• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 25. HUHTIKUUTA 2013 • Nro 8 • WWW.METSALEHTI.FI Yhtymäkumppanien Tapani Tasasen ja Juhani Penttilän kiikarissa on 50 hehtaaria runsaspuustoista metsää. Sivut 18–19 Ajankohtaista: Epäselvyyttä taimista ›› sivu 3 Verotus: Perustaisiko metsäosakeyhtiön ›› sivut 10–11 Puukauppa: Leimikot verkkoon ›› sivu 12 Lukijakysymys: Manipuloiko MTK hirvituhoja? ›› sivu 25 Metsätilaa etsimässä Sa m i K ar pp in en
• 2 METSÄLEHTI 8 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 25.4.2013 E sitystä uudeksi metsälaiksi viimeistellään parhaillaan maaja metsätalousministeriössä lausuntokierroksen tuottamien ehdotusten pohjalta. Tehtävä ei ole ihan helppo, sillä esitystä kommentoi lähes 50 tahoa. Paksu pino lausuntoja kertoo, miten merkittävästä uudistuksesta on kyse. Uusi laki mahdollistaa ison muutoksen metsien hoidossa. Siitä huolimatta kaikkein eniten huomiota on saanut ympäristöjärjestöjen ja ympäristöministeriön esittämä huoli metsien monimuotoisuuden turvaamisesta. Vaikka lakiesitys sisältää muun muassa uusia kohteita suojeltavien luontotyyppien luetteloon, kriitikkojen mielestä se ei riitä. Luontoarvojen turvaamiseksi pitäisi tehdä paljon enemmän. Metsälakiin haluttaisiin kirjoittaa esimerkiksi velvoitteet säästöpuista ja vesistöjen suojavyöhykkeistä. Nykyisellään nuo molemmat sisältyvät metsäserti? oinnin kriteereihin. Metsätalouden arkipäivää ne ovat olleet jo pitkään, samoin kuin monet muut luonnon monimuotoisuutta edistävät toimet. Niiden vaikutukset alkavat jo näkyä esimerkiksi lahopuun lisääntymisenä talousmetsissä. Muutos kuitenkin tapahtuu hitaasti, sillä vuotuiset käsittelypinta-alat ovat pieniä. Koska luonto otetaan jo nyt huomioon kaikessa metsien käsittelyssä, metsälakiesitystä ei ole tarpeen tältä osin laajentaa. Yksityiskohtaiset säännökset sopivat muutenkin huonosti luontoon, koska niitä on vaikea tulkita. Parhaimmillaan laki on mahdollisimman yksinkertainen ja selkeä. Kun lakiuudistuksen henki muutenkin on siirtää vastuuta entistä enemmän metsänomistajille, on tärkeää, että pykälien tarkoitus on kenen tahansa helppo ymmärtää. Myöskään lainvalvonnan byrokratiaa ei ole järkevää kasvattaa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on paljon parempi, että metsälain laajennuksilla ei lisätä valvonnan kuluja, vaan voimavarat käytetään Metso-suojeluohjelman rahoittamiseen. Sen avulla voidaan tehokkaasti suojella myös laajempia kokonaisuuksia kuin lakikohteita, jotka määritelmän mukaan ovat pieniä. Luonto taipuu huonosti lakipykäliksi Viikko sitten julkistetussa asiantuntijaraportissa esitetään liikenneministe riön ja ympäristöministeriön yhdistämistä. Perusteena on, että nykyisin suurten rakennushankkeiden toteutuminen pitkittyy päällekkäisyyksien aiheuttaman turhan byrokratian vuoksi. Toteutuessaan esitys tarkoittaisi ympäristöministeriön pilkkomista. Todennäköisesti kävisi niin, että luonnonsuojelun tehtävät siirrettäisiin uuteen ruokaja luonnonvaraministeriöön eli nykyiseen maaja metsätalousministeriöön. Ympäristösekä maaja metsätalousministeriöiden joukot ovat viime aikoina ovat olleet ahkerasti tukkanuottasilla. Tulevaisuudessa kättä päästäisiin vääntämään yhteisessä ministeriössä. Miten se menikään? Pidä ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä. EERO SALA Yhteen tullaan Suomessa on maailman parhaat metsäalan ammattilaiset. Metsäkeskuksen kemeratarkastuksissa tulee kuitenkin esiin luvattoman paljon huonosti toteutettuja hankkeita. Metsäkeskus tukee voimakkaasti toimijoiden omavalvontajärjestelmiä ja tarjoaa omia tarkastustuloksiaan niiden täydennykseksi. Metsäkeskuksen julkisten palvelujen johtaja Ari Eini kemeratukien käytöstä. Puulämpökirja valloittaa maailmaa Norjalainen Lars Mytting kirjoitti huomaamattaan kansainvälisen bestsellerin. Sivut 4–5 PTT ennustaa hidasta nousua Sivu 6 Göran Persson kavahtaa EU:ta Sivu 8 Ritari Ässä ajaa pian metsäkonetta Kuljettajaa opastavien järjestelmien uskotaan helpottavan konekorjuun arkea. Sivu 8 Suurempi taimi ei aina tee autuaaksi Kunnon maanmuokkaus ja heinäys, ja kuusen yksivuotiaskin taimi pärjää. Sivut 14–15 Vuosikymmenten anti nytkähtänyttä huumoria Metsälehden pilapiirtäjän Hannu Virtasen töistä on koottu kirja ja näyttely. Sivut 16–17 Ennen hevosella, nykyään kelkalla Sivu 20 Ojankaivuussa olisi nuorille töitä Sivu 22 Paljon jälkeläisiä, lyhyt elämäntaival Sivu 24 Vieläkin jatkuvasta kasvatuksesta Sivut 25 ja 26 Männyn latvasilmut alkavat pian venyä Sivu 27 Bambusta syntyy vaikka siltoja Lapsuuden ongenvapa on ollut monen ensi kosketus bambuun. Sivu 30 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Keväistä tulvaa ”Kun kevät tulee ja lumet sulavat, myös vedet nousevat. Kevättulva on kuvattu Lappeenrannassa Nuijamaalla 17. huhtikuuta.” Arvi Tyni Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa.
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 8 • 2013 3 TIIA PUUKILA T aimitarhat eivät ole löytäneet yhteistä säveltä taimien merkintään. Etenkin taimen ikää koskevissa merkinnöissä on kirjavuutta. Laki metsäviljelyaineiston kaupasta velvoittaa ilmoittamaan ostajalle taimen iän, mutta laissa tai asetuksissa ei määrätä, miten se tulee ilmoittaa ja miten sen saa pyöristää. Taimituottajilla ei ole yksimielistä näkemystä, mikä taimi on puolitoistaja mikä kaksivuotias. Tästä syystä metsänomistajan maahan iskemä kaksivuotias kuusen keskipaakku voi käytännössä olla sama kuin toisen taimituottajan puolitoistavuotias keskipaakku. Lakia valvova viranomainen on tilanteen edessä hankalassa välikädessä, sillä tarkkaa lainsäädännöllistä pohjaa tai yhteistä sopimusta ei ole. Ainostaan selkeisiin virheisiin pystytään puuttumaan. ”Olisi hyvä, jos taimitarhat voisivat keskenään sopia pelisäännöistä. Markkinoilla on sellaisia kaksivuotiaita ja puolitoistavuotiaita taimia, jotka käytännössä ovat samoja taimia”, sanoo ylitarkastaja Kari Leinonen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Metsänviljelyaineiston kauppalain säätämisen jälkeen taimien tuotanto on muuttunut. Käyttöön on tullut useita kylvöaikoja. Isoilla taimitarhoilla kylvöjä tehdään kolmekin kertaa vuodessa. ”Kannattaa kysyä, mikä ero on puolitoistavuotiaalla ja kaksivuotiaalla eli mistä maksetaan. Hintaero kuitenkin on aika iso”, Leinonen sanoo. Erot kylvöajoissa viikkojen luokkaa Tilanne on ikävä sekä metsänomistajan että taimitarhojen kannalta. Metsänomistaja ei toisistaan poikkeavien merkintöjen vuoksi voi olla täysin varma, mitä hän rahallaan saa. Puolitoistavuotiasta tainta kauppaava tarha saattaa taas hävitä hintaTaimien merkintä ontuu Ikään tuijottaminen on mennyttä aikaa Sen lisäksi, että taimien asettaminen iän perusteella paremmuusjärjestykseen on näkemyserojen vuoksi vaikeaa, se alkaa olla myös vanhanaikaista. Kaksivuotiaalla kuusen keskipaakulla ei enää ole entisenlaista ylivertaista asemaa yksija puolitoistavuotiaaseen taimeen verrattuna. Tuotantotekniikat ovat kehittyneet. Esimerkiksi suurin osa taimien tuottajista valitsisi omaan metsäänsä kaksivuotiaan sijasta yksitai puolitoistavuotiaan. Nuorempi juurtuu monien kokemuksen mukaan paremmin. TIIA PUUKILA KOMMENTTI Se pp o Sa m ul i Taimituottajat ovat eri mieltä, milloin tainta voidaan markkinoida kaksivuotiaana. Toisen kaksivuotias voi olla toisen puolitoistavuotias. kilpailussa, koska samaa tuotetta myydään myös kaksivuotiaana. ”Merkintöjen kirjavuus sekoittaa ihmisiä. Olemme joutuneet tilanteeseen, jossa meidän puolitoistavuotias taimi on kilpaillut kaksivuotiaan taimen kanssa, mutta kun katson taimen tietoja, kylvöajat ovat samat kuin meillä”, kertoo taimitarhapäällikkö Anne Immonen UPM:n Joroisten taimitarhalta. Yhteisten sääntöjen puuttuessa kukin taimituottaja määrittelee itse, kuinka monta kasvukuukautta yksi-, puolitoistaja kaksivuotias on kasvanut ja milloin ne kylvetään. Tästä syystä toisen taimituottajan kaksivuotias taimi saattaa olla vain pari viikkoa aikaisemmin kylvetty kuin toisen tuottajan puolitoistavuotiaana myytävä taimi. Täydet kaksi kasvukautta kasvanutta kuusen kaksivuotiasta keskipaakkua ei ole olemassakaan. ”Kaksivuotiasta ei ole järkevä kylvää ensimmäisessä kylvössä maalis-huhtikuun aikaan, koska taimesta tulee silloin liian iso. Se kasvaa liian pitkäksi”, selventää Finforelian tuotantojohtaja Jukka Nerg. Paakkujen kokokin vaihtelee Iän lisäksi ilmoitetut paakkukoot vaihtelevat eri taimituottajien välillä. Esimerkiksi eri tuottajien keskipaakkuna myymät taimet voivat olla kokoluokaltaan eri taimia. Erot paljastuvat, kun toinen myy tainta toista halvemmalla. ”Samalla nimikkeellä myytävä taimi saattaa olla paljon pienemmässä paakussa tehty. Tokihan se on halvempaa tehdä taimia pienemmissä paakuissa, koska niitä mahtuu kasvihuoneeseen tuplamäärä”, kertoo taimitarhajohtaja Jouko Kiviharju Taimitapion Vierumäen taimitarhalta Heinolasta. ”Kokoja ikäluokitusta ei ole millään tavalla pystytty sopimaan. Se kertoo toimialan tietynlaisesta kehittymättömyydestä”, Nerg sanoo. Taimituottajilta puuttuvat yhteiset pelisäännöt. Tämä takia toisen kuusen puolitoistavuotias keskipaakku voi olla toisen kaksivuotias isopaakku.
• 4 METSÄLEHTI 8 • 2013 LYHYESTI Hake-ennätys rikki Puunpoltto nousi lämpöja voimalaitoksissa viime vuonna uuteen ennätykseen. Kiinteitä puupolttoaineita – metsähaketta, kuorta ja purua – käytettiin yhteensä 17,8 miljoonaa kiintokuutiota, mikä on kuusi prosenttia eli yli miljoona kuutiota enemmän kuin edellisvuonna. Myös metsähakkeen käytössä tehtiin uusi ennätys. Haketta poltettiin lämpöja voimalaitoksissa yhteensä 7,6 miljoonaa kuutiota, se on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan 11 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Metsähallitus ei innostunut yhteismetsistä Yhteismetsiä on pidetty yhtenä ratkaisuna yksityismetsien pirstoutumisen hillitsemiseksi. Syksyllä 2010 käynnistyneen yhteismetsähankkeen tulokset eivät kuitenkaan ole rohkaisevia, Metsähallituksesta todetaan. Metsähallitus osallistui kaksivuotisen hankkeen aikana kuuteen yhteismetsähankkeeseen vajaalla 900 hehtaarilla. Toistaiseksi neljä yhteismetsää on saatu käyntiin. Hankkeen vaikutukset metsätilojen pirstoutumiseen jäivät vähäisiksi. Yhteismetsistä kiinnostuivat keskimääräistä suurempien metsätilojen omistajat, jotka liittivät vain osan maistaan yhteismetsään. WWF: Metsätuholaki takaisin valmisteluun Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan maaja metsätalousministeriön esitys uudeksi metsätuholaiksi ei huomio riittävästi monimuotoisuuden tarpeita. Lakiesityksessä on muun muassa laskettu metsiin jätettävän vahingoittuneen puumäärän ylärajaa, mikä hankaloittaa lahopuun lisäämistä talousmetsistä. Järjestön mukaan lakiesitys vaikuttaisi metsäluonnon monimuotoisuuteen erittäin kielteisesti, joten se pitäisi palauttaa takaisin valmisteluun. Tuonnissa vahva startti Puun tuonti käynnistyi tänä vuonna reippaasti. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan tammikuussa puuta tuotiin Suomeen 900000 kuutiota, mikä on 300000 kuutiota enemmän kuin vuotta aiemmin. Eniten tuotiin koivukuitua – runsaat 300000 kuutiota – ja haketta, vajaat 300000 kuutiota. Tuontipuusta kaksi kolmasosaa oli peräisin Venäjältä. Metsä Wood säästää Metsä Groupiin kuuluva sahaja puutuoteyhtiö Metsä Wood käynnistää säästöohjelman ja aloittaa yt-neuvottelut. Tarkoitus on yhdistää toimintoja, sopeuttaa toimintaa erityisesti Isossa-Britanniassa sekä myydä Ranskassa sijaitseva Casteljalouxin saha. Säästöohjelmaa perustellaan huonolla kannattavuudella ja myynnin heikentymisellä. Henkilöstön vähennystarpeeksi on arvioitu enintään 255 henkilöä. Suomessa vähennystarve on 95 henkilöä. Lämpöpuuta ei tunneta Lämpöpuun ominaisuudet tunnetaan heikosti. Lämpöpuuta valmistavan Lunawoodin teettämän kyselyn mukaan vain viidennes vastaajista tiesi, että lämpöpuu on yhtä kestävää kuin kyllästetty puu. Kolmannes tiesi, ettei lämpöpuuta tarvitse välttämättä pintakäsitellä ja 40 prosenttia tiesi, että lämpöpuu on ympäristöystävällinen materiaali. LAURA KAKKONEN, teksti KIMMO BRANDT, kuva N orjalainen Lars Mytting tuskin osasi aavistaa, miten innostuneen vastaanoton hänen puulämmityksestä kertova kirjansa saisi. Vuonna 2011 julkaistua Hel ved (Täyttä puuta) -tietokirjaa on myyty Norjassa jo 150000 ja Ruotsissa puolen vuoden aikana 60000 kappaletta. Norjassa tehtiin kirjan innoittamana jopa 12-tuntinen suora televisiolähetys. Täyttä puuta julkaistiin Suomessa maaliskuussa. Seuraavana vuorossa ovat ainakin Viro, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Teoksen suuri suosio on yllättänyt kirjailijan täysin. ”Kyselyitä on tullut jopa Uudesta-Seelannista asti”, Mytting kertoo. Kansainvälinen tunne Mytting arvelee, että menestyksen taustalla on puun ja puulämmityksen suuri osuus monien ihmisten elämässä asuinpaikasta riippumatta. ”Ihmisten puulämmitystä kohtaan tuntema intohimo ja siihen liittyvät kysymykset ovat samoja ympäri maailmaa”, hän toteaa. Suomessa viime viikolla vieraillut kirjailija toivoo, että kirja otettaisiin myös täällä hyvin vastaan. Norjassa ja Ruotsissa palaute on ollut pääosin positiivista. Mytting on saanut satoja kirjeitä ja sähköpostiviestejä puulämmityksestä innostuneilta lukijoilta. Lukijat ovat kertoneet useita vinkkejä muun muassa puiden pinoamisesta. Monet neuvot ovat päätyneet kirjan suomenkieliseen versioon. ”Erilaisista pinoamistavoista voisi pitää vaikka kahden tunnin esitelmän”, Mytting naurahtaa. Kirjassa kerrotaan polttopuun pinoamisen ja kuivaamisen lisäksi myös puulämmityksen historiasta ja perinteistä. Halkopinosta elinvoimaa Kirjan kirjoittamisen taustalla on Myttingin oma kiinnostus puuhun. Vaikka lapsuudenkotia Fåvangissa Lillehammerin lähellä lämmitettiin puulla, varsinaisen inspiraation antoi naapurissa asuneen vanhuksen kokema ilo. ”Vanha mies ei jaksanut enää itse hakata puita, mutta halkojen pinoaminen ja kuivattaminen suorastaan puhalsi häneen lisää elämää”, Mytting kertoo. Vanhuksen reaktio teki kirjailijaan suuren vaikutuksen. Hän käytti kirjan kirjoittamiseen yli kaksi vuotta. ”Kirjoittaminen oli pitkä prosessi. Halusin kokeilla itse kaikkia menetelmiä, jotta voisin kirjoittaa niistä rehellisesti.” Mytting haastatteli kirjaa varten sekä puulämmityksen vanhoja taitajia että puualan tutkijoita. Hänen mukaansa kirjassa on kolme erilaista ääntä: runollinen, utelias ja opastava. ”Runollinen ääni kuvaa puun herättämiä lämpimiä tunteita, ja utelias ääni tutkii puun erilaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Opastava puoli taas näyttää erilaisia puulämmityksen menetelmiä käytännössä.” Kirja on kunnianosoitus kaikille hiljaisille miehille. ”Nämä miehet eivät välttämättä ole kaunopuheisia, mutta esimerkiksi hakkaamalla halkoja kodin lämmittämiseen he osoittavat välittävänsä.” Puu palaa puhtaasti Mytting sanoo ilahtuvansa puun kanssa työskentelemisestä. ”Olen melko kömpelö puunhakkaaja, mutta käytän paljon aikaa puun ominaisuuksien tutkimiseen. Haluan tehdä puilla erilaisia kokeita.” Myös puuhun liittyvät ympäristövaikutukset ovat alkaneet kiinnostaa. Puulla lämmittäminen on ”suorastaan fantastisen puhdasta”. Myttingin mukaan puu on ympäristötietoisten ihmisten energianlähde. ”Jos puulämmitys tehdään oikein, päästötasot ovat todella alhaiset”, kirjailija opastaa. Monet eivät Myttingin mielestä ymmärrä puun palamisprosessia tarpeeksi hyvin. Todenmukainen tieto on kuitenkin tärkeää, jotta palamisesta ei aiheudu haitallisia päästöjä. Hyvä puoli puulämmityksessä on myös se, että tehtaita tai ydinvoimaloita ei tarvitse rakentaa. ”Voi vain ottaa metsästä puun ja pilkkoa sen”, toteaa Mytting. Polttopuukirjasta tuli ilmiö Lars Myttingin teos puulämmityksestä leviää ympäri maailmaa. Suosio yllätti norjalaiskirjailijan täysin. Lars Mytting › Syntynyt 1968 Fåvangissa Norjassa › Asuu perheineen maaseudulla Elverumissa › Työskennellyt toimittajana ja kustannustoimittajana › Harrastaa vanhojen englantilaisten autojen korjaamista ja kaiutinrakentamista › Kirjoittanut kaksi kaunokirjallista romaania, Hevosvoimat (Hestekrefter 2006) ja Våro eret (2010, ei julkaistu suomeksi) Lars Mytting on havainnut puulämmityksen herättävän ihmisissä monia tunteita. ”Puulla lämmittäminen kertoo yhteydestä puuhun.” ”Hakkaamalla halkoja kodin lämmittämiseen hiljainen mies osoittaa välittävänsä.”
• 5 METSÄLEHTI 8 • 2013 JUHA HAKKARAINEN KOLUMNI Kirjoittaja on MTK:n metsäjohtaja. U usi metsälakiesitys on puhututtanut niin seminaareissa, lehdistössä kuin sähköisessä mediassakin. Hyvä, että puhuttaa. Kyseessä on yksi suurimmista metsätalouden muutoksista vuosisataan. Ja kun kyseessä on suuri muutos, siihen suhtaudutaan vähintään yhtä paljon tunteella kuin järjellä. Kuten asiaan kuuluu, on myös vahvoja mielipiteitä ilman, että on tutustuttu sen enempää nykyiseen metsälakiin kuin uuteen esitykseenkään. Olen ollut metsälakiseminaarissa, jossa asiantuntija tiukan lausunnon jälkeen toteaa: ”En tosin tunne lakiluonnosta kovin hyvin.” Tavoite metsälain uudistamisessa on ollut se, että metsänomistajien mahdollisuudet käyttää ja hoitaa metsiään omien tavoitteidensa mukaisesti paranevat. Lakiesitys mahdollistaisi entistä monipuolisemman metsien käsittelyn, esimerkiksi parjatun eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen. Yksityiskohtaista säätelyä purettaisiin ja lain valvontaa yksinkertaistettaisiin. Kun metsälain uudistaminen alkoi 2010, kaikki tahot olivat yksimielisiä näistä tavoitteista. Mutta eivät ole näköjään enää! Nyt kun lakiluonnos on loppumetreillä, kommentit ja kannanotot ovat hyvin erilaisia ja jopa samoilta ihmisiltä, jotka ovat olleet mukana alusta alkaen. Metsäammattilaiset ovat huolissaan metsänhoidon tason romahduksesta, kuinkas muutenkaan. Huoli tulee siitä, että esityksessä ehdotetaan poistettavaksi metsänuudistamisen järeysja ikäkriteerit. Luonnollisesti myös harsintajulkilausuman peto, harsintahakkaaja, pelottaa. Lakia valvova viranomainen kantaa tietenkin huolta siitä, että mitäs sitten, kun ei ole enää mitään valvottavaa. Pankkimiesten mielestä metsien vakuusarvot romahtavat eivätkä tutkijoille kelpaa heidän itsensä määrittämät luontaisen uudistamisen kriteerit. Ja ennen kaikkea ympäristöväki pelkää monimuotoisuuden heikkenevän, kun jo nyt nykylain perusteluissa ja metsätaloudessa käytössä olevat periaatteet kirjataan lakiin. Tuleva metsälaki ei ole optimi luonnonsuojelun näkökulmasta, eikä pidäkään olla. Metsälaki on metsälaki, ja luonnonsuojeluun on aivan muut keinot ja lait. Se, että yhteiskunnan rahoitus tiukkenee, ei ole mikään peruste siirtää suojelua ja sen kustannuksia metsänomistajien kontolle. Vakiintuneiden toimintatapojen muuttaminen ei ole itsestään selvää, ja isot muutokset koetaan varmasti uhkana. Osa siitäkin porukasta, joka on viljellyt termejä metsäma? a ja metsäherra, haraa vastaan nyt kun muutos on tulossa. Jos kaikki muutamme asenteitamme ja uskomme osaamiseemme, metsänhoito ei romahda, vakuusarvot eivät katoa eikä monimuotoisuus heikkene uuden lain myötä. Itse asiassa päinvastoin! Metsälaki ei voi olla erillään yhteiskunnassa, metsäsektorilla ja metsänomistajien tavoitteissa tapahtuneista muutoksista. Tässä suhteessa lakiluonnos on askel täsmälleen oikeaan suuntaan. Ja kuten lukija on jo varmasti huomannut, minäkin suhtaudun asiaan vahvasti tunteella! Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.? . Metsälaista tunteella
• 6 METSÄLEHTI 8 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN S uomessa tukkipuun saatavuudessa ei ole esiintynyt samanlaisia ongelmia kuin ajoittain monissa muissa päätuottajamaissa”, metsäekonomisti Anna-Kaisa Rämö toteaa. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) laatima viiden maan vertailu osoittaa, että tällä vuosikymmenellä Suomen tukkipuun hintakehitys on ollut maltillista. Tukinhinnat ovat kohonneet voimakkaammin sekä Itävallassa, Saksassa että Virossa. Ainoastaan Ruotsissa hintakehitys on ollut Suomea heikompaa. Ruotsin kruunun eurokurssi on vahvistunut alkuvuoden aikana, ja Ruotsi on menettämässä halvemman raaka-aineen etua. Saksassa kuusitukista on paikoin maksettu lähes sadan euron kuutiohintoja. Saksassa sahaus on ollut vaikeuksissa paitsi raaka-ainekustannuksen, myös heikkojen puunmyyntihalujen ja sateisen syksyn vuoksi. KosSuomen tukinhinnat kestävät vertailun PTT ei näe sahatukin saatavuudessa erityisiä ongelmia. ka sahatavaralla on kysyntää enemmän kuin tukista on tarjontaa, niin tukinhintojen odotetaan edelleen nousevan. Sahaus elpyy kaukomaiden vedolla PTT ennustaa Suomen sahaukselle vähän parempaa. Vientihinnat nousevat tänä vuonna 2–4 prosenttia. Vientimäärät kasvavat tänä vuonna 3–5 prosenttia ja kasvu tulee Euroopan ulkopuolisilta markkinoilta, etenkin Aasiasta. Ensi vuonna vienti kasvaa likipitäen saman verran, kun Euroopan kysyntä elpyy. Euroopan rakentaminen painottuu edelleen korjausrakentamiseen. Kokonaisuudessaan Euroopan rakentaminen laskee tänä vuonna pari prosenttia, mutta ensi vuonna laskun odotetaan taittuvan. Suomen päämarkkinoilla tilanne on parempi, vaikka ainoastaan Saksan rakentamiseen on ennustettu kasvua. Euroopan ulkopuolinen kysyntä on tuonut helpotusta sahateollisuuden ahdinkoon talouskriisin aikana. Suomen sahatavaraviennistä yli puolet menee Euroopan ulkopuolelle. Talousnäkymät pysyvät vahvoina Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, mutta alueilla on aina poliittisten häiriöiden riski. Kovin rakennusbuumi on menossa Japanissa, jossa asuinrakennusaloitusten määrä kasvaa kuuden prosentin vuositahtia. Asuinrakentaminen on viriämässä myös Yhdysvalloissa. Sahatavaraviennin Atlantin yli odotetaan vilkastuvan tänä vuonna. Paperi tuskin välttyy sulkemisilta Kuiduttavassa teollisuudessa paperien suunta on alas, kartongin ja sellun suunta lievästi ylös, mutta paperi tuo edelleen vientituloja selvästi enemmän kuin kartonki ja sellu yhteensä. ”Paperin kysynnän ja taloussuhdanteen kytkös on katkennut. Menekki pysyy lasku-uralla vaikka taloustilanne vähän paranisikin”, metsäekonomisti Matleena Kniivilä toteaa. Tällä vuosikymmenellä Euroopan paperinkysynnästä on haihtunut kymmenesosa. Paperikapasiteettia suljetaan Euroopassa tänä ja ensi vuonna, mahdollisesti myös Suomessa, PTT ennakoi. Kartongilla ylitarjontaongelmaa ei ole. Kartongin vientimäärät ovat noin kolmasosa paperiviennistä. Tonnihinnaltaan kartonki on kalliimpaa, mutta ero ei ole suuren suuri. Sellujen hinnat ovat pysyneet korkealla jo kolme vuotta, paljolti Kiinan vedolla. Vaikka havusellun hinta on laskenut hintahuipustaan, on hintataso edelleen korkea. Metsätalouden tulos lievässä nousussa Sekä hakkuumäärät että kantohinnat ovat lievässä nousussa, joten PTT ennustaa kantorahatuloihin parin prosentin kasvua tälle vuodelle. Metsätalouden hehtaarikohtaisessa tuloksessa se näkyy lievänä nousuna 85– 87 euron tasolle. Metsämaan hintakehitys on irronnut puun hintojen vaihteluista. Viime vuonna Keskija Pohjois-Suomessa koettiin 7–8 prosentin nousu. Etelä-Suomessa metsä on jo kallista, eikä siellä metsämaan hinta sanottavasti noussut. Hintakehitys jatkuu samansuuntaisena ensi vuonnakin, PTT näkee. ELIISA KALLIONIEMI Maaja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) kertoi kaksi viikkoa sitten MTK:n metsävaltuuskunnassa, että ehdotus uudeksi metsänhoitoyhdistyslaiksi lähtee lausuntokierrokselle lähiviikkoina. Eduskuntaan lakiesitys on tarkoitus viedä syksyllä 2013, ja uusi laki tulisi voimaan vuoden 2015 alussa. Esityksen mukaan pakollinen metsänhoitomaksu poistuu, ja metsänomistajat voivat vapaasti liittyä yhdistykseen tai erota siitä. MTK valmistautuu muutokseen uudistamalla sääntöjään. Tavoite on rakentaa metsänomistajille väylä järjestön jäseneksi metsänhoitoyhdistysten kautta. MTK:n päättävän elimen eli valtuuskunnan kokoa kasvatetaan. Maatalousyrittäjiä ja muita metsänomistajia valitaan sinne jäsenmaksujen suhteella painotetun jäsenmäärän perusteella. Tampereen seudun metsänomistajat ry:n edustaja Antti Haapamäki oli tyytyväinen uudistuksen peruslinjoihin. Hän kuitenkin edellytti päätöksentekoon tasa-arvoa. ”Kaupunkilaisten keskuudessa vierastetaan MTK:ta hyvinkin paljon”, hän muistutti. Pirjo Luotola Järvi-Suomen metsänomistajien liitosta kertoi, että etämetsänomistajilta on tullut hyvää palautetta metsänhoitoyhdistysten toiminnasta. ”He odottavat uudistusta avoiMTK tarjoaa yhdistyksille jäsenyyttä Metsänhoitomaksuja ei kanneta enää tämän vuoden jälkeen, jos eduskunta hyväksyy metsän hoitoyhdistyksiä koskeva laki ehdotuksen. MIKKO HÄYRYNEN Metsälakiesityksen peruslinjaukset pienialaisten suojelukohteiden rajauksista pitävät, MTK:n metsävaltuuskunnan kokouksessa puhunut maaja metsätalousministeri Jari Koskinen vakuutti. Koskisen mukaan uudistettava laki lisää talousmetsien luonnon monimuotoisuutta, koska metsien käsittelyyn tulee enemmän kirjoa, karuimmat ojitetut suot voidaan jättää ennallistumaan ja suojeltujen lakikohteiden kappalemäärä kasvaa. Lakiesityksen mukaan niin sanotun kymppipykälän erityisen tärkeisiin elinympäristöihin lisätään metsäkortekorpi ja muurainkorpi sekä Lapissa sijaitsevat letot. Lakiuudistuksen myötä metsänhoidon rajoitukset käytännössä poistuvat uudistamisvelvoitetta lukuun ottamatta. Uudistamiskypsyysajattelusta luovutaan ja pienaukkoja poimintahakkuita voidaan käyttää nykyistä joustavammin. Metsälakiesitykseen on annettu viitisenkymmentä lausuntoa, joita parhaillaan käydään läpi. Lakiesitys pyritään saamaan eduskunnan käsittelyyn vielä kevätistuntokauden aikana, ja lain on määrä tulla voimaan vuoden vaihteessa. Koskinen: Metsälain suojelurajaukset pitävät min mielin. Maatalouspuolella on ehkä enemmänkin epäilyjä.” Yksi askarruttava asia on jäsenmaksun määräytyminen. Maatalousyrittäjillä se lasketaan peltoja metsähehtaarien mukaan. Muille metsänomistajille maksu olisi alempi. Isoa eroa ei kuitenkaan saisi syntyä. Jäsenuudistusta pohtineen työryhmän jäsen Juhani Kumpusalo muistutti, että työ on vasta alussa. Pohdittavaa riittää vielä, mutta yksi asia on varma: ”Uudistus tuo lisää vastuuta metsänhoitoyhdistyksille ja niiden luottamushenkilöille. Nyt ei tarvita tyytyväisyyttä eikä välinpitämättömyyttä”, sanoi Pohjois-Suomen metsänomistajien liittoa edustava Kumpusalo. MTK:n valtuuskunta päättää järjestön sääntöjen uudistamisesta syksyllä. Kuusitukin suhteellinen hintakehitys tällä vuosikymmenellä Suomessa maltillista Lähde: PTT Suomi 2010 2011 2012 Ruotsi Saksa Itävalta Viro Suomen hinnat ovat kuorellisia kantohintoja, muiden maiden hinnat kuorettomia tienvarsihintoja. Saksan ja Viron hinnat koskevat vain valtion metsiä. Indeksi: vuoden 2010 keskiarvo = 100 80 100 120 140
• 7 METSÄLEHTI 8 • 2013 Uusi boorilannoituksen täsmä-ässä on täällä Onko kuusipuiden pituuskasvu tyrehtynyt ja latvat haaroittuneet? Metsäsi saattaa kärsiä boorinpuutoksesta, joka paranee ainoastaan lannoittamalla. YaraVita Bortrac 150 on uusi nestemäinen boorilannoite, jonka avulla vältyt kasvuja laatutappioilta sekä tuhansien eurojen menetykseltä hehtaaria kohti. YaraVita Bortracilla korjaat boorinpuutoksen tarkasti, nopeasti ja edullisesti. YaraVita Bortrac on myynnissä kaikissa maatalouskaupoissa. Lue lisää: metsänlannoitus.? Boorinpuutoksesta kärsivä metsä Toimi näin: Käytä 15–20 litraa YaraVita Bortracia ja 30–60 litraa vettä hehtaarille. Levitä YaraVita Bortracin ja veden seos reppuruiskulla tai vastaavalla tasaisesti kuviolle. Tu tu st u nyt verk os sa m et sän lannoit us .f i Yara on suomalaisen kasvun asiantuntija Yara valmistaa lannoitteet Suomessa suomalaisiin oloihin. Metsälannoitteissamme on tasapainoinen ravinnekoostumus, joka on hyvän kasvun ehdoton edellytys. Yara Suomen tuotteilla on puhtaus-, laatuja hiilijalanjälkitakuu. Valitse Yara, maan parhaaksi. www.yara.fi • www.metsänlannoitus.fi ELIISA KALLIONIEMI Lehtien lukeminen on vähentynyt, mutta mieluisan aiheen parissa viihdytään. Lähes joka toinen Metsälehden lukijatutkimukseen vastannut sanoo lukevansa yhtä numeroa vähintään tunnin. Metsälehden tilaajien mielestä painettu lehti on yhä metsäasioissa tärkein tietolähde. KakMetsälehti luetaan tarkkaan Lukijatutkimuksen mukaan joka kolmas tilaaja lukee Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin lähes kannesta kanteen. Metsälehden lukijat myyvät usein puuta Metsälehden lukijoista… › suurin osa eli 86 prosenttia on miehiä, mutta joka toisen taloudessa lehden lukijoita on kaksi, tavallisesti mies ja vaimo. › 62 prosenttia on työikäisiä eli alle 65-vuotiaita. › joka toinen ilmoittaa ammatikseen palkansaaja tai yrittäjä. › lähes joka toinen omistaa metsää yli 50 hehtaaria. › 77 prosenttia huolehtii metsänhoidosta pääasiassa itse. › runsas kolmannes asuu haja-asutusalueella ja 42 prosenttia vähintään 20 000 asukkaan kaupungissa. lehdistä kuitenkin etsitään tietoa metsänhoidosta ja metsäverotuksesta. Näistä myös haluttaisiin lukea juttuja nykyistä enemmän. Lehden riippumattomuutta pidetään erityisen tärkeänä. Vastaajista 64 prosenttia on sitä mieltä, että Metsälehti on viimeksi kuluneiden 2–3 vuoden aikana parantunut. Vain kaksi prosenttia arvoi laadun heikentyneen hieman tai huomattavasti. Metsälehti Makasiinin arvioi viime vuosina parantuneen 72 prosenttia vastaajista. Metsälehden kevättodistuksen keskiarvoksi lukijat antavat 8,6 ja Metsälehti Makasiinin 8,8. Lehtien sähköiset versiot kiinnostavat kaikenikäisiä lukijoita, mutta varsinkin nuoria. Monella on jo lukulaite, jota on helppo kuljettaa mukana. Harva silti haluaisi lukea lehteä pelkästään tabletilta. Metsälehden lukijatutkimus tehtiin maaliskuussa ja sen toteutti Innolink Research Oy. Kaikkien vastaajien kesken arvotun lahjakortin voitti Markku Taipale. Kirjapalkinnon saivat Mauri Långvik, Marko Hannonen, Matti Heikkonen, Sakoseksi on noussut internet, jota pidetään jo tärkeämpänä lähteenä kuin kirjoja. Lukijat arvostavat Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin monipuolista sisältöä. Eniten mi Hakala ja Riitta Rühr. Kiitos kaikille lukijatutkimukseen vastanneille! Palaute kannustaa meitä kehittämään lehteä entistä paremmaksi. 44,3% 15,2% 19% 34,5% myynyt puuta 2012 myynyt puuta 2013 aikoo myydä puuta 2013 puukaupassa tauko 2012–2013 Lukijoiden kommentteja ”Huolella tehtyjä, syventäviä juttuja.”
• METSÄLEHTI 8 • 2013 ELIISA KALLIONIEMI Ruotsin valtionmetsiä hallinnoivan Sveaskogin puheenjohtaja Göran Persson tervehti Tukholmaan viime viikolla kokoontunutta metsäväkeä synkin terveisin. On mahdollista, että kukoistavan biotalouden sijasta Ruotsissa koetaan metsätalouden romahdus. Syinä tähän hän näki sekä metsäteollisuuden murroksen että EU:n toimet ilmastonmuutoksen torjunnassa. Metsäviikon avajaisissa puhunut Persson seuraa eurooppalaista metsäpolitiikkaa Think Forest -foorumin puheenjohtajana. Suomen aloitteesta perustettu ja Euroopan metsäinstituutin organisoima foorumi kokoaa yhteen tutkijoita ja EU:n poliitikkoja keskustelemaan metsien käytöstä. Ajankohtainen puheenaihe on metsäenergia, josta on tullut myös Ruotsissa tärkeä metsätalouden tukijalka. Puulle on Puun ylituotanto uhkaa Ruotsia Ruotsin tuottavin metsähehtaari Britta Jonsson-Lindvall edusti metsäpäivillä uutta metsiin perustuvaa liiketoimintaa. Vielä muutama vuosi sitten Jonsson-Lindvall oli huonosti kannattavan täysihoitolan emäntä Pohjois-Ruotsista. Nyt hänet tunnetaan ympäri maailmaa. Syynä kuuluisuuteen on Puuhotelli eli kuusi puiden latvuksiin rakennettua majaa. Yrittäjäpariskunta keksi idean itse, mutta se tapahtui sopivasti samaan aikaan, kun puuhotelleista ympäri maailmaa tuli trendi. Yö eksoottisessa mutta hyvin varustellussa majapaikassa maksaa noin 525 euroa huoneelta, mikä tekee hehtaarin kokoisesta hotellitontista Ruotsin parhaiten tuottavan metsän. Metsänomistaja ja metsävaikuttaja Göran Perssonin mielestä EU on liian arvaamaton. Perssonin mukaan kuitenkin tulossa iso kilpailija, jos EU ryhtyy entistä enemmän tukemaan energiakasvien tuotantoa. ”Unionin alueella on yli 20 miljoonaa hehtaaria tarpeettomia peltoja, joita voitaisiin käyttää energiantuotantoon”, Persson muistutti. Toinen uhka on, että EU ryhtyy edistämään metsien hiilensidontaa. ”Se tarkoittaa, että puut jäävät metsään. Miten silloin käy metsäteollisuudelle ja ruotsalaiselle maaseudulle?” Göran Persson ja moni muu on muuttanut käsitystään ja toivoo, että Euroopan unionille sittenkin laadittaisiin yhteinen metsäpolitiikka. Muuten puuntuotanto uhkaa koko ajan jäädä muiden tavoitteiden jalkoihin. Tehtaita lakkautettu Paperin kulutus on vähentynyt paljon nopeammin kuin moni uskoi. Sen lisäksi vahva kruunu ja heikko markkina Euroopassa ovat lisänneet teollisuuden ahdinkoa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana Ruotsissa on suljettu kaksi paperitehdasta, neljä paperikonetta ja kahdeksan sahaa. ”Tähän asti metsäteollisuuden rakennemuutoksissa on puulle löytynyt aina uutta käyttöä. Mutta tapahtuuko niin myös nyt?” Persson kysyi. Positiivisina merkkeinä hän näkee muun muassa kartongin kulutuksen kasvun ja nestemäisten biopolttoaineiden mahdollisuudet. ”Aina kun joku kysyy, mihin kannattaa sijoittaa rahaa, vastaan edelleen: Ostaisin lisää metsää.” ”Voi olla, että miljoonia kuutiometrejä kuitupuuta jää vaille käyttöä”, arveli Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson. Kaikki taimikoiden suojauksesta. OY AGRAME AB www.agrame.fi Metsä josta itseni löysin Karhun vuosi 8 JUSSI COLLIN Taimituottaja Taimitapion kauppa vahivstui viime viikolla. Tapion, Suomen metsäkeskuksen ja Tornatorin omistama yhtiö siirtyy sen toimitusjohtaja Tero Kauppisen ja markkinointipäällikkö Matti Katajiston omistukseen. Kauppahintaa ei kerrottu. ”Jatkataan ennallaan. Tämä osakekauppa ei vaikuta operatiiviseen toimintaan mitenkään”, Martti Katajisto kertoo. Myös vanha nimi säilyy. Sekä Katajisto että toinen omistaja Tero Kauppinen ovat olleet alalla jo toistakymmentä vuotta ja uskoavat, että taimille on tarvetta tulevaisuudessakin. ”Nyt on tosin kysymysmerkkejä siitä, mihin suuntaan taimimarkkinat ovat menossa. Mutta eiköhän Suomessa ole tavoiteena yhä jatkaa laadukasta puuntuotantota”, Katajisto toteaa. Taimituottajalle on haettu uutta omistajaa jo muutama vuosi, sillä pääomistaja Tapiossa ei taimituotantoa ole enää pidetty keskeisenä toimintona. ”Tämä on ollut pitkä prosessi. Nyt löytyi sellainen ostaja, joka kanssa päästiin yhteisymmärykseen”, Tapion johtaja Ritva Toivonen kertoo. Taimitapion liikevaihto on noin 4,5 miljoonaa euroa. Yhtiö on selvinnyt takavuosien velkasaneerauksesta, ja liikevoitto on ollut joinakin vuosina hyvä. Taimitapio myytiin Jo ha n A rd ef or s / Sk og si nd us tr ie rn a
• 9 METSÄLEHTI 8 • 2013 HEIKKI HAMUNEN teksti ja kuva I hmiskunnan suuri kauhukuva on maailma, jossa koneet ottavat vallan ja alistavat ihmiset. Tämä skenaario tuskin koskaan toteutuu, mutta koneet kuitenkin opettavat entistä useammin ihmistä. Metsäntutkimuslaitoksessa metsäkoneen kuljettajaa opastavia järjestelmiä on tutkittu kolmatta vuotta. Tutkijat uskovat kuljettajaa opastavien järjestelmien olevan kustannustehokas tapa parantaa puunkorjuuta. ”Koneen itsensä keräämää tietoa voi hyödyntää kuljettajan työn tehostamiseen. Etenkin vähemmän kokeneille kuljettajille tämä on tehokkaampi tapa kuin uusien lisävarusteiden hankkiminen koneeseen”, uskoo tutkija Kari Väätäinen Metsäntutkimuslaitokselta. Väätäinen ennustaa, että opastavat järjestelmät ovat koneellisen puunkorjuun seuraava vahva kehitysalue. Järjestelmät nopeuttavat kuljettajien oppimista ja vähentävät työssä uhkaavaa epävarmuuden tunnetta. Luvassa on myös leikkauksia polttoainekulutukseen. ”Vaikka puunkorjuun automaatioaste on korkea, kuljettajan osaaminen korjuutyössä korostuu. Työuraansa aloittelevan kuljettajan tuottavuus voi jäädä vain kolmannekseen kokeneen kuljettajan tuottavuudesta.” Kuljettajaa opastavia järjestelmiä on metsäkoneissa ollut tietotekniikan kehittymisen myötä jo 1990-luvulla. Tähän asti ne ovat keskittyneet opastamaan, kuinka konetta hallitaan ja huolletaan sekä kuinka puut katkotaan sopivan mittaisiksi. ”Metsäntutkimuslaitoksen tutkimissa järjestelmissä tavoitteena on parantaa työn suunnittelua ja siten koko puunkorjuuketjun laatua ja tuottavuutta”, sanoo Väätäisen kollega Sami Lamminen. Ensimmäiset maastotestit jo tehty Väätäinen ehdottaa yhdeksi kehitettäväksi menetelmäksi hakkuukoneen ja kuormatraktorin keskinäiseen tiedonvälitykseen perustuvaa järjestelmää. Siinä puut kaatava hakkuukone merkitsee kartalle, mitä puutavaraa sen jäljiltä jää mihinkin maastonkohtaan. Tieto puupinojen sijainnista siirtyy kuormatraktorin karttaohjelmaan. Kun traktorin kuljettaja lähtee korjaamaan hakkuualueen puita, järjestelmä ohjeistaa aikaa ja polttoainetta säästävät reitit. ”Maltillinen arvio polttoainesäästöissä koko Suomessa olisi 1,3–2,5 miljoonaa euroa, jos tällainen sovellus tulisi kaikkiin koneisiin”, Väätäinen sanoo. Toinen sovellus on päässyt jo kenttätesteihin. Se hyödyntää Maanmittauslaitoksen laserkeilaamiseen pohjautuvia maastonkorkeusmalleja. Kuljettajan tieto maastosta on oleellisesti tarkempaa uudella sovelluksella. Sami Lamminen on vakuuttunut uuden työkalun eduista. ”Tarkan maastomallin avulla kuljettajalla on aiempaa selkeämmät ohjeet tietokoneen ruudulla maaston jyrkkyydestä. Ajourat voi paljon paremmin ja säästää maastovaurioissa, polttoainekustannuksissa sekä ajassa. Hyödyt korostuvat, kun näkyvyys on maaston peitteisyyden tai pimeän takia huono.” Kuljettajat uskovat hyötyihin Opastavia järjestelmiä kokeilleet kuljettajat uskovat hyötyihin. Metsäntutkimuslaitoksen kyselyssä kävi ilmi, että kuljettajat toivottavat järjestelmät tervetulleiksi. He kokivat tarpeelliseksi opastuksen etenkin työn suunnittelun tukena. ”Työpaikasta riippumatta moni kaipaa palautetta tekemästään Kone opettaa kuljettajaa Uusimmat autot opettavat kuljettajaansa turvalliseen ja taloudelliseen ajoon. Kuljettajaopastus on tulossa myös puun korjuuseen. Risto Puustinen, Sami Lamminen ja Kari Väätäinen arvioivat hakkuukoneen karttajärjestelmän toimivuutta talvileimikolla. työstä. Koneenkuljettajat työskentelevät usein yksin, ja heidän on vaikea arvioida oman työnsä tehoa. He ottavat mielellään palautetta, vaikka sitten koneelta”, Väätäinen toteaa. Kuljettajat joutunevat kuitenkin odottamaan koneiden antamia palautteita. Sovellusten kehittäminen kaupallisiksi tuotteiksi on vasta alkumetreillä. Työ opastavien järjestel mien parissa on avannut kymmenkunta vuotta metsäteknologian tutkijana työskennelleen Kari Väätäisen silmiä. Suomalaisen konekorjuun arkea voisi tutkijan mukaan vielä selkeästi helpottaa. ”Toimintatavoissa on todellakin vielä kehittämistä. Kokeneen kuljettajan ja tehokkaan koneen yhdistelmienkin polttoainetaloudessa, työnlaadussa ja tuottavuudessa on parantamismahdollisuuksia.” YaraVita™ Bortrac™ uutuus ja muut metsälannoitteet ja levityslaitteet Agrimarketista. Agrimarket on metsämarket Lisätietoja: www.agrimarket.fi ”Työpaikasta riippumatta moni kaipaa palautetta tekemästään työstä.”
• 10 METSÄLEHTI 8 • 2013 Metsänomistajasta toimitusjohtajaksi? Verouudistus saa osake yhtiön näyttämään houkuttelevalta metsän omistus muodolta. Tarkempi tarkastelu antaa aiheen harkita vielä toinenkin kerta. MIKKO HÄYRYNEN M uutamaa sataatuhatta suomalaista metsänomistajaa saattaa hivellä ajatus itsestään toimitusjohtajana. Osakeyhtiömuotoinen metsänomistus on kilpailukykyinen vaihtoehto, mikäli hallituksen suunnittelema yhteisöverouudistus toteutuu, mutta ylivoimaista etua se ei kuitenkaan anna. Kun osakeyhtiön maksama yhteisövero laskee ensi vuonna 20 prosenttiin ja suoran metsänomistuksen verotus pysyy vähintään 30 prosentissa, osakeyhtiöomistus näyttää kymmenen prosenttia kannattavammalta omistusmuodolta. Osinkojen verotus ja metsävähennys sekoittavat kuitenkin selvältä näyttävän asian. Varttunut tutkija Jussi Leppänen Metsäntutkimuslaitokselta on perehtynyt osakeyhtiöomistuksen etuihin ja haittoihin. Hän muistuttaa, että metsätilaa ei pidä innostua yhtiöittämään suin päin. Yksinkertainen peruste on, ettei elinkeinonharjoittamista pidä tehdä monimutkaiseksi. Ja suora metsänomistus on yksinkertaisinta metsänomistusta. ”Jos jossakin verokuviossa vähän häviääkin, niin yksinkertaisuus helpottaa monta asiaa.” Arvo on sekin, että varoja voi käytellä kuin omiaan. Suorassa metsänomistuksessa ei tarvitse vahtia, mikä on yhtiön ja mikä omaa rahaa. Osakeyhtiössä on oltava hallitus, yhtiökokous, vähänkin isommilla yhtiöillä tilintarkastajat, ja tilitoimiston käyttö on suotavaa. Kevyesti verotettuja varoja saa ulos vain osingonjaon kautta. Osakeyhtiömuoto suosii kasvua Jos aikoo yhtiöittää, perusehto on, että pitää olla jotakin yhtiöitettävää. Osakeyhtiön edut ovat sitä suuremmat, mitä suuremmasta varallisuudesta on kyse. Jos osakkaita on useita, päätöksenteon selkeys on osakeyhtiön kiistaton etu. ”Jos tilakokoa halutaan suurentaa todella nopeasti, niin yksittäisten ihmisten rahat eivät riitä. Tarvitaan resurssien kokoamista, yhteisomistusratkaisuja”, Leppänen pohtii. Yhteisöveron alennuksen tarkoitus on edistää yritysten kasvua – jos voittoja ei jaeta osinkoina omistajille, investointeja voidaan rahoittaa aikaisempaa enemmän tulorahoituksella Vertailun vuoksi Sadan hehtaarin verokohtelu yksityisessä omistuksessa ja osakeyhtiönä, mikäli yhteisöverouudistus toteutuu hallituksen esittämässä muodossa. YKSITYINEN METSÄNOMISTAJA Omistaa 100 hehtaarin metsätilan, jonka arvo on 250 000 euroa. Tarkasteluvuoden puukauppatulot ovat normaalien kuluvähennysten jälkeen 25 000 euroa. Mikäli metsäomaisuus on peritty, metsänomistaja maksaa 25 000 euron puukauppatulosta pääomatuloveroa 30 prosenttia eli 7 500 euroa, ja puukaupasta jää puhtaana käteen 17 500 euroa. Mikäli metsäomaisuus on ostettu, metsänomistaja hyödyntää metsävähennyksen, joka on 60 prosenttia ostohinnasta eli 150 000 euroa, ja joka vähennetään 60-prosenttisesti puukauppatulosta. Metsävähennys on 15 000 euroa (25 000 € × 60 %), ja tuleville vuosille jää metsävähennyspohjaa 135 000 euroa. Metsävähennyksen jälkeinen verotettava puunmyyntitulo on 10 000 euroa, josta metsänomistaja maksaa pääomatuloveron 30 prosenttia eli 3 000 euroa. Puukaupasta jää puhtaana käteen 22 000 euroa. Puunmyyntitulojen kokonaisveroaste on 12 prosenttia kunnes metsävähennys on käytetty. Laskelmassa ei ole otettu huomioon metsämaan hankintaan otetun lainan korkoja, jotka pienentäisivät verotettavaa pääomatuloa ja maksettavaa veroa. METSÄ OY Metsätila 100 hehtaaria, varallisuus 250 000 euroa. Tilikauden tulos ennen veroja on 25 000 euroa. Metsä Oy maksaa tuloksesta yhteisöveroa 20 prosenttia eli 5 000 euroa. Tulos yhteisöveron jälkeen on 20 000 euroa. Yritys voi pitää tuloksen taseessaan ja käyttää sitä esimerkiksi lisämaan ostoihin, tai jakaa tuloksen osinkona omistajilleen. Kahdeksan prosentin vuotuiseen tuottoon saakka osingoista 75 prosenttia on verovapaata niin, että todelliseksi veroksi tulee 7,5 prosenttia. Ylimenevään osuuteen kohdistuu 85-prosenttisesti täysi 30 prosentin tai yli 40 000 euron osalta 32 prosentin pääomatulovero, jolloin ylimenevän osuuden veroksi tulee 25,5 tai 27,2 prosenttia. VELATON Jos Metsä Oy on velaton, yritys voi nettovarallisuuden perusteella jakaa tuloksen osinkona 7,5 prosentin verotuksella 20 000 euroon saakka, jolloin pääomatulovero on 1 500 euroa. Yhteisöja pääomatuloverotus ovat yhteensä 6 500 euroa ja kokonaisveroaste 26 prosenttia. JOS METSÄÄ OSTETAAN, niin metsävähennyksen puuttumisen vuoksi osakeyhtiö ei näytä kannattavalta ratkaisulta. Jos metsäomaisuus on jo olemassa, saattaa yhtiöittäminen perinnönjaon yhteydessä olla kannattavaa. Perintöveroarvo muodostaa hankintahinnan, joten verotettavaa luovutusvoittoa ei ole. Neljän prosentin varainsiirtovero kuittaantuu pidemmällä aikavälillä hieman alemman kokonaisveroasteen kautta. R od eo VELKAINEN Jos Metsä Oy:llä on 100 000 euroa velkaa, yhtiön nettovarallisuus on 150 000 euroa. Yritys voi jakaa osinkoja 7,5 prosentin verotuksella 12 000 euroon saakka, ja ylimenevää 8 000 euron osaa verotetaan 25,5 prosentilla. Tällöin pääomatulovero on 900 euroa + 2 040 euroa, yhteensä 2 940 euroa. Yhteisöja pääomatuloverotus ovat yhteensä 7 940 euroa, ja kokonaisveroaste 31,2 prosenttia. Tosin tällöin osa jakokelpoisesta tuloksesta kannattaa jättää yhtiöön jaettavaksi osinkoina seuraavina vuosina tai käyttää velkojen lyhentämiseen. Laskelmassa ei ole otettu huomioon lainanhoitokustannusta, joka pienentäisi yrityksen tulosta, osinkoja ja kokonaisveroastetta.
• 11 METSÄLEHTI 8 • 2013 Metsänomistajasta toimitusjohtajaksi? ”Näyttää metsänomistajille olevan ainut turvallinen mahdollisuus harjoittaa Oy:n kautta metsätaloutta ja unohtaa perhekeskeisyys viime vuosituhannen sanana. Jos kaikki metsänomistajat siirtyvät oikeiksi yrittäjiksi Oy:n kautta, voidaan metsäverotus lopettaa tarpeettomana.” (Metsalehti.?-keskustelu) Jussi Leppänen UPM suurin Osakeyhtiömuotoisia metsänomistuksia on noin 3 500 ja metsämaasta yhdeksän prosenttia on osakeyhtiön omistuksessa. Yhtiöiden hehtaarimäärät vaihtelevat isosta tontista aina suurimman miljoonaan hehtaariin. Ja se suurin on UPM. Mitä pienempi hehtaarimäärä, sitä todennäköisemmin yrityksen päätoimiala on jotain muuta kuin metsätalous. lainarahoituksen asemasta. Jos metsävähennystä ei oteta huomioon, osakeyhtiölle jää puunmyyntituloista kymmenen prosenttia enemmän käytettäväksi lisämetsien hankintaan. ”Hankala juttu, onko osakeyhtiö parempi vai ei”, Leppänen puntaroi. ”Kasvuvaiheessa siitä on etuja, mutta en tiedä onko etua nimenomaan metsätaloudessa, koska metsävähennys menetetään.” Etu menetetään metsävähennyksessä Metsävähennys alentaa yksityisen metsänomistajan verotusta, mutta vain silloin, kun metsäomaisuus on hankittu ostamalla. Ostetun metsätilan hinnasta 60 prosenttia voidaan vähentää metsävähennyksenä puunmyyntituloista. Osakeyhtiöillä tätä etua ei ole. Yhtiöllä ei ole oikeutta myöskään hankintatyön verovapauteen. Metsäomaisuuden siirrosta yhtiöön menee neljän prosentin varainsiirtovero ja mahdollinen luovutusvoittovero. Yhtiö ei voi periä metsää, mutta lahjan tai lahjanluonteisen kaupan osapuolena voi olla yhtiö. Perinnönjako voi olla osakeyhtiölle helpompaa, koska ei tarvitse jakaa maata vaan osakkeita. Toistaiseksi ei ole ennakkotapausta yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennusten yltämisestä myös osakeyhtiömuotoiseen metsänomistukseen. Hieman vastaavissa muissa tapauksissa huojennusta ei ole saatu. Kemeratuen osuus tulonmuodostuksesta on pieni, joten tukikelpoisuus tuskin vaikuttaa päätöksentekoon. Osakeyhtiö voi saada kemeraa, jos omistajat ovat luonnollisia henkilöitä ja päätoimiala on maatilatai metsätalous. Palveluyritys tarvitsee varallisuutta Osakeyhtiötä voidaan pohtia myös sillä mielellä, että kyllä toiminta tästä vielä laajenee – vaikka metsäpalveluihin. Kevyesti verotettuja osinkoja voidaan jatkossa jakaa vuosittain kahdeksan prosenttia nettovarallisuudesta. Aloittavilla palveluyrityksillä rajoitteeksi saattaa tulla, että vaikka yritys tekee hyvää tulosta, niin varallisuutta on vähän. Leppänen löytää vertailukohdan viihdemaailmasta. ”Muusikoita ei yleensä ajatella taloudenpidon mestareina, mutta moni on käyttänyt verokonsulttia ja perustanut osakeyhtiön.” Laulut lauletaan elinkeinotoimintana ja tuloilla kartutetaan yrityksen varallisuutta esimerkiksi vuokra-asuntoihin ja ehkäpä metsäänkin. Vasta varallisuuden kasvettua tulosta jaetaan kevyesti verotettuina osinkoina ulos. Osakeyhtiössä voi olla kolme tulolähdettä: elinkeinotoiminta, maataloustoiminta ja omistajan henkilökohtainen tulolähde. Yhden tulolähteen tappioita ei voi vähentää toisesta, vaan toiminnoilla pitää olla erillinen kirjanpito ja verotus. Tästä huolimatta kaikkia tulolähteitä verotetaan yhteisöverolla ja osinko jaetaan yhteisistä varoista. Metsänomistus on elinkeinotoimintaa ainoastaan silloin, kun yhtiön päätoimiala on puunjalostus, muulloin se on henkilökohtaista tuloa. Erikoisyhtiölaki sekoittaisi pakkaa Ajoittain nousee esille ajatus, että metsänomistukseen tulisi säätää erityinen metsäosakeyhtiölaki. Erityisosakeyhtiöitä on muutamanlaisia, joista tavallisin on asunto-osakeyhtiö. Leppänen ei kannata metsäosakeyhtiötä, sillä se tekisi tilanteen sekavaksi, mutta metsäverotuksen kannustimia voitaisiin laajentaa ainakin joihinkin yhtiömuotoihin. Hän tarkoittaa etenkin metsävähennystä. ”Ruotsissa osakeyhtiöillä on metsävähennysoikeus, tosin puolet pienempi kuin yksityismetsänomistajilla.” Veroasiantuntijoiden piirissä metsävähennysoikeuden laajentamista avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyhtiöihin on kannatettu mikäli yhtiön päätoimiala ei ole puunjalostus. Metsävähennyksen laajentamista myös osakeyhtiöihin voi olla vaikea perustella tilanteessa, jossa veroastetta alennetaan jo muutenkin. ”Jos yhtiöllä on varallisuut”Puuntuottajayritys ei saa metsävähennystä, ja yhteisöverotettu tulo on tässä vaiheessa vasta yrityksen käytössä, jolloin rahalla voi hankkia yritykselle lisää metsää. Osingon nosto lisää vero kuormaa jo lähelle pääoma tulon veroa. Näillä spekseillä minä ainakin pysyttelen luonnollisena puun tuottajana, ellei joku kerro että olen pahasti erehtynyt päätelmissäni.” (Metsalehti.?-keskustelu) ta, niin kahdenkymmenen prosentin veroaste alkaa olla kilpailukykyinen verrattuna siihen, että laskee tavallisen metsänomistuksen ja metsävähennyksen yhteen.” Metsäneuvos Marja Kokkonen maaja metsätalousministeriöstä sanoo verotuksen suuren linjan olevan, että yksittäisiin elinkeinoihin liittyviä poik keuksia pikemminkin poistetaan kuin lisätään. “Olisi poliittisesti hirveän vaikea saada läpi osakeyhtiömuotoiseen metsänomistukseen liittyviä vähennysoikeuksia.” Poliittisia kysymyksiä ovat myös, että jos osakeyhtiömuotoista metsänomistusta kehitetään, niin mihin enää tarvitaan yhteismetsiä ja muuttuuko perhemetsänomistuksen luonne.
• 12 METSÄLEHTI 8 • 2013 PUUKAUPPA HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti EMIL BOBYREV, kuva M TK:n internetissä toimivaan puukauppapalveluun metsänomistaja saa tiedot leimikostaan, joka on kaupan. Kaikki palveluun rekisteröityneet puunostajat puolestaan näkevät tiedot ja voivat tehdä niiden perusteella tarjouksia. Puumarkkinat.?-palvelun toivotaan lisäävän puukaupan avoimuutta. ”Sama tieto on kaikkien ostajaehdokkaiden käytössä yhtä aikaa. On ostajasta kiinni, kuinka aktiivisesti hän sieltä tietoja etsii”, MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen toteaa. Alkuvaiheessa ainoastaan metsänhoitoyhdistys laittaa palveluun myytävää, sekä valtakirjakauppoja että metsänomistajan itsensä kilpailuttamia kohteita. Vain palvelua käyttävät puunostajat näkevät ne – eivät muut. Metsänomistaja puolestaan näkee palvelusta omat tietonsa, ei esimerkiksi naapurin. Toistaiseksi metsänomistaja ei itse pysty lisäämään tietojaan sivustolle, mutta jossakin vaiheessa tilanne muuttuu. Jo nyt hän voi pyytää itselleen tarjoukset puusta ja vertailla niitä. Palvelun etusivulla näkyy toteutuneiden puukauppojen hintatietoja, jotka tulevat linkin välityksellä Metsäntutkimuslaitokselta. Tarkempia paikallisia hintoja voi kysellä metsänhoitoyhdistyksistä. Etusivulle on koottu myös tilasto Puumarkkinat.?:n avoinna olevista tarjouksista ja puutavaramääristä. Hyvät kartat käytössä Kustakin leimikosta palveluun kirjataan yksityiskohtaiset tiedot: arvio määrästä, korjuukelpoisuudesta, hakkuutapa, puutavaralajien määrät. Mahdolliset arvokkaat luontokohteet näkyvät myös. Palvelua jo sen pilottivaiheessa käyttänyt hankintaesimies Hannu Ala-Kapee Versowoodilta kiittää palvelun visuaalista antia. ”Se toi aiempaa paremmat kartat käyttöön. On sekä pohjakartta että ilmakuva leimikosta.” Lisäksi ostajakandidaatti pystyy zoomailemaan kohdetta ja näkee ennakolta suunnitellut varastopaikat sekä kuljetusreitit. Rasteroinneilla ja väreillä on erotettu selkeästi hakkuutapojen erot eri kuvioilla. Leimausselosteenkin ostaja saa tulostettua mukaansa. Palvelu ei ole pörssi, mutta sieltä löytyy myös tarjouslomake. Moni työnantaja kuitenkin velvoittaa ostajat käyttämään tarjousten tekoon yrityksen omaa järjestelmää. ”Mekin tarjoamme yleensä kuuden peruspuutavaralajin lisäksi pikkutukeista ja esimerkiksi pylväistä. Niiden lisääminen vielä MTK:n järjestelmän pohjaan on työlästä”, Ala-Kapee sanoo. Sähköposti helpompi Tähän saakka sähköposti on ollut yleinen tarjoustentekoväline, jota metsänomistajat käyttävät myös itse – siihen kun on helppo skannata kartat ja muut mukaan. Ala-Kapee ei ainakaan toistaiseksi ole valmis vaihtamaan sähköpostimenetelmää pelkästään verkkopalveluun. ”Sähköpostista näkee heti ja helposti, mitä on tarjolla. Verkkopalveluun taas pitää kirjautua salasanan ja tunnusten kautta.” Lisäksi sähköposti on käytännössä ilmainen tarjouskanava, kun Puumarkkinat.?:stä yritys maksaa 500 euroa vuodessa ja kukin sitä käyttävä ostomies lisäksi 50 euroa. Myyjälle kanava on ilmainen. Se vaatii vielä paljon kehittämistä, mikä maksaa. Ainakin osa rahoituksesta lankeaisi teollisuudelle, mutta Ala-Kapeen mukaan käyttäjäkunnan on silloin laajennuttava. ”Palvelu ei voi olla pelkästään metsänhoitoyhdistysten myyntikanava. Metsänomistajille ja metsäpalveluyrittäjille pitää tulla mahdollisuus suoraan lisätä sinne leimikkoja. Silloin palvelun käyttö yleistyisi”, Ala-Kapee toteaa. Yhdistyspuoli on lähtenyt palveluun hyvin mukaan. Puumarkkinat.? avautui maaliskuun lopussa, pilottivaiheen jälkeen, kaikkien maan metsänhoitoyhdistysten käyttöön. Kahden viikon jälkeen sinne oli rekisteröitynyt niistä 36. ”Tavoite on saada 75 yhdistystä mukaan vuoden loppuun mennessä”, Erno Järvinen kertoo. Puukauppa käynnistyy vähitellen verkossa Ostaja vaatii, että MTK:n sähköinen puumarkkinapalvelu avataan muillekin kuin metsänhoitoyhdistyksille. ”On ostajasta kiinni, kuinka aktiivisesti hän sieltä tietoja etsii.” Hankintaesimies Hannu Ala-Kapee käyttää etenkin Puumarkkinat.?palvelun karttoja sähköpostin lisäksi.
• 13 METSÄLEHTI 8 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 13–16 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ostomäärät viikolla 16 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? Harvennushakkuu ? Ensiharvennus ? ? ? Hankintahinnat ? ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ELIISA KALLIONIEMI Viime vuosina keväät ovat olleet vilkasta puukaupan aikaa, ja siltä näyttää myös tänä vuonna. ”Kun katsoo yleistä taloustilannetta, huonomminkin voisi mennä”, arvioi tutkimuspäällikkö Erno Järvinen MTK:n metsävaltuuskunnan kokouksessa. Hänen mukaansa puukaupan ja hakkuumäärien välisestä erotuksesta voi päätellä, että puun kysyntä myös jatkuu hyvänä. Ostajille ei ole juurikaan ehtinyt kertyä raaka-ainetta varastoon. ”Sahateollisuuden kannattavuus on heikko, mutta siitä huolimatta tuotanto on tammi-helmikuussa lisääntynyt sahoilla 25 prosenttia verrattuna vastaavaan aikaan vuosi sitten.” Rakentaminen on vilkastunut USA:ssa, mikä heijastuu koko maailman sahatavaramarkkinoille. Hyviä uutisia tulee myös Japanista ja Saksasta. Puukaupassa eniten kysyntää on tänä keväänä kesäkorjuukelpoisella havutukilla, koivukuidulla ja energiapuulla. Alueellisesti puun menekki kuitenkin vaihtelee. Pohjois-Suomessa kauppa käy selvästi huonommin kuin Etelä-Suomessa. Puukauppa jatkuu vilkkaana Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Euroa m viikot 1–16, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 8 • 2013 14 METSÄNHOITO TIIA PUUKILA P ikku, pieni, keskikokoinen, iso ja super. Kuusen pottitaimia löytyy joka lähtöön. Kun paakkukokoon lisää vielä kasvatusajan, valinta mutkistuu entisestään. Vaihtoehtoina ovat yksi-, kaksija puolitoistavuotias. Lisäksi taimituottajien taimet eroavat toisistaan pottikoon, kasvatustiheyden ja kasvatusajan mukaan. Perinteinen nyrkkisääntö taimen valinnassa on: mitä rehevämpi kasvupaikka, sitä suurempi taimi. Herkästi heinittyville lehtomaisille kankaille varma valinta on kuusen kaksivuotias keskitai isopaakku. Se on kasvanut taimitarhalla täydet kaksi kasvukautta ja on edelleen suosituin kuusentaimi, karua pohjoista lukuun ottamatta. Hinnaltaan edullisempi yksivuotias kuusen taimi kuitenkin yleistyy. Uskaltaako rehevälle kasvupaikalle valita yksivuotiaan keskipaakun? ”Se riippuu hyvin paljon siitä, minkälainen maanmuokkaus on tehty ja kuinka nopeasti istuttamaan mennään”, sanoo erikoistutkija Heikki Smolander Metsäntutkimuslaitokselta. Jos muokkausjälki on laadukas ja taimet isketään maahan viivyttelemättä, pienemmänkin taimen istutus onnistuu. Huolella laikkumätästetyllä alalla, jossa ennen hakkuita on kasvanut täystiheä heinittymistä estänyt puusto, pärjää yksivuotiaskin keskipaakku. Pienemmän taimen käytön katsotaan kuitenkin edellyttävän aktiivista heinäämistä tai kemiallista heinäntorjuntaa. Jos heinää ei jaksa polkea, kannattaa miettiä suurempaa tainta. Taimikon heinäyttäminen ulkopuolisella maksaa saman verran kuin istuttaminen. Syysistutuksille lyhytpäiväkäsitelty taimi UPM istuttaa omiin ja sopimusasiakkaidensa metsiin yksija puolitoistavuotiasta kuusen keskipaakkua. Näiden tainten käytöstä on hyvät kokemukset kuudentoista vuoden ajalta. ”Olen esimerkiksi käyttänyt yksivuotiasta kuusta pellonmetsitykseen, ja siellä on nyt loistava taimikko. Kun maanmuokkaus on tehty hyvin, riitPienikin pärjää Jos maa on muokattu huolella, istutuksessa ei vitkutella eikä heinäystä unohdeta, voi yksivuotiaan kuusen keskipaakun istuttaa myös rehevämmälle alalle. Mitä rehevämpi maa, sitä suurempi taimi. Pienet taimet jäävät herkästi aluskasvillisuuden jalkoihin. Ripeä istuttaja voi valita pienemmän taimen rehevämmällekin alalle, jos maanmuokkausjälki on laadukas eikä heinääminen hirvitä. Valitsit sitten yksi-, puolitoistatai kaksivuotiaan taimen, älä säästä maanmuokkauksessa. Paras paikka kuusen taimelle on laikkumätäs ja kosteammilla aloilla ojitusmätästys. Jos maanmuokkaus on jostain syystä epäonnistunut, maata ei voi muokata tai ala vaatii täydennysistutusta, valitse kookkaampi taimi. Pitkä taimi pienessä potissa ei ole laadukas. Vinkkejä taimien valintaan Taimen ikä ja koko eivät yksin takaa hyvää istutustulosta. Taimen pituutta tärkeämpi on verson suhde juuripaakun kokoon. Jos paakku on pieni, ei taimikaan ole saanut hujahtaa liian pitkäksi. ”Metsänomistajia vieläkin vaivaava harha on, että pitkä taimi on hyvä taimi. Se ei pidä paikkaansa. Tanakka taimi, jonka juuristo ei ole ahtautunut, on hyvä taimi”, sanoo Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Heikki Smolander. Taimella on tietty aika kasvussa, jolloin sen juuristo on aktiivinen ja parhaimmillaan juurtumaan. Liian pitkään paakussa kasvanut juuristo sykkyröityy ja ahtautuu, ja taimi lähtee huonommin kasvuun. Samasta syystä kevätmyyntiin tuotettua yksivuotiasta keskipaakkua ei missään nimessä saa jatkokasvattaa kaksivuotiaaksi. ”Yleensä yksivuotias taimi juurtuu ripeämmin kuin kaksivuotiaat”, kertoo vanhempi tutkija Jaana Luoranen Metsäntutkimuslaitokselta. Myös UPM:n mailla on huomattu, että suuremmat taimet jurovat pienempiä taimia herkemmin. ”Iso koko ei vielä takaa toimivuutta. Hyvä taimi voi esteettisesti olla rupukan näköinen, mutta jos juuripotti on ehyt ja siellä on paljon juurta, taimen kasvua ei hyvässä muokkausjäljessä estä mikään”, sanoo taimitarhapäällikkö Anne Immonen. Pieni potti, lyhyt taimi Oikeanlaisen taimityypin valinnan lisäksi istuttajan tulisi kiinnittää huomiota ainakin istutusajankohtaan, taimien varastointiaikoihin sekä taimen paikkaan mättäässä. Vapun jälkeen ei ole hoppu istuttamaan. Jos maa on jäässä, kannattaa istutusurakkaa lykätä kunnes maa on sula. Taimen juuristo ei kykene ottamaan vettä kylmästä, jäisestä maasta. Taimia ei saa säilyttää pitkiä aikoja välija kenttävarastoissa. Elinvoimaiset taimet menevät pilalle, jos varastointiaika taimitarhan ja istutuksen välillä venyy useita viikkoja. Lisäksi on hyvä muistaa, että taimet ovat elävää materiaalia. Niitä ei saa käsitellä liian ronskisti eikä päästää kuivumaan missään vaiheessa. Istutuskosteus on oikea, kun paakusta tippuu vettä, kun sitä hieman puristaa. Hyväkään taimi ei pärjää, jos se istutetaan väärin. Oikea paikka taimelle on muokkausjäljen keskellä. Metsän uudistamisen kompastuskiviä eivät eroa toisistaan. Syysistutuksiin käytettävät taimet ovat lyhytpäiväkäsiteltyjä, eli niiden kasvu päätetään siten, että taimet kestävät syksyn ensimmäiset pakkaset. Samat taimet käyvät myös koneistutuksiin. Täydennys istutuksiin isot taimet Kaikkein rehevimmät kohteet vaativat yksivuotiasta keskipaakkua suuremman taimen. Tällaisia kohteita on paljon Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen alueella. Siellä kuusen istutukseen käytetään yksinomaan kaksivuotiasta keskipaakkua tai isopaakkua. Puolitoistavuotias keskipaakku tulee kysymykseen ainoastaan hieman karummilla mailla. Erikoiskohteilla uudistamiseen valitaan isopaakkuja ja sitäkin suurempia superpaakkuja. ”Tällaisia alueita ovat sellaiset, joilla ei pääse muokkaamaan ollenkaan, sekä kovasti heinittyneet peltoheitot”, kertoo Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen metsänhoitotiimin vetäjä Antero Lehti. Myös täydennysistutukseen valitaan tavallista suuremmat taimet. Yksitai puolitoistavuotiaan keskipaakun käytön edellytys on, että maa on muokattu huolella. Käytännössä muokkauksen laadussa ja muokkausjälkien tiheydessä on vielä petrattavaa. Kuusella muokkausjälkiä tulisi olla vähintään 1800 hehtaarilla. Hyvä mätäs on laakea eikä liian korkea. tää yksivuotias keskipaakku”, sanoo UPM Joroisten taimitarhan taimitarhapäällikkö Anne Immonen. Yksija puolitoistavuotias taimi on kasvanut kasvukuukausissa saman ajan, mutta kasvuaika on jakautunut eri tavalla. Yksivuotiaat kasvavat yhden kasvukauden aikana valmiiksi, kun taas puolitoistavuotiaat kylvetään ensimmäisen kasvukauden puolessa välissä ja jatkavat kasvuaan seuraavana kasvukautena alkukesästä keskikesälle asti. Ulkonäöllisesti tai hinnaltaan ne ”Pienemmän taimen käyttö edellyttää aktiivista heinäämistä.”
• 15 METSÄLEHTI 8 • 2013 Tuoreille kankaille Myös heinittyville aloille Vain karuimmille paikoille Rehevimmille kohteille Kuusen yksivuotias keskipaakku (85 cm ) sopii tuoreille kankaille, joissa heinittyminen ei ole ongelma. Jos maanmuokkaus on onnistunut, taimen voi iskeä myös rehevämmälle alalle. Puolitoista vuotias keski paakku (85 cm ) sopii myös heinittyville maille, jos maa on muokattu hyvin. Tämän esimerkkitaimen kokoero yksi vuotiaaseen keski paakkuun johtuu kasvatus tekniikasta. Yksivuotias pikku paakku (50 cm ) soveltuu ainoastaan karuimmille aloille, joissa heinä ei ole ongelma. Kaksi vuotiasta isopaakkua (115 cm ) käytetään herkästi heinittyvillä kohteilla. Sopii lehtomaisille kankaille, turve maille ja pellon metsitykseen sekä täydennys istutukseen. Er kk i O ks an en
• 16 METSÄLEHTI 8 • 2013 P ikkupoikana Metsälehti oli Hannu Virtasen mielestä tylsä, mutta sarjakuvan hän luki aina – Pöllisen. Tai luki sitten kun osasi. Kuvat hän katsoi pirtin pöydän ääressä jo kauan sitä ennen, sillä Pöllinen oli hauskasti piirretty. ”Siellä se toheloi”, Virtanen muistelee. Pojan kodin ikkunasta avautuivat pellot ja hieman kauempana oma metsä. Navetassa märehti vuodesta riippuen 5–7 lehmää ja tallissa kaksi hevosta, kunnes traktori syrjäytti ne. Elo Kalvolan Ohtisen kylässä oli rauhallisen työteliästä. Eipä Hannu aavistanut, että hän piirtäisi vielä itse Metsälehteen. Niin hän kuitenkin teki ja peräti 30 vuotta. Kun hän jäi vuodenvaihteessa eläkkeelle, lukijat jäivät ikävöimään pilapiirtäjä H.V:n monitasoisia, välillä viiltävän kriittisiä näkemyksiä ISOKENKÄISTEN Nyrjähtänyt huumorintaju on Metsälehden pitkäaikaisen pilapiirtäjän Hannu Virtasen työkalu. Nyt Virtasen töistä on koottu sekä kirja että näyttely. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti SEPPO SAMULI, kuvat ”Pidän itseäni enemmän terapeuttina kuin kärjekkäänä metsäpolitiikan arvostelijana”, Virtanen pohtii. Ikkunalla itää perunalajike Tammiston aikainen, josta Virtanen haluaa uudet potaatit juhannukseksi. ”Olen onnellinen, jos piirrokseni on onnistunut naurattamaan jotakuta niin, että hän on sen avulla paremmin jaksanut raataa märässä metsässä”, Hannu Virtanen sanoo. Ukko on pojan avovaimon villakoira, jonka Virtaset ovat adoptoineet. hovinarri metsäalan menosta. Mutta ei hätää. Metsälehden 80-vuotistaipaleen kunniaksi Virtasen pilapiirroksista on juuri ilmestynyt kirja Kolme iloista rosvoa (Metsäkustannus 2013). Töitä ja piirtäjän työvälineitä on kesän ajan esillä myös Metsämuseo Luston näyttelyssä Mainio Metsälehti . Huomio hieman punastuttaa Virtasta, joka tunnustautuu ujoksi: ”On kunnia, että lehti on nostanut piirrokseni juhlien aiheeksi, mutta eivät ne siitä parane, että ovat esillä. Pilapiirroksen pitää päiväkohtaisessa käytössä todistaa toimivuutensa.” Sen Virtasen työt ovat kyllä todistaneet. Aina joskus joku aiheeksi päätynyt johtaja soitti kiukkuisena päätoimittajalle ja uhkasi perua ilmoitukset. Silloin piirtäjä oli tyytyväinen: hän oli iskenyt kipupisteeseen. Toiset taas olivat otettuja. Erään tutkimuslaitoksen johtajan tiedetään innostuneen, että nyt hän vasta on jotakin, kun on päässyt Metsälehden pilapiirrokseen. Yhtä tuskaa! Harvoin kukaan tosissaan suuttui pilapiirroksesta, sillä siitä vasta naurunalaiseksi olisikin joutunut. Ja päättäjät – Virtasen sanoin isokenkäiset – tietävät sen. Hän pitää pilapiirrosta länsimaisen demokratian ilmentymänä, joka juontaa juurensa keskiajalta saakka. Silloin hallitsijoilla oli hovinarrit, jotka saivat sanoa ääneen sellaista, mistä muilta putosi pää. ”Myös pilapiirtäjällä on oikeus ilmaista asioita, joita ei voi käsitellä pääkirjoituksessa ainakaan ilman oikeusjuttua.” Kahdesti kävi silti niin, että päätoimittaja jätti Virtasen piirroksen julkaisematta, mutta tuoreessa kirjassa kuvat ovat mukana. Toisessa, vuodelta 1998, juuri hyllytetty maaja metsätalousministeriön metsäosaston päällikkö Juhani Viitala istuu Hemilän valinnan aletelineellä hylättyjen metsäselvitysten keskellä. Viitala oli aiemmin johtanut Tapiota ja joutunut syytteeseen silloisista pöytäkirjaepäselvyyksistä. Mies joutui armottomaan riepotteluun, minkä vuoksi päätoimittaja päätti olla lyömättä lyötyä. Toinen kuva on syksyltä 2001, jolloin terroristit iskivät World Trade Centerin kaksoistorneihin New Yorkissa. Silloin Suomessa pelättiin ulkomaisen puutavaran mukana tulevia mäntyankeroisia, jotka aiottiin tuhota kovin ottein. Piirroksessa tuholaiset rinnastuvat arabiterroristeihin. Iskuista oli kulunut vasta vähän aikaa, joten Metsälehti hyllytti sen. Kummassakin kuvassa – kuten muissakin Virtasen töissä – näkyy pilapiirtäjän ammattitaidon ydin: kyky löytää kaksi yllättävällä tavalla toisiinsa liittyvää asiaa. Jos mukaan saa vielä humoristisen oivalluksen, piirtäjä on onnistunut. Joskus, mutta vain joskus, aiheen näkee ensisilmäyksellä. ”Tuskaa se yleensä on. Olen havahtunut aamulla rullalle kierty
• 17 METSÄLEHTI 8 • 2013 neiden hikisten lakanoiden keskeltä. Työt silti valmistuivat, kun oli asuntolaina ja kolme lasta.” Piirtäjän sympatiat ovat aina olleet yksittäisen metsänomistajan puolella. Siihen viittaa myös juhlakirjan nimi. Kolme iloista rosvoa ovat puun hintakartellista tilille joutuneet Jouko, Jussi ja Kari, joissa henkilöityy metsänomistajan vastapuoli. Ei sormella osoittelua Virtanen ei vieläkään pidä itseään oikeana pilapiirtäjänä. Pilapiirrosten laatiminen oli hänelle alun perin outo ajatus, mutta lopulta 1990 Metsälehden väki sai suostuteltua hänet työhön. Sitä ennen Virtanen oli tehnyt lehteen Torakorven Tartsan -sarjakuvaa sekä kuvituskuvia. Hänestä kyky pysyä ajassa ja samalla jo haistella tulevaa on pilapiirtäjän tärkein avu. Toinen on mahdollisimman nyrjähtänyt huumorintaju, sillä komiikan avulla asiat menevät oikeaoppisesti perille. Niitä ei saa osoitella sormella eikä olla inhorealisti. Vasta kolmantena tulee piirtämisen taito. Virtanen on perinyt kyvyn äidiltään, joka oli niin taitava, että lapset usein yllyttivät: piirrä, piirrä! Pojalla juolahti joskus 15-vuotiaana mieleen, että mitäpä jos opiskelisi taiteilijaksi. ”Äitimuori viisaana ihmisenä neuvoi, että käy nyt ensin Hämeen Konttoriopisto, että sinusta tulisi jotakin.” Kun vielä koulun ammatinvalinnan ohjaaja piti taidealaa erikoisuutena, josta kannattasi pysyä erossa, Virtanen kiinnostui entistä enemmän. Hän valmistui graa?koksi 1974 Taideteollisesta korkeakoulusta. Vain siivu leivästä on tullut piirtämällä. Enimmäkseen Virtanen on suunnitellut yritysten graa?sia ilmeitä ja uusinut lehtien taittoja. Hän uskoo, että pilapiirroksia tarvitaan myös tulevaisuudessa. Sähköiseen mediaan ne istuvat niin hyvin, että ihmetyttää, miten vähän niitä siellä käytetään. ”Kärjekkäällä, osuvalla piirroksella saisi hetkessä valtavan yleisön.” Sielunmaisemana metsä Eläkkeellä Hannu Virtanen nauttii siitä, että saa ilman deadlinea tehdä kiinnostavia asioita. Saaressa Virolahdella on kesäpaikka, jonka piha on miltei mahdotonta kivikkoa ja kalliota. Siitä huolimatta siellä kasvavat marjapensaat, omenapuut ja perunat. Kasvihuoneessa rehottavat tomaatit, kurkut ja monet muut herkut. ”Puutarhanhoito on hyvin hauska harrastus. Netin kautta olen käynyt jonkinlaisen kansankorkeakoulun, ”Olen havahtunut aamulla rullalle kiertyneiden hikisten lakanoiden keskeltä.” Tämä kuva jäi aikanaan julkaisematta. Mäntyankeroiset ja terroristiiskut sattuivat kiusallisen lähelle toisiaan. kun olen etsinyt siitä tietoa.” Kaupunkiasunnon ikkunalla kasvavat kesää varten paprikantaimet. Ruudun takaa ei näy metsä vaan Eiran arvonsa tuntevat jugendtalot. Naapurissa avautuu meri, ja raitiovaunu kulkee parin kulman takaa. Virtanen on asunut Helsingissä melkein 50 vuotta mutta ei ole oppinut kaupunkilaiseksi. ”Minun sielunmaisemani on metsä.”
• 18 METSÄLEHTI 8 • 2013 METSÄNOMISTAJA SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat Ä htäriläinen Tapani Tasanen oli ehtinyt opiskella metsänhoitajaksi, johtaa kahta metsäkoulua ja Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin tutkimusasemaa sekä väitellä tohtoriksi metsähistoriasta ennen kuin miehestä itsestään tuli metsänomistaja. ”Jälkiviisaasti tilojen hankkiminen olisi pitänyt aloittaa jo kolme vuosikymmentä sitten. Olen pitkään haaveillut omasta metsästä, mutta kun taustalla ei ollut esimerkiksi yrittäjäperheen rohkeutta, niin tilojen hankkiminen ei ollut helppoa. Myös maanhankintaoikeuslaki oli pitkään esteenä tilan ostamiselle.” Pari vuotta sitten Tasanen pääsi toteuttamaan haaveensa puolivahingossa, kun Ähtärissä asuva metsänomistaja Juhani Penttilä pyysi miehen mukaansa arvioimaan myynnissä ollutta metsätilaa. Miehet tunsivat toisensa entuudestaan, sillä he olivat kehittäneet yhdessä metsätai kaivinkoneisiin kiinnitettävän taimikonhoitolaitteen. ”Teimme tilasta lopulta yhteistarjouksen ja saimme sen ostettua. Muodostamme Tapanin ja hänen Leena-vaimonsa kanssa metsäyhtymän, jonka puitteissa olemme hankkineet jo useamman tilan”, Penttilä kertoo. Tällä hetkellä Tasanen toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulun maaja metsätalouden yksikössä tutkijayliopettajana. Metsätalousinsinöörikoulutuksen loppuessa Ähtäristä miehen toimipaikka vaihtuu toukokuussa Seinäjoelle ja työmatka venyy yli 90 kilometriin. ”Katsoin, että nyt oli hyvä sauma hankkia metsää oman työllisyydenkin turvaamiseksi. Toki tässä menee kymmenen vuotta, ennen kuin tiloista alkaa sataa tuloja laariin.” Kuin kala koukussa Tasanen ja Penttilä ovat etsineet sopivia metsätiloja lähinnä keskisestä Suomesta. ”Juhani olisi halukas hankkimaan tiloja pohjoisempaakin. Olen itse käytännössä todistanut Metlan Kolarin tutkimusaseman johtajana Lapin metsien hidasta kasvua, joten en ole innokas sinne tässä iässä panostamaan”, tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Tasanen sanoo. Yhtymän hankkimat metsätilat sijaitsevat Ähtärissä ja Keuruulla. ”Tilojen lukumäärä on laskettavissa yhden käden sormin, mutta teemme kiinnostavista kohteista tarjouksia. Tavoite on vähintään tuplata pinta-ala. Joka kuukaudesta ainakin päivä kuluu kohteisiin tutustuen”, Penttilä kertoo. Moni reissu osoittautuu turhaksi, mutta se kuuluu lajiin. ”Hommaa voi verrata kalastukseen tai metsästykseen. Kun haluamansa tilan saa hankittua, se on kuin olisi kala koukussa tai hirvi nurin”, Tasanen kuvailee. Varmimmin kaksikon saa liikkeelle runsaspuustoinen, vähintään 50 hehtaarin tila, jossa on myös päätehakkuuikäistä metsää. ”Mahdollisuus päätehakkuisiin on olennainen osa tilan hinnan kuolettamisessa”, Penttilä korostaa. Metsätalouden harjoittajan näkökulmasta tiloihin usein sisältyvät vanhat rakennukset ovat ongelYhtymällä viimein kiinni omaan metsään Metsäyhtymän muodostaminen auttoi alan ammattilaisen alkuun myös metsänomistajan uralla. Juhani Penttilä ja Tapani Tasanen pitävät tärkeänä, että ostettavalta metsätilalta löytyy päätehakkuuikäistä metsää. Kun tarjolla on vähintään tuhannen motin leimikko, ovat ostajat kohteesta aidosti kiinnostuneita. Ähtäri Keuruu
• 19 METSÄLEHTI 8 • 2013 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA surille vie hyvinkin puoli tuntia, eikä sellaiseen tunnu aikaa löytyvän. Älä kokeile tätä kotona Erään lihamestarin takavuosien bravuurinumero oli oikeaa työtekniikkaa selittäessään se, että hän paloitteli ensin lihakimpaletta huipputerävällä kokkiveitsellään. Sitten hän painoi tällä veitsellä kämmenpohjaansa ja näytti, ettei teräväkään veitsi uppoa kämmeneen. Lihaa leikkaa se, että kokkiveitsellä viilletään. Älä kokeile temppua kotona. Ajatuksissaan oleva kokeilija tekee kuitenkin viiltävän liikkeen, ja sitten on kiire terveyskeskukseen. Mutta itse asia kannattaa oivaltaa. Vesuri leikkaa parhaiten, kun vesurin lyövään liikkeeseen yhdistyy se, että terän toinen liikesuunta on terän suuntainen käyttäjään päin. Asia voi harjoitella siten, että yrittää osua puuhun vesurin terän osalla, joka on lähinnä kämmentä. Samaan aikaan koukistetaan käsivartta niin, että terän keskiosaa osuukin puuhun. Saadaan siis viiltävä liike. Viiltävä liike on erityisen tärkeä katkaistavan vesan ollessa ohut ja taipuisa. Viiltävällä liikkeellä vesan saa katkaistuksi. Pelkkä tylsällä vesurilla lyöminen on hutkimista, jolla vesat eivät katkea. moja siis ole. Sitä on jatkuvasti hiottu toisella perintökalulla, liipalla, jolla aikoinaan pidettiin viikatteet terävänä. Mutta vesuri ei silti pure. Syy on yksinkertainen. Vesurin valmistajan aikoinaan valitsema teräkulma eli viisteiden välinen kulma oli ehkä 25 astetta. Vuosien mittaan terän kärki on pyöristynyt niin, että päivittäisessä teroituksessa sovellettu kulma on ehkä 75 astetta. Terä voi tuntua sormella koetellessa terävältä, mutta puuta katkaistaessa huomaa, ettei työväline toimi. On aika tehdä peruskunnostus märkähiomakoneella eli tahkolla. Kuivahiomakoneella eli smirgelillä saa terän karkaisun hävitetyksi, koska terä kuumenee raa’assa käsittelyssä. Hieno työkalu menee pilalle. Tahkolla palautetaan alkuperäinen teräkulma. Työ onnistuu parhaiten ammattilaismallilla, jossa vesuri laitetaan pidikkeeseen, johon voidaan valita haluttu teräkulma. Kokenut, varmakätinen teroittaja saa tyydyttävän lopputuloksen myös käsivaraisesti. Viimeisenä työvaiheena poistetaan kunnostuksessa syntynyt kierre hienolla hiomakivellä. Se, että työkalut ovat monesti peruskunnostamattomia, johtuu tahkojen puutteesta ja siitä, että kunnostus vie aikaa. Uuden elämän antaminen vanhalle veU seilla metsänhoitoa harrastavilla tylsintä koko touhussa vaikuttaa olevan kulloinkin käytetty käsityöväline. Innostusta ja harrastusta on, mutta mielihyvää syö se, ettei vesuri pure puuhun. Voi olla, ettei käsityövälineiden huoltoa kukaan enää neuvo, kun ajatellaan, että työt tehdään omatoimisessa metsänhoidossa raivausja moottorisahalla. Niin varmasti tehdäänkin, mutta hankkeissa tarvitaan edelleen käsityövälineitä. Kun kaukaisella rajapyykillä on havaittu tarve raivata puolensataa lehtipuuraippaa pois rajalta, ei siihen tarpeeseen ryhdytä hakemaan raivaussahaa, vaan työ tehdään aina mukana kulkevalla yhdenkäden vesurilla. Uudella vesurilla työ sujuu. Vasemmalla kädellä puu taivutetaan kaarelle jännitykseen, ja oikealla kädellä kannetulla vesurilla lyödään napakasti taivutetun puun yläpinnalle. Viiden sentin leppä menee rasahtaen poikki, ja tekijä tuntee itsensä tyytyväiseksi. Mutta annas olla, kun työvälineenä on suvulta peritty ikivanha vesuri. Sitä ei ole lyöty kiviin, eikä lomMetsänhoidon tylsin asia ”Yhtymä on toimiva ainakin silloin, kun metsätalous on sivutoimista.” Heikoillakin voimilla taivutettu puu katkeaa yhdellä vesurin iskulla. Nuoren metsän kunnostuskohteelta kertynyt energia ranka on myyty Vapolle. Tapani Tasanen ennätti haaveilla metsänomistamisesta toimistosta käsin kolmekymmentä vuotta, ennen kuin pääsi toteuttamaan haaveensa. mallisia. Niitä miehet tarkastelevat tosin eri näkökulmista. ”Minä rakennusperinteestä kiinnostuneena tutkin innolla talojen rakenteita Juhanin rapistellessa tulitikkuja vieressä”, Tasanen hymähtää. Vaikka Tasasen kokemukset metsänomistajuudesta ovat positiivisia, muistuttaa hän myös hommaan liittyvistä riskeistä. ”Jos metsämaalle asetetaan kiinteistövero ja korkotaso nousee 3–5 prosenttia sekä puun hinta vielä laskee merkittävästi, voi yrittäjän riski konkretisoitua rankasti.” Tuotto talteen tehokkaasti Metsänomistusmuotona yhtymä on miesten mielestä toimiva ainakin silloin, kun metsätalous on molemmille sivutoimista. ”Verottajan kanssa asioiminen on tosin vienyt aikaa. Meille on tarjottu joka kerta tilan hankkimisen jälkeen uutta Y-tunnusta. Myös se, että tulot kirjautuvat osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen, aiheuttaa ylimääräistä työtä.” Yhtymässä ei ole solmittu kirjallisia sopimuksia pelisäännöistä, vaan Penttilä ja Tasanen uskovat yhteistyön sujuvan kaikissa olosuhteissa. ”Molemmat ymmärrämme metsänhoidon päälle ja ajattelemme bisneshenkisesti. Työtä helpottaa Metsä Groupin kanssa solmittu metsänhoitosopimus. He vastaavat pitkälti käytännön töiden toteutuksesta.” Miehet korostavatkin metsätalouden tuoton varmistamista tehokkaan metsänhoidon keinoin. ”Hyödynnämme ostamamme tilan hakkuusäästöt ja teemme tarvittavat hoitotyöt heti. Kesäkulkukelpoisten teiden rakentaminen parantaa myös kannattavuutta. Tienkunnostustöitä voimme tehdä yhtymän omalla kaivinkoneella.” Olennainen osa toimintaa on huolellinen verosuunnittelu. Esimerkiksi metsävähennys on yhteiskunnalta kädenojennus, joka kannattaa ulosmitata täysimääräisesti. ”Metsävähennyksen merkitys korostui entisestään, kun sen hyödyntäminen ei ole sidottu enää tiettyyn tilaan”, Penttilä toteaa. Vauhtia sukupolvenvaihdoksiin Vaikka kaksikko haluaa edelleen kasvattaa yhtymän metsäalaa, Juhani Penttilä olisi valmis siirtämään metsäomaisuutta jo jälkipolvellekin. ”Jos metsätilojen verotuskohtelu sukupolvenvaihdoksissa olisi kohtuullisempaa, niin varmasti olisin jo siirtänyt metsiä pojalle. Nyt odotan, että valtiovalta tekisi päätöksiä vaihdosten edistämiseksi. Metsätalous pitäisi rinnastaa selkeämmin yrittämiseen. Se olisi koko yhteiskunnan etu.” Metsätilojen sukupolvenvaihdosten kankeutta kuvaa se, että Tasanen ja Penttilä ovat vielä 59-vuotiai nakin nipin napin keskimääräistä nuorempia metsänomistajia. ”Onpas hienoa kokea olevansa jossain lajissa vielä nuori”, Tasanen hymähtää.
• 20 METSÄLEHTI 8 • 2013 MITÄ NYT KUULUU? Metsälehden juhlavuoden sarjassa palaamme vanhoihin juttuihimme ja selvitämme, mitä niiden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. TIIA PUUKILA, teksti ja kuva M aanviljelijä Pekka Uusitalon kotitalo Orimattilan Heinämaalla on lähes entisellään. Ainoastaan sonnien pihatto on rakennettu 1980-luvun jälkeen. Metsälehti seurasi viiden jutun sarjana 24-vuotiaan Uusitalon hankintahakkuita vuosina 1984 ja 1985. Vaikka hankintamies oli tuolloin ollut kotitilansa isäntänä jo kolmisen vuotta, urakka oli ensimmäinen hänen omilla maillaan. Ennen paneutumista tilan pyörittämiseen nuoren miehen aika kului maatalousoppilaitoksessa, isäntien metsäkursHankintamiehestä työnjohtajaksi Nuoren orimattilalaisen hankintamiehen kotitila on laajentunut ja entistäkin tuottoisampi. Moottorisahaa hän huudattaa enää harvoin. Metsäsuunnitelma on edelleen tärkeässä roolissa Pekka Uusitalon metsien hoidossa. Sähköisen suunnitelman käyttäjäksi hän siirtyi ensimmäisten joukossa vuonna 2003. silla sekä ylioppilaskirjoituksien parissa. Nyt lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin Uusitaloa pitää kiireisenä perhe, vaimo ja kaksi tytärtä, sekä maakauppojen myötä laajentunut tila. Kun ensimmäinen juttu ilmestyi 20. syyskuuta 1984, tilaan kuului runsaat 63 hehtaaria metsää ja 17 hehtaaria peltoa. Tällä hetkellä isännällä on vastuullaan metsää 107 hehtaaria sekä kynnettävänään kuusikymmentä hehtaaria omia ja kaksikymmentä vuokrapeltoja. Hän on naapurustonsa viimeinen maanviljelijä. Suurin muutos tilan hoidossa on ollut hankintaurakoiden vaihtuminen ennakkoraivauksiin. Hakkuut tekevät nyt yhtiön koneet. ”Hankintahakkuu ei enää lyö leiville. Tosin se ei välttämättä ole huono asia. Moton hytissä selkä ei kastu puita tehdessä edes syksyisessä räntäsateessa. Se vie lopunkin innon mennä sinne itse rämpimään”, Uusitalo sanoo. Hän puhuu kokemuksesta. Ensimmäistä hankintahakkuuta seurasi vielä lukuisia viikkoja moottorisahan kahvoissa 1980ja vielä 1990-luvullakin. Viimeisimmän pienen alan hän hakkasi kolmisen vuotta sitten. Ahkeraa puukauppaa Metsälehden vieraillessa Uusitalon tilalla isännän tavoitteena oli myydä puuta vuosittain vähintään 150 kuutiota. Tämä tavoite on toteutunut. Puulle on ollut ottajia, ja hakkuita on tehty lähes joka vuosi. Kiivainta vanARI KOMULAINEN teksti ja kuvat Juuan Nunnanlahden Reinolan isäntä, 69-vuotias Kalevi Martikainen on ajanut puuta lanssiin yhteensä tuhansia kiintoja – ensin hevosella ja sitten moottorikelkalla. 1960-luvulla hän savotoi hevosella ja tarttui kelkan sarviin 1970-luvulla. Tälle kaudelle Martikaisella on tehtynä sadan kiinnon havukuidun hankintakauppa Metsäliiton kanssa. Sen verran puuta hän kertoo kuljettaneensa teiden varsille ennen talvi savotan päätöstä. Lisäksi tulevat omaan tarpeeseen ajetut sahatukit, halkokoivut ja polttorangat, joita on kertynyt yhteensä noin 30 kiintoa. ”Alkutalven savotointia hankaloitti ainoastaan se, ettei lunta satanut kovinkaan paljon. Mutta talven edetessä sekin asia korjaantui”, Martikainen kuvaa talven olosuhteita Pielisen länsirannalla. Martikaisen savottahistoria on mielenkiintoinen tarina. Armeijan jälkeen hän ajoi hevosella tukkia koko talven 1964. ”Siltä ajalta on konstit tiedossa, joilla pärjää myös moottorikelkkasavotassa.” Sittemmin Martikainen siirtyi rajavartijan töihin. Palveluspaikkana säilyi koko uran ajan Lieksan rajakomppanian, sittemmin rajavartioalueen Inarin rajavartioasema. Savottahommia työn vaihto ei kokonaan lopettanut. Rajamiehen palkka ei tuolloin ollut mitenkään kehuttava, joten sivuhommia harrastettiin ahkerasti. Metsähallitukselta halukkaat saivat palstoja niin hakkuuulle kuin raivuulle. ”Viimeisen tukkipalstani sahasin 1977 Salmivaarassa. Sen jälkeen hakkuupalstoja ei enää luovutettu ulkopuolisille, vaan hallituksen vakituiset metsurit hakkasivat ne kaikki. Raivuuta riitti senkin jälkeen.” Eläkkeelle Martikainen jäi vuonna 1993. Sitä ennen hän rakensi Reinolan tilasta lohkaisHevosmiesten konsteilla Kalevi Martikainen on ajanut puuta lanssiin 60-luvulta asti niin hevosella kuin moottorikelkallakin. Kalevi Martikaisen nykyinen puutavaran vetopeli on 60 sentin leveällä telalla varustettu nelitahti-Lynx. Metsälehti 18/1984
• 21 METSÄLEHTI 8 • 2013 hojen kuusikoiden uudistaminen oli tilan siirtyessä pinta-alaverotuksesta nykyiseen puun myyntitulojen verotukseen vuosina 1993–2005. Ainoastaan kuluneesta talvesta tuli välitalvi, eikä tälle vuodelle ole vielä tiedossa puukauppaa. Sen sijaan viime vuonna hän harvensi yli kaksikymmentä hehtaaria. Samalla ensiharvennettiin Uusitalon ensimmäinen hankintahakkuukohde. ”Viime vuosi oli poikkeuksellinen, koska ensiharvennuksille oli kysyntää. Normaalisti joutuu laittamaan vähän aukkoa houkutteeksi, että ensiharvennukset kelpaavat. Nyt se oli niin päin, ettei tukille ollut kysyntää.” Ahkera metsien uudistaminen, harventaminen ja hoitaminen ovat tuottaneet tulosta. Metsien rakenne on nuorentunut ja tuotto kasvanut. Tilan ensimmäinen nuoren isännän aikainen suunnitelma valmistui vuonna 1987. Siinä metsien tuotoksi arvioitiin 5,6 kuutiota hehtaarilta vuodessa. Viimeisimmässä vuonna 2003 laaditussa suunnitelmassa kasvu oli kivunnut jo 8,5 mottiin hehtaarilla. ”Metsiä on nuorennettu osikseen ostamalla ja osikseen hakkaamalla. Puunmäärä ei kuitenkaan ole juuri muuttunut. Ennen puuta oli 165 kuutiota ja nyt sitä on 152 kuutiota hehtaarilla”, Uusitalo kertoo. Hyvästit yhdistykselle Ensimmäisen hankintaurakan aikaan Uusitalon asiantuntija-apuna oli Orimattilan metsänhoitoyhdistyksen työnjohtaja Erkki Lahti. Nykyään pientä paikallista yhdistystä ei enää ole. Tilalle on tullut laajemmalla alueella toimiva Uudenmaan metsänhoitoyhdistys. Uusitalolle vuosi 2003 oli ratkaiseva. Silloin hänen ja yhdistyksen tiet erkanivat. ”Siihen oli selvä yksinkertainen syy. Halusin metsäsuunnitelman sähköiseen muotoon, eikä yhdistys pystynyt sitä palvelua siihen aikaan tarjoamaan.” Hän teetti suunnitelman metsäkeskuksella ja siirtyi Metsämantujen asiakkaaksi. Nyt sähköinen metsäsuunnitelma on ollut käytössä kymmenen vuotta. Kolmessakymmenessä vuodessa myös metsäasioiden hoitaminen on muuttunut. Metsäpuolen väkeä on vähennetty, eikä isäntien luona käydä enää yhtä tiuhaan kuin ennen. Etenkin hakkuutyömailla vastuuhenkilöt loistavat poissaolollaan. ”Metsäteollisuus on ulkoistanut hakkuupuolen itselleen ulkoistaakseen sen jälleen urakoitsijoille. Jos työnjohtoa ei näy eikä tieto kulje, nämä hommat eivät aina mene niin kuin Strömsössä. Se tietää, että minä juoksen työmaalla”, Uusitalo toteaa. Hankintahakkaajasta on tullut työnjohtaja. ”Jos työnjohtoa ei näy eikä tieto kulje, hommat eivät mene kuin Strömsössä.” Hevosmiesten konsteilla Kalevi Martikainen purkaa kuitukuormaa tienvarressa. ”Vaikka silmämääräinen arviointi saattaisi jonkin verran savottaa nopeuttaa, niin näitä määrämittapuita on helpompi käsitellä ilman kuormainta.” tulle tontille komean hirsitalon. Loput tilan metsämaasta, 79 hehtaaria, hän sai perintönä vuonna 1996. Vetojuhta Okelbo Martikaisen ensimmäinen moottorikelkka oli 1970 käytettynä ostettu Winha. ”Sillä ajoin vain 500 metriä, kun telastoa pyörittävä ketju katkesi ja se rikkoi myös ketjukotelon. Sain purettua kaupan. Samalle talvelle ostin uuden Winhan. Silläkin tuli savotoitua, mutta hankalaa se oli, kun siitä puuttui pakki.” Vuonna 1990 hän hankki 60 sentin telalla ja 474 kuutiosentin koneella varustetun Okelbon. Se palveli Martikaista yli kaksikymmentä vuotta. ”Lynxin tehdas oli ostanut Okelbon tehtaan aiemmin. Paikallisen kaupan pihalla seisoi useita vuoden vanhoja Okelbon työkelkkoja muovipaketeissa. Ne liike möi miltei puoleen hintaan, joten ostin sellaisen savottakelkaksi.” Lopulta kelkkaan olisi pitänyt tehdä paljon huoltoremonttia, eikä varaosia ollut enää saatavilla. Niinpä Martikainen viime keväänä hankkia nykyisen kelkkansa, nelitahti-Lynxin. Merkin pitkät perinteet työkelkkojen valmistajana painoivat vaakakupin kotimaisen valmistajan puoleen. ”Lynxi on tosi hyvä sinä suhteessa, että siitä löytyy pitävä 60 sentin levyinen telamatto. Harjakorkeutta nykykelkkojen telamatoista taitaa löytyä kaikista aivan riittävästi. Kun kelkalla on painoa yli 300 kiloa ja mies siihen päälle, niin suurikin kuorma lähtee vaivatta liikkeelle, kun telassa riittää pito”, Martikainen kertoo. Tärkeä reki Silloin kun ajetaan puuta eikä terveisiä, yhtä tärkeä kuin vetolaite on hyvä reki. ”Ostin tämän puurunkoisen reen 1985 pankakoskelaiselta rekien valmistajalta. Ensimmäinen savotta oli ajaa ojalinjapuut äidin metsästä tienvarteen, ja siitä alkaen on puuta kuljetettu vuosittain.” Kelkka-ajoa varten Martikainen valmistelee ajourat kuntoon sahaamalla ajoa haittaavat puut ja kannot tieltä pois ja polkemalla ne etukäteen kovettumaan. Tarkoitus on saada urat mahdollisimman tasaiselle maastolle. Kokoomauran hän lanaa heti lumisateiden jälkeen, ettei siihen pääse muodostumaan rynkyttävää patikkoa. ”Nämä rantamaastot ovat kallioisia ja kivisiä kumpareita. Aina uran teko ei onnistu tasaiselle. Ylämäkeen pääsee, kun pystyy ottamaan riittävästi vauhtia. Jyrkimmissä laskuissa joutuu takajalasten ympärille laittamaan ketjut jarruttamaan, ettei kuorma paina kelkkaa poikittain.” ”Kyllä puu kasvaa Pielisen rannoilla, kun muistaa vain hoitaa metsää”, Martikainen toteaa. Kuljetuslaatikossa kulkevat kätevästi savotalla tarvittavat työvälineet.
• 22 METSÄLEHTI 8 • 2013 MARTTI LINNA, teksti ja kuvat M aaliskuinen pakkasaamu lauhtuu vähitellen aurinkoiseksi päiväksi. Kaivinkoneyrittäjä Riku Timperi huoltaa soramontun reunalla kaivuriaan. Viime kesänä liian märkyyden takia kesken jäänyt viiden kilometrin mittainen metsäojien kaivu-urakka on valmis, ja huollon jälkeen kone siirtyy Taipalsaarelta Ruokolahdelle Saimaan toiselle rannalle. Riku Timperi on mies, jollaisia tarvittaisiin kipeästi lisää maan lukuisille kunnostusojituskohteille ja metsätieurakoille: nuori ja osaava kaivinkoneyrittäjä, joka viihtyy metsässä. Alan yrittäjistä moni alkaa olla eläkeiässä, eivätkä yksityismaiden pienet urakat kiinnosta isoja maanrakennusliikkeitä. Niille riittää töitä isoissa liikenneväyläurakoissa. Timperi sai opin ojille naapuriltaan. ”Ojia 60-luvulta saakka kaivanut Raimo Sokura joutui jäämään sairaseläkkeelle. Olin hänellä rippikouluikäisestä saakka kesätöissä. Raimo houkutteli minua ostamaan koneensa, kaupat tehtiin vuonna 2010.” Yrittäjäkursseja nuori toiminimiyrittäjä ei ole ehtinyt käydä. Raskaskoneasentajan paperit ja neljän vuoden työkokemus alan ?rmassa takaavat sen, ettei muita korjaajia tarvita hänen työmailleen ihan heti kun kone alkaa piiputtaa. Työmaita on Timperille löytynyt hyvin metsäkeskuksen metsäpalveluiden ja Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan kautta. Hänellä on tavoitteena, ettei 50 kilometriä kauemmaksi kotipihasta tarvitsisi lähteä. Suht’ tuore emäntä on rajannut, että ylkä saa olla pois kotoa vain yhden yön kerrallan. Vähän palkattuja kuskeja Metsäteiden ja kunnostusojitusten markkina on murroksessa. Entisten alueellisten metsäkeskusten metsänhoitopalveluista yhdistetty, puhtaasti liiketoimintaan keskittyvä metsäkeskuksen Metsäpalvelut on yhä iso urakoitsijoiden työllistäjä. Se joutuu kilpailemaan osaajista enenevässä määrin omia metsänparannuspalvelujaan kehittävien metsänhoitoyhdistysten ja metsäyhtiöiden kanssa. ”Tilanne alkaa olla huolestuttava”, sanoo metsäkeskuksen metsäpalvelupäällikkö Teuvo Taura Tampereelta. ”Työt on kyllä saatu tehtyä, mutta Etelä-Suomeen on jo haettava ojaurakoitsijoita kauempaa. Tampereen seudulla alkaa urakoiden kilpailutus olla vaikeaa, tarjouspyyntöihin tulee vain yksi tai kaksi vastausta.” Taura sanoo, ettei pula tekijöistä ole vielä näkynyt saatujen tarjousten hintatasossa. Isot julkiset liikenneväylähankkeet eivät hänen mukaansa kilpaile ojankaivajista tai metsätientekijöistä, vaikkakin osa urakoitsijoista tykkää työskennellä siellä, missä on muitakin ihmisiä samalla työmaalla. ”Metsäalalla kaivajat ovat perinteisesti olleet yhden miehen yrityksiä, jotka tekevät lisäksi maanmuokkausta, yksityisteiden parantamisia ja pelto-ojien kaivamista. Metsäpuolella työn hinta on ollut sen verran matala, ettei palkkakuskeja ole oikein pystynyt pitämään”, Taura sanoo. Päätösvalta itsellä Nuoria yrittäjiä kaivattaisiin kipeästi lopettavien tilalle. Teuvo Taura arvelee, että silläkin olisi suuri merkitys, jos tieja ojayrittäjille pystyttäisiin tulevaisuudessa tekemään 2–3 vuoden mittaisia sopimuksia. Silloin heillä olisi töitä tiedossa pidemmäksi aikaa ja investointija muut suunnitelmat olisivat helpompia tehdä. Menee oma aikansa, ennen kuin uusi yrittäjä oppii alan kaikki niksit. Riku Timperi vahvistaa, että tieto töiden jatkumisesta saisi olla nykyistä varmemmalla pohjalla. ”Keväällä ja syksyllä tehdään mätästyksiä ja kesällä on tientekoa. Sen tiedän, mutta en sitä, mitä ensi viikolla tapahtuu. Nykyisillä taksoilla pärjää, mutta rikastumaan ei pääse. Velipojalla on maanrakennusalan koulutus ja kiinnostus tulla töihin, mutta niitä ei riitä kahdelle miehelle.” Ennen kesää Timperin 14-tonninen, oivasti ojille sopiva kaivuri saa kaverikseen isomman tientekoon sopivan koneen. Yrittäjä ei vaihtaisi työtään enää raskaskoneasentajan töihin. ”Siellä olisin nyt likaisessa konehallissa jonkin vettä valuvan rekan alla. Täällä voin itse päättää, milloin kone huolletaan ja milloin keitetään nuotiokahvit.” Rikuja tarvitaan lisää Nuorista metsätieja kunnostusojayrittäjistä on vanhempien lopettaessa huutava pula. ”Etelä-Suomeen on jo haettava ojaurakoitsijoita kauempaa.” Riku Timperi tykkää olla keskellä metsää. ”En viihtyisi taajamamerkkien sisäpuolella. Täällä pomo antaa kartan ja minä teen itsenäisesti työn.” Metsänparannusesimies Tuomas Kähö suunnitteli Taipalsaaren kunnostusojituksen ja Riku Timperi toteutti sen.
• 23 METSÄLEHTI 8 • 2013 UUTINEN VUONNA 1953 TIIA PUUKILA Vuonna 1953 Metsälehti täytti kaksikymmentä vuotta ja metsänhoitoyhdistykset saivat käyttöönsä historiansa ensimmäiset metsänhoitomaksut. Presidentti J. K. Paasikivi vahvisti lain metsänhoitoyhdistyksistä marraskuun 17. päivänä vuonna 1950. Kuitenkin vasta ensimmäiset yhdistyksille tilitetyt metsänhoitomaksut mahdollistivat vuodesta 1935 valmistellun lain toteutumisen. ”Tämä tietää siirtymistä uuteen ajanjaksoon, jolta on lupa odottaa paljon”, totesi ylimetsänhoitaja Kalle A. Räsänen Keskusmetsäseura Tapiosta. Yhteensä metsänhoitoyhdistysten kassaan kilahti neljäsataa miljoonaa markkaa, nykyrahassa runsaat yksitoista miljoonaa euroa. Se oli siihen aikaan suurin metsänomistajien yhdistysten toimintaan sijoittama summa. Aluksi metsänhoitoyhdistyslaki metsänhoitomaksuineen epäilytti. Sitä pidettiin jo entuudestaan kireän verotuksen jatkeena. Pula ammattitaitoisista leimaajista pehmensi kuitenkin metsänomistajien asenteita. Monesti leimaukset jäivät puutavarayhtiöiden harteille ja työ tehtiin puunostajan, ei metsänomistajan, kannalta parhain päin. Jälki näkyi metsissä pitkään. ”Kun tältä pohjalta asiaa tarkastelee, voi tulla vain yhteen lopputulokseen: Ei ole veroa se, minkä metsänhoitoyhdistykset kantavat metsänhoitomaksuina, vain se on mitä parhainta sijoitusta jäsenille itselleen ”, sanoi Utajärven metsälautakunnan puheenjohtaja ja maanviljelijä Eva Kangas-Korhonen. Nyt kuusikymmentä vuotta myöhemmin yhdistyksille kertyy vuosittain lähes 30 miljoonaa euroa metsänhoitomaksuina. Metsänhoitoyhdistyslain päivät alkavat kuitenkin olla luetut. Maaja metsätalousministeri Jari Koskisen mukaan metsänhoitomaksu vääristää kilpailua, ja yhdistyksen jäsenyydestä on vaikeaa ja kallista irrottautua. Mikäli lakiesitys menee läpi, tänä vuonna tilitetään viimeiset pakolliset metsänhoitomaksut yhdistyksille. Sarjassa seurataan Metsälehden vanhoja uutisia viiden vuoden välein. Ensimmäiset rovot yhdistysten kirstuun HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat Metsätalouden käyttöön soveltuviksi kelkoiksi on perinteisesti mielletty lähinnä vain leveätelaiset, siis 50 tai 60 senttimetrin telamatolla varustetut kelkat. Lynxin mallistossa niitä ovat 59ja 69-mallit. Mutta myös Lynxin viime vuonna markkinoille tuomat 49 Rangerit soveltuvat hyvin metsäkäyttöön, vaikka niissä onkin kapeampi telamatto. Metsälehden koeajettavana oli pääsiäisen aikaan tuliterä, vuoden 2014 mallinen nelitahti 49 Ranger 600 ACE. Rinnakkaismalli Ranger 600 E-tech on muuten samanlainen, mutta siinä on tehokas 2-tahtimottori sekä korkeampi telaharja. Ranger 600 ACE on varustettu 40 sentin telamatolla, jonka harjakorkeus on 3,9 senttiä. Telamatto on siis kymmenkunta senttiä kapeampi kuin varsinaisissa leveätelaisissa malleissa, mutta harjakorkeus on suurempi. Ranger on ensisijaisesti tehty umpilumen työkelkaksi, mutta se soveltuu myös reen vetämiseen. Moottorihan on sama kuin leveätelaisissa nelitahtimalleissa. Rangerissa ovat sekä penkki että ohjaustanko korkealla. Ohjaustangon asentoa voi tarpeen mukaan säätää. Kuljettajan asento on istualtaankin pysty. Koska kelkan keula on lyhyt, painopiste on saatu eteen ja alas. Aktiivista ajamista Rangeria on kevyt ohjata, ja sillä on mukava puikkelehtia puustoisessa metsässä. Ajaminen vaatii kuitenkin hieman eri otetta kuin leveätelaisilla. Jalasväli on kapeampi, jolloin kelkkaa on aktiivisesti ohjattava ja kuljettajan painopistettä on siirrettävä tarpeen mukaan. Reen kanssa kelkkaa on hankalissa paikoissa ajettava seisaaltaan. Jos reki jää alaviistoon ja kevyt keula osuu kumpareelle, kelkka kaatuu helposti. Puunajoa varten kannattaa säätää etupukin remmi tiukimpaan asentoon, jolloin keula pysyy paremmin lumen pinnassa. Uusien ajourien teko pehKapeatelaisellakin tulee toimeen Lynx 49 Ranger ACE on työkelkka parhaasta päästä. KOKEILTUA Lynx 49 Ranger 600 ACE on hiljainen perustyökalu metsänomistajan käyttöön. meään hankeen on hieman työläämpää kuin leveätelaisella. Pääurat kannattaakin poljettaa jo hyvissä ajoin ennen puunajoa, jotta niistä tulee kantavia. Kapealta uralta reki lipsahtaa helposti umpihangen puolelle. Hiljainen käyntiääni ACE-nelitahtimoottori on hiljainen. Kelkka lähtee liikkeelle matalilla kierroksilla ja huonommaltakin alustalta ilman, että telamatto kaivattaa hangen puhki. Täysi puureki kulki kuin huomaamatta perässä. Rangerissa ei ole alennusvaihdetta, mutta sitä ei kaivannut. Kelkka liikkui jouhevasti niin kuorman kanssa kuin ilman. Pakkivipu on rukkaskädessä hieman hankala käyttää. Rangerissa on edessä erillisjousitus leveätelaisten tolppajousien sijaan. Siksi kelkalla ei voi ajella yhtä huolettomasti umpilumella tai hakkuutähteiden seassa. Rangeriin saa lisävarusteena etupään pohjan suojamuovin, joka kannattaa ehdottomasti hankkia. Koeajokelkassa ei sellaista ollut, jolloin etupää jää melkoisen avonaiseksi. Puunajokelkkaan kannattaa hankkia myös peilit, jotka eivät kuulu vakiovarustukseen. Pehmeän umpilumen ajoon on saatavilla 19 sentin levyisten perussuksien tilalle 25 senttiä leveät muovit. Tavaratilassa on mukavasti tilaa moottorisahalle ja kombikannulle. Penkin alla ei ole säilytystilaa, mutta penkin takana on pieni vetoketjullinen pussi. Kohtuullinen kulutus Nelitahtimoottorin etu on hiljaisen äänen lisäksi alhainen kulutus. Koeajokelkalla ajettiin lähinnä reen kanssa yhteensä noin 200 kilometriä. Järventakaiselta hankintahakkuutyömaalta kertyi kuituja polttopuuta tienvarteen noin 25 kuutiometriä. Keskikulutus tässä ajossa oli noin 15 litraa sadalla kilometrillä. Ranger 600 ACE sopii hyvin metsänomistajan peruskelkaksi puunajoon sekä muuhun metsäkäyttöön. Jos haluaa ärhäkkäämpää menoa, voi valita 2-tahtisen E-tech-mallin. Rangerien kuten isompienkin uusilla moottoreilla varustettujen kelkkojen ainoa huono puoli on korkea hinta. Vanhalla 550-kuutioisella 2-tahtimoottorilla varustetun työ-Lynxin saa vajaalla 9000 eurolla, mutta Rangerit maksavat 3000–4000 euroa enemmän. Rangerin peräkoukun lukitussokka on vaijerilla kiinni ja helppotoiminen. Lynx 49 Ranger 600 ACE › Moottori 4-tahti Rotax 600 ACE › Telamatto 40,6 × 392 × 3,9 cm › Vaihteet Suunnanvaihtaja › Leveys 107–111 cm › Paino 252 kg › Bensasäiliö 39 litraa › Hinta 12 290 € (Pohjapanssari 169 €) › Valmistus BRP Finland Rovaniemi
• JOUKO KUOSMANEN teksti ja kuva O heinen kuva vuodelta 2002, jossa saimaannorppaemo imettää kahta poikasta yhtä aikaa jääavannolla, todistaa kaksosraskauden sensaatiosta. Kun olin aiemmin keväällä ollut suorittamassa norpan pesäpoikaslaskentaa Saimaalla, huomioni herätti saaren vastarannalla olleen pesän suuri koko ja runsas poikaskarvakertymä. Todiste virinneelle epäilylle kaksosista paljastui toukokuun alkupäivinä, kun paikallistin kaksi norpankuuttia yhtä aikaa emon nisiltä. Tilanne on harvinainen, sillä vastaavaa tapausta ei ollut sitä ennen valokuvalla todistettu. Sama toistui vuosia myöhemmin jälleen Saimaan Pihlajavedellä. Tämä kertoo, että kaksosten ruokkimiseen tarvittava varaenergia riittää pitämään kuutit mainiosti hengissä niinkin poistyöntävässä elinympäristössä kuin jään kuorruttama Saimaa. Aivan sadan prosentin varmuudella norppakaksosten olemassaoloa ei voida todistaa, sillä jäiden avautuessa kuutit kulkeutuvat helposti toisten läheisyyteen. Emoilla kun on tapana imettää kuuttia viimeiseen asti kestävillä rantajäillä. Omasta emosta erkaantunut kuutti voi onnistua pääsemään vieraan emän nisille, sillä norpat ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Paljon jälkeläisiä, lyhyt elämä Kaksosten syntymä on aina merkkitapaus, sattui se sitten ihmiselle tai eläimelle. Kaksoset ovat silti varsin tavallisia, eläimillä on monesti suurempiakin poikueita. Yksi erikoisuus on vaikkapa pohjoisamerikkalainen opossumi, joka pystyy tekemään vuoden sisällä jopa kaksi 17 yksilön suurpoikuetta. Eläimen elinikä on vain kolme vuotta. Tämä sääntö pätee kaikille eläimille. Lyhyen elämän elävät eläimet käyttävät voimavaransa suuren poikasjoukon hankkimiseen mahdollisimman pian. Sitä vastoin eläimet, joilla on mahdollisuus elää vanhoiksi, tyytyvät vähäisempään poikasmäärään. Elävien eliöiden voimavarat ovat rajalliset. Jos siitä suurin osa kuluu lisääntymiseen, jää vähemmän aikaa korjaamiseen ja lepoon. Rauhallinen elämänrytmi onkin varma tae pitkälle elämälle. Kaksosten maailman kummallisuudet ovat suuria ihmettelyn aiheita. Suomalaisten naisten synnytyksistä kaksoisraskauksia on noin 1,6 prosenttia. Keinohedelmöitys on korottanut tilastoa. Identtiset kaksoset syntyvät samasta hedelmöittyneestä munasolusta, jonka jakautumisen ajankohta määrää sen, onko sikiöillä yhteinen istukka. Jos sikiöt jakavat istukan, äidin verenkierrosta tuleva veri kiertää samalla kertaa molempien sikiöiden elimistössä. Muussa tapauksissa saman lajin poikaset eroavat suuresti toisistaan, vaikka päällisin puolin esimerkiksi koiranpennut vaikuttavat aivan samanlaisilta. Jos hedelmöittynyt munasolu jakaantuu vasta noin 12 päivää hedelmöittymisen jälkeen, voi tuloksena olla siamilaiset kaksoset. Siamilaiset kaksoset ovat samanmunaisia kaksosia, joiden sikiökehityksessä hedelmöittyneen munasolun normaali jakautuminen kahdeksi yksilöksi on jäänyt kesken. Niitä esiintyy myös eläinkunnassa: on tavattu muun muassa kaksipäisiä vasikoita ja kilpikonnia. Kaksipäinen saimaannorppa aiheuttaisi varmasti melkoisen mediamylläkän. Kaksosilla voi olla eri isät Kolmas kaksostyyppi ovat erimunaiset kaksoset, jotka syntyvät silloin, kun munasarjasta on irronnut kaksi munasolua yhtä aikaa. Tällöin kummankin munasolun hedelmöittämiseen tarvitaan oma siittiösolu. Tällaiset kaksoset eivät muistuta toisiaan geneettisesti sen enempää kuin sisarukset yleensä. Vaikka erimunaisilla kaksosilla on oma istukkansa, niiden verenkierto voi sekaantua. Jos veriryhmä on sama, toisen sikiön veren kantasolut voivat päättyä toisen luuytimeen, jossa ne tuottavat verisoluja syntymän jälkeenkin. Kaksosilla on siis koko elämänsä ajan kahdenlaista verta. Tutkimusten mukaan näin on noin kahdeksalla prosentilla erimunaisista kaksosista. Erimunaisilla kaksosilla voi olla jopa eri isät. Elimistö toipuu kaksostenkin synnytyksestä yllättävän nopeasti takaisin normaalitilaan. Tilanne ei silti ole vielä kokonaan ohi, vaan kasvun ihme vaatii emon vahvan panoksen. Kuuttikaksosten kohdalla tämä tarkoittaa, että noin 80-kiloisen emon ruumiista on irrottava kahden kuukauden aikana monta kymmentä kiloa puhdasta rasvaa. Kuka muu osallistuu yhtä näkyvällä panoksella Saimaan monimuotoisuuden vaalintaan? Kuutteja syntyikin kaksi Kaksosia on moneen lähtöön niin eläinten kuin ihmisten maailmassa. ”Kaksipäinen saimaannorppa aiheuttaisi varmasti melkoisen mediamylläkän.” Saimaannorpan tapaisella vesinisäkkäällä kaksosia tavataan hyvin harvoin. Emon nisillä oli vuonna 2002 kaksi saman vuoden aikana syntynyttä kuuttia. LUONNOSTA 24 METSÄLEHTI 8 • 2013
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 8 • 2013 25 LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS PILAPIIRROS Timo Toivanen tarkkailee metsämaailman ilmiöitä Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueen metsäneuvojana. Illan hiljaisina hetkinä havainnot piirtyvät paperille hauskoiksi kuviksi. Ti m o To iv an en ? Metsänomistajen keskuudessa kiertää MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirolan kirjoitus, jossa hän kehottaa manipuloimaan hirvivahinkotaimikoita metsänomistajlle edulliseksi ennen kuin kutsuu metsäkeskuksen edustajan paikalle. Vai mitä on ajateltava tästä kappaleesta, joka on suora lainaus Tiirolan tekstistä: ”On tärkeää, että taimikoiden varhaisperkaukset tehdään ajoissa ja ennen tuhoarviota. Hoitamattomaan taimikkoon ei hirvituhokorvaushakemusta kannata tehdä, sillä hieskoivutkin luetaan toissijaisena puina kasvatuskelpoisiksi. Perkauksen tai taimikonhoidon yhteydessä ei pidä – ennen tuhoarvion tekemistä – kaataa hirvien tuhoamia taimia, joiden etäisyys terveestä taimesta on yli 0,5 metriä, koska kaadettujen taimien tuhoja ei lasketa korvaussummaan mukaan.” Metsästäjä VMI:n mukaan hirvien aiheuttamia metsätuhoja on noin miljoonalla metsähehtaarilla. Joka neljäs männyn taimikko Etelä-Suomessa ja joka kolmas Pohjois-Suomessa on hirvien vikuuttama. Hirvituhoista ilmoitetaan kuitenkin vain 10– 15 prosenttia. Ilmoittamattomat vahingot jäävät kokonaan metsänomistajien kärsittäviksi. Manipuloida en halua, mutta haluan kertoa metsänomistajille, että hirvituhokorvauksia kannattaa hakea, kun hirvet ovat aiheuttaneet vahinkoa. Sitä varten korvausjärjestelmä on. Varhaisperkaus on yksi tärkeimmistä metsänhoitotöistä, ja sillä voidaan myös ennaltaehkäistä hirvituhoja. Jos tuhoja on syntynyt, on syytä tietää, miten korvausjärjestelmä toimii, jotta vahingot tulevat mahdollisimman kattavasti korvatuiksi. Siksi hirvien vikuuttamat taimet on syytä kaataa vasta tuhoarvion jälkeen. Tuhokorvaukset eivät koskaan kata vahinkoja täysimääräisesti. Hirvikannan säätelyä ollaan siirtämässä entistä enemmän paikallistasolle. Koska vahinkojen määrä vaikuttaa hirven pyyntiluvan hintaan, on ilmoitettujen vahinkojen määrällä selvä vaikutus haettaviin ja myönnettäviin lupiin. Ilmoitetut vahingot toimivat tarvittavana vipuna, kun pyyntilupien määrästä neuvotellaan. Metsänomistajat eivätkä metsäammattilaisetkaan tiedä tarpeeksi korvausjärjestelmästä. Riistavahingon omavastuu on 170 euroa vuodessa. Kun vahinkojen yhteismäärä ylittää sen, korvataan tuho kokonaan. Minulla on käsitys, että metsänomistajat aliarvioivat tuhojen määrää. Käytännön neuvona rohkenen sanoa, että tuhokorvauksia kannattaa hakea, kun taimikossa havaitsee sen tasoista tuhoa, että se rupeaa harmittamaan. Tuhoaste männyn osalta lasketaan neliportaisella asteikolla, joten taimen tuhoutumisaste vaikuttaa oleellisesti korvaustasoon. Vakavin puute korvaussäännöksissä on se, että yli kolme vuotta vanhoja tuhoja ei korvata. MIKKO TIIROLA MTK:n metsävaltuuskunnan puheejohtaja Kehottaako MTK manipuloimaan? Timo Pukkala, Erkki Lähde ja Olavi Laiho kirjoittivat vastineen (Metsälehti 5/2013) kaksi numeroa aikaisemmin ilmestyneeseen Mikko Riikilän kirjoitukseen, jossa kyseenalaistin eri-ikäisrakenteisen metsätalouden (ns. jatkuvan kasvatuksen) kannattavuusvertailuja tasaikäisrakenteiseen metsienkäsittelyyn verrattuna. Timo Pukkalan laskelmat lähtevät tasaikäisrakenteisessa metsätaloudessa paljaasta maasta ja eri-ikäisrakenteinen metsätalous optimaalisesta eri-ikäisestä puustosta. On selvää, että heti tehtävät metsän uudistamisen ja hoidon kustannukset painavat tasaikäisrakenteisen metsänkasvatuksen kannattavuutta alas, kun toinen menetelmä lähtee heti poimintahakkuun tuloista 15 vuoden välein toistuen ja olettaen, että metsä uudistuu aina luontaisesti ilman kustannuksia. Tällä laskelmalla on perusteltu, että eri-ikäisrakenteinen metsätalous on kannattavampaa kuin tasaikäisrakenteinen metsänkäsittely. Ihmeteltävää on, että mitään kritiikkiä ei ole ilmaantunut Suomessa, metsäntutkimuksen huippumaassa. Teoreettisesti asetelma voi olla perusteltu, mutta onko se käytännössä tasapuolinen? Kirjoittajat mainitsevat että ”jos halutaan verrata tasaja erikäismetsätaloutta, on verrattava optimoitua tasaikäismetsäta loutta optimoituun eri-ikäismetsätalouteen”. Tämä tarkoittanee sitä, että tasaikäisrakenteinen metsätalous lähtee nollatilanteesta ja eri-ikäismetsätalous optimipuustosta. Eikö menetelmiä pitäisi verrata samoista lähtökohdista, samansuuruisesta puustosta tai paljaasta maasta alkaen? Keskustelun avaamiseksi ja pohdintaa varten olen tehnyt muutamia esimerkkilaskelmia perustuen eri-ikäiskäsittelyssä Pukkalan esittämiin puuntuotoslaskelmiin ja tasaikäiskäsittelyssä Metsäntutkimuslaitoksen Motti-ohjelmaan. Yllätyksekseni esimerkiksi nuoren kasvatusmetsän tilavuudeltaan yhtä suuren puuston käsittely oli kolmen prosentin korolla tasaikäisrakenteisessa käsittelyssä kannattavampaa kuin eri-ikäisessä käsittelyssä. Tosin erot ovat pieniä. Vastineen kirjoittajat katsovat kuitenkin, että ”yksittäisten käsittelyohjel mien vertailulla, jollainen Metsälehdessäkin oli, ei ole todistusvoimaa”. Tämän tapaiset vertailulaskelmat ovat oikeastaan metsäntutkijoiden alaa, jolloin ehkä todistusvoimaa löytyy enemmän. Mielestäni tutkijoiden pitäisi viimeistään nyt tehdä näitä vertailulaskelmia. Metsälain muutosesityksessä eri-ikäisrakenteinen metsienkäsittely pienaukkohakkuineen rinnastetaan kasvatushakkuisiin. Lisäksi esityksessä uudistushakkuun läpimittaja ikäkriteerit poistetaan, jolloin metsikön voi uudistaa missä kehitysvaiheessa tahansa. Metsän uudistamisen velvoite, kestävyyden käsite, kuitenkin säilyy olipa metsänkasvatusmenetelmä mikä tahansa. Lakimuutos aivan oikein lisää metsänomistajan valinnanvapautta metsiensä käsittelyssä, mutta myös vastuuta. En missään nimessä vastusta eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta – on hyvä, että vaihtoehtoja on ja ehkäpä negatiiviset paineetkin purkautuvat metsätaloutta kohtaan. Käytännön elämässä metsänomistajalla on metsiköissään erilaisissa kehitysvaiheissa olevaa puustoa. Metsäorganisaatioiden täytyy pystyä neuvomaan metsänomistajaa eri vaihtoehtojen suhteen. Tällöin esimerkiksi paljaan maan ja eri-ikäisen metsän optimipuuston välinen vertailu ei riitä. Koulutusta ja neuvontaa varten täytyy olla välineitä, joilla tuodaan avoimesti esille puuston eri käsittelyvaihtoehtoja kannattavuuslaskelmineen ja todennäköisine riskeineen, monimuotoisuutta unohtamatta. Tässä asiassa, edellä sanottua toistaen, tarvitsemme metsäntutkijoiden apua, laskelmia. ELJAS HEIKKINEN Pukkalan, Lähteen ja Laihon kirjoitus löytyy seuraavalta sivulta. Avoimuutta, ei tarkoitushakuisuutta MTK:n Mikko Tiirola kehottaa metsänomistajia hakemaan hirvituhokorvauksia. M ik ko R iik ilä
• 26 METSÄLEHTI 8 • 2013 Olemme sekä kirjassamme että vasti­ neessamme Eljas Heikkiselle ja Mik­ ko Riikilälle (Metsälehti 5/2013) yrit­ täneet selittää, että kannattavuutta tavoiteltaessa kullekin metsikölle valitaan käsittelyohjelma, joka mak­ simoi tulevien nettotulojen nykyar­ von. Konkreettisen metsikön käsit­ telyohjelman valintaan ei liity niitä ongelmia, joita kasvatusmenetel­ mien yleisluonteisessa vertailussa on. Tuloksia yksittäisten metsiköi­ den optimaalisesta käsittelystä löy­ tyy mm. Olli Tahvosen tutkimuksista. Ne osoittavat, että varttunut tasa­ ikäinen metsä kannattaa uudistaa päätehakkuulla ja muunlaisia met­ siköitä tulee käsitellä jatkuvan kas­ vatuksen menetelmin. Päätehakkuun jälkeen seuraavan sukupolven met­ sää tulee käsitellä jatkuvalla kasva­ tuksella. Useampikin tutkimus on osoittanut, että viljelymetsätalous on kilpailukykykyinen vaihtoeh­ to vain hyvillä kasvupaikoilla, kun korkokanta eli pääoman tuottovaa­ timus on alhainen. Heikkisen peräänkuuluttamia vertailulaskelmia on tehty enem­ män kuin ne, jotka ovat toistaiseksi ilmestyneet tutkimusartikkeleina. Tulosten laskemisesta julkaisemi­ seen kuluu aikaa yleensä vähintään vuosi, mikä johtuu mm. huolelli­ sesta vertaisarviointiprosessista. Toisaalta vain vertaisarvioiduil­ la laskelmilla on tieteellistä mer­ kitystä; muunlaisiin laskelmiin ei tutkimuskirjallisuudessa edes saa viitata. Tutkimusartikkeleilta vaa­ ditaan, että menetelmät on niin hy­ vin kuvattu, että lukija voi halutes­ saan tarkistaa laskelmat – tämä on juuri sitä Heikkisen peräänkuulut­ tamaa avoimuutta. Merkittävä hi­ daste vertailulaskelmien teossa on ollut se, ettei ole ollut kasvumalleja, jotka toimisivat kaikenlaisissa met­ sikkörakenteissa. Onneksi tämä on­ gelma on poistumassa. Kun verrataan tasa­ ja eri­ikäis­ metsätalouden taloudellista kan­ nattavuutta, laskelman tekijän tu­ lee varmistaa muutama asia: (1) käytettävien kasvumallien on so­ velluttava eri­ikäismetsätalouteen (metsikön ikää ei voi käyttää kas­ vumallin selittäjänä), (2) kynnys­ kasvu on ennustettava, (3) on en­ nustettava myös simuloitua jaksoa myöhemmät nettotulot ja otetta­ va ne huomioon nykyarvon lasken­ nassa ja (4) on verrattava optimoitua tasaikäismetsätaloutta optimoituun eri­ikäismetsätalouteen. Täyttyikö­ hän Heikkisen laskelmissa yksikään näistä ehdoista? Mielenkiintoista on, että ne vertailut, jotka on julkaistu tieteellisissä julkaisusarjoissa, osoit­ tavat jatkuvan kasvatuksen hyvää kannattavuutta tasaikäismetsäta­ louteen verrattuna, kun taas päin­ vastaisista tuloksista raportoidaan lähinnä metsäalan ammattilehdissä. Tulevia tutkimusartikkeleita odo­ teltaessa teimme Heikkisen kaipaa­ mia vertailulaskelmia kahden laajah­ kon metsäalueen metsiköille niin, että jokaiselle kuviolle simuloitiin sekä tasaikäismetsätalouden että jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoja (katso kaavio). Toinen alue on Ete­ lä­Suomessa, toinen Keski­Suomes­ sa. Kullekin metsikölle valittiin se käsittely, joka maksimoi 3 prosentin korolla lasketun nettotulojen nykyar­ von. Laskelma täyttää edellä luetellut neljä kriteeriä. Kasvatushakkuiden kalliimpi puunkorjuu päätehakkuu­ seen verrattuna on otettu huomioon, samoin alikasvospuiden osittainen tuhoutuminen kasvatushakkuissa. Suurimmalle osaa metsiköitä vali­ koitui jatkuvan kasvatuksen mukai­ nen käsittely. Päätehakkuita valittiin varttuneisiin tasarakenteisiin met­ siköihin, joista puuttuu alikasvos. Näissä metsiköissä kaikki puut ovat hakkuukypsiä, minkä vuoksi osittai­ nen hakkuu ei ole kannattavin vaih­ toehto. Nämä metsiköt edustavat tyypillisiä nykymetsien hakkuusääs­ tiöitä, ts. metsiköitä, joita omistaja ei ole hennonnut avohakata. Osal­ le niistäkin tulisi siis etsiä jatkuvan kasvatuksen vaihtoehto, vaikka vä­ litön päätehakkuu olisi kannattavin toimi. Avohakkuun ennaltaehkäisyä olisi metsikön käsittely sen varhem­ massa kehitysvaiheessa niin, että eri­ rakenteisuus säilyy ja metsikköön syntyy alikasvosta. Heikkinen toteaa, että tutkijoi­ den tulisi tehdä lisää vertailulaskel­ mia. Olemme samaa mieltä ja ah­ keroimme jatkuvasti asian parissa. Toisaalta myös metsäsuunnittelu­ palveluita markkinoivilla yrityksil­ lä ja metsäneuvontaa tekevillä orga­ nisaatioilla tulisi olla välineet, joilla yksittäisen metsikön käsittelyvaihto­ ehtoja voi vertailla laskennallisesti. Hyvä metsänhoito ei ole kaavamaista, minkä vuoksi suunnittelijan tai met­ säneuvojan on kyettävä hakemaan sopivin käsittely jokaiselle vastaan­ tulevalle metsikölle erikseen, teke­ mällä laskelmia ko. metsikön eri kä­ sittelyvaihtoehdoista. TIMO PUKKALA ERKKI LÄHDE OLAVI LAIHO Heikkisen kirjoitus edellisellä sivulla. Tutkimukset ovat avoimia SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Kevät on kasveille ankeaa aikaa. Jotta pärjäisi kil­ pailussa toisten kasvien kanssa, kasvu pitäisi aloit­ taa varhain. Mutta säät oikuttelevat: lämpimiä päi­ viä voi seurata viikkojen kylmä jakso. Ja usein kun on kylmää, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Sä­ teilyn vaikutusta voimistaa lumi. Maa on jäässä, yöllä voi olla kymmenkunta astetta pakkasta, mutta päivällä juuri puhjenneiden lehtien lämpötila voi nousta kahteenkymmeneen asteeseen. Ei riitä, että kasvi torjuu pakkasta; säteilykin voi ol­ la tappavaa nuorten lehtien keskenkasvuiselle solu­ kolle. Haitallisinta on ultravioletti valo, joka rikkoo molekyylejä ja synnyttää solun rakenteita turmele­ via radikaaleja. Antosyaani antaa ainakin jonkinlaisen suojan. Eh­ kä se auttaa kylmän kestossakin, mutta olennaisem­ paa on kasvin suojaaminen liialta valolta. Kasvit muo­ dostavat antosyaaneja sitä enemmän, mitä kylmempi ja aurinkoisempi kevät on. Jos kevät tulee sateiden ja lämpöisten öiden myötä, punaväriä on kasveissa vä­ hän. Kylmänä keväänä antosyaanit muuttavat rau­ duskoivun hiirenkorvatkin punaruskeiksi. E nnen kuin luonto kukkii ja muuttuu vihreäk­ si, lehteen puhkeavien kasvien väri on sinipu­ nainen tai punainen. Monen kasvin punaisia lehtiä löytää pälvipaikoilta. Kun kevät sitten lämpe­ nee, punaväri katoaa ja lehdet muuttuvat vihreiksi. Väri on antosyaania, samaa ainetta, joka loistaa pu­ naisissa ja sinipunaisissa kukissa ja marjoissa. Niissä se opastaa pölyttäjät ja siementen levittäjät ravinnon ääreen. Mutta kevätversoissa? Kevään punaiset lehdet Mesiangervon keväisten lehtien vahva punainen väri suojaa sekä kylmyyttä että ultraviolettia säteilyä vastaan. LUKIJALTA VINKKI gALLUP Pinta-ala, ha 400 300 200 100 Etelä-Suomi Keski-Suomi Jatkuva kasvatus Ylispuiden poisto Harvennushakkuu Päätehakkuu Ainakin aloittelevat moottorisa­ hurit tietävät, kuinka nostokou­ kut tahtovat tippua koteloistaan ihan omia aikojaan ja vänkärikin unohtuu silloin tällöin jonnekin. Risukosta ja lumen alta niitä ei jo­ ko löydä tai haeskeluun kuluu tur­ haan aikaa. Metsänomistaja Hannu Hepolampi Lopelta neuvoo hankkimaan halvan metallinpaljastimen. Sillä metsään hävinneet metalliesineet, esimerkiksi nostokoukut löytyvät helposti. Lisävinkkinä vielä, että kannat­ taa sitaista kuitunauha paikalle, jossa huomaa vaikkapa koukun ti­ pahtaneen niin etsintäaluetta voi helposti rajata. Halvimmat metallinpaljastimet maksavat esimerkiksi Motonetissä noin 30 euroa. Nostokoukku puo­ lestaan maksaa suunnilleen 20 eu­ roa, joten paljastin haukkuu äkkiä hintansa. Kokeilemme metallinpaljastinta lähiaikoina ja kerromme Metsälehti kokeilee ­palstalla, kuinka metsään hukatut koukut löytyivät. MIKKO RIIKILÄ Metallinpaljastin haukkuu äkkiä hintansa Metallin­ paljastimen saa halvimmillaan noin kolmella­ kympillä. Tämä malli maksaa Moto netissä 189 euroa. Oletko kerännyt käpyjä? metsalehti.fi 20 40 60 80 100 Kyllä 43% Ei 57%
• 27 METSÄLEHTI 8 • 2013 TUTKIJALTA Pituuskasvustrategialtaan mänty ja kuusi ovat hyvin erilaisia. Varsinkin alikasvoksena kuusi kasvaa pituutta pienin askelin ja vasta valoon päästyään huomattavasti nopeammin. Mänty sen sijaan yrittää jo pienestä pitäen tuottaa mahdollisimman pitkiä vuosikasvaimia. Valopuuna männyllä on silti eriskummallinen kasvustrategia kuuseen verrattuna, sillä männyn kasvainten pituus määräytyy edellisen kesän lämmön perusteella. Kuusi sen sijaan perustaa pituuskasvunsa kasvukesän lämpöön ja kosteuteen. Mänty elää siten riskillä, sillä tulevan kesän lämpimyyttä se ei voi ennustaa. Männyn kasvain koostuu ns. kasvuyksiköistä. Kasvuyksiköiden lukumäärästä riippuu tulevan kasvaimen pituus. Kaikki kasvuyksiköt syntyvät keskikesällä valmistuvan latvakasvaimen päässä olevaan silmuun. Tässä talvehtivassa silmussa on siten kaikki seuraavan kesän pituuskasvun eväät. Kasvuyksiköitä ovat neulas-, hedekukintoja emikukintoaiheet sekä kasvaimen tyven steriilit kasvuyksiköt. Latvakasvaimessa valtaosa kasvuyksiköistä on neulasaiheita. Vain pieni osa syntyy emikukintojen aiheiksi eli tulevien käpyjen esiasteiksi. Käpyjä kasvaimen kärkeen syntyy nollasta viiteen. Mänty elää riskin päälle Männyn kasvainten pituus määräytyy edellisen kesän lämmön mukaan. TAPAHTUMIA Kutsu kaikille Nikkarilasta valmistuneille metsätoimihenkilöille Sata vuotta metsäopetusta muuttaa Nikkarilasta Mikkeliin. Tule mukaan muistelemaan opiskeluaikoja Nikkarilassa! Perjantaina 7.6. retkeilemme metsäkohteilla. Lauantaina 8.6. kurkistetaan historiaan, pidetään huutokauppa ja iltamat. Saunat ovat lämpiminä kumpanakin iltana. Lisätietoja ohjelmasta, ruokailusta ja ilmoittautumisesta: mamk.fi/Nikkarilan_lahtojuhlat tai 040 8266 050 / Maria. PS. Hakuaika mti-koulutukseen jatkuu 3.4. saakka. Kat so lisä ä mam k.fi! Kun ympäristötekijät suosivat mäntyä, jopa 50–100 neulaspaikkaa kehittyy ensin emikukintojen aiheiksi ja sitten valtaisaksi käpysykeröksi. Sykeröitä on syntynyt mainittavasti ainakin vuosien 1981, 2003, 2007, 2010 ja 2011 kasvaimiin. Alempana latvuksessa hedekukinnot vievät huomattavan osan oksien kasvainten neulasten paikoista. Kukintojen karistua puu näyttää kovin harsulta. Lämpösumma ratkaisee Koska kaikki kasvuyksiköt ovat talvisilmussa valmiina, mänty on talvilevon purkautumisen jälkeen valmis aloittamaan pituuskasvunsa heti, kun lämpösumma alkaa karttua. Vuorokauden keskilämpötilan kohoaminen yli viiden asteen voi saada silmut venymään jo huhtikuussa. Koska samallakin kasvupaikalla kevään tulo vaihtelee luontaisesti paljon, pituuskasvun alkamisen ajankohta voi vaihdella jopa kuukauden. Varhaisimmillaan pituuskasvu on alkanut huhtikuun lopulla ja myöhäisimmillään toukokuun lopulla. Vahvasta lämpösummariippuvuudesta johtuen kasvun alkamista on helppo mallittaa saatavilla olevan lämpötilatiedon avulla. Valitettavasti pääosa ilmastonmittaussarjoista koostuu kovin lyhyistä jaksoista (1960-luvun alusta nykypäivään), joiden perusteella mahdollisten pysyvien ympäristömuutosten tarkastelu on ongelmallista. Esimerkiksi Lapissa männyn kasvu alkoi 8–10 päivää myöhemmin 1960-luvun kylminä kasvukausina kuin 2000-luvun alun lämpiminä kesinä. Onko ilmasto siis lämmennyt? – Silmut puhkesivat 1930-luvun lämpiminä kesinä 2000-lukuakin aikaisemmin. Toisaalta tavanomaista hitaammin edennyt kevät 2013 ei anna aihetta kirjoittaa ilmaston selkeästi kylmenneen. Vain pitkä aikaväli paljastaa muutoksen suunnan. Viime aikojen vaihtelu mahtuu hyvin luontaisen vaihtelun piiriin. Männyn pituuskasvu loppuu, kun kasvupaikan pitkän aikavälin lämpösumman keskiarvosta on saavutettu 41 prosenttia. Tämä ajoittuu parhaaseen kesään kesäkuun lopulle, heinäkuun alkuun. Maantieteellisesti tämä tarkoittaa samalla sitä, että pituuskasvun päättymiseen tarvittava lämpösumma pienenee kohti metsänrajaa. Ennalta (edellisenä kesänä) määräytyneen kasvaimen lopullinen pituus saavutetaan lämpimänä alkukesänä nopeasti ja viileänä alkukesänä hitaasti. Koska päivän lyheneminen antaa signaalin pituuskasvun loppumiselle heinäkuun alkupuolella, poikkeuksellisen kylmän alkukesän seurauksena kasvainten kehitys jää kesken. Koska viime kesä oli viileä ja sateinen, kasvuyksikköjä on silmuissa nyt vain kohtuullisesti. Siksi kasvaimet ehtivät valmistua hyvin samanlaisen kesän toistuessa. Poikkeuksellisesta pituuskasvustrategiastaan huolimatta mänty on lajina oikein hyvin säilynyt alati vaihtelevassa ilmastossa. Kestävä aines on jäänyt viemään sukua eteenpäin. RISTO JALKANEN Kirjoittaja on Metsän tutkimus laitoksen erikoistutkija. Männyn silmun venyminen kasvaimeksi paljastaa keskenkasvuiset neulaset. Männyn latvakasvain muodostuu kasvuyksiköistä, joista suurin osa on neulasia kantavia kääpiöversoja. R is to Ja lk an en Joulukuussa ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Metsän tarina on noussut kaikkien aikojen katsotuimmaksi kotimaiseksi dokumenttielokuvaksi. Elokuvan katsojamäärä kohosi toissa sunnuntaina 65865 katsojaan ja ylitti aiemmin ykköstilaa pitäneen Reindeerspotting -dokumentin. Ennätys saavutettiin reilussa 15 viikossa. ”Metsän tarina on saanut aivan uskomattoman hienon vastaanoton. Joillakin paikkakunnilla se on noussut talven katsotuimpien elokuvien joukkoon”, elokuvan tuottaja Marko Röhr tuulettaa. The International Film Music Critics Association valitsi Metsän tarina -elokuvan musiikin vuoden 2012 parhaaksi dokumenttielokuvien sarjassa. Metsän tarinasta tuli katsotuin
• 28 METSÄLEHTI 8 • 2013 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme toimii Hattulan, Hausjärven, Hämeenlinnan, Janakkalan, Kuhmoisten, Lopen ja Riihimäen alueilla. Jäseniä yhdistyksellä on 7 000, jotka omistavat metsämaata 225 000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 25. Haemme palvelukseen METSÄNEUVOJIA (1-3) Hausjärvelle, Hämeenlinnan Rengon alueelle ja Janakkalaan pysyvään työsuhteeseen. Haemme tehtäviin asiakaspalveluun soveltuvia, pitkäjänteisiä, organisointikykyisiä, itsenäisiä ja tuloshakuisia henkilöitä. Edellytämme hakijoilta hyvää yksityismetsätalouden tuntemusta ja soveltuvaa koulutusta (esim. Mti, AMK). Aiempi työkokemus metsänhoitoyhdistyksessä, perehtyneisyys puunkorjuuseen ja työnjohtotehtäviin sekä kiinteistöjen välitykseen katsotaan eduksi. Paikka/paikat täytetään 1.8.2013 alk. tai sopimuksen mukaan. Työsuhteessa noudatetaan YT/Meto-työehtosopimusta. Hakemukset palkkatoiveineen ja ansioluetteloineen pe 10.5.2013 klo 16:00 mennessä osoitteeseen eija.vallius @mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antavat toiminnanjohtaja Eija Vallius p. 0400 499 778 ja metsäneuvoja Eija Kunelius p. 0400 714 578 tai sähköpostitse: etunimi.sukunimi@mhy.fi KANTA-HÄME MHY Kanta-Häme 2x130_92mm 18.4.2013 9.54 Sivu 1 YLITORNIO Haemme Alueasiantuntijaa Työtehtävinä mm. metsäsuunnittelu ja arviotehtävät. Hakijalla tulee olla metsäalan koulutus. Edellytämme hakijalta sitoutuneisuutta, yhteistyökykyisyyttä sekä oma-aloitteisuutta. Ruotsin kielen taito on hakijalle eduksi. Paikka täytetään 1.6.2013 tai sopimuksen mukaan. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukaan. Hakemukset 10.5.2013 mennessä sähköpostilla ylitornio@mhy.fi tai osoitteeseen Ylitornion metsänhoitoyhdistys Säipänkuja 2 A 1, 95600 Ylitornio. Kuoreen merkintä ’Hakemus’. Listätietoja työtehtävistä antaa toiminnanjohtaja Risto Yrjänheikki puh. 0400 294226. MHY Ylitornio 2x90_92mm 10.4.2013 10.14 Sivu 1 LOUNAMETSÄ Metsänhoitoyhdistys Lounametsä toimii Turussa ja neljässätoista ympäristökunnassa. Yhdistykseemme kuuluu 4800 metsänomistajaa, jotka omistavat metsää noin 103 000 hehtaaria. Palveluksessamme on 18 toimihenkilöä. Pitkäaikaisten toimihenkilöittemme siirtyessä muihin tehtäviin haemme Turun toimipisteeseen ALUENEUVOJAA ja Mynämäen toimipisteeseen TOTEUTUSVASTAAVAA Edellytämme hakijoilta markkinahenkisyyttä, oma-aloitteisuutta ja kokemusta puukaupasta sekä korjuupalvelusta. Paikat täytetään sopimuksen mukaan mahdollisimman pian. Palkkaus on YT / Meto -työehtosopimuksen mukainen. Hakemukset, joita ei palauteta 15.5.2013 mennessä osoitteeseen harri.tasanen@mhy.fi tai Metsänhoitoyhdistys Lounametsä, Kuralankatu 2, 20540 TURKU. Lisätietoja tehtävistä antaa toiminnanjohtaja Harri Tasanen puh 0500 560 544 MHY Lunametsä 2x110_92mm 19.4.2013 12.19 Sivu 1 Metsänhoitaja, MMT Olavi Rautiainen kuoli vaikean sairauden murtamana 20. helmikuuta. Hän oli syntynyt Kuopion maalaiskunnassa 5. lokakuuta 1952. Rautiainen pääsi ylioppilaaksi Kuopion yhteislyseosta 1971 ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1977. Aluksi hän toimi tutkijana Metsäntutkimuslaitoksessa ja sen jälkeen Lieksan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana. Vuonna 1982 Rautiainen tuli nykyisen Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueyksikön edeltäjäorganisaation, silloisen Pohjois-Savon piirimetsälautakunnan palvelukseen. Hän toimi koulutuspäällikön, piirimetsänhoitajan sekä viestintäja kehittämispäällikön tehtävissä ennen kuin hänet nimitettiin Pohjois-Savon metsäkeskuksen johtajaksi 2004. Johtajan tehtävästä hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 2010. Rautiainen oli keskeisesti mukana Pohjois-Savon alueen metsänhoitoyhdistysten toiminnan kehittämisessä. Hän toimi myös kansainvälisissä kehitysyhteistyötehtävissä yli kuuden vuoden ajan Tansaniassa ja Nepalissa. Nepalin metsien hoitoa ja käyttöä edistäneen kehitysyhteistyöprojektin yhteydessä hän hankki myös aineiston maaja metsätaloustieteiden tohtorin väitöskirjaa varten. Olavin luonteelle tyypilliseen tapaan kutsu väitöstilaisuuteen tuli melkoisena yllätyksenä koko työyhteisölle. Rautiainen oli koko työuransa ajan kiinnostunut metsäntutkimuksesta ja oli yksin tai yhdessä muiden tutkijoiden kanssa tekijänä parissakymmenessä eri tutkimusjulkaisussa. Kiinnostuneisuus tutkimustyöhön näyttää siirtyneen kiitettävästi myös hänen perillisilleen. Valokuvausharrastuksen kautta Rautiainen oli mukana toimittamassa Metsäkuva elää -kirjaa. Käytännön metsätöiden tekeminen oli myös mieluisaa. Suovun salomailla syntynyt lämmin luontosuhde näkyi monin tavoin koko hänen työuransa ajan. Olavi Rautiainen oli myönteisesti asioihin suhtautuva, helposti lähestyttävä, uusia asioita rohkeasti kokeileva ja huumorintajuinen. Perhe oli hänelle aina kaikki kaikessa. RISTO HELLE TAUNO PARTANEN Kirjoittajat ovat Rautiaisen työtovereita Suomen metsäkeskuksessa. Metsänhoitaja Olavi Rautiainen MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Metsälehden lukijamatkalaiset tutustuivat kevääseen heräävän Kroatian luontoon ja metsätalouteen huhtikuun alkupuoliskolla. Retkeläiset vierailivat Euroopan kauneimmaksi mainitussa Plitvicen kansallispuistossa, jonka vesiputouksia voi kuvata unenomaisiksi. Uni tosin hälveni, kun patikoimme tulvavesien valtaamilla rantapoluilla. Kovin ja lumisin talvi miesmuistiin oli koetellut myös Balkanin vuoristoisia seutuja. Niinpä lehtipuut olivat vasta puhkeamassa lehteen. Kroatian metsätalouteen tutustuminen osoitti, että Suomessa asiat loppujen lopuksi ovat aika hyvällä tolalla. Maan 600000 hehtaarin yksityismetsiä omistaa yhtä monta metsänomistajaa. Lisäksi 1990-luvun sotien aikana osa kiinteistörekistereistä tuhottiin, joten palstojen omistajista saati rajoista ei aina ole tietoa. Lukijat Kroatian upeissa maisemissa KUOLLUT Jaakko Kankaro tutustui Metsälehden lukijamatkalla Plitvicen kansallispuistoon. Kevättulvien vuoksi rantapolku oli monin paikoin veden vallassa, joten kuljimme paljasjaloin.
• 29 METSÄLEHTI 8 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315 49 849, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 151 000 (KMT/12) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄASIANTUNTIJOITA ETSIMME JOUKKOOMME PUUKAUPPAJA METSÄPAVELUIDEN AMMATTILAISIA Haemme Rauman ja Mikkelin hankintapiireille metsäasiantuntijoita vastaamaan puukaupan ja metsäpalveluiden myynnistä. Mikkelin hankintapiirillä tehtävässä toimistopaikkana on Puumala. Rauman hankintapiirillä tehtävän toimistopaikkana on Noormarkku ja kyseessä on määräaikainen vuorotteluvapaasijaisuus, joka on tarkoitus täyttää kesäkuun 2013 aikana kestäen kuusi kuukautta. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisätietoja Rauman hankintapiirin tehtäväst antaaä piiripäällikkö Pekka Kantola, puh. 0500 587 527 ja Mikkelin hankintapiirin tehtävästä piiripäällikkö Jussi Sairanen, puh. 0500 319 923. Jätä hakemuksesi 9.5.2013 mennessä osoitteessa www.metsagroup.fi/tyopaikat Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? LOMATONTTI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Kaksi vierekkäistä lomarakennuspaikkaa Simojärven ja Auralammin väliseltä jokiosuudelta, hyvien kalastusvesien sekä metsästysja marjastusmaiden läheisyydestä. Myydään kokonaisuutena noin 5000 m 2 :n määräalana. Mahd. neuvotella suuremmastakin määräalasta joen rantaalueelta. 26.000 € LOMATONTTI, Simo, Simojoki 4000 m 2 . Simojoen läh. sijaitseva kiinteistö, purkukunt. rakennukset, valmiit vesija sähköliittymät. Soveltuu sijaintinsa puolesta lmm. matkailupalveluiden tuottamiseen, 0,5 km päässä suuri caravanalue. Rakennusoikeutta 320m 2 , joka mahdollistaa esim. majoitustilojen rakentamisen. Kiint. osoitettu yleiskaavan muutoksella matkailupalv. alueeksi. 14.500 € OKT/LOMAMÖKKI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Hosiossa Simojen rannalla, vuokratontilla sijaitseva 3h+k v.1993 rakennettu talo, joka soveltuu hyvin myös vapaa-ajan kohteeksi. Varasto/halkoliiteri, autotalli, leikkimökki sekä aitta. Mahd. ostaa vuokra-alue. 95.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Juuka, Juuka 270,6 ha. Yhdessä palstassa oleva metsätila, vain n. 7 km Juuan taajamasta. Kivennäismaiden osuus n. 81%. Varttunutta tai uudistuskypsää metsää yli 60%. Kokonaispuusto n. 32.750 m 3 eli n. 121,5 m 3 /ha. Kauppaan kuuluu pitkäaikainen puukauppaja metsäpalvelusopimus, joka solmitaan kaupan yhteydessä. UPM Bonvesta metsätila. Lisätietoja www.bonvesta.fi. 965.000 €. METSÄPALSTA, Iisalmi, Ulmala 24,06 ha. Iisalmen ja Lapinlahden rajalla, Iisalmen keskustaan n. 20 km. Heti hyvin hakkuumahdollisuuksia. 7,6 ha kehitysluokkaa 04. Metsäautotie tilan pohjoisrajalla. Yli 400 m Iso-Hirvijärven rantaa parhaaseen ilmansuuntaan. Mahdollinen rantarakennuspaikka. 78.000 €/tarj. viim. 16.5.2013. METSÄPALSTA, Parikkala, Koitsanlahti 4,7 ha. Koitsanlahden kylässä Melkoniementiehen rajoittuva reheväpohjainen (3,6 ha omt ja 1,1 ha mt) määräala. Puustoa n. 660 m 3 . 19 000 €/tarjous Mahdollisuus myös ostaa koko tila n. 15,3 ha hintaan 72.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo, Korpisalmi n. 62,7 ha. Määräala noin 24 km kaupungin keskustasta Nurmeksen suuntaan. Kokonaispuusto n. 4010 m 3 , metsämaasta 42 % on varttunutta kasvatusmetsää. Tie tulee keskelle palstaa. Kohde on suhteellisen nopeasti tuottava metsäsijoituskohde, joka sisältää myös virkistysarvoja. 92.000 € METSÄPALSTA, Sotkamo, Korholanmäki 15,35 ha. Metsäkiinteistö Sotkamossa, noin 20 km taajamasta Kajaanin suuntaan. Koivuvaltainen kokonaispuusto on n. 1660 m 3 , myös välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Neljännes metsämaan pinta-alasta on uudistuskypsää metsikköä. Erinomainen metsäharrastajan palsta! 41.700 €. METSÄPALSTA, Kitee, Kalattoma 22,44 ha. Hyvässä tuottokunnossa oleva tila rajavyöhykkeellä. Puusto 2000 m 3 , pääos.nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää. Huom! Rajavyöhykkeellä liikkuminen vaatii luvan. Soita ja pyydä suullinen lupa käyntiä varten. 57.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 30 METSÄLEHTI 8 MERKKIPÄIVÄT LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. RAKAS PÄIVÄKIRJA 70 VUOTTA 29.4. Tapio Lehtiniemi, metsätalousylitarkastaja, Espoo 12.5. Pauli Aholainen, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon entinen valtuuston jäsen, Joroinen 60 VUOTTA 10.5. Jorma Kouva, Metsähallituksen tiimiesimies, Pudasjärvi (syntymäpäiviä juhlitaan 11.5. klo 11 alkaen Kouvalla Piipposen pirtin Osara-salissa). 50 VUOTTA 29.4. Teijo Räsänen, Metsänhoitoyhdistys Savotan metsuri, Luikonlahti 2.5. Kirsi Joukas-Niemi, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Lounais-Suomen metsäneuvoja, Loimaa 3.5. Kari Kellokoski, turvallisuuspäällikkö, Stora Enso Oyj, Joensuu (ilman vastaanottoa) 6.5. Pekka Rautiainen, Suomen metsäkeskus, Pohjois-Savon alueyksikön metsäneuvoja, Kuopio 9.5. Ari M. Hietala, maat. ja metsät. tohtori, metsäpatologian erikoistutkija, Ås, Norja Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? pailukykyiseksi muilla keinoin tuotettuun sähköön verrattuna. Syöttötari t sotkevat uusiutu vien energiamuotojen keskinäistä kilpailua, ja puuta käyttävät biopolttolaitokset pitävät niitä turmiollisina. Vielä ihmeellisempi viritys on kaksoislaskenta, joka tarkoittaa sitä, että sekoitat tavallisen dieselin sekaan 10 prosenttia biodieseliä ja saat tuotteen, joka sisältää 20 prosenttia biodieseliä. Suomessa metsähake on yksiselitteisesti tärkein bioenergian lähde. Siitä on tullut paikoitellen jo pulaa. Toisen sukupolven liikennepolttoaineiden tuotannon käynnistyminen lähivuosina merkitsee kovaa kilpailua myös metsäteollisuuden sivuvirtana syntyvästä mäntyöljystä, joka nykyisen käsityksen mukaan on jäte ja sitä myöten kaksoislaskennan piirissä. Nyt on alettu riidellä, onko mäntyöljy jäte vai ei, ja saako sen laskea kaksinkertaisena ja niin edelleen. Kaikki nämä hienot viritykset on tehty bioenergialle asetettujen markkinaosuustavoitteiden saavuttamiseksi. Maaginen luku on 20, sillä vuonna 2020 EU:ssa 20 prosenttia energiasta pitäisi tuottaa biolla. Yksi on varmaa: puusta tulee vielä pula. si fossiilipolttoaineiden käyttöä on pakko rajoittaa. Ongelmaksi tulee öljyn liian halpa hinta. Vaikka kukaan tuskin tankilla valittelee polttoaineen halpuutta, totuus on se, etteivät biopohjaiset liikennepolttoaineet pysty kilpailemaan fossiillisten polttoaineiden kanssa hinnalla. Sama pätee pitkälti myös lämmön ja sähkön tuotantoon. Öljyn hintapiikkiä on odotettu pitkään, mutta sitä ei kuulu, mikä on vaarantamassa monen bioenergiainvestoinnin kannattavuuden ja samalla kahden asteen tavoitteen. Vaikka öljypohjaisten tuotteiden verotus on todella kovaa, sekään ei riitä tekemään biopohjaisista tuotteista kilpailukykyisiä, joten tarvitaan muita instrumentteja. Päästökauppa, jossa teollisuudelle annetaan ilmaisia päästöoikeuksia, joita se voi edelleen myydä jos kehittää vähemmän päästäviä prosesseja, on melkoisen innovatiivinen rakennelma. Talouslamassa päästökauppa ei kuitenkaan käy ja energiayhtiöiden osakekurssi laskee, kuten esimerkiksi Fortumille äskettäin tapahtui. Syöttötari t ovat tuotantotukea, jolla pyritään saamaan esimerkiksi tuulivoimalla tuotettu sähkö kilP äästökauppa, syöttötari t, veroluokat ja kaksoislaskenta eivät tavalliselle tallaajalle paljon kerro, vaikka niiden avulla pyritään vaikuttamaan energiavalintoihimme. Energiankulutus vastaa noin 40 prosentista hiilidioksidipäästöistä, joten ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi ei ole yhden tekevää, miten energiaa tuotetaan. Maapallon lämpeneminen yritetään pysäyttää kahteen asteeseen, minkä vuokJohan nyt on markkinat HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva Kevään korvilla moni harrastelijakalastaja hypistelee kärsimättömänä hiilitai lasikuituisia kalastusvälineitään odottaessaan jäiden lähtöä. Tämän päivän välineet ovat kehittyneet roimasti sitten lapsuuteni, jolloin ensimmäinen kaupasta ostettu ongenvapani oli tehty bambusta. Se löytyy yhä kesämökkimme saunanseinustalle ripustettuna, joskin tuskin enää kestää edes salakan painoa. Bambut (Bambuseae) eivät ole puita vaan kuuluvat heinäkasvien heimoon. Kun puu kasvaa pituutta latvastaan, bambu venyy ruohon tavoin tyvestään – jopa maailmanennätystä hipovalla nopeudella. Kasvunopeus tietyillä lajeilla voi suotuisissa oloissa lähennellä metrin luokkaa päivässä. Lajeja on erään arvion mukaan toista tuhatta. Suurimmat bambulajit saattavat kasvaa yli 30-metrisiksi. Pienimmän lajin yksilöt taas ovat täysikasvuisina vain muutamia senttimetrejä korkeita – tai matalia. Bambuja on levittäytynyt aina Himalajan vuoristosta Aasian ja Etelä-Amerikan trooppisiin sademetsiin ja kuiviin autiomaihin. Bambuja kasvaa myös Afrikassa; erityisesti Etiopia on panostamassa tuoreessa projektissaan bambun kasvatukseen. Manner-Euroopassakin osa bambulajeista kasvaa istutettuina, mutta yhtään lajia ei tiettävästi kuulu maanosan alkuperäiskasvillisuuteen. Maassa maan tavalla Kun egyptiläiset raapustivat ennen ajanlaskumme alkua hieroglyfejään papyruskääröihinsä, olivat kiinalaisten asiakirjat bambusäleistä. Ja saBambumetsän antimia Suurimmat bambulajit saattavat kasvaa yli 30-metrisiksi. toja vuosia myöhemmin, kun muinaissuomalaiset vielä rustasivat merkkejään tuoheen, eläimennahkoihin tai puidenrunkoihin, valmistettiin Kiinassa jo bambupaperia. Huonekalut, sateenvarjonkahvat ja kävelykepit ovat monelle tuttuja bambun käyttömuotoja. Mutta bambu on myös erityisen vahvaa rakennusmateriaalia. Sadussa kolmen pienen porsaan heinämökki ei kestänyt suden hönkäystä. Kiinalaisessa reaalimaailmassa bambutalot taas kestävät joustavuutensa ansiosta pieniä maanjäristyksiä jopa kivitaloja paremmin. On arvioitu, että bambutaloissa elää maailmanlaajuisesti satoja miljoonia ihmisiä. Aasiassa kerrostalojen rakennustelineetkin voivat olla bambusta. Maailman merillä kiinalaiset alukset purjehtivat jo ennen Kolumbusta bambumastoin ja -purjein. Maissa ollessaan kiinalaiset rakensivat bambuista mittavia kastelujärjestelmiä. Bambun käyttö on taloudellisesti merkittävintä itäisessä ja eteläisessä Aasiassa. Kiinassa ja Intiassa bambu on myös paperiteollisuuden raaka-aine. Ravintokasvina bambua hyödyntävät niin eläimet kuin ihmisetkin. Isopandat järsivät bambua pääruokanaan päivittäin 10–15 kiloa. Aikanaan sain tarjottua bambunversoja myös vanhimmille lapsilleni kiinanpadan seassa mainostamalla, että tulevat vahvoiksi kuin pandakarhut. Myös bambun uudet käyttömuodot yleistyvät. Uudesta bambukomposiittimateriaalista on rakennettu jopa rekan kestävä silta. Uutena suomalaisia saunaperinteitä ravistelevana aluevaltauksena myydään marketeissa bambusta tehtyjä löylykiuluja ja -kauhoja. ”Kun muinaissuomalaiset vielä rustasivat merkkejään tuoheen, valmistettiin Kiinassa bambupaperia.”
• 31 METSÄLEHTI 8 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Metsäkrypto 5, oikea ratkaisu METSÄRISTIKKO 8 Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 9.5. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 8”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Palkinnot metsäkryptosta 5 on arvottu seuraaville kolmelle: Laura Herva, Rovaniemi, Hannu Jehkonen, Kuopio ja Pirjo Rytilahti, Oulu. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. ? Eräoppaan matkassa ? Metsätaloutta maailman katolla ? Pihlajaveden mystiset kannot ? Hirvikorvauksia hakemaan ? Metsistä pitkällä perspektiivillä ? Puustoarvio kännykällä Seuraava Metsälehti ilmestyy 10. toukokuuta. H an nu Ja uh ia in en
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Syötä verkkokaupan ostoskorissa kampanjakoodi KEVAT_2013. Tarjoukset ovat voimassa 10.5. saakka. Kevättyöt jo mielessä? Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Suomen rantakasvio Henry Väre Jokaisen mökkiläisen, veneilijän ja kasviharrastajan käsi kirja merenja järvirantojen kasvillisuudesta. Kasvio esittelee loistavin valokuvin 440 rantojemme lajia ja alalajia. Kirja avaa luonnon moninaisuutta ja innostaa rantaretkille. Hinta nyt 34 € – norm. 48,50 € Suomen puut ja pensaat Henry Väre ja Heikki Kiuru Kirjassa esitellään Suomen alkuperäiset puut ja pensaat, mukana on 70 lajiketta alalajikkeineen. Yli 500 valokuvassa havainnollistetaan yleiskuvan lisäksi mm. puun runko, lehdet, silmut, kukinnot ja hedelmät. Hinta nyt 37 € – norm. 42 € Suotyypit ja turvekankaat opas kasvupaikkojen tunnistamiseen Laine, Vasander, Hotanen, Nousiainen, Saarinen ja Penttilä Kirjassa esitellään suotyyppijärjestelmän sekä luonnontilaisten soiden ja ojitettujen turvekankaiden tyypit ja niiden opaskasvit. Kirjassa on mukana DVD. Hinta nyt 36 € – norm. 40,40 € 34 34 Nyt Nyt euroa euroa Uudistettu painos! Uudistettu painos! 36 36 Nyt Nyt euroa euroa Tilaa parhaat kevätkirjat nyt edulliseen hintaan. Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun Hotanen, Nousiainen, Mäkipää, Reinikainen ja Tonteri Metsätyypit-opas esittelee metsätyyppiteorian ja metsätyyppijärjestelmän soveltaen uutta tutkimustietoa käytäntöön. Erinomainen maastokäsikirja metsäalan ammattilaisille ja opiskelijoille. Mukana kirjan aineistoa syventävä CD-ROM. Hinta nyt 35 € norm. 38,40 € Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsänkehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Ajankohtaisessa kirjassa esitellään uudistamisvaiheen toimenpiteet ja niiden perusteet. Hinta nyt 34 € norm. 38,40 € Metsä maisemassa suunnittelu ja hoito Minna Komulainen Havainnollinen maisemasuunnittelun työkalupakki, jonka avulla yhteisen maiseman hoito helpottuu. Kirja tarjoaa tietoa uudenlaisista hoitomalleista. Hinta nyt 38 € norm. 42,40 € 35 35 Nyt Nyt euroa euroa 34 34 Nyt Nyt euroa euroa 38 38 Nyt Nyt euroa euroa Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. Laita s-postisi meille osoitteeseen kirjauutiset@metsakustannus.? Kirjat Mele 4-13.indd 1 11.4.2013 22.23