METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 31. MAALISKUUTA 2016 • NRO 6 • PERUSTETTU 1933 Missä, milloin ja miten tuhkalannoitus kannattaa? Metsäneuvoja Ville Pätynen opastaa. Sivut 14–15 Tuhkan tulos K U VA SA M I K A R PP IN EN WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Hinta herättää halun puukauppaan ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Hirvet eivät tätä metsänomistajaa hetkauta ? sivut 18–19 PILKKEITÄ: Esittelyssä kaarnakuoriaisten tappaja ? sivu 24
2 A J A S S A 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 LYHYET LIINA KJELLBERG R aha – se, miten paljon puusta maksetaan – sanelee pitkälti sen, miten halukkaita metsänomistajat ovat myymään puuta. Metsänhoidolliset näkökulmat jäävät tässä kisassa toiseksi, selviää Pellervon taloustutkimus PTT:n tänään torstaina julkistamasta kyselytutkimuksesta. ”Hinta on keskeinen tekijä sekä ainespuuettä energiapuukaupassa. Energiapuukaupassa metsänhoidollisillakin tekijöillä on suuri merkitys, mutta niiden merkitys on viime vuosina hieman vähentynyt”, sanoo PTT:n metsäekonomisti Anna-Kaisa Rämö . Rämön mukaan puusta maksettavan hinnan merkitys on viime vuosina kasvanut varsinkin energiapuukaupassa. PTT:n kyselyyn vastanneista metsänomistajista enää 17 prosenttia oli valmis antamaan energiapuun vastikkeetta muun puunmyynnin yhteydessä, 18 prosenttia erillään muusta puunmyynnistä. Kun PTT vuonna 2000 selvitti metsänomistajien energiapuun myyntihalukkuutta, olisi pienpuusta luopunut vastikkeetta 23 ja hakkuutähteistä 40 prosenttia metsänomistajista. ”Puunostajat pitivät vielä 2000-luvun alussa selvänä, että esimerkiksi hakkuutähteistä ei tarvitse maksaa. Tämä on muuttunut. Metsänomistajat ovat tulleet tietoisemmiksi energiapuusta ja energiapuukaupasta”, Rämö sanoo. Uudistusaloille jäävien kantojen ja juurakoiden myynti energiakäyttöön kiinnostaa sen sijaan yhä harvempaa. Vastanneista yli puolet antaisi niiden jäädä uudistusalalle. ”Metsänomistajat kokevat, että metsämaasta kulkeutuu kantojen ja juurakoiden mukana liikaa ravinteita”, Rämö arvioi. Ohjauskeinot testissä Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten metsänomistajat suhtautuvat erilaisiin metsätalouden ohjauskeinoihin. Selkein vaikutus olisi pääomaveron nostolla: 80 prosenttia kyselyyn vastanneista metsänomistajasta ilmoitti vähentävänsä puunmyyntiä, jos pääomaveroa nostetaan. Mahdollisuus tasata puunmyyntituloista maksettavia veroja useammalle vuodelle saisi sen sijaan reilut 60 prosenttia metsänomistajista lisäämään puunmyyntiään. Metsävähennyksen nosto kasvattaisi tutkimuksen mukaan joka toisen metsänomistajan kiinnostusta hankkia lisää metsää. Kiinteistöveron tuominen metsään taas saisi yhtä suuren osan luopumaan metsäomaisuudestaan. Noin puolet kyselyyn vastanneista metsänomistajista on sitä mieltä, että kemeratuet vaikuttavat merkittävästi heidän metsänhoitopäätöksiinsä. Vielä useampi arvioi, että tuRaha liikuttaa metsänomistajaa Puusta saatavan hinnan merkitys metsänomistajalle on kasvanut. Puu ei liiku ilmaiseksi 10 20 30 40 50 60 % vastaajista Olisi valmis maksamaan hieman Antaisi ilmaiseksi Tarjoaisi taulukon mukaista korvausta vastaan Ei halua luovuttaa missään tapauksessa Luovuttaisi maksusta, mutta ei osaa sanoa maksun suuruutta Lähde: PTT Hakkuutähteet (n=225) Pienpuu (n=202) Juurakot ja kannot (n=202) Energiapuun tarjontahalukkuus jakeittain 1 1 8 3 7 45 52 32 24 28 8 23 16 52 UPM ulkoistaa metsäpalveluaan UPM on myynyt metsänhoitoyhtiö UPM Silvestan Kainuun, Ylä-Karjalan, Ylä-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan alueiden liiketoiminnan Metsäpalvelu Koivumäki Oy:lle. Yhtiön pääomistaja ja toimitusjohtaja on Jukka Koivumäki , joka on toiminut pitkään UPM Silvestan toimitusjohtajana. UPM on sopinut Koivumäen kanssa UPM:n ja sen sopimusasiakkaiden metsien hoidosta Metsäpalvelu Koivumäen toiminta-alueella. Silvestan toiminta jatkuu muualla Suomessa entiseen tapaan. Puun poltto väheni viime vuonna Puun energiakäyttö lämpöja voimalaitoksissa supistui viime vuonna. Luonnonvarakeskuksen ennakkotietojen mukaan käyttö jäi 18,3 miljoonaan kuutioon, mikä on kaksi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Käyttö laski jo toisena vuonna peräkkäin. Metsähakkeen kulutus väheni kolme prosenttia 7,4 miljoonaan kuutioon ja teollisuuden sivutuotepuun prosentilla 10,1 miljoonaan kuutioon. Heikko kysyntä nakersi Metsähallituksen tulosta Metsähallituksen tulos heikkeni viime vuonna. Tulos laski kahdeksan prosenttia 108 miljoonaan euroon. Liikevaihto putosi 337 miljoonaan euroon, mikä on 18 miljoonaa euroa vähemmän kuin edellisvuonna. Lasku selittyy paljolti puumarkkinatilanteella. Tarjontaan nähden kysyntää oli liian vähän, pääjohtaja Esa Härmälä arvioi. Koskisen-sahayhtiö jatkoi vanhaa tahtia Sahayhtiö Koskisen viime vuosi sujui pääosin edellisen tapaan. Liikevaihto parani muutaman prosentin 247 miljoonaan euroon, liikevoitto heikkeni hieman yhdeksään miljoonaan euroon. Yhtiön toimitusjohtajan Markku Koskisen mukaan vuosi oli tyydyttävä. Odotukset tälle vuodelle kotimaan kysynnän kasvusta tai maailman markkinoiden elpymisestä eivät ole kuitenkaan korkealla. Suomessa on 200–235 sutta Suomessa oli vuoden 2016 helmikuun lopussa 200–235 sutta, arvioi Luonnonvarakeskus. Kanta-arviossa on otettu huomioon juuri päättyneen kannanhoidollisen metsästyksen saalis ja tieto muutoin kuolleista susista. Suomessa arvioidaan olevan 37–39 laumaa ja lisäksi 16 susiparia. Noin 15 prosenttia kannasta on yksinään liikkuvia susia.
AJASSA 3 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 AJASSA Metsävarat monien paineiden ristitulessa Metsälehden uusi kolumnisti pohtii, miten Suomen metsiin kohdistetut vaatimukset voidaan yhdistää. Sivu 5 Tunne häviämässä maanomistuksesta Sivu 6 Kuukausipalkan verran metsätuloa Metsätulot vuodelta 2014 on saatu ynnättyä. Sivu 7 Onko edessä taas yksi koivubuumi? Sivut 9–11 Vaihteeksi hyvät talvikorjuukelit Sivut 12–13 METSÄSTÄ Valokuvaaja ikuisti kettupoikueen kesän Sivut 16–17 Verottaja vaanii talkooväkeä Sivu 19 EU:n byrokratia uhkaa tervanpolttoa Sivu 20 MItä kuvat kertovat poimintahakkuista? Sivut 22–23 PILKKEITÄ Energiapuu talteen maanteiden varsilta Sivu 24 Hylätyt kalaverkot vaanivat eläimiä Sivu 25 Vuoden luontokirja ikuisti korpit Sivu 28 Kun kaakaopavut kävivät rahasta Sivu 30 TÄSSÄ NUMEROSSA Erkki Sipun työ tervaperinteen säilyttäjänä on kerännyt kiitosta. Raha liikuttaa metsänomistajaa ki nuoren metsän hoitoon edistää energiapuun tarjontaa. Metsätilasta luopumiseen liittyvät verohelpotukset eivät tutkimuksen mukaan sen sijaan juurikaan vaikuttaisi metsänomistajien päätöksentekoon. Vain noin kolmannes kyselyyn vastanneista metsänomistajista luopuisi metsätilastaan aiemmin tai muuttaisi suunnitelmiaan muuten, jos esimerkiksi perintöja lahjaveroa laskettaisiin tai luovutusvoittoveroa ei tarvitsisi maksaa. ”Tämä on yllättävää. Metsäkiinteistökauppojen aktivoimista on pidetty yhtenä keinona saada markkinoille lisää puuta”, sanoo PTT:n metsäekonomisti Jyri Hietala . Tarjontaa riittää Miltä tulevaisuus tutkimuksen mukaan näyttää? Saadaanko puuta riittävästi markkinoille? Rämön mukaan puuntarjonta tuskin ainakaan vähenee. ”Kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta metsänomistajasta aikoo jatkaa metsänomistamista nykyiseen malliin. Joka kymmenes aikoo hankkia lisää metsää ja suunnilleen yhtä moni suunnittelee luopuvansa metsäomaisuudestaan”, hän sanoo. Kaikkiaan metsänomistajien puunmyyntihalukkuuteen pitäisi hänen mukaansa kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota. ”Puun riittävyyttä koskevat laskelmat perustuvat usein puuvaroihin. Yhtä tärkeää on selvittää, miten innokkaita metsänomistajat ovat lisäämään puunmyyntiään.” PTT:n kyselyyn vastasi 250 metsänomistajaa. Tutkimusta rahoitti Keskitien Tukisäätiö. M ar tt i Li nn a Is m o Pe kk ar in en / Le ht ik uv a VALTTERI SKYTTÄ, JUSSI COLLIN METSÄNHOITOTÖIDEN rahoitukseen tarkoitettujen kemerahakemusten ruuhka tuntuu edelleen Suomen metsäkeskuksessa hakemusten käsittelyajoissa. Kemeralain muutosten myötä viime vuonna jätettiin lähes 100 000 hakemusta, kaksinkertainen määrä normaaliin verrattuna. Sumasta on vielä jäljellä 5 000 hakemusta, joita käsitellään parhaillaan. Kevään mittaan Metsäkeskus siirtyy tänä vuonna tulleisiin hakemuksiin. Jotta tuettavat metsätyöt sujuisivat joustavasti, Metsäkeskus on muokannut hakeKemeraruuhka ei hellitä vieläkään Viime vuoden lakimuutoksen jäljiltä Metsäkeskuksessa on yhä käsittelemättä 5 000 hakemusta. Metsäkeskus pyrkii vastaamaan hakemuksiin kolmen kuukauden sisällä, Aki Hostikka kertoo. ELIISA KALLIONIEMI HALLITUKSEN tavoitteena on ollut saada valmiiksi tämän kevään aikana esitys metsätilojen sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi. Uudistus on kuitenkin vielä kesken. Valmistelussa on ollut esillä kaksi erilaista mallia. Toinen niistä jäljittelee maatilojen sukupolvenvaihdosten veronhuojennusta. Toisen mallin mukaan veroedun saisi sukupolvenvaihdoksen jälkeen puukaupan yhteydessä. ”Poliittista linjausta asiasta ei vielä ole”, kertoi ylijohtaja Juha S. Niemelä maaja metsätalousministeriöstä puhuessaan 17.3. Metsätehon seminaarissa. Suunnitteilla veroetu uusille omistajille Sukupolvenvaihdosten helpottaminen odottaa yhä poliittista linjausta. Niemelän mukaan metsäalan asiantuntijoiden keskuudessa puukauppaan liittyvä malli, eli veronhuojennus, joka tulee aktiivisen toiminnan kautta, on saanut eniten kannatusta. Verolakien valmistelu kuuluu valtiovarainministeriölle, mutta maaja metsätalous ministeriö osallistuu uudistuksen suunnitteluun. Hallituksen esitys sukupolvenvaihdoksia edistävistä verokannustimista on annettava eduskunnan käsiteltäväksi viimeistään ensi syksynä, koska tarkoitus on saada lakimuutos voimaan jo vuoden 2017 alusta. Lakiuudistuksella hallitus aikoo edistää puun tuloa markkinoille. Sukupolvenvaihdosten helpottamisen se toivoo laskevan metsänomistajien keski-ikää sekä ehkäisevän metsätilojen pirstoutumista ja uusien kuolinpesien syntyä. musten käsittelyjärjestystä. Alkuvuodesta käsiteltiin terveyslannoituksen hakemukset, jolloin tuhkalannoitukset saatiin tehtyä talven aikana. Myös päättyvän työlajin, juurikäävän torjunnan, hakemukset on lähes käsitelty. Tällä hetkellä tehdään ympäristötukipäätöksiä. Varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon hakemukset käsitellään tulojärjestyksessä. ”Samaan aikaan työn alla ovat toteutushakemukset, jotta saamme tuet toteutetuista töistä maksuun. Huhtikuussa käsittelyn pääpaino siirtyy tieja ojahankkeisiin, joiden aloittaminen edellyttää Metsäkeskuksen päätöstä”, kertoo Metsäkeskuksen rahoituksen ja tarkastuksen palvelupäällikkö Aki Hostikka . Uusi lakimuutos voimaan huhtikuussa Metsäkeskus käsittelee kemerahakemuksia normaalisti 50 työntekijän voimin. Ruuhkaa purkaa tällä hetkellä noin 150 lisätyöntekijää muualta Metsäkeskuksesta. Kemeraruljanssin toivotaan nopeutuvan jatkossa sähköisen asioinnin myötä. Kemerahakemuksen voi tehdä kenties jo huhtikuussa Metsään.fi-palvelussa, mikä helpottaisi etenkin metsänomistajien hakemustyötä. Viimevuotisen lakimuutoksen jatkoksi kemeratukiin on tehty muutoksia myös tänä keväänä. Syynä ovat valtion säästötoimet. Juurikäävän torjuntaan tarkoitettu tuki päättyy toukokuun loppuun. Metsäteiden tekoon ja perusparannukseen tarkoitettu tuki laskee Eteläja Keski-Suomessa. Myös nuoren metsän hoidon, terveyslannoitusten ja ympäristötuen tukiehtoja kiristetään. Uuden kemeralain on tarkoitus tulla voimaan huhtikuussa. Sen myötä maaja metsätalousministeriö voi keskeyttää tukihakemusten hyväksymisen, jos vuosittaiset rahat näyttävät ehtyvän. Ju ha Ta nh ua
AJASSA 4 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 Kannattaako koivua istuttaa? Uusi kysymys: Aiotko istuttaa taimia tänä keväänä? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 64% EI 36% vas taa jia 22 8 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA ”Hankin palstan, jossa on 15–17-vuotiaita kuusia. Poikaoksia ja useampia latvoja on paljon. Jostain luin, että keväthankiaisilla olisi paras hetki oksasahalla tai -saksilla näitä katkoa. Onko mielipiteitä?” Pol6 ”Neljännesvuosisadan kokemus kyseisestä laadun parantamistoimesta. Keväthangilta pakkasella parhaat kelit, hyvä liikkua ja poikaoksat napsahtavat pois hipaisulla.” Metsäkupsa ”Nyt juuri on sopiva aika leikata poikaoksat, mutta muista, että ne pitäisi leikata tynkään ja ensimmäisen tukin mitalta pois. Kaikista puista ei toki tule tukkia, mutta hiomokuusessakaan sellaiset eivät ole toivottuja.” Jätkät Pätkät ”Mitä jätkän pätkä tarkkaan ottaen tarkoitat ’tynkään karsimisella’? Tynkä on kai jäljelle jäävä tappi? Minun mielestäni sen pitäisi olla mahdollisimman lyhyt.” Korpituvan Taneli ”Tynkään karsinnassa puun sisään jää kuoripuinen laho tappi. Siitä ei tykkää sahuri eikä hiomakoneenhoitaja.” Kuitupuunkasvattaja ”Ymmärtääkseni nykysuositus taitaa olla katkaista kuusessakin oksa jättämättä tynkää. Jos laho on tullakseen, niin hitaammin kylestyvän tyngän kautta sillä on enemmän aikaa hyökätä.” Burl ”Ei pidä paikkaansa. Tyngällä tarkoitan nimenomaan sitä, että kuoreen (kuusen) ei saa tulla naarmuakaan, vaan tynkä olisi luokkaa muutama milli – puoli senttiä.” Jätkät Pätkät Metsävakuutuslasku saapui jälleen postissa. Vakuutukselle ei ole koskaan ollut käyttöä, mutta siitä luopumista en ole harkinnut. Minunkin metsässäni kasvaa runsaasti kuusta, jonka tulevaisuus näyttää vähintäänkin epävarmalta: myrskyt kaatavat, kirjanpainajat tappavat ja juurikääpä lahottaa. Metsävakuutus tuo turvaa, mutta tärkeintä on huolehtia metsän kunnosta. Paras keino suojautua tuhonaiheuttajia vastaan on ajallaan tehty metsänhoito. Nyt onkin hyvä aika miettiä, millaisia hoitoa metsä tänä vuonna kaipaa. Sitä, tekeekö työt itse vai teettääkö ne, ei metsä huomaa. Istutuskauden alla voi myös pohtia lehdessä esiintyvien koivututkijoiden sanomaa: koivu on ilmastoennusteissa menestyjien joukossa, joten sen viljelyä kannattaisi lisätä. LIINA KJELLBERG Suojaa metsäsi ”Pönttö tehty moottorisahalla, ja tässä eräs kiinnityskonsti.” Vexi Miljoonan pöntön talkoot Talven savotat ovat viimeisiä vaille valmiit, ja ajatukset kääntyvät kevään puukauppoihin. Viime vuosina puun kysyntä on ollut vilkkaimmillaan kesän kynnyksellä. Silloin myös hinnoissa on nähty pieni liikahdus ylöspäin. Viime vuonna mäntytukista sai keskimäärin parhaan hinnan toukokuussa, mutta ero vuoden matalimpaan noteeraukseen oli alle kaksi euroa. Muuten kantohinnat ovat jo vuosia pysyneen lähes samoina tai laskeneet hiukan. Siksi puun myyjät toivovat nyt korjausta varsinkin mäntykuidun hintaan, kun Äänekosken uusi biotuotetehdas ensi vuonna aloittaa toimintansa ja puuta tarvitaan lisää. ??? Puunostajat varovat lietsomasta hintaodotuksia, sillä tuotannon on pysyttävä kilpailukykyisenä. Sellutehtaita rakennetaan myös muualla, kuten Brasiliassa, missä muutama viikko sitten käynnistyi tämän vuoden suurin uusi tehdas, joka on kapasiteetiltaan Äänekosken tehdasta vähän isompi. Kiinnostavaa brasilialaisen Klabinin jalostamossa on, että eukalyptussellun ohella se tuottaa havusellua, jonka raaka-aine on kasvatettu lähiseudun puupelloilla. Suomalainen mäntykuitu kilpailee hyvin laadulla, mutta kasvunopeudessa se auttamatta häviää etelän plantaasimännyille. ??? Jonkinlaisella hinnankorotuksella ostajien on kuitenkin varauduttava vastaamaan metsänomistajien odotuksiin, jotta puun tarjonta lisääntyy tarpeita vastaavasti. Näin voi päätellä Pellervon taloustutkimuksen tekemästä kyselystä, jonka mukaan hinnan merkitys puukaupassa on kasvanut. Tyytymättömyys hintatasoon on tärkein syy jättää puut myymättä. Hakkuiden lisäämiseen kyselyyn vastanneet metsänomistajat suhtautuvat sinänsä myönteisemmin kuin muut kansalaiset, mistä tutkijat päättelevät, että kiinnostus puuntarjontaan pysyy hyvänä. Pellervon taloustutkimuksen tutkimus koski vain pientä joukkoa metsänomistajia, joten sen tulokset ovat suuntaa antavia. Aihetta kannattaisi tutkia lisää. Suomen puuvarat tunnetaan perusteellisesti, mutta paljon vähemmän tiedetään niiden omistajien aikeista. Hinnankorotus piristäisi Kilpailukykysopimuksen vaikutukset vientiyritysten kilpailukykyyn jäävät kauas siitä, mitä neuvotteluprosessin alkuvaiheessa tavoiteltiin. Jos lisäksi kuljetusketjua ei saada sitoutumaan kilpailukyvyn parantamiseen, koko sopimus jää torsoksi.” Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja ja UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
AJASSA 5 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 ANTTI ASIKAINEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen professori. AJANKOHTAINEN KOLUMNI Suomen metsät ja metsävarat Euroopassa laajemminkin ovat joutuneet taas kerran monitasoisen ja -arvoisen keskustelun ja kaupankäynnin kohteeksi. Tällä kertaa keskustellaan siitä, pitäisikö metsiemme hoitaa ja käyttää jotenkin aivan uudella tavalla, kun metsillä ruokitaan biotaloutta ja hillitään ilmastonmuutosta hiiltä sitomalla. Puun käyttöä on lisättävä tuntuvasti, mikäli aiomme pitää kiinni kansallisista biotalousvisioistamme. Kun vielä vajaa vuosikymmen sitten arveltiin metsäteollisuuden ja sen puunkäytön olevan vakaassa laskuluisussa, nyt puunkäytön kasvun käyrät osoittavat jyrkästi kaakkoon. ”Puu liikkeelle” on hallituksen kärkihanke. ja samaa mantraa otsikon ”wood mobilization” alla hoetaan ympäri Eurooppaa. Sinänsä puuta on koko EU:ssa enemmän kuin vuosisatoihin, ja kasvu ylittää reilusti nykykäytön. Silti pelätään lisähakkuiden vaarantavan metsien monimuotoisuuden, vaikka tilanne on ainakin valoa vaativien kasvilajien kannalta täsmälleen päinvastainen. Itse asiassa varjolajien voittokulku tulee jatkumaan, sillä Hakata, säästää vai kasvattaa lisää? hurjimmissakin puunkäytön skenaarioissa kasvu ylittää reilusti hakkuiden määrän. ??? Toisaalla taas vaaditaan , että puun käyttöä on leikattava tuntuvasti ja hiili säilöttävä metsiin ilmastonmuutosta hidastamaan. Näin vaativat useat ympäristöjärjestöt ja tutkijat sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa. Sitten on niitäkin, jotka vaativat, että tummanvihreät pohjoisen havumetsät olisi hyvä hakata aukeaksi, jolloin ne eivät sitoisi keväisin auringon säteilyä vaan heijastaisivat hakkuuaukoilla olevan lumen kautta lämmön takaisin avaruuteen torjuen ilmaston lämpenemistä. Välimuoto tästä on, että korvataan kuuset ja männyt lehtipuilla, joissa ei talvella ole lehtiä, jolloin maassa oleva lumi heijastaa kuumottavaa säteilyä avaruuteen. Harmi vain, että puulajin vaihto pohjoisella pallonpuoliskolla vaaditussa mittakaavassa ei ole mahdollista. ??? Mikä olisi sellainen kompromissi, joka ratkaisisi kaikki nämä ongelmat yhdellä kertaa, ilman että kukaan joutuisi suuremmin kärsimään? Lisäksi ratkaisun pitäisi olla sellainen, että se on todella toteutettavissa ja että Suomen sadat tuhannet ja Euroopan miljoonat metsäomistajatkin voisivat lähteä sitä toteuttamaan metsälöissään. Vastaus on yksinkertainen: lisätään puuntuotantoa kestävästi ja kannattavasti. Ratkaisua ovat ehdottaneet allekirjoittaneen lisäksi lukuisat muutkin asiantuntijat, ja askeleita tähän suuntaan on otettu myös käytännössä. Siten vastaus otsikon kysymykseen on, että hakataan, investoidaan takaisin metsään ja kasvatetaan lisää, jotta voidaan osalla pinta-alasta myös säästää puuta. Metsäekonomian kursseilta kaukaa 80-luvulta jäi mieleeni, että eräs nopeimmin itsensä takaisin maksava metsäinvestointi on lähellä päätehakkuuikää olevan metsän lannoittaminen. Näin se taitaa olla 2010-luvullakin. VALTTERI SKYTTÄ, teksti VILLE KOKKOLA, kuva M etsäteknologiaa, metsäenergiaa, uusia ideoita ja metsän ilmastovaikutuksia. Monet Metsälehden kolumnistina aloittavan Antti Asikaisen tutkimusaiheista sivuavat suomalaismetsän lisäksi kansainvälistä metsämaailmaa. Vaikka Asikainen tutkii esimerkiksi sitä, mihin suuntaan metsäenergian käyttö kehittyy Suomessa, bioenergiatrendi näkyy joka puolella. ”Hollantilaisten ja englantilaisten on vaikea ymmärtää, että Suomessa käytetään pelkästään paikallista biomassaa, jos heillä se tuodaan valtameren ylitse”, sanoo kansainvälisissä metsäenergiaprojekteissa Suomen edustajana toiminut tutkija. Luonnonvarakeskuksen professorin virkaa Joensuussa hoitavan Asikaisen metsäntutkimusaiheista kansainväliseksi lomittuu myös ilmasto, kuten puun käytön vaikutukset Suomen kasvihuonekaasutaseisiin. Pariisissa viime vuoden lopulla solmitulla ilmastosopimuksella tulee olemaan omat vaikutuksensa metsien käyttöön. ”Toistaiseksi ei täsmälleen tiedetä, miten sopimus vaikuttaa EU:n kautta jäsenvaltioihin ja miten sitä tulkitaan”, Asikainen kertoo. Energian ja ilmaston ohella metsäprofessorin tutkimusaloihin kuuluu suomalainen metsäteknologiateollisuus. Siitä voi olla ylpeä maailmalla. ”Suomella on johtava markkina-asema Euroopassa niin metsäteknologiassa kuin esimerkiksi metsäkoneiden tuotantomäärissä.” Uutta eksoottisista havupuista Asikaisen vetämässä Pohjoinen vihreä biotalous -ohjelmassa pohditaan keinoja puuntuotannon kasvattamiseksi. Tähän mennessä ulkomaalaisia puulajeja ei ole pystytty juurruttamaan Suomeen laajamittaisesti, vaikka moni eksoottinen puu on menestynyt hyvin Keski-Euroopassa. ”Eksoottiset havupuut käydään tutkimuksissa tarkkaan läpi. Niitä mietitään erityisesti heikkotuottoisille, maanviljelyksen ulkopuolella oleville peltomaille, joilla on yleensä yritetty kasvattaa nopeakasvuisia lehtipuita.” Metsäntutkija on kotoisin pienviljelytilalta Rääkkylästä Pohjois-Karjalasta. Hän oppi käytännön metsätöihin kotitilan metsissä. ”Kesällä kerättiin tuulenkaatopuita, jotka sahattiin kahden metrin pölleiksi. Ne myytiin Uimaharjun tehtaalle”, Asikainen muistelee. Metsät ovat yhä Asikaisen isän hallinnassa. Pojan urakkana on tällä hetkellä polttopuiden teko mökillä. Myös Asikaisen omat pojat ovat jo käyneet tutustumassa istutukseen ja raivaukseen. ”Jo kolmas sukupolvi on päässyt hikoilemaan oikein kunnolla raivaussahatyössä.” Kotitilan metsistä ilmastopaneeliin Metsälehden uusi kolumnisti on professori ja pienviljelijän poika Rääkkylästä. Joensuu on ollut vuosia metsäntutkija Antti Asikaisen työpaikka. Itäisessä Suomessa ihmiset ymmärtävät edelleen, mitä metsä, metsätalous ja metsäteollisuus merkitsevät, professori sanoo. Antti Asikainen » 50-vuotias Luonnonvarakeskuksen professori » Työskentelee Joensuussa. » Tutkii muun muassa metsäteknologiaa ja metsäenergiaa. » Kansallisen ilmastopaneelin jäsen ja Pohjoinen vihreä biotalous -ohjelman vetäjä FAKTA
AJASSA 6 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 Arvo Kokkonen » Ikä 60 vuotta. » Diplomi-insinööri. » Kotoisin Kärsämäeltä, asuu Vihdissä. Kolme aikuista lasta. » Virkaura alkoi Haapajärven kaupungilla 1982, josta Maanmittauslaitokseen 1986. » Maanmittauslaitoksen pääjohtajan 7-vuotinen määräaikainen pesti alkoi 2012. » Harrastukset metsästys, järjestötoiminta, kirjallisuus, pienimuotoinen metsänhoito. FAKTA HAASTATTELU MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M aanmittauslaitoksen pääjohtaja Arvo Kokkonen pohtii, miten yhteiskunnan isot muutokset kuten kaupungistuminen vaikuttavat maankäyttöön. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä maalta kaupunkeihin muuttaa 400 000 ihmistä, ja maahanmuuttajat vielä heidän lisäkseen. ”Maa jää kuitenkin maaseudulle, ja yhä useammin omistaja on kaupungissa.” Mitä tapahtuu metsätaloudelle? Kuka tietää, vertailukohtaa ei ole. Lähtökohtana on kansainvälisestikin poikkeuksellisen vahva tunneside maanomistukseen. Vaihtoehtoina on, että maanomistus pidetään, mutta ostopalveluja käytetään enemmän. Janan toinen pää on omistuksesta luopuminen, mikä luo tilaa metsätalousyrittäjyyden kasvulle. Ääripäiden välillä ovat yhteismetsät, joista Kokkonen puhuu mielellään. Niitä ei tarvita määrällisesti enempää, mutta niiden koko voisi kasvaa. ”Yhteismetsät ovat leimallisesti Itäja Pohjois-Suomen asia, ja juuri niiltä alueilta on eniten muuttanut ihmisiä pois.” Metsänvuokraus realismia Kokkonen uskoo myös, että metsänvuokrauksesta tulee aivan uusi hallintamuoto. ”Vuokraus toimii pelloilla, turvetuotannossa, asuinja teollisuustonteilla. Miksi se ei tulisi metsätalouteen?” Pelloista 40 prosenttia on vuokrattuja. Se kertoo, että maa on muuttunut tunteesta tuotannon välineeksi. Jotain samaa tulee tapahtumaan metsätaloudessa. Vuokrauksessa on oleellista metsän arvon määrittäminen sopimuksen alkamisja päättymishetkellä. Kokkonen uskoo, että teknologia tuo siihen ratkaisun. Maanhintojen suhteet muuttuneet aina Kokkonen kertoo esimerkkejä, kuinka maanhinnat ovat aina muuttuneet ennakoimattomalla tavalla. ”Viimeinen isojako 1950-luvulla Kuusamossa meinasi jäädä kesken, koska kukaan ei halunnut vaikeasti korjattavia Rukan rinteitä.” Matkailukeskuksen rakentaminen alkoi seuraavalla vuosikymmenellä, ja nyt ne ovat kunnan arvokkaimpia tontteja. Kun sotien jälkeen perustettiin asutustiloja, joidenkin oli uhrauduttava ottamaan tuottamattomia avosoita. Turvetuotanto alkoi 20–30 vuotta myöhemmin, ja suot nousivat arvoon arvaamattomaan. Maankohoamisrannikot olivat jokseenkin hyödyttömiä, laidunkäyttöä lukuun ottamatta. Sitten vaurastunut kansa innostui kesämökeistä ja vesijätöistä tuli arvokasta tonttimaata. Maankäyttömuutosten sattumanvaraisuus Muutosten takana on ollut jotain muuta kuin maan biologinen tuottokyky. Maankäyttömuodoista metsätalous on kuitenkin ollut lähes ainoa, jossa on ollut jatkuvuutta. ”Kaikki muu maankäyttö on vaikeasti ennustettavaa, jopa sattumanvaraista.” Kokkonen pohtii, että energia saattaa olla seuraavien muutosten ajuri. Parhaat tuulivoimaloiMetsänvuokraus tulee Kaupungistuminen muuttaa suhdetta maanomistukseen, uskoo Maanmittauslaitoksen pääjohtaja. Suunta on tunteesta tuotannon välineeksi. ”VIIMEINEN ISOJAKO KUUSAMOSSA MEINASI JÄÄDÄ KESKEN, KOSKA KUKAAN EI HALUNNUT RUKAN RINTEITÄ.” Metsätalous on ainoa maankäyttömuoto, jossa on jatkuvuutta. Kaikki muu on vaikeasti ennustettavaa, jopa sattumanvaraista, Arvo Kokkonen sanoo. den paikat eivät ole ihan rannikolla, vaan tuulta nostavilla sisämaan kohoumilla, usein metsätaloudellisesti vähäarvoisilla karuilla kalliokoilla. Tilakoko vapaan päätöksenteon tulosta Kokkonen ei liity metsätilojen pirstaloitumista valittavien joukkoon. Hän korostaa, että maanomistajat tekevät päätöksensä omista lähtökohdistaan, jolloin ne ovat aina oikeita. ”Jos meiltä tilataan sadan hehtaarin tilan jakaminen kymmeneen osaan, niin teemme sen silmän värähtämättä.” Usein verrataan, että Suomessa metsänomistusten keskikoko on 30 hehtaaria, kun Ruotsissa se on 50 hehtaaria. ”Ruotsissa tilojen jakamista on rajoitettu erilaisilla säädöksillä, joten Suomen tilanne on ihmisten vapaan päätöksenteon tulosta”, Kokkonen huomauttaa. Maanmittauslaitos haluaa edistää metsätilojen kauppaa hintaseurantaa parantamalla. Alkumetreillä on hanke, joka yhdistää kauppojen hintatietoja erilaisten inventointien puustotietoihin. Tuloksia tulee aikaisintaan vuoden päästä.
AJASSA 7 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 Ovatko ilmakuvasi vanhoja ja epäselviä? Haluatko tarkkaa tietoa siitä, missä metsät vaativat käsittelyä tai puusto on hakkuukypsää? Blom on Suomen johtava ilmakuvaaja ja metsien inventointipalvelujen tuottaja. Ilmakuvaamme vuosittain kymmeniä tuhansia neliökilometrejä metsäalan ortokuvaja inventointitarpeisiin. Tuoreilla ilmakuvilla ja inventointiaineistoilla autamme sinua tehostamaan toimintaasi, saavuttamaan kustannussäästöjä ja varmistamaan laadukkaan lopputuloksen asiakkaillesi. Ota yhteyttä niin laajennamme maailmaasi. Lasse Turunen, p. 050 491 5180 Mikko Salonen, p. 040 5410 295 Osaava. Luotettava. Joustava. Blom. Tiedätkö, mitä metsässä tapahtuu? Blom Kartta Oy Pasilanraitio 5 00240 Helsinki Puh 010 322 8940 Email: info.fi@blomasa.com blomkartta.fi MIKKO HÄYRYNEN METSÄNOMISTAJIEN metsistään saamat pääomatulot olivat viimeisimmässä, vuoden 2014 verotuksessa keskimäärin 3 353 euroa, Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisema maaja metsätalousyritysten taloustilasto kertoo. Vuotta aiemmin verotettavaa kertyi viimeiselle riville 236 euroa vähemmän. Talouden tahmeana aikana runsaan seitsemän prosentin korotukseen on syytä olla tyytyväinen. Metsäveroilmoituksen jättäneitä on himpun verran yli 270 000, mikä on noin 1 400 enemmän kuin vuotta aiemmin. Tilastokeskuksen yliaktuaari Juhapekka Kyllösen mukaan se kertoo metsätilojen pirstoutumisesta. Tilastossa eivät ole mukana ne noin 130 000 metsänomistajaa, jotka eivät palauttaneet metsäveroilmoitusta ja joilla ei ilmeisesti ollut mitään metsätaloustoimintaa. Aktiiviviljelijät tekevät isoimmat metsätilit, keskimäärin 6 161 euroa, mikä selittyy tilakoon erolla. Metsätilallisen, jolla ei ole peltoa edes poisvuokrattuna, verotettava metsätili jää alle 40 prosenttiin viljelijän tilistä, 2 399 euroon. Suurimmat viivan alle jäävät metsätulot metsänomistajaa kohden laskettuna ovat Etelä-Savossa, 6 409 euroa. Yli viiden tonnin maakuntia ovat Päijät-Häme, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Pienimmät, alle kahden tonnin metsätilit tehdään Pohjois-Pohjanmaalla, ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Lapissa. Hehtaarilta euroa vaille satasen Vuodelta 2015 ei ole verotietoja, mutta Luonnonvarakeskuksen ennakkotietojen mukaan yksityismetsätalouden liiketulos oli 1,3 miljardia euroa, mikä metsämaan hehtaaria kohden laskettuna tekee 99 euroa. Edellisvuoteen verrattuna tulos aleni 3,1 prosenttia. Syynä olivat kantohintojen lasku ja supistuneet hakkuut. Metsätalouden maakuntaan tuoma tulospotti, jossa on otettu huomioon kustannukset ja kemeratuet, oli suurin Etelä-Savossa – lähes 180 miljoonaa euroa. Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa tulos oli 120 miljoonan euron tienoilla. Lapissa, Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tulospotti jäi alle 50 miljoonan euron. Korkeinta hehtaarikohtaista tulosta, lähes 245 euroa, tehtiin Kanta-Hämeessä. Etelä-Karjalassa yllettiin lähes samaan ja myös Kymenlaaksossa tulos oli yli 200 euroa. Maakuntien väliset kannattavuuserot ovat suuria. Hehtaaritulos jäi alle sadan euron Kainuussa ja kaikissa Pohjanmaan maakunnissa. Pienten lukujen mutta suurten alojen Lapissa hehtaarikannattavuus oli 25 euroa. Metsänomistajien tienestit kasvoivat Metsänomistajan keskimääräinen metsätulo vuonna 2014 oli 3 353 euroa. Metsätili kuukausipalkan verran Keskimääräinen metsänomistaja verotietojen perusteella Euroa 2013 2014 Puunmyyntitulot 5 427 5 829 Korvaukset ja tuet 193 249 Puutavaran oma käyttö 7 7 Metsävähennys ja varaukset 837 886 Muut metsätalouden pääomatulot 145 162 Menot 1 601 1 779 Poistot (koneet, rakennukset, ojat) 200 210 Muihin tuloihin kohdistuvat menot 25 27 Korjauserät 8 9 Puhtaat pääomatulot 3 117 3 353 Lähde: Tilastokeskus 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 Etelä-Savo Päijät-Häme Etelä-Karjala Kymenlaakso Kanta-Häme Keski-Suomi Pohjois-Savo Pirkanmaa Pohjois-Karjala Uusimaa Satakunta Varsinais-Suomi Keski-Pohjanmaa Kainuu Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Lappi Lähde: Tilastokeskus Etelä-Savossa tehdään tiliä Metsätalouden verotettavat pääomatulot keskimäärin 2014, euroa
METSÄSTÄ 8 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 MARTTI LINNA, teksti ja kuva K ahden vuoden päästä Etelä-Suomen halki voi huristella E18-moottoritietä pitkin Turusta Vaalimaalle. 30 vuotta puusiltoja valmistanut Versowood Oy teki paljon töitä sen eteen, että edes osa moottoritien ylittävistä 200 sillasta olisi puurakenteisia. Yksi saatiin, ja siihenkin tuli kansi betonista. Versowood Oy:n toimitusjohtajan Ville Kopran mukaan yhtiön oma tavoite oli, että jopa viidesosa silloista voisi olla puisia. Versowoodin ihmiset tapasivat tien suunnittelijoita ja tiehallinnon virkamiehiä lukuisia kertoja. ”Lopulta saimme lupauksen kymmenen puusillan tilauksesta”, Ville Kopra kertoo. ”Julkisen sektorin tulisi ottaa hankinnoissaan huomioon hinnan ohella tuotteiden ekologisuus, uusiutuvuus, kotimaisuus ja vähähiilisyys. Esimerkiksi Norjassa halutaan tehdä puusta jopa 1 200-kuutioisia liimapuusiltoja rautateille.” Ongelmana asenteet Tekijöiden osaamisesta ei homma jäänyt kiinni. Liimaustekniikan kehittymisen ja uusien rakenneratkaisujen ansiosta kevyt puusilta ei tarvitse massiivisia perustuksia. Painekyllästetystä mäntyliimapuusta rakennetut sillat ovat silti kantokykyisiä ja soveltuvat hyvin raskaan liikenteen käyttöön. Jopa 30-metriset puusillat voidaan tehdä valmiiksi tehtaalla, ja asentaa kokonaisina paikoilleen. Versowoodin tyyppisilloilla on myös Liikenneviraston hyväksyntä. ”Ongelmana on, että meiltä puuttuu yhteinen tahto ja vähättelijöitä riittää”, toimitusjohtaja Kopra harmittelee. ”Ei puusiltaa voi verrata erikoiskohteena betonisiltaan, ja sitten ampua alas. Pitää verrata investointija käyttökustannuksia, sekä sillan käyttöikää koko sen elinkaaren ajalta. Oikein käytettynä puu ei ole silloissa sen kalliimpaa kuin muutkaan materiaalit.” Ennakkoluulojen hälventämiseksi Versowood on ollut halukas myymään siltatoimitustensa päälle täydelliset huoltopaketit. Kopra uskoo, että tulevaisuudessa siltarakentamiseen kuuluvat itsestään selvinä pitkäaikaiset hoito-, kunnossaja ylläpitopalvelut. Hän harmittelee E18tien puusiltojen kovaa kohtaloa. Sama juttu metsäteillä ”Tiehallinnolla ei tilaajana ollut mitään sananvaltaa siinä vaiheessa, kun aliurakoitsijat päättivät pilkkoa siltahankkeet aliurakoihin. Kaikki hyvät tavoitteet unohdettiin. Sama koskee myös Metsähallitusta. Tarjosimme sinne toimivia puuratkaisuja metsäautoteille. He vaativat toista toimittajaa, jotta sillat voitaisiin kilpailuttaa. Meiltä tilataan noin 20 siltaa vuodessa, eli teollinen toiminta ei elätä edes yhtä toimijaa.” Kotimaiset referenssikohteet olisivat tosi arvokkaita puusiltojen osaamiseen panostaneelle yhtiölle. Muualla maailmassa kun tunnutaan tunnistavan Suomea paremmin puurakentamiseen liittyvät edut. ”Toimitimme Ruotsiin Kalmariin ostoskeskuksen yhteyteen 200 metriä pitkän puusillan. Venäjällä on vientimahdollisuuksia sekä lähialueiden siltarakentamisessa, että laajemminkin liimapuuhun perustuvassa rakentamisessa. Moskovaan toimitimme liimapuisen tennishallin, ja uskomme että sikäläinen urheiluministeriö rakennuttaa niitä lisää”, Kopra kertoo. Lajinsa ainoa Puinen kaarisilta komeilee E18moottoritien päällä Pyhtäällä. Se on jäämässä ainoaksi. MARTTI LINNA Yksikön päällikkö Minna Torkkeli Liikennevirastosta myöntää, että monille siltoja rakentaville urakoitsijoille puu on vieraampi materiaali kuin teräs tai betoni. ”Monesti on helpompaa rakentaa tutulla ja turvallisella tavalla. Rakentajilla on suuri valta asiassa. Muiden hankkeiden tiimoilta on tullut myös epäilyjä siitä, että rakentajan kate jää pienemmäksi silloin, jos paikalle tuodaan valmis puinen silta.” Torkkeli muistuttaa, että puusiltoja rakennetaan kuitenkin koko ajan. Niistä on sekä huonoja että hyviä kokemuksia. Kokemusperäinen tieto liittyy pääosin vanhoihin, ehkä joskus 60-luvulla rakennettuihin siltoihin. ”Usein ongelmat liittyvät kosteuteen, eli esimerkiksi puusiltojen lahovaurioihin. Tulevaisuudessa ongelmia voi tulla, jos kreosootti kielletään puunkyllästysaineena.” Torkkelin mukaan siihen, miksi E18-tielle tuli vain yksi puinen silta, on monia syitä. Sen määritteleminen, mikä rakennusmateriaali on elinkaarianalyysissa ympäristön ja kustannusten kannalta paras, on kinkkinen juttu. ”Lähdemme siitä, että uutta siltaa korjataan vasta 40– 50 vuoden kuluttua. Olemme mukana yhteispohjoismaisessa projektissa, jossa tutkitaan siltojen elinkaaritehokkuutta. Silläkin on laskelmissa merkitystä, tuleeko siltaan käytetty teräs norjalaiselta terästehtaalta jossa käytetään vesivoimaa, vaiko vaikkapa Kiinasta.” Elinkaari on vaikea juttu Ainoa E18-moottoritien ylittävä puusilta on Pyhtäällä. Sen rakentajan mukaan puusiltojen ongelma ovat tilaajien asenteet.
9 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 AJASSA ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat U udenkarhea Komatsun moto hakkaa sujakkaa vaneritukkiluokan koivikkoa. Ollaan saarisavotalla Joensuun kaupungin Onkamon kylän Reposaaressa. Kyseessä on päätehakkuu entiselle pellolle 52 vuotta sitten istutetussa koivikossa. ”Kaikkia suunniteltuja leimikon osia ei taideta ennättää tälle talvelle tehdä loppuun, koska kevät painaa päälle”, kertoo metsätilan omistaja Juhani Simonen . Reposaaren koeala » Kertymät kuudesta harvennuksesta: 274,40 m 3 /ha » Kertymä päätehakkuussa: 223,30 m 3 /ha » Kokonaistuotos / 52 v: 497,60 m 3 /ha » Keskimääräinen kasvu / 52 v: 9,5 m 3 /ha/v » Tukkipuun osuus päätehakkuussa: 66,1% » Päätehakkuurunkojen tiedot (260 r/ha) Keskiläpimitta (D 1,3): 29 cm Keskipituus: 31,75 m Rungon keskikoko: 0,858 m 3 Tässä kaatuu historiallinen istutuskoivikko Kun koivunistutusta ryhdyttiin 60-luvulla kokeilemaan, taimet eivät kelvanneet edes ilmaiseksi. FAKTA Reposaari Jatkuu seuraavalla aukeamalla.
AJASSA 10 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 Saarihakkuuta varten tarvittiin jäätie. Aluksi Simonen nosti vettä jäätielle heikkotehoisella polttomoottoripumpullaan. Onneksi apuun tuli vuosikymmeniä puutavaraa saaresta kuljettanut Pentti Puumalainen traktorikäyttöisellä pumpullaan. 12 jäädytyksellä jään paksuus saatiin 80 senttiin, mikä kantaa 30 tonnin kuorman. Yllättävä koivukokeilu Talvella 1963–1964 Suomen vaneriteollisuuden alainen Koivukeskus julkisti hankkeen koivuntaimien istuttamiseksi yksityismetsiin. Ajatus tuntui hullulta tuolloiseen koivun menekkiin suhteutettuna. Keskus jakoi koivuntaimia Pohjois-Karjalaan 40 000 kappaletta niin, että maksettavaa jäi kokeiluun osallistuville vain rahti. ”Ehtona oli, että viljelyalue oli vähintään puoli hehtaaria ja että istutus ja hoitotyöt tehtiin Metsätutkimuslaitoksen ohjeiden mukaan”, Juhani Simonen muistelee. Tuosta 40 000 kappaleen erästä Simoselle jäi 22 000 kaksivuotista koivun avojuuritainta, jotka eivät olleet muille kelvanneet. Niillä metsitettiin keväällä 1964 kahdeksan hehtaaria entisiä peltoja. Kaksituhatta tainta meni samassa saaressa veljen laidunalueiden metsittämiseen. ”Istutustiheys ohjeessa oli 2 500 tainta hehtaarille, kun se nykyään on 1 600 tainta hehtaarille tai jopa alle. Nämä koivut, jotka istutettiin tähän talon ympärille perunaja viljansänkipelloille, ovat kasvaneet kohtuullisen virheettömiksi. Sen sijaan alavammille savikkopelloille istutetut koivut kärsivät hivenainepuutteesta.” ”Silloin 60ja 70-luvuilla ei tiedetty, mikä taimistoa vaivaa, kun nuoret parimetriset koivut pensoittuivat ja nuorten kuusien vuosikasvaimista saattoi kolmekin ylintä kuivaa yhden kesän aikana”, Simonen muistelee. Syy paljastui vasta Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkimuksissa 90-luvun alussa – boorin puute, jota koivuntaimikoissa on metsäammattilaisenkin vaikea tunnistaa ajoissa. Metlan koeala Metsäntutkimuslaitos (nykyisin osa Luonnonvarakeskusta) perusti paikalle viitisentoista vuotta koivujen istutuksen jälkeen 20 aarin kestokoealan. Samalla kun koeala mitattiin, siihen leimattiin harvennus. Mittauksia ja harvennuksia tehtiin Metlan johdolla vielä kaksi lisää noin viiden vuoden välein. Kaksi viimeistä harvennusta Simonen on tehnyt omin päin, kun Metlan vetämä tutkimus rahapulan vuoksi lopettiin. Yhteensä harvennuskertoja on ollut kuusi. ”Ensimmäinen harvennus hieman viivästyi, kun koivukuidulla ei ollut kysyntää ja koivut pääsivät kasvamaan raippamaisiksi. Vaikka myöhäisemmät harvennukset on tehty ohjeiden mukaan, niin alaoksat kuivuivat nopeammin kuin puille olisi terveellistä.” Kolme vuotta sitten ennakoitiin päätehakkuuta tekemällä verhopuuhakkuu, ja koivujen alle istutettiin samalla kuusentaimet. Nyt koivuissa on alkanut esiintyä lahovikaisuutta ja lehtitikaskuoriaiset ovat iskeytyneet ulkoapäin terveisiin, elävälatvuksisiin koivuihin. Lehtitikaskuoriainen turmelee koivun tyviosuuden 2–3 metrin korkeuteen. Simonen on leimannut kuoriaisen vaurioittamat puut kolmen metrin lahokannoiksi, ja ne jätetään kasvavan kuusentaimikon sekaan lahoamaan pystyyn. "ISTUTUSTIHEYS OHJEESSA OLI 2 500 TAINTA HEHTAARILLE, KUN SE NYKYÄÄN ON 1 600 TAINTA." Ruskotäpläkärpänen on jättänyt jälkensä. Motoyrittäjä Pasi Puumalainen ja metsänomistaja Juhani Simonen suunnittelevat hakkuuta.
AJASSA 11 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 kuutiometriin. Se on noin neljännes nykyään vuosittain hakattavasta koivutukin määrästä. Vauhtia pellonmetsityksistä Koivunviljely alkoi Suomessa 1960-luvulla. Kaskiviljelyn aikana syntyneet koivikot ja koivusekametsät alkoivat huveta, ja vaneriteollisuus huolestui raaka-aineen riittävyydestä. Metsäntutkimuslaitoksessa, joka nykyään on osa Lukea, käynnistettiin tutkimusohjelma rauduskoivun jalostuksen ja viljelyn edistämiseksi. "Tutkimusohjelma eteni monella rintamalla. Valittiin jalostukseen sopivia pluspuita, tutkittiin viljelymenetelmiä ja tehtiin kasvatustutkimuksia. Siitä lähti liikkeelle nykyinen koivumetsätalous", kertoo Luken tutkija Anneli Viherä-Aarnio . Ensimmäiset rauduskoivun koeistutukset tehtiin vuonna 1964. Sen jälkeen koivunistutus lisääntyi nopeasti, ja 1974 koivua istutettiin jo 8 000 hehtaarille. Vauhdittajana oli 1970-luvun alussa vilkkaana käynyt pellonmetsitys. Huippuvuodesta 1974 alkoi kuitenkin alamäki. 1980-luvulle tultaessa koivua istutettiin vuosittain enää alle kahdelletuhannelle hehtaarille. Syynä olivat myyrien ja hirvien koivuntaimikoissa aiheuttamat tuhot sekä istuttajien kokemattomuus. "Koivua istutettiin väärille kasvupaikoille ja huonosti valmisteltuun maahan. Pelloilla oleellista heinäntorjuntaakaan ei osattu, mistä seurasi myyräja laikkutautituhoja", sanoo Luken jalostusmetsänhoitaja Risto Hagqvist . Kulta-aika 90-luvulla 1980-luvulla koivunistutus lähti uuteen nousuun. Pellonmetsitystä tuettiin taas, ja tutkijat arvioivat, että virheistä oli opittu sen verran, että koivunistutusta uskallettiin kokeilla uudelleen. Lisäksi taimituotannossa alettiin siirtyä paljasjuuritaimista paakkutaimiin, mikä helpotti istutustyötä ja lisäsi istutusten onnistumista. Pian koivua opittiin myös kloonaamaan. Viherä-Aarnion mukaan kloonitaimien tuotanto loppui kuitenkin 1990-luvulle tultaessa, sillä se tuli liian kalliiksi. Suurimmillaan koivun istutusmäärät olivat 1990-luvun alussa. Myös pellonmetsitys oli silloin vilkasta. Vuonna 1992 rauduskoivua istutettiin yli 14 000 hehtaarille. 1990-luvulla kokeiltiin myös hieskoivun istutusta. Rauduskoivua huonompikasvuista ja -laatuista hieskoivua istutettin varsinkin turvemaan pelloille. Kokeilu kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. Myös rauduskoivun kylvö ja luontainen uudistaminen yleistyivät 1990-luvun alussa hetkellisesti. Koivunistutus kääntyi vuoden 1992 huipun jälkeen jälleen laskuun. Syynä oli Niemistön mukaan hirvikannan kasvu. Yksittäinen huippuvuosi istutusmäärissä tosin koettiin vielä 1990-luvun puolivälissä. Taustalla oli EU-jäsenyyden tuoma pellonmetsityksen lisääntyminen. Suosio kasvussa Vuonna 2014 koivua istutettiin Luken tilastojen mukaan vajaalle 3 000 hehtaarille, kylvöalan suuruus oli 80 hehtaaria. Kuusen ja männyn viljelymääriin koivu ei ole yltänyt edes huippuvuosinaan. Vuonna 2014 kuusta viljeltiin noin 52 000 hehtaarille, mäntyä noin 43 000 hehtaarille. Viime vuosina koivun istutusmäärät ovat kääntyneet hienoiseen nousuun. Viherä-Aarnio ja Hagqvist arvioivat, että taustalla ovat kuusikoita vaivanneet tuhonaiheuttajat: myrskyt sekä hyönteisja sienituhot. "Jos kuusen tilalle haluaa jonkin toisen puulajin, on koivu itsestäänselvä vaihtoehto. Lisäksi koivu on ilmastoennusteissa menestyjien LIINA KJELLBERG KOIVUNVILJELYN historiassa eletään jännittäviä aikoja: ensimmäiset istutetut rauduskoivikot ovat nyt päätehakkuuiässä. Se tietää helpotusta koivua käyttävän teollisuuden raaka-ainepulaan, mutta nähtäväksi jää, minkä laatuista puuta ensimmäisistä istutuskoivikoista saadaan. "Vaneritehtailla kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä. Tukkikertymä on ollut istutuskoivikoissa yleisesti jopa kymmenen prosenttia korkeampi kuin luonnonkoivikoissa", sanoo Luonnonvarakeskus Luken professori Erkki Verkasalo . Luken tutkija Pentti Niemistö on arviossaan varovaisempi. Hänen mukaansa noin puolet istutuskoivikoista kasvaa entisillä pelloilla, joilla puuston laatu on huonompi kuin metsämaalla. "Pellolla niin oksaisuus kuin viatkin pudottavat puuston laatua, mutta toisaalta runkojen järeys voi nostaa sitä", hän pohtii. Niemistö ennakoi, että istutuskoivikoista vuosittain hakattavien koivutukkien määrä nousee kymmenessä vuodessa 200 000–300 000 Onko taas koivun aika? Pellonmetsitys ja hirvet ovat sanelleet koivunistutuksen tahdin. Koivun suosio on jälleen hienoisessa nousussa. "KOIVUA ISTUTETTIIN VÄÄRILLE KASVUPAIKOILLE JA HUONOSTI VALMISTELTUUN MAAHAN." Lähde: Luke ja Koivun kasvatus ja käyttö -kirja Koivunistutuksella ja pellonmetsityksellä yhteinen tie Rauduskoivun istutuksen ja pellonmetsityksen määrät sekä hirvien arvioitu talvikanta vuosina 1970–2014 5 000 10 000 15 000 20 000 Rauduskoivun istututus Pellonmetsitys Hehtaaria 30 000 60 000 90 000 120 000 150 000 Hirvien arvioitu talvikanta 1970 -75 -80 -85 -90 -95 2000 -05 -10 2014 Yksilöä joukossa", Viherä-Aarnio sanoo. Tutkijoiden mielestä koivun viljelyä kannattaisikin lisätä. "Kuusen kaikki tuhoriskit vain lisääntyvät tulevaisuudessa. Koivikko tuottaa huimasti enemmän kuin juurikäävän lahottama kuusikko, vaikka hirvet olisivat sitä vähän syöneetkin", Hagqvist arvioi. Artikkelissa on hyödynnetty Metsäkustannuksen julkaisemaa Koivun kasvatus ja käyttö -kirjaa. kt Juhani Simonen osti yhteensä 46 hehtaarin saaren yhdessä veljensä kanssa vuonna 1963. Seuraavana keväänä saareen istutettiin koivikko, jonka päätehakkuun aika on nyt koittanut.
AJASSA 12 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 PUUKAUPPA Hintatilastot ovat pääsiäisen vuoksi poikkeuksellisesti viikolta 11. KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,22 ? 54,18 ? 41,37 ? 15,26 ? 16,82 ? 14,97 ? 22,66 ? 23,92 ? Uudistushakkuu 54,81 ? 55,03 ? 42,88 ? 16,92 ? 18,08 ? 17,08 ? 24,50 ? 24,88 ? Harvennushakkuu 46,81 ? 46,77 ? 36,13 ? 14,57 ? 14,87 ? 13,79 ? 20,18 ? 20,40 ? Ensiharvennus 11,38 ? 10,89 ? 11,16 ? Hankintahinnat 55,52 ? 54,89 ? 45,84 ? 27,39 ? 29,78 ? 28,33 ? 33,58 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,01 ? 54,98 ? 43,28 ? 15,30 ? 16,81 ? 14,62 ? 21,50 ? 22,91 ? Uudistushakkuu 56,42 ? 55,83 ? 44,55 ? 17,06 ? 18,14 ? 16,95 ? 22,64 ? 24,07 ? Harvennushakkuu 48,69 ? 47,76 ? 38,43 ? 15,24 ? 15,07 ? 14,15 ? 21,07 ? 20,38 ? Ensiharvennus 11,47 ? 10,86 ? 11,20 ? Hankintahinnat 56,28 ? 55,92 ? 47,07 ? 28,52 ? 29,07 ? 28,94 ? 35,73 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,71 ? 55,23 ? 39,90 ? 15,47 ? 17,32 ? 15,22 ? 21,56 ? 24,29 ? Uudistushakkuu 55,30 ? 56,13 ? 41,16 ? 16,37 ? 18,59 ? 17,07 ? 22,48 ? 24,54 ? Harvennushakkuu 48,20 ? 48,13 ? 36,20 ? 15,14 ? 15,40 ? 14,41 ? 20,47 ? Ensiharvennus 11,62 ? 11,51 ? Hankintahinnat 58,69 ? 57,03 ? 46,40 ? 28,25 ? 31,51 ? 28,47 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,63 ? 52,46 ? 34,75 ? 16,24 ? 15,85 ? 23,90 ? 24,83 ? Uudistushakkuu 54,90 ? 53,11 ? 35,80 ? 17,87 ? 17,24 ? 25,64 ? 25,63 ? Harvennushakkuu 45,40 ? 44,28 ? 14,95 ? 14,52 ? 21,12 ? 21,16 ? Ensiharvennus 11,79 ? Hankintahinnat 52,68 ? 27,48 ? 27,86 ? SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva V anha nyrkkisääntö siitä, että talvikorjuukelit loppuvat pääsiäisenä juhlapyhien ajankohdasta riippumatta, näyttää jälleen toteutuvan keskisessä Suomessa. Monen vetelän talven jälkeen puuta päästiin korjaamaan suuressa osassa maata erinomaisissa olosuhteissa. ”Pääsiäistä edeltävän viikon kaikki koneet olivat täysillä töissä. Tammikuun pakkaset loivat hyvät olosuhteet”, kertoo operaatiomies Sirpa Henttonen Metsäkonepalvelu Oy:stä. Eteläja Keski-Suomessa puuta korjaava yritys on pystynyt siirtämään koneitaan pohjoisemmaksi keliolosuhteiden mukaan. Varsinais-Suomessa talvikorjuu loppui maaliskuun alkupuolella. ”Siellä helmikuun vesisateet sulattivat maapohjat. Niiden jälkeen korjuumahdollisuudet oli selvitettävä leimikkokohtaisesti. Kaikkia talvikohteita emme päässeet korjaamaan.” Puu liikkuu Keski-Suomessa Keski-Suomessa on nautittu ”normaaleista” talvikorjuukeleistä. ”Joulun jälkeen on painettu sata lasissa. Saamme talvivarannon korjattua kaikkien asiakkaidemme osalPääsiäinen päättää talven Kunnon talvikelit mahdollistivat leimikoiden järkevän ketjutuksen. SAMI KARPPINEN METSÄNHOITOYHDISTYS Keski-Suomen toiminnanjohtaja Ilpo Pentinpuro kuvailee puumarkkinoiden tunnelmaa odottavaksi. ”Sekä ostajat että myyjät kyttäilevät, minne puun hintataso asettuu. Eniten kysyntää on kesällä korjattaville tukkileimikoille.” Pentinpuron mukaan havutukkien hinnat ovat viime viikkoina hivenen vahvistuneet. ”Kuitupuun hinta on sen sijaan laskenut trendinomaisesti jo pitkään.” Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaan vaikutus ei ole vielä näkynyt markkinoilla. Energiapuun kysyntään ei kulunut talvi tuonut helpotusta. ”Tilanne on Keski-Suomessa täysin toivoton. Energiapuun varastot ovat isot ja ostohalut lähellä nollaa.” Metsäpäällikkö Kari Wuolijoki Keitele Groupista vahvistaa, että sahan puunhankinnassa katseet ovat kesäleimikoissa. Keitele sahaa mäntyä Alajärvellä ja Kemijärvellä sekä kuusta Keiteleellä. ”Ostamme kelirikkoja kesäkauden korjuuseen mäntyja kuusitukkileimikoita. Tukin hintataso on vakaa.” Minne hinta asettuu? 3,13 miljoonaa kuutiota Metsäteollisuuden ostot yksityismetsistä tammikuussa 2016 Lähde: Luonnonvarakeskus
AJASSA 13 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 routaa yllättävän nopeasti, kun vesi lähti liikkeelle. Onneksi lunta on ainakin 30 senttiä, joten korjuu on onnistunut kokonaisuudessaan hyvin.” Ketjuttamalla kannattavuutta Metsä-Multia urakoi pääasiassa läntisessä Keski-Suomessa Metsä Groupille, UPM:lle, Versowoodille sekä Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomelle. ”Vuoden alusta maaliskuun loppuun olemme korjanneet noin 250 000 kuutiota puuta. Määrästä jopa 70 prosenttia tulee harvennusleimikoilta”, Laaja kertoo Ponsse Scorpionin pukilta. Kun maa kantaa, eikä korjuusta kertyvä puutavaralajijakauma aseta tiukkoja raameja hakkuutyölle, on leimikoiden järkevä ketjuttaminen helppoa. ”Tämä koneketju on hyvä esimerkki. Olemme siirtäneet konetta ajamalla leimikolta toiselle tammikuusta lähtien. Ainoastaan kaksi tukkileimikkoa ovat vaatineet lavettireissua.” Onnistunut ketjutus tuo suoria säästöjä sekä lisää korjuutyön tehoa ja kannattavuutta. ”Talviolosuhteista huolimatta toimintamme on tehostunut 10–15 prosenttia. Se on edellyttänyt venymistä myös henkilöstöltä”, Laaja muistuttaa. Korjuu kesäteiden varsille Kainuussa puuta korjataan edelleen täydellä teholla talvikohteilla. ”Maapohjat ovat edelleen hyvin jäässä, mutta siirrämme korjuuta vähitellen kesäteiden varsille”, kertoo korjuupalveluvastaava Sauli Kellokumpu Metsänhoitoyhdistys Kainuusta. Yhdistyksen koneketjut urakoivat pääasiassa harvennuskohteilla. ”Kaikki talvikohteita emme ehdi tänä talvena korjaamaan, sillä varantoa on kertynyt edellisvuosiltakin.” Metsänhoitoyhdistys toimittaa kuitupuun junaan eri ostajille. Kellokummun mukaan kuitupuu on liikkunut Kainuussa kohtalaisesti, mutta etenkin ensiharvennusleimikoiden myynti-intoa jarruttaa heikko kantohinta. ”Monet metsänomistajat lykkäävät nyt ensiharvennuksia, koska kuitupuun kantohintaa pidetään liian matalana. Hakkuurästejä kertyy vääjäämättä.” Äänekosken biotuotetehtaan toivotaan heijastuvan myös Kainuuseen. ”Puuta varmasti löytyy”, Kellokumpu vakuuttaa. KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,42 ? 54,34 ? 41,40 ? 15,40 ? 17,22 ? 15,42 ? 21,51 ? Uudistushakkuu 55,37 ? 55,16 ? 43,10 ? 16,85 ? 18,49 ? 17,52 ? 22,76 ? Harvennushakkuu 46,78 ? 46,72 ? 34,29 ? 15,42 ? 14,99 ? 14,59 ? 20,62 ? Ensiharvennus 12,86 ? 12,29 ? Hankintahinnat 54,72 ? 53,99 ? 45,45 ? 27,71 ? 29,00 ? 27,84 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 49,62 ? 48,84 ? 15,12 ? 14,94 ? 22,53 ? 25,79 ? Uudistushakkuu 51,22 ? 49,90 ? 17,51 ? 17,21 ? 24,65 ? Harvennushakkuu 43,00 ? 41,78 ? 12,52 ? 10,85 ? 18,87 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 52,46 ? 51,21 ? 25,78 ? 28,17 ? 33,01 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,51 ? 52,67 ? 40,62 ? 14,72 ? 15,91 ? 14,52 ? Uudistushakkuu 54,69 ? 53,58 ? 42,53 ? 17,19 ? 17,34 ? 16,78 ? Harvennushakkuu 45,20 ? 44,34 ? 35,03 ? 14,04 ? 14,27 ? 13,49 ? Ensiharvennus 10,20 ? 10,24 ? Hankintahinnat 54,42 ? 52,14 ? 44,35 ? 27,57 ? 27,34 ? 28,45 ? 32,98 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat 54,28 ? Ostomäärät viikolla 11 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 19 723 Pohjanmaa 22 844 Lounais-Suomi 30 932 Häme-Uusimaa 48 896 Kaakkois-Suomi 55 102 Pirkanmaa 54 303 Etelä-Savo 74 816 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 29 550 Keski-Suomi 36 721 Pohjois-Savo 42 019 Pohjois-Karjala 53 899 Kainuu 12 546 Pohjois-Pohjanmaa 24 648 Lappi 26 990 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2012 2013 2014 2015 2016 viikot 1–11, 2016 2014 Koko maan viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ €/m³ 1–2 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 2015 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys koko maassa 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 532 993 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 11 Pääsiäinen päättää talven Metsä-Multia Oy:n johtaja Kai Laaja hyppää itsekin välillä hakkuukoneeseen, jotta tuntuma käytännön työhön säilyy. ta hyvin. Puut ovat liikkuneet myös varastoista eteenpäin tavallista rivakammin, joka on lisännyt omaa työmotivaatiota”, kuvailee Metsä-Multia Oy:n johtaja Kai Laaja . Tammikuun kipakat pakkaset hankaloittivat konemiesten työtä, mutta muutoin keli on ollut puunkorjaajille ihanteellinen. Puihin tarrautuvasta lumestakaan ei ole juuri ollut haittaa. ”Viikon lämmin jakso sulatti tosin
31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat ”T uhkalannoituksella varmistetaan, että suometsään vuosien varrella laitetuista tuotantopanoksista saadaan täysi hyöty irti. Oikein valitussa kohteessa tuotto palkitsee hyvin”, kuvailee Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen metsäneuvoja Ville Pätynen . Parhaan tuloksen tuhkalannoitus tuottaa paksuturpeisissa havupuuvaltaisissa kasvatusmetsissä, joissa vesitalous on kunnossa. ”Tuhka sopii ojitusalueille, joiden maaperässä on runsaasti typpeä, mutta muiden ravinteiden puute rajoittaa puuston kasvua”, Pätynen opastaa. Kaikkein karuimpiin suometsiin tuhkaa ei kannata levittää. ”Jos metsä ei ole ensimmäisen ojituksen ansiosta lähtenyt kunnolla kasvuun, ei tuhkakaan ihmeitä tee. Puuston pitää olla kehityskelpoista ja riittävän nuorta, jotta se reagoi lannoitukseen.” Ravinnetasapaino kuntoon Pätynen painottaa, että tuhkalannoitus on ensisijaisesti metsänhoidollinen toimenpide. Tuhkan sisältämät fosfori, kalium, kalsium ja boori korjaavat maaperän ravinne-epätasapainoa. Lannoitus antaa puille mahdollisuuden hyödyntää maaperän kasvuedellytykset. Mikäli kuviolla on selvästi silmin havaittava tai neulasanalyysillä todettu ravinnehäiriö, voi terveyslannoitukseen saada kemeratukea 40 prosenttia hankkeen kustannuksista. Ravinnehäiriön oireet voivat olla hyvin moninaisia. Siksi noin sata euroa maksava neulasnäyte on usein järkevä ottaa. Oikein valitussa kohteessa tuhkalannoitus on Pätysen mukaan kannattavaa ilman valtion tukiakin. Kasvua parantava vaikutus kestää jopa kolmekymmentä vuotta. ”Lannoitus kannattaa suunnitella ennemmin metsän tarpeen ja metsänomistajan tavoitteiden kuin tukien pohjalta”, hän sanoo. Koko paketti kerralla Tuhkan maalevitys metsätraktorilla edellyttää hyvää ajouraverkostoa ja kunnon talvikelejä, jotta maastoja Tuhkalannoitus antaa potkua turvemaalle Oikein valitussa kohteessa tuhkalannoitus kannattaa ilman tukiakin. Ota neulasnäyte. Metsäneuvoja Ville Pätynen esittelee männyn latvakasvainta tuhkalannoitetussa ja kunnostusojitetussa rämemännikössä. Kun metsä lannoitetaan riittävän nuorena, tuottaa lannoitus parhaan tuloksen. Männyllä neulasten kellertävä väri voi olla merkki kaliumin puutoksesta. Ilman neulasanalyysia asiaa on vaikea varmistaa.
METSÄSTÄ 15 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 puustovaurioita ei synny. Parhaiten levitys onnistuu välittömästi puunkorjuun jälkeen jäätyneitä ajouria pitkin. Jos puut on korjattu jo edellisenä talvena, täytyy urat käydä polkemassa etukäteen kantavuuden varmistamiseksi. Tuhkalannoitus onkin helpointa toteuttaa osana suometsän kunnostushanketta, jossa tehdään samassa yhteydessä ojalinjaja harvennushakkuu sekä kunnostusojitus. ”Tämä edellyttää töiden huolellista suunnittelua, jotta puunkorjuun, tuhkatoimituksen sekä levityksen aikataulut osuvat yksiin.” Kolmesta kuuteen tonnia hehtaarille Tuhkalannoitukseen käytetään kotimaisilla voimalaitoksilla syntyvää puuntuhkaa. Kohteesta ja tuhkan ravinnesisällöstä riippuen sitä levitetään kolmesta kuuteen tonnia hehtaarille. Maalevityksessä käytetään joko rakeistettua tuhkalannoitetta tai itsekovetettua vedellä kostutettua tuhkaa. Tuhkan saatavuus vaihtelee eri osissa maata, joten lannoituksen hintaan vaikuttaa lannoitteen kuljetusetäisyys käyttöpaikalle. Maalevityksen kokonaiskustannus on Pätysen mukaan Keski-Suomessa noin 350 euroa hehtaarilta. ”Harvennushakkuusta kertyvä tulo kattaa yleensä kustannukset. Jos näin ei ole, on syytä miettiä onko kohde riittävän puustoinen lannoitettavaksi.” Vaikutus näkyy hitaasti Tuhkalannoituksen vaikutus puustossa ei näy välittömästi ensimmäisellä kasvukaudella. Ravinteet liukenevat tuhkasta hitaasti, joten puuston kasvu alkaa elpyä 2–5 vuoden kuluessa. ”Männyillä latvukset tuuhentuvat ja neulasten väri muuttuu tummemman vihreäksi. Vuosittainen kasvunlisäys hoidetussa metsässä voi olla 2–4 kuutiota hehtaarilla”, Pätynen luonnehtii. Vinkit tuhkalannoitukseen Suunnittele suometsän kunnostus huolella. Kysy ovatko naapurit kiinnostuneita yhteishankkeesta. Tarkista, saako kohteelle kemeratukea. Selvitä ravinnetasapaino neulasanalyysillä. Tarkista kunnostusojitustarve. 6 Ajoita lannoitus harvennushakkuun yhteyteen. 7 Valvo, että työ tehdään sovitusti. Yhdistä muihin metsänhoitotöihin. Tuhkalannoitus on järkevää toteuttaa harvennushakkuun ja kunnostusojituksen yhteydessä. Vaikutus näkyy 2–5 vuoden kuluttua. Talvella 2013 tehty tuhkalannoitus on innostanut kuusen kasvuun. Männyn latvukset osoittavat tuuhentumisen merkkejä. Vaikutus kestää jopa 30 vuotta. Leudot talvet ovat vaikeuttaneet merkittävästi tuhkan maalevitystä, mutta rakeistettua tuhkalannoitetta on mahdollista levittää myös helikopterilla. ”Lentolevitys edellyttää yleensä yhteishanketta ja yhteensä vähintään kymmenen hehtaarin kuviota varastopaikkaa kohden. Samoilta varastopaikoilta voidaan levittää myös keinolannoitetta”, kertoo metsäneuvoja Ville Pätynen. Pätysen mukaan tuhkan lentolevityksen kokonaiskustannus hehtaaria kohti liikkuu noin 500 euron hintaluokassa lentomatkasta ja lannoitettavan alueen laajuudesta riippuen. ”Lentolevityksen etuna on, että sitä voidaan tehdä tehokkaasti sulan maan aikaan. Kohteella ei myöskään tarvitse olla ison metsätraktorin vaatimia ajouria.” Maasta vai ilmasta? 3000–6000 kiloa hehtaarille. Lentolevitys onnistuu ympäri vuoden. Tuhkaa levitetään kolmesta kuuteen tonnia hehtaarille. Levityksen voi tehdä talvella, koska tuhka ei huuhtoudu helposti vesistöihin. Kun lannoitettavaa aluetta on enemmän kuin kymmenen hehtaaria tai kyseessä on yhteishanke, voi rakeistetun tuhkan lentolevitys olla järkevää. ”EI TUHKA IHMEITÄ TEE. PUUSTON PITÄÄ OLLA KEHITYSKELPOISTA JA TARPEEKSI NUORTA.”
16 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 METSÄSTÄ Luontokuvaaja kuuli lähiseudulla elävästä kettupoikueesta. Sitähän piti ryhtyä seuraamaan. BENJAM PÖNTINEN,, teksti ja kuvat N uori kettu sovittaa askeleensa kuin balettitanssija. Se ei astu risujen päälle, eikä tee yhtään turhaa liikettä väistellessään oksia ja pujotellessaan tiheiköissä. Ketun liikehdintää voisi verrata enemmän kissaan, eikä sen lähisukulaiseen koiraan. Repolainen on sopeutunut elämään suurempiensa varjossa. Ei pidä elämöidä jos lähistöllä asustelee ilves tai susi. Pääsin seuraamaan kettujen elämää lähietäisyydeltä lähes kolmen kuukauden ajan. KETTUJEN KESÄ Kettu luottaa vaistoihinsa. Suuret korvat kertovat tarkasta kuulosta. Ne ovatkin tarpeen pikkunisäkkäitä metsästettäessä.
17 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 METSÄSTÄ Kaikki sai alkunsa, kun kuulin naapurin isännältä lähiseudulla elelevästä kettupoikueesta. Tuolloin elettiin heinäkuun toista viikkoa. Pennut olivat vielä pieniä, ehkä parin kuukauden ikäisiä. Kuvasin niitä melko tiiviisti koko kesän ajan ja ihmettelin kuinka nopeasti ne kasvoivat ja muuttuivat reilussa kuukaudessa ”oikeiden” kettujen näköisiksi. Hyvin pian selvisi, että pennut olivat ilman emoaan. Mitä sille oli tapahtunut? Oliko se jäänyt auton alle, ilveksen kynsiin vai suden suuhun? Tämän päivän Suomessa nämä kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, liikenne kaikkein ilmeisin. Kuitenkin epäilykseni kohdistuivat enemmän johonkin petoon. Tämä siksi, että yhdellä pennuista oli häntänsä tyvessä pahannäköinen haava. Aivan kuin nahasta olisi purtu pala pois. Yhdistin pennun vamman emon katoamiseen. Ihme kyllä haava parani kuukaudessa. Luottamus kasvoi Lähestyin pentuja aluksi varovasti, mutta ne eivät oikeastaan pelänneet. Ne olivat pikemminkin uteliaita. Päivä päivältä ne alkoivat luottaa minuun yhä enemmän. Ensimmäisinä viikkoina kuvasin niitä vähän liikennöidyn viljelystien varrella, joka sattui olemaan erään kyläläisen lenkkipolku. Lenkkeilijän tullessa ketut saivat jalat alleen ja pian juoksijan kadottua mutkan taakse pennut palasivat kerjäämään purtavaa. Minusta oli tullut niille jonkin sortin keinoemo. Toin tullessani niille kaikenlaista syötävää. Täytyihän minun maksaa pennuille kuvauspalkkiota. Ne söivät suurella halulla kaikkea mitä niille tarjosin: kalaa, koiranruokaa ja teitten varsilta löytämiäni kuolleita eläimiä. Joskus unohdin kuvaamisen kokonaan, kun seurasin niiden touhuja ja riitelyä ruokapaloista. Pentujen nahistelussa oli paljon yhtäläisyyksiä ihmislasten ja varsinkin sisarusten väliseen nahisteluun. Luontokuvaajalle mahdollisuus kuvaamiseen ilman piiloutumista on suuri etu. Kohteen kanssa luottamuksen rakentanut kuvaaja saa nauttia luontokuvauksen iloista lähietäisyydeltä. Aluksi kuvasin kauempaa pidemmillä objektiiveilla. Kun huomasin pääseväni lähemmäksi käytin yhä lyhyempiä linssejä ja viimein laajakulmaa. Ongelmaksi muodostui useasti se, että pennut olivat liiankin lähellä. Ne eivät koskaan ottaneet ruokaa kädestäni, mutta jos olisin halunnut, olisin voinut napata ne syliini, niin lähellä ne monesti olivat. Itse asiassa kävikin toisin päin. Olin kuvaamassa mahallani yhtä pentua, kun toinen tuli takaa ja puraisi minua kenkään. Käännyin ihmettelemään, että mitenkäs sinä nyt noin. Olin näkevinäni pennun katseessa noloutta ja anteeksi pyytelyä, että se oli ylittänyt sen rajan, jonka olimme sanattomasti sopineet. Uudet keinot Olin kuvannut kettuja jo usean viikon ajan, kun aloin miettiä uutta lähestymistapaa. Pyrin ottamaan enemmän maisemallisia kuvia, jossa eläin olisi osa metsää. Lavastin myös tilanteen, missä näyttäisi että valokuvaaja ei tiedä ketun läsnäolosta kuvatessaan jotakin. Olin tehnyt erittäin rasvaisen voileivän houkuttimeksi ja asetin mehupullon leivän viereen ja jäin odottelemaan repolaisen lähestymistä. Minulla oli toinen kamera valmiina jalustalla ja laukaisin kädessä. Kuvausten jälkeen jaoin leivän tasapuolisesti kullekin pennulle. Elokuuhun mennessä olin ominut punaturkit itselleni kokonaan. Tähän sai yllykkeen viljelystiellä sattunut tapaus. Olin kuvannut kahta pentua jo jonkin aikaa, kun ilman varoitusta molemmat ryntäsivät pois ja ”JOSKUS UNOHDIN KUVAAMISEN KOKONAAN, KUN SEURASIN PENTUJEN RIITELYÄ RUOKAPALOISTA.” KETTUJEN KESÄ juoksivat tien mutkan taakse. Ihmeissäni kävelin perässä ja mitä näin: Tuttu pariskunta istui autossa ja rouva heitteli ketuille kakunpalasia. Pennut tunnistivat pullakuskin auton jo kaukaa. Ketunpennut oli kylämme yhteinen salaisuus. Iltaisin siellä kävi vieraita tuoden kaikenlaista syötävää. Pelkäsin, että pennut tottuvat ihmisiin liikaa ja siksi houkuttelin ne kauemmaksi metsään. Tästä huolimatta minulla oli kaksijakoinen mieli: ensinnäkin halusin valokuvata kettuja ja toisaalta pelkäsin, että ne tottuvat minuun ja menettävät ihmispelkonsa. Onneksi näin ei käynyt. Kesän aikana minulla kävi useita kuvaajakollegoita vieraana ja kettuja kuvaamassa. Elokuun lopulla eräs tunnettu kuusamolainen kuvaajaguru istui illan odotellen, mutta ei nähnyt repolaisista vilaustakaan. Tuona kesänä metsien myyräkannat olivat alamaissa ja tuleva talvi ennusti huonoja näkymiä ketunpennuille. Syksyn tullessa erityisesti urospennut saattavat lähteä pitkillekin vaelluksille, jopa satoja kilometrejä, omaa reviiriä etsiessään. Naaraspentu saattaa jäädä emonsa avuksi seuraavaa pesuetta hoitamaan, samoin käyttäytyvät myös sudet. Lokakuulle tultaessa paikalla oli enää yksi pentu. Ketut nousevat kivien päälle mielellään, sieltä näkee lähestyvän vaaran parhaiten, samasta syystä ne usein myös nukkuvat kivien päällä.
METSÄSTÄ 18 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 METSÄNOMISTAJA JERE MALINEN, teksti ja kuvat ”H ullunahan ne pitivät, kun kiikutin kymmenisen vuotta sitten ensimmäiset suolakivet männyntaimikkoon. Sanoivat, että entinen on taimikkosi”, enonkoskelainen metsänomistaja Kari Turunen nauraa päähänpistolleen. Ei mennyt taimikko. Hirvet kyllä ramppasivat männynalkujen seassa suolansyönnissä, mutta pötsinsä ne tankkasivat täyteen viereisellä palstalla. Siellä Turunen oli tehnyt vastikään ensiharvennuksen ja jättänyt latvukset hirville appeeksi. ”Hirvien talvilaidunalueilla teen männikköharvennukset aina keskitalvella. Olen havainnut sen vähentävän huomattavasti taimikkovahinkoja.” Kari Turusen puheet kuulostavat kovan linjan metsänomistajien korviin kansankiihotukselta. Ovatko ne sitä? ”Hirvet ovat metsänomistajan huolista pienimpiä. ’Luontaisista vihollisistamme’ listaisin kärkikolmikoksi kirjanpainajat, myyrät ja sienitaudit.” ”Mutta ne ovat näkymättömiä vihollisia. Ei niillä ylitetä uutiskynnystä toisin kuin hirvellä, joka loikkaa MTK:n käskystä vaikka uutisseinän yli.” Leipä puusta 25 vuotta Helmikuussa soittelin Etelä-Savon metsänhoitoyhdistykseen ja pyysin vinkkiä metsänomistajasta, joka eläisi metsästä, mutta huolehtisi siinä sivussa oma-aloitteisesti myös riistasta ja luonnon monimuotoisuudesta. Luulin puhelinyhteyden katkenneen, mutta hetken hiljaisuuden jälkeen asiakkuuspäällikkö Harri Huupponen vastasi diplomaattisesti. ”Riistapainotteisia metsäsuunnitelmia tehdään vähänlaisesti. Metsänomistajilla on niihin kyllä kiinnostusta, mutta paperille asti tie tuntuu olevan pitkähkö.” Parin päivän päästä Huupponen soitti hyväntahtoisesti velmuillen. ”Pitkällisten ponnistelujen jälkeen löysimme vakavasti metsätalouteen suhtautuvan henkilön, joka myöntää rakastavansa myös riistaa.” Enonkoskelaisten Turusten maatila muutettiin metsätilaksi 1991. Pari vuotta aiemmin Kari Turunen oli päässyt armeijasta ja ostanut ensimmäisen metsäpalstansa. Tänä päivänä hehtaareja on kasassa jo yli 700. ”Puissa on perheemme leipä. Pyrin tekemään valtaosan metsänhoito”Hirvet ovat pieni murhe” Kari Turuselle on lähes 200 hehtaaria taimikoita. Hänen mielestään hirvieläimet ovat metsänomistajan vaivoista vähäisemmästä päästä. Omalla motolla. Yli 20 vuotta firmoille urakoineen Kari Turusen aika riittää nykyään enää omista ja tuttavien metsistä huolehtimiseen. Enonkoskelainen Kari Turunen tietää ajatustensa herättävän hämmennystä metsänomistajien edunvalvojissa. ”Minulle metsien monimuotoisuus ja hyvä metsänkasvatus ovat synonyymeja muuallakin kuin maljapuheissa.”
METSÄSTÄ 19 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 töistä ja hakkuista itse. Siinä sivussa olen oppinut aika paljon metsäluonnostakin.” Taimikonhoito suojelee luontoa Turusen motto metsänkasvatuksessa on panostaa puiden alkumetreihin. Kun taimikko starttaa vauhdikkaasti, on metsän varttuessa helpompi huomioida myös monimuotoisuutta. ”Teen taimikonhoitotyöt usein 1–2 vuotta etuajassa hyvän alkukasvun varmistamiseksi. Siten hirvimailla onnistuu koivujenkin viljely.” Männyntaimikot hän pitää puhtaana lehtipuista. ”Tällöin ne eivät ime hirviä kimppuunsa eivätkä vahvakasvuisten männyntaimien neulaset maistu hirville kuten ylitiheän taimikon varjotaimet.” Turunen korostaa avoimen ajattelunsa perustuvan hirvikannan säätelyyn metsästämällä. Talvehtivia hirviä ei saa olla metsissä rajattomasti. ”Sopiva määrä olisi noin neljä hirveä tuhannella hehtaarilla. Suomen hirvikantaa voisi kasvattaa kymmeniä prosentteja nykyisestä.” Oman leiviskänsä hirvieläimistä metsien mies on ainakin hoitanut. Pari vuotta sitten hän perusti Kari Luostarisen kanssa mailleen yksityisen peuratarhan. Kolmen hehtaarin aitauksessa käyskentelee jo lähes 50 kuusija valkohäntäpeuraa. ”Ajatus on vapauttaa peuroja lähivuosina luontoon. Paikalliset maanomistajat ovat suhtautuneet ideaan myötämielisesti.” Jättöpuuryhmiä hirvivaaran rauettua Turusten taimikoiden venyttyä hirvivaaran ulottumattomiin alkaa metsästävän metsänomistajan takaraivossa raksuttaa riista. Varttuneita taimikoita harventaessaan hän alkaa säästää järjestelmällisesti jättöpuuryhmiä. Ne ovat muutaman aarin kokoisia länttejä, jotka Turunen säästää hakkuuikään asti. ”Parhaita ympäristöjä ’tureikoille’ ovat esimerkiksi puronvarret, kosteikkopainanteet, avokalliot, kivikot, mäenrinteet ja kuvioiden rajapinnat.” Turunen sanoo, ettei jättöpuuryhmistä kerry taloudellista tappiota. Hän on perustanut tilalleen myös kaksi vapaaehtoista vanhojen metsien suojelualuetta. ”Metsien monipuolisuus on osa hyvää metsänkasvatusta ja pitäisi olla automaatio jokaiselle metsänomistajalle.” Kari Turusen ohje luontoarvoja arvostavalle metsänomistajalle on yksinkertainen: ”Tehokasta talousmetsänhoitoa on tehdä vain oikeasti tarpeelliset asiat. Muuten metsä saa kasvaa moni-ilmeisenä kaikessa rauhassa.” Enonkoski MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA ”SUOMEN HIRVIKANTAA VOISI KASVATTAA KYMMENIÄ PROSENTTEJA NYKYISESTÄ.” Metsosoitimet Kari Turunen käsittelee hiljaa hivuttamalla venyttäen toimenpiteet 10–15 vuoden ajalle. Metsokukon jälkijono mutkittelee metsäautotiellä. Tiekunnan talkootöistä ei saa maksaa rahaa verottomasti. Tiekunnan talkoista ei saa maksaa Vanhaan hyvään aikaan yksityisen metsätien tiekunnan osakkaat asuivat kaikki samalla paikkakunnalla. Oli mahdollista järjestää talkoita, joilla tien ylläpitokustannukset saatiin alenemaan. Eniten talkoilla hoidettiin vesakonraivausta, mutta myös tukkeutuneita rumpuja kunnostettiin yhteisin ponnistuksin. Nykyisin saattaa olla, että tiekunnan osakkaiden vähemmistö on työkykyisiä paikkakuntalaisia. Sitä mukaa kun metsänomistajat ovat vanhentuneet, sitä mukaa myös tiekunnan osakkaat ovat vanhentuneet. Lisäksi metsätilojen omistajat saattavat asua muualla kuin paikkakunnalla, jopa vieraissa maissa. Jos tiekunnan joillakin osakkailla on edelleen talkoohenkeä, mieleen voi tulla, että talkoolaisille hyvitettäisiin heidän aherruksensa yhteiseksi hyväksi. Joissakin tiekunnissa on jopa tehty päätös, että talkoolaiset saavat verovapaan korvauksen tekemästään työstä. Vähintäänkin talkoolaisille korvataan matkakustannukset, kenties jopa päivärahoineen. ??? Verottaja suhtautuu kielteisesti tällaiseen tiekunnan ratkaisuun. Periaate on, että talkoolaiset tekevät työnsä ilman korvausta kukin ammattitaitonsa ja jaksamisensa mukaan. Kun työ on vastikkeetonta, heillä ei ole myöskään oikeutta omassa verotuksessaan vähentää talkoista aiheutuneita matkaja muita kustannuksia. Sitä vastoin verottaja suhtautuu myötämielisesti siihen, että talkoolaisille voidaan antaa tavanmukaista ja kohtuullista tarjoilua. Jos talkoolaiset viettävät pitkän päivän tiekunnan hyväksi, on vain oikeus ja kohtuus, että tarjotaan hernesoppaa, kahvia ja voileipää. Lyhyemmät rupeamat saattavat antaa aiheen nuotiomakkaroihin ja virvoitusjuomiin. Paikkakunnalla kyllä tiedetään, mikä on verottajan tarkoittama tavanmukainen ja kohtuullinen. Mutta entä jos paikkakunnalla asuvat vaatimalla vaativat tiekunnan kokouksessa talkoovaivojensa hyvittämistä rahallisesti? Ulkopaikkakuntalainen voi pitää vaatimusta oikeutettuna. Mieleen voi tulla, että halvimmin kustannuksin päästään, kun ulkopuolelta ostetun palvelun sijasta annetaan rahallinen hyvitys talkoolaisille. ??? Varoitus on paikallaan. Jos tiekuntaan tehdään verotarkastus, tileistä nähdään suoraan, jos talkoolaisille on maksettu verottomia korvauksia. Kuka joutuu vastuuseen? Jos väärä menettely on hyväksytty tiekunnan kokouksessa, seuraamuksista ovat vastuussa kaikki kokoukseen osallistuneet tiekunnan osakkaat, jotka eivät ole vaatineet eriävää mielipidettä kokouksen pöytäkirjaan. Kokouksesta poissa olleet osakkaat voivat uskottavasti väittää, etteivät he ole olleet tietoisia laittomasta päätöksestä. Mutta kokoukseen osallistuneet maan hiljaiset ovat kyllä maksumiehiä. Talkoolaisten veroseuraamus on se, että he joutuvat maksamaan veron saamistaan tuloista. Tiekunta saa laskun siitä, ettei ole toimittanut verottajalle tietoa teettämästään työstä. Tiekuntien verotarkastukset ovat olleet harvinaisia, mutta kyllä niitäkin on tehty. Kokenut tarkastaja keskittää huomionsa siihen, että kaikki liiketapahtumat ovat kirjanpidossa ja tositteet ovat asianmukaisia. Nopeasti selviää, jos tiekunnalla on ollut tapana hoitaa toimitsijamiehen palkkio jättämällä perimättä tiemaksu. Yhtä lailla selviää, jos talkoolaisia on hyvitetty rahallisesti eikä hernesopalla. Voi olla hyvin viisasta, ettei kevään perinteisissä tiekunnan kokouksissa osallistuja katso sormiensa läpi verottajan huijaamista. Voi joutua maksumieheksi.
20 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 METSÄSTÄ MARTTI LINNA, teksti ja kuvat K ouvolalainen Erkki Sippu kiinnostui tervanpoltosta työskennellessään vuosituhannen vaihteessa Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen puuenergiaprojekteissa. Jäätyään eläkkeelle Sippu on lirutellut retorteistaan ruskeaa arvoainetta useammankin litran. Sipun tulilla olevan retortin löytää helposti nenänsä avulla: tervan miellyttävän makea tuoksu leviää pitkälle ympäristöön. Tänä vuonna 74 vuotta täyttävä mestari arvioi, että puolen kuution erästä sormijatketun sahatavaran hukkapätkiä valmistuu kahdessatoista tunnissa kymmenkunta litraa valmista ainetta. Tutuilta puunjalostajilta saadut hukkapätkät ovat nykyisin hänen pääasiallisin raaka-aineensa. Samasta määrästä hyviä tervaksia tulisi minimissään 15 litraa, jos niitä vain jostain saisi. Viimeiset pari vuotta Sipulla on ollut tervanpoltossa ”oppipoikana” häntä paria vuotta vanhempi Arto Poteri. Siirrettävä hiilija tervaretortti on haluttu näytösesine erilaisissa tilaisuuksissa. ”Erkki selostaa, ja minä katson että systeemi pelaa”, Poteri kertoo. ”Viime vuonna taisi olla kymmenkunta näytöstä. Olimme muun muassa kolme päivää Korian erämessuilla, kaksi päivää Luopioisissa ja kaksi Jokelassa. Ihmiset selvästi haluavat, että tervaa vielä tehdään.” Vielä sitä tippuu Satojen vuosien ikäinen tervanpolton perinne elää yhä Suomessa. Mutta kuinka kauan? Pelastetaan terva » Eläköön terva -yhdistys on aloittanut Pelastetaan terva -kampanjan. » Mäntytervalla ei ole vielä EU:n edellyttämää rekisteröintiä. Rekisteröinti on tehtävä 1. kesäkuuta 2018 mennessä. » Jos rekisteröintiä ei tehdä, on vaarana että mäntytervan kaupallinen valmistus Suomessa loppuu. » Rekisteröintiprosessi ja siihen liittyvä tervan ominaisuuksien tutkiminen maksaa noin 200 000 euroa. » Varainkeruun lisäksi Eläköön terva -yhdistys kerää tietoa tervaperinteestä. » Lisätiedot: pelastetaanterva.fi. Prosessin alkuvaiheessa männystä irtoaa tervakusta. Sen sisältämät tärpätit ja hapot ovat nekin arvokkaita raaka-aineita. Erkki Sippu (oikealla) ja ”oppipoika” Arto Poteri ovat haluttuja vieraita erilaisiin yleisötilaisuuksiin siirrettävän retorttinsa kanssa Kun kaikki terva on saatu talteen, nostetaan retortin lämpötila hetkeksi 400 asteeseen. Silloin saadaan tulokseksi puhdasta hiiltä.” Menekkiä puuceehen ja Saksaan Sipulla ei ole ollut ongelmia tuotteidensa markkinoinnissa. Puuveneisiin ei tervaa enää tarvita niin paljon kuin ennen, mutta uusia käyttökohteita on löytynyt tilalle. Yksityishenkilöt ostavat tervaa ja tervankusta varsinkin hirsirakennusten suojaamiseen ja pärekattojen käsittelyyn. Hevosihmiset taas käyttävät tervaa hevosten kavioiden ja vuohisten suojaamiseen sekä paarmanpuPerinne entinen, välineet uudet Erkki Sippu on kerännyt itselleen paljon tietoa entisaikojen tervanpoltosta. Perinne on satoja vuosia vanha, vain välineet ovat kehittyneet. Sipun koivuklapeilla lämmitettävän retortin optimilämpötila on tervanpolttovaiheessa 200–250 astetta. Jos lämpötila karkaa korkeammaksi, höyrystyy osa tervasta savupiippua pitkin taivaan tuuliin. ”Lämmityksen alkuvaiheessa puusta irtoaa tervakusta, eli tärpättejä ja happoja”, Sippu kertoo. ”Se soveltuu erityisen hyvin esimerkiksi lautaseinien suojaamiseen, koska se imeytyy paremmin puuhun kuin terva. remien parantamiseen. ”Kun puuceen reiänympäryksen käsittelee alapuolelta tervalla, se vähentää kärpäsiä. Tervassa kasteltu hamppuköydenpätkä seinällä taas antaa mökkiin mukavan tuoksun”, Erkki Sippu luettelee uusia käyttökohteita. ”Maanviljelijät ovat huomanneet että kun rehupaalin päällisen sivelee tervalla, eivät naakat noki siihen reikiä.” Männystä saatu terva, tuo vanha suomalainen vientituote, kiinnostaa yhä ulkomailla. Jokin aika sitten Erkki Sippu lähetti muutaman purkillisen ruskeaa tuotettaan erään luontaistuotekaupan kautta Saksaan. Siellä sitä kokeillaan elintarvikkeiden raaka-aineena.
Uutuus Uutuus Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Tulevaisuus tehdään nyt. Taimikonhoito – tavoitteet, menetelmät ja kustannukset Timo Saksa, Jari Miina ja Karri Uotila Taimikon perustaminen on merkittävä investointi. Taimi konhoidolla huolehditaan metsänuudistamisessa tehdyn investoinnin tuottokyvystä. Kun varhaishoito, varhais perkaus ja myöhempi taimikonhoito tehdään tavoitteelli sesti ja oikeaaikaisesti, päästään kustannustehokkaaseen ja taloudelliseen lopputulokseen. Kirja kokoaa tiedon taimikonhoidon biologisista perusteista, menetelmistä sekä niiden kustannuksista. Hinta 34 € Sujuvasti seuraavalle – metsän omistajanvaihdos Matti Kiviniemi ja Pirjo Havia Kirja auttaa metsänomistajaa suunnittelemaan ja toteut tamaan sujuvasti metsän sukupolvenvaihdoksen ja muut omistusjärjestelyt. Se avaa verosuunnittelun lisäksi muita tärkeitä perusteita omistusratkaisuille ja tarjoaa tiedon omistusjärjestelyn eri vaiheisiin. Teoksessa esitetään uusimmat oikeustapaukset, metsäverotuksen ja muun oleellisen lainsäädännön muutokset sekä asiakirjamallit. Hinta 42 €
METSÄSTÄ 22 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 PERTTI HARSTELA teksti ja kuvat A vohakkuut eivät kansan silmää miellytä, ja uudistamiskustannuksiakin pelätään. Siksi uudet tuulet poimintaja pienaukkohakkuiden eli jatkuvan kasvatuksen sallimisesta ovat herättäneet mielenkiintoa, vaikka niiden käyttöönotto onkin ollut yllättävän varovaista. Varovaisuuteen onkin syytä, sillä metsän kehitys ja sitten myös empiirisen tiedon kertyminen on hidasta. Jos maisemanhoito on metsänomistajan pääintressi, on poimintahakkuiden käyttö helppo ymmärtää. Sen sijaan metsien tulevan tuoton suhteen on menossa enemmänkin informaatiosota kuin selvien tutkimustietojen omaksuminen. Kun kokeellinen tutkimus vie aikaa, on tuloksia haettu myös tietokonemallien avulla. Niihin tarvitaan paljon oletuksia, jotka eivät aina satu kohdalleen. Näyttääkin siltä, että näin on käynyt myös joillekin poimintahakkuista tehdyille malleille ja mallilaskelmille. Empiiristenkin koealojen perustamisessa ja tulosten tulkinnassa on ongelmansa. On esimerkiksi perustettu koealoja yli-ikäiseen, kasvussaan taantuvaan metsikköön, jolloin tasaikäiskasvatuksen ja harvennuksien jatkaminen ei enää ole mielekästä ja toisaalta eri-ikäisrakennetta vasta aletaan tavoitella. Tuhojen riski suuri Olen valokuvaajan silmin kierrellyt poimintaja pienaukkohakkuiden koealoja keskisuoKuvien kertomaa poimintahakkuista Valokuvat osoittavat poimintahakkuista saman kuin monet tutkimustulokset: uudistuminen ei ole helppoa. 1 Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Antti Uotila, Risto Kasanen ja Kari Heliövaara Metsätuhoja voidaan torjua ennalta, kun tuhoriskit tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänhoidossa. Havainnollisesti kuvitettu kirja auttaa tunnistamaan tuhot ja niiden aiheuttajat metsissämme. Teos kattaa sekä talousmetsien tuhot että monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät tuhon aiheuttajat. Kirja antaa hyvät perustiedot metsätuhojen taloudellisesta merkityksestä sekä tuhojen torjunnasta. Hinta 42 € Metsätuhot
METSÄSTÄ 23 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 malaisissa oloissa ja näkymät vastaavan hyvin niitä tutkimustuloksia, joiden mukaan metsät kuusettuvat ja uudistuminen on usein todella ongelmallista. Jos valmista taimiainesta tai alikasvosta ei ole, usein uusikin taimiaines jää kohtuuajassa syntymättä. Hyväkuntoiset puut toipuvat, mutta huonokuntoiset eivät. Juurikäävän leviämisen, korjuuvaurioiden ja myrskytuhojen riski on suuri. Jos alueella on ennen eri-ikäisrakenteeseen tähtäävää hakkuuta valmista ja kasvuisaa taimiainesta (kuva 1) , näyttää edellytyksiä metsäuudistumiselle olevan. Uudistumistulos on silloinkin useimmiten aukkoinen (kuva 2) . Ne tutkimustulokset, joissa on mitattu tai julkaistu vain taimien lukumääriä mutta ei syntyvää tilajärjestystä, antavat harhaisen kuvan uudistumisesta. Valmis alikasvoskaan ei näytä toipuvan hyvään kasvuun, jos se on vanhaa ja varjossa kurjistunutta. Kuvan 3 alikasvoskuuset eivät vielä 15 vuotta hakkuun jälkeenkään ole juurikaan kasvaneet. Ne ovat jo vanhoja ja ehkä lahovikaisiakin. Uutta taimiainesta ei ole syntynyt. Eri-ikäisrakenteisen metsän tilajärjestystä ei saa yhtä tasaiseksi kuin tasaikäisen. Vallittujen puiden toipuminen on hidasta varsinkin, jos tuloksena on niin tiheitä puuryhmiä kuin kuvassa 4 . Kuvan 5 pienaukon reunapuita on tuuli kaadellut, taimia on syntynyt 15 vuotta hakkuun jälkeen vain vähän ja aukon keskiosa on heinittynyt ja vesakoitumassa. Jostain syystä kuusikoihin joskus syntyy taimia, joskus ei, vaikka päällisin puolin olosuhteet näyttävät samoilta. Joskus pienaukko taimettuu hyvinkin voimakkaasti, kuten kuvan 6 tapaus Puijon lehtomaisella, kalkkipitoisella luonnonsuojelualueella. Aukon pieni koko on ilmeisesti estänyt heinittymisenkin. Ehkä parhaiten koealojen kertomaa kuvaa tulosten kirjavuus. Ympäristövaan ei taloussyistä Itse voisin soveltaa poimintahakkuita ympäristösyistä tai alueilla, joissa peitteellinen maisema on tärkeä. Kun tavoitteena on myös hyvä taloudellinen tulos, olisin vielä hyvin varovainen. Edellyttäisin alueella olevan valmista taimiainesta tai nuorta puustoa ja varautuisin pienaukoilla myös heinän ja vesakon torjuntaan ja taimikonhoitoon. Juurikääpää torjuisin talvihakkuilla ja kemiallisella kantokäsittelyllä. Tutkimustoiminnassa kaipaan teoreettisten mallien validiointia sitä mukaa kun uutta empiiristä näyttöä kertyy. Odotan myös empiiristen kokeiden tulosten tarkastelua koejärjestelyjä ja menetelmiä kriittisesti arvioiden ja pohjoismaisten tutkimusten antamaa kokonaiskuvaa hahmottaen. Lisää tutkimustietoa epäilemättä tarvitaan. Kirjoittaja on metsäteknologian emeritusprofessori. AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. MIKKO HÄYRYNEN V uonna 1991 Suomi syöksyi yhteen historiansa pahimmista talouskriiseistä. Vuoden alun Metsälehdissä puukauppavuodesta ennakoitiin hiljaista, mutta tapahtumat olivat paljon odotettua dramaattisemmat. Puukauppajutuissa toistuu tämän päivän lukijalle vieraita sanoja, kuten hintasuositussopimus ja puunmyyntisulku. Hintasuositussopimus oli MTK:n ja Metsäteollisuuden Keskusliiton (nyk. Metsäteollisuus ry) vuosittain neuvottelema sopimus raakapuun hinnoista ja kauppamääristä. Tänä päivänä hintayhteistyö on kielletty, mutta tuolloin muunlaista toimintatapaa ei oikein osattu kuvitella. Neuvottelut uudesta hintasuosituksesta katkesivat maaliskuussa. MTK vaati kantohintoihin kahden prosentin korotusta, metsäteollisuus 12 prosentin laskua. Metsälehti uutisoi riidan näyttävästi aukeaman jutulla ja otsikolla 23 markan riidasta. Nykyrahassa se on 5,7 euroa. Altavastaajaksi jäänyt MTK julisti puunmyyntisulun. Lakkokenraaliksi personoitui MTK:n metsäjohtaja Hannu Valtanen, joka neuvoi metsänomistajia pistämään pillit pussiin. Metsäteollisuus ilmoitti tulevansa toimeen kaksikin vuotta ilman MTK-laista puuta. Syksyllä kantohinnat laskivat voimakkaasti. Lokakuussa puukauppamäärä oli 725 000 kuutiometriä, puolet vähemmän kuin syyskuussa. Vertailun vuoksi; viime lokakuun puukaupat olivat 3,8 miljoonaa kuutiometriä. Vuoden loppua kohti taloustilanteen todellinen vakavuus alkoi selvitä. Sulku päättyi vähin äänin markan marraskuisen devalvoinnin jälkeen. vvv Hannu Valtanen siirtyi 1993 metsädiplomaatiksi – lähetystöneuvokseksi – suurlähetystöön Saksaan. Hän palasi Suomeen 1996 Metsäteollisuus ry:n metsäpolitiikasta vastaavaksi johtajaksi, josta tehtävästä hänet irtisanottiin organisaatiouudistuksen yhteydessä 2006. Sen jälkeen hän on työskennellyt konsulttiyrityksessään. Erimuotoisia hintasuositussopimuksia solmittiin Kilpailuviraston poikkeusluvilla 1994–1998. Hintasuositukset ovat olleet kiellettyjä vuodesta 1999. Pillit pussiin ”KUN TAVOITTEENA ON HYVÄ TALOUDELLINEN TULOS, OLISIN VIELÄ HYVIN VAROVAINEN.” 2 3 4 5 6
P I L K K E I T Ä 24 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS METSÄPILA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Ei kirjanpainajakaan saa metsässä tehdä tuhojaan miten tahtoo, vaan sillä on monia vihollisia, jotka rajoittavat sen runsastumista. Yksi tehokkaimmista on muurahaiskuoriainen, värikylläinen kaunotar metsän koppiaisten joukossa. Aikuinen muurahaiskuoriainen väijyy puun kaarnalla sille laskeutuvia kaarnakuoriaisia. Sutena se hyökkää saaliin kimppuun ja syö siitä pehmeät osat, vain kova kitiinikuori jää jäljelle. Muurahaiskuoriaisen merkitystä korostaa se, että suuri osa sen saaliseläimistä on naaraita, jotka se nappaa ennen kuin ne ehtivät munimaan. Itse muurahaiskuoriainen asettelee munansa kaarnakuoriaisten asuttaman puun kuorelle, mistä toukat hakeutuvat kaarnakuoriaisten käytäviin. Ne ovat tehokkaita saalistajia, jotka tyhjentävät käytävän toisensa jälkeen eivätkä kaihda käymästä isojen sarvijäärätoukkienkaan kimppuun. Täysikokoisina ne kömpivät maahan koteloitumaan. Ilmeisesti sekä toukka että aikuinen voivat talvehtia. Muurahaiskuoriaiset ovat havumetsien lajeja. Itse nimilaji suosii mäntyä, ja hyvin samannäköinen pikkumuurahaiskuoriainen kuusta. Muurahaismainen ulkonäkö saattaa suojella muurahaiskuoriaista tiaisilta ja puukiipijältä, kun se etsii rungolta saalista Muurahaiskuoriainen ja muut kaarnakuoriaisia jahtaavat pedot ja loiset pitävät enimmän aikaa kaarnakuoriaiskannat kohtuullisina. Myrskytuho tai muu laaja puukuolema saa kaarnakuoriaiset lisääntymään niin nopeasti, etteivät pedot ja loiset ehdi kannan nousua torjumaan. Ylenpalttisen runsaan ruokapöydän ääressä pedotkin lisääntyvät nopeasti ja lopulta palauttavat kaarnakuoriaisten määrän kohtuulliseksi. Kaarnakuoriaiskannan romahdus taas tietää nälkäkuolemaa muurahaiskuoriaisille. Se taas antaa mahdollisuuden uuteen kaarnakuoriaisten tulvaan. Kaarnakuoriaisten kauhu Tiikerimäisen värikäs muurahaiskuoriainen on metsänkasvattajan apuri. Puusta on pian tulossa niukkuustuote – ainakin jos epäilemme ainespuun joutuvan haketai sellukattilaan. Ei kuitenkaan huolta huomisesta, kun otamme tiestömme tai paremminkin tienvarret aktiiviseen hakehyötykäyttöön. Silloin riittää materiaalia monelle ja moneen tarkoitukseen. Maamme tieverkko on noin 454 000 kilometriä, joten tienvartta on noin 908 000 ilometriä. Pitkä pätkä, joka kasvaa villinä ”valmista hakemateriaalia”. Tähän tietoon nojaten maahamme perustetaan niin sanottu Hakeprikaati. Sen käyttöön hankitaan esimerkiksi kymmenen hakepuimuria, joista Veli Pohjonen kirjoitti Helsingin Sanomissa (29.2.) Puimurin tekniset ratkaisut jätetään vaikkapa Ponsselle. Kone ei ehkä olisi varsinainen puimuri, vaan giljotiinipäällä varustettu ”puunpoimija”: poiminta, haketus, puhallus säkittäjään ja siirto logistisesti sopiviin haketerminaaleihin. Kaksi Hakeprikaatin konetta alkaa rouskuttaa tienvarsipuustoa, ja päivässä edetään kolme kilometriä per kone. Kun vaikkapa Helsingistä lähtevät kaksi konetta etenevät nelosja viitostietä viimeiselle kilometritolpalle, alkupäässä on jo uutta hakepuuta korjattavaksi. Hups, tässä taisi tulla samalla keksittyä ikiliikkuja. Korjattu hake kerätään/ varastoidaan kuivumista varten haketerminaaleihin, joista se sitten myydään huutokaupalla hakkeeen hyödyntäjille. Näin hakkeelle saadaan julkisesti noteerattu maailmanmarkkinahinta. Tätä hakepörssiä johdetaan Suomesta. Raaka-aineen omistuksesta tulee varmaan riita, mutta poikkeuslailla kaikki tien varsipuusto (ojan pohjalta 20 metriä tienvartta) otetaan hätätilahallituksen käyttöön ja yhteiseen hakehyvään. Hakeprikaati työllistää, maisemat avartuvat, liikenneturvallisuus paranee, ainespuu ohjautuu teollisuuden hyötykäyttöön ja Suomi niittää maailmanmainetta edistyksellisellä toiminnalla. Tästä voisi kehittää miljoonabisneksen – paitsi savolaisella jahkailumentaliteetillä. Nopsasti kaikki (halloo hallitus!) Hakeprikaatia perustamaan ja tukihakemuksia EU:lle raapustamaan. ISMO TASKINEN Kuopio Hakeprikaati hommiin Jälkikasvumme on ostamassa pienehköä metsätilaa lisämaaksi. Tarkoituksena olisi lainata hänelle ostoon tarvittavan summa. Millainen lainapaperi tulisi tehdä välillämme? Laina-ajaksi ajattelin 1+5 vuotta, jolloin ensimmäinen vuosi olisi lyhennyksistä vapaa ja sen jälkeen lyhennykset vuosittain. Korko olisi prosenttia. Teillä on oikeus antaa lapsille korotonta lainaa. Velkakirjaan merkitään lainan antaja, saaja ja lainan määrä. Kannattaa mainita, että laina on koroton. Maksuaikataulu on tärkeä, sillä se osoittaa, että laina on tarkoitus maksaa takaisin. Ilman maksuaikataulua verottaja voisi tulkita annetun lahjaksi. Korotonta lainaa ei tarvitse ilmoittaa verottajalle. VÄINÖ SIKANEN Miten laina pojalle? Ti m o To iv an en
PILKKEITÄ 25 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 LUONNOSTA JOUKO KUOSMANEN teksti ja kuvat E läimen takertuminen kalapyydykseen on aina ikävä tapaus. Vaikka vuosittaisista pyydyskuolemista ei ole tilastoa, näppituntuma on, että vahinkoja sattuu paljon – onpa kuollut majavakin löydetty katiskasta. Vahingot syntyvät usein ihmisten huolimattomuuden ja piittaamattomuuden takia, kun pyydyksiä hylätään syyttä suotta. Matalaan rantaveteen lasketuista talviverkoista koituu suuri uhka eläimille, samoin sulan veden aikaisista ajoverkoista – niihin on tarttunut Saimaalla jopa norppia. Vesilinnut vaaravyöhykkeessä ”Kevätkauteen ajoittuvat vesilintukuolemat ovat hyvin tavallisia”, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hannu Pöysä . Hän on perehtynyt vesilintujen populaatioegologiaan ja seuraa vesilintukantoja. ”Valitettavan usein näkee matalaan rantaveteen laitettuja katiskoja, joissa osa nieluista on vedenpinnan yläpuolella. Niihin ui keväällä rantaviivan tuntumassa ruokailevia aikuisia puolisukeltajasorsia ja myöhemmin alkukesällä myös poikasia”, Pöysä kertoo. Pieni huolimattomuus voi aiheuttaa suuren vahingon. Suora auringonpaiste tai vesisade ei kauan anna armoa pyydyksen sisään joutuneelle eläinvangille. Soidinkaudella sattunut vahinko ei kohdistu yksinomaan kalanpyydyksissa menehtyneihin yksilöihin, vaan vaikutus kertautuu. ”Keväällä kalanpyydyksiin kuolevat naaraslinnut ovat erityisen suuri menetys, sillä ne ovat arvokkainta kannanosaa. Niissä menetetään sen vuoden poikaset, ja koska vanhojen linVerkkojen turhat uhrit Moni kuolema vältettäisiin, jos verkkoja ei hylättäisi ja niiden pauloissa olisi näkyvät merkit. ”VALITETTAVAN USEIN NÄKEE RANTAVEDESSÄ KATISKOJA, JOISSA OSA NIELUISTA ON VEDENPINNAN YLÄPUOLELLA.” Telkän ruokailuja soidinpaikat sijaitsevat matalissa järvenlahdissa. Tällaiseen paikkaan laitettu verkko voi koitua niiden hengenmenoksi, ellei auttavia käsiä ole lähellä. Ajoverkko ei erottele saalista koon tai harvinaisuuden perusteella. Pihlajaveden kuutti tarttui pesäluodon rintuukseen ajautuneeseen ahvenverkkoon. tujen luontainen hengissä säilyvyys on varsin korkea, samalla menetetään myös tulevien vuosien poikastuotto.” Kaikki tämä on poissa metsästäjien syksyisestä vesilintusaaliista. Eikä tappiona ole pelkkä lintuluvun lasku, vaan eläimillä on arvoa muutenkin kuin riistana: vesilintuja on hauska seurata mökkirannoilla tai jopa kaupunkiympäristössä. ”Vesilintujen viimeaikainen taantuminen liittyy elinympäristöön, erityisesti vesien ylirehevöitymiseen ja sen mukananaan tuomiin ongelmiin. Tutkimuksissa on havaittu, että taantuminen koskee nimenomaan rehevien vesien lajeja ja kantoja”, Pöysä sanoo. Keväinen kuvausretki lintukosteikolle paljastaa muutoksen. Alueelle palaavien muuttoparvien koko on pienentynyt vuosi vuodelta ilman pyydyskuolemiakin. Menetyksiä voidaan estää Kun kevään sulapaikoilla kalastetaan, vahingoilta ei voida kokonaan välttyä. Niiden minimoiseksi on hyvä tukeutua Hannu Pöysän ohjeisiin. ”Pintaverkoissa selvästi näkyvät merkit yläpaulassa saattavat edesauttaa sitä, että linnut välttävät sukeltamasta verkon äärellä. Pohjaverkot ja väliveteen viritetyt verkot ovat sukeltaville vesilinnuille suurempi uhka. Myös niissä selvästi erottuvat merkit alaja yläpauloissa auttavat lintua välttämään verkkoa.” Yksi tapa estää telkkiä ja sorsia joutumasta verkkoihin on upottaa kohot noin puoli metriä pinnan alle. Silloin linnut pääsevät uimaan esteettömästi verkon yli, eikä räpylästä kiinni jäämisen vaaraa enää ole. Eläin ei kuole nopeasti, ellei pyydys tukehduta sitä. Sen voi irrottaa, tarkastaa terveydentilan ja päästää vapaaksi. Yleensä kiinni jääneistä eläimistä ei löydy sellaisia vauriota, jotka tarvitsisivat hoitoa. Keväällä järviluonto herää kylmän ja pitkän talven jälkeen uuteen kukoistukseen ja koittaa vesilintujen lyhyt kosiohetki. Turvataan se niille.
PILKKEITÄ 26 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 Mika Honkalinna: Korppiretki. Maahenki Oy 2015. 188 sivua. HInta 33 euroa. NYT se on osoitettu. Syvällisesti asiaan perehtymällä ja pelkistämällä luontokuvaaja, joka kykenee myös tunnelmoivaan kirjalliseen ilmaisuun, voi tulla palkituksi – vaikka kuvauksen kohde olisikin vain yksi lintumaailman ”taviksista”. Vuoden 2015 luontokirjaksi WWF on nostanut Mika Honkalinnan teoksen Korppiretki. Viiden finalistin joukosta voittajakirjan valitsi professori Sixten Korkman. Prologi osoittaa kirjoittajan luontoharrastuksen syntyneen ikään kuin vahingossa. Tarkemmin määrittelemättömän taajaman koulupojat hakeutuivat lähimetsään laavulle ja nuotiolle pois ihmisten silmistä. Jokamiehenoikeuksia rikottiin ehkä avotulen verran, mutta kuvauksesta päätellen metsä oli märkä tai jopa lumessa. Ja korppi lensi yli poikien laavun. Vasta paljon myöhemmin lukijalle selviää tekstistä, että oltiin Kymenlaakson maisemissa. Superterävistä mustavalkokuvista on vain sivua aikaisemmin voinut päätellä, että Itä-Suomessa ollaan: korppi istuu rämemännikössä maahan kaatuneella kelolla ja valo taittuu vaiveron lehdistä. Ja se on siten kevät, koska vaivero kukkii. Taviksista syntyi vuoden luontokirja KIRJAT KIRJAT MIka Honkalinnan kirja yhdistelee sekä valokuvia että päiväkirjan muistiinpanoja. Kirjan kuvitusta. Kirja rakentuu näennäisesti kahdesta korppiretkestä, jotka lomittuvat useina omina lukuinaan toistensa sisään. Sekä sisällysluettelo että erityisesti toisen, kaveriporukalla tehdyn, retken sijoittelu taustaharmaille sivuille, jäsentelevät kokonaisuuden. Taitto mukailee oivallisesti preesensmuotoon kirjoitetun keväisen retken etenemistä. Syvälliset pohdinnat sisältyvät toiseen – täysin omaan – korppiretkeen, jonka kaari ulottuu kirjoittajan nuoruudesta aina nykyhetkeen. Kirja sisältää runsaasti tietoa sekä korpista lajina että sen elinympäristöistä. Muitakin eläimiä esiintyy, mutta ne on rajattu määrätietoisesti sivuosiin. Kirjan vahvuutena on tekstin ja valokuvien sopusointuinen yhdistely. Varsinaisia kuvatekstejä ei ole. Kirja luottaa kokonaisuuden aukeamiseen ilman sanallista osoittelua. Valittu rakenne toimii. Se suorastaan houkuttelee lukijaa eteenpäin löytöretkelle. Kirjaa ei selata. Kirja on koettava kokonaisvaltaisena sanan ja kuvan symbioosina. Se haastaa lukijan itse löytämään kuhunkin kuvaan kätketyn sanoman. Onko kuvasta tarkoituskaan löytää korppia? Miten tämä luontokirja poikkeaa muista? Kirja on nostalginen tarina eteläsuomalaisesta luonnosta. Maankäytön muodot ovat kolmessakymmenessä vuodessa muuttuneet, mutta kirjoittaja ei lankea – kuten tällaisissa kirjoissa yleensä – harjoitettua taloustoimintaa yksiviivaisesti sättimään. Mielenrauhansahan siinä menettäisi. Korppiretken päätteeksi on todettava, että tietokirjakin voi olla esteettinen kokonaisuus. JUHANI PÄIVÄNEN Kirjoittaja on suometsätieteen emeritusprofessori. Markku Kuisma: Venäjä ja Suomen talous. Siltala 2015. 350 sivua. Hinta noin 25 euroa. SUOMEN ja Venäjän suhteesta on kirjoitettu paljon kirjoja, mutta professori Markku Kuisma on löytänyt aiheeseen vielä yhden mielenkiintoisen näkökulman. Hän tarkastelee viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan, miten Venäjä on vaikuttanut Suomen talouteen. Aikaperspektiivi ulottuu Pietarin kaupungin perustamisesta 1703 aina viime vuoteen asti. Kirja on myös hyvä katsaus metsäteollisuuden historiaan, jossa Venäjä on ollut hyvä sparraaja, kilpakumppani ja markkina. Suomen ja Pohjoismaiden historian professorina toimiva Kuisma tuntee aiheen hyvin, sillä hän on kirjoittanut useita metsäteollisuuteen liittyviä teollisuusja yrityshistorioita. Puunjalostusteollisuus on lähes aina suuntautunut länteen, mutta ilman Venäjää se ei olisi kehittynyt niin vahvaksi. Esimerkiksi 1800-luvun puolivälin sahanrakennusboomi sai alkunsa Venäjän tarpeesta vahvistaa Krimin sodan köyhdyttämää valtiontaloutta. 1900-luvun alussa suomalainen paperiteollisuus nousi Venäjän kysynnän varassa maailmanluokan tekijäksi. The Times kuvasi 1916 tuon ajan suuryritystä Kymiyhtiötä venäläiseksi paperikuninkaaksi ja – hiukan liioitellen – maailman suurimmaksi paperitehtaaksi. Kuisma kuvaa, miten Suomesta kasvoi suurvallan kyljessä paitsi teollinen pikkujättiläinen, myös ketterä sopeutuja. Hyvä esimerkki nopeasta sopeutumisesta sijoittuu vallankumouksen jälkeisiin vuosiin. Juuri niiden edellä Suomen ja Venäjän kauppa kukoisti. Idänvienti ehti nousta yli 90 prosenttiin, mistä suurin osa oli paperia. Kun kysyntä Neuvostoliiton syntyessä romahti, metsäpatruunat käänsivät selkänsä Pietarille ja uudet kauppakumppanit löytyivät Lontoosta hämmästyttävän nopeasti. Ennen toista maailmansotaa, vienti Suomesta suuntautui lähes kokonaan länteen ja Pikkujättiläinen karhun naapurissa siitä parhaimmillaan 90 prosenttia oli paperia, puuta, sellua ja sahatavaraa. Venäjä ja Suomen talous -kirja auttaa suhteuttamaan myös nykypäivän ongelmia idänkaupassa. Historian kuluessa maiden välillä on ehtinyt tapahtua niin paljon, että on helppo ennustaa talouspakotteiden jäävän historiaan vain väliaikaiseksi häiriöksi. ELIISA KALLIONIEMI Suojärven massapuu jalostettiin 1920-luvulla selluksi ja paperiksi länsimarkkinoille Lu st o/ En so n ko ko el m a
PILKKEITÄ 27 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 Tapio Silva Oy Siemenkeskus puh. 0294 32 6000 siemenkeskus@tapio. Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle Jalostettu mänty kasvaa 15 – 25 % enemmän kuin luontainen mänty HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5 – 20 vuotta nuorempana KYLVÄ HYVÄÄ! Voit tilata siemeniä suoraan Tapion kaupasta: www.tapio. /kauppa KASVAA TUOTTAVA METSÄ LUKIJALTA OLIN kymmenisen vuotta sivussa metsäisistä keskusteluista, mutta sitten tilasin Metsälehden. Lehden myötä tuli eteen entinen elämäni metsäntutkijana, kuten hirvet ja taimikot. Otin aikoinaan työkseni hirvikarkotteiden kehittämisen. Yksi niistä pohjautui koivutisleeseen. Minun kontollani oli kehittää pelletti, johon tisle asennettiin. Raportoin kokeiden etenemisestä sekä tuloksista. Lopputulos oli, että taimet säästyivät, mikä on yhä todettavissa. Kehittämäämme menetelmää kokeiltiin myös toisaalla, ja tuloksilla oli myös Metsälehden lukijoilla tilaisuus ”herkutella”. Tutkijan lausunto oli murskaava: Hirvet makasivat koealueella ja söivät taimia. Lausunto pohjautui koetta hoitaneen talonemännän lausuntoihin, ja ne olivat tosiperäiset. Tulkinnoissaan tutkijalta jäi kuitenkin mainitsematta, tehtiinkö koe ohjeiden mukaisesti. Koe aloitettiin sydäntalvella, ja tulokset todettiin keväällä. Ohjeeni oli, että kokeen alettua kahden viikon kuluttua Hirvet, taimikot ja byrokraatit ELIISA KALLIONIEMI, teksti ja kuva METSÄLEHTI Makasiinin artikkeli riskien hallinnasta voitti Vuoden juttu -palkinnon Aikakauslehtien liiton järjestämässä kilpailussa. Voitokkaassa jutussa toimittaja Liina Kjellberg perehtyi metsänomistamiseen liittyviin riskeihin. Artikkeli alkoi eteläsavolaisen Kari Kokkosen metsästä, mistä näkökulma laajeni yleiselle tasolle. Toimittajan lisäksi palkittuun työryhmään kuuluivat toimitussihteeri Jussi Collin , AD Anna Back ja valokuvaaja Ville Kokkola . Palkintojen jakotilaisuudessa Liina Kjellberg kiitti metsänomistajia, jotka lehden välityksellä kertovat kokemuksistaan muille metsänomistajille. ”Muutkin metsäiset kumppanit ovat tässä työssä tärkeitä. Riskit haltuun -artikkelia tehdessämme saimme apua muun muassa Etelä-Savon metsänhoitoyhdistykseltä”, hän kertoo. Palkintoraadin mielestä juttu osoittaa, että myös riskienhallinnasta on mahdollista kirjoittaa ja ottaa kuvia kiinnostavasti. ”Jutussa näkyy tekijöiden tarkka paneutuminen aiheeseen, ja se on erinomainen esimerkki ammattilaisten onnistuneesta yhteistyöstä.” Aikakauslehtien liitto järjestää Edit-kilpailun vuosittain. Metsälehti Makasiinin artikkeli osallistui kilpailusarjaan, jossa palkittiin vuoden juttu 2015 ammattija järjestölehdessä. Metsälehdelle juttupalkinto pelletit tuli kosteuttaa tisleellä uudelleen. Sama piti toistaa kevääseen saakka. Saamani tiedon mukaan jälkihoitoa ei suoritettu, ja niinpä iloittelu tisleen tehottomuudesta ja hirvien lekottelu taimikoissa esiintyy julkisuudessa tänäkin päivänä. Samoihin aikoihin käynnistettiin epäilyt tisleen, tervan ja tuhkan vaarallisuudesta sekä maan mikroeliöstölle että ihmisille. Olin todennut oman kokeeni onnistuneen ja kerroin asian myös epäonnistuneen kokeen tutkijalle. Kutsuin hänet paikan päälle toteamaan tuloksen. Hänellä ei valitettavasti ollut määrärahoja eikä aikaa. Kerroin maksavani hänen reissunsa, jos tietoni on perätön. Sen paremmin häntä kuin Helsingin ”metiaa” ei tähän mennessä ole näkynyt. Arvelin että tänä päivänä, kun tuhka ja terva ovat päässeet pannasta ja kelpaavat hyötykäyttöön, niin ehkä myös koivutisle olisi vihdoin hovikelpoinen. Otin yhteyttä valmistajaan joka kertoi, että tuotetta löytyy. Viranomaisten määräyksestä tuotteen kutsumanimi ei ole karkote vaan ”hajuste”. Byrokraattinen pelleily ei ole 10 vuodessa ainakaan vähentynyt. Hirvien käyttäytymiseen pystyy vaikuttamaan ja sitä ohjaamaan, mutta kuka valmistaisi hajusteet ministeriön ihmisiä varten? SAULI TAKALO Oulainen Jaana Pelkonen (vas.) ojensi palkinnon Liina Kjellbergille, Jussi Collinille ja Anna Backille. Lu st o/ En so n ko ko el m a
PILKKEITÄ 28 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 PALVELUKSEEN HALUTAAN TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA LUKIJAMATKA KOKOUSKUTSU Eläkekassa Verson varsinainen kassankokous pidetään torstaina 21.4.2016 klo 13.00 Ravintola Tekniskassa, osoite Eerikinkatu 2, 6. krs, 00100 Helsinki. Kokouksessa käsitellään kassan sääntöjen 24 §:ssä mainitut varsinaiselle kassankokoukselle kuuluvat asiat. Tilintarkastajiksi esitetään valittavaksi KHT Paula Pasanen ja hänen varahenkilökseen KPMG Oy Ab sekä KHT Saila Lähdekorpi ja hänen varahenkilökseen KHT Marcus Tötterman. Tilinpäätöstä koskevat asiakirjat ovat nähtävinä 14.4.2016 alkaen eläkekassan toimistossa Fredrikinkatu 45 A toimiston aukioloaikoina. Asiakirjojen jäljennökset lähetetään osakkaille ennen kokouspäivää. Helsingissä 26.1.2016 HALLITUS Osakkaiden ja jäsenten yksilöidyt ja päivätyt valtakirjat on toimitettava eläkekassan toimistoon tarkastettaviksi viisi päivää ennen kokousta eli 16.4.2016 mennessä. Jäsenen, joka aikoo henkilökohtaisesti käyttää kokouksessa äänivaltaansa, on ilmoitettava osallistumisestaan (sähköpostilla elakeverso@elakeverso.fi tai puhelimella 020 198 5987) edellä olevaan ajankohtaan mennessä. TULE TÖIHIN KEHITTYVÄÄN JA VIREÄÄN ORGANISAATIOON! Päijänteen Metsänhoitoyhdistys toimii kahdeksan kunnan alueella eteläisessä Keski-Suomessa, nimensä mukaisesti Päijänteen rantamilla. Olemme täyden palvelun talo mitä metsänhoitoon ja metsätalouteen liittyviin palveluihin tulee. Kiitos toimialueemme vahvan metsätalouden ja -teollisuuden, kuulumme maamme metsänhoitoyhdistysten kärkikastiin kaikilla mittareilla mitattuna. toimialueellamme on n. 270.000 ha yksityismetsiä ja hakkuusuunnite on n. 1,7 milj. m3 jäsenkuntamme koostuu n. 5.500 metsänomistajasta, yhdistyksemme palveluksessa on 36 henkilöä välillisesti työllistämme 150 – 170 henkilöä yhdistyksemme liikevaihto on n. 10 milj. €/v, korjuupalvelumme puumaksuvirta on 15 – 18 milj. €/v Kahden metsäneuvojamme siirtyessä viettämään ansaittuja eläkepäiviä haemme palvelukseemme KAHTA METSÄNEUVOJAA Korpilahden toimistollemme haemme hoitotöiden toteuttajaa, tämä paikka täytetään mahdollisimman pian. Laukaan toimistollemme haemme metsäneuvojaa, jonka tehtävänä on monipuolisten metsäja puukauppapalveluiden tuottaminen metsänomistajille. Tämä paikka täytetään sopimuksen mukaan myöhemmin syksyllä. Edellytämme hakijoilta alan koulutusta, puukaupan osaamista, markkinointija asiakaspalveluhenkisyyttä, positiivista asennetta ja yhteistyökykyä. Aiempi mhykokemus katsotaan eduksi. Pyydämme hakemukset palkkatoivomuksineen 15.4.2016 mennessä sähköpostitse osoitteella harri.kivirinta@paijannemhy.fi. Lisätietoja tehtävistä antaa toiminnanjohtaja Harri Kivirinta, p. 0400 340063. Tietoja yhdistyksestämme löytyy myös internetsivuiltamme osoitteessa www.paijannemhy.fi Päijänteen MHY 2 x 170_92mm 17.3.2016 12.30 Sivu 1 Jämsän ammattiopisto Metsäalan osaamista Jämsästä! Metsuri-metsäpalvelujen tuottaja: metsänomistajakoulutus 22.4.2016–31.5.2018 Metsänomistajakoulutuksessa opiskelet ajankohtaisia ja käytännönläheisiä oman metsän hoidossa hyödynnettäviä tietoja ja taitoja, kuten metsätietojen keruuta oman metsäsuunnitelman päivittämiseksi. Voit suorittaa metsäalan perustutkinnon tai vain haluamasi osatutkinnot. Koulutus tapahtuu pääosin viikonloppuisin ja arki-iltoina. Metsuri-metsäpalvelujen tuottaja: erikoispuiden kaatoja hoitopalvelut -osatutkinto 22.4.–30.9.2016 Metsäalan ammattilaisille järjestettävässä lisäkoulutuksessa voit suorittaa erikoispuiden kaatoja hoitopalvelujen osatutkinnon. Koulutuksessa opitaan puiden kaatoa vaativissa olosuhteissa ja erityisvälineillä. Pääsyvaatimuksena on moottorisahan ammattimaisen käytön osaaminen. Koulutus tapahtuu pääosin viikonloppuisin ja arki-iltoina. Lisätiedot ja haku: Markus Seppänen, puh. 040 341 4457, markus.seppanen@jao.fi www.jao.fi/jamsanammattiopisto ? Koulutushaku .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .w w w .ja o .fi Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi on alueensa suurin toimija yksityismetsätaloudessa. Palvelemme 11 500 metsänomistajaa kahdentoista kunnan alueella. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 50 ja liikevaihtomme on noin 14 milj. €. Haemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄNEUVOJAA toimimaan Saarijärven kunnan alueella. Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta, kykyä sitoutua, myyntija asiakaspalvelutaitoja sekä kokemusta puukaupasta. Palkkaus YT/ Meto tes:n mukaan. Hakemukset liitteineen ke 6.4.2016 mennessä osoitteeseen: Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi, Sivulantie 11, 43100 Saarijärvi. Sähköpostitse osoitteeseen: ilpo.pentinpuro@mhy.fi. Hakemuksia ei palauteta. Tiedotamme työnhaun tuloksista osoitteessa: www.mhy.fi/keski-suomi. Tiedusteluihin vastaa tj. Ilpo Pentinpuro p. 040 554 3857. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi päätoimisto: Sivulantie 11, 43100 Saarijärvi www.mhy.fi/keski-suomi ? www.facebook.com/mhykeskisuomi Metsänomistajat KESKI-SUOMI Metsälehden kesän lukijamatkalla on vielä paikkoja vapaana. 8.–11.6. järjestettävällä reissulla pääset tutustumaan KWF-messuihin, joka on tämän vuoden metsätapahtumista Euroopan laajin. Ilmoittautumiset ja tiedustelut Päivi Lindgrén, Trio Travels, puhelin 020 756 8615 tai sales@triotravels.fi Lisätietoa osoitteesta www.triotravels.fi Lukijamatka konemessuille Metsäala ja luontojärjestöt vetoavat maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiseen Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson rahoituksen turvaamiseksi. Toiveena on, että huhtikuun kehysriihessä hallitus vahvistaisi ohjelman rahoitusta niin, että sen tavoitteet voitaisiin saavuttaa määräaikaan mennessä. Vetoomuksessa korostetaan myös Metso-ohjelman merkitystä ilmapiirin parantamisessa. Metso on perustunut maanomistajien vapaaehtoiseen suojeluhalukkuuteen ja siten parantanut luonnonsuojelun yleistä hyväksyttävyyttä. Lisäksi ohjelma on luonut uusia yhteistyöverkostoja suurelle joukolle metsäja ympäristöalan toimijoita. Ohjelman vuoteen 2025 yltävistä tavoitteista on yhä saavuttamatta puolet, ja hallituksen päätös kutistaa ohjelman rahoitusta 60–70 prosentilla vaikeuttaa vakavasti suojelutavoitteen saavuttamista. Vetoomus Metsoohjelman puolesta Suomen vanhin luonnonsuojelualue, Mallan luonnonpuisto, täyttää 100 vuotta. Mallatunturit rauhoitettiin jo Venäjän vallan aikana sata vuotta sitten, luonnonpuistoksi alue muutettiin vuonna 1938. Suomen, Ruotsin ja Norjan yhtymäkohdassa sijaitseva Malla on tärkeä niin luonnonsuojelulle kuin tutkimuksellekin poikkeuksellisen rikkaan kasvija hyönteislajistonsa vuoksi. Lajiston erityislaatuisuutta kunnioitetaan myös juhlavuoden kunniaksi uusitulla luonnonpuiston tunnuksella. Luonnonpuiston uuden tunnuksen on suunnitellut Tytti Muurinen ja viimeistellyt Timo Karinen . Mallan luonnonpuisto jo satavuotias Ilmoita metsälehdessä! Soita Jarmolle: p. 050 331 4137
PILKKEITÄ 29 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa MAATILA, Pöytyä, Yläne 20,67 ha. Tiheää metsää, jota ei ole vuosiin käsitelty. Käytännössä koko tila on käsiteltävissä pääosin kasvatushakkuin. Eu-tukikelpoista peltoa n. 3,5 ha, vuokrattu 2016 loppuun. 95.000 € / tarjous 22.2.2016 klo 16 mennessä. Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 METSÄTILA, Juuka 96,9 ha. Runsaspuustoinen määräala, Juuan taajamasta n. 13 kilometriä. Rajautuu Luikonlahdentiehen (n:o 506) reilun 1,5 km matkalta. Suurimmaksi osaksi varttuneita kasvatusmetsiä. Noin 5 % pinta-alasta eri-ikäisiä taimikoita. Uudistuskypsää metsää n. 11 ha. Kokonaispuusto n. 14 850 m³, keskipuusto n. 155 m³/ha. Myydään tarjousten perusteella, pohjahinta 453 600€. Myyjä pidättää itsellään oikeuden hyväksyä tai hylätä saamansa tarjoukset. UPM Bonvesta metsätila. METSÄPALSTA, Savitaipale 62 ha. Taimikkovaltainen metsätila Savitaipaleen eteläosassa. Taimikot pääosin hyvin onnistuneet ja maapohjat kasvavia. Kokonaispuusto n. 2377 m 3 . Tilalla n. 5 ha osin metsittyneitä peltoja. Kuvion 14 ympäristössä mahdollisesti hyödynnettävää maa-ainesta (vuorisoraa). Tee tarjous! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Parikkala, Melkoniemi 48,985 ha. Kolmesta kiinteistöstä muodostuva kohde hyvän tieyhteyden varrella. Kasvupohjat reheviä, kokonaispuuston määrä n. 3700 m 3 , tukkipuun osuus n. 1350 m 3 . Erilliskauppa mahdollinen. Anttola 3:58 23,16 ha, Varpasenmäki 3:50 n. 24,05 ha, Varpanen 12:8 1,7750 ha. Varpasenmäki-kiinteistössä myyjä pidättää itselleen talouskeskuksen alueen, n. 3 ha, ja n. 0,3 ha:n kokoisen määräalan Tynnyrlammen rannalta. Yht. 153.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Metsätila, as.rak.paikka, 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä taajamasta. 2 kiinteistöä: suurempi kiinteistö (12 ha) on pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak, piharak. sekä varasto. Toisella kiinteistöllä (7,56 ha) rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Kiinteistö voidaan jakaa osiin, tarjouksia erikseen metsäalueista, rantarakennuspaikoista tai asuinrakennuspaikasta otetaan vastaan. Yht. 160 000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄPALSTA, Sotkamo 20,9 ha. Määräala Tipasojalla, kokonaispuusto n. 3 490 m³ ja keskipuusto n. 167 m³/ha. Varttunutta kasvatusmetsää n. 17 hehtaarin alalla. Keskipuusto näissä 173 m 3 /ha, joten runsaasti välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Todellinen sijoittajan palsta! UPM Bonvesta metsäpalsta. Mh. 84.700 €. METSÄPALSTA, Savonlinna 26,5 ha. Määräala Moinsalmella. Myydään metsäpalstana, jolla vanha maatilan talouskeskus purkukuntoisine rakennuksineen. Puuston kokonaismäärä noin 2500 m 3 . Valtaosa puustosta hyväkasvuista, hoidettua kasvatusmetsää. Omaa Saimaan rantaviivaa on noin 1 km. Mh. 75.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Rovaniemi, Suopajärvi 130 ha. Metsätila vanhoine asuinja piharakennuksineen. Tila rajoittuu Suopajärveen, jonka rantaviivaa yli 1 km. Metsät pääosin kasvatusmetsiä ja taimikoita. Tila rajoittuu laajoihin valtionmaihin. 84.000 €/tarjous. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Metsätila, joka sijaitsee 2 palstassa. Metsät ovat pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1.650 m 3 . Ylimmäisen Ahmalammen rannalle voi anoa poikkeamisluvalla lomarakennuspaikkaa. 35.000€/tarjous Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 KANTA-HÄME Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme ry toimii Hattulan, Hausjärven, Hämeenlinnan, Janakkalan, Kuhmoisten, Lopen ja Riihimäen alueilla. Yhdistyksellä on noin 5 000 jäsentä, jotka omistavat metsämaata noin 195 000 ha. Palveluksessamme on 24 toimihenkilöä. Haemme KORJUUESIMIESTÄ määräaikaiseen työsuhteeseen (n. 12 kk). Toimialueena ovat Hämeenlinnan seutu (Tuulos, Hauho, Lammi) sekä Kuhmoinen. Edellytämme hakijalta hyvää yksityismetsätalouden tuntemusta ja soveltuvaa koulutusta (esim. Mti, AMK). Eduksi katsotaan aiempi työkokemus MHY:ssä, perehtyneisyys puunkorjuuseen ja työnjohtotehtäviin. Määräaikainen työsuhde alkaa toukokuussa sopimuksen mukaan. Työsuhteessa noudatetaan YT/METO-työehtosopimusta. Hakemus (ml. palkkatoive) ja ansioluettelo toimitetaan su 3.4.2013 klo 16:00 mennessä osoitteeseen rekry.kanta-hame@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa korjuuesimies Kaisa Inkiläinen arkisin klo 8-16 p. 040-450 1669 tai kaisa.inkilainen@mhy.fi Metsänomistajat MHY Kanta-Häme 2 x 120_92mm 21.3.2016 10.03 Sivu 1 Eltel on johtava eurooppalainen teknisten palveluiden toimittaja infraverkkotoimialalla, joka palvelee yhteiskunnan kriittisiä infrastruktuuriverkkoja. Toiminta jakaantuu kolmeen segmenttiin: Power, Communication ja Transport & Security. Toiminta-alueina ovat Pohjoismaat, Baltia, Puola, Saksa, Iso-Britannia ja Afrikka. Eltel tarjoaa laajan valikoiman palveluita ulottuen suunnittelu-, rakentamisja ylläpitopalveluista aina kokonaisvaltaisiin projektitoimituksiin asti. Yhtiöllä on monipuolinen sopimuskanta sekä uskollinen, kasvava asiakaskunta suurten verkonomistajien joukossa. Eltelin palveluksessa työskentelee noin 9600 työntekijää ja konsernin liikevaihto oli 1,255 miljardia euroa vuonna 2015. Eltelin osake on ollut listattuna Nasdaq Tukholmassa helmikuusta 2015 lähtien. Tervetuloa todellisten tekijöiden maailmaan! Eltelin Sähkönjakelun liiketoiminnan voimansiirron kunnossapito etsii kunnossapidon kasvustotiimiin PROJEKTIPÄÄLLIKKÖÄ Koulutuksesi voi olla metsätalousinsinööri tai muu soveltuva luonnonvara-alan tutkinto. Tehtävä on vakituinen ja työhönottopaikka on sovittavissa hakijan kanssa, sijoittuen kuitenkin Etelä-Suomeen. Projektipäällikön vastuulle kuuluvat voimajohtojen läheisyydessä tehtävät reunavyöhykehakkuut, sähköturvallisuutta vaarantavien puiden poistot, oksimiset sekä voimajohtolinjojen alustan raivaukset. Myös helikopterilla tehtävät reunavyöhykkeen puiden latvasahaukset ovat osa toimenkuvaa. Tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää erinomaisia vuorovaikutustaitoja, itsenäistä työotetta, tuloshakuisuutta, matkustusvalmiutta sekä hyvää suomen kielen taitoa. Arvostamme palveluhenkistä asennetta sekä alan hyvää tuntemusta. Eduksi katsomme puukaupallisen osaamisen. Tarjoamme monipuolisen ja haastavan vakituisen työn oman alansa johtavan yrityksen palveluksessa. Saat työssäsi muun organisaation tuen sekä mukavan työyhteisön. Lähetä hakemuksesi palkkatoiveineen 17.4.2016 mennessä osoitteeseen antti.laitinen@eltelnetworks.com. Kirjoita sähköpostin otsikkokenttään tunnus ”Projektipäällikkö, Voimansiirto”. Lisätietoja tehtävästä antaa palvelupäällikkö Antti Laitinen, puh. 040 311 2311 www.eltelnetworks.fi ELTEL 2 x 200_92mm 24.3.2016 10.57 Sivu 1 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153 000 (KMT/14) Painopaikka Punamusta, Joensuu
30 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 PILKKEITÄ METSÄKUSTANNUS OY Filosofian maisteri Tuomas Kares, 45, on aloittanut Metsäkustannuksen käytännön tietokirjoista vastaavana kustannuspäällikkönä. Hän on aiemmin työskennellyt mm. Karisto Oy:ssä tietokirjallisuuden kustannuspäällikkönä. Kareksen tehtävää aiemmin hoitanut Ilpo Jäppinen on siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen. NIMITYS LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 70 VUOTTA 15.4. Simo Kaamanen, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän valtuutettu, Naantali 60 VUOTTA 6.4. Tapani Heikkilä, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän varavaltuutettu, Mynämäki 13.4. Erkki Teperi, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän varavaltuutettu, Eurajoki 50 VUOTTA 4.4. Martti Heiskanen, Metsänhoitoyhdistys Savotan valtuuston jäsen, Iisalmi (juhlii perhepiirissä) 8.4. Pasi Särvä, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän varavaltuutettu, Sauvo Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi kalankasvatusta ja vesiviljelyä kehittämällä. Norjalaiset puolestaan valittelivat, kuinka vaikeaa on saada eri sektorit, kuten metsä-, kemia-, maataloussektorit toimimaan yhdessä. Heille tekisi mieli sanoa, että unohtakaa sektorit ja kehittäkää yhteistyötä toimialarajojen yli. Meillä Suomessa siihen on käsitekin: teolliset symbioosit. Ruotsi kipuilee huoltovarmuuskysymysten kanssa ja on kiinnostunut muun muassa siitä, kuinka Suomi on varautunut turvaamaan ruuansaannin vakavan kriisin aikana. Lainsäädännöllä ja huoltovarmuustoiminnalla tietenkin! Tanskassa biotalous on maatalousja bioenergivetoista. Maassa toimii myös kansallinen biotalouspaneeli. Pohjoismainen biotalousstrategia valmistuu vuoden loppuun mennessä. Matkan varrella opimme toinen toisiltamme ja vahvistamme yhteistyö rakkaiden pohjoismaisten ystäviemme kanssa. Itse olen pohjoismaisen yhteistyön suuri ystävä ja ylpeä nordisti. Minulla on ilo ja kunnia istua Pohjoismaisen ministerineuvoston viime syksymä perustamassa biotalouspaneelissa, jonka tehtävänä on laatia yhteispohjoismainen biotalousstrategia. Tällä kertaa kieliongelmia ei ole, sillä paneelin puheenjohtaja ehdotti yhteiseksi kieleksi englantia ja perusteli sitä pitkällä oleskelullaan rapakon takana, minkä johdosta hänen skandinaaviskansa oli päässyt ruostumaan. Paneelin ensimmäisessä kokouksessa maaliskuun alkupuolella Kööpenhaminassa kukin maa kertoi, missä pisteessä kansallisten biotalousstrategioiden laadinta oli. Pohjoismaista ainoastaan Suomella on kokonaisvaltainen strategia, jota myös toteutetaan vahvalla poliittisella tuella. Eipä siis kumma, että keskustelu alkoi siitä, miten biotalous määritellään, mikä on vähän pitkästyttävää meille mutta välttämätöntä muille. ??? Pisimmällä Suomen jälkeen näyttää olevan Islanti, jossa biotalouden esiinmarssia on vauhdittanut vaikea taloustilanne pankkisektorin romahdettua 2008. Islanti on selviytynyt kriisistä sinistä biotaloutta eli Maailma makaa nyt sillä mallilla, että pohjoismainen yhteistyö on alkanut uudelleen kiinnostaa myös meitä suomalaisia. Kanssakäyminen Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanska ja Islannin kesken on helppoa ja hauskaa ajoittaisista kieliongelmista huolimatta. Periaatteessa kansojemme väliset suhteet hoidetaan skandinaaviskaksi, mutta usein käy niin että kukin puhuu omaa kieltään, paitsi tietenkin suomenkieliset suomalaiset, jotka yrittävät selvitä tilanteesta kuin tilanteesta kouluruotsilla yleensä kuitenkin ihan kunniallisesti. Joidenkin arvioiden mukaan pohjoismaalaiset ymmärtävät toistensa puheesta noin 60 prosenttia. Se ei kuitenkaan estä meitä neuvottelemasta jopa kansainvälisisstä sopimuksista pohjoismaisilla kielillämme, eli keskinäisestä luottamuksesta ei totisesti ole pulaa! Rakkaat pohjoismaiset ystävät MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat ELOKUVASSA ”Pieni suklaapuoti” suklaakaupan perustaminen pääsiäispaaston aikaan herätti närää pikkukaupungin arvomaailmaa pieteettisesti vaalivassa pormestarissa. Kaupungin muissa asukkaissa suklaapuodin kaakaopapuherkut taas aiheuttivat positiivista vipinää. Väli-Amerikan atsteekit ahmivat kaakaopapujuomaansa kaksin käsin vielä samana vuonna 1521 kun paavi julisti Lutherille kirkonkirouksen. Espanjalaisten valloittajien tullessa päättämään Kaakaopuiden vallassa atsteekkijuomingit, he kahmivat mukaansa kitkeränmakuiset pavut ja toivat Eurooppaan. Kuninkaallinen hoviväki nyrpisteli aluksi, mutta sokeria ja maitoa lisäämällä kaakaotuotteet saatiin maistumaan ”vauvasta vaariin”. Kaakaopavuista tuli uusi hittituote ja suklaateollisuus loi multimiljonäärejä, alkaen Hollannin kaakaokuninkaasta Casparus van Houtenista. Välija Etelä-Amerikan sademetsistä kotoisin oleva pienehkö kaakaopuu (Theobroma cacao ) tuottaa jopa puolen kilon painoisia hedelmiä usein suoraan rungosta. Niiden siemenet fermentoidaan eri käymismenetelmillä ja myöhemmin paahdetaan, jotta ”pavut” saisivat oikeanlaisen aromin. Suurimmat tuottajamaat löytyvät Afrikasta ja Aasiasta. Kaakaopapujen vaikutusten kirjo ihmiskehoon ja -mieleen on mittava. Osa vaikutuksista perustuu yksittäisiin kemiallisiin ainesosiin ja osa monen aineen yhdysvaikutuksiin. Osa taas on legendaa – joka tosin myy hyvin kaakaotuotteita. Tieteellinen tutkimustoiminta asian ympärillä on vilkasta. Nautiskelijoista päättömyyksiin Kaakaon ja suklaavalmisteiden mieltä rauhoittavat vaikutukset ja uskomus niihin ovat kansan erityisessä suosiossa. Suklaata syödään aidolla vakaumuksella sekä sydänsuruihin että -iloihin. Myös monitoimimies Giacomo Casanovan sanottiin nauttineen kaakaopapu-uutoksia rakkausseikkailujensa stimulanttina – tai lohdutuksena. Kaikkien suklaanystävien käytös ei historiassa ole aina ollut erityisen harmonista. Mittavia uhrimenoja suosineita muinaisia atsteekkeja pidetään jopa ihmiskunnan verenhimoisimpana kansana, vaikka he joivat suklaajuomaa päivittäin. Toisaalta kaakaopavut kävivät heillä myös sen ajan rahasta – kuten oravannahat muinaissuomalaisille. Vallanpitäjien kaakaonhimo ja mutkikkaat verotalouskiemurat saattoivatkin olla osasyy kiukkuisten atsteekkien päättömyyttä aiheuttaviin toimiin veronmaksajiaan kohtaan. Muinaiset hauholaisetkin kiistelivät oravannahkaveroistaan paavinvallan kanssa jo ennen atsteekkeja – mutta saivat pitää päänsä. Aku Ankan ystävät muistavat Roope-sedän jättimäisen rahasäiliön. Atsteekkien hallitsijan Montezuman aarrekammio saattoi olla sitäkin mittavampi, sillä erään kronikoitsijan mukaan sinne oli säilötty arviolta 960 miljoonaa kaakaopapua (yli 40 000 sen ajan papukuormallista). Arvopapusäiliön kokoa voi vain arvailla. Tänä päivänä kaakaopapuja tuotetaan viitisen miljoonaa tonnia vuodessa. Yksistään viiden suurimman suklaantuottajan viime vuoden nettotuloilla saataisiin kevyesti katettua Suomen valtion menoarvio tälle vuodelle. Kaakaopavuista syntyy tuote, jota on taas pääsiäisenä syöty ympäri maailmaa – suklaa.
31 31. MAALISKUUTA 2016 u NRO 6 PILKKEITÄ METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Kolmen taimikon tarinat ? Lukijoiden kysymyksiä uudistamisesta ? Älä ojita turhaan ? Miten hallintaoikeudesta luovutaan ? Näin teet pajupillin Metsälehti Makasiini ilmestyy 14. huhtikuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 14.4. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 6”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 3 on arvottu seuraaville kolmelle: Reijo Laukkanen, Pariisi, Veikko Leppiniemi, Piispanristi ja Eino Ojakaski, Juva. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA M ar ku s Tu or m aa METSÄRISTIKKO 6 METSÄRISTIKKO 3, OIKEA RATKAISU
Taimiturvapalvelusta 30€ HEHTAARIALENNUS (alv %) METSÄ GROUP. METSÄOMAISUUTESI HOITAJA. Taimiturva-palvelu varmistaa, että metsäsi alkaa tuottaa heti alusta lähtien. Palvelu sisältää maanmuokkauksen, taimet ja niiden istutuksen, uudistamisraportin, tarvittaessa täydennysviljelyn ja varhaishoidon takuuhintaan. Tämän lisäksi saat metsävakuutuksen ja vakuuden siitä, että taimikko on luovutushetkellä keskimäärin 1,3 metriä, huippukuntoinen ja tiheys tavoitteen mukainen. Tämä, jos mikä on helppoa, riskitöntä ja tuottavaa metsäomaisuuden hoitoa. Palvelu on tarkoitettu Metsäliitto Osuuskunnan jäsenille. Kysy lisää metsäasiantuntijaltasi tai tutustu palveluun metsaforest.com. Tarjouksena 30 euron hehtaarialennus uusiin 31.5.2016 mennessä tehtyihin tilauksiin. METSÄNI, OTETAANKO TAIMITURVA KASVUSI TURVAKSI?