TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsälehden laskelmien mukaan kuituja tukkipuuta palaa energiaksi paljon tiedettyä enemmän. Sivut 8–11 POLTTOON MENOSSA PERJANTAINA 12. HUHTIKUUTA 2024 ? NRO 7 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 10763_.indd 1 10763_.indd 1 7.4.2024 12.03 7.4.2024 12.03
AJANKOHTAINEN / UUTISET 12.4.2024 2 Metsälehti.fi UUTISET Kevät kiihdyttää metsätilakauppaa ›› 4 Pölkky uuden ajan edessä ›› 6–7 Hintatilastot eivät kerro kaikkea ›› 12–13 METSÄSTÄ Taas on aika tehdä metsässä tarkistuskierros ›› 18–19 Teräketjukisa kiristyy ›› 24 Lintukuvaaminen ei sovi hätäiselle ›› 26–27 PILKKEITÄ Supikoiraa saalistamassa ›› 28–29 Stadilaisten edunvalvoja ›› 34 TÄSSÄ NUMEROSSA TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Metsälehden laskelmien mukaan kuituja tukkipuuta palaa energiaksi paljon tiedettyä enemmän. Sivut 8–11 POLTTOON MENOSSA PERJANTAINA 12. HUHTIKUUTA 2024 ? NRO 7 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Keijo Lehtimäki Keijo Lehtimäki Sami Karppinen Kuitupuuna korjattua energiapuuta terminaalissa Muuramessa. Kuva: Sami Karppinen Metsälehti 92. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 30 431 (LT/22) Lukijoita 213 000 (KMT/23) Painopaikka Sanoma Manu, Tampere VALTTERI SKYTTÄ EU:N UUDEN metsäkatoasetuksen pitäisi ehkäistä etenkin sademetsien hävitystä. Samalla se saattaa kaataa mittavat raportointivelvoitteet myös suomalaisen metsäalan niskaan. Lisäksi metsäkatoasetus tulee edellyttämään ikimetsien määrittelemistä. Jos ikimetsien määrittelyä ja kartoitusta ei tehdä selvärajaisesti, tuloksena voi olla lisää hakkuukiistoja myös Suomessa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemän selvityksen mukaan metsäsektorin toimijat ovat tällä hetkellä huolissaan metsäkatoasetuksen ikimetsämäärittelyyn liittyvästä perättömien ilmiantojen riskistä. JOHTAAKO METSÄKATOASETUS HAKKUUSOTIIN? Vaikeaselkoinen EU:n metsäkatoasetus edellyttää ikimetsien kartoittamista. Epäselvyydet metsämääritelmissä voivat lisätä hakkuukiistoja. 10764_.indd 2 10764_.indd 2 7.4.2024 12.01 7.4.2024 12.01
UUTISET 12.4.2024 Metsälehti.fi 3 ”Miten ikimetsät määritellään ja onko yleisesti selvillä, missä ne sijaitsevat? Olisi kaikkien kannalta hyvä, että nämä metsät saataisiin kartoitettua”, sanoo selvitystä vetänyt Luken tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä. Myös EU:n biodiversiteettistrategia edellyttää, että Suomi kartoittaa luonnontilaiset ja vanhat metsänsä. Poliittinen linjanveto näistä määritelmistä on parhaillaan kesken. Metsäteollisuus ry:n kansainJOHTAAKO METSÄKATOASETUS HAKKUUSOTIIN? ”Paljon on vielä tulkinnan varaa.” EU:N METSÄKATOASETUS ASETUS pyrkii varmistamaan, ettei EU:n markkinoille päädy tuotteita, joiden tuotanto aiheuttaa metsien katoa tai tilan heikkenemistä. EU:n asetuksessa metsäkadolla tarkoitetaan metsän raivaamista maatalouskäyttöön. Maatalouskäytöksi on rajattu seuraavien hyödykkeiden tuottaminen: soija, öljypalmu, kahvi, kaakao, kumi tai nautakarja. Lisäksi asetus sisältää sen, ettei metsän tilaa saa heikentää. Tätä kautta se koskee puun käyttöä myös Suomessa. Metsän tilan heikentämistä on ikimetsäalueen muuttaminen viljelymetsäksi tai plantaasiksi. Suomessakin on syytä määritellä ja kartoittaa ikimetsäalueet. EU:n uusi metsäkatoasetus edellyttää, ettei metsien tilaa heikennetä: ikimetsiä ei saa muuttaa viljelymetsiksi tai plantaaseiksi. Kuva Pyhä-Häkin kansallispuistosta, joka on suojeltu hakkuilta. SA M I KA RP PI N EN METSÄKATOASETUS koskee hyödykkeitä, joita tuotetaan ympäri maailman, joten se voi hillitä trooppisten metsien hävitystä Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa, kertoo ympäristöjärjestö WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen. ”Esimerkiksi kaakaota tuotetaan Afrikassa, palmuöljyä ja kumia Aasiassa.” Kaukosen mukaan on tärkeää, että asetuksen sanamuodot ehkäisevät metsäkadon lisäksi metsien tilan heikentämistä. ”Trooppisissa metsissä metsäkato tapahtuu usein niin, että metsän kuntoa heikennetään ensin hakkuilla, kunnes alue raivataan muuhun käyttöön”, Kaukonen sanoo. Maailman luonnonvarainstituutin mukaan viime vuonna kaadettiin tai tuhoutui 3,7 miljoonaa hehtaaria sademetsää. Määrä vastaa yli kolmannesta Suomen Lapin pinta-alasta. Metsäkatoa tapahtuu yhä eniten Brasiliassa, vaikka maan metsäkatovauhti hidastuikin merkittävästi poliittisen vallanvaihdon myötä. Kaukosen mukaan metsien lisäksi on tärkeää suojella myös muita vauhdilla katoavia elinympäristöjä. ”Varsinaisten metsien ohella on muita arvokkaita puustoisia elinympäristöjä, joissa maankäytön muutos on voimakasta. Esimerkiksi puustoisia savanneja ja ruohotasankoja, joissa maanviljelys aiheuttaa luontokatoa.” ENSIN HAKKUITA, SITTEN RAIVAUS MUUHUN KÄYTTÖÖN välisten ja EU-metsäasioiden päällikön Maija Rantamäen mukaan luonnontilaisten ja vanhojen metsien kartoitus palvelee myös metsäkatoasetuksen toimeenpanoa. ”Suomessa pitäisi saada vanhojen ja luonnontilaisten metsien kartoitus tehtyä mahdollisimman pian, että tiedetään, missä nämä metsät sijaitsevat. Niistä ei saa puuta hankkia”, Rantamäki sanoo. Ympäristöjärjestöt ovat jo esittäneet huolensa siitä, riittävätkö luonnontilaisten ja vanhojen metsien määrittelytyön rajaukset suojelemaan kaikki jäljellä olevat arvokkaat vanhat metsät hakkuilta. EU-ohjeistukset myöhässä EU:n metsäkatoasetus pyrkii varmistamaan, ettei EU:n markkinoille päädy tuotteita, joiden tuotanto aiheuttaa metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä. Vaikka asetus tuli voimaan jo viime vuonna, sen toimeenpanoon on kasaantunut huomattavia viivästymisiä. Tavoite vähentää metsäkatoa globaalisti on hyvä ja tärkeä, mutta metsäkatoasetusta koskevat EU-ohjeistukset ovat myöhästyneet järjestelmällisesti, Rantamäki kertoo. ”Avoimia kysymyksiä on paljon: miten tiedot raportoidaan EU:lle ja mitkä ovat toimijoiden velvoitteet varmistaa, että koko arvoketju on metsäkatovapaa.” Metsäkatoasetuksen toimeenpanossa aikaa on lähtökohtaisesti tämän vuoden loppuun, mutta EU:lta ei ole vielä tullut tietoa esimerkiksi maiden riskiluokituksesta. Riskiluokitus vaikuttaa suoraan siihen, millaista raportointivelvoitetta metsäyhtiöiltä ja muilta metsätoimijoilta käytännössä vaaditaan. Asetusten kokonaisvaikutuksista ei tietoa Tähän mennessä julkaistujen tietojen perusteella yksittäistä metsänomistajaa ei pääsääntöisesti katsota toimijaksi. Tulkinta on kuitenkin yhä vahvistamatta. ”Toimijakysymys on iso asia. FAKTA Yksityismetsänomistajien lukumäärä on valtavan iso”, kertoo metsäneuvos Erno Järvinen maaja metsätalousministeriöstä. Auki olevia kysymyksiä ovat kansallisten tietojen vieminen mahdollisimman automaattisesti EU:n tietojärjestelmiin ja metsäkatoasetuksen piiriin kuuluvien raaka-aine-erien määrän määrittely. ”Paljon on vielä tulkinnan varaa. Jos hyvin käy, Suomen metsäsektorin raportointivelvollisuus ei välttämättä ole niin massiivinen”, Luken Kniivilä sanoo. EU:n lukuisten metsäaloitteiden yhteisvaikutuksista ei ole tutkimusta. Pulman ydin on, ettei unionilla ole yhtä metsäpolitiikkaa, vaan metsiä koskettavia linjauksia tulee niin ilmasto-, energiakuin ympäristöpolitiikasta. Kniivilän mukaan EU:n metsäaloitteita yhdistää muun muassa se, että niissä haetaan pehmeämpää ja pienipiirteisempää metsänhoitoa eikä puun energiakäyttöä katsota suopeasti. Metsäteollisuus ry:n Rantamäen mukaan EU:n metsälainsäädännön kokonaisvaikutuksista tarvittaisiin arvio niin unionin tasolla kuin kansallisesti. Näin saataisiin selvyyttä siihen, mitkä ovat metsäasetustulvan epäsuorat vaikutukset esimerkiksi jäsenvaltioiden verokertymään tai viennin vähentymiseen. 10764_.indd 3 10764_.indd 3 7.4.2024 12.01 7.4.2024 12.01
AJASSA 12.4.2024 4 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN RAHASTOJEN osuus metsätilakaupoista kävi tammikuussa pohjalukemissa, kun ne ostivat kauppasummilla mitaten alle kymmenen prosenttia tiloista. Suurimmillaan rahastojen osuus oli elokuussa 2022 lähes 80 prosenttia. Helmikuussa rahastot näyttävät jälleen aktivoituneen, sillä niiden osuus nousi yli 20 prosenttiin kauppasummasta. Tiedot käyvät ilmi Metsätilat.fi:n Metsälehdelle tuottamasta datasta, joka käsittää noin 70 prosenttia vapailla markkinoilla tehtävistä tilakaupoista. Huomioitavaa on, että talvikaudella tilakauppamäärät ovat kokonaisuudessaan suhteellisen pieniä. Tällöin suuret yksittäiset tilakaupat voivat vaikuttaa tilastoihin merkittävästikin. Hinnoissa ei hiipumisen merkkejä Suuressa osassa maata metsätilojen kysyntää ovat alkuvuonna ylläpitäneet yksityiset ostajat. Lounais-Suomessa kysynnässä tai myyntihinnoissa ei näy Metsätilat.fi:n kiinteistönvälittäjä Erkko Koivurinteen mukaan hiipumisen merkkejä. ”Hyvistä metsätiloista ollaan edelleen valmiita maksamaan kovia hintoja. Tarjoukset ylittävät pääsääntöisesti hintapyynnöt. Energiapuun kysyntä ja puukaupan hyvä vire vaikuttavat osaltaan myös metsätilamarkkinaan.” Maaliskuussa ostajaehdokkaiden aktiivisuudessa tapahtui valtakunnallisestikin selvä käänne. Keskimääräinen tarjousmäärä per myytävä kohde oli noin kolmanneksen viime syksyn tasoa korkeammalla ja lähestyi jo alkuvuoden 2023 tasoa. Maakunnittain eniten tarjouksia myytäviin kohteisiin tehtiin Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Pohjanmaalla, Uudellamaalla sekä Satakunnassa. Nihkeimmin tarjouksia tuli alkuvuonna Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Etelä-Karjalan myyntikohteisiin. Pelkkiä keskihintoja ei kannata tuijottaa Moni metsätilakaupoille suuntaava ostaja käyttää sopivaa tarjoussummaa pohtiessaan apuna tilastoja, jotka kertovat alueella maksetuista keskimääräisistä hehtaaritai kuutiohinnoista. Keskihintojen tuijottaminen voi joskus johtaa ostajaa harhaankin. ”Kannattaa kiinnittää huomiota myös tilan sijaintiin, keskipuustoon sekä kehitysluokkajakaumaan. Lisäksi taimikoiden kunto ja varttuneemmissa metsissä puuston tekninen laatu ovat asioita, jotka vaikuttavat tuotto-odotuksiin”, Koivurinne huomauttaa. Kevät on otollista aikaa lähteä tutustumaan myyntikohteisiin. ”Esimerkiksi tiestön ja ojien kunnosta saa keväällä erilaisen käsityksen, kun tiet voivat olla pehmeitä ja maastossa liikkuu vesi. Toisaalta esimerkiksi maapohjien rehevyydestä saa hyvän käsityksen.” LYHYET Rahastot heräilevät talviunesta Ostajaluokkien %-osuudet kauppasummasta Yhteismetsät 90 80 70 60 50 40 30 20 10 5/22 8/22 11/22 2/23 5/23 8/23 11/23 2/24 Lähde: Metsätilat.? Yksityinen Rahasto Muut yhtiöt Rahastot ovat palaamassa metsätilamarkkinoille Metsätilojen kauppa kiihtyy kevään edetessä. Metsätilojen ostajat ovat aktivoitumassa. Keväällä esimerkiksi metsätien todellinen kunto selviää tilan ostoa suunnittelevalle hyvin. SA M I KA RP PI N EN Maanmittauslaitos aloitti jättiurakan Maanmittauslaitos on ryhtynyt mittavaan kiinteistörekisterin parannushankkeeseen. Tarkoitus on kaivaa arkistoista Suomen kaikki tieja rasiteoikeudet ja tuoda ne näkyviin kiinteistörekisterikartalle. Hankkeella korjataan vuosien aikana rekisteriin syntyneitä puutteita ja epätarkkuuksia. Urakan on arvioitu kestävän noin kymmenen vuotta. Työ etenee vaiheittain, perusparannus on jo käynnistynyt Kouvolan, Kuopion ja Oulun kunnissa. Metsäkeskus: Metsäenergialle on kysyntää Metsäenergian käyttö kasvaa edelleen lähivuosina, Suomen metsäkeskuksen tulevaisuuskatsauksessa todetaan. Pidemmällä aikavälillä käytön ennakoidaan kuitenkin vähenevän, kun uutta energiantuotantotekniikkaa otetaan käyttöön. Siitä huolimatta energiapuuta tarvitaan myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kotimaiselle energiapuulle on hyvin kysyntää, ja siitä maksettava hinta on noussut voimakkaasti, Metsäkeskuksesta kerrotaan. Kaicellin tehtaan valitukset nurin Paltamoon selluja biotuotetehdasta kaavaileva Kaicell on ajanut hankettaan pari vuotta säästöliekillä ympäristöja vesitalouslupien selviämistä odoteltaessa. Nyt tehtaan rakentamisessa voidaan edetä, koska korkein hallinto-oikeus hylkäsi tehtaan luvista tehdyt valitukset. ”Yhtiön kassatilanne on vahva ja voimme käynnistää seuraavan vaiheen nopeasti”, sanoo hallituksen puheenjohtaja Eero Suutari tiedotteessa. Saksa ja Kiina tärkeimmät kauppakumppanit Metsäteollisuuden viennin arvo tippui viime vuonna 12 miljardiin euroon, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastoista selviää. Pudotusta edellisvuodesta kertyi reaalisesti 16 prosenttia: puutuotteiden osalta laskua tuli neljännes ja massaja paperiteollisuuden osalta 13 prosenttia. Taustalla on Luken mukaan globaalin kysynnän vähentyminen. Tärkeimmät vientimaat olivat Saksa ja Kiina: Saksaan metsäteollisuustuotteita ja puuta vietiin 1,5 miljardin euron edestä, Kiinaan 1,4 miljardilla. 10765_.indd 4 10765_.indd 4 7.4.2024 12.20 7.4.2024 12.20
AJASSA 12.4.2024 MIKKO RIIKILÄ MAAN suurimman metsätaimien tuottajayhtiön Finforelian pääomistaja Timo Salminen on maaliskuussa ostanut Tapio Oy:ltä Loimaalla sijaitsevan Virttaan taimitarhan kiinteistöt. Lisäksi kauppaan kuuluivat 17 hehtaaria maata sekä kiinteät tuotantorakennukset, muun muassa taimien pakkasvarasto. Viime vuodet Virttaan taimitarhalla on toiminut Pohjantaimi Oy, joka on vuokrannut taimien tuotantoon tarvittavat kiinteistöt Tapiolta. Tapion ja Pohjantaimen vuokrasopimus umpeutuu tämän vuoden lopussa, eikä vuokralainen uuden omistajan mukaan ole ollut valmis uusimaan sopimusta. Käsitykset Virttaan tuotannon mahdollisesta jatkamisesta eriävät. Salmisen mukaan kiinteistön oston myötä hänelle siirtyneessä vuokrasopimuksessa todetaan, että Pohjantaimen olisi pitänyt ilmaista halunsa jatkaa sopimusta viime vuoden loppuun mennessä, eikä näin ole tapahtunut. Pohjantaimen omistajat puolestaan korostavat, ettei yhtiö vielä ole ratkaissut kantaansa vuokrasopimuksen jatkamiseen. Salmisen omistama Finforelia ei ole aloittamassa taimien tuottamista Virttaalla. Sen sijaan yhtiö kaavailee perustavansa Virttaalle taimivaraston ja jakelukeskuksen. Osa kiinteistöistä vuokrattaneen ulkopuolisille. Taimitarhan muovihuoneet ovat Pohjantaimen omistamia. ”Tuotanto jatkuu tämän kesän” Virttaan taimituotanto siirtyi Pohjantaimelle vajaat pari vuotta sitten, kun yritys osti konkurssiin menneen taimiyhtiö Taimi Tapion. Pohjantaimen toimitusjohtajan Rauno Katajan mukaan yhtiö jatkaa taimituotantoa VirtTaimien kasvatus Virttaalla päättymässä Finforelian pääomistaja on ostanut Virttaan taimitarhan kiinteistöt Tapiolta. Finforelian pääomistaja Timo Salminen ei kaavaile taimituotannon aloittamista Virttaalla. SE PP O SA M U LI taalla tämän kesän ajan. Taimiyhtiön omistaja, liettualainen Skogran-yhtiö, ei vielä ole ratkaissut, pyrkiikö se jatkamaan tuotantoa Virttaalla. ”Taimitarha vaatisi runsaasti investointeja, joten Pohjantaimen hallitus ei vielä ole tehnyt päätöstään. En siis voi vahvistaa, että taimitarha suljettaisiin. Päätämme lähikuukausien aikana, mihin ratkaisuun päädymme”, kertoo Skogranin liiketoimintojen kehittämisestä vastaava johtaja Laurynas Sederevicius. Katajan mukaan yhtiön eteläsuomalaiset asiakkaat eivät jää tulevaisuudessakaan pulaan. ”Pystymme palvelemaan asiakkaitamme muilta tarhoiltamme, ja meillä on edelleen käytössämme pakkasvarastoja Etelä-Suomessa.” Pohjantaimella on vuokratut pakkasvarastot Huittisissa, Kouvolassa ja Salon seudulla. Metsälehti on osa Tapio-konsernia. Kuutio.fi on helpoin ja tehokkain tapa myydä puuta joko omatoimisesti tai ammattilaisen avulla. Valitse, kuinka haluat huolehtia metsästäsi ja kilpailuta puukauppasi luotettavasti ja maksuttomasti suoraan verkossa. Näe puut metsältä. 10765_.indd 5 10765_.indd 5 7.4.2024 12.20 7.4.2024 12.20
AJASSA / HAASTATTELU 12.4.2024 6 Metsälehti.fi MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI KEIJO LEHTIMÄKI, KUVA SAHATEOLLISUUDEN vaikeat ajat jatkuvat yhtä pitkään kuin rakentamisen matalasuhdannekin, vuoden alussa Pölkky-sahayh tiön toimitusjohtajana aloittanut Jari Suominen toteaa. ”Ehkä pohjakosketus on nähty, mutta todennäköisesti rakentaminen pysyy heikolla tasolla ainakin tämän vuoden.” Jokainen matalasuhdanteen vuosi kasvattaa rakentamisvelkaa, joka tulee maksuun joskus. Silloin sahoilla on taas edessä suhdannepiikin harvinainen herkku. Pölkyn omistus vaihtui suvulta suvulle reilu vuosi sitten – Virranniemiltä Pfeifereille Itävaltaan. Suominen luottaa, että itävaltalaisomistus antaa Pölkylle jyrkemmän nousukulman. ”Päämarkkinat ovat olleet kotimaan lisäksi mäntymarkkinat Pohjois-Afrikka ja Britannia, mutta nyt esimerkiksi Keski-Eurooppa tulee vahvempana.” Kajaani käy vuoden lopulla Itävallasta on saatu myös teknistä apua Kajaanin sahalle, joka rakennetaan käytännössä uudestaan. Investoinnin arvoa ei ole julkistettu, mutta se on Suomisen sanoin ”meille jättimäinen”. Yli kolme vuotta kestäneen hankkeen vaikeuksista on liikkunut huhuja, joita on ruokkinut monitulkintainen tiedottaminen. Koekäytön piti alkaa jo puolitoista vuotta sitten, nyt tähtäin on vuoden loppupuoliskolla. Suominen ei kommentoi toimitusjohtajavastuutaan edeltäviä päätöksiä, mutta toteaa, että projektin jatkamiseen on sitouduttu. Puoli miljoonaa kuutiota lisää Pölkyn tarjonta on perussahatavaraa, höylätavaraa, liimapalkkia ja kyllästettyä puuta. ”Perussahauksen pitää olla kunnossa. Sen jälkeen juju on optimoinnissa, että mikä menee jalostukseen.” Kun tukin käyttö oli muutama vuosi sitten 1,4 miljoonaa kuutiometriä, niin yhdessä Taivalkosken jo lähes valmiiden investointien ja valmistuvan Kajaanin-sahan kanssa se nousee lähelle kahta miljoonaa. Tukkia pitää saada jostakin puoli miljoonaa kuutiometriä lisää. Vaikka Pohjois-Suomessa on varaa lisätä hakkuita ja varttuvia männiköitä on runsaasti, eivät mahdollisuudet ole rajattomat. Ympärillä on vahvoja sahayhtiöitä joka puolella, mutta Suominen ei näe, että puunhankinnassa Pölkky olisi Jyrkemmällä nousukulmalla Pölkyn uusi toimitusjohtaja Jari Suominen uskoo itävaltalaisomistuksen antavan vipuvoimaa, kun suhdanne kääntyy. ”Täällä Koillismaalla logistiikka on koko ajan mielessä.” 10766_.indd 6 10766_.indd 6 7.4.2024 12.24 7.4.2024 12.24
12.4.2024 Metsälehti.fi 7 AJASSA KOLUMNI PEKKA SYVÄNEN KIRJOITTAJA ON KONEENRAKENTAJA JA PUUNTUOTTAJA. KUKA KUKA EN USKO ELÄKEJÄRJESTELMÄN olevan enää nykyisessä muodossa, kun lopulta saavutan eläkeiän. En näillä näkymin tule saamaan eläkejärjestelmästä riittävästi rahaa. Olen kokeillut heikolla menestyksellä kerryttää omaisuutta, josta tulisi sitten vanhuuden päiville inflaatiosuojattuna tuloja kaurapuuron ja kahvin ostamiseen. Järjellä ajatellen vuokra-asunnot kasvukeskuksissa, osakesijoitukset ja muut helposti hankittavat omaisuuserät olisivat fiksuja eläkesäästömuotoja. Voisin hankkia osakkeita kuukausittain sen mukaan, miten rahaa kertyy tilille. Osakkeet tuottaisivat passiivisesti osinkoja, ja niistä olisi helppo luopua tarvittaessa. Ihmisten on pakko asua jossakin ja valtio on tukenut vuokralla asumista, joten kodintarpeesta hyötyminen olisi myös tehokas muoto saada vanhuuden turvaa. JOSTAKIN SYYSTÄ OLEN kuitenkin mieltynyt metsäsijoittamiseen. En tiedä, miksi. Metsä ei ole lähtökohdin kovinkaan fiksu sijoitusmuoto. Sitä on vaikea ostaa, eikä metsää voi siirtää turvaan poliittisilta päätöksiltä. Metsätilamarkkinat menivät sekaisin metsärahastojen tultua markkinoille. Nollakorkojen aikana kolmen prosentin tuotto oli esimerkiksi eläkerahastojen näkökulmasta täysin riittävä. Sijoittajien rahan virratessa rahastoihin sisään metsärahastot pystyivät maksamaan metsätiloista reilusti muita enemmän. Metsärahastojen laskennalliset arvot nousivat metsätilojen hintojen noustessa, jolloin rahastojen tuotto pysyi paperilla kunnossa. Minua taitavammat ja varakkaammat ostajat osasivat pelata markkinoilla. Onneksi ohjauskorot nousivat, jolloin metsärahastot ovat vähentäneet ostojaan. Kolmen prosentin tuoton saa nyt varmasti turvallisilta korkomarkkinoilta ilman vaivaa. SAIMME OSTETTUA ENSIMMÄISEN metsätilan reilut kymmenen vuotta sitten joidenkin vuosien etsimisen jälkeen. Tila oli aloittelijan tuurilla täydellinen. Tilamme rajoittuu päällystettyyn julkiseen tiehen ja on hyvillä maapohjilla. Seuraavan metsätilan ostaminen onkin sitten ollut vaikeampaa. Rahani ovat menneet yritykseni kehittämiseen, mutta olen samalla haaveillen jahdannut metsänmyynti-ilmoituksista sopivia kohteita. Huomasimme viime kesänä hyvällä sijainnilla olevan metsätilan. Päätimme käydä ostomielessä katsomassa. Innostuimme tilasta. Metsässä kuului kauhea selitys kun pohdimme, mitkä kohdat menisivät uudistukseen, missä harventaisimme ja miten hoitaisimme taimikot. Kysyimme pankista lainaa ja löimme reilun tarjouksen sisään. Sitten odotusta ja pettymys. Hopea on ensimmäinen häviäjä. Joku toinen porukka oli nähnyt tilan vielä meitä arvokkaammaksi ja saanut ostettua sen. Harmitti. EN OLE SUOSTUNUT luovuttamaan. Minulla on vielä ainakin 22 vuotta ikäluokkani eläkeikään aikaa. Eläkeikä on jo noussut kolme vuotta ja varmaan tulee vielä nousemaan lisää. Ehdimme hyvin ostamaan ja maksamaan vielä muutaman metsätilan, jos vain löydämme fiksuja kohteita. Helpommin kirjoitettu kuin tehty. METSÄN OSTAMISEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS Jyrkemmällä nousukulmalla JARI SUOMINEN 54-vuotias ekonomi SYNTYNYT Haminassa, asuu Helsingissä ja Kuusamossa TYÖURA vuodesta 1995 kuiduttavaa ja mekaanista metsäteollisuutta PERHEESSÄ vaimo, neljä lasta ja Donna-koira HARRASTAA murtomaahiihtoa, maastopyöräilyä ja metsästystä sekä uusimpana lentopallon fanitusta. Vaikka rakentaminen mataa ja satamalakko vie asiakasluottamusta, Jari Suominen uskoo vihreän rakentamisen vahvistumiseen. tanto ja korjuu ovat jatkuneet normaalisti. Suomisen tietojen mukaan asiak kaatkaan eivät ole joutuneet pulaan, ja siinä onkin suurempi aihe huoleen. Pohjoisen tiheäsyinen mänty on laadukasta ja haluttua, mutta ei kuitenkaan korvaamatonta. ”Jos Juhla-Mokka on loppu, niin Kulta-Katriinakin käy”, hän vertaa. Harmittavan helposti korvaava toimittaja voi löytyä Ruotsista. ”Pitkällä tähtäimellä olen huolissani, että voivatko asiakkaat luottaa suomalaiseen teollisuuteen.” Kuutioiden ja tonnien maailma Suominen on kotoisin Haminasta, varuskunnan ja reserviupseerikoulun, sataman sekä tuolloin vielä metsäteollisuuden kaupungista. Niistä teollisuus kiinnosti eniten, kuutioiden ja tonnien maailma tuntui heti omalta. Ekonomilla menikin 25 vuotta Stora Enson talouspuolen tehtävissä sekä kotimaassa että Saksassa ja Itävallassa. Välillä vastuulla olivat puunhankinta ja metsäomaisuus, loppuvaiheessa kaikki konsernin sahat. ”Metsän arvoketju on tullut käytyä läpi.” Sitten seurasi oma konsulttifirma, mutta vaihe jäi lyhyeksi, kun tuli mahdollisuus siirtyä Pölkylle. Suominen kertoo elävänsä kahden kodin arkea, sillä viikot menevät Kuusamossa, mutta viikonloput kuuluvat perheelle Helsingissä. pussitettu. Kun kuitupuuta liikkuu Kemin ja Oulun tehtaille, samalla liikkuu myös tukkipuu. Pölkky aikoo ottaa tukkivirrasta osansa, sillä vaihdossa valttina on sellutehtaiden haluama sahahake. Kaksipa huolta kuitenkin Huolenaiheita kuitenkin on. ”Täällä Koillismaalla logistiikka on koko ajan mielessä ja perusinfra on pidettävä kunnossa, vaikka valtiolla on rahasta tiukkaa.” Satamalakon laajuus tuli Pölkyllekin yllätyksenä, mutta siitä on selvitty ainakin lyhyellä katsannolla. Tavaraa on kertynyt satamavarastoihin, mutta tuo10766_.indd 7 10766_.indd 7 7.4.2024 12.24 7.4.2024 12.24
12.4.2024 8 Metsälehti.fi AJASSA KAUKOLÄMPÖÄ EI RISUJA KERÄÄMÄLLÄ TUOTETA Kuituja tukkipuuta poltetaan Metsälehden laskelmien mukaan enemmän kuin tilastoista voi lukea. Hyvä niin, koska muuten kaupunkilaiset olisivat tänäkin talvena palelleet. 10767_.indd 8 10767_.indd 8 7.4.2024 12.28 7.4.2024 12.28
12.4.2024 Metsälehti.fi 9 AJASSA MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVAT V irallisen totuuden mukaan Suomen ”energiantuotannossa käytetään pieniläpimittaista energiapuuta ja hakkuutähdettä sekä metsäteollisuuden sivuvirtoja, kuten haketta, purua ja kuorta”. Suora lainaus löytyy Suomen metsäkeskuksen äskettäisestä tiedotteesta. ”Kuituja tukkipuutakin palaa, mutta määristä on vaikea sanoa”, sanoo puolestaan Metsäkeskuksen yrityspalveluiden päällikkö Marko Ämmälä. Kierros energialaitosten puuterminaaleissa paljastaa, että energiapuu on keskimäärin järeää. Pinoissa on lähinnä kuitupuukokoisia pölkkyjä sekä seassa tukkeja ja kirjanpainajien kuivattamia kuusia ja lahopölkkyjä. Kuitupuuta pienempiä rankoja terminaaleissa ei juuri näy. Näin siksi, että muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Kuopion Energian polttoaineiden hankintapäällikkö Matti Voutilainen toteaa, ettei kaukolämmöntuotannon polttoainehuolto onnistuisi ilman ainespuukokoista runkopuuta. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. KAUKOLÄMPÖÄ EI RISUJA KERÄÄMÄLLÄ TUOTETA Jyväskylän Rauhalahden voimalan pihalla haketettiin energiapuuta maaliskuun lopulla. 10767_.indd 9 10767_.indd 9 7.4.2024 12.28 7.4.2024 12.28
12.4.2024 10 Metsälehti.fi AJASSA ”Paatuneenkin puukuskin sieluun sattuu, kun tukkia ajetaan voimalaitokselle.” ”Käytämme vuosittain 500 000 kuutiometriä puuta, ja jos turve vielä korvataan, puun tarve kasvaa 700 000 kuutioon. Sellaisen määrän hankkiminen ei risuja keräillen onnistuisi keneltäkään.” Tarkkaa tietoa ei ole siitä, paljonko energiantuotannossa poltetaan kuitupuuta. Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi määräksi 2 –3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mutta esimerkiksi tutkija Tuomas Niinistö toteaa, että lukuun sisältyy epävarmuuksia. Metsälehden epätieteellisen selvityksen mukaan kuitupuuta käytetään energialaitoksilla sekä pientaloissa ja maatiloilla jopa kymmenen miljoonaa kuutiometriä vuodessa, siis enemmän kuin Kemin biotuotetehtaan vuotuinen puun käyttö. Energiapuu mursi kuitupuun hintakuolion Se, että metsäja energia-ala korostavat energiapuun pieniläpimittaisuutta, johtuu paljolti ympäristöjärjestöjen luoman mainehaitan pelosta. Niille järeän puun polttaminen on ”tulevaisuuden polttamista” ja hiilinielujen tuhoamista. Myös EU:n kaskadiperiaate pyrkii ohjaamaan puun käyttöön korkeamman jalostusasteen tuotannossa. Käytännön toimia kaskadiperiaate ei ainakaan vielä säätele Suomessa. Voutilainen ei suoraan kerro, kuinka iso osa Kuopion Energian hankkimasta puusta on kuitupuun mittaista, vaan kiertää kysymyksen hiukan savolaiseen tapaan: ”Meille puu on energiapuuta, kun se tulee voimalaitokselle.” Hän muistuttaa, että energiapuubuumista sataa euroja myös metsänomistajien laareihin. ”Puun myynti energiapuuksi tuottaa jopa kymmeniä prosentteja paremman hakkuukertymän, ja korjuukin on edullisempaa kuin kuitupuun”, Voutilainen muistuttaa. Kova kysyntä on nostanut energiapuun hinnan kuitupuun tasolle ja välillä sen ylikin. Viidenkymmenen euron tienvarsihinta on karsitulla energiarangalla monin paikoin arkipäivää. Tämä on pakottahimme energiapuuterminaaleista. Luken tilastoihin kätkeytyy myös sellainen outous, että metsähaketta käytettiin viime vuonna noin kaksi miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin ilmoitetuista lähteistä oli hankittu metsähakkeen raaka-aineita. Osin epäsuhta selittynee tuonnilla, joka ei kunnolla erottele poltettavaksi tuotavaa puuta, osin vajetta lienee tilkitty kuitupuulla. Energiapuuksi ohjautuvan tukin määrästä ei ole arvioita, mutta esimerkiksi harvennusleimikoiden pieniä tukkieriä varmasti menee voimalaitoksille. Vahvan todistuksen antoi Vaajakosken ABC:llä tapaamamme puutavara-auton kuljettaja. Hänen mukaansa kuitupuun rahtaaminen Alvan Rauhalahden voimalaitokselle on arkipäivää. Silloin kuulemma paatuneenkin puukuskin sieluun sattuu, kun tukkia ajetaan voimalaitokselle. Maatiloilla palaa paljon puuta Kotitaloudet ja maatilat käyttävät lämmöntuottaKuitupuuta paloi lähes kymmenen miljoonaa mottia Metsähakkeen käyttö 2023, Mm 3 Tästä kuitupuuta (Metsälehden arvio) Karsittu ranka 5,6 4,5 (80 % kuitupuuta) Karsimaton ranka 1,0 0,5 (50 % kuitupuuta) Järeä runkopuu 1,1 0,6 (50 % kuitupuuta) Metsähaketta yhteensä 11 Omakotitalot ja maatilat Hakeja polttopuu 6,9 3,45 (50 %kuitupuuta) Kuitupuun käyttö energiantuotannossa yhteensä 9,05 (Metsälehden arvio) Lähde: Luke 2024 nut selluteollisuuden nostamaan kuitupuun hintaa. Metsähaketta 11 miljoonaa kuutiota Kotimaisen metsäpolttoaineen kysyntä on moninkertaistunut, kun turpeen sekä maakaasun polttoa on rajoitettu ja itäpuun tuonti loppui. Viime vuonna metsähaketta käytettiin voimalaitoksilla noin 11 miljoonaa kuutiometriä. Tästä noin puolet on karsittua rankaa. Kuitupuuksi kelpaavaa puumäärää arvioimme olettamalla, että 80 prosenttia karsitusta energiarangasta kävisi kuitupuuksikin. Tämä perustuu eräiden metsänhoitoyhdistysten johtajien Metsälehdelle esittämiin arvioihin ja omiin havaintoiEnergiapuun korjuu on edullista, koska kaikki puut voidaan kasata ja kuljettaa yhdessä samaan pinoon. 10767_.indd 10 10767_.indd 10 7.4.2024 12.28 7.4.2024 12.28
12.4.2024 Metsälehti.fi 11 AJASSA KUITUPUUENERGIAA, KYLLÄ KIITOS KAUKOLÄMMÖN päivittäiskäyttäjänä arvostan talvipakkasillakin vakaasti 20 asteessa pysyttelevää huonelämpöä. Omilla päätöksillämme olemme kieltäneet kivihiilen, maakaasun ja turpeen käytön. Itäpuun tuonti loppui naapurin diktaattorin hyökkäyskäskyyn. Näin ollen meillä ei juuri nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin rahdata kuitupuuta voimalaitoksille. Risuja keräillen tulisi vilu. Se, että harvennuspuulle kerrankin löytyy riittävästi kysyntää, ei todellakaan ole tulevaisuuden polttamista. Se varmistaa, että kasvatusmetsät harvennetaan ja meillä riittää jatkossakin laadukasta puuta jalostettavaksi. MIKKO RIIKILÄ ”Meille puu on energiapuuta, kun se tulee voimalaitokselle.” miseen runkopuuta ja haketta yhteensä 6,9 miljoonaa kuutiometriä vuosittain. Tieto perustuu Luken vuosina 2016–2017 tekemään, määrävuosin uusittavaan kyselytutkimukseen. Mitä ilmeisimmin käyttö on sen jälkeen kasvanut. Luken kyselyn mukaan koivu-, kuusija mäntyrunkopuuta käytettiin polttopuuksi viitisen miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tästä osa on hankittu kuitupuumarkkinoilta. Polttopuukaupan kasvu lisää varsinkin koivukuitupuun kysyntää. Pienkäytön isoja tekijöitä ovat yhä suuremmiksi käyvät siipikarjaja sikafarmit, jotka nielevät jopa tuhansia kuutioita ranka-, eli kuitupuuta vuodessa. Vihanneksia kasvihuoneissa viljelevät tuottajat ovat kotieläintilojakin mittavampia energiapuun käyttäjiä, mutta Luken mukaan niiden puunkäyttö on pääosin tilastoitu voimalaitosten luokassa. Energiapuun kysyntä taittumassa Mitä todennäköisimmin energiapuun imu jatkuu ainakin tämän vuosikymmenen, mutta suurin rieha on ehkä jo nähty. Konsulttiyhtiö Afryn mukaan puuenergian kysyntä on saavuttamassa huippunsa. Romahdusta ei Afryn mukaan ole näköpiirissä, vaan loivasti laskevaa kysyntää 2030-luvulle asti. Syynä käytön leikkaantumiselle on kipurajalle kohonnut energiapuun hinta. Se tekee kilpailevista energianlähteistä entistä houkuttelevampia. ”Kun sähkö maksaa viisi euroa megawattitunnilta ja vaihtoehtoinen energianlähde 40 euroa, niin sähkön käyttö kaukolämmön tuotannossa kiinnostaa varmasti”, Voutilainen toteaa. Ei siis ihme, että sähkökattiloita rakennetaan ja suunnitellaan monin paikoin. ”Sähkökattilat ovat suuria vedenkeittimiä, joita käytetään, kun sähkö on halpaa. Niitä on edullinen ja nopea rakentaa. Kalliin sähkön jaksoja varten tarvitaan myös muita energian lähteitä esimerkiksi puuta.” Sähkön varassa lämmöntuotantoa ei voida kasvattaa loputtomiin. Tuotannon kasvaessa kannattavuuden edellytyksenä olevan halvan sähkön saatavuus käy koko ajan tukalammaksi varsinkin kylmien talvikuukausien aikana. Ensi vuosikymmeneltä alkaen kaupunkien energiantuotanto mullistunee, kun pienoisydinvoimaloita aletaan ottaa käyttöön. Esimerkiksi Kuopion Energialla on aiesopimus pienoisydinvoimaloiden hankkimisesta. Alustavan kaavailun mukaan Kuopioon hankittaisiin kaksi 50 megawatin yksikköä. ”Pidän hyvin todennäköisenä, että Kuopioon niitä myös tulee. Tekniikkaahan on käytetty laivoissa jo 70 vuotta. Niitä ei enää tarvitse kokeilla, vaan soveltaa”, Voutilainen sanoo. KOMMENTTI 10767_.indd 11 10767_.indd 11 7.4.2024 12.28 7.4.2024 12.28
PUUKAUPPA & TALOUS 12.4.2024 12 Metsälehti.fi TIIA PUUKILA MONI puukauppaa harkitseva seuraa puunhintatilastoja, mutta kuinka kattavia ne ovat, miten niitä pitäisi tulkita ja mitä ne jättävät kertomatta? Julkista tilastotietoa yksityismetsien puukaupasta julkaisevat Metsäteollisuus ry ja Luonnonvarakeskus (Luke). Metsäteollisuus ry julkistaa kerran viikossa kaikilta yksityismetsänomistajilta puuta ostavien jäsentensä ilmoittamat puukauppamäärät ja puutavaralajikohtaiset hinnat – jotka löytyvät tuosta viereiseltä sivulta. Puukauppamäärät ovat edellisviikolta, mutta puunhinnoissa käytössä on neljän viime viikon liukuva keskiarvo. ”On hyvä muistaa, että nämä määrät ovat ostettuja määriä ja hakatut määrät yleisesti ottaen turpoavat. Puuta voidaan ostaa nyt ja hakata vasta kahden tai jopa kolmenkin vuoden päästä”, muistuttaa metsäasiantuntija Anu Islander Metsäteollisuus ry:stä. Metsäteollisuus ry:n jäsenet edustavat noin 80:tä prosenttia yksityismetsien puunostajista. Luke julkaisee Metsäteollisuus ry:n hintatilastoja kattavampaa kuukausija vuositilastoa puukaupasta. Mukana ovat Metsäteollisuus ry:ltä saatujen tietojen lisäksi Sahateollisuuden jäseniltä sekä metsänhoitoyhdistyksiltä kerättyä puukauppatietoa. Luken tilastoissa on vuosikohtaisesti mukana noin 10 miljoonaa kuutiota enemmän puuta ja keskihinta aavistuksen korkeampi kuin Metsäteollisuus ry:n julkaisemissa tilastoissa. ”Meidän teollisuuspuukauppamme tilaston kattavuus on noin 90 prosenttia yksityismetsien puukaupasta. Itse ajattelen, että se on erittäin kattava”, summaa yliaktuaari Jukka Torvelainen Lukesta. Bonukset ohi tilastojen Vaikka etenkin Luken julkaisemat puukauppatilastot ovat sangen kattavia, kaikkea ne eivät kerro. ”Olemme sopineet, että tilastoimme puukauppahinnat puukauppasopimuksen perusteella. Se tarkoittaa sitä, että jos on sovittu erillisiä bonuksia tai lisiä tai hinnantarkistuksia, me emme saa niistä tietoa”, Torvelainen kertoo. Toinen, jota ei toistaiseksi julkisesti tilastoida erikseen, on runkohinta. Runkohinnoittelussa ostaja tarjoaa koko rungosta yhden kuutiohinnan, eikä katkonta näin vaikuta lopputiliin. Luke selvitti edellisen kerran runkohinnan tilastoinnin LUOTETTAVIA, MUTTA PUUTTEELLISIA Puukauppatilastot kuvaavat hyvin hintojen yleistä kehitystä, mutta runkohintojen ja bonusten tilastointi ontuu yhä. Keskihintojen taakse jää suurta hintavaihtelua. Esimerkiksi tien läheisyys sekä ajallaan tehdyt hoitotoimet nostavat yleensä puusta maksettua hintaa. SA M I KA RP PI N EN ”Tilastot ovat ennen kaikkea suuntaa näyttäviä.” 10768_.indd 12 10768_.indd 12 7.4.2024 12.31 7.4.2024 12.31
AJASSA 12.4.2024 Metsälehti.fi 13 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 73,51 ? 76,36 s 57,36 ? 27,48 s 29,68 s 28,65 s .. .. Uudistushakkuu 75,43 ? 76,98 s 60,35 ? 27,88 s 30,25 s 29,74 s .. .. Harvennushakkuu 67,24 ? 71,12 s 50,45 ? 27,65 ? 28,92 s 28,28 s .. .. Ensiharvennus 59,80 s 51,18 s .. 22,15 s 23,34 s 22,51 s .. .. Hankintahinnat 75,29 s 75,23 s 69,20 ? 45,02 ? 46,57 ? 45,08 ? .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 74,92 ? 76,90 s 56,05 s 28,15 ? 29,81 s 28,64 s 35,53 s 36,76 s Uudistushakkuu 76,88 s 77,58 s 58,18 ? 28,85 30,63 s 30,07 s 37,06 s 37,72 s Harvennushakkuu 69,56 s 69,99 s 49,43 s 28,35 ? 28,96 s 28,22 ? 34,37 ? 34,28 s Ensiharvennus .. .. .. 22,88 s .. 22,73 s .. .. Hankintahinnat 75,47 ? 75,16 ? 59,50 ? 48,52 ? .. 48,77 s .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 71,65 ? 72,35 s 49,61 s 29,03 s 30,58 s 28,42 s 36,21 ? 36,05 s Uudistushakkuu 73,47 ? 73,98 s .. 30,90 ? 32,01 s 30,00 s 37,30 ? 37,15 ? Harvennushakkuu 67,27 s 67,37 s 44,40 ? 27,88 s 28,97 s 27,40 s 35,37 s 34,71 s Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat 70,43 s 69,88 s .. 46,95 s 46,51 s 46,96 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,32 s 68,92 s .. 28,40 s 29,86 s 26,96 s 34,26 s 35,28 s Uudistushakkuu 70,93 s 70,59 s .. 31,11 s 31,54 s 29,64 s 37,00 s 36,74 s Harvennushakkuu 63,31 s 63,67 s .. 26,41 s 27,03 s 25,43 s 31,43 s 32,09 s Ensiharvennus .. .. .. 25,02 s .. 22,30 s .. .. Hankintahinnat 64,96 ? .. .. 45,63 ? .. .. .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 64,28 s 62,96 s .. 25,53 s 26,84 s 23,18 ? 32,50 s .. Uudistushakkuu 66,17 s 65,10 s .. 28,59 s 29,52 s 26,59 s 34,00 s .. Harvennushakkuu 61,68 s 59,95 s .. 24,69 s .. 22,60 ? 32,23 s .. Ensiharvennus 50,70 ? .. .. 20,76 ? .. .. .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 72,61 s 73,23 s 43,88 s 28,30 s 30,97 s 28,44 s 34,95 s 35,34 s Uudistushakkuu 73,71 s 73,78 s 44,12 ? 30,14 s 32,07 s 30,25 s 36,79 s 35,92 s Harvennushakkuu 67,32 s 66,76 s 42,61 s 27,46 s .. 26,51 ? 32,56 s 32,32 s Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat .. .. .. 47,12 s .. .. .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 72,75 s 75,45 s 60,85 ? 28,21 s 30,10 s 28,66 s 35,46 s 36,53 s Uudistushakkuu 74,67 s 76,46 s 63,61 ? 30,05 s 31,15 s 30,55 s 37,15 s 37,52 s Harvennushakkuu 67,37 ? 68,58 ? 54,26 ? 27,65 s 29,12 s 27,97 s 34,21 ? 34,78 s Ensiharvennus 52,41 s 49,57 ? 37,80 ? 22,52 s 24,23 s 22,61 s .. .. Hankintahinnat 72,94 s 73,35 s 67,17 s 47,74 s 48,62 s 47,89 s .. .. KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 10-13 keskiarvo s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 73,39 s 74,72 s 62,41 ? 29,16 s 30,84 s 30,24 s 37,54 ? 37,96 ? Uudistushakkuu 75,44 s 76,29 s 66,13 ? 31,21 s 32,66 s 32,54 s 39,85 s 40,03 s Harvennushakkuu 68,32 s 68,33 s 55,82 ? 28,75 s 30,28 s 30,05 s 36,71 ? 36,30 ? Ensiharvennus .. 49,71 ? 41,53 s 22,98 s 24,82 s 23,13 s .. .. Hankintahinnat 70,77 ? 71,33 ? 67,09 s 48,78 s 49,93 s 49,42 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 74,99 s 76,28 s 66,99 ? 29,21 s 30,25 s 29,84 s .. .. Uudistushakkuu 76,64 s 77,17 s 69,85 ? 30,50 s 31,41 s 31,27 s .. .. Harvennushakkuu 69,59 s 68,61 ? 58,83 ? 29,59 s 29,36 s 30,15 s .. .. Ensiharvennus .. .. .. 23,64 25,23 23,86 .. .. Hankintahinnat 75,09 s 74,34 s 69,60 s 50,23 s .. 48,17 s .. .. KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA ›› METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi Milj. m Viikko-ostojen määrä koko Suomessa 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 52 2024 2023 2022 Viikko 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 10 20 30 40 50 60 70 80 Nimelliskantohintojen kehitys Lähde: Luke Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu 2004 2011 2015 2019 2024 2007 539 469 Puukauppamäärä vko 13, m 3 mahdollisuutta kolmisen vuotta sitten. Tuolloin runkohinnoiteltua puuta ja runkohinnoittelun käyttäjiä oli liian vähän, eikä tietoja olisi voitu julkistaa. Nyt Luke uusii selvityksen. MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen arvioi, että runkohinnoittelun käyttö päätehakkuilla on lisääntynyt ja jo useampi kymmenen prosenttia päätehakkuista on runkohinnoiteltuja. MTK julkaisee jäsenilleen julkisen puunhintatiedon lisäksi monipuolisesti muutakin tietoa puumarkkinoista. Tilastot perustuvat muun muassa metsänhoitoyhdistysten kilpailuttamaan puukauppa-aineistoon. Mukana ovat myös viikoittain päivittyvät runkohinnat päätehakkuilta. ”Periaatteessa, mitä järeämpi leimikko, sitä enemmän siitä yleensä maksetaan, mutta runkohinnoittelussakin hintahaitari voi olla aikamoinen”, Karttunen arvioi. Ei koskaan sataprosenttinen Pellervon taloustutkimus PTT seuraa hintatilastoja ja hintojen kehitystä puutavaralajeittain, hakkuutavoittain ja alueittain. Onko ostajien tuottama hintatieto luotettavaa? PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horneen mukaan on. Verrattuna muihin maihin Suomen puunhintatilastot ovat kattavia ja hyvin tehtyjä, mutta tilastoissa on aina puutteensa. Esimerkiksi tietoa ei aina saada sataprosenttisesti kaikilta toimijoilta. ”Tilastot ovat ennen kaikkea suuntaa näyttäviä ja suuruutta kuvaavia, mutta kenenkään ei kannata katsoa keskimääräistä mäntytukin hintaa jonain kuukautena ja arvioida, että hänen pitäisi saada se. Oma leimikko voi olla hyvin erilainen kuin keskimääräinen leimikko tilastoissa”, Horne muistuttaa. 10768_.indd 13 10768_.indd 13 7.4.2024 12.31 7.4.2024 12.31
12.4.2024 14 Metsälehti.fi PUUKAUPPA JA TALOUS INFLAATION KIIHTYMINEN sai eurooppalaiset keskuspankit nostamaan korkoja, millä oli kielteinen vaikutus rakentamiseen ja kulutukseen. Viime aikoina myös työttömyys on lisääntynyt, ainakin Ruotsissa. Tämä kuvio noudattaa normaalin laskusuhdanteen kaavaa. Puumarkkinoilla tilanne on kuitenkin täysin toinen. Venäjän ja Valko-Venäjän vastaiset pakotteet ovat vähentäneet markkinoille tulevan puun määrää. Metsäteollisuudessa koronaviruspandemian aikana tapahtunut kannattavuuden kasvu johti tuotantokykyä nostaviin investointeihin, jotka puolestaan ovat pitäneet puun kysynnän korkealla viime aikoina. Pakotteiden lisäksi markkinoille tulevan puun määrää on vähentänyt myös hakkuumäärien lasku. Syynä tähän on, että moni metsänomistaja kokee hakanneensa kaarnakuoriaistuhojen takia metsiään viime vuosina suunniteltua enemmän. Lisäksi esimerkiksi Ruotsin valtion omistama metsäyhtiö Sveaskog on vähentänyt vuotuisia hakkuitaan noin miljoonalla kuutiometrillä samalla alueella, josta Metsä Group hankkii puuta uudelle Kemin tehtaalleen. Puusta on siis pulaa, mikä nostaa puun hintoja siitä huolimatta, että rakentaminen on vähentynyt voimakkaasti. Puun – varsinkin tukkipuun – tuonti Ruotsiin on kasvanut tasaisesti vuoden ajan. Tällä hetkellä puuta tuodaan Ruotsiin merkittävässä määrin Norjasta ja Saksasta. Saksa tarvinnee kuitenkin puunsa itse sitten, kun suhdanne kääntyy. MYÖS ENERGIAN HINTA on noussut, mikä on lisännyt metsäbioenergian kysyntää. Tämä on luonut vähimmäishinnan kuitupuulle, mutta lisännyt myös tukkipuun kysyntää. Puupulan ennakoidaan kasvavan. EU ajaa metsien hiilivarastojen kasvattamista ja haluaa samalla turvata luonnon monimuotoisuuden säilymisen. Tämä johtanee siihen, että markkinoille tulee entistä vähemmän puuta. Metsät eivät riitä kaikkeen, vaan vain siihen, mikä koetaan arvokkaimmaksi. Maaliskuu ei tuonut muutosta pitkän aikavälin kehitykseen, vaan puun hinnat nousivat niin Ruotsissa kuin muissakin Itämeren alueen valtioissa. Nyt korkojen odotetaan laskevan ja suhdanteen kääntyvän. Se saisi rakentamisen taas vauhtiin, mikä lisäisi puun kysyntää. Tarjonta lienee kuitenkin edelleen niukkaa, joten on odotettavissa, että puun hinnat nousevat entisestään. PER HEDBERG KIRJOITTAJA ON RUOTSALAISEN PUUTA VÄLITTÄVÄN TREEBULA-VERKKOPALVELUN TALOUSJOHTAJA. POIKKEUKSELLINEN TAANTUMA Taantuma tarkoittaa yleensä laskevia puun hintoja. Kahden viime vuoden aikana laskusuhdanne on kuitenkin nostanut hintoja, kirjoittaa ruotsalaisen Treebula-verkkopalvelun talousjohtaja Per Hedberg. 300 400 500 600 700 800 Käyrät kohti koillista Ruotsin tienvarsihinnat, keskiarvo, Ruotsin kruunua 1/23 3/23 5/23 7/23 9/23 11/23 1/24 2/24 3/24 Ruotsin kruunun arvo 4. huhtikuuta oli 0,087 euroa Kuusitukki Mäntykuitu MARKKINA-ANALYYSI JUSSI COLLIN METSIEN omistus ja samalla hiilivarastot keskittyvät Suomessa voimakkaasti ylimpiin tuloluokkiin, Datahuoneen tuoreesta selvityksestä ilmenee. Selvityksessä yhdisteltiin ensimmäistä kertaa metsänomistajan taustatietoja metsänkäyttöilmoitusja metsävara-aineistoihin. Aiempi tieto omistuksen jakautumisesta on perustunut kyselytutkimuksiin. ”Tällä tavoin yhdistettyä ja yhtä laajaa selvitystä metsänomistuksen jakautumisesta ei aiemmin ole Suomessa ollut”, toteaa yksi raportin kirjoittaja, Helsingin yliopiston apulaisprofessori Lassi Ahlvik tiedotteessa. Selvityksen mukaan sekä metsien hiilivarasto että nettonielu kasvavat selvästi, kun metsänomistajissa siirrytään korkeampiin tuloluokkiin. Ylimmän tulodesiilin eli tulokymmenyksen omistama hiilivarasto ja nettonielu ovat molemmat noin viisi kertaa suurempia kuin alimman desiilin. Kolme ylintä tulodesiiliä omistaa noin puolet yksityismetsien hiilivarastosta ja nettonielusta, ja ylin tulodesiili omistaa runsaan neljänneksen varastosta. Omistuksen keskittyminen selittyy sillä, että metsän omistaminen on yleisempää hyvätuloisten parissa ja he omistavat keskimäärin muita suurempia metsätiloja. Metsänomistus rakentuu myös tuloluokittain hieman eri tavoin. Ylimmällä desiilillä metsäkiinteistön keskikoko on muita suurempi, noin 15 hehtaaria. Yhdellä metsänomistajalla on ylemmissä desiileissä myös useampia metsäkiinteistöjä kuin alemmissa desiileissä. Ylimmässä tulokymmenyksessä metsänomistajat ovat useammin korkeasti koulutettuja ja työelämässä. Eläkeläisten osuus tässä tuloluokassa on hieman alle kolmannes. Alimmissa tulokymmenyksissä tilanne on toisenlainen: metsänomistajat ovat keskimäärin vanhempia ja matalammin kouluttautuneita, ja heistä suurin ryhmä ovat eläkeläiset. Selvitys: Rikkaat omistavat hiilinielut ~ ~ Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! 10768_.indd 14 10768_.indd 14 7.4.2024 12.31 7.4.2024 12.31
Maailman johtava innovatiivisten siirrettävien sahalaitosten toimittaja www.uittokalusto.? METSÄTYÖT METSÄSTYS RETKEILY PUUTARHA KONEYRITTÄJÄT METSÄTEOLLISUUS 015 555 0402 ‡ shop@uittokalusto.? Kampanjat voimassa 30.4.2024 asti Norwood MN27 tehokas ja edullinen tukkivannesaha Tukin halkaisija: 69 cm Tukin pituus: 3,8 m Alustan pituus: 4,2 m Laudan leveys max: 56 cm Moottorivaihtoehdot: 13,5 hv Briggs&Stratton 4,0 kW Norwood sähkömoottori Tekniset tiedot MN27 Toimitus kotiovelle vain 99,00€! Kaikki lisävarusteet MN27 kaupan yhteydessä -15%! HETI toimitukseen! Hinta MN27 alk: 5090,00 LUMBERMATE MN27 Max.tukin halkaisija 69 cm Saatavilla sähkötai polttomoottorilla Kysy rahoitusvaihtoehtoja! (Ovh. 5990,00) Suomen suurin metsäalan verkkokauppa! AUTOMAATTIANNOSTELIJA POTTIPUTKEEN 149 , 00 Suomessa kehitetty ja valmistettu ArGrow automaattiannostelija on valmistettu kestävästä muovista. ARGROW LANNOITEGRANULAATTI 18 , 90 Orgaanista typpeä eli arginiinia sisältävä kasviravinne, jonka taimi käyttää tehokkaasti hyväkseen. Argrow lisää juurten kasvua ja vähentää taimien kuolleisuutta merkittävästi. BBC TAIMIVAKKA HIHNASARJALLA 39 , 90 POTTIPUTKI ISTUTUSPUTKET 124 , 90 TAIMIEN MERKINTÄKEPPI 100 KPL 25 , 90 » Lahosuojattu » Pituus 120 cm / kpl Alkaen » Koko 59 x 21 cm » Tilavuus 40l YARAVITA BORTRAC 150 69 , 90 » Boorilannoite » 10 litraa 10768_.indd 15 10768_.indd 15 7.4.2024 12.31 7.4.2024 12.31
12.4.2024 16 Metsälehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. YLÄKERTA PÄÄKIRJOITUS LUKIJAKUVA AJASSA / MIELIPIDE SE PP O SA M U LI LUONNONTILAISISTA SOISTA sekä maaja metsätalouden käytössä olevista turvemaista on käyty runsaasti julkista keskustelua, joka on keskittynyt ilmastonmuutoksen hillitsemiselle oleellisiin hiilinieluihin. Edelleen silti törmää väärinkäsitykseen, että avosuota ojittamalla voitaisiin luoda tehokas hiilinielu. Ojitetuilla avosoilla puuston kasvua rajoittaa yleensä ravinteiden epätasapaino suhteessa puuston tarpeisiin: typpeä voi olla runsaasti, mutta muita pääravinteita on niukasti. Ojitettuna runsastyppinen turvemaa on hiilidioksidin ja usein myös typpioksiduulin päästölähde. Kitukasvuisen puuston hiilinielu, eli puustoon vuosittain sitoutuva hiilimäärä, jää laihaksi lohduksi. Puuston kasvua voi lisätä tuhkalannoituksella, mutta se voi kasvattaa edelleen turvemaan päästöjä. Puustoon sitoutuvan hiilen määrä voi kyllä ylittää turvemaasta lähtevän hiilen määrän, mutta voimakkaasta hiilinielusta ei voida puhua. SUOTA OJITTAMALLA EI KANNATA PYRKIÄ LUOMAAN HIILINIELUA Ojitetut suometsät ovat merkittävä metsävara. Uusilla ojituksilla ei kuitenkaan hillitä ilmastonmuutosta, tutkimusprofessori Raija Laiho kirjoittaa. Luonnontilaiset suot ovat hiilivarasto, eikä niiden ojittaminen hidasta ilmastonmuutosta. M IK KO H ÄY RY N EN ”Koivulla oli kaksi sydäntä.” CHESTERC METSÄLEHDEN SELVITYS paljastaa, että kuituja tukkipuuta palaa kaukolämmöksi paljon enemmän kuin energiayhtiöt ovat antaneet ympäristöväen pelossa ymmärtää (s. 8 –11). Kaunis ajatus on, että kotimaisen puun jalostusarvo olisi maksimaalinen. Ellei järeää puuta poltettaisi lämmöntuotannossa, ainakin neljännesmiljoonan suomalaisen kodit olisivat kuitenkin jäätyneet tänä talvena! Metsänomistajille energiapuun hyvä hinta on erinomainen asia. Hinta on kuitupuun tasoa, mutta saanto on parempi, kun kuutiohinta maksetaan koko puusta. Tuulivoiman kapasiteetti on nopeasti kasvanut yli 7 000 megawattiin. Vertailun vuoksi: Olkiluoto 3:n kapasiteetti on 1 600 megawattia. Rakenteilla tuulivoimaa on 2 500 megawatin verran ja vireillä paljon lisää. Suomen ympäristökeskuksen mukaan tuulivoimaa voidaan rakentaa Suomeen ekologisesti ja sosiaa lisesti kestävästi yhteensä jopa 70 000 megawatin kapasiteetin verran. Energialaitosten vesikattilat lämpenevät pian tuulisähköllä ja vähän myöhemmin vedyn tuotannon hukkalämmöllä. Apuun tulevat vielä pienydinvoimalat. Kotimainen puu säilyy kuitenkin näiden rinnalla tärkeänä lämmönlähteenä huoltovarmuudenkin takia. ENERGIAPUUN KYSYNNÄN, metsäteollisuuden investointien ja Venäjän sodan katkaiseman tuonnin takia raakapuun markkinoilla on meneillään poikkeuksellinen buumi koko Itämeren altaan alueella, eikä sille näy loppua. Edes ammattiyhdistysliikkeen lakot eivät näytä pilanneen metsänomistajien poikkeuk sellista korkeasuhdannetta, vaikka ympäröivässä taloudessa vallitsee taantuma. Kiihtyvä tuulivoiman rakentaminenkin tuo metsänomistajille lisää tuloja. SUURET PUUNOSTAJAT katsovat Itämeren altaan aluetta yhtenäisenä markkina-alueena. Siksi Metsälehtikin alkaa seurata puumarkkinoita entistä tiiviimmin aiempaa laajemmalla alueella. Sivulla 14 ruotsalaisen Treebulan perustajiin kuuluva Per Hedberg kirjoittaa analyysissään, että puun hinta jatkaa vielä nousuaan. Ruotsissa tarjontaa vähentää se, että metsänomistajat katsovat hakanneensa metsää viime vuosina riittävästi kirjanpainajatuhojen takia. Hedberg ennustaa pahenevaa niukkuutta puusta, kun rakentaminen elpyy seuraavassa noususuhdanteessa. Suhdannekäänteen jälkeistä kysynnän ryöpsähdystä ennakoi myös Pölkyn toimitusjohtaja Jari Suominen (s. 6–7). PETRI KOSKINEN PÄÄTOIMITTAJA petri.koskinen@metsalehti.fi PS. Muista käydä katsomassa uusimmat testivideomme Metsälehden Youtube-kanavalta osoitteesta youtube.com/@metsalehti1933 . JÄREÄ PUU PALAA ENERGIAKSI 10769_.indd 16 10769_.indd 16 7.4.2024 12.13 7.4.2024 12.13
12.4.2024 Metsälehti.fi 17 ALOITIN metsäurani männynistutuksilla 70ja 80-lukujen taitteessa, kuten moni muukin. Tulokset olivat sen verran vaihtelevia, että istuttajat siirtyivät 90-luvulla kuuseen. Kun metsäväki vielä oppi muokkaamaan maat, kuuset lähtivät hyvin kasvuun ja työnsivät melkein metrisiä kerkkiä, eikä hirvistäkään ollut harmia. Sitten kuusta istutettiinkin melkein joka paikkaan, kunnes huomattiin, että kuivakoiden maiden kuusi-istukkaat kasvoivat kituliaasti ja pelko ilmastonmuutoksen tuomista kirjanpainajatuhoistakin laannutti istutusintoa. Nyt on palattu lähtöruutuun. Tänä keväänä istuttajat täyttävät taimivakkansa männyillä ja joku rohkelikko jopa rauduskoivuilla. Molemmat – kiitos metsänjalostajien – kasvavat nopeasti laadukasta puuta. Enää ei tarvitse kitistä räkämänniköistä. Paitsi että. Samaan aikaan hirvikannat on käännetty kasvuun, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, parissa kolmessa vuodessa hirvilaumat sakenevat lähelle takavuosien ennätyksiä. Lisää mäntyjä olisi hyvä uutinen metsänomistajille, mutta männyn ja hirvien yhtäaikainen lisääminen ei ole kaikkein paras yhdistelmä. HYVÄKASVUISISSA RUNSASRAVINTEISISSA ojitusaluemetsissäkin turvemaa on päästölähde. Niissä puusto voi hakkuiden välissä hyvinkin sitoa selvästi enemmän hiiltä kuin turvemaa sitä vapauttaa, eli olla maaperäpäästöä suurempi hiilinielu. Puuston poistaminen hakkuin johtaa kuitenkin pidemmällä aikavälillä siihen, että metsä (puusto + maaperä) on päästölähde. Ainoa todennettu tilanne, jossa ojitus ei johda suuriin päästöihin turvemaasta, ovat keskiravinteiset tai melko niukkaravinteiset, mäntyä kasvavat suot. Niillä maan hiilivarasto voi pysyä ennallaan tai hieman jopa kasvaa ojituksen jälkeenkin, ja puusto toimii kasvaessaan hiilinieluna. Luonnontilaiset suot ovat jatkuvasti kasvava hiilivarasto. Turvetta kertyy kuolleista kasvinosista eli karikkeista, joiden hajoaminen jää vaillinaiseksi. Tämä johtuu siitä, että suon korkealla olevan vedenpinnan alapuolisessa maassa on liian vähän happea mikrobien tekemälle kasvinjäänteiden hajotukselle. Juurikariketta voi muodostua suoraan niukkahappiseen kerrokseen, ja maan pinnalle putoavat karikkeet sekä sammalten kuolevat osat joutuvat sinne suon pinnan vähittäisen korkeuskasvun myötä. Suolla siis kasvit tuottavat itse oman kasvualustansa. Samalla muodostuu historiallinen arkisto suolla eri aikoina kasvaneista kasveista ja mikrobeista. LUONNONTILAISELLA SUOLLA TURPEEN kertymän hiilinielu eli turpeeksi vuosittain kertyvän hiilen määrä on vähäinen verrattuna ojitetun suon hyväkasvuisen puuston hiilinieluun. Yksittäisten vuosien tasolla luonnontilaisen suon metaanipäästön ilmastoa lämmittävä vaikutus on myös yleensä suurempi kuin turpeen kertymän ilmastoa viilentävä vaikutus. Turpeen kertymän aiheuttama hiilidioksidin jatkuva poistuminen ilmakehästä vaikuttaa vasta pitkällä aikavälillä ilmastoon voimakkaammin kuin metaanipäästö. Luonnontilaisten soiden turpeen hiilivaraston arvo ilmastonmuutoksen hillinnässä tuleekin siitä, että turpeen hiili on ollut pitkään poissa ilmakehästä – ja voi edelleen pysyä poissa, jos suo pysyy märkänä. Tässä turpeen hiili rinnastuu fossiilisten polttoaineiden hiileen. Puuston hiilivarasto on lyhytaikainen verrattuna luonnontilaisena pysyvän suon turpeen hiilivarastoon, vaikka puustoa ei hakattaisikaan. Nieluista saatu hyöty on lyhytaikainen ilman pitkäkestoisia hiilivarastoja. Ojitetut suometsät ovat merkittävä metsävara suuressa osassa Suomea. Uusiin ojituksiin ei kuitenkaan kannata ryhtyä, jos haluaa hillitä ilmastonmuutosta. RAIJA LAIHO KIRJOITTAJA ON LUONNONVARAKESKUKSEN TUTKIMUSPROFESSORI. WWW.METSALEHTI,FI TOIMITTAJALTA METSÄGALLUP EE RO SA LA MIKKO RIIKILÄ Uusi kysymys: Oletko myynyt puuta runkohinnalla? Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. i Ottaisitko maillesi tuulivoimaa? Kyllä 18% En 82% 20 40 60 80 100 Kyllä 32% En 68% neet alueelle 50 hehtaarin AJASSA ”Omaan silmään melko mukava ulkoasu ja graafit. Annoin pientä palautetta kuviotietojen esittämisestä Metsäkeskukselle.” Jalmari Kolu ”Kävin katsomassa. Valitettavasti kuviotiedot ovat minun kohdallani ihan roskaa.” Isaskar Keturi ”Varmaankin hyvät sivut, mutta ei pääse kirjautumaan. Pakko vastata tuohon kysymykseen toisen omistajan metsäasioiden hoidosta. Vaikka ei hoitaisi. Ihme pakottamista. Lisäksi kysytään, miksi käytit sivuja. Mitä se heille kuuluu. Selasin uteliaisuuttani, niin ei voi vastata. Liian vähän vastausvaihtoehtoja.” Tolopainen ”Ihan toimivalta vaikutti. Muistuttaa hyvin paljon mhy:n OmaMetsä-sivuja.” Visakallio ”On parempaan suuntaan mennyt ja ”Kiinteistön perustiedot”-sivulla on ihan hyvä yhteenveto. Kyseli myös minulta toisen omistajan tiedoista. Odottelin vähän, että näkisin jonkun muun omistukset, mutta ei näkynyt.” Panu ”Uteliaisuus voitti ja kävin katsomassa tietoja. Kuviotiedot olivat päin helvettiä. Esimerkiksi entinen peltolohko oli merkitty maalajiltaan kallioksi tai kivikoksi. Voin sanoa, ettei ollut edes kivinen peltona. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, niin uudistuksilla ei ole mitään merkitystä.” Köppäkynsi ”Laitoin palautetta sinne yhden kuvion tiedoista, jotka ovat väärin. Näyttää, että päätehakkuu vuonna 2024, vaikka kuvio on hakattu jo 5 vuotta sitten ja nyt siinä kasvaa hieno sekametsän alku. Toivottavasti muuttavat tiedot oikeiksi.” Apli ”Tuli käytyä katsomassa ensimmäistä kertaa uudistuksen jälkeen. Ulkoasu on muuttunut, mutta äkkiseltään ei ole niin selkeä kuin vanha versio. Kännykällä katsottuna. Tulee metsäfirmojen omat sovellukset mieleen.” Itämaan ihme ”Minusta tuo Metsään.fi kannattaa hyödyntää. Se kun on ajan tasalla, niin tarvitseeko edes muuta metsäsuunnitelmaa. Vielä ilmainen versio.” Metsuri motokuski ”Pitihän se käydä vilkaisemassa. Ulkoasu on selkeämpi kuin aiemmin. Natura 2000 -kuviot vähän vinksin vonksin. Kuusen osuus puustosta on nähdäkseni yliarvioitu. Luontokohteisiin kaipaisin tarkempaa tietoa: mitä luontotyyppejä ja lajeja alueella on ja miten ne tulisi huomioida metsien käsittelyssä?” A.Jalkanen Verkkokeskustelu: Miltä uudistunut Metsään.fi vaikuttaa? Ei kaikkein paras yhdistelmä 10769_.indd 17 10769_.indd 17 7.4.2024 12.14 7.4.2024 12.14
METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 12.4.2024 18 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT KORJATTIINKO metsästäsi puuta kuluneen talven aikana? Jos korjattiin, niin viimeistään lumipeitteen huvetessa on syytä suunnata palstalle. Harvennushakkuilla metsänomistajan kannattaa kiinnittää huomiota työn jälkeen yleisesti. Onko harvennusvoimakkuus sopiva, onko kasvamaan jätetty laadultaan parhaat puut ja onko ajourat suunniteltu järkevästi? Metsän yleisilme kertoo paljon. Jos näkymä on siisti, voi olettaa töiden hoituneen mallikkaasti. Jos kasvamaan jätetyissä puissa kuitenkin näkyy heti kättelyssä huomattava määrä korjuuvaurioita, on korjuutyön laatua hyvä silmäillä perusteellisemmin. Puunkorjaajien asenteesta työhönsä saa viitteitä jo varastopaikalla. Jos lumen alta paljastuu rasvatuubeja, tupakka-askeja tai muuta törkyä, soivat metsänomistajan hälytyskellot. Tuiskupuut kuuluvat ostajalle, ellei muuta sovita Lumisen talven seurauksena yllätyksiä voi korjuutyömaalta löytyä, vaikka kuljettajat olisivat tehneet parhaansa. Puut kuljetetaan palstalta metsätien varteen usein muutaman päivän viiveellä. Jos välissä ehtii sataa lunta, voivat hakkuukoneen tekemät pölkyt jäädä lumen alle piiloon. Tuiskupuu on termi, jota ammattilaiset käyttävät lumen alle hautautuneista puista. Jos kyseessä on ollut pystykauppa, ovat tuiskupuut puunostajan omaisuutta. Metsänomistaja on saanut niistä maksun hakkuukoneen mittaamien tietojen perusteella. Tuiskupuista kannattaakin olla yhteydessä puunostajaan. Pehmeillä maapohjilla sijaitsevilta talvikorjuukohteilta puiden kerääminen jälkikäteen aiheuttaisi usein enemmän vahinkoa kuin hyötyä, joten kovin pieniä määriä tuiskupuita eivät ostajat lähde keräämään. Metsänomistaja saa yleensä hyödyntää puut haluamallaan tavalla. Ostaja antaa tarvittaessa palautteen urakoitsijalle. Puita ojassa tai pellolla? Ojiin laitetaan korjuun yhteydessä usein puita koneiden kulkua tasoittamaan. Nämä puut ajokoneen kuljettaja poimii kyytiin viimeisen kuorman yhteydessä. Metsänomistajan kannattaa tarkistaa, että näin on myös toimittu. Isoissa veto-ojissa puunippu voi kevättulvan aikaan aiheuttaa isojakin yllätyksiä ympäröivällä alueella. Jos puiden poistaminen ojasta ei omin konstein onnistu, puunostajan kuuluu huolehtia asia kuntoon. Ojarumpujen ja siltojen kunto kannattaa niin ikään tarkistaa. Leveätelaiset koneet voivat joskus tahattomasti rutata rumpuputken pään. Ylitykset on aikoinaan mitoitettu pienemmille menopeleille. Puita varastoidaan talvella usein pellolle, joille jää väistämättä jonkin verran puunkappaleita korjuun ja kuljetuksen TARKISTA AINAKIN TAIMIKOT JA TUISKUPUUT Pitkän ja lumisen talven jälkeen kannattaa tehdä kierros omassa metsässä. ”Puiseva pelto voi olla yllätys kiireiselle maanviljelijälle.” Jos yleisilme leimikolle on korjuun jälkeen siisti, ennakoi se yleensä muidenkin asioiden olevan kunnossa. 10770_.indd 18 10770_.indd 18 7.4.2024 12.14 7.4.2024 12.14
METSÄSTÄ 12.4.2024 Metsälehti.fi 19 TEE NÄIN TARKISTA AINAKIN NÄMÄ KUVIOT, joilta on talven aikana korjattu puuta VARASTOPAIKAT etenkin pelloilla OJAT ja ojarummut HILJATTAIN harvennetut tai lannoitetut kuviot lumituhojen varalta HILJATTAIN viljellyt taimikot VARTTUNEEMMAT taimikot hirvituhojen varalta jälkeen. Peltovarastoiden pohjat kannattaakin tarkistaa ja putsata ennen toukotöiden alkua. Jos peltoja viljelee vuokralainen, voi puiseva pelto olla yllätys kiireiselle maanviljelijälle. Jos pellolle ei ole jäänyt merkittäviä määriä puutavaraa, voinee pitää kohtuullisena, että metsänomistaja siistii risut pois. Kaikilla ei tähän tietenkään ole mahdollisuutta. Laki voi edellyttää lumituhopuiden korjuuta Kasvatusmetsissä on viime talvena voinut aiheutua lumituhoja, koska suuressa osassa maata lunta oli poikkeuksellisen paljon. Suurimmat riskit kohdistuvat hiljattain harvennettuihin tai lannoitettuihin metsiin. Esimerkiksi Itä-Suomen vaaramaisemissa ja Suomenselän alueella lumituhoja aiheutuu lähes joka talvi. Toisinaan tuho voi kohdata nuortakin taimikkoa. Yksittäisistä lumen katkomista puista ei tarvitse kantaa huolta, vaan ne voivat jäädä lisäämään metsäluonnon monimuotoisuutta. Jos katkenneita runkoja on hehtaarilla kymmenittäin, on asia syytä tarkistaa paremmin. Hyönteistuholaki velvoittaa metsänomistajan poistamaan lumen tai tuulen tuhoamat puut metsästä, jos tyviläpimitaltaan yli 10-senttisiä kuusia on yli kymmenen kuutiota tai mäntyjä yli 20 kuutiota hehtaarilla. Kymmenen kuution täyttyminen edellyttää, että kasvatusmetsässä puita on tuhoutunut useita kymmeniä hehtaarilla. Pienten erien kerääminen metsästä on taloudellisesti kannattamatonta, mutta jos tuhopuita on alueella kymmeniä kuuRousteen istutuskuopasta ylös pullauttama taimi on syytä noteerata kevätkierroksella. Kevätauringon lämmittäessä voi talven korjuukohteilta paljastua lumen hautaamia puita. Ne kuuluvat pystykaupassa puunostajalle, mutta muutamia pölkkyjä harvoin lähdetään keräämään. Pahoja myyrätuhoja esiintyy varsin harvoin. Tämän kuusen myyrät kalusivat talvella 2008. Yllättävän usein taimet elpyvät kasvuun alimmista vihreistä oksista. Yksittäisiä lumen katkomia puita ei kannata yleensä lähteä keräämään metsästä. Jos hehtaarilla on tuhopuita kymmenittäin, kannattaa korjuun mahdollisuutta selvittää. tioita, voi niistä saada solmittua ostajan kanssa pystykaupankin. Jos on hankkinut metsävakuutuksen, on korvauskynnykset hyvä tarkistaa omasta vakuutusyhtiöstä. Isoja ja pieniä hampaanjälkiä Taimikoissa tyypillisin tuholainen talven aikana on hirvi, jonka kanta on kasvanut suuressa osassa maata. Se näkyy todennäköisesti lisääntyvinä metsätuhoina. Sorkkaeläinten taimikkotuhoihin metsänomistaja ei voi juuri itse vaikuttaa. Lampaanrasvaan pohjautuvan Trico-karkotteen ruiskuttaminen taimikkoon ehkäisee seuraavien talvien tuhoja. Jos tuhot ovat mittavat, voi metsänomistaja hakea hirvituhokorvausta Suomen metsäkeskuksen kautta. Karkea nyrkkisääntö on, että jos kolmasosa kasvatettavista taimista on vahingoittunut edellisen kolmen vuoden aikana, korvauskynnys voi ylittyä. Hiljattain viljellyissä taimikoissa voi esiintyä myyrätuhoja. Sekä peltoettä metsämyyrät voivat vahingoittaa taimia. Suurin riski kuluneen talven aikana syntyneille myyrätuhoille on Oulun seudulla sekä Kainuussa. Luonnonvarakeskuksen mukaan näillä seuduin esiintyi viime syksynä runsaasti peltomyyriä. Muutaman vuoden ikäisissä taimikoissa myös rouste ja kevätahava voivat aiheuttaa puiden kuolemisia. 10770_.indd 19 10770_.indd 19 7.4.2024 12.14 7.4.2024 12.14
12.4.2024 20 Metsälehti.fi METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA MIKKO LAITILA, TEKSTI PETTERI KIVIMÄKI, KUVAT ”USKON vakaasti siihen, että jos metsää hoitaa, se kasvaa ja voi hyvin. Taustalla on koko ajan se hassu ajatus, että ne asiat mitä minä teen metsälle nyt, ne eivät ole minulle vaan lapsilleni”, Pär-Gustaf Relander sanoo. Olemme Relanderin sielunmaisemassa Kuhmoisissa, jossa sijaitseva 400 hehtaarin laajuinen metsäpalsta on pääosin reheväkasvuista kuusikkoa, koivua nousee sekaan pyytämättä. Korkeimmilla kangasnyppylöillä mänty on valtalaji. ”Suvussa tapana on ollut ostaa lisää metsää, jota ei koskaan myydä. Itse olen hankkinut noin 200 hehtaaria”, Relander sanoo. Hänen päätyönsä on Itämeren alueen suurimman mallastamon Viking Maltin hallituksen puheenjohtajuus. Relander on yhtiön suurin omistaja Polttimo Oy:n kautta ja edustaa perheyrityksen viidettä omistajapolvea. Noin puolet Relanderin yhteensä noin 1 800 hehtaarin metsäalasta periytyy sadan vuoden takaa. Pär-Gustaf Relander myy vuosittain tuhansia kuutioita puuta. Suuri pinta-ala vie väistämättä aikaa, metsäasiat tulevat työpöydälle vähintään kerran kuussa, vaikka itse Relander ei raivaussahaan tai pottiputkeen tartu. ”Käyn kerran kahdessa vuodessa kaikki metsät kävellen läpi.” Metsän ehdoilla Metsiä on jo vuosikymmenten ajan uudistettu huolellisesti metsänhoitosuunnitelmien mukaisesti. Joukkoon mahtuu pieniä aloja, joissa ei ole tehty hakkuita ainakaan kahden viime sukupolven aikana. Metsänhoitosuunnitelmaa seurataan puumarkkinoiden hintatasosta piittaamatta. ”Toimenpiteet tehdään aina metsän, ei markkinoiden ehdoilla. Minulla on ollut onni, että ne asiantuntijat, jotka toimivat Kuhmoisten, Keiteleen ja Lahden metsänhoitoyhdistyksissä, ovat hoitaneet hakkuiden kilpailuttamisen todella hyvin.” ”Joskus haluan suunnitelmaan muutoksia. On paikkoja tai alueita, joissa haluan säilyttää puuston tai haluan kasvattaa turvavälejä vesistöön. En halua mitään virallisia suojelualueita, mutta muodostan kyllä sellaisia itse.” Metsä tarkoittaa Relanderille myös mielenrauhaa. ”Vietämme perheen kesken paljon aikaa metsässä. Itselleni tämä on se paikka, missä sydän lepää. Tiedän missä jänikset juoksevat, missä teeret ja pyyt pesivät. Tiedän hirvien kulkureitit, ja myös sen, missä karhu on. Ja minulla on pihametso!” Relander iloitsee. Supikoiran ja näädän loukuttaminen on saanut metsäkanalintupopulaatiot kukoistamaan. Jatkuvaa kasvatusta Relander HOIDETTU METSÄ TUO MIELENRAUHAA Eri ikäinen puusto varmistaa metsäluonnon hyvinvoinnin, sanoo suurmetsänomistaja Pär-Gustaf Relander. ”Toimenpiteet tehdään aina metsän, ei markkinoiden ehdoilla.” Pär-Gustaf Relanderin metsiä on vuosikymmenten ajan uudistettu metsänhoitosuunnitelmien mukaisesti. 10771_.indd 20 10771_.indd 20 7.4.2024 12.35 7.4.2024 12.35
12.4.2024 Metsälehti.fi 21 METSÄSTÄ Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. KUHMOINEN Metsän keskellä sijaitsevan lammen ympäristön Relander on rauhoittanut itse, mutta mihinkään rauhoitusohjelmaan hän ei metsiään halua. ei harjoita, se ei hänen metsiinsä sovellu. Relanderin mielestä 10 hehtaarin aukko ei vielä ole avohakkuu. ”Avohakkuu on paljon suurempi. Tiedän, että monet ovat tästä eri mieltä. Luonto voi paremmin, jos ja kun metsässä on paljon eri ikäisiä kuvioita, siellä on keväisin ääntä ja elämää. Vanhat metsät ovat hiljaisia.” Mahdollisimman hyvin kasvava metsä on myös paras tapa kasvattaa hiilivarantoa. ”En halua tehdä turhia asioita, jotka vaarantaisivat kasvua. En ole tavannut yhtään metsänomistajaa, joka ei halua pitää metsistään ja metsäluonnosta huolta.” Maisemansuojelu mietittävä uusiksi Viime aikoina Relander on monen muun metsänomistajan tavoin joutunut miettimään, mikä on paras tapa hillitä kaarnakuoriaistuhoja. ”Pitääkö suosia lehtimetsiä vai sekapuustoa? Onko lehtipuuvyöhykkeistä muuriksi estämään kuoriaisen etenemistä? Vai olisiko parasta jättää kaarnakuoriaisten valtaamat puut houkuttelemaan kuoriaisten luontaisia vihollisia, ja poistaa niiden ympäriltä puut joihin kuoriainen voi siirtyä? Ruotsissa kuoriaistuhoja on ollut pidempään, ja voisimme ehkä saada oppia sieltä”, Relander pohtii. Kaarnakuoriaistuhoja hän ei ole vielä nähnyt Kuhmoisten metsissään, mutta kotikaupungissa Lahdessa niitä on jo paljon. Haasteeksi on muodostunut se, että metsät ovat Lahden kaupungin yleiskaava-alueella, ja metsätyöt vaativat siksi maisematyöluvan. ”Lupaa on vaikea saada, koska kaikkea puustoa ja maisemaa halutaan suojella. Viimeisimmän maisemaluvan saaminen kesti yhdeksän kuukautta, saimme sen tälle keväälle ja pääsemme poistamaan tuhoutuneet puut.” Ongelma tulee siitä, että metsälainsäädäntö ja maanomistajan vastuu ovat ristiriidassa kuntien luonnonsuojelutoimen kanssa. ”Olen metsänomistajana vastuussa, etteivät tuholaiset leviä. Tässä herää kysymys, että entä jos maisemalupaa ei olisi saatu? Olisiko silloin vastuu metsätuhoista siirtynyt Lahden kaupungille? Tämä on tosi vaikea yhtälö.” Relanderin metsiin tehdyt istutukset ovat pääosin kuusta ja mäntyä, ja on aika miettiä, pitäisikö istuttaa jotakin muuta. ”Tuholaispotentiaali ei välttämättä realisoidu minun aikanani, mutta se on tulossa. Nyt pitäisi tehdä päätökset, että tilanne olisi hyvä myös 40 vuoden kuluttua. Keiteleelle olen istuttanut sekaisin koivua ja lehtikuusta, mikä on onnistunut hyvin.” Juuri nyt lehtikuusitukilla ei olisi suuremmin markkinoita, mutta mekaanisen puunjalostustekniikan diplomi-insinöörin koulutuksen saanut Relander uskoo, että suomalainen puuteollisuuskin muuttuu. Pär-Gustaf Relanderin 400 hehtaarin metsäpalsta löytyy Kuhmoisista. PALSTALLA VAJAA SATA VUOTTA SITTEN puuntuottajan oli helppo havaita, miten metsänhoidollinen harsinta vaikutti vuosikymmenien mittaan tukkipuun laatuun. Vallitseva hakkuutapa oli metsänhoidollista harsintaa, nykykielellä jatkuvaa kasvatusta, ja havaintoja sen pitkäaikaisvaikutuksesta oli helppo tehdä. Myöskään metsätieteilijöillä kuten Risto Sarvaksella ei ollut vaikeutta löytää koealoja. Puut eivät aina kasva pystysuoraan. Jos kahden puun keskipisteiden väli on maanpinnan tasalla puoli metriä, latvuksessa etäisyys voi olla puolitoista metriä. Ryhmän suurin puu on keskimäärin pystysuora, mutta sen vain hiukan lyhyempi naapuri kasvaa vinoon. Vinous on sitä suurempi, mitä enemmän puut ovat ryhmittäin. Pienempi puu alkaa kasvaa vinoutta siihen suuntaan, mistä tulee enemmän valoa. Mänty ja koivu ovat valopuulajeja, ja niillä valohakuisuus on selvästi vahvempi kuin kuusella. Kun ryhmän suurin puu harsitaan pois ja jätetään pienemmät kasvamaan tukkipuiksi, kasvatus kohdistuu vinommassa asemassa oleviin puihin kuin lähtökohta on. TILANNETTA PAHENTAA maaperän heikko kantavuus. Jos turvemaalla kasvava puu on vinossa, vuosikymmenien mittaan puun kaltevuus lisääntyy siinä määrin, että runkoon syntyy lenkoutta puun yrittäessä välttää kaatumisen. Muutaman vuoden tai korkeintaan parin vuosikymmenen koealat ovat liian lyhytaikaisia ilmiön havaitsemiseksi, mutta useiden vuosikymmenien mittaan ilmiö on merkittävä. Jatkuvan kasvatuksen tuottamat mäntytukit ovat huonolaatuisia. Jos turvemaalla haluaa saada tavanomaisen tukkipuuosuuden kiertoajan loppuun mennessä, on luultavasti mahdollista tehdä vain yksi harvennus kiertoajan alkupuolella. Jatkuvan kasvatuksen edellyttämä pohjapinta-alan pudotus dramaattisen alas luontaisen uudistamisen edistämiseksi on myrkkyä jäljelle jäävien puiden laadun kannalta. Jos vielä pohjavesipinta pidetään korkealla turpeen hajoamisen vähentämiseksi ja sen seurauksena puiden juuristot ovat pinnallisia, on syytä olettaa, että lenkojen puiden osuus kasvaa vuosikymmenien mittaan. Pitkäaikaisia turvemaiden mäntykoealoja ei ole männyn laadun kehityksestä. Näin ollen uhkakuvaa ei voi perustella vakuuttavalla empiirisellä näytöllä. On jännittävää, mitä päätelmiä tehdään vuosikymmenien kuluttua. Vahinko, että harvat meistä ovat niitä tekemässä. SUOMÄNNIKÖISSÄ JATKUVA KASVATUS VOI HEIKENTÄÄ TUKKIPUUN LAATUA 10771_.indd 21 10771_.indd 21 7.4.2024 12.35 7.4.2024 12.35
METSÄSTÄ 12.4.2024 22 Metsälehti.fi TIIA PUUKILA TUULIVOIMAN rakentamisessa maanomistajia närästää eriarvoinen kohtelu. Tuulivoimalaa ei voi rakentaa ilman maanomistajan lupaa, ja tuulivoimaloista tuulenottoalueineen maksetaan vuosittaista vuokraa. Jotta sähkö saadaan tuulivoimapuistosta kantaverkkoon ja sähkömarkkinoille, tarvitaan tuotantoalueen ja kantaverkon välinen sähkönsiirron voimalinja eli siirtolinja. Siirtolinja on tulkittu yleisen tarpeen vaatimaksi, ja maat sen alta voidaan sopimisen sijaan pakkolunastaa maanomistajilta lunastuslain nojalla. Käteen jää lunastustoimituksessa määritetty kertakorvaus. ”Käytännössä kaikki 110 kilovoltin ja sitä isommat linjat menevät lunastustoimitukseen, mutta mikään ei estä sopimasta sijainnista ja korvausperusteista erikseen”, maakäytön asiantuntija Juho Ikonen Maaja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:sta muistuttaa. Siirtolinjojen maanomistajien kannalta on olennaista, käsitelläänkö sähkönsiirtolinja osana päähanketta vai erillisenä hankkeena. Kun tuulivoimayhtiö lähestyy, Ikonen kannustaa maanomistajia tutustumaan hankkeeseen ja sopimusluonnokseen huolellisesti, järjestäytymään varhaisessa vaiheessa neuvottelukunnaksi sekä hyödyntämään asiantuntijan apua tarvittaessa. ”Neuvottelukunta voi neuvottelemalla ja tarvittaessa kilpailuttamalla pyrkiä saamaan parempia sopimusehtoja ja korvaustasoja, jotka huomioivat myös siirtolinjojen alle jäävät maanomistajat”, Ikonen jatkaa. Ole ajoissa Maanomistaja ei voi vaikuttaa siirtolinjan tarpeellisuuden määrittelyyn mutta voi esittää toiveita linjan sijaintiin, pylväiden sijoitteluun, yhtiöiden yhteispylväisiin, maakaapelointiin sekä korvausperusteisiin. ”Kuten monessa muussakin maankäyttöön liittyvässä asiassa, mitä aikaisemmassa vaiheessa lähtee tekemään vaikuttamistyötä yksin tai yhdessä muiden maanomistajien kanssa, sitä paremmat mahdollisuudet siinä on. Mitä pidemmälle hanke etenee, Siirtolinjat mukaan tuulivoimaneuvotteluihin Tuulivoimayhtiön lähestyessä maanomistajien kannattaa järjestäytyä neuvottelukunnaksi, tarvittaessa kilpailuttaa hanke ja huomioida siirtolinjat neuvotteluissa. ”Mitä pidemmälle hanke etenee, sitä vaikeammaksi muutoksen haku käy.” A N TT I A IM O -K O IV IS TO Kaikki 110 kilovoltin ja sitä suuremmat voimalinjat menevät lunastustoimitukseen, mutta mikään ei estä neuvottelemasta sijainnista ja korvauksista. 10772_.indd 22 10772_.indd 22 7.4.2024 12.38 7.4.2024 12.38
METSÄSTÄ 12.4.2024 Metsälehti.fi 23 KANNUSTAVA ESIMERKKI POHJOISPOHJANMAALTA POHJOIS-POHJANMAAN eteläosissa toimivassa Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kalassa on neuvottelemalla saatu nostettua tuulivoimapuiston vuosivuokraa jopa 35 prosenttia tarjotusta. Samalla siirtolinjoillekin on saatu sovittua vuosivuokria ja normaaleja lunastuskorvauksia korkeampia lunastuskorvauksia. Yhdistyksen johtaja Maunu Kilpivaara antoi sähköpostitse vinkkinsä onnistuneisiin neuvotteluihin: ”Siirtolinja-asia pitää ottaa keskusteluun tuulivoimayhtiön kanssa samalla kun muistakin sopimusehdoista neuvotellaan”. sitä vaikeammaksi muutoksen haku käy”, Ikonen muistuttaa. Kun tuulivoimayhtiöltä tulee ennakkohaltuunottosopimus, siirtolinjan sijoittamispaikka on jo pitkälti valittu eri vaihtoehdoista. Maanomistajan allekirjoittaessa sopimuksen hän hyväksyy valitun reittisuunnitelman ja luopuu linjan sijaintia koskevasta puheoikeudesta myöhemmissä vaiheissa. Vaikka sopimusta ei allekirjoita, mahdollisuudet vaikuttaa linjan paikkaan ovat tässä vaiheessa pienet. Puista kauppa vai lunastus? Monesti ennakkohaltuunottosopimuksessa tarjotaan allekirjoittajalle taloudellista porkkanaa. Lunastuskorvaukseen voidaan esimerkiksi sopia joku kerroin. Joskus ennakkohaltuunottosopimuksissa tarjotaan puusta hakkuukorvauksena paikkakunnan tai maakunnan keskiarvoa parempaa hintaa. Tarjottu hinta voi olla tienvarsihinta, kun se lunastustoimituksessa on aina kantohintakorvaus. Se, kannattaako ennakkohaltuunottosopimus allekirjoittaa ja puut myydä vai jättää lunastustoimitukseen, on maanomistajakohtaista. Ratkaisuun vaikuttaa esimerkiksi henkilökohtainen metsävähennyspohja. Myydystä puusta maksetaan verot normaalin puukaupan tapaan. Lunastuskorvauksissa sen sijaan on 80 prosentin hankintaolettama ja todellinen veroprosentti on noin kuusi prosenttia. Jos puut jättää lunastustoimitukseen, puut ja muut lunastuskorvaukset maksetaan, kun voimalinja on rakennettu. Tämä voi viedä kahdesta kolmeen vuotta. Lunastuskorvauksista on mahdollista vaatia 75 prosenttia ennakkoon, mutta yleensä tähän ei lähdetä. ”Lunastuskorvauksille juoksee haltuunottohetkestä maksupäivään asti kuuden prosentin korko, ja lisäksi tulee hintatason muutoksesta elintasoindeksin korjaus, joka viime vuosina on ollut erityisen suuri, koska inflaatio on ollut korkealla tasolla”, kertoo lunastuksista vastaava johtaja Mauri Asmundela Maanmittauslaitokselta. Korvaus markkinahintaan Kun voimalasuunnitelmat ovat valmiit, siirtosuunnitelma teknisesti suunniteltu ja mahdollinen ympäristövaikutusten arviointi takana, valtioneuvosto myöntää lunastusluvan siirtolinjan alle jääville maille. Lunastustoimituksen hoitaa Maanmittauslaitoksen maanmittausinsinööristä ja kahdesta uskotusta miehestä koostuva lunastustoimikunta. Lunastustoimituksessa voimayhtiölle myönnetään virallinen ennakkohaltuunottolupa ja vahvistetaan korvaukset ja korvausperusteet. Myös haitat ja vahingot korvataan. Mikäli lunastuksesta aiheutuu sellainen menetys tai haitta, jota ei kartalta katsoen tai palstalla kävellessä löydy, siihen kannattaa vaatia korvausta lunastustoimituksessa. Voimalinjan alle menevästä maasta maksetaan täysi markkinahintaan perustuva korvaus. ”On Maanmittauslaitoksen vastuulla, että lunastuskorvaus perustuu markkinahintaan”, Asmundela kertoo. Jokainen palsta puustoineen tutkitaan lunastuksessa erikseen. Lunastuskorvausten määrittämiseen käytetään summa-arvotaulukoita. Näistä tarkistetaan maapohjan laskennallinen tuottoarvo, puuston hakkuuja odotusarvo sekä taimikoiden kustannusarvo. Lisäksi maanmittauslaitos on jo jonkin aikaa ostanut Hannu Liljeroosin tuottaman raakadatan metsätilojen reaaliaikaisesta hintaseurannasta. ”Tämä on se varmistus. Tällä tavalla summa-arvo ja markkina-arvo kytketään toisiinsa.” Hallitus antaa esityksensä lunastuslain korvausperusteiden uudistamisesta eduskunnalle syksyllä 2024. Lunastuslakia on yritetty uudistaa jo useamman hallituksen voimin. ALKANEESTA KEVÄÄSTÄ huolimatta monet rakennetun ympäristön puut ja pensaat ovat edelleen lehdessä. Erityisesti huomiota herättävät pihlajat. Myöhäissyksyllä lehdet peittivät latvuksia koko Suomen alueella, mutta pisimpään ja tiukimmin ne näyttävät pysyvän kiinni oksissa pohjoisessa. Metsissä lehdet varisivat normaalisti jo syksyllä. Suomessa puiden ja puuvartisten pensaiden normaaliin vuosikiertoon kuuluu valmistautuminen talveen päivän pituuden lyhentyessä keskikesältä alkaen. Näin latvukset kestävät hyvin valtaosan syyskesän olosuhteista. Varsinkin pohjoisessa vih reällä lehvästöllä näkee aika ajoin varhaista lunta. Se ei syksyllä kuitenkaan turmele lehtiä tai sen solukoita, jos lämpötila säilyy nollan paikkeilla. Ongelma syntyy, jos lämpötila laskee selvästi pakkaselle. Lehtien irtoamista varten lehtiruodin tyven ja verson välille syntyvä ns. irtoamissolukko tuhoutuu, koska se on vielä aktiivinen. Paleltunut irtoamissolukko estää ravinteiden ja viherhiukkasten siirron lehdestä runkoon pysyvästi. Näin kävi kylmien yllättäessä viime syyskuun kolmannella viikolla. Talvi tuli aivan liian aikaisin ja voimakkaana. Tämä osui kohtalokkaimmin vielä täysin vihreisiin pihlajiin, mutta lievemmin myös muihin puulajeihin ja pensaisiin. Pihlajalla se näyttää olleen vaikeinta päätellen myös siitä, että useimmat koivut ovat jo lähes lehdettömiä, kun taas pohjoisen taajamapihlajat ovat vielä valtaosin tummia kuolleine lehtineen. MIKSI SITTEN METSIEN puut varistivat lehtensä normaalisti? Keskeinen syy puiden reaktioon on niiden alkuperässä. Rakennetun ympäristön puuja pensasalkuperät ovat ns. tuontitavaraa, pohjoisessa etelästä ja etelässä vielä etelämpää. Yleisesti puut ja pensaat ovat sopeutuneet oman alkuperäisen ympäristönsä valoilmastoon. Niiden viljely pohjoiseen päin voi hidastuttaa talveentumista, jolloin varhainen talvi voi yllättää. Esimerkiksi monet rovaniemeläiset taajamarauduskoivut ovat eteläsuomalaista alkuperää, jolloin niiden kasvuympäristö on liian pohjoinen. Pihlajien alkuperä taas on peräti tanskalainen. Pohjois-Suomessa lehtien kiinni jääminen näkyi voimakkaimmin pihlajalla: osalla puista kaikki lehdet ovat kiinni vielä maaliskuussa ja varmaan kasvukauden alkaessa. Vihreinä puihin kuolleita lehtiä on jo osin irronnut rauduskoivulta ja puistolehmuksilta sekä esimerkiksi omenapuista. Sen sijaan hieskoivu varisti lehtensä jo syyskuussa. ON TOINENKIN merkittävä puiden talveentumiseen vaikuttava tekijä, joka on voinut hidastaa talveentumista hieman. Loppukesä ja syyskuu 2023 olivat erittäin sateisia koko maassa. Mitä enemmän sataa, sitä enemmän maahan tulee liukoista typpeä, joka häiritsee kasvien talveentumista. Taimitarhoillakin vältetään taimien lannoittamista typellä keskikesältä lähtien hyvän talveentumisen vauhdittamiseksi. Testasin puihin runsaasti lehtiä jättäneiden lajien yksilöiden elävyyttä versojen kärjistä ja silmuista sekä tuomalla pikkuversoja ikkunalle valoon ja lämpöön. Versot ja silmut olivat sisältä vihreitä ja silmut puhkesivat, joten epäilemättä ruskeimmatkin pihlajat puhkeavat lehteen ensi kesänä. Ehkä hieman tavallista hitaammin, mutta kuitenkin. RISTO JALKANEN KIRJOITTAJA ON METSÄNTUTKIJA SILVA LAPPONICA OY:STÄ. Miksi pihapuut ovat yhä lehdessä? Pihlaja oli lehdessä tammikuussa Rovaniemellä. RI ST O JA LK A N EN TUTKIJALTA 10772_.indd 23 10772_.indd 23 7.4.2024 12.38 7.4.2024 12.38
METSÄSTÄ 12.4.2024 24 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI RISTO MYKKÄNEN, ASIANTUNTIJA KOKEILIMME Husqvarnan uutta X-CUT C35 -teräketjua saman valmistajan 560 XPG Mark 2 -moottorisahan kanssa järeiden pihapuiden kaatosavotalla ja teimme pienimuotoisen kiekkosahauskokeen ketjun leikkuutehon toteamiseksi. Uutuusketju C35 ja samaan aikaan esitelty C33 ovat Husqvarnan ensimmäiset 0,325 -jaolliset teräväkulmaiset ketjut. 35-malli on tehty 1,5 millin ketju-uralliselle terälaipalle, 33-malli sopii 1,3 millin ketju-uraan. C35-ketjulta oli lupa odottaa hyvää leikkuutehoa sen teräväkulmaisten leikkuuhampaiden ansiosta. Ketjutyyppiä kutsutaan talttahammastai full chisel -ketjuksi. Yleisemmin käytetyt pyöristettykulmaisin terähampain varustetut ketjut ovat semi chisel -tyyppiä. Husqvarnan mallistossa ne ovat CS-ketjuja. Hieman vähäisemmästä leikuutehostaan huolimatta semi chisel -ketjut ovat paljon yleisemmin käytettyjä kuin teräväkanttiset ketjut. Tämä johtuu lähinnä siitä, että teräväkulmainen ketju menettää paljon herkemmin leikkuutehonsa. Toisaalta viilaaminen vaatii tarkempaa kättä kuin pyöristettykulmaisten ketjun viilaaminen. Ilman viilanohjainta onnistunut teroitus on hankalaa. Leikkuutehoa riittävästi Vertailimme kiekkosahaustestissä Husqvarna X-CUT C35 -ketjua saman valmistajan pyöreäkanttiseen X-CUT CS35 -ketjuun sekä Metsälehden aiemman teräketjuvertailun voittajaan, Stihlin teräväkulmaiseen RS-ketjuun. Sahasimme kaksi leikkoa kahdesta nippuun sidotusta noin 25-senttisestä koivupöllistä. Pyöreäkulmaisella X-CUT CS -ketjulla sahausaika oli 14,83 sekuntia. Teräväkulmainen X-CUT C35 irrotti samanlaiset kiekot 12,39 sekunnissa ja Stihlin vastaava 12,41 sekunnissa. Ajat ovat kunkin ketjun parhaat. Vertailumme osoittaa, kuinka paljon tehokkaammin full chisel -ketjut leikHuski nousi tasoihin teräketjukisassa Husqvarnan uusi talttahammasketju vetää leikkuutehollaan vertoja markkinoiden parhaille. Leikkuutehot Kaksi leikkoa kahdesta nippuun sidotusta 25-senttiä paksun koivun tyvestä. Sahana Husqvarna 560 XPG mark 2, 15 tuuman Husqvarna-laippa, 1,5 mm ketju-ura. Ketju sahausaika, sekuntia Husqvarna X-Cut C 35 12,39 Husqvarna X-Cut CS 35 14,83 Stihl Rapid Super 12,41 Husqvarnan uuden täystalttaketjun X-Cut C-35:n leikkuuteho on samaa luokkaa kovimpien kilpailijoidensa kanssa. SA M I KA RP PI N EN HUSQVARNA X-CUT C35 KETJUJAKO 0,325 URALEVEYS 1,5 mm TALTTAHAMMAS (Full chisel) TERÄKETJUN pituus 56-72 lenkkiä VASTAAVA terälaipan pituus 33–45 cm SUOSITUSHINTA 64 lenkin ketju: 27,90 euroa PLUSSAT JA MIINUKSET + Leikkuuteho + Venymättömyys – Teroitus vaatii tarkkuutta Husqvarna X-Cut C 35 on täystalttaketju, jonka tunnistaa leikkuuhampaan terävästä etukulmasta. Leikkuuteho on hyvä, mutta ketjun teroittaminen vaatii tarkkuutta. M IK KO RI IK IL Ä Husqvarna X-Cut CS 35 ketjun leikkuuhampaiden kulmat on pyöristetty. Leikkuuteho on tyydyttävä ja viilaus suhteellisen helppoa. M IK KO RI IK IL Ä KOKEILTUA Katso video metsalehti.fi kaavat kuin pyöreäkulmaiset semi chisel -ketjut. Toisaalta Husqvarnan väkeä varmasti huojentaa se, että oman ketjutehtaan valmistamat X-Cut-ketjut ovat saavuttaneet saman leikkuutehon kuin Stihlin RS-ketjut. Kultainen lenkki helpottaa viilausta Husqvarna X-CUT C35 on esivenytetty, joten se ei sanottavasti venynyt eikä ketjua tarvinnut kiristää edes ensimmäisen tankillisen aikana – tästä plussaa. Toinen sinänsä pieni mutta hyödyllinen ominaisuus on teräketjuun asennettu ”kultainen lenkki”, joka ei varmastikaan ole kultaa, mutta erottuu muista lenkeistä. Sen kohdalta voi aloittaa viilaamisen tai puruhampaiden laskun ja aloituskohta on helppo huomata, kun koko ketju on viilattu. ”Ilman viilanohjainta teroitus on hankalaa.” 10773_.indd 24 10773_.indd 24 7.4.2024 12.39 7.4.2024 12.39
METSÄSTÄ 12.4.2024 KOKEILTUA Typpilannoitus on tehokkain metsän kasvua lisäävä metsänhoidollinen toimenpide kivennäismailla. Yaran metsälannoitteet sisältävät myös booria metsän terveellisen kasvun ylläpitämiseksi. YaraMila METSÄN NP -kasvatuslannoite on kehitetty kuusikoiden ja sekapuustojen lannoitukseen. Se sisältää typen ja hidasliukoisen fosforin lisäksi runsaasti booria. YaraBela METSÄSALPIETARI on kivennäismaan männiköiden kasvatuslannoite, joka sisältää typen lisäksi kaliumia ja booria. Miksi lannoittaisin metsääni? • Parantaa puuston kasvua ja puun laatua. • Saat noin 15–20 kuutiometriä lisää puuta hehtaarille. • Lyhyempi kiertoaika ja harvennusväli. Pääset toteuttamaan hakkuut aikaisemmin. • Lisäät hiilensidontaa. Hyvin kasvava metsä sitoo enemmän hiilidioksidia. • Kustannukset voi vähentää metsäverotuksessa kertapoistona. yara.? /metsa Metsänlannoitus – tuottava sijoitus ja ilmastoteko 10773_.indd 25 10773_.indd 25 7.4.2024 12.39 7.4.2024 12.39
12.4.2024 26 Metsälehti.fi METSÄSTÄ LASSE KOKKO, TEKSTI JA KUVAT L innut ovat aina kiehtoneet ihmistä. Lentotaito, tuhansien kilometrien muuttomatkat, höyhenpeitteen ja laulun kirjo ovat tarjonneet loputtomasti ihmettelyn aiheita. Lintuja on kesytetty, metsästetty, tutkittu ja maalattu. Niitä on rengastettu, laskettu ja bongattu ja niitä on myös valokuvattu. Ei siis ihme, että myös lintukuvauksen suosio on vankkaa ja erilaisissa luontokuvakilpailuissa linnut ovat usein suosituin aihe. Yksi syy tuohon suosioon on lajien erilaisuus ja suuri määrä: pelkästään Suomessa on havaittu lähes viisisataa lintulajia. Lisäksi lintuja on kaikkialla, ja yksilömäärät ovat vaikkapa nisäkkäitä selvästi suurempia. Kalusto helpottaa, mutta ei pelasta Linnut ovat myös yksi haasteellisimpia kuvausaiheita. Usein kännykän kuva linnusta rajoittuu pieneksi pisteeksi jossain kuva-alalla, koska suurin osa linnuista on arkoja ja ne pakenevat lähestyvää ihmistä. Siksi järjestelmäkamera teleobjektiivilla on oikeastaan välttämätön yhdistelmä. Usein kaluston hinta lisää kuvan laatua, mutta ei vielä Tähtäimessä LINNUT Lintukuvaaminen vaatii oikeaa kalustoa, kekseliäisyyttä – ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Naakka viihtyy kaupungissa. Tilhi on luonnon taideteos. Aina linnun ei tarvitse täyttää koko kuvaa. Tuulihaukka ukkoskuuron jälkeen. 10774_.indd 26 10774_.indd 26 7.4.2024 12.40 7.4.2024 12.40
12.4.2024 Metsälehti. fi 27 METSÄSTÄ takaa sitä. Jos tavoitteena on lähikuva linnusta, ei pisinkään objektiivi aina riitä. Hyvä tapa päästä kuvausetäisyydelle on piiloutuminen. Yksinkertaismillaan siihen riittää maastokuvioitu vaatetus tai naamioverkko. Vielä paremman suojan antavat teltta tai kiinteä piilokoju. Tärkeintä on olla siellä, missä linnutkin ovat, ja se puolestaan edellyttää lintujen luontaisen käyttäytymisen ymmärtämistä. Valokuvaaminen onkin läheistä sukua metsästykselle – sattumanvarainen kuljeskelu tuottaa harvoin osumia. Esimerkiksi teeret soidintavat vuodesta toiseen vakiopaikoilla, jolloin hyvällä onnella soidinkentän laidalle pystytetystä teltasta niitä pääsee kuvaamaan lähes vierestä. Kiinteä piilokoju talvisen ruokintapaikan yhteydessä mahdollistaa arkojenkin lintujen, kuten korpin tai petolintujen kuvauksen. Kelluvan kuvauslautan kanssa voi taas lähestyä vesilintuja. Lintuja voi houkutella myös lähemmäs esimerkiksi soidinaikaan soittamalla niiden laulua. Tosin siinä tulee noudattaa harkintaa ja kohtuutta, koska olemattoman kilpailijan etsintä häiritsee lintua suotta. Aina ei tarvitse edes kätkeytyä, koska osa linnuista on muita rohkeampia, kuten kädeltä ruokaa hakeva kuukkeli. Kaupunkiympäristössä linnut ovat tottuneempia ihmisiin, eivätkä keskustan naakat tai varpuset juuri väistä kuvaajaa. Samoin pihapiirin linnut tottuvat rauhallisesti käyttäytyvään ihmiseen. Viime kesänä harmaasieppo päätti pesiä autokatoksen seinustalle Atikkaiden askelmalle eikä kesän mittaan juuri välittänyt, vaikka koko perhe seurasi lintuja pesän rakennuksesta ja haudonnasta aina jatkuvasti nälkäisten poikasten ruokintaan ja lopulta niiden ensilentoon. Vahingossa harvoin syntyy hyvää Kuva-aiheiden määrää rajaa oikeastaan vain kuvaajan mielikuvitus ja kekseliäisyys. Kuvat oksalla istuvista tai vedessä uivista linnuista alkavat pian toistaa itseään, ja siksi tarvitaan vaihtelua. Onneksi luonto tarjoaa siihen mahdollisuudet. Linnut ruokailevat, lentävät, laulavat ja hoitavat höyhenpukua suurimman osan ajasta, jolloin kuviin saa eloisuutta. Myös vastavalon hyödyntäminen ja vaikkapa sankka sumu tai lumisade muuttavat kuvan luonnetta nopeasti. Hyvän kuvan erottaa tavanomaisesta sillä, että siinä on mukana jokin kiinnostava elementti mukana. Aina linnun ei tarvitse täyttää koko kuvaa, vaan kaukaakin otettuun kuvaan saa näyttävyyttä sopivalla taustalla ja sommittelulla. Aina hyväkään valmistautuminen ei auta, jos linnut eivät saavu kuvattavaksi. Joskus piilokojussa on kulunut tuntikausia tyhjää suota tuijottaen, eikä ruokinnalla ole käynyt kuin yksittäinen talitiainen. Silloinkin tulee muistaa että luonto on valtava aarreaitta, jolla on varaa antaa, mutta väkisin sieltä ei voi ottaa. Kuvaamisen pitää tapahtua aina linnun etua kunnioittaen. Kerran kesken kuvausretken ilmestyi harvinainen sinsisuo”Tärkeintä on olla siellä, missä linnutkin ovat.” haukkakoiras pään päälle kiertelemään päästellen jatkuvasti varoitusääntä. Muutaman askelen jälkeen läheltä nousi lentoon myös naaraslintu. Houkutus pesän ja poikasten etsintään oli suuri, mutta vääränlainen lähestyminen olisi voinut johtaa pahimmillaan pesän hylkäämiseen, eikä yksikään kuva voi olla kylmettyneitä poikasia arvokkaampi. Sillä kertaa muistoksi jäi ainoastaan muutama kuva emoista – ja tieto mahdollisesta uudesta lintusukupolvesta. Harmaasieppo on pihapiirien lintu. Korpit, kelo ja sumu. Joskus kuva syntyy yksinkertaisista elementeistä. Västäräkki varma kevään merkki. Kanahaukan kuvaaminen onnistuu piilokojusta. 10774_.indd 27 10774_.indd 27 7.4.2024 12.41 7.4.2024 12.41
PILKKEET 12.4.2024 28 Metsälehti.fi RIISTA JERE MALINEN, TEKSTI JA KUVAT’ BIOLOGIAN koulukirjaa ei kannata syyttää, vaikka siellä sanotaankin supikoirien nukkuvan talviunta. Se oli silloin, kun lapset käyttivät talvella villahousuja ja koulujen lomaa kutsuttiin hiihtolomaksi, ei talvilomaksi. Jos talvi on vain vähän sinnepäin, niin on myös supikoiran talviunikin. Se kestää kolme neljä kuukautta ja voi keskeytyä talven lämpöjaksojen aikana tämän tästä. Silloin supikoirat lähtevät liikkeelle. Metsästäjille se tarkoittaa otollista hetkeä vaikuttaa valtiovallan nimeämien haitallisten vieraspetojen määrään luonnossa. Upposupi Maaliskuun pehmentämällä hangella kulkeneen supikoiran jäljistä on vaikea erehtyä. Kun jalat ovat töpöt, tassut pienet ja elopainoa kymmenenkin kiloa, se ei voi olla näkymättä kulkurin matkavauhdissa. ”Tuo me kyllä löydetään”, rantasalmelaisen Tuusmäen Erän metsästäjä Rauno Mikkonen puhkuu intoa nähdessään pellolla mahaa myöten kahlanneen supikoiran kulku-uran. Hän soittelee jahtikavereita avuksi. Antti Aromaa ja Mikko Illi ovat sopivasti kulmilla. Kiirettä ei ole. Ennakkoarvailun perusteella supi makailee pellon takana lähimetsässä. ”Jonnekin kuusenperseeseen se on piiloutunut. Tuossa metsikössä ei pitäisi olla ainakaan isompaa pesäluolastoa”, ikänsä kulmilla asunut metsämies Mikkonen miettii. Kolmikko kaivelee kaikessa rauhassa autosta kulkupelejään. Yksi ottaa metsäsukset, toinen liukulumikengät ja kolmas tavalliset lumikengät. ”Ilman näitä menisi tarpomiseksi”, auramiehen paikan kulkueesta metsäsuksillaan ottava Aromaa tuumii. Koira irti loppumetreillä Metsästäjien vauhti on hidasta, mutta niin se on ollut supillakin. ”Ei me kyllä sutta saataisi kiinSUPIKOIRAA HIIHTÄMÄSSÄ Sata vuotta sitten suden kiinni hiihtäminen oli erämiehen mitta. Supinhiihto ei sen sijaan vaadi olympiaurheilijan kuntopohjaa. Dreeverin tehtävä oli pidätellä supeja aloillaan. Supikoira on luontoomme kuulumaton vieraslaji, joiden pyynti on sallittu ympäri vuoden. ”Hei! Täällähän on toinen supikoira!” 10775_.indd 28 10775_.indd 28 7.4.2024 12.42 7.4.2024 12.42
PILKKEET 12.4.2024 Metsälehti.fi 29 KAMALA LUONTO SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva TEKIJÄT OVAT PITKÄN LINJAN LUONTOAMMATTILAISIA. METSÄN KÄTKÖISSÄ ni”, lumikenkäilevä Illi nauraa entisaikojen erämiehen mitalle. Silloin ennen, kun hanki kantoi suksimiestä mutta upotti sutta, kovakuntoisimmat saattoivat ryhtyä sudenhiihtoon. Samalla menetelmällä hiihdettiin myös karhuja, ilveksiä ja hirviä. ”Nykyään metsät ovat ojia ja puskia täynnä ja erämiehillä kunto alakantissa”, Mikkonen epäilee, että suurriistan hiihto ei taitaisi enää olla kovin tuloksellista. ”Eikä toki laillistakaan.” Supinhiihto sitä vastoin on. Lähimetsään päästyämme kulkurin jälki näyttää johtavan suurehkon mättään alle. Poistulojälkiä ei näy, joten metsästäjät tekevät nopean sotasuunnitelman. Aromaa asettuu haulikon kanssa passiin hieman kauemmas. ”Siltä varalta, että supi yrittää paeta paikalta, kun lähestymme ja alamme kaivaa.” Seuraavaksi Mikkonen laskee dreeverinsä Paten irti. Sen tehtävä on pitää supi aloillaan mättään alla, kunnes metsästäjät ennättävät paikalle. Yksi onkin kaksi Metsästys on ohi minuutissa. Pehmeää lunta ja kunttaa on nopea kaivaa käsin. Pian paljastuu supin tuuheaa turkkia. Paksuihin nahkahanskoihin sonnustautunut Illi vetää supin nätisti ulos kuopasta, ja Mikkonen ampuu samantien pistoolilla lopetuslaukauksen eläimen niskaan. ”Saattaahan tämä vaikuttaa hieman hurjalta, mutta eläin tapetaan nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti”, vuosien varrella monta supikoiraa keväthangilta jäljittämällä pyytänyt Mikkonen tietää. Samantien hän hihkaisee uudestaan. ”Hei! Täällähän on toinen supikoira.” Sen kohtalo on sama. Supit talvehtivat usein pariskuntana. ”Näköjään vain toinen oli käynyt yöllä jaloittelemassa”, Illi iloitsee tuplasta. Supi on kahlannut pellolla. ILMASTO LÄMPENEE, ja sitä on pidetty tunturilajiston vakavana uhkana. Vaara ei ehkä ole niin suuri kuin kuvitellaan. Tunturilajistomme on kokenut jo kerran lämpökauden ja niiden nykyinen levinneisyys kuvaa hyvin silloisen lämpökauden tilannetta. Kun mannerjää suli, sen alta paljastunut maa oli autio ja tyhjä. Sille levittäytyi suuri joukko lajeja, jotka me nykyisin tunnemme tunturitai arokasveina, jotkut rikkaruohoinakin. Ne kukoistivat aikansa, kasvipeite tuuheni ja maahan kertyi biologisten prosessien tuloksena humusta ja typpeä. Kanervakasvit ja niiden perässä puutkin pystyivät jo asuttamaan maan, ja alkuperäiset pioneerit joutuivat väistymään. Kylmää sietävien lajien turvapaikoiksi muodostuivat tunturit, ja monet arokasvit, kuten dopingaineiden lähteenä tunnettu efedra, hävisivät. Noin kuusi tuhatta vuotta ilmasto oli nykyistä lämpimämpi ja mäntymetsät ylsivät noin 200 metriä nykyistä korkeammalle. Vain luoteisen Enontekiön korkeimmat tunturit kohosivat puurajan yläpuolelle – ja siellä tunturilajisto on yhä muuta Lappia rikkaampi. Kun ilmasto viileni, männyn elinalue supistui. Osasyynä siihen saattoi olla ihminenkin, joka käytti metsänrajaseudun mäntyjä hyväkseen. Näin syntyi paljakkaa, joka aikaisemmin oli siis ollut metsää. Suuri osa tunturilajeista ei kuitenkaan palannut, sillä myös maaperä oli muuttunut. Kun jään alta paljastunut maa oli neutraalia tai jopa lievästi emäksistä, mäntymetsien alta paljastunut maa oli hapanta. Se jäi metsäkasvien ja happamaan maahan sopeutuneiden tunturivarpujen valtaan. Sitä perua on Metsä-Lapin tuntureiden lajisto, jossa metsävarpujen joukossa on riekonmarjaa, kurjenkanervaa ja sielikköä. Sen, ettei kysymyksessä ei ollut pelkästään lämpötila, osoittavat tunturikasvien erillisesiintymät metsävyöhykkeessä. Tunnettuja ovat Kuusamon vuomat, mutta tunturikasveja kasvaa muuallakin metsävyöhykkeellä kurujen seinämilla ja ultraemäksisillä kalliopaljastumilla. Hapanta maata sietävät tunturivihvilä, tunturilieko, riekonmarja ja kurjenkanerva voivat kasvaa metsämaallakin, kunhan puusto ei ole liian tiheää. TUNTURIKASVIEN PAKOPAIKAT Sinirikko valtaa tilaa jäätikköjoen kasaamalla särkällä. Seuraava tulva ehkä vie kasvin, mutta luo samalla sen jälkeläisille uutta kasvutilaa. 10775_.indd 29 10775_.indd 29 7.4.2024 12.42 7.4.2024 12.42
PILKKEET 12.4.2024 30 Metsälehti.fi lakeja arvossa. Niiden puitteissa hän sovelsi kauppiaan poikana oppimiaan talouden periaatteita. Työ tuotti tulosta. Kuuden vuosikymmenen aikana tilan metsien puusto yli kolminkertaistui. Juurikkala oli metsiä koskevissa kannoissaan hyvin ehdoton, mutta hänellä oli esittää väitteidensä tueksi todisteet metsissään. Usein keskustelukumppani saikin kutsun tulla niitä katsomaan. Käytännön työssä kertyneitä kokemuksiaan Juurikkala esitteli Metsälehdessä ilmestyneissä kolumneissa. Lukijat saivat nauttia niistä vuodesta 1990 lähtien lähes 20 vuoden ajan – aina kirjoittajan 70-vuotispäivään MUISTOKIRJOITUS LUKIJALTA METSÄTALOUSYRITTÄJÄ ja Metsälehden pitkäaikainen kolumnisti Jouko Juurikkala kuoli 22. maaliskuuta 90 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt 15. toukokuuta 1933 Heinolassa. Keskikoulun ja maamieskoulun käyneestä kaupunkilaisesta tuli Sysmässä sijaitsevan Ylä-Moron tilan omistaja 1955. Nuori isäntä ryhtyi tarmolla kunnostamaan vajaatuottoisia metsiään. Vähitellen myös kiviset pellot vaihtuivat taimikoiksi ja maatalouden harjoittaminen loppui. Metsien hoitoa Juurikkala opetteli lukemalla ja asiantuntijoita kuuntelemalla. Hän ei pitänyt kaavamaisista ohjeista, vaan sovelsi rohkeasti uusia viljelymetsätalouden menetelmiä. Ajan hengen vastaisesti hän uudisti kuusta myös luontaisesti, lannoitti suometsiä ja suosi taimikoissa koivusekoitusta. Raivaussahan hän hankki ensimmäisten joukossa 1959. Juurikkala oli kiinnostunut biologiasta ja piti luonnonMetsätalousyrittäjä Jouko Juurikkala Jouko Juurikkalaa haastateltiin Metsälehdessä viimeksi vuonna 2021. Tuolloin aiheena puulajien vuorottelu ja koivusekoitus. SE PP O SA M U LI asti, kuten hän oli aloittaessaan luvannut. Vielä myöhemminkin Juurikkala esiintyi lehden palstoilla. Hän palasi muun muassa varoittamaan siitä, miten jatkuvan kasvatuksen hakkuut uhkaavat metsien terveyttä. Hän kantoi huolta myös monimuotoisuudesta. Juurikkalan kolumnit olivat suosittuja, ja niistä koottiin kirja ”Pakinoita metsätaloudesta”, joka ilmestyi 2002. Sitä täydensi 2011 Martti Linnan toimittama kirja ”Juurikkalan 500 mottia” (Metsäkustannus Oy). Juurikkala oli myös suosittu puhuja. Uransa kohokohtana hän muisteli 1995 METSÄLEHDEN tuoreimmassa numerossa (6/2024) sekä päätoimittaja P etri Koskinen että Petri Roininen toivoivat, että metsän hiilinieluilla käytäisiin kauppaa. Ajatus on kaunis, mutta ei taida parantaa ilmakehän tilaa tippaakaan. Ei siinä ole mitään pahaa, että metsänomistajille maksettaisiin hiilensidonnasta. Sellainen kauppa on pelkkää viherpesua: metsät sitovat hiiltä niin kuin ennenkin, ja teollisuus tupruttaa hiilidioksidia ilmaan niin kuin ennenkin. Metsänomistaja kuitenkin menettäisi päätösvallan metsissään ja joutuisi jatkuvan tarkkailun kohteeksi. Ajatus metsien ”rajattomasta” hiilensidontakyvystä on seurausta vihreiden kampanjasta, jossa hakkuiden vähentämistä on pidetty halpana keinona vähentää ilmaston lämpenemistä. Siihen ovat sitten langenneet useat tiedotusvälineet ja suuri osa poliitikoistakin. Todellisena tavoitteena on ollut suojelualueiden ja vanhojen metsien määrän kasvattaminen. Nieluja kasvattamalla ei voi vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Kulutuksen roima vähentäminen on ainoa tehokas keino ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä. Vihreän teknologian rakentaminen kuluttaa yhtä lailla luonnonvaroja ja se, mikä kenties hiilidioksidin sitomisessa voitetaan, menetetään muussa materiaalikäytössä ja kaiken maksaa luonto. Vain kasvava metsä sitoo hiiltä. Metsien vanhetessa kasvu ja hiilen sidonta hidastuu, metsätuhojen riskit kasvavat ja mitä enemmän metsässä on lahopuuta, sitä enemmän metsä päästää hiilidioksidia ilmaan. Paras tapa ylläpitää hiilensidontaa on hoitaa metsiä hyvin, pitää metsän ikärakenne sellaisena, että suuri osa metsistä on nopeassa kasvun vaiheessa (ikäluokat 2040 vuotta). Sekä talouden että hiilensidonnan kannalta järkevä kiertoaika on 60–100 vuotta puulajista, kasvupaikasta ja sijainnista riippuen. Hiilen sitominen ja aurinkoenergian avulla tuotettu raaka-aine ihmiskunnan käyttöön on metsien – ja maatalouden – keskeisin tehtävä. Hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen on tehtävä siellä, missä päästöt syntyvät. Jos metsää poistetaan puun tuotannosta hiilivarastoksi, kansantaloudelle koituu paljon suuremmat kustannukset kuin mikä olisi hiilidioksiditonneina laskettu hyöty. SEPPO VUOKKO SAVITAIPALE Hiilinielukauppa on huijausta! Suomessa järjestettyä metsäntutkijoiden maailmankongressia, jossa hän piti saksankielisen esitelmän. Ohjelmaa täydensi retkeily Ylä-Moroon. Siellä myös ulkomaisilla vierailla oli tilaisuus nauttia talon ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta sekä ihailla isännän intohimoista suhtautumista metsien hyvään hoitoon. Vahva tunne välittyi myös Juurikkalan kolmelle lapselle ja lasten lapsille, jotka nyt jatkavat hänen työtään. ELIISA KALLIONIEMI KIRJOITTAJA OLI METSÄLEHDEN PÄÄTOIMITTAJA VUOSINA 2010–2023. Metsäkauppa.fi Ajankohtaisia metsäalan tuotteita UUTUUS! Yhteismetsän vero-opas Käytännönläheinen käsikirja yhteismetsän talousasioihin. Suositushinta 49 € Metsänhoidon suositukset Oppaassa esitetään metsänhoidon suositusten keskeisin sisältö. Saatavilla myös sähköisenä e-kirjana sekä äänikirjana. Suositushinta 36 € (e-kirja ja äänikirja 33 €) TAPIO Maastotaulukot Metsätiedon digitaalinen käsikirja aina mukana. Selkeät taulukot ja laskurit ja havainnolliset kuvat. Hinta 21 €/vuosi LUE LISÄÄ: TAPIO Verkkokurssit Päätä itse, missä ja milloin opiskelet. Tämän kevään uutuus ovat ajantasaisiksi päivitetyt FSC Sertiseriffi -kurssit, jotka on räätälöity neljälle eri kohderyhmälle. LUE LISÄÄ: 10776_.indd 30 10776_.indd 30 7.4.2024 12.44 7.4.2024 12.44
PILKKEET 12.4.2024 Metsälehti.fi 31 JUSSI COLLIN TULEVIEN metsäosaajien kiinnostus kansainvälisiin tehtäviin on entistä vähäisempää, Tapion koordinoimassa selvityksessä todetaan. Kansainväliseen vaihtoon lähtevien opiskelijoiden määrä on ollut laskussa vuodesta 2017 lähtien. ”Opintotuen enimmäistukiaikaa ja yliopisto-opintojen enimmäismäärää on rajoitettu, mikä hankaloittaa ulkomailla toteutettavien harjoittelujen ja opiskelijavaihdon suorittamista”, kertoo senior advisor Pekka T. Rajala Tapiosta tiedotteessa. Selvityshankkeen työryhmä ehdottaakin muutoksia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opintosisältöihin, jotta kansainvälisen työuran aloittaminen helpottuisi. ”Kansainvälisten urien tukemiseen tarvitaan kannustimia, esimerkiksi stipendejä ja matalan kynnyksen harjoittelupaikkoja EU:n komissiossa sekä etujärjestöjen ja yritysten Brysselin-toimistoissa”, sanoo Rajala. Selvityksen mukaan juuri EU-osaamista ja kansainvälistä osaamista tulisi vahvistaa koko metsäalalla. Tarvetta on metsäalan moniosaajille, jotka osaavat englannin lisäksi harvinaisempiakin kieliä. Tapion koordinoimassa hankkeessa haastateltiin yli 40:tä metsäsektorin toimijaa ja liki 30:tä alan yliopistoja ammattikorkeakouluopiskelijaa. Hanketta rahoitti Metsämiesten Säätiö. Metsälehti on osa Tapio-konsernia. Tapion selvitys: Kansainvälisyyteen lisäkannustimia Kaikki lähtee siemenestä Jalostetuilla siemenillä uudistettu metsä tuottaa kiertoaikana jopa rekkakuormallisen enemmän puuta hehtaarilta. Tilaa siemenet metsäkylvöön ja taimitarhalle Tapio Siemenkeskuksesta: Puh. 029 432 6000 ja siemenkeskus@tapio.fi tai verkkokaupasta: Metsäkauppa.fi JALOSTETUN SIEMENEN HYÖDYT: Lisää kasvua ja tuottoa Parempi laatu Tuhonkestävyyttä laania.fi Ostamme energiaja ainespuuta hankintaja pystykaupoilla Olemme metsänhoidon ja puukaupan asiantuntijoita. Meillä on aina aikaa keskustella metsästä, sen kasvusta ja hyvinvoinnista. Katso lähin metsäasiantuntijasi laania.fi Metsänhoidon ja puukaupan vankat osaajat Biowatti ja Vapo yhdistyivät – syntyi LAANIA 10776_.indd 31 10776_.indd 31 7.4.2024 12.45 7.4.2024 12.45
PILKKEET NÄIN LUOT TUNNUKSET Metsälehti Digiin 1 Jos olet Metsälehden kestotilaaja, pääset lukemaan Metsälehti Digiä luomalla itsellesi tunnukset osoitteessa metsalehti.fi/rekisteroidy. 2 Täytä pyydetyt tiedot ja valitse itsellesi käyttäjänimi sekä salasana. Tarvitset myös asiakasnumerosi, joka löytyy paperilehden osoitekentästä tai laskusta. 3 Lähetämme sinulle sähköpostilla tunnuksen vahvistuspyynnön. Huomaa, että se voi mennä roskapostiisi. 4 Kun tunnusten luominen on valmis, kirjaudu Metsälehden verkkosivuille osoitteessa metsalehti.fi sähköpostiosoitteellasi ja salasanallasi. Jos et ole kestotilaaja, Metsälehti Digiä pääsee lukemaan kätevästi kuukausimaksulla 11,90 euroa. Mikäli palveluun rekisteröitymisessä on pulmia tai muita ongelmia ilmenee, Metsälehden asiakaspalvelu auttaa (puh. 09 315 49 840). Näin luet Metsälehti Digiä 1 Metsälehti Digi löytyy Metsälehden verkkosivuilta lehden logon alla olevalta navigaatioriviltä, kohdasta Lehti. Sitä klikkaamalla pääset sivulle, josta voit siirtyä joko uusimpaan lehteen, verkkolehden arkistoon, näköislehtiin ja maksullisiin sisältöihin. 2 Kun klikkaat Lue verkkolehti -painiketta, pääset uusimman lehden sisällysluetteloon. Sisällysluetteloa on jaoteltu lehdestä tuttuihin osastoihin. 3 Minkä tahansa jutun otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan kyseistä juttua, jos olet kirjautunut palveluun ja sinulla on aktiivinen lukuoikeus. Juttu avautuu uuteen näkymään. Täällä pääset siirtymään edelleen lehden muihin juttuihin helposti otsikon vieressä olevia nuolia klikkaamalla 4 Jos haluat siirtyä takaisin sisällysluetteloon tai katsoa muita numeroita, klikkaa oikeassa yläreunassa olevaa ”hampurilaista”. ? digiohje.indd 1 digiohje.indd 1 9.3.2023 17.03 9.3.2023 17.03 p. 029 432 6117 METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Petri Koskinen p. 050 438 2865 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p, 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Asiakaspalveluvastaava Annika Andersson Asiakaspalvelusihteerit Mira Viinikanoja Pirkko Sutela-Mero MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Jenny Rantanen p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi 92. vuosikerta. perustettu 1933 12.4.2024 32 Metsälehti.fi NIMITYKSET NIMITYS MYYDÄÄN www.metsalehti.fi/metsamaa YHTEISMETSÄOSUUDET, Itä-Suomen yhteismetsä 890 kpl. UPM:n hallinnoima yhteismetsä, kaupan kohteena olevat osuudet kuuluvat Laurila 740-552-18-5 -kiinteistölle. Lisätiedot ja asiakirjapyynnöt: Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 tai veijo.laukkanen@metsat.fi. Hp. 158.000 €. PURUVEDEN RANTATONTIT, Kesälahti, Risuniementie 2 länsi/lounaisrantaista tonttia vapaa-ajanasunnoille upeissa maisemissa Puruveden Hummonselän rannalla! Tontit myydään yhdessä. Rantaviivaa yht. n. 160 m, ranta kovapohjainen, hiekkaa ja kiviä, tonttien keskellä suojaisa poukama. Tontit kangasmaastoisia, hyvä puusto, tie perille. Rak.oikeus molemmilla tonteilla 200 k-m 2 . Hp. yhteensä 150.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hämeenlinna 14,02 ha. Lähinnä kasvatusmetsistä koostuva metsätila Hämeenlinnan Pirttikoskella. Metsäautotie (Sorronsuon metsätie) perille, maapohjat hyvin kasvavia. Kokonaispuusto n. 1.660 m 3 . Hp. 87.000€/tarjous 5.5.2024 mennessä. YHTEISMETSÄOSUUS, Savonlinna Helppoa metsänomistusta! Myynnissä 2 kiinteistöä, jotka koostuvat 661 Itä-Suomen Yhteismetsän osuudesta ja yhteisistä vesialueista. Osuudet jakautuvat seuraavasti: 740-552-20-3 Toivola II (414/50526) Hp.78660€ 740-535-5-25 Viitamäki (247/50526) Hp.46930€ Itä-Suomen Yhteismetsää hallinnoi UPM. Lisätiedot: https:// www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ita-suomen-yhteismetsa/ MAATILA, Laihia N. 15 ha. Tila ollut vapaa-ajan käytössä, pellot vuokrattu. Peltojen pinta-ala n. 8,7 ha ja runsaspuustoista metsää n. 4,4 ha. Kokonaispuusto arvion mukaan n. 1.140 m 3 . Pihapiiri rakennuksineen (mm. konehalli ulkomitoiltaan 18x12m) ja liittymäsopimukset (sähkö ja vesi). Hp. 155.000 € / tarjous. Etäisyydet: Jurva n.16 km, Ilmajoki n. 27 km, Laihia n.32 km, Kurikka n. 33 km, Seinäjoki n. 44 km, Vaasa n. 58 km. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa Suomen metsäkeskus Suomen metsäkeskuksen uudessa organisaatiossa on viisi yksikköä – metsälait ja tiedontuotanto, metsäohjelmat ja -osaaminen, asiakkuudet ja viestintä, järjestelmät ja tietohallinto sekä hallinto. Näiden vetäjät ovat metsäjohtaja Anna Rakemaa, tietopalvelujohtaja Anssi Niskanen, asiakkuusja viestintäjohtaja Nilla Hietamäki, digijohtaja Tapani Hämäläinen ja hallintojohtaja Anna-Liisa Louko. Fin Forelia UPM:n Joroisten taimitarhaa pitkään johtanut Anne Immonen on siitynyt taimiyhtiö Fin Foreliaan. Yhtiön liiketoimintajohtajaksi nimitetty Immonen tulee keskittymään työssään tuotannon kehittämiseen. 10777_.indd 32 10777_.indd 32 7.4.2024 12.46 7.4.2024 12.46
PILKKEET 12.4.2024 Metsälehti.fi 33 METSÄKRYPTO 7 METSÄRISTIKKO 4, OIKEA RATKAISU Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). PARANNAMME Metsälehden maksutapamahdollisuuksia ja luomme asiakkaille helpompia, nopeampia ja turvallisempia maksutapoja. Laskutuslisä paperilaskuissa 2,90 €. Laskutuslisän voi välttää ottamalla käyttöön ympäristöystävällisen e-laskun (ilmoittamalla asiasta omaan pankkiin) tai sähköpostilaskun (yhteys Metsälehden asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 tai asiakaspalvelu@ metsalehti.fi). TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 26.4.2024 osoitteessa Tapio Palvelut Oy / Metsälehti, Maistraatinportti 4 A 3 krs, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 7”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 4 on arvottu seuraaville kolmelle: Arja Juntunen, Lieksa, Risto Kinnunen, Suomussalmi ja Eeva Nikula, Pattijoki. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. 10777_.indd 33 10777_.indd 33 7.4.2024 12.46 7.4.2024 12.46
12.4.2024 34 Metsälehti.fi TIIA PUUKILA, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA Europarlamentaarikot, eduskunnan valiokunta, ministeriö, Tapio, Metsäkeskus, Sitra. Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ry:n puheenjohtaja Olavi Lyly luettelee, missä kaikkialla ja kenelle kaikille yhdistyksen ääni kuuluu. Tänä vuonna 40-vuotisjuhlaansa viettävä yhdistys on vuosien aikana antanut lukuisia lausuntoja, osallistunut lukemattomiin työpajoihin sekä vaikuttanut niin lakihankkeisiin kuin metsänhoidon suosituksiin. ”Meitä kuunnellaan ja meitä pyydetään kuultavaksi, koska tuomme esille yksityismetsänomistajien tuoreita ajatuksia ja tarpeita”, Lyly kertoo. Neljä vuotta metsänhoitosuositusten ohjausja johtoryhmässä istunut Lyly on tyytyväinen siihen, että yksityismetsänomistajan näkökulmaa on aidosti kuultu suositusten laadinnassa. Metsänomistajien erilaiset painotukset ja arvot on otettu huomioon. Jo Uudenmaan etämetsänomistajat yhteen kokoavan Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ry:n jäsenistössä metsiin liittyvät painotukset vaihtelevat. Osalla korostuu talous, toisilla suojelu tai monikäyttö ja virkistys. Siksi on tärkeää, että metsänhoidossakin voi valita tavoitteet kuviokohtaisesti. Tätä viestiä Lyly vei Pääkaupunkiseudun metsänomistajien edustajana metsänhoitosuositusten työryhmiin. Suora yhteys meppeihin Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ry:n perustivat vuonna 1984 pääkaupunkiseudulla etäällä metsistään asuvat metsänomistajat. Tavoitteena oli edistää hyvää metsänhoitoa, parantaa omaa osaamista sekä tarjota metsistä tietoa metsänomistajille näiden omalla asuinpaikalla. Merkittävä rooli oli myös vertaistuella, yhdessä tekemisellä ja keskusteluilla, joille yhdistys halusi tarjota paikan. Edelleen yhdistyksen ydintehtävä on sama kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Se järjestää aktiivisesti jäsenilleen koulutustilaisuuksia, kursseja, neuvontaa, esitelmiä ja retkiä. Kautta yhdistyksen historian erityisesti ilmasto on puhuttanut jäseniä. Yhdistys perustettiin aikana, jolloin happamat sateet herättivät pelkoa metsien tulevaisuudesta. Edelleen yksi teema on metsien pärjääminen muuttuvassa ilmastossa. ”Terve metsä on se, jota tarvitaan niin talouteen ja virkistykseen kuin muiden luontoarvojen säilyttämiseen ja metsätalouden sosiaaliseen hyväksyttävyyteen.” Yhdistyksessä käsitellään ajankohtaisia aiheita sekä tarjotaan käytännön oppia. Juhlavuonna luvassa on niin raivaussahakursseja kuin metsäasioita ruotiva vaalipaneeli kesän europarlamenttivaaliehdokkaille. ”EU-vaikuttaminen tapahtuu meillä hyvin henkilökohtaisella tasolla suoraan meppien kautta”, Lyly kertoo. PILKKEET AJANKOHTAINEN FAKTA Edunvalvontaa ja vertaistukea Pääkaupunkiseudun metsänomistajat on vienyt 40 vuotta yksityismetsänomistajien terveisiä päättäjille ja lainsäätäjille. PÄÄKAUPUNKISEUDUN METSÄNOMISTAJAT RY PERUSTETTU vuonna 1984 VANHIN ja suurin etämetsänomistajien jäsenyhdistys Suomessa KUULUU Etämetsänomistajien liittoon. YHTEENSÄ 700 jäsentä eri puolilta Uuttamaata. Pääkaupunkiseudun metsänomistajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuoda etäällä metsistään olevat metsänomistajat yhteen. Jäsenet Matti Vihervuori (vas.), Olavi Lyly ja Bjarne Häggman keskustelivat yhdistyksen vuosikokouksessa Helsingissä maaliskuun lopussa. 10778_.indd 34 10778_.indd 34 7.4.2024 12.47 7.4.2024 12.47
12.4.2024 PILKKEET NUORTEVA SITAATTI Metsälehti Makasiini ilmestyy 26.4.2024 Teemana UUSI METSÄ HUHTIKUUSSA 1984 Metsälehti kantoi huolta kasvaneesta hirvikannasta ja sen vaikutuksesta taimikoihin. ”Hirvi on kuin niittokone”, lehti otsikoi etusivullaan ja kertoi, että Suomen metsissä oli talvella asustanut arvioitua suurempi hirvimäärä. Tavoitteena oli seuraavana talvena metsästää hirvikanta kohtuulliseksi, ja kaatolupia oli tiedossa noin 70 000. Vertailun vuoksi, viime metsästyskaudelle kaatolupia myönnettiin noin 31 000. Hirvet olivat lumisen talven aikana pysytelleet pienillä aloilla. ”Näiden seutujen mäntytaimikoille oli käynyt kehnonpuoleisesti, ellei niitä ollut hajusteaineilla suojattu.” ”Hajuste on tehokas keino saada hirvet jättämään taimikot rauhaan. Pahimmilla tuhoalueilla mäntyjen kasvattaminen ilman suojausta on likimain mahdotonta, koska hirvituhot toistuvat samalla alueella vuodesta toiseen” , Metsälehti kirjoitti. Hirvikanta kohtuulliseksi METSÄLEHTI VUONNA 1984 Sarjassa seurataan Metsälehteä 40 vuoden takaa. HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVAT ETELÄ-AMERIKAN ANDIEN vuoriston kupeessa Patagoniassa kasvaa alun toistakymmentä etelänpyökkien Nothofagus-sukuun kuuluvaa lehtipuulajia. Kiilaetelänpyökki (Nothofagus obliqua ) on lajeista paikoin runsaslukuisin. Sikäläiset asukkaat kutsuvat puuta Robleksi (tammi espanjaksi) tai tammipyökiksi. Varsinaisia tammia (Quercus spp .) tai pyökkejä (Fagus spp .) ei alueella tosin luontaisesti kasva lainkaan. Kiilaetelänpyökki on kotoisin Chilestä ja Argentiinasta, mutta menestyy viljeltynä kohtuullisen hyvin muun muassa Brittein saarilla, Saksassa ja Tanskassa. Puuta on istutettu myös Pohjois-Amerikkaan Tyynenmeren lauhkeille rannikkoalueille. R a n s k a l a i n e n kasvitieteilijä Charles-François Brisseau de Mirbel kuvasi lajin vuonna 1827 alun perin pyökkien sukuun. Sahalaitaiset tummanvihreät soikeat lehdet muistuttavat paljon pyökinlehtiä. Myöhemmin laji erotettiin kuulumaan etelänpyökkeihin. Suurimmillaan kiilaetelänpyökki voi saavuttaa 50 metrin pituuden ja metrin parin rungonpaksuuden. Vanhimmat puut ovat kotiseudullaan yli 400 vuoden ikäisiä. Kiilaetelänpyökin puuaines on kovaa ja kosteudenkestävää. Sen käyttö on ollut suosittua talonja laivanrakennuksessa, paaluina sekä lämpöarvoltaan hyvänä polttopuuna. Nopeakasvuinen kiilaetelänpyökki on taannoin kuulunut Chilen tärkeimpiin metsäpuihin. Sittemmin alkuperäiset metsät ovat voimakkaasti vähentyneet. Sadonkorjuuta kirveillä ja karahkoilla Euroopasta saapuneet uudisasukkaat hakkasivat kirveillään aikoinaan suurimmat etelänpyökit surutta rakennuspuiksi ja raivasivat loput metsät karjanlaidunnusta ja peltoviljelyksiä varten. Joitakin kookkaita vanhoja puita on vielä jäljellä vaikeakulkuisimmilla alueilla. Tänä päivänä kiilaetelänpyökkiä viljellään Chilessä verraten vähän montereynmännyn (Pinus radiata ) ja eukalyptusten korvatessa kotimaiset puulajit metsänuudistusaloilla. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on silti luokitellut kiilaetelänpyökin ”elinvoimaiseksi” (least concern). Puut ovat myös selviytyneet kohtalaisen hyvin viime vuosien pitkienkin kuivuusjaksojen yli, syvälle ulottuvan juuristonsa tehokkaan vedenottokyvyn avulla. Kiilaetelänpyökin oksistossa voi kasvaa myös ruokasieniä. Kuoren pinnalla pientä golfpalloa muistuttavan loissienen (Cyttaria espinosae ) itiöemät ovat syötäviä. Siinä missä suomalaiset menevät sienimetsään korin ja sieniveitsen kera, chileläiset ottavat mukaansa puukarahkan tai pitkävartisen kepin, jolla kopistelevat sienet oksistosta maahan. Suositun sienen makua pidetään herkullisena – tosin sienen keruu voi toisinaan vahingoittaa puuta. PATAGONIAN ARVOPUU Kiilaetelänpyökin sahalaitaiset, tummanvihreät lehdet muistuttavat paljon meikäläisen pyökin lehtiä. Kiilaetelänpyökki voi saavuttaa 50 metrin pituuden. KUOLINPESÄT ovat tutkitusti muita mo-ryhmiä passiivisempia puunmyyjiä. Selvittämättömiä kuolinpesiä on Metsäkeskuksen mukaan noin 25 000. Pistetään siis vauhtia kuolinpesien selvennyslainhuutoon ja sähköiseen osakasrekisteriin. Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi X-viestipalvelussa 4. huhtikuuta 2024 10778_.indd 35 10778_.indd 35 7.4.2024 12.47 7.4.2024 12.47
Hyvinvointia metsästä – sinulle ja läheisillesi Rakensivat tilaa tulevalle metsänomistajapolvelle Liisa ja Simo myivät 1500 mottia puuta Liity mukaan ja tee parhaat puukaupat 30.4. mennessä: metsagroup.com/hyvaametsasta Tee metsälläsi hyvää ja hyödy lisäbonuksesta Vastuullinen metsänhoito lisää metsän elinvoimaisuutta ja varmistaa hyvinvoinnin myös tuleville sukupolville. Metsä Groupin omistajajäsenenä saat helmi-huhtikuussa 2024 monimuotoisuutta korostavan Metsä Group Plus -hoitomallin mukaan tehdystä uudistushakkuusta korotetun bonuksen 300 €/ha ja myös harvennuksesta 100 €/ha. Kampanjabonus maksetaan normaalin puukauppabonuksen lisäksi. Jäsenenä hyödyt muistakin eduista. 10779_.indd 36 10779_.indd 36 7.4.2024 12.49 7.4.2024 12.49