Metsälehti 7/2020 - Lehtiluukku.fi

METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 9. HUHTIKUUTA 2020 • NRO 7 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI METSÄSTÄ: Tältä näyttää vakavasta hirvituhosta kärsinyt alue kolme vuotta myöhemmin. ›› 23 UUTISET Uusi toimitusjohtaja luottaa Otsoon ›› 4–5 Hiilijalanjäljelle riittää hyvittäjiä ›› 6 Kaavoihin kannattaa tutustua ajoissa ›› 11–13 Mitä sitten, jos korjuuaika venyy? ›› 12–13 METSÄSTÄ Näin käsittelet hieskoivikon ›› 14–15 Onko satavuotias metsätyyppiteoria sittenkään ikuinen? ›› 16–17 Oma metsä opettaa tietokirjailijaa ›› 18–19 Akkuraivuri, joka kelpaa metsäänkin ›› 20 PILKKEITÄ Piisamilla menee mukavasti Suomessa ›› 24 Metsänhoitoa antiikin tapaan ›› 25 Talvi on koetellut metsäpeuroja ›› 29 Kevään töihin tarvitaan Ardo Saarille uutta seuraa, kun korona pitää ulkomaiset kausityöntekijät poissa. Sivut 2–3 Mistä tekijät? Se pp o Sa m ul i
LYHYET UUTISET 9.4.2020 / AJASSA 2 MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva M etsäalalla työskentelevien ulkomaisten kausityöntekijöiden määrää ei tilastoida, mutta arviot liikkuvat sadoista noin tuhanteen. Koronaviruksen matkustusrajoitteet tuovat työvoimapulan, joka etenkin taimitarhoilla saattaa välillisesti johtaa suuriin ongelmiin. Suurimman taimiyhtiön Finforelian toimitusjohtaja Timo Salminen uskoo, että taimitoimitukset ja kevään taimitarhakylvöt pystytään hoitamaan, joten virus ei vaikeuta taimitoimituksia ensi vuonnakaan. ”Tarhapuoli ei ole ongelma, vaan miten saadaan taimet metsässä maahan.” Salmisen mukaan ulkomaisia istuttajia olisi ollut etenkin niillä toimijoilla, jotka ovat kilpailuttaneet istuttajien hinnat sentin osiin saakka – heille tilanne uhkaa kaatua syliin. ”Jos ei ole työvoimaa ja taimitoimitukset supistuvat kolmanneksella, se tietää tarhoille konkursseja tilanteessa, jossa kustannukset ovat jo sisällä, mutta tuotot jäävät tulematta.” Salminen peräänkuuluttaa oman maan väkeä tarttumaan istutusputkiin. Toukokuussa lomautettuna tai työttömänä on satoja tuhansia, joukossa metsänomistajia, ja opiskelijoiden kesätöitä on peruutettu. ”Jos prosenttikin siitä määrästä lähtee istutustöihin, niin taimet saadaan maahan.” Epävarmuutta ja huonoa unta Pohjan Taimi tarjoaa paitsi taimia myös istutuspalvelua. Normaalisti on istutettu kymmenen miljoonaa tainta, suurin osa ulkomaisella kausityövoimalla. Toimitusjohtaja Rauno Kataja sanoo nukkuneensa huonosti, sillä on epävarmaa, pystytäänkö sovitut istutusurakat hoitamaan. Taimitoimituksista 90 prosenttia pitää lähteä toukokuussa, ja jos toimitukset viivästyvät, taimisato on kesällä pilalla. ”Jos huonot asiat kasautuvat, niin tarvitaan valtiota apuun, tai isot taimiyhtiöt joutuvat laittamaan lappua luukulle.” Pärjätään, jos ei sairastuta Johtaja Markku Vaario Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksestä ei usko ulkomaisten työntekijöiden vajeen pysäyttävän kokonaan istutuksia, mutta ongelmia tulee. Hän kuitenkin luottaa, että istutuksista selvitään, jos tauti ei iske omiin vakimetsureihin. ”Jos omilla istuttajilla alkaa olla sairaslomia, niin sitten ollaan ihmeissään.” Raivaussahatöissä työvoimapula ei vaikuta samalla tavalla, sillä Etelä-Suomessa on ollut lumeton talvi Kausitöihin tarvitaan väkeä Koronan aiheuttama ulkomaisten työntekijöiden vaje on täytettävä opiskelijoilla, lomautetuilla ja omatoimisuudella. ”Jos huonot asiat kasautuvat, tarvitaan valtiota apuun.” Rauman sahan rakentaminen käyntiin Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fibre on päättänyt Rauman uuden sahan rakentamisesta. Rakennustyöt aloitetaan tänä keväänä, tuotannon pitäisi alkaa syksyllä 2022. Koronavirus voi kuitenkin vaikuttaa aikatauluun, yhtiöstä huomautetaan. Saha tuottaa vuodessa 750 000 kuutiota mäntysahatavaraa ja käyttää noin 1,5 miljoonaa kuutiota tukkia. Puu hankitaan Suomesta. Stora Enso aloittaa yt-neuvottelut Stora Enso varautuu äkillisiin muutoksiin puunhankinnassa ja aloittaa yt-neuvottelut koko Suomen puunhankinnan henkilöstön lomautuksista. ”Tavoitteenamme Suomen puunhankinnassa on valmistautua joustavuuteen ja nopeuteen tarvittaessa. Tuotantoyksiköiden raaka-ainetarpeet voivat muuttua äkillisesti koronaviruksen aiheuttamassa epävarmassa tilanteessa”, sanoo metsäjohtaja Janne Partanen. Myös UPM on kertonut aloittavansa koko yhtiötä koskevat yt-neuvottelut. Tuhkanlannoituksen tuki laajenee Hallitus on hyväksynyt asetuksen, jolla tuhkalannoituksen tukea laajennetaan toukokuun alusta. Asetus muuttuu siten, että jatkossa tuen saamiseksi ei tarvitse osoittaa puuston ravinne-epätasapainoa. Tavoitteena on kolminkertaistaa tuhkalannoituksen määrä 30 000 hehtaariin vuodessa. Metsäkeskukselta uusi tilasto metsänomistajista Suomen metsäkeskus on ryhtynyt julkaisemaan uutta tilastotietoa metsänomistajista. Metsää omistavat henkilöt -tilasto kertoo muun muassa, paljonko metsänomistajia on, paljonko heillä on metsää ja kuinka suuri osa omistajista on naisia tai miehiä. Sellaisia metsänomistajia, jotka omistavat metsää yli kaksi hehtaaria, on tilaston mukaan 440 000. Heidän omistuksensa on keskimäärin 42 hehtaaria. 60 prosenttia omistajista on miehiä ja 40 prosenttia naisia. Eniten metsänomistajia on Uudellamaalla. Stihl toimittaa sahat nyt kotiovelle Stihl aloittaa huhtikuun alusta moottorisahojen toimitukset asiakkaille kotiin. Toimitukset koskevat Stihlin jälleenmyyjiltä verkossa ostettuja tuotteita. Aiemmin verkosta ostetut sahat ja muut leikkaavat laitteet on pitänyt noutaa liikkeistä. ”Asiakkailla on nyt mahdollisuus saada kaikki Stihl-tuotteet kotiinkuljetettuina. Koronaepidemian aikana meille on tärkeää, että voimme teoillamme ainakin osittain pienentää viruksen leviämistä kasvokkain tapahtuvin asiakaskontaktein”, kertoo Stihl Suomen maajohtaja Timo Lindström.
3 AJASSA / 9.4.2020 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Tuomas Nikulin p. 050 512 9224 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi Kausitöihin tarvitaan väkeä 120 000 TYÖPÄIVÄN URAKKA ? ? Yksityismetsien istutusalat ovat vuosina 2015–2019 olleet 53?000–64? 000 hehtaaria. ? ? Ripeällä mutta kohtuullisella tahdilla istuttaa puoli hehtaaria päivässä, jolloin 60?000 hehtaarin istuttamiseen tarvitaan 120?000 työpäivää. ? ? Jos istutuskaudeksi laskee kuukauden eli 21 työpäivää, niin työkuukausia tarvitaan noin 5?700. ? ? Epätieteellinen laskelma ei sisällä metsäyhtiöiden eikä Metsähallituksen istutustöitä. ja taimikonhoidoissa ollaan hyvinkin aikataulua edellä. Johtajakin töihin Pohjoiskarjalaisella Metsäpalvelu Tuomo Turunen Oy:llä on ollut vuosittain 10–20 työntekijää Baltian maista istutuksissa, taimikonhoidoissa ja sähkölinjojen raivauksissa. Kausi on ollut maksimissaan kuusi kuukautta, mikä on raja työntekijän pysymiselle oman maansa verotuksen piirissä. Tuomo Turusen mukaan jo sovitut työt pystytään hoitamaan, mutta töitä ei oteta vastaan yhtään enempää. Raivaussahatöitä voi aina siirtää, ja kausiväki voi tulla loppukesällä jos rajoitukset poistuvat, mutta istutukset ovat kriittisiä. ”Vaikka kotimaassa on lomautettuja ja työttömiä, ammattilaisia ei niinkään ole vapaana. Jos rajat ovat kiinni vielä toukokuussa, niin johtajakin joutuu töihin.” Turunen uskoo kuitenkin, että tästäkin selvitään, sillä ”yrittäjä on ihmeellinen olio”. Isojen ongelma Toiminnanjohtaja Kari Immonen Yksityismetsätalouden Työnantajat ry:stä sanoo, että ulkomaisen kausityövoiman ongelma koskettaa erityisesti ulkomaisia metsurityöyrityksiä ja niitä urakanantajia, jotka ovat suuressa määrin siirtyneet käyttämään niitä, kuten isot metsäyhtiöt ja Metsähallitus. ”Asiaa ei ratkaista pelkästään kotimaisin päätöksin, koska myös heidän kotimaansa ovat laittaneet rajat kiinni.” Fakta Kausivakinaiset Mari Rand ja Viive Tänav kiirehtivät Saarenmaalta Finforelian Röykän taimitarhalle ennen rajojen sulkemista. Nyt kylvettävät kennotaimet varmistavat, että taimia riittää ensi vuoden istutuksiin, mutta ulkomaisen kausityövoiman vaje saattaa tuntua etenkin tämän kevään istutustyömailla. MIKKO HÄYRYNEN K oronakriisi iskee metsäsektorin eri toimijoihin hyvin aihtelevasti, mutta kokonaisuutena ala selviää monia muita aloja paremmin, Pellervon taloustutkimus PTT ennustaa. Eniten kärsii mekaaninen metsäteollisuus, kuten sahat. Metsäala voi kuitenkin elpyä kriisistä varsin nopeasti, jos tuotantoketju ei katkeile korjuuja kuljetusyritysten konkursseihin. Sahatavaran lähiajan vientinäkymät Eurooppaan ovat heikot, koska rakentaminen on monessa maassa lähes seisahtunut ja Suomessakin hidastunut. Kiinassa sen sijaan rakennustöitä käynnistellään jo uudelleen. Sellun ja kartongin vienti vetää tänä vuonna kohtalaisesti, sillä koronakriisi lisää pehmopaperien kysyntää ja verkkokaupan kasvu pitää pakkausten menekkiä yllä. Toisaalta sanomalehtipaperissa kysynnän lasku näkyy jo. Puukauppa hiljenee mutta palautuu Korjuuyrittäjien tilannetta PTT pitää erittäin vaikeana, jos hakkuut vaimenevat. Etenkin uudistushakkuiden määrät vähenevät, koska sahatavaran tuotanto laskee ainakin alkuvuoden ajan. Sen sijaan kuitupuun kysyntä vauhdittaa harvennusleimikoiden korjuuta. Puukauppoihin koronakriisin suorat vaikutukset ovat pienemmät, mutta epävarma kysyntätilanne hiljentää markkinoita, ja puun hinnat laskevat tänä vuonna. Yksityismetsien bruttokantorahatulot tulevat laskemaan. ”Elpyminen kuitenkin näkyy puukaupoissa nopeammin kuin tuotannon tai viennin luvuissa. Hakkuut palautuvat ensi vuonna shokista, jos korjuuja kuljetusyritykset selviytyvät kriisistä”, uskoo tutkimusjohtaja Paula Horne. Koronan aiheuttaman epävarmuuden takia PTT julkaisi kevään suhdannekatsauksen ilman ennustelukuja. PTT: Metsa?sektori selvia?a? monia muita paremmin MIKKO HÄYRYNEN U usi metsityslaki eli puuttomien, mutta metsän kasvulle sopivien alueiden metsitystuki lähtee lausuntokierrokselle toukokuussa. Lausuntokierroksen jälkeen lakiesitys etenee eduskuntaan ja tavoite on, että laki tulee voimaan ensi vuoden alussa. Maaja metsätalousministeriön valmisteleman lakiesityksen tavoite on saada peltoheitot ja muut joutoalueet hiilensidonnan piiriin. Arvioitu metsityspotentiaali on 40 000–250 000 hehtaarin välillä. Pellonmetsitystä on tuettu kemeratyölajina vuoteen 2018 saakka, ja enimmillään 1990-luvun loppupuolella viidesosa metsätalouden tuista ohjautui pellonmetsitykseen. Vielä jäljellä olevat peltoheitot ovat enimmäkseen kohtuullisen vaikeita metsitettäviä. Metsitystuen kanavoimista omana, uutena lakina kemeratuen sijasta perustellaan sillä, että ilmastotoimien ja metsätalouden edistämisen rahoitus pidetään erillään. Metsityslaki on myös maatalouspolitiikkaa, joka ei kuulu kemeraan. Metsityslain on määrä tulla voimaan aiemmin kuin kemeralain uudistuksen, ja yksittäinen valtiontukilaki on kemeran kokonaisuutta helpompi hyväksyttää EU:n komissiossa. Peltoheitot hiilta? sitomaan Metsäksi sopivat joutoalueet halutaan valjastaa hiilensidontaan uudella metsityslailla. M ik ko H äy ry ne n Sahateollisuus ja pienyritykset kärsivät koronakriisistä eniten. Metsityslaki halutaan saada voimaan ensi vuoden alussa.
9.4.2020 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI ”Pahka näyttää siltä, kuin eläin kiipeäisi puuta pitkin.” PAHKATAR Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoidenkuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN Erään ammoin edesmenneen, kahden maailmansodan käänteet ja muut talousmyllerrykset kokeneen sukulaisen sanotaan sanoneen, että aina voittaa kun maata ostaa. Puolestani olen yrittänyt selittää samaa ajatusta lähipiirin nuorelle ekonomistille sanoen, että metsä on sijoitussalkkua vakauttava elementti, joka tuottaa taantumassakin. Sanakäänteet muuttuvat, mutta ajatuksen sisältö säilyy. Nyt on jo nähty, että osinkoja perutaan. Elvytykseen tehdään rahaa tyhjästä ja rahan halutaan menettävän arvoaan, jotta sitä ei kannattaisi omistaa, vaan laittaa kiertämään. Monimutkaista. Kohta uuteen kasvukauteen lähtevät metsän puut eivät niistä tiedä. Taloudessa myrskyää, mutta minkään muun omaisuusmuodon kanssa ei voi olla niin tyynellä mielellä kuin metsän. MIKKO HÄYRYNEN Aina voittaa SAMI KARPPINEN, teksti EMIL BOBYREV, kuva M aaliskuussa Otso Metsäpalvelut Oy:n toimitusjohtajana aloittanut Jyrki Pihlava uskoo Otson astelevan oikealla tiellä, vaikka alkumatka on ollut kuoppainen. ”Panostamme taloudellisen suorituskyvyn parantamiseen, henkilöstön osaamiseen sekä strategisten kumppanuuksien kehittämiseen”, linjaa varatoimitusjohtajan paikalta toimitusjohtajaksi siirtynyt Pihlava. Pihlava tuli Otsoon talousjohtajaksi Moventakselta vuonna 2016, kun Otson irrottamista Metsäkeskuksesta valmisteltiin lainsäädännöllisistä syistä. ”Minulla on myös henkilöhallinnollinen tausta sekä kokemusta muutosjohtamisesta. Nyt toimitusjohtajana olen koko ajan sorvin ääressä.” Pihlavan talousosaamiselle on käyttöä, sillä Otson helmikuussa päättyneen tilikauden tulos tulee olemaan tappiollinen ja yhtiön omavaraisuusaste on alhainen. ”Pidemmällä tähtäimellä tavoitteenamme on noin kolmen miljoonan euron tulos 50 miljoonan euron liikevaihdolla.” ”Tilauskanta hyvä” Otson ydintoimintaan kuuluvat metsätiehankkeet, siltojen rakentaminen sekä suometsien hoitohankkeet. MerkittäväsPeruspalikat kuntoon Otson uusi toimitusjohtaja Jyrki Pihlava näkee metsäteissä ja suometsissä yhä eväät kannattavaan liiketoimintaan. Otson toimitusjohtajana maaliskuussa aloittanut Jyrki Pihlava on myös yhtiön osaomistaja Helmet Capitalin verkostoon kuuluvien pääomasijoittajien lisäksi. Moni asia on viime viikkoina muuttunut. Työtä tehdään nyt paljon kotikonttoreilla. Niin myös tätä Metsälehteä. Liikkeitä on suljettu, mutta verkkokauppojen tilausmäärät ovat räjähdysmäisesti kasvaneet. Samoin muu tietoliikenne. Sen huomaa myös Metsälehden verkkosivuilla, joilla ei ole koskaan ennen ollut näin vilkasta. Metsänomistajat tekevät puukauppaa ja hoitelevat muita metsäasioitaan nyt kotisohvalta. Asiantuntijat arvioivat, että suomalainen yhteiskunta on muutamassa viikossa ottanut digiloikan, johon muuten olisi kulunut monta vuotta. Muutokset heijastuvat myös metsätuotteiden kysyntään. Maailman metropoleissa aamukahvia ei juoda kotona, vaan pahvinen muki napataan mukaan matkan varrelta. Nyt noutoruokaan on totuteltu myös meillä. Uskoa tulevaisuuteen Ravintolasta haettu ateria tai verkkokaupan ostokset toimitetaan pahvipakkauksissa, joiden valmistamiseen tarvitaan sekä havuettä lehtipuusellua. Koronapandemian myötä hygieniapapereiden kulutus on kasvanut, ja sekin lisää kuitupuun kysyntää. Sen sijaan tulostimia käytetään nyt vähemmän, lehtikioskeja on suljettu ja kirjoja kuunnellaan digitaalisesti. Paperin tarve tuskin enää palaa tasolle, jolla se oli ennen koronaa. Maailmanlaajuisesti kulutustottumukset muuttuvat, mutta metsänomistajien kannalta pääasiassa hyvään suuntaan. Keskellä synkkiä koronaviikkoja Metsä Group onnistui jälleen kertomaan hyvän uutisen, juuri kun sitä eniten kaivattiin. Yritys ilmoitti ryhtyvänsä rakentamaan suursahaa Raumalle. Kävi aivan kuten vuosikymmenen alun taantumassa, jolloin Metsä Group valoi tulevaisuuden uskoa uutisella Äänekosken tehtaasta. Kun Rauman saha – toivottavasti jo syksyllä 2022 – käy täydellä teholla, maailma on taas uudella mallilla. Hiilensidonta on varmasti vielä tärkeämpää kuin nyt, ja puutalot ovat hyviä hiilivarastoja. Ehkä hallitus on jo siihen mennessä toteuttanut keinot, joilla puurakentaminen saadaan kaksinkertaistettua Suomessa. Niin se on hallitusohjelmassaan luvannut tehdä.
5 AJASSA / 9.4.2020 KOLUMNI Verkkokeskustelu: Raumalle uusi saha Gallup Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. Teetkö koronan vuoksi enemmän metsätöitä itse? Aiotko lannoittaa metsiäsi tänä vuonna? 55% En Puun energiakäyttö nousi viime vuonna uuteen ennätykseen, 39,4 terawattituntiin. Kasvu tosin hidastui edellisvuodesta metsäsektorin suhdannekäänteen vuoksi. Kotimainen pellettituotanto sen sijaan väheni ja tuontipelletin määrä kasvoi. Aikanaan pelletin tullessa Suomenkin markkinoille siitä odotettiin erityisesti pienkattiloissa kevyen polttoöljyn korvaajaa. Toisin kuin Ruotsissa, pienet pellettikattilat eivät lyöneet meillä läpi. Puun energiakäyttö tuntuu olevan jo monin tavoin valmis alue. Teknologia on vakiintunutta sekä puunhankinnassa että energialaitoksissa. Onko enää mitään tehtävissä energiatehokkuuden parantamiseksi ja kustannuskilpailukyvyn nostamiseksi? Voidaanko puuhun perustuvan energiantuotannon ilmastotehokkuutta enää nostaa? Raaka-ainepäässä on vielä paljonkin tekemistä. Puu on orgaaninen tuoretuote ja erityisesti haketettuna sen muistuttaa kevytmaitoa, jonka laatu alkaa erityisesti sulan maan aikaan pilaantua. Ja muuta kuin sulan maan aikaa ei meillä Etelä-Suomessa tänä talvena juuri nähtykään. Hakeja kuorivarastoissa mikrobitoiminta lähtee nopeasti käyntiin, minkä seurauksena varastokasan lämpötila alkaa nousta. Ei ole oikein vieläkään löytynyt yksimielisyyttä siitä, kuinka kuivaksi hake täytyy saada ennen laitokselle toimittamista. Joka tapauksessa hakkeen kuivamassaa ei saa hukata toimitusketjussa ja erityisesti varastoinnissa; kun puu hajoaa varastoinnissa hiilidioksidiksi ja vedeksi, siitä osasta vaivalla hankittua biomassaa ei enää laitoksella energiaa saada. Osa tästä voi kompensoitua sitä kautta, että lämpeneminen haihduttaa vettä hakkeesta ja tehollinen lämpöarvo nousee. Sen jälkeen onkin kattilakohtainen juttu, onko hake optimaalisen kuivaa tai kosteaa juuri sen kattilan mitoituksille ja ajoarvoille. Järeämmässä energiantuotannossa uusi teknologia ja siihen investoiminen parantavat kerta kerran jälkeen resurssitehokkuutta. Kun tehdään uusi sellutehdas, entistä suurempi osa puusta päätyy kuitutuotteeseen ja pienempi osa energiantuotantoon. Energiajakeestakin saadaan enemmän irti sekä sähkönä että lämpönä. Siten investoinnit uusiin laitoksiin, niin sahojen kuin kuiduttavankin teollisuuden tuotantolinjoihin, tuovat energiatehokkuutta korvatessaan vuosikymmeniä vanhaa teknologiaa. Metsien ja erityisesti suometsien hoitoon kohdistuu suuria ilmasto-odotuksia. Samoin maatalouden heikkotuottoisia peltoja olisi kenties metsitettävä tai muutettava takaisin suomaisiksi. Näin saataisiin miljoonien hiilidioksiditonnien ilmastohyötyjä. Mielestäni puun käytön resurssitehokkuuteen on panostettava yhtä lailla. Väitän, että näin saataisiin useita terawattitunteja enemmän energiaa verkkoon ja päästöjä alas miljoonilla hiilidioksiditonneilla. Tämä voitaisiin vaatisi sekä hankintaketjun että energiantuotannon teknologian virittämistä vanhojen Tekes-ohjelmien malliin. Eikä niitä hakkuumääriäkään tarvitsisi yhtään lisätä, kun saataisiin vähemmästä enemmän. Energia talteen ja päästöt alas KOLUMNI ANTTI ASIKAINEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen professori. sä roolissa on myös sähköja rautatieverkoston huoltovarmuuden turvaaminen puustoa poistamalla. Hankkeissa on tyypillisesti mukana useita osapuolia ja monia muuttuvia tekijöitä. ”Kun hankkeet suunnitellaan nykypäivän standardeilla ja sopimukset tehdään asianmukaisesti, voimme vaikuttaa hankkeiden läpimenoaikaan paljon.” Otsolla on valtakunnallinen 120 hengen organisaatio, jonka toimihenkilöt toimivat hankkeissa asiakasvastaavina, suunnittelijoina ja operaattoreina. Käytännön töistä vastaa urakoitsijaverkosto. ”Meillä on hyvä tilauskanta ja edellytykset kannattavaan toimintaan tänä vuonna, mikäli koronatilanne ei eskaloidu.” Uusia mahdollisuuksia? Alan yleinen ongelma on, että metsäteiden ja suometsien kunnostusten suoritemäärät ovat laskeneet rajusti. ”Metsäteiden korjausvelka kasvaa ja metsissä on mittavat hoitoja harvennusrästit, vaikka kemerarahoitusta olisi tarjolla. Yksi haaste ovat kemeran epäjatkuvuuspisteet, jotka vaikuttavat hankkeiden suunnitteluun. Viranomaistoiminnan ennakoitavuus on meille tärkeää”, Pihlava sanoo. Kunnostusojituksissa metrimäärien voi ennustaa vähenevän jatkossakin. Toisaalta moniarvoistuva metsänomistus luo uusia mahdollisuuksia. ”Vesiensuojelun ja suometsien kestävän hoidon merkitys korostuu. Voimme tarjota palveluita esimerkiksi suometsän ennallistamiseen.” Pihlava uskoo, että metsät pitävät talouden pyörät pyörimässä näinä haastavina aikoina. OTSO METSÄPALVELUT OY ? ? Valtakunnallinen metsäpalveluiden tuottaja. ? ? Helmet Capitalin edustamat sijoittajat ja toimiva johto ostivat Otso Metsäpalvelut -liiketoiminnan Suomen metsäkeskukselta vuonna 2016. ? ? Ydintoimintaa metsäja yksityisteiden suunnittelu ja rakentaminen, metsien ojitus sekä vesiensuojelu. ? ? Työllistää suoraan noin 120 toimihenkilöä ja urakoitsijaverkoston kautta yli tuhat henkilöä. Fakta ”Raumalle rakennetaan saha, jossa on käytössä konenäkö ja tekoäly. Liekö siellä enää ihmisiä töissä ollenkaan?” AIMO J ”Erittäin hyvä, että tulee maailman nykyaikaisin mäntysaha Raumalle. Sahauksen pitää olla tehokasta, että pysytään kilpailussa mukana.” VISAKALLIO ”Hyvä investointi. Varmasti pari vanhaa sahaa loppuu samalla tai vaihtaa kuuselle.” APLI ”Rauman saha antaa tänne Etelä-Savoon lisätyötä, sillä Veisto Oy toimittaa sahalinjan. Rau tion perheyritys on hyvä esimerkki huippuosaamisesta, sen sahalinjoja taitaa löytyä jokaiselta mantereelta.” METSÄKUPSA ”Loistava uutinen, kerta kaikkiaan! Täällä Satakunnassa tekee nyt varmasti mäntytukki kauppansa, sitä on tarjolla aika hyvin nytkin.” JEES H-VALTA ”Niin paljon pitää sahata koko ajan kuin vain tuntuu kannattavalta. Maailmalle mahtuu kyllä sahatavaraa, kunhan vaan sitä saadaan aikaiseksi.” JÄTKÄ ”Tukkipuiden koneellistettu käsittely ja läpivalaisu auttavat erottelemaan laadut entistä paremmin. Laadusta maksetaan maailmallakin parasta hintaa. Toivoa sopii, että ne hintaerot siirtyvät myös ostopäähän oikealla tavalla, jotta olisi tulevaisuudessa saatavissa sitä laatupuuta.” PUUKI ”Eiköhän lähitulevaisuudessa aleta siirtyä laatuhinnoitteluun. 18+cm ja 20+cm tukeille nykyinen tukin hinta, tukeille 15+cm noin 10 euroa pienempi hinta kuin järeälle tukille. Nyt on jo painetta muutokseen, ei sahureille ole järkevää sahailla 15 latvalpm tukkeja.” HUSSE
9.4.2020 / AJASSA 6 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva K ysymys jää het keksi leijumaan ilmaan. Finn watchin ilmas toasiantuntija Lasse Leipola miettii, miten sanansa parhaiten asettelisi. Il mastovastuu on niin uusi asia, että sen määritteleminen ei ole aivan helppoa –?varsinkin, kun on kyse metsäalasta. ”Yksinkertaistettuna ilmasto vastuu tarkoittaa sitä, että ottaa vastuun omasta ilmastovaiku tuksestaan eikä pahenna ilmas tokriisiä”, Leipola summaa. Metsäalalla ilmastovastuun määritteleminen on vaikeaa, sillä metsätalouteen liittyy se kä myönteisiä että kielteisiä il mastovaikutuksia. ”Hakkuut pienentävät met sien hiilinielua ja varastoa, mutta toisaalta puulla voidaan korvata esimerkiksi betonia, tekstiilikuituja tai fossiilisia polt toaineita.” Tehoa puun hyödyntämiseen Leipola aloitti Finnwatchin il mastoasiantuntijana tammikuus sa. Finnwatch on suomalainen kansalaisjärjestö, jonka tavoit teena on edistää vastuullista yritystoimintaa. Järjestö tutkii muun muassa yritysten ihmis oikeus ja ympäristövaikutuk sia. Ilmastovastuu on noussut uudeksi painopisteeksi parin viime vuoden aikana. Metsäalalla ilmastovastuu voi si Leipolan mielestä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puun käyt tömäärät suhteutettaisiin sii hen, millaista haittaa hakkuista aiheutuu ilmastolle ja ympäris tölle. Hän peräänkuuluttaa ko ko yhteiskunnan kattavaa mate riaalitehokkuutta. ”Jos hakkuissa kaadetut puut hyödynnettäisiin nykyistä tehok kaammin, voisi hakkuumääriä pienentää. Esimerkiksi pakkaus materiaalien tarvetta voisi vä hentää kehittämällä kierrätet täviä pakkausratkaisuja.” Kompensaatiopalvelut tarkastelussa Ilmastovastuun nousu on luo nut kysyntää erilaisille hiilikom pensaatiopalveluille. Leipola te kee parhaillaan selvitystä niiden vastuullisuudesta. Työ on vasta aluillaan, mutta sen voi Leipo lan mukaan jo sanoa, että kaik kiin palveluihin liittyy riskejä. ”Se kuuluu ehkä järjestelmän luonteeseen. Muuttuvia tekijöi tä on aina, kun ollaan tekemisis sä ihmisten ja luonnon kanssa.” Suomessa on tarjolla parikym mentä hiilikompensaatiopalve lua. Leipola jakaa ne karkeasti kahteen joukkoon: perinteisiin, joilla rahoitetaan ilmastohank keita kehitysmaissa sekä uudem piin, jotka perustuvat kotimaisiin metsähankkeisiin. Lisäksi löytyy muutama muu palvelu. Kehitysmaahankkeiden puo lesta puhuu Leipolan mukaan se, että niihin liittyvät kriteerit ovat vakiintuneet. Esimerkiksi met siensuojeluhankkeissa voi kui tenkin olla vaikea arvioida, miten paljon yhden metsän suojelemi nen lisää hakkuita muualla. Moni suomalainen toimija haluaa kompensoida ympäris tövaikutuksensa kotimaassa. Kotimaisten metsähankkeiden huono puoli on Leipolan mukaan se, että niitä ei valvota. Kaksoislaskenta haasteena Kotimaisten metsähankkeiden ongelma on myös kaksoislas kenta. Yritys voi kompensoida il mastovaikutuksiaan esimerkik si suojelemalla metsän, mutta se huomioidaan myös Suomen val tion ilmastotavoitteissa. ”Tulevaisuudessa sama on gelma koskee kehitysmaahank keitakin, koska Pariisin sopimus edellyttää myös kehitysmailta il mastotoimien seurantaa. Jatkos sa kompensaation sijaan pitäisi kin ehkä puhua ilmastotoimien tukemisesta.” Siihen, että yksityiset metsän omistajat alkaisivat tarjota hiili kompensaatiopalveluita, Leipola suhtautuu varovaisen myöntei sesti. Ihannetilanne olisi hänen mukaansa, että metsänomista ja voisi miettiä, kummasta saa enemmän rahaa – metsän hak kaamisesta vai suojelemisesta. Sitä, että kompensaatiopalve lut alkaisivat viedä puuta mark kinoilta, Leipola ei pidä toden näköisenä. ”Puun hinta toki nousisi, jos päätehakkuukypsistä met sistä syntyisi kilpailua. Mut ta sekin luultavasti kannustaisi materiaal in käytön tehostami seen ja kierrätykseen.” Ilmaston puolesta Erilaisilla hiilikompensaatiopalveluilla on nyt kysyntää. Niihin liittyy kuitenkin riskinsä, sanoo Lasse Leipola. ”Muuttuvia tekijöitä on aina ihmisten ja luonnon kanssa.” LASSE LEIPOLA ? ? Finnwatchin ilmastoasiantuntija ? ? 37-vuotias ? ? Vihreä Lanka -lehden ilmastotoimittaja 2007–2019 ? ? kotoisin Nummelasta, asuu Järvenpäässä ? ? medianomi, ympäristötaloustieteen ylioppilas ? ? perheeseen kuuluvat vaimo ja koira ? ? harrastaa espanjan opiskelua ja jalkapallon seuraamista sekä kotona että katsomossa Järvenpäässä sijaitseva Lemmenlaakson suojelualue on tuttu lenkkeilypaikka Lasse Leipolalle ja brasilianterrieri Rikulle. HAASTATTELU Kuka?
9.4.2020 / AJASSA 8 VALTTERI SKYTTÄ Maaja metsätalousministeri Jari Leppä (keskusta) totesi viime Metsälehdessä (6/2020), ettei hirvikannan tiheys saisi missään tapauksessa ylittää 3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Hirvien määrä on kuitenkin yli tämän tavoiteluvun joka neljännellä hirvitalousalueella (16/59). Osassa Pohjanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikkoseutua myös itse kantatavoitteet ovat yhä suurempia kuin 3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Lisäksi MTK tiedotti tuoreeltaan, että yli kolmanneksella Suomen hirvitalousalueista (20/59) hirvikantaa ei ole saatu viimeisen viiden vuoden aikana pienennettyä kertaakaan tavoitelukemaan asti. Hirvikannalle asetettu tavoitelukema on jäänyt saavuttamatta ainakin Hämeenlinnan länsipuolella, Jyväskylän pohjoispuolella, Kaakkois-Suomen rannikolla, Inarissa, Torniojokilaakson pohjoisosissa sekä Tampereen koillisja itäpuolella. Kanta aliarvioitu toistuvasti Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden mukaan hirvikanta-arvio on osoittautunut toistuvasti aliarvioksi eri puolilla maata. Luke toteaa vuoden 2020 hirvikannan verotussuunnitelmassa, että hirvien määrä paljastuu jatkuvasti luultua suuremmaksi Päijänteen itärannalla, Kaakkois-Suomessa Kouvolasta Lappeenrantaan, Kemija Torniojokien alajuoksulla, Oulun eteläpuolisella Pohjanmaalla, Kuopion lounaispuolella ja Vaasan eteläsekä pohjoispuolisella rannikkoseudulla. Hirviä ennakoidaan olevan arvioitua enemmän myös Oulun pohjoispuolella Iin tasalla ja pääkaupunkiseudun pohjoispuolella. Useimmilla näistä alueista kantatavoite on saavuttamatta, ja hirvien määrää tulisi suosituksen mukaan verottaa korkeimman kanta-arvion mukaisesti tulevalla jahtikaudella. Luonnonvarakeskuksen suosituksen perusteella metsästäjien tulisi hakea syksyn jahtiin noin 41 000 hirvenkaatolupaa. Metsästyksessä tulisi kaatua miltei 54 000 hirveä eli enemmän kuin viime syksynä. Yhdellä luvalla saa kaataa yhden aikuisen tai kaksi vasaa, ellei muuta ole määrätty. Vuonna 2019 pyyntilupia myönnettiin hieman päälle 50?000, ja saalis oli reilut 52?000 hirveä. Neljäsosa ei täytä ministerin hirvivaatimuksia Lähde: Luke hirvitietotaulukko 2020 Kannanhallinnassa ongelmia ympäri Suomea Hirvikanta todennäköisesti suurempi kuin ministeri Lepän ylärajavaatimus 3,5 hirveä/1000 ha Hirvikanta yhä suurempi kuin kantatavoite, mutta pienempi kuin 3,5 hirveä/1000 ha Esimerkki: Hirvitalousalue RP PO 2 kanta-arvio 3,6 4,3 hirveä/ 1 000 ha metsalehti.fi Since 1960 60 YEARS # Y OU RLIFETIME M A T C H www.kesla.com JUHLAVUODEN ERIKOISMALLI Keslan 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi upea PATU-punainen, loistavasti varusteltu KESLA 203T + 104 -paketti NYT ERIKOISHINTAAN 22 060 € KESLA 203T + 104. Hinta sis. alv 24 %. Tarkempi sisältö myyjältäsi. Hinta voimassa 1.1.-30.4.2020 välillä tehtyihin uusiin tilauksiin. ETUS I 2240 € Myynti: AGCOSUOMI.FI
Kaava voi viedä kemeran Kaavat hämmentävät taajamien lähimetsien ja joskus kirkolta kauempanakin sijaitsevien talousmetsien hoitoa. Metsätilaan kohdistuvat kaavamääräykset kannattaa selvittää ajoissa. Metsätalous saa väistää, kun se kohtaa asutuksen. Kuva metsäisen Jyväskylän vesitornista kohti Kuokkalan kaupunginosaa. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA 9 AJASSA / 9.4.2020
T alousmetsissä mennään metsälain mukaan, mutta kaava-alueilla maankäyttöja rakennuslaki voi syrjäyttää sen. Metsätaloutta saa harjoittaa, mutta kemeratukea ei kaikille kaava-alueen metsille ole tarjolla. Jyväskylän Korpilahdella asuva Jarmo Pietilä sai huomata, että kaupungin aikomus kaavoittaa pudotti hänen maitaan metsätalouden marginaaliin. ”Meillä oli suunnitteilla usean hehtaarin taimikonhoito Korpilahden lähistöllä, ja hankkeesta tehtiin kemerahakemus. Metsäkeskus epäsi tuen, koska osa alueesta kuuluu kaavavaraukseen”, Pietilä muistelee. Hän ihmettelee rajoitusten perusteita. ”Hakkuuta varten saa maisematyöluvan, mutta metsälain mukaista uudistamisvelvoitetta ei ole.” Kaavavarauksen mukaan Pietilän maille valmistellaan asemakaavaa. Kaikkiaan hänen maitaan jäi kaava-alueelle 20 hehtaaria. Äskettäin Pietilä sukupolvenvaihdoksen ja metsät siirtyivät tyttären omistukseen. Yleiskaavalla ei eräpäivää Kaavoituksella suunnitellaan tulevaa maankäyttöä. Rakentamista yksityiskohtaisesti linjaavien asemakaavojen piirissä olevat alueet putoavat automaattisesti metsälain ulkopuolelle, ellei alueita erityisesti ole osoitettu maaja metsätalouden käyttöön. Yleiskaavoituksessa linjataan alueen Jarmo Pietilä menetti kemeratuet, koska hoidettava taimikko sijaitsi alueella, jolle suunnitellaan asemakaavan laatimista. Yleiskaava Jyväskylän pohjoispuolelta maaseutukylästä. Vihreät alueet on varattu maaja metsätalouteen. Ruskeat ja punaiset asutukseen ja palveluja tuotantolaitoksille. tulevaa käyttöä. Osa kaavan määräyksistä rajoittaa metsätaloutta. Ongelmallista on, että kaavan toteuttaminen voi viipyä vuosikymmeniä tai se voi jäädä kokonaan toteutumatta. Yleiskaavan määräykset eivät silti vanhene. Markus Nissinen Hannu Ripatti Airi Mattila Hakkuisiin saatetaan tarvita maksullinen maisematyölupa. Tämä koskee erityisesti ennen toukokuuta 2017 vahvistettuja ”vanhoja” yleiskaavoja, joiden osalta kunnat ovat voineet vapaasti määrittää, milloin lupa tarvitaan. Pahimmillaan maisematyölupa on voitu vaatia jopa kaikilta yleiskaava-alueen hakkuilta. Maankäyttöja rakennuslain uudistuksen mukaan vuoden 2017 toukokuun alun jälkeen valmistuneiden yleiskaavojen metsätalousvaltaisilla M-alueilla perusteella hakkuilta ei enää voida vaatia maisematyölupia. Nyt vanhojen kaavojen lupamenettelyä koetetaan järkeistää Tapion johtamassa työryhmässä. Työryhmä suosittaa, että kunta määrittäisi yhdessä metsänomistajien ja metsätoimijoiden kanssa vähäiset metsänhoitotoimet, joihin ei tarvittaisi maisematyölupaa. Uutta lupakäytäntöä on koeajettu useissa kunnissa. Esimerkiksi Jyväskylän kaupunki edellyttää lähtökohtaisesti lupaa yli hehtaarin avohakkuilta sekä yli kahden hehtaarin kasvatushakkuilta. Tapion työryhmässä on myös haettu keinoja, joilla maisema-arvoja voitaisiin ottaa huomioon normaalissa metsätaloudessa vuorovaikutuksen tai sopimisen keinoin. ”Maanomistaja ja esimerkiksi maiseman vaalimisesta hyötyvä matkailuyrittäjä voivat sopia pelisäännöt jo kaavoituksen alkuvaiheessa. Tällöin kaavoituskin voisi nopeutua”, kertoo työryhmään osallistuva MTK:n metsäasiantuntija Hannu Ripatti. 9.4.2020 / AJASSA 10
11 AJASSA / 9.4.2020 ”Vaikuttamisen paikka on, kun kunta ilmoittaa aloittavansa yleiskaavan valmistelun.” Kysyminen on varmin keino selvittää, mitä kaava sallii tai kieltää, neuvoo Jyväskylän kaupungin kaavoitusasiantuntija, maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski. Hän opastaa metsänomistajia selvittämään metsätilaansa kohdistuvat kaavamääräykset hyvissä ajoin. ”Jos on aikeissa hakkauttaa metsää ensi vuonna, kannattaisi nyt ottaa kaupungin rakennusvalvontaan yhteyttä ja selvittää kaavoitustilanne ja siitä johtuvat rajoitukset.” Vallinkosken mukaan mahdollisten maisematyölupien hakemiseen on syytä ryhtyä pari kolme kuukautta ennen hakkuun aiottua aloittamisajankohtaa. Kysyvä ei kaavoihin kangistu Kaavamääräykset ratkaisevat Metsälaki on voimassa asemaja yleiskaavassa maaja metsätalouskäyttöön varatuilla M-alueilla sekä ja yleiskaava-alueiden virkistysalueilla (V-alueet). M-merkinnän lisämääreenä voi olla Utai Y-kirjain, jotka kertovat, että metsätaloudessa on otettava huomioon ulkoilun tai ympäristönhoidon tarpeita. Näiden lisämääreiden sisältö vaihtelee. Kaavoitukseen perehtynyt Tapion metsäasiantuntija Airi Matila on kerännyt esimerkkejä vaihtelevista kaavamääräyksistä. ”Parhaimmillaan kaavamääräys on selkeä, napakka virke. Pahimmillaan vaikeaselkoinen novelli”, Matila sanoo. Uudenmaan maakuntakaavan MLYkaavamerkinnän saatteena todettiin, että ”alueella pyritään säilyttämään laajat yhtenäiset metsäalueet ja niiden väliset riittävän leveät ja rakentamattomat metsäiset yhteydet”. ”Tämä on hyvä kaavamääräys, koska se ei aseta sitovia velvoitteita”, Matila arvioi. Hankalampi on eräs yleiskaavaluonnos, jossa laajoilla talousmetsäalueilla oli MY-merkintä ja maininta: ”Metsänkäsittelyssä tulee huomioida alueen luontoja maisema-arvot.” ”Mitä tarkoittaa huomioida, ketä määräys velvoittaa? Epäselväksi jää edellyttääkö kaavaa metsälakia järeämpiä luonnonhoitotoimia, myös maisema-arvojen noudattamisen merkitys jää hämäräksi”, Matila kummastelee. Talousmetsä ei tarvitse kaavaa MTK:n metsälinjan kaavoitusasiantuntijan Markus Nissisen mukaan kaavan yksityiskohtien oikominen on erittäin hankalaa, kun kaava on edennyt luonnosvaiheeseen tai se on vahvistettu. ”Vaikuttamisen paikka on, kun kunta ilmoittaa aloittavansa yleiskaavan valmistelun julkaisemalla osallistumisja arviointisuunnitelman (OAS). Siinä vaiheessa maanja metsänomistajien on suorastaan tunkeuduttava mukaan kaavan valmisteluun.” Hänen mukaansa yleiskaavoitus on kohdistettava alueille, joille oikeasti suunnitellaan rakentamista. ”Laajojen metsäalueiden yleiskaavoittamiseen ei sen sijaan ole mitään perustetta. Kannattaa ottaa yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen tai MTK:hon, jos tuntuu, etteivät omat keinot riitä vaikuttamiseen.” Esimerkki turhista kaavoista ovat maaseutukuntien optimistiset yleiskaavat, joissa isoja metsäalueita on varattu teollisuusalueiksi (T-merkintä), vaikka mitään konkreettisia suunnitelmia ei ole. T-alueille ei saa metsänhoidon tukia. S-merkintä voi viedä umpikujaan Hankalimpia kaavamerkintöjä ovat yleisja maakuntakaavojen ylimalkaiset suojeluvaraukset. ”SL-merkintä on selkeä, koska suojelu ja myös maanomistajille maksettavat korvaukset perustuvat luonnonsuojelulakiin”, Nissinen toteaa. Pelkkään S-merkintään perustuvat suojeluvaraukset ovat sen sijaan hankalia. Nissinen kertoo tapauksesta, jonka selvittelyssä tarvittiin MTK:n apua. ”Elyn mukaan hakkuita ei sallittu, mutta korvauksiakaan ei ollut tarjolla, koska S-merkintä ei sitä selkeästi mahdollista. Neuvoivat, että kannattaisi pyrkiä muuttamaan maakuntakaavaa, mikä on käytännössä toivotonta.” Tapaus päättyi lopulta onnellisesti. ”Maanomistaja pyysi apuamme. Tein kirjelmän ely-keskukselle ja vaadin maastokatselmusta. Onneksi alueelta löytyi sen verran luontoarvoja, että se voitiin lunastaa Metso-ohjelmaan ja metsänomistaja saa suojelusta korvauksen.” Mervi Vallinkoski Metsäosaamista mukaansatempaavilta verkkokursseilta Tapion verkkokurssit metsäammattilaisille ja metsänomistajille • Sertiseriffi FSC Toteuttaja • Sertiseriffi FSC Neuvoja • Sertiseriffi PEFC • TAPIO Harvennuskortti • TAPIO Maanmuokkauskortti • Kannattava metsätalous • Istuta laadukkaasti • Laadukas taimikonhoito • Liito-orava metsänkäsittelyssä – verkkokurssi (maksuton) Tutustu tarkemmin ja tilaa haluamasi koulutukset: www.tapio.fi/kauppa Myös ryhmätilaukset! Sinä valitset opiskelupaikan ja -ajan – aloita vaikka heti! Verkko-oppiminen omalla tietokoneella tai älylaitteella on joustava ja toimiva tapa uuden tiedon omaksumiseen. Tapion verkkokurssit on tehty mukaviksi suorittaa. Käsiteltäviin asioihin tutustutaan ammattilaisten laatimien käytännön esimerkkien avulla. Saat uutta osaamista, jolla teet entistä parempia päätöksiä metsätaloudessa. Useimmat kurssit soveltuvat niin metsäalan ammattilaisille kuin metsänomistajillekin. Kurssit ovat avoinna 12 kk avaamisesta. Metsäkustannuksen e-kirjat Painettujen kirjojen ja Ellibsin verkkokaupasta www.ellibs.com oppaiden tilaukset • Tapion taskukirja Verkkokaupasta: • Uuden metsänomistajan kirja www.metsakirjakauppa.fi • Metsäverokirja 2020 • Metsätyypit – kasvupaikkaopas Asiakaspalvelustamme: • Sahaamaan – metsään, taimikkoon ja pihapiiriin puh. 09 315 49 840 • Suotyypit ja turvekankaat – kasvupaikkaopas • Metsäpuiden sienitaudit Sähköpostitse: • Metsänkasvatus – menetelmät ja kannattavuus tilaukset@metsakustannus.fi www.tapio.fi/kauppa
9.4.2020 / AJASSA 12 PUUKAUPPA TUORE PUUKAUPPA TIIA PUUKILA E telä-Suomessa siirrytään parhaillaan talvileimikoista kelirikkoja kesäkohteille. Samalla moni tälle talvelle suunniteltu korjuu jää toteutumatta. Talvileimikoiden korjuuaikojen venähtäminen ensi talvelle heijastuu tuleviin puukauppoihin. ”Käytännössä Etelä-Suomessa on varmaan se tilanne, ettei uusia talvileimikoita paljoa pystytä ostamaan, sillä niin paljon vanhoja puukauppoja on korjaamatta”, arvioi kenttäpäällikkö Pauli Rintala Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:sta. Syynä tavanomaista talvea hiljaisempaan talvileimikoiden korjuuseen ovat paitsi säät myös teollisuuden syksyn hyvät puuvarannot sekä alentuneet puun käyttömäärät. Puun tarvetta ovat vähentäneet sahojen kahdeksan viikkoa kestänyt lakko sekä selluja paperitehtaiden kolmen viikon seisokki. Tilanne on harmillinen paitsi metsänomistajille myös koneyrittäjille. ”Me olemme jääneet kolmasosan siitä, mitä olimme budjetoineet syksyllä tälle talvelle. Tällaisella alalla, jolla me olemme, tilanne on todella vaikea”, kertoo Etelä-Suomesta puuta korjaavan Metsäkonepalvelu Oy:n toimitusjohtaja Timo Tolppa. Oikeus hakata, velvollisuus maksaa Tämän talven hankalia korjuuoloja tasapainottaa kaksi edeltänyttä hyvää talvea. Vanhoja talvikohteita edellisvuosilta ei ole juuri jäänyt korjaamatta. Tästä johtuen puukauppoja ei tänä keväänä ole vanhentunut kuin muutama. ”Tilanne kuitenkin muuttuu, sillä osa korjuuajoista päättyy vasta myöhemmin tänä vuonna, mutta kuitenkin ennen ensi talvea. Jos ensitalvi ei tuo korjuuseen helpotusta, niin silloin vanhenevia kauppoja on valtavasti”, Rintala sanoo. Tavallisesti pystykauppasopimukset ovat kaksivuotisia, talvileimikoissa joskus kolmivuotisia, minkä jälkeen ne vanhenevat. Mitä kaupan vanhentuminen sitten käytännössä tarkoittaa? ”Pystykaupassa myydään puunostajalle oikeus hakata ja korjata tietyn alueen puut sovitun ajan kuluessa. Jos ostaja ei käytä omaa oikeuttaan, niin lähtökohtaisesti ostaja ei vapaudu kauppahinnan maksusta”, Rintala muistuttaa. Ostajalla on oikeus hakata, mutKun korjuu venähtää Korjaamatta jääneet talvileimikot kuormittavat tulevia puukauppoja. Huonosta talvesta huolimatta puukauppoja on vanhentunut toistaiseksi vähän. ”Uusia talvileimikoita ei paljon pystytä ostamaan.” Kelirikkoleimikosta huippuhinta KOHDE: Kelirikkokohteen harvennus SIJAINTI: Kymenlaakso OSTAJA: Suuri saha HAKKUUKERTYMÄ: 614 kuutiota LEIMIKON KOKO: 9,4 hehtaaria MUUTA: Tarjouksia tuli kuusi kappaletta. Loppusuoralle tarjouskilpailussa pääsivät kaksi suurta sahaa. Kohde korjattiin lähestulkoon välittömästi allekirjoituksen jälkeen. Alue oli lannoitettu kymmenen vuotta sitten. HARVENNUS Puutavaralaji määrä m3 €/m3 myyntitulo € Mäntytukki 238 58,00 13?804,00 Mäntykuitu 270 23,20 6?264,00 Mäntypikkutukki 45 25,00 1?125,00 Kuusitukki 13 59,00 767,00 Kuusikuitu 14 24,20 338,80 Kuusipikkutukki 6 25,00 150,00 Koivutukki 9 46,00 414,00 Koivukuitu 19 21,10 402,80 YHTEENSÄ 614 23?265,60 Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,5 2,0 2020 2019 2018 TIIA PUUKILA Paikkakunnilla, joissa talvi on jäänyt lyhyeksi, on siirrytty korjaamaan kovan maan kohteita tavanomaista aikaisemmin. Ostajilla on nyt erityinen tarve kelirikkoja kesäkohteille. Näistä leimikoista kilpaillaan aidosti ja metsänomistaja saattaa saada enemmän tarjouksia kuin tavallisesti. Tämä alkaa näkyä myös puun hinnoissa. ”Nyt jos joskus on se paikka, että leimikko kannattaa kilpailuttaa eikä välttämättä myydä sille samalle tutulle ostajalle, jolle on aina myynyt. Tuntuu, että nyt kaikki ostajat ovat ostamassa”, kannustaa Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala. Moni metsänomistaja on jo rientänyt kilpailuttamaan leimikoitaan. Verkossa toimivan puukauppapaikka Kuution sisäänkirjautumiset ovat lisääntyneet parin viikon sisällä puolella ja tarjouspyyntöjen kuutiomäärä kaksinkertaistunut alkuvuodesta. Osa piikistä selittynee puukaupan hiljaisella alkuvuodella. Kuution toimitusjohtaja Aku Mäkelä arvelee maanomistajilla olevan koronan aiheuttamien poikkeusolojen takia nyt myös enemmän aikaa metsäasioille. Nyt kannattaa kilpailuttaa
13 AJASSA / 9.4.2020 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 54,77 s 58,41 s 42,80 s 17,53 s 19,26 s 16,77 ? 24,44 ? 26,68 Uudistushakkuu s 56,60 s 59,22 s 44,32 s 19,46 s 20,79 s 18,69 ? 27,40 ? 28,40 Harvennushakkuu ? 49,15 ? 51,19 s 38,37 s 16,82 s 17,19 s 16,11 ? 22,68 s 22,96 Ensiharvennus s 37,69 s 40,80 s 13,09 s 12,95 s 12,60 s 18,53 Hankintahinnat ? 56,77 s 57,79 ? 46,78 ? 31,03 s 31,00 ? 31,13 s 36,16 s 35,28 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,26 s 59,91 ? 41,92 s 17,42 ? 19,68 s 17,01 s 24,70 ? 26,39 Uudistushakkuu ? 57,98 s 60,55 s 43,25 ? 18,25 ? 20,93 ? 18,90 ? 25,72 Harvennushakkuu ? 51,47 s 53,98 ? 37,93 s 17,32 s 17,42 s 16,38 s 24,14 s 24,29 Ensiharvennus s 13,00 s 13,41 s 12,74 Hankintahinnat ? 59,58 ? 59,89 s 45,26 ? 31,26 s 32,05 s 31,23 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 56,33 s 59,55 s 42,83 s 17,55 s 18,93 s 16,97 s 25,00 ? 26,93 Uudistushakkuu s 58,07 s 60,29 s 44,20 ? 19,62 ? 20,24 ? 18,61 ? 27,70 s 29,25 Harvennushakkuu s 50,24 ? 52,02 s 37,88 s 17,21 ? 17,03 s 16,77 s 23,94 ? 24,02 Ensiharvennus Hankintahinnat ? 57,87 ? 59,69 ? 46,12 ? 31,19 ? 30,56 ? 30,97 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 52,55 s 55,48 s 42,72 s 17,17 s 17,56 s 16,19 ? 22,75 s 25,16 Uudistushakkuu s 54,37 s 56,63 s 45,19 s 19,38 s 19,23 s 18,57 s 25,41 ? 26,86 Harvennushakkuu ? 47,54 s 47,43 s 38,11 s 16,28 s 16,84 s 15,96 s 21,62 Ensiharvennus s 37,66 s 12,58 s 11,37 s 11,92 Hankintahinnat ? 53,58 ? 55,70 ? 46,62 s 31,05 ? 30,45 ? 30,77 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 54,44 s 55,94 s 17,66 s 17,18 s 25,18 Uudistushakkuu Harvennushakkuu s 46,30 s 45,77 s 16,30 s 15,46 s 21,87 Ensiharvennus Hankintahinnat s 54,02 s 54,32 s 30,55 s 31,60 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 52,38 s 54,76 s 18,24 s 19,44 ? 17,18 ? 25,61 ? 28,02 Uudistushakkuu ? 54,56 ? 56,15 ? 20,40 s 20,84 ? 18,74 ? 28,73 ? 30,33 Harvennushakkuu s 45,56 ? 45,31 s 16,62 s 16,83 s 15,69 ? 22,91 ? 22,33 Ensiharvennus s 12,50 s 11,53 Hankintahinnat s 56,07 s 31,48 s 31,35 ? 31,65 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 47,78 ? 48,61 s 16,30 s 17,37 s 14,65 s 22,48 s 24,54 Uudistushakkuu s 50,47 ? 49,78 ? 19,40 s 20,26 ? 16,55 ? 25,07 ? 25,73 Harvennushakkuu s 43,79 s 42,93 s 14,97 s 14,54 s 13,37 s 21,25 s 20,29 Ensiharvennus Hankintahinnat s 55,57 s 54,46 ? 30,30 ? 30,01 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 46,22 s 47,52 s 17,03 s 15,14 s 21,91 Uudistushakkuu s 49,05 s 49,38 s 20,07 s 18,37 s 23,60 Harvennushakkuu Ensiharvennus s 13,43 s 11,96 Hankintahinnat s 55,29 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 56,11 s 58,69 s 44,30 s 18,03 s 20,21 s 17,32 s 24,22 s 28,98 Uudistushakkuu s 57,50 s 59,48 s 45,73 s 20,18 s 22,32 s 19,25 s 28,64 s 30,81 Harvennushakkuu ? 51,71 ? 52,21 ? 39,73 s 17,72 ? 17,97 s 17,03 ? 23,57 s 24,35 Ensiharvennus s 13,51 s 13,26 s 13,25 Hankintahinnat s 56,36 s 56,55 s 48,08 ? 31,46 ? 31,47 ? 31,31 LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 10–13 keskiarvo Kun korjuu venähtää Moni talvikorjuuleimikko on jäänyt tänä talvena Etelä-Suomessa korjaamatta. Sa m i Ka rp pi ne n ta velvollisuus maksaa. Näin ollen mahdollista ennakkomaksua ei tar vitse palauttaa ja metsänomistaja on periaatteessa oikeutettu vaatimaan myös loppukauppahintaa. Käytän nössä näin pitkälle hyvin harvoin mennään. Yleensä umpeutuneen sopimuksen tilalle solmitaan uu si puukauppasopimus. Velvoittei ta ei kuitenkaan ole. ”Metsänomistajan ei tarvitse suostua kaupan jatkamiseen, sillä käytännössä kyseessä on uusi puu kauppa. On kuitenkin aina huomioi tava, mitä puukaupan ehdoissa on sovittu hakkuuajan mahdollisesta jatkamisesta”, Rintala sanoo. Mikäli puukauppasopimusta pää tetään jatkaa, korjuuajan lisäksi muitakin puukauppaehtoja voidaan hioa. Jos puunhinnat ovat esimer kiksi nousseet edellisen sopimuk sen allekirjoituksesta, neuvottelu on paikallaan. Rämeille mahdollisesti kesälläkin Mikäli talvileimikolle ei päästy tä nä talvena, voi joillakin kohteilla harkita kesäkorjuuta. Joskus hy vä kesä on parempi hetki korjuul le kuin huono talvi. Esimerkiksi rämeet saattavat kuivana kesänä kantaa hyvin. Myös ohutturpei set puustoiset kohteet, joista saa daan runsaasti latvus ja oksamas saa ajourille, voivat olla suvenakin korjattavissa. Kuusta kasvavien korpien suh teen Rintala sen sijaan olisi varo vainen. Kuusten juuret ovat pinnas sa ja alttiita juurikäävälle. ”Korpiin en itse ainakaan antaisi koneen mennä kesällä. Avohakkuu on tietysti asia erikseen, mutta huo nosti kantavien maiden harvennuk sille ei kesällä”, Rintala painottaa. Koneyrittäjien liiton varapu heenjohtaja ja metsävaliokunnan puheenjohtaja Mika Jormakka muistuttaa, että moni leimikko muuttuisi helposti talvikorjuukoh teesta kesäkorjuukelpoiseksi. On gelma saattaa olla tiessä eikä lei mikossa. ”Monta kertaa kohde ohjautuu talvikorjuuksi sen takia, että ties tössä on pätkä tietä, joka ei kanna”, Jormakka sanoo. Mikäli lämpimät talvet yleisty vät, kannattaa metsätiet pistää syy niin. Pieni investointi tiehen saattaa tarjota helpotuksen talvileimikko kauppaan ja korjuuseen.
14 9.4.2020 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat N elostietä etelästä kohti Oulua ajellessa metsiä tarkkailevan kulkijan huomio kiinnittyy väistämättä hieskoivikoihin, joita tuntuu peltojen laidoilla riittävän runsaasti. Huomattava osa metsistä näyttää todella tiheiltä ja osin jo ränsistyviltäkin. Päätelmä on, että jotain varmaan tarttis tehdä, mutta mitä? ”Monet näistä hieskoivikoista ovat syntyneet 1970-luvulla luontaisesti ojituksen seurauksena. Nyt puusto on noin 50-vuotiasta ja metsiä kannattaisi ehdottomasti ryhtyä uudistamaan nykyistä rohkeammin”, vastaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Pentti Niemistö. Hieskoivikoiden uudistamista jarruttanee se, että kuvioiden taloudellinen merkitys koetaan vähäiseksi. ”Hieskoivikot eivät Pohjois-Pohjanmaalla tuota tukkipuuta, joten päätehakkuutulot eivät ole suuret. Kuitupuulle on kuitenkin kysyntää. Koska ränsistyvä hieskoivikko ei tuota enää mitään, on uudistaminen ainoa varteenotettava vaihtoehto”, Niemistö perustelee. Hieskoivun rooli on metsäteollisuuden kuituraaka-aineena merkittävä. Niemistö arvioi, että Suomessa on hieskoivikoita noin puolen miljoonan hehtaarin alalla. Kaikkiaan Suomen metsissä arvioidaan olevan yhteensä 80 miljoonaa kuutiota hieskoivua. Harvennus ei kiihdytä kasvua Vaikka hieskoivikot ovat usein jääneet käytännössä vaille hoitoa, ei metsänhoidossa ole oikeastaan tehty virhettä. ”Harventamattomuus on järkevää etenkin, kun halutaan kasvattaa energiapuuta. Yllättävää on, että myös kuituTurha odotella tukkia Harkittu hoitamattomuus on puhtaissa hieskoivikoissa usein taloudellisesti järkevää. Uudistamisen kanssa ei kuitenkaan kannata viivytellä. Parasta pinossa. Varttuneen hieskoivikon päätehakkuun kanssa ei kannata liikoja jahkailla, sillä tukkipuuta ei ole yleensä luvassa tulevaisuudessakaan. 1. Tee taimikonhoito 4 metrin pituudessa tiheyteen 2 500 runkoa/ha. 2. Harvennukset eivät juuri paranna puhtaan hieskoivikon kasvatuksen taloudellista tulosta. 3. Harvennus on perusteltua, jos hieskoivuverhopuuston alle syntyy luontaisesti tai istutetaan kuusta. 4. Uudista rohkeasti 40–60 vuoden iässä, mutta hyödynnä mahdollinen havupuualikasvos. 5. Mätästys ja kuusen istutus on avohakkuun jälkeen yleensä tuottavin vaihtoehto seuraavaksi puusukupolveksi. Vinkit hieskoivikon käsittelyyn puun tuotos on korkein harventamattomissa hieskoivikoissa. Hieskoivun kasvu ei juuri kiihdy harvennuksen ansiosta, joten ne sopivat myös kuituja energiapuun yhteiskasvatukseen”, kertoo Niemistö. Eteläisemmässä Suomessa rehevillä kasvupaikoilla hieskoivikon harventaminen voi joskus olla perusteltua, jos uudistusvaiheessa on odotettavissa tukkipuuta. ”Harvennus kannattaa myös silloin, jos tavoitteena on saada hieskoivikon alle kuusialikasvos joko luontaisesti tai viljellen. Tällöin koivikko harvennetaan 12–14 metrin pituusvaiheessa 800–1 000 runkoon hehtaarilla”, opastaa Niemistö. Luken pitkäaikaisissa kokeissa on havaittu, että muokkaamattomaan maahan istutetut kuuset lähtevät varsin hyvin kasvuun hieskoivuverhopuuston alla. ”Verhopuuston poiston jälkeen noin 80 prosenttia istutuskuusista on ollut kasvatuskelpoisia.”
15 METSÄSTÄ / 9.4.2020 Pudasjärvellä vuonna 2008 suojuspuuasentoon hakatun hieskoivikon alle on kehittynyt kymmenessä vuodessa luontaisesti hyvä kuusitaimikko. Metsänomistaja Samuli Leppänen lannoitti taimikon rauta-PK-lannoitteella käsin vuonna 2010. Sa m ul i Le pp än en Metsänomistaja on valinnut päätehakkuun ja mätästyksen. Naapuritilalla taustalla päätös hieskoivikon jatkosta on tekemättä. Tiheikön sisästä pilkottavat kuuset puoltaisivat alikasvoksen hyödyntämistä uudistamisessa. Turvemaalla on hieskoivikon päätehakkuun jälkeen edessä maanmuokkaus mätästämällä ja kuusen istutus Suopellolle 1990-luvulla istutettu hieskoivikko on kärsinyt hirvistä ja ravinnehäiriöistä. Käsittelyssä päädyttiin avohakkuuseen jo kolmenkymmenen vuoden iässä. Pudasjärveläinen metsänomistaja ja metsäammattilainen Samuli Leppänen ei näe hieskoivua Koillismaan metsissä ongelmapuuna. ”Turvemailla hieskoivu on merkki maaperän rehevyydestä. Kun typpeä on runsaasti, on metsän kasvupotentiaali hyvä, kunhan ravinnetasapaino laitetaan kuntoon.” Leppänen tähtää hieskoivuvaltaisilla kuvioilla usein luontaiseen uudistumiseen suojuspuuhakkuun kautta. ”Jos metsässä on vähänkin kuusentaimia ennestään, onnistuu luontainen uudistaminen hieskoivikon alle erittäin varmasti ja edullisesti. Olen myös huomannut, että tuhkalannoitus edistää taimettumista.” Puhtaissa hieskoivikoissa Leppänen pitää parhaana mallina yhden taimikonhoidon ja päätehakkuun taktiikkaa ilman harvennuksia. ”Hieskoivun myynti harvennuskuidun hinnalla on taloudellisesti kestämätöntä, koska harvennus ei paranna kasvua, eikä tukkipuuta ole luvassa.” Metsätilan ostajankin kannalta Leppämäen yhteismetsän toiminnanjohtajana työskentelevä Leppänen näkee hieskoivussa hyvää. ”Tila-arviossa hieskoivikot ovat usein kolmoskehitysluokan metsinä, vaikka todellisuudessa ne ovat hakkuukypsiä. Tilan ostaja saa niistä nopeasti hakkuutuloja.” ”Hieskoivu kertoo rehevyydestä” Mätästys ja kuusen istutus Puhdas hieskoivikko kannattaa laittaa nurin 40–60 vuoden iässä. Nyrkkisääntö on, että hoitamaton hieskoivikko kannattaa hakata jo noin 40-vuotiaana, hoidettua metsää voi olla järkevää kasvattaa 55–65 vuotta. ”Jos puusto korjataan kokopuuna energiakäyttöön, päätehakkuu kannattaa tehdä jo 40–45-vuotiaassa metsässä”, sanoo Niemistö. Avohakkuun jälkeen paras vaihtoehto uuden metsän perustamiselle on mätästys, jonka yhteydessä perataan tarvittaessa ojat. Tämän jälkeen mättäisiin istutetaan kuusentaimet. ”Jos hieskoivu on kasvanut kuviolla hyvin, menestyy myös kuusi siinä yleensä viljavuuden puolesta hyvin. Hieskoivujen kannoista syntyvää vesakkoa voi alkuvaiheessa hyödyntää kuusten verhopuustona hallaa vastaan. Tällöin kuusten kasvu kannattaa varmistaa reikäperkauksella.” Pelkän luontaisesti syntyvän hieskoivuvesakon kasvattamista Niemistö ei kuitenkaan suosittele. ”Kuuselle uudistamiseen liittyy riskejä, mutta onnistuessaan tuotto on merkittävästi parempi kuin hieskoivikossa. Ainoastaan silloin, jos vesakko on ehtinyt jo 3–4 metrin pituuteen, voi olla perusteltua kasvattaa uusikin metsä hieskoivusta ja toivoa alle kuusialikasvosta tai istuttaa se hieskoivikon ensiharvennuksen yhteydessä.” Taimikonhoito alentaa korjuukustannuksia Jos puhtaan hieskoivikon kasvatukseen ryhtyy, ja tavoitteena on kuitupuun tuot”Kuitupuun tuotos on korkein harventamattomissa hieskoivikoissa.” taminen, pitää taimikonhoito tehdä puuston ollessa neljän metrin mittaista. Taimikko harvennetaan tällöin noin 2 500 runkoon hehtaarilla. ”Jos taimikonhoito tehdään aiemmin, kantovesat ehtivät vielä venymään kasvatettavien puiden haitaksi. Jos taas taimikonhoitoa lykätään, nousevat kustannukset koivutiheikön raivuussa nopeasti kohtuuttomiksi.” Taimikonhoidolla voidaan vaikuttaa lähinnä päätehakkuuvaiheen korjuukustannuksiin, sillä taimikonhoidon ansiosta päätehakkuumetsässä on aikanaan vähemmän korjuuta haittaavaa riukupuustoa.
tuneilla mailla oli runsaasti varpuja, ennen muuta variksenmarjaa ja kanervaa. Tuskin ne silti muistuttivat kovinkaan paljon nykyisiä harjumetsiä. Kangasmetsät valtaavat alaa Metsät alkoivat karuuntua toden teolla noin 6 000 vuotta sitten, jolloin ilmasto muuttui viileämmäksi ja kosteammaksi. Kuusi levittäytyi länteen ja soistuminen kiihtyi. Tässä vaiheessa syntyivät, tai ainakin yleistyivät, nykyisen tyyppiset kangasmetsät. Metsän pohjaan alkoi kertyä humusta, maat kunttautuivat. Tämä ei ole ristiriidassa Cajanderin teorian kanssa, sillä metsän muuttuminen oli seurausta ilmaston muutoksesta. Kostea ilmasto kiihdytti huuhtoutumista: metsämaan ravinteet karkasivat vähitellen vesiin. Vaikka rapautuminen irrotti koko ajan uusia ravinteita maaperän kivennäisaineksista, maa karuuntui koko ajan. Luontainen pitkän aikavälin kehitys johtaa kosteassa ilmastossa yhä vain karumpiin metsiin. Ihminen rehevöittää Metsätyyppeihin perustuvaa metsien kartoitusta on tehty jo toista sataa vuotta. Sinä aikana metsät ovat muuttuneet keskimäärin hiukan “paremmiksi”, päinvastoin kuin mitä luontainen huuhtoutumiskehitys edellyttäisi. Valtakunnan metsien inventointien mukaan kuivahkot kankaat ovat niukentuneet miljoonalla hehtaarilla ja vastaavasti tuoreet MUUTTUUKO METSÄTYYPPI? Metsien kasvupaikkaluokittelu perustuu yli sata vuotta vanhaan teoriaan. A. K. Cajander piti metsätyyppejä pysyvinä, mutta ovatko ne sitä? Lehtomainen kangas vai lehto? Rajat metsätyyppien välillä ovat liukuvia. Tässä varpujen puuttuminen kääntäisi näkemystä lehtojen suuntaan. uistan nuoruudestani, kuinka Miehikkälän Savankankaalla oli valkeina hohtavia poronjäkälikköjä, jotka edustivat jäkälätyypin kangasta. Nyt samat paikat ovat pullollaan kanervaa ja puolukkaa; poronjäkäliä on vain vähäisinä laikkuina sammalten keskellä – siis kanervatyyppiä. A. K. Cajander loi metsätyyppiteoriansa sata vuotta sitten tutustuttuaan Pohjois-Venäjän ja Siperian metsiin. Siellä hän päätyi käsitykseen, että samanlaiselle paikalle samanlaisessa ilmastossa kehittyy samanlainen kasvipeite. Hän luokitteli taigan metsäkasvillisuuden metsätyypeiksi ja nimesi ne vallitsevien lajien mukaan. Näin syntyivät tutut puolukkaja mustikkatyypit. Metsätyyppiteorian perusajatus on, että fysikaaliset kasvutekijät, maaperä ja ilmasto, määräävät, millainen kasvipeite kullekin paikalle kehittyy. Häiriönkin – metsäpalon, myrskyn tai hakkuun – jälkeen metsä palautuu entiselleen tietynlaisen kehityksen, sukkession, mukaan. Välivaiheet voivat olla monenlaisia, mutta lopputuloksena on aina samanlainen metsä, kliimaks. Cajanderin ajatus oli, että metsätyypit ovat pysyviä. Mutta ovatko ne? Useat havainnot ovat osoittaneet, että metsätyyppi ei ole aivan näin vakaa. Pitkien aikojen – vuosituhanten – mittaan tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttaa metsä itse. Maaperä ja sen ravinnetila muuttuvat, havupuut ja sienet tuottavat yhdessä paksun kuntan, joka sitoo metsän hiiltä, rajoittaa ruohojen ja muiden kasvien menestystä, muuttaa ravinneja vesitaloutta. Sen lisäksi ulkoiset tekijät – nyt esimerkiksi ravinteiden kaukokulkeutuminen ja ilmaston lämpeneminen ja siihen liittyvät ilmiöt muuttavat metsien kasvua ja lajistoa – mutta senhän Cajander otti huomioon ”elleivät olosuhteet muutu”. Muinaiset lehdot Kymmenisen vuosituhatta sitten päättynyt jääkausi loi Suomen maaperän. Jäätikkö raastoi kallion ja levitti kiviaineksen kaiken kattavaksi moreenipeitteeksi. Jäätikköjoet loivat moreenin päälle harjuja, meren ja suurten järvien aallokko lajitteli moreenia, ja rakensi omia rantakerrostumiaan. Meren ja järvialtaiden pohjaan kerrostui savikoita, jotka maan kohotessa paljastuivat. Maan kohoaminen jatkuu yhä, joten maaperä on maan eri osissa eri-ikäistä. Kaakossa on seutuja, jotka ovat olleet veden pinnan yläpuolella 12?000 vuotta. Suoraan jään alta paljastunut moreeni oli muutoin runsasravinteista, mutta typpiyhdisteitä siinä ei ollut. Aluksi kasvipeite oli aromaista, ja vasta vuosikymmenten tai satojen kuluttua maa peittyi metsään. Jääkauden jälkeen ilmasto oli lämmin ja kuiva. Tuolloiset metsät olisivat nykyisen metsätyyppiluokittelun mukaan olleet lähes kaikki lehtoja, vaikka pääpuuna usein olikin mänty. Ruohot ja heinät peittivät maan. Ilmeisesti vain huuhtouSEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuvat 16 9.4.2020 / METSÄSTÄ
Tuoreilla kankailla valtapuuna on usein kuusi, jonka neulaskarike hajoaa hitaasti ja happamoittaa maan. kankaat ja lehtomaiset kankaat ovat runsastuneet. Ilmaston ohella muutkin tekijät vaikuttavat maan kasvuominaisuuksiin ja ravinnetasapainoon. Kotiseutuni jäkäläkankaiden katoamiseen syynä on ollut ihminen. Lähellä olivat Pietari miljoonine asukkaineen ja Viron palavan kiven voimalat. Tuulet toivat Kaakkois-Suomeen hapattavia rikkiyhdisteitä, mutta onneksi myös niitä neutraloivia kalkkihiukkasia. Ilmavirtausten mukana kulkeutuu typpiyhdisteitä kauempaakin. Kaikkialle Etelä-Suomeen lankeaa ilmasta typpeä vuosittain 1–2 kiloa hehtaarille. Se on osaltaan rehevöittänyt metsiä. Mitä on edessä? Vaikuttavatko myös metsänkäsittelytavat maaperän ravinnetilaan ja sitä kautta metsätyyppiin? Onko jatkuva kasvatus maaperän ravinnetaseen kannalta parempi vai huonompi kuin aromaisten uudistusvaiheiden ja tuuhean metsän vuorotteluun perustuva metsätalous? Eroja on ainakin huuhtoutumisessa, humuksen hajoamisessa, ravinteiden kierrossa, maaperän lämpöoloissa, kasvipeitteessä, mutta mikä on niiden pitkäaikainen vaikutus? Puuston, kenttäja pohjakerroksen sekä itse maan välillä on niin monenlaisia vuorovaikutuksia, että eri käsittelytapojen pitempiaikaisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Ken elää, se näkee. Se ainakin on selvää, että metsätyypit eivät ole niin yksioikoisen pysyviä kuin Cajander esitti. Toisaalta muutokset ovat niin hitaita, että metsätyypit (tai niistä soveltaen luotu kasvupaikkatyypittely) soveltuvat kyllä metsätalouden suunnittelun pohjaksi. Entä ilmastonmuutos? Moni kuvittelee, että ilmaston lämmetessä metsämme muuttuvat lehtipuuvaltaisiksi ja jalot lehtipuut yleistyvät. Maalla on kuitenkin pitkä muisti. Kangasmetsien hapan neulaskarike ja sitä lahottavat sienet ovat synnyttäneet paksun ja happaman humuskerroksen, joka ei kelpaa jalojen lehtipuiden itämisalustaksi. Ongelmana ei ole pelkkä happamuus. Humuskerroksen läpi valunut hapan vesi on uuttanut mineraalimaasta kaliumin ja kalsiumin ja osan forforistakin; osa fosforista on sitoutunut kasvien kannalta käyttökelvottomiksi rautaja alumiiniyhdisteiksi. Siksi eteläiset lehtipuut leviävät laikuittain vain sinne, missä maaperä on sopivaa. Karut kangasmetsäselänteet jäävät kuusen ja männyn valtaan. Sekapuuna koivukin pitää pintansa. Puolukkatyypin eli kuivahkon kankaan metsätkin ovat menettäneet osuuttaan metsien pinta-alasta tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden hyväksi. ”Vuosituhanten mittaan tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttaa metsä itse.” Karuimmilla soraja hiekkakankailla maata kattaa yhtenäinen jäkälämatto. Karukkokankaat ovat alun perinkin olleet Etelä-Suomessa harvinaisia. 17 METSÄSTÄ / 9.4.2020
18 9.4.2020 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA MARIA KARUVUORI, teksti ja kuvat A rkkitehti, ympäristösuunnittelija Kari Silfverbergin tie on vienyt Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston kautta töihin Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoon ja kaupungin ympäristökeskukseen, ulkoministeriön kehitysyhteistyötehtäviin, Addis Abeban yliopistolle ja moniin muihin paikkoihin. Silfverberg on osallistunut erilaisiin kansainvälisiin metsäja ympäristöprojekteihin sekä töiden puolesta että vapaaehtoisena. Erityisen tutuksi on tullut Afrikka. Tänä vuonna on syntymässä ilmastonmuutosta ja metsiä käsittelevä tietokirja, jota Silfverberg kirjoittaa yhdessä yhdeksän muun asiantuntijan kanssa. Projektiin saatiin Koneen säätiön apuraha, ja sen on tarkoitus kattaa metsityksen mahdollisuuksia Suomesta Saharaan. ”Kiinnostus metsäaiheisia kirjoja kohtaan on kasvanut. Tällaista kirjaa, jossa koko maapallon laajuisesti käsiteltäisiin ilmastometsitystä ja metsien hiilinieluja, ei silti ole vielä näkynyt.” Metsäprojekteissa on maasta ja maanosasta riippuen erilaisia poliittisia ja taloudellisia haasteita. Silfverbergin mukaan puiden istutuksiin suhtaudutaan kuitenkin yleensä myönteisesti, kunhan rahat löytyvät jostain. Esimerkiksi Etiopiassa istutettiin viime kesänä yhden viikonlopun aikana 300 miljoonaa puuta, ja pääministerikin oli mukana talkoissa. ”Se oli komea veto Etiopialta. Luuletko, että Suomessa saataisiin istutettua niin monta puuta, jos pääministeriltä tulisi käsky? Ei se onnistuisi.” Haasteena erityisesti Afrikassa on puuntaimien kastelu, joka tulee kuivilla alueilla kalliiksi. Hyviä kokemuksia on kuitenkin esimerkiksi agroforestrystä eli peltometsätaloudesta. ”Peltometsitys on yleistymässä varsinkin Sahelin alueella. Tropiikissa aurinko paistaa ylhäältä, ja puun varjostus on niin pieni, ettei se haittaa ruokakasvien kasvamista,” Silfverberg sanoo. ”Suomessa puiden varjostus on yksi tekijä, joka vähentää kiinnostusta peltometsiin. Mutta voisihan sitä täälläkin joku pienillä puilla kokeilla.” Vesurihommissa nuorena Metsätyöt Silfverberg oppi jo partiopoikana. Metsäntutkimuslaitoksella oli Inarin Kaamasessa operaatio nimeltä Metsäraja, jossa istutettiin mäntyjä puurajan pohjoispuolelle. Myös Nuuksion metsissä tuli liikuttua yhdessä veljen kanssa. ”Vesurihommat opin 15-vuotiaana, Tietokirjoja ja taimikonhoitoa Ilmastonmuutoksen myötä metsätieto ja -taito kansainvälistyy. Se näkyy myös Kari Silfverbergin metsätilalla Ikaalisissa. Kari Silfverberg osti oman metsätilan parikymmentä vuotta sitten. Hän on istuttanut metsäänsä uusia havupuulajeja, jotka toivon mukaan kestävät muuttuvaa ilmastoa suomalaista kuusta paremmin. Kuva otettu Viikin arboretumissa. Balsamipihta on viihtynyt hyvin myös pirkanmaalaisessa metsässä. Ikaalinen
19 METSÄSTÄ / 9.4.2020 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Viime aikoina Silfverberg on ollut mukana aurinkouunien kehittelyja koulutushankkeessa Keniassa. Aurinkouunilla on kesäisin käyttöä Suomessakin. Kuva Silfverbergin kesämökiltä Pirkkalasta. Ka ri Si lfv er be rg Ikaalisten metsätila on enimmäkseen mäntyvaltaista kangasmaastoa. Seutu sijaitsee ylängöllä noin 150 metriä merenpinnasta. Ka ri Si lfv er be rg kun olin yhden kesän Pihlajavedellä kesähommissa Serlachiuksen metsässä. Siellä oli ollut iso avohakkuu, ja vesurilla piti sitten harventaa koivupuskaa. Se oli aika hikistä hommaa,” Silfverberg kertoo. 60-luvulla metsätöistä maksettiin niukasti, ja palkka laskettiin hehtaarimäärän mukaan. ”Se oli ensimmäinen kesätyöpaikkani. Olimme metsällä veljen ja yhden koulukaverin kanssa.” Oma metsä opettaa Vuonna 2001 Silfverberg osti oman 16 hehtaarin metsätilan Ikaalisista, Juhtimäen kylästä. Isältä jäi hieman perintörahaa, ja Silfverberg kaipasi käytännön tekemistä.Metsätilallaan Silfverberg on nähnyt, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa käytännössä. ”Vuosissa on ollut vaihtelua, mutta kahdessakymmenessä vuodessa kasvukausi on pidentynyt arvioni mukaan ainakin kahdella viikolla.” Silfverberg on istuttanut metsäänsä puulajeja, joiden pitäisi kestää ilmastonmuutosta kotimaista kuusta paremmin. Kokeiltu on muun muassa douglaskuusta, siperianpihtaa, siperian lehtikuusta, hemlokkia, sembramäntyä ja kontortamäntyä. Myös tammea Silfverberg on istuttanut terhoista jo noin parituhatta kappaletta. Omalta kotipihalta Vallilassa hän on kerännyt vuorijalavan siemeniä ja esikasvattanut niistä itse taimia. Muuten puuntaimet on hankittu pieniltä tarhoilta ja Arboretum Mustilasta. ”Olen huomannut, että ainakin douglaskuusi viihtyy tilallani hyvin. Tänä keväänä ajattelin kokeilla istuttaa pyökkiä.” Kiinnostus metsiin kasvaa Silfverberg arvelee, että hänen kaltaisiaan harrastajametsänomistajia on Suomessa entistä enemmän. Metsänomistuksen tulevaisuus riippuu kuitenkin politiikasta. Jos metsätiloille määrättäisiin kiinteistövero, loppuisi Silfverbergin mukaan myös harrastajametsänomistus. ”Tiedän, että eduskunnassa jotkut ovat tällaistakin esittäneet.” Metsätilaa pitää harrastelijankin hoitaa jonkin verran. ”Ei se metsä kasva, jos ei ollenkaan harvenna. Silloin hiilinieluvaikutuskin jää olemattomaksi.” Silfverberg on saanut harvennushakkuista myös jonkin verran tuloja, joilla hän on kattanut taimien hankkimisesta koituvia kuluja. Lisäksi metsätilalla olisi odottamassa puutavaraa rakennusprojekteja varten. Silfverberg on saanut metsätöihin kaveriksi myös majavia, joita on istutettu läheiseen Seitsemisen kansallispuistoon. ”Täytyy sanoa, että majavat ovat puutöissä todella taitavia. Ne olivat tiheältä alueelta kaataneet pari isoa haapaa maahan asti, niin etteivät puut jääneet konkeloon. Joskus ihmettelen, miten ne niin taitavia ovatkin.” ”Tänä keväänä ajattelin kokeilla istuttaa pyökkiä.” Tavanomaiset enemmistöpäätökset aiheuttavat monessa elämäntilanteessa kohtuutonta haittaa vähemmistöön jääneille. Klassinen esimerkki koskee Paavoa, Kallea ja Pekkaa, jotka lähtevät retkelle niin, että jokaisella on mukanaan hyvät eväät. Aluksi päätetään Paavon ja Kallen äänin Pekan jäädessä vähemmistöön, että ensiksi nautitaan yhdessä Pekan eväät. Niiden loputtua Paavo ja Kalle päättävät edelleen äänin 2–1, että jatkossa jokainen käyttää omia eväitään. Tarina on tuskin syy siihen, että vakiintuneen käytännön mukaan muutaman hengen tai isommatkin epäviralliset kokoonpanot voivat tehdä vain yksimielisiä päätöksiä. Monesti ajatellaan, että esimerkiksi jos metsätiellä on osakkaita vain muutama, virallisen tiekunnan perustaminen on turhaa. Jos osakkaat pääsevät helposti yksimielisyyteen tieasioista, hyvää käytäntöä voi toki jatkaa. Kokemus kuitenkin osoittaa, että osakkaiden vanhentuessa, perustajaosakkaiden perillisten tultua mukaan ja erityisesti tilojen vaihtaessa omistajaa asioiden hoito alkaa kärsiä, jos osakkaat eivät ole järjestäytyneet. Yksikin erimielinen osakas saattaa aiheuttaa, ettei tietä pystytä pitämään kunnossa, vaan sen annetaan rappeutua. Jos enemmistö haluaa hoitaa kunnossapitoa osittain talkoilla, se ei voi pakottaa erimielisiä mukaan tai esimerkiksi vaatia heiltä korvausta osallistumattomuudesta. Tiekunnaksi järjestäytyneet osakkaat voivat sitä vastoin tehdä enemmistöpäätöksiä. Jos vähemmistöön jäänyt kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, hänellä on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta oikaisuvaatimuksella ja viime kädessä jopa tehdä moitekanne käräjäoikeuteen. Uusi yksityistielaki (2019) antaa selkeät ohjeet eri mahdollisuuksista muutoksenhakuun. Tiekunnan toiminta ei halvaannu, vaikka täydellistä yksimielisyyttä ei tieosakkailla olisi. Yksi syy perustaa järjestäytynyt tiekunta on, että Maanmittauslaitoksen yksityistietoimituksessa kiinteistörekisteriin tulee yksiselitteinen merkintä, mitkä kiinteistöt antavat tieoikeuden (rasitetut kiinteistöt) ja mitkä kiinteistöt ovat edunsaajia (oikeutetut kiinteistöt). Perustajaosakkaat ehkä vielä muistivat, mitä tuli sovituksi aikoinaan suullisesti tai kirjallisesti siinä paperissa, joka on hävinnyt vuosien mittaan. Muille vain kiinteistörekisteriote on oikea paikka katsoa, miten leveäksi tie on sovittu, missä se sijaitsee ja mitä kiinteistöjä asia koskee. Mikä on syy siihen, että kaikista hankaluuksista huolimatta järjestäytymättömiä metsäteitä on Suomessa ilmeisesti paljon? Valistunut arvaus on, että pelätään tietoimituksen kustannuksia. Nykyisin käytetään kiinteää hintaa, jonka suuruus määräytyy rasitettujen rekisteriyksiköiden lukumäärästä, tien pituudesta ja tieosakkaiden lukumäärästä tieyksikkölaskelmaa tehtäessä. Parilla tonnilla selviää keskikokoisesta manööveristä. Hintaa vielä alentaa, jos osakkaat ovat tehneet kirjallisen sopimuksen kaikista tietoimituksessa päätettävistä asioista. Siihen verrattuna, mitä tulevien sukupolvien riitely asianajajien avulla maksaisi, tietoimitus on siis pikkujuttu. Tien osakkaiden kannattaa järjestäytyä Tieosakkaiden järjestäytymättömyys alkaa yleensä näkyä pusikoitumisena.
20 9.4.2020 / METSÄSTÄ Fakta KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija H usqvarna 535 iFR on ensimmäinen oikeasti metsän raivaukseen sopiva akkuraivuri. Se on suunniteltu yhdistelmälaitteeksi, jolla suoriutuu taimikonhoidosta ja pihapiirin siistimishommista. Kulmavaihde on ruohoraivurista, mutta sahaa sillä vesakkoakin. Vakiovarusteina ovat metsäja kolmioterä sekä siimaleikkuri sekä niihin sopivat sektorisuojat. Duo Balance 55 -vakiovaljaat eivät ole häävit, mutta raivurisetin kokonaishinnan huomioon ottaen kunnolliset Trio Balance -valjaat lohjennevat kaupantekijäisiksi. Akkuja laturi eivät sisälly sahan hintaan. Akun kesto on yhä pullonkaula, mutta palataan siihen tuonnempana. Valmistajat eivät edelleenkään ilmoita akkulaitteidensa tehoja. Ruotsalaisella Skogsforum-verkkosivustolla akkumoottorin tehoksi arvioitiin 1,5 kilowattia. Keskikokoisten bensaraivurien moottorien teho on reilut kaksi kilowattia. Sähkömoottorin sitkeys ja ilmiömäinen kiihtyvyys luovat kokoistaan tehokkaamman vaikutelman. Terän kehänopeus on samaa luokkaa bensaraivureiden kanssa. 535 iFR:n puhti piisaa ripeätahtiseenkin vesakonniittoon varhaisperkauksilla. Sillä suoriutuu myös taimikonhoidosta, kun kaadettavien puiden läpimitta on enintään viisi senttiä. Isoilla puilla terää tosin pitää painaa puuhun hitaammin kuin bensaraivurilla. Muuten terä jumii ja pysäyttää moottorin. Kuulonsuojat yhä tarpeen Käyttötuntuma on samankaltainen kuin bensasahalla, vaikka pärinä puuttuukin. Akkusahassa ei ole kytkintä eikä sähkömoottori käy tyhjäkäyntiä, mutta terä jää pyörimään vapaasti, kun moottori on pysähtynyt. Ilman kuulosuojaimia ei metsään voi mennä, koska leikkaavan terän kirskahdukset ovat kipeää kuultavaa. Myös suojalasit tai kypärän verkkovisiiri ovat tarpeen. Akulla varustettuna saha painaa runsaat seitsemän kiloa. Käytettävyydeltään se on hyvä. Tosin etusormella paineltava ”kaasuliipaisin” on turhan jäykkä. Lisäksi oikean käden kahva on niin paksu, että pienikätinen joutuu kurottelemaan liipaisimelle, mikä sekin aiheuttaa turhaa rasitusta. Husqvarnan tehokkaimman, Bli 300 -akun kapasiteetti on 9,4 ampeerituntia ja jännite 36 volttia. Sahaa voi käyttää kolmella eri tehoalueella. Täydellä teholla akku riittää 40–45 minuuEnsimmäinen metsään sopiva akkuraivuri Huskun akkuraivuri on mukava peli, mutta sahakaupan kassalla kouraisee. HUSQVARNA IFR535 ? ? Akun jännite 36 V ? ? Paino ilman akkua 4,5 kg ? ? Paino Bli300 akulla varustettuna 7,2 kg ? ? Suositushinta 649 euroa (ei sisällä akkua tai laturia) ? ? Suositeltu akku BLi 300 ? ? Kapasiteetti 9,4 Ah ? ? Akun suositushinta 349 euroa ? ? Suositeltu laturi QC 330 ? ? Laturin hinta 129,90 euroa ? ? Saha, kolme BLi 300 akkua ja laturi. Suositushinnoin yhteensä 1825 euroa, sisältää alv:n. Plussat ja miinukset + helppokäyttöisyys + teho vrt odotukset – ”kaasuliipaisimen” jäykkyys – hinta Husqvarna iFR35 osoittautui yllättävän tehokkaaksi varhaisperkauksilla. Oikean käden kahva on niin iso, että ”kaasuliipaisinta” joutuu kurottelemaan, mikä rasittaa kättä ja sormia. tin tauottomaan raivaamiseen. Säästöasennossa akku kesti 50 minuuttia – tällöinkin teho riitti varhaisperkaukseen. Kokeessa sahailimme suunnilleen nollakelissä. Kesällä virtaa riittänee hieman pidempään. Vakiolaturilla (QC 330) tyhjän Bli 300 -akun lataaminen kesti tunti kaksikymmentä minuuttia. Kassalla tekee kipeää Rauhakseen raivaava pystyisi kolmella akulla sahaamaan arvioilta viisi tuntia. Eväsja viilausja tuumaustauot mukaan laskien työpäivälle kertyisi tällöin mukavasti mittaa. Akkuraivailun pahin pullonkaula on sahakaupan kassa. Suositushinnoin laskien kolmella akulla ja laturilla varustetun paketin verollinen hinta kohoaa yli 1 800 euron. Tosin ainakin akkuja näyttää nettikaupoista löytyvän suositushintaa halvemmalla. Hinta on kova, vaikka muistaisikin, ettei akkusahurin tarvitse maksaa bensasta. Veikkaan, että osa metsäänsä raivailevista innostunee akkuraivurista. Sen vahvin valtti on varma käynnistyvyys. Akkusaha lähtee aina käyntiin napista painaen, kunhan virtaa riittää.
SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 72 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto Suomen suurin metsäalan verkkokauppa! Kampanjat voimassa 15.4. asti. Nyt ilmaiset toimitukset! Ei koske jakopaketteja eikä Posti Rahti toimituksia 295 ,00 STIHL MS 180 C-BE Tilavuus: 31,8 cm³ / Teho: 1,4 kW Ketjujako: 3/8" / Paino: 4,5 kg 349 ,00 STIHL MS 194 C-E Tilavuus: 31,8 cm³ / Teho: 1,4 kW Ketjujako: 3/8" / Paino: 3,6 kg 589 ,00 STIHL MS 241 C-M Tilavuus: 42,6 cm³ / Teho: 2,3 kW Ketjujako: 3/8" / Paino: 4,5 kg 389 ,00 STIHL MS 231 Tilavuus: 42,6 cm³ / Teho: 2,0 kW Ketjujako: 3/8" / Paino: 4,8 kg 639 ,00 STIHL MS 201 C-M Tilavuus: 35,2 cm³ / Teho: 1,8 kW Ketjujako: 3/8" / Paino: 4,0 kg 639 ,00 STIHL MS 261 C-M Tilavuus: 50,2 cm³ / Teho: 3,0 kW Ketjujako: .325” / Paino: 4,9 kg 849 ,00 STIHL FS 460 C-EM K M-Tronic ja ErgoStart Paino: 8,4 kg Teho: 2,2 kW Tilavuus: 45,6 cm³ 99 ,00 POTTIPUTKET 38-75 mm alk. 37 ,90 BCC TAIMIVAKKA Hihnasarjalla 39 ,90 PELTOR H700 Kypäräpaketti STIHL moottorija raivaussahat vaikka kotiin toimitettuna! 949 ,00 STIHL FS 490 C-EM K M-Tronic ja ErgoStart Paino: 9,2 kg Teho: 2,4 kW Tilavuus: 51,6 cm³
22 9.4.2020 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Äkkiseltään ison kaivinkoneen puomiin kiinnitetty Risupeto-koura ei näytä metsänhoidon pelastajalta vaan tunnottomalta rouhijalta – ja juuri siksi koneella onkin edellytykset toimia kannattavasti yllättävänkin pienirunkoisissa tiheiköissä. Työskentelytapaa voi kuvata ahmimiseksi. Pystyasennossa olevat kaksi vetorullaa kahmivat kouran eteen tulevia rankoja jatkuvasti pyörivien kiekkoterien väliin, jotka katkovat rankoja. Lisäksi pyörivät vetorullat ahtavat katkaistut rangat kouran sisälle. Kun rankoja on kourassa riittävästi, terien ja vetorullien pyörimissuunta käännetään, jolloin rankanippu putoaa maahan kourakasaksi. ”Suunnilleen seitsemästä nipusta tulee kiintokuutio puuta”, kertoo Risupedon kehittänyt iitRisupeto uhkaa rästitaimikoita Luvassa on kone, jolla hoitamatta jääneitä taimikoita voi kannattavasti korjata energiapuuksi. RISUPETO ? ? jatkuvatoimiset leikkuuterät ? ? tulevan esisarjamallin paino n. 800 kg ? ? alustakone 20 tonnin New Holland kaivinkone ? ? puomi jatkovarrella, ulottuvuus 10 metriä ? ? kone toimii 20 metrin ajouravälillä ? ? valmistaja Metsä ja Metalli Jani Karvanen ? ? hinta: ei vahvistettu Fakta 360 astetta, joten, kouralla pystytään keräämään puita myös jäävien puiden takaa”, Karvanen toteaa. Risupedon prototyyppiä on käytetty 5 000 tuntia. Ensi kesän aikana on tarkoitus tehdä kahden, kolmen koneen esisarja, jolle on jo ostajat tiedossa. Karanneisiin taimikoihin Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha Laitila on mitannut Risupedon tuottavuutta pelloreunojen ja tienvarsien niitossa. Alustavien tulosten perusteella Laitila arvioi, että Risupedolla voitaisiin kannattavasti harventaa hoitamatta jääneitä tiheiköitä. Harvennuskustannus tulee katettua energiapuun myyntitulolla ja kemeratuilla. ”Risupeto on tehokkaimmillaan hyvin tiheiden 5–8-metristen varttuneiden taimikoiden ja nuorten metsien hoidossa. Tuottavuus on parhaimmillaan, kun poistettavat rangat voidaan kerätä kokopitkinä, eikä koneelta kulu aikaa niiden katkomiseen.” tiläinen Jani Karvanen. Tunnottomuudestaan huolimatta Risupeto pystyy yllättävänkin tarkkaan työskentelyyn. Karvanen näyttää, kuinka kone on katkaissut kaksihaaraisesta koivusta toisen haaran vaurioittamatta toista, viiden sentin etäisyydellä olevaa haaraa. ”Sahatai giljotiinikouralla ei pystyisi samaan.” Kaivinkoneen puomiin Risupeto on suunniteltu käytettäväksi kaivinkoneen puomissa. Prototyypin alustana on 20-tonninen kone, mutta tulevan esisarjan kourat tehdään kevyemmiksi, joten alustaksi riittänee muutamaa tonnia kevyempi telakaivuri. ”Kouran teho perustuu siihen, että sitä voidaan työntää voimalla vesakon läpi. Se onnistuu vain kaivinkoneella.” Hänen mukaansa harvennuksella kone pystyy työskentelemään 20 metrin välein olevilta ajourilta. Risupetoa varten kaivinkoneen puomiin liitetty puolentoista metrin jatkovarsi pidentää ulottuvuuden kymmeneen metriin ajouralta. ”Jatkovartta voidaan kääntää Risupeto on parhaimmillaan ylitiheiden, 5–8-metristen metsien harventamisessa. Kauttamme on saatavilla myös Panasonic -laitteet vaativaan maastotyöhön. 2,3 miljoonaa hehtaaria TAPIO ForestKIT käyttäjiä ovat: • Metsäpalveluyrittäjät • Kaupungit ja kunnat • Yhteismetsät • Oppilaitokset • Metsäsijoittajat • Ammattimaiset metsänomistajat OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi / 050 434 4802 tai ForestKIT asiakaspalvelu / 050 434 9540. METSÄAMMATTILAINEN Hanki markkinoiden monipuolisin metsä tietojärjestelmä metsävarojen hallintaan ja metsäpalveluiden tuottamiseen. Palveluun sisältyy kattavat taustakartta-aineistot sekä asiantun teva käytöntuki. www.tapio.fi/forestkit Katso esittelyvideo! Maastotiedon keruu ja päivitys Koealatoiminto Kuviorajojen muokkaus Monipuoliset taustakartta-aineistot Mahdollisuus offline-työskentelyyn Lisäosista voit valita juuri sinun tarpeisiisi soveltuvat: • FORESTKIT GO maastotyöhön • FORESTKIT VALUE tila-arvioiden laadintaan • FORESTKIT WORKS metsätöiden ohjaukseen • FORESTKIT CONTRACT sopimusten hallintaan • IPTIM metsien käsittelyn optimointiin • TAPIO METSÄNHOITOKORTISTO ajantasainen metsätietopalvelu • UUTTA: rajapinta PiiMega® ForestPro -metsäjärjestelmään M E T S Ä J Ä R J E S T E L M Ä A M M A T T I L A I S E L L E
23 METSÄSTÄ / 9.4.2020 Sarjassa kerrotaan Metsälehden ilmoituksista vuosien varrella. Mainosten kertomaa 1948 keskuksen tutkija Juho Matala. ”Tässä vaiheessa raivaisin hirviltä karkuun kasvaneita hyvälaatuisia puita haittaavat puut pois. Alemman mäntytaimijakson osalta hirvituhoriski jatkuu edelleen, sillä ne ovat nyt ’parhaassa’ syöntimitassa. Jos tulee paksuluminen talvi ja hirvet kertyvät tälle alueelle, voi tuho kohdistua jatkossa niihin.” Jos metsänomistaja ei ole innokas investoimaan aikaa tai rahaa taimikon laatuharvennukseen, voisi kyseeseen tulla myös vaihtoehto olla tekemättä mitään. Tällöin kaikkien puiden annettaisiin kasvaa rauhassa seuraavat kymmenen vuotta, jolloin päästäisiin kenties tekemään energiapuuharvennus. Harvennusten tukkikertymä laskee Matala huomauttaa kohteen olevan hyvä esimerkki siitä, että hirvituhon riski vaikeuttaa huomattavasti metsänhoitotoimista päättämistä. Lisäksi toimenpiteitä joutuu ajoittamaan puuston kasvatuksen kannalta epäedullisesti. ”Taloudelliset haitat tulevat kalliimpana taimikonhoitona, koska sitä joudutaan myöhästyttämään tai tekemään useassa vaiheessa. Lisäksi ensiharvennuskertymä jää pieneksi ja myöhemmissä harvennuksissa tukkia kertyy vähemmän kuin ilman hirvituhoja kertyisi.” Päätehakkuuseen alueelta löytyy edelleen tarvittava määrä tukkirunkoja. Niistäkin osaan jäänee tyvitukkiin piileviä vikoja, jotka voivat mittausteknologian kehittyessä koitua metsänomistajan maksettavaksi. Tänä päivänä laskun näistä vioista maksaa sahuri. Metsänomistaja maksaa laatutappiot Näkymä hirvituhoalueella on muuttunut kolmessa vuodessa metsäisemmäksi, mutta lähempi tarkastelu paljastaa totuuden. Tältä näytti hirvituhoalueella maaliskuussa 2017 Metsäkeskuksen Juha Siekkisen mitatessa taimikkoon aiheutuneita tuhoja. Tämän vuoden maaliskuussa näkymä on muuttunut metsäisemmäksi, mutta aukkoisuus ja mäntyjen heikko laatu tekevät metsänkäsittelystä ongelmallista. SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat M etsälehti kertoi keväällä 2017 Pihtiputaan Muurasjärvellä sijaitsevasta 4,3 hehtaarin laajuisesta hirvituhoalueesta, jolle metsänomistaja oli hakenut ja saanut hirvituhokorvausta 236 euroa hehtaarilta. Tuolloin näky alueella oli monin paikoin varsin lohduton, sillä hirvet olivat syöneet mäntyjä useana talvena. Vierailimme alueella uudestaan lähes päivälleen kolme vuotta myöhemmin. Näkymä on muuttunut kolmessa vuodessa hämmästyttävän paljon. Mäntyjen valtapituus on monin paikoin ennättänyt 6–7 metriin. Hirvet ovat syöneet lähinnä jo aiemmin tuhottujen mäntyjen latvaja sivukasvaimia. Valtapuut olisivatkin jo liian paksuja hirvien katkottaviksi, mutta luontaisesti syntyneitä pienempiä mäntyjä olisi paikoitellen appeeksi asti. Taimikossa sekapuuna kasvavia koivuja on edelleen katkottu. Raakaa työtä raivurilla? On aika miettiä, mitä metsälle seuraavaksi pitäisi tehdä. Hirvituhojen vuoksi metsä on aukkoinen, ja kasvavista puista merkittävä osa on laadultaan niin heikkoja, ettei kaikista tule edes kuitupuuta. Tukiksi asti kasvatuskelpoisten mäntyjen määrä vaihtelee silmämääräisesti arvioiden 800–1 500 puun välillä hehtaarilla. Omatoimiselle metsänomistajalle hyvä vaihtoehto voisi olla taimikonhoito raivaussahalla. Siinä laitettaisiin rumat haarautuneet männynrotjakkeet nurin, puustoryhmiä harvennettaisiin ja tehtäisiin tilaa tulevaisuuden tukkipuille. Tähän vaihtoehtoon kallistuu kuvien perusteella kohteeseen tutustunut Luonnonvara”Tuottoisasta ensi harvennuksesta ei tarvitse edes haaveilla.” ELIISA KALLIONIEMI KEVÄÄLLÄ 1948 SAVOTOILLA kiirehdittiin puuta vesistöjen varteen hevosvoimin. Hevosia oli silloin vielä puutavaran ajoissa noin sata tuhatta. Emil Vesterinen arvioi Metsälehdessä, että autokuljetukset yleistyvät, mutta ei ihan vielä. Hänen mukaansa edellisellä hakkuukaudella maksetuista yli 15 miljardin markan metsätyöpalkoista hevosten ansaitsema osuus oli ainakin 40 prosenttia. ”Tärkeä työ vaatii ensiluokkaiset varusteet” , todettiin mainoksessa. Fiskars kertoi työskentelevänsä luokkien tuotekehityksen parissa uupumatta. ”Kun se päivä koittaa, jolloin jälleen voimme toimittaa luokkeja rajattomasti, on toivomuksemme, että kaikilla maamme hevosilla on Fiskarsin teräsluokit – paremmat kuin koskaan ennen!” Metsäajojen avainvälineitä olivat myös pariym. reet sekä kaikenlaiset valjaat, joita Ajotyö Oy mainosti Metsälehdessä. Avaintuotteista kertoi myös yrityksen osoite Helsingin ydinkeskustassa Simonkadulla. Niin ikään pääkaupungin ytimessä sijainnut Työväline Oy markkinoi tarvikkeita työmaiden huoltoon. Valikoimassa oli sekä ensiapulaukkuja että hevos-ensiapukaappeja. Olihan sekä jätkistä että hevosista pidettävä huolta. Vaikka hevosia tarvittiin paljon kotimaassa, niitä riitti myös vientiin. Metsälehden uutinen vuodelta 1948 kertoo, että edellisenä vuonna hevosia oli viety noin 15 000 kappaletta Neuvostoliittoon ja Puolaan noin 1 500. Enemmänkin olisi mennyt, mutta kauppaa jarrutti valuuttapula ostajamaissa. Kuuntele Emil Vesterisen juttu Hevonen ja Metsätyöt vuodelta 1948. Löydät sen osoitteesta www.soundcloud.com hakusanalla Metsälehti. Metsäajojen avainvälineitä
LUONNOSTA HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat S uomeen on istutettu viimeisen sadan vuoden aikana useita uusia riistaeläinlajeja. Yksi onnistumisista on ollut piisamin tuominen luontoomme Pohjois-Amerikasta. Ensimmäiset piisamit tuotiin Eurooppaan vuonna 1905, istutusmaana oli tuolloinen Itävalta–Unkari. Sieltä tuotiin Suomeenkin ensimmäiset piisamit jo vuonna 1919. Ensimmäinen kokeilu ei tuottanut toivottua tulosta, mutta uusintaistutuksesta Pohjanmaan Kruunupyyhyn vuonna 1922 alkoi piisamin voittokulku Suomen vesiluonnossa. Piisamin leviäminen istutusten avulla oli nopeaa. Jo 1940-luvun alussa piisami asutti koko Eteläja Keski-Suomea. Kymmenen vuotta myöhemmin se oli levinnyt jo suurimpaan osaan Lappiakin. Suomen kautta piisami levisi myös Ruotsiin ja Norjaan. Piisamikantamme kasvoi vauhdikkaasti 1970 luvulle asti. Sen jälkeen kannat romahtivat ja piisamin voittokulku pysähtyi. Romahduksen syystä on yhä vain arvailuja. Piisami istutettiin luontoomme nimenomaan turkiseläimeksi. Huippusaalis vuodelta 1955 oli peräti 600?000 yksilöä. Nykyään piisamia ei enää juuri metsästetä, saalis on ollut 3?000– 15?000 yksilöä vuodessa. Piisamin lihakin olisi syötävää. Meillä sitä ei kuitenkaan ole koskaan syöty, mutta Amerikoissa piisamin lihaa arvostetaan herkkuna. Rehevien vesien laji Vesi on piisamille elinehto ympäri vuoden. Se tarvitsee maata vain lepoja lisääntymispaikaksi. Sen mieluisimpia pesimäpaikkoja ovat rehevät pikkujärvet, suurempien vesien suojaiset lahdet ja jokisuvannot. Suomessa piisami on levinnyt myös suojaisiin merenlahtiin ja saaristoon. Piisami on hämäräja yöeläin, ja sen takia sitä pääsee näkemään harvoin. Eläimestä kertovat kuitenkin järvellä olevat lukuisat pesäkeot, jotka ovat talvipesiä. Piisamit rakentavat myös pienempiä ruokailuja hengityspesiä lähialueelle. Kevään tullen piisamit jättävät talvipesänsä ja muuttavat pesimään rantatörmään kaivamiinsa pesäluoliin. Näihin naaras piisami myös synnyttää poikasensa. Muiden myyrien tapaan piisami on tehokas lisääntymään. Yhdellä naaraalla on säännöllisesti kaksi poikuetta kesässä, eikä kolmaskaan ole mahdoton. Jokaisessa poikueessa on 2–8 poikasta. Piisamin keski-ikä on vain kolme vuotta, ehkä allekin. Piisamista ei ole ongelmia Kun piisami aikoinaan istutettiin Suomen luontoon, se täytti tyhjän ekolokeron vesimyyrän ja majavan välillä. Se ei siis kilpaile minkään meikäläisen vesinisäkkään kanssa elintilasta, ja tämän vuoksi se on menestynyt hyvin. Eräiden mielestä piisamin voittokulku on ollut liiankin hyvä. Se nimittäin parturoi tehokkaasti vesikasvillisuutta ja muuttaa kasvillisuuden lajikoostumusta valikoivalla syönnillään. Piisamikannan romahduksen myötä siitä on tullut rehevien järvien peruseläjä, jonka kanta pysyy vakiona ja kurissa. Itse asiassa piisamit tekevät tärkeää työtä syömällä ylitiheäksi kasvanutta vesikasvillisuutta rehevissä järvissä. Parturoimalla rantaluhtaa piisamit luovat samalla elinpaikkoja monille vesilinnuille. Luontaisia vihollisia piisamilla on vähän. Ketut ja koirat voivat talvisin hajottaa niiden pesiä ja saada saaliikseen itse piisaminkin. Samoin suurten haukkojen ja pöllöjen ruokalistaan sattuu silloin tällöin piisameita. Niillä ei kuitenkaan ole mainittavaa merkitystä piisamikantojen säätelyssä. Piisamin pahin vihollinen on sen kotimaisemista Pohjois-Amerikasta tuotu pikkupeto minkki. Amerikantuliaisen voittokulku Piisami on sadassa vuodessa vakiintunut osaksi Suomen vesiluontoa. Keväällä urospiisamit istuksivat näkösällä jäiden reunamilla. Sieltä urokset yrittävät tehdä vaikutuksen naaraisiin ja samalta paikalta voi äksyillä muita uroksia pysymään loitommalla. Useimmiten piisamin tapaa uimasta. Se ui syvällä; vain selkä ja naama ylttävät vedenpinnan yläpuolelle. Piisamit rakentavat vesikasveista kekomaisia talvipesiä. Samoilla luhdilla pesivät usein myös naurulokit. 24 9.4.2020 / PILKKEITÄ
METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 9.4.2020 KIRJA METSÄPILA HAVUKIRVAT SYNNYTTÄVÄT alkukesästä kuusen oksiin käpymäisiä äkämiä. Havukirvoja on useita lajeja, joiden elämäntavat ja elämänkierto vaihtelevat. Jouduin lukemaan asiaa monista kirjoista ja nettiartikkeleista ennen kuin uskaltauduin kirjoittamaan pikkuhavukirvan elämästä – sillä kun on kaksi vaihtoehtoista elämänkiertoa. Yksinkertaisimmillaan se elää sukupolvesta toiseen vain kuusessa. Silloin kuusen silmun tyvellä talvehtinut naaras imee nestettä kuusesta ja samalla ärsyttää kuusen vuosikasvaimen muodostaman äkämän: neulasten tyvet turpoavat ja syntyy käpymäinen äkämä. Munittuaan emo kuolee. Toukat kehittyvät äkämän sisällä pienissä lokeroissa, turvassa yhtälailla leppäpirkoilta kuin linnuiltakin. Kesällä ne aikuistuvat ja kun äkämä kuivuu, siihen avautuu rakoja, joista kirvat pääsevät vapauteen. Useimmiten ne jäävät kuuseen, ja tuottavat siellä joka vuosi uuden sukupolven. Tässä kierrossa ei koiraita tarvita eivätkä pelkästään kuusessa lisääntyvät havukirvat aina aiheuta äkämiäkään. Jos kuusten lähellä kasvaa lehtikuusia, voi tarina muuttua paljon monimutkaisemmaksi. Äkämästä vapautunut siivellinen naaras lentää lehtikuusen oksille ja munii vahannukan suojaan suuren joukon munia. Näistä kuoriutuu vielä samana kesänä toukkia, jotka talvehtivat lehtikuusen oksan uurteissa. Aikuistuttuaan ne munivat puo len toista sataa munaa kukin. Kuoriutuneet toukat kiipeävät lehtikuusen neulasille, ja niistä kehittyy kahdenlaisia aikuisia: siivellisiä ja siivettömiä, vahapeitteen suojaamia naaraita. Siivettömät jatkavat lisääntymistään lehtikuusessa. Siivelliset naaraskirvat lentävät kuuseen ja siellä niiden munista kuoriutuu kääpiömäisen pieniä koiraita ja naaraita. Parittelun jälkeen naaras munii yhden ainoan munan kuusen oksalle. Siitä kuoriutunut naaras talvehtii kuusen silmun tyvellä, kasvaa isoksi ja munii, ja saa aikaan äkämän, josta taas valmistuu uusi kirvasukupolvi. Kierto jatkuu. Myös lehtikuusella havukirva voi elää vain neitseellisesti Elämä sujuu ilman koiraitakin Vaaleanvihreät, hiukan ananasta tai mansikkaa muistuttavat äkämät kuusen nuorissa kasvaimissa ovat havukirvojen aiheuttamia. lisääntyvänä. Koiraita syntyy vain silloin, kun kirva palaa lehtikuusesta kuuseen. Kuusella havukirvat ovat jokseenkin harmittomia, mutta lehtikuusella kirvoja voi olla niin paljon, että ne haittaavat kasvua. Oikaisu viime lehteen: Toisin kuin kuvatekstissä luki, sarjatalvikki oli jo karistanut terälehtensä ja heteensä. Kuvassa näkyi vain koreanpunaisia kypsyviä kotia ja niiden kärjessä nuppimainen emin luotti. Vergilius: Georgica – Laulu maanviljelijän työstä. Suomentaneet Teivas Oksala ja Päivö Oksala. Johdanto ja selitykset Teivas Oksala ja Maija-Leena Kallela. Gaudeamus 2020. 300 sivua. Hinta n. 30 euroa. ROOMAN kansallisrunoilijan Publius Vergilius Maron (70–19 eaa.) tunnetuimpia teoksia on runoelma Georgica, jossa hän toivoo saavansa aikalaisensa näkemään italialaisen luonnon ihanuuden ja monipuolisuuden. Luonto on itsestään kaikkea tätä, mutta hoitamalla se saadaan entistä ihanammaksi ja monipuolisemmaksi sekä samalla meille hyödyllisemmäksi. Runoelma jakaantuu neljään kirjaan. Ensimmäisessä keskitytään roomalaisten pääelinkeinoon eli maanviljelykseen, toisessa puiden ja viiniköynnösten hoitoon, kolmannessa karjankasvatukseen ja neljännessä mehiläisten hoitoon. Puiden hoito on kirjassa pääasiassa puutarhamaista. Siemeniä ja taimia kasvatetaan erilaisissa multaseoksissa, puita vartetaan toisten lajien kanssa ja niitä lisätään pistokkaista. Ihminen on luotu luontoon ja tekemään siitä paremman. Varttamisessa voidaan päätyä siihen, että lopulta jopa puukin ihmettelee itseään, kun plataani huomaa kasvattavansa oksillaan omenia. Lähes kaikki metsät tehdään taimista. Taimista syntyvät kovapuiset myrttija pähkinäpuumetsät sekä lehtevät saarnija tammimetsät. Taimista kasvaneita ovat myös plataanija vahvarunkoiset pyökkimetsät. Sitten on olemassa metsiä, joita ei monien mielestä tarvitse hoitaa ollenkaan, koska ne kasvavat joka tapauksessa itMetsänhoitoa antiikin Roomassa sestään. Hekin ovat oikeassa, mutta silloin he saavat tyytyä tekemään myrskyn kaatamista puista kovalla vaivalla lautoja. Kun tarvitaan hyvää lautaa laivojen kylkiin tai pitkää, sitkeää puuta mastoon, on hakeuduttava toisenlaiseen metsään. Tosin sekin metsä voi olla aivan itsestään kasvanutta, mutta taimista kasvanut on varmempaa metsää. Villit metsät ovat luontoa, joka ruokkii elämäämme. Pajut tarjoavat lehdeksiä karjalle ja ruokaa mehiläisille. Mänty ja kuusi ovat tämän metsän puita. Mäntyä tarvitaan laivojen rakentamiseen, seetriä ja sypressiä taloihin ja vankkureiden pyöriin ja vanteisiin. Myrtti ja kanukkapensas käytävät sotilaiden keihäänvarsiin ja marjakuusi jousen kaareksi. Pahimmat metsien viholliset ovat metsissä kulkevat härät ja kaikkialle ehtivät vuohet ja lampaat sekä koko ajan syövät hiehot. Tästä johtuu Vergiliuksen mielestä se, että Bacchukselle uhrataan aina juuri vuohipukki ja että rasvaisten pukinnahkojen päällä tanssitaan silloin iloisella mielellä. Kauaksi ulottuvat metsänhoidon juuret. PAAVO EINI Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Yleisradion toimittaja. ”Ihminen on luotu luontoon ja tekemään siitä paremman.”
Puukauppa ja puunkorjuu Tuhot Energiapuu Metsän uudistaminen Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän kasvatus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsänparannus Talousmetsien luonnonhoito Muita aiheita TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelystä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. METSÄNHOITOKORTISTO Hyvin hoidettujen metsien ystäville ”Helppokäyttöinen ja kattava.” ”Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: www.tapio.fi/metsanhoitokortisto
27 PILKKEITÄ / 9.4.2020 MITEN JA MILLÄ EHDOILLA onnistuu virallisten kuvioiden yhdistäminen? Pohjan luokitus on sama, mutta miten iso ero saa olla keskimääräisessä pituudessa, iässä, puulajissa, tiheydessä, pinta-alassa ja kuutioissa? Onko siitä mitään hyötyä? Tähän liittyen, voiko hakea muutosta, jos Metsään.fi-palvelussa on selkeä virhe, jos esimerkiksi turvemaa on merkitty kangasmaaksi. Miten siinä pitäisi toimia ja onko se tehty hankalaksi? Miten kuvioilla saadaan kasvurytmi samaksi? Aikaistettu päätehakkuu tietenkin on se helppo konsti ja siirtyminen jatkuvaan on tavallaan yksi konsti sekin. Voiko pidemmän metsän jättää tiheämmäksi, että saisi sen kehitystä jarrutettua / lyhyemmän metsän taas harventaa taulukoiden alarajalle? Tai tasoittaa lannoituksella? Onko muita konsteja? METSÄNHOIDON suosituksissa metsikkökuvio määritellään seuraavasti: ”Metsikkökuvio on kasvupaikaltaan, puuston kehitysvaiheeltaan ja käsittelyhistorialtaan yhtenäinen metsän osa. Tavallisesti metsikkökuvioiden koko vaihtelee alle hehtaarista muutamiin hehtaareihin.” On normaalia, että kuvion sisällä on pientä vaihtelua puuston pituudessa, tiheydessä, puulajeissa ja kasvupaikassa. Jos kyseessä on jatkuvan kasvatuksen menetelmin hoidettu kuvio, myös puuston ikä ja käsittely vaihtelevat kuvion sisällä. Metsään.fi-palvelussa kuvioita voidaan yhdistää, jos maapohjan ja kasvupaikan luokitus, puulaji ja käsittelyhistoria ovat samat. Metsään.fi-palvelun kuviotiedoille on tyypillistä, että puuston ikä tai puulajisuhteet voivat poiketa todellisesta. Nämä katsotaan pieniksi virheiksi, eikä niitä korjata. Metsään.fi-palvelun kuviotiedoissa olevat selkeät virheet korjataan. Korjattavia virheitä ovat esimerkiksi väärät toimenpidetiedot tai se, että hakkuu ei ole noudattanut kuviorajoja. Korjaukset voidaan tehdä, jos ne pystytään todentamaan esimerkiksi ilmakuvalta. Muutokset tarkistetaan tapauskohtaisesti, joten korjauspyynnöissä kannattaa ottaa yhteyttä Metsäkeskuksen asiakastukeen (p. 029 432 409, asiakastuki@ metsakeskus.fi . Aluetta, joka käsitellään hakkuissa samanaikaisesti, kutsutaan leimikoksi tai toimenpidekuvioksi. Leimikkoon voi kuulua useita eri kuvioita, ja toimenpiteet eri kuvioilla voivat vaihdella samalla leimikolla. Samaan leimikkoon voi kuulua esimerkiksi eri kehitysvaiheessa olevia harvennuskuvioita sekä uudistushakkuukuvioita. Kuvioiden välisten kasvutai kehitysluokkaerojen tasoittaminen ei sinänsä tarjoa mitään etua, koska leimikko voi olla jotain ihan muuta kuin kuviointi Metsään.fi-palvelussa. Keinotekoista kuvioiden kasvattamista ei siis tarvitse tehdä kiinnostavien leimikoiden aikaansaamiseksi. Sopivien leimikoiden saamiseksi varsinkaan harvennushakkuita ei kannata viivästyttää, koska harventamattoman metsän kasvutappiot voivat olla suuremmat kuin mahdollisesti korkeamman puun hinnan antama hyöty. Myöhästyneen harvennuksen jälkeen lumija myrskytuhot ovat todennäköisempiä, koska puusto on keskittänyt kaiken energiansa pituuden kasvattamiseen järeyden ja juuriston pinta-alan kasvun sijaan. Metsäkeskuksen asiakastuki Miten yhdistän kuviot? LUKIJAKYSYMYS Metsälehti julkaisee enintään 3?000 merkin eli runsaan konekirjoituslius kan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon. Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Jämsä 3.-5.9. KOTIMAINEN JALOSTETTU SIEMEN ON HYVÄN METSÄN PERUSTA! – KASVUA, LAATUA JA MONIMUOTOISUUTTA! www.siemenforelia.fi Siemen Forelia Oy Puh. 0206 39 6120 Kauppakatu 32, 40101 Jyväskylä Suunnittele nyt kesän metsänhoitotyöt! Monipuolista metsäja ympäristötietoa, karttoja, helppoa asiointia – maksutta. www.metsaan.fi HAE KEMERA-TUKEA LÖYDÄ TÖILLE TEKIJÄT ILMOITA HIRVIVAHINGOISTA LÖYDÄ LUONTOARVOT LÖYDÄ METSÄNHOITOKOHTEET JAA METSÄTIETOA
28 9.4.2020 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN SUOMELLE MERKITTÄVÄ ajanjakso alkoi itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918. Vuotta aikaisemmin meille oli saatu yksityismetsälain asetus. Siitä lähtien säännökset ovat sisältäneet kaikkien avohakkuiden uudistamisvelvoitteen ja nuorten metsien järkevän käsittelyn periaatteen. Maailman ensimmäinen metsien inventointi toteutettiin Suomessa vuosina 1921–1924. Eteläisen Suomen koko metsäpinta-alasta oli poltettu 1900-luvun alkuun mennessä 60 prosenttia kaskeamalla pelloksi ja tervan valmistuksella. Kotimaiseen käyttöön sekä vientiin oli vuoteen 1930 saakka hakattu pääasiassa tukkipuuta ja polttopuuta. Uudistuvista nuorista metsistä oli ruvettu hakkaamaan harventamalla kaivospuuta vientiin ja massapuuta tehtaille. Samaan aikaan metsien hoitoa oli alettu rajusti tehostaa. Harsintajulkilausuma seurauksineen oli muuttanut metsien hoitoa ja käsittelyä, siirryttiin viljelymetsätalouteen. Viljelymetsätaloudessa vanhoissa harsituissa vajaatuottoisissa metsissä ryhdyttiin tekemään avohakkuita ja aukeat uudistettiin kylvämällä ja istuttamalla. Siten saatua kasvua ryhdyttiin hoitamaan aktiivisesti tarkoituksena pitää Suomen valtion ja yksityiset metsät jatkuvan kasvun tilassa. Myös vetiset ja puuta kasvavat korvet ja rämeet pyrittiin ojittamaan. Puille oli raivauksin ja harvennuksin järjestetty riittävästi tilaa kasvattaa vihreitä, ravintoa kasvuun tuottavia oksia. Viherhiukkaset yhteyttävät auringonvalon voimasta ilmassa olevaa hiilidioksidia, vettä ja hivenaineita sokereiksi, joita puut käyttävät kasvuun. Jokaisen kiintokuution kasvattamiseen puu tarvitsee hiilidioksidia karkeasti tuhat kiloa. Tuosta määrästä puu käyttää puumassan lisäkasvuun 300 kiloa ja vapauttaa puhdasta happea takaisin ilmaan 700 kiloa. Metsäinventointien mukaan metsiemme kasvu on ollut noin 56 miljoonaa kuutiota vuodessa 50 vuoden ajan. Hakkuut ovat olleet samansuuntaiset lukuun ottamatta neljäkymmentälukua, jolloin vallitseva sotakausi hiljensi taloutta. Edelleen kehitetyt metsänhoito-opit ovat vuodesta 1970 lähtien nostaneet metsiemme kasvua noin kymmenen miljoonaa kuutiota vuosikymmenessä tähän päivään saakka. Nyt puut sitovat hiiltä 34,5 miljoonaa tonnia vuodessa, ja kymmenen vuoden aikana hiilinielujytky on 330 miljoonaa tonnia. Mikäli meillä jatketaan koko valtakunnan metsien hoitoa, saadaan hiilinieluja nostettua. Tällainen toiminta lisää töitä ja toimeentuloa maaseudulla ja vahvistaa vientiämme sekä puhdistaa luontoamme. SEPPO NIVA Kauliranta Hiilinielujytky LUKIJALTA JUSSI COLLIN HIILEN VARASTOINTI metsiin on taloudellisesti kannattavaa metsätuhoriskeistä huolimatta, tuoreessa tutkimuksessa todetaan. Metsäpalojen tai myrskytuhojen riskit pienentävät metsien taloudellista hiilensidontakapasiteettia vain vähän. ”Tulokset ovat vasta-argumentti väitteelle, että metsien kiertoaikoja ja hiilivarastoja ei kannata kasvattaa metsäpaloriskien takia. Pohjoisissa metsissä tuhoriskit ovat pieniä ja metsien hiilinielut ovat taloudellisesti tehokas tapa hillitä ilmastonmuutosta”, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Tommi Ekholm sanoo. Tutkimus on julkaistu Forest Policy and Economics -lehdessä. Ekholmin mukaan tutkimuksen laskelmat osoittivat, että hiilen hinnoittelu kannustaa metsänomistajia sitomaan hiiltä metsiin huomattavasti nykyistä enemmän metsätuhoriskistä huolimatta. Kun hiili on hinnoiteltu oikein suhteessa puun hintaan, sidonta on metsänomistajalle kannattavaa. Se tuo lisätuloja ja toisaalta vähentää metsätuhojen aiheuttamaa taloudellista riskiä. Tutkimuksessa selvitettiin, minkä ikäisenä talousmetsä kannattaisi kaataa, mikäli hiilen nettosidonnasta maksetaan metsänomistajalle ja jos huomioidaan riskit metsätuhoista. Esimerkkilaskelmia tehtiin suomalaisella mäntyja kuusimetsillä. Tutkimus: Metsätuhot pienentävät vain vähän metsien hiilensidontaa METSÄKIINTEISTÖ, Parikkala, Uukuniemi 7,130 ha, lukuunottamatta n. 0,6 ha:n määräalaa, jonka myyjä pidättää itselleen. Myytävästä pintaalasta n. 4,8 ha on metsätalousmaata ja n. 1,7 ha on viljeltyä peltoa, metsätyypiltään pääosin lehtomaista kangasta, jossa kehitysluokaltaan varttunutta kasvatusmetsää n. 1,8 ha, taimikoita n. 2,8 ha ja vähäpuustoista suota n. 0,2 ha. Kuusivaltaista puustoa on n. 450 m 3 . Peltomaa on yhdessä lohkossa olevaa rinnepeltoa, jossa tukioikeudet siirtyvät ostajalle. Hp. 19.000 €. METSÄKIINTEISTÖ/OK-TONTTI, Kitee, Kesälahti Pyhäjärven rannalla, n. 4 km:n päässä Kesälahden taajamassa. Kohde on mäntyvaltaista kangasmetsää, puuston määrä on n. 550 m 3 . Kiinteistöllä on 1 rantarakennuspaikka, kaavamerkinnällä AO (erillispientalojen alue), kokonaisrakennusoikeus 500 k-m 2 , rakennuspaikka kauniilla etelärinteellä, omaa rantaviivaa on n. 170 m. Hp. 85.000 e SAARIKIINTEISTÖ, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. Havupuuvaltaisen puuston määrä on n. 1 840 m 3 . Kiinteistöllä on 2 rantarakennuspaikkaa vapaa-ajan asunnoille, rakennusoikeus 130 krsm 2 /rakennuspaikka. Rantaviivaa Apajalahti -kiinteistöllä on yhteensä n. 1 km. Venevalkamaja autopaikka sijaitsevat Saukonsaaressa, Pietolansaaren lossilaiturin tuntumassa, vesimatkaa n. 2 km. Hp. 77 000 €. TARJOUKSET kohteista os. Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@ metsat.fi. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hämeenlinna Kankainen 17,36 ha. Tilalla onnistuneet taimikot ja hyvä tie tilan läpi. Tasainen ja kasvava maapohja. Hp. 45.000 € / tarjous viim. 14.4.2020 YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Ylijäämä vuodelta 2019 maksetaan myyjälle. Hp. 139.000 € / tarjous viim. 26.4.2020. Tarjouksen voi tehdä myös pienemmästä määrästä, esim. 300 kpleesta. MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sulkava 13,9 ha. Kasvatusmetsistä koostuva rantametsäkiinteistö Vihtaniemessä vain muutaman kilometrin päässä soutupitäjän palveluista. Nuoria kasvatusmetsiä noin 65 % ja varttuneita kasvatusmetsiä noin 30 %. Koivuvaltaisissa metsikkökuvioissa 4 ja 6 on välitön ensiharvennustarve. Myyntikohteessa ainespuustoa noin 1.550 m 3 , josta tukkipuuta noin 20 %. Maapohjat kovia kangasmaita. Maasto on osittain kallioista ja maisemat huikean kauniit Lajunsalmen suuntaan. Omaa Saimaan rantaviivaa noin 500 m. Hp. 55.000 €. METSÄPALSTA, Parikkala, Uukuniemi 29 ha. Uukuniemen Niukkalassa metsäpalsta määräalana. Välittömiä harvennushakkuutarpeita noin 50 % pinta-alasta, puusto painottuu nuoriin kasvatusmetsiin. Taimikot ovat lähivuosina siirtymässä 02-kehitysluokkaan. Ainespuuta arvioitu olevan noin 3.700 m 3 eli keskimäärin 130 m 3 /ha. Hyväkuntoinen Tilkkummuntie halkaisee myytävän palstan. Myydään Tarjouskaupalla, lähtöhinta 105.000 €. TONTTI, Savonlinna, Saukonsaari 3,66 ha. Kohde muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä kiinteistöstä, joista yhdellä kiinteistöllä RN: 14:16 on rantarakennusoikeutta 150 k-m 2 . Ranta loivasti syvenevää hiekkarantaa. Tieyhteys rantaan erinomainen. Rantapuusto järeähköä männikköä, kauempana hyvässä kasvussa olevaa taimikkoa. Tontin rakennettavuus mainio. Pihlajaveden rantaviivaa on n. 100 m, ilmansuunta länteen. Koko paketti nyt nopeimmalle sopuhintaan! Hp. 50.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄKIINTEISTÖ, Parikkala, Uukuniemi 7,130 ha, lukuunottamatta n. 0,6 ha:n määräalaa, jonka myyjä pidättää itselleen. Myytävästä pintaalasta n. 4,8 ha on metsätalousmaata ja n. 1,7 ha on viljeltyä peltoa, metsätyypiltään pääosin lehtomaista kangasta, jossa kehitysluokaltaan varttunutta kasvatusmetsää n. 1,8 ha, taimikoita n. 2,8 ha ja vähäpuustoista suota n. 0,2 ha. Kuusivaltaista puustoa on n. 450 m 3 . Peltomaa on yhdessä lohkossa olevaa rinnepeltoa, jossa tukioikeudet siirtyvät ostajalle. Hp. 19.000 €. METSÄKIINTEISTÖ/OK-TONTTI, Kitee, Kesälahti Pyhäjärven rannalla, n. 4 km:n päässä Kesälahden taajamassa. Kohde on mäntyvaltaista kangasmetsää, puuston määrä on n. 550 m 3 . Kiinteistöllä on 1 rantarakennuspaikka, kaavamerkinnällä AO (erillispientalojen alue), kokonaisrakennusoikeus 500 k-m 2 , rakennuspaikka kauniilla etelärinteellä, omaa rantaviivaa on n. 170 m. Hp. 85.000 e SAARIKIINTEISTÖ, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. Havupuuvaltaisen puuston määrä on n. 1 840 m 3 . Kiinteistöllä on 2 rantarakennuspaikkaa vapaa-ajan asunnoille, rakennusoikeus 130 krsm 2 /rakennuspaikka. Rantaviivaa Apajalahti -kiinteistöllä on yhteensä n. 1 km. Venevalkamaja autopaikka sijaitsevat Saukonsaaressa, Pietolansaaren lossilaiturin tuntumassa, vesimatkaa n. 2 km. Hp. 77 000 €. TARJOUKSET kohteista os. Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@ metsat.fi. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hämeenlinna Kankainen 17,36 ha. Tilalla onnistuneet taimikot ja hyvä tie tilan läpi. Tasainen ja kasvava maapohja. Hp. 45.000 € / tarjous viim. 14.4.2020 YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Ylijäämä vuodelta 2019 maksetaan myyjälle. Hp. 139.000 € / tarjous viim. 26.4.2020. Tarjouksen voi tehdä myös pienemmästä määrästä, esim. 300 kpleesta. MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Sulkava 13,9 ha. Kasvatusmetsistä koostuva rantametsäkiinteistö Vihtaniemessä vain muutaman kilometrin päässä soutupitäjän palveluista. Nuoria kasvatusmetsiä noin 65 % ja varttuneita kasvatusmetsiä noin 30 %. Koivuvaltaisissa metsikkökuvioissa 4 ja 6 on välitön ensiharvennustarve. Myyntikohteessa ainespuustoa noin 1.550 m 3 , josta tukkipuuta noin 20 %. Maapohjat kovia kangasmaita. Maasto on osittain kallioista ja maisemat huikean kauniit Lajunsalmen suuntaan. Omaa Saimaan rantaviivaa noin 500 m. Hp. 55.000 €. METSÄPALSTA, Parikkala, Uukuniemi 29 ha. Uukuniemen Niukkalassa metsäpalsta määräalana. Välittömiä harvennushakkuutarpeita noin 50 % pinta-alasta, puusto painottuu nuoriin kasvatusmetsiin. Taimikot ovat lähivuosina siirtymässä 02-kehitysluokkaan. Ainespuuta arvioitu olevan noin 3.700 m 3 eli keskimäärin 130 m 3 /ha. Hyväkuntoinen Tilkkummuntie halkaisee myytävän palstan. Myydään Tarjouskaupalla, lähtöhinta 105.000 €. TONTTI, Savonlinna, Saukonsaari 3,66 ha. Kohde muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä kiinteistöstä, joista yhdellä kiinteistöllä RN: 14:16 on rantarakennusoikeutta 150 k-m 2 . Ranta loivasti syvenevää hiekkarantaa. Tieyhteys rantaan erinomainen. Rantapuusto järeähköä männikköä, kauempana hyvässä kasvussa olevaa taimikkoa. Tontin rakennettavuus mainio. Pihlajaveden rantaviivaa on n. 100 m, ilmansuunta länteen. Koko paketti nyt nopeimmalle sopuhintaan! Hp. 50.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa
29 PILKKEITÄ / 9.4.2020 METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki s-posti: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back (vuorotteluvapaalla) Tuomas Nikulin p. 050 512 9224 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 029 432 6113 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 88. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 32 274 (LT/19) Lukijoita 136 000 (KMT/19) Painopaikka Punamusta,Joensuu ARI KOMULAINEN, teksti ja kuva M etsäpeuralle eli suomenpeuralle (Rangifer tarantus fennicus ) on tyypillistä vuodeaikaan sidottu vaellus kesäja talvilaitumien välillä. Sydäntalveksi kokoonnutaan löyhään laumaan muutamalle talvilaidunalueelle, joka pysyy samana niin pitkään kuin siellä riittää peurojen tärkeintä talviravintoa, jäkälää. Metsäpeurat kesälaitumille Kulunut talvi on ollut peuroille vaikea. Metsäpeurat vaeltavat kohden kesälaitumia. Kokenut vaadin johtaa joukkoa. Paluu kesäja vaatimilla myös vasomisalueille käynnistyy maaliskuun lopulla, jolloin talvilaidunlauma hajoaa useampaan pienempään parttioon. Ne suuntaavat kokeneen vaatimen johdolla kohden kesänviettoalueita. Vaellus kestää matkasta ja olosuhteista riippuen jopa koko huhtikuun ajan. Aikoinaan peuroja vaelsi lähes kaikilla suurilla järvialueilla, mutta hillitön pyynti, maatalouden yleistyminen ja metsien käyttö tervanpolttamisineen ja kaskeamiseen tyhjensi Etelä-Suomen peura-alueet jo 1700-luvun alkuun mennessä, joitain Suomenselän erämaita lukuun ottamatta. Muusta Suomesta peura pyydettiin lähes loppuun seuraavan vuosisadan loppuun mennessä, kuten Martti Montonen mainiossa Suomen peura -kirjassaan tuo esille. Uusi paluu maahamme Pieningän salon suuresta erämaasta alkoi 1950-luvulla, ja korkeimmillaan Kainuun peurapopulaatio oli tämän vuosituhannen vaihteessa, runsaat 1 700 peuraa. Nyt Kuhmon peuroja on noin alle 800. Paremmin ovat menestyneet Suomenselälle Kuhmosta 40 vuotta sitten siirretyt kymmenen peuraa, jotka ovat kasvattaneet kantansa 1?500 yksilöön. Tälle talvelle olosuhteet talvilaitumilla olivat peuralle haastavat. Tammikuuhun osuneet vesisateet jäädyttivät lumikerroksen kovaksi hangeksi niin, ettei peura pystynyt kaivamaan jäkälää esille. Toisin paikoin taas lumi hupeni mäkien ja harjujen etelärinteiltä olemattomiin, eikä jäkäläaterian nauttiminen onnistunut ilman kaivutöitä. Kun kuvasin erästä kesämailleen matkaavaa peuraparttiota, paistoivat eläinten tuuhean talvikarvan alta selvästi kylkiluut – tämä näkyi etenkin vasojen ja nuorten peurojen kyljistä. Toukokuun loppuun mennessä peuravaadin karkottaa edellisvuotisen vasansa ja uusi peurasukupolvi aloittaa vaiherikkaan elämänsä yhtenä metsäisen maamme uljaimmista eläimistä. Jalostetuilla siemenillä LISÄÄ KASVUA • PAREMPAA LAATUA • ENEMMÄN TULOJA Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle Pyydä tarjous: siemenkeskus@tapio.fi tai p. 0294 32 6000 Kylvä hyvää! T U T U S T U : W W W . T A P I O . F I / M E T S A P U I D E N S I E M E N E T
30 9.4.2020 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT 80 VUOTTA 23.4. TIMO KIVIMAA, metsänhoitaja, Valkeakoski (ei vastaanottoa) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA Nyt kun koko konttorimme on suljettu koronariskin takia, päivittäiset sosiaaliset suhteet, hoidetaan virtuaalisen iltapäiväkahvin merkeissä. Skype-palavereihin ulkopuolisten kanssa olimme totutelleet jo ennen koronaa, mutta päivittäinen yhteydenpito työporukan kanssa tietokoneen kautta on uutta. Alkukankeuden jälkeen homma on lähtenyt mukavasti liikkeelle ja virtuaalikahvitunneilla juoruillaan rakentavassa hengessä samaan tapaan kuin istuttaisiin muki kourassa Sumpiksi kutsutussa kahvihuoneessamme. Suomessa ja Saksassa korontartunnat ovat edenneet hitaammin kuin monessa muussa EU-maassa. Yhden teorian mukaan tämä johtuu siitä, että nämä kaksi kansakuntaa pitävät normaalioloissakin suurempaa fyysistä välimatkaa lajitovereihinsa kuin etelän väki. Tutkimuksen mukaan saksalaisilla on keskimäärin kahdeksan fyysistä kontaktia päivässä ja suomalaisilla yksitoista, kun taas italialaisilla niitä on keskimäärin yhdeksäntoista vuorokautta kohti. Suomalainen erikoisuus Skype-palavereissakin on se, että aniharva haluaa esiintyä omalla naamallaan. Yleensä kokousväki pitää kameran suljettuna ja vain puhe kuuluu. Tämä toimii oikein hyvin varsinkin silloin, kun osallistujat tuntevat toisensa entuudestaan. Olen itse osallistunut Skype-palavereihin myös pohjoismaisissa yhteyksissä pelkällä äänellä, vaikka kekustelutoverit ovat kommentoineet ”näkymättömyyttäni”. Näkymättömyydessä on se hyvä puoli, ettei tarvitse miettiä, onko tukka hyvin ja millaiset vetimet on päällä. Virtuaali-Sumpissa onkin tehty tunnustuksia mitä ulkoiseen olemukseen kotitoimisto-olosuhteissa tulee. Yleisilmeenä kuuluu olevan, että prässihousut on vaihdettu verkkareihiin ja tukka pörrössä työskennellään. Kovin sympaattiselta tuntuu! Jos joku luulee, että etätöissä pääsee vähemmällä, ei voisi olla enemmän väärässä. Koska kotikonttorin rauhassa ei luonnollisia keskeytyksiä tule, monet huhkivat entistä enemmän ja ilman taukoja. Virtuaalisumppia tarvitaan päivää rytmittämään. Menneellä viikolla sumppiporukka pohti, mistä saataisiin korvaavaa työvoimaa maa-, metsäja puutarhatalouden töihin nyt, kun ulkomainen kausityövoima ei Suomeen pääse. Kausityövoimaa tarvitaan huhtikuusta lokakuuhun kevättöistä sadonkorjuuseen asti. Näkemykset suomalaisten mahdollisuuksista ottaa nämä raskaat ja suhteellisen huonosti palkatut työtehtävät omiin käsiin vaihtelivat sumppiporukassa suuresti. Äärimmäinen näkemys oli, ettei meistä näihin hommiin enää ole. Toista laitaa edusti näkemys, että kyllä koululaiset ja opiskelijat hyvin selviäisivät niin taimikonhoidosta, puutarhatöistä, marjankeruusta kuin maataloustöistäkin. Jos oikein hyvin kävisi, pitkälle urbanisoituneet suomalaiset voisivat löytää syvällä maaseudun mullassa olevat juurensa uudelleen. Ja jos ihan hirveän hienosti kävisi, muuttoliike voisi kääntyä kaupungeista maalle päin. Virtuaalisumppi HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat ITÄISEN AASIAN lauhkeista olosuhteista on kotoisin ikivihreä lehtipuu, josta eristettyä ainetta – kamferia – on käytetty niin muinaisen Kiinan keisareiden palatseissa kuin monien suomalaisten kodeissa. Puun ainesosia hyödynnetään muun muassa lääkinnällisissä ja virkistyksellisissä tarkoituksissa sekä hyönteisten häätämisessä. Ensimmäisenä maailmassa suomalainen tiedemies keksi, kuinka kamferia voidaan valmistaa myös synteettisesti. Kamferipuu (Cinnamomum camphora ) kuluu kanelipuiden yli 300-lajiseen sukuun. Puun alkuperäiset luontaiset kasvualueet ovat Etelä-Kiinassa, Japanissa ja Vietnamissa, mutta sitä on istutettu laajasti useisiin maihin, joissa ilmasto-olosuhteet ovat riittävän lämpimät. Puu kestää hyvin kuivuutta, tuulta ja lyhyesti jopa kevyitä yöpakkasia. Uusilla alueilla kamferipuu on paikoin villiintynyt luontoon. Sen pieniä marjoja syödessään linnut levittävät puuta tehokkaasti, ja puun lehtikarike tukahduttaa helposti muuta kasvillisuutta. Australiassa ja Floridassa puu on luokiteltu haitallisiin vieraslajeihin. Japanin ja Kiinan temppelipuutarhoista löytyy massiivisia kamferipuita. Paksuimman rungon ympärysmitta on reilusti yli 20 metriä, ja vanhimpien puiden ikä pitkälle yli tuhat vuotta. Kamferipuiden puuaines on hyvin lahonkestävää, eivätkä monet tuhohyönteisetkään liiemmin välitä sen kitkerän ”yskänlääkkeen” mausta. Arvokkaasta puusta on työstetty huonekaluja, pylväitä ja puuveistoksia, mutta harvemmin kokonaisia taloja. Kamferipuu kasvaa useimmiten noin parinkymmenen metrin mittaiseksi, joskin pisimmät puut ovat tuplasti tätä korkeampia. Ainavihanta kamferipuu säilyttää lehtensä ympäri vuoden. Kiiltävät lehdet tuoksuvat murskattuina voimakkaasti. Vahamaista kamferia voidaan uuttaa höyrytislaamalla rungon ja juurten puuaineksesta, kuorista ja lehdistä. Kamferin valmistus ja käyttö Kiinassa kuvattiin tarkasti jo 1500-luvun alussa julkaistussa keisarillisessa Ben Kao -kirjassa. Sen mukaan kamferi oli jo ensimmäisellä vuosituhannella arvostettua ainetta, jota korkeiden valtion virkamiesten tuli tuliaisina tuoda muun muassa Kiinan keisarille nuuhkittavaksi. Kamferipuusta lääkkeeksi Kamferipuu kasvaa useimmiten noin parinkymmenen metrin mittaiseksi. Apteekit myyvät kamferitippoja sydämen toiminnan virkistämiseen. Kamferin synteesi menetelmä Suomesta Keskiajan ruttolääkärit käyttivät suurta linnunnokkaa muistuttavaa kasvomaskia, jonka sisällä oli kamferia tai voimakkaasti tuoksuvia yrttejä. Kamferin hajun arveltiin suojaavan ruttolääkäreitä saamasta tautia. Kyseenalainen hengityssuoja ei oikeasti tepsinyt tarkoitukseensa, ja nokkanaamarin käyttö siirtyi sittemmin naamiaisasuksi Venetsian karnevaaleihin ja tämän päivän Halloween-juhliin Kamferilla on tiettyjä antimikrobisia ominaisuuksia, jotka tepsivät joihinkin bakteereihin ja sieniin, mutta harvemmin viruksiin. Tämän päivän Intiassa on silti liikkeellä ”fake-news” -huhuja, joiden mukaan kamferin käyttö ja suitsuttaminen kodeissa karkottaisi myös koronavirusta. Väitteillä ei ole osoitettu olevan minkäänasteista tieteellistä perustaa. Kamferia käytetään useissa lääkevoiteissa reuman, lihasrevähdysten ja flunssaja hengitystie-oireiden helpottamiseen. Suomessa apteekit myyvät myös kamferitippoja ”sydämen toiminnan virkistämiseen”. Vanha kansa keksi nauttia kitkeränmakuista ainetta sokeripalan kera. Kekseliäät kansalaiset ovat myös testanneet kamferia karkottaakseen hyttysiä, hirvikärpäsiä ja punkkeja. Testitulokset ovat vaihdelleet. Viime vuosisadan alussa suomalainen kemistiprofessori Gustaf Komppa kehitti menetelmän, jolla kamferia voitiin näppärästi valmistaa synteettisesti tärpättiöljystä. Raaka-aine, terpeeneihin kuuluva pineeni, täytyi tuohon aikaan tuoda Amerikasta asti, koska kotimaisissa havupuista sitä ei ollut riittävästi. Myöhemmin etevä tiedemies tosin keksi, kuinka itse pineeniäkin voitiin valmistaa synteettisesti.
Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 31 PILKKEITÄ / 9.4.2020 METSÄKRYPTO 7 10 3 2 10 28 4 3 22 12 23 12 5 5 4 1 2 3 4 5 6 7 21 21 19 21 18 1 21 2 20 24 8 9 10 11 12 13 14 3 18 21 9 12 1 11 24 12 10 20 7 1 4 15 16 17 18 19 20 21 28 14 22 2 10 2 25 14 10 4 7 22 23 24 25 26 27 28 19 21 28 7 2 6 14 10 3 12 2 7 12 7 sanaris.fi/Erkki Vuokila 4 4 10 12 11 2 7 20 9 1 12 22 2 18 15 4 8 2 13 19 1 25 7 4 2 22 20 23 2 6 10 4 4 22 7 2 3 28 2 12 11 12 24 14 15 11 3 18 19 14 1 24 4 10 8 4 7 4 12 1 6 2 11 2 25 4 25 28 18 11 2 7 14 4 7 20 24 4 3 2 20 4 1 12 12 7 4 20 4 4 11 27 4 4 1 4 7 10 10 2 1 23 12 7 16 24 2 10 1 9 3 20 10 1 20 1 3 10 2 20 6 26 6 23 4 4 15 28 20 3 20 28 4 1 22 12 2 28 4 22 2 11 6 11 2 10 2 25 4 1 12 16 6 2 11 4 14 4 10 1 12 22 2 26 2 2 11 4 20 10 1 17 24 2 6 19 13 20 28 12 17 4 20 20 22 2 24 12 10 2 19 15 20 22 4 22 2 3 4 2 19 9 2 7 15 9 12 10 28 20 7 9 7 19 23 2 2 11 2 20 4 3 7 2 6 6 15 6 4 3 15 6 22 6 13 6 4 21 28 4 22 5 19 2 12 4 25 20 2 1 6 10 14 1 6 6 19 12 6 10 10 4 4 9 20 11 27 3 9 ENSI NUMEROSSA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 23. HUHTIKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i • Uusi metsä alulle • Viisi vinkkiä kuolinpesälle • Vanerista taiteltu linnunpönttö Sa m i Ka rp pi ne n • Miten kivikkoiset maat uudistetaan? • Näin teet puukaupan korona-aikana • Logbullet on helppokäyttöinen pienajokone TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 23.4.2020 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 7”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 4 on arvottu seuraaville kolmelle: Aulis Koistinen, Ylikiiminki, Unto Sundström, Loppi ja Maija Öhman, Helsinki. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsä ristikko 4, oikea ratkaisu
www.kesla.com Suomalainen pärjää aina. MYYNTI JA HUOLTO: AGCOSUOMI.FI Pidetään yhdessä Suomi toimintakykyisenä ja tuetaan suomalaisia yrityksiä. Tukea kotimaisen kaluston hankintaan saat kätevästi vaikka kotisohvalta käsin. Sinua palvelevat kaikki AGCO Suomen pisteet ympäri maan KESLA-metsävarusteiden hankintakuin huoltoasioissa. Ota puhelin käteen ja pirauta lähimmälle ammattilaiselle! ESPOO Antti Janhonen puh. 0400 108 869 | HUITTINEN Mikko Harakka puh. 0400 235 174 | HÄMEENLINNA Hannu Vaskela puh. 0400 414 867 | IISALMI Markus Tenhunen puh. 0406 108 549 | IKAALINEN Tuomo Korvala puh. 0401 985 219 | JOENSUU Jukka Lemmetyinen puh. 0400 153 656 | JYVÄSKYLÄ Aki Pellinen puh. 0400 344 045, Markku Järvinen puh. 040 579 0951, Pekka Oja puh. 0400 541 236 | KAJAANI Esa Sutinen puh. 040 352 2228 | KOKKOLA Johan Hagqvistin puh. 0401 827 969, Juha Voutila puh. 0400 541 545 | KOUVOLA Jyrki Akkanen puh. 0400 649 678, Esa Hauhia puh. 0406 748 411 | KUOPIO Mika Ahonen puh. 040 575 9739 | KUUSAMO Lasse Pätsi puh. 0400 343 785 | LAHTI Mika Kivelä puh. 0400 340 290 | LAPPEENRANTA Jarkko Hirvi puh. 040 575 9738 | LOIMAA Jukka Uusitalo puh. 040 745 7734 | MIKKELI Janne Jakobsson puh. 040 778 1959 | OULU Timo Hekkala puh. 0407 592 223, Topi Väänänen puh.040 759 7204 | PORI Jukka Jaakkola puh. 040 584 4787 | PORVOO Kenneth Lingqvist 0500 844 995 | ROVANIEMI Kimmo Kinnunen puh. 040 648 3633 | SAARIJÄRVI Pekka Oja puh. 0400 541 236 | SALO Mauri Kuisma puh. 040 486 3675 | SAVONLINNA Seppo Kuutti puh. 040 847 9303 | SEINÄJOKI Jarmo Tynilä puh. 040 777 7975, Jussi Laitamäki puh. 0401 676 930, Tuomo Mattila puh. 0400 866 697 | TAMPERE Antti Marttila 0405 735 132 | TURKU Marko Alava puh. 040 573 5133, Stefan Jansson tel. 040 823 3969 | UUSIKAUPUNKI Stefan Jansson tel. 040 823 3969 | VAASA David Koping puh. 040 595 9029 | VARKAUS Marko Puumalainen puh. 040 670 7929 | VIRRAT Jukka Tarsia puh. 040 824 4952 | YLIVIESKA Kari Sorola puh. 040 635 0257, Samuli Jauhiainen puh. 040 660 8151 | TEHTAAN OMA ASIANTUNTIJA Jyrki Sahinjoki puh. 040 1786 635.