METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 30. MAALISKUUTA 2017 • NRO 6 • PERUSTETTU 1933 Kostialan perheyhteismetsä oli maan ensimmäinen. Ratkaisu on toiminut. Sivut 9–11 Perheen metsässä K U VA K IM M O M ET SÄ LÄ AJASSA: Tervasroso uhkaa pohjoisessa ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Mitkä hirvituhot korvataan, mitkä menevät omaan piikkiin? ? sivut 14–15 PILKKEITÄ: Metsänkasvatusta Itävallan tapaan ? sivut 26–27 WWW.METSALEHTI.FI
2 A J A S S A 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 LYHYET VALTTERI SKYTTÄ, teksti HANNU HUTTU, kuvat T ervasroson aiheuttamat tuhot ovat nopeutuneet männiköissä Etelä-Lapissa ja Koillismaalla. Metsähallitus on aikaistanut päätehakkuita sienitaudin aggressiivisen rodun vuoksi muun muassa Pudasjärvellä. Koillismaan tiimiesimiehen Rami Nisseman mukaan tervasroson eteneminen männynrungoissa on selvästi nopeutunut viime vuosina. ”Puita on kuollut niin nopeaan, ettei hötöksi menneestä puuaineesta ole enää edes energiapuuksi”, Nissema kertoo. Esimerkiksi Pudasjärvellä hakkuuseen on päätynyt 50-vuotiasta männikköä, jonka puita ei olisi ilman sienitartuntaa vielä kaadettu. Metsähallitus tarkkailee männiköitään aktiivisesti, sillä nykyvauhdilla tuhoa tekevä tervasroso voi vähentää jalostettavaksi kelpaavan puuston määrää jo muutamissa vuosissa. Paikallista pahentumista Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Risto Jalkasen mukaan tervasrosoa voi olla yhtä lailla yksityismetsissä, joten metsänomistajien tulee käydä läpi etenkin taimikoita ja ensiharvennusikäisiä männiköitä. Aggressiivisen tervasroson alue ylettyy Kittilästä Länsi-Lapista etelään kohti Perämeren pohjukkaa ja siitä itään Koillismaalle. ”Tervasrosotartunnasta menee keskimäärin viisi vuotta oireiden esille tuloon. Kun sienitauti on edennyt runkoon, puita alkaa kuolla.” Tervasroson tuhovaikutusten nopeutuminen ei tarkoita suoraan taudin maantieteellisen leviämisen nopeutumista. Tautialueilla seuraukset ovat kuitenkin pahentuneet. ”Tervasroso on tautina vanha ja tunnettu, mutta lämpimät kasvuvuodet ja männyn kasvun kiihtyminen näyttävät nopeuttavan tervasroson tuhovaikutusta”, Jalkanen sanoo. Tervasroso on villiintynyt Pohjois-Suomessa etenkin vanhoilla kuusen mailla eli tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla, jotka on aikoinaan aurattu ja istutettu männylle. Toisaalta tautia on myös luontaisesti uudistuneilla karuilla mäntymailla ja taimikoissa. ”Tervasrosoa on löydetty Pudasjärveltä myös 2000-luvun alussa kylvetystä mäntytaimikosta. Siellä vikanaiset puut on poistettu hieman aikaistetussa taimikonhoidossa”, Metsähallituksen Rami Nissema kertoo. Hybridi-istutus avuksi Metsähallituksen käytännön kokemukset kertovat, että puhtaassa männikössä yli 20 prosentin tervasrosotartunta edellyttää avohakkuuta ja alueen uudistamista. Jos tartuntaa on alle 10 prosenttia tai mäntyjen seassa on runsaasti kuusta ja koivua, metsän harvennus onnistuu. Taimikoissa kaikki tervasrosoTervasroso piinaa pohjoisessa Metsähallitus on aikaistanut hakkuita ja kokeilee sienitaudin lääkkeeksi männyn ja kuusen sekaistutuksia. Metsähallituksen suunnittelija Reijo Kuosmanen on seurannut tervasroson etenemistä Pudasjärven männiköissä. Jaurakkavaarassa kuolleet puut ovat usein niin löyhiä, etteivät juuri kelpaa edes energiapuuksi. Metsätietolain valmistelussa mutkia Metsätietolain uudistamiseen tarvitaan lisää aikaa. Lakiluonnos tarjoaa metsänomistajalle mahdollisuuden kieltää kuviomuotoisten metsävaratietojensa julkaisu, mikä on osoittautunut oikeudellisesti ongelmalliseksi. Ehdotettu kielto-oikeus poikkeaisi perustuslain julkisuusperiaatteesta. Lisäksi kielto-oikeus merkitsisi, että yksittäinen henkilö voisi päättää viranomaisen rekisterin sisällöstä. Maaja metsätalousministeriö etsii asiaan uutta ratkaisua. Tutkijat huolestuivat lisähakkuista Joukko suomalaisia tutkijoita on julkaissut avoimen kirjeen, jossa kannetaan huolta Suomessa kaavailtujen lisähakkuiden vaikutuksista. Tutkijoiden mukaan puun käytön lisäys ei hillitse ilmastonmuutosta vuosikymmeniin, mutta se vaarantaa luonnon monimuotoisuuden. Kirjeen on allekirjoittanut liki 70 tutkijaa. Mukana ovat muun muassa metsäekologian professori Jari Kouki ja metsäekonomian professori Olli Tahvanainen . Jatkuva kasvatus kiinnostaa Uusittu metsälaki on vaikuttanut joka kolmannen metsänomistajan tapaan hoitaa metsiään, MTK:n tuore Metsätutka-kysely kertoo. Eniten ovat kiinnostaneet jatkuva kasvatus ja poimintahakkuut, innokkaimmin uusia metsänkäyttötapoja ovat kokeilleet alle 45-vuotiaat metsänomistajat. Maaliskuussa tehtyyn kyselyyn vastasi 554 metsänomistajaa. Kartellikäräjät taas käyntiin Puukauppakartellin oikeuskäsittely jatkuu Helsingin käräjäoikeudessa. Kyse on yhteensä 476 metsänomistajan vahingonkorvauskanteista Stora Ensoa, Metsäliittoa ja UPM:ää vastaan. Käsittely kestää kesäkuun puoliväliin saakka. Käräjäoikeus on hylännyt noin 150 metsänomistajan kanteet vanhentuneina korkeimman oikeuden viimevuotisen päätöksen mukaisesti. Lisäksi eräät metsänomistajat ovat luopuneet kanteistaan, minkä vuoksi kantajien määrä on vähentynyt 163:lla. Puupolttoainetta poltettiin ennätysmäärä Lämpöja voimalaitoksissa käytettiin viime vuonna kiinteitä puupolttoaineita ennätykselliset 19,4 miljoonaa kuutiota. Se on kuusi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna ja enemmän kuin koskaan aiemmin, Luonnonvarakeskuksen ennakkotieto kertoo.
AJASSA 3 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 AJASSA Oululaisnuorille sovellusvoitto Sivu 5 CLT:n valmistajien määrä kasvussa Pohjanmaalla on aloittamassa kaksi uutta CLT-elementtiyritystä. Sivu 6 Tienteko ja ojitus syöksylaskussa Sivu 7 Tie takaa kysynnän kesäleimikolle Sivut 12–13 METSÄSTÄ Kaakkureille tuli pelastus Sivut 16–17 Veljesten tiloilla ei päätehakata Sivut 18–19 Lannoitus kiinnostaa taas Sivu 19 Maallikolta konsti hirvikärpäsiä vastaan Sivu 20 Onko metsäsuhde Unesco-ainesta? Suomalaisten metsäsuhdetta puuhataan maailmanperintökohteeksi. Sivu 21 Kelkkailijat etsivät umpihankea Sivut 22–23 PILKKEITÄ Tervapääsky ei maassa viihdy Sivu 25 Maailmalla tunnetaan erilainen rahapuu Sivu 30 TÄSSÄ NUMEROSSA Tervasroso piinaa pohjoisessa Tervasroso » Sienitauti, joka leviää mäntyihin helmi-itiöiden avulla tuulen mukana. » Tulee mäntyyn joko kuoren vioittuman tai neulasten kautta. » Tartuntakohdista sienirihmasto etenee runkoon 3–7 vuodessa » Puu voi kuolla muutamassa vuodessa tai elää yli 20 vuotta. » Kuollut puu muuttuu käyttökelvottomaksi nopeasti, koska siinä on vähän sydänpuuta. » Perimmäistä syytä taudin runsastumiselle ei tiedetä. Mäntyjen kasvun parantuminen lisää tautia, mutta ei kaikkialla. puut pyritään poistamaan ja sekaan jättämään lehtipuuta ja kuusta. Metsähallituksen mailla on Iistä Taivalkoskelle arviolta 1 500 hehtaaria tervasroson sairastuttamaa metsää. ”Näillä alueilla mietitään parhaillaan, mihin toimenpiteeseen ryhdytään. Asiaa seurataan tiiviisti”, Nissema sanoo. Kaikkiaan tervasrosometsiä on pohjoisessa yli 10 000 hehtaarin alalla. Kuusen ja männyn hybridi-istutus on tällä hetkellä konkreettisin lääke aggressiivisen tervasroson valtaamissa valtion metsissä. ”Jos tervasroso tarttuu uudelleen mäntyihin, vieressä olevat kuuset ainakin menestyvät.” Sekapuusto on myös Risto Jalkasen mukaan oiva keino tervasroson vaikutusten minimointiin. Esimerkiksi Kittilässä mäntyjen sekaan on istutettu lehtikuusta. ”Jos saadaan vielä koivua sekaan, niin kolmessa puulajissa on huomattavasti enemmän tuhovaraa.” Vaihtoehtoina ovat myös kuusialikasvoksen hyödyntäminen tai pysyvästi lyhennetty männyn kiertoaika. FAKTA Pudasjärvi ANNE HELENIUS SUOMEN metsäkeskus on kehittänyt uuden palvelun metsäpalveluyrittäjyyden näkyvyyden lisäämiseksi. Metsäpalveluyritykset kartalla -palveluun on viime vuodesta lähtien koottu kotimaisten metsäpalveluyritysten tiedot. ”Tämä lähti liikkeelle tarpeesta koota yhteen kantaan metsäpalveluyrittäjät valtakunnallisesti. Metsäalan isot toimijat tarvitsivat metsäpalveluyrittäjien yhteystietoja urakkatarjouspyyntöjen kohdentamiseen”, kertoo projektipäällikkö Marko Ämmälä Metsäkeskuksesta. Niinpä Metsäkeskus teki kaikille metsäpalveluyrittäjyysseminaareihinsa osallistuneille nettikyselyn, jossa tiedusteltiin yrityksen nimi, toimiala ja toiminta-alue sekä kiinnostus luovuttaa tiedot eteenpäin. Aluksi tarkoituksena oli kerätä yrityksistä lista, joka olisi ollut nähtävillä Metsäkeskuksen verkkosivuilla. ”Sitten huomattiin, että pienellä vaivalla saadaan sijoitettua yrittäjät kartalle, kun osoitetiedot olivat olemassa. Se palvelee myös yksityisiä metsäomistajia, sillä nyt voi kartalta katsoa, millaisia metsäpalveluita alueella on tarjolla”, Ämmälä sanoo. Tammisaaresta Lappiin Tähän mennessä parisensataa yrittäjää on ilmoittanut tietonsa ilmaiseen palveluun, jossa yritykset on sijoitettu pisteinä kartalle. Pistettä klikkaamalla saa avattua yrityksen yhteystiedot ja toimialan. Palvelusta löytyy tekijöitä muun muassa metsänistutukseen, raivaukseen, harventamiseen ja koneelliseen puunkorjaukseen. ”Olemme pyrkineet siihen, että saamme palveluun yrityksiä Tammisaaresta Lappiin saakka”, Ämmälä sanoo. Metsäpalveluyrittäjät ovat Ämmälän mukaan ottaneet karttapalvelun positiivisesti vastaan. ”Ilmainen verkkonäkyvyys on varsinkin pienille yrityksille hieno juttu.” Metsäpalveluyrittäjät kartalla löytyvät osoitteesta www.metsakeskus.fi/metsapalveluyrittajyys-kasvuun. Metsäpalvelut kartalle Uusi palvelu kokoaa kotimaiset metsäpalveluyrittäjät samalle kartalle. JUSSI COLLIN METSÄNHOITO-OHJEIDEN noudattaminen on avainasemassa ilmastonmuutokseen sopeuduttaessa, Luonnonvarakeskuksen (Luke) julkaisemassa raportissa todetaan. Luken mukaan metsänhoito-ohjeita seuraamalla voidaan hillitä sään ääri-ilmiöistä aiheutuvia riskejä sekä tautiettä hyönteistuhoja. ”Kun puusto on tervettä, se kestää paremmin tuhoja”, tutkija Risto Sievänen Lukesta totesi raportin julkaisutilaisuudessa. Metsiä uudistettaessa tulee suosio kotimaisia puulajeja ja sekametsiä. Metsiä pitää voida uudistaa myös lehtipuille, mikä on otettava hirvikantojen säätelyssä huomioon. Lisääntyvien tuulituhojen takia on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota hakkuiden ajoitukseen ja rajaukseen. Ilmastonmuutoksen sopeutumisessa auttaa myös puun korjuun edellytyksistä huolehtiminen. Routakauden lyhentyessä ja märkien kausien lisääntyessä tulee tieverkko kunnostaa ympärivuoden ajettavaksi. Korjuukalustoa pitää kehittää pehmeillä mailla toimivaksi. Suosi kotimaisia taimia Lisäksi on lopetettava kansainvälinen taimikauppa, joka aiheuttaa huomattavan riskin metsien terveydelle vierastautien ja -tuholaisten takia. Taimikaupassa ongelmana ovat etenkin koristekasvit, joista lähes kaikki tulevat ulkomailta, lähinnä Hollannista ja Espanjasta mutta myös Aasiasta. ”Vierastautien saapuminen kasvaa eksponentiaalisesti, tällä hetkellä tulee yksi tauti vuodessa”, tutkija Michael Müller kertoi. Metsäpuiden taimien osalla riski on pienempi, mutta pulmana ovat taimitarhat. Niillä voidaan kasvattaa metsäpuiden lisäksi muitakin kasveja, joista tauteja pääsee siirtymään, Müller korosti. Poliittisesti kansainvälisen taimikaupan lopettaminen voi olla vaikeaa. Luken mukaan metsänomistajia tulisi kannustaa käyttämään vain Suomessa tuotettuja taimia. Luonnonvarakeskuksen Sopeutumisen tila 2017 -raportti on maaja metsätalousministeriön tilaama. Loppuvuoden aikana ministeriössä pohditaan, millaisiin jatkotoimiin raportti antaa aihetta. Terve metsä kestää ilmastonmuutoksen Luke: Metsänhoito-ohjeet ovat avainasemassa ilmastonmuutokseen varauduttaessa. Metsäpalveluyrittäjät voivat ilmoittaa tietojaan karttapalveluun, joten se täydentyy koko ajan. Lu st o/ K al le R au ta ne n
AJASSA 4 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 Oletko osakkaana yhteismetsässä? Uusi kysymys: Oletko tehnyt itse ensiharvennuksia? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Olen 16% En ole 84% vas taa jia 74 PÄÄKIRJOITUS Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA ”EU:n kemikaalivirasto totesi glyfosaatin syöpää aiheuttamattomaksi. Aiotteko nyt lisätä sen käyttöä omassa metsänhoidossanne?” Visakallio ”Miten aiotte glyfosaattia hankkia, jos ei ole esittää tutkintopapereita. Ei sitä myydä kuin pikkupullo puutarhakäyttöön.” Tolopainen ”Tutkinnon suorittamiseen ei paljoa vaadita. Metsäpalveluyrittäjän taskusta tutkintotodistus ainakin löytyy tulevaisuudessa.” Suorittava porras ”Syksyn työmailla tuli glyfolla tehtyä kantokäsittelyä, mielenkiinnolla odottelen tuloksia. Jos toimii, jatkan/lisään käyttöä.” Oksapuu ”Ei ole tarvetta ruveta käyttämään. Ilmeisesti on rehevien kuusenviljelykuvioitten aine. Ei ruiskuttelukaan niin helppoa ole. Taidan pitäytyä mekaanisissa keinoissa.” Korpituvan Taneli ”Olisi hyvä olla joku valmiste esimerkiksi haavan vesakon torjuntaan männyn taimikoissa. Toivottavasti biologisista (eli sienistä) saadaan riittävän tehokas vaihtoehto markkinoille.” A. Jalkanen ”Jotenkin ei oma luonto salli näiden aineiden käyttöä omissa metsissä, ei ole koskaan edes käynyt mielessä, vaikka reheviä maita valtaosa onkin. Muutenkin tykkään pitää metsän puhtaana kaikesta roskasta yms.” Apli ”Glyfosaatti toimi aikaisemmin hyvänä hirvikarkotteena, kun sitä oli ruiskutettu läpi alueen.” Jätkä ”Tiheässä on koivikko kasvanut. Ennakkoraivattu viime kesänä, ja nyt ’keppikarsittu’ kuivat oksat pois.” Satapii Harvennuksen aika? Metsätilakoon kasvattaminen on sanapari, jota metsäalalla viljellään mielellään. Se parantaisi metsätalouden kannattavuutta ja turvaisi puumarkkinoiden toimivuuden. Näin varmasti on, mutta kuinka todennäköistä on, että metsätilakoko saadaan nousuun? Ja millä aikataululla? Pienen metsätilan omistaja voi olla yhtä aktiivinen kuin suurenkin, mutta pinta-alat ovat väistämättä pienempiä ja metsänhoitotöitä ja hakkuita tarvitaan harvemmin. Pienmetsänomistajien syyllistämisen sijaan tulisi kehittää heidän tarpeisiinsa soveltuvia palveluita. Sen sijaan, että odotetaan metsätilakoon kasvavan, voisivatko metsäalan ammattilaiset esimerkiksi aktivoida saman alueen pienmetsänomistajia teettämään metsänhoitotyönsä ja hakkuunsa samaan aikaan? LIINA KJELLBERG Pienelläkin on merkitystä Puun käytön lisäämisellä on positiivinen vaikutus kuntatalouteen, työpaikkoihin, kuntalaisten hyvinvointiin, ympäristöön ja kuntien vetovoimaan. Näin rakentuu terve kunta. Puurakentamisen edistämiseen sitoutumalla kunnat voivat kehittää omaa imagoaan ja lisätä houkuttelevuuttaan kestävän kehityksen mukaisina asuinja liiketoiminta-alueina.” Puutuoteteollisuus ry:n toimitusjohtaja Matti Mikkola ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Talven kiireisin puunkorjuusesonki on lopuillaan, kun yöpakkaset hellittävät. Puukauppaa on käyty koko alkuvuoden viime vuotta vilkkaammin, joten on helppo ennustaa, että maaliskuussa on tehty pitkiä pinoja. Viime viikkoina on ollut kiire saada raaka-aine pois metsästä ennen kuin kelirikko alkaa. Entistä useampi metsäautotie on niin huonossa kunnossa, että se ei kestä keväistä puurallia. Samaa aikaan kun teollisuuden puuntarve kasvaa, leudoiksi muuttuneet talvet lyhentävät talvikorjuuaikaa ja kuluttavat teitä. Kaiken lisäksi yhteiskunnalta liikenee rahaa tieremontteihin entistä vähemmän. Korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta, ja mitä enemmän huoltotöitä laiminlyödään, sitä kalliimpiin kunnostusremontteihin päädytään. Viime vuonna teiden kunnostusmäärät romahtivat runsaaseen 500 kilometriin, kun tarpeeksi arvioidaan lähes 3 000 kilometriä vuodessa. ??? Yksi syy kunnostusten vähenemiseen on vuonna 2015 voimaa tullut kestävän metsätalouden rahoituslaki (kemera), joka ei enää sisällä erikseen tukea hankkeiden suunnitteluun. Myös metsäorganisaatiot ovat muuttuneet, joten tiehankkeita ei organisoida entiseen malliin. Monia tahoja koskevaan ongelmaan on pian löydettävä yhteinen ratkaisu, sillä muuten ympärivuotinen puunkorjuu ei onnistu. ??? Metsänomistajalle tien perusparannus on yleensä hyvä investointi. Nykyaikaiset rekat kantava tie voi muuttaa talvileimikon kesäleimikoksi, mikä merkitsee lisää kantohintaa. Joskus tien huono kunto voi estää kaupan kokonaan. Puun Teiden kunto uhkaa romahtaa ostajien kannattaisi vielä selvemmin avata kantohinnan määräytymistä, jotta tien arvo tulee näkyväksi. Perusparannuksen metrihintaa ei pidä säikähtää, sillä aina tie ei koko matkaltaan kaipaa kunnostusta. Kemeratuen lisäksi kulujen verovähennysoikeus pienentää hankkeen todellisia kustannuksia. Huoltotöihin, kuten lanauksiin ja liuskojen niittoon, velvoittaa myös laki. Sen mukaan metsänomistajien on huolehdittava kemeratukea saaneiden teiden kunnosta vähintään 10 vuotta tien valmistumisesta.
AJASSA 5 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 AJANKOHTAINEN KOLUMNI ANTTI ASIKAINEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen professori. Tilasto lienee monen mielestä synonyymi ikävystyttävyydelle. Minäkin ajattelin samaan tapaan aikaisemmin – peruutuspeiliin katsomalla ei maailma mene eteenpäin. Viime vuosina käsitykseni on tyystin muuttunut. Tilastot ja erityisesti metsätilastot ovat todella arvokas tietolähde metsäalan ammattilaisille ja harrastajille, kun yritämme ymmärtää nykytilannetta ja tehdä arvioita tulevasta. Viimeisimmäksi olen käynyt läpi tilastoja EU-maiden metsien kasvusta ja hakkuista. On nimittäin niin, että kun biomassat saatiin hyväksytettyä päästöttömänä polttoaineena energiantuotannossa, niin vastalahjana EU:sta tuli velvoite seurata metsien hiilinielun kehitystä. Tätä onkin jo tehty yli kaksikymmentä vuotta. Tilastoista käy ilmi, että metsien kasvu on kiihtynyt kovasti EU:ssa, mutta metsien käyttö ei ole seurannut mukana. Hakkuiden suhde nettokasvuun vaihtelee Espanjan alle 40 prosentista Ruotsin yli 80:een. Suomen metsien käyttöaste näin laskien on ollut 60 ja 70 prosentin välillä. Kun metsien käytön vertailutasoja asetetaan, maiden Tilastoista viisautta erot on tunnistettava. Niille maille, jotka ovat hakanneet metsiään reilusti alle vuotuisen kasvun, on annettava mahdollisuus ottaa osa hakkuusäästöstä käyttöön ilman että siitä sakotetaan päästölaskennassa. Suomi kuuluu tähän maaryhmään Saksan, Espanjan ja Ranskan kanssa. ??? Kun olen lähdössä mihin tahansa maahan tai edessä on tärkeä metsäalan tapahtuma kotimaassa, otan esiin Metsätilastollisen vuosikirjan. Koska sen tilastot päättyvät vuoteen 2014, jatkosarjoja on etsittävä netin syövereistä, esimerkiksi Luken tilastopalveluista ja FAO:n ja Eurostatin tilastoista. Myös metsäteollisuuden ja esimerkiksi Euroopan Biomassayhdistyksen (AEBIOM) tilastot ovat hyödyllistä luettavaa. Tilastot kertovat mielenkiintoisia asioita. Sahateollisuuden vienti nousi ennätykseen viime vuonna. Metsähakkeen käyttö etenkin sähkönja lämmöntuotannossa on jyrkässä laskussa. Suomessa ja Brittiläisessä Kolumbiassa on lukumääräisesti suunnilleen yhtä paljon metsäpaloja. Suomessa palaa vuodessa yhteensä 500 hehtaaria ja Brittiläisessä Kolumbiassa 150 000 hehtaaria. Teollisuuden puunkäyttö ei ole juurikaan vaihdellut, mutta kuluneella vuosikymmenellä kotimaan hakkuut ovat kasvaneet rajusti, kun puun tuonti on pudonnut kymmenellä miljoonalla kuutiolla huippuvuosista. ??? Jos tulevaisuus kiinnostaa , kannattaa vilkaista Luonnonvarakeskuksen Vihreän ja Sinisen biotalouden verkkojulkaisuja, joissa tilastotietoa on käytetty biotalouden tulevaisuusvisioinnin pohjana. Niissä on tilastotiedon lisäksi alan johtavien asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, mihin vihreä ja sininen biotalous tässä maassa ja maapallolla matkaavat. Julkaisut löytyvät sanahaulla osoitteesta jukuri.luke.fi . Muutamia vuosikymmeniä sitten professori Matti Kärkkäinen kehotti meitä nuoria tutkijoita perehtymään metsätilastoihin. Olen alkanut pikku hiljaa ymmärtää, miksi. ANNE HELENIUS, teksti TIMO HEIKKALA, kuva M etsien terveysvaikutukset pelillistävä ja metsässä liikkumaan kannustava Polku-sovellus vei voiton Metsä 2020 -sovelluskilpailussa. Stora Enson ja sähköisen liiketoiminnan asiantuntijatalon Sofokuksen järjestämässä kilpailussa etsittiin uusia sovelluksia metsän ja mobiilitekniikan yhdistämiseksi. Polku houkuttelee metsään Nuoret oululaiset voittivat Metsä 2020 -kilpailun. Kiirettä piti. Joonas Ylläsjärvi (vas.), Teemu Kinnunen ja Riku Nieminen kehittivät valmiin Polku-sovelluksen kuudessa viikossa. Metsä 2020 -kilpailu » Kilpailussa etsittiin parasta tapaa metsän ja modernin verkkoja mobiilitekniikan yhteenliittämiseksi. » Kilpailun järjestivät Stora Enso ja Sofokus Oy. » Polku voitti valmiiden sovellusten sarjan. » Konsepti-sarjan voitti Johannes ja Mikael Koposen ja Samuel Röngän Kantarellit kartalla -sovellus Mobiililaitteille tehty Polku-sovellus mittaa metsässä kuljettua matkaa ja antaa tietoja kuljetusta reitistä. Ideana on kasvattaa sovelluksessa näkyvää virtuaalimetsää kävellyn matkan perusteella. ”Kun käyttäjä lähtee metsäkävelylle ja laittaa sovelluksen päälle, gps-paikannus mittaa kuljetun matkan. Mitä pidemmän matkan kulkee, sitä enemmän metsä kasvaa”, kertoo suunnittelijana voittoisassa projektissa toiminut Teemu Kinnunen . Kasvavan metsän lisäksi sovelluksessa voi myös keräillä eläimiä. Karhuja ja hirviä ilmestyy näytölle sitä mukaa kuin metsä kasvaa. Kinnusen mukaan sovellus on vielä melko pelkistetty, mutta jatkossa tarkoituksena on kehittää siihen uusia ominaisuuksia. ”Sovelluksessa voisi näkyä vaikkapa se, kuinka paljon pitää kävellä, että saa seuraavan puun tai eläimen metsäänsä. Tämä toisi motivaatiota sovelluksen käyttöön.” Rahoitus hakusessa Polku-sovellus on kolmen nuoren Oulussa asuvan ja ammattikorkeakoulusta hiljattain valmistuneen kaveruksen yhteinen projekti. Suunnittelijana toimineen Kinnusen lisäksi sovellusta tekemässä olivat koodauksesta vastannut Joonas Ylläsjärvi sekä grafiikan tehnyt Riku Nieminen . ”Tyttöystävä vinkkasi kilpailusta ja päätimme osallistua. Olimme jo muutenkin siinä vaiheessa suunnitelleet ohjelmistoyrityksen perustamista”, Kinnunen kertoo. Tällä hetkellä sovellus on sinällään toimiva, muttei kuitenkaan julkaisukelpoinen. Kinnunen kertoo, että jos kolmikko päättää kehittää sovellusta, niin se julkaistaan Googlen Play-storessa. Aikataulu on kuitenkin vielä arvoitus. ”Sovelluksen tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Jos lähdemme kehittämään sitä pidemmälle, tarvitsemme ulkopuolista rahoitusta. Kilpailusta tulleilla 4000 euron palkintorahoilla ei kovin pitkään palkkoja makseta.” Onko kilpailun järjestäneellä Stora Ensolla ilmennyt kiinnostusta voittosovellusta kohtaan? ”Eivät vielä ole ottaneet yhteyttä. Kuulin kuitenkin ohimennen, että olivat miettineet sovelluksen jatkokehitystä siten, että kuinka siihen saisi enemmän metsänkasvatusta ja yhtiön toimintaan liittyviä ominaisuuksia”, Kinnunen paljastaa. FAKTA
AJASSA 6 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 FAKTA MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuvat S tartup-yritykseksi luokiteltava CLT Plant Oy on vastikään koonnut rahoituksen, jolla rakennetaan CLT-laitos Kauhajoelle Etelä-Pohjanmaalle. CLT on ristiinliimatuista laudoista valmistettua rakennuselementtiä. Hallituksen puheenjohtaja Keijo Ullakko sanoo, että pohjalainen yrittäjähenki ei ole pelkästään kulunut sanonta. Startup osattiin kauan ennen kuin vierassanaa oli tuotu suomen kieleen. ”Kun saatiin päähän, että laitetaan tehdas pystyyn, niin se sitten laitetaan.” Kauhajoki valikoitui uuden laitoksen paikaksi, koska siellä on tyhjää hallitilaa, kaupungin suopeus, sahateollisuutta lähellä, satama kohtuumatkan päässä, edullista työvoimaa – toisinpäin sanottuna työttömyyttä – ja ennen kaikkea pohjalaista itsepäisyyttä. CLT Plantin perustajaosakkaina on eri alojen yrittäjiä, rahamiehinäkin tunnettuja. Osakeannin kautta mukaan on tullut kauhajokelaisia yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Kolmen miljoonan euron osakepääoma saatiin kokoon keskimäärin sadan tuhannen euron satsauksina. Rahan tarve kokonaisuudessaan on 11 miljoonaa euroa, eli velkaa otetaan kahdeksan miljoonaa. Alkavan yrityksen omavaraisuus ei ole vahva, mutta luotottajien näkökulmasta kuitenkin riittävä. Pikavauhtia tuotantokuntoon Tuotannon on määrä käynnistyä vuoden loppuun mennessä. Ripeä aikataulu on mahdollinen, koska halli ja laitoksen suunnittelu on valmiina. Puuttuu vain laitteiden tilaaminen ja asennus. CLT-laitteiden valmistaja löytyy samasta pitäjästä. Kauhajokinen Pinomatic Oy on vienyt laitteita myös Itävaltaan, josta puolestaan CLT-tuotannon idea on tuotu Suomeen. Ullakko arvioi ensi vuoden tuotantomääräksi 10 000 kuutiometriä, mutta täydessä vauhdissa tehdas yltää 60 000 kuutiometriin. Henkilöstö nousee 25:een ja liikevaihto 20 miljoonaan euroon. Raaka-aineena on 30-millinen Pohjalaisella hengellä Kauhajoella aloittaa vielä tänä vuonna CLT-tehdas yrittäjien yhteishankkeena. ”Rakentamisen teollistaminen on ainoa oikea tie.” Keijo Ullakko » syntynyt Kannuksessa vuonna 1949 » asuu Vaasassa » työskennellyt erilaisissa rakennusalan tehtävissä kirvesmiehestä toimitusjohtajaksi vuosina 1967–2015 » yrittäjä, eläkeläinen ja CLT Plantin hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2015 » perheessä vaimo ja kaksi aikuista lasta » harrastuksia golf, kävely, melonta ja valokuvaus, josta uusimpana minikopterikuvaus HAASTATTELU lauta, sekä kuusi että mänty. Jos asiakas haluaa, pintaan saadaan vaikka jalopuuta tai hirsikuvio. CLT Plant pystyy tuottamaan elementtiä, joka on suurimmillaan 40 senttiä paksu, 16 metriä pitkä ja 3,5 metriä leveä. Elementtiin voidaan aukottaa ikkunat ja ovet ja rei’ittää sähkörasioiden paikat, mutta siitä eteenpäin jatkojalostus kuuluu muille yrityksille. Rakentaminen teollistuu Valmistuksessa ei tule hukkaa juuri muusta kuin ovenja ikkunanrei’istä. Niille hukkapaloillekin on luvassa käyttöä – toinen yritys tekee niistä parvekkeiden kaiteita. Ullakko pitääkin tärkeänä, että tehtaan ympärille syntyy jatkojalostajien verkosto. Hän puhuu mielellään CLT:n mahdollisuuksista kerrostalorakentamisessa, Lego-palikkamallista. ”Rakentamisen teollistaminen on ainoa oikea tie”, Ullakko sanoo ja viittaa haastattelutilanteen säähän. Ulkona tuulee ja vihmoo rännänsekaista tihkua. ”Oli materiaali mikä vain, niin tässä säässä rakentaminen on mahdotonta jos ei tee kokohupussa.” CLT:stä voidaan valmistaa tehtaalla täysin umpinainen laatikko, josta tehdään tilaelementti aukottamalla ikkunat ja ovet. Kylpyhuoneja keittiökalusteet voidaan asentaa tehtaalla ja asiakas saa valmiin huoneiston, jonka sisällä ei työmaalla ole käyty kertaakaan. CLT-valmistajia tulee lisää Muut kotimaiset CLT-valmistajat ovat kuhmolainen Crosslam ja Alajärvellä tänä vuonna aloittanut CLT Finland. Ullakko uskoo valmistajia tulevan vielä lisää, sillä alalletulokynnys ei ole erityisen korkea. Esimerkiksi uusi sahalaitos maksaisi useita kymmeniä miljoonia enemmän. CLT alkaa yleistyä vasta nyt. Osasyy on, että CLT-rakentaminen on kalliimpaa kuin betonirakentaminen. Ullakko uskoo, että hintasuhde kääntyy osaamisen yleistyessä. CLT-tuotannossa Suomi on kärkijoukossa. Muissa Pohjoismaissa tuotantoa ei ole Ruotsin pientä laitosta lukuunottamatta. Lähin isompi tehdas on Latviassa. Ullakko näkee CLT:n vientituotteena, mutta kapasiteetista saattaa tulla kynnyskysymys. ”Ruotsiin voisi viedä vaikka heti, jos pystyttäisiin toimittamaan niin isoja määriä kuin kysytään.” Keijo Ullakko ehti piipahtaa eläkkeellä, mutta vedettiin perustamaan CLTtehdasta.
AJASSA 7 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 MIKKO HÄYRYNEN SATSAUKSET metsäteihin ja kunnostusojituksiin romahtivat viime vuonna dramaattisesti. Metsäteiden kunnostus ja rakentaminen vähenivät 70 ja kunnostusojitukset 60 prosenttia edeltävän kymmenvuotiskauden keskiarvoon verrattuna, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennakkotiedot kertovat. Kemerarahoitteiset metsäteiden toteutusmäärät jäivät 550 kilometriin ja kunnostusojitukset 22 000 hehtaariin. ”En ole todistanut toista yhtä dramaattista pudotusta”, Luken tutkija Esa Uotila sanoo. Syitä on useita. Osasyy on tilastollinen, koska tietojärjestelmäongelmat viivästyttivät toteutuneiden hankkeiden tukien maksua. Syytä löytyy myös kemeralain vuoden 2015 uudistuksesta. Tukea ei enää myönnetä erikseen hankkeen suunnittelukustannuksiin, vaan pelkästään kokonaiskustannuksiin. Koska suunnittelu ei aina johda toteutukseen, niin suunnittelija joutuu toimimaan omalla riskillään. ”Hankkeiden suunnittelumäärä on laskenut uuden tukijärjestelmän voimaantulon jälkeen ja nyt suoritemäärien lasku alkaa konkretisoitua tilastoissa”, metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maaja metsätalousministeriöstä sanoo. Kuitupuun heikko hinta vienyt intoa Merkittävin tekijä löytynee toteuttajatahojen suunnasta. Metsätiet ja ojat kuuluivat aiemmin Suomen metsäkeskuksen etupiiriin, josta ne irrotettiin ja myöhemmin yhtiöitettiin Otso-Metsäpalveluiksi. Otson liiketoiminta on kahlannut pahoissa vaikeuksissa, eikä yhtiöllä ole yhteiskunnallista velvoitetta ylläpitää metsätalouden perusinfraa. Vaikka muut toimijat, eli lähinnä metsänhoitoyhdistykset ja metsäpalveluyritykset, ovat ottaneet Otsolta jäänyttä markkinaosuutta, yhdessäkään ne eivät ole yltäneet aikaisempiin määriin. Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes ei usko, että kunnostusojitusten määrä nousee aiem pien vuosien tasolle. ”Metsäalan ulkopuolelta tuleva paine ojitusten vähentämiseksi on lisääntynyt. Myös metsänomistajien kiinnostus satsata suometsiin on vähentynyt, koska kuitupuun reaalihinta on laskenut pitkään.” Remes on toiveikkaampi metsätiestön kunnostamisen suhteen, koska metsätaloutta ei yksinkertaisesti voi harjoittaa ilman kunnollista tiestöä. Ojitus ja tienteko romahtivat Kemeramuutos ja Otson vaikeudet olivat laskun taustalla. Metsäteitä rakennettiin ja kunnostettiin viime vuonna peräti 70 prosenttia keskimääräistä vähemmän. VALTTERI SKYTTÄ METSÄNOMISTAJIEN päämäärät eivät pääse aina esille keskusteluissa metsäammattilaisten kanssa, kertoo luontojärjestö WWF:n tilaama kyselytutkimus. Gallup-kyselyyn vastanneista metsänomistajista vain joka toiselta oli kysytty hänen tavoitettaan omistamansa metsän suhteen. Kolme neljästä vastanneesta koki saaneensa riittävästi tietoa metsänhoidon vaihtoehdoista. Kaksi kolmasosaa ei ollut silti kuullut ammattilaisilta suojeluvaihtoehdoista, esimerkiksi Metso-suojeluohjelmasta. Metsän jatkuvasta kasvatuksesta oli saanut tietoa vajaa puolet metsänomistajista. WWF: Metsänomistajien päämääriä ei kysytä M ik ko H äy ry ne n siemenjakone.com SIEMEN JA KONE Valimotie 26, Vantaa, p. (09) 822 686 Ark. 8-17, la 9-13 345FR 46 cm 2,1kW sis. raivausvarustus, kolmioterä, siimapää ja -suoja Metsurin kypäräsetti 39 € 660 € 345FR (rajoitettu erä) 3 Myös verkkokaupastamme!
9 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 AJASSA Perheelle YHTEINEN metsä Kostialan perheyhteismetsä, lajissaan ensimmäinen, on välttänyt kiistat. Kaikkien perheyhteismetsien arki ei ole ollut yhtä auvoista. MIKKO HÄYRYNEN, teksti KIMMO METSÄLÄ, kuvat Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Tila on ollut Kostiaisen suvulla kohta 300 vuotta. Vesa ja Sami Kostiainen sanovat yhteismetsän olleen heille sopiva ratkaisu.
10 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 R unsas kymmenen vuotta sitten Kostiaisen suku mietti metsänomistustensa tulevaisuutta. Vaikka nuoremmat sukupolvet eivät enää asuneet tilalla, tunneside monisatavuotiseen sukutilaan oli pysynyt vahvana. Yhteismetsien perustaminen helpottui juuri sopivasti, ja tuloksena syntyi Kostialan yhteismetsä. Se oli vuonna 2005 maan ensimmäinen perheyhteismetsä. Perustajaosakkaita oli viisi – isoisä, isä, äiti ja kaksi poikaa. Sittemmin vääjäämätön on tehnyt tehtävänsä, ja vanhin sukupolvi on poistunut ajasta. Koska aikaisempaa kokemusta ei ollut viranomaisillakaan, kaikki piti opetella itse, ja AJASSA Omistuksen ja vastuun pitää rullata uudelle sukupolvelle. ” samalla karttui erityistä osaamista. Ensimmäinen toimitsija, keskimmäisen sukupolven Vesa Kostiainen , oli kysytty puhuja erilaisissa tilaisuuksissa. Kostiaisilla kohta 300 vuotta Lähtötilanteessa yhteismetsään liitettiin kahdeksan metsätilaa Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa Puumalan ja Ruokolahden kuntien alueella. Myöhemmin on hankittu 25 hehtaarin tila, ja yhteismetsä on nyt kooltaan 160 hehtaaria. Kantapaikka on Puumalassa Lieviskänlahdella, joka avautuu Saimaan Muikkuselälle. Yhteismetsä perustuu vahvaan tunnesiteeseen, sillä Kostiaisia on asunut tilalla kohta 300 vuotta. Vesa kuuluu ensimmäiseen sukupolveen, joka muutti tilalta pois. Hän päätyi Helsinkiin, mutta eläkkeellä taas lähes asuu tilalla. Seuraavan sukupolven Sami Kostiainen on päätynyt Lappeenrantaan. Hän siirtää tunnesidettä nuorimmalle, taaperoikäiselle sukupolvelle viettämällä viikoittain aikaa mökillä, joka oikeastaan on talo. Rakennukset on jätetty tarkoituksella yhteismetsän ulkopuolelle, jotta asiat eivät mene sekaisin. Yhteismetsällä ei ole muita rakennuksia kuin pieni rantasauna. Vastuuta on jo siirretty eteenpäin Vesalta Samille, joka on nykyinen toimitsija. Isoisän perinnönjaossa yhteismetsän osuudet hyppäytettiin yhden sukupolven yli Samille ja hänen veljelleen. Riku järsii puuta. Sukutilan historia on maassa ja myös esineissä. Rakennukset on tarkoituksella rajattu yhteismetsän alueen ulkopuolelle. Sami ja Vesa Kostiainen tuntevat vastuun, että metsäsuhde siirtyy nousevalle sukupolvelle. Sofia pääsee tilalle viikoittain.
AJASSA 11 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 MIKKO HÄYRYNEN PERHEYHTEISMETSÄT perustetaan yleensä toteuttamaan perinnönjättäjän toive pitää metsäomaisuus yhtenäisenä ja perillisiä yhdistävänä tekijänä. Kaunis ajatus useimmiten suurin piirtein toteutuu ainakin yhden sukupolven ajan, mutta aina asiat eivät mene niin kauniisti. Yhteismetsän aloitus on yleensä pitkälti yhden ihmisen varassa. Kun vanhaisäntä siirtyy tuonpuoleiseen, jälkipolvi ei aina olekaan samoilla linjoilla. ”Olen kuullut monenlaista tarinaa, joista kaikki eivät ole julkaisukelpoisia. Jotkut yhteismetsät ovat menneet riitelyksi heti alkumetreillä. Pahimmillaan lakimies on otettu mukaan ennen ensimmäistä osakaskunnan kokousta.” Näin sanoo yhteismetsien hallinnossa mukana oleva asiantuntija, joka ei halua esiintyä nimellään. ”Jos jälkipolven piirissä on ristivetoa, jännitteet seuraavat myös yhteismetsään. Kun enemmistö päättää, niin joillekin ei ole kivaa jäädä aina vähemmistöön. Se johtaa kuppikuntaisuuteen.” Jos vähintään yksi sitoutuu Suomen metsäkeskuksen metsätilarakenteen asiantuntija Jukka Matilaisen tuntuma on, että perheyhteismetsät kaikesta huolimatta toimivat perikuntia tai yhtymiä sopuisammin ja aktiivisemmin. Hän pitää tärkeänä, että seuraavan sukupolven sitouttamista mietitään jo perustamisvaiheessa. ”Pitää olla varmuus, että perillisistä edes yksi on valmis pyörittämään hallintoa.” Tavallinen perustamistapa on, että molemmilla vanhemmilla on metsäomaisuutta, joka liitetään yhteismetsään, ja osakkaiksi tulevat myös lapset. ”Sopuisassa perheessä menee hurjan hyvin ja hoitotyöt tehdään talkoilla niin kuin aina”, Matilainen kuvaa yhteismetsää parhaimmillaan. Perustamisvaiheessa osuuksilla saattaa vielä olla taloudellista merkitystä. Suvun sisäinen pirstoutuminen alkaa, kun mennään yksi sukupolvi eteenpäin. Kun ihmiset vieraantuvat, toiminnan luonne muuttuu. ”Metsäyhtymään verrattuna etu on, että päätöksenteko ei edellytä yksimielisyyttä. Hommat eivät jää hoitamatta, jos on erilaisia näkökulmia.” Tutkittua kuitenkin on, että perheyhteismetsät eivät hakkaa aivan yhtä intensiivisesti kuin isot yhteismetsät. Osuuksien kauppa hankalaa Yhteismetsäosuuden voi myydä, ainakin periaatteessa. Perheyhteismetsän osuuksien myyntiä suvun ulkopuolelle voidaan pitää häijynä tekona, ja ostajan löytäminenkin on hankalaa. Sukulaisten välillä kauppahinta voi tyydyttää molempia osapuolia, tai vain toista. Vertailuhinnan hakeminen markkinoilta on vaikeaa. Koska yhteismetsän tuotosta on historiatietoa ja toiminta on ennustettavaa, kauppahinnan voi laskea aiemman tuoton perusteella. Yhteismetsän säännöissä voi olla, että osakaskunnalla on lunastusoikeus. Hinta on silloin se, jonka ulkopuolinen olisi maksanut. Tuoko tulevaisuus yhdistymisaallon Perhetaustaisten yhteismetsien perustaminen lähti liikkeelle vuoden 2003 lakiuudistuksessa. Aiemmin aloitteen piti tulla viranomaiselta. Perheyhteismetsien määrä kasvaa parinkymmenen vuosivauhtia. Muutaman kerran yhteismetsä on purettu, mutta prosessi on vaikea. Yhteismetsiä voidaan fuusioida, mutta niin ei ole kertaakaan tehty. Yhdistämiselle voisi kuitenkin olla järkisyitä. Kahden läheisen yhteismetsän toiminnassa ei voi olla suuria eroja, koska laki velvoittaa suunnitelmalliseen metsätalouteen. Jos ne yhdistetään, säästetään hallintokuluissa, ja metsästävät osakkaat saavat isomman metsästysalueen. Samalla suvun erämaja pitää avata vieraille ihmisille. Siinä saattaa olla yhdistymisen suurin kynnys. Sukupolvien myötä tunnesiteet heikkenevät ja mahdollisesti yhdistymisaalto lähtee liikkeelle, mutta sen aika ei ole vielä. Jos tunteet riisutaan pois, maakunnittaiset yhteismetsät, joiden osuuksien arvo määrittyisi julkisessa kaupankäynnissä, voisi olla kiinnostava malli. UPM:n neljä alueellista yhteismetsää ovat lähellä tätä ajatusta. Ohjausta haudan takaa? Perheyhteismetsien kaunis ajatus saattaa kääntyä riidaksi. Sen välttää sitouttamalla seuraavan sukupolven ajoissa. ”Jos jälkipolven piirissä on ristivetoa, jännitteet seuraavat myös yhteismetsään.” Yhteismetsät (vuoden alun tilanne) » 386 kappaletta » 631 502 hehtaaria (maa-ala) » 422 ha pinta-alan mediaani » 1 649 ha pinta-alan keskiarvo » 4,7 ha pienin yhteismetsä » 90 061 ha suurin yhteismetsä » n. 6 prosenttia yksityismetsien pinta-alasta » suurin osa uusista yhteismetsistä perhetaustaisia » vuonna 2015 uusia yhteismetsiä perustettiin 43 kappaletta, maa-ala keskimäärin 317 hehtaaria. Lähde: Maanmittauslaitos ”Omistuksen ja vastuun pitää rullata uudelle sukupolvelle”, Vesa sanoo. Päätökset kahvipöydässä Kostiaiset korostavat, että yhteismetsä vaatii samanhenkisen porukan. Nyt päätökset voidaan sopia yhteisessä kahvipöydässä. Sami toteaakin, että ”jos ennen perustamista riidellään, niin perustamisen jälkeen riidellään kahta kauheammin”. Vesa naurahtaa, että ei tarvittaisi kuin kaksi riitelevää miniää, niin homma olisi toisentuntuinen. Sitten joskus, kun sukulaisuussuhde siirtyy pikkuserkkutasolle, toiminnan luonne saattaa muuttua. Perheyhteismetsissä on usein jäseniä, joita metsänhoito ei kiinnosta tuon taivaallista, mutta jotka kuitenkin haluavat pitää osuuden. Mahdollisia osuudestaan luopujia silmällä pitäen sääntöihin pantiin, että osakaskunnalla on osuuksiin lunastusoikeus. Työt talkoohengessä Kostialassa työsuorituksia ei ole tarvinnut pisteyttää, sillä kymmenessä vuodessa työnjako on vakiintunut. Paljon paikan päällä asuva Vesa on hoitanut käytännön asioita, ja Sami on tehnyt puukauppoja ja muita toimistotöitä. Ulkomailla asuva veli ei ehdi käymään kuin ehkä joka toinen vuosi, mutta hoitaa tilinpäätöksen etätöinä. Kostiaiset uskovat, että perheyhteismetsien fuusioita vielä nähdään. Se voi olla järkevä ratkaisu varsinkin silloin, jos omassa piirissä kukaan ei ole kiinnostunut ryhtymään toimitsijaksi. Toisaalta toiminnan luonne muuttuisi, jos kyse olisi pelkästään taloudesta. Esimerkiksi rantatontteja menisi myyntiin. ”Tuskin meistä kukaan haluaisi enää tehdä töitä talkoohengessä”, Sami Kostiainen sanoo. FAKTA Rakennukset on tarkoituksella rajattu yhteismetsän alueen ulkopuolelle.
AJASSA 12 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 K uv aa ja Raakapuun hintatilastot, viikkojen 9–12 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,53 ? 56,72 ? 41,93 ? 16,06 ? 17,45 ? 15,4 ? 23,4 ? 23,97 ? Uudistushakkuu 56,14 ? 57,62 ? 43,32 ? 17,82 ? 18,67 ? 17,14 ? 25,92 ? 25,06 ? Harvennushakkuu 47,29 ? 48,09 ? 36,75 ? 15,22 ? 15,29 ? 14,24 ? 20,5 ? 20,56 ? Ensiharvennus 40,5 ? 40,52 ? 11,78 ? 11,29 ? 11,4 ? 17,58 ? Hankintahinnat 56,35 ? 56,39 ? 46,61 ? 27,72 ? 29,21 ? 27,81 ? 33,85 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,1 ? 57,55 ? 44,54 ? 16,06 ? 17,39 ? 15,27 ? 22,07 ? 23,27 ? Uudistushakkuu 57,37 ? 58,43 ? 45,65 ? 17,54 ? 18,57 ? 17,06 ? 23,52 ? 24,27 ? Harvennushakkuu 48,88 ? 49,29 ? 38,85 ? 15,61 ? 15,53 ? 14,18 ? 21,08 ? 21,15 ? Ensiharvennus 41,59 ? 40,87 ? 11,77 ? 11,7 ? 11,59 ? Hankintahinnat 57,4 ? 56,67 ? 48,69 ? 28,66 ? 29,41 ? 28,66 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,56 ? 57,9 ? 40,23 ? 15,99 ? 18,06 ? 15,27 ? 22,52 ? Uudistushakkuu 57,05 ? 58,64 ? 41,05 ? 16,95 ? 19,09 ? 16,76 ? Harvennushakkuu 49,7 ? 50,32 ? 37,32 ? 15,84 ? 15,55 ? 14,77 ? 21,49 ? Ensiharvennus 12,17 ? 11,88 ? 11,58 ? Hankintahinnat 58,31 ? 58,02 ? 45,37 ? 28,09 ? 30,16 ? 28,06 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,48 ? 16,75 ? 24,27 ? Uudistushakkuu Harvennushakkuu 46,6 ? 15,27 ? 20,97 ? Ensiharvennus Hankintahinnat PUUKAUPPA 19,4 miljoonaa kuutiota Viime vuonna lämpöja voimalaitoksissa käytetty kiinteän polttopuun määrä oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Lähde: Luonnonvarakeskus LIINA KJELLBERG, teksti JUHA OLLILA, kuva T alvileimikoiden korjuuaika alkaa olla lopuillaan ympäri Suomea. Puunostajien katseet ovat jo jonkin aikaa olleet kesäja kelirikkoleimikoissa, joilta puuta voidaan korjata myös sulan maan aikana. Metsänhoitoyhdistyksistä ennakoidaan, että niistä voi pian olla jo pula. ”Talvileimikoiden korjuuaika lyhenee vuosi vuodelta, joten kesäkorjuukelpoisia leimikoita tarvitaan yhä enemmän”, sanoo metsänhoitoyhdistys Rovaniemen toiminnanjohtaja Teemu Orajärvi . Orajärven mukaan puunkorjuun ongelmana eivät tosin ole niinkään talvileimikot kuin talvitiet. Talvileimikoissa on monin paikoin vielä niin paljon lunta, että maa kestäisi hakkuukoneiden painon. Talvitiet, jotka kestävät puutavaran kuljetuksen vain maan ollessa jäässä, alkavat sen sijaan olla sulia. ”Lumi satoi sulaan maahan, joten tiet eivät jäätyneet kunnolla. Talvitiet alkavat nyt olla siinä kunnossa, ettei niiden varsille uskalla enää varastoida puuta”, Orajärvi sanoo. Hän kehottaakin kesäja kelirikkoleimikoita omistavia metsänomisKesäleimikoilla on nyt kysyntää Kaupaksi käyvät varsinkin sellaiset leimikot, joille vie kesäja kelirikkokelilläkin ajokelpoinen tie. LIINA KJELLBERG METSÄNHOITOYHDISTYS Österbotten ryhtyy viemään havukuitupuuta Ruotsiin. Taustalla on havukuidun huono menekki kotimaassa, kertoo yhdistyksen toimitusjohtaja Jan Slotte . Yhdistys on aiemminkin vienyt jonkin verran puuta Ruotsiin, mutta Slotten mukaan nyt puhutaan pidempiaikaisesta yhteistyöstä. Ajatuksena on, että havukuitua viedään laivalastillinen suunnilleen joka toinen kuukausi. ”Yhteen laivaan mahtuu vajaat 5 000 kuutiometriä puuta”, Slotte kertoo. Havukuitupuu kuljetetaan Ruotsiin Kristiinankaupungista. Ensimmäinen laiva lähtee huhtikuussa. Laivojen määränpäätä tai puutavaran ostajaa Slotte ei halua paljastaa. Aluksi havukuitupuuta viedään Ruotsiin lähinnä yhdistyksen eteläisimmistä osista. Havukuidun menekki on Slotten mukaan siellä huonoin. Metsänomistajat ovat Slotten mukaan suhtautuneet vientisuunnitelmiin myönteisesti. ”Vienti on mahdollistanut sen, että olemme voineet jatkaa turvemailla kasvavien metsin hakkuita. Noin 30 prosenttia alueen metsistä sijaitsee turvemailla, joten on tärkeää, että ne saadaan pidettyä tuotantokunnossa.” Havukuitua Ruotsiin
AJASSA 13 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 si lähinnä muiden puulajien rinnalla. Metsänhoitoyhdistys Uusimaan alueella kaupaksi menee myös koivutukki, mutta havukuitupuusta on molempien metsänhoitoyhdistysten alueella ylitarjontaa. Se näkyy hinnoissa. Havukuitupuun ylitarjontaan ei Laitisen mukaan ole luvassa helpotusta ennen kuin havukuidun käyttö lisääntyy. Äänekoskelle valmistuva biotuotetehdas ei hänen mukaansa riitä poistamaan ylitarjontatilannetta, vaan siihen tarvitaan myös Kaidin Kemiin, Boreal Biorefin Kemijärvelle ja Finnpulpin Kuopioon suunnittelemia tehtaita. ”Ruotsiinkin on tulossa suuria investointeja. Ehkä havukuitupuulle pitää etsiä käyttöä Suomen rajojen ulkopuolelta”, Laitinen pohtii. Osa yhdistyksen alueelta korjattavasta havukuitupuusta käytetään energiantuotannossa. Näin puulle saadaan edes jotain käyttöä. Itä-Suomessa havukuitupuun tilanne on hieman parempi kuin Länsija Etelä-Suomessa. Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon toiminnanjohtajan Jussi Hirvosen mukaan varsinkin mäntykuitupuu on hyvinkin haluttua, ja kuusikuitupuukin menee kaupaksi. ”Parhaiten vetää kuusitukki, mutta muillakin puulajeilla on koivukuitua lukuun ottamatta melko hyvä veto”, hän sanoo. Myönteiset odotukset Kaikkiaan puukaupassa on metsänhoitoyhdistysten näkökulmasta nyt hyvä vire. Puukauppa käy ja puukauppavuodesta odotetaan hyvää. ”Metsänhoitoyhdistys Uusimaan alueella leimikoita tehtiin ja myytiin tammi-helmikuussa 30 prosenttia enemmän kuin samaan aikaan viime vuonna”, Leirimaa kertoo. Orajärvi ennakoi, että vuoden huippuhinnat puusta maksetaan ennen kesälomia tai heti kesälomien jälkeen. Syksyllä puunostajien varannot alkavat jo olla täynnä. KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,47 ? 57,41 ? 40,35 ? 16,14 ? 17,94 ? 15,93 ? 21,83 ? Uudistushakkuu 57,21 ? 58,23 ? 42,2 ? 17,99 ? 18,97 ? 17,67 ? 24,56 ? Harvennushakkuu 47,63 ? 48,21 ? 33,81 ? 15,7 ? 15,63 ? 14,95 ? 20,55 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 56,91 ? 57,16 ? 44,94 ? 27,72 ? 29,62 ? 27,96 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,77 ? 51,58 ? 16,11 ? 16,57 ? 14,96 ? 24,33 ? 25,02 ? Uudistushakkuu 53,4 ? 52,44 ? 18,61 ? 17,73 ? 16,56 ? 26,49 ? 25,74 ? Harvennushakkuu 44,98 ? 43,48 ? 13,87 ? 14,32 ? 12,44 ? 20,37 ? 20,08 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 54,02 ? 58 ? 26,19 ? 24,14 ? 26,07 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,54 ? 54,21 ? 41,08 ? 15,74 ? 15,91 ? 14,74 ? Uudistushakkuu 55,41 ? 55,47 ? 43 ? 17,69 ? 17,58 ? 16,76 ? Harvennushakkuu 45,27 ? 45,34 ? 36,35 ? 15 ? 14,64 ? 14,01 ? Ensiharvennus 11,58 ? 9,99 ? 10,83 ? Hankintahinnat 55,25 ? 54,82 ? 45,66 ? 28,56 ? 28,81 ? 28,29 ? LAPPI puukauppojen vähäisyyden vuoksi Lapin luvut puuttuvat ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat Ostomäärät viikolla 12 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 12 205 Pohjanmaa 12 111 Lounais-Suomi 27 667 Häme-Uusimaa 45 163 Kaakkois-Suomi 53 358 Pirkanmaa 27 668 Etelä-Savo 63 136 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 35 177 Keski-Suomi 38 631 Pohjois-Savo 43 038 Pohjois-Karjala 46 601 Kainuu 13 346 Pohjois-Pohjanmaa 30 816 Lappi 11 150 460 069 m 3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 12 Kantohintojen kehitys Kymi–Savossa Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m viikot 1–12, 2017 2015 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 2016 2013 2014 2015 2016 2017 0,4 0,8 1,2 1,6 2,0 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ”Ehkä havukuidulle pitää etsiä käyttöä Suomen ulkopuolelta.” tajia ryhtymään puukaupoille. ”Kesäleimikoista saa nyt mukavan hinnan, ja puunkorjuu sujuu todennäköisesti nopeasti. Yleensä puukauppa tehdään ensin ja puunkorjuu vasta myöhemmin, mutta nyt korjuu saattaa alkaa saman tien. Rahaliikennekin sujuu silloin nopeasti.” Rovaniemen alueella on Orajärven mukaan kysyntää varsinkin kuusija mäntytukista, mutta havukuitupuukin menee kaupaksi, jos leimikko sijaitsee kesäja kelirikkoaikaan ajettavan tien varressa. Kuusitukki halutuin Länsija Etelä-Suomessa kaupaksi menee edelleen parhaiten kuusitukki, mäntytukkipuun kysyntä vaihtelee. Metsänhoitoyhdistys Keskipohjan johtajan Juha Laitisen mukaan tukkivaltaiset mäntyleimikot menevät kohtuullisen hyvin kaupaksi, kun taas metsänhoitoyhdistys Uusimaan toiminnanjohtajan Timo Leirimaan mukaan mäntytukkipuu käy kaupakETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI Lapin Laatukone Oyj:n metsäkoneenkuljettaja Esa Ämmälä harvensi maaliskuun lopulla ensiharvennusikäistä puustoa Rovaniemellä. Talvileimikoiden korjuuaika alkaa olla lopuillaan PohjoisSuomessakin.
30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat P ihtiputaalla sijaitsevasta mäntytaimikosta löytyy koko kattaus: hirvet ovat syöneet mäntyjen latvakasvaimia ja sivuoksia, katkoneet puiden päärankoja, jyrsineet kuorta ja syöneet neulasia niin, että osa männyistä käy kohti kuolemaa. Ruokailu on toistunut useampana peräkkäisenä talvena. Mänty on talvikuukausina hirven pääruokaa. ”Tämä ei ole pahimmasta päästä tuhotaimikkona, mutta epätasainen ja huonolaatuinen männikkö siitä näyttää tulevan”, Suomen metsäkeskuksen hirvivahinkotarkastaja Juha Siekkinen sanoo. Metsänomistajan on mahdollista hakea valtiolta korvausta hirvien puille aiheuttamista tuhoista. Korvausta saa, kun tuhot ylittävät 170 euron omavastuukynnyksen. Taimikon on myös täytynyt olla kasvatuskelpoinen ennen tuhoa, eli taimien määrä on ollut havupuuvaltaisessa taimikossa vähintään 1 500 hehtaarilla (pohjoisessa 1 200/ha). Parhaillaan on hyvä aika tarkistaa talven jäljet. ”Tuoreet syönnit näkyvät keväällä hyvin. Puut eivät ole lehdessä, joten taimikon tilasta saa kokonaiskuvan”, Siekkinen sanoo. Kolme vuotta korvausraja Latvankatkaisut ja kuorivauriot ovat tyypillisimpiä jo kauempaa havaittavissa olevia hirvivaurioita. Läheltä tarkasteltuna huomaa, onko taimien sivuoksia ja neulasia syöty. ”Jos taimikossa näkyy tuoreita syömäjälkiä ja katkottuja latvoja, taimien sekaan kannattaa ehdottomasti suunnata tarkemmalle tarkistusreissulle.” Männyntaimet ovat tuhovaarassa, kun niiden latvat yltävät talvella esiin lumihangesta. Vaaran vuodet jatkuvat alle metrisistä taimista 4–5 metriin, siis useiden vuosien ajan. Koska syöntituhot jatkuvat usein useampana peräkkäisenä talvena, tilanteen kärsivällinen seuranta voi olTunnista hirvituho Keväällä on aika tarkistaa, ovatko hirvet aterioineet metsässä. Mäntytaimikot ovat yleisin korvattava hirvituhokohde. PIHTIPUTAALLA sijaitsevan mäntytaimikon pituus olisi säästyneiden mäntyjen perusteella noin 4 metriä, sanoo tarkastaja Juha Siekkinen. Tuhot jatkuvat etenkin pienemmissä männyissä. Metsä kasvaa vajaapuustoiseksi. VANHASTA päärangasta on tappi tallella ja mäntyä on muutenkin syöty – kyseessä hirvituho. Oikealla: Latvanvaihdos mutta ei latvatappia tai syöntijälkiä – kyseessä muu tuho, kuten männynversoruoste. la aluksi järkevin ratkaisu. ”Korvausta ei usein kannata lähteä hakemaan vielä ensimmäisen tuhotalven jälkeen”, Siekkinen kertoo. Korvausmahdollisuutta arvioitaessa pitää muistaa, että yli kolme vuotta vanhoja tuhoja ei korvata. Lisäksi korvattavaa vahinkoa ei ole syntynyt, jos ehjiä taimia on tasaisesti jakautuneena yli 2 000 hehtaarilla. ”Taimen ranka on kuivettunut, siinä ei ole eläviä neulasia ja taimi
METSÄSTÄ 15 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 on kuollut. Tällainen on usein vanhempi tuho, joka ei kuulu kolmen vuoden korvausajan piiriin”, Siekkinen kertoo. Näykkimiset eivät riitä Hirvikorvausjärjestelmää ollaan uudistamassa tänä keväänä. Muutosten myötä vahingonkorvausten arvellaan nousevan noin 25 prosenttia. Siekkisen mukaan tällä hetkellä korvauskynnyksen ylittävä tuho on esimerkiksi Keski-Suomessa puolen hehtaarin ala, jolla kasvatettavista taimista on syöty 30 prosenttia. Metsänomistaja joutuu maksamaan tuhomittauksen kustannukset, jos kyseessä ei olekaan korvauskelpoinen hirvituho. Taimikot, jotka päätyvät tuhomittaukseen, yleensä saavat myös korvauksia. Siekkinen sanoo arvioivansa maanomistajalle paikan päällä, kannattaako mittauksiin ryhtyä. Myös muut metsäalan ammattilaiset ja paikalliset metsästäjät voivat usein vinkata syödystä taimikosta, jonka kohdalla korvaus voisi olla mahdollinen. ”Tuhon pitää olla yhtenäinen. Yksittäiset näykkimiset sieltä täältä eivät vielä riitä korvaukseen. Rohkeasti kuitenkin yhteyttä Metsäkeskukseen. Puhelimessa ja taimikon laidalla pystytään jo arvioimaan, kannattaako mittauksia ryhtyä tekemään korvausten saamiseksi”, sanoo Metsäkeskuksen johtava asiantuntija Markku Remes . Remeksen mukaan Metsäkeskuksen tarkastajalle kannattaa kuvailla jo puhelimessa mitä puulajia tuhoalueella kasvaa, minkä mittainen puusto on kyseessä, kuinka iso tuhopinta-ala on ja missä kohtaa puita vauriot ovat. ”Miten pääranka on vaurioitunut, onko vain viimeinen latva katkaistu vai useamman vuoden kasvu, onko oksien näykkimistä ja onko neulastai lehtimassaa kadonnut runsaasti.” Sekaannuksen paikat Metsänomistajien omissa tuhoarvioinneissa sekaannusta aiheuttavat muun muassa männynversoruosteen ja myyrien tuottamat tuhot. ”Männynversoruosteessa metsänomistaja katsoo taimikkoa yleisilmeeltään, ja joukossa on paljon ”Yksittäiset näykkimiset sieltä täältä eivät riitä korvaukseen.” Vinkit hirvituhoon 1. Selvitä, onko tuhonaiheuttaja hirvi vai esimerkiksi männynversoruoste tai metsäkauris. 2. Männyt ovat syöntivaarassa, kun ne yltävät talvella hangen pinnalle. Tarkista taimikot alle metrisistä 4–5-metrisiin. 3. Jos syödyiksi on päätynyt vain taimien latvoja sieltä täältä, odota 1–2 talvea ja arvioi tuhot uudelleen. 4. Kun tuhot laajenevat päärankojen katkomiseen ja tuhoutuviin taimiin, hae korvauksia vahinkoilmoituksella Metsäkeskukselta. 5 . Pidä ääntä tuhoista. Anna palautetta alueen metsästäjille ja metsänomistajien edunvalvojille, kun kaatolupamääriä käsitellään maalis– huhtikuussa. VALTTERI SKYTTÄ HIRVITUHON kohteeksi joutuneessa taimikossa on syytä vierailla tulevinakin vuosina, vaikka vaurioista olisi saanut jo korvauksia. Pihtiputaalaiseen taimikkoon tuhoja on tullut tarkastuksen jälkeen lisää. ”Korvausta voi hakea uudestaan, jos tuhot jatkuvat. Vanha korvausarvio vähennetään pois uudesta”, Metsäkeskuksen tarkastaja Juha Siekkinen sanoo. Hirvikarkotuskeinoista voi olla hyötyä etenkin taimikoissa, joissa tuhot ovat jääneet lieviksi. Suosituimpia karkotuskeinoja ovat taimien päälle ruiskutettava lampaanrasva ja hirvinauhat. Lehtipuusto on syytä pitää raivaamalla poissa mäntyjen rinnalta jo varhaisvaiheessa, sillä se voi vähentää alueen houkuttelevuutta hirvien silmissä. ”Mitatuilla tuhoalueilla on lähes poikkeuksetta ollut mäntyjen kasvua haittaavaa lehtipuustoa seassa.” Jo syödyt männyntaimet kannattaa jättää tuhotaimikkoon pystyyn. Hirvet jatkavat seuraavina talvina usein siitä, mihin jäivät. Jos syönti keskittyy jo kärsineisiin taimiin, viereinen, hyväkuntoinen taimi voi säästyä. Jos kasvatuskelpoinen taimiaines menee alle 600 taimen hehtaarilla, koko alueen uudelleenviljely on mahdollista. Viljelyn kustannukset kuuluvat tuhokorvauksiin. Taimikon täydennysviljelyt ovat hankalia toteuttaa, joten ne eivät ole suositeltuja. ”Uudelleenviljelyssä männyn kylvö on vaihtoehto, jotta alueelle saadaan runsaasti taimiaineista kestämään tuhoja”, Siekkinen sanoo. Mitä tehdä vauriotaimikolle? KUOLLUT ja neulasensa täysin menettänyt taimi – kyseessä kolmea vuotta vanhempi tuho, jota ei korvata. MÄNNYN PÄÄRANKA on katkaistu ja tuho on taattu. Kuusikoissa hirvet kaluavat hampaillaan kuitupuukokoisten puiden kuorta. Koivikoissa hirvet taittavat latvoja ja syövät oksia, jolloin puut pensastuvat. ”TUOREEN SYÖNNIN PIIRIIN menee, koska tuhotuissa kasvainten päissä näkyy tuore pihkoittumisen jälki.” SUURI KUORIVAURIO syntyy, kun hirvi kaluaa kuorta samasta kohtaa rungon ympäri. Hirvituhoista 80 prosenttia tapahtuu mäntytaimikoissa. kaksihaaraisia ja pensastuneita taimia. Ajatellaan, että se on hirvi. Hirven syönnistä kaksihaaraiseen, latvansa vaihtaneeseen mäntyyn jää kuitenkin muistoksi latvatynkä tai -tappi latvanvaihtokohtaan. Versoruosteella tappia ei jää”, Juha Siekkinen sanoo. Myyrävahinko on hankalampi erottaa hirvestä. ”Metsämyyrä kuorii mäntyä, mutta myös hirvi voi tehdä samalla lailla. Hampaanjälki ratkaisee syyllisen: hirvellä on suuremmat hampaat, mikä näkyy syöntikuviossa.”
16 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 METSÄSTÄ PETRI NUMMI, teksti VELI-MATTI VÄÄNÄNEN, kuvat N uuksion kaakkureilla ei mennyt 1990-luvun alussa hyvin. Vaikka alue Helsingin kyljessä on ällistyttävän erämainen, siellä kulki niin paljon ihmisiä, ettei lintujen pesintä onnistunut. Rauhallisilla seuduilla kaakkurit voivat pesiä mannerrannoilla, vaikka menestys onkin hieman huonompi kuin saarissa. Nuuksion polut seurailevat kuitenkin niin tarkoin lampien rantoja, että niillä kulkevat ihmiset karkottivat alueen ainoan kaakkurin pesältään liian usein. Niinpä pesintä tuhoutui vuosi toisensa jälkeen. Pesimän tueksi keksittiin kuitenkin konsti: pesälautat. Kaakkurikirjallisuudessa on tapauksia, joissa kelluvilla turvelautoilla on onnistuttu parantamaan pesimätulosta. Myös Nuuksiossa päätettiin kokeilla lauttoja. Turpeinen lautta Pesälauttojen teko on Nuuksiossa haasteellista. Autolla ei juuri pääse lammen lähelle, ja kanoottia tai kumivenettä voi vain harvoin käyttää apuna lautan teossa. Niinpä ainoa keino oli rakentaa lautta lammen rannassa ja hinata valmis turvelautta uiden lammen rauhallisimpaan osaan. Monena kesänä suurimpana haasteena lauttojen tekoon on ollut kylmä vesi. Ensimmäinen lautta rakennettiin 1994 Kolmikulmalammelle, missä kaakkuri oli epäonnistuneesti yrittänyt pesiä rannan nevareunuksella. Heti seuraavana kesänä lautalle syntyi poikue, ja kanta on jatkanut tasaista kasvua näihin päiviin. Tänä keväänä odotamme 20 parin rajan menevän rikki Nuuksion järviylängöllä. Linnut ovat onnistuneet vuosien mittaan pesinnässään mainiosti: yhtä pesivää paria kohden on tuotettu yli yksi poikanen, kun poikasia maksimissaan voi olla kaksi. LAUTAT PELASTIVAT KAAKKURIN Neljännesvuosisata sitten Nuuksion kaakkurit olivat vaaravyöhykkeessä. Sitten pesimän tueksi löytyi uusi konsti. ”Viisainta olisi jättää hautovat kaakkuriemot rauhaan.” Nuuksion kaakkurikanta on oiva esimerkki tapauksesta, jossa yksi vaihe linnun vuosikierrossa – pesintä – estää kannan kasvun. Esimerkiksi Skotlannissa kaakkurien ja kuikkien pesimätulos on saatu pesimälautoilla paranemaan. Toisin kuitenkin kuin Nuuksiossa, Skotlannissa kaakkurikannan kasvua ovat rajoittaneet myös muut tekijät, eikä kanta ole noussut. Lauttasaarten menestystä alleviivaa se, että samaan aikaan kaakkurikannan elpymisen kanssa Nuuksion kansallispuiston ja muiden ulkoilualueiden kävijämäärä on kasvanut reilusti. Retkeilijöitä oli 1990-luvun alussa 60 000 ja nyt alueella on vuosittain yli 300 000 ulkoilijaa. Yllä: Kaakkuriemot tuovat poikasilleen kaloja muilta vesiltä, myös mereltä. Kaakkurit hautovat menestyksellisesti pienelläkin lautalla.
17 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 METSÄSTÄ Es a Pi en m un ne LAUTAT PELASTIVAT KAAKKURIN SUOMALAISET havumetsät ovat lukuisten pienten vesien täplittämiä. Yksi näiden nevareunaisten lampien salamyhkäinen asuja on kaakkuri. Kaakkuri eli kaakko on muinainen taikalintu. Pellolle saatiin hyvä suojelus ja viljaonni, kun kaakkurin nahassa kannettiin kolme virtaavasta purosta otettua pyöreää kiveä ja pantiin ne kolmeen vakoon. Kaakkuri pitää jopa yli 90 desibelin äänellään hallussaan Suomen lintujen meteliennätystä. Ylilentävän kaakkurin kaak-kaak on monelle tuttu, mutta harvempi on kuullut kaakkurin asuinlammelta kantautuvaa merkillistä melskettä: on kuin kuikan surumieliseen huutoon olisi lisätty karmivaa kiljuntaa. Suomen kaakkurikanta lienee ollut varsin vakaa viimeiset vuosikymmenet; kannan koko on ollut 650–1 200 paria. Viimeisin arvio, 1 500–2 000, on tehty Suomen tuoreimman Lintuatlaksen perusteella. Kanta-arvio on hieman suurempi kuin aiemmissa Atlas-kartoituksissa, minkä luultavasti selittävät aiempaa tarkemmat laskennat. Kaakkuri pesii pienillä, muutaman hehtaarin kokoisilla lammilla, kun taas kuikka asuttaa isompia järviä. Metelin suomenennätys Kaakkuri häiriöttä tutuksi Moni varmaan pohtii, voiko Nuuksion kaakkureita käydä niitä haittaamatta tarkkailemassa. Sikäläiset kaakkurit ovat jo poikasina tottuneet ihmisiin, joten tietyin edellytyksin niitä voi seurata häiritsemättä. Pohjoisemmat kaakkuriserkut sen sijaan ovat säikkyjä, ja ne kavahtavat pienintäkin häiriötä. Haudonta on kaakkurille pesimäajan kriittisin vaihe. Pesältä karkotettu emo voi helposti menettää munansa varislinnuille. Niinpä pesälammella ei tulisi pitää kovaa meteliä tai tarkkailla lintuja läheltä – puhumattakaan vesille menosta lautan läheisyydessä. Viisainta olisi jättää hautovat kaakkuriemot rauhaan. Heinäkuun alussa useimmilla kaakkureilla on jo poikaset. Silloin ne pystyvät helpommin väistämään häiriötä lammen toiselle reunalle, jos ihmisiä on vain lammen yhdellä puolella. Poikueen rauhoittumisen huomaa siitä, että kylläiset poikaset ja usein emokin nukkuvat pää siiven päällä välittämättä retkeilijöistä. Poikasten kasvaessa emot kuljettavat yhä tiheämpään tahtiin poikasille ruokaa lähialueen kalaisilta vesiltä, myös mereltä. Silloin on oiva mahdollisuus seurata emojen lentoa ja ääniä sekä poikasten ruokailua. Yllä: Kaakkurilautta tehdään irrottamalla sopiva pala rantaturpeesta ja laittamalla mehupönistereitä kellukkeiksi. Sitten lautta uitetaan lammen rauhaisimpaan kolkkaan ja ankkuroidaan pohjaan. Kaakkurit saavat kerralla korkeintaan kaksi poikasta. Nuuksion kaakkurit ovat pesineet samalla lammella laulujoutsenten kanssa.
METSÄSTÄ 18 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 Hirvikangas METSÄNOMISTAJA SAMI KARPPINEN teksti ja kuvat S uuri mainoskello Rengasmyynti Lehtosen hallin seinällä näyttää yhdeksää, vaikka todellisuudessa eletään jo lähes puolta päivää. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska Lehtosten veljesten elämä Saarijärven Hirvikankaan kylällä rytmittyy enemmän kalenterivuoden kuin kellon mukaan. ”Syksy ja kevät menevät täysin rengashommissa, mutta tammi-helmikuulla ehdimme myös metsään”, Ismo Lehtonen , toinen rengasmyyntiä pyörittävistä veljeksistä, kertoo. Silloinkin, kun yrittäjät ovat metsässä, pyritään asiakkaita palvelemaan täysipainoisesti kaikkina aikoina. Renkaita Ismo ja Jyrki Lehtonen myyvät ja asentavat ”metsän keskeltä” vuosittain 6 000–7 000 kappaletta. ”Hankintasavottamme on nytkin aivan tuossa pellon takana, joten pääsemme nopeasti hallille kun puhelin soi”, Jyrki Lehtonen sanoo. Isän mukana metsään Jyrki Lehtonen, 50, asuu vanhempiensa vuonna 1981 rakentamaa Kivilammen tilaa. Vaikka tila sijaitsee Keski-Suomen metsäisimpien seutujen ytimessä, henkii pihapiiri pohjalaista yrittäjyyttä. Navetassa varttuu lihakarjaa, pihasta löytyy konekalustoa joka lähtöön, ja taloa ympäröivät säntillisesti hoidetut pellot. Metsätöihin Jyrki sekä veljet Ismo, 53, ja Marko, 47, tottuivat jo nuorina poikina. ”Kun isä käski, niin pakkohan se oli lähteä, vaikka ei se metsä aina niin houkuttelevalta tuntunut”, Jyrki muistelee. ”Jos viikonloppuna oli sattunut ilta vähän venähtämään, niin sitten varsinkin lähdettiin heti aamusta metsään. Mutta totta puhuen metsätyöt ovat sittemmin olleet hyvää vastapainoa autojen ääressä konttimiselle”, lisää Ismo nauraen. Metsäpinta-alaa kolmella veljeksellä on Saarijärven ja UuMetsässä lähes jälkiä jättämättä Lehtosten veljesten metsätiloilla ei ole tehty päätehakkuuta pian neljään vuosikymmeneen. ”Eivät näin vanhat miehet jaksa enää hangessa kahlata.” Jyrki Lehtonen on itseoppinut motokuski. Aiemmin Porissa metsäkoulun käytössä ollut Sampo-Rosenlewin kone on jo parikymmentä vuotta vanha, mutta tunteja siihen on kertynyt vasta neljä tuhatta. Kun töiltä jää aikaa, Jyrki Lehtonen suuntaa mielellään metsään pienpetojahtiin. Viime syksynä mies nitisti 34 supia. Muutama viikko takaperin saaliiksi tuli myös näätä. raisten rajamailla nyt jo edesmenneen isän peruja yhteensä parisataa hehtaaria. ”Aiemmin teimme hankintahakkuita joka talvi moottorisahahommina, mutta eivät näin vanhat miehet jaksa enää hangessa kahlata. Siksi hankimme neljä vuotta sitten yhteisomistukseen Sampo-Rosenlewin hak
METSÄSTÄ 19 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA maksuun, ja siinä koko vaiva. Kuuden vuoden kuluttua männikkö hakataan, ja pankki saa omansa takaisin. Vuotuiset pikkukorot sentään pitää saada rahoitetuksi muilla tulonlähteillä. Ojitettujen rämeiden tuhkalannoitus on sellainen toimi, jonka soisi yleistyvän täysin riippumatta mahdollisesta valtion tuesta. Tuotto ei ole aivan yhtä loistava kuin typpilannoitus parhailla kivennäismaakohteilla, mutta selvästi kannattavaa myös korkojen noustessa. Erityisen hyvin tarkoitukseen sopii puuntuhka, jossa on kaliumia kymmenkertaisesti turpeentuhkaan verrattuna. Lannoituksella saadaan aikaan positiivinen kierre. Lisääntynyt puuston kasvu merkitsee myös juurten lisääntymistä, mikä merkitsee kantavuuden parantumista. Tällä on huomattava merkitys harvennushakkuiden onnistumisen kannalta. Lisääntynyt kasvu kuluttaa myös vettä. Ojien perkauksia tuskin tarvitaan ennen seuraavaa päätehakkuuta, jolloin ojien kunnostus onnistuu hyvin maanmuokkauksen yhteydessä. Puuntuhka on väärässä paikassa kaatopaikoilla tai tienrakennuksessa. Mikä on metsästä otettu, vietäköön sinne takaisin, mutta kohteelle, jossa sen hyötyvaikutus on suurin. Keski-ikäisten tai päätehakkuuta lähestyvien männiköiden typpilannoitus antaa 10–20 prosentin tuoton. Se ei kaipaa valtion tukea. Lannoitus palaa suosioon Metsänparannustöiden tukemisen parhaina vuosina yksityismetsiä lannoitettiin ahkerasti. Kaikkien aikojen ennätys saavutettiin 1968, jolloin lannoitettu pinta-ala oli 102 565 hehtaaria. Lähes kymmenen vuotta pinta-ala ylitti vuosittain 50 000 hehtaaria. Surkein lannoitusvuosi oli 1992, jolloin pinta-alaa kertyi vaivaiset 1 500 hehtaaria. Nykyisin valtion tukemaa terveyslannoitusta tehdään 15 000 hehtaaria ja omista varoista maksettua kasvatuslannoitusta puolet siitä. Pahimmasta aallonpohjasta on siis noustu ylös. Myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut se, että tuhkan rakeistamisesta on tullut arkipäivää. Lannoituksen teknologiaa on kehitetty sekä maaettä helikopterilevityksessä, ja alan yrittäjät ovat vakiintuneet. Käsin levitys on jäänyt pikkutilojen erikoisuudeksi. Tukiehdot ovat tärkein syy suuriin vaihteluihin. Vuonna 1968 erään siirtymävaiheen vuoksi lannoitus oli niin edullista, ettei tarjotusta ilmaispalvelusta voinut olla pois millään järkisyyllä. Nykyisin tukea saa boorilla terästetyllä tuhkalla tehtyihin terveyslannoituksiin. Kokonaiskustannuksiin lasketaan myös suunnittelu ja ravinneanalyysi, ja näin lasketuista kustannuksista tuki on 30 prosenttia. Ilmeisesti tuesta johtuen terveyslannoitus on huomattavasti suositumpaa kuin kasvatusmetsien lannoitus, vaikka omistajan talouden kannalta hyvin valittujen kasvatusmetsäkohteiden lannoitus on huomattavasti tuottoisampaa. On tosin mahdollista, että tilastot aliarvioivat omatoimisen kasvatuslannoituksen pintaalaa. Kun tukea ei saa, lannoitus hoidetaan ja sillä siisti. Asenteiden muuttuminen on viisasta. Ei ole näköpiirissä, että yhteisesti koottuja verovaroja ohjattaisiin enää koskaan sellaisiin yksityismetsien lannoituksiin, joissa investoinnin pitoaika on lyhyt ja tuotto 10–20 prosenttia. Jos metsänomistajaa ei kiinnosta rahantulon lisääminen muulla kuin valtion tuella, antaa olla. Lannoitus on sen verran pomminvarma sijoitus, ettei oman pääoman puute ole este. Jos hakkuukypsyyttä lähenevän kivennäismaamännikön omistaja lähestyy pankkia ja pyytää seitsemän vuoden kerralla maksettavaa lainaa, pankki voi heltyäkin. Lannoituslasku kourassa mennään pankkiin nostamaan sovittu laina laskun kuukoneen”, veljesten synnyinkodissa muutaman kilometrin päässä asuva Ismo kertoo. Hinta ei houkuta myymään Vuosi 1981 on piirtynyt historiaan paitsi Kivilammen tilan perustamisvuotena myös siksi, että silloin Lehtosten metsässä on edellisen kerran tehty päätehakkuuta. ”Silloin otettiin puuta rakentamiseen, jonka vuoksi piti hakata vähän aukkoa”, Ismo Lehtonen muistelee. Sittemmin metsissä on tehty vain harvennushakkuita, ja televan jo hyvän matkaa yli kahdessasadassa motissa. ”Oikeastaan kaikilla kuvioilla puusto on jo tukkimitoissa”, Jyrki Lehtonen toteaa. Hän myöntää, että metsäsuunnittelijan näkemykset poikkeavat usein heidän omista ajatuksistaan. ”Emme ole juuri suunnitelmaa lukeneet. Hakkaamme kuitupuuta altapäin harventamalla, jolloin hehtaarilta lähtee usein yli sata kuutiota puuta.” Parikymmentä vuotta vanha Sampo-Rosenlewin 1046-hakkuukone on ollut veljesten mieleen, sillä kapea kone ei metsään juuri jälkiä jätä. ”Olemme tehneet koneella myyntipuuta talvessa 600–900 kuutiota ja omaan käyttöön tulevat hakepuut päälle”, Jyrki ynnäilee. Hän hoitaa hakkuun ja Ismo ajaa puut tien varteen metsäkärryllä varustetulla maataloustraktorilla. ”Sitten kun metsässä on vain niin isoja runkoja, että moton koura ei yltä niiden ympäri, niin kone voidaan myydä pois”, veljekset velmuilevat. Jyrki (vas.) ja Ismo Lehtosen metsissä keskipuusto on yli kaksisataa kuutiota hehtaarille. Keski-Suomen rehevillä rinnemailla puut vankistuvat tukkimittoihin tavallista tiheämmässäkin kasvuasennossa. Ismo Lehtonen ei usko puunhinnan nousevan, vaikka kuitupuun käyttö lisääntyy. Hankintapuunsa Lehtoset myyvät UPM:lle. aina veljesten omasta toimesta hankinnalla. Metsäyhtiön moton kynnet eivät ole metsiin purreet, paitsi yhden kerran. ”Sekin oli vahinko, kun naapurimetsässä oli hakkuut käynnissä ja moto tuli vahingossa yön aikana reippaasti meidän puolelle”, Jyrki kertoo. Veljekset ovat sitä mieltä, että nykyisillä puunhinnoilla yhtiöiden ostomiesten päätehakkuutarjoukset eivät johda kauppoihin. ”Kymmenisen vuotta sitten yksi ostomies tarjosi tukista 85 euroa. Hän sanoi, että viikon päästä hinta putoaa. Emmehän me ottaneet sitä todesta, mutta niin vain hinta romahti päivälleen viikon päästä ja kaupat jäivät tekemättä. Se on jälkikäteen vähän harmittanut”, veljekset myöntävät. Teollisuuden lisääntyvän kuitupuun käytönkään he eivät usko puun hintoja nostavan. ”Ainoa mikä ehkä nousee, on tukkipuun latvaläpimitta.” Hurja keskimääräinen hehtaaripuusto Päätehakkuiden passaaminen näkyy tilojen puuvaroissa. Vuonna 2002 keskipuusto oli metsäsuunnitelman mukaan noin 130 kuutiota hehtaarille. Ennuste vuodelle 2012 oli päätehakkuut huomioiden 170 kuutiota hehtaarille. Tällä hetkellä keskipuuston voi siten olettaa hui
METSÄSTÄ 20 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 MIKKO RIIKILÄ M etsästystä asteittain lisäämällä voisi löytyä hirvikanta, jolla hirvikärpästen leviäminen saataisiin estettyä. Näin uskoo hirvikärpästen ja hirvien yhteyttä pohdiskellut harjavaltalainen metsänomistaja Tarmo Mäntymäki . Outokumpu Oy:n kupariliiketoiminnan johtajana uransa päättänyt Mäntymäki sai tuntumaa kiusankappaleesta jo varhain. ”Olin RUK:ssa Haminassa 1963. Meillä oli harjoitukset itärajan pinnassa. Pidimme leiriä mäntytaimikon valtaamalla soramontulla. Siellä oli outoja elikoita, jotka purivat ilkeästi.” Silloin purija jäi tunnistamatta. Mäntymäen armeija-aikana hirvikärpäsiä oli vain rajan pinnassa, mutta ei enää edes Haminan tasalla. ”Siihen aikaan Suomessa oli niin harvakseltaan hirviä, ettei hirvikärpänen levinnyt tänne. Venäjän puolella hirviä oli enemmän, ja näin myös hirvikärpäsiä riitti rajan pintaan asti.” Rajallinen lentomatka Talvehtiva hirvikanta oli 60-luvun alussa 30 000 eläintä, nyt 80 000. Mäntymäen mukaan josEroon hirvikärpäsistä Vähemmän hirviä, vähemmän hirvikärpäsiä – siinä maallikkokonsti kiusankappaleiden torjumiseen. Tarmo Mäntymäki uskoo, että hirvikantaa asteittain alentamalla löytyisi taso, jolla hirvikärpästen lisääntyminen estyisi. MIKKO RIIKILÄ HIRVIKÄRPÄSIÄ tutkinut Oulun yliopiston professori Arja Kaitala oikoo muutamia Mäntymäen väittämiä. ”Hirvikärpästen on kokeissa todettu lentävän jopa kilometrin. Myös hirvikärpäsnaaraita kantavat hirvet saattavat kulkea jopa sata kilometriä talven aikana, joten kärpäsentoukkia leviää laajalle.” Hirven turkkiin pesiytyneet hirvikärpäsnaaraat eivät muni vaan synnyttävät valmiita toukkia, jotka koteloituvat ja varisevat maahan saman tien. ”Hirvikärpäsnaaras tuottaa yhden toukan viikossa syksystä kevättalveen. Hirvessä saattaa olla jopa kymmenen tuhatta naarasta, joten yksikin vaeltava hirvi levittää runsaasti toukkia.” Tästä huolimatta Kaitala on yhtä mieltä Mäntymäen kanssa siitä, että hirvikannan alentaminen voisi olla keino, jolla hirvikärpäsistä ehkä päästäisiin eroon. ”On hankala sanoa, millä kannan tasolla hirvikärpästen lisääntyminen estyisi. Hirvikannan puolittaminen nykyisestä olisi hyvä alku.” Hirvikärpäsiä ei ole alueilla, joilla on talvisin susilaumoja. Niitä hirvet väistävät. Poronhoitoalueellekaan hirvikärpäset eivät ole levinneet. Tämä voi johtua siitä, että kärpäset iskevät useimmiten hirviä runsaslukuisempiin poroihin, joissa lisääntyminen ei onnistu. Ruotsissa hirvikärpäset lisääntyvät pääosin metsäkauriilla. Kanta on pysynyt Suomea vähäisempänä. Tutkija: Hirvikärpänen lentää jopa kilometrin sain näiden välissä on hirvikanta, jolla hirvikärpäset eivät enää pystyisi leviämään. Hän on seurannut hirvikärpästen elintapoja ja todennut hirvikärpäsen lentomatkan rajalliseksi. Tätä näkemystä tutkijat eivät jaa. ”Olen metsäpellon laidalla kokeillut. Hirvikärpänen jaksaa lentää 30 metrin päähän, mutta 50 metrin päässä metsän reunasta niitä ei enää ole.” Tähän perustuu Mäntymäen idea hirvikärpästen torjunnasta. ”Hirvikantaa asteittain harventamalla löytyisi kannan taso, jolla parveilevat hirvikärpäset eivät todennäköisesti enää löytäisi uutta isäntäeläintä.” Toukka maassa keväästä syksyyn Hirvikärpäsen kitiinikuoriset toukat varttuvat maassa kesän yli ja lennähtävät syksyn koittaessa kohti uusia hirviä. Tämän saavat tuta niin marjastajat, retkeilijät kuin metsien hoitajat, mutta harvemmin hirvimiehet. ”Parveilu on yleensä päättymässä, kun hirvijahti alkaa.” Ehkä tästäkin johtuen hirvimiehet eivät halua alentaa hirvikantaa tasolle, joka lievittäisi metsäja liikennevahinkoja ja saattaisi leikata hirvikärpäskantoja. ”Metsästäjillä on vahvat etujärjestöt, toisin kuin esimerkiksi marjastajilla, joten heidän äänensä kuuluu paremmin. Metsänomistajista monet ovat innokkaita hirvenmetsästäjiä, joten metsätalouden etu jää taka-alalle.” Mäntymäen mukaan hirvikantaa pitäisi alentaa voimakkaasti mutta hallitusti. Nykyisin hirviä kaadetaan 50 000 vuodessa. Käytännössä kaatomäärät voitaisiin kerralla nostaa 60 000–70 000 eläimen tasolle. Parissa kolmessa vuodessa nähtäisiin, josko tämä riittäisi leikkaamaan hirvikärpäskantoja. M ik ko R iik ilä A nn a B ac k ”Parveilu on yleensä päättymässä, kun hirvijahti alkaa.”
21 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 METSÄSTÄ LIINA KJELLBERG SOPISIKO suomalainen metsäsuhde välimerellisen ruokavalion, argentiinalaisen tangon ja virolaisen savusaunan joukkoon? Metsämuseo Luston mielestä kyllä. Se näkisi mielellään suomalaisen metsäsuhteen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa. ”Luettelossa olevista ilmiöistä vain kymmenen prosenttia liittyy luontoon. Meillä olisi siinä paljon annettavaa”, sanoo Luston vt. näyttelypäällikkö Reetta Karhunkorva . Aihe on ajankohtainen, sillä opetusja kulttuuriministeriö kerää parhaillaan ilmiöitä Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Unescon kansainväliseen luetteloon ehdotettavat ilmiöt valitaan tästä luettelosta. Aikansa tuote Mitä suomalainen metsäsuhde Eroon hirvikärpäsistä Metsäsuhteesta maailmanperintöä Suomalainen metsäsuhde kisaa paikasta kansallisessa elävän perinnön luettelossa. Sieltä voi päästä Unescon siipien alle. Lapsia ja nuoria kylvämässä paloalueelle puun siemeniä Kalannissa Varsinais-Suomessa vuonna 1956. Ihmisten suhde metsään oli 1950-luvulla hyvin arkipäiväinen. pitää sisällään? Karhunkorvan mukaan se tarkoittaa yksilön, yhteisön ja metsän vuorovaikutuksen kokonaisuutta. Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen metsäsuhde – se ei edellytä kiinteää kontaktia metsään, vaan voi näkyä esimerkiksi mielipiteissä. ”Metsiin liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu on Suomessa vilkasta. Siitä huomaa, että suomalaisten metsäsuhde on vahva mutta myös moniarvoinen”, Karhunkorva sanoo. Hänen mukaansa metsäsuhde myös muuttuu ajan kuluessa. Esimerkiksi 1950-luvulla ihmisten suhde metsään oli hyvin arkipäiväinen. Moni sai elantonsa metsästä, joten metsän merkitys arjessa ja taloudessa oli itsestään selvä. ”Nyt yhä harvempi saa elantonsa metsästä, mutta elämme silti ympäristössä, jossa metsäsuhde on läsnä. Istumme puisen työpöydän ääressä ja käytämme vessapaperia. Sitä ei vain hoksata, että siinä se metsäsuhde on.” Metsäsuhteeseen kohdistuu Karhunkorvan mukaan myös uhkia. Kaupungistuminen ja digitalisaatio vieraannuttavat ihmisiä luonnosta. ”Toisaalta nyt on meneillään valtava biotalouden trendi, joka tuo jälleen uusia tapoja suhtautua metsään. Myös metsien merkitys virkistyskäytössä ja henkisen hyvinvoinnin lähteenä on nousussa.” Innolla vastaan Lusto lanseerasi suomalaisen metsäsuhteen käsitteen omassa toiminnassaan sen jälkeen, kun Suomi vuonna 2013 allekirjoitti Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Käsite on Karhunkorvan mukaan otettu metsäalalla innolla vastaan. Elävän perinnön kansalliseen luetteloon sitä ovat Luston kanssa viemässä Suomen Metsäyhdistys, Suomen metsäkeskus, Metsämiesten Säätiö, MTK, Metsäteollisuus ry ja Suomen Partiolaiset. Sitä tukevat myös UPM, Stora Enso, Metsä Group ja Metsäteho. ”Mukaan mahtuu vielä. Mitä enemmän hakijoita, sitä paremmat mahdollisuudet päästä luetteloon”, Karhunkorva sanoo. K al le R au ta ne n/ Lu st o/ K al le R au ta se n ko ko el m a Lu st o/ Su om en M et sä yh di st yk se n ko ko el m a ”Elämme ympäristössä, jossa metsäsuhde on läsnä.” Lapsia risusavotassa metsässä 1940tai 1950-luvulla. KASVAA TUOTTAVA METSÄ Kylvä hyvää! Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön ja taimitarhalle Tapio Silva Oy Siemenkeskus / puh. 0294 32 6000 siemenkeskus@tapio. HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5–20 vuotta nuorempana. Voit tilata siemeniä suoraan Tapion kaupasta: www.tapio. Tutustu nettisivuihimme: www.tapio.
22 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 METSÄSTÄ Haussa vapaa umpihanki Freeride-moottorikelkkailijoiden luvallisten ajoalueiden uskotaan vähentävän taimikkovaurioita ja tuovan lisätuloja metsänomistajille. Umpihankikelkkailu ja metsänhoito muodostavat vaikean yhtälön. Ratkaisun löytyminen hyödyttäisi molempia osapuolia. YRJÖ TENKANEN OY JO YLI 30 VUODEN AJAN LAADUKKAAT BMF METSÄYHDISTELMÄT Pauli Tenkanen 044-5211420 email. yrjotenkanen@yrjotenkanen.fi • Kantavuus alkaa 1,5 tonnista päättyen 16 tonniin. • Kuormainten ulottuvuus alkaa 3,25 metristä ja päättyy 9,05 metriin. KOLMEN VUODEN TAKUU RUNGOLLE JA PUOMISTOLLE !
23 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 METSÄSTÄ 100 vuoden varrelta Tuokiokuvia itsenäisen kansan historiasta Metsälehden sivuilla. JUHA-PEKKA HONKANEN teksti ja kuvat P itkä moottorikelkka kipuaa jyrkkää harjannetta matalan murinan säestämänä Puolangan Vääränsärkillä. Rinne on jalkamiehelle niin jyrkkä, että eteneminen tuntuu tikkailla nousemiselta. Kajaanilaisen Tommi Väyrysen Polariksen eteneminen näyttää kuitenkin kevyeltä. ”Oikeasti tässä saa kelkan niin usein kiinni lumeen, että hiki tulee ja kunto loppuu kesken. Sykemittari voi mitata neljän tunnin ajoista 5 000 kalorin kulutukset”, Väyrynen naurahtaa. Muiden freeride-kelkkailusta innostuneiden tavoin Väyrynen on siirtynyt kelkkareiteiltä etsimään haasteita puuterilumen peittämiltä harjuilta. Tänä talvena pitkällä telalla varustetuilla umpilumen erikoiskelkoilla on noin viidenneksen markkinaosuus Suomessa. Umpihangen vapaudella on kuitenkin kääntöpuolensa. Taimikkotuhot ovat yleistyneet metsissä kelkkailun myötä. Väyrynen manailee suorasanaisesti taimikoihin suuntaavia kelkkailijoita, sillä hänen mukaansa valtaosa kuskeista ymmärtää niiden arvon. ”Siinä samalla pilataan kaikkien kelkkailijoiden maine. Itselle metsä on sydäntä lähellä, sillä hoidan perheen metsät ja metsätalous on tuttua”, Väyrynen sanoo. Tänä talvena Metsähallituksen 60-hehtaarinen ala Vääränsärkillä on koekäytössä freeride-kelkkailijoiden luvallisena ajopaikkana. Väyrynen ja hänen ajokaverikseen Vääränsärkil”Metsänomistajien kannattaisi kierrättää luvallisia alueita.” Vääränsärkkien freeride-alue on merkitty kylteillä ja lippusiimoilla. le lähtenyt Keijo Heikkinen uskovat, että vastaavat paikat ohjaisivat kuskit kelkkailua kestäviin metsiin. Toistaiseksi Vääränsärkät on kuitenkin Suomessa ainutlaatuinen. Kajaanilaisten kelkkailijoiden ajoporukka käy Pohjois-Ruotsissa neljäkin kertaa talvessa kelkkailemassa, sillä siellä kelkkailu on vapaampaa kuin Suomessa. Kelkkailumaksut yhteiseen kassaan? Kajaanilaisten freeriderien harrastaminen tukeutuu myös tuttujen metsänomistajien lupiin. Toistaiseksi lupa on hellinnyt veloituksetta, mutta miehet olisivat valmiita maksamaan ajo-oikeudesta. ”Metsänomistajien kannattaisi lyöttäytyä yhteen ja kierrättää luvallisia alueita talven mittaan, jolloin kulutus Kajaanilaiset Keijo Heikkinen (vas.) ja Tommi Väyrynen tuomitsevat taimikoissa ajavat kuskit. Heidän mukaansa yksittäiset harhailijat pilaavat taimien lisäksi kaikkien kuskien maineen. on pienempää ja uutta lunta on aina tarjolla. Lupamaksut kerättäisiin yhteen pooliin ja jaettaisiin metsänomistajien kesken”, Heikkinen ideoi. Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolonen arvioi, että ajokauden loppuun mennessä Vääränsärkillä on käynyt tuhat freeride-kuskia. ”Alueesta vasta puolet on käytössä ja loput harvennetaan lähivuosina. Kun palstalle on tehty ensimmäinen koneellinen harvennus, kelkkailu ei häiritse puuston kasvua”, Tolonen sanoo. Vääränsärkkien harjulla ajoalueeseen kuuluu myös kolme vuotta sitten uudistettuja aloja. Tolosen mukaan ne uudistetaan luontaisesti. ”Taimikko nousee 60–70 sentin lumirajaan kymmenen vuotta, joten nekin alat voivat olla 5–7 vuoden ajan kelkkailukäytössä. Ensivaikutelma tästä alueesta on yksinomaan positiivinen, ja meidän puolestamme toiminta jatkuu Vääränsärkillä.” Potkua matkailuun Freeride-alueilta odotetaan vetovoimaa myös matkailulle. Paljakassa alue on paikallisten matkailuyrittäjien ja kunnanjohtajan Esko Rautaisen yhdessä edistämä rupeama. Hotelli Paljakan toimitusjohtajan Mika Puurosen mukaan uusi alue näkyikin välittömästi majoitusvarauksissa. Vastaavia alueita etsitään myös ainakin Ylläksen ja Levin alueilla. Vuosi sitten freeride-aluetta kokeiltiin Ylläkselläkin, mutta Kolarin kunnan kehitysjohtajan Johanna Koivumaan mukaan paikka oli harrastajien tarpeisiin nähden liian pieni ja tasainen. ”Freeride-aluetta on tiedusteltu meiltä jatkuvasti jo usean vuoden ajan. Metsähallituksen lisäksi olemme etsineet sopivaa aluetta myös yksityisten metsänomistajien kanssa.” VALTTERI SKYTTÄ Metsälehti esitteli 30 vuotta sitten todellisen suomalaisen selviytymistarinan. Keskisuomalainen m e t s u r i Esko Laulainen virui helmikuisessa metsässä puun alle puristuneena neljä päivää, mutta selvisi hengissä talven 1987 kovista yöpakkasista huolimatta. ”Ois siellä vielä pari vuorokautta istunu” , Laulainen kertoi onnettomuuden jälkeen Metsälehdelle Jyväskylän keskussairaalassa. Laulaisen kohtaloksi koitui toista puuta vasten kumolleen juuttunut puu eli konkelo. Kokenut metsuri oli tottunut laukaisemaan konkeloita vänkärin koukulla. Työnjohtajan kanssa oli myös ollut puhetta uuden keksinnön – konkeloliinan – käytöstä. ”Mutta nyt ei ollut koukkua eikä liinaa, ja konkelo jäi metsään. Kunnes se tuli alas kello kymmeneltä tiistaiaamuna.” Toinen Laulaisen kaatama puu tempaisi kaatuessaan mukaansa konkelokuusen, ja kärsimysnäytelmä alkoi. Metsurin reisiluu katkesi rytäkässä. Vajaan kilometrin päässä kulki tie, puun alle juuttunut mies huusi apua, mutta kukaan ei kuullut. ”Laulainen ylettyi moottorisahaansa, ja sillä hän sai katkottua risuja nuotiota varten. Tankista bensaa päälle, ja risut syttyivät lämmittäen hetken. Mutta reppu eväineen oli liian kaukana.” Riutuvan metsurin pelasti lopulta naapuri, joka huolestui, kun Laulaisen talon savupiippu pysyi mykkänä epätavallisen kauan. Etsintäjoukko osasi naapurin tietojen ansiosta oikealle metsäpalstalla – ja ihme kyllä ajoissa. ”Kolme villapaitaa, kolmet sukat ja karvalakki ilmeisesti suojasivat loukkaantunutta enemmiltä paleltumisvammoilta.” Varustuksesta huolimatta Laulaisen jalat paleltuivat pahasti. ”Toisesta jalasta on kantapää jäljellä, ja proteesien avulla entinen metsuri vielä kävelee, lupaavat lääkärit.” Ennen neljän päivän selviytymistaisteluaan Laulainen oli tehnyt metsätöitä 13-vuotiaasta 55-vuotiaaksi ilman mainittavia onnettomuuksia. Neljä päivää puun vankina
P I L K K E I T Ä 24 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 Metsälehden numeroissa 3/2017 ja 5/2017 olleiden artikkelien kuvissa ei ole Rotanloukku-siteitä. Edellisessä lehdessä oli Y-siteen ja rotanloukun risteytys, jossa on selvästi Y-siteen ”sanka” ja rotanloukun ”lukko”, eli se kolmilovinen kärkiosa. Jälkimmäisessä numerossa taas on suomalainen Voitto-side, jolla ei ole rotanloukun kanssa mitään tekemistä. Rotanloukku (Rottefella) on norjalainen side jo 1920-luvulta (kuvassa). VEIJO VAINONIEMI itse kaikkia malleja käyttänyt Rotanloukku-side herätti lukijoiden huomion, ja toimitukseen tuli useita muitakin kirjeitä ja puhelinsoittoja aiheesta. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA MUISTOKIRJOITUS Teiden varsilla, harjuilla ja korkeilla mäillä näkee useinkin mäntyjä, joiden latva on kääntynyt osoittamaan pohjoiseen. Normaalisti puun runko kasvaa joko kohtisuoraan ylöspäin tai kohti valoa. Poikkeamat tästä edellyttävät jonkinlaista häiriötä tai ulkoista tekijää. Vanhojen mäntyjen vinot latvat herättävät aina silloin tällöin keskustelua. 1900-luvun loppupuolella niistä syytettiin ilman saasteita, jotka tuhosivat etelään ja siten saasteitten tulosuuntaan päin harottavat oksat. Tuulella on varmaan osuutensa. Meillä vallitsevat etelän ja lounaan väliset tuulet, ja esimerkiksi Salpausselällä naapureitaan korkeammalle kohoavat mäntyjen latvat kaartuvat selvästi kohti pohjoista. Taipumisesta tuskin on kysymys vaan pikemminkin toistuvista latvanvaihdoista. Luultavasti latvakasvaimet kuolevat kevätahavaan auringon ja tuulen kuivattamina. Latvuksen pohjoisenpuoleiset kasvaimet säilyvät paremmin ja yrittävät nostaa omat vuosikasvaimensa uudeksi latvaksi. Sille käy seuraavana talvena yhtä huonosti. Näin latva siirtyy vähitellen toista metriä runkolinjasta pohjoiseen. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi. Nimimerkki S. A. S. (Selim A. Solman 1879–1936) kirjoittaa Lapin koukkulatvaisista männyistä Tapion aikakauskirjassa 1913. Siellä eteläiset tuulet eivät ole yhtä vallitsevia kuin Etelä-Suomessa, ja siksi hän ei hyväksy tuulta ilmiön aiheuttajaksi. Hän esittää syyksi talvisen lumen epätasaista jakautumista ja vanhojen mäntyjen rungon epäsymmetristä paksuuskasvua. Tuulen suunnista riippumatta kevätahava kävisi selitykseksi Lapissakin. Saasteita siihen ei tarvita. Vinot latvat Ympäristöään korkeammalle yltävien mäntyjen latvat ovat usein vinot koilliseen tai pohjoiseen. Vielä kerran siteistä Metsäneuvos Antti Malmberg kuoli 95-vuotiaana Raisios sa 25.1.2017. Hän oli syntynyt Keuruulla 26. lokakuuta 1921. Malmberg teki elämäntyönsä Varsinais-Suomen metsätalouden ja maakunnan kehittäjänä. Antti Malmberg lähti jatkosotaan 1941 vapaaehtoisena ja sai upseerikoulutuksen sodan aikana. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti. Opiskeltuaan sodan jälkeen metsänhoitajaksi Antti Malmberg valittiin Lounais-Suomen metsänhoitolautakunnan koulutuspäälliköksi 1949. Päämetsänhoitajaksi hänet nimitettiin 1976. Metsät olivat vuosisadan ajan olleet rajujen tukkihakkuiden kohteina. Sota-aikana ja sen jälkeenkin tehdyt pakkohakkuut olivat vähentäneet metsien puuvaroja. Malmberg ryhtyi edistämään tietoperäisen metsänhoidon ja -käytön menetelmiä alueellaan. Kaukonäköisenä hän ymmärsi metsäopetuksen tarpeen maakunnassa. Neuvonnan ansiosta metsien kasvu ja puuvarat Varsinais-Suomessa ovat kasvaneet puolen vuosisadan aikana kaksinkertaisiksi. Tasavallan presidentti myönsi Malmbergille metsäneuvoksen arvonimen 1982. Malmbergin saavuttama Suomen metsätaitomestaruus 1955 kertoo hänen käytännön ammattitaidostaan. Myös valokuvaajana hän oli taitava ja sai kuvistaan useita palkintoja. Yhteiskunnallinen aktiivisuus vei Malmbergin lukuisiin luottamustehtäviin. Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana hän ajoi määrätietoisesti hirvien kaatolupien painopisteen siirtämistä aikuisista hirvistä vasoihin, mikä kasvatti hirvikantaa. Malmbergit ostivat Mietoisista pienviljelystilan ja myöhemmin Mynämäeltä 60 hehtaarin metsätilan. Tiloillaan Antti kokeili mm. vieraiden puulajien kasvatusta. Puoliso Ulla-Brita oli Antille suuriarvoisena tukena ja apuna monissa töissä ja harrastuksissa. ESKO TUISKU Kirjoittaja on Antti Malmbergin ystävä ja työtoveri. Metsäneuvos Antti Malmberg Katri Himanen Luonnonvarakeskuksesta kirjoitti mielenkiintoisen ja selventävän artikkelin ”Tammi on toista maata” (Metsälehti 2/2017). Olen itsekin idättänyt tammen terhoja, mutta menettelin tietämättömyyttäni väärin. Kaikesta huolimatta onnistuin kuitenkin tyydyttävästi. Silloisen työpaikkani pihamaalla Joutsenossa kasvoi 1990-luvulla useita tammia. Koska puiden juurella oli paljon terhoja ja ikäni olen ollut kiinnostunut melkein kaikesta puihin liittyvästä, päätin kerätä terhoja ja saada niistä taimia kotipaikalleni Naarajärvelle. Toimenpiteet tosin olivat omien ajatusten tuotetta, koska idätVäärin idätetty täminen on erilaista kuin muilla puilla, kuten Himasen kirjoituksessa kerrotaan. Syksyllä keräsin terhoja pussillisen ja päätin säilöä ne talveksi hiekan sekaan ämpäriin ja autotalliin. Keväällä sitten vein aarteeni kotipaikalle Naarajärvelle ja istutin kasvimaahan 75 terhoa. Loput istuttelin pitkin metsiä, missä vähänkin paikkaa tuntui olevan. Virhe tuli jo siinä, että laitoin terhot vähän maan sisään ”piiloon”, kun pinnalle olisi pitänyt jättää. Lukemattomista terhoista ei taimelle noussut kuin pari kolme, ja nekin oli joku eläin tainnut syödä. Kasvimaalle nousi kuitenkin parikymmentä tainta, mikä toi minulle iloa. Siinä annoin niiden kasvaa pari vuotta. Siirsin sitten taimia parhaaksi katsomilleni paikoille ja yritin suojata jäniksiltä verkolla, mutta myyrät osasivat ilkeyttään välttää sen. Joku taimi oli syöty, mutta tammella on hyvä kyky ottaa kannosta uusi verso. Nykyäänkin lähes kaikki nuo taimet ovat elossa ja suurimmat jo useamman metrin mittaisia. Mikä sitten yleensä mahtaa olla tammenterhojen itävyysprosentti? Itse olen mielissäni tuostakin onnistumisprosentista silloisesta tietämättömyydestäni huolimatta. Tammet toimivat siltana muistoihin ajoille, jolloin olin töissä Joutsenossa, mistä tammet saivat alkunsa. Nyt sitten tiedän – jos vielä tammen terhoja idättelen – miten se oikeasti tapahtuu. Oppia ikä kaikki. HANNU VAUHKONEN Naarajärvi LUKIJALTA
PILKKEITÄ 25 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 LUONNOSTA HANNU ESKONEN V uosisatojen ajan on aprikoitu tervapääskyn lentotaidon salaisuuksia: laskeutuuko se koskaan maahan muuten kuin pesimään, nukkuuko se todella lentäessään? Nyt kysymyksiin on saatu vastaus. Ruotsalaisprofessori Anders Hendenström ryhmineen kiinnitti 13 tervapääskyyn pienet lähettimet. Ne rekisteröivät jatkuvasti, oliko lintu ilmassa vai ei, ja kertoivat samalla linnun lentokorkeuden. Muutama lintu oli seurannassa peräti kaksi vuotta. Selvisi, että linnut olivat ilmassa yhtäjaksoisesti 10 kuukautta. Pesimisen jälkeen ne lensivät Pohjolasta Afrikkaan – ja matkalla sulkivat, söivät ja nukkuivat ilmassa. Aamulla ja illalla pääskyt nousevat 2–3 kilometriin ja liitävät sitten yläilmoista alas. Keväällä ne ilmeisesti myös parittelevat ja keräävät pesätarpeensakin suoraan ilmasta. Kun seuraa tervapääskyn lentoa, ei voi olla ihastelematta sen kepeyttä ja vinhaa vauhtia. Syöksyssä on mitattu jopa 150 kilometrin tuntivauhteja. Vanhin Suomessa rengastettu tervapääsky oli kuollessaan 16 vuotta ja 26 päivää vanha. Tämä lintu oli lentänyt elämänsä 10 KUUKAUTTA ILMASSA Tervapääsky syö, nukkuu ja parittelee lennossa. Suomessa kanta on hupenemaan päin. Tervapääskyt rakentavat pesänsä mieluusti kaupunkien keskustojen korkeiden talojen kattorakenteisiin. Maassa tervapääskyä ei juuri koskaan tapaa. Vain pesillä talojen vinteillä tai tuuletuskanavissa niihin voi törmätä. Toisinaan nuoria lintuja voi myös pudota pesistä pihamaalle. Tervapääsky on helppo tuntea myös lennossa. Se on kuin kuunsirppi joka kiitää taivaalla. aikana pitkälti yli miljoona kilometriä. Kanta kutistuu Pesänsä tervapääskyt rakentavat usein kaupunkien keskustojen korkeiden talojen kattorakenteisiin ja tuuletuskanaviin. Osa pääskyistä pesii vanhoissa, korkealla olevissa tikankoloissa. Vaatimattomassa pesässä on 2–3 munaa, joita emot hautovat vuorotellen 19–25 päivää. Poikaset kehittyvät hitaasti ja viettävät pesässä 37–56 päivää. Pitkään näytti siltä, että ihmiskulttuuriin helposti sopeutuvat tervapääskyt laajentavat levinneisyysaluettaan Suomessa. Linjalaskentojen alkuaikoina 30ja 40-luvuilla levinneisyys saavutti Joensuu–Kajaani–Oulu–Kemi-linjan. Tällöin niitä pesi Suomessa noin 25 000 paria. Viime vuosisadan lopulla tervapääskyjä pesi jo Tunturi-Lapin rajoilla asti, ja kannan arvioitiin olleen 50 000–70 000 parin suuruinen. Viimeiset pari vuosikymmentä ovat kuitenkin olleet tervapääskylle huonoja. Parimäärä on romahtanut kolmanneksen, ja nykyään lintuja arvellaan pesivän korkeintaan 26 000 paria. Romahdus on tapahtunut nimenomaan kaupunkitervapääskyjen kohdalla. Onneksi tervapääskyllä on maailmassa laaja levinneisyys. Sitä tavataan Pohjois-Afrikasta ja Euroopasta kauaksi Aasiaan ulottuvalla alueella. Koko maailman kannaksi arvioidaan jopa 200 miljoonaa lintua, joista noin 17 miljoonaa pesii Euroopassa. Pääskyjä vai ei? Lentotaidon ohella tervapääskyjen paikka lintujen sukupuussa on askarruttanut lintututkijoita jo vuosisatoja. Ovatko ne edes oikeita pääskyjä? Viime vuosien DNA-tutkimukset ovat paljastaneet yllättäviä piirteitä tervapääskyjen sukupuusta. Maailmalla lentää kaikkiaan 96 tervapääskyn lähisukulaista. Ne eivät kuitenkaan ole sukua muille pääskyille, vaan niiden lähimpiä sukulaisia nykylinnuista ovat kolibrit. Tervapääskyt luetaankin nykyään omaksi kiitäjien linturyhmäksi. Ensimmäisen kerran tervapääsky ilmestyi suomalaiseen lintulajistoon Gananderin lintunimiluettelossa vuonna 1745, silloin tosin wijripääskysenä. Tuo nimi juontunee tervapääskylle ominaisesti sirittävästä lentoäänestä. Tummaan väritykseen taas viittaavat musta-, korppija pikipääskyn nimet. Mustan värin takia hailuotolaisille tervapääsky oli pirunlintu – mustahan oli paholaisen väri. Pesimäpaikkakin otettiin huomioon entisaikojen nimissä. Puhuttiin kirkkotai linnapääskystä, mutta toisaalta myös mettätai vaarapääskystä. Karviassa tervapääskyllä oli vielä oma erityisnimensä: harikka. Mistä lie tuokin nimi tullut, ennen muinoin harikka nimittäin tarkoitti huonolaatuista piimää. H an nu Es ko ne n H an nu Es ko ne n W ik im ed ia C om m on s
PILKKEITÄ 26 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 ”Varmaan tukkipuuston tasaikäiskasvatus tuottaisi enemmän, mutta tästä kaikki saavat mitä tarvitsevat. Se riittää, sillä emme tavoittele suurinta mahdollista tuottoa. Eikä tähän menetelmään liity suuria kuluja eikä riskejä”, perustelee Gass perinnettä. Gass on yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja. Yhteismetsä on 400 hehtaarin laajuinen, ja sen osakkaita ovat 89 maatilan ja talon omistajat. Historia ulottuu 1200-luvulle, jolloin Habsburg-suvun kuningas houkutteli Saksin talonpoikia muuttamaan silloisen Unkarin ja Itävallan väliselle rauhattomalle rajaseudulle antamalla heille maata ja metsää. Etujen piti olla hyviä kompensoidakseen rajaseudun riskejä. Hakkuut 30 vuoden välein Välimetsässä kasvatetaan vesaryhmien päällä harvassa asennossa samanaikaisesti vesoista polttopuuta lyhyellä ja siemensyntyistä tukkipuustoa pidemmällä kiertoajalla. Tukkipuurunkoja on enintään sata hehtaarilla, jotta vesaryhmät saavat tarpeeksi valoa ja kasvutilaa. PETRI KETO-TOKOI kuvat ja piirros VÄLIMETSÄSSÄ kasvatetaan rinnakkain polttopuita ja tukkipuita. Tämä ikivanha metsänhoitomenetelmä täyttää yhä parhaiten Itävallassa, Slovakian rajan pinnassa sijaitsevan Drösingin yhteismetsän tarpeet. ”Tiedämme 800 vuoden kokemuksella, että tämä menetelmä toimii”, toteaa maanviljelijä Karl Gass . Vanhimmat maininnat välimetsän kasvatuksesta Drösingin kylän metsissä löytyvät vuoden 1270 kirkonkirjoista. Ainakin siitä lähtien sitä on harjoitettu yhtäjaksoisesti . Polttopuuta ja tukkia rinta rinnan Itävaltalaiskylässä on kasvatettu välimetsää jo 800 vuotta. Polttopuusato on valmis korjattavaksi. Tässä metsikössä vesat ovat lehmuksia ja tukkipuut tammia, lehmuksia ja vaahteroita. TAPIO ForestKIT soveltuu erinomaisesti esimerkiksi: • Metsäpalveluyrittäjille • Kaupungeille ja kunnille • Koneyrittäjille • Ammattimaisille metsänomistajille • Oppilaitoksille • Yhteismetsille Lisäosien joukosta voit valita juuri sinun tarpeisiisi soveltuvat: • ForestKIT Field -maastotyöhön • ForestKIT Value -tila-arvio • ForestKIT Works -metsätöiden ohjaus • IPTIM -työkalut metsien käsittelyn optimointiin • Yhteenvedot ja toimenpidetiedot kuvioittain • Kartat, ilmakuvat, kuviokartat ja tilarajat ja omien karttamerkintöjen tallennus Kauttamme on saatavilla myös Panasonic Toughpadtietokoneet vaativaan maastotyöhön! Metsänomistaja: Tutustu Kantoon -sovellukseen osoitteessa kantoon. www.tapio. /forestkit METSÄAMMATTILAINEN Hanki markkinoiden monipuolisin verkkosovellus ammattimaiseen metsävarojen hallintaan. TAPIO ForestKIT -sovelluksella voit tehdä metsäsuunnitelmat, leimikkosuunnitelmat ja tila-arviot sekä ohjata metsätöiden toteutusta! Metsänomistajan Kantoon -sovelluksen avulla TAPIO ForestKIT -metsäsuunnitelma on aina mukana omalla mobiililaitteellasi: Metsäammattilaisen modernit työkalut Ota yhteyttä ja pyydä tarjous: Tapio Silva Oy, Metsävara-asiantuntija Mikko Lumperoinen mikko.lumperoinen@tapio. / p. 050 358 6020 Wien Bratislava ITÄVALTA Unkari Italia Slovenia Tšekki Saksa Praha Drösing
PILKKEITÄ 27 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 Drösingin välimetsissä hakkuut toistuvat 30 vuoden välein. Silloin korjataan koko vesoista varttunut polttopuusato ja osa tukkipuista. Seisomme Gassin kanssa uudistuvalla hakkuualalla, jonka puut korjattiin viime talvena. Pystyssä seisovat vain edelleen kasvatettavat tukkipuut. Kohteen vesaryhmät ovat pääasiassa saarnia ja poppeleita, mutta ne voivat olla muitakin puulajeja, kuten lehmuksia tai valkopyökkejä. Hakattujen vesaryhmien kannot työntävät jo terhakasti uusia vesoja. Niistä varttuu seuraava polttopuusato, joka korjataan 30 vuoden päästä. Yleisimmin tukkipuut ovat tammia, mutta tässä joenvarsimetsässä puolet niistä on saarnia, loput tammia ja muita lehtipuita. Tukkipuiden ikä vaihtelee 30:stä 120 vuoteen. Ne korjataan silloin, kun niitä ei enää teknisen laatunsa puolesta kannata kasvattaa järeämmiksi. Laadukkaimpia tukkipuurunkoja kasvatetaan pisimpään. Tukkipuut kasvatetaan siementaimista, ei vesoista. Jollei hyvälaatuisia siementaimia löydy riittävästi, taimia voidaan myös istuttaa. Polttopuuta kaikille Ikivanhan metsänhoitomenetelmän saksalainen nimi mittelwald . Se on suomennettu välimetsäksi, koska se on välimuoto vesametsänhoidosta eli niederwaldista ja siemensyntyisen tukkipuuston kasvatuksesMetsälehti Makasiinin ”Pieleen meni”-juttu on valittu vuoden 2016 jutuksi ammattija järjestölehdissä Aikakausmedian Edit-kilpailussa. Metsänomistuksen haasteista ja metsänomistajien erheistä kertovan jutun on kirjoittanut Metsälehden toimittaja Liina Kjellberg . Palkittuun tiimiin kuuluivat lisäksi AD Anna Back , valokuvaaja Seppo Samuli sekä toimitussihteeri Jussi Collin . Kiitospuheessaan Kjellberg nosti esiin yhteistyökumppaneiden merkityksen. PALVELUKSEEN HALUTAAN ”Tästä kaikki saavat mitä tarvitsevat.” ta eli hochwaldista. Menetelmän englanninkielinen nimi on coppice with standards. Välimetsän kasvatusta käytettiin laajasti Keski-Euroopan lehtipuuvaltaisissa metsissä 1950-luvulle saakka. Sen jälkeen sen käyttö on selvästi vähentynyt. Menetelmä soveltui joustavuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi hyvin talonpoikaisen puunkäytön tarpeisiin. Kiertoajan pituutta säätelemällä vesoista voitiin kasvattaa eri paksuisia ainespuita mm. korinpunontaan, tukisaloiksi, aidaspuiksi tai polttopuiksi. Samalla kasvatettiin järeitä tukkipuita rakennuspuiksi omaan käyttöön tai myyntiin. ”Polttopuu on tärkeää meidän osakkaillemme”, Karl Gass kertoo. ”Kullekin osakkaalle jaetaan arpomalla palsta jolla on 6–9 kuutiota polttopuuta. Hakkuukausi alkaa 11. marraskuuta, ja osakkailla on kolme viikkoa aikaa korjata polttopuunsa.” ”Sen jälkeen hoitokunta hakkaa laadultaan parhaat poistettavat tukkipuut, jotka myydään huutokaupalla. Loput poistettavaksi merkityt tukkipuut myydään pystykaupalla.” Tukkien myynti on tärkeä tulonlähde yhteismetsälle, vaikka se saakin metsästysoikeuksista enemmän tuloja. ”Tämä järjestelmä on toiminut hyvin jo pitkän aikaa, eikä sitä ole tarvetta muuttaa”, Gass sanoo. Välimetsässä kasvatetaan samanaikaisesti polttopuuta lyhyellä ja tukkipuustoa pidemmällä kiertoajalla. Uudistuvaa välimetsää, josta polttopuut ja osa tukkipuista korjattiin viime talvena, kertoo Karl Gass. Metsälehden jutulle menestystä Makasiinin ”Pieleen meni” valittiin vuoden 2016 jutuksi ammattija järjestölehdissä. Liina Kjellberg (vas.), Anna Back ja Jussi Collin juhlivat Edit-kilpailun voittoa. ”Suuri kiitos kuuluu juttua varten haastatelluille metsäalan ammattilaisille, jotka avoimesti kertoivat omissa metsissään tekemistään virheistä. Heidän viestinsä oli, että tekevälle sattuu, mutta tärkeintä on silti tehdä”, Kjellberg sanoi. Juttua kiiteltiin ”suureksi tietopaketiksi, joka houkuttaa lukemiseen. Monet näkökulmat tuodaan esiin monipuolisesti asiantuntijoiden, alan ammattilaisten ja lehden lukijoiden, eli metsänomistajien, kautta”. Juttu julkaistiin viime vuoden heinäkuun Makasiinissa, mutta se on luettavissa myös Metsälehden verkkosivuilta www.metsalehti.fi . Pohjois-Suomen Metsämarkkinat Oy on raakapuun tehdastoimituksiin ja metsäkiinteistöjen välitykseen erikoistunut yhtiö. Yhtiön tavoitteena on tukea metsänhoitoyhdistysten puunkorjuu-, omaisuudenhoitoja metsänhoitopalveluja ja tuottaa lisäarvoa metsänomistajille. Rovaniemellä meillä on pieni, mutta osaava ja ammattitaitoinen työtiimi. Puutoimitukset vuonna 2016 olivat 609 000 m3, josta pystykauppojen osuus oli 25 %. Metsäkiinteistöjä välitimme 333. Yhtiön liikevaihto oli 28 milj. euroa. Lisätietoja yhtiöstä: www.metsamarkkinat.fi. Nykyisen toimitusjohtajamme jäädessä eläkkeelle haemme uutta TOIMITUSJOHTAJAA sijaintipaikkana Rovaniemi. Edellytämme hakijoilta kokemusta puunhankinnasta ja soveltuvaa metsäalan koulutusta tai muuta metsäalan tuntemusta. Uudelta toimitusjohtajalta odotamme kykyä vastata Pohjois-Suomen lisääntyvän puunkäytön tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Metsänhoitoyhdistyskentän tuntemus, markkinointiosaaminen ja johtamiskokemus katsotaan eduksi. Työtehtävien hyvän hoidon kannalta on tarpeen ruotsin tai englannin kielen taito. Arvostamme yhteistyökykyä ja aktiivista otetta työtehtävien hoidossa. Toimen vastaanottaminen 1.9. tai sopimuksen mukaan. Tarjoamme monipuolisen näköalapaikan Pohjois-Suomen puumarkkinoihin kasvuhakuisessa yhtiössä. Luottamukselliset hakemukset palkkatoiveineen pyydämme 2.5. mennessä sähköpostiin hakemus@psmm.fi. Lisätietoja antavat luottamuksellisesti: pj. Matti Heikkilä, puh. 040 839 1835 vpj. Veijo Ekonoja, puh. 040 508 8491 tj. Jukka Aula, puh. 0400 394 593 jukka.aula@psmm.fi. Metsämarkkinat 3 x 140_92mm 23.3.2017 13.30 Sivu 1
PILKKEITÄ 28 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 MATKOJA MYYDÄÄN LUKIJAKYSYMYS Lukijamatka 16.9.–24.9.2017 Syksyllä Yhdysvaltojen länsirannikolle! Näemme lännen suurkaupungin, jylhiä vuoristomaisemia ja jykeviä metsiä, Tyynen valtameren rannikon ja Columbia-joen. Tapaamme metsäammattilaisia ja amerikansuomalaisia. Matkaisäntänä ja asiantuntijana Mikko Häyrynen Metsälehdestä Matkan hinta: Kestotilaajan etuhinta jaetussa kahden hengen huoneessa: 3 980 € / hlö (ilman kestotilaajaetua 4 055 €) Yhden hengen huoneen lisämaksu: 820 € / hlö Trio Travelsin palvelumaksu: 15 € / hlö Matkan hinta on laskettu 23.1.2017 voimassa olevan valuuttakurssin mukaan. Kurssitarkistus tehdään kuluttajaviranomaisen ohjeen mukaan 6 viikkoa ennen matkan alkua. ILMOITTAUTUMISET JA TIEDUSTELUT Vastuulliselle matkanjärjestäjälle 16.6.2017 mennessä tai niin kauan kuin paikkoja riittää. Kon-Tiki Tours / Trio Travels Ltd Oy Puh. 045 124 2005 TAI info@kontiki.? www.triotravels.? Kestotilaajan etu 75 € Ostimme viime vuonna veljeni kanssa metsätilan. Emme ole käyttäneet metsävähennystä. Nyt vaihdamme ostamamme tilan maanmittaustoimiston tekemällä tilusvaihdolla vastaavan arvoiseen peltoon. Miten käy metsävähennyksen? Metsävähennystä ei synny, eikä tilusvaihdosta tule veroseuraamuksia. Mikäli metsän maankäyttölaji muuttuu, ei sen hankintamenon osalta voi saada metsävähennyspohjaa. Vastaavasti metsän tilalle saatu pelto muuttaa metsän käytön pelloksi. Metsän hankintameno muuttuu tällöin pellon hankintamenoksi. Tässä verottajan ohjeita: Metsävähennyspohjaa ei muodostu, jos vastikkeellisesti hankittu pelto tai rakennusmaa metsitetään tai muuttuu myöhemmin luontaisesti metsämaaksi. Tällainen maankäytöltään alun perin muuta kuin metsää oleva alue ei ole TVL 140.4 §:ssä tarkoitettua vastikkeellisella saannolla hankittua metsää. Metsävähennyspohja voi myös pienentyä. Verovuoden aikana metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä muuhun maankäyttöön esimerkiksi pellonraivauksen tai luonnonsuojelualueen perustamisen seurauksena siirtyneiden alueiden osuus metsän alkuperäisestä hankintamenosta ei myöskään ole mukana verovuoden lopun metsäomistuksen perusteella määräytyvässä metsävähennyspohjassa. Jos rannalla sijaitsevan metsän hankintamenon perusteella on muodostunut metsävähennyspohjaa, tai vastikkeetta saadun rantametsän mukana on tullut metsävähennyspohjaa, ja metsään kuuluneiden rantatonttien myynti on uuden omistajan toimesta aloitettu siten, että tonttivarasto siirtyy kokonaisuudessaan kiinteistöverotuksen piiriin, poistetaan myös koko tonttialueen hankintameno verovuoden lopun metsävähennyspohjan perusteena olevasta metsän hankintamenosta. VÄINÖ SIKANEN Miten käy metsävähennyksen? Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Ilomantsi, Kuuksenvaara 1,9 ha. Määräala tonttimaaksi Kuuksenvaaran kylässä Kannilantien varressa. Mukava ja rauhallinen sijainti hoidetun latu/lenkkeilyreitin varrella n. 7 km päässä Ilomantsin keskustasta. Aivan vieressä kirkas lampi. Tienhoito ympäri vuoden (liittyminen tiehoitokuntaan), lähellä vakituista asutusta joista sähköliittymä sekä kunnan käyttövesiliittymä läheltä vedettävissä. Rakennuslupa tekn. tston mukaan joko omakotitalolle tai vapaa-ajan asunnolle. 19.000 €. Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄ/MAATILA, Punkaharju, Putikko Metsä/maatila n. 13 km:n päässä taajamasta, Kirjavalatien varrella. Talouskeskus käsittää 3-kerroksisen omakotitalon, hirsisen aittarakennuksen, varastorakennuksen ja ladon. Talossa 5 mh, oh, k, s jonka yhteydessä ”baari”, tekninen tila ja autotalli. Rakennettu 1958, kauttaaltaan remontoitu 1996-1998, myös vesija viemäriputkistot ja ikkunat. Maalämpö, lisälämpöä puulla tai sähköllä. 3 saostuskaivoa ja imeytyskenttää, uusittu n. v. 2010. Metsäkeskuksen metsävaratiedon mukaan puuston määrä n. 3000 m 3 . Hyvät marjastusja sienestysmaastot ja osuudet laajoihin vesialueisiin.Talouskeskuksen ja metsämaan erilliskauppa mahdollinen. Hp. 158.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta As.rak.paikka ja 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, suurempi 12 ha pääosin metsämaata, kiinteistöllä vanha hirsirunkoinen, lautavuor. asuinrakennus, piharak. sekä varasto. Talossa tupak., kamari, yläkerrassa 2 h, valosähkö aurinkopaneelilla. As.rak.paikan kokonaisrakennusoikeus on 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, Vuokalanjärven rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Voidaan myydä erikseen, tarjouksia otetaan vastaan. Yhteishinta 160.000 €. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,1 ha Parikkalan Saarella. Kokonaispuusto n. 2700 m 3 josta tukkipuuta n. 1000 m 3 . Maapohja lehtomaista kangasta ja mustikkatyyppiä. Hintanäkemys 80.000 €, tarjoukset Veijo Laukkanen puh. (050) 4646500. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Lappeenranta, Vainikkala 92,33 ha. Taimikkovaltainen metsätila hyvillä pohjilla. Puustoa n. 4200 m 2 . Kattava tieverkosto. Tila rajoittuu etelässä Niemijärveen ja pohjoisessa Rakkolanjokeen. Jokeen istutettu vuonna 2015 12000 kpl meritaimenia. Hp. 265 000 € / tarjous viim. 19.3.2017 METSÄTILA, Kiuruvesi 24,12 ha. Kasvatusmetsistä koostuva metsätila. Puustoa n. 2148m 3 . Erinomainen saavutettavuus, tila rajoittuu n. 450 m matkalta Kiuruvesi-Pyhäntä tiehen ja tilaa palvelee myös hyväkuntoinen metsäautotie. Tilalla sijaitsee Tihilänseudun Jahtimiehet ry:n kota. Hp. 63000€ / tarjous METSÄTILA, Luumäki 7,84 ha. Pienikin voi olla tehokas! Metsätila, jossa yksi varttunutta kasvatusmetsää sisältävä kuvio. Kokonaispuumäärä n. 1155m 3 , eli n.150m 3 /ha. Kantava ja hyväkuntoinen tie kulkee 2 sivulla. Hp.46 000€ / tarjous METSÄTILA, Tervo 40,38 ha. Äskettäin peruskunnostettu metsäautotie kulkee tilan läpi. Tasaiset ja kasvavat maat. Puustoa n. 3585m 3 . Hoidon taso hyvä. Hp.126 000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo 28,4 ha. Puukarinvaaranpalsta on määräala Härmän kiinteistöstä 55 km Kuhmon kaupunkikeskustasta luoteeseen. Palsta on lähes kokonaan varttunutta taimikkoa. Kasvupaikat männyn kasvatukselle hyvin soveltuvaa kivennäismaata. Palstalle on tieyhteys. Erinomainen hoitopalsta metsänomistajalle. UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 19.300 €. METSÄPALSTA, Savonlinna 7 ha. Määräala Leivonjärven eteläpuolella 20 km päässä Savonrannalta pohjoiseen. Yksi rantaasemakaavassa osoitettu rantarakennuspaikka. Kokonaispuuston määrä n. 1000 m 3 . Monipuolinen kehitysluokkajakauma taimikoista siemenpuumetsiköihin. Palstalla välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Mahdollisuus ostaa myös koko tila, johon kuuluu Leivonjärven toisella puolella oleva saman kokoinen metsäpalsta. Erinomainen valinta metsänhoidosta pitävälle ostajalle! Mh. 35.000 €. METSÄPALSTA,Savonlinna 55,31 ha. Kytösaari-niminen saarimetsätila Savonlinnan eteläosassa Piojärven ja Lohikosken välimaastossa Honkanen-nimisen sisäjärven keskellä. Pääpalstan lisäksi kolme pientä itsenäistä saarta. Puuston kokonaismäärä n. 4650 m 3 , josta tukkipuuta on n. 20 %. Pohjoisosassa välittömiä harvennushakkuutarpeita. Kiinteistöön kuuluu Kiviapajan osayleiskaavaan merkityt 7 RA-lomarakennuspaikkaa. Mh. 285.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv MYY TY MYY TY
PILKKEITÄ 29 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 KOKOUSKUTSU PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315?49?842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Tiina Rintanen p. 040 506 1162 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 85. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 324 (LT/15) Lukijoita 188?000 (KMT/15–16) Painopaikka Punamusta, Joensuu Lue lisää metsänhoidosta: www.metsälehti.fi MÖTESKALLELSE Eläkekassa Versos ordinarie kassamöte hålls onsdagen den 26 april 2017 kl. 13.00 på Restaurang Tekniska, Eriksgatan 2, 6:e våningen, 00100 Helsingfors. Vid mötet behandlas de ärenden som nämns i 24 § i kassans stadgar för ordinarie kassamöte. Till revisorer föreslås val av CGR Paula Pasanen med KPMG Oy Ab som revisorssuppleant samt CGR Saila Lähdekorpi med CGR Marcus Tötterman som revisorssuppleant. På mötet behandlas utöver styrelsens förslag till ändring av kassans stadgar. Det huvudsakliga innehållet i förslaget är en uppdatering av stadgarna att motsvara den reviderade lagstiftningen som trädde i kraft den 1 januari 2017. Bokslutshandlingarna och styrelsens förslag till ändring av kassans stadgar försfinns till påseende under tjänstetid vid pensionskassans byrå, Fredriksgatan 45 A, från och med den 19 april 2017. Helsingfors den 1 februari 2017 STYRELSEN Delägarnas och medlemmarnas detaljerade och daterade fullmakter bör sändas fem dagar före mötet, dvs. före den 21 april 2017 till pensionskassans byrå för granskning. Medlem som personligen har för avsikt att utöva sin rösträtt vid mötet bör meddela om sitt deltagande till byrån elakeverso@elakeverso.fi även fem dagar före mötet. KOKOUSKUTSU Eläkekassa Verson varsinainen kassankokous pidetään keskiviikkona 26.4.2017 klo 13.00 Ravintola Tekniskassa, osoite Eerikinkatu 2, 6. krs, 00100 Helsinki. Kokouksessa käsitellään kassan sääntöjen 24 §:ssä mainitut varsinaiselle kassankokoukselle kuuluvat asiat. Tilintarkastajiksi esitetään valittavaksi KHT Paula Pasanen ja hänen varahenkilökseen KPMG Oy Ab sekä KHT Saila Lähdekorpi ja hänen varahenkilökseen KHT Marcus Tötterman. Lisäksi käsitellään kassan hallituksen esitys sääntöjen muuttamisesta. Esityksen pääasiallinen sisältö on kassan sääntöjen päivittäminen vastaamaan 1.1.2017 muuttunutta lainsäädäntöä. Tilinpäätöstä ja sääntömuutosta koskevat asiakirjat ovat nähtävinä 19.4.2017 alkaen eläkekassan toimistossa Fredrikinkatu 45 A toimiston aukioloaikoina. Helsingissä 1.2.2017 HALLITUS Yksilöidyt ja päivätyt valtakirjat on toimitettava eläkekassan toimistoon tarkastettaviksi viisi päivää ennen kokousta eli 21.4.2017 mennessä. Jäsenen, joka aikoo henkilökohtaisesti käyttää kokouksessa äänivaltaansa, on ilmoitettava osallistumisestaan osoitteeseen elakeverso@elakeverso.fi edellä olevaan ajankohtaan mennessä. ETELÄ-SAVO Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo palvelee toimialueen 15 000 metsänomistajaa kymmenen kunnan alueella. Palveluksessamme on 64 toimihenkilöä. Lisätietoja www.mhy.fi/etelasavo Haemme METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu puukauppaan, metsänhoitoon ja asiantuntijapalveluihin liittyvien palveluiden markkinointi ja myynti. Työpisteesi on Hirvensalmen toimistolla. Arvostamme aiempaa työkokemusta metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä, aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä sekä sitoutunutta otetta työhön. Edellytämme hakijoilta soveltuvaa metsäalan koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulokselliseen työhön. Tarjoamme vakituisen työsuhteen aktiivisesti toimintaansa kehittävässä suuressa metsänhoitoyhdistyksessä. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa 1.5.2017 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 7.4.2017 mennessä sähköpostitse vesa.vaananen@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa asiakkuuspäällikkö Vesa Väänänen p. 0400 754 252 Metsänomistajat MHY Etelä-Savo 2x120_92mm 15.3.2017 13.07 Sivu 1
PILKKEITÄ 30 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 PALKINTO LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 50 VUOTTA 6.4 Heikki Kraft, Suomen metsäkeskus, metsäneuvoja, Siilinjärvi (viettää merkkipäivän harrastusten parissa) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. seminaarissa kerättiin siihen liittyen pohjoismaiden näkemyksiä ja kokemuksia LULUCF-valmistelusta edelleen komissiolle toimitettavaksi. Seminaariin osallistui myös aiemmin komissiossa työskennellyt hollantilainen asiantuntija, joka totesi että LULUCF:n ongelmallisuus pohjoiseurooppalaisille maille vaikuttaa todelliselta ja on tärkeää, että ne saattavat ongelmat komission tietoon. Hän kertoi myös, että komission virkamiehet joutuvat yksin valmistelemaan suuria kokonaisuuksia ja että heitä lobataan kiivaasti. Niinpä heidän on vaikeaa tietää, ketä pitäisi uskoa ja ketä ei. Kuten professori Risto Päivinen on todennut, tarvitsemme lipun heiluttamista pohjoiseurooppalaisella taistelutantereella. Suomi, Ruotsi ja Norja heiluttavat ovat päättäneet heiluttaa lippujaan metsien käytön puolesta. Ruotsin arveltiin jutun mukaan olevan tyytyväinen vertailutasoon, koska siellä hakkuut ylsivät jakson aikana peräti 85 prosenttiin metsien kasvusta. Suomessa jäätiin vastaavasti 65 prosenttiin, kun taas Norjassa on pitkään hakattu vain 50 prosenttia metsien kasvusta. Tukholmassa viime viikolla pidetyssä pohjoismaisessa seminaarissa kävi ilmi, ettei edes Ruotsi ole tyytyväinen vertailutasoon, vaan pitää sitä uhkana metsäbiotalouden kehittämiselle. Vielä kurjemmassa asemassa ovat kuitenkin naapurimaat Suomi ja Norja. Seminaarin työpajaosuudessa käytiin mielenkiintoinen keskustelu siitä, kuinka metsäiset pohjoiseurooppalaiset maat voisivat vaikuttaa komission laskentamalliin. Norjalaiset totesivat, että heillä ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin sopeutua ylhäältä annettuun, koska vain jäsenmaat pääsevät vaikuttamaan varsinaiseen päätöksentekoon. Tämä oli omalla urallani ehdottomasti konkreettisin esimerkki siitä, mitä unionin jäsenyys käytännössä merkitsee. ??? Norja ei kuitenkaan ole jäänyt tumput suorana ihmettelemään tilannetta, vaan viimeistelee parhaillaan politiikkasuosituksia bioenergiasta ja biotaloudesta professori John Brydenin johdolla. Tukholman Kauppalehti uutisoi menneellä viikolla LULUCF-direktiivin vaikutuksista Suomen talouteen. Direktiivillä päätetään, lasketaanko Suomen metsävaranto hiilidioksidia sitovaksi hiilinieluksi vai hiilidioksidipäästöksi. Se taas riippuu laskentakaavasta, jossa ratkaisevana tekijänä on vertailujakson valinta. Komission on käsittämättömässä viisaudessaan päättänyt, että metsien hakkuut eivät lähtökohtaisesti saisi ylittää sitä tasoa, jolla on hakattu vuosina 1990–2009. Vertailutason ylittävät hakkuut lasketaan hiilidioksidipäästöksi. Suomelle, Ruotsille ja Norjalle laskentamallista koituu ongelmia, koska kaikissa kolmessa pohjoismaassa metsien kasvu on ollut jo vuosikymmeniä suurempi kuin hakkuut ja hakattavaa olisi yllin kyllin. Jos LULUCF-direktiivi menee sellaisenaan läpi, pohjoiseurooppalaiset metsät on tuomittu vajaakäyttöön, mikä taas pitkällä aikavälillä johtaa niin kutsuttuun varastometsätalouteen ja sen myötä metsien kasvun hidastumiseen. Pohjoiseurooppalainen taistelutanner MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA METSÄKUSTANNUS OY Metsäkustannuksen asiakaspalvelusihteerinä on aloittanut teologian maisteri Jaana Gran, 35. Hän on työskennellyt viimeksi toimistosihteerinä Länsi-Uudenmaan Isännöitsijät Sydwest Oy:ssä ja sitä ennen myyntiassistenttina Bazar Kustannuksella sekä myyjänä ja tiimivalmentajana Akateemisessa Kirjakaupassa. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat SADUSSA Pinokkio yritti kasvattaa rahapuita kultakolikoista. Rahapuu-nimellä myydään ympäri maailmaa puutarha-, huonekasvija bonsaipuuruukkuja, joissa runko-osio on sirosti palmikoitu useasta versosta. Kyseessä ei ole samanniminen Suomessa tunnettu ruukkumehikasvi, vaan oikea puu. Rahapuun sanotaan tuovan omistajalleen varakkuutta ja taloudellista menestystä. Kyseinen puu onkin tuonut etenkin Taiwanille miljoonien dollarien taloudellista lisäpotkua huonekasvi-biotalouden vientimarkkinoilla. Monet muutkin maat ovat päässeet osingoille, ja Websterin sanakirja määrittelee puun ”proviisiopuuksi”. Suomalaiset ovat nimenneet puun kastanjasutipuuksi (Pachira aquatica) . Menestystarinan mukaan 1980-luvulla taiwanilainen rekkakuski ei taifuunin takia päässyt tien päälle, vaan auttoi joutessaan kampaajavaimoansa palmikoinneissa. Yritteliäänä miehenä hän kokeili palmikoida myös sutipuun taimia lisätuloja saadakseen. Viiden taimen samaan ruukkuun punotuista palmikkokasvustoista tuli nopeasti myyntihitti ensin Japanin ja Aasian markkinoille, ja myöhemmin globaalisti. Kastanjasutipuu on alun perin kotoisin Meksikon eteläosista pohjoiseen Peruun ja BrasiRahapuu Taiwanista liaan. Puu kasvaa luontaisesti jokivarsilla ja trooppisilla soilla, mutta viihtyy viljeltynä hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla, kunhan lämpötila pysyttelee suomalaisissa hellelukemissa. Hallaa sutipuu ei kestä nimeksikään. Pituudeltaan puut pysyttelevät alle 20-metrisinä. Vielä täysikasvuisenkin puun runko on sileähkö ja pääosin vihreä. Sutipuun sellunsaanto-osuus voi olla runsaat 30 prosenttia paperinvalmistusta ajatellen, mutta käytännössä puuta istutetaan enimmäkseen puutarha-, puistoja kadunvarsipuiksi sekä pensasaidoiksi. Brysselin ihme Näyttävä kukka muistuttaa kuorittua banaania, jonka sisällä on partasuti. Myöhemmin kukista kehittyy syötäviä pähkinämäisiä siemeniä. Niiden maku muistuttaa kastanjaa tai maapähkinää. Paahdettuja siemeniä käytetään kaakaopapujen tapaan. Kastanjapuun kukkia ja lehtiä voi tiettävästi syödä ilman mahanpuruja. Kansanlääkinnässä kuorija lehtiuutoksilla onkin hoidettu juuri vatsaja myrkytysvaivoja. Sutipuu, jota myydään myös Suomen huonekasvimarkkinoilla, on vaaraton HUS:n myrkytyskeskuksen mukaan. Maailmalla kiinalaisia ”Made in Taiwan”-sutipuita saa tilata Amazon-verkkokaupasta sopuhintaan ”Brysselin rahapuu”-nimellä. Nimen alkuperä on mysteeri ja ajoittunee aikaan ennen EU:n talouskriisejä. Kastanjasutipuuna Suomessa tunnettu puu tunnetaan muualla maailmassa yleisimmin rahapuuna. Täysikasvuisen kastanjasutipuun runko on sileähkö ja pääosin vihreä. VUODEN PERHEYRITYS Perheyritysten liitto on valinnut Ponssen vuoden 2017 perheyritykseksi. Palkinnolla halutaan korostaa perheen merkitystä yrityksen menestyksen vahvistajana. NIMITYS
PILKKEITÄ 31 30. MAALISKUUTA 2017 u NRO 6 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Mäntyä kylvämään ? Vinkit taimikon varhaishoitoon ? Milloin kannattaa tehdä testamentti? ? Pikatestissä puuntuotannon verkkokurssi ? Suunta on kohti pienempiä taimia, UPM:n Anne Immonen sanoo Metsälehti Makasiini ilmestyy 13.4. Seuraava Metsälehti ilmestyy 27.4. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 13.4.2017 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 6”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 3 on arvottu seuraaville kolmelle: Juha Levonen, Seinäjoki, Jeroen Muller, Espoo ja Hannu Peurala, Sastamala. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 6 METSÄRISTIKKO 3, RATKAISU K uv a: Pe tt er i K iv im äk i METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumero Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (23 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 80 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Tilaan Metsälehden / 2017 alkaen Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun 2017 alkaen
Uutuus Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi Mele04 tai asiakaspalvelustamme, puh . 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Huhtikuun kuukauden kirja Kaunis mökkipiha Taina Koivunen ja Elina Regårdh Haluaisitko kesämökkisi pihan olevan kaunis, luonnollinen ja helppohoitoinen? Kaunis mökkipiha opastaa monimuotoisen ja maisemaan sopivan pihapiirin luomisessa. Kesämökki on monelle suomalaiselle virkistäytymisen ja rentoutumisen paikka. Laatimalla pihapiiriisi selkeät perusrakenteet ja valitsemalla oikeat kasvit voit päästää puutarhan asettumaan mökkipihaasi sekä nauttia vapaaajan ympäristöstäsi rauhasta ja kauneudesta vähällä vaivalla. Hinta 20€ (norm. 34€) Etu voimassa 30.4.2017 saakka Lantakirja Opas puutarhan maanalaiseen elämään Tina Råman Mitä kaikkea puutarhan kasvit tarvitsevat kukoistaakseen? Sopivaa maaperää, lämpöä, valoa, ilmaa – ja ravintoa. Lantakirja on perusteellinen ja kattava opas jokaiselle puutarhurille, joka haluaa ymmärtää kasviensa elämää juuria myöten. Hinta 38€ Tilattaessa yhdessä kuukauden kirjan kanssa ei toimituskuluja, muuten 5€.