• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 26. MAALISKUUTA 2020 • NRO 6 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI UUTISET Yhdistyskenttä menossa uusiksi ›› 2–3 Räppäävä metsätohtori ›› 4–5 Sahateollisuudelle uusi puheenjohtaja ›› 6 Virus näkyy myös puumarkkinoilla ›› 12–13 METSÄSTÄ Tuhkalannoitus lähtenyt nousuun ›› 14–15 Metsästä löytyy melkoisia petoja ›› 16–17 Hammaslääketiede vaihtui metsätöihin ›› 18–19 Kaarnakuoriaiset valtasivat Saksan ›› 20 PILKKEITÄ Onneksi meriminkki ei rantautunut Suomeen ›› 24 Entinen turvemaa muuntuu metsäksi ›› 26 Kanariansaarten ikioma hunaja ›› 30 Onko hirvikanta kohdallaan? Pertti Pajusen ja monen metsänomistajan mielestä vieläkään ei. Mitä pitäisi tehdä? Sivut 9–11 Hirven syömää Se pp o Sa m ul i Suomen suurin metsäalan verkkokauppa www.uittokalusto.fi
• LYHYET UUTISET 26.3.2020 / AJASSA 2 MIKKO RIIKILÄ M etsänhoitoyhdistysten määrä on viime vuosina vähentynyt rajusti. Tällä hetkellä yhdistyksiä on 66, ja jatkossa selvästi tätäkin vähemmän. ”MTK:n metsävaltuuskunta asetti 1990-luvulla tavoitteeksi, että yhdistysten määrä vähenee fuusioiden myötä sataan. Se saavutettiin 2013. Nyt maalina on 20 palveluvalikoimaltaan yhtenäistä, ketjutoimintaan kykenevää yhdistystä vuonna 2030”, määrittelee metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola. Entistä suuremmat metsänhoitoyhdistykset nähdään keinoksi menestyä, kun kilpailu entistä vaativamman ja kaupunkeihin muuttavan metsänomistajakunnan haluamista palveluista kovenee. ”Nyt on osattava katsoa 2030-luvulle, nykyisellään metsänhoitoyhdistykset eivät jatkossa pärjää”, ennakoi Keski-Suomessa toimivan Metsänhoitoyhdistys Päijänteen puheenjohtaja Markku Hatakka. Yhdistysten suuri haaste kilpailussa metsänomistajien palvelumarkkinoilla ovat tietojärjestelmät. Metsäyhtiöillä on tarjota hienostuneita palveluohjelmia. Niissä yhdistykset ovat pahasti takamatkalla, samoin kuin oman toimintansa ohjausjärjestelmissä. ”Tietojärjestelmien kehittäminen on suurin ja kiireellisin korjattava asia”, korostaa metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon johtaja Pekka Sahlman. Isoilla ei intoa uusiin fuusioihin Useimmat tämän hetken isoista yhdistyksistä operoivat suunnilleen puolen maakunnan alueella, ja ne kokevat kokonsa riittävän kysyttyjen palveluiden tuottamiseen. ”Olen tähän asti puhunut fuusioiden puolesta, mutta en tällä hetkellä näe tarvetta aktiivisesti ajaa asiaa. Meillä painopiste tänä ja ensi vuonna on oman toiminnan kehittäminen. Lyhyellä aikavälillä fuusioita nopeampi tapa edetä yhdistysten kehittämisessä voisi olla ketjutoiminnan tiivistäminen”, Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan puheenjohtaja Antti Teivaala sanoo. Pirkanmaa on liikevaihdoltaan mitaten Suomen suurimpia metsänhoitoyhdistyksiä. ”Tärkeintä on uskaltaa investoida uusiin työvälineisiin, jotta palveluita voidaan parantaa”, Teivaala huomauttaa. Myös Päijänteen Hatakka näkee isojen yhdistysten liitoksissa myös haasteita. ”Vaarana on, että metsänomistajat eivät enää koe entistä suurempia yhdistyksiä omikseen.” Hänen mukaansa on tärkeää miettiä tulevia toimipisteitä. ”Yhden hengen toimistoista pitää päästä eroon. Syrjäkylille ei jatYhdistysten määrä kolmannekseen Kovenevassa kilpailussa selviäminen edellyttää entistä suurempia metsänhoitoyhdistyksiä. Seisokkeja luvassa suurelle osalle koneyrittäjistä Koneyrittäjän liiton tuoreen kyselyn mukaan 60 prosenttia yrittäjistä on kertonut töiden keskeytyksestä keväällä. Suurelle osalle on ilmoitettu neljän viikon paussista, mutta osalle jopa kuukausien seisokista. Tavallisesta kelirikkotauosta ei siis ole kyse. ”Yleensä kelirikkotauko kestää 2–4 viikkoa, nyt puhutaan kaksintai kolminkertaisesta ajasta”, Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola kertoo. Mäntän tehtaalla ahkeroidaan wc-paperin riittämiseksi Metsä Groupiin kuuluva Metsä Tissue keskittyy varmistamaan tuotteidensa saatavuuden. Yhtiön Mäntän tehtaan tuotantokapasiteetti on täydessä käytössä, jotta wc-papereiden riittävyys suomalaisille varmistetaan. ”Vaikka paperit saattavat hamstraamisilmiön myötä olla ajoittain kaupan hyllyiltä lopussa, tuotantomme Mäntän tehtaalla pyörii normaalisti ja tuotteita saadaan toimitettua kaupan varastoihin jatkuvasti lisää”, yhtiön viestinnästä vastaava Johanna Kesti kertoo. Metsäpalveluita tarjoava Otso vaihtoi johtajaa Otso Metsäpalvelut Oy:n hallitus on nimittänyt Jyrki Pihlavan yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi. Pihlava on työskennellyt aiemmin yhtiön varatoimitusjohtajana. Pihlava aloitti toimitusjohtajana viime sunnuntaina. Edellinen toimitusjohtaja Kari Lundell jatkaa yrityksen hallituksessa toimien jatkossa yhtiön neuvonantajana hallituksen kanssa yhdessä sovituissa tehtävissä. Hän tulee keskittymään erityisesti sidosryhmäyhteistyön ja suurasiakkuuksien edelleen kehittämiseen. Yksityismetsätalouden tulos yhä hyvä Yksityismetsätalouden liiketulos laski viime vuonna 128 euroon hehtaarilta, Luonnonvarakeskuksen ennakkotieto kertoo. Se on reaalisesti 17 prosenttia, runsaat 20 euroa, vähemmän kuin edellisvuonna, mutta silti hyvä pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna. Etelä-Suomessa liiketulos oli 164 euroa hehtaarilta ja Pohjois-Suomessa 54 euroa hehtaarilta. Etelässä laskua kertyi 18 prosenttia, pohjoisessa 11 prosenttia. Avohakkuukielto odottaa valiokuntakäsittelyä Avohakkuut historiaan valtion mailla -kansalaisaloitteen taival näyttää tyssänneen eduskunnassa. Aloite oli viime marraskuussa esillä täysistunnossa, mistä se lähetettiin edelleen maaja metsätalousvaliokunnan käsittelyyn. Valiokunta ei kuitenkaan ole tehnyt vielä päätöstä asian käsittelyn aloittamisesta. Valiokunta päättää itsenäisesti kansalaisaloitteiden käsittelystä.
• 3 AJASSA / 26.3.2020 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Tuomas Nikulin p. 050 512 9224 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi METSÄNHOITO­ YHDISTYKSET 2030 (TAVOITE) ? ? Pyrkimys 20 maakunnallisesti toimivaan vanhaan metsänhoitoyhdistykseen (nyt yhdistyksiä 66) ? ? 80 prosenttia metsänomistajista metsänhoitoyhdistysten jäseniä, toimialue 80 prosenttia yksityismetsien pinta-alasta. (Nyt jäseniä 70 prosenttia metsänomistajista) ? ? Kilpailukykyiset, metsänomistajia palvelevat extranet-ohjelmistot sekä jäsenpalvelualusta ? ? Yhdistysten ketjumaista toimintaa vahvistetaan Sa m i Ka rp pi ne n Fakta kossa ole helppo saada metsäammattilaisia.” Valtaosa yhä jäseniä Vuonna 2015 lakisääteisestä metsänhoitomaksusta luovuttiin ja yhdistysten jäsenyys muuttui vapaaehtoiseksi. Noin 70 prosenttia metsänomistajista on yhä yhdistysten jäseniä, vaikka jäsenmäärä väheneekin parin kolmen prosentin vuosivauhtia – tämä kehitys halutaan kääntää. Viime vuonna yhdistyskentän liikevaihto oli 300 miljoonaa euroa, joten metsänhoitomaksujen menetykset on kyetty kattamaan. Nyt rahaa hankintaan liiketoiminnasta ja vapaaehtoisin jäsenmaksuin. Metsänhoitoyhdistyksille tukipalveluita tuottavan MHYP Oy:n toimitusjohtajan Jouni Tiaisen mukaan valtaosa yhdistyksistä ylsi viime vuonna voitolle, osa jopa hyvään tulokseen. Useimpien yhdistysten tase on vahva ja velkaa vähän. Energiapuussa kasvuvaraa Tiaisen mukaan yhdistykset ovat säilyttäneet markkinaosuutensa kohtalaisesti. ”Metsänhoitopalveluissa, uudistamisessa ja taimikonhoidoissa osuutemme on pienentynyt, mutta asiantuntijapalveluissa – siis valtakirjakaupoissa, kiinteistövälityksessä ja sukupolvenvaihdoksien avustamisessa – volyymi on kasvanut.” Puuta metsänhoitoyhdistykset ovat korjanneet seitsemän miljoonaa kuutiometriä vuosittain. Kasvuvaraa on niukalti, koska kuitupuukauppaa hallitsevat metsäyhtiöt perimmiltään määrittävät, mille tasolle yhdistysten puutoimitukset asettuvat. ”Puun viennillä voidaan luoda paikallista hintakilpailua, mutta kokonaiskorjuumääriin sillä ei ole vaikutusta. Energiapuun korjuussa yhdistyksillä on paremmin kasvuvaraa, koska energiapuun käyttäjillä ei ole omaa puunhankintaa”, arvioi Metsänhoitoyhdistys Lounametsän vt. johtaja Hannu Justen. ”Yhden hengen toimistoista pitää päästä eroon.” Metsänhoito yhdistyksen tähtäävät yhdistyksen luku määrässä pariin­ kymmeneen. Kuvassa Päijänteen Metsän hoito­ yhdistyksen Ismo Paukku tekee tila­arviota. MIKKO RIIKILÄ O sana MTK:n järjestöuudistusta (katso viereinen uutinen) luodaan järjestön yhteinen jäsenrekisteri, joka korvaa myös mh-yhdistysten omat rekisterit. Jäsenrekisteriin MTK teettää Oiva-jäsenpalvelualustan, josta toivotaan mutkatonta yhteydenpitokanavaa jäsenistön suuntaan. Oivan tuottaa CRM Service Oy. Lisäksi valmisteilla on metsänomistajien metsätietojen hallintaa tukeva ekstranet-palvelu. Ohjelmiston toimittajan valitsee metsänhoitoyhdistysten MHYP Oy huhtikuun alussa. Ekstranet linkitetään Oiva-jäsenpalvelualustaan. Samaan aikaan metsänhoitoyhdistyksillä on kiire remontoida metsäjärjestelmänsä kuntoon ja valjastaa käyttöönsä entistä fiksummat toiminnanohjausjärjestelmät. Niitä yhdistyksille on tuottanut yhdysvaltalainen Trimble, joka taannoin osti metsäohjelmistoja tuottaneen Silva Datan metsänhoitoyhdistyksiltä. Yhtiö ylläpitää Silva Pro -metsäjärjestelmää sekä Woodforce ja Logforce -toiminnanohjausjärjestelmiä. Monissa yhdistyksissä ollaan tyytymättömiä Trimblen palveluihin. Niinpä MHYP on tilannut Piimega ja Bitcomp Oy:ltä Silva Pron rinnalle Leafpoint-metsäjärjestelmän yhdistysten kokeiltavaksi. Käyttäjäkokemusten perusteella valitaan joko Silva Pro tai Leafpoint. Äskettäin pörssiin listautunut Bilot Oyj tekee MTK:lle taustaselvitystä ja tarvekartoitusta tietojärjestelmien kehittämiseksi. Mh-yhdistyksillä suuri tietosavotta Metsänomistajajärjestö yrittää kiriä metsäyhtiöiden etumatkaa metsänomistajien palveluohjelmistoissa. JUSSI JCOLLIN L ämpöja voimalaitoksissa käytettiin viime vuonna puupolttoaineita yhteensä 20,5 miljoonaa kiintokuutiota, Luonnonvarakeskuksen ennakkotieto kertoo. Määrä kasvoi kaksi prosenttia edellisvuodesta ja on suurempi kuin koskaan aiemmin. Eniten käytettiin erilaista metsäteollisuuden sivutuoteja jätepuuta, yhteensä 11,6 miljoonaa kuutiota. Se oli lähes saman verran kuin vuosi sitten. Tästä suurin osa (7,9 miljoonaa kuutiota) oli kuorta, erilaisia puruja oli 2,4 miljoonaa kuutiota ja puutähdehaketta 1,2 miljoonaa kuutiota. Metsähakkeen kokonaiskäyttö nousi 8,2 miljoonaan kuutioon. Siitä runsaat puoli miljoonaa kuutiota poltettiin pientaloissa, sähköja lämmön yhteistuotannossa 4,7 miljoonaa kuutiota ja lämpölaitoksissa 2,8 miljoonaa kuutiota. Lämmöntuotannossa hakkeen poltto nousi kuusi prosenttia. Eniten hakkeen raaka-aineena käytettiin pienpuuta, 3,9 miljoonaa kuutiota. Se on saman verran kuin edellisvuonna. Hakkuutähteiden käyttö lisääntyi edelleen, nyt seitsemän prosenttia 2,9 miljoonaan kuutioon. Se on suurin tilastoitu määrä toistaiseksi, Lukesta todetaan. Lisäksi käytettiin kantoja ja lähinnä lahoa runkopuuta yhteensä noin 700?000 kuutiota. Kantojen osuus kutistui neljänneksellä edellisvuodesta. Puun poltossa tehtiin viime vuonna ennätys Luonnonvarakeskuksen mukaan eniten käytettiin erilaista metsäteollisuuden sivutuoteja jätepuuta. Hakkeen poltto lämmöntuotannossa kasvoi viime vuonna kuusi prosenttia. M ik ko H äy ry ne n
• 26.3.2020 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI Mistä näin tiheä kuusen kasvu voi johtua? KIVELÄNHANTTU Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuva M etsät kohtaa uusia vaaroja, ilmastonmuutoksen aikaan saamia. Metsäpalot, kuumuus, stressi. Mikäköhän tepsis. Tuhohyönteisten määrä kasvaa, puolustus ei pysty vastaa. Uudet keinot tarvitaan, näin me tuhot havaitaan.” Näillä sanoilla alkaa räppäävän met­ sätieteiden tohtorin Samuli Junttilan palkittu kappale Keilaa puita . Musiikki­ videolla Junttila räppää kansantajuises­ ti laserkeilausta käsittelevän väitöskir­ jansa tulokset. ”Ajatuksena oli, että tutkimus saisi enemmän näkyvyyttä, ja se toteutuikin hienosti”, Junttila kertoo. Videoalan yritystä sivutyönään pyö­ rittävä metsätieteilijä sai treenikämpäl­ lä harjoitellessaan ajatuksen väitöskir­ jansa tulosten sanoittamisesta räpiksi. Aluksi puoliksi vitsinä syntynyt idea sai Suomen Akatemian tukemalta laserkei­ lauksen huippuyksiköltä rahoituksen. Räppi julkistettiin väitöstilaisuutta edeltä­ vänä viikkona viime kesänä ja poiki haas­ tatteluja ja lehtiartikkeleita. Lisää kuuluisuutta musiikkivideo niit­ ti nyt alkuvuodesta. Räppi palkittiin hel­ mikuussa Science­lehden järjestämässä kilpailussa, jossa tutkijat kertovat tutki­ Räpäten laserkeilauksesta Metsätieteiden tohtori Samuli Junttila halusi tuoda tieteen tulokset kansan huulille ja teki väitöskirjastaan räpin. ”KEILAA PUITA” ? ? Samuli Junttilan väitöskirjastaan tekemä räppi esittää kappaleen yhdessä tanssija ja muusikko Linda Ilveksen kanssa ? ? Junttila räppää taiteilijanimellä Idän proffa, jossa itä viittaa Junttilan asuinpaikkaan Itä-Helsingissä, proffa viestii tieteestä. ? ? Kappaleen sanoma: tieteen avulla voidaan taklata ilmastonmuutos ? ? Kuunneltavissa YouTubesta, Spotifysta ja iTunesista Fakta Suomi on kiinni ja perheet tuskailevat tekemisen puutteessa. Metsänomistajaperheillä olisi nyt oivallinen tilaisuus lähteä retkelle omaan metsäänsä. Kelit ovat keväiset eikä ainakaan eteläisessä Suomessa lumikaan haittaa. Ei siis muuta kuin klapeja Ikean kassiin, maittavat eväät mak­ karoita unohtamatta reppuun ja perhe autoon. Omassa metsäs­ sä korona­ahdistus unohtuu eikä tarvitse väistellä taudinkantajia. Toivoa paremmasta voi vankistaa muistamalla, että metsän ai­ kahorisontti ulottuu kauas yli kaiken maailman valmiuslakien. Se mitä metsässäsi tehtiin tai ei tehty 1990­luvun kauhean laman ai­ kaan, näkyy nyt joko hyvinä tai huonoina puustoina – ja sama pä­ tee myös jatkossa. Samoillessa voikin katsella ja kaavailla hoitotarpeita ja hakkuu­ mahdollisuuksia. Sisäpiirin tiedon mukaan maailmanloppu ei ole vielä käsillä. MIKKO RIIKILÄ Lähtekää metsään! Turpeesta on tullut Suomen puhutuin polttoaine ja ilmasto­ politiikan häpeätahra. Turpeen poltossa syntyy hiilidioksidi­ päästöjä jopa enemmän kuin kivihiilestä. Hallitus on siksi sopinut, että turpeen poltto puolitetaan vuo­ teen 2030 mennessä. Pitäisikö vähenemistä vielä varmistaa ki­ ristämällä veroruuvia, siitä mi­ nisterit aikovat keskustella pian alkavassa kehysriihessä. Vähemmälle huomiolle on jää­ nyt, että energiaturpeen käyttö on jo vähentynyt paljon. Ener­ giayhtiö Vapossa arvioidaan, et­ tä vuoden 2018 tasolta turpeen poltto puolittuu jo 2025 men­ nessä eli paljon aiemmin kuin hallitusohjelmassa lukee. Energiamarkkinoihin on vaikut­ tanut eniten päästöoikeuden hinta. Turvetta polttavista laitoksista 90 prosenttia on pääs­ töoikeusjärjestelmän piirissä. Puu ei riitä korvaamaan turvetta Oikeuksien hinnan noustua turpeesta on tullut niille liian kallista. Vapo arvioi, että energiatur­ peen osuus yrityksen liikevaih­ dosta hupenee tänä vuonna noin viidennekseen. 90 tuotantoaluet­ ta on äskettäin suljettu ennen­ aikaisesti. Samaan aikaan Vapo raken­ taa Ilomantsiin aktiivihiiliteh­ dasta ja käynnistää mittavaa tut­ kimusohjelmaa suobiomassojen jalostamisesta. Soilta on tarkoi­ tus saada raaka­ainetta korkean jalostusasteen vientituotteisiin muun muassa elintarvike­ ja kos­ metiikkateollisuudelle. Turpeen sijasta nyt kannattaa polttaa puuta. Viime vuonna siinä tehtiin taas uusi ennätys. Puuta paloi yli 20 miljoonaa kuutiometriä. Kasvun ennus­ tetaan jatkuvan, sillä kivihiilen polton on määrä loppua koko­ naan tällä vuosikymmenellä. Asiantuntijat varoittavat, et­ tä energiapuusta tulee pula, jos turpeen käyttöä ajetaan alas no­ peutetulla aikataululla. Se voi­ si johtaa kuitupuun polttoon ja energiapuun tuontiin. Metsänomistajille energia­ puun kysynnän kasvu tarjoaa hy­ vän tilaisuuden hoitaa nuorten metsien harvennusrästit kun­ toon. Siihen on saatavissa vielä myös valtion kemeratukea. Viime viikot ovat osoittaneet, että huoltovarmuuden vuoksi myös jokin määrä energiatur­ vetuotantoa on järkevää pitää käynnissä.
• 5 AJASSA / 26.3.2020 KOLUMNI mustuloksistaan tanssien. Junttila toi 12. kerran järjestetyn kilpailun voiton ensi kertaa Suomeen. Laserkeilain huomaa tuhon Junttila tutki räppiin innoittaneessa väitöskirjassaan monikanavalaserkeilauksen kykyä havaita eri stressitekijöiden aiheuttamaa puun heikentymistä. Perinteisestä laserkeilauksesta poiketen monikanavaisessa laserkeilauksessa käytetään samanaikaisesti useampaa lasersädettä eri aallonpituuksilla. Näin saadaan enemmän tietoa kohteen heijastusominaisuuksista. Heijastustiedon avulla mitataan esimerkiksi vesipitoisuuden muutoksia lehdissä ja neulasissa. ”Kun vesipitoisuus alkaa alentua, puussa on todennäköisesti jotain häikkää johtuen kuivuudesta tai kirjanpainajasta tai muusta tuholaisesta”, Junttila kertoo. Junttila kehitti väitöskirjassaan ensimmäisenä maailmassa menetelmiä, joiden avulla metsätuho huomataan ennen kuin muutoksia voidaan paljain silmin havaita. Nyt Junttila jatkaa Helsingin yliopiston tutkijatohtorina menetelmien hiomista vielä tarkemman vesipitoisuuden mittaukseen. Tavoitteena on, että kaukokartoituksen keinoin pystyttäisiin ymmärtämään paremmin ilmastonmuutoksen vaikutusta puihin ja ennakoimaan, millaisilla kasvupaikoilla puut ovat alttiimpia kuolemaan. Myös musiikki tulee jatkossakin olemaan tieteen kerronnan apuna. ”Mikäli aika ja rahat riittävät, varmasti tulevaisuudessa tehdään vastaavia musiikkiprojekteja”, Junttila uskoo. Sain Puuntuottajan Youtube-kanavan kuusi-koivusekametsän kasvatusta käsittelevään videoon kommentin. Katsoja ihmetteli, miksi kerron videolla ”kaikkien tietämän” asian. Teen metsänkasvatuksen perusasioita käsitteleviä kirjoituksia ja videoita olettaen, että aloittelevat puuntuottajat eivät vielä tiedä kaikkia tunnettuja metsänkasvatustekniikoita. Unohtunut tieto on arvotonta, joten vanhan tiedon jakamisesta on hyötyä, vaikka vanhan tiedon jakaminen ei olekaan yhtä hohdokasta kuin vanhojen asioiden esittely uutena. Ennen kuin kuvittelee keksineensä pyörää, kannattaa lukea aihetta käsitteleviä vanhoja kirjoja. Metsäalalta lempikirjani ovat Tauno Järveläisen Metsänomistajan tietokirja vuodelta 1949 sekä Matti Kärkkäisen Metsieni kirja vuodelta 2010. Järveläisen kirjassa voimaperäisessä metsätaloudessa piti ensiksi saada aikaan riittävän tiheä ja muutenkin tasasuhtainen taimikko uudistusalalle. Nuoren metsän sulkeuduttua tehdään harvennukset ja väljennyshakkaukset. Lopulta korjataan sato uudistushakkuilla. Järveläisen opit eivät ole vanhentuneet, samalla kaavalla kasvatetaan vielä yli 70 vuotta myöhemmin metsiä. Järveläinenkään ei keksinyt voimaperäistä metsätaloutta. Saksassa oli ainakin 50 vuotta ennen Järveläistä istutettu taimia uudistusaloille. Hän kirjoitti tunnetun tiedon tiiviseen pakettiin, jotta kaikkien ei tarvitse haalia tutkimustietoa monesta lähteestä. Lopputulos oli hyvä, metsät kääntyivät kovaan kasvukulmaan ja loivat perustan Suomen taloudelliselle hyvinvoinnille. Järveläisen kirja loppuu kuvaan koneellisesta istutuksesta. Siinä on hevosen vetämänä taimien istutuskone. Konetekniikka ei ollut vielä valmista koneelliseen istutukseen, mutta ajatukset olivat valmiina. Metsänkasvatustekniikka on kehittynyt pienin askelin Järveläisen kirjan julkaisemisen jälkeen. Järveläisen kirjassa opetetaan miten saadaan aikaiseksi ”jokamiehen taimitarha”. Taimitarhassa kasvatettiin omalla ryytimaalla itsekerätyistä valiokuusien kävyistä karistetuista siemenistä kuusentaimia ja kasvatut taimet istutettiin myöhemmin avojuurisina uudistusaloille kuokalla. Metsänuudistaminen tehostui 1970-luvulla pottitaimien myötä ja taimet saadaan nykyään istuttaa kaivinkoneella muokattuun mättääseen. Uudella sukupolvi ajattelee keksineensä maailman. Mikään muu ei anna niin kovaa itsevarmuutta kuin täydellinen tietämättömyys. Metsäpuolella kokemuksella on etunsa, kasvatettuaan kokonaisen puustokierron ihminen yleensä ymmärtää metsänkasvatuksesta enemmän kuin ensimmäisiä taimia maahan polkeva yksilö. Minulla on ollut metsänkasvatuksessa mentorina Matti-niminen appiukko. Matti on kehittänyt metsänkasvatustaitojaan jatkuvasti ja kokeillut uusia puulajeja ja menetelmiä monta vuosikymmentä. Meille on ollut suurena onnena, että olemme voineet kysyä Matilta mielipidettä metsäkasvatuksessa ja tehdä sen jälkeen omat päätöksemme miten etenemme kuvioiden kanssa. Ei ole tarvinnut tehdä samoja virheitä uudestaan, saamme tehdä aivan uusia virheitä. Osattiin sitä ennenkin PEKKA SYVÄNEN Kirjoittaja on koneenrakentaja ja puuntuottaja. Metsätieteiden tohtorin Samuli Junttilan laser­ keilauksesta kertovalla räpvideolla on YouTubessa yli 18 000 näyttökertaa. ”Usein näkee, että tehdään 3 metrin pölkkyjä kuusesta, jossa on lahoa tyvellä. Itsellä olisi tällainen leimikko, jossa näitä tulisi luultavasti jonkin verran. Mikä on hinta tälle lahovikaiselle?” KAWATUS ”Muistelen hinnan olleen Itä-Suomessa viimeksi 8 euroa kuutiolta.” MIIKKAM ”13 euron nurkilla. Joskus on saanut saman kuin sellukuusestakin. Joskus on tarjottu vaan 5 euroa.” MENNINKÄINEN ”Aukolla tuon lumpin hinta heittelee varmaan aika paljon alle kympistä lähelle kahta kymppiä. Usein myyjät pyytävät tuomaan ’lumpit’ tienposkeen, puukauppatilistä vähennetään sitten korjuukulu.” RIIPPUMATON AJATTELIJA ”Periaatteessa noin se menee, mutta korjuu-urakoitsija voi laskuttaa omistajaa myös suoraan. Ostajan kanssa tehtyyn kauppaan kun ei tuollainen palvelu kuulu, eikä ostaja halua olla välittäjänä myyjän ja ostajan urakoitsijan välisissä asioissa. Mutta saapahan ainakin vähennyksiin.” GLA ”Viimeisessä puukaupassa tässä kuussa SE:n lahokuusen hinnat seuraavat: uudistushakkuu 10 euroa, kasvatushakkuu 8 euroa ja ensiharvennuksessa 5 euroa. Ei lahopuulla metsänomistaja rikastu, teollisuus ehkä pääsee parempaan tulokseen.” METSÄKUPSA ”Millaisia määriä lahoa on ollut? Minulla oli 3 hehtaarin kuusikossa runkohintakauppa ja puuta 1 070 kuutiota ja lahoa 90 kuutiota, lisäksi vähän mäntyä ja koivua. Hinta oli 10 euroa.” PUUN KASVATTAJA Verkkokeskustelu: Paljonko tyvilahopölkystä maksetaan? Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. Kääntyykö puun hinta nousuun? Teetkö koronan vuoksi enemmän metsätöitä itse? 59% Ei Gallup
• 26.3.2020 / AJASSA 6 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva T ämä menee täl­ laiseksi paasaami­ seksi, mutta se on minun työtäni”, sa­ noo Sahateollisuus ry:n tuore puheenjohtaja, Koski­ sen Oy:n sahateollisuuden joh­ taja Tommi Sneck. Hän on juu­ ri kertonut, mikä suomalaisessa metsäteollisuudessa on pieles­ sä: tukin ja kuidun hintasuhde. ”Sahureita on aina pidetty va­ littajaporukkana, mutta ei tosi­ asioiden toteaminen välttämät­ tä ole valittamista. Kuusitukin hinta on noussut vuoden 1995 jälkeen 80 prosenttia, mäntytu­ kin 36 prosenttia, mutta kuitu­ puun vain 6,5 prosenttia. Puu­ markkinat toimivat jonkin ihan muun kuin sahatavarabisnek­ sen mukaan.” Käytännössä puukauppaa käy­ dään Sneckin mukaan kemial­ lisen metsäteollisuuden eli massa­, paperi­ ja kartonkiteol­ lisuuden ehdoilla. Kuitupuun hinnat halutaan pitää alhaisina, joten kilpailu puusta käydään tu­ kin hinnoissa. ”Sahatavara on Suomen kuu­ denneksi tärkein vientituote. Tu­ kin hinnan pitäisi seurata sa­ hatavaramarkkinoita eikä olla riippuvainen sellubisneksestä.” Konttipula haittaa vientiä Sneck arvioi, että sahojen liike­ tulokset kääntyivät viime vuon­ na miinukselle. Huippuvuonna 2018 sahat tekivät keskimäärin viiden prosentin tuloksen. ”Monella muulla alalla sellai­ nen tulos olisi käynnistänyt yt:t. Tämä näkyy ennen pitkää myös metsänomistajien tilipusseissa. Sahat maksavat noin 70 prosent­ tia metsänomistajien kantoraha­ tuloista”, Sneck sanoo. Ennen koronavirusepidemiaa näytti siltä, että sahatavaran hin­ nat kääntyisivät tänä vuonna hienoiseen nousuun. Taustalla ovat mekaanisen metsäteolli­ suuden lakko ja poikkeukselli­ sen leuto talvi, jotka vähensivät sahausmääriä. Leuto talvi hankaloitti Sneck­ in mukaan puunkorjuuta varsin­ kin Venäjällä. Hän arvioi, että se näkyy sahatavaran tarjonnassa syksyyn asti. ”Sahatavaran kysyntä ei ole erinomainen missään, mutta tarjonta on pudonnut niin pal­ jon, että markkinabalanssi on säilynyt.” Koronavirusepidemia vai­ keuttaa kuitenkin vientiä. Kun Kiinasta ei tuoda tavaraa Eu­ rooppaan, ei Euroopassa ole kontteja, joilla viedä sahatava­ raa Aasiaan. Jalostusastetta vaikea kasvattaa Sahojen taloustilanteen paran­ tamiseksi ehdotetaan usein sa­ hatavaran jalostusasteen kasvat­ tamista. Sneckin mukaan siinä ei ole järkeä. ”Se olisi vähän sama kuin ra­ kentaa talo huonon perustuksen päälle. Ensin pitää saada perus­ sahaaminen kuntoon.” Vastaan tulevat myös eri markkinoiden erikoispiirteet. Esimerkiksi Saksassa ja Itäval­ lassa suositaan puurakentamis­ ta, mutta suomalaisten sahojen olisi vaikea kilpailla paikallisten höyläämöjen kanssa. Kiinassa taas suomalaisesta sahatavaras­ ta tehdään huonekaluja – selväs­ ti halvemmalla kuin Suomessa. Puurakentamisestakaan ei ole ollut nostamaan sahateolli­ suutta nousuun. Kotimaan sa­ hatavaran käyttö on pienentynyt reilussa kymmenessä vuodessa noin puolella. ”Pientalorakentaminen ja puulla sisustaminen ovat vä­ hentyneet, ja suurten puura­ kennusten osalta Suomi on vie­ lä lapsenkengissä”, Sneck toteaa. Sneckin mielestä ainoa ta­ pa lisätä puurakentamista olisi säätää laki, joka määräisi, miten suuri puurakennusten osuuden tulee olla. Luontoarvot huomioon hakkuissa Sahateollisuus ry käynnisti hil­ jan metsäympäristöohjelman, jonka tarkoituksena on huomi­ oida luontoarvot entistä parem­ min hakkuissa. Sneckin mukaan ohjelmalle on tarvetta, sillä luon­ toarvot ovat yhä tärkeämpiä se­ kä metsänomistajille että saha­ teollisuuden asiakkaille. Valmisteilla on myös vähä­ hiilisyyden tiekartta, jonka ta­ voitteena on pienentää saha­ teollisuuden hiilijalanjälkeä. Metsäteollisuus ry valmistelee samaan aikaan koko metsäalan kattavaa ilmastotiekarttaa, mut­ ta Sahateollisuus ry halusi teh­ dä omansa. ”Haluamme näyttää, että sa­ hateollisuuden hiilitiekartta on paras osa metsäteollisuuden hii­ litiekarttaa. Teemme tuottei­ ta, jotka sitovat hiilen pitkäk­ si aikaa.” Sahojen asialla Tukin hinnan pitäisi seurata sahatavaramarkkinoita eikä olla riippuvainen selluteollisuudesta, sanoo Tommi Sneck. ”Sahat maksavat noin 70 prosenttia kantoraha­ tuloista.” TOMMI SNECK ? ? Sahateollisuus ry:n puheenjohtaja ja Koskisen Oy:n sahateollisuuden johtaja ? ? 43-vuotias ? ? kotoisin Espoosta, asuu Lahdessa ? ? diplomi-insinööri ? ? vaimo ja kaksi lasta ? ? harrastaa kuntoilua, mökkeilyä, metsästystä ja kalastusta Sahatavaralla olisi kysyntää, mutta koronavirusepidemia vaikeuttaa vientiä, sanoo Tommi Sneck. HAASTATTELU Kuka?
• MEIDÄN PORUKKA Me rakastamme metsää. Meille tuo rakkaus tarkoittaa tekoja. Vastuullisesta metsänhoidosta ja puukaupasta onnistuneisiin sukupolvenvaihdoksiin – metsänomistamisen koko elinkaaren ajan. Aitoa kumppanuutta, joka huomioi, että ei ole kahta samanlaista metsää eikä metsänomistajaa. Henkilökohtainen metsäammattilaisesi tietää mitä metsäsi milloinkin tarvitsee kasvaakseen ja tuottaakseen hyvin. UPM Kumppanuus on lupaus sinulle ja elämäsi metsälle. Lupaus, jonka pidämme. LUPAA HYVÄÄ www.upmmetsa.fi
• 26.3.2020 / AJASSA 8 JUSSI COLLIN S uomen metsäkeskus pääsee jatkamaan keskeytyksissä ollutta metsälakikohteiden tietohuoltotyötä. Tietohuollon ohjeistusta ei ole muutettu oleellisesti, mutta joitakin ohjeistuksen kohtia on täsmennetty. Esimerkiksi tausta-aineistojen käyttöä ohjeistetaan entistä paremmin. ”Kun metsälain 10. pykälän kohteiden aineisto on käyty läpi, jatkamme muiden arvokkaiden kohteiden kartoittamiseen ja etsimme sieltä uusia mahdollisia lakikohteita”, rahoituksen ja tarkastuksen päällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta kertoo. Maaja metsätalousministerin kanssa on sovittu, että metsälakiin lisätyistä uusista elinympäristöistä, kuten metsäkorteja muurainkorvista ja Lapin letoista, tuotetaan tietoa. Lisäksi parannetaan muiden arvokkaiden elinympäristöjen tietoja tietokannassa. Metsälakia ei avata Lakikohteiden tietohuollon keskeytys liittyi metsälain arviointiin. Arviointi valmistui tammikuussa, ja maaliskuussa maaja metsätalousministeri Jari Leppä totesi, ettei metsälakia tulla avaamaan. Niinpä tietohuolto voi jatkua. Ministeriön mukaan arviointityön pohjalta valmistellaan tarkempia toimia etenkin monimuotoisuuden edistämiseen ja metsätuhojen torjuntaan. Yhtenä jatkotoimenpiteenä teetetään metsälain 10. pykälän kohteita koskeva jatkoselvitys, jossa selvitetään lakimuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen jo tehtyä selvitystä tarkemmin. Selvitys tehdään kuluvan vuoden aikana, ja sille haetaan parhaillaan tekijää. Lakikohteiden tietohuolto taas käyntiin Huoltotyö oli keskeytyksissä metsä­ lain arvioinnin vuoksi. JUSSI COLLIN K asvilajien levinneisyysalue siirtyy ilmastonmuutoksen seurauksena 6–8 kilometriä pohjoiseen vuosittain, tuore tutkimus kertoo. Se tarkoittaa 50 vuodessa noin 400:aa kilometriä. Esimerkiksi puolukka hyötyy lämpötilan noususta, mikä näkyy varvikoiden peittävyyden kasvuna varsinkin Lapissa. ”Toisaalta lajit, jotka ovat tällä hetkellä runsaita Pohjois-Suomen metsissä, saattavat vähentyä tai siirtyä kasvamaan metsien pohjoisimmille äärirajoille. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi pallosara ja harmaaporonjäkälä, joista jälkimmäinen on viime vuosikymmeninä vähentynyt Keski-Suomessa”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Raisa Mäkipää. Luken tutkijat tekivät tutkimuksen yhdessä espanjalaisen Alacan yliopiston tutkijoiden kanssa. Se on julkaistu Ecography-tiedelehdessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin 25:tä metsälajia: näistä viidentoista runsauden riippuvuus lämpötilasta säilyi voimakkaana, mutta kymmenen lajia pysyi entisillä kasvualueillaan lämpötilan noususta huolimatta. Mäkipään mukaan tutkimus osoitti, että kasveja voidaan käyttää ilmastonmuutoksen etenemisen indikaattoreina. Inventoinnit ovat tärkeä osa ilmastomuutoksen seurantaa. Lähtöaineistona käytettiin Luken valtakunnan metsien inventoinnin kasvillisuusinventointia vuodelta 1985 sekä Ilmatieteenlaitoksen säätietoja ja ennusteita. Kasvit siirtyvät pohjoiseen Puolukan varvikot leviävät Lapissa. Puolukka kuuluu kasveihin, jotka hyötyvät ilmastomuutoksesta. M ik ko Ri ik ilä metsalehti.fi Since 1960 60 YEARS # Y OU RLIFETIME M A T C H www.kesla.com JUHLAVUODEN ERIKOISMALLI Keslan 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi upea PATU-punainen, loistavasti varusteltu KESLA 203T + 104 -paketti NYT ERIKOISHINTAAN 22 060 € KESLA 203T + 104. Hinta sis. alv 24 %. Tarkempi sisältö myyjältäsi. Hinta voimassa 1.1.-30.4.2020 välillä tehtyihin uusiin tilauksiin. ETUS I 2240 € Myynti: AGCOSUOMI.FI
• VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat T ilanne on kyllästymiseen asti tuttu monelle metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle, mutta kerrataan se silti: Hirvet syövät avohakkuuaukolle istutetut männyntaimet, joten tilalle istutetaan kuusta. Kun lähialueelle tehdään seuraava hakkuu, aukolle ei enää edes yritetä saada aikaiseksi mäntytaimikkoa hirvien syötäväksi, vaan alue uudistetaan suoraan kuuselle. Näin on tehty 2000-luvulla myös Suomusjärvellä Salossa. Seutu kuuluu Varsinais-Suomen rannikkoalueeseen, jossa elää tihein hirvikanta koko Suomessa. ”Tämä on liian tuttua. Ainoa vaihtoehto on kuusi”, Metsänhoitoyhdistys Salometsän alueneuvoja Pertti Pajunen kertoo taimikkojen keskellä. Pahin tuhoaalto alueella nähtiin 10 vuotta sitten, mutta Pajusella on esitellä myös tuoreita metsävahinkoja: kaluttuja männyntaimia ja katkottuja koivuja. Vaihtoehdoksi jäävät kanervamättäiden keskellä kituliaasti 50 miljoonan euron kysymys Mikä on sopiva hirvikanta? Suomessa on edelleen alueita, joiden hirvikantatavoitteet ovat selvästi suurempia kuin metsänomistajien näkemys kestävästä hirvien määrästä. Jatkuu seuraavalla aukeamalla 9 AJASSA / 26.3.2020
• yksityisille metsänomistajille vuonna 2019 maksetut hirvivahinkokorvaukset HIRVI JÄRJESTELMÄ ? ? Alueelliset riistaneuvostot asettavat hirvikannalle tiheysja rakennetavoitteen, esim. 2,5–3 hirveä/1000 ha, uros-naarassuhde 1,5. ? ? Luonnonvarakeskus laskee metsästyksen lähtökohdaksi verotussuosituksen eri puolille Suomea. Suosituksella pyritään riistaneuvostojen asettamiin tavoitteisiin. ? ? Riistanhoitoyhdistykset suunnittelevat kannan verotusta ja kaatolupia verotussuosituksen perusteella yhdessä metsästäjien kanssa. ? ? Metsästäjät hakevat kaatoluvat. ? ? Metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle. Käytännössä maanomistajat luovuttavat hirvenmetsästysoikeuden metsästysseuralle tai -seurueelle, sillä hirvenkaatoluvan saamiseen tarvitaan vähintään tuhannen hehtaarin suuruinen yhtenäinen metsästysalue. kasvavat kuusentaimet, jotka eivät ainakaan toistaiseksi kelpaa hirvien ruoaksi. Ongelma on se, että kuusi ei sovi näille kasvupaikoille yhtä hyvin kuin mänty. Puulajeista erityisesti kuusen tuhoriskien ennakoidaan kasvavan ilmastonmuutoksen myötä. Hirvien syönti näkyy mäntyjen lisäksi lehtipuuntaimissa, joten suotavan lehtipuusekoituksen syntyminen metsiin on suuri kysymysmerkki. Metsänomistajille on kertynyt syödyistä mäntytaimikoista kustannuksia, joista on maksettu vuosien varrella valtion hirvituhokorvauksia vaihtelevin periaattein. Myös Suomusjärvellä on alueita, joilla mäntyjen tilalle istutetut kuusentaimet näyttävät menestyvän kanervamättäiden keskellä kasvavia lajitovereitaan paremmin. ”Totta kai kuusi tässä vaiheessa (taimikko) kasvaa”, Pajunen sanoo. Mutta kysymys onkin, missä kunnossa kuusikko on muutaman vuosikymmenen päästä, kun puiden kasvun pitäisi edetä kohti tukkikokoa. Pajunen ennakoi, että männyn kasvupaikoille istutettu kuusipuusto tulee olemaan vähintäänkin vaihtelevaa. ”Näistä tulee ehkä 1,5–3 tukin puita 50 vuoden kuluttua.” Jos siis kuuset selviävät hengissä kuivuuskausista ja lisääntyvistä tuhohyönteisparvista. Tuhokorvaukset eivät kerro tuhomääristä Sopivasta hirvikannan koosta on käyty vääntöä vuosikymmenten ajan. Metsäja liikennevahingot eivät ole ainoita hirvien kestävään määrään vaikuttavia tekijöitä, sillä hirvenmetsästyksellä on suuri virkistysarvo. Metsästysporukoilla, metsästyskoirien koulutuksella ja muulla hirvestykseen liittyvällä toiminnalla on myös mittava sosiaalinen rooli autioituvan maaseudun keskellä. Silti metsäalalla on tautia takanaan, kun se kysyy, onko hirvien määrä kohtuullinen suhteessa hirvien aiheuttamiin vahinkoihin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat Ari Nikula ja Juho Matala julkaisivat viime keväänä laskelman, jonka mukaan hirvet aiheuttavat metsätaloudelle vuosittain keskimäärin noin 50 miljoonan euron kustannukset. Hirvituhokorvauksia maksettiin vuonna 2019 yksityisille metsänomistajille 1,4 miljoonan euron verran. ”Kun lisätään vakaviin tuhoihin hirvien puustolle aiheuttamat kasvuja laatutappiot, vuosittaiset kustannukset nousevat helposti jopa sinne 50 miljoonaan euroon”, Nikula kertoo. Laskelmassa on käytetty vuosien 2009– 2013 valtakunnan metsien inventointien (VMI) hirvituhotietoja. Tarkkaa lukua hirvituhoista on vaikea laskea, mutta hirvikanta on nykyisin samalla tasolla, joten kustannusarvion voi olettaa koskevan myös nykymetsiä. Vuosittain maksettujen hirvituhokorvausten määrä on Nikulan mukaan vaihtelevasti neljäs–kymmenesosa metsien todellisista vakavista hirvituhoista. ”Mitä karummalla kasvupaikalla ol”Ainoa vaihtoehto on kuusi.” laan, sitä suurempi tuhon aiheuttama menetys on suhteessa.” Jatkuvasta kasvatuksesta ei tutkittua tietoa Asiaa mutkistaa entisestään se, että Pertti Pajusen esittelemät, mäntytaimikon tilalle istutettu kuusikot eivät ole mukana laskelmassa. Ari Nikulan mukaan siitä ei ole tutkittua tietoa, paljonko männylle sopivia uudistusaloja on istutettu hirvituhojen pelossa kuuselle. Kuusi on joka tapauksessa ollut jo vuosien ajan huolestuttavan ylivoimainen puulaji istutustilastoissa. Kuusta istutetaan yhä myös juurikääpäalueille. Puulajia ei uskalleta vaihtaa lahottajasienen vaikutuksia paremmin kestävään rauduskoivuun hirvipelon vuoksi. Havupuita lahottavan ja tappavan juurikäävän vuosittaiset kustannukset on arvioitu 40 –50 miljoonaan euron suuruisiksi. Julkisuudessa esitetään vähän väliä, että metsien jatkuva kasvatus olisi ratkaisu hirvituhoihin, koska menetelmä tuottaa erilaisia taimikkoja kuin avohakkuut. NiFakta 50 miljoonaa euroa 1,4 miljoonaa euroa hirvien metsätaloudelle vuodessa aiheuttamat kustannukset (arvio: Luke 2019) 50000 100000 150000 200000 Hirvisaalis Jahdin jälkeen jäävä talvikanta Lähde: Luke Poukkoilevaa menoa Hirvisaalis ja -kanta vuodesta 2000 Tavoitteena on ollut noin 65 000 89 000 hirven talvikanta. Siihen ei ole päästy useammankaan vuoden yrityksellä, sillä nyt hirviä on 95 prosentin todennäköisyydellä 74 800 – 100 600. 2000 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 26.3.2020 / AJASSA 10
• 11 AJASSA / 26.3.2020 ”Lukemat lyötiin seinälle, eikä siihen paljon sanomista ollut.” ”En pidä hyvänä sitä, että osassa maata hirvikanta on liian tiheä edelleenkin. Siihen pitää puuttua”, maaja metsätalousministeri Jari Leppä (keskusta) sanoo. Osassa Suomea hirvikanta on jo Lepän mukaan hyvällä, riittävän alhaisella tasolla. Leppä totesi jo edellisellä ministerikaudellaan vuonna 2018, ettei hirvikannan koko saisi ylittää 3,5:tä hirveä tuhannella hehtaarilla. Silti Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan rannikkoseudulta löytyy yhä hirvitalousalueita, joilla kantatavoite on jopa 4–5,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Onko 3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla yhä ministerin ylärajavaatimus hirvikannalle? ”Se pitää saavuttaa. Tämä ei ole leikkipuhetta. Joka paikassa on otettava totena, että tavoite on se, ja siihen on pyrittävä kaikin keinoin”, Leppä sanoo. Hänen mukaansa on mahdollista, että ministeriö päättää kesän alkupuolella syksyn hirvijahtikautta koskevista muutoksista. ”Me emme halua mittavia metsätuhoja, emmekä liikenneonnettomuuksia. Emme halua, että Suomen puulajivalikoima yksipuolistuu hirvien tai valkohäntäpeurojen takia.” Ministeri: ”Tämä ei ole leikkipuhetta” Hirvikantatavoite on kompromissi. Hirvenmetsästyksen virkistysarvo, sosiaalinen vaikutus ja muut tekijät voivat puoltaa korkeampaa hirvimäärää kuin metsätalouden esitys Etelä-Suomessa: 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Osassa Suomea kantatavoite on kuitenkin poikennut metsätalouden näkemyksestä merkittävästi jo vuosien ajan. Silloin on syytä kysyä, mistä kiikastaa. Hirvien määrälle asetetaan Suomessa paikalliset tavoitteet alueellisissa riistaneuvostoissa (15 kpl). Riistakeskuksen sivuilla kerrotaan, että tavoitteet asetetaan sidosryhmäkuulemisten perusteella. Päätöksen tavoitellusta hirvikannasta tekee kuitenkin lopulta kymmenhenkinen riistaneuvosto. Alueellisten riistaneuvostojen kymmenestä jäsenestä kuusi edustaa riistanhoitoyhdistyksiä ja yksi metsänomistajia. Kolme muuta paikkaa kuuluvat ely-keskukselle, Metsäkeskukselle ja maakuntaliitolle. Tuleeko metsänomistajan ääni kuulluksi tällä kokoonpanolla? VALTTERI SKYTTÄ Yksi ääni kymmenestä KOMMENTTI kulan mukaan ainakaan hänellä ei ole tietoa, että jatkuvan kasvatuksen vaikutusta hirvituhoihin olisi tutkittu kattavasti. Kaikki lähtee kantatavoitteesta Hirvikannan ja hirvenmetsästyksen suunnittelun kivijalkana toimivat alueelliset riistaneuvostot. Niihin valitaan tänä keväänä uudet jäsenet. Suomusjärvi kuuluu Varsinais-Suomen alueeseen, jonka riistaneuvostossa metsänomistajia edustaa Ville Kalluinen MTK:n jäsenenä. ”Kun (hirvikannan)tavoitetiheydet asetettiin viimeksi pari vuotta sitten, lukemat lyötiin seinälle, eikä siihen paljon sanomista ollut. Sovittiin niin, että jätän eriävän mielipiteen asiasta, mutta yksin jäin sen mielipiteen kanssa.” MTK:n näkemys tavoitekannasta on 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Suomusjärvi kuuluu hirvitalousalueeseen VS 3, jonka tavoitekannaksi tuli 4,2–4,7 hirveä tuhannella hehtaarilla. Tavoitteet määritellään asetuksen mukaan sidosryhmäkuulemisten perusteella. Jos kantatavoite on keskiarvo, joidenkin sidosryhmien tavoitekannan on täytynyt olla reilusti yli 6 hirveä tuhannella hehtaarilla, jos MTK:n kanta oli 2,5 ja lopullinen kompromissi oli yli 4 hirveä tuhannella hehtaarilla. Tässä vaiheessa sopii kysyä, että kuinka painava maanomistajien näkemyksen tulee olla, sillä metsästysoikeus kuuluu lain mukaan maanomistajille. ”Ilmoitin, että osalla alueista maanomistajat eivät varmasti ole tyytyväisiä näin korkeisiin kantatavoitteisiin”, Kalluinen sanoo. Hänen mukaansa hirvikanta on Varsinais-Suomessa pääasiassa tavoitteiden ylärajalla, joten tehokasta metsästystä tulee jatkaa. MTK:n mukaan yli kolmannes Suomen (20/59) hirvitalousalueista ei ole saavuttanut hirvikantatavoitetta kertaakaan viimeisten viiden vuoden aikana. Sonni-lehmäsuhde myös oleellinen Hirvien määrän lisäksi huomiota tulee kiinnittää myös kannan rakenteeseen. Uros-naarassuhde ja vasojen osuus vaikuttavat siihen, millä tahdilla kanta kehittyy. Suomessa on hirvilehmiä lähes järjestään tavoitteita enemmän. Käytännön kentältä on tuttua väite, että osa metsästysporukoista säästelee tehokkaasti lisääntyviä hirvilehmiä, vaikka niille olisi kaatolupia. Puheet ovat puheita, mutta tilastot kertovat hyvin elinvoimaisesta hirvikannasta. ”Hirvikanta on pysynyt hyvin tuottavana. Kun kantaa on leikattu, se on pystynyt nousemaan nopeasti, kun pyyntipaine alenee”, Luken Ari Nikula kertoo. Luonnonvarakeskuksen on määrä selvittää tämän vuoden aikana monipuolisesti hirvien ja hirvieläinten tuottamia hyötyjä ja aiheuttamia kustannuksia koko Suomessa. Pertti Pajusella on metsäammattilaisena yli 30 vuoden kokemus Suomusjärven alueen metsistä. Hän on jo moneen otteeseen ehtinyt turhautua hirvien vaikutuksiin puustossa, sillä hirvikannan säätelystä ei tunnuta saavan aikaiseksi järkevää ja tasapuolista keskustelua. Pajusen mukaan saman hakkuuaukon maapohjassa voi olla montaa eri lihavuutta. Ideaalitilanteessa rehevimmät notkot istutettaisiin kuuselle, karummat mäensyrjät männylle. Nyt monella alueella on pelkkää kuusta.
• 26.3.2020 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,5 2,0 2020 2019 2018 TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN K oronavirus on laittanut maailmankirjat sekaisin. Puumarkkinoidenkin tilanteeseen sopii viime päivien tulosvaroituksista tuttu ilmaus, että ”epävarman tilanteen johdosta ennustetta ei voi antaa”. Taloudessa harvinaista ja ennustamatonta tapahtumaa kutsutaan mustaksi joutseneksi. Kiinassa musta joutsen on jo uimassa hyvän matkaa poispäin, sillä epidemia laantuu ja tuotanto normalisoituu. ”Kiinassa teollisten yritysten käyttöasteet ovat palanneet lähelle normaalitasoa”, Metsä Groupin selluyhtiön Metsä Fibren myyntijohtaja Ari Harmaala toteaa. ”Tarvittavista raaka-aineista kuten sellusta on niukkuutta, ja sellun hinnat ovat hivenen nousseet.” Taloudessa syyt ja seuraukset ovat mutkikkaita. Virus nostaa välillisesti merirahdin hintoja. Koska tavaraa on liikkunut Kiinasta Eurooppaan tavallista vähemmän, niin Euroopasta puuttuu tyhjiä kontteja ja konttirahtiin on laitettu viruslisää. Hygieniapapereiden kysyntä nousee pysyvästi Harmaala näkee pitkän aikavälin vaikutuksena, että pandemia muuttaa ihmisen käyttäytymistä. ”Yleisten paikkojen hygieniataso nousee. Hygieniapapereiden kuten käsipyyhkeiden tarve nousee pysyvästi.” Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi, että käsienkuivauspuhaltimien sijaan vessoihin tulee paperiset käsipyyhkeet. Siihen sopivaa pehmopaperituotantoa Kiinassa ei juuri ole, vielä. Pandemian aiheuttamat ongelmat metsäteollisuudelle ovatkin siirtyneet Euroopan markkinoille. ”Pehmopaperitehtaat ajavat putket kuumina, mutta painopaperi kohtaa vaikeuksia. Kun koulut eivät ole käynnissä ja massatilaisuuksia ei järjestetä, niin yleinen kulutus laskee.” Pehmoja keittiöpapereita valmistavan Metsä Tissuen myyntijohtaja Jani Sillanpää vahvistaa, että pehmopapereiden kysyntä on nyt hyvällä tasolla erityisesti wc-papereissa ja käsipyyhkeissä. ”Koronavirus on yksi tekijä, mutta käynnissä on jo aikaisemmin sovittuja myyntikampanjoita. Toimitusmääriin on vaikuttanut myös alkuvuoden työnseisaus, mikä sai asiakkaat varautumaan lakon vaikutuksiin ennakolta.” Äkkipysäys voi johtaa jyrkkään nousuun Kun virus aikanaan asettuu ja talous alkaa palautua, se näkyy markkinoilla nopeasti. Epidemian aikana ehtyneet varastot pitää täyttää, mikä voi tuoda kysyntäpiikin. ”Toistaiseksi sahatavaran meneVirus puumarkki noilla Kaikesta huonosta huolimatta koronavirus luo puumarkkinoille myös mahdollisuuksia. MIKKO HÄYRYNEN KORONAVIRUS ei ole vaikuttanut puunostotavoitteisiin ainakaan suurilla toimijoilla, mutta yhteydenpidossa on uudet tavat. ”Ostotavoitteet ovat ennallaan ja sahat pyörivät kuten ennenkin” Keitele Groupin metsäpäällikkö Ilpo Pentinpuro sanoo. Keiteleen puunhankinnan henkilöstö on töissä normaalisti, mutta ohjeistus on, että yli 70-vuotiaita metsänomistajia ei kohdata henkilökohtaisesti, vaan yhteydenpito hoidetaan etäyhteyksillä. Kaikki metsänomistajatapahtumat on peruttu. Ohjeistukset ovat samansuuntaisia kaikilla isoilla ostajilla. Esimerkiksi Metsä Group ohjeistaa, että etätyö on ensisijaista ja ei-riskiryhmiin kuuluvia metsänomistajia tavataan pääsääntöisesti metsässä, missä keskustelu onnistuu välimatkan päästä. Puuta tarvitaan kuten ennenkin Pikakorjuu KOHDE: Turvemaan talviharvennus SIJAINTI: Pohjois-Pohjanmaa OSTAJA: Iso integraatti KAUPAN KOKO: 243,1 m3 LEIMIKON KOKO: 4 ha MUUTA: Harvennus myytiin ostajalle, jolla oli koneet lähimpänä muiden leimikoiden vuoksi. Leimikko oli hakattu tasan kuukauden kuluttua kaupanteosta. Pohja kantoi hakkuukoneen, mutta lähikuljetuksen onnistumista jännitetään. HARVENNUS Puutavaralaji määrä m3 €/m3 myyntitulo € Mäntytukki 18+ cm 16,5 47 775,50 Mäntytukki 15-18 cm 11,7 34 397,80 Mäntypikkutukki 21 24 504,00 Mäntykuitu 76 17 1292,00 Kuusitukki 18+ cm 16,9 43 726,70 Kuusitukki 15-18 cm 6,7 33 221,10 Kuusikuitu 50,9 15 763,50 Koivukuitu 43,4 14 607,60 YHTEENSÄ 243,1 5288,20 Koronavirus on tuonut pehmo paperi­ valmistajille koronasuhdanteen ja hygieniapaperien kysynnän uskotaan nousevan pysyvästi. Painopapereilla ja sahatavaralla vaikutukset menevät toiseen suuntaan.
• 13 AJASSA / 26.3.2020 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 54,68 s 58,29 ? 42,48 s 17,39 s 19,06 s 16,65 ? 24,45 s 26,90 Uudistushakkuu s 56,47 s 59,12 ? 44,05 s 19,44 s 20,68 s 18,69 ? 27,59 s 28,69 Harvennushakkuu s 49,51 s 51,23 ? 38,37 s 16,65 s 17,06 s 15,91 s 22,69 s 22,84 Ensiharvennus ? 35,79 s 39,71 s 32,38 s 12,89 s 12,64 s 12,51 ? 18,11 Hankintahinnat s 57,00 s 57,77 ? 46,89 ? 31,07 ? 30,91 ? 31,28 s 36,12 s 35,07 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 56,43 s 59,89 ? 42,06 s 17,29 ? 19,74 s 16,88 s 24,68 s 26,60 Uudistushakkuu s 58,01 s 60,53 ? 43,22 s 18,43 s 21,00 s 18,94 s 26,07 Harvennushakkuu ? 51,81 ? 53,58 ? 38,19 s 17,00 ? 17,38 s 16,24 s 24,01 Ensiharvennus s 12,86 ? 13,34 s 12,65 Hankintahinnat s 59,69 ? 59,90 s 44,66 ? 31,46 ? 31,30 s 30,72 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 55,87 s 59,17 s 42,59 ? 17,47 s 18,69 s 16,88 ? 24,79 ? 27,07 Uudistushakkuu s 57,90 s 59,99 s 44,04 ? 19,86 s 20,30 s 18,82 ? 28,59 s 29,21 Harvennushakkuu s 50,06 s 52,12 s 37,84 ? 17,14 s 17,10 s 16,56 ? 23,85 s 24,06 Ensiharvennus s 13,45 s 13,09 s 13,06 Hankintahinnat ? 58,41 s 59,81 ? 47,23 ? 31,65 ? 30,74 s 31,87 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 52,36 s 55,25 ? 42,07 s 16,93 s 16,66 s 15,80 s 22,86 ? 25,11 Uudistushakkuu s 54,28 s 56,34 ? 45,07 s 19,23 s 18,65 s 18,43 s 25,05 s 26,98 Harvennushakkuu s 47,61 ? 47,12 ? 37,94 s 16,08 ? 15,96 ? 15,67 Ensiharvennus ? 12,35 ? 11,33 ? 11,82 Hankintahinnat s 54,10 s 55,91 s 46,68 ? 31,05 s 30,52 ? 30,86 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 54,41 s 55,87 s 34,88 s 17,54 s 17,05 s 24,94 s 26,94 Uudistushakkuu Harvennushakkuu s 46,09 s 45,43 s 32,63 s 16,17 s 15,24 s 21,66 s 21,54 Ensiharvennus Hankintahinnat s 30,21 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 52,77 s 55,24 s 18,10 s 19,05 s 17,34 ? 26,21 ? 29,01 Uudistushakkuu s 54,78 s 56,43 s 20,43 s 20,00 ? 18,77 s 29,31 ? 30,93 Harvennushakkuu s 45,22 s 45,52 s 16,18 s 16,66 s 15,28 s 23,00 s 22,78 Ensiharvennus Hankintahinnat s 56,06 s 31,39 s 31,67 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 47,41 s 49,76 s 15,94 ? 16,89 ? 14,22 s 22,01 s 24,13 Uudistushakkuu s 50,20 s 51,31 s 19,77 ? 16,88 s 25,65 s 25,96 Harvennushakkuu s 43,25 s 41,05 ? 14,67 ? 14,16 ? 12,74 s 20,96 Ensiharvennus Hankintahinnat s 55,27 s 53,99 ? 30,48 s 29,84 ? 30,37 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 55,91 s 58,56 s 43,93 s 17,79 s 19,97 s 17,21 s 24,17 s 28,52 Uudistushakkuu ? 57,20 s 59,40 ? 45,37 s 20,01 s 22,11 s 19,15 s 27,29 s 30,25 Harvennushakkuu s 52,73 s 52,62 ? 39,90 s 17,64 s 18,01 s 17,03 s 24,04 s 24,14 Ensiharvennus s 33,34 s 39,25 s 32,91 s 13,36 s 12,81 s 13,01 Hankintahinnat ? 56,18 ? 56,27 ? 47,92 s 31,47 ? 31,61 ? 31,40 LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 9–12 keskiarvo Virus puumarkki noilla Selvänä pidetään, että talouden yleinen äkkijarrutus pudottaa Suomen taantumaan. Epidemian kestosta ja maailman isojen maiden ja keskuspankkien elvytystoimista riippuu, että tuleeko taantumasta lyhyt ja jyrkkänousuinen, vaiko pitkä ja loivanousuinen. Saha-alaa läheltä seuraava, omasta pyynnöstään nimettömänä lähteenä pysyvä asiantuntija ei peitä pessimismiään. Vaikka Kiinan talous palautuu ja Pohjois-Afrikka on toistaiseksi säästynyt epidemialta, niin Länsi-Euroopan pysähtyminen tuntuu Suomen sahaviennissä voimakkaasti. Asiantuntija ennakoi, että sahoilla päädytään tuotannonrajoituksiin ja kantohintojen huiput on toistaiseksi nähty. MIKKO HÄYRYNEN KOMMENTTI Ei hyvältä näytä kissä ei tunnu isompia vaikutuksia, mutta toki taudin jatkuessa niitä tulee”, Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra sanoo. Versowood on maan suurin sahayhtiö, joka normaalisti vie Kiinaan kymmenesosan tuotannostaan. ”Kiina vetää ihan hyvin, elämä on siellä palautumassa normaaliksi. Konttien hinnat ovat nousseet ja se tuo myös tuotteille hinnankorotuspaineita.” Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen on synkkäsävyisempi. ”Epidemiasta seuraa monia tekijöitä, jotka voivat vähentää hankintamääriä.” Hän luettelee, että rajojen sulkeminen vaikeuttaa lopputuotteiden logistiikkaa, kotimaan sairaspoissaolojen määrää ei tiedetä ja talouden yleiset mittarit ovat vahvasti punaisella. Viime perjantaina Stora Enso päätti keskeyttää kaiken puunkorjuun Itä-Suomessa toistaiseksi. Ti m o Ja ak on ah o / Le ht ik uv a Timo Jaakonaho
• 14 26.3.2020 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat H iilinielu kasvaa ja päästöt vähenevät. Siinä päällimmäinen syy siihen, miksi Suomen hallitus nosti Vuosaaren ilmastokokouksessa tuhkalannoituksen jälleen pinnalle. Metsänomistajan tilipussikin karttuu pidemmällä aikavälillä – olettaen, että suometsien puustoa saa hyödyntää myös tulevaisuudessa. Tuhkalannoitus parantaa tutkitusti puuston kasvua paksuturpeisissa suometsissä. Tuhkan sisältämien ravinteiden ansiosta puuston määrä lisääntyy ja vettä haihtuu maaperästä enemmän. Näin myös kunnostusojitustarpeen uskotaan vähenevän. Tämä puolestaan pienentää suoraan suometsien haitallisia ilmastoja vesistövaikutuksia. Luonnonvarakeskus on esittänyt arvion, että laajamittaisella tuhkalannoituksella voitaisiin lisätä Suomen metsien kasvua jopa kahdeksan miljoonaa kuutiota vuodessa. Tällä hetkellä Suomessa tehdään tuhkalannoituksia vuosittain noin 10 000 hehtaarilla. ”Parhaiten tuhkalannoitukseen sopivat viljavuudeltaan puolukkatyyppiä vastaavat ja sitä rehevämmät suometsät”, kuvailee metsälannoituksia toteuttavan Forest-Vital Oy:n toimitusjohtaja Petri Jykylä. Jykylä antaa kirjaimellisesti ”nyrkkisäännön” kasvupaikan viljavuuden arviointiin. ”Mitä maatuneempaa turve on, sitä rehevämmästä kasvupaikasta on kyse. Kun sormien välistä pursuaa turvetta ja sameaa vettä, on turve hyvin maatunutta”, Jykylä sanoo turvemöykky nyrkissään. Kahdesta neljään kuutiota lisäkasvua Kun tuhka levitetään maasta käsin, työ toteutetaan yleensä harvennushakkuun yhteydessä. Näin tehtiin myös sieviLisää kierroksia tuhkalannoitukseen Tuhkan hyötykäyttö nähdään keinona vähentää suometsien kielteisiä ilmastovaikutuksia. 1. Ajoita harvennushakkuu, tuhkalannoitus ja tarvittaessa kunnostusojitus samalle kertaa. 2. Varmista turpeen maatuneisuutta ja kasvillisuutta tutkien tai neulasanalyysilla, että kohde on riittävän viljava lannoitukseen. 3. Käytä tuhkalannoitteita, joiden ravinnesisältö on varmistettu 4. Nuori puusto reagoi lannoitukseen paremmin kuin päätehakkuuikää tai -kokoa lähestyvä puusto. 5. Lentolevitys on usein varteenotettava vaihtoehto maalevitykselle. 6. Lannoituksen vaikutus alkaa hitaasti, mutta jatkuu pitkään. Forest-Vital Oy:n toimitusjohtaja Petri Jykylä (oik.) ja sieviläinen metsänomistaja Keijo Rättyä vaihtoivat ajatuksia tuhkalannoituksesta Rättyän metsässä. ”Turpeen maatuneisuus kertoo paljon maapohjan typpipitoisuudesta”, opasti Jykylä. läisen Keijo Rättyän metsässä maaliskuun alussa. ”Tämä vajaan kahdeksan hehtaarin suometsäkuvio lannoitettiin kertaalleen rauta-PK-lannoitteella parikymmentä vuotta sitten. Kokemukseni keinolannoitteista ovat olleet hyviä, mutta tuhkaa kokeilen nyt ensimmäistä kertaa”, Rättyä kertoo. Rättyä on lannoittanut niin turvekuin kivennäismaametsiään aktiivisesti. Jo pikkupoikana hän oli isänsä kanssa kylvämässä apulantaa metsiin. ”Isältä peritty oppi on, että pelkkä metsien tai lehmien pito ei hyödytä mitään, vaan niitä on hoidettava aktiivisesti, jotta ne myös tuottavat.” Tuhka kiihdyttää kasvua etenkin mäntyvaltaisissa kasvatusmetsissä, joilla vesitalous on kunnossa. ”Puutuhkan sisältämien kaliumin ja fosforin ansiosta puusto pystyy hyödyntämään maaperän typpeä, jota turvemailla yleensä on reilusti”, perustelee Jykylä. Tuhkavinkit
• 15 METSÄSTÄ / 26.3.2020 Rakeistamaton irtotuhka on levitettävä metsätraktorilla, sillä se ei sovellu lentolevitykseen. Aleksis Siirilän kuormaan menee kerralla 7,5 tonnia Äänekoskelta tuotua tuhkaa. Penkkatiestä on etenkin lauhoina talvina korvaamaton hyöty niin puunkorjuussa kuin tuhkalannoituksessakin. Suorat ja riittävän leveät ajourat ovat edellytys tuhkan sujuvalle maalevitykselle. Tuhka leviää todellisuudessa leveämmälle kuin näyttää, sillä pölyjae jää uran reunoille, mutta paakut lentävät etäämmälle. Rakeistettua tuhka lannoitetta voidaan levittää helikopterilla kesä kaudellakin. Puutuhkan kalium ja fosfori tekevät siitä suometsälle suotuisan lannoitteen. Turpeen tuhkasta ei vastaavia ravinnemääriä löydy. Maaja metsätalousministeriö on esittänyt, että tuhkalannoituksen kemeratukea voisi saada huhtikuun puolivälistä alkaen suometsiin laajennetusti ilman, että puuston ravinne-epätasapainoa tarvitsee osoittaa, kuten nykyinen lainsäädäntö edellyttää. Tuen suuruus olisi jatkossakin 30 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. ”Asetusmuutos ei ole suuri, mutta se vähentää byrokratiaa. On ymmärrettävää, ettei isompaa remonttia tehdä nyt, kun koko kannustinjärjestelmä on uusittavana”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola. Samoilla linjoilla on Forest-Vitalin toimitusjohtaja Petri Jykylä. ”Tuen saaminen ei ole nähdäkseni ollut vaikeaa nykyiselläänkään, mutta metsäammattilaisten on helpompi myydä hankkeita, kun kemeratuki on taattu.” Esityksen toteutuessa tarkoituksena on, että tukiperusteet säilyisivät esitetyssä muodossa nykyisen kemeratukijärjestelmän loppuun, eli todennäköisesti 31.12.2021 asti. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, että koronavirus laittaa päättäjien työlistat uuteen tärkeysjärjestykseen. Tuhka lannoituksen tukea esitetään laajennettavaksi Tuhkan vaikutus puuston kasvuun alkaa näkyä hitaammin kuin keinolannoitteiden, mutta tuhka tuottaa lisäkasvua jopa kolmenkymmenen vuoden ajan. Vuosittainen kasvunlisäys on hoidetuissa metsissä arviolta 2–4 kuutiota hehtaarille vuodessa. ”Kemeratuen jälkeen lannoituksesta jäi maksettavaa reilut kaksi ja puolisataa euroa hehtaarille, jota pidän tuotto-odotuksiin nähden hyvin kohtuullisena kustannuksena”, Rättyä sanoo. Ravinteet ratkaisevat Tuhkaa levitetään yleensä kolmesta viiteen tuhatta kiloa hehtaarille. Tuhkan määrän sijaan metsänomistajan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota tuhkan sisältämien ravinteiden määrään. ”Olennaisinta on, että metsän kaipaamia ravinteita tulee hehtaarille riittävä määrä. Siksi mitä tahansa tuhkaa ei ole järkevää metsään rahdata, vaikka sitä olisi tarjolla. Tuhkalla tavoitellaan noin 40 kiloa fosforia ja 80 kiloa kaliumia hehtaarille”, Jykylä huomauttaa. Myös lainsäädäntö asettaa rajoituksia tuhkan levittämiselle. Tuhkan pitää olla rekisteröity lannoitteeksi, jotta sen sisältämät ravinteet ja mahdolliset raskasmetallit tunnetaan. Rättyän metsään levitettiin irtotuhkaa 5 000 kiloa hehtaarille. Maasta tai ilmasta Tuhka voidaan levittää metsään joko maasta, tai rakeistetun tuhkan kyseen ollen myös ilmasta. Metsätraktorin perään liitetyllä keskipakoislevittimellä työ käy heti harvennushakkuun jälkeen jäätyneitä ajouria pitkin joutuisasti. ”Suorat ajourat ja selkeä uraverkosto ovat tärkeitä levityksen onnistumisen kannalta. Työmaiden järkevä ketjutus on myös tärkeää, jotta lyhyt talvikausi voidaan hyödyntää tehokkaasti”, kertoo Rättyän metsässä levityksestä vastannut Aleksis Siirilä. Siirilän mukaan olosuhteet tuhkan levittämiselle ovat tänä talvena olleet ainakin Pohjanmaalla paremmat kuin kelien perusteella voisi olettaa. ”Maapohjat ovat kantaneet yllättävän hyvin. Aina kun puiden ajo palstalta onnistuu, onnistuu myös tuhkan levitys.” Tuhkan lentolevitys on Jykylän mukaan noin 150 euroa hehtaarilta maalevitystä kalliimpaa, mutta se tarjoaa monia etuja. Levitys voidaan esimerkiksi tehdä kesäaikaan, eikä se ole riippuvainen puunkorjuun aikatauluista. ”Olennaisinta on, että metsän kaipaamia ravinteita tulee hehtaarille riittävä määrä.”
• LIINA KJELLBERG METSIEMME KARMEIMMAT SAALISTAJAT Saaliseläimen osa on rankka. Erityisesti, jos sattuu olemaan torakka. Eikä sarvijääränkään osa kehuttava ole. Tässä jutussa esittäytyvät metsiemme pienimmät mutta sitäkin raaemmat saalistajat. Siivekäs seivästäjä Suoympäristöissä pesivä isolepinkäinen (Lanius excubitor ) on latinankielisen nimensä ansainnut. Lanius tarkoittaa suomeksi teurastajaa. Isolepinkäinen vaanii saalista pienen puun tai pensaan latvassa. Nähdessään maassa vipeltävän myyrän tai päästäisen se lähtee lentoon. Ennen kuin iskee kyntensä saaliiseen, se saattaa hetken lekutella saaliin yläpuolella. Tällainen paikallaan lentäminen parantaa mahdollisuuksia napata saalis, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Jari Valkama. Varsinkin pesimäkauden ulkopuolella isolepinkäinen saalistaa enemmän kuin jaksaa syödä. Ylimääräiset saaliit se varastoi seivästämällä ne kasvien piikkeihin tai puiden oksiin. Kohtalokas kroolaaja Soilla ja pienvesissä elävä vesihämähäkki (Argyroneta aquatica ) ei epäröi hyökätä kalanpoikasenkaan kimppuun. Yleensä se kuitenkin saalistaa hyttysten ja muiden veteen munivien hyönteisten toukkia, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Pedro Bondoso Cardoso. Sopivan saaliin nähdessään vesihämähäkki lähtee uiden sen perään. Se iskee leukansa saaliiseen ja ruiskuttaa siihen halvaannuttavaa myrkkyä ja ruuansulatusentsyymejä sisältävää nestettä. Saalis mukanaan hämähäkki suuntaa vesikelloa muistuttavaan pesäänsä. Siellä se imaisee saaliin nestemäisiksi muuttuneet kudokset suuhunsa. Torakoiden tuho Sääli sitä torakkaa, joka jää sysikartiopistiäisen (Dolichurus corniculus ) kynsiin. Toukalleen ravintoa etsivä pistiäisnaaras lamauttaa torakan pistimellään ja raahaa sen hiekkamaahan tekemäänsä pesään. Siellä se katkoo leuoillaan torakan raajat ja tuntosarvet, ettei saalis pääse pistoksesta toinnuttuaan pakoon. Lopuksi se tarjoilee vielä elävän torakan toukalleen. ”Samaan pistiäisheimoon kuuluvat ulkomaiset lajit osaavat suunnata pistimensä juuri oikeaan kohtaan torakan aivoja. Sitä, onko suomalainen laji yhtä taitava, ei tiedetä”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Juho Paukkunen. H åk an Sö de rh ol m / Va st av al o. fi 16 26.3.2020 / METSÄSTÄ Pe kk a M al in en / Lu om us / la ji. fi
• Satunnainen sulattelija Kun kerran laskeutuu siniyökönlehden (Pinguicula vulgaris ) kourumaiselle lehdelle, ei paluuta ole. Lehtien peittämä tahmea lima pitää kosteiden korpimetsien pienimmät hyönteiset tiukasti otteessaan. Liman sisältämät hajottavat entsyymit aloittavat toimintansa, ja uhrien kohtalo on sulaa hiljalleen kasvin ravinnoksi. ”Siniyökönlehdet hyötyvät eniten hyönteisten sisältämästä typestä, sillä ne kasvavat usein ympäristöissä, joissa typpi on rajoittava tekijä”, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre. Liha-ateria on siniyökönlehdelle kuitenkin vain mukava lisä ruokavaliossa. Pääosan ravinnostaan se ottaa juurillaan maaperästä. Kesäyön kuulostelija Jäljelle eivät jää kuin ilmassa leijailevat siivet, kun korvayökkö (Plecotus auritus ) saalistaa. Kesäyössä saattavat saada surmansa jopa sadat yöperhoset, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Thomas Lilley. ”Korvayökkö on siitä erikoinen lepakko, että se ei saalista kaikuluotaamalla, vaan kuulostelee jättimäisillä korvillaan yöperhosten siipien havinaa.” Kun saalis on napattu, lentää korvayökkö aina samaan paikkaan paloittelemaan sen. Yölliset ateriointipaikat tunnistaa Lilleyn mukaan siitä, että niiden alle kerääntyy kasa yöperhosten siipiä. Hakkuualojen kauhu Aurinkoisella hakkuuaukealla pörräävän kimalaisen päivät ovat luetut, kun se lentää palokärpäsen (Laphria flava ) kyttäyspaikan ohi. Tarkkanäköinen palokärpänen nousee lentoon, kaartaa kimalaisen taakse ja hyökkää yläviistosta kimppuun. ”Palokärpänen on kuin ensimmäisen maailmansodan hävittäjä. Se iskee piikkimäisen imukärsänsä kimalaisen niskaan ja ruiskuttaa sen täyteen hermomyrkkyä. Kimalaiselta lähtee henki niin nopeasti, ettei se ehdi edes kouristaa lihaksiaan”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinaattori Jere Kahanpää. Kimalainen mukanaan palokärpänen palaa kyttäyspaikalleen. Kun hermomyrkyn sisältämä ruuansulatusneste on liuottanut kimalaisen sisäelimet, hörppää palokärpänen koko sisällön imukärsällään. Jäljelle jää vain ulkokuori. ”Palokärpänen tuo saaliinsa aina samaan kyttäyspaikkaan. Sen alle saattaa kertyä isompikin kasa kuolleita kimalaisia, kärpäsiä ja heinäsirkkoja.” Jäärien jäytäjä Raja saalistajan ja loisen välillä on liukuva. Esimerkiksi loispistiäiset eivät ole saalistajia, sillä ne eivät tapa loisimiaan isäntiä heti. Niitä kutsutaan loispedoiksi, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Juho Paukkunen. Aitoporapistiäinen (Rhyssa persuasoria ) etsii uhriaan havupuun rungolla. Se haistelee ja kokeilee tuntosarvillaan, löytyisikö kaarnan alta sarvijäärän toukan käytävä. Kun käytävä löytyy, pistiäinen poraa munanasettimellaan reiän kaarnan läpi ja munii munansa toukan sisään. Pistiäisen toukka kuoriutuu isäntätoukan sisällä ja alkaa syödä sitä sisältäpäin. Se tappaa isäntänsä kuitenkin vasta sitten, kun tämä on kasvanut täysikokoiseksi. Aina kaikki ei tosin mene suunnitelmien mukaan. Aitoporapistiäisellä on omakin loisensa. Sekin munii sarvijäärän toukkaan, mutta sen toukka syö ensin aitoporapistiäisen munan ja sitten vasta jäärän toukan. Bo b Gi bb on s / Le ht ik uv a H åk an Sö de rh ol m / Va st av al o. fi Be rt us W eb bi nk / Le ht ik uv a Br ia n Be va n / Le ht ik uv a Jo ha n de M ee st er / Le ht ik uv a 17 METSÄSTÄ / 26.3.2020
• 18 26.3.2020 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA hojen isäntien voimien ehdyttyä pusikoitumaan. Viisitoista vuotta ne saivat rehottaa omillaan. Vuosien ajan Salo oli koittanut innostaa sukulaisiaan luopumaan metsistä. Viimein isän veljen kuoltua Salo sai taivuteltua lesken myymään puolikkaan yhtymästä hänelle. Elettiin vuotta 2013. Siitä alkoi metsien kunnostus, johon upposi 10 000 –20 000 euroa, jopa enemmän. Metsänhoitoyhdistys avuksi Kun Salo sai sinetöityä kaupat isän veljen kuolinpesän kanssa, hän otti yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Yhdistyksen kanssa laadittiin suunnitelma hoitorästien kampittamiseksi ja sovittiin, että metsänhoitoyhdistys tekisi tarvittavat raivuut. ”Sanoin yhdistyksen neuvojalle, että ehdota kaikki tekemättömät työt, tehdään kaikki ja etupainotteisesti. Kasvua oli menetetty tarpeeksi”, Salo kertoo. Aluksi päätökset metsien kunnostuksesta tehtiin isän kanssa yhteistuumin, sillä tämä halusi hoitaa sukupolvenvaihdoksen vasta perinnönjaon kautta. Metsän myyntiin eivät kannustaneet edes veroedut eikä metsävähennys, joka pojalle olisi karttunut oston myötä. Isän menehdyttyä vuonna 2017 metsät siirtyivät kokonaisuudessaan Salolle. ”Aina puhutaan, että sukupolvenvaihdos pitäisi tehdä, kun luopuja on kuusikymmentä. Me teimme sukupolvenvaihdoksen 56-vuotiaana, tosin jatkaja oli 56 vuotta ja luopujat yhdeksänkymppisiä”, Salo hymähtää. Vastapainoa kiireille Ikänsä Helsingissä asuneelle Salolle suvun metsistä huolehtiminen oli itsestään selvyys. Siihen liittyi sekä perinteitä että velvoitteita. Salon isän äidin suku on hoitanut metsiään Kurussa vuodesta 1583. Alun alkaen kantatilaan kuului neljäsataa hehtaaria, mutta metsät jaettiin suvun kesken vuonna 1922. Nyt Salon vastuulla on yhteensä viisikymmentä hehtaaria pääasiassa männiköitä ja kuusikoita. Niiden hoidossa suurena apuna on edelleen paikallinen metsänhoitoyhdistys. Pienillä muutaman tunnin savotoilla Salo ulkoiluttaa raivaussahaa itse. Kodista metsiin on matkaa 235 kiloSuvun metsät tuottamaan Hammas lääke tieteen lisensiaatti Tomi Salo vaihtoi potilas työn metsiin ja hoiti suku tilan hoito rästit kuntoon. ”Tehdään kaikki ja etupainotteisesti.” Yhteisomistuksessa aikaisemmin olleet suvun metsät pusikoituivat, sillä yksimielisyyttä hoidosta ei löytynyt. Nyt metsät ovat Tomi Salon, puusto on harvennettu, hoitorästit selätetty ja metsät tuottavat jälleen. Salo on rakentanut metsätiloilleen kaksi tietä yksityishankkeena. Tien ansiosta ennen talvikorjattava kohde voidaan hakata nyt myös kesäaikaan. Kuru TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat H elsinkiläinen metsänomistaja Tomi Salo kumartuu metsäasiantuntija Auvo Marttilan työpöydän ylle. Seitsemän vuotta kestänyt metsien kunnostus on loppusuoralla. Salo allekirjoittaa metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkan Kurun toimipisteessä valtakirjan puukaupan kilpailutukseen. Viimein metsä alkaa tuottaa siihen sijoitettuja rahoja takaisin. ”Vuodesta 2013 metsät pelkästään veivät rahaa. Taimikon raivaukset, nuoren metsänhoito, ne piti vain tehdä ja rahoittaa muilla tuloilla. Ensimmäisen kerran metsästä alkoi tulla tuloa vasta 2019”, Salo kertoo. Salon isän ja isän veljen yhdessä omistamat suvun metsät olivat päässeet vanmetriä. Etäisyydestä huolimatta metsänomistaja suuntaa Kuruun noin kymmenkunta kertaa vuosittain. ”Tämä on hyvää vastapainoa kaupungin kiireille. Aina sielu lepää, kun tänne tulee”, Salo toteaa.
• 19 METSÄSTÄ / 26.3.2020 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Tomi Salo (oik.) valtuuttaa Pohjois-Kurun metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntijan Auvo Marttilan kilpailuttamaan puukaupan. Salon rakentaman metsäautotien päässä on halkaisijaltaan 30 metriä leveä kääntösilmukka, jossa mahtuu kääntymään täyspitkä puutavara-auto. Metsätalousyrittäjä on nykyään yksi Salon ammateista. Lisäksi tuloja tulee asuntoja pörssisijoituksista. Koulutukseltaan Salo on diplomi-insinööri ja hammaslääketieteen lisensiaatti. Potilastyöt vaihtuivat numeroiden pyörittämiseen ja sijoittamiseen vuoden 2002 alusta. Suomen osakesäästäjien keskusliiton toiminnanjohtajana hän työskenteli kuusi vuotta ja useamman vuoden järjestön hallituksessa. Parhaillaan hänet pitää kiireisenä järjestön talouden kuntoon laitto. ”Sitten palaan taas vapaampaan työskentelyyn. Keskityn heinikon torjuntaan ja raivaukseen, ja jos vuokralainen lähtee vuokra-asunnosta, käyn pesemässä lattiat ja ikkunat”, Salo suunnittelee. Puukaupparahoilla kasvatuslannoitus Salo on sijoittanut paitsi metsien hoitoon myös kahteen metsätiehen. Metsänhoitoyhdistyksen suunnittelemien ja toteuttamien teiden ansiosta puunkorjuu onnistuu nyt myös kesäaikaan, puutavaran ajomatka lyheni ja varastopaikka löytyy omalta maalta. Kummankin metsäautotien päähän rakennettiin pisaranmuotoinen kääntöpaikka, jossa täyspitkä puutavara-auto pääsee peruttamatta ajamaan. Kumpikin tie rakennettiin yksityishankkeena. ”Hinnaksi tuli kolmasosa siitä, mitä kemeratie olisi kustantanut”, Salo kertoo. Tie on esimerkiksi aavistuksen kapeampi kuin kemeratuettu ja ojat kaivettiin vain sinne, missä oli tarvetta. Seuraavaksi Salo suunnittelee puukaupparahojen sijoittamista metsien kasvatuslannoitukseen. Muut suuret investoinnit saavat odottaa. Koronavirus, Saudi-Arabian ja Venäjän kauppasota öljystä sekä Yhdysvaltain keskuspankin epäonnistuneet yritykset piristää taloutta ohjauskoron laskulla ovat sysänneet talouden taantuman partaalle. ”Ihmiset eivät vielä tajua, kuinka täysjarrutus tässä tuli. Nyt mennään näillä sahavehkeillä eteenpäin, ei tehdä investointeja eikä todellaan edes haaveilla mönkijästä, mistään kalliimmasta puhumattakaan”, Salo ohjeistaa. SALON VINKIT ? ? Tee sukupolven­ vaihdos ajoissa ? ? Unohda yhteis­ omistus ? ? Tee veroilmoitus taitavasti ja pyydä tarvittaessa apua ? ? Hyödynnä keme­ ratuet ja hoida metsät ajallaan Sopivien kohteiden metsänlannoitus antaa sijoitukselle jopa 15–20 prosentin vuotuisen koron, joka kestää 6–8 vuotta. Sopiva kohde on esimerkiksi harvennettu kangasmaan männikkö, jonka puusto on valtaosaltaan vielä kuitupuuta, mutta pääsemässä tukkipuukokoon. Myös päätehakkuuta odotteleva hyvälaatuinen männikkö tai kuusikko on sopiva kohde. Rahahuolista vapaille puuntuottajille lannoitus on niin edullinen investointi, ettei sen veroisia metsätaloudesta juuri löydy. Rahattomuuskaan ei ole este, koska lainaa saa lannoituksiin muutaman prosentin korolla. Jos lannoituslainasta maksaa pari kolme prosenttia korkoa ja lannoitus tuottaa 15–20 prosenttia, täytyyhän sen olla kannattavaa. Pelivaraa odotuksia huonompaan kannattavuuteen on riittävästi. Tiedetään myös, että onnistunut lannoitus on ilmastoteko, koska lisääntynyt puuston kasvu merkitsee hiilidioksidin poistamista ilmakehästä kasvavaan puustoon. Keski-ikäisen puuston lannoitus on erityisen hyvä puuntuottajan kannanotto ilmastokeskusteluun, koska lannoitus alkaa poistaa ilmakehästä ilmastonmuutosta kiihdyttävää hiilidioksidia heti ensimmäisestä kasvukaudesta alkaen, mutta hiili säilyy puustossa vielä pitkään ennen päätehakkuuta. Ja senkin jälkeen suuri osa hiilestä on sidottu pitkäikäisiin tuotteisiin, joita tehdään järeistä puista. Voisi kuvitella lannoituksen olevan suosiossa. Ja jossakin määrin näin myös on. Vähäisimmillään Suomessa lannoitettiin metsiä 1993, jolloin pinta-ala oli runsas 4 000 hehtaaria koko valtakunnassa kaikki omistajaryhmät mukaan lukien. Nykyisin pinta-ala on 60 000 hehtaarin luokkaa, josta neljäsosa on terveyslannoituksia. Ero ennätysvuosiin on kuitenkin suuri. Vielä 1970-luvulla vuotuinen lannoitusala oli suuruusluokaltaan 200 000 hehtaaria. Ennätysvuonna 1975 lannoitettiin 244 000 hehtaaria. Ruotsissa kehitys on ollut samansuuntaista. Ruotsin ennätysvuosi taisi olla 1980, jolloin lannoitettu metsäala oli 170 000 hehtaaria. Siitä on pudottu nykyiselle 25 000 hehtaarin tasolle. Kiintoisaa. Suomessa lannoitetaan metsiä selvästi enemmän kuin Ruotsissa, jossa metsää on sentään runsaammin. Lannoituksen romahtaminen huippuvuosista selittyy Suomessa paljolti lannoituksiin annetun tuen pienenemisellä. Edullisimmillaan puuntuottajan omaksi panostukseksi jäi vain hieman liioitellen antaa lupa innokkaiden organisaatioiden tekemiin lannoituksiin. Mutta se on mysteeri, miksi lannoitusmäärissä vajottiin niin alas kuin vajottiin. Mitään talouteen, ekologiaan tai vesiensuojeluun liittyvää syytä ei ole keksitty. Ainoaksi selitykseksi, tosin ontuvaksi, jää ajan henki. Nyt voi veikata ajan hengen muuttuneen. Taloudesta kiinnostuneet arvostavat lannoituksen hyvää tuottoa. Maailman pelastamisesta kiinnostuneet arvostavat hiilen tehostunutta sitomista puustoon. Organisaatiot ovat huomanneet nousun alkaneen. Lannoituspalveluja tarjoavat metsänhoitoyhdistykset, suurimmat metsäteollisuusyritykset ja lukuisat yksityiset toimijat. Levitystä tehdään koneellisesti maasta tai helikopterilla ilmasta. Hyvästä tarjonnasta on hyvä valita. Metsänlannoitus elpynyt Suomessa Valmiiden ajourien ansiosta harvennetut männiköt sopivat hyvin lannoitteiden maalevitykseen.
• 20 26.3.2020 / METSÄSTÄ MEERI YLÄ-TUUHONEN, teksti ja kuvat K uuset eivät enää huoju Haubergin laella Saksan Limbachissa. Niiden sijaan maisemaa hallitsevat korkeat kannot, isot puupinot ja valtava määrä jätepuuta. ”Ajattelin, että osa puista olisi pelastettavissa, mutta ei. Nyt tässä on kymmenen hehtaarin aukko”, sanoo metsätoimihenkilö Roger Koch Hachenburgin Forstamtista eli metsävirastosta. Pieni Limbachin kunta sijaitsee Westerwaldin alueella Rheinland-Pfalzin osavaltiossa noin 65 kilometriä Bonnista itään. ”Tavallisesti saamme tehdä täällä vain puolen hehtaarin aukkoja”, Koch kertoo. Isolle aukolle oli nyt kuitenkin hyvät perusteet, sillä kaarnakuoriaiset ovat tuhonneet Westerwaldin kuusikot lähes tyystin. ”Tilanne on katastrofaalinen. En ole kokenut 45 vuoteen mitään vastaavaa. Täällä tuskin kasvaa yli 20-vuotiaita kuusia enää kolmen vuoden kuluttua”, Koch ennustaa. Kuivuus ja helteet liikaa Metsäpalot, myrskyt ja erityisesti kuivuus ovat altistaneet Saksan kuusikot kaarnakuoriaisille jo kahtena vuonna. ”Kuusi tarvitsee 800–1 000 millimetrin vuotuisen sademäärän. Kuivuus heikentää sitä, jolloin kaarnakuoriainen iskee. Terveeseen kuuseen se ei pääse, koska pihkavuoto tappaa sen.” Helmikuussa Saksan maatalousministeriö arvioi, että vuosina 2018–2020 maan metsissä tuhoutuu yhteensä 160 miljoonaa kuutiota puuta. Vielä viime kesänä luku oli 105 miljoonaa. ”Emme yksinkertaisesti pysy kaarnakuoriaisten perässä. Naaras laskee kerralla 80 munaa. Kuivina ja lämpiminä kesinä sukupolvia voi kuoriutua jopa neljä." Kaarnakuoriaisten armoilla Kaarnakuoriaiset tuhoavat saksalaismetsiä sellaisella tahdilla, ettei pelastustoimista ole enää apua. Saksan Limbachissa kasvaneesta kuusikosta ovat jäljellä enää korkeat kannot. Kaarnakuoriaiset ovat tuhonneet myös hakkuuaukon vieressä kasvavat kuuset. Kuusitukin kuutiohinta on pudonnut kahdessa vuodessa 96 eurosta 38 euroon, ja nyt myyjä ei saa enää sitäkään, sanoo Roger Koch. Kaarnakuoriaiset sekoittivat Saksan puumarkkinat totaalisesti. Saksalaista kuusta ovat viime aikoina ostaneet lähinnä kiinalaiset. Katastrofin ainekset leijuvat ilmassa myös Tšekin kuusikoissa, sanoo metsäkoneyrittäjä Juha Holm Mellilästä. ”Ruskeaa puuta on siellä vaikka kuinka ja paljon. Jos kesästä tulee yhtä lämmin kuin kahdesta edellisestä, kirjanpainaja lisääntyy hallitsemattomasti ja työmäärä on loputon”, Holm toteaa. Holmin koneet ovat urakoineet pian puolitoista vuotta Etelä-Tšekissä lähellä ?eské Bud?jovicen kaupunkia. Viimeksi hän kävi paikan päällä tammi-helmikuun taitteessa. ”Kirjanpainaja menee siellä jo nuoriin kuusikoihin, koska populaatio on tarpeeksi iso. Vuosi sitten hakkuissa säästetyt elinvoimaiset, nuoret kuuset ovat nekin nyt ihan ruskeita.” Kaikkiaan Holmilla on yhteistyökumppaninsa kanssa Tšekissä neljä koneketjua. ”Meillä on nyt tiedossa 10 000 mottia hakkuita. Suurin ongelma Tšekissä on konttipula. Valtaosa puista on mennyt merikonteissa Kiinaan, jossa ei ole nyt huippuvire päällä.” Sateiset ja kylmät kesät rauhoittaisivat tilannetta, mutta Holmin mukaan Etelä-Tšekin kuusikot eivät ole enää pelastettavissa. ”Ne häviävät kokonaan”, hän sanoo. ”Etelä-Tšekin kuusikot häviävät” Yksin Hachenburgin metsäviraston alueella hakattiin viime vuonna yli 2,5 kertaa enemmän kuusta kuin tavallisesti, Koch sanoo. Kuusi ei käy kaupaksi Saksan kuusikoiden riesana ovat lähinnä kirjanpainaja ja kuusentähtikirjaaja. Myrkyillä niitä ei Kochin mukaan voi torjua. ”Ainoa mahdollisuus olisi myrkyttää kaadetun puun runko, mutta samalla myrkystä saisivat osansa kaikki muutkin eläimet ja myös metsissä liikkuvat ihmiset.” Sekametsien istuttaminen ei myöskään auta, koska vaahteralla, saarnilla ja douglaskuusella on omat tuholaisensa, eikä pyökki tahdo kestää kuumuutta, Koch sanoo. ”Mitään ei ole enää tehtävissä. Kestää vähintään 80 vuotta, ennen kuin täällä taas kasvaa järeitä kuusia, jos niitä ylipäätään enää kasvaa.” Koch kertoo, että hakkuut on nyt lopetettu, koska kuusi ei mene kaupaksi. Se on kova paikka monille alueen kunnille, jotka ovat eläneet puunmyyntituloista, Koch sanoo. ”Kun korjaaminen ei kannata, tuhopuut jäävät pystyyn. Muutaman vuoden kuluttua ne ovat jo niin lahoja, että ne on pakko kaataa ainakin teiden ja talojen läheltä”, Koch huokaa. 100 km S A K S A Limbach ?eské Bud?jovice München Berliini Praha TŠEKKI
• 22 26.3.2020 / METSÄSTÄ se on tähän asti jäänyt metsään lähdettäessä työkalupakin pohjalle. Nyt kokeilimme telinettä ja totesimme, että se olisi kannattanut ottaa matkaan jo aiemmin. Rakenteeltaan teline on yksinkertainen: pieni ruuvipuristin. Sen jalkaosana ovat kaksi puuhun työntyvää piikkiä, jotka kiinnittävät sen puun kantoon tai runkoon. Sahan laippa kiinnitetään puristimeen ruuvia kiristämällä. Hyvin yksinkertaista siis. Kun saha istuu tiukasti telineessä, ohjaimella varustettua viilaa pystyy käyttämään tarkasti ja hallitusti. Myös purupiikkien alentaminen lattaviilalla onnistuu vakaasti – ehdottomasti hintansa väärti vehje. Hankalinta telineen käytössä on saada se istutettua pitävästi Halpa, mutta hyvä apuri Viidentoista euron teline helpottaa moottorisahan terän viilausta. Rakenteeltaan Oregonin viilausteline on mahdollisimman yksinkertainen. Terälaippa kiinnitetään puristusruuvilla hahloon. Terälaippa on paras kiinnittää tyveltään telineeseen. Viilauksen vakauttamiseksi vasemmalla kädellä kannattaa pitää kiinni laipan kärjestä. OREGONVIILAUSTELINE Plussat ja miinukset + hyöty/hintasuhde + helpottaa tarkkaa viilausta – kiinnitys runkoon – puristusruuvin pieni kanta Fakta KOKEILTUA alustaansa. Helpoimmin kiinnityspiikit uppoavat kantoon, mutta läpimitaltaan alle nelikymmentäsenttiseen kantoon telinettä ei kannata kiinnittää, koska sahaa olisi hankala tukea. Harvennuspalstoilla riittävän isoja kantoja ei yleensä ole, joten teline pitää useimmiten kiinnittää kaadetun puun runkoon, mikä on hieman hankalampaa. Tämän vuoksi otimme parin kilon pajavasaran, moskan, metsäreppuun. Sillä juntaten telineen kiinnityspiikit sai uppoamaan pintapuuhun riittävän syvälle. Kirveellä tai vänkärillä naputellen telineen kiinnittäminen runkoon ei olisi ollut yhtä helppoa. Parhaiten terän viilaus onnistuu, kun terälaippa kiinnitetään tyveltään telineeseen ja viilaaja pitelee terälaipan kärjestä vasemmalla kädellään. Se varmistaa, että teline pysyy alustassaan jämäkästi ja pitää viilattavan terän vakaana. Lievä miinus tulee puristinruuvin turhan pienikokoisesta kannasta. Sormin pidellen ruuvia on tämän vuoksi hankala saada kiristettyä riittävästi. Onni onnettomuudessa on, että moottorisahan tulpanavaimen isompi puoli istuu tiiviisti ruuvin kannalle ja sillä riittää mahtia kiristää terälaippa riittävästi. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Pieni viilausteline ei ole uusi keksintö, mutta jostain syystä Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti (uutiskirjettä varten) Hevosurheilu Tunnus 5003409 00003 Vastauslähetys # Puh. 020 760 5300 Sähköposti: tilaukset@hevosurheilu.fi www.hevosurheilu.fi hevosurheilukauppa.fi Kyllä kiitos! Tilaan: Hevosurheilulehti keskiviikkona ja perjantaina 2 kk 29 € Hevosurheilulehti perjantaina 2 kk 21,90 € Minulle saa lähettää sähköpostiin Hevosurheilun ilmaisen uutiskirjeen Tilaukset ovat määräaikaisia. Tarjous on voimassa yhden kuukauden. Pidätämme oikeuden muutoksiin. M ET SÄ 3/ 20 Leikkaa tästä ja postita kuponki. Postimaksu on maksettu puolestasi. Hevosurheilulehden tutustumistarjoukset Metsälehden lukijoille: Hevosurheilulehti keskiviikkona ja perjantaina / 2 kk:n määräaikaistilaus 29 € Hevosurheilulehti perjantaina / 2 kk:n määräaikaistilaus 21,90 € • Tilauksiin kaupanpäälle digilehti ja Ratsastus Plus verkkojulkaisu HEVOSURHEILU KERTOO HEVOSMAAILMAN TAUSTAT JA TARINAT Keskiviikkona ravimaailman uutiset, raportit ja pelit Perjantaina lisäksi lähikuvia, tietopaketteja sekä kattava ratsastusliite TI LA A VE RK OS SA KIRJE Vastaanottaja maksaa postimaksun
• 23 METSÄSTÄ / 26.3.2020 xxxx Sarjassa kerrotaan Metsälehden ilmoituksista vuosien varrella. Mainosten kertomaa 1971 1965 1965 1955 1960 MIKKO RIIKILÄ H avupuustolle suurtuhoriskin aiheuttava yöperhonen havununna on levittäytynyt eteläiseen Suomeen. Laji on eteläinen tulokas ja se hyötyy ilmastonmuutoksesta. Uusi se ei meillä silti ole ”Havununnia on harvakseltaan tavattu Suomessa 1950-luvulta asti”, selvittää tutkija Markus Melin Luonnonvarakeskuksesta. Kanta on kuitenkin lisääntymässä. Viime kesän koepyynneissä Kitee–Ikaalinen-linjan eteläpuolella saalis oli niin runsas, että kyse täytyy Melinin mukaan olla paikallisesti lisääntyvästä populaatiosta ”Pahimmat nunna-alueet ovat Säkylän Pyhäjärven ympäristössä, Salon seudulla sekä Utti–Taipalsaari-alueella. Enimmillään pyydykseen jäi tuhat yksilöä. Määrä on niin suuri, että Saksassa tilannetta alettaisiin seurata tehostetusti tuhojen ennakoimiseksi.” Ainoa Suomessa tunnettu nunnatuho tapahtui muutama vuosi sitten Rymättylässä, jossa pienen saaren puusto ja jopa varvikko syötiin kaljuksi. Keski-Euroopassa nunna on aiheuttanut laajoja tuhoja. Puolassa 1970-ja 80-luvuilla nunnat söivät yli miljoona hehtaaria havumetsää. Myös Saksassa ja Tanskassa on ollut suuria tuhoja. Kokonaiset havumetsät saattavat kuolla, kun syönti jatkuu vuosia. Melin arvioi, etteivät suurtuhot ole Suomessa vielä todennäköisiä. Se edellyttäisi nunnakantojen voimakasta vahvistumista, joka ei yhden suotuisankaan kesän aikana ehdi tapahtua. ”Lajin leviämistä pitäisi silti alkaa seurata jo nyt.” Talvehtivat toukat eivät kestä yli 30 asteen pakkasia. Sellaiset ovat eteläisessä Suomessa harvinaisia, mutta koleat kesäyöt eivät, mikä voi tepsivimmin lievittää havununnan uhkaa. ”Havununna parveilee lisääntyäkseen öisin heinä-elokuussa. Kun lämpötila laskee alle 12 asteen, parveilu vähenee, ja alle kahdeksassa asteessa nunnien lentely ja myös lisääntyminen loppuu. Toukat syövät neulasia touko-kesäkuussa.” Havununna valtaa alaa Havumetsiä tuhoava havununna on runsastunut Etelä-Suomessa, mutta suurtuhoja ei pidetä todennäköisinä. Havununna on yöperhonen, jonka toukat syövät havupuiden neulasia. Toistaiseksi Suomessa ei ole ollut tuhoja. M ar ku s M el in Ruotsissa suurtuho 1800-luvun lopussa Suurtuhojen epätodennäköisyyteen Suomessa viittaa myös se, ettei selvästi lämpimämmässä Etelä-Ruotsissa ole miesmuistiin ole ollut merkittäviä nunnatuhoja. ”En muista metsämiesurani ajalta yhtään havununnien merkittävää tuhoa”, toteaa metsäyhtiö Södran metsästrategi Göran Örlander. Aiemmin mies työskenteli metsänhoidon professorina Uumajan maatalouskorkeakoulussa. Hänen metsämiesuransa alkoi 1980-luvulla. Örlander kertoo, että 1800ja 1900-lukujen vaihteessa Kolmårdenissa, noin sata kilometriä Tukholmasta etelään, vuosia jatkunut nunnatuho tappoi 5 000 hehtaaria metsää. 1990-luvun lopulla Skoonessa oli noin tuhannen hehtaarin nunnatuhoalue. Kuusikoissa kirjanpainajat iskevät hanakasti havununnan heikentämiin puihin. Näin tapahtui esimerkiksi Puolan suurtuhoissa. Keski-Euroopassa ja Ruotsissa on kokeiltu havununnan torjumista monisärmiöviruksella ja Bacillus thuringensis -bakteerilla. Toukkien kuolevaisuutta on saatu lisättyä, mutta Keski-Euroopassa sen paremmin kokeissa kuin havununnan massaesiintymissä ei laajamittainenkaan torjunta ole vähentänyt tuhoja. MIKKO HÄYRYNEN MAATALOUSTRAKTOREITA alkaa näkyä Metsälehden jutuissa 1950-luvulla. Mainoksissa ne yleistyivät vuosikymmenen lopulla, jolloin tuontisäännöstely päättyi ja ylikysyntä purkautui. Siirtymä hevoskaudesta koneaikaan ja keskustelu maataloustraktorien soveltumisesta puunajoon tuntuu 1960-luvun lehdissä. Vaikka hevoskuljetusten osuus supistui, niin kokonaan hevosetonta puunkorjuuta pidettiin utopistisena. Kenties viimeinen hevoskuljetuksiin liittyvä ilmoitus on vuodelta 1960. Melassia sisältävästä HEPO-seoksesta luvattiin, että ”ei turhia lepotaukoja, ei ähkyä eikä muitakaan häiriöitä, vaan tarmoa ja ’hevosvoimia’ uhkuva ajokki aisoissa kauden jokaisena ajopäivänä”. Sitä vastoin traktori-ilmoitukset yleistyivät. Fordson, Valmet, McCormick, Belarus, BM-Volvo ja Nuffield lupasivat voimaa ja tuottoa, mutta missä olivat Massey-Ferguson tai David Brown. Erikoistuneita koneita ei juuri ollut, joten yleistraktoriin kytketyillä laitteilla pystyi mihin vain. Hakkurin eli käsinsyötettävän pienpuun hakettajan luvattiin tekevän roskapuustakin rahaa. Tavallisia lisälaitteita olivat kuorimakone, juontovinssi, laikutuskone ja järeämpänä varustuksena suo-ojakaivuri. Vaikka utopia hevosettomasta puunkorjuusta toteutui, niin maataloustraktorit jäivät välivaiheeksi. Niiden osuus puunkuljetuksista nousi suurimmillaan noin neljännekseen 1970-luvun alussa. Varsinaiset metsätraktorit ajoivat ohi, mikä näkyy myös ilmoitusten määrässä. Traktorit olivat kuitenkin suurempia, ja ne olivat saaneet ohjaamot. Utopia, joka toteutui Lähde: Luke Eniten kaakossa ja lounaassa Havununnasaalis 2019, perhosia per pyydys 1 2 20 21 100 101 200 201 400 401 988
• 24 26.3.2020 / PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat S uomi piti päänsä. Monen vuoden väännon päätteeksi maamme metsästyslakia kirjoitettiin viime kesäkuussa uusiksi. EU oli jo aiemmin listannut supikoiran, pesukarhun, piisamin ja rämemajavan hankalan haitallisiksi vieraslajeksi. Niinpä ne siirrettiin riistaeläimistä vieraslajeiksi, joiden metsästystä helpotettiin poistamalla lajeilta rauhoitusaika. Sitten oli minkki. Sen juuret ovat turkistarhaus-Suomessa, joten ongelma on enemmän Suomen kuin koko Euroopan. Niinpä siitä tehtiin kansallisella päätöksellä saman sortin vieraslaji. ”Se oli oikea ratkaisu”, sanoo pyyntiraudoista minkkiä irroitteleva metsästäjä Ari-Pekka Pirskanen. Silmämääräisesti arvioituna tummankiiltävä otus on keskikokoa, alle kilon. Kysyn metsästäjältä: Entäpä jos se olisi ollut puolet pitempi ja painanut kolme kiloa? ”Voihan perkale. Sen sorttista petoa täällä luonnossa ei olisi ollutkaan, jos saukkoa ei lasketa. Ja sehän syö kaloja.” Tuoksuissa eroja Meriminkin (Neovison macrodon) ” löytyminen” vuonna 1903 oli tieteelle molMeriminkki olisi ollut eri minkki Jossitellaan. Entä jos Suomeen olisikin tuotu tarhattavaksi jättiläisminkkejä? Minkki on ollut Suomessa vuoden verran vieraslaji. Niin olisi ollut jättiläisminkinkin laita. Pienikin minkki on hanakka peto, saati iso versio lajista. livoittoinen valloitus. Kun ihmistohtori Daniel Webster Prentiss kirjoitti tuolloin muistiin eläimen lajimääritelmää, hän epäili vahvasti tekevänsä surutyötä yhdistetyn kuolinilmoituksen ja muistokirjoituksen muodossa. Meriminkistä ei ollut jäljellä kuin Uuden Englannin rannikolta löytynyt kallon palanen. Eikä lajista ole sen jälkeenkään löytynyt luun kappaleita suurempia todisteita. Niiden perusteella on voitu varmistaa lajin olleen minkin (Neovison vison ) sukupuuttoon kuollut lähisukulainen. Kirjallisia kuvauksia jättiläiskokoisesta minkistä löytyy enemmän. Eurooppalaiselle turkisteollisuudelle 1850-luvulla työskennelleet ansapyytäjät tunsivat Pohjois-Amerikan itärannikolla asustaneen jättiläisminkin huomattavasti tiedemiehiä paremmin. Otus oli tavallista minkkiä yli kaksi kertaa suurempi, niin pidempi kuin lihavampikin. Sen karvapeite oli minkin silkkistä ja tummanruskeaa karvoitusta karkeampaa ja vaaleampaa, miltei punertavaa. Minkkilajien myös sanottiin tuoksuvan toisistaan poikkeavasti. Viimeinen meriminkki Vaikka jättiläisminkki tunnettiinkin turkispyytäjien keskuudessa, ei laji ollut kiinnostanut kirjanoppineita. Sitä pidettiin ainoastaan suurikokoisena minkkinä, joka oli vallannut itselleen uudenlaisen elinympäristön. Jättiläisminkki viihtyi ainoastaan meren äärellä, ja sitä tavattiin kaukaisiltakin saarilta. Turkiskaupassa eläimestä käytettiin nimitystä meriminkki. Ansapyytäjät eivät pitäneet jättiläisminkistä melua. Suuresta mutta harvalukuisesta otuksesta maksettiin moninkertainen hinta tavalliseen minkkiin verrattuna. 1870-luvulla jättiläisminkki oli tullut tuiki harvinaiseksi vieraaksi, ja vuonna 1880 pyydetty eläin saattoi olla lajinsa viimeinen jättiläinen. Tosin vuodelta 1894 on tieto suuresta ja vaaleasta minkistä, joka joutui satimeen Kanadan itärannikolla New Brunswickissa. Kuoli niin kuin eli Jättiläisminkki kuoli sukupuuttoon viimeistään vuosisadan vaihteessa niin kuin oli elänytkin: tieteellisenä kummajaisena, joka tuli nimetyksi omaksi lajikseen vasta vuosikymmen häviämisensä jälkeen. Eivätkä tuolloinkaan, kuten eivät vieläkään, kaikki eläinsystematiikkaan perehtyneet tutkijat luokitelleet jättiläisminkkiä omaksi, sukupuuttoon kuolleeksi lajikseen. Ehkäpä yksi nykyajan tuntemattomimmista pedoista olisi saatu pelastettua tarhauksen avulla, jos laji olisi saanut arvoisensa huomion jo ennen katoamistaan. Nyt meriminkin saagaa kertovat enää loppuunlahonneet toistametriset nahankuivaustaanat.
• METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 26.3.2020 LUKIJALTA TALVIKIT OVAT TUTTUJA metsäkasveja, joiden nimi johtuu vihreinä talvehtivista lehdistä. Talvikit aloittavat elämänsä loisina, sillä siemenet ovat pölymäisen pieniä, eikä niissä ole ravintoa varattuna alkion itämiseen. Siemenen on heti päädyttävä sopivan sienen seuraan niin, että sienirihmasto herättää alkion ja ravitsee sen. Koko ikänsä elää loisimalla tietysti mäntykukka, jolla ei ole lehtivihreää. Muut talvikkikasvit saavat vihreät lehdet muutaman vuoden ikäisinä. Senkin jälkeen kasvi on riippuvainen sieniseuralaisestaan, sillä talvikin omat juuret ovat vähäiset. Kasvien ja sienten vuorovaikutussuhteet ovat monimuotoisempia kuin yleensä kuvitellaan. Ne ulottuvat molempia osapuolia hyödyntävästä kaupankäynnistä toisen osapuolen täydelliseen alistamiseen ja loisintaan. Sienijuuren peruskaava on yksinkertainen: kasvi antaa sienelle sokereita energianlähteeksi ja saa vaihdossa sienirihmastolta vettä ja siihen liuenneita mineraaliravinteita. Käytännössä kumpikin pyrkii hyödyntämään toista niin paljon kuin mahdollista – vähän niin kuin viipurilaiset kauppiaat ennen vanhaan. Sopimuksen teon jälkeen toinen tai parhaassa tapauksessa molemmat saattavat puuskahtaa: ”Voi hyvä veli, taas mie sinnuu huijasin!” Niinpä sienijuurisuhdekin liukuu helposti loisinnan puolelle. Ovatko talvikit loisia? Sarjatalvikin vahamaisten kukkien heteet ovat kuin sirottimia: siitepölyä karisee yläreunan aukoista vasta, kun hyönteinen varistaa heteitä. Silloin kun vihreä kasvi saa osan hiiliyhdisteistään sieneltä tai toiselta kasvilta, puhutaan puoliloisista tai miksotrofeista. Sieni itse saa hiiliyhdisteitä sekä vihreiltä kasveilta että kariketta hajottamalla. Jos kasvi saa tai ottaa sieneltä energiaa sisältäviä hiiliyhdisteitä, joita sienikin voisi käyttää omiin elintoimintoihinsa, on kyse loisinnasta. Jos sieni luovuttaa vain omalta kannaltaan käyttökelvotonta hiiltä, siis hiilihappoa, joka on orgaanisen aineksen hajotustoiminnassa syntyneen hiilidioksidin vesiliuos, kyse olisi molempia osapuolia hyödyntävästä yhteistyöstä eikä loisinnasta. Sienen kannalta hiilidioksidi on kuonaa, joka on poistettava, mutta kasville se on raaka-aine, josta on aina pulaa. Isotooppitutkimusten perusteella talvikit saavat jopa puolet käyttämästään hiilestä sienikumppaniltaan – mutta missä muodossa? KAMALA LUONTO MIKKO SAVOLAHDEN tuore artikkeliväitöskirja otsikolla ”Puun pienpolton ilmastoja terveysvaikutukset Suomessa” on saanut paljon julkisuutta (Metsälehti Makasiini 2/2020). Varaavan takan omistajana ja käyttäjänä kiitän aiheen valintaa. Yhtenä väitöskirjan päähavaintona Savolahti esittää, että puun pienpoltto on suurin pienhiukkasten ja mustan hiilen lähde Suomessa. Väitöskirjasta ilmenevät perustelut ovat mielestäni hämmentäviä. Puun käyttömäärät perustuvat Luken kyselytutkimukseen. Nämä pienpolttoon käytetyt määrät on nähtävästi korostetusti katsottu syypäiksi mitattuihin pienhiukkasja mustan hiilen määriin. Pienpolttoon ei tutkimuksessa lueta lämpölaitoksia. Kuitenkin tekstissä todetaan, että pienhiukkasaltistus koostuu kansainvälisistä, kansallisista, paikallisista ja luonnollisista päästöistä. Tekstissä viitataan vuonna 2012 tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan Helsingissä pienpolton arvioitiin aiheuttavan kaupunkialueella 18–29 prosenttia ja esikaupunkialueella 31–66 prosenttia pienhiukkaspäästöistä. Kuitenkaan esimerkiksi pääkaupunkiseudun kivihiilivoimalan, liikenteen tai rakentamisen mahdollisista vaikutuksista väitöskirja ei jostakin syystä sisällä kommentteja. Yhteenveto-osuudessa pienpolton edelleen väitetään olevan suurin yksittäinen syypää pienhiukkasja mustan hiilen määriin. Teksti kuitenkin viittaa taulukkoon, jonka tiedot ovat nähdäkseni ristiriidassa tuon väittämän kanssa. Väitöskirjassa todetaan, että maassamme on paljon huonotasoisia tulisijoja, joissa palaminen on epätäydellistä ja johtaa hiukkaspäästöihin. Syyttävä sormi osoittaa myös tulisijojen käyttäjiin, jotka huolimattomuuttaan tai osaamattomuuttaan lisäävät saastevaikutusta jopa 1,6 kertaa normaalia korkeammalle. Tämä on tärkeä ja aiheellinen huolenaihe. Parannuskeinoina mainitaan tulisijojen tekniset parannukset, tulisijoille asetettavat vaatimukset ja tulisijojen käyttäjiin kohdistuva tiedottaminen. Omasta mielestäni tulisi korostaa polttopuiden säilytystilojen merkitystä. Rakennusjärjestyksissä tulisi vaatia ilmava puuvaja kaikkiin tulisijallisiin kiinteistöihin. Väitöskirjan sisällöstä on ehkä eniten saanut julkisuutta ja toimittajien huomiota väite, jonPuunpolttoa demonisoitu turhaan ka mukaan pienpoltto aiheutti maassamme 200 ennenaikaista kuolemaa vuonna 2015. Väite on vakava. Jokainen ihmishenki on arvokas. Kuitenkin asia tulisi laittaa oikeaan mittakaavaan. Tilastokeskuksen mukaan tuona vuonna oli kuolleita yhteensä 52 302. Kaikki kuolinsyyt tilastoidaan. Tätä taustaa vastaan pidän jokseenkin arveluttavana sitä, että arvioiden, olettamusten ja laskennallisten mallien perusteella yritetään puunpoltosta tehdä suoraviivaisesti syypää 200 ennenaikaiseen kuolemaan. Onko vastaavasti vesi syypää hukkumiseen? Näin vakava asia pitää todistaa faktoilla – erityisesti, koska väite on väitöskirjan popularisoinnin ydin. Tieteen tekeminen aiheesta jatkunee. Toivottavasti pysytään tieteessä, eikä mennä politikoinnin puolelle. VEIKKO SIMULA ekonomi, eMBA eläkeläinen Metsälehti julkaisee enintään 3?000 merkin eli runsaan konekirjoituslius kan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon. Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen
• 26 26.3.2020 / PILKKEITÄ LUKIJALTA TUTKIJOILTA METSÄLEHDEN 4/2020 konetyötä käsitelleessä jutussa viitattiin metsätöiden kalleuteen ja siihen, ettei työntekijöitä saada töihin sopuhintaan. Lisäksi kirjoituksessa haikailtiin Baltian ja Itä-Euroopan maiden työntekijöiden perään, jotka eivät enää saavu työskentelemään Suomessa, koska palkat lähtömaissa ovat nousseet. Jutussa verrataan taimikonhoidon ja puunkorjuun yksikkökustannusten nousua 30 vuoden ajalta, mikä sisältää paradoksin. Ottamatta kantaa työlajeittain tapahtuneeseen työn tehostumiseen, voidaan todeta, että kysymys on aivan eri asioista. Talousmetsien taloudellinen tuotto on riippuvainen metsien hoidosta ja kasvun ylläpitämisestä. Verovaroista myönnettäviä kemeratukia ei ole huomioitu jutussa toteutetussa työn hinnan tarkastelussa. Se vie tulkinnan harhaan. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, mikä on raivaussahatyön teettämisen todellinen kulu talousmetsien hoidossa, joka on samalla otettava huomioon myös investointina. Metsäalan palkoista on sovittu yhteisen neuvottelupöydän ääressä. Metsäalan ja metsäkonealan työehtosopimukset syntyivät neuvotteluprosessin tuloksena tälläkin sopimuskierroksella. Mitä raivausahatyön tehostumiseen tulee, työn tuottavuus perustuu kohteen työvaikeuteen, poistettavien puiden määrään ja läpimittaan. Töiden ohjauksessa, toteutustietojen tallentamisessa ja ympäristönäkökulmien huomioon ottamisessa on tapahtunut huomattavaa tehostumista digitalisaation ja paikkatietojärjestelmien kehittymisen myötä. Koneellistamisen tuoma lisähyöty on myös tiedostettava alan yrittäjien investointina ja sen tuomana tehokkuuden kasvuna. Koneet tarvitsevat ammattitaitoisen kuljettajan samoin kuin raivaussaha ammattitaitoisen käyttäjän. Miten tässä ekosysteemipalveluita tuottavassa, vastuullisessa ja monimuotoisessa metsätaloudessa pääsi näin käymään? Unohtuiko ihminen? JARI SIRVIO? sopimusasiantuntija Teollisuusliitto Koneellistaminen vaikuttaa yha? vaikealta KESKUSTELU turvetuotannon tulevaisuudesta on vilkasta. Energiaturpeen käyttö on puolittunut Suomessa kymmenen vuoden aikana, ja korkea päästöoikeuden hinta kiihdyttää kysynnän laskua edelleen. Turpeennostosta vapautuu alueita kiihtyvään tahtiin. Ilman toimenpiteitä näiden suonpohja-alueiden kasvittuminen tai luontainen metsittyminen voi kestää vuosikymmeniä. Niistä vapautuu myös koko ajan hiilidioksidia vanhan turpeen hajoamisen kautta. Suonpohjien maankäytölle on monia vaihtoehtoja, mutta metsitys on niistä yleisin. Metsittämällä lisätään alueiden hiilen sidontaa, mikä kompensoi maaperän hiilipäästöjä. Parhaimmillaan hiilitase voi olla metsityksen jälkeen positiivinen eli suonpohja on muuttunut hiilinieluksi. Kasvihuonekaasujen taseita ja puuston kehitystä pitäisi kuitenkin tutkia metsittyneillä suonpohjilla enemmän. Metsityksellä on myös muita, esim. valumavesien laatuun liittyviä positiivisia ympäristövaikutuksia. SUONPOHJAT SOPIVAT metsänkasvatukseen. Niille on kuitenkin tyypillistä, että pohjaturpeen ravinteet eivät ole puiden ravinnetarpeeseen nähden tasapainossa. Turpeessa on suuri typpivarasto, mutta vain niukasti kivennäisravinteita. Usein esimerkiksi kaliumia on paljon vähemmän kuin puut tarvitsevat kiertoajan kuluessa. Typen suuren määrän takia puiden kasvu voi olla erittäin hyvä, jos ravinnetalous on muuten kunnossa. Kivennäisravinteita on näilläkin kasvupaikoilla jäännösturpeen alla kivennäismaassa. Yleensä turvetta on niin paljon, että puiden juuret saavuttavat pohjamaan vain metsityslannoituksen turvin. Se voidaan tehdä laikkulannoituksena, jossa viljelykohtien ympärille annetaan pieni määrä fosforia, kaliumia ja hivenravinteita. Laikkulannoituksen etuna on mäntyä haittaavan luontaisesti syntyvän hieskoivun rajoittuminen laikkuihin. Laikkulannoituksen ongelmana on tällä hetkellä tarkoitukseen sopivan kaupallisen PK-lannoitteen puuttuminen markkinoilta. Nykyisin lannoitukseen sopii hyvälaatuinen puutuhka. Tuhkalannoituksella ei ole todettu suometsissä olevan haitallisia ympäristövaikutuksia. Koska laikkulannoitus tuhkalla on PK:ta huomattavasti suuremman levitysmäärän johdosta hankalaa, kannattaa ensimmäinenkin lannoitus tehdä hajalevityksenä. Tällöin kuitenkin riski tiheän hieskoivikon syntymiseen on suuri, ja alueella on varauduttava taimikonhoitoon. Hajalannoitus puutuhkalla on käytännöllistä myös sellaisilla turpeennostosta vapautuneilla alueilla, joilla jäljelle jääneen turvekerroksen paksuus vaihtelee paljon ja yli 30–40 sentin turvekerroksia esiintyy yleisesti. Paksuturpeisilla kohteilla toinen lannoitus lienee välttämätön ennen kiertoajan päättymistä. Koivun energiapuukasvatuksessa irtotuhkan hajalevitys on oiva menettely. Ohutturpeisille, alle 20–30 sentin turvekerroksille tarvitaan puutuhkaa vähemmän kuin paksuille turvekerroksille. Ohutturpeisilla kohteilla metsityslannoitus voidaan korvata myös kevyellä mätästyksellä. Suonpohjasta metsa?ksi Metsityslannoituksella voi olla ratkaiseva merkitys istutustaimien jatko­ kehitykselle. Etualalla lannoittamattomat taimet ovat kuolleet ohutturpeisella kohteella. Luontaista taimiainesta ei ole tullut tilalle 30 vuodessa. MÄNTY ON OLLUT yleisesti puulajina suuressa osassa käytännön metsityksiä. Ohutturpeisilla kohteilla, joissa pohjamaa on hienojakoinen ja kuivatustila hyvä, myös rauduskoivu voi kasvaa hyvin. Kuusen käyttöä ensimmäisenä puulajina vaikeuttaa suuri hallatuhojen riski. Hieskoivua kohteille syntyy aina, etenkin tuhkalannoituksen jälkeen. Parhaimmillaan puuntuotos suonpohjilla voi olla korkea. Hyvissä kuivatusoloissa ja kasvuolosuhteisiin sopivilla toimenpiteillä sekä männiköiden että koivikoiden keskikasvuksi on mitattu 5–10 kuutiota hehtaarilla vuodessa 30–50 vuoden kuluessa niin Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Pohjanmaalla. Männyn kasvatus on alustavien laskelmien mukaan osoittautunut myös taloudellisesti kannattavaksi. Mahdollinen metsitystuki tietysti parantaisi taloudellista tulosta lisää. Myös tiheän luontaisesti syntyneen energiakoivikon kasvattaminen melko lyhyellä kierrolla voi olla kannattavaa. LASSE ARO JYRKI HYTO?NEN Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. Jy rk i H yt ön en Jalostetuilla siemenillä LISÄÄ KASVUA • PAREMPAA LAATUA • ENEMMÄN TULOJA Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle Pyydä tarjous: siemenkeskus@tapio.fi tai p. 0294 32 6000 Kylvä hyvää! T U T U S T U : W W W . T A P I O . F I / M E T S A P U I D E N S I E M E N E T
• 27 PILKKEITÄ / 26.3.2020 LUKIJALTA METSÄLEHDEN KOLUMNISSA metsäyrittäjä Tiina Lietzen kutsui maanomistajia vellihousuiksi. Kritiikissä on aihetta, sillä valkohäntäpeuran kannan hallitsematonta kasvua ei ole saatu kuriin. Myös metsänomistajien etujärjestön osuutta voi kritisoida, vaikka toimettomana emme ole olleet. Olemme vuosia vaatineet lainsäädäntömuutoksia, jotka ovat kaatuneet riistahallinnon vastustukseen. Olemme esittäneet luvanhaltijan pinta-alarajoituksen pienentämistä 500 hehtaarista 100 hehtaariin. Olemme esittäneet, että yhdellä luvalla voisi kaataa peurapukin tai kaksi naarasta tai kolme vasaa. Olemme esittäneet pyyntiluvan poistamista kokonaan ylitiheän kannan alueilta ja olemme esittäneet hallitsemattoman ruokinnan rajoittamista lainsäädännöllä. Toistaiseksi luomamme paine asiaa kohtaan ei ole riittänyt lainsäädäntömuutoksiin, muutoin kuin metsästysaikojen ja koirien korkeusrajoitusten väljentämisen osalta. Toivottavasti Tina Lietzenin kolumni luo lisää painetta riistahallinnolle ja metsästysseuroihin ja aktivoi maanomistajia muistuttamaan kenelle metsästysoikeus kuuluu. Lainsäädäntömuutosten osalta pallo on maaja metsätalousministeriöllä. Totta on, että myös maanomistajien pitää aktivoitua paikallisella tasolla vaatimalla metsästäjiltä, metsästysseuroilta ja riistanhoitoyhdistyksiltä nykyistä tuloshakuisempaa kannan rajoittamista ja etujärjestön on saatava vahvempaa poliittista painetta hallitusta kohtaan. Maanomistajien olisi myös syytä aktivoitua itse enemmän osallistumaan metsästykseen. Pahimmat konfliktit ovat alueil la, joilla metsästysseuroista katoavat maanomistajametsästäjät. Ehkäpä kotipuutarhojen syönti, pukkien leviäminen ja hallitsematon liikennevahinkojen kasvu (arvio 18 miljoonaa euroa vuodessa) sekä monimuotoisuuden köyhtyminen tulevat vellihousujen avuksi poliittisen paineen luomiseksi lainsäädännön muuttamiseksi. MIKKO TIIROLA metsävaltuuskunnan puheenjohtaja MTK r.y. Vellihousujen vellihousu ”Etujärjestön on saatava poliittista painetta hallitusta kohtaan.” Miehen työ Marko Rikala (toim.) Metsätyömiesten sukupolvi 1970-luvun alussa oli monella tapaa viimeinen lajissaan. Suomalainen yhteiskunta kaupungistui ja modernisoitui nopeasti. Metsätyömiesten työllä luotiin osaltaan suomalaista hyvinvointia, mutta millainen oli raskaan työn raatajien oma elintaso 50 vuotta sitten? Puhutteleva valokuvakirja esittelee 1960ja 1970-luvun metsätyömiehiä kotona, työssä ja metsäkämpillä. Teoksen valokuvat ovat ottaneet Erkki Heikinheimo ja Aarne Reunala osana presidentti Kekkosen liikkeelle sysäämää metsätyömiesten elinolosuhteiden tutkimusta. Miehen työ -kirjassa palataan näiden viiden vuosikymmenen takaisten kuvien kautta metsätyömiesten kokemuksiin, odotuksiin ja oloihin. Samalla luodaan silmäys metsätyön ja metsätyöntekijöiden kokemiin muutoksiin 1970-luvulta nykypäivään. Kirjaan liittyen Suomen Metsämuseo Lustossa avataan laaja valokuvanäyttely keväällä 2020. Näyttelystä toteutetaan myös verkkonäyttely. Hinta 27,20 euroa (norm. 34 euroa). Etu on voimassa 15.4.2020 asti. Maaliskuun metsäkirjauutuudet Pakuri – kasvata ja tienaa Anne Helenius Pakuria voi viljellä koivussa, ja käävän nopean kasvun ansiosta kasvatuksella on mahdollisuus tienata huomattavasti paremmin kuin perinteisellä metsänkasvatuksella. Raha todella kasvaa puussa. Suomalaiselle, puhtaassa luonnossa kasvaneelle pakurikäävälle on kova kysyntä maailmalla. Kirjassa kerrotaan pakurin tuotannosta ja viljelyn nopeudesta sekä annetaan ohjeita, kuinka pakurinkasvatus aloitetaan ja miten valmiin sadon kanssa toimitaan. Anne Helenius kertoo myös uusista menetelmistä, joiden avulla viljely on entistä helpompaa ja tehok kaampaa. Lukijalle kerrotaan myös, miksi sadat metsänomistajat ovat lähteneet mukaan viljelyyn ja kuinka suomalaista pakuria jalostetaan, markkinoidaan ja viedään maailmalle. Kirja soveltuu kaikille metsänomistajille, jotka ovat kiinnostuneita kokeilemaan uusia viljelymenetelmiä tai haluavat seurata alan kehittyviä mahdollisuuksia. Hinta 23,20 euroa (norm. 29 euroa). Etu on voimassa 15.4.2020 asti. Tilaukset toimituskuluitta! • Verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi maalisk2020 • Asiakaspalvelustamme: puh. 09 315 49 840 • Sähköpostitse: tilaukset@metsakustannus.fi Kirjojen toimitukset alkavat viikolla 15 ! FOREXPO.FR EUROOPPALAISET METSÄNHOITOJA METSÄTALOUSMESSUT 17. > 19. KESÄKUUTA 2020 MIMIZAN (Ranska)
• 28 26.3.2020 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN KOULUTUS PALVELUKSEEN HALUTAAN Ilmoita Metsälehdessä. p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄKIINTEISTÖ, Parikkala, Tarnala 3,96 ha. Hyvällä sijainnilla tien varressa pieni metsätila, johon kuuluu vanha pihapiiri rakennuksineen. Metsätalousmaata 3,48 ha. Metsämaa varttunutta reheväpohjaista vanhaan peltoon istutettua rauduskoivikkoa, jossa puustoa yhteensä noin 500 m 3 . Pihapiirin rakennukset myydään purkukuntoisina. Venevalkaman käyttöoikeus Pienen Rautjärven rannassa. Hintanäkemys 17.500 €. Tarjoukset 9.4.2020 mennessä. METSÄKIINTEISTÖ/OK-TONTTI, Kitee, Kesälahti Pyhäjärven rannalla, n. 4 km:n päässä Kesälahden taajamassa. Kohde on mäntyvaltaista kangasmetsää, puuston määrä on n. 550 m 3 . Kiinteistöllä on 1 rantarakennuspaikka, kaavamerkinnällä AO (erillispientalojen alue), kokonaisrakennusoikeus 500 k-m 2 , rakennuspaikka kauniilla etelärinteellä, omaa rantaviivaa on n. 170 m. Hp. 85.000 e SAARIKIINTEISTÖ, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. Havupuuvaltaisen puuston määrä on n. 1 840 m 3 . Kiinteistöllä on 2 rantarakennuspaikkaa vapaa-ajan asunnoille, rakennusoikeus 130 krsm 2 /rakennuspaikka. Rantaviivaa Apajalahti -kiinteistöllä on yhteensä n. 1 km. Venevalkamaja autopaikka sijaitsevat Saukonsaaressa, Pietolansaaren lossilaiturin tuntumassa, vesimatkaa n. 2 km. Hp. 77 000 €. TARJOUKSET kohteista os. Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@ metsat.fi. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hyvinkää 50 ha. Vain reilun 5 km päässä keskustasta. Puustoa 15.2.2018 päivättyjen arvioiden mukaan n. 9.564 m 3 + 2v. kasvu. Runsaasti hakkuumahdollisuuksia, vaikka osalla aluetta metsänkäytön rajoituksia. Lisätietoa välittäjältä. Tilalla vanha torppa pihapiireineen (sähköliittymä siirtyy uudelle omistajalle). Torppa on vuokrattu 31.5.2020 asti. Torppa tarjoaa tukikohdan metsäisiin harrastuksiin. Hyvinkään kaupungilta saadun tiedun mukaan yleiskaavan mukaisia laskennallisia rakennuspaikkoja on 10 kpl (13:140 5 kpl ja 13:420 5 kpl). Hp. 490.000 € / tarjous viim. 22.3.2020 YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Ylijäämä vuodelta 2019 maksetaan myyjälle. Hp. 142.000 € / tarjous viim. 22.3.2020 Tarjouksen voi tehdä myös pienemmästä määrästä, esim. 300 kpleesta. METSÄTILA, Kirkkonummi, Böle 31,244 ha. Porkkalanniemen Bölessä 2 vierekkäisestä kiinteistöstä koostuva metsätilakokonaisuus. Kokonaispuusto n. 3040m 3 + 2v. kasvu. Kunnasta saadun tiedon mukaan tilalla 1:200 on 2 kpl ja tilalla 1:170 1 kpl yleiskaavan mukaisia laskennallisia rakennuspaikkoja. Hp. 180.000 € / tarjous viim. 31.3.2020 mennessä. METSÄTILA, Hämeenlinna, Kankainen 17,36 ha. Onnistuneet taimikot ja hyvä tie tilan läpi. Tasainen ja kasvava maapohja. Hp. 45.000 € / tarjous viim. 14.4.2020 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Parikkala, Uukuniemi 29 ha. Uukuniemen Niukkalassa metsäpalsta määräalana. Välittömiä harvennushakkuutarpeita noin 50 % pinta-alasta, puusto painottuu nuoriin kasvatusmetsiin. Taimikot ovat lähivuosina siirtymässä 02-kehitysluokkaan. Ainespuuta arvioitu olevan noin 3700 m 3 eli keskimäärin 130 m 3 /ha. Hyväkuntoinen Tilkkummuntie halkaisee myytävän palstan. Myydään Tarjouskaupalla, lähtöhinta 105.000 eur. METSÄPALSTA, Savonlinna, Kosola 8,2 ha. Hyvässä kasvuvaiheessa olevista nuorista metsistä koostuva pieni metsäpalsta. Määräalana myytävä kohde rajautuu Kosolantiehen. Puusto koostuu 20–30 vuoden ikäisistä mänty-/ja koivuvaltaisista kuvioista, joissa on lähivuosina ensiharvennushakkuita tarjolla. Kokonaispuusto on noin 500 m 3 kuitupuuta. Kosolantien varressa on n. 0,3 ha uudistusrästi. Kaava sallii asuinpientalojen rakentamisen (AT). Myydään Tarjouskaupalla, lähtöhinta 19.000 €. TONTTI, Savonlinna, Saukonsaari 3,66 ha. Kohde muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä kiinteistöstä, joista yhdellä kiinteistöllä RN: 14:16 on rantarakennusoikeutta 150 k-m 2 . Ranta loivasti syvenevää hiekkarantaa. Tieyhteys rantaan erinomainen. Rantapuusto järeähköä männikköä, kauempana hyvässä kasvussa olevaa taimikkoa. Tontin rakennettavuus mainio. Saimaan Pihlajaveden rantaviivaa on n. 100 m, ilmansuunta länteen. Koko paketti nyt nopeimmalle sopuhintaan! Hp. 50.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa Metsätalousinsinööri (AMK) Metsätalousinsinöörin (AMK) työssä yhdistyvät luonto, tekniikka ja talous. Työtehtäviä ovat esimerkiksi metsäasiantuntija, -asiakasvastaava, hankinta-, korjuutai kuljetusesimies. Evolla käytännönläheisessä opinnoissa hyödynnetään monipuolisesti ympäröivää opetusmetsää ja solmitaan suhteita työelämään jo opiskelu-aikana. Opiskella voi joustavasti joko päivätai monimuoto-opiskeluna Korkeakoulujen yhteishaku 18.3.–1.4. www.hamk.fi/evo Evo Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry on maakunnan yksi merkittävimmistä metsätalouden toimijoista ja tarjoaa metsänomistajille laadukkaita ja monipuolisia palveluja Pohjois-Karjalassa sekä Uukuniemen alueella Etelä-Karjalassa. Haemme mukavaan joukkoomme Lieksan toimistolle METSÄASIANTUNTIJAA Metsäasiantuntijan toimenkuvaan kuuluu metsänhoidon, puukaupan ja asiantuntijapalveluiden markkinointi ja myynti, metsänomistajien neuvonta sekä edunvalvonta puukaupassa ja maankäytössä. Tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää aktiivista myyntihenkisyyttä sekä yhteistyötä ja vuorovaikutusta tiimin muiden jäsenten ja metsänomistajien kanssa. Edellytämme hakijalta vähintään metsätalousinsinöörin (amk) tai vastaavaa koulutusta, hyvää asiakaspalvelutaitoa ja sitoutunutta, tavoitteellista otetta työhön. Arvostamme aiempaa työkokemusta vastaavista tehtävistä. Tarjoamme vakituisen työsuhteen aktiivisesti toimintaansa kehittävässä metsänhoitoyhdistyksessä. Palkkaus YT/METOtyöehtosopimuksen mukainen. Hakemukset ansioluetteloineen pyydämme lähettämään 14.4.2020 mennessä osoitteeseen: pohjois-karjala@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa pohjoisen tiimin metsäpalvelupäällikkö Ilkka Ämmälä puh. 0500 279 055. MHY Pohjois-Karjala 2 x 130 mm 26.3._92mm 20.3.2020 10.38 Sivu 1 METSÄKIINTEISTÖ, Parikkala, Tarnala 3,96 ha. Hyvällä sijainnilla tien varressa pieni metsätila, johon kuuluu vanha pihapiiri rakennuksineen. Metsätalousmaata 3,48 ha. Metsämaa varttunutta reheväpohjaista vanhaan peltoon istutettua rauduskoivikkoa, jossa puustoa yhteensä noin 500 m 3 . Pihapiirin rakennukset myydään purkukuntoisina. Venevalkaman käyttöoikeus Pienen Rautjärven rannassa. Hintanäkemys 17.500 €. Tarjoukset 9.4.2020 mennessä. METSÄKIINTEISTÖ/OK-TONTTI, Kitee, Kesälahti Pyhäjärven rannalla, n. 4 km:n päässä Kesälahden taajamassa. Kohde on mäntyvaltaista kangasmetsää, puuston määrä on n. 550 m 3 . Kiinteistöllä on 1 rantarakennuspaikka, kaavamerkinnällä AO (erillispientalojen alue), kokonaisrakennusoikeus 500 k-m 2 , rakennuspaikka kauniilla etelärinteellä, omaa rantaviivaa on n. 170 m. Hp. 85.000 e SAARIKIINTEISTÖ, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. Havupuuvaltaisen puuston määrä on n. 1 840 m 3 . Kiinteistöllä on 2 rantarakennuspaikkaa vapaa-ajan asunnoille, rakennusoikeus 130 krsm 2 /rakennuspaikka. Rantaviivaa Apajalahti -kiinteistöllä on yhteensä n. 1 km. Venevalkamaja autopaikka sijaitsevat Saukonsaaressa, Pietolansaaren lossilaiturin tuntumassa, vesimatkaa n. 2 km. Hp. 77 000 €. TARJOUKSET kohteista os. Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@ metsat.fi. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hyvinkää 50 ha. Vain reilun 5 km päässä keskustasta. Puustoa 15.2.2018 päivättyjen arvioiden mukaan n. 9.564 m 3 + 2v. kasvu. Runsaasti hakkuumahdollisuuksia, vaikka osalla aluetta metsänkäytön rajoituksia. Lisätietoa välittäjältä. Tilalla vanha torppa pihapiireineen (sähköliittymä siirtyy uudelle omistajalle). Torppa on vuokrattu 31.5.2020 asti. Torppa tarjoaa tukikohdan metsäisiin harrastuksiin. Hyvinkään kaupungilta saadun tiedun mukaan yleiskaavan mukaisia laskennallisia rakennuspaikkoja on 10 kpl (13:140 5 kpl ja 13:420 5 kpl). Hp. 490.000 € / tarjous viim. 22.3.2020 YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Ylijäämä vuodelta 2019 maksetaan myyjälle. Hp. 142.000 € / tarjous viim. 22.3.2020 Tarjouksen voi tehdä myös pienemmästä määrästä, esim. 300 kpleesta. METSÄTILA, Kirkkonummi, Böle 31,244 ha. Porkkalanniemen Bölessä 2 vierekkäisestä kiinteistöstä koostuva metsätilakokonaisuus. Kokonaispuusto n. 3040m 3 + 2v. kasvu. Kunnasta saadun tiedon mukaan tilalla 1:200 on 2 kpl ja tilalla 1:170 1 kpl yleiskaavan mukaisia laskennallisia rakennuspaikkoja. Hp. 180.000 € / tarjous viim. 31.3.2020 mennessä. METSÄTILA, Hämeenlinna, Kankainen 17,36 ha. Onnistuneet taimikot ja hyvä tie tilan läpi. Tasainen ja kasvava maapohja. Hp. 45.000 € / tarjous viim. 14.4.2020 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Parikkala, Uukuniemi 29 ha. Uukuniemen Niukkalassa metsäpalsta määräalana. Välittömiä harvennushakkuutarpeita noin 50 % pinta-alasta, puusto painottuu nuoriin kasvatusmetsiin. Taimikot ovat lähivuosina siirtymässä 02-kehitysluokkaan. Ainespuuta arvioitu olevan noin 3700 m 3 eli keskimäärin 130 m 3 /ha. Hyväkuntoinen Tilkkummuntie halkaisee myytävän palstan. Myydään Tarjouskaupalla, lähtöhinta 105.000 eur. METSÄPALSTA, Savonlinna, Kosola 8,2 ha. Hyvässä kasvuvaiheessa olevista nuorista metsistä koostuva pieni metsäpalsta. Määräalana myytävä kohde rajautuu Kosolantiehen. Puusto koostuu 20–30 vuoden ikäisistä mänty-/ja koivuvaltaisista kuvioista, joissa on lähivuosina ensiharvennushakkuita tarjolla. Kokonaispuusto on noin 500 m 3 kuitupuuta. Kosolantien varressa on n. 0,3 ha uudistusrästi. Kaava sallii asuinpientalojen rakentamisen (AT). Myydään Tarjouskaupalla, lähtöhinta 19.000 €. TONTTI, Savonlinna, Saukonsaari 3,66 ha. Kohde muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä kiinteistöstä, joista yhdellä kiinteistöllä RN: 14:16 on rantarakennusoikeutta 150 k-m 2 . Ranta loivasti syvenevää hiekkarantaa. Tieyhteys rantaan erinomainen. Rantapuusto järeähköä männikköä, kauempana hyvässä kasvussa olevaa taimikkoa. Tontin rakennettavuus mainio. Saimaan Pihlajaveden rantaviivaa on n. 100 m, ilmansuunta länteen. Koko paketti nyt nopeimmalle sopuhintaan! Hp. 50.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa
• 29 PILKKEITÄ / 26.3.2020 PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki s-posti: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back (vuorotteluvapaalla) Tuomas Nikulin p. 050 512 9224 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 029 432 6113 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 88. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 32 274 (LT/19) Lukijoita 136 000 (KMT/19) Painopaikka Punamusta,Joensuu PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄMIESTEN Säätiö jakaa tänä vuonna apurahaa tuttuun tapaan muun muassa metsäalan kehittämiseen, tutkimukseen ja kulttuuriin. Apurahapotti on saman suuruinen kuin viime vuonna, kaikkiaan apurahaa jaetaan 124 eri kohteeseen. Hakemuksia säätiölle tuli kaikkiaan runsaat 200 kappaletta. Näistä hieman yli puolet sai rahoitusta. Suurimman rahoituksen sai Metsämiesten Säätiön kehittämä Metsäalan johtamisakatemia, tukea 188 000 euroa, mikä riittää kuuden kurssin järjestämiseen. Kursseista vastaa Metsäteho. Euroopan metsäinstituutin ja Etlan yhteinen nelivuotinen tutkimushanke, joka käsittelee metsäalan rakenteellisia muutoksia sekä markkinaja työllisyysnäkymiä vuoteen 2040, saa Säätiön rahoitusta vuosina 20192022 yhteensä 400 000 euroa. Vuonna 2022 päättyvää metsämuseo Luston Metsäsuhteiden Suomi 2035 -hanketta tuetaan yhteensä 225 000 eurolla ja niin ikään 2020 päättyvää Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanketta yhteensä 200 000 eurolla. Koska iso osa apurahahakemuksista jää rahoittamatta, on Säätiö päättänyt käynnistää lahjoitusten keruun. Säätiön nykyisen sijoitusomaisuuden keskimääräinen kuuden prosentin vuotuinen tuotto ei nimittäin tuo riittävästi jaettavaa. Kaikki vähintään 1 500 euron apurahat löytyvät säätiön sivulta osoitteessa mmsaatio.fi . Metsämiesten Säätiö jakoi 1,6 miljoonaa euroa apurahoja Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsänja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 103 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä noin puolet Suomen yksityismetsistä. Metsä Forestin liikevaihto vuonna 2019 oli 2,0 miljardia euroa, ja se työllistää noin 840 henkilöä. Haemme joukkoomme METSÄALAN AMMATTILAISTA Sinun roolisi tulevaisuuden Metsässä Haemme metsäasiantuntijaa vastaamaan puukaupan ja metsäpalveluiden myynnistä Turun hankintapiirillä toimialueena Lieto-Paimio-Sauvo ja toimistopaikkana Turku. Parhaat edellytykset tehtävässä onnistumiseen Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Miksi Metsä? Metsä Groupin ammattilaiset tekevät yhteistyötä tuhansien metsänomistajien kanssa päivittäin. Asiakaslähtöisessä ja nopeatempoisessa työssä tarvitaan sosiaalista pelisilmää ja taitoa rakentaa luottamuksellisia henkilösuhteita. Metsäomaisuudenhoito tarvitsee uudenlaisia osaajia. Oletko sinä yksi heistä? Millaista on tehdä uraa uudistuvassa Metsässä? Soita ja kysy lisää. Lisätietoja tehtävästä antaa piiripäällikkö Jari Mäntylä, puh. 0500 114 018, sähköposti jari.mantyla@metsagroup.com. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Hae paikkoja osoitteessa metsagroup.com. Liitä mukaan ansioluettelosi. Haku on auki 15.4.2020 saakka. Menestystä hakuun! ............................................................................................................................................................... Metsä Group on vastuullisen biotalouden edelläkävijä, jonka tuotteiden pääraaka-aine on uusiutuva puu pohjoisen kestävästi hoidetuista metsistä. Keskitymme puunhankintaan ja metsäpalveluihin, puutuotteisiin, selluun ja ensikuitukartonkeihin sekä pehmoja tiivispapereihin. Metsä Groupin liikevaihto vuonna 2019 oli 5,5 miljardia euroa, ja se työllistää noin 9 300 henkilöä. Metsä Groupin emoyritys on Metsäliitto Osuuskunta, jonka omistaa noin 103 000 suomalaista metsänomistajaa.. Metsä Group Metsäasiantuntija_Makasiini 20.3.2020 10.53 Sivu 1 Haemme metsäasiantuntijaa vastaamaan puukaupasta ja metsäpalveluiden myynnistä Simon, Iin ja Ranuan kuntien alueella. Sinulta edellytetään alan työkokemusta, hyviä vuorovaikutusja yhteistyötaitoja sekä metsätalousinsinöörin tutkintoa. Pääset mukaan kehittyvään ja vakavaraiseen perheyritykseen sekä ammattitaitoiseen tiimiin. Tehtävä on monipuolinen, itsenäinen ja vastuullinen. Lähetä hakemuksesi 19.4.2020 mennessä, liitä mukaan CV ja palkkatoiveesi. Lisätiedot: Erkki Kallio, p. 040 767 6997 ja metsarekry@veljeksetvaara.fi VELJEKSET VAARA OY ja VAARAN METSÄ OY muodostavat kasvavan ja kehittyvän yrityskonsernin, joka tuottaa korkealaatuista sahatavaraa sekä puujalosteita asiakkailleen ympäri maailmaa. Konsernin liikevaihto on 25 miljoonaa euroa ja työntekijöitä 60. www.vaaranmetsa.fi HAAPAVESI-KÄRSÄMÄKI Metsänhoitoyhdistys toimii Pohjois-Pohjanmaalla hyväpuustoisissa Haapaveden ja Kärsämäen kunnissa. Toimintamme kattaa kaikki metsäpalvelut jäsenmetsänomistajille, joiden metsien pinta-ala on n. 80 300 ha. Haemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄASIANTUNTIJAA Edellytämme tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja asiakaslähtöistä asennetta. Erityisosaaminen (LKV, suometsänhoito, metsätieasiat, luonnonhoito ym.) kannattaa tuoda esille hakemuksessa. Palkkaus YT/Meto tes:n mukaan. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja CV tai vastaavat tiedot palkkatoiveineen 14.4.2020 mennessä osoitteeseen jaana.karvonen@mhy.fi. Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Jaana Karvonen, puh. 044 7354611. Metsänomistajat MHY Haapavesi-Kärsämäki 2x100 Makasiini_Makasiini 17.3.2020 10.26 Sivu 1
• MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET 95 VUOTTA 5.4. VEIJO KESÄLÄINEN , päämetsänhoitaja, Oulu Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA Kun 90-luvun loppupuolella tulin maaja metsätalousministeriöön töihin, kuka tahansa saattoi lampsia sisään ilman, että piti esittää henkilöllisyystodistusta. Ovet olivat virka-aikaan auki, ja virastomestarit pitivät hiukan silmällä, millaista väkeä sisälle tuli. Mielestäni se oli hyvä asiain tila. Valtion virastot ministeriöt mukaan lukien on tarkoitettu kansalaisia varten. Toisin on nyt. Ei pelkästään kansalaisten vaan myös virkamiesten on yhä vaikeampaa päästä ministeriön tiloihin sisään ja myös niistä ulos. Vuosituhannen vaihteen jälkeen ihmiset alkoivat pelätä toisiaan. Syyskuun yhdestoista 2001 oli käännekohta, jonka jälkeen virastoja alettiin suojella muun muassa tekemällä niihin sisäänpääsy muilta kuin harvoilta ja valituilta mahdottomaksi. Vuosien saatossa näistä turvallisuusratkaisuista on tullut kukoistavaa liiketoimintaa, jossa palvelua tarjoavilta turvafirmoilta ei ole mielikuvitusta puuttunut. Eipä siis ihme, että omakin ministeriömme on nyt perusteellisesti aidattu ja suojattu. Hupaisista tapahtumista ei ole puutetta, kun esimerkiksi pyöräilevät virkamiehet yrittävät saada ujutettua menopelinsä pyöröportista takapihalle parkkiin. Ainakin yksi polkupyörä on saatu näissä harjoituksissa romutettua, ja ne jotka pyöränsä kanssa ovat portin läpi vahingoittumattomina selvinneet, kertovat siitä sankaritarinoita. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Jonkusenkin kerran olemme miettineet, miten pääsemme rakennuksesta ulos esimerkiksi tulipalon sattuessa tai tilanteessa, jossa kulkukortti on jäänyt työpöydälle ja sen myötä on tullut lukinneeksi itsensä käytävään, josta ei pääse sen enempää ulos kuin sisään. Tällaiseen tilanteeseen jouduin naapuriministeriössä erään amerikkalaisen professorin kanssa kokouksen päätyttyä virka-ajan jälkeen, koska kulkukorttini ei siellä vastoin odotuksia toiminutkaan. Professori oli jo puolittain paniikissa ennen kuin sain yhteyden valvomoon ja sieltä ohjeet, kuinka paeta paikalta. Pakenemishuoneethan ovat nykyisin suurta kansanhuvia, mutta tositilanteessa huvi oli kyllä kaukana. Tiukat turvatoimet on tehty virkamiesten ja luvallisten vierailijoiden parhaaksi. Tämän yritämme muistaa katsellessamme suureellisia remontteja, joilla turvallisuuttamme yhä varmistetaan. Nyt tiedämme, ettei vaara välttämättä vaanikaan linnakkeemme ulkopuolelta. Koronavirusta eivät mitkään portit, turvasulut tai edes panssaroidut ikkunat pysty torjumaan. Siihen on tarvittu toisenlaisia keinoja, jotka maan hallitus on tehokkaasti ja viivyttelemättä ottanut käytäntöön. On ollut hienoa huomata, kuinka Suomi ja suomalaiset pystyvät todellisessa vaaratilanteessa toimimaan hätäilemättä ja rationaalisesti. Kun koronariski joskus menee ohi, luulen että monet toimintatapamme ovat peruuttamattomasti muuttuneet. Edessäpäin on parempi tulevaisuus, kun ihmiset ottavat toisensa huomioon ilman että tarvitaan yhä lisää aitoja ja portteja. Aidattu Suomi HARVESTIA OY Metsänhoitaja MIKKO PALMROTH on nimitetty Harvestian toimitusjohtajaksi 1. huhtikuuta alkaen. Hän on työskennellyt Harvestian palveluksessa eri tehtävissä yhtiön toiminnan alusta eli vuodesta 2008 alkaen, viimeksi hankintapäällikkönä. Nykyinen toimitusjohtaja PEKKA KAURANEN jatkaa Harvestian palveluksessa 30. kesäkuuta saakka ja sen jälkeen yhtiön hallituksessa. Korjuuja markkinointipäällikkö JARI TAKKINEN puolestaan on nimitetty hankintajohtajaksi 1. huhtikuuta alkaen. HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat USEILLA ERISTÄYTYNEILLÄ alueilla on erityinen eliölajistonsa, jota kutsutaan endeemiseksi eli kotoperäiseksi. Se voi olla seurausta pitkään rauhassa jatkuneesta kehitysprosessista tai jäänne muinaisista olosuhteista – kuten on esimerkiksi saimaannorpan kohdalla. Kanarian saarilla on oma kotoperäinen palmulajinsa, kanariantaateli (Phoenix canariensis ). Näyttävänä koristekasvina sitä viljellään ympäri maailmaa, eikä mahdollisuutta sen häviämisestä pidetä tällä hetkellä todennäköisenä. Kanariantaateli voi suotuisissa olosuhteissa saavuttaa yli kolmensadan vuoden iän ja parinkymmenen metrin korkeuden. Rungoltaan jopa metrin läpimittaista lajia pidetään taatelipalmusukunsa paksuimpana. Englanniksi sillä on lempinimi ananaspalmu, sillä elävän latvuksen alaosa muistuttaa ananashedelmää, kun kuolleet lehdet on leikattu pois. Vaikka Suomessa puhutaan usein palmunoksista, ovat kasKanarian hunajaiset taatelipalmut Kanariantaateli voi saavuttaa yli kolmensadan vuoden iän ja parinkymmenen metrin korkeuden. Kanariantaatelin latvuksen alaosa muistuttaa ananashedelmää. vitieteilijät luokitelleet ne lehdiksi. Tämä on ymmärrettävää, koska palmu ei ole varsinainen puu. Mitoiltaan kanariantaatelin lehdet voivat kasvaa kuuden tai jopa kymmenen metrin mittaisiksi. Kookkaassa palmuyksilössä voi olla jopa parisen sataa lehteä, joissa kussakin satoja narsissinlehden kokoisia lehdyköitä. Aivan lehtirankojen tyvellä lehdykät ovat muuntuneet teräviksi orapihlajanpiikkejä muistuttaviksi ”oriksi”. Piikit saattavat olla evoluution myötä kehittynyt suoja lehtiä havittelevia suurempia kiipeileviä kasvissyöjiä vastaan. Piikkien suojissa rungon koloissa pesii myös runsaasti lintuja kuten pensasvarpusia ja mustarastaita. Alimpien lehtien lakastuessa niitä karsitaan käsitai pystykarsintasahoilla – Amerikan mantereella jopa kevyehköillä moottorisahoilla. Milloin tikapuut tai henkilönostimet eivät ole käytössä, kiipeää sahuri palmun latvaan piikkikengillä. Likaiset sahat ja piikkikengät levittävät helposti puolestaan tappavia Fusarium ja Phytopthora -tauteja. Nykyään suositellaankin, että sahanterät tulisi desinfioida jokaisen palmukäsittelyn jälkeen. Hunajainen markkinointikikka Kanariantaateli lisääntyy siementen avulla, jotka itävät hitaasti; sirkkalehti saattaa tupsahtaa näkyviin vasta vuoden päästä. Palmunlatvan pitkissä kukkavanoissa voi notkua kymmeniätuhansia parisenttisiä hedelmiä. Ohutmaltoisina niissä ei ole paljoa syötävää, eivätkä mauttomat hedelmät juurikaan maistu ihmisille. Niitä käytetään paikoin karjan rehuna, ja hedelmät – tai oikeammin luumarjat – kelpaavat ravinnoksi muun muassa korpeille, jotka siirtävät palmuja uusille kasvupaikoille. Niin tekevät myös palmuissa kiipeilevät rotat ja hiiretkin, jotka tosin mielellään järsivät myös palmun makeaa latvasilmua. Palmuja suojellakseen viljelijät kietovat runkojen ympärille metallikauluksia, jotka saavat teräväkyntisten ”palmurosvojen” kynnet lipeämään. Erityisesti La Gomeran saarella on erikoistuttu keittämään palmurunkojen mahlasta palmusiirappia. Palmun latvaosaan veistetyistä viilloista vuotava sokeripitoinen mahla – guarapo – kerätään talteen, kuumennetaan ja purkitetaan nimellä ”palmuhunaja” (miel de palma / palm honey). Oikean hunajan kanssa sillä ei ole muuta yhteistä kuin makeus. Vedoten pitkään nimiperinteeseen Espanja on yrittänyt saada EU:lta virallista poikkeuslupaa käyttää palmuhunaja-nimeä tuotteissaan. Komissio on toistaiseksi evännyt pyynnön vedoten siihen, ettei palmuhunaja ole mehiläisten keräämää. 30 26.3.2020 / PILKKEITÄ
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero METSÄRISTIKKO 6 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 9. HUHTIKUUTA Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i • Miten kuitata hiilijalanjälki? • Kaavoituksen arvoituksia • Muuttuvatko metsätyypit? H an nu Es ko ne n • Mitä tehdä ränsistyneelle hieskoivikolle? • Piisamilla menee mukavasti • Ympäristösuunnittelijan metsässä TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 9.4.2020 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 6”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäkryptosta 3 on arvottu seuraaville kolmelle: Sirkka-Liisa Lindgren, Äänekoski, Anja Orhanen, Ikaalinen ja Kyösti Tiainen, Uukuniemi. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäkrypto 3, oikea ratkaisu 31 PILKKEITÄ / 26.3.2020
• SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 72 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto KATSO MUUT NORWOOD MALLIT: WWW.UITTOKALUSTO.FI Suomen suurin metsäalan verkkokauppa! LumberMate LM29 Tukkivannesaha Hinta nyt: 5490,00 HUOM! Kuvan malli lisävarusteltu. Traileri ei sisälly hintaan. 14 hp Kohler moottori Tukin maksimiläpimitta 74 cm Sahausleveys max. 56 cm Sahauspituus 5,0 m Alustan pituus 6,0 m (sis. 1,2 m lisäosan) Kiskojen välinen etäisyys 77,5 cm Leveys 87,5 cm Korkeus 17,5 cm Paino noin 350 kg Valmistettu Kanadassa Alustan pituus 6,0 m Maailman johtava innovatiivisten siirrettävien sahalaitosten toimittaja