittaa, metsätyöt kutsuvat. Moottorisaha käteen, selkä kyyryyn ja hartiat korviin. Käsillä kannatellaan sahaa ja puristetaan sitä kahvasta rystyset valkeina. Selkä taittuu, polvet eivät. Taukoja ei pidetä, koska hei: tämähän on lopulta urakkahommaa. Iltaisin hartioita ja selkää särkee, mutta niinhän metsätöiden jälkeen aina. Näin käy, jos et ole saanut metsäalan koulutusta tai muuta opastusta oikeisiin, ergonomisiin työasentoihin. Oikeiden asentojen ja menetelmien opettelu kuitenkin kannattaa, sillä niiden avulla metsätyöt tulevat Näin säästät kroppaa Kunnon työvälineillä ja oikeilla työasennoilla vältät metsätöistä tulevat terveysvitsaukset. PAINO RUNGOLLE. Karsimisessa jalat joustavat ja sahan paino on rungolla. Pekka Sivosella on takana pitkä työrupeama metsäalan opettajana. joustaa jaloista. ”Lisäksi kyynärpäät pidetään lähellä vartaloa, ja sahan pitää tukeutua vartaloon ja jalkoihin niin etmielekkäämmiksi ja työn tekeminen tehostuu. Ja mikä tärkeintä: tekijä välttyy metsätöiden aiheuttamilta selkä-, niskaja hartiavaivoilta. Tuki vartalosta ja jaloista, jousto polvista Ergonomia ja oikeat työmenetelmät korostuvat erityisesti moottorisahatyössä, jossa tyypillisesti on hankalia työasentoja ja staattista lihasjännitystä. ”Yleisin virheasento on, että selkä joustaa, mutta polvet eivät. Muita yleisiä virheitä ovat käsivoimien liikakäyttö ja se, että kurkotellaan sahalla”, kertoo pian 30 vuotta metsäalan opettajana toiminut Pekka Sivonen ammattioppilaitos Hyriasta. Oikea tapa työskennellä moottorisahalla on pitää selkä suorana ja tei sahaa kannatella käsillä”, sanoo metsätyön ergonomiaan perehtynyt erikoistutkija Merja Perkiö-Mäkelä Työterveyslaitokselta. Tärkeää on sekin, että jaloista joustettaessa polven ja jalkaterän on osoitettava samaan suuntaan. Lisäksi pää ja nivelet pyritään pitämään keskiasennossa. ”Pää pidetään suorana. Ranteelle hyvä asento on kättelyasento. Kyynärnivel ei saa olla ihan suorana tai koukussa, jotta tuki niveleen on hyvä ja voimantuotto parhaimmillaan”, Perkiö-Mäkelä selittää. Moottorisahasta on pidettävä kiinni niin, että ote on luja, mutta rystyset valkoisina sitä ei kannata puristaa. Vaihtele työasentoja Perkiö-Mäkelä suosittelee myös monipuolisia työasentoja ja niiden
• METSÄSTÄ 15 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 vaihtelemista sekä symmetrisiä työliikkeitä. ”Esimerkiksi puita kaadettaessa yleensä aina on sama polvi edessä. Joskus voisi tehdä toisinpäin, sillä se helpottaa raskaassa työssä kovilla olevia lihaksia.” Työasentojen vaihtelu auttaa lihaksia palautumaan ja siten jaksamaan pidempään. Jos joutuu siirtelemään pöllejä paikasta toiseen, sitä ei rasittavuutensa vuoksi kannata tehdä kovin pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. ”Kantamista ja nostamista on syytä välttää. Sen sijaan kannattaa vivuta ja vierittää”, Perkiö-Mäkelä neuvoo. Sivonen puolestaan muistuttaa siirtelyvälineiden merkityksestä. ”Moni polttopuusavottaa tekevä ei käytä esimerkiksi nostokoukkuja, vaan ottaa käsillä pöllistä kiinni, ja se vie paljon energiaa. Välineitä voi olla aluksi hankala käyttää, mutta se palkitsee ergonomiassa ja energiankäytössä.” Jalkatyötä raivaussahalla Raivaussahalla työskentely on moottorisahatyötä helpompaa, sillä sitä tehdään seisten. Muutama ergonomiavinkki kannattaa kuitenkin pistää korvan taakse. Raivaussaha on säädettävä oikein, jotta työ olisi sujuvaa ja turvallista. Raivurin painon tulisi jakautua molemmille hartioille, joten työasentoa voi korjata säätämällä valjaita, kahvojen asentoa sekä ripustuskoukun kiinnityskohtaa. Tärkein neuvo kuitenkin on, että raivaaminen on jalkatyötä, jossa sahanterää ohjataan vartalonliikkeillä. Metsätöissä on tärkeää huolehtia työvälineiden ja varusteiden kunnosta sekä tarpeellisten taukojen pitämisestä. ”Työympäristöön ei voi vaikuttaa kovinkaan paljon, joten ratkaisevan tärkeää on se, missä kunnossa työvälineet ovat. Se on osa ammattitaitoa”, Perkiö-Mäkelä sanoo. Samalla kun tankkaa tai teroittaa raivaussahan terää, voi tehdä myös lihaksia rentouttavia liikkeitä. Tämän lisäksi työpäivän aikana olisi hyvä pitää muutamia viisiminuuttisia elpymistuokioita. ”Jos maltettaisiin pitää taukoja, niin lihakset elpyisivät ja töitä jaksetaan tehdä paljon pidempään.” Entä jos on jo vuosikausia tottunut tekemään metsätöitä tietyllä tavalla? ”Eihän se työasentojen muuttaminen ole kovin helppoa, jos on jo tottunut tiettyihin asentoihin. Jo ennen kuin selkä alkaa oireilla, kannattaa opetella uusia ergonomisia työasentoja, vaikka se vaatiikin harjoitusta ja tuhansia toistoja”, Perkiö-Mäkelä opastaa. ”Kantamisen ja nostamisen sijaan kannattaa vivuta ja vierittää.” 1. Kunnon työvälineet ja varusteet helpottavat oikeaoppista työskentelyä moottorisahan kanssa. 2. Pidä selkä suorana ja jousta polvista. 3. Siirrä moottorisahan painoa käsiltä vartalolle, jaloille ja rungolle. ANNE HELENIUS VAARALLISIMPIA työvaiheita metsätöissä ovat puunkaato, katkonta ja kasaus. Jopa yli puolet metsätöiden tapaturmista aiheutuu työympäristön puutteista ja vioista. Esimerkiksi putoavat oksat ja latvukset sekä moottorisahan varomaton käyttö ovat aiheuttaneet useita vaaratilanteita metsätöissä. Vahingot kohdistuvat yleisimmin selkään ja alaraajoihin. ”Varsinkin myrskytuhometsän hakkuu vaatii sekä ammattitaitoa että kokemusta. Lisäksi tällaisella työmaalla ei pidä työskennellä koskaan yksin”, kertoo työturvallisuusagronomi Erik Lindroos maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta. Kaikkia vaaroja ei aina voida poistaa. Henkilönsuojaimilla voidaan kuitenkin tehokkaasti suojautua monilta terveysvaaroilta. ”Metsurin turvavarustukseen kuuluvat suojakypärä, kuulonsuojaimet, silmikko, turvapusero ja -housut, turvasaappaat ja -käsineet sekä varustevyö”, Lindroos muistuttaa. Työturvallisuus vähentää terveysvitsauksia KYYNÄRPÄÄT LÄHELLÄ VARTALOA. Katkonnassa jousta jaloista ja siirrä sahan painoa käsiltä jaloille ja vartalolle. ÄLÄ KURKOTA. Selkä linkussa ja saha kaukana itsestä karsiminen on raskasta ja vaarallista. VIVUTA TAI PYYHKÄISE. Karsinnassa oksat voi vivuta tai pyyhkäistä irti rungosta. 4. Muista vaihdella työasentoja ja vältä kantamista ja nostamista. 5. Tauot ja lihasten rentoutus auttaa jaksamaan pidempään. 6. Jos moottorisahan käyttö on ollut vähäisempää, kannattaa oppia hakea päivän–parin lyhytkurssilta. Vinkit hyvään ergonomiaan SELKÄ SUORANA, JOUSTO JALOISTA. Kaatamisessa saha tukeutuu vartaloon ja jalkoihin.
• 16 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 METSÄSTÄ ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat S uomen rajaa siirreltiin edellisen kerran lähes päivälleen 70 vuotta sitten, 18. huhtikuuta 1947. Tuolloin Suomi myi Neuvostoliitolle 176 neliökilometrin verran Kessin aluetta Inarin kunnasta. Hinta oli 700 miljoonaa markkaa eli nykyrahassa noin 40 miljoonaa euroa. Alue piti sisällään Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon Paatsjoessa. Vuonna 1987, eli tasan 30 vuotta sitten, puolestaan puhkesi Metsähallituksen ja luonnonsuojelijoiden välillä niin sanottu Kessin metsäsota. Tuolloin rakennettiin Paatsjoen yli silta, joka mahdollisti metsäautotiestön rakentamisen ja samalla Inarinjärven itäpuolisen erämaa-alueen hakkuut nykyaikaisilla menetelmillä. Elokuussa 1991 luonnonsuojeluveteraanit Pentti Linkola, Ville Komsi ja Teuvo Niemelä kahliutuivat Kessissä työkoneisiin. Tempaus löytyy Ylen elävästä arkistosta – kannattaa katsoa! Miltä Kessin erämaassa nyt näyttää? Tähän lähdin hakemaan retkikaverini Isto Turpeisen kanssa vastausta viikon ja 112 kilometrin mittaisella ahkiovaelluksella. Suunnitelmissa oli tehdä ”rengasmatka” ensin valtakunnan rajaa pitkin pohjoiseen ja palata Inarinjärven itärantaa lähtöpisteeseen Kessinjärven tasalle. Halusimme myös katsastaa, miten hakkuut näkyvät Kessin metsissä suojelurajauksen ulkopuolella, missä metsätalous on sallittua. Autiotupia ja revontulia Aloitimme retkemme maasto-osuuden suuntaamalla Kessinjärveltä kohti koillista. Onneksi tietä oli ajettu moottorikelkoilla, joten umpista ei tarvinnut heti alkuun avata. Tavoitteena oli Käyräjärvi, missä sijaitsee 90-luvun laman aikaan lakkautettu rajavartioasema. Ilta ehti pimetä ennen vartioasemalle saapumista. Majoituimme rantasaunaan, joka toimii kulkijoille avoimena yksityisenä autiotupana. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa rajavyöhykkeen reunaa seurailevaa kelkkauraa pitkin. Ura vie Muotkavaaraan, kolmen valtakunnan rajapyykille. Tänne päättyy Virolahdelta, Suomenlahden rannalta, alkava Suomen ja Venäjän 1 313 kilometriä pitkä raja. Norjan ja Venäjän raja-aukko aukeaa kaakon suuntaan ja Suomen ja Norjan – jo edellisiä kapeampi – aukko luoteeseen. Norjan puolella on myös luonnonsuojelualue, Øvre Pasvik, kooltaan 119 neliökilometriä. Hiihtelimme kahdessa päivässä rajan vartta seuraten Kapperjärvien tasalle. Yksi yö vietettiin Piilolan autiotuvassa, toinen Lapin rajavartioston partiomajassa. Lupa yöpymiseen saatiin, koska retkellä oli mukana palveluksessa oleva rajavartiomies. Miltä näyttää metsäsotien näyttämö 30 vuotta myöhemmin? Siitä piti suksia ottamaan selvää. R e n ga s m at ka ll a Kessissä Kessissä ”Pian taivas leimusi kokonaisuudessaan.”
• 17 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 METSÄSTÄ Kapperilta suksenkärjet suunnattiin länteen kohden Inarin järveä. Pehmyttä putulunta oli yli 20 senttiä, joten hiihtäminen kävi työläämmäksi. Onneksi päivä oli aurinkoinen ja tyyni eikä hiihtomatkaakaan kuin 12 kilometriä. Näin leiri saatiin pystyyn auringon vielä paistaessa täydeltä terältä. Illalla pakkasen kiristyessä nousi luoteiselle taivaalle himmeä revontulikaari, joka pikku hiljaa voimistui ja alkoi poimuilla. Pian taivas leimusi kokonaisuudessaan. Seuraavan yön vietimme Nuottamajärven laavussa. Hiihtomatkaa kertyi yli 22 kilometriä, josta osan pääsi etenemään poromiesten ajamaa porojen ruokintakelkkajälkeä. Retken viimeinen yö oli tarkoitus viettää Kessinjärven autiotuvassa, mutta Metsähallitus on sen myynyt ja tupa oli poistettu retkikäytöstä. Näin jouduimme virittämään laavuleirin lähelle Kessinjärven rantaa. Metsä kasvaa pohjoisessakin Iston jäädessä leirihommiin suuntasin sukset kohden Majavaselkää katsastamaan tarkemmin suojelurajauksen ulkopuolisia hakkuita. Yleinen huomio useista reitille osuneista hakkuualueista oli, että ne ovat selvästi pienialaisempia kuin etelämpänä, säästöpuita on jätetty runsaasti ja alkuperäistä metsää on käsiteltyjen kuvioiden väleissä tavallista enemmän. Aukoille jätettyjä siemenja säästöpuita ovat myrskyt ja kovat tuulet kaadelleet runsaasti. Metsänkasvu on kiihtynyt selvästi myös täällä pohjoisessa, lähellä metsärajaa. Parhaat vuosikasvut taimissa ovat arviolta puolimetrisiä, ja mäntymetsä peittää kaikki kasvulle soveliaat alat. Yllättävän paljon on myös parhaassa kasvussa olevaa nuorta mäntymetsää, jopa taimikoita. Seassa kasvaa jokunen koivu ja haapa, mutta yhtään kuusta ei sattunut silmiin. Vanhojen, monisatavuotiaiden aihkipetäjien tyvillä näkyi paljon palokoroja, joten metsäpalot ovat olleet aiempina vuosisatoina yleisiä. 20ja 30-luvuilla Kessissäkin hakattiin suuret alueet poimintahakkuina, joissa poistettiin 20 suurinta puuta hehtaarilta. Järeät kuusimetriset ja latvaläpimitaltaan vähintään 20-senttiset tukit myytiin norjalaisille. Keloja hakattiin kämppien polttopuiksi ja uittojen puomipuiksi. Kessin petäjät ovat ääriolosuhteista johtuen lyhyitä, vankkaoksaisia ja hitaasti kasvaneita yhden tukin arvopuita. Toivottavasti niitä ei jalosteta pelkiksi lankuiksi ja laudoiksi saati jauheta selluksi. Suo me n ja Ven äjä n raja Suomen ja Norjan raja Lähtö ja tulo 3. yö Kapperjärven partiomaja 4. yö Nimeton järvi 5. yö Nuottamajärven laavu 1. yö Käyräjärvi 2. yö Piilolan autiotupa 6. yö Kessinjärvi Muotkavaara ”Pian taivas leimusi kokonaisuudessaan.” Isto Turpeinen hiihtää Kessintietä kohden Käyräjärveä. Tienvarsi puskee tiheää, hyväkasvuista mäntytaimikkoa.
• METSÄSTÄ 18 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 METSÄNOMISTAJA ANNE HELENIUS, teksti JUHA TANHUA, kuvat H ymykasvoinen Toni Tuomala seisoo punaisen, toistasataavuotiaan hirsitalon portailla ja huikkaa tulijoille: ”Saatte kahvia, jos jauhatte pavut itse.” Ei auta muu kuin ottaa kahvimylly käteen ja alkaa jauhaa. Samalla Tuomala kertoo Askolan Juornaankylässä olevan isoisän isän aikaisen kotitilansa historiasta. ”Tätä seutua on asutettu jo kivikaudelta lähtien. Jopa meidän pelloilta on löytynyt kivikirveitä, ja metsän takana rinteessä on Museoviraston rekisteröimä muinaismuistokohde.” Tuomalan tilaan kuuluu 20 hehtaaria naapurille vuokrattua peltoa ja puolensataa hehtaaria metsää. Toni Tuomalasta tuli tilan isäntä ja metsänomistaja yhtäkkiä. Ensin isä sairastui vakavasti ja menehtyi alkuvuodesta 2008 vain muutamien kuukausien sairastamisen jälkeen. Seuraavana vuonna äiti kuoli aivoverenvuotoon. ”Ei sellaiseen voi valmistautua mitenkään. Olin juuri pääsemässä jo vähän yli isän poismenosta, ja yhtäkkiä kotitila jäi tyhjäksi.” Perinnönjaossa saaduista metsistä ja kotitilasta tuli Tuomalan omien sanojen mukaan hänen avoterapiapaikkansa. ”En raaskinut luopua tilasta, sillä täällä on kaikkea: iso piha, metsät, pellot ja joki lähellä, savusauna ja lähdekaivo. Siksi muutin tänne takaisin”, parikymmentä vuotta toisaalla asunut paluumuuttaja kertoo. Opinhalu kasvoi Metsäasioissa Tuomala ei sentään jäänyt oman onnensa nojaan. Tilalla oli olemassa metsäsuunnitelma, jonka Tuomala päivitti isän kuoltua. Äidin menehdyttyä hän otti uudestaan yhteyttä metsänhoitoyhdisYksin metsän kanssa Toni Tuomalasta tuli yhtäkkiä metsänomistaja, kun isä ja äiti kuolivat runsaan vuoden sisällä. Askola Vanhempi sukupolvi ei ole enää neuvomassa uudehkoa metsänomistajaa, joten Toni Tuomala kysyy välillä neuvoja metsänhoitoyhdistyksestä ja naapureilta. Uskollisesti kymmeniä vuosia jauhanut kahvimylly kuuluu Tuomalan talon aarteistoon.
• METSÄSTÄ 19 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA tykseen ja lähti metsäneuvojan kanssa kävelykierrokselle metsiinsä. Tuomala teki kuten metsäneuvoja opasti, ja nyt tilalla on tehty harvennushakkuu ja kaksi päätehakkuuta. ”Metsäasiat ovat nyt paremmalla mallilla kuin aikoihin. Taimikot on hoidettu, ensimmäisiä harvennuksia tehty ja keväällä istutan loput kuusentaimet.” Onnekseen Tuomalalla oli ennestään jonkin verran tietoa metsäasioista. Metsäalalla pitkään toiminut isä oli kuljettanut 10-vuotiasta Tonia risusavotassa ja pinomittoja tekemässä. Myöhemmin Tuomala on paiskinut töitä paikallisen sahayrittäjän leivissä. ”Tuolloin opin, että puunkasvatuksessa pitäisi pyrkiä laadukkaan puun tuottamiseen.” Tuomalan opinhalu kasvoi entisestään, ja nyt hän opiskelee metsätalousinsinööriksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa monimuoto-ohjelmassa. Vuosi opintoja on takana, ja valmistuminen häämöttää kuluvan vuoden lopussa. ”Nyt etsin mielekästä työharjoittelupaikkaa alalta, ja samaan paikkaan voisin tehdä lopputyönkin”, Tuomala vinkkaa. Hirvet järjestivät lisätöitä Vastajauhettu ja mutteripannulla keitetty kahvi tuoksuu perinteisessä maalaistalossa, joka on kuin kotiseutumuHyvä haltijatar oli joutunut kiipeliin kaatuneen puun alle. Puuntuottaja sattui kävelemään metsätietä pitkin ja pelasti raukan pinteestä. Hyvä haltijatar pudisteli lunta höyhenistään ja lupasi täyttää kahdesta miehen toivomuksesta helpomman. Mies ehdotti: Voisiko haltijatar löytää metsäyhtiön, joka maksaisi kuitupuusta viisi euroa enemmän kuutiolta kuin muut? Haltijatar arvioi, ettei se ole mahdollista. Mutta mikä oli toinen toive? Mies pyysi haltijatarta löytämään tieurakoitsijan, joka osaa lanata metsätiehen kunnollisen sivukaltevuuden niin, että vesi valuu ojiin eikä tietä pitkin. Haltijatar mietti hetken ja sanoi: Mikä olikaan se ensimmäinen toive? Oliko se vitonen vai kymppi kuutiolta? Kokeneet metsäteiden toimitsijat ovat lähes samaa mieltä kuin sadun kirjoittaja. On vaikea löytää urakoijaa, joka lanaa metsätien siten, että sivukaltevuudeksi muodostuu suunniteltu 3–5 prosenttia. Osin kyse on siitä, että tiekunnalle tekee halvimman lanaustarjouksen joku, joka vetää pienellä traktorillaan ilman säätömahdollisuutta olevaa kevyttä lanaa. Sillä saa sadekuopat peitetyksi ja pinnan jotakuinkin tasaiseksi, mutta sivukaltevuutta sillä ei saa tehdyksi eikä edes ylläpidetyksi. Työhön tarvitaan mieluiten tiekarhu tai edes järeä vetopeli, joka jaksaa vetää hydraulikuormitteista ja kunnolla säädettävää laitetta. Tarua ja totta metsätien kunnossapidosta Metsätien kuivumista vaikeuttavat puutavarapinot, jotka estävät lumivallien auraamisen keväällä ojaan. Asiaa voi ennakoida ennen puutavaran tuomista tien varteen. Urakoijat puolustautuvat aivan aiheellisesti sillä, että pinnan muotoiluun tarvitaan kulutuskerrosta 5–10 senttimetriä. Jos sitä ei ole tiellä, niin millä se sivukaltevuus tehdään? Jos vielä paksu reunapalle estää veden juoksun tieltä ojaan, tiestä ei saa kunnollista pelkällä sivukaltevuuden säädöllä. Veden on voitava juosta vapaasti tieojaan. Reunapalteen poisto ei ole kallista, jos vesakot on perattu säännöllisesti. Kevään tiekokouksissa kannattaa tarpeen mukaan kysellä, ovatko tiestä huolehtivat aikoneet tehdä asialle jotakin. Kerran kymmenessä vuodessa tehty urakka saattaa riittää. Talvella pitäisi tehdä nykyistä enemmän. Jos metsätietä tarvitaan keväälläkin raskaaseen liikenteeseen, on huolehdittava siitä, etteivät lumivallit sula metsätielle ja pidä sitä märkänä viikkokausia. Pahinta tietysti on, jos sulavasta vedestä muodostuu sivukaltevaa paannejäätä. On kaksi mahdollisuutta. Voidaan tilata erillinen työ, jolla tien reunan lumivalli aurataan kevään tullen ojaan. Tätä menetelmää käytetään yleisesti pienillä valtion teillä. Edellytyksenä on, että vesakon raivaus on tehty myös ojassa niin, että siellä on kaikelle tien lumelle tilaa. Toinen mahdollisuus on, että metsätien aurausurakka määritellään tavallisuudesta poiketen niin, että edellytetään käytettäväksi auran lisäksi sivuauraa, joka voi siirtää jokaisella aurauskerralla suurimman osan lumesta suoraan ojaan saakka. Vaikutuksen huomaa keväällä lumien sulamisen aikaan: tielle ei tule suuria määriä vettä vähäisistä tien reunan lumivalleista. Sivuauran käyttö estää aurausviittojen asettamisen syksyllä, mutta monellako metsätiellä se muutenkaan tehdään? Sivuauraa käyttäen saa metsätien kuivumaan keväällä nopeasti. Monilla teillä ongelmana on kuitenkin raivaamaton vesakko ja jopa se, että tiealueella saattaa olla jonkun itsepäisen maanomistajan kuitupuukokoisia puita. Meitä on moneksi. ”Pidän vanhoista esineistä, jos niillä on tarina.” Toni Tuomala on hankkinut kamerakokoelmansa nettihuutokaupoista tai muualta, missä kamera pistänyt miehen silmään. seo. Seinillä on vuoden 1902 tilakartta ja Tuomalan isän tekemiä rukinlapoja, nurkassa 30-lukulainen, jugend-koristeinen urkuharmoni ja senkin päällä mustankiiltävä, Luonnontieteellisen museon roskiksesta pelastettu Olympus-kirjoituskone. ”Pidän vanhoista esineistä, jos niillä on tarina”, kertoo vanhojen kameroiden keräämisessä kunnostautunut Tuomala. Aika kuitenkin rajoittaa matkailusta, vaeltamisesta ja sienestyksestä pitävän toimeliaan miehen harrastuksia. Nyt ensimmäisellä sijalla ovat opiskelu ja metsätyöt. ”Talven aikana olen harventanut koivikkoa muutamia tankillisia kerrallaan. Keväällä istutan hehtaarin verran kuusta, koska hirvet syövät ja tallovat männyntaimet.” Hirvet ovatkin olleet Tuomalan metsien vitsauksena jo pitkään. Kun isävainaa aikoinaan istutti metsät paikallisen tavan mukaan männylle, sarvipäät herkuttelivat taimilla useampaan otteeseen. Osa taimista hävisi täysin ja käytännössä loputkin olivat hirvien pilaamia. ”Isän kuoleman jälkeen siellä oli pelkkää pusikkoa, ja nyt kun olen kauheat alueet raivannut, niin siellä on saatu koivikko vihdoin kasvuun”, Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksen tuoreessa valtuustossa istuva Tuomala kertoo. Entä millaisia suunnitelmia tulevalla metsätalousinsinöörillä on? ”Metsässä on edelleen sellaista tekemistä, josta ei kannata ulkopuoliselle maksaa. Lisäksi opinnot on saatava alta pois ja sitä kautta yritettävä päästä alan töihin. Ja vanhassa talossa toki riittää aina kunnostamista.”
• METSÄSTÄ 20 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat S aksalainen Stihl ja ruotsalainen Husqvarna ovat vuosikymmenet hallinneet moottorisahamaailmaa kahdestaan. Tilanne on samankaltainen kuin suomalaisessa kuitupuukaupassa. Tällaisia epätäydellisen kilpailun markkinoita sanotaan oligopolistisiksi. Stihlin Pohjoismaiden ja Pohjois-Amerikan myynnistä vastaava johtaja Nils Fock ennakoi, että kilpailuasetelma kärkevöityy, kun kauppa keskittyy akkukäyttöisiin laitteisiin. ”Aiemmin asiakkaamme oli metsuri. Nyt olemme entistä kiinnostuneempia omakotiasujista, mökkiläisistä ja puistonhoitajista. Jatkossa emme välttämättä ole markkinajohtaja, vaan kilpailemme akkulaitteiden suurten valmistajien kuten Makitan, DeWaltin ja monien kiinalaisyritysten kanssa.” Fockin mukaan ala on samankaltaisessa murroksessa kuin matkapuhelinteollisuus viime vuosikymmenellä. Nokian romahdus tunnetaan Stihlillä, ja sitä käytetään varoittavana sekä vältettävänä esimerkkinä. Sahavalmistajalta kysytään ketteryyttä, kun teknologia muuttuu ja kilpailutilanne jäsentyy uudelleen. Toistaiseksi akkulaitteiden osuus Stihlin myynnistä on vähäinen, mutta kasvaa nopeasti. Ensimmäiset akkulaitteet tulivat valikoimaan vuonna 2009. Nyt niitä on tarjolla 50, ja lähivuosina valikoima kasvaa nopeasti. Haasteisiin vastatakseen Stihl on vahvistanut tuotekehitystään. Lisäksi se etsii liittolaisikseen startup-yrityksiä. Äskettäin yhtiö muun muassa osti osuuden israelilaisesta GreenIQ-yrityksestä, joka on erikoistunut pihanja puutarhanhoidon älylaitteisiin. Stihlin johtokunnan jäsen Norbert Pick ennakoi akkulaitteiden osuuden kasvavan ensivaiheessa kuluttajalaitteissa ja seuraavaksi pihojen ja puistojen hoidon ammattikoneissa. Bensasaha pitää pintansa pitkään Metsänhoitoon akkulaitteet ilmaantuvat hitaammin. Kevyt, t-kahvainen akkuraivaussaha FSA 130 tosin tullee myös Suomeen tämän vuoden aikana. Saha voidaan varustaa metalliterällä, ja sen pitäisi soveltua taimikoiden varhaisperkaukseen. ”Kaksitahtimoottori pitää pintansa ammattikäyttöön tarkoitetuissa moottorisahoissa. Yhtä hyvää teho-painosuhdetta ei millään muulla tekniikalla kyetä tuottamaan”, Pick korostaa. Hän uskoo, että Stihl voi yhä kasvattaa markkinaosuuttaan polttomoottorisahoissa, koska osa Euroopan sahavalmistajista luopunee tuotannosta kiristyvien päästömääräyksien vuoksi. Yhdeksi putoajista veikataan saksalaista Soloa. Myös amerikkalaisvalmistajia on lopettamassa. Kiristyviin päästönormeihin vastaaminen ei ole isoillekaan valmistajille helppoa. Vaihtoehtoisia tekniikoita ovat elektronisen moottorinohjauksen edelleen kehittäminen tai siirtyminen polttoaineen ruiskutustekniikkaan. Pickin mukaan Stihl pyrkii turvaamaan kaksitahtimoottoreihin erikoistuneiden osaajien saatavuuden jatkossakin. ”Osittain tästä syystä ostimme kaasuttimia valmistavan japanilaisen Zama-yhtiön. Tällä hetkellä Zama rakentaa Filippiineille uutta tehdasta.” Stihl ei halua Nokiaksi Kysynnän painottuminen akkukäyttöisiin laitteisiin haastaa jähmeään kilpailuun mukautuneet moottorisahavalmistajat. Felix Weiblen esitteli Stihlin tuotteita kansainväliselle lehdistölle yhtiön kotikonnuilla Waiblingenissa. ”Olemme entistä kiinnostuneempia omakotiasujista, mökkiläisistä ja puistonhoitajista.” Vuonna 1959 esitelty Stihl Contra on kunniapaikalla Stihlin museossa Waiblingenissä, ja hyvästä syystä. ”Tämä on Stihlin tärkein moottorisahamalli”, esittelee Andreas Schilling Stihliltä. Contra pelasti yhtiön 1950-luvulla. Siihen aikaan Stihlin sahat olivat teknisesti kaukana aikansa kärjestä. Yhtiön perustaja Andreas Stihl oli kiinnostuneempi dieselmoottoreista ja pienoistraktoreista. Lopulta hän heltyi myyntimiestensä vetoomuksiin ja pisti insinöörinsä töihin. Contra oli Stihlin ensimmäinen suoravetoinen, kalvokaasuttimella varustettu moottorisaha. Siitä tuli aikansa paras saha, ja malli valtasi markkinat koko puita kaatavassa maailmassa. ”Vahvin todiste Contran erinomaisuudesta on, että valmistamme niitä edelleen. Vuosittain niitä valmistuu tuhansia”, Schilling yllättää. Contraa myydään Kaakkois-Aasiaan, missä halutaan yksinkertaisia, helposti korjattavia sahoja. Sillä on lisäksi ylittämätön valtti nykysahoihin verrattuna: ”Tärinävaimennuksen puute tekee Contrasta tarkasti hallittavan lankkuja sahattaessa.” Legenda yhä pelissä mukana Vuonna 1959 esiteltyä Stihl Contraa valmistetaan edelleen.
• METSÄSTÄ 21 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva V ieremäläinen aikuisopiskelija Atte Heikkinen istuu uusista uusimman hakkuukonesimulaattorin pukilla ja silmäilee kolmen rinnakkaisen näyttöruudun muodostamaa metsämaisemaa, jossa kuvitellun hakkuukoneen nosturi kourineen liikkuu. Vuoden alussa opintonsa aloittanut Heikkinen hoitelee harjoitteet virheittä. Palautekin tulee automaattisesti. Simulaattori arvostelee opiskelijoiden suoritukset, ja hylätynkin voi saada, jos homma ei suju. Tämä on vasta esimakua tulevasta. Savon ammattioppilaitoksen koulutuspäällikkö Karl Erik Hasan ja hänen kollegoidensa opintomatka Karjalan lennostoon havainnollisti simulaattorien tehokasta käyttöä. ”Ilmavoimien uusilla lentäjillä on takanaan 300–400 lentotuntia, kun he pääsevät lentämään Hornetia. Samalla tuntimäärällä hakkuukoneen kuljettajaopiskelijat eivät vielä ole valmiita työhön. Ilmavoimien valttina on pitkälle kehitetty lentosimulaattorien käyttö. Siinä meillä on parannettavaa.” Miljoonien eurojen hanke Savon ammattioppilaitoksessa on meneillään yhteensä 2,9 miljoonan euron hankkeet metsäkoneiden ja puutavara-auton kuljettajien koulutuksen kehittämiseksi. ”Oppilaitosten rahaa hankkeisiin on sijoitettu vajaa miljoona. Loppu tulee Pohjois-Savon liitolta ja ely-keskukselta. Rahan lähteenä ovat Euroopan aluekehitysrahasto ja rakennerahasto”, Hasa kertoo. Hanketta toteutetaan yhdessä Ylä-Savon ammattioppilaitoksen kanssa. Uuden koulutustavan pitäisi Farmin kautta huippukuntoon Savon ammattioppilaitoksen opiskelijat voidaan jatkossa komentaa farmiin hiomaan taitojaan. Tiimivastaava Pekka Dahlqvist (oikealla) tutkii Atte Heikkisen kanssa simulaattorin antamaa palautetta harjoitustehtävästä. olla käytössä ensi syksystä alkaen. ”Kaikki Suomen metsäkonekoulut voivat soveltaa, mitä täällä teemme”, Hasa toteaa. Saamillaan miljoonilla Savon metsäopetus on hankkinut uusia metsäkoneita ja simulaattoreita. Uutta on huoltoautoon sijoitettava ”lennonjohtoyksikkö”, jolla seurataan ja ohjataan kuljettajaoppilaan työskentelyä hakkuukoneella kuvaja datayhteyden avulla. ”Yksi haaste on ollut metsäoloissa toimivan tiedonsiirtojärjestelmän löytäminen huoltoauton ja hakkuukoneen välille”, kertoo metsäkoneopetuksen tiimivastaava Pekka Dahlqvist . Lisäksi hakkuukoneelle vuoroaan odottava opiskelija voi harjoitella huoltoauton simulaattorilla hakkuutyömaan laidalla. ”Puutavara-auton kuljettajien kouluttamiseksi on rakennettu kahdeksankilometrinen ajoharjoittelurata Kuopion Neulamäkeen”, Dahlqvist paljastaa. Reitit laineille ja puljujärville Hasa vertaa käyttöön otettavaa koulutustapaa Pohjois-Amerikan ammattilaisjääkiekkoilusta tuttuihin farmiseuroihin. Niissä lupaavat mutta lisäharjoitusta tarvitsevat pelaajat käyvät hiomassa taitojaan. ”Uusien kuskien joukossa on patriklaineita, jotka menevät suoraan huipulle ja jessepuljujärviä, jotka pannaan farmin hiomaan taitojaan. Yrittäjien koneilla kuljettajien on yllettävä sellaiseen työtahtiin, jota aloittelevien on vaikea tavoittaa.” Metsäkoneopetuksen farmi tarkoittaa vaihtelevan pituista opintojaksoa, jonka aikana opiskelija voi harjoitella koneen käyttöä. Farmista pääsee, kun osaaminen on karttunut. ”Ensi alkuun farmi on tarjolla nuorisoasteen ja aikuiskoulutuksen opiskelijoille esimerkiksi ennen yrittäjillä suoritettavaa työharjoittelua. Pyrkimys on mukailla työelämää, metsässä esimerkiksi ollaan aamukuudesta iltakymmeneen”, Dahlqvist kertoo. Farmikomennus sopisi myös jo työelämässä oleville kuljettajille, jotka ovat vaihtamassa konemerkkiä tai pätevöitymässä ajokoneelta hakkuukoneen kuljettajaksi. www.elmiawood.com KOKO MAAILMAN METSÄMESSUT Joka neljäs vuosi järjestettäville Elmia Wood – messuille osallistuu yli 50 000 vierailijaa ja 500 näytteilleasettajaa peräti 50 maasta. Messut rakennetaan kokonaisuudessaan metsään, ja ne ovatkin paras paikka haistella metsäalalla puhaltavia uusia tuulia. Elmia Wood – messut tarjoavat mahdollisuuden tutustua suurten konevalmistajien ja pienten tuottajien teknisiin innovaatioihin, tehdä kauppaa, tavata uusia tuttavuuksia ja inspiroitua lukuisista ideoista. Tervetuloa Ruotsiin 7.–10. kesäkuuta 2017 ELMIA WOOD 2017 EDUSTAJAT SUOMESSA: Riikka Ylikangas, Viexpo (näytteilleasettajat) Puh. +358 50 330 88 10 riikka.ylikangas@viexpo.fi Erkki Eilavaara, Koneyrittäjä (näytteilleasettajat & kävijät) Puh. +358 409009421 Erkki.eilavaara@koneyrittajat.fi Aapo Palonen (kävijät, suomi) Puh. +358 400 479252 aapo.palonen@pp.inet.fi Gunilla Holmberg (Kävijät, suomi, svenska) Puh. +358 40 7554113 gunilla.holmberg@taimet.fi
• 22 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva M uuramen kunnan harvennusmetsässä havainnollistetaan talousmetsien luonnonhoitokeinoja osana Suomen metsäkeskuksen ”Sykettä Keski-Suomen metsiin” -hanketta. Raivaus kielletty! Muuramessa kokeillaan luonnonhoitokeinoja. Metsälakikohteilla ei pidä raivata aluspuustoa eikä pensaita. Projektipäällikkö Aino Ässämäki ja metsäneuvoja Kari Turunen arvelevat, että tekopökkelö tarjoaa tiaisille pesäpaikan jo parin vuoden päästä. Leimikolla suikertava puro on metsälain suojaama. Lain mukaan suojavyöhykkeen leveyden pitäisi vastata puuston keskipituutta puron molemmin puolin. Mallikohteella vyöhyke ulottui notkon leveydelle, eikä hakkuitakaan uloteta puron lähistölle. Se miellyttänee ainakin purolla partioivaa saukkoa. Yksityismetsissä suojavyöhykkeiden täysrauhoitus ei Metsäkeskuksen metsäneuvoja Kari Turusen mukaan ole aina olisi paras ratkaisu. ”Poimintahakkuut tuottavat sen verran tuloja, että moni metsänomistaja haluaa jättää lain vaatimaa leveämpiä suojakaistoja tai ei hae poikkeuslupaa puronvarren päätehakkuulle.” Puuston rakenteen ja kerroksellisuuden sekä puulajiston on hakkuissa säilyttävä ennallaan. ”Kaikkia tukkipuita ei voi kaataa. Silti tuloja voi kertyä tuhansiakin euroja hehtaarilta”, Turunen havainnollistaa. Pino piteni Pääosa leimikosta on tavallista talouskuusikkoa. Se on istutettu entiselle laitumelle 1960–luvulla, ja metsä on harvennettu kertaalleen. Hakkuun urakoi Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen lukuun yrittäjä Tommi Niskanen. Leimikolle tehdään rinnakkaiset puolen hehtaarin alat, joilla verrataan alaharvennusta ja voimaperäistä poimintahakkuuta. Poimintahakkuun perusteet ovat selkeät. ”Tavoitteena on ottaa puuta päältä pois ja korostaa puuston pituusvaihteluita”, Niskanen havainnollistaa. Alaharvennus tuotti puuta 60 kuutiota hehtaarilla. Poimintahakkuun puolella kertymä kohosi liki 200 kuutioon. ”Poimintahakkuun jälkeen puuston pohjapinta-ala oli 15. Ei siis olla lähelläkään lain vähimmäisrajaa”, Turunen korostaa. Arkisia keinoja luonnonhoitoon Kohteella kokeillaan myös metsäalan yhteisen Monimetsä-hankkeen keinoja. Tavoitteena on kehittää arkimetsätalouteen sopivia luonnonhoidon menetelmiä. Näkyvimpiä niistä ovat tekopökkelöt, noin kolmen metrin korkeudelta katkaistut puunrungot. Ainakin hömöja töyhtötiaisten ahdinko helpottaa, jos koivuiset tekopökkelöt yleistyvät. Lisäksi harvennusmetsään merkittiin säästöpuuryhmiä. Niiden on määrä säilyä pitkälle päätehakkuun jälkeiseen aikaan. ”Säästöpuita kannattaa valita lehtipuuston vallitsemista osista metsikössä. Esimerkiksi tässä ryhmässä on ränsistyneitä koivuja ja leppiä sekä muutama havupuu, joten puunmyyntituloja ei sanottavasti menetetä”, sanoo projektipäällikkö Aino Ässämäki Suomen metsäkeskuksesta. Lehtipuita on hyvä jättää istutuskuusikkoon lisäämään monimuotoisuutta. Kolmas ja helpoimmin toteutettava luonnonhoitokeino talousmetsissä on turhan raivaussahaamisen välttäminen. Aluskasvillisuutta ei saa raivata metsälakikohteilta, esimerkiksi purojen varsilta tai lähteiden ympäriltä eikä myöskään säästöpuuryhmien alta. ”Ennakkoraivauksilta ei tarvitse kaataa jokaista närettä eikä taimikoistakaan niittää katajia tai muita matalia pensaita nurin. Myös kosteikkopainanteet voi kiertää”, Turunen vetoaa. KASVAA TUOTTAVA METSÄ Kylvä hyvää! Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön ja taimitarhalle Tapio Silva Oy Siemenkeskus / puh. 0294 32 6000 siemenkeskus@tapio. HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5–20 vuotta nuorempana. Voit tilata siemeniä suoraan Tapion kaupasta: www.tapio. Tutustu nettisivuihimme: www.tapio.
• 23 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 METSÄSTÄ 100 vuoden varrelta Tuokiokuvia itsenäisen kansan historiasta Metsälehden sivuilla. LIINA KJELLBERG ” K a i n u u n metsissä jo kaksi monitoimikonetta” , uutisoi Me t s ä l e h ti tammikuussa 1974. P u u n k o r juun koneellistuminen oli alkanut – Metsälehden mukaan Suomessa tosin hitaammin kuin Ruotsissa. ”Monitoimikoneita on Suomessa tällä hetkellä vasta 30–40, joista Pohjois-Suomessa vain 4. Ruotsissa toimivien koneiden määrä on jo yli 200” , lehti kirjoitti. Kainuun monitoimikoneista toinen työskenteli Kajaani Oy:n, toinen Metsähallituksen työmailla. Metsähallituksen käytössä oli ilmeisesti kotimainen Pika 52 -prosessori, joka karsi ja katkoi kaadettuja puunrunkoja. Aiemmin samana vuonna Metsälehti uutisoi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n ottaneen Jämsässä käyttöön ruotsalaisen Kockums Processor 837–78 ATK-monitoimikoneen. Sekin käsitteli valmiiksi kaadettuja runkoja. ”Tämän koneen työtulos on noin 80–120 runkoa tehollista tuntia kohden eli 20–40 m3 riippuen ennen kaikkea käsiteltävien runkojen koosta sekä puuston tiheydestä ja maasto-olosuhteista. Tällä teholla se tekee 7–8 hakkuumiehen työtä vastaavan määrän.” Metsälehden mukaan puunkorjuun koneellistamisen taustalla oli pula metsureista, mutta myös pyrkimys hillitä korjuukustannusten nousua ja keventää raskasta hakkuutyövaihetta. Puiden kaadosta huolehtivat tosin edelleen metsurit. ”Kaatoa varten on valmistettu myös erillisiä koneita, mutta ne eivät ole nykyisellä kustannustasolla vielä taloudellisesti kannattavia” , lehti totesi. Syyskuussa 1974 Metsälehti kuitenkin kertoi Metsähallituksen uudesta puunkorjuukoneesta, joka ”pistää kaksi runkoa minuutissa pölkyiksi kyytiinsä” . Rauma-Repolan Lokomon tehtailla kehitettyä konetta kutsuttiin harvesteriksi. ”Kone kaataa, karsii, katkoo ja lajittelee puut ’taskuihinsa’, jotka se tyhjentää 1,5 kuutiometrin kasoiksi ajouran varteen”, lehti kuvaili. Puunkorjuu koneellistuu MARTTI LINNA, teksti ja kuvat M etsäteollisuus kehittää kilvan uusia tuotteita, ja alan oppilaitoksissa tehdään paljon arvokasta tutkimusta. Uutuuden matka ideasta hyvällä hinnalla myytäväksi kauppatavaraksi kestää kuitenkin vuosia. ”Oikotietä ei ole”, sanoo tutkijatohtori Ville Lahtela Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Metsien keskellä Haminan Kitulassa kasvanut Lahtela kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2003. Amk-insinööriksi hän valmistui Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta vuonna 2009 ja edelleen diplomi-insinööriksi Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta vuonna 2012. Viime syksynä samassa oppilaitoksessa hyväksyttiin tohtorinväitöskirja massiivipuun ominaisuuksien kehittämisestä erilaisilla modifiointitekniikoilla. ”Modifiointi tarkoittaa puun yhden tai useamman ominaisuuden parantamista niin, että se vaikuttaa koko puutuotteen elinkaaren ajan”, Lahtela selittää. ”Puuteknologinen tutkimus on yrityksissä jäänyt vähemmälle. Se ei välttämättä tuota isojen myyntivolyymien tuotteita, eikä niistä ole isojen yritysten pääliiketoiminnaksi.” Silti kannattaa tutkia Kyllästetty puu on suosittu rakennusmateriaali. Ongelmaksi voi kuitenkin tulla sen järkevä loppukäyttö sitten, kun puutuote on tiensä päässä. Lämpökäsittelyssä puu taas menettää hyviä lujuusja jäykkyysominaisuuksiaan, minkä vuoksi sitä ei voi käyttää kantavissa rakenteissa. Miettiessään tohtorinväitöstyönsä aihetta Lahtela päätyi etsimään sellaista ympäristöystävällistä puunkäsittelymenetelmää, jossa tarvittavat aineet ovat jo saatavilla ja joiden yksikköhinta on maltillinen. Seulan läpäisi neljä ainetta: metsäteollisuuden perinteinen sivutuote mäntyöljy, silikoni, natriumsilikaatti eli vesilasi sekä melamiini. Melamiini on hartsia, jota käytetään muun muassa paperin pinnoittamisessa. Sillä ei tiedetä juurikaan olevan haitallisia ympäristövaikutuksia. Kun Lahtela saavutti tutkimuksessaan parhaat mäntysahatavaran palonkesto-ominaisuudet juuri melamiinilla, ei tutkimusta ollut tarvetta jatkaa muilla aineilla. Tässä vaiheessa takana oli jo paljon työtä. Lahtela aloitti tutkimuksensa tekemällä laajan kirjallisen selvityksen siitä, millaista tutkimusta aiheen tiimoilta on Suomessa ja maailmalla tehty. Sitten oli valittava parhaat mahdolliset menetelmät ja tehtävä riittävä määrä ”koeajoja” valituilla vaihtoehtoisilla kyllästysaineilla. Koesarjat valmistettiin painekattilassa. Sen jälkeen käsitelty puutavara kuivattiin. Vasta sitten oli varsinaisten testikappaleiden valmistamisen vuoro. Niitä käsiteltiin kyllästämällä ja lämpökäsittelemällä eri lämpötiloissa. Käsittelyjen jälkeen kappaleista mitattiin muun muassa kosteus-, säänkesto-, lujuusja palonkestävyysominaisuuksia. Monien mittausten tulosten varmistamiseksi oli hankittava verrokkiaineistoa, johon käsitellyn puun ominaisuuksia voitiin verrata. Monta koetta vielä edessä Melamiinikäsittely näytti vaikuttavan suotuisasti puun värin ja kosteuden kestoon. Se lisäsi myös lämpökäsitellyn puun lujuutta. Tehdyt johtopäätökset oli saatava kirjalliseen muotoon, jotta ne voiPitkä matka valmiiksi tuotteeksi Tutkijatohtori Ville Lahtela kehittää keinoja parantaa massiivipuun ominaisuuksia. Puun kyllästämisellä yritetään suojata sitä biologisilta tuhoilta. Painekyllästyksessä mäntyyn tunkeutuu suoja-ainetta koko puuhun sydänpuuta lukuun ottamatta. Kuusi ei juuri kyllästy 10:tä millimetriä syvemmältä puun soluseinien sulkeutumisen vuoksi. Kyllästäminen melamiinilla ja lämpökäsittely voisivat olla ratkaisu nopeasti kasvaneen männyn ongelmiin”, tutkijatohtori Ville Lahtela arvioi. taisiin julkaista tieteellisissä julkaisuissa ja saada muiden tutkijoiden arvioitaviksi. Tutkija tarvitsee paitsi kynämiehen taitoja myös kärsivällisyyttä: Lahtela aloitti diplomityönsä tekemisen aiheesta jo loppuvuodesta 2011. Tällä hetkellä tutkijatohtori Lahtela työskentelee Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa toisen aiheen parissa, mutta tarkoitus on hakea rahoitusta melamiinilla käsitellyn puun kaupallistamiseen. Myös melamiinipuun biologista kestävyyttä, eli esimerkiksi sen laho-, homeja hyönteistuhoherkkyyttä, on vielä testattava. Eli ihan ensi vuonna ei kannata melamiinipuuta kaupoista kysellä. ”Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä”, sanoo nuori tutkija. ”Tutkijan pitää aina oppia uusia ja erilaisia asioita sekä olla avoin uusille ideoille.”
• P I L K K E I T Ä 24 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA METSÄPILA Useat sienet kasvattavat itiöemänsä maan sisään – tunnetuin esimerkki on tryffeli. Ihminen arvostaa tryffeleitä mutta ei pysty löytämään tuoksuvaa herkkua oman hajuaistinsa perusteella, vaan käyttää apunaan sikaa tai nykyään yhä useammin koiraa. Maan sisässä piilottelevat sienet ovat paljon yleisempiä kuin havaintomme osoittavat. Erityisesti syksyllä metsässä näkee nyrkinmentäviä kuoppia. Ehkä siinä on mäyrä tai supikoira haistanut mehevän turilaan toukan tai kettu kaivanut myyrän hajun opastamana. Usein pohjalla näkyy kuitenkin osaksi syötyjä sieniä. Maan sisässä kasvavat sienet ovat valtaosin puiden juurisieniä. Jalot tryffelit ovat tammen ja pähkinäpensaan seuralaisia, mutta myös havupuilla on lukuisia maan sisässä itiöemiä muodostavia sieniä. Maan sisässä itiöemät ovat melko hyvässä suojassa sienisääskiltä. Useiden kuori on kova. Se suojaa kehittyvää itiöemää humuskerroksessa mönkiviltä pikkuotuksilta, jotka syövät sienirihmastoa. Niille varmasti maistuisi myös kiinteämpi sienimassa. Kasvaminen maan sisässä rajoittaa kuitenkin itiöiden leviämistä. Siihen sienet tarvitsevatkin eläinten apua. Kun itiöt kypsyvät, itiöemät tuoksuvat voimakkaasti ja monet eläimet kaivavat itiöemiä omaksi ravinnokseen. Syöjien joukossa on tietysti kasvisravinnon nauttijoita kuten myyriä, hiiriä, jäniksiä, kauriita ja peuroja mutta myös petoja kuten mäyrä, kettu, näätä ja supikoira. Jänönmukulan itiöemän valkosipulimaisen tuoksun tuntee ihminenkin. Se on ilmeisesti tattien sukulainen, vaikka ulkonäkö muistuttaa tryffeleitä. Metsänväen tryffelit Makupalan jänönmukulan pinnasta on ottanut melko pienihampainen eläin, metsämyyrä, metsähiiri tai orava. Metsälehdessä 3/2017 oli Martti Linnan kirjoittama artikkeli puusuksista. Ihan hyvä juttu, mutta kuva monosta ja siteestä jäi vaivaamaan. Kuvan alla oli teksti ”rotanloukut ne olla pitää”. Minusta side on Y-mallin kärkiside, jollaista käytin 50-luvulla kansakoulussa. Rotanloukku, tehdasnimeltään Voitto, on vielä vanhempi ja ohessa olevan kuvan kaltainen. TERHO MANNINEN puusuksilla etenevä metsämies Siteet kohdalleen Rotanloukkuside näyttää lukijan mukaan tältä. LUKIJAKYSYMYS Kymmenen vuotta sitten istutettu, nyt nelimetrinen kuusentaimikko kärsii latvojen kuivumisesta ja runkojen haaroittumisesta. Kasvupaikka on vanhaa peltomaata ja maaperä savista. Aiemmin alueella kasvoi istutuskoivikko, jossa puut kärsivät monihaaraisuudesta. Metsikkö on saaressa entisen Pyhäselän kunnassa Pohjois-Karjalassa. Metsikkö boorilannoitettiin, kun kuuset olivat metrisiä ja oireet ilmaantuivat. Boorilannosta levitettiin ohjeen mukaisesti 300 kiloa hehtaarille. Oireet eivät lannoituksen jälkeen ole vähentyneet. Kymmenes osa kuusista on kuivalatvaisia, puolet rungoista on pahasti haaroittuneita. Alue ei ole hallanarkaa eikä kärsi liiasta vedestä. Merkkejä mustakorosienestä ei myöskään ole. Boori levitettiin pääosin puiden tyville. Voivatko kuuset tästä johtuen kärsiä boorin yliannostuksesta. Olen ymmärtänyt, että liika boori voisi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin puutoskin, vai pitäisikö booria sittenkin antaa kuusikolle lisää? JUHANI SIMONEN Joensuu Kyse ei liene boorin yliannostuksesta, koska lannoitus on tehty ohjeiden mukaan. Metsissä minulla ei ole tietoa boorin yliannostustapauksista. Koeolosuhteissa taimia on tuhoutunut todella rajun boorin yliannostuksen seurauksena Boori tarvitsee liikkuakseen vettä ja kulkeutuu puuhun pääosin haihdutusimun avulla. Voisi olla, että booria ei kuivuuden vuoksi olisi päässyt kulkeutumaan puuhun riittävästi. Tiheäoksaisen kuusen lähellä maa saattaa olla hyvinkin kuivaa. Kuvaamanne oireet ovat yleisiä boorinpuutosoireita, mutta varsinainen ravinnetilanne selviäisi vain neulasanalyysin avulla. Eräissä tapauksissa boorilannoitus ei ole poistanut puutosoireita. Varman vastauksen antaminen edellyttäisi tietoa kasvuoloista ja muun muassa sademääristä. MARTTI VUORINEN tutkija, Luke Voiko kuusikko kärsiä boorin yliannoksesta? Ti m o To iv an en
• PILKKEITÄ 25 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuva R iistapäällikkö emeritus Veli Lappalainen on rehellinen ja tunnustaa tulleensa toisiin aatoksiin. ”Suhtauduin majavanmetsästyksen vapauttamiseen aluksi kielteisesti.” Lappalaisen mielestä aikoinaan riistanhoitopiireistä haetut pyyntiluvat olisi pitänyt säilyttää pelkästään jo riistan arvostuksen takia. Pyyntilupajärjestelmä myös velvoitti metsästäjiä seuraamaan majavakantoja tarkasti. ”Lyhyesti sanottuna pelkäsin silloin majavien puolesta.” Veli Lappalainen työskenteli riistapäällikkönä Etelä-Savossa, kun kanadanmajavan pyyntiluvista luovuttiin. Maakunta oli ja on yhä maamme majavaisin yhdessä Pohjois-Karjalan kanssa. Nyt 16 vuotta myöhemmin Lappalainen myöntää epäilleensä turhaan. ”Ei majava mihinkään kadonnut.” Suomalaiset vastuullisia metsästäjiä Kokeneen riistaviranomaisen ja metsästäjän sanomaa kannattaa kuunnella. Metsästäjäin keskusjärjestöstä ja riistanhoitopiireistä Suomen riistakeskukseksi muuttunut riistahallintomme kulkee kiivaasti suuntaan, jossa jaetaan vastuuta ja vapautta entistä enemmän paikallisille metsästäjille. Kanadanmajava on elävä esimerkki turhan byrokratian tarpeettomuudesta. Pyyntiluvanvaraisten eläinten listalta on poistettu muun muassa metsäkauris, kanadanhanhi ja mufloni. Hirven ja villisian metsästystä on helpotettu ja muidenkin sorkkaeläinten pyynnille on lievennyksiä luvassa. Helpotukset eivät ole johtaneet la jien alhoon. Monesti on käynyt päinvastoin. ”Aikoinaan tuntui, että metsästäjät pyrkivät käyttämään kaikki metsästykseen myönnetyt pyyntiluvat. Nykyään mennään enemmän vallitsevan riistatilanteen mukaan.” Veli Lappalaisen mukaan havainnosta olisi syytä ottaa oppia. Suomalainen on vastuullinen metsästäjä. ”Mielestäni metsästäjille pitää sälyttää entistä enemmän vastuuta. Heillä on paras paikallinen tietämys kestävistä metsästysmääristä. Jos arvio heittää, he myös itse kärsivät eniten seurauksista.” Majavasaalis kaksinkertaistunut Palataan kanadanmajavaan. Sen metsästyskiintiöt siis poistettiin vappuna 2001. Päätöksen pelättiin romahduttavan majavakantamme, koska metsästyksen epäilKANADANMAJAVA ei kadonnutkaan Kanadanmajavan metsästys vapautui pyyntiluvista keväällä 2001. Metsästyksen ”helpottumisen” pelättiin koituvan lajin kohtaloksi. ”Nykyään mennään vallitsevan riista­ tilanteen mukaan.” tiin ryöstäytyvän käsistä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaikka tilastojen mukaan saalis on kaksinkertaistunut metsästyksen vapautumisen myötä. Todellisuudessa kasvuun on osittain saattanut vaikuttaa myös tilastointimenetelmän muutos. Kevääseen 2001 saakka majavasaalis tunnetaan erittäin tarkasti, sillä pyyntilupajärjestelmän aikaan saalis tuli ilmoittaa luvan myöntäneeseen riistanhoitopiiriin. Tämän jälkeen saalis on tilastoitu Luonnonvarakeskuksen (aiemmin RKTL) ylläpitämän pienriistasaalistilastoinnin avulla. Menetelmässä noin 5 000:lle satunnaisesti valitulle metsästäjälle lähetetään saaliskyselylomake, jonka perusteella vuosisaalisarvio tehdään. Menetelmä on epätarkka lajeilla, joita metsästetään korkeintaan vain joitakin tuhansia vuodessa. Majavalla tilastointitarkkuus on +/–30 prosenttia. Viimeisenä pyyntilupavuotena Etelä-Savossa metsästettiin yli 1 000 majavaa. Metsästyskausina 2002–2015 saalis on vaihdellut keskimäärin 700–1 500 majavassa. Majavakanta ja saalis ovat pysyneet Etelä-Savossa ennallaan. 2 000 4000 6 000 8 000 10 000 Kanta kesti Kanadanmajavasaalis 1994–2015 Kanadanmajavan metsästys vapautui pyyntiluvista 1.5.2001 Lähde: Luonnonvarakeskus ja Suomen riistakeskus 2015 2010 2005 2000 1994 Majavasaalis on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Majavien runsauteen sillä ei ole havaittu olevan vaikutusta.
• PILKKEITÄ 26 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin yksittäisten puiden käpymääriä eri-ikäisrakenteisissa kuusikoissa. Tulosten mukaan kuusten käpyisyys lisääntyy voimakkaasti rinnankorkeusläpimitan kasvaessa. Järeät valtapuut tuottavat keskimäärin suuremman siemensadon kuin pienemmät yksilöt, mutta kaikki järeät puut eivät ole samanarvoisia siementuottajia. Eri-ikäisrakenteisen eteläsuomalaisen kuusikon taloudelliseksi kasvatusohjelmaksi on esitetty 20–25 vuoden välein tehtävää hakkuuta, jossa poistetaan kaikki rinnankorkeusläpimitaltaan yli 15–25-senttiset puut. Metsikön siemensadon määrän ja laadun kannalta hakkuiden kohdistuminen pelkästään puuston järeimpään osaan on kuitenkin haitallista. Kuusikon eri-ikäiskasvatuksen hakkuissa tulisikin kiinnittää huomiota jäljelle jäävän puuston siemennyskykyyn, jotta uudistuminen pysyisi jatkuvasti käynnissä. Tut ki mus aineistona olivat Metsäntutkimuslaitoksessa perustetut Erika-koesarjan (eri-ikäiskasvatus) intensiivikoealat viidessä koemetsikössä Eteläja Keski-Suomessa. Kävyt laskettiin LUKIJALTA TUTKIJALTA Ei taimia ilman järeitä puita Uusi tutkimus kehottaa säästämään siemenpuita myös eri-ikäisrakenteessa. Uudet kävyt syntyvät aina latvuksen yläosaan, oksankärkiin. Vanhat kävyt alempana latvuksessa osoittavat kyseisen puun taipumusta kukkia keskimääräistä useammin. Kemera aiheuttaa päänvaivaa niin metsänomistajille kuin metsäasiantuntijoille. Mitä tukea voi hakea ja mitä ei tänä päivänä? Mikä on tuen suuruus? Vaikeita kysymyksiä, koska valtiovalta ei ole vielä päättänyt näistä asioista. Valtioneuvosto on hyväksynyt esityksen kemeralain muuttamisesta. Lakiesitys on nyt siirtynyt eduskuntaan, jonka päätöstä odotetaan kevään aikana. Tällä hetkellä voi metsänomistaja hakea tukea raivauksiin alle kolmemetrisiin taimikoihin eli taimikon varhaishoitoon. Tuen suuruus on 160 euroa hehtaarilta. Tuki on veronalaista tuloa, ja jos varhaishoidon tekee ulkopuolinen työvoima, kokonaiskustannus on suurempi kuin veron jälkeen käteen jäävä tuki. Metsäasiantuntijoilla on satoja ellei tuhansia hehtaareja ns. varastossa hakemuksia nuoren metsän hoitoon eli yli kolmemetristen taimikoiden hoitoon. Heti kun tämä tuki avautuu, Metsäkeskuksella on edessä täysi ruuhka hakemusten käsittelyssä. Tällä kertaa hakemukset voi lähettää sähköisesti, eli lomakkeita ei tarvitse lähettää sähköpostin liitteenä. Hakemusten käsittely nopeutuu ja metsänPaljon huolta kemerasta M ar kk u N yg re n / Lu ke 100 200 300 400 500 10 15 20 25 30 35 Käpymäärä riippuu järeydestä ja perimästä Rinnankorkeusläpimitta, cm Käpyjä kpl/puu v. 2014 Puut, joissa kukkia v. 2012 Puut, joissa ei kukkia v. 2012 Lä hd e: Lu ke omistajat saavat rahoituspäätökset sekä toteutusilmoituksen jälkeen tukirahansa nopeammin. Niillä metsänomistajilla, jotka ovat ensimmäisinä jonossa, on mahdollisuus saada valtion tukea näihin taimikoihin. Miten on niillä, jotka hakevat tukea kesällä tai syksyllä? He ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna. Oletettavasti heidän tukihakemuksensa hylätään rahan puutteessa tai he odottavat jälleen vuoden 2018 tilannetta. Syksyn 2017 lisäbudjetti saattaa tuoda helpotusta tähän. Ainakin metsänhoitoyhdistysten metsureiden tilanne on kriittinen. Metsänhoitoyhdistyksien hakemuksia on Metsäkeskuksella enemmän kuin esimerkiksi metsäfirmojen tukihakemuksia. Ennakkoraivaukset sekä taimikoiden varhaishoidot työllistävät määrätyn ajan. Istutukset alkavat toukokuun alussa eteläisessä Suomessa, pohjoisessa myöhemmin. Eli lomautukset ovat välttämättömiä. Tämänhetkinen kemeralaki on voimassa vuoden 2020 loppuun asti. Mitä tämän jälkeen? Lopetetaanko tuki kokonaan vai korvataanko se jollain muulla tukimuodolla? Lehtikirjoituksissa on väläytelty esim. kodinhoidontukea taimikoiden hoitoon. Miksi ei? Mielestäni se olisi hyvä ratkaisu. Kemeratuki eli valtion tuki täytyy säilyttää jossain muodossa. On palkansaajia ja eläkeläisiä, joilla tulot ovat pienet. Jos heillä ei ole mahdollisuutta/varaa maksaa kalliista taimikonhoidosta, niin taimikot/ nuoret metsät jäävät hoitamatta. Seuraus on nuorten metsien riukuutuminen. Ensiharvennukset ovat kalliita. Yleensä ensiharvennukset ovat ns. hoitohakkuita, joista ei rikastu. Ne ovat kuitenkin elintärkeitä, jotta metsät kasvaisivat ja tuottaisivat lopulta tukkia, joista metsänomistaja saa sen lopullisen tilinsä. MARJA TOLONEN Hausjärvi reilusta kuudestasadasta puusta. Tulosten mukaan yksittäisten puiden käpyisyys lisääntyy voimakkaasti rinnankorkeusläpimitan kasvaessa. Yleisesti, mitä järeämpi puu on kyseessä, sitä suurempi on sen tuottama käpyja siemenmäärä. Valtapuiden ja lisävaltapuiden poistossa menetetäänkin merkittävä osa metsikön siementuotantopotentiaalista. Nyrkkisäännön mukaan kuusikoissa neljännes rungoista tuottaa noin 80 prosenttia kokonaissiemensadoista, ja satoisimpia ovat nimenomaan järeät valtapuut. Ne tuottavat keskimäärin suuremman siemensadon kuin pienemmät yksilöt, mutta kaikki järeät puut eivät kuitenkaan ole samanarvoisia siementuottajia (grafiikka). Toiset puuyksilöt ovat perinnöllisesti satoisampia kuin toiset. Jos uusia kukkia tai käpyjä ei ole näkyvissä, paras keino siemenpuiden valintaan on edellisten vuosien tilanteen arviointi: näkyykö latvuksessa vanhoja, siemenensä jo varistaneita käpyjä (kuva). Suurella todennäköisyydellä ne puuyksilöt, joissa on vanhoja käpyjä, kukkivat myös tulevina vuosina, jos olosuhteet ovat suotuisat. Nämä yksilöt ovat hyviä siemenpuita, ja niitä siis kannattaa mahdollisuuksien mukaan säästää turvaamaan tulevia siemensatoja. Eri-ikäisrakenteiset kuusikot joudutaan kasvattamaan harvoina, jotta alikasvoksena kehittyvä taimiaines saisi riittävästi valoa, vettä ja ravinteita kehittyäkseen ripeästi. Siementuotannon kannalta väljän kasvatusasennon etuna on se, että yksittäiset puut tuottavat harvassa asennossa enemmän käpyjä kuin vastaavankokoiset yksilöt tiheässä metsikössä. Tutkimuksessa laaditun mallin mukaan rinnankorkeusläpimittaluokan 20–30 senttimetrin kuusilla käpysato puuta kohden tuplaantuu harvoissa kasvatusasennoissa (pohjapinta-ala noin 12 neliömetriä) verrattuna tiheämpiin metsiköihin (ppa noin 20 m2). Toisaalta mitä harvempi kasvatusasento on ja mitä vähemmän kukkia on emopuissa, sitä suurempi on todennäköisyys sille, että siemenaiheet eivät saa riittävästi siitepölyä. Näyttää siltä, että kuusella juuri ”lähisiitepölyn” saanti noin 15 metrin säteellä emopuusta on tärkeää, jotta pölytys onnistuu. Ilman siitepölyä jääneistä siemenaiheista kehittyy tyhjää, itämiskyvytöntä siementä. Kuusi tuottaa harvoin runsaita ja hyvälaatuisia siemensatoja, keskimäärin pari kertaa vuosikymmenessä. Tutkimusvuonna 2014 kuusen käpysato ei ollut mitenkään poikkeuksellisen runsas, mutta täydellisestä katovuodestakaan ei voida puhua. Tasaikäisissä päätehakkuuikäisissä metsiköissä, runsaana satovuotena lähes kaikki puut osallistuvat kukintaan, katovuosina vain muutama yksilö kukkii. Kukinnan välivuosina, kun kukkia ja siitepölyä on niukasti, siemensadon laatu on heikko sekä suuren tyhjäsiemenosuuden että itsepölytyksen takia. Oma lukunsa ovat kuusen käpyja siementuhot. Tyypillisesti siemenen laatu on paras runsaina kukintavuosina, välivuosina saadaan pääasiassa tyhjää ja hyönteisen tuhoamaa siementä. Kahdesta Erika-kohdemetsiköstä tehty otanta paljasti, että vuoden 2014 siemensadosta lähes puolet oli tyhjää, noin kolmannes hyönteisten tuhoamaa ja vain 25 prosenttia täyttä, itävää siementä. Tutkimusartikkeli: Nygren, M., Rissanen, K., Eerikäinen, K., Saksa, T. & Valkonen, S. 2017. Norway spruce cone crops in uneven-aged stands in southern Finland: A case study. For. Ecol. Manag. 390:68 – 72. MARKKU NYGREN Luonnonvarakeskus Suonenjoki
• PILKKEITÄ 27 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 messa tulee panostaa kuusen siementuholaisten aiheuttamien vahinkojen torjumiseen – pahimmillaan ne vievät puolet sadosta. Ongelma on yhteinen ja siementuottajat ovat suunnitelleet asian tiimoilta yhteistyötä tulevalle keväälle – etenkin nyt kun toiveissa on saada kohtuullinen siemensato. Toivon mukaan myös Luonnonvarakeskus Luke sekä maaja metsätalousministeriö (MMM) panostavat resurssejaan tähän ajankohtaiseen asiaan. Mitä kuusiviljelysten ikärakenteeseen tulee, suomalaisten takamatkan voi korjata ainoastaan aika. Puhun nyt tulevasta ajasta, taakse jäänyttä emme voi muuttaa. Siemen Forelian kanta on selvä: jatkamme määrätietoista työtä uusien viljelysten eteen. Nykyinen maaja metsätalousministeriön rahoittama sv-perustamisohjelma käynnistyi 1990-luvun lopulla. Kuusen sv-tavoitteesta (noin 260 hehtaaria) on perustettu tai perusteilla noin 75 prosenttia. Työtä siis riittää. Ajan lisäksi tarvitaan osaamista, päätöksentekoa, rahoitusta ja operatiivista toimintaa. Osaamista edustaa Luken tutkimustoiminta, joka on elintärkeässä roolissa koko ketjun kannalta. Päätöksenteosta, koordinoinnista ja merkittävästä osasta rahoitusta vastaa MMM. Kulloinkin toteutettavan perustamisohjelman täytäntöönpanosta ja omarahoitusosuudesta vastaavat puolestaan siementuottajat. Metsäpuiden siemenhuolto on meidän kaikkien yhteinen asia. Kyse on koko Suomen kannalta keskeisen toimialan raaka-ainetuotannon huoltovarmuudesta pitkälle tulevaisuuteen. MIKKO PULKKINEN toimitusjohtaja Suomen Metsämuseosäätiö hakee johtajaa Lustoon Suomen Metsämuseosäätiö hallinnoi metsämuseo Lustoa. Säätiön ja metsämuseon kotipaikka on Punkaharjulla, Savonlinnan kaupungissa. Valittava henkilö toimii säätiön asiamiehenä, Luston johtajana ja Luston Tuki Oy:n toimitusjohtajana. Lusto on valtakunnallinen erikoismuseo, metsätietokeskus ja aktiivinen toimija metsäalalla sekä merkittävä matkailukohde. Lustossa on ammattitaitoinen, osaava ja innostunut henkilöstö. Edellytämme, että Sinulla on johtajakokemusta ja näkemystä kehittää yksiköiden toimintaa eteenpäin ja hyvät yhteistyöja vuorovaikutustaidot sekä englannin ja ruotsin käytännön kielitaito. Sinulla on positiivinen sekä avoin ote työn haasteisiin. Arvostamme hakijalta metsäalan tuntemusta, toimivia verkostoja sekä hallinnollisia taitoja. Museoalan työkokemus on eduksi. Edellytämme hakijalta korkeakoulututkintoa. Työsuhde on vakituinen. Paikka täytetään 1.9.2017 alkaen tai sopimuksen mukaan. Vapaamuotoinen hakemus palkkatoivomuksineen sekä ansioluettelo osoitetaan säätiön hallitukselle ja toimitetaan joko postitse tai sähköpostitse yhtenä pdf-tiedostona osoitteeseen: jorma.saarimaa@upm.com. Hakemuksen tulee olla perillä viimeistään 31.3.2017. Lisätietoa: • Säätiön hallituksen pj. Jorma Saarimaa, jorma.saarimaa@upm.com (0400254084) • Johtaja Helkamari Knaapi, helkamari.knaapi@lusto.? (0505854004) www.lusto.? . PALVELUKSEEN HALUTAAN Kymmenen vuotta sitten Metsäkeskus suojeli metsälain kymppipykälän perusteella vajaan puolen hehtaarin alueen noin kolmen hehtaarin päätehakkuusta. Koko kuvio oli vankkaa kuusikkoa, suojeltava alue soistunutta kangasta ja maaperä hienoainesmoreenia. Sanoin Metsäkeskuksen edustajalle, etteivät 25-metriset kuuset voi millään pysyä pystyssä keskellä hakkuuaukkoa, koska hiesun päällä on vain hyvin ohut sammalkerros ja yläpuolelta laskeva oja pitää maan koko ajan märkänä. Vuosien mittaan alueelta oli kaatunut useita suuria kuusia. Perusteluni eivät tehonneet. Nelisenkymmentä kuusta jätettiin keskelle aukkoa. Puolen vuoden päästä pystyssä olevat kuuset sai laskea yhden käden sormin. Sitten Metsäkeskus antoi korjata puut. Viime keväänä Metsäkeskus ilmoitti suojelevansa toisen maapohjaltaan samantapaisen alueen vanhan ojan ympäriltä. Suojelualue oli taas täysimittaista kuusikkoa keskeltä päätehakkuun aukkoa. Maa ei ehtinyt routaan ennen kuin lähes puolet kuusista oli nurin. Koivuja kaatui kuusten mukana. Alueen tuulen puoli on täynnä pari kolme metriä korkeita kuusen juurakoita. Metsäkeskus antoi jälleen luvan korjata kaatuneet puut, että ympärillä olevan aukon pääsee uudistamaan. Ei mikään kovin kaunis näky suojelualueeksi, ja melkoinen urakka korjata puut metsurityönä valmiiksi muokatun aukon keskeltä. Kysyn Metsäkeskukselta: Onko tällaisessa tilanteessa järkeä jättää isot kuuset pystyyn, vaikka jokainen metsän kasvua vuosikymmenet seurannut voi arvata, etteivät kuuset kestä tuulen painetta? Eikö voitaisi korjata suosiolla isot kuuset nuorempien puiden päältä? Jos alueelle jätettäisiin kaikki lehtipuut ja pienet kuuset sekä keskellä aluetta mahdollisesti kasvavat männyt, maapohja saisi sopivasti valoa ja sukupolven tai kahden aikana siitä kehittyisi todellinen suojelun arvoinen metsikkö. Ei märällä hiesumaalla kasvavaa täyskypsää kuusikkoa voi suoraan muuttaa suojelulehdoksi keskellä talousmetsää. Sille on annettava aikaa kasvaa: suurten kuusien korjaaminen vahingoittaa metsikköä vähemmän kuin juurineen kaatunut ryteikkö ja sitä seuraava tuulikaatojen korjuu. En vastustanut itse suojelua, vaan sitä, ettei suojelluilta alueilta saanut poimia suuria kuusia. ILPO VUORINEN Tampere Järkeä kuusikoiden suojeluun LUKIJALTA LUKIJALTA Metsälehden numerossa 2/2017 oli Liina Kjellbergin kirjoittama juttu Suomen ja Ruotsin kuusen siemenviljelyssiemenen tuotantoeroista. Tilannetta verrattiin maaotteluun, jossa Ruotsi on niskan päällä, Suomi altavastaajana. Juttu perustui Luonnonvarakeskuksen tutkijan Katri Himasen haastatteluun. Ottelua tai ei, Himasen esille nostamat ongelmat ovat todellisia. Suomalaisten kuusisiemenviljelysten sato ei ole ollut odotusten mukainen määrältään eikä tasaisuudeltaan. Ja kyllä, ruotsalaiset kollegat näyttävät onnistuneen meitä paremmin. Syitä tähän voidaan aivan syystä hakea viljelysten perustamisrytmistä ja ikäjakaumasta, miksei myös eroista hoitotoimissa. En kuitenkaan väheksyisi viljelysten maantieteellisen sijainnin merkitystä kuusen siemensadoille. Esimerkiksi eteläinen sijainti ja rannikon läheisyys näyttäisivät vaikuttavan Suomen rajojen sisäpuolellakin viljelysten ja luonnonmetsien siemensadon määrän ja toistuvuuteen. Emme ole jääneet odottamaan, että tilanne korjaantuu itsestään. Siemen Forelia teki alkukesästä 2016 ensimmäistä kertaa vartteiden tuotantomittakaavaisen gibberelliiniruiskutuksen. Tuleva kesä näyttää, miten työläs GA-käsittely onnistui. Tutkimustulokset kukinnan lisääntymisestä ovat rohkaisevia, mutta ruotsalaisilta kollegoilta olen kuullut myös pettymyksistä. Ilmeisesti tästä syystä jotkut länsinaapurin toimijat päättivät viime keväänä pidättäytyä GA:n käytöstä, kunnes saavat lisää tutkimustietoa käsittelyn ajoituksesta ym. seikoista. Kaikkien satoa edistävien hoitotoimenpiteiden lisäksi SuoSiemenet ovat osa huoltovarmuutta Käytössä metsikkösiemen Tavoite 6 ha Perustettu/perusteilla ha Tavoite 19 ha Perustettu/perusteilla ha Tavoite 62 ha Perustettu/perusteilla 22 ha Tavoite 101 ha Perustettu/ perusteilla 102 ha Tavoite 69 ha Perustettu/perusteilla 72 ha Perustaminen kesken pohjoisessa Maaja metsätalousministeriön käynnistämän siemenviljelysten perustamisohjelman eteneminen kuusen osalta eri puolilla Suomea Lä hd e: Ev ira ja Si em en Fo re lia MEITÄ kiinnostaa kuulla, mitä mieltä olet Metsälehti Makasiinista. Olemmeko osanneet tehdä siihen kiinnostavia juttuja sinulle tärkeistä aiheista? Mistä toivoisit meidän kirjoittavan lisää? Onko lehden ulkoasu houkutteleva? Entä minkä arvosanan antaisit toimitukselle? OSALLISTU tutkimukseen, voit voittaa Stihl-moottorisahan tai Samsung Galaxy -tablettitietokoneen Millaisen Metsälehti Makasiinin haluat? Akkukäyttöinen saha sopii mökin ja puutarhan töihin. Oletko Metsälehden nykyinen tai entinen tilaaja vai satunnainen lehden lukija? KARTOITAMME lukijoidemme toiveita lukijatutkimuksella. Osallistu tutkimukseen ja vastaa kyselyyn osoitteessa www.metsälehti.fi. VASTAUSAIKAA on 20. maaliskuuta saakka. Kaikkien vastaajien kesken arvomme yhden pääpalkinnon, joka on voittajan valinnan mukaan joko pihapiirin töihin sopiva akkukäyttöinen Stihl-moottorisaha tai Samsung Galaxy -tablettitietokone. Lisäksi arvomme 10 yllätyspalkintoa.
• PILKKEITÄ 28 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Ilomantsi, Kuuksenvaara 1,9 ha. Määräala tonttimaaksi Kuuksenvaaran kylässä Kannilantien varressa. Mukava ja rauhallinen sijainti hoidetun latu/lenkkeilyreitin varrella n. 7 km päässä Ilomantsin keskustasta. Aivan vieressä kirkas lampi. Tienhoito ympäri vuoden (liittyminen tiehoitokuntaan), lähellä vakituista asutusta joista sähköliittymä sekä kunnan käyttövesiliittymä läheltä vedettävissä. Rakennuslupa tekn. tston mukaan joko omakotitalolle tai vapaa-ajan asunnolle. 19.000 €. Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄ/MAATILA, Punkaharju, Putikko Metsä/maatila n. 13 km:n päässä taajamasta, Kirjavalatien varrella. Talouskeskus käsittää 3-kerroksisen omakotitalon, hirsisen aittarakennuksen, varastorakennuksen ja ladon. Talossa 5 mh, oh, k, s jonka yhteydessä ”baari”, tekninen tila ja autotalli. Rakennettu 1958, kauttaaltaan remontoitu 1996-1998, myös vesija viemäriputkistot ja ikkunat. Maalämpö, lisälämpöä puulla tai sähköllä. 3 saostuskaivoa ja imeytyskenttää, uusittu n. v. 2010. Metsäkeskuksen metsävaratiedon mukaan puuston määrä n. 3000 m 3 . Hyvät marjastusja sienestysmaastot ja osuudet laajoihin vesialueisiin.Talouskeskuksen ja metsämaan erilliskauppa mahdollinen. Hp. 158.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta As.rak.paikka ja 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, suurempi 12 ha pääosin metsämaata, kiinteistöllä vanha hirsirunkoinen, lautavuor. asuinrakennus, piharak. sekä varasto. Talossa tupak., kamari, yläkerrassa 2 h, valosähkö aurinkopaneelilla. As.rak.paikan kokonaisrakennusoikeus on 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, Vuokalanjärven rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Voidaan myydä erikseen, tarjouksia otetaan vastaan. Yhteishinta 160.000 €. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,1 ha Parikkalan Saarella. Kokonaispuusto n. 2700 m 3 josta tukkipuuta n. 1000 m 3 . Maapohja lehtomaista kangasta ja mustikkatyyppiä. Hintanäkemys 80.000 €, tarjoukset Veijo Laukkanen puh. (050) 4646500. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Lappeenranta, Vainikkala 92,33 ha. Taimikkovaltainen metsätila hyvillä pohjilla. Puustoa n. 4200 m 2 . Kattava tieverkosto. Tila rajoittuu etelässä Niemijärveen ja pohjoisessa Rakkolanjokeen. Jokeen istutettu vuonna 2015 12000 kpl meritaimenia. Hp. 265 000 € / tarjous viim. 19.3.2017 METSÄTILA, Kiuruvesi 24,12 ha. Kasvatusmetsistä koostuva metsätila. Puustoa n. 2148m 3 . Erinomainen saavutettavuus, tila rajoittuu n. 450 m matkalta Kiuruvesi-Pyhäntä tiehen ja tilaa palvelee myös hyväkuntoinen metsäautotie. Tilalla sijaitsee Tihilänseudun Jahtimiehet ry:n kota. Hp. 63000€ / tarjous METSÄTILA, Luumäki 7,84 ha. Pienikin voi olla tehokas! Metsätila, jossa yksi varttunutta kasvatusmetsää sisältävä kuvio. Kokonaispuumäärä n. 1155m 3 , eli n.150m 3 /ha. Kantava ja hyväkuntoinen tie kulkee 2 sivulla. Hp.46 000€ / tarjous METSÄTILA, Tervo 40,38 ha. Äskettäin peruskunnostettu metsäautotie kulkee tilan läpi. Tasaiset ja kasvavat maat. Puustoa n. 3585m 3 . Hoidon taso hyvä. Hp.126 000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo 28,4 ha. Puukarinvaaranpalsta on määräala Härmän kiinteistöstä 55 km Kuhmon kaupunkikeskustasta luoteeseen. Palsta on lähes kokonaan varttunutta taimikkoa. Kasvupaikat männyn kasvatukselle hyvin soveltuvaa kivennäismaata. Palstalle on tieyhteys. Erinomainen hoitopalsta metsänomistajalle. UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 19.300 €. METSÄPALSTA, Savonlinna 7 ha. Määräala Leivonjärven eteläpuolella 20 km päässä Savonrannalta pohjoiseen. Yksi rantaasemakaavassa osoitettu rantarakennuspaikka. Kokonaispuuston määrä n. 1000 m 3 . Monipuolinen kehitysluokkajakauma taimikoista siemenpuumetsiköihin. Palstalla välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Mahdollisuus ostaa myös koko tila, johon kuuluu Leivonjärven toisella puolella oleva saman kokoinen metsäpalsta. Erinomainen valinta metsänhoidosta pitävälle ostajalle! Mh. 35.000 €. METSÄPALSTA,Savonlinna 55,31 ha. Kytösaari-niminen saarimetsätila Savonlinnan eteläosassa Piojärven ja Lohikosken välimaastossa Honkanen-nimisen sisäjärven keskellä. Pääpalstan lisäksi kolme pientä itsenäistä saarta. Puuston kokonaismäärä n. 4650 m 3 , josta tukkipuuta on n. 20 %. Pohjoisosassa välittömiä harvennushakkuutarpeita. Kiinteistöön kuuluu Kiviapajan osayleiskaavaan merkityt 7 RA-lomarakennuspaikkaa. Mh. 285.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy on metsänhoitoyhdistysten kehittämisja markkinointiyhtiö. Haemme uutta TOIMITUSJOHTAJAA sijaintipaikkana Helsinki. Toimen vastaanottaminen 1.6. tai sopimuksen mukaan. Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta tai muuta metsäalan tuntemusta. Markkinointiosaaminen, kokemus ketjun rakentamisesta ja johtamiskokemus katsotaan eduksi. Työtehtävien hyvän hoidon kannalta ruotsin ja englannin kielen taito on tarpeen Arvostamme yhteistyökykyä ja aktiivista otetta työtehtävien hoidossa. Tarjoamme innostavan ja monipuolisen tehtäväkentän maan laajimmassa metsäalan ketjussa. Lisätietoja antavat: pj. Matti Sojakka, puh. 0400 739 602 matti.sojakka@mhy.fi tj. Marja Kalpio, puh. 040 5911 331 marja.kalpio@mhy.fi. Hakemukset palkkatoiveineen pyydämme 27.3. mennessä sähköpostiin hakemus@mhy.fi. Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy Simonkatu 6 ? 00100 Helsinki ? www.mhy.fi METSÄNHOITOYHDISTYSTEN PALVELU Versowood-konserni on Suomen suurin mekaanista puunjalostusta harjoittava perheyritys. Yhtiön liikevaihto on yli 350 miljoonaa euroa ja palveluksessamme on 750 henkilöä. Valmistamme raakapuusta sahatavaran ohella erilaisia puun jatkojalosteita: höylättyjä, kyllästettyjä, lujuuslajiteltuja, sormijatkettuja ja maalattuja puutuotteita, liimapuuta, puusiltoja, meluaitoja, puhelinja sähköpylväitä, puupellettejä sekä erilaisia puupakkauksia. Tulemme valmistamaan vuonna 2017 lähes 1,3 miljoonaa kuutiota sahatavaraa ja kokonaispuunostomme on noin 3,5 miljoonaa m 3 . Tehtävänäsi on osallistua puun ostoon, korjuuseen ja kuljetukseen hankinta-alueellamme. Koulutukseltasi olet metsätalousinsinööri tai muun vastaavan metsäalan koulutuksen käynyt. Aiempi työkokemuksesi puunhankinnan parissa on suureksi eduksi. Luonteeltasi olet työtä pelkäämätön, muuttuviin tilanteisiin nopeasti sopeutuva ja olet valmis tarttumaan koviinkin haasteisiin. Henkilönä olet ahkera, reipas, yhteistyökykyinen ja viihdyt perinteisessä metsämiesporukassa, sekä omaat hyvät taidot hyödyntää nykyaikaista tekniikkaa. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi palkkatoivomuksellasi varustettuna 31.3.2017 mennessä osoitteeseen: Versowood Oy, metsäpäällikkö Jussi Torpo, Tähtiniementie 3, 18100 Heinola tai . Lisätietoa tehtävästä antaa Jussi Torpo puh. 0500 339 277 Kouvolan seudulle. Vahvistamme puunhankintaa ja haemme palvelukseemme nyt HANKINTAESIMIESTÄ
• PILKKEITÄ 29 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315?49?842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Tiina Rintanen p. 040 506 1162 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 85. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 324 (LT/15) Lukijoita 188?000 (KMT/15–16) Painopaikka Punamusta, Joensuu LÄNSI-RAJA Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja palvelee toimialueensa metsänomistajia Pellon, Kolarin ja Muonion kuntien alueella. Palveluvalikoimastamme löytyvät kaikki metsänomistajan tarvitsemat palvelut. Haemme Pelloon METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu metsänhoidon, puukaupan ja asiantuntijapalveluiden markkinointi, myynti, suunnittelu ja toteutuksen valvonta sekä metsänomistajien neuvonta ja koulutus. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja, markkinointija palveluhenkisyyttä sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Aiempi kokemus puukaupallisista tehtävistä katsotaan eduksi. Palkkaus YT/METO työehtosopimuksen mukainen. Työ alkaa 1.6.2017 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 15.4.2017 mennessä sähköpostitse veijo.ekonoja@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Veijo Ekonoja p. 040 5088491 Metsänomistajat MHY Länsi-raja 2x100_92mm 1.3.2017 13.26 Sivu 1 Mitkä ovat avoparin oikeudet? LUKIJAKYSYMYS Olen puolisoni kanssa avoliitossa ja toistaiseksi meillä on yksi yhteinen lapsi. Kummallakaan ei ole muita lapsia. Mikäli minä ostan äidiltäni tilan (metsän, pellot ja rakennukset), mitkä ovat puolisoni lailliset oikeudet tilaan tai miten ja mihin ne voidaan määritellä? Lähinnä pohdimme kysymystä mahdollisen kuoleman varalta. Avopuolisolla ei ole avio-oikeutta puolison omaisuuteen. Teidän jälkeenne koko omaisuus menee perintönä teidän yhteiselle lapselle. Olen vastaavissa tapauksissa laatinut hallintaoikeustestamentin ja edunvalvontavaltuutuksen avopuolisolle. Hallintaoikeustestamentti voi koskea vain osaa omaisuutta ja olla määräaikainen. Hallintaoikeudesta avopuolisolta ei mene perintöveroa. Ilman testamenttia jälkeen jäänyt avopuoliso on ”naimisissa” maistraatin kanssa niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä – varsinkin, jos jälkeen jäänyt avopuoliso on varaton. Usein olen myös suositellut avioliiton solmimista VÄINÖ SIKANEN Metsähallitus ryhtyy maksamaan sadan euron löytöpalkkioita aiemmin tuntemattomista maakotkan tai merikotkan pesistä. Kotkanpesiä etsivät Metsähallituksen henkilökunta ja vapaaehtoiset pesätarkastajat, mutta lisäksi tarvitaan muiden maastossa liikkujien apua. Aiemmin tuntemattoman maakotkan ja Pohjois-Suomessa (entiset Lapin ja Oulun läänit) sijaitsevien merikotkan pesien ilmoittajille on luvassa 100 euron palkkio. Etelämpänä Suomessa löydettyjen merikotkien pesistä Metsähallitus ei maksa löytöpalkkiota. Metsähallitus tarkastaa pesät ennen palkkion maksamista. Lähes kaikissa tunnetuissa pesissä on numeroitu pesäkyltti, mutta muutama tunnettu pesä on kuitenkin ilman kylttiä. Maakotkan pesä sijaitsee yleensä puunrungon puolivälin yläpuolella, joskus lähes latvassa. Uusi pesä ei ole juuri haukan pesää isompi, mutta siinä on aina vahvempia oksia. Pesäoksat saattavat olla useita senttejä paksuja, kun taas haukan pesässä ei juuri ole sormenvahvuutta paksumpia oksia. Merikotkakin pesii yleensä puun latvukseen, ja sen pesä on rakennettu kuivista oksista ja siinä voi olla lisäksi muuan tuore oksa. Pesäilmoituksesta tulisi käydä ilmi löytäjän nimi ja yhteystiedot, pesän sijaintikunta ja paikannimi sekä mahdollisimman tarkka sijaintitieto (koordinaatit). Löytöpalkkio kotkanpesästä YLI-II Metsänhoitoyhdistys Yli-Ii toimii Oulussa entisen Yli-Iin kunnan alueella. Olemme toimialueellamme vahvin ja johtava metsäpalveluja tuottava toimija. Palvelemme n. 600 metsänomistaja jäsentämme, jotka omistavat metsää n. 40 000 ha. Varmistaaksemme jatkossakin laadukkaiden ja monipuolisten palveluiden tarjonnan. Haemme METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu laaja-alaisesti metsänomistajien palvelutuotannosta vastaaminen. Valittavan toimihenkilön vastuulla tulee olemaan mm. Metsäsuunnittelu, tila-arvioiden laadinta sekä suometsän hoito. Myös puunkorjuuseen liittyvä osaaminen katsotaan eduksi. Arvostamme markkinointihenkisyyttä, oma-aloitteisuutta, metsäalan tuntemusta ja ihmissuhdetaitoja. Valittava henkilö tulee muodostamaan yhdessä toiminnanjohtajan kanssa tehokkaan ja asiakaslähtöisen ”yhden luukun periaatteella” toimivan tiimin. Paikka täytetään 1.5.2017 tai sopimuksen mukaan. Palkkaus YT/METO työehtosopimuksen mukaisesti. Hakemukset liitteineen 5.4.2017 mennessä sähköpostilla mikko.makela@mhy.fi tai osoitteella Mhy Yli-Ii, Vorellirannantie 1, 91200 Yli-Ii Tiedusteluihin vastaa tj. Mikko Mäkelä p. 0400 285 943 Metsänomistajat MHY Yli-ii 2x120_92mm 3.3.2017 10.13 Sivu 1 Tehtäväsi on vastata omalla alueellasi sahojemme raaka-ainehankinnasta. Kuulut hankintatiimiin, jonka puun korjuustasekä kaukokuljetuksesta vastaa korjuuja kuljetusesimies. Työ on itsenäistä ja vaihtelevaa. Konsernin pääkonttori sekä puunhankintaorganisaatio sijaitsevat Koskella. Avoimen tehtävän sijoituspaikka voi olla esimerkiksi Turku. Hankinta-alue: Lieto, Kaarina, Turku, Raisio, Rusko, Masku, Nousiainen, Mynämäki, Vehmaa Uusikaupunki ja Laitila Edellytämme hakijoilta metsäalan koulutusta (insinööri AMK tai MMM) sekä aiempaa kokemusta puun ostoja korjuutehtävistä. Sovit joukkoomme, jos olet oma-aloitteinen, vastuuntuntoinen, kehittämishaluinen ja ripeä otteissasi. Hakemukset palkkatoivomuksineen sähköpostitse 31.3.2017 mennessä osoitteella juha.maki@ westas.fi. Lisätietoja tehtävästä: metsäpäällikkö Juha Mäki +358 44 7440129 tai juha.maki@ westas.fi Westas Groupin sahat tuottavat vuodessa noin 450 000 m 3 kuusija mäntysahatavaraa. Westas Goup ostaa ja käyttää vuosittain yhteensä liki 1,3 miljoona kuutiota puuta. Konsernin liikevaihto on noin 105 miljoona euroa, josta lähes 85 % tulee viennistä. Yli 130 henkeä työllistävä Westas Oy:n tytäryhtiö Westas Bioenergia on myös merkittävä biopolttoaineen toimittaja Länsi-Suomen alueella. Konsernin pääkonttori sijaitsee Koskella, josta käsin toimivat hallinto-, myyntisekä puunhankintaorganisaatiot. Haemme metsäosastolle PUUKAUPAN AMMATTILAISTA
• PILKKEITÄ 30 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 APURAHOJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 60 VUOTTA 2.4. Esko Alakojola, maaja metsätalousyrittäjä, Lapua (vastaanotto 1.4. klo 13 alkaen) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. Tapasin menneellä viikolla joukon intialaisia metsänhoitajia, jotka olivat opintomatkalla Suomessa. Minun piti kertoa heille biotaloudesta, joka heidän omassa maassaan ymmärretään bioteknologiaksi. Me taas ajattelemme biotalouden tarkoittavan siirtymistä pois uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä kohti kestävämpää, uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa taloutta. Suomen kaltaisessa metsämaassa se luonnollisesti tarkoittaa metsien lisähakkuita. Asiasta sukeutui kiintoisa keskustelu, joskin on myönnettävä, ettei intialaisten erityislaatuista englantia ole aivan helppo ymmärtää. Luullakseni keskustelimme kuitenkin metsien lisähakkuiden aiheuttamasta vastustuksesta. Kannattaa pitää mielessä että Suomi on lilliputtivaltio Intiaan verrattuna niin pinta-alaltaan kuin asukasmäärältään, ja metsien merkitys ihmisille kovin erilainen. ??? Intialaiset olivat kovin huolissaan hakkuiden vaikutuksesta metsän muihin käyttömuotoihin. He kertoivat että Intiassa metsistä otetaan kaikki mahdollinen irti puun lisäksi. Vakuutin, että meilläkin metsistä kerätään marjoja ja sieniä, ja voidaanpa joitakin kasveja käyttää myös lääketeollisuudessa. Yleisö vaikutti hieman epäuskoiselta, ja pian esille nousi uudelleen kysymys avohakkuiden turmiollisesta vaikutuksesta suomalaisten elämään. Yritin siinä selittää, etteivät kaikki hakkuut suinkaan ole päätehakkuita, vaan puuta saadaan myös harvennushakkuista. Avohakkuutkaan eivät tuhoa meillä kerralla koko maisemaa pelkästään jo siksi, että keskimäärin uudistusalat ovat alle kaksi hehtaaria. ??? Työpaikalla kerroin kollegoille intialaisten huolenaiheista suomalaisen metsänkäytön osalta. Kerroin myös, että heti luentoni jälkeen he lähtisivät Helsingistä tilausbussilla kohti Joensuuta. Yksi työtovereista ehähti huokaisemaan, että sillä matkallahan vieraat näkevät pelkästään avohakkuita. Se oli tietenkin vitsi, sillä Lahden jälkeen maantie kulkee lähes koko matkan metsän keskellä. Ulkomaalaisia sellainen saattaa jopa ahdistaa – kuten yhtä skottia, joka kesken matkaa alkoi vaatia Suomeen lisää avohakkuita, ettei tarvitsisi ihan tunnelissa matkustaa. Näkymättömät avohakkuut MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat TALVEN taittuessa maalis-huhtikuun korvilla ilmoille pöllähtää lehdettömistä puista runsaasti siitepölyhiukkasia, jotka saavat monen suomalaisen hengitystiet oireilemaan. Kyseisen puun siitepölyä voi ilmavirtojen kuljettamana ajautua maahamme jo aiemminkin eteläisemmistä maista. Puun erinomaisesti kelluvat siemenetkin leviävät vesiteitse helposti ja puu on tuttu näky maamme eteläosien rantamaisemissa. Myös Venetsian kaupunki yrittää osin kellua veden pinnalla kyseisen puulajin tukipilareihin nojautuen. Kasvitieteilijä Carl von Linné määritti nykyisen tervalepän 1700-luvun puolivälissä kuulumaan koivujen sukuun. Myöhemmin saman vuosisadan loppupuoliskolla ranskalainen Lamarck muutti puun latinankielisen nimen ”tahmeaksi koivuksi” ja saksalainen Gaertner edelleen ”tahmeaksi lepäksi”; latinaksi Alnus glutinosa. Tervamaisen tahmeita ovat sekä tuoreet lehdet että versot. Tervaleppä on pioneeripuu, joka arvostaa valoa ja kosteita maaolosuhteita. Se ei menesty hyvin varjopuuna, ja vaatii kosteampaa maaperää kuin kaimansa harmaaleppä. Tervalepän kyky säädellä lehtien kautta tapahtuvaa haihtumista on heikompaa kuin monella muulla lehtipuulla. Vesistöjen ja jokien varsilla valokilpailu muiden lajien kanssa on vähempää, ja jos vettä on rajattomasti saatavilla, voi tervaleppä pääsääntöisesti hyvin. Suurimmat Euroopasta mitatut yksilöt lähentelevät neljääkymmentä metriä pituudeltaan. Toimii maassa, vedessä ja ilmassa Lepät voivat sitoa ilmakehän typpeä symbioottisten juurinystyräbakteeriensa avulla. Tervalepän osalta symbioosi vaatii tehokkaasti toimiakseen kohtuullisen ravinnerikasta maata. Syksyisin leppä pudottaa lehtensä yleensä vihreinä, koska sen ei tarvitse ottaa talteen viherhiukkasten typpeä. Hajoava typpipitoinen lehtikarike parantaa muiden puulajien kasvua. Monet hyönteiset ja toukat pitävät lepän lehdistä ja rantalepikot voivat epäsuorasti edesauttaa kalakantojenkin ravinnonsaantia. Lepänlehdet ja -versot maistuvat myös ravuille ja karjalle, mutta possut eivät ole persoja lepän maulle. Tervalepän puuaines on kevytrakenteista ja etenkin kasvavat puut ovat herkkiä lahoamaan. Uusista tuhosienistä vaarallisin on Phytophtora alni, joka uhkaa Euroopan lepikoita voimalla. Vedenalaisissa rakenteissa tervaleppä on sen sijaan kestävää. Veden päälle puupaaTervalepän monet käyttäjät lujen varaan rakennetun Venetsian siltojen ja rakennusten pohjapaalutuksissa on käytetty runsaasti leppää. Samoin entisaikojen vesimyllyissa ja muun muassa tulvaporteissa leppä on ollut suosittu puumateriaali. Myös Brittein saarilla yleinen saukko rakentaa usein pesänsä rantatörmien tervaleppien juuripehkojen suojiin. Suomalaiset ovat viime vuosina innostuneet päällystämään tervaleppäpaneeleilla saunojensa sisäpintoja. Jotkut lämmittävät koko saunan pelkästään leppähaloilla. Leppälastuilla savustetaan kalaja liharuokia ympäri maailman. Britit ovat työstäneet tervalepästä puupohjaisia clogs-kenkiään erityisesti länsirannikolla ja Walesissä. Entisajan suomalaiset taas kunnostautuivat töräyttelemään lepän kuoresta valmistetuilla leppätorvilla karjan tai paimenkavereiden iloksi tai petojen kauhuksi. Tervaleppä vaatii tilaa ympärilleen. Varjopuuna se ei menesty. METSÄMIESTEN SÄÄTIÖ Metsämiesten Säätiö on päättänyt 1,5 miljoonan euron apurahojen saajat vuodelle 2017. Rahoituksen pääpaino on metsäalan tulevaisuuden vahvistamisessa. Apuraha-anomuksia kertyi kaikkiaan 297 kappaletta. Hakemuksista 39 prosenttia sai rahoitusta. Apurahoista 630 000 euroa jaettiin koulutuksen hankkeisiin, 295 000 hyvinvoinnin, 292 000 viestinnän, 164 000 tutkimuksen ja 140 000 euroa metsäkulttuurin hankkeisiin. Säätiö rahoittaa Metsäkoulutus ry:n kautta 220 000 eurolla metsäalan koulutuksen kehittämishankkeita. Hyvinvoinnissa rahoitettiin Metsätalouden työhyvinvointiohjelmaa toteuttavia hankkeita. Viestinnässä myönnettiin 100 000 euroa Bioaika-näyttelyrekkaan. Tutkimuksessa suurimman rahoituksen, 25 000 euroa sai professori Clas-Håkan Nygårdin Tampereen yliopistolla toteuttama hanke. Metsäkulttuurin suurimman rahoituksen sai Suomen Metsämuseo Lusto, 100 000 euroa. Tervaleppä pitää pinnalla Venetsian gondoleja – ja vähän koko kaupunkiakin.
• PILKKEITÄ 31 16. MAALISKUUTA 2017 u NRO 5 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Koko perheen yhteinen metsä ? MItkä hirvituhot korvataan? ? Tervapääsky on monen myytin lintu ? Freeride-kelkkailua taimikossa ? Eroon hirvikärpäsistä Seuraava Metsälehti ilmestyy 30. maaliskuuta. Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 30.3.2017 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 2 on arvottu seuraaville kolmelle: Esa Hurtig, Loue, Kaija Tiainen, Uukuniemi ja Leena Valkonen, Lapinlahti. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 2, RATKAISU W ik im ed ia C om m on s METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumero Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (23 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 80 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Tilaan Metsälehden / 2017 alkaen Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun 2017 alkaen METSÄKRYPTO 5
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi Mele03 tai asiakaspalvelustamme, puh . 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Maaliskuun kuukauden kirja Sujuvasti seuraavalle Matti Kiviniemi ja Pirjo Havia Kirja auttaa metsänomistajaa suunnittelemaan ja toteuttamaan sujuvasti metsän sukupolvenvaihdoksen ja muut omistusjärjestelyt. Kirjassa käydään monipuolisesti läpi asioita, joita jokaisen nykyisen ja tulevan metsänomistajan on hyödyllistä tietää. Se on työväline niin metsänomistajille kuin metsäneuvonnan ja kiinteistövälityksen ammattilaisille. Teos sopii myös oppikirjaksi metsäja kiinteistöalan koulutukseen. Kirja avaa verosuunnittelun lisäksi muita tärkeitä perusteita omistusratkaisuille ja tarjoaa tiedon omistusjärjestelyn eri vaiheisiin. Kirjassa on runsaasti hyödyllisiä asiakirjamalleja. Uudistetussa kirjassa esitellään myös uuden metsälahjavähennyksen vuoden 2017 alussa voimaan tulleet muutokset. Hinta 35€ (norm. 42€) Etu voimassa 31.3.2017 saakka